1.   Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin tukimuotoihin:

2.   Jäsenvaltio voi valintansa mukaan myöntää 1 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetun tuen asetusta (EU) N:o 651/2014 (16) noudattaen, jos se katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

4.   Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin:

5.   Tätä asetusta ei sovelleta vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta tukea, joka myönnetään

6.   Tätä asetusta ei sovelleta tukeen, joka on siihen liittyvien ehtojen vuoksi tai sen rahoitustavan vuoksi unionin oikeuden vastaista, erityisesti

7.   Tätä asetusta ei sovelleta WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 1 tarkoitettuihin maataloustuotteisiin myönnettävään tukeen, joka on kyseisessä sopimuksessa määriteltyä vientitukea. Sitä ei sovelleta myöskään tällaisiin tuotteisiin myönnettävään tukeen, joka on valtion tai minkä tahansa vientikilpailusta 19 päivänä joulukuuta 2015 tehdyn WTO:n ministerikokouksen päätöksen (17) soveltamisalaan kuuluvan julkisen elimen myöntämää vientirahoitustukea, jos se ei täytä mainitun päätöksen 15 kohdan vaatimuksia, jotka koskevat enimmäistakaisinmaksuaikaa ja omarahoitusta.

1.   Tätä asetusta ei sovelleta yksittäiseen tukeen, jonka bruttoavustusekvivalentti ylittää seuraavat kynnysarvot:

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistettuja kynnysarvoja ei saa kiertää jakamalla tukijärjestelmät tai tukihankkeet keinotekoisesti osiin.

1.   Tätä asetusta sovelletaan vain läpinäkyvään tukeen.

2.   Tuki katsotaan läpinäkyväksi, jos etukäteen on mahdollista laskea tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (”läpinäkyvä tuki”).

3.   Seuraavat tukimuodot katsotaan läpinäkyväksi tueksi:

4.   Tätä asetusta sovellettaessa seuraavia tukimuotoja ei katsota läpinäkyväksi tueksi:

1.   Tällä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jolla on kannustava vaikutus.

2.   Tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tuensaaja on jättänyt kyseiselle jäsenvaltiolle tukea koskevan kirjallisen hakemuksen ennen hanketta koskevien töiden tai toiminnan aloittamista. Tukihakemuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

3.   Suurille yrityksille myönnettävällä tapauskohtaisella tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos jäsenvaltio on sen lisäksi, että se on varmistanut 2 kohdassa säädetyn edellytyksen täyttyvän, tarkastanut ennen kyseisen tapauskohtaisen tuen myöntämistä, että tuensaajan laatimasta asiakirja-aineistosta saadaan vahvistus yhdelle tai useammalle seuraavista perusteista:

4.   Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, veroetuuksien muotoisilla toimenpiteillä katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

5.   Poiketen siitä, mitä 2, 3 ja 4 kohdassa säädetään, seuraavilla tukimuodoilla ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta tai niillä katsotaan olevan kannustava vaikutus:

1.   Kaikki tuki-intensiteetin ja tukikelpoisten kustannusten laskennassa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Tukikelpoiset kustannukset on osoitettava asiakirjoilla, joiden on oltava selkeitä, eriteltyjä ja ajantasaisia. Tukikelpoiset kustannukset voidaan laskea noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 (27) säädettyjä yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja edellyttäen, että toimi rahoitetaan ainakin osittain maaseuturahastosta ja että kustannusluokka on tukikelpoinen kyseisen poikkeussäännöksen mukaisesti.

2.   Arvonlisävero (alv) ei ole tukikelpoista, paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

3.   Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

4.   Tulevaisuudessa maksettava tuki, mukaan lukien useassa erässä maksettava tuki, diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttokorko.

5.   Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien eri voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella.

6.   Jos tuki myönnetään takaisinmaksettavina ennakkoina, jotka niiden bruttoavustusekvivalentin laskentaan käytettävien hyväksyttyjen menetelmien puuttuessa ilmaistaan prosentteina tukikelpoisista kustannuksista, ja toimenpide edellyttää, että hankkeen onnistuessa, joka on määritelty kohtuullisen ja varovaisen hypoteesin perusteella, ennakko on maksettava takaisin korkoineen, jotka vastaavat vähintään myöntämispäivänä sovellettavaa diskonttokorkoa, III luvussa asetettuja tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä.

1.   Määriteltäessä sitä, noudatetaanko 4 artiklassa säädettyjä ilmoituskynnysarvoja ja III luvussa säädettyjä tuen enimmäisintensiteettejä ja tuen enimmäismääriä, on otettava huomioon tuettuun toimintaan tai hankkeeseen taikka yritykselle myönnetyn valtiontuen kokonaismäärä.

2.   Kun unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoimaa unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, ainoastaan valtiontuki on otettava huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä tai enimmäismääriä noudatettu, edellyttäen että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä sovellettavissa unionin oikeuden säännöissä vahvistettuja suurimpia mahdollisia rahoitusasteita.

3.   Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia ja jolle myönnetään vapautus perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta tämän asetuksen nojalla, voi kasautua

4.   Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia ja jolle myönnetään poikkeus 18, 47 tai 51 artiklan nojalla, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia.

Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua muun valtiontuen kanssa, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, siihen korkeimpaan kokonaisrahoituksen kynnysarvoon asti, joka on vahvistettu kunkin tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen tässä tai jossakin toisessa komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä.

5.   Tämän asetuksen III luvun 1, 2 ja 3 jakson nojalla poikkeuksen saanut valtiontuki ei saa kasautua asetuksen (EU) [SPR] 145 artiklan 2 kohdassa ja 146 artiklassa tarkoitettujen maksujen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi tässä asetuksessa vahvistettujen tuki-intensiteettien tai tukimäärien ylittymiseen.

6.   Tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saanut valtiontuki ei saa kasautua vähämerkityksisen tuen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi III luvussa vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai tukimäärän ylittymiseen.

7.   Jäljempänä 14 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettu maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävä investointituki ei saa kasautua tämän asetuksen 24, 25, 28 ja 31 artiklassa tarkoitetun aineellisten vahinkojen korvaamiseen maksettavan tuen kanssa.

8.   Tämän asetuksen 18 artiklassa tarkoitettu maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki ei saa kasautua asetuksen (EU) [SPR] 77 artiklassa tarkoitetun maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamiseen tarkoitetun tuen kanssa.

Tämän asetuksen 17 artiklassa tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki ei saa kasautua asetuksen (EU) [SPR] 75 artiklassa tarkoitetun nuorten viljelijöiden tilanpidon aloittamistuen tai maaseutuyritysten perustamistuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi tässä asetuksessa vahvistettujen tukimäärien ylittymiseen.

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen komission avoimuusmoduulissa (28) tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

2.   Kun kyseessä ovat veroetuuksien muodossa olevat tukijärjestelmät, kyseinen edellytys katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiot julkaisevat vaaditut tiedot yksittäisistä tukimääristä seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa):

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on järjestettävä ja tarjottava käyttöön liitteessä III kuvatussa vakiomuodossa, ja sivustolla on oltava tehokkaat haku- ja lataustoiminnot. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä ja veroetuuksien muodossa olevien tukien osalta yhden vuoden kuluessa päivästä, jona veroilmoitus on jätettävä, ja tietojen on oltava saatavilla vähintään 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän tai tapauskohtaisen tuen koko tekstissä on oltava erityisesti nimenomainen viittaus tähän asetukseen siten, että siinä mainitaan tämän asetuksen nimi ja tiedot asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sekä viittaus kyseistä tukijärjestelmää tai tapauskohtaista tukea koskeviin III luvun säännöksiin tai tapauksen mukaan kansalliseen lainsäädäntöön, jolla varmistetaan tämän asetuksen asiaan liittyvien säännösten noudattaminen. Tukijärjestelmään tai tapauskohtaiseen tukeen on liitettävä sen täytäntöönpanosäännökset ja muutokset.

