KOMISSION SUOSITUS,

annettu 10 päivänä kesäkuuta 2022,

nanomateriaalin määritelmästä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2022/C 229/01)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission suositusta 2011/696/EU (1) on käytetty viitteenä määritettäessä, olisiko jotain tiettyä materiaalia pidettävä ”nanomateriaalina” unionin lainsäädännön ja toimintapolitiikan kannalta, mikä on tukenut tehokasta ja johdonmukaista täytäntöönpanoa eri aloilla. Suosituksessa 2011/696/EU viitataan nanomateriaalin määritelmän myöhempään uudelleentarkasteluun saatujen kokemusten ja tieteen kehityksen perusteella.

(2)

Komissio toteutti vuosina 2013–2021 suosituksen 2011/696/EU uudelleentarkastelun, jossa käsiteltiin suosituksessa esitetyn nanomateriaalin määritelmän tavoitetta, soveltamisalaa, selkeyttä ja käyttöä. Uudelleentarkastelussa keskityttiin erityisesti siihen, olisiko hiukkasten lukumääräperusteisen kokojakauman 50 prosentin kynnysarvoa nostettava tai laskettava ja olisiko määritelmään sisällytettävä materiaalit, joiden sisäinen rakenne tai pintarakenne on nanokokoluokkaa, kuten kompleksiset nanokomponentteja sisältävät materiaalit, mukaan luettuina nanohuokoiset materiaalit ja nanokomposiittimateriaalit, joita voidaan käyttää tietyillä aloilla.

(3)

Tekniset ja tieteelliset seikat, joiden pohjalta suosituksessa 2011/696/EU esitetyn nanomateriaalin määritelmän uudelleentarkastelu tehtiin, on koostettu ja julkaistu komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) Science for Policy -raporteissa ”Towards a review of the EC Recommendation for a definition of the term ”nanomaterial””, osat 1 (2), 2 (3) ja 3 (4), joissa käsitellään sidosryhmien kokemuksia määritelmän täytäntöönpanosta ja mahdollisista tarkistettavista kohdista. Lisäksi JRC on julkaissut kaksi raporttia, joissa annetaan ohjeistusta määritelmän täytäntöönpanosta (5) , (6), mukaan lukien tietoja asiaan liittyvästä Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) ja Euroopan standardointikomitean (CEN) standardien kehityksestä, komission seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman NanoDefine-hankkeen tulokset (7), sekä julkisesti saatavilla olevaa lisätietoa.

(4)	Määritelmän mahdollisista muutoksista järjestettiin sidosryhmien kohdennettu kuuleminen 6 päivän toukokuuta ja 30 päivän kesäkuuta 2021 välisenä aikana. Kuulemisen aikana saadut tiedot otettiin huomioon nanomateriaalin määritelmää koskevassa komission uudelleentarkastelussa.

(5)	Uudelleentarkastelun ja sidosryhmien kuulemisen tulokset sekä tehtyjen muutosten kuvaus ja perustelut selitetään tähän suositukseen liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2022)150).

(6)	Olisi suositeltava sellaista nanomateriaalin määritelmää, jäljempänä ”määritelmä”, joka on asianmukainen unionin politiikan ja lainsäädännön yleisessä kontekstissa ja joka kattaa luonnolliset materiaalit, sivutuotemateriaalit tai valmistetut materiaalit.

(7)

Määritelmän olisi perustuttava määrättyyn kokoluokkaan kuuluvien hiukkasten suhteelliseen osuuteen hiukkasten lukumääräjakaumassa, joka perustuu materiaalin ainesosahiukkasten ulkoisiin mittasuhteisiin, riippumatta kyseisen materiaalin mahdollisista luontaisista vaarallisista ominaisuuksista tai ihmisten terveydelle ja ympäristölle siitä aiheutuvista riskeistä.

(8)

Määritelmän ja sen keskeisten termien olisi soveltuvin osin perustuttava olemassa oleviin tieteellisesti määriteltyihin ja standardoituihin termeihin, jotka kansainväliset yhteisöt (ISO, CEN) ovat hyväksyneet. Määritelmässä käytettyjen keskeisten termien olisi oltava riittävän täsmällisiä, ja niiden olisi mahdollistettava määritelmän käytännön tason täytäntöönpano unionin sääntely-ympäristössä. Täytäntöönpanon tueksi olisi annettava ohjeistusta, jonka laatimisesta vastaisi JRC. Ohjeistus olisi pidettävä ajan tasalla tieteen ja tekniikan kehityksen mukaisesti, ja siinä olisi lueteltava suositellut mittausmenetelmät ja parhaiden käytäntöjen mukaiset välineet7.

(9)

Termin ”nanomateriaali” olisi tarkoitettava materiaaleja, jotka koostuvat kiinteässä olomuodossa olevista hiukkasista, jotka esiintyvät sellaisenaan tai sitoutuneina ainesosina aggregaateissa tai agglomeraateissa. Termiä ”koostua” olisi käytettävä termin ”sisältää” sijaan sen ilmaisemiseksi, että hiukkaset ovat materiaalin pääasiallinen komponentti. Muut materiaalissa mahdollisesti esiintyvät komponentit, jotka eivät ole hiukkasmuodossa (esim. materiaalin stabiiliuden ylläpitämiseksi tarvittavat lisäaineet tai liuottimet, jotka voidaan erottaa ilman että tämä vaikuttaa hiukkaskokojakaumaan), ovat osa (nano-)materiaalia, mutta niitä ei pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa, onko jokin materiaali nanomateriaali.

(10)

Määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä muut kuin kiinteät (eli nestemäiset ja kaasumaiset) hiukkaset. Näin olisi mahdollista varmistaa, että muiden kuin kiinteiden hiukkasten, kuten emulsioissa tai sumutteissa esiintyvien misellien tai nanokokoisten pisaroiden, ulkoisten mittasuhteiden erittäin dynaaminen luonne ei estä ulkoisten mittasuhteiden käyttöä määritelmän ratkaisevana kriteerinä.

(11)

Määritelmän ei pitäisi kattaa suurikokoisia kiinteitä tuotteita tai komponentteja, vaikka niillä olisi nanokokoluokan sisäinen rakenne tai pintarakenne. Tällaisia ovat esimerkiksi pinnoitteet, tietyt keraamiset materiaalit ja kompleksiset nanokomponentit, kuten nanohuokoiset materiaalit ja nanokomposiittimateriaalit. Jotkin näistä tuotteista tai komponenteista on voitu valmistaa nanomateriaaleja käyttäen, ja ne saattavat edelleen sisältää niitä.

(12)	Määritelmässä olisi jatkossakin noudatettava kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevän komission tiedekomitean (SCENIHR) vuonna 2010 antamaa lausuntoa (8) määrittelemällä ”nanokokoluokka” kokoluokaksi 1–100 nm.

(13)

Määritelmän uudelleentarkastelussa ei löydetty tieteellistä näyttöä siitä, että lähtökohtaista 50 prosentin kynnysarvoa hiukkasille, joiden ulkoiset mittasuhteet ovat nanokokoluokkaa, olisi nostettava tai laskettava, jotta voitaisiin puuttua tiettyihin huolenaiheisiin tai kattaa tai poissulkea tietyntyyppiset materiaalit. Suosituksessa 2011/696/EU vahvistettu mahdollisuus soveltaa kynnysarvoa joustavasti tietyissä tapauksissa olisi poistettava, jotta voidaan varmistaa sääntelyn yhtenäisyys ja johdonmukaisuus ja välttää mahdollisuus, että tiettyä materiaalia pidetään nanomateriaalina yhdessä sääntelykehyksessä mutta ei toisessa. Näin vältetään myös oikeudellinen epävarmuus talouden toimijoiden, kuluttajien ja sääntelyviranomaisten kannalta.

(14)

Määritelmän olisi katettava sekä sellaisenaan esiintyvät hiukkaset että hiukkaset, jotka esiintyvät tunnistettavina ainesosina agglomeraateissa tai aggregaateissa. Määritelmän uudelleentarkastelussa tuotiin esille, että aggregaattien ainesosahiukkasten tunnistaminen ja mittaaminen voi olla hyvin haastavaa. Tästä syystä kriteeri ”tunnistettava” on sidoksissa niiden tunnistamiseen liittyviin käytännön näkökohtiin. Näitä näkökohtia olisi käsiteltävä tarkemmin ohjeistuksessa.

(15)

Termi ”hiukkanen” olisi määriteltävä erittäin pieneksi aineen osaksi, jonka fyysiset rajat on määritetty, mikä vastaa standardissa ISO 26824:2013 vahvistettua ”hiukkasen” määritelmää. Hiukkasen määritelmän teknisiä näkökohtia, jotka liittyvät esimerkiksi hiukkasten liikkuvuuteen, olisi selvennettävä tarkemmin ohjeistuksessa.

(16)

Yksittäistä molekyyliä ei pitäisi katsoa hiukkaseksi. Tämä koskee myös makromolekyylejä, kuten proteiineja, joiden koko voi olla suurempi kuin 1 nm. Tietyissä erityistapauksissa tämä jako voi riippua termin ”yksittäinen molekyyli” täsmällisestä ymmärtämisestä. Ohjeistuksessa olisi esitettävä esimerkkitapauksia ja selityksiä tähän liittyen.

(17)

SCENIHR totesi, että kokoluokan rajaaminen 1–100 nm:iin voi johtaa siihen, että tiettyjä materiaaleja, kuten (nano)putkia, joiden halkaisija on pienempi kuin 1 nm ja pituus yli 100 nm, ei pidettäisi nanomateriaaleina. Tämän mahdollisen puutteen korjaamiseksi fullereenit, grafeenihiutaleet ja yksiseinäiset hiilinanoputket, joiden yksi tai useampi ulkomitta on alle 1 nm, sisällytettiin suosituksen 2011/696/EU määritelmään nanomateriaaleina. Samoja koko-ominaisuuksia voi kuitenkin olla myös muilla kuin näillä hiilipohjaisilla materiaaleilla. Lisäksi on todennäköistä, että tieteen kehitys ja innovointi tuottavat lisää samankaltaisia materiaaleja, mikä edellyttäisi määritelmän soveltamisalan säännöllistä ja jatkuvaa päivittämistä. Tämän välttämiseksi 50 prosentin kynnysarvoon verrattavaan nanokokoluokan hiukkasten joukkoon olisi määritelmässä sisällytettävä kaikki kiinteät hiukkaset, joiden ulkomitoista vähintään yksi on pienempi kuin 1 nm, jos vähintään yksi näiden hiukkasten muista ulkomitoista on yli 100 nm.

(18)

Hiukkasia, joiden kohtisuorassa toisiinsa nähden olevista ulkomitoista vähintään kaksi on yli 100 μm, on huomattavasti vähemmän kaikissa kohtuudella ennakoitavissa olevissa ja merkityksellisissä tilanteissa, joten ne eivät vaikuta merkittävästi 1–100 nm:n hiukkasten suhteelliseen osuuteen hiukkasten kokonaismäärästä, eivätkä ne näin ollen vaikuta merkittävästi materiaalien luokitteluun. Määritelmässä olisi sallittava, että hiukkasten lukumääräperusteisen kokojakauman määrittäminen rajataan vain ainesosahiukkasiin, joiden kohtisuorassa toisiinsa nähden olevista ulkomitoista vähintään kaksi on alle 100 μm, edellyttäen, että tämä valinta dokumentoidaan asianmukaisilla mittaustuloksilla. Ohjeistuksessa olisi esitettävä, miten tätä vaihtoehtoa sovelletaan käytännössä.

(19)

Kokemus on osoittanut (9), että ominaispinta-alan käyttö sijaisindikaattorina nanomateriaalin tunnistamisessa voi johtaa tulkintaepäselvyyksiin ja teknisiin vaikeuksiin esimerkiksi siksi, että suuri ominaispinta-ala voi johtua sisäisestä nanorakenteesta sen sijaan, että se olisi merkki suuresta määrästä pieniä aineosahiukkasia. Tästä syystä määritelmän uudelleentarkastelussa todettiin, että suosituksen 2011/696/EU 5 kohdassa vahvistettu tähän liittyvä mahdollisuus ei ollut asianmukainen ja että se olisi poistettava kriteerinä nanomateriaalin määritelmästä.

(20)

NanoDefine-hankkeessa9 tarkasteltiin laajaa joukkoa eri teollisia materiaaleja ja osoitettiin, että ei-nanomateriaalien luokituksessa ei ollut epäjohdonmukaisuuksia, kun perusteina käytettiin hiukkasten lukumääräperusteisista kokojakaumista määritettyä mediaaniarvoa ja sitä, että materiaalin tilavuuteen suhteutettu ominaispinta-ala on alle 6 m2/cm3 (vaikka hiukkasten muotoa ei tiedettäisi). Näin ollen materiaalia, jonka tilavuuteen suhteutettu ominaispinta-ala on alle 6 m2/cm3, ei pitäisi katsoa nanomateriaaliksi.

