12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/2

P9_TA(2021)0220

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudelleentarkastelusta (2020/2087(INI))

(2022/C 15/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 174 ja 175 artiklan, 212 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 (jäljempänä EUSR-asetus) ja sen 15. toukokuuta 2014 ja 20. maaliskuuta 2020 tehdyt myöhemmät muutokset (1),

—	ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin julkaisemat kertomukset ja erityisesti sen 31. maaliskuuta 2014 antaman kertomuksen ”Climate Change 2014: Impacts, Adaptation and Vulnerability”,

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2016 tehdyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta, sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta (2),

—	ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista (3),

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2019 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Euroopan unionin solidaarisuusrahaston arvioinnista 2002–2017 (SWD(2019)0186),

—	ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/461 neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille (4),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (5),

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta taloudellisen tuen myöntämiseksi vakavan kansanterveysuhan koettelemille jäsenvaltioille ja unioniin liittymisestä neuvotteleville maille (COM(2020)0114),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0052/2021),

toteaa, että EUSR-asetuksella Keski-Eurooppaa vuonna 2002 koetelleiden suurten tulvien jälkeen perustettu Euroopan unionin solidaarisuusrahasto (EUSR) tarjoaa rahoitustukea suurista tai alueellisista luonnonkatastrofeista tai vakavista kansanterveysuhkista kärsiville jäsenvaltioille ja unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvotteleville maille; katsoo, että EUSR tuo todellista unionin lisäarvoa ja siinä toteutuu halukkuus osoittaa solidaarisuutta tällaisten katastrofien ja uhkien koettelemilla EU:n alueilla asuville ihmisille;

ottaa huomioon, että EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi 17. huhtikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti muistutti, että jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ei ole valinnaista vaan itse asiassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan mukainen velvoite ja saman sopimuksen 3 artiklassa vahvistettujen EU:n arvojen tukipilari; toteaa, että samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehottaa komissiota vahvistamaan kaikkia kriisinhallinta- ja katastrofiapumekanismiensa osatekijöitä;

panee kiinnostuneena merkille, että äskettäisen kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta EU:n kansalaisesta on sitä mieltä, että Euroopan unionilla olisi oltava enemmän toimivaltaa covid-19-kriisin kaltaisten kriisien hallitsemiseksi, ja yli puolet on sitä mieltä, että EU:lla olisi oltava enemmän taloudellisia keinoja tällaisista kriiseistä selviytymiseen (6); toteaa, että tämänhetkisellä terveyskriisillä on erittäin merkittävä inhimillinen ulottuvuus ja että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi toimittava sen mukaisesti yhteisvastuun hengessä;

D.	ottaa huomioon, että EUSR:stä on tähän mennessä annettu apua yhteensä noin 6,6 miljardia euroa noin sadan luonnonkatastrofin yhteydessä 23 jäsenvaltiossa ja yhdessä liittymisneuvotteluja käyvässä maassa (7);

E.	ottaa huomioon, että vuosina 2017 ja 2018 tulvakatastrofien osuus kaikista EUSR-hakemuksista oli noin kaksi kolmasosaa, vaikka raportointikaudelle tyypillisiä olivat myös huomattavat myrskyt, metsäpalot ja maanjäristykset;

panee merkille komission arvioinnissa korostetun EUSR:n hyödyllisyyden erityisesti siinä, että se keventää kaikkien kansallisten, alueellista ja paikallisten viranomaisten rasitetta, kun ne tukevat suurten kanallisten ja alueellisten luonnonkatastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien jälkeisiä pelastustoimia, jotka on määritelty EUSR-asetuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna);

muistuttaa, että EUSR:n sääntelykehystä tarkistettiin vuonna 2014 muutosasetuksella (EU) N:o 661/2014 (8) erityisesti menettelyjen yksinkertaistamiseksi, hakemuksen jättämisen jälkeisen, vastauksen saamiseen kuluvan määräajan lyhentämiseksi, tukihakemusten kelpoisuusperusteiden selventämiseksi alueellisten katastrofien yhteydessä, täytäntöönpanoajan pidentämiseksi ja ennakkomaksujen käyttöönottamiseksi, kuten parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt; ottaa huomioon, että lisää edistystä saavutettiin maaliskuussa 2020 asetuksen muuttamisen myötä etenkin ennakkomaksujen tason korottamisessa ja EUSR:n avustusten myöntämisprosessin yksinkertaistamisessa;

panee merkille, että tukihakemusten hyväksymisaste suurkatastrofien yhteydessä on 100 prosenttia, kun taas yleisimmässä luokassa eli alueellisten katastrofien yhteydessä hakemusten hyväksymisaste nousi 32 prosentista 85 prosenttiin sen jälkeen, kun EUSR:stä annettua asetusta tarkistettiin vuonna 2014;

huomauttaa, että vaikka asetuksen uudistus vuonna 2014 auttoi pidentämän EUSR:n rahoitustukea koskevan hakemuksen valmisteluun ja toimittamiseen käytettävissä olevaa aikaa 10 viikosta 12 viikkoon, huomattava osa tapauksista kaipaa vielä päivittämistä, mikä viivästyttää avustusten saantia; katsoo tästä syystä, että komission olisi annettava yksinkertaistettuja ohjeita hakuvaatimuksista ja siten kevennettävä hallinnollista rasitetta;

J.	ottaa huomioon, että koko avustuksen käyttöönottoon kuluvaa aikaa voitaisiin vielä lyhentää, jotta voidaan täyttää EU:n kiireellisen solidaarisuuden tarve;

ottaa huomioon, että EUSR:n tukitoimet kattavat ainoastaan infrastruktuurin katastrofia edeltäneelle tasolle palauttamisen energian, veden ja jäteveden, televiestinnän, liikenteen, terveyden ja koulutuksen aloilla ja että ne eivät kata lisäkustannuksia, joita aiheutuu Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisten paremmin katastrofeja ja ilmastonmuutosta kestävien infrastruktuurien jälleenrakentamisesta ja jotka tuensaajavaltion on rahoitettava omista varoistaan ja muista EU:n rahastoista, kuten Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta;

panee kiinnostuneena merkille, että kuten covid-19-kriisi on osoittanut, koheesiopolitiikan välineiden ja EUSR:n välille on tarpeen luoda lisää synergioita; toteaa, että EUSR perustettiin vastaamaan luonnonkatastrofeihin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, kun taas koheesiopolitiikan (EAKR ja koheesiorahasto) piiriin kuuluu pitkän aikavälin suunnittelu, joka koskee investointeja pelastuspalveluun, ennaltaehkäisevää infrastruktuuria, riskinhallintainfrastruktuuria sekä palautumistoimenpiteitä, mikä myötävaikuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen;

M.	suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen EUSR:n soveltamisalan laajentamisesta koskemaan myös vakavia kansanterveysuhkia sekä sitä seuranneeseen asetuksen (EU) 2020/461 voimaantuloon;

ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit todennäköisesti voimistuvat ja lisääntyvät ilmastonmuutoksen seurauksena; korostaa siksi vuonna 2014 käyttöön otetun määrärahojen dynaamisen jakomekanismin hyödyllisyyttä, sillä sen ansiosta EUSR kykeni muun muassa myöntämään ennätykselliset 1,2 miljardia euroa Italian maanjäristysten tuhojen korjaamiseen vuosina 2016 ja 2017;

huomauttaa, että kuten EUSR-asetuksen 7 artiklassa säädetään, rahaston rahoitusta saavien toimien olisi oltava SEUT-sopimuksen määräysten ja sen nojalla hyväksyttyjen välineiden sekä yhteisön politiikkojen ja toimenpiteiden – etenkin kun on kyse ympäristönsuojelusta, luonnonkatastrofien riskinehkäisystä ja -hallinnasta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta sekä tarvittaessa ekosysteemiin perustuvista lähestymistavoista – mukaisia;

panee merkille, että uusi monivuotinen rahoituskehys sisältää uuden budjettikohdan ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, joka yhdistää EUSR:n ja hätäapuvarauksen ja jolla on tarkoitus vastata yhtäältä jäsenvaltioissa tai unionin jäsenyydestä parhaillaan neuvottelevissa maissa tapahtuvista suurkatastrofeista johtuviin hätätilanteisiin (EUSR) ja toisaalta EU:n tai kolmansien maiden kiireellisiin erityistarpeisiin, erityisesti humanitaarisiin kriiseihin (hätäapuvaraus);

toteaa, että kuten SEUT 349 artiklassa tunnustetaan, vaikea ilmastotilanne on yksi niistä pysyvistä tekijöistä, jotka haittaavat vakavasti syrjäisimpien alueiden kehitystä; katsoo, että sen vuoksi olisi toteutettava erityistoimenpiteitä edellytysten luomiseksi perussopimusten soveltamiselle, yhteiset politiikat mukaan lukien;

R.	katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja kaikkiin sellaisiin alueisiin, joita luonnonkatastrofit erityisesti uhkaavat;

S.	pitää valitettavana, ettei EUSR-asetuksen nojalla ole toistaiseksi mahdollista toimittaa tukihakemuksia yli valtioiden rajojen, vaikka tietyt luonnonkatastrofeille erityisen alttiit alueet, kuten vuoristoalueet, ulottuvat usein rajojen yli;

ilmaisee huolensa siitä, että äärimmäiset sääilmiöt ja luonnonkatastrofit vain lisääntyvät ja voimistuvat ilmastonmuutoksen myötä; katsoo, että on erittäin tärkeää investoida ennaltaehkäisyyn ja ilmastonmuutoksen hillintään Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti; korostaa, että jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia investoidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia lievittäviin toimenpiteisiin, kun otetaan huomioon, että monet luonnonkatastrofit ovat suoraa seurausta ihmisen toiminnasta ja että tulvat, maanjäristykset, metsäpalot, kuivuus ja muut luonnonkatastrofit voivat riistäytyä käsistä, mikä edellyttää asianmukaisten toimenpiteiden hyväksymistä;

panee merkille, että EUSR on yksi konkreettisimmista EU:n solidaarisuuden ilmaisuista ja että kaikki EU:n kansalaiset odottavat, että tätä solidaarisuutta osoitetaan katastrofien tai vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä;

korostaa huolestuneena, että viime vuosina EU:n asukkaat ovat kohdanneet useita katastrofeja, jotka ovat vaatineet ihmishenkiä ja tuhonneet omaisuutta, ympäristöä ja kulttuuriperintöä;

kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että suuria ja alueellisia luonnonkatastrofeja tapahtuu ja vakavia kansanterveysuhkia esiintyy nykyisin säännöllisesti, äskettäisenä esimerkkinä covid-19-pandemia, joka vaikuttaa raskaasti kaikkien eurooppalaisen elämään ja Euroopan talouteen, että metsäpaloja on esiintynyt koko maanosan alueella, myös arktisen alueen kaltaisissa epätavallisissa paikoissa, ja että voimakkaat maanjäristykset ovat aiheuttaneet tuhoa Euroopassa ja erityisesti Italiassa vuosina 2016–2017, jolloin ne vaativat satoja kuolonuhreja ja aiheuttivat lähes 22 miljardin euron vahingot, sekä Kroatiassa maaliskuussa ja joulukuussa 2020; muistuttaa lisäksi, että myrskyt, rankkasateet ja tulvat ovat aiheuttaneet huomattavia vahinkoja monissa kaupungeissa ja laaksoissa ja että yhä voimakkaammiksi käyvät hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet tuhoja syrjäisimmillä alueilla, kuten erityisen tuhoisat hirmumyrskyt Irma Saint-Martinissa (vuonna 2017) ja Lorenzo Azoreilla (vuonna 2019); muistuttaa tässä yhteydessä, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat usein eniten haavoittuviin alueisiin, kuten saariin ja vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja syrjäisimpiin alueisiin;

muistuttaa, että apua ja varoja on tärkeää kanavoida mahdollisimman nopeasti, vaivattomasti ja joustavasti katastrofin koettelemille alueille, ja painottaa, että EUSR:n ja unionin pelastuspalvelumekanismin, EAKR:n ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaan osion ja alueellisten yhteistyöohjelmien väliset synergiat ovat olennaisen tärkeitä kattavan järjestelmän laatimiseksi tuen antamista ja selviytymiskyvyn kehittämistä varten; kehottaa komissiota jatkamaan työtä EUSR:n yksinkertaistettua käyttöä koskevien ohjeiden parissa, jotta voidaan helpottaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten toimia; katsoo, että synergioita EUSR:n ja muun muassa edellä mainittujen EU:n rahoitusvälineiden välillä olisi käytettävä joustavasti ja mahdollisimman suuressa määrin; muistuttaa, että kunkin tuensaajamaan täytäntöönpanokertomuksessa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti ennaltaehkäisevät toimenpiteet, mukaan lukien EU:n rakennerahastojen käyttö, jotka on toteutettu tai joita on ehdotettu tulevien vahinkojen rajoittamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan samanlaisten luonnonkatastrofien toistumisen välttämiseksi;

muistuttaa, että Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston mukaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana (2000–2019) tapahtui 7 348 suurta luonnonkatastrofia, jotka veivät 1,23 miljoonan ihmisen hengen, vaikuttivat 4,2 miljardiin ihmiseen ja aiheuttivat maailmanlaajuisesti 2,97 biljoonan Yhdysvaltain dollarin taloudelliset menetykset;

muistuttaa, että Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) mukaan ilmastoon liittyvät ääri-ilmiöt aiheuttivat EEA:n jäsenmaissa arviolta yhteensä 446 miljardin euron taloudelliset menetykset vuosina 1980–2019;

toteaa, että suurilla ja alueellisilla luonnonkatastrofeilla ja vakavilla kansanterveysuhilla on syvempiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia vähiten kehittyneisiin ja haavoittuvimpiin alueisiin, kuten saariin, vuoristoalueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin, ja että näillä alueilla olisi siksi toteutettava asianmukaisempia toimenpiteitä EUSR:n puitteissa;

Katastrofihallinta, vahinkojen arviointi ja menettelyjen yksinkertaistaminen

panee merkille EU:hun kohdistuvat erilaiset katastrofiriskit ja korostaa, että eräiden luonnonkatastrofien vakavuus ei johdu yksinomaan ilmastonmuutoksesta vaan niihin vaikuttavat joissakin tapauksissa ihmisen aiheuttamat tekijät, kuten varomaton maankäytön suunnittelu; katsoo, että on olennaisen tärkeää investoida katastrofiriskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan EU:ssa rakentamalla ennaltaehkäisevää infrastruktuuria; suosittelee tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot laativat yhdessä komission kanssa katastrofien ennaltaehkäisy- ja hallintasuunnitelmat, jotta vahingot voidaan arvioida tarkasti ja nopeasti; korostaa, että EUSR on tarkoitettu suoraviivaiseksi välineeksi, jonka EU voi asettaa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten saataville;

10.

kehottaa komissiota EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä jatkamaan työtään jäsenvaltioiden hakumenettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, esimerkiksi kiinnittämällä erityistä huomiota EUSR:n aktivointihakemusten yksinkertaistamiseen useilla alueilla rajatylittävien katastrofien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopeampi reagointi suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien voimistumiseen;

11.

katsoo, että ilmastonmuutos ja luonnonkatastrofien voimistuminen tekevät alueista yhä haavoittuvampia; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan EUSR:n tarkistamista, jotta alueelliset katastrofit voidaan ottaa paremmin huomioon; korostaa lisäksi sitä roolia, joka EAKR:n ohjelmilla yhdessä maaseudun kehittämisohjelmien kanssa on riskien, kuten tektonisten ja hydrogeologisten riskien, ennaltaehkäisyssä ja lievittämisessä; toteaa lisäksi, että kuivuus sisällytettiin EUSR-asetuksen soveltamisalaan vuoden 2014 tarkistuksen yhteydessä, mutta toteaa, että kuivuus on toistuva piirre EU:n ilmastotapahtumissa ja että sen taloudellista vaikutusta on vaikea arvioida; kehottaa komissiota arvioimaan kuivuuden erityisiä vaikutuksia ja puuttumaan niihin asianmukaisesti EUSR:n tulevan uudistuksen yhteydessä;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tutkimusta ja koulutusta, jotta voidaan ottaa käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan parempi valmius ehkäistä ja hallita katastrofeja ja minimoida tällaisten kriisien vaikutukset;

13.

kehottaa lisäämään jäsenvaltioiden tutkimus- ja kehittämislaitosten välistä koordinointia ja yhteistyötä erityisesti niiden jäsenvaltioiden välillä, joihin kohdistuu samanlaisia riskejä; kehottaa vahvistamaan varhaisvaroitusjärjestelmiä jäsenvaltioissa sekä luomaan uusia ja vahvistamaan olemassa olevia yhteyksiä eri varhaisvaroitusjärjestelmien välillä;

14.

ehdottaa, että jäsenvaltiot määrittäisivät kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan investointeja, hankkeita ja välineitä, jotta voidaan ehkäistä ja rajoittaa luonnon- ja terveyskatastrofeista aiheutuvia vahinkoja;

15.

kehottaa komissiota varmistamaan hallintoa ja institutionaalisten koordinointirakenteiden käyttöä katastrofitilanteissa koskevien hyvien käytäntöjen jakamisen;

16.

korostaa vaikeuksia, joita tuensaajamaat kohtaavat vahinkojen tarkkojen määrien määrittämisessä hyvin lyhyessä ajassa, ja ehdottaa, että komissio laatisi ohjeet yksinkertaistetuista menetelmistä, joilla määritellään EUSR:n kautta tarjottavan tuen määrä, jotta voidaan myös minimoida virhemahdollisuudet ja lisäviivästykset;

17.

korostaa, että EUSR:n käyttö on edistänyt kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten oppimisprosessia, mikä on saanut nämä arvioimaan laajempia katastrofiriskien hallintaperiaatteitaan; korostaa, että on tarpeen vähentää byrokratiaa ja lisätä valmiuksien kehittämistä antamalla tuensaajamaille teknistä ja hallinnollista tukea, jotta niitä voidaan auttaa kehittämään hallintoa ja pitkän aikavälin strategioita, joilla pyritään vähentämään suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan viestintää paikallis- ja alueviranomaisten kanssa hakemusten arvioinnin ja valmistelun sekä hankkeiden täytäntöönpanon vaiheissa, jotta voidaan nopeuttaa hallintomenettelyjä;

18.

kehottaa komissiota mahdollisuuksien mukaan kiinnittämään EUSR:n tulevassa tarkistuksessa huomiota suurille tai alueellisille luonnonkatastrofeille tai vakaville kansanterveysuhkille kaikkein altteimpiin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, saariin, vuoristoalueisiin ja maanjäristyksille alttiisiin tai tuliperäisiin alueisiin taikka tuleville kansanterveyskriiseille alttiisiin alueisiin;

19.

katsoo, että on tehtävä selvitys tuhoista, joita aiemmat hirmumyrskyt ovat aiheuttaneet merentakaisille maille ja alueille; katsoo, että hätäapuvarausta ja muita ulkoisen avun välineitä olisi käytettävä täysimääräisesti aiheutuneiden vahinkojen lievittämiseen; on ehdottomasti sitä mieltä, että näihin ulkoisen avun välineisiin on osoitettava riittävästi varoja merentakaisten maiden ja alueiden auttamiseksi;

Rahoituslähteet ja määrärahojen nopea osoittaminen

20.

palauttaa mieliin, että 27. toukokuuta 2020 antamassaan tarkistetussa ehdotuksessa vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä komissio esitti EUSR:n vuotuisiksi enimmäismäärärahoiksi 1 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina), mutta panee merkille, että uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä tehdyn sopimuksen mukaisesti EUSR yhdistettiin hätäapuvaraukseen uudessa budjettikohdassa ”Solidaarisuus- ja hätäapuvaraus”, jonka vuotuiset kokonaismäärärahat ovat 1,2 miljardia euroa;

21.

katsoo, että solidaarisuus- ja hätäapuvarauksen perustamisen etuna voi olla, että se lisää joustavuutta; huomauttaa kuitenkin, että nykyisessä mallissa EUSR:n varojen osoittaminen on epävarmaa, koska se riippuu hätäapuvarauksesta osoitetuista määristä; katsoo, että on välttämättä seurattava tiiviisti EUSR:n hallintoa sen selvittämiseksi, vastaavatko tästä uudesta rahoitusvälineestä osoitettujen varojen määrä ja jakoperuste EUSR:n tarpeita, kun otetaan huomioon sen soveltamisalan laajentaminen ja erityisesti suurista ja alueellisista luonnonkatastrofeista sekä vakavista kansanterveysuhista johtuvien hätätilanteiden laajuus ja lisääntyminen;

22.

on tyytyväinen siihen, että maaliskuussa 2020 hyväksytyssä EUSR:n tarkistuksessa ennakkomaksujen arvo korotettiin 10 prosentista 25 prosenttiin suunnitellusta rahoitusosuudesta ja enimmäismäärä 30 miljoonasta eurosta 100 miljoonaan euroon; korostaa tässä yhteydessä ennakkomaksujen merkitystä tukiohjelmien tehokkuuden lisäämiseksi erityisesti sellaisilla alueilla ja sellaisissa paikallisyhteisöissä, joilla on rajalliset vaihtoehtoiset rahoituslähteet; pyytää komissiota pohtimaan lisäkeinoja tämän vaihtoehdon edistämiseksi, ja kehottaa lisäämään operatiivisia toimia ennakkomaksujen maksamiseen keskimäärin kuluvan ajan lyhentämiseksi samalla, kun varmistetaan EU:n talousarvion suojaaminen;

23.

huomauttaa, että useimmat syrjäisimmillä alueilla sijaitsevista suurista rakennelmista (kuten satamat, lentoasemat ja sairaalat) ovat julkisia rakennuksia ja että vaikka ne ovat välttämättömiä näiden pienten alueiden toiminnan kannalta, ne ovat hyvin alttiita ympäristökatastrofeille; katsookin, että EUSR:stä syrjäisimmille alueille myönnettävän rahoitustuen olisi oltava enemmän kuin 2,5 prosenttia, joka on aiempien katastrofivahinkojen korjaamiseksi saatu määrä, jotta ne voivat nopeasti palata katastrofia edeltäneelle tasolleen ja sitä korkeammalle tasolle;

24.

panee merkille, että ennakkojen maksamista on odotettava keskimäärin viisi kuukautta, ja kehottaa komissiota harkitsemaan ennakoivampia ratkaisuja;

25.

pitää lisäksi valitettavana, että EUSR:n koko tukimäärän maksamiseen tuensaajalle kuluu keskimäärin yksi vuosi; kehottaa komissiota selvittämään keinoja yksinkertaistaa mahdollisimman suuressa määrin rahaston joustavuutta jonkin tulevan uudistuksen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa nopea toiminta ja ripeä apu katastrofin koettelemille alueille ja/tai maille;

26.

arvelee edellä esitetyn ja rahaston soveltamisalan laajentamisen perusteella, että EUSR:n talousarvion arviointi saattaa olla tulevaisuudessa tarpeen ja että rahoitusta voidaan tarvittaessa mukauttaa vastaavasti, jotta voidaan tarjota todellinen väline EU:n solidaarisuuden varmistamiseksi ja taata, että käytettävissä on tarpeeksi määrärahoja, jotta voidaan vastata tehokkaasti suuriin ja alueellisiin luonnonkatastrofeihin ja vakaviin kansanterveysuhkiin niin, että voidaan paitsi korjata vahinkoja myös parantaa kykyä selviytyä ilmastonmuutoksesta;

27.

korostaa, että EUSR:n tuen myöntämisen, hallinnoinnin ja täytäntöönpanon olisi oltava mahdollisimman avointa ja että tuen käytössä olisi noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatteita;

Riskien ennaltaehkäisy ja jälleenrakentamisen laatu

28.

vaatii, että rahastosta rahoitettavien tukikelpoisten hankkeiden määrittelyperusteissa otetaan paremmin huomioon uusimmat riskien ennaltaehkäisyä koskevat periaatteet, ja kehottaa sisällyttämään tulevissa tarkistuksissa paremman jälleenrakentamisen periaatteen (Build Back Better) täysimääräisesti EUSR-asetuksen 3 artiklaan, jotta jälleenrakentamisen aikana voidaan parantaa näiden alueiden infrastruktuurin laatua ja jotta ennaltaehkäisevän infrastruktuurin rakentamisen avulla voidaan paremmin valmistaa niitä välttämään tulevia katastrofeja;

29.

katsoo, että Euroopan investointipankin toteuttamien puitelainojen kaltaisia välineitä voitaisiin käyttää myös sellaisten infrastruktuurien jälleenrakentamisen rahoittamiseen, jotka ovat kestävämpiä, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä;

30.

kehottaa komissiota vahvistamaan ja yksinkertaistamaan synergioita EUSR:n ja koheesiopolitiikan rahastojen sekä unionin pelastuspalvelumekanismin välillä, jotta varmistetaan, että jälleenrakennushankkeiden riskinhallinta olisi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokasta ja jäsenneltyä, ja katsoo, että tämä olisi toteutettava rakentamalla kestävää, energiatehokasta ja resurssitehokasta infrastruktuuria ja ottamalla käyttöön ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä; kehottaa komissiota myös osoittamaan joustavuutta ohjelmasuunnittelussa ja kansallisten tai alueellisten ohjelmien muuttamisessa suurien ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien käsittelemiseksi; toistaa tässä yhteydessä, että EUSR:n rahoitustuessa olisi keskityttävä vahvempaan selviytymiskykyyn ja investointien kestävyyteen asianomaisilla alueilla;

Terveyteen liittyvät hätätilanteet

31.

on tyytyväinen siihen, että komission 13. maaliskuuta 2020 ehdottaman EUSR-asetuksen tarkistamisen jälkeen rahastosta voidaan nyt myöntää tukea myös vakaviin kansanterveydellisiin hätätilanteisiin ja että tuki kattaa lääketieteellisen avun lisäksi myös toimenpiteet, joilla ehkäistään, seurataan tai torjutaan tautien leviämistä;

32.

korostaa, että rahaston soveltamisalan laajentaminen niin, että sillä voidaan torjua covid-19-pandemian vaikutuksia, on osoittanut meille, että EUSR kykenee joustamaan paremmin niin soveltamisalan kuin tukikelpoisuudenkin osalta ja että siitä voidaan antaa apua paitsi suurten luonnonkatastrofien aikana myös nopean toiminnan avussa muuntyyppisten suurkatastrofien, kuten pandemioiden, aikana;

33.

katsoo, että EUSR:n soveltamisalan laajentaminen edellyttää sen määrärahojen lisäämistä;

34.

ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot lujittavat yhteistyötään Maailman terveysjärjestön asianomaisten yksiköiden kanssa hätätilanteisiin valmistautumisessa, jotta voidaan laatia nopeita valmiussuunnitelmia terveyteen liittyvien hätätilanteiden varalle;

Rahaston tukitoimien näkyvyys

35.

muistuttaa, että on tärkeää tiedottaa kansalaisille EUSR:n tuomista konkreettisista hyödyistä, jotta lisätään entisestään kansalaisten luottamusta EU:n välineisiin ja ohjelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään rahaston tukitoimien näkyvyyttä täsmällisten ja kohdennettujen viestintätoimien avulla asettaen samalla etusijalle nopean reagoinnin ja avun toimittamisen, jotta voidaan erityisesti korostaa EU:n tuomaa lisäarvoa suurten ja alueellisten luonnonkatastrofien ja vakavien kansanterveysuhkien yhteydessä, mikä on konkreettinen ilmaus EU:n solidaarisuudesta ja unionin kyvystä antaa käytännössä aidosti keskinäistä apua huomattavien talousarviovarojen avulla; pyytää komissiota myös asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä velvoittamaan tuensaajamaat tiedottamaan kansalaisilleen EU:n rahoitustuesta toteutetuille toimille;

o o

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.

(2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 13.

(3) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 140.

(4) EUVL L 99, 31.3.2020, s. 9.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(6) https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20201113IPR91602/kysely-kansalaiset-haluavat-eu-lle-lisaa-toimivaltaa-pandemian-hoitamiseksi

(7) https://cohesiondata.ec.europa.eu/stories/s/An-overview-of-the-EU-Solidarity-Fund-2002-2019/qpif-qzyn

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 661/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002 muuttamisesta (EUVL L 189, 27.6.2014, s. 143).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/9

P9_TA(2021)0227

Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 15 artiklan mukaisen purkamisvelvoitteen tavoitteiden varmistaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 15 artiklan mukaisen purkamisvelvoitteen tavoitteiden varmistamisesta (2019/2177(INI))

(2022/C 15/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon yhteisen kalastuspolitiikan tilanteesta ja vuoden 2020 kalastusmahdollisuuksia koskevasta kuulemisesta (COM(2019)0274),

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kohti kestävämpää kalastusta EU:ssa: tilannekatsaus ja suuntaviivat vuodeksi 2021” (COM(2020)0248),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1),

—	ottaa huomioon kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) raportit, joissa arvioidaan purkamisvelvoitteen noudattamista Pohjanmerellä (2016–2017), luoteisilla vesialueilla (2016–2017) sekä Pohjanmeren ja luoteisten vesialueiden makrillin osalta (2015–2017),

—

ottaa huomioon tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) täysistunnoissa (PLEN 20-01, 19-01, 18-01 ja 17-01) annetut kertomukset sekä sen kertomukset purkamisvelvoitetta koskevien jäsenvaltioiden vuosikertomusten arvioinnista vuoden 2019 osalta (”Evaluation of Member States' Annual Reports on the Landing Obligation (for 2019)”) (Adhoc-20-02), yhteisen kalastuspolitiikan tulosten seurannasta (”Monitoring the performance of the Common Fisheries Policy” (Adhoc-20-01) sekä purkamisvelvoitetta ja teknisiä toimenpiteitä koskevien yhteisten suositusten arvioinnista (”Evaluation of Joint Recommendations on the Landing Obligation and on the Technical Measures Regulation”) (STECF-20-04),

—	ottaa huomioon kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 19. joulukuuta 2016 annetun neuvoston direktiivin (EU) 2017/159 (3),

—	ottaa huomioon ICES Journal of Marine Science -lehdessä julkaistun artikkelin Euroopan purkamiskiellon tahattomista vaikutuksista (”The unintended impact of the European discard ban”) (4),

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan pyytämän tutkimuksen unionin kalastuksenvalvontajärjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa 2014–2019 (”Implementation of the EU fisheries control system by Member States (2014–19)”,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan pyytämät tutkimukset purkamisvelvoitteesta ja pullonkaulalajeista monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa Pohjanmerellä (5), luoteisilla vesialueilla (6) ja lounaisilla vesialueilla (7) sekä tutkimukset poisheittämiskiellosta, purkamisvelvoitteesta ja kestävästä enimmäistuotosta läntisellä Välimerellä (8) (9),

—	ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun teoksen purkamisvelvoitteesta Euroopassa ja saaliiden poisheittämisen vähentämisestä erityyppisillä, monilajisilla ja oikeudenkäytöltään moninaisillla kalastusalueilla (10),

—	ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2019 julkaiseman kolmannen arvion maailman merikalastuksen yhteydessä poisheitetyistä määristä (”A third assessment of global marine fisheries discards”),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0147/2021),

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteen 14 alatavoitteessa 14.4 kansainvälistä yhteisöä vaaditaan sääntelemään pyyntiä tehokkaasti, lopettamaan liikakalastuksen, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen sekä vahingolliset kalastuskäytännöt ja panemaan täytäntöön tieteeseen perustuvia hoitosuunnitelmia vuoteen 2020 mennessä kalakantojen elvyttämiseksi mahdollisimman nopeasti vähintään sellaisille tasoille, joilla voidaan saavuttaa näiden kantojen biologisten ominaisuuksien mukainen kestävä enimmäistuotto;

toteaa, että merikalastusta koskevien vuotuisten poisheitettyjen saaliiden määräksi arvioidaan maailmanlaajuisesti 9,1 miljoonaa tonnia, mikä on 10,8 prosenttia vuosien 2010–2014 keskimääräisestä vuotuisesta saaliista; ottaa huomioon, että poisheittämisaste oli alhaisin tonnikalalajien ja muiden pelagisten lajien kalastuksessa ja korkein äyriäisten kalastuksessa; ottaa huomioon, että pohjakalalajien kalastus tuotti eniten poisheitettyjä määriä ja että nilviäisten (pääjalkaisia lukuun ottamatta) kalastus tuotti pienimmät määrät; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti poisheitetyt määrät olivat enimmillään noin 18,8 miljoonaa tonnia vuonna 1989 ja vähenivät asteittain alle 10 miljoonaan tonniin vuoteen 2014 mennessä (11);

ottaa huomioon, että poisheittäminen on yleinen kalastukseen liittyvä käytäntö, jossa tahattomat saaliit heitetään takaisin mereen joko kuolleina tai elävinä kalojen vahingoittumisen, alamittaisuuden (vähimmäiskokoa koskevat rajoitukset), myyntikelpoisuuteen liittyvien syiden, kiintiöiden puuttumisen tai saaliin koostumusta koskevien sääntöjen vuoksi; ottaa huomioon, että ennen purkamisvelvoitteen käyttöönottoa aluksilla ei saanut olla alamittaisia kaloja eikä niitä saanut purkaa;

ottaa huomioon, että tahattomat ja poisheitetyt saaliit merkitsevät merkittävää ihmisravinnoksi tarkoitettujen luonnonvarojen tuhlausta ja voivat vaikuttaa ja usein vaikuttavatkin kielteisellä tavalla kalakantojen ja meriekosysteemien kestävään hyödyntämiseen sekä kalastuselinkeinon taloudelliseen kannattavuuteen; ottaa huomioon, että tahattomien ja poisheitettyjen saaliiden tietty määrä on väistämätöntä erityisesti sekakalastuksessa;

E.	ottaa huomioon, että poisheitettyjen saaliiden historiallisen suuret määrät joillakin EU:n kalastusalueilla ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia EU:n kalastuksen pitkän aikavälin kestävyydelle ja kyseenalaistaneet unionin kalastuspolitiikan uskottavuuden;

F.	ottaa huomioon, että EU:ssa vuonna 2010 käyttöön otetun, saaliin arvon nostamista (myyntikelpoisten kalojen poisheittämistä) koskevan kiellon täytäntöönpano on ollut heikkoa;

ottaa huomioon, että vuonna 2013 uudistetulla yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP) varmistetaan, että kalastustoiminnan kielteiset vaikutukset meriekosysteemiin minimoidaan, ja siinä esitettiin seuraavat tavoitteet: a) pyritään asteittain ja tapauskohtaisesti ”ottaen huomioon parhaat käytettävissä olevat tieteelliset lausunnot lopettamaan saaliiden poisheittäminen välttämällä ja mahdollisimman pitkälti vähentämällä tahattomia saaliita ja varmistamalla asteittain, että saaliit puretaan aluksesta” ja b) ”tarvittaessa käyttämään tahattomat saaliit mahdollisimman hyvin ilman että luodaan markkinat saaliille, jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon”;

ottaa huomioon, ettei saaliiden poisheittämisestä ole luotettavia tietoja eikä ole tieteellistä näyttöä, joka viittaisi siihen, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpano olisi johtanut tahattomien saaliiden määrän merkittävään vähenemiseen; ottaa huomioon, että sen heikko täytäntöönpano on saattanut johtaa saaliiden näkyvyyden heikkenemiseen joissakin kalastusmuodoissa sekä tieteellisten lausuntojen ja tietojen laadun heikkenemiseen;

toteaa, että kalastusala on edistynyt kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamisessa; ottaa huomioon, että 99 prosenttia Itämerellä, Pohjanmerellä ja Atlantilla vuonna 2020 puretuista saaliista, joita hallinnoi yksinomaan EU ja joista on saatavilla tieteellisiä arvioita, oli peräisin kestävästi hoidetusta kalastuksesta; ottaa huomioon, että Koillis-Atlantilla täysimääräisesti arvioitujen kalakantojen biomassa oli 48 prosenttia suurempi vuonna 2018 kuin vuonna 2003; ottaa huomioon, että merkittäviä haasteita on edelleen, erityisesti Välimerellä ja Mustallamerellä, joilla noin 75 prosenttia tieteellisesti arvioiduista kannoista on liikakalastettuja;

ottaa huomioon, että purkamisvelvoite, joka otettiin käyttöön asteittain neljän vuoden aikana (2015–2019), velvoittaa purkamaan ja vähentämään sovellettavista kiintiöistä kaikki saalisrajoitusten alaisten lajien saaliit ja Välimerellä sellaisten lajien saaliit, joihin sovelletaan vähimmäiskokoja ja jotka on pyydetty EU:n vesillä tai jotka EU:n alukset ovat joissakin tapauksissa pyytäneet kansainvälisillä vesillä, ja kieltää alamittaisten kalojen käytön suoraan ihmisravinnoksi;

ottaa huomioon, että STECF:n (12) mukaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta ei ole toimitettu tietoja unionin vesien ulkopuolella toimivien pitkän matkan laivastojen osalta; ottaa huomioon, että aavan meren ja pitkän matkan laivastojen neuvoa-antava toimikunta (LDAC) korosti, että purkamisvelvoitetta ei käytännössä sovelleta EU:n vesien ulkopuolella kalastaviin EU:n aluksiin;

ottaa huomioon, että säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä aluksesta purettuja kaloja käytetään edelleen kalajauhoon, lemmikkieläinten ruokaan tai syöttinä mertakalastuksessa ja niiden taloudellinen tuotto on alhainen; ottaa huomioon, että nämä vaihtoehtoiset käyttötavat ovat taloudellisesti toteuttamiskelpoisia, kun purkusataman läheisyydessä on tuotantolaitos, mutta toteutettavuus heikkenee (tai katoaa), kun tarvitaan logistiikkaa ja infrastruktuuria pitkän matkan kuljetuksiin tai investointeja uusiin tuotantolaitoksiin (13);

M.	ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot ehdottavat, että lainsäädäntöä olisi muutettava siten, että sovellettavia säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä, saaliin purkamisvelvoitteen alaisia kaloja voitaisiin käyttää hyväntekeväisyystarkoituksiin;

ottaa huomioon, että purkamisvelvoite ei ole täysin kattava poisheittämiskielto, sillä sitä sovelletaan ainoastaan säänneltyihin lajeihin (suurimmat sallitut saaliit (TAC) sekä kalakannat, joita koskee pyyntiponnistuksen sääntely ja joille on määritelty vähimmäiskoko) ja siihen sisältyy poikkeuksia petoeläinten aiheuttamien kalojen havaittavissa olevan vahingoittumisen ja korkean eloonjäämisasteen perusteella sekä de minimis -poikkeuksia, jotka koskevat enintään 5 prosentin osuutta tapauksissa, joissa valikoivuuden lisääminen on vaikeaa tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia; ottaa huomioon, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpano edellyttää myös, että käytetään laajamittaisesti väliaikaisia poikkeuksia, jotka edellyttävät tieteelliseen arviointiin perustuvaa tarkastelua ja aikaa ja ponnisteluita päätöksentekijöiltä ja kalastusalalta;

ottaa huomioon, että poisheitetyt määrät vaihtelevat suuresti alueittain ja lajeittain siten, että poisheitettyjä saaliita on vain vähän tai ei lainkaan kalastuksessa, joissa suurin osa saaliista tai koko saalis on kaupallisesti arvokasta ja hyödynnettävää, kuten pienimuotoisessa tai perinteisessä kalastuksessa ja kalastuksessa, jonka tuotanto on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi;

ottaa huomioon, että pienimuotoinen kalastus työllistää enemmän toimijoita ja siinä käytetään valikoivampia pyydyksiä ja se aiheuttaa vähemmän ympäristövahinkoja ja on keskeisessä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa roolissa, kuten Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen tilaa (SoMFi) koskevassa vuoden 2018 raportissa korostetaan;

ottaa huomioon, että kalojen poisheittämisellä on merkitystä haaskaeläinten ruokinnassa lintulajeista mesopelagisiin ja pohjalla eläviin eliöyhteisöihin, jotka ovat tärkeä osa ravintoekologista ketjua; ottaa huomioon, että tieteellisessä kirjallisuudessa todetaan, että saaliiden poisheittämisen vähentäminen purkamisvelvoitteen avulla saattaa vaikuttaa joidenkin lajien kantoihin joillakin alueilla, mutta yleisesti ottaen tämä ei ole todennäköistä;

ottaa huomioon, että ns. pullonkaulalajeja ovat kalalajit tai -kannat, joiden kalastukseen tietyllä jäsenvaltiolla, laivastolla tai aluksella on vähemmän mahdollisuuksia (kiintiöt) kuin muiden lajien kalastukseen; katsoo, että purkamisvelvoitteen täysimääräinen ja tiukka noudattaminen erityisesti sekakalastuksessa tarkoittaisi asianomaisen kalastuksen loppumista (tyrehdyttämistä), kun kyseisen lajin (rajoitettu) kiintiö on käytetty loppuun eikä sitä saa enää kalastaa; ottaa huomioon, että sekakalastuksessa mahdollinen tyrehdyttäminen on edelleen vakava ongelma ja että se on saattanut osaltaan heikentää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja rajoittaa kiintiöiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja pahentaa tällä tavoin kalastusmahdollisuuksien vajaakäyttöä;

katsoo, että valikoivuus ei ratkaise täysin näiden kalastusmuotojen ongelmia, koska voi olla teknisesti vaikeaa vähentää asianomaisten pullonkaulakantojen saaliita aiheuttamatta suuria menetyksiä muille kaupan pidettäville saaliille, mikä aiheuttaa asianomaisille laivastoille vakavia taloudellisia vaikeuksia; ottaa huomioon, että hiljattain on hyväksytty yhteisiä sivusaaliskiintiöitä pullonkaulalajeihin liittyvien tilanteiden torjumiseksi ja että niiden tehokkuutta on vielä arvioitava;

ottaa huomioon, että verkolla pyydettyjen ja alukselle nostettavien tahattomien kalansaaliiden määrää voidaan vähentää merkittävästi ensisijaisesti alueellisten ja ajallisten välttämistoimenpiteiden ja teknistä valikoivuutta koskevien toimenpiteiden avulla, mikä vähentää käsittelyaikaa, polttoaineen kulutusta ja varastointitarpeita;

ottaa huomioon, että STECF korostaa, että jäsenvaltioiden alueellisten ryhmien yhteisiin suosituksiin purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta vuonna 2021 sisältyi suhteellisen vähän toimenpiteitä valikoivuuden lisäämiseksi; ottaa huomioon, että YKP-asetuksen 14 artiklan mukaisesti valikoivampien pyydysten tai välttämisstrategioiden testaamiseksi toteutettavien pilottihankkeiden määrä on vähentynyt;

V.	ottaa huomioon, että neuvosto on viime vuosina poistanut useita lajeja TAC-luettelosta ja siten poistanut ne myös purkamisvelvoitteen piiristä;

W.	katsoo, että purkamisvelvoite on väline, jolla saavutetaan valikoivuutta koskeva YKP:n tavoite, ei tavoite sinänsä;

X.	ottaa huomioon, että hiljattain on hyväksytty yhteisiä sivusaaliskiintiöitä pullonkaulalajeihin liittyvien tilanteiden torjumiseksi;

ottaa huomioon, että tahattomien saaliiden poisheittäminen on ilmiö, jota esiintyy kaikessa kalastuksessa kaikkialla maailmassa, eikä se ole yksinomaan eurooppalainen ongelma; ottaa huomioon, että EU:n vesialueilla harjoitetaan huomattavan runsaasti sekakalastusta; ottaa huomioon, että useat kolmannet maat ja itsehallintoalueet, mukaan lukien Kanada, Färsaaret, Norja, Islanti, Chile ja Uusi-Seelanti, ovat ottaneet käyttöön eriasteisia poisheittämiskieltoja; ottaa huomioon, että muut kolmannet maat, kuten Yhdysvallat, eivät ole kieltäneet poisheittämistä, koska niiden kalastuslainsäädännössä käytetään sen sijaan muita lähestymistapoja tahattomien saaliiden vähentämiseksi; ottaa huomioon, että Norjan ja Islannin poisheittämiskieltoa on mukautettu 30 vuoden ajan erityisongelmien vuoksi; ottaa huomioon, että Chilen poisheittämiskiellon vaikutus ei ole vielä täysin tiedossa, koska se on vasta alkanut panna sitä täytäntöön; ottaa huomioon, että poisheitetyt saaliit ovat edelleen suuri ongelma Uuden-Seelannin kalastuksenhoidossa;

ottaa huomioon suhteellisen vakauden periaatteen, joka vahvistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983 annetussa YKP:n perusasetuksessa ja joka pantiin täytäntöön TACeja ja kiintiöitä koskevalla, samana vuonna annetulla asetuksella, jossa vahvistetaan TACien jakoperusteet jäsenvaltioittain ja joka perustuu aikaisempien saaliiden jakoperiaatteisiin (1973–1978), vuoden 1976 Haagin etuoikeuksiin kirjattuun riippuvuuteen ja oikeudenkäyttöalueiden menetyksiin (1973–1976);

AA.	ottaa huomioon, että poisheitetyistä saaliista on julkaistu lähes 4 000 tieteellistä asiakirjaa, joista yli 3 700 liittyy teolliseen kalastukseen, kun taas alle 200 asiakirjassa keskitytään pienimuotoiseen rannikkokalastukseen;

AB.

ottaa huomioon, että suurin piirtein vuodesta 1950 lähtien monet eri ryhmiin kuuluvat meriympäristön lajit ovat joutuneet kohtaamaan muutoksia, jotka koskevat niiden maantieteellistä levinneisyysaluetta ja kausitoimintoja johtuen valtamerten lämpenemisestä ja biogeokemiallisista muutoksista, kuten happikadosta, jotka vaikuttavat niiden elinympäristöihin, mikä on johtanut muutoksiin lajikoostumuksessa, runsaudessa ja ekosysteemien biomassan tuotannossa päiväntasaajalta napa-alueille; ottaa huomioon, että kalakantojen jakautumisen muuttuminen vaikuttaa tulevaan kalastuksenhoitoon ja siten myös purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon;

AC.

ottaa huomioon, että komissio teki heinäkuussa 2011 poisheittämisen vähentämistä koskevia politiikkoja koskevan sosioekonomisen vaikutustenarvioinnin ennen kuin se antoi ehdotuksen uudeksi YKP:n perusasetukseksi, mutta se ei ole tähän mennessä analysoinut perusteellisesti sen sosioekonomisia vaikutuksia ja vaikutuksia alusten turvallisuuteen eikä antanut vastauksia neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden esiin tuomiin täytäntöönpanoon liittyviin huolenaiheisiin;

AD.	toteaa, että poisheitettyjen saaliiden määrän vähenemisen astetta ei vielä tunneta; toteaa, että peräti viisi jäsenvaltiota ei vastannut komission kyselyyn purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta vuonna 2019 ja että kaksi näistä jäsenvaltioista ei ole vastannut pyyntöön kolmen viime vuoden aikana;

AE.

katsoo, että erot purkamisvelvoitteen valvonnassa ja täytäntöönpanossa voivat johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin jäsenvaltioissa ja niiden välillä; ottaa huomioon, että EFCA totesi purkamisvelvoitteen noudattamista koskevissa kertomuksissaan, että jäsenvaltiot eivät ole panneet niitä täytäntöön riittävästi, ja esitti suosituksia valvonnan parantamiseksi;

AF.	katsoo, että komission on annettava viimeistään 31. joulukuuta 2022 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus YKP:n täytäntöönpanosta, purkamisvelvoite mukaan luettuna;

vahvistaa EU:n yleistavoitteen, jonka tarkoituksena on varmistaa kalakantojen kestävä hyödyntäminen ja meriekosysteemien suojelu; korostaa, että poisheittämisen vähentäminen ja tahattomien saaliiden minimointi ovat julkisen politiikan ensisijaisia tavoitteita, joiden taustalla ovat huoli vastuuvelvollisuudesta, suojelusta ja luonnonvarojen tuhlaamisesta sekä tieteellinen tarve ottaa täysimääräisesti huomioon kaikki kalastuskuolevuuden lähteet;

pitää valitettavana, että komission vuotuiset kertomukset YKP:n tilanteesta sisältävät hyvin vähän tietoja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanosta eikä niissä ole esitetty tähän mennessä tietoja siitä, missä määrin poisheitettyjä saaliita on vähennetty velvoitteen nojalla, eikä analyysiä velvoitteen sosioekonomisista vaikutuksista tai sen täytäntöönpanon vaikutuksista kalastusalusten turvallisuuteen;

toteaa, että purkamisvelvoitteen käyttöönotto merkitsee paradigman muutosta ja on yksi suurimmista haasteista EU:n kalastuksenhoidon historiassa – purettujen saaliiden kirjaamisesta ja jopa poisheittämisen ajoittaisesta pakollisuudesta aina koko saaliin kirjaamiseen perustuvaan järjestelmään – ja sillä on yhdessä kestävää enimmäistuottoa koskevan toimintapolitiikan käyttöönoton kanssa väistämättä ollut monia laaja-alaisia lyhyen ja pitkän aikavälin ekologisia ja sosioekonomisia vaikutuksia; korostaa tarvetta arvioida purkamisvelvoitteen sosioekonomisia vaikutuksia;

panee merkille, että kestävää enimmäistuottoa koskeva toimintapolitiikka ei tarkoita, etteikö poisheitettyjä saaliita olisi, eikä poisheittäminen tarkoita sitä, etteikö kestävää enimmäistuottoa voitaisi saavuttaa, ja toteaa, että molemmista väittämistä voidaan löytää näyttöä monista kannoista, sivusaalislajit mukaan luettuina;

korostaa edistystä, jota on saavutettu sidosryhmien yhteistyön ja valikoivuuden parantamiseksi toteutettujen toimien saralla; panee kuitenkin merkille, että komission ja STECF:n mukaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpano on yleisesti ottaen edelleen vähäistä ja että saaliiden poisheittäminen on suunnilleen yhtä yleistä kuin purkamisvelvoitteen käyttöönottoa edeltävinä vuosina;

toteaa, että kalastuksenvalvonta-asetuksen mukaisesti poisheitetyt määrät on vuodesta 2010 alkaen pitänyt kirjata kalastuspäiväkirjaan; pitää valitettavana, että purkamisvelvoitteen käyttöönotosta huolimatta poisheitettyjen saaliiden määrästä on edelleen saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa, varo-TACien määrä on lisääntynyt samalla kun analyyttisten TACien määrä on vähentynyt ja kantojen tilaa koskevien tieteellisten tietojen saatavuus ei ole parantunut merkittävästi;

panee merkille, että purkamisvelvoite aiheuttaa edelleen huolta kalastusalalla ja tiedeyhteisössä luonteeltaan erilaisten esteiden vuoksi; huomauttaa, että kalastusalan huolenaiheena ovat asianmukaisen satamainfrastruktuurin puute, kasvavat toimintakustannukset, viranomaisten kannustinten puute sääntöjen noudattamiseksi sekä vaikeudet lisätä valikoivuutta joissakin kalastusmuodoissa vaarantamatta kalastuksen taloudellista elinkelpoisuutta erityisesti sekakalastuksessa, johon kohdistuu suuri pullonkaulatilanteiden riski, mikä johtaa käytettävissä olevien kiintiöiden alikäyttöön ja kalastuksen mahdolliseen ennenaikaiseen lopettamiseen ja aiheuttaa vakavia taloudellisia vaikeuksia kyseisille laivastoille; panee merkille, että tähän mennessä on raportoitu vain kahdesta tapauksesta: meriantura (Belgia) ja isosilmätonnikala (Ranska);

pitää valitettavana, että poisheittämiskiellon täytäntöönpanossa kohdatut vaikeudet ovat johtaneet kielteiseen kuvaan kalastajista ja kalastusalan ponnisteluista huolimatta siitä, että kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamisessa on edistytty;

panee merkille tähän mennessä toteutetut viimeaikaiset toimenpiteet – kiintiöiden vaihdot ja yhteiset sivusaalislajien kiintiöt – vaikka nämä toimenpiteet ovat enimmäkseen tilapäisiä ja niistä neuvotellaan jäsenvaltioiden välillä ja niiden tehokkuutta on vielä arvioitava perusteellisesti; korostaa tarvetta poistaa purkamisvelvoitteen tehokasta täytäntöönpanoa haittaavat hallinnolliset esteet ja tehostaa uusien valikoivien pyydysten kehittämistä ja käyttöönottoa sekä kehittää edelleen tehokkaita sivusaaliiden vähentämissuunnitelmia haavoittuvien kantojen elvyttämiseksi;

10.

korostaa mahdollisuutta ja tarvetta hyödyntää asetuksessa säädettyjä poikkeuksia (korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvia ja de minimis -poikkeuksia) täytäntöönpanon helpottamiseksi ja mahdollisten pullonkaulatilanteiden ehkäisemiseksi; muistuttaa, että vaaditaan luotettavaa ja täsmällistä näyttöä ja tietoa, ja suosittelee, että poikkeusten myöntämisprosessia olisi virtaviivaistettava muun muassa parantamalla tieteellisen tiedon keruuta;

11.

korostaa, että STECF on myöntänyt, että poikkeusten tueksi toimitettujen tietojen laatu on yleisesti parantunut sen jälkeen, kun ensimmäiset yhteiset suositukset annettiin vuonna 2014; toteaa, että tietojen toimittaminen poikkeusten tueksi voi olla haastavaa tarvittavien tietojen luonteen vuoksi; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että STECF on korostanut, että monissa tapauksissa toimitetut tiedot eivät ole laji- ja/tai kalastuskohtaisia ja että samoja tutkimuksia ja oletuksia käytetään useiden poikkeusten tukemiseen; korostaa, että laji- ja kalastuskohtaisten tietojen puuttumisen vuoksi on vaikeaa arvioida ehdotetun poikkeuksen todennäköisiä vaikutuksia tai sitä, täyttääkö poikkeus de minimis -poikkeuksen tai korkeaa eloonjäämistä koskevan poikkeuksen edellytykset;

12.

on huolissaan siitä, että tiettyjen joustavien järjestelyjen, kuten de minimis -poikkeuksen, asteittainen vähentäminen voi aiheuttaa pullonkaulavaikutuksen tai pahentaa sitä ja johtaa kalastuksen lopettamiseen; korostaa tarvetta kehittää edelleen tehokkaita sivusaaliiden vähentämisohjelmia vähemmän valikoivassa kalastuksessa, kuten pelagisessa troolauksessa;

13.

muistuttaa, että purkamisvelvoite ei ole tavoite sinänsä vaan väline, jolla pyritään parantamaan kalastuskäytäntöjä ja toimintatapoja, kannustamaan valikoivampien pyydysten kehittämistä ja käyttöä tahattomien saaliiden minimoimiseksi sekä parantamaan saaliiden kirjaamista kalakantojen paremman hahmottamisen ja tieteellisen arvioinnin mahdollistamiseksi; panee merkille, että monet kalastajat eivät ole samaa mieltä purkamisvelvoitteen tavoitteiden ja sen täytäntöönpanon välisestä yhteydestä, mikä vaikeuttaa sääntöjen noudattamista; toteaa, että vaikka tämän lopullisen tavoitteen saavuttaminen vaatii aikaa ja riittävästi tietoa, on pyrittävä määrätietoisemmin edistämään yhteisymmärrystä siitä ja toteuttamaan käytännössä tieteellisistä tutkimuksista saatavia tuloksia ja auttamaan kalastajia parantamaan valikoivuutta ja vähentämään tahattomia saaliita; kehottaa komissiota tukemaan edelleen valikoivuuden parantamiseen tähtääviä suunnitelmia, tarvittaessa myös käyttämällä kannustimia valikoivampien pyydysten käyttöönottoon;

14.

korostaa syrjäisimpien alueiden erityisominaisuuksia, jotka liittyvät erityisesti aluksiin, vanheneviin laivastoihin ja satamiin, joiden varastointi- ja prosessointikapasiteetti on alentunut, minkä vuoksi purkamisvelvoite voi olla epäkäytännöllinen;

15.

panee merkille, että poisheitettyjen saaliiden määrissä on suuria eroja eri kalakantojen ja merialueiden välillä, minkä perusteella vaikuttaa siltä, että ”samat säännöt kaikille” -periaatteen painottaminen ei ehkä ole paras mahdollinen strategia kannustaa kalastajia lisäämään valikoivuutta; kehottaa komissiota yksilöimään suurimmat puutteet ja ehdottamaan mukautettuja ja räätälöityjä ratkaisuja kutakin kalakantaa ja merialuetta varten, kiinnittäen erityistä huomiota pienimuotoiseen kalastukseen etenkin syrjäisimmillä alueilla;

16.

muistuttaa, että nykyinen oikeudellinen kehys tarjoaa jäsenvaltioille oikeusperustan, jonka pohjalta ne voivat tehdä aktiivista yhteistyötä määritelläkseen valikoivan kalastuksen säännöt joustavammin ja ottaakseen käyttöön tieteellisesti tehokkaiksi todistettuja hillintäkeinoja; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään alueellisella tasolla ja varmistamaan tässä yhteydessä asiaankuuluvien sidosryhmien ja neuvoa-antavien toimikuntien osallistumisen sekä hyödyntämään täysimääräisesti niiden käytettävissä olevia tukia tähän tarkoitukseen; toistaa, että purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yhteydessä on varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset;

17.

suhtautuu myönteisesti tuoreisiin tieteellisiin tutkimuksiin (esim. DiscardLess, MINOUW ja LIFE iSEAS), jotka koskevat innovatiivista pyydysten valikoivuutta, välttämisstrategioita ja aluksiin tehtäviä muutoksia tahattomien saaliiden käsittelemiseksi niissä; katsoo, että on tarpeen jatkaa tutkimusta pyydysten valikoivuuden, välttämisstrategioiden ja tahattomien saaliiden käsittelyn parantamiseksi; suhtautuu myönteisesti ehdotettuun ”Mission Starfish 2030: Restore our Ocean and Waters” -hankkeeseen ja katsoo, että terveiden valtamerten, merten sekä rannikko- ja sisävesien alalla toteutettava hanke auttaa kehittämään kiireellisesti tarvittavia ratkaisuja, joilla on suora vaikutus kalastusalaan ja valtamerten luonnonvarojen kestävään käyttöön ja hoitoon;

18.

korostaa, että tehokkaat kalastuksenhoitojärjestelmät, jotka mahdollistavat kaikkien osatekijöiden hyödyntämisen purkamisvelvoitteen panemiseksi asianmukaisesti täytäntöön ja YKP:n tavoitteiden saavuttamiseksi, tarvitsevat tuekseen täsmällistä ja luotettavaa saaliiden kirjaamista koskevaa ja tieteellistä tietoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia sovellettavan EU:n lainsäädännön panemiseksi tarvittaessa täysimääräisesti täytäntöön ja ryhtymään lisätoimiin kattavan kirjaamisen ja tiedonkeruun varmistamiseksi suhteessa niiden pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien kalastusalusten kalastuskapasiteettiin;

19.

on huolissaan siitä, että purkamisvelvoitetta ei ole valvottu asianmukaisesti ja että sitä ei ole noudatettu, ja korostaa tällaisten puutteiden kielteistä vaikutusta kestävyyteen, myös siksi, että TACeja asetetaan kokonaissaaliin perusteella, mukaan lukien ns. lisämaksut aiemmin poisheitettyjen kalojen kattamiseksi;

20.

korostaa, että viime vuosien aikana hyväksytyt lukuisat säännöt, vapautukset ja poikkeukset vaikeuttavat purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa ja EFCAn suorittamaa vaatimustenmukaisuuden arviointia, mikä vaikeuttaa kalastuksen suojelua ja sen kestävyyden parantamista koskevien tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että YKP:n mukaisten poikkeusten käyttö on äärimmäisen tärkeää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon kannalta;

21.

kehottaa hyödyntämään paremmin uusia teknologioita ja digitaalisia ratkaisuja, joita kehitetään yhteistyössä kalastusalan ja jäsenvaltioiden viranomaisten kesken, jotta parannettaisiin seurantaa, valvontaa ja tarkkailua ottaen täysin huomioon oikeuden yksityisyyteen ja liikesalaisuutta koskevat vaatimukset;

22.

korostaa kalastajien ja muiden sidosryhmien ratkaisevaa roolia politiikkojen täytäntöönpanossa, mikä edistää sääntöjen noudattamisen kulttuuria sekä purkamisvelvoitetta koskevien sääntöjen vaiheittaisia ja mukautuvia muutoksia ajan mittaan; korostaa vapaaehtoisten ja kannustimiin liittyvien järjestelmien lisähyötyjä kalastajien osallistumisen parantamiseksi;

23.

korostaa, että vaikka valikoivuuden parantamisen on oltava edelleen ensisijaisten tavoitteiden joukossa, purkamisvelvoitteen täytäntöönpano edellyttää monialaista lähestymistapaa ja selkeitä kannustimia parhaiden käytäntöjen mukaisten hillintäkeinojen käyttöönottamiseksi käyttöön; suosittelee seuraavia lisätoimenpiteitä ja hallinnointivälineitä:

a)	lisätään entisestään kiintiöpohjaisten välineiden käyttöä ja optimointia YKP:n periaatteiden mukaisesti ja edellyttäen, että otetaan käyttöön tehokkaita valvontatoimenpiteitä, kuten:

—	kiintiöiden jakaminen saaliiden odotetun koostumuksen mukaisesti;

—

mukautukset, jotka toteutetaan vaihtamalla kiintiöitä muiden jäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden kanssa, joiden kanssa EU jakaa kalakantoja, joustavasti ja tehokkaasti, jotta vältetään kiintiöiden alikäyttö esimerkiksi siirtymällä kohti pysyviä eikä ainoastaan vuosittain uusittavissa olevia mekanismeja TACien ja kiintiöiden vahvistamisen jälkeen parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen mukaisesti;

—	poisheitettyjen saaliiden arvioidun kiintiöosuuden myöntäminen kalastajille, erityisesti pienimuotoista kalastamista harjoittaville kalastajille, jotka päättävät käyttää valikoivampia pyydyksiä;

tutkitaan mahdollisuutta soveltaa merten aluesuunnitteluun ja aluekohtaiseen hoitoon perustuvaa toimintatapaa, jotta saaliiden poisheittämistä voidaan välttää ohjaamalla kalastajia alueille, joilla alamittaisia kaloja esiintyy epätodennäköisemmin, samalla kun varmistetaan, että tällaiset toimenpiteet eivät johda siihen, että kaupalliseen käyttöön mitaltaan riittäviä muita lajeja jää laajamittaisesti hyödyntämättä;

c)	tarjotaan joustavampia mahdollisuuksia kalastajille pyydysratkaisujen valinnan suhteen yhdistettynä tiukempiin kirjausvelvollisuuksiin (kaikkien saaliiden kattava kirjaaminen);

d)	tarjotaan joustavia mekanismeja uudentyyppisten valikoivien pyydysten hyväksymistä varten, jotta sidosryhmiä voidaan kannustaa ehdottamaan ja toteuttamaan pilottihankkeita;

e)	myönnetään yksinomainen pääsy tiettyihin kalastuspaikkoihin tai tiettyinä ajanjaksoina valikoivuuden edistämiseksi;

f)	hyväksytään strategioita tahattomien saaliiden hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla muihin tarkoituksiin kuin ihmisravinnoksi luomatta kysyntää alamittaisille saaliille ja edellyttäen, että se on kalastajille taloudellisesti kannattavaa ja toiminnallisesti toteutettavissa;

kehitetään poisheittoja koskeva selvitys eri kalastusmuotojen ja -alueiden tahattomien saaliiden inventaariksi, jotta voidaan paremmin kehittää alueellisia sivusaalissuunnitelmia, joissa on mukana jäsenvaltioita ja kalastusalan edustajia ja joita tuetaan Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastosta;

h)	käytetään ja kehitetään vapaaehtoisia ja kannustimiin sidottuja tekoälyvälineitä valikoivuuden ja valvonnan lisäämiseksi ja lajien tunnistamisen parantamiseksi yhteistyössä kalastusalan ja jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa;

otetaan asteittain käyttöön vaatimus saman poisheittämistä koskevan toimintapolitiikan noudattamisesta kalastustuotteiden tuonnissa kolmansista maista, jotta voidaan poistaa EU:n laivaston suhteellisesti epäedullisempi asema ja epäreilu kilpailu ja samalla edetä kohti maailmanlaajuisten kalavarojen parempaa suojelua;

asetetaan komissiolle uudestaan velvoite raportoida vuosittain YKP:n ja purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon tilanteesta ja antaa lisätietoja sen täytäntöönpanosta, mukaan lukien sosioekonomiset vaikutukset ja muun muassa polttoaineenkulutus, varastointitilat, vaikutukset kalastusalusten turvallisuuteen ja työoloihin, poisheitettyjen saaliiden ja tahattomien saaliiden vähentäminen sekä kalakantojen tilan paraneminen (kestävä enimmäistuotto);

24.

pyytää komissiota YKP:n täytäntöönpanoa koskevan arviointikertomuksen yhteydessä vuonna 2022 erityisesti

a)	arvioimaan, missä määrin purkamisvelvoitteen mukainen poisheitettyjen saaliiden määrän vähentäminen on saavutettu ja onko se auttanut parantamaan kalakantojen tilaa (kestävä enimmäistuotto) ja vähentämään meriekosysteemiin kohdistuvia vaikutuksia;

b)	arvioimaan purkamisvelvoitteen, palkkausjärjestelmän, miehistön jäsenten määrän sekä aluksen turvallisuuden ja työolojen sosioekonomisia vaikutuksia FAO:n ja ILO:n suositusten mukaisesti;

c)	kartoittamaan ja seuraamaan kalastusta, jossa tieteellinen näyttö osoittaa, että valikoivuuden lisääminen on tällä hetkellä vaikeaa;

d)	arvioimaan äskettäin hyväksyttyjen yhteisten sivusaaliskiintiöiden tehokkuutta ja sovellettavuutta tehokkaana ja soveltuvana välineenä pullonkaulalajeihin liittyvien tilanteiden torjumiseksi;

e)	arvioimaan vaikutusta niiden lajien kestävyyteen, jotka neuvosto on viime vuosina poistanut TACien alaisten kantojen luettelosta, ja arvioimaan mahdollisia seurauksia, joita aiheutuu lajin ottamisesta uudelleen TAC-järjestelmään;

f)	määrittämään ja poistamaan valikoivuutta koskevien pilottihankkeiden kehittämisessä ja täytäntöönpanossa kohdatut hallinnolliset vaikeudet, jotka haittaavat kalastajien pyrkimyksiä olla valikoivampia;

kartoittamaan kaupallisia ja/tai hyväntekeväisyysmahdollisuuksia, jotta voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienempiä purettuja, tahattomia saaliita, joita ei voida välttää, jotta vältetään luonnonvarojen tuhlaaminen ja YKP:n kestävyystavoitteiden vaarantuminen;

h)	arvioimaan, onko nykyinen purkamisvelvoitetta koskeva toimintapolitiikka tarkoituksenmukainen ja onko purkamisvelvoitetta mahdollista mukauttaa tapauskohtaisesti kalastus- ja/tai kalakantakohtaisesti;

arvioimaan keinoja YKP:n 15 artiklan mukauttamiseksi entisestään ja yksinkertaistamiseksi, jotta voidaan helpottaa sen täytäntöönpanoa ja ymmärrystä kaikkien sidosryhmien keskuudessa ja erityisesti sitä, miten jäsenvaltiot käyttävät käytössä olevan oikeudellisen kehyksen tarjoamia yleisiä välineitä valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi;

25.

kehottaa komissiota esittämään, tämän arvioinnin pohjalta ja tarvittaessa, lainsäädäntöehdotuksen, jotta poisheittämisen vähentämistä ja kantojen parantamista koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin;

26.

tähdentää pitävänsä huolestuttavana, että kolmansien maiden kanssa jaettuihin kantoihin ei aina sovelleta samoja poisheittämistä koskevia säännöksiä; korostaa, että kalastuksenhoidon päätavoitteita on lähennettävä asteittain, jotta voidaan varmistaa korkeimmat normit ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi yhteiseen meriekosysteemiin nähden, kalastustoiminnan kestävyys ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttäminen kolmansien maiden, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, kanssa;

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2) EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105.

(3) EUVL L 25, 31.1.2017, s. 12.

(4) Borges, L., The unintended impact of the European discard ban, ICES Journal of Marine Science, nide 78, nro 1, tammi-helmikuu 2021, s. 134–141, https://doi.org/10.1093/icesjms/fsaa200

(5) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – Pohjanmeri.

(6) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – luoteiset vesialueet.

(7) Purkamisvelvoite ja pullonkaulalajit monilajikalastuksessa ja sekakalastuksessa – lounaiset vesialueet.

(8) Poisheittämiskielto, purkamisvelvoite ja kestävä enimmäistuotto läntisellä Välimerellä – Espanjan tapaus.

(9) Poisheittämiskielto, purkamisvelvoite ja kestävä enimmäistuotto läntisellä Välimerellä – Italian tapaus.

(10) Uhlmann, Sven & Ulrich, Clara & Kennelly, Steven. (2019). The European Landing Obligation Reducing Discards in Complex, Multi-Species and Multi-Jurisdictional Fisheries: Reducing Discards in Complex, Multi-Species and Multi-Jurisdictional Fisheries.

(11) FAOn kolmas arvio maailman merikalastuksen yhteydessä poisheitetyistä määristä, 2019.

(12) Evaluation of Member States' Annual Reports on the Landing Obligation (for 2019) (STECF-Adhoc-20-02).

(13) Tahattomien saaliiden myyntikanavat. EUMOFA. 2020.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/18

P9_TA(2021)0236

Urheilutapahtumien järjestäjien haasteet digitaalisessa ympäristössä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 suosituksista komissiolle urheilutapahtumien järjestäjien haasteista digitaalisessa ympäristössä (2020/2073(INL))

(2022/C 15/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 7, 8, 11 ja 16 artiklan, 17 artiklan 2 kohdan sekä 47 ja 52 artiklan,

—	ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (1),

—	ottaa huomioon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla 26. maaliskuuta 2019 annettuun Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaan liitetyn komission lausuman urheilutapahtumia järjestävistä organisaatioista (2),

—

ottaa huomioon lähetystoimintaa harjoittavien organisaatioiden tiettyihin verkkolähetyksiin ja televisio- ja radio-ohjelmien edelleenlähetyksiin sovellettavien tekijänoikeuden ja lähioikeuksien käyttämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta ja neuvoston direktiivin 93/83/ETY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/789 (3),

—	ottaa huomioon verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä sisämarkkinoilla 14. kesäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1128 (4),

—	ottaa huomioon teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (5),

—	ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (6),

—	ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (7),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (8),

—

ottaa huomioon toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen (EU) 2018/334 (9) ja 28. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” (COM(2017)0555),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ohjeista teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY tietyistä näkökohdista (COM(2017)0708),

—	ottaa huomioon Euroopan komission avustuksella 25. kesäkuuta 2018 aikaansaadun yhteisymmärryspöytäkirjan verkkomainonnan teollis- ja tekijänoikeuksista ja komission kertomuksen verkkomainonnan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan toiminnasta (SWD(2020)0167),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0139/2021),

A.	ottaa huomioon, että urheilulla on tärkeä rooli unionin sosiaalisessa, kulttuurisessa ja taloudellisessa vauraudessa ja että se edistää yhteisiä solidaarisuuden, moninaisuuden ja sosiaalisen osallisuuden arvoja sekä vaikuttaa merkittävästi talouteen ja sosiaaliseen kehitykseen;

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan mukaan unioni myötävaikuttaa Euroopan urheilun edistämiseen ottaen huomioon sen erityispiirteet; katsoo, että olisi myös otettava huomioon urheilun vaikutus unionin yleisten tavoitteiden, kuten ympäristönsuojelun, digitalisaation ja osallistavuuden, saavuttamiseen, ja katsoo, että unionin olisi pyrittävä kehittämään edelleen urheilun eurooppalaista ulottuvuutta digitaalisessa ympäristössä ja säilyttämään se;

ottaa myös huomioon, että urheilu edistää ja iskostaa keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen, solidaarisuuden, tasa-arvon, osallisuuden, monimuotoisuuden, oikeudenmukaisuuden, yhteistyön ja kansalaistoiminnan kaltaisia arvoja ja myötävaikuttaa huomattavasti kasvatuksellisiin ja kulttuuriarvoihin, ja katsoo, että urheilua voidaan pitää välttämättömänä sekä kulttuurisesti että sosiaalisesti; pitää tärkeänä, että urheilutapahtumien järjestäjät, lähetystoiminnan harjoittajat, verkossa toimivat välittäjät, kansalliset viranomaiset ja muut urheilualan sidosryhmät edistävät näitä arvoja; toteaa, että unionin urheilupolitiikalla on tuettava sekä ammattilais- että amatööriurheilun päämääriä ja tavoitteita ja että sen avulla voidaan auttaa vastaamaan ylikansallisiin haasteisiin;

ottaa huomioon, että urheilu edistää kotoutumista; ottaa huomioon, että urheilualan sidosryhmien, kuntien ja kaupunkien sekä urheiluyhteisön olisi yhteistoiminnalla pyrittävä kestävämpään ja osallistavampaan urheilualaan helpottamalla kaikenlaisten ihmisten, erityisesti sellaisten henkilöiden, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, osallistumista urheilutapahtumiin riippumatta heidän iästään, sukupuolestaan, vammaisuudestaan tai etnisestä alkuperästään;

E.	ottaa huomioon, että fanikulttuuri on erottamaton osa urheilukokemusta eikä sitä pidä katsoa pelkästään tuotteiden markkinoinnin näkökulmasta;

F.	toteaa, että urheilusektorin osuus unionin bkt:stä on 2,12 prosenttia ja unionin työllisyydestä 2,72 prosenttia; ottaa huomioon, että urheilutapahtumilla on merkittävä alueellinen vaikutus osallistumisen ja talouden kannalta;

ottaa huomioon, että ruohonjuuritason urheilu on ammattilaisurheilun perusta, sillä pienet urheiluseurat ovat Euroopan ruohonjuuritason urheilun selkäranka ja edistävät merkittävästi nuorten urheilijoiden kehitystä ja toimivat enimmäkseen vapaaehtoispohjalta; ottaa huomioon, että 35 miljoonaa amatööriä edistää urheilun joukkotapahtumien kehittämistä ja urheilun arvojen levittämistä;

ottaa huomioon, että digitaalisen ympäristön ja uuden teknologian kehittyminen on helpottanut kaikkien kannattajien mahdollisuuksia seurata urheilulähetyksiä kaikentyyppisillä laitteilla, lisännyt mahdollista altistumista laittomalle sisällölle ja lisännyt niiden henkilöiden määrää, jotka voivat seurata tällaisia lähetyksiä, ja tarjonnut lisää näkyvyyttä sellaiselle urheilulle, jota ei perinteisesti ole lähetetty; toteaa lisäksi, että se on vauhdittanut uusien verkkoliiketoimintamallien kehittämistä ja luonut uusia tulonhankintatapoja; muistuttaa, että samanaikaisesti se on helpottanut laittomien urheilulähetysten välittämistä verkossa ja verkkopiratismia unionissa ja sen ulkopuolella, mikä vahingoittaa niin ammattilaisurheilua kuin ruohonjuuritason urheilua ja uhkaa urheilutapahtumien järjestämistä ja kestävyyttä sekä koko urheilualan taloudellista vakautta;

I.	ottaa huomioon, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu on perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus; katsoo, että perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien merkitys ja laajuus on määritettävä vastaavan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

J.	ottaa huomioon, että fanikulttuuri, jonka perustana on vapaus jakaa ja kokea urheilukokemuksia sekä reaaliajassa että ennen suoria urheilutapahtumia tai niiden jälkeen, on erittäin tärkeä osa sitä roolia, joka urheilulla on eurooppalaisessa yhteiskunnassa;

ottaa huomioon, että urheilutapahtumien laiton välittäminen ja laittoman verkkosisällön levittäminen eivät aiheuta ainoastaan merkittävää taloudellista haittaa urheilualalle ja johda tilaus- ja mainostulojen menetyksiin vaan ovat myös haitallisia loppukäyttäjille, kuten kannattajille ja kuluttajille, esimerkiksi siksi, että tällaiset loppukäyttäjät altistuvat henkilötietojen varkauksille, haittaohjelmille tai muille verkossa ilmeneville vahingoille tai haitoille; ottaa huomioon, että urheilutapahtumien laittomat lähetykset ovat usein osa rikollisjärjestöjen kasvavaa toimintaa; ottaa huomioon, että verkkopiratismi ei koske ainoastaan tilauspalvelujen kautta saatavilla olevia suoria urheilulähetyksiä vaan myös urheilutapahtumien ilmaislähetyksiä;

katsoo, että covid-19-pandemia ja urheilutapahtumiin pääsyä koskevat rajoitukset ovat vähentäneet urheilutapahtumien lipunmyyntiä ja samanaikaisesti luoneet mahdollisuuksia kehittää urheilukanavien asiakkuutta ja laajentaa verkko- ja televisiolähetysten yleisöä mutta myös mahdollisuuksia urheilutapahtumien laittomaan suoratoistoon;

ottaa huomioon, että toisin kuin muilla aloilla, suurin osa lähetetyn urheilutapahtuman arvosta syntyy siitä, että tapahtuma välitetään suorana, jolloin suurin osa tästä arvosta menetetään tapahtuman päätyttyä; ottaa huomioon, että urheilutapahtumien lähetysten laiton suoratoisto on haitallisempaa ensimmäisen kolmenkymmenen minuutin aikana lähetyksen alkamisesta verkossa; katsoo, että tästä syystä ja vain tässä yhteydessä on ryhdyttävä nopeisiin vastatoimiin, jotta urheilutapahtumien laiton välittäminen verkossa saadaan loppumaan;

N.	katsoo, että toimissa olisi keskityttävä laittomien sisältövirtojen perimmäiseen syyhyn eli laittomien verkkosivustojen mahdollistajiin eikä yksittäisiin henkilöihin, mukaan lukien kannattajat ja kuluttajat, jotka tahtomattaan ja tietämättään osallistuvat laittomaan suoratoistoon;

O.	ottaa huomioon, että viime vuosina uudet multimediakanavat ovat lisänneet suorien urheilutapahtumien laitonta jakamista, ja tästä joukosta laittoman internetpohjaisen television (IPTV) käyttö erottuu yhä kasvavan aineistomääränsä perusteella;

katsoo, että on tehtävä ero koko urheilutapahtuman laittoman välittämisen ja kannattajien keskenään jakamien, fanikulttuuriin kuuluvien lyhyiden otosten välillä, jotta voidaan tuoda esiin esimerkiksi vihapuhetta ja rasismia koskevia tapauksia; katsoo, että tällaiset laittomat lähetykset on pidettävä erillään tekijänoikeuslainsäädännön rajoitusten ja poikkeusten mukaan laillisesti jaetusta sisällöstä tai toimittajien audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin mukaisesti yleisölle tiedottamista varten jakamasta sisällöstä; katsoo, että toimenpiteet, joilla pyritään suojelemaan lähetysoikeuksia laittomalta käytöltä ja piratismilta, eivät saa vaikuttaa lehdistönvapauteen tai uutismedian kykyyn jakaa tietoa kansalaisille;

ottaa huomioon, että tietyt suuret urheilutapahtumat ovat yleisen julkisen edun mukaisia ja pääsy niitä koskevaan reaaliaikaiseen tietoon olisi tästä syystä taattava kaikille kansalaisille eikä niihin saisi soveltaa kohtuuttomia tai laittomia rajoituksia; ottaa huomioon, että tämä koskee myös toimittajia ja uutistoimittajia, jotka saattavat antaa tällaista reaaliaikaista tietoa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden olisi tuettava suurten urheilutapahtumien lähettämistä ilmaislähetyksinä, sillä se on yksi populaarikulttuurin muoto, jolla on tärkeä rooli kansalaisten elämässä;

ottaa huomioon, että yhä useammat oikeudenhaltijat, välittäjät ja muut palveluntarjoajat kehittävät suorien urheilutapahtumien laittoman lähettämisen tunnistamiseen ohjelmistotyökaluja, joilla on mahdollisimman pieni virhemarginaali; ottaa huomioon, että samalla näiden oikeudenhaltijoiden, välittäjien ja muiden palveluntarjoajien ilmoitusten luotettavuus riippuu suorien urheilutapahtumien laittoman lähettämisen tunnistamiseksi kehitettyjen ohjelmistovälineiden tarkkuudesta ja teknisestä laadusta;

katsoo, että nämä oikeudenhaltijat, välittäjät ja muut palveluntarjoajat, joiden ohjelmistovälineet kykenevät tehokkaasti ja luotettavasti tunnistamaan suorien urheilutapahtumien laittoman lähettämisen, olisi sertifioitava ”luotettaviksi ilmoittajiksi”; katsoo, että olisi vaadittava laatu- ja tarkkuusstandardien täyttämistä, jotta taho voidaan laillisesti sertifioida luotettavaksi ilmoittajaksi; katsoo, että sertifiointi, joka perustuu EU:n yhteisille vaatimuksille, olisi paras vaihtoehto yhdenmukaisen ja tehokkaan luotettavien ilmoittajien tunnistamisen takaamiseksi;

T.	katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tutkimusta ja innovointia sellaisten ohjelmistovälineiden kehittämiseksi, joilla tunnistetaan suorien urheilutapahtuminen laiton lähettäminen ja ilmoitetaan siitä;

panee merkille, että vaikka urheilutapahtumat eivät kuulu unionin oikeuden nojalla tekijänoikeussuojan piiriin, ne ovat itsessään ainutlaatuisia ja siten omaperäisiä, ja niiden tällaiset ominaisuudet voivat tehdä niistä teossuojaa vastaavan tekijänoikeuden arvoista aineistoa; toteaa, että urheilutapahtumien järjestäjien suojelua ei itsessään ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa; ottaa kuitenkin huomioon, että erityisestä urheilutapahtumien järjestäjien suojelusta on säädetty joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä, mikä on luonut oikeudellista epävarmuutta ja unionin sääntelykehyksen pirstoutumista;

ottaa huomioon, että unionin oikeudessa vahvistetaan yleiset puitteet ilmoitus- ja toimintamenettelyille, joiden avulla välittäjien tallentamat laittomat tiedot voidaan poistaa tai niihin pääsy voidaan estää; ottaa huomioon, että unionin oikeudessa säädetään yksityisoikeudellisista täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita oikeus- tai hallintoviranomaiset voivat toteuttaa tietyin ehdoin ehkäistäkseen tai estääkseen teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksia;

ottaa kuitenkin huomioon, että nykyinen oikeudellinen kehys ei mahdollista tarvittavia välittömiä toimia, joita tarvitaan suorien urheilutapahtumien laittomaan lähettämiseen puuttumiseksi; toteaa lisäksi, että jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön ilmoitus- ja toimintamenettelyjä, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla;

Johdanto ja yleisiä huomioita

pyytää komissiota välttämättömän vaikutustenarvioinnin jälkeen antamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan perusteella viipymättä ehdotuksen säädöksiksi liitteenä olevien suositusten mukaisesti;

katsoo, että urheilulla edistetään unionissa merkittävästi sosiaalista osallisuutta, koulutusta, työpaikkojen luomista, työllistettävyyttä ja kansanterveyttä; katsoo myös, että urheilutapahtumien järjestämisestä saatavia tuloja olisi käytettävä suuremmassa määrin yhteiskunnallisesti hyödyllisen urheilutoiminnan rahoittamiseen, mikä ilmentäisi urheilun yhteiskunnallista merkitystä; toteaa, että monissa Euroopan maissa ruohonjuuritason urheiluun osoitetut varat riippuvat suoraan urheilun lähetysoikeuksista saatavista tuloista; korostaa siksi tarvetta vahvistaa taloudellista solidaarisuutta urheilun ekosysteemissä ja toteaa, että osa näistä tuloista olisi suunnattava ruohonjuuritason urheilun, paraurheilun ja tiedotusvälineissä vähemmälle huomiolle jäävän urheilun kehittämiseen;

palauttaa mieliin tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla maaliskuussa 2019 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan liitetyn komission julkilausuman, jonka mukaan ”komissio aikoo arvioida urheilutapahtumien järjestäjien digitaalisessa ympäristössä kohtaamia haasteita, erityisesti urheilulähetysten laittomiin verkkolähetyksiin liittyviä kysymyksiä”;

Urheilutapahtumat ja teollis- ja tekijänoikeudet

toteaa, että urheilutapahtumiin sinänsä ei voida soveltaa tekijänoikeussuojaa; muistuttaa, että unionin oikeudessa, toisin kuin joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä, ei säädetä urheilutapahtumien järjestäjien erityisoikeudesta; muistuttaa, että jotkut jäsenvaltiot myöntävät mahdollisuuden niin sanottuun ”house right” -suojaan sopimussuhteen perusteella ja että unionin oikeudessa elokuvien ensimmäisten tallenteiden tuottajille annetaan lähioikeus elokuviensa alkuperäiskappaleiden ja kopioiden osalta; toteaa, että oikeudellinen suoja, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, on tärkeää urheilutapahtumien järjestäjille, erityisesti kun on kyse niiden järjestämien urheilutapahtumien lähetysoikeuksien lisensoinnista, koska näiden oikeuksien hyödyntäminen on merkittävä tulonlähde, jota seuraavat sponsorointi, mainonta ja oheistuotteet;

korostaa, että urheilulähetysoikeuksien loukkaukset vaarantavat sen pitkän aikavälin rahoituksen;

Suorien urheilutapahtumien lähetysten verkkopiratismi

katsoo, että suorina lähetettyihin urheilutapahtumiin, joiden taloudellinen arvo perustuu lähetyksen reaaliaikaisuuteen, kohdistuva verkkopiratismi on urheilutapahtumien järjestäjien suurin ongelma, joka edellyttää lainsäädännöllisiä toimenpiteitä unionin tasolla;

panee merkille, että urheilutapahtumien laiton suoratoisto on kasvava ilmiö, joka on haitallista urheiluekosysteemille ja loppukäyttäjille, jotka voivat altistua erilaisille haitoille, kuten identiteettivarkauksille, haittaohjelmille (esim. ilmaissovelluksista peräisin olevat haittaohjelmat tai luottokorttien todentamiseen ja muihin henkilötietoihin kohdistuvat varkaudet) tai muille verkossa ilmeneville haitoille tai vahingoille;

toteaa, että urheilutapahtumien järjestäjät käyttävät paljon taloudellisia, teknisiä ja henkilöresursseja verkkopiratismin torjumiseen ja yhteydenpitoon palveluntarjoajien kanssa;

katsoo samalla, että urheilutapahtumien järjestäjien olisi edistettävä eurooppalaista urheilumallia, joka myötävaikuttaa urheilun kehitykseen ja vastaa sosiaalisia ja kasvatuksellisia tavoitteita;

10.

korostaa, että unionissa olisi tuotava paremmin esiin urheilusisällön laillinen tarjonta, ja kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla autetaan kuluttajia löytämään laillisia tapoja käyttää urheilusisältöä verkossa; kehottaa komissiota saattamaan tällaisia käyttötapoja koskevan luettelon säännöllisesti ajan tasalle agorateka.eu-verkkosivustolla ja varmistamaan, että alustaa kehitetään edelleen; korostaa, että vastuu urheilutapahtumien laittomasta lähetystoiminnasta on suoratoistojen ja alustojen tarjoajilla eikä kannattajilla tai kuluttajilla, jotka usein löytävät sattumalta laitonta verkkosisältöä ja joille olisi tiedotettava enemmän saatavilla olevista laillisista vaihtoehdoista;

Oikeudet on pantava tehokkaasti täytäntöön

11.

korostaa, että kun otetaan huomioon suorien urheilutapahtumien lähetysten erityisluonne ja se, että niiden arvo on sidottu käytännössä kyseisen urheilutapahtuman kestoon, täytäntöönpanomenettelyjen on oltava mahdollisimman nopeita; katsoo kuitenkin, että nykyinen kieltomääräyksiä ja ilmoitus- ja poistamismenettelyjä koskeva oikeudellinen kehys ei aina takaa oikeuksien tehokasta ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa suorien urheilutapahtumien laittoman lähettämisen torjumiseksi; katsoo siksi, että olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian konkreettisia toimenpiteitä, jotka koskevat erityisesti suorien urheilutapahtumien lähetyksiä, jotta nykyinen oikeudellinen kehys voidaan mukauttaa näihin erityishaasteisiin ja jotta se soveltuu niihin;

12.

vaatii, että verkossa toimivat välittäjät poistavat sääntöjä loukkaavat suorat urheilulähetykset tai estävät pääsyn niihin viipymättä tai mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua siitä, kun ilmoitus tällaisesta laittomasta lähetyksestä on vastaanotettu oikeudenhaltijoilta tai sertifioidulta luotettavalta ilmoittajalta; painottaa, että tässä päätöslauselmassa ”viipymättä” tarkoittaa välittömästi tai mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta oikeudenhaltijoilta tai sertifioidulta luotettavalta ilmoittajalta;

13.

katsoo, että reaaliaikainen poistaminen olisi oltava tavoitteena silloin kun suorien urheilutapahtumien lähetyksiä loukataan edellyttäen, että kyseisen oikeuden omistajuudesta ei ole epäilystä ja että kyseisen urheilutapahtuman välittämiseen ei ollut lupaa; korostaa kuitenkin, että kaikissa tällaisissa toimenpiteissä on noudatettava yleistä oikeudellista periaatetta, jonka mukaan yleistä valvontavelvoitetta ei aseteta;

Oikeuksien rajatylittävä täytäntöönpano

14.

korostaa myös, että unionin oikeuden mukaista yleistä kehystä ei sovelleta yhdenmukaisesti kansallisella tasolla ja että eri jäsenvaltioiden siviilioikeudellisten ja ilmoitus- ja poistamismenettelyjen välillä on eroja; katsoo, että täytäntöönpanovälineet ovat rajatylittävissä tapauksissa tehottomia ja riittämättömiä; kehottaa yhdenmukaistamaan edelleen unionin menettelyjä ja korjaavia toimenpiteitä digitaalisia palveluja koskevan säädöspaketin ja muiden mahdollisten lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, jotta voidaan käsitellä suorien urheilutapahtumien lähetysten erityisluonnetta;

15.

korostaa, että kansalliset lainvalvontaviranomaiset ovat vaikeuksissa esimerkiksi koulutetun henkilöstön ja resurssien vähäisyyteen liittyvien haasteiden kanssa; korostaa, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä asiaankuuluvien unionin tason viranomaisten, kansallisten viranomaisten ja asiaankuuluvien toimijoiden välillä yleisen oikeudellisen infrastruktuurin parantamiseksi koko unionissa;

Ilmoitus- ja toimintamenettelyt

16.

muistuttaa, että sähköisestä kaupankäynnistä annetussa direktiivissä säädetään, että tiettyjen verkkopalvelujen tarjoajien on toimittava ripeästi tallentamiensa laittomien tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti kun ne ovat saaneet niistä tosiasiallisesti tiedon tai kun ne ovat tulleet niistä tietoiseksi niille tehtyjen ilmoitusten välityksellä; katsoo, että ilmoitus- ja toimintamenettelyjen olisi muodostettava perusta sellaisille toimenpiteille, joilla käsitellään laitonta sisältöä unionissa; katsoo kuitenkin, että nykyinen ilmoitus- ja poistamismenettely ei mahdollista oikeuksien nopeaa täytäntöönpanoa tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, kun otetaan huomioon suorien urheilulähetysten erityisluonne; korostaa, että kaikkien tiettyä aihetta koskevien hyväksyttävien säännösten on oltava asiaa koskevassa unionin oikeudessa vahvistetun yleisen kehyksen mukaisia;

17.

palauttaa mieliin päätöslauselmansa suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: kauppa- ja siviilioikeudellisten sääntöjen mukauttaminen verkossa toimivia kaupallisia yhteisöjä varten (10), jossa kehotetaan komissiota varmistamaan, että sisällön isännöintialustat toimivat nopeasti sisältöön pääsyn estämiseksi tai sisällön poistamiseksi; katsoo, että olisi perustettava mekanismi, johon osallistuvat sertifioidut luotettavat ilmoittajat ja jonka kautta sertifioidun luotettavan ilmoittajan ilmoittaman suoran urheilutapahtuman laiton lähettäminen poistetaan välittömästi tai pääsy tällaiseen lähetykseen estetään, rajoittamatta kuitenkaan valitus- ja oikeussuojamekanismin täytäntöönpanoa;

18.

korostaa, että urheilusisältöä käsitellään usein teknisesti, mikä ei jätä tilaa epäilylle siitä, kenellä on oikeus lähettää se verkossa, ja että urheilutapahtumien järjestäjät tietävät oikeudenhaltijoina kaikki viralliset luvanhaltijat, mikä mahdollistaa laittomien suoratoistopalvelujen yksiselitteisen havaitsemisen;

19.

vaatii, että suoratoistopalvelimien ja -alustojen tarjoajien on otettava käyttöön erityisiä välineitä tai toimenpiteitä, joilla poistetaan niiden palvelujen kautta saatavilla olevat laittomat suorien urheilutapahtumien lähetykset tai estetään pääsy niihin;

Kieltomääräykset

20.

panee merkille, että kieltomääräysmenettelyt ovat suhteellisen pitkiä ja että ne tulevat yleensä voimaan lähetyksen päätyttyä; kiinnittää huomiota kansallisella tasolla kehitettyihin käytäntöihin, kuten reaaliaikaisiin ja dynaamisiin kieltomääräyksiin, jotka ovat osoittautuneet muita tehokkaammiksi keinoiksi urheilutapahtumien lähetyksiin liittyvän piratismin torjumiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan kieltomääräysmenettelyjen käyttöönoton seurauksia ja asianmukaisuutta, koska sen tarkoituksena on mahdollistaa suoraa urheilutapahtumaa koskevan laittoman sisällön reaaliaikainen poistaminen tai siihen pääsyn estäminen verkossa reaaliaikaisten kieltomääräysten ja dynaamisten kieltomääräysten mallin mukaisesti;

21.

painottaa, että urheilutapahtumien laittomien verkkolähetysten käytön estämistä tai niiden poistamista koskevien kieltomääräysmenettelyjen on niiden täytäntöönpanosta riippumatta varmistettava, että toimenpiteet on tarkasti kohdistettu laittomaan sisältöön eivätkä ne johda mielivaltaiseen tai liialliseen laillisen sisällön estämiseen; viittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tietyn sisällön laiton luonne ei oikeuta saman verkkosivuston tai palvelimen ylläpitämän muun, laillisen sisällön rajoittamiseen;

Suojatoimet

22.

toteaa, että reaaliaikainen estäminen voi vaikuttaa perusoikeuksiin, jos se tekee lailliseen sisältöön pääsystä poikkeuksellisesti mahdotonta; korostaa, että siksi tarvitaan suojatoimia, joilla varmistetaan, että oikeudellisessa kehyksessä löydetään oikea tasapaino täytäntöönpanotoimien tehokkuuden ja kolmannen osapuolen oikeuksien suojelutarpeen välillä; katsoo tässä yhteydessä, että täytäntöönpanotoimenpiteiden, joilla suojellaan suorana lähetettävää sisältöä, olisi oltava tehokkaita ja oikeasuhteisia erityisesti pienten yritysten, pk-yritysten ja startup-yritysten kannalta ja niihin olisi sisällyttävä tehokkaiden oikeussuojakeinojen tarjoaminen, asianmukaiset tiedot väitetystä rikkomuksesta asianomaisille palveluntarjoajille ja internetin käyttäjille sekä riittävät takeet perusoikeuksien suojelusta ja henkilötietojen suojasta;

Urheilutapahtumien järjestäjien lähioikeudet ja sui generis -oikeudet

23.

panee merkille, että unionin lainsäädännössä ei säädetä urheilutapahtumien järjestäjiin sovellettavasta tekijänoikeutta koskevasta lähioikeudesta mutta että eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet lainsäädännössään käyttöön erityisiä urheilutapahtumien järjestäjien oikeuksia, kuten uuden tekijänoikeutta koskevan lähioikeuden;

24.

katsoo, että uuden oikeuden säätäminen unionin oikeudessa urheilutapahtumien järjestäjiä varten ei ole ratkaisu ongelmiin, joita aiheutuu järjestäjien nykyisten oikeuksien vaikuttavan ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon puutteesta;

Muut toimenpiteet

25.

kehottaa vahvistamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten, oikeudenhaltijoiden ja välittäjien välillä; kehottaa lisäksi komissiota tukemaan toimivaltansa puitteissa jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä parantaa olemassa olevaa infrastruktuuria ja nykyisiä toimenpiteitä;

Viimeiset näkökohdat

26.

katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia;

o o

27.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.

(2) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 231.

(3) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 82.

(4) EUVL L 168, 30.6.2017, s. 1.

(5) EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45.

(6) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(7) EUVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

(8) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

(9) EUVL L 63, 6.3.2018, s. 50.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0273.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

A. PYYDETYN EHDOTUKSEN PERIAATTEET JA TAVOITTEET

Unionin nykyistä oikeudellista kehystä olisi muutettava, jotta suoriin urheilutapahtumiin liittyvät oikeudet saatetaan asianmukaisen ja tehokkaan oikeussuojan piiriin. Tämä saadaan aikaan ottamalla huomioon seuraavat tavoitteet ja periaatteet:

—	parannetaan ja tehostetaan nykyistä unionin lainsäädäntökehystä, joka koskee suorien urheilutapahtumien teollisoikeuksien täytäntöönpanoa ottaen huomioon tapahtumien erityisluonteen ja erityisesti niiden lyhytaikaisen arvon, jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

—	otetaan käyttöön unionin tason järjestelmä, jolla asetetaan yhteiset perusteet ”luotettavien ilmoittajien” sertifioimiseksi;

—

selkeytetään voimassa olevaa lainsäädäntöä ja hyväksytään konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan suoraa urheilutapahtumaa koskevan laittoman sisällön, mukaan lukien sertifioidun luotettavan ilmoittajan ilmoittama suoraa urheilutapahtumaa koskeva laiton sisältö, välitön poistaminen tai siihen pääsyn estäminen verkossa, jotta voidaan torjua tehokkaasti suorien urheilutapahtumien laitonta lähettämistä; ymmärretään, että ”viipymättä” tarkoittaa välittömästi tai mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta oikeudenhaltijoilta tai sertifioiduilta luotettavilta ilmoittajilta;

—

korostetaan, että välittäjien olisi asetettava tunne liiketoimintasi ja asiakkaasi -velvoitteita, joilla estetään heidän palvelujensa väärinkäyttö urheilutapahtumien laittoman suoratoiston helpottamiseksi; kehottaa sen vuoksi komissiota ehdottamaan tällaisia velvoitteita tulevassa digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä;

—	yhdenmukaistetaan tarpeen mukaan entisestään menettelyjä ja korjaavia toimenpiteitä unionissa täytäntöönpanotoimenpiteiden tehokkuuden parantamiseksi ja vahvistamiseksi, myös rajatylittävissä tapauksissa, rajoittamatta kuitenkaan unionin yleisen kehyksen soveltamista;

—	arvioidaan olemassa olevia täytäntöönpanotoimenpiteitä niiden parantamiseksi ja suoraa urheilutapahtumaa koskevan laittoman sisällön välittömän poistamisen mahdollistamiseksi, mukaan lukien sertifioidun luotettavan ilmoittajan ilmoittama suoraa urheilutapahtumaa koskeva laiton sisältö;

—

yhdenmukaistetaan toistuvien, jo todettujen loukkausten yhteydessä sellaisten nopeiden ja mukautettavissa olevien estomenettelyjen käyttö, jotka mahdollistavat laittoman suoran urheilusisällön, mukaan lukien sertifioidun luotettavan ilmoittajan ilmoittama laiton sisältö, välittömän poistamisen tai siihen pääsyn estäminen verkossa reaaliaikaisten kieltomääräysten ja dynaamisten kieltomääräysten mallin pohjalta;

—	varmistetaan, että ehdotetuissa toimenpiteissä otetaan huomioon loukkauksen laajuus, vaikutus ja toistuvuus ja että ne kohdistetaan laittomiin lähetyksiin ja että niiden ulkopuolelle suljetaan amatöörien urheilutapahtumista laittomasti kuvaaman materiaalin tallentaminen ja välittäminen;

—	varmistetaan, että ehdotetut toimenpiteet ovat oikeasuhteisia ja että täytäntöönpanotoimenpiteiden tehokkuus on tasapainossa asianmukaisten kolmannen osapuolen ja myös palveluntarjoajien, kannattajien ja kuluttajien oikeuksien suojelutarpeen kanssa;

—	selvennetään, että vastuuvelvollisuus urheilutapahtumien laittomasta lähettämisestä ei ole kannattajilla ja kuluttajilla;

—	täydennetään lainsäädäntökehyksen mukauttamista muilla kuin lainsäädännöllisillä toimenpiteillä, kuten jäsenvaltioiden viranomaisten, oikeudenhaltijoiden ja välittäjien yhteistyön vahvistamisella.

B. EHDOTETTAVAT TOIMET

Rajoittamatta sääntöjä, jotka on määrä vahvistaa asiaa koskevassa unionin säädöksessä, jossa vahvistetaan yleiset säännöt laittoman verkkosisällön torjumiseksi, unionin lainsäädäntöön olisi sisällytettävä erityisiä säännöksiä, jotka koskevat urheilutapahtumien järjestäjien oikeuksia ja joiden tarkoituksena on erityisesti

—

täsmentää sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklassa tarkoitettua, verkossa toimivaan välittäjään viittaavan ilmaisun ”toimii viipymättä” taustalla olevaa ajatusta siten, että ”viipymättä” katsotaan tarkoittavan välittömästi tai mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta oikeudenhaltijoilta tai sertifioiduilta luotettavilta ilmoittajilta;

—

laatia yhteinen laatua ja tekniikkaa koskeva unionin luotettavuusstandardi ohjelmistovälineille, joita oikeudenhaltijat, välittäjät ja muut palveluntarjoajat käyttävät suorien urheilutapahtumien laittoman lähettämisen tunnistamiseksi tarkoituksena luoda sertifiointijärjestelmä ”luotettaville ilmoittajille”;

—

säätää, että sertifioidun luotettavan ilmoittajan antamia ilmoituksia pidetään paikkansapitävinä ja luotettavina ja että näin ollen sertifioidun luotettavan ilmoittajan ilmoittama suoraa urheilutapahtumaa koskeva laiton sisältö olisi välittömästi poistettava tai siihen pääsy olisi estettävä verkossa, rajoittamatta kuitenkaan valitus- ja oikeussuojamekanismien täytäntöönpanoa;

—	mahdollistaa suoria urheilutapahtumia koskevan laittoman sisällön välitöntä poistamista koskevat menettelyt edellyttäen, että kyseisen oikeuden omistajuudesta ei ole epäilystä ja että tapahtuman välittämiseen ei ollut lupaa;

—

varmistaa, että välittäjien toteuttamat toimenpiteet ovat tehokkaita, perusteltuja, oikeasuhteisia ja riittäviä, ottaen huomioon rikkomuksen vakavuus ja laajuus varmistamalla esimerkiksi, että laittoman sisällön poistaminen tai siihen pääsyn estäminen ei edellytä sellaisen kokonaisen alustan estämistä, joka sisältää laillisia palveluja;

—

toteuttaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan laillisten keinojen löytämistä urheilusisältöön pääsemiseksi, muun muassa päivittämällä säännöllisesti luetteloa tällaisten keinojen tarjoajista agorateka.eu-sivustolla ja varmistamalla, että katsojille annetaan tietoja tällaisista laillisista keinoista ja siitä, miten näiden keinojen avulla voi käyttää sisältöä, kun estotoimenpiteet pannaan täytäntöön;

—

tarjoaa ja aktiivisesti tukee täytäntöönpanon valvontaa koskevia ratkaisuja, kuten sidosryhmien välisiä yksityisiä sopimuksia; toteaa, että komission olisi tältä osin raportoitava ja arvioitava, onko tarkoituksenmukaista asettaa suoratoistopalvelujen tarjoajille velvoite poistaa välittömästi niiden palveluissa saatavilla olevat laittomat urheilulähetykset tai estää pääsy niihin, ja mitä vaikutuksia tällaisella velvoitteella olisi;

Direktiiviä 2004/48/EY (teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu direktiivi) olisi muutettava, jotta voidaan

—	ottaa käyttöön asianomaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle myönnettävä mahdollisuus antaa kieltomääräyksiä, joilla vaaditaan estämään reaaliaikainen pääsy suoraa urheilutapahtumaa koskevaan laittomaan sisältöön tai poistamaan tällainen sisältö;

—	sallia sellaisten kieltomääräysten käyttö, jotka ovat voimassa urheilutapahtuman koko suoran lähetyksen ajan mutta vain kyseisen lähetyksen keston ajan, jolloin pääsy sääntöjä loukkaavalle verkkosivustolle estetään vain tapahtuman aikana; tällaisten kieltomääräysten olisi oltava väliaikaisia;

—

yhdenmukaistaa lainsäädäntöä siten, että suorien urheilutapahtumien osalta voidaan käyttää kieltomääräyksiä, joilla estetään pääsy sekä sääntöjä loukkaavalle verkkosivustolle että mille tahansa muulle verkkosivustolle, joka syyllistyy samaan loukkaukseen, riippumatta käytetystä verkkotunnuksesta tai IP-osoitteesta, ilman, että on tarpeen antaa uutta kieltomääräystä;

—

täsmentää, että laiton sisältö olisi poistettava välittömästi tai mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta oikeudenhaltijoilta tai sertifioidulta luotetulta ilmoittajalta edellyttäen, että sertifioitu luotettava ilmoittaja tai epäselvissä tapauksessa oikeudenhaltija itse on ilmoittanut lähetyksen laittomuudesta; oikeudenhaltijoille tai sertifioiduille luotettaville ilmoittajille olisi tehtävä selväksi, että heidän on estettävä laillisen sisällön poistaminen; siksi laittomaan sisältöön pääsyn estäminen tai laittoman sisällön poistaminen ei lähtökohtaisesti saisi edellyttää laillisia palveluja ja laillista sisältöä säilyttävän palvelimen käytön estämistä;

—

vahvistaa yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten välillä, myös vaihtamalla tietoja ja parhaita käytäntöjä ja luomalla kansallisten viranomaisten aktiivinen ja ajantasainen verkosto; komission olisi arvioitava, tarjoaako täytäntöönpanojärjestelmän puitteissa toimivan riippumattoman hallintoviranomaisen nimittäminen jokaiseen jäsenvaltioon lisäarvoa, erityisesti kun on kyse sääntöjen ripeästä täytäntöönpanosta, kuten suoran urheilusisällön verkkopiratismin tapauksessa;

—	vahvistaa välittäjien ja oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä, myös edistämällä erityistä ilmoitus- ja toimintamenettelyä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan tekemistä.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/28

P9_TA(2021)0238

Tekoälyn käyttö koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 tekoälyn käytöstä koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla (2020/2017(INI))

(2022/C 15/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165, 166 ja 167 artiklan,

—	ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta (1),

—	ottaa huomioon 19. syyskuuta 2018 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon sukupuolten välisestä digitaalisesta kuilusta (2),

—	ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (COM(2018)0434),

—	ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta 2021–2027: Koulutuksen mukauttaminen digitaaliaikaan (COM(2020)0624),

—	ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon eurooppalaisen koulutusalueen toteuttamisesta vuoteen 2025 mennessä (COM(2020)0625),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan ”Tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon tekoälystä Euroopassa (COM(2018)0237),

—	ottaa huomioon 17. tammikuuta 2018 annetun komission tiedonannon digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmasta (COM(2018)0022),

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 julkaistun tekoälyä käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän raportin luotettavaa tekoälyä koskevista eettisistä ohjeista,

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta (3),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kielellisestä tasa-arvosta digitaaliajalla (4),

—	ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman koulutuksen nykyaikaistamisesta EU:ssa (5),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle robotiikkaa koskevista yksityisoikeudellisista säännöistä (6),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista (7),

—	ottaa huomioon toukokuussa 2020 annetun parlamentin rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön katsauksen tekoälyn käyttöön kulttuurialalla ja luovilla aloilla,

—	ottaa huomioon toukokuussa 2020 annetun parlamentin rakenne- ja koheesiopolitiikkayksikön selvityksen tekoälyn käytöstä audiovisuaalialalla,

—	ottaa huomioon huhtikuussa 2020 annetun parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”Education and employment of women in science, technology and the digital economy, including AI and its influence on gender equality”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0127/2021),

ottaa huomioon, että yhteiskuntiimme mahdollisesti suoraan vaikuttavaa tekoälyteknologiaa kehitetään nopeasti ja niitä käytetään yhä enemmän melkein kaikilla elämänaloilla, kuten koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla; ottaa huomioon, että eettinen tekoäly todennäköisesti auttaa parantamaan työn tuottavuutta ja nopeuttamaan talouskasvua;

B.	katsoo, että tekoälyn kehityksessä, käyttöönotossa ja käytössä, myös tekoälyn käyttämissä ja tuottamissa ohjelmistoissa, algoritmeissa ja datassa, olisi noudatettava avoimuuden, selitettävyyden, oikeudenmukaisuuden, vastuuvelvollisuuden ja vastuullisuuden eettisiä periaatteita;

C.	ottaa huomioon, että julkiset investoinnit tekoälyyn ovat unionissa jääneet huomattavasti jälkeen muista merkittävistä talouksista; toteaa, että tekoälyyn tehtyjen investointien riittämättömyys vaikuttaa todennäköisesti unionin kilpailukykyyn kaikilla aloilla;

D.	ottaa huomioon, että yhdennetty lähestymistapa tekoälyyn sekä korkealaatuisen, luotettavan, oikeudenmukaisen, avoimen, turvallisen ja yhteensopivan datan saatavuus, kerääminen ja tulkinta ovat eettisen tekoälyn kehittämisen keskeisiä tekijöitä;

E.	toteaa, että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään monenlainen syrjintä; katsoo, että tekoälyjärjestelmien kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä ei pitäisi toistaa moninaisia syrjinnän muotoja;

F.	toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi perussopimuksiin kirjatuista unionin perusperiaatteista ja se olisi otettava huomioon kaikessa unionin toiminnassa, myös koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla, sekä kehitettäessä tekoälyn kaltaisia teknologioita;

ottaa huomioon, että aiemmat kokemukset erityisesti tekniikan alalla ovat osoittaneet, että kehitys ja innovaatiot perustuvat usein pääasiassa miehiä koskeviin tietoihin ja että naisten tarpeita ei oteta täysin huomioon; katsoo, että näihin vinoumiin puuttuminen edellyttää suurempaa valppautta, teknisiä ratkaisuja sekä oikeudenmukaisuutta, vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta koskevien selkeiden vaatimusten kehittämistä;

katsoo, että epätäydelliset ja epätarkat tietoaineistot, sukupuolittain eritellyn tiedon puute ja virheelliset algoritmit voivat vääristää tekoälyjärjestelmän taustalla olevaa päättelyä ja vaarantaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisen yhteiskunnassa; katsoo, että tiedot muita heikommassa asemassa olevista ryhmistä ja moniperusteisista syrjinnän muodoista ovat yleensä puutteellisia tai niitä ei ole ensinkään;

ottaa huomioon, että sukupuolten eriarvoisuutta, stereotypioita ja syrjintää voi syntyä ja se voi toistua tiedotusvälineiden ja tekoälyä hyödyntävien sovellusten levittämän kielen ja kuvien kautta; ottaa huomioon, että koulutuksella, kulttuuriohjelmilla ja audiovisuaalisella sisällöllä on huomattava vaikutus ihmisten uskomusten ja arvojen muovautumiseen ja että ne ovat keskeinen väline sukupuolistereotypioiden torjumisessa, sukupuolten välisen digitaalisen kuilun kaventamisessa ja vahvojen roolimallien luomisessa; katsoo, että tarvitaan eettinen kehys ja sääntelykehys ennen kuin näillä yhteiskunnan keskeisillä aloilla toteutetaan automatisoituja ratkaisuja;

toteaa, että tiede ja innovointi voivat tuoda elämää mullistavia hyötyjä etenkin niille, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa – kuten syrjäisillä alueilla asuvat naiset ja tytöt; katsoo, että tieteellinen koulutus on tärkeä taitojen kartuttamisen, ihmisarvoisen työn ja tulevaisuuden työpaikkojen kannalta mutta sillä on myös tärkeä tehtävä sellaisten sukupuolistereotypioiden murtamisessa, joiden mukaan nämä ovat tyypillisesti miesten aloja; katsoo, että tiede ja tieteellinen ajattelu ovat keskeisiä demokraattisessa kulttuurissa, joka puolestaan on tärkeä sukupuolten tasa-arvon parantamisessa;

ottaa huomioon, että unionissa joka kymmenes nainen on jo kärsinyt jonkinlaisesta verkkoväkivallasta 15-vuotiaasta lähtien ja että verkkohäirintä aiheuttaa edelleen huolta tekoälyn kehittämisessä, myös koulutuksessa; toteaa, että verkkoväkivalta kohdistuu usein julkisuudessa toimiviin naisiin, kuten aktivisteihin, naispoliitikkoihin ja muihin julkisuuden henkilöihin; katsoo, että tekoälyllä ja muilla uusilla teknologioilla voi olla tärkeä asema naisiin ja tyttöihin kohdistuvan verkkoväkivallan estämisessä ja ihmisten kouluttamisessa;

ottaa huomioon, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on erityinen vastuu valjastaa tekoälyteknologian tarjoama lisäarvo ja edistää ja lisätä sitä sekä varmistaa, että tämä teknologia on turvallista ja edistää unionin kansalaisten hyvinvointia ja yleistä etua; toteaa, että tällä teknologialla voidaan myötävaikuttaa suuresti kansalaisten elinolojen parantamista ja vaurauden lisäämistä unionissa koskevan yhteisen tavoitteen saavuttamiseen auttamalla kehittämään parempia strategioita ja innovaatioita useilla aloilla ja etenkin koulutuksen ja kulttuurin aloilla sekä audiovisuaalialalla;

M.	ottaa huomioon, että suurin osa tekoälystä perustuu avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin, mikä tarkoittaa, että lähdekoodeja voidaan tutkia, muuttaa ja parantaa;

ottaa huomioon, että eräisiin nykyisiin unionin säädöksiin saattaa olla tarpeen tehdä tiettyjä mukautuksia, jotta voidaan ottaa huomioon digitaalinen muutos ja vastata tekoälyteknologian käytön koulutuksen ja kulttuurin aloilla sekä audiovisuaalialalla aiheuttamiin uusiin haasteisiin, jotka liittyvät esimerkiksi henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan, syrjinnän torjumiseen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja teollis- ja tekijänoikeuksien ja kuluttajien oikeuksien sekä ympäristönsuojelun huomioon ottamiseen;

O.	katsoo, että on tärkeää tarjota audiovisuaalialalle mahdollisuus käyttää maailmanlaajuisten alustojen ja merkittävien toimijoiden tuottamaa dataa, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset;

ottaa huomioon, että tekoälyllä ja tekoälyn avulla tehdyillä tulevilla sovelluksilla tai keksinnöillä voi olla kaksijakoinen luonne, kuten millä tahansa muulla teknologialla; ottaa huomioon, että tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian kehittämisen, käyttöönoton ja käytön eettisyyteen ja avoimuuteen liittyy paljon huolta erityisesti tietojen keruun, käytön ja levittämisen yhteydessä; ottaa huomioon, että tekoälyteknologian hyötyjä ja riskejä koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla on arvioitava huolellisesti ja niiden vaikutuksia yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin on analysoitava perusteellisesti ja jatkuvasti heikentämättä kuitenkaan niiden tarjoamia mahdollisuuksia;

Q.	ottaa huomioon, että koulutuksen avulla pyritään hyödyntämään inhimilliset mahdollisuudet, kehittämään luovuutta ja saamaan aikaan aitoa sosiaalista muutosta, mutta toteaa, että datavetoisten tekoälyjärjestelmien virheellisellä käytöllä voidaan haitata inhimillistä ja sosiaalista kehitystä;

ottaa huomioon, että koulutus ja koulutusmahdollisuudet ovat perusoikeus; katsoo, että tekoälyteknologian kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö koulutusalalla olisi luokiteltava suuririskiseksi ja siihen olisi sovellettava tiukempia turvallisuutta, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevia vaatimuksia;

katsoo, että muun muassa korkealaatuiset, nopeat ja turvalliset kaikkialle ulottuvat yhteydet, suuren kapasiteetin laajakaistaverkot, tietotekninen asiantuntemus, digitaalinen osaaminen, digitaaliset laitteet ja infrastruktuuri sekä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ja kohdennettu ja joustava toimintapoliittinen kehys ovat ennakkoedellytyksiä tekoälyn laajalle ja onnistuneelle käyttöönotolle unionissa; katsoo, että on olennaisen tärkeää, että tällaisia infrastruktuureja ja laitteita otetaan käyttöön yhtäläisesti kaikkialla unionissa, jotta voidaan puuttua unionin alueiden ja kansalaisten välisiin sitkeisiin digitaalisiin eroihin;

katsoo, että on ehdottoman välttämätöntä puuttua luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä, taidealalla ja matematiikassa (STEAM-aineet) esiintyviin sukupuolten välisiin eroihin, jotta varmistetaan koko yhteiskunnan tasapuolinen ja oikeudenmukainen edustus tekoälyteknologioiden kehityksessä, käyttöönotossa ja käytössä, niiden käyttämät ja tuottamat ohjelmistot, algoritmit ja data-aineistot mukaan luettuina;

katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset hankkivat tarvittavat taidot jo nuorella iällä ymmärtääkseen tekoälyn valmiuksia ja rajoituksia paremmin, valmistautuakseen tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian lisääntyvään esiintymiseen kaikilla ihmisen toiminnan osa-alueilla ja voidakseen hyödyntää täysimääräisesti kaikki kyseisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet; katsoo, että digitaalisten taitojen laajamittainen omaksuminen unionin yhteiskuntien kaikissa osissa on ennakkoedellytys kaikkia hyödyttävän oikeudenmukaisen digitaalisen siirtymän toteutumiselle;

katsoo, että jäsenvaltioiden on siksi investoitava digitaaliseen koulutukseen ja mediakoulutukseen, varustettava koulut asianmukaisella infrastruktuurilla ja tarvittavilla päätelaitteilla ja kiinnitettävä koulujen opetussuunnitelmissa enemmän huomiota digitaalisten taitojen ja valmiuksien opettamiseen;

ottaa huomioon, että tekoälyä ja siihen liittyvää teknologiaa voidaan käyttää oppimis- ja opetusmenetelmien parantamiseen etenkin auttamalla koulutusjärjestelmiä käyttämään oikeudenmukaisesti hankittuja tietoja koulutuksen tasapuolisuuden ja laadun parantamiseen, samalla kun edistetään räätälöityjä opetussuunnitelmia, parannetaan pääsyä koulutukseen sekä tehostetaan tiettyjen hallinnollisten tehtävien suorittamista ja automatisoidaan se; toteaa, että on välttämätöntä huolehtia digitaaliteknologian ja nopeiden yhteyksien tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta saatavuudesta, jotta tekoälyn käyttö hyödyttäisi koko yhteiskuntaa; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa, että digitaalinen koulutus on kaikkien, myös muita heikommista lähtökohdista tulevien ja vammaisten henkilöiden, ulottuvilla; ottaa huomioon, että oppimistulokset eivät riipu teknologiasta sinänsä, vaan siitä, miten opettajat osaavat käyttää teknologiaa pedagogisesti tarkoituksenmukaisella tavalla;

toteaa, että erityisesti tekoälyn avulla voidaan tarjota ratkaisuja koulutusalan päivittäisiin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi oppimisen yksilöllistäminen, oppimisvaikeuksien seuranta sekä aihekohtaisen sisällön tai tiedon automaatio, paremman ammatillisen koulutuksen tarjoaminen ja digitaaliseen yhteiskuntaan siirtymisen tukeminen;

Y.	toteaa, että tekoälyllä voisi olla käytännön sovelluksia, joilla voidaan vähentää opetushenkilökunnan ja oppilaitosten hallinnollista työtä ja lisätä siten keskeiseen opetus- ja oppimistoimintaan käytettävissä olevaa aikaa;

Z.	ottaa huomioon, että uudet tekoälypohjaiset koulutusalan sovellukset helpottavat edistymistä oppimisessa useilla aloilla, kuten kieliopinnoissa ja matematiikassa;

AA.	katsoo, että tekoälyn mahdollistamilla yksilöllisillä oppimiskokemuksilla voidaan paitsi lisätä oppilaiden motivaatiota ja antaa heille mahdollisuus saavuttaa koko potentiaalinsa myös vähentää koulunkäynnin keskeyttäneiden määrää;

AB.	ottaa huomioon, että tekoälyn avulla voidaan yhä useammin auttaa opettajia toimimaan tehokkaammin, sillä he saavat paremman käsityksen oppilaiden oppimismenetelmistä ja -tyylistä ja tekoäly auttaa heitä tunnistamaan oppimisvaikeudet ja arvioimaan yksilöllistä edistymistä paremmin;

AC.	toteaa, että unionin digitaalisilta työmarkkinoilta puuttuu lähes puoli miljoonaa massadatatieteiden ja data-analyysialan asiantuntijaa, jotka ovat keskeisessä asemassa laadukkaan ja luotettavan tekoälyn kehittämisessä ja käytössä;

AD.

toteaa, että tekoälyn käyttö koulutuksessa herättää huolta tietojen eettisestä käytöstä, oppijoiden oikeuksista, tiedonsaannista ja henkilötietojen suojasta ja näin ollen siihen sisältyy perusoikeuksiin kohdistuvia riskejä, kuten se, että oppijoiden profiileista ja käyttäytymisestä luodaan stereotyyppisiä malleja, jotka voivat johtaa syrjintään, tai huonojen pedagogisten käytäntöjen laajentamisesta aiheutuvat haitat;

AE.	ottaa huomioon, että kulttuurilla on keskeinen rooli tekoälyteknologian laajamittaisessa käytössä ja tekoälystä on tulossa keskeinen tieteenala kulttuuriperinnön kannalta, sillä innovatiivisia teknologioita ja välineitä kehitetään ja käytetään tehokkaasti vastaamaan alan tarpeisiin;

AF.

ottaa huomioon, että tekoälyteknologiaa voidaan käyttää kulttuuriperinnön edistämiseen ja suojelemiseen, myös soveltamalla digitaalisia välineitä historiallisten kohteiden suojelemiseksi ja etsimällä innovatiivisia keinoja, joiden avulla kulttuurilaitosten eri puolilla unionia ylläpitämät kulttuuriesineiden tietoaineistot saadaan laajemmin ja helpommin saataville ja annetaan samalla käyttäjille mahdollisuus navigoida valtavassa määrässä kulttuuri- ja luovaa sisältöä; katsoo, että yhteentoimivuusstandardien ja -kehysten edistäminen on tässä suhteessa keskeisen tärkeää;

AG.

ottaa huomioon, että tekoälyteknologian käyttö kulttuuri- ja luovan sisällön, erityisesti mediasisällön ja räätälöityjen sisältösuositusten, tuottamisessa herättää kysymyksiä tietosuojasta, syrjinnästä kulttuurisesta ja kielellisestä monimuotoisuudesta, aiheuttaa riskin, että vinoumia sisältävät lähtötiedot tuottavat syrjiviä tuotoksia, ja voi rajoittaa mielipiteiden moninaisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta;

AH.

ottaa huomioon, että tekoälyyn perustuvat yksilölliset sisältösuositukset voidaan usein kohdistaa vaikuttavammin yksilön erityistarpeiden mukaisesti, kulttuuriset ja kielelliset mieltymykset mukaan luettuina; ottaa huomioon, että tekoäly voi auttaa edistämään kielellistä monimuotoisuutta unionissa ja myötävaikuttaa eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten leviämiseen aiempaa laajemmin erityisesti siten, että audiovisuaalista sisältöä tekstitetään ja jälkiäänitetään automaattisesti muilla kielillä; katsoo, että siksi on olennaisen tärkeää tuottaa mediasisältöä eri kielillä kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden tukemiseksi;

AI.	ottaa huomioon, että tekoäly edistää uutistoimitusten innovointia automatisoimalla erilaisia yksinkertaisia tehtäviä, tulkitsemalla dataa ja jopa tuottamalla uutisia, kuten sääennusteita ja urheilutuloksia;

AJ.

toteaa, että kieliteknologian edistäminen oikeuksiin perustuvaa tekoälyä varten tarjoaa Euroopan kielellisen monimuotoisuuden johdosta erityisiä innovaatiomahdollisuuksia, joita voidaan hyödyntää sen varmistamiseen, että maailmanlaajuiset kulttuuri- ja tiedonvaihdot ovat digiaikana demokraattisia ja syrjimättömiä;

AK.

katsoo, että tekoälyteknologiat saattavat hyödyttää erityisopetusalaa sekä parantaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada kulttuuri- ja luovaa sisältöä; toteaa, että tekoäly mahdollistaa monet ratkaisut, kuten puheentunnistuksen, virtuaaliavustajat ja fyysisten esineiden virtuaalisen esittelemisen; toteaa, että digitaaliset versiot myötävaikuttavat jo nyt siihen, että tällainen sisältö on vammaisten henkilöiden saatavilla;

AL.	toteaa, että tekoälysovellukset ovat laajasti käytössä audiovisuaalialalla ja erityisesti audiovisuaalista sisältöä tarjoavilla alustoilla;

AM.	ottaa huomioon, että tekoälyteknologialla tuetaan näin ollen audiovisuaalisten mediatuotteiden luomista, suunnittelua, hallintaa, tuotantoa, jakelua, lokalisointia ja kulutusta;

AN.

toteaa, että vaikka tekoälyä voidaan käyttää tuottamaan väärennettyä sisältöä, kuten syväväärennöksiä, joiden määrä kasvaa eksponentiaalisesti ja jotka muodostavat välittömän uhan demokratialle, se voi myös toimia korvaamattomana välineenä tällaisen haitallisen toiminnan tunnistamisessa ja välittömässä torjumisessa esimerkiksi tarkistamalla faktoja tai merkitsemällä sisältöä reaaliaikaisesti; toteaa, että suurin osa syväväärennöksistä on helppo todeta väärennöksiksi; ottaa samalla huomioon, että tekoälyyn pohjautuvat tunnistamisvälineet onnistuvat useimmiten merkitsemään ja suodattamaan pois tällaisen sisällön; toteaa, että asiaa koskevaa oikeudellista kehystä ei ole;

Yleiset huomautukset

korostaa tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian strategista merkitystä unionille; painottaa, että tekoälyyn ja siihen liittyvään teknologiaan sovellettavan lähestymistavan on oltava ihmiskeskeinen ja se on kytkettävä tiiviisti ihmisoikeuksiin ja etiikkaan, jotta tekoälystä kehittyy tosiasiallisesti ihmisiä, yhteistä hyvää ja kansalaisten yleistä etua palveleva väline;

korostaa, että tekoälyn kehityksessä, käyttöönotossa ja käytössä koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla on kunnioitettava täysimääräisesti unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia, -vapauksia ja -arvoja, mukaan lukien ihmisarvoa, yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa, syrjimättömyyttä, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä kulttuurin monimuotoisuutta ja teollis- ja tekijänoikeuksia;

toteaa, että koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialat ovat tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian käytön kannalta herkkiä aloja, koska nämä teknologiat voivat vaikuttaa yhteiskuntiemme perusoikeuksien ja -arvojen ytimiin; korostaakin, että tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian, myös tällaisen teknologian käyttämien tai tuottamien ohjelmistojen, algoritmien ja datan, kehityksessä, käyttöönotossa ja käytössä näillä aloilla olisi noudatettava eettisiä periaatteita;

muistuttaa, että algoritmeissa ja tekoälyssä olisi oltava ”sisäänrakennettu eettisyys” ilman sisäänrakennettuja vinoumia, jotta taataan perusoikeuksien suojelu parhaalla mahdollisella tavalla;

muistuttaa, että on tärkeää kehittää laadukasta, yhteensopivaa ja osallistavaa tekoälyä ja siihen liittyvää teknologiaa sellaista syväoppimista varten, jossa kunnioitetaan ja puolustetaan unionin arvoja, erityisesti sukupuolten tasa-arvoa, monikielisyyttä ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edellytyksiä, koska huonolaatuisten, vanhentuneiden, puutteellisten tai virheellisten tietojen käyttö voi johtaa huonoihin ennusteisiin ja siten syrjintään ja ennakkoluuloihin; korostaa, että on olennaisen tärkeää kehittää valmiuksia sekä kansallisella että unionin tasolla tiedonkeruun, turvallisuuden, systematisoinnin ja siirrettävyyden parantamiseksi yksityisyyttä vahingoittamatta; panee merkille komission ehdotuksen yhtenäisen eurooppalaisen data-avaruuden perustamisesta;

painottaa, että tällaiset vinoumat ja syrjintä voivat olla seurausta jo valmiiksi vinoutuneista datajoukoista, jotka heijastavat nyky-yhteiskunnassa esiintyvää syrjintää; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on keskeisen tärkeää osallistaa asiaan liittyvät sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, jotta tekoälyalgoritmeihin, -järjestelmiin ja -sovelluksiin ei epähuomiossa sisällytetä sukupuoleen liittyviä, sosiaalisia ja kulttuurisia ennakkoluuloja; korostaa tarvetta kehittää edelleen tehokkainta tapaa vähentää vinoumia tekoälyjärjestelmissä eettisten ja syrjinnän kieltävien normien mukaisesti; korostaa, että tekoälyn kouluttamiseen käytettävien datajoukkojen olisi oltava mahdollisimman laajoja, jotta ne edustaisivat yhteiskuntaa mahdollisimman asianmukaisella ja merkityksellisellä tavalla, ja että tuotokset olisi tarkistettava, jotta voidaan välttää kaikenlaiset stereotypiat, syrjintä ja vinoumat, ja että tietyissä tilanteissa tekoälyä olisi hyödynnettävä mahdollisten inhimillisten ennakkoasenteiden tunnistamiseen ja korjaamiseen; kehottaa komissiota kannustamaan ja helpottamaan datan vinoumien torjumista koskevien strategioiden jakamista;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon eettiset näkökohdat, myös sukupuolinäkökulman, kehittäessään tekoälyä koskevaa toimintapolitiikkaa ja laatiessaan tekoälylainsäädäntöä sekä tarvittaessa mukauttamaan nykyistä lainsäädäntöä, myös unionin ohjelmia ja tekoälyn käytön eettisiä suuntaviivoja;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suunnittelemaan toimenpiteitä, joissa sukupuolinäkökulma otetaan täysimääräisesti huomioon, kuten tiedotuskampanjoita, koulutusta ja opetussuunnitelmia, joiden avulla olisi annettava kansalaisille tietoa algoritmien toiminnasta ja niiden vaikutuksesta heidän jokapäiväiseen elämäänsä; kehottaa niitä myös edistämään sukupuolten tasa-arvoon liittyvää ajatustapaa ja työoloja, jotka johtavat yhä osallistavampien teknologiatuotteiden ja työympäristöjen kehittämiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan digitaalisten taitojen ja tekoälykoulutuksen sisällyttämisen koulujen opetussuunnitelmiin ja saattamaan ne kaikkien ulottuville keinona kuroa umpeen sukupuolten välinen digitaalinen kuilu;

10.

korostaa tekoälyn parissa työskentelevien ihmisten ja kouluttajien kouluttamisen tarvetta, jotta edistetään kykyä tunnistaa ja korjata sukupuoleen liittyvän syrjinnän käytännöt työpaikoilla ja koulutuksessa, ja korostaa tarvetta kouluttaa työntekijöitä, jotka kehittävät tekoälyjärjestelmiä ja -sovelluksia, jotta he voivat tunnistaa ja korjata sukupuoleen perustuvaa syrjintää kehittämissään tekoälyjärjestelmissä ja -sovelluksissa; vaatii selkeiden velvollisuuksien osoittamista yrityksissä ja oppilaitoksissa, jotta voidaan varmistaa, että työpaikoilla tai oppilaitoksissa ei ole sukupuoleen perustuvaa syrjintää; korostaa, että koulutus- ja kulttuuritarkoituksiin olisi käytettävä tekoälyn ja robottien sukupuolettomia kuvia, ellei sukupuoli ole jostain syystä olennainen tekijä;

11.

korostaa, että on tärkeää kehittää ja ottaa käyttöön tekoälysovelluksia koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialoilla sukupuolen mukaan eriteltyjen ja muiden yhdenvertaisuutta koskevien tietojen keräämiseksi ja soveltaa tarvittaessa nykyaikaisia vinoumia korjaavia koneoppimistekniikoita sellaisten sukupuolistereotypioiden ja sukupuoleen liittyvien vinoumien korjaamiseksi, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia;

12.

kehottaa komissiota sisällyttämään koulutuksen suuririskisten tekoälysovellusten sääntelykehykseen, koska on erittäin tärkeää varmistaa, että koulutus edistää jatkossakin yleistä etua, ja koska oppilaita, opiskelijoita ja muita oppijoita koskevat tiedot ovat erittäin arkaluonteisia; korostaa, että koulutusalalla tähän käyttöönottoon olisi otettava mukaan kouluttajat, oppijat ja yhteiskunta laajemmin ja siinä olisi otettava huomioon heidän kaikkien tarpeet ja odotetut hyödyt, jotta voidaan varmistaa, että tekoälyä käytetään tarkoituksenmukaisesti ja eettisesti;

13.

kehottaa komissiota kannustamaan unionin ohjelmien, kuten Horisontti Eurooppa, Digitaalinen Eurooppa ja Erasmus+, käyttöön, jotta voidaan edistää monialaista tutkimusta, pilottihankkeita, kokeiluja ja välineiden kehittämistä, mukaan lukien koulutuksessa käytettävät välineet, sukupuoleen liittyvien vinoumien tunnistamiseksi tekoälyssä, ja kehottaa järjestämään suurelle yleisölle suunnattuja tiedotuskampanjoita;

14.

