Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kunnianhimoisten kestävyystavoitteiden ja sosiaalisten tavoitteiden yhteensovittaminen mikro- ja pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön kanssa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/01)

Esittelijä:

Bruno CHOIX

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	30.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	227/0/9

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan yrityksistä 99,8 prosenttia on mikro- ja pk-yrityksiä, ja tällaiset yritykset työllistävät 82,4 miljoonaa ihmistä. Niiden panos talouden elpymiseen ja EU:n sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseen on ohittamaton. Tällaisten yritysten perusominaisuudet – inhimillinen koko ja läheisyys – helpottavat kyseisten haasteiden luontaista huomioon ottamista, ja ne yltävätkin myös kriisiaikoina hyviin tuloksiin.

1.2

Mikro- ja pk-yritykset tarvitsevat näin ollen niiden erityispiirteisiin mukautetun sääntely-ympäristön. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kehottaa toteuttamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta, ”pienet ensin” -periaatetta ja pk yritysstrategiaa myös käytännössä. Etenkin avoimuuteen ja raportointiin liittyviä hallinnollisia rasitteita on rajoitettava tiukasti, sillä jokaisesta vaatimuksesta aiheutuu kustannuksia.

1.3

ETSK kannattaa paremman sääntelyn edistämiseen liittyviä toimia ja suosittaa työmarkkinaosapuolten, toimialajärjestöjen ja kauppakamarien järjestelmällistä osallistamista lainsäädäntöprosessin kaikkiin vaiheisiin (julkisten kuulemisten valmistelu, vaikutustenarviointi, muutokset). Komitea kehottaa komissiota ottamaan vaikutustenarviointien tulokset asianmukaisesti huomioon. ”Yksi sisään, yksi ulos” -periaate tulee ottaa käyttöön ripeästi ja sitä tulee soveltaa tehokkaasti ja tasapainoisesti, jotta ympäristö- ja sosiaalilainsäädännöstä saadaan kunnianhimoista. ETSK ehdottaa lisäksi, että pk-yritysedustajien välistä koordinointia vahvistetaan niin kansallisella kuin myös EU:n tasolla.

1.4

ETSK kehottaa EU:n toimielimiä kartoittamaan järjestelmällisesti vaihtoehtoja avoimuus- ja raportointivaatimuksille, jos niistä aiheutuu liiallisia rasitteita.

1.5

Mikroyritysten, käsiteollisuusalan ja vapaiden ammatinharjoittajien työmarkkinavuoropuheluun liittyvät valtakunnalliset ja alueelliset aloitteet edistävät sosiaalisten kysymysten haltuunottoa, yrittäjien ja henkilöstön välistä vuoropuhelua sekä konfliktien ennaltaehkäisyä, ja niitä olisikin tuettava.

1.6

ETSK toteaa, että sosiaalisten ja ympäristöön ja hallintoon liittyvien innovaatioiden levittämisessä sekä mikro- ja pk-yritysten auttamisessa tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin ammatillisten ja toimialajärjestöjen sekä kauppakamarien potentiaalia. Komitea kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään hyödyksi näiden tahojen asiantuntemusta ja verkostoa sen sijaan, että laaditaan raskaita ja rajoittavia uusia säännöksiä.

1.7

ETSK toivoo, että yrittäjille taataan yrityksen perustamisesta tai ostamisesta lähtien mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen, jotta he voivat hankkia taitoja, joita yrityksen asianmukainen johtaminen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun käyminen sekä vihreä ja digitaalinen siirtymä edellyttävät.

2.   Tausta ja yleiset huomiot

2.1

Mikro- ja pk-yritykset ovat Euroopan talouden keskeisiä toimijoita, ja koska tällaisia yrityksiä on kaikkialla, ne toimivat tärkeänä tukipilarina paikallisyhteisöissä, joiden talous on ajautunut ongelmiin, ja edistävät koko järjestelmän häiriönsietokykyä.

2.2

Elpyminen on välttämätöntä väestökadon ehkäisemiseksi: se auttaa pitämään yllä työllisyyttä ja jakamaan vaurautta, varsinkin kun siinä tukeudutaan Euroopassa kestävyystavoitteisiin.

2.3

Mikro- ja pk-yritykset ovat mukana edistämässä vihreää ja digitaalista taloutta. Kiertotalous, kestävä kehitys ja sosiaalinen vuoropuhelu kuuluvat mikro- ja artesaaniyrittäjyyden sekä vapaiden ammattien harjoittamisen perusolemukseen. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä luottamaan tällaisten yritysten kehittymiskykyyn ja tukemaan niiden roolia vihreän ja digitaalisen siirtymän vetureina (kohdennetun teknisen avun, räätälöityjen rahoitus- ja edistämistoimien sekä asianmukaisten toimintapolitiikkojen avulla) sen sijaan, että niiden kehitystä jarrutettaisiin.

2.4

ETSK panee merkille, että monet yritykset ja viranomaistahot tekevät innovaatioita, joilla autetaan mikro- ja pk-yrityksiä integroimaan kiertotalous EU:n tavoitteiden mukaisesti liiketoimintamalliinsa (ei jätteitä eikä myymättä jääviä varastoja; korjaamisen, uudelleenkäytön ja kierrätyksen edistäminen).

2.5

Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva Small Business Act -aloite julkaistiin vuonna 2008, mutta sen jälkeen kuluneina 13 vuotena lainsäätäjät eivät ole aloitteesta huolimatta ottaneet antamissaan säädöksissä huomioon mikro- ja pk-yritysten hallinnollisia ja taloudellisia valmiuksia vaan päätyneet useimmiten antamaan koko yrityskenttää koskevia sääntöjä ja mukauttamaan niitä myöhemmin pienimpien yritysten osalta, mikä aiheuttaa tällaisille yrityksille uusia rasitteita ja heikentää niiden kilpailu- ja innovointikykyä ja edellytyksiä luoda uusia työpaikkoja. Pk-yritystestin tulosten huomioon ottamisessa on parantamisen varaa. Avoimuutta ja tietojen julkistamista koskevien toimenpiteiden jatkuva lisääntyminen saattaa olla haitallista. Esimerkiksi yleisellä tietosuoja-asetuksella (1) käyttöön otetut menettelyt ovat epäselviä ja pakottavat mikro- ja pk-yritykset perehtymään erilaisiin ohjeistoihin tai käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita, mikä aiheuttaa kustannuksia. Koneasetuksessa säädetään vastaavista velvoitteista, sillä siinä edellytetään sertifiointiin liittyvien arviointimenettelyjen teettämistä ulkopuolisilla tahoilla. Rahanpesudirektiivissä (2) puolestaan velvoitetaan kaikki yritykset ilmoittamaan tosiasialliset omistajat ja edunsaajat rekisteriin, mikä on useissa jäsenvaltioissa maksullista.

2.6

Sääntelyntarkastelulautakunnan vuoden 2020 raportin mukaan lainsäädäntöehdotusten vaikutusta pk-yrityksiin ei ole arvioitu riittävän tarkasti.

2.7

ETSK suhtautuu myönteisesti komission vuonna 2020 julkaisemaan pk-yritysstrategiaan ja kannattaa parlamentin päätöslauselmaa (3), jossa todetaan, että mikro- ja pk-yritysten auttamiseksi parantamaan suorituskykyään ja erityisesti ympäristötehokkuuttaan on luotava sopivat hallinnolliset, sääntelyyn liittyvät ja tekniset olosuhteet ja että liian suuri hallinnollinen ja sääntelyyn liittyvä taakka haittaa tällaisten yritysten menestymistä.

2.8

ETSK on ilmaissut myönteisen kantansa parempaa sääntelyä koskevaan tiedonantoon, jossa korostetaan, että sääntelyn parantaminen on kestävän kehityksen avaintekijä. Siinä ei voida keskittyä pelkästään talouskasvuun, vaan taloudellisten, kestävyyteen liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien välillä on löydettävä tasapaino.

2.9

Useat lainsäädäntöehdotukset ja keskustelut enteilevät kuitenkin sitä, että mikro- ja pk-yrityksille tulee jälleen uusia raportointivelvoitteita (yritysten kestävyysraportointi (4), palkkauksen läpinäkyvyys (5) ja huolellisuusvelvoite). Nämä velvoitteet voivat kohdistua mikro- ja pk-yrityksiin suoraan tai välillisesti arvoketjun suurten yritysten esittämien pyyntöjen kautta ja aiheuttaa niille kustannuksia, koska niillä ei ole taloudellisia ja henkilöstöresursseja tällaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Tämä saattaa varsinkin kriisiaikoina niiden toiminnan, liiketoimintamallin ja koko selviytymiskyvyn vaakalaudalle.

2.10

Mikro- ja pk-yritykset yltävät kuitenkin myös ilman velvoitteita rohkaiseviin tuloksiin, jotka ovat jopa kansallisia keskiarvoja parempia. ETSK kehottaa laatimaan lainsäädännön Euroopan 21 miljoonan mikro- ja pk-yrityksen tarpeiden mukaisesti sen sijaan, että se räätälöidään suuremmille yrityksille, joita on 0,2 prosenttia, ja periaatteita yritetään sitten soveltaa muihin yrityksiin. Näin voidaan vastata paitsi yrittäjien myös yritysten lukuisten työntekijöiden tarpeisiin. Komitea toivoo lisäksi, että raportoinnille esitettäisiin järjestelmällisesti vaihtoehtoja.

3.   Raportointitoimien kustannukset ja hyödyt

3.1

Komission suorittama hallinnollisten kustannusten ja rasitteiden arviointi kärsii usein läpinäkyvyyden puutteesta ja jättää mikro- ja pk-yritykset lapsipuolen asemaan. Lisäksi tulevat vielä arvoketjuun liittyvien velvoitteiden välilliset vaikutukset, joita komission on vaikea määrittää lukuina. Kuten parempaa sääntelyä koskevassa tiedonannossa todetaan, parlamentin ja neuvoston esittämille tarkistuksille tehdään vain harvoin vaikutustenarviointi ja pk-yritystesti. Toimenpiteiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä tuo myös toisinaan mukanaan lisäkustannuksia.

3.2

Yrittäjillä on velvoitteiden lisääntyessä vain kaksi vaihtoehtoa: hoitaa ne itse ammattinsa harjoittamisen ohella tai turvautua ulkopuolisiin asiantuntijoihin. Molemmat vaikuttavat yrityksen normaaliin liiketoimintaan ja aiheuttavat lisäkustannuksia, jotka ovat mikroyrityksissä suhteellisesti suurempia kuin suuryrityksissä. ETSK varoittaa myös raportointitoimien kasautumisesta: yksittäiset toimet vaikuttavat ehkä vähäisiltä, mutta yhdessä niillä on huomattava vaikutus.

3.3

Tietyissä asioissa, joihin ei liity raportointivelvoitteita, on päästy tästä huolimatta hyviin tuloksiin. Esimerkkeinä voidaan mainita, että lukuisat mikro- ja pk-yritykset investoivat toimialajärjestönsä tai kauppakamarin kannustamina kiertotalouteen, koska ne pitävät sitä hyödyllisenä oman kehityksensä ja maineensa kannalta (6), ja että mikro- ja pk-yritysten inhimillinen koko tekee myös työnantajan ja henkilöstön välisestä vuorovaikutuksesta helpompaa, minkä johdosta sukupuolten palkkaerot ovat tällaisissa yrityksissä usein kansallista keskiarvoa pienemmät (7). Maissa, jotka ovat ottaneet tietyillä sosiaalilainsäädännön osa-alueilla käyttöön erityisiä kynnysarvoja pk-yrityksiä varten, tehdään vain vähän valituksia. Kyseiset yritykset voivat siis toimia esimerkillisesti myös ilman raskaiden toimenpiteiden sälyttämistä niiden harteille. Kuten ETSK:n lausunnoissa (8) on suositettu, pk-yrityksen määritelmää olisi pohdittava.

3.4

Mikro- ja pk-yritykset ja niiden joukossa yhteiskunnalliset yritykset ovat täysipainoisia kiertotalouden toimijoita, sillä ne tarjoavat sosiaalisia siteitä lujittavia lähipalveluja, luovat työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, tuovat vaurautta alueille, joilla ei ole teollisuutta ja tiettyjä julkisia palveluja, ja tarjoavat liiketoiminta- ja työllistymismahdollisuuksia heikossa asemassa oleville sosiaaliryhmille. Mikro- ja pk-yritykset kouluttavat yli puolet sellaisista opiskelijoista, jotka ovat harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevässä koulutuksessa, ja tukevat siten aktiivisesti nuorten työllisyyttä. Niiden liiketoimintamalli ja inhimillinen koko ovat omiaan edistämään sellaista tekoälyn soveltamista, jossa ihminen on määräävässä asemassa, sekä työelämän laadun painottamista ja osallistavaa hallintotapaa.

3.5

Yritykset näkevät raportointitoimien lisäämisen usein kohtuuttomana taakkana, joka vaikuttaa kielteisesti niiden toimintaan ja vaarantaa niiden mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintamenettelyihin tai saada rahoitusta, ilman että uudet toimet edistäisivät merkittävästi toimintapolitiikkoja, joita yritykset ovat olleet usein itse käynnistämässä. Toimenpiteiden kasautuminen ruokkii torjuvaa suhtautumista Euroopan unioniin, jota pidetään liian byrokraattisena ja todellisuudesta vieraantuneena.

3.6

ETSK on lisäksi sitä mieltä, että sosiaaliset ja ympäristötavoitteet pystytään saavuttamaan ainoastaan puuttumalla epätasapainon syihin eikä lisäämällä sitovia velvoitteita.

3.7

Pk-yrityksille suotuisan toimintaympäristön edistämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota väestörakenteen muutokseen, joka heikentää merkittävästi ammattitaitoisten työntekijöiden saatavuutta ja siten pk-yritysten tuottavuutta. Ammatilliseen koulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja osaamisen – myös vihreiden ja digitaalisten taitojen – kehittämiseen on panostettava vahvasti.

4.   Parempaa sääntelyä

4.1

Sääntelyn parantamisessa on löydettävä asianmukainen tasapaino taloudellisten, kestävyyteen liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien välillä. ETSK suosittaa, että komissio tukeutuisi sääntelyn vaikutusten arvioinnissa EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla aiempaa enemmän työmarkkinaosapuoliin, toimialajärjestöihin ja kauppakamareihin.

4.2

Jokaisesta avoimuutta edistävästä toimesta aiheutuu kustannuksia. ETSK muistuttaa komissiota tarpeesta soveltaa eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevaa Small Business Act -aloitetta ja ”pienet ensin” -periaatetta komission tekemien sitoumusten mukaisesti. Komitea kehottaa parempaa sääntelyä koskevan tiedonannon mukaisesti asettamaan vain sellaisia uusia suoria tai välillisiä hallinnollisia rasitteita, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä.

4.3

ETSK kehottaa komissiota pyytämään kuulemisia laatiessaan komitealta neuvoja pk-yritysten erityispiirteiden entistä tarkemmaksi huomioon ottamiseksi siten, että kysymykset laaditaan neutraaleiksi ja kaikentyyppisille yrityksille soveltuviksi. Komitea korostaa, että kyselyiden tulisi olla mieluiten lyhyitä ja saatavilla kaikilla EU:n kielillä, jotta pienempien yritysten olisi helpompi osallistua.

4.4

ETSK kehottaa komissiota vahvistamaan pk-yritysedustajien verkostoa sekä näiden edustajien välistä koordinointia niin kansallisella tasolla kuin myös yhteydenpidossa komission kanssa.

4.5

ETSK panee merkille ”yksi sisään, yksi ulos” -periaatteen, jonka soveltamiseen komissio on sitoutunut. Hallinnollisten rasitteiden vähentämistä olisi tarkasteltava yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta taakkaa voitaisiin keventää vaarantamatta strategisia tavoitteita ja heikentämättä EU:n tiukkoja taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristönormeja. ETSK pyytääkin komissiota esittämään tarvittavat tiedot toimintatavoista ja menetelmistä, jotta tarpeettomat rasitteet voidaan yksilöidä. Mainitun periaatteen käyttöönottoaikataulu ei vaikuta yhteensopivalta komission työohjelman kanssa, sillä ohjelman mukaan lähikuukausina julkaistaan useita keskeisiä ehdotuksia. ETSK kehottaa komissiota määrittämään pikaisesti, mitä hallinnollisia rasitteita voidaan poistaa, ja myös tarkkailemaan aina rasitteen poistamisen jälkeen, että niitä vähennetään myös kansallisissa lainsäädännöissä, jotta periaate toimisi tehokkaasti ja kaikkia kohdeltaisiin tasapuolisesti.

4.6

ETSK perää asianmukaista vaikutustenarviointia kaikista uusista ehdotuksista, etenkin jos niihin sisältyy suoria tai välillisiä avoimuuteen ja raportointiin liittyviä toimenpiteitä. Kaikkien toimielinten on sovellettava pk-yritystestiä. Sen yhteydessä on tehtävä taloudellinen ja oikeudellinen analyysi, ja lähteet on julkaistava. Testi on tehtävä jokaiselle uudelle säädöstekstin versiolle ehdotusvaiheessa ja myös neuvottelujen aikana. ETSK suosittaa, että jokaisen vaikutustenarvioinnin yhteydessä kuullaan työmarkkinaosapuolia, myös työnantajajärjestöjä, jotta ne voivat antaa panoksensa mikro- ja pk-yrityksiä koskevien säännösten analysointiin. Komission on otettava vaikutustenarviointien tulokset asianmukaisesti huomioon valitessaan parasta toimintavaihtoehtoa. ETSK kehottaa parempaa sääntelyä koskevassa tiedonannossa esitettyjen ehdotusten mukaisesti parlamentin jäseniä ja neuvostoa dokumentoimaan tarkistustensa vaikutukset mikro- ja pk-yrityksiin.

4.7

Sääntelyntarkastelulautakunnan raportissa osoitetaan, että pk-yrityksiä varten mukautettuja säännöksiä sisältävien ehdotusten määrä on vähentynyt merkittävästi (22 prosentista vuosina 2017–2019 aina 15 prosenttiin vuonna 2020). ETSK kehottaa toimielimiä määrittämään mikro- ja pk-yritysten taakan keventämiseksi erityisiä kynnysarvoja, kun avoimuutta edistäviä toimenpiteitä otetaan käyttöön. Komitea kehottaa nopeuttamaan vuonna 2023 käynnistettäväksi kaavaillun yhteisen digitaalisen palveluväylän toteuttamista.

5.   Vaihtoehtoja raportoinnille

5.1

Jotta yleiseen käyttöön ei tulisi menettelyjä, joita saatetaan pitää rankaisevina, ETSK kehottaa komissiota sisällyttämään jokaiseen ehdotukseen mikro- ja pk-yrityksiä varten vaihtoehtoja raportointivelvollisuuksille.

5.2

Useissa jäsenvaltioissa on erityisiä neuvoa-antavia elimiä, joissa työmarkkinaosapuolet voivat keskustella sosiaalisista ja taloudellisista toimenpiteistä ja niihin liittyvistä käytännön järjestelyistä. Monet kansalliset pk-yritysjärjestöt edustavat kenttää kattavasti. ETSK suosittaa, että komissio tukeutuu EU-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistasolla aiempaa enemmän pk-yritysjärjestöihin, työmarkkinaosapuoliin, toimialajärjestöihin ja kauppakamareihin. Niillä on kokemuksensa, asiantuntemuksensa ja aktiivisen verkostonsa ansiosta parhaat edellytykset tukea ja kannustaa mikro- ja pk-yrityksiä ja kehittää sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden vaatimia välineitä. Näille tahoille on tärkeää taata tarvittavat taloudelliset ja henkilöresurssit tukitoimien kehittämiseksi.

5.3

ETSK panee merkille, että komissio on kehitellyt useita mikro- ja pk-yrityksille potentiaalisesti hyödyllisiä välineitä mutta ne eivät saavuta kohdeyleisöjään. Komitea suosittaa, että näiden välineiden mukauttamiseksi mikro- ja pk-yritysten tarpeisiin sekä niiden tuntemuksen ja käyttöönoton edistämiseksi hyödynnetään yhä tehokkaammin pk-yritysedustajien verkostoa.

5.4

ETSK ehdottaa, että mikroyritysten, käsiteollisuusalan ja vapaiden ammatinharjoittajien työmarkkinavuoropuhelun edistämiseen liittyvää valtakunnallista ja alueellista toimintaa (9) tuetaan ja hyödynnetään. Tällaisen toiminnan puitteissa voidaan tarjota työntekijöille ja työnantajille tarvittavaa tietoa ja neuvontaa heitä koskevista oikeudellisista tai sopimusmääräyksistä, käydä keskusteluja ja antaa aina tarvittaessa lausuntoja yrityksiin ja niiden henkilöstöön liittyvistä kysymyksistä sekä edistää konfliktien ehkäisyä antamalla tietoa ja suosituksia työntekijöille ja työnantajille.

5.5

ETSK kannustaa jäsenvaltioita tukemaan toimialajärjestöjä sosiaalisten ja ympäristövaatimusten täyttämiseen liittyvän koulutuksen, neuvonnan ja tuen tarjoamisessa mikro- ja pk-yrityksille. Rajoittavien säännösten sijasta olisi suosittava tällaista toimintatapaa.

5.6

ETSK kehottaa oma-aloitteisen lausuntonsa ”Tavoitteena kiertotaloutta edistävät julkiset hankinnat” (10) mukaisesti viranomaisia auttamaan mikro- ja pk-yrityksiä, jotta ne pääsisivät jyvälle kestävämmistä – etenkin paikallisista – julkisista hankintamenettelyistä, sekä tasapainottamaan tarjouseritelmissä laadulliset ja määrälliset kriteerit.

5.7

Mikro- ja pk-yrittäjien on voitava työntekijöiden tavoin osallistua koulutukseen kaikissa elämänvaiheissa, myös yrityksen perustamisen tai oston yhteydessä. ETSK pitää olennaisen tärkeänä, että tarjolla on uusien osaamistarpeiden mukaista koulutusta ja tällaiseen koulutukseen kannustetaan osallistumaan. Näin varmistetaan, että on olemassa yrittäjiä ja yritysten toiminnan jatkajia, jotka pystyvät vastaamaan sosiaalisiin, ympäristöön liittyviin ja taloudellisiin haasteisiin.

5.8

ETSK ehdottaa, että mikro- ja pk-yritysten kannustamista hiilivaikutuksensa pienentämiseen tuettaisiin taloudellisesti ilman, että tämä merkitsee yritysten kehityksen rajoittamista tai aiheuttaa lisätaakkaa.

5.9

ETSK kehottaa edistämään yritysten vapaaehtoisia ja maksuttomia merkintäjärjestelmiä, joiden luotettavuus varmistetaan kolmannen osapuolen osallistumisen avulla (11). Tällaiset järjestelmät eivät saa kuitenkaan hankaloittaa markkinoille pääsyä, eikä niitä pitäisi olla montaa päällekkäin, jotta ei hämmennetä kuluttajia.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43).

(3)  Euroopan parlamentin 16. joulukuuta 2020 antama päätöslauselma Euroopan uudesta pk-yritysstrategiasta (2020/2131(INI)).

(4)  Ehdotus direktiiviksi yritysten kestävyysraportoinnista (2021/0104 (COD)).

(5)  Ehdotus direktiiviksi miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisen lujittamisesta palkkauksen läpinäkyvyyden ja täytäntöönpanomekanismien avulla (2021/0050(COD)).

(6)  Esimerkki alankomaalaisesta artesaaniyrityksestä, joka on toteuttanut kiertotaloutta edistäviä toimenpiteitä ilman erityisiä avoimuusvelvoitteita: https://www.deb.nl/ondernemersverhalen/slagerij-van-koppen-dacht-na-over-duurzaamheid/

(7)  Les entreprises de proximité au féminin (maaliskuu 2019):

https://u2p-france.fr/sites/default/files/etude_les_entreprises_de_proximite_au_feminin.pdf

(8)  EUVL C 345, 13.10.2017, s. 15 ja EUVL C 81, 2.3.2018, s. 1.

(9)  Alueelliset käsiteollisuuden ammattialojen yhteistoimikunnat (commissions paritaires régionales interprofessionnelles de l’artisanat, CPRIA: https://cpria.proximeo-france.fr/) ja alueelliset vapaiden ammattien yhteistoimikunnat (commissions paritaires régionales pour les professions libérales, CPR-PL).

(10)  EUVL C 341, 24.8.2021, s. 16.

(11)  Esimerkkinä Répar’acteurs-merkki: https://www.artisanat.fr/reparacteurs#:~:text=Le%20label%20%C2%AB%20R%C3%A9par’acteurs%20%C2%BB,de%20la%20r%C3%A9duction%20des%20d%C3%A9chets

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto ”Nykyaikaista ja vastuullista kulutusta edistävä mainonta”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/02)

Esittelijä:

Thierry LIBAERT

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	Työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	Oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	Sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus
Hyväksyminen jaostossa	30.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	132/0/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) korostaa, että Euroopan unionin (EU) tulee tukea covid-19-kriisin ankarasti koettelemaa eurooppalaista mainosalaa. Mainontaa tarvitaan digitalisaation sekä neljän suuren teknologiayrityksen (Google, Amazon, Facebook ja Apple) kilpailun johdosta nyt enemmän kuin koskaan taloudellisen toiminnan ja työllisyyden edistämiseksi.

1.2

Tarve parantaa kuluttajien huomioon ottamista sekä vihreään siirtymään ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät haasteet edellyttävät yhteistä pohdintaa, jonka avulla varmistetaan, että mainosala sisäistää etenkin Pariisin sopimuksen tavoitteet.

1.3

ETSK kehottaa mainosalaa sitoutumaan hiilijalanjälkensä pienentämiseen, jotta sen toiminnasta tulisi EU:n tavoitteiden mukaisesti hiilineutraalia vuoteen 2050 mennessä ja kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Näin se edistäisi yhteisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

1.4

ETSK kehottaa kaikkia mainosalan toimijoita sitoutumaan siihen, että ne pyrkivät vähentämään toimialansa mahdollisuuksien mukaisesti omia ympäristövaikutuksiaan. Tämä voidaan tehdä vähentämällä digitaalisten mainosnäyttöjen energiankulutusta ja parantamalla niiden kierrätettävyyttä, käyttämällä julisteissa ja mainoslehtisissä ensisijaisesti sellaista paperia, jonka raaka-aine on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä (PEFC- ja FSC-merkinnät), ja REACH- ja GreenGuard-normien mukaisia musteita sekä vähentämällä audiovisuaalisen tuotannon vaikutuksia tekniikan, energian ja logistiikan osalta.

1.5

ETSK suosittaa, että mainosalan toimijat lisäävät maksuttomien palvelujen tarjontaa sellaisten toimijoiden ekologisesti vastuullisten aloitteiden tukemiseksi, joilla ei ole riittäviä taloudellisia resursseja (pk-yritykset, startup-yritykset, osuuskunnat jne.).

1.6

ETSK kehottaa alan toimijoita tarjoamaan henkilöstölleen enemmän koulutusta vihreän siirtymän haasteista. Myös viestintäalan korkeakoulutuksessa tulee valveuttaa asiasta.

1.7

ETSK kehottaa mainosalaa pohtimaan mielikuvamainontaa ja siihen liittyviä esittämistapoja. Näin voitaisiin osaltaan varmistaa, että mainonta ei ole vihreää siirtymää haittaava vaan sitä aidosti edistävä tekijä, jonka avulla voidaan tehdä paikkansa pitävien tietojen pohjalta tunnetuksi tuotteita, jotka auttavat vähentämään ympäristövaikutuksia.

1.8

ETSK kehottaa jatkamaan työtä viherpesun ja harhaanjohtavien ympäristöväittämien torjuntaan liittyvän mainosten EU-tason sääntelyn vahvistamiseksi. Tavoitteena tulee olla EU:n jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistaminen.

1.9

ETSK toivoo, että vihreään siirtymään liittyvien näkökohtien ohella kiinnitetään erityistä huomiota nuorimmille kohderyhmille varsinkin sosiaalisessa mediassa suunnattuun mainontaan.

1.10

Komitean mielestä mainonta ei voi olla kaikilta osin vastuullista, elleivät mainosalan toimijat kanna Euroopassa vastuutaan disinformaatioasioissa. Euroopan komission on tehostettava disinformaation rahallisen hyödyntämisen torjuntaan liittyviä toimiaan (1).

1.11

ETSK kehottaa mainosalaa lisäämään avoimuuttaan kansalaisyhteiskunnan suuntaan sekä vuorovaikutusta eri kohdeyleisöjen kanssa, jotta se voi sovittaa kehityksensä yhteiskunnan uusien odotusten mukaiseksi.

2.   Määritelmät

2.1

Tässä lausunnossa sovelletaan EU:n vahvistamaa mainonnan määritelmää, jonka mukaan sillä tarkoitetaan ”missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan elinkeinon, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen – – menekin edistämiseksi”. Määritelmä ei kuitenkaan pidä sisällään institutionaalisessa tarkoituksessa (yrityksen maineen parantamiseksi) toteutettavaa mainontaa eikä julkisten tahojen tai järjestöjen harjoittamaa mainontaa.

2.2

Vastuullinen mainonta on mainontaa, jossa otetaan huomioon alan velvollisuus vastata omalta osaltaan suuriin yhteiskunnallisiin ja ympäristöhaasteisiin, joihin kuuluu esimerkiksi velvollisuus torjua ilmastonmuutosta.

3.   Mainonta taloudellista toimintaa ja työllisyyttä edistävänä tekijänä Euroopassa

3.1

Mainonnalla on tiivis yhteys kasvuun ja työllisyyteen. Siellä, missä mainontaan käytetään paljon varoja, kasvu on suurempaa kuin siellä, missä mainontainvestoinnit ovat pienempiä (2). Mainostajien maailmanliiton (World Federation of Advertisers, WFA) vuonna 2017 teettämässä selvityksessä arvioitiin, että mainontaan sanan suppeassa merkityksessä vuonna 2016 käytetyt 92 miljardia euroa lisäsivät vaurautta Euroopassa 643 miljardilla eurolla (3).

3.2

Eri tutkimusten mukaan yhden euron investoiminen mainontaan tuottaa 5–7-kertaisen kerrannais- ja heijastusvaikutuksen lisäkasvun muodossa. Belgian tapauksessa kerroin on laskelmien mukaan suunnilleen viisi (2,2 miljardin euron mainosmenot tuottivat Belgian talouteen 13 miljardia euroa) (4).

3.3

Mainonta nopeuttaa uusien tuotteiden ja palvelujen leviämistä ja joskus myös innovointia, mistä hyvänä esimerkkinä voidaan mainita tiettyjen laitteiden, kuten tietokoneiden ja puhelinten, käyttöiät. Uusien tuotteiden nopeampi yleistyminen herättää kysymyksiä ympäristövaikutuksista.

3.4

Mainonta piristää kilpailua. Ilman mainontaa olisimme kaikki saman pankin asiakkaita ja pankki voisi hinnoitella palvelunsa mielensä mukaan. Pankkipalvelut ovat kaiken kaikkiaan hyvin samankaltaisia eri pankeissa, ja erot juontavat juurensa mm. mainonnasta. Sama pätee moniin toimialoihin (energia, vähittäiskauppa jne.).

3.5

Mainonta pitää monet alat – erityisesti media-alan – leivässä. Useissa EU-maissa lehdet, radio ja televisio saavat siitä suuren osan rahoituksestaan. Sen lisäksi, että mainonta on voimavara, se merkitsee myös riippuvuussuhdetta, joka voi toisinaan vaikuttaa tuotettavaan sisältöön ja kyseenalaistaa toimituksellisen riippumattomuuden.

3.6

Mainonnan liikevaihto Euroopassa on 140 miljardia euroa (2018). Osittain tai kokonaan yritysviestinnän parissa toimii 280 000 yritystä, jotka ovat usein pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja työllistävät yhteensä 998 000 henkeä (5).

3.7

Mainonta vaikuttaa välillisesti moniin ammatteihin, jotka liittyvät mainosten tekemiseen, esimerkkeinä audiovisuaalinen tuotanto, taiteenalat ja valokuvaus. Belgialaisen tutkimuksen mukaan 87 000 ihmisen työpaikat rahoitettiin mainostuloilla tai liittyivät mainosten tekemiseen toimitusketjujen kautta.

3.8

Jos kaikki yritysviestintämenot otetaan huomioon, tulee myös muistaa, että EU:ssa käytetään vuosittain suuria summia viihde-esitysten, urheilun ja kulttuuritoiminnan sponsorointiin ja muuhun tukemiseen.

4.   Muitakin kuin sosioekonomisia vaikutuksia

4.1

Yleisesti tunnustetaan, että lehdistöön kohdistuvan vaikutuksen johdosta tiedotusvälineet ovat laajempien joukkojen saatavilla. Ilman mainontaa lehtien hinnat olisivat huomattavan paljon korkeampia, ja mainonnan väheneminen johtaisi monien lehtien lakkauttamiseen.

4.2

Mainonta mahdollistaa lisäksi ilmaisjakelulehtien julkaisemisen ja siten uutisten tarjoamisen miljoonille lukijoille päivittäin.

4.3

Taiteellista ja luovaa puolta on syytä korostaa. Lukuisat elokuvaohjaajat, valokuvaajat ja suunnittelijat ovat aloittaneet uransa mainosalalta.

4.4

Kaupunkimaiseman osana olevat mainokset ovat tehneet monista paikoista – esimerkiksi New Yorkin Times Squaresta ja Lontoon Piccadilly Circuksesta – matkailunähtävyyksiä. Eloisat mainokset muokkaavat itsessään kaupunkikuvaa ja lisäävät tiettyjen paikkojen vetovoimaa. Mainosten vaikutus julkisiin tiloihin voidaan tietysti nähdä myös hyvin kielteisenä asiana.

4.5

Mainonta välittää omalta osaltaan myönteistä viestiä maailmasta – onnen, ilon ja kauneuden sanomaa. Jatkuvien kriisien oloissa mainokset viestittävät omalta osaltaan optimismia ja ovat innostavia. Mainoksista on myös saatu sellaisia elämänohjeita kuin Don’t imitate, innovate (Hugo Boss), Take care (Garnier) ja Impossible is nothing (Adidas). Mainonta välittää siten yleensä myönteistä maailmankuvaa, joka voi edistää merkittävästi vihreää siirtymää.

5.   Mainosalan toimintamalli ja sen yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset

5.1

Mainonnalla on suoria vaikutuksia kasvihuonekaasupäästöihin. Se vaikuttaa paperin käyttöön sekä erilaisten luonnonvarojen kulutukseen (etenkin uusien LCD-näyttöjen kautta) ja energiankulutukseen internetin tai audiovisuaalisen median kautta. Vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin tai laajemmin ympäristövaikutukset (esim. materiaalien kierrätettävyys) eivät käytännössä koskaan kuulu mainoskampanjan toteuttamistavan valintakriteereihin.

5.2

Ulkomainonnalla on myös oma erityinen ympäristövaikutuksensa. Esimerkkeinä voidaan mainita valaistut ja digitaaliset mainostaulut, joiden energiankulutus ja valosaastevaikutus eivät ole aivan mitättömiä. Tavanomaisen 200 kg painavan digitaalisen mainosnäytön valmistus vaatii arviolta 8 tonnia erilaisia materiaaleja (6).

5.3

Koska mainonnalla pyritään lisäämään kohteena olevan hyödykkeen kulutusta, se kannustaa liialliseen kulutukseen, joka ei välttämättä vastaa tarpeita. Monista tuotteista ja kapineista on käytännössä hyvin vähän hyötyä, eikä hyöty aina ole oikeassa suhteessa niiden ympäristövaikutuksiin. Osa niistä heitetään roskiin ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Mainonta muokkaa yksilöiden tarpeita ja odotuksia markkinoijien intressien eikä välttämättä yhteisten etujen mukaisesti.

5.4

Koska mainokset ovat suurkaupungeissa vahvasti läsnä, ne voivat myös osaltaan tehdä suurista eurooppalaisista kaupungeista yhä samannäköisempiä. Identtisten mainoskampanjoiden myötä kaupunkimaisemat samanlaistuvat ja menettävät ominaislaatuaan. Ilmiötä selittää se, että suurin osa mainoksista on peräisin pieneltä määrältä mainostajia.

5.5

Mainonnan viestittämät arvot ovat usein kaukana yhteisöllisyydestä, solidaarisuudesta ja kohtuudesta. Mainosten välittämissä mielikuvissa onni tulee ostamisesta. Mielikuvamainonnan teesinä on, että kaiken voi ostaa ja että ollakseen onnellisia ihmisten on omistettava ja kulutettava enemmän. Kuluttamisen ja onnen tunteen välillä ei mielipidekyselyjen mukaan kuitenkaan ole vahvaa tilastollista yhteyttä: onnellisuus riippuu ensisijaisesti tiettyihin arvoihin uskomisesta sekä perhesiteiden ja fyysisen sosiaalisen verkoston vahvuudesta. Mainokset voivat myös aiheuttaa kuluttajille jatkuvaa tyytymättömyyttä, patistaa kuluttamaan yhä enemmän ja turhauttaa kaikkia niitä – varsinkin vähävaraisempia – ihmisiä, jotka eivät pysty hankkimaan markkinoituja tuotteita ja palveluja.

5.6

Eurooppalaisilta yrityksiltä virtaa niiden tietämättä yli 400 miljoonaa euroa disinformaatiota levittäville verkkosivustoille (7). Suurimpien disinformaatiota tuottavien tahojen tiedetään pyrkivän taloudellisiin tavoitteisiin muun muassa hyödyntämällä linkityksiä, joiden avulla ne voivat saada suuria summia verkkomainonnasta.

5.7

ETSK:n havaintojen mukaan yhä suurempi osa sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta mainonnasta naamioidaan enemmän tai vähemmän tunnettujen somevaikuttajien välittämäksi sisällöksi sen sijaan, että ilmoitettaisiin selvästi, että kyse on mainoksista. Arviolta yli neljäsosassa (26,6 prosentissa) sosiaalisen median mainoksista ei mainita tuotemerkkiä eikä kaupallista tarkoitusta (8), mikä aiheuttaa sekaannusta ja saattaa siten heikentää tuotemerkkejä kohtaan tunnettua luottamusta. Tätä voidaan torjua osaltaan digipalvelusäädöksen avulla velvoittamalla ilmoittamaan mainoksen takana olevan organisaation nimi (9).

