(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2821/71 mukaisesti komissiolla on toimivalta asetuksia antamalla soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohtaa (*1) * tiettyihin perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, joiden tavoitteena on erikoistuminen, mukaan lukien tällaisen erikoistumisen toteuttamiseksi tarpeelliset sopimukset.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1218/2010 (2) määritellään sellaisten erikoistumissopimusten ryhmät, joiden komissio katsoi yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Koska mainitun asetuksen soveltamisesta saatu kokemus on kaiken kaikkiaan myönteistä ja asetuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022, ja kun otetaan huomioon asetuksen uudelleentarkastelun tulokset, on aiheellista antaa uusi ryhmäpoikkeusasetus.

(3)

Tämän asetuksen olisi täytettävä kaksi vaatimusta, jotka ovat i) kilpailun tehokkaan suojelun varmistaminen ja ii) riittävän oikeusvarmuuden tarjoaminen yrityksille. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä olisi otettava huomioon tarve yksinkertaistaa mahdollisimman paljon hallinnollista valvontaa ja oikeudellisia puitteita.

(4)

Markkinavoiman jäädessä tietyn rajan alle perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta voidaan yleensä olettaa, että erikoistumissopimusten myönteiset vaikutukset ylittävät kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

(5)

Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi asetuksia antamalla ei ole tarpeen määritellä sopimuksia, jotka voivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Arvioitaessa yksittäisiä sopimuksia perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan perusteella on otettava huomioon useita tekijöitä, erityisesti merkityksellisten markkinoiden rakenne.

(6)

Tässä asetuksessa vahvistetusta poikkeuksesta johtuva etu olisi rajoitettava sopimuksiin, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(7)

Erikoistumissopimukset parantavat osaltaan tuotteiden valmistusta tai palvelujen valmistelua tai näiden jakelua todennäköisimmin, jos sopimuksen osapuolilla on toisiaan täydentäviä osaamisalueita, omaisuuseriä tai toimintoja, koska ne voivat näin keskittyä kyseessä olevien tuotteiden valmistukseen tai kyseessä olevien palvelujen valmisteluun ja näin ollen toimia tehokkaammin ja tuottaa tuotteita edullisemmin. On todennäköistä, että tehokkaan kilpailun vallitessa kuluttajat saavat kohtuullisen osuuden saavutettavasta hyödystä.

(8)

Tällaisia hyötyjä voi koitua seuraavanlaisista sopimuksista: a) sopimukset, joilla yksi tai useampi sopimuspuoli luopuu kokonaan tai osittain tiettyjen tuotteiden valmistamisesta tai tiettyjen palvelujen valmistelusta yhden tai useamman toisen sopimuspuolen hyväksi (yksipuolinen erikoistuminen), b) sopimukset, joilla kukin sopimuspuoli luopuu kokonaan tai osittain tiettyjen keskenään erilaisten tuotteiden valmistamisesta tai tiettyjen palvelujen valmistelusta yhden tai useamman toisen sopimuspuolen hyväksi (vastavuoroinen erikoistuminen) ja c) sopimukset, joilla sopimuspuolet sitoutuvat valmistamaan tiettyjä tuotteita tai valmistelemaan tiettyjä palveluja yhteisesti (yhteistuotanto).

(9)

Tätä asetusta sovelletaan palvelujen valmisteluun (ei palvelujen tarjontaan). Palvelujen valmistelulla tarkoitetaan tarjontaketjun varhaisemman vaiheen toimintoja, jotka edeltävät palvelujen tarjoamista asiakkaille (esimerkiksi yhteistyö sellaisen alustan luomiseksi, jonka kautta palvelua tullaan tarjoamaan). Palvelujen tarjonta ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan muutoin kuin jakelun yhteydessä silloin kun sopimuspuolet tarjoavat valmisteltuja palveluja ja valmistettuja tuotteita erikoistumissopimukseen perustuen.

(10)

Tämän asetuksen soveltamisen yksipuolisiin ja vastavuoroisiin erikoistumissopimuksiin olisi rajoituttava tilanteisiin, joissa sopimuspuolet toimivat samoilla tuotemarkkinoilla. Ei ole kuitenkaan välttämätöntä, että sopimuspuolet toimivat samoilla maantieteellisillä markkinoilla. Yksipuolisen ja vastavuoroisen erikoistumisen käsitteet eivät myöskään edellytä, että sopimuspuoli supistaa kapasiteettia, vaan tuotantomäärien pienentäminen riittää.