korostaa, että tarvitaan erilaisia kehittäjä- ja insinööriryhmiä, jotka työskentelevät koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialojen keskeisten toimijoiden rinnalla, jotta estetään sukupuoleen ja yhteiskuntaan liittyvien vinoumien tahaton sisällyttäminen tekoälyalgoritmeihin, -järjestelmiin ja -sovelluksiin; korostaa, että on otettava huomioon erilaiset teoriat, joiden avulla tekoälyä on tähän mennessä kehitetty ja voitaisiin kehittää edelleen tulevaisuudessa;

15.

huomauttaa, että tiettyihin ryhmiin kohdistuvien ennakkoluulojen ja syrjinnän poistaminen, mukaan lukien sukupuolistereotypioiden torjuminen, ei saisi pysäyttää teknologista kehitystä;

16.

korostaa jälleen kerran perusoikeuksien merkitystä sekä tietosuojaa ja yksityisyyden suojaa koskevan lainsäädännön ehdotonta ensisijaisuutta, mikä on välttämätöntä tällaisen teknologian kanssa toimittaessa; muistuttaa, että tekoäly voi vaikuttaa erityisesti tietosuojaan ja yksityisyyteen ja eritoten lapsia koskeviin tietoihin; painottaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa (8) vahvistetut periaatteet ovat tältä osin sitovia tekoälyn käyttöönotossa; muistuttaa lisäksi, että kaikkien tekoälysovellusten on oltava täysin unionin tietosuojalainsäädännön, eli yleisen tietosuoja-asetuksen ja sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (9) mukaisia; korostaa, että tekoälyä ja siihen liittyvää teknologiaa käytettäessä käyttäjällä on oikeus saada ihminen puuttumaan asiaan;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön julkisen vallan käytön piiriin kuuluvien tekoälyyn perustuvien automatisoitujen yksittäispäätösten avoimuutta ja selitettävyyttä koskevan velvoitteen sekä seuraamukset tämän velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi; kehottaa toteuttamaan järjestelmiä, joihin sisältyy oletusarvoisesti ihmisen suorittama todentaminen ja ihmisen osallistuminen tietojen käsittelyyn, sekä varmistamaan oikeudenmukaiset menettelyt, joihin sisältyy valitus- ja muutoksenhakuoikeus ja oikeussuojakeinojen saatavuus;

18.

panee merkille yksilöllistetyn mainonnan, erityisesti mikrokohdennetun ja käyttötottumuksia seuraavan mainonnan, sekä yksittäisten henkilöiden ja varsinkin alaikäisten ilman heidän suostumustaan tapahtuvan arvioinnin mahdolliset kielteiset vaikutukset, koska siinä puututaan ihmisten yksityiselämään, mikä herättää kysymyksiä siitä, miten mainonnan yksilöllistämiseen, tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen tai hintojen määrittämiseen käytettäviä tietoja kerätään ja käytetään; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön henkilötietojen keruuseen perustuvaa kohdennettua mainontaa koskevia tiukkoja rajoituksia alkaen siitä, että kielletään useamman alustan kattavan käyttötottumuksia seuraavan mainonta haittaamatta kuitenkaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä); muistuttaa, että tällä hetkellä sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivissä sallitaan kohdennettu mainonta vain, jos siihen on annettu suostumus, ja että se on muussa tapauksessa laitonta; kehottaa komissiota kieltämään syrjivät käytännöt palvelujen ja tuotteiden tarjoamisessa;

19.

korostaa, että mediaorganisaatioille on tiedotettava sellaisten algoritmipohjaisten tekoälyjärjestelmien tärkeimmistä parametreista, jotka määrittävät järjestyksen ja hakutulokset kolmansien osapuolten alustoilla, ja että käyttäjille on tiedotettava tekoälyn käytöstä päätöksentekopalveluissa ja heille on annettava mahdollisuus asettaa yksityisyyttä koskevat parametrinsa avoimin ja ymmärrettävin toimenpitein;

20.

painottaa, että tekoäly voi tukea sisällön tuottamista koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialoilla tiedotus- ja oppimisalustojen rinnalla, mistä on esimerkkinä erilaisten kulttuuriesineiden luettelointi ja monenlaiset tietolähteet; toteaa, että tekoälyn ja eri teknologioiden yhdistämiseen moniin eri lähteisiin (asiakirjat, valokuvat, elokuvat) tietojen näyttämisen, tutkimisen ja visualisoinnin tapojen parantamiseksi liittyy teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisen riski; edellyttää, että tekoälyn käytön yhteydessä varmistetaan teollis- ja tekijänoikeuksien korkeatasoinen suoja nykyisen lainsäädäntökehyksen puitteissa esimerkiksi ilmoittamalla henkilöille ja yrityksille, jos nämä ovat vaarassa loukata tahattomasti sääntöjä, tai avustamalla teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoita, jos sääntöjä todella rikotaan; korostaa näin ollen, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi tekoälyn käytön yhteydessä tarvitaan asianmukainen unionin tason oikeudellinen kehys;

21.

korostaa, että on löydettävä tasapaino toisaalta tekoälyjärjestelmien kehittämisen ja niiden käytön koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialoilla sekä toisaalta näiden alojen tekoäly-yritysten kilpailun ja kilpailukyvyn turvaamiseksi toteutettavien toimenpiteiden välillä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta kannustaa yrityksiä investoimaan näillä aloilla käytettävien tekoälyjärjestelmien innovointiin ja varmistaa samalla, että tällaisia sovelluksia tarjoavat tahot eivät saa markkinoilla monopoliasemaa; korostaa, että tekoäly on asetettava laajalti kulttuurialan ja luovien toimialojen saataville kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkien sidosryhmien ja toimijoiden kannalta Euroopassa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan kilpailupolitiikkaa, sulautumat mukaan luettuina, koskevissa päätöksissään paremmin huomioon datan ja algoritmien merkityksen markkinavoiman keskittymisessä;

22.

korostaa tarvetta puuttua järjestelmällisesti tekoälyn kehitykseen, käyttöönottoon ja käyttöön liittyviin sosiaalisiin, eettisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin, kuten algoritmien avoimuuteen ja vastuullisuuteen, syrjimättömyyteen, yhtäläisiin mahdollisuuksiin, mielipiteenvapauteen ja mielipiteiden moninaisuuteen, tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen sekä datan ja sisällön omistajuuteen, keräämiseen, käyttöön ja levittämiseen; suosittelee, että yksityisyyden suojaamiseksi laaditaan yhteiset eurooppalaiset suuntaviivat ja normit, samalla kun saatavilla olevia tietoja hyödynnetään tehokkaasti; kehottaa avoimuuteen algoritmien kehittämisessä ja vastuuvelvollisuuteen niiden käytössä;

23.

kehottaa komissiota esittämään kattavan joukon säännöksiä, joiden tarkoituksena on säännellä tekoälysovelluksia laaja-alaisesti, ja täydentämään niitä alakohtaisilla säännöillä esimerkiksi audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta;

24.

korostaa tarvetta investoida tutkimukseen ja innovointiin, jotka koskevat tekoälyn sekä sen kulttuuri-, koulutus- ja audiovisuaalialojen sovellusten kehittämistä, käyttöönottoa ja käyttöä; korostaa, että on tärkeää tehdä julkisia investointeja näihin palveluihin ja että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat täydentävää lisäarvoa, jotta voidaan saavuttaa tämä tavoite ja saadaan tekoälyn koko potentiaali käyttöön näillä aloilla ja etenkin koulutuksessa, kun otetaan huomioon viime vuosina tehtyjen yksityisten investointien huomattava määrä; kehottaa komissiota hankkimaan lisärahoitusta tekoälysovelluksia koskevan tutkimuksen ja innovoinnin edistämiseksi näillä aloilla;

25.

korostaa, että algoritmijärjestelmät voivat mahdollistaa digitaalisen kuilun kaventamisen nopeammin, mutta epätasainen käyttöönotto saattaa synnyttää uusia jakolinjoja tai nopeuttaa nykyisten syvenemistä; on huolissaan siitä, että osaamista ja infrastruktuuria ei kehitetä johdonmukaisesti kaikkialla unionissa, mikä rajoittaa tekoälyyn perustuvien tuotteiden ja palvelujen saatavuutta erityisesti harvaan asutuilla ja sosioekonomisesti haavoittuvilla alueilla; kehottaa komissiota varmistamaan yhtenäisyyden tekoälystä ja siihen liittyvästä teknologiasta saatavien hyötyjen jakamisessa;

26.

kehottaa komissiota määrittämään unionin julkisen sektorin elimille tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian hankintaa ja käyttöönottoa koskevat vaatimukset, joilla varmistetaan unionin oikeuden ja perusoikeuksien noudattaminen; korostaa julkisten kuulemisten ja vaikutustenarviointien kaltaisten välineiden käytön tuomaa lisäarvoa, kun niitä käytetään ennen tekoälyjärjestelmien hankintaa tai käyttöönottoa, kuten erityisraportoija suosittelee YK:n yleiskokoukselle antamassaan raportissa tekoälystä ja sen vaikutuksista mielipiteen- ja sananvapauteen (10); kehottaa viranomaisia käyttämään julkista rahoitusta ja julkisia hankintoja tekoälyn kehittämiseen ja käyttöönottoon kannustamiseksi; korostaa, että markkinoita on vahvistettava tarjoamalla pk-yrityksille mahdollisuus osallistua tekoälysovellusten hankintoihin, jotta varmistetaan kaikenkokoisten teknologiayritysten osallistuminen ja taataan siten alan kestokyky ja kilpailu;

27.

kehottaa toteuttamaan säännöllisesti riippumattomia tarkastuksia sen tutkimiseksi, ovatko käyttävät tekoälysovellukset ja niihin liittyvät valvontajärjestelmät määriteltyjen kriteerien mukaisia, ja edellyttää, että näitä tarkastuksia valvovat riippumattomat ja riittävillä valtuuksilla varustetut valvontaviranomaiset; kehottaa ottamaan käyttöön erityisiä stressitestejä, joilla edistetään ja valvotaan vaatimusten noudattamista;

28.

panee merkille tekoälyn kyberturvallisuuteen liittyvät hyödyt ja riskit sekä sen potentiaalin kyberrikollisuuden torjunnassa ja painottaa, että kaikkien tekoälyratkaisujen olisi pystyttävä kestämään kyberhyökkäyksiä, samalla kun niissä kunnioitetaan unionin perusoikeuksia ja erityisesti henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa; korostaa, että on tärkeää valvoa tekoälyn turvallista käyttöä ja että julkisen ja yksityisen sektorin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä käyttäjiin liittyvien haavoittuvuuksien ja niistä seuraavien riskien torjumiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan, tarvitaanko kyberturvallisuuden alalla parempaa ennaltaehkäisyä ja riskinhallintatoimenpiteitä;

29.

korostaa, että covid-19-pandemian aiheuttamaa kriisiä voidaan pitää koulutus- ja kulttuurialalla digitaalisen ja tekoälyyn liittyvän teknologian kehittämisen, käyttöönoton ja käytön koeaikana, kuten eri jäsenvaltioissa käytetyt lukuisat verkko-opetuksen alustat ja kulttuurin edistämiseen tarkoitetut verkkotyökalut osoittavat; kehottaa siksi komissiota perehtymään näihin esimerkkeihin, kun se pohtii unionin yhteistä lähestymistapaa tällaisten teknologisten ratkaisujen käytön lisäämiseen;

Koulutus

30.

muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa digitaalisia taitoja ja saavuttaa hyvä media-, digitaalinen ja informaatiolukutaito unionin tasolla ennakkoedellytyksenä tekoälyn käytölle koulutuksessa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa unionin laajuinen digitaalinen ja tekoälylukutaito erityisesti kehittämällä opettajien koulutusmahdollisuuksia; katsoo ehdottomasti, että tekoälyteknologian käytöllä kouluissa olisi osaltaan helpotettava sosiaalisen ja alueellisen digitaalisen kuilun kaventamista; on tyytyväinen komission päivitettyyn digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan, jossa tarkastellaan tekoälyn käyttöä opetuksessa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä asettamaan digitaaliset valmiudet, medialukutaidon, koulutuksen sekä tekoälyyn liittyvät taidot toimintasuunnitelman painopisteiksi ja lisäämään samalla tietoisuutta tekoälyn mahdollisesta väärinkäytöstä ja mahdollisista toimintahäiriöistä; kehottaa komissiota tältä osin kiinnittämään erityistä huomiota epävarmassa tilanteessa oleviin lapsiin ja nuoriin, sillä he tarvitsevat erityistä tukea digitaalisen koulutuksen alalla; kehottaa komissiota ottamaan koulutuksen alalla käynnistetyt tekoälyä ja robotiikkaa koskevat aloitteet asianmukaisesti huomioon tulevissa tekoälyä koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan; kehottaa jäsenvaltioita investoimaan unionin varoja hyödyntäen koulujen digitaalisiin laitteisiin;

31.

korostaa, että tekoälyn käyttö koulutusjärjestelmissä tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia, tilaisuuksia ja välineitä tehdä tekoälystä innovatiivisempi, osallistavampi, tehokkaampi ja yhä vaikuttavampi siten, että otetaan käyttöön uusia korkealaatuisia mutta samalla nopeita, yksilöllisiä ja opiskelijakeskeisiä oppimismenetelmiä; korostaa kuitenkin, että koska tällaiset välineet vaikuttavat koulutukseen ja sosiaaliseen osallisuuteen, niiden saatavuus on varmistettava kaikille yhteiskuntaryhmille siten, että turvataan yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja oppimiseen ja huolehditaan siitä, että ketään, etenkään vammaisia henkilöitä, ei jätetä jälkeen;

32.

korostaa, että kansalaisilla on oltava vähintään perustiedot tekoälystä, jotta he voivat käsitellä tätä teknologiaa kriittisesti ja tehokkaasti; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tekoälyä koskevia tiedotuskampanjoita digitaalista lukutaitoa koskeviin toimiinsa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään digitaalista lukutaitoa koskevia suunnitelmia ja keskustelufoorumeita, jotta kansalaiset, vanhemmat ja opiskelijat saadaan mukaan viranomaisten ja sidosryhmien kanssa käytävään demokraattiseen vuoropuheluun tekoälyteknologian kehittämisestä, käyttöönotosta ja käytöstä koulutusjärjestelmissä; korostaa, että on tärkeää tarjota opettajille, kouluttajille ja muille tahoille sopivat välineet ja ymmärrys siitä, mistä tekoälyssä ja siihen liittyvässä teknologiassa on kyse, miten niitä käytetään ja miten niitä voidaan hyödyntää asianmukaisella tavalla ja lainsäädännön mukaisesti, jotta vältytään teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksilta; korostaa erityisesti opetus- ja koulutusalalla työskentelevien henkilöiden digitaalisen lukutaidon sekä vanhuksille tarjottavan paremman digitaalisen koulutuksen merkitystä, kun otetaan huomioon, että nuoremmilla sukupolvilla on jo perustason käsitys näistä teknologioista, sillä he ovat kasvaneet niiden parissa;

33.

korostaa, että tekoälyn käytön todellisena tavoitteena koulutusjärjestelmissä olisi oltava se, että koulutuksesta tehdään mahdollisimman yksilöllistä ja että opiskelijoille tarjotaan heidän vahvuuksiensa ja heikkouksiensa mukaisesti räätälöityjä akateemisia polkuja ja heidän luonteenpiirteensä huomioon ottavaa opetusmateriaalia, samalla kun säilytetään koulutuksen laatu ja eurooppalaisten koulutusjärjestelmien periaate, jonka mukaan koulutus kuuluu kaikille;

34.

muistuttaa opettajien keskeisestä ja monitahoisesta merkityksestä koulutuksessa ja heidän roolistaan koulutuksen tekemisessä osallistavaksi erityisesti varhaislapsuudessa, jolloin hankitaan taidot, jotka antavat opiskelijoille mahdollisuuden edetä koko loppuelämänsä ajan, esimerkiksi ihmissuhdetaidot, opiskelutaidot, empatia ja yhteistyöhön tarvittavat taidot; korostaa siksi, että tekoälyteknologiaa ei voida käyttää henkilökohtaista opetusta haittaavalla tai sen korvaavalla tavalla, sillä opettajia ei saa korvata tekoälyllä tai siihen liittyvällä teknologialla;

35.

korostaa, että oppimisen hyödyt, joita tekoälyn käytöstä koulutuksessa koituu, eivät ole riippuvaisia ainoastaan itse tekoälystä vaan siitä, miten opettajat käyttävät tekoälyä digitaalisessa oppimisympäristössä vastatakseen sekä koululaisten ja opiskelijoiden että opettajien tarpeisiin; huomauttaa siksi, että tekoälyn suunnittelijoiden on mahdollisuuksien mukaan osallistettava opetusyhteisöt tekoälyteknologian kehittämiseen, käyttöönottoon ja käyttöön luomalla yhdistävän ympäristön, jossa muodostetaan yhteyksiä ja yhteistyömahdollisuuksia tekoälyn suunnittelijoiden, kehittäjien, yritysten, koulujen, opettajien ja muiden julkisten ja yksityisten sidosryhmien välille, jotta voidaan luoda todellisiin oppimisympäristöihin soveltuvaa, kunkin oppijan ikää ja kehitysvalmiuksia heijastavaa ja tiukimmat eettiset normit täyttävää tekoälyteknologiaa; korostaa, että oppilaitosten olisi otettava käyttöön vain sellaisia teknologioita, jotka ovat luotettavia, eettisiä ja ihmiskeskeisiä ja jotka ovat viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan tarkastettavissa elinkaarensa kaikissa vaiheissa; korostaa maksuttomien ja avoimeen lähdekoodiin perustuvien ratkaisujen etuja tältä osin; kehottaa tarjoamaan kouluille ja muille oppilaitoksille taloudellista ja logistista tukea sekä tulevaisuuden oppimisratkaisujen käyttöön ottamiseen tarvittavaa asiantuntemusta;

36.

korostaa lisäksi jatkuvaa tarvetta kouluttaa opettajia, jotta he voivat mukautua tekoälyä käyttävän koulutuksen realiteetteihin ja hankkia tarvittavat tiedot ja taidot tekoälyteknologian käyttämiseksi pedagogisesti ja mielekkäästi ja jotta he voivat hyödyntää täysimääräisesti tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet ja ymmärtää siihen liittyvät rajoitukset; kehottaa sisällyttämään tulevaisuudessa digitaalisen opetuksen jokaisen opettajan koulutukseen ja kehottaa antamaan opettajille ja koulutusalalla työskenteleville henkilöille mahdollisuuden jatkaa kouluttautumistaan digitaalisen opetuksen alalla koko elämänsä ajan; kehottaakin kehittämään tekoälyä koskevia koulutusohjelmia opettajille kaikilla aloilla kaikkialla Euroopassa; korostaa lisäksi, että on tärkeää uudistaa uusien opettajasukupolvien opetusohjelmia, jotta he voivat sopeutua tekoälyyn perustuvan koulutuksen realiteetteihin, ja että on tärkeää laatia tekoälyä koskevia käsikirjoja ja ohjeita opettajille ja pitää ne ajan tasalla;

37.

on huolissaan siitä, että jäsenvaltioissa ei ole tekoälyyn liittyviä korkea-asteen koulutusohjelmia eikä riittävästi tekoälyn edistämiseen tarkoitettua julkista rahoitusta; katsoo, että tämä vaarantaa Euroopan tulevat digitalisaatioon liittyvät tavoitteet;

38.

on huolissaan siitä, että vain harvat tekoälytutkijat ovat valinneet akateemisen uran, mikä johtuu siitä, että teknologiayritykset voivat tarjota parempaa palkkaa, ja niissä tutkimustyöhön liittyy myös vähemmän hallinnollista rasitusta; katsoo, että yliopistoissa tehtävään tekoälytutkimukseen suunnattujen julkisten varojen lisääminen olisi osaratkaisu tähän ongelmaan;

39.

korostaa, että on tärkeää tarjota ihmisille yleiset digitaaliset taidot lapsuudesta lähtien, jotta osaamisvajetta voidaan kuroa umpeen ja jotta tietyt väestöryhmät voidaan integroida paremmin digitaalisiin työmarkkinoihin ja digitaaliseen yhteiskuntaan; huomauttaa, että on yhä tärkeämpää kouluttaa tekoälyalan korkean osaamistason ammattilaisia heidän taustastaan riippumatta, varmistaa asiaan liittyvien pätevyyksien vastavuoroinen tunnustaminen kaikkialla unionissa ja parantaa nykyisen ja tulevan työvoiman osaamista, jotta se pystyy selviytymään työmarkkinoiden tulevaisuuden realiteeteista; kannustaa siksi jäsenvaltioita arvioimaan koulutustarjontaansa ja lisäämään sitä sisällyttämällä siihen tarpeen mukaan tekoälyyn liittyviä taitoja ja ottamaan käyttöön erityisiä tekoälyn kehittäjille suunnattuja opetussuunnitelmia sekä sisällyttämään tekoälyn myös perinteisiin opetussuunnitelmiin; korostaa tarvetta varmistaa, että tekoälyosaamista koskeva ammattipätevyys tunnustetaan vastavuoroisesti kaikkialla unionissa, kun useat jäsenvaltiot päivittävät koulutustarjontaansa sisällyttämällä siihen tekoälyyn liittyviä taitoja ja ottavat käyttöön erityisiä tekoälyn kehittäjille suunnattuja opinto-ohjelmia; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin sisällyttää digitaaliset taidot osaksi tiettyjen ammattien pätevyysvaatimuksia, jotka on yhdenmukaistettu unionin tasolla ammattipätevyysdirektiivin (11) mukaisesti; korostaa, että näiden opinto-ohjelmien on oltava luotettavaa tekoälyä koskeviin eettisiin suuntaviivoihin sisältyvän arviointiluettelon mukaisia, ja suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen muuttaa tämä luettelo ohjeelliseksi tekoälyn kehittäjien opinto-ohjelmaksi; muistuttaa ammatillisen koulutuksen erityistarpeista tekoälyn osalta ja kehottaa soveltamaan Euroopan tason yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa, jolla pyritään lisäämään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa; pitää tärkeänä, että alalle koulutetaan erittäin päteviä ammattilaisia, että heidän opinto-ohjelmiinsa sisällytetään eettiset näkökohdat ja että alalla aliedustettuja ryhmiä tuetaan ja alan ammattilaisille luodaan kannustimia, jotta he pyrkisivät työllistymään unionin alueella; muistuttaa, että naiset ovat aliedustettuina tekoälyalalla ja että tämä voi aiheuttaa merkittävää epätasapainoa sukupuolten välillä tulevilla työmarkkinoilla;

40.

korostaa, että hallitusten ja oppilaitosten on arvioitava uudelleen ja muokattava opetussuunnitelmiaan ja mukautettava ne 21. vuosisadan tarpeisiin laatimalla sellaisia koulutusohjelmia, joissa keskitytään enemmän STEAM-aineisiin, jotta oppijoita ja kuluttajia voidaan valmistaa tekoälyn käytön yleistymiseen sekä edistää kognitiivisten taitojen hankkimista; korostaa, että on tärkeää monipuolistaa alaa ja kannustaa opiskelijoita ja erityisesti naisia ja tyttöjä ilmoittautumaan STEAM-aineiden kursseille, varsinkin jos ne käsittelevät robotiikkaa ja tekoälyyn liittyviä aiheita; kehottaa lisäämään taloudellisia ja tieteellisiä resursseja, jotta ammattitaitoisia ihmisiä voidaan motivoida jäämään unioniin ja samalla houkutella tällaisia ihmisiä kolmansista maista; toteaa lisäksi, että tekoälyä hyödyntäviä ja tekoälyteknologiaa kehittäviä startup-yrityksiä on huomattava määrä; korostaa, että pk-yritykset tarvitsevat lisätukea ja tekoälyyn liittyvää koulutusta voidakseen noudattaa digitaalialaa ja tekoälyä koskevaa sääntelyä;

41.

toteaa, että automatisointi ja tekoälyn kehittyminen voivat muuttaa merkittävästi ja peruuttamattomasti työllisyyttä; korostaa, että etusijalle olisi asetettava osaamisen räätälöiminen tulevien työmarkkinoiden tarpeiden ja erityisesti koulutuksen ja kulttuurialan ja luovien toimialojen tarpeiden mukaan; painottaa tässä yhteydessä tarvetta parantaa tulevan työvoiman osaamista; painottaa lisäksi tekoälyn käyttöönoton merkitystä Euroopan kulttuurialan ja luovien toimialojen ja etenkin audiovisuaalialan työmarkkinoiden uudelleen- ja täydennyskoulutuksen kannalta, sillä covid-19-kriisi on vaikuttanut niihin vakavasti;

42.

kehottaa komissiota arvioimaan tekoälyn käyttöönottoon koulutusalalla liittyvää riskiä, jotta voidaan selvittää, olisiko alan koulutusalan tekoälysovellukset sisällytettävä suuria riskejä koskevaan sääntelykehykseen ja olisiko niihin sovellettava tiukempia turvallisuutta, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta ja vastuuvelvollisuuta koskevia vaatimuksia, sillä on tärkeää varmistaa, että koulutus edistää jatkossakin yleistä etua, ja koska oppilaita, opiskelijoita ja muita oppijoita koskevat tiedot ovat erittäin arkaluonteisia; painottaa, että tekoälyn kouluttamiseen käytettävät datajoukot olisi arvioitava uudelleen, jotta vältetään tiettyjen stereotypioiden ja muiden ennakkoluulojen vahvistuminen;

43.

kehottaa komissiota ehdottamaan tekoälyä koskevaa tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavaa oikeudellista kehystä, jossa vahvistetaan oikeudellisesti sitovat eettiset toimenpiteet ja normit, joilla varmistetaan perusoikeudet ja -vapaudet ja luotettavien, eettisten ja teknisesti varmojen tekoälysovellusten kehittäminen, mukaan lukien integroidut digitaaliset välineet, palvelut ja tuotteet, kuten robotiikka ja koneoppiminen, erityisesti koulutusalaa varten; edellyttää, että koulutusalan tekoälysovellusten käyttämä ja tuottama data on helposti saatavilla, yhteentoimivaa ja korkealaatuista ja että se jaetaan asianomaisten viranomaisten kanssa helppokäyttöisellä tavalla sekä noudattaen tekijänoikeuksia ja liikesalaisuuksien salassapitoa koskevaa lainsäädäntöä; muistuttaa, että lapset ovat haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, joka ansaitsee erityistä huomiota ja suojelua; korostaa, että vaikka tekoäly voi hyödyttää koulutusta, on otettava huomioon sen teknologiset, sääntelyyn liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat sekä taattava asianmukaiset suojatoimet ja ihmiskeskeinen lähestymistapa, jolla viime kädessä varmistetaan, että ihmiset pystyvät aina viime kädessä valvomaan ja korjaamaan järjestelmän päätöksiä; huomauttaa tässä yhteydessä, että opettajien on seurattava ja valvottava tekoälyteknologian käyttöönottoa ja käyttöä kouluissa ja yliopistoissa ollessaan vuorovaikutuksessa koululaisten ja opiskelijoiden kanssa; palauttaa mieliin, että tekoälyjärjestelmät eivät saa tehdä lopullisia päätöksiä, jotka voisivat vaikuttaa koulutusmahdollisuuksiin, kuten opiskelijoiden loppuarviointia, ilman ihmisen täyttä valvontaa; muistuttaa, että luonnollisia henkilöitä koskevien automatisoitujen päätösten, jotka perustuvat profilointiin ja joilla on oikeudellisia tai vastaavia vaikutuksia, on oltava tiukasti rajattuja, ja ne edellyttävät aina oikeutta vaatia ihmisen osallistumista tietojen käsittelemiseen sekä oikeutta saada selitys yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti; korostaa, että tätä periaatetta olisi noudatettava tiukasti erityisesti koulutusjärjestelmässä, jossa tehdään päätöksiä tulevista mahdollisuuksista;

44.

ilmaisee vakavan huolensa siitä, että koulut ja muut koulutuksen tarjoajat ovat yhä riippuvaisempia vain muutamien yksityisten, määräävässä markkina-asemassa olevien teknologiayritysten tarjoamista koulutusteknologiapalveluista, tekoälysovellukset mukaan luettuina; katsoo, että tätä tilannetta olisi arvioitava unionin kilpailusääntöjen pohjalta; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että tekoälyn käyttöönottoa koulutus-, kulttuuri- ja audiovisuaalialojen pk-yrityksissä tuetaan tarjoamalla asianmukaisia kannustimia, joilla luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset; kehottaa siksi investoimaan eurooppalaisiin tietotekniikkayrityksiin, jotta tarvittavaa teknologiaa voidaan kehittää unionissa, kun otetaan huomioon, että tällä hetkellä tekoälyratkaisuja tarjoavat merkittävät yritykset ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle; muistuttaa painokkaasti, että yleinen tietosuoja-asetus suojaa tiukasti alaikäisten tietoja ja että kyseisiä tietoja voidaan käsitellä ainoastaan, jos ne on täysin anonymisoitu tai jos lapsen vanhempainvastuunkantaja on antanut siihen suostumuksen tai valtuutuksen tietojen minimointia ja käyttötarkoituksen rajoittamista koskevia periaatteita tinkimättömästi noudattaen; kehottaa tehostamaan lapsia koskevien tietojen suojelua ja tietoja varten toteutettuja suojatoimia koulutusalalla ja kehottaa komissiota ryhtymään tältä osin tehokkaampiin toimiin; pyytää, että lapsille ja heidän vanhemmilleen annetaan selkeää tietoa esimerkiksi tiedotus- ja valistuskampanjoiden avulla siitä, miten lasten tietoja voidaan käyttää ja käsitellä;

45.

korostaa erityisiä riskejä, joita liittyy parhaillaan nopeasti kehittyvien tekoälypohjaisten automaattisten tunnistussovellusten käyttöön; muistuttaa, että lapset ovat erityisen herkkä ryhmä; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot kieltävät automaattisen biometrisen tunnistamisen, kuten kasvojentunnistuksen koulutuksen ja kulttuurin tarpeisiin koulutus- ja kulttuuritiloissa, ellei sen käyttö ole lain mukaan sallittua;

46.

korostaa, että kilpailun edistämiseksi on lisättävä asiakkaiden valinnanvaraa ja laajennettava tekoälyteknologian tarjoamien koulutuspalvelujen valikoimaa; kehottaakin viranomaisia käyttämään julkista rahoitusta ja julkisia hankintoja tekoälyteknologian kehittämiseen ja käyttöönottoon kannustamiseksi; katsoo, että julkisten koulutuksen järjestäjien käyttämän tai julkisin varoin hankitun teknologian olisi perustuttava avoimen lähdekoodin teknologiaan;

47.

toteaa, että koulutusalalla olisi pitänyt jo kauan sitten panostaa innovointiin, kuten covid-19-pandemia ja sen seurauksena tapahtunut siirtyminen verkko- ja etäopiskeluun ovat osoittaneet; korostaa, että tekoälyyn perustuvat koulutusvälineet, esimerkiksi oppimisvaikeuksien arviointiin ja tunnistamiseen tarkoitetut välineet, voivat parantaa verkko-oppimisen laatua ja tehokkuutta;

48.

korostaa, että seuraavan sukupolven digitaalisella infrastruktuurilla ja internetin kattavuudella on strategista merkitystä tekoälyä hyödyntävän koulutuksen tarjoamisessa unionin kansalaisille; kehottaa komissiota covid-19-kriisin vuoksi laatimaan eurooppalaisia 5G-verkkoja koskevan strategian, jolla varmistetaan Euroopan strateginen selviytymiskyky ja joka ei ole riippuvainen sellaisten valtioiden teknologiasta, jotka eivät jaa arvojamme;

49.

kehottaa luomaan yleiseurooppalaisen korkeakoulu- ja tutkimusverkoston, jossa keskitytään koulutuksessa käytettävään tekoälyyn ja joka kokoaisi yhteen laitoksia ja asiantuntijoita kaikilta aloilta tarkastelemaan tekoälyn vaikutusta oppimiseen ja etsimään ratkaisuja, joilla voidaan lisätä tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia;

Kulttuuriperintö

50.

toteaa jälleen, että on tärkeää, että kulttuuripalvelut ovat kaikkien kansalaisten saatavilla kaikkialla unionissa; korostaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden, oppilaitosten ja kulttuurilaitosten sekä muiden vastaavien sidosryhmien välisen parhaiden käytäntöjen vaihdon merkitystä; pitää lisäksi erittäin tärkeänä sitä, että kaikki sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla saatavilla olevien resurssien tarjoamat mahdollisuudet hyödynnetään kulttuuripalvelujen saatavuuden parantamiseksi; korostaa, että kulttuuripalvelujen saatavuus voidaan toteuttaa monin eri tavoin ja että kaikkia näitä mahdollisuuksia olisi tarkasteltava sopivimman vaihtoehdon löytämiseksi; korostaa, että on tärkeää noudattaa johdonmukaisesti Marrakeshin sopimusta;

51.

korostaa, että tekoälyteknologia voi olla merkittävässä asemassa aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisessä, palauttamisessa, dokumentoimisessa, arvioimisessa, edistämisessä ja hallinnoinnissa erityisesti seuraamalla ja analysoimalla kulttuuriperintökohteissa tapahtuvia muutoksia, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofien ja aseellisten konfliktien kaltaisista uhkista;

52.

korostaa, että tekoälyteknologia voi lisätä Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden näkyvyyttä; huomauttaa, että tämä teknologia tarjoaa kulttuurilaitoksille, kuten museoille, uusia mahdollisuuksia tuottaa innovatiivisia välineitä artefaktien luetteloimiseen ja kulttuuriperintökohteiden dokumentointiin ja niihin tutustumisen helpottamiseen erityisesti 3D-mallintamisen ja laajennetun virtuaalitodellisuuden avulla; korostaa, että tekoäly antaa museoille ja taidegallerioille myös mahdollisuuden ottaa käyttöön vierailijoille tarkoitettuja interaktiivisia ja yksilöllisiä palveluja, joilla heille tarjotaan luettelo ehdotuksista, jotka perustuvat heidän henkilökohtaisesti ja verkossa ilmaisemiinsa kiinnostuksen kohteisiin;

53.

korostaa, että tekoälyn käyttö johtaa sellaisten uusien innovatiivisten lähestymistapojen, välineiden ja menetelmien kehittämiseen, joiden avulla kulttuurialan työntekijät ja tutkijat voivat luoda yhdenmukaisia ja asianmukaisia luokittelujärjestelmiä sekä multimediaa koskevia metatietoja sisältäviä tietokantoja ja luoda niiden avulla yhteyksiä erilaisten kulttuuriperintökohteiden välille ja siten lisätä tietämystä kulttuuriperinnöstä ja helpottaa sen ymmärtämistä;

54.

korostaa, että olisi määritettävä tekoälyteknologian hyvät käytännöt, jotka koskevat kulttuuriperinnön suojelua ja saavutettavuutta erityisesti vammaisten henkilöiden kannalta, ja ne olisi jaettava unionin kulttuuriverkostojen välillä, samalla kun kannustetaan tutkimaan tekoälyn eri käyttötapoja, joilla voidaan edistää kulttuuriperinnön arvoa, saavutettavuutta ja säilyttämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään tekoälyn käyttöön kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla liittyviä mahdollisuuksia;

55.

korostaa, että tekoälyteknologiaa voidaan käyttää myös kulttuuriesineiden laittoman kaupan ja kulttuuriomaisuuden tuhoamisen seurantaan, samalla kun tuetaan tietojen keräämistä niin aineellisen kuin aineettoman kulttuuriperinnön palauttamista ja jälleenrakentamista varten; toteaa, että erityisesti tekoälyn kehittäminen, käyttöönotto ja käyttö tullitarkastusmenettelyissä voi auttaa torjumaan kulttuuriperinnön laitonta kauppaa ja erityisesti täydentää järjestelmiä, joiden avulla tulliviranomaiset voivat kohdentaa toimensa ja resurssinsa kohteisiin, joihin liittyy suurin riski;

56.

toteaa, että tekoäly voisi hyödyttää tutkimussektoria, esimerkiksi kun otetaan huomioon ennustavan analytiikan mahdollinen rooli data-analyysin hienosäädössä esimerkiksi kulttuuriesineiden hankinnan ja siirtämisen yhteydessä; korostaa, että unionin on lisättävä investointeja ja edistettävä kumppanuuksia teollisuuden ja tiedeyhteisön välillä, jotta huipputason tutkimusta voidaan tehostaa Euroopan tasolla;

57.

palauttaa mieliin, että tekoäly voi olla mullistava väline kulttuurimatkailun edistämisessä, ja korostaa sen tarjoamia huomattavia mahdollisuuksia ennustaa matkailuvirtoja, mikä voisi auttaa liikamatkailun ongelmien kanssa kamppailevia kaupunkeja;

Kulttuuriala ja luovat toimialat

58.

pitää valitettavana, että kulttuuri ei kuulu painopisteisiin, jotka esitettiin tekoälyä koskevissa toimintavaihtoehdoissa ja suosituksissa unionin tasolla, erityisesti 19. helmikuuta 2020 annetussa komission valkoisessa kirjassa tekoälystä; kehottaa tarkistamaan kyseisiä suosituksia, jotta kulttuuri otetaan unionin tekoälypolitiikan painopisteeksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan tekoälyteknologian kehittämisen, käyttöönoton ja käytön mahdollisia vaikutuksia kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin sekä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla Next Generation EU -elpymissuunnitelmaa näiden alojen digitoimiseksi, jotta voidaan vastata 2000-luvun uusiin kulutustapoihin;

59.

huomauttaa, että tekoäly on nyt saapunut kulttuurialalle ja luoville toimialoille, mistä esimerkkinä ovat automaattisesti tuotetut tekstit, videot ja musiikkikappaleet; korostaa, että luovilla taiteilijoilla ja kulttuurialan työntekijöillä on oltava tekoälyn ja muiden digitaaliteknologioiden käyttöön tarvittava digitaalinen osaaminen ja koulutus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään mahdollisuuksia, joita tekoälyn käyttö kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla tarjoaa, lisäämällä rahoitusta tiede- ja tutkimusmäärärahoista ja perustamaan digitaalisen luovuuden keskuksia, joissa luovat taiteilijat ja kulttuurialan työntekijät kehittävät tekoälysovelluksia, oppivat käyttämään niitä ja muita teknologioita ja testaavat niitä;

60.

toteaa, että tekoälyteknologia voi lisätä kulttuurialan ja luovien toimialojen työpaikkojen määrää ja että tämän teknologian saatavuuden parantaminen tukee tätä suuntausta; korostaa siksi, että on tärkeää parantaa digitaalista lukutaitoa kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla, jotta tästä teknologiasta voidaan tehdä osallistavampi, käyttökelpoisempi, oppimiskelpoisempi ja interaktiivisempi näillä aloilla;

61.

korostaa, että tekoälyn ja kulttuurialan ja luovien toimialojen välinen vuorovaikutus on monimutkaista ja edellyttää perusteellista arviointia; on tyytyväinen marraskuussa 2020 julkaistuun komission kertomukseen ”Trends and Developments in Artificial Intelligence – Challenges to the IPRS Framework” (tekoälyn suuntaukset ja kehitys – teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmään kohdistuvat haasteet) ja tutkimukseen ”Copyright and new technologies: copyright data management and Artificial Intelligence” (tekijänoikeudet ja uusi teknologia: tekijänoikeustietojen hallinta ja tekoäly); korostaa, että on tärkeää selventää ehtoja, jotka koskevat tekijänoikeudella suojatun sisällön (kuvat, musiikki, elokuvat, tietokannat jne.) käyttöä syöttötietoina sekä kulttuuri- ja audiovisuaalialan tuotosten tuottamisessa, oli kyse sitten ihmisen tekoälyn avustuksella tekemistä tai tekoälyteknologian autonomisesti tuottamista tuotoksista; kehottaa komissiota tutkimaan tekoälyn vaikutuksia Euroopan luoviin toimialoihin; panee jälleen merkille eurooppalaisen datan merkityksen ja suhtautuu myönteisesti komission tähän liittyen antamiin lausuntoihin ja siihen, että tekoäly ja siihen liittyvä teknologia on asetettu asialistan kärkipäähän;

62.

korostaa, että unionin tasolla on laadittava johdonmukainen näkemys tekoälyteknologiasta kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään enemmän kulttuuriin kansallisissa tekoälystrategioissaan sen varmistamiseksi, että kulttuuriala ja luovat toimialat innostuvat innovoinnista ja säilyttävät kilpailukykynsä ja että kulttuurinen monimuotoisuus turvataan ja sitä edistetään unionin tasolla uudessa digitaalisessa ympäristössä;

63.

korostaa, että on tärkeää luoda tekoälyteknologialle unionin laajuinen heterogeeninen toimintaympäristö, jotta voidaan edistää kulttuurista monimuotoisuutta ja tukea vähemmistöjä ja kielellistä monimuotoisuutta ja vahvistaa samalla kulttuurialaa ja luovia toimialoja verkkoalustojen avulla siten, että unionin kansalaiset voivat osallistua niihin;

64.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan demokraattista keskustelua tekoälyteknologiasta ja tarjoamaan kansalaisyhteiskunnalle, tutkijoille, tiedemaailmalle ja sidosryhmille tarkoitetun säännöllisesti kokoontuvan keskustelufoorumin, jotta voidaan lisätä tietoisuutta tekoälyn käytön hyödyistä ja haasteista kulttuurialalla ja luovilla toimialoilla; korostaa tässä yhteydessä, että taide ja kulttuuri voivat auttaa ihmisiä perehtymään tekoälyyn ja edistää sitä koskevaa julkista keskustelua, sillä ne voivat tarjota selkeitä ja konkreettisia esimerkkejä koneoppimisesta esimerkiksi musiikin alalla;

65.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tekoälyn tuottaman sisällön ja siitä johtuvien tekijänoikeusloukkausten muodostamaan ongelmaan; pyytää komissiota tässä yhteydessä arvioimaan tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian vaikutusta audiovisuaalialaan sekä kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin, jotta voidaan edistää kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta siten, että samalla otetaan huomioon tekijöiden ja esiintyjien oikeudet;

66.

korostaa, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) ja erityisesti sen tulevan kulttuurialan ja luovien toimialojen osaamis- ja innovaatioyhteisön (KIC) olisi otettava johtoasema kehitettäessä tekoälyä koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla koskevaa eurooppalaista strategiaa ja että se voi auttaa nopeuttamaan tekoälysovellusten kehittämistä ja hyödyntämistä näillä aloilla;

67.

toteaa, että tekoäly on jo päässyt luovuuden arvoketjuun luomisen, tuotannon, levityksen ja kulutuksen osalta ja että sillä on siksi valtava vaikutus kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin, myös musiikkiin, elokuvateollisuuteen, kuvataiteeseen ja kirjallisuuteen, tuotantoa helpottavien uusien työkalujen, ohjelmistojen ja tekoälyä hyödyntävän tuotannon avulla ja että samalla se innoittaa laajaa yleisöä ja antaa sille mahdollisuuksia luoda sisältöä;

68.

kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksia tekoälyn käyttöön perustuvasta verkon suoratoistopalvelujen valvonnasta, jonka tarkoituksena on rajoittaa monimuotoisuutta ja/tai maksimoida voitto, ja tarkastelemaan toimintapoliittisia vaihtoehtoja, joilla kyseisen valvonnan haitallisiin vaikutuksiin voidaan puuttua sisällyttämällä tai priorisoimalla tiettyä sisältöä kuluttajatarjonnassa, sekä sitä, miten valvonta vaikuttaa kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja luovan työn tekijöiden tuloihin;

69.

katsoo, että tekoälystä on tulossa yhä hyödyllisempi tekijä kulttuurialan ja luovien toimialojen luovassa toiminnassa ja tuotantovaiheissa;

70.

korostaa tekijän persoonallisuuden merkitystä teosten omaperäisyyden muodostavien vapaiden luovien ratkaisujen ilmentämisen kannalta (12); korostaa, että tekijänoikeuksia koskevat rajoitukset ja poikkeukset ovat tärkeitä, kun sisältöä käytetään syöttötietoina erityisesti koulutuksessa, tiedeyhteisössä ja tutkimuksessa sekä kulttuurituotosten ja luovan työn, kuten audiovisuaalialan tuotosten ja käyttäjien tuottaman sisällön, tuottamisessa;

71.

katsoo, että olisi tarkasteltava mahdollisuutta suojata tekoälyn tuottamia teknisiä ja taiteellista teoksia tällaisen luovan työn kannustamiseksi;

72.

korostaa, että parempi tekijänoikeustietojen hallinta on mahdollista toteuttaa datataloudessa, jotta tekijöille ja esiintyjille voidaan taata paremmat korvaukset, erityisesti mahdollistamalla sisällön tekijän ja oikeuksien omistajan nopea tunnistaminen, mikä vähentää orpoteosten määrää; korostaa lisäksi, että tekoälyyn perustuvia teknologisia ratkaisuja olisi käytettävä parantamaan tekijänoikeustietoihin liittyvää infrastruktuuria ja teosten metatietojen linkittämistä toisiinsa sekä helpottamaan tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla annetun direktiivin (EU) 2019/790 (13) 19 artiklassa säädetyn avoimuusvelvoitteen noudattamista eli ajantasaisten, merkityksellisten ja kattavien tietojen tarjoamista tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden teosten ja esitysten hyödyntämisestä, varsinkin silloin, jos oikeudenhaltijoita on useita ja lisensointijärjestelmät ovat monimutkaisia;

73.

pyytää, että komission ilmoittamassa teollis- ja tekijänoikeuksia koskevassa toimintasuunnitelmassa käsitellään tekoälyä ja sen vaikutusta luoviin aloihin ja otetaan tässä yhteydessä huomioon tarve löytää tasapaino teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun sekä luovuuden kannustamisen välillä koulutuksen, kulttuurin ja tutkimuksen aloilla; katsoo, että unioni voi saavuttaa johtoaseman tekoälyteknologian kehittämisen alalla, mikäli unionissa otetaan käyttöön toimintaa koskeva sääntelykehys ja toteutetaan aktiivisia julkisen politiikan toimia erityisesti koulutusohjelmien ja tutkimukseen tarjottavan rahoitustuen osalta; pyytää komissiota arvioimaan teollis- ja tekijänoikeuksien vaikutusta tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian tutkimukseen ja kehittämiseen sekä kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin, audiovisuaaliala mukaan luettuna, erityisesti tekijyyden, tekijöille maksettavien oikeudenmukaisten korvausten ja muiden tähän liittyvien kysymysten kannalta;

74.

kehottaa komissiota pohtimaan tekoälyteknologian avulla tuotettuihin tuotoksiin sekä tekoälyn ja siihen liittyvän teknologian avulla tuotettuun kulttuurisisältöön liittyviä oikeudellisia näkökohtia; pitää tärkeänä tukea kulttuurisisällön tuottamista; toteaa kuitenkin jälleen, että on tärkeää suojella unionin ainutlaatuista teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa kehystä ja että mahdolliset muutokset olisi tehtävä asianmukaista huolellisuutta noudattaen, jotta vältetään horjuttamasta herkkää tasapainoa; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen arvioinnin tekoälyn tuottaman sisällön mahdollisesta oikeushenkilöllisyydestä sekä teollis- ja tekijänoikeuksien soveltamisesta tekoälyn tuottamaan sisältöön ja tekoälytyökalujen avulla tuotettuun sisältöön;

75.

kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan mahdollisuutta kehittää erittäin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja asianomaisten sidosryhmien kanssa muun muassa kustantajille, kirjailijoille ja muiden teosten tekijöille tarkoitettuja varmennusmekanismeja tai -järjestelmiä, jotka auttaisivat heitä tarkistamaan, mitä sisältöjä he voivat käyttää, ja toteamaan helpommin, mitä sisältöjä teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva lainsäädäntö suojaa;

76.

kehottaa komissiota vahvistamaan säännöt, joilla taataan todellinen tiedon yhteentoimivuus, jotta yhdeltä alustalta ostettu sisältö on käytettävissä millä tahansa digitaalisella välineellä tuotemerkistä riippumatta;

Audiovisuaaliala

77.

panee merkille, että tekoälyä käytetään usein automaattisissa päätöksentekoalgoritmeissa välittämään ja järjestämään käyttäjille esitettävää kulttuurista ja luovaa sisältöä; korostaa, että nämä algoritmit ovat käyttäjien kannalta ”musta laatikko”; korostaa, että mediapalvelujen tarjoajien, videonjakoalustojen ja musiikin suoratoistopalvelujen käyttämät algoritmit olisi suunniteltava siten, että ne eivät suosi tiettyjä teoksia rajoittamalla henkilökohtaisesti kohdennettuja ehdotuksia vain suosituimpiin teoksiin kohdennettua mainontaa, kaupallisia tarkoituksia tai voiton maksimointia varten; vaatii, että suositusalgoritmien ja kohdennetun markkinoinnin on oltava mahdollisuuksien mukaan selitettäviä ja avoimia, jotta kuluttajat voivat saada täsmällisen ja kattavan käsityksen näistä prosesseista ja sisällöistä ja jotta varmistetaan, että kohdennetut palvelut eivät ole syrjiviä ja että niissä noudatetaan yritysten ja verkkoalustojen yhteyksistä äskettäin annettua asetusta (14) sekä Kuluttajat vahvempaan asemaan -koontidirektiiviä (15); kehottaa komissiota tarkastelemaan tapoja, joilla sisältöjä moderoivat algoritmit optimoidaan edistämään käyttäjien sitoutumista, ja ehdottamaan suosituksia, joilla lisätään käyttäjien mahdollisuuksia hallita itse sitä, mitä sisältöjä he näkevät, takaamalla ja panemalla asianmukaisesti täytäntöön käyttäjien oikeuden kieltäytyä suositelluista ja yksilöllisistä palveluista; korostaa lisäksi, että kuluttajille on ilmoitettava, kun he ovat vuorovaikutuksessa automatisoidun päätöksentekoprosessin kanssa, ja että heidän valintojaan ja toimintaansa ei saa rajoittaa; korostaa, että tekoälymekanismien käyttöä kuluttajien kaupalliseen valvontaan on torjuttava, vaikka se koskisi ”maksuttomia palveluja”, varmistamalla, että siinä noudatetaan tiukasti perusoikeuksia ja yleistä tietosuoja-asetusta; painottaa, että kaikissa sääntelyyn liittyvissä muutoksissa on otettava huomioon vaikutukset haavoittuviin kuluttajiin;

78.

korostaa, että verkon ulkopuolella laittomien asioiden on oltava laittomia myös verkossa; toteaa, että tekoälytyökalujen avulla on mahdollista torjua ja niitä käytetään jo nyt torjumaan laittomia verkkosisältöjä, mutta muistuttaa painokkaasti tulevaa digitaalisia palveluja koskevaa säädöstä odotellessa, että tällaisten työkalujen yhteydessä on aina kunnioitettava perusoikeuksia ja varsinkin sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, eikä niiden käyttö saisi johtaa internetin yleiseen valvontavelvollisuuteen eikä journalistisiin, taiteellisiin, opetus- tai tutkimustarkoituksiin julkaistun laillisen aineiston poistamiseen; korostaa, että algoritmeja olisi käytettävä ainoastaan havaitsemismekanismina sisällön moderoinnissa, johon ihminen osallistuu, koska tekoäly ei pysty luotettavasti erottamaan laillista, laitonta ja haitallista sisältöä; toteaa, että käyttöehtoihin olisi aina sisällyttävä yhteisön suuntaviivat ja muutoksenhakumenettely;

79.

muistuttaa myös, että sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin (16) 15 artiklan perusteella yleistä valvontavelvollisuutta ei saa asettaa ja että audiovisuaalisten mediapalvelujen kohdennetussa sisällönvalvonnassa olisi noudatettava unionin lainsäädännössä vahvistettuja poikkeuksia; muistuttaa, että tekoälysovellusten on noudatettava sisäisiä ja ulkoisia turvallisuusprotokollia, joiden olisi oltava teknisesti tarkkoja ja varmoja; katsoo, että tämän olisi koskettava toimintaa niin tavanomaisissa kuin tuntemattomissa ja ennakoimattomissa tilanteissa;

80.

korostaa lisäksi, että mediapalvelujen, kuten tilausvideopalvelujen ja videonjakoalustojen, tarjoajia koskevissa algoritmipohjaisissa sisältösuosituksissa tekoälyn käytöllä voi olla vakava vaikutus kulttuuriseen ja kielelliseen monimuotoisuuteen, erityisesti mitä tulee velvoitteeseen varmistaa eurooppalaisten teosten korostaminen audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (direktiivi (EU) 2018/1808 (17)) 13 artiklan mukaisesti; toteaa, että samat huolenaiheet koskevat yhtä lailla musiikin suoratoistopalveluja, ja kehottaa kehittämään indikaattoreita kulttuurisen monimuotoisuuden arvioimiseksi ja eurooppalaisten teosten edistämiseksi tällaisissa palveluissa;

81.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään taloudellista tukeaan tekoälyn kehittämiselle, käyttöönotolle ja käytölle eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten automaattisen tekstityksen ja jälkiäänityksen alalla, jotta edistetään unionin kulttuurien ja kielten monimuotoisuutta ja tehostetaan eurooppalaisen audiovisuaalisen sisällön jakelua ja parannetaan sen saatavuutta;

82.

kehottaa komissiota luomaan selkeän eettisen kehyksen tekoälyteknologian käytölle tiedotusvälineissä, jotta ehkäistään kaikkinainen syrjintä ja varmistetaan kulttuurisesti ja kielellisesti monimuotoisen sisällön saatavuus unionin tasolla vastuullisten, avointen ja osallistavien algoritmien pohjalta siten, että samalla kunnioitetaan yksilön valintoja ja mieltymyksiä;

83.

huomauttaa, että tekoäly voi vaikuttaa merkittävästi disinformaation nopeaan leviämiseen; korostaa tässä yhteydessä, että kehyksessä olisi puututtava tekoälyn väärinkäyttöön valeuutisten ja verkossa olevan väärän tiedon ja disinformaation levittämisessä ja että siinä olisi samalla vältettävä sensuuria; kehottaa siksi komissiota arvioimaan riskejä, jotka liittyvät siihen, että tekoäly myötävaikuttaa disinformaation levittämiseen digitaalisessa ympäristössä, sekä ratkaisuja, joiden avulla tekoälyä voidaan käyttää disinformaation torjumiseen;

84.

kehottaa komissiota toteuttamaan sääntelytoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että mediapalvelujen tarjoajat voivat tutustua tietoihin, jotka on tuotettu niiden sisällön muiden palveluntarjoajien alustoilla tarjoamisen ja levittämisen seurauksena; korostaa, että datan täysimääräisen siirtäminen alustaoperaattoreilta mediapalvelujen tarjoajille on keskeisen tärkeää, jotta viimeksi mainitut voivat ymmärtää paremmin yleisöään ja sen myötä parantaa tarjoamiaan palveluja kansalaisten toiveiden mukaisesti;

85.

korostaa, että on tärkeää lisätä rahoitusta Digitaalinen Eurooppa -ohjelmalle, Luova Eurooppa -ohjelmalle ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelmalle, jotta voidaan vahvistaa tukea Euroopan audiovisuaalialalle erityisesti toteuttamalla yhteistyöhön perustuvia tutkimushankkeita eettisen tekoälyteknologian kehittämisen, käyttöönoton ja käytön alalla ja käynnistämällä alaa koskevia kokeellisia pilottialoitteita;

86.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä sellaisten koulutusohjelmien kehittämisessä, joiden tarkoituksena on työntekijöiden uudelleenkoulutus tai täydennyskoulutus, jotta he olisivat paremmin valmistautuneita tekoälyteknologian käytöstä audiovisuaalialalla johtuvaan sosiaaliseen siirtymään;

87.

katsoo, että tekoäly tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia edistää innovointia uutismedia-alalla; katsoo, että tekoälyn laajamittainen sisällyttäminen erilaisiin toimintoihin, kuten sisällön tuottamiseen ja jakeluun, kommenttiosioiden seurantaan, data-analytiikan käyttöön ja peukaloitujen valokuvien ja videoiden tunnistamiseen, on ratkaisevan tärkeää uutistoimitusten kustannusten säästämiseksi, kun otetaan huomioon mainostulojen väheneminen ja tarve suunnata lisää resursseja paikan päällä raportoimiseen ja sen myötä parantaa sisällön laatua ja monipuolisuutta;

Disinformaatio verkossa: syväväärennökset

88.

painottaa, että on tärkeää varmistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuus verkossa ja sen ulkopuolella, jotta voidaan taata saatavilla olevien tietojen laatu, monipuolisuus ja luotettavuus;

89.

muistuttaa, että täsmällisyys, riippumattomuus, oikeudenmukaisuus, luottamuksellisuus, humaanisuus, vastuuvelvollisuus ja avoimuus ovat sananvapauden ja tiedonsaannin periaatteiden kulmakivinä verkossa ja sen ulkopuolella toimivissa tiedotusvälineissä ja ratkaisevassa asemassa disinformaation ja väärän tiedon torjunnassa;

90.

panee merkille riippumattomien tiedotusvälineiden tärkeän roolin kulttuurin kannalta ja kansalaisten jokapäiväisessä elämässä; korostaa, että disinformaatio on perustavanlaatuinen ongelma, sillä se rikkoo toistuvasti tekijänoikeuksia ja yleisesti ottaen teollis- ja tekijänoikeuksia; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa työtä, jolla lisätään tietoisuutta tästä ongelmasta ja torjutaan disinformaation ja uutislähteisiin liittyvien ongelmien vaikutuksia; pitää lisäksi tärkeänä laatia koulutusstrategioita, joilla parannetaan digitaalista lukutaitoa erityisesti tältä osin;

91.

muistuttaa, että uusien tekniikoiden nopean kehityksen myötä väärän ja manipuloidun sisällön, kuten syväväärennösten, tunnistaminen voi olla yhä haastavampaa, sillä pahantahtoiset tuottajat pystyvät tuottamaan pitkälle kehittyneitä algoritmeja, jotka voidaan ohjelmoida välttämään havaitseminen, mikä heikentää vakavasti demokraattisia perusarvojamme; pyytää komissiota arvioimaan tekoälyn osuutta syväväärennösten luomisessa ja ottamaan käyttöön asianmukaisia oikeudellisia kehyksiä niiden vihamielisessä tarkoituksessa tapahtuvan luomisen, tuottamisen tai jakelun hillitsemiseksi sekä ehdottamaan suosituksia muun muassa toimista, joilla torjutaan vapaisiin ja rehellisiin vaaleihin sekä demokratiaan kohdistuvia tekoälyn aiheuttamia uhkia;

92.

pitää myönteisinä viimeaikaisia aloitteita ja hankkeita, joilla pyritään luomaan tehokkaampia syväväärennösten havaitsemisvälineitä ja avoimuusvaatimuksia; korostaa tässä yhteydessä, että on tutkittava syväväärennösten torjuntaa koskevia menetelmiä ja investoitava niihin, sillä ne ovat ratkaiseva askel väärän tiedon ja haitallisen sisällön torjunnassa; katsoo, että tekoälyä hyödyntävät ratkaisut voivat olla hyödyllisiä tässä yhteydessä; pyytää siksi komissiota säätämään kaikkea syväväärennösaineistoa tai muita realistisesti tehtyjä synteettisiä videoita koskevan velvoitteen ilmoittaa, että aineisto ei ole alkuperäisiä, sekä rajoittamaan tiukasti niiden käyttöä vaalitarkoituksiin;

93.

on huolissaan siitä, että tekoälyllä on yhä suurempi vaikutus siihen, miten tietoa löydetään ja kulutetaan verkossa; huomauttaa, että niin kutsutut tietokuplat ja kaikukammiot rajoittavat mielipiteiden moninaisuutta ja heikentävät avointa keskustelua yhteiskunnassa; vaatii siksi varmistamaan, että alustaoperaattoreiden tietojen käsittelemiseen käyttämät algoritmit ovat avoimia ja että käyttäjille annetaan enemmän vapautta päättää, haluavatko he saada tietoja ja jos haluavat, mitä tietoja;

94.

huomauttaa, että tekoälyteknologiaa käytetään jo journalismissa esimerkiksi tekstien tuottamiseen, tai tutkivassa journalismissa suurten datakokonaisuuksien analysointiin; korostaa, että kun tuotetaan koko yhteiskunnalle merkittävää tietoa, on tärkeää, että automatisoidussa journalismissa käytetään paikkansapitäviä ja kattavia tietoja, jotta ehkäistään valeuutisten levittäminen; korostaa, että laadukkaan journalismin perusperiaatteita, kuten toimituksellista valvontaa, on sovellettava myös tekoälyteknologian avulla tuotettuun journalistiseen sisältöön; kehottaa merkitsemään tekoälyn tuottamat tekstit siten, että ne voidaan helposti tunnistaa tekoälyteksteiksi, jotta turvataan luottamus journalismiin;

95.

korostaa tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia helpottaa ja edistää monikielisyyttä kehittämällä kieliin liittyvää teknologiaa ja mahdollistamalla eurooppalaisen verkkosisällön löytämisen;

o o

96.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 202 I, 16.6.2020, s. 1.

(2) EUVL C 440, 6.12.2018, s. 37.

(3) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 37.

(4) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 42.

(5) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 8.

(6) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 239.

(7) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12. heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(10) Mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan raportti, 29. elokuuta 2018.

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7. syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).

(12) Euroopan unionin tuomioistuin, SI ja Brompton Bicycle Ltd v. Chedech / Get2Get, asia C-833/18.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/790, annettu 17. huhtikuuta 2019, tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta (EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20. kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2161, annettu 27. marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8. kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808, annettu 14. marraskuuta 2018, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/45

P9_TA(2021)0240

Energiajärjestelmien integrointia koskeva EU:n strategia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 energiajärjestelmien integrointia koskevasta EU:n strategiasta (2020/2241(INI))

(2022/C 15/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 tehdyn Pariisin ilmastosopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 7 ”Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille”,

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Lämmitystä ja jäähdytystä koskeva EU:n strategia” (COM(2016)0051),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Käyttövoimaa ilmastoneutraalille taloudelle: EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia” (COM(2020)0299),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle” (COM(2020)0301),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” (COM(2020)0562),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua” (COM(2020)0662),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi” (COM(2020)0663),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen energiaunionin tilasta (COM(2020)0950),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen puhtaan energian alan kilpailukyvyn edistymisestä (COM(2020)0953),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen edistymisestä energiatehokkuudessa (COM(2020)0954),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Uusiutuvan energian tilannekatsaus” (COM(2020)0952),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa” (COM(2020)0951),

—	ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia avomerellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin valjastamiseksi ilmastoneutraalin tulevaisuuden tarpeisiin” (COM(2020)0741),

—	ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät energiajärjestelmien tulevaisuudesta energiaunionissa, jotta varmistetaan energiasiirtymä sekä vuoteen 2030 ja sitä pidemmälle ulottuvien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:n uudesta vuoden 2030 ilmastotavoitteesta,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Itävallan Linzissä 17. ja 18. syyskuuta 2018 käynnistämän vetyaloitteen,

—	ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajavaltion Romanian Bukarestissa 1. ja 2. huhtikuuta 2019 käynnistämän aloitteen, joka koskee Euroopan kestävää ja älykästä kaasuinfrastruktuuria,

—	ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (1),

—	ottaa huomioon paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista ja direktiivin 91/157/ETY kumoamisesta 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY (2),

—

ottaa huomioon Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (3) (TEN-E-asetus),

—

ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 (4) (Verkkojen Eurooppa -välinettä koskeva asetus), jota tarkistetaan parhaillaan,

—	ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (5),

—

ottaa huomioon energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (6),

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (7) (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi)

—	ottaa huomioon pakkauksista ja pakkausjätteestä annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2002 (8) (energiatehokkuusdirektiivi),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (9),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoista 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (10),

—	ottaa huomioon toisen polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 559/2014 (11),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (12),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (13),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25) (14),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (15),

—	ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kattavasta EU:n lähestymistavasta energian varastointiin (16),

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivojen tarkistamisesta (17),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0062/2021),

ottaa huomioon, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat hyväksyneet tavoitteen ilmastoneutraalista taloudesta vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti sekä oikeudenmukaisuuden ja parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon pohjalta, jotta maapallon lämpötilan nousu saataisiin rajoitettua 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna;

B.	ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaa yhteistä tavoitetta, joka on vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, kun taas parlamentti on hyväksynyt tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä;

C.	ottaa huomioon, että energiaunionin tilaa vuonna 2020 koskevasta kertomuksesta käy ilmi, että energian kysyntä on EU:ssa yleisesti vähenemässä mutta on kasvussa tietyillä aloilla, kuten liikenteessä sekä tieto- ja viestintätekniikassa;

D.	ottaa huomioon, että rakennusten osuus EU:n kokonaisenergiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja energian kasvihuonekaasupäästöistä 36 prosenttia ja että tieto- ja viestintätekniikan osuus maailmanlaajuisesta sähkönkulutuksesta on 5–9 prosenttia;

E.	ottaa huomioon, että 70 prosenttia EU:ssa vuonna 2017 käytetystä primäärienergiasta oli peräisin fossiilisista polttoaineista (öljy, maakaasu ja hiili) (18);

F.	ottaa huomioon, että Kansainvälinen energiajärjestö arvioi, että noin kolmannes maailman metaanipäästöistä on peräisin energia-alalta;

G.	ottaa huomioon, että ilmastoneutraaliuden saavuttaminen edellyttää siirtymistä pitkälti fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta järjestelmästä kohti erittäin energiatehokasta ilmastoneutraalia ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa järjestelmää;

H.	katsoo, että energiajärjestelmien integrointi tarkoittaa koko energiajärjestelmän suunnittelua ja toiminnan koordinointia, joka kattaa erilaiset energiankantajat ja niihin liittyvän infrastruktuurin sekä kaikki loppukuluttajat;

I.	ottaa huomioon, että energiajärjestelmien integrointi voi vastata moniin energiakäänteestä johtuviin haasteisiin ja erityisesti energiaverkkojen hiilestä irtautumisen, optimoinnin ja tasapainottamisen haasteeseen ja takaa siten toimitusvarmuuden ja edistää EU:n strategista riippumattomuutta;

ottaa huomioon, että energiaverkkojen kaksitahoinen vihreä siirtymä ja digitaalinen siirtymä edellyttävät ennennäkemättömiä julkisia ja yksityisiä investointeja infrastruktuurin nykyaikaistamiseen ja tarvittaessa uuden infrastruktuurin käyttöönottoon sekä investointeja rakennusten kunnostamiseen ja tutkimukseen ja kehittämiseen;

ottaa huomioon, että energiajärjestelmän integrointi voi nopeuttaa siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen ja että samalla olisi pyrittävä pitämään EU:n kansalaisille, viranomaisille ja yrityksille aiheutuvat kustannukset realistisissa rajoissa ja vahvistamaan energiavarmuutta, suojelemaan terveyttä ja ympäristöä sekä edistämään kasvua, innovointia ja maailmanlaajuista johtoasemaa teollisuudessa; toteaa, että energia-alan kustannustehokas integrointi on toteutettava;

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti energiatehokkuus etusijalle -periaate olisi pantava tehokkaasti täytäntöön kaikessa energian tarjonnan ja kysynnän suunnittelussa sekä politiikka- ja investointipäätöksissä, mikä tarkoittaa, että kaikkia päätöksiä olisi arvioitava järjestelmällisesti suhteessa vaihtoehtoisiin kustannustehokkaisiin, teknisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestäviin energiatehokkuustoimenpiteisiin;

M.	ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on osoittanut, että on ratkaisevan tärkeää pystyä turvautumaan turvalliseen ja joustavaan energiajärjestelmään; ottaa huomioon, että sähkön ja lämmön lisäkustannukset ovat lisänneet kotitalouksien paineita;

tukee komission tiedonannossaan energiajärjestelmän integrointistrategiasta esittämää linjaa, jonka mukaan etusijalle asetetaan energiatehokkuuden ja säästöjen porrastaminen, loppukäytön hiilestä irtautuminen suoran sähköistämisen avulla, uusiutuviin energialähteisiin perustuvat ja vähähiiliset polttoaineet käyttökohteille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että johdonmukainen pitkän aikavälin lähestymistapa pannaan täytäntöön solidaarisuuden ja yhteistyön hengessä ja että asianomaisia teollisuudenaloja ja koko yhteiskuntaa varten laaditaan vakaa sääntelykehys; korostaa, että yksityisellä sektorilla on julkisen sektorin ohella keskeinen rooli tämän strategian onnistumisessa ja tehokkaassa täytäntöönpanossa ja että se tukee sellaisen energiajärjestelmän rakentamista, joka ohjaa EU:ta ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

on vakuuttunut, että tällainen strategia voi auttaa unionia määrittämään etenemisreittinsä, jotta se voi saavuttaa ilmastotavoitteensa, ja säilyttämään samalla energian saatavuuden, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden, kun kehitetään kiertoon perustuva, erittäin energiatehokas, integroitu, yhteenliitetty, häiriönsietokykyinen, älykäs, multimodaalinen, oikeudenmukainen ja hiilestä irtautunut järjestelmä; korostaa, että tässä strategiassa olisi erityisesti covid-19-pandemian jälkimainingeissa esitettävä visio, jolla tuetaan ilmastoneutraalia taloutta ja vahvistetaan samalla energiavarmuutta ja kilpailukykyä, lisätään työpaikkoja ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä), suojellaan terveyttä ja ympäristöä ja edistetään myös kestävää kasvua ja innovointia;

muistuttaa, että on tärkeää ottaa huomioon kansallisten energiajärjestelmien moninaisuus ja haasteet; kannustaa komissiota tutkimaan erilaisia hiilestä irtautumisen väyliä, jotka voivat auttaa kutakin jäsenvaltiota käyttämään tehokkaimpia hiilestä irtautumiseen tähtääviä ratkaisuja tarpeidensa ja resurssiensa mukaisesti;

Energiajärjestelmien optimoinnin ja hiilestä irtautumisen varmistaminen

toistaa tukevansa energiatehokkuus etusijalle -periaatetta, mikä tarkoittaa sitä, että energian säästäminen ja tehokkuusedut on asetettava etusijalle; muistuttaa, että kiertotalous ja mahdollisuuksien mukaan suora sähköistäminen ovat tärkeä askel kohti hiilestä irtautumista; korostaa tarvetta kehittää häiriönsietokykyinen ja ilmastoneutraali energiajärjestelmä, jossa otetaan huomioon kustannustehokkuuden periaate; tähdentää, että tarvitaan ilmastoystävällisiä ratkaisuja, jotka mahdollistavat energiatehokkaimpien ja kustannustehokkaimpien teknologioiden menestymisen markkinoilla ja auttavat pienentämään hiilijalanjälkeä ja edistävät osaltaan energiaomavaraisuutta unionissa;

korostaa energiatehokkuustoimien lisäämisen lukuisia etuja, kuten riippuvuuden vähenemistä energiantuonnista, alhaisempia kulutuslaskuja, teollisuuden parempaa kilpailukykyä sekä yleisiä ilmasto- ja ympäristöhyötyjä;

kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta soveltaa energiatehokkuus etusijalle -periaatetta unionin lainsäädännön ja menetelmien tulevissa tarkistuksissa ja uusissa aloitteissa, erityisesti skenaarioiden ja infrastruktuurin suunnittelun ja kustannus-hyötyanalyysin osalta, sekä antamaan suosituksia jäsenvaltioille niiden kansallisesta lainsäädännöstä;

panee merkille suuren energiankulutuksen vesialalla; kehottaa komissiota harkitsemaan energiatehokkuustoimenpiteitä EU:n vesialalle ja mahdollisuutta käyttää käsiteltyä jätevettä paikan päällä uusiutuvan energian lähteenä energiajärjestelmän integroinnissa;

panee merkille, että jäsenvaltiot ja koko unioni eivät ole edistyneet riittävästi energiatehokkuuden ja rakennusten kunnostamisen alalla, kuten energiatehokkuuden edistymistä koskevassa vuoden 2020 kertomuksessa todetaan; kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuusdirektiivissä asetettuja tavoitteita ja mukauttamaan ne ilmastotavoitteisiin perusteellisen vaikutustenarvioinnin jälkeen ottaen samalla huomioon sen suositukset osana energiaunionin hallintoprosessia ja ilmastotavoitesuunnitelmaa; kehottaa komissiota tarkistamaan nykyisiä toimenpiteitä ja hyväksymään kohdennetumpia politiikkatoimia erityisesti sellaisilla aloilla, joilla edistyminen on ollut riittämätöntä, kuten liikenne; pitää tässä yhteydessä myönteisenä rakennusten perusparannusaaltoa koskevaa strategiaa ja rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/844 tulevaa tarkistusta (19); muistuttaa, että on tärkeää arvioida tarkistettujen tavoitteiden vaikutuksia yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin;

kehottaa komissiota ulottamaan energiatehokkuuden periaatteen koko arvoketjuun ja kaikkiin loppukäyttökohteisiin kustannustehokkaana keinona vähentää päästöjä; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia aloitteita energiahävikin vähentämiseksi siirto- ja jakeluverkoissa tarkistamalla TEN-E-asetusta ja toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta 25. lokakuuta 2017 annettua asetusta (EU) 2017/1938 (20);

10.

suhtautuu myönteisesti EU:n uuteen metaanistrategiaan; muistuttaa, että on erittäin tärkeää ottaa nopeasti käyttöön metaanipäästöjen seurantajärjestelmiä, jotka perustuvat Copernicus-ohjelmassa kehitettyjen kaltaisiin satelliittiseurantateknologioihin; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla jatketaan metaanipäästöjen vähentämistä energia-alalla; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen tehdä mittauksesta, raportoinnista ja todentamisesta sekä vuotojen havaitsemisesta ja korjaamisesta pakollisia;

11.

korostaa teollisista prosesseista, biojätteestä, rakennuksista ja datakeskuksista peräisin olevan jätteen, erityisesti energian ja hukkalämmön, uudelleenkäyttöön liittyviä mahdollisuuksia; painottaa maataloudesta, elintarvikkeiden kulutuksesta ja metsätaloudesta peräisin olevan energian kestävää tuotantoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tehokkaita kannustimia ja liiketoimintamalleja teollisuuden hukkalämmön ja väistämättömän hukkalämmön talteen ottamiseksi lämpöverkkoihin tai varastointiin jätepuitedirektiiviä tarkistettaessa (21);

12.

kiinnittää huomiota lämmityksen ja jäähdytyksen hiilestä irtautumista koskevaan haasteeseen; kehottaa jatkamaan lämmitys- ja jäähdytysstrategian täytäntöönpanoa, myös uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin ja energiatehokkuusdirektiivin tarkistamisen yhteydessä, sekä luomaan tälle suotuisan kehyksen valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle annettujen suuntaviivojen (22) tarkistamisen yhteydessä; korostaa neljännen ja viidennen sukupolven tehokkaiden matalan lämpötilan kaukolämpöverkkojen potentiaalia; toteaa, että niillä voi olla merkittävä rooli kustannustehokkaassa hiilestä irtautumisessa kaupunki- ja teollisuusalueilla; pitää myönteisenä, että kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysverkot voivat saada rahoitusta tarkistetun Verkkojen Eurooppa -välinettä koskevan asetuksen nojalla, ja kehottaa sisällyttämään ne TEN-E-asetukseen mahdollisina yhteistä etua koskevina hankkeina; kehottaa lisäksi komissiota ottamaan huomioon lämmitysinfrastruktuurin ja lämmön varastoinnin, kun se laatii verkkojen kehittämisen 10-vuotissuunnitelmat sekä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa (ENTSO-E) että kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa (ENTSO-G) varten; panee huolestuneena merkille vanhojen ja tehottomien lämmitysjärjestelmien vähäisen korvaamisasteen; suhtautuu myönteisesti meneillään olevaan energiamerkintöjä sekä tilojen ja vedenlämmittimien ja jäähdytyslaitteiden ekologista suunnittelua koskevan sekundaarilainsäädännön tarkistamiseen; korostaa digitaalisten välineiden potentiaalia älykkään energianhallinnan kannalta, niin että samalla varmistetaan kyberturvallisuus ja tietosuoja;

13.

muistuttaa, että energiasiirtymä edellyttää 520–575 miljardin euron vuotuisia infrastruktuuri-investointeja ja uusiutuvan energian tarkoituksenmukaista ja tehokasta käyttöönottoa; kehottaa komissiota kehittämään osallistavaa, integroitua ja realistista skenaariosuunnittelua, jossa tarkastellaan edelleen energiatehokkuutta ja energiajärjestelmän integrointia Kestävä Eurooppa -investointiohjelman mukaisesti; toteaa, että on noudatettava kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä 18. kesäkuuta 2020 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852 (23) vahvistettuja kestävän investoinnin kriteereitä ja käytettävä rahoitusvälineitä, jotka ovat täysin vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiatavoitteiden ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä saavutettavan ilmastoneutraaliuden tavoitteen mukaisia, jotta varmistetaan, ettei tehdä hukkainvestointeja; korostaa, että erilaisilla unionin ohjelmilla ja rahoitusvälineillä on keskeinen rooli energiakäänteen edistämisessä; korostaa tarvetta varmistaa, että maakaasun kaltaisten energialähteiden käyttö on luonteeltaan vain väliaikaista, kun tavoitteena on saavuttaa ilmastoneutraaliuden tavoite; korostaa, että järjestelmien integroinnissa olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon olemassa olevaa energiainfrastruktuuria, joka voi auttaa toteuttamaan kustannustehokkaan siirtymän monilla aloilla;

14.

korostaa, että on tärkeää arvioida etukäteen ja ennakoida tarvetta energiatehokkuustoimenpiteisiin, järjestelmien integrointiin tai uuteen energiantuotanto- , yhteenliitettävyys-, siirto-, jakelu-, varastointi- ja muuntamisinfrastruktuuriin, jotta voidaan optimoida olemassa olevan energiainfrastruktuurin käyttö ilmastoneutraalissa taloudessa ja varmistaa samalla sen taloudellinen, ekologinen ja sosiaalinen toteutettavuus ja kustannustehokkuus sekä välttää lukkiutumisvaikutuksia ja hukkainvestointeja; korostaa, että on tärkeää, että ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi tarvittavissa teknologioissa noudatetaan teknologianeutraaliuden periaatetta, koska osa lähitulevaisuudessa tarvittavista teknologioista edellyttää edelleen investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen; vaatii, että jokaiseen infrastruktuurihankkeeseen sisällytetään ennen rakentamista vaihtoehtoinen skenaario, joka perustuu kysynnän vähenemiseen ja/tai alan yhdentymiseen;

15.

pitää myönteisenä uuden merellä tuotettavaa uusiutuvaa energiaa koskevan EU:n strategian julkaisemista; korostaa, että merellä sijaitsevien energiasaarekkeiden nopea kehittäminen on ratkaisevan tärkeää uusiutuvaa energiaa koskevan kapasiteettitavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä; katsoo, että tämä strategia tarjoaa mahdollisuuden lisätä uusiutuvan energian tuotantoa, lisätä sähkön suoraa käyttöä ja tukea epäsuoraa sähköistämistä esimerkiksi vedyn ja synteettisten polttoaineiden avulla; kehottaa siksi tarkistamaan kattavasti energiainfrastruktuuria koskevaa EU:n lainsäädäntöä ja kohdennetusti asiaa koskevia valtiontukisuuntaviivoja kaikkien uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistämiseksi; korostaa kansalaisten, teollisuuden ja julkisen sektorin mahdollisuuksia hyödyntää enemmän aurinkoenergiaa jakeluvaiheessa; kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan lupamenettelyjä ja poistamaan uusiutuvan energian tuotannon hallinnolliset esteet;

16.

kehottaa komissiota hyödyntämään TEN-E-asetuksen tarkistamista tilaisuutena tehdä siitä täysin johdonmukainen ilmastoneutraaliuden tavoitteen kanssa; korostaa, että päästövähennysten, digitalisaation ja energiajärjestelmän integroinnin periaatteet olisi sisällytettävä asetuksen tavoitteisiin ja kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan ja pidempi suunnitteluaikataulu olisi mukautettava ilmastoneutraaliustavoitteeseen, jotta voidaan muun muassa välttää hukkakustannukset; korostaa, että investoinnit olemassa olevan infrastruktuurin digitalisointiin voivat merkittävästi parantaa sen hallinnointia, kun käytetään digitaalisia kaksosia, algoritmeja tai tekoälyä; kannattaa asetuksen soveltamisalan laajentamista energiainfrastruktuuriin, kuten varastointiin ja vetyyn; kehottaa laatimaan integroidun ja koordinoidun verkkosuunnitelman, joka kattaa vähitellen kaikki energiankantajat ja infrastruktuurit; korostaa, että energiajärjestelmän infrastruktuuri olisi integroitava digitaali- ja liikennejärjestelmiin;

17.

kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoisempia toimenpiteitä ja tavoitteita uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä, jotta uusiutuvan energian osuutta voidaan lisätä kaikilla aloilla perusteellisen vaikutustenarvioinnin perusteella; korostaa, että on mahdollisuuksien mukaan nopeutettava siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan energiajärjestelmään ja nopeutettava loppukäyttöalojen sähköistämistä ottaen huomioon kustannukset ja energiatehokkuus;

18.

on tyytyväinen ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto” -strategian hyväksymiseen, jolla nopeutetaan energia- ja resurssitehokkuustoimenpiteiden käyttöönottoa ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä rakennuksissa kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon energia-alan ja rakennusalan väliset synergiat ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi; korostaa, että nykyisen rakennuskannan kunnostaminen täydentää energiantuotannon hiilestä irtautumista;

19.

panee merkille EU:n energiamarkkinoiden yhdentämisessä energiayhteisön sopimuspuolten energiamarkkinoihin tähän mennessä saavutetun edistyksen; korostaa, että on tärkeää edistää uusiutuvaa energiaa koskevaa yhteistyötä; korostaa tarvetta vahvistaa rajatylittävän yhteistyön mekanismeja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tulevan tarkistamisen yhteydessä;

20.

on tyytyväinen EU:n vetystrategian hyväksymiseen; korostaa, että etusijalle olisi asetettava uusiutuvan vedyn toimitusketjun kehittäminen Eurooppaan etulyöntiaseman, teollisuuden kilpailukyvyn ja energian toimitusvarmuuden tukemiseksi; on vakuuttunut siitä, että uusiutuva ja vähähiilinen vety voi auttaa vähentämään päästöjä, joista on vaikea päästä eroon, kuten teollisuusprosesseista ja raskaasta liikenteestä aiheutuvia päästöjä, joissa suora sähköistäminen saattaa olla vähäistä alhaisen kustannustehokkuuden tai teknisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien syiden vuoksi; muistuttaa, että on nopeutettava nykyisen vedyntuotannon hiilestä irtautumista; kannattaa Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden vetyä koskevien hankkeiden käynnistämistä; kehottaa komissiota kehittämään kaasumaisten energiankantajien kattavan luokitus- ja sertifiointikehyksen, joka perustuu koko elinkaaren aikaisiin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin ja kestävyyskriteereihin uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä vahvistetun lähestymistavan mukaisesti; korostaa, että tällainen luokittelu on erittäin tärkeää markkinatoimijoille, viranomaisille ja kuluttajille; korostaa tarvetta kehittää vankat puitteet ja asianmukainen perustaso sen varmistamiseksi, että uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia lisätään riittävästi suhteessa uusiutuvan vedyn tarpeeseen; kehottaa komissiota ottamaan nämä erilaiset tarpeet huomioon tulevissa lainsäädäntöehdotuksissaan; kehottaa komissiota takaamaan oikeudenmukaisen ja tehokkaan kilpailun kansainvälisiltä kumppaneilta tuotavan vedyn ja EU:ssa tuotetun vedyn välillä;

21.

korostaa roolia, joka ympäristön kannalta turvallisella hiilidioksidin talteenotolla, varastoinnilla ja hyödyntämisellä (CCS/U) voisi olla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; kannattaa yhdennettyjä politiikkatoimia edistettäessä sellaisten ympäristön kannalta turvallisten CCS/U-sovellusten käyttöönottoa, joilla saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjen nettovähennys, jotta raskas teollisuus muutetaan ilmastoneutraaliksi, silloin kun suoria päästövähennysvaihtoehtoja ei ole saatavilla; panee merkille komission ehdotuksen kutsua koolle vuosittain eurooppalainen hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia käsittelevä foorumi osana puhtaan energian teollisuusfoorumia tutkimaan edelleen mahdollisuuksia tällaisten hankkeiden edistämiseksi; muistuttaa, että on tarpeen asettaa etusijalle suorat päästövähennykset ja toimet, joilla suojellaan ja lisätään EU:n luontaisia hiilinieluja ja -varastoja esimerkiksi kestävän metsänhoidon avulla;

22.

korostaa, että liikenne voi olla merkittävä uusiutuvan energian käytön edistäjä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan suotuisaa poliittista kehystä ja kunnianhimoisia tavoitteita, jotka perustuvat niiden teknologioiden teknologianeutraaliuteen, jotka ovat välttämättömiä ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi, jotta kaikki henkilö- ja tavaraliikennemuodot, mukaan lukien julkinen kalusto ja julkiset verkot, maantie-, meri-, sisävesi-, rautatie- ja lentoliikenne, voivat irtautua hiilestä oikeudenmukaisesti, kohtuuhintaisesti ja tasapainoisesti ennen kaikkea sähköistämisen avulla ja jos tämä ei ole mahdollista, kestävästi tuotettujen polttoaineiden avulla; pitää myönteisenä komission ilmoitusta ottaa käyttöön miljoona sähköajoneuvojen latauspistettä direktiivin 2014/94/EU tarkistamisen yhteydessä; kehottaa komissiota kannustamaan autonvalmistajia mahdollistamaan kaksisuuntaisen latauksen; korostaa tarvetta mukauttaa sähköistämisverkkoja ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria Euroopan ajoneuvokantaa varten sekä tukea muita jo käytettävissä olevia ratkaisuja, erityisesti liikenteen solmukohdissa; korostaa rajatylittävän liikenteen hiilestä irtautumista koskevan sisäisen yhteistyön mahdollisuuksia; korostaa tässä yhteydessä liikenneyhteisön ja komission ratkaisevaa roolia synergioiden luomisessa naapurimaiden kanssa ja liikenteen päästöjä koskevien EU:n normien siirtämisen nopeuttamisessa; korostaa julkisen liikenteen merkitystä energian kysynnän vähentämisessä ja tarvetta kehittää ja laajentaa vähähiilistä julkista liikennettä sekä kaupunki- että maaseutualueilla;

23.

korostaa, että on olemassa aloja, joilla energiankulutus lisääntyy, kuten liikenneala, matkailuala ja tieto- ja viestintätekniikka-ala; tukee komissiota sen tutkiessa synergiaa, jota voidaan luoda kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen ja väistämättömän hukkalämmön lähteiden välille; suhtautuu myönteisesti EU:n digitaalistrategiaan sisältyvään sitoumukseen tehdä datakeskuksista ilmastoneutraaleja vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota ehdottamaan toimintasuunnitelmaa, jonka mukaisesti matkailuala osallistuu energiajärjestelmien integrointiprosessiin niin, että pyritään muun muassa edistämään rautatiematkailua, pehmeää ja sähköistä liikkuvuutta ja perustamaan kiertoenergiayhteisöjä kestävän matkailun alalle;

Energiajärjestelmien tasapainon varmistaminen

24.

toteaa, että sähköverkkojen tasapainon säilyttämisestä ja kysyntä- ja tuotantohuippujen hallinnasta tulee monimutkaisempaa, kun käytetään entistä hajautetumpaa ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa tuotantotapaa, ja korostaa tässä yhteydessä kysyntäjouston, varastoinnin ja älykkään energianhallinnoinnin merkitystä; korostaa, että siirtymisellä hajautettuun energiantuotantoon on monia etuja: se voi edistää paikallisten energialähteiden käyttöä, mikä lisää paikallista energian toimitusvarmuutta ja yhteisöjen kehitystä ja yhteenkuuluvuutta tarjoamalla uusia tulonlähteitä ja luomalla uusia työpaikkoja; muistuttaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää energialähteiden yhdistelmästään ja että sen monipuolisuus on olennaisen tärkeää toimitusvarmuuden kannalta;

25.

korostaa, että yhteenliitännät ovat tärkeämpiä kuin koskaan, jotta voidaan varmistaa uusiutuvan energian siirto alueille, joilla kysyntä on suurin, ja tasapainottaa koko energiajärjestelmää; korostaa tarvetta maksimoida sähkökauppa ja panna täytäntöön velvoite käyttää vähintään 70 prosenttia olemassa olevasta yhteenliittämiskapasiteetista, josta säädetään asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 8 kohdassa; korostaa, että komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaita toimenpiteitä, joilla puututaan merienergian edellyttämien liitäntöjen puutteeseen, kun otetaan huomioon merellä tuotettavan energian kasvava merkitys yhdennetyssä energiajärjestelmässä;

26.

pitää valitettavana, että monet jäsenvaltiot eivät olleet vielä saavuttaneet sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntäastetta koskevaa tavoitettaan vuoteen 2020 mennessä; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen nostaa vuoteen 2030 ulottuva sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta koskeva tavoite 15 prosenttiin edellyttäen, että sillä tuetaan paremmin kansallisia investointeja yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelon avulla; kannustaa komissiota käynnistämään uudelleen yhteenliitäntäastetta koskevia tavoitteita käsittelevän asiantuntijaryhmän työn;

27.

toteaa, että sähköverkkoinfrastruktuuria olisi edelleen parannettava digitalisoinnin ja automatisoinnin avulla, jotta järjestelmään saadaan joustoa ja jotta voidaan hyödyntää synergiaetuja muiden energiankantajien kanssa; suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen energia-alan digitalisointia koskevasta toimintasuunnitelmasta, jolla pyritään kehittämään digitaalisille energiapalveluille kilpaillut markkinat, joilla varmistetaan tietosuoja ja suvereniteetti ja tuetaan investointeja digitaaliseen energiainfrastruktuuriin; korostaa, että älykkäät verkot mahdollistavat hajautetun ja joustavan uusiutuvan energian yleistymisen sekä hyvin yhteenliitetyn sähköjärjestelmän;

28.

muistuttaa, että Euroopan energian varastointikapasiteetti on keskeinen joustavuuden ja toimitusvarmuuden lähde; korostaa tarvetta vähentää varastointilaitteiston asentamista koskevia sääntelyesteitä; kehottaa komissiota arvioimaan, miten energian muuntamiseen ja energian varastointiin liittyvien verojen ja maksujen kustannuksia voidaan vähentää, ja poistamaan varastointihankkeiden mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen direktiivin 2003/96/EY tulevan tarkistamisen yhteydessä; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa eri kuljetus- ja varastointijärjestelmien täysi yhteentoimivuus, mukaan lukien järjestelmät, joilla on rajatylittävää merkitystä ja jotka on liitetty kolmansiin maihin; kehottaa komissiota tarkistamaan kyseistä direktiiviä välttäen samalla kohtuuttomia markkinavääristymiä muiden energialähteiden kustannuksella ja kielteisiä vaikutuksia kuluttajiin;

29.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan pääoman saantia kaikissa energian varastointihankkeissa painottaen olemassa olevan infrastruktuurin nykyaikaistamista; kehottaa komissiota ottamaan edelleen huomioon tarpeen ottaa käyttöön varastointi-infrastruktuureja seuraavassa yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelossa ja ympäristönsuojeluun ja energia-alalle annettavaa valtiontukea koskevien suuntaviivojen tarkistamisessa;

30.

panee huolestuneena merkille EU:n suuren riippuvuuden litiumioniakkujen tuonnista; suhtautuu siksi myönteisesti akkuja koskevassa strategisessa toimintasuunnitelmassa (24) esitettyyn lähestymistapaan, erityisesti raaka-ainelähteiden monipuolistamiseen, vaihtoehtojen kehittämiseen harvinaisille maametalleille, EU:n kauppapolitiikan täysimääräiseen hyödyntämiseen kestävän ja varman tarjonnan varmistamiseksi, kiertotalouden kannustimien kehittämiseen sekä EU:n akkualan yhteenliittymän perustamiseen;

31.

muistuttaa, että Power-to-X-muuntamisteknologialla voi olla täydentävä rooli verkkojen tasapainottamisessa infrastruktuurin pullonkaulojen poistamiseksi, energian siirrossa sekä lämmön ja sähkön joustavuudessa ja kausittaisessa varastoinnissa, koska ne on helppo integroida olemassa olevaan infrastruktuuriin; on vakuuttunut siitä, että nämä teknologiat auttavat lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta sähköntuotannossa; panee merkille tarpeen kehittää vedyn varastointikapasiteettia;

32.

muistuttaa verkko-operaattoreiden välisten yhteenliitäntöjen ja yhteistyön tärkeydestä; suhtautuu myönteisesti asetuksen (EU) 2019/943 mukaisten alueellisten koordinointikeskusten perustamiseen; katsoo, että siirtoverkonhaltijoiden olisi noudatettava yhdennettyä ja monialaista lähestymistapaa verkkojen tulevaan suunnitteluun sekä johdonmukaisuutta ilmasto- ja energiatavoitteiden ja kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kanssa;

33.

korostaa sellaisen ”monisuuntaisen” järjestelmän etuja, jossa kuluttajilla on aktiivinen rooli energiantuottajina; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla kansalaisilla on oikeus tuottaa, kuluttaa ja varastoida omaa energiaansa yksin tai yhteisönä, ja korostaa tässä yhteydessä joustovaihtoehtojen merkitystä siirryttäessä tarjontalähtöisestä energiajärjestelmästä kysyntälähtöiseen energiajärjestelmään, jotta aktiiviset kuluttajat voivat osallistua kulutusjoustoon digitaalisten ratkaisujen avulla täysin yleisen tietosuoja-asetuksen (25) mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tapoja kannustaa edelleen kysyntäpuolen joustavuuteen perustuvien eurooppalaisten markkinoiden kehittämistä muun muassa ottamalla käyttöön yhteiset standardit loppukäytön joustavuudelle sekä arvioimalla mahdollisia hyötyjä ja vaikutuksia energiajärjestelmien kustannuksiin; suhtautuu myönteisesti joustaviin integroituihin energiajärjestelmiin, joilla pyritään optimoimaan kaukolämmitys-/jäähdytysala, sekä erittäin tehokkaan ja joustavan yhteistuotannon käyttöön, jolla edistetään sähköverkon tasapainottamista, uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöä ja hukkalämmön integrointia paikallisella/alueellisella tasolla; kehottaa panemaan nopeasti täytäntöön direktiivin (EU) 2019/944 ja sen kulutusjoustoa koskevat säännökset;

34.

painottaa merkitystä, joka sähköisellä liikkuvuudella voi olla sähkö- ja liikennealojen älykkään yhdentymisen muotona, sillä se vapauttaa joustokapasiteettia; korostaa, että liikennealan sähköistäminen voi lisätä unionin strategista energiaomavaraisuutta, koska se vähentää fossiilisten tuontipolttoaineiden tarvetta; korostaa kaksisuuntaisen latauksen teknologioiden käyttöönoton varastointi- ja joustopotentiaalia ja toteaa, että se edellyttää energiajärjestelmien ja sähköajoneuvojen yhteentoimivuutta;

35.

muistuttaa, että on tärkeää puuttua energia-alan kyberturvallisuusriskeihin energiajärjestelmien häiriönsietokyvyn varmistamiseksi; korostaa, että verkkoon liitettyjen tuotteiden, kuten lämmityslaitteiden, sähköajoneuvojen ja älykkäiden mittareiden, kasvava määrä voi lisätä sähköjärjestelmään kohdistuvien kyberturvallisuushyökkäysten riskiä; kehottaa komissiota puuttumaan nopeasti kyberturvallisuusriskeihin asettamalla verkkoon liitetyille tuotteille korkeatasoisen kyberturvallisuussuojan kyberturvallisuutta koskevan sähköverkkosäännön yhteydessä;

36.

korostaa, että uusiutuvampi, hajautetumpi ja paremmin integroitu energiajärjestelmä edellyttää energiankysynnän parempaa ennustamista ja eri energiankantajien tarjonnan ja varastoinnin parempaa reaaliaikaista yhteensovittamista; korostaa tässä yhteydessä tilastollisten ja ilmatieteellisten tietojen käsittelyn digitalisoinnin ratkaisevaa merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan digitaalisten energiateknologioiden sisämarkkinat samalla, kun suojellaan kuluttajien yksityisyyttä ja henkilötietoja; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön älyvalmiusindikaattorin, joka on kehitetty osana rakennusten energiatehokkuudesta annettua direktiiviä 2010/31/EU (26), jotta voidaan hyödyntää kysyntäpuolen joustopotentiaalia rakennusalalla; korostaa, että tämä edellyttää enemmän yhteisiä tiedonvaihtostandardeja; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen hyväksyä energian digitalisointia koskeva toimintasuunnitelma, jolla edistetään EU:n teknologista johtoasemaa ja mahdollistetaan integroidumpi energiajärjestelmä, joka sisältää älykkäitä ratkaisuja tietyillä aloilla (kuten älykkäät sähköverkot, tehokkaampi ja turvallisempi liikenne ja energiansäästö rakennuksissa), ja lisätä rahoitusta vuosiksi 2021–2027;

37.

nostaa jälleen esiin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston tärkeän tehtävän energiajärjestelmien integroinnissa ja EU:n energialainsäädännön täytäntöönpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että virastolla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen;

Energian saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden varmistaminen kaikille kansalaisille ja yrityksille

38.

muistuttaa, että EU:n energia-alan toimien ensisijaisena tavoitteena on varmistaa markkinoiden moitteeton toiminta ja tarve suojella ja parantaa ympäristöä; kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet energiamarkkinoiden moitteettoman toiminnan turvaamiseksi, varmistamaan energian sisämarkkinoita koskevan säännöstön, myös puhtaan energian säädöspaketin, täysimääräisen täytäntöönpanon, jotta kuluttajien oikeudet kaasu- ja kaukolämpöalalla voidaan yhdenmukaistaa sähkönkuluttajien oikeuksien kanssa ja auttaa heitä edistämään talouden hiilestä irtautumista; korostaa, että on tärkeää ohjata asiakkaita kohti energiatehokkainta ja kustannustehokkainta hiilestä irtautumisen vaihtoehtoa sellaisten hintojen perusteella, jotka heijastavat asianmukaisesti käytetyn energiankantajan kaikkia kustannuksia; suhtautuu myönteisesti aloitteeseen tarkistaa direktiiviä 2003/96/EY ja muuttaa se välineeksi, jolla veropolitiikka mukautetaan vuosien 2030 ja 2050 energia- ja ilmastotavoitteisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan ilmastotavoitteet mukaan tähän direktiiviin; korostaa tarvetta tarkistaa sen soveltamisalaa ja erottaa toisistaan fossiiliset kaasut, vähähiiliset kaasut ja uusiutuvat kaasut kestävien vaihtoehtojen kehittämisen tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita poistamaan perusteettomat verot ja maksut verotuksen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi, puhtaiden innovatiivisten teknologioiden edistämiseksi ja kilpailukykyisten energiakustannusten varmistamiseksi Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään fossiilisten polttoaineiden suorien ja välillisten tukien asteittaiseen poistamiseen;

39.

yhtyy komission analyysisiin, joka koskee tarvetta jatkaa työtä fossiilisille polttoaineille myönnettävien tukien poistamiseksi asteittain, tarvetta antaa johdonmukaisempia hintasignaaleja eri energia-aloilla ja jäsenvaltioissa, epäjohdonmukaisuudesta sähköasiakkaiden korkeiden muiden kuin energiaan liittyvien maksujen suhteen sekä siitä, että ulkoisia kustannuksia ei ole sisällytetty hintoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan tiedossa olevat ongelmat tehokkailla sääntelytoimilla;

40.

on vakuuttunut siitä, että energiankuluttajia on kannustettava aktiivisempaan toimintaan; pitää myönteisenä direktiivin (EU) 2019/944 uusien säännösten voimaantuloa, sillä niiden ansiosta aktiiviset kuluttajat voivat osallistua täysimääräisesti markkinoille ja hyötyä toiminnastaan; kehottaa komissiota arvioimaan jäljellä olevia esteitä, jotta voidaan helpottaa itse tuotetun uusiutuvan energian kulutusta ja uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen kehittämistä erityisesti pienituloisissa tai haavoittuvassa asemassa olevissa kotitalouksissa ja teollisten kuluttajien keskuudessa; kehottaa antamaan avointa tietoa energiavalintojen ilmastovaikutuksista osana suunniteltua kuluttajatiedotuskampanjaa;

41.

korostaa kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia integroiduissa uusiutuviin energialähteisiin perustuvissa järjestelmissä energian tuottamiseksi, kuluttamiseksi, varastoimiseksi ja myymiseksi; katsoo, että ne tarjoavat myös uusiutuvaa energiaa tuottaville yhteisöille mahdollisuuksia edistää energiatehokkuutta kotitalouksissa ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä;

42.

nostaa jälleen esille energiayhteisöjen ja mikroverkkojen potentiaalin kestävämmän energian saatavuuden kehittämisessä erityisesti syrjäseuduilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla; korostaa tarvetta varmistaa näiden alueiden integrointi Euroopan laajuisiin energiaverkkoihin ja kehittää hankkeita, joilla saarista tai saariryhmistä tehdään energiaomavaraisia uusiutuvien lähteiden avulla, kuten Horisontti 2020 -puiteohjelman Tilos-hanke on osoittanut;

43.

kehottaa komissiota ehdottamaan sääntöjä, joiden nojalla kansalaisten energiayhteisöt voivat osallistua paremmin energiajärjestelmien integrointiin esimerkiksi kaukolämpöverkkoon liittymisen, kulkuvälineiden sähkölatauksen, varastoinnin tai kulutusjoustoon tarkoitettujen laitteiden välityksellä samalla, kun ne tuottavat uusiutuvaa energiaa;

Euroopan johtoaseman varmistaminen kestävien ja uusiutuvien energiateknologioiden alalla

44.

muistuttaa, että yksi energiaunionin tavoitteista on vähentää riippuvuuttamme tuonnista ja varmistaa toimitusvarmuus ja teknologiariippumattomuus; kehottaa EU:ta ottamaan oppia nykyisestä talouskriisistä ja pyrkimään siihen, että strategisten arvoketjujen riippumattomuutta lisätään; katsoo, että synergioiden luominen voi auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa;

45.

korostaa, että on tärkeää laajentaa eurooppalaisten teknologioiden kilpailukykyä, jotta edistetään EU:n riippumattomuutta strategisella energia-alalla; kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta ja innovointia erilaisten rakenne- ja alakohtaisten rahastojen kautta; muistuttaa unionin maailmanlaajuisesta johtoasemasta päästöjen satelliittimittausteknologioiden ja erityisesti Copernicuksen ilmakehän seurantapalvelujen aloilla; muistuttaa Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen asiantuntemuksesta sään ennustamisessa ja siten energian kysynnän vaihtelujen ennakoimisessa; kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten teknologioiden tukemista edelleen, joilla edistetään ilmaston kannalta kestävää ja integroitua energiajärjestelmää, myös aloilla, joilla Euroopalla on maailmanlaajuinen johtoasema ja kotimaiset arvoketjut;

46.

panee huolestuneena merkille, että energiaunionin tilaa koskevan vuoden 2020 kertomuksen päätelmissä korostetaan puhtaiden energiateknologioiden alalla tehtyjen tutkimus- ja innovointi-investointien vähenemistä; muistuttaa, että EU:n tuki tutkimukselle ja innovoinnille, erityisesti disruptiiviselle innovoinnille, on ratkaisevan tärkeää; pitää myönteisenä tutkimuksen määrärahojen lisäämistä Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa ja eurooppalaisen tutkimusalueen perustamista;

47.

korostaa oikeudenmukaisen siirtymän tarvetta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään energia-alan rakenteellisia muutoksia kaikissa asiaankuuluvissa lainsäädäntöehdotuksissa, jotta helpotetaan siirtymistä ilmastoneutraaliuteen; toistaa uudessa vihreän kehityksen ohjelmassa esitetyn lupauksen, jonka mukaan ketään ei saa jättää jälkeen; toteaa tässä yhteydessä, että on äärimmäisen tärkeää muuntaa työntekijöiden taitoja aloilla, jotka ovat vaarassa kadota vihreän siirtymän myötä; korostaa energiajärjestelmien integrointia koskevan vakiintuneen eurooppalaisen asiantuntemuksen arvoa ja kehottaa jäsenvaltioita arvostamaan tätä asiantuntemusta ja auttamaan sen siirtämisessä fossiilisesta energia-alasta ilmastoneutraaliin integroituun energiajärjestelmään;

48.

korostaa seuraavia uraauurtavia prosessi-innovointeja ja -teknologioita, joita on edelleen parannettava kiertotalouden ja tehokkaan alojen yhdentymisen strategian näkökulmasta:

a)	korkea tehokkuus ja uusiutuviin energialähteisiin perustuva vetypohjainen teräksentuotanto, jossa yhdistyvät teräksen kierrätys ja pysyvien rautamuottien tuotanto

b)	kaukolämmitys maanalaisen kuljetuksen hukkalämmön avulla

c)	älykäs lataus ja liikennemuotosiirtymä

d)	petrokemian ja agrokemian tuotteiden ja niihin liittyvien prosessien kestävä korvaaminen

e)	akkujen tuotannon ja kierrätyksen uusi sukupolvi

f)	datakeskuksissa käytettävät nestemäiset upotustekniikat, jotka vähentävät merkittävästi energiantarvetta ja hukkalämpöä;

49.

pitää myönteisinä strategisia arvoketjuja koskevia aloitteita; kehottaa tunnustamaan uusiutuvan energian teknologiat strategiseksi arvoketjuksi ja perustamaan yhteenliittymän tukemaan toimia näiden teknologioiden laajentamiseksi sekä laatimaan prosessin ja energiatehokkuuden parantamista koskevan aloitteen; kehottaa komissiota varmistamaan kaikkien yhteenliittymien avoimen hallinnon, mihin kuuluu pk-yritysten, kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja riippumattomien asiantuntijoiden osallistuminen, samalla kun taataan maantieteellinen monimuotoisuus;

o o

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

(2) EUVL L 266, 26.9.2006, s. 1.

(3) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.

(4) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.

(5) EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.

(6) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(7) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(8) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 210.

(9) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125.

(10) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54.

(11) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 108

(12) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 11.

(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(14) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0079.

(15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(16) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0198.

(17) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0199.

(18) Eurostat 2019 report on energy, transport and environment statistics: https://ec.europa.eu/eurostat/documents/3217494/10165279/KS-DK-19-001-EN-N.pdf/76651a29-b817-eed4-f9f2-92bf692e1ed9

(19) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75.

(20) EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1.

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(22) Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle.

(23) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(24) Komission 17. toukokuuta 2018 antaman tiedonannon ”Eurooppa liikkeellä: Kestävä liikkuvuus Euroopassa: turvallinen, verkottunut ja puhdas liikenne” (COM(2018)0293) liite II.

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/56

P9_TA(2021)0241

Euroopan vetystrategia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Euroopan vetystrategiasta (2020/2242(INI))

(2022/C 15/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

—	ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin 8. lokakuuta 2018 julkaistun erityisraportin ”Global Warming of 1,5 oC” sekä 25. syyskuuta 2019 julkaistun erityisraportin ”The Ocean and Cryosphere in a Changing Climate”,

—	ottaa huomioon YK:n ympäristöohjelman ”Environment emissions gap report” -raportit vuosilta 2019 ja 2020,

—	ottaa huomioon OECD:n 23. helmikuuta 2018 antaman julistuksen pk-yritysten ja yrittäjyyden vahvistamisesta tuottavuuden ja osallistavan kasvun tukemiseksi,

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle” (COM(2020)0301),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 1. heinäkuuta 2020 antaman lausunnon ”Kohti puhdasta vetyä koskevaa etenemissuunnitelmaa – paikallis- ja alueviranomaisten panos ilmastoneutraaliin Eurooppaan” (1),

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Käyttövoimaa ilmastoneutraalille taloudelle: EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia” (COM(2020)0299),

—	ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon EU:n strategiasta merellä tuotettavan uusiutuvan energian potentiaalin valjastamiseksi ilmastoneutraalin tulevaisuuden tarpeisiin (COM(2020)0741),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi” (COM(2020)0663),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission kertomuksen ”Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukainen energiaunionin tilaa koskeva vuoden 2020 katsaus” (COM(2020)0950),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” (COM(2020)0562),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (2) (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi),

—

—	ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (4) (vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurista annettu direktiivi),

—	ottaa huomioon toisen polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 559/2014 (5),

—

—	ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 (7), jota tarkistetaan parhaillaan,

—	ottaa huomioon kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13. lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (8) (EU:n päästökauppadirektiivi),

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kattavasta EU:n lähestymistavasta energian varastointiin (9),

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivojen tarkistamisesta (10),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (11),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (12),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (13),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta Euroopan unionissa: aika toimia! (14),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman puhtaan energian innovoinnin nopeuttamisesta (15),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0116/2021),

A.	ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt Pariisin sopimuksen, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja tavoitteen saavuttaa kustannustehokas ja oikeudenmukainen siirtymä, joka johtaa ilmastoneutraaliuteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskevan EU:n tavoitteen nostamista vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasosta ja että parlamentti on hyväksynyt tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä;

toteaa, että ilmaston lämpeneminen johtuu suurelta osin fossiilisista polttoaineista ja Pariisin sopimuksella pyritään rajaamaan ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä toteuttamaan toimia nousun rajoittamiseksi alle 1,5 celsiusasteeseen;

ottaa huomioon, että siirtyminen kasvihuonekaasupäästöjen osalta neutraaliin talouteen edellyttää julkisesti ohjattua ripeää ja oikeudenmukaista siirtymistä pitkälti uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan ja erittäin resurssi- ja energiatehokkaaseen energiajärjestelmään, jolla varmistetaan kestävyys ja terveys, kansalaisten osallistuminen, energiaköyhyyden lievittäminen kaikkialla EU:ssa, energian toimitusvarmuus, saatavuus ja kohtuuhintaisuus sekä energian hintojen kilpailukyky;

toteaa, että on käytettävä puhtaita vaihtoehtoisia polttoaineita ja kehitettävä niiden käyttömahdollisuuksia, jotta fossiilisista polttoaineista voidaan luopua vaiheittain mahdollisimman pian ja varmistaa EU:n teollisuuden kilpailukyky; toteaa, että uusiutuva vety tarjoaa vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia tällaisena vaihtoehtona;

ottaa huomioon, että vetyä voidaan käyttää raaka-aineena tai energianlähteenä teollisissa ja kemiallisissa prosesseissa, lento-, meriliikenteessä ja raskaassa maantieliikenteessä, lämmityssovelluksissa, hiilestä irtautumisessa aloilla, joilla suora sähköistäminen ei ole teknisesti mahdollista tai kilpailukykyistä, sekä energian varastoinnissa tarvittaessa energiajärjestelmän tasapainottamiseksi, joten sillä on merkittävä rooli energiajärjestelmien integroinnissa;

ottaa huomioon, että nykyisin noin kaksi prosenttia EU:n energialähteiden yhdistelmästä koostuu vedystä, josta 95 prosenttia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla ja josta vapautuu vuosittain 70–100 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, ja maailmanlaajuisella tasolla 2,5 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin vedystä ja alle 1 prosentti tällä hetkellä tuotetusta vedystä käytetään energiankantajana; ottaa huomioon, että joidenkin tutkimusten mukaan uusiutuvan energian osuus voisi olla jopa 100 prosenttia EU:n energialähteiden yhdistelmästä vuonna 2050 ja että vedyn osuus voisi olla jopa 20 prosenttia tästä, 20–50 prosenttia liikenteessä käytettävästä energiasta ja 5–20 prosenttia teollisuudessa käytettävästä energiasta;

ottaa huomioon, että vetyä – jota tuotetaan maailmanlaajuisesti vuosittain 120 miljoonaa tonnia (Mt) – syntyy jalostus- ja kemianteollisuuden sivutuotteena (70 Mt) ja sitä tuotetaan tuotantolaitoksissa (50 Mt); ottaa huomioon, että suurin osa vedystä tuotetaan käyttäen fossiilisia polttoaineita – 6 prosenttia maakaasusta ja 2 prosenttia kivihiilestä käytetään maailmassa vedyn tuotantoon – ja alle 0,1 prosenttia siitä tuotetaan vesielektrolyysillä;

ottaa huomioon, että vedyn kokonaistuotantokapasiteetin Euroopan talousalueella (ETA) arvioitiin olevan vuoden 2018 lopussa 11,5 miljoonaa tonnia vuodessa ja elektrolyysilaitteiden kokonaiskapasiteetti ETA-alueella on noin 1 gigawatti (GW), mikä on 1–4 prosenttia vedyn kokonaistuotantokapasiteetista; toteaa, että fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan vedyn tuotannon, johon liittyy hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, (vähähiilinen vety) kokonaisosuus ETA-alueella on noin 0,7 prosenttia (sivutuotteet pois lukien);

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti tuotetusta vedystä 43 prosenttia käytetään ammoniakin tuotantoon, jota puolestaan käytetään pääasiassa ammoniakkipohjaisten maatalouslannoitteiden tuotantoon, 52 prosenttia käytetään hiilivetyjen jalostamiseen ja rikinpoistoon ja viisi prosenttia käytetään metanolisynteesiin ja muihin tarkoituksiin;

ottaa huomioon, että uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn tuotantokustannukset ovat 2,5–5,5 euroa kilolta, kun taas fossiilisista polttoaineista tuotettavan vedyn kustannukset ovat noin 1,5 euroa kilolta; toteaa, että useimpien jäsenvaltioiden sähköpaletilla tuotettuna sähköpohjaisen vedyn päästöt olisivat suuremmat kuin fossiilipohjaisen vedyn;

ottaa huomioon, että vedyllä voidaan varastoida energiaa suuria määriä pitkän ajan, joten se voi tasoittaa kysynnän kausivaihteluja; ottaa huomioon, että vetyä voidaan kuljettaa kuorma-autolla, laivalla tai putkijohdoissa, mikä mahdollistaa uusiutuvan energian tuotannon siellä, missä se on tehokkainta, ja mahdollistaa pitkän matkan kuljetukset sähköverkkoa rasittamatta;

M.	ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä kaikkien talouden alojen hiilestä irtautumiseksi, mikä saattaa lisätä sähköverkon epävakautta, ja energian varastoinnin kysyntää on lisättävä huomattavasti energianhankinnan turvaamiseksi;

toteaa, että teräksen tuotanto aiheuttaa noin 10 prosenttia suorista ja epäsuorista kasvihuonekaasupäästöistä maailmanlaajuisesti ja että meriliikenteestä aiheutuu noin 2,5 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä, ja toteaa, että uusiutuvan vedyn kehittäminen voisi auttaa vähentämään päästöjä näillä aloilla;

ottaa huomioon, että liikenteen osuus EU:n kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on noin 27 prosenttia; ottaa huomioon, että vedyllä on useita käyttötarkoituksia eri teollisuudenaloilla sekä sähkö- ja rakennusaloilla ja se tarjoaa suuria mahdollisuuksia liikennealalle vaihtoehtoisena polttoaineena, mutta toteaa, että toistaiseksi vedyn mahdollisuuksia eri liikennemuodoissa on otettu markkinoilla käyttöön vain vähän;

ottaa huomioon, että akkukäyttöiset sähköautot voivat ottaa haltuun merkittävän osan yksityisajoneuvojen markkinoista; ottaa huomioon, että raskas liikenne on ala, jolla hiilestä irtautuminen on vaikeaa, ja sen suora sähköistäminen on vähäistä alhaisen kustannustehokkuuden ja teknisten syiden vuoksi; toteaa, että akut aiheuttavat käytännön ongelmia raskaissa hyötyajoneuvoissa, sähköistämättömien ratojen junissa, rahtilaivoissa ja lentokoneissa, ja toteaa, että tämä luo mahdollisuuksia muille energiankantajille, kuten vedylle, sillä sitä voidaan kuljettaa suuria määriä ajoneuvossa tai aluksissa, sitä voidaan tankata tarvittaessa nopeasti uudelleen ja se tuottaa poistotuotoksena ainoastaan puhdasta vettä;

ottaa huomioon, että kestävä ja kilpailukykyinen vetytalous tarjoaa EU:lle tilaisuuden vahvistaa talouttaan erityisesti covid-19-pandemian aiheuttaman talouden laskusuhdanteen jälkeen, sillä se voisi luoda välittömästi jopa miljoona laadukasta työpaikkaa vuoteen 2030 mennessä ja 5,4 miljoonaa työpaikkaa vuoteen 2050 mennessä, ja toteaa, että tämä voisi tarjota mahdollisuuden alueille, jotka ovat tällä hetkellä erittäin riippuvaisia perinteisistä energialähteistä ja ovat vaarassa ajautua köyhyyteen, kun fossiilisista polttoaineista luovutaan vaiheittain; toteaa, että uusiutuvan vedyn alan arvioidaan voivan tuottaa 10 300 työpaikkaa miljardia sijoitettua euroa kohti ja että tätä lukua voivat nostaa uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alan tuottamat työpaikat;

toteaa, että sellaisten kestävien ja kilpailukykyisten vetymarkkinoiden kehittäminen, jotka edistävät oikea-aikaisesti ja kustannustehokkaasti unionin vuodeksi 2050 asetettua ilmastoneutraaliustavoitetta, edellyttää hyvin kehittynyttä siirto- ja jakeluinfrastruktuuria vedyn kuljettamiseksi tehokkaasti tuotantolaitoksista sen kulutusalueille EU:ssa;

toteaa, että vetyjärjestelmiä saatetaan kehittää eri tavoin jäsenvaltioissa ottaen huomioon erot niiden olemassa olevan kaasuinfrastruktuurin rakenteessa, kunkin maan valmiudet kehittää erilaisia vedyntuotantoteknologioita, innovointipotentiaali ja se, että vedyn kysyntä vaihtelee kunkin jäsenvaltion erilaisten teollisuudenalojen mukaan;

T.	ottaa huomioon, että lähes kaikki jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa vetyä koskevia suunnitelmia ja 26 jäsenvaltiota on allekirjoittanut vetyaloitteen;

toteaa, että EU:n energiajärjestelmän olisi oltava ympäristön kannalta kestävä ja taloudellisesti kilpailukykyinen ja että kaikkien valittujen teknologiasuuntausten olisi perustuttava testattuihin ja asianmukaisiin arvionteihin, jotka johtaisivat elinkelpoiseen liiketoimintaan ennustettavassa aikataulussa, jotta niiden kustannukset eivät vaaranna unionin teollisuuden kilpailukykyä tai kansalaisten hyvinvointia;

V.	huomauttaa, että vedyn tuotannon, kuljetuksen, varastoinnin ja jalostuksen aikana tapahtuvat merkittävät energiahäviöt olisi otettava huomioon;

W.	katsoo, että nykyinen maakaasua sääntelevä lainsäädäntökehys on vuosien ajan mahdollistanut unionin kuluttajille toimitusvarmaa ja kohtuuhintaista energiaa, joten se voisi toimia mallina tulevien EU:n laajuisten vetymarkkinoiden kehittämisen edistämiseksi;

korostaa, että EU:n teknologinen johtoasema puhtaan vedyn (16) alalla on säilytettävä ja sitä on kehitettävä edelleen kilpailukykyisen ja kestävän vetytalouden ja integroitujen vetymarkkinoiden avulla; korostaa, että tarvitaan EU:n vetystrategia, joka kattaa koko vedyn arvoketjun, myös kysyntä- ja tarjonta-alat, ja joka on mukautettu kansallisiin toimiin, jotta voidaan varmistaa, että uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön tuotantokapasiteettia rakennetaan riittävästi lisää uusiutuvan vedyn tuottamiseksi ja uusiutuvan vedyn kustannusten alentamiseksi; panee erityisesti merkille, että uusiutuvan vedyn kotimainen tuotanto EU:ssa synnyttää lisäarvoa innovatiivisten elektrolyysiteknologioiden kehittämisen ja markkinoinnin kannalta; painottaa, että vetytalouden on oltava Pariisin sopimuksen, unionin vuosia 2030 ja 2050 koskevien ilmasto- ja energiatavoitteiden, kiertotalouden, kriittisiä raaka-aineita koskevan toimintasuunnitelman ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen;

suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan vetystrategiaan ilmastoneutraalille Euroopalle, mihin kuuluu myös uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tuleva tarkistus, sekä vetyä koskevien jäsenvaltioiden strategioiden ja investointisuunnitelmien kasvavaan määrään; korostaa, että nämä strategiat on mukautettava jäsenvaltioiden kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin, ja kehottaa panemaan ne ripeästi ja kunnianhimoisesti täytäntöön; katsoo, että komission olisi otettava nämä strategiat huomioon tulevissa lainsäädäntöehdotuksissa; kehottaa komissiota mukauttamaan vetyä koskevan lähestymistapansa EU:n uuteen teollisuusstrategiaan ja tekemään siitä osan johdonmukaista teollisuuspolitiikkaa ottaen huomioon, että vetystrategia ei ole itsetarkoitus vaan sitä olisi tarkasteltava osana EU:n yleisiä pyrkimyksiä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä samalla kun turvataan laadukkaat pitkän aikavälin työpaikat ja edistetään EU:n teollisuuden kilpailukykyä;

korostaa energiatehokkuuden, kustannustehokkuuden, kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden periaatteisiin perustuvan häiriönsietokykyisen ja ilmastoneutraalin energiajärjestelmän merkitystä; korostaa, että energiansäästön ja energiatehokkuus etusijalle -periaatteen olisi oltava etusijalla estämättä kuitenkaan innovatiivisten pilotti- ja demonstrointihankkeiden kehittämistä; panee merkille, että suora sähköistäminen uusiutuvista lähteistä on kustannus-, resurssi- ja energiatehokkaampaa kuin vety, mutta panee myös merkille, että energian toimitusvarmuuden, teknisen toteutettavuuden ja energiajärjestelmää koskevien näkökohtien kaltaiset tekijät olisi otettava huomioon määritettäessä, miten jonkin alan olisi irtauduttava hiilestä; korostaa tässä yhteydessä teknologianeutraaliuden periaatteen merkitystä ilmastoneutraalin EU:n saavuttamisessa;

on vakuuttunut, että uusiutuvista lähteistä tuotettu vety on keskeisessä asemassa EU:n energiasiirtymässä, sillä uusiutuva vety on ainut tapa edistää kestävällä tavalla ilmastoneutraaliuden saavuttamista pitkällä aikavälillä ja välttää lukkiutumisvaikutuksia ja hukkainvestointeja; panee huolestuneena merkille, että puhdas vety ei ole vielä kilpailukykyistä; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan uusiutuvan vedyn arvoketjua ja käyttöönottoa markkinoilla, kun otetaan huomioon, että hinnan ja tuoton välinen suhde paranisi asteittain teollisten menetelmien ja arvoketjujen kehittyessä;

tunnustaa vetylaaksojen useilla alueilla eri puolilla EU:ta toteuttamat ponnistelut yhdennettyjen, monialaisten vedyn arvoketjujen kehittämiseksi; korostaa niiden tärkeää roolia uusiutuvan vedyn tuotannon ja käytön käynnistämisessä, kun tavoitteena on EU:n vetytalouden kehittäminen; kehottaa komissiota hyödyntämään näitä aloitteita, tukemaan niiden kehittämistä ja auttamaan asianomaisia toimijoita niiden tietämyksen ja investointien yhdistämisessä;

painottaa, että vetypohjaiset tuotteet, kuten uusiutuvalla energialla tuotetut synteettiset polttoaineet, muodostavat hiilineutraalin vaihtoehdon fossiilisille polttoaineille ja voivat näin uusiutuvaan energiaan perustuvan sähköistämisen kaltaisten muiden päästövähennysratkaisujen kanssa edistää monien alojen irrottamista hiilestä; painottaa, että käyttö monilla aloilla on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan alentaa näiden energiankantajien hintaa mittakaavaetujen avulla ja varmistaa markkinoiden riittävä koko;

Vedyn luokitus ja standardit

pitää erityyppisten vetyjen yhteistä oikeudellista luokittelua äärimmäisen tärkeänä; pitää ensi alkuun myönteisenä komission ehdottamaa luokittelua; huomauttaa, että kattavasta, tarkasta, tieteelliseen tietoon perustuvasta ja yhdenmukaisesta EU:n laajuisesta terminologiasta on päästävä nopeasti sopimukseen, jotta voidaan muokata kansallisia oikeudellisia määritelmiä ja vahvistaa selkeä luokittelu oikeusvarmuuden tarjoamiseksi; kehottaa komissiota saattamaan mahdollisimman nopeasti päätökseen kyseisen terminologian laatimista koskevan työnsä kaikessa asiaankuuluvassa lainsäädännössä;

katsoo, että vedyn eri muotojen luokittelu olisi määritettävä riippumattoman tieteelliseen tietoon perustuvan arvioinnin mukaisesti eikä yleisesti käytetyn väriperusteisen lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että luokittelun olisi perustuttava koko vedyn tuotanto- ja kuljetusprosessin kaikkiin elinkaarenaikaisiin kasvihuonekaasupäästöihin mutta siinä olisi otettava huomioon myös kiertotalouden periaatteiden mukaiset avoimet ja vankat kestävyyskriteerit ja sen olisi perustuttava kunkin luokan keskiarvoihin ja vakioarvoihin, kuten tavoitteisiin, jotka koskevat luonnonvarojen kestävää käyttöä ja suojelua, jätteiden käsittelyä ja raaka-aineiden ja uusiomateriaalien käytön lisäämistä, pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä sekä biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista;

panee merkille, että eri toimijoiden, kuten komission ja Euroopan puhtaan vedyn allianssin, käyttämät puhtaan vedyn määritelmät poikkeavat toisistaan, mikä aiheuttaa sekaannusta, ja katsoo, että tätä olisi vältettävä; korostaa tässä yhteydessä, että uusiutuvan vedyn ja vähähiilisen vedyn välinen ero on tehtävä täysin selväksi (17); toteaa lisäksi, että selvennystä toisi myös se, että vältettäisiin puhumasta samasta vetyluokasta komission ehdottamilla kahdella eri nimellä (”uusiutuva vety” ja ”puhdas vety”), ja korostaa tässä yhteydessä, että termi ”uusiutuva vety” on objektiivisin ja tieteelliseen tietoon perustuva nimivalinta kyseiselle vetyluokalle;

10.

korostaa EU:n ja kansainvälisten standardien ja sertifioinnin kiireellistä tarvetta; toteaa lisäksi, että olisi harkittava kansallisiin rekistereihin mukautettuja alkuperätakuita sen varmistamiseksi, että uusiutuvan vedyn tuotantoa voidaan lisätä oikea-aikaisesti ja että kuluttajat voivat tietoisesti valita kestäviä ratkaisuja ja että minimoidaan hukkainvestointien riski;

11.

korostaa, että standardointijärjestelmän on perustuttava kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja sitä on sovellettava myös tuontivetyyn; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön sääntelykehyksen, jossa on vankat ja avoimet kestävyyskriteerit vedyn sertifioinnille ja jäljitykselle EU:ssa ja jossa otetaan huomioon sen kasvihuonekaasujalanjälki koko arvoketjussa, myös liikenteessä, jotta voidaan samalla saada liikkeelle investointeja riittävään uusiutuvaan energiaan perustuvaan sähköntuotantoon; kehottaa komissiota myös laatimaan mahdollisimman pian vuonna 2021 vetyä koskevan sääntelykehyksen, jolla varmistetaan standardointi, sertifiointi, alkuperätakuut, merkinnät ja käytettävyys kaikissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa myös käyttämään EU:n päästökauppajärjestelmän tulevaa tarkistusta sen tarkastelemiseen, millaisia muutoksia tarvitaan, jotta voidaan hyödyntää vedyn koko potentiaali EU:n ilmastotavoitteiden edistämiseksi ottaen huomioon hiilivuodon riskit;

12.

korostaa, että erityyppisten vetyjen luokittelu palvelisi muun muassa kuluttajille tiedottamista eikä sen tarkoituksena ole hidastaa vedyn käytön laajentamista yleensä; panee merkille, että uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperätakuita koskeva nykyinen järjestelmä ei ole tähän mennessä johtanut lisäkapasiteettiin tehtäviin riittäviin investointeihin; korostaa siksi, että on tärkeää kehittää edelleen ehtoja ja kriteerejä koskevia suuntaviivoja, jotta voidaan välttää uusiutuvista lähteistä tuotetun kapasiteetin laskeminen kahteen kertaan;

13.

on vakuuttunut, että yleinen hyväksyntä on avaintekijä vetytalouden onnistuneessa luomisessa; korostaa siksi kansalaisten ja sidosryhmien osallistumisen sekä vetyä koskevien EU:n teknisten ja turvallisuusstandardien merkitystä sekä näiden standardien mukaisten korkealaatuisten vetyratkaisujen merkitystä; painottaa lisäksi, että kysyntäalan turvallisuuskäytäntöjä on päivitettävä vedyn käytön osalta jatkuvasti; pyytää siksi edistämään parhaita käytäntöjä koskevia esimerkkejä ja vedyn turvallisuuskulttuuria kaikkialla EU:ssa;

Vedyntuotannon lisääminen

14.

korostaa, että jotta voidaan varmistaa, että vedyn sisämarkkinat toimivat hyvin ja ennustettavasti, sääntelyesteet on poistettava ja komission olisi pikaisesti ehdotettava vetymarkkinoiden johdonmukaista, yhdennettyä ja kattavaa sääntelykehystä, ja korostaa, että sääntelykehys olisi yhdenmukaistettava muun asiaa koskevan lainsäädännön kanssa ja siinä olisi noudatettava täysimääräisesti suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatetta ja paremman sääntelyn periaatetta, pk-yritystesti mukaan luettuna; painottaa tämän osalta, että vetymarkkinoiden on oltava joustavat ja niillä on autettava innovatiivisia ensimmäisiä toimijoita hyödyntämään täysimääräisesti vedyn tuotannon etuja ja alentamaan sen kustannuksia, kun otetaan huomioon, että vetymarkkinat eivät ole vielä kehittyneet ja niitä on kasvatettava;

15.

katsoo, että EU:n kaasumarkkinoiden rakennetta ja puhtaan energian pakettia voitaisiin käyttää perustana ja esimerkkinä vetymarkkinoiden sääntelylle; korostaa, että toimivan vedyntuotannon nopea ja ennakoitava kehittäminen edellyttää myös demokraattista julkista suunnittelua, johon osallistuvat tuottajat, työntekijät ja näiden ammattiliitot sekä tutkijat ja kansalaisjärjestöt; kannustaa myös komissiota ja jäsenvaltioita punnitsemaan erityisiä ratkaisuja vedyn tuotannon lisäämiseksi saarten kaltaisilla eristyneillä alueilla, joilla yhteenliittäminen on vähemmän kehittynyttä, samalla kun varmistetaan tarvittavan infrastruktuurin kehittäminen, myös muuttamalla sen käyttötarkoitusta;

16.

kehottaa komissiota sisällyttämään asiaa koskevan lainsäädännön tarkistamista koskeviin vaikutustenarviointeihinsa EU:n kestävän vetytalouden kannalta välttämättömät oikeudelliset vaatimukset ja arvioimaan niitä, jotta voidaan saavuttaa EU:n kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet ja tehdä uusiutuvasta vedystä taloudellisesti houkuttelevampaa; kehottaa komissiota pohtimaan erityisesti uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin, energiaverodirektiivin (18) ja päästökauppadirektiivin tarkistamista, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava sääntelykehys vedylle;

17.

pitää myönteisinä komission kunnianhimoisia tavoitteita lisätä elektrolyysikapasiteettia ja uusiutuvan vedyn tuotantoa; kehottaa komissiota laatimaan etenemissuunnitelman elektrolyysilaitteiden käyttöönottoa ja kehittämistä varten ja luomaan kumppanuuksia EU:n tasolla, jotta voidaan varmistaa laitteiden kustannustehokkuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan nykyisen hallinnollisen rasitteen ja kannustamaan uusiutuvan vedyn arvoketjun laajentamista ja sen käyttöönottoa markkinoilla, jotta siitä tulee teknologisesti kypsä ja kilpailukykyinen, tarjoamalla taloudellisia kannustimia ja erityisiä rahoitusjärjestelmiä, mukaan lukien innovatiiviset ratkaisut, kuten vetyverkkoon syötettävän uusiutuvan vedyn syöttöpreemiot, tarkistamalla valtiontukisääntöjä ja tarkistamalla kattavasti energian hinnoittelu- ja verotusjärjestelmiä ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi hintoihin; korostaa, että uusiutuvasta vedystä voisi tulla kilpailukykyistä ennen vuotta 2030 edellyttäen, että tarvittavat investoinnit ja asianmukainen sääntelykehys ovat käytössä ja uusiutuva energia on kilpailukykyistä;

18.

panee merkille, että kestävän vetytalouden olisi mahdollistettava kapasiteetin lisääminen EU:n yhdennetyillä energiamarkkinoilla; toteaa, että markkinoilla on erilaisia vetymuotoja, kuten uusiutuva ja vähähiilinen vety, ja korostaa investointien tarvetta, jotta voidaan lisätä uusiutuvan energian tuotantoa riittävän nopeasti, jotta voidaan saavuttaa EU:n vuosien 2030 ja 2050 ilmasto- ja ympäristötavoitteet, samalla kun tunnustetaan vähähiilinen vety siirtymäteknologiaksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä; kehottaa komissiota arvioimaan, kuinka paljon vähähiilistä vetyä suurin piirtein tarvitaan hiilestä irtautumiseen, missä tapauksissa ja kuinka pitkään, kunnes uusiutuva vety pystyy yksin hoitamaan tämän tehtävän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään sääntelyyn liittyviä ja taloudellisia esteitä, jotta voidaan nopeuttaa vedyn käyttöönottoa markkinoilla; toteaa lisäksi, että on vältettävä luonnonvarojen kestämätöntä hyödyntämistä, metaanipäästöjen jatkumista, hiililukkiutumaa ja hukkainvestointeja; korostaa, että vedyn käytöllä olisi edistettävä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista ja uusiutuvan vedyn nopeaa kehittämistä ja käyttöönottoa;

19.

