16.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 508/1

KOMISSION TIEDONANTO –

Suuntaviivat valtiontuelle riskirahoitussijoitusten edistämiseksi

(2021/C 508/01)

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO

SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

2.1

Näiden suuntaviivojen soveltamisala

2.2

Riskirahoitustuki, josta on ilmoitettava

2.3

Määritelmät

RISKIRAHOITUSTUEN SISÄMARKKINOILLE SOVELTUVUUDEN ARVIOINTI

3.1

Ensimmäinen edellytys: Tuki edistää tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä

3.1.1

Tuettavan taloudellisen toiminnan yksilöinti

3.1.2

Kannustava vaikutus

3.2

Toinen edellytys: Kaupankäynnin edellytyksiin kohdistuvat yhteisen edun vastaiset kielteiset vaikutukset vältetään

3.2.1

Peruselementit ennakkoarvioinnissa, joka jäsenvaltion on toimitettava komissiolle

3.2.2

Valtiontuen tarpeellisuus

3.2.2.1

Toimenpiteet, jotka on kohdistettu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolisiin yritysluokkiin

Pienet midcap-yritykset

Innovatiiviset midcap-yritykset

Ensimmäisen riskirahoitussijoituksen saavat pk-yritykset, jotka ovat toimineet millä tahansa markkinoilla yli yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn tukikelpoisuusajan

Startup- ja pk-yritykset, jotka tarvitsevat ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetun ylärajan ylittävän riskirahoitussijoituksen

Vaihtoehtoiset kauppapaikat, jotka eivät täytä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytyksiä

3.2.2.2

Toimenpiteet, joiden suunnitteluparametrit eivät noudata yleistä ryhmäpoikkeusasetusta

Rahoitusinstrumentit, joissa riippumattomien yksityisten sijoittajien osallistuminen jää alle yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen osuuksien

Rahoitusinstrumentit, joiden suunnitteluparametrit ylittävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt enimmäismäärät

Muut rahoitusinstrumentit kuin takaukset, joissa sijoittajat, rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat valitaan asettamalla etusijalle tappioriskiltä suojautuminen epäsymmetrisen voittojen jakamisen sijaan

Verokannustimet yrityssijoittajille, mukaan lukien rahoituksen välittäjät tai niiden rahastonhoitajat, jotka toimivat yhteissijoittajina

3.2.3

Tukitoimenpiteen tarkoituksenmukaisuus

3.2.3.1

Tarkoituksenmukaisuus verrattuna muihin toimintamuotoihin ja tukivälineisiin

3.2.3.2

Rahoitusvälineiden tarkoituksenmukaisuuden määrittämisessä käytettävät kriteerit

Oman pääoman ehtoiset sijoitukset

Pitkäaikaiset velkainstrumentit: lainat

Lyhytaikaiset velkainstrumentit: takaukset

3.2.3.3

Verokannustimien tarkoituksenmukaisuuden määrittämisessä käytettävät kriteerit

3.2.3.4

Vaihtoehtoisten kauppapaikkojen tukitoimenpiteitä koskevat edellytykset

3.2.4

Tuen oikeasuhteisuus

3.2.4.1

Rahoitusinstrumentteja koskevat edellytykset

3.2.4.2

Verokannustimia koskevat edellytykset

3.2.4.3

Vaihtoehtoisia kauppapaikkoja koskevat edellytykset

3.2.4.4

Kasautuminen

3.2.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien riskirahoitustuen kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