(21)	Tästä syystä suosituksessa 2011/696/EU esitetty nanomateriaalin määritelmä olisi saatettava ajan tasalle.

(22)

Tieteen ja tekniikan kehitys jatkuu ja voi vaikuttaa siihen, millä perusteella tiettyjä tekijöitä käytetään nanomateriaalin tunnistamiseen. Määritelmän uudelleentarkastelua olisi sen vuoksi harkittava aina, kun uusi tieteellinen näyttö tai sääntelystä saadut kokemukset osoittavat, että määritelmä ei ole enää riittävä.

(23)

Määritelmä ei saisi vaikuttaa eikä perustua minkään sellaisten unionin säädösten tai säännösten soveltamisalaan, joissa vahvistetaan tiettyä materiaaliryhmää koskevia lisä- tai erityisvaatimuksia (turvallisuusvaatimukset mukaan luettuina). Joissakin tapauksissa voidaan katsoa tarpeelliseksi jättää tietyt materiaalit erityislainsäädännön tai -säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, vaikka ne olisivat tämän suosituksen mukaisia nanomateriaaleja. Vastaavasti nanomateriaaleja koskevan unionin erityislainsäädännön tai -säännösten soveltamisalan puitteissa voidaan katsoa tarpeelliseksi kehittää sääntelyvaatimuksia myös muille materiaaleille, jotka eivät kuulu tämän suosituksen määritelmän piiriin. Tällaisessa lainsäädännössä olisi kuitenkin pyrittävä erottamaan toisistaan ”nanomateriaali” ja kyseiseen alaryhmään kuuluvat materiaalit, jotta johdonmukaisuus tämän määritelmän ja siten myös muun lainsäädännön kanssa säilytetään.

(24)

Tässä suosituksessa esitetty määritelmä voi palvella erilaisia toimintapoliittisia, lainsäädännöllisiä ja tutkimustarkoituksia, kun käsitellään materiaaleja tai kysymyksiä, jotka liittyvät nanoteknologian tuotteisiin. Tätä määritelmää voidaan käyttää jopa muussa komission tai unionin lainsäätäjän antamassa säädöksessä, jossa nanomateriaalin määritelmä esitetään horisontaalista toimintapolitiikkaa ja lainsäädäntöä varten, jolloin tällainen säädös korvaisi tämän suosituksen,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

”Nanomateriaalilla” tarkoitetaan luonnollista materiaalia, sivutuotemateriaalia tai valmistettua materiaalia, joka koostuu kiinteistä hiukkasista, jotka esiintyvät joko sellaisenaan tai tunnistettavina ainesosina aggregaateissa tai agglomeraateissa, ja jonka hiukkasista vähintään 50 prosenttia lukumääräperusteisessa kokojakaumassa täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä: (a) hiukkasen yksi tai useampi ulkomitta on kokoluokkaa 1–100 nm; (b) hiukkanen on muodoltaan pitkänomainen, kuten sauva, kuitu tai putki, ja sen ulkomitoista kaksi on alle 1 nm ja kolmas yli 100 nm; (c) hiukkanen on muodoltaan laattamainen, ja sen ulkomitoista yksi on alle 1 nm ja muut yli 100 nm. Hiukkasten lukumääräperusteista kokojakaumaa määritettäessä ei tarvitse ottaa huomioon hiukkasia, joiden kohtisuorassa toisiinsa nähden olevista ulkomitoista vähintään kaksi on yli 100 μm. Materiaalia, jonka tilavuuteen suhteutettu ominaispinta-ala on alle 6 m2/cm3, ei kuitenkaan katsota nanomateriaaliksi.

2.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetaan (a) ”hiukkasella” erittäin pientä aineen osaa, jonka fyysiset rajat on määritetty; yksittäisiä molekyylejä ei katsota ”hiukkasiksi”; (b) ”aggregaatilla” hiukkasta, joka koostuu vahvasti toisiinsa sitoutuneista tai yhteensulautuneista hiukkasista; (c) ”agglomeraatilla” heikosti toisiinsa sitoutuneiden hiukkasten tai aggregaattien joukkoa, jonka ulkoinen kokonaispinta-ala vastaa yksittäisten komponenttien pinta-alojen summaa.

3.

On suositeltavaa käyttää sitä ”nanomateriaalin” määritelmää, joka esitetään viimeisimmässä komission tai unionin lainsäätäjän hyväksymässä suosituksessa tai muussa säädöksessä, jossa nanomateriaalin määritelmä esitetään horisontaalista toimintapolitiikkaa ja lainsäädäntöä varten, kun nanoteknologian tuotteisiin liittyviä materiaaleja tai kysymyksiä käsitellään seuraavissa tapauksissa: (a) kun komissio valmistelee lainsäädäntöä, politiikkaohjelmia tai tutkimusohjelmia ja panee täytäntöön tällaista lainsäädäntöä tai ohjelmia, myös muiden unionin toimielinten ja virastojen kanssa; (b) kun jäsenvaltiot valmistelevat lainsäädäntöä, politiikkaohjelmia tai tutkimusohjelmia ja panevat täytäntöön tällaista lainsäädäntöä tai ohjelmia; (c) kun talouden toimijat valmistelevat ja toteuttavat omaa toimintapolitiikkaansa ja tutkimustaan.

4.	Tällä suosituksella päivitetään suositus 2011/696/EU.

---

(1)  Komission suositus 2011/696/EU, annettu 18 päivänä lokakuuta 2011, nanomateriaalin määritelmästä (EUVL L 275, 20.10.2011, s. 38).

(2)  Towards a review of the EC Recommendation for a definition of the term ”nanomaterial”; osa 1: Compilation of information concerning the experience with the definition; EUR 26567 EN; DOI: 10.2788/36237 (2014).

(3)  Towards a review of the EC Recommendation for a definition of the term ”nanomaterial”; osa 2: Assessment of collected information concerning the experience with the definition; EUR 26744 EN; DOI: 10.2787/97286 (2014).

(4)  Towards a review of the EC Recommendation for a definition of the term ”nanomaterial”; osa 3: Scientific-technical evaluation of options to clarify the definition and to facilitate its implementation; EUR 27240 EN; DOI: 10.2788/678452 (2015).

(5)  An overview of concepts and terms used in the European Commission’s definition of nanomaterial; EUR 29647 EN; DOI: 10.2760/459136 (2019).

(6)  Identification of nanomaterials through measurements; EUR 29942 EN; DOI: 10.2760/053982 (2019).

(7)  The NanoDefine Methods Manual; EUR 29876 EN; DOI: 10.2760/79490 (2020).

(8)  http://ec.europa.eu/health/scientific_committees/emerging/docs/ scenihr_o_032.pdf

(9)  NanoDefine, ”Evaluation report on the applicability ranges of the volume specific surface area (VSSA) method and the quantitative relation to particle number-based size distribution for real-world samples”, tuotos 3.5, 2015 ja ”Reliable nanomaterial classification of powders using the volume-specific surface area method”, Journal of Nanoparticle Research 19, 61 (2017); DOI: 10.1007/s11051-017-3741-x.

Euron kurssi (1)

13. kesäkuuta 2022

(2022/C 229/02)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,0455
JPY	Japanin jeniä	140,51
DKK	Tanskan kruunua	7,4397
GBP	Englannin puntaa	0,85850
SEK	Ruotsin kruunua	10,6160
CHF	Sveitsin frangia	1,0375
ISK	Islannin kruunua	138,70
NOK	Norjan kruunua	10,3222
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	24,724
HUF	Unkarin forinttia	399,30
PLN	Puolan zlotya	4,6373
RON	Romanian leuta	4,9459
TRY	Turkin liiraa	18,0495
AUD	Australian dollaria	1,4998
CAD	Kanadan dollaria	1,3435
HKD	Hongkongin dollaria	8,2071
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6635
SGD	Singaporen dollaria	1,4538
KRW	Etelä-Korean wonia	1 349,93
ZAR	Etelä-Afrikan randia	16,8070
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,0434
HRK	Kroatian kunaa	7,5215
IDR	Indonesian rupiaa	15 376,17
MYR	Malesian ringgitiä	4,6195
PHP	Filippiinien pesoa	55,720
RUB	Venäjän ruplaa
THB	Thaimaan bahtia	36,425
BRL	Brasilian realia	5,2785
MXN	Meksikon pesoa	21,2102
INR	Intian rupiaa	81,6060

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista 1. heinäkuuta 2022 lähtien

(Julkaistu komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (1) 10 artiklan mukaisesti)

(2022/C 229/03)

Peruskorot on laskettu viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamista koskevan komission tiedonannon (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6) mukaisesti. Viitekoron käytöstä riippuen tämän tiedonannon mukaisesti määritellyt marginaalit on vielä lisättävä peruskorkoon. Diskonttokoron osalta tämä tarkoittaa sitä, että peruskorkoon on lisättävä 100 peruspisteen marginaali. Asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta 30. tammikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 271/2008 säädetään, että erillisiä päätöksiä lukuun ottamatta myös takaisinperintäkorko lasketaan lisäämällä 100 peruspistettä peruskorkoon.

Muutetut korot on lihavoitu.

Edellinen taulukko on julkaistu EUVL:ssä C 192, 11. toukokuuta 2022, s. 91.

Alkamispäivä	Päättymispäivä	AT	BE	BG	CY	CZ	DE	DK	EE	EL	ES	FI	FR	HR	HU	IE	IT	LT	LU	LV	MT	NL	PL	PT	RO	SE	SI	SK	UK
1.7.2022	…	0,02	0,02	0,00	0,02	5,73	0,02	0,44	0,02	0,02	0,02	0,02	0,02	0,26	6,24	0,02	0,02	0,02	0,02	0,02	0,02	0,02	5,81	0,02	5,10	0,50	0,02	0,02	1,19
1.6.2022	30.6.2022	-0,19	-0,19	0,00	-0,19	4,85	-0,19	0,24	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	0,26	6,24	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	-0,19	4,88	-0,19	4,40	0,22	-0,19	-0,19	1,02
1.5.2022	31.5.2022	-0,35	-0,35	0,00	-0,35	4,85	-0,35	0,08	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	0,26	5,40	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	-0,35	4,06	-0,35	3,38	0,08	-0,35	-0,35	0,86
1.4.2022	30.4.2022	-0,49	-0,49	0,00	-0,49	4,00	-0,49	0,00	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	0,26	4,66	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	3,42	-0,49	3,38	-0,01	-0,49	-0,49	0,66
1.3.2022	31.3.2022	-0,49	-0,49	0,00	-0,49	4,00	-0,49	-0,03	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	0,26	4,02	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	2,85	-0,49	2,74	-0,04	-0,49	-0,49	0,66
1.2.2022	28.2.2022	-0,49	-0,49	0,00	-0,49	3,29	-0,49	-0,03	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	0,26	3,17	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	2,04	-0,49	2,74	-0,05	-0,49	-0,49	0,66
1.1.2022	31.1.2022	-0,49	-0,49	0,00	-0,49	2,49	-0,49	-0,01	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	0,26	2,38	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	-0,49	1,21	-0,49	2,27	-0,03	-0,49	-0,49	0,51

---

(1)  EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1.

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (1) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelon päivitys

(2022/C 229/04)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (2)9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo julkaistaan niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle Schengenin rajasäännöstön 39 artiklan mukaisesti.

Tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sen lisäksi ne päivitetään säännöllisesti muuttoliike- ja sisäasioiden pääosaston verkkosivuille.

RAJANYLITYSPAIKKOJEN LUETTELO

RANSKA

EUVL:ssä C 483, 1. joulukuuta 2021, s. 19, julkaistujen tietojen korvaaminen

Ilmarajan ylityspaikat

(1)	Ajaccio-Napoléon-Bonaparte

(2)	Albert-Bray

(3)	Angers-Marcé

(4)	Angoulême-Brie-Champniers

(5)	Annecy-Methet

(6)	Auxerre-Branches

(7)	Avignon-Caumont

(8)	Bâle-Mulhouse

(9)	Bastia-Poretta

(10)	Beauvais-Tillé

(11)	Bergerac-Dordogne-Périgord

(12)	Béziers-Vias

(13)	Biarritz-Pays Basque

(14)	Bordeaux-Mérignac

(15)	Brest-Bretagne

(16)	Brive-Souillac

(17)	Caen-Carpiquet

(18)	Calais-Dunkerque

(19)	Calvi-Sainte-Catherine

(20)	Cannes-Mandelieu

(21)	Carcassonne-Salvaza

(22)	Châlons-Vatry

(23)	Chambéry-Aix-les-Bains

(24)	Châteauroux-Déols

(25)	Cherbourg-Mauperthus

(26)	Clermont-Ferrand-Auvergne

(27)	Colmar-Houssen

(28)	Deauville-Normandie

(29)	Dijon-Longvic

(30)	Dinard-Pleurtuit-Saint-Malo

(31)	Dôle-Tavaux

(32)	Epinal-Mirecourt

(33)	Figari-Sud Corse

(34)	Grenoble-Alpes-Isère

(35)	Hyères-le Palivestre

(36)	Paris-Issy-les-Moulineaux

(37)	La Môle-Saint-Tropez (käytössä vuosittain 1.7.–15.10.)