painottaa, että fossiilipohjainen vety on tärkeää poistaa vaiheittain käytöstä ja korvata mahdollisimman pian keskittyen kestävyyden ja kasvihuonekaasupäästöjen kannalta puhtaimpiin teknologioihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita aloittamaan välittömästi siirtymän huolellisen suunnittelun, jotta fossiilipohjaisen vedyn tuotanto alkaa vähentyä nopeasti, ennustettavasti ja peruuttamattomasti ja jotta vältetään fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tuotantolaitosten käyttöiän pidentäminen; toteaa, että erinäisiä fossiilipohjaisen vedyn tuotantolaitoksia sijaitsee oikeudenmukaisen siirtymän tukialueilla, ja korostaa, että fossiilipohjaisen vedyn nykyisen tuotannon hiilestä irrottamiseksi olisi toteutettava tehokkaita tukitoimenpiteitä; painottaa, että Euroopan vetytalouden kehittämiseksi toteutetut toimenpiteet eivät saisi johtaa näiden tuotantolaitosten sulkemiseen vaan niiden nykyaikaistamiseen ja kehittämiseen edelleen, jolloin alueet hyötyvät, kun varmistetaan paikallisesti tuotetun kestävän energian kantaja, helpotetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja edistetään paikallisen työvoiman uudelleenkouluttamista ja työllistämisen jatkumista;

20.

korostaa roolia, joka ympäristön kannalta turvallisella hiilidioksidin talteenotolla, varastoinnilla ja hyödyntämisellä (CCS/U) voi olla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; kannattaa yhdennettyjä politiikkatoimia edistettäessä sellaisten ympäristön kannalta turvallisten CCS/U-sovellusten käyttöönottoa, joilla saavutetaan kasvihuonekaasupäästöjen nettovähennys, jotta raskas teollisuus muutetaan ilmastoneutraaliksi, silloin kun suoria päästövähennysvaihtoehtoja ei ole saatavilla; muistuttaa kuitenkin, että EU:n hiilineutraaliusstrategiassa olisi asetettava etusijalle suorat päästövähennykset ja toimet, joilla suojellaan ja lisätään EU:n luontaisia hiilinieluja ja -varastoja; panee tässä yhteydessä merkille hiilidioksidin talteenottoa, varastointia ja hyödyntämistä koskevan tutkimuksen ja kehittämisen tarpeen;

21.

korostaa, että vetytalous edellyttää kohtuuhintaisen uusiutuvan energian huomattavaa lisämäärää ja vastaavaa infrastruktuuria uusiutuvan energian tuottamiseksi ja sen kuljettamiseksi vedyntuotantolaitoksiin sekä tuotetun vedyn kuljettamiseksi loppukäyttäjille, kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään uusiutuvan energian riittävän täydentävän kapasiteetin käyttöönoton sähköistämisprosessia ja uusiutuvan vedyn tuotantoa varten muun muassa yksinkertaistamalla lupamenettelyjä ja kehittämään rajatylittäviä kumppanuuksia, jotka perustuvat eri alueiden mahdollisuuksiin tuottaa uusiutuvaa energiaa ja uusiutuvaa vetyä;

22.

katsoo sen, että otetaan käyttöön riittävästi uusiutuvan energian kapasiteettia oikeassa suhteessa uusiutuvan vedyn tarpeeseen nähden, voivan auttaa välttämään ristiriita sähköistämiseen, elektrolyysilaitteisiin tai muihin tarkoituksiin tarvittavan kapasiteetin ja unionin ilmastotavoitteiden saavuttamisen välillä; on tässä yhteydessä tyytyväinen komission suunnitelmiin kasvattaa uusiutuvaa energiaa koskevaa EU:n vuoden 2030 tavoitetta sekä komission ehdottamaan uusiutuvaa energiaa merellä koskevaan strategiaan;

23.

kehottaa tarkistamaan energiaverodirektiiviä; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uusiutuvan energian verojen ja maksujen alentamista tarpeen mukaan kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan poistaa vetylaitoksissa tuotetun sähkön kaksinkertaiset verot ja maksut, jotka ovat esteenä vedyn käyttöönoton jatkamiselle, ja vahvistamaan taloudellisia kannustimia uusiutuvan energian tuottamiseksi ja samalla pyrkimään poistamaan asteittain fossiilisten polttoaineiden tuet sekä veroista ja maksuista tehtävät vapautukset;

24.

painottaa, että uusiutuvaa vetyä voidaan tuottaa useista uusiutuvista energialähteistä, kuten tuuli-, aurinko- ja vesivoimasta (myös pumppuvesivarastoista); korostaa ympäristövaurioalueiden mahdollisuuksia tarjota tilaa uusiutuvan energian tuotannolle; kehottaa komissiota arvioimaan hiljattain julkaistun uusiutuvaa energiaa merellä koskevan strategian mukaisesti, miten merellä tuotettavan uusiutuvan energian lähteet voisivat viitoittaa tietä uusiutuvan vedyn laajemmalle kehittämiselle ja käyttöönotolle;

25.

korostaa mahdollisuutta muuttaa joitakin olemassa olevia teollisuuslaitoksia uusiutuvan vedyn tuotantolaitoksiksi; korostaa, että tällaiset teollisuusalueiden muutokset on suunniteltava julkisesti työntekijöiden ja heidän ammattiliittojensa kanssa siten, että annetaan mahdollisuus, myös työntekijöille, avata kollektiivisesti uudelleen käytöstä poistettuja paikkoja lainmukaisella tavalla esimerkiksi vedyn tuottamiseksi;

26.

toteaa, että siirtyminen ilmastoneutraaliin energiajärjestelmään olisi suunniteltava huolellisesti ottaen huomioon tämänhetkiset lähtökohdat ja infrastruktuurit, jotka voivat vaihdella jäsenvaltioittain; painottaa, että jäsenvaltioiden olisi toimittava joustavasti suunniteltaessa tukitoimenpiteitä, myös valtiontukitoimia, kansallisten vetytalouksiensa kehittämiseksi; pyytää tässä yhteydessä komissiota antamaan enemmän tietoa tukitoimenpiteiden suunnitellusta eriyttämisestä ja joustavuudesta;

27.

painottaa, että vedyn tuottamiseksi tarvitaan merkittävä määrä luonnonvaroja, esimerkiksi vettä, ja että tämä voi aiheuttaa ongelmia niillä EU:n alueilla, joilla vedestä on pulaa; korostaa, että on tärkeää lisätä resurssitehokkuutta, minimoida vaikutukset alueen vesihuoltoon, varmistaa luonnonvarojen huolellinen hallinta ja maankäyttö vedyn tuotantoon ja välttää veden, ilman tai maaperän saastumista, metsäkatoa tai biologisen monimuotoisuuden häviämistä vetyyn liittyvän tuotantoketjun seurauksena;

Kansalaisten osallistuminen

28.

korostaa, että kansalaisten osallistumisella on tärkeä rooli oikeudenmukaisen, onnistuneen ja osallistavan energiasiirtymän toteuttamisessa; korostaa siksi, että kaikkien toimijoiden on tärkeää osallistua kustannuksiin ja saada osansa hyödyistä yhdennetyssä järjestelmässä;

29.

korostaa, että uusiutuvaa energiaa tuottavat yhteisöt voivat osallistua vedyn tuotantoon; muistuttaa velvoitteesta varmistaa näiden yhteisöjen toimintamahdollisuudet sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun direktiivin (EU) 2019/944 (19) mukaisesti ja pyytää, että niille annetaan mahdollisuus saada samat edut kuin muutkin toimijat;

30.

korostaa, että jotta EU:n vetymarkkinat toimisivat moitteettomasti, tarvitaan erityisesti turvallisuuteen liittyviä erityistaitoja omaavia henkilöitä; painottaa, että tarvitaan vahvoja julkisia ja maksuttomia ammatillisen koulutuksen järjestelmiä; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman jäsenvaltioiden ohjaamiseksi tätä koskevien koulutusohjelmien kehittämisessä työntekijöille, insinööreille ja teknikoille mutta myös suurelle yleisölle sekä monialaisten opetusohjelmien laatimisessa taloustieteilijöille, tutkijoille ja opiskelijoille sekä ohjelmien ylläpitämisessä; tähdentää, että vetyalalla on edistettävä tehokkaammin yhtäläisiä mahdollisuuksia, ja kehottaa laatimaan EU:n aloitteen, jossa keskitytään naisten työllistymiseen, kouluttautumiseen ja kehittymiseen, jotta voidaan tunnistaa ja poistaa esteitä sekä muodostaa verkostoja ja malleja;

31.

pitää valitettavana, että koulutus- sekä täydennys- ja uudelleenkoulutusstrategioilla ja oikeudenmukaisella siirtymisellä kohti vetyyn valmistautunutta työvoimaa ei ole toistaiseksi ollut sijaa EU:n vetystrategiassa; korostaa, että on tärkeää säilyttää ja hyödyntää niiden työntekijöiden potentiaali, joilla on teknisiä taitoja ja jotka työskentelevät nykyisillä teollisuudenaloilla, ja muistuttaa työntekijöiden oikeudesta saada koulutusta ja täydennyskoulutusta työaikana siten, että heille maksetaan koulutuksen ajalta palkkaa;

32.

kehottaa komissiota tuottamaan tietoja mahdollisista vaikutuksista, mahdollisuuksista ja haasteista, joita syntyy teollisuuden, liikenteen ja energia-alan siirtymisestä kohti vedyn käytön lisäämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään tältä osin alakohtaisia muutosstrategioita yhdessä teollisuuden ja ammattiliittojen kanssa; ehdottaa, että käynnistetään osaamissopimuksen yhteydessä puhdasta vetyä koskeva Euroopan osaamiskumppanuus;

Vetyinfrastruktuuri

33.

korostaa kiireellistä tarvetta kehittää infrastruktuuria vedyn tuotantoa, varastointia ja kuljetusta varten, kannustaa riittävien valmiuksien kehittämiseen ja kehittää samanaikaisesti kysyntää ja tarjontaa; painottaa myös, että on tärkeää kehittää syrjimättömän pääsyn vetyverkkoja; panee merkille synergiaedut, joita syntyy vedyn tuotannon ja infrastruktuurin integroimisesta joustavien, useiden energialähteiden järjestelmien muihin osiin, kuten hukkalämmön talteenotosta kaukolämpöverkkoihin tarkoitetusta elektrolyysistä; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen TEN-E-asetuksen muuttamisesta; pitää hyvänä asiana vedyn sisällyttämistä omana energiainfrastruktuuriluokkanaan ja panee merkille, että nämä vetyrakenteet voivat olla uusia vasta rakennettuja tai maakaasukäytöstä muutettuja tai näiden kahden yhdistelmiä; panee lisäksi merkille äskettäin ehdotetun infrastruktuurin suunnittelua koskevan hallintojärjestelmän, johon vetyalan toimijat osallistuvat;

34.

toteaa, että sen ohella, että ensimmäisessä vaiheessa keskitytään teollisuusklustereihin, olisi jo ryhdyttävä suunnittelemaan, sääntelemään ja kehittämään infrastruktuuria vedyn pitkien matkojen kuljetusta ja varastointia varten ja annettava riittävää taloudellista tukea kyseiselle infrastruktuurille, jotta voidaan varmistaa vedyn käyttöönotto monilla eri aloilla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä vetyinfrastruktuurin tulevaa sisällyttämistä EU:n suunnitelmiin, kuten verkon kehittämistä koskeviin kymmenvuotissuunnitelmiin;

35.

korostaa avoimen, osallistavan ja tieteelliseen tietoon perustuvan tulevan infrastruktuurin ja integroidun verkkosuunnittelun merkitystä julkisten elinten, kuten Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER), ohjauksessa sekä sidosryhmien ja tieteellisten elinten osallistumista; ehdottaa tässä yhteydessä, että tehdään kustannus-hyötylaskelmia uusiutuvan vedyn tuotanto-, kuljetus- ja varastointi-infrastruktuurin sijaintipaikoista ja tutkitaan tarvetta rakentaa uusia, jotta voidaan välttää hukkainvestoinnit, vaikuttaa myönteisesti elinkeinoihin ja ekosysteemeihin ja minimoida kuluttajille aiheutuvat kustannukset ottaen huomioon heidän erityistarpeensa; korostaa taloudellisia etuja, joita erityisesti pienimuotoisille kuluttajille ja teollisuusklustereille syntyy vedyn tuotantolaitosten sijoittamisesta lähelle uusiutuvan energian tuotantolaitoksia tai samaan paikkaan kuin kulutuslaitokset, ja eri kysyntäsektoreiden yhdistämisestä; korostaa myös alueiden ja jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän yhteistyön merkitystä sellaisten hankkeiden tukemisessa, jotka parantaisivat toimitusvarmuutta rakentamalla EU:n vetyrunkoverkon, jolla on tarkoitus varmistaa yhteenliitäntä ja yhteentoimivuus kaikissa jäsenvaltioissa;

36.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tieteelliseen tietoon perustuvan arvioinnin mahdollisuudesta käyttää olemassa olevia kaasuputkia puhtaan vedyn siirtoon ja vedyn maanalaiseen varastointiin ottaen huomioon erilaiset tekijät, kuten kustannus-hyötyanalyysin teknis-taloudellisista ja sääntelyyn liittyvistä näkökohdista, järjestelmän yleisen integroinnin ja pitkän aikavälin kustannustehokkuuden; toteaa, että jo olemassa olevan tai kehitteillä olevan asianmukaisesti sijoitetun kaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttaminen voisi maksimoida kustannustehokkuuden, minimoida maan ja resurssien käytön ja investointikustannukset sekä sosiaaliset vaikutukset; korostaa, että kaasuinfrastruktuurin käyttötarkoituksen muuttaminen voi olla merkityksellistä vedyn käytön kannalta päästöintensiivisten teollisuudenalojen ensisijaisilla aloilla, mukaan lukien teollisuuslaitosten ja multimodaalisten liikennekeskusten väliset yhteydet, pitäen mielessä tarpeen kuljettaa vetyä mahdollisimman tehokkaasti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tuleva kaasuinfrastruktuuri on yhteensopiva puhtaan vedyn kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan, missä vetysekoitusta käytetään tällä hetkellä, ja arvioimaan tieteellisen tiedon pohjalta sen kysyntää osoitettuihin teollisuuden vetytarpeisiin vastaamisessa sekä sen etuja ja haittoja, jotta voidaan tunnistaa infrastruktuuritarpeet ja välttää samalla hukkainvestointeja;

37.

korostaa, että vetyinfrastruktuuria on säänneltävä erityisesti sen toiminnan ja energiaverkkoon liittämisen osalta ja että eriyttämistä on noudatettava vetymarkkinoiden suunnittelun ohjaavana periaatteena ottaen samalla huomioon, että vetymarkkinoita on vielä kehitettävä; painottaa, että eriyttämisellä on keskeinen asema sen varmistamisessa, että innovatiivisia uusia tuotteita saatetaan energiamarkkinoille kustannustehokkaimmalla tavalla; panee merkille, että mahdollinen poikkeaminen tästä sääntelyperiaatteesta keskipitkällä aikavälillä johtaisi tarpeettoman korkeisiin kustannuksiin loppukäyttäjille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeät suuntaviivat uusien ja käyttötarkoitukseltaan muutettujen putkien omistuksen osalta, jotta voidaan tarjota suunnitteluvarmuutta;

38.

korostaa multimodaalisten meri- ja sisävesisatamien strategisesti keskeistä roolia innovointikeskuksina vedyn tuonnissa, tuotannossa, varastoinnissa, toimittamisessa ja käytössä; painottaa, että kansallisilla rannikkoalueilla ja satamissa tarvitaan tilaa ja investointeja satamainfrastruktuuriin, jotta edistetään uusien päästöttömien ja vähäpäästöisten teknologioiden käyttöä ja luodaan vedyn teollinen arvoketju multimodaalisia liikennekäytäviä pitkin;

Vedyn kysyntä

39.

toteaa, että vedyn kysyntä keskittynee aloihin, joilla vedyn käyttö on lähes kilpailukykyistä tai joita ei tällä hetkellä voida irrottaa hiilestä muita teknologisia ratkaisuja käyttäen; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että vedyn kysynnän tärkeimmät edelläkävijämarkkinat ovat teollisuus, lento- ja meriliikenne ja raskas liikenne; katsoo, että näillä aloilla olisi laadittava riippumattomien tieteellisten tutkimusten pohjalta ja yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa kysynnän kehittämistä ja investointi- ja tutkimustarpeita koskevia etenemissuunnitelmia EU:n tasolla ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion yksilölliset olosuhteet ja alueelliset eroavuudet vedyn käyttöönotossa, teknologisessa valmiudessa sekä infrastruktuurin kypsyydessä;

40.

on tyytyväinen siihen, että komissio tarkastelee erilaisia vaihtoehtoja kysyntäpuolen kannustimiksi; yhtyy komission näkemykseen siitä, että siirtymäkauden ajan vedyn kysynnän edistämiseksi voitaisiin harkita kysyntään keskittyviä politiikkatoimia ja selkeitä kannustimia vetysovelluksille ja vedyn käytölle loppukäyttäjien aloilla – esimerkiksi kiintiöitä vedyn käytölle rajallisella määrällä tiettyjä aloja, Euroopan investointipankin takauksia yhteisinvestointien alkuperäisen riskin pienentämiseksi, kunnes ne ovat kustannuskilpailukykyisiä, ja rahoitusvälineitä, myös uusiutuvaa tai vähähiilistä vetyä hyödyntäviä hankkeita varten tarkoitettuja hiilen hinnanerosopimuksia – jotta voidaan edistää hiilestä irtautumista vedyn avulla, kun tämä on välttämätöntä loppukäyttäjien kilpailukyvyn säilyttämiseksi; panee merkille, että on varmistettava korvausten oikeasuhteisuus ja vältettävä tuotannon ja käytön kaksinkertainen tukeminen sekä keinotekoisten tarpeiden ja perusteettomien markkinavääristymien luominen; kehottaa laatimaan pikaisesti pilottimallin hiilen hinnanerosopimuksesta, erityisesti puhdasta terästä varten; korostaa, että kestävien ratkaisujen, kuten rakentamiseen tai kunnostamiseen tarkoitetun vihreän teräksen, julkisilla hankinnoilla voidaan myös edistää konkreettista ja ennakoitavissa olevaa kysyntää; painottaa, että kysyntään keskittyvien politiikkatoimien olisi oltava johdonmukaisia muiden toimien kanssa ja niistä olisi toteutettava perusteellinen vaikutustenarviointi, jotta vältetään kielteiset vaikutukset energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin, jotka ovat kansainvälisen kilpailun kohteena;

41.

toteaa, että jotkut nykyisistä sääntelykehyksistä sisältävät esteitä vedyn käytölle; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan näitä sääntelykehyksiä vedyn kysynnän lisäämiseksi ja oikeudellisten epävarmuustekijöiden kaltaisten pidäkkeiden poistamiseksi;

42.

kehottaa komissiota edistämään edelläkävijämarkkinoita uusiutuvien vetyteknologioiden osalta sekä niiden käyttöä ilmastoneutraaliin tuotantoon erityisesti teräs-, sementti- ja kemianteollisuudessa osana Euroopan uuden teollisuusstrategian täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta tunnustaa uusiutuvan vedyn avulla tuotettu teräs ajoneuvokannan laajuisten hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista edistäväksi tekijäksi; kehottaa lisäksi komissiota esittämään nopeasti puhdasta terästä koskevan EU:n strategian, jossa olisi painotettava asianmukaisesti uusiutuvan vedyn käyttöä;

43.

muistuttaa, että liikenteen osuus EU:n hiilidioksidipäästöistä on yksi neljäsosa ja se on ainoa ala, jolla päästöt eivät ole vähentyneet vuoden 1990 perustasoon verrattuna; korostaa vedyn mahdollisuuksia yhtenä keinona vähentää hiilidioksidipäästöjä erityisesti liikennemuodoissa, joiden kohdalla täydellinen sähköistäminen on vaikeampaa tai ei vielä ole mahdollista; korostaa, että tankkausinfrastruktuurin käyttöönotto on välttämätöntä, jotta voidaan lisätä vedyn käyttöä liikennealalla; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tarkistaa Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) koskevaa asetusta (20) ja vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria koskevaa direktiiviä, jotta varmistetaan julkisten vetytankkausasemien saatavuus kaikkialla EU:ssa, sisällyttämällä siihen konkreettisia tavoitteita vetyinfrastruktuurin sisällyttämiseksi liikennejärjestelmiin; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen kehittää vetytankkausinfrastruktuuria kestävää ja älykästä liikkuvuutta koskevassa strategiassa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurista annetun direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä; korostaa tarvetta luoda synergioita TEN-T- ja TEN-E-strategioiden sekä vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan strategian kanssa, mikä johtaa vetytankkausasemien vaiheittaiseen käyttöönottoon, ja katsoo, että tässä yhteydessä olisi vahvistettava olennaiset tekniset vaatimukset ja riskinarviointiin perustuvia yhdenmukaistettuja standardeja;

44.

korostaa, että vedyn ominaispiirteet tekevät siitä hyvän vaihtoehdon fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tietyissä liikennetyypeissä; painottaa, että vety puhtaassa muodossa tai synteettisenä tai biokeroseenina käytettynä on keskeinen tekijä fossiilisen kerosiinin korvaajana lentoliikenteessä; painottaa lisäksi, että vetyä käytetään jo jonkin verran liikennealalla, erityisesti tieliikenteessä, julkisessa liikenteessä ja tietyissä rautatiealan segmenteissä erityisesti siellä, missä radan sähköistäminen ei ole taloudellisesti mahdollista; korostaa, että tarvitaan vahvempaa lainsäädäntöä päästöttömien polttoaineiden ja muiden puhtaiden teknologioiden, kuten uusiutuvan vedyn, käytön kannustamiseksi ja mahdollisesti niiden käytön aloittamiseksi raskaissa ajoneuvoissa sekä lento- ja meriliikenteessä, kun ne ovat täysin saatavilla;

45.

kehottaa komissiota lisäämään tutkimusta ja investointeja kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategian yhteydessä ja arvioimaan, onko uusiutuvaa energiaa koskevaa direktiiviä tarkistettava, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille uusiutuvaan energiaan perustuville ratkaisuille liikenteessä;

Tutkimus, kehittäminen, innovointi ja rahoitus

46.

painottaa tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin merkitystä koko arvoketjussa sekä demonstrointihankkeiden toteuttamista teollisessa mittakaavassa, pilottihankkeet mukaan luettuina, ja niiden käyttöön ottamista markkinoilla, jotta uusiutuvasta vedystä tulee kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista ja jotta energiajärjestelmän integrointi saadaan päätökseen ja samalla varmistetaan maantieteellinen tasapaino kiinnittäen erityistä huomiota hiili-intensiivisiin alueisiin; kehottaa komissiota kannustamaan tutkimus- ja innovointitoimia laajamittaisten suuren vaikutuksen hankkeitten täytäntöönpanoon teknologian siirron turvaamiseksi vedyn koko arvoketjussa; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti liikkuvuuslaboratorioiden käynnistämiseen EU:n kaupungeissa, jotta voidaan edistää sellaisia kestäviä joukkoliikenteen kokeiluja, jotka perustuvat vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöön, ja kannustaa sisällyttämään vedyn näihin kokeiluihin käytettäviin polttoaineisiin;

47.

katsoo, että uusiutuvan vedyn tuotantokapasiteetin kehittämiseen ja lisäämiseen, kilpailukyvyn parantamiseen ja sellaisten vetyratkaisujen edistämiseen, jotka ovat usein vielä kehittämisen alkuvaiheessa, on investoitava huomattavia rahamääriä, mikä edellyttäisi myös uusiutuvaan vetyyn tehtävien investointien riskin vähentämistä esimerkiksi hinnanerosopimusten avulla; painottaa, että EU:n ohjelmilla ja rahoitusvälineillä, kuten elpymis- ja palautumistukivälineellä, Horisontti Eurooppa -puiteohjelmalla, Verkkojen Eurooppa -välineellä, InvestEU-ohjelmalla, johon kuuluu myös strategisten eurooppalaisten investointien ikkuna, Euroopan aluekehitysrahastolla, koheesiorahastolla, oikeudenmukaisen siirtymän rahastolla ja päästökauppajärjestelmän innovaatiorahastolla, on keskeinen rooli vetytalouden kaikkialla EU:ssa yhtenäisen kehittämisen tukemisessa; korostaa tältä osin paikallisten ja alueellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tärkeää roolia vedyn kehittämisen ja käyttöönoton vauhdittamisessa;

48.

painottaa tarvetta varmistaa kaikkien saatavilla olevien investointirahastojen, ohjelmien ja rahoitusvälineiden väliset synergiat, jotta varmistetaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö monenlaisiin hankkeisiin investoimiseksi; panee huolestuneena merkille puhtaiden energiateknologioiden alalla tehtyjen tutkimus- ja innovointi-investointien vähenemisen, joka kävi ilmi energiaunionin tilaa koskevasta vuoden 2020 kertomuksesta;

49.

kehottaa komissiota kehittämään uusiutuvaa energiaa ja vetyä koskevan koordinoidun investointistrategian, joka on kansallisten tutkimus- ja innovointistrategioiden mukainen, ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat;

50.

kehottaa komissiota painottamaan strategiassa pk-yritysten merkittävää roolia; painottaa tarvetta sisällyttää sääntelyllisiä suojatoimia ja varmistaa rahoituksen saatavuus ja innovatiivinen pääoma, kuten yrityshautomot ja yhteiset tutkimushankkeet, jotta startup-yritykset ja pk-yritykset voivat juurtua vetyteollisuuteen; kehottaa komissiota varmistamaan yhdenvertaisen pääsyn markkinoille ja helpottamaan tällaisten yritysten markkinoille tuloa ja edistämään niiden osallistumista esimerkiksi kutsumalla niitä proaktiivisesti pyöreän pöydän keskusteluihin ja ottamalla ne mukaan julkisiin kuulemiskierroksiin; kehottaa komissiota arvioimaan pk-yritysten tarpeita ja niiden tuotantoprosessien hiilestä irtautumisen ja vedyn avulla tapahtuvan energianhankinnan kustannuksia sekä seuraamaan pk-yritysten edistymistä käyttämällä asianmukaisia keskeisiä suorituskykyindikaattoreita, jotta voidaan edistää näyttöön perustuvaa päätöksentekoa;

51.

toteaa, että EU:lla on johtoasema elektrolyysilaitteiden valmistuksessa, ja painottaa, että sen on säilytettävä tämä kilpailuetu ja edistettävä sitä; katsoo, että EU:n tutkimus- ja kehittämistoimissa olisi keskityttävä monenlaisiin mahdollisiin uusiin uusiutuviin vetylähteisiin ja -teknologioihin, kuten fotosynteesin, levien tai meriveden elektrolyysilaitteiden avulla tuotettuun vetyyn, jotta voidaan nostaa teknologisen valmiuden tasoa;

52.

suhtautuu myönteisesti Euroopan puhtaan vedyn alan allianssiin (jäljempänä ”allianssi”), muihin uusiutuvaa vetyä koskeviin aloitteisiin ja järjestöihin, Euroopan vetyfoorumiin sekä Euroopan yhteistä etua koskeviin tärkeisiin hankkeisiin, sillä ne ovat tärkeitä keinoja edistää investointeja uusiutuvaan vetyyn; kannustaa jäsenvaltioita, komissiota ja talouden toimijoita hyödyntämään nopeasti Euroopan yhteistä etua koskevien hankkeiden potentiaalia EU:n vetytalouden kannalta merkityksellisten hankkeiden tukemiseksi; kehottaa noudattamaan pragmaattista lähestymistapaa kyseisten hankkeiden hyväksynnän helpottamiseksi; pitää myös myönteisenä komission suunnitelmaa tarkistaa ympäristönsuojelulle ja energia-alalle myönnettävää valtiontukea koskevia suuntaviivoja vedyn tuotannon helpottamiseksi ja sen ottamiseksi käyttöön markkinoilla nopeasti;

53.

kannustaa allianssia laatimaan yhteistyössä polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen kanssa investointisuunnitelman ja hankejatkumon, joilla voidaan varmistaa vetytavoitteiden täytäntöönpano mahdollisimman pian; korostaa, että allianssin olisi keskityttävä uusiutuvan vedyn kehittämiseen ja sitouduttava selkeästi EU:n vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteiden saavuttamiseen; korostaa, että allianssin olisi myös varmistettava kaikkien asiaankuuluvien EU:n sidosryhmien, kuten uusiutuvan energian tuottajien, tutkijoiden, riippumattomien asiantuntijoiden, ajatushautomoiden, ympäristöalan kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinaosapuolten, tasapainoinen edustus; korostaa, että allianssin päätöksentekomenettelyn avoimuutta ja osallistavuutta olisi parannettava ja että komission olisi johdettava tätä prosessia tieteen asiantuntijoista koostuvan riippumattoman elimen tuella ja että prosessin tavoitteena olisi oltava laatia siirtymäsuunnitelmia ja antaa vetytarpeisiin liittyvää opastusta; panee merkille, että allianssin työn tulosten täytäntöönpanossa on nykyään viivästymisiä, ja kehottaa komissiota nopeuttamaan prosessia;

54.

on tyytyväinen polttokenno- ja vety-yhteisyrityksen uusimiseen Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa; korostaa yhteisyrityksen työn merkitystä ja pyytää komissiota käyttämään sitä vedyn osaamiskeskuksena ja tarjoamaan sille riittävät taloudelliset resurssit, jotta se voi täyttää tehtävänsä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; painottaa, että yhteisyrityksen olisi edistettävä tutkimus- ja kehittämistoimia koko arvoketjussa, jotta varmistetaan vedyn rahoituksen kustannustehokas käyttö ja parempi koordinointi; katsoo, että yhteisyrityksen olisi saavutettava synergiaetuja liikennealan yhteisyritysten kanssa, jotta edistetään vetyteknologian ja liikenneinfrastruktuurien ja -palvelujen asianmukaista integrointia; kehottaa komissiota hyödyntämään polttokenno- ja vety-yhteisyrityksestä saatuja kokemuksia ja kannustamaan polttokenno- ja vetyenergiateknologioiden lisätutkimusta;

55.

pyytää komissiota arvioimaan vedyn käyttöönoton mahdollista sisällyttämistä Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuden (PRIMA) yleisiin tavoitteisiin Horisontti Eurooppa -puiteohjelman painopisteiden mukaisesti, jotta vahvistetaan tutkimus- ja innovointivalmiuksia ja kehitetään osaamista ja yhteisiä innovatiivisia ratkaisuja koko Välimeren alueella;

Vetyä koskeva kansainvälinen yhteistyö

56.

painottaa, että EU:n johtoasema vetyteknologioiden tuotannossa tarjoaa mahdollisuuden edistää EU:n teollista johtoasemaa ja innovointia maailmanlaajuisesti samalla kun vahvistetaan EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa ilmastoasioissa; korostaa, että etusijalle olisi asetettava vedyn toimitusketjun kehittäminen EU:ssa, jotta tuetaan EU:n etulyöntiasemaa, teollisuuden kilpailukykyä ja energian toimitusvarmuutta; korostaa tässä yhteydessä kotimaisen vedyntuotannon lisäämistä koskevaa tavoitetta ja toteaa samalla, että jäsenvaltiot voivat tarpeidensa mukaisesti myös selvittää mahdollisuutta tuoda energiaa, vetyä ja vedyn esituotteita naapurialueilta ja unionin ulkopuolisista maista, jotta voidaan vastata vedyn kasvavaan kotimaiseen kysyntään;

57.

kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita käymään avointa ja rakentavaa vuoropuhelua molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön ja kumppanuuksien luomiseksi naapurialueiden, kuten Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja itäisen kumppanuuden maiden, kanssa siten, että turvataan EU:n strategiset edut ja sekä EU:n että sen kumppaneiden energiaturvallisuus; painottaa, että yhteistyö hyödyttäisi myös puhtaan ja uuden teknologian markkinoiden luomista osaamisen siirron avulla ja edistäisi uusiutuvaan energiaan siirtymistä sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista; korostaa, että on vältettävä ympäristövaikutusten, myös kasvihuonekaasupäästöjen, siirtämistä muualle ja kaikkia viivytyksiä sähköverkon hiilestä irtautumisessa unionin ulkopuolisissa maissa;

58.

korostaa, että vetyä koskevaa kansainvälistä yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, Euroopan talousalueen maiden, energiayhteisön maiden ja Yhdysvaltojen kanssa, olisi kehitettävä edelleen sisämarkkinoiden ja energiaturvallisuuden vahvistamiseksi molempien osapuolten noudattamien sääntöjen ja periaatteiden, kuten kolmansien osapuolten verkkoonpääsyn, omistajuuden eriyttämisen, avoimuuden ja syrjimättömien tariffien, pohjalta; korostaa, että olisi vältettävä yhteistyötä sellaisten unionin ulkopuolisten maiden kanssa, joihin sovelletaan EU:n rajoittavia toimenpiteitä, kuten talouspakotteita, ja sellaisten maiden kanssa, jotka eivät takaa turvallisuus-, ympäristö- ja avoimuusvaatimusten noudattamista tai jos tällainen yhteistyö heikentäisi EU:n ja jäsenvaltioiden turvallisuutta;

59.

korostaa, että EU:n olisi edistettävä vetyä koskevia standardejaan ja kestävyyskriteerejään kansainvälisesti; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan kansainvälisiä standardeja ja vahvistamaan yhteisiä määritelmiä ja menetelmiä kunkin tuotetun vety-yksikön kokonaispäästöjen määrittelemiseksi ja kehottaa määrittämään kansainvälisiä kestävyyskriteerejä edellytyksenä mahdolliselle vedyn ja vedyn esituotteiden tuonnille; painottaa, että mahdollisen hiilivuodon välttämiseksi kaiken tuontivedyn olisi oltava sertifioitua samalla tavalla kuin EU:ssa tuotettu vety, myös tuotannon ja kuljetuksen osalta, ja tuontiin olisi sovellettava Euroopan unionin tulevaa hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita uusiutuvan vedyn tuontia varten myös investoimaan tarvittavaan infrastruktuuriin ja olemassa olevan infrastruktuurin muuttamiseen satamissa sekä rajatylittävissä yhteyksissä; kannustaa komissiota edistämään euron asemaa viitevaluuttana vedyn kansainvälisessä kaupassa;

60.

katsoo, että vedystä olisi tultava osa EU:n kansainvälistä yhteistyötä muun muassa kansainvälisen uusiutuvan energian viraston (IRENA) työn, tutkimusyhteistyön, ilmasto- ja energiadiplomatian sekä Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa;

Vedyn rooli integroidussa energiajärjestelmässä

61.

korostaa yhdennetyn energiajärjestelmän tarvetta, jotta voidaan saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja Pariisin sopimuksen tavoitteet; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti vedyn sisällyttämiseen energiajärjestelmän integrointia koskevaan komission strategiaan; katsoo, että energiasektoreiden ja -kantajien integrointi sekä sähkö-, lämpö-, kaasu- ja vetyverkkojen johdonmukainen suunnittelu edistävät kestävyyttä, energiasiirtymää sekä hyvin toimivia vety- ja energiamarkkinoita; katsoo, että on panostettava enemmän innovatiivisiin hankkeisiin, joissa yhdistetään sähkön, vedyn ja lämmön tuotanto ja talteenotto;

62.

toteaa, että vetytalouden kehittäminen voi osaltaan vähentää koko energiajärjestelmän epätasapainotiloja; toistaa, että vedyllä voi olla keskeinen rooli energian varastoinnissa uusiutuvan energian tarjonnan ja kysynnän vaihtelujen tasoittamiseksi; korostaa siksi, että on suunniteltava vedyn kuljetus- ja varastointi-infrastruktuurin kehittämistä ennakoiden tarvetta kehittää energian tuotantolaitoksia, jotta voidaan varmistaa tekninen ja taloudellinen optimointi;

63.

painottaa, että tarvitaan kunnianhimoinen ja oikea-aikainen strategia, joka koskee energian varastointia vedyn käytön avulla innovatiivisissa teollisissa ja liikkuvuutta koskevissa ratkaisuissa; toteaa kuitenkin, että korkeiden tuotantokustannusten vuoksi vedyn käyttö energian varastointiin ei ole vielä kilpailukykyistä ja että vedyn avulla tapahtuvaan energian varastointiin liittyvän energiahävikin arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 60 prosenttia niin sanotulla edestakaisella matkalla; painottaa tämän vuoksi jälleen tarvetta laskea uusiutuvan vedyn tuotantokustannuksia ja edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä joustaville ja tasapainottaville ratkaisuille koko energiajärjestelmässä; kannustaa siksi komissiota analysoimaan vedyn varastoinnin vaihtoehtoja ja sitä koskevia valmiuksia; toteaa, että vedyn varastointia koskevat sääntelyjärjestelmät saattavat olla ristiriidassa erityisesti kaasun ja sähkön varastointia koskevien sääntelyjärjestelmien kanssa, ja painottaa tämän vuoksi tarvetta selventää myös tätä näkökohtaa asianomaisessa lainsäädännössä;

o o

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman kaikille EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 324, 1.10.2020, s. 41.

(2) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(3) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(4) EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.

(5) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 108.

(6) EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.

(7) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.

(8) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0198.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0199.

(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(13) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 116.

(14) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 80.

(15) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 10.

(16) Komission mukaan ”puhtaalla vedyllä” tarkoitetaan vedestä elektrolyysin kautta tuotettua vetyä silloin, kun käytetty sähkö on peräisin uusiutuvista lähteistä. Sitä voidaan tuottaa myös biokaasun reformoinnilla tai biomassan biokemiallisella muuntamisella, jos prosessi täyttää kestävyysvaatimukset.

(17) Komission mukaan ”vähähiilinen vety” käsittää fossiilipohjaisen vedyn, johon liittyy hiilidioksidin talteenotto, ja sähköpohjaisen vedyn, jonka koko elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi vähäisemmät verrattuna nykyisillä menetelmillä tuotettuun vetyyn.

(18) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27. lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5. kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/70

P9_TA(2021)0242

Ihmisoikeuksien suojelu ja EU:n ulkoinen muuttoliikepolitiikka

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ihmisoikeuksien suojelusta ja EU:n ulkoisesta muuttoliikepolitiikasta (2020/2116(INI))

(2022/C 15/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 ja 14 artiklan,

—	ottaa huomioon pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen vuodelta 1951 ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja niihin liitetyt pöytäkirjat,

—	ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

—	ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen vuodelta 1984 ja erityisesti sen 3 artiklan ja siihen liitetyn pöytäkirjan,

—	ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen vuodelta 1989 ja siihen liitetyt pöytäkirjat,

—	ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelemista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1990,

—	ottaa huomioon kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n Palermon pöytäkirjat ihmiskaupasta ja maahanmuuttajien salakuljetuksesta,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

—	ottaa huomioon 3. elokuuta 2015 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportin ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta, maahanmuuttajien ihmisoikeuksien edistämistä koskevat keinot ja välineet mukaan luettuina,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 antaman päätöslauselman 71/1 pakolaisia ja muuttajia koskevasta New Yorkin julkilausumasta,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. joulukuuta 2017 antaman päätöslauselman 72/179 maahanmuuttajien suojelusta,

—

ottaa huomioon eri kansainvälisten ihmisoikeusmekanismien työn, mukaan lukien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportit, erityisesti hänen Euroopan unionin ulkorajojen valvonnasta ja sen vaikutuksista muuttajien ihmisoikeuksiin tehdyn alueellisen tutkimuksen 8. toukokuuta 2015 julkaistu seurantaraporttinsa ja toukokuussa 2020 julkaistu raporttinsa maahanmuuttajien yhdistymisvapaudesta, sekä muiden erityisraportoijien raportit, yleisen määräaikaisarvioinnin ja muiden sopimuselinten työn,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) toiminnan tulokset ja raportit, mukaan lukien kansainvälisillä rajoilla sovellettavia ihmisoikeuksia koskevat suositeltavat periaatteet ja suuntaviivat sekä kertomuksen maassa kauttakulun vuoksi olevien muuttajien tilanteesta,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen vuonna 2018 hyväksymän muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen sekä pakolaisia koskevan Global Compact -aloitteen,

—	ottaa huomioon siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua käsittelevän YK:n komitean sekä maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 26. toukokuuta 2020 antaman yhteisen ohjeasiakirjan covid-19-pandemian vaikutuksista maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

—	ottaa huomioon Dhakan periaatteet siirtotyöläisten vastuullisesta rekrytoinnista ja käytöstä,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 79 ja 80 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavaa ulkoisten merirajojen valvontaa koskevista säännöistä 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 656/2014 (1),

—	ottaa huomioon asiaa koskevat Euroopan unionin perusoikeusviraston raportit,

—	ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2020 esittämän uuden muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen,

—	ottaa huomioon neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2020–2024 sekä niiden liitteenä olevan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024, jonka neuvosto hyväksyi 17. marraskuuta 2020,

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma 2020–2024” (JOIN(2020)0005),

—	ottaa huomioon 18. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” (COM(2011)0743),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa” (COM(2016)0385),

—	ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2014 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ihmisoikeusperustaisesta lähestymistavasta ja kaikkien ihmisoikeuksien huomioon ottamisesta EU:n kehitysyhteistyössä (SWD(2014)0152),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta (COM(2020)0609),

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston jäsenten antaman Maltan julistuksen muuttoliikkeen ulkoisista näkökohdista: keskisen Välimeren reitti, annettu 3. helmikuuta 2017,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskeva kolmas EU:n toimintasuunnitelma (GAP III) – Kunnianhimoinen ohjelma sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi EU:n ulkoisissa toimissa (SWD(2020)0284)”,

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020)0004),

—	ottaa huomioon 3. lokakuuta 2016 allekirjoitetun Afganistanin ja EU:n yhteisen etenemissuunnitelman muuttoliikekysymyksistä,

—	ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

—

ottaa huomioon muut epäviralliset järjestelyt, erityisesti Gambian (tunnistamiseen ja palauttamiseen liittyvät hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan 16. marraskuuta 2018), Bangladeshin (menettelytapaohjeet, joista sovittiin syyskuussa 2017), Etiopian (hyväksymismenettelyt, joista sovittiin 5. helmikuuta 2018), Guinean (hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan heinäkuussa 2017) ja Norsunluurannikon (hyvät käytännöt, jotka tulivat voimaan lokakuussa 2018) kanssa tehdyt järjestelyt,

—

ottaa huomioon aiemmin antamansa päätöslauselmat muuttoliikettä koskevista kysymyksistä, erityisesti 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa (2), 17. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (3), 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman viimeisimmistä tragedioista Välimerellä ja EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikasta (4) ja 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman tilanteesta Välimerellä ja kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikkeeseen (5),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan torjunnasta EU:n ulkosuhteissa (6),

—	ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen monet raportit maahanmuuttajien ihmisoikeustilanteesta,

—	ottaa huomioon komission 23. syyskuuta 2020 antaman tiedonannon ”Komission ohjeet laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelyä ja ehkäisemistä koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanosta” (C(2020)6470),

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantamisesta (7),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0060/2021),

ottaa huomioon, että muuttoliike on maailmanlaajuinen ilmiö, jota voimistavat globalisaatio, lisääntyvät konfliktit, eriarvoisuus, ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikentyminen; katsoo, että pakolaisten ja muuttajien oikeuksien asteittainen ja normatiivinen kehittäminen nykyaikaisessa kansainvälisessä ihmisoikeuskehyksessä heidän oikeudellisesta asemastaan riippumatta on edistyksen merkki ja kollektiivinen ylpeydenaihe ihmiskunnalle; ottaa kuitenkin huomioon, että muuttajat ja erityisesti pakkosiirtolaiset kuuluvat edelleen maailman haavoittuvimmassa ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja että heidän oikeuksiaan loukataan edelleen; ottaa huomioon, että naiset, lapset, ikääntyneet ja vammaiset henkilöt ovat muuttajista haavoittuvimpia; ottaa huomioon, että muuttoliike on edelleen monille ihmisille kärsimyksen, syrjinnän ja väkivallan täyttämä kokemus; ottaa huomioon, että tuhannet muuttajat ovat menettäneet henkensä muuttoreitillään;

ottaa huomioon, että Euroopan unionille ja sen jäsenvaltioille muuttoliike on ollut ja on vastakin haaste ja mahdollisuus; ottaa huomioon, että maantieteellisen sijaintinsa vuoksi eturintamassa olevat jäsenvaltiot kantavat harteillaan kohtuutonta vastuuta; ottaa huomioon, että vastuun rinnalla on aina oltava myös solidaarisuutta; ottaa huomioon, että Euroopan unionilla on historiallisena sekä maastamuuton että maahanmuuton alueena, yhteisönä, jota yhdistävät ihmisarvon, vapauden ja ihmisoikeuksien arvot, ja yhtenä maailman suurimmista avunantajista, joka edistää kestävää kehitystä, tukee siirtymään joutuneita henkilöitä, puuttuu muuttoliikkeen taustalla oleviin tekijöihin ja työskentelee monenvälisillä foorumeilla kestävien ratkaisujen löytämiseksi, erityinen velvollisuus kunnioittaa, suojella ja edistää muuttajien oikeuksia erityisesti ulkoisissa toimissaan; toteaa, että kaikkien muuttajien ihmisarvon on oltava kaikkien asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskipisteenä;

katsoo, että kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan muuttoliikkeeseen ja turvapaikkajärjestelmään kuuluu EU:n maahanmuuttopolitiikan ulkoisen ulottuvuuden ratkaiseminen; toteaa, että tämän ulkoisen ulottuvuuden vaikutus on suuresti riippuvainen yhteisistä toimista EU:n tasolla sekä toimintojen aktiivisesta koordinoinnista ulkoisten kumppaneiden kanssa;

D.	ottaa huomioon, että kesäkuussa 2017 hyväksytyssä kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa korostetaan, että hyvin hallittu muuttoliike ja liikkuvuus voivat edistää osallistavaa kasvua ja kestävää kehitystä Agenda 2030:n mukaisesti;

ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti, myös EU:n ulkorajoilla, raportoidaan yhä useammin ihmisoikeusloukkauksista, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja/tai pakolaislainsäädännön kuten palauttamiskiellon loukkauksista, maahanmuuttajiin kohdistuvista käännytyksistä ja väkivaltaisista hyökkäyksistä, mielivaltaisista ja määräämättömäksi ajaksi tehdyistä pidätyksistä epäinhimillisissä olosuhteissa, hyväksikäytöstä, kidutuksesta ja muusta huonosta kohtelusta, raiskaukset, katoamiset ja kuolema mukaan luettuina; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan unionin lainsäädäntöä, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, humanitaarista oikeutta ja pakolaislainsäädäntöä; katsoo, että komission on varmistettava, että jäsenvaltiot täyttävät humanitaariset ja ihmisoikeuksia koskevat velvoitteensa, ja käynnistettävä rikkomusmenettelyjä, jos niitä ei noudateta; ottaa huomioon, että komissio ei ole vielä ryhtynyt toimiin todistettujen tai väitettyjen käännyttämistapausten johdosta;

toteaa, että merihädässä olevien pelastaminen on kansainvälisen oikeuden, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen mukainen velvoite, että kaikille merihädässä oleville on annettava apua; toteaa, että rajaturvallisuuden ylläpitämisvalmiuksien sekä salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunnan vahvistamista ei saisi käyttää muuttajien eikä näitä avustavien henkilöiden kriminalisoimiseen; ottaa huomioon, että komissio on kehottanut niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, käyttämään direktiivin 2002/90/EY (8) (avustamisdirektiivi) 1 artiklan 2 kohtaa;

ottaa huomioon, että vuonna 2011 annetussa komission tiedonannossa maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta viitataan maahanmuuttajakeskeiseen lähestymistapaan, jossa ihmisoikeudet ovat keskeisessä asemassa ja jonka tavoitteena on vahvistaa maahanmuuttajien perus- ja ihmisoikeuksia lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa;

ottaa huomioon, että 7. kesäkuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan muuttoliikeagendaan perustuva uusi kumppanuuskehys kolmansien maiden kanssa”, joka perustuu maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan periaatteisiin, korostetaan, että muuttoliikekysymykset ovat EU:n ulkosuhteiden prioriteettien kärjessä; ottaa huomioon, että tämä kehys edellyttää tiiviimpää yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti Euroopan lähialueiden maiden, kanssa sellaisten kumppanuuksien avulla, joilla pyritään varmistamaan yhteistyö muuttoliikkeen hallinnassa, laittoman muuttoliikkeen tehokkaassa ehkäisemisessä ja laittomien muuttajien takaisinotossa, mukaan lukien myönteiset ja kielteiset kannustimet, jotka johtuvat EU:n toimivaltaan kuuluvista politiikan eri osa-alueista, kuten naapuruuspolitiikasta, kehitysavusta, kaupasta, liikkuvuudesta, energiasta, turvallisuudesta ja digitaalipolitiikasta, ja joilla kaikilla pyritään samaan tavoitteeseen; katsoo, että kaikilla tällaisilla ”kumppanuuksilla” on oltava selkeä oikeusperusta;

ottaa huomioon, että komissio määritteli vuonna 2016 antamassaan tiedonannossa kolme päätavoitetta kolmansien maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle: ihmishenkien pelastaminen Välimerellä, alkuperä- ja kauttakulkumaihin palaavien määrän lisääminen sekä sen mahdollistaminen, että muuttajat ja pakolaiset voivat jäädä lähelle kotiaan ja välttää vaarallisia matkoja; ottaa huomioon, että vuoden 2016 tiedonannossa esitetään, että puuttuminen laittomaan muuttoliikkeeseen on unionin ensisijainen tavoite, ja otetaan käyttöön ”vähemmällä vähemmän” -lähestymistapa, ja että komissio ilmaisee siinä olevansa valmis käyttämään humanitaarista apua lukuun ottamatta kaikkia EU:n välineitä kannustimina saadakseen kolmannet maat tekemään yhteistyötä takaisinoton ja rajavalvonnan aloilla;

katsoo, että muuttajien laittoman salakuljetuksen torjunta on yhteinen haaste, joka edellyttää yhteistyötä ja koordinointia kolmansien maiden kanssa; toteaa, että muuttajien laittoman salakuljetuksen torjumista koskevalla EU:n uudella toimintasuunnitelmalla pyritään edistämään EU:n ja kolmansien maiden välistä yhteistyötä erityisten muuttajien salakuljetuksen torjuntaan keskittyvien kumppanuuksien avulla osana laajempia kumppanuuksia tämän asian kannalta keskeisten kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että Europolilla on keskeinen rooli muuttajien salakuljetuksen torjunnassa;

katsoo, että yhteistyö kolmansien maiden kanssa on olennaisen tärkeää ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; ottaa huomioon, että ihmiskauppaverkostot voivat käyttää hyväkseen muuttoreittejä; ottaa huomioon, että ihmiskaupalla on suhteeton vaikutus naisiin ja tyttöihin, jotka muodostavat ylivoimaisesti suurimman osan ihmiskaupan uhreista ja kärsivät väkivallasta ja hyväksikäytöstä muuttoreittinsä varrella; toteaa, että ihmiskaupan torjuntaa koskevilla toimenpiteillä ei saa olla kielteisiä seurauksia ihmiskaupan uhrien, muuttajien, pakolaisten ja kansainvälistä suojelua tarvitsevien ihmisten oikeuksille;

ottaa huomioon, että vuodesta 2016 lähtien EU ja jotkin yksittäiset jäsenvaltiot ovat moninkertaistaneet kolmansien maiden kanssa tehtyjen epävirallisten sopimusten ja järjestelyjen määrän ja pyrkineet vahvistamaan operatiivisia valmiuksiaan rajavalvonnan ja ihmiskaupan torjunnan alalla; ottaa huomioon, että nämä sopimukset ja järjestelyt kattavat myös tehokkaat palautus- ja takaisinottotoimet kolmansien maiden kanssa, mukaan lukien yhteiset muuttoliikettä koskevat julistukset, yhteisymmärryspöytäkirjat, yhteiset etenemistavat, menettelyohjeet ja hyvät käytännöt sekä poliisiyhteistyötä koskevat sopimukset; ottaa huomioon, että kuten virallisissa takaisinottosopimuksissa, näissä epävirallisissa järjestelyissä vahvistetaan valtioiden sitoutuminen kansalaistensa (tai muiden) takaisinottoon ja vahvistetaan menettelyt palauttamisten toteuttamiseksi käytännössä; ottaa huomioon, että vuodesta 2016 lähtien EU on tehnyt ainakin 11 epävirallista sopimusta mutta vain yhden uuden takaisinottosopimuksen; ottaa huomioon, että EU:n ja kolmansien maiden välisillä epävirallisilla sopimuksilla ei saavuteta ennustettavaa politiikkaa tai vakaata ja johdonmukaista sääntelykehystä laittomaan muuttoliikkeeseen;

ottaa huomioon, että tiedonannossaan uudesta maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksesta komissio toisti, että muuttoliikkeen sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus liittyvät erottamattomasti toisiinsa ja että räätälöidyt, kattavat ja tasapainoiset muuttoliikettä koskevat vuoropuhelut ja kumppanuudet lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa ovat keskeisessä asemassa, jotta voidaan käsitellä molemmille osapuolille tärkeitä tavoitteita, joita ovat esimerkiksi laittoman muuttoliikkeen perimmäisten syiden korjaaminen, muuttajien laittoman salakuljetuksen torjuminen, kolmansissa maissa asuvien pakolaisten auttaminen ja hyvin hallitun laillisen muuttoliikkeen tukeminen; toteaa, että kuten uutta sopimusta koskevassa komission tiedonannossa todetaan, yhteistyö alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla on olennaisen tärkeää tällaisten vuoropuhelujen ja kumppanuuksien täydentämiseksi; korostaa lisäksi, että kolmansien maiden kanssa solmittujen kattavien kumppanuuksien puitteissa muuttoliike olisi laajennettava keskeiseksi kysymykseksi ja yhdistettävä muihin politiikkoihin, jotka liittyvät esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, turvallisuuteen, viisumeihin, kauppaan, maatalouteen, investointeihin ja työllisyyteen, energiaan, ympäristöön sekä ilmastonmuutokseen ja koulutukseen;

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2020–2024 EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuvat kannattamaan ”erityistä suojelua, johon maahanmuuttajilla, pakolaisilla ja maan sisällä siirtymään joutuneilla ja kansalaisuudettomilla henkilöillä on oikeus”; ottaa huomioon, että toimintasuunnitelmassa edistetään ”sosiaalipalvelujen, mukaan lukien laadukkaan ja kohtuuhintaisen terveydenhuollon ja koulutuksen (myös verkko-opetuksen), yhtäläistä saatavuutta” ja lisätään ”alan toimijoiden valmiuksia vastata (…) maahanmuuttajien [ja] pakolaisten erityistarpeisiin” sekä tuetaan ”ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa muuttoliikkeen hallintaan” ja vahvistetaan ”valtioiden, kansalaisyhteiskunnan ja YK:n kumppaneiden valmiuksia panna tämä lähestymistapa täytäntöön”;

ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) mukaan noin 48 prosenttia maailman pakolaisista ja suuri osa haavoittuvassa asemassa olevista turvapaikanhakijoista on naisia; ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa kolmannessa EU:n toimintasuunnitelmassa EU sitoutuu varmistamaan, että ”maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen ihmisoikeudet toteutuvat täysimääräisesti sukupuolinäkökohdat huomioivien muuttoliikepolitiikkojen, -ohjelmien ja -lakien avulla ja että sukupuolitietoista maahanmuuton hallintaa vahvistetaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja kansallisesti”; katsoo, että sukupuolinäkökohdat huomioon ottavalla muuttoliikepolitiikalla varmistettaisiin naisten, tyttöjen ja hlbtiq+-henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja suojelu mahdolliselta väkivallalta, häirinnältä, raiskauksilta ja ihmiskaupalta;

ottaa huomioon, että entisen muuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan vuoden 2015 raportissa tuotiin esiin EU:n muuttoliikettä koskevan lähestymistavan ongelmia, jotka johtuivat sen avoimuuden ja selkeyden puutteesta sekä monien tässä yhteydessä tehtyjen sopimusten heikosta asemasta, sillä hänen mukaansa niistä puuttuu yleisesti seuranta- ja vastuuvelvollisuustoimenpiteitä; ottaa huomioon, että erityisraportoija näkee vain vähän merkkejä siitä, että liikkuvuuskumppanuudet olisivat tuottaneet lisää ihmisoikeus- tai kehityshyötyjä, kun taas yleinen keskittyminen turvallisuuteen ja politiikan johdonmukaisuuden puute koko lähestymistavassa uhkaavat jättää ihmisoikeus- ja kehityshankkeista saatavat hyödyt turvallisuuspainotteisempien politiikkojen toissijaisten vaikutusten varjoon;

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat varoittaneet covid-19-pandemian vakavista ja suhteettomista vaikutuksista muuttajiin ja heidän perheisiinsä maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että he ovat kehottaneet valtioita suojelemaan muuttajien ja heidän perheidensä oikeuksia heidän maahanmuuttaja-asemastaan huolimatta; ottaa huomioon, että pandemia on pidentänyt turvapaikkahakemusten käsittelyaikaa;

R.	toteaa, että liikkumisvapauden ja oikeuden työhön turvaaminen on ratkaisevassa asemassa, jotta muuttajat voivat tulla omavaraisiksi, ja se edistää heidän integroitumistaan; ottaa huomioon, että alueiden sisäinen muuttoliike on tärkeä osa näitä rajat ylittäviä taloudellisia rakenteita;

I. Muuttoliikepolitiikan kehys ja sen ulkoinen ulottuvuus

korostaa, että perussopimuksiin perustuvan ihmisarvon, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden ylläpitämistä koskevan velvoitteensa lisäksi EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on kaikissa ulkoisissa toimissaan ihmisoikeusvelvoitteita kolmansien maiden kansalaisia kohtaan, kun ne tekevät muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä kolmansien maiden ja muiden EU:n ulkopuolisten toimijoiden kanssa;

korostaa, että nämä velvoitteet edellyttävät asiaankuuluvien normien sovellettavuuden tunnistamisen lisäksi niiden asianmukaista käyttöönottoa sellaisilla yksityiskohtaisilla ja erityisillä välineillä, jotka mahdollistavat tehokkaan suojelun ja takeet käytännössä, sekä ihmisoikeusperustaisella lähestymistavalla koko muuttoliikepolitiikan sykliin keskittyen erityisesti muuttajanaisiin ja ilman huoltajaa oleviin lapsiin;

on huolissaan laittomien muuttoväylien kautta matkustavien ilman huoltajaa olevien alaikäisten kasvavasta määrästä ja suojelun puutteesta; korostaa erityisesti, että EU:n virastot ja jäsenvaltiot eivät ole valvoneet tehokkaasti ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelua eivätkä raportoineet siitä; kehottaa EU:ta varmistamaan, että jäsenvaltiot ja kolmannet maat raportoivat lasten oikeuksien suojeluun sovellettavista mekanismeista lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen mukaisesti;

muistuttaa, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaan EU:n ja unionin oikeutta soveltaessaan sen jäsenvaltioiden on maahanmuuttoa, rajoja ja turvapaikka-asioita koskevissa ulkoisissa toimissaan, sopimuksissaan ja yhteistyössään taattava ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kuten oikeus elämään, vapauteen ja turvapaikkaan, mukaan lukien turvapaikkahakemusten tapauskohtainen arviointi asianmukaisine kansainvälisen oikeuden mukaisine takeineen, oikeus ihmisarvoon ja turvallisuuteen, suojeleminen tahdonvastaiselta katoamiselta, huonon kohtelun, orjuuden ja pakkotyön kieltäminen, oikeus henkilötietojen suojaan, suojeluun palauttamis-, karkottamis- tai luovuttamistapauksissa, uskonnon, ajatuksen ja omantunnon vapaus sekä velvollisuus ottaa ensisijaisesti huomioon lapsen etu sekä soveltaa sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa; muistuttaa lisäksi, että niiden on varmistettava syrjimättömyys ja menettelylliset takeet, kuten oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus perheenyhdistämiseen, ja estettävä lasten erottaminen vanhemmistaan tai laillisista edunvalvojista;

panee merkille, että komissio ei ole vielä arvioinut peräkkäisten muuttoliikepoliittisten kehystensä, erityisesti maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja uuden kumppanuuskehyksen, täytäntöönpanon vaikutusta kolmansien maiden kansalaisten ihmisoikeuksiin sekä EU:n kolmansien maiden kanssa tekemän muuttoliikettä koskevan yhteistyön vaikutusta ihmisoikeuksiin, ei myöskään EU:n kumppanimaiden rajavalvonta- ja turvallisuusjoukoille annetun tuen vaikutusta; korostaa, että tällainen arviointi on toteutettava järjestelmällisesti ja kattavassa, osallistavassa ja julkisessa muodossa, jotta voidaan varmistaa, että EU:n ulkoisessa muuttoliikepolitiikassa noudatetaan täysimääräisesti ihmisoikeuksia;

panee erittäin huolestuneena merkille, että yksittäisiä tapauksia varten ei ole operatiivisia mekanismeja eikä raportointi-, seuranta-, arviointi- ja vastuuvelvollisuusmekanismeja mahdollisten rikkomusten jäljittämiseksi ja niihin vastaamiseksi ja että henkilöillä, joiden oikeuksia väitetään loukatun epävirallisten sopimusten ja rahoitusyhteistyön seurauksena, ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja;

muistuttaa, että jotta unionin muuttoliikepolitiikka voi toimia kunnolla, EU:n on lisättävä ulkoista yhteistyötään lähtömaiden kanssa ja pyrittävä varmistamaan palautettavien henkilöiden kestävä ja tehokas takaisinotto; kehottaa EU:ta varmistamaan, että takaisinottosopimuksia ja rajaturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä koskevia sopimuksia tehdään ainoastaan sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka sitoutuvat nimenomaisesti kunnioittamaan ihmisoikeuksia, myös palauttamiskiellon periaatetta, ja YK:n pakolaissopimuksessa vahvistettuja oikeuksia; kehottaa EU:ta varmistamaan, että tämä yhteistyö ei johda kyseisten oikeuksien loukkauksiin, ja että se tarjoaa operatiivisia keinoja, joilla varmistetaan tosiasiallinen vastuuvelvollisuus, jos loukkauksia tapahtuu;

toteaa, että useimmat tähän mennessä tehdyistä 18:sta EU:n virallisesta takaisinottosopimuksesta sisältävät kolmansien maiden kansalaisten takaisinoton kauttakulkumaahan; korostaa, että kauttakulkumaihin suuntautuviin palautuksiin liittyy paluumuuttajien ihmisoikeuksien loukkaamisen riski; tukee komission vuonna 2011 tekemässä EU:n takaisinottosopimuksia koskevassa arvioinnissa esitettyä suositusta, jonka mukaan EU:n olisi periaatteessa aina pyrittävä ensin palauttamaan henkilö takaisin alkuperämaahansa siinä määrin kuin olosuhteet sen sallivat;

kehottaa komissiota varmistamaan riippumattomien EU:n virastojen ja asiantuntijoiden, esimerkiksi Euroopan unionin perusoikeusviraston, tekemät avoimet riskinarvioinnit EU:n kolmansien maiden kanssa tekemän virallisen, epävirallisen tai taloudellisen yhteistyön vaikutuksista muuttajien ja pakolaisten, myös naisten, oikeuksiin, näitä oikeuksia kyseisessä maassa puolustaviin ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskuntaan, ja mahdollisuuksien mukaan vaikutuksista, jota tällaisella yhteistyöllä olisi laajempaan väestöön kyseisessä maassa, myös mahdollisuuksiin käyttää oikeuksia ja edistää ihmisten turvallisuutta, rauhaa ja kestävää kehitystä; kehottaa komissiota laatimaan täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat EU:n virastoille ja jäsenvaltioille ennen yhteistyön aloittamista kolmansien maiden kanssa; kehottaa tässä yhteydessä suhtautumaan erityisellä varovaisuudella maihin, joilla on jatkuvia tai jäätyneitä konflikteja ja joiden ihmisoikeusrikkomusten riski on kasvanut; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n mahdollinen yhteistyö kolmansien maiden kanssa on täysin virallista sen varmistamiseksi, että kolmansien maiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan seurata tehokkaasti;

10.

kehottaa komissiota perustamaan kansainvälisen oikeuden, perusoikeuskirjan ja kestävän kehityksen tavoitteiden perusteella riippumattoman, avoimen ja tehokkaan seurantamekanismin, johon sisältyy säännöllisiä kertomuksia siitä, miten on pantu täytäntöön kolmansien maiden kanssa tehtyjä virallisia, epävirallisia ja rahoitusta koskevia sopimuksia, jotka voivat mahdollisesti vaikuttaa muuttajien ja pakolaisten oikeuksiin ja näitä oikeuksia puolustaviin ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskuntaan kolmansissa maissa, kuten muuttoliikekumppanuudet, takaisinottosopimukset ja kansainvälinen yhteistyö muuttoliikkeen hallinnassa, mukaan lukien muuttoliikkeeseen ja pakkomuuttoon liittyvien haasteiden suora kohdentaminen; korostaa, että tällaisen seurantamekanismin on oltava osallistava ja julkinen; korostaa tarvetta varmistaa, että kansalaisyhteiskunnalla ja muilla asianomaisilla sidosryhmillä on keinot osallistua mekanismin toimintaan; painottaa, että tällaisen järjestelmän olisi osaltaan varmistettava vastuuvelvollisuus ihmisoikeusrikkomuksista, myös palauttamiskiellon periaatteen vastaisista käännytyksistä; kehottaa komissiota perustamaan seurantamekanismin, jossa arviointitulokset ja asiantuntijoiden suositukset sisällytetään asianmukaisesti kyseiseen sopimukseen, järjestelyyn tai toimeen; korostaa tarvetta varmistaa parlamentaarinen valvonta ja demokraattinen seuranta;

11.

kehottaa EU:ta harkitsemaan keinoja, joilla sen ja kolmansien maiden välisen muuttoliikeyhteistyön täytäntöönpanotoimien vaikutusten alaisille henkilöille varmistetaan oikeussuojan saatavuus esimerkiksi perustamalla riippumattomia ja helppokäyttöisiä valitusmekanismeja; pyytää ryhtymään toimiin, joilla varmistetaan, että henkilöiden, jotka saattavat kärsiä ihmisoikeusloukkauksista, saatavilla ovat tehokkaat muutoksenhakukeinot, jotta he voivat saada oikeussuojaa ja korvauksia;

12.

panee merkille, että EU:n ulkoisen muuttoliikepolitiikan täytäntöönpano ja rahoitus on annettu komission eri pääosastojen tehtäväksi ja valtavirtaistettu EU:n muuttoliike- ja turvapaikka- sekä kehitys- ja ulkopolitiikkaan; panee huolestuneena merkille, että tämä täytäntöönpanovastuun sekoittaminen on johtanut siihen, että komission toimintaan ei ole kohdistettu riittävää ja johdonmukaista valvontaa, joka mahdollistaisi sen, että parlamentti voi valvoa demokraattisesti EU:n ulkoista muuttoliikepolitiikkaa; korostaa, että on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus, synergia ja täydentävyys, jotta vältetään eri välineiden päällekkäisyydet;

13.

korostaa ilman asianmukaista demokraattista ja parlamentaarista valvontaa ja oikeudellisen valvonnan ulkopuolella tehtävien, palauttamista ja takaisinottoa koskevien epävirallisten järjestelyjen lisääntyvän määrän ja tuomioistuinten ulkopuolisen luonteen käytännön vaikutuksia ihmisoikeuksiin; toteaa, että turvapaikanhakijoiden oikeudet riippuvat elimellisesti mahdollisuudesta saattaa ihmisoikeusrikkomukset tuomioistuimen arvioitavaksi; kehottaa komissiota laatimaan suunnitelman ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet neuvottelujen aloittamiseksi tai saattamiseksi päätökseen ja vastaavasti takaisinottosopimusten allekirjoittamiseksi, asettamaan etusijalle virallisten takaisinottosopimusten tekemisen, millä varmistetaan SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan täysimääräinen noudattaminen, ja varmistamaan, että viralliset takaisinottosopimukset sulkevat pois epäviralliset sopimukset; katsoo, että parlamentin on tarkastettava epäviralliset sopimukset, joihin sisältyy sitoumuksia sen toimivaltaan kuuluvista asioista, kuten takaisinotosta, ja että komission on oltava valmis ryhtymään lisätoimiin, myös sopimuksen voimassaolon keskeyttämiseen, jos nämä epäviralliset sopimukset vaikuttavat olevan ristiriidassa perussopimusten kanssa; kehottaa komissiota laatimaan yleiset puitteet kaikkien EU:n nykyisten ja tulevien takaisinottosopimusten tehokkaalle seurannalle ja täytäntöönpanon arvioinnille sekä sisällyttämään niihin erityiset seurantaa koskevat määräykset;

II. Ihmisoikeuksien noudattaminen ja ulkoista muuttoliikepolitiikkaa toteuttavat EU:n toimijat

14.

panee merkille Frontexin kasvavan roolin kolmansien maiden kanssa tehtävässä käytännön ja operatiivisessa yhteistyössä, joka koskee muun muassa palauttamista ja takaisinottoa, ihmiskaupan torjuntaa, koulutuksen tarjoamista sekä operatiivista ja teknistä apua kolmansien maiden viranomaisille rajaturvallisuus- ja rajavalvonta-asioissa, operaatioiden tai yhteisten operaatioiden toteuttamista EU:n ulkorajoilla tai kolmansien maiden alueella sekä yhteyshenkilöiden ja operatiivisen henkilöstön lähettämistä kolmansiin maihin; pyytää arvioimaan säännöllisesti viraston tarpeet, jotta varmistetaan sen paras mahdollinen toiminta; kehottaa komissiota perustamaan kaikkia Frontexin toteuttamia toimia varten riippumattoman, avoimen ja tehokkaan seurantamekanismin, joka täydentäisi käytössä olevaa sisäistä valitusmekanismia;

15.

korostaa asemaa koskevien sopimusten merkitystä EU:n ulkorajojen turvallisuuden kannalta sekä Frontexin ja kolmansien maiden rajavalvontaviranomaisten välisen yhteistyön oikeudellisen kehyksen varmistamisessa; muistuttaa, että parlamentin hyväksyntää edellyttämiä asemaa koskevia tilapäisiä sopimuksia tarvitaan Frontexin rajaturvallisuustiimien lähettämiseksi kolmanteen maahan, jossa ryhmien jäsenet käyttävät täytäntöönpanovaltaa; pitää valitettavana, että tähän mennessä tehdyt kaksi asemaa koskevaa sopimusta eivät sisällä erityisiä toimenpiteitä ihmisoikeuksien toteuttamiseksi osana rajaturvallisuutta eikä niissä varmisteta, että ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyville ei anneta kolmansille maille myönnettävää aineellista tukea ja koulutusta; pitää valitettavana, että näillä sopimuksilla ei myöskään säännellä selkeästi vastuuvelvollisuutta mahdollisista ihmisoikeusloukkauksista, ja kehottaa sisällyttämään tällaiset toimenpiteet kaikkiin tuleviin asemaa koskeviin sopimuksiin;

16.

korostaa, että asetuksessa (EU) 2019/1896 (9) edellytetään, että Frontex varmistaa oikea-aikaisen, johdonmukaisen, avoimen, täysimittaisen ja täsmällisen raportoinnin parlamentille toiminnastaan, joka liittyy yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa ja erityisesti tekniseen ja operatiiviseen apuun rajaturvallisuuden ja palauttamisen alalla kolmansissa maissa, yhteyshenkilöiden lähettämiseen sekä perusoikeuksien noudattamista koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin; kehottaa virastoa tiedottamaan säännöllisesti parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle, ulkoasiainvaliokunnalle ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle kaikista toimista, joihin liittyy yhteistyötä kolmansien maiden viranomaisten kanssa, ja erityisesti ihmisoikeuksien toimeenpanosta osana tällaista toimintaa;

17.

korostaa, että asetuksen (EU) 2019/1240 (10) avulla olisi parannettava entisestään EU:n valmiuksia koordinoida, tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja kolmansiin maihin lähetettyjen maahanmuuttoalan eurooppalaisten yhteyshenkilöiden, komission ja EU:n virastojen välillä, jotta voidaan vastata tehokkaammin unionin painopisteisiin muuttoliikkeen alalla; painottaa, että yksi tämän EU:n verkoston johtokunnan keskeisistä tehtävistä on tukea yhteyshenkilöverkoston virkailijoiden valmiuksien kehittämistä, myös laatimalla ohjeita ihmisoikeuksien täytäntöönpanosta osana toimintaansa; kehottaa komissiota laatimaan kiireesti johtokunnan avulla tällaiset ihmisoikeuksiin perustuvat ohjeet;

18.

muistuttaa, että myös muut ulkoista muuttoliikepolitiikkaa esimerkiksi merioperaatioissa täytäntöönpanevat EU:n toimijat ovat velvollisia noudattamaan sovellettavaa kansainvälistä oikeutta ja että sellainen tietojen toimittaminen kolmansien maiden viranomaisille, joka viime kädessä johtaa muuttajien ja pakolaisten laittomaan palauttamiseen turvattomiin maihin, voitaisiin katsoa kansainvälisen oikeuden mukaisesti ihmisoikeusrikkomuksessa avustamiseksi; korostaa, että EU:n ulkoisen muuttoliikepolitiikan ei pitäisi tukea merellä tapahtuvia pysäytyksiä, joiden seurauksena ihmisiä palautetaan vaaralliseen satamaan;

19.

suosittaa perusoikeusviraston toimeksiannon, toimivaltuuksien ja talousarvion laajentamista, jotta se voi tehokkaasti seurata EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikan ulkoista ulottuvuutta muun muassa antamalla asianomaisille viranomaisille hälytyksiä, jos ihmisoikeuksissa havaitaan puutteita; kehottaa perusoikeusvirastoa kehittämään asiaankuuluvia välineitä ja suuntaviivoja;

20.

panee huolestuneena merkille, että valtaosaa henkilöistä, jotka menettävät henkensä pyrkiessään ylittämään Välimerta, ei kyetä tunnistamaan; katsoo, että on tarpeen ottaa käyttöön koordinoitu eurooppalainen lähestymistapa, jotta voidaan varmistaa nopeat ja tehokkaat tunnistamisprosessit, ja perustaa tietokanta matkallaan EU:hun kuolleista henkilöistä sekä heidän tavaroistaan ja henkilökohtaisista esineistään, jotta voidaan antaa tietoa heidän perheilleen ja sukulaisilleen ja helpottaa ruumiiden tunnistamista; pyytää EU:ta ja sen jäsenvaltioita koordinoimaan paremmin ja kehittämään unionin toimia, jotta voidaan varmistaa riittävät ja tehokkaat etsintä- ja pelastusoperaatiot;

III. EU:n ja kolmansien maiden yhteistyö ja rahoitustuki muuttoliikeasioissa

21.

panee merkille, että vuodesta 2016 lähtien on käytetty yhä enemmän kehitysyhteistyön ja muuttoliikkeen hallinnan välisiä tiukennettuja ehtoja, myös palauttamista ja takaisinottoa; korostaa, että EU:n kehitysyhteistyön ja -avun on oltava yhdenmukaista kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, myös sukupuoleen liittyvien toimien osalta; korostaa tässä yhteydessä OECD:n kehitysapukomitean määritelmää virallisesta kehitysavusta ja OECD:n kehitysavun tuloksellisuuden periaatteita; muistuttaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklan ja SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjuminen, demokraattisen hallinnon ja ihmisoikeuksien edistäminen sekä kestävän ja osallistavan kasvun lisääminen; korostaa, että tällaiset toimet yhdessä vakaiden instituutioiden kehittämisen kanssa ovat avainasemassa muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumisessa; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että kehitysyhteistyöpolitiikat, myöskään kehitysapu tai kahdenväliset taikka monenväliset kumppanuudet, eivät ole SEUT-sopimuksen 208 artiklassa vahvistettujen periaatteiden vastaisia;

22.

kehottaa soveltamaan humanitaarisessa avussa tarveperusteista lähestymistapaa, jossa olisi kunnioitettava humanitaarisia periaatteita, kansainvälisiä ihmisoikeuksia, kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä pakolaisoikeutta; painottaa lisäksi, että EU:n kanssa muuttoliikeasioissa tehtävän yhteistyön asettaminen ehdoksi humanitaariselle avulle ja hätäavulle on vastoin humanitaarisia periaatteita;

23.

panee merkille, että kattavaa ja julkista katsausta kolmansille maille myönnettävästä EU:n rahoituksesta muuttoliikeasioissa tehtävän yhteistyön helpottamiseksi ei ole vielä saatavilla; kehottaa komissiota varmistamaan täyden avoimuuden muun muassa laatimalla selkeän yleiskatsauksen kaikista kolmansien maiden kanssa muuttoliikkeen hallinnan alalla tehtävän yhteistyön rahoittamiseen käytetyistä EU:n talousarvioon sisältyvistä välineistä, mukaan lukien tiedot rahoituksen määrästä, tarkoituksesta ja lähteestä sekä yksityiskohtaiset tiedot mahdollisista muista EU:n virastojen, kuten Frontexin, tarjoamista tukitoimista, jotta varmistetaan, että parlamentti voi hoitaa vaikuttavasti institutionaalisen tehtävänsä valvoa EU:n talousarvion toteuttamista;

24.

painottaa, että unionin rahoitusvälineiden tavoitteena on tukea kolmansia maita niiden välttämättömän institutionaalisen kehyksen ja valmiuksien kehittämisessä muuttoliikkeen kaikkien näkökohtien hallitsemiseksi samalla eurooppalaisia ja kansainvälisiä normeja noudattaen; korostaa, että on tärkeää osoittaa merkittävä osuus EU:n tulevasta muuttoliikerahoituksesta kansalaisyhteiskunnalle, valtioista riippumattomille ja yhteisöllisille ryhmille sekä valtiollisille, hallitustenvälisille, alueellisille ja paikallisille järjestöille, jotka toimivat kolmansissa maissa maahanmuuttajien auttamiseksi, suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa valvomiseksi sekä pakkomuuttajien ja heitä vastaanottavien yhteisöjen tukemiseksi; painottaa, että merkittävä osa EU:n rahoituksesta on ehdottomasti varattava ihmisoikeuksien, kansainvälisen suojelun ja pakolaisten tulevaisuudennäkymien parantamiseen; vaatii EU:n taloudellista tukea, jotta voidaan luoda kestäviä ratkaisuja, joilla vastataan paikallisiin ja alueellisiin haasteisiin, erityisesti niihin, jotka liittyvät demokraattisiin prosesseihin ja oikeusvaltioon, sosioekonomiseen kehitykseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, köyhyyden perimmäisiin syihin, nuorten työllisyyteen lähtömaissa, sosiaaliseen syrjäytymiseen, sukupuolten tasa-arvoon, ilmastonmuutokseen, konflikteihin ja palvelujen saatavuuteen, sekä edistää pakolaisten oikeuksia ja vahvistaa omaehtoisuutta;

25.

kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti ja julkisesti muuttoliikkeeseen liittyvien yhteistyöohjelmien rahoituksesta kolmansissa maissa ja niiden vaikutuksesta ihmisoikeuksiin ja tavoista, joilla kumppanimaat käyttävät rahoitusta, myös ulkoasiainvaliokunnan ulkoisia rahoitusvälineitä käsittelevälle työryhmälle; pitää valitettavana, että parlamenttia ei ole otettu mukaan hätärahastojen valvontaan, EU:n erityisrahastot mukaan luettuina; kehottaa antamaan parlamentille näkyvämmän roolin seurattaessa, miten EU:n rahoitustuen käyttö vaikuttaa ihmisoikeuksiin kyseisissä kolmansissa maissa;

26.

katsoo, että parlamentin on hyödynnettävä täysimääräisesti täytäntöönpano-, valvonta- ja talousarvion valvontavaltuuksiaan sekä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastusmenettelyjä kehitysrahastoihin, erityisrahastoihin, järjestelyihin ja muihin rahoitusvälineisiin, joita käytetään muuttoliikkeeseen liittyvien EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja varmistettava, että EU:n rahoituspäätökset ja niihin liittyvät määrärahat ovat laillisuusperiaatteen ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia EU:n varainhoitoasetuksen (11) mukaisesti;

27.

painottaa, että ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa on sovellettava kaikissa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) pilareissa, myös nopean toiminnan pilarin kriisitoimissa; painottaa jälleen kerran, että muuttoliikkeeseen liittyvien menojen olisi alustavasti oltava kymmenen prosenttia NDICI:stä ja että NDICI:n muuttoliikkeeseen liittyvien toimien olisi keskityttävä sääntelemättömän muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisten syiden käsittelyyn ja tukemaan vahvistettua sitoutumista turvallisen, asianmukaisen ja säännönmukaisen ja vastuullisen muuttoliikkeen helpottamiseen ja suunniteltujen ja hyvin hallittujen muuttoliikepolitiikkojen ja hallinnon täytäntöönpanoon; painottaa, että NDICI on ulkoinen väline ja että tarvitaan selkeä raja EU:n sisäisten ja ulkoisten muuttoliikepolitiikkojen, välineiden ja varojen välille; korostaa, että NDICI:n muuttoliikkeeseen liittyviä toimia koskevaa lopullista sopimusta olisi koordinoitava horisontaalisesti EU:n sisäisten rahastojen sekä liittymistä valmistelevan tukivälineen (IPA) kanssa päällekkäisyyksien välttämiseksi; katsoo, että nopean toiminnan pilarin muuttoliikkeeseen liittyvissä toimissa kriisitilanteissa olisi erityisesti vastattava pakkosiirtymiseen liittyviin tarpeisiin, myös tukemalla vastaanottavia yhteisöjä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja periaatteiden mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että vuosien 2021–2027 monivuotiseen rahoituskehykseen liittyy vankka ihmisoikeuskehys tulevien muuttoliikealan yhteistyöohjelmien määrittämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa varten EU:n rahoituksen maksamisen kytkemiseksi ihmisoikeusvelvoitteisiin;

IV. EU:n ulkoinen ihmisoikeuspolitiikka ja muuttoliikettä koskevat tavoitteet

28.

muistuttaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat pakolaisia koskevassa Global Compact -aloitteessa sitoutuneet jakamaan vastuun pakolaisten tehokkaasta ja kattavasta suojelusta ja helpottamaan vastaanottaviin maihin kohdistuvaa painetta; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi lisättävä vastaanottolupauksiaan ja varmistettava, että uudelleensijoittamisen ehdoksi ei aseteta kauttakulkumaan yhteistyötä takaisinoton tai rajavalvonnan alalla, ja tehostettava turvallisia ja laillisia väyliä ja estettävä pakolaisten pakkopalautukset vastaanottavista maista; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita osallistumaan rakenteellisempaan ja merkittävämpään rahoitukseen yhteisöille ja maille, jotka vastaanottavat eniten pakolaisia; muistuttaa, että on tärkeää panna täysimääräisesti täytäntöön turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen 23 tavoitetta; katsoo, että parlamentin on valvottava asianmukaisesti molempien aloitteiden täytäntöönpanoa EU:ssa;

29.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan muuttoliikepolitiikkaa, jossa otetaan täysin huomioon muuttajien ja pakolaisten ihmisoikeudet sellaisina kuin ne on vahvistettu kansainvälisessä, alueellisessa ja kansallisessa lainsäädännössä; kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kolmansien maiden kanssa muuttajien oikeuksien puolesta EU:n ihmisoikeuspolitiikan olennaisena ulottuvuutena; korostaa, että ihmisoikeuksien ja muuttoliikkeen välinen yhteys olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n kahdenvälisissä ihmisoikeusvuoropuheluissa asianomaisten maiden kanssa; kehottaa näissä maissa toimivia EU:n edustustoja seuraamaan tiiviisti muuttajien oikeuksia sekä pakolaisten ja maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden oikeuksia erityisesti kauttakulkumaissa; painottaa tarvetta luoda kiireesti turvallisen ja laillisen maahanmuuton väyliä ja suojelua ja vahvistaa niitä ihmisoikeuksien takaamiseksi ja hengenmenetysten välttämiseksi; korostaa, että tarvitaan EU:n ennakoivaa toimintaa maissa, joissa ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöperustaisia järjestöjä, myös niitä, jotka suojelevat vaarassa olevien muuttajien ja turvapaikanhakijoiden henkeä, uhataan tai syytetään rikoksista laillisen työnsä vuoksi;

30.

kehottaa EU:ta toteuttamaan maailmanlaajuisen kampanjan pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan yleismaailmallisen ratifioinnin tukemiseksi; kehottaa jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä noudattamalla siirtotyöläisten oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta, joka on yksi YK:n keskeisistä ihmisoikeusyleissopimuksista;

31.

katsoo, että EU:n on näytettävä johtajuutta muuttajien oikeuksia koskevan politiikan ja normatiivisen kehityksen tukemisessa monenvälisillä foorumeilla; korostaa kansainvälisten järjestöjen, alueellisten elinten ja kansalaisjärjestöjen, kuten Punaisen Ristin kansainvälisen komitean, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja YK:n Lähi-idässä olevien palestiinalaispakolaisten avustus- ja työelimen (UNRWA), sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan keskeistä roolia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään taloudellista ja poliittista tukea näille järjestöille ja yhteisöille;

32.

kehottaa EU:ta ottamaan kolmansissa maissa toteutettavien hankkeiden suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin mukaan maahanmuuttajayhteisöt, pakolais- ja maahanmuuttajajohtoiset järjestöt, erityisesti naisten johtamat järjestöt, sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat;

o o

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 189, 27.6.2014, s. 93.

(2) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 111.

(3) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 18.

(4) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 47.

(5) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.

(6) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 47.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0323.

(8) Neuvoston direktiivi 2002/90/EY, annettu 28 päivänä marraskuuta 2002, laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä (EUVL L 328, 5.12.2002, s. 17).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1240 annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston perustamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 88).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/81

P9_TA(2021)0243

Turkkia koskevat vuosien 2019 ja 2020 kertomukset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Turkkia koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2176(INI))

(2022/C 15/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän Turkkia koskevan vuoden 2020 kertomuksen (SWD(2020)0355),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2005 hyväksytyn Turkin neuvottelukehyksen ja sen, että kaikkien muiden ehdokasvaltioiden tavoin Turkin liittyminen EU:hun edellyttää Kööpenhaminan arviointiperusteiden noudattamista kaikilta osin, sekä sen, että Turkin on normalisoitava suhteensa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin, myös Kyproksen tasavaltaan,

—	ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän Turkkia koskevan vuoden 2019 kertomuksen (SWD(2019)0220),

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Liittymisprosessin tehostaminen – Uskottavat jäsenyysnäkymät Länsi-Balkanin maille” (COM(2020)0057),

—

ottaa huomioon silloisen Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden 21. syyskuuta 2005 antaman julistuksen, joka annettiin Turkin annettua julistuksen Ankaran pöytäkirjan allekirjoittamisen jälkeen 29. heinäkuuta 2005 ja jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden antama hyväksyntä on välttämätön osatekijä neuvotteluissa ja että Turkin on edistyttävä suhteidensa normalisoimisessa kaikkiin jäsenvaltioihin sekä pantava täytäntöön lisäpöytäkirja Ankaran sopimuksen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin poistamalla kaikki tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet, myös liikennevälineitä koskevat rajoitukset, ilman ennakkoluuloja ja syrjintää,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 46 artiklan, jossa todetaan, että sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullisia tuomioita kaikissa tapauksissa, joissa ne ovat osapuolia, ja näin ollen Turkin velvollisuuden panna täytäntöön kaikki eurooppalaisten tuomioistuinten, myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, päätökset,

—

ottaa huomioon neuvoston 26. kesäkuuta 2018 ja 18. kesäkuuta 2019 antamat päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosessista, 15. heinäkuuta ja 14. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta itäisellä Välimerellä, 12. joulukuuta 2019 sekä 1.–2. ja 15.–16. lokakuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, 15. toukokuuta 2020 ja 14. elokuuta 2020 pidetyssä videokokouksessa annetut EU:n ulkoministerien lausunnot itäisen Välimeren tilanteesta, 27.–28. elokuuta 2020 Gymnichissä pidetyn EU:n epävirallisen ulkoministerikokouksen tulokset sekä kaikki aiemmat asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 annetun Unescon julkilausuman Istanbulissa sijaitsevasta Hagia Sofiasta,

—	ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2021 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n ja Turkin poliittisten, taloudellisten ja kaupallisten suhteiden tilanteesta (JOIN(2021)0008),

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 19. helmikuuta 2020 antaman raportin vierailustaan Turkkiin 1.–5. heinäkuuta 2019,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat Kyproksesta, mukaan lukien päätöslauselma 550 (1984) ja päätöslauselma 789 (1992),

—	ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman,

—	ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Turkin-pakolaisavun koordinointivälineen neljännestä vuosikertomuksesta (COM(2020)0162),

—	ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuonna 2020 julkaiseman lehdistönvapausindeksin, jonka mukaan Turkki on 180 maan joukossa sijalla 154, sekä Bertelsmann Transformation Indexin Turkkia koskevan maakohtaisen raportin 2020,

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman armenialaisten kansanmurhan satavuotismuistopäivästä (1),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnot, erityisesti 10.-11. maaliskuuta 2017 annetun lausunnon, joka koskee perustuslakia koskevia muutoksia, jotka kansalliskokous hyväksyi 21. tammikuuta 2017 ja joista äänestettiin kansanäänestyksessä 16. huhtikuuta 2017, ja viimeaikaisissa poikkeustila-asetuksissa säädettyjä tiedotusvälineiden vapauteen sekä rauhantuomareiden tehtäviin, toimivaltaan ja toimintaan liittyviä toimenpiteitä, 6.–7. lokakuuta 2017 annetun lausunnon, joka koskee 1. syyskuuta 2016 annetun poikkeustila-asetuksen nro 674 säännöksiä paikallisdemokratian harjoittamisesta, 9.–10. joulukuuta 2016 annetun lausunnon, joka koskee 15. heinäkuuta 2016 tehdyn epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen annettuja poikkeustila-asetuksia nro 667–676 sekä 14.–15. lokakuuta 2016 annetun lausunnon perustuslain 83 artiklan toisen kohdan (parlamentaarinen koskemattomuus) soveltamisen keskeyttämisestä,

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Turkista, erityisesti päätöslauselmat 13. maaliskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta (2), 19. syyskuuta 2019 Turkin tilanteesta, erityisesti valittujen pormestareiden erottamisesta (3), 24. lokakuuta 2019 Turkin sotilasoperaatiosta Koillis-Syyriassa ja sen seurauksista (4), 17. syyskuuta 2020 ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelusta, erityisesti vaarallisesta eskaloitumisesta ja Turkin roolista itäisellä Välimerellä (5) ja 26. marraskuuta 2020 jännitteiden lisääntymisestä Varoshassa Turkin laittomien toimien johdosta ja tarpeesta käynnistää neuvottelut pikaisesti uudelleen (6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0153/2021),

ottaa huomioon, että Turkilla on ollut EU:n kanssa assosiaatiosopimus vuodesta 1964 lähtien (7) ja että tulliliitto perustettiin vuonna 1995; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto myönsi Turkille ehdokasvaltion aseman joulukuussa 1999 ja liittymisneuvottelut aloitettiin lokakuussa 2005; ottaa huomioon, että Turkki on vuodesta 1999 lähtien nauttinut kunnianhimoisimmista ja molemmille osapuolille vaativimmista suhteista, joita EU voi valtiolle tarjota, eli ehdokasvaltion asemasta; toteaa, että Turkin asema ehdokasvaltiona ja EU:n tärkeänä kumppanina edellyttää Kööpenhaminan arviointiperusteiden kunnioittamista ja noudattamista sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittamisen korkeimpien normien noudattamista, mukaan lukien niiden kansainvälisten yleissopimusten noudattaminen, joihin EU on liittynyt; katsoo tämän edellyttävän, että Turkki sitoutuu konkreettisesti liittymisprosessin etenemisen yhteydessä avattavissa eri luvuissa vaadittuihin uudistuksiin ja sitä, että Turkki mukauttaa lainsäädäntönsä asteittain unionin säännöstöön ja lähenee kohti EU:n arvoja, etuja, normeja ja toimintalinjoja; katsoo, että ehdokasvaltion asema edellyttää hyvien naapuruussuhteiden tavoittelemista ja ylläpitämistä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa erotuksetta; ottaa huomioon, että Turkki toteutti ehdokasvaltiona ja liittymisprosessin puitteissa useita merkittäviä uudistuksia, jotka antoivat jonkin aikaa toivoa etenemisestä EU:n jäsenyyden saavuttamisessa; ottaa huomioon, että EU tuki liittymisprosessia voimakkaasti kaikkina näinä vuosina sekä poliittisesti että taloudellisesti;

ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden noudattaminen, mukaan lukien erityisesti vallanjako ja korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, yhdistymisvapaus ja oikeus rauhanomaiseen mielenosoittamiseen, sananvapaus ja etnisten ja muiden vähemmistöjen ja yhteisöjen oikeudet, on keskeinen osatekijä EU:n ja Turkin välisissä hyvissä suhteissa;

ottaa huomioon, että vuodesta 2014 lähtien laadittujen Turkkia koskevien komission kertomusten ja erityisesti vuosien 2019 ja 2020 kertomusten analyysi osoittaa valitettavasti, että Turkin hallitus on enenevässä määrin ja nopeasti etääntynyt EU:n arvoista ja sen sääntelykehyksestä, toisin kuin ehdokasvaltiolta odottaisi, ja että etääntyminen ei ole tapahtunut ainoastaan kansallisen demokratian taantumisen kautta vaan myös aggressiivisten ulkopoliittisten toimien seurauksena, mukaan lukien laittomat toimet EU:n jäsenvaltioita vastaan; toteaa, että näissä kertomuksissa todetaan, että Turkki ei ole pannut täytäntöön aiempien kertomusten suosituksia, mikä viittaa Turkin puutteellisen sitoutumiseen ja saattaa kyseenalaiseksi sen liittymishalun; ottaa huomioon, että Turkissa tapahtunut yleinen taantuminen on pantu huolestuneena merkille ja sitä on arvioitu kriittisesti myös muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan neuvostossa ja kansainvälisissä ihmisoikeusjärjestöissä; ottaa huomioon, että taantuminen näkyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapausten määrän ja kriittisten päätösten lisääntymisenä; ottaa huomioon, että tätä taantumista on havaittu kolmella keskeisellä alalla: oikeusvaltion ja perusoikeuksien heikkeneminen, institutionaalinen kehys ja siihen liittyvät uudistukset sekä yhä konfliktihakuisempi ulkopolitiikka, joka perustuu sotilaallisiin vaihtoehtoihin vuoropuhelun ja diplomatian sijaan; ottaa huomioon, että kaikilla näillä kolmella alalla näkyy selvä poikkeaminen EU:n normeista, toimintalinjoista ja eduista;

ottaa huomioon, että edellisessä vuotuisessa mietinnössään parlamentti korosti olevansa huolissaan Turkin tapahtumista ja vakavasta taantumisesta ja pyysi Turkkia pidättäytymään kaikista toimista, jotka rikkoisivat EU:n jäsenvaltioiden suvereniteettia ja suvereeneja oikeuksia, sekä provokaatioista, jotka heikentäisivät rakentavan ja vilpittömän vuoropuhelun mahdollisuuksia, ja kehotti komissiota ja jäsenvaltioita neuvottelukehyksen mukaisesti keskeyttämään virallisesti liittymisneuvottelut Turkin kanssa; toteaa, että parlamentti on edelleen sitoutunut demokraattiseen ja poliittiseen vuoropuheluun Turkin kanssa; toteaa, että parlamentti vaati toistuvasti lukujen 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamista silloin kun Turkin hallitus oli sitoutunut toteuttamaan vakavia uudistuksia;; ottaa huomioon, että parlamentti on merkittävästi leikannut Turkin liittymistä valmistelevaa rahoitusta maan demokraattisen taantumisen vuoksi ja siksi, ettei tämä ole kyennyt noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut Turkissa toteutettaviin ohjelmiin osoitettavista rahoitusvaroista, että EU tarjoaa nyt vain vähän tukea kansalaisyhteiskunnalle ja asiaankuuluville sidosryhmille, kuten toimittajille ja ihmisoikeuksien puolustajille;

ottaa huomioon, että parlamentin periaatteellisesta kannasta ja kaikista nykyisistä olosuhteista huolimatta Eurooppa-neuvosto pyrki jälleen kerran palauttamaan suhteet ja tarjosi 1.-2. lokakuuta 2020 antamissaan päätelmissä Turkille uudistettua ja laajaa myönteistä toimintaohjelmaa edellyttäen, että rakentavia toimia jatketaan Turkissa laittoman toiminnan lopettamiseksi suhteessa Kreikkaan ja Kyprokseen, molemminpuolisia myönnytyksiä tehdään, jännitteitä vähennetään ja aggressiivinen käyttäytyminen loppuu; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto korosti samoissa päätelmissä, että jos Turkki toteuttaa uudelleen kansainvälisen oikeuden vastaisesti yksipuolisia toimia tai provokaatioita, EU käyttää kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, myös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 29 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan mukaisesti, puolustaakseen etujaan ja jäsenvaltioidensa etuja ja tehdäkseen tarvittaessa päätöksiä; ottaa huomioon, että Turkki on äskettäin suostunut aloittamaan uudelleen tunnustelevat neuvottelut Kreikan kanssa, jotta voidaan käsitellä ratkaisematta olevia kysymyksiä, jotka vaikuttavat Turkin ja Kreikan välisiin suhteisiin ja koskevat Kreikan suvereeneja oikeuksia; pitää tätä myönteisenä kehityksenä, joka voisi käynnistää uuden vuoropuhelun ja yhteistyön ajan Turkin sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä; katsoo, että Turkin toteuttamat myönteisemmät toimet ja aloitteet ja ennen kaikkea todelliset toimet, jotka eivät jää pelkiksi julistuksiksi, edistäisivät merkittävästi uutta yhteisymmärrystä kahdenvälisten suhteiden tulevaisuudesta; katsoo, että näissä olosuhteissa on tärkeää edistää luottamuksen rakentamista ja laajempaa pohdintaa Turkin ja EU:n suhteiden tulevaisuudesta ja antaa diplomatialle mahdollisuus vastata EU:n ja Turkin suhteisiin liittyviin toiveisiin ja odotuksiin ja samalla pitää yllä suurta valppautta ja vuoropuhelua Turkin ihmisoikeustilanteesta;

Yleisarvio liittymisprosessista

panee huolestuneena merkille, että vaikka Turkki on ehdokasvaltio, sen hallitus on viime vuosina etääntynyt yhä kauemmas EU:n arvoista ja normeista; toteaa, että tämän lisäksi itäisellä Välimerellä toteutetut yksipuoliset toimet sekä EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan annetut voimakkaat ja toisinaan provokatiiviset lausunnot ovat heikentäneet EU:n ja Turkin suhteet historiallisen huonolle tasolle siinä määrin, että molempien osapuolten on arvioitava perinpohjaisesti uudelleen näiden suhteiden nykytila ja niiden kehys, jotta voidaan palauttaa vuoropuhelu keskinäisen luottamuksen ja yhteistyön puitteissa ja ratkaista tehokkaasti nykyisten konfliktien perimmäiset syyt;

panee merkille, että Turkki ei ole sitoutunut toteuttamaan liittymisprosessin edellyttämiä uudistuksia eikä se ole käsitellyt niitä vakavia huolenaiheita, joita EU:lla on oikeusvaltion ja perusoikeuksien suhteen, mikä on vaikuttanut syvästi ja kielteisesti liittymisprosessiin ja sen näkymiin ja johtanut siihen, että EU:n ja Turkin suhteesta on vähitellen tullut entistä enemmän kaupalliseen toimintaan perustuva ja olosuhteiden ohjaama, mikä ei juurikaan vastaa alkuperäistä ajatusta, joka perustui lainsäädännön asteittaiseen mukauttamiseen ja ennalta määritettyihin vertailuarvoihin; panee merkille, että tämän seurauksena liittymisneuvottelujen yhteydessä 35 luvusta on avattu vain 16 ja että vain yksi neuvotteluluku on suljettu toistaiseksi; korostaa siksi, että nykyisissä olosuhteissa tilanne on valitettavasti se, että Turkin liittymisneuvottelut ovat tosiasiassa pysähdyksissä;

on syvästi huolissaan siitä, ettei Turkin lähentyminen ole edistynyt vuosien mittaan ja että on tapahtunut täydellinen vetäytyminen, joka on näkynyt jyrkkänä taantumisena kolmella keskeisellä alalla: i) oikeusvaltion ja perusoikeuksien taantuminen, ii) taantumuksellisten institutionaalisten uudistusten hyväksyminen ja iii) vastakkainasetteluun perustuvan ulkopolitiikan toteuttaminen myös EU:ta ja sen jäsenvaltioita, erityisesti Kreikkaa ja Kyprosta, kohtaan; on lisäksi huolissaan siitä, että tähän taantumaan on yhä useammin liittynyt peittelemätön ja toisinaan aggressiivinen EU:n vastainen viestintä, jota ovat esittäneet korkean tason hallituksen virkamiehet ja myös presidentti ja jota ovat levittäneet maassa hallitusta kannattavat tiedotusvälineet; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia arvioimaan uudelleen ja osoittamaan uskottavasti, miten vilpittömästi se on sitoutunut tiiviimpiin suhteisiin ja mukautumiseen EU:hun sekä EU-jäsenyyteen johtavaan kehitykseen, sillä se on välttämätön osa koko liittymisprosessin elinkelpoisuutta;

korostaa, että mikään EU:n tarjoama kannustin ei voi koskaan korvata Turkissa kipeästi kaivattua poliittista tahtoa, jota tarvitaan demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamisessa ja lopulta EU:n jäseneksi tulemisessa; muistuttaa, että liittymisprosessi on ansioihin perustuva prosessi, joka edellyttää objektiivista edistystä ja konkreettista sitoutumista Kööpenhaminan arviointiperusteisiin, hyviin naapuruussuhteisiin EU:n jäsenvaltioiden kanssa sekä EU:n arvoihin; panee merkille EU:n hyväksymän jatkuvan avoimuuden ja hyvän tahdon strategian, joka vastikään tuli esiin Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2020 esitellyssä uudistetussa myönteisessä toimintasuunnitelmassa; panee lisäksi merkille EU:n parhaillaan toteuttamat diplomaattiset pyrkimykset todellisen ja tehokkaan vuoropuhelun mahdollisuuden avaamiseksi uudelleen Turkin kanssa;

toteaa, että yhä pahemmin paikallaan polkevan liittymisprosessin tulosten puute on lisännyt molempien osapuolten väsymystä ja Turkin viranomaisten asteittaista irtautumista ja kasvavaa välinpitämättömyyttä komission edistymisseurantamenettelyä ja parlamentin päätöslauselmien tuloksia kohtaan; muistuttaa tässä yhteydessä, että neuvosto esti toistuvasti lukujen 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus) avaamisen silloin kun Turkin hallitus oli sitoutunut toteuttamaan vakavia uudistuksia (vaikka ei koskaan täyttänytkään lupauksiaan) ja saattoi käyttää selkeitä vertailuarvoja; korostaa kuitenkin, että neuvoston vastustus ei voi millään tavoin olla tekosyy viime vuosien taantumiselle; katsoo, että liittymisprosessista on tullut itsetarkoitus;

pitää valitettavana, että parlamentin edellisestä mietinnöstä tilanne ei ole mitenkään parantunut vaan se on huonontunut entisestään sisäpolitiikan, instituutioiden ja ulkopolitiikan osalta; vaatii siksi painokkaasti, että jos nykyistä kielteistä suuntausta ei nopeasti ja johdonmukaisesti muuteta, komission olisi lokakuussa 2005 hyväksytyn neuvottelukehyksen mukaisesti suositeltava Turkin kanssa käytävien liittymisneuvottelujen virallista keskeyttämistä, jotta molemmat osapuolet voivat jäsennellyn ja kattavan korkean tason vuoropuhelun kautta tarkastella realistisesti uudelleen nykyisen kehyksen asianmukaisuutta ja sen toimintaa tai tarvittaessa kartoittaa mahdollisia uusia muotoja tuleville suhteille; toteaa, että neuvottelut olisi joka tapauksessa käytävä vilpittömässä mielessä eivätkä pelkästään kulttuuriset tai uskonnolliset syyt saisi suistaa niitä raiteiltaan tai kumota niitä;

pitää valitettavana nykyistä EU:n ja Turkin välisen yhteisymmärryksen puutetta mutta toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että Turkki on poliittisesti, taloudellisesti ja ulkopoliittisesti strategisesti merkittävä maa ja kumppani, jolla on avainrooli laajemman alueen vakaudessa, ja liittolainen, johon EU haluaa luoda parhaat mahdolliset suhteet myös Naton yhteydessä, kun tavoitteena on luoda vakaa ja turvallinen ympäristö itäisen Välimeren alueelle hyvän vuoropuhelun, sitoutumisen, kunnioituksen ja keskinäisen luottamuksen pohjalta; vahvistaa olevansa kiinnostunut strategisesta mukauttamisesta ja rakentavasta yhteistyöstä, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja etuihin esimerkiksi ulkopolitiikan ja turvallisuuden, talouden, kaupan, muuttoliikkeen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation aloilla; on pettynyt siihen, että kaikki nämä myönteisen suhteen näkymät ovat vaarassa jäädä Turkin nykyisen johtajuuspolitiikan jalkoihin, mukaan lukien Turkin vakautta horjuttava asenne alueella ja sen kansainvälisen oikeuden vastaisesti toteuttamat yksipuoliset toimet;

ilmaisee halunsa vahvistaa ja syventää Turkin ja EU:n jäsenvaltioiden yhteiskuntien keskinäistä tuntemusta ja ymmärrystä edistämällä kulttuurista kasvua ja sosiokulttuurista vaihtoa ja torjumalla kaikkia yhteiskunnallisten, uskonnollisten, etnisten tai kulttuuristen ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden ilmenemismuotoja; toistaa painokkaasti, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat Turkille ja Turkin kansalle ennen kaikkea ystäviä ja kumppaneita ja EU:lla on niiden kanssa syvät kaupalliset, kulttuuriset ja historialliset yhteydet; ilmaisee olevansa täysin sitoutunut tukemaan edelleen Turkin riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa kaikissa olosuhteissa ja suhteissa, jotka tulevaisuus tuokin tullessaan; katsoo kuitenkin, että liittymisprosessi on edelleen tehokkain väline, jolla voidaan harjoittaa normatiivista painostusta ja rakentavaa vuoropuhelua Turkin hallituksen kanssa, ja että se on myös paras kehys Turkin yhteiskunnan demokraattisten ja Eurooppa-myönteisten pyrkimysten ylläpitämiseksi ja lähentymisen edistämiseksi EU:hun ja sen jäsenvaltioihin toimintalinjojen ja normien, myös perusoikeuksien ja demokraattisten arvojen, osalta; korostaa, että pelkästään kaupalliset suhteet tuskin edistävät Turkin etenemistä kohti demokraattisempaa mallia vaan tämä edellyttää poliittista tahtoa korkeimmalla poliittisella tasolla;

korostaa tässä yhteydessä, että toimielintasolla käytävää vuoropuhelua koskevien valmiuksien ohella on tärkeää varmistaa tiiviit ja toimivat yhteydet Turkin yhteiskuntaan; kehottaa siksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) asettamaan etusijalle Turkin elinvoimaisen kansalaisyhteiskunnan ja sen demokratiaa edistävät toimet ja tukemaan jatkossakin Turkin kansalaisyhteiskunnan järjestöjä asiaankuuluvilla rahoitusvälineillä, kuten liittymistä valmistelevalla tukivälineellä (IPA), koska nämä järjestöt voisivat auttaa luomaan tarvittavaa poliittista tahtoa vahvan perustan luomiseksi EU:hun yhdentymistä koskevalle prosessille; toistaa tässä yhteydessä vaatimuksensa, että EU hallinnoi Turkin poliittisiin uudistuksiin myönnettävää liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoitusta ja keskittyy edelleen edistämään vuoropuhelua ja kansalaisyhteiskunnan, valtiosta riippumattomien toimijoiden ja ihmisten välisiä yhteyksiä niin kauan kuin maa ei edisty demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien alalla; kannustaa perustamaan uuden ja välittömän rakentavan vuoropuhelumekanismin Turkin kansalaisyhteiskunnan kanssa keskinäisen luottamuksen rakentamiseksi ja Turkin yhteiskunnan demokraattisten ja Eurooppa-myönteisten pyrkimysten ylläpitämiseksi ja tukee keskusteluja erityisesti demokratisoitumisesta, ihmisoikeuksista, oikeusvaltiosta, hyvästä hallintotavasta, kestävästä kehityksestä sekä vihreästä siirtymästä ja digitalisaatiosta EU:n myöntämän tehokkaiden tulosten aikaansaamiseksi riittävän rahoituksen turvin; pyytää komissiota ja EUH:ta tukemaan jatkossakin turkkilaisnuoria asiaankuuluvista rahoitusvälineistä ja laajentamalla osallistumista Erasmus+ -ohjelmaan ja Jean Monnet -apurahoihin, jotta voidaan tukea muun muassa tutkimusyhteistyötä ja ilmastonmuutoksen vastaisia yhteisiä toimia, ympäristönsuojelua ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä yhteiskunnassa ja yrityksissä;

Oikeusvaltio ja perusoikeudet

10.

on syvästi järkyttynyt perusvapauksien vakavasta taantumisesta, joka paljastaa Turkin vakavan ihmisoikeustilanteen sekä demokratian ja oikeusvaltion jatkuvan rapautumisen Kööpenhaminan arviointiperusteiden vastaisesti;

11.

katsoo, että tätä liittymisprosessin ytimessä olevaa keskeistä perusoikeuksien ja -vapauksien alaa ei voida irrottaa ja eristää yleisistä suhteista ja että se on edelleen kansainvälisen oikeuden sekä hyvien naapuruussuhteiden ja alueellisen yhteistyön perusperiaatteen täysimääräisen kunnioittamisen ohella suurin este Turkille mahdollisesti tarjottavan myönteisen toimintaohjelman edistymisen tiellä;

12.

korostaa, että perusvapauksien heikentyminen Turkissa alkoi jo ennen vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen julistettua hätätilaa, ja toistaa tuomitsevansa tämän jyrkästi; katsoo, että poikkeukselliset toimenpiteet voivat olla perusteltuja vallankaappausyrityksen kaltaisissa poikkeuksellisissa oloissa mutta niiden on oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti ja soveltamisalaltaan rajallisia; panee erittäin huolestuneena merkille, että vaikka tämä poikkeustila kumottiin virallisesti heinäkuussa 2018, useita hätätilalainsäädännön säännöksiä ja rajoituksia on sisällytetty tavalliseen lainsäädäntöön ja sen vuoksi poikkeustilan vaikutukset demokratiaan ja perusoikeuksiin tuntuvat edelleen voimakkaasti huolimatta siitä, että uhka on onneksi hävinnyt jo kauan sitten;

13.

pitää erittäin valitettavana, että tästä sortavasta hallintotavasta on nyt tullut tarkoituksellinen, peräänantamaton ja järjestelmällinen valtion politiikka, joka ulottuu kaikkeen kriittiseen toimintaan, kuten rauhanomaiseen poliittiseen aktivismiin kurdeja ja aleviittejä koskevissa kysymyksissä, rauhanomaisiin protesteihin ja mielenosoituksiin, joita ovat järjestäneet entiset julkisen sektorin työntekijät ja naisten oikeuksia sekä hlbti-henkilöiden oikeuksia ajavat aktivistit sekä poikkeustilan uhrit, tai jopa tapahtumiin ennen vallankaappausyritystä, kuten Gezin mielenosoituksiin;

14.

pitää valitettavana, että nykyisistä liian laajoista terrorismin vastaisista säännöksistä ja terrorismin vastaisten toimenpiteiden väärinkäytöstä on muodostunut perusta valtiolliselle ihmisoikeuksien ja kriittisten äänten tukahduttamisen politiikalle, johon on osallisena oikeuslaitos, joka ei kykene tai halua reagoida perustuslailliseen järjestykseen kohdistuviin väärinkäytöksiin; pitää valitettavana, että tämä laaja terrorismin käsite rikkoo yksilön vastuun perusperiaatetta kollektiivisilla yleisluonteisilla syytöksillä; panee erittäin huolestuneena merkille, että terrorismiin liittyvistä syytteistä, erityisesti väitetystä terroristijärjestöön kuulumisesta, tuomittuja tai tutkintavankeudessa pidettyjä henkilöitä, esimerkiksi toimittajia, ihmisoikeuksien puolustajia ja poliittisia vastustajia, on edelleen joukoittain vangittuina vähäisten todisteiden perusteella; on erittäin huolestunut siitä, että kuten yleisen määräaikaisarvioinnin hyväksymisen yhteydessä todettiin, Turkin viranomaisilla ei ole aikeita tarkistaa edelleen terrorismin vastaista lainsäädäntöä; kehottaa siksi Turkkia mukauttamaan terrorismin vastaisen lainsäädäntönsä kansainvälisiin normeihin, jotta varmistetaan perusoikeuksien ja -vapauksien tehokas suojelu sekä suhteellisuus ja tasa-arvo lain edessä; toteaa, että Turkilla on oikeutettuja turvallisuushuolenaiheita ja oikeus torjua terrorismia; korostaa kuitenkin, että tämä on tehtävä täysin oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioittaen; toistaa tuomitsevansa jyrkästi ja yksiselitteisesti EU:n terroristijärjestöjen luetteloon vuodesta 2002 kuuluneen Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) väkivaltaiset terrori-iskut; ilmaisee vilpittömän osanottonsa Turkin kansalaisille ja erityisesti niiden 13 kansalaisen omaisille, jotka kuolivat terrori-iskussa Garassa Irakissa helmikuussa 2021;

15.

pitää erittäin valitettavana, että Turkin terrorismin vastaisissa säännöksissä ja toimenpiteissä on säilytetty useita poikkeustilarajoituksia, joten niillä on edelleen kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin, sillä ne muun muassa rajoittavat asianmukaisia menettelyä koskevia takeita, pidentävät tutkintavankeuden kestoa ja mahdollistavat virkamiesten jatkuvat irtisanomiset sillä perusteella, että heidän väitetään olevan yhteydessä terroristijärjestöihin;

16.

on erittäin huolestunut siitä, että rasistinen äärioikeistolainen ”harmaasusien” Ülkücü-liike, joka liittyy läheisesti hallitsevaan koalitiopuolueeseen MHP:hen (kansanliikepuolue), leviää Turkissa mutta myös EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita selvittämään mahdollisuutta lisätä harmaasusien liike EU:n terroristiluetteloon ja kieltämään niiden yhdistykset ja järjestöt EU:n jäsenvaltioissa, seuraamaan tiiviisti niiden toimintaa ja torjumaan niiden vaikutusvaltaa, joka uhkaa erityisesti ihmisiä, joilla on kurdi-, armenialais- tai kreikkalaistausta, ja kaikkia, joita he pitävät vastustajinaan;

17.

katsoo, että oikeusvaltion rapautuminen ja oikeuslaitoksen järjestelmällinen riippumattomuuden puute ovat edelleen kaksi kiireellisintä ja huolestuttavinta kysymystä; tuomitsee toimeenpanovallan käyttäjän harjoittaman lisääntyneen valvonnan ja poliittisen painostuksen, jotka vaikuttavat tuomarien, syyttäjien, asianajajien ja asianajajaliittojen työhön; on erittäin huolissaan pahenevista rakenteellisista ongelmista, jotka liittyvät oikeuslaitoksen institutionaalisen riippumattomuuden puutteeseen toimeenpanovallan käyttäjän hyväksi; huomauttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden puute ja hallituksen viime vuosina toteuttamien joukkoirtisanomisten lamaannuttava vaikutus uhkaavat vakavasti oikeusvaltiota ja heikentävät koko oikeuslaitoksen kykyä tarjota tehokkaita oikeussuojakeinoja ihmisoikeusrikkomuksiin sekä hätätilanteessa toteutettujen toimenpiteiden osalta että yleisesti; panee merkille ja pitää valitettavana, että tässä tilanteessa oikeuslaitoksen uudistusstrategia ja kolme peräkkäistä lainsäädäntöpakettia eivät riitä saavuttamaan ilmoitettuja tavoitteita, etenkään jos ne eivät johda todellisiin muutoksiin syyttäjien toiminnassa ja jos tuomioistuimen päätökset ovat edelleen kansainvälisten normien vastaisia; korostaa, että lainsäädäntö- ja tuomiovaltaa käyttäviä instituutioita on kiireellisesti uudistettava merkittävästi, jotta voidaan parantaa oikeussuojan saatavuutta, lisätä oikeusjärjestelmän tehokkuutta ja suojella paremmin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa;

18.

tuomitsee irtisanomiset, laajamittaiset siirrot sekä pakkoerottamiset, jotka koskivat noin 30:a prosenttia Turkin tuomareista ja syyttäjistä, ja toteaa, että tilanne johtaa huolestuttavaan pelotteluun, itsesensuuriin ja oikeudellisten päätösten laadun heikkenemiseen; muistuttaa, että kaikkia oikeuslaitoksessa tapahtuvia irtisanomisia ja nimityksiä olisi valvottava erityisen tarkasti, että toimeenpanovallan käyttäjän olisi oltava kiellettyä puuttua oikeuslaitoksen toimintaan tai pyrkiä vaikuttamaan siihen ja että tuomareiden nimityksissä olisi noudatettava riippumattomuuden ja puolueettomuuden periaatteita; pitää erittäin valitettavana, että Turkki kieltäytyi hyväksymästä lokakuussa 2020 toteutetun yleisen määräaikaisarvioinnin tulosten hyväksymisen yhteydessä suosituksia perustuslain muuttamiseksi siten, että tuomareiden ja syyttäjien neuvosto (Hâkimler ve Savcılar Kurulu – HSK) olisi riippumaton toimeenpanovallan käyttäjästä; kehottaa korjaamaan puutteet kyseisen neuvoston jäsenten valintarakenteessa ja -prosessissa, jotta voidaan varmistaa sen riippumattomuus ja lopettaa sen mielivaltaiset päätökset;

19.

on syvästi huolissaan asianajajien tilanteesta Turkissa, sillä viime vuosina (ja edelleen) satoja on häiritty, pidätetty, syytetty ja tuomittu heidän ammatilliseen toimintaansa ja asiakkaidensa edustamiseen liittyen; yhtyy Venetsian komission lokakuussa 2020 antamassa lausunnossa esiin tuotuihin huolenaiheisiin, jotka koskevat vuoden 1969 asianajajalakiin heinäkuussa 2020 tehtyjä muutoksia, erityisesti useiden asianajajaliittojen perustamista samaan kaupunkiin; korostaa, että tämä johtaa oikeudellisten ammattien entistä vahvempaan politisoitumiseen, mikä johtaa ristiriitaan oikeudellisten ammattien puolueettomuutta koskevan vaatimuksen kanssa ja vaarantaa asianajajien riippumattomuuden; katsoo, että tämä oikeudellinen uudistus saattaa aiheuttaa lisähaittaa oikeuslaitoksen toiminnalle ja sillä saatetaan pyrkiä poistamaan nykyisten asianajajaliittojen vaikutusvalta ja poistamaan jäljellä olevat kriittiset äänet; kehottaa Turkin viranomaisia kunnioittamaan asianajajien riippumattomuutta ja antamaan heidän tehdä vapaasti työtään kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki asianajajat, jotka ovat vangittuina pelkästään laillisen ammatin harjoittamisen vuoksi;

20.

pitää valitettavana, että asianajaja Ebru Timtik kuoli 238 päivän nälkälakon jälkeen hänen vaadittuaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä sen jälkeen, kun hän oli saanut tuomion väitetystä terroristijärjestön jäsenyydestä ja kun hänen valituksensa oli vireillä kassaatiotuomioistuimessa; muistuttaa, että hän on neljäs vanki, joka kuoli vuonna 2020 nälkälakon seurauksena vaadittuaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä Helin Bölekin ja İbrahim Gökçekin, kahden Grup Yorum -yhtyeen muusikon, ja Mustafa Koçakin jälkeen; odottaa, että käynnissä oleva oikeudenkäynti ihmisoikeuksia puolustaneen kurdiasianajaja Tahir Elçin tappamisesta syytettyjä kolmea poliisia vastaan paljastaa lopultakin hänen kuolemansa kaikki olosuhteet ja tuo hänen tapaukseensa oikeutta;

21.

on erittäin huolissaan siitä, että Turkin oikeuslaitos ja Turkin hallitus on jättänyt huomiotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot ja että alemmat tuomioistuimet ovat yhä useammin jättäneet noudattamatta perustuslakituomioistuimen tuomioita; toteaa kuitenkin, että on ollut tapauksia, joissa Turkin oikeuslaitos on uusinut vankien oikeudenkäyntejä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen johdosta; pitää kuitenkin valitettavana, että nämä uudet oikeudenkäynnit eivät usein täytä kansainvälisesti tunnustettuja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia, kuten İlhan Sami Çomakin asiassa; kehottaa Turkkia varmistamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen täysimääräisen noudattamisen ja noudattamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaankuuluvia tuomioita ja päätöksiä sekä tekemään yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa oikeusvaltion, demokratian ja perusoikeuksien vahvistamiseksi; toivoo, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voi asettaa etusijalle ja nopeuttaa tuomioiden antamista lukuisissa Turkkia koskevissa vireillä olevissa asioissa, myös toimittaja Hanım Büșra Erdalin asiassa; on tyytyväinen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hiljattain antamaan tuomioon kuuluisan kirjailijan Ahmet Altanin asiassa, joka oli ollut vireillä vuodesta 2017 lähtien, ja toteaa, että kyseisen tuomion mukaan muun muassa hänen oikeuttaan vapauteen ja turvallisuuteen sekä hänen sananvapauttaan oli loukattu; on tyytyväinen, että hänet vapautettiin vankilasta sen jälkeen, kun Turkin korkein vetoomustuomioistuin kumosi häntä vastaan annetun tuomion, ja kehottaa jälleen asiaankuuluvia Turkin viranomaisia panemaan pikaisesti täytäntöön kaikki muut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut; panee merkille, että Turkin oikeuslaitos jättää huomiotta myös YK:n mekanismien, kuten YK:n ihmisoikeuskomitean ja mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevän työryhmän, tekemiä päätöksiä;

22.

pitää valitettavana Turkissa pidätetyn ja tuomitun Ranskan kansalaisen Fabien Azoulayn vankilaoloja, ja toteaa, että häntä on pidetty vangittuna yli neljä vuotta, viimeksi Giresunissa sijaitsevassa vankilassa, jossa hän on kärsinyt fyysisestä väkivallasta ja toistuvasta kaltoinkohtelusta ja jossa häntä on yritetty pakottaa kääntymään islamiin; tuomitsee jyrkästi hänen toistuvan kaltoinkohtelunsa taustalla olevat homofobiset ja antisemitistiset motiivit; kehottaa Turkin viranomaisia viipymättä varmistamaan kaikin tarvittavin toimenpitein hänen suojelemisensa ja kotimaahansa siirtämisen;

23.

pitää valitettavana, että joukkoirtisanomisten kohteena oleville monille henkilöille ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja, ja toteaa, että irtisanomiset vaikuttavat yli 152 000 virkamieheen, kuten opettajiin, lääkäreihin, tutkijoihin, asianajajiin, tuomareihin ja syyttäjiin, jotka erotettiin mielivaltaisesti ja joita kiellettiin pysyvästi työskentelemästä julkisella sektorilla tai jopa ammatissaan ylipäätään; korostaa, että monilla näistä irtisanomisista on edelleen tuhoisia vaikutuksia asianomaisiin ja heidän perheisiinsä, mukaan lukien pysyvä sosiaalinen ja ammatillinen leima; suhtautuu erittäin epäilevästi poikkeustilan aikaisia toimenpiteitä tutkivan lautakunnan tehokkaaseen toimimiseen sisäisenä oikeussuojakeinona, sillä se ei ole riippumaton, puolueeton eikä tehokas; panee merkille, että mielivaltaiset passien peruutukset rajoittavat edelleen merkittävästi asianomaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta perusteettomasti, vaikka joitakin asteittaisia parannuksia on tapahtunut; kehottaa Turkin viranomaisia kunnioittamaan irtisanottujen puolustautumisoikeuksia ja varmistamaan arviointimenettelyn kansainvälisten normien mukaisesti;

24.

on järkyttynyt toimeenpanovallan ylimpien edustajien ja hallituskoalition lausunnoista koskien Turkin vuonna 2004 kumoaman kuolemanrangaistuksen mahdollista palauttamista; varoittaa, että tällainen valitettava siirto olisi ristiriidassa sekä Turkin nykyisten kansainvälisten sitoumusten että EU:hun liittymistä koskevan prosessin kanssa;

25.

painottaa jälleen tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden merkitystä yhtenä EU:n perusarvoista ja kaiken demokratian kulmakivenä; on erittäin huolestunut suhteettomista ja mielivaltaisista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja tiedonsaantia Turkissa, missä terrorismin vastaista lainsäädäntöä käytetään usein väärin kritiikin hiljentämiseen, samalla, kun maassa on tukahduttava tiedotusvälineiden moniarvoisuuden puute; kehottaa Turkkia takaamaan ensi tilassa tiedotusvälineiden vapauden ja sananvapauden sosiaalisen median alustoilla muun muassa uudistamalla (presidentin halventamista koskevan) rikoslain 299 pykälän, jota käytetään johdonmukaisesti väärin kirjailijoiden, toimittajien, kolumnistien ja päätoimittajien vainoamiseen, ja vapauttamaan välittömästi kaikki toimittajat, kirjailijat, mediatyöntekijät ja sosiaalisen median käyttäjät, jotka on pidätetty laittomasti ammattinsa ja kansalaisoikeuksiensa harjoittamisen vuoksi; toteaa, että vaikka toimittajien määrä vankilassa on viime vuonna vähentynyt 160:stä reiluun 70:een, määrä on edelleen erittäin suuri ja aiheuttaa vakavaa huolta ja että liian usein ihmisiä vangitaan perusteettomista syistä; kehottaa Turkin viranomaisia osoittamaan nollatoleranssia kaikkea toimittajiin kohdistettua fyysistä ja sanallista väkivaltaa tai uhkailua vastaan ja sallimaan mielivaltaisesti suljettujen tiedotusvälineiden avaamisen uudelleen; on syvästi huolissaan Istanbulin maakuntatuomioistuimen 20. lokakuuta 2020 tekemästä päätöksestä kumota aikaisempi vapauttava tuomio ja käsitellä jälleen kerran uudelleen Toimittajat ilman rajoja -järjestön Turkin edustajan Erol Önderoğlun, ihmisoikeuksien puolustajan Şebnem Korur Fincancın sekä kirjailijan ja toimittajan Ahmet Nesinin asiat, ja toteaa, että näitä syytetään useista rikoksista, muun muassa terroristipropagandan levittämisestä, koska he osallistuivat sanomalehteä koskevaan solidaarisuuskampanjaan, ja heitä uhkaa jopa 14,5 vuoden vankeustuomio;

26.

on erittäin huolissaan siitä, että heinäkuussa 2020 annetulla internetjulkaisuja ja niiden avulla tehtyjen rikosten torjuntaa koskevalla lailla on kielteinen vaikutus ilmaisunvapauteen, sillä se asettaa uusia ankaria velvoitteita sosiaalisen median tarjoajille, antaa hallitukselle laajoja valtuuksia sensuroida verkkosisältöä ja tarjoaa lisäperusteita sosiaalisen median käyttäjien syytteeseenpanolle; panee merkille Wikipediaa koskevan kiellon poistamisen mutta korostaa, että yli 400 000 verkkosivustoa on edelleen estetty ja että useat sosiaalisen median käyttöä koskevat rajoitukset ovat edelleen voimassa;

27.

on syvästi huolissaan riippumattomuuden ja puolueettomuuden puutteesta julkisissa elimissä, kuten radio- ja televisioneuvostossa (RTÜK) ja lehdistömainontatoimistossa (BIK), joita käytetään välineenä hallituksen kannalta kriittisinä pidettyjen tiedotusvälineiden mielivaltaiseen toiminnan keskeyttämiseen, kieltämiseen, sakkoihin tai taloudelliseen ahdinkoon saattamiseen ja jotka mahdollistavat joukkotiedotusvälineiden lähes täydellisen valvonnan; pitää valitettavana, että presidentin viestintäosasto peruutti vuonna 2019 yli 700 lehdistökorttia ja että paikalliset ja kansainväliset toimittajat kohtaavat vaikeuksia tehdessään työtään;

28.

antaa tunnustusta Turkin vireälle, moniarvoiselle, sitoutuneelle ja heterogeeniselle kansalaisyhteiskunnalle, koska se on massiivisista poliittisista tukahduttamistoimista huolimatta yksi harvoista jäljellä olevista Turkin hallitusta valvovista tahoista ja sillä on mahdollisuus auttaa maata vastaamaan sen syviin poliittisiin ja sosiaalisiin haasteisiin; on syvästi huolissaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen vaikuttavasta uudesta taantumisesta ja tuomitsee kansalaisjärjestöjen, joiden joukossa on myös merkittäviä ihmisoikeusjärjestöjä ja tiedotusvälineitä, mielivaltaiset sulkemiset; tuomitsee tässä yhteydessä joukkotuhoaseiden leviämisen rahoituksen estämisestä joulukuussa 2020 annetun uuden lain, jossa Turkin sisäministeriölle ja presidentille annetaan laajat valtuudet rajoittaa valtiosta riippumattomien järjestöjen, liikekumppanuuksien, riippumattomien ryhmien ja yhdistysten toimintaa ja jolla ilmeisesti pyritään edelleen rajoittamaan, suitsimaan ja valvomaan kansalaisyhteiskuntaa; tukee voimakkaasti useiden YK:n erityisedustajien Turkin hallitukselle esittämää kehotusta tarkistaa tätä lainsäädäntöä, jotta varmistetaan, että Turkki noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita; kehottaa Turkkia ottamaan huomioon kriittiset tai eriävät äänet, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, tutkijat ja toimittajat, ja näkemään ne arvokkaina sosiaaliseen vuoropuheluun osallistujina eikä horjuttavina voimina;

29.

pitää valitettavana akateemisen vapauden valtavaa heikentymistä Turkissa ja erityisesti rauhantutkijoiden oikeuksien jatkuvaa rikkomista huolimatta perustuslakituomioistuimen heinäkuussa 2019 tekemästä päätöksestä sekä Turkin korkea-asteen koulutusta koskevaan neuvoston lakiin tehtyjä muutoksia, joilla lisätään rajoittavia lisätoimenpiteitä jo voimassa oleviin lakeihin;

30.

tuomitsee väkivaltaiset sortotoimet, joita Turkin viranomaiset kohdistivat mielenosoituksiin, jotka liittyvät Boğaziçin yliopiston rehtorin nimittämiseen hallituksen toimesta; on järkyttynyt opiskelijoiden joukkopidätyksistä, poliisin liiallisesta voimankäytöstä rauhanomaisissa mielenosoituksissa, Istanbulin kuvernöörin päätöksestä kieltää valikoivasti kaikenlaiset kokoukset ja mielenosoitukset yliopistoa ympäröivällä alueella, mielenosoittajien – nykyisten ja entisten opiskelijoiden ja tutkijoiden – esittämisestä ”terroristeina” ja hlbti-ryhmien ottamisesta kohteeksi; kehottaa Turkkia luopumaan syytteistä ja vapauttamaan henkilöt, jotka on pidätetty mielivaltaisesti siksi, että he ovat käyttäneet oikeuttaan rauhanomaiseen kokoontumiseen;

31.

kehottaa Turkkia pidättäytymään toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien vangitsemisesta ja syytteeseenpanosta keinona pelotella heitä tai estää heitä raportoimasta vapaasti ihmisoikeusaiheista; kehottaa Turkkia tutkimaan viipymättä ja riippumattomasti ilmoitettuja ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien, tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien pelottelu- ja häirintätapauksia ja asettamaan tällaisesta väärinkäytöksestä vastaavat vastuuseen;

32.

on syvästi huolissaan oppositiopuolueisiin kohdistuvista jatkuvista hyökkäyksistä ja painostuksesta, esimerkiksi opposition jäsenten saamista tuomioista tai nykyisen hallituksen harjoittamasta varojen väärinkäytöstä ja valtion hallinnollisesta toimivallasta, jotka heikentävät demokraattisen järjestelmän asianmukaista toimintaa; kehottaa Turkin tärkeimpiä puolueita jatkamaan demokraattisia ja parlamentaarisia pyrkimyksiään edistää Turkin eurooppalaista tietä Turkin lakien ja perustuslain puitteissa;

33.

