(1)

Kiinteistösektorilla on tärkeä asema taloudessa, ja sen kehitys voi vaikuttaa huomattavasti rahoitusjärjestelmään. Aiemmat finanssikriisit ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia heijastusvaikutuksia rahoitusjärjestelmän vakauteen ja koko talouteen ja tämän lisäksi myös kielteisiä rajatylittäviä seurannaisvaikutuksia. Kiinteistömarkkinoiden epäsuotuisa kehitys joissain jäsenvaltioissa on aikaisemmin johtanut merkittäviin luottotappioihin ja/tai vaikuttanut kielteisesti reaalitalouteen. Tämä ilmentää kiinteistösektorin, rahoituksen tarjoajien ja talouden muiden sektorien läheistä vuorovaikutusta. Rahoitusjärjestelmän ja reaalitalouden välinen vuorovaikutussuhde voi vahvistaa myös negatiivista kehitystä.

(2)

Nämä kytkökset ovat tärkeitä, koska ne merkitsevät sitä, että kiinteistösektorilta johtuvilla riskeillä voi olla systeeminen vaikutus. Rahoitusjärjestelmän haavoittuvuudet tyypillisesti kumuloituvat, kun kiinteistöala on suhdannekierron nousuvaiheessa. Näennäisesti matalammat riskit ja parempi rahoituksen saatavuus yhdessä kiinteistöjen kasvaneen kysynnän kanssa voivat osaltaan vaikuttaa nopeaan luottojen ja investointien lisääntymiseen ja lisätä painetta kiinteistöjen hinnannousuun. Asuntojen hintojen ja luottojen välisestä vuorovaikutuksesta voi lisäksi seurata mahdollisia järjestelmää koskevia seurauksia. Sitä vastoin kiinteistöalan suhdannekierron laskuvaiheessa tiukemmat luotonannon ehdot, suurempi pyrkimys karttaa riskejä ja kiinteistöjen hintojen laskupaine voivat vaikuttaa haitallisesti luotonsaajien ja luotonantajien häiriönsietokykyyn ja näin heikentää taloudellista tilannetta.

(3)

Asuinkiinteistöihin liittyvät haavoittuvuudet voivat aiheuttaa järjestelmäriskejä ja heikentää rahoitusvakautta sekä välittömästi että välillisesti. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnitysluottosalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista tai rahoitusehdoista ja samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset voivat liittyä kotitalouksien kulutuksen mukautuksiin tai luotonantajien velkaantuneisuuden vähentämiseen, millä on omat vaikutuksensa reaalitalouteen ja rahoitusvakauteen.

(4)

Kuten Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksen EJRK/2013/1 (3) johdanto-osan 4 perustelukappaleessa todetaan, makrovakauspolitiikan perimmäisenä tarkoituksena on osallistua koko finanssijärjestelmän vakauden turvaamiseen, mm. lisäämällä finanssijärjestelmän kestävyyttä ja vähentämällä järjestelmäriskien kasaantumista, ja tällä tavoin varmistaa, että finanssiala edistää talouskasvua kestävällä tavalla.

(5)

Tätä tarkoitusta varten makrovakausviranomaiset voivat riskien arvioinnin perusteella käyttää yhtä tai useampaa pääomaperusteista makrovakaustoimenpidettä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (4) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5), ja/tai luotonsaajaperusteisia makrovakaustoimenpiteitä, jotka perustuvat yksinomaan kansalliseen lainsäädäntöön. Kun pääomaperusteisilla toimenpiteillä pyritään ensisijaisesti kohentamaan rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä, luotonsaajaperusteiset toimenpiteet voivat olla erityisen sopivia estämään järjestelmäriskien kasaantumista suhteessa uusiin asuntolainoihin.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt vuonna 2019 järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista (6). EJRK havaitsi tämän arvioinnin perusteella eri maissa useita keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksia, joista aiheutuu rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä, mikä johti varoitusten antamiseen viidelle maalle, mukaan lukien Saksalle (7).

(7)

Saksan asuinkiinteistömarkkinoilla havaittiin vuonna 2019 pääasiallisina haavoittuvuustekijöinä asuntojen hintojen huomattavaa yliarvostusta kaupunkialueilla, mihin liittyy laajamittainen ja nopea asuntojen hintojen nousu sekä joitain merkkejä asuntolainojen luotonannon ehtojen väljentämisestä; tilanteeseen tosin liittyy yleistä epävarmuutta merkittävien tietoaukkojen vuoksi.

(8)

EJRK on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen lisäarvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista. Arvioinnin tulokset osoittavat, että muutamat maat ovat ryhtyneet asiaan liittyviä haavoittuvuuksia korjaaviin lisätoimiin sen jälkeen, kun ne saivat maakohtaiset varoitukset syyskuussa 2019. Erityisesti Tšekin tasavalta hyväksyi luotonsaajaperusteisten toimenpiteiden oikeudellisen kehyksen, Saksa vahvisti oikeusperustan tietojen keräämiselle kotitalouksille myönnettyjen uusien asuntolainojen luotonannon ehdoista, Ranska otti käyttöön velanhoitokulujen ja tulojen suhteeseen (DSTI) sovellettavia rajoituksia, Islanti tiukensi luototusasteisiin (LTV) sovellettavia rajoituksia ja Norja tiukensi järjestelmäriskipuskurikantaansa. Muutaman maan käyttöön ottamia toimia ei voida kuitenkaan EJRK:n arvioinnin mukaan pitää riittävinä, kun otetaan huomioon riskitekijöiden lisääntyminen.

(9)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(10)

Saksan osalta tämä tuore arviointi paljasti, että vaikka vuonna 2017 on perustettu luotonsaajaperusteisten välineiden oikeudellinen kehys, joka sisältää tiettyjä toimenpiteitä (luototusasteen yläraja ja lyhennyksiä koskeva vaatimus), yhtäkään niistä ei otettu käyttöön keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksien kasaantumisen käsittelemiseksi asuinkiinteistösektorilla. EJRK huomauttaa siitä tosiseikasta, että nykyisessä lainsäädäntökehyksessä ei täytetty vaatimuksia, jotka koskevat olemassa olevien luotonsaajaperusteisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(11)