(38)	La Rochelle-Ile de Ré

(39)	La Roche-sur-Yon

(40)	Laval-Entrammes

(41)	Le Castellet (käytössä vuosittain 1.6.–31.7. Avoinna poikkeuksellisesti 22.–31. lokakuuta 2022.)

(42)	Le Havre-Octeville

(43)	Le Mans-Arnage

(44)	Le Touquet-Côte ďOpale

(45)	Lille-Lesquin

(46)	Limoges-Bellegarde

(47)	Lorient-Lann-Bihoué

(48)

Lyon-Bron

(49)	Lyon-Saint-Exupéry

(50)	Marseille-Provence

(51)	Metz-Nancy-Lorraine

(52)	Monaco-Héliport

(53)	Montpellier-Méditérranée

(54)	Nantes-Atlantique

(55)	Nice-Côte d’Azur

(56)	Nîmes-Garons

(57)	Orléans-Bricy

(58)	Orléans-Saint-Denis-de-l’Hôtel

(59)	Paris-Charles de Gaulle

(60)	Paris-le Bourget

(61)	Paris-Orly

(62)	Pau-Pyrénées

(63)	Perpignan-Rivesaltes

(64)	Poitiers-Biard

(65)	Quimper-Pluguffan (käytössä toukokuun alusta syyskuun alkuun)

(66)	Rennes Saint-Jacques

(67)	Rodez-Aveyron

(68)	Rouen-Vallée de Seine

(69)	Saint-Brieuc-Armor

(70)	Saint-Etienne Loire

(71)	Saint-Nazaire-Montoir

(72)	Strasbourg-Entzheim

(73)	Tarbes-Lourdes-Pyrénées

(74)	Toulouse-Blagnac

(75)	Toulouse-Francazal

(76)	Tours-Val de Loire

(77)	Troyes-Barberey

(78)	Valence – Chabeuil (1. kesäkuuta 2021 alkaen)

Merirajan ylityspaikat

(1)

Ajaccio

(2)

Bastia

(3)

Bayonne

(4)

Bordeaux

(5)

Boulogne

(6)

Brest

(7)	Caen-Ouistreham

(8)

Calais

(9)	Cannes-Vieux Port

(10)

Carteret

(11)

Cherbourg

(12)

Dieppe

(13)

Douvres

(14)

Dunkerque

(15)

Granville

(16)

Honfleur

(17)	La Rochelle-La Pallice

(18)

Le Havre

(19)	Les Sables-d’Olonne-Port

(20)

Lorient

(21)

Marseille

(22)	Monaco-Port de la Condamine

(23)	Nantes-Saint-Nazaire

(24)

Nice

(25)	Port-de-Bouc-Fos/Port-Saint-Louis

(26)	Port-la-Nouvelle

(27)	Port-Vendres

(28)

Roscoff

(29)

Rouen

(30)	Saint-Brieuc

(31)	Saint-Malo

(32)

Sète

(33)

Toulon

Maarajan ylityspaikat

(1)	Gare de Bourg Saint Maurice (käytössä joulukuun alusta huhtikuun puoliväliin)

(2)	Gare de Moûtiers (käytössä joulukuun alusta huhtikuun puoliväliin)

(3)	Gare d’Ashford International

(4)	Cheriton/Coquelles

(5)	Gare de Chessy-Marne-la-Vallée

(6)	Gare de Fréthun

(7)	Gare de Lille-Europe

(8)	Gare de Paris-Nord

(9)	Gare de Saint-Pancras

(10)	Gare d’Ebbsfleet

(11)	Pas de la Case-Porta

(12)	Rautatieasema TGV Roissy - lentoasema

Aiemmat julkaisut

EUVL C 247, 13.10.2006, s. 25.

EUVL C 77, 5.4.2007, s. 11.

EUVL C 153, 6.7.2007, s. 22.

EUVL C 164, 18.7.2008, s. 45.

EUVL C 316, 28.12.2007, s. 1.

EUVL C 134, 31.5.2008, s. 16.

EUVL C 177, 12.7.2008, s. 9.

EUVL C 200, 6.8.2008, s. 10.

EUVL C 331, 31.12.2008, s. 13.

EUVL C 3, 8.1.2009, s. 10.

EUVL C 37, 14.2.2009, s. 10.

EUVL C 64, 19.3.2009, s. 20.

EUVL C 99, 30.4.2009, s. 7.

EUVL C 229, 23.9.2009, s. 28.

EUVL C 263, 5.11.2009, s. 22.

EUVL C 298, 8.12.2009, s. 17.

EUVL C 74, 24.3.2010, s. 13.

EUVL C 326, 3.12.2010, s. 17.

EUVL C 355, 29.12.2010, s. 34.

EUVL C 22, 22.1.2011, s. 22.

EUVL C 37, 5.2.2011, s. 12.

EUVL C 149, 20.5.2011, s. 8.

EUVL C 190, 30.6.2011, s. 17.

EUVL C 203, 9.7.2011, s. 14.

EUVL C 210, 16.7.2011, s. 30.

EUVL C 271, 14.9.2011, s. 18.

EUVL C 356, 6.12.2011, s. 12.

EUVL C 111, 18.4.2012, s. 3.

EUVL C 183, 23.6.2012, s. 7.

EUVL C 313, 17.10.2012, s. 11.

EUVL C 394, 20.12.2012, s. 22.

EUVL C 51, 22.2.2013, s. 9.

EUVL C 167, 13.6.2013, s. 9.

EUVL C 242, 23.8.2013, s. 2.

EUVL C 275, 24.9.2013, s. 7.

EUVL C 314, 29.10.2013, s. 5.

EUVL C 324, 9.11.2013, s. 6.

EUVL C 57, 28.2.2014, s. 4.

EUVL C 167, 4.6.2014, s. 9.

EUVL C 244, 26.7.2014, s. 22.

EUVL C 332, 24.9.2014, s. 12.

EUVL C 420, 22.11.2014, s. 9.

EUVL C 72, 28.2.2015, s. 17.

EUVL C 126, 18.4.2015, s. 10.

EUVL C 229, 14.7.2015, s. 5.

EUVL C 341, 16.10.2015, s. 19.

EUVL C 84, 4.3.2016, s. 2.

EUVL C 236, 30.6.2016, s. 6.

EUVL C 278, 30.7.2016, s. 47.

EUVL C 331, 9.9.2016, s. 2.

EUVL C 401, 29.10.2016, s. 4.

EUVL C 484, 24.12.2016, s. 30.

EUVL C 32, 1.2.2017, s. 4.

EUVL C 74, 10.3.2017, s. 9.

EUVL C 120, 13.4.2017, s. 17.

EUVL C 152, 16.5.2017, s. 5.

EUVL C 411, 2.12.2017, s. 10.

EUVL C 31, 27.1.2018, s. 12.

EUVL C 261, 25.7.2018, s. 6.

EUVL C 264, 26.7.2018, s. 8.

EUVL C 368, 11.10.2018, s. 4.

EUVL C 459, 20.12.2018, s. 40.

EUVL C 43, 4.2.2019, s. 2.

EUVL C 64, 27.2.2020, s. 17.

EUVL C 231, 14.7.2020, s. 2.

EUVL C 58, 18.2.2021, s. 35.

EUVL C 81, 10.3.2021, s. 27.

EUVL C 184, 12.5.2021, s. 8.

EUVL C 219, 9.6. 2021, s. 9.

EUVL C 279, 13.7.2021, s. 4.

EUVL C 290, 20.7.2021, s. 10.

EUVL C 380, 20.9.2021, s. 3.

EUVL C 483, 1.12. 2021, s. 19.

EUVL C 201, 18.5. 2022, s. 82.

---

(1)  Ks. luettelo aiemmista julkaisuista tämän päivityksen lopussa.

(2)  EYVL L 77, 23.3.2016, s. 1.

Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2022/C 229/05)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”VACA GALLEGA – BUEY GALLEGO”

EU-nro: PGI-ES-02308 – 27.4.2017

SAN ( ) SMM (X)

1.   Nimi

”Vaca Gallega – Buey Gallego”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Espanja

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotetyyppi

Luokka 1.1 Tuore liha (ja muut tuoreet eläimenosat)

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Rubia gallega-, Morena gallega- (Cachena, Caldelana, Frieiresa, Limiana ja Vianesa), Asturiana de los Valles-, Limousin-, Blonde d’Aquitaine-, friisiläis- ja Morena alpina -rotuisten, puhdasrotuisten tai niiden välisten risteytysten, galicialaisten lehmien ja härkien tuore liha.

Eläintyypit erotetaan toisistaan niiden sukupuolen, iän ja tuotantojärjestelmän perusteella:

a)

Lehmät, jotka ovat poikineet vähintään kerran ennen teurastusta. Niiden lihan väri vaihtelee punaisesta kirsikanpunaiseen, ja liha on marmoroitunutta ja ohutjuovaista. Rasvan väri vaihtelee kermanvalkoisesta kellertävän valkoiseen. Sen rakenne on kiinteä, ja kuidut ovat koskettaessa kiinteitä. — Ruhojen lihakkuusluokka: E, U, R ja O (lukuun ottamatta O–:ta). Tätä kriteeriä ei oteta huomioon, jos on kyse Morenas gallegas -rotuihin kuuluvien eläinten ruhoista. — Rasvaisuus: 5, 4 ja 3.

b)

Härät, jotka on kastroitu ennen yhden vuoden ikää ja jotka ovat enintään 48 kuukauden ikäisiä teurastushetkellä. Niiden lihan väri vaihtelee punaisesta purppuranpunaiseen, ja liha on selvästi marmoroitunutta. Rasvan väri vaihtelee helmenvalkoisesta keltaiseen. Sen rakenne on kiinteä, ja kuidut ovat koskettaessa kiinteitä. — Ruhojen lihakkuusluokka: E, U ja R. — Rasvaisuus: 5 ja 4.

Vaca Gallega – Buey Gallego -lihassa tuoksuu eläinrasva, mikä johtuu sen rasvaisuudesta (lihaskudoksen sisäisen rasvan keskimääräinen osuus ruhoissa on yli 5,6 %). Se on suussa mureaa ja mehukasta, lihaisa maku kestää pitkään ja jälkimaku on hieman hapan.

Ruhot, neljännesruhot, selkä ja muut palat, jotka on tarkoitettu fileoitaviksi ja myytäviksi kuluttajille tuoreena ja paloina, on tarjottava jäähdytettyinä. Liha menettää SMM-suojan, jos se pakastetaan.

Ilmaisua ”selección” voidaan käyttää merkittäessä Vaca Gallega -lehmien ja Buey Gallego -härkien ruhoista saatua SMM-lihaa, jonka marmoroituminen on huomattavaa ja rasvakerros oranssin keltaista ja joka täyttää seuraavat vaatimukset:

—	Ruhojen lihakkuusluokka: E, U ja R+.

—	Rasvaisuus: 5 ja 4+.

3.3.   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

Lehmien ja härkien ravinto perustuu tuotantoiän aikana laiduntamiseen, tuorerehuun (nurmi ja vilja) sekä säilörehuun (nurmisäilörehu, maissisäilörehu ja heinä), ja sitä täydennetään jyvillä, perunoilla, nauriilla, oljilla ja rehuseoksilla.

Leudon atlanttisen ilmaston ansiosta saadaan varhain runsas sato energia- ja proteiinipitoista, laadukasta rehua, millä varmistetaan eläinten rehunsaanti. Huomioon otetaan myös se, että keskimääräinen vuotuinen eläintiheys ei saa ylittää kahta eläinyksikköä käytössä olevan maatalousmaan hehtaaria kohti.

Suurin osa rehusta on saatava itse tilalta ja vähintään 80 prosenttia SMM:n kattamalta maantieteelliseltä alueelta. Galician niityillä kasvaa lähinnä nurmikasveja (natoja, röllejä, nurmikoita, raiheiniä ja koiranheinää) ja vähemmässä määrin palkokasveja (apilaa ja keltamaitetta). Rehun energiasisältöä täydennetään kypsennetyllä ja kypsentämättömällä maissisäilörehulla ja viljajauholla.