6.   Miten voidaan vauhdittaa vihreän siirtymän haasteiden parempaa huomioon ottamista mainosalan toimintamallissa

6.1

Ilmastotoimien tarpeen muuttuessa yhä pakottavammaksi on vaikea ymmärtää, miksi mainosala ei ole sitoutunut virallisesti Pariisin sopimuksen noudattamiseen. Euroopan parlamentti hyväksyi äskettäin päätöslauselman kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, ja Euroopan komissio julkaisi 14. heinäkuuta 2021 kahdentoista toimenpiteen 55-valmiuspaketin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikkien toimialojen on osallistuttava yhteisiin ponnisteluihin, ja mainosalan on muiden alojen tavoin sisäistettävä tämä tärkeä tavoite vajaan vuosikymmenen kuluessa.

6.2

Useimmat mainostajat ovat ymmärtäneet ilmastonmuutoksen haasteet ja tarpeen ottaa huomioon yhteiskunnan mittavat vaatimukset ja pyrkineet jo vuosia aktiivisesti torjumaan harhaanjohtavia ympäristöväittämiä ja viherpesua. Niiden on nyt tehostettava toimiaan.

6.3

Euroopan komissio tukee näitä pyrkimyksiä. Oikeusasioiden pääosasto perusti vuonna 2012 ympäristöväittämiä käsittelevän sidosryhmien työryhmän, joka on julkaissut useita raportteja, ensin vuonna 2013 ja sen jälkeen vuonna 2016. Nämä asiakirjat ovat auttaneet ymmärtämään paremmin harhaanjohtavien ympäristöväittämien ongelmaa ja vaikuttaneet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (10) täytäntöönpanoon. Komissio päivittää parhaillaan näitä suuntaviivoja, ja ne on määrä julkaista vuoden 2021 loppuun mennessä. Tarkoituksena on, että lopullisessa tekstissä selvennetään, miten direktiiviä 2005/29/EY kuuluu soveltaa harhaanjohtaviin ympäristöväittämiin. Kansalliset kuluttajaviranomaiset toteuttivat vuonna 2020 komission koordinoiman tarkastuskampanjan sellaisten yritysten verkkosivustoille, jotka väittävät myyvänsä ympäristöystävällisiä tuotteita. Kampanjan tulosten perusteella 42 prosentissa tapauksista väittämät olivat liioiteltuja, virheellisiä tai harhaanjohtavia ja mahdollisesti EU:n sääntöjen nojalla sopimattomia kaupallisia menettelyjä (11).

6.4

Euroopan komission 11. maaliskuuta 2020 julkaisemassa uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa kiinnitetään puolestaan ensimmäistä kertaa huomiota nimenomaan mainosalan vastuuseen. Toimintasuunnitelman tekstijakson 2.2 mukaan komissio haluaa vahvistaa kuluttajien suojelua viherpesulta. Tarkoituksena on velvoittaa yritykset perustelemaan tuotetta tai organisaatiota koskevat ympäristöväittämänsä ympäristöjalanjälkeä koskevia menetelmiä käyttäen. Tekstijaksossa 3.2 esitetään toive kannustimien kehittämisestä ajoneuvojen käyttöasteen kasvattamiseksi. (Tämän edistämiseksi voidaan esimerkiksi vähentää mainoskuvia, joissa kuljettaja on autossa yksin.)

6.5

Euroopan parlamentti äänesti marraskuussa 2020 sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) valmistelemasta valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä ”Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi” (12). Tekstissä painotetaan ”sellaisen vastuullisen mainonnan merkitystä, jossa kunnioitetaan yleisiä ympäristöä ja kuluttajien terveyttä koskevia normeja”.

6.6

ETSK on ajanut erityisen aktiivisesti nimenomaan harhaanjohtavien ympäristöväittämien kieltämistä muun muassa lausunnossaan ”Ympäristöä, sosiaalisia kysymyksiä ja terveyttä koskevat väitteet sisämarkkinoilla” (13). Se on antanut lausunnon ”Kohti kestävää kulutusta koskevaa EU:n strategiaa” (14), jossa korostetaan, että on tärkeää ohjata mainontaa yhä tehokkaammin edistämään kestävämpää kulutusta. Äskettäisessä lausunnossaan uudesta kuluttaja-asioiden toimintaohjelmasta (15) komitea muistuttaa tarpeesta parantaa kuluttajatiedotusta ja torjua viherpesua.

7.   Eurooppalainen mainonta edistämään kestävämpää ja vastuullisempaa kulutusta

7.1

ETSK kannattaa kannustimiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa luotetaan mainostajien omaan vastuunkantoon, koska ala on ottanut edistysaskeleita erityisesti harhaanjohtavien ympäristöväittämien torjunnassa ja edistystä on tapahtunut myös sääntelyn alalla. Tällaista lähestymistapaa puoltaa myös tarve tukea kasvua ja työpaikkoja luovaa alaa nykyisinä erityisen tukalina aikoina. ETSK on sitä mieltä, että kaikenlainen eurooppalaisen mainosalan toiminnan hankaloittaminen saattaa hyödyttää digitaalista mainostamista, jonka alustat ovat pitkälti neljän suuren teknologiayrityksen (Google, Amazon, Facebook ja Apple) hallussa. Ne taas ovat edelleen suurelta osin eurooppalaisen verotuksen ulottumattomissa. Tämän toimintamallin itsensä on muututtava tulevaisuudessa evästesääntöjen kehityksen vuoksi. ETSK toteaa kuitenkin, että fossiilisten polttoaineiden kaltaisille tuotteille, joilla on erityisen suuri vaikutus, voidaan harkita vahvempaa sääntelyä.

7.2

ETSK kehottaa meneillään olevan talouskriisin takia antamaan vastineeksi sitoutumisesta edellä kuvailtujen rakenteellisten muutosten toteuttamiseen pikaisesti poikkeusolojen rahoitustukea mainosalan pienimmille ja epävarmimmassa asemassa oleville toimijoille (pk-yrityksille), jotta ne pystyvät ylläpitämään rakenteitaan nykyisessä tilanteessa.

7.3

Jokaisen eurooppalaisen mainosalan toimijan ja Euroopan unionin alueella toimivan mainostoimiston tulee omaksua vuonna 2015 tehdyn Pariisin sopimuksen tavoitteet ja tarkemmin ottaen EU:n äskettäin vuoteen 2030 ulottuvalle ajanjaksolle asettamat 55 prosentin vähentämistavoitteet osaksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispolitiikkaansa.

7.4

Kaikkien mainosalan taloudellisten toimijoiden tulee tunnustaa vihreään siirtymään liittyvät tavoitteet ja sisällyttää ne toimintamenettelyihinsä siten, että ne esittävät arvion kasvihuonekaasupäästöjensä tilanteesta ja suunnitelman niiden vähentämiseksi ja mukauttavat toimintasuunnitelmansa kyseisiin tavoitteisiin. Mainosalan siirtymä tulee toteuttaa joustavasti, jotta kannustetaan ja tuetaan etenkin keskisuuria yrityksiä.

7.5

Mainosalan toimijoiden on sitouduttava arvioimaan mainonnan hiilivaikutusta käytäntöjen parantamiseksi, kehittämään ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja ja tutkimaan mahdollisuuksia siirtää tuotantoa Eurooppaan.

7.6

Mainosalan toimijoiden on lisättävä maksuttomien palvelujen tarjontaa ilmastosiirtymään ja sosiaaliseen osallisuuteen liittyvien kysymysten parissa aktiivisimmin toimiville järjestöille. Yleisemmällä tasolla on pohdittava mainonnan sääntelyn hallinnoinnin kehitystä, jotta kansalaisyhteiskunnalle voidaan antaa siinä suurempi rooli, mahdollisesti uudenlaisten hallintomallien puitteissa.

7.7

Mainosalan toimijoiden tulee järjestää henkilöstölleen suunnitelmallisesti sisäistä koulutusta vihreään siirtymään liittyvistä haasteista sekä vastuullisemmista mainontakäytännöistä. Niiden tulee myös antaa panoksensa markkinointi- ja viestintäalan koulutukseen.

7.8

Mainosalan on sitouduttava vahvistamaan edelleen alan sisäisiä mainonnan sääntelymekanismeja. Eurooppalaisten sääntelyelinten valvontavaltuuksia tulee laajentaa ja kansalaisyhteiskunnan (ympäristöalan kansalaisjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen, ammattijärjestöjen jne.) todellista osallistumista hallintoon lisätä.

---

(1)  Euroopan komission esittämä ohjeistus disinformaatiota koskevien EU:n käytännesääntöjen tehostamiseksi, 26. toukokuuta 2021, https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_21_2585

(2)  Maximilien Nayaradou, ”L’impact de la régulation de la publicité sur la croissance économique” (tiivistelmä julkaisussa Publicité et croissance économique, Union des annonceurs, 2006), tohtorinväitös Paris-Dauphine-yliopistossa vuonna 2004.

(3)  World Federation of Advertisers, The Value of Advertising (Deloitte, 2017).

(4)  Union belge des annonceurs, L’impact de la publicité sur la croissance économique en Belgique, 3. joulukuuta 2015.

(5)  Lähde: Eurostatin mainonta- ja markkinatutkimustilastot (Advertising and Market Research Statistics).

(6)  ADEME (Ranskan vihreän siirtymän virasto), Modélisation et évaluation environnementale de panneaux publicitaires numériques, syyskuu 2020.

(7)  Claudia Cohen, ”Des marques financent, malgré elles, la désinformation”, Le Figaro, 5. elokuuta 2021

(8)  Vastuullisen vaikuttamisen seurantahanke Observatoire de l’influence responsable, Ranskan mainosalan sääntelyviranomainen ARPP, 13. syyskuuta 2021.

(9)  EUVL C 286, 16.7.2021, s. 70.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(11)  Agence Europen Daily Bulletin No. 12646, 24. tammikuuta 2021.

(12)  https://oeil.secure.europarl.europa.eu/oeil/popups/ficheprocedure.do?reference=2020/2021(INI)&l=en

(13)  EUVL C 383, 17.11.2015, s. 8.

(14)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 51.

(15)  EUVL C 286, 16.7.2021, s. 45.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n finanssipoliittisen kehyksen uudistaminen kestävän elpymisen ja oikeudenmukaisen siirtymän varmistamiseksi”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/03)

Esittelijä:

Dominika BIEGON

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	5.10.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	168/3/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

EU:n finanssipolitiikan sääntöjä on tarkistettava: puutteet olivat ilmeisiä jo vuosien 2008–2009 rahoituskriisin jälkeen, ja covid-19-pandemia asettaa entistä vakavampia haasteita nykyiselle finanssipoliittiselle kehykselle. ETSK on aiemmissa lausunnoissaan pitänyt myönteisenä Euroopan komission talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelua. Tässä lausunnossa ETSK toistaa kantansa uudistusten tarpeesta ja kehottaa komissiota jatkamaan nopeasti EU:n talouden ohjausjärjestelmän tarkistamista, joka on tällä hetkellä pysähdyksissä. Ennen tarkistetun kehyksen voimaantuloa komission olisi esitettävä suuntaviivoja siirtymäkaudelle, jonka aikana liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä ei pitäisi käynnistää, minkä lisäksi olisi oltava mahdollista käyttää epätavallista tapahtumaa koskevaa lauseketta maakohtaisesti.

1.2

Kaikissa tulevissa finanssipoliittisissa kehyksissä on a) vahvistettava julkisia investointeja, b) mahdollistettava syklisen liikkumavaran lisääminen ja c) sallittava suurempi joustavuus ja maakohtainen eriyttäminen velkojen sopeuttamisurien osalta taaten samalla julkisen talouden kestävyys. EU:n finanssipoliittisen kehyksen tarkistaminen ei ole tarpeen ainoastaan talouden lyhyen ja keskipitkän aikavälin vakauttamiseksi, vaan se on erittäin tärkeää myös taloutemme sosioekologisen muutoksen rahoittamiseksi, jotta taataan täystyöllisyys, laadukkaat työpaikat ja oikeudenmukaiset siirtymät.

1.3

Tarkemmin sanottuna ETSK:n tärkein ehdotus finanssipoliittisen kehyksen tarkistamiseksi on ottaa käyttöön ETSK:n jo aiemmissa lausunnoissaan esittämä julkisia investointeja koskeva kultainen sääntö yhdessä menosäännön kanssa. Tämän lisäksi ETSK pitää myönteisenä Euroopan finanssipoliittisen komitean ehdotusta, joka koskee julkisen talouden sopeuttamisurien maakohtaista eriyttämistä.

1.4

ETSK toteaa myös, että finanssipolitiikka on perinteinen parlamentaarisen politiikan ala, ja sen päätökset vaikuttavat valtion menojen ja tulojen koko rakenteeseen. Sen vuoksi sekä jäsenvaltioiden parlamenteille että Euroopan parlamentille on annettava näkyvä rooli tulevassa EU:n talouden ohjausjärjestelmässä.

1.5

Samalla tavoin kansalaisyhteiskunta on otettava laajemmin mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Näin voidaan luoda tasapainoinen talouspolitiikka, jossa kaikki edut sovitetaan yhteen. Tämä koskee erityisesti elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnointia tilanteissa, joissa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on ollut epätyydyttävää (1). Kumppanuusperiaate on pitkäaikainen perinne Euroopan rakenne- ja investointirahastojen hallinnoinnin alalla, ja sen olisi toimittava kansalaisyhteiskunnan osallistumista koskevan tehokkaan mekanismin mallina.

2.   Taustaa: uudet haasteet covid-19-pandemian jälkeen

2.1

EU:n finanssipolitiikan sääntöjä on tarkistettava. Ennen kriisiä Euroopan finanssipoliittisen komitean (2019) arviossa (2) EU:n finanssipoliittisesta kehyksestä tuotiin perustellusti esiin kaksi keskeistä ongelmaa: Ensinnäkin finanssipoliittiset säännöt ovat yleensä myötäsyklisiä. Vuosien 2008–2009 rahoituskriisin jälkeen julkisen talouden vakauttaminen oli liian aikaista kestävyyteen liittyvien merkittävien huolenaiheiden vuoksi, jotka johtivat Euroopan talouden W-taantumaan. Toiseksi julkiset investoinnit EU:ssa ovat olleet menovähennysten ensimmäinen kohde. Kun verrataan vuosien 2015–2019 keskimääräistä julkista investointiastetta kriisiä edeltävään keskiarvoon (2005–2009), havaitaan, että korot laskivat 20 jäsenvaltiossa 27:stä jopa 50 prosenttia, siinä määrin, että julkisen pääoman varannot, joiden julkiset nettoinvestoinnit olivat negatiiviset, supistuivat euroalueella vuosina 2013–2017.

2.2

Covid-19-pandemia asettaa vielä vakavampia haasteita EU:n finanssipoliittiselle kehykselle: talouden laskusuhdanteet ja politiikkatoimet, joilla pyritään lieventämään pandemian sosiaalista ja taloudellista vaikutusta, ovat lisänneet merkittävästi julkistalouden alijäämää ja julkistalouden velkasuhdetta monissa jäsenvaltioissa (3). Euroopan finanssipoliittisen komitean arviot (2020) (4) osoittavat, että jos EU:n finanssipoliittisia sääntöjä sovellettaisiin muuttumattomina yleisen poikkeuslausekkeen soveltamisen lopettamisen jälkeen, odotettu velkasuhteen supistuminen aiheuttaisi liiallista rasitetta joillekin jäsenvaltioille, millä olisi merkittäviä kielteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia seurauksia, jotka vaarantaisivat EU:n talouden elpymisen.

2.3

EU:n finanssipoliittisten sääntöjen uudistaminen ei ole tarpeen ainoastaan talouden lyhyen ja keskipitkän aikavälin vakauttamiseksi, vaan se on erittäin tärkeää myös taloutemme sosioekologisen muutoksen rahoittamiseksi, jotta taataan täystyöllisyys, laadukkaat työpaikat ja oikeudenmukaiset siirtymät. EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi pääomakantaa on uudistettava perusteellisesti. Kestävä talous edellyttää julkisten investointien merkittävää laajentamista, koska Euroopan taloudet joutuvat muussa tapauksessa torjumaan ilmastoon liittyviä finanssipoliittisia riskejä (5). Samalla on varmistettava julkisen talouden kestävyys. ETSK on aiemmissa lausunnoissa jo korostanut tarvetta ottaa käyttöön julkisia investointeja koskeva kultainen sääntö EU:n finanssipoliittisessa kehyksessä (6). Nämä vaatimukset ovat edelleen perusteltuja: Euroopan komissio arvioi hiljattain, että EU:n pyrkiessä saavuttamaan vuoteen 2030 ulottuvat ilmasto- ja ympäristötavoitteensa kokonaisrahoitusvaje on vuosittain noin 470 miljardia euroa vuoteen 2030 asti (7). Kuten perustellusta syystä korostettiin, tarvittavan rahoituksen käyttöönotto on merkittävä poliittinen haaste, ja julkisilla investoinneilla on selvästi ratkaiseva rooli etenkin yksityisten investointien alullepanossa. Nämä näkökohdat on otettava huomioon EU:n finanssipoliittisen kehyksen uudistuksessa.

2.4

ETSK korostaa, että jäsenvaltioiden on vastattava haasteeseen supistaa julkistalouden velkasuhdetta talouden elpymisen jälkeen, jotta ne säilyttäisivät riittävästi finanssipoliittista liikkumavaraa seuraavan talouskriisin torjumiseksi. Tässä lausunnossa ehdotetulla menosäännöllä (ks. kohdat 3.3.2 ja 3.3.3) varmistettaisiin, että jäsenvaltiot voivat vakauttaa julkista talouttaan hyvinä aikoina.

2.5

ETSK korostaa, että EU:n finanssipoliittisen kehyksen tarkistamisessa on otettava huomioon nykyinen makrotaloudellinen tilanne. Sekä Kansainvälinen valuuttarahasto IMF (8) että Euroopan komissio (9) toteavat, että julkistalouden velkasuhteiden olisi vakauduttava lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä alhaisen korkotason ja lisääntyvän kasvun ansiosta. Valtionvelan kestävyys riippuu (reaalisesta) BKT:n kasvusta, vuotuisesta perusjäämästä ja jäljellä olevan valtionvelan (reaalisesta) korosta. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ottamaan nämä tekijät huomioon arvioidessaan jäsenvaltioiden velkakestävyyttä.

2.6

Lisäksi ETSK korostaa, että kestävä julkinen talous on pitkälti riippuvainen luotettavista julkisista tuloista ja oikeudenmukaisesta verotuksesta sekä esimerkiksi veropetosten ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnasta. Myös ilmoitettujen uusien omien varojen olisi edistettävä oikeudenmukaista verotusta sekä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ilmasto-oikeudenmukaisuutta. Kestävän julkisen talouden varmistamiseksi tarvitaan myös tulojen ja menojen avoimuutta, avoimia hankintasopimuksia ja kansalaisyhteiskunnan jatkuvaa osallistamista julkisen varainhoidon valvontaan.

2.7

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan (10) pitänyt myönteisenä Euroopan komission talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelua ja korostanut tarkistamisen tarvetta. ETSK on myös esittänyt, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa olisi keskusteltava siitä, miten EU:n talouden ohjausjärjestelmää voitaisiin uudistaa. Talouden ohjausjärjestelmää koskevien SEUT-sopimuksen määräysten mukauttaminen EU:n nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ei saisi olla tabu. ETSK esittää kehotuksen uudelleen erityisesti covid-19-kriisiin liittyvässä yhteydessä. Jotta estetään paluu vanhoihin finanssipoliittisiin sääntöihin ja hallitaan siirtymistä kohti vaurauteen keskittyvää talouden ohjausjärjestelmää, ETSK kehottaa painokkaasti jatkamaan tarkistusprosessia mahdollisimman pian (11).

3.   Erityistä

3.1   EU:n talouden ohjausjärjestelmän tasapainottaminen

3.1.1

Finanssipolitiikan olisi oltava osa laajempaa monitasoista ja tasapainoista hallintokehystä. ETSK kannattaa vaurauteen keskittyvää talouden ohjausjärjestelmää, jossa ihmisten sosiaalinen ja taloudellinen hyvinvointi asetetaan etusijalle siten, ettei ketään jätetä jälkeen ja että samalla varmistetaan julkisen velan kestävyys. Sen vuoksi komitea vaatii tasapainoista talouspolitiikkaa, jossa annetaan yhtäläinen painoarvo useille keskeisille talouspoliittisille tavoitteille, kuten kestävä ja osallistava kasvu, täystyöllisyys, ihmisarvoinen työ ja oikeudenmukaiset siirtymät, tulojen ja varallisuuden oikeudenmukainen jakautuminen, kansanterveys ja elämänlaatu, ympäristön kestävyys, rahoitusmarkkinoiden vakaus, hintavakaus, tasapainoiset kauppasuhteet, kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous ja kestävä julkinen talous, ja korostetaan niiden merkitystä. Nämä tavoitteet ovat johdonmukaisia sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden että YK:n nykyisten kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa (12).

3.1.2

Jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden pyrkiessä kestävään ja osallistavaan talouteen ei riitä, että lisätään finanssipoliittista liikkumavaraa tietyin edellytyksin. Tämän lisäksi on edistettävä kannustimia uudistuksille. EU:n nykyinen talouden ohjausjärjestelmä koostuu kolmesta pilarista: a) julkisen talouden valvonta, b) makrotalouden valvonta ja c) sosiaali- ja työllisyyspolitiikan koordinointi. Näin ollen järjestelmä painottuu jo voimakkaasti uudistuksiin. Erilaisissa empiirisissä tutkimuksissa korostetaan, että uudistuksista huolimatta suurin osa aiemmista maakohtaisista suosituksista on painottunut kilpailukyvyn parantamiseen ja talousarvioiden lujittamiseen (13). ETSK kehottaa painokkaasti EU:n toimielimiä noudattamaan tasapainoisempaa lähestymistapaa tulevissa maakohtaisissa suosituksissa: finanssipoliittisten vertailuarvojen sekä EU:n ilmastotavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin olisi oltava yhtä tärkeitä maakohtaisten suositusten viitekohtia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä uudistuksiin, joilla tuetaan siirtymistä vihreään talouteen ja digitaalitalouteen (kuten aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan ja elinikäisen oppimisen järjestelmiin, mukaan lukien uudelleenkoulutusta ja uramuutostukea koskevat ohjelmat), sekä uudistuksiin, joilla taataan EU:n varojen tehokas hyödyntäminen (kuten teknisten valmiuksien kehittäminen julkishallinnoissa investointihankkeiden hallinnoimiseksi, tehokkaat ja avoimet julkiset hankintajärjestelmät ja uudistukset tehokkaan investointipolitiikan muiden ei-monetaaristen esteiden poistamiseksi).

3.2   Julkisten investointien lisääminen

3.2.1

ETSK korostaa, että EU:n finanssipoliittista kehystä on uudistettava tavalla, jolla parannetaan julkisten investointien suojelua (14). Julkisten investointien kerrannaisvaikutus on erityisen suuri, minkä vuoksi julkisten investointien vähentämistoimet vaikuttavat erityisen haitallisesti talouskasvuun ja työllisyyteen. Etenkin julkisten investointien ja yleisemmin julkisten menojen vähentämistoimet ovat erityisen vahingollisia talouden laskusuhdanteiden ja taantumien aikana (15). Lisäksi julkisten investointien on havaittu monissa tutkimuksissa vauhdittavan kasvua pitkällä aikavälillä (16). Julkisten investointien lisääminen pitkällä aikavälillä luo myös varmemman perustan yksityisen sektorin suunnittelulle (17).

3.2.2

Nämä tosiseikat oikeuttavat lähestymistavan, jossa julkisia investointeja kohdellaan edullisemmin arvioitaessa EU:n verosääntöjen noudattamista jäsenvaltioissa. ETSK kannattaa julkisiin investointeihin sovellettavaa ”kultaista sääntöä” (18) tuottavuuden sekä tulevien sukupolvien hyvinvoinnin sosiaalisen ja ekologisen perustan turvaamiseksi ja samalla julkisen talouden kestävyyden varmistamiseksi. ETSK ehdottaa yleisesti, että perinteinen julkisen talouden käsite eli kultainen sääntö pannaan täytäntöön tarkistetussa finanssipoliittisessa kehyksessä (19). Tämä tarkoittaa, että julkiset nettoinvestoinnit on suljettava julkisen sektorin alijäämien laskennan ulkopuolelle. Jos menosääntö pannaan täytäntöön ETSK:n toivomalla tavalla (ks. kohdat 3.3.2 ja 3.3.3), julkiset nettoinvestoinnit olisi myös suljettava julkisten menojen enimmäismäärän ulkopuolelle ja investointikustannukset olisi jaettava koko käyttöajalle nykyisen nelivuotisjakson sijaan. Julkiset nettoinvestoinnit lisäävät julkista ja/tai sosiaalista pääomakantaa ja tuottavat hyötyä tuleville sukupolville (20). Tulevat sukupolvet perivät julkisen velan hoidon, mutta vastineeksi ne saavat vastaavan ja kasvavan julkisen pääomakannan.

3.2.3

ETSK korostaa, että kultainen sääntö johtaa julkisten investointien etuuskohteluun EU:n finanssipoliittisessa kehyksessä. Se ei vapauta hallituksia velvoitteesta perustella merkittäviä investointihankkeita ja saada niiden tueksi enemmistöä. Avoimuudesta ja parlamentaarisesta vastuuvelvollisuudesta on joka tapauksessa huolehdittava myös sen varmistamiseksi, että toteutetaan ainoastaan yhteistä etua palvelevia julkisia investointeja.

3.2.4

ETSK suosittelee ensimmäisenä toimenpiteenä investointilausekkeen perusteellista tarkistamista. Ensinnäkin ETSK ehdottaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen investointilauseketta olisi tulkittava joustavammin. Tähän mennessä siihen on vedottu vain harvoin, mikä johtuu pääasiassa sen rajoittavista hyväksyttävyyskriteereistä (21). Näitä kriteerejä olisi höllennettävä: julkisten investointien olisi periaatteessa oikeutettava tilapäinen poikkeaminen sopeuttamisurista riippumatta siitä, missä vaiheessa suhdannejaksoa jokin jäsenvaltio on, ja vaikka nämä investoinnit johtaisivat siihen, että liiallinen alijäämä ylittäisi 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen.

3.2.5

Nykyään julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta (MTO) tai siihen tähtäävästä sopeuttamisurasta voidaan poiketa vain, jos poikkeamat liittyvät EU:n yhteisrahoittamia hankkeita koskeviin kansallisiin menoihin (22). ETSK ehdottaa investointien laajempaa määrittelyä. Samalla investointien määritelmän on oltava selkeä ja käytännöllinen, jotta estetään niin sanottu luova kirjanpito. Euroopan komission jäsenvaltioille antamat ohjeet elpymis- ja palautumistukivälineen ja siihen sisältyvien investointien määrittelyn yhteydessä ovat hyvä lähtökohta (23), koska ohjeet kattavat aineelliseen omaisuuteen mutta myös terveyteen, sosiaaliturvaan ja koulutukseen tehtävät investoinnit sekä vihreään siirtymään ja digitaalisiirtymään tähtäävät investoinnit.

3.2.6

ETSK suhtautuu myönteisesti kestävää toimintaa koskevaan EU:n luokitusjärjestelmään. Siinä määritellään selkeästi, mitä voidaan pitää ”ympäristön kannalta kestävänä taloudellisena toimintana”, mikä puolestaan mahdollistaa ”ympäristön kannalta kestävien sijoitusten” määrittelyn (24). Tämän vuoksi ETSK suosittelee, että pitkälle kehitetty kestävää toimintaa koskeva EU:n luokitusjärjestelmä otetaan yhdessä kultaisen säännön kanssa perustaksi arvioitaessa julkisten investointien kestävyyttä. Lisäksi ETSK odottaa kiinnostuneena komission ehdotuksia vihreästä budjetoinnista.

3.3   Finanssipolitiikan syklisen liikkumavaran lisääminen

Syklisten sopeuttamismenetelmien uudistaminen tai menosäännön käyttöönotto

3.3.1

ETSK korostaa, että Euroopan komission syklinen sopeuttamismenetelmä on läpinäkymätön ja myötäsyklisyyttä edistävä tekijä. Euroopan komission menetelmä rakenteellisen rahoitusaseman määrittämiseksi on osoittautunut ongelmalliseksi, koska nykyinen taloudellinen tilanne vaikuttaa voimakkaasti laskettuun potentiaaliseen tuotantoon. Esimerkiksi talouden ollessa taantumavaiheessa potentiaalista tuotantoa tarkistetaan nopeasti ja jyrkästi alaspäin, vaikka se ei välttämättä kuvasta todellisia olosuhteita (25). Potentiaalisen tuotannon tarkistamisella alaspäin on vakavia seurauksia lasketun rakenteellisen alijäämän ja vastaavasti määritettyjen konsolidointitoimien kannalta. Varmistamalla, että potentiaalisen tuotannon laskenta on vähemmän altista suhdannevaihteluille, voidaan merkittävästi lisätä jäsenvaltioiden finanssipoliittista liikkumavaraa vastasyklisiä talouspolitiikkoja varten. Tämä uudistusehdotus voitaisiin panna helposti täytäntöön, ja se olisi otettava huomioon ainoastaan vähimmäisvaatimuksena, jolla parannetaan EU:n finanssipolitiikan sääntöjen soveltuvuutta suhdannevaihteluiden varalta. Vaikka rakenteellista alijäämää uudistettaisiin, se on edelleen erittäin monimutkainen käsite, ja sen laskentaa on lähes mahdoton selvittää kansalaisille ja sidosryhmille. Teknisten ongelmien ja käsitteen läpinäkyvyyden vuoksi olisi harkittava muita vaihtoehtoja.

3.3.2

Toisena uudistusvaihtoehtona on luopua kokonaan kiistanalaisesta rakenteellisen alijäämän käsitteestä ja ottaa sen sijaan käyttöön julkisia menoja koskeva sääntö tarkistetussa finanssipoliittisessa kehyksessä (26). Toisin kuin suhdannekorjattua alijäämää, julkisia menoja voidaan tarkastella reaaliaikaisesti ja ne ovat valtion suorassa valvonnassa. Julkisia investointeja olisi suosittava erottamalla nykyiset talousarviot ja investointitalousarviot toisistaan ja rajoittamalla nimellisten menojen kasvua ainoastaan nykyisessä talousarviossa. Näin kultaiseen sääntöön perustuva lähestymistapa voitaisiin yhdistää menosääntöön (27).

3.3.3

Nimelliset julkiset menot laskettaisiin huomioimatta korkomaksuja ja valtion suhdanneriippuvaisia menoja. Rajat voitaisiin määrittää todellisen potentiaalisen tuotannon keskipitkän aikavälin kasvuvauhdin ja Euroopan keskuspankin (EKP) 2 prosentin inflaatiotavoitevauhdin perusteella. Jos suhdannetekijät aiheuttavat verotulojen vähentymisen (taantumassa) tai nousun (nousukaudella), säännöllä edistetään vakautta varmistamalla, että valtion menot kasvavat vain säädetyissä rajoissa. Vahvistetun rajan ylittävät menot olisi sallittava vain, jos ne ovat budjettineutraaleja eli jos menoja vähennetään saman verran jossakin muualla tai jos verotulot kasvavat. Yleisten veronalennusten tapauksessa nämä varojen vähennykset olisi sisällytettävä menojen kasvuvauhtiin. Ehdotettu menosäännön ja julkisia investointeja koskevan kultaisen säännön yhdistelmä voisi olla tehokas väline julkisten menojen rajoittamiseksi kestäville tasoille, minkä lisäksi se mahdollistaisi automaattisten vakauttajien toiminnan ja hallitusten harkinnanvaraiset toimet.

Joustavat ja maakohtaiset velan sopeuttamisurat

3.3.4

ETSK kannattaa Euroopan finanssipoliittisen komitean (2020) ehdotusta (28) maakohtaisten osatekijöiden sisällyttämisestä yksinkertaistettuun finanssipoliittiseen kehykseen. ETSK pitää erityisen myönteisenä ehdotusta, joka koskee jäsenvaltioiden julkisen talouden sopeuttamisen eriyttämistä ylläpitäen samalla velan kestävyyttä. Julkistalouden velkasuhteen vähentämistä koskevien strategioiden maakohtaisen eriyttämisen olisi perustuttava kattavaan taloudelliseen analyysiin, jossa otetaan huomioon muun muassa alkuperäinen velkataso ja sen muodostavat tekijät, kestävyyteen liittyvät korkotason ja kasvun väliset erot, inflaationäkymät, ikääntymisen ja ympäristöön liittyvien haasteiden arvioidut kustannukset, työttömyys- ja köyhyystasot, tulojen ja vaurauden jakautuminen, sisäinen ja ulkoinen epätasapaino sekä ensisijaisesti se, onko julkisen talouden sopeuttaminen (esim. vaadittu perusylijäämä) realistinen (29).

3.3.5

ETSK muistuttaa, ettei julkisen talouden rahoitusasemaa koskevia viitearvoja määritellä SEUT-sopimuksen 126 artiklassa vaan perussopimuksen liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 12. Näin ollen näitä arvoja voidaan muuttaa neuvoston yksimielisellä päätöksellä ilman virallista perussopimuksen muuttamista. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä harkitsemaan 60 prosentin velkakaton korottamista samalla kun otetaan huomioon nykyinen makrotaloudellinen tilanne ja varmistetaan julkisen talouden kestävyys.

3.3.6

Tässä yhteydessä kannattaa myös lisätä, että pelkästään kansallisten automaattisten vakauttajien käyttö taantumissa ei noudata kaikilta osin ajatusta vastasyklisestä toimintapolitiikasta. Tuotannon ja työllisyyden vähentymisestä johtuvat julkisen talouden alijäämät eivät täysin kompensoi suhdannetappioita eivätkä täysin riitä torjumaan suhdannetaantumaa. Ne ovat vain passiivisia ja osittaisia vastasyklisiä toimia, ja niitä on täydennettävä aktiivisilla harkinnanvaraisilla väliaikaisilla toimilla, jotta suhdannetaantumat voidaan kääntää noususuhdanteiksi. Monet jäsenvaltiot päättivät aiemmin jatkaa talouteen haitallisesti vaikuttavan julkistalouden velkasuhteen vähentämistä, vaikka finanssipoliittiset elvytystoimet olisivat olleet tarkoituksenmukaisempia. Tulevassa finanssipoliittisessa kehyksessä olisi sallittava suuremmat perusjäämät, edellyttäen, että korkoympäristö pysyy suotuisana, samalla kun varmistetaan, että julkistalouden velkasuhde pysyy vakaana tai vähenee ja että velka on kestävällä pohjalla. Tästä syystä poikkeuslausekkeiden on oltava kaikkien tulevien EU:n finanssipoliittisten kehysten kulmakivi, ja lausekkeita olisi mukautettava vastaavasti.

Poikkeuslausekkeen soveltamisen lopettaminen

3.3.7

ETSK suhtautuu myönteisesti finanssipoliittisen kehyksen yleisen poikkeuslausekkeen soveltamiseen ja varoittaa liian nopeasta ”palaamisesta normaalitilaan”, koska se saattaisi johtaa sellaisten kiristämistoimien toteuttamiseen, joiden vuoksi jäsenvaltiot vähentäisivät menoja julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten vuoden 2010 jälkeen, jolloin seurauksena oli W-taantuma. Tämä olisi vastoin Next Generation EU -välineen tavoitetta ja voisi johtaa uuteen taantumaan.

3.3.8

ETSK tukee Euroopan komission päätöstä jatkaa yleisen poikkeuslausekkeen soveltamista vuonna 2022 ja lopettaa sen soveltaminen vuonna 2023, edellyttäen, että taloudellisen toimeliaisuuden taso saavuttaa kriisiä edeltäneen tason (30). Lisäksi ETSK tukee Euroopan komission toteamusta, jonka mukaan ”yleisen poikkeuslausekkeen deaktivoinnin jälkeen otetaan edelleen huomioon maakohtaiset tilanteet” (31). Kunnes uusi finanssipoliittinen kehys on käytössä, komission olisi myös esitettävä suuntaviivoja siirtymäkaudelle, jonka aikana liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä ei pitäisi soveltaa, minkä lisäksi olisi oltava mahdollista käyttää epätavallista tapahtumaa koskevaa lauseketta maakohtaisesti. ETSK kehottaa myös komissiota jatkamaan nopeasti EU:n talouden ohjausjärjestelmän tarkistamista, joka on pysähdyksissä. Ennalleen palaamisen sijaan ETSK suosittaa, että otetaan uusi suunta kohti jäljempänä esitettyä tarkistettua talouden ohjausjärjestelmää (32).

3.4   Euron kansainvälinen asema

3.4.1

Yhteisellä valuutallamme eurolla on vahva kansainvälinen maine, ja sen maailmanlaajuinen merkitys varanto- ja kauppavaluuttana on tunnustettu. Euron maine vakaana ja luotettavana valuuttana riippuu selkeistä, ymmärrettävistä ja täytäntöönpanokelpoisista finanssipoliittisista säännöistä, joilla vahvistetaan julkisia investointeja, jotta voidaan nykyaikaistaa pääomakantaa ja lisätä syklistä liikkumavaraa talouden laskusuhdanteissa, varmistaen samalla velan kestävyys. ETSK on siksi vakuuttunut siitä, ettei finanssipoliittisten sääntöjen tarkistaminen saa millään tavalla heikentää euron vakautta unionin tärkeimpänä ”ankkurivaluuttana”. Finanssipolitiikan sääntöjen tarkistamista koskevassa keskustelussa olisi erityisesti korostettava rahoitusmarkkinoiden käsitystä euron pitkän aikavälin näkymistä maailmanlaajuisesti merkittävänä valuuttana. Yleisesti ottaen euron maine riippuu taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta vakaudesta.