5.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä julkistamisvelvoitteita ei sovelleta tukeen, jota myönnetään 51 artiklan mukaisiin eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin ja yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin.

6.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle komission sähköisen ilmoitusjärjestelmän kautta liitteessä II olevan mallin mukainen vakiomuotoinen yhteenveto jokaisesta tämän asetuksen nojalla poikkeuksen saaneesta tukitoimenpiteestä ja linkki tukitoimenpiteen koko tekstiin, mukaan lukien mahdolliset muutokset, 20 työpäivän kuluessa toimenpiteen voimaantulosta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 794/2004 III luvussa tarkoitettu sähköisessä muodossa oleva vuosikertomus tämän asetuksen soveltamisesta jokaiselta kokonaiselta vuodelta tai sen osalta, jonka aikana tätä asetusta sovelletaan.

3.   Vuosikertomuksen on sisällettävä myös tiedot seuraavista seikoista:

1.   Maatiloilla tehtäviin, maatalouden alkutuotantoon liittyviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–21 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Investointi voi olla yhden tai useamman tuensaajan tekemä tai sen kohteena voi olla yhden tai useamman tuensaajan käyttämä aineellinen tai aineeton omaisuuserä.

3.   Investoinneilla on pyrittävä vähintään yhteen seuraavista tavoitteista:

4.   Investointi voi liittyä biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä maatiloilla edellyttäen, että tuotanto ei ylitä kyseisen maatilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta.

Jos investointi tehdään biopolttoaineiden tuotantoon, tuotantolaitoksen tuotantokapasiteetti saa vastata enintään liikennepolttoaineen keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla eikä tuotettua biopolttoainetta saa myydä markkinoilla.

5.   Jos investointi tehdään lämpöenergian ja sähkön tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, tuotantolaitteita on käytettävä ainoastaan tuensaajan omiin energiantarpeisiin ja niiden tuotantokapasiteetti saa vastata enintään lämpöenergian ja sähkön yhdistettyä keskimääräistä vuosikulutusta maatilalla, mukaan lukien maatilakotitalous. Sähkön myynti verkkoon sallitaan ainoastaan, jos vuotuista oman kulutuksen keskimääräistä rajaa noudatetaan.

6.   Jos investointi on useamman tuensaajan toteuttama ja tehdään tuensaajien omien biopolttoaineen ja energian tarpeiden täyttämiseksi, keskimääräinen vuosikulutus lasketaan siten, että se vastaa kaikkien tuensaajien keskimääräistä vuosikulutusta.

7.   Investoinneissa, jotka tehdään uusiutuvaan energiaan liittyvään, energiaa kuluttavaan tai tuottavaan infrastruktuuriin, on noudatettava energiatehokkuutta koskevia vähimmäisstandardeja, jos tällaisia standardeja on kansallisella tasolla.

8.   Investoinnit järjestelmiin, joiden päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, eivät ole tukikelpoisia, jollei lämpöenergiaa käytetä tietty vähimmäisprosentti, jonka jäsenvaltio määrittelee.

9.   Jäsenvaltion on vahvistettava eri järjestelmätyyppien osalta bioenergian, biopolttoaineet mukaan lukien, tuotannossa käytettävien viljakasvien ja muiden paljon tärkkelystä sisältävien viljelykasvien, sokerikasvien ja öljykasvien enimmäisosuuksille kynnykset. Tuki bioenergiaa koskeviin investointihankkeisiin on rajoitettava sellaiseen bioenergiaan, joka on unionin lainsäädännössä mukaista.

10.   Investoinnin on oltava ympäristönsuojelua koskevan unionin ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. Kun kyseessä on investointi, josta on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (29) mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

Tukikelpoiset kustannukset

11.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

12.   Muut kuin 11 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

13.   Keinokasteluun tukea voivat maksaa vain ne jäsenvaltiot, jotka varmistavat investoinnin kohteena olevan vesienhoitoalueen osalta, että veden käytön eri sektorit osallistuvat vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen maatalousalalla direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, ottaen tarvittaessa huomioon osallistumisen sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutuksen kohteena olevan alueen tai kohteina olevien alueiden maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet.

14.   Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

15.   Lukuun ottamatta investointeja, jotka tehdään eläintautien tai kasvintuhoojien vahingoittaman maatalouden tuotantopotentiaalin palauttamiseksi ennalleen, tukea ei voida rajoittaa joihinkin tiettyihin maataloustuotteisiin, minkä vuoksi sen hakemisen on oltava mahdollista kaikille maatalouden alkutuotannon aloille taikka koko kasvintuotantoalalle tai koko eläintuotantoalalle. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin jättää joitain tuotteita tuen ulkopuolelle sisämarkkinoiden ylikapasiteetin takia tai sen vuoksi, ettei tuotteelle ole markkinoita.

16.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädettyjen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain unionin tukea, josta säädetään mainitussa asetuksessa.

Tuki-intensiteetti

17.   Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

18.   Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

19.   Edellä 17 kohdassa ja 18 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 85 prosenttiin, kun kyseessä ovat pientiloilla tehtävät investoinnit.

20.   Tuki-intensiteetti voidaan korottaa enintään 100 prosenttiin asti seuraavien investointien osalta:

21.   Edellä olevan 11 kohdan f alakohdan mukainen kastelun tuki-intensiteetti rajoitetaan yhteen tai useampaan määrään, joka saa olla enintään

1.   Maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitettu, maatalouden alkutuotannossa toimiville pk-yrityksille maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–5 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Maatilarakennuksen siirtämisen on oltava yleisen edun mukaista.

Tämän artiklan nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä asianomaisen jäsenvaltion asiaa koskevissa säännöksissä.

3.   Jos maatilarakennuksen uuteen paikkaan siirtäminen merkitsee nykyisten tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleen pystyttämistä, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tällaisista toimista aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

4.   Jos uuteen paikkaan siirtäminen johtaa 3 kohdassa tarkoitetun nykyisten tilojen purkamisen, toiseen paikkaan siirron ja uudelleen pystyttämisen lisäksi kyseisten tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, kyseiseen tilojen uudenaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun liittyvien kustannusten osalta sovelletaan 13 artiklan 17–21 kohdassa tarkoitettuja investointien tuki-intensiteettejä.

Tämän kohdan soveltamiseksi uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti.

5.   Tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyseessä on maaseudun taajamien lähellä toteutettavien toimintojen siirtäminen maaseudun taajaman elämänlaadun parantamiseksi tai sen ympäristönsuojelun tason lisäämiseksi.

1.   Maataloustuotteiden jalostukseen ja kaupan pitämiseen liittyvä investointituki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Investointi koskee aineellista tai aineetonta omaisuutta, joka liittyy 2 artiklan 43 alakohdassa määriteltyyn maataloustuotteiden jalostukseen tai 33 alakohdassa määriteltyyn maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

3.   Ravintokasveista tuotettuihin biopolttoaineisiin liittyvät investoinnit eivät ole tämän artiklan nojalla tukikelpoisia.

4.   Investoinnin on oltava ympäristönsuojelua koskevan unionin ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukainen. Kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

5.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

6.   Muut kuin 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

7.   Tukea ei saa myöntää investointeihin, jotka tehdään unionin voimassa olevien vaatimusten noudattamiseksi.

8.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädettyjen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti silloinkaan, kun kiellot ja rajoitukset koskevat vain unionin tukea, josta säädetään mainitussa asetuksessa.