panee erittäin huolestuneena merkille tavan, jolla Turkin viranomaiset ovat kohdistaneet erityistä ja jatkuvaa painostusta Kansan demokraattiseen puolueeseen (HDP) ja myös sen nuorisojärjestöihin; tuomitsee jyrkästi Turkin kassaatiotuomioistuimen syyttäjän perustuslakituomioistuimessa nostaman syytteen, jossa vaaditaan HDP:n hajottamista ja poliittista toimintakieltoa yli 600:lle HDP:n jäsenelle; korostaa, että sen lisäksi, että tämä olisi vakava poliittinen virhe keskipitkällä aikavälillä, se merkitsisi peruuttamatonta vahinkoa moniarvoisuudelle ja demokraattisille periaatteille ja jättäisi miljoonia äänestäjiä Turkissa ilman edustusta; tuomitsee jyrkästi HDP:n entisten yhteispuheenjohtajien Figen Yüksekdağin ja Selahattin Demirtașin, oppositiojohtajan ja entisen presidenttiehdokkaan, sekä entisen kaupunginjohtajan Diyarbakır Gülten Kışanakin vangittuna pitämisen, joka on jatkunut marraskuusta 2016 lähtien; palauttaa mieliin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Demirtaşin asiassa 20. marraskuuta 2018 antaman tuomion, jonka ihmisoikeustuomioistuimen suuri jaosto vahvisti 22. joulukuuta 2020 ja jossa Turkin viranomaisia kehotetaan vapauttamaan hänet välittömästi; on järkyttynyt siitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota ei edelleenkään ole pantu täytäntöön, vaikka se on sitova; tuomitsee Istanbulin Bakırköyn 46. ensimmäisen asteen rikostuomioistuimen äskettäisen päätöksen tuomita Selahattin Demirtaş kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen väitetystä presidentin loukkaamisesta, ja toteaa, että kyseessä on yksi pisimmistä tällaisista syytteistä koskaan annetuista tuomioista; pitää valitettavana, että 7. tammikuuta 2021 Ankaran 22. rikostuomioistuin hyväksyi uuden syytteeseenpanon yhteensä 108 poliitikkoa vastaan, mukaan lukien Demirtaş ja Yüksekdağ heidän väitetystä roolistaan Kobanen mielenosoituksissa lokakuussa 2014, vaikka syytteeseenpanon perustana ovat samat tosiseikat ja tapahtumat, jotka suuri jaosto jo kertaalleen katsoi riittämättömiksi syiksi heidän pidättämiselleen; tuomitsee lisäksi oppositioon kuuluvien parlamentin jäsenten parlamentaarisen aseman kumoamisen, mikä vahingoittaa vakavasti kuvaa parlamentista demokraattisena instituutiona; on huolissaan siitä, että Ankaran pääsyyttäjä valmistelee tutkimuksia yhdeksän muun HDP:hen kuuluvan parlamentin jäsenen parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi – mukaan lukien HDP:n nykyinen yhteispuheenjohtaja Pervin Buldan, Meral Danış Beştaş, Hakkı Saruhan Oluç, Garo Paylan, Hüda Kaya, Sezai Temelli, Serpil Kemalbay Pekgözegü, Pero Dündar ja Fatma Kurtulan – jotta heitä vastaan voidaan nostaa syyte heidän väitetystä roolistaan Kobanen vuoden 2014 mielenosoituksissa; korostaa Turkin vihreän puolueen / vasemmistopuolueen nuorisojärjestön Cihan Erdalin tapausta, jossa hänet pidätettiin ja vangittiin 25. syyskuuta 2020, kun hän vieraili tilapäisesti Turkissa tapaamassa perhettään, yksinomaan siksi, että hän oli ollut HDP:n jäsen kuusi vuotta ennen pidättämistään; tuomitsee päätöksen viedä HDP:hen kuuluvalta parlamentin jäseneltä Ömer Faruk Gergerlioğlulta hänen paikkansa parlamentissa ja pidättää häneltä hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa ja tuomitsee hänen myöhemmän pidätyksensä Turkin kansalliskokouksen tiloissa; katsoo, että tämä päätös on vastatoimi hänen ihmisoikeusaktivismistaan, myös siitä, että hän otti parlamentissa puheeksi yleiset väitteet ruumiintarkastuksista ja häirinnästä vankiloissa ja pidätysselleissä ja käynnisti niitä vastaan sosiaalisen median kampanjan;

34.

on syvästi huolissaan siitä, että suurimpaan oppositiopuolueeseen (CHP) ja sen johtajaan Kemal Kılıçdaroğluun kohdistetaan asteittain kasvavia paineita, ja näistä voidaan mainita puolue-esitteiden takavarikointi tuomioistuimen määräyksellä, koskemattomuuden pidättämistä koskeva hakemus johtajaa vastaan hänen poliittisten lausuntojensa perusteella tai häntä vastaan esitetyt julkiset uhkaukset tai jopa fyysiset hyökkäykset; toistaa vakavan huolensa CHP:n Istanbulin maakuntajohtajan Canan Kaftancıoğlun jatkuvasta poliittisesta ja oikeudellisesta häirinnästä ja ottaa huomioon, että Kaftancıoğlu tuomittiin syyskuussa 2019 lähes kymmeneksi vuodeksi vankeuteen poliittisesti motivoidussa asiassa, jossa vielä odotetaan korkeimman oikeuden päätöstä, ja ottaa huomioon, että tämä asetettiin syytteeseen joulukuussa 2020 uudessa poliittisesti motivoidussa asiassa ja tuomittiin uuteen kymmenen vuoden vankeusrangaistukseen, ja toteaa, että asia koskee myös neljää päivälehti Cumhuriyetin toimittajaa; panee tyytyväisenä merkille, että CHP:hen kuuluva parlamentin jäsen Enis Berberoğlu on saanut takaisin paikkansa parlamentissa ja hänen parlamentaarinen koskemattomuutensa on palautettu perustuslakituomioistuimen 21. tammikuuta 2021 antaman toisen tuomion nojalla, sillä alemmat tuomioistuimet olivat jättäneet huomiotta sen aiemman päätöksen;

35.

kehottaa Turkin asiasta vastaavia viranomaisia vapauttamaan kaikki vangitut ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat, asianajajat, tutkijat ja muut, jotka on pidätetty perusteettomien syytteiden nojalla, ja antamaan heille mahdollisuuden tehdä työtään ilman uhkailua ja esteettä kaikissa olosuhteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään suojeluaan ja tukeaan vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille Turkissa muun muassa myöntämällä hätäavustuksia; tuomitsee Istanbulin alueellisen muutoksenhakutuomioistuimen hiljattain tekemän päätöksen pitää voimassa neljän ihmisoikeuksien puolustajan pitkät vankeusrangaistukset terrorismisyytteitä koskevassa Büyükadan asiassa, vaikka rikollisesta toiminnasta ei ole näyttöä ja vastaajiin kohdistuneet syytökset on toistuvasti osoitettu aiheettomiksi myös valtion omilla todisteilla; pitää tätä tapausta jälleen yhtenä esimerkkinä vihamielisestä ympäristöstä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä vastaan ja toistuvasta vääristyneen poliittisen keskustelun vaikutuksesta, joka johtaa puolueellisiin oikeuslaitoksen päätöksiin; tuomitsee kirjailija Ahmet Altanin uudelleen pidätyksen marraskuussa 2019 vain viikon kuluttua siitä, kun hänet vapautettiin vankilasta yli kolmen vuoden tutkintavankeuden jälkeen; on erittäin huolissaan häirinnästä, joka kohdistuu tunnettuun ihmisoikeuspersoonaan ja ihmisoikeusjärjestö İnsan Hakları Derneğin (İHD) yhteispuheenjohtajaan Öztürk Türkdoğaniin, joka pidätettiin äskettäin turvallisuusluokitellun tutkinnan yhteydessä tehdyssä kotietsinnässä ja vapautettiin myöhemmin;

36.

tuomitsee jyrkästi Osman Kavalan, joka on merkittävä ja arvostettu johtava kansalaisyhteiskunnan edustaja, uudelleen pidättämisen vain tunteja sen jälkeen, kun hänet vapautettiin helmikuussa 2020, ja hänen vangitsemisensa yli kolmen vuoden ajan valheellisten syytteiden nojalla, ja toteaa, että tapauksessa kieltäydytään räikeästi noudattamasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lopullista päätöstä ja Euroopan neuvoston ministerikomitean myöhemmin esittämää pyyntöä; katsoo, että hänen ja yhdysvaltalaisen tutkijan Henri Barkeyn uusi asia ja syyte – väitetystä vakoilusta ja pyrkimyksestä kumota Turkin perustuslaillinen järjestys – on perusteeton, sille ei ole todisteita ja on siten nostettu poliittisin perustein; on syvästi järkyttynyt viimeaikaisista tuomioistuinten päätöksistä, esimerkiksi Istanbulin muutoksenhakutuomioistuimen 22. tammikuuta 2021 antamasta tuomiosta, jolla kumottiin aiempi vapauttava tuomio ja päätös Gezi-puistoa koskevan asian uudelleenkäsittelyssä, sekä Istanbulin tuomioistuimen 5. helmikuuta 2021 tekemästä päätöksestä yhdistää tämä äskettäin uudelleen vireille pantu asia toiseen vakoilua koskevaan asiaan jättäen täysin huomiotta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antama tuomio; korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo antanut tuomion Gezin asiassa ja että näiden kahden asian yhdistäminen tekee tutkintavankeuden jatkamisesta vieläkin absurdimpaa ja laittomampaa; on järkyttynyt tuomareiden ja syyttäjien neuvoston (HSK) päätöksestä tutkia vakavia rikoksia tutkivan Istanbulin 30. rikostuomioistuimen kolmea tuomaria, jotka helmikuussa 2020 vapauttivat Kavalan ja muut Gezi-puiston asian oikeudenkäynnin vastaajat todisteiden puutteen vuoksi; on tyrmistynyt nähdessään, miten toisaalta entinen Istanbulin varapääsyyttäjä Hasan Yilmaz, joka on vastuussa toisesta syytteestä Kavalaa vastaan, on sittemmin nimitetty varaoikeusministeriksi;

37.

on syvästi huolissaan väkivaltaisista pidätyksistä, pahoinpitelystä, kidutuksesta, kaltoinkohtelusta ja julmasta ja epäinhimillisestä tai halventavasta kohtelusta pidätysselleissä, sotilasvankiloissa ja vankiloissa sekä tapauksista, joissa on tapahtunut tahdonvastaisia katoamisia viimeisten neljän vuoden aikana, syyttäjien kyvyttömyydestä tutkia näitä syytöksiä mielekkäästi ja asiaan osallistuvia turvallisuusjoukkoja ja virkamiehiä koskevasta laajamittaisesta rankaisemattomuuden kulttuurista; kehottaa Turkin hallitusta selventämään satojen kadonneiden henkilöiden kohtalon ja antamaan lopulta vastauksen ”Lauantaiäideille” (Cumartesi Anneleri), jotka ovat tähän mennessä kokoontuneet yli 800 kertaa pyytämään oikeutta; kehottaa Turkin viranomaisia tutkimaan jatkuvia ja uskottavia tietoja kidutuksesta ja pahoinpitelystä vangitsemisen aikana ja asettamaan syylliset vastuuseen; kehottaa Turkkia noudattamaan nollatoleranssia kidutuksen suhteen; kehottaa Turkkia lopettamaan kaiken eristysvankeuden ja vangitsemisen epävirallisissa pidätyskeskuksissa; on järkyttynyt raportoidusta käytännöstä pidättää raskaana olevia ja vastikään synnyttäneitä naisia ja kehottaa Turkkia vapauttamaan nämä naiset ja lopettamaan juuri ennen synnytystä tai heti sen jälkeen tapahtuvat pidätykset; kiinnittää huomiota entisen julkisen sektorin työntekijän Yusuf Bilge Tunçin katoamiseen, josta ilmoitettiin elokuussa 2019; on erittäin huolissaan nöyryyttävien ruumiintarkastusten järjestelmällisestä väärinkäytöstä pidätystiloissa ja vankiloissa, erityisesti naispuolisten epäiltyjen ja pidätettyjen kohdalla;

38.

on huolissaan uudesta lainsäädännöstä, jonka mukaan Turkin poliisi saa käyttää ilman mitään lisämenettelyjä sotakalustoa, mukaan lukien raskaat aseet ja salaisen palvelun kalusto, käsitelläkseen kansallista turvallisuutta uhkaavia julkisia välikohtauksia ja tapahtumia;

39.

panee merkille, että covid-19-pandemian vuoksi toteutetussa lainsäädäntöpaketissa säädettiin jopa 90 000 vangin ehdollisesta ennenaikaisesta, joskin syrjivästä vapauttamisesta, mikä ei kuitenkaan koskenut niitä vankeja, joita pidettiin tutkintavankeudessa terrorismiin liittyvien rikosten vuoksi, mukaan lukien asianajajat, toimittajat, poliitikot ja ihmisoikeuksien puolustajat, koska he eivät täytä näiden toimenpiteiden mukaisia ennenaikaisen vapauttamisen ehtoja;

40.

tuomitsee Turkin ulkopuolella oleskelevien Turkin kansalaisten viimeaikaiset pakkoluovutukset, kidnappaukset ja kaappaukset Turkkiin poliittisin perustein, sillä nämä ovat oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien vastaisia; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että Turkin hallitus käyttää vaikutusvaltaansa varmistaakseen kansalaistensa pakkopalauttamisen kansainvälisen oikeuden vastaisesti joissakin tapauksissa heikentämällä kansallisia luovuttamismenettelyjä, ja kehottaa EU:ta puuttumaan tähän asiaan; tuomitsee kaikki yritykset käyttää väkivaltaa ja painostaa turkkilaistaustaisia opposition jäseniä ja poliitikkoja sekä intellektuelleja, poliitikkoja tai yleensä aktivisteja Euroopassa;

41.

on huolissaan siitä, että oikeusasiamies ja Turkin ihmisoikeus- ja tasa-arvoinstituutio eivät täytä Pariisin periaatteiden ja Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission yleisten poliittisten suositusten nro 2 ja 7 kriteerejä, jotka koskevat perussääntöä, rakennetta, tehtävää, toimintaa, taloudellista ja toiminnallista riippumattomuutta, hallituksen jäsenten riippumattomuutta sekä kelpoisuutta ja jäsenyyttä;

42.

panee merkille äskettäin hyväksytyn ihmisoikeuksia koskevan toimintasuunnitelman, joka on tarkoitus panna täytäntöön kahden vuoden aikana ja joka lupaa oikeudellisia uudistuksia ja sisältää yhdeksän päätavoitetta, 50 tavoitetta ja lähes 400 toimea, jotka vaihtelevat erityisistä ja teknisistä sitoumuksista laaja-alaisiin, yleisiin ja epämääräisiin lausuntoihin; korostaa, että vaikka toimintasuunnitelmassa pyritään puuttumaan keskeisiin kysymyksiin, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, sanan- ja yhdistymisvapauteen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien suojeluun, siinä ei puututa Turkin ihmisoikeus- ja oikeusvaltiotilanteeseen liittyviin keskeisiin puutteisiin, sillä se ei sisällä toimia, joilla pyrittäisiin esimerkiksi purkamaan terrorismiin liittyvien syytteiden väärinkäyttö, lopettamaan mielivaltaiset pidätykset tai varmistamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden noudattaminen; katsoo, että mikä tahansa toimintasuunnitelma tarjoaa mahdollisuuden parantaa kokonaistilannetta vain, jos se johtaa todellisiin ja uskottaviin ratkaisuihin, joilla vastataan kaikkiin ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion alalla oleviin haasteisiin; kannustaa Turkin hallitusta laatimaan selkeämmän aikataulun toimintasuunnitelman tehokkaalle täytäntöönpanolle ja ottamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan kaikkien asiaa koskevien politiikkatoimien suunnitteluun;

43.

on huolissaan laajalle levinneestä korruptiosta Turkissa; korostaa, että komission kertomuksissa todetaan, että Turkin korruption vastaisessa kehyksessä olevien lukuisten puutteiden korjaamisessa ei havaittu edistystä, ja kehottaa Turkkia esittämään tehokkaan strategian ja toimintasuunnitelman korruption torjumiseksi; toteaa, että julkisten laitosten vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta on parannettava; toteaa, että Turkki on edistynyt vain vähän järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa; kehottaa Turkkia mukauttamaan tietosuojalainsäädäntönsä EU:n normeihin, jotta olisi mahdollista tehdä yhteistyötä Europolin kanssa ja parantaa rahanpesun, terrorismin rahoituksen ja kyberrikollisuuden torjuntaa koskevaa sääntelyä;

44.

on edelleen syvästi huolissaan Turkin kaakkoisosan tilanteesta sekä kurdikysymyksestä, joka ei saa ansaitsemaansa huomiota, erityisesti ihmisoikeuksien suojelun, poliittisen osallistumisen ja sananvapauden ja vakaumuksen vapauden osalta; on huolissaan kurdikysymyksen parissa työskentelevien toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksien rajoituksista ja kurdien mediaan, kulttuuriin ja kielellisiin instituutioihin ja ilmaisuihin kohdistuvasta jatkuvasta painostuksesta kaikkialla maassa, mikä johtaa kulttuuristen oikeuksien vähenemiseen entisestään; on huolissaan siitä, että kurditaustaisiin kansalaisiin kohdistuva vihapuhe ja uhkailu ovat edelleen vakava ongelma; korostaa, että on kiireesti aloitettava uudelleen uskottava poliittinen prosessi, johon osallistuvat kaikki asianomaiset osapuolet ja demokraattiset voimat ja joka johtaa kurdikysymyksen rauhanomaiseen ratkaisemiseen; on erityisen huolissaan kurdien jatkuvasta epäsuotuisasta tilanteesta, jota pahentaa heidän etnisen ja kielellisen identiteettinsä heikentyminen ja joka johtaa heidän kansalaisoikeuksiensa, poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksiensa marginalisoitumiseen; kehottaa Turkkia varmistamaan, että kurdinaiset voivat saada yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet; kehottaa Turkkia tutkimaan pikaisesti kaikki vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, tappoja ja tahdonvastaisia katoamisia koskevat väitteet ja sallimaan kansainvälisten tarkkailijoiden toteuttaa riippumattomia valvontatoimia; on huolestunut Diyarbakirin viimeaikaisista joukkoiskuista ja pidätyksistä, jotka vaikuttavat asianajajiin, poliitikkoihin ja kansalaisoikeusaktivisteihin, sekä viiden kansalaisyhteiskunnan edustajan tutkintavankeudesta, mukaan lukien tohtori Șeyhmus Gökalpin, Turkin lääketieteellisen yhdistyksen (TTB) korkea-arvoisen johtokunnan jäsenen; kehottaa Turkkia varmistamaan, että kahta Vanin kyläläistä Servet Turgutia ja Osman Şıbania koskevat kidutusväitteet tutkitaan pikaisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti, ja toteaa, että santarmit olivat pidättäneet heidät 11. syyskuuta 2020 ja aiheuttaneet Servet Turgutin kuoleman ja vakavia vammoja Osman Șıbanille;

45.

kehottaa Turkin hallitusta suojelemaan vähemmistöjen ja haavoittuvien ryhmien oikeuksia, joista voidaan mainita esimerkiksi naiset ja lapset, hlbti-henkilöt, pakolaiset, etniset vähemmistöt, kuten romanit sekä kreikkalais- ja armenialaistaustaiset Turkin kansalaiset, ja uskonnolliset vähemmistöt, kuten kristityt, juutalaiset ja aleviitit; kehottaa siksi Turkkia ottamaan kiireesti käyttöön kattavan syrjinnän vastaisen lainsäädännön, johon sisältyy etniseen alkuperään, uskontoon, kieleen, kansalaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän kieltäminen sekä toimia rasismin ja homo- ja transfobian torjumiseksi;

46.

tuomitsee jyrkästi Turkin hallituksen päätöksen vetäytyä Istanbulin yleissopimuksesta, sillä tämä vie Turkin kauemmaksi EU:n ja kansainvälisistä normeista ja kyseenalaistaa vakavasti sen sitoumukset estää naisiin kohdistuva väkivalta ja edistää naisten oikeuksia, mikä on selvä merkki ihmisoikeuksien vakavasta heikkenemisestä maassa; pitää tätä päätöstä käsittämättömänä, koska yleissopimus ei ole muuttunut sen jälkeen, kun Turkki ensimmäisenä maana allekirjoitti ja ratifioi sen, ja on myös vaarallinen aikana, jolloin naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt pandemian aikana ja naismurhien määrä on korkea maassa; kehottaa Turkin hallitusta kumoamaan päätöksen pikaisesti; vaatii, että kaikkien uusien Turkin kanssa solmittavien suhteiden on perustuttava demokraattisiin perusarvoihin, naisten oikeuksien kunnioittaminen mukaan luettuna; on edelleen huolissaan Turkin yhteiskunnassa naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja vakavuudesta, mukaan lukien ns. kunniamurhat, laittomat lapsiavioliitot ja seksuaalinen hyväksikäyttö, sekä Turkin viranomaisten haluttomuudesta rangaista sukupuoleen perustuvan väkivallan tekijöitä; torjuu kaikki oikeudelliset säännökset, jotka voisivat tulevaisuudessa antaa raiskaajille ehdollisia rangaistuksia lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, kunhan he avioituvat uhrinsa kanssa; kehottaa Turkin viranomaisia lisäämään toimiaan torjuakseen lapsityövoiman käyttöä, joka on vähentynyt viime vuosina mutta on edelleen merkittävää Turkissa, ja kaikenlaista lasten hyväksikäyttöä; pitää valitettavana, että naisten edustus hallituksessa, parlamentissa, paikallistasolla tai yleisesti ottaen kaikissa päätöksentekoasemissa on edelleen hyvin vähäistä, 17,3 prosenttia;

47.

on syvästi huolissaan hlbti-henkilöiden ihmisoikeuksien loukkauksista, erityisesti fyysisistä hyökkäyksistä, Pride-marssikieltojen jatkamisesta eri puolilla maata ja kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisuvapauden rajoituksista; muistuttaa, että Turkki on niiden maiden joukossa, joissa transsukupuolisten henkilöiden murhaluvut ovat korkeimmalla tasolla; tuomitsee korkean tason hallituksen virkamiesten, muun muassa uskonnollisten asioiden viraston (Diyanet) johtajan, oikeusasiamiehen viraston ja Turkin punaisen puolikuun puheenjohtajan, homofobisen kielenkäytön ja vihapuheen; kehottaa Turkin viranomaisia lisäämään toimiaan viharikosten, ennakkoluulojen ja sosiaalisen sukupuoleen perustuvan eriarvoisuuden ehkäisemiseksi; muistuttaa, että Turkin vihapuhelainsäädäntö ei ole Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen;

48.

pitää erittäin valitettavana Hagia Sofian historiallisen ja uskonnollisen monumentin muuttamista moskeijaksi ilman etukäteen käytyä vuoropuhelua ja toteaa, että tämä saattaa olla vastoin maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelua koskevaa Unescon yleissopimusta, jonka Turkki on allekirjoittanut; kehottaa Turkin hallitusta harkitsemaan uudelleen tätä päätöstä ja kumoamaan sen, jotta kunnioitetaan täysimääräisesti kulttuuristen ja uskonnollisten monumenttien ja symbolien historiallista ja kulttuurista luonnetta, erityisesti niiden, jotka on luokiteltu Unescon maailmanperintökohteiksi; muistuttaa, että Hagia Sofia on kaikille yhteisöille ja uskonnoille avoin paikka, ja kehottaa Unescoa toteuttamaan asianmukaisia toimia tämän maailmanperintökohteen suojelemiseksi; korostaa, että Hagia Sofiaa koskeva päätös heikentää uskonnollisten yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä sekä Turkin moniarvoista ja monikulttuurista sosiaalista rakennetta; pitää valitettavana, että myös Choran kirkko muutettiin museosta moskeijaksi viime kuukausien aikana;

49.

kehottaa Turkin viranomaisia edistämään myönteisiä ja vaikuttavia uudistuksia ajatuksen, vakaumuksen ja uskonnon vapauden alalla mahdollistamalla sen, että uskonnolliset yhteisöt voivat saada oikeushenkilöllisyyden ja noudattamalla Venetsian komission suosituksia uskonnollisten yhteisöjen asemasta, kaikkia asiaa koskevia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja Euroopan neuvoston päätöslauselmia, myös niitä, jotka koskevat Kreikan ortodoksiväestöä Gökçeadan (Imbros) ja Bozcaadan (Tenedos) saarilla; pitää valitettavina Mor Gabrielin luostareita ja muita Kaakkois-Turkin luostareita vastaan toteutettuja toimia ja kehottaa uudelleen Turkkia kunnioittamaan ortodoksikristittyjen ekumeenisen patriarkaatin merkitystä kaikkialla maailmassa sekä tunnustamaan sen oikeushenkilöyden ja kirkollisen ”ekumeeninen patriarkka” -arvonimen julkisen käytön; painottaa, että on poistettava rajoitukset, jotka koskevat papiston koulutusta, virkaan nimittämistä ja virassa seuraamisen järjestystä, sallittava Halkin seminaarin uudelleen avaaminen ja poistettava kaikki esteet sen asianmukaiselta toiminnalta;

50.

kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä asianomaisten kansainvälisten järjestöjen, erityisesti Euroopan neuvoston, kanssa, jotta ehkäistään ja torjutaan kulttuuriperinnön laitonta kauppaa ja tuhoamista; korostaa, että on tärkeää jatkaa vuoropuhelua asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen ja EU:n kanssa kulttuuri- ja uskonnollisen perinnön säilyttämisestä;

51.

ilmaisee huolensa siitä, että Turkissa asuvat uiguurit ovat yhä alttiimpia vangitsemiselle ja karkotukselle muihin maihin, jotka saattavat sitten mahdollisesti luovuttaa heidät Kiinaan, missä he todennäköisesti joutuvat vakavan vainon kohteiksi;

52.

kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön romaneja koskevan toisen toimintasuunnitelman ja kansallisen strategian, joissa kansalaisyhteiskuntaan suhtaudutaan osallistavammin, vahvistetaan sukupuolinäkökulmaa, tehostetaan yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa ja osoitetaan tarvittavat resurssit;

53.

korostaa, että järjestäytymisvapaus ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat välttämättömiä moniarvoisen yhteiskunnan kehittämiseksi; pitää tässä yhteydessä valitettavana työntekijöiden ja ammattiliittojen oikeuksia koskevia lainsäädännöllisiä puutteita ja korostaa, että järjestäytymisoikeus, kollektiivinen neuvotteluoikeus ja lakko-oikeus ovat työntekijöiden perusoikeuksia; on huolissaan siitä, että työnantajat harjoittavat edelleen vahvaa ammattiyhdistysten vastaista syrjintää sekä irtisanomisia, häirintää ja vangitsemista, joita joidenkin ammattiyhdistysten johtajat ja jäsenet edelleen kohtaavat; kehottaa Turkin viranomaisia noudattamaan Kansainvälisen työjärjestön keskeisiä työnormeja, joihin maa on sitoutunut;

54.

kehottaa Turkkia jatkamaan edistymistä lainsäädäntönsä mukauttamisessa ympäristö- ja ilmastotoimiin liittyviin unionin direktiiveihin ja säännöstöön sekä ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen; arvostaa ympäristöoikeuksien puolustajien työtä Turkissa ja varoittaa viime vuosina toteutettujen suurten julkisten infrastruktuurihankkeiden, muun muassa Istanbulin kolmannen ja suurimman lentoaseman ja kolmannen Bosporin-sillan, aiheuttamista suurista ympäristövaikutuksista; on erityisen huolestunut mahdollisesta ekologisesta tuhosta, jonka suunniteltu Istanbulin kanaalihanke saattaisi aiheuttaa; korostaa, että tätä hanketta koskevaa myönteistä ympäristövaikutusten arviointia vastaan on käynnistetty useita oikeuskäsittelyjä, ja kehottaa toteuttamaan riippumattomia ympäristövaikutusten arviointeja sekä avoimia menettelyjä julkisia hankintoja varten ja osallistavia asianmukaisia julkisia kuulemisia; kehottaa Turkkia saattamaan päätökseen lainsäädäntönsä mukauttamisen ympäristövaikutusten arviointia koskevaan EU:n direktiiviin (8), mukaan lukien säännökset, jotka edellyttäisivät rajat ylittäviä kuulemisia naapurimaiden kanssa; kehottaa jälleen Turkin hallitusta keskeyttämään suunnitelmansa Akkuyun ydinvoimalan rakentamisesta erittäin maanjäristysherkälle alueelle, sillä se olisi vakava uhka Turkin lisäksi myös Välimeren alueelle; pyytää siksi Turkin hallitusta liittymään yleissopimukseen valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon yleissopimus), joka velvoittaa sopimuspuolia ilmoittamaan toisilleen todennäköisesti merkittäviä valtioiden rajat ylittäviä haitallisia vaikutuksia aiheuttavista ehdotetuista hankkeista ja kuulemaan toisiaan näistä hankkeista; pyytää Turkin hallitusta tässä tarkoituksessa ottamaan jatkossa naapurimaidensa hallitukset mukaan Akkuyu-hankkeen kehittämiseen tai ainakin kuulemaan niitä tämän hankkeen suhteen;

Institutionaalinen kehys

55.

on huolissaan presidenttijohtoisen järjestelmän autoritaarisen tulkinnan vakiintumisesta; on syvästi huolissaan siitä, että vallan erittäin merkittävä keskittyminen presidentille jatkuu parlamentin lisäksi myös ministerineuvoston itsensä kustannuksella uudistetun perustuslaillisen suunnitelman mukaisesti, mikä ei takaa asianmukaista ja tehokasta vallanjakoa toimeenpano- ja lainsäädäntöelinten sekä oikeuslaitoksen välillä; panee tässä yhteydessä merkille vallanjakoa koskevan huolestumisen, jonka Venetsian komissio toi esiin lausunnossaan Turkin perustuslain muuttamisesta; pitää valitettavana nykyisiä rajoitteita keskinäiselle valvontajärjestelmälle, joka on tarpeen toimeenpanovallan tehokkaan demokraattisen vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi, ja erityisesti presidentin vastuuvelvollisuuden puuttumista; on huolestunut presidentin kasvavasta vaikutusvallasta suhteessa valtion instituutioihin ja sääntelyelimiin, joiden olisi pysyttävä riippumattomina; on huolissaan erityisesti parlamentin syrjäyttämisestä, koska parlamentin lainsäädäntö- ja valvontatehtävät ovat suurelta osin heikentyneet ja sen valtaoikeuksia rikotaan toistuvasti presidentin asetuksilla; kehottaa tarkastelemaan uudelleen nykyistä presidenttivallan suunnittelua ja täytäntöönpanoa Euroopan neuvoston vuoden 2017 Venetsian komission suosituksissa tarkoitettujen demokratian periaatteiden mukaisesti;

56.

muistuttaa, että 10 prosentin vaalikynnys – korkein Euroopan neuvoston jäsenmaissa – on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa ja vähentää suurten äänestäjäryhmien edustuksen mahdollisuuksia; on huolestunut mahdollisia vaaliuudistuksia koskevista julkilausumista, jotka voisivat haitata entisestään poliittisten puolueiden pääsemistä parlamenttiin ja osallistumista parlamentaarisen enemmistön muodostamiseen; kehottaa Turkkia parantamaan vaalien laajempaa ympäristöä maan kaikilla tasoilla, takaamaan tasapuoliset ja vapaat toimintaedellytykset kaikille ehdokkaille ja puolueille ja noudattamaan Venetsian komission ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) suosituksia vaalikehyksen puutteiden korjaamisesta ja sen kehotusta kumota päätökset, jotka eivät ole kansainvälisten säännösten ja standardien mukaisia;

57.

panee huolestuneena merkille, että virkamiesjärjestelmää leimaavat edelleen puolueellisuus ja politisoituminen ja että tämä on yhdessä valtion koneiston kaikilla tasoilla ilmenevän liiallisen presidenttijohtoisen valvonnan kanssa heikentänyt yleisesti julkishallinnon tehokkuutta, kapasiteettia ja laatua; kehottaa Turkkia ryhtymään toimiin ansioihin perustuvan kilpailukykyisen ylenemisjärjestelmän palauttamiseksi ja hallinnon avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

58.

on erittäin huolissaan siitä, että hallitseva eliitti maan poliittisen kirjon laajuudelta käyttää yhä useammin nationalistista ja provosoivaa viestintää, mikä johtaa yhä useammin vihamieliseen suhtautumiseen EU:hun, sen jäsenvaltioihin ja muihin naapurimaihin; on huolissaan Turkin politiikan syvästä polarisoitumisesta, jota uusi presidenttijohtoinen järjestelmä korostaa, ja polarisoivan populistisen viestinnän lisääntyvästä käytöstä, joka jakaa edelleen Turkin yhteiskuntaa ja haittaa puolueiden välistä vuoropuhelua ja sovintoa; on huolissaan uskonnollisen konservatismin kasvavasta painoarvosta poliittisessa elämässä, mikä ei vastaa maan pitkään vakiintunutta maallista perinnettä; on tässä yhteydessä huolissaan uskonnollisten asioiden viraston (Diyanet) kasvavasta roolista ja resursseista kaikilla Turkin julkisen elämän aloilla, mukaan lukien koulutuksessa, ja myös ulkomailla, myös sen merkittävästä läsnäolosta Euroopassa;

59.

on erittäin huolestunut Turkin viranomaisten viimeaikaisten päätösten vakavasta vaikutuksesta paikalliseen politiikkaan ja paikalliseen demokratiaan; tuomitsee jyrkästi ainakin 47:n demokraattisesti valitun kaupunginjohtajan (mukaan lukien Diyabakirin, Vanin, Mardinin ja hiljattain Karsin kaupunginjohtajien) erottamisen virasta ja vangitsemisen kyseenalaisten todisteiden perusteella ja erityisesti heidän mielivaltaisen korvaamisensa keskushallinnon nimittämillä vaaleilla valitsemattomilla edunvalvojilla; uskoo vahvasti, että nämä laittomat päätökset loukkaavat suoraan demokratian perustavanlaatuisimpia periaatteita ja vievät miljoonilta äänestäjiltä demokraattisesti valitun edustuksen; kehottaa Turkkia palauttamaan syrjäytetyt kaupunginjohtajat virkoihinsa;

60.

panee merkille hallituksen toteuttamat poliittiset, lainsäädännölliset, taloudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet oppositiopuolueita edustavien kaupunginjohtajien johtamien kaupunkien halvaannuttamiseksi Istanbulissa, Ankarassa, İzmirissä ja maan kaakkoisosissa; tuomitsee korkeimman vaalineuvoston (YSK) päätökset järjestää uudelleen Istanbulin suurkaupunginvaalit ja evätä HDP:n voittaneiden ehdokkaiden kunnallinen edustus toiselle sijalle jääneiden Oikeus ja kehitys -puolueen (AKP) ehdokkaiden hyväksi ja kyseenalaistaa vakavasti vaalimenettelyjen laillisuuden ja eheyden sekä toimielimen riippumattomuuden poliittisesta vaikuttamisesta;

EU:n ja Turkin suhteiden laajemmat puitteet ja Turkin ulkopolitiikka

61.

muistuttaa, että Turkilla on ollut ja on edelleen tärkeä rooli noin neljän miljoonan pakolaisen vastaanottajamaana, ja toteaa, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun tietojen mukaan pakolaisista noin 3,6 miljoonaa on syyrialaispakolaisia ja noin 360 000 on rekisteröityjä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita muista maista, ja muistuttaa, että kyseessä on maailman suurin pakolaisyhteisö; toteaa, että tämän kriisin ratkaisemiseen liittyvät haasteet ovat lisääntyneet covid-19-pandemian vuoksi; pitää myönteisinä kaikkien asiaan liittyvien viranomaisten, erityisesti kuntien, pyrkimyksiä parantaa pakolaisväestön integroitumista; katsoo, että EU:n olisi edelleen annettava tarvittavaa tukea syyrialaispakolaisille ja heitä vastaanottaville yhteisöille Turkissa, muun muassa jatkamalla tukea Turkin pakolaisyhteisöille tarkoitetuille asiaankuuluville YK:n ohjelmille; kannattaa EU:n ja Turkin julkilausuman objektiivista arviointia, myös ihmisoikeusvaikutusten arviointia, sekä pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja muuttoliikettä koskevan yhteistyön arviointia, ja korostaa, että molempien osapuolten on noudatettava sitoumuksiaan sekä perusoikeuksia osana täytäntöönpanoprosessia; korostaa, että maahanmuuttajien ja pakolaisten hyväksikäyttöä poliittisen vipuvaikutuksen edistämiseksi ja kiristämiseksi ei voida hyväksyä; tuomitsee tässä yhteydessä jyrkästi Turkin harjoittaman maahanmuuttopaineen käytön poliittisiin tarkoituksiin maaliskuussa 2020, jolloin Turkin viranomaiset harhaanjohtavia tietoja antamalla kannustivat aktiivisesti maahanmuuttajia ja pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kulkemaan Eurooppaan maitse Kreikan kautta; panee merkille, että voimassa olevat kahdenväliset takaisinottosopimukset ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen vastaavanlaisten sopimusten ja järjestelyjen määräykset olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön odotettaessa EU:n ja Turkin takaisinottosopimuksen (9) täydellistä ja tehokasta täytäntöönpanoa kaikkien jäsenvaltioiden suhteen; muistuttaa, että syyrialaispakolaiset olisi palautettava Syyriaan vain, jos he päättävät lähteä vapaaehtoisesti ja voivat palata alkuperäisiin yhteisöihinsä;

62.

toistaa 15. huhtikuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen ja kannustaa jälleen kerran Turkkia tunnustamaan armenialaisten kansanmurhan ja siten tasoittamaan tietä Turkin ja Armenian kansojen aidolle sovinnolle; kehottaa tässä yhteydessä Turkkia pidättäytymään kaikesta armenialaisten vastaisesta propagandasta ja vihapuheesta ja noudattamaan täysimääräisesti velvollisuuksiaan suojella armenialaista ja muuta kulttuuriperintöä;

63.

on täysin vakuuttunut siitä, että covid-19-pandemiaan voidaan vastata ainoastaan maailmanlaajuisen yhteistyön avulla; katsoo, että EU:n ja Turkin välistä yhteistyötä voitaisiin syventää edelleen myös perustamalla kestäviä toimitusketjuja; panee tyytyväisenä merkille Turkin myönteisen roolin suojavarusteiden toimittamisessa useisiin jäsenvaltioihin ja muihin maihin; on huolestunut presidentin asetusten ja ministerien päätösten väärinkäytöstä, mikä heikentää edelleen laillisuusperiaatetta päätöksissä, joita on tehty covid-19-pandemian torjumiseksi; arvostelee Turkin viranomaisten hyökkäyksiä Turkin lääketieteellistä yhdistystä vastaan, joilla pyritään vaientamaan kaikki kriittiset kysymykset, jotka liittyvät hallituksen covid-19 -pandemian hoitoon; tuomitsee oikeusjärjestelmän välineellistämisen, laittomat pidätykset, häirinnän ja perusteettomat rikostutkinnat, jotka kohdistuvat toimittajiin, jotka ovat raportoineet pandemian hallintaa Turkissa koskevista huolenaiheista; panee merkille, että covid-19-pandemia on nostanut nopeasti työttömyys- ja köyhyysasteita Turkissa;

64.

korostaa, että tulliliiton uudistaminen hyödyttäisi molempia osapuolia ja pitäisi Turkin taloudellisesti ja säädösten osalta kytkeytyneenä EU:hun, minkä lisäksi se loisi uuden mahdollisuuden myönteiseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön, tarjoaisi paremman sääntelykehyksen EU:n investoinneille Turkissa, riitojenratkaisumekanismi mukaan luettuna, ja toimisi katalysaattorina työpaikkojen lisäämiselle sekä EU:ssa että Turkissa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteistyöhankkeille; ottaa huomioon, että Turkki poikkeaa yhä enemmän velvoitteistaan, EU:lla ja Turkilla on parhaillaan riita-asia Maailman kauppajärjestössä ja Turkissa kehotetaan boikotoimaan EU:n jäsenvaltioita, mikä ei ole hyväksyttävää, ja katsoo, että nykyisissä olosuhteissa tulliliiton uudistaminen vaikuttaa erityisen vaikealta, mutta uskoo, että tämä mahdollisuus olisi jätettävä avoimeksi, jotta voidaan helpottaa rakentavia toimia ja käydä uudelleen vuoropuhelua kaikista avoinna olevista kysymyksistä ja selvittää edellytyksiä tulliliiton uudistamiselle; toistaa, että tämän uudistuksen olisi perustuttava ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin liittyvään tiukkaan ehdollisuuteen, kuten Kööpenhaminan arviointiperusteissa määrätään, hyviin naapuruussuhteisiin EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa sekä sen syrjimättömään täytäntöönpanoon; muistuttaa tämän osalta, että nykyinen tulliliitto ei saa koko potentiaaliaan käyttöön ennen kuin Turkki panee lisäpöytäkirjat täytäntöön täysimääräisesti Ankaran sopimuksen ulottamiseksi kaikkiin jäsenvaltioihin varauksetta ja syrjimättömällä tavalla kaikkien jäsenvaltioiden osalta ja olemassa olevat kauppaa häiritsevät tekijät ratkaistaan;

65.

tukee edelleen viisumivapausprosessia, kunhan asetetut ehdot täytetään: huomauttaa, että viisumivapaus olisi tärkeä askel ihmisten välisten yhteyksien helpottamisessa, ja toteaa, että se on erittäin tärkeää erityisesti opiskelijoille, tutkijoille, liike-elämän edustajille ja henkilöille, joilla on perhesiteitä EU:n jäsenvaltioissa; suhtautuu myönteisesti toukokuussa 2019 annettuun presidentin kirjeeseen, jossa vaaditaan yhteyksien tehostamista, mutta korostaa, että Turkin vielä täyttämättä olevien kuuden vertailuarvon osalta on tapahtunut hyvin vähän todellista edistystä; pyytää Turkin hallitusta noudattamaan näitä vertailuarvoja täysimääräisesti ja syrjimättömästi, myös kaikkien EU:n jäsenvaltioiden osalta, ja keskittymään erityisesti terrorismin torjuntaa koskevaan lainsäädäntöön ja tietosuojalainsäädäntöön;

66.

toteaa, että Turkin, EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tärkeää jatkaa tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä; toteaa, että Turkilla on minkä tahansa suvereenin valtion tavoin oikeus harjoittaa omaa ulkopolitiikkaansa omien etujensa ja tavoitteidensa mukaisesti; katsoo, että Turkin olisi EU:n ehdokasvaltiona pyrittävä yhä enemmän mukauttamaan ulkopolitiikkaansa EU:n ulkopolitiikkaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) mukaisesti; pitää erittäin valitettavana, että Turkki on päinvastoin päättänyt toistuvasti toteuttaa yksipuolisia toimia ja toimia johdonmukaisesti vastoin EU:n painopisteitä monissa eri ulkoasioissa, minkä seurauksena Turkin mukautuminen YUTP:hen on tällä hetkellä vain 14 prosenttia; kannustaa Turkkia tekemään tiivistä yhteistyötä ja jatkamaan mukautumista EU:hun ulkopolitiikassa sekä puolustus- ja turvallisuusasioissa, myös terrorismin vastaisessa yhteistyössä; muistuttaa, että Turkki on Naton pitkäaikainen jäsen ja sillä on keskeinen geostrateginen sijainti alueellisen turvallisuuden ylläpitämisen ja Euroopan turvallisuuden parantamisen kannalta; korostaa, että koska Turkki on Nato-liittolainen sitä olisi kannustettava toimimaan Naton sopimuksen mukaisesti, jossa todetaan, että jäsenten olisi pidättäydyttävä kansainvälisissä suhteissaan Yhdistyneiden kansakuntien tarkoitusten vastaisesta voimankäytöstä tai uhkailusta; toteaa lisäksi, että EU:n jäsenvaltiot ja Turkki jatkavat yhteistyötä (sotilaallisesti) strategisesti tärkeissä asioissa Naton toimintakehyksessä; muistuttaa lisäksi, että EU ja Nato ovat edelleen Turkin luotettavimmat pitkäaikaiset kumppanit kansainvälisessä turvallisuusyhteistyössä, ja kehottaa Turkkia säilyttämään poliittisen johdonmukaisuuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla, kun otetaan huomioon sen rooli Naton jäsenenä ja EU:n ehdokasvaltiona, ja sitoutumaan uudelleen täysimääräisesti Natoon sen ainoana turvallisuuden tukipilarina; kehottaa käymään Yhdysvaltain uuden hallinnon kanssa transatlanttista vuoropuhelua suhteista Turkkiin, jotta voidaan hyväksyä Turkkia koskeva yhteinen politiikka, sekä Turkin kanssa, jotta voidaan lisätä yhteistyötä ja lähentymistä arvoissa ja eduissa;

67.

korostaa, että kaikkia Turkin esittämiä vaatimuksia olisi puolustettava diplomatialla ja kansainväliseen oikeuteen perustuvalla vuoropuhelulla ja että mitään pyrkimyksiä painostaa muita maita käyttämällä voimaa, uhkauksia tai vihamielistä ja loukkaavaa retoriikkaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita kohtaan ei voida hyväksyä tai pitää sopivina EU:n ehdokasvaltiolle; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustajaa esittämään päättäväisen kannan Turkin hallituksen edustajien EU:ta ja sen jäsenvaltioita vastaan käyttämää loukkaavaa kielenkäyttöä kohtaan;

68.

on erittäin huolissaan Turkin ennennäkemättömästä laittomasta käyttäytymisestä itäisellä Välimerellä sekä siihen liittyvistä turvallisuuteen ja vakauteen kohdistuvista riskeistä EU:n ehdokasvaltion ja EU:n jäsenvaltioiden välillä; tuomitsee jyrkästi Turkin Kreikan ja Kyproksen vesillä harjoittaman laittoman toiminnan sekä sen tekemät Kreikan kansallisen ilmatilan loukkaukset, mukaan lukien asuttujen alueiden ja aluemeren ylilennot, jotka loukkaavat sekä EU:n jäsenvaltion suvereniteettia ja suvereeneja oikeuksia että kansainvälistä oikeutta; ilmaisee täyden solidaarisuutensa Kreikalle ja Kyproksen tasavallalle; vahvistaa, että Kyproksen tasavallalla on oikeus tehdä kahdenvälisiä sopimuksia talousvyöhykkeellään sekä etsiä ja hyödyntää luonnonvarojaan asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ilmaisee vakavan huolensa Turkin laittomasta kalastustoiminnasta Kreikan aluevesillä Egeanmerellä ja Turkin kalastuslaivaston sääntelemättömästä ja ilmoittamattomasta kalastustoiminnasta kansainvälisillä vesillä Egeanmerellä ja itäisellä Välimerellä; kehottaa Turkkia ja kaikkia sidosryhmiä sitoutumaan vilpittömästi kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidättymään yksipuolisista ja laittomista toimista ja uhkailuista; korostaa, että kestävä konfliktinratkaisu voidaan löytää vain vuoropuhelun, diplomatian ja neuvottelujen avulla vilpittömässä mielessä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa kaikkia osapuolia neuvottelemaan vilpittömästi ja aidosti yhteisen sitoutumisen hengessä talousvyöhykkeiden ja mannerjalustan rajojen määrittämisestä noudattaen tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja hyvien naapuruussuhteiden periaatetta; pitää valitettavana, että Turkin kansalliskokouksen Kreikalle vuonna 1995 osoittamaa ”casus belli” -vaatimusta ei ole vielä peruttu; pitää myönteisenä Kreikan ja Turkin välistä uutta tunnustelevaa neuvottelukierrosta, jossa viiden vuoden hiljaiselon jälkeen pyritään nyt käsittelemään muun muassa mannerjalustan ja talousvyöhykkeen rajaamista kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa jälleen Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen, joka on osa Euroopan unionin säännöstöä; pitää myönteisenä ja tukee täysin Eurooppa-neuvoston ehdotusta itäistä Välimeren aluetta koskevasta monenvälisestä konferenssista, jotta voidaan tarjota alusta riitojen ratkaisemiseksi vuoropuhelun avulla, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään sen mahdollisimman pian; kehottaa jälleen neuvostoa olemaan valmis laatimaan luettelon uusista rajoittavista alakohtaisista ja kohdennetuista pakotteista, jos Turkin kanssa ei edistytä merkittävästi tai näkymät eivät parane; panee merkille, että 15. heinäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät, joissa otetaan huomioon Turkin jatkuva ja uusi laiton poraustoiminta, ja joiden tarkoituksena on olla pitämättä assosiaationeuvostoa ja uusia EU:n ja Turkin korkean tason vuoropuheluja, sekä 11. marraskuuta 2019 tehty neuvoston päätös (YUTP) 2019/1894 (10) rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta Turkin luvattoman poraustoiminnan vuoksi itäisellä Välimerellä, ovat ensimmäisiä tapauksia, joissa tällaiset reaktiot katsottiin tarpeellisiksi ehdokasvaltion toiminnan vuoksi; kehottaa Turkkia sitoutumaan riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja pidättäytymään yksipuolisista ja laittomista toimista tai uhkista, sillä tällä on kielteinen vaikutus hyviin naapuruussuhteisiin EU:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa harkitsemaan itäisen Välimeren alueen EU:n erityisedustajan nimittämistä diplomaattisten yhteyksien helpottamiseksi Turkkiin;

69.

tuomitsee jyrkästi Turkin kansalliskokouksen puhemiehen lausuman, jonka mukaan Turkki voisi pelkällä presidentin asetuksella erota Montreux’n yleissopimuksesta, joka on vapaata kansainvälistä merenkulkua Dardanellien salmessa ja Bosporinsalmessa sääntelevä tärkeä kansainvälinen sopimus; toteaa, että tämä lausuma on jatkoa Turkin aiemmille pyrkimyksille kyseenalaistaa Lausannen rauhansopimuksen pätevyys ja siten heikentää kansainvälistä rauhaa ja vakautta laajemmalla alueella, erityisesti Turkin naapurimaissa;

70.

tuomitsee jyrkästi Famagustan kaupungissa sijaitsevan Varoshan laittoman osittaisen uudelleenavaamisen, sillä se heikentää keskinäistä luottamusta ja näin ollen mahdollisuutta aloittaa uudelleen suorat neuvottelut Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisesta ratkaisemisesta, koska se muuttaa tilannetta paikalla huonompaan suuntaan, pahentaa jakautumista ja vahvistaa Kyproksen pysyvää jakoa; varoittaa Varoshan tilanteen muuttumisesta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien vastaisesti; kehottaa Turkkia peruuttamaan tämän toimen ja välttämään kaikkia muita yksipuolisia toimia, jotka voisivat lisätä saaren jännitteitä, YK:n turvallisuusneuvoston hiljattain esittämän pyynnön mukaisesti; kehottaa Turkkia vetämään joukkonsa Kyprokselta, luovuttamaan Varoshan alueen sen laillisille asukkaille YK:n väliaikaisen hallinnon alaisuudessa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 550 (1984) mukaisesti ja pidättymään toimista, joilla muutetaan saaren väestötasapainoa laittomien siirtokuntien politiikalla; kehottaa jälleen Turkkia sitoutumaan kokonaisvaltaiseen ratkaisuun ja edistämään sitä YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, mukaan lukien omaisuuden palauttamisesta ja uskonnollisten kohteiden säilyttämisestä annetut päätöslauselmat; pitää valitettavana, että Turkin korkeimmat viranomaiset ovat hyväksyneet tämän kahden valtion ratkaisun poliittisista ja nationalistisista syistä, ja kehottaa Turkin hallitusta sitoutumaan konkreettisesti YK:n pääsihteerin pyyntöön käynnistää neuvottelut uudelleen; kehottaa asianomaisia osapuolia käynnistämään uudelleen neuvottelut Kyproksen yhdistymisestä YK:n pääsihteerin suojeluksessa mahdollisimman pian siitä, mihin ne jäivät ja Crans-Montanan vuoden 2017 prosessin osana jo tehtyjen sopimusten pohjalta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan aktiivisemmin, jotta neuvotteluille saadaan myönteinen lopputulos; toistaa tukevansa oikeudenmukaista, kokonaisvaltaista ja toteuttamiskelpoista ratkaisua, joka perustuu sellaiseen kahden yhteisön ja kahden alueen liittoon, jolla on yksi kansainvälinen oikeushenkilöys, yksi itsemääräämisoikeus ja yksi kansalaisuus ja jonka kaksi yhteisöä ovat poliittisesti yhdenvertaisia siten kuin on määritelty YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvissa päätöslauselmissa, kansainvälisen oikeuden ja EU:n säännöstön mukaisesti ja unionin perustana olevien periaatteiden kunnioittamisen pohjalta; on vakuuttunut siitä, että kestävä ratkaisu konfliktiin voidaan saavuttaa ainoastaan vuoropuhelun, diplomatian ja neuvottelujen avulla hyvän tahdon hengessä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti; uskoo vakaasti, että Kyproksen ongelman kestävä ratkaiseminen hyödyttäisi kaikkia alueen maita; korostaa, että EU:n säännöstö on pantava täytäntöön koko saarella sen jälkeen, kun Kyproksen ongelma on ratkaistu, ja että on tärkeää olla yhteydessä Kyproksen turkkilaisen yhteisön demokraattisiin voimiin; antaa runsaasti tunnustusta kahden yhteisön välisen kateissa olevien henkilöiden komitean, joka etsii sekä kyproksenturkkilaisia että kyproksenkreikkalaisia kateissa olevia henkilöitä, tekemälle merkittävälle työlle ja kiittää jälleen siitä, että komitealle on jo muutaman vuoden ajan myönnetty pääsy kaikkiin asiaankuuluviin paikkoihin myös sotilasalueilla; kehottaa Turkkia avustamaan kateissa olevien henkilöiden komiteaa antamalla tietoja sotilasarkistostaan; pitää valitettavana, että Turkki kieltäytyy jatkuvasti noudattamasta ilmailulainsäädäntöä ja perustamasta viestintäkanavaa Turkin ja Kyproksen tasavallan lennonjohtokeskusten välille, sillä viestintäkanavan puuttuminen aiheuttaa todellisia turvallisuusriskejä ja -vaaroja, kuten Euroopan lentoturvallisuusvirasto (EASA) ja Kansainvälinen lentäjien liitto (International Federation of Air Line Pilots’ Association) ovat todenneet; katsoo, että tämä voisi olla ala, jolla Turkki voisi todistaa olevansa sitoutunut luottamusta lisääviin toimiin, ja kehottaa Turkkia tekemään yhteistyötä noudattamalla EU:n ilmailulainsäädäntöä; palauttaa mieliin aiemmissa päätöslauselmissa ilmaisemansa kannan, joka koskee sellaisen aloitteen käyttöönottoa neuvostossa, että kaikki EU:n jäsenvaltiot keskeyttävät asevientiluvat Turkkiin yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti;

71.

tuomitsee jyrkästi Turkin sotilaalliset väliintulot Syyriassa, sillä ne ovat kansainvälisen oikeuden vakavia loukkauksia ja saattavat heikentää koko alueen vakautta ja turvallisuutta; kehottaa Turkin hallitusta lopettamaan Pohjois-Syyrian ja Afrinin laittoman miehityksen ja vetämään pois sotilaalliset ja puolisotilaalliset sijaisjoukkonsa; toistaa, että turvallisuuskysymykset eivät voi oikeuttaa yksipuolisia sotilaallisia toimia vieraassa maassa; muistuttaa, että Idlib-kysymykseen ei ole kestävää sotilaallista ratkaisua, vaan ainoastaan poliittinen ratkaisu; on erittäin huolissaan Pohjois-Syyriassa sijaitsevien jihadistiryhmien taistelijoiden siirtämisen Libyaan ja Vuoristo-Karabahin konfliktiin ja tuomitsee sen jyrkästi; kehottaa Turkin viranomaisia luomaan tarvittavat olosuhteet sille, että Syyrian sisällä siirtymään joutuneet yhteisöt voivat palata koteihinsa, ja sallimaan sen;

72.

kehottaa Turkkia sitoutumaan edelleen Libyan konfliktin rauhanomaiseen ratkaisemiseen YK:n johdolla ja noudattamaan täysimääräisesti YK:n turvallisuusneuvoston asettamaa aseidenvientikieltoa; kiittää Välimerellä toteutettavan Euroopan unionin sotilasoperaation Irinin (EUNAVFOR MED Irini -operaatio) työtä ja sen pyrkimyksiä ylläpitää valtuutettua aseidenvientikieltoa ja ehkäistä ihmis- ja huumekauppaa; pitää valitettavana, että Turkki on ainakin kahdessa tapauksessa kieltänyt EUNAVFOR MED Irinin henkilöstöä tarkastamasta aluksia, jotka matkustavat Turkista Libyaan; kehottaa siksi Turkkia tekemään täysimääräistä yhteistyötä EUNAVFOR MED Irinin kanssa, joka toimii YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2292 ja 2526 mukaisesti ja joka velvoittaa kaikkia YK:n jäsenvaltioita, myös Turkin tasavaltaa; kehottaa neuvostoa aloittamaan yhteistyön EUNAVFOR MED Irinin ja Naton operaatiomerivartioston välillä sen varmistamiseksi, että EUNAVFOR MED Irinillä on tarvittavat voimavarat ja henkilöstö, jotta se voi tehokkaasti valvoa maa-, meri- ja ilmaliikennetoimia ja edistää kaikkien maiden asettamaa aseidenvientikieltoa; korostaa, että tulitauko on pidettävä voimassa ja että kaikki ulkomaiset joukot ja palkkasotilaat on vedettävä välittömästi ja ehdoitta pois Libyan koko alueelta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti; tuomitsee jyrkästi Turkin ja Libyan allekirjoittamat kattavaa turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä ja merialueiden rajaamista koskevat kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat selvästi sekä kansainvälisen oikeuden että YK:n turvallisuusneuvoston asiaankuuluvien päätöslauselmien vastaisia;

73.

tuomitsee sen, että sen sijaan että olisi kehottanut lopettamaan väkivaltaisuudet ja käynnistämään uudelleen rauhanomaiset neuvottelut Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien ponnisteluja tukien Turkki päätti tukea ehdoitta Azerbaidžanin sotilaallisia toimia äskettäisessä Vuoristo-Karabahin konfliktissa ja turvautui siten provokatiiviseen jännitteitä ruokkivaan retoriikkaan jännitteiden vähentämisen sijasta; tuomitsee ulkomaisten taistelijoiden siirtämisen Syyriasta ja muualta Vuoristo-Karabahiin, minkä Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajamaat ovat vahvistaneet tapahtuneen, ja kehottaa Turkkia pidättymään kaikesta sellaisesta toiminnasta ja retoriikasta, joka voisi entisestään pahentaa jännitteitä Etelä-Kaukasian alueella, ja tukemaan kansainvälistä vuoropuhelua ja rauhanprosessia Etyjin Minskin ryhmän puitteissa;

74.

kehottaa EUH:n StratCom -osastoa dokumentoimaan epäilyt, jotka koskevat Turkin EU:ta koskevaa disinformaatiota erityisesti Afrikassa ja MENA-alueella, ja raportoimaan havainnoistaan Euroopan parlamentille;

EU:n ja Turkin suhteiden tuleva kehitys

75.

katsoo, että on korkea aika pohtia vakavasti EU:n Turkin-suhteiden nykytilaa ja määritellä kattava, yhtenäinen ja johdonmukainen keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia kaikkien EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden kesken; kehottaa Turkkia aloittamaan rakentavan ja vilpittömässä mielessä käytävän vuoropuhelun, myös ulkopoliittisista kysymyksistä, joista Turkki ja EU ovat olleet eri mieltä, jotta jälleen kerran voitaisiin löytää yhteinen perusta ja yhteisymmärrys EU:n kanssa, käynnistää uudelleen vuoropuhelu ja yhteistyö hyvien naapuruussuhteiden alalla ja käynnistää uudelleen uudistusprosessi Turkissa erityisesti perusoikeuksien alalla; katsoo, että EU:n olisi käytettävä kaikkia mahdollisia foorumeita vuoropuhelun, yhteisymmärryksen ja kantojen lähentämiseksi Turkin kanssa, mutta toistaa, että muussa tapauksessa ja jos Turkki toteuttaa uusia yksipuolisia toimia tai provokaatioita kansainvälisen oikeuden vastaisesti EU:n olisi käytettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä ja vaihtoehtoja, mukaan lukien viimeisenä keinona kohdennetut pakotteet, joilla ei saisi olla kielteistä vaikutusta Turkin kansaan, kansalaisyhteiskuntaan tai Turkissa oleviin pakolaisiin;

76.

katsoo, että EU:n ei pitäisi sekoittaa Turkkia sen nykyisen hallituksen toimiin, ja korostaa siksi, että EU:n olisi edelleen sitouduttava tukemaan Turkin kansalaisyhteiskuntaa demokraattisten arvojen ja periaatteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion suojelemiseksi ja edistämiseksi ottaen huomioon Turkin laajan yhteiskunnan vahvan Eurooppa-myönteisyyden ja eurooppalaisen identiteetin; kehottaa tässä mielessä kaikkia EU:n toimielimiä ja erityisesti neuvostoa asettamaan Turkin ihmisoikeusulottuvuuden sekä perusvapauksien ja oikeusvaltion tilanteen Turkkia koskevien toimiensa keskiöön; panee merkille äskettäisen yhteisen tiedonannon EU:n ja Turkin poliittisten, taloudellisten ja kaupallisten suhteiden tilanteesta (JOIN(2020)0008), jossa esitetään yhteenveto nykytilanteesta; pitää valitettavana, että maaliskuussa 2021 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä ei käsitelty riittävästi demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien taantumista Turkissa; korostaa, että oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia koskevan ulottuvuuden olisi oltava keskeisellä sijalla arvioitaessa Turkkia koskevaa EU:n politiikkaa; kehottaa siksi komissiota ja neuvostoa ottamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskevan ulottuvuuden huomioon yhtenä keskeisenä kriteerinä suunnitellessaan seuraavia mahdollisia toimia EU:n ja Turkin suhteissa; korostaa, että tämä voisi auttaa kääntämään Turkissa viime aikoina havaitun perusvapauksien taantumisen suunnan ja antaisi kannustavan viestin Turkin yhteiskunnan suurelle Eurooppa- ja demokratiamyönteiselle osalle;

77.

katsoo, että sekä EU että Turkki ovat tietoisia siitä, että niiden on pyrittävä keskinäisissä suhteissaan rakenteelliseen ja kunnioittavaan suhtautumiseen toisiinsa, ja että viestinnän ja vuoropuhelun tehostaminen kaikilla tasoilla on avain EU:n ja Turkin välisen keskinäisen luottamuksen palauttamiseen siten, että sen avulla voidaan luoda vankka ja kestävä perusta rakentavalle kehitykselle, maiden kansalaisten elämänlaadun jatkuvalle parantamiselle ja rauhan säilyttämiselle; katsoo, että olisi vahvistettava muita viestintäkanavia, myös kuntien keskuudessa – tukemalla alueiden komitean asiaankuuluvaa työtä – sekä tutkimuksen, kulttuurin ja journalismin alalla; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä toteuttamaan yhteisiä toimia ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia ja kehottaa komissiota raportoimaan tällaisista toimista seuraavassa kertomuksessaan EU:n ja Turkin suhteista; panee merkille, että viimeisin EU:n ja Turkin parlamentaarinen sekavaliokunta piti 78. kokouksensa Ankarassa 19. ja 20. joulukuuta 2018; pitää valitettavana tätä perusteetonta toimimattomuuden jaksoa EU:n ja Turkin välisessä parlamentaarisessa sekavaliokunnassa ja ilmaisee siksi toiveensa, että Turkin kansalliskokouksen ja Euroopan parlamentin väliset kokoukset EU:n ja Turkin välisen parlamentaarisen sekavaliokunnan puitteissa aloitetaan nopeasti uudelleen, ja toteaa, että parlamentaarinen sekavaliokunta on tärkeä keskustelujen ja jännitteiden liennyttämisen kehys;

78.

kehottaa EU:n ja Turkin johtajia tapaamaan aidon jännitteiden liennytysprosessin jälkeen, jotta voidaan tarkastella uudelleen nykyisiä suhteiden puitteita tai tutkia uusia, tehokkaampia malleja EU:n ja Turkin suhteille;

79.

katsoo, että suhteiden yleisen tilan parantamiseksi kummankin osapuolen on käytettävä kunnioittavaa kieltä, ponnisteltava vallitsevien ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten torjumiseksi ja mahdollistettava toisen osapuolen julkisessa keskustelussaan esittämän näkökulman objektiivisempi ja kattavampi tarkastelu ja kumottava osapuolten heikkenevät käsitykset toisistaan; kehottaa tässä yhteydessä komissiota käynnistämään Turkin yhteiskuntaan suunnatun viestintäpolitiikan, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta EU:sta, tarjota objektiivista tietoa sen toimintalinjoista ja palauttaa Turkin kansalaisten näkemys EU:sta; korostaa, että räikeä ja aggressiivinen retoriikka vain vahvistaa molempien osapuolten äärimmäisiä kantoja ja että pelkästään vastakkainasetteluihin perustuva lähestymistapa hyödyttää niitä, jotka pyrkivät erottamaan Turkin ja EU:n;

o o

80.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Turkin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille ja pyytää komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kääntämään Turkkia koskevan komission vuoden 2020 kertomuksen ja tämän päätöslauselman turkiksi ja lähettämään jäljennöksen parlamentille.

(1) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 2.

(2) EUVL C 23, 21.1.2021, s. 58.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0017.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0049.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0230.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0332.

(7) Euroopan talousyhteisön ja Turkin välinen assosiointisopimus, 12. syyskuuta 1963 (EUVL L 361, 31.12.1977, s. 29).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13. joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

(9) Euroopan unionin ja Turkin tasavallan välinen sopimus luvattomasti maassa oleskelevien henkilöiden takaisinotosta, EUVL L 134, 7.5.2014, s. 3.

(10) EUVL L 291, 12.11.2019, s. 4.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/100

P9_TA(2021)0244

Montenegroa koskevat komission vuosien 2019 ja 2020 kertomukset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Montenegroa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2173(INI))

(2022/C 15/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (1), joka tuli voimaan 1. toukokuuta 2010,

—	ottaa huomioon Montenegron 15. joulukuuta 2008 jättämän Euroopan unionin jäsenyyttä koskevan hakemuksen,

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2010 annetun komission lausunnon Montenegron Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta (COM(2010)0670), 16.-17. joulukuuta 2010 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen myöntää Montenegrolle ehdokasmaan asema ja 29. kesäkuuta 2012 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen avata EU-jäsenyysneuvottelut Montenegron kanssa,

—	ottaa huomioon Montenegron liittymisen Natoon 5. kesäkuuta 2017,

—	ottaa huomion 19.–20. kesäkuuta 2003 Thessalonikissa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät,

—	ottaa huomioon 17. toukokuuta 2018 pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokouksessa annetun Sofian julistuksen ja siihen liitetyn Sofian prioriteettiagendan,

—	ottaa huomioon 28. elokuuta 2014 käynnistetyn Berliinin prosessin,

—	ottaa huomioon 29. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman Montenegroa koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta (2),

—	ottaa huomioon EU:n ja Montenegron parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan Podgoricassa 25.–26. helmikuuta 2020 pidetyn 18. kokouksen julkilausuman ja suositukset,

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Liittymisprosessin tehostaminen – Uskottavat jäsenyysnäkymät Länsi-Balkanin maille” (COM(2020)0057),

—	ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Montenegro 2019 Report” (SWD(2019)0217),

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoden 2020 tiedonanto EU:n laajentumispolitiikasta” (COM(2020)0660) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Montenegro 2020 Report” (SWD(2020)0353),

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelmasta (COM(2020)0641),

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

—	ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2020 annetun komission arvion Montenegron talousuudistusohjelmasta (2020–2022) (SWD(2020)0066) sekä neuvoston 19. toukokuuta 2020 hyväksymät EU:n ja Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloutta ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät,

—	ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä (COM(2020)0315),

—	ottaa huomioon, että 30. kesäkuuta 2020 Brysselissä pidettiin Montenegron liittymiskonferenssin viides sijaisten kokous, jossa avattiin neuvottelut viimeisestä tarkastellusta luvusta (luku 8 – kilpailupolitiikka),

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Montenegrosta,

—	ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 30. elokuuta 2020 Montenegrossa pidettyihin parlamenttivaaleihin osallistuneen kansainvälisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan 11. joulukuuta 2020 antaman lausunnon alustavista tuloksista ja päätelmistä,

—	ottaa huomioon neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle 19. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Länsi-Balkanista vuoden 2020 huippukokouksen jälkeen (3),

—	ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, joka annettiin Euroopan parlamentin puhemiehen ja Länsi-Balkanin maiden parlamenttien johtajien koolle kutsumassa ja Euroopan parlamentin ja edellä mainittujen maiden parlamenttien 28. tammikuuta 2020 pidetyssä puhemiesten huippukokouksessa,

—	ottaa huomioon Zagrebin julistuksen, josta sovittiin 6. toukokuuta 2020 videokonferenssina pidetyssä EU:n ja Länsi-Balkanin huippukokouksessa,

—	ottaa huomioon Berliinin prosessin yhteydessä Poznańissa 5. heinäkuuta 2019 ja Sofiassa 10. marraskuuta 2020 pidetyt EU:n ja Länsi-Balkanin maiden huippukokoukset,

—	ottaa huomioon syyskuussa 2017 julkaistun Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission toisen maakohtaisen seurantakertomuksen Montenegrosta (viides seurantajakso) ja kesäkuussa 2020 julkaistut Montenegroa koskevat päätelmät vuoden 2017 suositusten täytäntöönpanon tilasta,

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2019 annetun Länsi-Balkanin kumppaneiden julistuksen romanien integraatiosta EU:n laajentumisprosessissa sekä strategian romani- ja egyptiläisväestön sosiaalisesta osallistamisesta Montenegrossa 2016–2020,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0131/2021),

A.	toteaa, että kutakin laajentumismaata arvioidaan erikseen sen omien ansioiden perusteella ja että uudistusten nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti jokainen Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että se noudattaa kaikkia Kööpenhaminan kriteereitä, joihin kuuluu myös vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu;

C.	toteaa, että demokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat EU:n perusarvoja, jotka muodostavat laajentumis- sekä vakautus- ja assosiaatioprosessien ytimen; katsoo, että uudistuksia tarvitaan, jotta voidaan vastata näillä alueilla vielä jäljellä oleviin haasteisiin;

D.	ottaa huomioon, että Montenegro on neuvotteluprosessissa tällä hetkellä edistynein, koska kaikki unionin säännöstöä koskevat 33 neuvottelulukua on avattu ja kolme neuvottelulukua on suljettu toistaiseksi;

E.	ottaa huomioon, että Montenegro on hyvin onnistuneesti jatkanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen velvoitteiden täytäntöönpanoa;

F.	ottaa huomioon, että 30. elokuuta 2020 pidetyt parlamenttivaalit johtivat maassa monipuoluejärjestelmän käyttöönoton jälkeen ensimmäiseen vallansiirtoon demokraattisissa oloissa; toteaa, että vallansiirto tapahtui hallitusti;

G.	ottaa huomioon, että aiempi hallitus tunnusti vaalitulokset ja vallansiirron ja vahvisti siten Montenegrossa saavutetun demokraattisen kypsyyden ja edistyksen tason;

H.	ottaa huomioon, että Euroopan unioni on Montenegron suurin kauppakumppani ja että vuonna 2019 EU:n osuus kokonaisviennistä oli 37 prosenttia ja tavaroiden tuonnista 47 prosenttia kaupan volyymin ollessa 1,38 miljardia euroa;

I.	ottaa huomioon, että EU on Montenegron suurin rahoitustuen antaja ja että vuosina 2007–2020 Montenegro sai yhteensä 504,9 miljoonaa euroa liittymistä valmistelevaa tukea liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA);

J.	ottaa huomioon, että EU antoi 38 miljoonaa euroa välitöntä tukea Länsi-Balkanille covid-19-pandemian aiheuttamaan terveyshätätilanteeseen vastaamiseksi;

K.	ottaa huomioon, että EU sopi 374 miljoonan euron uudelleen kohdentamisesta liittymistä valmistelevasta tukivälineestä covid-19-pandemian sosioekonomisten vaikutusten lieventämiseen Länsi-Balkanin alueella; ottaa huomioon, että komissio ja Montenegro sopivat 53 miljoonan euron määrästä;

L.	ottaa huomioon, että Montenegrolle tarjottiin myös 60 miljoonan euron makrotaloudellista rahoitusapupakettia ja että 804 miljoonaa euroa on myönnetty Euroopan investointipankin lainoina vuodesta 1999;

ottaa huomioon, että komissio hyväksyi liittymistä valmistelevasta välineestä (IPA II) 70 miljoonan euron paketin, jolla autetaan rahoittamaan Länsi-Balkanin maiden mahdollisuuksia päästä osallisiksi EU:n jäsenvaltioiden covid-19-rokotehankinnoista; ottaa huomioon, että Montenegro allekirjoitti lokakuussa 2020 Covax-aloitteen puitteissa sopimuksen 248 800:n covid-19-rokoteannoksen saannista;

N.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on koetellut erityisesti romani- ja egyptiläisväestöä, koska niihin kohdistuu edelleen syvälle juurtuneita ennakkoluuloja sekä sosiaalisissa että ammatillisissa yhteyksissä:

Sitoutuminen laajentumiseen

on tyytyväinen Montenegron jatkuvaan sitoutumiseen EU:n yhdentymisprosessiin ja prosessin yleiseen edistymiseen;

korostaa, että on tärkeää panna nopeasti täytäntöön tarkistettu laajentumismenetelmä, joka perustuu aihekohtaisten neuvottelulukujen kokonaisuuksiin ja yksittäisten EU:n toimintapolitiikkojen ja ohjelmien vaiheittaiseen käyttöönottoon, jotta nopeutetaan koko neuvotteluprosessia ja tarjotaan selkeitä ja konkreettisia kannustimia, jotka ovat Montenegron kansalaisten välittömien etujen mukaisia;

suhtautuu myönteisesti luvun 8 (kilpailupolitiikka) avaamiseen ja Montenegron päätökseen hyväksyä tarkistettu laajentumismenetelmä; kehottaa Montenegroa erityisesti täyttämään tehokkaasti lukuja 23 ja 24 koskevat välitavoitteet, jotka ovat seuraava virstanpylväs, ja tukee voimakkaasti liittymisneuvottelulukujen sulkemista, koska Montenegro toteuttaa vaadittuja arviointiperusteita koskevia uudistuksia; muistuttaa, että kolme lukua on suljettu toistaiseksi sen jälkeen, kun ensimmäinen luku avattiin joulukuussa 2012, ja kannustaa Montenegroa keskittymään selkeästi kaikkien muiden lukujen sulkemisedellytysten täyttämiseen;

on tyytyväinen siihen, että 30. elokuuta 2020 järjestetyt vaalit johtivat ensimmäiseen vallansiirtoon sen jälkeen, kun monipuoluejärjestelmä otettiin käyttöön, että tämä tapahtui täysin demokratian normeja ja Montenegron perustuslakia kunnioittaen ja että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston mukaan vaalit oli pidetty tehokkaasti, kilpaillusti ja avoimesti; panee tyytyväisenä merkille, että vaalituloksia ei kiistetty ja että kaikki vaaleilla valitut parlamentin jäsenet ovat tosiasiassa jatkaneet tehtävänsä hoitamista; on huolestunut ulkoisesta vaikuttamisesta vaaliprosessiin kantautuneista tiedoista;

on tyytyväinen siihen, että vasta muodostettu Montenegron hallitus kävi ensimmäisenä työpäivänään keskustelun Euroopan parlamentin jäsenten ja EU:n virkamiesten kanssa, ja siihen, että uusi hallitus on nimenomaisesti sitoutunut jatkamaan edelleen EU-integraatiota, täyttämään tarvittavat normit maan etenemiselle kohti EU-jäsenyyttä ja vahvistamaan transatlanttista liittoutumaa;

korostaa, että on olennaisen tärkeää olla kumoamatta uudistusprosessin aikaisempia saavutuksia, ja kehottaa uutta hallitusta käyttämään toimivaltaansa EU:hun liittyvien uudistusten ja liittymisneuvottelujen nopeuttamiseen; toteaa, että on käytävä avointa ja rakentavaa vuoropuhelua kaikkien poliittisten ja sosiaalisten sidosryhmien välillä sekä päästävä sopimukseen Montenegron kokonaisvaltaista edistymistä koskevista keskeisistä kysymyksistä, jotta se voi edistyä EU:hun liittymisessä;

korostaa, että presidentin, uuden hallituksen ja uuden parlamentin (Skupština) on toimittava yhteistyössä ja puhallettava yhteen hiileen, jotta voidaan tehostaa Montenegron etenemistä kohti EU-jäsenyyttä ja vahvistaa entisestään maan edistymistä demokratian alalla; kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan demokraattisia ja perustuslaillisia periaatteita;

panee tyytyväisenä merkille äskettäisen mielipidetutkimuksen tuloksen, jonka mukaan entistä useampi Montenegron kansalainen (76,6 prosenttia) kannattaa maan tulevaa EU-jäsenyyttä, mikä on selkeä viesti uudelle hallitukselle siitä, että kansa haluaa eurooppalaisiin arvoihin perustuvia uudistuksia; toteaa, että tämä on yksi suurimmista EU:n kannatusluvuista alueella; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että komissio antoi laajentumiselle uutta vauhtia vuonna 2020 Länsi-Balkania ja talous- ja investointisuunnitelmaa koskevalla uudella strategialla;

kiittää Montenegroa edistymisestä useilla liittymisneuvottelujen aloilla, kuten kansainvälisessä poliisiyhteistyössä ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa (mukaan lukien ensimmäiset tulokset ihmiskaupan ja huumeiden salakuljetuksen seurannan alalla); kehottaa viranomaisia nopeuttamaan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, erityisesti oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksiin, oikeuslaitokseen, tiedotusvälineiden vapauteen ja korruption torjuntaan liittyviä uudistuksia, joissa on edistyttävä merkittävästi;

10.

kehottaa ottamaan Länsi-Balkanin maat, myös niiden kansalaisyhteiskunnan ja nuoret, aktiivisesti ja asianmukaisesti mukaan Euroopan tulevaisuutta käsittelevään konferenssiin ja ottamaan niiden panoksen huomioon, koska ne ovat sitoutuneet tulemaan EU:n jäsenvaltioiksi tulevaisuudessa;

11.

kehottaa luomaan uusia mahdollisuuksia Länsi-Balkanin maiden kanssa käytävälle korkean tason poliittiselle ja politiikkatoimia koskevalle vuoropuhelulle järjestämällä säännöllisesti EU:n ja Länsi-Balkanin välisiä huippukokouksia ja tehostamalla ministeritason ja parlamenttien välistä yhteydenpitoa, jotta voidaan vahvistaa laajentumisprosessin poliittista uskottavuutta ja varmistaa vahvempi ohjaus ja korkean tason sitoutuminen, mihin myös tarkistetussa laajentumismenetelmässä kehotetaan;

12.

palauttaa mieliin, että on hallituksen etujen mukaista varmistaa asianmukainen edustus ulkomailla; viittaa tässä yhteydessä Montenegron EU-edustuston päällikön nimitykseen, jota ei ole vielä pantu täytäntöön;

Demokratia ja oikeusvaltioperiaate

13.

panee merkille Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston kansainvälisten tarkkailijoiden havainnot ja päätelmät ja kehottaa viranomaisia ottamaan täysimääräisesti ja riittävän ajoissa ennen seuraavia kansallisia vaaleja huomioon heidän suosituksensa; pitää myönteisenä, että hallitus on hyväksynyt päätöksen vaaliluetteloiden valvontaa käsittelevän neuvoston perustamisesta; panee merkille, että Skupština hyväksyi joulukuussa 2020 päätöksen kattavaa vaaliuudistusta käsittelevän valiokunnan perustamisesta, ja odottaa valiokunnan alkavan toimia viipymättä;

14.

kannustaa Montenegroa järjestämään paikallisvaalit samanaikaisesti kaikkialla maassa, jotta tuodaan jonkinlaista vakautta demokratiaan, vältetään jatkuva kampanjointi ja lievennetään jännittynyttä poliittista ilmapiiriä; on pettynyt siihen, että huolimatta puoluerajat ylittävästä sopimuksesta järjestää paikallisvaalit samana päivänä, oikeudellisessa kehyksessä ei edelleenkään puututa kysymykseen riittävällä tavalla; palauttaa mieliin, että kunnanvaltuutettujen ja parlamentin jäsenten vaaleja koskevan lain muuttamiseksi tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö, mikä edellyttää parlamenttipuolueiden laajaa yksimielisyyttä;

15.

kehottaa Montenegron vastavalitun Skupštinan kaikkia poliittisia voimia käymään rakentavaa, merkityksellistä ja osallistavaa vuoropuhelua parlamentissa, koska se on menestyksekkään parlamentaarisen demokratian avain; pitää myönteisenä opposition päätöstä olla boikotoimatta Skupštinan työtä ja toistaa, että toimiva parlamentaarinen demokratia perustuu sekä hallituksen että opposition osallistumiseen parlamentaariseen päätöksentekoon; korostaa, että sekä vallassa olevan enemmistön että opposition laaja yksimielisyys on olennaisen tärkeää, jotta päästäisiin etenemään kohti EU-jäsenyyttä ja saataisiin vietyä uudistuksia eteenpäin; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan vuoropuhelua ja luottamusta koko poliittisella kentällä;

16.

panee tyytyväisenä merkille äskettäiset nimitykset Montenegron valtuuskuntaan EU:n ja Montenegron parlamentaarisessa vakautus- ja assosiaatiovaliokunnassa ja sen, että Montenegron valtuuskunta on saatu täytettyä; kehottaa käynnistämään vakaus- ja assosiaatiovaliokunnan työn uudelleen mahdollisimman pian ja pitää myönteisenä, että kesäkuussa 2021 aiotaan pitää valiokunnan etäkokous; korostaa, että on tärkeää käydä parlamentaarista keskustelua ja jatkaa kahdesti vuodessa pidettäviä kokouksia;

17.

suhtautuu myönteisesti toimiin, joilla pyritään parantamaan Skupštinan valvontaroolia ja myös sen toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta kansalaisiin ja kansalaisyhteiskuntaan nähden; kehottaa vastavalittua Skupštinaa varmistamaan parlamentissa osallistavan poliittisen vuoropuhelun ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan roolia;

18.

toistaa, että on tärkeää vauhdittaa lukuja 23 ja 24 koskevien toimintasuunnitelmien ja muiden oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin liittyvien strategia-asiakirjojen täytäntöönpanoa erityisesti tehokkaan puolueiden välisen vuoropuhelun avulla, jolla pyritään varmistamaan vaadittu määräenemmistö keskeisissä tuomari- ja syyttäjänimityksissä, ja järjestämällä julkisia ja asiantuntijoiden kuulemisia keskeisen lainsäädännön muutoksista; on huolestunut siitä, että lukua 24 käsittelevä työryhmä ei ole kokoontunut viime vuoden aikana;

19.

on huolestunut järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption erityissyyttäjään liittyvistä viimeaikaisista tapahtumista sekä suunnitelluista muutoksista syyttäjäneuvoston kokoonpanoon: kehottaa Montenegron hallitusta muuttamaan keskeisiä säädöksiä, myös kun on kyse syyttäjänvirastosta annettuun lakiin ja erityissyyttäjänvirastoa koskevaan lakiin ehdotetuista muutoksista, demokraattisten normien ja vakiintuneiden eurooppalaisten käytäntöjen mukaisesti sekä toteuttamaan toimia Venetsian komission tätä asiaa koskevan lausunnon pohjalta; korostaa, että erityissyyttäjänviraston riippumaton toiminta ja lahjomattomuus ovat keskeisessä asemassa, jotta Montenegrossa saavutetaan edistystä oikeusvaltioperiaatteen alalla;

20.

pitää valitettavana vähäistä edistymistä oikeuslaitoksen kehittämisessä ja kehottaa Montenegron viranomaisia vastaamaan pikaisesti jäljellä oleviin oikeuslaitoksen riippumattomuutta, ammattimaisuutta, tehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta koskeviin haasteisiin voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon välityksellä ja lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) ja Venetsian komission suositusten mukaisesti; korostaa, että Montenegron on edettävä vielä lisää oikeusvaltioon liittyvissä uudistuksissa muun muassa viemällä oikeuslaitosuudistuksen täytäntöönpanoa eteenpäin hyvien demokraattisten normien ja käytäntöjen mukaisesti sen sijaan, että siinä peräännyttäisiin; toteaa jälleen, että jo toteutettujen uudistusten seurauksena Montenegrossa on elimiä ja mekanismeja, joilla varmistetaan oikeuslaitoksen ja syyttäjälaitoksen riippumattomuus ja vastuuvelvollisuus; kannustaa viranomaisia hyödyntämään johdonmukaisesti näitä mekanismeja ja työtä, jota on tehty, jotta saadaan edelleen tuloksia ja parannetaan saavutuksia korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan alalla;

21.

on erittäin huolissaan tuomarineuvoston perustuslakia koskevasta tulkinnasta, jossa suvaitaan tuomioistuinten presidenttien laiton uudelleen nimittäminen useammaksi kuin kahdeksi toimikaudeksi; panee merkille, että korkeimman oikeuden presidentti ja Barin, Kotorin ja Plavin ensimmäisen asteen tuomioistuinten puheenjohtajat erosivat tehtävästään sen jälkeen, kun tuomareita, joilla oli useita mandaatteja, kehotettiin eroamaan tehtävistään ja siten noudattamaan hyviä eurooppalaisia käytäntöjä ja demokraattisia normeja;

22.

on tyytyväinen siihen, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa on edistytty jonkin verran, erityisesti poliisivoimien valmiuksien ja ammattimaisuuden osalta; kannustaa Montenegroa jatkamaan toimiaan tällä alalla erityisesti torjumalla kansainvälisesti toimivia rikollisverkostoja keskittyen erityisesti rahanpesun, ihmiskaupan, huume- ja asekaupan, laittomien rahapelien ja savukkeiden salakuljetuksen torjuntaan ja seuraamaan niiden mahdollisia yhteyksiä paikallisiin poliitikkoihin ja valtiollisten instituutioiden edustajiin;

23.

antaa tunnustusta varapääministerille äskettäisestä menestyksestä järjestäytyneeseen rikollisuuteen osallistuneiden merkittävien henkilöiden pidättämisessä; tuomitsee jyrkästi häntä vastaan tehdyt tappouhkaukset; kehottaa tukemaan ja suojelemaan kaikkia virkamiehiä, jotka pyrkivät torjumaan korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta asettaen vaaraan jopa oman henkensä, ja ilmaisee solidaarisuutensa heitä kohtaan;

24.

korostaa, että rikosoikeusjärjestelmässä on edelleen systeemisiä puutteita, joihin on puututtava ensi tilassa; kehottaa viranomaisia ottamaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan syytteestä sopimisen käyttöä poikkeustapauksiin, jotta lisätään järjestäytyneeseen rikollisuuteen torjumiseksi toteutettavien oikeudellisten toimien avoimuutta ja uskottavuutta;

25.

on erittäin huolissaan siitä, että korruption torjunnassa on edistytty vain vähän, ja kehottaa asiasta vastaavia instituutioita parantamaan merkittävästi maan tuloksia rikoksella saatujen varojen menetetyksi tuomitsemisessa, syytteeseenpanossa ja lopullisissa tuomioissa ja erityisesti korkean tason tapauksissa parantamalla huomattavasti rikostutkinnan ja lainvalvonnan laatua ja riippumattomuutta;

26.

panee merkille, että korruptiontorjuntaviraston toiminnassa on tapahtunut jonkin verran myönteistä kehitystä; korostaa kuitenkin, että virastolla on yhä riippumattomuuteen ja painopisteiden asettamiseen liittyviä haasteita, ja kehottaa sitä toimimaan riippumattomasti ja panemaan korruption torjuntaa koskevan lain johdonmukaisesti täytäntöön;

27.

korostaa, että korkean tason korruptioon on reagoitava tehokkailla rikosoikeudellisilla toimilla; muistuttaa, että on reagoitava tehokkaasti väitettyyn valtion varojen väärinkäyttöön poliittisten puolueiden hyväksi ja poliittisten puolueiden laittomaan rahoitukseen;

28.

on tyytyväinen pyrkimyksiin toteuttaa julkishallinnon uudistus ja jo saavutettuihin tuloksiin; on huolissaan havainnoista, joiden mukaan puoluejäsenyys vaikuttaa edelleen voimakkaasti työllistymiseen Montenegron julkisella sektorilla, ja kehottaa uutta hallitusta välttämään virkamieskunnan ammattilaisten irtisanomista ja palkkaamista poliittisin perustein; kehottaa Montenegron viranomaisia jatkamaan pyrkimyksiään tehokkaan julkishallinnon luomiseksi ja asiantuntemuksen ylläpitämiseksi erityisesti EU-jäsenyysprosessissa, ja suhtautuu tältä osin myönteisesti avoimiin nimitysmenettelyihin; pitää valitettavana, että kilpailu- ja korruptiontorjuntavirastojen institutionaaliset valmiudet ovat edelleen vähäiset;

29.

on huolestunut Skupštinan hyväksymää virkamiehiin ja valtion työntekijöihin sovellettavaa lakia koskeviin muutoksiin, joissa madalletaan julkishallinnossa työskentelyä koskevia kriteerejä ja jotka saattaisivat heikentää ansioihin perustuvaan rekrytointiin pohjautuvassa julkishallinnon uudistuksessa saavutettua edistystä;

30.

suhtautuu myönteisesti uuden hallituksen lupauksiin lisätä merkittävästi avoimuutta kaikilla aloilla, julkinen talous mukaan luettuna, ja kannustaa sitä kiireellisesti kehittämään ja hyväksymään tiedon vapaata saatavuutta koskevan parannetun lain;

31.

panee merkille Montenegron tulevan väestö- ja asuntolaskennan ja kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä järjestämään sen eurooppalaisten normien ja kansainvälisten suositusten mukaisesti; kehottaa välttämään prosessin politisoitumista ja tutkimaan kaikki ulkomaista sekaantumista laskentamenettelyyn koskevat syytökset;

32.

kehottaa Montenegron viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota rahanpesuun, veronkiertoon ja muuhun rikolliseen toimintaan sijoittajien kansalaisuusjärjestelmän, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2021, puitteissa; pitää myönteisenä Montenegron hallituksen äskettäistä päätöstä lopettaa järjestelmä vaiheittain vuoden loppuun mennessä;

Perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen

33.

pitää valitettavana sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden tilaa, jossa ei komission viiden perättäisen kertomuksen mukaan ole tapahtunut edistystä, erityisesti yleisradiotoimintaa harjoittavan RTCG-yhtiön työn kohdalla; tuomitsee jyrkästi kaikenlaiset tiedotusvälineisiin kohdistuvat hyökkäykset ja toimittajien uhkailun ja kehottaa tutkimaan ne pikaisesti ja tehokkaasti, myös aiemmat tapaukset, jotta toimittajia vastaan tehtyjen rikosten jääminen rankaisematta loppuu; pitää valitettavana, että kaikkia toimittajiin kohdistuneita väkivallantekoja ei edelleenkään ole selvitetty; kehottaa toteuttamaan lisätoimia tiedotusvälineiden sekä toimittajien riippumattomuuden takaamiseksi; kehottaa Montenegroa luomaan olosuhteet, jotka edistävät sananvapautta, joka on yksi EU:n perusarvoista ja olennainen osa Montenegron EU-jäsenyysprosessia;

34.

on huolissaan mediaympäristön suuresta polarisoitumisesta ja erityisesti lisääntyvästä disinformaatiosta, jolla pyritään myös pahentamaan etnisiä jännitteitä, vääristämään vaaliprosesseja ja vähentämään väestön tukea euroatlanttiselle yhdentymiselle; korostaa, että medialukutaito ja tiedotusvälineiden vapaus ja riippumattomuus ovat keskeisiä disinformaation torjunnassa; korostaa tarvetta parantaa koordinointia alueellisten disinformaatiokampanjoiden torjumiseksi;

35.

kehottaa vahvistamaan EU:n yhteistyötä Montenegron kanssa torjuttaessa disinformaatiota sekä kyber- ja hybridiuhkia, joilla pyritään heikentämään alueen jäsenyysnäkymiä; on huolissaan Montenegron kasvavasta haavoittuvuudesta, joka johtuu sen julkisen velan kasvusta, erityisesti sen velasta Kiinalle; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja Montenegron hallitusta tekemään yhteistyötä ratkaisun löytämiseksi edellisen hallituksen Kiinalta ottamaan erittäin kiistanalaiseen Bar-Boljare-moottoritielainaan, jotta voidaan välttää velkariippuvuus ja Montenegron velvollisuus siirtää vakuuksia kiinalaisille velkojille; vaatii, että Montenegron viranomaisten on samanaikaisesti suoritettava perusteellinen ja avoin tutkimus tästä lainasta ja sen käytöstä ja saatettava poliittisesti vastuulliset vastaamaan teoistaan; kehottaa komissiota etsimään yhdessä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa kohtuullisen ratkaisun Montenegron julkisen talouden kestävyyden ja uudistusten tukemiseksi maan Eurooppa-perspektiivin mukaisesti;

36.

kehottaa Montenegroa, EU:n jäsenvaltioita ja EU:n edustustoa Montenegrossa jatkamaan sellaisen jäsenyysnäkymiä koskevan aktiivisemman ja tehokkaamman viestintäpolitiikan harjoittamista, joka on suunnattu sekä paikallisille asukkaille että EU:n kansalaisille, ja jatkamaan koordinoituja toimiaan EU:n rahoittamien hankkeiden näkyvyyden lisäämiseksi; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan disinformaatiota koskevan Balkanin osaamiskeskuksen perustamista;

37.

kehottaa Montenegron viranomaisia toteuttamaan konkreettisia toimia selviytymiskyvyn ja kyberturvallisuuden rakentamiseksi aikana, jolloin maahan kohdistuu yhä enemmän painostusta ulkomaisen sekaantumisen kautta, millä pyritään heikentämään sen asemaa valtiona ja suuntautumista länteen, ja tehostamaan tiedotusvälineiden toimintaympäristön valvontaa, jotta voidaan torjua valeuutisia ja muuta disinformaatiotoimintaa, erityisesti haitallista ulkomaista vaikuttamista, ja varmistamaan Montenegron tiedotusvälineiden sääntelyviranomaisten ja julkisen palvelun yleisradiotoiminnan harjoittajien operatiivinen riippumattomuus ja löytämään samalla tasapaino disinformaation torjunnan ja nettisananvapauden kohtuuttoman rajoittamisen välillä;

38.

tuomitsee jyrkästi kansallisiin vähemmistöihin kohdistuneet sanalliset ja fyysiset hyökkäykset ja pelottelun erityisesti Pljevljassa elokuun 2020 parlamenttivaalien jälkeen ja viime aikoina Beranessa ja Niksicissä; kehottaa Montenegron viranomaisia tutkimaan perusteellisesti kaikki nämä tapaukset ja saattamaan tekijät tuomioistuimen eteen;

39.

painottaa tarvetta suojella kaikken kansallisten vähemmistöjen oikeuksia, erityisesti siitä syystä, että joillakin vähemmistöillä ei enää ole vähemmistöpuolueiden edustajia Skupštinassa; kehottaa Montenegron viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota Montenegron kansalaisten kansalliseen ja etniseen taustaan liittyviin kysymyksiin; panee tässä yhteydessä merkille Montenegron hallituksen äskettäisen ehdotuksen Montenegron kansalaisuuslain muuttamisesta; korostaa, että tällaisiin arkaluonteisiin lakeihin tehtäviin muutoksiin on sovellettava laajaa kuulemisprosessia ja että ne olisi hyväksyttävä ainoastaan demokraattisten normien ja vakiintuneiden eurooppalaisten käytäntöjen mukaisesti ja Montenegron Eurooppa-perspektiivin edistämiseksi; kehottaa kunnioittamaan maan monikansallista identiteettiä, mukaan lukien puhutut kielet, kulttuuriperintö ja paikallisyhteisöjen perinteet; korostaa, että romanien ja egyptiläisten sosiaalista osallisuutta Montenegron työmarkkinoilla, koulutuksessa ja julkisessa elämässä on edelleen edistettävä, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan heidän mahdollisuutensa saada henkilöasiakirja, takaamaan heidän oikeudellisen asemansa ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin vihapuheen torjumiseksi;

40.

panee merkille suojelua perheväkivallalta koskevan lain ja siihen suunnitellut muutokset ja kehottaa painokkaasti Montenegron viranomaisia panemaan sen kaikilta osin täytäntöön, myös osoittamalla riittävät resurssit, koska sukupuoleen perustuva väkivalta, perheväkivalta ja lapsiin kohdistuva väkivalta ovat edelleen vakavia ongelmia; kehottaa lisäämään valppautta ja luomaan tukijärjestelmiä perheväkivallan uhreiksi covid-19-pandemian aikana joutuneille;

41.

kehottaa viranomaisia varmistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) normien perusteellisen täytäntöönpanon, myös lisäämällä asianmukaisesti koulutettujen ja sukupuolisensitiivisten lainvalvontaviranomaisten ja tuomareiden määrää, jotta varmistetaan perheväkivaltarikosten asianmukainen tutkinta ja syytteeseenpano, sekä ottamaan käyttöön tehokkaita toimenpiteitä seksuaalisen häirinnän torjumiseksi myös työpaikoilla;

42.

on huolestunut siitä, miten vähäisiä tuloksia on saavutettu nykyisten toimintapolitiikkojen ja hankkeiden avulla, joiden tarkoituksena on kannustaa naisia osallistumaan työmarkkinoille, päätöksentekoon ja politiikkaan ja poistaa haavoittuvuudet työelämässä ja sosiaalipolitiikassa; pitää tässä yhteydessä valitettavana naispuolisten parlamentin jäsenten lukumäärän vähentymistä, sukupuolten tasapuolisen poliittisen edustuksen puutetta vaaleissa sekä uudessa Skupštinassa ja hallituksessa; kehottaa toteuttamaan tarvittavat oikeudelliset ja poliittiset toimenpiteet, joilla edistetään naisten osallistumista politiikkaan;

43.

palauttaa mieliin, että vaikka Montenegron hallitus hyväksyi vammaisten henkilöiden suojelemista syrjinnältä ja tasa-arvon edistämistä koskevan strategian vuotuisen toimintasuunnitelman, sen täytäntöönpano on edelleen keskeinen tavoite; pitää valitettavana, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu edelleen syrjintää ja että heillä on ongelmia oikeuden saatavuudessa; painottaa, että vammaisten henkilöiden, maan sisäisesti siirtymään joutuneiden henkilöiden ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta on parannettava;

44.

on tyytyväinen edistymiseen hlbti-henkilöiden oikeuksien suojelussa ja suhtautuu myönteisesti siihen, että Montenegro on alueen ensimmäinen maa, jossa on hyväksytty samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteita koskeva laki; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että kaikki tarvittavat edellytykset sen asianmukaiselle täytäntöönpanolle täyttyvät; painottaa, että transsukupuolisten ja muunsukupuolisten henkilöiden tilannetta on kohennettava; pitää myönteisenä, että vuoden 2019 Pride-kulkue sujui rauhanomaisesti; kehottaa Montenegron viranomaisia jatkamaan yhteiskunnallisen osallisuuden ja suvaitsevaisuuden ilmapiirin parantamista ja keräämään eriteltyjä tietoja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta vihapuheesta ja rikollisuudesta;

45.

kehottaa Montenegron viranomaisia jatkamaan aitoa vuoropuhelua uskonnonvapaudesta uskontojen edustajien ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa Venetsian komission 24. kesäkuuta 2019 antaman lausunnon mukaisesti; kehottaa naapurimaita olemaan sekaantumatta tähän asiaan ja muihin Montenegron sisäisiin asioihin;

46.

on huolestunut siitä, että uusi hallitus hyväksyi uskonnon- ja vakaumuksenvapauslakiin ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudelliseen asemaan tehdyt muutokset kiireellisessä menettelyssä ilman julkista keskustelua tai käymättä vuoropuhelua kaikkien uskonnollisten yhteisöjen kanssa ja kuulematta Venetsian komission kantaa; panee merkille, että presidentti on allekirjoittanut lain;

Sovinto, hyvät naapuruussuhteet ja kansainvälinen yhteistyö

47.

kiittää Montenegroa sen sitoutumisesta osallistavaan alueelliseen yhteistyöhön ja sen rakentavasta roolista Länsi-Balkanin alueella ja suhtautuu myönteisesti sen aktiiviseen osallistumiseen lukuisiin alueellisiin aloitteisiin; korostaa, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat yhteydessä Montenegron EU:n jäsenyyttä koskeviin näkymiin;

48.

pitää myönteisenä Bosnia ja Hertsegovinan, Montenegron ja Serbian tasavallan välisen rajapisteen määrittämistä koskevan pöytäkirjan allekirjoittamista toukokuussa 2019 ja kannustaa Montenegroa käsittelemään edelleen rakentavassa hengessä ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa liittymisprosessia naapureidensa kanssa ratkaisematta olevia kahdenvälisiä kysymyksiä, mukaan lukien ratkaisemattomat rajakysymykset Serbian ja Kroatian kanssa; muistuttaa, että voimassa olevia kahdenvälisiä rajasopimuksia olisi noudatettava; toistaa, että rajakiistoja olisi käsiteltävä hyvien naapuruussuhteiden hengessä kahdenvälisesti ja olemassa olevien kansainvälisten mekanismien avulla; toteaa, että kahdenvälisissä suhteissa Serbiaan on ollut huomattavia jännitteitä, ja painottaa, että kaikki kahdenväliset riidat on ratkaistava osallistavalla ja sovinnollisella vuoropuhelulla pyrkien samanaikaisesti estämään kaikenlaisen ulkomaisen sekaantumisen sisäisiin asioihin;

49.

tuomitsee jyrkästi Srebrenican kansanmurhan kieltämisen ja oikeus-, ihmisoikeus- ja vähemmistöjen oikeuksien ministerin esittämät epäilykset entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICTY) tuomioista ja legitimiteetistä; pitää myönteisenä, että hallituksen muut jäsenet esittivät nopeasti vastaväitteitä ja että ehdotettiin kyseisen ministerin erottamista;

50.

suhtautuu myönteisesti yhteisten alueellisten markkinoiden perustamiseen, mikä johtaa maan täysimääräiseen liittymiseen EU:n sisämarkkinoihin; on ehdottomasti sitä mieltä, että tällaiset aloitteet voisivat olla tärkeä väline, jolla lisätään alueen mahdollisuuksia, houkuttelevuutta ja kilpailukykyä, ja että ne voisivat erityisesti auttaa alueellisia talouksia niiden pandemian jälkeisessä elpymisprosessissa;

51.

suhtautuu erittäin tuomitsevasti poliitikkojen pyrkimyksiin Montenegrossa ja muualla alueella kieltää Srebrenican kansanmurha tai muut entisessä Jugoslaviassa tehdyt sotarikokset; suhtautuu myönteisesti Bosnia ja Hertsegovinan ja Montenegron hallitusten välisen kadonneiden henkilöiden etsintää koskevan yhteistyöpöytäkirjan allekirjoittamiseen hyvänä esimerkkinä kadonneita henkilöitä koskevien tapausten tutkinnassa tehdystä yhteistyöstä; on huolestunut siitä, että Montenegrossa tehtyjen sotarikoksien käsittelyssä ei edistytä, ja kehottaa viranomaisia tehostamaan toimiaan sotarikoksista rankaisemiseksi ja kadonneiden henkilöiden kohtalon määrittämiseksi sekä tukemaan ja kehittämään perustettua dokumentaatio- ja tiedotuskeskusta;

52.

vahvistaa tukensa entisen Jugoslavian alueella tehtyjä sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän alueellisen totuuskomission perustamista koskevalle aloitteelle; kiittää Montenegron hallituksia niiden sitoutumisesta ja velvoitteiden täyttämisestä alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön (RYCO) jäsenyyden puitteissa ja korostaa, kuinka merkityksellinen Montenegron tämänhetkinen kiertävä puheenjohtajuus järjestössä on;

53.

kehottaa Montenegron viranomaisia noudattamaan kaikilta osin entisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan valtioseuraantoa koskevia säännöksiä erityisesti sotilasvoimavarojen osalta;

54.

kiittää Montenegroa sen täysimääräisestä mukautumisesta EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja aktiivisesta osallistumisesta EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin, kuten EU:n laivasto-operaatioon Somaliassa (Atalanta) ja EU:n koulutusoperaatioon Malissa, sekä muihin kansainvälisiin operaatioihin, joita ovat muun muassa Länsi-Saharan kansanäänestystä koskeva YK:n operaatio, YK:n rauhanturvajoukot Kyproksessa, Naton johtama Resolute Support -operaatio Afganistanissa ja KFOR-operaatio Kosovossa;

55.

on huolestunut hallituksen nimityksistä turvallisuus- ja sotilastiedustelun alalla ja siitä uhasta, että Montenegron strateginen liittoutuminen EU:n ja Naton kanssa voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi; korostaa Montenegron Nato-jäsenyyden strategista merkitystä ja kannustaa Montenegron viranomaisia tekemään sekä EU:n että Naton kanssa yhteistyötä ulkomaista sekaantumista maan sisäisiin asioihin koskevan selviytymiskyvyn ja kyberturvallisuuden alalla;

56.

korostaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen on vahvistettava kumppanuuttaan ja koordinointiaan Länsi-Balkanilla, jotta voidaan edistää keskeisiä uudistuksia, parantaa hallintoa ja saada aikaan sovinto;

57.

pitää myönteisenä Montenegron edistymistä kansainvälisen poliisiyhteistyön toteuttamisessa ja sitoutumisesta siihen uudelleen, ja kannustaa Montenegroa jatkamaan ponnistelujaan laittomasta muuttoliikkeestä selviytymiseksi kehittämällä edelleen kansainvälistä rajavalvonta- ja takaisinottoyhteistyötään ja parantamalla valmiuksiaan asettaa syytteeseen muuttajien salakuljetusverkostot;

58.

panee merkille Montenegron ja Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) välisen rajaturvallisuutta koskevasta yhteistyöstä tehdyn sopimuksen voimaantulon, jonka ansiosta Frontex voi auttaa Montenegroa rajaturvallisuuden ylläpitämisessä, toteuttaa yhteisiä operaatioita ja torjua rajat ylittävää rikollisuutta maan merirajoilla, mukaan lukien huumausaineiden ja aseiden salakuljetus, ihmiskauppa ja terrorismi;

59.

kehottaa Montenegron viranomaisia pitämään ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamisen maahanmuutto- ja rajapolitiikkansa ytimessä; kehottaa varmistamaan, että samoja normeja noudatetaan Euroopan raja- ja merivartioviraston toiminnassa Montenegron alueella;

Talous ja covid-19-pandemia

60.

on tyytyväinen Montenegron edistymiseen rahoitussektorinsa vakauden lisäämisessä sekä työmarkkinatilanteen konkreettisten parannusten täytäntöönpanossa; toteaa kuitenkin, että työttömyysaste pysyy korkeana erityisesti naisten, nuorten, romanien ja alhaisen osaamistason työntekijöiden keskuudessa; kannustaa viranomaisia parantamaan naisten osallistumista työmarkkinoille ja käsittelemään sukupuolten väliseen työllisyys- ja palkkaeroon ja kohtuuhintaiseen lastenhoitoon liittyviä kysymyksiä;

61.

on huolestunut siitä, että vuoden 2021 budjettilakia koskeva esitys annettiin vasta vuoden 2020 lopussa, ja vaatii avoimempaa ja oikea-aikaisempaa kansallista budjettiprosessia;

62.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Montenegro on toteuttanut tarvittavat uudistukset EU:n verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden noudattamiseksi ja että 18. helmikuuta 2020 neuvosto poisti sen veroasioissa yhteistyöhaluttomia lainkäyttöalueita koskevasta luettelosta;

63.

kannustaa Montenegroa tehostamaan toimia koulutusjärjestelmän mukauttamiseksi paremmin työmarkkinoihin, jotta voidaan puuttua tehokkaammin nuorten osaamisen kohtaanto-ongelmaan ja aivovuotoon; kehottaa Montenegron viranomaisia pyrkimään avoimeen ja läpinäkyvään henkilöstöpolitiikkaan julkishallinnossa ja lisäämään julkisia investointeja kestävään sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen;

64.

panee huolestuneena merkille covid-19-pandemian vaikutuksen Montenegron talouteen, koska bruttokansantuote aleni 14,3 prosenttia vuonna 2020; kehottaa hallitusta toteuttamaan vastuullista makrotalous- ja finanssipolitiikkaa suuren julkisen velan vuoksi; kannustaa viranomaisia hyödyntämään EU:n apua parhaalla mahdollisella tavalla kriisin vaikutusten lieventämiseksi, myös kehittämällä ja panemalla täytäntöön kohdennettuja toimenpiteitä, jotta lievennetään pandemian vaikutusta syrjäytyneisiin yhteisöihin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin; korostaa, että on tärkeää kehittää nuorten yrittäjätaitoja;

65.

kehottaa komissiota tukemaan Montenegron pyrkimyksiä vähentää työttömyyttä, jota covid-19-pandemia pahensi vakavasti, erityisesti matkailualalla, jonka osuus Montenegron bruttokansantuotteesta on yli 20 prosenttia, kun otetaan huomioon matkailijoiden määrän merkittävä väheneminen;

66.

muistuttaa, että Euroopan unioni on nopeasti mobilisoinut Länsi-Balkanin maille välitöntä taloudellista ja aineellista tukea covid-19-pandemiasta aiheutuvan terveyshätätilanteen torjumiseksi ja alueen sosioekonomisen elpymisen vauhdittamiseksi; palauttaa mieliin, että Montenegrolle myönnettiin 53 miljoonaa euroa kiireellisten lääkinnällisten laitteiden hankintaan ja covid-19-kriisin eniten koettelemien alojen tukemiseen; muistuttaa myös päätöksestä myöntää enintään 60 miljoonaa euroa makrotaloudellista rahoitusapua Montenegron auttamiseksi rajoittamaan pandemian kielteisiä sosioekonomisia seurauksia;

67.

painottaa, että covid-19-pandemia on vaikuttanut haitallisesti yhteiskuntaan kokonaisuudessaan ja erityisesti naisiin, yksinhuoltajaperheisiin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten romanit, egyptiläiset, hlbti-henkilöt, vammaiset henkilöt ja muut vähemmistöt, koska se on syventänyt eriarvoisuutta ja kärjistänyt nykyisiä ongelmia; kehottaa Montenegron viranomaisia ottamaan huomioon näiden ryhmien tarpeet laatiessaan ja pannessaan täytäntöön covid-19-pandemian johdosta toteutettavia sosioekonomisia avustustoimenpiteitä;

68.

kiittää unionin pelastuspalvelumekanismia, jonka avulla on varmistettu tärkeä tuki lääkinnällisten laitteiden ja henkilönsuojaimien hankkimiseksi covid-19-pandemian torjuntaa varten Montenegrossa;

69.

on huolissaan meneillään olevasta prosessista kansanterveyslaitosten johtajien erottamiseksi aikana, jolloin covid-19-pandemia vaikuttaa Montenegroon vakavasti, sekä hallituksen ottamasta uudesta 750 miljoonan euron lainasta kuulematta Skupštinaa;

70.

kehottaa komissiota ja neuvostoa osoittamaan solidaarisuuttaan Länsi-Balkanin maille auttamalla niitä saamaan covid-19-rokotteita ja sisällyttämään Montenegron EU:n yhteisiin rokotehankintoihin; suhtautuu myönteisesti komission ja neuvoston toimiin, joilla autetaan Montenegroa hankkimaan covid-19-rokotteita Covax-mekanismin välityksellä ja muilla keinoin, kuten koordinoimalla EU:n jäsenvaltioiden lahjoituksia; kehottaa antamaan lisäapua sen varmistamiseksi, että kaikkien Länsi-Balkanin maiden asukkaiden saatavilla on riittävä määrä covid-19-rokotteita mahdollisimman pian ottaen huomioon kunkin maan pandemiatilanne; on ehdottomasti sitä mieltä, että rokotuspolitiikkojen olisi yleisesti oltava humanitaarisia eikä niillä saisi edistää minkäänlaisia geopoliittisia etuja;

71.

kannustaa Montenegroa hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla komission Länsi-Balkanin talous- ja investointiohjelmaa; tunnustaa ohjelman merkityksen kestävien liikenne- ja infrastruktuuriyhteyksien, inhimillisen pääoman, kilpailukyvyn ja osallistavan kasvun tukemisessa alueella ja korostaa samanaikaisesti, että kaikkien investointien on oltava sopusoinnussa Pariisin sopimuksen ja EU:n hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden kanssa;

72.

ottaa huomioon IPA III -välineen kaikkien investointitavoitteiden yhtäläisen merkityksen; kehottaa tässä yhteydessä komissiota keskittämään asiaankuuluvan osuuden IPA III -välineen varoista Montenegrossa meneillään olevaan demokraattiseen siirtymään, kun otetaan erityisesti huomioon Montenegron jatkuvat sijoitusilmastoon, vastaanottokykyyn ja ympäristönormeihin liittyvät ongelmat;

Ympäristö, energia ja liikenne

73.

on tyytyväinen Montenegron edistymiseen sähköntuotannon monipuolistamisessa siten, että siirrytään kohti uusiutuvia energialähteitä, siihen, että se on ylittänyt vuotta 2020 koskevan kokonaistavoitteensa uusiutuvien energialähteiden osalta ja alakohtaiset tavoitteet sähkön sekä lämmityksen ja jäähdytyksen osalta, ja sen aktiiviseen osallistumiseen Länsi-Balkanin yhteyksiä koskevaan toimintaohjelmaan; kehottaa Montenegroa ottamaan käyttöön virtaviivaistettuja ja yksinkertaistettuja sääntöjä, joilla helpotetaan uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden käyttöönottoa myös jatkossa; korostaa EU:n tuen merkitystä siirryttäessä kohti puhtaampaa ja uusiutuvaa energiaa; on huolissaan öljyn ja kaasun poraushankkeista aivan Montenegron rannikon edustalla, sillä ne voivat vahingoittaa ympäristöä, luontoa ja matkailua, joka on maan tärkein talouden ala;

74.

kiittää Montenegroa sen päätöksestä lopettaa rahoitustuen myöntäminen pienille vesivoimalaitoksille, jotka eivät noudata asianmukaisia ympäristönormeja; panee merkille Pljevljan lämpövoimalaitoksen sulkemisen hitauden ja viivästymisen ja kehottaa Montenegroa noudattamaan viipymättä suuria polttolaitoksia koskevan direktiivin (4) sääntöjä;

75.

ottaa huomioon Montenegron toimet alkuperätakuuta koskevan sähköisen järjestelmän käyttöön ottamiseksi, jotta varmistetaan yhteensopivuus standardoidun eurooppalaisen energiatodistusjärjestelmän kanssa; ottaa huomioon sähköalan uudistusten täytäntöönpanon edistyneen vaiheen ja kehottaa Montenegroa saattamaan REMIT-asetuksen (5) viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöä ja saattamaan verkkosäännöt osaksi kansallisia verkkosääntöjä; kehottaa Montenegroa nostamaan sähkömarkkinoiden toimijoiden käytettävissä olevaa nykyisellään alhaista alueiden välistä kapasiteettia EU:n parhaiden käytäntöjen mukaisesti; kiittää Montenegroa siitä, että se on edelläkävijä hiilen hinnoittelumekanismin ja päästökauppamekanismin luomisessa alueelle; panee tyytyväisenä merkille, että polttoaineen laatua koskevaa direktiiviä (6) noudatetaan täysimittaisesti, ja kehottaa entisestään kehittämään öljyn varmuusvarastojen ylläpitoa;

76.

suhtautuu myönteisesti positiiviseen kehitykseen Montenegron kansallisen ympäristö- ja ilmastonmuutoslainsäädännön sekä kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman mukauttamisessa edelleen EU:n säännöstöön ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia asiakirjan viimeistelemiseksi mahdollisimman pian energiayhteisön ministerineuvoston suositusten mukaisesti; kiittää Montenegroa Zeta-joen suojelusta ja nimeämisestä luonnonpuistoksi; kehottaa viranomaisia toteuttamaan kiireellisiä toimia suojelualueiden ja mahdollisten Natura 2000 -alueiden suojelun parantamiseksi muun muassa Ulcinj Salinassa sekä Skadar-järven ja Tara-joen alueella; kehottaa Montenegroa parantamaan jätehuoltoa ja puuttumaan jätteiden laittoman käsittelyn ongelmaan; kehottaa viranomaisia ottamaan paikallisyhteisöt ja kansalaisyhteiskunnan mukaan maan ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikkojen ja -hankkeiden täytäntöönpanoon;

77.

palauttaa tyytyväisenä mieliin, että Montenegro on perustuslakinsa 1 pykälän mukaan ekologinen valtio; palauttaa mieliin, että perustettaessa Sinjajevinan sotilaskoulutus- ja asetestausalue Unescon suojelualueille on noudatettava Unescon periaatteita, jotka koskevat sosiokulttuurista ja ekologista kestävyyttä; toteaa, että EU:n ympäristönsuojelunormit olisi otettava huomioon, kun kehitetään vesivoimaan ja matkailuun liittyvää lisäkapasiteettia erityisesti suojelualueilla; kehottaa viranomaisia arvioimaan Tara-joen viereisen tieosuuden rakentamisen ympäristövaikutuksia ja suojelemaan paremmin arvokkaimpia alueita; kehottaa jälleen laatimaan infrastruktuurihankkeiden ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia koskevia perusteellisia ja kattavia eurooppalaisten normien mukaisia ennakkoarviointeja;

78.

on tyytyväinen Länsi-Balkanin vihreän toimintaohjelman käynnistämiseen, sillä sen avulla voidaan edistää siirtymistä kohti kestävää ja hiilineutraalia taloutta; kehottaa Montenegroa jatkamaan tarvittavan lainsäädännön antamista ja täytäntöönpanoa digitaalista ja vihreää siirtymää koskevien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

79.

kehottaa Montenegroa, jonka kokoon suhteutettu metsäpinta-ala on Euroopan neljänneksi suurin, parantamaan metsien hoitoa erityisesti osoittamalla niitä varten enemmän resursseja ja torjumalla aktiivisesti laitonta puunkorjuuta; ottaa huomioon viimeaikaisen tutkimuksen, jonka mukaan Montenegrossa tuotetaan vuosittain noin sata tuhatta kuutiometriä puujätettä, jota on helppo käyttää uudelleen; kehottaa viranomaisia pohtimaan tapoja edistää kiertotalouden malleja tällä ja muilla talouden aloilla;

80.

kehottaa Montenegron viranomaisia varmistamaan oikeuden saada infrastruktuurihankkeita koskevaa ympäristötietoa Montenegron perustuslain ja sen vuonna 2009 ratifioiman Århusin yleissopimuksen mukaisesti;

o o

81.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Montenegron presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 108, 29.4.2010, s. 1.