EJRK:n arviointi osoittaa myös, että asuntojen hintojen nousu on entistä laajapohjaisempaa sekä kaupunki- että maaseutualueilla. Tämän seurauksena olemassa olevat arviot viittaavat korkeaan ja kasvavaan asuntojen hintojen yliarvostukseen Saksassa. Haavoittuvuuksien kattavan analyysin estää tällä hetkellä se, että asuntolainojen osalta ei ole käytettävissä yksityiskohtaisia tietoja luotonannon ehdoista, joskin toimiin on ryhdytty tietojen keräämiseksi vuodesta 2023 alkaen vuonna 2021 voimaan tulleen asuntolainoja koskevasta tiedonkeruusta annetun kansallisen asetuksen johdosta. Käytettävissä olevien viimeaikaisten tietojen perusteella on saatu sekalaista näyttöä asuntolainojen luotonannon ehtojen kehityksestä. Vaikka euroalueen pankkien luotonantokyselyn tulokset viittaavat siihen, että asuntojen ostamisen luottoehdot ovat tiukentuneet edelleen vuoden 2020 aikana, vaihtoehtoinen yksityisen sektorin tietolähde (8) osoittaa, että sellaisten lainahakemusten osuus, joissa luototusaste on korkea, kasvoi vuonna 2020. Toinen Saksan viranomaisten käytettävissä oleva vaihtoehtoinen yksityissektorin tietolähde, joka sisältää todelliset transaktiot ja edustaa yhtä osaa kokonaismarkkinoista, vahvistaa, että luototusasteet ovat nousseet jonkin verran viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi luototusasteet ovat myös laskeneet kriisin seurauksena, kuten euroalueen pankkien luotonantokyselystä ilmenee. Tiedoista selviää myös, että velanhoitokulujen ja tulojen suhteet ja maturiteetit laskivat 2010-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja nousivat taas sen toisella puoliskolla. Toisaalta velan ja tulojen suhteet (DTI) ovat kasvaneet tasaisesti vuodesta 2009.

(12)

Saksa ei myöskään käyttänyt uusia pääomaperusteisia toimenpiteitä puuttuakseen asuinkiinteistösektorilta aiheutuviin olemassa oleviin haavoittuvuuksiin ja edistääkseen rahoitusmarkkinoiden vakautta sen jälkeen, kun se lievensi vastasyklistä pääomapuskuria koronaviruskriisin vuoksi.

(13)

EJRK on todennut viimeaikaisen kehityksen perusteella ja ottaen erityisesti huomioon todisteet asuntojen hintojen yliarvostuksesta, että luotonsaajaperusteisia toimenpiteitä olisi otettava käyttöön keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksien korjaamiseksi asuinkiinteistösektorilla Saksassa. Näin ollen Saksan viranomaisten olisi viivytyksettä otettava käyttöön oikeudellisesti sitova luototusasteeseen sovellettava rajoitus, tai jos sellaista ei voida Saksan lain mukaan asettaa, oikeudellisesti sitomaton luototusasteeseen sovellettava rajoitus, jotta varmistetaan tiukat luotonannon ehdot asuntojen yliarvostuksen estämiseksi. Samaan aikaan luototusastetta koskevaa toimenpidettä täydentävien pääomaperusteisten toimenpiteiden, kuten vastasyklinen pääomapuskurin tai sektorikohtaisen järjestelmäriskipuskurin, käyttöönotto parantaisi pankkisektorin häiriönsietokykyä Saksassa asuinkiinteistösektorilla jo mahdollisesti kasaantuneita riskitekijöitä vastaan, kun otetaan huomioon asuntojen hintojen yleinen yliarvostus ja kiinnitysluottojen luotonannon ehtoihin viime vuosina liittynyt epävarmuus. Näiden toimenpiteiden ja tuloihin liittyvien välineiden, jotka ovat Saksan lain sen mahdollistaessa oikeudellisesti sitovia tai muussa tapauksessa oikeudellisesti sitomattomia, asianmukainen yhdistelmä voisi parantaa luototusasteeseen sovellettavan rajoituksen tehokkuutta asuinkiinteistöjen rahoitukseen liittyvien haavoittuvuuksien korjaamisessa. Näin ollen Saksan luotonsaajaperusteisia toimenpiteitä koskevaa oikeudellista kehystä olisi täydennettävä tuloperusteisilla välineillä ja mukautettava vastaavasti siten, että mahdollistetaan luotonsaajaperusteisten toimenpiteiden nopeampi käyttöönotto ja vältetään siten haavoittuvuuksien kasaantuminen,

a)

velan ja tulojen suhteeseen sovellettavat rajoitukset ja velanhoitokulujen ja tulojen suhteeseen sovellettavat rajoitukset;

b)

luototusasteeseen sovellettavat rajoitukset;

c)

maturiteettiin sovellettavat rajoitukset; ja

d)

lyhennyksiä koskevat vaatimukset.

1.

2.

1.

1.

2.

1.

Suositus A

Suosituksen A kohteita pyydetään toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle 30 päivään kesäkuuta 2023 ja 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä raportti kaikista toimista, jotka on toteutettu luototusasteeseen sovellettavan rajan määräämiseksi Saksan asuinkiinteistösektorilla sellaisten haavoittuvuustekijöiden, joista aiheutuu rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä ja joilla saattaa olla vakavia kielteisiä seurauksia reaalitalouden kannalta, lieventämiseksi. Jos todettuja haavoittuvuuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on toimitettava yksi yhteinen raportti.

2.

Suositus B

Suosituksen B kohteita pyydetään toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle 30 päivään kesäkuuta 2023 ja 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä raportti kaikista toimista, jotka on toteutettu pääomaperusteisten toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi. Jos todettuja haavoittuvuuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on toimitettava yksi yhteinen raportti.

3.

Suositus C

Suosituksen C kohteita pyydetään toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä suosituksen C soveltamista koskeva loppuraportti, johon sisältyy selvitys siitä, mikä viranomainen on tai mitkä viranomaiset ovat vastuussa päätöksestä ottaa käyttöön ja toteuttaa kyseisessä suosituksessa vahvistetut luotonsaajaperusteiset toimenpiteet. Jos todettuja haavoittuvuuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on toimitettava yksi yhteinen raportti.

4.

Suositus D

Suosituksen D kohteita pyydetään toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle 30 päivään kesäkuuta 2023 ja 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä raportti haavoittuvuuksien, jotka liittyvät kotitalouksien velkaantuneisuuteen, asuntojen hintojen yliarvostukseen ja uusien kiinnitysluottojen luotonannon ehtoihin keskipitkällä aikavälillä, seurannasta sekä näitä haavoittuvuuksia koskevista toimenpiteistä. Jos todettuja haavoittuvuuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on toimitettava yksi yhteinen raportti.

1.

2.

