Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2022/C 73/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 64, 7.2.2022

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 51, 31.1.2022

EUVL C 37, 24.1.2022

EUVL C 24, 17.1.2022

EUVL C 11, 10.1.2022

EUVL C 2, 3.1.2022

EUVL C 513, 20.12.2021

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 9.12.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Nejvyšší správní soud – Tšekki) – Kemwater ProChemie s. r. o. v. Odvolací finanční ředitelství

(Asia C-154/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - 168 artikla - Ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeus - Vähennysoikeuden aineelliset edellytykset - Tavaroiden tai palvelujen toimittajan verovelvollisasema - Todistustaakka - Vähennysoikeuden epääminen, kun tavaroiden tai palvelujen tosiasiallista toimittajaa ei ole yksilöity - Edellytykset)

(2022/C 73/02)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kemwater ProChemie s. r. o.

Vastaaja: Odvolací finanční ředitelství

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY on tulkittava siten, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus on evättävä ilman, että veroviranomaisen on osoitettava, että verovelvollinen on syyllistynyt arvonlisäveropetokseen tai että tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää, että liiketoimi, johon se vetoaa vähennysoikeuden perusteena, oli osa tällaista petosta, kun kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen tosiasiallista toimittajaa ei ole yksilöity eikä verovelvollinen esitä näyttöä kyseisen toimittajan verovelvollisasemasta, jos tosiseikat ja verovelvollisen toimittama selvitys huomioon ottaen tarvittavat tiedot mainitun toimittajan verovelvollisaseman tarkistamiseksi puuttuvat.

---

(1)  EUVL C 209, 22.6.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 9.12.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Rechtbank Overijssel – Alankomaat) – XXXX v. Staatssecretaris van Financiën

(Asia C-217/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2003/88/EY - Työajan järjestäminen - Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojeleminen - 7 artiklan 1 kohta - Oikeus palkalliseen vuosilomaan - Palkkataso - Työkyvyttömyyden vuoksi alennettu palkka)

(2022/C 73/03)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Overijssel

Pääasian asianosaiset

Kantaja: XXXX

Vastaaja: Staatssecretaris van Financiën

Tuomiolauselma

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisille säännöksille ja käytännöille, joiden mukaan silloin, kun sairauden vuoksi työkyvytön työntekijä käyttää oikeuttaan palkalliseen vuosilomaan, tämän palkallisen vuosiloman aikana maksettavan palkan määrää määritettäessä otetaan huomioon hänen sitä työskentelyjaksoa, jonka kuluessa vuosilomaa haetaan, edeltävältä työskentelyjaksolta saamansa palkan hänen työkyvyttömyydestään johtunut alentuminen.

---

(1)  EUVL C 297, 7.9.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.12.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Visoki trgovački sud Republike Hrvatske – Kroatia) – HRVATSKE ŠUME d.o.o., Zagreb, jolle HRVATSKE ŠUME javno poduzeće za gospodarenje šumama i šumskim zemljištima u Republici Hrvatskoj p.o., Zagrebin oikeudet ovat siirtyneet, v. BP Europa SE, jolle Deutsche BP AG:n oikeudet ovat siirtyneet, jolle puolestaan The Burmah Oil (Deutschland) GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet

(Asia C-242/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa - Asetus (EY) N:o 44/2001 - 5 artiklan 3 alakohta - Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevan asian käsite - Täytäntöönpanomenettely tuomioistuimessa - Perusteettomaan etuun perustuva aiheettomasti suoritetun maksun palauttamista koskeva kanne - 22 artiklan 5 alakohta - Tuomioiden täytäntöönpano - Yksinomainen toimivalta)

(2022/C 73/04)

Oikeudenkäyntikieli: kroaatti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Visoki trgovački sud Republike Hrvatske

Pääasian asianosaiset

Valittaja: HRVATSKE ŠUME d.o.o., Zagreb, jolle HRVATSKE ŠUME javno poduzeće za gospodarenje šumama i šumskim zemljištima u Republici Hrvatskoj p.o., Zagrebin oikeudet ovat siirtyneet

Vastapuoli: BP Europa SE, jolle Deutsche BP AG:n oikeudet ovat siirtyneet, jolle puolestaan The Burmah Oil (Deutschland) GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet

Tuomiolauselma

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 22 artiklan 5 alakohtaa on tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei kuulu kyseisessä säännöksessä säädettyyn yksinomaiseen toimivaltaan, vaikka se on nostettu sen määräajan päättymisen vuoksi, jonka kuluessa pakkotäytäntöönpanomenettelyssä aiheettomasti suoritettujen summien palauttamista voidaan vaatia tässä samassa täytäntöönpanomenettelyssä.

2)	Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että perusteettoman edun palauttamista koskeva kanne ei kuulu tässä säännöksessä säädetyn toimivaltaperusteen soveltamisalaan.

---

(1)  EUVL C 262, 10.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 9.12.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Pro Rauchfrei e.V. v. JS e.K.

(Asia C-370/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti - Direktiivi 2014/40/EU - Pakkausmerkinnät ja pakkaukset - 8 artiklan 8 kohta - Terveysvaroitukset, jotka on esitettävä tupakkatuotteiden vähittäismyyntipakkauksissa ja mahdollisissa myyntipäällyksissä - Savukepakkausautomaatti - Terveysvaroitukset, jotka eivät näy ulkopuolelta - Vähittäismyyntipakkausten kuva - Vähittäismyyntipakkausten ja mahdollisten myyntipäällysten, jotka on suunnattu kuluttajille unionissa, ”kuvan” käsite)

(2022/C 73/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Pro Rauchfrei e.V.

Vastapuoli: JS e.K.

Tuomiolauselma

1)

Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU 8 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että kuva, joka ei ole savukkeiden vähittäismyyntipakkauksen todellisuutta vastaava kuva mutta jonka kuluttaja yhdistää sen ulkoasun perusteella vähittäismyyntipakkaukseen ääriviivojen, mittasuhteiden, värien ja logon osalta, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu vähittäismyyntipakkauksen kuva.

2)

Direktiivin 2014/40 8 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että kyseisen säännöksen kattama savukepakkauksen kuva, joka ei sisällä kyseisen direktiivin II osaston II luvussa säädettyjä terveysvaroituksia, ei ole mainitun säännöksen mukainen myöskään, vaikka kuluttajalla olisi mahdollisuus nähdä nämä varoitukset tällaista kuvaa vastaavassa savukepakkauksessa ennen pakkauksen ostamista.

---

(1)  EUVL C 390, 16.11.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 9.12.2021 – Valittajana Agrochem-Maks d.o.o sekä muina osapuolina Euroopan komissio ja Ruotsin kuningaskunta

(Asia C-374/20 P) (1)

(Muutoksenhaku - Kasvinsuojeluaineet - Tehoaine - Asetus (EY) N:o 1107/2009 - 6 artiklan f alakohta - Liitteessä II oleva 2.2. kohta - Täydentävien vahvistavien tietojen käsite - Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 844/2012 - 13 artiklan 3 kohta - Tehoaineen oksasulfuroni hyväksynnän uusimatta jättäminen sen markkinoille saattamista varten - Esittelevän jäsenvaltion päätöksen, jolla uusimista koskeva hakemus on otettu käsiteltäväksi, ulottuvuus - Tämän jäsenvaltion ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) oikeus vaatia hakijalta täydentäviä tietoja - Esittelevän jäsenvaltion oikeus muuttaa uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnosta - Ennalta varautumisen periaate)

(2022/C 73/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Agrochem-Maks d.o.o. (edustajat: S. Pappas et A. Pappas, avocats)

Muut osapuolet: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi X. Lewis, I. Naglis ja G. Koleva, sittemmin G. Koleva) ja Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: J. Lundberg, O. Simonsson, C. Meyer-Seitz, A. M. Runeskjöld, H. Shev, H. Eklinder, R. Shahsavan Eriksson ja M.)

Tuomiolauselma

1)	Valitus hylätään.

2)	Agrochems-Maks d.o.o. vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Ruotsin kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 329, 5.10.2020

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 9.12.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt County Court at Birkenhead – Yhdistynyt kuningaskunta) – BT v. Seguros Catalana Occidente ja EB

(Asia C-708/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Oikeudellinen yhteistyö siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Asetus (EU) N:o 1215/2012 - Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla - Toimivalta vakuutussopimusta koskevissa asioissa - Yksityiselle, jolla on kotipaikka jossakin jäsenvaltiossa, toisessa jäsenvaltiossa vuokratussa asunnossa tapahtuneesta onnettomuudesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus - Kanne, jonka vahingon kärsinyt on nostanut yhtäältä vakuutuksenantajaa ja toisaalta kyseisen asunnon omistavaa vakuutettua vastaan - Kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan sovellettavuus)

(2022/C 73/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

County Court at Birkenhead

Pääasian asianosaiset

Kantaja: BT

Vastaajat: Seguros Catalana Occidente ja EB

Tuomiolauselma

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 13 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että kun vahingon kärsinyt on nostanut kanteen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan kyseisen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sen jäsenvaltion tuomioistuin, jossa vahingon kärsineellä on kotipaikka, ei voi todeta olevansa mainitun 13 artiklan 3 kohdan perusteella toimivaltainen ratkaisemaan myös vahingon kärsineen samanaikaisesti sellaista vakuutuksenottajaa tai vakuutettua vastaan nostaman korvauskanteen, jolla on kotipaikka muussa jäsenvaltiossa ja jota vakuutuksenantaja ei ole haastanut vastaamaan asiassa.

---

(1)  EUVL C 110, 29.3.2021.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Stuttgart (Saksa) on esittänyt 13.10.2021 – O.K. v. Mercedes-Benz Bank AG

(Asia C-630/21)

(2022/C 73/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Stuttgart

Pääasian asianosaiset

Kantaja ja valittaja: O.K.

Vastaaja ja valittajan vastapuoli: Mercedes-Benz Bank AG

Ennakkoratkaisukysymykset

1.	Onko direktiivin 2008/48/EY (1) 14 artiklaa tulkittava siten, että kuluttajalla ei ole enää peruuttamisoikeutta, jos molemmat osapuolet ovat täyttäneet luottosopimuksen kokonaisuudessaan?

2.	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko direktiivin 2008/48 14 artikla esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, joka johtaa siihen, että kuluttaja ei voi enää käyttää peruuttamisoikeutta, jos molemmat osapuolet ovat täyttäneet luottosopimuksen kokonaisuudessaan?

3.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi ja toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivin 2008/48 14 artiklan 3 kohta esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kuluttajalla, joka on käyttänyt tehokkaasti direktiivin 2008/48 14 artiklan 1 kohtaan perustuvaa peruuttamisoikeuttaan, on oikeus vaatia luotonantajaa palauttamaan hyöty, jonka luotonantaja on saanut maksuista, jotka kuluttaja on peruuttamiseen saakka suorittanut luotonantajalle?

---

(1)  Kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (EUVL 2008, L 133, s. 66).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Słupsku (Puola) on esittänyt 25.10.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on D. K.

(Asia C-647/21)

(2022/C 73/09)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Słupsku

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen

D. K.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä yleisten tuomioistuinten organisaatiosta 27.7.2001 annetun lain (Ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) 47b §:n 5 ja 6 momentin, luettuna yhdessä 30 §:n 1 momentin ja 24 §:n 1 momentin kanssa, kaltaisille kansallisen oikeuden säännöksille, joiden mukaan tuomarikollegion kaltaisella kansallisen oikeuden elimellä on toimivalta vapauttaa tämän tuomioistuimen tuomari velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat tai osa niistä, ja kun a) tuomarikollegioon kuuluvat lain nojalla tuomioistuinten päälliköt, jotka on nimittänyt näihin virkoihin oikeusministerin (Minister Sprawiedliwości) kaltainen täytäntöönpanovaltaa edustava elin, joka toimii samalla valtakunnansyyttäjänä (Prokurator Generalny) b) tuomarin vapauttaminen velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat toteutetaan ilman hänen suostumustaan c) kansallisessa oikeudessa ei säädetä perusteista, joihin tuomarikollegion on nojauduttava vapauttaessaan tuomarin velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat, eikä velvollisuudesta perustella tällainen vapautus eikä myöskään vapautuksen tuomioistuinvalvonnasta d) eräät tuomarikollegion jäsenet nimitettiin tuomarin virkaan vastaavissa olosuhteissa kuin unionin tuomioistuimen 15.7.2021 antamassa tuomiossa komissio v. Puola (Tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä) (C-791/19, EU:C:2021:596) kyseessä olleet olosuhteet?

2)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne oikeuttavat (tai velvoittavat) kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee sellaista direktiivin 2016/343 (1) soveltamisalaan kuuluvaa rikosasiaa, jota koskevassa menettelyssä tuomari on vapautettu ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asioita, ja kaikki muut valtion elimet jättämään huomiotta tuomarikollegion toimen ja muut sen johdosta toteutetut toimet, kuten määräykset asioiden jakamisesta uudelleen, mukaan lukien määräys pääasian jakamisesta uudelleen, sivuuttaen vapautettu tuomari – niin, että hän voisi edelleen kuulua kyseistä asiaa käsittelevään kokoonpanoon?

3)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne edellyttävät, että kansalliseen oikeusjärjestykseen sisältyy direktiivin 2016/34 soveltamisalaan kuuluvassa rikosoikeudellisessa menettelyssä sellaisia välineitä, jotka takaavat pääasiassa syytettyinä olevien kaltaisille asianosaisille valvonnan ja oikeuden valittaa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaisista päätöksistä, joiden tarkoituksena on muuttaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa ja näin ollen vapauttaa tuomari, jolle asia on aiemmin jaettu käsiteltäväksi, ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asia?”

---

(1)  Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Słupsku (Słupskin alueellinen tuomioistuin, Puola) on esittänyt 25.10.2021– Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat M.C. ja M.F.

(Asia C-648/21)

(2022/C 73/10)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Słupsku

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset

M.C. ja M.F.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä yleisten tuomioistuinten organisaatiosta 27.7.2001 annetun lain (Ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) 47b §:n 5 ja 6 momentin, luettuna yhdessä 30 §:n 1 momentin ja 24 §:n 1 momentin kanssa, kaltaisille kansallisen oikeuden säännöksille, joiden mukaan tuomarikollegion kaltaisella kansallisen oikeuden elimellä on toimivalta vapauttaa tämän tuomioistuimen tuomari velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat tai osa niistä, ja kun a) tuomarikollegioon kuuluvat lain nojalla tuomioistuinten päälliköt, jotka on nimittänyt näihin virkoihin oikeusministerin (Minister Sprawiedliwości) kaltainen täytäntöönpanovaltaa edustava elin, joka toimii samalla valtakunnansyyttäjänä (Prokurator Generalny) b) tuomarin vapauttaminen velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat toteutetaan ilman hänen suostumustaan c) kansallisessa oikeudessa ei säädetä perusteista, joihin tuomarikollegion on nojauduttava vapauttaessaan tuomarin velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat, eikä velvollisuudesta perustella tällainen vapautus eikä myöskään vapautuksen tuomioistuinvalvonnasta d) eräät tuomarikollegion jäsenet nimitettiin tuomarin virkaan vastaavissa olosuhteissa kuin unionin tuomioistuimen 15.7.2021 antamassa tuomiossa komissio v. Puola (Tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä) (C-791/19, EU:C:2021:596) kyseessä olleet olosuhteet?

2)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne oikeuttavat (tai velvoittavat) kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee sellaista direktiivin 2016/343 (1) soveltamisalaan kuuluvaa rikosasiaa, jota koskevassa menettelyssä tuomari on vapautettu ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asioita, ja kaikki muut valtion elimet jättämään huomiotta tuomarikollegion toimen ja muut sen johdosta toteutetut toimet, kuten määräykset asioiden jakamisesta uudelleen, mukaan lukien määräys pääasian jakamisesta uudelleen, sivuuttaen vapautettu tuomari – niin, että hän voisi edelleen kuulua kyseistä asiaa käsittelevään kokoonpanoon?

3)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne edellyttävät, että kansalliseen oikeusjärjestykseen sisältyy direktiivin 2016/34 soveltamisalaan kuuluvassa rikosoikeudellisessa menettelyssä sellaisia välineitä, jotka takaavat pääasiassa syytettyinä olevien kaltaisille asianosaisille valvonnan ja oikeuden valittaa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaisista päätöksistä, joiden tarkoituksena on muuttaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa ja näin ollen vapauttaa tuomari, jolle asia on aiemmin jaettu käsiteltäväksi, ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asia?

---

(1)  Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) N:o 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1.)

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.10.2021 – FW, CE

(Asia C-650/21)

(2022/C 73/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-valittajat: FW ja CE

Vastapuolet: Landespolizeidirektion Niederösterreich ja Finanzamt Österreich

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2000/78/EY (1) 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa iän perusteella syrjivä palkkausjärjestelmä korvataan palkkausjärjestelmällä, jossa virkamiehen palkkaluokkaan luokittelu määräytyy edelleen vanhan palkkausjärjestelmän mukaisesti tiettynä siirtymäkuukautena (helmikuu 2015) syrjivästi määritetyn palkkaluokassa kertyneen palvelusajan perusteella ja tässä yhteydessä tehdään oikaisu alun perin määritettyjen aiempien palvelusajanjaksojen osalta määrittämällä vertailupäivämäärä, jossa 18 vuoden iän täyttymisen jälkeen täyttyneiden työskentelykausien osalta tarkistaminen koskee kuitenkin ainoastaan muita puoliksi huomioon otettavia ajanjaksoja ja jossa ajanjakson, jona aiemmat palvelusajanjaksot on otettava huomioon, pidentämistä neljällä vuodella kompensoidaan sillä, että muut puoliksi huomioon otettavat ajanjaksot on otettava huomioon vertailupäivämäärää määritettäessä ainoastaan siltä osin kuin ne ylittävät neljä puoliksi huomioon otettavaa vuotta (neljän puoleksi huomioon otettavan vuoden kiinteä vähennys)?