(2) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 127.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0168.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/80/EY, annettu 23. lokakuuta 2001, tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta (EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25. lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/30/EY, annettu 23. huhtikuuta 2009, direktiivin 98/70/EY muuttamisesta bensiinin, dieselin ja kaasuöljyn laatuvaatimusten osalta sekä kasvihuonekaasupäästöjen seurantaan ja vähentämiseen tarkoitetun mekanismin käyttöönottamisen osalta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 88).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/111

P9_TA(2021)0245

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisoikeuksiin ja ympäristönsuojelijoiden rooli siinä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ilmastonmuutoksen vaikutuksista ihmisoikeuksiin ja ympäristönsuojelijoiden roolista siinä (2020/2134(INI))

(2022/C 15/10)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, asiaa koskevat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeussopimukset, -yleissopimukset ja -välineet ja erityisesti YK:n yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymän julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, joiden mukaan kaikilla ihmisillä on oikeus käyttää täysimääräisesti ja syrjimättömästi ihmisoikeuksiaan ja perusvapauksiaan,

—	ottaa huomioon vuonna 1998 annetun YK:n julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 1999 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman A/RES/53/144, jossa hyväksytään julistus ihmisoikeuksien puolustajista,

—	ottaa huomioon Rio de Janeirossa vuonna 1992 hyväksytyn ja 168 maan allekirjoittaman biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (1),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC), joka tuli voimaan 21. maaliskuuta 1994, 11. joulukuuta 1997 tehdyn Kioton pöytäkirjan ja 22. huhtikuuta 2016 tehdyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2019 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 40/11, jossa tunnustetaan ympäristöalan ihmisoikeuspuolustajien panos ihmisoikeuksien toteutumisen, ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen aloilla,

—	ottaa huomioon mahdollisuuteen nauttia turvallisesta, puhtaasta, terveellisestä ja kestävästä ympäristöstä liittyviä ihmisoikeusvelvoitteita käsittelevän YK:n erityisraportoijan 1. helmikuuta 2016 antaman raportin 31/52 ja vuonna 2019 antaman raportin A/74/161,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 12. heinäkuuta 2019 antaman päätöslauselman 41/21 ihmisoikeuksista ja ilmastosta,

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2015 laaditun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) raportin ilmastonmuutoksesta ja ihmisoikeuksista sekä UNEP:n laatiman ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajien määritelmän ”who are environmental defenders”,

—	ottaa huomioon äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 17. heinäkuuta 2019 antaman raportin ilmastonmuutoksesta ja köyhyydestä,

—	ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuonna 2019 laatiman erityisraportin ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä,

—

ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistun, sukupuolinäkökohtia, ilmastoa ja turvallisuutta käsittelevän YK:n raportin ”Gender, Climate & Security: Sustaining Inclusive Peace on the Frontlines of Climate Change”, jonka laatimiseen ovat osallistuneet UNEP, UN Women, YK:n kehitysohjelma (UNDP) ja YK:n poliittisten ja rauhanrakentamisen asiain osasto (UNDPPA),

—	ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan 37 artiklan, jossa EU velvoitetaan sisällyttämään ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen politiikkoihinsa,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen viidennen osan, jonka otsikko on ”Unionin ulkoinen toiminta”, sekä sen I, II, III, IV ja V osaston,

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetun komission yhteisen tiedonannon ”Ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva EU:n toimintasuunnitelma 2020–2024” (JOIN(2020)0005),

—

ottaa huomioon 15. toukokuuta 2017 alkuperäiskansoista, 19. marraskuuta 2018 vesidiplomatiasta, 17. kesäkuuta 2019 EU:n toimista sääntöihin perustuvan monenvälisyyden vahvistamiseksi ja 20. tammikuuta 2020 ilmastodiplomatiasta annetut neuvoston päätelmät ja 17. lokakuuta 2016 annetun yhteisen valmisteluasiakirjan ”Implementing EU External Policy on Indigenous Peoples”(SWD(2016)0340),

—	ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2019 hyväksymät turvallista juomavettä ja sanitaatiota koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat sekä ihmisoikeuksien puolustajia koskevat suuntaviivat,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista antamansa aikaisemmat päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman korruptiosta ja ihmisoikeuksista kolmansissa maissa (2),

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä vuonna 2020 ”The European environment – state and outlook 2020: knowledge for transition to a sustainable Europe”,

—

ottaa huomioon ympäristöä ja kehitystä koskevassa vuoden 1992 Rion julistuksessa vahvistetun täytäntöönpanoperiaatteen 10, jolla pyritään varmistamaan, että jokaisella on mahdollisuus tiedonsaantiin ja mahdollisuus osallistua päätöksentekomenettelyyn sekä oikeus muutoksenhakuun ja vireillepanoon ympäristöasioissa, jotta nykyisille ja tuleville sukupolville turvataan oikeus terveelliseen ja kestävään ympäristöön,

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380), 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640) ja 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (3),

—	ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön raportin ruoan ja maatalouden biodiversiteetin tilasta ”The State of the World’s Biodiversity for Food and Agriculture” vuodelta 2019,

—

ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin 31. toukokuuta 2019 julkistamassa biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevassa maailmanlaajuisessa arviointikertomuksessa kuvaillun biologisen monimuotoisuuden häviämistä koskevan suuren uhan,

—	ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman maailman alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamisesta, maakaappaukset mukaan lukien (4),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (5),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0039/2021),

A.	toteaa, että kaikilla henkilöillä, paikallisyhteisöillä tai väestöryhmillä on oikeus nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksistaan, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistetaan;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan jatkuvan heikentymisen seuraukset, jotka kohdistuvat juomavesivaroihin, ekosysteemeihin ja yhteisöjen elantoon, vaikuttavat jo nyt kielteisesti ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen, mukaan lukien oikeus elämään, elintarviketurvaan, turvalliseen juomaveteen ja sanitaatioon, terveyteen, asumiseen, itsemääräämiseen, työhön ja kehitykseen, kuten YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 41/21 todetaan; ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta kahteen celsiusasteeseen esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna saavutetaan, vaikutukset kasvavat huomattavasti tulevina vuosikymmeninä; ottaa huomioon, että maat vaikuttavat ilmastonmuutokseen eri tavoin ja että niillä on yhteisiä mutta eriytettyjä vastuita; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos on välitön ja kauaskantoinen uhka maailman ihmisille ja etenkin erityisen haavoittuvassa asemassa oleville maailman köyhille, kuten YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa 7/23 todetaan;

C.	ottaa huomioon, että YK vaatii yhdessä muiden kansainvälisten järjestöjen ja asiantuntijoiden kanssa, että oikeus terveelliseen ja turvalliseen ympäristöön tunnustetaan maailmanlaajuisesti yleismaailmallisena oikeutena;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen käsittely tuo esiin oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla ja sukupolvien välillä; ottaa huomioon, että muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa, tiedonsaanti ja yleisön osallistuminen päätöksentekoon on vahvistettu ympäristöä ja kehitystä koskevan Rion julistuksen täytäntöönpanoperiaatteessa 10, 25. kesäkuuta 1998 tehdyssä Århusin yleissopimuksessa (6) ja 4. maaliskuuta 2018 tehdyssä Escazún yleissopimuksessa (7);

ottaa huomioon, että ympäristön tilan heikkeneminen, ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys ovat kiireellisimpiä ja vakavimpia uhkia nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksille nauttia monista ihmisoikeuksista; ottaa huomioon, että UNFCCC:n osapuolilla on velvollisuus toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, haavoittuvien väestöryhmien sopeutumiskyvyn parantamiseksi ja ennakoitavissa olevien ihmishenkien menetysten estämiseksi;

F.	ottaa huomioon, että UNFCCC:n osapuolilla on velvollisuus kerätä ja levittää tietoa ympäristövaikutuksista ja helpottaa yleisön osallistumista ympäristöä koskevaan päätöksentekoon;

ottaa huomioon, että lähestyttäessä ilmastonmuutosta ihmisoikeuksien näkökulmasta korostetaan yleismaailmallisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita ja painotetaan, että oikeudet kuuluvat kaikille ihmisille maailmassa, myös haavoittuville ryhmille, ilman minkäänlaista erottelua muun muassa rodun, värin, sukupuolen, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, omaisuuden, syntymän tai muu aseman perusteella;

ottaa huomioon, että hallituksilla, yhteiskunnilla ja yksilöillä on eettinen ja sukupolvien välinen vastuu olla entistä ennakoivampia politiikassa ja yhteistyössä, jotta voidaan sopia kansainvälisistä normeista maapallon suojelemiseksi ja säilyttämiseksi nykyisille ja tuleville sukupolville, jotta voidaan taata, että he voivat nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksistaan, ja lieventää ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia;

ottaa huomioon, että on laajalti tunnustettu, että valtioiden ja yksityisen sektorin ihmisoikeusvelvollisuuksilla on erityisiä ilmastonmuutokseen liittyviä vaikutuksia; katsoo, että ympäristön ja sen puolustajien suojelun laiminlyönti on vastoin valtioiden oikeudellisesti sitovia ihmisoikeusvelvoitteita ja voi loukata perusoikeuksia, kuten oikeutta terveelliseen ympäristöön tai oikeutta elämään; katsoo, että kasvava määrä liiketoimintaa ja operaatioita kolmansissa maissa aiheuttaa vakavia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia;

ottaa huomioon, että Pariisin sopimus on ensimmäinen kansainvälinen sopimus, jossa nimenomaisesti tunnustetaan ilmastotoimien ja ihmisoikeuksien välinen yhteys, mikä mahdollistaa olemassa olevien ihmisoikeuksiin liittyvien oikeudellisten välineiden käytön valtioiden ja yksityisten yritysten kannustamiseksi vähentämään päästöjä; ottaa huomioon, että Pariisin sopimukseen ei sisälly konkreettisia välineitä, joilla valtiolliset toimijat ja yritystoimijat voitaisiin saattaa vastuuseen niiden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen;

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut selvästi, että monenlainen ympäristön tilan heikkeneminen voi johtaa loukkauksiin, jotka kohdistuvat olennaisiin ihmisoikeuksiin, jollaisia ovat oikeus elämään, oikeus yksityis- ja perhe-elämään, oikeus hallita rauhassa kotiaan sekä epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto;

ottaa huomioon, että ilmasto-oikeudenmukaisuudella pyritään ratkaisemaan ilmastokriisi käyttämällä ihmisoikeuslainsäädäntöä ilmastohallinnon vastuuvajeen kuromiseksi umpeen nostamalla ilmastonmuutosta koskevia kanteita valtioita ja yritystoimijoita vastaan niiden saattamiseksi vastuuseen ja varmistetaan, että ne vastaavat toimistaan luonnon asianmukaisen säilyttämiseksi sen itsensä vuoksi ja mahdollistetaan ihmisarvoinen ja terve elämä nykyisille ja tuleville sukupolville;

M.	ottaa huomioon, että useissa ratkaisematta olevissa oikeustapauksissa on todettu ihmisoikeusloukkauksia ja niissä on tasoitettu tietä kohti vastuuvelvollisuutta, koska yksilöt, valtiot ja yritystoimijat eivät ole puuttuneet ilmastonmuutoksen seurauksiin tai toteuttaneet toimia asiassa;

ottaa huomioon, että yksityisten yritysten johtama lisääntynyt kilpailu luonnonvaroista on, toisinaan hallitusten myötävaikutuksella, asettanut ympäristönsuojelijat ja sellaiset alkuperäisyhteisöt, jotka pyrkivät suojelemaan perinteisiä maitaan, ilmastotoimien eturintamaan ja ensisijaisiksi vainon kohteiksi;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisoikeuksiin kohdistuvat heikoimmassa asemassa olevien ihmisten lisäksi koko maailman väestöön; ottaa huomioon, että haavoittuvimmat yhteisöt ja maat, jotka saastuttavat ja tuhoavat ympäristöä vähiten, kärsivät eniten ilmastonmuutoksen välittömistä seurauksista; ottaa huomioon, että ympäristön pilaantumisesta johtuvia sairauksia ja ennenaikaisia kuolemia koskevat luvut ovat jo kolme kertaa suuremmat kuin aidsin, tuberkuloosin ja malarian yhteismäärät, mikä uhkaa oikeutta elämään, terveelliseen ympäristöön ja puhtaaseen ilmaan; ottaa huomioon, että luonnonkatastrofit, kuten tulvat, trooppiset myrskyt ja pitkät kuivuusjaksot, lisääntyvät jatkuvasti ja aiheuttavat haitallisia seurauksia eteläisen pallonpuoliskon maiden elintarviketurvalle ja monille ihmisoikeuksille;

ottaa huomioon, että ekologinen oikeudenmukaisuus on osa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat epäsymmetrisiä ja että niiden haitalliset seuraukset ovat tuhoisia nykyisille ja tuleville sukupolville erityisesti kehitysmaissa; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti kehitysmaihin ja pahentaa nykyistä sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta ja aiheuttaa sen, että haavoittuvat ryhmät kärsivät suhteettomasti ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista;

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän pakkomuuttoon ja muuttoliikkeeseen sekä kansojen sisällä että kansainvälisten rajojen yli; ottaa huomioon, että joillekin yhteisöille, kuten aavikoitumisen uhkaamilla alueilla eläville sekä nopeasti sulavilla arktisilla alueilla, alavilla rannikkoalueilla ja pienillä saarilla tai muissa herkissä ekosysteemeissä ja riskialueilla sijaitseville, tämä tarkoittaa välitöntä muualle siirtymään joutumisen mahdollisuutta; ottaa huomioon, että vuodesta 2008 lähtien katastrofaalisten sääonnettomuuksien vuoksi on vuosittain joutunut siirtymään keskimäärin 24 miljoonaa ihmistä pitkälti kolmella haavoittuvimmista alueista, jotka ovat Saharan eteläpuolinen Afrikka, Etelä-Aasia ja Latinalainen Amerikka; ottaa huomioon, että YK:n kehitysohjelman mukaan 80 prosenttia ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneista on naisia; ottaa huomioon, että kasvava ilmastosta johtuva pakkomuuttoilmiö voi uhata suoraan asianomaisen väestön ihmisoikeuksia, kulttuuria ja perinteistä tietämystä ja vaikuttaa merkittävästi paikallisyhteisöihin maissa ja alueilla, joihin ne tulevat asettumaan;

katsoo, että covid-19-rajoitukset ja eristämistoimet ovat vähentäneet ihmisoikeusrikkomusten avoimuutta ja seurantaa ja lisänneet poliittista pelottelua ja digitaalista valvontaa ja rajoittaneet samalla oikeussuojan saatavuutta sekä ympäristönsuojelijoiden, paikallisten toimijoiden, alkuperäisyhteisöjen ja muiden valmiuksia osallistua tehokkaasti päätöksentekoprosesseihin; ottaa huomioon, että alkuperäisyhteisöjen eristäminen ja terveystoimet ovat rajoittaneet niiden kykyä valvoa ja suojella alueitaan; katsoo, että näitä rajoituksia olisi tuettava legitiimillä ja demokraattisella lainsäädännöllä; ottaa huomioon, että kansainvälisen yhteisön kyky havaita ja tutkia väitettyjä rikkomuksia on vähentynyt huomattavasti pandemian vuoksi;

ottaa huomioon, että ihmisten kyky sopeutua ilmastonmuutokseen liittyy suurelta osin heidän mahdollisuuksiinsa nauttia perusihmisoikeuksista sekä heidän toimeentulonsa ja hyvinvointinsa kannalta olennaisten ekosysteemien terveyteen; katsoo, että hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteillä, kuten luonnonvarojen, muun muassa maan, veden ja metsien, saatavuudella ja käytöllä sekä ihmisten uudelleensijoittamisella voi olla myös kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksien toteutumiseen; ottaa huomioon, että kehitysmaiden ja alueiden osuus ilmastonmuutoksen kustannuksista on arviolta 75–80 prosenttia, kuten äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 17. heinäkuuta 2019 ilmastonmuutoksesta ja köyhyydestä laatimassa raportissa todetaan;

T.	ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi kääntää ihmiskunnan kehitystä taaksepäin vähentämällä maatalouden tuottavuutta, heikentämällä ruokaturvaa ja veden saantia ja lisäämällä altistumista äärimmäisille luonnonkatastrofeille aiheuttamalla ekosysteemien romahtamista ja lisäämällä terveysriskejä;

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan vuodesta 2030 lähtien vuosittain noin 250 000 ylimääräistä kuolemantapausta, jotka johtuvat aliravitsemuksesta, malariasta, ripulista ja lämpökuormituksesta; ottaa huomioon, että maailman elintarvikeohjelman mukaan ilmastohäiriöt ovat yksi kolmesta tärkeimmästä puutteellisen ruokaturvan aiheuttajasta maailmassa; ottaa huomioon, että vuonna 2019 lähes 750 miljoonaa ihmistä – lähes joka kymmenes ihminen maailmassa – joutui kärsimään vakavasta puutteellisesta ruokaturvasta;

ottaa huomioon, että ilmastokriisi lisää sukupuolten eriarvoisuutta, koska äärimmäiset sääilmiöt, luonnonkatastrofit ja ympäristön pitkän aikavälin pilaantuminen uhkaavat koteja, toimeentuloa ja yhteisöjen sosiaalisia verkostoja ja infrastruktuuria, millä on naisiin ja tyttöihin suhteettomia vaikutuksia, joihin sisältyvät naisten tekemä palkaton hoito- ja kotitaloustyö, sukupuoleen perustuvan väkivallan yleistyminen sekä naisten koulutuksen, osallistumisen ja johtajuuden marginalisoiminen;

ottaa huomioon, että erityisesti naispuolisiin ympäristöaktivisteihin ja ympäristöoikeuksien puolustajiin ja heidän asianajajiinsa kohdistuvasta väkivallasta on tullut hyvin dokumentoitu suuntaus myös joukkoviestimissä ja sosiaalisessa mediassa; ottaa huomioon, että naisaktivistit kärsivät sukupuolisidonnaisista väkivallan ja pelottelun muodoista, jotka aiheuttavat vakavaa huolta;

ottaa huomioon, että ympäristön puolustajat ovat ilmastotoimien ja vastuuvelvollisuuden eturintamassa; ottaa huomioon, että ihmisoikeuselimet ovat kiinnittäneet yhä enemmän huomiota tarpeeseen suojella erityisesti ympäristön puolustajia; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka vaikuttaa suhteettomasti ihmisoikeuksien puolustajiin, jotka työskentelevät ympäristö- ja maakysymysten parissa usein maaseudulla ja eristyneillä alueilla, joilla on heikommat mahdollisuudet käyttää suojelumekanismeja; ottaa huomioon, että suurin osa ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajien ihmisoikeusloukkauksista tapahtuu lähes täydellisen rankaisemattomuuden ilmapiirissä; katsoo, että ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajien tukeminen ja suojelu ovat Euroopan unionin ilmoitettuja tavoitteita sen ulkoisissa toimissa ympäri maailmaa ja sen lähialueilla; katsoo, että unionin on hyödynnettävä kaikkia käytettävissään olevia välineitä tässä asiassa;

Y.	toteaa, että viime vuosina ympäristönsuojelijoiden surmia, sieppauksia, kidutusta, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, uhkailua, häirintää, pelottelua, herjauskampanjoita, kriminalisointia, oikeudellista häirintää, häätöjä ja pakkosiirtoja on ilmennyt yhä enemmän;

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevä YK:n erityisraportoija on ilmaissut huolensa ihmisoikeuksien puolustajista kaikissa maissa, koska heille asetetaan liikkumis-, kokoontumis-, ilmaisun- ja yhdistymisvapauden rajoituksia, heihin kohdistetaan vääriä syytöksiä, heidän oikeudenkäyntinsä ovat epäoikeudenmukaisia ja heitä pidätetään, vangitaan, kidutetaan ja teloitetaan mielivaltaisesti;

AA.

ottaa huomioon, että Global Witnessin vuoden 2020 raportin mukaan vuonna 2019 surmattiin 212 maa- ja ympäristöaktivistia, mikä on 3 prosenttia enemmän kuin vuonna 2018; ottaa huomioon, että noin 40 prosenttia uhreista kuului alkuperäiskansoihin ja perinteisiin maanomistajiin ja että yli kaksi kolmasosaa surmista tapahtui Latinalaisessa Amerikassa;

AB.

ottaa huomioon, että alkuperäiskansoilla on ympäristönsuojelua, maa-alueita ja luonnonvaroja koskevia erityisoikeuksia, jotka on vahvistettu vuonna 1989 tehdyn alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen 7 artiklassa; ottaa huomioon, että vuonna 2007 annetun alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen 29 artiklassa vahvistetaan, että alkuperäiskansoilla on oikeus säilyttää ja suojella ympäristöä sekä maidensa tai alueidensa ja luonnonvarojensa tuotantokykyä;

AC.

ottaa huomioon, että Escazún sopimus on ensimmäinen alueellinen sopimus tiedonsaannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella; ottaa huomioon, että Escazún sopimus, joka on ollut ratifioitavissa 1. syyskuuta 2019 lähtien, on ensimmäinen sopimus, jolla vahvistetaan oikeus terveelliseen ympäristöön (4 artikla); ottaa huomioon, että Escazun sopimus, jossa toistetaan alueellisen yhteistyön merkitys, voi toimia inspiraation lähteenä muille alueille, joilla on samanlaisia haasteita; ottaa huomioon, että Århusin yleissopimuksessa vahvistetaan useita yksilöiden ja kansalaisjärjestöjen ympäristöä koskevia oikeuksia, mukaan lukien ympäristöä koskevan tiedon saatavuus, yleisön osallistuminen ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja oikeuden saatavuus; katsoo, että yleissopimuksen osapuolten on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että julkiset viranomaiset (kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla) edistävät näiden oikeuksien toteutumista;

Ilmastonmuutoksen vaikutus ihmisoikeuksiin

korostaa, että ihmisarvoon perustuvista ihmisoikeuksista nauttiminen, niiden suojeleminen ja edistäminen ja terve maapallo ovat riippuvaisia toisistaan; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toimimaan maailmanlaajuisesti uskottavana ja luotettavana kumppanina hyväksymällä, vahvistamalla ja panemalla täytäntöön lainsäädäntöä, jossa noudatetaan kattavaa ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ilmastotoimiin, jotta voidaan ohjata ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia politiikkoja ja toimenpiteitä ja varmistaa, että ne ovat riittäviä, tarpeeksi kunnianhimoisia, syrjimättömiä ja ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia; toteaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön periaatteiden ja normien olisi ohjattava kaikkia ilmastonmuutokseen liittyviä politiikkoja ja ohjelmia ja prosessin kaikkia vaiheita; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita kannustamaan EU:n ulkopuolisia valtioita, yrityksiä ja paikallisviranomaisia panemaan täytäntöön ja hyväksymään ratkaisuja ja toimenpiteitä, joilla edistetään ympäristönsuojelua ja puututaan ilmastonmuutoksen seurauksiin;

kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita vahvistamaan ihmisoikeuksien ja ympäristön välistä yhteyttä kaikessa ulkoisessa toiminnassaan sekä avustamaan ja tukemaan kansainvälisiä, alueellisia ja paikallisia ihmisoikeusmekanismeja käsiteltäessä ympäristöhaasteita ja erityisesti ihmisoikeuksien täysimääräiseen nauttimiseen kohdistuvaa ilmastonmuutoksen vaikutusta; kehottaa komissiota varmistamaan, että ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset sisällytetään kaikkiin asiaankuuluviin EU:n politiikkoihin ja että nämä politiikat ovat johdonmukaisia; huomauttaa, että on tärkeää tukea toimia, joilla lisätään tietoisuutta ilmastonmuutoksen, ympäristön tilan heikkenemisen ja biologisen monimuotoisuuden vähenemisen ihmisoikeusvaikutuksista; kehottaa unionia lisäksi tukemaan ja vahvistamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan sisällyttämiseksi ympäristölainsäädäntöön ja -politiikkaan;

korostaa kaikille tarjottavien inhimillisen kehityksen mahdollisuuksien välttämättömyyttä; painottaa ihmisoikeusloukkausten riskiä sekä perinteisen että vihreään teknologiaan perustuvan uusiutuvan energian hyödykkeiden kansainvälisissä toimitusketjuissa ja mainitsee yhtenä esimerkkinä globaalia litiumioniakkujen toimitusketjua palvelevissa kobolttikaivoksissa tapahtuvan lapsityön; kehottaa komissiota ottamaan ihmisoikeusvaikutukset huomioon arvioitaessa unionin energia-alan ja liikenneteknologian kehitysuria;

korostaa, että veden niukkuus on yksi ilmastonmuutoksen seurauksista ja että se vaikuttaa moniin ihmisiin kaikkialla maailmassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käsittelemään veden niukkuutta lainsäädäntö- ja politiikkaohjelmansa keskeisenä painopisteenä; huomauttaa, että maan ja luonnonvarojen heikko hoito edistää osaltaan uusia konflikteja ja haittaa nykyisten konfliktien rauhanomaista ratkaisemista; muistuttaa, että kilpailu supistuvista luonnonvaroista on lisääntymässä ja että sitä pahentavat entisestään ympäristön tilan heikkeneminen, väestönkasvu ja ilmastonmuutos;

palauttaa mieliin oikeudellisen velvoitteen kunnioittaa oikeutta turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön, joka on muun muassa edellytys kestävälle taloudelliselle toiminnalle, joka edistää yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia ja toimeentuloa; muistuttaa, että ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus tarjoaa oikeussuojakeinoja, joiden avulla voidaan korjata ilmastonmuutoksen ihmisille, alkuperäisyhteisöille ja ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajille aiheuttamia vahinkoja, toteuttaa toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja saattaa valtioita, yrityksiä ja yksilöitä vastuuseen toiminnastaan, joka vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta tekemään rankaisemattomuuden torjunnasta yhden tärkeimmistä painopisteistään luomalla välineitä, joiden avulla voidaan täysimääräisesti, tehokkaasti ja kestävästi ottaa käyttöön ja panna täytäntöön ihmisoikeus- ja ympäristölakeja;

kehottaa komissiota varmistamaan, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2020–2024 jo tehdyt ihmisoikeuksia, ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskevat konkreettiset sitoumukset pannaan tehokkaasti täytäntöön ja niitä seurataan ja että sukupuolinäkökulma sisällytetään suunnitelman täytäntöönpanoon;

tukee ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevän YK:n erityisraportoijan toimeksiantoa pyrkiä siihen, että oikeus elää turvallisessa, puhtaassa, terveellisessä ja kestävässä ympäristössä tunnustetaan maailmanlaajuisesti ihmisoikeudeksi; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tukemaan YK:n seuraavassa yleiskokouksessa sitä, että tämä oikeus tunnustetaan maailmanlaajuisesti; katsoo, että tämän tunnustuksen olisi toimittava katalysaattorina vahvemmille ympäristöpolitiikoille, paremmalle lainvalvonnalle, yleisön osallistumiselle ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, tiedonsaannille ja oikeussuojan saatavuudelle sekä paremmille tuloksille ihmisten ja maapallon kannalta;

kehottaa komissiota jatkamaan ihmisoikeus- ja ilmastonmuutostilanteen seurantaa ja arvioimaan edistymistä ihmisoikeuksien sisällyttämisessä ja valtavirtaistamisessa ilmastotoimien kaikkiin näkökohtiin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla tiiviissä yhteistyössä YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa; kehottaa tässä yhteydessä unionia ryhtymään toimiin, jotta perusoikeuskirjaan sisällytetään oikeus turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön ja jotta sen 37 artiklaa noudatetaan täysimääräisesti; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä valtioiden ja kaikkien asiaankuuluvien institutionaalisten toimijoiden kanssa, jotka osallistuvat ihmisoikeus- ja ympäristömääräysten asianmukaiseen täytäntöönpanoon;

korostaa, että kaikille olisi taattava syrjimättömästi perusoikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ja vakaaseen ilmastoon ja että tämä oikeus on varmistettava kunnianhimoisten toimintapolitiikkojen avulla ja sen täysimääräistä toteutumista on voitava valvoa oikeusjärjestelmissä kaikilla tasolla;

10.

katsoo, että terveellistä ympäristöä koskevan ihmisoikeuden sisällyttäminen keskeisiin ympäristöalan sopimuksiin ja prosesseihin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan toteuttaa kokonaisvaltaisia covid-19-pandemian vastatoimia, joihin sisältyy ihmisen ja luonnon suhteen uudelleenmäärittely, jonka avulla vähennetään riskejä ja ehkäistään ympäristön tilan heikkenemisestä johtuvia tulevia haittoja;

11.

kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään rohkean aloitteen ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan aktiivisella tuella, jotta voidaan torjua ympäristörikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuutta maailmanlaajuisesti ja tasoittaa tietä Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa osapuolten välisiin uusiin neuvotteluihin, joiden tarkoituksena on tunnustaa ympäristötuhorikokset Rooman perussäännön mukaiseksi kansainväliseksi rikokseksi; kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa laatimaan ohjelman, jolla parannetaan jäsenvaltioiden kansallisten oikeudenkäyttöalueiden valmiuksia näillä aloilla;

12.

kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita arvioimaan säännöllisesti, miten Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ulkoisella ulottuvuudella voidaan parhaiten edistää kokonaisvaltaista ja ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa ilmastotoimiin ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen; kehottaa EU:ta hyödyntämään käytettävissään olevien ulkoisten politiikkojen, välineiden sekä poliittisten ja rahoitusvälineiden laajaa kirjoa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpanemiseksi; kehottaa EU:ta tarkastelemaan ilmastorahoituksen mekanismejaan ja ehdottamaan niihin tarvittaessa muutoksia ihmisoikeuksien täysimääräisen kunnioittamisen varmistamiseksi ja ottamaan käyttöön vahvoja suojatoimia tätä tarkoitusta varten; kehottaa perustamaan ilmastoyhteyspisteitä komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) asiaankuuluviin yksiköihin, joiden tehtäviin kuuluisi EU:n kaikkien ulkoisten toimien ilmastokestävyyden varmistaminen; kehottaa tiedottamaan avoimesti ja informatiivisesti näistä kysymyksistä EU:n ja kolmansien maiden välisissä kehitysyhteistyöohjelmissa;

13.

kehottaa sisällyttämään sukupuolinäkökulman kestävän kehityksen politiikkatoimiin ja ohjelmiin, jotta naisten ja tyttöjen oikeudet, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet sekä tarvittavat terveydenhuoltopalvelut, sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja ilmasto-oikeudenmukaisuus voidaan valtavirtaistaa strategiaohjelmien avulla;

14.

kehottaa komissiota lisäämään taloudellista ja teknistä apua sekä valmiuksien kehittämistä koskevia toimia, joilla tuetaan kolmansia maita ihmisoikeuksien sisällyttämisessä niiden kansallisiin ilmastotoimiin ja -ohjelmiin ja kansainvälisten ympäristösäännösten noudattamisessa, jotta voidaan varmistaa, että ilmastonmuutostavoitteet eivät estä ihmisoikeuksien toteutumista näissä maissa; panee merkille naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineestä (NDICI) tehdyn toimielinten välisen sopimuksen, jonka mukaan 30 prosentilla rahoituksesta tuetaan ilmasto- ja ympäristötavoitteita; vaatii, että kaikki eurooppalaisten rahoituslaitosten, erityisesti Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, kolmansissa maissa tekemät toimet ovat EU:n ilmastositoumusten mukaisia ja että ne soveltavat ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa; kehottaa vahvistamaan ja syventämään valitusmekanismejaan (8) niitä yksilöitä tai ryhmiä varten, jotka uskovat oikeuksiaan rikotun tällaisella toiminnalla ja voivat olla oikeutettuja oikeussuojakeinoihin;

15.

tukee voimakkaasti ihmisoikeuksien sisällyttämistä vuoden 2020 jälkeiseen maailmanlaajuiseen biodiversiteettikehykseen komission äskettäin antaman tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” mukaisesti; katsoo, että jotta ihmisoikeudet voidaan sisällyttää vuoden 2020 jälkeiseen maailmanlaajuiseen biodiversiteettikehykseen, uusissa tavoitteissa olisi käsiteltävä puhdasta, terveellistä, turvallista ja kestävää ympäristöä koskevan oikeuden tunnustamista ja täytäntöönpanoa kansallisesti ja maailmanlaajuisesti;

16.

korostaa, että on tärkeää suojella arktista aluetta ilmastonmuutokselta ja että EU:n arktinen politiikka on tarpeen;

17.

panee merkille ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja luonnonkatastrofien välisen yhteyden muuttoliikkeen ja ilmastosyitä johtuvan pakkomuuton liikkeelle panevana voimana ja pitää valitettavana, että niiden seurauksista kärsivien ihmisten ihmisoikeuksia ei suojella kansainvälisellä tasolla; katsoo, että tällaiseen pakkomuuttoon olisi puututtava kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä sellaisen kansainvälisen mekanismin kehittämiseksi, jolla puututaan ilmastosta johtuvaan pakkomuuttoon ja muuttoliikkeeseen kansainvälisillä foorumeilla sekä EU:n ulkoisen toiminnan aloilla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä lisätäkseen tukeaan selviytymiskykyä parantaville toimenpiteille alueilla, jotka ovat alttiita ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille, ja tukemaan ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneita ihmisiä, jotka eivät enää pysty asumaan asuinpaikassaan; korostaa, että YK:n ihmisoikeuskomitea on todennut, että turvapaikanhakijoiden karkottamista harkitessaan valtioiden on otettava huomioon alkuperämaan ilmastokriisin vaikutukset ihmisoikeuksiin; pitää myönteisenä ilmastosta johtuvan muuttoliikkeen ja pakkomuuton sisällyttämistä Cancúnin sopeutumiskehykseen;

18.

kannattaa ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa muuttoliikkeen hallintaan kolmansissa maissa ja mahdollisten ihmisoikeuksien suojelun puutteiden huomioon ottamista muuttoliikkeen yhteydessä; muistuttaa tässä yhteydessä laillisia väyliä koskevista olemassa olevista välineistä ja katsoo, että lisää tällaisia välineitä olisi otettava käyttöön suojelua tarvitsevia henkilöitä varten; tukee sellaisten ihmisoikeuksia koskeviin velvoitteisiin ja sitoumuksiin liittyvien hyvien käytäntöjen määrittämistä ja edistämistä, joilla tuetaan ja vahvistetaan ympäristönsuojelua koskevaa poliittista päätöksentekoa EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla;

19.

vaatii toteuttamaan kaikkien ihmisten oikeudet ilman syrjintää, joka perustuu heidän asuinpaikkaansa tai heidän sosiaaliseen asemaansa, erityisesti niiden henkilöiden osalta, jotka ovat kaikkein haavoittuvimpia ilmastonmuutoksen kielteisille vaikutuksille; korostaa, että on tärkeää varmistaa ja helpottaa tällaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistumista päätöksiin, jotka vaikuttavat heidän toimeentuloonsa;

20.

muistuttaa, että ilmastonmuutos lisää naisten kokemaa eriarvoisuutta, väkivaltaa ja syrjintää; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön politiikkaa, johon liittyy monialainen sukupuolinäkökulma kaupan, yhteistyön, ilmaston ja ulkoisten toimien aloilla ja jolla edistetään naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja osallistumista päätöksentekoprosessiin ja tunnustetaan tyttöjen ja naisten kohtaamat erityiset rajoitteet;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan alueellisten ihmisoikeuselinten ja muiden mekanismien roolia ja valmiuksia, jotta voidaan puuttua ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeuksien väliseen yhteyteen, edistää ympäristöoikeuksia ja suojella ympäristöoikeuksien puolustajia; kehottaa komissiota erityisesti käynnistämään Escazún sopimusta tukevan ohjelman, jonka tarkoituksena on muun muassa avustaa sopimusvaltioita sopimuksen ratifioinnissa ja täytäntöönpanossa, auttaa kansalaisyhteiskuntaa osallistumaan sopimukseen ja sen täytäntöönpanoon ja tukea sopimuksen mukaisesti perustettua vapaaehtoisrahastoa;

Toimet covid-19-pandemian johdosta

22.

korostaa, että maailmanlaajuinen covid-19-pandemia havainnollistaa täydellisesti ympäristön tilan heikkenemisen vaikutusta sellaisten olosuhteiden luomiseen, joissa vakavia terveydellisiä, sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia seurauksia aiheuttavat zoonoosit lisääntyvät; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ympäristöoikeudet ja niitä suojelevien tahojen puolustaminen sisällytetään kaikkiin covid-19-pandemian johdosta toteutettaviin toimiin; kannustaa jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä ottamaan huomioon komission Global Monitor of COVID-19’s impact on democracy and human rights -alustan;

23.

ilmaisee syvän huolensa siitä, että covid-19-pandemian aiheuttama maailmanlaajuinen taantuma saattaa vähentää, viivästyttää tai muuttaa valtioiden sitoumuksia kansainvälisten ilmastotavoitteiden ja ihmisoikeusnormien osalta; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että talouden elvyttämiseksi suunnitellut politiikat ovat täysin sopusoinnussa Lissabonin sopimuksen 21 artiklassa vahvistettujen ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun sekä ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen kanssa;

24.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, komissiota ja jäsenvaltioita edistämään sellaista tehokasta ratkaisua covid-19-kriisiin, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon, että on tärkeää kunnioittaa ja suojella oikeutta turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ja panna se täytäntöön, jotta voidaan ehkäistä tulevia ympäristö- ja terveyskriisejä, jotka voivat vaarantaa perusihmisoikeudet; kehottaa komissiota ja EU:ta nostamaan ilmasto- ja ympäristötavoitteitaan covid-19-kriisin valossa ja laatimaan kunnianhimoisen strategisen lähestymistavan ilmastodiplomatiaan;

25.

on huolissaan siitä, että poliittiset viranomaiset, turvallisuusjoukot ja ei-valtiolliset aseelliset ryhmät ovat saattaneet käyttää covid-19-pandemian johdosta toteutettuja hätä- ja eritystoimia väärin useissa osissa maailmaa rajoittaakseen, pelotellakseen ja murhatakseen ihmisoikeuksien puolustajia, myös ympäristön ja maaoikeuksien puolustajia; muistuttaa tässä yhteydessä, että alkuperäiskansojen puolustajat ovat myös olleet suhteettoman alttiita covid-19-kriisille syrjäisten alueiden heikon terveydenhuoltoinfrastruktuurin ja hallituksen laiminlyönnin vuoksi;

26.

panee merkille, että covid-19-pandemia uhkaa miljoonien ihmisten elintarviketurvaa ja ravitsemusta kaikkialla maailmassa, sillä pandemia on vaikuttanut maailmanlaajuisiin elintarvikeketjuihin aikana, jona elintarviketurva ja elintarvikejärjestelmät ovat jo ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien vuoksi rasittuneita; korostaa, että pandemiakriisi voisi olla käännekohta elintarvikejärjestelmien tasapainottamisessa ja muuttamisessa niin, että ne olisivat osallistavampia, kestävämpiä ja häiriönsietokykyisempiä;

Ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajat ja alkuperäiskansojen rooli

27.

muistuttaa, että valtioilla on velvollisuus suojella ympäristön puolustajia ja heidän perheitään häirinnältä, pelottelulta ja väkivallalta ihmisoikeuksia koskevan oikeuden mukaisesti ja taata heidän perusvapautensa ja että niillä on velvollisuus tunnustaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeudet ja niiden kokemuksen ja tietämyksen merkitys biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen ja ympäristön tilan heikkenemisen torjunnassa; korostaa niiden erityistä roolia ja asiantuntemusta maankäytössä ja säilyttämisessä ja kehottaa lisäämään yhteistyötä alkuperäiskansojen kanssa ja alkuperäiskansojen osallistamista sekä pyrkimään vahvistamaan niiden demokraattista osallistumista asiaankuuluviin päätöksentekoprosesseihin, myös kansainväliseen ilmastodiplomatiaan liittyviin prosesseihin; suhtautuu myönteisesti komission pyrkimyksiin tukea alkuperäiskansojen osallistumista antamalla erityistukea useille hankkeille, kuten alkuperäiskansojen dokumentointi-, tutkimus- ja tiedotuskeskukselle (Docip-keskus); kannustaa komissiota jatkamaan vuoropuhelun ja yhteistyön edistämistä alkuperäiskansojen ja Euroopan unionin välillä sekä kansainvälisten foorumien kanssa erityisesti ilmastonmuutoksen osalta;

28.

korostaa, että vaikka hyökkäyksiä ja uhkauksia esiintyy kaikkialla maailmassa, YK:n ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevän erityisraportoijan mukaan tilanne on erityisen vaikea Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa, missä jotkut kansainväliset sijoittajat, yritykset ja paikallishallintotahot jättävät huomiotta väestön oikeutetut huolenaiheet; toteaa, että monissa tapauksissa konfliktit ja rikkomukset tapahtuvat tilanteissa, joita leimaa taloudellinen eriarvoisuus ja sosiaalinen syrjäytyminen; tuomitsee ympäristöaktivistien oikeudellisen vainon ja kriminalisoinnin Amazonin alueella, jossa ympäristöaktivisteihin kohdistuvat hyökkäykset, surmat ja vaino ovat lisääntymässä; tuomitsee Hondurasin ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuneiden hyökkäysten ja vainon lisääntymisen sekä Guapinolin ympäristöaktivistien äskettäiset surmat; toteaa, että viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana on kirjattu 578 ympäristö- ja maaoikeuksia sekä alkuperäiskansojen oikeuksia puolustavien henkilöiden surmaa; korostaa, että Filippiinit on jatkuvasti kärkisijalla luettelossa maista, joissa on vaarallisinta olla ympäristöoikeuksien puolustaja; toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen käynnistää menettely, joka voi johtaa yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) mukaisten etuuksien väliaikaiseen peruuttamiseen, koska ihmisoikeusloukkaukset maassa ovat vakavia eivätkä Filippiinien viranomaiset ole tehneet minkäänlaisia merkittäviä parannuksia tai osoittaneet halukkuutta yhteistyöhön;

29.

suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole ratifioineet alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa ILO:n yleissopimusta nro 169, ratifioivat sen;

30.

kehottaa komissiota varmistamaan, että EU ei tue aloitteita tai hankkeita, jotka johtaisivat laittomiin maananastuksiin, laittomiin hakkuisiin ja metsäkatoon tai muihin tämänkaltaisiin ympäristölle haitallisiin vaikutuksiin; tuomitsee kaikki yritykset purkaa ympäristönsuojelua ja ihmisoikeuksien suojelua koskevaa säännöstöä covid-19-pandemian ja muiden kriisien yhteydessä;

31.

tuomitsee jyrkästi alkuperäiskansoihin, ympäristöalan ihmisoikeusaktivisteihin ja maaoikeuksien puolustajiin kohdistuvien murhien, herjaavien hyökkäysten, vainoamisen, kriminalisoinnin, vangitsemisen, häirinnän ja pelottelun lisääntymisen kaikkialla maailmassa ja vaatii saattamaan niistä vastuussa olevat vastaamaan teoistaan;

32.

korostaa, että naispuoliset ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat työssään, yhteisöissään ja kodeissaan lisähaasteita, sillä he altistuvat sukupuoleen perustuville uhkauksille ja sukupuoleen perustuvalle väkivallalle tai ovat niiden kohteena; panee merkille, että naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat ovat suuremmassa vaarassa joutua tietynlaisen väkivallan ja muiden loukkausten, ennakkoluulojen, syrjäyttämisen ja torjunnan kohteeksi kuin miespuoliset kollegansa;

33.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia, erityisesti ympäristöoikeuksien puolustajia ja heidän laillisia edustajiaan, ja kiinnittämään tarvittaessa huomiota heidän tapauksiinsa; on vakuuttunut siitä, että ympäristöoikeuksien puolustajille myönnettävää tukea olisi lisättävä ja että EU:n olisi tuomittava julkilausumissa ja tarvittaessa paikallisten toimien avulla kaikki heihin kohdistuvat yritysten tai valtiollisten toimijoiden kostotoimet ja hyökkäykset; toistaa kantansa, jonka mukaan EUH:n, komission ja jäsenvaltioiden on investoitava ympäristöoikeuksien puolustajien, paikalliset ja alkuperäiskansojen puolustajat mukaan luettuina, saatavilla oleviin erityisiin ja sukupuolitietoisiin suojelumekanismeihin ja -ohjelmiin ja vahvistettava niitä ja otettava heidät mukaan kaikkiin loukkauksia koskeviin tutkimuksiin;

34.

ilmaisee syvän huolensa ympäristönsuojelijoiden, väärinkäytösten paljastajien, toimittajien ja ympäristöasioihin erikoistuneiden lakimiesten tilanteen jatkuvasta heikkenemisestä kaikkialla maailmassa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita suojelemaan sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta ja kokoontumisvapautta sekä takaamaan toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien turvallisuuden ja suojelun sekä EU:ssa että sen ulkosuhteiden kautta; on erittäin huolissaan niistä väärinkäytöksistä, rikoksista ja kuolemaan johtaneista hyökkäyksistä, joita kohdistuu edelleen toimittajiin ja media-alan työntekijöihin heidän toimintansa vuoksi; korostaa, että väärinkäytösten paljastaminen on sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden muoto ja että sillä on keskeinen rooli unionin oikeuden rikkomisen paljastamisessa ja estämisessä sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamisessa; kehottaa komissiota tässä yhteydessä valvomaan, että direktiivi (EU) 2019/1937 (9) saatetaan osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, ja varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat sen kokonaisuudessaan täytäntöön; pitää tiedonvälityksen vapautta tärkeänä välineenä ihmisille, jotka saattavat kärsiä ilmastonmuutoksen seurauksista, jotta he saisivat varhaisessa vaiheessa ja asianmukaisesti tietoa ilmastonmuutoksen haittavaikutuksista ja sopeutumistoimenpiteistä; vaatii kunnioittamaan tiedonvälityksen vapautta;

35.

toteaa, että ympäristönsuojelijoiden toteuttamat toimet ovat olennaisia, koska he etsivät, suunnittelevat ja levittävät ilmastonmuutosten ehkäisemistä, siitä selviytymistä ja siihen mukautumista koskevia toteuttamiskelpoisia ratkaisuja ja mekanismeja ihmisille, jotka asuvat alueilla, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa;

36.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota naispuolisten ihmisoikeuksien puolustajien erityisiin suojelutarpeisiin ja ottamaan huomioon heidän roolinsa voimakkaina muutostekijöinä erityisesti ilmastotoimien saralla; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tukea valmiuksien kehittämistä ja naisten roolia kouluttajina ja muutoksen edistäjinä sekä varmistaa näiden järjestöjen riittävä rahoitus; palauttaa mieliin, että yhteisöjen naispuoliset johtajat ja ympäristöaktivistit joutuvat usein sortotoimien ja jopa murhien uhreiksi, kuten rohkeat, Euroopan parlamentin mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon saajaehdokkaiksi nimetyt ja esivalinnan läpäisseet aktivistit Marielle Franco Brasiliasta, joka murhattiin vuonna 2018, ja Berta Cáceres Hondurasista, joka murhattiin vuonna 2016;

37.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pyytämään ja varmistamaan, että alkuperäiskansojen oikeutta vapaaseen, etukäteen tapahtuvaan ja tietoon perustuvaan suostumukseen kunnioitetaan ilman pakottamista kaikissa sopimuksissa tai kehityshankkeissa, jotka voivat vaikuttaa alkuperäiskansojen maihin, alueisiin tai luonnonvaroihin; korostaa, että on tärkeää edistää alkuperäiskansojen oikeuksia ja niiden perinteisiä käytäntöjä kestävän kehityksen saavuttamisessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä ja ennallistamisessa niin, että samalla varmistetaan riittävät suojatoimet;

38.

kehottaa komissiota ja neuvostoa käyttämään unionin ulkopolitiikan ja assosiaatiosopimusten puitteissa kaikkia käytettävissään olevia välineitä sekä ihmisoikeuksien täytäntöönpanoon ja sen valvontaan liittyviä määräyksiä, jotta voidaan tukea ja suojella tehokkaasti ihmisoikeuksien ja ympäristöoikeuksien puolustajia EU:n naapurimaissa ja kannustaa EU:n jäsenehdokasvaltioita lähentymään tehokkaasti Euroopan arvoja ja normeja;

39.

kehottaa hyväksymään ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen liitteen, joka koskee ympäristön puolustajien erityisiä haasteita ja tarpeita ja EU:n politiikkaa tässä suhteessa; korostaa, että on tärkeää varmistaa ProtectDefenders.eu-hankkeen jatkuminen ja lisätä sen rahoitusta ja varmistaa myös muiden nykyisten ihmisoikeuksien puolustajille tarkoitettujen EU:n tukivälineiden jatkuminen;

40.

kehottaa hyväksymään EU:n luettelon ensisijaisista maista, joissa EUH:n, komission ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimiaan ympäristöoikeuksien puolustajien tukemiseksi ja tehtävä paikallisviranomaisten kanssa yhteistyötä, jotta otetaan käyttöön tai parannetaan suojelumekanismeja ja erityistä lainsäädäntöä, jossa määritellään ympäristön puolustajat, tunnustetaan heidän tekemänsä työ ja taataan heidän suojelunsa; vaatii, että EUH:n olisi laadittava tämä luettelo tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien ja Euroopan parlamentin kanssa ja se olisi päivitettävä vuosittain; kehottaa myös varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan vuosittain julkisen kertomuksen ensisijaisissa maissa toteutetuista toimista ja ympäristön puolustajien suojelusta koko maailmassa;

41.

kehottaa YK:ta ottamaan suuremman roolin maailmanlaajuisten ekosysteemien ja ympäristön puolustajien suojelussa varsinkin niillä alueilla, joilla ilmastonmuutoksella on vakavia vaikutuksia alkuperäis- ja paikallisyhteisöihin; kehottaa siksi EU:ta edistämään YK:n tason aloitetta, jonka avulla kansainväliset tarkkailijat voivat seurata vakavia ympäristövahinkoja, vakavia ympäristökriisejä tai tilanteita, joissa ympäristöoikeuksien puolustajat ovat eniten vaarassa, ja toimimaan yhteistyössä viranomaisten kanssa ja avustamaan viranomaisia näitä puolustajia suojelevan ympäristön luomisessa;

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään poliittisen vuoropuhelun avulla sellaisten kansallisten toimintasuunnitelmien hyväksymistä, joilla taataan turvallinen ja vapaa ympäristö ympäristön puolustajille, sisällyttämällä niihin laajemman kollektiivisen suojelun näkökulma, mukaan lukien poliittiset toimet, joilla oikeutetaan ympäristönsuojeluun osallistuvat yhteisöt ja ryhmät; kehottaa komissiota käsittelemään nimenomaisesti alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen ihmisoikeuksia metsälainsäädännön, metsähallinnon ja kaupan alan vapaaehtoisten kumppanuussopimusten yhteydessä;

43.

muistuttaa, että ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen mukaisesti valtioiden on suojeltava biologisen monimuotoisuuden puolustajia ihmisoikeuksien puolustajina; ilmaisee tyytyväisyytensä kansainvälisten sopimusten, kuten Escazún sopimuksen, suunnitteluun, sillä sopimus on keskeinen väline Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella, missä ympäristöalan ihmisoikeuksien puolustajia on tapettu eniten;

UNFCCC, oikeus ja vastuuvelvollisuus

44.

pitää valitettavana, että vaikka kaikki valtiot panisivat nykyiset kansallisesti määritellyt panokset täysimääräisesti täytäntöön, ne johtaisivat tuhoisaan maapallon lämpötilan nousuun 3 celsiusasteella esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna, mikä olisi vastoin Pariisin sopimusta; varoittaa, että tällainen skenaario aiheuttaisi äärimmäisiä ilmasto- ja ympäristövaikutuksia ja laajoja kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin;

45.

suhtautuu myönteisesti ihmisoikeuksien sisällyttämiseen Pariisin sopimuksen johdanto-osaan ja kehottaa toteuttamaan tehokkaita toimia ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamiseksi ja edistämiseksi sopimuksen täytäntöönpanossa ja ilmastotoimissa; pitää kuitenkin valitettavana, että ei ole olemassa konkreettisia määräyksiä, joilla valtiolliset ja yritystoimijat voitaisiin saattaa vastuuseen ilmastonmuutokseen liittyvistä ihmisoikeusloukkauksista;

46.

kehottaa UNFCCC:n osapuolia lisäämään edelleen hillitsemis- ja sopeutumispyrkimyksiään Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti ja sisällyttämään ihmisoikeusulottuvuuden kansallisesti määriteltyihin panoksiinsa ja sopeutumista koskevaan tiedottamiseensa; kehottaa UNFCCC:n sihteeristöä laatimaan yhteistyössä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kanssa suuntaviivat siitä, miten ihmisoikeuksien suojelu voidaan sisällyttää kansallisesti määriteltyyn panokseen ja sopeutumista koskevaan tiedottamiseen; kannustaa osapuolia tarkistamaan suunniteltuja kansallisesti määriteltyjä panoksia ja kansallisesti määriteltyjä panoksia ja kehittämään kansallisesti määriteltyjä panoksia koskevia seurantamekanismeja, joihin alkuperäiskansat osallistuvat täysimääräisesti ja tehokkaasti;

47.

korostaa tarvetta vahvistaa ilmasto- ja ihmisoikeusraportointivelvoitteiden välistä synergiaa; katsoo, että Pariisin sopimuksen avoimuuspuitteita koskevissa suuntaviivoissa (13 artikla) olisi pyydettävä osapuolia antamaan kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tietojen lisäksi tietoja myös siitä, onko ilmastopolitiikka pantu täytäntöön muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden ja nykyisten oikeudellisten kehysten mukaisesti, ja sisällyttämään näin ollen tietoa hyvistä käytännöistä, mukaan lukien hillitsemis- ja sopeutumistoimenpiteiden oikeuksiin perustuvat lähestymistavat ja tuki;

48.

kehottaa EU:n toimielimiä tekemään aktiivista yhteistyötä ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan edistämisessä käynnissä olevissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, erityisesti kestävän kehityksen mekanismissa ja muissa Pariisin sopimuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisia mekanismeja koskevissa suuntaviivoissa, joilla varmistetaan oikeudenhaltijoiden merkityksellinen ja tietoon perustuva osallistuminen, riittävät ympäristö- ja sosiaaliset takeet sekä riippumattomat oikeussuojamekanismit; korostaa, että kestävän kehityksen mekanismilla olisi pyrittävä rahoittamaan hankkeita, jotka hyödyttävät ilmastonmuutoksen vaikutuksille altteimpia, ja että kestävän kehityksen mekanismin puitteissa rahoitettaville hankkeille olisi tehtävä ihmisoikeusvaikutusten arviointi siten, että vain hankkeet, joilla on myönteisiä vaikutuksia, voitaisiin rekisteröidä;

49.

kehottaa komissiota laatimaan EU:n avustuksia koskevat tukikelpoisuuskriteerit, joiden avulla ympäristöalan kansalaisjärjestöt, jotka eivät voi kokonsa vuoksi muutoin saada rahoitusta, saisivat rahoitusta entistä osallistavammin;

50.

korostaa, että kaikkien toimijoiden vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi uusiin mekanismeihin, kuten kestävän kehityksen mekanismiin, on yhdistettävä institutionaalisia suojatoimia ja valitusmekanismeja, jotta taataan oikeuksien tehokas suojelu;

51.

kehottaa UNFCCC:n sihteeristöä laatimaan yhdessä yleissopimuksen osapuolten kanssa ilmasto-oikeudenmukaisuutta koskevan yhteisen oikeudellisen kehyksen;

52.

korostaa, että Pariisin sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettua maailmanlaajuista tilannekatsausta olisi käytettävä tarkasteltaessa edistymistä ihmisoikeuksien ja muiden periaatteiden sisällyttämisessä ilmastotoimiin; toteaa, että siihen olisi sisällytettävä kansalaisyhteiskunnan ja hallitustenvälisten järjestöjen mahdollisuuksia antaa panoksensa; katsoo, että Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon arvioinnin olisi autettava määrittämään hyviä käytäntöjä ja esteitä sen täytäntöönpanolle sekä antamaan tietoa tulevien kansallisesti määriteltyjen panosten ja kansainvälisen yhteistyön tueksi;

53.

korostaa, että kaikilla tehokkailla oikeusperustaisilla ilmastotoimilla olisi taattava vapaa, aktiivinen, merkityksellinen ja tietoon perustuva osallistuminen; suosittelee, että hillitsemis- ja sopeutumissuunnitelmien olisi oltava julkisesti saatavilla, että ne rahoitettaisiin avoimesti ja että niitä laadittaisiin asianomaisten ja/tai mahdollisesti asianomaisten ryhmien, erityisesti kaikkein haavoittuvimpien ryhmien kanssa;

54.

korostaa, että kehitysmaat eivät voi selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista yksin ja että ne ovat kriisinhallintakapasiteettinsa ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten ennakointiin liittyvien valmiuksiensa suhteen usein riippuvaisia kansainvälisestä avusta;

55.

korostaa näkemystään, jonka mukaan ihmisoikeuksia koskevat lait ja instituutiot, joita käytetään yleisesti hallinnon vastuuvelvollisuusvajeen umpeen kuromiseen, eivät voi missään tapauksessa korvata tehokkaita toimenpiteitä ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi; katsoo, että kansallisilla ihmisoikeusinstituutioilla ja kansalaisyhteiskunnalla voi olla tehokas rooli kansallisissa vastuuvelvollisuus- ja valvontamekanismeissa, joiden tarkoituksena on varmistaa niiden henkilöiden oikeussuojakeinojen saatavuus, jotka kärsivät ilmastonmuutoksen aiheuttamista ihmisoikeushaitoista;

56.

katsoo, että EU:n on omaksuttava aktiivinen, vahva ja kunnianhimoinen johtoasema YK:n 26. ilmastonmuutoskonferenssin (COP26) valmisteluissa ja asetettava ihmisoikeusperiaatteiden sisällyttäminen kansainvälisen ilmastonmuutospolitiikan ytimeen, jotta vältetään peruuttamaton vahinko nykyiselle ja tulevalle inhimilliselle kehitykselle ja sukupolville;

57.

antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan, myös kansalaisjärjestöjen, ja ympäristön puolustajien aktiivisesta roolista ja osallistumisesta ihmisoikeusperustaisten lähestymistapojen edistämiseen ilmastotoimissa ja kehottaa EU:ta tukemaan tällaisia toimia; korostaa tarvetta taata kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Pariisin sopimuksen 13 artiklassa vahvistettuun avoimuuskehykseen;

58.

panee merkille komission ehdotuksen asetukseksi asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (10) muuttamisesta (ns. Århusin asetus) ja toteaa, että sen pitäisi parantaa Århusin yleissopimuksen täytäntöönpanoa EU:n tasolla; kannustaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan, että asiaa koskevat EU:n säädökset (esimerkiksi direktiivi 2011/92/EU (11)) ja kansainväliset oikeudellisesti sitovat määräykset (Århusin yleissopimus) saatetaan asianmukaisesti osaksi niiden oikeusjärjestystä, jotta voidaan taata osallistava tiedonsaanti, yleisön osallistumisoikeus päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus ympäristöasioissa;

59.

korostaa, että ympäristöaktivistien toimet vastaavat ehdottomasti kestävän kehityksen tavoitteita ja että näiden tavoitteiden järjestelmälliseen toteuttamiseen olisi pyrittävä paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti;

60.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on säänneltävä yrityksiä sen varmistamiseksi, että ne eivät aiheuta ihmisoikeusloukkauksia ja että yksityisillä toimijoilla ja yritystoimijoilla on velvollisuus puuttua ilmastonmuutoksen ihmisoikeusvaikutuksiin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen mukaisesti;

61.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti kansainvälisesti tunnustettujen elinten suojatoimien ja vastuuprosessien suunnitteluun, toteuttamiseen ja edistämiseen sen varmistamiseksi, että ilmastopolitiikan mukaisia rakenteellisia toimia, joita toteutetaan merkittävien päästövähennysten saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä, suunnitellaan, pannaan täytäntöön ja seurataan tavalla, jolla suojellaan asianomaisten ihmisten ja yhteisöjen oikeuksia, mukaan lukien oikeus työhön ja oikeus edistää oikeudenmukaisia ja kohtuullisia työoloja; korostaa, että vihreän siirtymän on oltava oikeudenmukainen ja että ketään ei sää jättää jälkeen;

62.

korostaa, että yritysten due diligence -velvoitteet ja yritysten kestävä vastuuvelvollisuus ovat merkittäviä ja välttämättömiä keinoja ehkäistä vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja ympäristörikkomuksia ja suojautua niitä vastaan; kehottaa EU:ta tukemaan kestävää ja vastuullista yritysten hallinnointia keskeisenä osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tehokkaita sääntelytoimia, jotka koskevat väärinkäytösten tunnistamista, arvioimista, ehkäisemistä, poistamista, lieventämistä ja seuraamista, väärinkäytöksistä ilmoittamista, niistä vastaamista ja niihin puuttumista sekä mahdollisten ja/tai tosiasiallisten ihmisoikeusrikkomusten korjaamista ja yritysten saattamista niistä vastuuseen, kun on kyse sen varmistamisesta, että ne täyttävät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden mukaiset due diligence -velvoitteensa, jotka koskevat ilmastonmuutoksen vaikutusta ihmisoikeuksiin;

63.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen laatia lainsäädäntöehdotus yritysten pakollisista ihmisoikeuksia koskevista ja ympäristöalan due diligence -vaatimuksista toimitusketjuissaan; suosittelee, että tällä lainsäädäntöehdotuksella tulisi tukea ja helpottaa yhteisten vaikutusten mittausmenetelmien kehittämistä ympäristö- ja ilmastonmuutosvaikutusten osalta; korostaa tehokkaan, merkityksellisen ja tietoon perustuvan kuulemisen ja viestinnän merkitystä kaikkien asianomaisten tai mahdollisesti vaikutusten kohteeksi joutuneiden sidosryhmien kanssa, ympäristön puolustajat mukaan lukien; kehottaa EU:ta tukemaan käynnissä olevia neuvotteluja YK:n sitovasta yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta, jolla säännellään monikansallisten yhtiöiden ja muiden liikeyritysten toimintaa, ja osallistumaan niihin tehokkaasti; katsoo, että kaikilla tällaisilla välineillä on kannustettava yritystoimijoita ja sijoittajia kantamaan vastuunsa terveellistä ympäristöä koskevasta ihmisoikeudesta; katsoo, että kaikkiin tällaisiin välineisiin on sisällytettävä vankat ympäristönsuojelumääräykset ja että välineillä on kannustettava yritystoimijoita ja rahoituslaitoksia ja myös alueellisia investointi- tai kehitysrahoituslaitoksia kantamaan vastuunsa ihmisen oikeudesta terveelliseen ympäristöön;

64.

korostaa, että on tärkeää torjua korruptiota maailmanlaajuisesti, koska se vaikeuttaa ihmisoikeuksien toteutumista, sillä on erityisiä kielteisiä vaikutuksia ja se vaikuttaa suhteettomasti yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin, marginalisoiduimpiin ja haavoittuvaisimpiin ryhmiin, kuten naisiin, lapsiin, vammaisiin henkilöihin, ikääntyneisiin, köyhiin ja alkuperäiskansoihin tai vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin esimerkiksi estämällä heitä saamasta yhdenvertaisesti käyttöönsä luonnonvaroja, muun muassa maata;

65.

kehottaa neuvostoa ja EUH:ta sisällyttämään korruptioon liittyvät rikokset EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän, niin sanotun Euroopan Magnitsky-lain, nojalla rangaistavien tekojen joukkoon ja varmistamaan lain nopean hyväksymisen ja täytäntöönpanon;

66.

katsoo, että EU:n kauppapolitiikan nykyisen uudelleentarkastelun olisi tarjottava tilaisuus määritellä uudelleen ihmisoikeuksien suojelu sekä edistää ja vahvistaa sitä kauppapolitiikassa; korostaa, että tulevien kauppasopimusten kestävää kehitystä koskevien lukujen on kuuluttava näiden sopimusten riitojenratkaisumekanismien piiriin;

o o

67.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokouksen 74. istunnon puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajalle, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle sekä EU:n edustustojen päälliköille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.

(2) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 82.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(4) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 15.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(6) Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimus tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa, 25. kesäkuuta 1998.

(7) Alueellinen sopimus tiedonsaannista, yleisön osallistumisoikeudesta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella, 4. maaliskuuta 2018.

(8) Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin riippumaton hankevastuumekanismi ja Euroopan investointipankkiryhmän valitusmekanismi.

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/125

P9_TA(2021)0248

Väestönkehityksen suunnanvaihto EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen (2020/2039(INI))

(2022/C 15/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45 artiklassa taatun työntekijöiden vapaan liikkuvuuden,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 174 artiklan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta EU:ssa,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan, jonka mukaan tukea voidaan käyttää tiettyjen talousalueiden kehityksen edistämiseen edellyttäen, että tuki ei vaikuta merkittävästi kilpailuun (”luokkaan c” kuuluvat alueet),

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 349 artiklan, joka koskee syrjäisimpiä alueita,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 9, 46, 47, 48 ja 147 artiklan, jotka koskevat useita työhön ja työllisyyteen liittyviä näkökohtia EU:ssa,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 2, 3 ja 20,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä ja rahoitussäännöistä sekä turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista rahoitussäännöistä (COM(2018)0375) ja erityisesti sen aluekehitystä koskevan II luvun,

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (COM(2020)0408),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisesta Euroopan unionissa: komission seitsemäs kertomus (1),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman alueiden käyttöön ottamista koheesiopolitiikan välineistä väestörakenteen muutokseen varautumiseksi (2),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman väestörakenteen muutoksesta ja sen vaikutuksista EU:n tulevaan koheesiopolitiikkaan (3),

—	ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta (4),

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 20 artiklan, asetuksen (EU) N:o 492/2011 (5) ja direktiivin 2004/38/EY (6) työntekijöiden ja heidän perheidensä vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella,

—	ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2020 julkaistun komission kertomuksen väestönmuutoksen vaikutuksesta,

—	ottaa huomioon komission 27. heinäkuuta 2020 hyväksymän etenemissuunnitelman maaseudun kehittämiseen liittyvästä pitkän aikavälin maaseutuvisiosta (7),

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Väestönkehityksen haasteet – tulevat toimet”,

—	ottaa huomioon väestön ikääntymistä koskevan vihreän kirjan ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden ja vastuullisuuden edistäminen”, jonka komissio esitteli 27. tammikuuta 2021,

—	ottaa huomioon komission 16. marraskuuta 2020 hyväksymän etenemissuunnitelman Euroopan väestönkehitykseen liittyvästä ikääntymistä koskevasta vihreästä kirjasta (8),

—	ottaa huomioon joulukuussa 2017 julkaistun Euroopan aluekehittämisen seurantaverkoston (ESPON) raportin työllisyyden uuden dynamiikan maantieteellisestä ulottuvuudesta Euroopassa,

—	ottaa huomioon EPSONin kesäkuussa 2019 julkaiseman poliittisen katsauksen ”Addressing labour migration challenges in Europe: An enhanced functional approach”,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien taloudellisten ja sosiaalisten asiain osaston väestöyksikön maailman väestönäkymiä vuonna 2019 koskevan raportin,

—	ottaa huomioon komission 17. kesäkuuta 2020 antaman kertomuksen väestörakenteen muutoksen vaikutuksista (9),

—	ottaa huomioon Euroopan alueellisen kilpailukykyindeksin vuodelta 2019,

—	ottaa huomioon OECD:n asiakirjan väestörakenteen muutokseen sopeutumisesta, joka laadittiin Japanin G20-puheenjohtajakaudella 25.–27. helmikuuta 2019 Tokiossa pidettyä G20-maiden työllisyystyöryhmän ensimmäistä kokousta varten,

—	ottaa huomioon vuoden 2002 Barcelonan tavoitteet,

—	ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2016 laatiman kertomuksen väestönmuutoksen vaikutuksesta Euroopan alueilla,

—	ottaa huomioon alueiden komitean vuonna 2018 laatiman, aivovuotoa koskevan kertomuksen ”Addressing brain drain: The local and regional dimension”,

—	ottaa huomioon alueiden komitean 12.–14. lokakuuta 2020 antaman lausunnon ”Väestörakenteen muutos: ehdotuksia sen kielteisten vaikutusten mittaamisesta ja torjumisesta EU:n alueilla”,

—	ottaa huomioon parhaillaan valmisteltavana olevan komission pitkän aikavälin näkemyksen maaseutualueista,

—	ottaa huomioon alueiden komitean 8.–10. joulukuuta 2020 antaman lausunnon ”Maaseudun elvyttämistä koskeva EU:n strategia”,

—	ottaa huomioon alueiden komitean 30. tammikuuta 2020 antaman väestörakenteen muutosta koskevan alueellisten vaikutusten arviointilausunnon,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0061/2021),

katsoo, että väestöjakaumalla paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla sekä sen vakaudella tai muutoksella on hyvin erilainen dynamiikka eri jäsenvaltioissa ja niiden alueilla, epätasa-arvoiset vaikutukset väestökatoilmiöön ja siten unionin sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; ottaa huomioon, että vuoden 2019 Euroopan alueellisen kilpailukykyindeksin mukaan pääkaupunki-/suurkaupunkialueiden ja syrjäisempien alueiden välillä on kuilu, sillä 78 prosenttia Euroopan väestöstä asuu kaupunkialueilla tai toiminnallisilla kaupunkiseuduilla ja hyötyy laadukkaista energia-, liikenne- ja digitaaliyhteyksistä, kun taas monilla syrjäisillä alueilla on edelleen vaikeuksia näissä asioissa; katsoo, että koheesiopolitiikalla, joka on tärkein julkisten investointien lähde EU:ssa ja jonka osuus julkisista pääomainvestoinneista on 8,5 prosenttia, voi olla tärkeä rooli näihin väestöhaasteisiin vastaamisessa ja myös EU:n luonnollisen väestötasapainon säilyttämisessä pitkällä aikavälillä;

ottaa huomioon, että tässä mietinnössä ”lähettävillä alueilla” tarkoitetaan alueita, jotka menettävät korkeaa ammattitaitoa ja/tai osaamista (yhdellä tai useammalla alalla) muiden alueiden eduksi jatkuvan poismuuton vuoksi tietyllä ajanjaksolla, ja ”vastaanottavilla alueilla” tarkoitetaan alueita, joille kertyy korkeaa ammattitaitoa ja/tai osaamista (yhdellä tai useammalla alalla) jatkuvan tulomuuton seurauksena tietyllä ajanjaksolla;

ottaa huomioon, että myös ilmastonmuutos ja erityisesti siihen liittyvät tulvat ja helleaallot vaikuttavat väestörakenteen kehitykseen; katsoo, että koordinoitu lähestymistapa, jossa kestävyyden, viherryttämisen ja digitalisoinnin periaatteet sisällytetään EU:n eri politiikkatoimiin, voisi myös auttaa kääntämään kielteiset väestönkehityksen suuntaukset;

ottaa huomioon korkean korrelaation, joka vallitsee yhtäältä sosiaalipalvelujen, fyysisten ja tieto- ja viestintäteknisten yhteyksien, koulutuksen ja työmahdollisuuksien tarjoamisen sekä toisaalta kyvyn pitää väestö tietyillä alueilla ja houkutella sitä niille välillä; ottaa huomioon, että monilla EU:n alueilla, mukaan lukien maaseutualueet, jotka muodostavat 44 prosenttia unionin pinta-alasta, syrjäiset alueet, saaristoalueet ja vuoristoalueet, jotka kärsivät maantieteellisestä, sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta, näiden palvelujen tarjoamisessa on edelleen suuria puutteita; ottaa huomioon, että nämä alueet kärsivät erityisesti alhaisesta väestöntiheydestä, maaltapaosta ja väestökadosta, millä on kielteisiä vaikutuksia ikääntymiseen, sukupolvenvaihdokseen ja maatalouden kehitykseen; katsoo, että olisi lisättävä synergiaa EU:n liikennepolitiikan kanssa, jotta voidaan vastata alhaisen väestöntiheyden alueiden ja väestökatoalueiden erityistarpeisiin; ottaa huomioon, että EU:n väestön nykyisellä ikääntymissuuntauksella on merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia, kuten suurempi huoltosuhde, julkisen talouden ja sosiaaliturvan kestävyyteen kohdistuvat paineet sekä terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin kohdistuvan paineen lisääntyminen;

E.	ottaa huomioon, että työvoiman vapaa liikkuvuus on yksi Euroopan unionin ja sen sisämarkkinoiden ”neljästä vapaudesta”;

ottaa huomioon, että vaikka EU:n väestö on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmeninä, kasvu on nyt hidastumassa ja väestön odotetaan supistuvan merkittävästi pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että vuonna 2015 EU:ssa tapahtui ensimmäistä kertaa luonnollista väestön vähenemistä, kun ihmisiä kuoli enemmän kuin syntyi; ottaa huomioon, että vuonna 2019 Euroopan osuus maailman väestöstä oli vain 6,9 prosenttia, ja vuoteen 2070 mennessä se tulee olemaan alle 4 prosenttia maailman väestöstä väen vähetessä jyrkästi erityisesti Itä- ja Etelä-Euroopassa, mikä johtuu erityisesti alhaisen hedelmällisyyden ja EU:n sisäisen nettomuuttoliikkeen yhdistelmästä näiltä alueilta; ottaa huomioon, että Euroopan alueiden pitkän aikavälin väestönkehityksen suuntaukset ennakoivat edelleen alhaisempaa syntyvyyttä ja yhteiskuntien ikääntymistä lukuun ottamatta tiettyjä syrjäisimpiä alueita ja erityisesti Mayottea, jossa väestön ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä 38 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna, ja Ranskan Guayanaa, jossa kasvua ennustetaan tapahtuvan samalla aikavälillä 26 prosenttia (10);

katsoo, että väestönkehityskysymykset olisi valtavirtaistettava eri politiikanaloilla muun muassa sisällyttämällä ne pitkän aikavälin painopisteisiin; katsoo, että on tärkeää kerätä ja seurata luotettavia tilastotietoja ja tukea tutkimusta ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kaikilla tasoilla, jotta voidaan edistää väestönkehityksen haasteiden parempaa ymmärtämistä, ennakoida niiden vaikutusta työmarkkinoihin ja kehittää innovatiivisia ja tehokkaita ratkaisuja ikääntyneet huomioon ottavien ympäristöjen varmistamiseksi;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama terveys- ja talouskriisi teki selväksi, että sukupolvien välinen solidaarisuus yhdessä riittävän terveydenhuollon ja sosiaalihuollon sekä kestävän talouden rahoituksen kanssa ovat elpymisprosessin ja osallistavampien ja kestävämpien yhteiskuntien luomisen liikkeellepaneva voima; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on paljastanut terveydenhuoltojärjestelmiemme haurauden erityisesti väestön ikääntyessä; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on jälleen kerran korostanut, että on tärkeää turvata ikääntyneiden ihmisarvo ja perusoikeudet EU:ssa ja edistää niitä;

ottaa huomioon, että covid-19-kriisillä on todennäköisesti merkittävä vaikutus syntyvyyteen, kuolleisuuteen ja muuttovirtoihin Euroopassa, mutta pandemian täysimääräisiä taloudellisia, työllisyyteen liittyviä ja sosiaalisia seurauksia ei vielä tiedetä; katsoo, että kriisin johdosta toteutettujen poikkeuksellisten toimenpiteiden lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia väestönkehitykseen on analysoitava perusteellisesti ja myös sukupuolinäkökulmasta; ottaa huomioon, että alustavien tutkimusten mukaan pandemia on pahentanut olemassa olevaa miesten ja naisten välistä epätasa-arvoa esimerkiksi palkattoman hoitotyön lisääntymisen ja työpaikkojen menetysten vuoksi; toteaa, että kansanterveyskriisi on vaikuttanut suhteettomasti naisiin ja tyttöihin ja erityisesti heihin, jotka kuuluvat haavoittuvimpiin ryhmiin, mikä olisi otettava huomioon koheesiopolitiikassa myös kanavoimalla investoinnit hoivapalveluihin ja parantamalla tämän alan työoloja sekä tukemalla siirtymistä kohti hoivataloutta;

ottaa huomioon, että Euroopassa on havaittu nuorten koulutettujen ammattilaisten liikettä Etelä- ja Itä-Euroopasta Luoteis-Eurooppaan vuoden 2008 talouskriisin alusta lähtien; ottaa huomioon, että alueen sosioekonomisten olosuhteiden ja sen aivoviennin ja -tuonnin dynamiikan välillä on suuri korrelaatio; katsoo, että lähettävien ja vastaanottavien alueiden on tehtävä yhteistyötä kohdattujen haasteiden ratkaisemiseksi ja noudatettava yhdennettyjä lähestymistapoja sellaisten pitkän aikavälin politiikkatoimien kehittämiseen, joilla pyritään maksimoimaan väestön elämänlaatu;

K.	ottaa huomioon, että innovointi ja investoinnit inhimilliseen pääomaan ovat jäsenvaltioiden ja niiden alueiden sosioekonomisen ja työllisyyskasvun tärkeimpiä vetureita keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

Väestönkehityksen tämänhetkiset ominaispiirteet ja haasteet EU:ssa

Yleisiä huomioita

korostaa, että neljä perusvapautta ovat EU:n kilpailukyvyn ja arvojen kulmakivi; toteaa kuitenkin, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota niiden vaikutukseen väestönkehitykseen ja vaikutukseen jäsenvaltioiden väliseen ja sisäiseen tasapainoon sekä niiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen; korostaa, että EU:lla on edessään merkittävä väestöhaaste, joka alueisiin kohdistuvista erilaisista vaikutuksista huolimatta on tunnustettava ja johon on puututtava kokonaisvaltaisesti, jotta voidaan korjata viime vuosien negatiivinen luonnollisen väestörakenteen tasapaino; katsoo, että Euroopan unionin olisi asetettava Euroopan alueiden nykyisen negatiivisen väestönkehityksen suunnan kääntäminen etusijalle ilmastosiirtymän ja digitaalisen siirtymän nopeuttamista koskevan kaksitahoisen tavoitteen lisäksi puuttumalla toimenpiteillä ei ainoastaan seurauksiin, vaan myös syihin;

panee tässä yhteydessä merkille merkittävät väestörakenteen erot, jotka liittyvät erilaisiin taloudellisiin mahdollisuuksiin, palvelujen tarjoamiseen, saavutettavuuteen, liikenteeseen ja digitaaliseen liitettävyyteen sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla ydin-, suurkaupunki- ja reuna-alueiden välillä; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan laajuiset liikenneverkot (TEN-T) voivat olla tehokkaita vain, jos paikalliset liikenneinfrastruktuurit toimivat tehokkaasti; korostaa, että nämä erot ovat erityisen näkyviä maaseutualueilla tai alueilla, joilla on luonnonoloista johtuvia tai erityisiä rajoitteita, kuten harvaan asutuilla ja vuoristoisilla alueilla, sekä mantereen ja saarten ja syrjäisimpien alueiden välillä; muistuttaa, että useimpien saarten ja syrjäisten alueiden saavutettavuus on ongelmallinen ja voi perustua harvoihin ja usein kalliisiin kuljetuksiin;

toteaa, että asukaskohtainen BKT, tulotaso, työllisyysaste, syntyvyys, sosioekonomiset tekijät, maaseudun ja kaupungin välinen jakolinja ja väestön ikääntyminen ovat tärkeimpiä väestönkehitykseen suoraan vaikuttavia tekijöitä; toteaa, että erityisesti nykyinen työllisyysdynamiikka synnyttää väestövirtoja EU:n alueilla, mikä johtaa yhteiskunnallisiin ja alueellisiin eroihin ja haasteisiin, joihin on vastattava vuoden 2020 jälkeisellä koheesiopolitiikalla; korostaa, että itäisiltä, eteläisiltä ja keskisiltä alueilta pohjoisille ja luoteisille alueille suuntautuva sisäinen muuttoliike koskee enimmäkseen nuoria, koulutettuja ja ammattitaitoisia työntekijöitä; toteaa, että muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten muuttoliike on antanut EU:lle mahdollisuuden välttää väestökato viime vuosina;

huomauttaa, että Euroopassa väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee selvästi, mikä vaikuttaa huoltosuhteeseen ja millä on kielteisiä vaikutuksia työvoiman kasvuun, joka on huomattavasti jäljessä viimeisen vuosikymmenen tasosta; varoittaa työvoiman selkeästä vähenemisestä Itä-, Etelä- ja Keski-Euroopan alueilla; korostaa, että väestön ikääntyminen vaikuttaa myös asumisen ja liikenteen suunnitteluun, infrastruktuuri- ja palvelutarpeisiin sekä julkisen talouden ja sosiaaliturvan kestävyyteen; toteaa, että tarvitaan aktiivista ikääntymistä koskevaa politiikkaa, jotta vähennetään väestönkehityksen muutosten kielteistä ulottuvuutta erityisesti maaseudulla ja syrjäisillä alueilla ja varmistetaan riittävä elämänlaatu kaikille asukkaille;

viittaa meneillään olevaan covid-19-terveyskriisiin ja sen mahdollisiin keskipitkän ja pitkän aikavälin sosioekonomisiin vaikutuksiin työmarkkinoiden dynamiikkaan; pitää lisäksi valitettavana, että covid-19-pandemialla on ollut kielteinen vaikutus elinajanodotteeseen Euroopassa; korostaa, että eristäytymisellä ja sosiaalista etäisyyttä koskevilla toimenpiteillä on huolimatta niiden myönteisestä vaikutuksesta laskeviin tartuntalukuihin ollut näkyviä vaikutuksia tuotantoon, kysyntään ja kauppaan, mikä on vähentänyt taloudellista toimintaa ja johtanut korkeampaan työttömyyteen, yritysten tulojen jyrkkään laskuun ja julkisen talouden alijäämän kasvuun; toteaa, että tämän seurauksena voidaan ennustaa uutta nuorten muuttoaaltoa jäsenvaltioiden sisällä ja niiden välillä;

korostaa, että meneillään oleva covid-19-kriisi on paljastanut huomattavia eroja terveydenhuoltopalvelujen laadussa ja saatavuudessa; muistuttaa tässä yhteydessä, että maaseutualueiden julkisia palveluja, kuten terveydenhuoltolaitoksia, on vahvistettava, jotta voidaan puuttua asuinpaikkaan, sosiaaliseen asemaan ja koulutustasoon perustuvaan erittäin merkittävään eriarvoisuuteen ja elinajanodotteen eroihin; muistuttaa, että pandemia on myös tuonut päivänvaloon digitaalisen kuilun, josta kärsivät erityisesti ikääntyneet ja vähemmän kehittyneillä alueilla, maaseudulla ja/tai syrjäisillä vuoristoalueilla sekä kaikkein syrjäisimmillä alueilla asuvat henkilöt;

korostaa toista pandemian esiintuomaa haastetta, nimittäin tarvetta varmistaa kunnolliset työ- ja elinolot kausityöntekijöille, jotka ovat tärkeitä työvoimapulan täyttämiseksi tietyillä talouden aloilla, erityisesti maataloudessa;

korostaa, että väestökadon laajuuden määrittäminen on itsessään haasteellista, koska tilastotietueet eivät anna tarkkoja tietoja, sillä tietyiltä alueilta lähteviä koskevat luvut ovat saatavilla vasta useiden vuosien viiveellä; panee lisäksi merkille, että Eurostatin seuraavan vuosikymmenen väestöennusteet osoittavat, että sekä maaseutu- että kaupunkialueet saattavat kärsiä väestökadosta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää arvioida asianmukaisesti väestörakenteeseen liittyvien haasteiden laajuutta ja puuttua niihin asianmukaisesti myös radikalisoitumisen ja Euroopan yhdentymisprosessia vastustavien liikkeiden torjumiseksi sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi; suosittelee, että tutkitaan mahdollisuutta käyttää BKT:n ja väestötiheyden lisäksi muita indikaattoreita vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien alueiden luokittelussa; korostaa lisäksi, että ajantasaisten demografisten tilastotietojen hajauttaminen ainakin NUTS 3 -tasolla on tärkeää, jotta väestönkehityksen vaikutuksia alueisiin voidaan seurata paremmin ja jotta niihin voidaan puuttua tehokkaammin ja kohdennetummin; pyytää jäsenvaltioita investoimaan väestönkehitystä eri NUTS-tasoilla koskevien tiedonkeruuvalmiuksien nykyaikaistamiseen;

Paikalliset ja alueelliset ulottuvuudet

Lähettävät alueet

panee merkille, että maaseutualueilla, jälkiteollisilla alueilla ja kaupungeissa, jotka ovat suurkaupunkialueisiin verrattuna alikehittyneitä, sekä etäällä sijaitsevilla alueilla, myös saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, vallitsee yleensä useita erityistilanteita: väestömäärän huomattava väheneminen, myös syntyvyyteen liittyvistä syistä, kansallista tai EU:n keskitasoa alhaisemmat tulotasot ja vaikeudet, jotka liittyvät alueelliseen yhdentymiseen muiden alueiden kanssa, mikä tekee niistä haavoittuvampia väestökadon riskille; korostaa, että tämä tilanne aiheuttaa myös vaikeuksia saada julkisia palveluja, kuten asumista, koulutusta ja terveydenhuoltoa, mukaan lukien elintärkeiden lääkkeiden saatavuus; huomauttaa, että maaseutualueilla asuu tällä hetkellä 28 prosenttia Euroopan väestöstä, mutta määrän ennustetaan vähenevän merkittävästi tulevaisuudessa; korostaa, että maaseudulle suunnattuja EU:n aloitteita, kuten koheesiopolitiikkaa ja maatalouspolitiikkaa, olisi edelleen vahvistettava edistämällä nuorisotyöllisyyttä, yrittäjyyttä, digitalisaatiota ja nuorten ja uusien viljelijöiden tukemista edistävien poliittisten aloitteiden parempaa koordinointia; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission aikomukseen nopeuttaa suuren kapasiteetin laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa harvaan asutuilla alueilla ja maaseutualueilla ja pitää sitä tilaisuutenaparantaa elämänlaatua, edistää koulutusmahdollisuuksia, työpaikkojen luomista, innovointia, julkisten terveys- ja muiden palvelujen saatavuutta, teknologian muutokseen mukautumista ja kulttuuritilojen ja vapaa-ajan toiminnan kehittämistä; korostaa, että maaseutualueiden naiset ovat keskeisessä asemassa näiden yhteisöjen kehittämisessä ja että naisten työn ja oikeuksien tunnustamisen lisääminen maaseudun työmarkkinoilla vähentäisi merkittävästi väestökadon riskiä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan erityisiä strategioita, joilla edistetään naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä maaseudulla; kehottaa keräämään sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja, jotta voidaan tunnistaa tällä hetkellä vallitseva sukupuolten eriarvoisuus ja puuttua siihen;

10.

kiinnittää huomiota eräisiin väestörakenteen muutokseen vaikuttaviin tekijöihin, jotka pakottavat edellä mainittujen alueiden asukkaat lähtemään ja estävät muita muuttamasta niille: heikko infrastruktuuri, mukaan lukien nopeiden laajakaistayhteyksien ja liikenneverkkojen puute, korkea nuorisotyöttömyys, heikommat työllistymismahdollisuudet erityisesti korkeakoulutusta edellyttävissä tehtävissä ja myös yleisesti naisille, julkisten ja yksityisten palvelujen puute, vaikeudet terveyspalvelujen saannissa, heikommat koulutusmahdollisuudet ja perushyödykkeiden ja sosiaalipalvelujen saannin mahdollisuudet, jotka vaikeuttavat mukautumista teknologian muutoksiin, sekä kulttuuritilojen ja vapaa-ajan toiminnan puute; muistuttaa lisäksi ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvien luonnonuhkien vaikutuksesta väestökatoon, kuten voimakkaista helleaalloista, jotka johtavat tiettyjen eteläisten alueiden aavikoitumiseen;

11.

korostaa, että tämä tiettyjen alueiden taloudellisen rakenteen monipuolistumisen puute uhkaa luoda kielteisen ”leiman” myös asukkaiden keskuudessa, jotka saattavat ilmaista tyytymättömyyttään elämänlaatuun ja käytössään oleviin tiloihin ja palveluihin; on tässä yhteydessä huolissaan ”tyytymättömyyden maantieteestä”, joka on kehittymässä monilla EU:n alueilla, joilla ihmiset tuntevat jääneensä oman onnensa nojaan, mikä liittyy läheisesti väestörakenteen muutokseen; korostaa tässä yhteydessä aivovuotovaikutusta, joka on johtanut korkeasti koulutettujen ja pätevien henkilöiden muuttoon tietyltä alueelta tai maasta toiseen; korostaa erityisesti, että terveydenhuollon työntekijöiden kuten lääkäreiden, sairaanhoitajien ja opetushenkilöstön, maaltapako, jota ovat pahentaneet terveys- ja sosiaalipalvelujen julkisen rahoituksen merkittävät leikkaukset viime vuosina, on heikentänyt terveydenhoidon ja koulutuksen laatua ja vaikeuttanut erityisesti syrjäisillä ja maaseutualueilla sekä syrjäisimmillä alueilla laadukkaan hoidon ja koulutuksen saantia;

12.

katsoo, että myös kaupunkialueet ovat alttiita väestökadolle, sillä joka viides kaupunki Euroopassa on menettänyt väestöään vuodesta 1990 lähtien; toteaa kuitenkin, että kaupunkien väestön kutistuminen ei aina ole jatkuva lineaarinen prosessi ja että se voi olla jaksoittaista tai tilapäistä alueellisesta kontekstista riippuen;

13.

korostaa ”sisäreuna-alueiden” mallia, jossa Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan alueet raportoivat huomattavan negatiivisesta nettomuuttoasteesta, kun taas Pohjois- ja Länsi-Euroopan alueet raportoivat huomattavan positiivisesta asteesta ja vastaanottavat suuren määrän taloudellisista syistä muuttavia henkilöitä; katsoo, että nämä erot pahenevat myös maaseutualueilla, joilla koheesiopolitiikassa ja YMP:n resursseissa on keskityttävä päättäväisemmin innovointiin nuorten kannustamiseksi ryhtymään maanviljelijöiksi, digitalisaatioon, maaseudun liikkuvuuteen ja älykkäiden kaupunkien kehittämiseen sekä perheviljelmien tukemiseen, jotta ne voivat hyötyä innovoinnista ja uusista teknologioista;

Vastaanottavat alueet

14.

panee merkille, että suurkaupunkeja ympäröivillä suurkaupunkialueilla muuttoaste on positiivinen ja että maaseudun ja kaupunkien välillä esiintyy niille ominaista väestöliikehdintää, joka on seurausta työllisyyden kasvun yhä suuremmasta keskittymisestä kaupunkeihin;

15.

panee myös merkille, että alueet, joilla on paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä ja jotka tarjoavat enemmän työllistymismahdollisuuksia korkeasti koulutetuille, ovat vähemmän alttiita väestökadolle;

16.

korostaa, että osaamistalouden alat myötävaikuttavat aluekehitykseen tarjoamalla runsaasti sosiaalista pääomaa, verkostoja ja teknologiaa; toteaa, että innovatiivinen taloudellinen toiminta sijoittuu tyypillisesti teknologisesti edistyneemmille alueille, joilla on helpommin saatavilla riittävästi ”älykkäiden” yritysten keskittymiä;

17.

korostaa toisaalta, että väestön liiallinen keskittyminen tietyille kaupunkialueille on jo johtanut kielteisiin sivuvaikutuksiin, kuten ruuhkiin, asumis- ja kuljetuskustannusten nousuun, saastumiseen, riittämättömään vedensaantiin, jätehuolto-ongelmiin, suureen energiankulutukseen, elämänlaadun heikkenemiseen ja asutuksen leviämiseen, sekä merkittävään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskiin ja epävarmuuteen tietyille väestönosille; korostaa, että nämä kielteiset vaikutukset ovat johtaneet siihen, että paikallisviranomaiset eivät pysty tarjoamaan palveluja kaikille kaupunkialueiden asukkaille; varoittaa eräistä kaupunkialueiden suurten väestökeskittymien kielteisistä vaikutuksista, jotka ovat korostuneet covid-19-pandemian yhteydessä;

18.

toteaa, että muuttoliike vaikuttaa suoraan kaupunkien osallistavuuteen ja edellyttää räätälöityjä poliittisia toimia ja tukitoimia erilaisissa alueellisissa yhteyksissä; muistuttaa tässä yhteydessä, että taloudellisista syistä muuttavat osallistuvat verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamiseen enemmän kuin he saavat yksilöllisiä etuuksia; korostaa tarvetta vahvistaa osallisuutta edistäviä politiikkoja ja tukea paikallis- ja alueviranomaisia tässä suhteessa;

Räätälöidyt vastaukset: ratkaisujen löytäminen väestökadon haasteeseen

19.

pitää tärkeinä nykyisiä aloitteita, kuten aktiivisena ja terveenä ikääntymistä koskevaa eurooppalaista innovaatiokumppanuutta, tietotekniikka-avusteista asumista sekä digitalisointiin ja terveyteen liittyviä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin osaamis- ja innovaatiokeskuksia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon näissä aloitteissa jo kehitetyt ideat väestörakenteen muutoksen huomioon ottamiseksi käsitellessään Euroopan unionin alueiden väestöhaasteita; korostaa elinikäistä oppimista koskevan eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tärkeyttä keinona tukea koulutusta väestökadolle alttiilla alueilla;

20.

korostaa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset, ammatilliset yhdistykset ja kansalaisjärjestöt ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan tunnistaa ja arvioida maaseutu- ja kaupunkialueiden erityistarpeita liikkuvuuden, alueellisen saavutettavuuden ja peruspalvelujen osalta ja siten hyödyntää kyseisten alueiden potentiaalia, mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja väestönkehitykseen liittyvät suuntaukset; katsoo siksi, että niillä olisi oltava ratkaiseva rooli aktiivisina osallistujina paikallisyhteisöistä peräisin olevien alueellisten strategioiden kehittämisessä; korostaa, että on tärkeää sisällyttää mahdollisuuksien mukaan erityinen talousarviotoimi kaikkiin asiaankuuluviin EU:n ohjelmiin väestörakenteen kehityksen kääntämiseksi ja toteuttaa väestönkehitystä koskevien politiikkatoimien vaikutustenarviointeja; huomauttaa, että alueellinen lähestymistapa EU:n välineisiin, kuten kaupunkialueiden kestävään kehitykseen, paikallisyhteisöjen omiin kehittämisstrategioihin tai yhdennettyihin alueellisiin investointeihin, voisi olla hyödyllinen väline, jota voidaan käyttää työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen, alueen houkuttelevuuden parantamiseen ja palvelujen saatavuuden lisäämiseen paikallistasolla; toteaa, että kiertotalouden ja biotalouden avulla on mahdollista elvyttää näitä alueita, ja kehottaa tässä yhteydessä antamaan räätälöityä teknistä apua, jolla tuetaan paikallis- ja alueviranomaisia näiden strategioiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, myös käyttämällä osallistavia menetelmiä, joihin osallistuvat paikalliset sidosryhmät ja kansalaisyhteiskunta;

21.

korostaa tarvetta kehittää eurooppalainen ”maaseutua koskeva toimintaohjelma”, jolla pyritään parantamaan maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja houkuttelevuutta ja niiden kestävää kehitystä, jotta saataisiin aikaan myönteinen vaikutus toimitusketjun ja sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan; toteaa, että näiden alueiden saavutettavuutta ja houkuttelevuutta voidaan parantaa tarjoamalla yrittäjille ja pk-yrityksille pääomaa ja investoimalla innovaatioekosysteemeihin tietämyksen luomisen ja teknologian levittämisen tukemiseksi sekä tarjoamalla korkealaatuisia julkisia peruspalveluja, digitalisaatiota, myös pienyrityksille, digitaalista innovointia ja digitaalista liitettävyyttä sekä korkealaatuisia liikennepalveluja; katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi määritettävä palvelujen riittävä tarjonta mahdollisimman tehokkaasti ja että maaseutuvaikutusten arvioinnin (rural-proofing) käsitettä olisi käytettävä siihen, että puututaan maaseutualueiden ja syrjäisten alueiden erityistarpeisiin keskittyen politiikan täytäntöönpanoon ja asianmukaisten ratkaisujen tarjoamiseen;

22.

toistaa, että liikenneverkoilla voi olla ratkaiseva rooli väestörakenteen muutokseen vastaamisessa ja väestökadon pysäyttämisessä vahvistamalla maaseudun ja kaupunkien yhteyksiä myös julkiseen liikenteeseen ja muihin liikkuvuuspalveluihin maaseutualueilla tehtävien investointien kautta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää parantaa liikenneinfrastruktuuria muun muassa ylläpitämällä ja elvyttämällä nykyisiä liikenneyhteyksiä ja tarjoamalla yhteyksiä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin, jotka ovat erityisen tärkeitä maaseudulla, syrjäisillä alueilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, tukemalla siirtymistä kestäviin ja älykkäisiin liikenneverkkoihin ja vahvistamalla liikennejärjestelmien yhteentoimivuutta osana kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiaa;

23.

katsoo, että kestävällä maaseutumatkailulla voisi olla erittäin tärkeä rooli väestökadon torjumisessa ja työpaikkojen luomisen ja maaseutualueiden taloudellisen ja väestönkehitykseen liittyvän monimuotoistamisen tehostamisessa;

24.

toteaa, että maaseutualueiden myös ilmastonmuutokseen liittyvät tarpeet ja haasteet on otettava huomioon siirtymässä kohti ilmastoneutraaliutta ja kestävää ja älykästä liikkuvuutta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti; katsoo lisäksi, että nämä investoinnit mahdollistavat oikeudenmukaisen ja tasavertaisen siirtymisen kohti digitaalista taloutta ja digitaalista verkkokoulutusjärjestelmää, joka on kaikkien kansalaisten, myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, saatavilla; katsoo tässä yhteydessä, että koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli laadukkaisiin julkisiin ja keskeisiin palveluihin tehtävien investointien kautta;

25.

katsoo, että EU:n kaupunkiagenda, jossa määritetään tärkeimmät painopisteet ja toimet elämänlaadun parantamiseksi kaupunkialueilla, voisi osaltaan auttaa sellaisten asianmukaisten välineiden luomisessa, joilla edistetään kasvua, integraatiota, yhteistyötä ja innovointia ja vastataan sosiaalisiin haasteisiin; korostaa myös tarvetta kehittää strategioita, joilla pyritään tehostamaan osaamistaloutta ja älykästä erikoistumista Euroopan alueilla, muun muassa kehittämällä osaamisverkostoja ja tukemalla inhimilliseen pääomaan tehtäviä investointeja; korostaa kaupunkien ja alueiden roolia sekä autioituneilla että liikakansoitetuilla alueilla; muistuttaa, että kaupungeille ja alueille on tarjottava suoraan lisää rahoitusmahdollisuuksia ohjelmien paikalliseen täytäntöönpanoon, ja kehottaa maksimoimaan eurooppalaisen kaupunkialoitteen käytön;

26.

korostaa, että koheesiopolitiikalla olisi osaltaan edistettävä naisten laajempaa osallistumista alue- ja kaupunkikehitystä koskevien politiikkatoimien suunnitteluun, jotta voidaan suunnitella sukupuolet osallistavia kaupunkeja ja yhteisöjä, jotka ovat toimivia kaikille; katsoo lisäksi, että ESR+:n investoinneilla olisi edistettävä naisten ja yksinhuoltajien, joilla on vaikeuksia löytää työtä, työllistettävyyttä, varmistettava kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen rahoitus ja tuettava nuoria perheitä; muistuttaa, että vanhempien ulkomailla työskennellessä perheenjäsenen huollettavana olevien tai yksin asuvien lasten tarpeisiin olisi vastattava myös neuvontapalveluilla sekä asuntojen, terveydenhuollon ja koulutuksen saatavuudella,; korostaa myös sellaisen perheystävällisen lainsäädännön merkitystä, jolla helpotetaan tyydyttävää työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista;

27.

korostaa, että investointeja olisi kohdennettava myös tukemaan nuoria, ikääntyneitä, vammaisia henkilöitä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä työmarkkinoille pääsemisessä ja niillä pysymisessä ja auttamaan heitä laadukkaan työpaikan saamisessa kiinnittäen erityistä huomiota maaseutu- ja syrjäisiin alueisiin, joilta väestöä muuttaa eniten pois; katsoo, että olisi myös tutkittava räätälöityä koulutusta ”hyvinvointitalouden” käsitteen sekä terveeseen ja aktiiviseen ikääntymiseen liittyvien lähestymistapojen edistämiseksi;

28.

katsoo, että etnisten vähemmistöjen tarpeisiin olisi vastattava myös väestöhaasteisiin vastaamisen yhteydessä;

29.

muistuttaa, että tarvitaan strategioita, joilla pyritään kääntämään työvoiman muuttoliike päinvastaiseksi EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla; kehottaa alueellisen, kansallisen ja EU:n tason viranomaisia kehittämään politiikkaa, jolla lisätään työllistymismahdollisuuksia ajatellen niiden alueiden houkuttelevuutta ja puuttumaan ”lähettävien” alueiden aivovuotoon ennaltaehkäisyn, lieventämisen ja asianmukaisten toimien avulla käyttämällä koheesiopolitiikan keinoja; korostaa tässä yhteydessä, että eri jäsenvaltioissa on jo toteutettu useita sellaisia aloitteita, kuten kannustimia pitkälle erikoistuneille työntekijöille, joiden tarkoituksena on muuttaa aivovienti kyseisten alueiden aivotuonniksi;

30.

korostaa, että covid-19-terveyskriisi on vaikuttanut eri tavoin kaikkiin jäsenvaltioihin ja alueisiin ja johtaa todennäköisesti uusiin suuntauksiin muuttoliikkeissä; muistuttaa tässä yhteydessä, että REACT-EU-välineen, vaikka se onkin vain väliaikainen väline, kautta EAKR:lle ja ESR:lle tarjottavat lisäresurssit, joilla pyritään varmistamaan EU:n talouden terve ja vankka elpyminen kriisistä, voisivat merkittävästi auttaa pitämään ihmiset työelämässä ja luomaan uusia työpaikkoja väestökadon uhkaamilla alueilla, myös tukemalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia; pitää myönteisenä joustavien työjärjestelyjen, etätyö tai lyhennetyn työajan järjestelmät mukaan lukien, käyttöönottoa, ja korostaa, että tällaista tukea on myönnettävä syrjimättömästi;

31.

muistuttaa tässä yhteydessä, että pandemia on korostanut digitalisaation merkitystä kaikkialla taloudessa, sillä sen avulla on lievennetty lähikontaktien välttämisen ja vapaan liikkuvuuden rajoitusten seurauksia ja helpotettu myös terveyden seurantaa ja etäkonsultaatioita sekä tarjottu terveydenhuoltopalveluja harvaan asutuilla alueilla tai alueilla, joilla on luontoon tai väestöön liittyviä haasteita; katsoo, että tämän riippumattomuuden tarjoamia mahdollisuuksia olisi käytettävä uusien työpaikkojen luomiseen väestön ikääntyessä;

32.

panee merkille etätyön yleistymiseen covid-19-kriisin aikana ja katsoo, että se voi osoittautua hyödylliseksi keinoksi kääntää maaseutualueiden väestökadon suunta, jolloin koulutetut nuoret voisivat jäädä alueille, joilta he muutoin lähtisivät pois; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan, miten etätyö voisi vaikuttaa tulevaan EU:n sisäiseen liikkuvuuteen ja käsityksiin eri alueiden houkuttelevuudesta;

Politiikkatoimia koskevat suositukset

33.

kehottaa komissiota ehdottamaan väestörakenteen muutoksia koskevaa strategiaa, joka perustuu seuraaviin päätekijöihin: ihmisarvoiset työllisyysolot, työ- ja yksityiselämän tasapaino, taloudellista toimintaa ja työllisyyttä edistävän politiikan alueellinen näkökohta, yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen riittävä tarjonta kaikilla alueilla, tehokas paikallinen julkinen liikenne ja huollettavien riittävä hoito ja pitkäaikaishoito kiinnittäen erityistä huomiota uusiin työmuotoihin ja niiden sosiaalisiin vaikutuksiin;

34.

kehottaa jäsenvaltioita ja alueviranomaisia panemaan täytäntöön yhdennetyn lähestymistavan koheesiopolitiikan välineiden avulla väestörakenteen haasteisiin vastaamiseksi ja kannustaa edistämään älykkäitä kyliä ja muita kannustinjärjestelmiä, jotta voidaan säilyttää väestö ja houkutella nuoria maaseutu- ja taajama-alueille;

35.

muistuttaa, että elpymis- ja palautumistukiväline tarjoaa laajamittaista taloudellista tukea, jolla parannetaan jäsenvaltioiden talouksien häiriönsietokykyä ja valmistautumista tulevaisuuteen, ja vaatii, että jäsenvaltioiden olisi ehdotettava kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissaan oman tilanteensa mukaisesti toimenpiteitä väestörakenteen muutokseen puuttumiseksi erityisesti haavoittuvimmilla alueilla; toteaa, että paikallis- ja alueyhteisöjä on osallistettava aktiivisesti näiden suunnitelmien laatimiseen, sillä tämä on erityisen merkittävä osa-alue, kun arvioidaan näitä suunnitelmia ja myöhemmin niiden hallinnointia jäsenvaltioissa; katsoo, että koheesiopolitiikan ja Next Generation EU -ohjelmien välille olisi kehitettävä synergioita, jotta voidaan varmistaa kattavampi lähestymistapa väestönkehityksen haasteisiin;

36.

korostaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston ja sen täytäntöönpanomekanismin merkitystä, sillä niiden tarkoituksena on tukea yhteisöjä, joihin energiasiirtymä vaikuttaa, edistää uusien mahdollisuuksien luomista maaseutualueille ja jälkiteollisille alueille sekä vähentää väestökadon riskiä; katsoo, että tässä yhteydessä olisi tuettava paikallisia ja alueellisia yhteistyöaloitteita;

37.

toistaa, että väestörakenteen muutos on EU:lle perustavanlaatuinen haaste ja että siihen vastaaminen olisi asetettava etusijalle ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa; muistuttaa tässä yhteydessä, että yksi EAKR:stä ja koheesiorahastosta annetussa asetuksessa seuraavaa monivuotista rahoituskehystä (2021-2027) koskevista päätavoitteista on tukea maantieteellisistä tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviä kaupunki- ja maaseutualueita ja että jäsenvaltioiden on osoitettava EU:n rahoitustukea hankkeisiin, joilla edistetään ympäristön kannalta kestävää ja sosiaalisesti osallistavaa talouskehitystä kyseisillä alueilla; muistuttaa tässä yhteydessä, että erityistä tukea olisi annettava NUTS 3 -alueille tai paikallisille yhteisöille, joiden väestötiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä tai joiden väestö on vähentynyt keskimäärin enemmän kuin yhden prosentin vuodessa vuosina 2007–2017 ja joihin olisi sovellettava erityisiä alueellisia ja kansallisia politiikkatoimia, joilla varmistetaan paremmat fyysiset ja tieto- ja viestintätekniset yhteydet, parannetaan sosiaalipalvelujen saatavuutta ja laatua sekä edistetään yrittäjyyttä ja korkealaatuisten työmahdollisuuksien luomista koheesiovälineiden avulla; suhtautuu myönteisesti EAKR:ää ja koheesiorahastoa koskevan asetuksen uuteen artiklaan, jossa kehotetaan laatimaan kansallisia suunnitelmia sellaisten alueiden ja alueiden osien tukemiseksi, joilla väestö vähenee jatkuvasti;

38.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan ESR:n ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varojen käyttöönottoa ja yhdistämään ne kansallisiin ja paikallisiin investointeihin, jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä, energiaköyhyyttä ja aineellista puutetta, torjua tehokkaasti digitaalista kuilua ja digitaalista syrjäytymistä erityisesti maaseutualueilla ja nuorten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden keskuudessa sekä turvata digitaalisten välineiden ja ohjelmien sekä kohtuuhintaisten viestintäinfrastruktuurien saatavuus; kehottaa siksi tarjoamaan helposti saatavilla olevia ja kohtuuhintaisia mahdollisuuksia hankkia digitaalisia taitoja ikääntyneiden tarpeisiin mukautetulla tavalla; huomauttaa, että näillä aloitteilla on paremmat mahdollisuudet menestyä, kun ne yhdistetään sukupolvien välistä vaihtoa koskeviin mahdollisuuksiin; katsoo tässä yhteydessä, että digitalisaation, robotisaation ja tekoälyn mahdollisuuksia voitaisiin tutkia edelleen ja edistää siten, että taataan korkeatasoiset eettiset normit samalla kun varmistetaan osallisuus, jotta voidaan parantaa ikääntyneiden itsenäisyyttä ja elinoloja sekä terveyttä;

39.

toistaa, että koheesiopolitiikan, yhteisen maatalouspolitiikan kansallisten strategiasuunnitelmien ja kansallisten elpymisen strategisten suunnitelmien paikallisia ja yhdennettyjä lähestymistapoja on edelleen lisättävä, jotta rahoitusvaroja voidaan hallinnoida helpommin mutta samalla moitteettomasti ja jotta EU:n eri rahastojen ja yhdennettyjen välineiden välinen synergia voidaan maksimoida; korostaa tarvetta vahvistaa hallintokapasiteettia, jotta voidaan vähentää byrokratiaa ja varmistaa lainsäädännön johdonmukaisuus koko hankkeen täytäntöönpanoprosessin ajan sekä kohdennettu tekninen apu kaikissa vaiheissa;

40.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun ja täytäntöönpanon kumppanuusperiaatetta täysimääräisesti noudattaen ja ottamaan kumppanuussopimuksissa huomioon väestörajoitteista kärsivien alueiden erityistarpeet; korostaa, että on tärkeää asettaa etusijalle alueelliset ja osa-alueelliset, myös väestörakennetta ja muuttoliikettä sekä alueellisia haasteita (kaupunki- ja maaseutualueita), koskevat tarpeet; katsoo, että strategioihin olisi liitettävä alueellisia ja väestöä koskevia vaikutustenarviointeja, jotka olisi suoritettava rinnakkain taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten arvioiden kanssa; kehottaa komissiota seuraamaan kumppanuutta koskevien käytännesääntöjen täysimääräistä täytäntöönpanoa ja tarvittaessa varmistamaan se, sillä ne voivat osaltaan lisätä koheesiopolitiikan käyttöastetta samalla kun hankkeiden laatua parannetaan;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon erilaiset väestöhaasteet laatiessaan kansallisia elpymis- ja palautumissuunnitelmiaan, kansallisia kehityspolitiikkojaan, kestävän kehityksen pitkän aikavälin strategioita ja räätälöityjä koheesiopolitiikan ohjelmia, jotka sidottava talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tavoitteisiin, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus, jolla pyritään puuttumaan väestökatoon, kääntämään kielteiset suuntaukset ja lisäämään alueellista houkuttelevuutta;

42.

kehottaa väestökadon uhkaamien alueiden paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia keskittämään investoinnit keinoihin, joilla kannustetaan nuoria perheitä asettumaan näille alueille, sekä laadukkaiden palvelujen ja infrastruktuurin yleiseen saatavuuteen, pk-yritysten ja palveluja hallinnoivien yritysten myötävaikutuksella, ja keskittymään työpaikkojen luomiseen erityisesti nuorille, työntekijöiden uudelleenkoulutukseen, yrittäjyysolosuhteiden luomiseen ja pk-yritysten tukemiseen; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan näille asioille; katsoo, että investoinnit kaikentasoiseen koulutukseen, mukaan lukien varhaiskasvatus, kohtuuhintaiset, helposti saatavilla olevat ja oikeudenmukaiset liikkuvuuspalvelut ja lastenhoitopalvelut, joilla edistetään naisten osallistumista työmarkkinoille ja elinikäiseen oppimiseen, ovat ensisijaisen tärkeitä erityisesti maaseutualueilla ja syrjäisimmillä alueilla; katsoo, että on erityisen tärkeää luoda oikeanlaiset olosuhteet nuorille, jotta he jäävät näille alueille ja jotta torjutaan koulunkäynnin keskeyttämistä tarjoamalla heille houkuttelevia koulutus-, opetus-, täydennyskoulutus- ja uudelleenkoulutusvaihtoehtoja paikallisella ja alueellisella tasolla, mukaan lukien digitaaliset taidot, lähi- tai etäoppimisen avulla ja kannustetaan heitä näin jatkamaan opintojaan näillä alueilla; katsoo, että alueet tarvitsevat tässä pyrkimyksessä unionin ja jäsenvaltioiden keskitettyä tukea;

43.

kehottaa lisäämään tukea Mayotten ja Ranskan Guayanan kaltaisille alueille, joiden väestö kasvaa nopeasti, tarjoamalla riittävät rahoitusvarat määrältään ja laadultaan riittävien peruspalvelujen jatkuvuuden varmistamiseksi erityisesti koulutus-, terveydenhuolto-, ja liikennealalla;

44.

pitää asianmukaisena, että alue- ja paikallisviranomaiset otetaan mukaan pitkän aikavälin yhteistyöperusteisiin hallinto- ja suunnittelualoitteisiin eri tasoilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita levittämään hyviä käytäntöjä tämäntyyppisen hallinnon ja tällaisten suunnitteluvälineiden käytöstä ja hyödyistä monikeskuksisen kehityksen tukemiseksi ja käyttämään alueellisten vaikutusten arviointivälinettä suunnitellessaan lisää EU:n ja kansallisia politiikkatoimia, jotka vaikuttavat väestörakenteen muutokseen; muistuttaa tässä yhteydessä, että alueiden aktiivinen ja aito osallistuminen elpymis- ja palautumistukivälineen suunnitteluun ja hallinnointiin on erittäin tärkeää välineen tehokkuuden vahvistamiseksi;

45.

katsoo, että innovoinnilla ja tutkimuksella voi olla myönteisiä heijastusvaikutuksia alueellisella tasolla; kannustaa päätöksentekijöitä alueellisella ja kansallisella tasolla käyttämään uutta elpymis- ja palautumistukivälinettä ja EAKR:ää laajakaistan laajentamiseen tehtäviin investointeihin, jotta voidaan edistää digitaalista ja osaamiseen perustuvaa taloutta ja tarjota resursseja, korkealaatuisia julkisia palveluja ja kannustimia korkean osaamistason työvoiman pitämiseksi alueilla, jotta voidaan kehittää tutkimuskeskuksia eri alueille ja siten lisätä väestökadosta kärsivien alueiden houkuttelevuutta nuorten osaajien ja yrittäjien kannalta; kehottaa kehittämään edelleen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja Euroopan horisontti -ohjelman sekä muiden aloitteiden, kuten Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin edistämien aloitteiden välistä synergiaa; katsoo lisäksi, että yritysinvestointien kannalta houkutteleva yrityspolitiikka erilaisten perheille tarkoitettujen verovähennysten ja työntekijöille sekä itsenäisille ammatinharjoittajille tarjottavien verotuksellisten kannustinten muodossa auttaisi luomaan työpaikkoja ja investointimahdollisuuksia; katsoo lisäksi, että voitaisiin harkita toimenpiteitä, joilla kannustetaan nuoria perheitä ostamaan ensimmäinen koti, sekä suurempaa joustavuutta valtion sääntöihin väestökadon aiheuttamien haasteiden voittamiseksi;

46.

kannustaa alueita hyödyntämään älykkään erikoistumisen strategioissa vahvistettuja kilpailuetujaan; suosittaa, että kehitetään niin kutsuttuja ”oasis strategies” -strategioita, joissa keskitytään menestyksekkäimpiin, elinvoimaisimpiin ja kasvaviin aloihin valjastamalla käyttöön alueen paikalliset kehitysmahdollisuudet; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia investoimaan nuorisotakuualoitteeseen painottaen nuorten ja koulutettujen työntekijöiden houkuttelemista ja parhaillaan työllistettyjen työntekijöiden pysyvyyttä ja yrittäjyyteen kannustamista käyttämällä paikallisia, kansallisia ja EU:n kannustimia; korostaa lisäksi sukupolvien välistä solidaarisuutta edistävien toimien, aktiivisen ikääntymisen ja ns. ”senioritalouden” tarjoamien mahdollisuuksien merkitystä maaseutua koskevien politiikkatoimien laajemmassa muuttamisessa siten, että väestön ikääntyminen muutetaan tilaisuudeksi maaseutualueiden kehittämiseen;

47.

korostaa, että tarvitaan laajempaa alueellista näkökulmaa uuden Leipzigin peruskirjan (”Leipzig Charter: The Transformative Power of Cities for the Common Good” ja ”alueellisen toimintasuunnitelman 2030” mukaisesti merkitykseltään toissijaisten ja pienempien kaupunkien kaupunkiverkostojen vahvistamiseksi, jotta voidaan hyödyntää niiden merkittävää potentiaalia alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi niiden välittömien rajojen ulkopuolella lisäämällä kaupunkien ja maaseudun välistä yhteyttä, toiminnallisia alueita ja alueellista yhteistyötä;

48.

kehottaa komissiota keskittymään politiikan koordinoinnissa EU:n tasolla kysymyksiin, jotka liittyvät toiminnallisiin yhteistyöaloihin eri tasoilla, kuten rajatylittävä, makro-alueellinen ja maaseutu-kaupunki-taso, jotta voidaan vastata väestönkehityksen haasteisiin;

49.

korostaa, että investoinneissa olisi keskityttävä tieto- ja viestintätekniikkaan ja inhimilliseen pääomaan, sillä näin on mahdollista lyhentää käyttäjien välistä etäisyyttä ja houkutella korkean osaamistason työvoimaa, jotta vältetään digitaalinen kuilu ja varmistetaan digitaalinen koheesio; korostaa, että on tärkeää rahoittaa tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuria, näiden teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa pk-yrityksissä ja kouluissa maaseudulla, saarialueilla, vuoristoalueilla ja syrjäisillä alueilla sekä teollisuuden muutosprosessissa olevilla alueilla, myös elpymis- ja palautumismekanismin varoista ja yleisemmin koheesiopolitiikan rahastoista; korostaa näiden teknologioiden tasapuoliseen ja rinnakkaiseen käyttöönottoon pyrkimisen merkitystä alueilla ja jäsenvaltioissa, jotta voidaan lieventää houkuttelevuuden ja digitaalisen kuilun syvenemistä entisestään;

50.

toteaa, että ”magneettikaupungit” edistävät ensisijaisesti alueellisten ”kasvukeskusten” rakentamista; korostaa kuitenkin, että merkitykseltään toissijaisilla kaupungeilla on ratkaiseva rooli aluekehityksessä, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön strategioita tällaisten kaupunkien yhdenmukaista kehittämistä varten;

51.

katsoo, että kuntien olisi edistettävä ”avointa innovointia” koskevia aloitteita ja hyödynnettävä tietämystä innovointiprosessin nopeuttamiseksi sekä kehitettävä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa asiaankuuluvien kumppanien ja sidosryhmien kanssa, jotta voidaan luoda alueellisia innovaatioekosysteemejä;

52.

korostaa sinisen talouden mahdollisuuksia pysäyttää pienten saarten ja syrjäisten merialueiden negatiivinen väestönkehitys EU:ssa; korostaa, että sinisen talouden toimien asianmukainen täytäntöönpano, jos sitä seurataan tiiviisti kielteisten ympäristöulkoisvaikutusten lieventämiseksi ja sosioekonomisten hyötyjen lisäämiseksi koko arvoketjussa, mukaan lukien pienet yritykset, sisämaa-alueet ja paikalliset kansalaiset, voisi auttaa torjumaan väestökatoa Etelä-Euroopassa ja auttaa levittämään rannikkokaupunkien tuloja maaseutukyliin, lisäämään sosiaalista osallisuutta ja saavuttamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvät tavoitteet;

53.

suosittaa, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiä uudistetaan, muun muassa kehittämällä etätyön kanssa yhteensopiviin ammatteihin johtavia koulutuspolkuja, yhdistettynä tarvittaessa sellaisiin politiikkatoimiin, joilla estetään pysyvä aivovuoto ”lähettäviltä” alueilta; vaatii hyödyntämään paikallisia ja alueellisia etuja sekä kehittämään paikallisia taloudellisia ja sosiaalisia rakenteita ja räätälöityjä ratkaisuja ei vain aivoviennin ehkäisemiseksi vaan myös tämän ilmiön suunnan kääntämiseksi; katsoo, että ammatillinen koulutus, työvoiman liikkuvuus mukaan luettuna, voi olla tehokas tapa jakaa taitoja ja ammatillista kokemusta, parantaa työntekijöiden taitoja ja tehdä heistä sietokykyisempiä työmarkkinoiden nopealle dynamiikalle ja edistää siten aivovuodon ehkäisemistä; kannustaa alue- ja paikallisviranomaisia helpottamaan kaksoiskoulutukseen pääsyä, jotta voidaan parantaa siirtymistä koulutuksesta työelämään; harkitsee lisäksi sellaisten yleiseurooppalaisten ”diasporastrategioiden” edistämistä, joilla pyrittäisiin kannustamaan paluuprosesseihin niitä, jotka ovat lähteneet ”houkuttelevammalle” alueelle, ja joissa keskityttäisiin maatalouden ja maaseudun elinkeinoelämän korkeakouluopiskelijoihin, joita olisi kannustettava palaamaan alueelleen valmistumisensa jälkeen, jotta edistettäisiin heidän lähettävien alueidensa taloudellista elinkelpoisuutta;

54.

kehottaa komissiota varmistamaan, että maaseutualueiden pitkän aikavälin visiota koskeva aloite sisältää käytännön ratkaisuja ja tukimahdollisuuksia syrjäisten alueiden ja väestörakenteen muutoksiin vastaamiseksi; katsoo, että tästä maaseutualueiden pitkän aikavälin visiosta olisi kehitettävä todellinen eurooppalainen ”maaseutua koskeva toimintaohjelma”, jolla on konkreettiset tavoitteet ja johon kaikki asiaankuuluvat alueelliset ja paikalliset toimijat osallistuvat, sekä sen rakenteen suunnittelussa että sen täytäntöönpanossa; katsoo lisäksi, että siihen olisi sisällytettävä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista koskeva strategia sekä vaikutustenarviointivälineet; kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa EU:n väestörakennetta koskevaa ”uutta ohjelmaa” monitasoisena poliittisena lähestymistapana, joka johtaisi EU:n väestönkehitysstrategiaan; katsoo, että väestönkehitystä koskevat kysymykset, kuten väestökato ja ikääntyminen, olisi sisällytettävä Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa käsiteltäviin aiheisiin;

o o

55.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 53.

(2) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 10.

(3) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 9.

(4) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 566.

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011 , työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(7) Ares(2020)3866098

(8) Ares(2020)6799640

(9) https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/new-push-european-democracy/impact-demographic-change-europe_fi

(10) Lähteet: INSEE, Yhdistyneet kansakunnat

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/137

P9_TA(2021)0249

EU:n sääntöjen vaikutukset työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 EU:n sääntöjen vaikutuksista työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä (2020/2007(INI))

(2022/C 15/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 45, 56, 153, 154 ja 174 artiklan,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston, parlamentin ja komission marraskuussa 2017 vahvistaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vahvistamat työelämän perusnormit sekä sen työasiainhallintoa ja työsuojelutarkastuksia koskevat yleissopimukset ja suositukset,

—

ottaa huomioon työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan kattavan unionin oikeudellisen säännöstön ja erityisesti toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12. kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY (1) ja sen erityisdirektiivit ja siihen liittyvät direktiivit,

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät ”Uudelleenkoulutus ja osaamisen kehittäminen perustana kestävyyden ja työllistettävyyden lisäämiselle edistettäessä talouden elpymistä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta”,

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajaehdokkaan Ursula von der Leyenin esittelemät poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (2019–2024): ”Kunnianhimoisempi unioni: Ohjelma Euroopalle”,

—	ottaa huomioon Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149 (2),

—	ottaa huomioon työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (3),

—

ottaa huomioon työnvälityspalvelujen eurooppalaisesta verkostosta (Eures), liikkuvuuspalvelujen tarjoamisesta työntekijöille ja työmarkkinoiden yhdentymisen tiivistämisestä ja asetusten (EU) N:o 492/2011 ja (EU) N:o 1296/2013 muuttamisesta 13. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/589 (4),

—	ottaa huomioon yhdenmukaisista yksityiskohtaisista erittelyistä tietojen keruuta ja analysointia varten Eures-verkoston toiminnan valvomiseksi ja arvioimiseksi 2. helmikuuta 2018 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/170,

—	ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2019 annetun komission kertomuksen Eures-verkoston toiminnasta tammikuun 2016 ja kesäkuun 2018 väliseltä ajalta,

—	ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (5),

—	ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16. syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (6),

—	ottaa huomioon maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (7),

—	ottaa huomioon maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1072/2009 (8),

—	ottaa huomioon lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24. syyskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (9),

—	ottaa huomioon tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 (10),

—	ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7. joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 (11),

—	ottaa huomioon työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/54/EU (12),

—	ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (13),

—	ottaa huomioon maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/15/EY (14),

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21. kesäkuuta 1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/63/EY (15), sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin muuttamisesta 16. helmikuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY (16),

—	ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16. joulukuuta 1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (17),

—	ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28. kesäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 (18),

—

ottaa huomioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (19),

—

ottaa huomioon direktiiviä 96/71/EY ja direktiiviä 2014/67/EU koskevien erityisten sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon ja direktiivin 2006/22/EY muuttamisesta valvontavaatimusten osalta sekä asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 15. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1057 (20),

—	ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista 8. heinäkuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2019/1181 (21),

—	ottaa huomioon pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin perustamisesta 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2016/344 (22),

—

ottaa huomioon eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23. huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta 22. toukokuuta 2017 annetun neuvoston suosituksen (23),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä (24),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman uudesta osaamisohjelmasta Euroopalle (25),

—	ottaa huomion 14. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman tehokkaiden työsuojelutarkastusten strategiasta työolojen parantamiseksi Euroopassa (26),

—	ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Euroopan elpymissuunnitelma ja monivuotinen rahoituskehys 2021–2027”,

—	ottaa huomioon 5. toukokuuta 2020 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ”Elinikäisen oppimisen ja valmiuksien kehittämisen kestäväpohjainen rahoitus ammattitaitoisen työvoiman puutteen torjumiseksi” (puheenjohtajavaltio Kroatian pyytämä valmisteleva lausunto),

—	ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon ”Aivovuoto EU:ssa: haasteeseen vastaaminen kaikilla tasoilla” (C 141/34),

—	ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan osaamisohjelma kestävän kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja selviytymis- ja palautumiskyvyn tueksi” (COM(2020)0274) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2020)0121 ja SWD(2020)0122),

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi” (COM(2020)0014),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020” (COM(2019)0650),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (COM(2016)0381),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2019 annetun ehdotuksen komission ja neuvoston yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on oheisasiakirja komission tiedonantoon ”Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2020”,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2019 annetun komission kertomuksen palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta sekä hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU soveltamisesta ja täytäntöönpanosta (COM(2019)0426),

—	ottaa huomioon komission vuoden 2019 vuosikertomuksen EU:n sisäisestä työvoiman liikkuvuudesta,

—	ottaa huomioon taitoja koskevia ennusteita ja vuoden 2030 suuntauksia ja haasteita koskevan Cedefopin kertomuksen ”Skills forecast: trends and challenges to 2030”,

—	ottaa huomioon lähetettyjä työntekijöitä Euroopan unionissa koskevan Eurofoundin vuoden 2010 kertomuksen ”Posted workers in the European Union (2010)” (27) ja kansalliset kertomukset,

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2020 julkistetun komission kevään 2020 talousennusteen,

—	ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2020 annetut Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston ohjeet ”Covid-19: Takaisin työpaikalle – Työpaikkojen mukauttaminen ja työntekijöiden suojelu”,

—	ottaa huomioon EU:n sosiaalisista oikeuksista ja työelämän perusoikeuksista sisämarkkinalainsäädännön yhteydessä vuonna 2015 julkaistun parlamentin tutkimuksen ”EU Social and Labour Rights and EU Internal Market Law”,

—	ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2020 annetut komission ohjeet kausityöntekijöille EU:ssa koronavirusepidemiaan liittyen,

—	ottaa huomioon 9. lokakuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät kausityöntekijöiden ja muiden liikkuvien työntekijöiden työ- ja elinolojen parantamisesta,

—	ottaa huomioon 13. lokakuuta 2020 annetun neuvoston suosituksen koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta,

—

ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun komission tutkimuksen palkkojen määritystä koskevista järjestelmistä ja vähimmäispalkoista, joita sovelletaan lähetettyihin työntekijöihin direktiivin 96/71/EC mukaisesti tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä aloilla (Study on wage setting systems and minimum rates of pay applicable to posted workers in accordance with Directive 96/71/EY in a selected number of Member States and sectors),

—	ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetut komission suuntaviivat työntekijöiden vapaan liikkuvuuden harjoittamisesta covid-19-epidemian aikana,

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vaiheittaiset ja koordinoidut toimet vapaan liikkuvuuden palauttamiseksi ja sisärajatarkastusten poistamiseksi – covid-19” (2020/C 169/03),

—	ottaa huomioon vuonna 2015 julkaistun EU:n sisäisen liikkuvuuden sosiaalista ulottuvuutta koskevan Eurofoundin tutkimuksen ”Social dimension of intra-EU mobility: Impact on public services”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0066/2021),

ottaa huomioon, että syrjimättömyys on perussopimuksissa vahvistettu perusperiaate; ottaa huomioon, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi unionin perusperiaatteista; toteaa, että SEUT-sopimuksen 45 artiklan 2 kohdassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus merkitsee sitä, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimusten tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan;

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni ”edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua”; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 9 artiklan mukaan ”unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset”,

C.	toteaa, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat sisämarkkinoiden perusperiaatteita;

katsoo, että työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden olisi oltava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden mukaista; katsoo, että YK:n Agenda 2030:een ja kestävän kehityksen tavoitteisiin, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sekä Euroopan sukupuolistrategiaan, mukaan lukien oikeudenmukaisten palkkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä ihmisarvoisten työolojen ja -ehtojen suojelu ja edistäminen, liittyvät unionin sitoumukset on valtavirtaistettava kaikissa sisämarkkinapolitiikoissa, jotta voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat;

toteaa, että työntekijöiden, myös kausityöntekijöiden, vapaa liikkuvuus on olennaisen tärkeää Euroopan yhdentymisen kannalta; katsoo, että se voi hyödyttää sekä lähettäviä että vastaanottavia jäsenvaltioita ja tukea taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevia tavoitteita; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden on hyödynnettävä täysimääräisesti EU:n sisäisen liikkuvuuden mahdollisuuksia ja valvottava samalla tehokkaasti työvoiman liikkuvuuteen sovellettavien sääntöjen noudattamista;

ottaa huomioon, että työntekijöiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus edistää osaltaan talouskasvua ja yhteenkuuluvuutta unionissa ja luo työllistymismahdollisuuksia; katsoo, että sisämarkkinat voivat toimia kestävästi ja lisätä vaurautta vain, jos ne perustuvat oikeudenmukaisiin ja yhteisiin sääntöihin sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen erityisesti työntekijöiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta;

katsoo, että unionin olisi jatkossakin oltava keskeisessä asemassa tuettaessa hyvien käytäntöjen vaihtoa hallinnon kaikilla tasoilla ja kehitettäessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa ohjeita ja suosituksia ihmisarvoisten työolojen ja -ehtojen varmistamisesta kaikille, myös haavoittuvassa asemassa oleville työntekijäryhmille;

ottaa huomioon, että palvelujen vapaan liikkuvuuden sosiaaliset vaikutukset lähtöalueisiin ja alueisiin, jotka vastaanottavat liikkuvia työntekijöitä, voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä; ottaa huomioon, että unionin alueiden välillä erityisesti rahoituskriisin jälkeen vallitsevan taloudellisen ja sosiaalisen epätasapainon aikaansaama työvoimapula ja aivovuodon laajuus ovat joissakin jäsenvaltioissa saavuttaneet kriittisen tason, mikä on johtanut uusiin ongelmiin, kuten väestörakenteen epätasapainoon, hoivapalvelujen puutteisiin ja lääkintähenkilöstöpulaan sekä alueiden välisen yleisen eriarvoisuuden lisääntymiseen; ottaa huomioon, että nämä ilmiöt vaikuttavat erityisesti maaseutualueisiin ja syrjäisiin alueisiin; katsoo, että tarvitaan kestävää teollisuuspolitiikkaa ja vankkaa koheesiopolitiikkaa laadukkaiden työpaikkojen säilyttämiseksi ja luomiseksi muutosvaiheessa olevilla aloilla ja alueilla, jotta voidaan estää aivovuotoa ja pakon edessä tapahtuvaa liikkuvuutta;

toteaa, että työvoimakustannuskilpailu on vahingollista jäsenvaltioiden väliselle yhteenkuuluvuudelle; katsoo, että unionissa tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa, jotta vältetään epäoikeudenmukainen työvoimakustannuskilpailu ja lisätään kaikkien sosiaalista lähentymistä ylöspäin; katsoo, että tehokas sääntely ja työehtosopimukset ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa ihmisarvoiset työolot ja -ehdot, laadukkaat palvelut ja reilu kilpailu;

J.	ottaa huomioon, että rajatyöntekijöistä on sosiaalista ja taloudellista etua joillekin alueille;

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää parantaa, sovittaa yhteen ja koordinoida työvoiman liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon rajatylittävää valvontaa ja torjua asiaan liittyviä väärinkäytöksiä, myös pimeää työtä, jotta voidaan suojella liikkuvien työntekijöiden oikeuksia, tehostaa sovellettavien sääntöjen noudattamista sekä edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja tervettä kilpailua kaikkien yritysten välillä;

ottaa huomioon, että suurin osa unionin työntekijöistä on mikro-, pienten ja keskisuurten yritysten (mikro- ja pk-yritysten) palveluksessa; toteaa, että mikro- ja pk-yritykset sekä itsenäiset ammatinharjoittajat ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa unionin lainsäädännön rikkomistapauksissa; ottaa huomioon, että ristiriitainen kansallinen lainsäädäntö, tarpeeton hallinnollinen taakka ja epäreilu kilpailu ovat merkittäviä vaikeuksien lähteitä mikro- ja pk-yrityksille, itsenäisille ammatinharjoittajille ja sisämarkkinoilla vilpittömästi toimiville yrityksille; katsoo, että mikro- ja pk-yrityksiä sekä startup-yrityksiä koskevien aloitteiden olisi autettava yrityksiä noudattamaan nykyisiä sääntöjä eivätkä ne saisi johtaa tarpeettomaan hallinnolliseen taakkaan, kaksien eri sääntöjen käyttämiseen tai työntekijöiden suojelua koskevien vaatimusten heikentämiseen;

M.	toteaa, että digitalisaatio tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden helpottaa liikkuvuutta ja auttaa samalla varmistamaan, että työvoiman liikkuvuutta koskevia unionin sääntöjä noudatetaan tiukasti;

toteaa, että Euroopan työviranomainen (ELA) perustettiin edistämään oikeudenmukaisuuden ja luottamuksen vahvistamista sisämarkkinoilla, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon ja erittäin liikkuvia palveluita, valvomaan työntekijöiden liikkuvuutta ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien unionin sääntöjen noudattamista sekä tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja yhteistyötä jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien välillä huolehdittaessa työvoiman liikkuvuuden oikeudenmukaisuudesta ja torjuttaessa pimeää työtä; ottaa huomioon, että oikeudenmukaisten palkkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä ihmisarvoisten työolojen ja -ehtojen edistäminen ovat keskeisessä asemassa hyvin toimivien, oikeudenmukaisten ja kestävien sisämarkkinoiden luomisessa;

O.	ottaa huomioon, että vasta perustetun ELA:n odotetaan saavuttavan täyden toimintavalmiutensa vuoteen 2024 mennessä;

P.	toteaa, että työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon, vuokratyö ja kausityö ovat tilapäisiä luonteensa ja oikeudellisen määritelmänsä puolesta;

ottaa huomioon, että työntekijöiden asianmukaisen oikeussuojan puuttumisen ja sosiaaliturvajärjestelmien piiriin pääsyn epäämisen taustalla ovat usein väärinkäytökset mahdollistavien epätyypillisten työsuhteiden käyttö, keinotekoiset järjestelyt, kuten näennäisyrittäjyys, korvauksetta ja/tai vain pienestä korvauksesta tehtävä päivystystyö, niin kutsutut nollatuntisopimukset, määräaikaisten työsopimusten ja työharjoittelujen väärinkäyttö vakituisten työsopimusten korvaajina, myös julkisella sektorilla, sekä postilaatikkoyritysten käyttö; katsoo, että nämä ongelmat olisi ratkaistava; katsoo, että erilaisten alihankintajärjestelyjen lisääntyminen voi myös johtaa väärinkäytöksiin, mikä edellyttää vastatoimia; ottaa huomioon, että suoraan SEUT-sopimuksen 45 artiklaan perustuva EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus voi luonnostaan auttaa vastaamaan pitkän aikavälin työvoimatarpeisiin unionin kansalaisille avoimilla tyypillisillä työsuhteilla, joissa ei syrjitä kansalaisuuden perusteella;

ottaa huomioon, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi unionin tärkeimmistä periaatteista; toteaa kuitenkin, että elin- ja työoloissa on edelleen merkittäviä eroja unionin sisällä; ottaa huomioon, että korkeammat palkat ja bruttokansantuote, vahva sosiaaliturva, helpompi pääsy työmarkkinoille ja korkeampi työllisyysaste ovat tärkeimpiä EU:n sisäisen liikkuvuuden vetotekijöitä (28); toteaa, että toisaalta köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen, huonot elin- ja työolot sekä sosiaalihuollon puuttuminen ovat EU:n sisäisen liikkuvuuden työntötekijöitä; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltiossa esiintyvä jatkuva työvoimapula tietyillä kriittisillä aloilla selittyy suurelta osin myös huonoilla työoloilla ja alhaisella palkkatasolla; katsoo, että tällainen pula olisi pyrittävä ratkaisemaan kehittämällä näiden alojen työoloja erityisesti työmarkkinavuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen avulla sen sijaan, että huonommat työt jätetään siirtotyöläisille ja liikkuville työntekijöille, rajatyöntekijät mukaan lukien, ja/tai pimeän työn tekijöille;

katsoo, että vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käytön olisi aina tapahduttava vapaaehtoisesti eikä pakon sanelemana siksi, ettei asuinjäsenvaltiossa ole työ- tai opiskelumahdollisuuksia; ottaa huomioon, että vahvoihin sosiaalisiin oikeuksiin ja työntekijän oikeuksiin perustuva oikeudenmukainen liikkuvuus on Euroopan kestävän yhdentymisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja oikeudenmukaisen siirtymän ennakkoedellytys;

toteaa, että sosiaalisen tai ympäristöön liittyvän polkumyynnin kaltaiset väärinkäytökset rapauttavat kansalaisten tukea unionille ja Euroopan integraation syventämiselle, vahingoittavat sisämarkkinoiden toimintaa ja yritysten, erityisesti mikro- ja pk-yritysten sekä itsenäisten ammatinharjoittajien, kilpailukykyä sekä heikentävät työntekijöiden oikeuksia; katsoo siksi, että sovellettavan lainsäädännön noudattamisen seurantaa on tiukennettava; katsoo, että ”pienet ensin” -periaate olisi otettava asianmukaisesti huomioon unionin tasolla lainsäädäntöehdotuksia valmisteltaessa; ottaa huomioon, että kansallisen lainsäädännön ristiriitaiset säännökset luovat esteitä mikro- ja pk-yrityksille ja niitä olisi vältettävä;

toteaa, että sosiaalinen markkinatalous ja ylöspäin tapahtuva sosiaalinen lähentyminen edellyttävät yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja sen myötä kohdemaan sovellettavan lainsäädännön ja työehtosopimusten noudattamista, millä varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset paikallisille ja liikkuville työntekijöille sekä paikallisille ja ulkomaisille palveluntarjoajille;

toteaa, että yli kahdeksan prosenttia liikkuvista työntekijöistä työskentelee terveydenhuolto- ja sosiaalialalla, yli seitsemän prosenttia kuljetuspalveluiden alalla ja yli kymmenen prosenttia majoitus- ja ravitsemisalalla; ottaa huomioon, että liikkuvat työntekijät ja kausityöntekijät ovat usein olennaisen tärkeitä jäsenvaltioille esimerkiksi terveydenhuollon ja vanhusten tai vammaisten henkilöiden hoidon tai rakentamisen alalla;

W.	ottaa huomioon, että Euroopassa pätevyyden kohtaanto-ongelma koskettaa ainakin 80:tä miljoonaa työntekijää ja että yli viisi kymmenestä vaikeasti täytettävästä työpaikasta on korkean osaamistason ammateissa (29);

toteaa, että covid-19-pandemia on osoittanut, että erittäin liikkuvat työntekijät, jotka liikkuvat unionin sisällä tiuhaan, ovat olennaisen tärkeitä; toteaa, että pandemia on myös tuonut esiin, miten valtavasti kausityöntekijät, lähetetyt työntekijät, siirtotyöläiset ja liikkuvat työntekijät, rajatyöntekijät mukaan lukien, ovat vaikuttaneet unionin talouden selviämiseen sekä unionin kansainväliseen kauppaan pandemian aikana; toteaa, että etulinjan työntekijöinä he ovat näin toimiessaan altistaneet sekä itsensä että perheensä valtaville terveysriskeille; ottaa huomioon, että kausityöntekijät ovat osoittautuneet välttämättömiksi monien eurooppalaisten maatilojen pitämiseksi toiminnassa; toteaa, että erittäin liikkuvat työntekijät ovat samalla edelleen kaikkein haavoittuvimpia ja heidän suojansa on kaikkein heikoin; ottaa huomioon, että nämä työntekijät kuuluvat siihen joukkoon, joka kärsi covid-19-pandemian ensimmäisessä vaiheessa eniten epäyhtenäisistä rajavalvontatoimenpiteistä;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aikana kausityöntekijöillä ja lähetetyillä työntekijöillä ei usein ollut perusterveydenhuoltoa, kunnollista majoitusta tai henkilönsuojaimia eivätkä he saaneet riittävästi tietoa; toteaa, että usein he jäivät joko kokonaan ilman vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalista suojelua, kuten sairauspäivärahaa ja lyhytaikaisesta työttömyydestä maksettavaa korvausta, tai saivat sitä vain riittämättömästi; ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa heidät jopa karkotettiin; ottaa huomioon, että työntekijöiden liikkuvuus on erittäin riippuvainen käytettävissä olevista liikennevälineistä ja että vaikutukset kohdistuvat erityisesti saarilta ja unionin syrjäisimmiltä alueilta tuleviin työntekijöihin; ottaa huomioon, että rajojen sulkemiset vaikuttivat myös rajatyöntekijöihin, sillä ne vaikeuttivat työntekijöiden pääsyä työpaikoilleen ja takaisin perheidensä luokse ja rajoittivat heidän mahdollisuuksiaan hyödyntää sosiaali- ja terveyspalveluja; ottaa huomioon, että joissain tapauksissa liikkuvat työntekijät kärsivät syrjinnästä ja huonoista työ- ja elinoloista, mikä johti covid-19-tartuntojen leviämiseen;

ottaa huomioon, että covid-19-epidemia on paljastanut ja pahentanut vaikeita ja usein huonoja työ- ja elinoloja, joista sadat tuhannet kausityöntekijät, joista suurin osa on liikkuvia työntekijöitä, sekä jotkin yli miljoonasta EU:ssa olevasta lähetetystä työntekijästä jo kärsivät; ottaa huomioon, että näitä jo valmiiksi epävarmoja olosuhteita heikentävät entisestään rakenteellisen syrjinnän tapaukset työmarkkinoilla sekä voimassa olevien lakien ja sääntöjen noudattamisen puutteellinen valvonta;

AA.

toteaa, että covid-19-pandemia paljasti lukuisia rakenteellisia puutteita EU:n ja kansallisissa sääntelykehyksissä; toteaa, että useat näistä puutteista eivät liittyneet pelkästään pandemiaan; katsoo, että nämä puutteet olisi korjattava kiireellisesti unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kilpailu ja yhdenvertainen kohtelu sisämarkkinoilla; toteaa, että covid-19-pandemia vaikuttaa Euroopan työmarkkinoihin perustavanlaatuisella ja pitkäkestoisella tavalla;

AB.

katsoo, että työvoiman liikkuvuus ja erityisesti työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon eivät saa johtaa kilpailuun, joka perustuu epävarmoihin työoloihin ja siihen, että työnantajat välttävät velvoitteitaan ja/tai kiertävät vastaanottavissa jäsenvaltioissa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia, sillä tällaiset väärinkäytökset johtavat ainoastaan jäsenvaltioiden välisiin jännitteisiin, yritysten väliseen epäreiluun kilpailuun ja työntekijöiden epäluottamukseen; katsoo, että nämä kielteiset vaikutukset, aivovuoto ja epäreilu kilpailu mukaan lukien, voivat johtua myös ylöspäin tapahtuvan sosiaalisen lähentymisen puuttumisesta; katsoo, että työvoiman liikkuvuus olisi nähtävä mahdollisuutena ja että sen olisi helpotettava taitojen ja työkokemuksen jakamista ja edistettävä ylöspäin tapahtuvaa sosiaalista lähentymistä; katsoo, että työvoiman liikkuvuutta ja lähetettyjä työntekijöitä koskevat säännöt eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa; toteaa, että työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä sovelletaan myös sellaisiin jäsenvaltiosta toiseen lähetettyihin kansalaisiin, jotka ovat erityisen alttiita hyväksikäytölle ja joihin kansallisten työsuojeluviranomaisten ja ELA:n on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota;

AC.

toteaa, että osaamisen kohtaanto-ongelma ja osaamisvaje ovat merkittäviä haasteita unionin työmarkkinoille ja koulutusjärjestelmille; toteaa, että tämä on nostanut esiin vahvan tarpeen parantaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiä, jotta niissä otettaisiin tulevaisuuden vaatimukset paremmin huomioon ja jotta ne olisivat tulevaisuuteen suuntautuneita, sekä tarpeen kehittää työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutusjärjestelmää; toteaa kuitenkin, ettei vieläkään ole olemassa virallisia tilastoja tai indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata Euroopan työmarkkinoilla esiintyviä osaamisen kohtaanto-ongelmia;

AD.	ottaa huomioon, että työmarkkinoiden polarisaation odotetaan lisääntyvän entisestään ja että työpaikkojen määrä kasvaa osaamiskirjon ylä- ja alapäässä;

AE.

ottaa huomioon, että kaupunkien ja maaseudun välinen digitaalinen kuilu sekä sosioekonomisten tekijöiden vaikutus digitaaliseen kuiluun ovat edelleen merkittäviä haasteita, joihin on vastattava viipymättä; ottaa huomioon, että digitaalisten ja vihreiden taitojen puute työvoiman keskuudessa on suuri ja että tähän olisi haettava ratkaisua muun muassa elinikäisen oppimisen avulla;

AF.

ottaa huomioon, että panostaminen koulutukseen sekä työoloihin ja -ehtoihin on yrityksille tärkeä väline ammattitaitoisten työntekijöiden houkuttelemiseksi; toteaa, että tutkintojen vastavuoroisella tunnustamisella ja avoimuudella on olennaisen tärkeä rooli ammattien lähentämisessä sekä palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden oikeudenmukaisen liikkuvuuden toteutumisessa;

AG.

katsoo, että tässä yhteydessä olisi harkittava sellaisen järjestelmän kehittämistä, jolla tunnustetaan esimerkiksi omaishoitajien tapauksessa epävirallisesti hankittu osaaminen ja taidot; toteaa, että tämä kehitys on erittäin tärkeää, kun otetaan huomioon nykyiset väestönkehityksen haasteet ja väestön ikääntymiseen liittyvät suuntaukset jäsenvaltioissa;

AH.

katsoo, että tehokkailla kolmikantaneuvotteluilla ja työmarkkinavuoropuhelulla voidaan täydentää menestyksekkäästi hallitusten ja elinten toimia, joilla pyritään ratkaisemaan nykyisiä jännitteitä ja erimielisyyksiä EU:ssa; toteaa, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen voi parantaa poliittista päätöksentekoa sekä täytäntöönpanoa ja sen valvontaa ja että sitä on vahvistettava kaikilla poliittisen päätöksenteon tasoilla;

AI.