(11)

Jotta erikoistumisen hyödyt toteutuvat ilman että jokin sopimuspuoli poistuu kokonaan tuotannon jälkeisiltä markkinoilta, tätä asetusta olisi sovellettava yksipuolisiin ja vastavuoroisiin erikoistumissopimuksiin vain jos niihin sisältyy toimitus- ja ostovelvoitteita. Toimitus- ja ostovelvoitteet voivat olla luonteeltaan yksinomaisia, mutta tämä ei ole välttämätöntä.

(12)

Tätä asetusta sovelletaan sellaisten osapuolten tekemiin yhteistuotantosopimuksiin, jotka jo toimivat samoilla tuotemarkkinoilla, mutta myös sellaisten osapuolten tekemiin yhteistuotantosopimuksiin, jotka haluavat tulla tuotemarkkinoille yhteistuotantosopimuksen kautta. Yhteistuotantosopimuksen käsite ei edellytä, että sopimuspuolet supistavat toimintojaan, jotka liittyvät sellaiseen tuotteiden valmistukseen tai palvelujen valmisteluun, joka tapahtuu kaavaillun yhteisjärjestelyn ulkopuolella.

(13)

Kun sopimuspuolten markkinaosuus erikoistumissopimuksen kattamien tuotteiden merkityksellisillä markkinoilla ei ylitä tiettyä tasoa, sopimusten voidaan yleensä olettaa johtavan taloudelliseen hyötyyn mittakaavaetujen tai tuotevarioinnin etujen tai parempien tuotantoteknologioiden muodossa ja antavan kuluttajille kohtuullisen osuuden saavutettavasta hyödystä.

(14)

Jos erikoistumissopimuksen kattamat tuotteet ovat välituotteita, jotka yksi tai useampi osapuoli käyttää kokonaan tai osittain tuotantopanoksena tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteissaan, jotka ne sen jälkeen myyvät markkinoilla, tällä asetuksella myönnetyn poikkeuksen edellytyksenä olisi lisäksi oltava se, että sopimuspuolten markkinaosuus näiden tarjontaketjun myöhemmän vaiheen tuotteiden merkityksellisillä markkinoilla ei ylitä tiettyä tasoa. Jos tässä tapauksessa tarkasteltaisiin ainoastaan sopimuspuolten markkinaosuutta välituotteen tasolla, ei otettaisi huomioon sitä mahdollista riskiä, että kilpailijoita suljetaan tarjontaketjun myöhemmän vaiheen markkinoilta tai kilpailijoilta tuotantopanoksista perittävä hinta nousee.

(15)

Ei ole olemassa ennakko-olettamaa, että erikoistumissopimukset kuuluvat perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, kun tässä asetuksessa vahvistettu markkinaosuuden kynnysarvo ylittyy tai muut tämän asetuksen edellytykset eivät täyty. Tällaisissa tapauksissa kyseistä erikoistumissopimusta on arvioitava erikseen perussopimuksen 101 artiklan perusteella.

(16)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta sopimuksille, joiden sisältämät rajoitukset eivät ole erikoistumissopimuksen aikaansaamien myönteisten vaikutusten saavuttamisen kannalta välttämättömiä. Tämän asetuksen mukaista poikkeusta ei periaatteessa pitäisi sopimuspuolten markkinaosuudesta riippumatta soveltaa sopimuksiin, joihin sisältyy tietynlaisia vakavia kilpailunrajoituksia, kuten kolmansilta osapuolilta perittävien hintojen lukitsemista, tuotannon tai myynnin rajoittamista sekä markkinoiden tai asiakkaiden jakamista.

(17)

Markkinaosuuden rajoittaminen, tiettyjen sopimusten rajaaminen poikkeuksen ulkopuolelle ja tämän asetuksen mukaiset edellytykset varmistavat yleensä sen, että sopimuspuolet eivät voi poistaa kilpailua kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen merkittävältä osalta sellaisten sopimusten avulla, joihin ryhmäpoikkeusta sovelletaan.

(18)

Tästä asetuksesta johtuva etu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (3) 29 artiklan nojalla.