2)

Onko ensimmäiseen kysymykseen vastattava toisin niissä tapauksissa, joissa ennen vuonna 2019 tehdyn virkamieslainsäädännön toisen uudistuksen voimaantuloa oli tosin jo vahvistettu lainvoimaisesti uusi uralla etenemistä koskeva viitepäivämäärä mutta tällä ei vielä ollut vaikutusta virkamiehen palkkaoikeudelliseen asemaan, koska viranomainen ei vielä ollut tehnyt päätöstä soveltaen suoraan unionin oikeutta, ja joissa vertailupäivämäärä on nyt määritettävä uudelleen, ottamatta huomioon tällä välin vahvistettua uralla etenemistä koskevaa viitepäivämäärää, sen uralla etenemistä koskevan viitepäivämäärän osalta, joka vahvistettiin iän perusteella syrjivästi, ja muihin puoliksi huomioon otettaviin ajanjaksoihin sovelletaan kiinteää vähennystä?

3)

Onko unionin oikeutta, erityisesti direktiivin 2000/78/EY 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla palkkaluokassa kertyneen palvelusajan ja palkkaoikeudellisen aseman uudelleenmäärittelystä huolimatta koulutussuhteessa kansalliseen alueelliseen julkisyhteisöön täyttyneet ajanjaksot on otettava huomioon vertailupäivämäärää määritettäessä vain, jos virkamiehen palvelussuhde on alkanut 31.3.2000 jälkeen, ja muussa tapauksessa nämä ajanjaksot otetaan huomioon ainoastaan muina puoliksi huomioon otettavina ajanjaksoina ja niihin sovelletaan silloin kiinteää vähennystä, jolloin tämä sääntely on yleisesti epäedullisempi pitempään palvelleille virkamiehille?

---

(1)  Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 2000, L 303, s. 16).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Belgia) on esittänyt 29.10.2021 – VZW Belgische Vereniging van de Industrie van Plantenbeschermingsmiddelen (PHYTOFAR) v. Vlaams Gewest

(Asia C-658/21)

(2022/C 73/12)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Raad van State

Pääasian asianosaiset

Kantaja: VZW Belgische Vereniging van de Industrie van Plantenbeschermingsmiddelen (PHYTOFAR)

Vastaaja: Vlaams Gewest

Ennakkoratkaisukysymys

Onko teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (1) 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kiellon, jonka mukaan käyttäjät, joilla ei ole kasvinsuojeluaineita koskevaa lisenssiä, eivät saa käyttää glyfosaattia sisältäviä torjunta-aineita yksityiskäytössä olevilla alueilla, katsotaan koskevan teknistä määräystä, josta on kyseisen artiklan mukaan ilmoitettava Euroopan komissiolle?

---

(1)  EUVL 2015, L 241, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 5.11.2021 – Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl

(Asia C-663/21)

(2022/C 73/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundesamt für Fremdenwesen und Asyl

Vastapuoli: AA

Ennakkoratkaisukysymys

1.

Onko sen arvioimiseksi, saadaanko turvapaikkaan oikeutetun asema, jonka toimivaltainen viranomainen on aikaisemmin myöntänyt paikolaiselle, peruuttaa vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (1) (uudelleenlaadittu) 14 artiklan 4 kohdan b alakohdassa mainitulla perusteella, suoritettava etujen punninta itsenäisenä kriteerinä sellaisessa muodossa, että peruuttamisen edellytyksenä on, että palauttamiseen liittyvien yleisten etujen on oltava painavampia kuin pakolaisen sitä koskeva etu, että turvapaikkavaltion antama suojelu säilyy, jolloin rikoksen moitittavuutta ja mahdollista vaaraa yhteiskunnalle on verrattava ulkomaalaisen etuun, joka koskee suojelua, mukaan lukien häntä uhkaavien toimenpiteiden vakavuus ja luonne?

2.

Ovatko jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (2) säännökset, erityisesti 5, 6, 8 ja 9 artikla, esteenä kansallisen oikeuden tilanteelle, jonka mukaan sellaisen kolmannen valtion kansalaisen osalta, jonka aikaisempi pakolaisen oleskeluoikeus on evätty peruuttamalla turvapaikkaan oikeutetun asema, on tehtävä palauttamispäätös silloinkin, kun jo palauttamispäätöksen tekoajankohtana on selvää, että maastapoistaminen ei ole toistaiseksi sallittu palauttamiskiellon vuoksi, ja se myös todetaan lainvoimaisella tavalla?

---

(1)  Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).

(2)  Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de première instance francophone de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 11.11.2021 – UL ja SA Royal Antwerp Football Club v. Union royale belge des sociétés de football association ASBL

(Asia C-680/21)

(2022/C 73/14)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance francophone de Bruxelles

Pääasian asianosaiset

Kantajat: UL ja SA Royal Antwerp Football Club

Vastaaja: Union royale belge des sociétés de football association ASBL

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä paikallisesti koulutettuja pelaajia koskevalle suunnitelmalle, jonka UEFA:n hallitus antoi 2.2.2005 ja jonka sen 52 jäsenliittoa hyväksyivät Tallinnassa 21.4.2005 pidetyssä kokouksessa ja joka on pantu täytäntöön niin UEFA:n kuin sen jäsenliittojen hyväksymillä säännöillä?

2)

Onko SEUT 45 ja SEUT 101 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä paikallisesti koulutettujen pelaajien ilmoittamista kokoonpanoluettelossa ja heidän peluuttamistaan koskeville säännöille, jotka on vahvistettu URBSFA:n liittotason sääntöjen P335.11 ja P.1422 artiklassa ja toistettu URBSFA:n uusien sääntöjen 4 osaston B4.1[12] artiklassa ja 6 osaston B6.109 artiklassa?

Valitus, jonka EDP España, S.A. on tehnyt 18.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-328/18, Naturgy Energy Group v. komissio, 8.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-693/21 P)

(2022/C 73/15)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: EDP España, S.A. (edustajat: J.L. Buendía Sierra, A. Lamadrid de Pablo ja V. Romero Algarra, abogados)

Muut osapuolet: Naturgy Energy Group, S.A., aiemmalta nimeltään Gas Natural SDG, S.A., Euroopan komissio ja Viesgo Producción, S.L., joka on Viesgo Generación, S.L:n oikeusseuraaja

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	ottaa valituksessa esitetyt valitusperusteet tutkittaviksi ja hyväksyy ne

—	kumoaa yleisen tuomioistuimen 8.9.2021 asiassa T-328/18, Naturgy Energy Group S.A. vastaan komissio antaman tuomion

—	kumoaa asiassa SA.47912 (2017/NN) 27.11.2017 annetun komission päätöksen aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely sellaisten kannustimien osalta, joita Espanjan kuningaskunta on myöntänyt hiilivoimaloille ympäristöinvestointeja varten (1)

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksenalaisen tuomion kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

Ensimmäinen valitusperuste: yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti perusteluvelvollisuutta siltä osin kuin on kyse tuen valikoivuuden käsitteestä.

Valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin pyrkii välttelemään sellaisesta unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä johdettavaa oikeudellista seurausta, jota se nyt käsiteltävässä asiassa jättää soveltamatta ja jonka mukaan perustelujen puutteellisuus tuen valikoivuutta koskevan käsitteen osalta johtaa välttämättä tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen kumoamiseen. Yleinen tuomioistuin yrittää lisäksi oikeuskäytännön vastaisesti korjata kyseisen perustelujen puutteellisuuden luomalla kuviteltuja perusteluja päätöksen eri kohtien perusteella.

Toinen valitusperuste: siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ei hyväksy ensimmäistä valitusperustetta, on todettava, että yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohtaa tuen valikoivuuden käsitteen osalta.

Valittaja väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo virheellisesti, että sen valvonta on rajattava siihen, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen. Yleinen tuomioistuin keskittyy tarkastelussaan virheellisesti siihen, ovatko asianosaiset onnistuneet osoittamaan ”ilmeisellä tavalla” sen, että komission suorittamassa tarkastelussa on virhe, eikä siihen relevanttiin kysymykseen, onko komission suorittama tuen valikoivuutta koskeva tarkastelu virheellinen. Valittaja toteaa, että vaikka kyseessä olisikin sovellettava arviointikriteeri, yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tehdä se johtopäätös, että komissio on tehnyt ilmeisen arviointivirheen tutkiessaan tuen valikoivuutta koskevaa vaatimusta.

---

(1)  EUVL 2018, C 80, s. 20.

Valitus, jonka GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation:milliarium mbH & Co. KG on tehnyt 18.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-881/19, GABO:mi v. komissio, 9.9.2021 antamasta määräyksestä

(Asia C-696/21 P)

(2022/C 73/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation:milliarium mbH & Co. KG (edustaja: Ch. Mayer, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa valituksenalaisen määräyksen niiltä osin kuin se ei koske tukisopimuksia, jotka REA tai IMI-JU ovat allekirjoittaneet (CANCER-ID, DIACAT, EU-AIMS, EUC2LID, EUROFORGEN, ONCOTRACK, RADAR-CNS), ja velvoittaa vastaajan suorittamaan 1 304 465,36 euroa 74 024,01 euron korkoineen Ivo-Meinert Willrodtille GABO:mi Gesellschaft für Ablauforganisation: milliarium mbhH & Co. KG:n konkurssipesän hoitajan ominaisuudessa

—

toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen niiltä osin kuin se ei koske tukisopimuksia, jotka REA tai IMI-JU ovat allekirjoittaneet (CANCER-ID, DIACAT, EU-AIMS, EUC2LID, EUROFORGEN, ONCOTRACK, RADAR-CNS), toteaa, että kanne, jonka valittaja on nostanut Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa, on otettava tutkittavaksi, ja palauttaa asian Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—	toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen määräyksen niiltä osin kuin se ei koske REA:n tai IMI-JU:n allekirjoittamia tukisopimuksia ja palauttaa asian Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.   Ensimmäinen valitusperuste: Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden loukkaaminen, koska tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty

Yleinen tuomioistuin on loukannut oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska se on todennut, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi, ilmoittamatta kantajalle etukäteen, ettei kanteen kohde väitetysti ollut täsmällinen.

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu oikeus merkitsee välttämättä sellaista huolenpitovelvollisuutta oikeudenkäynnin asianosaisiin nähden, joka nyt käsiteltävässä asiassa ilmenee velvollisuutena ilmaista tuomioistuimen oikeudellinen kanta asianosaisille ennen ratkaisun tekemistä ja antaa asianosaisille tilaisuus lausua tai tarvittaessa esittää lisätäsmennyksiä. Asia on näin varsinkin nyt käsiteltävän asian kaltaisessa asiassa, jossa ilmeisesti vallitsee väärinkäsityksiä valittajan (tuossa vaiheessa kantajan) saatavilla olevien asiakirjojen laajuudesta ja jossa – yleisen tuomioistuimen mukaan – vaatimusta ei ollut perusteltu riittävästi.

2.   Toinen valitusperuste: Yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan virheellinen soveltaminen

Yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan kanne ei täyttänyt yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan vaatimuksia, on oikeudellisesti virheellinen. Yleinen tuomioistuin tulkitsee liian laajasti vaatimuksia, joita kyseisessä artiklassa asetetaan kanteen perustelujen osalta.

Valittaja esittää erityisesti, että toisin kuin yleinen tuomioistuin olettaa, komissiolla oli mahdollisuus asianmukaiseen puolustautumiseen, ja yleisen tuomioistuin oli myös mahdollista ratkaista kanne. Asia on näin varsinkin siksi, että komissio oli jo hyväksynyt kantajan esittämät vaatimukset.

Kanne ei myöskään ollut epämääräinen ja epätäsmällinen kantajan vaatimien määrien osalta.

Lisäksi, toisin kuin yleinen tuomioistuin toteaa, kanne ei ollut kokonaisuudessaan epäselvä; varsinkaan valitun oikeusperustan ja esitettyjen argumenttien välillä ei esiintynyt ”epäjohdonmukaisuutta”.

Valitus, jonka Naturgy Energy Group, S.A., aiemmalta nimeltään Gas Natural SDG, S.A. on tehnyt 19.11.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-328/18, Naturgy Energy Group v. komissio, 8.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-698/21 P)

(2022/C 73/17)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Naturgy Energy Group, S.A., aiemmalta nimeltään Gas Natural SDG, S.A. (edustajat: F. González Díaz ja J. Blanco Carol, abogados)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, EDP España, S.A. ja Viesgo Producción, S.L., joka on Viesgo Generación, S.L:n oikeusseuraaja

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa yleisen tuomioistuimen 8.9.2021 asiassa T-328/18, Naturgy Energy Group vastaan komissio antaman tuomion

—	ratkaisee asian lopullisesti itse palauttamatta sitä yleiseen tuomioistuimeen, mikä sallitaan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklassa, ja kumoaa valtiontuesta SA.47912 (2017/NN) – Hiilivoimalaitosten ympäristökannustin 27.11.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 7733 lopullinen (1)

—	velvoittaa komission korvaamaan valitusmenettelystä ja yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi seuraaviin perusteisiin:

1.   Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka on tehty tarkastettaessa riidanalaisen päätöksen perusteluja riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden osalta

Naturgy katsoo, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan riidanalaisen päätöksen perusteluja riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden osalta.

Naturgy esittää tiivistetysti, että on mahdotonta katsoa, että menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perustelut ovat lainmukaiset, koska kyseisessä päätöksessä ei viitata oikeuskäytännössä edellytettyyn vertailukelpoisuusarviointiin tuen valikoivuuden perustelemiseksi, eikä se sisällä edes tiivistelmänomaista alustavaa selvitystä syistä, joiden perusteella riidanalainen toimenpide olisi kyseisen vertailukelpoisuusarvioinnin mukaan valikoiva. Yleinen tuomioistuin ei voi lainmukaisesti vedota menettelyn aloittamista koskevan päätöksen väliaikaiseen luonteeseen soveltaakseen virheellistä perustelujen tasoa koskevaa vaatimusta. Valittaja toteaa erityisesti, että kun otetaan huomioon, että menettelyn aloittamista koskevan päätös koskee täytäntöönpanovaiheessa olevaa toimenpidettä, jolla on merkittäviä oikeusvaikutuksia tuensaajien kannalta, yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt edellyttää komissiolta sellaisten vaatimusten mukaisia perusteluja, jotka oikeuskäytännössä on vahvistettu valikoivuuden osalta, vaikka päätös olisikin yleispiirteinen ja väliaikainen.

2.   Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, joka on tehty tarkastettaessa SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamista riidanalaisen toimenpiteen valikoivuuden osalta

Naturgy toteaa, että sen päätelmän osalta, jonka yleinen tuomioistuin on tehnyt tarkastellessaan luonnehdintaa, jonka komissio on tehnyt riidanalaisen toimenpiteen valikoivuudesta, on tehty oikeudellinen virhe. Naturgy katsoo, että yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä pelkästään katsoessaan, että tietyn toimenpiteen valikoivuuden valvontaa koskevat oikeudelliset kriteerit ovat erilaisia riippuen siitä, arvioidaanko kyseistä toimenpidettä ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista vai sen jälkeen, vaan se on tehnyt oikeudellisen virheen myös kääntämällä todistustaakan ja jättämällä toteamatta, että komissio on tehnyt menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perustelujen osalta virheen, kun se on päätellyt, että riidanalainen toimenpide on valikoiva ja/tai ei ole oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että toimenpide on valikoiva.

---

(1)  EUVL 2018, C 80, s. 20.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte costituzionale (Italia) on esittänyt 22.11.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on E.D.L.

(Asia C-699/21)

(2022/C 73/18)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte costituzionale

Rikosoikeudenkäynnin asianosaisnen pääasiassa

E.D.L.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn puitepäätöksen 2002/584/YOS (1) 1 artiklan 3 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3, 4 ja 35 artiklan valossa, tulkittava siten, että mikäli täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen katsoo, että vakavista kroonisista ja mahdollisesti parantumattomista sairauksista kärsivän henkilön luovuttaminen uhkaisi aiheuttaa kyseisen henkilön terveydelle vakavaa haittaa, kyseisen viranomaisen on pyydettävä pidätysmääräyksen antaneelta oikeusviranomaiselta tietoja, joiden nojalla tällainen riski voidaan sulkea pois, ja kieltäydyttävä luovutuksesta, ellei se saa asiaa koskevia varmistuksia kohtuullisessa ajassa?

---

(1)  Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS (EUVL 2002, L 190, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte costituzionale (Italia) on esittänyt 22.11.2021 – O.G.

(Asia C-700/21)

(2022/C 73/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte costituzionale

Pääasian asianosainen

O.G.

Ennakkoratkaisukysymykset

a)

Onko eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (1) 4 artiklan 6 kohta, saman puitepäätöksen 1 artiklan 3 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklan valossa tulkittuna, esteenä sellaiselle Italian lainsäädännön kaltaiselle lainsäädännölle, jolla – kun kysymyksessä on rangaistuksen tai turvaamistoimen täytäntöönpanemista varten käynnistetty eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely – täytäntöönpanosta vastaavilta oikeusviranomaisilta evätään ehdottomasti ja automaattisesti mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta alueellaan vakinaisesti asuvia tai siellä oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia riippumatta siteistä, joita nämä ovat luoneet tähän valtioon?

b)	Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, millaisten arviointiperusteiden ja edellytysten nojalla mainittuja siteitä on pidettävä niin merkityksellisinä, että täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat niiden nojalla kieltäytyä luovuttamisesta?