ottaa huomioon, ettei EU:n laajuisesti kerätä järjestelmällisesti tietoa sitä varten, että saataisiin riittävästi tietoa liikkuvista työntekijöistä tai että nämä voisivat selvittää sosiaaliturvatilanteensa ja hakea erilaisia heille kuuluvia etuuksia; katsoo, että tiedonsaanti sovellettavista säännöistä sekä sääntöjen tehokas noudattaminen, seuranta ja täytäntöönpanon valvonta ovat välttämättömiä edellytyksiä oikeudenmukaiselle liikkuvuudelle ja järjestelmän väärinkäytön torjumiselle; katsoo, että digitaaliteknologiaa, joka voi helpottaa liikkuvien työntekijöiden oikeudet turvaavan lainsäädännön valvontaa ja täytäntöönpanoa, olisi siksi edistettävä ja käytettävä tietosuojasääntöjä noudattaen;

toteaa, että kohdemaata koskeva säännös on palveludirektiivin ohjaava periaate, ja katsoo, että tätä säännöstä ei saisi muuttaa; korostaa, että palvelujen vapaan liikkuvuuden on oltava sopusoinnussa työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kanssa; muistuttaa, että yhdenvertaisen kohtelun ja vapaan liikkuvuuden periaatteita ei sovelleta ainoastaan palveluntarjoajiin vaan myös työntekijöihin; katsoo, että palvelujen vapaa liikkuvuus kulkee käsi kädessä näitä palveluja tarjoavien työntekijöiden vapaan ja oikeudenmukaisen liikkuvuuden kanssa ja että sisämarkkinat hyötyvät siitä, että työoloja koskevia sääntöjä noudatetaan ja liikkuvien työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta suojellaan; korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vähimmäisvaatimuksena vahvistettujen periaatteiden täytäntöönpano voisi osaltaan parantaa eurooppalaisten työntekijöiden oikeuksia ja suojelua;

korostaa, että palvelujen vapaata liikkuvuutta koskeva unionin lainsäädäntö ei saa millään tavoin vaikuttaa jäsenvaltioissa ja unionin tasolla tunnustettujen perusoikeuksien käyttöön, ei myöskään oikeuteen ryhtyä lakkoon tai muuhun jäsenvaltioiden työmarkkinasuhteiden järjestelmien piiriin kuuluvaan toimeen kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti, eikä se saa vaikuttaa oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti; korostaa, että laadukas lainsäädäntö ja sen tehokas täytäntöönpano ovat pitkän aikavälin investointeja;

muistuttaa, että yhdenvertaisuusperiaatteeseen perustuvan liikkuvien työntekijöiden työ- ja elinolojen suojelun on katettava työntekijöiden vapaa liikkuvuus sekä palvelujen tarjoamisen vapaus; on huolissaan liikkuvien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, suojelussa ilmenevistä jatkuvista puutteista, joita covid-19-pandemia on korostanut; korostaa, ettei työntekijöille saa koitua mitään haittaa sen seurauksena, että he ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien unionin sääntöjen johdosta; korostaa, että mahdolliset unionin ja kansallisella tasolla olevat sääntelyn puutteet on korjattava ilman aiheetonta viivytystä; painottaa lisäksi, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta on noudatettava sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvan saatavuutta, mukaan lukien niiden siirrettävyyttä, tutkintojen, pätevyyksien ja osaamisen tunnustamista sekä koulutukseen pääsyä koskevaa sovellettavaa lainsäädäntöä; muistuttaa, että silloinkin, kun rajanylityksiä rajoitetaan EU:n sisällä vakavan kansanterveyskriisin johdosta, olisi otettava huomioon rajoitusten vaikutus liikkuviin työntekijöihin ja niiden olisi sovelluttava näiden työntekijöiden erityistilanteeseen;

on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä tulkitse yhdenmukaisesti EU:n lainsäädäntöä, kuten äskettäin tarkistettua lähetettyjä työntekijöitä koskevaa direktiiviä (30), mikä johtaa oikeudelliseen epäselvyyteen ja byrokraattiseen taakkaan sellaisille yrityksille, jotka tarjoavat palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota avustamaan jäsenvaltioita suoraan koko sen prosessin ajan, joka koskee direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan unionin oikeuden yhdenmukainen tulkinta;

korostaa tässä yhteydessä tarvetta kiinnittää erityistä huomiota Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla asuviin työntekijöihin ja helpottaa heidän liikkuvuuttaan mantereelle ja mantereelta sekä syrjäisimpien alueiden välillä;

pitää valitettavana, että vuonna 2019 ainoastaan 4,2 prosenttia työikäisistä EU:n kansalaisista asui jossakin muussa EU-maassa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat (31); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään enemmän töitä työntekijöiden ja yritysten liikkuvuuden esteiden vähentämiseksi;

muistuttaa tarpeesta taata työntekijöiden vapaa liikkuvuus, jotta voidaan suojella tiettyjen alueiden työllisyyttä ja taloutta sekä säilyttää maatalouden kaltainen toiminta;

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tarkistetun lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin asianmukaisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja seurannan lähetettyjen työntekijöiden ja heidän palvelujen tarjoamisen vapautensa suojelemiseksi heidän lähetettynä olonsa aikana vahvistamalla työoloja ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua koskevia velvoittavia säännöksiä;

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti mahdollisuutta soveltaa kaikkiin työehtosopimuksiin sisältyviä palkkoja ja työoloja koskevia säännöksiä EU:ssa lähetettynä oleviin työntekijöihin sekä varmistamaan osana tarkistetun lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa sen, että työntekijät saavat samassa paikassa tehtävästä samasta työstä saman palkan ja että yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset;

10.

kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti kehityssuuntauksia, jotka vaikuttavat jäsenvaltiosta toiseen lähetettyjen kolmansien maiden kansalaisten työoloihin; korostaa, että tämän tutkimuksen tulosten perusteella saatetaan tarvita politiikkatoimia unionin tai jäsenvaltioiden tasolla; on erittäin huolissaan nykyisestä kolmansien maiden kansalaisten osuuden kasvusta aloilla, jotka tunnetaan epävarmoista työoloista ja väärinkäytöksistä; korostaa, että kolmansien maiden kansalaiset ovat usein alttiimpia hyväksikäytölle ja tarvitsevat siksi suojelua; täsmentää, että hyväksikäyttöön kuuluu väärinkäytöksiä, joista voidaan mainita esimerkiksi näennäinen lähettäminen, näennäisyrittäjyys, vilpillisesti toimivat alihankintayritykset ja työnvälityspalvelut, postilaatikkoyritykset ja pimeä työ; korostaa, että kolmansien maiden kansalaiset voivat työskennellä työluvilla EU:ssa sillä edellytyksellä, että kaikilla kansallisessa ja unionin työlainsäädännössä olevilla suojatoimilla taataan tosiasiallisesti myös kolmansien maiden kansalaisten suojelu ja ihmisarvoiset työolot ja että työskentely ei johda työmarkkinoiden vääristymiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan työoloihin ja -ehtoihin sovellettavien lakien ja sääntöjen noudattamisen, kun kyseessä ovat kolmansien maiden kansalaiset, väärinkäytösten lopettamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön direktiivin 2009/52/EY suojatoimia koskevat säännökset, joilla taataan saatavilla olevat ja tehokkaat valitusmekanismit, joiden avulla voidaan tehokkaasti periä takaisin maksamatta olevia palkkoja ja sosiaaliturvamaksuja;

11.

muistuttaa Euroopan laajuisten toimitusketjujen luonteesta strategisilla teollisuudenaloilla, jotka ovat liikkuvien työntekijöiden ja palveluyritysten tärkeimpiä työllistäjiä ja toiminnan lähteitä ja joihin jäsenvaltioiden pandemian torjumiseksi käyttöön ottamat koordinoimattomat toimet, kuten eroavat covid-19:n testausta ja karanteenia koskevat säännöt, vaikuttavat voimakkaasti; kehottaa komissiota pitämään työntekijöiden olojen turvallisuuden takaamista yhtä tärkeänä kuin vapaan liikkuvuuden ja tavaroiden virran palauttamista;

12.

muistuttaa, että karanteeniaikojen, testausvaatimusten ja matkustussääntöjen epäyhtenäisyys unionissa on suuri haaste monille yrityksille sekä liikkuville työntekijöille ja heidän perheilleen erityisesti aloilla, joilla liikkuvuus on suurta; kannustaa jäsenvaltioita koordinoimaan toimia, joilla laajennetaan sosiaaliturvan kattavuutta, oikeutta sairausajan palkkaan ja tilapäistä työttömyyttä koskevia järjestelmiä, jotta voidaan suojella myös rajatyöntekijöitä ja liikkuvia työntekijöitä sekä erityisesti niitä, joita kriisi on koetellut ja jotka kärsivät siksi köyhyydestä, työttömyydestä, sosiaalisesta syrjäytymisestä ja huonoista elinoloista;

13.

muistuttaa, että ihmisten arkielämän kannalta on ratkaisevan tärkeää, että välttämättömien hyödykkeiden, kuten elintarvikkeiden, lääkinnällisten laitteiden tai suojavarusteiden, toimitukset jatkuvat keskeytyksettä kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota varmistamaan välttämättömien hyödykkeiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla pandemian kaltaisten kriisien aikana;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pitämään strategisen tuotannon, esimerkiksi lääkinnällisten ja muiden tuotteiden, toimitusketjuissa työskenteleviä liikkuvia työntekijöitä olennaisina tai kriittisinä työntekijöinä ja siten tarkistamaan sovellettavaa karanteenivaatimusta, jos kansanterveydelle ja turvallisuudelle ei aiheudu riskiä ja tämä voidaan osoittaa koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta annetun neuvoston suosituksen mukaisella testaamisella;

15.

kehottaa komissiota tutkimaan suojelussa olevia puutteita, jotta liikkuville työntekijöille voidaan taata ihmisarvoiset työ- ja elinolot ja estää väärinkäytöksiä sekä valvoa alihankintaa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa asianmukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan yleisen yhteisvastuun koko alihankintaketjussa työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; korostaa, että tällaisella aloitteella olisi lisättävä avoimuutta ja vahvistettava alihankintaketjujen pääsopimuskumppaneiden vastuuta siten, että taataan oikeudellisesti kaikkien sosiaaliturvamaksujen ja työntekijöille kuuluvien etuuksien maksaminen ja kehotetaan kansallisia viranomaisia tarvittaessa määräämään tosiasiallisesti varoittavia seuraamuksia; kehottaa komissiota edistämään ammattiyhdistysten pääsyä kaikille työpaikoille, myös työskentelymaan ulkopuolella oleville työpaikoille, ja jäsenvaltioita takaamaan tämän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin työmarkkinavuoropuhelun ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyden vahvistamiseksi ja edistämiseksi sekä kannustamaan työntekijöitä järjestäytymään, sillä järjestäytyminen on keskeinen tekijä työelämän normien korkean tason saavuttamisessa;

16.

kehottaa komissiota analysoimaan työvoiman liikkuvuuteen liittyvää kielteistä kehitystä, erityisesti tietyillä alueilla ja aloilla ilmenevää aivovuotoa; korostaa, että aivovuotoa torjuvien toimenpiteiden on kuljettava käsi kädessä ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä edistävien toimenpiteiden kanssa; vaatii, että jäsenvaltioiden olisi sallittava työn vuoksi tapahtuva rajojen ylittäminen covid-19-pandemiasta huolimatta ja helpotettava sitä aina, kun ammattitoiminta on kyseisillä aloilla sallittua vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jotta voidaan turvata paikallisten ja liikkuvien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu; kehottaa komissiota laatimaan selkeät määrälliset ja laadulliset indikaattorit eurooppalaista ohjausjaksoa ja maakohtaisten suositusten julkaisemista varten, jotta voidaan seurata työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota esittämään suosituksia kohtuullisten, oikeudenmukaisten ja ihmisarvoisten elin- ja työolojen takaamiseksi liikkuville työntekijöille;

17.

korostaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan strategian tavoitteet on otettava huomioon myös sisämarkkinoita koskevassa lähestymistavassa ja että on edistettävä korkeita sosiaalisia ja ympäristönormeja tuottavuuden kasvun edellytyksenä; korostaa julkisten hankintojen merkitystä näiden tavoitteiden saavuttamisessa;

18.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että ELA saadaan täyteen toimintakuntoon ensi tilassa, jotta voidaan seurata ja edistää työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvän unionin lainsäädännön soveltamista ja sen täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota tukemaan ja vahvistamaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten valmiuksia ja näiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan taata oikeudenmukainen ja oikeuksiin perustuva liikkuvuus, työntekijöiden ja heidän työnantajiensa riittävä tiedonsaanti näiden oikeuksista ja velvollisuuksista ja työntekijöiden oikeuksien, myös oikeuksien ja etuuksien siirrettävyyden, toteutumisen tehokas rajatylittävä valvonta sekä torjua tehokkaasti sosiaaliturvaan liittyviä petoksia ja väärinkäytöksiä; katsoo, että ELA:n olisi keskityttävä unionin voimassa olevan lainsäädännön parempaan täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan, jotta kilpailu sisämarkkinoilla olisi reilua ja oikeudenmukaista; korostaa, että ELA:n olisi asetettava etusijalle reaaliaikaisen tietokannan kehittäminen ulkomaisilta palveluntarjoajilta peräisin olevien tietojen todentamiseksi, jotta se voisi torjua laittomia käytäntöjä tehokkaasti; painottaa, että ELA:lla on oltava riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen; korostaa, että Euresin osittaisen integroinnin ELA:han olisi vahvistettava yhteyttä vapaan liikkuvuuden ja tiedonvälityksen edistämisen sekä liikkuvien työntekijöiden ja kansalaisten suojelua koskevan asiaankuuluvan lainsäädäntökehyksen noudattamisen välillä;

19.

kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n puitemääräyksiä epäreilun työvoimakustannuksilla käytävän kilpailun torjumiseksi, jotta varmistetaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä samassa paikassa tehtävästä samasta työstä maksettavaa samaa palkkaa ja aiheutuvia samoja työvoimakustannuksia koskevan periaatteen noudattaminen kaikilta osin;

20.

muistuttaa, että parlamentti pyysi komissiota toistuvasti peruuttamaan ehdotuksensa sähköisestä eurooppalaisesta palvelukortista ja palvelujen ilmoitusmenettelyn tarkistamisesta; on tyytyväinen siihen, että tämä lopulta toteutui komission vuoden 2021 työohjelmassa;

21.

korostaa, että jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihdon digitalisointi voisi helpottaa työntekijöiden oikeudenmukaista ja tasapuolista vapaata liikkuvuutta sekä asiaa koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvontaa; kehottaa komissiota antamaan vaikutustenarvioinnin toteuttamisen jälkeen ja ilman aiheetonta viivytystä ehdotuksen digitaalisesta eurooppalaisesta sosiaaliturvatunnuksesta ja varmistamaan samalla, että eurooppalaiseen sosiaaliturvatunnukseen sovelletaan tiukkoja tietosuojamääräyksiä, mikä on välttämätöntä työntekijöiden ja yritysten oikeusvarmuuden, oikeudenmukaisen liikkuvuuden ja työntekijöiden oikeuksien tehokkaan suojelun, siirrettävyyden, jäljitettävyyden ja noudattamisen takaamiseksi sekä tasapuoliset toimintaedellytykset takaavan oikeudenmukaisen kilpailun tukemiseksi; katsoo, että eurooppalaisen sosiaaliturvatunnuksen olisi täydennettävä kansallisia sosiaaliturvatunnuksia ja -säännöksiä ja avustettava sosiaaliturvatietojen sähköistä vaihtojärjestelmää (EESSI), jotta voidaan parantaa koordinointia ja tietojenvaihtoa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä; huomauttaa, että EESSI:n olisi mahdollistettava sosiaaliturvavakuutuksen tilan nopea ja täsmällinen todentaminen, mikä tarjoaisi yksityishenkilöille ja viranomaisille seurantamekanismin, jolla turvan kattavuus ja maksut voidaan tarkistaa helposti;

22.

korostaa tarvetta yhdenmukaistaa ja koordinoida edelleen työvoiman liikkuvuutta koskevia säännöksiä ja seurantamenettelyjä, mukaan lukien yhteiset valvontastandardit, yhteiset tarkastukset ja tietojenvaihto ELA:n johdolla ja yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välillä; vaatii antamaan ELA:lle tosiasiallisen toimivallan suorittaa rajatylittävissä tapauksissa työsuojelutarkastuksia yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa; kehottaa ELA:ta kehittämään tiedonkeruuta ja perustamaan reaaliaikaisia työvoiman liikkuvuutta kuvaavia tietokantoja analyyseja ja riskinarviointeja varten sekä valmistelemaan tiedotuskampanjoita ja kohdennettuja tarkastuksia; muistuttaa, että ILO suosittaa asettamaan tasoksi yhden työsuojelutarkastajan 10 000:ta työntekijää kohti;

23.

korostaa, että unionin rahoituksella ja avustuksilla olisi edistettävä ihmisarvoista työtä kestävän kehityksen ja sosiaalisen edistyksen tukemiseksi;

24.

muistuttaa työmarkkinavuoropuhelun merkityksestä ja kannustaa tässä yhteydessä ottamaan työmarkkinaosapuolet tiiviimmin mukaan unionin virastojen, viranomaisten, komiteoiden ja toimielinten toimintaan, jotta voidaan varmistaa käytännönläheiset aloitteet ja lainsäädäntö, joissa otetaan huomioon erilaiset eurooppalaiset työmarkkinamallit; korostaa tarvetta tehostaa EU:n tason kolmikantaneuvotteluja palvelujen tarjoamista ja työntekijöiden liikkuvuutta koskevien asetusten suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä ammattien, tutkintojen ja osaamisen vastavuoroisessa tunnustamisessa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan suunnitella ja toteuttaa tarvittavat tukirakenteet työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutusta, asiaankuuluvien julkisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa ja laadukkaiden työpaikkojen tarjoamista varten;

25.

korostaa tarvetta asettaa työntekijöiden suojelu ja työmarkkinaosapuolten osallistuminen unionin lainsäädännön keskiöön tällä alalla, jotta varmistetaan demokraattinen toiminta, talouskasvu ja korkeat sosiaaliset ja ympäristönormit;

26.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian uuden, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan työterveyden ja -turvallisuuden strategiakehyksen sekä sitoutumaan työperäisten kuolemantapausten poistamiseen vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia työperäistä stressiä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia koskevaksi direktiiviksi, henkistä hyvinvointia työpaikalla koskevaksi direktiiviksi sekä EU:n mielenterveysstrategiaksi, jotta voidaan suojella kaikkia työntekijöitä työpaikalla; kehottaa lisäksi komissiota esittämään syöpäsairauden vaaraa aiheuttavia tekijöitä ja perimän muutoksia aiheuttavia aineita koskevan direktiivin pidemmälle menevää tarkistamista sekä sisällyttämään syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumisesta työssä annettuun direktiiviin vähintään 50 aineen raja-arvot; kehottaa sisällyttämään direktiiviin aineet, joilla on haitallisia vaikutuksia lisääntymiselimiin;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastaamaan työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien turvallisten ja terveellisten työolojen tarpeeseen kiinnittäen erityistä huomiota työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja takaamaan heille ihmisarvoiset työ- ja elinolot erityisesti työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan unionin strategiakehyksen tulevan tarkistamisen yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan pimeän työn, myös pimeän kausityön, ongelmaan pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin kautta esimerkiksi edistämällä sitä, että työntekijät ja työnantajat tuntisivat oikeutensa ja velvollisuutensa paremmin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä yhtenäisesti ja syrjimättä;

28.

kehottaa komissiota ja ELA:ta tutkimaan lukuisia tapauksia, joissa pääsy työmarkkinoille on evätty, joissa on esiintynyt työoloihin liittyviä väärinkäytöksiä ja syrjintää kansallisuuden perusteella ja jotka ovat tulleet selkeästi näkyville covid-19-kriisin aikana; kehottaa ELA:ta varmistamaan, että kansallisilla työmarkkinaosapuolilla on käytössään helposti saatavilla olevat, avoimet ja syrjimättömät menettelyt tapausten saattamiseksi ELA:n käsiteltäväksi, ja antamaan takeet niitä koskevista tehokkaista jatkotoimista asetuksen (EU) 2019/1149 mukaisesti;

29.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kaikkia komission suosituksia, jotka koskevat covid-19-pandemiaan liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä, koordinointia ja kumoamista; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi ottamaan käyttöön yhteisen liikkuvien työntekijöiden, myös rajatyöntekijöiden, terveydenhuoltoa koskevan käytännön, ottaen huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen antamat ohjeet; korostaa, että kaikkien kriisin ja siitä elpymisen vuoksi toteutettavien toimenpiteiden ohjaavina periaatteina olisi oltava kaikkien työntekijöiden terveys ja turvallisuus, perusoikeuksien kunnioittaminen, mukaan lukien paikallisten ja liikkuvien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu, ja panee samalla merkille rajatyöntekijöiden, lähetettyjen työntekijöiden, kausityöntekijöiden ja muiden liikkuvien työntekijöiden erityisen haavoittuvan aseman covid-19-pandemian aikana ja sen jälkeen; muistuttaa, että jäsenvaltioilla on perustuslaillinen oikeus mennä Euroopan unionin direktiiveissä vahvistettuja vähimmäistasoja pidemmälle kansallisissa demokraattisissa lainsäädäntömenettelyissään, jotta ne voivat saavuttaa politiikkatavoitteet, kuten taata laadukkaat julkiset palvelut ja työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön korkeatasoisen suojelun;

30.

korostaa, että jäsenvaltioiden täydellisellä tai osittaisella rajojen sulkemisella on ollut vakavia vaikutuksia vapaaseen liikkuvuuteen covid-19-pandemian aikana; pitää valitettavana, että hätäisen, koordinoimattoman ja äkillisen rajojen sulkemisen ja siihen liittyvien toimenpiteiden käyttöönoton vuoksi osa matkalla olleista henkilöistä ei päässyt lopulliseen määränpäähänsä ja että näillä toimilla on ollut vakavia vaikutuksia raja-alueiden asukkaille, sillä heidän mahdollisuuksiaan ylittää raja työn, palvelujen tarjoamisen tai saamisen tai ystävien tai perheenjäsenten tapaamisen perusteella on rajoitettu; painottaa sisä- ja ulkorajojen sulkemisen kansainväliselle liiketoiminnalle sekä tiede- ja matkailualalle aiheuttamia haitallisia vaikutuksia; painottaa, että rajatarkastusten käyttöön ottamisen sijaan jäsenvaltioiden olisi pyrittävä toteuttamaan tarvittavia toimenpiteitä, joilla voidaan sallia rajanylitykset ja taata samalla mahdollisimman hyvä turvallisuus ja suojata terveyttä;

31.

toteaa, että omaishoitajilla on keskeinen rooli erityisesti pandemian aikana; kehottaa komissiota takaamaan heidän liikkuvuutensa, jotta voidaan vastata eri jäsenvaltioiden ja alueiden tarpeisiin ottaen huomioon väestörakenteeseen liittyvät haasteet ja mahdolliset tulevat ja pandemiaan tai terveystilanteeseen liittyvät haasteet; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten kanssa ja esittämään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän yhteisen, unionin laajuisen ja tutkittuun tietoon perustuvan vapaata liikkuvuutta terveys- ja muiden kriisitilanteiden aikana koskevan käytännön ja pohtimaan tarkasti ELA:n roolia tässä yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan viipymättä täytäntöön kotitaloustyöntekijöitä koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 189, jos ne eivät vielä ole tehneet sitä; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan oikeudellisia kehyksiä, joilla helpotetaan kotitalous- ja hoivatyöntekijöiden laillista työllistämistä;

32.

korostaa, että on edelleen tarpeen käyttää yhdenmukaistamis- ja vastavuoroisen tunnustamisen välineitä ammatillisten tutkintojen, taitojen ja muiden tutkintojen tunnustamiseksi kaikkialla unionissa ja siten välttää byrokratiaa, helpottaa kauppaa ja kuljetusalan toimintaa ja kunnioittaa yhdenvertaisen kohtelun perusperiaatetta heikentämättä jäsenvaltioiden koulutuksen tasoa ja validointimekanismeja; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja parantamaan nykyisiä vastavuoroisen tunnustamisen mekanismeja ja avointa liikkuvuutta helpottavia ja edistäviä ammatillisen liikkuvuuden portaaleja, kuten Euroopan ammatillisen liikkuvuuden Eures-portaalia, Europass-verkkoalustaa sekä eurooppalaista taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokitusta (ESCO); kehottaa erityisesti jäsenvaltioita perustamaan rajatylittäviä kumppanuuksia liikkuvien työntekijöiden auttamiseksi raja-alueilla; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan vammaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että hyväksytään YK:n vammaisyleissopimuksen mukainen vammaisuuden yhteinen eurooppalainen määritelmä ja että vammaisuus tunnustetaan vastavuoroisesti jäsenvaltioissa;

33.

katsoo, että kansalliset säännökset, käytännöt ja määräykset, jotka koskevat tiettyihin ammatteihin pääsyä ja niiden harjoittamista sekä tiettyjen palvelujen aloittamista ja tarjoamista yleisen edun sekä työntekijöiden ja/tai kuluttajien suojelemiseksi, eivät estä sisämarkkinoiden syventämistä;

34.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että liikkuvilla työntekijöillä on mahdollisuus koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen, jotta voidaan vastata tiettyjä aloja koettelevaan työvoimapulaan sekä tukea digitaalista siirtymää ja ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

35.

muistuttaa jäsenvaltioiden perusoikeudesta mennä EU:n direktiiveissä vahvistettuja vähimmäistasoja pidemmälle luomatta kohtuuttomia ja suhteettomia esteitä;

36.

panee huolestuneena merkille, että liikkuvilla työntekijöillä ja erityisesti rajatyöntekijöillä on vaikeuksia päästä sosiaalisen suojelun järjestelmien piiriin ja saada riittävästi suojaa; korostaa unionin tason koordinoitujen toimien merkitystä mutta panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden tekemät onnistuneet kahdenväliset sopimukset sosiaaliturvaoikeuksien takaamisesta kaikille työntekijöille siten kuin neuvoston suosituksessa sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta todetaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan liikkuvien työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta terveyskriisin ja muiden kriisitilanteiden yhteydessä;

37.

muistuttaa, että hyvät työolot ja -ehdot ovat kilpailuetu, jolla yritykset voivat houkutella ammattitaitoisia työntekijöitä; korostaa, että yritysten on tärkeää investoida viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, jotta voidaan tukea oikeudenmukaista siirtymistä digitaali- ja kiertotalouteen; korostaa, että tekoälyä, robotiikkaa ja vastaavia teknologioita hyödyntävien yritysten velvollisuutena on tarjota asianmukaista uudelleen- ja täydennyskoulutusta kaikille asianomaisille työntekijöille, jotta he oppivat käyttämään digitaalisia välineitä, työskentelemään yhteistyörobottien kanssa ja hyödyntämään muita uusia teknologioita ja mukautuvat siten työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin ja pysyvät työelämässä; pitää tässä yhteydessä tärkeänä digitalisaatiota koskevaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten puitesopimusta; muistuttaa, että edellä mainitussa sopimuksessa määritellään työnantajien velvollisuus huolehtia työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutuksesta erityisesti työpaikkojen digitalisoituminen huomioon ottaen;

38.

korostaa, että työvoiman liikkuvuutta ja työntekijöiden lähettämistä koskevat menettelyt on digitalisoitava kokonaan, jotta voidaan parantaa tietojen toimittamista ja vaihtoa kansallisten viranomaisten välillä ja mahdollistaa tehokas täytäntöönpano muun muassa perustamalla ELA:n tiloissa digitaalisesti ja fyysisesti toimiva työntekijöille ja tuleville työnantajille tarkoitettu keskitetty piste, joka antaa sovellettavia unionin sääntöjä koskevaa neuvontaa; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan täysin julkisten palvelujen ja erityisesti sosiaaliturvalaitosten digitalisointia, jotta helpotetaan työntekijöiden liikkuvuutta koskevia menettelyjä Euroopassa samalla, kun taataan oikeuksien siirrettävyys ja vapaaseen liikkuvuuteen liittyvien velvoitteiden noudattaminen; korostaa tarvetta luoda parempia tilastollisia välineitä, joilla voidaan mitata osaamisen kohtaanto-ongelmia Euroopan työmarkkinoilla ja arvioida työmarkkinoiden tarpeita ja niiden välisiä eroja; korostaa Eures-verkoston merkitystä ja kiinnittää huomiota erityisesti Eures-toimien yhdistämiseen työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta voidaan vastata ensisijaisiin alakohtaisiin ja osaamistarpeisiin ja tukea työnhakijoita uuden työpaikan löytämisessä;

39.

kehottaa komissiota arvioimaan ELA:n toimeksiantoa kohtuullisessa ajassa sen jälkeen, kun ELA on toiminut täysimääräisesti vähintään kahden vuoden ajan; kehottaa komissiota ottamaan ELA:n työhön ja siitä tehtäviin arviointeihin mukaan sidosryhmiä, joilla on perusteellista tietämystä erilaisista työmarkkinamalleista;

40.

kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntökehystä etätyötä koskevien ehtojen sääntelemiseksi koko EU:ssa ja varmistamaan ihmisarvoiset työolot ja -ehdot;

41.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja ELA:n kanssa erityisten alakohtaisten strategioiden laatimiseksi, jotta voidaan paitsi edistää ja helpottaa työntekijöiden vapaaehtoista liikkuvuutta myös laatia ja toteuttaa tarvittavat tukirakenteet työntekijöiden täydennys- ja uudelleenkoulutusta, asiaankuuluvien julkisten toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa ja korkealaatuisten ja työntekijöiden taitoja vastaavien työpaikkojen tarjoamista varten; korostaa lisäarvoa, jota osaamisen ja tutkintojen yhteensopivuuden vastavuoroinen tunnustaminen tuottaa olemassa olevien tunnustamismekanismien, kuten Euroopan ammatillisen liikkuvuuden Eures-portaalin, Europass-verkkoalustan ja ESCO-luokitusjärjestelmän, tuella;

42.

on huolissaan siitä, että työntekijöille ja työnantajille on edelleen haasteellista saada tietoa työvoiman ja palvelujen liikkuvuudesta; toteaa, että tietoa työsuhteen ehdoista ja työehtosopimuksista on yhtenäisillä virallisilla kansallisilla verkkosivustoilla tarjolla hyvin usein rajoitetusti ja vain muutamalla kielellä; kehottaa siksi komissiota parantamaan tietojen saatavuutta luomalla virallisille kansallisille verkkosivustoille yhtenäisen mallin;

43.

kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan sosiaaliturvan asianmukaisen yhteensovittamisen muun muassa asetuksen (EY) N:o 883/2004 meneillään olevan tarkistamisen avulla ja vahvistamalla oikeuksien siirrettävyyttä kiinnittäen erityistä huomiota vammaisten henkilöiden sosiaalietuuksien siirrettävyyteen; korostaa, että digitalisaatio tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden helpottaa mikro- ja pk-yritysten rajatylittävää toimintaa samalla, kun varmistetaan oikeudenmukaista liikkuvuutta koskevien sääntöjen tiukka noudattaminen; korostaa, että on tärkeää tehdä ennakkoilmoitus ja hakea A1-todistuksia ennen työntekijän toisessa maassa suoritettavan komennuksen alkamista;

44.

korostaa, että työvoiman liikkuvuutta koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon valvonnalla on taattava yhdenvertaisen kohtelun periaate ja työntekijöiden suojelu sekä vähennettävä tarpeetonta hallinnollista taakkaa;

45.

kehottaa komissiota tutkimaan suojelussa olevia puutteita ja tarvetta tarkistaa vuokratyöstä annettua direktiiviä 2008/104/EY, jotta vuokratyöntekijöille voidaan taata ihmisarvoiset työolot ja -ehdot;

46.

korostaa, että vammaiset työntekijät kohtaavat edelleen useita esteitä, joiden vuoksi heidän on vaikeaa tai mahdotonta hyödyntää palvelujen vapaata liikkuvuutta täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön direktiivin (EU) 2019/882 (esteettömyyssäädös), jotta voidaan tosiasiallisesti poistaa vammaisten työntekijöiden tiellä olevat esteet sekä varmistaa esteettömien palvelujen saatavuus ja palvelujen tarjoamisen edellytysten soveltuvuus; korostaa, että on erittäin tärkeää saavuttaa täysin esteettömät sisämarkkinat, joilla varmistetaan vammaisten työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu sekä taloudellinen ja sosiaalinen integroituminen;

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(2) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21.

(3) EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1.

(4) EUVL L 107, 22.4.2016, s. 1.

(5) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

(6) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1.

(7) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51.

(8) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72.

(9) EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3.

(10) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1.

(11) EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.

(12) EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8.

(13) EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22.

(14) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35.

(15) EYVL L 167, 2.7.1999, s. 33.

(16) EUVL L 124, 20.5.2009, s. 30.

(17) EYVL L 18, 21.1.1997, s. 1.

(18) EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16.

(19) EUVL L 159, 28.5.2014, s. 11.

(20) EUVL L 249, 31.7.2020, s. 49.

(21) EUVL L 185, 11.7.2019, s. 44.

(22) EUVL L 65, 11.3.2016, s. 12.

(23) EUVL C 189, 15.6.2017, s. 15.

(24) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0176.

(25) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 135.

(26) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 31.

(27) http://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2010/working-conditions-industrial-relations/posted-workers-in-the-european-union

(28) Euroopan komissio, työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosasto, 2017 Annual Report on intra-EU Labour Mobility, Final Report January 2018, 2018; Euroopan komissio, Study on the movement of skilled labour, Final report (laatija ICF), 2018; Malmström, Cecilia, esipuhe julkaisuun Rethinking the attractiveness of EU Labour Immigration Policies: Comparative perspectives on the EU, the US, Canada and beyond, toim. S. Carrera, E. Guild ja K. Eisele, CEPS, 2018.

(29) OECD Skills for Jobs Database, https://www.oecdskillsforjobsdatabase.org/#FR/_.

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/957, annettu 28. kesäkuuta 2018, palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta (EUVL L 173, 9.7.2018, s. 16).

(31) Euroopan komissio, Vuoden 2019 vuosikertomus EU:n sisäisestä työvoiman liikkuvuudesta, tammikuu 2020.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/151

P9_TA(2021)0250

Edistyksen vauhdittaminen ja eriarvoisuuden torjuminen aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 edistyksen vauhdittamisesta ja eriarvoisuuden torjumisesta aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä (2021/2604(RSP))

(2022/C 15/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hiviä/aidsia käsittelevän korkean tason kokouksen, joka on määrä pitää New Yorkissa 8.–10. kesäkuuta 2021,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 8. kesäkuuta 2016 antaman hiviä/aidsia koskevan poliittisen julistuksen ”HIV and AIDS: On the Fast Track to Accelerating the Fight Against HIV and to Ending the AIDS Epidemic by 2030”,

—	ottaa huomioon kattavaa terveydenhuoltoa koskevan poliittisen julistuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18. lokakuuta 2019,

—	ottaa huomioon UNAIDSin vuoden 2020 maailmanlaajuisen aids-päivityksen ”Seizing the Moment – Tackling entrenched inequalities to end epidemics”,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuotuisen kertomuksen 2019 hiviä koskevista toimista,

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2001 annetun Abujan julistuksen hivistä/aidsista, tuberkuloosista ja muista tartuntataudeista, vuoden 2016 korkean tason kokouksessa esitetyn Afrikan yhteisen kannan sekä vuonna 2016 hyväksytyn katalyyttisen kehyksen aidsin, tuberkuloosin ja malarian hävittämiseksi Afrikasta vuoteen 2030 mennessä,

—	ottaa huomioon kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030, joka hyväksyttiin New Yorkissa syyskuussa 2015,

—	ottaa huomioon Pekingin toimintaohjelman, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja niiden tarkistuskonferenssien tulokset,

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta ja kehityksestä,

—	ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan kolmannen EU:n toimintasuunnitelman (2021–2025),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2020–2024,

—	ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme”,

—	ottaa huomioon 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman oikeuksiin perustuvista menettelytavoista hiviä ja aidsia koskevissa EU:n toimissa (1) ja 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman hi-virusta/aidsia, tuberkuloosia ja hepatiitti C:tä koskevista EU:n toimista (2),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen edistyksen vauhdittamisesta ja eriarvoisuuden torjumisesta aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä (O-000027/2021 – B9-0015/2021),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan päätöslauselmaesityksen,

ottaa huomioon, että lähes 76 miljoonaa ihmistä on saanut tartunnan ja lähes 33 miljoonaa ihmistä on kuollut aidsiin liittyvistä syistä sen jälkeen, kun epidemia puhkesi vuonna 1981; ottaa huomioon, että hiv-epidemia on edelleen maailmanlaajuinen kriisi ja että yhteensä 38 miljoonaa ihmistä on hivin kantajia; ottaa huomioon, että 1,7 miljoonaa ihmistä sai hiv-tartunnan vuonna 2019;

B.	ottaa huomioon, että vuonna 2019 12 miljoonalla hivin kantajalla maailmassa ei ollut mahdollisuutta saada hengen pelastavaa multiterapiaa ja lähes 700 000 ihmistä kuoli aidsiin liittyvistä syistä;

C.	ottaa huomioon, että hiv-multiterapian ja -hoidon yleinen saatavuus vähentää merkittävästi leviämisriskiä ja on antanut hivin kantajille lähes normaalin elinajanodotteen ja elämänlaadun;

ottaa huomioon, että hiv-epidemian käyttövoimana oleva epätasa-arvo on lisääntynyt ja ihmisoikeuksien, myös Pekingin toimintaohjelmassa, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelmassa ja niiden tarkistuskonferenssien tuloksissa tunnustettujen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien, loukkaukset ovat lisääntyneet ja että covid-19-epidemia on pahentanut tilannetta entisestään; toteaa, että myös leimautuminen ja syrjintä ovat lisääntyneet;

ottaa huomioon, että miehillä, jotka harjoittavat seksiä miesten kanssa, transhenkilöillä, suonensisäisten huumeiden käyttäjillä, seksityöntekijöillä ja heidän asiakkaillaan sekä vangeilla (keskeiset väestöryhmät) on muita ryhmiä suurempi vaara altistua hiv-tartunnalle; ottaa huomioon, että heidän sitoutumisensa on ratkaisevan tärkeää hivin torjunnassa;

ottaa huomioon, että 159 maassa on ainakin yksi syrjivä tai rankaiseva laki, joka haittaa hivin torjuntaa; ottaa huomioon, että hivin kantajien ja tartuntavaarassa olevien henkilöiden kriminalisointi ruokkii leimautumista ja syrjintää, vähentää ennaltaehkäisy- ja terapiapalvelujen yleistymistä ja lisää hiv-tartuntoja;

ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvo, koulutuksen ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen ja -tietojen epätasa-arvoinen saanti sekä seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta lisäävät naisten ja tyttöjen alttiutta hiv-tartunnoille ja aidsiin liittyville sairauksille, jotka ovat maailmanlaajuisesti yleisimpiä lisääntymisikäisten naisten kuolinsyitä;

katsoo, että nykyisillä ennaltaehkäisymenetelmillä ei ole pystytty pysäyttämään hivin leviämistä erityisesti niiden naisten keskuudessa, joita epidemia kohtelee raskaimmin, erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; katsoo, että tutkimukseen ja innovointiin tarvitaan investointeja, jotka koskevat uusia ja parannettuja välineitä hivin ja aidsin ehkäisemiseksi, diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavat välineet mukaan luettuina, ja uusia hoitovaihtoehtoja hiv-lääkeresistenssin torjumiseksi;

ottaa huomioon, että 15–27-vuotiaiden nuorten osuus aikuisten uusista infektioista on yli kolmannes ja että aidsiin liittyvät kuolemantapaukset lisääntyvät nuorten keskuudessa; ottaa huomioon, että monilla nuorilla on rajalliset mahdollisuudet saada sosiaalista suojelua, käyttää seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa ja osallistua ohjelmiin, jotka antavat heille mahdollisuuden suojautua hiviltä;

J.	katsoo, että pakollinen kattava seksuaalikasvatus koulujärjestelmissä on olennaisen tärkeää aidsin ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden leviämisen estämiseksi;

ottaa huomioon, että vaikeassa humanitaarisessa tilanteessa olevat ihmiset, paperittomat ja haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt, vammaiset, alkuperäisväestöön kuuluvat, hlbtiq+-henkilöt sekä maahanmuuttajat ja liikkuvat väestöryhmät ovat alttiita hiv-tartunnalle ja kohtaavat ainutlaatuisia haasteita hiv-palvelujen saatavuudessa;

ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolinen Afrikka on edelleen pahiten kärsivä alue, jonka osuus on 57 prosenttia kaikista uusista hiv-tartunnoista ja 84 prosenttia hiv-tartunnoista lapsilla (enintään 14-vuotiailla), jossa hiv-tartunta on naisilla paljon yleisempi kuin miehillä ja jossa 4 500 tyttöä ja nuorta naista (15–24-vuotiasta) saa hiv-tartunnan joka viikko ja jossa 25,6 miljoonaa ihmistä on hivin kantajia;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia asettaa lisähaasteita aidsiin liittyville toimille ja on kumonnut osan tähän mennessä saavutetusta edistyksestä, sillä useat maat eivät ole saavuttaneet vuoden 2020 tavoitteitaan; toteaa, että tämä vaarantaa kestävän kehityksen tavoitteen eli aidsin poistamisen kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä;

N.	katsoo, että on tarpeen vahvistaa sopeutumiskykyisiä ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä osana yleistä terveydenhuoltoa ja säilyttää samalla aidsin torjunnan antamat hyödyt;

O.	katsoo, että on saavutettava oikeus terveyteen, jotta voidaan puuttua epätasa-arvoon palvelujen saatavuudessa ja edistää hivin kantajien tai tartuntavaarassa olevien elämänlaatua ja hyvinvointia koko elämän ajan;

P.	ottaa huomioon, että akuutti rahoituspula, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventuminen sekä täysimääräisen sitoutumisen ja integroinnin puute kansallisissa toimissa heikentävät edelleen yhteisöjä ja yhteisöjen johtamia toimia, jotka ovat keskeisiä hivin torjunnassa;

ottaa huomioon, että monella keskitulotason kehitysmaalla on patenttisuojan vuoksi vaikeuksia tuoda tai tuottaa paikallisesti antiretroviraalilääkkeiden rinnakkaisvalmisteita; ottaa huomioon, että monikansalliset lääkeyhtiöt sulkevat yhä useammin keskitulotason kehitysmaita lahjoitusten, alhaisempien hintojen ja vapaaehtoisten lisenssien ulkopuolelle, mikä heikentää niiden mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia rinnakkaislääkkeitä;

ottaa huomioon, että ihmisten oikeus terveyteen on etusijalla teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia (TRIPS) koskeviin sääntöihin nähden; ottaa huomioon, että Dohan julistuksessa TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä vahvistetaan kehitysmaiden oikeus hyödyntää täysimääräisesti TRIPS-sopimuksen joustavuusmääräyksiä kansanterveyden suojelemiseksi ja erityisesti lääkkeiden saatavuuden takaamiseksi kaikille;

S.	ottaa huomioon, että aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuisella rahastolla, joka perustettiin hivin ja aidsin maailmanlaajuisen lisääntymisen seurauksena, on ollut merkittävä rooli hivin ja aidsin torjunnassa;

pitää tärkeänä, että 8.–10. kesäkuuta 2021 pidettävässä hiviä ja aidsia käsittelevässä YK:n korkean tason kokouksessa päästään myönteiseen tulokseen; pyytää neuvostoa osallistumaan kauaskantoisten ja kunnianhimoisten sitoumusten hyväksymiseen poliittisessa julistuksessa;

vahvistaa, että jokaisella on oikeus nauttia mahdollisimman hyvästä terveydestä ja ihmisarvoista elämää edistävästä tasa-arvosta;

kiittää EU:n roolista monialaisessa maailmanlaajuisessa aids-vastauksessa ja kehottaa komissiota käsittelemään aidsia maailmanlaajuisena kansanterveyskriisinä ja vauhdittamaan kaikkia pyrkimyksiä saavuttaa vuoden 2025 tavoitteet, myös lisäämällä investointeja UNAIDSiin sekä aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaa koskevaan maailmanlaajuiseen rahastoon;

katsoo, että aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuiselle rahastolle on tarjottava riittävät varat, jotta se voi osallistua ratkaisevasti hivin ja aidsin torjuntaan;

korostaa, että aidsin maailmanlaajuinen torjunta edellyttää monialaista lähestymistapaa ja monitasoista yhteistyötä, joka on oikea-aikaista, laajaa, osallistavaa, kumppanuuteen perustuvaa ja innovoivaa;

kehottaa komissiota varmistamaan, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) ohjelmasuunnittelu tukee kumppanimaiden pyrkimyksiä rakentaa vahvoja ja sopeutumiskykyisiä terveydenhuoltojärjestelmiä, mukaan lukien terveysalan tutkimus- ja sääntelyjärjestelmät ja yhteisöjen terveydenhuoltojärjestelmät, jotka pystyvät tarjoamaan hivin huomioon ottavaa yleistä terveydenhuoltoa;

pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään ihmisoikeuksia koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevan kolmannen EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa puuttuakseen hivin ja aidsin aiheuttamaan ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentymiseen asettamalla etusijalle leimautumisen ja syrjinnän, seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan, samaa sukupuolta olevien suhteiden kriminalisoimisen torjunnan sekä muiden rankaisevien ja syrjivien lakien ja politiikkojen torjunnan, jotta voidaan edistää seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleistä saatavuutta, laadukkaan koulutuksen saatavuutta, mukaan lukien kattava seksuaalikasvatus, terveydenhoidon tasapuolista ja kohtuuhintaista saatavuutta, työmarkkinoille pääsyä ja asianomaisten yhteisöjen osallistumista kaikkeen julkiseen elämään;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä kumppanimaiden kanssa pakollisen kattavan seksuaalikasvatuksen sisällyttämiseksi kansallisiin koulutussuunnitelmiin aidsin ja muiden sukupuolitautien leviämisen estämiseksi erityisesti maissa, joissa tartuntojen määrä on suurin;

muistuttaa, että terveys on välttämätön edellytys inhimilliselle kehitykselle; pyytää komissiota asettamaan terveyden etusijalle osana EU:n Afrikkaa koskevaa strategiaa, mikä edellyttää julkisten lisävarojen käyttöönottoa yleisen terveydenhuollon takaamiseksi, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, hiv, tuberkuloosi ja malaria, sekä huomion kiinnittämistä maailmanlaajuiseen terveysalan tutkimukseen ja kehittämiseen, EU:n ja Afrikan välisen terveysalan tutkimuksen ja innovoinnin yhteistyön tehostamiseen sekä Afrikan ja Euroopan terveystuotteiden, -laitteiden ja -lääkkeiden tuotantokapasiteetin yhteiseen vahvistamiseen; korostaa, että kehitysavulla olisi ennen kaikkea pyrittävä saamaan aikaan horisontaalinen yleiskattava terveydenhuoltojärjestelmä kokonaisvaltaisen ja oikeuksiin perustuvan lähestymistavan avulla, johon kuuluu terveyden moniulotteisuuden täysimääräinen huomioiminen (vahvat kytkökset sukupuoleen, elintarviketurvallisuuteen ja ravitsemukseen, vesi- ja jätevesihuoltoon, koulutukseen ja köyhyyteen) yhteinen terveys -lähestymistavan mukaisesti; kehottaa erityisesti edistämään investointeja yhdennettyihin oikeuksiin, jotka liittyvät hiviin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin, keskittyen naisiin ja tyttöihin, seksityöntekijöihin, transhenkilöihin, suonensisäisiä huumeita käyttäviin henkilöihin, vankiloissa oleviin ihmisiin ja muihin haavoittuviin ryhmiin;

10.

kehottaa komissiota puuttumaan siihen, että hiv-tartunnan saaneiden lasten terapia on valitettavasti vähäistä, ja varmistamaan, että raskaana oleville naisille ja imettäville äideille tarjotaan hiv-palveluja, jotta vältetään hiv-tartunta äidiltä lapselle;

11.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että varainkäyttö ja resurssit, joita tarvitaan vuoden 2025 tavoitteiden saavuttamiseksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ovat riittävät;

12.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa, jotta maailmanlaajuiseen terveysturvaan sovellettaisiin ensisijaisesti yhdennettyä lähestymistapaa, johon sisältyy sekä nykyisten pandemioiden, kuten hivin, että uusien pandemioiden torjunta, osana yleistä terveydenhuoltoa koskevaa ohjelmaa;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan voimakkaan poliittisen kannan vuoropuhelussa EU:n kehittyvien kumppanimaiden kanssa, myös naapuruusmaiden kanssa, ja varmistamaan, että otetaan käyttöön kestävää siirtymistä kansalliseen rahoitukseen koskevia suunnitelmia, jotta hiv-ohjelmat pysyvät tehokkaina ja jatkuvina ja että niitä voidaan laajentaa sen jälkeen, kun kansainvälisten avunantajien tuki on loppunut; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tiivistä yhteistyötä kyseisten maiden kanssa sen varmistamiseksi, että ne ottavat vastuun hiviä koskevista vastatoimista ja sitoutuvat niihin;

14.

kehottaa EU:ta laatimaan selkeän ja johdonmukaisen EU:n maailmanlaajuisen covid-19-rokotusstrategian, jossa keskitytään varmistamaan tasapuolinen, kohtuuhintainen ja oikea-aikainen rokotusten saatavuus kehitysmaissa, erityisesti haavoittuviin ja riskiryhmiin kuuluville ihmisille, hiv/aids-tartunnan saaneet mukaan luettuina; kehottaa siksi EU:ta tukemaan Intiaa ja Etelä-Afrikkaa koskevaa Maailman kauppajärjestön aloitetta, joka koskee väliaikaista luopumista teollis- ja tekijänoikeuksista covid-19-rokotteiden, -laitteiden ja -hoitojen osalta, ja kehottaa lääkeyhtiöitä jakamaan tietämystään ja tietojaan Maailman terveysjärjestön covid-19-teknologian tietovarannon (C-TAP) kautta;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että covid-19-pandemian vastaisissa maailmanlaajuisissa toimissa otetaan huomioon hivin torjunnasta saadut kokemukset, kuten se, että suojellaan ihmisoikeuksia ja puututaan leimautumiseen ja syrjintään erityisesti keskeisten väestöryhmien ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien keskuudessa, torjutaan sukupuoleen liittyviä terveydenhuollon esteitä, tuetaan terveydenhuollon ammattilaisia ja tutkijoita erityisesti vähävaraisissa ympäristöissä, otetaan yhteisöt mukaan toimiin ja kohdennetaan rajalliset resurssit ja uudet välineet oikeudenmukaisesti niin, että ketään ei jätetä jälkeen;

16.

kehottaa EU:ta laatimaan kattavan globaalin strategian ja etenemissuunnitelman kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien terveyteen liittyvät tavoitteet ja hivin ja aidsin vähentämistä koskevat tavoitteet; huomauttaa, että strategiassa olisi otettava erityisesti huomioon covid-19:n vaikutukset, sillä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa varautumisemme tuleviin pandemioihin ja muihin häiriöihin, myös terveydenhuoltojärjestelmiin kohdistuviin häiriöihin; kehottaa laatimaan EU:n tehokkaan pitkän aikavälin terveysstrategian; vaatii, että komission on lisättävä ponnistelujaan ja tehostettava työtään, jotta voidaan luoda tehokkaita globaaleja terveysohjelmia, joissa keskitytään kehitysmaiden terveydenhuoltojärjestelmiin;

17.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa sellaisten palvelujen tukemiseksi, jotka vastaavat keskeisten väestöryhmien ja muiden ensisijaisten väestöryhmien tarpeisiin, joilla on ainutlaatuisia haasteita hiv-palvelujen saatavuudessa, muun muassa tarjoamalla nuorille soveltuvia seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluja nuorille;

18.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa, jotta voidaan helpottaa ja edistää sitoutumista hiv-terapian tarjoamiseen kaikilla konfliktialueilla ja hiviin liittyvän pakolaissyrjinnän poistamiseen, erityisesti kun on kyse tasa-arvoisesta pääsystä multiterapiaan ja terveyspalveluihin vastaanottavissa maissa;

19.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa sosiaalisen suojelun tuen lisäämiseksi, mukaan lukien elintarviketurva ja ravitsemus heikossa asemassa oleville väestöryhmille, erityisesti vammaisille, hiviä kantaville ikääntyville ja aidsin vuoksi orvoiksi jääneille;

20.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kumppaneiden kanssa yhteisöjen sitouttamisen ja yhteisölähtöisten toimien tukemiseksi ja niihin investoimiseksi, sillä ne ovat keskeisiä tekijöitä hivin/aidsin torjunnassa ja hiviin/aidsiin liittyvän leimautumisen ja syrjinnän torjunnassa, sekä sisällyttämään hivin ehkäisyn ja hoidon muihin paikallisiin terveydenhuoltopalveluihin, joissa tarjotaan hiviin liittyvää tietoa, koulutusta ja viestintää;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään investointeja reaaliaikaiseen tiedonkeruuseen ja luomaan vakaan valikoiman kohtuuhintaisia ja helposti saatavilla olevia, sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia diagnostiikka-, hoito- ja rokotevaihtoehtoja hiville ja muille köyhyyteen liittyville ja laiminlyödyille tartuntataudeille sekä vahvistamaan alueellisia ja alueiden välisiä valmiuksia ja yhteistyötä tieteen, tutkimuksen ja innovoinnin alalla; kehottaa EU:ta tarjoamaan erityistä tukea kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille, jotta ne voivat panna tehokkaasti täytäntöön TRIPS-sopimuksen mukaiset joustomahdollisuudet kansanterveyden suojelemiseksi, erityisesti pakollisen lupien myöntämisen ja rinnakkaistuonnin osalta, ja optimoimaan vapaaehtoisten lupa- ja teknologianjakomekanismien käytön kansanterveydellisten tavoitteiden saavuttamiseksi vaatimalla, että monikansalliset lääkeyhtiöt sisällyttävät tällaisiin mekanismeihin keskituloiset kehitysmaat ja tarjoavat kohtuuhintaista hiv-terapiaa kyseisissä maissa; kannustaa yleisemmin tutkimus- ja kehitysmenojen irrottamiseen lääkkeiden hinnasta esimerkiksi käyttämällä patenttipooleja, avoimen lähdekoodin tutkimusta, avustuksia ja tukia, jotta voidaan varmistaa terapian jatkuva saatavuus, kohtuuhintaisuus ja käyttömahdollisuudet sekä hoitoon pääsy kaikille sitä tarvitseville;

22.

kehottaa komissiota vastustamaan TRIPS+-toimenpiteiden sisällyttämistä keskituloisten kehitysmaiden kanssa tehtäviin vapaakauppasopimuksiin, jotta varmistetaan, että kaikki hivin antiretroviraalilääkkeet ovat kohtuuhintaisia, kunnioittaen täysin TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annettua Dohan julistusta;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheenjohtajalle ja UNAIDSille.

(1) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 95.

(2) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 106.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/156

P9_TA(2021)0251

Sotavankien tilanne Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 sotavankien tilanteesta Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen (2021/2693(RSP))

(2022/C 15/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Armeniasta ja Azerbaidžanista,

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 pidetyn EU:n ja Armenian kumppanuusneuvoston kokouksen ja 18. joulukuuta 2020 pidetyn EU:n ja Azerbaidžanin yhteistyöneuvoston kokouksen sekä niiden päätelmät,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä sotavankien kohtelua koskevan kolmannen Geneven yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2020 tehdyn Armenian, Azerbaidžanin ja Venäjän kolmenvälisen tulitaukosopimuksen, joka tuli voimaan 10. marraskuuta 2020,

—	ottaa huomioon 19. maaliskuuta 2021 annetun Human Rights Watchin raportin ”Azerbaijan: Armenian POWs Abused in Custody”,

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2021 annetun EU:n julkilausuman Armenian ja Azerbaidžanin äskettäisen konfliktin yhteydessä otetuista vangeista,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2020, 30. lokakuuta 2020, 14. joulukuuta 2020, 13. huhtikuuta 2021 ja 5. toukokuuta 2021 annetut Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien julkilausumat,

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ilmoituksen Euroopan neuvoston ministerikomitealle työjärjestyksen säännön 39 nojalla annettavista Azerbaidžanin äskettäiseen aseelliseen konfliktiin liittyvistä väliaikaismääräyksistä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on vuosina 1988–1994 käydystä Vuoristo-Karabahin ensimmäisestä sodasta lähtien yrittänyt saada aikaan kestävän ja kattavan rauhanratkaisun Vuoristo-Karabahin konfliktiin Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla;

ottaa huomioon, että viimeisimmässä Armenian ja Azerbaidžanin välisessä aseellisessa konfliktissa 27. syyskuuta ja 10. marraskuuta 2020 välisenä aikana yli 5 000 sotilasta sai surmansa, sadat siviilit loukkaantuivat tai kuolivat ja tuhannet siviilit joutuivat siirtymään asuinseuduiltaan; toteaa, että väestö kärsii konfliktista edelleen, koska tietoja sukulaisten olinpaikasta puuttuu, vain osa sotavangeista ja muista vangituista henkilöistä on palautettu, ruumiiden luovutuksessa on ongelmia, humanitaarisen avun perillepääsyn tiellä on esteitä ja perusinfrastruktuuria on tuhottu;

C.	ottaa huomioon, että tämän pitkäaikaisen konfliktin vaikutuspiirissä olevat ihmiset ovat jo joutuneet kärsimään kohtuuttomasti; toteaa, että konflikti on kaiken kaikkiaan johtanut lukuisiin siviiliuhreihin, mitä ei voida hyväksyä;

D.	toteaa, että vihollisuudet päättyivät 44 päivän kuluttua, kun Armenia, Azerbaidžan ja Venäjä sopivat täydellisestä tulitauosta Vuoristo-Karabahissa ja sen lähialueilla sopimuksella, joka allekirjoitettiin 9. marraskuuta 2020 ja tuli voimaan 10. marraskuuta 2020;

E.	toteaa, että kolmenvälisen tulitaukosopimuksen 8 kohdassa määrätään sotavankien, panttivankien ja muiden pidätettyjen henkilöiden vaihdosta sekä surmansa saaneiden ruumiiden luovutuksesta; toteaa, että vaihdossa olisi noudatettava vastavuoroisuuden periaatetta;

ottaa huomioon, että sekä Armenia että Azerbaidžan ovat sotavankien kohtelua koskevan kolmannen Geneven yleissopimuksen sopimuspuolia ja että kyseisen sopimuksen 118 artiklassa määrätään, että sotavangit on viipymättä vapautettava ja kotiutettava aktiivisten vihollisuuksien päättyessä; ottaa huomioon, että kolmannen Geneven yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään, että sotavankeja on jokaisena ajankohtana kohdeltava inhimillisesti ja että mitkään laittomat teot tai laiminlyönnit suojelijavallan puolelta, josta aiheutuu sen vallassa olevan sotavangin kuolema tai joka saattaa vakavaan vaaraan hänen terveytensä, eivät ole sallitut ja sellaista tekoa tai laiminlyöntiä pidetään sopimuksen törkeänä rikkomisena; ottaa huomioon, että yleissopimus suojaa myös sotavankeja väkivallan teoilta tai uhkauksilta sekä solvauksilta ja julkiselta uteliaisuudelta;

ottaa huomioon, että tulitaukoa ennen ja sen jälkeen pidätetyillä sotilashenkilöstöön kuuluvia ja siviilejä kohdellaan eri tavoin kansainvälisessä oikeudessa; katsoo yhtäältä, että tulitaukoa ennen ja sen jälkeen vangittuja sotilashenkilöstöön kuuluvia olisi pidettävä sotavankeina ja heidän olisi saatava Geneven yleissopimusten mukaista suojelua; katsoo toisaalta, että konfliktin aikana pidätettyjä siviilejä on pidettävä suojeltuina henkilöinä ja heitä suojellaan myös Geneven yleissopimusten nojalla; toteaa, että tulitauon jälkeen pidätettyjä siviilejä suojellaan sen sijaan ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden nojalla;

H.	toteaa, että vihollisuuksien keskeyttämisen jälkeen on toteutettu useita vankien, niin sotilaiden kuin siviilien, vaihtoja, joista viimeisin 4. toukokuuta 2021;

toteaa, että huolestuttavien tietojen mukaan Azerbaidžanissa pidetään vankina noin 200:aa armenialaista; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vastaanottaneensa valituksia 249:stä Azerbaidžanin vangitsemasta armenialaisesta; toteaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut väliaikaismääräykset 229 armenialaisen osalta ja näistä 183 on edelleen voimassa; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi 9. maaliskuuta 2021, ettei Azerbaidžan noudattanut määräyksiä, ja piti annettuja tietoja liian yleisluonteisina ja suppeina; toteaa, että Azerbaidžanin viranomaiset myönsivät pitävänsä 72:ta armenialaista vankinaan; toteaa, ettei Azerbaidžan ole toimittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle mitään tietoja 112 muusta henkilöstä; toteaa, että muiden armenialaisten sotavankien kohtalosta ei ole tietoa; ottaa huomioon, että vihollisuuksien päättymisen jälkeen 73 armenialaista sotavankia ja siviiliä on kotiutettu Armeniaan;

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle on tehty valituksia myös 16:sta Armenian väitetysti vangitsemasta azerbaidžanilaisesta, joista 12 palautettiin kotimaahansa joulukuussa 2020; ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin keskeytti työjärjestyksensä säännön 39 nojalla aloittamansa tutkinnan neljän muun henkilön osalta Armenian hallitukselta saatujen tietojen luonteen vuoksi;

ottaa huomioon, että on esitetty uskottavia tietoja siitä, että armenialaisia sotilaita ja siviilejä on otettu vangiksi myös vihollisuuksien päätyttyä 10. marraskuuta 2020; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaiset väittävät näiden panttivankien ja vankien olevan terroristeja, jotka eivät ansaitse Geneven yleissopimuksen mukaista sotavangin asemaa;

ottaa huomioon, että Human Rights Watch raportoi 19. maaliskuuta 2021, että Azerbaidžanin turvallisuusjoukot ja asevoimat pahoinpitelivät armenialaisia sotavankeja kohtelemalla heitä julmasti ja halventavasti sekä kiduttamalla heitä joko pidätyksen tai siirtämisen aikana tai kun he olivat pidätettyinä eri pidätyskeskuksissa; toteaa, että Azerbaidžanin joukot ovat pidättäneet siviilejä väkivaltaisesti sekä kiduttaneet heitä ja pitäneet heitä epäinhimillisissä ja halventavissa vankilaoloissa, mikä on johtanut ainakin kahden Azerbaidžanissa vangittuna olevan kuolemaan; ottaa huomioon, että Azerbaidžanin joukot pidättivät nämä siviilit, vaikkei ollut näyttöä siitä, että he olisivat aiheuttaneet turvallisuusuhan, joka olisi oikeuttanut heidän pidättämisensä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nojalla; ottaa huomioon, että Azerbaidžan kiistää syytökset siitä, että armenialaisia sotavankeja on kohdeltu Geneven yleissopimusten vastaisesti;

ottaa huomioon, että internetissä ja sosiaalisessa mediassa kiertävissä videoissa on tietojen mukaan todisteita tapauksista, joissa molempien osapuolten asevoimien jäsenet ovat pahoinpidelleet ja kaltoinkohdelleet vangittuna olevia henkilöitä; toteaa, ettei ole viitteitä siitä, että Azerbaidžanin tai Armenian viranomaiset olisivat tutkineet näitä tapauksia nopeasti, julkisesti ja tehokkaasti tai että mahdolliset tutkimukset olisivat johtaneet rikossyytteisiin; ottaa huomioon syytökset, joiden mukaan sotavankeja ja muita suojeltuja henkilöitä olisi teloitettu laittomasti, heitä olisi kadonnut tahdonvastaisesti ja ruumiita olisi häpäisty;

ottaa huomioon, että komissio ilmoitti 17. toukokuuta 2021 myöntävänsä 10 miljoonan euron lisämäärärahan humanitaariseen apuun niiden siviilien auttamiseksi, jotka kärsivät viimeaikaisesta konfliktista Vuoristo-Karabahissa ja sen lähialueilla, ja toteaa, että EU on näin antanut yli 17 miljoonaa euroa hädänalaisille vihollisuuksien alusta syyskuussa 2020 lähtien;

O.	katsoo, että kaikkien osapuolten olisi toimitettava ajantasaiset kartat miinakentistä, jotta siviilit voivat palata entisille konfliktialueille;

ottaa huomioon, että Bakussa 12. huhtikuuta 2021 avatussa sotasaavutuksia juhlistavassa puistossa on kertoman mukaan näytillä Armenian asevoimien varusteita, kuolleita ja kuolevia Armenian sotilaita esittäviä vahanukkeja sekä selleihin kahlittuja armenialaisia sotavankeja esittäviä malleja, ja katsoo, että tätä voidaan pitää väkivallan ihannointina ja se uhkaa lisätä vihamielistä asennetta ja yllyttää vihapuheeseen tai jopa jäljellä olevien sotavankien ja muiden armenialaisten siviilivankien epäinhimilliseen kohteluun, mikä pahentaa vihan ilmapiiriä ja on ristiriidassa virallisten sovintoa lupaavien julkilausumien kanssa;

ottaa huomioon, että Azerbaidžanin joukot kävivät 12. toukokuuta 2021 Armenian alueella, mikä rikkoo Armenian alueellista koskemattomuutta ja kansainvälistä oikeutta; ottaa huomioon, että tämä Armenian suvereenin alueen loukkaus on jatkoa Azerbaidžanin edustajien, presidentti mukaan lukien, huolestuttaville julkilausumille, joiden voitiin tulkita esittävän aluevaatimuksia ja uhkaavan voimankäytöllä ja siten horjuttavan pyrkimyksiä alueen turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi;

R.	ottaa huomioon, että viime kuukausina on kotiutettu ruumiita sekä toimitettu humanitaarista apua konfliktista pahoin kärsineelle väestölle;

S.	toteaa, että tarvitaan uusia toimia luottamuksen rakentamiseksi molempien maiden välille ja kestävän rauhan edistämiseksi;

vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki armenialaisvangit, sekä sotilas- että siviilivangit, jotka on pidätetty konfliktin aikana ja sen jälkeen, ja vaatii Azerbaidžania pidättäytymään mielivaltaisista pidätyksistä tulevaisuudessa; kehottaa osapuolia panemaan täysimääräisesti täytäntöön 9. marraskuuta 2020 tehdyn kolmenvälisen tulitaukosopimuksen, jossa määrätään sotavankien, panttivankien ja muiden vankien vaihdosta sekä vihollisuuksissa surmansa saaneiden ruumiiden luovutuksesta;

pitää valitettavina Armenian ja Azerbaidžanin välisen viimeisimmän Vuoristo-Karabahin sodan aikana tapahtuneita väkivaltaisuuksia; ilmaisee myötätuntonsa uhreille ja heidän perheilleen; pitää valitettavana tulitauon rikkomista, sillä tämä lisäsi inhimillistä kärsimystä ja johti uusiin ihmishenkien menetyksiin ja tuhoon; tuomitsee kaikki siviileihin kohdistuvat hyökkäykset ja muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti valtioilla on velvollisuus suojella siviilien henkeä;

kehottaa Azerbaidžanin hallitusta toimittamaan kattavat luettelot kaikista henkilöistä, joita se pitää vangittuina aseellisen konfliktin yhteydessä, ja antamaan tietoa heidän olinpaikastaan ja terveydestään, myös vankeudessa kuolleista henkilöistä;

palauttaa mieliin, että kadonneiden henkilöiden kohtaloa ja olinpaikkaa koskevien tietojen ilmoittamatta jättäminen voi merkitä tahdonvastaista katoamista, jota sekä Azerbaidžan että Armenia ovat sitoutuneet ehkäisemään; kehottaa kaikkia osapuolia tuomaan selkoa kadonneiden kohtaloon ja olinpaikkaan ja käsittelemään ruumiita ihmisarvoisella tavalla;

vaatii Azerbaidžanin hallitusta kunnioittamaan armenialaisvankien oikeudellisia takeita ja sallimaan asianajajien, lääkäreiden ja ihmisoikeuksien puolustajien pääsyn vankien luo ja helpottamaan näiden yhteydenpitoa sukulaistensa kanssa;

ilmaisee syvän huolensa uskottavista tiedoista, joiden mukaan armenialaisia sotavankeja ja muita vankeudessa olevia henkilöitä on pidetty ja pidetään parhaillaan halventavissa oloissa ja kohdeltu epäinhimillisesti ja kidutettu pidätyshetkellä tai pidätyksen aikana; tuomitsee kaikki kidutustapaukset ja tahdonvastaiset katoamiset, myös aseellisissa konflikteissa tapahtuneet, sekä kaltoinkohtelun ja ruumiiden häpäisemisen;

kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia varmistamaan, että edelleen pidätettyinä oleville annetaan kaikki kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan ja humanitaarisen oikeuden edellyttämä suojelu, mihin kuuluu myös vapaus kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta; kehottaa Armenian ja Azerbaidžanin viranomaisia suorittamaan riippumattomia, nopeita, julkisia ja tehokkaita tutkimuksia ja nostamaan syytteet kaikista uskottavista väitteistä Geneven yleissopimusten vakavista rikkomisista ja muista kansainvälisen oikeuden loukkauksista ja sotarikoksista, jotta voidaan varmistaa syyllisten saattaminen tilille teoistaan sekä uhrien oikeussuojakeinot, mahdollisesti asiaa käsittelevän kansainvälisen valtuuskunnan avulla; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa, jotta voidaan tutkia armenialaisten vankien epäinhimillistä kohtelua koskevien tietojen paikkansapitävyys ja saattaa syylliset vastuuseen;

muistuttaa, että tällä hetkellä julkisesti ei ole saatavilla luotettavaa tietoa armenialaisvankiloissa olevista azerbaidžanilaisista sotavangeista ja muista vangeista;

muistuttaa kaikkia konfliktin osapuolia niiden velvoitteesta noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta, jossa kielletään kidutus ja muu halventava tai epäinhimillinen kohtelu, ja toistaa, että sotavankien kidutus ja kaltoinkohtelu ovat sotarikoksia;

10.

tuomitsee jyrkästi sen, mitä tapahtui 9. huhtikuuta 2021, kun Azerbaidžanin viranomaiset lähettivät liikkeelle tyhjänä lentokoneen, jonka oli määrä kotiuttaa armenialaisvankeja; pitää tekoa äärimmäisen tunteettomana ja katsoo sen kertovan siitä yleisestä halveksuvasta asenteesta, jolla azerbaidžanilaiset suhtautuvat armenialaisvankeihin ja heidän perheisiinsä;

11.

vaatii, että on välittömästi pidättäydyttävä vihamielisestä retoriikasta tai toimista, joiden voidaan tulkita yllyttävän vihaan tai suoranaiseen väkivaltaan tai tukevan rankaisemattomuutta tai jotka saattavat heikentää pyrkimyksiä luoda luottamusta, sovintoa, yhteistyötä ja kestävää rauhaa tukeva ilmapiiri ja edistää sitä;

12.

kehottaa Azerbaidžanin hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa armenialaisten vankien osalta ja noudattamaan tuomioistuimen väliaikaismääräyksiä, joissa Azerbaidžan määrättiin toimittamaan yksityiskohtaiset tiedot vankien vankilaoloista, terveydentilasta ja heidän palauttamisekseen toteutetuista toimenpiteistä;

13.

ilmaisee näkemyksenään, että kaikkien vankien vaihto ja surmansa saaneiden ruumiiden luovutus sekä tämän kysymyksen lopullinen ratkaiseminen on kiireellinen humanitaarinen kysymys, joka koskee erityisesti asianomaisten perheitä, ja katsoo, että se olisi kipeästi kaivattu ensimmäinen luottamusta lisäävä toimenpide alueen vakauttamisen aloittamiseksi;

14.

kehottaa Azerbaidžanin hallitusta takaamaan asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen, kuten Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen eurooppalaisen komitean, vapaan ja esteettömän pääsyn vankien luo;

15.

korostaa kiireellistä tarvetta varmistaa, että humanitaarinen apu pystyy tavoittamaan sitä tarvitsevat, että armenialaisväestön turvallisuus ja sen kulttuuriperinnön säilyminen varmistetaan Vuoristo-Karabahissa ja että maan sisäisesti siirtymään joutuneet henkilöt ja pakolaiset voivat palata entisiin asuinpaikkoihinsa;

16.

vaatii voimakkaasti, että molemmat osapuolet pidättäytyvät kaikista sellaisista toimista, jotka tuhoaisivat armenialaisten perintöä Azerbaidžanissa ja azerbaidžanilaisten perintöä Armeniassa; kehottaa ennallistamaan hajotetut kohteet täysimääräisesti ja ottamaan kansainvälisen yhteisön tiiviimmin mukaan alueen maailmanperinnön suojeluun;

17.

palauttaa mieliin kansainvälisen yhteisön Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla toteuttamat ponnistukset löytää rauhanomainen, pysyvä, kattava ja kestävä ratkaisu Etyjin vuoden 2009 perusperiaatteiden (voimankäytöstä pidättäytyminen, alueellinen koskemattomuus sekä kansojen yhtäläiset oikeudet ja itsemääräämisoikeus) pohjalta Vuoristo-Karabahin alueen tulevan aseman määrittämiseksi; muistuttaa, että tämä voidaan saavuttaa vain poliittisella neuvotteluratkaisulla, johon kaikki asianosaiset osapuolet sitoutuvat aidosti; kehottaa kaikkia osapuolia käynnistämään mahdollisimman pian uudelleen korkean tason poliittisen vuoropuhelun Etyjin Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajien johdolla; kehottaa Armenian ja Azerbaidžanin hallituksia sekä kansainvälisiä sovittelijoita ottamaan naiset järjestelmällisesti mukaan rauhanprosessiin ja kuulemaan naispuolisia ihmisoikeuksien puolustajia;

18.

pitää valitettavana, että Etyjin Minskin ryhmään osallistuneet EU:n jäsenvaltiot eivät olleet läsnä tulitaukosopimuksesta neuvoteltaessa eikä EU osoittanut johtajuutta kahden korkea-arvoisen itäisen kumppaninsa tuomisessa neuvottelupöytään;

19.

pitää valitettavana sotasaavutuksia juhlistavan puiston avaamista Bakussa 14. huhtikuuta 2021, sillä se lisää pitkään jatkunutta vihamielistä asennetta ja heikentää Armenian ja Azerbaidžanin keskinäistä luottamusta; vaatii tämän vuoksi sulkemaan puiston viipymättä;

20.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komissiota tarjoamaan sekä Armenialle että Azerbaidžanille kaiken tarvittavan avun tulitauon lujittamiseksi ja tukemaan vakauteen, jälleenrakennukseen, luottamuksen rakentamiseen ja sodanjälkeiseen kunnostukseen johtavia toimia sekä seuraamaan tiiviisti tulitaukomääräysten täytäntöönpanoa erityisesti sen valvontamekanismin osalta; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille ja tekemään niiden kanssa enemmän yhteistyötä erityisesti niiden työtä koskevien rajoitusten osalta; katsoo, että Euroopan unionin erityisedustajalla Etelä-Kaukasiassa on tässä yhteydessä merkittävä rooli;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan jatkossakin kiireellisen humanitaarisen avun antamista ja kansainvälisten järjestöjen tällä alalla ja kulttuuri- ja uskonnollisen perinnön suojelemiseksi tekemää työtä sekä tukemaan Armeniassa ja Azerbaidžanissa toimivia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka aidosti edistävät sovintoa;

22.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ottamaan syksyllä 2021 järjestettävässä tulevassa itäisen kumppanuuden huippukokouksessa esille Etelä-Kaukasian turvallisuuden, vakauden ja alueellisen yhteistyön;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Etyjin pääsihteerille, Minskin ryhmän yhteispuheenjohtajille, Armenian presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Azerbaidžanin presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/161

P9_TA(2021)0252

Haitin tilanne

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Haitin tilanteesta (2021/2694(RSP))

(2022/C 15/15)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista ja erityisesti 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Haitin tilanteesta vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakentaminen (1), 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman lapsiorjuudesta Haitissa (2) ja 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Haitista (3),

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 24. maaliskuuta 2021 antaman lausunnon Haitista,

—	ottaa huomioon Haitissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien integroidun toimiston (BINUH) 11. helmikuuta 2021 antaman raportin,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948,

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Amerikan ihmisoikeussopimuksen,

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevat YK:n perusperiaatteet,

—	ottaa huomioon tuomarien yleismaailmallisen peruskirjan ja iberoamerikkalaisen tuomarin perussäännön,

—	ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1987 hyväksytyn Haitin tasavallan perustuslain,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja Haitissa sijaitsevan Yhdistyneiden kansakuntien integroidun toimiston 18. tammikuuta 2021 yhdessä laatiman kertomuksen aiheesta ”Unrest in Haiti: Their impact on Human Rights and the State’s obligation to protect all citizens”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että lokakuussa 2020 vaalien järjestämättä jättäminen johti myös siihen, että maata hallitaan asetuksilla ja että on raportoitu epäonnistuneista vallankaappausyrityksistä, mikä merkitsee kasvavaa poliittista ja yhteiskunnallista epävakautta Haitissa;

ottaa huomioon, että poliittinen oppositio ja kansalaisyhteiskunnan ryhmät väittävät, että presidentti Moïsen toimikausi tuli päätökseensä 6. helmikuuta 2021 Haitin korkeimman tuomarineuvoston päätöksen mukaisesti, ja vaativat väliaikaisen presidentin nimittämistä; ottaa huomioon, että Jovenel Moïse kieltäytyy luopumasta asemastaan, sillä hän katsoo toimikautensa alkaneen helmikuussa 2017 sen jälkeen, kun toiset vaalit järjestettiin vuonna 2016, koska edelliset vaalitulokset oli kiistetty väitetyn vaalivilpin vuoksi;

C.	ottaa huomioon, että tuhannet haitilaiset ovat osoittaneet mieltään 14. tammikuuta 2021 lähtien sitä vastaan, että presidentti Moïsen toimikautta jatkettaisiin vuodella, ja vastustaneet kansanäänestystä; ottaa huomioon, että mielenosoituksia tukahdutetaan voimakeinoin;

ottaa huomioon, että koska vaaleja ei onnistuttu järjestämään ajoissa vuonna 2019, toimikausi kaikkien lainsäätäjien kohdalla edustajainhuoneessa ja senaatin jäsenistä kahden kolmasosan kohdalla päättyi tammikuussa 2020 sekä kaikkien kaupunginjohtajien kohdalla heinäkuussa 2020; ottaa huomioon, että presidentti Moïse on siitä lähtien hallinnut yksipuolisesti asetuksilla, joista useat vahvistavat hänen valtaansa presidenttinä; ottaa huomioon, että presidentti Moïse on suunnitellut parlamentti-, paikallis- ja presidentinvaalit järjestettäväksi 19. syyskuuta 2021;

ottaa huomioon, että presidentti Moïse määräsi 5. tammikuuta 2021, että perustuslakia koskeva kansanäänestys olisi järjestettävä 27. kesäkuuta 2021, ja että tämä on äskettäin vahvistanut päätöksensä sekä Haitissa esitetyistä että kansainvälisen yhteisön julkituomista vastalauseista huolimatta; ottaa huomioon, että ehdotetussa perustuslakiuudistuksessa toimeenpanovaltaa keskitettäisiin entisestään; ottaa huomioon, että Haitin perustuslain 284 artiklan 3 kohdassa säädetään, että ”parlamenttivaalit perustuslain muuttamiseksi ovat ehdottomasti kiellettyjä”; ottaa huomioon, että tuhannet haitilaiset ovat sittemmin osoittaneet mieltään kaduilla kansanäänestystä vastaan;

ottaa huomion, että EU ilmoitti 6. toukokuuta 2021, että se ei rahoittaisi 27. kesäkuuta 2021 pidettäväksi suunnitellun kansanäänestyksen järjestämistä eikä lähettäisi tarkkailijoita valvomaan sitä, ja katsoo, että prosessi ei ole riittävän avoin ja demokraattinen maassa, jota leimaa turvattomuus ja poliittinen epävakaus;

ottaa huomioon, että Haitia käsittelevä ydinryhmä (joka koostuu YK:n pääsihteerin erityisedustajasta, Brasilian, Kanadan, Ranskan, Saksan, Espanjan, Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen suurlähettiläistä sekä Amerikan valtioiden järjestön erityisedustajasta) on ilmaissut huolensa siitä, että perustuslain muuttamisprosessi ei ole ollut riittävän kattava, osallistava ja avoin;

H.	ottaa huomioon, että Haitin senaatin tutkimuksen tulokset ja Haitin korkeimman tilintarkastuselimen raportti ovat liittäneet presidentti Moïsen kavallus- ja petostapaukseen, ja hänen väitetään saaneen varoja PetroCaribe-ohjelmasta;

ottaa huomioon, että Haitin korkeimman oikeuden tuomari Yvickel Dieujuste Dabrésil pidätettiin 7. helmikuuta 2021 yhdessä 18 muun henkilön kanssa ja heitä syytettiin vehkeilystä hallitusta vastaan; ottaa huomioon, että tuomari Dabrésil vapautettiin 11. helmikuuta 2021, mutta muut 17 henkilöä ovat edelleen pidätettyinä;

ottaa huomioon, että presidentti Moïse antoi 8. helmikuuta 2021 asetuksen, jolla määrättiin kolmen korkeimman oikeuden tuomarin (tuomarit Yvickel Dieujuste Dabrésil, Joseph Mécène Jean-Louis ja Wendelle Coq Thelot) ”eläköityminen”, ja vielä muutama päivä myöhemmin hän antoi uuden asetuksen kolmen uuden tuomarin nimittämisestä korkeimpaan oikeuteen noudattamatta laissa säädettyjä menettelyjä; ottaa huomioon, että tämän johdosta oikeusjärjestelmän henkilöstö aloitti rajoittamattoman lakon maanantaina 15. helmikuuta 2021;

K.	ottaa huomioon, että maaliskuussa 2021 Haitin hallinto pidätti ylemmän poliisivirkamiehen, mikä pahensi maan perustuslakia koskevaa kriisiä räjähdysmäisesti;

ottaa huomioon, että Haitissa on viime kuussa esiintynyt selvästi enemmän väkivaltaa, kuten sieppauksia, raiskauksia, henkirikoksia ja joukkomurhia, joihin syyllisiä ovat pääasiassa aseistautuneet joukot; ottaa huomioon, että nämä joukot voivat toimia siten, että niitä ei juurikaan rankaista; ottaa huomioon, että vuoden 2021 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana 117 ihmistä murhattiin ja 142 siepattiin; ottaa huomioon, että pelkästään huhtikuussa 2021 tehtiin 91 kaappausta;

ottaa huomioon, että paikallisten väestön hyväksi toimivan katolisen papiston useiden jäsenten sieppaaminen (vapautettiin myöhemmin) Port-au-Princessä 11. huhtikuuta 2021 järkytti syvästi Haitin ja kansainvälistä yleistä mielipidettä ja johti nykyisen hallituksen vastaisten mielenosoitusten voimistumiseen;

ottaa huomioon, että vuodesta 2015 lähtien maasta on lähtenyt yli 300 000 ihmistä; ottaa huomioon, että väkivallan lisääntyminen ja turvallisuuden heikkeneminen maassa on johtanut Haitista tulevien turvapaikanhakijoiden määrän selvään kasvuun erityisesti Ranskan Guyanassa sekä siihen, että moni kansainvälinen ja humanitaarinen kansalaisjärjestö on lähtenyt Haitista;

ottaa huomioon, että Haitissa on viime vuosina on usein esiintynyt laajamittaista liikehdintää korkeita elinkustannuksia, autoritarismia ja korruptiota vastaan; ottaa huomioon, että meneillään oleva poliittinen kriisi liittyy kaikkien sosiaalisten, taloudellisten, turvallisuus- ja ihmisoikeusindikaattorien heikkenemiseen ja on suhteessa siihen; ottaa huomioon, että köyhyys on lisääntynyt ja jo vähäinen perussosiaalipalvelujen saatavuus on vähentynyt entisestään ja että kahden vuoden aikana puutteellinen elintarviketurva on lähes kaksinkertaistunut, mikä vaikuttaa nyt miljooniin haitilaisiin; toteaa, että Haiti on Amerikan ainoa vähiten kehittynyt maa; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP) vuoden 2019 inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 170 oleva Haiti tarvitsee jatkuvasti humanitaarista apua ja kehitysapua ja on edelleen Amerikan köyhin maa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista ja että 59 prosenttia väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että hallituksen korruptio on laajalle levinnyttä ja että Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä Haiti oli 161. sijalla 180 tutkitusta valtiosta;

ottaa huomioon, että elokuun 2020 ja helmikuun 2021 välisenä aikana noin neljä miljoonaa Haitissa asuvaa ihmistä (4) kärsi akuutista puutteellisesta elintarviketurvasta; ottaa huomioon, että talouden taantuma, huonot sadot, hirmumyrsky Laura (23. elokuuta 2020) ja covid-19-pandemia ovat merkittävimpiä elintarviketurvatilannetta pahentavia tekijöitä;

ottaa huomioon, että levottomuudet ja byrokraattinen kaaos ovat nousseet keskeiselle sijalle, mikä on haitannut covid-19-rokotteen käyttöönottoa Haitissa ja johtanut yhä useampien kuolemantapausten riskiin ja siihen, että maailmanlaajuisessa taistelussa viruksen torjumiseksi jäädään aikataulusta; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian puutteellinen käsittely on vain pahentanut taustalla jo olevia yhteiskunnallisia ongelmia;

ottaa huomioon, että Haiti sai kansainväliseltä yhteisöltä ennennäkemätöntä apua jälleenrakentamisen rahoittamiseksi vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen; ottaa huomioon, että nämä ponnistukset eivät millään tavalla ole tällä hetkellä Haitin väestön nähtävillä, mikä antaa aiheen pelätä huonoa hallintoa ja varojen huomattavaa väärinkäyttöä;

ottaa huomioon, että saatujen kansainvälisten varojen huonon hallinnoinnin tuloksena korkeat koulumaksut ovat yhdessä perheiden yleisesti alhaisten tulojen ja saatavilla olevan koulutuksen heikon laadun kanssa aiheuttaneet sen, että noin puolet vähintään 15-vuotiaista haitilaisista on lukutaidottomia; ottaa huomioon, että levottomuuksien kärjistymisen ja pandemian sekä niillä haitilaisten arkeen olevien vaikutusten vuoksi 70 prosenttia haitilaislapsista on pidetty poissa koulusta; ottaa huomioon, että vähintään 350 000 lasta ja nuorta on koko maassa edelleen perus- ja keskiasteen koulutuksen ulkopuolella;

ottaa huomioon, että nykyaikainen orjuuden muoto Restavèk on edelleen yleinen käytäntö Haitissa; ottaa huomioon, että tämän käytännön mukaan haitilaisten köyhien perheiden vanhemmat lähettävät lapsensa asumaan muihin perheisiin työskentelemään kotiapulaisina; ottaa huomioon, että nämä lapset kärsivät usein hyväksikäytöstä ja huonosta kohtelusta eikä heillä ole mahdollisuutta koulutukseen;

kehottaa Haitin viranomaisia järjestämään vapaat, oikeudenmukaiset, avoimet ja uskottavat parlamentti-, paikallis- ja presidentinvaalit ja takaamaan kestävän turvallisuuden näiden vaaliprosessien aikana; muistuttaa, että niin kauan kuin avoimuuden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian ehdot eivät täyty, EU:n ei pitäisi antaa minkäänlaista taloudellista ja teknistä tukea vaaliprosesseille; muistuttaa, että Haitin pitkittynyt poliittinen kriisi voidaan ratkaista vain uskottavalla, avoimella, osallistavalla ja rauhanomaisella vaaliprosessilla;

korostaa riippumattoman ja helpommin saavutettavan oikeuslaitoksen merkitystä ja kehottaa Haitin hallitusta kunnioittamaan vuonna 1987 hyväksyttyä Haitin perustuslakia ja erityisesti sen 284 artiklan 3 kohtaa, kunnioittamaan demokratian perusperiaatteita ja lujittamaan oikeusvaltioperiaatetta; muistuttaa naisten täysimääräisen, tasapuolisen ja merkityksellisen osallistumisen keskeisestä roolista ja kaikkien haitilaisten, myös nuorten, vammaisten ja kansalaisyhteiskunnan, osallistamisesta Haitin poliittisiin prosesseihin;

vaatii tiukasti, että Haitin viranomaisten on tehostettava toimiaan lopettaakseen aseistettujen joukkojen väliset yhteenotot sekä siviileihin ja lainvalvontaan kohdistuvat aseelliset iskut ja saattaakseen syylliset oikeuden eteen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä;

toistaa olevansa vakavasti huolissaan Haitin humanitaarisen ja poliittisen tilanteen ja turvallisuustilanteen heikkenemisestä; tuomitsee jyrkästi kaikki ihmisoikeusloukkaukset ja väkivallanteot, erityisesti sieppausten, Dominikaaniseen tasavaltaan suuntautuvan lapsikaupan, henkirikosten ja raiskausten lisääntymisen, ja korostaa tarvetta torjua naisiin, tyttöihin ja ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa; tuomitsee jyrkästi useiden katolisten pappien sieppaukset viime kuussa Port-au-Princessä; muistuttaa, että Haitin väkivalta on vahvasti sidoksissa aseistettuihin joukkoihin, joista osa saa tukea ja rahoitusta paikallisilta oligarkeilta; vaatii Haitin viranomaisilta välittömiä ja koordinoituja toimia väkivallan ehkäisemiseksi, sen perimmäisiin syihin puuttumiseksi ja syyllisten rankaisemattomuuden lopettamiseksi; muistuttaa, että oikeusjärjestelmän uudistamisen ja korruption torjunnan on pysyttävä ensisijaisina tavoitteina;

vaatii, että La Salinen verilöyly ja vastaavat skandaalit tutkitaan riippumattomasti; vaatii, että kaikki näiden rikosten tekijät saatetaan oikeuden eteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

tuomitsee väitetyn tappavien voimakeinojen käytön mielenosoittajia vastaan sekä mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset; tuomitsee toimittajiin kohdistetun väkivallan; kehottaa Haitin hallitusta lopettamaan pitkittyneen tutkintavankeuden käytännön; kehottaa Haitin viranomaisia kunnioittamaan perusoikeuksia, sananvapautta ja yhdistymisvapautta;

muistuttaa tukevansa voimakkaasti kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia ja ympäristönsuojelijoita Haitissa ja heidän työtään;

kehottaa Haitin viranomaisia varmistamaan paremman hallinnon kaikilla valtion ja yhteiskunnan tasoilla, korruption ja klientelismin torjunta mukaan lukien; vaatii painokkaasti komissiota varmistamaan järjestelmällisesti, että kaikkea apua, myös humanitaarista apua, valvotaan tehokkaasti sen varmistamiseksi, että sitä käytetään niihin hankkeisiin, joihin se on tarkoitettu;

kehottaa Haitin viranomaisia selvittämään epäilyt petoksista ja vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen saatujen kansainvälisten varojen huonosta hallinnoinnista ja rankaisemaan syyllisiä;

10.

pyytää tilintarkastustuomioistuimelta tilintarkastusta ja kertomusta siitä, miten EU:n varoja käytetään Haitissa, kun otetaan erityisesti huomioon viimeaikaiset korruptioväitteet ja Haitin korkeimman tilintarkastuselimen kertomus;

11.

kehottaa Euroopan unionia jatkamaan rahoituksen myöntämistä Haitille, jotta voidaan puuttua vakavaan puutteelliseen elintarviketurvaan ja aliravitsemukseen, joita covid-19-pandemia on pahentanut; kehottaa lisäksi asianomaisia Euroopan unionin yksiköitä varmistamaan unionin avun seurannan ja asianmukaisen hallinnoinnin, jotta se hyödyttää suoraan apua tarvitsevaa väestöä;

12.

pitää valitettavana, että Haiti ei ole toteuttanut tarvittavia toimia covid-19-rokotteiden vastaanottamiseksi; kehottaa Haitin viranomaisia toteuttamaan rokotteiden vastaanottamisen edellyttämät järjestelyt;

13.

on tyytyväinen siihen, että EU on myöntänyt 17 miljoonaa euroa Haitin ja muiden Karibian maiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen; kehottaa komissiota asettamaan Haitille annettavan humanitaarisen avun edelleen etusijalle; kehottaa komissiota varmistamaan, että Haitille annettava humanitaarinen apu kytketään tehokkaasti sen kehitysstrategiaan;

14.

kehottaa lopettamaan Restavèk-käytännön; kehottaa Haitin hallitusta toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan lasten rekisteröinti ja heidän fyysinen ja psyykkinen suojelunsa, sekä valvomaan oppivelvollisuuden täytäntöönpanoa; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä Haitin hallituksen kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön lasten oikeuksien suojelua koskeva lainsäädäntökehys;

15.

kehottaa Haitin hallitusta varmistamaan kansalaistensa hyvinvoinnin kaikilla olennaisilla tavoilla; korostaa, että jos näin ei tehdä, se voisi johtaa peruuttamattomaan aivovuotoon ja tehdä Haitin toimintakyvyttömäksi;

16.

on huolissaan siitä, että Ranskan Guayanaan saapuu valtavasti Haitin kansalaisia, jotka hakevat turvapaikkaa tai ovat laittomassa tilanteessa, ja kehottaa EU:ta tukemaan alueen eurooppalaisia alueita ihmiskaupan torjuntatoimien tehostamisessa;

17.

toistaa pitävänsä tärkeänä yhdenmukaistettuja, koordinoituja ja tehostettuja kansainvälisiä toimia Haitin väestön tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää jatkaa Haitille annettavaa EU:n ja kansainvälistä tukea, jotta voidaan auttaa luomaan edellytykset rauhanomaisille ja demokraattisille vaaleille sekä saavuttaa maan pitkän aikavälin vakaus, kehitys ja taloudellinen omavaraisuus;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetulle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön ja EU:n ministerineuvostolle ja yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Cariforumin instituutioille ja Haitin viranomaisille.

(1) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 46.

(2) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 40.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0074.

(4) Elintarviketurvaa uhkaavien tilanteiden luokittelun (IPC) mukaisesti.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/170

P9_TA(2021)0255

Kiinan vastapakotteet EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Kiinan vastapakotteista EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille (2021/2644(RSP))

(2022/C 15/17)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja mietintönsä Kiinan tilanteesta ja EU:n ja Kiinan suhteista, erityisesti 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman Hongkongin demokraattiseen oppositioon kohdistetuista pakkokeinoista (1) ja 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman uiguurien tilanteesta ja pakkotyöstä Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella (2),

—	ottaa huomioon aiemmat Hongkongiin liittyvät suosituksensa, etenkin 13. joulukuuta 2017 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle antamansa suosituksen ”Hongkong – 20 vuotta palauttamisen jälkeen” (3),

—	ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus 2020 (4),

—	ottaa huomioon, että vuoden 2019 Saharov-palkinto myönnettiin uiguuritaloustieteilijä Ilham Tohtille, joka puolustaa Kiinan uiguurivähemmistön oikeuksia,

—	ottaa huomioon johtavien Euroopan parlamentin jäsenten 23. maaliskuuta 2021 antaman lausuman sen johdosta, että Kiinan viranomaiset olivat päättäneet asettaa pakotteita ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja muille EU:n yhteisöille ja virkamiehille,

—	ottaa huomioon parlamentin puhemiehen David Maria Sassolin, ihmisoikeuksien alivaliokunnan puheenjohtajan Maria Arenan ja suhteista Kiinan kansantasavaltaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajan Reinhard Bütikoferin puheet 24. maaliskuuta 2021 pidetyn parlamentin täysistunnon alussa,

—	ottaa huomioon European Research Institute -järjestön johtajien 25. maaliskuuta 2021 antaman lausunnon,

—	ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Josep Borrellin puheen, jonka tämä piti parlamentissa 28. huhtikuuta 2021 käydyssä keskustelussa Kiinan vastapakotteista EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille, ja sitä seuranneet puheenvuorot,

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin puhemiehen, Belgian parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen, Alankomaiden parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen ja Liettuan tasavallan parlamentin puhemiehen yhteisen julkilausuman Kiinan asettamista pakotteista parlamenttien jäsenille,

—

ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun asetuksen (EU) 2020/1998 täytäntöönpanosta 22. maaliskuuta 2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/478 (5) ja rajoittavista toimenpiteistä vakavien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten torjumiseksi annetun päätöksen (YUTP) 2020/1999 muuttamisesta 22. maaliskuuta 2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/481 (6),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2021 annetun G7-ryhmän julkilausuman Hongkongin vaalijärjestelmän muutoksista ja 5. toukokuuta 2021 annetun G7-ryhmän maiden ulko- ja kehitysministerien tiedotteen,

—	ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 17. huhtikuuta 2021 antaman lausuman Hongkongin demokratia-aktivisteille langetetuista tuomioista,

—	ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 29. joulukuuta 2020 antaman lausuman toimittajille, asianajajille ja ihmisoikeuksien puolustajille langetetuista tuomioista,

—	ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan ulkoasiainministeriön tiedottajan 22. maaliskuuta 2021 antaman ilmoituksen pakotteista asiaan liittyville EU:n yhteisöille ja niiden henkilöstölle,

—	ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2020 pidetyn EU:n ja Kiinan 22. huippukokouksen päätteeksi esitetyn puheenjohtaja Michelin ja puheenjohtaja von der Leyenin yhteisen julkilausuman EU:n etujen ja arvojen puolustamisesta monitahoisessa ja elintärkeässä kumppanuudessa,

—	ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 pidetyssä EU:n ja Kiinan 21. huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

—	ottaa huomioon komission sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan 12. maaliskuuta 2019 antaman yhteisen tiedonannon ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin” (JOIN(2019)0005),

—	ottaa huomioon Kiinan kansantasavallan perustuslain 36 pykälän, jossa taataan kaikille kansalaisille oikeus uskonnonvapauteen, sekä 4 pykälän, jolla suojellaan vähemmistökansallisuuksien oikeuksia,

—	ottaa huomioon YK:n asiantuntijoiden 26. kesäkuuta 2020 esittämän kehotuksen ryhtyä päättäväisiin toimiin perusvapauksien suojelemiseksi Kiinassa,

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Kiina allekirjoitti vuonna 1998 mutta jota se ei ole koskaan ratifioinut,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

—	ottaa huomioon joukkotuhontana pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi tehdyn YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon pakollista työtä koskevaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1930 sopimukseen vuonna 2014 liitetyn pöytäkirjan, jota Kiina ei ole allekirjoittanut,

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisen ja kunnioittamisen olisi säilyttävä EU:n ja Kiinan pitkäaikaisen suhteen keskiössä, sillä EU on sitoutunut tukemaan näitä arvoja ulkoisessa toiminnassaan ja Kiina on ilmaissut kiinnostuksensa niiden kunnioittamiseen omassa kehityksessään ja kansainvälisessä yhteistyössä;

ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 7. joulukuuta 2020 asetuksen (EU) 2020/1998, jolla perustetaan EU:n maailmanlaajuinen ihmisoikeuspakotejärjestelmä, jonka avulla EU voi määrätä kohdennettuja rajoittavia toimenpiteitä yksittäisille henkilöille, yhteisöille ja elimille, mukaan lukien valtiot ja muut kuin valtiolliset toimijat, jotka ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista ja -rikkomuksista tai ovat osallisina niissä; pitää tärkeänä korostaa, että EU:lla on velvollisuus käyttää kyseistä asetusta laajamittaisten ihmisoikeusloukkausten tapauksessa;

ottaa huomioon, että EU:n ulkoasiainneuvosto hyväksyi 22. maaliskuuta 2021 EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisia rajoittavia toimenpiteitä Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen 13. kansankongressin varajohtajaa Zhu Hailunia, Xinjiangin tuotanto- ja rakennuskomennuskunnan (XPCC) puoluesihteeriä ja Kiinan Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen puoluekomitean apulaissihteeriä Wang Junzhengiä, Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen puoluekomitean pysyvän komitean jäsentä ja Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen poliittisten ja oikeusasioiden komitean sihteeriä Wang Mingshania ja Xinjiangin julkisen turvallisuuden viraston johtajaa ja Xinjiangin uiguurien autonomisen alueen kansanhallituksen varapuheenjohtajaa Chen Mingguota sekä Xinjiangin pidätyskeskuksia hallinnoivaa XPCC:n julkisen turvallisuuden virastoa vastaan; toteaa, että kyseiset neljä henkilöä ja yksi yhteisö ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten uiguurien ja muiden etnisiä muslimivähemmistöjä edustavien henkilöiden laajamittaisista mielivaltaisista pidätyksistä ja halventavasta kohtelusta Xinjiangin uiguurien autonomisella alueella;

ottaa huomioon, että vain muutama hetki EU:n luettelon hyväksymisen jälkeen Kiinan kansantasavallan ulkoministeriön tiedottaja ilmoitti Kiinan asettavan pakotteita viidelle Euroopan parlamentin jäsenelle (Reinhard Bütikofer, Michael Gahler, Raphaël Glucksmann, Ilhan Kyuchyuk ja Miriam Lexmann), parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnalle, kolmelle EU:n jäsenvaltion kansallisen parlamentin jäsenelle (Sjoerd Wiemer Sjoerdsma, Samuel Cogolati ja Dovile Sakaliene), EU:n neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle, joka koostuu EU:n 27 jäsenvaltion suurlähettiläistä, kahdelle tutkijalle (Adrian Zenz ja Björn Jerdén) ja kahdelle ajatushautomolle (Mercator Institute for China Studies (MERICS) Saksassa ja Alliance of Democracies Foundation Tanskassa), koska nämä olivat ”vahingoittaneet vakavasti Kiinan suvereniteettia ja etuja ja levittäneet pahantahtoisesti valheita ja disinformaatiota”;

E.	ottaa huomioon, että tiedottajan julkaiseman lehdistötiedotteen mukaan kyseisiä henkilöitä ja heidän perheitään kielletään saapumasta Manner-Kiinaan, Hongkongiin ja Macaoon ja heitä ja kaikkia heihin yhteydessä olevia yrityksiä ja laitoksia kielletään myös harjoittamasta toimintaa Kiinan kanssa;

F.	ottaa huomioon, että muutamaa päivää myöhemmin Kiina asetti pakotteita Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan ja Yhdysvaltojen parlamenttien jäsenille, yhteisöille ja ajatushautomoille, sillä myös nämä maat olivat ottaneet käyttöön toimenpiteitä Xinjiangissa tehtyjen ihmisoikeusloukkausten johdosta;

G.	katsoo, että Kiinan toimenpiteet ovat hyökkäys koko Euroopan unionia ja sen parlamenttia, Euroopan demokratian ja arvojen ydintä, vastaan sekä hyökkäys tutkimuksen vapautta vastaan;

toteaa, että siinä missä EU:n pakotteet johtuvat ihmisoikeusloukkauksista ja perustuvat oikeutettuihin ja oikeasuhteisiin kansainvälisen oikeuden mukaisiin toimenpiteisiin, Kiinan pakotteet eivät ole oikeudellisesti perusteltuja ja ne ovat täysin aiheettomia ja mielivaltaisia ja niiden kohteena on kyseisiä ihmisoikeusloukkauksia koskeva arvostelu; toteaa, että pakotteet ovat ilmiselvä yritys estää EU:ta jatkamasta työtään ja toimintaansa ihmisoikeusloukkausten torjumiseksi Kiinassa;

ottaa huomioon, että Kiinalla on tilillään ihmisoikeusloukkauksia, joiden yhteydessä maan näillä aloilla tekemät kahden- ja monenväliset sitoumukset on työnnetty syrjään, ja toteaa, että arvovaltaisten raporttien mukaan Kiinan ihmisoikeustilanne on synkin sitten Tiananmenin aukion verilöylyn; ottaa huomioon, että Kiina on säännöllisesti jättänyt YK:n ihmisoikeusneuvoston käsiteltäväksi päätöslauselmia, joilla on tarkoitus tehdä itsemääräämisoikeudesta, (maan sisäisiin asioihin) puuttumattomuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta perustavia periaatteita, joista ei voida neuvotella, ja joissa yksilöiden ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen viitataan vain ohimennen;

ottaa huomioon, että joulukuussa 2020 EU ja Kiina pääsivät periaatteelliseen yhteisymmärrykseen EU:n ja Kiinan laaja-alaisesta investointisopimuksesta; ottaa huomioon, että Kiinan pakotteet haittaavat merkittävästi Euroopan parlamentin kykyä analysoida asianmukaisesti investointisopimusta, sillä ne vähintäänkin estävät ihmisoikeuksien alivaliokuntaa työskentelemästä kiinalaisten asiantuntijoiden kanssa; toteaa, että kauppa- ja investointisuhteiden käsittelemistä ihmisoikeuskysymysten ja laajempien poliittisten suhteiden muodostaman yleisen kontekstin ulkopuolella ei voida hyväksyä;

toteaa, että Kiinan päätös asettaa pakotteita on viimeisin esimerkki Kiinan kommunistisen puolueen johdon asteittaisesta siirtymisestä noudattamaan vastakkainasetteluun perustuvaa lähestymistapaa, johon kuuluu myös disinformaation ja kyberhyökkäysten kohdistaminen EU:ta vastaan, ja että EU:n ja Kiinan suhteita rasittavat yhä enemmän uiguureja ja muita etnisiä vähemmistöjä vastaan toteutetut toimet, toimet Hongkongin demokratian tukahduttamiseksi sekä Taiwanin salmen osalta käyttöön otettu yhä jyrkempään vastakkainasettelun perustuva toimintatapa; ottaa huomioon, että nykyiseen EU–Kiina-strategiaan liittyvät puutteet ovat käyneet ilmeisiksi, joten EU:n ja Kiinan suhteet eivät voi jatkua entiseen tapaan;

ottaa huomioon, että Kiinan ilmoitettua Euroopan parlamentin jäseniin kohdistamistaan pakotteista Venäjän viranomaiset päättivät 30. huhtikuuta 2021 asettaa pakotteita kahdeksalle EU:n kansalaiselle, mukaan lukien Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli ja komission varapuheenjohtaja Věra Jourová;

ottaa huomioon, että siitä lähtien kun Kiinan hallitus aloitti pääasiassa Xinjiangin uiguurivähemmistöjä vastaan suunnatun ”säälimättömän kampanjansa väkivaltaista terrorismia vastaan” vuonna 2014, yli miljoonaa ihmistä on pidetty vankileireillä, joita kutsutaan poliittisen uudelleenkoulutuksen keskuksiksi tai koulutuskeskuksiksi ja jotka muodostavat maailman suurimman joukkovangitsemisjärjestelmän; ottaa huomioon, että uiguuriväestö on joutunut Kiinan hallituksen uhriksi, sillä sen pyrkimyksenä on tuhota heidän ainutlaatuinen identiteettinsä ja heidän oikeutensa elää yhtenäisenä kansana kidutuksen, tahdonvastaisten katoamisten, joukkovalvonnan, kulttuurin ja uskonnon hävittämisen, naisten pakkosterilisaation, seksuaalisen väkivallan, lisääntymisoikeuksien loukkauksien ja perheiden erottamisen keinoin; ottaa huomioon, että ihmisoikeusjärjestöt ovat arvioineet, että tällaisia rikoksia voitaisiin pitää kansainvälisen oikeuden nojalla rikoksina ihmisyyttä vastaan;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin annettua 21. tammikuuta 2021 päätöslauselmansa Hongkongin poliittisen opposition sorto on edelleen pahentunut ja demokratia-aktivisteille ja poliittisille edustajille, kuten Joshua Wongille, Martin Leelle, Jimmy Laille, Andy Li’lle ja Lester Shumille, on langetettu lukuisia tuomioita, jotka koskevat heidän osallistumistaan rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja jotka eivät joissain tapauksissa edes perustu todisteisiin aktiivisesta osallistumisesta mellakoihin; toteaa, että tämän vuoden maaliskuussa Hongkongin vaalijärjestelmään tehtiin muutoksia, jotka ovat merkittävimpiä Hongkongin poliittista järjestelmään tehtyjä muutoksia, sillä niillä otettiin käyttöön vaatimus osoittaa isänmaallisuutta Manner-Kiinaa kohtaan ja saatiin aikaan vallan ja vaikutusvallan keskittyminen Hongkongin vaalilautakunnassa, mikä johtaa suoraan valittujen edustajien osuuden merkittävään pienenemiseen Hongkongin lainsäädäntöneuvostossa;

O.	ottaa huomioon, että kymmenellä EU:n jäsenvaltiolla on yhä Kiinan kanssa voimassa olevat luovutussopimukset, joiden nojalla uiguureja, Hongkongin kansalaisia, tiibetiläisiä ja kiinalaisia toisinajattelijoita voidaan luovuttaa Euroopasta poliittista oikeudenkäyntiä varten Kiinaan;

P.	toteaa, että Hongkongissa asuvaa Ruotsin kansalaista Gui Minhaita pidetään edelleen vangittuna huolimatta parlamentin lukuisista kehotuksista vapauttaa hänet välittömästi;

tuomitsee mitä jyrkimmin Kiinan viranomaisten määräämät perusteettomat ja mielivaltaiset pakotteet, joilla hyökätään sananvapautta, akateemista vapautta sekä kansainvälistä yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin sitoutumista ja niitä koskevaa kansainvälistä yhteistä näkemystä vastaan; kehottaa Kiinan viranomaisia poistamaan nämä perusteettomat pakotteet;

tuo julki täyden solidaarisuutensa tämän parlamentin jäsenille, ihmisoikeuksien alivaliokunnalle ja kaikille muille henkilöille ja yhteisöille, joihin nämä Kiinan pakotteet vaikuttavat, eli Euroopan unionin neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle, kansallisten parlamenttien jäsenille, ruotsalaiselle ja saksalaiselle tutkijalle sekä ajatushautomoille Saksassa ja Tanskassa; ilmaisee täyden solidaarisuutensa samoin pakotteiden kohteeksi joutuneille EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Kanadan, Yhdysvaltojen ja Australian, parlamenttien jäsenille;

vahvistaa uudelleen, että perusvapaudet, sananvapaus, vapaus osallistua päätöksentekoon, akateeminen vapaus ja ihmisoikeuksien puolustaminen ovat demokratioidemme peruspilareita ja että näitä arvoja ei saa koskaan vaarantaa EU:n ja Kiinan suhteissa; korostaa, että pelotteluyritykset ovat turhia ja että vaaleilla valitut Euroopan parlamentin jäsenet aikovat jatkossakin tuomita aktiivisesti ja tinkimättömästi ihmisoikeusloukkaukset ja kansainvälisen oikeuden rikkomukset ja toimia niiden torjumiseksi sekä vaatia EU:ta säilyttämään ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaikkien ulkoisten toimiensa keskiössä; pitää näitä Kiinan hyökkäyksiä osoituksena EU:n ja Kiinan suhteisiin liittyvästä järjestelmätason kilpailun ulottuvuudesta;

tuomitsee ankarasti tämän Kiinan valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden uuden yrityksen ja niiden aiemmat yritykset puuttua Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden demokraattiseen toimintaan ja levittää väärää tietoa julkisessa keskustelussa; katsoo, että pakotteet ovat osa Kiinan pyrkimystä valvoa sitä koskevaa puhetta ympäri maailman ja määrittää, millaisia puheita ja keskusteluja se voi yleensä sallia, ja pitää tätä pyrkimystä osana totalitaarista uhkaa;

toteaa jälleen olevansa äärimmäisen huolissaan lukuisista perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien loukkauksista sekä ihmisarvon, kulttuurin ilmaisemisoikeuden ja uskonnonvapauden, sananvapauden ja rauhanomaista kokoontumista koskevan vapauden sekä yhdistymisvapauden loukkauksista Kiinassa, ja pitää erityisen huolestuttavana uiguurien, tiibetiläisten, mongolien ja muiden etnisten vähemmistöjen, ihmisoikeuksien puolustajien, yhteiskunnallisten aktivistien, uskonnollisten ryhmien, toimittajien ja epäoikeudenmukaisuuksia vastaan vetoomuksia ja mielenosoituksia järjestävien henkilöiden järjestelmällistä vainoa sekä kaikkien toisinajattelijoiden ja opposition edustajien näkemysten yhä lisääntyvää tukahduttamista erityisesti Hongkongissa;

palauttaa mieliin 17. joulukuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, jonka mukaan Xinjiangissa tehdyt rikkomukset ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan, ja korostaa, että näistä rikoksista on olemassa yhä enemmän todisteita; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan riittävän kansainvälisen tuen keräämiseksi riippumattomalle YK:n tutkimukselle Xinjiangista; pitää siksi myönteisenä neljän kiinalaisen henkilön ja yhden kiinalaisen yhteisön merkitsemistä EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaiseen luetteloon, sillä nämä ovat vastuussa vakavista ihmisoikeusloukkauksista Kiinassa; kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ja käyttämään kaikkia käytettävissään olevia keinoja, muun muassa taloudellisia keinoja, joilla Kiinan hallitus taivutellaan sulkemaan leirit ja lopettamaan kaikki ihmisoikeusloukkaukset Xinjiangissa ja muualla, kuten Tiibetissä;

pitää valitettavana, että useisiin kansainvälisiin, erityisesti vaate- ja tekstiilialan, yrityksiin on kohdistettu kattavia ja laajoja boikottitoimia niiden tuotua esiin huolensa pakkotyötä Xinjiangissa koskevista raporteista ja niiden päätettyä katkaista Xinjiangiin liittyvät toimitusketjunsa, ja tuomitsee voimakkaasti Kiinan hallituksen niitä vastaan toteuttamat aggressiiviset poliittiset pakotustoimet; pyytää uudelleen komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa viimeistelemään pikaisesti toimitusketjuja koskevan yritysneuvonnan, jossa annetaan yrityksille ohjeita altistumisesta uiguurien pakkotyövoiman käyttämiseen liittyville riskeille ja tarjotaan tukea vaihtoehtoisten hankintalähteiden löytämiseksi kiireesti;

on huolestunut siitä, että EU:ta ja jäsenvaltioiden instituutioita ja niiden ihmisoikeustoimintaa vastaan toteutetut kostotoimenpiteet ovat osa tietoista strategiaa, jonka tarkoituksena on heikentää ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti ja määritellä ne uudelleen siten, että ne lopulta menettäisivät alkuperäisen tarkoituksensa; pitää valitettavana, että EU:n toistaiseksi omaksuma lähestymistapa ja sen käyttämät keinot eivät ole johtaneet konkreettiseen edistymiseen Kiinan ihmisoikeustilanteessa, joka on vain heikentynyt viime vuosikymmenen aikana; kehottaa komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön kokonaisvaltaisen EU:n strategian, jolla pyritään takaamaan ihmisoikeustilanteen tosiasiallinen paraneminen Kiinassa;

pitää Kiinan vastapakotteita, jotka eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia, merkittävänä takaiskuna EU:n ja Kiinan suhteille; pitää keskeisen tärkeänä, että EU ja kaikki sen toimielimet vastustavat yhtenäisesti tätä hyökkäystä Euroopan demokratiaa vastaan ja puolustavat yhteisiä eurooppalaisia arvoja; kehottaa neuvoston ja komission puheenjohtajia antamaan selkeän lausunnon, jonka mukaan pakotteiden asettamista vaaleilla valituille poliitikoille ei suvaita; katsoo, että on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja jäsenvaltiot ottavat tämän kysymyksen esille kahdenvälisissä keskusteluissa kiinalaisten vastapuoltensa kanssa kaikilla tasoilla, ja pyytää tiedottamaan parlamentille näistä pyrkimyksistä;

10.

on sitä mieltä, että EU:n ja Kiinan kattavan investointisopimuksen käsittely sekä kaikki keskustelut sopimuksen ratifioinnista Euroopan parlamentissa on perustellusti jäädytetty Kiinan pakotteiden johdosta; vaatii Kiinaa poistamaan pakotteet ennen kuin parlamentti voi käsitellä investointisopimusta ja toteaa, että poistaminen ei vaikuta investointisopimuksen ratifiointimenettelyn lopputulokseen; odottaa komission kuulevan parlamenttia ennen kuin se ryhtyy toimiin investointisopimuksen tekemiseksi ja allekirjoittamiseksi; kehottaa komissiota hyödyntämään investointisopimuksesta käytävää keskustelua välineenä ihmisoikeuksien suojelun ja kansalaisyhteiskunnalle annetun tuen tehostamiseksi Kiinassa ja muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti aikoo ottaa Kiinan, myös Hongkongin, ihmisoikeustilanteen huomioon, kun sitä pyydetään antamaan hyväksyntänsä investointisopimukselle;

11.

korostaa, että EU:n ja Kiinan väliset suhteet on kiireellisesti saatettava uudelleen tasapainoon ottamalla käyttöön yksipuolisten toimenpiteiden välineistö, joka sisältää muun muassa seuraavat: lainsäädäntö, jolla torjutaan ulkomaisten tukien vääristäviä vaikutuksia sisämarkkinoihin, kansainvälinen julkisten hankintojen väline, toimitusketjuja sääntelevä lainsäädäntö, johon sisältyy pakollisia asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksia ja jossa myös säädetään pakkotyöllä tuotettujen tavaroiden tuontikiellosta, ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevan EU-asetuksen laajentaminen ja vahvistaminen, tehokas pakottamisen vastainen väline, tarvittaessa EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisia kohdennettuja lisätoimenpiteitä, joilla voidaan jatkaa puuttumista vainoihin Xinjiangissa ja Hongkongissa ja joilla pyritään saamaan Kiina lopettamaan kaikki rikkomuksensa, toimet, joilla puututaan asianmukaisesti Kiinan aiheuttamiin kyberturvallisuusuhkiin ja hybridihyökkäyksiin ja sen siviili- ja sotilasalan valmiuksien yhdistämistä koskevaan ohjelmaan;

12.

kehottaa Kiinan hallitusta ratifioimaan ja panemaan täytäntöön pakkotyötä koskevan Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen nro 29, pakkotyön poistamista koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 105, ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 87 ja järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 98; kehottaa Kiinaa ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

13.

pyytää Kiinan ja Hongkongin viranomaisia palauttamaan luottamuksen Hongkongin demokratiaprosessiin ja lopettamaan välittömästi demokraattisia arvoja puolustavien henkilöiden vainon; pitää valitettavana, että EU:n neuvosto ei ole yksimielinen demokratian tukahduttamispyrkimyksiin Hongkongissa puuttumista koskevien toimenpiteiden hyväksymisestä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ehdottamaan ja hyväksymään Hongkongia koskevia päätelmiä riippumatta siitä, onko niillä yksimielinen tuki vai ei, ja vaatii jäsenvaltioita keskeyttämään Kiinan kanssa tekemiensä luovutussopimusten soveltamisen;

14.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön järjestelmä, jolla voidaan tarkistaa, osallistuvatko EU:n sisämarkkinoilla toimivat yhteisöt suoraan tai epäsuorasti ihmisoikeusloukkauksiin Xinjiangissa, ja kauppaan liittyviä toimenpiteitä, kuten julkisten hankintamenettelyjen ulkopuolelle jättäminen ja muita seuraamuksia; korostaa, että sellaisen hyväksikäyttöteknologian hankkiminen, jota käytetään ihmisoikeusloukkaustilanteissa, olisi estettävä EU:n kaikilla tasoilla ja kaikissa EU:n toimielimissä;

15.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa ottamaan tiukan kannan Kiinan pakotteisiin ja hyväksymään asiaa koskevia päätelmiä; katsoo, että kyseiset pakotteet ja kielteinen kehitys Kiinassa ja sen asemassa kansainvälisenä toimijana sekä Kiinan tilanteen heikkeneminen olisi otettava asianmukaisesti huomioon ja niihin olisi vastattava yhteisen julkilausuman ”Strateginen katsaus EU:n ja Kiinan suhteisiin” meneillään olevassa uudelleenarvioinnissa, jotta voidaan ryhtyä noudattamaan jämäkämpää EU–Kiina-strategiaa ja yhdistää kaikki jäsenvaltiot saman linjan taakse;

16.

kehottaa EU:ta tiivistämään koordinointiaan ja yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa Kiinaa koskevan transatlanttisen vuoropuhelun puitteissa, myös ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseen tähtäävien toimien koordinoinnin osalta, ja pyytää varmistamaan, että kyseisellä vuoropuhelulla on vahva parlamentaarinen ulottuvuus;

17.

katsoo, että muiden alueellisten kumppanien, Taiwan mukaan lukien, kanssa tehtävien kauppa- ja investointisopimusten ei pitäisi olla riippuvaisia laaja-alaisen investointisopimuksen ratifioinnista;

18.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0027.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0375.

(3) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 156.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0012.

(5) EUVL L 99 I, 22.3.2021, s. 1.