Loppuvaiheen aikana eläinten ruokavaliota voidaan täydentää rehuseoksella, jota annetaan enintään yksi kilogramma kuiva-ainetta päivää ja 100 kilogramman keskimääräistä elopainoa kohti tämän vaiheen aikana. Tämä rehu on valmistettava kasviperäisistä raaka-aineista. Sen on sisällettävä vähintään 80 prosenttia viljaa ja viljavalmisteita, palkokasveja ja öljykasveja. Lehmien ja härkien normaaliin kasvurytmiin vaikuttavien tuotteiden sekä kierrätettyjen, eläimistä saatavien sivutuotteiden käyttö on nimenomaisesti kielletty.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Lehmien ja härkien syntymän, kasvatuksen, lihotuksen ja teurastuksen sekä ruhojen leikkaamisen on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Tuotetta voidaan kypsyttää, fileoida, pakata ja merkitä sääntelyneuvoston rekisteröimissä lihanjalostuslaitoksissa tai laitoksissa, jotka ovat jo allekirjoittaneet sääntelyneuvoston kanssa yhteistyösopimuksen, joka koskee suojatun tuotteen valvontaa, merkitsemistä ja markkinointia.

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Kaikissa ruhoissa, neljännesruhoissa, osissa ja paloissa on oltava rekisteröity nimi ”Vaca Gallega – Buey Gallego” ja seuraava SMM-tunnus:

Merkintä ”Vaca Gallega” tai ”Buey Gallego” (lihan tyypin mukaan) on painettava kussakin etiketissä samaan visuaaliseen kenttään kuin rekisteröity nimi ja SMM-tunnus, kuten jäljempänä esitetään:

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Suojatun maantieteellisen merkinnän ”Vaca Gallega – Buey Gallego” kattama maantieteellinen alue on koko Galician itsehallintoalue.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Yhteys Vaca Gallega – Buey Gallego -lihan ja maantieteellisen alueen välillä perustuu tuotteen erityisominaisuuksiin, ja sen maine vahvistaa yhteyttä.

Maantieteellisen alueen fyysiset ominaisuudet ja luontoon liittyvät tekijät

Vaca Gallega – Buey Gallego -lihan tuotantoon sopivien lehmien ja härkien kasvatuksella ja lihotuksella on historiallinen yhteys Galician erityiseen maantieteelliseen ympäristöön, mikä johtuu erityisesti alueen rehun tuotantoon soveltuvasta maaperästä ja ilmasto-olosuhteista.

Galician maisemaa hallitsevat loivat kukkulat ja matalat vuoret, jotka harvoin kohoavat yli 800 metrin korkeuteen, sekä suojaisat laaksot, joissa karja voi laiduntaa ympäri vuoden. Maisemaa halkoo laaja jokien verkosto, joka tarjoaa vettä kasteluun sekä lehmien ja härkien juotavaksi. Vedessä on suhteellisen paljon natriumia ja klorideja mutta vähän kalsiumia, magnesiumia ja piitä.

Maaperän alla on graniittia ja liuskeita, ja sille tyypillistä on happamuus ja suuri orgaanisen aineksen määrä. Ilmasto on leuto, ja meren vaikutus siihen on suuri. Lämpötilat ovat yleensä leutoja (painotettu keskiarvo on yli 13 oC) ja sateet runsaita (yli 1 100 mm/vuosi).

Nämä ympäristöolosuhteet ovat tuottaneet erittäin vaihtelevan kasviston, joka koostuu lähinnä hemikryptofyyteistä, joista vallitsevia ovat alueelle sopeutuneet asidofiiliset lajit. Erityisesti on mainittava luonnonniittyjen lajit, etenkin heinät (joista tärkeimpiä ovat nadat, röllit, nurmikat, raiheinät ja koiranheinä) ja myös palkokasvit (apila ja keltamaite). Geenipohjaltaan alkuperäisiä ekotyyppejä ja lajikkeita on paljon. Ne kukoistavat alueella ja ovat sopeutumiskykynsä vuoksi arvostettuja.

Nämä luonnonolosuhteet edistävät rehun tuotantoa ja mahdollistavat lehmien ja härkien ruokinnan suurimmaksi osaksi tilan omilla resursseilla.

Historialliset ja inhimilliset tekijät

Lehmien ja härkien kasvatus Galiciassa on peräisin esihistorialliselta ajalta. Jo 1100-luvulta lähtien on kehitetty tuotantomallia, jossa lehmiä ja härkiä alettiin vähitellen käyttää perhetilojen toiminnassa. Karjankasvatuksen merkitys on ollut selvä 1700-luvulta lähtien, jolloin lehmiä ja härkiä käytettiin peltotöihin ja ne lihotettiin elämänsä lopulla lihantuotantoa varten. 1500–1900-luvuilla yksi kolmasosa Espanjan karjasta kasvatettiin Galiciassa.

Olennainen tekijä on myös se, että 1900-luvun puolivälissä ankara sodanjälkeinen aika sai perheet jatkamaan perinteisiä tuotantomenetelmiä selviytymiskeinona. Tämän ansiosta kyseisen tuotteen laadun keskeinen tekijä eli tietynlainen lihotusmenetelmä, jossa käytettiin paikallisia resursseja, säilyi. Karjankasvatus perustuu edelleen pientiloihin, jotka ylläpitävät karjan, maan ja ihmisen symbioosia ja ovat sitoutuneet ruokintaan ja huolellisiin hoitokäytäntöihin, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle.

Historioitsijat ovat osoittaneet näiden lehmien ja härkien salaisuuden: pienet tuottajat ja pienet karjalaumat, eläimet, joita käytetään peltotöihin – niitä kuitenkaan liikaa rasittamatta – ja jotka viettävät sen jälkeen elämänsä loppuajan navetassa, jossa niitä lihotetaan huolellisesti niittyjen tuoreella heinällä ja muulla rehulla. Lihotusmenetelmä, jossa lehmien ja härkien hoito yhdistetään kohtalaiseen työhön ja joka on levinnyt vaiheittain koko alueelle, mistä on todisteita vuosisatojen takaa, parantaa lihan lopullista laatua ja erottaa sen muusta lihasta. Sen maine oli sellainen, että jo 1700- ja 1800-luvuilla monet asiantuntijat, kuten Martín Sarmiento, N. Casas ja R. Jordana y Morera, esittelivät Galician ja sen karjankasvattajat esimerkkinä muulle Espanjalle: pientilat, joissa maatalous ja karjankasvatus yhdistetään vaurauden luomiseen, maan asuttamiseen ja kuningaskunnan parhaan karjan ja lihan tuottamiseen.

Yleisin tuotantojärjestelmä on puolittain laajaperäinen, koska se soveltuu hyvin Galician maastoon ja tilojen hajanaiseen sijaintiin ja pienimuotoiseen tuotantoon. Lehmät ja härät laiduntavat yleensä päivisin, ja ne viedään navettaan yöksi, jolloin niille annetaan lisärehua.

Ennen teurastusta lehmien ja härkien lihotuksen viimeistelemiseksi tarvitaan vähintään kuuden kuukauden mittainen loppuvaihe. Siksi eläimiä pidetään galicialaisen perinteen mukaisesti navetoissa – tai ainakin niiden liikkumista pellolla rajoitetaan – ennen teurastusta.

Tuotteen erityisyys

Vaca Gallega – Buey Gallego -ruhojen lihaskudoksen sisäisen rasvan keskimääräinen osuus on yli 5,6 prosenttia, eli se ylittää selvästi muiden lehmien ja härkien ruhojen keskimääräiset arvot. Tätä pidetään ominaisuutena, joka on keskeinen lihan aistinvaraisen laadun (maun, mureuden, mehevyyden ja maittavuuden) kannalta.

Vaca Gallega – Buey Gallego -lihalla on hyvä lipidiprofiili, ja sille on ominaista suhteellisen korkea kertatyydyttymättömien ja monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuus. Lisäksi n-6/n-3-rasvahappojen suhde on erinomainen, sillä se on keskimäärin alle 2,05.

Maantieteellisen alueen, inhimillisten tekijöiden ja tuotteen erityisominaisuuksien välinen syy-seuraussuhde

Lihantuotantomenetelmät perustuvat Galiciassa sekajärjestelmään, joka sisältää sekä laiduntamista että ruokintaa navetoissa. Tilat hyödyntävät omia resurssejaan ja sadon ylijäämiä tuottaen marmoroitunutta lihaa, joka erottuu muusta vastaavanlaisesta lihasta ominaisuuksiensa ja aistinvaraisen laatunsa ansiosta.

Ravinto koostuu rehusta, pääasiassa erittäin tuottoisista nurmi- ja palkokasveista, joiden ekotyyppejä ja lajikkeita arvostetaan, koska ne ovat sopeutuneet paikalliseen ympäristöön. Tämä yhdessä vähintään kuuden kuukauden pituisen loppuvaiheen kanssa, jolloin lehmien ja härkien ravinnon energiasisältöä täydennetään kypsennetyllä ja kypsentämättömällä maissisäilörehulla, viljajauholla ja myös rehuseoksella, saa aikaan sen, että Vaca Gallega – Buey Gallego -ruhot sisältävät edellä mainitun osuuden lihaskudoksen sisäistä rasvaa, jota on enemmän kuin muissa ruhoissa keskimäärin.

Tavanomainen tapa antaa karjan laiduntaa ja ruokkia sitä rehulla, josta vähintään 80 prosenttia on tuotettu Galiciassa, missä alkuperäiset asidofiiliset heinälajit ovat vallitsevia, ja alueen veden kemiallinen koostumus antavat Vaca Gallega – Buey Gallego -ruhoille hyvän lipidiprofiilin, jossa kertatyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvahappoja on runsaasti suhteessa tyydyttyneisiin rasvahappoihin. Nämä tekijät myös antavat lihalle eläinrasvan tuoksun, pitkäkestoisen lihaisan aromin ja hieman happaman jälkimaun, jotka ovat tyypillisiä suojatulle tuotteelle.

Maantieteellisen alueen ja tuotteen ominaispiirteiden välinen yhteys vahvistetaan raportissa Report certifying the link between the geographical area and the quality of Galician cow and steer meat, jonka on laatinut Fundación Centro Tecnolóxico da Carne (11.4.2016).

Maine

Kuluttajat arvostavat Vaca Gallega – Buey Gallego -lihaa, johon 1800- ja 1900-lukujen kulinaarisissa teksteissä viitataan usein. Museros y Rovira totesi vuonna 1878 seuraavaa: ”Sen liha on vähärasvaista, ja maku on erinomainen sille annetun rehun ansiosta.” Espanjan tunnetuin kulinaarihistorioitsija Ángel Muro kuvaili sitä vuonna 1894 seuraavasti: ”Hyvälaatuista naudanlihaa (lehmän tai härän), jossa on voimakas, tummanpunainen väri ja juovat kuin marmoria.”

Monien asiantuntijoiden mielestä tämä liha kuuluu niihin harvoihin valittuihin, joita pidetään maailman parhaina monien maiden herkkulihakaupoissa ja huippuravintoloissa. (Stéphane Décotterd toteaa verkkosivustollaan www.stephanedecotterd.com”Le bœuf de Galice, la meilleure viande du monde?” [”Galicialainen naudanliha: maailman parasta?”], julkaistu 11.2.2017, ja toimittaja Manuel Darriba kirjoitti El Mundo -sanomalehteen artikkelin ”El buey gallego. 1 600 kilos de la mejor carne del mundo” [”Galician härkä: 1 600 kiloa maailman parasta lihaa”], julkaistu 8.11.2009.) Vaca Gallega – Buey Gallego -liha on kuuluisa ja arvostettu tuote, mistä osoituksena on se, että sitä on tarjolla erikoislihakaupoissa, huippuravintoloiden ruokalistoilla ja tunnettujen keittiömestarien ruokalajeissa.

Kansallisessa ja kansainvälisessä mediassa siihen viitataan usein. Tässä muutama esimerkki: toimittaja Carlos Herrera XLSemanal-lehdessä: ”...kun Iñaki-baarissa Balmasedassa laitettiin pihvi grilliin, taivaat kirjaimellisesti aukenivat. Se oli aito galicialainen naudanpihvi...” (8.4.2018); toimittaja Marie-Claire Digby The Irish Times -sanomalehdessä: ”Paras naudanpihvi, jonka keittiömestari Gareth Smith on koskaan syönyt, oli galicialaisesta lehmästä...” (2.12.2016). Myös monet naudanlihaan erikoistuneet ruokakriitikot (kuten Mike Gibson, Killian Fox, Jay Rayner, Lydia Itoi, Jeffrey Steingarten, Jacob Richler ja Janet Mendel), bloggaajat ja mielipidevaikuttajat ovat antaneet lihasta hyviä arvosteluja.