---

(1)  EYVL 2002, L 190, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation du Grand-Duché de Luxembourg (Luxemburg) on esittänyt 1.12.2021 – GV v. Caisse nationale d’assurance pension

(Asia C-731/21)

(2022/C 73/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation du Grand-Duché de Luxembourg

Pääasian asianosaiset

Valittaja: GV

Vastapuoli: Caisse nationale d’assurance pension

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin oikeus, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 45 ja 48 artikla ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (1) 7 artiklan 2 kohta, esteenä Luxemburgin sosiaaliturvalain 195 §:n ja tiettyjen parisuhteiden oikeusvaikutuksista 9.7.2004 annetun muutetun lain 3, 4 ja 4-1 §:n kaltaisille jäsenvaltion oikeussäännöille, joiden nojalla leskeneläkkeen myöntäminen pätevästi solmitun ja alkuperäjäsenvaltiossa kirjatun parisuhteen jälkeenjäävälle puolisolle sillä perusteella, että kuollut puoliso on työskennellyt vastaanottavassa jäsenvaltiossa, edellyttää, että parisuhde on kirjattu rekisteriin, jota kyseinen valtio pitää varmistaakseen, että on noudatettu aineellisia edellytyksiä, jotka kyseisen jäsenvaltion laissa asetetaan parisuhteen tunnustamiselle sen varmistamiseksi, että siihen voidaan vedota kolmansia osapuolia vastaan, kun leskeneläkkeen myöntäminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa solmitun parisuhteen jälkeenjääneelle puolisolle edellyttää vain sitä, että parisuhde on solmittu ja kirjattu pätevästi?

---

(1)  EUVL 2011, L 141, s. 1.

Valitus, jonka PAO Severstal on tehnyt 3.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-753/16, Severstal v. komissio, 22.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-747/21 P)

(2022/C 73/21)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: PAO Severstal (edustajat: M. Krestiyanova ja N. Tuominen, lawyers)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Eurofer, European Steel Association, ASBL

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	ratkaisee asian lopullisesti, jos asian käsittelyn vaihe sen mahdollistaa

—	toissijaisesti palauttaa asian yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin tuomioistuimessa ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu seuraaviin perusteisiin:

—

Yleinen tuomioistuin on ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen (1) 18 artiklan 1 kohtaa, tulkinnut tosiseikkoja virheellisesti ja ottanut näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Yleinen tuomioistuin otti lähtökohdaksi sen, että kyseinen tuote oli puolivalmis, eikä selittänyt tätä mitenkään. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen asianosaisten kesken riidanalainen seikka. Koska yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon tätä seikkaa, saati arvioinut sen merkitystä 18 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta, yleinen tuomioistuin jättää ottamatta huomioon sen, että ellei kyseistä ensimmäistä seikkaa, joka on asianosaisten kesken riidanalainen, tutkita, on mahdotonta ratkaista, sovelsiko komissio 18 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti käsiteltävänä olevassa menettelyssä.

—

Toiseksi yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa ja jättänyt ottamatta kantaa keskeisiin argumentteihin tai esittämättä perusteluja. Komissio on yleisen tuomioistuimen suojeluksessa ylittänyt selvästi tutkimusjakson tai relevantin ajanjakson rajat valitsemalla vuoden 2008 ”viimeisimmäksi edustavaksi vuodeksi” finanssikriisin jälkeen. Tähän liittyen valittaja toteaa, että valituksenalaisessa tuomiossa tehty vahinkoa koskeva toteamus on vääristynyt, koska se ei perustu myönteisten ja kielteisten relevanttien tekijöiden punnintaan. Valittaja on tältä osin todennut, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten pieneneminen olisi muiden tekijöiden ohella yhdistettävä unionin tuotannonalan tilanteeseen vuoden 2012 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Yleinen tuomioistuin on kuitenkin kieltäytynyt edes arvioimasta, olisiko myös finanssikriisi vaikuttanut syy-yhteyteen.

—

Kolmanneksi yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 2 kohtaa virheellisesti ja jättänyt ottamatta kantaa kaikkiin argumentteihin, joista se itse on tuonut esille osan. Yleinen tuomioistuin on oman oikeuskäytäntönsä vastaisesti katsonut, että 2 artiklan 9 kohdan mukaisten oikaisujen viitteellinen käyttö vahinkomarginaalien määrittämisessä oli lainvastaista. Valittajan CIF-vientihinnan oikaiseminen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla sekä voitolla laskettaessa vahinkomarginaalia on riittämätöntä ja kohtuutonta ja merkitsee ilmeistä arviointivirhettä, koska ainoa relevantti vientihinta on todellinen avoin markkinahinta (CIF) unionin rajalla ja unionin teollisuudenalan kilpaileva avoin markkinahinta. Valittajan näkemys saa tukea yleisen tuomioistuimen tuomiosta Hansol Paper v. komissio, T-383/17 (196–204 kohta). (2)

---

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009 L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22).

(2)  Yleisen tuomioistuimen tuomio 2.4.2020 (asia T-383/17, Hansol Paper v. komissio, EU:T:2020:139).

Valitus, jonka Novolipetsk Steel PAO on tehnyt 3.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-752/16, NLMK v. komissio, 22.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-748/21 P)

(2022/C 73/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Novolipetsk Steel PAO (edustajat: M. Krestiyanova ja N. Tuominen, lawyers)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Eurofer, European Steel Association, ASBL

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	ratkaisee asian lopullisesti, jos asian käsittelyn vaihe sen mahdollistaa

—	toissijaisesti palauttaa asian yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin tuomioistuimessa ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu seuraaviin perusteisiin:

—

Yleinen tuomioistuin on ensinnäkin tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut virheellisesti perusasetuksen (1) 18 artiklan 1 kohtaa, tulkinnut tosiseikkoja virheellisesti ja ottanut näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Yleinen tuomioistuin otti lähtökohdaksi sen, että kyseinen tuote oli puolivalmis, eikä esittänyt mitään perusteluja sille, miksi se tyytyi hyväksymään komission näkemyksen tältä osin. Koska yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon tätä seikkaa, saati arvioinut sen merkitystä 18 artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta, yleinen tuomioistuin jättää ottamatta huomioon sen, että ellei kyseistä ensimmäistä seikkaa, joka on asianosaisten kesken riidanalainen, tutkita, on mahdotonta ratkaista, sovelsiko komissio 18 artiklan 1 kohtaa asianmukaisesti käsiteltävänä olevassa menettelyssä.

—

Toiseksi yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 4 kohtaa ja jättänyt ottamatta kantaa keskeisiin argumentteihin tai esittämättä perusteluja. Komissio on yleisen tuomioistuimen suojeluksessa ylittänyt selvästi tutkimusjakson tai relevantin ajanjakson rajat valitsemalla vuoden 2008 ”viimeisimmäksi edustavaksi vuodeksi” finanssikriisin jälkeen. Tähän liittyen valittaja toteaa, että valituksenalaisessa tuomiossa tehty vahinkoa koskeva toteamus on vääristynyt, koska se ei perustu myönteisten ja kielteisten relevanttien tekijöiden punnintaan. Valittaja on tältä osin todennut, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten pieneneminen olisi muiden tekijöiden ohella yhdistettävä unionin tuotannonalan tilanteeseen vuoden 2012 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Yleinen tuomioistuin on kuitenkin kieltäytynyt edes arvioimasta, olisiko myös finanssikriisi vaikuttanut syy-yhteyteen.

—

Kolmanneksi yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tulkinnut perusasetuksen 9 artiklan 2 kohtaa virheellisesti ja jättänyt ottamatta kantaa kaikkiin argumentteihin, joista se itse on tuonut esille osan. Yleinen tuomioistuin on oman oikeuskäytäntönsä vastaisesti katsonut, että 2 artiklan 9 kohdan mukaisten oikaisujen viitteellinen käyttö vahinkomarginaalien määrittämisessä oli lainvastaista. Valittajan CIF-vientihinnan oikaiseminen myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksilla sekä voitolla laskettaessa vahinkomarginaalia on riittämätöntä ja kohtuutonta ja merkitsee ilmeistä arviointivirhettä, koska ainoa relevantti vientihinta on todellinen avoin markkinahinta (CIF) unionin rajalla ja unionin teollisuudenalan kilpaileva avoin markkinahinta. Valittajan näkemys saa tukea yleisen tuomioistuimen tuomiosta Hansol Paper v. komissio, T-383/17 (196–204 kohta). (2)

---

(1)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009 L 343, s. 51, oikaisu EUVL 2010, L 7, s. 22).

(2)  Yleisen tuomioistuimen tuomio 2.4.2020 (asia T-383/17, Hansol Paper v. komissio, EU:T:2020:139).

Valitus, jonka Marián Kočner on tehnyt 8.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-528/20, Kočner v. Europol, 29.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-755/21 P)

(2022/C 73/23)

Oikeudenkäyntikieli: slovakia

Asianosaiset

Valittaja: Marián Kočner (edustajat: M. Mandzák ja M. Para, advokáti)

Muut osapuolet: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol), Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

—	palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen uutta käsittely varten

—	toteaa, että unionin yleinen tuomiosituin päättää oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää kaksi vahinkotapahtumaa. Valitus sisältää yhteensä kuusi valitusperustetta. Unionin yleinen tuomioistuin on arvioinut asiaa oikeudellisesti virheellisesti ja soveltanut aineellista oikeutta virheellisesti erityisesti vastaajan ja jäsenvaltion yhteisvastuullisen vahingonkorvausvastuun osalta, tulkinnut kansallista oikeutta virheellisesti, todennut virheellisesti, että vastaajan toiminnan ja vahinkotapahtuman välillä ei ole syy-yhteyttä, ja perustellut valituksenalaisen tuomion puutteellisesti ja ottanut todisteita huomioon vääristyneellä tavalla.

Valitus, jonka TUIfly GmbH on tehnyt 10.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-447/18, TUIfly GmbH v. komissio, 29.9.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-763/21 P)

(2022/C 73/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: TUIfly GmbH (edustajat: L. Giesberts ja D. J. Westarp, Rechtsanwälte)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 29.9.2021 asiassa T-447/18 antaman tuomion kokonaisuudessaan sekä kumoaa valtiontuesta SA.24221 (2011/C) (ex 2011/NN), jonka Itävalta on toteuttanut Klagenfurtin lentoaseman, Ryanairin ja muiden lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi, 11.11.2016 annetun komission päätöksen (EU) 2018/628 (EUVL 2018, L 107, s. 1) 7 ja 8 artiklan ja sen 9, 10 ja 11 artiklan siltä osin kuin nämä liittyvät 7 ja 8 artiklaan

—	velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa tulkinnut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa virheellisesti ja siten rikkonut unionin oikeutta. SEUT 107 artiklan 1 kohdan yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin on markkinataloussijoittajaperiaatetta soveltaessaan ylittänyt unionin oikeuden sallitun tulkinnan rajat.

Unionin yleinen tuomioistuin on yhtäältä komission näkemykseen yhtyen päätynyt oikeudenvastaisesti katsomaan, että valittajalle on myönnetty etu. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin on markkinataloussijoittajaperiaatetta soveltaessaan nojautunut oikeudellisesti virheellisellä tavalla useisiin sellaisiin näkökohtiin, jotka eivät ole sallittuja. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole tulkinnut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ehdottoman objektiivisesti vaan subjektiivisesti. Tällöin unionin yleinen tuomioistuin on (komission näkemykseen yhtyen) katsonut, että jäsenvaltio ei ollut laatinut liiketoimintasuunnitelmia ennen sopimusten tekemistä. Tuohon aikaan tämä ei kuitenkaan ollut oikeuskäytännön ja hallintokäytännön mukaista, joten unionin yleinen tuomioistuin on loukannut luottamuksensuojan vaatimusta ja taannehtivuuskieltoa.

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut kannattavuudesta tekemässään analyysissä vain kannattavuutta lyhyellä aikavälillä koskeviin näkökohtiin, vaikka tämä on unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan aineellisesti virheellistä eikä se ole vastannut merkityksellisen ajankohdan hallintokäytäntöä. Tällöin unionin yleinen tuomioistuin on taannehtivuuskiellon vastaisesti soveltanut sopimuksiin komission ilmailusuuntaviivoja, jotka on annettu vasta markkinointisopimusten tekemisen jälkeen. Soveltaminen on tapahtunut itsessäänkin virheellisesti. Unionin yleinen tuomioistuin on myös perustellut toteamuksiaan halpalentoyhtiöiden toimialan väitetyillä erityispiirteillä, joita ei kuitenkaan ole ollut olemassa merkityksellisenä ajankohtana.

Valittaja vetoaa siihen, että jos kannattavuutta pitkällä aikavälillä koskevat näkökohdat olisi otettu asianmukaisesti huomioon ja jos edellä mainittuja oikeudellisia virheitä ei olisi tehty, kysymykseen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen olemassaolosta olisi ollut vastattava kieltävästi.

Toisessa valitusperusteessa valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellisestä soveltamisesta tukien mahdollisen oikeuttamisen arvioinnissa sekä ilmeisistä ristiriitaisuuksista.

Ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen valitsema arviointiperuste (yksinomainen nojautuminen valittajan liikennöimien yksittäisten lentoyhteyksien kannattavuuteen) on ollut aineellisesti virheellinen, koska siinä on jätetty huomiotta lainsäädännön systematiikassa pakottavasti edellytetty tosiseikastojen ja oikeuttamisperusteiden erottaminen toisistaan. Tämä arviointiperuste ei myöskään (varsinkaan vuoden 2003 markkinointisopimusten osalta) ole millään tavoin vastannut asiaan vaikuttavaa hallinto- ja oikeuskäytäntöä merkityksellisenä ajankohtana. Toisin kuin lentoasemalle myönnettyjä tukia arvioidessaan, unionin yleinen tuomioistuin on valittajan asemaa arvioidessaan oikeudenvastaisesti jättänyt täysin huomiotta Kärntenin alueen liikennetarpeet. Tämä on sovittamattomassa ristiriidassa sen kanssa, että lentoasemalle ja valittajalle myönnettyjen tukien intressiperustat ovat samankaltaiset tai samat. Unionin yleinen tuomioistuin on sivuuttanut SEUT 107 artiklan 3 kohdan taustalla olevat perustavanlaatuiset arvopäämäärät ja siten rikkonut kyseistä määräystä.

Valittaja vetoaa siihen, että jos SEUT 107 artiklan 3 kohtaa olisi sovellettu hyväksyttävällä tavalla, tuet olisi ollut todettava sallituiksi.

Valitus, jonka Oriol Junqueras i Vies on tehnyt 15.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-613/20, Junqueras i Vies v. parlamentti, 5.10.2021 antamasta määräyksestä

(Asia C-780/21 P)

(2022/C 73/25)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittaja: Oriol Junqueras i Vies (edustaja: Marsal i Ferret, abogado)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—	Unionin yleisen tuomioistuimen kuudennen jaoston 5.10.2021 antama määräys asiassa T-613/20 on kumottava.

—	On todettava, että valitus täyttää kaikki tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

—	Menettely on aloitettava uudelleen, jotta unionin yleisen tuomioistuimen kuudes jaosto voi sen jälkeen, kun valituksen on todettu täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jatkaa asian tutkintaa

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntiväitteen tutkinnasta ja tämän valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen.

1.

Määräys on ristiriidassa tehokasta oikeussuojaa (perusoikeuskirjan 47 artikla sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artikla) koskevien vaatimusten kanssa, koska sen ja asian tutkimatta jättämistä koskevan päätöksen (ja asioiden yhdistämättä jättämistä ja asian käsittelyn lykkäämättä jättämistä koskevien päätösten) johdosta tuomiolla, jonka unionin tuomioistuin on antanut asiassa C-115/21 [P], ja tuomiolla, jonka unionin yleinen tuomioistuin itse voi antaa asiassa T-24/20, (1) jos asia palautetaan sen käsiteltäväksi, ei ole mitään tehokasta vaikutusta. Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsee tästä syystä myös oikeudellisesti virheellisellä tavalla sellaisen tuomioistuimen päätöksen oikeudellisia vaikutuksia, joka voidaan antaa asioissa T-24/20 ja C-115/21 [P]. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Espanjan kuningaskunnan kansallisten viranomaisten on tehtävä uusi päätös, jotta Junqueras voisi saada takaisin edustajantoimensa, kun taas valittajan vaatimusten kannalta myönteiset tuomioistuimen päätökset johtaisivat siihen, että Junqueras voisi hoitaa edelleen edustajantoimeaan.

2.

Valituksenalaisessa määräyksessä tulkitaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia, joiden täyttyessä voidaan katsoa, että riidanalainen toimi koskee kantajaa suoraan, ja siinä päätellään tästä syystä oikeudellisesti virheellisellä tavalla, ettei kantajalla ole oikeutta nostaa kannetta SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla. Määräyksen johdosta tuomioistuimen päätöksillä, jotka voidaan antaa asioissa C-115/21 [P] ja T-24/20, ei ole mitään tehokasta vaikutusta, eikä siinä oteta huomioon sitä, että jos toimea ei olisi toteutettu, Junquerasin edustajantoimi olisi edelleen vapaana ja hän voisi alkaa hoitamaan sitä ja saada oikeutensa takaisin.

3.

Määräys on ristiriidassa yhdenvertaisuutta lain edessä (perusoikeuskirjan 20 artikla) ja tehokasta oikeussuojaa (perusoikeuskirjan 47 artikla) koskevan oikeuden kanssa. Siinä tulkitaan näitä määräyksiä virheellisesti siten, että mainittujen oikeuksien loukkaaminen ilmenee yksinomaan asiakysymystä koskevassa keskustelussa. Jos Junquerasia olisi kohdeltu samalla tavalla kuin Euroopan parlamentin jäsentä, jolle riidanalainen toimi on osoitettu (unionin tuomioistuimen 19.12.2019 asiassa C-502/19 (2) antaman tuomion vaikutusten välitön soveltaminen ja Euroopan parlamentin päätös, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä Espanjan kuningaskunta on ilmoittanut), nyt riitautettua toimea ei kuitenkaan olisi toteutettu, koska Junqueras hoitaisi edelleen edustajantoimeaan. Yhdenvertaisuutta lain edessä ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaaminen osoittavat, että riidanalainen toimi koskee Junquerasia suoraan, minkä johdosta hänellä on oikeus nostaa kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

4.

Määräyksessä tulkitaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla perusoikeuskirjan vaikutuksia. Määräyksessä ei katsota, että se, että riidanalaisella toimella vaikutetaan suoraan perusoikeuskirjassa vahvistettuihin oikeuksiin, perustaa oikeuden nostaa kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla, eikä siinä oteta huomioon, että nyt käsiteltävässä tapauksessa ei puututa unionin oikeuteen kohdistuvaa tuomioistuinvalvontaa koskevaan toimivaltaan, koska Junquerasilta ei voida edellyttää, että hän riitauttaa kansallisella tasolla toimen, jolla edustajanpaikka, jota hän haluisi alkaa taas hoitamaan, todetaan vapautuneeksi. Määräyksessä on tämän vuoksi oikeudellinen virhe.