(1)

Kiinteistösektorilla on tärkeä asema taloudessa, ja sen kehitys voi vaikuttaa huomattavasti rahoitusjärjestelmään. Aiemmat finanssikriisit ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia heijastusvaikutuksia rahoitusjärjestelmän vakauteen ja koko talouteen ja tämän lisäksi myös kielteisiä rajatylittäviä seurannaisvaikutuksia. Kiinteistömarkkinoiden epäsuotuisa kehitys joissain jäsenvaltioissa on aikaisemmin johtanut merkittäviin luottotappioihin ja/tai vaikuttanut kielteisesti reaalitalouteen. Tämä ilmentää kiinteistösektorin, rahoituksen tarjoajien ja talouden muiden sektorien läheistä vuorovaikutusta. Rahoitusjärjestelmän ja reaalitalouden välinen vahva vuorovaikutussuhde vahvistaa myös negatiivisia kehityskulkuja.

(2)

Nämä kytkökset ovat tärkeitä, koska ne merkitsevät sitä, että kiinteistösektorilta johtuvilta riskeillä voi olla systeeminen, suhdanteita vahvistava vaikutus. Rahoitusjärjestelmän haavoittuvuudet tyypillisesti kumuloituvat, kun kiinteistöala on suhdannekierron nousuvaiheessa. Näennäisesti matalammat riskit ja parempi rahoituksen saatavuus yhdessä kiinteistöjen kasvaneen kysynnän kanssa voivat osaltaan vaikuttaa nopeaan luottojen ja investointien lisääntymiseen ja lisätä painetta kiinteistöjen hinnannousuun. Koska tästä seuraavat korkeammat vakuusarvot edelleen myötävaikuttavat luottojen kysyntään ja tarjontaan, tämä itseään vahvistava dynamiikka voi aiheuttaa systeemisiä seurauksia. Sitä vastoin kiinteistöalan suhdannekierron laskuvaiheessa tiukemmat luotonannon ehdot, suurempi pyrkimys karttaa riskejä ja kiinteistöjen hintojen laskupaine voivat vaikuttaa haitallisesti luotonsaajien ja -antajien häiriönsietokykyyn ja näin heikentää taloudellista tilannetta.

(3)

Asuinkiinteistöihin liittyvät haavoittuvuudet voivat aiheuttaa järjestelmäriskejä ja heikentää rahoitusvakautta sekä välittömästi että välillisesti. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnitysluottosalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista tai rahoitusehdoista ja samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset voivat liittyä kotitalouksien kulutuksen mukautuksiin, millä on omat vaikutuksensa reaalitalouteen ja rahoitusvakauteen.

(4)

Kuten Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksen EJRK/2013/1 (3) johdanto-osan 4 perustelukappaleessa todetaan, makrovakauspolitiikan perimmäisenä tarkoituksena on osallistua koko finanssijärjestelmän vakauden turvaamiseen, mm. lisäämällä finanssijärjestelmän kestävyyttä ja vähentämällä järjestelmäriskien kasaantumista, ja tällä tavoin varmistaa, että finanssiala edistää talouskasvua kestävällä tavalla.

(5)

Tätä tarkoitusta varten makrovakausviranomaiset voivat riskien arvioinnin perusteella käyttää yhtä tai useampaa pääomaperusteista makrovakaustoimenpidettä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (4) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5), ja/tai luotonsaajaperusteisia makrovakaustoimenpiteitä, jotka perustuvat yksinomaan kansalliseen lainsäädäntöön. Kun pääomaperusteisilla toimenpiteillä pyritään ensisijaisesti kohentamaan rahoitusjärjestelmän häiriönsietokykyä, luotonsaajaperusteiset toimenpiteet voivat olla erityisen sopivia estämään järjestelmäriskien kasaantumista.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) toteutti vuonna 2016 unionin laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista (6). EJRK tunnisti tämän arvioinnin perusteella eri maissa useita keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksia, joista aiheutuu rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä, mikä johti varoitusten antamiseen kahdeksalle maalle, mukaan lukien Itävallalle (7).

(7)

Itävallan asuinkiinteistömarkkinoilla havaittiin vuonna 2016 pääasiallisina haavoittuvuustekijöinä asuinkiinteistöjen hintojen ja kiinnitysluottojen vahva kasvu ja luotonannon ehtojen jatkuvan löyhentymisen riski.

(8)

Itävallan kansalliset viranomaiset ovat vuodesta 2018 käyttäneet viestintävälineitä varovaisten luotonannon ehtojen varmistamiseksi, ja niiden tueksi on toteutettu vahvistettuja makrovakausvalvonnan toimia. EJRK:n seurantaraportissa, joka koskee vuonna 2016 asuinkiinteistösektorin haavoittuvuuksista keskipitkällä aikavälillä varoituksia saaneita maita (8), todettiin, että Itävallan kansallisten viranomaisten käyttöön ottamilla toimenpiteillä voidaan tehokkaasti puuttua lähinnä syntymässä oleviin haavoittuvuuksiin. EJRK kuitenkin totesi myös, että Itävallan kansallisille viranomaisille annettiin vuonna 2017 toimivalta ottaa käyttöön oikeudellisesti sitovia luotonsaajaperusteisia toimenpiteitä, ja kyseistä toimivaltaa voitaisiin käyttää, jos haavoittuvuuksien kehittyminen nopeutuu.

(9)

EJRK on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan Euroopan talousalueen laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista. Tässä yhteydessä EJRK on havainnut tiettyjä keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksia, joista aiheutuu rahoitusvakauteen kohdistuvia järjestelmäriskejä, joihin ei ole puututtu riittävällä tavalla.

(10)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(11)

Itävallan osalta tässä tuoreessa arvioinnissa ilmeni, että maltillisen kasvun kauden jälkeen asuntojen hintojen reaalikasvu on kiihtynyt käytettävissä olevien reaalitulojen kasvua nopeammin. Myös luotonanto kotitalouksille on kasvanut tasaisesti. EJRK:n arviointi osoittaa myös, että syyskuusta 2019 jatkunut asuntojen hintojen reaalikasvu on nopeutunut vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä nopeammin kuin käytettävissä olevat reaalitulot samalla ajanjaksolla. Oesterreichische Nationalbankin arvioiden mukaan asuntojen hintojen yliarvostus nousee tämän kehityksen mukaisesti lisää vuoden 2021 ensimmäisellä neljänneksellä. Kotitalouksille myönnettyjen asuntolainojen reaalikasvu on noussut tasaisesti vuodesta 2019 lähtien. Itävallan finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän tiedonannossa kesäkuussa 2021 (9) mainitaan, että kiinnitysluottojen luotonannon ehdot ovat luototusasteen ja velanhoitokulujen ja tulojen suhteen osalta hiljattain edelleen nousseet verrattuna viiden vuoden jakson keskiarvoon ja että merkittävässä osassa antolainausta nämä suhdeluvut olivat korkeat.