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

https://mediorural.xunta.gal/sites/default/files/produtos/en-tramitacion/Pliego-de-condiciones-IGP-Vaca-Gallega-Buey-Gallego-febreiro-2022.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuote-eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2022/C 229/06)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI SUOJATUN MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”Murazzano”

EU-nro: PDO-IT-0015-AM01 – 18.11.2020

SAN (X) SMM ( )

1.   Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Consorzio di Tutela del Formaggio Murazzano DOP, via Piazza Oberto, 1 – 12060 Bossolasco (CN), Italia. Sähköposti: consorzio.murazzano@gmail.com; varmennettu Sähköposti: consorziomurazzano@sicurezzapostale.it.

Consorzio di Tutela del Formaggio Murazzano DOP [suojatun alkuperänimityksen ”Murazzano” suojeluyhdistys] koostuu Murazzano-juuston tuottajista, ja se on 14. lokakuuta 2013 annetun maa- ja metsätalous- sekä elintarvikeministeriön asetuksen nro 12511 13 §:n 1 momentin nojalla oikeutettu muutoshakemuksen esittämiseen.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3.   Tuote-eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

☒	Tuotteen nimi

☒	Tuotteen kuvaus

☐	Maantieteellinen alue

☒	Alkuperätodisteet

☒	Tuotantomenetelmä

☒	Yhteys maantieteelliseen alkuperään

☒

Merkinnät

☒	Muu: Tuote-eritelmä on järjestelty uudelleen. Valvontaa koskeva artikla on laadittu uudelleen, ja valvontaelintä koskevia tietoja on täydennetty.

4.   Muutosten tyyppi

☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5.   Muutos/muutokset

Ensiksi on todettava, että tärkein syy Murazzano-juuston tuote-eritelmän muuttamiselle on tarve koota suojatun alkuperänimityksen saanutta Murazzano-juustoa koskevat säännöt yhteen asiakirjaan ja lisätä tietoja, joita ei tuotteen rekisteröinnin aikaan ollut saatavilla, ja tällä tavoin saattaa tuote-eritelmä ja yhtenäinen asiakirja lainsäädännön vaatimusten mukaisiksi.

”Murazzano” on rekisteröity suojatuksi alkuperänimitykseksi 26. kesäkuuta 1996 annetulla asetuksella (EY) N:o 1107/96 asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklan mukaisesti. Asiakirjat, joiden perusteella rekisteröinti myönnettiin, olivat 30. kesäkuuta 1983 annettu presidentin asetus nro 334, jolla alkuperänimitys tunnustettiin Italiassa, nelisivuinen asiakirja nimeltä ”Murazzano” D.O.P. [Suojattu alkuperänimitys ”Murazzano”] ja yhteenveto tuotetta koskevista tiedoista.

Nykyinen tuote-eritelmä on jaoteltu kolmeen artiklaan: 1 artiklassa annetaan nimityksen hyväksymistä koskevat tiedot; 2 artiklassa määritellään hyväksytty tuote, sen tuotantotapa ja ominaisuudet; 3 artiklassa määritellään tuotantoalue.

Yhteenveto sisältää nimitystä koskevia tietoja, kuvauksen tuotteesta, maantieteellistä aluetta ja tuotantomenetelmää koskevat tiedot, kuvauksen tuotteen yhteydestä maantieteelliseen alueeseen sekä tuotteen merkintöjä ja valvontaa koskevia tietoja.

Tuotteen nimi

Muutos koskee vain tekstin muotoa. Muutos koskee nykyisen tuote-eritelmän 1 artiklaa (30. kesäkuuta 1983 annettu presidentin asetus nro 334).

Nykyinen versio:

Uusi versio:

Tuotteen kuvaus

Muutos koskee tuote-eritelmän 2 artiklaa (30. kesäkuuta 1983 annettu presidentin asetus nro 334) ja yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa.

Nykyinen versio:

”Täysrasvainen tuorejuusto, joka on valmistettu yksinomaan lampaanmaidosta tai maitoseoksesta, joka sisältää vähintään 60 prosenttia lampaanmaitoa ja enintään 40 prosenttia lehmänmaitoa.

Muoto: lieriömäinen, tasaiset pinnat, reunat ovat hieman koholla.

Koko: läpimitta n. 10–15 cm, reunan korkeus n. 3–4 cm; mitoissa on vaihtelua ylös- tai alaspäin tuotantojakson pituuden mukaan.

Paino: 300–400 g.

Sisuksen väri: maidonvalkoinen.

Sisuksen rakenne: pehmeä, kiinteähkö, joskus yksittäisiä reikiä, hienorakeinen, väripigmenttejä tai aromeja ei käytetä.

Ulkokerros: ei kuorta, tuoreet juustot ovat maidonvalkoisia, kun taas pidempään kypsyneihin juustoihin muodostuu ohut oljenkeltainen kalvo.

Maku: mieto, hieman tuoksua, miellyttävä maku, joka tuo mieleen lampaanmaidon.

Kuiva-aineen rasvapitoisuus: vähintään 50 %.”

Uusi versio:

Vähimmäispaino on muutettu 300 grammasta 250 grammaan.

Muutos on tarpeen, jotta voidaan vastata markkinoiden kysyntään ja helpottaa pientuottajien työtä sellaisina aikoina vuodesta, jolloin maidontuotanto on vähäisempää. Lisäksi täsmennetään, että painomäärät viittaavat juustoon, jota on kypsytetty vähimmäiskypsytysajan verran, koska pidempiaikainen kypsyttäminen tai jälkikypsyttäminen vähentää juustossa olevaa kosteutta ja näin myös sen painoa ja kokoa.

Kuiva-aineen vähimmäisrasvapitoisuutta on laskettu 53 prosentin vähimmäismäärästä 50 prosentin vähimmäismäärään 2 prosentin sallitulla poikkeamalla, kun kyseessä on yksinomaan lampaanmaidosta valmistettu tuote, ja 50 prosentin vähimmäismäärästä 47 prosentin vähimmäismäärään 2 prosentin sallitulla poikkeamalla, kun kyseessä on lampaan- ja lehmänmaidon sekoituksesta valmistettu tuote. Muutos tehtiin seuraavien havaintojen ja näkökohtien perusteella:

Vuoden 1983 tuote-eritelmässä vahvistettu rasvapitoisuuden määrä on peräisin tutkimuksesta vuodelta 1964. Tutkimuksessa käsiteltiin karjankasvatusolosuhteita, jotka poikkeavat merkittävästi nykyisistä olosuhteista. Olosuhteiden ero käy selväksi jo siitä, että tuolloin Delle Langhe -rotuun kuuluvia lampaita oli yli 30 000, kun nykyään niitä on enää 2 000, ja kun lisäksi otetaan huomioon kaikki geneettisen köyhtymisen seuraukset, joita tällaisesta merkittävästä yksilöiden vähenemisestä voi seurata valintajalostuksen kannalta.

Vuonna 1963 keskimääräinen tuotos eläintä kohti oli noin 100 kg, nykyisin noin 150 kg.

Vuoden 1964 tutkimuksen ajalta ei ole tietoja lampaanmaidon rasvapitoisuudesta, mutta on selvää, että juuston rasvapitoisuuteen vaikuttaa juuston valmistuksessa käytetyssä maidossa olevien ainesosien (rasvan, proteiinin, laktoosin ja tuhkan) pitoisuudet. Tuotannon kasvaminen vaikuttaa näin ollen kielteisesti rasvan, proteiinin ja muiden ainesosien prosenttiosuuksiin yksittäisessä maitolitrassa.

Torinon yliopiston tekemästä uudemmasta, vuonna 2012 toteutetusta perusteellisesta tutkimuksesta käy ilmi, että maidon rasvapitoisuus vaihtelee huomattavasti tilojen välillä, mikä johtuu hyvin todennäköisesti geneettisistä tekijöistä ja perinteisistä ruokintakäytännöistä. Toinen eittämättä merkittävä tekijä, joka on seurausta siitä, että kyseessä on hyvin pitkälti käsityönä valmistettu tuote, liittyy havaittuihin eroihin heran rasvajäämissä, toisin sanoen valmistuksen aikana menetetyn ja juustoumasta pois jääneen rasvan määrissä.

Näillä luvuilla oli luonnollisesti merkittävä vaikutus juuston rasvapitoisuuteen, jopa siinä määrin, että Torinon yliopiston tutkijat havaitsivat, että Murazzano-juuston rasvapitoisuus oli pienempi kuin vuonna 1964 ilmoitettu ja näin ollen myös pienempi kuin vuoden 1983 tuote-eritelmässä annettu rasvapitoisuus.

Lisäksi voidaan olettaa, että nykyisessä tuote-eritelmässä annetut luvut on saatu epätarkemmilla analyysimenetelmillä verrattuna nykyisin käytettävissä oleviin menetelmiin.

Lampaanmaidon osalta on lisätty viittaus Delle Langhe -rotuun.

Tähän asti tämä yksityiskohta esiintyy ainoastaan Murazzano-nimisessä asiakirjassa, joka on mainittu johdannossa. Tieto on nyt lisätty tuote-eritelmän 2 artiklaan ja yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaan.

Lisäksi sisuksen värin, ulkokerroksen ja maun kuvausta on täydennetty lisäämällä näitä ominaisuuksia koskevat tiedot pidempään kypsytetyn Murazzano-juuston osalta. Muutokset on tehty, jotta Murazzano-juuston kuvaus olisi yhdenmukainen pidempää kypsytysaikaa koskevan muutoksen kanssa (ks. jäljempänä annettu tuotantomenetelmää koskeva muutos).

Alkuperätodisteet

Jotta tuote-eritelmä olisi voimassa olevan lainsäädännön mukainen, siihen on lisätty uusi artikla.

Uusi artikla kuuluu seuraavasti:

Tuotantomenetelmä

Tuote-eritelmän 2 artiklan muutos. Muutetaan rehua ja lypsyjen määrää koskevaa osaa ja määritetään juoksettumislämpötilan sallittu poikkeama ja kypsytysaika.

Muutetaan tuote-eritelmän 2 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa – rehu.

Nykyinen versio:

Uusi versio:

Tuotantoalue sijaitsee kokonaisuudessaan korkeilla tai kohtalaisen korkeilla kukkuloilla, jossa maata ei kastella. Näin ollen rehun määrä saattaa laskea vuosina, jolloin sademäärät ovat vähäisiä. Vähäiset sademäärät liittyvä myös ilmastonmuutokseen.

Lisäksi alkuperäalueella harjoitettu hasselpähkinöiden viljely on jo joitain vuosia ollut voimakkaassa kasvussa – vähäisemmässä määrin myös viininviljely –, mikä on pienentänyt käytettävissä olevaa rehupinta-alaa. Alueella esiintyy myös enenevässä määrin susia, jotka hyökkäävät karjalaumojen kimppuun ja pelottavat lampaita, minkä vuoksi laiduntaminen on vaikeaa epäsuotuisemmilla alueilla, joita on vaikeaa niittää. Näiden syiden vuoksi eläimet viettävät yhä enemmän aikaa eläinsuojissa ja etäisimmät laidunalueet hylätään, mikä puolestaan lisää säilörehun käyttöä.

Näin ollen karjan ravintoa on sallittua täydentää pienillä rehumäärillä, myös täydennysrehuilla. Ruokavalion täydentäminen pienellä määrällä rehua, täydennysrehu mukaan lukien, on sallittua, koska näin halutaan varmistaa, että eläimet saavat tasapainoista ravintoa ja voivat hyvin lypsykauden ja tiineyden aikana. Tähän käytäntöön turvautuminen voi olla tarpeen myös silloin, kun paikalliset rehuvarannot (laidunruoho, heinä) ovat rajalliset epäsuotuisten sää-/ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Vähäiset rehumäärät ravinnon täydentämiseksi eivät vaikuta tuotteen erityisyyteen tai maidon ominaisuuksiin.

Muutetaan tuote-eritelmän 2 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa – raaka-aineet.

Nykyinen versio:

Uusi versio:

Maidon jäähdytys- ja varastointijärjestelmien käyttö on lisääntynyt niiden kehittymisen myötä, minkä vuoksi on otettu käyttöön mahdollisuus tuottaa juustoa maidosta, joka on kerätty kahdella tai useammalla lypsykerralla. Muutos antaa pientuottajille mahdollisuuden valmistaa juustoa kahden tai useamman päivän välein erityisesti niinä aikoina vuotta, jolloin maidon tuotantomäärät laskevat.

Muutetaan tuote-eritelmän 2 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa – tuotantomenetelmä.