5.

Määräyksessä sovelletaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla unionin oikeuden tehokkuutta ja ensisijaisuutta koskevia periaatteita. Määräyksessä on tehty oikeudellinen virhe, kun siinä ei todeta, että riidanalainen toimi on päätös, jolla todella halutaan, että unionin tuomioistuimen 19.12.2019 asiassa C-502/19 antamalla tuomiolla ei ole mitään tehokasta vaikutusta, millä loukataan myös perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan oikeutena siihen, että tuomiot pannaan täytäntöön asianmukaisessa muodossa, joten Junquerasilla on oikeus nostaa kanne SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

---

(1)  Tuomio 15.12.2020, Junqueras i Vies v. parlamentti (T-24/20, EU:T:2020:601).

(2)  Tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies (C-502/19, EU:C:2019:1115).

Valitus, jonka Covestro Deutschland AG on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-745/18, Covestro Deutschland AG v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-790/21 P)

(2022/C 73/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Covestro Deutschland AG (edustajat: T. Hartmann, M. Kachel, D. Fouquet, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1.	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-745/18 6.10.2021 antaman tuomion ja kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN) 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 21012 ja 2013 osalta

2.	toissijaisesti kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin ne koskevat valittajaa

3.	toissijaisesti vaatimukseen 1 nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen vaatimuksen riidanalaisen päätöksen kumoamisesta

4.	toissijaisesti vaatimukseen 2 nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen vaatimuksen riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin se koskee valittajaa

5.	velvoittaa komission maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja tukeutuu valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen ja toinen valitusperuste: oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen

Kahdessa ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeuden menettelysääntöjä, nimittäin loukannut valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan. Näiden loukkaamisten vuoksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kyse on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Kahden ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja arvostelee sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa määrittäessään Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän määrää, kun se arvioi valtion valvonnan olemassaoloa (valituksenalaisen tuomion 8 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa määrittäessään Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän määrää (valituksenalaisen tuomion 12, 94, 103, 129, 135 ja 146 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa, jonka mukaan kaikkia tulonmenetyksiä ja kaikkia kustannuksia, jotka johtuvat verkkomaksuvapautusten myöntämisestä, ei ole korvattu (valituksenalaisen tuomion 130 ja 143 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin määrittäessään, onko valtion varoja käytetty, ottanut huomioon sen lausumaa, joka koskee liittovaltion verkkoviranomaisen (Bundesnetzagentur) 2011 tekemän päätöksen pätemättömyyttä, (valituksenalaisen tuomion 107 ja 125 kohta).

Kolmas valitusperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoo unionin aineellista oikeutta, kun se katsoo StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (valituksenalaisen tuomion 78–145 kohta).

Ensimmäiseksi valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa arvioinnissaan oikeudellisesti virheellisiä valtiontukioikeudellisia kriteereitä, kun se katsoo, että kyseessä oleva lisä muodostaa edun. Unionin yleinen tuomioistuin olettaa virheellisesti, että kyseessä on etu, eikä ota huomioon valikoivuuden puuttumista, joka johtuu asian luonteesta ja StromNEV:n rakenteesta.

Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo virheellisesti StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan valtion varoista maksettua tukea. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin käyttää epäasianmukaista vertailukohtaa arvioidessaan, ovatko varat valtion varoja, ja hyväksyy virheellisesti aihetodisteen, joka sen mukaan osoittaa varojen olevan valtion varoja.

Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tekee oikeudellisen virheen katsoessaan StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän varojen olevan valtion valvonnassa.

Neljäs valitusperuste: Syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen

Lopuksi valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, kun unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkään ei totea lainvastaista syrjivää kohtelua vuoden 2013 StromNEV:n 32 §:n 7 momentissa tarkoitettuun siirtymäsäännökseen nähden, kun kyse on komission riidanalaisessa päätöksessä määräämästä tuen takaisinperinnästä, toiseksi erottelee peruskuormasähkön kuluttajia perusteettomasti toisistaan ja kolmanneksi kohtelee perusteettomasti samalla tavoin huippukuormitusaikojen ulkopuolisia kuluttajia ja peruskuormasähkön kuluttajia (valituksenalaisen tuomion 192–210 kohta).

Valitus, jonka Bundesrepublik Deutschland on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-745/18, Covestro Deutschland AG v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-791/21 P)

(2022/C 73/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Bundesrepublik Deutschland (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Muut osapuolet: Covestro Deutschland AG, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-745/18 6.10.2021 antaman tuomion, siltä osin kuin siinä hylätään kanne perusteettomana

—

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 21012 ja 2013 osalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaa esittää yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentin sääntelyssä on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Ensinnäkin valittaja katsoo, että arvioidessaan verkkomaksujen valtiollista luonnetta unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu ja rahoitukseen tai tämän rahoituksen hallinnoijaan kohdistuva valtion valvonta muodostavat kaksi tekijää, jotka ovat sen mukaan ”vaihtoehdon osia”.

Toiseksi valittaja katsoo, että arvioidessaan sitä, onko olemassa ”käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu”, unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeudellisesti virheellisesti, että tämä ei perustu sähkönmyyjän ja sähkönkuluttajan väliseen suhteeseen. Tämän lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui oikeudellisesti virheellisesti veronmaksuvelvoitteeseen eikä lakisääteiseen velvoitteeseen maksaa verkkomaksu.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että arvioidessaan, onko kyse valtion valvonnasta tai valtion varoista, unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että perittyjen verkkomaksujen käyttötarkoitus ei sulje pois sitä, että valtio voi käyttää näitä varoja.

Valitus, jonka AZ on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-196/19, AZ v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-792/21 P)

(2022/C 73/28)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: AZ (edustajat: T. Hartmann, D. Fouquet, M. Kachel, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1.

a) kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-196/19 6.10.2021 antaman tuomion ja kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN) 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 2012 ja 2013 osalta b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa

2.

toissijaisesti vaatimukseen 1 nähden a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, ja muilta osin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 1 a), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista myös muilta osin b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, ja muilta osin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 1 b), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan (tai ”myös muilta osin”), siltä osin kuin se koskee valittajaa

3.

toissijaisesti vaatimukseen 2 nähden a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensisijaisen vaatimuksen 1 a) riidanalaisen päätöksen kumoamisesta b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensisijaisen vaatimuksen 1 b) riidanalaisen päätöksen kumoamisesta siltä osin kuin se koskee valittajaa

4.

toissijaisesti vaatimukseen 3 nähden a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

5.

toissijaisesti vaatimukseen 4 nähden a) kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 2 a), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta, peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 500 käyttötuntia, maksavat yli 15 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta ja peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 8 000 käyttötuntia, maksavat yli 10 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta b) toissijaisesti vaatimukseen a) nähden kumoaa valituksenalaisen tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee uudelleen ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen 2 b), jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin se koskee valittajaa ja kuin siinä määrätään, että peruskuormasähkön kuluttajat, joiden vuotuinen sähkönkulutus on vähintään 7 000 käyttötuntia, maksavat yli 20 prosenttia julkaistusta verkkomaksusta

6.	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, asianajo- ja matkakulut mukaan lukien.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja tukeutuu valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensimmäinen ja toinen valitusperuste: oikeuden tulla kuulluksi loukkaaminen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöminen

Kahdessa ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeuden menettelysääntöjä, nimittäin loukannut valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuttaan. Näiden loukkaamisten vuoksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että kyse on SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Kahden ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja arvostelee sitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa, joka koskee valikoivan edun määrittämisen perustana olevan viitekehyksen virheellisyyttä (valituksenalaisen tuomion 8, 117 ja 127 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon sen lausumaa määrittäessään Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän määrää (valituksenalaisen tuomion 12, 68, 100 ja 101 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin määrittäessään, onko valtion varoja käytetty, ottanut huomioon sen lausumaa, jonka mukaan kaikkia tulonmenetyksiä ja kaikkia kustannuksia, jotka johtuvat verkkomaksuvapautusten myöntämisestä, ei ole korvattu (valituksenalaisen tuomion 95 ja 96 kohta).

Kahden ensimmäisen valitusperusteen neljännessä osassa valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin määrittäessään, onko valtion varoja käytetty, ottanut huomioon sen lausumaa, joka koskee liittovaltion verkkoviranomaisen (Bundesnetzagentur) 2011 tekemän päätöksen pätemättömyyttä (valituksenalaisen tuomion 76 kohta).

Kolmas valitusperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen

Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoo unionin aineellista oikeutta, kun se katsoo StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Ensimmäiseksi valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin soveltaa arvioinnissaan oikeudellisesti virheellisiä valtiontukioikeuden kriteereitä, kun se katsoo, että kyseessä oleva lisä muodostaa edun ja että se on valtion valvonnassa (valituksenalaisen tuomion 77, 83, 86 ja 101 kohta).

Toiseksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin katsoo oikeudellisesti virheellisesti StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan valtiontukioikeudessa tarkoitettua tukea, vaikka verkonhaltijoille ei tarvinnut maksaa tukea eikä verkonkäyttäjien tai kuluttajien tarvinnut maksaa maksuja eikä verkonhaltijoille ole korvattu kaikkia tulonmenetyksiä ja kaikkia kustannuksia (valituksenalaisen tuomion 68 ja 75–115 kohta).

Kolmanneksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin katsoo oikeudellisesti virheellisesti StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän olevan valtion valvonnassa, kun se olettaa tuenmaksuvelvollisuuden ja täysimääräisen kustannuksen korvaamisen ja katsoo, että liittovaltion verkkoviranomainen määritti lisän määrän (valituksenalaisen tuomion 100–112 kohta).

Neljänneksi valittaja väittää, että tukeutuen virheelliseen selvitykseen kansallisesta oikeudesta unionin yleinen tuomioistuin määrittää riittämättömän ja virheellisen viitekehyksen (valituksenalaisen tuomion 8 ja 128–131 kohta).

Neljäs valitusperuste: Syrjintäkiellon periaatteen loukkaaminen

Lopuksi valittaja väittää neljännessä valitusperusteessaan, että syrjintäkiellon periaatetta on loukattu, kun unionin yleinen tuomioistuin ei totea lainvastaista syrjivää kohtelua vuoden 2013 StromNEV:n 32 §:n 7 momentissa tarkoitettuun siirtymäsäännökseen nähden, kun kyse on komission riidanalaisessa päätöksessä määräämästä tuen takaisinperinnästä, minkä seurauksena se loukkaa unionin oikeuden yleistä syrjintäkiellon periaatetta (valituksenalaisen tuomion 141 kohta).

Valitus, jonka Bundesrepublik Deutschland on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-196/19, AZ v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-793/21 P)

(2022/C 73/29)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Bundesrepublik Deutschland (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Muut osapuolet: AZ, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-196/19 6.10.2021 antaman tuomion, siltä osin kuin siinä hylätään kanne perusteettomana

—

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 21012 ja 2013 osalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaa esittää yhden ainoan valitusperusteen, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentin sääntelyssä on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Ensinnäkin valittaja katsoo, että arvioidessaan verkkomaksujen valtiollista luonnetta unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu ja rahoitukseen tai tämän rahoituksen hallinnoijaan kohdistuva valtion valvonta muodostavat kaksi tekijää, jotka ovat sen mukaan ”vaihtoehdon osia”.

Toiseksi valittaja katsoo, että arvioidessaan sitä, onko olemassa ”käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu”, unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeudellisesti virheellisesti, että tämä ei perustu sähkönmyyjän ja sähkönkuluttajan väliseen suhteeseen. Tämän lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui oikeudellisesti virheellisesti veronmaksuvelvoitteeseen eikä lakisääteiseen velvoitteeseen maksaa verkkomaksu.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että arvioidessaan, onko kyse valtion valvonnasta tai valtion varoista, unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että perittyjen verkkomaksujen käyttötarkoitus ei sulje pois sitä, että valtio voi käyttää näitä varoja.

Valitus, jonka Bundesrepublik Deutschland on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19, Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG ja Infineon Technologies AG v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-794/21 P)

(2022/C 73/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Bundesrepublik Deutschland (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Muut osapuolet: Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG, Infineon Technologies AG, Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19 6.10.2021 antaman tuomion, siltä osin kuin siinä hylätään kanne perusteettomana

—

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 21012 ja 2013 osalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaa esittää yhden valitusperusteen, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentin sääntelyssä on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Ensinnäkin valittaja katsoo, että arvioidessaan verkkomaksujen valtiollista luonnetta unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu ja rahoitukseen tai tämän rahoituksen hallinnoijaan kohdistuva valtion valvonta muodostavat kaksi tekijää, jotka ovat sen mukaan ”vaihtoehdon osia”.

Toiseksi valittaja katsoo, että arvioidessaan sitä, onko olemassa ”käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu”, unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeudellisesti virheellisesti, että tämä ei perustu sähkönmyyjän ja sähkönkuluttajan väliseen suhteeseen. Tämän lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui oikeudellisesti virheellisesti veronmaksuvelvoitteeseen eikä lakisääteiseen velvoitteeseen maksaa verkkomaksu.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että arvioidessaan, onko kyse valtion valvonnasta tai valtion varoista, unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että perittyjen verkkomaksujen käyttötarkoitus ei sulje pois sitä, että valtio voi käyttää näitä varoja.

Valitus, jonka WEPA Hygieneprodukte GmbH ja WEPA Deutschland GmbH & Co. KG, viimeksi mainittu aiemmin Wepa Leuna GmbH ja Wepa Papierfabrik Sachsen GmbH, ovat tehneet 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-238/18, Wepa Hygieneprodukte GmbH ym. v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-795/21 P)

(2022/C 73/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: WEPA Hygieneprodukte GmbH, WEPA Deutschland GmbH & Co. KG, viimeksi mainittu aiemmin Wepa Papierfabrik Sachsen GmbH (edustajat: H. Janssen, A. Vallone, Rechtsanwälte, D. Salm, Rechtsanwältin)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Bundesrepublik Deutschland

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1.	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-238/19 6.10.2021 antaman tuomion kokonaisuudessaan

2.	kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla, 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56

3.	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

4.	velvoittaa komission korvaamaan molemmista oikeudenkäyntimenettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja otti kansallisen oikeuden sisällön ja ulottuvuuden huomioon virheellisesti, kun se perusteli ratkaisuaan toteamalla, että ensinnäkin liittovaltion verkkoviranomainen (Bundesnetzagentur) vahvistaa sitovasti Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetun lisän suuruuden, toiseksi verkkoviranomainen esitti tältä osin erittäin yksityiskohtaisia vaatimuksia ja kolmanneksi verkonhaltijan kyseisen lisän vuoksi kärsimät tulonmenetykset korvattiin täysimääräisesti. Valittajien mukaan unionin yleiselle tuomioistuimelle ratkaisevia tosiseikkoja, joilla olisi pitänyt osoittaa se, että valtio valvoo lisän avulla saatuja varoja, ei ole siis lainkaan esitetty.

Toisessa valitusperusteessaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti sen edellytyksiä, onko kyseessä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtion varoista maksettu tuki. Unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mukaan ottanut ensinnäkään huomioon sitä, että StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentissa tarkoitettu lisä ei ole maksu, ”pakollinen maksu” tai ”veroluonteinen maksu” (toisen valitusperusteen ensimmäinen osa). Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei niiden mukaan ottanut huomioon sitä, että StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettu peruskuormasähkön kuluttajien vapauttaminen ja StromNEV-asetuksen 19 §:n 2 momentin mukainen lisä eivät ole valtion varoista maksettavaa tukea (toisen valitusperusteen toinen osa). Jos lisä ei ole maksu – mikä unionin yleisen tuomioistuimen mukaan on tilanne – unionin yleisen tuomioistuimen mukaan myöskään SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen tosiseikasto ei täyty. Edes silloin, jos kyse on maksusta, SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukainen tosiseikasto ei täyty sen vuoksi, että lisä ei ole valtiontuki tai valtion varoista maksettava tuki.

Valitus, jonka Bundesrepublik Deutschland on tehnyt 16.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-238/19, Wepa Hygieneprodukte GmbH ym. v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-796/21 P)

(2022/C 73/32)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Bundesrepublik Deutschland (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Muut osapuolet: WEPA Hygieneprodukte GmbH, WEPA Deutschland GmbH & Co. KG, viimeksi mainittu aiemmin Wepa Leuna GmbH ja Wepa Papierfabrik Sachsen GmbH, sekä Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-238/19 6.10.2021 antaman tuomion, siltä osin kuin siinä hylätään kanne perusteettomana

—

kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla, 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56 (tiedoksiannettu numerolla C(2018) 3166) vuosien 21012 ja 2013 osalta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—	velvoittaa komission korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaa esittää yhden valitusperusteen, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu. Unionin yleinen tuomioistuin teki sen mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, että Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentin sääntelyssä on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

Ensinnäkin valittaja katsoo, että arvioidessaan verkkomaksujen valtiollista luonnetta unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu ja rahoitukseen tai tämän rahoituksen hallinnoijaan kohdistuva valtion valvonta muodostavat kaksi tekijää, jotka ovat sen mukaan ”vaihtoehdon osia”.

Toiseksi valittaja katsoo, että arvioidessaan sitä, onko olemassa ”käyttäjää tai kuluttajaa rasittava pakollinen maksu”, unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeudellisesti virheellisesti, että tämä ei perustu sähkönmyyjän ja sähkönkuluttajan väliseen suhteeseen. Tämän lisäksi unionin yleinen tuomioistuin tukeutui oikeudellisesti virheellisesti veronmaksuvelvoitteeseen eikä lakisääteiseen velvoitteeseen maksaa verkkomaksu.