(12)

Nykyistä politiikkayhdistelmää pidetään vain osittain asianmukaisena ja osittain tehokkaana lisääntyvien haavoittuvuuksien korjaamiseen. Itävalta ei ole myöskään käyttänyt uusia pääomaperusteisia toimenpiteitä olemassa olevien haavoittuvuuksien korjaamiseksi ja rahoitusvakauden edistämiseksi. Itävallan asuinkiinteistösektorilla tunnistettuja haavoittuvuuksia ei ole täysin otettu huomioon kiinnitysluottojen riskipainoissa, joita sisäisten luottoluokitusten menetelmiä soveltavat luottolaitokset käyttävät pääomavaatimusten laskemisessa.

(13)

Viimeaikaisen kehityksen valossa EJRK on todennut, että oikeudellisesti sitovien luotonsaajaperusteisten toimenpiteiden käyttöönotto lisäisi jo käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuutta keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksien korjaamiseksi asuinkiinteistösektorilla Itävallassa. Aina, kun tällaiset sitovat luotonsaajaperusteiset toimenpiteet arvioidaan tehokkuudeltaan riittämättömiksi keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksien korjaamiseksi, olisi harkittava pääomaperusteisten toimenpiteiden – kuten toimet, joilla pyritään lisäämään asuinkiinteistövastuiden IRB-riskipainoja, alakohtainen järjestelmäriskipuskuri tai vastasyklinen pääomapuskuri – täytäntöönpanoa. Nämä toimenpiteet lisäisivät pankkisektorin häiriönsietokykyä Itävallassa mahdollisesti kasaantuneita riskejä vastaan, kuten asuntojen hintojen yleistä yliarvostusta ja viime vuosina myönnettyjen kiinnitysluottojen jossain määrin väljiä luotonannon ehtoja vastaan,

1.

1.

2.

1.

Suositus A

2.

Suositus B

Suosituksen B kohteita pyydetään toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle 30 päivään kesäkuuta 2023 ja 30 päivään kesäkuuta 2025 mennessä raportti kaikista toimista, jotka on toteutettu pääomaperusteisten toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi. Jos todettuja haavoittuvuuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta vastaa useampi kuin yksi viranomainen, on toimitettava yksi yhteinen raportti.

1.

2.

(1)

Asuntotoiminta on reaalitalouden keskeinen sektori ja edustaa suurta osaa kotitalouksien varallisuudesta ja pankkien antolainauksesta. Kotitalouksien hallussa oleva omaisuus koostuu suureksi osaksi asuinkiinteistöistä, ja asuntolainojen osuus pankkien taseesta on usein suuri. Lisäksi asuntorakentaminen on tyypillisesti tärkeä reaalitalouden osatekijä, koska se on yksi työllisyyden, investointien ja kasvun perusta.

(2)

Aikaisemmat rahoituskriisit ja monista maista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia seurannaisvaikutuksia rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakauteen asianomaisessa maassa, ja ne saattavat johtaa myös kielteisiin rajat ylittäviin heijastusvaikutuksiin. Vaikutukset rahoitusvakauteen voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnelainasalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista ja rahoitusehdoista sekä samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset liittyvät kotitalouksien kulutuksen muutoksiin, joilla on omat seurauksensa reaalitalouden ja rahoitusvakauden kannalta.

(3)

Kiinteistömarkkinat ovat alttiita suhdannevaihteluille. Liiallisella riskinotolla, ylivelkaantumisella ja väärin suunnatuilla kannustimilla kiinteistösuhdanteen nousukauden aikana voi olla kielteisiä seurauksia sekä rahoitusvakauden että reaalitalouden näkökulmasta. Koska asuinkiinteistösektorilla on merkitystä rahoitusvakauden ja makrotalouden vakauden kannalta, on erityisen tärkeää pyrkiä estämään haavoittuvuuksien kasaantuminen asuinkiinteistömarkkinoilla makrovakauspoliittisilla toimilla sen lisäksi että niitä käytetään järjestelmäriskin lieventämiseen.

(4)

Vaikka suhdannetekijät voimistavat merkittävästi asuinkiinteistömarkkinoilla todettuja haavoittuvuustekijöitä Euroopan talousalueen (ETA) maissa, myös rakenteelliset tekijät ovat kiihdyttäneet näitä haavoittuvuuksia. Näihin rakenteellisiin tekijöihin voivat kuulua asuntotarjonnan puute, joka on luonut nousupaineita asuntojen hintoihin ja velkaannuttanut oman asunnon ostavia kotitalouksia, ja muut poliittiset toimet, jotka saattavat kannustaa kotitalouksia ottamaan liikaa lainaa. Koska nämä tekijät jäävät makrovakauspolitiikan ulkopuolelle, muilla politiikan aloilla toteutettavat toimenpiteet voivat täydentää ja tukea nykyisiä makrovakaustoimenpiteitä puuttumalla toimivasti ja tehokkaasti haavoittuvuuksiin, joita on asuinkiinteistömarkkinoilla eri maissa, ilman että tästä aiheutuu liiallisia kustannuksia reaalitaloudelle ja rahoitusjärjestelmälle.

(5)

Covid-19-pandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt äskettäin järjestelmällisen ja tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista.

(7)

Bulgarian osalta tämä äskettäinen arviointi on osoittanut, että

(8)

Kun otetaan käyttöön toimenpiteitä havaittuihin haavoittuvuuksiin puuttumiseksi, niiden mitoituksessa ja vaiheittaisessa käyttöönotossa pitäisi ottaa huomioon Bulgarian asema talous- ja rahoitussykleissä sekä kaikki mahdolliset vaikutukset liitännäiskustannuksineen ja -hyötyineen,

(1)

Asuntotoiminta on reaalitalouden keskeinen sektori ja edustaa suurta osaa kotitalouksien varallisuudesta ja pankkien antolainauksesta. Kotitalouksien hallussa oleva omaisuus koostuu suureksi osaksi asuinkiinteistöistä, ja asuntolainojen osuus pankkien taseesta on usein suuri. Lisäksi asuntorakentaminen on tyypillisesti tärkeä reaalitalouden osatekijä, koska se on yksi työllisyyden, investointien ja kasvun perusta.