Nykyinen versio:

Uusi versio:

Tekstissä annetaan yksityiskohtainen kuvaus tuotantoprosessista, johon nykyisessä tuote-eritelmässä viitataan perinteisinä menetelminä. Lisäksi on täsmennetty, että maidolle voidaan tehdä hygieniaa parantava lämpökäsittely

ja että siihen voidaan lisätä entsyymejä ja/tai luonnollisia heräteviljelmiä.

Juoksetuslämpötilaa koskevassa kohdassa sana ”noin” on korvattu ilmaisulla ”sallittu poikkeama on ±3 °C”, joka on perinteisiin valmistusmenetelmiin kuuluva normaali lämpötilan vaihteluväli.

Tekstistä on poistettu vaatimus, jonka mukaan juustot on pestävä päivittäin kypsytyksen aikana. Sen sijaan täsmennetään, että juustot on pestävä haalealla vedellä neljän ensimmäisen päivän aikana. Neljä päivää on juuston vähimmäiskypsytysaika. Muutospyyntö perustuu havaintoihin, joita on kirjattu useiden vuosien ajan ja jotka osoittavat, että kyseisen vaatimuksen muuttaminen ei vaikuta juuston lopulliseen laatuun.

Muutetaan tuote-eritelmän 2 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa – kypsytysaika.

Nykyinen versio:

Uusi versio:

Vuoden 1983 tuote-eritelmässä juuston kypsytysajaksi annetaan 10 päivää. Nykyään on kuitenkin tavallista, että osaa Murazzano-juustoista kypsytetään pidempään. Pitkään kypsytetty Murazzano on kysytty tuote markkinoilla. Sen vuoksi viittaus 10 päivään on poistettu ja kypsytysajaksi on määritetty enintään 90 päivää.

Käytännön palauttamisen myötä on palattu vanhaan perinteeseen. Aiemmin oli nimittäin varsin yleistä, että Murazzano-juustoa kypsytettiin huomattavasti pidempään kuin 10 päivää sen laadun parantamiseksi.

Lisäksi on otettu käyttöön mahdollisuus, jonka mukaan Murazzano-juustoa voidaan säilyttää burnie-astioissa (ilmatiiviisti suljetuissa lasiastioissa), joihin juusto siirretään.

Myös tällä muutoksella palataan perinteiseen menetelmään, jota yhä useammat tuottajat harjoittavat nykyään. Burnie-astioita käytettiin aiemmin pääasiassa juuston säilömiseksi talveksi, jolloin maitoa ja näin ollen myös juustoa saatiin vähän tai ei lainkaan.

Menetelmässä juusto laitetaan vähintään 20 päivän kypsytyksen jälkeen burnie-astiaan, jossa sitä voidaan säilyttää enintään 15 kuukautta.

Yhteys maantieteelliseen alkuperään

Tuote-eritelmään on lisätty artikla, ja yhteenvedon d ja f kohdassa olevat tiedot on kirjoitettu uudelleen, jotta ne ovat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaiset.

Nykyinen versio:

”d)

HISTORIA: Tällä tuotantoalueella perinteisesti valmistettu Murazzano-juusto on saanut nimensä Murazzanon kunnasta, joka on juuston pääasiallinen valmistuspaikka. Ajan kulusta huolimatta tuote on säilyttänyt erityispiirteensä, jotka ovat yhteydessä vuorten alarinteillä vallitseviin luonnonolosuhteisiin.

f)

MAANTIETEELLINEN YHTEYS: Merkittäviin luontoon liittyviin tekijöihin kuuluvat vuorten alarinteillä vallitsevat ilmasto-olosuhteet, jotka vaikuttavat sekä nautojen että lampaiden rehun laatuun. Ihmisen toimintaan liittyviä tekijöitä ovat puolestaan juuston historia ja näkyvyys Cuneota ympäröivällä alueella, jossa tuote on ollut laajalti saatavilla alueen ravintoloissa.”

Uusi versio:

Merkinnät

Yhteenvedon h kohtaan ”Merkinnät” on lisätty tietoja.

Nykyinen versio:

”h)	MERKINNÄT: Tuotteen markkinoinnissa käytetään tuotteeseen liitettyä suojeluyhdistyksen tunnusmerkkiä.”

Uusi versio:

Muu

Tuote-eritelmän osat on järjestetty uudelleen luettavuuden parantamiseksi. Uudessa tuote-eritelmässä on seuraavat kahdeksan artiklaa: 1 artikla – Nimi, 2 artikla – Tuotteen ominaisuudet, 3 artikla – Maantieteellinen alue, 4 artikla – Alkuperätodisteet, 5 artikla – Tuotantomenetelmä, 6 artikla – Yhteys ympäristöön, 7 artikla – Valvonta, 8 artikla – Merkinnät.

Valvontaa koskeva artikla, joka on annettu yhteenvedon g kohdassa, on muutettu voimassa olevan lainsäädännön mukaiseksi, ja siihen on lisätty valvontaelintä koskevia tietoja.

Nykyinen versio:

”g)	VALVONTA: NIMI: Maa- ja metsätalousministeriö – petostentorjunnan keskustarkastuslaitos; valvonnasta vastaava elin: Consorzio di Tutela del Formaggio Murazzano [Murazzano-juuston suojeluyhdistys]”

Uusi versio:

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Murazzano”

EU-nro: PDO-IT-0015-AM01 – 18.11.2020

SAN (X) SMM ( )

1.   [SAN:N tai SMM:N] Nimi tai nimet

”Murazzano”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotetyyppi

Luokka 1.3 – Juustot

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Alkuperänimitys ”Murazzano” on varattu juustolle, jolla on seuraavat ominaisuudet: täysrasvainen tuorejuusto, joka on valmistettu yksinomaan Delle Langhe -rotuun kuuluvien lampaiden maidosta tai maitoseoksesta, joka sisältää vähintään 60 prosenttia lampaanmaitoa ja enintään 40 prosenttia lehmänmaitoa. Murazzano on tarkoitettu pöytäjuustoksi, ja sillä on alla kuvatut ominaisuudet.

Muoto: lieriömäinen, tasaiset pinnat, reunat ovat hieman koholla.

Läpimitta n. 10–15 cm, reunan korkeus n. 3–4 cm.

Paino: 250–400 g.

Koko ja paino viittaavat juustoon, jota on kypsytetty vähimmäiskypsytysajan verran.

Sisuksen rakenne: pehmeä, kiinteähkö, joskus yksittäisiä reikiä, hienorakeinen; juuston kypsyessä väri muuttuu maidonvalkoisesta oljenkeltaiseksi; juuston kypsyessä kosteus vähenee vähitellen, minkä seurauksena juuston pehmeä rakenne kiinteytyy ja juustosta tulee puolikova tai kova.

Väripigmenttejä tai aromeja ei käytetä.

Ulkokerros: tuorejuustoissa ei ole kuorta, ulompi kerros on maidonvalkoinen, ja siinä on joskus ohut oljenkeltainen kalvo, joka tummenee vähitellen. Juuston kypsyessä ulkoväristä tulee yhä tummempi oljenkeltainen.

Maku: mieto, hieman tuoksua, miellyttävä maku, joka tuo mieleen lampaanmaidon; juuston kypsyessä sen tuoksu ja maku voimistuvat.

Kuiva-aineen rasvapitoisuus: vähintään 50 prosenttia 2 prosentin sallitulla poikkeamalla, kun tuote on valmistettu yksinomaan lampaanmaidosta, ja 47 prosenttia 2 prosentin sallitulla poikkeamalla, kun tuote on valmistettu lampaan- ja lehmänmaidon sekoituksesta.

Vähimmäiskypsytysaika on neljä päivää ja enimmäiskypsytysaika 90 päivää. Ainoastaan silloin, kun käytetään perinteisiä burnie-astioita (ilmatiiviisti suljettuja lasiastioita), joihin juusto siirretään vähintään 20 päivän kypsytyksen jälkeen, juustoa voidaan kypsyttää enintään 15 kuukauden ajan. Juustoon ei tällöin lisätä muita aineita.

Juusto voidaan myydä kokonaisena tai paloina, ja se voidaan esipakata.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Karjan, josta saatua maitoa käytetään suojatulla alkuperänimityksellä varustetun Murazzano-juuston valmistuksessa, vuotuisen rehuannoksen kuiva-aineesta vähintään 70 prosenttia on oltava vihanta- tai säilörehua ja enintään 30 prosenttia väki- tai täydennysrehua. Vähintään 80 prosenttia rehusta on oltava peräisin alkuperäalueelta. Laiduntamista harjoitetaan vuodenajan sen salliessa. Rajatun maantieteellisen alueen ulkopuolelta hankitun rehun osuus ei koskaan saa olla suurempi kuin 50 prosenttia kuiva-aineesta vuodessa. Vitamiini- ja kivennäisainelisät sallitaan laissa määritettyihin rajoihin asti.

Tuotantoalue sijaitsee korkeilla tai kohtalaisen korkeilla kukkuloilla, jossa maata ei kastella. Näin ollen rehun määrä saattaa laskea vuosina, jolloin sademäärät ovat vähäisiä. Vähäiset sademäärät liittyvä myös ilmastonmuutokseen.

Lisäksi alkuperäalueella harjoitettu hasselpähkinöiden viljely on jo joitain vuosia ollut voimakkaassa kasvussa – vähäisemmässä määrin myös viininviljely –, mikä on pienentänyt käytettävissä olevaa rehupinta-alaa. Alueella esiintyy myös enenevässä määrin susia, jotka hyökkäävät karjalaumojen kimppuun ja pelottavat lampaita, minkä vuoksi laiduntaminen on vaikeaa epäsuotuisemmilla alueilla, joita on vaikeaa niittää. Näiden syiden vuoksi eläimet viettävät yhä enemmän aikaa eläinsuojissa ja etäisimmät laidunalueet hylätään, mikä puolestaan lisää säilörehun käyttöä.

Näin ollen karjan ravintoa on sallittua täydentää pienillä rehumäärillä, myös täydennysrehuilla. Ravinnon täydentäminen pienellä määrällä rehua, täydennysrehu mukaan lukien, on sallittua, koska näin halutaan varmistaa, että eläimet saavat tasapainoista ravintoa ja voivat hyvin lypsykauden ja tiineyden aikana. Tähän käytäntöön turvautuminen voi olla tarpeen myös silloin, kun paikalliset rehuvarannot (laidunruoho, heinä) ovat rajalliset epäsuotuisten sää-/ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Vähäiset rehumäärät ravinnon täydentämiseksi eivät vaikuta tuotteen erityisyyteen tai maidon ominaisuuksiin.

Juusto valmistetaan Delle Langhe -rotuun kuuluvien lampaiden maidosta tai maitoseoksesta, josta vähintään 60 prosenttia on lampaanmaitoa ja enintään 40 prosenttia lehmänmaitoa. Valmistuksessa käytettävä maito on kerätty kahdella tai useammalla lypsykerralla. Maidolle voidaan tehdä hygieniaa parantava lämpökäsittely ja siihen voidaan lisätä entsyymejä ja/tai luonnollisia heräteviljelmiä. Maitoon lisätään nestemäistä vasikanjuoksetetta.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Murazzano-juuston valmistukseen käytettävän maidon tuotantoon tarkoitetun lypsykarjan on sijaittava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.

Maidon tuotannon ja käsittelyn sekä juuston kypsytyksen on tapahduttava kyseisellä maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Murazzano-juuston logo/tunnusmerkki on versaalilla kirjoitettu tyylitelty M-kirjain Murazzano-juustokiekossa, josta on leikattu pala maistamista varten. Symboli on väriltään sininen (Pantone Blue 0729) tai musta (Pantone Black U) valkoisella taustalla, ja se on osa Murazzano-juuston pakkaukseen kiinnitettävää etikettiä. Merkintää voidaan käyttää vasta vähimmäiskypsytysajan jälkeen.

Perinteisessä burnie-astiassa kypsytetty tai säilytetty tuote on merkittävä erityisellä merkinnällä (tarralla), joka kiinnitetään lasin ulkopintaan tai astian sisällä olevaan tuotteeseen.

Koska Murazzano-juuston valmistukseen käytetty lampaanmaito voi olla peräisin ainoastaan Delle Langhe -rotuun kuuluvista lampaista, pakkaukseen tai erityiseen etikettiin on sallittua lisätä ilmaisu Con latte di pecora delle Langhe [Valmistuksessa on käytetty Delle Langhe -lampaan maitoa]. Kun Murazzano-juuston valmistuksessa ei ole käytetty mitään muuta maitoa kuin lampaanmaitoa, pakkaukseen tai erityiseen etikettiin on sallittua lisätä ilmaisu Solo latte di pecora delle Langhe [Valmistuksessa on käytetty ainoastaan Delle Langhe -lampaan maitoa].