Kolmanneksi valittaja katsoo, että arvioidessaan, onko kyse valtion valvonnasta tai valtion varoista, unionin yleinen tuomioistuin totesi oikeudellisesti virheellisesti, että perittyjen verkkomaksujen käyttötarkoitus ei sulje pois sitä, että valtio voi käyttää näitä varoja.

Valitus, jonka Infineon Technologies AG ja Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG ovat tehneet 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19, Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG ja Infineon Technologies AG v. Euroopan komissio, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-800/21 P)

(2022/C 73/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Infineon Technologies AG ja Infineon Technologies Dresden GmbH & Co. KG (edustajat: L. Assmann ja M. Peiffer, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Bundesrepublik Deutschland

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-233/19 ja T-234/19 6.10.2021 antaman tuomion (ECLI:EU:T:2021:647) kokonaisuudessaan

—	kumoaa tukiohjelmasta SA.34045 (2013/c) (ex 2012/NN), jonka Saksa on myöntänyt peruskuormasähkön kuluttajille StromNEV-asetuksen 19 §:n nojalla, 28.5.2018 tehdyn komission päätöksen (EU) 2019/56

—	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan molemmissa oikeudenkäyntimenettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsillä olevan oikeudenkäyntimenettelyn taustalla on verkkomaksuvapautus, jonka perusteella valittajien ei tarvinnut vuosina 2012 ja 2013 maksaa sähköverkonhaltijoille verkkomaksua sähkön hankinnasta yleisestä verkosta (jäljempänä verkkomaksuvapautus).

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisessa tuomiossa, että verkkomaksuvapautus rahoitettiin valtion varoista ja kyse oli näin ollen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta (valituksenalaisen tuomion 111 kohta). Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi tällöin täysin virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettua valtiontuen käsitettä.

Valittajien mukaan verkkomaksuvapautus rahoitetaan Saksan sähkön verkkomaksuja koskevan asetuksen (Stromnetzentgeltverordnung, StromNEV) 19 §:n 2 momentissa tarkoitetulla lisällä. Tämä lisä ei ole – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa – unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettu pakollinen maksu, joka voisi viitata siihen, että varat ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja.

Valittajat väittävät ensimmäisessä valitusperusteessaan EU-oikeuden soveltamisen osalta, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi kansallista oikeutta virheellisesti EU:n valtiontukioikeuden arviointiperusteiden nojalla (ensimmäinen valitusperuste). Valittajien mukaan verkkomaksuvapautuksia ei rahoiteta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista.

Valittajien mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että tällaisia valtion varoja ovat vain varat, jotka ovat riittävän läheisessä yhteydessä valtion talousarvioon. Oikeudenkäyntimenettelyssä kyseessä olevat StromNEV:n 19 §:n 2 momentissa tarkoitetut lisät eivät niiden mukaan ole riittävän läheisessä yhteydessä Saksan talousarvioon. Kyseiset lisät ovat näin ollen verkonhaltijan ja verkonkäyttäjän välillä maksettavia yksityisiä varoja eivätkä valtion varoja.

Tämän lisäksi valittajat perustelevat valitustaan sillä, että unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se sovelsi kansallisen oikeuden sisältöä ja ulottuvuutta virheellisesti (toinen valitusperuste).

Valitus, jonka Versobank AS on tehnyt 17.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu yhdeksäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-351/18 ja T-584/18, Ukrselhosprom PCF and Versobank v. EKP, 6.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-803/21 P)

(2022/C 73/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Versobank AS (edustaja: O. Behrends, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan keskuspankki (EKP), Euroopan komissio, Ukrselhosprom PCF LLC

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	toteaa EKP:n päätökset, jotka koskevat valittajan toimiluvan peruuttamista ja jotka on päivätty 26.3.2018 (ensimmäinen riidanalainen päätös) ja 17.7.2018 (toinen riidanalainen päätös), pätemättömiksi

—	niiltä osin kuin Euroopan unionin tuomioistuin ei itse voi ratkaista asiaa, palauttaa yhdistetyt asiat T-351/18 ja T-584/18 yleiseen tuomioistuimeen, jotta se lausuu kyseisten toimien kumoamisesta

—	velvoittaa EKP:n korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut ja valitusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kuuteen perusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on virheellisesti olettanut, ettei asiassa T-351/18 ole aiheellista antaa ratkaisua, virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon, että toisen riidanalaisen päätöksen väitetty vaikutus, joka edelsi toisen riidanalaisen päätöksen tekoajankohtaa, oli ristiriidassa SEUT 263 artiklan kanssa, ja virheellisesti olettanut, ettei valittajalla ole intressiä saada ensimmäistä riidanalaista päätöstä kumotuksi.

Toinen valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska useita olennaisia menettelyvaatimuksia on rikottu.

Kolmas valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on jättänyt virheellisesti hyväksymättä, että EKP ylitti toimivaltansa tekemällä arviointeja maksupalvelujen ja muiden rahoituspalvelujen alalla, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvien kysymysten osalta ja kriisinratkaisua koskevien kysymysten osalta.

Neljäs valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tehnyt toteamuksia asiassa, joka oli jo ratkaistu kansallisessa hallintotuomioistuimessa.

Viides valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti kriisinratkaisumekanismia koskevaa asetusta (1) kansallisen lainsäädännön sijaan siltä osin kuin kyse oli arvioista, jotka koskivat sitä, oliko toimija kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, ja kriisinratkaisun epäävistä päätöksistä, sekä arvioi niiden merkitystä virheellisesti ja määräämättä, että kyseiset päätökset oli toimitettava valittajalle.

Kuudes valitusperuste perustuu siihen, että yleinen tuomioistuin on (1) rikkonut oman SEUT 263 artiklan mukaisen toimivaltansa rajat tekemällä arviointeja, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja jotka kuuluvat toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan, ja mennyt EKP:n päätösten valvontaa pidemmälle tekemällä arviointeja ja arvioita, joita EKP ei ollut tehnyt, (2) perustanut ratkaisunsa yllättäviin toteamuksiin, jotka perustuvat laajoihin asiakirjoihin, jotka on toimitettu myöhään ja juuri ennen istuntoa, antamatta valittajalle tilaisuutta lausua niistä, (3) jättänyt ottamatta huomioon sitä, että valittajan perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvia oikeuksia on loukattu ennen menettelyn alkua ja ettei valittajaa ole tosiasiallisesti asianmukaisesti edustettu menettelyn kuluessa ja (4) jättänyt virheellisesti määräämättä kansallisella tasolla tehtyjen kriisinratkaisupäätösten esittämisestä, mutta kuitenkin esittänyt virheellisiä näkemyksiä kyseisten päätösten oikeudellisesta merkityksestä ja oikeusperustasta.

---

(1)  Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 1).

Valitus, jonka European Union Copper Task Force on tehnyt 22.12.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-153/19, European Union Copper Task Force v. komissio, 13.10.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-828/21 P)

(2022/C 73/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: European Union Copper Task Force (edustajat: I. Moreno-Tapia Rivas ja C. Vila Gisbert, abogadas)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion;

—	ratkaisee kumoamiskanteen asiakysymyksen tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi;

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksen tueksi seuraavat valitusperusteet.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tuomioistunvalvontansa laajuuden osalta, ja on loukannut valittajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi mielivallan kiellon periaatetta, koska se ei edellyttänyt yhdenmukaistettua lähestymistapaa PBT:tä (hitaasti hajoava, biokertyvä ja myrkyllinen) koskevien kriteerien soveltamisalan osalta.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi ennalta varautumisen periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi menettelysääntöjä, kun se hylkäsi valittajan pyynnön asiantuntijan nimeämisestä.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – Tšekin tasavalta v. komissio

(Asia T-627/16 RENV) (1)

(Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Tšekin tasavallan menot - Tuotannosta irrotetut suorat tuet - Perinteiset ja kaukokartoituksena paikalla tehtävät tarkastukset - Tarkastusten tulosten väliset erot - Viiniala - Otantaan perustuvat paikalla tehtävät investointien tarkastukset)

(2022/C 73/36)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: Tšekin tasavalta (asiamiehet: M. Smolek, O. Serdula, J. Pavliš ja J. Vláčil)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Walkerová ja J. Aquilina)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Ruotsin kuningaskunta (asiamiehet: C. Meyer-Seitz, F. Bergius ja H. Shev)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 20.6.2016 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1059 (EUVL 2016, L 173, s. 59) siltä osin kuin siinä jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle maataloustukirahastosta maksettavat 462 517,83 euron suuruiset Tšekin tasavallan maksut tuotannosta irrotettujen suorien tukien osalta ja 636 516,20 euron suuruiset maksut viinialan investointien osalta.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 20.6.2016 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/1059 kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään rahoituksen ulkopuolelle seuraavat maataloustukirahastosta maksettavat Tšekin tasavallan maksut: — varainhoitovuosilta 2013–2015 tuotannosta irrotettujen suorien tukien osalta 69 054,23 euron suuruinen määrä liittyen riskianalyysiin koskeviin laiminlyönteihin — varainhoituvuosilta 2011–2014 viinialan investointien osalta 636 516,20 euron suuruinen määrä

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Tšekin tasavalta ja Euroopan komissio vastaavat unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa käydyistä menettelyistä aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan

4)	Ruotsin kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 392, 24.10.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – Valittajana HG ja muuna osapuolena komissio

(Asia T-693/16 P RENV-RX) (1)

(Muutoksenhaku - Henkilöstö - Virkamiehet - Asemapaikan osoittaminen kolmanteen maahan - Hallinnon käyttöön antama perheasunto - Käyttöön annetussa asunnossa perheen kanssa asumista koskevan velvoitteen laiminlyönti - Kurinpitomenettely - Kurinpitoseuraamus, joka sisältää ikälisien kertymisen keskeyttämisen - Unionille aiheutuneen vahingon korvaaminen - Henkilöstösääntöjen 22 artikla - Kanteen aineellinen hylkääminen - Kumoaminen muutoksenhaussa - Muutoksenhaussa annettu tuomio, jonka unionin tuomioistuin on tutkinut uudelleen ja kumonnut - Palauttaminen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi)

(2022/C 73/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: HG (edustaja: asianajaja L Levi)

Muu osapuoli: Euroopan komissio (asiamies: T. Bohr, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro

Oikeudenkäynnin kohde

Valitus, joka on tehty Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 19.7.2016 antamasta tuomiosta HG vastaan komissio (F-149/15, EU:F:2016:155) ja jossa vaaditaan kyseisen tuomion kumoamista

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) 19.7.2016 antama tuomio HG vastaan komissio (F-149/15) kumotaan.

2)	Vahingonkorvaus, joka HG:n on suoritettava Euroopan unionille, vahvistetaan 80 000 euroksi tämän tuomion julistamispäivänä.

3)	Asiassa F-149/15 nostettu kanne hylätään muilta osin.

4)	HG ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan asioissa F-149/15, T-693/16 P, T-440/18 RENV ja T-693/16 P-RENV-RX.

---

(1)  EUVL C 441, 28.11.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Dyson ym. v. komissio

(Asia T-127/19) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Energia - Direktiivi 2010/30/EU - Energiaan liittyvien tuotteiden energiankulutus osoitetaan merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin - Delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 - Pölynimurien energiamerkintä - Energiatehokkuus - Mittausmenetelmä - Kumoaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa - Oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen)

(2022/C 73/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Dyson Ltd (Malmesbury, Yhdistynyt kuningaskunta) ja 14 muuta kantajaa, joiden nimet ovat tuomion liitteessä (edustajat: E. Batchelor, T. Selwyn Sharpe ja M. Healy, solicitors)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland, Y. Marinova ja K. Talabér-Ritz)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen kantajille siitä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EY täydentämisestä pölynimurien energiamerkinnän osalta 3.5.2013 annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 665/2013 on lainvastainen.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Dyson Ltd ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Kypros v. EUIPO Fontana Food (GRILLOUMI)

(Asia T-556/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin GRILLOUMI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit ΧΑΛΛΟΥΜΙ HALLOUMI, jotka ovat tarkastusmerkkejä - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Palvelujen ja tavaroiden samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2022/C 73/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kyproksen tasavalta (asiamiehet: S. Malynicz, QC, S. Baran, barrister ja V. Marsland, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Fontana Food AB (Tyresö, Ruotsi) (edustajat: asianajajat P. Nihlmark ja L. Zacharoff)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 29.5.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1284/2018-4), joka koskee Kyproksen tasavallan ja Fontana Foodin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 29.5.2019 tekemä päätös (asia R 1274/2018-4) kumotaan.

2)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Kyproksen tasavallan oikeudenkäyntikulut.

3)	Fontana Food AB vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 328, 30.9.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Kypros v. EUIPO – Fontana Food (GRILLOUMI BURGER)

(Asia T-593/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin GRILLOUMI BURGER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit ΧΑΛΛΟΥΜΙ HALLOUMI, jotka ovat tarkastusmerkkejä - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Maineelle ei aiheudu vahinkoa - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta)

(2022/C 73/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kyproksen tasavalta (asiamiehet: S. Malynicz, QC, S. Baran, barrister ja V. Marsland, solicitor)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja D. Botis)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Fontana Food AB (Tyresö, Ruotsi) (edustajat: asianajajat P. Nihlmark ja L. Zacharoff)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.6..2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1297/2018-4), joka koskee Kyproksen tasavallan ja Fontana Foodin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	Kyproksen tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 363, 28.10.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi v. EUIPO – Fontana Food (GRILLOUMI BURGER)

(Asia T-595/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin GRILLOUMI BURGER rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-yhteisömerkiksi rekisteröity sanamerkki HALLOUMI - Suhteelliset hylkäysperusteet - Sekaannusvaaran puuttuminen - Maineelle ei aiheudu vahinkoa - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 8 artiklan 5 kohta)

(2022/C 73/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi (Nikosia, Kypros) (edustajat: S. Malynicz, QC, S. Baran, barrister, ja V. Marsland, solicitor

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Fontana Food AB (Tyresö, Ruotsi) (edustajat: asianajajat P. Nihlmark ja L. Zacharoff)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 19.6.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1356/2018-4), joka koskee osapuolten Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi ja Fontana Food välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	Foundation for the Protection of the Traditional Cheese of Cyprus named Halloumi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 357, 21.10.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – JP v. komissio

(Asia T-247/20) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Asiakirjat, jotka koskevat avointa kilpailua EPSO/AD/363/18 hallintovirkamiesten (AD7) palvelukseen ottamiseksi verotuksen alalla - Asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen rajoittaminen - Tutustumisoikeuden epääminen osittain - Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohta - Päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus - Henkilöstösääntöjen liitteessä III oleva 6 artikla - Valintalautakunnan työskentelyn salaisuus - Osittainen tutustumisoikeus - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu)

(2022/C 73/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: JP (edustajat: asianajat S. Rodrigues ja A. Champetier)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Ehrbar ja D. Milanowska)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus komission 24.2.2020 tekemän sen päätöksen C(2020) 1195 final kumoamiseksi, joka koskee Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43) nojalla tehtyä uudistettua hakemusta tutustua asiakirjoihin, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus kantajalle aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamiseksi.

Tuomiolauselma

1)

Komission 24.2.2020 tekemä päätös C(2020) 1195 final, joka koskee asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla tehtyä uudistettua hakemusta tutustua asiakirjoihin, kumotaan siltä osin kuin siinä evätään JP:ltä oikeus tutustua kysymyksiin, jotka ovat hänen kilpailun EPSO/AD/363/18 yhteydessä alakohtaisessa haastattelussa antamiensa vastausten arviointia, jonka arvioijat ovat suorittaneet, koskevissa osioissa ”Anchor” ja ”Possible questions” (asiakirja 1), ja siltä osin kuin siinä evätään oikeus tutustua kysymyksiin, jotka ovat hänen kompetensseja kartoittavassa haastattelussa antamiensa vastausten arviointia, jonka arvioijat ovat suorittaneet, koskevissa osioissa ”Situation 1”, ”Situation 2” ja ”Situation 3” (asiakirja 2).