3.2.5.1

Huomioon otettavat myönteiset vaikutukset

3.2.5.2

Huomioon otettavat kielteiset vaikutukset

3.2.5.3

Tuen myönteisten ja kielteisten vaikutusten punnitseminen

3.2.6

Läpinäkyvyys

ARVIOINTI

LOPPUSÄÄNNÖKSET

5.1

Sovellettavuus

5.2

Aiheelliset toimenpiteet

5.3

Raportointi ja seuranta

5.4

Tarkistaminen

1. JOHDANTO

Tiettyjen taloudellisten toimintojen kehityksen helpottamiseen tähtäävän valtiontuen voidaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio on ennenkin tunnustanut riskirahoitusmarkkinoiden merkityksen jäsenvaltioiden talouksille ja tarpeen parantaa riskirahoituksen saatavuutta pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, pienille midcap-yrityksille ja innovatiivisille midcap-yrityksille (1), sekä tästä johtuvan tarpeen suuntaviivoille, joilla varmistetaan johdonmukainen lähestymistapa arvioitaessa riskirahoitustukitoimenpiteitä. Komissio hyväksyi vuonna 2006 riskipääomasuuntaviivat (2), jotka korvattiin vuoden 2014 riskirahoitussuuntaviivoilla (3) valtiontuen uudistuspaketin (4) yhteydessä. Vuoden 2014 riskirahoitussuuntaviivojen voimassaolo päättyy vuoden 2021 lopussa. Jäsenvaltiot saattavat kuitenkin senkin jälkeen pitää tarpeellisena tarjota riskirahoitustukea, joten ohjeistusta siitä, miten riskirahoitusta voidaan tukea valtiontukisääntöjä kaikilta osin noudattaen, tarvitaan edelleen.

Tältä osin pk-yritykset on ovat jäsenvaltioiden talouksien selkäranka sekä työllisyyden että talouden dynamiikan ja kasvun kannalta, minkä vuoksi ne ovat myös avainasemassa koko unionin talouskehityksessä ja häiriönsietokyvyssä. Kuten kestävää ja digitaalista Eurooppaa koskevassa pk-yritysstrategiassa (5) todetaan, unionin 25 miljoonaa pk-yritystä työllistävät noin 100 miljoonaa ihmistä, niiden osuus unionin bruttokansantuotteesta (BKT) on yli puolet ja niillä on ratkaiseva rooli lisäarvon luomisessa kaikilla talouden aloilla. Ne kehittävät innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen, resurssien tehottoman käytön ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden heikkenemisen kaltaisiin haasteisiin ja auttavat levittämään innovaatioita, jotka tukevat vihreää ja digitaalista siirtymää ja vahvistavat unionin häiriönsietokykyä ja teknologista suvereniteettia. Voidakseen kasvaa ja nousta täyteen potentiaaliinsa pk-yritykset tarvitsevat kuitenkin rahoitusta. Tämä pätee erityisesti innovaatiosuuntautuneilla ja riskialttiilla huipputeknologia-aloilla. Sen vuoksi pk-yritysten toimivat riskirahoitusmarkkinat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että yrittäjät pystyvät saamaan tarvittavaa rahoitusta yrityksensä kehityksen kaikissa vaiheissa.

Kasvunäkymistään huolimatta startup- ja pk-yrityksillä on usein vaikeuksia saada rahoitusta, erityisesti toimintansa alkuvaiheessa (6) ja silloin kun ne tarvitsevat lisää kasvurahoitusta. Nämä vaikeudet johtuvat pitkälti epäsymmetrisestä informaatiosta: startup- ja pk-yritykset, erityisesti kun ne ovat nuoria tai toimivat uusilla tai huipputeknologian aloilla, eivät usein pysty osoittamaan sijoittajille ja pankeille luottokelpoisuuttaan tai liiketoimintasuunnitelmiensa uskottavuutta. Tällaisissa olosuhteissa aktiivinen seulonta ja selvitystyö, jota sijoittajat tekevät myöntäessään rahoitusta suuremmille tai vakiintuneemmille yrityksille, ei ehkä ole startup- ja pk-yrityksiin liittyvien transaktioiden tapauksessa kannattava vaihtoehto, koska seulontakustannukset olisivat liian korkeat suhteessa sijoituksen arvoon. Hankkeensa laadusta, teknologiansa innovatiivisuudesta ja kasvupotentiaalistaan riippumatta startup- ja pk-yritykset eivät sen vuoksi todennäköisesti kykene saamaan tarvitsemaansa rahoitusta niin kauan kuin niillä ei ole todistettavaa kokemusta ja riittäviä vakuuksia. Ongelma voi olla erityisen ilmeinen, kun kyseessä ovat investoinnit innovatiivisiin vihreisiin, kehityksen kärkeä edustaviin, digitaalisiin tai ilmailu- ja avaruusteknologioihin tai yhteiskunnallisten yritysten tuottamiin sosiaalisiin innovaatioihin (7). Tämän epäsymmetrisen informaation vuoksi yritysrahoitusmarkkinat eivät aina tarjoa tarvittavaa oman pääoman ehtoista tai velkarahoitusta vasta perustetuille ja mahdollisesti innovatiivisille ja nopeasti kasvaville startup- ja pk-yrityksille. Tästä johtuva pääomamarkkinoiden toimintapuute estää tarjontaa ja kysyntää kohtaamasta toisiaan kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään hintaan, mikä heikentää pk-yritysten kasvunäkymiä ja haittaa sisämarkkinoiden tuottavuuden kasvua ja unionin talouden häiriönsietokykyä kokonaisuudessaan. Tietyissä olosuhteissa sama markkinoiden toimintapuute kohdistuu myös pieniin midcap-yrityksiin ja innovatiivisiin midcap-yrityksiin.