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Alueeseen, jolla tuotanto (kypsytys mukaan luettuna) tapahtuu, kuuluvat seuraavien kuntien hallinnolliset alueet kokonaisuudessaan: Albaretto Torre, Arguello, Bastia Mondovì, Belvedere Langhe, Benevello, Bergolo, Bonvicino, Borgomale, Bosia, Bossolasco, Camerana, Castelletto Uzzone, Castellino Tanaro, Castelnuovo di Ceva, Castino, Cerreto Langhe, Ceva, Cigliè, Cissone, Clavesana, Cortemilia, Cravanzana, Feisoglio, Gorzegno, Gottasecca, Igliano, Lequio Berria, Levice, Marsaglia, Mombarcaro, Monesiglio, Montezemolo, Murazzano, Niella Belbo, Paroldo, Perletto, Pezzolo Valle Uzzone, Priero, Prunetto, Roascio, Roccacigliè, Rocchetta Belbo, Sale Langhe, Sale San Giovanni, Saliceto, San Benedetto Belbo, Serravalle Langhe, Somano, Torre Bormida ja Torresina.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston tuotantoalueeseen kuuluvat kunnat sijaitsevat Alta Langa -nimisellä mäkisellä alueella, joka rajoittuu pohjoisessa Langhen alueen alemmissa osissa oleviin viinitarhoihin ja tunnettujen alkuperänimitysten viinialueisiin, etelässä Ligurian Apenniineihin, idässä Monferraton alueeseen ja lännessä Cuneon maakuntaan kuuluviin alankoalueisiin.

Maantieteellisellä alueella ei ole tapahtunut mittavia geologisia mullistuksia, ja alueen kasvillisuus on näin ollen pysynyt suojassa muutoksilta, joita tällaiset mullistukset aiheuttavat. Tämä on tehnyt Murazzanon maantieteellisestä alueesta eräänlaisen keitaan, jonne myös alueesta poikkeaville ympäristöille tyypilliset kasvilajit ovat pystyneet asettumaan. Euroopan alankoalueille tyypillisten lajien ja Välimeren maista peräisin olevien lajien lisäksi alue on myös ihanteellinen elinympäristö monille Keski- ja Etelä-Euroopasta sekä Atlantin rannikolta peräisin oleville lajeille, jotka ovat paljon harvinaisempia suojatun alkuperänimityksen ”Murazzano” tuotantoalueen reuna-alueilla.

Tämän laajan ja monipuolisen kasvilajien kirjon ansiosta eläimet saavat monipuolista ja vaihtelevaa ravintoa vuoden ympäri.

Kun laiduntaminen on mahdollista (yleensä huhtikuusta lokakuuhun), lampaat saavat vihantarehua suoraan niityiltä ja laitumilta. Myös silloin, kun laiduntaminen ei ole mahdollista, ravinnosta suurin osa koostuu edelleen alueen kasvilajeista saadusta heinästä.

Suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston maun ja aromien erityisyys onkin peräisin tuotantoalueen monipuolisesta ja erittäin laajasta kasvilajistosta, johon kuuluvien kasvien aromaattiset ainesosat siirtyvät maitoon ja siitä juustoon.

Toinen olennainen osa suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston valmistusta on Delle Langhe -lammasrotu, joka on jo vuosisatojen ajan liitetty Alta Langan alueeseen (ensimmäinen kirjallinen viittaus tästä on Plinius vanhemman teoksessa Naturalis historia). Tämä eläin oli pitkän aikaa maaseutuperheille ainoa toimeentulon lähde, jonka ansiosta ne pystyivät hyödyntämään näitä alueita, jotka eivät juurikaan sovellu tehokäyttöön tai muun tyyppiseen karjankasvatukseen sijainnin, vaikeakulkuisuuden ja heikon tuottavuuden vuoksi. Delle Langhe on keskikokoinen ja kestävä lammasrotu, joka tuottaa hyvin maitoa myös epäsuotuisissa olosuhteissa. Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta rotu on pystynyt tuottamaan maitoa suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston tuotantoalueella – jopa siinä määrin, että se on yhä keskeinen osa alueen maataloutta.

Lampaankasvatus, juustontuotanto ja maanhoito ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa eivätkä ole vuosisatojen kuluessa tapahtuneista välttämättömistä ja väistämättömistä kehityskuluista huolimatta koskaan loppuneet alueella. Niillä on paitsi tuottava tehtävä myös erittäin tärkeä rooli tämän luonnon ja maiseman kannalta merkittävän alueen säilyttämisessä ja koko ympäristön elinvoimaisuuden ylläpitämisessä.

Suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston tuotantomenetelmät ovat yhä tänä päivänä vahvassa yhteydessä perinteisiin käytäntöihin ja kertovat ympäristön, eläinten, tuotantotekijöiden ja paikallisten ihmisten taitotiedon vuorovaikutuksesta. Juustouman rikkominen kahdesti, juustojen pieni koko ja nopea siirtäminen muotteihin ovat kaikki tekijöitä, joiden tarkoituksena on edistää heran nopeaa poisvalumista, kun taas usein toistuva kääntäminen, erityiset suolausmenetelmät ja kypsytysolosuhteet tuovat juustoon sille tunnusomaiset piirteet.

Suojatun alkuperänimityksen saaneessa Murazzano-juustossa, jota ei ole kypsytetty pitkään, voidaan havaita – ensin tuoksussa ja sen jälkeen maussa – vivahteita eläinten ravintoon kuuluvista kasvi- ja rehulajeista. Näissä juustoissa on herkkä maku ja pehmeä sisus, jonka väri vaihtelee maidonvalkoisesta oljenkeltaiseen. Kun juusto kypsyy pidempään, sen tuoksu ja maku voimistuvat ja juusto voi kehittää ohuen pehmeän kuoren, jonka alla on toinen, hyvin ohut kuorikerros. Lisäksi juuston sisus kiinteytyy ja tummenee, ja siihen kehittyy aromaattisia vivahteita, jotka voivat tuoda mieleen lampaan villan miellyttävän tuoksun.

Suojatun alkuperänimityksen saaneen Murazzano-juuston valmistuksen keskeiset osatekijät – alueen erityiset ilmasto-olosuhteet, eläinten ravinto ja Delle Langhe -rodun lampaista saatavan maidon ominaisuudet sekä nämä olosuhteet hallitsevien juustomestarien omaksumat erityiset valmistustekniikat ja taidot – kertovat Langhen alueella elävien ihmisten vuosisataisesta yhteisestä historiasta ja sen aikana kehittyneestä kollektiivisesta taitotiedosta.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

Eritelmän konsolidoitu teksti on saatavissa internetosoitteessa: http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai vaihtoehtoisesti menemällä suoraan maa- ja metsätalous- sekä elintarvikeministeriön verkkosivustolle (www.politicheagricole.it) ja valitsemalla ensin ”Qualità” (ylhäällä oikealla), sen jälkeen ”Prodotti DOP IGP STG” (vasemmassa reunassa) ja lopuksi ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2022/C 229/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Αρνάκι Λήμνου / Arnaki Limnou”

EU-nro: PGI-GR-02791 – 27.7.2021

SAN ( ) SMM (X)

1.   Suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai nimet

”Αρνάκι Λήμνου / Arnaki Limnou”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kreikka

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji

Luokka 1.1 Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Arnaki Limnou” on yli 10 kilogrammaa painavien, 60–120 päivän ikäisinä teurastettujen karitsojen lihaa. Se saadaan Limnosin ja Agios Efstratiosin (Limnosin hallinnollinen yksikkö) saarilla syntyneiden eläinten ruhoista. Karitsat polveutuvat eläimistä, joita on perinteisesti kasvatettu kyseisillä saarilla ja jotka ovat sopeutuneet saarten olosuhteisiin. Niiden ravinto koostuu selkeästi rajatulla maantieteellisellä alueella (saarilla) kasvavista kasveista.

”Arnaki Limnou” on mureaa, mehevää ja pehmeää lihaa, ja siinä on erottuva, tunnusomainen ja miellyttävä tuoksu ja maku. Liha on väriltään hailakan punaista ja ulkonäöltään tasaista. Sen sisältämä rasva on puhtaan valkoista. Siinä on nahanalaista rasvaa ja hyvin kehittynyt lihasmassa erityisesti suosituissa ja kaupalliselta arvoltaan suurissa paloissa, joita ovat kylkipaisti, viulu ja kylki (kyljykset).

Arnaki Limnou -lihan syötävien kudosten rasvapitoisuus on suuri, ja rasva on enimmäkseen lihaskudoksen sisällä (”marmorirasvaa”). Se antaa tuotteelle sen erityiset aistinvaraiset ominaispiirteet sekä mureutta ja makua.

Arnaki Limnou -ruhojen syötävien kudosten rasvapitoisuus on 10–15 prosenttia. Muualta Kreikasta peräisin olevien samankaltaisten ruhojen syötävien kudosten keskimääräinen rasvapitoisuus on 1,5–3 prosenttia.

Arnaki Limnou -lihan syötävien kudosten kemiallinen koostumus on esitetty seuraavassa taulukossa:

Tuote		Proteiinia	Rasvaa
Arnaki Limnou		17,6 – 23,4  %	10,0 – 15,0  %

Arnaki Limnou -liha myydään tuoreena seuraavissa muodoissa:

—	kokonaisena

—	puoliruhona

—	paloina painon mukaan.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Karitsat syntyvät marraskuun lopun ja helmikuun lopun välisenä aikana, ja niitä ruokitaan pääasiassa niiden emän maidolla. Imetysaika on 45–60 päivää. Sen jälkeen karitsat totutetaan syömään karkearehua esimerkiksi paikallisen viljakasveista tehdyn heinän ja palkokasvien kaltaisia karkeita aineksia sisältävän totutusrehun avulla. Vieroituksen jälkeen karitsat yleensä laiduntavat keväällä 1–2 kuukauden ajan paikallisilla laitumilla täysikasvuisten lampaiden kanssa.

Limnosin ja Agios Efstratiosin saarilla kasvatetussa lammaspopulaatiossa (”Limnosin lampaat”) on havaittavissa jonkin verran vaikutteita Mytilini- (tai Lesvos-) ja Chios-roduista.

Täysikasvuisen lampaan ruokavalio perustuu suurelta osin vapaaseen laiduntamiseen rajatulla maantieteellisellä alueella. Lampaiden ruokavalioon kuuluu myös lisärehu, joka yleensä sisältää viljatuotteita, palkokasveja, viljakasvien (lähinnä durumvehnän) korsia, apilaa ja öljykasvituotteita, jotka tuotetaan pääasiassa rajatulla maantieteellisellä alueella, sekä vitamiineja ja hivenaineita.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Nimeä ”Arnaki Limnou” voidaan käyttää ainoastaan rajatulla alueella syntyneistä, kasvatetuista ja teurastetuista karitsoista. Tämä koskee myös verenlaskua ja nylkemistä. Myös karitsojen vanhemmat ovat syntyneet ja kasvaneet rajatulla maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä säädettyjen merkintävaatimusten lisäksi Arnaki Limnou -lihaan kiinnitetään seuraava logo riippumatta siitä, missä muodossa tuote myydään (kokonaisena, puoliruhona tai paloina):

Edellä olevan logon yhteydessä on oltava tunniste, jonka avulla eläin ja ruhon alkuperätila voidaan tunnistaa, sekä teurastuspäivä. Tunniste koostuu seuraavista:

—	eläimen tuottaneen tilan tunniste

—	ruhoa vastaavan eläimen tunniste

—	teurastuspäivä.

Esimerkiksi ruho, joka on saatu tilalta EL8330**** eläimestä 002, joka on teurastettu 1. joulukuuta 2020, saisi tunnisteekseen 8330****002-01/12/2020.

Jos Arnaki Limnou -liha leikataan ja pakataan, edellä mainittu merkintä siirretään joko yksittäisiin lihapaloihin tai pakatun tuotteen tapauksessa ulkopakkaukseen, jotta loppukuluttaja saa sitä koskevat tiedot.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Arnaki Limnou -lihan tuotantoalue vastaa Limnosin ja Agios Efstratiosin saarten maantieteellisiä rajoja.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Tuotteen yhteys rajattuun maantieteelliseen alueeseen perustuu lihan erityisiin laatuominaisuuksiin. Arnaki Limnou -liha on maineikas tuote. Sen miellyttävät aistinvaraiset ominaispiirteet juontuvat karitsojen ja lampaiden perinteisistä kasvatusmenetelmistä sekä eläinten ravinnosta, jonka perustana on pääasiassa rajatun maantieteellisen alueen laidunten runsas kasvillisuus.

Maantieteellisen alueen erityisyys

Limnosin ja Agios Efstratiosin saaret kuuluvat koillisen Egeanmeren saariryhmään. Limnos on suurelta osin puutonta aavaa ja tasankoa. Vehnä- ja viljapellot, viinitarhat, pensaikot ja laajat laitumet, jotka muodostavat lähes puolet saaresta, ovat maiseman tyypillisimpiä osia. Agios Efstratios (tai ”Ai Stratis”) on samanlainen.