3.5   Parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan aseman vahvistaminen EU:n talouden ohjausjärjestelmässä

3.5.1

ETSK toteaa, että finanssipolitiikka on perinteinen parlamentaarisen politiikan ala, ja sen päätökset vaikuttavat valtion menojen ja tulojen koko rakenteeseen. Sen vuoksi sekä jäsenvaltioiden parlamenteille että Euroopan parlamentille on annettava näkyvä rooli tulevassa EU:n talouden ohjausjärjestelmässä. Euroopan parlamentin asemaa eurooppalaisessa ohjausjaksossa olisi vahvistettava toimielinten sopimuksen kautta. Samalla on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja perussopimuksissa vahvistettua toimivallan jakoa. Kansallisten parlamenttien on varmistettava hallitusten vastuuvelvollisuus näiden harjoittaman finanssipolitiikan osalta. Siksi ne on osallistettava tehokkaasti eurooppalaiseen ohjausjaksoon ja kansallisten elpymissuunnitelmien täytäntöönpanoon.

3.5.2

Samalla tavoin kansalaisyhteiskunta on otettava laajemmin mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Näin voidaan luoda tasapainoinen talouspolitiikka, jossa kaikki edut sovitetaan yhteen. Tämä koskee erityisesti elpymis- ja palautumistukivälineen hallinnointia tilanteissa, joissa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on ollut epätyydyttävää (33). Kumppanuusperiaate on pitkäaikainen perinne Euroopan rakenne- ja investointirahastojen hallinnoinnin alalla, ja sen olisi toimittava kansalaisyhteiskunnan osallistumista koskevan tehokkaan mekanismin mallina.

3.5.3

Jos talouspolitiikan tavoitteita kuvaavista indikaattoreista poiketaan merkittävästi, olisi käytävä neuvotteluja EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä. Molempien osapuolten olisi kehitettävä ratkaisuja yhdessä ja tasavertaisesti. Ongelmaa voitaisiin helpottaa ottamalla käyttöön myönteisiä kannustimia sen sijaan, että uhataan kyseisiä jäsenvaltioita taloudellisilla seuraamuksilla. Osallistavan ja kestävän kasvun edistämisen on oltava keskeinen kriteeri suosituksissa (34).

3.5.4

ETSK arvostelee Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin sovellettavassa yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa, elpymis- ja palautumistukivälinettä koskevassa asetuksessa ja Euroopan vakausmekanismia koskevassa hallitustenvälisessä sopimuksessa olevia niin sanottuja makrotaloudellisia ehtoja, jotka yleisesti ottaen mahdollistavat EU:n varojen maksamisen lopettamisen, jos jäsenvaltiot rikkovat EU:n finanssipoliittisia sääntöjä tai edistävät makrotalouden epätasapainoa. Nämä makrotaloudelliset ehdot saattavat poikkeuslausekkeen soveltamisen lopettamisen jälkeen johtaa kiristämistoimiin, joiden vuoksi jäsenvaltiot vähentävät menoja finanssipoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämä olisi vastoin alueellisen yhteenkuuluvuuden toimintapoliittista tavoitetta ja Next Generation EU -välineen laajempia tavoitteita.

3.5.5

Kasvua tukeva rahapolitiikka on yhä keskeisessä asemassa kestävän elpymisen kannalta. Euroopan parlamentti voisi EKP:tä koskevien vuotuisten päätöslauselmiensa ja neljännesvuosittain järjestettävien rahapoliittista vuoropuhelua koskevien kuulemisten yhteydessä äänestää toissijaisista tavoitteista ja kehittää entistä demokraattisemman prosessin makrotalous- ja teollisuuspolitiikan suuntaviivoineen. Tämä mahdollistaisi työmarkkinaosapuolten ja kansalaisten sekä kansallisten parlamenttien tiiviimmän osallistumisen. Tällä tavoin EKP saisi uudistetun legitimiteetin laajennettuja tavoitteita varten. Se voisi toimia tehokkaasti ja käyttää koko keinovalikoimaansa demokraattisten instituutioiden ohjaamana selkeiden ja toimintapoliittisesti määriteltyjen politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi. EKP on julkinen laitos, ja sille voidaan antaa tehtäväksi auttaa jäsenvaltioita rahoittamaan toimiaan korkojen noustessa joko hintavakauteen tai työllisyyteen liittyvästä näkökulmasta ottamalla kohteeksi korot ja korkoerot ja käyttämällä kohdennettuja rahapolitiikan välineitä.

---

(1)  ETSK:n päätöslauselma ”Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien valmisteluun – mikä toimii ja mikä ei?” (2021) (EUVL C 155, 30.4.2021, s. 1).

(2)  Euroopan finanssipoliittinen komitea (2019), Assessment of EU fiscal rules with a focus on the six and two-pack legislation.

(3)  Euroopan komissio, Euroopan talousennuste, kevät 2021.

(4)  Euroopan finanssipoliittinen komitea (2020), Vuosikertomus 2020.

(5)  Finance Watch (2021), Fiscal Mythology Unmasked. Debunking eight tales about European public debt and fiscal rules.

(6)  EUVL C 353, 18.10.2019, s. 32, EUVL C 123, 9.4.2021, s. 12, ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(7)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja (2020), Identifying Europe’s recovery needs, SWD(2020) 98 final.

(8)  IMF Fiscal Monitor Reports, huhtikuu 2021.

(9)  Debt Sustainability Monitor, Euroopan komissio, helmikuu 2021.

(10)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(11)  EUVL C 123, 9.4.2021, s. 12.

(12)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(13)  Crespy, Amandine ja Vanheuverzwijn, Pierre (2019), What Brussels means by structural reforms: empty signifier or constructive ambiguity?, Comparative European Politics, Vol. 17, Iss. 1, s. 92–111; Hacker, Björn (2019), A European Social Semester? The European Pillar of Social Rights in Practice, Bryssel, ETUI.

(14)  Ks. myös Euroopan finanssipoliittinen komitea (2019).

(15)  Euroopan komissio (2016), Report on Public Finances in EMU 2016, Institutional Paper No 045; J-M Fournier (2016), The positive effect of public investment on potential growth, OECD Economics Department, Working Paper No 1347.

(16)  IMF Fiscal Monitor (2020), Policies for the Recovery.

(17)  H. Bardt, S. Dullien, M. Hüther ja K. Rietzler (2020), For a sound fiscal policy. Enabling public investments, IW policy paper No 6/2020, Institut der deutschen Wirtschaft (IW), Köln.

(18)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227

(19)  A. Truger (2020), Reforming EU Fiscal Rules: More Leeway, Investment Orientation and Democratic Coordination, Intereconomics, 55(5).

(20)  Ks. myös P. Bom ja J. Ligthart (2014), What have we learned from three decades of research on the productivity of public capital?, Journal of Economic Surveys, 28(5), 889–916.

(21)  J. Valero (2019), New investment clause fails to win EU member state support, Euractiv. Ks. Euroopan komissio (2015), Vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokas hyödyntäminen, COM(2015) 12 final.

(22)  Euroopan komissio, 2015.

(23)  Euroopan komissio (2021), Guidance to Member States. Recovery and resilience plans, SWD(2021) 12 final, osa 2/2.

(24)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 103.

(25)  A. Truger (2015), Austerity, cyclical adjustment and the remaining leeway for expansionary fiscal policies within the current EU fiscal framework, Journal for a Progressive Economy, 6, 32–37.

(26)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(27)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(28)  Euroopan finanssipoliittinen komitea (2020).

(29)  Euroopan finanssipoliittinen komitea (2020).

(30)  Euroopan komissio (2021), Talouspolitiikan koordinointi vuonna 2021: voitetaan covid-19, tuetaan elpymistä ja ajanmukaistetaan taloutemme, COM(2021) 500 final.

(31)  Euroopan komissio (2021), Vuosi covid-19-pandemian alkamisesta – finanssipoliittiset toimet, COM(2021) 105 final.

(32)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

(33)  ETSK:n päätöslauselma ”Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien valmisteluun – mikä toimii ja mikä ei?” (2021) (EUVL C 155, 30.4.2021, s. 1).

(34)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 227.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Euroopan lasiteollisuus tienhaarassa: ympäristövaikutusten vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen pyrkien samalla parempaan kilpailukykyyn ja säilyttämään laadukkaat työpaikat”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/04)

Esittelijä:	Aurel Laurențiu PLOSCEANU
Toinen esittelijä:	Gerald KREUZER

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen jaostossa	29.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	21.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	142/1/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan lasiteollisuus on innovatiivinen ja erittäin strateginen ala, josta EU hyötyy suuresti. Lasituotteet ovat välttämättömiä ilmastoneutraaliin kiertotalouteen siirtymisessä: rakennusten kunnostamisessa, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvan sähköntuotannon lisäämisessä, liikenteen irrottamisessa hiilestä ja kestävyysajattelun mukaisten pakkausmateriaalien valmistuksessa. Lasiteollisuus edistää myös Euroopan digivallankumousta. Lyhyesti sanottuna: lasissa on tulevaisuus.

1.2

ETSK kehottaa EU:n poliittisia päättäjiä ottamaan lasiteollisuuden ja kaikki sen alasektorit keskeiseen asemaan tämänhetkisissä poliittisissa painopisteissä eli muun muassa nk. 55-valmiuspaketissa, kiertotalouspaketissa, digitaalistrategiassa sekä EU:n kansainvälisessä kauppapolitiikassa ja siihen liittyvissä välineissä.

1.3

EU:n rakennusten perusparannusaalto voisi tarjota lasialalle erinomaisia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka käynnistäisivät investointeja ja auttaisivat samalla vähentämään rakennusten hiilidioksidipäästöjä huomattavasti. Komitea kehottaa EU:ta ja kansallisia poliittisia päättäjiä ainakin pitämään kiinni nykyisistä ehdotetuista tavoitteista ja mahdollisuuksien mukaan nostamaan niitä.

1.4

Alalla on tehtävä energiakäänne, jotta luonteeltaan energiaintensiivinen lasinvalmistusprosessi saadaan muutettua hiilineutraaliksi. Energiakäänne aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia liiketoimintaan korkeampien toimintakustannusten ja pääomavaatimusten vuoksi.

1.5

ETSK suosittaa painokkaasti, että EU:n politiikalla tuetaan lasiteollisuutta siirtymän mahdollistamiseksi myöntämällä rahoitustukea sekä pääoma- että toimintamenoihin, vahvistamalla uusiutuvaan energiaan liittyviä valmiuksia, tarjoamalla kohtuuhintaista energiaa ja varmistamalla, että teollisuus ei joudu kilpailemaan epäreiluin ehdoin EU:n markkinoiden ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

1.6

ETSK kannattaa EU:n politiikkaa ja kansallisia elpymissuunnitelmia, joilla helpotetaan älykkäiden ja ilmastoneutraalien autojen vallankumousta liikenteessä ja julkisten liikennejärjestelmien mittavaa laajentumista. Huipputeknologiaan liittyvällä lasilla on tärkeä rooli.

1.7

ETSK suosittaa voimakkaasti, että EU luokittelee lasin pysyväksi materiaaliksi, koska se on luonteeltaan inerttiä, uudelleenkäyttävää ja loputtomasti kierrätettävää.

1.8

ETSK vaatii siirtymistä epälineaarisista materiaaleista täysin kiertotalouteen soveltuvaan, uudelleenkäytettävään ja kierrätettävään lasiin, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, ensiöraaka-aineiden louhintaa ja luonnonvarojen ehtymistä. Komitea katsoo, että EU:n tulisi tunnustaa lasin hyödyt kestävyysajattelun mukaisten pakkausjärjestelmien edistämisessä.

1.9

ETSK suosittaa vahvasti, että sovelletaan kiertotalousperiaatteita nykyistä laajemmin yhdessä julkisen ja yksityisen rahoitustuen myöntämisen ja kumppanuuksien, kuten Close the Glass Loop -aloitteen, kanssa, jotta lasin kierrättäminen yleistyisi. Näin voidaan ehkäistä lasijätteen syntymistä, vähentää energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä ja luoda uusia työpaikkoja lasinkierrätysalalle Euroopassa.

1.10

ETSK kehottaa EU:ta tunnustamaan, että lasi on välttämätöntä vihreän energian tuotannossa. Lasi on keskeinen komponentti paitsi aurinkosähköpaneeleissa myös tuuliturbiineissa, ja sitä voidaan käyttää myös muilla tavoin vihreän sähkön tuottamiseen. ETSK kehottaa komissiota ja parlamenttia laatimaan uusia EU:n linjauksia ilmastotavoitteista ja strategisista arvoketjuista, jotta aurinkokennojen valmistus voidaan aloittaa uudelleen Euroopassa ja voidaan turvata muiden strategisten lasituotteiden tuotanto sekä arvoketjut, joihin ne kuuluvat (esim. tuulilasit kulkuneuvojen valmistajille).

1.11

ETSK pyytää tukemaan koulutusinvestointeja, jotta alalle saadaan ikääntyvän työvoiman tilalle uusia nuoria työntekijöitä, joilla on tarvittava osaaminen ja taidot, ja jotta nykyiset työntekijät pysyisivät innovaatiovauhdin ja teollisuudessa tapahtuvien muutosten tasalla.

1.12

ETSK vaatii EU:ta suojelemaan lasiteollisuutta hiilivuotojen riskeiltä. Entistä kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet ja hiilikustannusten nousu edellyttävät hiilivuotojen torjunnan lisäämistä sen heikentämisen sijaan. Lasituotteiden kilpailukyky vientimarkkinoilla ja EU:n omilla markkinoilla voidaan turvata osittain päästökauppajärjestelmän kautta toteutettavilla tehokkailla hiilivuototoimenpiteillä. Järjestelmä olisi säilytettävä, jotta voidaan auttaa siirtymävaiheessa olevaa teollisuutta saavuttamaan EU:n ilmastoneutraaliustavoite. Hiilirajamekanismin ja luokituspaketin käyttöönottoa on pohdittava tarkoin. Komitea kehottaa, että hiilirajamekanismiin on sisällytettävä vientiä koskeva ratkaisu ja että hiilivuotojen torjuntatoimia on vahvistettava täydentämällä hiilirajamekanismia vertailuarvojen noudattamiseen perustuvalla ilmaisella jaolla ainakin vuoteen 2030 saakka WTO:n sääntöjen mukaisesti.

1.13

Vihreän ja digitaalisen siirtymän tulee olla oikeudenmukainen Euroopassa ja erityisesti lasiteollisuudessa. Jotta siirtymä saisi parhaan mahdollisen tuen, ETSK kehottaa ottamaan työntekijät mukaan. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi siksi tuettava kaikilla tasoilla EU:n lainsäädännöllä.

1.14

Lasiteollisuudessa tapahtuvien hiilidioksidipäästöjen vähentymiseen, tuotantoon ja muihin merkityksellisiin muuttujiin liittyvien muutosten seuraamiseksi ETSK toivoisi kohdennetumpaa tukea ja analysointia koko alalle ja sen alasektoreille sekä jäsenvaltioittain.

2.   Yleinen kuvaus lasiteollisuudesta

2.1   Tuotanto

EU:ssa tuotettiin Glass Alliance Europe -järjestön mukaan 36,8 miljoonaa tonnia lasia vuonna 2020. EU:n yksi maailman suurimmista lasintuottajista. Ala koostuu viidestä alasektorista:

a)	60,4 % – pakkauslasi

b)	29,2 % – tasolasi

c)	3,2 % – käyttölasi

d)	5,3 % – lasikuitu (vahvike ja eristys)

e)	2,1 % – erikoislasi.

2.2

Työllisyys

Lasiteollisuudessa työskenteli EU27-maissa noin 290 000 työntekijää vuonna 2018 (1). Luku kattaa lasin valmistuksen, kierrätyksen ja jatkojalostuksen, sillä eräillä osa-alueilla, kuten erityisesti tasolasialalla, arvoketjut ovat monitahoisia. Lasinjalostusalalla toimii myös lukuisia pk-yrityksiä.

2.3   Työterveys ja -turvallisuus

2.3.1

Euroopan lasiteollisuus tarjoaa laadukkaita työpaikkoja monenlaisille profiileille ruumiillisesta työstä, joka ei vaadi koulutusta, aina korkean tason insinööritehtäviin.

2.3.2

Ruumiillinen työ lasiteollisuudessa voi olla fyysisesti rankkaa ja joskus edelleen vaarallista. Terveys- ja turvallisuustoimet edellyttävät investointeja, ja ne vaikuttavat usein myönteisesti tuottavuuteen. Jatkuvasti on kehittelyssä toimenpiteitä, joilla ehkäistään ammattitauteja. Yksi esimerkki tästä on silikoosin ehkäisy osana European Network for Silica -verkostossa (NEPSI) käytävää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua hengitettävästä kiteisestä piidioksidista. Turvallisuus- ja ennaltaehkäisykulttuuri on auttanut parantamaan alan työpaikkojen laatua.

2.4   Ikä ja koulutus

Toisin kuin Keski- ja Itä-Euroopassa, työvoima on Länsi-Euroopassa pääasiassa iäkästä (50+) ja erittäin kokenutta. Uusien ja nuorempien työntekijöiden houkutteleminen on yhä vaikeampaa. Iäkkäämpien ja kokeneiden työntekijöiden korvaaminen edellyttää uusien työntekijöiden kouluttamista ja nykyisten työntekijöiden pitämistä innovaatiovauhdin ja alalla tapahtuvien muutosten tasalla.

2.5   Lasiteollisuus on hyvin innovatiivista.

2.5.1

Terveys- ja hyvinvointisuuntaukset avaavat uusia mahdollisuuksia ja markkinoita kestäväpohjaisille, terveyttä suojeleville, uudelleenkäytettäville ja loputtomasti kierrätettäville suljetun kierron periaatteen mukaisille lasipakkauksille. Lasialalla valmistellaan muotoiluinnovaatioita ja yhä edistyksellisempiä läpimurtoja tuotantoprosessin irrottamiseksi hiilestä, mikä johtaa merkittävään murrokseen lasintuotannossa.

2.5.2

Rakennusalalla ja autoteollisuudessa käytettävästä lasista on tulossa yhä kehittyneempää, kun siihen lisätään kalvoja, kaasuja, pinnoitteita, kameroita, tutkia ja muita materiaaleja turvallisuuden, eristysominaisuuksien ja tiedon siirrettävyyden parantamiseksi. Julkisivulasiin tai auton panoraamakattoikkunoihin voidaan lisätä aurinkokennoja tehokkuuden ylläpitämiseksi ja uusiutuvan sähköenergian tuottamiseksi.

2.5.3

Korkean teknologian lasituotteita käytetään myös avaruus- ja puolustusalalla. Lasituotteita ja komposiittimateriaaleja käytetään myös avaruusalusten ja satelliittien pinnoitteissa, elektroniikassa, antureissa, näytöissä jne. Lasiteollisuus ei olekaan ainoastaan huipputeknologia- ja innovaatioala vaan myös erittäin strateginen ala.

2.6   Covid-19-pandemian vaikutukset

Keskeisten alojen markkinoilla on ollut hiljaista pandemian alkamisesta saakka, minkä vuoksi tuotantoa on supistettu. Hidasta elpymistä on havaittavissa eräillä tärkeillä lasialoilla (tasolasi, käyttölasi, lasikuitu). Vuonna 2020 ala supistui 1–14 prosenttia alasektorista riippuen. Tasolasimarkkinat, jotka palvelevat pääasiassa rakennusalaa ja autoteollisuutta, supistuivat vuonna 2020 EU:ssa yli 10 prosenttia. Rakennusalan elpyminen on ollut odotettua tasaisempaa, mutta autoteollisuuden lasimarkkinat ovat edelleen hyvin alamaissa.

3.   Lasiteollisuuden vaikutukset EU:n ilmastoneutraaliuteen, kiertotalouteen, hyvinvointiin ja digitaalistrategiaan

3.1   Ilmastoneutraalius

3.1.1   Rakennusten perusparannusaalto

3.1.1.1

Lasituotteet ovat keskeisellä sijalla EU:n rakennusten perusparannusaallossa, jonka tarkoituksena on vähentää merkittävästi rakennusten energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä. Ikkunalasien on oltava tiukimpien energiatehokkuusvaatimusten mukaisia rakennusten eristämiseksi. Tämä merkitsisi valtavia vähennyksiä hiilidioksidipäästöissä, sillä erittäin energiatehokkaiden ikkunoiden ansiosta rakennusten hiilidioksidipäästöt voisivat supistua 37,4 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (2). Myös lasivilla, vaahtolasi ja muut lasikuitueristeet ovat keskeisiä rakennusten optimaalisen eristyksen saavuttamiseksi.

3.1.1.2

EU:n rakennusten perusparannusaalto tarjoaisi valtavia liiketoimintamahdollisuuksia. Ikkunoiden vaihtoasteen kaksinkertaistaminen voisi johtaa tasolasimarkkinoiden kasvamiseen yli 60 prosentilla ja se voisi lisätä investointeja.

3.1.2   Vihreän energian tuotanto

3.1.2.1

Lasi on välttämätöntä vihreän energian tuottamiseksi. Lasi on sähköä tuottavien aurinkopaneelien keskeinen komponentti. Tuuliturbiineissa käytetään lasikuitua, jotta ne olisivat kevyitä mutta vankkoja. Vihreää sähköä voidaan tuottaa myös erikoispeililasilla, jolla valo kohdistetaan generaattoriin liitettyyn keskuselementtiin.

3.1.2.2

Aurinkopaneelien eurooppalaisen valmistusteollisuuden nopea nousu ja lasku kiinalaisyritysten epäreilun kilpailun seurauksena on esimerkki siitä, miten vihreän energian tarjoamia uusia mahdollisuuksia ei pitäisi hallinnoida kansainvälisessä kilpailuympäristössä. Ilmastotavoitteita ja strategisia arvoketjuja koskevilla EU:n uusilla linjauksilla olisi pyrittävä uudistamaan aurinkosähkökennojen tuotantoa Euroopassa.

3.1.3   Liikenne

3.1.3.1

Lasiala on tärkeä tavarantoimittaja liikkuvan kaluston valmistajille. Covid-19-kriisin vuoksi osa julkisen liikenteen yrityksistä on pysäyttänyt tai peruuttanut suuria tilauksia, minkä seurauksena useat tehtaat ovat sulkemisuhan alla. Tämä voisi johtaa tuonnin kasvuun. Oikea-aikaisilla kansallisilla elpymissuunnitelmilla voitaisiin tukea tehokkaasti eurooppalaista tuotantoa.

3.1.3.2

Vaikka autoteollisuus oli jo kriisissä ennen covid-19-pandemiaa, edistyksellisemmille, kevyille, tehokkaasti eristäville ikkunalaseille on todennäköisesti kysyntää. Itseohjautuvien autojen tulo lisää tarvetta kehittyneemmille erikoislasituotteille, joita käytetään muun muassa näytöissä, ohjauspaneeleissa ja laajennetun todellisuuden laitteissa.

3.1.4   Kestävyysajattelun mukaiset pakkaukset

Lasiteollisuus tuottaa Euroopan elintarvike-, juoma-, kosmetiikka- ja lääkealoille (mm. covid-19-rokotteille) terveysturvallisia ja kestävyysajattelun mukaisia inerttejä pakkauksia. Lasiteollisuudessa tehdään monenlaisia kärki-innovaatioita ekosuunnittelussa, hiilestä irtautumisessa ja energiatehokkuusprosesseissa lasin valmistusmenetelmien muuttamiseksi. Joka vuosi vähintään 10 prosenttia tuotantokustannuksista investoidaan hiilestä irtautumiseen, energiatehokkuuteen ja tehtaiden parantamiseen. Uusimmassa Furnace for the Future -pakkauslasihankkeessa (3), johon on haettu rahoitusta EU:n päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastosta, vähennetään päästöjä 60 prosenttia. Se on yksi monista aloitteista, joilla tuetaan alan pyrkimyksiä tuottaa ilmastoneutraaleja lasipakkauksia. Tämä tulee mullistamaan alan ja tarjoamaan suuria kasvumahdollisuuksia vähähiilisten lasipakkausten alalle.

3.2   Kiertotalous: lasi täydellisenä kiertotuotteena

3.2.1

Lasi on pysyvää, inerttiä materiaalia, jota voidaan käyttää uudelleen ja kierrättää loputtomiin ilman että sen ominaisuudet heikkenevät.

3.2.2

Lasi on ympäristöystävällinen vaihtoehto monille muovin käyttötarkoituksille. Se pitää kärkipaikkaa kierrätyksen tehokkuudessa, ja se on 100-prosenttisesti kierrätettävää ja mahdollistaa täydellisen kierron. Se on ainoa pakkausmateriaali, johon ei tarvita muovikerrosta tai -vuorausta ja joka on aina terveysturvallinen elintarvikkeille soveltuvana pakkauksena, riippumatta siitä, kuinka monta kertaa se on kierrätetty. Se on ainoa pakkausmateriaali, joka pystyy tähän. Lasi on yksi kierrätetyimmistä pakkausmateriaaleista: 76 prosenttia kaikesta markkinoille tuotavasta lasista kerätään nykyisin kierrätykseen. Kierrätyslasin käyttäminen sekä säästää energiaa että vähentää hiilidioksidipäästöjä. Olisi edelleen tuettava EU:n laajuisia kannustimia, joilla rohkaistaan koko arvoketjun sidosryhmiä, myös kuluttajia, kierrättämään entistä enemmän ja paremmin.

3.2.3

Rakennuslasialan raaka-ainepanoksesta 26 prosenttia on nykyisin kierrätyslasia (4). Kierrätystä voitaisiin vielä lisätä parantamalla vanhoista ikkunoista tai julkisivuista saatavan lasin keräystä, lajittelua ja puhdistusta.

3.2.4

Aurinkokennojen ensimmäisen sukupolven elinkaaren päättyminen voi tarjota uuden tilaisuuden aurinkoenergiaa koskevan teollisuuspolitiikan uudistamiseen ja arvokkaan materiaalin pitämiseen Euroopassa tehostetun kierrätyksen avulla. Tätä olisi tuettava selkeällä EU:n visiolla ja politiikalla.

3.3   Hyvinvointi

3.3.1

Lasia on kaikkialla. Se on välttämätöntä modernille elämälle. Lasiala on myös yksi vanhimmista teollisuudenaloista ja sillä on Euroopassa syvät historialliset juuret koristelasin, taiteen ja kulttuurin saralla. Tämä pitkä perinne on muovannut eurooppalaista lasinvalmistuksen tietotaitoa, käytäntöjä ja taidetta.

3.3.2

Nykyään lasi on välttämätöntä lääketieteelliselle teknologialle, bioteknologialle ja biotieteille. Lasi myös suojaa röntgensäteilyltä (radiologia) ja gammasäteiltä (ydintieteet). Sisustuksessa käytettävä lasi ja lasihuonekalut, kuten peilit, väliseinät, portaikot, pöydät, hyllyt ja lasivalaisimet, jalostavat oleskelu- ja toimistotilojamme.

3.3.3

Lasi suojaa elintarvikkeiden ja juomien laatua ja parantaa niiden säilyvyyttä. Lasiastiat parantavat ruokanautintoa ja tuovat estetiikkaa arkielämään. Lasi-ikkunat päästävät luonnonvalon koteihimme ja toimistoihimme. Lasia käytetään kodin ja toimiston varusteissa ja sähkölaitteissa, kuten uunien ovissa, liesissä, televisioissa, tietokoneen näytöissä ja älypuhelimissa.

3.4   Digitaalinen Eurooppa

Eurooppalaisissa tehtaissa tehdään jo ohuinta mahdollista lasia, jota käytetään näytöissä, älypuhelimissa, tableteissa ja muissa (kosketus)näytöissä. Lasikuituoptiset johdot ja kaapelit mahdollistavat laajamittaisen ja jopa mannertenvälisen datasiirron sekä mikroliitännät sähkölaitteissa ja siruissa.

4.   Lasi energiaintensiivisenä alana

4.1

Uusia uuneja rakennetaan ja muokataan vähitellen joka vuosi paljon energiatehokkaamman innovatiivisen vähähiilisen teknologian omaksumiseksi. Teollisuus vähentää energiankulutustaan jatkuvasti hyödyntämällä hukkalämmön talteenottoteknologiaa ja orgaanista Rankine-prosessiteknologiaa, lisäämällä lasimurskeen käyttöä ja muita symbioottisia teknologioita. Lasitehtaissa käyttöön otettavat uudet energianhallintajärjestelmät ja -tekniikat auttavat parantamaan energiatehokkuutta.

4.2

Energian käytön vähentäminen lasialalla on jatkunut jyrkkänä lähes 100 vuotta ja on nyt saavuttamassa termodynaamisen rajansa.

4.3

Koska lasialan hiilidioksidipäästöt liittyvät suoraan käytettyyn energiaan, energiatehokkuusparannukset vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Parannukset ovatkin johtaneet selviin vähennyksiin hiilidioksidipäästöissä. Esimerkiksi Ranskan lasiteollisuudessa, joka on melko monipuolista ja pitkälle kehittynyttä, hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet 70 prosentilla vuodesta 1960 vuoteen 2010.

4.4

Jotta voitaisiin seurata lasiteollisuuden edistystä muihin energiaintensiivisiin aloihin verrattuna, olisi kehitettävä kohdennetumpaa tukea alalle yleensä ja sen alasektoreille sekä kullekin jäsenvaltiolle.

4.5   Miten saavuttaa ilmasto- ja hiilineutraalius

4.5.1

Lasiala on lähes saavuttanut termodynaamisen rajansa, mikä tarkoittaa sitä, että merkittävät hiilidioksidipäästöjen vähennykset eivät enää ole mahdollisia nykytekniikoilla ja maakaasun poltolla. Nyt on tehtävä energiakäänne ja lisättävä kierrätystä entisestään lasintuotannossa niillä alueilla, missä se on mahdollista.

4.5.2   Vihreä sähkö

Sähkö on toinen lupaava mahdollisuus lasintuotannon irrottamiseksi hiilestä. Parhaillaan on kehitteillä demonstraatiohanke Furnace for the Future. Se olisi maailman ensimmäinen suuri hybridisähkökäyttöinen pakkauslasiuuni. Pakkauslasi- ja käyttölasialoilla on jo käytössä pienempiä sähköuuneja. Kuten vedyn kohdalla, myös vihreän sähkön kapasiteettia on vielä kehitettävä.

4.5.3   Vihreä vety

Vety on erittäin lupaava vaihtoehto maakaasulle. Lasialalla tutkitaan jo vetyuunivaihtoehtoa. Kuluu kuitenkin vielä useita vuosia, ennen kuin ensimmäinen kilpailullisesti kannattava vetykäyttöinen uuni voidaan ottaa käyttöön ja ennen kuin tarjolla on riittävästi vedyn tuotanto- ja kuljetuskapasiteettia.

4.5.4   Kierto

Kun lasia sulatetaan maakaasu-uunissa, 80 prosenttia hiilidioksidista vapautuu maakaasun poltosta ja 20 prosenttia ensiöraaka-aineista. Kun ensiöraaka-aineet korvataan kierrätyslasilla (lasimurske), ei tarvita ensiöraaka-aineita, jätettä ja hiilidioksidia syntyy vähemmän ja säästyy energiaa. On mahdollista saavuttaa saumaton lasin kierto (5) ja kierrättää enemmän lasia kulutuksen jälkeen. Sekä rakennusalan että autoteollisuuden lasinvalmistuksessa testataan parhaillaan useita aloitteita ja malleja keräyksen kehittämiseksi. Olisi harkittava lasin ja lasitusten irrottamista rakennuksista ennen purkamista ja asetettava materiaalikohtainen keräystavoite täydentämään rakennus- ja purkujätettä koskevaa yleistä tavoitetta, joka on tehoton lasin kaltaisten kevyiden materiaalien osalta. Tarvitaan erilliset keräysjärjestelmät korkean laadun varmistamiseksi, jotta kierrätysmateriaalin osuus lasituotteissa saadaan korkeaksi.

4.5.5   Esteet ja haasteet

Energiakäänne nostaa toimintakustannuksia (OPEX) ja pääomavaatimuksia (CAPEX). EU:n politiikalla on tuettava alan investointeja, jotta siirtymä voi onnistua, ja on varmistettava, että teollisuus ei joudu kilpailemaan EU:n markkinoiden ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Lisäksi toimiin on ryhdyttävä nyt, sillä uunien käyttöikä on noin 10–15 vuotta (pakkauslasi) tai 15–20 vuotta (tasolasi). Niinpä jäljellä on vain kaksi sukupolvea uuneja ennen ratkaisevaa vuotta 2050.

5.   Lasiteollisuus EU-politiikassa

5.1

Vihreä elpyminen: Vihreän kehityksen ohjelmalla, EU:n perusparannusaallolla, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisellä, kestävällä liikennepolitiikalla ja kiertotalousaloitteilla olisi tuettava tehokkaasti vähähiilisiin lasituotteisiin siirtymistä.

5.2

Uudet energialähteet: Olisi tuettava ja rakennettava uusiutuvista energialähteistä saatavan vihreän sähkön ja vihreän vedyn kapasiteettia ja turvattava biokaasun saatavuus. Lisäksi olisi tuettava tuuli- ja aurinkovoiman osuutta energiayhdistelmässä.

5.3

T&K: Annetaan julkista tukea ja rahoitusta T&K- ja demonstraatiohankkeille (6), kuten EU:n päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastolle, jotta voidaan irrottaa tuotanto hiilestä ja kehittää energiatehokkaita uuneja yhä pidemmälle. Rahastoon kohdistui valtava kiinnostus ensimmäisen ehdotuspyynnön yhteydessä, ja tämän odotetaan toistuvan myös myöhempien ehdotuspyyntöjen osalta.

5.4

Käyttöönotto markkinoilla: Tarvitaan mekanismeja, joilla tuetaan vähähiilisten lasituotteiden käyttöönottoa markkinoilla, jotta varmistetaan vähähiiliseen tuotantoon kohdistettujen investointien tuottavuus. Olisi tuettava muovin korvaamista kestävillä lasivaihtoehdoilla vähittäiskaupassa, kodeissa, hotelli- ja ravintola-alalla, noutoateriapalveluissa ja mukaan ostettavissa elintarvikkeissa ja juomissa, jotta voidaan siirtyä lineaarisista talousmalleista kiertotalousmalleihin.

5.5

EU:n perusparannusaalto: Tuetaan perusparannusaaltoon kuuluvia toimenpiteitä, joilla voidaan kannustaa käyttämään hiilidioksidia lisäämättömiä tuotteita energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi niin rakennuksissa kuin liikenteessäkin. Nostetaan energiatehokkuustavoitetta ja tehdään siitä sitova EU:n tasolla, sillä tämä kannustaisi kunnostamaan julkisia rakennuksia ja nostaisi energiansäästövaatimusten tavoitetasoa. Tuetaan rakennusten kunnostamiseen käytettävissä olevan rahoituksen lisäämistä eri välineiden, kuten uuden sosiaalisen ilmastorahaston, kautta.

5.6

Kestävä liikenne: Tuetaan älykkäiden ja ilmastoneutraalien autojen vallankumousta liikenteessä ja julkisten liikennejärjestelmien laajentamista. Tässä yhteydessä huipputeknologiaan liittyvällä lasilla on tärkeä rooli.

5.7

Kestävyysajattelun mukaiset pakkaukset: Tuetaan siirtymistä epälineaarisista materiaaleista täysin kiertotalouteen soveltuvaan, uudelleenkäytettävään ja kierrätettävään lasiin, jotta voidaan vähentää riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, ensiöraaka-aineiden hankintaa ja luonnonvarojen ehtymistä.

5.8

Kiertotalous: Tuetaan erilliskeräys- ja kierrätysinfrastruktuuria, valmiuksien vahvistamista ja tekniikoita, joiden avulla varmistetaan, että mahdollisimman suuri määrä mahdollisimman korkealaatuista kertaalleen kulutettua lasia päätyy kierrätyksen kautta takaisiin uusiin lasituotteisiin. Kannustetaan julkisen ja yksityisen sektorin arvoketjujen kumppanuuksiin, jollainen on esimerkiksi pakkauslasin Close the Glass Loop -alusta (7), yhteistyön tekemistä varten.

5.8.1

Erityisesti rakennus- ja purkujätteen alalla olisi toteutettava toimia, jotta käytöstä poistettavan rakennuslasin potentiaali voidaan hyödyntää.

5.8.2

Lasipakkausten laajan uudelleenkäytön ja pakkauslasin korkean kierrätysasteen on osoitettu vähentävän lasipakkausjärjestelmien ympäristövaikutuksia ja parantavan resurssitehokkuutta. Kertakäyttölasin kierrätystä koskevien laajennettujen tuottajavastuujärjestelmien lisäksi alalla on otettu käyttöön vapaaehtoisia panttijärjestelmiä uudelleenkäytettäville lasipakkauksille korkeiden uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteiden saavuttamiseksi, ja eräillä Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioilla on kertakäyttöjuomapakkauksille pakolliset panttijärjestelmät. Vaikka kertakäyttöpakkausten pakollisia panttijärjestelmiä pidetään tehokkaana keinona estää roskaamista ja saavuttaa juomapakkausten korkeat kierrätysasteet, ETSK katsoo, että muita lasipakkauksia (ei pelkästään juomapakkauksia) koskevat kertakäyttölasin panttijärjestelmät eivät sovi yhteen hyvin toimivien laajennetun tuottajavastuun järjestelmien kanssa, jotka ovat osoittautuneet tarkoituksenmukaisiksi keräystä ja kierrätystä ajatellen ja joiden avulla saavutetut kierrätysasteet ovat hyvin korkeita.

5.8.3

Kertakäyttöisen pakkauslasin keräämiseksi suuremmassa määrin olisi tuettava laajennettuja tuottajan vastuujärjestelmiä. Ne ovat sekä ympäristön kannalta että taloudellisesti paljon tehokkaampia kuin panttipalautusjärjestelmät, kun on kyse kertakäyttöpakkauksista.

5.9

Digitalisaatio: Tuetaan tehokkaalla EU:n teollisuuspolitiikalla ja ekosysteemejä kehittämällä teollisuutta ja työntekijöitä, jotka luovat digitaalista Eurooppaa (kuituoptiikka, kosketusnäytöt, muut näytöt, anturit), ottaen huomioon kaikki edellä mainitut haasteet ja unohtamatta lasialan alasektoreiden erityispiirteitä.

5.10   Euroopan markkinoiden kilpailukyvyn turvaaminen

5.10.1

Lasialan energiakäänne vie aikaa, ja siirtymän kuluessa hyvin korkeat ja yhä nousevat energiakustannukset luovat lasialalle erittäin haastavan tilanteen. Tällä hetkellä energian osuus on noin 25–30 prosenttia lasin tuotantokustannuksista tuotteesta ja hinnan vaihtelusta riippuen.