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 222, 6.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Talleres de Escoriaza v. EUIPO – Salto Systems (KAAS KEYS AS A SERVICE)

(Asia T-294/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki KAAS KEYS AS A SERVICE - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asteuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta) - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asteuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Merkit tai merkinnät, jotka ovat tulleet tavallisiksi - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan d alakohta (josta on tullut asteuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan d alakohta) - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Asetuksen 2017/1001 94 artiklan 1 kohta)

(2022/C 73/43)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Talleres de Escoriaza, SA (Irun, Espanja) (edustajat: asianajajat T. Müller ja F. Togo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Salto Systems, SL (Oiartzun, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Alejos Cutuli)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 28.2.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1363/2019-4), joka koskee osapuolten Talleres de Escoriaza ja Salto Systems välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Talleres de Escoriaza, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C, 247, 27.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt v. komissio

(Asia T-569/20) (1)

(Ympäristö - Asetus (EY) N:o 1367/2006 - Jäsenvaltioiden velvollisuus suojella ja parantaa ilmanlaatua - Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö - Pyynnön jättäminen tutkimatta)

(2022/C 73/44)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantaja: Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt (Helvoirt, Alankomaat) (edustajat: asianajajat T. Malfait ja A. Croes)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Haasbeek, G. Gattinara ja M. Noll-Ehlers)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Alankomaiden kuningaskunta (asiamiehet: M. Bulterman, M. de Ree, J. Langer ja J. Hoogveld), Euroopan parlamentti (asiamiehet: W. Kuzmienko ja C. Ionescu Dima) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: K. Michoel ja A. Maceroni)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan 6.7.2020 tehty komission päätös, jolla kantelumenettelyn CHAP (2019) 2512 päättämistä koskevan päätöksen sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö jätettiin tutkimatta.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Stichting Comité N 65 Ondergronds Helvoirt vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Alankomaiden kuningaskunta, Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 378, 9.11.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 8.12.2021 – Sun West ym. v. komissio

(Asia T-623/20) (1)

(Valtiontuet - Sähköenergian tuottaminen aurinkoenergialaitoksissa - Velvollisuus ostaa sähköä markkinahintaa korkeampaan hintaan - Kantelun hylkääminen - Asetuksen (EU) 2015/1589 12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 24 artiklan 2 kohta)

(2022/C 73/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Sun West (Saint-Allouestre, Ranska), JB Solar (Saint-Allouestre) ja Azimut56 (Saint-Allouestre) (edustaja: asianajaja S. Manna)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja B. Stromsky)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan 28.7.2020 tehty komission päätös, jolla hylättiin kantajien kantelu Ranskan tasavallan aurinkosähkön tuottajille 10.6.2006, 12.1.2010 ja 31.8.2010 annettujen tariffipäätösten nojalla sääntöjenvastaisesti maksamasta valtiontuesta ja sen toteamiseksi, että tuki on yhteismarkkinoille soveltumaton.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sun West, JB Solar ja Azimut56 vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 414, 30.11.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – HB v. EIP

(Asia T-689/20) (1)

(Henkilöstö - EIP:n henkilöstö - Irtisanominen - Ilmeinen arviointivirhe - Hyvän hallinnon periaate - Toimen antajan toimivallan puuttuminen)

(2022/C 73/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: HB (edustaja: asianajaja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan investointipankki (asiamiehet: G. Faedo ja K. Carr, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuva vaatimus EIP:n 27.4.2020 tekemän sen päätöksen kumoamiseksi, jolla kantaja on irtisanottu.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	HB vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan investointipankin (EIP) oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 9, 11.1.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – OI v. komissio

(Asia T-705/20) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Sisäinen kilpailu COM/03/AD/18 (AD6) - Päätös olla merkitsemättä kantajan nimeä kilpailun varallaololuetteloon - Perusteluvelvollisuus - Valintalautakunnan työskentelyn salaisuus - Väliarvosanojen ja kilpailuilmoituksessa mainittujen kokeen osien arvioinnin ilmoittamatta jättäminen)

(2022/C 73/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: OI (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Milanowska ja T. Lilamand)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus sisäisen kilpailun COM/03/AD/18 (AD6) – Hallintovirkamiehet valintalautakunnan 25.3.2020 tekemän sen päätöksen kumoamiseksi, jolla on hylätty kantajan uudelleenkäsittelyä koskeva pyyntö, joka koski tämän valintalautakunnan 16.12.2019 tekemää päätöstä olla merkitsemättä kantajan nimeä kyseisen kilpailun varallaololuetteloon.

Tuomiolauselma

1)

Sisäisen kilpailun COM/03/AD/18 (AD6) – Hallintovirkamiehet valintalautakunnan 25.3.2020 tekemä päätös olla merkitsemättä OI:n nimeä varallaololuetteloon, joka laadittiin palkkaluokan AD 6 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten kehitysyhteistyöpolitiikan ja naapuruuspolitiikan alalla, kumotaan,

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 28, 25.1.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – Rotondaro v. EUIPO – Pollini (COLLINI)

(Asia T-69/21) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin COLLINI rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki POLLINI ja aikaisempi EU-sanamerkki STUDIO POLLINI - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2022/C 73/48)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Carmine Rotondaro (Monaco, Monaco) (edustaja: asianajaja M. Locatelli)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: M. Capostagno)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Pollini SpA (Gatteo, Italia) (edustaja: asianajaja F. Sanna)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 3.12.2020 tekemästä päätöksestä (asia R R 2518/2019-1), joka koskee osapuolten Pollini ja Rotondaro välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Carmine Rotondaro velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 98, 22.3.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2021 – QF v. komissio

(Asia T-85/21) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Sisäinen kilpailu COM/03/AD/18 (AD6) - Päätös olla merkitsemättä kantajan nimeä kilpailun varallaololuetteloon - Perusteluvelvollisuus - Valintalautakunnan työskentelyn salaisuus - Väliarvosanojen ja kilpailuilmoituksessa mainittujen kokeen osien arvioinnin ilmoittamatta jättäminen)

(2022/C 73/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QF (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Milanowska ja T. Lilamand)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus sisäisen kilpailun COM/03/AD/18 (AD6) – Hallintovirkamiehet valintalautakunnan 15.4.2020 tekemän sen päätöksen kumoamiseksi, jolla on hylätty kantajan uudelleenkäsittelyä koskeva pyyntö, joka koski tämän valintalautakunnan 16.12.2019 tekemää päätöstä olla merkitsemättä kantajan nimeä kyseisen kilpailun varallaololuetteloon.

Tuomiolauselma

1)	Sisäisen kilpailun COM/03/AD/18 (AD6) – Hallintovirkamiehet valintalautakunnan 25.3.2020 tekemä päätös olla merkitsemättä QF:n nimeä varallaololuetteloon, joka laadittiin palkkaluokan AD 6 hallintovirkamiesten palvelukseen ottamista varten eurooppalaisen julkishallinnon alalla, kumotaan.

2)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 98, 22.3.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Kanellou v. neuvosto

(Asia T-515/16) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Vuoden 2014 henkilöstöuudistus - Vuosittaisten matkakulujen korvaaminen ja matkapäivien myöntäminen - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 73/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Despina Kanellou (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja S. Pappas)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajaa: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker), Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara ja B. Mongin)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus kumota päätös olla korvaamatta 1.1.2014 alkaen vuosittaisia matkakuluja, jotta kantaja voisi ylläpitää suhdettaan lähtöpaikkakuntaansa.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Despina Kanellou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 395, 10.11.2014 (asia rekisteröitiin aluksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa numerolla F-77/14 ja siirrettiin Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Bergallou v. neuvosto

(Asia T-521/16) (1)

(Henkilöstö - Sopimussuhteiset toimihenkilöt - Vuoden 2014 henkilöstöuudistus - Vuosittaisten matkakulujen korvaaminen ja matkapäivien myöntäminen - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 73/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Amal Bergallou (Lot, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)

Väliintulija, joka tukee vastaajaa: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota päätökset, joilla ei enää myönnetty kantajalle 1.1.2014 alkaen matkapäiviä ja korvausta matkakuluista, jotta hän voisi ylläpitää suhdettaan lähtöpaikkakuntaansa, ja toisaalta velvoittaa vastaaja korvaamaan kantajalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Amal Bergallou vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 431, 1.12.2014 (asia rekisteröitiin aluksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa numerolla F-98/14 ja siirrettiin Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Nguyen v. neuvosto

(Asia T-522/16) (1)

(Henkilöstö - virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2014 henkilöstöuudistus - Matkakulujen korvaaminen ja matkapäivien myöntäminen - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 73/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Huynh Duong Vi Nguyen (Woluwe-Saint-Lambert, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)

Väliintulija, joka tukee vastaajaa: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä kumota päätökset, joilla ei enää myönnetty kantajalle 1.1.2014 alkaen matkapäiviä ja korvausta matkakuluista, jotta hän voisi ylläpitää suhdettaan lähtöpaikkakuntaansa, ja toisaalta velvoittaa vastaaja korvaamaan kantajalle aiheutunut aineellinen ja aineeton vahinko.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Huynh Duong Vi Nguyen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan vastaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikuluista.

3)	Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 448, 15.12.2014 (asia rekisteröitiin aluksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa numerolla F-99/14 ja siirrettiin Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Aresu v. komissio

(Asia T-524/16) (1)

(Henkilöstö – virkamiehet - Ylennys - Vuoden 2014 henkilöstöuudistus - Matkapäivät - Kotimaanloma - Selvästi täysin perusteeton kanne)

(2022/C 73/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Antonio Aresu (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara ja F. Blanc)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajaa: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja R. Meyer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus kumota päätös olla myöntämättä kantajalle 1.1.2014 alkaen viittä matkapäivää, jotka hän sai aikaisemmin, Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 22.10.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 15), liitteessä V olevan 7 artiklan nojalla.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Antonio Aresu vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelyn kulut.

3)	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 26, 26.1.2015 (asia rekisteröitiin aluksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa numerolla F-106/14 ja siirrettiin Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 1.12.2021 – OJ v. komissio

(Asia T-709/20 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Henkilöstö - Palvelukseen ottaminen - Avoin kilpailu - EPSO:n päätös, jolla kieltäydytään siirtämästä tietokoneella tehtävien monivalintakokeiden päivämääriä - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 73/54)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: OJ (edustaja: asianajaja H.-E. von Harpe)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: I. Melo Sampaio ja L. Hohenecker)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus avoimen kilpailun EPSO/AD/380/19, joka koskee varallaololuettelon laatimista hallintovirkamiesten myöhempää palvelukseen ottamista varten komissiossa kansainvälisen yhteistyön ja EU:n ulkopuolisille maille suunnatun avun hallinnoinnin alalla, valintamenettelyn lykkäämiseksi

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Grupa Azoty ym. v. komissio

(Asia T-726/20) (1)

(Kumoamiskanne - Valtiontuet - Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen - Tukikelpoiset alat - Tekokuitujen valmistuksen alan ulkopuolelle jättäminen - Toimi ei koske kantajia suoraan - Tutkimatta jättäminen)

(2022/C 73/55)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Grupa Azoty S.A. (Tarnów, Puola), Azomureș S.A. (Târgu Mureş, Romania), Lipasmata Kavalas LTD Ypokatastima Allodapis (Palaio Fáliro, Kreikka) (edustajat: asianajajat D. Haverbeke, L. Ruessmann ja P. Sellar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja G. Braga da Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain komission 25.9.2020 antama tiedonanto, jonka otsikko on ”Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen” (EUVL 2020, C 317, s. 5).

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	EFTAn valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta ei ole enää tarpeen lausua.

3)	Grupa Azoty S.A., Azomureș SA ja Lipasmata Kavalas LTD Ypokatastima Allodapis vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTAn valvontaviranomainen vastaa kuluista, jotka liittyvät sen väliintulohakemukseen.

---

(1)  EUVL C 72, 1.3.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.11.2021 – Advansa Manufacturing ym. v. komissio

(Asia T-741/20) (1)

(Kumoamiskanne - Valtiontuet - Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen - Tukikelpoiset alat - Tekokuitujen valmistuksen alan ulkopuolelle jättäminen - Toimi ei koske kantajia suoraan - Tutkimatta jättäminen)

(2022/C 73/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Advansa Manufacturing GmbH (Frankfurt am Main, Saksa) ja 14 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan määräyksen liitteessä (edustajat: asianajajat D. Haverbeke, L. Ruessmann ja P. Sellar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja G. Braga da Cruz)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota osittain komission 25.9.2020 antama tiedonanto, jonka otsikko on ”Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen” (EUVL 2020, C 317, s. 5).

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	EFTAn valvontaviranomaisen väliintulohakemuksesta ei ole enää tarpeen lausua.

3)	Advansa Manufacturing GmbH ja muut kantajat, joiden nimet mainitaan liitteessä, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4)	EFTAn valvontaviranomainen vastaa kuluista, jotka liittyvät sen väliintulohakemukseen.

---

(1)  EUVL C 79, 8.3.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.11.2021 – Airoldi Metalli v. komissio

(Asia T-744/20) (1)

(Polkumyynti - Kiinasta peräisin olevien pursotettujen alumiiniprofiilien tuonti - Toimi, jolla otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli - Toimi, joka ei ole kannekelpoinen - Valmisteleva toimi - Tutkimatta jättäminen - Lopullinen polkumyyntitulli - Oikeussuojan tarpeen lakkaaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2022/C 73/57)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Airoldi Metalli SpA (Molteno, Italia) (edustajat: asianajajat M. Campa, D. Rovetta, G. Pandey ja V. Villante)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Luengo ja P. Němečková)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien pursotettujen alumiiniprofiilien tuonnissa 12.10.2020 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1428 (EUVL 2020, L 336, s. 8)

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta

2)	Airoldi Metalli SpA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan parlamentti, Airoldi Metalli ja komissio vastaavat väliintulohakemukseen liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 53, 15.2.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 30.11.2021 – Roos ym. v. parlamentti

(Asia T-710/21 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Parlamentin jäsenet - Terveyskriisiin liittyvät edellytykset pääsylle parlamentin rakennuksiin sen kolmella toimipaikalla - Täytäntöönpanon lykkäyspyyntö - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 73/58)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Robert Roos (Poortugaal, Alankomaat), Anne-Sophie Pelletier (Ixelles, Belgia), Francesca Donato (Palermo, Italia), Virginie Joron (Durningen, Ranska), IC (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: S. Alves ja A.-M. Dumbrăvan)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva täytäntöönpanon lykkäyspyyntö, joka koskee parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemää päätöstä terveyttä ja turvallisuutta koskevista poikkeussäännöistä, joissa säännellään pääsyä parlamentin rakennuksiin sen kolmella toimipaikalla.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asiassa T-710/21 R, Roos ym. v. parlamentti, 5.11.2021 annettu määräys peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 30.11.2021 – ID ym. v. parlamentti

(Asia T-711/21 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Henkilöstö - Terveyskriisiin liittyvät edellytykset pääsylle parlamentin rakennuksiin sen kolmella toimipaikalla - Täytäntöönpanon lykkäyspyyntö - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2022/C 73/59)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: ID ja 6 muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan määräyksen liitteessä (edustajat: asianajajat P. de Bandt, M. Gherghinaru ja L. Panepinto)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: D. Boytha, S. Bukšek Tomac ja L. Darie)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva täytäntöönpanon lykkäyspyyntö, joka koskee parlamentin puhemiehistön 27.10.2021 tekemää päätöstä terveyttä ja turvallisuutta koskevista poikkeussäännöistä, joissa säännellään pääsyä parlamentin rakennuksiin sen kolmella toimipaikalla.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Asiassa T-711/21 R, ID ym. v. parlamentti, 5.11.2021 annettu määräys peruutetaan.

3)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 5.11.2021 – Agentur für Globale Gesundheitsverantwortung v. EMA

(Asia T-713/21)

(2022/C 73/60)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Agentur für Globale Gesundheitsverantwortung (Elsbethen, Itävalta) (edustaja: asianajaja A. Steindl)

Vastaaja: Euroopan lääkevirasto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 21.9.2021 tehdyn EMA:n päätöksen (EMA/468888/2021), jolla hylättiin kantajan 13.8.2021 tekemä valitus 28.7.2021 tehdystä EMA:n päätöksestä (EMA/421922/2021)

—	myöntämään oikeuden tutustua tutkimukseen ”c4591001-interim-ado-report-body”, jonka perusteella laadittiin 22.7.2021 arviointilausunto EMA/CHMP/282047/2021 Rev. l ja 31.5.2021 komission täytäntöönpanopäätös C(2021)4034(final).

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu pätemättömyyteen, koska tutkimuksen C4591001 anonymisoidut tiedot, jotka koskevat amerikkalaisia osallistujia, on virheellisesti luokiteltu asetuksessa 2018/1725 (1) tarkoitetuiksi henkilötiedoiksi

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu pätemättömyyteen siltä osin kuin EMA on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että tutkimus C4591001 ei ole vielä päättynyt lapsia koskevan käyttöaiheen muutoksen osalta ja että se on yhteensopiva kliinisten tietojen julkaisua koskevien toimintaohjeiden kanssa (EMA Policy(0070) on Clinical Data Publication) (EMA/144064/2019).

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu pätemättömyyteen siltä osin kuin EMA on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetuksen 1049/2001 (2) 4 artiklan 2 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa voidaan soveltaa (tietyn luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellisten etujen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, suoja).

4.	Neljäs kanneperuste, joka perustuu pätemättömyyteen siltä osin kuin EMA on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että kyseessä ei ole asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).

(2)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EUVL 2001, L 145, s. 43).

Kanne 16.11.2021 – Greenspider v. Eismea

(Asia T-733/21)

(2022/C 73/61)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Greenspider GmbH (Germering, Saksa) (edustajat: asianajajat G. Vignolo ja V. Palmisano)

Vastaaja: Euroopan innovaationeuvoston ja pk-yritysasioiden toimeenpanovirasto (EISMEA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	toteaa, että kanne voidaan SEUT 272 artiklan nojalla ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu

—	vahvistaa ja toteaa, että Greenspider on noudattanut asianmukaisesti Grant Agreement -sopimukseen perustuvia velvoitteitaan

—	vahvistaa ja toteaa, että Belgian siviililain (code civil) 1162 §:n mukaan Greenspiderin tulkinta sopimuksesta on epäselvyystilanteessa katsottava ensisijaiseksi suhteessa EISMEAn siitä esittämään tulkintaan

—	vahvistaa sen, ettei EISMEAn lähettämälle maksuvaatimukselle ollut perusteita, minkä vuoksi Greenspiderillä ei ole velvollisuutta maksaa siinä vaadittua summaa

—	vahvistaa ja toteaa, että EISMEA on laiminlyönyt sopimusvelvoitteitaan ja velvoittaa sen tämän johdosta maksamaan Greenspiderille 111 475,00 euroa

—	velvoittaa EISMEAn korvaamaan Greenspiderille oikeudenkäyntikulut asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EASME [(nyk. EISMEA)] on laiminlyönyt sopimusvelvoitteensa. — Tämän osalta kantaja esittää, että syyt, joiden vuoksi vastaaja on kieltäytynyt maksamasta hankkeen tukikelpoisia kustannuksia, ovat perusteettomia ja että toimikohtaiset avustukset olisi pitänyt myöntää.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan sopimukseen sovellettavia oikeussääntöjä on rikottu. — Tämän osalta kantaja esittää, että asiassa on rikottu 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 966/2012 (1), että kyse on sopimusvapauden periaatteen väärinkäytöstä, että Belgian siviililain 1162 § sekä 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (2) 3 ja 5 artikla on lainvastaisesti sivuutettu, että vilpittömän mielen periaatetta on loukattu sopimusta toimeenpantaessa ja että tässä yhteydessä on syyllistytty oikeuden väärinkäyttöön, että kyseessä on hyvän hallinnon periaatteen, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen.

---

(1)  Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 (EUVL 2012, L 298, s. 1).