9.   Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia. Se voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin, kun kyseessä ovat investoinnit syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla.

1.   Nuorten viljelijöiden aloitustuki ja maataloustoiminnan aloitustuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuki täyttää tämän artiklan 2–7 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset. Tukea myönnetään 2 artiklan 60 alakohdassa määritellyille nuorille viljelijöille.

2.   Tätä artiklaa sovelletaan maataloustoimintaa harjoittavien maaseutuyritysten perustamiseen ja maatilakotitalouden tulojen monipuolistamiseen muuhun maataloustoimintaan.

3.   Tukea voidaan myöntää ainoastaan mikroyrityksille ja pienyrityksille.

4.   Kun tuki myönnetään nuorelle viljelijälle, joka aloittaa tilanpidon oikeushenkilönä, tällä on oltava tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä toiminnan johtamiseen, etuihin ja taloudellisiin riskeihin liittyvien päätösten osalta. Jos oikeushenkilön pääomaan tai hallinnointiin osallistuu useita luonnollisia henkilöitä, mukaan lukien henkilöt, jotka eivät ole nuoria viljelijöitä, nuoren viljelijän on pystyttävä harjoittamaan tällaista tosiasiallista ja jatkuvaa päätäntävaltaa joko yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa. Jos oikeushenkilö on yksin tai yhdessä toisen oikeushenkilön määräysvallassa, kyseisiä vaatimuksia sovelletaan jokaiseen luonnolliseen henkilöön, jolla on määräysvaltaa kyseisessä toisessa oikeushenkilössä (32).

5.   Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

6.   Nuorille viljelijöille, joilla ei ole nuoren viljelijän määritelmän edellyttämää riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä, voidaan kuitenkin myöntää nuoren viljelijän tukea edellyttäen, että tuensaaja sitoutuu hankkimaan kyseisen ammattitaidon ja pätevyyden 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Kyseinen sitoumus on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelmaan.

7.   Tuki myönnetään kertakorvausten muodossa, ja se voi olla enintään 100 000 euroa nuorta viljelijää tai tilanpidon aloittamista tai maatilakotitaloutta kohden.

1.   Tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–10 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt liiketoimintasuunnitelman perusteella.

3.   Tuen myöntäminen velvoittaa asianomaisen jäsenvaltion todentamaan, että 2 kohdassa tarkoitetun liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai -organisaation virallisesta hyväksymisestä.

4.   Jäsenvaltioiden on mukautettava tämän artiklan mukaisesti poikkeuksen saanutta tukea maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä sääteleviin asetuksiin mahdollisesti tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi.

5.   Tuottajaryhmän tai -organisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja muun toiminnan on oltava kilpailusääntöjen mukaisia, sillä kyseisiä sääntöjä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206 – 210 a artiklan nojalla.

6.   Tukea ei saa myöntää seuraaville:

7.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi hyväksytään enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

8.   Tukea maksetaan kiinteämääräisenä tukena vuotuisina erinä viiden vuoden ajan siitä päivämäärästä alkaen, jona toimivaltainen viranomainen virallisesti hyväksyi tuottajaryhmän tai -organisaation 2 kohdassa tarkoitetun liiketoimintasuunnitelman perusteella.

Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun kyseisen liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

9.   Tuki saa olla enintään 10 prosenttia tuottajaryhmän tai -organisaation vuotuisesta kaupan pidetystä tuotannosta.

10.   Tuen enimmäismäärä on 100 000 euroa. Tuen on oltava asteittain alenevaa.

1.   Seuraavat maataloustuotteiden tuottajille ja niiden muodostamille ryhmille tarkoitetut tukimuodot ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta:

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki myönnetään seuraaviin laatujärjestelmiin:

3.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään maataloustuotteiden tuottajille vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

4.   Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää tuensaajan itsensä harjoittaman valvonnan kustannuksiin eikä jos unionin lainsäädännössä säädetään, että maataloustuotteiden tuottajien tai tuottajaryhmien on vastattava valvontakustannuksista, muttei tarkenneta kustannusten varsinaista tasoa.

5.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuki myönnetään enintään seitsemän vuoden ajaksi.

6.   Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

7.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Tuki on maksettava valvontatoimenpiteistä vastaavalle yksikölle, tutkimuslaitokselle tai konsulttipalvelun tarjoajalle.

8.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetun tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

1.   Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–8 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voi saada ammatillista koulutusta ja taitojen hankkimista, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus, koskeviin toimiin, esittelytoimintaan ja tiedotustoimiin.

Tukea voidaan myöntää myös lyhytaikaiseen tilanhoitoa koskevaan vaihtoon ja tilavierailuihin.

Asiaankuuluviin investointikustannuksiin voi saada esittelytoimintaan myönnettävää tukea.

3.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

4.   Edellä 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin kuin ja siltä ajalta kun ne ovat aiheutuneet esittelyhankkeessa.

Tukikelpoisiksi voidaan katsoa ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat esittelyhankkeen kestoa, laskettuina yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan.

5.   Edellä 3 kohdan (a) ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Edellä 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tuki lomituspalveluista aiheutuneisiin kustannuksiin voidaan maksaa suoraan lomituspalvelujen tarjoajalle.

6.   Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevia toimia tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja toimia voivat järjestää kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

7.   Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos 2 kohdassa tarkoitettujen toimintojen järjestäjät ovat tuottajaryhmiä ja -organisaatioita, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä tällaisiin toimintoihin osallistumiselle.

Muiden kuin tuottajaryhmän tai -organisaation jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava 2 kohdassa tarkoitettujen toimintojen tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Kun kyseessä ovat 3 kohdan (d) alakohdassa tarkoitetut esittelyhankkeet, tuen määrä saa olla enintään 100 000 euroa kolmen verovuoden aikana.

1.   Neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuen tarkoituksena on auttaa maatalousalan yrityksiä ja nuoria viljelijöitä hyödyntämään neuvontapalveluja.

3.   Neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen asetuksen (EU) [SPR] 6 artiklan mukaiseen erityistavoitteeseen, ja sen on katettava vähintään yksi seuraavista:

4.   Neuvonta voi kattaa myös muita kuin 3 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, jotka liittyvät maatilan taloudelliseen suorituskykyyn ja ympäristönsuojelun tasoon, mukaan lukien kilpailukykyyn liittyvät näkökohdat. Siihen voi sisältyä neuvonta lyhyiden toimitusketjujen, luonnonmukaisen maatalouden ja kotieläintalouden terveysnäkökohtien kehittämiseksi.

5.   Tuki myönnetään tuetun palvelun muodossa.

6.   Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

Neuvontapalveluja voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

Jäsenvaltion on varmistettava, että neuvontapalvelun tarjoaja on puolueeton eikä sillä ole eturistiriitoja.

7.   Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos neuvontapalvelun tarjoaja on tuottajaryhmä tai -organisaatio, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle.

Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava neuvontapalvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8.   Tuen määrä saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, enintään 25 000 euroon saakka (lukuun ottamatta 4 kohdan mukaisia kustannuksia) kolmen vuoden jaksolla, kun kyseessä on neuvonta, jota palveluntarjoaja antaa yksittäiselle maatalouden alkutuotannossa toimivalle edunsaajalle.

9.   Tuen määrä saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, enintään 200 000 euroon saakka (lukuun ottamatta 4 kohdan mukaisia kustannuksia) kolmen vuoden jaksolla, kun kyseessä on neuvonta, jota palveluntarjoaja antaa yksittäiselle maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alan edunsaajalle.