(6) EUVL L 99 I, 22.3.2021, s. 25.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/176

P9_TA(2021)0256

Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”) – asia C-311/18

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antamasta tuomiosta – Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”), asia C-311/18 (2020/2789(RSP))

(2022/C 15/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja erityisesti sen 7, 8, 16, 47 ja 52 artiklan,

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antaman tuomion asiassa C-311/18 Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (Schrems II) (1),

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14 Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner (Schrems I) (2),

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2020 antaman tuomion asiassa C-623/17 Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym. (3),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman transatlanttisista tietovirroista (4),

—	ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä (5),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä (6),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan (7),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisista mallisopimuslausekkeista henkilötietojen siirtoa varten kolmansiin maihin sijoittautuneille henkilötietojen käsittelijöille 5. helmikuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/87/EU (tiedoksiannettu numerolla C(2010) 593) (8),

—

ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY nojalla 12. heinäkuuta 2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1250 (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 4176) (9),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (10),

—

ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (11) ja erityisesti sen V luvun,

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen sähköisen viestinnän tietosuoja-asetukseksi (COM(2017)0010), ottaa huomioon parlamentin täysistunnossa 25. lokakuuta 2017 vahvistetun päätöksen aloittaa toimielinten väliset neuvottelut ja 10. helmikuuta 2021 hyväksytyn neuvoston yleisnäkemyksen (6087/21),

—

ottaa huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset 1/2020 toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi, ja suositukset 2/2020 tiedustelua koskevista eurooppalaisista olennaisista takeista sekä Euroopan tietosuojaneuvoston 19. marraskuuta 2020 antaman lausuman sähköisen viestinnän tietosuoja-asetuksesta sekä valvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojaneuvoston tulevasta roolista,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

katsoo, että mahdollisuus siirtää henkilötietoja yli rajojen voi olla keskeinen innovoinnin, tuottavuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn edistäjä; toteaa tämän olevan entistäkin tärkeämpää covid-19-pandemian aikana, koska tällaiset siirrot ovat välttämättömiä liiketoiminnan ja hallinnon jatkuvuuden sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen varmistamiseksi; katsoo, että ne voivat myös tukea strategioita pandemiasta ulos pääsemiseksi ja edistää talouden elpymistä;

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin mitätöi ”Schrems I” -tuomiossa komission Safe Harbour -periaatteita koskevan päätöksen arviointinsa perusteella ja huomautti, että tiedusteluviranomaisten rajoittamaton pääsy sähköisen viestinnän sisältöön loukkaa perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun viestinnän luottamuksellisuutta koskevan oikeuden keskeistä sisältöä;

ottaa huomioon, että unionin tuomioistuin totesi ”Schrems II” -tuomiossa, että Yhdysvallat ei tarjoa muille kuin Yhdysvaltojen kansalaisille riittäviä oikeussuojakeinoja joukkovalvontaa vastaan ja että tämä loukkaa peruskirjan 47 artiklassa vahvistetun oikeuden oikeussuojakeinoihin keskeistä sisältöä;

ottaa huomioon, että yleistä tietosuoja-asetusta sovelletaan kaikkiin yrityksiin, jotka käsittelevät unionissa olevien rekisteröityjen henkilötietoja, jos käsittelytoimet liittyvät tavaroiden tai palvelujen tarjoamiseen näille rekisteröidyille unionissa tai näiden käyttäytymisen seurantaan siltä osin kuin heidän käyttäytymisensä tapahtuu unionissa;

E.	toteaa, että teleoperaattoreiden ja yritysten tallentamat ja siirtämät unionin kansalaisten tiedot ovat merkittävä resurssi, jonka avulla voidaan edistää unionin strategisia etuja;

F.	ottaa huomioon, että valtiollisten toimijoiden harjoittama laaja joukkovalvonta heikentää unionin kansalaisten, hallitusten ja yritysten luottamusta digitaalisiin palveluihin ja siten myös digitaalitalouteen;

ottaa huomioon, että kuluttajajärjestöillä ja muilla kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on rajalliset resurssit ja että tietosuojaoikeuksien ja -velvoitteiden täytäntöönpano ei voi olla riippuvainen niiden toimista; toteaa, että kansallisten menettelyjen ja käytäntöjen hajanaisuus muodostaa haasteen tietosuoja-asetuksessa säädetylle rajatylittävien valitusten yhteydessä noudatettavalle yhteistyömekanismille; toteaa, että selkeät määräajat puuttuvat ja menettelyt ovat yleisesti hitaita ja että valvontaviranomaisilla ei ole riittäviä resursseja ja joissakin tapauksissa ne eivät ole halukkaita käyttämään jo myönnettyjä resursseja tai eivät käytä niitä tehokkaasti; toteaa, että valitukset teknologiajättien väitetyistä rikkomuksista ovat nyt keskittyneet yhden kansallisen viranomaisen käsiin, mikä on johtanut täytäntöönpanon pullonkauloihin;

H.	ottaa huomioon, että tähän unionin tuomioistuimen tuomioon johtaneet menettelyt osoittavat myös, että rekisteröityjen ja kuluttajien on vaikea puolustaa oikeuksiaan, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan puolustaa oikeuksiaan Irlannin tietosuojavaltuutetun edessä;

toteaa, että 25. lokakuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti huomautti, että Yhdysvallat ei ollut noudattanut määräaikaa, jonka mukaan Privacy Shield -järjestelyä oli noudatettava täysimääräisesti 1. syyskuuta 2018 mennessä, ja että se oli jo kehottanut komissiota keskeyttämään Privacy Shield -järjestelyn, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja;

katsoo, että EU:n tietosuojalainsäädännössä taattuja rekisteröityjen oikeuksia olisi kunnioitettava riippumatta siitä, millainen riski heille aiheutuu henkilötietojen käsittelystä, myös silloin, kun on kyse henkilötietojen siirrosta kolmansiin maihin; toteaa, että rekisterinpitäjien olisi aina oltava vastuussa tietosuojavelvoitteiden noudattamisesta ja niiden on muun muassa osoitettava tietojenkäsittelyn vaatimustenmukaisuus riippumatta käsittelyn luonteesta, laajuudesta, asiayhteydestä, tarkoituksesta ja rekisteröidyille aiheutuvista riskeistä;

ottaa huomioon, että vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on viiden viime vuoden aikana kehittynyt merkittävästi ja yleistä tietosuoja-asetusta on tosiasiassa sovellettu 25. toukokuuta 2018 lähtien, valvontaviranomaiset eivät ole tähän päivään mennessä päättäneet määrätä henkilötietojen siirtoon liittyviä korjaavia toimenpiteitä yleisen tietosuoja-asetuksen yhdenmukaisuusmekanismin mukaisesti; ottaa huomioon, että kansallisen tason valvontaviranomaiset eivät ole tehneet yhtään merkityksellistä päätöstä korjaavien toimenpiteiden tai sakkojen määräämisestä henkilötietojen kolmansiin maihin siirtämisen vuoksi;

ottaa huomioon, että Yhdysvaltain presidentti Biden nimitti ensimmäisenä virkapäivänään Yhdysvaltojen kauppaministeriöön palveluista vastaavan alivaltiosihteerin, josta tulee kaupallisista tiedonsiirroista EU:n kanssa vastaava pääneuvottelija; ottaa huomioon, että presidentin Yhdysvaltain kauppaministeriksi nimeämä Gina Raimondo kehotti senaatin kuulemistilaisuudessa asettamaan Privacy Shield -järjestelyä seuraavaa sopimusta koskevien neuvottelujen ripeän päätökseen saattamisen ”ensisijaiseksi tavoitteeksi”;

Yleisiä huomioita

panee merkille unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antaman tuomion, jossa tuomioistuin vahvisti periaatteessa mallisopimuslausekkeita koskevan päätöksen 2010/87/EU pätevyyden, ja toteaa, että kyseiset lausekkeet ovat kansainvälisissä tiedonsiirroissa laajimmin käytetty mekanismi; toteaa lisäksi, että unionin tuomioistuin kumosi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman tietosuojan tason riittävyydestä annetun komission päätöksen (EU) 2016/1250; huomauttaa, että yksikään kestävä yhteinen mekanismi, jolla taataan kaupallisten henkilötietojen laillinen siirto EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, ei ole toistaiseksi saanut Euroopan unionin tuomioistuimen tukea vaan ne on kaikki kumottu riitauttamisen jälkeen;

panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi mallisopimuslausekkeiden olevan tehokas mekanismi, jolla varmistetaan EU:ssa säädetyn suojan tason noudattaminen, mutta edellytti, että Euroopan unioniin sijoittautunut rekisterinpitäjä/käsittelijä ja henkilötietojen vastaanottaja velvoitetaan tarkistamaan aina ennen siirtoa, noudatetaanko asianomaisessa kolmannessa maassa EU:n lainsäädännössä edellytettyä suojan tasoa; muistuttaa, että tähän sisältyy viranomaisten pääsyä henkilötietoihin koskevan oikeudellisen järjestelmän arviointi sen varmistamiseksi, että rekisteröidyt ja heidän siirretyt tietonsa eivät ole vaarassa joutua sellaisten Yhdysvaltojen valvontaohjelmien piiriin, jotka mahdollistavat henkilötietojen valikoimattoman keruun; muistuttaa, että unionin tuomioistuin katsoi, että jos vastaanottaja ei pysty noudattamaan mallisopimuslausekkeita, rekisterinpitäjät tai käsittelijät ovat velvollisia lykkäämään tietojen siirtoa ja/tai irtisanomaan sopimuksen; panee kuitenkin merkille, että monilla yrityksillä, erityisesti pk-yrityksillä, ei ole tarvittavaa tietämystä tai valmiutta tällaisen tarkistuksen tekemiseen, mikä voi johtaa liiketoiminnan häiriöihin;

toteaa, että unionin tuomioistuimen tuomiossa keskitytään sellaisille EU:n rekisteröidyille myönnettyyn tietosuojan tasoon, joiden tiedot on siirretty Yhdysvaltoihin Privacy Shield- mekanismin mukaisesti, mutta katsoo, että se vaikuttaa myös muita kolmansia maita, muun muassa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, koskeviin päätöksiin tietosuojan riittävyydestä; vahvistaa, että tarvitaan oikeudellista selkeyttä ja oikeusvarmuutta, sillä mahdollisuudesta siirtää henkilötietoja turvallisesti rajojen yli on tullut yhä tärkeämpää ihmisille heidän henkilötietojensa suojan ja niihin liittyvien oikeuksien kannalta sekä kaikentyyppisille tavaroita ja palveluja kansainvälisesti toimittaville organisaatioille samoin kuin yrityksille näiden toimintaa sääntelevän oikeusjärjestelmän kannalta; korostaa kuitenkin, että olemassa olevat tietosuojan riittävyyttä koskevat päätökset pysyvät voimassa, kunnes ne kumotaan tai korvataan tai tuomioistuin julistaa ne mitättömiksi;

on pettynyt siihen, että Irlannin tietosuojavaltuutettu nosti kanteen Maximilian Schremsiä ja Facebookia vastaan Irlannin ylemmässä piirituomioistuimessa sen sijaan, että se olisi tehnyt itse päätöksen, joka kuuluu sen toimivaltaan 2010/87/EU 4 artiklan ja yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan mukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että tietosuojavaltuutettu hyödynsi oikeudellista keinoa, joka antaa tietosuojaviranomaisille mahdollisuuden tuoda komission täytäntöönpanopäätöksen pätevyyttä koskevat huolenaiheet kansallisen tuomarin tietoon, jotta unionin tuomioistuimelle voidaan antaa ennakkoratkaisupyyntö; on erittäin huolissaan siitä, että Irlannin tietosuojavaltuutettu, joka on johtava viranomainen näissä asioissa, ei ole vielä tehnyt päätöstä useista yleisen tietosuoja-asetuksen rikkomista koskevista kanteluista, jotka tehtiin 25. toukokuuta 2018 eli päivänä, jona tietosuoja-asetusta alettiin soveltaa, eikä muista yksityisyyden suojelun alalla toimivien järjestöjen ja kuluttajaryhmien tekemistä kanteluista; on huolissaan siitä, että Irlannin tietosuojavaltuutettu tulkitsee yleisen tietosuoja-asetuksen 60 artiklan 3 kohdassa käytetyn ilmauksen ”viipymättä” lainsäätäjien tahdon vastaisesti pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi kuukaudeksi; on huolissaan siitä, että valvontaviranomaiset eivät ole toteuttaneet yleisen tietosuoja-asetuksen 61 ja 66 artiklan mukaisia ennakoivia toimia pakottaakseen tietosuojavaltuutetun noudattamaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia velvoitteitaan; on huolissaan myös siitä, että tietosuojavaltuutetun palveluksessa ei ole teknologia-asiantuntijoita ja tietosuojavaltuutetun toimistossa käytetään vanhentuneita järjestelmiä; pitää vaikutuksiltaan valitettavana tietosuojavaltuutetun epäonnistunutta yritystä siirtää oikeusmenettelyn kustannukset vastaajalle, millä olisi ollut valtava lamaannuttava vaikutus; kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyjä Irlantia vastaan sen vuoksi, että se ei ole pannut yleistä tietosuoja-asetusta asianmukaisesti täytäntöön;

on huolissaan yleisen tietosuoja-asetuksen riittämättömästä täytäntöönpanosta erityisesti kansainvälisten siirtojen yhteydessä; on huolissaan siitä, että kansalliset valvontaviranomaiset eivät priorisoi eivätkä yleensäkään valvo henkilötietojen siirtoja kolmansiin maihin, vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on kehittynyt merkittävästi viiden viime vuoden aikana; pitää valitettavana, että tältä osin ei ole tehty merkityksellisiä päätöksiä eikä määrätty korjaavia toimenpiteitä, ja kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa ja kansallisia valvontaviranomaisia sisällyttämään henkilötietojen siirrot osaksi tarkastus-, vaatimustenmukaisuus- ja täytäntöönpanon valvontastrategioitaan; huomauttaa, että oikeusvarmuuden takaamiseksi ja rajatylittävien valitusten käsittelemiseksi tarvitaan rekisteröityjen edustusta ja tutkittavaksi ottamista koskevia yhdenmukaistettuja sitovia hallinnollisia menettelyjä;

panee merkille luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista mallisopimuslausekkeista; kehottaa tietosuojaneuvostoa julkaisemaan yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä varten kansainvälisiä tiedonsiirtoja koskevia lisäohjeita, muun muassa tarkistuslistan siirtojen arviointia varten, välineitä sen arvioimiseksi, onko hallituksilla lupa päästä tai pääsy tietoihin, sekä tietoja lisätoimenpiteistä, joita tietojen siirto mallisopimuslausekkeita käyttäen edellyttää; kehottaa tietosuojaneuvostoa myös pyytämään riippumattomilta tutkijoilta näkemyksiä, jotka koskevat mahdollisesti ristiriidassa olevaa kansallista lainsäädäntöä tärkeimmissä kauppakumppanimaissa;

palauttaa mieliin, että tietosuojaneuvoston suuntaviivoissa 2/2018 (12), jotka koskevat asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan mukaisia poikkeuksia, todetaan, että kun siirtoja ei tehdä tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten tai muiden asianmukaisia suojatoimia tarjoavien välineiden puitteissa vaan ne perustuvat yleisen tietosuoja-asetuksen 49 artiklan mukaisiin erityistapauksia koskeviin poikkeuksiin, niitä on tulkittava suppeasti niin, että poikkeuksesta ei tule sääntöä; panee kuitenkin merkille, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -järjestelyn mitätöinnin jälkeen transatlanttiset tietovirrat digitaalista mainontaa varten ovat jatkuneet huolimatta mainostarkoituksessa tapahtuvien siirtojen oikeusperustaa koskevista epäilyistä; kehottaa Euroopan tietosuojaneuvostoa ja tietosuojaviranomaisia varmistamaan johdonmukaisen tulkinnan sovellettaessa ja valvottaessa tällaisia poikkeuksia tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaisesti;

suhtautuu myönteisesti kansainvälisiin keskusteluihin yleisen tietosuoja-asetuksen ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin (13) mukaisista rajat ylittävistä henkilötietovirroista; korostaa, että kansainväliset kauppasopimukset eivät saa heikentää yleistä tietosuoja-asetusta, lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annettua direktiiviä, sähköisen viestinnän tietosuojasääntöjä eivätkä muita nykyisiä ja tulevia toimenpiteitä, joilla suojellaan yksityisyyden suojaa ja henkilötietojen suojaa koskevia perusoikeuksia, eikä niitä saa sisällyttää näihin kauppasopimuksiin; kehottaa komissiota noudattamaan ilman poikkeamia EU:n vuoden 2018 horisontaalista kantaa (14) ja ottamaan huomioon kolmansien maiden asiaankuuluvat kauppaoikeuden mukaiset sitoumukset arvioidessaan niiden riittävyyttä, myös tietojen edelleen siirtämisen osalta;

Mallisopimuslausekkeet

panee merkille luonnoksen komission täytäntöönpanopäätökseksi ja mallisopimuslausekkeita koskevat luonnokset; panee tyytyväisenä merkille, että komissio on pyytänyt sidosryhmiltä palautetta järjestämällä luonnoksesta julkisen kuulemisen; toteaa, että Euroopan tietosuojaneuvosto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu esittivät 15. tammikuuta 2021 antamassaan yhteisessä lausunnossa (15) myönteisiä huomioita mallisopimuslausekeluonnoksista mutta ehdottivat joitakin lisäparannuksia; edellyttää, että komissio ottaa saadut tiedot huomioon ennen komiteamenettelyn käynnistämistä;

10.

muistuttaa, että suuri joukko pk-yrityksiä käyttää mallisopimuslausekkeita; korostaa, että kaikentyyppiset yritykset tarvitsevat pikaisesti selkeitä suuntaviivoja ja apua oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionin tuomioistuimen tuomion soveltamisessa ja tulkinnassa;

11.

panee merkille Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset 1/2020 (16) toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että tietosuojaneuvosto järjesti suosituksistaan julkisen kuulemisen; on huolissaan mahdollisista ristiriidoista näiden suositusten ja mallisopimuslausekkeita koskevan komission ehdotuksen välillä; kehottaa komissiota ja tietosuojaneuvostoa tekemään yhteistyötä omien asiakirjojensa viimeistelyssä oikeusvarmuuden varmistamiseksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen; katsoo, että komission olisi noudatettava tietosuojaneuvoston ohjeita;

12.

panee erityisen tyytyväisenä merkille Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset, joiden mukaan rekisterinpitäjien täytyy tukeutua objektiivisiin tekijöihin arvioidessaan, onko kolmannen maan laeissa tai käytännöissä jotakin, mikä voi horjuttaa käytettävien tiedonsiirtovälineiden asianmukaisten suojatoimien tehokkuutta nimenomaisen siirron yhteydessä, eikä turvautua subjektiivisiin tekijöihin, jotka unionin tuomioistuin on toistuvasti torjunut, kuten siihen, miten todennäköisesti viranomaiset pääsevät tietoihin EU:n vaatimusten vastaisesti; kehottaa komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että sen ehdotus mallisopimuslausekkeista on täysin yhdenmukainen sovellettavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa;

13.

korostaa, että on ratkaisevan tärkeää, että henkilötietoja EU:n ulkopuolelle siirtävät EU:n yritykset voivat tukeutua vankkoihin mekanismeihin, jotka ovat unionin tuomioistuimen tuomion mukaisia; katsoo tältä osin, että komission nykyisessä ehdotuksessa sopimuslausekemalliksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki Euroopan tietosuojaneuvoston asiaankuuluvat suositukset; kannattaa ajatusta luoda välineistö, josta voi valita lisätoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi turvallisuus- ja tietosuojasertifiointi, salaukseen liittyvät suojatoimet ja pseudonymisointi, jotka ovat sääntelyviranomaisten hyväksymiä, sekä unionin tärkeimpien kauppakumppanien asiaa koskevaan lainsäädäntöön liittyvät julkisesti saatavilla olevat resurssit;

14.

huomauttaa, että Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelun valvontaa koskevan FISA-lain soveltamisalaan kuuluvat rekisterinpitäjät eivät voi siirtää henkilötietoja unionista näiden mallisopimuslausekkeiden nojalla, koska joukkovalvonnan riski on suuri; edellyttää, että jos Yhdysvaltojen kanssa ei saada nopeasti aikaan järjestelyä, jolla taataan riittävä suojan taso eli taso, joka vastaa pääosiltaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja perusoikeuskirjassa taattua suojaa, siirrot keskeytetään, kunnes tilanne saadaan ratkaistua; korostaa unionin tuomioistuimen arviota, jonka mukaan FISA-lain 702 pykälä ja toimeenpanoasetus (Executive Order) 12333 (E.O. 12333), luettuina yhdessä presidentin määräyksen (Presidential Policy Directive) 28 (PPD-28) kanssa, eivät täytä niitä vähimmäisvaatimuksia, jotka unionin oikeudessa liittyvät suhteellisuusperiaatteeseen, joten ei voida katsoa, että näihin säännöksiin perustuvat tarkkailuohjelmat olisi rajattu vain täysin välttämättömään; korostaa tarvetta puuttua tuomioistuimen tuomiossa esiin tuotuihin ongelmiin kestävällä tavalla, jotta voidaan tarjota rekisteröidyille riittävä henkilötietojen suoja; muistuttaa, että mikään yritysten välinen sopimus ei voi tarjota suojaa tiedusteluviranomaisten rajoittamattomalta pääsyltä sähköisen viestinnän sisältöön eikä mikään yritysten välinen sopimus voi tarjota riittäviä oikeussuojakeinoja joukkovalvontaa vastaan; korostaa, että tämä edellyttää Yhdysvaltojen valvontalakien ja -käytäntöjen uudistamista sen varmistamiseksi, että Yhdysvaltojen turvallisuusviranomaisten pääsy EU:sta siirrettyihin tietoihin rajoitetaan siihen, mikä on välttämätöntä ja oikeasuhteista, ja että eurooppalaisilla rekisteröidyillä on saatavillaan tehokkaita oikeussuojakeinoja Yhdysvaltojen tuomioistuimissa;

15.

tuo esiin eurooppalaisten pk-yritysten sekä voittoa tavoittelemattomien organisaatioiden ja yhdistysten vähäisen neuvotteluvoiman sekä oikeudelliset ja taloudelliset valmiudet ja huomauttaa, että niiden odotetaan pystyvän hahmottamaan eri kolmansien maiden monimutkaiset oikeudelliset kehykset ja arvioimaan itse kolmannen maan tietosuojan riittävyyden; kehottaa komissiota ja Euroopan tietosuojaneuvostoa antamaan erityisesti pk-yrityksille ohjeita siitä, miten luotettavia lisätoimenpiteitä käytetään käytännössä;

16.

kehottaa tietosuojaviranomaisia noudattamaan velvoitteitaan, joita korostetaan unionin tuomioistuimen tuomiossa, jotta varmistetaan yleisen tietosuoja-asetuksen asianmukainen ja nopea täytäntöönpano valvomalla tiiviisti mallisopimuslausekkeiden käyttöä; kehottaa tietosuojaviranomaisia antamaan yrityksille apua tuomioistuimen oikeuskäytännön noudattamisessa; kehottaa tietosuojaviranomaisia myös käyttämään kaikkia yleisen tietosuoja-asetuksen 58 artiklan mukaisia tutkintavaltuuksiaan ja korjaavia toimivaltuuksiaan tapauksissa, joissa tietojen viejät siirtävät henkilötietoja huolimatta siitä, että kohdemaana olevassa kolmannessa maassa sovelletaan lainsäädäntöä, joka estää tietojen tuojaa noudattamasta mallisopimuslausekkeita, ja vaikka tehokkaat lisätoimenpiteet puuttuvat; palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi, että jokaisen valvontaviranomaisen on ”suoritettava (…) tehtävänsä, joka koskee tietosuoja-asetuksen kaikilta osin noudattamisen valvontaa”;

Privacy shield -järjestely

17.

panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi, että EU:n ja Yhdysvaltojen välinen Privacy Shield -järjestely ei takaa tietosuojan tasoa, joka pääosiltaan vastaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja perusoikeuskirjassa tarjottua suojelun tasoa ja joka siten olisi riittävä, erityisesti siksi, että Yhdysvaltojen viranomaisilla on valikoimaton pääsy Privacy Shield -järjestelyn mukaisesti siirrettyihin henkilötietoihin, mikä ei ole tarpeellisuutta ja suhteellisuutta koskevien periaatteiden mukaista, ja siksi, että EU:n rekisteröidyillä ei ole oikeuksia, joihin voitaisiin vedota Yhdysvaltojen viranomaisia vastaan tuomioistuimissa tai minkä tahansa muun tuomioistuimena toimivan riippumattoman viranomaisen edessä; odottaa Yhdysvaltojen nykyisen hallinnon olevan halukkaampi mahdollisten tulevien siirtomekanismien mukaisten velvoitteidensa täyttämiseen kuin aiemmat hallinnot, jotka eivät osoittaneet olevansa poliittisesti sitoutuneita Safe Harbour -sääntöjen noudattamiseen ja täytäntöönpanoon sekä Privacy Shield -järjestelyn sääntöjen täytäntöönpanoon;

18.

huomauttaa, että jotkin yritykset ovat asiassa Schrems II annetun tuomion johdosta tarkistaneet kiireellä tietosuojaselosteitaan ja kolmannen osapuolen sopimuksia, joissa viitataan niiden Privacy Shield -järjestelyn mukaisiin sitoumuksiin, arvioimatta parhaita toimenpiteitä tietojen siirtämiseksi laillisesti;

19.

pitää valitettavana, että komissio ei ole toiminut yleisen tietosuoja-asetuksen 45 artiklan 5 kohdan mukaisesti huolimatta siitä, että parlamentti on vuosina 2016, 2017 ja 2018 antamissaan päätöslauselmissa useaan otteeseen kehottanut sitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Privacy Shield -järjestely on täysin yleisen tietosuoja-asetuksen ja perusoikeuskirjan mukainen; pitää valitettavana, että komissio ei ole kuunnellut parlamentin kehotuksia keskeyttää Privacy Shield -järjestely, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja, vaikka parlamentti korosti riskiä siitä, että unionin tuomioistuin mitätöi Privacy Shield -järjestelyn; muistuttaa, että 29 artiklan mukainen tietosuojatyöryhmä ja Euroopan tietosuojaneuvosto toivat toistuvasti esiin Privacy Shield -järjestelyn toimintaan liittyviä ongelmia;

20.

pitää valitettavana, että komissio asetti suhteet Yhdysvaltoihin EU:n kansalaisten etujen edelle ja että se jätti näin EU:n oikeuden puolustamisen yksittäisten kansalaisten tehtäväksi;

Joukkovalvonta ja oikeudellinen kehys

21.

kannustaa komissiota seuraamaan ennakoivasti joukkovalvontateknologioiden käyttöä Yhdysvalloissa ja muissa kolmansissa maissa, joista on tehty tai voitaisiin tehdä tietosuojan riittävyyden toteava päätös, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa; kehottaa komissiota olemaan tekemättä tietosuojan riittävyyttä koskevia päätöksiä maista, joissa joukkovalvontaa koskevat lait ja ohjelmat eivät ole unionin tuomioistuimen kriteerien kirjaimen eivätkä hengen mukaisia;

22.

panee merkille Kalifornian kuluttajien yksityisyyden suojaa koskevan lain (CCPA) äskettäisen voimaantulon Yhdysvalloissa; panee merkille asiaan liittyvät keskustelut ja lainsäädäntöehdotukset liittovaltiotasolla; huomauttaa, että vaikka nämä ovat askelia oikeaan suuntaan, CCPA-laki tai mitkään tähänastiset liittovaltiotason ehdotukset eivät täytä yleisessä tietosuoja-asetuksessa tietosuojan riittävyyden toteavalle päätökselle asetettuja vaatimuksia; kannustaa voimakkaasti Yhdysvaltojen lainsäätäjää antamaan lainsäädäntöä, joka täyttää nämä vaatimukset, ja siten omalta osaltaan varmistamaan, että Yhdysvaltojen lainsäädäntö tarjoaa suojan, joka pääosiltaan vastaa EU:ssa nykyisin taattavaa suojaa;

23.

huomauttaa, että tällainen kuluttajansuojaa ja yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö ei yksinään riitä korjaamaan unionin tuomioistuimen havaitsemia perusongelmia, jotka koskevat Yhdysvaltojen tiedustelupalvelujen harjoittamaa joukkovalvontaa ja oikeussuojakeinojen riittämätöntä saatavuutta; kannustaa Yhdysvaltojen lainsäätäjää muuttamaan FISA-lain 702 pykälää ja Yhdysvaltain presidenttiä muuttamaan toimeenpanoasetusta 12333 ja presidentin määräystä 28 erityisesti siltä osin kuin on kyse joukkovalvonnasta ja samantasoisen suojan myöntämisestä EU:n ja Yhdysvaltojen kansalaisille; kannustaa Yhdysvaltoja tarjoamaan mekanismeja, joilla varmistetaan, että henkilöt saavat (viivästyneitä) ilmoituksia ja voivat riitauttaa epäasianmukaisen valvonnan 702 pykälän ja asetuksen 12333 nojalla, ja ottamaan käyttöön laissa säädetyn mekanismin sen varmistamiseksi, että muilla kuin Yhdysvaltojen kansalaisilla on täytäntöönpanokelpoiset oikeudet, jotka ovat laajemmat kuin oikeussuojakeinoja koskevan Judicial Redress Act -lain tarjoamat oikeudet;

24.

muistuttaa, että jäsenvaltiot jatkavat henkilötietojen vaihtoa Yhdysvaltojen kanssa terrorismin rahoituksen jäljittämisohjelman (TFTP) ja EU:n ja Yhdysvaltojen matkustajarekisteritietoja (PNR) koskevan sopimuksen kautta sekä vaihtamalla verotietoja automaattisesti Yhdysvaltojen ulkomaisia tilejä koskevaa verosäännösten noudattamislakia (FATCA) täytäntöön panevien hallitustenvälisten sopimusten kautta, mikä vaikuttaa haitallisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin”, kuten todetaan ulkomaisia tilejä koskevan Yhdysvaltojen verosäännösten noudattamislain (FATCA) kielteisistä vaikutuksista EU:n kansalaisiin ja erityisesti ”sattumanvaraisiin yhdysvaltalaisiin”5. heinäkuuta 2018 annetussa parlamentin päätöslauselmassa (17); muistuttaa, että Yhdysvalloilla on edelleen pääsy jäsenvaltioiden lainvalvontatietokantoihin, jotka sisältävät EU:n kansalaisten sormenjälkiä ja DNA-tietoja; pyytää komissiota analysoimaan asioissa Schrems I ja II annettujen tuomioiden vaikutusta näihin tietojenvaihtoihin ja esittämään analyysinsä ja sen, miten se aikoo saattaa ne tuomioiden mukaisiksi, julkisesti ja kirjallisesti kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle 30. syyskuuta 2021 mennessä;

25.

kehottaa myös komissiota analysoimaan tietoja mallisopimuslausekkeita käyttäen siirtävien FISA-lain 702 pykälän soveltamisalaan kuuluvien pilvipalvelujen tarjoajien tilannetta; kehottaa myös komissiota analysoimaan vaikutusta EU:n ja Yhdysvaltojen välisen tietosuojaa koskevan puitesopimuksen nojalla myönnettyihin oikeuksiin, kuten oikeuteen oikeudelliseen muutoksenhakuun, ottaen huomioon, että Yhdysvallat myöntää nimenomaisesti tämän oikeuden ainoastaan niiden nimettyjen maiden kansalaisille, jotka sallivat tietojen siirron Yhdysvaltoihin kaupallisia tarkoituksia varten; ei pidä hyväksyttävänä, että komissio ei ole vieläkään julkaissut havaintojaan tietosuojaa koskevan puitesopimuksen ensimmäisestä yhteisestä tarkastelusta, vaikka määräajasta on kulunut jo vuosi, ja kehottaa komissiota saattamaan sopimuksen tarvittaessa viipymättä unionin tuomioistuimen tuomioissa vahvistettujen vaatimusten mukaiseksi;

26.

katsoo, että kun otetaan huomioon ilmeiset puutteet Yhdysvaltoihin siirrettävien unionin kansalaisten tietojen suojassa, on välttämätöntä tukea investointeja eurooppalaisiin tietojen tallennusvälineisiin (esimerkiksi pilvipalveluihin), jotta voidaan vähentää unionin riippuvuutta kolmansien maiden tarjoamasta tallennuskapasiteetista ja vahvistaa unionin strategista riippumattomuutta tiedonhallinnan ja tietosuojan alalla;

Tietosuojan riittävyyttä koskevat päätökset

27.

kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki Yhdysvaltoja koskevat uudet päätökset tietosuojan riittävyydestä ovat täysin asetuksen (EU) 2016/679, perusoikeuskirjan ja unionin tuomioistuimen tuomion kaikkien näkökohtien mukaisia; muistuttaa, että tietosuojan riittävyyttä koskevat kehykset helpottavat merkittävästi erityisesti pk-yritysten ja startup-yritysten taloudellista toimintaa, sillä toisin kuin suurilla yrityksillä, niillä ei useinkaan ole käytössään taloudellisia, oikeudellisia ja teknisiä valmiuksia käyttää muita siirtovälineitä; kehottaa jäsenvaltioita tekemään Yhdysvaltojen kanssa vakoilemisen välttämiseen perustuvia sopimuksia; kehottaa komissiota hyödyntämään yhteyksiään vastapuoliinsa Yhdysvalloissa välittääkseen viestin siitä, että ellei Yhdysvallat muuta valvontaa koskevia lakejaan ja käytäntöjään, ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto tietosuojan riittävyyttä koskevien tulevien päätösten mahdollistamiseksi olisi vakoilemisen välttämiseen perustuvien sopimusten tekeminen jäsenvaltioiden kanssa;

28.

katsoo, että tietosuojan riittävyyttä koskevien tulevien komission päätösten ei pitäisi perustua omaehtoisen sertifioinnin järjestelmään, johon sekä Safe Harbour -järjestely että Privacy Shield -järjestely perustuivat; kehottaa komissiota ottamaan Euroopan tietosuojaneuvoston kattavasti mukaan Yhdysvaltoihin liittyvien tietosuojan riittävyyttä koskevien uusien päätösten noudattamisen arviointiin ja täytäntöönpanon valvontaan; kehottaa komissiota sopimaan tähän liittyen Yhdysvaltojen hallinnon kanssa toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen, jotta Euroopan tietosuojaneuvosto voi hoitaa tämän tehtävän tehokkaasti; odottaa komission antavan enemmän painoa Euroopan parlamentin kannalle kaikkiin Yhdysvaltoja koskeviin uusiin tietosuojan riittävyyttä koskeviin päätöksiin ennen tällaisen päätöksen tekemistä;

29.

palauttaa mieliin, että komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen kaikkia tietosuojan tason riittävyyttä koskevia päätöksiä, jotka on tehty direktiivin 95/46/EY nojalla; korostaa, että komission olisi sovellettava yleisessä tietosuoja-asetuksessa ja asioissa Schrems I ja II annetuissa unionin tuomioistuimen tuomioissa asetettuja tiukempia vaatimuksia arvioidessaan, taataanko tietosuojan taso, joka vastaa pääosiltaan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyä tasoa, myös siltä osin kuin on kyse tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuudesta ja suojaamisesta kolmannen maan viranomaisten perusteettomalta pääsyltä henkilötietoihin; kehottaa komissiota viimeistelemään nämä tarkastelut kiireellisesti ja kumoamaan tai keskeyttämään kaikki yleistä tietosuoja-asetusta edeltävät päätökset, jos se katsoo, että kyseinen kolmas maa ei tarjoa pääosiltaan samantasoista suojaa, ja jos tilannetta ei voida korjata;

30.

katsoo, että nimittämällä kokeneen yksityisyyden suojan asiantuntijan Privacy Shield -järjestelyä seuraavasta sopimuksesta vastaavaksi pääneuvottelijaksi presidentti Bidenin hallinto osoitti olevansa sitoutunut löytämään ensi tilassa ratkaisun kaupallisten tietojen siirtoon EU:n ja Yhdysvaltojen välillä; odottaa komission ja sen yhdysvaltalaisten vastapuolten heti unionin tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen aloittaman vuoropuhelun tehostuvan tulevina kuukausina;

31.

kehottaa komissiota olemaan hyväksymättä uusia Yhdysvaltoja koskevia päätöksiä tietosuojan riittävyydestä, ellei tehdä erityisesti tiedonsaantia kansallista turvallisuutta tai tiedustelutarkoituksia varten koskevia merkittäviä uudistuksia, jotka voidaan saada aikaan Yhdysvaltojen lakien ja käytäntöjen selkeällä, oikeudellisesti kestävällä, täytäntöönpanokelpoisella ja syrjimättömällä uudistuksella; muistuttaa tältä osin viranomaisten henkilötietojen saantia koskevien tehokkaiden suojatoimien merkityksestä; kehottaa komissiota toteuttamaan geopoliittisia tavoitteitaan käytännössä, jotta varmistetaan, että Yhdysvalloissa ja muissa kolmansissa maissa toteutuu pääosiltaan vastaava tietosuoja kuin EU:ssa;

32.

suosittelee, että kansalliset tietosuojaviranomaiset keskeyttävät sellaisten henkilötietojen siirron, joita Yhdysvaltojen viranomaiset voisivat käyttää, jos komissio tekisi Yhdysvaltoihin liittyviä tietosuojan riittävyyttä koskevia uusia päätöksiä ilman, että tällaisia merkityksellisiä uudistuksia on tehty;

33.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio noudattaa kriteerejä, jotka on vahvistettu (Euroopan tietosuojaneuvoston hyväksymissä) 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisissa tietosuojan riittävyyden viitearvoissa (18) sekä rikosasioiden tietosuojadirektiivin mukaisista tietosuojan riittävyyden viitearvoista annetussa tietosuojaneuvoston suosituksessa 01/2021 (19); katsoo, että komission pitäisi noudattaa vähintään näitä kriteerejä arvioidessaan, täyttääkö kolmas maa tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen vaatimukset; panee merkille, että Euroopan tietosuojaneuvosto on hiljattain päivittänyt suosituksiaan tiedustelua koskevista eurooppalaisista olennaisista takeista ottaen huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (20);

o o

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan tietosuojaneuvostolle, jäsenvaltioiden kansallisille parlamenteille, Amerikan yhdysvaltojen kongressille ja hallitukselle sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille ja hallitukselle.

(1) Unionin tuomioistuimen tuomio 16. heinäkuuta 2020, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems, C-311/18, ECLI:EU:C:2020:559.

(2) Unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antama tuomio asiassa Maximilian Schrems v. Data Protection Commissioner, C-362/14, ECLI:EU:C:2015:650.

(3) Unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2020 antama tuomio asiassa Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs ym., C-623/17, ECLI:EU:C:2020:790.

(4) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 82.

(5) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 73.

(6) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 133.

(7) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 58.

(8) EUVL L 39, 12.2.2010, s. 5.

(9) EUVL L 207, 1.8.2016, s. 1.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0337.

(11) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(12) https://edpb.europa.eu/sites/edpb/files/files/file1/edpb_guidelines_2_2018_ derogations_fi.pdf

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

(14) EU:n ehdotus määräyksiksi rajat ylittävistä tietovirroista ja henkilötietojen ja yksityisyyden suojasta, http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2018/july/tradoc_157130.pdf

(15) Euroopan tietosuojaneuvoston ja Euroopan tietosuojavaltuutetun 14. tammikuuta 2021 antama yhteinen lausunto 2/2021 henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista mallisopimuslausekkeista: https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/edpbedps-joint-opinion/edpb-edps-joint-opinion-22021-standard_en

(16) Euroopan tietosuojaneuvoston 11. marraskuuta 2020 antamat suositukset 01/2020 toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi, https://edpb.europa.eu/our-work-tools/documents/public-consultations/2020/recommendations-012020-measures-supplement_fi

(17) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 141.

(18) https://ec.europa.eu/newsroom/article29/item-detail.cfm?item_id=614108

(19) https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/recommendations/recommendations-012021-adequacy-referential-under-law_fi

(20) https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/preporki/recommendations-022020-european-essential-guarantees_fi

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/186

P9_TA(2021)0259

Yritysten vastuu ympäristövahingoista

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 yritysten vastuusta ympäristövahingoista (2020/2027(INI))

(2022/C 15/20)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (1) (ympäristövastuudirektiivi),

—	ottaa huomioon ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (2) (ympäristörikosdirektiivi),

—	ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 annetun ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaisen komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille (COM(2016)0204),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 ja 191 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 37 artiklan,

—

ottaa huomioon, että direktiiviä 2004/35/EY on muutettu kaivannaisteollisuuden jätehuollosta 15. maaliskuuta 2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/21/EY (3), hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23. huhtikuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/31/EY (4) sekä merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta 12. kesäkuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/30/EU (5),

—

ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin REFIT-arviointia koskevan 14. huhtikuuta 2016 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0121), joka liittyy ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun direktiivin 2004/35/EY 18 artiklan 2 kohdan mukaiseen komission kertomukseen Euroopan parlamentille ja neuvostolle,

—	ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanosta 6. kesäkuuta 2016 laaditun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun (EPRS) katsauksen ”The implementation of the Environmental Liability Directive: a survey of the assessment process carried out by the Commission”,

—	ottaa huomioon yritysten ympäristövastuusta 15. toukokuuta 2020 julkaistun kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimuksen ”Environmental liability of companies”,

—	ottaa huomioon ympäristövastuudirektiivin rahoitusturvallisuuden parantamisesta toukokuussa 2020 julkaistun komission tutkimuksen ”Improving financial security in the context of the Environmental Liability Directive”,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 tehdyn Euroopan talous- ja sosiaalikomitean arvion komission ympäristörikosdirektiivistä,

—	ottaa huomioon yritysten ympäristövastuusta lokakuussa 2020 laaditun EPRS:n katsauksen ”Environmental liability of companies: selected possible amendments of the ELD”,

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2020 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristörikosdirektiivin arvioinnista (SWD(2020)0259),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toimet ympäristörikollisuuden torjumiseksi (EFFACE) ja niiden johdosta maaliskuussa 2016 annetut päätelmät ja suositukset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0112/2021),

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan 1 kohdan mukaan unionin ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan sellaisten tavoitteiden saavuttamiseen kuin ihmisten terveyden suojelu, ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö sekä sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin;

B.	ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä Euroopan unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti;

ottaa huomioon, että EU:n koordinoidulla ympäristöstrategilla kannustetaan yhteistyöhön ja varmistetaan, että EU:n politiikat ovat keskenään johdonmukaisia; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan nollapäästötavoite, joka on määrä saavuttaa EU:n kansalaisten terveyttä ympäristön tilan heikentymiseltä ja pilaantumiselta suojelevalla monialaisella strategialla, ja edellytetään myös siirtymän toteuttamista oikeudenmukaisella tavalla, jossa ei jätetä ketään jälkeen;

katsoo, että vastuullinen liiketoiminta edellyttää, että yritykset ottavat ympäristönäkökohdat asianmukaisesti huomioon; katsoo, että ympäristövahinkovastuu on keskeisessä asemassa eurooppalaisten yritysten kestävyyden lisäämisessä pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että tämän saavuttaminen on tiiviisti sidoksissa siihen, että annetaan asiaan liittyvää lainsäädäntöä yritysten huolellisuusvelvollisuudesta, yritysten yhteiskuntavastuusta ja yritysten kestävästä hallinnoinnista ja ohjauksesta; katsoo, että vastuun on oltava kansallisen lainsäädännön mukainen;

E.	ottaa huomioon, että ympäristövahingot, vaaralliset ja haitalliset kemikaalit sekä ilmastonmuutos voivat aiheuttaa merkittäviä riskejä ihmisten terveydelle ilman, maaperän ja veden pilaantumisen vuoksi;

ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiiviä sovelletaan rinnakkain muiden vastuuvälineiden ja -säännösten kanssa sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin mukaisia vastuita aiheuttavat tapahtumat voivat johtaa samanaikaisesti rikosoikeudellisiin, siviilioikeudellisiin tai hallinnollisiin menettelyihin, mistä seuraa oikeudellista epävarmuutta ja turvattomuutta sekä asianomaisille yrityksille että mahdollisille uhreille;

ottaa huomioon, että ympäristövastuusta vuonna 2016 annetussa komission kertomuksessa todetaan, että huolimatta ympäristövastuudirektiivin hyödyistä pyrittäessä parantamaan oikeudellista johdonmukaisuutta EU:n tasolla sääntely on EU:ssa edelleen alalla hajanaista niin oikeudellisesti kuin käytännössä;

ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin nykyisistä ”ympäristövahingon” ja ”toiminnanharjoittajan” määritelmistä on tehty useita analyysejä, joissa on korostettu niiden tulkintavaikeuksia; ottaa huomioon, että ympäristövahinkojen kynnysarvon merkitystä tulkitaan ja sovelletaan eri tavoin, minkä vuoksi sitä on edelleen selvennettävä;

I.	ottaa huomioon, että yhä useammissa tapauksissa EU:n ulkopuolella toimivien eurooppalaisten yhtiöiden tytäryhtiöiden aiheuttaman pilaantumisen uhrit ovat pyrkineet nostamaan ympäristövastuuta koskevia kanteita emoyhtiöitä vastaan EU:n tuomioistuimissa;

J.	toteaa, että hajakuormitusta koskevat vastuujärjestelmät ovat EU:n lainsäädännössä hajanaisia;

ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivillä luotiin aiheuttamisperiaatteeseen perustuvan ympäristövastuun puitteet ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivi täydentää EU:n ympäristölainsäädännön keskeisiä osia, joihin se liittyy suoraan tai välillisesti ja joita ovat erityisesti luontodirektiivi (6), lintudirektiivi (7), vesipuitedirektiivi (8), meristrategiapuitedirektiivi (9) ja merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta annettu direktiivi (10);

ottaa huomioon, että komission vuoden 2016 kertomuksessa ympäristövastuusta suositeltiin, että kaikki jäsenvaltiot ”rekisteröivät ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvia tapauksia koskevat tiedot ja julkistavat nämä rekisterit, jos eivät sitä vielä ole tehneet” (11); toteaa, että tästä huolimatta vain seitsemällä jäsenvaltiolla on ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvien tapausten rekisteri, joka on julkisesti saatavilla, kun taas neljällä muulla jäsenvaltiolla on rekisteri, joka ei ole julkinen; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot keräävät tietoja, jotka kuuluvat EU:n muiden säädösten mutta eivät erityisesti ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan, tai niillä on rekistereitä, joiden soveltamisala on laajempi tai erilainen, ja että useat jäsenvaltiot keräävät tietoja alueellisella tasolla; ottaa huomioon, että 14 jäsenvaltiolla ei ole tietokantaa ympäristöonnettomuuksista tai ympäristövastuudirektiivin soveltamisalaan kuuluvista tapauksista; ottaa huomioon, että ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanolle on ominaista jäsenvaltioita koskeva huomattava joustavuus, joka perustuu sääntelyn hajanaisuuteen ja yhdenmukaisuuden puutteeseen sekä oikeudellisesta että käytännön näkökulmasta;

toteaa, että vaikuttaa siltä, että suurin osa jäsenvaltioista ei ole säätänyt pakollisista rahavakuutta koskevista välineistä lainsäädännössään, mutta useat maat vaativat niitä (12); toteaa, että jos nämä välineet on pantu täytäntöön, ne näyttävät osoittautuneen hyödyllisiksi ja osoittaneen, että on tarpeen arvioida pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönottoa;

ottaa huomioon, että vaikka useimmilla markkinoilla on saatavilla riittävästi vakuutussuojaa myös täydentävää ja korvaavaa korjaamista varten, kysyntä on yleensä vähäistä, mikä johtuu raportoitujen tapausten vähäisyydestä, optimaalista heikommasta täytäntöönpanosta ja kehittyvien markkinoiden hitaammasta kehityksestä (13); toteaa, että tämä ei itsessään estä ottamasta käyttöön pakollisia rahoitusvakuuksia;

toteaa, että suuronnettomuuksien aiheuttama toiminnanharjoittajien maksukyvyttömyys on edelleen ongelma EU:ssa; toteaa, että komission olisi analysoitava nykyiset kansalliset kehykset ja sääntelykehykset sekä laadittava yhdenmukaistettu EU:n lähestymistapa veronmaksajien suojaamiseksi yritysten maksukyvyttömyydeltä;

P.	ottaa huomioon, että rahavakuutta koskevien välineiden saatavuus on lisääntynyt merkittävästi ympäristövastuudirektiivin antamisen jälkeen;

ottaa huomioon, että kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista 25. marraskuuta 2020 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2020/1828 (14), jolla kumotaan direktiivi 2009/22/EY, on hyväksytty ja että jäsenvaltiot soveltavat sitä 25. kesäkuuta 2023 alkaen;

R.	toteaa, että joissakin tapauksissa yritysten hallitusten jäsenten päätöksenteko on edelleen tulosperusteista vastuullisen käyttäytymisen ja ympäristön kustannuksella, vaikka he ovat tietoisia toiminnasta, johon liittyy suuri ympäristövahinkojen riski;

S.	toteaa, että ympäristövastuudirektiivin tarkistamisessa olisi ehdottomasti pyrittävä löytämään tasapaino yritysten huolenaiheitten ja ympäristönsuojelun välille;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on viime vuosina ottanut ennakoivan roolin edistääkseen ympäristövahinkovastuujärjestelmää kolmansissa maissa tapahtuvien ympäristö- ja ihmisoikeushaittojen varalta, erityisesti hyväksymällä 25. lokakuuta 2016 päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tapahtuvissa vakavissa ihmisoikeusrikkomuksissa (15);

U.	katsoo, että komissiolle annettavalla toimeksiannolla olisi varmistettava ympäristökysymyksiä koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten luomista tai ylläpitämistä koskevien määräysten täytäntöönpanon valvonta EU:n kauppasopimuksissa, jos kyseiset määräykset ovat osa tällaista sopimusta;

ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskus tutkii, miten ympäristöriskit ja -hyödyt ovat jakautuneet yhteiskunnassa; ottaa huomioon, että vuoden 2015 Pariisin ilmastosopimuksessa korostetaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien huomioimisen tärkeyttä; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto julkaisi hiljattain ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevat puiteperiaatteet, joilla selvennetään puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön liittyviä valtioiden ihmisoikeusvelvoitteita; ottaa lisäksi huomioon, että YK:ssa neuvotellaan parhaillaan järjestelmästä, joka koskee yritysten vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista;

ottaa huomioon, että ympäristövahinkojen ja -rikosten vaikutukset tuottavat haittaa paitsi biologiselle monimuotoisuudelle ja ilmastolle myös ihmisoikeuksille ja ihmisten terveydelle; katsoo, että uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon ympäristövahinkojen, vakavan järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption rajat ylittävän luonteen vaarat sekä ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvat riskit;

ottaa huomioon, että Tukholman julistuksen periaatteessa 21 ja Rion julistuksen periaatteessa 2 tunnustetaan valtioiden täysivaltainen oikeus hyödyntää omia luonnonvarojaan oman ympäristöpolitiikkansa mukaisesti mutta myös velvollisuus varmistaa, että niiden toimet kansallisen lainkäyttö- tai valvontavaltansa puitteissa eivät aiheuta vahinkoa muiden valtioiden tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisten alueiden ympäristölle;

Yleiset huomautukset

pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä arvioida ympäristövastuudirektiivin ja ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoa eri jäsenvaltioissa ja kuroa kiinni siinä ilmenneitä eroja;

pitää valitettavana, että ympäristövastuudirektiivin mukainen harkintavalta, ympäristövastuudirektiiviä koskevan tietoisuuden ja tietämyksen puute, riittämättömät varat ja asiantuntemus sekä heikot säännösten noudattamista ja tehokkaan hallinnoinnin varmistamista kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla koskevat mekanismit ovat johtaneet puutteelliseen täytäntöönpanoon, jäsenvaltioiden välisiin huomattaviin eroihin ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon valvonnan ja noudattamisen tasoissa ja erityisesti tapausten määrässä ja toiminnanharjoittajien epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin; pitää valitettavana, että tällaiset puutteet vaikuttavat myös ympäristörikosdirektiivin täytäntöönpanoon; katsoo näin ollen, että tarvitaan lisätoimia säännösten yhdenmukaistamisen varmistamiseksi EU:ssa ja EU:n lainsäädännön tehokkuutta koskevan yleisen luottamuksen lisäämiseksi, jotta ympäristövahinkoja voidaan ehkäistä ja korjata tehokkaammin ja jotta voidaan saada aikaan tasapaino yritysten huolenaiheiden ja ympäristönsuojelun välillä;

pitää myönteisenä, että jatkotoimena komission vuoden 2018 toimintasuunnitelmalle (16) on perustettu ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumi, joka kokoaa yhteen ympäristövaatimusten noudattamisen varmistamisesta vastaavia ammattilaisia, ja pitää myönteisenä ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamista koskevaa vuosien 2020–2022 työohjelmaa, jonka foorumi hyväksyi helmikuussa 2020 (17);

pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ympäristötarkastuslaitosten talousarviot ovat pysyneet ennallaan tai pienentyneet rahoituskriisin vuoksi ja että jopa suurten viranomaisten, joilla on hyvät resurssit, voi olla vaikeaa kehittää riippumattomasti tietämystä siitä, miten vaatimusten noudattaminen voitaisiin parhaiten varmistaa; katsoo näin ollen, että EU:n tason tukea on lisättävä esimerkiksi helppokäyttöisten tietoportaalien, yleisesti käytettyjen verkostojen (EU:n toimijaverkostot), parhaita käytäntöjä koskevan tiedon ja ohjauksen, tuomareille ja oikeusalan toimijoille ympäristöoikeuden ja -rikosten erityispiirteistä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tarkoitettujen täydentävien koulutusohjelmien sekä koulutusmateriaalin ja osaamista koskevan ohjauksen avulla koordinoidusti kansallisten viranomaisten kanssa, koska tämä voisi lisätä ”mustiin lampaisiin” kohdistuvaa painetta ja hyödyttää lakia noudattavia yrityksiä sekä mahdollistaisi sidosryhmien, toiminnanharjoittajien ja yleisön tietoisuuden lisäämisen ympäristövastuudirektiivin mukaisen järjestelmän olemassaolosta ja sen täytäntöönpanosta, jotta ne voivat siten osaltaan parantaa ympäristövahinkojen ehkäisemistä ja korjaamista;

pitää valitettavana, että ympäristörikokset kuuluvat kaikkein kannattavimpiin kansainvälisen rikollisuuden muotoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sen vuoksi myöntämään riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit ympäristörikosten ehkäisemistä, tutkimista ja niitä koskevien syytteiden nostamista varten sekä lisäämään muun muassa syyttäjien ja tuomareiden kaltaisten asiaankuuluvien viranomaisten asiantuntemusta, jotta voidaan tehostaa syytteiden nostamista ja seuraamusten langettamista ympäristörikoksista; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kansallisten poliisiviranomaisten asiaankuuluville tasoille ympäristörikosten tutkintaan erikoistuneita yksiköitä tai lisäämään tällaisten yksiköiden resursseja; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla jäsenvaltioilla on käytössä asianmukaiset ympäristökriisien hallintamenettelyt sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, ja kannustaa jäsenvaltioita käyttämään yhteisiä tutkintaryhmiä ja tiedonvaihtoa kansainvälisissä ympäristörikostapauksissa, mikä helpottaa useissa jäsenvaltioissa samanaikaisesti toteutettavien tutkinta- ja syytetoimien koordinointia;

toteaa, että yksi ympäristövastuudirektiivin riittämättömän yhdenmukaistamisen monista syistä on se, ettei siinä ole säädetty vakiomuotoisesta hallintomenettelystä, jota sovellettaisiin ympäristövahingon välittömästä uhasta tai todellisesta ympäristövahingosta ilmoittamiseen toimivaltaisille viranomaisille; pitää siksi valitettavana, että tällaisia ilmoituksia tai tietoja siitä, miten tapaukset käsitellään, ei ole pakko julkistaa; huomauttaa, että joissakin jäsenvaltioissa on pantu merkille tämä rajoite kansallisessa lainsäädännössä ja perustettu sen vuoksi tietokantoja ilmoituksia, onnettomuuksia ja tapauksia varten; toteaa kuitenkin, että käytännöt vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen ja ovat suhteellisen rajallisia;

huomauttaa, että olisi kerättävä EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän valvonnassa luotettavaa tietoa ympäristövastuudirektiivin tai muiden hallinnollisten, siviilioikeudellisten tai rikosoikeudellisten välineiden soveltamiseen johtavista ympäristövahingoista ja tätä koskevat tiedot olisi julkaistava; kehottaa komissiota arvioimaan tilannetta asianmukaisesti, jotta voidaan määrittää, voitaisiinko eri oikeudellisten välineiden yhdistelmällä reagoida asianmukaisesti ympäristöhaittoihin vai onko edelleen vakavia puutteita, jotka on korjattava; vaatii panemaan ympäristövastuudirektiivin asianmukaisesti täytäntöön kannustamalla jäsenvaltioita kirjaamaan tiedot ympäristövastuudirektiivin mukaisista vaaratilanteista, julkistamaan ympäristövastuudirektiivin mukaisia rekistereitä ja keräämään tarvittavat tiedot, jotta voidaan dokumentoida direktiivin tosiasiallinen ja tehokas soveltaminen jäsenvaltioissa ympäristövastuudirektiivillä luotua järjestelmää koskevan luottamuksen lisäämiseksi ja täytäntöönpanon parantamiseksi;

korostaa, että lähes kaikissa ympäristövastuudirektiivin mukaisissa tapauksissa toiminnanharjoittajat tekevät yhteistyötä hallintoviranomaisten kanssa korjausten tekemiseksi; panee kuitenkin merkille, että korjaavien toimien keskimääräiset kustannukset ovat 42 000 euroa (18), mutta muutamassa merkittävässä tapauksessa kustannukset olivat huomattavasti korkeammat; pitää siksi valitettavana, että näissä tapauksissa kustannusten takaisinperintä oli mahdotonta toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyyden vuoksi ja että tästä syystä valtion ja välillisesti veronmaksajien oli katettava kustannukset, mitä on vältettävä tulevaisuudessa;

toteaa, että yrityksiä vastaan on nostettu kaikissa jäsenvaltioissa vain vähän ympäristöasioita koskevia syytteitä, vaikka ympäristörikosdirektiivissä tarkoitettuja rikoksia todistettavasti tapahtuu; painottaa tässä yhteydessä, että komissio tai jäsenvaltiot eivät ole vielä kattavasti analysoineet tai selittäneet syitä tähän;

Suositukset

10.

kehottaa tarkistamaan ympäristövastuudirektiiviä mahdollisimman pian ja muuttamaan sen täysin yhdenmukaistetuksi asetukseksi; korostaa samalla tarvetta saattaa ympäristövastuudirektiivi ajan tasalle ja yhdenmukaistaa se muiden ympäristönsuojelua koskevien EU:n säädösten kanssa, mukaan lukien ympäristörikosdirektiivi; korostaa, että yritysten vastuuta ympäristövahingoista koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanon ja soveltamisen erojen vuoksi EU:n teollisuuden toimintaedellytykset eivät ole tasapuolisia tällä hetkellä, mikä vääristää EU:n sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa; kehottaa tehostamaan toimia ympäristövastuudirektiivin täytäntöönpanon yhdenmukaistamiseksi jäsenvaltioissa;

11.

kehottaa päivittämään ympäristörikosdirektiiviä perusteellisen vaikutustenarvioinnin perusteella, jossa olisi arvioitava muun muassa direktiivin soveltamisalaa ottaen samalla huomioon ympäristörikollisuuden uudet tyypit ja muodot; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa nykyisen lainsäädännön tehokas täytäntöönpano;

12.

panee merkille, että jäsenvaltiot ovat yhä sitoutuneempia pyrkimyksissään saada ympäristötuhorikos tunnustetuksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota tutkimaan ympäristötuhoa aiheuttavien rikosten merkitystä EU:n oikeuden ja diplomatian kannalta;

13.

kehottaa komissiota antamaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja syyttäjille lisäselvityksiä ja -ohjeita ympäristörikosdirektiivin keskeisistä oikeudellisista näkökohdista ja kehittämään ympäristörikosten yhdenmukaistetun luokituksen;

14.

korostaa muiden kuin oikeudellisesti sitovien välineiden, kuten ympäristövastuudirektiivissä ja ympäristörikosdirektiivissä käytettyjen oikeudellisten termien tulkintaa ja vahinkojen arviointia koskevien ohjeiden tai jäsenvaltioiden seuraamuskäytännöistä tiedottamisen ja näiden käytäntöjen vertailun, merkitystä direktiivien täytäntöönpanon tehostamisessa; korostaa tarvetta ottaa jäsenvaltioissa käyttöön paljon nopeampia ja tiukempia sääntelytoimia;

15.

katsoo, että täytäntöönpanoa olisi yhdenmukaistettava ja että olisi perustettava erittäin pätevistä asiantuntijoista ja komission virkamiehistä koostuva EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevä työryhmä, joka tukee jäsenvaltioita pyynnöstä direktiivin täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa sekä tukee ympäristövahinkojen uhreja ja antaa neuvoja käytettävissä olevista EU:n tason oikeustoimien vaihtoehdoista (verrattavissa SOLVIT-verkostoon);

16.

katsoo, että tarkistetussa kehyksessä olisi parannettava EU:n laajuista tiedonkeruuta, tietojenvaihtoa, avoimuutta ja parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden kesken EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän tuella;

17.

suosittaa, että EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevä tuleva työryhmä tukee kattavan seurantajärjestelmän täytäntöönpanoa, jotta toimivaltaisille viranomaisille voidaan tarjota tehokas välineistö ympäristölainsäädännön seuraamiseksi ja noudattamisen valvomiseksi;

18.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan EU:n ympäristövastuudirektiiviä käsittelevän työryhmän tuella turva-ja tukipalveluita ympäristövahinkojen uhreja varten ja varmistamaan heille oikeussuojan, tietojen ja korvausten täyden saatavuuden; korostaa ympäristöalan kansalaisjärjestöjen roolia tietoisuuden lisäämisessä ja EU:n ja kansallisen ympäristölainsäädännön mahdollisten rikkomisten havaitsemisessa;

19.

kehottaa komissiota arvioimaan nopeiden korvausvaatimusmekanismien tehokkuutta, jotta voidaan varmistaa nopeat korvaukset maksukyvyttömyystapauksissa, jotka voivat johtaa lisävahinkoihin;

20.

pitää myönteisenä, että direktiivi (EU) 2020/1828 on hyväksytty;

21.

toteaa, että Århusin asetusta tarkistetaan parhaillaan (19); muistuttaa, että Århusin asetus mahdollistaa tiedonsaannin, yleisön osallistumisen päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden ympäristöasioissa ja siten ympäristöön vaikuttavien EU:n säädösten julkisen valvonnan; korostaa, että Århusin asetus sisältää ympäristövastuudirektiivin;

22.

korostaa erityisesti oikeuksien ja perusvapauksien puolesta toimivien ympäristöön liittyvien ihmisoikeuksien puolustajien ratkaisevaa roolia, sillä ihmisoikeuksiin kuuluu myös mahdollisuus nauttia turvallisesta, terveellisestä ja kestävästä ympäristöstä, ja tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen näihin henkilöihin kohdistuvan väkivallan, uhkailun, häirinnän tai pelottelun, myös silloin, kun sen tarkoituksena on heikentää menettelyllisesti heidän pyrkimyksiään saattaa ympäristövahinkojen aiheuttajat oikeudelliseen vastuuseen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tällaisten tekojen asianmukaisen ja tehokkaan tutkinnan ja niitä koskevien syytteiden nostamisen;

23.

kannattaa nykyisiä vaatimuksia, joiden mukaan muista kuin taloudellisista tiedoista on myös raportoitava; toteaa kuitenkin, että tällainen raportointi on tähän mennessä ollut vain suurten yritysten oikeudellinen velvoite; kehottaa komissiota painottamaan näiden raportointivaatimusten noudattamisen valvontaa laiminlyöntitapauksissa muiden kuin taloudellisten tietojen antamista koskevan direktiivin (20) tulevassa tarkistuksessa;

24.

katsoo, että useimpia ympäristövastuudirektiivin määritelmiä, kuten erityisesti ”ympäristövahinko” ja ”toiminnanharjoittaja”, olisi selkeytettävä edelleen ja tarvittaessa laajennettava, jotta direktiivistä tulisi oikeudenmukainen ja selkeä kaikille asianomaisille sidosryhmille ja pystyttäisiin seuraamaan epäpuhtauksien nopeaa kehitystä; pitää siksi myönteisinä nykyisiä pyrkimyksiä laatia ympäristövastuudirektiivin keskeisiä määritelmiä ja käsitteitä koskeva yhteisymmärrysasiakirja; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio ja ympäristövastuudirektiiviä käsittelevät hallitusten asiantuntijaryhmät eivät päässeet sopimukseen sen muodosta, mikä tarkoittaa, että yhteisymmärrysasiakirja on edelleen sen konsulttiyrityksen laatima asiakirja, jonka komissio palkkasi tukemaan ympäristövastuudirektiivin monivuotisen työohjelman 2017–2020 täytäntöönpanoa;

25.

katsoo, että ympäristövastuudirektiivin tarkistaminen olisi mukautettava Pariisin ilmastosopimukseen, jotta voidaan turvata sekä EU:n kansalaisten että ympäristön edut; toteaa, että ympäristöllä ja ekosysteemeillä on luontainen arvo ja oikeus tehokkaaseen suojeluun;

26.

toteaa, että hajakuormitusta koskevat vastuujärjestelmät ovat EU:n lainsäädännössä hajanaisia; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen siitä, miten hajakuormitusta käsitellään EU:n erilaisissa vastuujärjestelmissä;

27.

katsoo, että ympäristövastuudirektiivin liitteessä I olevien perusteiden erilaiset tulkinnat ja soveltaminen, joissa käsitellään ympäristövastuudirektiivin 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ”ympäristövahingon” määritelmää, ovat yksi syy direktiivin epäjohdonmukaiseen soveltamiseen; kehottaa siksi tekemään soveltamisesta entistä johdonmukaisempaa ja selventämään perusteita ja niihin liittyvää ohjeistusta sekä myös sitä, mikä muodostaa ”merkittävän vahingon” ympäristövastuudirektiivin mukaisesti;

28.

pyytää komissiota arvioimaan, voitaisiinko ympäristövastuudirektiivin ja sen liitteessä III lueteltujen toimintojen soveltamisalaa laajentamalla rajoittaa ympäristölle, ihmisten terveydelle ja ilmanlaadulle aiheutuvia lyhyen ja pitkän aikavälin vahinkoja; pyytää komissiota lisäksi arvioimaan, otetaanko ennalta varautumisen periaatteen mukaisessa lähestymistavassa asianmukaisesti ja tehokkaasti huomioon mahdollisesti vaaralliset riskit tai vaikutukset;

29.

kehottaa komissiota ja neuvostoa pitämään ympäristörikoksia ensisijaisina; kehottaa komissiota hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 2 kohtaa ja harkitsemaan sellaisen kokonaisvaltaisen ympäristörikoksia ja tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia käsittelevän puitedirektiivin antamista, jossa määritellään rangaistavat teot, rikkomusten luonne, rikostyypit, korvausjärjestelmät, ennallistamistoimenpiteet ja vähimmäisseuraamukset, mukaan lukien oikeushenkilöiden ja yksityishenkilöiden yleinen vastuu; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta sisällyttää ympäristörikokset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin rikollisuuden aloihin;

30.

katsoo, että kattavat ja tehokkaat ennaltaehkäisytoimenpiteet ja varoittavat ja oikeasuhteiset rikosoikeudelliset seuraamukset ovat tärkeitä keinoja ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi; pitää valitettavana ympäristörikosten alhaista havaitsemista, tutkintaa, syytteeseenpanoa ja tuomitsemista; katsoo lisäksi, että yritysten olisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti vastattava aiheuttamiensa välittömien ympäristöhaittojen kustannuksista täysimääräisesti, jotta yrityksillä olisi kannustimia ottaa huomioon toimintansa ulkoiset ympäristövaikutukset ja välttää niihin liittyvien kustannusten ulkoistaminen;

31.

korostaa, että ympäristövahinkojen olisi johdettava vastuussa olevien yritysten hallinnolliseen sekä siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen ne bis in idem -periaatteen mukaisesti; toteaa, että nämä vastuun muodot ovat olemassa rinnakkain yhtiöoikeuden, kuluttajaoikeuden ja kilpailuoikeuden muiden vastuujärjestelmien kanssa;

32.

ilmaisee huolensa ympäristörikollisuuden yleisyydestä, sillä OECD:n, YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston (UNODC), YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Interpolin yhdistetyt arviot kaikkien ympäristörikosten rahallisesta arvosta osoittavat ympäristörikosten olevan neljänneksi merkittävin kansainvälisen rikollisuuden laji; toteaa, että ympäristörikoksilla ja rajat ylittävällä järjestäytyneellä rikollisuudella ja korruptiolla on suora tai välillinen yhteys (21); kehottaa Europolia päivittämään vuonna 2015 tehtyä tutkimusta (22) ja toimittamaan säännöllisesti päivitettyjä tietoja; toteaa, että rikoshyödyn, mukaan lukien ympärikoksista saatu hyöty, jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat ratkaisevan tärkeitä keinoja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, ja korostaa, että on tärkeää käyttää kyseisiä hyötyjä myös sosiaalisiin tarkoituksiin vahinkojen korjaamiseksi ja ympäristön tilan parantamiseksi;

33.

kehottaa komissiota tarkastelemaan, voisiko Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) toimeksiantoa laajentaa sitten, kun se on perustettu ja täysin toimintakykyinen, siten, että se kattaisi myös ympäristörikokset;

34.

kehottaa Europolia ja Eurojustia vahvistamaan ympäristörikosten dokumentointia, tutkintaa ja niitä koskevien syytteiden nostamista; kehottaa komissiota, Europolia ja Eurojustia tarjoamaan lisää tukea ja aikaisempaa tehokkaamman ja institutionalisoidumman rakenteen jo olemassa oleville ammattilaisten, rajat ylittävän lainvalvonnan, ympäristövirastojen ja erikoistuneiden syyttäjien verkostoille, kuten ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaiselle verkostolle (ENPE) ja Euroopan unionin ympäristötuomareiden foorumille (EUFJE);

35.

korostaa ympäristörikollisuuden alan lainvalvontaviranomaisille annettavan (sähköisen) koulutuksen merkitystä ja kehottaa CEPOLia tehostamaan tämän alan koulutustaan;

36.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa Europolin ympäristörikosverkostoa (ENVICrimeNet) jäsenvaltioiden ja unionin tasolla, jotta rikoksia voidaan tutkia riippumattomasti ja tehokkaasti ja siten torjua ympäristörikoksia;

37.

korostaa, että EU:n ympäristövahinkovastuujärjestelmässä on noudatettava kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta ja vahingon välttämisen periaatetta;

38.

kehottaa komissiota arvioimaan toissijaisen vastuujärjestelmän käyttöönottoa eli emoyhtiön vastuuta ja ketjuvastuuta ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuneista vahingoista (23) ja arvioimaan EU:n ulkopuolella toimivien tytäryhtiöiden nykyistä vastuutilannetta, mukaan lukien mahdolliset parannukset ympäristövahinkotapauksissa;

39.

panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen, että sen ehdotukseen yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta sisällytetään vastuujärjestelmä, ja katsoo, että jotta uhreilla olisi mahdollisuus saada asia tosiasiallisesti korjatuksi, yritykset olisi saatettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai johon nämä ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, jos viimeksi mainitut ovat tehneet ihmisoikeusloukkauksia tai aiheuttaneet ympäristöhaitan, paitsi jos yritys voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet haitan estämiseksi;

40.

katsoo, että ympäristövastuudirektiivin mukainen mahdollisuus vapautua vastuusta lupaehtojen noudattamisen tai parhaan tekniikan tason ylläpitämisen nojalla olisi säilytettävä vain, jos yritys voi osoittaa, ettei se ole voinut olla tietoinen toimintansa vaarasta (käänteinen todistustaakka); kehottaa näin ollen rajoittamaan tarkistetussa ympäristövahinkovastuujärjestelmässä lupaehtojen noudattamiseen tai parhaan tekniikan tason ylläpitämiseen perustuvan vastuusta vapautumisen soveltamisalaa, jotta siitä saadaan tehokkaampi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti;

41.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta mukauttaa ympäristövastuudirektiivi yritysten hallitusten siviilioikeudellista vastuuta koskevaan lainsäädäntöön tapauksissa, joissa voidaan osoittaa syy-yhteys yrityksen hallituksen toiminnan tai laiminlyönnin ja ympäristövahingon toteutumisen välillä, sellaisina kuin ne on määritelty ympäristövastuudirektiivissä, myös silloin, kun tällainen vahinko johtuu saastuttavasta toiminnasta, jota on harjoitettu yhtiön voiton maksimoimiseksi ja hallituksen jäsenten bonusten lisäämiseksi (24);

42.

korostaa, että veronmaksajille ja vastuussa oleville toiminnanharjoittajille ympäristövahinkojen johdosta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin vähentää huomattavasti käyttämällä rahavakuutta koskevia välineitä; toteaa kuitenkin, että ympäristövastuudirektiivissä ei säädetä pakollisesta rahavakuusjärjestelmästä;

43.

pyytää komissiota arvioimaan sellaisen pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönottoa (joka kattaa vakuutukset, pankkitakaukset, yrityspoolit, arvopaperit ja joukkovelkakirjalainat tai rahastot), johon liittyy tapauskohtainen enimmäismäärä ja jolla pyritään estämään se, että veronmaksajat joutuvat vastaamaan ympäristövahinkojen korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista; pyytää lisäksi komissiota kehittämään yhdenmukaistetun EU:n menetelmän vastuun enimmäisrajan laskemiseksi ottaen huomioon toiminnan ja ympäristövaikutukset; painottaa tarvetta varmistaa, että taloudellisen korvauksen voi saada jopa asiasta vastaavan toiminnanharjoittajan maksukyvyttömyystilanteessa;

44.

kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen ympäristövastuudirektiivin taloudellisen korvausjärjestelmän käyttöönotosta EU:n tasolla tai kansallisella tasolla tapauksissa, joissa käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat riittämättömiä vahinkojen laajuuteen nähden; korostaa, että asiaan liittyvissä keskusteluissa olisi käsiteltävä muun muassa mahdollisia tapoja määrittää ympäristövahingot;

45.

katsoo, että koska ympäristövastuudirektiivin tarkoituksena on ehkäistä ja korjata ympäristövahinkoja, tulevaa asetusta (ympäristövastuuasetus) olisi sovellettava kaikkiin EU:ssa toimiviin yrityksiin riippumatta siitä, missä ne on perustettu tai mihin ne ovat sijoittautuneet, ja että globaalissa taloudessa yritysten tarpeet edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja vastavuoroisuutta; katsoo myös, että tulevan asetuksen soveltamisalaa olisi laajennettava kaikkiin sellaisiin yksiköihin, jotka saavat EU:n tason, kansallisen tason tai alueellisen tason rahoitusta ja jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa toiminnallaan vahinkoa ympäristölle;

46.

on tyytyväinen siihen, että yhä useammat eurooppalaiset yritykset pyrkivät kestävään arvonmuodostukseen, ja kehottaa kaikkia yrityksiä pyrkimään kolmoistilinpäätösmalliin;

47.

on tietoinen, että kestävämpiin ja ympäristöystävällisempiin tuotantomenetelmiin siirtyminen voi vaatia yrityksiltä paljon aikaa ja taloudellisia resursseja, ja korostaa oikeus- ja suunnitteluvarmuuden merkitystä näille yrityksille;

48.

toteaa, että unionin olisi edistettävä ympäristönsuojelun korkeaa tasoa omalla alueellaan ja ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimiin ehkäistäkseen jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten aiheuttamia ympäristövahinkoja kolmansissa maissa; palauttaa myös mieliin, ettei käytössä ole sellaista EU:n oikeusvälinettä, joka mahdollistaisi eurooppalaisten yritysten asettamisen syytteeseen ulkomailla ympäristörikoksista tai toiminnasta, joka aiheuttaa ympäristövahinkoja; kehottaa EU:ta kannustamaan emoyhtiöitä omaksumaan kestäviä ja vastuullisia lähestymistapoja kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön kansainvälisten ihmisoikeus- ja ympäristönormien mukaisesti ja pidättymään toteuttamasta investointistrategioita, jotka johtavat suoraan vaarallisiin tuloksiin; kannustaa komissiota luomaan kannustimia yrityksille, jotka vapaaehtoisesti noudattavat kestävyyttä koskevia käytäntöjä, jotka ylittävät lainsäädännössä asetetut ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta koskevat vaatimukset, näiden käytäntöjen arvioimiseksi, parhaiden käytäntöjen tunnistamiseksi ja niiden esittelemiseksi muille yrityksille hyvinä esimerkkeinä;

49.

kehottaa komissiota varmistamaan luonnon monimuotoisuutta koskevien määräysten täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan kaikissa kauppasopimuksissa, myös kauppasopimusten noudattamista ja täytäntöönpanoa valvovan virkamiehensä avustuksella; katsoo, että komission olisi arvioitava paremmin kauppasopimusten vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen, mukaan lukien tarvittaessa jatkotoimet nykyisten ja tulevien sopimusten biologista monimuotoisuutta koskevien määräysten vahvistamiseksi;

50.

kehottaa komissiota varmistamaan ympäristökysymyksiä koskevien tasapuolisten toimintaedellytysten luomista tai ylläpitämistä koskevien määräysten täytäntöönpanon EU:n kauppasopimuksissa, jos kyseiset määräykset ovat osa tällaista sopimusta;

51.

katsoo, että ennalta määritetyissä tapauksissa, joissa pilaantuminen on erittäin laajalle levinnyttä, ongelman korjaamiseksi olisi sovellettava paitsi ympäristövahinkovastuuvälineitä myös lukuisia välineitä, kuten hallinnollisia toimenpiteitä, taloudellisia seuraamuksia ja joissakin tapauksissa syytetoimia;

52.

kehottaa komissiota valvomaan ympäristörikosdirektiivissä vahvistettujen seuraamusten soveltamista;

53.

kehottaa komissiota tämän osalta varmistamaan, että yritysten yhteiskuntavastuu ympäristöhaittojen ehkäisemisessä ja korjaamisessa otetaan huomioon hankintasopimuksissa ja julkisten varojen jakamisessa;

54.

kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen ympäristötarkastuksista EU:n tasolla, kuten ympäristövaatimusten noudattamista ja ympäristöhallintoa käsittelevä foorumi on ehdottanut työohjelmansa yhdeksännessä toimessa, mutta katsoo, että suositus ympäristötarkastusten vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta ei riitä;

55.

kehottaa komissiota edistämään EU:n, sen jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön toimia ympäristörikollisuuden torjunnan tehostamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta ja edistämään ratkaisuja kansainvälisillä foorumeilla;

56.

ehdottaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston 4. huhtikuuta 2001 antama suositus (25), jossa annetaan yksityiskohtainen selvitys siitä, miten ympäristötarkastukset on suoritettava, saatetaan tarvittaessa ajan tasalle ja osaksi sitovaa asiakirjaa tai asetusta;

57.

kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä keskittymään entistä tiiviimmin ympäristösäännöstöön liittyviin kysymyksiin;

58.

katsoo, että ympäristörikoksista tuomituilta yrityksiltä pitäisi evätä mahdollisuus hyötyä avoimuusrekisteriin rekisteröityneille suunnitelluista toimenpiteistä sopivaksi mutta rajoitetuksi määräajaksi; ehdottaa tätä varten avoimuusrekisterin soveltamisalan ja rekisteriin kuuluvan hyvän edunvalvontatavan tarkistamista siten, että siihen sisällytetään säännöksiä ympäristörikoksista tuomittujen yritysten väliaikaisesta rekisteristä poistamisesta;

59.

katsoo, että teollisen toiminnan vaikutuksia koskevien tietojen luottamuksellinen käsittely yhdistettynä ongelmiin, joita liittyy aineiden tai jätteiden laittoman mereen laskemisen ja alusten kaasutankkien ja öljysäiliöiden tyhjentämisen kaltaisten käytäntöjen seurantaan ja tunnistamiseen, voi johtaa veden pilaantumista koskevan lainsäädännön rikkomisten lisääntymiseen; korostaa tämän vuoksi, että jäsenvaltioiden on julkistettava asiaankuuluvat tiedot, jotta voidaan helpottaa teollisen toiminnan ja ympäristövahingon mahdollisen syy-yhteyden arviointia;

60.

kannattaa YK:n kehotusta tunnustaa maailmanlaajuisesti YK:n tasolla oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön;

61.

muistuttaa, että ympäristörikollisuuden maailmanlaajuinen lisääntyminen on kasvava uhka YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamiselle ja että kehitysmaiden väestö on suoraan riippuvainen ympäristöstä ravintonsa, terveytensä ja taloudellisen turvallisuutensa osalta; pitää valitettavana, että ympäristörikoksista johtuva biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen ja siitä johtuva luonnonvarojen menetys lisäävät niiden haavoittuvuutta;

62.

kehottaa lisäämään tukea kehitysmaiden paikallisviranomaisille ja hallituksille kansallisen lainsäädännön ja politiikkojen yhdenmukaistamiseksi kansainvälisten ympäristönormien kanssa; korostaa tarvetta tukea kansalaisyhteiskuntaa ja paikallisia toimijoita kolmansissa maissa ja kehitysmaissa, jotta valtion viranomaiset saadaan vastuuseen yksityisten ja valtio-omisteisten yritysten aiheuttamista ympäristövahingoista;

o o

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

(2) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28.

(3) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15.

(4) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.

(5) EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66.

(6) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/30/EU, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 66).

(11) COM(2016)0204, s. 10.

(12) Ympäristöasioiden pääosasto, Outcome of the Specific Contract ”Support for the REFIT actions for the ELD – phase 2”, Euroopan komissio, Bryssel, 2019, s. 17.

(13) Ympäristövastuudirektiivin REFIT-arviointi, s. 47.

(14) EUVL L 409, 4.12.2020, s. 1.

(15) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.

(16) Komission tiedonanto 18. tammikuuta 2018 EU:n toimista ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi (COM(2018)0010).

(17) Environmental Compliance and Governance Forum, Endorsed work programme 2020-2022 to improve environmental compliance and governance, Euroopan komissio, Bryssel, 2020.

(18) Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tutkimus yritysten ympäristövastuusta, Bryssel, 2020, s. 110.

(19) Komission ehdotus, annettu 14. lokakuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta (COM(2020)0642).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).

(21) Katso EFFACE:n raportti ”Organised Crime and Environmental Crime: Analysis of International Legal Instruments” (2015) tai tutkimus ”Transnational environmental crime threatens sustainable development” (2019).

(22) Europol, ”Report on Environmental Crime in Europe”, 5. kesäkuuta 2015.

(23) Katso esimerkiksi unionin tuomioistuimen tuomio 10. syyskuuta 2009, Akzo Nobel NV ja muut v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-97/08 B, ECLI:EU:C:2009:536.

(24) Esimerkiksi ns. dieselgate-skandaali ja Volkswagenin toimitusjohtajan tapaus.

(25) Jäsenvaltioissa suoritettaville ympäristötarkastuksille asetettavista vähimmäisvaatimuksista 4. huhtikuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus (EYVL L 118, 27.4.2001, s. 41).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/196

P9_TA(2021)0260

Työvoiman muuttoliikkeen uudet lailliset väylät

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 työvoiman muuttoliikkeen uusista laillisista väylistä (2020/2010(INI))

(2022/C 15/21)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 79 artiklan,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja erityisesti sen neljännen lisäpöytäkirjan 2 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 45 artiklan,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vuodelta 1948 ja erityisesti sen 13 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 5, 6, 10, 12 ja 16,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön kansainvälisen työkonferenssin hyväksymät työvoiman muuttoliikettä koskevat kansainväliset työelämän normit ja siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 1990,

—	ottaa huomioon 13. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Euroopan muuttoliikeagenda” (COM(2015)0240),

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen ja laillisten maahanpääsyväylien kehittäminen” (COM(2016)0197) ja 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan: olennainen osa tasapainoista ja kokonaisvaltaista muuttoliikepolitiikkaa” (COM(2018)0635),

—	ottaa huomioon 23. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon uudesta muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta (COM(2020)0609),

—	ottaa huomioon Vallettassa 11. ja 12. marraskuuta 2015 pidetyssä muuttoliikettä käsitelleessä EU–Afrikka-huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman ja poliittisen julistuksen sekä erityisesti niiden muuttoliikettä ja liikkuvuutta käsittelevät osat,

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2018 hyväksytyn turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevan Global Compact -aloitteen,

—	ottaa huomioon EU:n Afrikka-hätärahaston,

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (1),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2016 antamansa työasiakirjan asianmukaisten kanavien luomisesta laillista taloudellista muuttoliikettä varten (2),

—	ottaa huomioon 24. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027” (COM(2020)0758),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman raja- ja kausityöntekijöiden eurooppalaisesta suojelusta covid-19-kriisin yhteydessä (3),

—	ottaa huomioon Euroopan työviranomaisen perustamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149 (4),

—

ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön syyskuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”Exploring new avenues for legislation for labour migration to the European Union” ja lokakuussa 2015 julkaiseman tutkimuksen ”EU cooperation with third countries in the field of migration” sekä tutkimuspalvelujen pääosaston maaliskuussa 2019 julkaiseman tutkimuksen ”The cost of non-Europe in the area of legal migration”,

—	ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2019 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Fitness check on EU legislation on legal migration”,

—	ottaa huomioon komission yhteisen tutkimuskeskuksen 23. huhtikuuta 2020 tekemän tutkimuksen ”Immigrant key workers: Their contribution to Europe’s COVID-19 response” ja 19. toukokuuta 2020 laatiman teknisen raportin ”A vulnerable workforce: Migrant workers in the COVID-19 pandemic”,

—	ottaa huomioon Euroopan muuttoliikeverkoston tutkimukset,

—	ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tutkimukset,

—	ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan työn ja selvitykset,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston työn, selvitykset ja päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) työn ja selvitykset,

—	ottaa huomioon työvoiman laillista muuttoliikettä koskevan EU:n säännöstön, joka on laadittu vuosina 2004–2016 ja jolla säännellään maahantulon ja oleskelun edellytyksiä sekä kolmansista maista tulevien työntekijöiden oikeuksia ja johon kuuluvat seuraavat säädökset:

—	Neuvoston direktiivi 2009/50/EY (5) (sinistä korttia koskeva direktiivi), annettu 25. toukokuuta 2009, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä varten,

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/98/EU (6), annettu 13. joulukuuta 2011 (yhdistelmälupadirektiivi), kolmansien maiden kansalaisille jäsenvaltion alueella oleskelua ja työskentelyä varten myönnettävää yhdistelmälupaa koskevasta yhden hakemuksen menettelystä sekä jäsenvaltiossa laillisesti oleskelevien kolmansista maista tulleiden työntekijöiden yhtäläisistä oikeuksista,

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/36/EU (7) (kausityöntekijöitä koskeva direktiivi), annettu 26. helmikuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä kausityöntekijänä työskentelyä varten,

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/66/EU (8) (yrityksen sisäisiä siirtoja koskeva direktiivi), annettu 15. toukokuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä,

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/801 (9), annettu 11. toukokuuta 2016, tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä,

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä korkeaa osaamistasoa vaativaa työtä varten (COM(2016)0378) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2017 hyväksymät sitä koskevat kannat,

—	ottaa huomioon direktiivit, joilla säännellään kolmansien maiden kansalaisten muiden yleisempien ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä ja oikeuksia, kuten perheenyhdistämisoikeutta (10) ja pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemaa (11) koskevat direktiivit,

—

ottaa huomioon direktiivit, joilla säännellään niiden kolmansien maiden kansalaisten ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, jotka eivät tule EU:hun tehdäkseen työtä, mutta joille myönnetään työskentelyyn lupa, kuten direktiivit, joilla annetaan kansainvälistä suojelua saaville henkilöille oikeus työskennellä toisen palveluksessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana heti heidän asemansa tunnustamisen jälkeen tai kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille pääsy työmarkkinoille viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua hakemuksen jättöpäivästä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0143/2021),

A.	ottaa huomioon, että työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva unionin tämänhetkinen lainsäädäntökehys on hajanainen ja koostuu alakohtaisista direktiiveistä, joissa vahvistetaan kolmansien maiden kansalaisten tiettyjen ryhmien maahantulon ja oleskelun edellytykset;

B.	toteaa, että 27 kansalliseen lähestymistapaan perustuva säännöstö ei tee unionista ja sen jäsenvaltioista houkuttelevaa kohdetta lailliselle muuttoliikkeelle;

C.	ottaa huomioon, että huolimatta Euroopan muuttoliikeagendan tavoitteesta noudattaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, laillinen maahanmuutto ei ole juurikaan ollut osa EU:n maahanmuuttopolitiikan kehittämistä vuodesta 2015 jälkeen;

D.	toteaa, että uusi muuttoliike- ja turvapaikkasopimus ei sisällä erityisiä ehdotuksia työvoiman laillisesta maahanmuutosta, vaikka työvoiman laillinen muuttoliike on välttämätöntä kokonaisvaltaisen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan kannalta;

ottaa huomioon, että nykyisessä lainsäädäntökehyksessä työllisyyttä tarkastellaan joko monikansallisten yritysten (yrityksen sisäisiä siirtoja koskeva direktiivi) tai unionin työmarkkinoiden korkeasti koulutettujen tai korkeapalkkaisten alojen (sinistä korttia koskeva direktiivi) näkökulmasta ja että vain yksi direktiivi on kohdistettu matalapalkkaiseen maahanmuuttoon (kausityöntekijöitä koskeva direktiivi);

ottaa huomioon, että EU:ssa on pulaa työvoimasta erityisosaamisen tasoilla, aloilla ja ammateissa, myös matalan osaamistason ammateissa (12); ottaa huomioon, että vuonna 2018 annetussa komission tiedonannossa ”Lisää laillisia maahantuloväyliä Eurooppaan” tunnustetaan puutteet erityisalojen ammateissa ja vähemmän muodollista pätevyyttä vaativissa ammateissa;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on tuonut korostetusti esiin suuren riippuvuutemme etulinjan työntekijöistä ja siirtotyöläisten keskeisen roolin etulinjapalvelujen tarjoamisessa EU:ssa, jossa väestö ikääntyy nopeasti ja jossa keskimäärin 13 prosenttia keskeisistä työntekijöistä on maahanmuuttajia (13); ottaa huomioon, että covid-19 on vaikuttanut merkittävästi maahanmuuttajiin, heidän perheisiinsä, vastaanottaviin yhteisöihin ja heidän kotimaihinsa ja pahentanut lisäksi olemassa olevia haavoittuvuuksia, joita siirtotyöläiset ja heidän perheenjäsenensä kohtaavat kaikkialla EU:ssa, mikä on haitannut heidän liikkuvuuttaan, työmarkkinoille pääsyä, oikeutta ihmisarvoisiin työoloihin sekä pääsyä sosiaali- ja terveydenhuoltoon;

ottaa huomioon, että turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä koskevalla Global Compact -aloitteella tehostetaan muuttoliikettä koskevaa yhteistyötä, ja tunnustaa, että kaikilla valtioilla on yhteinen vastuu vastata toistensa muuttoliikettä koskeviin tarpeisiin ja huolenaiheisiin sekä yleinen velvollisuus kunnioittaa ja suojella kaikkien maahanmuuttajien ihmisoikeuksia ja toteuttaa ne heidän maahanmuuttajastatuksestaan riippumatta sekä edistää samalla kaikkien yhteisöjen turvallisuutta ja hyvinvointia;

pitää lähtökohtana periaatetta, jonka mukaan muuttoliike on normaalia ja ihmiset ovat jatkuvasti liikkeessä; pitää arvossa kolmansien maiden kansalaisten yhteiskunnillemme, talouksillemme ja kulttuureillemme tuomaa panosta ja korostaa, että muuttoliike on toteutettava hallitusti, turvallisesti ja asianmukaisesti; katsoo, että työvoiman muuttoliikkeen uusien laillisten väylien perustamiseksi EU:n olisi asetettava kunnianhimoisia ja tulevaisuudenkestäviä tavoitteita käyttäen ja parantaen samanaikaisesti olemassa olevaa oikeudellista ja toimintapoliittista kehystä;

EU:n nykyinen lainsäädäntökehys

panee merkille, että SEUT 79 artiklassa määrätään laillisen muuttoliikkeen hallinnasta unionin tasolla ja velvoitetaan jäsenvaltioita kehittämään yhteinen maahanmuuttopolitiikka, joka sisältää yhteisiä sääntöjä kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä ja jossa määritellään unionissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet, mukaan lukien edellytykset, jotka koskevat liikkumis- ja oleskeluvapautta muissa jäsenvaltioissa; toteaa, että SEUT 79 artiklan 5 kohdassa varataan jäsenvaltioille oikeus päättää siitä, kuinka paljon kolmansien maiden kansalaisia päästetään niiden alueelle hakemaan työtä;

korostaa työvoiman laillista muuttoliikettä koskevan EU:n kehyksen myönteisiä vaikutuksia, jotka komissio pani merkille toimivuustarkastuksessaan; panee merkille, että edellytyksiä, menettelyjä ja oikeuksia on yhdenmukaistettu jonkin verran ja että kolmansien maiden kansalaisten, työnantajien sekä paikallisten, alueellisten ja kansallisten hallintoelinten oikeusvarmuus on parantunut; panee lisäksi merkille, että yhdenmukaistaminen hyödyttää kilpailua EU:n työmarkkinoilla;

painottaa, että työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva EU:n lähestymistapa ei automaattisesti sulje pois kansallisten lainsäädäntökehysten tarvetta; muistuttaa kuitenkin, että unionin nykyinen kehys unioniin suuntautuvan laillisen maahanmuuton sääntelemiseksi on hajanainen ja keskittyy tiettyihin työntekijäryhmiin, pääasiassa korkeapalkkaisilla aloilla työskenteleviin työntekijöihin, ja ettei näitä työntekijäryhmiä kohdella siinä samalla tavoin, sillä siinä muun muassa säädetään eritasoisista oikeuksista, ja se mahdollistaa rinnakkaisten kansallisten lainsäädäntökehysten olemassaolon; tähdentää, että kansallisten lakien ja EU:n lainsäädännön tämänhetkinen epäsymmetria, joka ilmentää kansallisten työmarkkinoiden eroavaisuuksia, johtaa siihen, että nämä kansalliset lainsäädäntökehykset kilpailevat keskenään ja unionin kehyksen kanssa, mikä tarkoittaa laajemmin byrokraattisia menettelyjä sekä työntekijöille että työnantajille;

katsoo, että tällainen lähestymistapa täyttää vain lyhyen aikavälin tarpeet eikä sillä saavuteta unionin tavoitetta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta muuttoliikepolitiikkaan; katsoo, että hyvin suunniteltu ja hyvin hallittu työvoiman laillinen muuttoliike voi olla vaurauden, innovoinnin ja kasvun lähde sekä lähettäville että vastaanottaville maille;

korostaa, että komissio tuli toimivuustarkastuksessaan samaan tulokseen ja totesi, että epäjohdonmukaisuuksia, aukkoja ja puutteita on käsiteltävä monenlaisilla toimenpiteillä, myös lainsäädäntötoimenpiteillä; panee lisäksi merkille, että työvoiman laillisen muuttoliikkeen uusien väylien ansiosta on pystytty vähentämään laitonta muuttoliikettä, joka on vahingollista unionista työtä hakevien kolmansien maiden kansalaisille ja voi vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden työmarkkinoihin;

on tietoinen siitä, että laillista maahanmuuttoa sääntelevä unionin nykyinen kehys kehitettiin osittain työvoiman hyväksikäytön estämiseksi ja kolmansien maiden kansalaisia olevien työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi; panee kuitenkin merkille, että nykyisillä direktiiveillä on ollut vain vähäinen vaikutus työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseen ja että siirtotyöläiset kokevat edelleen epätasa-arvoista kohtelua ja työvoiman hyväksikäyttöä; kehottaa unionia toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla puututaan tällaiseen epätasa-arvoiseen kohteluun ja hyväksikäyttöön; pitää hyväksikäyttötapauksissa määräaikaisten lupien käyttöä hyvänä kansallisena käytäntönä, jota olisi edistettävä kaikkialla unionissa; korostaa, että tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan työpaikkojen saavutettavuutta ja valvonnan tehokkuutta; korostaa, että olisi otettava käyttöön tehokkaita valitusmekanismeja kaikkien siirtotyöläisten suojelemiseksi hyväksikäytöltä vuonna 2009 annetun työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia koskevan direktiivin (14) mukaisesti, millä olisi erityisesti taattava oikeussuojan ja muutoksenhakukeinojen tehokas saatavuus ja varmistettava näin tasapuoliset toimintaedellytykset;

Yksinkertaistetun lähestymistavan omaksuminen

huomauttaa, että nykyinen säädöskehys ja nykyisten direktiivien vaihteleva täytäntöönpano jäsenvaltioissa on johtanut kolmansien maiden kansalaisten osalta moniin epäjohdonmukaisuuksiin, jotka koskevat yhdenvertaista kohtelua, maahantulon ja uuden maahantulon edellytyksiä, työlupaa, kotipaikka-asemaa, EU:n sisäistä liikkuvuutta, sosiaaliturvaa, tutkintojen tunnustamista ja perheenyhdistämistä; toteaa, että nämä epäjohdonmukaisuudet voivat haitata kotoutumista; korostaa lisäksi, että nämä epäjohdonmukaisuudet aiheuttavat vaikeuksia myös kolmansien maiden kansalaisia työllistäville yrityksille (15) ja kotouttamispalveluja tarjoaville paikallisviranomaisille; kehottaa levittämään kansallisella tasolla yrityksille tärkeää tietoa;

korostaa lisäarvoa, joka laillista muuttoliikettä koskevalla kattavalla unionin kehyksellä on osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa muuttoliikkeeseen, sillä sen avulla tarjotaan mahdollisuuksia työperäiseen muuttoliikkeeseen laillisten ja turvallisten maahanmuuttoväylien kautta, parannetaan kolmansien maiden kansalaisten pääsyä unionin työmarkkinoille, edistetään hallitumpaa muuttoliikettä, houkutellaan työntekijöitä, opiskelijoita ja yrityksiä, joita EU:n ja jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tarvitaan, autetaan horjuttamaan salakuljettajien ja ihmiskauppiaiden rikollista liiketoimintamallia, varmistetaan, että kolmansien maiden kansalaisia olevia työntekijöitä kohdellaan perusoikeuksien mukaisesti, parannetaan mahdollisuuksia ihmisarvoisiin työoloihin ja edistetään tasa-arvoisesti sekä naisten että miesten kotoutumista; katsoo, että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa hyödyttää kolmansien maiden kansalaisia olevia työntekijöitä ja heidän perheitään, vastaanottavia yhteisöjä ja kotimaita;

10.

toistaa, että nykyisen lainsäädäntökehyksen parempi ja johdonmukaisempi täytäntöönpano, nykyisissä direktiiveissä annettujen oikeuksien parempi täytäntöönpano ja tiedottamisen parantaminen sovellettavia menettelyjä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi ovat ensimmäiset käytännön toimet, jotka on toteutettava;

11.

suosittaa, että lainsäädäntökehystä yksinkertaistetaan ja yhdenmukaistetaan yhdenmukaistamalla voimassa olevien laillista maahanmuuttoa koskevien direktiivien säännökset, jotka koskevat hakumenettelyjä, maahanpääsyn ja sen epäämisen perusteita, menettelytakeita, yhdenvertaista kohtelua, pääsyä työmarkkinoille, mukaan lukien oikeus vaihtaa työnantajaa, perheenyhdistämistä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti sekä liikkuvuutta EU:n sisällä;

12.

pitää myönteisenä komission aikomusta tarkastella uudelleen yhdistelmälupadirektiiviä; ehdottaa, että direktiivin soveltamisalaa ja soveltamisalaa ja soveltamista olisi laajennettava, jotta saavutettaisiin laajempi työntekijäryhmä; pitää lisäksi myönteisenä komission aikomusta tarkastella uudelleen pitkään oleskelleita henkilöitä koskevaa direktiiviä, mikä tarjoaa mahdollisuuden edistää liikkuvuutta sekä yksinkertaistaa ja yhdenmukaistaa menettelyjä; odottaa kiinnostuneena komission tulevaa kausityöntekijöitä koskevan direktiivin täytäntöönpanokertomusta, jossa olisi tarkasteltava yksityiskohtaisesti kotipaikka-asemaa, yhdenvertaista kohtelua ja oleskelun enimmäiskestoa koskevia säännöksiä; kehottaa komissiota harkitsemaan arviointinsa jälkeen edellä mainitun direktiivin mukaisen lainsäädännön tarkistamista; kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaisia lainsäädäntötoimia nykyisten direktiivien parantamiseksi yhdenmukaistamalla niitä suotuisimpien säännösten kanssa;

EU:n sisäisen liikkuvuuden parantaminen

13.

korostaa sitä, että kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuus EU:n sisällä on keskeinen osa EU:n muuttoliikepolitiikkaa, sillä se tarjoaa selvää lisäarvoa, jota ei voida saavuttaa jäsenvaltiotasolla; palauttaa mieliin, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus auttaa sovittamaan kysynnän tarjontaan EU:n työmarkkinoilla ja voi myös työmarkkinoiden mukautuksia ja yleistä talouskasvua kriisiaikoina;

14.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan koordinointia kansallisten viranomaisten välillä kolmansien maiden kansalaisten liikkuvuutta EU:n sisällä koskevien järjestelmien osalta; korostaa tarvetta helpottaa tietojen, tilastojen ja todisteiden keräämistä, tehostaa tietojen jakamista, koordinointia ja yhteistyötä kansallisten viranomaisten välillä, jotta voidaan parantaa unionin säännöstön tehokkuutta ja vaikuttavuutta, ja hyödyntää mahdollisimman paljon EU:n lisäarvoa;

15.

korostaa, että entistä yhdenmukaisemmat ja joustavammat säännöt, joilla helpotetaan EU:n sisäistä liikkuvuutta, toimisivat kannustimena kolmansien maiden kansalaisille, olisivat myönteinen toimenpide työnantajien kannalta ja auttaisivat jäsenvaltioita täyttämään työmarkkinoidensa aukkoja ja antamaan talouksilleen piristysruiskeen; korostaa lisäksi, että tehostettu EU:n sisäinen liikkuvuus parantaisi EU:ssa jo olevien kolmansien maiden kansalaisten kotoutumismahdollisuuksia;

16.

toteaa, että äskettäin hyväksytyissä direktiiveissä, jotka koskevat opiskelijoita, tutkijoita ja sisäisen siirron saaneita työntekijöitä, kolmansien maiden kansalaisille annetaan laajempia liikkuvuusoikeuksia kuin aiemmin hyväksytyissä laillista maahanmuuttoa koskevissa direktiiveissä, kuten alkuperäisessä sinistä korttia koskevassa direktiivissä ja pitkään oleskelleiden asemaa koskevassa direktiivissä;

17.

suosittaa, että ensimmäisenä yksinkertaistamista koskevana toimena EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevia oikeuksia lisätään nykyisissä laillista muuttoliikettä koskevissa direktiiveissä; toistaa, että komission olisi ehdotettava asianmukaisia lainsäädäntötoimia;

Osaamisreservin perustaminen

18.

korostaa, että tarvitaan uusia välineitä, joiden avulla työnantajat ja tulevat työntekijät kohtaavat toisensa, voidaan puuttua työvoimapulaan ja helpottaa kolmansissa maissa hankitun virallisen pätevyyden ja osaamisen tunnustamista unionin tasolla; korostaa, että laillisesta muuttoliikkeestä EU:hun on tiedotettava entistä paremmin työnantajille ja kolmansien maiden kansalaisille ja että jäsenneltyä ja tarkoituksenmukaista vuoropuhelua laillisesta muuttoliikkeestä on lisättävä asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa;

19.

suosittaa kehittämään EU:n osaamisreservin ja kohtaantofoorumin keskitetyksi asiointipisteeksi kolmansien maiden kansalaisia oleville työntekijöille, EU:n työnantajille ja kansallisille viranomaisille; panee merkille komission suunnitelman tutkia EU:n osaamisreservin kehittämistä; suosittelee, että se kattaisi kaikki matalan, keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden sekä palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien työllisyysalat, myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja startup-yrityksissä; toteaa, että julkisten, myös paikallistason, työvoimapalvelujen osallistuminen tällaiseen foorumiin sekä EU:ssa että lähtömaissa voisi auttaa kehittämään kumppanuutta ja rakentamaan luottamusta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille, luomaan investointimyönteisen ilmapiirin ja vastaamaan asianmukaisemmin työllisyystarpeisiin tai työmarkkinoiden työvoimapulaan; suosittelee, että kolmansien maiden osallistumista tällaiseen osaamisreserviin helpotetaan esimerkiksi verkossa tai EU:n ja jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen kautta;

20.

korostaa, että tällainen EU:n osaamisreservi voisi toimia tärkeänä uutena välineenä, jolla voidaan sovittaa yhteen ja hallita osaamisen tarjontaa kansallisten työmarkkinoiden kanssa, ja että EU:lla voisi olla tärkeä rooli tällaisen välineen perustamisessa, seurannassa ja valvonnassa, myös rahoituksen ja tietämyksen jakamisen kautta; suosittelee, että foorumia käytetään opetus- ja koulutusvaatimusten selventämiseen ja parempaan yhdenmukaistamiseen osallistuvien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä; katsoo, että hakemuksille EU:n tasolla yhdenmukaistettu kehys, joka perustuu tähän osaamisreserviin, auttaisi vähentämään byrokratiaa jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että EU:lla voi olla tärkeä rooli hakijoiden pätevyyden, kielitaidon ja muiden taitojen ennakkotarkastuksessa; painottaa olevan tärkeätä levittää tietoa kohdennetusti, kun osaamisreserviä ja kohtaantofoorumia edistetään kolmansissa maissa ja osallistuvissa jäsenvaltioissa;

21.

suosittelee, että helpotetaan, nopeutetaan ja valtavirtaistetaan entisestään tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden, myös kolmansissa maissa virallisesti ja epävirallisesti hankittujen taitojen, arviointia, vastavuoroista tunnustamista ja sertifiointia jäsenvaltioissa ja tehdään tästä oikeudenmukaisempaa ottamalla käyttöön nopeampia menettelyjä ja helpottamalla tietojen saantia; katsoo, että näin vahvistettaisiin EU:n sisäistä liikkuvuutta; korostaa, että eurooppalainen tutkintojen viitekehys tarjoaa hyvän perustan kolmansien maiden tutkintojärjestelmien kytkemiselle EU:n yhteiseen viitekehykseen;

22.

vaatii jäsenvaltioita ottamaan välittömästi käyttöön mekanismeja ja järjestelyjä ammattikokemuksen sekä epävirallisen ja arkioppimisen validoimiseksi neuvoston vuonna 2012 antaman suosituksen (16) mukaisesti; korostaa, että kansallisten viranomaisten on jaettava parhaita käytäntöjä; korostaa, että on tärkeää ottaa asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja maahanmuuttajaverkostot sekä kolmansien maiden kansalaisia olevat työntekijät itse sekä paikallisviranomaiset ja kansainväliset järjestöt (erityisesti Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM), Kansainvälinen työjärjestö (ILO) ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)) mukaan keskusteluihin taitojen määrittelystä, johon sisällytettävä työpaikkakoulutus, epävirallinen pätevyys ja työkokemus;

Suhteiden vahvistaminen kolmansien maiden kanssa ja laillisten väylien edistäminen

23.

korostaa, että EU:n ikääntyvän väestön ja työvoiman vähenemisen vuoksi työvoiman liikkuvuutta koskevilla järjestelmillä voidaan tukea EU:n työmarkkinoita ja edistää talouskasvua;

24.

kannattaa muuttoliikettä koskevaa maailmanlaajuista ja alueellista yhteistyötä yhtenä keinoja vahvistaa muuttoliikkeen laillisten väylien saatavuutta ja joustavuutta; on vakuuttunut, että muuttoliikkeen asianmukaisten laillisten väylien vahvistaminen auttaisi vähentämään laitonta muuttoliikettä, horjuttamaan salakuljettajien rikollista liiketoimintamallia, vähentämään ihmiskauppaa ja työvoiman hyväksikäyttöä, edistämään kaikkien työntekijöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia ja tarjoamaan laitonta muuttoa unioniin suunnitteleville laillisen väylän; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sääntelemään kaikkia työnvälityspalveluja, mahdollisesti Euroopan työviranomaisen kautta;

25.

katsoo, että muuttoliikettä koskeva laajempi vuoropuhelu, esimerkiksi säännölliset huippukokoukset EU:n ja useiden kolmansien maiden välillä, voisi auttaa vastaamaan helpommin EU:n työmarkkinoiden tarpeisiin ja kehittämään tasapainoisia kumppanuuksia, myös yritysten ja kansalaisyhteiskunnan aloitteesta, minkä ansiosta voitaisiin tukea kolmansien maiden kansalaisten integroitumista kohdemaan työmarkkinoille ja edistää hankittujen taitojen kestävää siirtoa lähtö- ja kohdemaiden välillä; korostaa, että olemassa olevat taitoihin perustuvat sopimukset osaamiskumppanuuksien kehittämisestä voisivat toimia innoittajina, joiden avulla kohdemaa voi osallistua suoraan sellaisten kolmansien maiden kansalaisten taitokokonaisuuksien muotoiluun, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita EU:hun muuttamisesta, muun muassa perustamalla koulutuslaitoksia ja -ohjelmia kolmansille maille, ja vastata kolmansien maiden kanssa solmittavien kumppanuuksien avoimuuden tarpeeseen, mukaan lukien tarve ottaa mukaan työmarkkinaosapuolet;

26.

korostaa rahalähetysten merkittävää roolia sekä hyötyjä, joita turvallinen, laillinen ja hallittu muuttoliike tarjoaa lähtömaille ja vastaanottaville maille; tukee ponnisteluja aivovientiin ja -tuontiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi kehittämällä edelleen välineitä, jotka mahdollistavat kiertomuuton; kehottaa tässä yhteydessä komissiota analysoimaan muiden maiden soveltamien nykyisten mallien, kuten pisteytykseen perustuvan järjestelmän ja kiinnostuksenilmaisuun perustuvien mallien, hyötyjä ja haittoja; suosittelee kiertomuuton helpottamiseksi ensisijaisen liikkuvuuden käyttöönottoa, uusittavissa olevien lupien mahdollistamista, oikeutta uuteen maahantuloon ja kolmansien maiden kansalaisten sallitun poissaolon pidentämistä, jotta he voivat palata kotimaahansa;

EU:n lainsäädäntökehyksen kehittäminen

27.

muistuttaa, että EU on jäänyt muista jälkeen maailmanlaajuisessa osaamiskilpailussa; panee merkille, että ainoa edellisen komission esittämä työvoiman laillista muuttoliikettä koskeva ehdotus koski sinistä korttia koskevan direktiivin tarkistamista; on edelleen sitoutunut pyrkimyksiin tarkistaa asianmukaisesti ja kattavasti sinistä korttia koskevaa direktiiviä niin, että saavutetaan lisäarvoa yhdenmukaistamisen, taitojen tunnustamisen, menettelyjen yksinkertaistamisen ja EU:n sisäisen liikkuvuuden parantamisen kautta;

28.

katsoo, että EU:n lainsäädäntökehyksen tulevaa kehittämistä pohdittaessa tarvitaan jäsenneltyä vuoropuhelua ja sidosryhmien kuulemista, mukaan lukien asiaankuuluvat kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet ja maahanmuuttajaverkostot, kolmansien maiden kansalaisia olevat työntekijät itse sekä paikallisviranomaiset ja kansainväliset järjestöt (erityisesti IOM, ILO ja OECD);

29.

katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden laillista muuttoliikettä koskevalla politiikalla olisi vastattava työmarkkinoiden työvoimapulaan ja osaamisvajeeseen; kehottaa tässä mielessä komissiota analysoimaan työmarkkinatestien ja työmuuttojärjestelyiden tehottomuutta, sillä ne eivät vastaa työmarkkinoiden todellisia tarpeita; suosittelee, että unioni kehittää lainsäädäntökehystään niin, että se kattaa laajemmin kolmansien maiden kansalaiset, jotka etsivät matalan tai keskitason osaamistason töitä (17);

30.

panee tässä yhteydessä merkille, että kolmansien maiden kansalaiset ovat usein töissä kotihoitoalalla (18); toteaa, että tällä alalla suurin osa työntekijöistä on naisia; pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita ratifioimaan ILOn kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189 ja varmistamaan työllisyysnormien täysimääräisen soveltamisen; kehottaa lisäksi komissiota harkitsemaan lainsäädäntötoimia tällä alalla;

31.

kehottaa komissiota kehittämään EU:n laajuisen järjestelmän, joka houkuttelisi itsenäisiä ammatinharjoittajia, yrittäjiä ja startup-yrityksiä (innovoinnin tehostamiseksi) sekä nuoria kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole muodollista pätevyyttä, rajatylittävään toimintaan ja helpottaisi sitä esimerkiksi työnhakija- ja koulutusviisumien avulla ottaen huomioon Europass-alustan palvelut Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2018/646 (19) mukaisesti;

32.

toteaa, että alakohtaiset direktiivit eivät ole yleisratkaisu EU:n työmarkkinoiden tarpeisiin eivätkä laajemminkaan laillista muuttoliikettä koskevaan kysymykseen ja että useimmilla jäsenvaltioilla on kansallisia järjestelmiä työvoiman muuttoliikkeen houkuttelemiseksi; katsoo, että keskipitkällä aikavälillä EU:n on hylättävä alakohtainen lähestymistapa ja hyväksyttävä maahanmuuttosäännöstö, jossa vahvistetaan yleiset säännöt kaikkien unionissa töitä etsivien kolmansien maiden kansalaisten maahantulosta ja oleskelusta ja yhdenmukaistetaan näiden kolmansien maiden kansalaisten ja heidän perheidensä oikeudet;

33.

huomauttaa, että tällaisella yleisellä lainsäädäntövälineellä puututtaisiin menettelyiden tämänhetkiseen kirjoon, poistettaisiin jäsenvaltioiden erilaiset vaatimukset ja toteutettaisiin kaivattu sääntöjen yksinkertaistaminen ja yhdenmukaistaminen syrjimättä mitään työllisyyden alaa tai työntekijätyyppiä; katsoo lisäksi, että tällainen väline helpottaisi yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä sekä EU:n ja kolmansien maiden välillä;

o o

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.

(2) PE573.223v01-00.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0176.

(4) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21.

(5) EUVL L 155, 18.6.2009, s. 17.

(6) EUVL L 343, 23.12.2011, s. 1.

(7) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 375.

(8) EUVL L 157, 27.5.2014, s. 1. Sisäisen siirron saaneet työntekijät lähetetään työhön EU:n ulkopuolelle sijoittautuneesta yrityksestä, joka kuuluu samaan yritysryhmään kuin EU:hun sijoittautunut yritys.

(9) EUVL L 132, 21.5.2016, s. 21.

(10) Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22. syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).

(11) Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25. marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).

(12) Politiikkayksikkö C:n tutkimukset ”Exploring new avenues for legislation for labour migration to the European Union” ja ”EU cooperation with third countries in the field of migration”.

(13) Fasani, F. and Mazza, J., Immigrant Key Workers: Their Contribution to Europe's COVID-19 Response, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2020.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/52/EY, annettu 18. kesäkuuta 2009, maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 168, 30.6.2009, s. 24).

(15) Toimivuustarkastuksessa havaittiin seuraavat keskeiset alueet, joilla esiintyi eniten ongelmia sisäisessä johdonmukaisuudessa: hakumenettelyt, maahanpääsyn ja oleskelun edellytykset (mukaan lukien hylkäämis- ja peruuttamisperusteet), yhdenvertaisen kohtelun edellytykset, EU:n sisäinen liikkuvuus ja perheenyhdistäminen.

(16) Neuvoston suositus, annettu 20. joulukuuta 2012, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1).

(17) Ks. esimerkiksi Euroopan muuttoliikeverkosto, Determining labour shortages and the need for labour migration from third countries in the EU, Euroopan komissio, Bryssel, 2015.

(18) Ks. myös: EPRS, The cost of non-Europe in the area of legal migration, Euroopan parlamentti, Bryssel, 2019, s. 21–22.

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/646, annettu 18. huhtikuuta 2018, yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) (EUVL L 112, 2.5.2018, s. 42).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/204

P9_TA(2021)0261

Euroopan digitaalinen tulevaisuus: digitaaliset sisämarkkinat ja tekoälyn käyttö eurooppalaisten kuluttajien hyväksi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen ja tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi (2020/2216(INI))

(2022/C 15/22)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission asiakirjan ”Valkoinen kirja tekoälystä – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinoiden esteiden tunnistamisesta ja poistamisesta (COM(2020)0093),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevasta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmasta (COM(2020)0094),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 annetun komission tiedonannon kuluttajien selviytymiskyvyn vahvistamisesta kestävän elpymisen varmistamiseksi (COM(2020)0696),

—	ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon tekoälystä Euroopassa (COM(2018)0237),

—	ottaa huomioon McKinsey & Company -yrityksen komission toimeksiannosta laatiman työasiakirjan ”Shaping the digital transformation in Europe” (1) (helmikuu 2020),

—	ottaa huomioon digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin (DESI) raportit vuodelta 2020 ja erityiseurobarometrin tulokset ”Attitudes towards the impact of digitalisation on daily lives” (2),

—	ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta,

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (3) (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”),

—	ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (4),

—	ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (5) (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi),

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (6) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (7),

—

ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (8),

—	ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (9) (yleinen tietosuoja-asetus),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (10),

—

ottaa huomioon perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta 28. helmikuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/302 (11),

—	ottaa huomioon tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta 2. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1724 (12),

—

ottaa huomioon neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2161 (13),

—	ottaa huomioon tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (14),

—	ottaa huomioon tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (15),

—	ottaa huomioon oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 (16),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman automatisoiduista päätöksentekoprosesseista: kuluttajansuojan sekä tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistaminen (17),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle digitaalisia palveluja koskevasta säädöksestä: sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen (18),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman tekoälyteknologian kehittämiseen liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista (19),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyvää teknologiaa koskevien eettisten näkökohtien kehyksestä (20),

—	ottaa huomioon 20. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle tekoälyä koskevasta siviilioikeudellisen vastuun järjestelmästä (21),

—	ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamisesta: palvelujen vapaan liikkuvuuden tulevaisuus (22),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0149/2021),

A.	toteaa, että digitaalisilla sisämarkkinoilla on edelleen esteitä, jotka on poistettava, jotta niiden koko potentiaali voidaan hyödyntää, ja katsoo, että yhteinen ihmiskeskeinen EU:n lähestymistapa on olennaisen tärkeä niiden onnistumisen kannalta;

B.	ottaa huomioon, että digitalisointi voi tuoda merkittävää lisäarvoa koko sisämarkkinoille ja että se on tärkeää sekä Euroopan kuluttajille että perinteisille ja muille aloille ja voi tuoda kilpailuedun maailmanmarkkinoilla;

C.	ottaa huomioon, että digitaaliset sisämarkkinat asettavat erilaisia haasteita perinteisille markkinoille ja että olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan se, mikä on laitonta verkon ulkopuolella, on laitonta verkossa;

D.	toteaa, että tekoälyyn sovelletaan jo nyt tietyssä määrin nykyisiä lainsäädännöllisiä vaatimuksia;

E.	katsoo, että on tarpeen rakentaa kansalaisten luottamusta tekoälyä kohtaan sisällyttämällä siihen oletusarvoisesti perusoikeuksien, kuluttajansuojan, tietosuojan ja turvallisuuden täysimääräinen kunnioittaminen ja edistämällä innovointia Euroopassa;

ottaa huomioon, että tekoälyä koskevassa valkoisessa kirjassa todetaan maatalouden olevan yksi niistä aloista, joilla tekoäly voi lisätä tehokkuutta, ja yksi tulevan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) yleisistä tavoitteista on edistää älykästä maataloutta; ottaa huomioon, että tekoälyyn liittyvä tutkimus ja työ maanviljelyn ja karjatalouden alalla voivat lisätä alan houkuttelevuutta nuorten keskuudessa ja auttaa parantamaan maatalouden tuloksellisuutta luonnonhaitoista kärsivillä alueilla sekä eläinten hyvinvointia ja tuottavuutta; ottaa huomioon, että Pellolta pöytään -strategian ja biodiversiteettistrategian tavoitteena on auttaa maanviljelijöitä pitämään yllä laadukasta tuotantoa sekä vähentämään ravinteiden hävikkiä ja torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä vuoteen 2030 mennessä;

G.	katsoo, että digitaalinen siirtymä edellyttää lisäinvestointeja digitaalitalouden keskeisiin mahdollistajiin ja koordinointia vihreän siirtymän toimintapolitiikkojen kanssa;

H.	ottaa huomioon, että tekoäly tarjoaa monia etuja mutta siihen liittyy myös tiettyjä riskejä;

toteaa, että unionin jäsenvaltioilla ja toimielimillä on Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla velvollisuus varmistaa, että uusien ja kehittymässä olevien teknologioiden käyttö ei tarpeettomasti rajoita jokaisen henkilön oikeutta yksityisyyteen, tietosuojaan, sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen, syrjimättömyyteen, ihmisarvoon ja muihin perusoikeuksiin;

J.	ottaa huomioon, että tekoälyn käyttöön liittyy myös riskejä ja se nostaa esiin huolia, jotka liittyvät henkilötietojen keräämisen, käytön ja levittämisen etiikkaan, laajuuteen ja avoimuuteen;

Osa 1: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen

katsoo, että EU:n digitaalipolitiikalla olisi luotava ja tuettava keskeisiä perusteita, joita tarvitaan, jotta Euroopan julkinen ja yksityinen sektori voivat olla maailman johtavia toimijoita luotettavassa ja ihmiskeskeisessä digitaalisessa innovoinnissa; katsoo, että digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi tällainen perusta ja että niissä on kyse uusien teknologioiden täyden potentiaalin varmistamisesta poistamalla perusteettomia kansallisia esteitä, luomalla oikeudellista selkeyttä kuluttajille ja yrityksille, hyödyttämällä EU:n kansalaisia ja vahvistamalla kilpailua; katsoo, että paremmin organisoitu ja yhteinen eurooppalainen lähestymistapa markkinoiden yhdentymiseen ja yhdenmukaistamiseen voi osaltaan vaikuttaa tähän tulokseen; on sitä mieltä, että tämän saavuttamiseksi tarvitaan lisätoimia sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla;

korostaa täysin toimivien digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä kuluttajien ja yritysten hyödyksi, pyytää tukemaan pk-yrityksiä niiden digitaalisessa siirtymässä, ja odottaa, että komissio ottaa käyttöön pk-yrityksiä koskevan toimivuustarkastuksen ennen lainsäädännön ehdottamista;

katsoo, että EU:n digitalisaatiota koskevassa lähestymistavassa on noudatettava täysin perusoikeuksia, kuluttajansuojaa, teknologianeutraaliutta, verkon neutraaliutta ja tietosuojasääntöjä, osallistavuutta ja syrjimättömyyttä;

katsoo, että digitalisaatio ja tekoälyn kaltaiset kehitteillä olevat teknologiat voivat auttaa saavuttamaan EU:n teollisuusstrategian ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet ja voittaa osan covid-19-kriisin aiheuttamista vaikeuksista; katsoo lisäksi, että keskinäisesti vahvistava poliittinen lähestymistapa vihreän kehityksen ohjelmaan, teollisuusstrategiaan ja digitalisaatioon voisi auttaa saavuttamaan niiden tavoitteet ja samalla edistää EU:n teknologista johtoasemaa; korostaa etätyön ja tekoälysovellusten kaltaisten digitaalisten ratkaisujen mahdollisuuksia tukea vammaisten henkilöiden osallistumista työmarkkinoille; katsoo, että covid-19-kriisi tarjoaa myös mahdollisuuden nopeuttaa digitalisaatiota ja että digitaalisen siirtymän on kaiken kaikkiaan palveltava yleistä etua; katsoo, että digitaalinen siirtymä voisi auttaa täyttämään kaupunki- ja maaseutualueiden sekä eristyneiden alueiden tarpeet EU:ssa;

panee merkille uusien teknologioiden potentiaalin siirryttäessä kiertotalouteen ja kestävään talouteen, kun ne helpottavat kiertotalouden liiketoimintamallien käyttöönottoa, edistävät tietojen käsittely- ja tallennusjärjestelmien energiatehokkuutta ja edistävät kestävämpiä arvoketjuja ja optimoivat resurssien käyttöä;

kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan kestävän teknologian käyttöönottoa ja kehittämistä vihreän kehityksen ohjelman toteuttamisessa myös arvioimalla datan jakamisen ja kestävän digitalisaation varmistamisen edellyttämien infrastruktuurien ympäristövaikutuksia;

korostaa, että olennaisten ja hyvin määriteltyjen datajoukkojen yhteiskäytön ja saatavuuden mahdollistaminen on avain vihreän kehityksen ohjelman koko potentiaalin hyödyntämiseen; kehottaa komissiota arvioimaan, mitkä datajoukot ovat olennaisia tätä varten;

katsoo, että olisi poistettava käytännöt, jotka heikentävät kuluttajansuojaa, tietosuojaa sekä työntekijöiden oikeuksia;

korostaa, että komission olisi otettava lainsäädännön osalta käyttöön toissijaisuusperiaatteen mukainen tasapainoinen, tulevaisuudenkestävä ja näyttöön perustuva lähestymistapa, jolla luodaan kilpailukykyiset, reilut, esteettömät, teknologianeutraalit, innovaatio- ja kuluttajamyönteiset, ihmiskeskeiset ja luotettavat digitaaliset sisämarkkinat, jotka takaavat julkisten palvelujen tarjoamisen ja joilla rakennetaan turvallinen tietoyhteiskunta ja -talous;

10.

korostaa, että digitaalitalouden ja perinteisen talouden verotuksen olisi oltava tasa-arvoinen ja että tämä voidaan saavuttaa löytämällä yhteinen käsitys siitä, missä arvo luodaan;

11.

toteaa, että pk-yritykset ja muut talouden toimijat voisivat tarvittaessa hyötyä käyttämällä yhteistyömalleja, kuten avointa lähdekoodia ja avoimia ohjelmistoja eri tilanteiden ja olosuhteiden mukaan ja ottaen huomioon mahdolliset edut, kyberturvallisuuden, yksityisyyden ja tietosuojan sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavan lainsäädännön soveltamista; katsoo, että tämä voi edistää Euroopan strategisen riippumattomuuden saavuttamista digitaalialalla;

12.

vaatii komissiota noudattamaan tulevissa lainsäädäntöehdotuksissaan ohjaavia periaatteitaan ja välttämään digitaalisten sisämarkkinoiden pirstoutumista, poistamaan olemassa olevat perusteettomat esteet ja tarpeettomat hallinnolliset vaatimukset, tukemaan innovointia erityisesti pk-yritysten osalta ja käyttämään asianmukaisia kannustimia, joilla luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja yhtäläiset mahdollisuudet hyödyntää investointimahdollisuuksia;

13.

pyytää komissiota varmistamaan sekä nykyisten että mahdollisten uusien lainsäädännöllisten vaatimusten tehokkaan ja vaikuttavan täytäntöönpanon; on sitä mieltä, että vaatimusten noudattamista on valvottava tehokkaasti yli rajojen ja kaikilla aloilla, viranomaisten välistä yhteistyötä on lisättävä ja kunkin viranomaisen asiantuntemus ja asiaan liittyvä toimivalta on otettava asianmukaisesti huomioon; katsoo, että komission olisi luotava ohjaavat puitteet, joilla varmistetaan kaikkien tekoälyä tai siihen liittyviä aloja koskevien uusien sääntelyvaatimusten koordinointi;

14.

kehottaa komissiota pyrkimään sekä innovointi- että kuluttajaystävälliseen sääntely-ympäristöön ja vahvistamaan Euroopan digitaalitalouden taloudellista ja institutionaalista tukea tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa muun muassa seuraavilla toimenpiteillä: investoiminen koulutukseen, tutkimukseen ja kehittämiseen, innovoinnin tukeminen Euroopassa, helposti luettavien ja yhteentoimivien korkealaatuisten teollisten ja julkisten tietojen parempi ja laajempi saatavuus, digitaalisen infrastruktuurin rakentaminen, kansalaisten digitaalisen osaamisen yleinen lisääminen, teknologisen johtoaseman edistäminen liiketoimintaympäristössä sekä oikeasuhteisen ja yhdenmukaistetun sääntely-ympäristön luominen;

15.

katsoo, että älykkäillä julkisilla hankinnoilla, kuten European GovTech -alustalla, voi olla merkitystä digitaalisen kehityksen tukemisessa kaikkialla EU:ssa;

16.

katsoo, että tekoälyn ja muiden keskeisten uusien teknologioiden alalla tarvitaan huomattavia investointeja ja julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä; suhtautuu myönteisesti EU:n rahoitusohjelmien käyttöön unionin yhteiskunnan ja teollisuuden digitalisoinnin tukemiseksi siltä osin kuin ne perustuvat tehokkuuden, avoimuuden ja osallistavuuden periaatteisiin; kehottaa koordinoimaan eri rahastojen täytäntöönpanoa, jotta ohjelmien väliset synergiat voidaan maksimoida; ehdottaa varojen strategista priorisointia siten, että tarvittava digitaalinen infrastruktuuri saadaan rakennettua; kehottaa lisäämään Next Generation EU -elpymisvälineestä sekä julkisista ja yksityisistä rahoituslähteistä peräisin olevia investointeja, jotta ne vastaavat EU:n tavoitetta kehittyä maailmanlaajuiseksi teknologiajohtajaksi, kehittää tutkimustaan ja osaamistaan ja hyödyntää täysimääräisesti digitalisaatioon liittyvät edut kaikille yhteiskunnassa;

17.

katsoo, että tekoäly on pk-yrityksille erityinen haaste ja että tarpeettomat monimutkaiset sääntelyvaatimukset voivat vaikuttaa suhteettomasti niiden kilpailukykyyn; katsoo, että tekoälyratkaisuihin siirtymisen pitäisi auttaa näitä yrityksiä, eikä tekoälyn käyttöä koskeva uusi lainsäädäntö saisi aiheuttaa perusteetonta hallinnollista rasitusta, joka vaarantaisi niiden kilpailukyvyn markkinoilla;

18.

kehottaa komissiota varmistamaan Next Generation EU -elpymisvälineestä rahoitettavien investointien laajemman koordinoinnin; kehottaa komissiota ehdottamaan tässä suunnitelmassa konkreettisia toimia, joilla tuetaan EU:ssa suurivaikutteista teknologiaa ja infrastruktuuria, kuten tekoälyä, suurteholaskentaa, kvanttilaskentaa, pilvipalveluinfrastruktuuria, alustoja, älykkäitä kaupunkeja sekä 5G- ja kuituinfrastruktuuria;

19.

muistuttaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden selkäranka ja tarvitsevat erityistä tukea EU:n rahoitusohjelmista digitaalisen siirtymän toteuttamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan tukeaan startup-yrityksille ja mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille sisämarkkinaohjelman, digitaali-innovointikeskittymien sekä elpymis- ja palautumistukivälineen kautta digitaaliteknologian kehittämisessä ja soveltamisessa, jotta ne voivat edelleen edistää digitaalista siirtymää ja siten kehittää täysimääräisesti digitaalista potentiaaliaan ja kilpailukykyään kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopassa;

20.

panee merkille, että eurooppalaisen riski- ja alkupääoman ja yksityisen pääomarahoituksen puute on huomattava muihin markkinoihin verrattuna; katsoo, että tämä johtaa usein siihen, että eurooppalaiset startup-yritykset laajentavat toimintaansa kolmansien maiden markkinoilla sen sijaan, että ne laajentaisivat toimintaansa EU:ssa; katsoo, että tämä estää koko Euroopan taloutta saamasta yhtä paljon heijastushyötyjä Euroopasta peräisin olevista hankkeista; korostaa julkisten elinten tällä hetkellä suhteettoman suurta roolia innovointi- ja tutkimusrahoituksessa sekä merkittäviä eroja startup-ekosysteemeissä ja saatavilla olevassa rahoituksessa jäsenvaltioiden välillä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan kattavaa eurooppalaista lähestymistapaa teknologisten investointien pääomalähteiden laajentamiseksi EU:ssa, mukaan lukien aloitteet, joilla tuetaan Euroopan yksityisen sektorin johtajien enkelirahoitusta, sekä varmistamaan, että eurooppalaisten yritysten ja startup-yritysten on helpompi saada riskipääomaa ja alkupääomaa;

21.

korostaa, että Digitaalinen Eurooppa -ohjelma sekä Horisontti Eurooppa ja Verkkojen Eurooppa -ohjelmat ovat välttämättömiä Euroopan digitaalisen siirtymän edistämiseksi ja että niille olisi myönnettävä riittävästi rahoitusta; kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä ohjelmat käynnistetään mahdollisimman nopeasti; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on pidettävä kiinni Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta sitoumuksestaan investoida 3 prosenttia bruttokansantuotteestaan tutkimukseen ja kehitykseen;

22.

kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että EU on johtavassa asemassa uusien teknologioiden hyväksymis- ja standardointiprosessissa, ja varmistamaan, että tekoäly on ihmiskeskeistä ja eurooppalaisten arvojen, perusoikeuksien ja normien mukaista; korostaa, että on tehtävä yhteistyötä standardointijärjestöjen, alan toimijoiden sekä kansainvälisten kumppanien kanssa maailmanlaajuisten standardien asettamisessa, kun otetaan huomioon teknologisen johtajuuden ja kehityksen globaali luonne; katsoo, että Euroopan standardointikomitean (CEN) CWA-sopimusten hyödyntäminen tietyillä aloilla, kuten tekoäly ja uudet kehittyvät teknologiat, on keino tehostaa yhdenmukaistettujen standardien laatimista;

23.

tukee komission tavoitetta lisätä muiden kuin henkilötietojen saatavuutta ja jakamista Euroopan talouden vahvistamiseksi; katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamisen yhteydessä olisi otettava huomioon riskit, jotka liittyvät muiden kuin henkilötietojen laajempaan saatavuuteen, kuten anonymisoinnin poistaminen;

24.

katsoo, että on tarpeen kannustaa siihen, että pk-yritykset saavat enemmän dataa, ja kehottaa luomaan kannustimia, joiden tarkoituksena on antaa pk-yrityksille mahdollisuus tutustua muiden yksityisten sidosryhmien tuottamiin muihin kuin henkilötietoihin vapaaehtoisessa ja molempia osapuolia hyödyttävässä prosessissa, ja joiden olisi noudatettava kaikkia tarvittavia suojatoimia asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti sekä teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaa oikeudellista kehystä;

25.

toteaa, että julkisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä tai julkisia hankintoja koskevien sopimusten yhteydessä julkiset yritykset tuottavat, keräävät ja käsittelevät merkittävän määrän muita kuin henkilötietoja, millä on huomattava arvo sen kaupallista uudelleenkäyttöä ja yhteiskunnallista hyötyä silmällä pitäen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan tällaiset tiedot laajemmin saataville uudelleenkäyttöä varten yleisen edun mukaisesti avointa dataa koskevan direktiivin tavoitteiden edistämiseksi;

26.

muistuttaa, että datatalouden on toimittava koko EU:n puolesta, sillä se on keskeinen digitalisaation mahdollistaja; katsoo, että luotettavan tekoälyn korkeatasoinen tietosuoja voisi auttaa parantamaan kuluttajien luottamusta; katsoo, että EU:n on taattava se, että asiakkailla ja aiheellisissa tapauksissa kuluttajilla on laajat oikeudet hallita tietojaan siten, että turvataan henkilötietojen suojelun korkeimmat normit noudattaen selkeitä ja tasapainoisia teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia sääntöjä, mutta katsoo, että on olennaisen tärkeää säilyttää avoimuus kolmansia maita kohtaan, ja pitää tärkeänä muiden kuin henkilötietojen vapaata liikkuvuutta rajojen yli;

27.

panee merkille digitaalisia palveluja koskevan säädöksen ja digitaalisia markkinoita koskevan säädöksen ja katsoo, että niiden olisi osaltaan tuettava innovointia, taattava korkeatasoinen kuluttajansuoja ja parannettava käyttäjien oikeuksia, luottamusta ja turvallisuutta verkossa; korostaa tarvetta varmistaa, että Euroopan markkinat pysyvät aktiivisina ja erittäin kilpailtuina;

28.

katsoo, että kuluttajansuojalla olisi oltava tärkeä rooli digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä, ja on vakuuttunut siitä, että verkossa toimivien markkinapaikkojen suurempi avoimuus ja due diligence -periaate parantaisi tuotteiden turvallisuutta ja vahvistaisi siten kuluttajien luottamusta verkossa toimiviin markkinapaikkoihin;

29.

korostaa siksi, että verkossa toimiville markkinapaikoille tarvitaan selkeitä velvollisuuksia, jotka perustuvat suhteellisuusperiaatteeseen; toteaa, että on täsmennettävä sisällön isännöintialustojen vastuuta niillä myydyistä tai markkinoiduista tuotteista, jotta voidaan tukkia oikeudellinen porsaanreikä, jonka vuoksi käyttäjät eivät saa heille lain tai tavaroiden toimitussopimuksen mukaisesti kuuluvaa suoritusta esimerkiksi siksi, ettei ensisijaista myyjää pystytä tunnistamaan (asiakkaan tuntemisvelvollisuus);

30.

suhtautuu myönteisesti komission ehdottamaan uuteen kuluttaja-asioiden toimintaohjelmaan ja kannustaa komissiota tarvittaessa päivittämään kuluttajansuojalainsäädäntöä, jotta uusien teknologioiden vaikutus ja kuluttajille niistä mahdollisesti aiheutuvat haitat voidaan ottaa paremmin huomioon erityisesti haavoittuvimpien ryhmien osalta ja covid-19-pandemian vaikutus huomioon ottaen; katsoo, että eurooppalaisille kuluttajille olisi annettava mahdollisuus osallistua aktiivisesti digitaaliseen siirtymään ja että kuluttajien luottamus ja digitaaliteknologioiden käyttöönotto riippuu siitä, että heidän oikeuksiaan suojellaan kaikissa olosuhteissa;

31.

palauttaa mieliin, että verkkopalvelujen perusteettomat maarajoitukset muodostavat merkittävän esteen sisämarkkinoille ja aiheuttavat perusteetonta syrjintää eurooppalaisten kuluttajien välillä; panee merkille geoblokkausasetuksen ensimmäisen lyhyen aikavälin tarkastelun ja kehottaa komissiota jatkamaan arviointiaan ja käynnistämään sidosryhmien vuoropuhelun ottaen huomioon audiovisuaalisten palvelujen rajatylittävän saatavuuden kasvavan kysynnän, jotta voidaan edistää laadukkaan sisällön levittämistä kaikkialla EU:ssa;

32.

palauttaa mieliin EU:n perusoikeudet yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, mukaan lukien yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen nimenomainen tietoinen suostumus; huomauttaa, että suostumuksen olisi perustuttava ymmärrettäviin ja helposti saatavilla oleviin tietoihin siitä, miten henkilötietoja käytetään ja käsitellään, ja että tätä olisi noudatettava myös algoritmeja käytettäessä;

33.

suhtautuu myönteisesti uuteen ”EU:n kyberturvallisuusstrategiaan digitaaliselle vuosikymmenelle”, joka on välttämätön, jotta voidaan varmistaa kansalaisten luottamus ja hyödyntää digitaalisessa siirtymässä täysimääräisesti innovointia, liitettävyyttä ja automaatiota samalla kun turvataan perusoikeudet, ja kehottaa panemaan suunnitellut toimenpiteet tehokkaasti ja nopeasti täytäntöön;

34.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan viipymättä täytäntöön esteettömyyssäädöksen, jotta voidaan poistaa tehokkaasti esteet vammaisten kansalaisten tieltä ja varmistaa esteettömien digitaalisten palvelujen saatavuus sekä niiden tarjoamisen edellytysten soveltuvuus, jotta voidaan saavuttaa täysin osallistavat ja esteettömät digitaaliset sisämarkkinat, joilla varmistetaan vammaisten yhdenvertainen kohtelu ja osallistaminen; kannustaa jäsenvaltioita ulottamaan julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta annettu direktiivi (23) koskemaan alueita, jotka ovat julkisia, erityisesti terveys-, liikenne-, posti- tai televiestintäalalla;

Osa 2: Tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi

35.

uskoo vahvasti, että jos tekoäly on kehitetty sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, sillä on potentiaalia parantaa tiettyjä aloja Euroopan kansalaisten kannalta ja tarjota merkittäviä hyötyjä ja arvoa taloudelle, turvallisuudelle, koulutukselle, terveydenhuollolle, liikenteelle ja ympäristölle; katsoo, että on varmistettava tekoälyyn perustuvien tuotteiden ja palvelujen turvallisuus, varmuus, osallistavuus, syrjimättömyys, saavutettavuus ja oikeudenmukaisuus erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien kannalta, jotta ketään ei jätetä jälkeen, ja että niiden hyötyjen olisi oltava saatavilla koko yhteiskunnassa;

36.

toteaa, että tekoälystä hyötyäkseen komission, jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja tiedeyhteisön on tehtävä tehokasta yhteistyötä ja luotava menestystä tukeva ekosysteemi ihmiskeskeiselle tekoälylle, joka hyödyttää koko yhteiskuntaa;

37.

toteaa, että vaikka tekoäly tarjoaa hyviä mahdollisuuksia, siihen voi liittyä myös tiettyjä suuria riskejä, jotka johtuvat esimerkiksi vinoumista ja vaikeaselkoisuudesta; katsoo, että nämä riskit voivat ilmetä tekoälyn erityisolosuhteista ja käyttötapauksista riippuen; kehottaa varmistamaan, että tekoälypohjaisten järjestelmien jäljitettävyysprosessit ovat avoimia ja että niitä voidaan tarkistaa, jos on osoitettu, että niillä on vakavia haittoja;

38.

katsoo, että digitaaliteknologioiden kehittämisen, käyttöönoton ja tehokkaan sääntelyn tiellä EU:ssa olevien esteiden lisäksi kuluttajien luottamuksen puute voi jarruttaa tekoälyn laajaa käyttöönottoa; kiinnittää huomiota siihen, että kansalaiset eivät ymmärrä prosesseja, joiden avulla kehittyneet algoritmi- ja tekoälyjärjestelmät tekevät päätöksiä;

39.

panee merkille, että kuluttajat tarvitsevat selkeän ja ennakoitavan oikeudellisen kehyksen tuotteiden toimintahäiriöiden varalta;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkuvasti parantamaan julkishallinnon osaa, joka vastaa tekoälyä koskevan tulevan lainsäädännön täytäntöönpanosta;

41.

suhtautuu myönteisesti tekoälyä koskevaan komission valkoiseen kirjaan ja kehottaa komissiota kehittämään tekoälyä koskevan ihmiskeskeisen, riskiperusteisen, selkeän ja tulevaisuudenkestävän EU:n yhteisen sääntelykehyksen; katsoo, että tämä on tarpeen automatisoitujen päätöksentekojärjestelmien valvomiseksi ja että sen olisi täydennettävä tekoälyyn liittyvää voimassa olevaa lainsäädäntöä ja varmistettava, että se on oikeassa suhteessa riskitasoon;

42.

korostaa tarvetta varmistaa, että ihmiset valvovat algoritmista päätöksentekoa riittävästi ja että käytössä on asianmukaiset ja tehokkaat oikeussuojamekanismit;

43.

korostaa, että on tärkeää voimaannuttaa kuluttajia tekoälyyn liittyvillä peruskoulutuksella ja -taidoilla, jotta he voisivat hyötyä enemmän näistä teknologioista ja samalla suojautua kaikilta mahdollisilta uhkilta;

44.

panee merkille, että vaikka tekoäly kuuluu jo vaihtelevassa määrin EU:n nykyisen lainsäädännön piiriin, se herättää uusia, toistaiseksi ratkaisemattomia oikeudellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat kuluttajiin, ja kehottaa siksi komissiota antamaan selkeitä ohjeita voimassa olevan lainsäädännön ja ehdotettujen uusien toimenpiteiden toiminnasta ja synergiasta, jotta voidaan korjata nykyiset oikeudelliset puutteet ja saada aikaan oikeasuhteinen ja johdonmukainen oikeudellinen kehys; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on tärkeää digitaalisten sisämarkkinoiden vahvistamiseksi;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tiiviin yhteistyön sääntelykehyksen täytäntöönpanon valvonnassa hajanaisten sisämarkkinoiden estämiseksi;

46.

katsoo, että tekoäly on nopeasti kehittyvä teknologia, jonka käyttö edellyttää tarkoituksenmukaista periaatteisiin ja suhteellisuuteen perustuvaa lainsäädäntöä eikä vain suuntaviivoja; katsoo, että tämän saavuttamiseksi tekoäly on määriteltävä laajasti, jotta eri alojen sääntelytoimenpiteet voivat pysyä joustavina ja mukautumiskelpoisina, jotta voidaan ottaa huomioon tuleva kehitys ja puuttua asianmukaisesti tekoälyn käytön erilaisiin riskitasoihin, jotka määritellään tarkemmin alakohtaisissa puitteissa; katsoo, että tulevassa sääntelyssä on otettava asianmukaisesti huomioon, missä määrin tekoälyn havaitut riskit ilmenevät käytännössä tekoälyn eri käyttö- ja hyödyntämistavoissa;

47.

huomauttaa, että itseoppivien algoritmien käyttö mahdollistaa sen, että yritykset saavat kattavan käsityksen kuluttajien henkilökohtaisista tilanteista ja käyttäytymismalleista; kehottaa siksi komissiota sääntelemään tekoälyteknologiaa kattavasti, jotta voidaan estää tällaisten järjestelmien epäoikeudenmukainen tai vilpillinen käyttö;

48.

katsoo, että tekoälyä koskevan sääntelykehyksen tavoitteena olisi oltava sisämarkkinoiden luominen luotettaville ja turvallisille tekoälyyn perustuville tuotteille, sovelluksille ja palveluille ja että kehyksen oikeusperustan olisi oltava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopmuksen 114 artikla;

49.

korostaa kuluttajien oikeutta saada asianmukaista ja oikea-aikaista ja helposti saatavilla olevaa tietoa tekoälyjärjestelmien olemassaolosta ja mahdollisista tuloksista sekä siitä, miten järjestelmän päätökset voidaan tarkistaa, merkityksellisellä tavalla riitauttaa ja korjata;

50.

vaatii pakollista tiedottamista siitä, ovatko kuluttajat vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmien kanssa;

51.

katsoo, että selitettävyys ja avoimuus on keskeinen seikka käyttäjien tekoälyjärjestelmiä kohtaan tunteman luottamuksen luomiseksi ja ylläpitämiseksi; katsoo tämän tarkoittavan sitä, että prosessien on oltava avoimia, tekoälyjärjestelmien kapasiteetti ja tarkoitus on ilmoitettava avoimesti, ja päätökset on pystyttävä selittämään niille, joihin ne suoraan vaikuttavat;

52.

katsoo, että sääntelykehyksellä on tuettava luotettavien tekoälyjärjestelmien kehittämistä ja sillä olisi varmistettava korkeat kuluttajansuojanormit, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta tekoälypohjaisiin tuotteisiin; katsoo, että tarvitaan riskien vaiheittaista toteamista sekä vastaavia oikeudellisia vaatimuksia ja suojatoimia kuluttajille aiheutuvien vahinkojen estämiseksi; katsoo myös, että sääntelykehyksellä olisi varmistettava avoimuus ja vastuunalaisuus ja huolehdittava siitä, että asiaan liittyvistä vaatimuksista tiedotetaan selkeästi niin kuluttajille kuin sääntelyviranomaisille ja kannustetaan tekoälyn kehittäjiä ja käyttöönottajia proaktiivisesti käyttämään luotettavaa tekoälyä;

53.

kehottaa komissiota edistämään algoritmisiin järjestelmiin liittyvien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden viranomaisten välillä ja tukemaan algoritmisia järjestelmiä koskevan yhteisymmärryksen kehittämistä sisämarkkinoilla tarjoamalla ohjeita, lausuntoja ja asiantuntemusta jäsenvaltioiden viranomaisille;

54.

katsoo, että tällaisen kehyksen olisi pohjauduttava eettiseen, ihmiskeskeiseen ja perusoikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan, jota sovelletaan tekoälytuotteiden suunnittelun, kehittämisen ja elinkaaren kaikissa vaiheissa ja jonka lähtökohtana on perusoikeuksista kiinni pitäminen sekä avoimuuden, selitettävyyden (mikäli tarpeen) ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden noudattaminen, vastuunalaisuus ja yleisen tietosuoja-asetuksen oikeudet ja velvollisuudet – mukaan lukien tietojen minimointi, käyttötarkoituksen rajoittaminen sekä sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tietosuoja;

55.