(2)

Aikaisemmat rahoituskriisit ja monista maista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia seurannaisvaikutuksia rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakauteen asianomaisessa maassa, ja ne saattavat johtaa myös kielteisiin rajat ylittäviin heijastusvaikutuksiin. Vaikutukset rahoitusvakauteen voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnelainasalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista ja rahoitusehdoista sekä samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset liittyvät kotitalouksien kulutuksen muutoksiin, joilla on omat seurauksensa reaalitalouden ja rahoitusvakauden kannalta.

(3)

Kiinteistömarkkinat ovat alttiita suhdannevaihteluille. Liiallisella riskinotolla, ylivelkaantumisella ja väärin suunnatuilla kannustimilla kiinteistösuhdanteen nousukauden aikana voi olla kielteisiä seurauksia sekä rahoitusvakauden että reaalitalouden näkökulmasta. Koska asuinkiinteistösektorilla on merkitystä rahoitusvakauden ja makrotalouden vakauden kannalta, on erityisen tärkeää pyrkiä estämään haavoittuvuuksien kasaantuminen asuinkiinteistömarkkinoilla makrovakauspoliittisilla toimilla sen lisäksi että niitä käytetään järjestelmäriskin lieventämiseen.

(4)

Vaikka suhdannetekijät voimistavat merkittävästi asuinkiinteistömarkkinoilla todettuja haavoittuvuustekijöitä Euroopan talousalueen (ETA) maissa, myös rakenteelliset tekijät ovat kiihdyttäneet näitä haavoittuvuuksia. Näihin rakenteellisiin tekijöihin voivat kuulua asuntotarjonnan puute, joka on luonut nousupaineita asuntojen hintoihin ja velkaannuttanut oman asunnon ostavia kotitalouksia, ja muut poliittiset toimet, jotka saattavat kannustaa kotitalouksia ottamaan liikaa lainaa. Koska nämä tekijät jäävät makrovakauspolitiikan ulkopuolelle, muilla politiikan aloilla toteutettavat toimenpiteet voivat täydentää ja tukea nykyisiä makrovakaustoimenpiteitä puuttumalla toimivasti ja tehokkaasti haavoittuvuuksiin, joita on asuinkiinteistömarkkinoilla eri maissa, ilman että tästä aiheutuu liiallisia kustannuksia reaalitaloudelle ja rahoitusjärjestelmälle.

(5)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista.

(7)

Kroatian osalta tämä äskettäinen arviointi on osoittanut, että

(8)

Kun otetaan käyttöön toimenpiteitä havaittuihin haavoittuvuuksiin puuttumiseksi, niiden mitoituksessa ja vaiheittaisessa käyttöönotossa pitäisi ottaa huomioon Kroatian asema talous- ja rahoitussykleissä sekä kaikki mahdolliset vaikutukset liitännäiskustannuksineen ja -hyötyineen,

(1)

Asuntotoiminta on reaalitalouden keskeinen sektori ja edustaa suurta osaa kotitalouksien varallisuudesta ja pankkien antolainauksesta. Kotitalouksien hallussa oleva omaisuus koostuu suureksi osaksi asuinkiinteistöistä, ja asuntolainojen osuus pankkien taseesta on usein suuri. Lisäksi asuntorakentaminen on tyypillisesti tärkeä reaalitalouden osatekijä, koska se on yksi työllisyyden, investointien ja kasvun perusta.

(2)

Aikaisemmat rahoituskriisit ja monista maista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia seurannaisvaikutuksia rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakauteen kaikissa maissa, ja ne saattavat johtaa myös kielteisiin rajatylittäviin heijastusvaikutuksiin. Vaikutukset rahoitusvakauteen voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnelainasalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista ja rahoitusehdoista sekä samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset liittyvät kotitalouksien kulutuksen muutoksiin, joilla on omat seurauksensa reaalitalouden ja rahoitusvakauden kannalta.

(3)

Kiinteistömarkkinat ovat alttiita suhdannevaihteluille. Liiallisella riskinotolla, ylivelkaantumisella ja väärin suunnatuilla kannustimilla kiinteistösuhdanteen nousukauden aikana voi olla kielteisiä seurauksia sekä rahoitusvakauden että reaalitalouden näkökulmasta. Koska asuinkiinteistösektorilla on merkitystä rahoitusvakauden ja makrotalouden vakauden kannalta, on erityisen tärkeää pyrkiä estämään haavoittuvuuksien kasaantuminen asuinkiinteistömarkkinoilla makrovakauspoliittisilla toimilla sen lisäksi että niitä käytetään järjestelmäriskin lieventämiseen.

(4)

Vaikka suhdannetekijät voimistavat merkittävästi asuinkiinteistömarkkinoilla todettuja haavoittuvuustekijöitä Euroopan talousalueen (ETA) maissa, myös rakenteelliset tekijät ovat kiihdyttäneet näitä haavoittuvuuksia. Näihin rakenteellisiin tekijöihin voivat kuulua asuntotarjonnan puute, joka on luonut nousupaineita asuntojen hintoihin ja velkaannuttanut oman asunnon ostavia kotitalouksia, ja muut poliittiset toimet, jotka saattavat kannustaa kotitalouksia ottamaan liikaa lainaa. Koska nämä tekijät jäävät makrovakauspolitiikan ulkopuolelle, muilla politiikan aloilla toteutettavat toimenpiteet voivat täydentää ja tukea nykyisiä makrovakaustoimenpiteitä puuttumalla toimivasti ja tehokkaasti haavoittuvuuksiin, joita on asuinkiinteistömarkkinoilla eri maissa, ilman että tästä aiheutuu liiallisia kustannuksia reaalitaloudelle ja rahoitusjärjestelmälle.

(5)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista.

(7)

Liechtensteinin osalta tämä äskettäinen arviointi on osoittanut, että

(8)

Kun otetaan käyttöön toimenpiteitä havaittuihin haavoittuvuuksiin puuttumiseksi, niiden mitoituksessa ja vaiheittaisessa käyttöönotossa pitäisi ottaa huomioon Liechtensteinin asema talous- ja rahoitussykleissä sekä kaikki mahdolliset vaikutukset liitännäiskustannuksineen ja -hyötyineen,

(1)

Asuntotoiminta on reaalitalouden keskeinen sektori ja edustaa suurta osaa kotitalouksien varallisuudesta ja pankkien antolainauksesta. Kotitalouksien hallussa oleva omaisuus koostuu suureksi osaksi asuinkiinteistöistä, ja asuntolainojen osuus pankkien taseesta on usein suuri. Lisäksi asuntorakentaminen on tyypillisesti tärkeä reaalitalouden osatekijä, koska se on yksi työllisyyden, investointien ja kasvun perusta.