1.   Maatilojen lomituspalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–5 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voi saada varsinaisiin lomituskustannuksiin, jotka aiheutuvat viljelijän, maatilakotitalouden jäsenen, joka on luonnollinen henkilö, tai maataloustyöntekijän poissaolosta sairauden (lapsen sairaus mukaan lukien), loman tai äitiys- tai vanhempainvapaan tai asevelvollisuuden vuoksi tai kuolemantapauksessa.

3.   Tukea saavan lomituksen kokonaiskesto on tuensaajaa kohden enintään kolme kuukautta vuodessa, lukuun ottamatta äitiys- ja vanhempainvapaata ja asevelvollisuutta. Sekä äitiys- että vanhempainvapaan osalta lomituksen kokonaiskesto on rajattu kuuteen kuukauteen. Asevelvollisuuden osalta lomituksen kokonaiskesto on rajattu asepalveluksen kestoaikaan.

4.   Tuki myönnetään tuetun palvelun muodossa.

Maatilojen lomituspalveluja voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät ja -organisaatiot. Tällöin ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle.

5.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

1.   Maataloustuotteiden menekinedistämistoimiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–8 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat

3.   Edellä 2 kohdan (b) alakohdassa tarkoitetuissa julkaisuissa ei saa viitata tiettyyn yritykseen, tavaramerkkiin tai alkuperään.

Ensimmäistä alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta, jos kyseessä ovat viittaukset seuraavien soveltamisalaan kuuluvan maataloustuotteen alkuperään:

4.   Tukea voi saada kilpailujen, messujen ja näyttelyiden järjestämisestä ja niihin osallistumisesta aiheutuviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

5.   Tukea voi saada julkaisuista, joiden tarkoituksena on lisätä suuren yleisön tietoisuutta maataloustuotteista, aiheutuviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

6.   Kyseistä tukea myönnetään

Jos tuki myönnetään luontoissuorituksena, sen on oltava tuetun palvelun muodossa.

Menekinedistämistoimia voivat järjestää kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

Edellä 4 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin vertauskuvauksellisiin palkkioihin myönnettävä tuki maksetaan menekinedistämistoimien tarjoajalle vain, jos palkkio on tosiasiallisesti myönnetty ja tästä edistetään todistus.

7.   Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada menekinedistämistoimiin tarkoitettua tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

Jos menekinedistämistoimen tarjoajat ovat tuottajaryhmiä ja -organisaatiota, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä osallistumiselle. Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen tuottajaryhmän tai -organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava menekinedistämistoimien tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

8.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–10 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

3.   Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

4.   Luonnonmullistukseen rinnastettavissa oleviin epäsuotuisiin sääoloihin liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumispäivästä.

5.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

6.   Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat vahingot on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle. Tuki voi liittyä seuraaviin:

7.   Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

Tulonmenetys voidaan laskea joko maatilan vuosituotannon tasolla taikka sadon tai kotieläinten tasolla.

Tulonmenetyksen määrään voidaan lisätä muut kustannukset, jotka ovat aiheutuneet tuensaajalle luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen vuoksi.

Kyseisestä tulonmenetyksen määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista.

Tuensaajan maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määrittää tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

8.   Luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen omaisuuserille (esimerkiksi maatilarakennukset, -laitteet ja -koneet, varastot ja tuotantovälineet) aiheuttamat vahingot lasketaan korjauskustannusten tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevia epäsuotuisia sääoloja olleen taloudellisen arvon perusteella.

Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai katastrofin aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen tapahtumista olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

Jos 7 kohdassa tarkoitettu tuensaajan tulonmenetys määritellään sadon tai kotieläinten määrän perusteella, huomioon on otettava ainoastaan aineelliset vahingot, jotka liittyvät satoon tai kotieläimiin.

9.   Tukea on vähennettävä 50 prosenttia, jos tuensaaja ei ole ottanut vakuutusta, joka kattaa vähintään 50 prosenttia tuensaajan keskimääräisestä vuosituotannosta tai tuotantoon liittyvistä tuloista ja kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä alueella tilastollisesti yleisimmät sääoloihin liittyvät riskit, joille vakuutussuojaa tarjotaan.

10.   Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien muun kansallisen tai unionin toimenpiteen taikka vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Tuen enimmäisintensiteetti voidaan nostaa 90 prosenttiin luonnonhaitta-alueilla.

1.   Eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä, valvonnasta ja hävittämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin maksettava tuki sekä tällaisille yrityksille kyseisten eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien menetysten korvaamiseksi maksettava tuki ovat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvia ja vapautettuja perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos tuki täyttää tämän artiklan 2–15 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

Edellä b alakohdassa tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden on sisällettävä kuvaus asianomaisista ennaltaehkäisyä, valvontaa tai hävittämistä koskevista toimenpiteistä.

3.   Eläintautien tapauksessa tukea myönnetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/429, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/690 liitteessä III ja Maailman eläintautijärjestön vahvistamassa maaeläinten terveyttä koskevassa säännöstössä olevassa eläintauti-, infektio- ja tartuntaluettelossa tarkoitettuihin eläintauteihin.

4.   Muihin kuin 3 kohdassa tarkoitettuihin eläintauteihin tai kasvintuhoojiin liittyvään tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

5.   Tuki ei saa koskea toimenpiteitä, joista aiheutuvien kustannusten osalta unionin lainsäädännössä säädetään, että kustannuksista vastaa tuensaaja, paitsi jos kyseisten toimenpiteiden kustannukset korvataan kokonaan tuensaajilta perittävillä pakollisilla maksuilla.

6.   Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

7.   Eläintautiin tai kasvintuhoojaan liittyvät tukijärjestelmät on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa ja tuki maksettava neljän vuoden kuluessa kustannukset tai vahingon aiheuttaneen eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymispäivästä.

8.   Kun kyseessä ovat ennalta ehkäisevät toimenpiteet, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

9.   Kun kyseessä ovat valvonta- ja hävittämistoimenpiteet, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

10.   Jos kyseessä on eläintautien tai kasvintuhoojien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi maksettava tuki, menetykset on laskettava yksinomaan seuraavien perusteella:

Ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi markkina-arvo määritellään sen arvon perusteella, joka eläimillä, tuotteilla ja kasveilla oli juuri ennen kun heräsi tai vahvistettiin epäily eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymisestä.

11.   Edellä olevan 10 kohdan mukaisesti lasketusta määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan eläintaudista tai kasvintuhoojasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

12.   Eläintaudin tai kasvintuhoojan aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitetun tuen on rajoituttava eläintautien ja kasvintuhoojien aiheuttamiin kustannuksiin ja vahinkoihin, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on

13.   Edellä 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin maksettava tuki on myönnettävä luontoissuorituksena, ja se on maksettava ennaltaehkäisy-, valvonta- ja hävittämistoimenpiteiden tarjoajalle.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, seuraavissa säännöksissä tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä tuki voidaan maksaa suoraan edunsaajalle tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista maksettavina korvauksina:

14.   Yksittäistä tukea ei saa myöntää, jos todetaan, että tuensaajan tahalliset toimet tai laiminlyönti aiheuttivat eläintaudin tai kasvintuhoojan esiintymisen.