5.10.2   Valtiontuki

Kaikkien lasialan alasektoreiden olisi voitava hyötyä CAPEX- ja OPEX-tulivälineistä, kuten modernisaatiorahastosta, EU:n rakennerahastoista ja päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastosta. Lasiala olisi jätettävä energiaverodirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta se olisi sisällytettävä sähkökompensaatiota koskevan ryhmäpoikkeuksen soveltamisalaan. Lisäksi sen pitäisi hyötyä hiilen hinnanerosopimuksista, jotta se voi investoida vähähiilisiin tuotantoprosesseihin. Ennen kaikkea erityislasi olisi lisättävä valtiontukeen oikeutettuun ilmastoluetteloon.

5.10.3

Kilpailukyky maailmanmarkkinoilla

5.10.3.1

Kolmansien maiden epäterveisiin kaupan käytäntöihin on puututtava nopeasti tehokkailla kauppapoliittisilla välineillä.

5.10.3.2

Jatkuvalla valulla tuotettavan ohuen lasikuidun ala on kärsinyt markkinoiden vääristymisestä, koska Aasiasta on tuotu runsaasti polkumyynnin ja tukien turvin tuotettua lasikuitua. On ryhdyttävä kiireellisesti soveltamaan säännösten kiertämisen vastaisia toimenpiteitä, esimerkiksi tuontiin Egyptistä ja Bahrainista.

5.10.3.3

Lasiteollisuus, joka tuottaa tuulilaseja autoteollisuudelle, kärsii myös kovasta kilpailusta pääasiassa kiinalaistuottajien kanssa. Alemmat ympäristö- ja hiilidioksidipäästövaatimukset yhdistettyinä alhaisempiin palkkoihin ja huonompiin työoloihin johtavat epäreiluun kilpailuun, jonka seurauksena eurooppalaiset autonvalmistajat saattavat lisätä tuontia Kaukoidästä. Tämä lisää maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä.

5.10.3.4

Eurooppa on lasipakkausten johtava tuottaja maailmassa. Ala palvelee EU:lle olennaisen tärkeää elintarvike- ja juoma-alaa, joka on EU:n suurin elinkeinoala. Lisäksi lasin osuus ulkomaankaupasta on arviolta 250 miljardia euroa: tämä kattaa tuotteet, jotka pakataan tai todennäköisesti pakataan lasipakkauksiin. Tämä tuottaa EU:lle enemmän vientituloja kuin muovihartsit ja pelletit, orgaaniset kemikaalit ja ilma-alukset.

5.11   Siirtymän oikeudenmukaisuuden varmistaminen

Olisi kannustettava ja tuettava elinikäistä oppimista ja kouluttautumista, jotta työvoima sopeutuisi uuden teknologian ja prosessien asettamiin vaatimuksiin ja jotta voitaisiin tarjota turvatumpia työpaikkoja niin lasialalla kuin laajemminkin työmarkkinoilla. Työntekijät olisi osallistettava siirtymään, ja siksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi tuettava kaikilla tasoilla EU:n lainsäädännöllä.

5.12   Lainsäädännön vakaus ja oikeusvarmuus

5.12.1

Hiilivuoto: Päästökauppajärjestelmän kautta toteutettavat tehokkaat hiilivuototoimenpiteet olisi säilytettävä, jotta voidaan auttaa teollisuutta saavuttamaan EU:n ilmastoneutraaliustavoite siirtymävaiheessa ja luodaan ja säilytetään tasapuoliset toimintaedellytykset eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla.

5.12.2

Hiilirajamekanismi: ETSK kannattaa hiilirajamekanismin harkittua käyttöönottoa WTO:n sääntöjen mukaisesti, mutta siihen tulisi sisällyttää ratkaisu vientiä varten ja sen olisi täydennettävä vertailuarvojen noudattamiseen perustuvaa ilmaisjakoa ainakin vuoteen 2030 asti, jotta yritykset voivat keskittyä vähähiilisiin investointeihin ja arvioida hiilirajamekanismin tehokkuutta.

5.12.3

Luokitus: Komitea suhtautuu myönteisesti työhön, jota on tehty EU:n kestävyysluokituspaketissa yksityisen rahoituksen ohjaamiseksi kestävyysperiaatteiden mukaisiin toimintoihin, mutta katsoo, että olisi pohdittava lasinvalmistuksen roolia ja panosta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen lieventämisessä.

5.12.4

Kiertotalous: Komitea suhtautuu myönteisesti kiertotaloutta koskevaan EU:n toimintasuunnitelmaan ja kehottaa, että lasi on tunnustettava kattavasti pysyväksi materiaaliksi, joka säilyy tuottavana talouksissa, ja että aloitteita lasin kierron parantamiseksi on tuettava laajalti.

5.12.5

55-Valmiuspaketti: Paketti esiteltiin samaan aikaan, kun käsillä olevaa lausuntoa oltiin laatimassa. Siinä ehdotetaan lukuisien olemassa olevien ehdotusten muuttamista (päästökauppadirektiivi, energiaverodirektiivi, uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi jne.) ja esitellään muutamia uusia ehdotuksia (kuten hiilirajamekanismia koskeva ehdotus). Komitea kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti paketin vaikutuksia lasiteollisuuteen. Kun otetaan huomioon monille eri aloille esitettyjen muutosten laajuus, on ratkaisevan tärkeää varmistaa eri säädösten johdonmukaisuus ja välttää mahdolliset ristiriidat. Paketilla olisi tuettava teollisuutta energiasiirtymässä sekä varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset sellaisten EU:n ulkopuolelta tulevien kilpailijoiden kanssa, joiden hiilikustannukset eivät ole samanlaiset kuin EU:ssa.

---

(1)  Lähde: Eurostat ja FERVER.

(2)  Lähteenä on käytetty TNO:n raporttia vuodelta 2019: Glazing potential: energy savings and CO2 emission reduction – Glass for Europe.

(3)  Furnace for the Future, https://feve.org/about-glass/furnace-for-the-future/

(4)  Glass for Europe – 2050: Flat glass in climate-neutral Europe – 2019, https://glassforeurope.com/wp-content/uploads/2020/01/flat-glass-climate-neutral-europe.pdf

(5)  Close the Glass Loop, https://closetheglassloop.eu/

(6)  Lasiteollisuudella on useita hiilestä irtautumisen strategioita, kuten siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin, energiatehokkuustoimenpiteet, vähähiiliset raaka-aineet, kierrätetyn lasin käyttöönotto, liikenne ja logistiikka.

(7)  Close the Glass Loop, www.closetheglassloop.eu

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n liikkuvuusstrategia ja EU:n teollisuuden arvoketjut: ekosysteemipohjainen autoteollisuus”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/05)

Esittelijä:	Arnaud SCHWARTZ
Toinen esittelijä:	Monika SITÁROVÁ

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen CCMI:ssä	29.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	235/1/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK uskoo, että Euroopan autoteollisuuden ekosysteemistä voi tulla edelläkävijä kestävien liikkumisratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Autoteollisuuden ekosysteemissä on siksi kehitettävä aktiivisesti strategioita, jotta voidaan vaikuttaa Euroopan autoteollisuudessa käynnissä olevaan mullistukseen ja megatrendeihin.

1.2

ETSK katsoo, että liikenteen päästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä EU:n tulee pyrkiä tekemään kaikista liikennemuodoista kestäviä ja tarjota kestäväpohjaisia vaihtoehtoja laajasti EU:n kansalaisten saataville ja ulottuville. Tämä tavoite voidaan saavuttaa ajoneuvojen voimalaitteiden älykkäällä yhdistelmällä, jonka avulla saadaan aikaan tasapaino ympäristönsuojelun, uusiutuvien energialähteiden tehokkaan käytön, taloudellisen kannattavuuden ja kuluttajahyväksynnän välillä noudattaen samalla teknologianeutraaliuden periaatetta.

1.3

ETSK tähdentää painokkaasti, että henkilökohtaisen liikkumisen on oltava jatkossakin mahdollista ja kohtuuhintaista kaikille. Tämä koskee etenkin työmatkalaisia, joilla ei ole saatavillaan laadukasta julkista liikennettä tai muita liikkumisratkaisuja. Yhteiskunnan kahtiajakautumista niihin, joilla on varaa ostaa vähäpäästöinen auto, ja niihin, joilla ei ole, on vältettävä kaikin keinoin. ETSK varoittaa, että rinnakkaisen päästökauppajärjestelmän luominen liikennealalle voisi heikentää julkista tukea fossiilisista polttoaineista irtautumiselle tieliikenteessä, jos matalamman tulotason ryhmät ja ne, joille elannon hankkiminen edellyttää tieliikenteen käyttämistä, eivät saa asianmukaisia korvauksia.

1.4

ETSK huomauttaa, että Euroopan autoteollisuus on ollut aina maailmanjohtaja ja kasvua ja työllisyyttä vauhdittava ala. Digitalisoituneeseen ja hiilestä irtautuneeseen tieliikennejärjestelmään siirryttäessä sen olisi säilytettävä asemansa ja pyrittävä samalla muuttumaan niin, että se voi reagoida alan nykyisiin käänteentekeviin suuntauksiin. Sen tulisi käyttää tässä hyväkseen vahvuuksiaan teknologiassa, osaavaa työvoimaansa, maailmanluokan insinööritaitoa, vaativia kuluttajia, kehittyneitä toimitusketjuja, vahvaa pk-yrityskulttuuria ja rakentavia työmarkkinasuhteita.

1.5

Akkuihin liittyvän Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen (IPCEI) onnistunut käynnistäminen on osoittanut, että julkisten ja yksityisten resurssien yhdistäminen vahvistaa selkeästi autoteollisuuden toimitusketjua. ETSK onkin vakuuttunut, että tällä toimialalla on harkittava muita IPCEI-hankkeita. Ne voisivat koskea esimerkiksi vetyä (valmisteilla), automatisoituja ja verkkoon liitettyjä autoja, kiertotaloutta ja raaka-aineita. Puolijohdetoimitusten pullonkaulojen selvittämiseksi tarvitaan määrätietoisia toimia, ja puolijohteita koskevan toisen IPCEI-hankkeen käynnistäminen voisi auttaa tämän ongelman ratkaisemisessa.

1.6

ETSK haluaa EU:n tukevan tasapuolisia toimintaedellytyksiä maailmanlaajuisesti. Euroopan täytyy pyrkiä säilyttämään vahva vientiasemansa autoteollisuudessa. Siksi on toteutettava toimia seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: — Pyritään vastavuoroisuuteen kauppasuhteissa (markkinoillepääsy, julkiset hankinnat, investoinnit, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen, tuet). — Tehdään kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia (joihin sisältyy luku autoteollisuudesta/tieliikenteestä). — Torjutaan epäterveitä kaupan käytäntöjä (tuet, kahdenväliset vapaakauppasopimukset, erot hiilen hinnassa, sosiaalinen polkumyynti ja jätteen dumppaus). — Edistetään kansainvälistä yhteistyötä saastuttamattomien autojen ja vähähiilisten polttoaineteknologioiden alalla.

1.7

Autoteollisuuden muutoksella on valtava vaikutus tarvittavien työpaikkojen määrään ja laatuun. Tarvitaankin aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jotta voidaan säilyttää työvoiman työllistettävyys esimerkiksi täydennys- ja uudelleenkoulutusaloitteilla (kuten autoteollisuuden osaamisallianssi), joiden avulla työntekijät voidaan varustaa tulevaisuuden taidoilla. Työntekijöille, joiden on lähdettävä toimialalta, on taattava sujuva siirtyminen toisiin töihin (varhaiseläkejärjestelmien lisäksi).

1.8

ETSK kehottaa kartoittamaan tarkkaan toimialan digitaalisen ja vihreän siirtymän vaikutukset, jotta voidaan tunnistaa suurimmassa riskissä olevat alueet ja toimitusketjun osat. Lisäksi on seurattava toimialan jalanjälkeä, joka muuttuu hiilestä irtautumisen ja digitalisaation vuoksi, ottaen huomioon elinkaaren kaikki asiaankuuluvat vaiheet. Koska autoteollisuuden toimitusketjulla on edessään valtavia haasteita, ETSK:n mielestä on välttämätöntä luoda toimialalle oikeudenmukainen siirtymämekanismi, jotta voidaan ottaa käyttöön tarvittavat rinnakkaistoimenpiteet yhteiskunnallisten häiriöiden välttämiseksi ja sosiaalisesti vastuullisen siirtymän varmistamiseksi.

2.   Yleistä

Nykytilanne

2.1

Autoteollisuus on ollut aina Euroopan unionin teollisuuden kulmakivi, ja sillä on merkittäviä yhteyksiä tuotantoketjun alkupään teollisuudenaloihin, kuten teräs-, kemikaali- ja tekstiiliteollisuuteen, sekä tuotantoketjun loppupään teollisuudenaloihin, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan, korjaukseen, polttoaineisiin, voiteluaineisiin ja liikkumispalveluihin. Toimialan osuus EU:n BKT:stä on yli kahdeksan prosenttia ja EU:n tutkimuksen ja kehityksen kokonaismenoista 28 prosenttia, ja sen vienti on selvästi ylijäämäistä. Euroopan autoteollisuuden tulevaisuus riippuu kuitenkin siitä, miten se pystyy tekemään perusteellisia muutoksia, joita tarvitaan nykyisten ennennäkemättömien haasteiden voittamiseksi.

2.2

Euroopan autoteollisuuden toimintamalli on muuttumassa perinpohjaisesti monimutkaisen digitaaliseen ja vihreään talouteen siirtymisen vuoksi. Komissio esitti 28. marraskuuta 2018 pitkän aikavälin vision ilmastoneutraalista taloudesta vuoteen 2050 mennessä. Liikennealalla katsottiin olevan tärkeä tehtävä tässä siirtymässä. Joulukuussa 2019 esitetyssä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistetaan strateginen kehys ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi. Siinä kehotetaan vähentämään liikenteen päästöjä 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. EU on tässä yhteydessä päättänyt tarkistaa vuoden 2030 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitettaan niin, että vähennys on ainakin 55 prosenttia. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komissio julkisti 14. heinäkuuta 2021 55-valmiuspakettinsa. Siihen sisältyy taakanjakoasetuksen, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevan direktiivin ja hiilidioksidipäästönormien asettamista koskevan asetuksen tarkistaminen.

2.3

Siirtyminen fossiilisista polttoaineista vähähiiliseen sähköön ja lisäarvon luomisesta autojen massatuotannossa liikkumispalvelujen tuottamiseen myllertää autoteollisuutta perusteellisesti, ja tällä on toimialan monimutkaisissa toimitusketjuissa vaikutuksia useille pk-yrityksille sekä 13,8 miljoonalle työntekijälle. Haasteena onkin hoitaa siirtymä neutraaliuteen yhteiskunnallisesti hyväksyttävällä tavalla.

Murrokselliset megatrendit

2.4

Globalisaatio. Myynnin hidastuessa kehittyneillä markkinoilla autojen myynti lisääntyy kehittyvillä markkinoilla. Taloudellinen painopiste on siksi siirtymässä EU:sta ja Yhdysvalloista Aasiaan. Kiina tuottaa nykyään vuosittain 26 miljoonaa autoa ja EU 22 miljoonaa. Kiina aloitti myös ensimmäisten joukossa sähköajoneuvojen tuotannon, ja sen akkuteollisuus on kehittynyttä. Myös Japani ja Korea ovat johtavia maita akkualalla ja erityisen vahvoja puolijohtimien alalla. EU:lle aiheuttaa ongelmia myös eettisesti hankittujen raaka-aineiden, kuten litiumin ja koboltin, saatavuus (1). Autoteollisuudessa on lisäksi otettava huomioon kasvavat geopoliittiset jännitteet.

2.5

Kestävän kehityksen haaste. EU:n kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa asetetun tavoitteen mukaan ”vuoteen 2030 mennessä käytössä on vähintään 30 miljoonaa päästötöntä henkilöautoa”. Komissio ehdotti 14. heinäkuuta, että vuodesta 2035 alkaen ainoastaan päästöttömiä ajoneuvoja voidaan pitää kaupan. Tämä edellyttää, että päästöttömien ajoneuvojen osuus ajoneuvokannasta kasvaa jyrkästi (nykyisestä 0,2 prosentista 11–14 prosenttiin vuonna 2030) (2). Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttaminen antaa etulyöntiaseman, ja sillä tuetaan Euroopan johtoasemaa vähähiilisissä teknologioissa sekä sen maailmanlaajuista kilpailukykyä. Tämä tarkoittaa myös valtavia investointeja vaihtoehtoisen voimansiirron (akkusähkö, hybridi, vety) ja ajoneuvoissa vielä pitkään käytössä olevissa tavanomaisissa käyttövoimajärjestelmissä tarvittavien fossiilittomien polttoaineiden kehittämiseen. Näiden voimalaitteiden ja polttoaineiden käyttöönottotahti riippuu siitä, onko niitä varten sääntelykehys, sekä kyseisten investointien takaisinmaksuajoista. EU:n kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa todetaan, että ”kaikista liikennemuodoista on tehtävä kestävämpiä”. Tämä edellyttää, että otetaan käyttöön vähäpäästöisiä ja päästöttömiä ajoneuvoja sekä uusiutuvia ja vähähiilisiä polttoaineita tie-, vesi- ja lentoliikenteessä.

2.6

Kulutustottumusten muuttaminen. Liikkumistavat ovat muuttumassa. Uusi kuluttajasukupolvi ei ole enää niin kiinnostunut auton omistamisesta, sillä monet asuvat kaupunkialueilla, missä on toimivat joukkoliikennejärjestelmät. Auton omistamisen sijasta he etsivät toisenlaisia liikkumisratkaisuja (auton yhteiskäyttö, yhteiskyydit, mikroliikkuvuus). Pandemia on vahvistanut jo aiemmin havaittuja suuntauksia, kuten verkko-ostamista, etätyötä, videokokouksia ja kuljetuspalveluja. Ne vähentävät liikkumista omalla autolla, kun taas pakettiautojen käyttö lisääntyy.

2.7

Yhteenliitettävyyden parantaminen. Digitaaliteknologioiden tarkoituksena on saada aikaan autoja, jotka voivat olla lähes koko ajan verkkoon liitettyjä. Tämä voi luoda huomattavia mahdollisuuksia uusille datavetoisille liiketoimintamalleille. Älykkäät autot varustettaisiin aktiivisilla turvallisuustoiminnoilla, tietoviihteellä, liikennetietopalveluilla, ajoneuvon ja infrastruktuurin välisellä viestinnällä jne.

2.8

Auton asteittainen automatisointi. Itseohjautuvien autojen kehittämisen myötä myös ajoneuvojen autonomisia ominaisuuksia tulee lisää. Automaattinen ajaminen edellyttäisi valtavia investointeja ohjelmistoon, viestintäverkkoihin ja laitteisiin (tutkiin, Lidar-järjestelmiin ja transpondereihin). Se tuo myös mukanaan useita haasteita luotettavuuden, oikeudellisen kehyksen, hinnan, liikennemerkkien ja vastuiden suhteen.

2.9

Tuotannon digitalisaatio. Autoteollisuudessa on keksitty kokoonpanolinja (Ford), kevyen tuotantomallin periaatteet (Toyota) ja maailmanlaajuiset tuotantoalustat (VW). Tällä hetkellä toimialalla ollaan omaksumassa neljännen teollisen vallankumouksen periaatteita: kehittynyt robotiikka, digitaalisesti integroidut toimitusketjut, edistyneet valmistusmenetelmät ja materiaalia lisäävä valmistus.

Vihreän ja digitaalisen siirtymän seuraukset

2.10

Mittasuhteiltaan aiempaa vaatimattomampi, digitaalinen ja hiiletön autoteollisuus aiheuttaa valtavan työllisyyshaasteen. Akkukäyttöisissä sähköajoneuvoissa on aiempaa vähemmän komponentteja ja niiden tuottaminen on yksinkertaisempaa, ja vähintään 36 prosenttia niiden lisäarvosta on akuissa. Saksalaisen Ifo-instituutin äskettäin tekemästä tutkimuksesta johdettujen päätelmien perusteella EU:ssa on ajoneuvojen tavanomaisten voimalaitteiden arvoketjussa vaarassa 620 000 työpaikkaa. Ratkaisuja voidaan löytää osittain esimerkiksi (varhaisesta) eläkkeelle jäämisestä (3) tai laajemmin työn tulevaisuuden mullistuksista (4). Toisaalta siirtymä luo myös uusia työpaikkoja lähialoilla, kuten tehoelektroniikan, älykkäiden verkkojen, tie- ja latausinfrastruktuurin, akkujen, uusien materiaalien ja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien voimalaitteiden alalla.

2.11

Keskittyminen ja yhteenliittymät (esim. Stellantis, BMW:n ja Mercedesin sekä VW:n ja Fordin väliset yhteenliittymät), joiden tarkoituksena on yhdistää voimat uusia ajoneuvojen voimalaitteita koskevassa tutkimuksessa ja kehityksessä ja ostaa komponentteja yhdessä. Sulautumista ja yhteenliittymistä seuraa aina uusia yritysstrategioita, teollisuuden jalanjäljen uudelleentarkastelua, ulkoistamista alueille, missä työvoimakustannukset ovat alhaisempia, työpaikkojen vähentämisjärjestelyjä ja toimittajiin kohdistuvan paineen lisääntymistä. Kehittyneistä yrityksistä syntyvien spin-off-yritysten ansiosta yhtiöt voivat lisäksi keskittää resurssejaan uusiin voimalaitteisiin.

2.12

Autoteollisuuden ja IT-alan välisten rajojen hämärtyminen. Tietotekniikka tunkeutuu kaikkiin toimitusketjun vaiheisiin. Datasta tulee uutta raaka-ainetta ja tulonlähde. Toimiala on muuttumassa maailmanlaajuisesti uusien toimijoiden myötä: kyytipalvelujen tarjoajat (Uber), IT-jätit (Google, Apple, Baidu), sirunvalmistajat (Intel, NXP, STM), akunvalmistajat (Panasonic, CATL, LG) ja kehittyvät alkuperäiset laitevalmistajat (Tesla).

2.13

Lisäarvo voi siirtyä pois autoteollisuuden ytimestä (alkuperäiset laitevalmistajat) muihin toimitusketjun osiin, sillä tietotekniikan osuus lisäarvosta kasvaa mekaanisten komponenttien kustannuksella.

2.14

Lisäarvoa luodaan todennäköisesti entistä enemmän liikkumispalveluissa: esimerkiksi yhteiskyydit, yhteisautoilu, autojen yhteiskäyttö ja monet digitaaliset palvelut, kuten navigointisovellukset, tietoviihde, mainonta ja ajoavustinjärjestelmät. Tämä luo uusia liiketoimintamalleja: kun alkuperäisille laitevalmistajille autoteollisuus tarkoittaa sadan miljoonan ajoneuvon markkinoita, digitaalisille alustoille ne ovat markkinoita, joilla voidaan myydä vuosittain kymmenen biljoonaa kilometriä.

2.15

Toimialan työpaikkarakenne uusiutuu kokonaan. Tarvetta on uudelle osaamiselle ja kokemukselle (elektroniikka, sähkökemia, uudet materiaalit, tietoteknologiat), kun taas perinteisten mekaanisten taitojen kysyntä pienenee. Autoteollisuuden merkittävänä haasteena on työvoiman varustaminen näillä taidoilla.

2.16

Kaikki edellä mainitut megatrendit vahvistavat toisiaan. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että käänteentekevä mullistus on alkanut, ja kaikkien sidosryhmien ensisijaisena tavoitteena onkin oltava se, että yhteiskunnan siirtyminen hiilettömään liikenteeseen etenee asteittain, jotta voidaan taata oikeudenmukainen siirtymä. Kestävän liikkumisen hyväksyminen edellyttää, että se on kohtuuhintaista kaikille.

3.   Muutoksen hallinta

Ympäristö: uusi vaihde matkalla kestävyyteen

3.1

Liikenteen päästöjen vähentämiseksi 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä EU:n tulisi pyrkiä tekemään kaikista liikennemuodoista kestäviä ja tarjota kestäväpohjaisia vaihtoehtoja laajasti EU:n kansalaisten saataville ja ulottuville. Tämä tavoite voidaan saavuttaa ajoneuvojen voimalaitteiden älykkäällä yhdistelmällä, jonka avulla saadaan aikaan tasapaino ympäristönsuojelun, uusiutuvien energialähteiden tehokkaan käytön, taloudellisen kannattavuuden ja kuluttajahyväksynnän välillä noudattaen samalla teknologianeutraaliuden periaatetta. Tämä edellyttää eri strategioiden yhdistämistä: — polttoaineen loppukäytön hiilidioksidipäästöjen vähentäminen (48 V, hybridit, sähkö, vety, entistä tehokkaammat polttomoottorit jne.) — koko polttoaineketjun hiilidioksidipäästöjen vähentäminen; YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä (5) esitettyjen kestävyyskriteerien mukaisten sähköisten polttoaineiden ja biopolttoaineiden kehittämisen tukeminen, jotta voidaan välttää vaikutukset maankäyttöön, luonnon monimuotoisuuteen ja metsiin — koordinoitu strategia saasteettomille kaupungeille (esim. hiilen poistaminen liikenteen viimeiseltä osuudelta, innovatiiviset mikroliikkuvuusratkaisut, intermodaalinen matkustaminen) — elinkaaren aikaisten päästöjen vähentäminen (valmistaminen ja kierrätys) — liikennealan päästöintensiteetin vähentäminen (älykkäät liikenneratkaisut, liikkumispalvelujen yhteiskäyttö); kaikkiin liikennetarpeisiin on oltava käytettävissä kestäväpohjainen liikkuvuusratkaisu (pitkän matkan rahtiliikenne biopolttoaineilla ja synteettisillä polttoaineilla / vedyllä, akkusähkövoimalaitteet kaupunkiliikenteen viimeisen osuuden toimituksia varten) teknologianeutraaliuden periaatetta kunnioittaen — jälkiasennukseen kannustaminen, kun polttomoottori vaihdetaan sähkömoottoriin tai sitä täydennetään napamoottorilla (hybridiksi muuttaminen) — markkinoille saatettavien autojen painon vähentäminen (6).

3.2

Komissio aikoo luoda rinnakkaisen päästökauppajärjestelmän tieliikenteelle ja rakennuksille. Tieliikenteen päästöistä veloitettava hinta rinnastuu polttoaineveroon (mutta vaatii määräenemmistöä). Tuloja käytetään korvausten maksamiseen niille, jotka ovat riippuvaisia polttomoottoriajoneuvoista joko työn vuoksi tai siksi, että muita liikennevaihtoehtoja ei ole. Koska tällaisen korvausmekanismin suunnittelu on erittäin monimutkaista ja koska polttoainehintojen korottaminen vaikuttaa suhteettomasti matalampituloisiin ryhmiin, ETSK ei ole vakuuttunut tästä etenemistavasta, sillä se heikentää kansalaisten tukea ilmastotoimille. Sen sijaan vaikuttaisi siltä, että vähähiilinen liikenne voitaisiin saada taloudellisesti monien ulottuville toteuttamalla toimenpiteitä ajoneuvojen vaihtoehtoisten voimalaitteiden elinkaarikustannusten vähentämiseksi ja vähähiilisten tai hiilettömien polttoaineiden kustannusten vähentämiseksi.

3.3

Etusijalle olisi asetettava alueet, joilla ei ole latausasemia. Tällä hetkellä latausasemia on 213 000, ja 70 prosenttia kaikista EU:n latausasemista on keskittynyt kolmeen maahan (Alankomaat, Saksa ja Ranska). Tavoitteena on saada vuoteen 2025 mennessä miljoona ja vuoteen 2030 mennessä kolme miljoona akunlatauslaitetta julkiseen käyttöön. Infrastruktuurin kehittämisessä umpeen kurottava kuilu on valtava (EU:n kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa arvioidaan, että vähähiilisten polttoaineiden lataus- ja tankkausinfrastruktuuriin tarvitaan seuraavan vuosikymmenen aikana lisäinvestointeja 130 miljardia euroa vuodessa). ETSK tukeekin pakollisten tavoitteiden asettamista. Euroopan elpymis- ja palautumistukivälineeseen kuuluvalla lippulaivahankkeella ”Lataus ja tankkaus” vain kannustetaan jäsenvaltioita nopeuttamaan lataus- ja tankkausasemien käyttöönottoa osana niiden elpymissuunnitelmia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä asuinrakennuksiin, verkkojen valmisteluun lisääntyvää sähköajoneuvojen yhdistämistä varten, latausinfrastruktuurin yhteentoimivuuteen, älykkäiden latauspalvelujen kehittämiseen (esim. tasapainottamalla kuormitusta) ja uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden toimittamiseen. Koska täysin sähköisistä raskaista hyötyajoneuvoista on tulossa todellisuutta, myös niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

3.4

Niin kauan kuin tavanomaisten ajoneuvojen ja sähköajoneuvojen hinta ei ole sama (sen ennakoidaan tapahtuvan vuosina 2025–2027), vähähiilisten ajoneuvojen käyttöönottoa markkinoilla on tuettava taloudellisilla kannustimilla. Kannustimet voivat olla taloudellisia (tukia, verohelpotuksia ja romutusjärjestelmiä) tai muita kuin taloudellisia (ohituskaistoja, vapautuksia tietulleista, erityisiä pysäköintialueita). Kannustimiin kuuluu myös johdonmukainen sääntely-ympäristö vähähiilisiin polttoaineisiin tehtävien investointien edistämiseksi. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ajoneuvokantojen viherryttämiseen, sillä se voisi olla tärkeä tekijä siirtymän nopeuttamisessa. Sillä voidaan myös edistää käytettyjen hiilettömien ja vähähiilisten ajoneuvojen markkinoiden luomista.

3.5

Tuki kiertotalouden kehittämiselle autoteollisuuden ekosysteemissä: autojen ja niiden osien kierrättäminen, uudelleenkäyttö ja uudelleenvalmistus. Kiertotalouden periaatteita olisi sovellettava myös toimialalla saatavilla olevien uusioraaka-aineiden määrän lisäämiseksi ja tuontiriippuvuuden vähentämiseksi. Viimeaikaisista tutkimuksista käy kuitenkin ilmi, että kierrätettyjä raaka-aineita saadaan markkinoiden tarvitsemina määrinä vasta vuosikymmenen kuluttua, kun sähköajoneuvojen käyttöikä päättyy. Siksi on oltava realistisia ja ymmärrettävä, että ensiöraaka-aineiden käyttö pysyy ratkaisevan tärkeänä ainakin 2020-luvun ajan. Toimitusvarmuus onkin taattava toimitusketjujen monipuolistamisella sekä vihreää ja eettistä kaivosteollisuutta koskevalla strategialla. Lisäksi romuajoneuvoja koskevan direktiivin 2000/53/EY (7) tulevassa tarkistamisessa on otettava huomioon ajoneuvojen sähköistäminen ja se, että uusioraaka-aineille on kehitettävä markkinoita.

Talous: autoteollisuuden koko toimitusketjun ylläpitäminen ja kehittäminen EU:ssa

3.6

Edistetään toimialalla tehtävää yhteistyötä. Valtavat tutkimus- ja kehitysmäärärahat (nykyisellään 60 miljardia euroa vuodessa), jotka tällä hetkellä investoidaan hiilettömän, verkkoon liitetyn, automaattisen ja yhteiskäyttöisen liikkumisen kehittämiseen, edellyttävät yhteistyötä toimialalla ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia. Sen vuoksi innovaatiokumppanuuksien (puhdas vety, akut, verkottunut ja automatisoitu liikkuvuus, päästötön tieliikenne, kaupunkisiirtymän vauhdittaminen) käyttöönotto Horisontti Eurooppa -puiteohjelman klusterissa 5 (ilmasto, energia, liikkuvuus) ansaitsee täyden tuen. Lisäksi Euroopan komission alaisuudessa muodostetut teolliset allianssit (kuten akkuja, vetyä ja raaka-aineita koskevat allianssit ja yksi uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden arvoketjulle suunniteltu allianssi) tarjoavat laajan ja avoimen alustan strategisten etenemissuunnitelmien laatimiseksi sekä tutkimuksen ja kehityksen, investointien ja uusien innovaatioiden markkinoille saattamisen koordinoimiseksi. Myös julkisten ja yksityisten resurssien yhdistäminen IPCEI-hankkeissa vahvistaa selkeästi Euroopan autoteollisuuden toimitusketjua, vähentää strategisia riippuvuuksia ja edistää sekä vihreää että digitaalista siirtymää. Uusia IPCEI-hankkeita on harkittava: verkkoon liitetyt ja automatisoidut autot, kiertotalous, energiajärjestelmien integrointi, raaka-aineiden toimittaminen, datatalous, puolijohtimet.

3.7

Haasteet kestäväpohjaisen ja kiertotalouteen perustuvan akkujen arvoketjun kehittämisessä (8) EU:ssa. EU:n keskeisenä tavoitteena on oltava akkujen ja polttokennojen valmistaminen paikallisesti. EU:n akku- ja vetyalliansseja on tuettava, ja niiden käyttöön on annettava riittävät resurssit. Näiden teollisten allianssien avulla on voitava käynnistää mittavia investointeja tuotantotiloihin ja tarjota tuhansia työpaikkoja Euroopassa. On huolehdittava siitä, että Euroopan alueiden välille ei tule repeämiä, kuten nyt on selvästi näkyvissä.

3.8

Verkkoon liitettyjä ja automatisoituja autoja koskeva megatrendi saattaa siirtää lisäarvon ajoneuvojen myymisestä ja huoltamisesta uusiin mullistaviin liiketoimintamalleihin, jotka perustuvat datapalveluihin ja liikkumiseen palveluna. Autoteollisuuden ekosysteemin on oltava valmis näihin uusiin liiketoimintamalleihin ja pystyttävä vakiinnuttamaan asemansa niissä. Tämä edellyttää teknisiä ja sääntelystandardeja, jotta voidaan tarjota uusia innovatiivisia liikkumispalveluja, kuten käyttömääräperusteisia maksuja, sijaintiin perustuvaa mainontaa, ajoneuvojen etäpäivityksiä ja -huoltoa. Myös eurooppalaisen liikkuvuuden data-avaruuden rakentaminen on keskeistä, jos halutaan varmistaa EU:n johtoasema digitaalisissa liikkumispalveluissa. On myös otettava käyttöön tarvittava digitaalinen viestintäinfrastruktuuri ja laadittava etenemissuunnitelmia automaatiotasojen nostamiseksi (mukaan lukien kehys laajamittaiselle testaamiselle, tietoihin pääsy ja ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskeva uusi toimintamalli). Lisäksi on arvioitava automatisoidumpien ajoneuvojen pitkäaikaista vaikutusta erityisesti työpaikkoihin ja eettisiin kysymyksiin, sillä asia on tärkeä yhteiskunnallisen hyväksynnän varmistamiseksi. Koska rahtiliikenne voi lisääntyä tulevaisuudessa (verkkokaupan vuoksi), on kehitettävä älykkäitä liikenteen liikkuvuusratkaisuja, jotka perustuvat liikenteen järjestämiseen multimodaalisesti, kustannustehokkuuteen (suuren kapasiteetin ajoneuvoyhdistelmät) ja kestäväpohjaisiin liikennemuotoihin, joissa käytetään logistiikkaketjun automaatio- ja yhteysratkaisuja.

3.9

Neljännen teollisen vallankumouksen älykkäillä teknologioilla ja digitaalisilla ratkaisuilla on tuettava tuotantojärjestelmien integrointia ja autettava tekemään niistä entistä joustavampia. Koko tuotantoketjun kattavat kehittyneet tuotantojärjestelmät (ei siis pelkästään tuotantoprosessien integroiminen yrityksen tasolla) lisäävät autoteollisuuden toimitusketjujen sietokykyä ja tukevat kilpailukykyä. Digitalisaatiota on tuettava luomalla toimialalle teollinen data-avaruus. Näihin teknologioihin kuuluu kuitenkin myös aiempaa enemmän automaatiota, joka vaikuttaa kielteisesti työpaikkoihin, ja asiaan on puututtava.

3.10

Maailmanlaajuisten tasapuolisten toimintaedellytysten tukeminen. Euroopan täytyy pyrkiä säilyttämään vahva vientiasemansa autoteollisuudessa. Siksi on ryhdyttävä toimiin seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: — Pyritään vastavuoroisuuteen kauppasuhteissa (markkinoillepääsy, julkiset hankinnat, investoinnit, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattaminen, tuet). — Tehdään kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia (joihin sisältyy luku autoteollisuudesta/tieliikenteestä). — Torjutaan epäterveitä kaupan käytäntöjä (tuet, kahdenväliset vapaakauppasopimukset, erot hiilen hinnassa, sosiaalinen polkumyynti ja jätteen dumppaus). — Edistetään kansainvälistä yhteistyötä saastuttamattomien autojen ja vähähiilisten polttoaineteknologioiden alalla.

3.11

Vahvistetaan tukea maailmanlaajuiselle tekniselle yhdenmukaistamiselle YK:n Euroopan talouskomission (UNECE) puitteissa. Autoteollisuuden puolijohdetoimitusten pullonkaulat on purettava päättäväisillä toimilla. Puolijohteiden kysyntä kasvaa entisestään, kun autoista tulee elektronisia laitteita. ETSK tukee täysin teollisuuspolitiikkaa koskevassa uusimmassa tiedonannossa esitettyä ehdotusta kehittää keinovalikoima, jolla vähennetään ja ehkäistään Euroopan strategisia riippuvuuksia. Myös Euroopan digitaalisessa kompassissa asetettu tavoite Euroopan markkinaosuuden kaksinkertaistamisesta puolijohteiden maailmanmarkkinoilla kymmenestä prosentista 20 prosenttiin tarvitsee kaiken tuen. Toisen puolijohteita koskevan IPCEI-hankkeen käynnistäminen edistää eittämättä tämän tavoitteen saavuttamista. EU:n jäsenvaltioiden olisi myös lunastettava lupauksensa siitä, että 20 prosenttia covid-pandemiaan liittyvästä elpymis- ja palautumistukivälineestä käytetään digitaaliseen siirtymään. Lisätoimia voisivat olla ulkomaisten suorien investointien houkutteleminen ja strategisen yhteistyön luominen autoteollisuuden yritysten ja puolijohdevalmistajien välille. Kriittisten teknologioiden seurantakeskuksen on myös seurattava tiiviisti useita muita strategisia riippuvuuksia autoteollisuuden alalla: raaka-aineet, vety, akut, uusiutuvat energialähteet, pilviteknologiat jne.