(2)

Aikaisemmat rahoituskriisit ja monista maista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia seurannaisvaikutuksia rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakauteen asianomaisessa maassa, ja ne saattavat johtaa myös kielteisiin rajat ylittäviin heijastusvaikutuksiin. Vaikutukset rahoitusvakauteen voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnelainasalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista ja rahoitusehdoista sekä samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset liittyvät kotitalouksien kulutuksen muutoksiin, joilla on omat seurauksensa reaalitalouden ja rahoitusvakauden kannalta.

(3)

Kiinteistömarkkinat ovat alttiita suhdannevaihteluille. Liiallisella riskinotolla, ylivelkaantumisella ja väärin suunnatuilla kannustimilla kiinteistösuhdanteen nousukauden aikana voi olla kielteisiä seurauksia sekä rahoitusvakauden että reaalitalouden näkökulmasta. Koska asuinkiinteistösektorilla on merkitystä rahoitusvakauden ja makrotalouden vakauden kannalta, on erityisen tärkeää pyrkiä estämään haavoittuvuuksien kasaantuminen asuinkiinteistömarkkinoilla makrovakauspoliittisilla toimilla, sen lisäksi että niitä käytetään järjestelmäriskin lieventämiseen.

(4)

Vaikka suhdannetekijät voimistavat merkittävästi asuinkiinteistömarkkinoilla todettuja haavoittuvuustekijöitä Euroopan talousalueen (ETA) maissa, myös rakenteelliset tekijät ovat kiihdyttäneet näitä haavoittuvuuksia. Näihin rakenteellisiin tekijöihin voivat kuulua asuntotarjonnan puute, joka on luonut nousupaineita asuntojen hintoihin ja velkaannuttanut oman asunnon ostavia kotitalouksia, ja muut poliittiset toimet, jotka saattavat kannustaa kotitalouksia ottamaan liikaa lainaa. Koska nämä tekijät jäävät makrovakauspolitiikan ulkopuolelle, muilla politiikan aloilla toteutettavat toimenpiteet voivat täydentää ja tukea nykyisiä makrovakaustoimenpiteitä puuttumalla toimivasti ja tehokkaasti haavoittuvuuksiin, joita on asuinkiinteistömarkkinoilla eri maissa, ilman että tästä aiheutuu liiallisia kustannuksia reaalitaloudelle ja rahoitusjärjestelmälle.

(5)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista on lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista.

(7)

Unkarin osalta tämä äskettäinen arviointi on osoittanut, että

(8)

Kun otetaan käyttöön toimenpiteitä havaittuihin haavoittuvuuksiin puuttumiseksi, niiden mitoituksessa ja vaiheittaisessa käyttöönotossa pitäisi ottaa huomioon Unkarin asema talous- ja rahoitussykleissä sekä kaikki mahdolliset vaikutukset liitännäiskustannuksineen ja -hyötyineen,

(1)

Asuntotoiminta on reaalitalouden keskeinen sektori ja edustaa suurta osaa kotitalouksien varallisuudesta ja pankkien antolainauksesta. Kotitalouksien hallussa oleva omaisuus koostuu suureksi osaksi asuinkiinteistöistä, ja asuntolainojen osuus pankkien taseesta on usein suuri. Lisäksi asuntorakentaminen on tyypillisesti tärkeä reaalitalouden osatekijä, koska se on yksi työllisyyden, investointien ja kasvun perusta.

(2)

Aikaisemmat rahoituskriisit ja monista maista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kiinteistömarkkinoiden kestämättömällä kehityksellä voi olla vakavia seurannaisvaikutuksia rahoitusjärjestelmän ja koko talouden vakauteen asianomaisessa maassa, ja ne saattavat johtaa myös kielteisiin rajat ylittäviin heijastusvaikutuksiin. Vaikutukset rahoitusvakauteen voivat olla sekä välittömiä että välillisiä. Välittömiä vaikutuksia ovat kiinnelainasalkkuihin liittyvät luottotappiot, jotka johtuvat epäsuotuisista taloudellisista olosuhteista ja rahoitusehdoista sekä samanaikaisesta asuinkiinteistömarkkinoiden kielteisestä kehityksestä. Välilliset vaikutukset liittyvät kotitalouksien kulutuksen muutoksiin, joilla on omat seurauksensa reaalitalouden ja rahoitusvakauden kannalta.

(3)

Kiinteistömarkkinat ovat alttiita suhdannevaihteluille. Liiallisella riskinotolla, ylivelkaantumisella ja väärin suunnatuilla kannustimilla kiinteistösuhdanteen nousukauden aikana voi olla kielteisiä seurauksia sekä rahoitusvakauden että reaalitalouden näkökulmasta. Koska asuinkiinteistösektorilla on merkitystä rahoitusvakauden ja makrotalouden vakauden kannalta, on erityisen tärkeää pyrkiä estämään haavoittuvuuksien kasaantuminen asuinkiinteistömarkkinoilla makrovakauspoliittisilla toimilla sen lisäksi että niitä käytetään järjestelmäriskin lieventämiseen.

(4)

Vaikka suhdannetekijät voimistavat merkittävästi asuinkiinteistömarkkinoilla todettuja haavoittuvuustekijöitä Euroopan talousalueen (ETA) maissa, myös rakenteelliset tekijät ovat kiihdyttäneet näitä haavoittuvuuksia. Näihin rakenteellisiin tekijöihin voivat kuulua asuntotarjonnan puute, joka on luonut nousupaineita asuntojen hintoihin ja velkaannuttanut oman asunnon ostavia kotitalouksia, ja muut poliittiset toimet, jotka saattavat kannustaa kotitalouksia ottamaan liikaa lainaa. Koska nämä tekijät jäävät makrovakauspolitiikan ulkopuolelle, muilla politiikan aloilla toteutettavat toimenpiteet voivat täydentää ja tukea nykyisiä makrovakaustoimenpiteitä puuttumalla toimivasti ja tehokkaasti haavoittuvuuksiin, joita on asuinkiinteistömarkkinoilla eri maissa, ilman että tästä aiheutuu liiallisia kustannuksia reaalitaloudelle ja rahoitusjärjestelmälle.