(2)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Kanne 19.11.2021 – Eurecna v. komissio

(Asia T-739/21)

(2022/C 73/62)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Eurecna SpA (Venetsia, Italia) (edustaja: asianajaja R. Sciaudone)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission 10.9.2021, 16.9.2021 ja 30.9.2021 päivättyihin kirjeisiin sisältyvät saatavien kuittausta koskevat riidanalaiset päätökset, joilla komissio on päättänyt periä lähes kokonaisuudessaan takaisin Euroopan unionin rahoittaman hankkeen yhteydessä myönnetyn rahamäärän, joka on määrätty perittäväksi takaisin tilinpäätösvaiheessa tehdyksi väitetyn sääntöjenvastaisuuden johdosta

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että 10.9.2021 tehdyltä päätökseltä puuttuu oikeusperusta.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen 10.9.2021 tehdyn päätöksen yhteydessä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riitautettua saatavaa ei ole olemassa. — Tältä osin vedotaan hyvää hallintoa ja huolellisuutta koskevan periaatteen loukkaamiseen Ernst & Youngin toimittamaan tilintarkastukseen liittyvissä hallintotoimissa, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen Ernst & Youngin toimittaman tilintarkastuksen yhteydessä, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen laiminlyömällä puolueettomuusvelvoitteen noudattamisen hallintotoiminnassa sekä sopimuksen virheelliseen tulkintaan Ernst & Youngin kertomuksessa.

Kanne 7.12.2021 – SE v. komissio

(Asia T-763/21)

(2022/C 73/63)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SE (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 23.4.2021 päivätyn päätöksen hylätä kantajan ehdokkuus nuorten ammattilentäjien ohjelmaan

—	kumoamaan tarpeellisilta osin 27.8.2021 päivätyn päätöksen hylätä kantajan 27.4.2021 päivätty oikaisuvaatimus

—	määräämään kanteessa arvioidun mukaisesti korvausta kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta, jonka johtui sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantaja voitaisiin luokitella uudelleen AD5-palkkaluokan väliaikaiseksi toimihenkilöksi 1.10.2021 alkaen

—	määräämään kanteessa arvioidun mukaisesti korvausta kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta, jonka johtui sen mahdollisuuden menettämisestä, että kantajasta voisi tulla virkamies AD-palkkaluokan väliaikaisiin toimihenkilöihin rajattuun sisäiseen kilpailuun osallistumisen perusteella

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ikäsyrjintään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan, henkilöstösääntöjen 1d artiklan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 10 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

2.	Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan väärinkäyttöön ja/tai toimivallan puuttumiseen.

3.	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että kiinnostuksenilmaisupyyntö on lainvastainen.

Kanne 7.12.2021 – Imdea Materiales v. komissio

(Asia T-765/21)

(2022/C 73/64)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Fundación Imdea Materiales (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat P. Suárez Fernández, J. Salinas Casado ja Z. Marcos Vaquero)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	toteaa, että Euroopan komissio on jättänyt noudattamatta yleisten sopimusehtojen, joiden otsikkona on ”FP7 Grant Agreement – Annex II General Conditions”, II.22.5 §:ää ja että asian käsittelyssä on siis palattava väitteiden esittämisen vaiheeseen Euroopan komissiossa

—	toteaa, ettei IMDEA [Fundación Imdea Materiales] ole jättänyt noudattamatta sopimusehtoja ja että määrätyt takaisinperintä- ja vahingonkorvaustoimenpiteet on siis jätettävä vaikutuksettomiksi

—	määrää toissijaisesti, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on laskettava uudelleen määrä, joka Euroopan komission on perittävä takaisin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio rikkoi yleisten sopimusehtojen II.22.5 §:ää, koska se epäsi IMDEA:lta mahdollisuuden tutustua asiakirja-aineistoon ja tietoihin, jolloin IMDEA ei voinut ottaa niitä väitteidensä esittämisessä huomioon.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan IMDEA:n Euroopan komissiolle ilmoittamat hankkeeseen Compose3 kuuluneita tutkijoita koskeneet kulut pitävät paikkansa, kun yleisten ehtojen II.14 ja II.15 § otetaan huomioon. — Tältä osin esitetään runsaasti näyttöä, jonka yhteisen arvioinnin perusteella voidaan päätellä, että kulut olivat todellisia.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu yleisten ehtojen II.22.6 §:n rikkomiseen suhteellisuusperiaatteen loukkaamisen seurauksena, koska Euroopan komissio ei mitenkään punninnut määräämiään rankaisutoimia.

Kanne 11.12.2021 – Bategu Gummitechnologie v. komissio

(Asia T-771/21)

(2022/C 73/65)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bategu Gummitechnologie GmbH (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja G. Maderbacher)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi

—	velvoittamaan unionin, jota komissio edustaa, maksamaan 70 695 720,35 euroa

—	velvoittamaan unionin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii SEUT 268 artiklan nojalla korvausta vahingosta, joka aiheutui komission syyllistyttyä riittävän ilmeisiin lainvastaisuuksiin tehtäviään hoitaessaan. Komissio laiminlöi velvollisuutensa todeta ja lopettaa SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan rikkominen, joihin eräs rautatiekaluston valmistaja oli syyllistynyt. Komissio oli synnyttänyt perustellun luottamuksen, mikä oli ohjannut kantajan tekemään investointeja.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio syyllistyi riittävän ilmeiseen harkintavallan väärinkäyttöön ja ilmeiseen arviointivirheeseen Komissio ei tutkinut kantajan tekemän, asetuksen N:o 1/2003 (1) 7 artiklaan perustuvan kantelun yhteydessä kaikkia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia näkökohtia huolellisesti.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio loukkasi riittävän ilmeisellä tavalla luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita Komissio oli kantajan mukaan antanut täsmällisiä, ehdottomia ja yhtäpitäviä vakuutteluja siitä, että erään rautatiekalustossa käytettävän materiaalin oli täytettävä komission itsensä asettamat vaatimukset. Näiden vakuuttelujen vuoksi kantaja oli tehnyt huomattavia investointeja muun muassa kyseiset vaatimukset täyttävään teknologiaan, joka oli komission toimimattomuuden vuoksi jäänyt arvottomaksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio loukkasi kantajan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2) 17 artiklassa vahvistettua omaisuudensuojaa koskevaa perusoikeutta riittävän ilmeisellä tavalla Euroopan ihmisoikeussopimuksen, joka on perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaan otettava huomioon perusoikeuskirjan soveltamisessa, ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on velvollisuus ryhtyä positiivisiin toimenpiteisiin kantajan henkisen omaisuuden suojaamiseksi. Komissio ei ole kuitenkaan ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu kantajan perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistetun hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen Komissiolta kului noin neljä vuotta siitä, kun kantaja oli tehnyt kartellia koskevan virallisen kantelun, ilmoittaa kantajalle siitä, ettei sillä ollut aikomusta puuttua kyseisessä kantelussa esiintuotuihin rikkomisiin, eikä se ole vielä tähän päivään mennessä antanut kantelun käsittelyn lopettamista koskevaa virallista päätöstä. Niiden asiakirjojen, joihin komissio on antanut mahdollisuuden tutustua, perusteella menettelyn näin pitkälle kestolle ei ole perusteita. Niinpä komissio on kantajan mukaan syyllistynyt perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

(2)  Euroopan unionin perusoikeuskirja (EUVL 2012, C 326, s. 391).

Kanne 13.12.2021 – Brobet v. EUIPO – Efbet Partners (efbet)

(Asia T-772/21)

(2022/C 73/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Brobet ltd. (Ta'Xbiex, Malta) (edustaja: asianajaja F. Bojinova)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Efbet Partners OOD (Sofia, Bulgaria)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki – EU-tavaramerkki nro 10 818 748

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 22.9.2021 asiassa R 624/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain eli osan 3 sen kohdan, jossa Brobet Limitedin valitus hylätään siltä osin kuin se koski kyseisen asianosaisen oikeuksien menettämistä EU-tavaramerkin nro 010818748 osalta seuraavia tavaroita ja palveluita varten: Tietokoneiden liittymät; Tallennetut tietokoneohjelmistot, joita voidaan siirtää toiselle palvelimelle; Elektroniset pelilaitteet; ja luokkaan 9 kuuluvat palvelut sekä ajanviete (uhkapelejä lukuun ottamatta); Ajanvietteeseen liittyvät tiedotuspalvelut (uhkapelejä lukuun ottamatta); luokkaan 41 kuuluvat rahapelit (uhkapelejä lukuun ottamatta)

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajalle tästä kumoamiskanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—	Toissijaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohtaa, sellaisena kuin sitä on tulkittu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on rikottu.

Kanne 15.12.2021 – Financiere Batteur v. EUIPO – Leno Beauty (by L.e.n.o beauty)

(Asia T-779/21)

(2022/C 73/67)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Financiere Batteur (Hérouville-Saint-Clair, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Greffe ja F. Donaud)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Leno Beauty Sas (Ventimiglia, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkkiä by L.e.n.o beauty koskeva rekisteröintihakemus nro 18 083 647

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 13.10.2021 asiassa R 514/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 18.12.2021 – EAA v. komissio

(Asia T-781/21)

(2022/C 73/68)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Aluminium Association (EAA) (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat B. O’Connor ja M. Hommé)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1784 3 artiklan, jossa komissio ei määrää väliaikaisten tullien kantamisesta;

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1784 (1) 3 artiklan kumoamista koskevan kanteensa tueksi kolme kanneperustetta.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on toiminut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 2 kohdan vastaisesti, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 tavoitteen ja tarkoituksen vastaisesti sekä väliaikaisten tullien kantamisesta määräämistä koskevan komission vakiintuneen käytännön vastaisesti.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan komissio ei ole noudattanut SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta.

3)	Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio ei ole noudattanut oikeudenmukaisen menettelyn ja hyvän hallinnon periaatteita.

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinilevyvalmisteiden tuonnissa 8.10.2021 annettu komission täytäntöönpanoaseuts (EU) 2021/1784.

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

Kanne 18.12.2021 – EAA v. komissio

(Asia T-782/21)

(2022/C 73/69)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Aluminium Association (EAA) (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat B. O’Connor and M. Hommé)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	toteuttamaan prosessinjohtotoimia kahden seikan osalta

—	kumoaa täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1788, (1) jolla komissio on lykännyt täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1784 (2) vaikutuksia

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, että komissio rikkoi asetusta 2016/1036 (3) ja erityisesti sen 14 artiklan 4 kohtaa. Erityisesti komissio jätti tarkastelematta vahinkoa koskevaa kysymystä sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen 2016/1036 3 artiklan 5 kohdassa, vaan tarkasteli vain rajallisen ja vähäisen määrän vahinkoindikaattoreita. Lisäksi komissio jätti arvioimatta unionin intressejä. Komissio ei myöskään ottanut huomioon unionin hiilestä irtautumisen politiikkaa, ja se asetti itselleen määräajan, josta ei säädetä lailla. Lopuksi komissio teki oikeudellisen virheen vahingon jatkumisen osalta sovellettavassa oikeudellisessa arviointiperusteessa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio laiminlöi oikeudenmukaisen menettelyn ja hyvän hallinnon periaatteita. Erityisesti komission menettely suspendointia koskevassa tutkimuksessa oli puutteellista eikä suspendointia koskevaa tutkimusta ollut pantu vireille oikeudellisesti tai tosiasiallisesti asianmukaisella tavalla. Lisäksi komissio asetti tarpeettomia aikarajoituksia kohtuuttoman ja tarpeettoman määräajan saavuttamiseksi. Komissio menetteli myös epäjohdonmukaisella tavalla käyttäessään julkistamisen käsitettä, jota sovelletaan uusiin ja uudelleentarkastelua koskeviin tutkimuksiin noudattamatta näihin tutkimuksiin sovellettavia määräaikoja. Lopuksi unionin edun arviointia ei asetettu asianosaisten saataville eivätkä ne voineet esittää siitä huomautuksiaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen seikkaan, että komissio rikkoi SEUT 296 artiklaa, koska se ei perustellut päätöstään riittävällä tavalla. Erityisesti komissio ei ilmoittanut riittävällä tavalla, minkä vuoksi suspendointia koskevan tutkimuksen päätökseen saattamisen määräaika oli vahvistettava samaan ajankohtaan kuin polkumyyntiä koskevan tutkimuksen määräaika. Komissio ei myöskään esittänyt riittäviä perusteluita sille, minkä vuoksi toimenpiteiden suspendointi oli unionin etujen mukaista.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiselle arviointivirheelle, jonka komissio teki tosiseikkojen arvioinnissa. Erityisesti komissio teki virheen muuttuneiden markkinaolosuhteiden tutkimisessa, sen tutkimisessa, kykeneekö unionin tuotannonala tarjota markkinoiden kysyntää, EU:n ulkopuolista tuotantoa koskevien tietojen arvioimisessa sekä kysynnän ja tarjonnan tutkimisessa.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio käytti suspendointia virheellisesti. Komissio käytti harkintavaltaansa virheellisesti päättäessään suspendoinnista vaihtoehtona tuotteiden jättämiselle määritelmän ulkopuolelle.

---

(1)  Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinilevyvalmisteiden tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1784 käyttöön otettujen lopullisten polkumyyntitullien suspendoimisesta 8.10.2021 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/1788 (EUVL 2021, L 359, s. 105).

(2)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinilevyvalmisteiden tuonnissa 8.10.2021 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/1784 (EUVL 2021, L 359, s. 6).

(3)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21).

Kanne 20.12.2021 – NP v. komissio

(Asia T-784/21)

(2022/C 73/70)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: NP (edustaja: asianajaja: C. Mourato)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan komission (AIPN) 8.2.2021 tekemän päätöksen siltä osin kuin siinä on osittain hylätty työpaikkakiusaamiseen, josta Euroopan komissio on henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 1-3 kohdan nojalla vastuussa, perustuvat, kantajan 2.10.2020 esittämät vaatimukset erityisesti, koska päätöksessä ei ole otettu huomioon marraskuusta 2014 alkaen jatkunutta työpaikkakiusaamista, koska siinä on tehty ilmeisiä virheitä väitettyjä tosiseikkoja arvioitaessa, koska siinä ei ole tehty kaikkia asianmukaisia johtopäätöksiä, koska avustamisvelvollisuutta ei ole noudatettu ja koska siinä on kieltäydytty aloittamasta kantajan näkymättömän aivovamman tunnustamismenettelyä ennen työkyvyttömyyttä seuraavaa työhön paluuta koskevaa menettelyä ja koska siinä on kieltäydytty määrittämästä henkilöstösääntöjen 1 d artiklan 4 kohdan ja 33 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 15 artiklan ja komission 7.4.2004 antaman päätöksen C(2004) 1318 mukaisesti hänen työhönsä kuuluvien olennaisten tehtävien suorittamiseen liittyviä kohtuullisia mukautuksia, kuten lääketieteellisiin syihin perustuva osa-aikatyö, etätyö ja kertauskoulutus

—	velvoittamaan Euroopan komission maksamaan kantajalle 40 000 euroa korvauksena tämän johdosta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä

—

velvoittamaan Euroopan komission maksamaan kantajalle 106 649,02 euroa korvauksena taloudellisesta vahingosta, jota tämän johdosta on aiheutunut 31.12.2021 mennessä, tämän kuitenkaan rajoittamatta kantajan oikeutta vaatia taloudellisen vahingon, jota kantaja kärsii 1.1.2022 ja vaaditun työhön paluun välisenä aikana, kattavan korvauksen arvioimista uudelleen

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että useat Euroopan komission työterveysyksikön virkamiehet ovat kiusanneet kantajaa, että huolenpitovelvollisuutta on jätetty noudattamatta ja syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu siinä yhteydessä, kun kantaja marraskuussa 2014 alkaneen työkyvyttömyytensä jälkeen pyysi saada palata työhön, että väitettyjä tosiseikkoja arvioitaessa on tehty ilmeisiä virheitä ja että avustamisvelvollisuutta ja velvollisuutta aloittaa kantajan vamman tunnustamismenettely, joka on käytävä ennen hänen työhön palaamiseensa tähtäävää menettelyä, ei ole noudatettu.

2.	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että edellä mainitun työpaikkakiusaamisen johdosta vaaditaan korvausta.

Kanne 20.12.2021 – Team Beverage v. EUIPO (TEAM BUSINESS IT DATEN – PROZESSE – SYSTEME)

(Asia T-786/21)

(2022/C 73/71)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Team Beverage AG (Bremen, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Spieker, D. Mienert ja J. Selbmann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin TEAM BUSINESS IT DATEN – PROZESSE – SYSTEME sinisenä ja harmaana rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 660 655

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 8.10.2021 asiassa R 2185/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkominen.