katsoo, että uusien sääntelyvaatimusten soveltamisala olisi porrastettava siten, että erityisissä tilanteissa käytettäviin tekoälysovelluksiin, joiden katsotaan aiheuttavan suurimman riskin, sovelletaan tiukimpia sääntelyvaatimuksia ja valvontaa, mukaan lukien mahdollisuus kieltää haitalliset tai syrjivät käytännöt; kehottaa komissiota kehittämään objektiivisen menetelmän haittariskin laskemiseksi sen lisäksi, mistä jo säädetään nykyisessä kuluttajalainsäädännössä; katsoo, että kyseisessä menetelmässä ei pitäisi soveltaa rajoittavaa ja binaarista lähestymistapaa, joka saattaa vanhentua nopeasti, vaan siinä olisi sen sijaan keskityttävä tekoälyn ympäristöön, soveltamiseen ja erityiskäyttöön;

56.

korostaa, että EU:n laajuisella tekoälyn standardoinnilla olisi edistettävä innovointia ja yhteentoimivuutta sekä taattava kuluttajansuojan korkea taso; toteaa, että vaikka tekoälyä koskevia standardeja on jo runsaasti käytössä, yhteisiä standardeja on edelleen tuettava ja kehitettävä lisää, kuten ne, joita sovelletaan osittaisiin ja kokonaisiin sovelluksiin;

57.

katsoo, että kun selkeät oikeudelliset säännöt ja täytäntöönpanomekanismit on otettu käyttöön, voitaisiin harkita tekoälylle myönnettävän vapaaehtoisen luotettavuusmerkinnän roolia, ja samalla on tärkeää pitää mielessä, että algoritmisten oppimisjärjestelmien luontainen tiedon epäsymmetrisyys tekee merkintäjärjestelmien roolista hyvin monimutkaisen; katsoo, että tällainen merkintä voisi lisätä tekoälyyn perustuvan teknologian avoimuutta; korostaa, että tällaisten merkintäjärjestelmien on oltava kuluttajien kannalta ymmärrettäviä ja niiden on osoitettava tarjoavan mitattavissa olevaa hyötyä kuluttajien tietämykselle vaatimustenmukaisista tekoälysovelluksista, mikä voimaannuttaa heidät tekemään tietoon perustuvia valintoja, sillä muutoin se ei saavuta riittävää hyväksyntätasoa todellisessa käytössä;

58.

uskoo vahvasti, että uusien sääntelyvaatimusten ja arviointien on oltava sekä ymmärrettäviä että toteuttamiskelpoisia ja että ne olisi mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä nykyisiin alakohtaisiin vaatimuksiin ja hallinnollinen rasitus olisi pidettävä oikeasuhteisena;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään innovatiivisia sääntelyvälineitä, kuten sääntelyn virtuaalisia testauspaikkoja ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, jotta startup-yrityksille ja pienille yrityksille voidaan tarjota selkeä laajentumissuunnitelma; katsoo, että näillä välineillä olisi edistettävä innovointia, jos niitä sovelletaan valvotussa ympäristössä; huomauttaa, että johdonmukaisen ympäristön luominen tekoälyn kaltaiseen teknologiaan perustuvien tuotteiden innovatiivista testausta ja validointia varten auttaa eurooppalaisia yrityksiä pääsemään eroon sisämarkkinoiden hajanaisuudesta ja hyödyntämään koko EU:n kasvupotentiaalia;

60.

huomauttaa, että tehokkain tapa vähentää vinoumia on varmistaa tekoälyjärjestelmien kouluttamiseen käytettävien datajoukkojen laatu;

61.

katsoo, että tekoälyn käyttö suuririskisissä yhteyksissä olisi rajoitettava erityisiin tarkoituksiin ja että tällöin on noudatettava täysin sovellettavaa lainsäädäntöä ja otettava huomioon avoimuutta koskevat velvoitteet; korostaa, että ainoastaan selkeä ja oikeudellisesti varma lainsäädäntökehys on ratkaiseva, jotta voidaan varmistaa varmuus ja turvallisuus, tietojen ja kuluttajien suojelu sekä se, että kansalaiset luottavat tällaisten teknologioiden käyttöönoton tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen ja antavat sille tukensa; kehottaa komissiota harkitsemaan huolellisesti, onko olemassa tiettyjä käyttötapauksia tai -tilanteita tai käytäntöjä, joiden osalta olisi otettava käyttöön erityisiä teknisiä standardeja, tausta-algoritmit mukaan luettuina; katsoo, että jos tällaisia teknisiä standardeja otetaan käyttöön, toimivaltaisten viranomaisten olisi säännöllisesti tarkasteltava ja uudelleenarvioitava niitä teknologian nopea kehitys huomioon ottaen;

62.

katsoo, että organisaatioiden ja yritysten tekoälytuotteiden ja -palvelujen arviointilautakuntien perustaminen arvioimaan mahdollisia hyötyjä ja mahdollisia haittoja, erityisesti mahdollisia sosiaalisia vaikutuksia, jotka johtuvat suuririskisistä ja vaikuttavista tekoälypohjaisista hankkeista, voi olla hyödyllinen väline, jonka avulla organisaatiot voivat tehdä vastuullisia päätöksiä tekoälytuotteista ja -palveluista erityisesti silloin, kun niihin kuuluu asiaankuuluvia sidosryhmiä;

63.

korostaa koulutuksen ja tutkimuksen merkitystä tekoälyn kannalta; painottaa, että unionin on kehitettävä digitaalisia valmiuksiaan kannustamalla useampia ihmisiä hakeutumaan uralle tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvillä aloilla, kouluttamalla lisää data-alan ammattilaisia tekoälyn alalla sekä ammattilaisia tekoälyyn liittyvillä uusilla aloilla, kuten tekoälyinvestoinnissa ja tekoälyn turvallisuudessa; kehottaa investoimaan merkittävästi tekoälyn osaamiskeskusten eurooppalaiseen verkostoon ja perustamaan tekoälyyn keskittyviä yleiseurooppalaisia korkeakoulu- ja tutkimusverkostoja; katsoo, että verkoston olisi autettava vahvistamaan tekoälyä koskevaa tiedonvaihtoa, tuettava tekoälyyn liittyviä lahjakkuuksia EU:ssa ja houkuteltava uusia kykyjä, edistettävä innovatiivisten yritysten, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tekoälyn kehittäjien välistä yhteistyötä sekä tarjottava sääntelyviranomaisille erityiskoulutusta ja -kehitystä, jotta voidaan varmistaa näiden teknologioiden asianmukainen käyttö ja suojella Euroopan kansalaisia mahdollisilta riskeiltä ja heidän perusoikeuksiensa vahingoittumiselta; korostaa lisäksi toimenpiteiden ja tietokanavien merkitystä, jotta pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja startup-yrityksiä voidaan auttaa digitalisoitumaan tehokkaasti ja siirtymään kohti ”teollisuus 5.0:aa”; toteaa, että tekoälysovellusten komponenttien jakaminen ja uudelleenkäyttö lisää tekoälyratkaisujen käyttöä ja käyttöönottoa; korostaa tekoälyn perustaa koskevan perustutkimuksen tärkeyttä; korostaa tarvetta sallia kaikkia tekoälysovelluksia ja -teknologioita koskeva kattava tutkimus;

64.

vaatii vaikutustenarviointeja digitaalisen kuilun vaikutuksista ihmisiin ja konkreettisia toimia sen kaventamiseksi; kehottaa lieventämään kielteisiä vaikutuksia koulutuksen, uudelleenkoulutuksen ja osaamisen kehittämisen avulla; korostaa, että sukupuoliulottuvuus on otettava huomioon, koska naisten edustus STEM-aloilla ja digitaalialan yrityksissä on riittämätön; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tekoälyn lukutaitoa koskeviin ohjelmiin;

65.

kehottaa komissiota saattamaan nykyisen tuoteturvallisuus- ja vastuukehyksen ajan tasalle, jotta voidaan vastata uusien digitaaliteknologioiden, kuten tekoälyn, mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin; kehottaa komissiota päivittämään muun muassa yleistä tuoteturvallisuusdirektiiviä ja tuotevastuudirektiiviä erityisesti harkitsemalla uusien digitaaliteknologioiden aiheuttamia haittoja koskevan todistustaakan käsitteen kääntämistä selvästi määritellyissä tapauksissa ja asianmukaisen arvioinnin jälkeen ja mukauttamalla käsitteitä ”tuote”, ”vahinko” ja ”vika”, jotta ne kuvastaisivat uusien teknologioiden monimutkaisuutta, mukaan lukien tekoälyä, esineiden internetiä ja robotiikkaa sisältävät tuotteet, erilliset ohjelmistot ja ohjelmistot tai päivitykset, jotka johtavat tuotteen tosiasialliseen muuttamiseen;

66.

korostaa, että tekoälyn ja kaiken uuden teknologian täytäntöönpanoa varten olisi kehitettävä asianmukaisia yhteyksiä myös alueilla, joilla on väestörakenteeseen liittyviä tai taloudellisia haasteita; vaatii ottamaan huomioon teknologian epätasa-arvoisen saatavuuden maaseutualueilla erityisesti silloin, kun unionin varoja käytetään 5G-verkkojen käyttöönottoon, katvealueiden vähentämiseen ja yleensä yhteysinfrastruktuureihin; kehottaa laatimaan EU:n viestintästrategian, joka tarjoaa EU:n kansalaisille luotettavaa tietoa, sekä toteuttamaan 5G-teknologiaa koskevia tiedotuskampanjoita;

67.

kehottaa komissiota arvioimaan hajautetun tilikirjan teknologioiden, mukaan lukien lohkoketju, eli älysopimusten kehittämistä ja käyttöä digitaalisilla sisämarkkinoilla ja tarjoamaan ohjeita ja harkitsemaan asianmukaisen oikeudellisen kehyksen kehittämistä, jotta varmistetaan yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuus, erityisesti laillisuutta koskeva kysymys, älysopimusten täytäntöönpano rajat ylittävissä tilanteissa ja tarvittaessa vahvistamisvaatimukset;

68.

kehottaa saattamaan sähköistä kaupankäyntiä koskevat monenväliset WTO-neuvottelut päätökseen ja varmistamaan niiden tasapuoliset tulokset; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti, miten sähköistä kaupankäyntiä koskevissa WTO-tason neuvotteluissa parhaillaan käsiteltävänä oleva lähdekoodilauseke vaikuttaa EU:n tulevaan tekoälyä koskevaan lainsäädäntöön, vaikutukset kuluttajien oikeuksiin mukaan luettuina, ja ottamaan Euroopan parlamentin mukaan tähän arviointiin; pitää valitettavana, että EU:n yritysten digitaalista kaupankäyntiä saattavat haitata tullien ulkopuoliset kaupan esteet, kuten maarajoituksia, datan säilytyspaikkaa ja pakollista teknologian siirtämistä koskevat perusteettomat vaatimukset, koska maailmanlaajuisia sääntöjä ei ole; toteaa, että nämä esteet ovat erityisen haastavia pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille); korostaa, että maailmanlaajuiset digitaalista kaupankäyntiä koskevat säännöt voisivat parantaa kuluttajansuojaa entisestään; kannattaa sitä, että sähköisiä siirtoja koskevasta WTO:n moratoriosta tehdään pysyvä, ja korostaa, että on tärkeää selkeyttää sähköisten siirtojen määritelmää; kehottaa panemaan WTO:n tietotekniikkasopimuksen, sen laajennuksen ja WTO:n televiestintäpalvelujen viiteasiakirjan täysimääräisesti täytäntöön sekä ottamaan nämä käyttöön aiempaa laajemmin;

69.

panee merkille kunnianhimoisen tavoitteen tehdä EU:sta maailmanlaajuinen johtaja tekoälyn kehittämisessä ja soveltamisessa; kehottaa EU:ta jatkamaan yhteistyötä kumppaneiden kanssa esimerkiksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ja WTO:n puitteissa ja asettamaan tekoälyä koskevia maailmanlaajuisia normeja kaupan esteiden vähentämiseksi ja luotettavan tekoälyn edistämiseksi EU:n arvojen mukaisesti; tukee digitaalitalouteen liittyvää kansainvälistä sääntely-yhteistyötä ja muita yhteistyön muotoja OECD-maiden välillä, kuten tekoälyä koskevaa globaalia kumppanuutta; kannustaa EU:ta tehostamaan yhteistyötä YK:n ja kansainvälisten standardointielinten kanssa tällä alalla; panee merkille sääntöihin pohjautuvaa Aasian alueellista kattavaa talouskumppanuutta (RCEP) koskevan sopimuksen tekemisen ja toteaa, että kyseinen sopimus on mahdollistanut maailman laajimman taloudellisen yhdentymishankkeen; katsoo, että EU:n olisi edistettävä demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen mukaisia digitaalialan sääntöjä; tukee siksi ehdotusta EU:n ja Yhdysvaltain kauppa- ja teknologianeuvoston perustamisesta;

70.

tukee tältä osin tekoälyä koskevan transatlanttisen sopimuksen valmistelua, jotta vahvistetaan ja laajennetaan yhteisymmärrystä eettisen tekoälyn periaatteista ja datan hallinnasta ja edistetään näiden periaatteiden mukaisesti innovointia ja datan jakamista tekoälyn kehittämiseksi, kaupan helpottamiseksi ja digitaalista kaupankäyntiä koskevien yhteensopivien sääntöjen ja yhteisten standardien kehittämiseksi, jotta varmistetaan EU:n keskeinen asema kyseisten standardien vahvistamisessa; korostaa, että tällaisessa tekoälyä koskevassa transatlanttisessa sopimuksessa olisi myös oltava käyttäjien ja kuluttajien tietoturvaa ja tietosuojaa koskeva luku unionin sääntöjen suojelun turvaamiseksi; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä Yhdysvaltain, Japanin ja muiden samanmielisten kumppaneiden kanssa WTO:n sääntöjen uudistamiseksi muun muassa tukien, pakollisen teknologian siirtämisen ja valtion omistamien yritysten osalta; korostaa EU:n vapaakauppasopimusten merkitystä EU:n yritysten, kuluttajien ja työntekijöiden etujen ja arvojen edistämisessä maailmanlaajuisessa digitaalitaloudessa ja katsoo, että ne täydentävät kilpailukykyisiä digitaalisia sisämarkkinoita; toteaa, että erityisen tärkeää on tehdä yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, jolla on tärkeä asema globaalissa digitaalitaloudessa;

71.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään elpymissuunnitelmiinsa liikenteen digitalisointia koskevia hankkeita; korostaa tarvetta varmistaa vakaa ja riittävä rahoitus älykkäitä liikennejärjestelmiä varten tarkoitetun liikenteen ja tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuurin rakentamisprosessille, mukaan lukien 5G-verkon turvallinen käyttöönotto sekä 6G-verkon ja tulevaisuuden langattomien verkkojen kehittäminen, jotta voidaan saada käyttöön digitalisoidun liikenteen kaikki mahdollisuudet ja varmistaa samalla tiukat liikenneturvallisuusstandardit; korostaa tässä yhteydessä tarvetta sekä kehittää uutta että parantaa olemassa olevaa infrastruktuuria; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan turvallisia, vakaita ja laadukkaita liikenneinfrastruktuureja, jotka helpottavat verkottuneiden ja automatisoitujen liikkuvuuspalvelujen käyttöönottoa; huomauttaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) asiaankuuluvan liikenneinfrastruktuurin ja digitaalisen infrastruktuurin parantamista on nopeutettava; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan TEN-T-asetuksen ja rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä mekanismeja tämän varmistamiseksi;

72.

korostaa tekoälyn valtavaa potentiaalia liikennealalla ja sitä, että sillä voidaan lisätä maantie-, rautatie-, vesi- ja lentoliikenteen automatisointia; korostaa tekoälyn roolia multimodaalisuuden ja liikennemuotosiirtymän edistämisessä sekä älykkäiden kaupunkien kehittämisessä ja tätä kautta kaikkien kansalaisten matkakokemuksen parantamisessa, kun se tekee liikenteestä, logistiikasta ja liikennevirroista entistä tehokkaampia, turvallisempia ja ympäristöystävällisempiä, lyhentää matkustusaikoja, vähentää ruuhkia, vähentää haitallisia päästöjä ja alentaa kustannuksia; korostaa tekoälyä liikennealalla käyttävien järjestelmien valtavaa potentiaalia liikenneturvallisuuden ja nollavision tavoitteiden saavuttamisen kannalta; korostaa, että tekoäly auttaa kehittämään edelleen saumatonta multimodaalisuutta liikkuminen palveluna -käsitteen (MaaS) mukaisesti; kehottaa komissiota tutkimaan, miten MaaS-palvelun tasapainoista kehitystä voidaan edistää erityisesti kaupunkialueilla;

73.

pitää myönteisenä eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeen (SESAR-yhteisyrityksen) saavutuksia, ja kehottaa tehostamaan tutkimusta ja investointeja, jotta voidaan maksimoida tekoälyn potentiaali ilmailualalla kuluttajien kannalta parantamalla lentoyhtiöiden markkinointia, myyntiä, jakelua, hinnoitteluprosesseja ja maahuolintaa (turvatarkastukset jne.); toteaa, että tekoälyn avulla voidaan kehittää automatisoitua navigointia pitkän ja lyhyen matkan merenkulussa sekä sisävesiliikenteessä ja parantaa merivalvontaa laivaliikenteen lisääntyessä; kehottaa ottamaan tekoälyn käyttöön ja lisäämään laajamittaista digitalisointia kaikissa Euroopan satamissa tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi; korostaa, että digitalisointi, tekoäly ja robotiikka ovat erittäin tärkeässä asemassa matkailualalla ja edistävät siten alan kestävyyden varmistamista pitkällä aikavälillä; toteaa, että tarvitaan riittävästi rahoitusta ja kannustimia matkailuyrityksille, erityisesti mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat hyödyntää digitalisoinnin etuja ja nykyaikaistaa tarjontaansa kuluttajille; toteaa, että tämä auttaa edistämään EU:n digitaalista johtajuutta kestävän matkailualan kehittämisessä tutkimus- ja kehittämistoiminnan, yhteisyritysten ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla;

74.

muistuttaa, että tekoälyssä voi ilmetä vinoumia, jotka puolestaan voivat johtaa monenlaiseen syrjintään sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten piirteiden, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella; muistuttaa tässä yhteydessä, että kaikkien ihmisten oikeudet on turvattava kaikilta osin ja että tekoälyaloitteet eivät saa olla millään tavoin syrjiviä; painottaa, että tällaiset vinoumat ja syrjintä voivat olla seurausta jo valmiiksi vinoutuneista datajoukoista, jotka heijastavat nyky-yhteiskunnassa esiintyvää syrjintää; korostaa, että tekoälyssä on vältettävä vinoumia, jotka johtavat kiellettyyn syrjintään, eikä se saa toistaa syrjiviä prosesseja; korostaa, että nämä riskit on otettava huomioon tekoälyteknologioita suunniteltaessa ja että on tärkeää tehdä yhteistyötä tekoälyteknologian tarjoajien kanssa, jotta voidaan puuttua syrjinnän jatkuvasti mahdollistaviin porsaanreikiin; suosittelee, että tekoälyä suunnittelevien ja kehittävien ryhmien kokoonpanon olisi heijastettava yhteiskunnan monimuotoisuutta;

75.

korostaa, että perusoikeuksien täysimääräisen suojelun kannalta on tärkeää, että algoritmit ovat läpinäkyviä; katsoo, että kun otetaan huomioon merkittävät eettiset ja oikeudelliset vaikutukset, lainsäätäjien on pohdittava monimutkaista vastuukysymystä, erityisesti henkilövahinkoihin ja aineellisiin vahinkoihin liittyvää vastuuta, ja että kaikkiin tekoälysovelluksiin liittyvän vastuun olisi aina kuuluttava luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle;

76.

korostaa, että tekoäly on asetettava laajalti kulttuurialan ja luovien toimialojen saataville kaikkialla Euroopassa, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukainen kilpailu kaikkien sidosryhmien ja toimijoiden kannalta Euroopassa; painottaa tekoälyteknologian tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurialalle ja luoville toimialoille yleisöhallinnon, saavutettavuuden ja osallistumisen parantamisesta tuettuun sisällön kuratointiin, kulttuuriarkistojen uudelleenarvostukseen sekä avustettuun faktantarkistukseen ja datajournalismiin; korostaa, että on tarjottava oppimis- ja koulutusmahdollisuuksia, jotta eurooppalainen yhteiskunta voi hankkia ymmärrystä tekoälyn käytöstä ja mahdollisista riskeistä; toistaa tässä yhteydessä näkemyksensä, jonka mukaan tekoälyyn ja robotiikkaan liittyvä innovointi on sisällytettävä koulutussuunnitelmiin; muistuttaa ammatillisen koulutuksen erityisvaatimuksista tekoälyn osalta ja kehottaa soveltamaan Euroopan tasolla yhteistyöhön perustuvaa lähestymistapaa, jolla pyritään lisäämään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa kaikkialla Euroopassa; korostaa, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (24) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on ratkaisevan tärkeää todellisten kulttuurista monimuotoisuutta edistävien digitaalisten sisämarkkinoiden saavuttamiseksi;

77.

korostaa eurooppalaisen riskipääomarahoituksen puutetta, rahoituksen saannin ja tiedon saatavuuden puutetta; toteaa lisäksi, että tekoälyteknologian käyttöönotossa on ulkoisia ja sisäisiä esteitä erityisesti vähemmän kehittyneillä aloilla ja pk-yrityksissä; kehottaa ottamaan unionissa käyttöön kattavan lähestymistavan, joka perustuu yrittäjyyden edistämiseen sijoittajille suotuisalla sääntelyllä, jotta varmistetaan lupaavien eurooppalaisten startup-yritysten rahoituksen saanti kaikissa kasvuvaiheissa; toteaa, että vasta perustetut lupaavat eurooppalaisyritykset eivät useinkaan saa rahoitusta heti markkinoille tulon jälkeen, ja kehottaa toteuttamaan yhteisiä toimia, joilla estetään ja hillitään niiden joukkopakoa;

78.

muistuttaa, että nykyisessä unionin lainsäädännössä ei säädetä pakollisista kyberturvallisuusvaatimuksista tuotteille ja palveluille yleensä; kehottaa sisällyttämään keskeiset vaatimukset suunnitteluvaiheeseen (sisäänrakennettu turvallisuus) sekä käyttämään asianmukaisia kyberturvallisuusstandardeja ja -prosesseja sekä tuotteiden ja palvelujen elinkaaren aikana että niiden toimitusketjuissa;

79.

huomauttaa, että neljäs teollinen vallankumous on riippuvainen muun muassa raaka-aineiden, esimerkiksi litiumin ja harvinaisten maametallien, saatavuudesta ja että unionin pitää vähentää riippuvuuttaan niiden tuonnista rajoittamalla absoluuttista kulutusta ja hyödyntämällä omaa ympäristön kannalta vastuullista kaivostoimintaa ja kiertotaloutta; katsoo, että digitaalilaitteisiin ja puolijohteisiin sovellettava päättäväisempi kiertotalouspolitiikka voisi samalla edistää unionin teollista suvereniteettia ja raaka-aineisiin liittyvän kaivostoiminnan kielteisten vaikutusten välttämistä;

80.

kehottaa selkeyttämään eurooppalaisia digitaali-innovointikeskittymiä koskevaa strategiaa, jotta edistetään uusien teknologioiden laajaa käyttöönottoa pk-, midcap- ja startup-yrityksissä; huomauttaa, että eurooppalaisten digitaali-innovointikeskittymien verkoston olisi varmistettava laaja maantieteellinen kattavuus kaikkialla Euroopassa, myös syrjäisillä alueilla, maaseutualueilla ja saarialueilla, sekä käynnistettävä monialainen vuoropuhelu; kehottaa komissiota laatimaan kunnianhimoisen ja kattavan strategian, jolla tuetaan startup-yritysten perustamista ja kasvua ja jonka tavoitteena on saada aikaan uusi eurooppalaisten digitaalialan yksisarvisten sukupolvi kymmenen vuoden kuluessa; katsoo erityisesti, että strategiassa olisi tarkasteltava muun muassa verokannustimia startup-yrityksille ja vastaperustetuille pk-yrityksille ja EU:n startup-viisumin käyttöönottoa;

81.

suhtautuu myönteisesti komission uuteen pilvipalvelustrategiaan ja eurooppalaiseen pilvipalvelualoitteeseen;

82.

pitää tervetulleina myönteisiä vaikutuksia, joita tekoälyllä voisi olla Euroopan työmarkkinoihin, mukaan lukien työpaikkojen luominen, turvallisemmat ja osallistavammat työpaikat, syrjinnän torjunta rekrytoinnissa ja palkkauksessa sekä paremman osaamisen ja työnkulun edistäminen, edellyttäen, että riskejä lievennetään ja sääntelykehyksiä päivitetään säännöllisesti digitaalisen aallon edetessä;

83.

kehottaa jäsenvaltioita investoimaan laadukkaisiin, tarpeita vastaaviin ja osallistaviin yleissivistävän koulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen järjestelmiin sekä työntekijöiden uudelleen- ja täydennyskoulutustoimiin aloilla, joihin tekoäly saattaa vaikuttaa vakavasti, mukaan luettuina maa- ja metsätalous; korostaa, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistamiseen;

84.

panee merkille Euroopan työmarkkinoilla vallitsevan osaamisvajeen; suhtautuu myönteisesti komission päivitettyyn Euroopan osaamisohjelmaan ja uuteen digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan (2021–2027), jotka auttavat työntekijöitä parantamaan digitaalisia taitojaan ja hankkimaan pätevyyttä tulevaisuuden työelämään ja auttavat käsittelemään pätevyyksien ja osaamisen mukauttamista ja hankkimista digitaalista ja vihreää siirtymää silmällä pitäen; pitää tärkeänä, että tekoälyn eettisistä näkökohdista ja eettisten taitojen kehittämisestä tehdään olennainen osa kaikkia kehittäjille ja tekoälyn parissa työskenteleville suunnattuja koulutusohjelmia; muistuttaa, että kehittäjien, ohjelmoijien, päätöksentekijöiden ja tekoälyä käsittelevien yritysten on oltava tietoisia eettisestä vastuustaan; korostaa, että tekoälyä koskevien oikeiden taitojen ja tietämyksen saatavuudella voidaan kuroa umpeen digitaalinen kuilu yhteiskunnassa ja että tekoälyratkaisuilla olisi tuettava haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten vammaisten tai syrjäisillä tai maaseutualueilla asuvien henkilöiden, integroitumista työmarkkinoille;

85.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista ja että se olisi otettava huomioon kaikissa EU:n politiikoissa; kehottaa tunnustamaan naisten keskeisen roolin Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamisessa sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden mukaisesti; muistuttaa, että naisten osallistuminen digitaalitalouteen on ratkaisevan tärkeää kukoistavan digitaalisen yhteiskunnan kehittämiseksi ja EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi; kehottaa komissiota varmistamaan naisia ja digitalisaatiota koskevan ministeritason aiejulistuksen täytäntöönpanon; katsoo, että tekoäly voi merkittävästi auttaa torjumaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja vastaamaan naisten kohtaamiin haasteisiin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi edellyttäen, että kehitetään asianmukainen oikeudellinen ja eettinen kehys, poistetaan tietoiset ja tiedostamattomat vinoumat ja kunnioitetaan sukupuolten tasa-arvon periaatteita;

86.

korostaa, että maatalous on ala, jolla tekoälyllä on keskeinen rooli elintarviketuotantoon ja -tarjontaan liittyvien kysymysten ja haasteiden ratkaisemisessa; korostaa, että esineiden internetiin liittyvät teknologiat ja erityisesti tekoäly tarjoavat merkittävän mahdollisuuden maatalouselintarvikealan nykyaikaistamiseen, automatisointiin ja tehokkuuden ja kestävyyden parantamiseen sekä maaseutualueiden paikalliseen kehittämiseen, satokasvien tuotannon lisäämiseen ja sadon laadun parantamiseen; katsoo, että digitaaliteknologioiden ja tekoälyn käyttö ja tutkimuksen ja kehityksen lisääminen maatalouselintarvikealalla on välttämätöntä kestävyyden, tehokkuuden ja tarkkuuden parantamiseksi ja tuottavuuden ohjaamiseksi; korostaa esineiden internetin ja tekoälyn potentiaalia täsmäviljelyssä, erityisesti sääolojen, maaperän ravinteiden ja veden tarpeen havaitsemisessa sekä tuholaisten ja kasvitautien tunnistamisessa; korostaa, että automaattisten ja digitaalisten välineiden avulla tapahtuva seuranta voi auttaa pienentämään maatalouden ympäristö- ja ilmastojalanjälkeä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään maatalousalalle näitä tarkoituksia varten osoitettuja resursseja ja investointeja sekä tarjoamaan riittävästi resursseja ja kehittämään välineitä, joilla tutkitaan tekoälyn käyttöä näillä aloilla, jotta voidaan helpottaa asianomaisten viljelijöiden käytettävissä olevien resurssien parempaa käyttöä, lisätä tehokkuutta ja tuotantoa sekä tukea innovaatiokeskusten ja startup-yritysten perustamista tällä alalla;

87.

katsoo, että kun unionissa hyödynnetään tekoälyä ja siinä yhteydessä käytetään EU:n kansalaisten henkilötietoja, olisi kunnioitettava EU:n perusoikeuskirjassa tunnustettuja arvojamme ja perusoikeuksiamme, kuten ihmisarvoa, yksityisyyttä, tietosuojaa ja turvallisuutta; korostaa, että koska tekoälyyn kuuluu lähtökohtaisesti tietojenkäsittelyä, sen käytössä on kunnioitettava EU:n tietosuojalainsäädäntöä, erityisesti yleistä tietosuoja-asetusta; toteaa jälleen, että on tärkeää taata riippumattomille julkisille tietosuojaviranomaisille resurssit, joita ne tarvitsevat voidakseen valvoa tietosuojalainsäädännön noudattamista ja sen tehokasta täytäntöönpanoa;

88.

korostaa, että digitaalialalla ja tekoälyn alalla tieteisiin, tutkimukseen ja kehitykseen tehtävät investoinnit, riskipääoman saatavuuden parantaminen, kriittisten infrastruktuurien ja sähköisen viestinnän verkostojen vahvan kyberturvallisuuden kehittäminen sekä vääristymättömän ja laadukkaan datan saatavuus ovat unionin digitaalisen suvereniteetin kulmakiviä; kehottaa komissiota tutkimaan eri syitä, joiden vuoksi unioni on vaarassa joutua riippuvaiseksi ulkopuolisista toimijoista; toteaa, että epäselvä, liiallinen tai hajanainen sääntely haittaa innovatiivisten huipputeknologian alan yksisarvisten, startup-yritysten ja pk-yritysten syntymistä tai kannustaa niitä kehittämään tuotteitaan ja palvelujaan Euroopan ulkopuolella;

89.

painottaa, että turvallinen ja osallistava eurooppalainen gigabittiyhteiskunta on edellytys sille, että unioni onnistuu digitaalisessa siirtymässä; tuo esiin etenkin 5G-teknologiaa ja kuituinfrastruktuuria hyödyntävien yhteyksien merkityksen työ- ja koulutustapojen, liiketoimintamallien ja kokonaisten alojen, kuten valmistusteollisuuden, liikenteen ja terveydenhuollon, muutoksessa, erityisesti yhdessä muiden teknologioiden, kuten virtualisoinnin, pilvipalvelujen, reunalaskennan, tekoälyn, verkon viipaloinnin ja automaation kanssa, sekä niiden potentiaalin lisätä tuottavuutta ja innovointia ja parantaa käyttäjäkokemusta;

90.

kehottaa komissiota kannustamaan eurooppalaisia yrityksiä aloittamaan teknisten edellytysten kehittämisen ja luomisen seuraavan sukupolven matkaviestinverkoille; kehottaa komissiota analysoimaan niitä vaikutuksia, joita aiheutuu digitaaliteknologian epätasaisesta saatavuudesta ja jäsenvaltioiden välisistä eroista tietoliikenneyhteyksissä;

91.

toteaa, että investoinnit suurteholaskentaan ovat ratkaisevan tärkeitä tekoälyn ja muiden kehitteillä olevien teknologioiden koko potentiaalin hyödyntämisen kannalta; kehottaa kuromaan umpeen yhteyksiin tehtävien investointien vajeen Next Generation EU -välineen sekä kansallisen ja yksityisen rahoituksen avulla, jotta voidaan kompensoida tulevaisuuden teknologioihin tehtäviin EU:n investointeihin vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä tehdyt leikkaukset;

92.

kehottaa omaksumaan koko yhteiskunnan kattavan lähestymistavan kyberturvallisuuteen; korostaa, että kyberturvallisuutta koskevat uudet lähestymistavat olisi suunniteltava häiriönsietokyvyn sekä paineisiin ja hyökkäyksiin mukautuvuuden pohjalta; kehottaa soveltamaan kyberturvallisuuteen kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon koko järjestelmä sen suunnittelusta ja käytettävyydestä aina kansalaisten kouluttamiseen ja valistamiseen; korostaa, että digitaalinen siirtymä ja siihen liittyvä palvelujen nopea digitalisointi ja verkkoon liitettyjen laitteiden laajamittainen käyttöönotto tekee yhteiskuntamme ja taloutemme pakostakin alttiimmiksi kyberhyökkäyksille; korostaa, että kvanttilaskennan alalla tapahtuva edistys merkitsee murrosta olemassa olevien salaustekniikoiden kannalta; kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jonka avulla Eurooppa voisi ratkaista tämän haasteen, ja korostaa vahvan ja turvallisen päästä päähän -salauksen tarvetta; kehottaa komissiota tutkimaan lohkoketjuun perustuvien kyberturvallisuusprotokollien ja -sovellusten käyttöä, jotta voidaan parantaa tekoälyinfrastruktuurien häiriönkestokykyä, luotettavuutta ja toimintavarmuutta; painottaa tarvetta sisällyttää kyberturvallisuuden osatekijöitä kaikkiin alakohtaisiin politiikkoihin; korostaa, että tehokas suojelu edellyttää, että EU ja kansalliset instituutiot tekevät yhteistyötä ENISAn tuella kriittisten infrastruktuurien ja sähköisten viestintäverkkojen turvallisuuden, eheyden, häiriönsietokyvyn ja kestävyyden varmistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille verkko- ja tietoturvadirektiivin tarkistamista koskevan komission ehdotuksen ja sen aikomuksen laajentaa direktiivin soveltamisalaa ja vähentää jäsenvaltioiden välillä vallitsevia eroja sen soveltamisessa; kehottaa suhtautumaan varovaisesti mahdollisiin riippuvuuksiin suuririskisistä toimittajista erityisesti 5G-verkkojen käyttöönoton yhteydessä;

o o

93.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://ec.europa.eu/newsroom/dae/document.cfm?doc_id=64962

(2) https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2228

(3) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(4) EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

(5) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(6) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(7) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(8) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(9) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(10) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 55.

(11) EUVL L 60 I, 2.3.2018, s. 1.

(12) EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1.

(13) EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7.

(14) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70.

(15) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.

(16) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57.

(17) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0032.

(18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0272.

(19) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0277.

(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0275.

(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0276.

(22) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0007.

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26. lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta (EUVL L 327, 2.12.2016, s. 1), johdanto-osan kappale 34.

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1808, annettu 14. marraskuuta 2018, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/218

P9_TA(2021)0262

Henkilötietojen riittävä suoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2021 henkilötietojen riittävästä suojasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (2021/2594(RSP))

(2022/C 15/23)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja erityisesti sen 7, 8, 16, 47 ja 52 artiklan,

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antaman tuomion asiassa C-311/18, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (nk. Schrems II -tuomio) (1),

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2015 antaman tuomion asiassa C-362/14, Maximillian Schrems v. Data Protection Commissioner (nk. Schrems I -tuomio) (2),

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 6. lokakuuta 2020 antaman tuomion asiassa C-623/17, Privacy International v. Secretary of State for Foreign and Commonwealth Affairs (3),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (4),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen Privacy Shield -järjestelyn tarjoaman suojan riittävyydestä (5),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan (6),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antamasta tuomiosta – Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (”Schrems II”), asia C-311/18 (7),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (8),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välillä 31. joulukuuta 2020 tehdyn kauppa- ja yhteistyösopimuksen (9),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten neuvottelujen tuloksista (10),

—	ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (11) (yleinen tietosuoja-asetus),

—

ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 (12) (direktiivi lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta),

—	ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (13),

—	ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksityiselämän kunnioittamisesta ja henkilötietojen suojasta sähköisessä viestinnässä COM(2017)0010) ja Euroopan parlamentin 20. lokakuuta 2017 siihen vahvistaman kannan (14),

—

ottaa huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston suositukset, mukaan lukien sen 9. maaliskuuta 2021 antaman lausuman sähköisen viestinnän tietosuoja-asetuksesta ja sen 10. marraskuuta 2020 antamat suositukset 01/2020 toimenpiteistä, joilla täydennetään tiedonsiirtovälineitä EU:ssa henkilötiedoille taatun suojan tason noudattamiseksi,

—	ottaa huomioon 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän 6. helmikuuta 2018 antaman ja Euroopan tietosuojaneuvoston hyväksymän tietosuojan riittävyyden viitearvoja koskevan asiakirjan,

—	ottaa huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston 2. helmikuuta 2021 antamat suositukset 01/2021 tietosuojan riittävyyden viitearvoista lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin yhteydessä,

—	ottaa huomioon komission 19. helmikuuta 2021 julkaisemat luonnokset tietosuojan riittävyyttä koskeviksi päätöksiksi, joista toinen liittyy yleiseen tietosuoja-asetukseen (15) ja toinen direktiiviin lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta (16),

—	ottaa huomioon Euroopan tietosuojaneuvoston 13. huhtikuuta 2021 antamat lausunnot 14/2021 ja 15/2021 luonnoksista direktiivin (EU) 2016/680 mukaisiksi komission täytäntöönpanopäätöksiksi henkilötietojen asianmukaisesta suojauksesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä sekä siihen liittyvän muutospöytäkirjan (”yleissopimus 108+”), joiden sopimuspuoli Yhdistynyt kuningaskunta on,

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

katsoo, että mahdollisuus siirtää henkilötietoja yli rajojen voi olla keskeinen innovoinnin, tuottavuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn edistäjä ja että se on ratkaisevan tärkeää tehokkaan yhteistyön kannalta rajatylittävän järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden sekä terrorismin torjunnassa, sillä niiden torjunta on yhä riippuvaisempaa henkilötietojen vaihdosta;

palauttaa mieliin unionin tuomioistuimen Schrems I -tuomion, jonka mukaan tiedusteluviranomaisten rajoittamaton pääsy sähköisen viestinnän sisältöön loukkaa perusoikeuskirjan 7 artiklassa määrättyä oikeutta viestien kunnioittamiseen eikä Yhdysvallat tarjoa muille kuin yhdysvaltalaisille henkilöille riittäviä oikeussuojakeinoja joukkovalvontaa vastaan, mikä loukkaa perusoikeuskirjan 47 artiklaa;

ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta on perinteisesti ollut monen EU:n jäsenvaltion tärkeä kauppakumppani sekä läheinen liittolainen turvallisuuden alalla; katsoo, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan olisi jatkettava tätä tiivistä yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisesta huolimatta, koska se hyödyttää molempia osapuolia,

ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset tarvitsevat oikeudellista selkeyttä ja oikeusvarmuutta, koska mahdollisuudesta siirtää henkilötietoja rajojen yli on tullut yhä tärkeämpää kaikentyyppisille yrityksille, jotka toimittavat tavaroita ja palveluja ulkomaille; katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen mukainen Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojan riittävyyttä koskeva päätös on äärimmäisen tärkeä, koska monet eurooppalaiset yritykset harjoittavat kauppaa Englannin kanaalin yli, erityisesti kun otetaan huomioon, että brexit tapahtui aivan äskettäin eikä unionin sisäisiä tietovirtoja ole rajoitettu; toteaa, että jos tietosuojan riittävyyttä koskevaa vankkaa kehystä ei hyväksytä, vaarana on, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisissä rajatylittävissä kaupallisissa henkilötietojen siirroissa esiintyy häiriöitä ja että sääntöjen noudattamisesta aiheutuu korkeita kustannuksia;

ottaa huomioon, että kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisältyy useita turvatakeita ja ehtoja, jotka koskevat asiaankuuluvien henkilötietojen vaihtamista lainvalvonnan yhteydessä; ottaa huomioon, että neuvottelut henkilötietovirroista käytiin samanaikaisesti kauppa- ja yhteistyösopimusta koskevien neuvottelujen kanssa, mutta niitä ei saatu päätökseen ennen siirtymäkauden päättymistä 31. joulukuuta 2020; ottaa huomioon, että kauppa- ja yhteistyösopimukseen sisällytettiin siirtymälauseke väliaikaisena ratkaisuna sillä ehdolla, että Yhdistynyt kuningaskunta sitoutuu olemaan muuttamatta nykyistä tietosuojajärjestelmäänsä, jotta varmistetaan Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisten tiedonsiirtojen jatkuminen tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen tekemiseen saakka; ottaa huomioon, että alkuperäistä neljän kuukauden määräaikaa on pidennetty ja se päättyy kesäkuun 2021 lopussa;

ottaa huomioon, että komission ennen täytäntöönpanopäätösluonnoksen esittämistä tekemä arviointi oli puutteellinen eikä se ollut Euroopan unionin tuomioistuimen tietosuojan riittävyysarviointeja koskevien vaatimusten mukainen, kuten tietosuojaneuvosto korosti tietosuojan riittävyyttä koskevissa lausunnoissaan, joissa se kehottaa komissiota arvioimaan tarkemmin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön ja käytännön tiettyjä osatekijöitä, jotka liittyvät tietojen valikoimattomaan keruuseen, tietojen luovuttamiseen ulkomaille ja kansainvälisiin sopimuksiin tiedustelutietojen jakamisen alalla, kerättyjen tietojen jatkokäyttöön lainvalvontatarkoituksiin ja oikeudellisten asiamiesten riippumattomuuteen;

ottaa huomioon, että komissio ei ole ottanut huomioon tiettyjä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön ja/tai käytännön näkökohtia, mikä on johtanut täytäntöönpanopäätösluonnoksiin, jotka eivät ole unionin oikeuden mukaisia; ottaa huomioon, että yleisen tietosuoja-asetuksen 45 artiklassa säädetään, että ”arvioidessaan tietosuojatason riittävyyttä komissio ottaa huomioon etenkin seuraavat seikat: (…) sekä yleinen että alakohtainen asiaankuuluva lainsäädäntö, joka koskee muun muassa yleistä turvallisuutta, puolustusta, kansallista turvallisuutta ja rikosoikeutta sekä viranomaisten pääsyä henkilötietoihin, sekä tällaisen lainsäädännön täytäntöönpano, tietosuojaa koskevat säännöt, ammatilliset säännöt ja turvatoimet, mukaan lukien asianomaisessa kolmannessa maassa tai kansainvälisessä järjestössä noudatettavat säännöt henkilötietojen siirtämisestä edelleen muuhun kolmanteen maahan tai muulle kansainväliselle järjestölle, oikeuskäytäntö” ja ”asianosaisen kolmannen maan tai kansainvälisen järjestön tekemät kansainväliset sitoumukset tai muut oikeudellisesti sitovista yleissopimuksista tai säädöksistä taikka monenvälisiin tai alueellisiin järjestelmiin osallistumisesta johtuvat velvoitteet, jotka koskevat erityisesti henkilötietojen suojaamista”, joihin sisältyy muiden alojen kansainvälisiä sopimuksia tietojen saannista tai tietojen jakamisesta, mikä sen vuoksi edellyttää tällaisten kansainvälisten sopimusten arviointia;

ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi selvästi Schrems I -tuomiossaan, että ”komissio on siis kolmannen maan tarjoamaa tietosuojan tasoa tutkiessaan velvollinen arvioimaan tämän maan sisäisen lainsäädännön tai kansainvälisten sitoumusten johdosta tässä maassa sovellettavien sääntöjen sisältöä ja näiden sääntöjen noudattamisen varmistamiseen tarkoitettua käytäntöä, koska komission on direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti otettava huomioon kaikki olosuhteet, jotka liittyvät henkilötietojen siirtoon kolmanteen maahan” (75 kohta);

ottaa huomioon, että tiedustelupalvelujen toiminta ja tietojen jakaminen kolmansien maiden kanssa on jätetty perussopimusten mukaisesti EU:n lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle jäsenvaltioiden osalta, sillä ne kuuluvat kolmansien maiden tarjoaman henkilötietojen suojan tason riittävyyden arvioinnin soveltamisalaan, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut asioissa Schrems I ja II antamissaan tuomioissa;

J.	ottaa huomioon, että tietosuojanormit eivät perustu ainoastaan voimassa olevaan lainsäädäntöön vaan myös näiden lakien soveltamiseen käytännössä ja että komissio on päätöstä valmistellessaan arvioinut ainoastaan lainsäädäntöä eikä sen tosiasiallista soveltamista käytännössä;

ottaa huomioon, että komissio tunnustaa tällä hetkellä kahdentoista kolmannen maan tarjoavan riittävän suojan yleisen tietosuoja-asetuksen nojalla ja on äskettäin saattanut päätökseen asiaa koskevat neuvottelut Korean tasavallan kanssa; ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta on ensimmäinen maa, jonka osalta komissio on ehdottanut tietosuojan riittävyyden hyväksymistä lainvalvontaa koskevan direktiivin nojalla;

ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan tapaus eroaa kaikista aiemmista riittävyyden arvioinneista, koska se koskee entistä EU:n jäsenvaltiota, joka on sisällyttänyt yleisen tietosuoja-asetuksen säännökset täysimääräisesti kansalliseen lainsäädäntöönsä ja lisäksi säätänyt, että kaikkea EU:n lainsäädännöstä johdettua kansallista lainsäädäntöä, myös lainsäädäntöä, jolla lainvalvontadirektiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelletaan edelleen siirtymäkauden päätyttyä;

I. YLEINEN TIETOSUOJA-ASETUS

Yleisiä huomioita

toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä; odottaa, että Yhdistynyt kuningaskunta takaa edelleen samat tietosuojan vähimmäisvaatimukset siitä huolimatta, että se on eronnut Euroopan unionista;

on tyytyväinen siihen, että Yhdistynyt kuningaskunta on sitoutunut kunnioittamaan demokratiaa ja oikeusvaltiota ja suojelemaan ja soveltamaan kansallisesti muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja perusoikeuksia, mukaan lukien tietosuojan korkea taso; muistuttaa tämän olevan välttämätön ehto EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliselle yhteistyölle; muistuttaa, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukainen oikeus yksityisyyteen on osa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä vuoden 1998 ihmisoikeuslain myötä samoin kuin osa common law -oikeutta yksityisen tiedon väärinkäyttöä koskevan uuden oikeudenloukkauksen muodossa, pyrkimykset säätää erillisestä perusoikeudesta tietosuojaan kaatuivat hallituksen vastustukseen;

huomauttaa, että EU on valinnut ihmisoikeuskeskeisen lähestymistavan datanhallintaan kehittäessään yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia vahvoja tietosuojasääntöjä, ja pitää sen vuoksi hyvin huolestuttavina Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin lausuntoja, joiden mukaan Yhdistynyt kuningaskunta pyrkii irtaantumaan unionin tietosuojasääntelystä ja luomaan omaa ”suvereenia” valvontaa tietosuojan alalla; katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2020 kansallinen datastrategia ilmentää sellaista siirtymää henkilötietojen suojasta kohti niiden laajempaa käyttöä ja jakamista, jota ei voida sovittaa yhteen yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisten kohtuullisuuden, tietojen minimoinnin ja käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatteiden kanssa; panee merkille, että tietosuojan riittävyyttä koskevissa lausunnoissaan tietosuojaneuvosto korosti, että tämä saattaa johtaa EU:sta siirrettävien henkilötietojen suojaan kohdistuviin mahdollisiin riskeihin;

huomauttaa, että pätevät tietosuojan riittävyyttä koskevat päätökset edistävät merkittävästi kansalaisten perusoikeuksien suojelua ja yritysten oikeusvarmuutta; korostaa kuitenkin, että puutteellisiin arviointeihin perustuvat tietosuojan tason riittävyyttä koskevat päätökset, joita komissio ei valvo asianmukaisesti, voivat johtaa päinvastaiseen, jos ne riitautetaan tuomioistuimessa;

toteaa, että komission ennen täytäntöönpanopäätösluonnoksen esittämistä tekemä arviointi oli puutteellinen eikä se ollut Euroopan unionin tuomioistuimen tietosuojan riittävyyden arviointia koskevien vaatimusten mukainen, kuten tietosuojaneuvosto korosti tietosuojan riittävyyttä koskevissa lausunnoissaan, joissa se kehottaa komissiota arvioimaan tarkemmin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön ja käytännön tiettyjä osatekijöitä, jotka liittyvät tietojen valikoimattomaan keruuseen, tietojen luovuttamiseen ulkomaille ja kansainvälisiin sopimuksiin tiedustelutietojen jakamisen alalla, kerättyjen tietojen jatkokäyttöön lainvalvontatarkoituksiin ja oikeudellisten asiamiesten riippumattomuuteen;

Yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpano

ilmaisee huolensa siitä, että ollessaan vielä unionin jäsen Yhdistynyt kuningaskunta valvoi yleisen tietosuoja-asetuksen täytäntöönpanoa puutteellisesti ja usein ei lainkaan; huomauttaa erityisesti aiemmista puutteista Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojaviranomaisen harjoittamassa valvonnassa; huomauttaa, että tietosuojaviranomainen, joka päätti adtech-toimintaa tehdyn valituksen käsittelyn järjestettyään kaksi sidosryhmätapahtumaa, laati raportin (Update Report on Adtech) ja totesi, että ”adtech-alan ymmärrys tietosuojavaatimuksista vaikuttaa epäkypsältä”, ei kuitenkaan hyödyntänyt lainkaan täytäntöönpanon valvontavaltuuksiaan (17); on huolissaan siitä, että tämä täytäntöönpanon valvonnan laiminlyönti on rakenteellinen ongelma, joka perustuu tietosuojaviranomaisen sääntelytoimia koskevaan politiikkaan, jossa todetaan nimenomaisesti, että useimmissa tapauksissa sen valtuudet varataan kaikkein merkittävimpiin tapauksiin, jotka ovat tietoihin liittyviä oikeuksia koskevien velvoitteiden vakavimpia loukkauksia; toteaa, että näihin kuuluvat tyypillisesti tahalliset tai tuottamukselliset teot tai laiminlyönnit taikka tietoja koskeviin oikeuksiin liittyvien velvoitteiden toistuvat rikkomiset, jotka aiheuttavat haittaa tai vahinkoa yksilöille; korostaa, että tämä on käytännössä merkinnyt sitä, että suureen osaan tietosuojalainsäädännön rikkomuksista ei ole Yhdistyneessä kuningaskunnassa puututtu;

panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2020 kansallisen datastrategian, sellaisena kuin se on päivitettynä 9. joulukuuta 2020, jonka mukaan ollaan siirtymässä henkilötietojen suojasta kohti niiden laajempaa käyttöä ja jakamista; huomauttaa, että strategiassa esitetty kanta, jonka mukaan tietojen jakamatta jättäminen voi vaikuttaa kielteisesti yhteiskuntaan, ei ole yhteensopiva yleisen tietosuoja-asetuksen ja primaarioikeuden mukaisten tietojen minimointia ja käyttötarkoituksen rajoittamista koskevien periaatteiden kanssa;

panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin perustuslakivaliokunta suositteli vuonna 2004 (18) ja yleisistä asioista vastaava valiokunta vuonna 2014 (19) tietosuojaviranomaisen riippumattomuuden varmistamista siten, että hänestä tehdään parlamentin virkamies, joka raportoi parlamentille sen sijaan, että digitaalisesta mediasta ja urheilusta vastaava ministeri edelleen nimittää hänet; pitää valitettavana, että tätä suositusta ei ole noudatettu;

Tietojen käsittely maahanmuuton valvontaa varten

panee merkille, että Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädäntö sisältää poikkeuksen tiettyyn osaan tietosuojan keskeisiä oikeuksia ja periaatteita, kuten oikeuteen päästä tietoihin ja rekisteröidyn oikeuteen tietää, kenelle hänen tietojaan on luovutettu, jos näiden oikeuksien turvaaminen ”vaarantaisi maahanmuuton tehokkaan valvonnan”; korostaa, että poikkeuksen käytön valvonnassa ja noudattamisessa on noudatettava riittävyyden viitekehykseen sisältyviä vaatimuksia, jotka edellyttävät sekä käytännön että periaatteen tarkastelua ja joissa todetaan, että on otettava huomioon paitsi kolmanteen maahan siirrettäviin henkilötietoihin sovellettavien sääntöjen sisältö myös käytössä oleva järjestelmä tällaisten sääntöjen tehokkuuden varmistamiseksi; toteaa, että tämä poikkeus, joka koskee kaikkia Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevia rekisterinpitäjiä, on saanut tukea tietosuojaviranomaiselta ja tuomioistuimelta ja että siihen voidaan vedota vain tapauskohtaisesti ja sitä voidaan soveltaa tarpeellisella ja oikeasuhteisella tavalla; muistuttaa äskettäin ilmi tulleista tiedoista, joiden mukaan 146,75:ttä miljoonaa rekisteröityä henkilöä koskeviin käsiteltyihin tietoihin liittyen tehtiin 17 780 sisäministeriön pyyntöä 1. huhtikuuta 2018 ja 31. maaliskuuta 2019 välisenä aikana, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan sisäministeriö sovelsi maahanmuuttopoikkeusta vuonna 2020 yli 70 prosentissa rekisteröityjen esittämiä pyyntöjä (20); korostaa, että edes niissä tapauksissa, joissa sisäministeriö hyödynsi poikkeusta, tiedonsaantia ei evätty kokonaan vaan se rajoitettiin vain muokattuihin asiakirjoihin;

10.

toteaa poikkeuksen koskevan nyt myös EU:n kansalaisia, jotka asuvat tai suunnittelevat asumista Yhdistyneessä kuningaskunnassa; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että poikkeuksella heikennetään oleellisesti vastuuvelvollisuutta ja oikeussuojakeinoja, ja korostaa, että tämä ei ole riittävä suojelun taso;

11.

toteaa jälleen olevansa erittäin huolissaan poikkeuksesta rekisteröidyn oikeuksiin Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttopolitiikassa, toistaa kantansa, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalakiin sisältyvää poikkeusta, joka koskee henkilötietojen käsittelyä maahanmuuttoa varten, on muutettava ennen kuin voidaan tehdä pätevä päätös tietosuojan riittävyydestä, kuten se on todennut toistuvasti ja myös 12. helmikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (21) ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 5. helmikuuta 2021 antamassa lausunnossa (22); kehottaa komissiota pyrkimään maahanmuuttoa koskevan poikkeuksen poistamiseen tai varmistamaan, että sitä uudistetaan siten, että poikkeus ja sen käyttö tarjoavat rekisteröidyille riittävät takeet ja että ne eivät ole ristiriidassa kolmannelta maalta odotettavien vaatimusten kanssa;

Joukkovalvonta

12.

muistuttaa Edward Snowdenin paljastuksista, jotka koskivat Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan harjoittamaa joukkovalvontaa; muistuttaa Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelimen GCHQ:n hallinnoimasta Tempora-ohjelmasta, jossa kerätään reaaliaikaisesti viestejä internetin runkoverkon valokuitukaapeleista ja talletetaan tiedot myöhempää käsittelyä ja hakua varten; muistuttaa, että tämä viestinnän sisällön ja metadatan joukkovalvonta tapahtuu ilman erityisiä epäilyjä tai kohdentamista tiettyihin tietoihin;

13.

muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuin totesi tuomioissa Schrems I ja Schrems II, että laajamittainen pääsy yksityisen viestinnän sisältöön kajoaa yksityisyyttä koskevan oikeuden keskeiseen sisältöön ja että tällaisissa tapauksissa tarpeellisuus- ja suhteellisuustestiä ei enää tarvita; korostaa, että näitä periaatteita sovelletaan tiedonsiirtoihin muihin kolmansiin maihin kuin Yhdysvaltoihin, Yhdistynyt kuningaskunta mukaan luettuna;

14.

muistuttaa 12. maaliskuuta 2014 antamastaan päätöslauselmasta, jonka mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelimen GCHQ:n valikoimattomat ja epäilykseen perustumattomat joukkovalvontaohjelmat ovat demokraattisessa yhteiskunnassa sovellettavien tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden vastaisia eivätkä ne siten tarjoa EU:n tietosuojalainsäädännön edellyttämää riittävää suojaa; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on sittemmin uudistanut merkittävästi valvontaa koskevaa lainsäädäntöään ja ottanut käyttöön turvatakeita, jotka menevät pidemmälle kuin Euroopan unionin tuomioistuimen Schrems II -tuomiossa (23) määrittelemät ehdot ja useimpien jäsenvaltioiden valvontaa koskevassa lainsäädännössä säädetyt takeet; pitää erityisen myönteisenä tehokkaiden oikeussuojakeinojen täysimääräistä saatavuutta; muistuttaa, että oikeutta yksityisyyteen käsittelevä YK:n erityisraportoija on suhtautunut myönteisesti vuoden 2016 tutkintavaltuuksista annetulla lailla käyttöön otettuihin vahvoihin turvatakeisiin tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden ja oikeusviranomaisen antaman riippumattoman valtuutuksen osalta;

15.

huomauttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti syyskuussa 2018 antamallaan tuomiolla, että Yhdistyneen kuningaskunnan laajamittaiset datan keruu- ja säilyttämisohjelmat, muiden muassa Tempora, olivat laittomia ja yhteensopimattomia demokraattisen yhteiskunnan vaatimusten kanssa (24);

16.

tuomitsee sen, ettei tietosuojan riittävyyttä koskevissa päätösluonnoksissa oteta huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan massadataa koskevien valtuuksien käytön rajoitusten puuttumista eikä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain tiedustelutoiminnan tosiasiallista käyttöä, jonka Edward Snowden paljasti, mukaan luettuna se, että

a)	tietosuojaviranomainen tai tuomioistuimet eivät valvo tehokkaasti kansallista turvallisuutta koskevan Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalakiin sisältyvän poikkeuksen käyttöä;

b)	Yhdistyneen kuningaskunnan ”massadataa koskevien valtuuksien” rajoituksia ei ole vahvistettu varsinaisessa lainsäädännössä, kuten unionin tuomioistuin edellyttää, vaan täytäntöönpanovallan käyttäjä käyttää harkintavaltaansa ”kunnioittaen” oikeusvalvontaa;

”sekundaaridatan” (metadatan) kuvaus päätösluonnoksissa on erittäin harhaanjohtava eikä siinä oteta huomioon, että tällainen data voi olla erittäin paljastavaa ja yksityisyyttä loukkaavaa ja siihen sovelletaan pitkälle kehitettyjä automatisoituja analyyseja (kuten unionin tuomioistuin totesi asiassa Digital Rights Ireland (25)), mutta Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännössä metadataa ei kuitenkaan suojella merkityksellisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelinten harjoittamalta henkilötietojen epäasianmukaiselta käytöltä, valikoimattomalta keruulta ja tekoälyyn perustuvalta analyysiltä;

d)	”5EYES”-yhteistyössä mukana olevat virastot, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluelin (GCHQ) ja Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusviranomainen (NSA), jakavat käytännössä kaiken tiedusteludatan;

huomauttaa lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten epävirallisista turvatakeista, kun tietoja siirretään GCHQ:n ja NSA:n välillä; ilmaisee vakavan huolensa siitä, etteivät nämä turvatakeet koske EU:n kansalaisia tai asukkaita, joiden tietoja voidaan siirtää edelleen ja jakaa NSA:n kanssa;

17.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään vakoilun kieltäviä sopimuksia Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja kehottaa komissiota hyödyntämään Yhdistyneen kuningaskunnan vastapuolten kanssa käymäänsä keskustelua välittääkseen viestin siitä, että ellei Yhdistynyt kuningaskunta muuta valvontaa koskevaa lainsäädäntöään ja käytäntöjään, ainoa toteuttamiskelpoinen vaihtoehto tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten edistämiseksi olisi vakoilun kieltävien sopimusten tekeminen jäsenvaltioiden kanssa;

Tietojen siirtäminen edelleen

18.

korostaa voimakkaasti, että vuonna 2018 annetussa laissa Euroopan unionista (eroamista koskeva laki) säädetään, että ennen siirtymäkauden päättymistä annetusta Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä tulee ”säilytettävää EU:n oikeutta” ja siten Yhdistynyttä kuningaskuntaa oikeudellisesti velvoittavaa; huomauttaa, että Yhdistynyttä kuningaskuntaa sitovat unionin tuomioistuimen Schrems I ja II -tuomioissa määritellyt periaatteet ja edellytykset sen arvioidessa muiden kolmansien maiden tietosuojan riittävyyttä; on huolissaan siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet eivät kuitenkaan enää sovella perusoikeuskirjaa; huomauttaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei enää kuulu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeudenkäyttöalueeseen ja että se on korkein oikeusaste tulkittaessa perusoikeuskirjaa;

19.

kiinnittää huomiota siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan säännöt henkilötietojen jakamisesta vuonna 2017 digitaalisesta taloudesta annetun lain mukaisesti ja tutkimusdatan siirtämisestä edelleen eivät selvästikään ”vastaa olennaisilta osiltaan” yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut;

20.

on huolissaan siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta on antanut itselleen oikeuden todeta, että muut kolmannet maat tai alueet tarjoavat riittävän tietosuojan riippumatta siitä, onko EU katsonut kyseisen kolmannen maan tai alueen tarjoavan tällaisen suojan; muistuttaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on jo ilmoittanut, että Gibraltar tarjoaa tällaisen suojan, vaikka EU ei ole sitä tehnyt; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että se, että Yhdistynyt kuningaskunta arvioi tietosuojan riittäväksi, antaisi siten mahdollisuuden kiertää EU:n sääntöjä, jotka koskevat henkilötietojen siirtoa maihin tai alueille, joiden suojan taso ei EU:n oikeuden mukaan ole riittävä;

21.

toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta esitti 1. helmikuuta 2021 pyynnön liittyä kattavaan ja edistykselliseen Tyynenmeren kumppanuussopimukseen (CPTPP) voidakseen erityisesti hyötyä moderneista digitaalisen kaupankäynnin säännöistä, jotka sallivat tietojen vapaan liikkumisen jäsenten välillä ja poistavat tarpeettomat esteet yrityksiltä; on huolestunut siitä, että CPTPP:n yhdestätoista jäsenestä kahdeksalla ei ole EU:n päätöstä tietosuojan riittävyydestä; ilmaisee vakavan huolensa mahdollisesta EU:n kansalaisten ja asukkaiden henkilötietojen siirrosta edelleen näihin maihin, mikäli Yhdistyneen kuningaskunnan osalta tehdään päätös tietosuojan riittävästä tasosta (26);

22.

pitää valitettavana, että komissio ei arvioinut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan ja Japanin välisen kokonaisvaltaisen talouskumppanuussopimuksen vaikutuksia ja mahdollisia riskejä, sillä sopimukseen sisältyy määräyksiä henkilötiedoista ja tietosuojan tasosta;

23.

on huolissaan siitä, että jos Yhdistynyt kuningaskunta sisällyttää tietojen siirtoa koskevia määräyksiä mahdollisiin tuleviin kauppasopimuksiin, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisiin kauppasopimuksiin, ne heikentävät yleisellä tietosuoja-asetuksella taattua suojan tasoa;

II. DIREKTIIVI LAINVALVONTATARKOITUKSESSA KÄSITELTYJEN HENKILÖTIETOJEN SUOJASTA

24.

korostaa, että Yhdistynyt kuningaskunta on ensimmäinen maa, jonka osalta komissio ehdottaa päätöksen tekemistä tietosuojan riittävyydestä direktiivin (EU) 2016/680 nojalla;

25.

panee merkille Yhdysvaltain Cloud Act -lain nojalla rajat ylittävän tiedon saatavuudesta tehdyn Yhdistyneen kuningaskunnan sopimuksen Yhdysvaltain kanssa (27) ja toteaa, että se helpottaa tietojen siirtoa lainvalvontatarkoituksessa; ilmaisee syvän huolensa siitä, että sopimuksella sallitaan Yhdysvaltain viranomaisille aiheeton pääsy EU:n kansalaisten ja asukkaiden henkilötietoihin; yhtyy Euroopan tietosuojaneuvoston huoleen siitä, täyttävätkö soveltuvin osin sovellettavat EU:n ja Yhdysvaltojen puitesopimuksen (28) mukaiset turvatakeet henkilötietojen saantia koskevien selkeiden, täsmällisten ja helposti saatavilla olevien sääntöjen kriteerit tai vahvistetaanko siinä riittävästi tällaisia turvatakeita, jotta ne olisivat tehokkaita ja toimintakelpoisia Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisesti;

26.

huomauttaa, että unionin tuomioistuimen asiassa C-623/17 antamaa tuomiota on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan valtion viranomainen voi kansallisen turvallisuuden takaamiseksi velvoittaa sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat siirtämään liikenne- ja paikkatietoja yleisesti ja erotuksetta valtion turvallisuus- ja tiedustelupalveluille;

27.

huomauttaa, että ratkaisussaan unionin tuomioistuin katsoi Yhdistyneen kuningaskunnan tutkintavaltuuksista annetun vuoden 2000 lain nojalla harjoittaman valikoimattomien tietojen keräämisen olleen laitonta; muistuttaa, että mainittu laki on sittemmin korvattu tutkintavaltuuksista annetulla vuoden 2016 lailla, jolla vahvistetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumista; korostaa, että tutkintavaltuuksista annetulla vuoden 2016 lailla asetetaan telekuuntelu tuomioistuinvalvonnan alaiseksi ja mahdollistetaan henkilöille pääsy heitä koskeviin tietoihin sekä kantelun tekeminen tutkintavaltuuksia koskevia asioita käsittelevälle tuomioistuimelle; pitää kuitenkin valitettavana, että tutkintavaltuuksista annettu vuoden 2016 laki mahdollistaa edelleenkin valikoimattomien tietojen säilyttämisen;

28.

ilmaisee huolensa viimeaikaisista tiedoista, joiden mukaan eräs massadatan keruu- ja säilyttämisohjelma olisi osa maan sisäministeriön tutkintavaltuuksista annettuun vuoden 2016 lakiin perustuvaa kokeilua;

29.

muistuttaa korostaneensa 12. helmikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, että ”Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei voi olla suoraa pääsyä EU:n tietojärjestelmien tietoihin eikä se voi osallistua vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta käsittelevien EU:n virastojen hallintorakenteisiin, kun taas kaikkeen tietojen, myös henkilötietojen, jakamiseen Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa olisi sovellettava tiukkoja suojatoimia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia ehtoja, mukaan luettuna EU:n lainsäädännössä säädettyä tasoa vastaava henkilötietojen suojan taso”; panee merkille puutteet, joita Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädännön täytäntöönpanossa havaittiin sen vielä ollessa EU:n jäsen; muistuttaa, että Yhdistynyt kuningaskunta säilytti ja ylläpiti kopiota Schengenin tietojärjestelmästä; odottaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan lainvalvontaviranomaiset noudattavat täysimääräisesti sovellettavia sääntöjä vaihtaessaan henkilötietoja tulevaisuudessa; muistuttaa, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on pääsy joihinkin EU:n lainvalvontatietokantoihin vain ”osuma / ei osumaa” -tyyppisesti ja että se on oikeudellisesti suljettu pois Schengenin tietojärjestelmästä;

30.

ilmaisee huolensa tammikuussa 2021 tehdystä paljastuksesta, jonka mukaan 400 000 rikosrekisterimerkintää poistettiin vahingossa Yhdistyneen kuningaskunnan poliisin kansallisesta tietojärjestelmästä; korostaa, että tämä ei herätä luottamusta Yhdistyneen kuningaskunnan pyrkimyksiin suojella tietoja lainvalvontatarkoituksia varten;

31.

kiinnittää huomiota siihen, että tietosuojan riittävyyttä koskevassa päätösluonnoksessa arvioidaan perusteellisesti kunkin sellaisen Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisen oikeudet, jolla on kansallisen lainsäädännön nojalla valtuudet ottaa haltuunsa ja säilyttää henkilötietoja kansalliseen turvallisuuteen liittyvistä syistä; panee lisäksi tyytyväisenä merkille, että tiedusteluyhteisön johdossa olevia viranomaisia koskevat yksityiskohtaiset valvontaraportit antavat tietoa Yhdistyneen kuningaskunnan nykyisistä valvontakäytännöistä; kehottaa komissiota arvioimaan ja valvomaan edelleen sellaisia viestintätietoja, jotka kuuluvat Yhdistyneen kuningaskunnan tietojen säilyttämistä ja laillista keruuta koskevien valtuuksien piiriin;

32.

huomauttaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus sisältää osastot DNA-, sormenjälki- ja ajoneuvorekisteritietojen vaihdosta, matkustajarekisteritietojen (PNR) siirrosta ja käsittelystä, operatiivisia tietoja koskevasta yhteistyöstä ja yhteistyöstä Europolin ja Eurojustin kanssa, ja toteaa, että näitä määräyksiä sovelletaan tietosuojan riittävyyttä koskevasta päätöksestä riippumatta; palauttaa kuitenkin mieliin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksesta helmikuussa 2021 antamassa lausunnossa ilmaiseman huolen siitä, etteivät Yhdistyneelle kuningaskunnalle sopimuksen Prüm- ja PNR-osastoissa sallitut henkilötietojen erityiset käyttötarkoitukset ja pidemmät säilyttämisajat vastaa henkilötietojen käyttötarkoituksia ja säilyttämisaikoja jäsenvaltioissa; muistuttaa oikeudesta nostaa kanne unionin tuomioistuimessa, jotta voidaan varmistaa suunnitellun kansainvälisen sopimuksen laillisuus ja erityisesti sen yhteensopivuus perusoikeuksien suojelun kanssa (29);

Päätelmät

33.

pyytää komissiota takaamaan EU:ssa sijaitseville yrityksille, että päätös tietosuojan riittävyydestä tarjoaa vakaan, riittävän ja tulevaisuuteen suuntautuvan oikeusperustan tiedonsiirroille; pitää tärkeänä varmistaa, että päätös tietosuojan riittävyydestä todetaan hyväksyttäväksi, jos se päätyy unionin tuomioistuimen arvioitavaksi, ja korostaa siksi, että kaikki tietosuojaneuvoston lausunnossa esitetyt suositukset olisi otettava huomioon;

34.

on tyytyväinen siihen, että päätöksiä tietosuojan riittävyydestä sovelletaan vain neljän vuoden ajan, koska Yhdistynyt kuningaskunta saattaa päättää muuttaa lainsäädäntöä, josta komissio on tehnyt riittävyysarvioinnin, nyt kun se ei enää ole EU:n jäsenvaltio; pyytää komissiota tällä välin edelleen valvomaan tietosuojan tasoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa lain ja käytännön tasolla ja tekemään perusteellisen arvioinnin ennen tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen uusimista vuonna 2025;

35.

katsoo, että komissio ylittää sille asetuksella (EU) 2016/679 ja direktiivillä (EU) 2016/680 siirretyn täytäntöönpanovallan antaessaan kaksi täytäntöönpanopäätöstä, jotka eivät ole unionin oikeuden mukaisia, jos se ei ratkaise kaikkia tässä päätöslauselmassa esitettyjä huolenaiheita; vastustaa siten molempia täytäntöönpanosäädöksiä, koska luonnokset täytäntöönpanopäätöksiksi eivät ole unionin oikeuden mukaisia;

36.

kehottaa komissiota muuttamaan molempia luonnoksia komission täytäntöönpanopäätöksiksi, jotta ne olisivat täysin unionin oikeuden ja oikeuskäytännön mukaisia;

37.

pyytää kansallisia tietosuojaviranomaisia keskeyttämään sellaisten henkilötietojen siirron, joihin Yhdistyneen kuningaskunnan tiedusteluviranomaisilla voi olla rajoittamaton pääsy, jos komissio tekee tietosuojan riittävyyttä koskevat päätöksensä Yhdistyneen kuningaskunnan osalta ennen kuin Yhdistynyt kuningaskunta on ratkaissut edellä mainitut kysymykset;

38.

kehottaa komissiota ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisia viranomaisia laatimaan toimintasuunnitelman, jotta voidaan mahdollisimman pian puuttua tietosuojaneuvoston lausunnoissa esiintuotuihin puutteisiin ja muihin Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojaa koskeviin ratkaisemattomiin kysymyksiin, ja toteaa, että se on edellytyksenä tietosuojan tason riittävyyttä koskevalle lopulliselle päätökselle;

39.

pyytää komissiota edelleen valvomaan tiiviisti tietosuojan tasoa sekä joukkovalvontaa koskevia lakeja ja käytäntöjä Yhdistyneessä kuningaskunnassa; huomauttaa, että yleisen tietosuoja-asetuksen V luku tarjoaa muita laillisia mahdollisuuksia siirtää henkilötietoja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; muistuttaa, että tietosuojaneuvoston suuntaviivojen mukaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen 49 artiklan mukaisiin erityistilanteita koskeviin poikkeuksiin perustuvien siirtojen on oltava poikkeuksellisia;

40.

pitää valitettavana, että komissio on jättänyt huomiotta parlamentin kehotukset keskeyttää Privacy Shield -järjestely, kunnes Yhdysvaltojen viranomaiset noudattavat sen ehtoja, ja on sen sijaan aina pitänyt parempana seurata tilannetta ilman että tällä on ollut konkreettisia tuloksia kansalaisten tietosuojan ja yritysten oikeusvarmuuden kannalta; kehottaa komissiota ottamaan oppia aiemmista laiminlyönneistään, kun se ei ole ottanut huomioon parlamentin ja asiantuntijoiden kehotuksia, jotka koskevat aiempien tietosuojan tason riittävyyttä koskevien päätösten tekemistä ja seurantaa, eikä ole jättänyt yksittäisten kansalaisten valitusten johdosta suoritettavaa tietosuojalainsäädännön asianmukaista valvontaa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;

41.

pyytää komissiota valvomaan Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojalainsäädäntöä ja -käytäntöjä tiiviisti ja tiedottamaan välittömästi parlamentille ja kuulemaan sitä Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojajärjestelmän tulevista muutoksista sekä antamaan uudessa institutionaalisessa kehyksessä valvontaroolin parlamentille ja myös asiaan liittyville elimille, kuten lainvalvonnan ja rikosoikeudellisen yhteistyön erityiskomitealle;

o o

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, jäsenvaltioille ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle.

(1) ECLI:EU:C:2020:559.

(2) ECLI:EU:C:2015:650.

(3) ECLI:EU:C:2020:790.

(4) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 104.

(5) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 133.

(6) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 58.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0256.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0337.

(9) EUVL L 444, 31.12.2020, s. 14.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0141.

(11) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(12) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89.

(13) EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.

(14) A8-0324/2017.

(15) Luonnos Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 mukaiseksi komission täytäntöönpanopäätökseksi Yhdistyneen kuningaskunnan tarjoaman henkilötietojen suojan riittävyydestä.

(16) Luonnos Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 mukaiseksi komission täytäntöönpanopäätökseksi Yhdistyneen kuningaskunnan tarjoaman henkilötietojen suojan riittävyydestä.

(17) Lomas, N., UK’s ICO faces legal action after closing adtech complaint with nothing to show for it, TechCrunch, San Francisco, 2020.

(18) Alahuoneen 13. kesäkuuta 2006 julkaisema perustuslakivaliokunnan seitsemäs mietintö. Sen 108 kohdassa todetaan, että valiokunta pitää erittäin hyödyllisenä, että tietosuojaviranomainen on vastuussa suoraan parlamentille ja parlamentin rahoittama, ja suosittelee tällaisen muutoksen harkitsemista, kun lainsäädännön muuttaminen on mahdollista.

(19) Alahuoneen 4. marraskuuta 2014 julkaisema hallintovaliokunnan mietintö ”Who’s accountable? Relationships between Government and arm’s-length bodies”. Sen 63 kohdassa todetaan, että tietosuojaviranomaisen ja vankilatarkastuslaitoksen olisi oltava riippumattomampia hallituksesta ja raportoitava parlamentille ja että tietosuojaviranomainen, julkisista nimityksistä vastaava virkamies ja julkishallinnon ammattietiikan neuvoa-antavan ryhmän puheenjohtaja olisi nimitettävä parlamentin virkamiehiksi, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin potilasasiamiehen ja tilintarkastajien (Comptroller and Auditor General) kohdalla jo tehdään.

(20) Open Rights Groupin 3. maaliskuuta 2021 julkaistu lehdistötiedote ”Documents reveal controversial Immigration Exemption used in 70 % of access requests to Home Office”.

(21) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0033.

(22) Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunto Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta, LIBE_AL(2021)680848.

(23) Tuomio 16. heinäkuuta 2020, Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems, C-311/18, ECLI:EU:C:2020:559.

(24) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 13. syyskuuta 2018, Big Brother Watch ym. v. Yhdistynyt kuningaskunta, hakemukset nro 58170/13, 62322/14, 24960/15.

(25) Unionin tuomioistuimen tuomio 8. huhtikuuta 2014, Digital Rights Ireland Ltd v. Minister for Communications, Marine and Natural Resources ym. ja Kärntner Landesregierung ym., C-293/12 ja C-594/12, ECLI:EU:C:2014:238.

(26) Yhdistyneen kuningaskunnan kansainvälisen kaupan ministeriön lehdistötiedote 30. tammikuuta 2021”UK applies to join huge Pacific free trade area CPTPP”.

(27) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Amerikan yhdysvaltain hallituksen välinen 3. lokakuuta 2019 tehty sopimus sähköisten tietojen saatavuudesta vakavan rikollisuuden torjunnassa.

(28) Amerikan yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen sopimus rikosten torjuntaan, tutkintaan, havaitsemiseen ja syytteeseenpanoon liittyvien henkilötietojen suojasta (EUVL L 336, 10.12.2016, s. 3).

(29) Euroopan parlamentin päätöslauselma luonnoksesta komission päätökseksi, jossa todetaan Yhdysvaltain tulli- ja rajavalvontaviranomaisille luovutettuihin lentoliikenteen matkustajaluetteloihin (PNR – Passenger Name Record) sisältyvien henkilötietojen suojan riittävä taso (EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 665).

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/257

P9_TA(2021)0237

Hiili- ja terästutkimusrahasto *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi hiili- ja terästutkimusrahaston tutkimusohjelman hyväksymisestä sekä ohjelman monivuotisista teknisistä suuntaviivoista tehdyn päätöksen 2008/376/EY muuttamisesta (COM(2020)0320 – C9-0214/2020 – 2020/0141(NLE))

(Kuuleminen)

(2022/C 15/42)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2020)0320),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen taloudellisista seurauksista ja hiili- ja terästutkimusrahastosta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 37 olevan 2 artiklan toisen kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0214/2020),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0102/2021),

hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan mukaisesti;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(1)	Unioni ratifioi Pariisin sopimuksen (28)5 päivänä lokakuuta 2016. Tässä kansainvälisessä sopimuksessa kehotetaan sen ratifioineita osapuolia tehostamaan maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi rajoittamalla maapallon lämpötilan nousu selvästi alle kahteen celsiusasteeseen .

(1)

Unioni ratifioi ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (28)5 päivänä lokakuuta 2016 , ja se tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016 . Tässä kansainvälisessä sopimuksessa kehotetaan sen ratifioineita osapuolia vahvistamaan maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 oC:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 oC:een suhteessa esiteolliseen aikaan (28 a).

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)	Tämän vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa tutkimusohjelman tavoitteet suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Pariisin sopimukseen, sekä unionin tieteellisiin, teknologisiin ja poliittisiin tavoitteisiin, joilla tähdätään ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

(6)

Tämän vuoksi on tarpeen yhdenmukaistaa tutkimusohjelman tavoitteet suhteessa kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Pariisin sopimukseen, parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen näyttöön, erityisesti hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportoimiin havaintoihin, sekä unionin teknologisiin ja poliittisiin tavoitteisiin, joilla tähdätään ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Tutkimusohjelmassa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tutkimukseen, joka koskee hiilijätteistä peräisin olevia raaka-aineita, sillä niihin liittyy runsaasti mahdollisuuksia kehitettäessä pitkälle kehittyneitä tuotteita strategisissa arvoketjuissa, kuten akkuanodeja ja hiilikuituja, sekä kemianteollisuudessa.

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta

Päätös 2008/376/EY

2 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

”Tutkimusohjelmasta tuetaan hiili- ja teräsalan tutkimusyhteistyötä. Tutkimusohjelmasta tuetaan myös puhtaaseen teräkseen liittyviä läpimurtoteknologioita, joiden ansiosta voidaan toteuttaa lähes hiilettömiä teräksenvalmistushankkeita ja terästutkimushankkeita, joilla hallitaan oikeudenmukaista siirtymää toimintansa lopettaneiden hiilikaivosten tai suljettavien hiilikaivosten ja niihin liittyvän infrastruktuurin osalta oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja neuvoston päätöksen 2003/76/EY 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tutkimusohjelman on oltava unionin poliittisten, tieteellisten ja teknologisten tavoitteiden mukainen ja täydennettävä jäsenvaltioissa sekä käynnissä olevissa EU:n tutkimusohjelmissa, kuten tutkimuksen , teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa , jäljempänä ’tutkimuspuiteohjelma’, toteutettavia toimia.”

”Tutkimusohjelmasta tuetaan hiili- ja teräsalan tutkimusyhteistyötä kaikissa asiaan liittyvissä sidosryhmissä, myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä . Tutkimusohjelmasta tuetaan myös puhtaaseen teräkseen liittyviä läpimurtoteknologioita, joiden ansiosta voidaan toteuttaa lähes hiilettömiä teräksenvalmistushankkeita sekä terästutkimushankkeita , mukaan lukien laajat teolliset tutkimushankkeet , joilla hallitaan oikeudenmukaista siirtymää toimintansa lopettaneiden hiilikaivosten tai suljettavien hiilikaivosten ja niihin liittyvän infrastruktuurin osalta oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja neuvoston päätöksen 2003/76/EY 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tutkimusohjelman on oltava unionin poliittisten, sosiaalisten, taloudellisten, ilmastoon ja ympäristöön liittyvien, tieteellisten ja teknologisten tavoitteiden mukainen ja täydennettävä jäsenvaltioissa sekä käynnissä olevissa unionin tutkimusohjelmissa, kuten tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa , jäljempänä ’tutkimuspuiteohjelma’, toteutettavia toimia . Tutkimusohjelman on erityisesti oltava Pariisin sopimuksen mukainen.”

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta

Päätös 2008/376/EY

2 artikla – 2 a alakohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Tutkimusohjelmasta rahoitetaan tutkimusta, demonstrointihankkeet mukaan lukien, joka tuomalla teknologiaa lähemmäs markkinoita tähtää 3 jaksossa hiilen ja 4 jaksossa teräksen osalta määriteltyihin tavoitteisiin.

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Tutkimushankkeilla tuetaan siirtymistä ilmastoneutraaliin unionin talouteen vuoteen 2050 mennessä, ja niiden tavoitteena on tukea asteittaista luopumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kehittää vaihtoehtoisia toimintoja entisille kaivospaikoille ja välttää tai korjata ympäristövahinkoja suljettavissa ja toimintansa lopettaneissa hiilikaivoksissa ja niiden ympäristössä. Hankkeissa keskitytään erityisesti seuraaviin:

1. Tutkimushankkeilla edistetään unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamista ja tuetaan teollisuutta siirtymisessä ilmastoneutraaliin unionin talouteen vuoteen 2050 mennessä, ja niiden tavoitteena on tukea asteittaista luopumista fossiilisten polttoaineiden käytöstä, kehittää vaihtoehtoisia toimintoja entisille kaivospaikoille tai hiilivoimalaitosalueille ja välttää tai korjata ympäristövahinkoja suljettavissa ja toimintansa lopettaneissa hiilikaivoksissa ja niiden ympäristössä. Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 191 artiklan soveltamista hankkeissa keskitytään erityisesti seuraaviin:

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(a)	hiilidioksidin talteenotto-, käyttö- ja varastointiteknologioiden kehittäminen ja testaaminen;

(a)	hiilen käyttöön liittyvien hiilidioksidin talteenotto-, käyttö- ja varastointiteknologioiden kehittäminen ja testaaminen , mukaan lukien hiilen kierrätys polttoaineissa ja materiaaleissa, kiertotalouden edistämiseksi ;

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(b)	geotermisen energian käyttö entisillä hiilentuotantopaikoilla;

(b)

puhtaan energian kehittäminen entisillä hiilentuotantopaikoilla , kiinnittäen erityistä huomiota energiatehokkuuteen ja toimitusvarmuuteen, mukaan lukien geotermisten resurssien, energian varastoinnin, sähköstä tuotettujen polttoaineiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan vedyn hyödyntäminen ;

Tarkistus 9

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(b a)

hiililämmitys- ja -jäähdytysinfrastruktuurin, kuten kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen ja teollisuusprosessien, vaihtaminen uusiutuviin lämmitys- ja jäähdytysvaihtoehtoihin, kuten geotermiseen energiaan;

Tarkistus 10

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(c)	toimintansa lopettaneiden ja suljettavien hiilikaivosten louhintajätteiden muu kuin energiakäyttö ja raaka-ainetuotanto, jossa arvioidaan asianmukaisesti, että toiminnan ilmasto-, ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset ja pienemmät kuin vaihtoehtoisissa ratkaisuissa;

(c)

toimintansa lopettaneista tai suljettavista hiilikaivoksia peräisin olevien louhintajätteiden muu kuin energiakäyttö ja raaka-ainetuotanto, jossa arvioidaan asianmukaisesti, että toiminnan ilmasto-, ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset ja pienemmät kuin vaihtoehtoisissa ratkaisuissa , kiertotalousajattelun mukaisesti ;

Tarkistus 11

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 2 kohta

Päätös 2008/376/EY

4 artikla – 1 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(e)	tuki uudelleen- ja täydennyskoulutusohjelmien kehittämiseen työntekijöille, joihin hiilestä luopuminen vaikuttaa. Tähän kuuluu hiilialalla työskentelevien tai aiemmin työskennelleiden työntekijöiden koulutusta ja uudelleenkoulutusta koskeva tutkimus.

(e)

työllisyyteen kohdistuvien vaikutusten arviointi paikallisyhteisöissä ja alueilla, joihin hiilestä luopuminen vaikuttaa, sekä tuki talouskehitystä ja työpaikkojen luomista koskevan alueellisen suunnitelman ja tehokkaiden uudelleen- ja täydennyskoulutusohjelmien kehittämiseen työntekijöille kyseisillä alueilla . Tähän kuuluu hiilialalla työskentelevien tai aiemmin työskennelleiden työntekijöiden koulutusta ja uudelleenkoulutusta koskeva tutkimus siirtymävaiheessa olevien hiilialueiden tukemiseksi .

Tarkistus 12

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 3 kohta

Päätös 2008/376/EY

5 artikla – 2 kohta

Komission teksti	Tarkistus
Tutkimushankkeissa on keskityttävä kaivostoimintaan liittyviin sairauksiin ja pyrittävä parantamaan siirtymävaiheessa olevien hiilialueiden asukkaiden terveyttä. Tutkimushankkeilla on lisäksi varmistettava suojatoimenpiteiden toteuttaminen kaivosten sulkemisen aikana ja toimintansa lopettaneissa kaivoksissa.	Tutkimushankkeissa on keskityttävä kaivostoimintaan liittyviin sairauksiin , painottaen erityisesti ilman pilaantumisen aiheuttamia sairauksia, ja pyrittävä parantamaan siirtymävaiheessa olevien hiilialueiden asukkaiden terveyttä. Tutkimushankkeilla on lisäksi varmistettava suojatoimenpiteiden toteuttaminen kaivosten sulkemisen aikana ja toimintansa lopettaneissa kaivoksissa.

Tarkistus 13

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 4 kohta

Päätös 2008/376/EY

6 artikla – otsikko

Komission teksti	Tarkistus
Siirtymävaiheessa olevien hiilikaivosten ympäristövaikutusten minimointi	Siirtymävaiheessa olevan hiilialan ympäristövaikutusten ennaltaehkäisy ja minimointi

Tarkistus 14

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 4 kohta

Päätös 2008/376/EY

6 artikla –2 kohta – johdantokappale

Komission teksti	Tarkistus
2. Etusija annetaan hankkeille, joilla pyritään ainakin yhteen seuraavista:	2. Etusija annetaan innovatiivisiin teknologioihin tai teknologioiden innovatiiviseen yhdistämiseen perustuville hankkeille, joilla pyritään ainakin yhteen seuraavista:

Tarkistus 15

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 4 kohta

Päätös 2008/376/EY

6 artikla – 2 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(c)	suljettavista ja toimintansa lopettaneista kaivoksista peräisin olevien louhintajätteiden, lentotuhkan ja rikinpoistotuotteitten hallinta ja uudelleenkäyttö tapauksen mukaan yhdessä muiden jätemuotojen kanssa;

(c)	suljettavista ja toimintansa lopettaneista hiilikaivoksista ja hiilivoimalaitoksista peräisin olevien louhintajätteiden, lentotuhkan ja rikinpoistotuotteitten hallinta ja uudelleenkäyttö tapauksen mukaan yhdessä muiden jätemuotojen kanssa;

Tarkistus 16

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 4 kohta

Päätös 2008/376/EY

6 artikla – 2 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(f)	toimintansa lopettaneiden ja suljettavien hiiltä käyttäneiden laitosten ja niitä ympäröivän alueen ympäristön ennallistaminen etenkin veden, maan, maaperän ja biologisen monimuotoisuuden osalta;

(f)	toimintansa lopettaneiden tai suljettavien hiileen liittyvien laitosten ja niitä ympäröivän alueen ympäristön ennallistaminen etenkin veden, maan, maaperän ja biologisen monimuotoisuuden osalta;

Tarkistus 17

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 4 kohta

Päätös 2008/376/EY

6 artikla – 2 kohta – g a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(g a)

alueellisen suunnitelman kehittäminen taloudellisen toiminnan monipuolistamiseksi paikallista kehitystä varten ja vihreiden ja laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi siten, että tähän liitetään työllisyysrakenteen muuttaminen ja taitojen mukauttaminen.”

Tarkistus 18

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 6 kohta

Päätös 2008/376/EY

8 artikla – 1 kohta – johdantokappale

Komission teksti

Tarkistus

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen, jäljempänä ”TTK”, tavoitteena on oltava lähes hiilettömien teräksentuotantoprosessien kehittäminen, demonstrointi ja parantaminen, minkä myötä voidaan parantaa tuotteiden laatua ja lisätä tuottavuutta. Kaavailtuihin toimintoihin on kuuluttava erottamattomana osana päästöjen, energiankulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten merkittävä vähentäminen ja luonnonvarojen säilyttäminen. Tutkimushankkeissa on käsiteltävä ainakin yhtä seuraavista aihepiireistä:

Tutkimuksen ja teknologian kehittämisen, jäljempänä ”TTK”, tavoitteena on oltava lähes hiilettömien teräksentuotantoprosessien kehittäminen, demonstrointi ja parantaminen, minkä myötä voidaan parantaa tuotteiden laatua ja lisätä tuottavuutta , varmistaen tiivis synergia alalla toimivien yritysten kanssa . Kaavailtuihin toimintoihin on kuuluttava erottamattomana osana päästöjen, energiankulutuksen ja muiden ympäristövaikutusten merkittävä vähentäminen objektiivisesti todennettavissa olevien välineiden, parametrien ja tietojen avulla sekä luonnonvarojen säilyttäminen. Tutkimushankkeissa on käsiteltävä ainakin yhtä seuraavista aihepiireistä:

Tarkistus 19

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 6 kohta

Päätös 2008/376/EY

8 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(g)	raudan ja teräksen valmistusprosesseissa käytettävät innovatiiviset teknologiat ja ratkaisut, joilla edistetään monialaisia toimia ja demonstraatiohankkeita hiilettömän energiantuotannon integroimiseksi tai puhtaan vetytalouden edistämiseksi.

(g)

raudan ja teräksen valmistusprosesseissa käytettävät innovatiiviset teknologiat ja ratkaisut, joilla helpotetaan monialaisia toimia , synergioita, teollista klusterointia ja symbioosia, jotta voidaan mahdollistaa lisääntyvä kierto, ja demonstraatiohankkeita hiilettömän energiantuotannon integroimiseksi tai puhtaan vetytalouden edistämiseksi.

Tarkistus 20

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 7 kohta

Päätös 2008/376/EY

9 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(b)	teräksen ominaisuuksien parantaminen: esimerkiksi mekaaniset ja fysikaaliset ominaisuudet, soveltuvuus jatkojalostukseen sekä soveltuvuus erilaisiin käyttötarkoituksiin ja erilaisiin työskentelyolosuhteisiin;

(b)	teräksen ominaisuuksien parantaminen: esimerkiksi mekaaniset ja fysikaaliset ominaisuudet, soveltuvuus jatkojalostukseen sekä soveltuvuus erilaisiin käyttötarkoituksiin ja erilaisiin työskentelyolosuhteisiin , kiinnittäen erityistä huomiota kierrätettyyn teräkseen ;

Tarkistus 21

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 7 kohta

Päätös 2008/376/EY

9 artikla – 1 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(c)	käyttöiän pidentäminen erityisesti parantamalla terästen ja teräsrakenteiden lämpö- ja syöpymiskestävyyttä sekä mekaanisen ja lämpöväsymyksen ja/tai muiden heikentävien vaikutusten sietoa;

(c)

käyttöiän pidentäminen , jotta voidaan mahdollistaa kiertotalouden mukainen suunnittelu, mukaan lukien modulaarisuus, ja materiaalitehokkuus, erityisesti parantamalla terästen ja teräsrakenteiden lämpö- ja syöpymiskestävyyttä sekä mekaanisen ja lämpöväsymyksen ja/tai muiden heikentävien vaikutusten sietoa;

Tarkistus 22

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 7 kohta

Päätös 2008/376/EY

9 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(g)	korkealuokkaiset teräslajit erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten liikkuvuus, sen kestävyys mukaan luettuna, ekologisen suunnittelun menetelmät, jälkiasennukset, kevyet rakenteet ja/tai turvallisuusratkaisut.

(g)	korkealuokkaiset teräslajit erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten liikkuvuus, sen kestävyys mukaan luettuna, ekologisen suunnittelun menetelmät, jälkiasennukset, kevyet rakenteet ja/tai turvallisuusratkaisut , kuten korkealujuuksiset teräslajit .”

Tarkistus 23

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 8 kohta

Päätös 2008/376/EY

10 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(a)	eri lähteistä peräisin olevien teräsjätteen ja sivutuotteiden kierrättäminen ja teräsromun laadun parantaminen;

(a)	eri lähteistä peräisin olevien teräsjätteen ja sivutuotteiden kierrättäminen ja uusiojalostus ja teräsromun laadun parantaminen , kiinnittäen erityistä huomiota siihen, että vältetään kontaminaatiosta muiden metallien, kuten kuparin, kanssa johtuva teräksen laadun heikkeneminen ;

Tarkistus 24

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 8 kohta

Päätös 2008/376/EY

10 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(b)	jätteen käsittely ja arvokkaiden uusioraaka-aineiden, kuona mukaan luettuna, talteenotto terästehtaassa ja sen ulkopuolella;

(b)	jätteen käsittely ja arvokkaiden uusioraaka-aineiden, kuona mukaan luettuna, talteenotto terästehtaassa ja sen ulkopuolella sekä muilta teollisuudenaloilta peräisin olevien uusioraaka-aineiden, jäännösten ja sivutuotteiden, kuten biomassan, uudelleenkäyttö teräksen valmistuksessa ja seostamisessa ;

Tarkistus 25

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 8 kohta

Päätös 2008/376/EY

10 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

(d)	sellaisten teräslajien ja koottavien rakenteiden suunnittelu, jotka helpottavat teräsromun talteenottoa kierrätystä tai uudelleenkäyttöä varten ;

(d)	sellaisten teräslajien ja koottavien rakenteiden suunnittelu, jotka helpottavat romun parempaa käsittelyä ja purkamista elinkaaren lopussa ja mahdollistavat teräsromun ja muiden materiaalien helpon talteenoton, uudelleenkäytön ja kierrätyksen ;

Tarkistus 26

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 9 kohta

Päätös 2008/376/EY

10 a artikla – b a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(b a)

työvoiman hallinnan parantaminen työvoiman kysyntää ja uudelleenkohdentamista ennustavilla malleilla.

(28) Multilateral Treaty, Chapter XXVII Environment, 7.d Paris Agreement. Tullut voimaan 4. marraskuuta 2016.

(28) EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4 .

(28 a) Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohta.

12.1.2022

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/272

P9_TA(2021)0254

Ympäristö: Århusin yleissopimusta koskeva asetus ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 20. toukokuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta (COM(2020)0642 – C9-0321/2020 – 2020/0289(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2022/C 15/46)

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (4) hyväksyttiin edistämään Århusin yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännöt yleissopimuksen soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (4) hyväksyttiin edistämään Århusin yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännöt yleissopimuksen soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin. Sen vuoksi tällä asetuksella muutetaan asetusta (EY) N:o 1367/2006 yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan täytäntöönpanemiseksi.

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle komissio sitoutui harkitsemaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 tarkistamista siten, että parannetaan niiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakumenettelyyn, jotka ovat huolissaan ympäristöön vaikuttavien päätösten yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa. Komissio sitoutui myös toimiin parantaakseen näiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten se antoi tiedonannon ”Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistäminen ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa” .

(3)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa komissio sitoutui harkitsemaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 tarkistamista siten, että parannetaan niiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakumenettelyyn, jotka ovat yksilöidyllä tavalla huolissaan ympäristöön vaikuttavien hallintotoimien yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa. Komissio sitoutui myös toimiin parantaakseen näiden kansalaisten ja valtiosta riippumattomien järjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten se antoi 14 päivänä lokakuuta 2020 muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistämistä ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa koskevan tiedonantonsa, jossa se toteaa, että ”ympäristöasioita koskevan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden noudattamisen varmistaminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa että unionin tuomioistuinten asemassa olevissa kansallisissa tuomioistuimissa on tärkeä toimenpide Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisen siirtymän tukemiseksi ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan roolia demokraattisen toimintaympäristön vartijana” .

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 a)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohdassa todetaan, että kyseisen yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvat tuomioistuinmenettelyt eivät saisi olla niin kalliita, että se olisi este menettelyyn osallistumiselle. Sen varmistamiseksi, että tuomioistuimessa asetuksen (EY) N:o 1367/2006 12 artiklan nojalla nostettavat kanteet eivät ole niin kalliita, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle (1 a) , ja että kustannukset ovat pyynnön esittäjän ennakoitavissa, unionin toimielinten tai elinten olisi esitettävä kohtuullisia kulujen korvaamista koskevia vaatimuksia, kun ne ovat voittavana osapuolena oikeudenkäynnissä.

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

Kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdan määräykset sekä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean esittämät huolenaiheet (5), unionin lainsäädäntö olisi saatettava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevien Århusin yleissopimuksen määräysten mukaiseksi tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden perusperiaatteiden ja sen tuomioistuinvalvontaa koskevan järjestelmän kanssa.

(4)

Kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan määräykset sekä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean antama lausunto (5), unionin lainsäädäntö olisi saatettava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevien Århusin yleissopimuksen määräysten mukaiseksi tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden , sen perussopimukset mukaan lukien, perusperiaatteiden ja sen tuomioistuinvalvontaa koskevan järjestelmän kanssa. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1367/2006 olisi muutettava.

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 a)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että niillä, jotka kuuluvat yleisöön, jota asia koskee, ja jotka täyttävät mahdolliset kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on oikeus saattaa tuomioistuimessa tai muussa menettelyssä uudelleen tutkittavaksi sopimuspuolen kansallisen ympäristölainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa olevien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus. Århus-asetuksen mukainen hallinnollinen uudelleentarkastelu täydentää unionin yleistä hallinnollisen uudelleentarkastelun ja tuomioistuinvalvonnan järjestelmää, jonka puitteissa yleisöön kuuluvilla on mahdollisuus saattaa hallintotoimet uudelleen tutkittaviksi nostamalla kanne suoraan unionin tasolla SEUT-sopimuksen 263 artiklan 4 kohdan nojalla sekä SEUT-sopimuksen 267 artiklan mukaisesti kansallisten tuomioistuimien kautta, jotka ovat erottamaton osa perussopimusten mukaista unionin järjestelmää.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty sisäisen uudelleentarkastelun rajoittaminen yksittäistapauksia koskeviin hallintotoimiin on suurin este, jonka vuoksi valtiosta riippumattomat ympäristöjärjestöt eivät voi pyytää kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaista hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua soveltamisalaltaan laajemmille hallintotoimille . Sen vuoksi on tarpeen laajentaa kyseisessä asetuksessa vahvistetun sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalaa siten, että se sisältää soveltamisalaltaan yleiset muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.

(5)

Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty sisäisen uudelleentarkastelun rajoittaminen yksittäistapauksia koskeviin hallintotoimiin on ollut pääasiallinen peruste jättää tutkimatta valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen pyynnöt, jotka koskevat kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaista hallintotoimien sisäistä uudelleentarkastelua myös soveltamisalaltaan laajempien hallintotoimien osalta . Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista laajentaa kyseisessä asetuksessa vahvistetun sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalaa siten, että se sisältää soveltamisalaltaan yleiset muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Hallintotoimen määritelmän olisi asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamiseksi sisällettävä muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset. Muu kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä toimi saattaa kuitenkin edellyttää kansallisella tasolla täytäntöönpanotoimenpiteitä, joita vastaan valtiosta riippumattomat ympäristöjärjestöt voivat saada oikeussuojaa myös Euroopan unionin tuomioistuimessa ennakkoratkaisumenettelyssä SEUT-sopimuksen 267 artiklan nojalla. Sen vuoksi on aiheellista sulkea sisäisen uudelleentarkastelun soveltamisalan ulkopuolelle tällaisten muiden kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten säännökset, jotka unionin oikeuden mukaan edellyttävät kansallisen tason täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(6)

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)	Jotta säännöksiä voitaisiin sulkea hallintotoimen käsitteen ulkopuolelle, unionin lainsäädännössä on oikeusvarmuuden takaamiseksi nimenomaisesti edellytettävä kyseisiä säännöksiä koskevien täytäntöönpanosäädösten antamista.

Poistetaan.

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisala kattaa ympäristölainsäädännön nojalla hyväksytyt toimet. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohta sen sijaan kattaa sellaisten toimien uudelleen tutkimisen, jotka ovat ympäristölainsäädännön kanssa ”ristiriidassa”. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, että sisäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava sen tarkistamiseksi, onko hallintotoimi ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisala kattaa ympäristölainsäädännön nojalla hyväksytyt toimet. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohta kattaa sellaisten toimien tai laiminlyöntien uudelleen tutkimisen, jotka ovat ympäristölainsäädännön kanssa ”ristiriidassa”. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti , että sisäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava sen tarkistamiseksi, onko hallintotoimi ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa.

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)

Kun arvioidaan, sisältääkö hallintotoimi säännöksiä, jotka saattavat vaikutustensa vuoksi olla ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa, on tarpeen tarkastella, voivatko kyseiset säännökset vaikuttaa kielteisesti SEUT-sopimuksen 191 artiklassa asetettujen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Sisäisen uudelleentarkastelumekanismin olisi siten katettava myös toimet, jotka on hyväksytty muiden politiikkojen kuin unionin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi.

(10)

Kun arvioidaan, sisältääkö hallintotoimi säännöksiä, jotka saattavat olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa, on tarpeen tarkastella unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti , voivatko kyseiset säännökset vaikuttaa kielteisesti SEUT-sopimuksen 191 artiklassa asetettujen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Jos voivat, sisäisen uudelleentarkastelumekanismin olisi katettava myös toimet, jotka on hyväksytty muiden politiikkojen kuin unionin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 a)

Ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 263 artiklan ensimmäisen kohdan, siten kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut (1 a) , toimella katsotaan olevan ulkoisia vaikutuksia ja siitä voi siten esittää uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jos sen tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Nimitysten tai valmistelevien toimien kaltaisia hallintotoimia, jotka eivät tuota oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin ja joilla ei voida katsoa olevan ulkoisia vaikutuksia, kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, ei pitäisi siten katsoa asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisiksi hallintotoimiksi.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 b)

Oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia ja siitä voidaan näin ollen esittää uudelleentarkastelupyyntö SEUT-sopimuksen 263 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti siten, kuin unionin tuomioistuin on asiaa tulkinnut (1 a) . Kun toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia, siitä seuraa, että toimesta voidaan sen muodosta riippumatta esittää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, sillä sen luonteen määrittelyssä otetaan huomioon sen vaikutukset, tavoite ja sisältö (1 b) .

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 c)

Mahdollisia hallinnollisen ja/tai tuomioistuinvalvonnan menettelyihin liittyviä määräaikoja olisi sovellettava vasta sitten, kun ympäristölainsäädännöllä suojattuun merkittävään yleiseen etuun liittyvän ja sittemmin muutoksenhaun kohteena olevan hallintotoimen sisältö on tosiasiallisesti asianosaisten tiedossa, etenkin tapauksissa, joissa kyseinen yksittäistapausta koskeva hallintotoimi on vanhentunut. Tämä on tarpeen, jotta vältetään käytännöt, jotka olisivat ristiriidassa Århusin yleissopimuksen 9 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, erityisesti unionin tuomioistuimen asiassa C-261/18, komissio v. Irlanti, 12 päivänä marraskuuta 2019 antaman tuomion (1 a) , kanssa.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 d)

Yleisön on tärkeää voida osallistua unionin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien ja muiden säädösten laatimiseen ja hyväksymiseen varhain ja tehokkaasti, jotta voidaan käsitellä huolenaiheita varhaisessa vaiheessa ja arvioida, tarvitaanko uutta ehdotusta yleisön osallistumisen parantamiseksi horisontaalisesti.

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(11 a)

Koska valtiosta riippumattomilla ympäristöjärjestöillä on keskeinen rooli tietoisuuden lisäämisessä ja oikeustoimien toteuttamisessa, unionin toimielinten tai elinten olisi varmistettava, että mahdollisuudet tiedonsaantiin, osallistumiseen sekä muutoksenhakuun ja vireillepanoon ovat riittävät.

Tarkistus 16

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (6) mukaan valtiosta riippumattomien ympäristöjärjestöjen , jotka pyytävät hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua, on uudelleentarkastelupyyntönsä perustelemiseksi ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä.

(12)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (6) mukaan sen , joka pyytää hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua, on uudelleentarkastelupyyntönsä perustelemiseksi ilmoitettava olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä. Tätä vaatimusta olisi sovellettava myös asetuksen (EY) N:o 1367/2006 nojalla.

Tarkistus 17

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 a)

Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön käsittelyn yhteydessä yritysten tai viranomaisten kaltaisten muiden osapuolten, joihin kyseinen pyyntö vaikuttaa suoraan, olisi voitava esittää huomautuksia asianomaiselle unionin toimielimelle tai elimelle asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetyissä määräajoissa.

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 b)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (1 a) mukaan sellaista SEUT-sopimuksen 107 artiklan mukaista valtiontukitoimenpidettä, joka merkitsee unionin ympäristölainsäädännön rikkomista, ei voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi. Komission olisi laadittava selkeät ohjeet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko valtiontuki unionin lainsäädännön, unionin ympäristölainsäädäntö mukaan lukien, asiaankuuluvien säännösten mukainen.

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 c)

Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 vahvistetaan yhteiset säännökset, soveltamisala ja määritelmät, jotka koskevat tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa unionin tasolla. Tämä on aiheellista, ja se antaa oikeusvarmuutta ja lisää Århusin yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden nojalla toteutettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden avoimuutta.

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 d)

Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalan olisi katettava sekä uudelleen tutkittavaksi saatetun toimen asiasisällön että siihen liittyvien menettelyjen laillisuus. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT-sopimuksen 263 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 12 artiklassa tarkoitetut kanteet eivät voi perustua sellaisiin perusteisiin tai todisteisiin, joita ei esitetä uudelleentarkastelupyynnössä, sillä muutoin estettäisiin tällaisen pyynnön perustelemista koskevan vaatimuksen, joka sisältyy asetuksen (EY) N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaan, tehokas vaikutus ja muutettaisiin tällä pyynnöllä vireille saatetun menettelyn kohdetta (1 a) .

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 a)

Perussopimusten ja kansallisten tuomioistuinten itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisalaan eivät kuulu jäsenvaltioiden viranomaisten antamat säädökset, mukaan lukien jäsenvaltioiden tasolla hyväksytyt unionin oikeuden täytäntöönpanotoimenpiteet, joita edellytetään muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä unionin oikeuden mukaisessa säädöksessä.

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(14)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, erityisesti oikeutta hyvään hallintoon (41 artikla) ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla). Tällä asetuksella edistetään hallinnollista uudelleentarkastelua ja tuomioistuinvalvontaa koskevan unionin järjestelmän toimivuutta ja vahvistetaan siten perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan soveltamista sekä edistetään samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklaan kirjattua oikeusvaltioperiaatetta.

(14)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, erityisesti ympäristönsuojelun periaatetta (37 artikla), oikeutta hyvään hallintoon (41 artikla) ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla). Tällä asetuksella edistetään hallinnollista uudelleentarkastelua ja tuomioistuinvalvontaa koskevan unionin järjestelmän toimivuutta ympäristöasioissa ja vahvistetaan siten perusoikeuskirjan 37, 41 ja 47 artiklan soveltamista sekä edistetään samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklaan kirjattua oikeusvaltioperiaatetta.

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Asetus (EY) N:o 1367/2006

2 artikla – 1 kohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”g)

’hallintotoimella’ mitä tahansa unionin toimielimen tai elimen antamaa muuta kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä, jolla on oikeudellisesti sitovia ja ulkoisia vaikutuksia ja joka sisältää säännöksiä, jotka voivat vaikutustensa vuoksi olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa , lukuun ottamatta mainitun säädöksen niitä säännöksiä, jotka unionin lainsäädännön mukaan nimenomaisesti edellyttävät täytäntöönpanotoimenpiteitä unionin tai kansallisella tasolla ;”

”hallintotoimella” mitä tahansa unionin toimielimen tai elimen antamaa muuta kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävää säädöstä, jolla on oikeusvaikutuksia ja ulkoisia vaikutuksia ja joka sisältää säännöksiä, jotka voivat olla ristiriidassa 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ympäristölainsäädännön kanssa ; hallintotoimiin eivät kuulu jäsenvaltioiden viranomaisten antamat säädökset;

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

2 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

1 a.	Muutetaan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Hallintotoimiin ja hallinnollisiin laiminlyönteihin eivät kuulu yhteisön toimielimen tai elimen toimenpiteet tai laiminlyönnit silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä muun muassa seuraavien artiklojen nojalla:

”2. Hallintotoimiin ja hallinnollisiin laiminlyönteihin eivät kuulu yhteisön toimielimen tai elimen toimenpiteet tai laiminlyönnit silloin, kun se toimii hallinnollisena uudelleentarkasteluelimenä seuraavien artiklojen nojalla:

a)	perustamissopimuksen 81, 82 , 86 ja 87 artikla ( kilpailusäännöt );

a)	perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla [SEUT 101 ja 102 artikla] ( sulautumista koskevat säännöt mukaan lukien );

b)	perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);

b)	perustamissopimuksen 226 ja 228 artikla [SEUT 258 ja 260 artikla] (jäsenyysvelvoitteiden laiminlyöntiä koskevat menettelyt);

c)	perustamissopimuksen 195 artikla (oikeusasiamiehen menettelyt);

c)	perustamissopimuksen 195 artikla [SEUT 228 artikla] (oikeusasiamiehen menettelyt);

d)	perustamissopimuksen 280 artikla (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt).

d)	perustamissopimuksen 280 artikla [SEUT 325 artikla] (Euroopan petostentorjuntaviraston menettelyt);

d a)	perustamissopimuksen 86 ja 87 artikla [SEUT 106 ja 107 artikla] (kilpailusäännöt) … päivään …kuuta … [18 kuukautta tämän asetuksen hyväksymisestä] saakka;

d b)

komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän asetuksen hyväksymisestä] ohjeet, joilla helpotetaan sen arvioimista, onko valtiontuki unionin ympäristölainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukainen, ja myös ohjeet tiedoista, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava ilmoittaessaan valtiontuen komissiolle.”

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

4 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

1 b.	Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Tarjottava ja levitettävä ympäristötieto on tarvittaessa ajantasaistettava. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen lisäksi tietokantojen tai rekisterien on sisällettävä seuraavaa :

”2. Tarjottava ja levitettävä ympäristötieto on tarvittaessa ajantasaistettava. Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 12 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltujen asiakirjojen lisäksi tietokantoihin tai rekistereihin on sisällytettävä seuraavat heti, kun ne on konsolidoitu :

a)	ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä yhteisön lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;

a)	ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien kansainvälisten valtiosopimusten, sopimusten ja yleissopimusten tekstit sekä unionin lainsäädäntötekstit ja ympäristöön liittyvät politiikat, suunnitelmat ja ohjelmat;

a a)	jäsenvaltioiden kannat sellaisina kuin ne on ilmaistu ympäristöä koskevien tai siihen liittyvien unionin lainsäädäntötekstien tai hallintotoimien antamiseen johtavissa päätöksentekomenettelyissä;

b)	yhteisön toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;

b)	unionin toimielinten tai elinten sähköisessä muodossa laatimat tai hallussaan pitämät a alakohdassa tarkoitettujen välineiden täytäntöönpanon edistymistä koskevat kertomukset;

c)	yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 226 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;

c)	yhteisön oikeuden rikkomista koskevien menettelyjen vaiheet sen jälkeen, kun komissio on antanut perustamissopimuksen 258 artiklan 1 kohdan mukaisen lausunnon perusteluineen;

d)	jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;

d)	jäljempänä 4 kohdassa tarkoitetut kertomukset ympäristön tilasta;

e)	tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;

e)	tiedot tai yhteenvedot tiedoista, jotka on saatu ympäristöön vaikuttavien tai siihen todennäköisesti vaikuttavien toimien seurannasta;

f)	luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;

f)	luvat, joilla on merkittävä vaikutus ympäristöön, ja ympäristöä koskevat sopimukset, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa;

g)	tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.”

g)	tutkimukset ympäristövaikutuksista ja riskiarvioinnit, jotka koskevat ympäristön osa-alueita, tai viittaus paikkaan, josta tällaista tietoa voidaan pyytää tai josta se on saatavissa.”

Tarkistus 26

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta

Asetus (EY) N:o 1367/2006

10 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jokainen 11 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut hallintotoimen tai – kun on kyse väitetystä hallinnollisesta laiminlyönnistä – jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi, sillä perusteella, että tällainen toimi tai laiminlyönti on ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.

Jokainen 11 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva on oikeutettu pyytämään sisäistä uudelleentarkastelua siltä unionin toimielimeltä tai elimeltä, joka on toteuttanut hallintotoimen tai – kun on kyse väitetystä hallinnollisesta laiminlyönnistä – jonka olisi pitänyt toteuttaa tällainen toimi, sillä perusteella, että tällainen toimi tai laiminlyönti on ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta

Asetus (EY) N:o 1367/2006

10 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Jos hallintotoimi on unionin tason täytäntöönpanotoimenpide, jota edellytetään toisessa muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä, valtiosta riippumaton järjestö voi kyseisen täytäntöönpanotoimenpiteen uudelleentarkastelua pyytäessään pyytää myös muun kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen sen säännöksen uudelleentarkastelua, jonka osalta täytäntöönpanotoimenpidettä edellytetään.

Jos hallintotoimi on unionin tason täytäntöönpanotoimenpide, jota edellytetään toisessa muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä, artiklassa 11 vahvistetut edellytykset täyttävä valtiosta riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva voi kyseisen täytäntöönpanotoimenpiteen uudelleentarkastelua pyytäessään pyytää myös muun kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen sen säännöksen uudelleentarkastelua, jonka osalta täytäntöönpanotoimenpidettä edellytetään.

Tarkistus 28

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta

Asetus (EY) N:o 1367/2006

10 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin toimielimen tai elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, paitsi jos ne ovat selvästi perusteettomia. Unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kuudentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin toimielimen tai elimen on käsiteltävä kaikki tällaiset pyynnöt, paitsi jos ne ovat selvästi perusteettomia. Jos unionin toimielin tai elin saa useita saman toimen tai laiminlyönnin sisäistä uudelleentarkastelua koskevia, samoihin perusteisiin viittaavia pyyntöjä, kyseinen toimielin tai elin voi päättää yhdistää pyynnöt ja käsitellä niitä yhtenä pyyntönä. Tällöin unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava kyseisestä päätöksestä mahdollisimman pian kaikille niille, jotka ovat esittäneet saman toimen tai laiminlyönnin sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön. Kolmannet osapuolet, joihin pyyntö suoraan vaikuttaa, voivat esittää huomautuksia kyseiselle unionin toimielimelle tai elimelle neljän viikon kuluessa pyynnön tekemisestä. Unionin toimielimen tai elimen on ilmoitettava perustelunsa kirjallisessa vastauksessa mahdollisimman pian, viimeistään kuitenkin kuudentoista viikon kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

11 kohta – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

2 a.	Lisätään 11 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a. Edellä olevan 10 artiklan mukaista sisäistä uudelleentarkastelua voi pyytää myös sellainen yleisöön kuuluva, joka osoittaa, että asia koskee riittävästi hänen etuaan tai heikentää hänen oikeuksiaan, ellei jäljempänä 2 kohdasta muuta johdu.”

Tarkistus 30

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 b alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

11 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

2 b.	Korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Komissio antaa säännökset, jotka ovat tarpeen 1 kohdassa mainittujen perusteiden avoimen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

”2. Komissio antaa säännökset, jotka ovat tarpeen 1 ja 1 a kohdassa mainittujen perusteiden avoimen ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta …. [18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen hyväksymisestä] 12 a artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jossa määritetään edellytykset, jotka tämän artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen yleisöön kuuluvien on täytettävä. Komissio tarkastelee näiden edellytysten soveltamista vähintään kolmen vuoden välein ja muuttaa delegoitua säädöstä tarvittaessa varmistaakseen, että 1 a kohdassa tarkoitetuille yleisöön kuuluville myönnetty oikeus toteutuu tosiasiallisesti.

Tämän kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetuilla edellytyksillä on

a)	varmistettava oikeuden tosiasiallinen saatavuus Århusin yleissopimuksen yleisten tavoitteiden mukaisesti;

b)	vaadittava, että kun pyyntö koskee sellaista unionin toimea tai laiminlyöntiä, joka vaikuttaa yleisöön useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, pyynnön tekijöinä on oltava yleisöön kuuluvia eri jäsenvaltioista;

c)	vältettävä yleistä asiavaltuutta (actio popularis) muun muassa varmistamalla, että riittävää etua tai oikeuksien heikentymistä osoittaessaan yleisöön kuuluvien on todistettava, että asia vaikuttaa heihin suoraan suureen yleisöön nähden;

d)	minimoitava unionin toimielimille ja elimille aiheutuva hallinnollinen rasitus.”

Tarkistus 31

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 c alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

11 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

2 c.	Lisätään artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Sisäistä uudelleentarkastelua koskevien pyyntöjen julkinen rekisteri

Unionin toimielimet ja elimet perustavat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 rekisterin kaikista pyynnöistä, jotka täyttävät asetuksen 11 artiklassa säädetyt kelpoisuusvaatimukset, sekä hakijoista, jotka täyttävät kyseiset vaatimukset ja ovat esittäneet pyynnön. Kyseistä rekisteriä on päivitettävä säännöllisesti.”

Tarkistus 32

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 d alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

12 artikla – 1 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

2 d.	Muutetaan 12 artiklan 1 kohta seuraavasti:

1. Sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

”1. Jos sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan nojalla tehnyt valtioista riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva katsoo, että unionin toimielimen tai elimen tämän pyynnön johdosta tekemä päätös ei riitä varmistamaan ympäristölainsäädännön noudattamista, tämä voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen 263 artiklan mukaisesti kyseisen päätöksen asiasisällön ja siihen liittyvien menettelyjen laillisuuden tutkimiseksi.”

Tarkistus 33

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 e alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

12 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

2 e.	Muutetaan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Jos yhteisön toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, valtioista riippumaton järjestö voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.

”2. Jos unionin toimielin tai elin jättää toimimatta 10 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, sisäistä uudelleentarkastelua koskevan pyynnön 10 artiklan mukaisesti esittänyt valtioista riippumaton järjestö tai yleisöön kuuluva voi nostaa kanteen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa perustamissopimuksen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti.”

Tarkistus 34

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 f alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

12 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

2 f.	Lisätään kohta seuraavasti:

”2 a. Rajoittamatta unionin tuomioistuimen oikeutta kustannusten jakamiseen on varmistettava, että tämän artiklan nojalla vireille saatetut tuomioistuinmenettelyt eivät ole niin kalliita, että se on este menettelyyn osallistumiselle. Edellä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut unionin toimielimet ja elimet saavat esittää ainoastaan kohtuullisia kulujen korvaamista koskevia vaatimuksia.”

Tarkistus 35

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 g alakohta (uusi)

Asetus (EY) N:o 1367/2006

12 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

2 g.	Lisätään artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivästä] määräämättömäksi ajaksi 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita ja järjestää julkisia kuulemisia paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 11 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0152/2021).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13).

(1 a) Komission 4 päivänä huhtikuuta 2019 antama tiedonanto ”Ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi 2019: Eurooppa suojelee kansalaisiaan ja parantaa heidän elämänlaatuaan” sekä komission 14 päivänä lokakuuta 2020 antama tiedonanto ”Muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistäminen ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa”.

(5) Ks. Århusin yleissopimuksen valvontakomitean tulokset asiassa ACCC/C/ 2008 / 32 osoitteessa https:// www. unece.org/env/pp/ compliance / Compliancecommittee / 32TableEC . html

(5) Århusin yleissopimuksen valvontakomitean lausunnot ACCC/M/2017/3 ja ACCC/C/ 2015 / 128, jotka ovat saatavilla osoitteissa https://unece.org/env/pp/ cc / accc.m.2017.3_european-union ja https: / /unece.org/env/pp/cc/accc.c.2015 . 128_european-union.

(1 a) Unionin tuomioistuimen tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C-583/11 P, ECLI:EU:C:2013:625, 56 kohta.

(1 a) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.1.2021, ClientEarth v. EIP, T-9/19, ECLI:EU:T:2021:42, 149 ja 153 kohta. Ks. myös tuomio asiassa C-583/11, 56 kohta.

(1 b) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot 10.12.1957, Usines à tubes de la Sarre v. korkea viranomainen, 1/57 ja 14/57, ECLI:EU:C:1957:13, s. 114; 31.3.1971, komissio v. neuvosto, 22/70, ECLI:EU:C:1971:32, 42 kohta; 16.6.1993, Ranska v. komissio, C-325/91, ECLI:EU:C:1993:245, 9 kohta; 20.3.1997, Ranska v. komissio, C-57/95, ECLI:EU:C:1997:164, 22 kohta ja unionin tuomioistuimen tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C-463/10 P ja C-475/10 P, ECLI:EU:C:2011:656, 36 kohta.

(1 a) Unionin tuomioistuimen tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti, C-261/18, ECLI:EU:C:2019:955.

(6) Unionin tuomioistuimen tuomio 12.9.2019, asia C-82/17 P, TestBioTech v. komissio, ECLI:EU:C:2019:719, 69 kohta.

(6) Unionin tuomioistuimen tuomio 12.9.2019, TestBioTech v. komissio, C-82/17 P, ECLI:EU:C:2019:719, 69 kohta, ja tuomio asiassa T-9/19 .

(1 a) Unionin tuomioistuimen tuomio 22.9.2020, Itävalta v. komissio, C-594/18 P, ECLI:EU:C:2020:742.

(1 a) Tuomio asiassa C-82/17, 39 kohta.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 15

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	65. vuosikerta 12. tammikuu 2022

	III Valmistelevat säädökset
	Euroopan parlamentti
	Maanantai 17. toukokuuta 2021
2022/C 15/24	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tietojenvaihtoa, avunantoa ja koulutusta koskevan toimintaohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä kaudeksi 2021–2027 (Perikles IV -ohjelma) ja asetuksen (EU) N:o 331/2014 kumoamisesta (06164/1/2021 – C9-0137/2021 – 2018/0194(COD))	228
	Tiistai 18. toukokuuta 2021
2022/C 15/25	Euroopan parlamentin päätös 18. toukokuuta 2021 Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen toimitusjohtajan nimitysehdotuksesta (N9-0005/2021 – C9-0114/2021 – 2021/0900(NLE))	229
2022/C 15/26	Euroopan parlamentin päätös 18. toukokuuta 2021 Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) puheenjohtajan nimitysehdotuksesta (N9-0022/2021 – C9-0163/2021 – 2021/0901(NLE))	230
2022/C 15/27	P9_TA(2021)0219 Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022 – C9-0007/2020 – 2020/0006(COD)) P9_TC1-COD(2020)0006 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 18. toukokuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta	231
2022/C 15/28	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston asetukseksi tietojenvaihto-, avunanto- ja koulutusohjelman perustamisesta euron suojaamiseksi rahanväärennykseltä kaudeksi 2021–2027 (Perikles IV -ohjelma) ja asetuksen (EU) N:o 331/2014 kumoamisesta annetun asetuksen (EU) 2021/… soveltamisen ulottamisesta muihin kuin osallistuviin jäsenvaltioihin (13255/2020 – C9-0017/2021 – 2018/0219(APP))	233
2022/C 15/29	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi koskevan Euroopan unionin ja Kuuban tasavallan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (10637/2020 – C9-0097/2021 – 2020/0233(NLE))	234
2022/C 15/30	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisestä assosioinnista tehtyyn Euro–Välimeri-sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (COM(2018)0603 – C9-0302/2020 – 2018/0310(NLE))	235
2022/C 15/31	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (06048/2020 – C9-0383/2020 – 2020/0024(NLE))	236
2022/C 15/32	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Amerikan yhdysvaltojen, Euroopan unionin, Islannin ja Norjan kuningaskunnan välisen ilma-alusten ja miehistön tarjoamiseksi tehtäviä järjestelyjä koskevista aikarajoituksista tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (11645/2020 – C9-0392/2020 – 2019/0126(NLE))	237
2022/C 15/33	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Ranskan syrjäisimpien alueiden meriverojärjestelmästä ja päätöksen 940/2014/EU muuttamisesta (COM(2021)0095 – C9-0105/2021 – 2021/0051(CNS))	238
2022/C 15/34	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta tuontia ja tiettyjä luovutuksia ja suorituksia koskevien vapautusten osalta yleisen edun mukaisten unionin toimenpiteiden yhteydessä (COM(2021)0181 – C9-0132/2021 – 2021/0097(CNS))	239
2022/C 15/35	Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Viron hakemuksen johdosta – EGF/2020/002 EE/Estonia Tourism (COM(2021)0151 – C9-0127/2021 – 2021/0076(BUD))	240
2022/C 15/36	Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta tuen antamiseksi Kreikalle ja Ranskalle luonnonkatastrofien johdosta sekä Albanialle, Belgialle, Espanjalle, Irlannille, Italialle, Itävallalle, Kreikalle, Kroatialle, Latvialle, Liettualle, Luxemburgille, Montenegrolle, Portugalille, Ranskalle, Romanialle, Saksalle, Serbialle, Tšekille, Unkarille ja Virolle vakavan kansanterveysuhan johdosta (COM(2021)0201 – C9-0117/2021 – 2021/0077(BUD))	244
2022/C 15/37	Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2021 varainhoitovuodeksi 2021 – covid-19-pandemian johdosta toteutettavien toimien rahoittaminen ja monivuotisen rahoituskehyksen lopulliseen hyväksymiseen liittyvien tarkennusten ja päivitysten ottaminen talousarvioon (08145/2021 – C9-0155/2021 – 2021/0078(BUD))	247
2022/C 15/38	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta delegoitujen asetusten (EU) N:o 1003/2013 ja (EU) 2019/360 muuttamisesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kauppatietorekistereiltä vuodelta 2021 perimien vuotuisten valvontamaksujen osalta 24. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01874 – 2021/2617(DEA))	249
2022/C 15/39	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa vahvistetaan kriteerit johtotehtävien, valvontatoimintojen, olennaisten liiketoimintayksiköiden ja olennaisten liiketoimintayksiköiden riskiprofiiliin kohdistuvien merkittävien vaikutusten määrittelemiseksi ja sellaisten henkilöstön jäsenten tai henkilöstöryhmien yksilöimiseksi, joiden ammattitoiminnalla on laitoksen riskiprofiiliin yhtä olennainen vaikutus kuin kyseisen direktiivin 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla henkilöstön jäsenillä tai henkilöstöryhmillä, 25. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01906 – 2021/2618(DEA))	251
2022/C 15/40	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta sekä asetusten (EU) 2018/1475 ja (EU) N:o 375/2014 kumoamisesta (14153/1/2020 – C9-0143/2021 – 2018/0230(COD))	253
2022/C 15/41	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman Erasmus+ perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1288/2013 kumoamisesta (14148/1/2020 – C9-0135/2021 – 2018/0191(COD))	255
	Keskiviikko 19. toukokuuta 2021
2022/C 15/42	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi hiili- ja terästutkimusrahaston tutkimusohjelman hyväksymisestä sekä ohjelman monivuotisista teknisistä suuntaviivoista tehdyn päätöksen 2008/376/EY muuttamisesta (COM(2020)0320 – C9-0214/2020 – 2020/0141(NLE))	257
2022/C 15/43	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta (2021–2027) ja asetuksen (EU) N:o 1295/2013 kumoamisesta (14146/1/2020 – C9-0134/2021 – 2018/0190(COD))	267
2022/C 15/44	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan kyberturvallisuuden teollisuus-, teknologia- ja tutkimusosaamiskeskuksen ja kansallisten koordinointikeskusten verkoston perustamisesta (05628/2/2021 – C9-0152/2021 – 2018/0328(COD))	269
2022/C 15/45	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 19. toukokuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verotuksen alan yhteistyötä koskevan Fiscalis-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1286/2013 kumoamisesta (06116/1/2021 – C9-0179/2021 – 2018/0233(COD))	270
	Torstai 20. toukokuuta 2021
2022/C 15/46	Euroopan parlamentin tarkistukset 20. toukokuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6 päivänä syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta (COM(2020)0642 – C9-0321/2020 – 2020/0289(COD))	272
2022/C 15/47	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 168/2007 muuttamisesta (COM(2020)0225 – 2020/0112R(APP))	290

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2021–2022 Istunnot 17.–21. toukokuuta 2021 HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 18. toukokuuta 2021
2022/C 15/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 Euroopan unionin solidaarisuusrahaston uudelleentarkastelusta (2020/2087(INI))	2
2022/C 15/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. toukokuuta 2021 yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan asetuksen 15 artiklan mukaisen purkamisvelvoitteen tavoitteiden varmistamisesta (2019/2177(INI))	9
	Keskiviikko 19. toukokuuta 2021
2022/C 15/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 suosituksista komissiolle urheilutapahtumien järjestäjien haasteista digitaalisessa ympäristössä (2020/2073(INL))	18
2022/C 15/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 tekoälyn käytöstä koulutuksessa, kulttuurissa ja audiovisuaalialalla (2020/2017(INI))	28
2022/C 15/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 energiajärjestelmien integrointia koskevasta EU:n strategiasta (2020/2241(INI))	45
2022/C 15/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Euroopan vetystrategiasta (2020/2242(INI))	56
2022/C 15/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ihmisoikeuksien suojelusta ja EU:n ulkoisesta muuttoliikepolitiikasta (2020/2116(INI))	70
2022/C 15/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Turkkia koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2176(INI))	81
2022/C 15/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 Montenegroa koskevista komission vuosien 2019 ja 2020 kertomuksista (2019/2173(INI))	100
2022/C 15/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 19. toukokuuta 2021 ilmastonmuutoksen vaikutuksista ihmisoikeuksiin ja ympäristönsuojelijoiden roolista siinä (2020/2134(INI))	111
	Torstai 20. toukokuuta 2021
2022/C 15/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 väestönkehityksen suunnanvaihdosta EU:n alueilla koheesiopolitiikan välineitä käyttäen (2020/2039(INI))	125
2022/C 15/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 EU:n sääntöjen vaikutuksista työntekijöiden ja palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen: EU:n sisäinen työvoiman liikkuvuus työmarkkinatarpeiden ja taitojen yhteensovittamisen välineenä (2020/2007(INI))	137
2022/C 15/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 edistyksen vauhdittamisesta ja eriarvoisuuden torjumisesta aidsin poistamiseksi kansanterveydellisenä uhkana vuoteen 2030 mennessä (2021/2604(RSP))	151
2022/C 15/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 sotavankien tilanteesta Armenian ja Azerbaidžanin viimeisimmän konfliktin jälkeen (2021/2693(RSP))	156
2022/C 15/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Haitin tilanteesta (2021/2694(RSP))	161
2022/C 15/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Tšadin tilanteesta (2021/2695(RSP))	166
2022/C 15/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Kiinan vastapakotteista EU:n yhteisöille ja Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäsenille (2021/2644(RSP))	170
2022/C 15/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan unionin tuomioistuimen 16. heinäkuuta 2020 antamasta tuomiosta – Data Protection Commissioner v. Facebook Ireland Ltd ja Maximillian Schrems (Schrems II), asia C-311/18 (2020/2789(RSP))	176
2022/C 15/19	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 parlamentin oikeudesta tiedonsaantiin meneillään olevasta jäsenvaltioiden elpymis- ja palautumissuunnitelmien arvioinnista (2021/2703(RSP))	184
2022/C 15/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 yritysten vastuusta ympäristövahingoista (2020/2027(INI))	186
2022/C 15/21	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 työvoiman muuttoliikkeen uusista laillisista väylistä (2020/2010(INI))	196
2022/C 15/22	Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2021 Euroopan digitaalisen tulevaisuuden rakentamisesta: digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan esteiden poistaminen ja tekoälyn käytön parantaminen eurooppalaisten kuluttajien hyväksi (2020/2216(INI))	204
	Perjantai 21. toukokuuta 2021
2022/C 15/23	Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2021 henkilötietojen riittävästä suojasta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (2021/2594(RSP))	218