(5)

Koronaviruspandemian puhkeaminen vuonna 2020 ja siihen liittyvä kriisi eivät ole johtaneet suhdannelaskuun asuntomarkkinoilla. Asuntojen hintojen ja lainanannon reaalikasvu on sen sijaan kiihtynyt useissa maissa suurelta osin kotitalouksien tulojen kasvua nopeammin asteittaisen kasvukauden jälkeen ja korkojen ollessa matalalla. Pandemian vaikutusten ja siitä johtuvan taloudellisen epävarmuuden lieventämiseksi on otettu käyttöön erilaisia toimenpiteitä ja menettelytapoja, kuten maksulykkäyksiä ja julkisia takauksia. Aiemmin suunniteltuja makrovakaustoimia on väliaikaisesti höllennetty tai niiden aloittamista lykätty joissakin maissa tässä laajassa poliittisessa yhteydessä. Tällä hetkellä havaittu taloudellisen tilanteen kohentuminen mahdollistaa makrovakauspolitiikan mukauttamisen niissä maissa, joissa asuinkiinteistöihin liittyvien haavoittuvuuksien kasaantuminen on jatkunut.

(6)

Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) on tehnyt äskettäin järjestelmällisen tulevaisuuteen suuntautuvan ETA:n laajuisen arvioinnin asuinkiinteistöihin liittyvistä haavoittuvuuksista.

(7)

Slovakian osalta tämä äskettäinen arviointi on osoittanut, että

(8)

Kun otetaan käyttöön toimenpiteitä havaittuihin haavoittuvuuksiin puuttumiseksi, niiden mitoituksessa ja vaiheittaisessa käyttöönotossa pitäisi ottaa huomioon Slovakian asema talous- ja rahoitussykleissä sekä kaikki mahdolliset vaikutukset liitännäiskustannuksineen ja -hyötyineen,

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32021M10447. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

—

komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—

sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32022M10589. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

☐

Tuotteen nimi

☒

Tuotteen kuvaus

☒

Maantieteellinen alue

☒

Alkuperätodisteet

☒

Tuotantomenetelmä

☒

Yhteys maantieteelliseen alkuperään

☐

Merkinnät

☐

Muu (täsmennettävä)

☒

Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

☐

Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

1.

Tuote-eritelmän E osion kolmas kohta

Otetaan käyttöön toinen istutuskausi, koska viljelijät ottavat kasvatettavaksi vain nuoria kasveja ja näin ollen tuotteiden laatu säilyy koko kaupanpitämiskauden ajan. Tämänkaltainen viljelyn porrastaminen on alueen perinteisten viljelykäytäntöjen mukaista.

Istutustiheyden osalta vain enimmäistiheyden määrittäminen on hyödyllistä tuotteen laadun varmistamisen kannalta. Pienemmät tiheydet eivät heikennä tuotteen laatua.

Näin ollen voimassa oleva sanamuoto:

”Ulkoistutukset tehdään huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana. Istutukset kasvihuoneisiin tai kasvutunneleihin tehdään aikaisemmin, helmikuussa, maaliskuussa ja huhtikuussa. Ensimmäisessä tapauksessa paprikat korjataan kesäkuusta alkaen ja jälkimmäisessä tapauksessa huhtikuun puolivälistä alkaen. Sadonkorjuu tapahtuu pääosin huhti- ja marraskuun välisenä aikana. Istutustiheys on 3–4 kasvia neliömetriä kohti.”

korvataan seuraavasti:

”Ulkoistutukset tehdään huhtikuun ja toukokuun välisenä aikana. Istutukset kasvihuoneisiin tai kasvutunneleihin tehdään aikaisemmin, helmikuussa, maaliskuussa ja huhtikuussa; toinen istutuskausi on sallittu kesäkuusta alkaen. Ensimmäisessä tapauksessa paprikat korjataan kesäkuusta alkaen ja jälkimmäisessä tapauksessa huhtikuun puolivälistä alkaen. Sadonkorjuu tapahtuu pääosin huhti- ja marraskuun välisenä aikana. Istutustiheys on enintään neljä kasvia neliömetriä kohti.”

2.

Viides kohta muutetaan siten, että siihen sisällytetään mahdollisuus kasvattaa kasveja kasvualustalla, koska viljely maaperään ei ole ainoa kasvatusmenetelmä.

Pimiento de Gernika -paprikan viljelyyn soveltuvia tuotantoalueita on vähän, mikä johtuu maasto-olosuhteista, kaupunkien laajenemisesta ja infrastruktuuripaineesta sekä pienten baskitilojen tyypillisestä rakenteesta. Tämän vuoksi viljelykiertoa ei käytetä kovin usein. Toisinaan taas kiertoon valitaan keskenään samankaltaisia lajeja (kuten tomaatti ja paprika), mikä johtaa siihen, että maaperään kehittyy aggressiivisia patogeenisia mikro-organismeja, jotka voivat tuhota sadon. Nämä merkittävät kasvinsuojeluongelmat uhkaavat Baskimaan atlanttisen ilmastovyöhykkeen maataloudelle tärkeän Pimiento de Gernika -paprikan selviytymistä.

Pimiento de Gernika -paprikan pääasialliset kasvitaudit ovat maaperään liittyviä eli niiden pääasiallinen siirrosaine (maaperän hajoava orgaaninen aines) on maaperä. Näiden maaperään liittyvien tautien syynä Baskimaan itsehallintoalueen atlanttisella ilmastovyöhykkeillä ovat pääasiassa virukset (Potyvirus tai Tobamovirus) tai sienet. Pimiento de Gernika -paprikan sieni-infektiot voivat saada alkunsa Fusarium spp.- ja Phytophthora ssp. -sukujen sienistä. Vuonna 2014 tehdyn maaperätutkimuksen mukaan 70 prosenttia Pimiento de Gernika -paprikan viljelymaaperästä sisältää näitä sieniä. Tämä vahvistettiin Santiago Larreglan vuonna 2015 tekemässä tutkimuksessa, joka käsittelee chilin ja paprikan resistenssiä Tobamovirukselle (Resistencia al Tobamovirus en guindilla y pimiento).

Mireia Núñez-Zofíon, Santiago Larreglan ja Carlos Garbisun vuonna 2011 tekemässä tutkimuksessa ”Application of organic amendments followed by soil plastic mulching reduces the incidence of Phytophthora capsici in pepper crops under temperate climate” (Eloperäisten maanparannusaineiden käyttö muovilla katetussa maaperässä vähentää Phytophthora capsicin esiintymistä lauhkean ilmaston paprikakasveissa), joka on julkaistu Crop Protection -lehdessä (nide 30, s. 1563–1572), todettiin, että biologinen torjunta on ainoa keino estää sienitauteja (Phytophthora capsici -munaitiöitä) aiheuttavan siirrosaineen toiminta maaperässä. Kun otetaan huomioon Baskimaan atlanttisen ilmastovyöhykkeen ilmasto-olosuhteet, tämä menetelmä on tehokas vain, jos sitä käytetään Pimiento de Gernika -paprikan kasvukauden aikana keväällä ja kesällä.