Kanne 21.12.2021 – UniSkin v. EUIPO – Unicskin (UNISKIN by Dr. Søren Frankild)

(Asia T-787/21)

(2022/C 73/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: UniSkin ApS (Silkeborg, Tanska) (edustaja: asianajaja M. Hoffgaard Rasmussen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Unicskin, SL (Madrid, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin UNISKIN by Dr. Søren Frankild rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 153 435

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 20.10.2021 asiassa R 771/2021-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää siten tavaramerkkiä vastaan tehdyt väitteet kokonaisuudessaan.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 22.12.2021 – PL v. komissio

(Asia T-790/21)

(2022/C 73/73)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: PL (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston 16.2.2021 tekemän siirtopäätöksen,

—	kumoamaan tarpeellisilta osin päätöksen, jolla kantajan 22 c artiklan nojalla tekemä 16.9.2021 päivätty valitus hylättiin,

—	toteamaan, että komissio on laiminlyönyt unionin yleisen tuomioistuimen 15.4.2015 ja 13.12.2018 antamien tuomioiden perustelujen mukaisen täytäntöönpanon ja loukannut oikeusvoiman periaatetta,

—	velvoittamaan komission maksamaan 250 000 euron suuruisen korvauksen aineellisesta vahingosta ja 100 000 euron suuruisen korvauksen aineettomasta vahingosta,

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että hallintoviranomainen, joka hylkäsi kantajan tekemän valituksen, ei ollut toimivaltainen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen, oikeusvoiman ja taannehtivuuskiellon periaatteiden loukkaamiseen, menettelyn väärinkäyttöön, menettelyllisten takeiden loukkaamiseen sekä siihen, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi tehokkaasti ja kyseisen oikeuden tavoitteen mukaisesti on loukattu. Kyseinen kanneperuste jakautuu kolmeen osaan: — ensimmäinen osa, joka perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, siihen, että oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, hallinnollisen tutkimuksen puuttumiseen, kontradiktorisen periaatteen ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan loukkaamiseen, siihen, että oikeutta hyvään hallintoon on loukattu, ja kohtuullisen määräajan ylittämiseen, — toinen osa, joka perustuu sen myöntämiseen, että menettelyn tavoitetta ei ole noudatettu, menettelyn väärinkäyttöön, huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmoittavan henkilön suojelun laiminlyöntiin, — kolmas osa, joka perustuu taannehtivuutta ja siihen liittyvää oikeusvarmuutta koskevien periaatteiden ja sääntöjen rikkomiseen, puolueettomuuden (objektiivinen ja subjektiivinen) periaatteiden loukkaamiseen ja aikomukseen tehdä samanlainen päätös, jolla on sama ulottuvuus ja samat perusteet, sen sijaan, että maksetaan korvaus menetetystä mahdollisuudesta kunnioittaa kantajan menettelyllisiä oikeuksia oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 22 a artiklan rikkomiseen, avustamisvelvollisuuden ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin siirtämismenettelyn yhteydessä, henkilöstösääntöjen 22 c artiklan rikkomiseen, ilmiantajien suojelun laiminlyöntiin, huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiin, neutraliteettiperiaatteen sekä puolueettomuuden ja objektiivisuuden periaatteiden loukkaamiseen, kantajan oikeuden, joka koskee sitä, että hallinto käsittelee hänen asiansa oikeudenmukaisella tavalla, loukkaamiseen, kantajan perusteltujen odotusten loukkaamiseen ja menettelyn väärinkäyttöön. Kyseinen kanneperuste jakautuu neljään osaan: — ensimmäinen osa, joka perustuu henkilöstösääntöjen 22 c artiklan rikkomiseen, koska nimittävä viranomainen ei ole ottanut käyttöön kyseisessä säännöksessä tarkoitettua menettelyä, — toinen osa, joka perustuu huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin, — kolmas osa, joka perustuu siihen, että toimivaltainen nimittävä viranomainen on loukannut objektiivisuuden ja puolueettomuuden periaatteita sekä neutraliteettiperiaatetta, ja siihen, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita on loukattu, — neljäs osa, joka perustuu todistustaakkaa koskevien sääntöjen rikkomiseen.

Kanne 21.12.2021 – Front Polisario v. neuvosto

(Asia T-793/21)

(2022/C 73/74)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Saguia el-Hamran ja Río de Oron vapautuksen kansallinen rintama (Front Polisario) (edustaja: asianajaja G. Devers)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi,

—	kumoamaan riidanalaisen asetuksen,

—	velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kestävää kalastusta koskevassa kumppanuussopimuksessa ja sen täytäntöönpanopöytäkirjassa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien jakamisesta annetun asetuksen (EU) 2019/440 muuttamisesta 28.9.2021 annetusta asetuksesta (EU) 2021/1750 (EUVL 2021, L 349, s. 1) nostamansa kanteen tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jonka mukaan mainitulta asetukselta puuttuu oikeusperusta, koska päätös 2019/441 (1) on lainvastainen.

1)	Kanneperusteen ensimmäinen osa, jonka mukaan neuvostolla ei ollut toimivaltaa tehdä päätöstä 2019/441, koska unionilla ja Marokon kuningaskunnalla ei ole toimivaltaa tehdä Länsi-Saharaa koskevaa kansainvälistä sopimusta Saharan kansan, jota edustaa Front Polisario, puolesta.

2)	Kanneperusteen toinen osa, jonka mukaan velvollisuus tutkia perusoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomista koskeva kysymys on laiminlyöty, koska neuvosto ei tutkinut tätä kysymystä ennen päätöksen 2019/441 tekemistä.

3)	Kanneperusteen kolmas osa, jonka mukaan neuvosto laiminlöi velvollisuutensa panna täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomiot, koska päätöksessä 2019/441 ei oteta huomioon 27.2.2018 annetun tuomion Western Sahara Campaign UK (C-266/16, EU:C:2018:118) perusteluja.

4)

Kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan unionin toimintaa kansainvälisellä tasolla ohjaavia periaatteita ja keskeisiä arvoja on loukattu: ensinnäkin sen perusteella, että päätöksessä 2019/441 kiistetään Saharan kansan olemassaolo korvaamalla se ilmaisulla ”Länsi-Saharan väestö” tai ”asianomainen väestö”, mikä on vastoin kansan oikeutta kansallisen yhtenäisyyteen, toiseksi sen perusteella, että päätöksen 2019/441 nojalla tehtiin kansainvälinen sopimus, jossa ilman Saharan kansan suostumusta määrätään, että unionin alukset voivat käyttää kyseisen kansan kalavaroja, mikä on vastoin kansojen oikeutta käyttää vapaasti luonnonvarojaan, kolmanneksi sen perusteella, että päätöksen 2019/441 nojalla tehtiin miehitettyä Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus Marokon kuningaskunnan kanssa tämän harjoittaman alueeseen liittyvän pakkoliittämispolitiikan yhteydessä ja perusoikeuksia loukattiin systemaattisesti, jotta kyseistä politiikkaa voitiin jatkaa.

5)	Kanneperusteen viides osa, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta on loukattu, koska päätös 2019/441 on vastoin unionin julistuksia, joissa on toistuvasti korostettu tarvetta noudattaa itsemääräämisoikeuden periaatetta ja kansainvälisten sopimusten suhteellista vaikutusta koskevaa periaatetta.

6)

Kanneperusteen kuudes osa, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta on sovellettu virheellisesti, koska ottaen huomioon Länsi-Saharan oma ja erillinen asema, itsemääräämisoikeuden loukkaamattomuus ja Saharan kansan kolmannen osapuolen asema, neuvoston tehtävänä ei ole arvioida oikeasuhteisuuttaa kalastussopimuksella väitetysti syntyvien ”etujen” ja Saharan luonnonvaroille aiheutuvien vaikutusten välillä.

7)

Kanneperusteen seitsemäs osa perustuu ristiriitaan yhteisen kalastuspolitiikan kanssa, koska päätöksen 2019/441 nojalla tehdyn sopimuksen mukaan unionin aluksilla on Marokon viranomaisille maksettua vastiketta vastaan pääsy Saharan kansan kalavaroihin ilman viimeksi mainitun suostumusta, vaikka Länsi-Saharan vesialueet eivät ole Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 61 ja 62 artiklassa tarkoitettuja Marokon vesialueita.

8)

Kanneperusteen kahdeksas osa, jonka mukaan itsemääräämisoikeutta on loukattu: ensinnäkin sen perusteella, että päätöksessä 2019/441 kiistetään Saharan kansan kansallinen yhtenäisyys itsemääräämisoikeuden subjektina korvaamalla kyseinen kansa ilmaisulla ”Länsi-Saharan väestö” tai ”asianomainen väestö”, toiseksi sen perusteella, että päätöksessä 2019/441 säädetään ilman Saharan kansan suostumusta, että unionin alukset voivat käyttää sen kalavaroja, mikä on vastoin Saharan kansan oikeutta käyttää vapaasti luonnonvarojaan, kolmanneksi sen perusteella, että päätöksessä 2019/441 kiistetään Länsi-Saharan erillinen ja erityinen asema ja vahvistetaan sen lainvastainen erottaminen Marokon muurilla, mikä on vastoin Saharan kansan oikeutta kansallisen alueensa alueellisen koskemattomuuden kunnioittamiseen.

9)

Kanneperusteen yhdeksäs osa perustuu kansainvälisten sopimusten suhteellista vaikutusta koskevan periaatteen loukkaamiseen, koska päätöksessä 2019/441 ei myönnetä Saharan kansalle kolmannen osapuolen asemaa EU:n ja Marokon välisissä suhteissa ja asetetaan sille sen kansallista aluetta ja luonnonvaroja koskevia kansainvälisiä velvoitteita ilman sen suostumusta.

10)

Kanneperusteen kymmenes osa, jonka mukaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä rikosoikeutta on rikottu: ensinnäkin sen perusteella, että päätöksen 2019/441 nojalla tehtiin Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus, vaikka Marokon miehityshallinnolta puuttuu jus tractatus kyseisen alueen osalta eikä se saa hyödyntää alueen luonnonvaroja, toiseksi sen perusteella, että päätöksen 2019/441 nojalla tehdyn sopimuksen mukaan unioni tukee marokkolaista infrastruktuuria miehitetyllä Saharan alueella, jotta Marokon kuningaskunta voi asuttaa sinne pysyvästi siviiliväestöään ja sotilasjoukkoja, kolmanneksi sen perusteella, että kun päätöksessä 2019/441 käytetään ilmaisua ”Länsi-Saharan väestö” tai ”asianomainen väestö”, sillä vahvistetaan marokkolaisten siirtokuntien lainvastainen siirtäminen miehitetylle Saharan alueelle.

11)

Kanneperusteen yhdestoista osa, jonka mukaan kansainvälistä vastuuta koskevan oikeuden mukaisia unionin velvoitteita on rikottu sen perusteella, että päätöksen 2019/441 nojalla tehtiin Länsi-Saharaa koskeva kansainvälinen sopimus Marokon kuningaskunnan kanssa ja kyseisessä päätöksessä vahvistetaan siten Marokon miehityshallinnon vakavat kansainvälisen oikeuden loukkaukset suhteessa Saharan kansaan ja päätös edesauttaa näiden loukkausten johdosta syntyneen tilanteen jatkumista.

---

(1)  Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen kestävää kalastusta koskevan kumppanuussopimuksen, sen täytäntöönpanopöytäkirjan sekä sopimukseen liitetyn kirjeenvaihdon tekemisestä 4.3.2019 annettu neuvoston päätös (EU) 2019/441 (EUVL 2019, L 77, s. 4).

Kanne 22.12.2021 – Wenz Kunststoff v. EUIPO – Mouldpro (MOULDPRO)

(Asia T-794/21)

(2022/C 73/75)

Kannekirjelmän kieli: saksa

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Wenz Kunststoff GmbH & Co. KG (Lüdenscheid, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Bühling ja D. Graetsch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Mouldpro ApS (Ballerup, Tanska)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki MOULDPRO – EU-tavaramerkki nro 10 022 317

EUIPO:ssa käyty menettely: Menettämismenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 8.10.2021 asiassa R 646/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hylkää vaatimuksen, jonka Mouldpro ApS teki 30.1.2018 EU-tavaramerkin nro 10 022 317 julistamisesta menetetyksi

– toissijaisesti:

—	hylkää kyseisen menettämisestä tehdyn vaatimuksen siltä osin kuin se koskee tavaroita ”Muoviset letkunliittimet (luokassa 17)”

vielä toissijaisemmin:

—	palauttaa asian uudelleenkäsittelyä ja ratkaisemista varten EUIPO:on

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen.

Kanne 22.12.2021 – Protectoplus v. EUIPO (Li-SAFE)

(Asia T-795/21)

(2022/C 73/76)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Protectoplus GmbH (Rensburg, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Riegger)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin Li-SAFE rekisteröinnistä EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 288 094

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.10.2021 asiassa R 845/2021-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 23.12.2021 – Gustopharma Consumer Health v. EUIPO – Helixor Heilmittel (HELIXORIGINAL)

(Asia T-797/21)

(2022/C 73/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Gustopharma Consumer Health, SL (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Wachinger ja R. Drozdz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Helixor Heilmittel GmbH (Rosenfeld, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus samamerkin HELIXORIGINAL rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 234 824

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 18.10.2021 asiassa R 1644/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 23.12.2021 – Gustopharma Consumer Health v. EUIPO – Helixor Heilmittel (HELIXFORTE)

(Asia T-798/21)

(2022/C 73/78)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Gustopharma Consumer Health, SL (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Wachinger ja R. Drozdz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Helixor Heilmittel GmbH (Rosenfeld, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin HELIXFORTE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 234 899

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 19.10.2021 asiassa R 1645/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 28.12.2021 – Fieldpoint (Cyprus) v. EUIPO (HYPERLIGHTOPTICS)

(Asia T-800/21)

(2022/C 73/79)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Fieldpoint (Cyprus) LTD (Nikosia, Kypros) (edustajat: asianajajat P. Rath ja S. Gebele)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin HYPERLIGHTOPTICS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 335 960

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 6.10.2021 asiassa R 1166/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	toteaa, että hakemus nro 18 335 960 sanamerkin HYPERLIGHTOPTICS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi voidaan hyväksyä, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—	Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen.

Kanne 28.12.2021 – Fieldpoint (Cyprus) v. EUIPO (HYPERLIGHTEYEWEAR)

(Asia T-801/21)

(2022/C 73/80)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Fieldpoint (Cyprus) LTD (Nikosia, Kypros) (edustajat: asianajajat P. Rath ja S. Gebele

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin HYPERLIGHTEYEWEAR rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 335 969

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 6.10.2021 asiassa R 1165/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	toteaa, että EU-tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 18 335 969 ”HYPERLIGHTEYEWEAR” voidaan rekisteröidä, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—	Yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaaminen.

Kanne 23.12.2021 – just-organic.com v. EUIPO (JUST ORGANIC)

(Asia T-802/21)

(2022/C 73/81)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: just-organic.com GmbH (Essen, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Menebröcker)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan JUST ORGANIC – Rekisteröintihakemus nro 18 317 774

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 20.10.2021 asiassa R 1010/2021-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hylättiin hakemus nro 18 317 774 tavaramerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on rikottu.

Kanne 23.12.2021 – NS v. parlamentti

(Asia T-805/21)

(2022/C 73/82)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: NS (edustajat: asianajajat L. Levi ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—	kumoamaan kantajan uudelleensijoittamisesta johdon pääosaston neuvonantajan tehtävään 21.1.2021 tehty päätös sekä tarpeellisilta osin aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä 8.3.2021 tehty päätös

—	tarpeellisilta osin kumoamaan kantajan 7.4.2021 tekemän oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä 16.9.2021 tehty päätös

—	korvaamaan kantajalle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen sekä erityisesti kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

2)	Toinen kanneperuste perustuu yksikön edun ilmeiseen puuttumiseen ja avustamisvelvoitteen noudattamatta jättämiseen.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu toimivallan ylittämiseen ja menettelyn väärinkäyttöön.

Kanne 27.12.2021 – NT v. EMA

(Asia T-806/21)

(2022/C 73/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: NT (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan lääkevirasto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 15.3.2021 tehdyn päätöksen

—	kumoamaan tarpeelliselta osin 30.9.2021 tehdyn päätöksen

—	velvoittamaan vastaajan maksamaan 2 500,00 euron korvauksen kantajan kärsimästä aineettomasta vahingosta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu päätöksen oikeudellisesti riittämättömiin perusteluihin. Kantajan mukaan tilannetta ei tutkittu konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti, minkä lisäksi päätelmissä oli ristiriitaisuutta. Hän vetoaa lisäksi ammattitaudin käsitteen virheelliseen soveltamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen.

2)	Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei viraston neuvoa-antava lääkäri antanut kantajan nimittämälle lääkärille ja kolmannelle lääkärille tietoja tai antoi virheellisiä tietoja virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tarkoitetuksi ammattitaudiksi luokittelemisesta.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu menettelyvirheeseen ja työkyvyttömyyslautakunnan päätelmien ennenaikaisuuteen siitä syystä, että niissä olisi pitänyt ottaa huomioon työperäinen stressi ja että sen taustalla olevat syyt ovat tällä hetkellä hallinnollisen tutkinnan kohteena.

4)	Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että kantajan oikeutta siihen, että sopimusten tekemiseen valtuutettu viranomainen kuulee häntä ennen päätöksen tekemistä, loukattiin, sekä huolenpitovelvollisuuden ja avustamisvelvollisuuden laiminlyöntiin ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

5)	Viides kanneperuste perustuu kantajan hakemuksen käsittelyssä tehtyyn viraston virheeseen, josta aiheutui hänelle kohtuulliseksi arvioitu 2 500 euron aineeton vahinko.

Kanne 29.12.2021 – QI v. komissio

(Asia T-807/21)

(2022/C 73/84)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QI (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston pääjohtajan 26.2.2021 tekemän päätöksen, jolla hylättiin kantajan henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla 25.10.2020 tekemä kantelu

—	kumoamaan tarvittaessa 27.9.2021 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin kantajan 26.5.2021 tekemä valitus

—	velvoittamaan komission suorittamaan kantajalle korvausta aineettomasta ja aineellisesti vahingosta, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 100 000 euroa

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että avustamispyyntö on hylätty ennenaikaisesti, koska se tehtiin tutkimusta aloittamatta ja odottamatta kantajan esittämän, häntä koskeviin lääketieteellisiin lausuntoihin tutustumista koskevan pyynnön tulosta, siten, että hän ei ole voinut käyttää tehokkaasti oikeuttaan tulla kuulluksi ennen päätöksen tekemistä.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen siitä, että asiassa olisi esitetty riittämättömästi näyttöä siitä, että kyseessä on Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) vastainen toiminta. Kantaja tuo esiin väitetyn kiusaamisen todellisuuden ja liian lyhyet menettelylliset määräajat sekä väittää, että henkilöstösääntöjen 59 artiklaa on rikottu, koska siinä ei sallita sellaisia tarkastuksia, jotka työterveyshuolto on käsiteltävässä asiassa suorittanut.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen, avustamis- ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin sekä siihen, että kantajan oikeutta hyvään hallintoon ja yhdenvertaiseen kohteluun on loukattu. Kantaja väittää lisäksi, että hänen oikeutettuja odotuksiaan on loukattu.

4.	Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantaja ei ole voinut käyttää tehokkaasti oikeuttaan tulla kuulluksi, koska menettely ei ole ollut kontradiktorinen komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) tutkimien seikkojen osalta ennen asian käsittelyn päättämistä.

5.	Viides kanneperuste, joka perustuu aineettoman ja aineellisen vahingon korvaamista koskevaan vaatimukseen.