15.   Tuensaajan saamat tuki ja muut mahdolliset maksut, mukaan lukien 8, 9 ja 10 kohdassa tarkoitettuihin samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin kansallisen tai unionin toimenpiteen tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Seuraava kotieläintuottajille tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–5 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat

3.   Edellä 2 kohdan c, d, e, f ja g alakohdassa tarkoitetut tuet edellyttävät yhdenmukaista seurantaohjelmaa, jolla varmistetaan kuolleiden eläinten turvallinen hävittäminen asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Tämän artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun tuen, jolla katetaan kuolleiden eläinten poistamisesta tai hävittämisestä viljelijöille aiheutuvat kustannukset kattavan vakuutuksen maksuja, on oltava 27 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

4.   Tuki on myönnettävä luontoissuorituksena eikä siihen saa liittyä suoria maksuja edunsaajille.

Jotta helpotettaisiin 2 kohdan c, d, e, f ja g alakohdassa tarkoitetun tuen hallintoa, tuki voidaan maksaa talouden toimijoille tai yksiköille, jotka

5.   Tuki-intensiteetti saa olla enintään

1.   Vakuutusmaksujen suorittamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–6 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuki ei saa

3.   Vakuutuksen on oltava tarkoitettu kattamaan seuraavista aiheutuneet menetykset:

4.   Vakuutus ei saa

5.   Jäsenvaltiot voivat asettaa tarkoituksenmukaiset tuen enimmäismäärät vakuutusmaksulle, johon tukea voidaan myöntää.

6.   Tuen enimmäisintensiteetti on 70 prosenttia vakuutusmaksujen kustannuksista.

1.   Suojeltujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Jäsenvaltion on osoitettava suora syy-seuraussuhde kärsittyjen vahinkojen ja suojeltujen eläinten käyttäytymisen välillä.

3.   Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

4.   Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa ja tuki maksettava neljän vuoden kuluessa vahinkotapahtuman päivämäärästä.

5.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat suojeltujen eläinten suoraan aiheuttamien vahinkojen kustannukset; vahinkojen on oltava joko viranomaisen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymän riippumattoman asiantuntijan tai vakuutusyhtiön arvioimia.

Tällaisia vahinkoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

6.   Vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle.

Kyseisestä määrästä vähennetään kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet suoraan vahinkotapahtumasta ja jotka olisivat muutoinkin aiheutuneet tuensaajalle.

7.   Jotta vältettäisiin kilpailun vääristymisen riski ja kannustettaisiin riskien minimointiin, tuensaajilta edellytetään vähimmäistoimia. Näillä tarkoitetaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä (kuten turva-aidat, jos mahdollista, tai paimenkoirat), jotka ovat oikeassa suhteessa suojeltujen eläinten kyseisellä alueella aiheuttamien vahinkojen riskiin, paitsi jos tällaiset toimenpiteet eivät ole kohtuudella mahdollisia.

8.   Tämän artiklan mukaista tukea voidaan myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

9.   Tuki ja muut mahdolliset maksut, jotka saadaan vahingon korvaamiseksi, mukaan lukien tuen kohteena olevaan vahinkoon kansallisen tai unionin toimenpiteen tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Natura 2000 -maatalousalueisiin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta maatalousmaata, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, mukaan lukien transaktiokustannukset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY täytäntöönpanoon suoraan liittyvistä, maatalousalueilla esiintyvistä haitoista.

3.   Tukea maksetaan ainoastaan seuraavien maatalousalueiden osalta:

4.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista.

1.   Maatilalla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitettu, maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–5 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea myönnetään luonnonmaisemien ja rakennusten muodossa olevaan kulttuuri- ja luonnonperintöön, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi.

3.   Tukea voi saada seuraaviin kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä aiheutuviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

4.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

5.   Käyttöomaisuushankkeisiin maksettava tuki saa olla enintään 10 000 euroa vuodessa.

1.   Luonnonmullistusten maatalousalalla aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

3.   Tuki maksetaan suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on.

Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

4.   Luonnonmullistukseen liittyvät tukijärjestelmät on perustettava kolmen vuoden kuluessa ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa luonnonmullistuksen tapahtumispäivästä.

5.   Tukikelpoisia kustannuksia ovat luonnonmullistuksen suorana seurauksena aiheutuneet vahingot, jotka viranomainen, tuen myöntävän viranomaisen hyväksymä riippumaton asiantuntija tai vakuutusyhtiö on arvioinut.

6.   Luonnonmullistuksen aiheuttama vahinko on laskettava erikseen kullekin yksittäiselle tuensaajalle. Kyseinen tuki voi liittyä seuraaviin:

7.   Tulonmenetys lasketaan seuraavasti:

Tähän määrään voidaan lisätä muut kustannukset, joita tuensaajalle aiheutuu suoraan luonnonmullistuksesta.

Määrästä on vähennettävä mahdolliset kustannukset, jotka eivät ole aiheutuneet luonnonmullistuksesta.

Tuensaajan vuotuisen maataloustuotannon laskennassa voidaan käyttää indeksejä edellyttäen, että käytetyn laskentamenetelmän avulla voidaan määritellä tuensaajan kunakin vuonna kärsimät todelliset tappiot.

8.   Luonnonmullistuksen omaisuuserille (esimerkiksi maatilarakennukset, -laitteet ja -koneet, varastot ja tuotantovälineet) aiheuttamat aineelliset vahingot lasketaan korjauskustannusten tai kyseisellä omaisuuserällä ennen luonnonmullistusta olleen taloudellisen arvon perusteella.

Vahingon arvo ei saa ylittää korjauskustannuksia tai luonnonmullistuksen aiheuttamaa markkina-arvon laskua, toisin sanoen omaisuuserällä välittömästi ennen luonnonmullistusta olleen arvon ja välittömästi sen jälkeen olevan arvon välistä eroa.

9.   Tuki ja muut maksut, joita on saatu menetysten korvaamiseksi, mukaan lukien vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Maa- ja metsätalousalan tai maa- tai metsätalouden osa-alojen tutkimus- ja kehitystyöhankkeisiin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–10 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuetun hankkeen on oltava 1 kohdassa tarkoitettujen alojen tai osa-alojen yleisen edun mukainen.

3.   Tuetun hankeen toteuttavan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation on ennen hankkeen aloituspäivää julkaistava internetissä seuraavat tiedot:

4.   Tuetun hankkeen tulosten on oltava saatavilla internetissä tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen tai siitä päivästä alkaen, jona kyseisiä tuloksia koskevia tietoja annetaan tietyn organisaation jäsenille, riippuen siitä, kumpi tapahtuu aikaisemmin. Tulosten on oltava saatavilla internetissä vähintään viiden vuoden ajan tuetun hankkeen päättymispäivästä alkaen.

5.   Tuki on myönnettävä suoraan tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolle.

6.   Tukeen ei saa liittyä maa- tai metsätaloustuotteiden hintaan perustuvaa tukea maa- tai metsätalousalalla toimiville yrityksille.

7.   Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

8.   Kun tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatio harjoittaa myös taloudellista toimintaa, kyseisen taloudellisen toiminnan rahoituksesta, kustannuksista ja tuloista on pidettävä erillistä kirjanpitoa.

9.   Tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiossa vaikutusvaltaa esimerkiksi osakkaana tai jäsenenä käyttävillä yrityksillä ei saa olla etuoikeutta kyseisen organisaation tutkimuskapasiteetin käyttöön tai organisaation saavuttamiin tuloksiin.

10.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–11 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää perustamiskustannuksiin ja hehtaarikohtaisena vuosipalkkiona.

Metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää investointitoimiin.

3.   Investointitoimiin liittyvää metsitykseen ja puustoisen maan muodostamiseen tarkoitettua tukea voivat saada seuraavat tukikelpoiset kustannukset:

YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa myönnettävä tuki, joka myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, voi kattaa muita kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tukikelpoisia kustannuksia edellyttäen, että kustannukset ovat asiaankuuluvan YMP:n strategiasuunnitelman mukaan täysin tukikelpoisia ja että tuki pannaan täytäntöön sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt asianomaisen strategiasuunnitelman.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

4.   Investointitoimien on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion ympäristönsuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisia. Kun kyseessä ovat investointitoimet, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

5.   Seuraavat perustamiskustannukset voivat olla tukikelpoisia:

6.   Hehtaarikohtainen vuosipalkkio on tarkoitettu kattamaan menetettyyn tuloon ja ylläpitoon liittyviä kustannuksia, mukaan lukien esi- ja jälkiraivaukset.