Vaikutukset, joita aiheutuu siitä, ettei yritys saa rahoitusta, voivat ulottua kyseistä yksittäistä yritystä laajemmalle erityisesti kasvuun liittyvien ulkoisvaikutusten vuoksi. Monilla menestyksekkäillä aloilla tapahtuu tuottavuuden kasvua, joka ei ole seurausta siitä, että markkinoilla toimivien yritysten tuottavuus kasvaa, vaan siitä, että tehokkaammat ja teknologisesti kehittyneemmät yritykset kasvavat vähemmän tehokkaiden (tai vanhentuneita tuotteita valmistavien) yritysten kustannuksella. Lisäksi asianomaiset talouden alat ja koko talous hyötyvät positiivisista ulkoisvaikutuksista, joita liittyy yritysten (organisaatiopääoma) tai työntekijöiden (inhimillinen pääoma) tietämyksen kerääntymiseen sekä yrityksen tuottavuuden kautta uuden vaurauden syntymiseen kuluttajille ja/tai yrityksille. Jos nämä prosessit häiriintyvät sen seurauksena, että menestysmahdollisuuksia omaavat yritykset eivät kykene saamaan rahoitusta, laajemmat vaikutukset tuottavuuden kasvuun ovat todennäköisesti kielteisiä. Kun laajemmalle joukolle yrityksiä annetaan perusteettomia esteitä poistamalla mahdollisuuksia tulla markkinoille ja laajentaa toimintaansa, kasvua voidaan vauhdittaa.

Sen vuoksi startup- ja pk-yrityksiin, pieniin midcap-yrityksiin ja innovatiivisiin midcap-yrityksiin vaikuttava rahoitusvaje voi oikeuttaa jäsenvaltioiden julkiset tukitoimenpiteet, joilla ne pyrkivät helpottamaan riskirahoituksen kehittymistä kotimarkkinoillaan. Oikein kohdennettu riskirahoituksen tarjontaa edistävä valtiontuki voi olla toimiva keino lieventää havaittua markkinoiden toimintapuutetta tai muuta merkityksellistä rahoituksen saannin estettä ja houkutella yksityistä pääomaa. Nykytilanteessa jäsenvaltiot voivat hyödyntää sitä myös edistääkseen elpymistä covid-19-pandemian aiheuttamasta talouskriisistä.

Sen lisäksi, että rahoituksen saatavuuden parantaminen on välttämätöntä jäsenvaltioiden kansantalouksille, se voi edistää osaltaan tiettyjä unionin keskeisiä tavoitteita. Rahoituksen saatavuuden parantaminen on tehokas tapa tukea vihreän kehityksen ohjelmaa (8) ja viedä Eurooppaa digiaikaudelle (9) sekä varmistaa toipuminen covid-19-pandemian aiheuttamasta talouskriisistä ja rakentaa unionia, joka kestää paremmin myös tulevia kriisejä.