3.12

Uuden autoteollisuuden vaikutus jälkimarkkinoihin on selvitettävä. Autoteollisuuden jälkimarkkinat työllistävät neljä miljoona ihmistä. Markkinoilla on odotettavissa perusteellinen rakennemuutos, joka johtuu myynnin vähenemisestä, sähköistämisestä, polttoaineen kysynnän vähenemisestä, verkkomyynnistä ja kunnossapidon vähenemisestä. Toimialan on sopeuduttava tarjoamaan liikkumispalveluja: autojen päivittämistä, ennaltaehkäisevää kunnossapitoa, yhteiskyytejä, yhteisautoilua ja mikroliikkuvuuden liiketoimintamallien kehittämistä. Ajoneuvodataan pääsyä koskevat eturistiriidat on ratkaistava ja on perustettava yhteentoimiva ja standardoitu alusta, jotta jälkimarkkinoilla voidaan kehittää datapohjaisia palveluja (esim. etädiagnostiikka, ohjelmistojen päivittäminen, ennaltaehkäisevä kunnossapito).

Yhteiskunta: muutoksen hallinta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen siirtymän varmistaminen

3.13

Autoteollisuuden muutoksella on valtava vaikutus autojen ja niiden komponenttien valmistuksessa tarvittavien työpaikkojen määrään sekä uudessa toimintamallissa tarvittaviin toimenkuviin. Työmarkkinapolitiikassa pitäisikin keskittyä työvoiman työllistettävyyden ylläpitoon ja parantamiseen elinikäisen oppimisen avulla sekä joustavien reittien luomiseen koulutus- ja työmaailman välillä (esim. harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevät koulutusmallit, moitteettomasti toimivat oppisopimusmarkkinat ja todistus epävirallisesta oppimisesta). Työntekijöiden sisäistä liikkuvuutta yrityksissä olisi edistettävä täydennys- ja jatkokoulutuksella, jotta heidät voidaan varustaa tulevaisuuden taidoilla (kun manuaalinen työ vähenee ja digitaalisten ja erityisesti ohjelmistojen ja elektroniikan suunnittelua koskevien taitojen kysyntä kasvaa jyrkästi). Osaamishaasteeseen vastaamisessa keskeisiä työkaluja ovat EU:n alakohtaiset aloitteet, kuten DRIVES ja ALBATTS ja uusi autoteollisuuden osaamisallianssi.

3.14

Työntekijöille, joiden on lähdettävä toimialalta, olisi taattava sujuva siirtyminen toiseen työpaikkaan. Heille on tarjottava uusia työpaikkoja, joita syntyy kehittyville aloille. Näitä aloja ovat muun muassa tietotekniikka, 5G-verkot, tehoelektroniikka, latausinfrastruktuuri, uusiutuvien energialähteiden tuotanto, älykkäät verkot, älykkäät tiet, liikkumispalvelut, akut, vaihtoehtoiset polttoaineet, energian varastointi, sähköntuotanto ja -jakelu. Tämä on erittäin haastavaa, sillä näitä työpaikkoja syntyy todennäköisesti muualle ja eri aikaan, ja niissä tarvitaan eri taitoja kuin katoavissa töissä. Siirtymän aikana on taattava toimeentuloturva. Joukkoirtisanomisia voidaan välttää myös varhaiseläkejärjestelmillä, lyhytaikaisella työllä ja työajan lyhennyksillä. Työmarkkinaosapuolten välinen asianmukainen vuoropuhelu on varmistettava, jotta muutosta voidaan ennakoida hyvissä ajoin ja välttää yhteiskunnallisia häiriöitä ja ristiriitoja.

3.15

Toimialan digitaalisen ja vihreän siirtymän vaikutus on kartoitettava selkeästi, jotta voidaan tunnistaa suurimmassa riskissä olevat alueet ja toimitusketjun osat. Idän ja lännen välille niin kuin Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillekään ei tulisi syntyä uusia sosiaalisia eroja. Lisäksi on seurattava toimialan jalanjälkeä, joka muuttuu hiilestä irtautumisen ja digitalisaation vuoksi. Kestävän biomassan käytön mahdollista edistymistä olisi seurattava tarkkaan, sillä alalla on myös mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja. Samaan aikaan on otettava asianmukaisesti huomioon tarve pysyä ekologisissa rajoissa.

3.16

Autoteollisuusalueiden kaikkien sidosryhmien (yritysten, ammattijärjestöjen, klusteriorganisaatioiden, viranomaisten, työmarkkinaosapuolten, alueellisten kehittämiselinten) olisi laadittava tiiviissä yhteistyössä kokonaisvaltaiset alueelliset uudelleenkehityssuunnitelmat.

3.17

Autoteollisuuden toimitusketjujen arvottomia omaisuuseriä on vältettävä varmistamalla oikea-aikainen ja asianmukainen tuki lukuisille pk-yrityksille, joilla ei ole (henkilö- eikä taloudellisia) resursseja toiminnan uudelleenmuokkaamiseksi ja lupaavampiin liiketoimintamalleihin siirtymiseksi.

3.18

Henkilökohtaisen liikkumisen on oltava jatkossakin mahdollista ja kohtuuhintaista kaikille. Tämä koskee etenkin työmatkalaisia, joilla ei ole saatavillaan laadukasta julkista liikennettä tai muita liikkumisratkaisuja. Tämä voidaan mahdollistaa maksamalla korvauksia ajoneuvojen vaihtoehtoisten voimalaitteiden ja tavanomaisessa autossa käytettävien vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden korkeammasta hinnasta. Yhteiskunnan kahtiajakautumista niihin, joilla on varaa ostaa vähäpäästöinen auto, ja niihin, joilla ei ole, on vältettävä kaikin keinoin.

3.19

Päätelmät. Euroopan autoteollisuus on ollut aina maailmanjohtaja ja kasvua ja työllisyyttä vauhdittava ala. Digitalisoituneeseen ja hiilestä irtautuneeseen tieliikennejärjestelmään siirryttäessä sen olisi säilytettävä asemansa ja pyrittävä samalla muuttumaan niin, että se voi reagoida alan nykyisiin käänteentekeviin suuntauksiin. Sen tulisi käyttää tässä hyväkseen vahvuuksiaan teknologiassa, osaavaa työvoimaansa, maailmanluokan insinööritaitoa, vaativia kuluttajia, kehittyneitä toimitusketjuja, vahvaa pk-yrityskulttuuria ja rakentavia työmarkkinasuhteita. Euroopan autoteollisuuden ekosysteemistä on tultava edelläkävijä kestävien liikkumisratkaisujen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Autoteollisuuden ekosysteemissä on siksi kehitettävä aktiivisesti strategioita, jotta voidaan vaikuttaa Euroopan autoteollisuudessa käynnissä olevaan mullistukseen ja megatrendeihin. Koska autoteollisuuden toimitusketjulla on edessään valtavia haasteita, ETSK:n mielestä on välttämätöntä luoda toimialalle oikeudenmukainen siirtymämekanismi, jotta voidaan ottaa käyttöön tarvittavat rinnakkaistoimenpiteet yhteiskunnallisten häiriöiden välttämiseksi ja sosiaalisesti vastuullisen siirtymän varmistamiseksi.

---

(1)  https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_20_2312

(2)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Sustainable and Smart Mobility, SWD(2020)331, s. 248.

(3)  Oliver Falck, Nina Czernich, Auswirkungen der vermehrten Produktion elektrisch betriebener Pkw auf die Beschäftigung in Deutschland, toukokuu 2021, ifo Institut: https://www.ifo.de/DocDL/ifoStudie-2021_Elektromobilitaet-Beschaeftigung.pdf

(4)  https://eeb.org/library/escaping-the-growth-and-jobs-treadmill/

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(6)  Alle 1 000 kg / yli 1 500 kg painavien autojen osuus Ranskassa myydyistä autoista oli vuonna 1998 36 % / 7 % ja vuonna 2019 se oli 15 % / 16 % (Eurostat).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34).

(8)  Akkuja koskevan unionin sääntelyn roolia kuvataan yksityiskohtaisesti lausunnossa EUVL C 220, 9.6.2021, s. 128.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”5G-ekosysteemin yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/06)

Esittelijä:

Dumitru FORNEA

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”
Hyväksyminen jaostossa	7.10.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	210/2/19

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että sähköisen viestinnän nopealla digitalisoinnilla ja kehityksellä on vahva vaikutus talouteen ja yhteiskuntaan. Käyttämällä näitä teknologioita vastuullisesti ihmiskunnalla on historiallinen mahdollisuus rakentaa parempi yhteiskunta. Ilman asianmukaista huolellisuutta ja demokraattista valvontaa yhteisöillämme saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla vakavia haasteita näiden teknologisten järjestelmien hallinnoinnissa.

1.2

ETSK toteaa, että sähköisen viestinnän infrastruktuuri voi parantaa huomattavasti kansalaisten elämänlaatua ja se vaikuttaa suoraan köyhyyden torjuntaan. 5G-teknologia tarjoaa valtavat mahdollisuudet parantaa ihmisten terveyspalveluja kehittämällä etälääketiedettä ja parantamalla lääketieteellisen hoidon saatavuutta. Yhteiskunnassa on tunnustettu etälääketieteen tärkeä rooli pandemian aikana.

1.3

ETSK toteaa, että 5G-verkkojen käyttöönotosta käyty keskustelu on muuttunut riitaisaksi ja politisoitunut, mutta sosiaali-, terveys- ja ympäristökysymyksiä on joka tapauksessa selvennettävä ottaen mukaan kansalaiset ja kaikki asiaankuuluvat toimijat.

1.4

ETSK kannustaa Euroopan komissiota etenemään uusien 5G- ja 6G-teknologioiden monialaisten vaikutusten arviointiprosessissa, koska riskeihin ja haavoittuvuuksiin puuttumiseksi tarvitaan välineitä ja toimenpiteitä. ETSK suosittaakin, että EU:n ja jäsenvaltioiden varoja osoitetaan syvällisempään monitieteelliseen tutkimukseen ja vaikutustenarviointeihin, joissa keskitytään sekä ihmisiin että ympäristöön, sekä näiden tulosten levittämiseen kansalaisten ja päättäjien valistamiseksi.

1.5

ETSK ehdottaa, että Euroopan komissio kuulee kansalaisia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ja saa mahdollisuuden vaikuttaa kaikkien asiaankuuluvien julkisten laitosten osallistumisen avulla päätöksentekoprosessiin ottaen huomioon matkaviestinnän yhteiskunnalliset ja ekologiset vaikutukset.

1.6

ETSK katsoo, että EU tarvitsee riippumattoman eurooppalaisen elimen, jolla on nykyisen teknologisen kontekstin ja monialaisen lähestymistavan mukaiset ajantasaiset menetelmät, laatimaan suuntaviivoja suuren yleisön ja työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettiselle radiotaajuussäteilylle altistumisen tapauksessa.

1.7

ETSK suosittelee, että kaikki radiotaajuusasemat ja taajuusalueet, joilla ne toimivat, inventoidaan ja että nämä tiedot julkaistaan, jotta voidaan parantaa alueellista hallintaa ja suojella erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien (lapset, raskaana olevat naiset, kroonisesti sairaat, vanhukset ja sähköyliherkät) kansalaisten etuja. Myös työntekijöiden terveys ja turvallisuus on otettava huomioon.

1.8

ETSK kannattaa ajatusta, että 5G-verkkolaitteet on suunniteltava tehtaalta asti siten, että niistä voidaan saada reaaliaikaista ja julkista tietoa päästötehosta sekä muista oleellisista teknisistä parametreista kuluttajajärjestöille ja asiasta kiinnostuneelle yleisölle. Toimivaltaisten viranomaisten on keskitettävä ja julkistettava nämä tiedot sekä hallinnoitava niitä.

1.9

ETSK katsoo, että sähkömagneettisen saastumisen seuranta ja valvonta on toteutettava pohjaten tiukasti toimielinten väliseen ja monitieteelliseen lähestymistapaan, jota tuetaan tarjoamalla nykyaikaisia välineitä sähköisten viestintäverkkojen parametrien mittaamiseen, jotta pitkän aikavälin kumulatiiviset vaikutukset tuodaan esiin ja arvioidaan asianmukaisesti.

1.10

Vaikka ei ole olemassa tunnustettua tieteellistä tietoa 5G:n kielteisestä vaikutuksesta ihmisten terveyteen, ETSK katsoo, että 5G:n sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä näkökohtia on jatkuvasti seurattava ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Komitea panee merkille huolen tällaisen altistumisen terveysvaikutuksista, mukaan lukien lämpövaikutukset ja muut kuin lämpövaikutukset, altistumisintensiteetti ja altistumisen vaikutukset pitkällä aikavälillä. Altistuminen keskittyy tietyille alueille muita enemmän, ja tällaisissa tapauksissa olisi harkittava erityistoimenpiteitä, kuten suositusta laajentaa ALARA-periaatteen (As Low As Reasonably Achievable) soveltamista 5G-verkkojen tuottaman sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten rajoittamiseksi.

1.11

ETSK toteaa, että väestön altistumista erilaisille sähkömagneettisille kentille on lähes mahdotonta välttää. Työmarkkinaosapuolten olisi oltava mukana alusta alkaen, kun tarkastellaan uudelleen altistumisen raja-arvoja, jotka on määritelty EU:n direktiivissä terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (1). Erityistä huomiota on kiinnitettävä muihin kuin lämpövaikutuksiin.

1.12

Terveyden ja turvallisuuden suojelutoimenpiteitä on tehostettava ja vahvistettava seuraamalla jatkuvasti säteilytasoja ja soveltamalla tiukasti turvallisuusnormeja sähkömagneettisen säteilyn lähteisiin, kun niiden läheisyydessä työskentelee ihmisiä.

1.13

ETSK panee merkille tarpeen saattaa ajan tasalle institutionaaliset mekanismit, joilla pyritään säilyttämään kaikki ihmisoikeudet 5G:n täytäntöönpanon helpottamassa hyperdigitalisaation, hyperautomaation ja hyperyhteenliitettävyyden uudessa kontekstissa, koska kaikessa teknisessä kehityksessä on otettava huomioon nämä yleismaailmalliset arvot, jotka ovat perusteltu ja tarpeellinen ulottuvuus kustannus-hyötyraportin arvioinnissa.

1.14

ETSK ymmärtää kansalaisten huolen siitä, miten heidän omistusoikeuksiensa kunnioittaminen varmistetaan antennien pystyttämisen yhteydessä tai miten heidän yksilön koskemattomuutta koskevan oikeutensa kunnioittaminen taataan, kun 5G-verkot laajenevat kaikkialle kansalaisten kodeista kiertoratasatelliitteihin asti. Omistusoikeutta ja ihmisten valintoja on kunnioitettava. Tietoon perustuvan suostumuksen määritelmä olisi taattava, jotta kansalaisilla olisi todellinen oikeus vapaaseen, täysin tietoon perustuvaan ja pätevään suostumukseen.

1.15

ETSK kannattaa eurooppalaisten kyberriskien ehkäisy-, koulutus- ja suojeluvalmiuksien vahvistamista sekä vahvistamalla asiaankuuluvia instituutioita, kuten Euroopan kyberturvallisuusvirastoa, että luomalla teknologisia, institutionaalisia ja oikeudellisia välineitä, joilla varmistetaan kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen. Tiettyjen turvallisuusuhkien torjumiseksi EU:n olisi investoitava enemmän omien teknologioidensa rakentamiseen sekä teknologiateollisuuden ja -kehittäjien tukemiseen. Ennen kaikkea nämä toimet olisi räätälöitävä siten, että niillä kannustetaan eurooppalaisia pk-yrityksiä kehittämään turvallista ja luotettavaa 5G-infrastruktuuria.

2.   Johdanto

2.1

5G ei ole varsinaisesti uusi teknologia, vaan se on olemassa olevien teknologioiden (1G:stä 4G:hen) kehittämisen tulos, jota käytetään niiden rinnalla. Tämä johtaa erilaisten verkkojen verkostoon: enemmän erilaisia radiotaajuusalueita, monenlaisia tietoja vaihtavia laitteita ja suuri määrä vuorovaikutusta käyttäjien kanssa. Joillakin uusilla laitteilla ja käyttöön otetuilla uusilla teknologioilla voi olla erilaisia vaikutuksia kuin edellisillä sukupolvilla.

2.2

5G-teknologian pitäisi mahdollistaa langaton hyperyhteenliitettävyys, mahdollisuus kattaa ja yhdistää valtava määrä laitteita sekä paljon nopeampi siirtonopeus, joka mitataan gigatavuina sekunnissa. Tämä saavutetaan sädettä muotoilevalla taajuuksien koostamisella ja useilla rinnakkaisliitännöillä, joissa käytetään sekä massiivisia MIMO-antenneja (operaattorin vaiheistettu tukiasema) että tavanomaisia MIMO-antenneja (asiakkaan oma laite) ja matalaa viivettä (millisekunteja operaattorin oman infrastruktuurin osalta, mutta ei muun internetin osalta).

2.3

Matkapuhelinoperaattorien järjestön GSMA:n tutkimus vuodelta 2019 osoittaa, että uusia 5G-verkkovalmiuksia tarvitaan autonomisiin ajoneuvoihin, virtuaaliseen todellisuuteen, vahvennettuun todellisuuteen ja ”kosketuspohjaiseen internetiin”; muut sovellukset voidaan toteuttaa nykyteknologialla (4G LTE ja kuituoptiikka). 5G-teknologia nopeuttaa myös Teollisuus 4.0:aan siirtymistä ja helpottaa tekoälyyn perustuvien sovellusten kehittämistä, minkä vuoksi tätä teknologiaa pidetään keskeisenä ja välttämättömänä osana nykyaikaisen, yhä automatisoidumman ja digitalisoidun talouden kehitystä.

2.4

Eri puolilla maailmaa on tiedeyhteisöjä, jotka ovat esittäneet näyttöä (2) siitä, että on perusteltua olla huolissaan ihmiskehon ja muiden biologisten organismien pitkäaikaisesta ja kaikkialle ulottuvasta altistumisesta 5G-verkkojen ja vähintään 10-20-30 gigahertsin radiojaksojen käyttämille mikroaaltotaajuuksille ja 5G-teknologioihin liittyville taajuuksille, sekä mahdollisesti haitallisista vaikutuksista ihmisten terveyteen, biologiseen monimuotoisuuteen ja ympäristöön. Tähän mennessä asiaankuuluvat EU:n ja kansalliset viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet, ettei 5G:n kielteisistä vaikutuksista ihmisten terveyteen ole tieteellistä näyttöä. WHO toteaa, että tähän mennessä ja monien tutkimusten jälkeen terveyshaittojen ja langattomille tekniikoille altistumisen välillä ei ole havaittu syy-yhteyksiä.

2.5

5G, yhdessä edistämiensä kehittyvien teknologioiden kanssa, aiheuttaa epävarmuutta sekä kaikkien uusien teknologioiden tapaan vaikutuksia, jotka saattavat olla vielä näkymättömiä. Jotta 5G:n kansanterveysvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä voitaisiin käsitellä asianmukaisesti ja jotta yleinen mielipide ei joutuisi disinformaation uhriksi, kansalaisyhteiskunta katsoo, että tarvitaan asianmukaista ennakoivaa hallintoa, soveltaen ennalta varautumisen periaatetta EU:n lainsäädäntöprosessiin sähköisen viestinnän uuden teknisen sukupolven sääntelemiseksi.

3.   Yleishuomiot

3.1

Kansainväliset instituutiot, yritykset ja kansalliset viranomaiset ovat yleisesti ottaen peittelemättömän innoissaan 5G-teknologian tuomista eduista. On kuitenkin tarpeen tutkia, saattaako kielteisiä vaikutuksia ilmetä 5G-ekosysteemin kehittyessä. Samalla on tutkittava edellytyksiä yhteiskunnallisen hyväksynnän saamiselle näille infrastruktuureille ja palveluille, joilla on merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus.

3.2

Sähköisten viestintäteknologioiden ja internetinfrastruktuurin nopean kehittämisen myötä suuri yleisö ja kehittyneiden maiden järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta ovat keskustelleet yhä enemmän tieto- ja viestintäteknisten verkkojen kehittämisen eksponentiaalisen nopeuttamisen tarpeesta ja hyödyistä. Viranomaisten on tunnustettava haasteet, jotka liittyvät siihen, miten nämä tekniset järjestelmät voivat vaikuttaa ympäristöön, eläviin organismeihin tai ihmisten kansalaisoikeuksiin.

3.3

Euroopan tasolla huoli sähkömagneettisen saastumisen mahdollisista vaikutuksista terveyteen on esitetty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU (3) johdanto-osan 31 kappaleessa: ”Väestön suojelu sähkömagneettisilta kentiltä, joka on keskeistä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta, olisi otettava täysimääräisesti huomioon yhdenmukaisessa lähestymistavassa taajuusvaltuutuksiin unionissa. Väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12 päivänä heinäkuuta 1999 annettua neuvoston suositusta 1999/519/EY noudatettaessa on olennaisen tärkeää varmistaa, että terveyteen kohdistuvia taajuuksien käytön ionisoivia ja ionisoimattomia vaikutuksia tarkkaillaan jatkuvasti, mikä koskee myös todellisia kumulatiivisia vaikutuksia, joita eri taajuuksien käytöstä yhä useamman tyyppisissä laitteissa voi aiheutua.”

4.   Erityistä

5G-teknologia ja vaikutukset ihmisten kansalaisoikeuksiin

4.1

Viime vuosina useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot EU:ssa ja muissa maissa ovat varoittaneet haitallisista vaikutuksista sekä monimutkaisista ja vakavista kriiseistä, joita saattaa aiheutua demokraattisen valvonnan ja avoimuuden puutteesta sekä turvallisuusuhkista, joiden taustalla on riippuvuus kolmansien maiden toimijoiden tarjoamasta teknologiasta.

4.2

Sähköisen viestinnän teollisuus ja sen tarjoamat murrokselliset 5G-sovellukset perustuvat kahden erittäin tärkeän resurssin hyödyntämiseen. Niistä ensimmäinen on radiotaajuusspektri. Se on rajallinen luonnonvara, jonka omistavat kansalaiset ja jota valtiot hallinnoivat heidän puolestaan kansallisten virastojen tai sellaisten muiden julkisten elinten kautta, jotka vuokraavat näitä resursseja sähköisen viestinnän operaattoreille.

4.3

Toinen keskeinen resurssi on pääsy käsiksi kuluttajien ja yksilöiden tietoihin ja metatietoihin. Digitaalisten palvelujen markkinoiden kehittyessä nämä tiedot ovat erittäin arvokkaita ja tuottavat valtavia hyötyjä niitä hyödyntäville yrityksille. Eräitä tähän liittyviä haasteita tuodaan esiin datastrategiaa käsittelevässä ETSK:n lausunnossa (4).

4.4

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen on korostettava, että 5G ja tietojen jakaminen ja koostaminen, kuten monet muutkin teknologiat, on tehokas väline, jota voidaan käyttää kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi, julkisten palvelujen tehostamiseksi ja niiden luotettavuuden lisäämiseksi sekä eriarvoisuuden vähentämiseksi talouskasvua vauhdittamalla. Näin ollen EU:n ja jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä 5G-teknologiaa parantaakseen korkealaatuisen datan saatavuutta ja kehittääkseen parempaa digitaalisen hallinnon infrastruktuuria (sähköinen hallinto), mikä tuo julkiset ja demokraattiset instituutiot lähemmäs kansalaisia.

4.5

Sähköisen viestinnän infrastruktuurin vastuullisen ja kestävän kehityksen pitäisi parantaa tavallisten kansalaisten elämänlaatua erityisesti maaseutualueilla ja vähemmän kehittyneissä maissa. Näiden teknologioiden kehittämisellä on siten suora vaikutus köyhyyden torjuntaan.

4.6

Jotta 5G-verkot voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti, Euroopan unioni on luonut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/1972 (5) (42, 43 ja 44 artikla) sääntelykehyksen, jolla tehdään näiden verkkojen kehittämisen kannalta olennaisten laitteiden ja infrastruktuurin asentamisesta tietyn omaisuuden yhteyteen helpompaa sähköisen viestinnän operaattoreille. Kansalaisyhteiskunta seuraa tämän säännöksen tulkintaa, jotta direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei johda perustuslain vastaisiin poikkeuksiin kansalaisten omistusoikeuksien takaamisen osalta.

5G-ekosysteemin vaikutus ympäristöön

4.7

Eräät kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat tuoneet esiin uusien 5G-verkkojen mahdollisia ympäristövaikutuksia. Osa niiden väitteistä liittyy ympäristövaikutusten arviointia koskevien säännösten riittämättömyyteen tai 5G-verkkoinfrastruktuurin energiajalanjäljen pienentämistä tai elektronisen jätteen kierrätyksen edistämistä koskevien mekanismien ja toimenpiteiden epäasianmukaisuuteen (6).

4.8

Jotta 5G:n ympäristö- ja ilmastovaikutuksia voidaan arvioida asianmukaisesti, viranomaisten on otettava huomioon muun muassa kasvihuonekaasupäästöt (7), kriittisten raaka-aineiden saatavuus ja kulutus, kaikkien esineiden internetiin liitettyjen ja sen sisällä käytettävien esineiden käyttämän energian määrä (ja lähteet) sekä langattomien tietojen kuljettamiseen, tietojen keskittämiseen ja kauttakulkupisteisiin käytetyn energian määrä (ja lähteet).

4.9

5G:n käyttöönoton ja esineiden internetin myötä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (e-waste) luokkaan (8) tulee miljardeja uusia 5G-verkkoelementtejä ja kotitaloustavaroita (elektroniset tavarat ja kodinkoneet, välineistö jne.), mikä on otettava huomioon kiertotalouden käsitteen sekä jätteettömyyspolitiikan yhteydessä.

Huoli 5G-verkkojen vaikutuksesta ihmisten terveyteen ja eläviin organismeihin

4.10

5G-teknologia tarjoaa valtavat mahdollisuudet parantaa ihmisten terveyttä. Tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin kehittäminen ja 5G:n käyttöönotto nopeuttavat etälääketieteen kehitystä muun muassa esineiden internetin avulla. 5G mahdollistaa monimutkaisten leikkausten tekemisen etäyhteyksien avulla, mikä parantaa huomattavasti laadukkaan sairaanhoidon saatavuutta erityisesti niille, joilla ei ole varaa matkustaa ulkomaille saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

4.11

Etälääketieteen kehittäminen on erityisen tärkeää pandemia-aikoina, jolloin mahdollisuudet saada kiinteitä terveydenhuollon palveluita vähenevät huomattavasti. Lisäksi 4G-teknologia on mahdollistanut teleradiologian kehittämisen. Tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuri on mahdollistanut potilaiden etädiagnosoinnin (MRI, CT) ja laadukkaan terveydenhuollon palvelun sijainnista riippumatta. 5G-teknologian myötä tämä prosessi kehittyy edelleen, jolloin ihmisten on helpompi päästä etädiagnosoinnin ja suorien etähoitopalveluiden piiriin.

4.12

Toisaalta viimeisten 20 vuoden nopea teknologinen kehitys on johtanut sähkömagneettisten kenttien lisääntymiseen ja epäsuorasti lisääntyneeseen saastumiseen tämän sähkömagneettisen saasteen vuoksi. Sähkömagneettisen saasteen vaikutuksiin on puututtava soveltaen näyttöön perustuvaa tarkastelutapaa todellisen riskin arvioimiseksi.

4.13

Yliherkkyys sähkömagneettiselle säteilylle eli sähköyliherkkyys on sairaus, jonka Euroopan parlamentti (9), ETSK (10) ja Euroopan neuvosto (11) ovat tunnustaneet. Siitä kärsivät monet ihmiset, ja 5G:n (joka vaatii paljon tiiviimmän sähköisen verkon) käyttöönoton myötä tätä yliherkkyyttä saattaa esiintyä entistä useammilla.

4.14

Maailmanlaajuisesti on tehty tutkimuksia, joissa on todettu, että sähkömagneettisen säteilyn biologiset vaikutukset eivät aiheuta terveysriskejä, jos kansallisia tai ICNIRP:n standardeja noudatetaan. Toisaalta 1970-luvulta nykyhetkeen saakka (12) on tehty myös tutkimuksia, joissa on päätelty ihmisten terveydelle aiheutuvan vaaroja (13).

4.15

Euroopan komission ja Yhdysvaltojen telehallintoviraston (FCC) (14) vuosina 2019 ja 2020 tuottamissa raporteissa, jotka käsittelivät huolta ihmisten pitkäaikaisesta altistumisesta 5G-teknologian tuottamille sähkömagneettisille kentille, todettiin, ettei ole olemassa vankkaa tai uskottavaa tieteellistä näyttöä terveysongelmista, jotka johtuvat altistumisesta matkapuhelimista vapautuvalle radiotaajuusenergialle.

4.16

Maailman terveysjärjestö luokitteli vuosia sitten radiotaajuuksilla tuotetun sähkömagneettisen kentän mahdolliseksi karsinogeeniksi. Sen nykyinen kanta on samanlainen kuin EU:n ja Yhdysvaltojen viranomaisten. 5G-verkkojen käyttöönoton myötä se ilmoitti kuitenkin vuonna 2022 tekevänsä uuden arvioinnin radiotaajuusspektrin (3 kHz – 3 000 GHz) (15) sähkömagneettisten kenttien riskeistä.

4.17

Euroopan neuvoston 27 päivänä toukokuuta 2011 sähkömagneettisten kenttien mahdollisista vaaroista ja niiden ympäristövaikutuksista (The potential dangers of electromagnetic fields and their effect on the environment) antaman päätöslauselman 1815 lopullisessa versiossa varoitetaan sähkömagneettisen saastumisen vaikutuksesta ihmisten terveyteen, ja se sisältää joukon yleisiä ja erityisiä suosituksia johdonmukaisesta keskipitkän ja pitkän aikavälin lähestymistavasta matkapuhelinliikenteen lisääntymisestä aiheutuviin haasteisiin. Asiakirjassa korostetaan tarvetta toteuttaa kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet sähkömagneettisille kentille altistumisen vähentämiseksi noudattaen ALARA-periaatetta (16), jota on sovellettava, kun ionisoivaa säteilyä esiintyy.

4.18

Eräissä tutkimuksissa esitetään päätelmiä, että matkapuhelinten ja langattomien viestintäinfrastruktuurien säteilyn vaikutukset (myös muut kuin lämpöpäästöt) saattavat aiheuttaa ihmisille terveysriskejä hermoston ja lisääntymiskyvyn osalta tai syöpäsairauksien ja DNA:n vahingoittumisen muodossa (17). Asianomaiset laitokset katsovat kuitenkin omien arviointinsa ja menetelmiensä perusteella, että matkapuhelinten ja langattoman viestintäinfrastruktuurin säteily on turvallista ihmisille.

4.19

Kuten edellä mainittiin, on tutkimuksia, joissa on tutkittu sähkömagneettisen säteilyn vaikutusta ihmisten ja eläinten terveyteen. On kuitenkin saatu hyvin vähän selvyyttä ja vielä vähemmän tiedotettu siitä monimutkaisesta vaikutuksesta, jonka altistuminen ionisoimattomalle sähkömagneettiselle säteilylle saattaa aiheuttaa kasvistolle ja eläimistölle muuna kuin lämpövaikutuksena. Tunnetuimmissa tutkimuksissa viitataan pölyttäjiin ja lintuihin kohdistuviin merkittäviin ja välittömiin vaikutuksiin, mutta tiedemiehet ovat hyvin huolissaan sähkömagneettisten päästöjen pitkän aikavälin vaikutuksista eläviin ekosysteemeihin.

ICNIRP:n (18) ohjeisiin liittyvät väitteet

4.20

Euroopan komissio ja valtaosa kansallisista hallituksista ympäri maailmaa käyttää Kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean (ICNIRP) ohjeita asettaessaan rajoituksia yleisön altistumiselle sähkömagneettiselle kenttäsäteilylle. Vuonna 2020 päivitetyissä ja julkaistuissa ICNIRP:n ohjeissa otettiin huomioon myös säteen muotoilu ja taajuudet – parametrit, jotka koskevat erityisesti 5G:tä, mutta taajuuksien koostamista ja yhteenliittymien tihenemistä ei otettu huomioon.

4.21

Huolimatta siitä, että ICNIRP kertoo huomattavan seikkaperäisesti tieteellisistä menetelmistä, joita se käyttää suojeluohjeiden laatimiseen, se toteaa ainoastaan sähkömagneettisen säteilyn aiheuttamat lämpövaikutukset mahdollisesti haitallisiksi.

4.22

Euroopan parlamentin toteuttamassa STOA-tutkimuksessa (19), joka on Euroopan neuvoston vuonna 2011 antamassa päätöslauselmassa 1815 esitettyjen suositusten mukainen, kannatetaan ennalta varautumisen periaatteen noudattamista, ICNIRP:n ehdottamien raja-arvojen uudelleentarkastelua ja teknisten ja hallinnollisten toimenpiteiden toteuttamista sähköisen viestinnän aiheuttaman sähkömagneettisen saastumisen vaikutusten vähentämiseksi.

4.23

Ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan vastuullisempi viestintäinfrastruktuurin arkkitehtuuri (antennien ja muiden erityislaitteiden sijoittelu), jotta huolehditaan siitä, että suurelle yleisölle tiedotetaan sähkömagneettisen saastumisen mahdollisista vaikutuksista ja heidän saatavillaan olevista vaihtoehdoista sähkömagneettiselle säteilylle altistumisen vaikutuksen vähentämiseksi, kehittämään sähkömagneettisten kenttien valvontakapasiteettia jne. EU:n ja jäsenvaltioiden varoja tulisi osoittaa syvällisempään monitieteelliseen tutkimukseen ja ihmisiin ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten arviointeihin sekä näiden tulosten levittämiseen kansalaisten ja päättäjien valistamiseksi.

5G-kyberturvallisuus – työkalut, toimenpiteet ja niiden tehokkuus

4.24

ETSK on jo korostanut monia kyberturvallisuuden haasteita lausunnossaan ”5G:n turvallinen käyttöönotto EU:ssa – EU:n välineistön täytäntöönpano” (20). 4G:n ratkaisemattomat kyberhaavoittuvuudet kärjistyvät 5G:ssä. Niitä on arkkitehtuurin, topologian ja protokollan teknisellä tasolla, kuten Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston kartoituksessa on ilmennyt (21). Näihin haavoittuvuuksiin ei verkko- ja tietoturva-alan yhteistyöryhmän raportin (22) mukaan ole vielä olemassa tehokkaita torjuntatoimenpiteitä.

4.25

Tiettyjen turvallisuusuhkien torjumiseksi EU:n olisi investoitava enemmän omien teknologioidensa rakentamiseen sekä teknologiateollisuuden ja -kehittäjien tukemiseen. Ennen kaikkea nämä toimet olisi räätälöitävä siten, että niillä kannustetaan eurooppalaisia pk-yrityksiä kehittämään turvallista ja luotettavaa 5G-infrastruktuuria.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta (EUVL L 179, 29.6.2013, s. 1).

(2)  https://ehtrust.org/environmental-health-trust-et-al-v-fcc-key-documents/

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta (EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7).

(4)  Asiakokonaisuus TEN/708 – (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 290).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36).

(6)  https://www.greenpeace.org/static/planet4-eastasia-stateless/2021/05/a5886d59-china-5g-and-data-center-carbon-emissions-outlook-2035-english.pdf

(7)  https://www.hautconseilclimat.fr/wp-content/uploads/2020/12/rapport-5g_haut-conseil-pour-le-climat.pdf

(8)  https://www.itu.int/en/ITU-D/Climate-Change/Pages/Global-E-waste-Monitor-2017.aspx

(9)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 2. huhtikuuta 2009 sähkömagneettisiin kenttiin liittyvistä terveyshaitoista (2008/2211(INI)), kohta 28. https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-6-2009-0216_FI.html

(10)  ETSK:n lausunto ”5G:n turvallinen käyttöönotto EU:ssa – EU:n välineistön täytäntöönpano” – asiakokonaisuus TEN/704 – (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 281).

(11)  Päätöslauselman 1815 (2011) lopullinen versio, 8.1.4 art. http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=17994

(12)  https://bioinitiative.org/updated-research-summaries/

(13)  Defence Intelligence Agency – Biological Effects of Electromagnetic Radiation (Radiowaves and Microwaves) [Sähkömagneettisen säteilyn biologiset vaikutukset (radio- ja mikroaallot)] – maaliskuu 1976.

(14)  Yhdysvaltojen kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat riitauttaneet FCC:n kannan tuomioistuimessa: https://ehtrust.org/eht-takes-the-fcc-to-court/

(15)  Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) radio-ohjesäännön mukaan.

(16)  As Low As Reasonably Achievable – ALARA-periaatetta käytetään vahvistettaessa ohjelmia ionisoivan säteilyn torjumiseksi.

(17)  Esimerkkinä mainittakoon eurooppalainen REFLEX-tutkimus (2004), jonka 12 akateemista oppilaitosta toteutti EU:n toimeksiannosta. Tutkimuksen kokonaisbudjetti oli yli 3 miljoonaa euroa ja Euroopan komission rahoitusosuus 2,059 miljoonaa euroa.

(18)  Kansainvälinen ionisoimattoman säteilyn komitea (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection).

(19)  https://www.home-biology.com/images/emfsafetylimits/EuropeanParliamentSTOA.pdf

(20)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 281.