7.   Tukea ei voida myöntää seuraavien puiden istutukseen:

8.   Istutettujen lajien on vastattava kyseisen alueen ympäristö- ja ilmasto-olosuhteita sekä noudatettava ympäristöä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

9.   Alueilla, joilla ankarat maaperä- ja ilmasto-olosuhteet vaikeuttavat metsitystä, tukea voidaan myöntää monivuotisten puumaisten lajien, kuten paikallisiin olosuhteisiin soveltuvien pensaiden, istutukseen.

10.   Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelman tai vastaavan välineen asiaa koskevien tietojen esittäminen Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa metsiensuojelua käsittelevässä ministerikonferenssissa hyväksytyissä Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteissa (44) määritellyn kestävän metsänhoidon mukaisesti.

11.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Peltometsätalousjärjestelmien tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Peltometsätalousjärjestelmien tukea voidaan myöntää käyttöönotto-, elvyttämis- tai uudistamiskustannuksiin ja hehtaarikohtaiseen vuosipalkkioon.

3.   Peltometsätalousjärjestelmien tukea voidaan myöntää investointitoimiin.

4.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, investointitoimiin liittyvää peltometsätalousjärjestelmien tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

5.   Investointitoimien on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion ympäristönsuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisia. Kun kyseessä ovat investointitoimet, joista on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

6.   Seuraavat peltometsätalousjärjestelmien käyttöönotto-, elvyttämis- tai uudistamiskustannukset voivat olla tukikelpoisia:

7.   Hehtaarikohtainen vuosipalkkio on tarkoitettu kattamaan peltometsätalousjärjestelmän ylläpitokustannuksia, ja sitä maksetaan enintään viiden vuoden ajan tuen myöntämispäivämäärästä.

Tukikelpoiset ylläpitokustannukset voivat liittyä perustettuihin puukaistoihin, kitkemiseen, karsimiseen ja harventamiseen sekä suojatoimiin ja investointeihin (esimerkiksi aidat tai yksittäiset suojaputket).

8.   Jäsenvaltioiden on määritettävä peltometsätalousjärjestelmän rakenne ja koostumus ottaen huomioon seuraavat seikat:

9.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsäpaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista ja ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä metsille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korjaamiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan tai tapauksen mukaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

3.   Tukea ei saa myöntää maatalouteen liittyvään toimintaan alueilla, joilla sovelletaan maatalouden ympäristösitoumuksia.

4.   Metsäpalojen ehkäisyssä tukikelpoisia ovat ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion laatimaan metsänsuojelusuunnitelmaan kuuluvat metsäalueet.

5.   Kun kyseessä on 2 kohdan (d) alakohdassa tarkoitettu metsätalouden tuotantomahdollisuuksien palauttaminen, tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

6.   Kun kyseessä on kasvintuhoojien metsälle aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyyn tarkoitettu tuki, kasvintuhoojan esiintymisriskin tueksi on esitettävä tieteellistä näyttöä ja tieteellisten julkisten organisaatioiden on tunnustettava riski.

Lajiluettelo haitallisista organismeista, jotka voivat aiheuttaa kasvintuhoojan, on sisällytettävä asianomaisen jäsenvaltion toimittamaan tukijärjestelmään tai tapauskohtaiseen tukeen.

7.   Tuettujen toimien tai hankkeiden on oltava jäsenvaltion laatiman metsänsuojelusuunnitelman mukaisia.

Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelman tai vastaavan välineen asiaa koskevien tietojen esittäminen Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa metsiensuojelua käsittelevässä ministerikonferenssissa hyväksytyissä Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteissa määritellyn kestävän metsänhoidon mukaisesti.

8.   Tukea ei saa myöntää tulipaloista, luonnonmullistuksista, luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevista epäsuotuisista sääoloista, muista epäsuotuisista sääoloista, kasvintuhoojista, muista katastrofeista tai ilmastonmuutokseen liittyvistä ilmiöistä aiheutuvien tulonmenetysten korvaamiseen.

9.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Edellä 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetty tuki ja muut tuensaajan samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin saamat maksut, mukaan lukien muiden kansallisen tai unionin toimenpiteiden tai vakuutussopimusten perusteella saadut maksut, saavat olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Investointeihin, joilla parannetaan metsäekosysteemien häiriönsietokykyä ja ympäristöarvoa, tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–6 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Investoinnit on kohdennettava ympäristötavoitteisiin liittyvien sitoumusten toteuttamiseen, ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen tai toimiin, joilla lisätään kyseisen alueen metsän ja puustoisen maan yleishyödyllistä arvoa tai parannetaan ekosysteemien potentiaalia ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, ottaen huomioon myös pitkällä aikavälillä saatava taloudellinen hyöty. Tukea ei saa myöntää alueelle vierasperäisiin lajeihin, paitsi jos tukea myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa.

3.   Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion ympäristönsuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukainen. Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

4.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

5.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa, muut kuin 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut leasingsopimukseen liittyvät kustannukset, kuten vuokranantajan kate, korkojen jälleenrahoituskulut, yleiskulut ja vakuutusmaksut, eivät ole tukikelpoisia.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena, paitsi jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa.

6.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsänomistajille, metsien hoitajille ja näiden yhteenliittymille direktiivien 92/43/ETY, 2009/147/EY tai 2000/60/EY täytäntöönpanosta johtuvien vaatimusten aiheuttamiin aluekohtaisiin rajoitteisiin maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa. Kyseisenlainen tuki auttaa yhden tai useamman asetuksen (EU) [SPR] 6 artiklassa vahvistetun erityistavoitteen saavuttamisessa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–5 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea myönnetään vuosittain hehtaarilta metsää, ja sen tarkoituksena on korvata tuensaajille aiheutuneet lisäkustannukset ja tulonmenetykset, mukaan lukien transaktiokustannukset, jotka johtuvat direktiivien 92/43/ETY ja 2009/147/EY täytäntöönpanoon liittyvistä, 3 kohdassa tarkoitetuilla metsäalueilla esiintyvistä haitoista.

3.   Tukea maksetaan ainoastaan seuraavien metsäalueiden osalta:

4.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia 2 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista.

1.   Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voi saada ainoastaan sitoumuksiin, jotka ylittävät kansallisessa metsätalouslaissa tai muussa asiaa koskevassa kansallisessa tai unionin lainsäädännössä vahvistetut pakolliset vaatimukset. Pakolliset kansalliset vaatimukset on eriteltävä selvästi.

Sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tarvittaessa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan.

3.   Tuella korvataan 4 kohdassa tarkoitetuista sitoumuksista tuensaajille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

Tarvittaessa tuki voi kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti tuen arvosta.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten toimissa, jotka koskevat ympäristön säilyttämistä, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai yksikkökohtaisena kertamaksuna sitouduttaessa luopumaan puiden ja metsien kaupallisesta käytöstä, ja se lasketaan aiheutuneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

4.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin metsätalousalan yritysten hyväksi myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 1–6 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea voidaan myöntää kaikkiin asiaankuuluviin toimiin, joilla edistetään innovointia, koulutusta ja neuvontaa, suunnitelmien laatimista ja päivittämistä, tutkimuksia sekä tietämyksen ja tiedon vaihtoa ja levittämistä ja joilla edistetään yhden tai useamman asetuksen (EU) [SPR] 6 artiklassa vahvistetun erityistavoitteen saavuttamista.