(19)

Jotta erikoistumissopimuksia, jotka saattavat vaikuttaa sopimuspuolten rakenteeseen, olisi helpompi tehdä, tämän asetuksen voimassaoloajaksi olisi vahvistettava 12 vuotta,

(1)

Asetuksen (ETY) N:o 2821/71 mukaisesti komissiolla on toimivalta asetuksia antamalla soveltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohtaa (*) tiettyihin 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sellaisten sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, joiden tarkoituksena on i) tuotteiden, teknologioiden tai menetelmien tutkimus tai kehittäminen niiden teolliseen soveltamiseen asti ja ii) tällaisen toiminnan tulosten hyödyntäminen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset.

(2)

Perussopimuksen 179 artiklan 2 kohdassa kehotetaan unionia edistämään yrityksiä, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, niiden korkealaatuiseen tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen liittyvissä toimissa ja tukemaan niiden pyrkimyksiä keskinäiseen yhteistyöhön.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1217/2010 (2) määritellään sellaisten tutkimus- ja kehityssopimusten ryhmät, joiden komissio katsoi yleensä täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdassa määrätyt edellytykset. Koska mainitun asetuksen soveltamisesta saatu kokemus on kaiken kaikkiaan myönteistä ja asetuksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2022, ja kun otetaan huomioon asetuksen uudelleentarkastelun tulokset, on aiheellista antaa uusi ryhmäpoikkeusasetus.

(4)

Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa tutkimus- ja kehitystyötä suojellen samanaikaisesti tehokkaasti kilpailua. Tämän asetuksen olisi myös täytettävä vaatimus riittävän oikeusvarmuuden tarjoamisesta yrityksille. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä olisi otettava huomioon tarve yksinkertaistaa mahdollisimman paljon hallinnollista valvontaa ja oikeudellisia puitteita.

(5)

Markkinavoiman jäädessä tietyn rajan alle perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisen kannalta voidaan yleensä olettaa, että tutkimus- ja kehityssopimusten myönteiset vaikutukset ylittävät kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

(6)

Perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi asetuksia antamalla ei ole tarpeen määritellä sopimuksia, jotka voivat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Arvioitaessa yksittäisiä sopimuksia perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan perusteella on otettava huomioon useita tekijöitä, erityisesti merkityksellisten markkinoiden rakenne.

(7)

Yhteistä tutkimustyötä tai tutkimuksen tulosten yhteistä kehittämistä koskevat sopimukset, jotka johtavat teollisen soveltamisen asteelle mutta eivät sisällä sitä, eivät yleensä kuulu perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tietyissä tapauksissa tällaiset sopimukset kuitenkin saattavat kuulua perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, esimerkiksi kun osapuolet sopivat, etteivät ne harjoita muuta tutkimus- ja kehitystyötä samalla alalla, mikä merkitsee luopumista mahdollisuudesta saada kilpailuetua suhteessa muihin sopimuspuoliin. Sen vuoksi tällaiset sopimukset olisi sisällytettävä tämän asetuksen soveltamisalaan.

(8)

Tässä asetuksessa vahvistetusta poikkeuksesta johtuva etu olisi rajoitettava sopimuksiin, joiden voidaan riittävällä varmuudella olettaa täyttävän perussopimuksen 101 artiklan 3 kohdan edellytykset.

(9)

Kuluttajien voidaan odottaa hyötyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan laajenemisesta ja tehostumisesta siten, että i) markkinoille tulee uusia tai parannettuja tuotteita, teknologioita tai prosesseja, ii) näiden tuotteiden, teknologioiden tai prosessien markkinoille tuominen nopeutuu tai iii) uusien tai parannettujen teknologioiden tai prosessien johdosta hinnat alenevat.

(10)

On todennäköisempää, että yhteistyö yhteisessä tai maksetussa tutkimus- ja kehitystyössä sekä tulosten hyödyntämisessä edistää teknistä ja taloudellista kehitystä, jos osapuolet tuovat yhteistyöhön toisiaan täydentäviä taitoja, omaisuuseriä tai toimintoja.

(11)

Tulosten yhteinen hyödyntäminen voi tapahtua eri muodoissa ja liittyä esimerkiksi tuotantoon, tuotteiden jakeluun tai teknologian soveltamiseen, teollis- ja tekijänoikeuksien myöntämiseen tai lisensointiin tai tällaisessa tuotannossa tai soveltamisessa tarvittavan taitotiedon välittämiseen tavalla, joka edistää merkittävästi teknistä tai taloudellista kehitystä.