(21)  https://www.enisa.europa.eu/publications/enisa-threat-landscape-report-for-5g-networks/at_download/fullReport

(22)  https://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=64468

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Seuraavan sukupolven kauppa ja kestävä kehitys – 15-kohtaisen toimintasuunnitelman uudelleentarkastelu”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/07)

Esittelijä:

Tanja BUZEK

Täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	ulkosuhteet
Hyväksyminen jaostossa	28.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon numero	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	236/2/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Kauppa tarvitsee oikeanlaiset toimintapoliittiset puitteet edistääkseen kasvua, säällisten työpaikkojen luomista ja kestävää kehitystä ja tukeakseen talouden kestäväpohjaista elpymistä covid-19-kriisistä, jotta yritykset kykenevät rakentamaan ja organisoimaan häiriytyneet toimitus- ja arvoketjunsa uudelleen. Vuosi 2021 on käännekohta pohdittaessa uudelleen EU:n harjoittamaa kaupan ohjausta, ja ETSK kannattaa sen avointa, kestävyysperiaatteiden mukaista ja määrätietoista uutta kurssia.

1.2

Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut ilmaisevat EU:n olevan sitoutunut ”arvoihin perustuvaan kauppaohjelmaan”, jolla edistetään samanaikaisesti taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää kehitystä. Puuttuminen vaatimusten noudattamatta jättämiseen ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten täytäntöönpanon parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä seikkoja korkealuokkaisten työelämää ja kestävää kehitystä koskevien normien saavuttamiseksi kauppapolitiikan välineiden avulla. EU:n olisi sekä kahdenvälisellä että maailmanlaajuisella tasolla määritettävä kunnianhimoisia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia vertailuarvoja sellaisten samanmielisten kauppakumppaneiden kanssa, jotka ovat valmiita edelläkävijöiksi.

1.3

ETSK suhtautuu myönteisesti 15-kohtaisen toimintasuunnitelman varhaiseen uudelleentarkasteluun ja odottaa, että se ylittää vuodelta 2018 peräisin olevan, puitteiltaan siilomaisen rakenteen rajoitukset. Koska kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut eivät kaikilta osin vastaa niihin liittyviä oikeudellisesti velvoittavia sitoumuksia, ETSK ehdottaa tavoitteiltaan kunnianhimoista uudelleentarkastelua, joka sisältää uudistetun seuraamukset mahdollistavan täytäntöönpanomallin, johon kuuluu tehokkaampi kansalaisyhteiskunnan toimesta tapahtuva seuranta, innovatiivisten välineiden soveltaminen ja kauppaa ja kestävää kehitystä nivovan vipuvaikutuksen voimistaminen. Tämän ”seuraavan sukupolven kaupan ja kestävän kehityksen kehyksen” on oltava olennainen osa EU:n kauppastrategiaa, jota sovelletaan sekä nykyisiin että tuleviin neuvotteluvaltuuksiin.

1.4

Uuden rakentaminen alkaa siilojen purkamisesta. Kaupan ja kestävän kehityksen yhdistelmän täytäntöönpanon ja sen valvonnan onnistuminen edellyttää toimijoiden vilkasta, järjestelmällistä ja yhteistyöhakuista vuorovaikutusta. Tämä tarkoittaa toimielinten ja kansainvälisten elinten keskinäistä ja ennen kaikkea niiden kaikkien yhteistä mielipiteidenvaihtoa sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa sekä sisäisten neuvoa-antavien ryhmien keskinäistä vaihdantaa. Kansainvälisen tason tunnustettuna elimenä Kansainvälisen työjärjestön ILO:n olisi osallistuttava seurantaan, joka koskee ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanoa vapaakauppasopimuksissa.

1.5

Isot ongelmat juontuvat usein aivan asioiden alkuvaiheisiin. ETSK korostaa, että on tärkeää varmistaa keskeisten kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia edeltävät sitoumukset tai kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun velvoittavat ja täytäntöönpanokelpoiset etenemissuunnitelmat sekä selkeästi aikataulutetut määräajat niiden ratifioinnille. Lajissaan ensimmäinen nykyisen mallin mukainen kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva noudattamisen valvontatapaus on osoittanut todeksi epäilyn, että epämääräinen terminologia ei vastaa tarkoitustaan.

1.6

Kaupan ja kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta ovat sidoksissa toisiinsa, eikä niitä saa käsitellä siiloittain. ETSK suhtautuu myönteisesti yritysten aktiiviseen rooliin pyrittäessä varmistamaan kestävä kauppa ja katsoo, että niillä on myönteinen rooli ilmastotoimien mahdollisuuksien edistämisessä, esimerkiksi puhtaan teknologian toimialoilla kiinnittäen erityistä huomiota pk-yrityksiin. Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa on syvennettävä yhteyksiä ILO:n antamaan monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevaan kolmikantaiseen periaatejulistukseen (MNE-julistus), jolla edistetään ILO:n yleissopimusten ratifiointia, sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) monikansallisille yrityksille, erityisesti toimitusketjussa operoiville, antamiin toimintaohjeisiin.

1.7

Käytäntöjen tehokas muutos edellyttää perinteisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen rajojen ylittämistä ja uusista poliittisista välineistä saatavaa suurta vipuvaikutusta. ETSK kehottaa myöntämään julkisia hankintoja ehdollistaen yrityksille maista, jotka noudattavat ILO:n keskeisiä normeja ja Pariisin sopimusta. Komitea perää lisäksi tavoitteiltaan kunnianhimoista EU:n lainsäädäntöä pakollisesta huolellisuusvelvoitteesta yhtenä keskeisenä rinnakkaistoimenpiteenä. Ulkomaisia sijoittajia olisi vaadittava noudattamaan huolellisuusvelvoitetta, ennen kuin ne saavat hyötyä kansainvälisestä investointisopimuksesta. Kestävällä pohjalla olevan kaupankäynnin aikaansaamiseksi toimenpiteitä olisi täydennettävä rahanpesun, verorikosten ja veronkierron vastaisilla toimilla sekä korruption torjunnalla.

1.8

Kestävän kehityksen on heijastettava kehityskulkuja ja edistettävä niitä ja pidettävä työ- ja ympäristönormit asialistalla yhtä korkealla. Vihreän kehityksen ohjelma, kiertotaloutta koskevat aloitteet ja nk. hiilirajamekanismi (Carbon Border Adjustment Mechanism, CBAM) täydentävät asiaankuuluvia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia aiheita, kuten kysymys biologisesta monimuotoisuudesta on jo tehnyt. Konkreettisten velvoitteiden asettamiseksi on ympäristösitoumuksista siirryttävä kansainvälisiin normeihin.

1.9

Täytäntöönpanossa ei ole olemassa patenttiratkaisua, mutta aivan aluksi on tehostettava täytäntöönpanokelpoisuutta. ETSK on jo kauan toivonut, että asiantuntijapaneelimekanismi laaditaan uuteen kuosiin, johon sisältyy mahdollisuus määrätä taloudellisia sakkorangaistuksia tai muita seuraamuksia ja jossa sisäisille neuvoa-antaville ryhmille annetaan aktiivinen rooli mekanismin aktivoinnissa. EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus voisi toimia mallina asetettaessa etusijalle tasapuoliset toimintaedellytykset ja kestävyysperiaatteet niin yritysten kuin työntekijöiden eduksi.

1.10

EU:n kauppakumppanit ovat äskettäin antaneet esimerkkiä avoimesta ja epäsovinnaisesta ajattelusta uusien kauppapolitiikan välineiden saralla. EU:n olisi sovellettava innovatiivista lähestymistapaa työriitojen ratkaisuun ja harkittava tullietuuskohtelun keskeyttämistä yrityksiltä, jotka rikkovat sopimusperusteisia kansainvälisiä normeja. Asteittain kehkeytyvän taloudellisen yhteyden luomiseksi ETSK kannattaa vaiheittaista tariffialennusta, jota sovelletaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten täytäntöönpanoon kumppanimaissa ja joka voidaan peruuttaa, jos sääntöjä rikotaan.

1.11

Ilman kansalaisyhteiskuntaa ei ole kestävää kehitystä. Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien perustaminen ei ollut mikään itseisarvo. Jotta niihin voidaan suhtautua vakavasti, ne tarvitsevat tietoa, resursseja ja mahdollisuuden neuvoa osapuolia täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa sekä vahvempaa institutionaalista kehystä. Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien rinnalle ETSK kehottaa ottamaan uudelleen käyttöön vapaakauppasopimuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän.

1.12

ETSK on yksi sisäisten neuvoa-antavien ryhmien vankimmista puolestapuhujista ja tukee niiden työtä jatkossakin. Keskustelut sisäisten neuvoa-antavien ryhmien vahvistamisesta ovat viime aikoina tiivistyneet, ja ETSK kannustaa Euroopan komissiota ja muita sidosryhmiä (1) työskentelemään yhdessä sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kokoonpanon, työn organisoinnin, niiden tehtäväkentän ja valvontamekanismeissa täyttämän roolin sekä institutionaalisten kanavien parantamiseksi, kuten käsillä olevan lausunnon tekstijaksossa 5 esitetään yksityiskohtaisesti.

2.   Taustaa

2.1

Aktiivisen kauppapolitiikan pitää viedä kestävää kehitystä konkreettisesti eteenpäin ja sen täytyy hyödyttää yrityksiä, työntekijöitä, kuluttajia ja ihmisiä yleisesti edellyttäen, että sillä luodaan uusia mahdollisuuksia markkinoilla, ihmisarvoista työtä ja tasapuoliset toimintaedellytykset. Siihen kuuluu myös luontaisia riskejä, joita voidaan supistaa vain osallistavalla kauppapolitiikalla, jossa kansalaisyhteiskunta, sidosryhmät ja suuri yleisö saavat ilmaista huolensa.

2.2

ETSK on jo pitkään vaatinut kestävän kehityksen ottamista yhdeksi kauppapolitiikan johtavista periaatteista, sillä kaupan täytyy vaikuttaa ratkaisevalla tavalla YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tämänvuotinen uusi EU:n kauppastrategia luo puitteet tuleviksi vuosiksi. ETSK antoi suosituksia kauppaan liittyvistä näkökohdista erillisessä lausunnossa (2), jossa komitea ilmaisee tyytyväisyytensä kestävän kehityksen painottamiseen ja kehottaa vahvistamaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja kunnianhimoisesti ja panemaan ne tehokkaasti täytäntöön.

2.3

Käsillä oleva lausunto perustuu ETSK:n aiempaan työhön, ja siinä esitetään kansalaisyhteiskunnan arvio nykyisestä lähestymistavasta. Lausuntoa toivotaan hyödynnettävän meneillään olevassa kaupan ja kestävän kehityksen uudelleentarkastelussa. Siinä esitetään innovatiivinen ja ajantasainen keinovalikoima, jonka avulla kaupasta saadaan EU:n kestävän kehityksen arvojen mukaista tulosta: kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut tulevia sukupolvia varten.

3.   Kauppa ja kestävä kehitys: arvoihin perustuva EU:n kauppaohjelma

3.1

Sisällyttämällä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut järjestelmällisesti vapaakauppasopimuksiinsa EU korostaa olevansa sitoutunut ”arvoihin perustuvaan kauppaohjelmaan”, jolla edistetään samanaikaisesti taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää kehitystä. Puuttuminen vaatimusten noudattamatta jättämiseen ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten täytäntöönpanon parantaminen ovat ratkaisevan tärkeitä seikkoja korkealuokkaisten työelämää ja kestävää kehitystä koskevien normien saavuttamiseksi kauppapolitiikan välineiden avulla.

3.2

Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut tulivat ensimmäistä kertaa mukaan EU:n ja Etelä-Korean vapaakauppasopimuksen myötä vuonna 2011. Silloin ne olivat vielä muodoltaan melko yksinkertaisia, mutta niitä on kehitetty sittemmin edelleen kaikissa seuraavissa EU:n solmimissa vapaakauppasopimuksissa. Niihin kuuluu pelkästään konsultatiivinen riitojenratkaisumekanismi ja sisäiset neuvoa-antavat ryhmät kansalaisyhteiskunnan harjoittamaa institutionalisoitua seurantaa varten. Niissä on sitoumuksia työelämää ja ympäristöä koskevien monenvälisten sopimusten noudattamisesta ja siitä, että osapuolia estetään höllentämästä tai madaltamasta työ- ja ympäristönsuojelun vaatimuksia kaupan ja investointien houkuttelemiseksi. Nämä kahdenväliset vuoropuhelu- ja yhteistyöfoorumit voivat myös toimia areenoina, joilla edistetään kestävää kauppaa koskevaa monenvälistä toimintaohjelmaa.

3.3

Vaikka EU on ryhtynyt toimiin saattaakseen kestävän kehityksen kauppapoliittisten tavoitteidensa ytimeen, nykyiset neuvottelut eivät ole vastanneet tätä tavoitetta. Kaupan ja kestävän kehityksen uudelleentarkastelussa on luovuttava aiheelle vanhastaan varatusta ”epävirallisen asiakirjan” asemasta, avarrettava ja terävöitettävä ajattelua, ja EU:n kauppastrategian olennaisena osana sitä on sovellettava myös parhaillaan neuvoteltaviin sopimuksiin, ja se on sisällytettävä tarkistettuihin neuvotteluvaltuuksiin.

4.   15-kohtainen toimintasuunnitelma arvioitavana

4.1

Euroopan parlamentti, ETSK ja suuri joukko sidosryhmiä osallistuivat voimistuvaan julkiseen keskusteluun kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan EU:n lähestymistavan tehokkuudesta. Keskustelun kuitenkin katkaisi Euroopan komission vuoden 2018 alkupuolella käynnistämä 15-kohtainen toimintasuunnitelma. Se on jaettu neljään pääjaksoon, ja se asetti rajoitetut ja ”siilomaiset” puitteet kaupan ja kestävän kehityksen alan tapahtumille viimeksi kuluneina vuosina. Näitä puitteita arvioidaan seuraavassa tulostensa ja puutteidensa valossa.

Yhteistyö

4.2

Kumppanuus jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa: Kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä Euroopan komission asiantuntijaryhmä on vahvistanut yhteyttä jäsenvaltioihin. Sen oman rakenteen vuoksi prosessissa menetetään kuitenkin huomattavasti arvokasta asiantuntemusta ja tietoa. Ryhmän tekemä työ ansaitsee sen, että havainnoista ja suosituksista viestitään paremmin, mikä edellyttää myös entistä vahvempia ja säännöllisempiä yhteyksiä sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin ja ETSK:hon. Kauppapolitiikan pääosaston toimintaa on laajennettava jäsenvaltioissa kauppaa ja kestävää kehitystä pääasiallisesti käsitteleviin yksiköihin. Tämä voitaisiin järjestää ottamalla omien verkostojensa osalta mukaan muita asiaankuuluvia pääosastoja, kuten työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto ja ilmastotoimien pääosasto ja työskentelemällä kansainvälisten organisaatioiden kanssa tähän informaatio- ja palautevirtaan liittyen. Kun Euroopan parlamentille tiedotetaan kaupan ja kestävän kehityksen kannalta merkittävistä asioista, sisäisten neuvoa-antavien ryhmien on oltava tasavertaisesti osallisina, eikä tiedottaminen saa tapahtua suljetuin ovin. Euroopan parlamentilla on oltava oma roolinsa kaupan ja kestävän kehityksen seurannassa ja täytäntöönpanossa, ja sille on tiedotettava kokonaisvaltaisesti kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevän alakomitean ja muiden asiaankuuluvien yhteisten hallintoelinten päätöksistä. Se on myös osallistettava päätöksentekoon. Tämä on erityisen tärkeää tasavertaisten toimintamahdollisuuksien mekanismin toteuttamiseksi EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksen yhteydessä.

4.3

Työskentely kansainvälisten järjestöjen kanssa: ETSK kannattaa ennakoivampaa ja järjestelmällisempää lähestymistapaa ja kehottaa ottamaan ILO:n kaltaiset kansainväliset elimet mukaan myös vapaakauppasopimuksia koskeviin neuvotteluihin ja sopimusten täytäntöönpanoon kauttaaltaan, myös etenemissuunnitelmien kaikkiin vaiheisiin. ILO:lla voisi olla keskeinen rooli täytäntöönpanon valmisteluvaiheessa ja sen varhaisessa vaiheessa, kuten Vietnamin kanssa tehdyn sopimuksen ratifiointi osoittaa. Euroopan komission, ILO:n ja ETSK:n tiiviimmän yhteistyön edellyttäminen on ratkaisevan tärkeää laadittaessa ILO:n teknistä apua ja valmiuksien kehittämishankkeita kumppanimaissa. Toiminnan on kuljettava käsi kädessä ILO:n tiiviimmän integroinnin ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien seurantatehtävän kanssa, ja työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston vuotuiset korkean tason kokoukset voitaisiin avata ETSK:n ja mahdollisesti sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puheenjohtajille. Näyttää siltä, että monenvälisiä ympäristösopimuksia koskevaa toimintatapaa ei ole selvitetty tarpeeksi. Sitä voitaisiin laajentaa muihin asiaankuuluviin kansainvälisiin järjestöihin, kuten OECD:hen, sekä Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon, joiden merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamisessa kasvaa.

Kansalaisyhteiskunnan, myös työmarkkinaosapuolten, osallistuminen täytäntöönpanoon

4.4

Edistetään kansalaisyhteiskunnan, myös työmarkkinaosapuolten, roolia seurannassa: ETSK suhtautuu myönteisesti EU:n kumppanuusvälinettä koskevaan hankkeeseen, jonka avulla voidaan rahoittaa muutamien EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien jäsenten osallistumista kokouksiin ja säilyttää ryhmien poliittinen riippumattomuus. Komitea kehottaa Euroopan komissiota uudistamaan rahoituksen ja tekemään sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa yhteistyötä sen suunnittelussa. Komitea suosittelee, että lisätään joustavuutta tulevassa logistisessa ja teknisessä tuessa. Videokokouksilla voidaan täydentää kasvotusten pidettäviä kokouksia, joskaan ei korvata niitä. Tulevan rahoituksen pitäisi kattaa vuotuiset tapaamiset, joihin kaikkien sisäisten neuvoa-antavien ryhmien jäseniä kokoontuu keskustelemaan monialaisista kauppaa ja kestävää kehitystä koskevista kysymyksistä. Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien täydet toimintamahdollisuudet edellyttävät taloudellisten resurssien lisäksi rakenteellisiin ja organisatorisiin haasteisiin puuttumista. Tätä kysymystä käsitellään tekstijaksossa 5.

4.5

Laajennetaan kansalaisyhteiskunnan, myös työmarkkinaosapuolten, toiminta-alaa koko vapaakauppasopimukseen: ETSK on pitkään ja hartaasti suositellut, että sisäiset neuvoa-antavat ryhmät kutsutaan antamaan neuvontaa kaikista EU:n kauppasopimusten näkökohdista mutta keskittyen erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten täytäntöönpanoon sekä vaikutukseen, joka kaupalla on kestävään kehitykseen laajemmin. Tätä uutta soveltamisalaa testataan ensin kertaa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppaa ja yhteistyötä koskevassa sopimuksessa. ETSK ehdottaa nykyisten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien toiminta-alan laajentamista kaikissa voimassa olevissa vapaakauppasopimuksissa tarkistamalla sopimustekstejä tai yhdenmukaistamalla käytänteitä ryhmien työjärjestyksessä.

4.6

Toteutetaan toimia vastuullisen liiketoiminnan puolesta: ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että elinkeinoelämä pyrkii aktiivisesti varmistamaan kestävyysperiaatteiden mukaisen kaupankäynnin, sekä Euroopan komission sitoumukseen edistää vastuullista liiketoimintaa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei ETSK:ta tai asiaankuuluvia sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä ole kutsuttu mukaan hankkeiden valvontaan OECD:n ja ILO:n kanssa. Euroopan komission pitäisi kehittää indikaattoreita, joilla voidaan arvioida hankkeiden konkreettisia tuloksia valistustoimien lisäksi, ja ottaa käyttöön entistä kohdennetumpi ja perusteellisempi uudelleentarkastelu koko toimitusketjujen mitalta.

Toteutus

4.7

Maakohtaiset painopisteet: ETSK on samaa mieltä strategisesta ja entistä kohdennetummasta toimintamallista. Kumppanimaiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja jopa yhteen ja samaan alueelliseen sopimukseen kuuluvien piirissä, esimerkkinä EU–Keski-Amerikka-sopimus. Painopisteiden asettamisessa ja arvioinnissa on ennakoivasti ja prosessin eri vaiheissa pyrittävä kuulemaan kansalaisyhteiskuntaa erityisesti sisäisten neuvoa-antavien ryhmien myötävaikutuksella. Kauppapolitiikan pääosaston ja EU:n edustustojen maantieteellisten yksiköiden olisi tehostettava vuorovaikutusta sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa mielipidepanosten saamiseksi ja järjestelmällisen palautteen antamiseksi. Tämä edellyttää, että Euroopan komission edistymistä tai taantumista näiden painopisteiden suhteen arvioidaan säännöllisesti.

4.8

Määrätietoinen noudattamisen valvonta: Etelä-Korean työmarkkinakiistatapauksesta on saatu tärkeää oppia. Ensinnäkin Euroopan komission on toimittava ennakoivammin ja nopeammin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien riitojenratkaisumenettelyjen käynnistämisessä ja annettava sisäisille neuvoa-antaville ryhmille aktiivinen rooli. Toiseksi on tärkeää, että paneeleissa on kansainvälisen työoikeuden asiantuntijoita ja että ILO:ta kuullaan järjestön juridiikasta ja sitovista tulkinnoista. Kolmanneksi paneelin raportissa vahvistetaan tarve laatia sitovia etenemissuunnitelmia, joiden noudattamatta jättämisestä voidaan määrätä seuraamuksia, sekä asettaa selkeät määräajat ILO:n yleissopimusten ratifioinnille. Epämääräinen maininta ”jatkuvasta ja hellittämättömästä pyrkimisestä” jättää osapuolille liikaa tulkinnanvaraa. Vaikka Korea ratifioi kolme neljästä puuttuvasta ILO:n yleissopimuksesta (ei yleissopimusta C105 pakkotyön poistamisesta), on vielä epäselvää, pannaanko Korean lainsäädännön muutoksilla täytäntöön yleissopimusten C29, C87 ja C98 määräykset kaikilta osin. Asia jää näin ollen avoimeksi, ja ETSK toistaa painokkaasti kehotuksensa jatkotoimiin ryhtymisestä. Vaatimusten noudattamisessa on kuitenkin ongelmia muuallakin kuin kumppanimaissa. ETSK panee huolestuneena merkille, että EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa ei näy olevan välineitä tinkimättömään noudattamisen valvontaan.

4.9

Kannustetaan keskeisten kansainvälisten sopimusten varhaiseen ratifiointiin: ETSK kannattaa keskeisten kansainvälisten yleissopimusten ratifiointia ennen vapaakauppasopimuksen tekemistä ja allekirjoittamista, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman paljon neuvotteluteknistä ja diplomaattista vaikutusvaltaa. Vietnam on viimeisin tapaus, joka osoitti tämän etenemistavan myönteiset vaikutukset, kun maa ratifioi ILO:n yleissopimuksen C98 ja yleissopimuksen C105. Yleissopimuksen C87 ratifioinnissa ei ole kuitenkaan edistytty. ETSK korostaakin, että on tärkeää varmistaa keskeisten kansainvälisten sopimusten ratifiointia edeltävät sitoumukset tai kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun velvoittavat ja täytäntöönpanokelpoiset etenemissuunnitelmat sekä selkeät määräajat niiden ratifioinnille.

4.10

Arvioidaan kaupan ja kestävän kehityksen täytäntöönpanon tehokkuutta: ETSK on samaa mieltä siitä, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun täytäntöönpanoa on tarkasteltava ja arvioitava säännöllisesti. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sisäisten neuvoa-antavien ryhmien työn suhteellista näkymättömyyttä ja sitä, että niiden suositukset sivuutetaan näissä prosesseissa, etenkin vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa. Tulevissa kertomuksissa olisi otettava aiempaa paremmin huomioon sisäisten neuvoa-antavien ryhmien työohjelmat ja kumppanitahojen sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa annetut yhteiset julkilausumat. ETSK pitää erityisen valitettavana sitä, ettei nykyisistä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevista luvuista ole vieläkään onnistuttu tekemään tehokkaan täytäntöönpanon mahdollistavia. Kanadan kanssa tehdyn laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) tapauksessa ETSK, EU:n sisäinen neuvoa-antava ryhmä ja Kanadan sisäiset neuvoa-antavat ryhmät olivat toistuvasti kehottaneet etenemään päättäväisesti varhaisessa vaiheessa toteutettavan uudelleentarkastelun suhteen. Osapuolet olivat näet yhteisessä tulkitsevassa välineessä (Joint Interpretative Instrument, JII) sitoutuneet tekemään kyseisen uudelleentarkastelun, jotta työelämää ja ympäristöä koskevien määräysten noudattamista pystytään valvomaan tehokkaasti. Molempien osapuolten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien olisi päästävä osallistumaan tiiviisti tähän uudelleentarkasteluprosessiin.

4.11

Täytäntöönpanoa koskeva käsikirja: ETSK suhtautuu myönteisesti täytäntöönpanoa koskevien käsikirjojen laatimiseen, jotta vapaakauppasopimusten mukaiset kumppanitahot pystyvät ymmärtämään paremmin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia sitoumuksia ja saavat niiden toteuttamista ohjaavia suuntaviivoja. Työelämää koskevissa seikoissa työmarkkinaosapuolet on katsottava keskeisiksi kumppaneiksi kentällä. Virallisissa vertailutietokannoissa on mentävä paljon pidemmälle kuin sopimuksen sanamuodossa, ja niissä on keskityttävä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten täytäntöönpanon tosiasialliseen tasoon.

4.12

Tehostetaan resursseja: EU:n tulisi kohdistaa osa kauppaa tukevan kehitysavun resursseistaan EU:n ulkopuolisten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumisen ja valmiuksien kehittämisen tukemiseen kestävää kauppaa ja kestäviä investointeja koskevien toimien alalla.

4.13

Ilmastotoimet: Jos kauppa ei ole ilmastopolitiikan veturi, sen tulisi kuitenkin olla osaltaan mahdollistamassa maailmanlaajuista ilmasto-ohjelmaa, ja liiketoiminnalla voi olla myönteinen rooli puhtaan teknologian alan ja erityisesti pk-yritysten toimintamahdollisuuksien edistämisessä. Pariisin sopimuksen asettaminen olennaiseksi tekijäksi kaikissa tulevissa kattavissa kauppasopimuksissa, mikä tarkoittaa sopimusten toteuttamisen keskeyttämistä, mikäli kyseisiä vaatimuksia ei noudateta, on myönteinen askel, jota olisi laajennettava kattamaan ILO:n perustavanlaatuiset ja ajantasaiset yleissopimukset.

4.14

Kauppa ja työ: ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin kuuluvien työelämään liittyvien seikkojen soveltamisalaa on laajennettu, ja kannustaa päivittämään sitoumuksia edelleen. Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevilla luvuilla on oltava syvempi yhteys ILO:n antamaan monikansallisia yrityksiä koskevaan julistukseen ja monikansallisia yrityksiä koskeviin OECD:n suuntaviivoihin. Euroopan komission pitäisi edistää monikansallisia yrityksiä koskevassa julistuksessa mainittujen ILO:n yleissopimusten ratifiointia. Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tulevassa kehityksessä on aina otettava huomioon EU:n ajantasainen lainsäädäntö, erityisesti yritysten kestävä hallintotapa ja pakollinen huolellisuusvelvoite. Jotta kuitenkin saadaan aikaan muutoksia käytännössä, nämä sitoumukset edellyttävät aloitteellisempaa noudattamisen valvontaa ja tehokkaampaa täytäntöönpanoa.

Avoimuus ja viestintä

4.15

Lisää avoimuutta ja parempaa viestintää: ETSK korostaa kaikkien toimielinten ja sidosryhmien tavoin avoimuuden ja viestinnän merkitystä. Kattavien pöytäkirjojen julkaiseminen on hyödyllinen lähtökohta kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle. Kansalaisyhteiskuntien vuoropuhelukokoukset ovat tärkeä kanava, mutta niitä on parannettava, jotta jatkotoimista saadaan järjestelmällisempiä. Siksi ETSK suosittaa siilojen purkamista ja huolehtimista siitä, että viestinnän kanavat vahvistavat toisiaan – Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan piirissä.

4.16

Aikasidonnainen vastaus kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lausuntoihin: ETSK suhtautuu myönteisesti vuonna 2020 perustettua valitusjärjestelmää palvelevan keskitetyn asiointipisteen luomiseen ja erityisesti siihen, että yksinomaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia valituksia on käsittelemässä kauppasopimusten valvojan alainen erityisyksikkö. Sen tehokkuutta on vielä liian aikaista arvioida, mutta ETSK odottaa mekanismin muotoutuvan jatkuvasti niin, että se osallistaa kansalaisyhteiskunnan ja noudattaa sen suosituksia.

5.   Seuraavan sukupolven kauppa ja kestävä kehitys

5.1

Vuoden 2018 toimintasuunnitelman jälkeen kaupan maailma on muuttunut, ja niin on tehnyt myös kaupasta ja kestävästä kehityksestä käytävä keskustelu. Vihreän kehityksen ohjelma on yleinen poliittinen tavoite myös EU:n kauppaohjelman kannalta. Institutionaaliset toimijat, kuten Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot, ovat lisänneet vaatimuksiaan tavoitteiltaan kunnianhimoisesta uudistuksesta kaupan ja kestävän kehityksen alalla. Covid-19-pandemia on häirinnyt kauppavirtoja ennennäkemättömällä tavalla ja paljastanut globaaleissa toimitus- ja arvoketjuissa merkittäviä ongelmia, jotka usein kytkeytyvät kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten noudattamatta jättämiseen. Laatuaan ensimmäinen kauppaan ja kestävään kehitykseen liittyvä riitojenratkaisutapaus pani nykyisen järjestelmän institutionaalisen valmiuden koetteelle. Uusi EU:n kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvova virkamies toi tullessaan suuria odotuksia kohdentamisesta, resursseista ja uusista lainsäädäntövälineistä, jotta kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat sitoumukset voitaisiin panna paremmin täytäntöön ja valvoa niiden noudattamista tehokkaammin. Samaan aikaan EU:n kauppakumppanit, kuten Kanada ja Yhdysvallat, ovat ottaneet omissa vapaakauppasopimuksissaan käyttöön vahvoja täytäntöönpanovälineitä tai, kuten Uuden-Seelannin tapauksessa, tehneet EU:n kanssa käymissään kauppaneuvotteluissa tavoitteiltaan kunnianhimoisia ehdotuksia tarkoituksena varmistaa, että kauppa toimii kaikkien hyväksi.

5.2

Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevassa keskustelussa ei ole kyse pelkästään arvoista vaan myös selviytymisestä sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. ETSK kannattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja tukee EU:n pyrkimyksiä edistää kestävän kehityksen asiaa monenvälisellä tasolla. Komitea kehottaa luomaan strategisia liittoumia keskeisten kauppakumppanien kanssa ensisijaisissa kysymyksissä, kuten hiilivuotoasiassa tai due diligence -prosessissa. Se toteaa uudelleen, että EU:n on johdettava Maailman kauppajärjestön (WTO) kunnianhimoista uudistusta ja rikottava tabuja mm. kaupan sosiaalisten näkökohtien osalta. ETSK on ilmaissut suhtautuvansa positiivisesti Yhdysvaltojen äskettäiseen ehdotukseen puuttua kalastusaluksissa harjoitettavan pakkotyön maailmanlaajuiseen ongelmaan meneillään olevissa WTO:n kalastusalan tukia koskevissa neuvotteluissa ja todennut pitävänsä sitä myönteisenä uudelleenajatteluna (3).

5.3

ETSK on jatkuvasti kehottanut laatimaan ytimekkäämmät kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevät luvut, koska komitea katsoo, ettei 15-kohtaisella toimintasuunnitelmalla ole saatu kylliksi aikaan. Kauppapolitiikan uudelleentarkastelussa 2021 puolestaan harkitaan lisätoimia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tehokasta täytäntöönpanoa ja sen valvontaa varten. Niihin kuuluu muun muassa mahdollisuus määrätä seuraamuksia säännösten noudattamatta jättämisestä.

5.4

Nyt on kertynyt riittävästi kokemuksia ja oppia, jotta nykyistä toimintamallia on mahdollista tarkastella uudelleen, ja ETSK ehdottaa, että omaksutaan uusi tapa hahmottaa aloitteita tarkoituksena muokata kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja, jotta niistä saadaan kaikilta osin oikeudellisesti sitovien velvoitteidensa mittaiset. Tässä keskustelussa on pidettävä ympäristöä ja työelämää koskevat normit yhtä tärkeällä sijalla, kun on kyse täytäntöönpanon ja sen valvonnan edistämisestä.

Toimintapoliittiset välineet, joilla vauhditetaan kaupan ja kestävän kehityksen yhdistelmän täytäntöönpanoa

5.5

Ranska ja Alankomaat julkaisivat toukokuussa 2020 epävirallisen asiakirjan, jossa kehotetaan EU:ta kehittämään kaupan vaikutusten sosioekonomisten näkökohtien analyysiään ja nostamaan tavoitetasoaan kaupan ja kestävän kehityksen välisen yhteyden osalta kaikissa sen ulottuvuuksissa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman valossa (4). ETSK suhtautuu myönteisesti analyyttisempään ajattelutapaan kauppavaikutuksiin nähden ja kannattaa painokkaasti suositusta kannustaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten tehokkaaseen täytäntöönpanoon alentamalla asteittain tulleja, mukaan lukien mahdollisuus peruuttaa tietyt tullinimikkeet, jos määräyksiä rikotaan myöhemmin, ja selventää ehtoja, jotka maiden on täytettävä nauttiakseen näitä alennuksia.

5.6

ETSK kannustaa lisäksi selvittämään rinnakkaistoimenpiteitä perinteisten kaupan keinovalikoimien ulkopuolelta. Ne auttaisivat saamaan aikaan todellisen muutoksen kentällä. EU:n olisi annettava pakollista huolellisuusvelvoitetta koskeva tavoitteiltaan kunnianhimoinen EU:n direktiivi. Siinä todettaisiin vastuu voimassa olevien normien perusteella ja tarjottaisiin selkeä ja turvallinen kehys eurooppalaisille yrityksille ja EU:ssa toimiville, muualta kuin unionista peräisin oleville yrityksille. ETSK on puhunut voimakkaasti globaaleja toimitus- ja arvoketjuja koskevan, kauppasopimuksiin sisältyvän huolellisuusvelvoitteen puolesta, jotta kyetään ohjaamaan liikkeenjohdollisia päätöksiä, joilla tähdätään siihen, että yritykset ovat taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla (5).

5.7

Kestävän kehityksen ohjelmansa edistämiseksi Euroopan komission on tarkasteltava myös muita lukuja ja aihe-alueita kuin perinteisiä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia lukuja, esimerkiksi investointeja, yhteyksien luomista ja synergioita käsitteleviä lukuja. Ulkomaisten sijoittajien olisi täytettävä huolellisuusvelvoite, ennen kuin nämä saavat hyötyä kansainvälisen investointisopimuksen antamasta suojasta. Vastaavasti vapaakauppasopimuksen osapuolten olisi taattava, että niiden alueelle sijoittuneet yritykset noudattavat huolellisuusvelvoitteen vaatimuksia (6).

5.8

Kestävän kaupan aikaansaaminen edellyttää, että EU ottaa käyttöön määräyksiä osapuolten välisestä yhteistyöstä rahanpesun, verorikosten ja veronkierron torjunnassa. Korruptio vesittää myös kestävään kehitykseen tähtäävät ponnistelut, ja sen eliminoimiseksi on sovellettava vertailukelpoisia, korkeatasoisia normeja.

5.9

Julkisia hankintoja koskevien sopimusten solmimisen tulisi olla ehdollista, ja ne tulisi myöntää yrityksille maista, jotka noudattavat ILO:n keskeisiä normeja ja Pariisin sopimusta. EU:n vapaakauppasopimuksilla on lisäksi tehtävä tunnetuksi parhaita tapoja sisällyttää julkisiin hankintamenettelyihin ympäristöä koskevia ja sosiaalisia kriteerejä (7).

5.10

Vaikka kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen ympäristölohkolla on edetty eniten viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana, kaksi haastetta on jäljellä. Ensinnäkin Pariisin sopimuksen mukaisten ilmastovelvoitteiden täyttämisessä olennaista on maakohtaisesti määritetty täytäntöönpano, minkä vuoksi rikkomusten paikallistaminen on hankalaa. Toiseksi kansainvälisten ympäristönormien (mm. puhtaan ilman tai veden osalta) puuttuminen vaikeuttaa velvoitteiden asettamista. On tärkeää pyrkiä panemaan ympäristösitoumukset täytäntöön, jotta voidaan laatia normeja, myös huolellisuusvelvoitteen osalta. Covid-19-pandemia on tehnyt luonnon monimuotoisuuden suojelusta kiireellisempää kuin koskaan. Vihreän kehityksen ohjelmasta, kiertotaloutta koskevista EU:n lainsäädäntöaloitteista ja nk. hiilirajamekanismista (8) tulee tähdellisiä aiheita kaupan ja kestävän kehityksen yhteydessä.

5.11

Kattavampi tarkastelu paljastaa kestävän kehityksen alalla vapaakauppasopimuksiin liittyviä vakavia ongelmia, joita ei voida ratkaista kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevissä luvuissa. Esimerkiksi EU:n tärkeimpiin neuvotteluvaltteihin kuuluvalla maataloudella on selviä vaikutuksia kestävään kehitykseen. ETSK kiinnittää erityistä huomiota siihen, että EU:n elintarviketurva ja kestävä kehitys asetetaan analyysin keskiöön (9). Jotta elintarvikeketju olisi tehokkaampi ja oikeudenmukaisempi, ETSK kehottaa panemaan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä maatalous- ja elintarvikeketjussa annetun direktiivin sujuvasti täytäntöön.

Täytäntöönpanon tosiasiallinen tehostaminen

5.12

ETSK on jo pitkään kehottanut uudistamaan asiantuntijapaneelin, joka voisi käynnistää sopimusvaltioiden välisen riitojenratkaisumekanismin, jossa on mahdollisuus määrätä taloudellisia sakkorangaistuksia tai muita seuraamuksia sekä tarjota oikeussuojakeinoja vahinkoa kärsineelle osapuolelle (10). Sisäisillä neuvoa-antavilla ryhmillä tulisi olla aktiivinen rooli riitojenratkaisujärjestelmässä. EU:n kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovan virkamiehen erityisyksikön olisi tutkittava sisäisen neuvoa-antavan ryhmän esiin tuomia tapauksia ja tiedotettava mahdollisista täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä toimista ja asiantuntijapaneelin raporteista ja ryhdyttävä toimiin niiden pohjalta.