Tukea voidaan myöntää myös lyhytaikaisiin metsänhoitoa koskeviin vaihtoihin ja metsävierailuihin, joissa on keskityttävä erityisesti kestäviin metsätalousmenetelmiin tai -teknologioihin, uusien liiketoimintamahdollisuuksien ja uusien teknologioiden kehittämiseen sekä metsien häiriönsietokyvyn parantamiseen.

Asiaankuuluviin investointikustannuksiin voi saada esittelytoimintaan myönnettävää tukea.

3.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena.

4.   Edellä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Kyseinen tuki on maksettava tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevan toimien tarjoajalle.

5.   Tietämyksenvaihtoa ja tiedotusta koskevia toimia tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

6.   Tuki voi olla enintään 100 prosenttia kustannuksista.

1.   Metsätalousalan neuvontapalveluihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–7 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Kyseiset palvelut eivät saa olla jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa eivätkä liittyä yrityksen toimintakustannuksiin. Neuvontapalvelujen on katettava taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset näkökohdat sekä tarjottava tutkimuksen ja innovoinnin synnyttämää ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa.

3.   Neuvonnan on katettava vähintään direktiivien 92/43/ETY, 2000/60/EY, 2009/147/EY, 2008/50/EY, asetuksen (EU) 2016/2031, asetuksen (EY) N:o 1107/2009 55 artiklan ja direktiivin 2009/128/EY täytäntöönpanoon liittyvät kysymykset.

4.   Tuki on myönnettävä tuettujen palvelujen muodossa.

Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

5.   Jäsenvaltion on varmistettava, että neuvontapalvelun tarjoaja on puolueeton eikä sillä ole eturistiriitoja.

6.   Perustelluissa ja asianmukaisissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmissä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanne.

7.   Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsätalousalan kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–7 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion ympäristönsuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukainen. Kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos tuki myönnetään rahoitusvälineiden muodossa.

3.   Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelman tai vastaavan välineen asiaa koskevien tietojen esittäminen Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa metsiensuojelua käsittelevässä ministerikonferenssissa hyväksytyissä Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteissa määritellyn kestävän metsänhoidon mukaisesti.

4.   Tukea voidaan myöntää metsien kehittämiseen, uudenaikaistamiseen tai mukauttamiseen liittyvään infrastruktuuriin tehtäviin investointeihin. Jos tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman ulkopuolella, se saa sisältää ainoastaan seuraavat:

5.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

6.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa, seuraavia kustannuksia ei pidetä tukikelpoisina:

7.   Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Se voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin, kun kyseessä ovat investoinnit syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla.

Se voidaan korottaa 100 prosenttiin, kun kyseessä ovat ei-tuotannolliset investoinnit, tilusjärjestelyt ja maanparannus sekä investoinnit metsäteihin, joilla liikkuminen on kaikille vapaata ja ilmaista ja jotka palvelevat metsien monitoiminnallisuuteen liittyviä näkökohtia.

1.   Investointeihin, joita tehdään metsätalouden teknologioihin ja metsätaloustuotteiden jalostukseen, käyttöönottoon ja kaupan pitämiseen, tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–8 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Investoinnin on oltava unionin lainsäädännön ja asianomaisen jäsenvaltion ympäristönsuojelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukainen. Kun kyseessä on investointi, josta on direktiivin 2011/92/EU mukaan tehtävä ympäristövaikutusten arviointi, tuen edellytyksenä on oltava, että tällainen arviointi on tehty ja että asianomaiselle investointihankkeelle on myönnetty lupa ennen yksittäisen tuen myöntämispäivää.

3.   Suurille yrityksille myönnettävän tuen edellytyksenä on metsäsuunnitelman tai vastaavan välineen asiaa koskevien tietojen esittäminen Helsingissä 16–17 päivänä kesäkuuta 1993 pidetyssä toisessa metsiensuojelua käsittelevässä ministerikonferenssissa hyväksytyissä Euroopan metsien kestävän hoidon ja käytön yleisperiaatteissa määritellyn kestävän metsänhoidon mukaisesti.

4.   Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

5.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tuki myönnetään YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa rahoitusvälineiden muodossa, seuraavia kustannuksia ei pidetä tukikelpoisina:

6.   Metsien taloudellisen arvon parantamiseen liittyvät investoinnit on perusteltava yhdellä tai useammalla tilalla odotettavissa olevilla metsän parannuksilla, ja niihin voi sisältyä investointeja maaperää ja luonnonvaroja säästäviin metsänkorjuuvälineisiin ja -käytäntöihin.

7.   Investoinnit, jotka liittyvät puun käyttöön raaka-aineena tai energialähteenä, on rajoitettava teollista jalostusta edeltäviin työvaiheisiin.

8.   Tuen enimmäisintensiteetti on 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Se voidaan korottaa enintään 80 prosenttiin, kun kyseessä ovat investoinnit syrjäisimmillä alueilla tai Egeanmeren pienillä saarilla.

1.   Metsätalouden ympäristö- ja ilmastopalveluihin ja metsien suojeluun liittyvä, metsätalouden geenivarojen säilyttämiseen tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:

3.   Tukea voi saada seuraavista toimista aiheutuviin kustannuksiin:

4.   Tuki voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsätalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–8 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuottajaryhmän tai -organisaation jäsenet eivät saa olla suuria yrityksiä.

3.   Kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän tai organisaation toimintakustannuksista ryhmän tai organisaation perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana, tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävän tuen asemasta tuottajille voidaan suoraan myöntää tukea enintään se kokonaismäärä, joka tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle olisi voitu myöntää tämän artiklan nojalla.

4.   Tuottajaryhmän tai -organisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja muun toiminnan on oltava kilpailulain asiaan liittyvien säännösten, erityisesti perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisia.

5.   Tukea voi saada seuraaviin kustannuksiin:

6.   Tukea ei makseta kustannuksiin, jotka aiheutuvat seitsemännen vuoden jälkeen siitä, kun toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt tuottajaryhmän tai -organisaation sen liiketoimintasuunnitelman perusteella, lukuun ottamatta yhteisiä ympäristö- ja ilmastotoimia, joilla pyritään saavuttamaan asetuksen [SPR] 6 artiklassa tarkoitetut tavoitteet.

7.   Jos tuki maksetaan vuotuisissa erissä, jäsenvaltiot saavat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

8.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Metsätalousmaan tilusjärjestelyihin tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tukea myönnetään ainoastaan oikeudellisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin, maanmittauskustannukset mukaan lukien.

3.   Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

1.   YMP:n strategiasuunnitelman puitteissa peruspalveluihin ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla myönnetty tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se pannaan täytäntöön asiaankuuluvan YMP:n strategiasuunnitelman hyväksymisen jälkeen ja se täyttää tämän artiklan 2–7 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

3.   Tukea voi saada seuraaviin:

4.   Tuetut investoinnit ovat tukikelpoisia, jos niihin liittyvät toimet toteutetaan maaseutukuntien ja -kylien ja niiden peruspalvelujen kehittämissuunnitelmien mukaisesti, jos sellaisia on olemassa, ja kyseiset investoinnit ovat asiaan liittyvän paikallisen kehittämisstrategian mukaisia. Tällaisia suunnitelmia ei tarvita rahoitusvälineillä tuettavien investointien osalta.

5.   Seuraavat kustannukset ovat tukikelpoisia:

Käyttöomaisuushankkeiden kustannuksiin voidaan myös maksaa 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tukea.

Käyttöpääomaa ei pidetä tukikelpoisena kustannuksena. Tukea ei saa myöntää toimintatukena.