Suojellakseen ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta Pimiento de Gernika -paprikan viljelijät, jotka käyttävät paprikan tuotannossa vain vähän torjunta-aineita integroidulle tuotannolle asetettujen tiukkojen sääntöjen mukaisesti, ovat päättäneet siirtyä viljelymaan käytöstä kasvualustojen käyttöön.

Kuten jäljempänä esitetyistä tutkimuksista on käynyt ilmi, kasvualustalla kasvi kasvaa juurijärjestelmänsä varassa, kasvualusta toimii inerttinä tukena kasville eikä kasvualusta vaikuta ravinteiden saantiin. Pimiento de Gernika -paprikan viljelyyn soveltuvat kasvualustat ovat inerttejä kasvualustoja, tosin pieni osa voi olla orgaanista ainesta, jota on käytetty tiivistämiseen. Kumpikaan näistä kahdesta ainesosasta ei sisällä minkäänlaista makro- tai mikroravinnetta, joka voi imeytyä kasviin. Kasvualustan tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu sen pieni tiheys, jonka ansiosta ilma ja vesi pääsevät kulkemaan sen läpi.

Lähteinä on käytetty seuraavia tutkimuksia:

Mainitut tutkimukset osoittavat, että maanviljelyllä ja kasvualustaviljelyllä saatujen tuotteiden välillä ei ole eroja.

Tuote-eritelmään on sisällytetty mahdollisuus kasvattaa kasvia kasvualustalla, koska kasvi pystyy kiinnittymään kasvualustaan juurijärjestelmänsä avulla ja kasvualusta toimii kasvin inerttinä tukena häiritsemättä kasvin ravinteidensaantia. Tämä puolestaan tarkoittaa, että kasvualustalla kasvattaminen ei vaikuta Pimiento de Gernika -paprikan ominaisuuksiin.

Voimassa oleva sanamuoto:

”Lannoittamisella ylläpidetään maaperän ja kasvin välistä ravinnetasapainoa ja -tasoa ottaen huomioon viljelmän ravinteenotto, kasvin ravinnetilanne, maaperän hedelmällisyys ja muuta kautta (vedestä, orgaanisesta aineksesta jne.) saatavat ravinteet.”

korvataan seuraavasti:

”Pimiento de Gernika -paprikaa voidaan viljellä sekä maaperässä että kasvualustalla. Lannoittamisella ylläpidetään maaperän ja kasvualustan välistä ravinnetasapainoa ja -tasoa.

Sekä maaperän että kasvualustan osalta on aina noudatettava integroitua tuotantoa koskevaa lainsäädäntöä.

Kasvualustan ominaisuuksiin kuulu pieni tiheys (30–150 kg/m3), jonka ansiosta ilma ja vesi pääsevät kulkemaan sen läpi. Kasvualusta toimii kasvin inerttinä tukena häiritsemättä kasvin ravinteidensaantia.”

3.

13 kohta:

Ilmaisu ”päivittäin” korvataan ilmaisulla ”usein”, koska ensiksi mainitun ilmaisun voidaan tulkita tarkoittavan, että korjuu on tehtävä päivittäin. Sadonkorjuu on tehtävä niin usein kuin kasvien kehittyminen sitä vaatii; sadonkorjuutaajuus vaihtelee koko tuotantosyklin ajan.

Satomäärissä voi myös olla merkittäviä huippuja. Koska sato on poimittava käsin eikä perheiden omistamilla tiloilla ole ylimääräistä työvoimaa, sadonkorjuu voi joskus kestää tavanomaista kauemmin.

Näin ollen voimassa oleva sanamuoto:

”Koska tuotteet korjataan niiden parhaassa kehitysvaiheessa, sadonkorjuu on tehtävä päivittäin ja tuote on pakattava samana päivänä. Poikkeuksellisesti ja tuotantohuippujen aikana tuotteet voidaan kuitenkin pakata seuraavana päivänä.”

korvataan seuraavasti:

”Koska tuotteet korjataan niiden parhaassa kehitysvaiheessa, sadonkorjuu on tehtävä usein ja tuote on pakattava samana päivänä. Poikkeuksellisesti ja tuotantohuippujen aikana tuotteet voidaan kuitenkin pakata seuraavien päivien aikana.”

4.

14 ja 16 kohta:

Poistetaan vaatimus, jonka mukaan tuotteet on pakattava tuotantoalueella, koska pakkaaminen ei itsessään ole tuotantovaihe eikä vaikuta tuotteen laatuun ja aitouden varmistamiseen. Muut pakkausvaatimukset, jotka voivat vaikuttaa tuotteen lopulliseen laatuun, säilytetään.

Poistetaan jäljempänä esitetyt 14 ja 16 kohta, joissa viitataan vaatimukseen, jonka mukaan tuotteet on pakattava tuotantoalueella.

14 kohta: ”Kauppakunnostusta ja pakkaamista tuotantoalueella koskevan vaatimuksen tavoitteena on suojella maantieteellisen merkinnän mainetta sekä varmistaa tuotteen aitous ja laatuominaisuuksien säilyminen.”

16 kohta: ”Lisäksi pakkaaminen tuotantoalueen ulkopuolella vaikeuttaa valvontaa, mikä voi haitata tuotteen laadun ja aitouden varmistamista.”

5.

19 kohta:

Kerääminen on tehtävä käsin, koska tietyt laatuun liittyvät toimenpiteet, kuten sen varmistaminen, ettei paprikan kuori ole liian paksu, voidaan tehdä vain manuaalisesti. Koneellinen pakkaus on kuitenkin sallittu, koska tekninen kehitys on nopeuttanut prosessia ja samaan aikaan mahdollistanut tuotteen varovaisen käsittelyn.

Voimassa oleva sanamuoto:

Pakkaaminen on tehtävä käsin ja aina erittäin varovaisesti, jotta tuotteen fyysiset ominaisuudet säilyvät.

korvataan seuraavasti:

Kerääminen on tehtävä käsin ja lajittelu ja pakkaaminen on aina suoritettava erittäin varovaisesti, jotta tuotteen fyysiset ominaisuudet säilyvät.

(*