5.13

ETSK suhtautuu myönteisesti uuteen kauppa- ja yhteistyösopimuksia koskevaan etenemistapaan, jossa asetetaan etusijalle tasapuoliset toimintaedellytykset ja kestävä kehitys ja jossa sovelletaan riitojenratkaisumekanismia, joka tarjoaa mahdollisuuden käyttää oikeussuojakeinoja rikkomistapauksissa. Tässä niin sanotussa yhdistelmämallissa asiantuntijapaneelimenettelyn ohella voidaan ryhtyä täytäntöönpanotoimiin, jos jatkuvasti jätetään noudattamatta heikentämiskieltoa tai maakohtaisesti laiminlyödään työelämään, yhteiskuntaan, ympäristöön tai ilmastoon liittyvien määräysten noudattamisen valvontaa. Tähän kuuluu osapuolten kesken sovittu tilapäinen korvaus tai kantajaosapuolen velvoitteiden yksipuolinen peruuttaminen millä tahansa aihe-alueella (esim. kauppatulleissa, lentoliikenneoikeuksissa, kalastusvesille pääsyssä) tietyin ehdoin.

5.14

Kulloisenkin vapaakauppasopimuksen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa olisi täydennettävä riippumattomalla työpoliittisella sihteeristöllä, joka käsittelee sopimuksen puitteissa kansainvälisiä työvoimakysymyksiä, mukaan lukien vaikutukset työmarkkinoihin, myös sopimuksen työkysymyksiä käsittelevän luvun noudattamisen seuraamiseksi ja tutkimiseksi. Ensiksi mainittujen lukujen täytäntöönpanoa olisi täydennettävä myös kollektiivisella valitusmekanismilla (11). Kansainvälisen tason tunnustettuna elimenä ILO:n olisi osallistuttava ILO:n yleissopimusten täytäntöönpanon seurantaan vapaakauppasopimuksissa. Järjestön roolia olisi myös vahvistettava, ja se pitäisi institutionalisoida, kun kyse on ILO:n sopimusvälineiden asianmukaisesta tulkinnasta kansainvälisiin työelämän normeihin liittyvässä riita-asiassa. ILO pitäisi ottaa järjestelmällisesti mukaan antamaan näissä asioissa ohjausta asiantuntijapaneelille.

5.15

ETSK ehdottaa, että tutkitaan innovatiivisia työriitojen ratkaisun toimintatapoja, jotta tilapäiset kansainväliset paneelit voisivat määrätä korjaavia toimenpiteitä yrityksille, jotka rikkovat sopimusperusteisia kansainvälisiä työelämän normeja. EU:n ja Kanadan laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen mukaiset sisäiset neuvoa-antavat ryhmät (12) toivat keskusteluun esimerkkinä Yhdysvaltain, Kanadan ja Meksikon sopimukseen (USMCA-sopimus) (13) kuuluvan nopean toiminnan mekanismin, jonka nojalla määrättäviin seuraamuksiin sisältyy etuustullien suspendointi, joka perustuu portaittain kasvavaan ankaruuteen rikkomusten toistuessa. Mahdollisuuksien mukaan pyritään aina edelleen kannustamaan sovitteluun kahdenvälisen yhteistyön ja osapuolten välisen vuoropuhelun avulla. Seuraamuksien käyttöönotolla on kuitenkin yrityksiin pelotevaikutus olla laiminlyömättä vaatimuksia.

5.16

Täytäntöönpanon arviointi perusteena menestyksellä ajetut oikeusriidat antaa vain epätäydellisen kuvan, varsinkin kun oikeudenkäynti on aina keino, johon turvaudutaan viimeiseksi. Seuraamusten mahdollisuus on myös ”huomattava kannustin” määräysten noudattamiseen riippumatta siitä, käytetäänkö sitä vai ei. Viime kädessä ”hylätyt tapaukset” (non-cases) ja kehitys niiden osalta antavat vakuuttavia viitteitä, joita Euroopan komission olisi harkittava pohtiessaan vertailevan tutkimuksen tekemistä maiden erilaisista toimintatavoista. Pelkkä sopimusten sanamuotojen ja niiden kehityksen vertailu antaisi sinällään vain niukasti mielekästä tietoa. Se edellyttää myös täytäntöönpanon tulosten laadullista arviointia esimerkiksi hyödyntämällä kansalaisyhteiskunnan kokemuksia neuvonannosta neuvotteluja ajatellen ja tällaisten määräysten täytäntöönpanon valvonnasta.

Kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä parantava kehys

5.17

Sisäiset neuvoa-antavat ryhmät ovat keskeinen uuden sukupolven vapaakauppasopimuksiin liittyvä saavutus, mutta ne tarvitsevat vankemmat institutionaaliset puitteet kyetäkseen hoitamaan niin kauppaa ja kestävää kehitystä kuin kaikkia EU:n solmimia vapaakauppasopimuksia koskevat seurantatehtävänsä menestyksekkäästi.

5.18

Suurimmat huolet liittyvät siihen, että eräät kumppanimaiden sisäisen neuvoa-antavan ryhmän elimet eivät ole aktiivisia, edustavia tai edes riippumattomia valtion vaikutusvallasta. Ongelma johtuu useissa tapauksissa siitä, ettei sopimuksessa ole määritelty perustamismenettelyjä ja että osapuolet voivat vapaasti päättää olemassa olevien elinten valinnasta sekä siitä, ettei sitoumusten täyttämättä jättämisestä koidu seuraamuksia. ETSK pelkää erityisesti, että sanan ”tasapainoinen” poistaminen kauppa- ja yhteistyösopimuksesta sisäisen neuvoa-antavan ryhmän kokoonpanon osalta saattaa vaikuttaa vakavasti ryhmän toimintaan.

5.19

Alueellisissa kauppasopimuksissa, kuten EU:n ja Keski-Amerikan sekä EU:n ja Kolumbian, Perun ja Ecuadorin välillä solmituissa sopimuksissa, tai kaikissa mahdollisissa EU:n ja Mercosurin välillä tulevaisuudessa tehtävissä sopimuksissa huolta aiheuttaa edelleen yksittäisten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien perustaminen kuhunkin kumppanimaahan erikseen. Tällainen tiukan maakohtainen toimintamalli muodostaa vakavan esteen kaikelle järkevälle toiminnalle sekä maakohtaisten ryhmien välillä että niitä vastaavien EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa.

5.20

Näin ollen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa on perustettava erikseen ohjeistettuina eliminä sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä, joiden riippumattomuus, edustavuus ja kokoonpanon tasapainoisuus on selkeästi määritelty. Osapuolten on oltava vastuussa niiden kokoonpanosta ja toiminnasta. Alueellisilla sopimuksilla olisi perustettava yhteisiä alueellisia elimiä, joilla on käytössään riittävät sihteeristöpalvelut. EU:n edustustojen ja ETSK:n olisi tuettava perustamis- ja toimintaprosessia – suuntaviivoja ja hyviä käytänteitä unohtamatta. Komiteasta vaikuttaa myös perustellulta etsiä edustavuudeltaan paremmin yhteen soveltuvia organisaatioita EU:sta ja unionin ulkopuolelta peräisin oleviin sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin, etenkin ympäristökysymysten alan ja elinkeinoelämän sidosryhmien piiristä.

5.21

Jotta tiivistetään EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien yhteistyötä kumppanimaiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien vastaavien tahojen kanssa, on välttämättä pidettävä molempien osapuolten sisäisten neuvoa-antavien ryhmien vuotuisia yhteisiä kokouksia. Maininta tällaisista kokouksista olisi myös kirjattava itse vapaakauppasopimuksiin. ETSK katsoo, että kansalaisyhteiskunnan yhteisten elinten perustaminen tuo lisäarvoa ja antaa merkittävän panoksen erityisesti kumppanimaiden kansalaisyhteiskunnan tukemiseen. Sen erityinen rooli on säilytettävä neuvoa-antavissa sekakomiteoissa keskeisenä areenana kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelulle assosiaatiosopimusten molemmilla tahoilla, kuten EU:n ja Chilen välillä (14).

5.22

ETSK:lla on avainrooli sisäisten neuvoa-antavien ryhmien tehokkaan toiminnan muotoilussa ja varmistamisessa, ja sitä olisi vahvistettava. Heinäkuussa 2021 ETSK viitoitti tietä eteenpäin järjestämällä lajissaan ensimmäisen #AllDAGs-ryhmän kokouksen, jossa kaikki nykyisten 11:n sisäisen neuvoa-antavan ryhmän jäsenet kokoontuivat keskustelemaan konkreettisista parannustoimista. Koska ETSK on läsnä kaikissa sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä, se muodostaa olennaisen osan ryhmien puheenjohtajistoja, jotka koostuvat puheenjohtajasta ja kahdesta varapuheenjohtajasta, jotka valitaan komitean kolmen ryhmän ja kaikkien sisäisen neuvoa-antavan ryhmän jäsenten keskuudesta. Yhteisissä sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puheenjohtajistoissa tehtävässä yhteistyössä voidaan hyödyntää ETSK:n omaa ja komitean ulkopuolista asiantuntemusta kulloisenkin ryhmän työn johtamisessa. Tämä käytäntö pitäisi säilyttää. Etenkin Ukrainaa, Moldovaa ja Georgiaa käsittelevissä sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä mainittujen maiden EU:hun kuuluvista naapurimaista olevat ETSK:n jäsenet ovat osoittautuneet erityisen arvokkaaksi lisäksi. Jäsentensä roolin lisäksi ETSK auttaa sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä tarjoamalla niille arvokkaita sihteeristöpalveluja.

5.23

Parempi tunnettavuus ja pysyvät institutionaaliset kanavat ovat ratkaisevan tärkeitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puheenjohtajistoilla olisi oltava pysyvästi voimassa oleva kutsu osallistua osapuolten kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevän alakomitean kokouksiin ja Euroopan parlamentin asettamiin asianomaisten sopimusten seurantaryhmiin. Jäsenvaltioiden kanssa muodostetulla kauppaa ja kestävää kehitystä tarkastelevalla asiantuntijaryhmällä sekä uudella kauppasopimusten valvojalla olisi oltava tiiviit yhteydet sisäisten neuvoa-antavien ryhmien työskentelyyn raportointi- ja tietojenvaihtojärjestelyjen turvin. Lisäksi tulee vaihtaa ILO:n kanssa tietoja työelämäkysymyksiin liittyvästä kaupan ja kestävän kehityksen määräysten täytäntöönpanosta sekä monenvälisen ympäristösopimuksen sihteeristöjen kanssa ympäristö- ja ilmastokysymyksistä. Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) ja kumppanimaissa sijaitsevien EU:n edustustojen olisi järjestettävä säännöllisesti taustoitustilaisuuksia sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kanssa, ja niitä olisi vahvistettava kohdemaissa erityisillä työelämä- ja ympäristöasioita käsittelevillä lähetystöavustajilla.

5.24

ETSK korostaa, että kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä on tehostettava kaupan välineiden ja kauppasopimusten laadinnasta aina niiden seurantaan saakka. Komitea kehottaa perustamaan uudelleen vapaakauppasopimuksia käsittelevän asiantuntijaryhmän, joka antoi korvaamatonta ja tarpeellista apua ja oli jatkuvasti aktiivinen kaupan alan kysymyksissä. Sisäiset neuvoa-antavat ryhmät ovat myös harvoin hyödynnetty taitotietolähde kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa monialaisissa kysymyksissä. Niitä olisikin käytettävä kokonaisvaltaisesti eduksi.

5.25

Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien kasvavat haasteet edellyttävät systeemisiä ratkaisuja ja riittävästi inhimillisiä ja taloudellisia resursseja. Sisäiset neuvoa-antavat ryhmät on itsessään otettava entistä enemmän mukaan niihin liittyvään päätöksentekoon.

5.26

Sisäisten neuvoa-antavien ryhmien järkeistäminen ei ole tavoite sinänsä. Jos toimintamallia muutetaan esimerkiksi siten, että rakenteita kohdennetaan enemmän erityisaiheisiin, on taattava niiden tehokas toiminta, jotta ne pystyvät vastaamaan kulloisenkin sopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin haasteisiin, ja sisäiset neuvoa-antavat ryhmät on kutsuttava osallistumaan toimintamallin muokkaamiseen. Kaikkien EU:n sisäisen neuvoa-antavan ryhmän jäsenten toistuvat kokoukset auttaisivat löytämään yhteisiä ratkaisuja monialaisiin kysymyksiin ja tarjoaisivat foorumin keskusteluille pragmaattisista ja käytännöllisistä tavoista ennen seuraavaa sisäisten neuvoa-antavien ryhmien jäsenkauden vaihtumista keväällä 2023.

---

(1)  Vuonna 2020 julkaistussa Friedrich-Ebert-säätiön tutkimuksessa analysoidaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puutteita, ja CNV Internationaal -säätiön koordinoima joukko sisäisen neuvoa-antavan ryhmän jäsenorganisaatioita laatii parhaillaan epävirallista asiakirjaa, joka käsittää suosituksia ryhmien vahvistamiseksi.

(2)  EUVL C 374, 16.9.2021, s. 73.

(3)  EUVL C 374, 16.9.2021, s. 73.

(4)  Non-paper on trade, social economic effects and sustainable development (Epävirallinen asiakirja kaupan sosioekonomisista vaikutuksista ja kestävästä kehityksestä), 2020.

(5)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 136 ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 197.

(6)  Mt.

(7)  EUVL C 374, 16.9.2021, s. 73.

(8)  Valmisteilla oleva, asiakokonaisuuteen NAT/834 kuuluva lausunto hiilirajamekanismista.

(9)  Valmisteilla oleva, asiakokonaisuuteen NAT/822 kuuluva lausunto aiheesta ”Strateginen riippumattomuus, elintarviketurva ja elintarvikkeiden kestävyys”.

(10)  EUVL C 364, 28.10.2020, s. 53.

(11)  EUVL C 227, 28.6.2018, s. 27.

(12)  EU and Canada DAG joint declaration, syyskuu 2020

(13)  United States-Mexico-Canada Agreement.

(14)  Asiakokonaisuuteen REX/536 kuuluvassa lausunnossa tarkastellaan kansalaisyhteiskunnan osallistumisen puitteita kauppasopimusten ja poliittisten sopimusten koko elinkaaren aikana. Lausunto on määrä antaa keväällä 2022.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/08)

Esittelijä:	Josep Puxeu ROCAMORA
Toinen esittelijä:	Piroska KÁLLAY

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen jaostossa	4.10.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	21.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	220/0/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan tulevaisuus riippuu tavastamme kohdella maaseutualueita ja että yhteistyötä kaupunkialueiden kanssa on tehostettava, jotta yksikään alue tai kansalainen ei jäisi jälkeen oikeudenmukaisessa siirtymässä kohti ilmastoneutraalia, kestävää ja vaurasta Euroopan unionia, jossa toteutuvat Euroopan vihreän ja sosiaalisen kehityksen ohjelman, Next Generation EU -elpymispaketin ja EU:n alueellisen agendan 2030 tavoitteet sekä 17 kestävän kehityksen tavoitetta.

1.2

ETSK katsoo, että EU:n tulee kaventaa alueiden välisiä eroja edistämällä sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa oikeudenmukaisen ja kestävän siirtymän toteuttamisen kaikilla aloilla ja takaa hyvän elämänlaadun maaseutualueilla.

1.3

ETSK korostaa, että ilmastonmuutoksen ja pandemioiden asettamien haasteiden vuoksi on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin ja muutettava ajattelutapaa yhteistyön lisäarvon osoittamiseksi ja vastavuoroisen kunnioituksen ja ymmärryksen edistämiseksi kaikkien kansalaisten hyväksi.

1.4

ETSK pyytää siksi poliittisia päättäjiä kehittämään ja panemaan täytäntöön kattavan ja kokonaisvaltaisen EU-strategian, jolla edistetään maaseudun ja kaupunkien tasapainoista, koheesiota tukevaa, oikeudenmukaista ja kestävää kehitystä, niin että hyödynnetään paikallisyhteisöjen panosta, tuetaan perinteisiä teollisuudenaloja, luodaan uutta taloudellista toimintaa ja uusia työllistymismahdollisuuksia maaseudulle ja samalla edistetään synergiaa kaupunkialueiden kanssa.

1.5

Jotta maaseutuyhteisöillä ja kaupunkiseuduilla olisi tasapuolisemmat toimintaedellytykset, ETSK esittää seuraavat suositukset: 1. On varattava riittävästi resursseja maaseutupolitiikkaan ja tarjottava käyttöön tietoliikennetekniikka, liikenneinfrastruktuuri (erityisesti julkinen liikenne, joka on ehdottoman välttämätön päivittäisen elämän ja työllisyyden kannalta) sekä laadukkaat ja tehokkaat koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut. Näiden tulee olla täysin yhdenmukaiset asiaankuuluvien kaupunkipalvelujen kanssa (”yhtäläinen terveys”). 2. Työpaikkojen, koulutuksen ja asuntojen tarjonnan olisi heijastettava ja siinä olisi hyödynnettävä maaseudun luonnonvaroja, ja näin olisi luotava innovatiivisia liiketoimintamahdollisuuksia. 3. Maaseutuparlamenttien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD-hankkeet) olisi osallistavan demokratian malleina saatava tukea poliittisilta päättäjiltä, ja niihin olisi osallistettava kaikki maaseudun asukkaat, myös työmarkkinaosapuolet, naiset, ikääntyneet, vammaiset henkilöt, vähemmistöt ja ennen kaikkea nuoret. 4. Kulttuuriperintöä on suojeltava ja vaalittava. (1)

1.6

ETSK esittää seuraavat suositukset maaseudun ja kaupunkien kehittämisestä: 1. Hallinnon on oltava avoin ja oikeudenmukainen tarjotessaan palveluja kansalaisille kaikilla aloilla. 2. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, myös LEADER-tahojen ja paikallisten toimintaryhmien, olisi kehitettävä maaseudun ja kaupunkien paikallisia kumppanuuksia, jotta voidaan luoda taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia ja edistää keskinäisten riippuvuussuhteiden parempaa ymmärtämistä. 3. Elintarvikepoliittisten neuvostojen hallintomalli voisi toimia inspiraation lähteenä kaikkien sidosryhmien tehokkaalle yhteistyölle paikallistasolla. Uudet ympäristövaikutukset ja -haasteet sekä pandemia ovat muuttaneet etätyömahdollisuuksia, asuntojen tarvetta maaseudulla ja maankäyttömahdollisuuksia. 4. On suotavaa edistää ja tukea hyvien käytäntöjen ja riskiesimerkkien vaihtoa alueiden välillä. 5. Laadukkaan koulutuksen saatavuus maaseutualueilla voi olla yksi paikallista talouskehitystä edistävistä tekijöistä ja auttaa maaseutuyhteisöjä sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöön.

1.7

ETSK esittää erityisesti seuraavat suositukset Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioiden ja niiden alueiden hallituksille: 1. Komission äskettäin hyväksymää pitkän aikavälin maaseutuvisiota (2) on kehitettävä kohti maaseudun ja kaupunkien sitoumusta oikeudenmukaisen lähestymistavan soveltamiseen. On tärkeää osoittaa maaseudun ja kaupunkien organisaatioiden yhteistyöstä saatava lisäarvo esimerkiksi Pellolta pöytään -aloitteen ja sosiaalisesti osallistavan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä. 2. Euroopan komission olisi tuettava maaseudun ja kaupunkien sidosryhmien yhteisen ryhmän perustamista älykkäitä kyliä koskevan aloitteen pohjalta parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi kumppanuusmalleissa. 3. Sitoutumisen vahvistamiseksi olisi investoitava paikallisiin kokeiluhankkeisiin ja kannustimiin tai ehtoihin sekä Euroopan laajuisiin palkintoihin, joita myönnettäisiin edistyksellisille, osallistavia sopimuksia edistäville esimerkeille.

1.8

ETSK sitoutuu lisäksi tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin ja alueiden komitean kanssa teettämällä tutkimuksia, kuulemalla järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja edistämällä eurooppalaista maaseudun ja kaupunkien oikeuksien ja vastuiden peruskirjaa.

1.9

ETSK esittää tulevissa lausunnoissaan kokonaisvaltaisen vision alue-, kaupunki- ja maaseutupolitiikasta. Esimerkiksi tätä lausuntoa on käsitelty useissa ETSK:n jaostoissa ennen sen hyväksymistä.

2.   Johdanto

2.1

Syyskuussa 2020 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Yhdennetty toimintamalli muita heikommassa asemassa olevia EU:n alueita varten” (3) ja 18. kesäkuuta 2021 järjestetyssä kuulemisessa (4) esitettyjen suositusten mukaisesti ETSK pyrkii nyt maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaan kokonaisvaltaiseen EU:n strategiaan. Sitä varten tarkastellaan maaseutupolitiikan yleistä kehystä, joka yhdistää sen muihin asiaankuuluviin politiikanaloihin, kartoitetaan olemassa olevia haasteita ja esteitä ja korostetaan kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja paikallisyhteisöjen roolia alhaalta ylöspäin suuntautuvien toimintamallien laatimisessa. ETSK pyrkii osaltaan aktiivisesti varmistamaan sen, että tämä strategia otetaan huomioon EU:n toimintapolitiikkoja laadittaessa.

2.2

On tärkeää hallinnoida tehokkaammin maaseutualueiden monimuotoisuutta kunkin alueen omien mahdollisuuksien pohjalta. Tietyt kaupunkialueiden lähellä sijaitsevat maaseutualueet hyötyvät esikaupunki-ilmiöstä maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen kautta, kun taas toiset kaukaisemmat ovat paljon riippuvaisempia tietystä alasta, joka on usein maatalous, metsätalous, kalastus tai kaivosteollisuus, ja niiden vuorovaikutus kaupunkien kanssa on vähemmän näkyvää.

2.3

Vaikka maaseutu- ja kaupunkialueet ovat erillisiä ja niillä on omat erityispiirteensä ja epäyhtenäinen kehitystaso, todellisuudessa niillä on tiiviit keskinäiset yhteydet. Keskinäinen riippuvuus on samaan aikaan yhä monitahoisempaa ja dynaamisempaa, ja se kattaa rakenteellisia ja toiminnallisia ihmisten ja pääomahyödykkeiden virtoja, tietoa, teknologiaa ja elämäntapoja. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää löytää tasapaino maaseutu- ja kaupunkialueiden välille: nämä alueet tarvitsevat toisiaan eivätkä voi olla olemassa ilman toisiaan.

2.4

Maaseutualueiden elämäntavan tulee hyvinvointia ja elämänlaatua kansalaisille tarjoavana ihanteena olla tavoite, joka olisi voitava saavuttaa myös syrjäisillä ja epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla. Strategiassa on löydettävä malli, jonka avulla saavutetaan tasapaino ja täydentävyys, jotta tulevaisuudessa voidaan päästä kestävään kehitykseen.

2.5

Maaseutualueiden haasteisiin (muun muassa väestörakenteen muutos, väestökato, digitaalinen kuilu, alhainen tulotaso, tiettyjen palvelujen rajallinen saatavuus, parempien työllistymisnäkymien tarve, ilmastonmuutoksen erityiset vaikutukset) voidaan vastata vain kokonaisvaltaisella ja uudistetulla alueellisella lähestymistavalla, jossa etsitään vastavuoroista kehityssuhdetta.

2.6

Tämä uusi tilanne, joka on laajempi kuin vain perinteinen maatalouteen keskittyneiden ja kaupunkiympäristöstä erillisten maaseutualueiden välinen yhteys, edellyttää maaseudun kehittämistoimien toteuttamista monialaisesti ja yhdennetysti kaikilla alueilla synergiaa hyödyntäen ja niin, että maaseutu-, kaupunki- ja välialueet täydentävät toisiaan.

3.   Haasteita ja toimintaehdotuksia

3.1

Perinteinen malli, jossa erotetaan selvästi toisistaan maaseutu- ja kaupunkialueet, kaipaa uusia käsitteitä, uusia tulkintoja ja uusia lähestymistapoja, ja kulloinkin kyseessä olevaa aluetta määriteltäessä on otettava huomioon paikallinen todellisuus.

3.2

Euroopan alueiden tulevan kehityksen tulee perustua maaseutu- ja kaupunkialueiden täydentävyyteen ja niille tarkoitettujen toimintapolitiikkojen koordinointiin, niin että perimmäisenä tavoitteena on sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus ja ympäristön kannalta kestävä kehitys näillä alueilla.

3.3

ETSK katsoo, että maaseudun ja kaupunkien kehittämistä koskevissa strategisissa lähestymistavoissa on lisättävä johdonmukaisuutta, jotta vältetään päällekkäisyyksiä ja eroja strategioiden välillä (esim. paikallisten toimintaryhmien strategia, yhdennettyjen alueellisten investointien strategia, paikallinen kehittämisstrategia, aluekehitysstrategia) ja jotta paikallisten toimijoiden olisi helpompi panna ne täytäntöön kehittämisprosessien ja investointien yhteydessä.

3.4

Maaseudun ja kaupunkien kehitystä on hallinnoitava noudattaen periaatteita, jotka on vahvistettu EU:n alueellisessa toimintasuunnitelmassa 2030, Leipzigin peruskirjassa, YK:n kaupunkikehitysohjelmassa, EU:n kaupunkiagendassa, Amsterdamin julkilausumassa, parempaa elämää maaseutualueilla koskevassa Cork 2.0 -julistuksessa sekä kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa koskevissa OECD:n periaatteissa, joissa kiinnitetään huomiota temaattisiin kumppanuuksiin sekä kaupunki- ja maaseutualueiden väliseen jaettuun hallinnointiin.

3.5

Keskikokoisilla kaupungeilla on ratkaiseva rooli suurkaupunkialueiden ja maaseutualueiden välisten yhteyksien luomisessa, ja niihin on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota niin aluesuunnittelussa kuin resurssien ja palvelujen kohdentamisessa. Monet eurooppalaiset kaupungit (kuten Toulouse Ranskassa, Manresa Espanjassa, Torino Italiassa ja Aalborg Tanskassa) ovat jo ottaneet käyttöön erittäin onnistuneita toimintamalleja. Sellaiset kaupunkiverkostot kuin ICLEI (5), Eurotowns (6) ja Eurocities (7) ovat keskeisiä toimijoita kokemusten vaihdossa ja hyvien käytäntöjen edistämisessä.

3.6

Vuorovaikutus maaseudun ja kaupungin välillä on otettava poliittiselle asialistalle, ja meidän on autettava poliittisia päättäjiä ja politiikan laatijoita ymmärtämään sitä ja edistettävä tapoja organisoida toimintapolitiikkoja paikallistasolta käsin.

3.7

EU-varoin rahoitetussa tutkimuksessa on jatkossakin etsittävä keinoja edistää maaseudun ja kaupunkien tasapuolista ja kestävää kehitystä ja antaa uutta vauhtia maaseutualueiden talouskehitykselle. Sellaisia hankkeita kuin ROBUST (8), RUBIZMO (9) ja LIVERUR (10) olisi kehitettävä edelleen, ja niiden olisi johdettava konkreettisiin muutoksiin.

3.8

Kestävän kehityksen aikaansaaminen (taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta) sekä maaseutu- että kaupunkialueilla edellyttää kokonaisvaltaista politiikkaa, joka on kytköksissä alueen todelliseen sosioekonomiseen, kulttuuriseen ja etnografiseen tilanteeseen ja jolla edistetään yhteistyötä maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä, erilaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten toimijoiden sitoutumista sekä tarkoituksenmukaisia hallintomekanismeja yhdessä paikallisviranomaisten kanssa.

3.9

Syrjäiset maaseutualueet ovat vielä alttiimpia maaseutualueiden kohtaamille haasteille, minkä vuoksi ne edellyttävät erityisiä toimintapolitiikkoja ja erityiskohtelua. Sen lisäksi, että ratkaistaan ongelmat, jotka liittyvät julkisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuuteen, ETSK ehdottaa, että luodaan ohjelmia, joilla elvytetään paikallista taloudellista ekosysteemiä yhteistyössä ympäröivien kylien kanssa.

3.10

Monet maaseutualueiden haasteista ylittävät yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) soveltamisalan ja jäävät sen rahoituksen ulkopuolelle, kuten todetaan komitean tuoreessa tiedonannossa ”Arviointi YMP:n vaikutuksesta maaseutualueiden alueelliseen kehitykseen” (11), ja siksi toiminnan ja rahoituksen suhteen on pyrittävä kohti yhdennettyä lähestymistapaa kaikilla niillä politiikanaloilla, jotka vaikuttavat maaseutualueisiin. Kansallisista politiikoista saatavien varojen olisi täydennettävä maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja YMP:n varoja.

3.11

Maatalous-, elintarvike- ja maaseutupolitiikan on oltava johdonmukaista muun muassa ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikan, köyhyyden vähentämiseen tähtäävän politiikan, infrastruktuuri- ja liikennepolitiikan, koulutuspolitiikan, yleishyödyllisten peruspalvelujen (terveydenhuolto, asuminen jne.) tarjoamista koskevan politiikan, kiertotalouteen ja biotalouteen perustuvien uusien toimintojen kehitystä edistävän politiikan, digitalisaatiopolitiikan ja väestökadon torjuntapolitiikan kanssa.

3.12

Näiden toimintapolitiikkojen on myös oltava johdonmukaisia ja täydentäviä sellaisten eurooppalaisten strategioiden kanssa kuin vihreän kehityksen ohjelma (12) , Pellolta pöytään -strategia (13) ja erityisesti uusi teollisuusstrategia (14), jossa maatalouselintarvikeala määritellään yhdeksi EU:n keskeisistä strategisista ekosysteemeistä, sekä elintarviketurvaan tähtäävien toimintapolitiikkojen kanssa. Maaseudun ja kaupunkien välisen yhteistyön uudenlaisten muotojen kokeileminen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä on ennakkoedellytys oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamiselle ja alueellisesti tasapainoisen kestävän kehityksen luomiselle ja tarjoaa myös mahdollisuuden näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

3.13

EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien hallintotasojen rahastojen hallinnointia ja yhdenmukaistamista on parannettava, jotta kestävää kehitystä voidaan edistää entisestään parantamalla monialaisten kysymysten käsittelyä ja vastaamalla aina kunkin alueen tarpeisiin.

3.14

ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa kestävän rahoituksen saatavuus ja kehittää maaseudun ja kaupunkien kehittämiseen räätälöityjä rahoitusvälineitä ottaen huomioon riskirakenne ja taloudellisen yhdistelmän ominaispiirteet. Lisäksi maaseutualueiden luokittelussa ja finanssipoliittisessa lähestymistavassa olisi otettava huomioon kehitys- ja investointitarpeet.

3.15

Tällainen yhdennetty lähestymistapa edellyttää eri hallintotahojen ja -elinten välistä koordinointia. Näihin kuuluvat myös monet Euroopan komission osastot, jotka käsittelevät monialaisia politiikkoja. Monialainen koordinointi edellyttää lähestymistapaa, jossa poliittiset johtajat sisällyttävät maaseutu-ulottuvuuden kaikkiin toimintapolitiikkoihin, jotta voidaan varmistaa maaseudun tarpeiden huomioiminen.

3.16

Hallintotahojen välisessä onnistuneessa koordinoinnissa on otettava huomioon seuraavat seikat: i) Määritetään toimien oikeat mittasuhteet. ii) Määritetään selkeä johtorooli politiikan koordinoinnissa. iii) Vahvistetaan alueiden tai kuntien välisiä yhteistyösopimuksia. iv) Edistetään maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä kumppanuuksia toiminnallisten yhteyksien hyödyntämiseksi. v) Parannetaan vertikaalista koordinointia hallintotasojen välillä.

3.17

Suora yhteys maaseutualueisiin on säilytettävä EU:n alueiden aktiivisen roolin avulla. Alueilla on keskeinen asema määriteltäessä ja toteutettaessa maaseudun kehittämistä koskevia toimintapolitiikkoja paikallistasolla. Useiden sidosryhmien osallistuminen ja alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ovat keskeisiä tekijöitä maaseutupolitiikkojen kestävyyden ja paikallisen sitoutumisen varmistamisessa. ETSK kehottaa ottamaan huomioon roolin, joka paikallisilla toimintaryhmillä ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen mallilla voi olla.

3.18

ETSK ehdottaa myös, että elintarvikepoliittisten neuvostojen hallintomallia käytetään inspiraation lähteenä kaikkien sidosryhmien tehokkaalle yhteistyölle paikallistasolla.

3.19

On saavutettava edistystä alueellisissa sopimuksissa, joita tuetaan sitoutumista edistävillä toimintapolitiikoilla. Tämä edellyttää tavoitteiden määrittelemistä, voimien yhdistämistä, kannustimien tarjoamista julkisille ja yksityisille sitoumuksille aluelähtöisesti, toimielinten välisen ja monialaisen yhteistyön mekanismien kehittämistä, uuden institutionaalisen rakenteen luomista kestävän kehityksen edistämiseksi, maaseutualueiden monimuotoisuuden tunnustamista sekä kaupunkien ja maaseudun välisten yhteyksien edistämistä. Maatalouselintarvikealan yrityksillä ja organisaatioilla on nykyisellään mahdollisuus allekirjoittaa vastuullista yritystoimintaa ja markkinointia koskevat käytännesäännöt (15), jotka komissio on asettanut käyttöön osana Pellolta pöytään -strategiaa.

3.20

Alueellisten sopimusten on perustuttava oikeudenmukaisuuteen ja kunnioitukseen. Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa on käytössä maaseudun käytännesäännöt, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään, miten kunnioittaa maaseutualueita. Tämän mallin mukaan voitaisiin luoda eurooppalainen peruskirja (16) oikeuksista ja velvollisuuksista maaseudun ja kaupunkien välisiä oikeudenmukaisia ja kestäviä suhteita varten. Peruskirja olisi sisällytettävä kaikille annettavaan kansalaiskasvatukseen.

3.21

ETSK toteaa, ettei ole olemassa standardimalleja, joita voitaisiin soveltaa erilaisiin alueisiin, ja että kunkin valtiotasoa alemman tason yksikön tulisi määrittää omat painopisteensä ja erikoistua ainutlaatuisen luonteensa, monimuotoisuutensa ja alueensa monikäyttöisyyden mukaisesti ja löytää ratkaisuja omien mahdollisuuksiensa, tarpeidensa, valmiuksiensa ja toiveidensa pohjalta. Olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä ja uusien infrastruktuurien kehittämisen suunnittelua on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti seuraten samalla kehityssuuntauksia, jotta voidaan investoida oikeisiin kohteisiin.

3.22

Tarve parantaa työllistymismahdollisuuksia: i) Covid-19-pandemia on jouduttanut digitalisaatio- ja viherryttämisprosesseja. Niiden jatkuminen vaatii ponnisteluja. ii) Maaseudulle on luotava uusia työllistymismahdollisuuksia, ja niitä on pidettävä yllä. Tähän kuuluvat myös maaseutupalvelujen tarjoamiseen, etätyöhön, uuteen teknologiaan tai uusiutuviin energialähteisiin liittyvät työllistymismahdollisuudet. iii) Maatalouden monitoiminnallisuuden vahvistaminen, maatalouden ulkopuolisten toimintojen edistäminen ja yritysten perustaminen puhtaan energian palvelujen ja teollisuuden alalle maaseutualueilla voi luoda paljon työllistymismahdollisuuksia. iv) Edistetään yrittäjyyttä, varmistetaan reilut kilpailusäännöt pk-yrityksille ja kiinnitetään huomiota nuorempien sukupolvien tarpeisiin (esim. etätyö). v) Pidetään työpaikat ja kaupat lähellä ihmisiä. Maaseutu- ja kaupunkiympäristön yhteinen visio tarjoaa mahdollisuuksia kiertotalouden kehittämiseen. vi) Edistetään ihmisarvoista työtä ja parannetaan työoloja maaseutualueilla ja varmistetaan samalla, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehittämisprosessiin. vii) Kytketään kuluttajakysyntä alueellisiin ja maaseudun markkinoihin paikallisten tuotteiden markkinoinnin ja laatumerkintöjen avulla. viii) Kulttuurimahdollisuuksien luomista maaseutualueille olisi edistettävä laajalti. Tähän kuuluvat muun muassa kulttuuritapahtumien edistäminen ja maaseudun historiallisen ja uskonnollisen rakennusperinnön (kirkot, linnat jne.) suojeleminen. ix) Digitalisaatioprosessit avaavat uusia mahdollisuuksia, jotka voivat luoda odotuksia ja olla vetovoimatekijänä kansalaisille, erityisesti nuorille, ja tuoda muutoksia väestökadon suuntauksiin ja elämänlaatuun maaseutualueilla. Tätä varten maaseudulla tarvitaan riittävä infrastruktuuri yhteyksien varmistamiseksi. Yhteyksiä koskevat strategiat ja digitaaliset alustat tarjoavat tähän ratkaisuja, ja maaseudun digisäädöksellä helpotettaisiin digitaaliteknologian kehittämistä maataloudessa ja maaseutualueilla. x) Ekomatkailun, virkistystoiminnan ja kestävää kehitystä koskevan valistuksen ohella on tuettava kestävää maataloutta ja vesiviljelyä (17) maaseutualueilla ja kaupunkien lähialueilla, ja näiden toimien on oltava sopusoinnussa biologisen monimuotoisuuden suojelun kanssa ihmisten elämänlaadun varmistamiseksi. xi) Laadukas ja helposti saatavilla oleva koulutus maaseudulla varhaislapsuudesta alkaen voi auttaa parantamaan koulutuksen tuloksia, kun taas julkisten palvelujen, kuten lastenhoidon ja koulutuksen, saatavuus on paikkaan sidottu tekijä, joka vaikuttaa maaseutualueiden houkuttelevuuteen, myös korkeasti koulutettujen työntekijöiden kannalta.