(12)

Jotta tässä asetuksessa säädetty poikkeus olisi perusteltu, yhteisen hyödyntämisen tulisi koskea sellaisia tuotteita, teknologioita tai prosesseja, joiden kohdalla tutkimus- ja kehitystyön tulosten käyttö on välttämätöntä.

(13)

Lisäksi kaikkien osapuolten olisi sovittava tutkimus- ja kehityssopimuksessa, että yhteisen tutkimus- ja kehitystyön lopulliset tulokset, mukaan lukien mahdolliset teollis- ja tekijänoikeudet ja taitotieto, ovat rajoituksetta niiden kaikkien käytettävissä i) jatkotutkimusta ja -kehitystä sekä ii) hyödyntämistä varten, heti kun lopulliset tulokset ovat saatavilla. Mahdollisuutta käyttää tuloksia jatkotutkimusta ja -kehitystä varten ei yleensä pitäisi rajoittaa. Kun sopimuspuolet tämän asetuksen mukaisesti rajoittavat hyödyntämisoikeuksiaan, erityisesti kun ne hyödyntämiserikoistuvat, tulosten käyttöä hyödyntämistarkoituksessa voidaan kuitenkin rajoittaa vastaavasti. Jos tutkimus- ja kehitystyöhön osallistuu i) akateemisia laitoksia, tutkimuslaitoksia tai ii) yrityksiä, jotka tarjoavat tutkimus- ja kehitystyötä kaupallisena palveluna eivätkä tavallisesti osallistu tulosten hyödyntämiseen, voidaan lisäksi sopia tutkimus- ja kehitystyön tulosten käyttämisestä ainoastaan jatkotutkimusta varten.

(14)

Sopimuspuolet voivat osallistua erisuuruisilla panoksilla tutkimus- ja kehitystyötä koskevaan yhteistyöhönsä valmiuksiensa ja kaupallisten tarpeidensa mukaisesti. Sopimuspuolten panosten arvon tai luonteen erilaisuuden huomioimiseksi ja hyvittämiseksi tutkimus- ja kehityssopimuksessa, johon sovelletaan tätä asetusta, voidaan sen vuoksi määrätä, että yksi sopimuspuoli maksaa toiselle sopimuspuolelle korvausta siitä, että se saa käyttää tuloksia jatkotutkimusta tai hyödyntämistä varten. Korvaus ei kuitenkaan saisi olla niin suuri, että se käytännössä estää tulosten käytön.

(15)

Kun tutkimus- ja kehityssopimuksessa ei määrätä tulosten yhteisestä hyödyntämisestä, sopimuspuolten olisi sovittava tutkimus- ja kehityssopimuksessa, että ne antavat toisilleen oikeuden käyttää toistensa jo olemassa olevaa taitotietoa, jos kyseinen taitotieto on muille sopimuspuolille välttämätöntä tulosten hyödyntämiseksi. Perittävä korvaus (esim. mahdollinen lisenssimaksu) ei saisi olla niin suuri, että se käytännössä estää muita sopimuspuolia käyttämästä taitotietoa.

(16)

Tässä asetuksessa vahvistetun poikkeuksen olisi rajoituttava sellaisiin tutkimus- ja kehityssopimuksiin, jotka eivät anna yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua merkittävältä osalta kyseisten tuotteiden tai teknologioiden markkinoita. On välttämätöntä sulkea ryhmäpoikkeuksen piiristä sellaisten kilpailijoiden väliset sopimukset, joiden yhteenlaskettu osuus niiden tuotteiden tai teknologioiden markkinoilla, joita voidaan parantaa tai jotka voidaan korvata tutkimus- ja kehitystyön tuloksilla, ylittää sopimuksen tekohetkellä tietyn tason.

(17)

Lisäksi tässä asetuksessa vahvistetun poikkeuksen olisi rajoituttava sellaisiin tutkimus- ja kehityssopimuksiin, jotka eivät anna yrityksille mahdollisuutta poistaa kilpailua innovoinnissa, mukaan lukien uusien tuotteiden tai teknologioiden kehittäminen. Tutkimus- ja kehityssopimukset on tarpeen jättää ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle, jos niiden myötä t&k-sopimuksen osapuolten t&k-panostusten lisäksi jäljelle jäisi vähemmän kuin kolme niihin verrattavissa olevaa t&k-panostusta.