Nämä kaksi saarta ovat erottamattomat sekä sosiaalisesti ja kulttuurisesti että taloudellisesti ja kaupallisesti. Vuosien varrella saarten välillä on myyty ja kuljetettu lukuisia tuotteita. Tässä keskeytymättömässä liikenteessä on kuljetettu myös lampaita, minkä ansiosta niiden kehitys saarilla on ollut homogeenistä. Agios Efstratiosilta on säännöllinen rannikkolaivaliikenne vain Limnokselle.

Luontoon liittyvät tekijät

Alueen ilmasto on tyypillinen Välimeren ilmasto kuten muuallakin Kreikassa. Talvet ovat leutoja ja kosteita. Kesät ovat suhteellisen kuumia ja kuivia, ja pitkiä aurinkoisia jaksoja esiintyy suurimman osan vuodesta. Alueen ilmasto on kuitenkin keskimääräistä kuivempi, tuulet voivat olla voimakkaita ja sade on harvinaista.

Egeanmeressä sijaitsevat Limnos ja Agios Efstratios ovat tarjonneet väylän paikallisten, Vähästä-Aasiasta peräisin olevien kasvilajien siirtymiselle hiljalleen idästä Kreikkaan.

Saarilla asuvat lampaat syövät pääasiassa siellä runsaana kasvavia ruohokasveja, joita ovat muun muassa erilaiset aromaattiset kasvit ja pensaskasvit. Tutkimusten mukaan Limnosin luonnollinen kasvillisuus koostuu 756 kasvilajista, joista suurin osa (55 prosenttia) on kesäkasveja. Niistä kahdeksan on kotoperäisiä Kreikassa, yksi koillisella Egeanmerellä ja yksi Limnosilla. Lisäksi Efstratiosin saarella on pienestä koostaan huolimatta 438 eri kasvilajia.

Phryganaa (pensaikkoa) esiintyy laajasti Limnosin ja Agios Efstratiosin saarilla. Alueen laitumista 25 prosenttia on pensaikkoa. Phryganalle tyypillisiä lajeja ovat seuraavat: kermestammi, piikkiluppio, timjami, mäkimeirami, karvapiikkivihma, rohtorautayrtti, salvia, oramasmalo, tyräkki, mäkikuisma, vaaleanpunainen kistus, kistus, salviakistus ja iisoppi. Alueella esiintyy myös seuraavia kasveja: välimerentyräkki, isotahmakko ja egeanporro.

Saarten puuvartiseen kasvillisuuteen kuuluvat muun muassa juudaksenpuu, karvapiikkivihma, espartoheinä, leveäpiipensas, luonnonvarainen oliivi, rosmariini, villiparsa ja rautamyrtti.

Alueella on myös dyynejä, joiden kasvillisuus muodostuu sklerofyyttisestä pensaikosta.

Lisäksi saarten kasvillisuuteen kuuluu usein myös heinä- ja palkokasveja, jotka ovat ihanteellisia lampaiden laiduntamiseen.

Kotieläimet

Lampaat valitaan pitkässä ja jatkuvassa valinta- ja jalostusprosessissa, ja ne ovat sopeutuneet elinympäristöönsä pitkän ajan kuluessa. Lammaspopulaatio on siis täydellisen sopeutunut paikalliseen maaperään ja ilmastoon. Lisäksi sille on kehittynyt sellaisia erityisominaisuuksia kuten omavaraisuus ja vaikeiden ympäristöolosuhteiden kestävyys, vastustuskyky paikallisille taudeille ja korkealaatuinen tuottavuus.

Eläimet ovat keskikokoisia ja sopusuhtaisia. Ne ovat sopeutuneet alueen vaikeisiin geofysikaalisiin ja ilmasto-olosuhteisiin sekä Limnosin ja Agios Efstratiosin saarten mikroilmastoon ja ympäristöön.

Yleisesti ottaen lampaiden ja karitsojen ruokavalio auttaa tuottamaan lihan, jolla on tuotteelle ominainen rasvahappoprofiili. Lihan rasvakoostumus on yhteydessä kasvien riittävän suureen monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuteen. Sen katsotaan olevan tärkeä tekijä tuotetun lihan erityisen maun taustalla. Eläinten vapaa laiduntaminen lisää myös muiden suotuisten hivenravinteiden, kuten vitamiinien ja luonnollisten antioksidanttien, pitoisuutta lihassa.

Inhimilliset tekijät

Perinteinen eläintenkasvatustapa perustuu laidunten läheisyydessä sijaitseviin tyypillisiin kiviaitauksesta muodostuviin eläinsuojiin (”mantres”), joissa eläimiä pidetään. Tästä perinteisestä eläinsuojasta eläimillä on suora pääsy ympäröiville laitumille.

Kasvattajien perinteisillä menetelmillä on vaikutuksensa Arnaki Limnou -tuotteen ominaisuuksiin. Erityisesti karitsojen myöhäisen vieroituksen (noin 60 päivän ikäisenä) ansiosta karitsoista kasvaa terveitä ja niillä on kehossaan runsaasti rasvaa. Lisäksi lauman pitäminen perinteisissä aitauksissa takaa sen, että lampaiden ei tarvitse liikkua kauas ravintoa löytääkseen, sillä laitumet ovat aitausten lähistöllä ja välimatkat ovat saarilla lyhyitä. Siksi eläimiin ei kohdistu paljon rasitusta, ja ne voivat kerryttää muihin samankaltaisiin eläimiin verrattuna huomattavasti enemmän lihaskudoksen sisäistä rasvaa sekä kasvattaa lihasmassaansa.

Vieroitetut karitsat pääsevät mahdollisuuksien mukaan teurastamiseen asti laiduntamaan jatkuvasti täysikasvuisten eläinten kanssa. Täysikasvuiset lampaat ja karitsat ovat laitumella ympäri vuoden, ja laajaperäisen kasvatusmenetelmän ansiosta niillä on suora pääsy laitumille, joilla kasvaa monia erilaisia ravinnoksi kelpaavia aromaattisia kasveja ja yrttejä. Näin rasvakudoksesta tulee aromaattista, mikä edistää tuotteen miellyttäviä aistinvaraisia ominaispiirteitä. Näihin ominaisuuksiin kuuluvat maku ja lihan mureus, mikä on lihaskudoksen sisäisen rasvan ansiota.

Laajaperäinen kasvatusmenetelmä, jossa alueen luonnollista ekosysteemiä hyödynnetään mahdollisimman hyvin laiduntamisen avulla, on kehittynyt ajan mittaan erityisten ympäristöolosuhteiden tuloksena ja niihin mukautuen. Näin voidaan säilyttää alueen ekosysteemi ja biologinen monimuotoisuus, ja menetelmä on samalla erottamaton osa paikallista kulttuuriperintöä.

Tämä lampaankasvatustapa ja kokemus on siirtynyt sukupolvelta toiselle, ja vielä nykyäänkin nuoret kasvattajat siirtyvät kasvattamaan eläimiä ja tuottamaan kuuluisaa ja korkealaatuista Arnaki Limnou -lihaa. Laumoja ovat hoitaneet perinteisellä aitausmenetelmällä jo satojen vuosien ajan kokeneet kasvattajat, jotka paikallisesti tunnetaan nimellä ”kehagiades”. Näin on syntynyt elinkelpoinen ja kestävä laajaperäisen lampaankasvatuksen malli.

Tuotteen erityisyys

Arnaki Limnou -liha on aistinvaraisilta ominaispiirteiltään mureaa, mehevää ja pehmeää. Kokonaisrasvapitoisuus on suuri, ja rasva on enimmäkseen lihaskudoksen sisällä (”marmorirasvaa”), millä on myönteinen vaikutus tuotteen makuun ja mureuteen.

Valitun teurasiän vuoksi ruhot ovat melko painavia. Lihasmassa on hyvin kehittynyttä erityisesti suuren kysynnän kohteena olevissa ja kaupalliselta arvoltaan suurissa paloissa, joita ovat kylkipaisti, viulu ja kylki (kyljykset).

Syy-seuraussuhde maantieteellisen alueen ja tuotteen erityisominaisuuksien välillä

Arnaki Limnou -lihalla on miellyttävät aistinvaraiset ominaispiirteet, ja se on laajalle levinnyt tuote, jota on tuotettu saarilla yhtäjaksoisesti jo useiden vuosien ajan. Erityiset ympäristötekijät ja ihmisten pitkäaikaiset käytännöt ovat olleet Limnosin ja Agios Efstratiosin saarten rajatulla maantieteellisellä alueella omiaan kehittämään Arnaki Limnou -tuotteen, jonka miellyttävät ominaisuudet erottavat sen muista samankaltaisista tuotteista.

Lampaankasvatus muodostaa karjankasvatuksen perustan, ja sitä harjoitetaan kummallakin saarella. Saarten laidunten kasvillisuus on hyvin samanlaista. Limnosilla on laajoja laidunalueita, jotka kattavat kolmanneksen saaren pinta-alasta. Saaren laitumista noin 25 prosenttia on pensaikkoa. Alueiden kasvillisuus on matalaa, harvaa ja hajanaista. Vallitseva kasvilaji on piikkiluppio. Sen lisäksi esiintyy timjamia ja lukuisia aromaattisia kasveja.

Limnosin ja Agios Efstratiosin saarilla on merkittävät laidunkapasiteetit, ja niillä kasvaa runsaasti erilaisia aromaattisia kasveja. Tämän ansiosta lihan sisältämän rasvan aistinvaraisissa ominaispiirteissä on havaittavissa useita aromaattisia ja muita laidunten kasveja. Näin ollen eläinten laaja pääsy laitumille määrittää tuotteen laadun ja aistinvaraiset ominaispiirteet.

Rajatun maantieteellisen alueen loiva maasto ja matalat tasangot helpottavat eläinten pääsyä perinteisten eläinsuojien lähellä sijaitseville laitumille. Siksi eläimiin ei kohdistu paljon rasitusta, ja ne voivat kerryttää muihin samankaltaisiin eläimiin verrattuna huomattavasti enemmän lihaskudoksen sisäistä rasvaa sekä kasvattaa lihasmassaansa.

Limnosin ja Agios Efstratiosin saarilla laiduntavat lampaat syövät monia erilaisia syötäväksi kelpaavia aromaattisia kasveja ja yrttejä. Koska saaret ovat pieniä, ravintoa löytääkseen ei tarvitse liikkua pitkiä matkoja.

Ilmasto-olosuhteiden ansiosta eläimet voivat elää eläinsuojan sijaan laitumilla ympäri vuoden. Siksi karitsat pääsevät pelkän maitoruokinnan jälkeen laitumille siihen asti, kun ne teurastetaan. Syötävien kudosten suuri rasvapitoisuus on laiduntamisen ansiota. Eläimet saavat ravintonsa suurelta osin vapaasta laiduntamisesta.

Täysikasvuisilla lampailla on lähes ympärivuotinen pääsy laitumille. Tämä koskee myös vieroitettuja karitsoja aina niiden teurastukseen asti. Suora laiduntaminen saarten runsaskasvisilla laitumilla ja laajaperäisellä menetelmällä kasvatettujen eläinten pitkä imetyskausi antavat lihalle yhdessä sen ominaispiirteet, sillä näin ruho saa riittävän lihasmassan ja lihaskudoksen sisäisen rasvan määrän.

Arnaki Limnou -tuotteen lihaskudoksen sisäisen rasvan määrällä on suora vaikutus lihan kosteuspitoisuuteen ja koostumukseen sekä kypsentämisen yhteydessä vapautuvaan makuun ja aromiin.

Arnaki Limnou -tuotteen ominaisuudet perustuvat laajaperäiseen kasvatusmenetelmään, vapaaseen laiduntamiseen ja eläinten kasvattajien harjoittamiin perinteisiin menetelmiin. Arnaki Limnou -tuotteen kysyntä kannustaa jatkamaan näitä kasvatusmenetelmiä, jotta tuotteen miellyttävät ominaisuudet voitaisiin säilyttää.

Kaikki edellä mainittu edistää Arnaki Limnou -lihan hyvää laatua ja miellyttäviä aistinvaraisia ominaispiirteitä, jotka ovat sen maineen perustana. Tuotteella on yhteys saarten ruokaperinteisiin. Kaspakino-karitsan kaltaiset paikalliset reseptit kuuluvat sekä paikallisten asukkaiden että matkailijoiden suosikkeihin.

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

http://www.minagric.gr/images/stories/docs/agrotis/POP-PGE/2021/prodiagrafes_arnaki_limnou150222.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.