6.   Edellä 3 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tuki-intensiteetti on enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

Jotta tuen enimmäisintensiteettiä ei ylitetä 3 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta, nettotulot on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista etukäteen kohtuullisten ennusteiden perusteella tai takaisinperintämenettelyn avulla. Jos tuki on enintään miljoona euroa, tuen enimmäisintensiteetti voi vaihtoehtoisesti olla 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

7.   Edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen investointien osalta tuki-intensiteetti saa olla enintään 100 prosenttia todellisista kustannuksista, joita aiheutuu tällaisesta toiminnasta, kun toimintojen siirtäminen muualle tai rakennusten tai muiden tilojen muutostyö on olemassa olevien tilojen purkamista, siirtoa toiseen paikkaan ja uudelleenrakentamista.

Jos toimintojen siirtäminen muualle tai rakennusten tai muiden tilojen muutostyö johtaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun olemassa olevien tilojen purkamisen, siirtämisen ja uudelleenrakentamisen lisäksi kyseisten tilojen nykyaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin kasvuun, tuki-intensiteetit eivät saa ylittää tuen myöntämisajankohtana voimassa olevassa aluetukikartassa vahvistettua tuen enimmäisintensiteettiä tilojen nykyaikaistamiseen tai tuotantokapasiteetin lisäämiseen liittyvien kustannusten osalta. Uudenaikaistamisena ei pidetä nykyisen rakennuksen tai tilan pelkkää sellaista korvaamista uudella ajanmukaisella rakennuksella tai tilalla, jonka yhteydessä kyseisen tuotannon tai teknologian luonne ei muutu peruslaatuisesti.

1.   Yrityksen perustamistuki muun kuin maataloustoiminnan aloittamiseksi maaseutualueilla on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–8 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

3.   Tuki myönnetään seuraavanlaisille tuensaajille:

4.   Jos 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maatilakotitalouden jäsen on oikeushenkilö tai tällaisten henkilöiden muodostama ryhmä, jäsenen on harjoitettava tilalla maataloutta tukihakemuksen esittämishetkellä.

5.   Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

Liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattava seuraavia:

Liiketoimintasuunnitelma on voimassa enintään viisi vuotta.

6.   Tuki maksetaan vähintään kahdessa erässä.

Erät voivat olla asteittain alenevia.

7.   Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että 5 kohdassa tarkoitettu liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön. Jäsenvaltioiden on tuen määrää määrittäessään otettava huomioon YMP:n strategiasuunnitelman kattaman alueen sosioekonominen tilanne.

8.   Tuen enimmäismäärä on 70 000 euroa tuensaajaa kohti.

1.   Viljelijöiden ja viljelijöiden ryhmien liittymiseksi ensimmäisen kerran puuvillan tai elintarvikkeiden laatujärjestelmiin tai näihin järjestelmiin edellisten viiden vuoden aikana osallistumisesta maksettava tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–7 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

3.   Tukea myönnetään liittymiseksi ensimmäisen kerran seuraavankaltaisiin laatujärjestelmiin:

4.   Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

5.   Tuki myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi.

6.   Jos laatujärjestelmään osallistuminen alkoi alun perin ennen tukihakemuksen esittämistä, viiden vuoden enimmäiskestoa lyhennetään niiden vuosien määrällä, jotka ovat kuluneet ensimmäistä kertaa osallistumisen ja tukea koskevan hakemuksen esittämisajankohdan välillä.

7.   Tuen enimmäismäärä on 3 000 euroa tuensaajaa kohti vuodessa.

1.   Laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan tarkoitettu tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, jos se täyttää tämän artiklan 2–10 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tuen on täytettävä molemmat seuraavista edellytyksistä:

3.   Tuki myönnetään tiedotus- ja menekinedistämistoimintaa toteuttaville tuottajaryhmille.

4.   Tukikelpoista on ainoastaan sisämarkkinoilla toteutettava tiedotus- ja menekinedistämistoiminta.

5.   Tukea myönnetään 48 artiklan mukaisesti tukea saavan laatujärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa puuvillaa tai elintarviketta koskevaan tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan.

6.   Toimien kustannukset ovat tukikelpoisia, jos toimilla on seuraavat ominaisuudet:

7.   Edellä olevassa 6 kohdassa tarkoitetuissa toiminnoissa ei saa kannustaa kuluttajia ostamaan jotakin elintarviketta tai puuvillaa sen erityisen alkuperän vuoksi, paitsi jos elintarvike tai puuvilla kuuluu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 II osastossa tarkoitettujen laatujärjestelmien soveltamisalaan.

8.   Elintarvikkeen tai puuvillan alkuperä voidaan kuitenkin ilmoittaa edellyttäen, että viittaukset alkuperään ovat toissijaisia pääviestiin verrattuna.

9.   Tukea ei voida myöntää tiedotus- ja menekinedistämistoimintaan, joka koskee tiettyjä yrityksiä tai kaupallisia merkkejä.

10.   Tuen enimmäisintensiteetti on 70 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

1.   Asetuksen (EU) 2021/1060 soveltamisalaan kuuluviin yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin, jotka on Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastossa nimetty paikallisiksi Leader-kehittämishankkeiksi, sekä asetuksen (EU) [SPR] 77 artiklan soveltamisalaan kuuluviin eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuvien pk-yritysten kustannuksiin myönnettävä tuki on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

2.   Seuraavat yhteisölähtöisten paikallisten kehittämishankkeiden ja eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeiden kustannukset ovat tukikelpoisia:

3.   Tuki-intensiteetti ei saa ylittää kullekin toimityypille asetuksessa (EU) [SPR] säädettyjä tuen enimmäismääriä.

1.   Edellä 50 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuki yhteisölähtöisiin paikallisiin kehittämishankkeisiin tai eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeisiin osallistuville tai niistä hyötyville yrityksille on perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoille soveltuvaa, ja se vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta edellyttäen, että se täyttää tässä artiklassa ja I luvussa vahvistetut edellytykset.

2.   Tämän artiklan nojalla myönnetyn tuen kokonaismäärä hanketta kohti on enintään 200 000 euroa yhteisölähtöisten paikallisten kehittämishankkeiden osalta ja 350 000 euroa eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden toimijaryhmien hankkeiden osalta.

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 702/2014.

2.   Mainitussa asetuksessa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan kuitenkin neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (45) nojalla myönnettyyn tukeen 31 päivään joulukuuta 2023 saakka.

1.   Tätä asetusta sovelletaan ennen tämän asetuksen voimaantuloa myönnettyyn yksittäiseen tukeen, jos kyseinen yksittäinen tuki täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, lukuun ottamatta 9 artiklaa.

2.   Komissio arvioi kaikki tuet, joita ei ole vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, vuoden 2023 suuntaviivojen ja muiden asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen, tiedonantojen ja ilmoitusten mukaisesti.

3.   Yksittäinen tuki, joka on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 2023 minkä tahansa asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan nojalla hyväksytyn, tuen myöntämishetkellä voimassa olleen asetuksen mukaisesti, on sisämarkkinoille soveltuvaa ja vapautettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.

4.   Tämän asetuksen voimassaolon päätyttyä sen nojalla poikkeuksen saaneisiin tukijärjestelmiin sovelletaan edelleen poikkeusta kuuden kuukauden mukautumisjakson ajan.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kun tämän asetuksen voimassaolo päättyy, tukijärjestelmät, jotka kuuluvat asetuksen (EU) [SPR] soveltamisalaan ja joita joko osarahoitetaan maaseuturahastosta tai jotka saavat kansallista lisärahoitusta tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, ovat edelleen vapautettuja ohjelmakauden ajan asetuksen (EU) [SPR] mukaisesti.