(18)

Ei kuitenkaan ole olemassa ennakko-olettamaa, että tutkimus- ja kehityssopimukset joko kuuluvat perussopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan tai eivät täytä 101 artiklan 3 kohdan edellytyksiä, kun tässä asetuksessa vahvistetut markkinaosuuden kynnysarvot ylittyvät tai muut edellytykset eivät täyty. Tällaisissa tapauksissa kyseistä tutkimus- ja kehityssopimusta on arvioitava erikseen perussopimuksen 101 artiklan perusteella.

(19)

Jotta turvataan tehokas kilpailu tulosten yhteisen hyödyntämisen aikana, olisi säädettävä, että ryhmäpoikkeuksen soveltaminen päättyy, jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus yhteisessä tai maksetussa tutkimus- ja kehitystyössä kehitettyjen tuotteiden tai teknologioiden markkinoilla ylittää tietyn tason. Poikkeuksen soveltamisen olisi jatkuttava sopimuspuolten markkinaosuuksista riippumatta määrätyn ajan yhteisen hyödyntämisen alkamisesta, jotta markkinaosuuksilla olisi aikaa vakiintua, erityisesti kokonaan uuden tuotteen markkinoille tuomisen jälkeen, ja jotta voidaan taata tietty vähimmäisaika investointien kuolettamista varten.

(20)

Tällä asetuksella ei pitäisi myöntää poikkeusta sopimuksille, joiden sisältämät rajoitukset eivät ole tutkimus- ja kehityssopimuksen aikaansaamien myönteisten vaikutusten kannalta välttämättömiä. Sopimuspuolten markkinaosuudesta riippumatta tämän asetuksen mukaista poikkeusta ei periaatteessa pitäisi soveltaa sopimuksiin, joihin sisältyy tietynlaisia vakavia kilpailunrajoituksia, joilla rajoitetaan sopimuspuolten oikeutta harjoittaa tutkimus- ja kehitystoimintaa sopimukseen liittymättömällä alalla, lukitaan kolmansilta osapuolilta perittäviä hintoja, rajoitetaan tuotantoa tai myyntiä ja rajoitetaan sopimustuotteiden tai sopimusteknologioiden passiivista myyntiä muille sopimuspuolille varatuille alueille tai asiakkaille. Käyttöalaa koskevia rajoituksia ei tässä yhteydessä katsota tuotannon tai myynnin rajoituksiksi eikä myöskään alue- tai asiakasrajoituksiksi.

(21)

Markkinaosuuden rajoittaminen, tiettyjen sopimusten rajaaminen poikkeuksen ulkopuolelle ja tämän asetuksen mukaiset edellytykset varmistavat yleensä sen, että sopimuspuolet eivät voi poistaa kilpailua kyseessä olevien tuotteiden tai teknologioiden merkittävältä osalta sellaisten sopimusten avulla, joihin ryhmäpoikkeusta sovelletaan.

(22)

Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että kilpailunvastaisia markkinoilta sulkevia vaikutuksia voi syntyä, kun yksi sopimuspuoli rahoittaa useita kilpailijoiden toteuttamia tutkimus- ja kehityshankkeita, jotka koskevat samoja sopimustuotteita tai sopimusteknologioita, erityisesti jos se saa yksinoikeuden tulosten hyödyntämiseen suhteessa kolmansiin osapuoliin. Sen vuoksi tästä asetuksesta johtuva etu olisi annettava tällaisille maksettua tutkimus- ja kehitystyötä koskeville sopimuksille ainoastaan, jos kaikkien sopimuspuolten eli rahoittavan osapuolen ja tutkimus- ja kehitystyön suorittavien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus on enintään 25 prosenttia.

(23)

Tästä asetuksesta johtuva etu voidaan peruuttaa Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (3) 29 artiklan nojalla.

(24)

Koska tutkimus- ja kehityssopimukset ovat usein luonteeltaan pitkäaikaisia varsinkin kun yhteistyö ulottuu tulosten hyödyntämiseen, tämän asetuksen voimassaoloajaksi olisi säädettävä 12 vuotta,