3.23

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen on tärkeää, mutta niiden lisäksi on huolehdittava siitä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita palveluja, asuntoja, energiaa, vapaa-ajan toimintaa, koulutusta, elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia ja terveydenhuoltopalveluja, jotta maaseutualueet eivät ole ainoastaan kestäväpohjaisia vaan myös houkuttelevia asuinpaikkoja. EU:n on kiireellisesti kehitettävä perusta kestävälle ja osallistavalle hyvinvointitaloudelle, joka toimii kaikkien hyväksi (18).

3.24

Erityisesti kohtuuhintaisen julkisen liikenteen jatkuvan kehittämisen olisi oltava etusijalla kehitettäessä maaseutualueita ja siten yhteyksiä kaupunkialueisiin. Kohtuuhintaisen julkisen liikenteen tarjoaminen on ehdottoman välttämätöntä päivittäisen elämän ja työllisyyden kannalta, sillä se liittyy keskeisten julkisten palvelujen, kuten koulujen, lastenhoitopalvelujen, lääkäreiden tai apteekkien, saavutettavuuteen ja työmatkaliikenteeseen.

3.25

Tämä edellyttää uusia maaseudun palvelujen tarjoamisen muotoja: i) integroitu palveluntarjonta (useiden palvelujen yhteinen toiminta yhteisissä tiloissa, palveluntarjoajien välinen yhteistyö, ammattiryhmien välinen yhteistyö ja julkisten, yksityisten ja yhteisöllisten organisaatioiden yhteistoiminta) ii) toimintamalli, joka perustuu vaihtoehtoisten ja joustavampien palvelujen tarjoamiseen (kuten kansalaisia palvelevat matkaviestinpalvelut, palvelujen tarjoaminen useisiin kohteisiin keskuksesta käsin, paikallisiin tarpeisiin paremmin sovitetut palvelut) iii) teknologiset ja digitaaliset ratkaisut, muun muassa koulutus- ja terveydenhuoltoalalla.

3.26

Kokonaisvaltainen strategia palvelujen kynnysarvojen saavuttamiseksi eri alueilla ja palvelujen vaihto alueiden eri osien välillä ovat keskeisiä tekijöitä kestävien kaupunki- ja maaseutualueiden suunnittelussa.

3.27

On laadittava strategia, joka antaa maaseudun palvelujen parantamisen ja uusien työllistymismahdollisuuksien avulla väestölle mahdollisuuden asettua asumaan maaseudulle ja ennen kaikkea varmistaa tarvittavan sukupolvenvaihdoksen.

---

(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan maaseutualueiden panos kulttuuriperinnön eurooppalaiseen teemavuoteen 2018: kestävyyden sekä kaupunki- ja maaseutualueiden yhteenkuuluvuuden varmistaminen” (EUVL C 440, 6.12.2018, s. 22).

(2)  COM(2021) 345 final.

(3)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 60.

(4)  Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa | Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

(5)  https://www.iclei.org

(6)  https://www.eurotowns.org/

(7)  https://eurocities.eu

(8)  https://rural-urban.eu

(9)  https://rubizmo.eu

(10)  https://liverur.eu/

(11)  https://www.eesc.europa.eu/fi/our-work/opinions-information-reports/information-reports/evaluation-caps-impact-territorial-development-rural-areas-information-report

(12)  Euroopan vihreän kehityksen ohjelma | Euroopan komissio.

(13)  Pellolta pöytään -strategia.

(14)  Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen.

(15)  Käytännesäännöt (europa.eu).

(16)  The Countryside Code: advice for countryside visitors gov.uk.

(17)  Ks. lausunto aiheesta ”Strategiset suuntaviivat EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi” – NAT/816 (EUVL C 517, 22.12.2021, s. 103) ja aiheesta ”Uusi lähestymistapa kestävään siniseen talouteen EU:ssa” – NAT/817 (EUVL C 517, 22.12.2021).

(18)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Tarvitsemamme kestävä talous” (EUVL C 106, 31.3.2020, s. 1).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Strateginen riippumattomuus, elintarviketurva ja elintarvikkeiden kestävyys”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/09)

Esittelijä:

Klaas Johan OSINGA

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen jaostossa	4.10.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	128/0/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) ehdottaa elintarvikejärjestelmiin sovellettavan avoimen strategisen riippumattomuuden määritelmää, joka perustuu elintarviketuotantoon, työvoimaan ja oikeudenmukaiseen kauppaan. Yleisenä tavoitteena on varmistaa elintarviketurva ja elintarvikkeiden kestävyys kaikkia EU:n kansalaisia varten oikeudenmukaisen, terveellisen, kestävän ja häiriönsietokykyisen elintarvikehuollon avulla.

1.2

Erityisesti EU:n elintarvikejärjestelmiä olisi monipuolistettava. Maatalouden työvoimaa tulisi vahvistaa etenkin houkuttelemalla alalle nuoria ja varmistamalla asianmukaiset työolot ja -ehdot ja kunnollinen palkka. Kauppapolitiikkoja olisi sovitettava elintarvikkeiden kestävyyttä koskevien EU:n normien ja kilpailuperiaatteiden mukaisesti (1).

1.3

Avoin strateginen riippumattomuus ja elintarvikejärjestelmien kestävyys voidaan varmistaa parhaiten kehittämällä sellaisia riskinhallintatoimenpiteitä kattava välineistö, joilla autetaan elintarvikeketjuja selviytymään ääritilanteista ja valtio- ja EU-tason viranomaisia toteuttamaan välittömiä toimia.

1.4

Covid-19:n aiheuttamat viimeaikaiset tapahtumat, ilmastohäiriöistä johtuvat äärimmäiset sääilmiöt ja kyberhyökkäykset osoittavat, että elintarvikejärjestelmien häiriönsietokykyä ja kestävyyttä on parannettava. Euroopan komissio kehittää parhaillaan Pellolta pöytään -strategian yhteydessä elintarvikehuoltoa ja elintarviketurvaa koskevaa EU:n valmiussuunnitelmaa ja siihen liittyvää elintarvikekriisin hallintamekanismia (2). Näin on tarkoitus auttaa parantamaan tietoisuutta riskeistä, ja tähän on myös määrä sisältyä keskeisten riskien tunnistaminen, arviointi, kartoitus ja seuranta kriittisten järjestelmien stressitestauksen avulla EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Lisäksi tämä auttaa toteuttamaan toimenpiteitä esiintyvien ongelmien ratkaisemiseksi.

1.5

EU tarvitsee järjestelmän, jolla estetään esimerkiksi sähkökatkokset ja verkkohäiriöt tai kyberhyökkäykset, jotka saattavat riippuvuuksien vuoksi johtaa hallitsemattomiin seurauksiin. Esimerkiksi: kaupunki, jossa on sovellettava sulkutoimia usean viikon ajan, useita päiviä kestävä sähkökatkos tai elintarvikeyritykseen tai vähittäiskauppaan kohdistuva kyberhyökkäys.

1.6

Selviytymismekanismien parantamiseksi on kehitettävä nykyisiä elintarvikejärjestelmiä ja samalla monipuolistettava elintarvikejärjestelmiä ja myös liiketoimintamalleja maatilakauppojen, kaupunkiviljelyn, vertikaalisen viljelyn ja ylipäätään ”paikalliselta paikalliselle” -toimintamallin (local for local) edistämiseksi. Tämä edellyttää maataloustuottajilta tutkimuksen ja innovoinnin laajempaa soveltamista, ja sen pitäisi auttaa minimoimaan ns. ruoka-aavikoiden syntymisen ja tuotannon erikoistumisen riskit (3). Samalla tulisi vahvistaa maatiloilta jalostukseen ja markkinoille ulottuvan tehokkaan jakelujärjestelmän etuja.

1.7

Jotta varmistetaan terveellisten elintarvikkeiden riittävä tuotanto pitkällä aikavälillä sekä tuottavat elinkeinot, on tärkeää, että käytetään luonnonvaroja kestävällä tavalla, suojellaan maaperää ja vesivaroja, torjutaan ilmastonmuutosta ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja suojellaan eläinten hyvinvointia. EU:n tulisi myös vahvistaa paikallista ja alueellista tuotantoa, jotta tasapainoinen elintarvikkeiden tuotanto ja jalostus voidaan sovittaa pieneen hiilijalanjälkeen.

1.8

Yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP) on keskeinen taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöön liittyvä rooli. Sen tulisi vakauttaa markkinoita kriisien aikana ja tarjota samalla turvaverkko maataloustuottajille ja jalostajille sekä suojella ympäristöä, ilmastoa, työntekijöitä ja eläinten hyvinvointia. YMP edistää myös strategisen tuotantokapasiteetin, elintarviketurvallisuuden ja elintarviketurvan ylläpitämistä.

1.9

Maatalousyritykset, hedelmällinen maatalousmaa ja vesi ovat strategisia voimavaroja, joita on tietyssä määrin suojeltava koko EU:ssa: ne ovat avoimen strategisen elintarvikeomavaraisuutemme perusta.

1.10

ETSK vahvistaa suosituksensa tutkia monen sidosryhmän välisen ja monitasoisen Euroopan elintarvikepoliittisen neuvoston (4) tarjoamaa vaihtoehtoa. Avoimen strategisen riippumattomuuden yhteydessä tällaisella neuvostolla voisi olla muun muassa seurantatehtävä, ja se voisi auttaa arvioimaan ja ennakoimaan elintarvikeketjun riskejä.

1.11

EU:n on varmistettava, että rajat pidetään turvallisesti avoimina ja että työvoima yhdessä logistiikan kanssa toimii elintarvikkeiden tuotannon ja jakelun varmistamiseksi (vihreät kaistat) sekä EU:ssa että kolmansien maiden suuntaan. Tämä edellyttää vahvaa jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja kolmansien maiden välistä koordinointimekanismia.

2.   Johdanto

2.1

Käsillä olevassa oma-aloitteisessa lausunnossa on tarkoitus tutkia Euroopan avoimen strategisen riippumattomuuden käsitettä tulevan elintarviketurvan ja elintarvikkeiden kestävyyden kannalta sekä esittää tulevaisuuteen suuntautuvia kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä ja toimintapoliittisia suosituksia. Lausunnossa on erityisesti määrä antaa virikkeitä pohdintoihin kysymyksistä, jotka ovat nousseet esiin viimeaikaisten tapahtumien, kuten covid-19-pandemian, äärimmäisten sääilmiöiden, verkkohyökkäysten ja poliittisten tai sosiaalisten jännitteiden, johdosta.

2.2

Avoin strateginen riippumattomuus tulisi nähdä EU:n mahdollisuutena turvata elintarvikehuoltovarmuutensa ja asettaa korkeita kestävyysvaatimuksia erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä. EU:n on vastattava elintarvikkeiden kestävyyttä koskevaan haasteeseen sekä sisäisellä että ulkoisella tasolla. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan myös mahdollisia tapoja suojella ja parantaa kestäväpohjaisten elintarvikkeiden saatavuutta kaikkien EU:n kansalaisten kannalta erityisesti kriisiaikoina.

2.3

Lausunto perustuu useisiin ehdotuksiin ja konkreettisiin ajatuksiin, joita ETSK on jo esittänyt aiemmassa lausuntotyössään (5). Nämä ehdotukset voidaan tiivistää seuraavasti: — Edistetään kattavaa EU:n elintarvikepolitiikkaa, jotta voidaan tukea terveellisiä ruokavalioita kestävien elintarvikejärjestelmien pohjalta, yhdistää maatalous ravitsemukseen ja ekosysteemipalveluihin ja varmistaa toimitusketjut, jotka turvaavat kansanterveyden Euroopan kaikissa yhteiskuntaryhmissä. Tällaisella politiikalla, joka on nyt otettu huomioon komission Pellolta pöytään -strategiassa, on määrä lisätä kaikkien elintarvikkeisiin liittyvien politiikanalojen johdonmukaisuutta, palauttaa ruoka sille kuuluvaan arvoon ja edistää pitkällä aikavälillä tapahtuvaa siirtymää ruokatuotanto- ja -kulutuskeskeisyydestä ruokakansalaisuuteen. — Vahvistetaan lyhyiden elintarvikeketjujen, agroekologian ja tuotteiden laatujärjestelmien potentiaalia. — Varmistetaan kohtuulliset hinnat ja kielletään hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt. — Sisällytetään kaikkiin tuleviin EU:n kauppasopimuksiin vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvat Pellolta pöytään -strategia ja biodiversiteettistrategia globaaleina kestävyysnormeina. — Varmistetaan kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien elintarvikeketjun sidosryhmien järjestelmällinen osallistaminen ja osallistuminen myös Euroopan elintarvikepoliittisen neuvoston kautta.

2.4

Oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on myös antaa arvokkaita näkemyksiä vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvaan Pellolta pöytään -strategiaan, YMP:hen, kauppapolitiikan uudelleentarkasteluun ja strategiseen ennakointisuunnitelmaan liittyvää meneillään olevaa työtä varten. Analyysissä keskitytään EU:n elintarviketurvaan ja elintarvikkeiden kestävyyteen.

2.5

YK järjesti syyskuussa 2021 elintarvikejärjestelmiä käsittelevän huippukokouksen, jonka tarkoituksena oli tukea maita 17 kestävän kehityksen tavoitteen, erityisesti tavoitteen 2 – nälän poistaminen, saavuttamisessa. ETSK antoi panoksensa aiheesta käytyyn keskusteluun (6).

3.   Avoin strateginen riippumattomuus, elintarvikejärjestelmän keskeiset osatekijät

3.1

Euroopan komission mukaan avoimella strategisella riippumattomuudella tarkoitetaan EU:n kykyä tehdä omat valintansa ja muokata ympäröivää maailmaa johtajuudella ja sitoutumisella omien strategisten intressiensä ja arvojensa pohjalta. Näin EU voi olla vahvempi sekä taloudellisesti että geopoliittisesti, koska se on (7) — avoin kaupalle ja investoinneille, mikä auttaa EU:n taloutta toipumaan kriiseistä ja säilyttämään kilpailukykynsä ja yhteydet maailmaan — kestävä ja vastuullinen, ja sillä on kansainvälinen johtoasema vihreämmän ja oikeudenmukaisemman maailman rakentamisessa, nykyisten liittoutumien vahvistamisessa ja monien kumppaneiden kanssa tehtävässä yhteistyössä — määrätietoinen torjuessaan epäoikeudenmukaisia käytäntöjä ja pakkokeinoja ja valmis käyttämään oikeuksiaan ja suosimaan aina kansainvälistä yhteistyötä globaalien ongelmien ratkaisemiseksi.

3.2

Avoin strateginen riippumattomuus on määriteltävä paremmin suhteessa elintarvikejärjestelmiin. ETSK haluaa osallistua pohdintoihin siitä, miten EU voi valmistautua paremmin tuleviin kriiseihin. Tähän kysymykseen olisi vastattava EU:n elpymissuunnitelman yhteydessä esimerkiksi hyödyntämällä Next Generation EU -varoja.

3.3

ETSK ehdottaa avoimen strategisen riippumattomuuden määritelmää, joka perustuu elintarviketuotantoon, työvoimaan ja oikeudenmukaiseen kauppaan. Yleisenä tavoitteena on varmistaa elintarviketurva ja elintarvikkeiden kestävyys EU:n kansalaisia varten oikeudenmukaisen, kestäväpohjaisen ja häiriönsietokykyisen elintarvikehuollon avulla.

3.4   Elintarviketuotanto

3.4.1

Elintarviketurvaa olisi tarkasteltava kansainvälisestä, kansallisesta ja paikallisesta näkökulmasta. Maailman väestöstä 55 prosenttia asuu kaupungeissa, missä tuotetaan vain vähän tuoreita elintarvikkeita, eli ns. ruoka-aavikoilla. YK odottaa kyseisen osuuden nousevan 68 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ennusteiden mukaan kaupungistuminen yhdessä maailman väestön kokonaiskasvun kanssa saattaa lisätä kaupunkialueiden asukasmäärää vielä 2,5 miljardilla vuoteen 2050 mennessä (8). Euroopassa kaupungistumisasteen odotetaan nousevan noin 83,7 prosenttiin vuonna 2050 (9).

3.4.2

Euroopan unionin sisämarkkinoilla elintarvikkeita kuljetetaan päivittäin pääasiallisesti maaseutualueilta ja jalostusteollisuudesta kaupunkien supermarketteihin. Paikallisten, maatila- ja verkkokauppojen suosio kuluttajien keskuudessa on kuitenkin kasvanut sulkutoimien aikana vuosina 2020–2021.

3.4.3

Lyhyiden toimitusketjujen kehittäminen parantaa Euroopan häiriönsietokykyä. Paikallisten kanavien olisi vastattava väestön tarpeita sekä alueiden erityispiirteitä ja ilmasto-olosuhteita. Paikallisia jalostusvalmiuksia olisi kehitettävä nykyistä enemmän.

3.4.4

Myös tuotannon monipuolistaminen auttaa parantamaan EU:n häiriönsietokykyä. Luonnonmukaiseen maatalouteen käytetyn maatalousmaan lisääminen sisältyy Pellolta pöytään -strategiaan, ja viljelypalstat, kaupunkiviljely ja vertikaalinen viljely (10) ovat tässä yhteydessä päteviä vaihtoehtoja, jotka lyhentävät elintarvikkeiden kuljetusmatkaa ja joista on tulossa yhä suositumpia. Nämä aloitteet tulisi linkittää muuhun paikalliseen ja alueelliseen elintarvikkeiden tuotantoon ja jalostukseen turvaverkon luomiseksi.

3.4.5

Haavoittuvuuksien kartoituksen olisi oltava EU:n asialistan kärjessä. Jäsenvaltioiden ja Euroopan komission olisi tehtävä yhteistyötä pyrittäessä paljastamaan puutteita, vähentämään elintarvikejätettä, kehittämään skenaarioita sekä koordinoimaan kohdennettua koulutusta ja viestintää.

3.4.6

Elintarvikkeiden varastoinnin älykkään hallinnan olisi oltava osa elintarvikkeita koskevaa EU:n avointa strategista riippumattomuutta. Siihen tulisi sisältyä strategisten varastojen säännöllinen kierto samalla kun vältetään toimijoiden keinottelua, mukaan luettuna hyödykkeiden ja elintarvikkeiden ostaminen tuotantokustannuksia alemmalla hinnalla (11), ja vahvoja markkinareaktioita varmistamalla markkinoiden avoimuus.

3.5   Työvoima

3.5.1

Koulutettuja ja maataloustoimintaan halukkaita nuoria ei ole riittävästi. EU:ssa oli vuonna 2016 jokaista alle 35-vuotiasta maataloustuottajaa kohti yli kuusi yli 65-vuotiasta maataloustuottajaa (12).

3.5.2

Maataloustuottajat joutuvat myös edelleen vastaamaan suhteettoman suuresta osasta katastrofien aiheuttamista vahingoista ja menetyksistä. Katastrofien yleistyminen ja voimakkuus yhdessä riskien systeemisen luonteen kanssa kääntävät ihmisten elämän päälaelleen, tuhoavat elinkeinoja ja vaarantavat koko elintarvikejärjestelmämme.

3.5.3

On olennaisen tärkeää lisätä maatalouden työvoimaa Euroopassa, suojella maataloutta ja hedelmällistä maatalousmaata sekä asettaa käyttöön asianmukaisia maatalouden tieto- ja innovointijärjestelmiä (AKIS). Nuoria ja naisia on kannustettava ryhtymään maanviljelyyn ja houkuteltava jäämään maataloustyöhön pitkäksi aikaa.

3.5.4

Asianmukaisten työolojen ja -ehtojen varmistaminen EU:n jäsenvaltioista ja EU:n ulkopuolelta tuleville työntekijöille maataloudessa ja elintarvikealalla ja toimitusketjun kaikilla tasoilla on kestävän ja häiriönsietokykyisen elintarvikejärjestelmän toteuttamisen ennakkoedellytys. Tässä yhteydessä on huolehdittava riittävästä rahoituksesta, oikeudenmukaisista ja paremmista palkoista, oikeudenmukaisista hinnoista, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen myönnettävistä tuista ja kausityöntekijöiden oikeuksista.

3.5.5

EU:n kattavalla elintarvikepolitiikalla olisi ETSK:n mielestä huolehdittava taloudellisesta, ympäristöön liittyvästä ja sosiokulttuurisesta kestävyydestä. Näin ollen on välttämätöntä varmistaa, että Pellolta pöytään -strategialla muutetaan perusteellisesti toimitusketjun dynamiikkaa ja parannetaan maataloustuottajien tuloja ja toimeentuloa pysyvästi (13). ETSK epäilee, ettei tämä välttämätön perusteellinen muutos toteudu ilman asianmukaisia poliittisia ja taloudellisia kannustimia.

3.6   Kauppa

3.6.1

EU-27:n maatalouselintarvikeviennin arvo vuonna 2020 oli 184,3 miljardia euroa eli 1,4 prosenttia suurempi vuoteen 2019 nähden. Tuonti, joka oli arvoltaan 122,2 miljardia euroa, oli 0,5 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna. Maatalouselintarvikekaupan ylijäämä vuonna 2020 oli 62 miljardia euroa eli 3 prosenttia suurempi kuin vuonna 2019 (14). Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) mukaan yhden miljardin euron arvoinen maatalouselintarvikevienti luo keskimäärin 20 000 työpaikkaa, joista 13 700 sijaitsee alkutuotannossa. Samaan aikaan maatalouden osuus EU:n kokonaistyöllisyydestä oli vuonna 2016 noin 4,2 prosenttia (15).

3.6.2

Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat, Kiina, Sveitsi ja Japani olivat EU:n suurimmat maatalouselintarvikemarkkinat, ja niiden osuus kaikesta viennistä oli yli 52 prosenttia. EU:n suurimmat maatalouselintarviketuonnin alkuperämaat vuonna 2020 olivat Yhdistynyt kuningaskunta, Brasilia, Yhdysvallat, Ukraina ja Kiina.

3.6.3

EU:lla on merkittävä rooli maatalouselintarvikkeiden maailmanlaajuisessa kaupassa, ja EU:n kauppapolitiikan on välttämättä vastattava unionin kestävyystavoitteita. ETSK on aiemmassa lausunnossaan (16) ehdottanut, että kaikkiin tuleviin EU:n kauppasopimuksiin sisällytetään vihreän kehityksen ohjelmaan kuuluvat Pellolta pöytään -strategia ja biodiversiteettistrategia globaaleina kestävyysnormeina. Komitea on tunnustanut tasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja sääntöihin perustuvan kaupan tärkeyden ja arvon sekä sen suuren merkityksen covid-19-kriisin jälkeiselle talouden toipumiselle.

3.6.4

Jotta voitaisiin vähentää riippuvuutta maatalouden tuotantopanoksista, EU:n olisi tuettava vähän tuotantopanoksia edellyttäviä käytäntöjä erityisesti fossiilisten polttoaineiden ja torjunta-aineiden osalta ja edistettävä maatalouden tuotantopanosten tuotantokapasiteettia Euroopassa.

3.6.5

Innovatiivisia järjestelmiä tarvitaan suojelemaan ja vahvistamaan luonnonvaraperustaa ja samalla edistämään tehokasta tuotantoa (17). Uudet teknologiat, robotit ja rokotteet ovat tärkeitä voimavaroja, joita on kehitettävä.

4.   Riskinhallinta ja stressitestit

4.1

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan ihmiskunnan ja sen elintarviketurvajärjestelmän on vastattava monenlaisiin uusiin ja ennennäkemättömiin uhkiin, kuten ilmastohäiriöistä johtuviin äärimmäisiin sääilmiöihin, tauteihin ja pandemioihin. Maatalouteen kohdistuu monenlaisia riskejä, sillä se on vuorovaikutuksessa erittäin yhteenliitetyn maailman kanssa (18).

4.2

FAO:n mukaan elintarvikkeiden hinnat nousivat vuosina 2020–2021 korkeimmalle tasolle sitten vuoden 2011 (19). Hintojen epävakauden raportoidaan usein johtuvan osittain keinottelusta. YK:n ja OECD:n mukaan 720–811 miljoonaa ihmistä näki nälkää vuonna 2020. Lähes joka kolmannella ihmisellä maailmassa (2,37 miljardia) ei vuonna 2020 ollut mahdollisuuksia saada riittävästi ruokaa, mikä tarkoittaa 320 miljoonan lisäystä yhdessä vuodessa (20).

4.3

Covid-19-pandemia osoittaa, ettei elintarviketurvaa voi edes Euroopassa pitää itsestäänselvyytenä. Kaikki elintarvikeketjun toimijat ja toiminnot ovat erittäin suuressa määrin sidoksissa keskenään. Valtiot ottivat pandemian aikana käyttöön kaupan rajoituksia. Jopa EU:n sisällä jäsenvaltiot toteuttivat yksipuolisia toimia rajojen sulkemiseksi, mikä uhkasi elintarvikkeiden kuljetusta ja kausityöntekijöiden liikkuvuutta. Maataloustuottajien ja elintarvikeketjun kumppaneiden nopeiden mukautusten ansiosta tuotantoa, jalostusta ja jakelua voitiin jatkaa. Myös komissio ryhtyi toimiin sisämarkkinoiden toiminnan ylläpitämiseksi. Matka-, matkailu- ja elintarvikepalvelujen rajoitusten vuoksi monet yrittäjät joutuivat kriisin aikana kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin.

4.4

Kiristysohjelmahyökkäysten kaltaiset kyberhyökkäykset johtavat todellisiin kriiseihin, koska nykyisin niin paljon asioita tapahtuu verkossa (”esineiden internet”). Tietotoimisto AP:n mukaan keskimääräiset maksut kyberrikollisille ovat vuonna 2020 nousseet 311 prosenttia eli 310 000 dollariin. Keskimäärin uhrit pääsivät uudelleen käsiksi tietoihinsa vasta 21 päivän kuluttua (21).

4.5

Huhtikuussa 2021 Alankomaiden suurimmasta supermarketista (Albert Heijn) loppuivat tietyt juustotuotteet useiksi päiviksi tärkeään jakeluyhtiöön kohdistuneen kyberhyökkäyksen vuoksi (22). Äskettäin maailman suurin lihanpakkaaja JBS oli kyberhyökkäyksen kohteena. Tämä on lisännyt Yhdysvalloissa maan elintarvikehuoltoa koskevia turvallisuushuolia (23). Vaikuttaa siltä, että yritykset jättävät monet kyberhyökkäykset ilmoittamatta välttääkseen markkinareaktioita, kuten hamstrausta ja hintojen rajua nousua. Yritykset ovat myös kärsineet merkittävistä kyberhyökkäysten seurauksista, vaikka ne eivät olekaan olleet suoraan hyökkäyksen kohteena, esimerkkinä satojen Coop-ketjuun kuuluvien myymälöiden sulkeminen Ruotsissa heinäkuussa 2021 yhdysvaltalaista Kaseya-ohjelmistotoimittajaa vastaan tehdyn kiristysohjelmahyökkäyksen johdosta (24).

4.6

Yhtä lailla huolestuttavaa oli Suezin kanavan tukkeutuminen 200 000 tonnin konttialuksen jumiutumisen vuoksi huhtikuun 2021 alussa. Tällaiset tapaukset osoittavat maailmanlaajuisten toimitusketjujen haavoittuvuuden. Jos nämä ketjut katkeavat muutamaksi päiväksi, toimitusten kiinnikurominen kestää pitkään, mikä voi aiheuttaa hintojen nousua kuluttajille ja yrityksille.

4.7

Euroopan komissio julkaisi syyskuussa vuoden 2021 strategisen ennakointiraporttinsa (25), jossa keskitytään avoimeen strategiseen riippumattomuuteen. Komissio katsoo, että kestävien ja häiriönsietokykyisten elintarvikejärjestelmien varmistaminen on yksi keskeisistä strategisista aloista EU:n maailmanlaajuisen johtoaseman vahvistamiseksi. Tässä yhteydessä tuodaan esiin, että on investoitava innovointiin häiriönsietokykyisten ja kestävien elintarvikejärjestelmien turvaamiseksi (26).

4.8

Yhteisen tutkimuskeskuksen äskettäin julkaisema tekninen asiakirja tarjoaa lisäksi taustatietoa selviytymiskykyä kuvaaville tulostauluille, jotka Euroopan komissio esitti vuoden 2020 strategisessa ennakointiraportissaan (27). Siihen sisältyy haavoittuvuusindikaattoreita, jotka liittyvät paikallisten palvelujen saatavuuteen ja riippuvuuteen elintarvikkeiden tuonnista, ja se osoittaa elintarvikkeiden geopoliittisen merkityksen. Tulostaulu auttaa kartoittamaan haavoittuvuutta ja kehittämään kohdennettua stressitestausta. Kyseessä on kuitenkin yleinen lähestymistapa, koska yhtä yksittäistä indikaattoria ei ole olemassa. Myös selviytymiskykyä kuvaavia tulostauluja tarkistetaan parhaillaan.

4.9

Toimitusketjujen on siirryttävä aikaperusteisesta mallista (just in time) tarveperusteiseen malliin (just in case). Riippuvuus tiettyjen tuotteiden monopoliasemassa olevista toimittajista saattaa johtaa altistumiseen vihamielisten maiden sekaantumiselle. Tämä koskee myös tuotantopanosten toimittamista maataloustuottajille ja elintarvikkeiden jalostajille. ETSK kehottaakin toteuttamaan elintarvikkeiden saatavuuden turvallisuustarkastuksen EU:ssa, mikä olisi tehtävä skenaariotutkimusten avulla.

4.10

Haavoittuvuudet tulisi paljastaa stressitesteillä. Esimerkiksi: Mitä seurauksia voi olla useita päiviä kestävillä paikallisilla, alueellisilla tai valtakunnallisilla energia- ja televiestintäverkkojen toimintahäiriöillä? Tämän katsotaan yleisesti olevan yksi kaikkien maiden kriittisen infrastruktuurin, myös elintarvikehuollon, suurimmista kysyntäriskeistä. Suoria vaikutuksia elintarvikehuoltoon ovat sähkö-, vesi- ja kaasuhuollon katkeaminen, jäähdytys- ja pakastusmahdollisuuksien menettäminen, keitto-, leivonta- ja jalostus- tai valmistusmahdollisuuksien menettäminen, lämmityksen ja valaistuksen menettäminen, kyvyttömyys varmistaa peruselintarvikehygienia sekä pula polttoaineesta jakeluajoneuvoja tai muita jakeluketjun tarpeita varten. Muuhun kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien vaikutusten välillisistä vaikutuksista voi kuitenkin myös aiheutua huomattavia seurauksia. Televiestinnän ja dataliikenteen pitkäkestoinen katkeaminen vaikeuttaisi vakavasti ja välittömästi tapaa, jolla yritykset viestivät niin sisäisesti kuin valtion virastojen, toimittajien, asiakkaiden ja kuluttajien kanssa helpottaakseen tärkeän tiedon levittämistä ja varmistaakseen uudelleentilaukset ja maksut, myös pankkien välisten yhteysjärjestelmien kautta.

4.11

ETSK suosittaa, että tätä skenaariota tutkitaan tarkemmin.

5.   Suosituksia jatkotoimiksi

5.1

Avoimen strategisen riippumattomuuden malli tarjoaa mahdollisuuksia mutta aiheuttaa myös riskejä. EU:n hyvinvointi riippuu myös maailmankaupasta ja näin ollen kauppaa ja asianmukaisia toimenpiteitä koskevista selkeistä säännöistä.

5.2

Elintarvikepulan uhatessa tai kun syntyy vaikutelma elintarvikepulasta, saattaa tuloksena olla paniikkiostaminen, ja kuluttajien kiinnostus ilmastoa, biologista monimuotoisuutta tai eläinten hyvinvointia kohtaan voi heiketä. Näin ollen Euroopasta voi tulla ympäristömyönteisempi vain, jos se myös parantaa häiriönsietokykyään.

5.3

Covid-19 on osoittanut, että kun toimitusketjut häiriintyvät pidemmäksi ajaksi, heijastusvaikutukset ulottuvat koko talouteen. Paluu normaaliin voi kestää useita vuosia.

5.4

Avoin strateginen riippumattomuus elintarvikkeiden alalla edellyttää avointa ja oikeudenmukaista kauppapolitiikkaa. Euroopan unioni ei voi palata protektionistisiin toimintapolitiikkoihin, koska näin luotaisiin uusia haavoittuvuuksia ja saatettaisiin aiheuttaa suurta vahinkoa (28). Esimerkiksi: EU toimittaa viljaa Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Kansainväliset toimitusketjut ovat usein tehokkaampia ja monipuolisempia ja pystyvät näin ollen sopeutumaan paikallisia toimitusketjuja nopeammin uusiin sokkeihin.

5.5

EU:n olisi arvioitava, missä tapauksissa ja minkä tuotteiden osalta omavaraisuus on hyödyllinen toimintamalli. Olisi lisättävä kuluttajien ja suuren yleisön tietoisuutta toimitusketjujen toimintatavasta.

5.6

EU:n on yhdessä YK:n ja kauppakumppaniensa kanssa puututtava puutteellisen elintarviketurvan perimmäisiin syihin ja edistettävä kipeästi kaivattua elintarvikejärjestelmän muutosta parantamalla maatalouden häiriönsietokykyä. Valtioiden tehtävänä on tukea toimitusketjujen kestävyyden, vakauden ja turvallisuuden parantamista.

5.7

Äskettäin julkaistussa yhteisessä epävirallisessa asiakirjassa Ranska ja Alankomaat ovat vaatineet tiukempia EU:n kauppaehtoja, myös vastuullista liiketoimintaa koskevaa EU:n suunnitelmaa. Tavoitteena on varmistaa johdonmukainen ja yhtenäinen politiikka ja säilyttää samalla tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla. Vastuullista liiketoimintaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman olisi muodostettava EU:n lähestymistavan kokonaisvaltainen strategia oikeudenmukaisen kaupan ja vastuullisen tuotannon sekä toimitusketjujen hallinnan edistämiseksi.

5.8

Espanja ja Alankomaat ovat äskettäin laatineet yhteisen epävirallisen asiakirjan strategisen riippumattomuuden toteuttamisesta ja samanaikaisesta avoimen talouden säilyttämisestä. Kyseisessä asiakirjassa esitetään muun muassa, että avoimen strategisen riippumattomuuden olisi oltava yksi Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa tarkasteltavista aiheista.

5.9

Myös EU:ssa käytävät keskustelut asianmukaisesta huolellisuusvelvoitteesta (29) ja Pellolta pöytään -strategian käytännesäännöistä (30) ovat tässä yhteydessä oleellisia. Maatalouselintarvikealan yrityksillä ja organisaatioilla onkin nyt tilaisuus allekirjoittaa vastuullista yritystoimintaa ja markkinointia koskevat EU:n käytännesäännöt, jotka Euroopan komissio on ottanut käyttöön osana Pellolta pöytään -strategiaa (31).

---

(1)  Jotta kattava EU:n elintarvikepolitiikka olisi todella merkityksellistä eurooppalaisille kuluttajille, – – on oleellisen tärkeää, että EU:ssa kestävyysperiaatteiden mukaisesti tuotettu ruoka on kilpailukykyistä. Tämä tarkoittaa, että EU:n maatalouselintarvikeala pystyy tuottamaan kuluttajille ruokaa hinnoilla, jotka kattavat sellaisista kriteereistä kuin kestäväpohjaisuus, eläinten hyvinvointi, elintarviketurvallisuus ja ravitsemus aiheutuvat ylimääräiset kustannukset, mutta varmistavat myös kohtuulliset tulot maataloustuottajille, samalla kun ala säilyttää asemansa ensisijaisena vaihtoehtona suurelle enemmistölle kuluttajista (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18, EUVL C 429, 11.12.2020, s. 268).

(2)  Valmiussuunnitelma, Euroopan komissio.

(3)  COVID-19 and the food phenomena, FAO.

(4)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18 ja EUVL C 429, 11.12.2020, s. 268.

(5)  Muun muassa EUVL C 129, 11.4.2018, s. 18, EUVL C 190, 5.6.2019, s. 9, EUVL C 429, 11.12.2020, s. 268, EUVL C 429, 11.12.2020, s. 66, EUVL C 440, 6.12.2018, s. 165, ETSK:n lausunto aiheesta ”Kohti oikeudenmukaista elintarvikeketjua”, NAT/823 (EUVL C 517, 22.12.2021, s. 38).

(6)  Contribution to the UN Food Systems Summit 2021, ETSK.

(7)  Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu, Euroopan komissio.

(8)  68% of the world population projected to live in urban areas by 2050, YK.

(9)  Urbanisation in Europe, Euroopan komissio, UN World urbanisation Prospects 2018

(10)  Vertical farming, WUR.

(11)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Kohti oikeudenmukaista elintarvikeketjua”, NAT/823 (EUVL C 517, 22.12.2021, s. 38).

(12)  CAP – Structural change and generational renewal, Euroopan komissio.

(13)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 268.

(14)  2020 a year of stability for EU agri-food trade, Euroopan komissio.

(15)  Farmers and the agricultural labour force – statistics, Eurostat.

(16)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 66.

(17)  The future of food and agriculture, FAO.

(18)  The impact of disasters and crises on agriculture and food security: 2021, FAO.

(19)  FAO Food Price Index, FAO.

(20)  2021 State of Food Security and Nutrition in the World, Maailman ruokaohjelma.

(21)  Cyber attack on US pipeline is linked to criminal gang, AP News.

(22)  Kaasschaarste bij Albert Heijn na hack leverancier, de Volkskrant.

(23)  Hacking American beef: the relentless rise of ransomware, Financial Times.

(24)  NCSC statement on Kaseya incident, NCSC.

(25)  2021 Strategic Foresight Report, Euroopan komissio.

(26)  Shaping and securing the EU’s Open Strategic Autonomy by 2040 and beyond, JRC.

(27)  Selviytymiskykyä kuvaavat tulostaulut, Euroopan komissio.

(28)  Vihreän kehityksen ohjelmaan liittyvät Pellolta pöytään- ja biodiversiteettistrategiat tulisi ottaa huomioon myös kaikissa tulevissa EU:n kauppasopimuksissa maailmanlaajuisina kestävyysnormeina (EUVL C 429, 11.12.2020, s. 66).

(29)  Towards a mandatory EU system of due diligence for supply chains, Euractiv.

(30)  Code of Conduct for Responsible Business and Marketing Practices, Euroopan komissio.

(31)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Elintarvikeyritysstrategioiden ja -toimien yhteensovittaminen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa kestävän elpymisen varmistamiseksi covid-19-pandemian jälkeen” (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).