Vihreä siirtymä on unionin keskeinen tavoite. Tuoreimpien ennusteiden mukaan (10) nykyisten vuodelle 2030 asetettujen ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttaminen voisi edellyttää jopa 417 miljardin euron vuotuisia lisäinvestointeja. Tätä varten on äärimmäisen tärkeää saada liikkeelle myös merkittävä määrä yksityisiä investointeja. Kestävän rahoituksen edistäminen edellyttää oikeanlaisia signaaleja rahoitus- ja pääomavirtojen ohjaamiseksi vihreisiin investointeihin. Tätä varten komissio esitteli vuonna 2018 kestävän rahoituksen suunnitelman (11), jota seurasi äskettäin uusi kestävää rahoitusta koskeva toimenpidepaketti (12). Yksi tapa edistää vihreää rahoitusta on parantaa ilmasto- ja ympäristötietojen julkistamista, jotta sijoittajat saavat kattavat tiedot sijoitustensa ympäristökestävyydestä. Tässä yhteydessä keskeinen askel on ollut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852 (13), jossa luokitellaan ympäristön kannalta kestävät toiminnot (kutsutaan myös EU:n taksonomiaksi).

Digitaalisen siirtymän osalta vuoden 2030 digikompassitiedonannossa (14) korostetaan tarvetta tukea unionin kriittisten digitaaliteknologioiden kehittämistä tavalla, joka edistää unionin tuottavuuden kasvua ja taloudellista kehitystä sen kaikkien yhteiskunnallisten arvojen ja tavoitteiden mukaisesti. Tämä tavoite edellyttää unionin rahastojen ja yksityisten investointien ohella myös ratkaisevan tärkeää jäsenvaltioiden kansallista rahoitusta investointien massiiviseksi lisäämiseksi.

Covid-19-pandemian aiheuttaman kriisin jälkeinen elpyminen on kiireellinen prioriteetti. Elpymisen muutosvoimaa on hyödynnettävä digitaalisen ja vihreän siirtymän edistämiseen, mikä parantaa talouden kilpailukykyä ja kykyä sietää häiriöitä. Elpymis- ja palautumistukiväline (15) on ensimmäinen ja tärkein osa kriisin johdosta hyväksyttyä EU:n elpymispakettia, jonka avulla jäsenvaltiot saavat elpymisen kannalta ratkaisevina ensimmäisinä vuosina käyttöönsä lainojen ja avustusten muodossa 672,5 miljardia euroa sen jälkeen kun niiden elpymis- ja palautumissuunnitelmat on hyväksytty. Tässä yhteydessä komissio on yksilöinyt avainaloja (16), jotka se kannustaa jäsenvaltioita sisällyttämään elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa, kun otetaan huomioon niiden merkitys kaikissa jäsenvaltioissa, tarvittavat erittäin suuret investoinnit ja niiden mahdollisuudet luoda työpaikkoja ja kasvua ja saada kaikki hyöty vihreästä ja digitaalisesta siirtymästä.

10.

Lisäksi, kuten päivitetyssä teollisuusstrategiassa (17) korostetaan, unionin on otettava oppia covid-19-pandemiasta ja sen vaikutuksista globaaleihin arvoketjuihin, parannettava sisämarkkinoidensa häiriönsietokykyä ja puututtava strategisiin riippuvuuksiin samalla kun turvataan avoin ja kilpailuun ja kauppaan perustuva EU:n talous.

11.

Rahoituksen tosiasiallinen saatavuus on tärkeää unionin keskeisten tavoitteiden kannalta, joten sen parantamiseen tähtäävää unionin politiikkaa, kuten pääomamarkkinaunionia ja unionin talousarvion käyttöä, on terästettävä entisestään.

12.

Komissio hyväksyi tätä varten vuonna 2015 ensimmäisen pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman (18), jonka tarkoituksena on saada liikkeelle pääomaa unionissa ja kanavoida sitä kaikille yrityksille. Yksi sen päätavoitteista oli parantaa pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, erityisesti pankkien ulkopuolista rahoitusta. Sen jälkeen unioni on edistynyt asiassa merkittävästi ja suurelta osin toteuttanut vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa ja sen vuoden 2017 väliarvioinnissa ilmoitetut yksittäiset toimet. Monilla näistä toimista haluttiin parantaa kaikkien yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta koosta tai iästä riippumatta, mutta joillakin niistä pyrittiin paljolti helpottamaan erityisesti pk-yritysten ja pienten midcap-yritysten pääsyä pääomamarkkinoille (19). Vuonna 2020 hyväksyttiin uusi pääomamarkkinaunionin syventämistä tulevina vuosina koskeva toimintasuunnitelma (20), jolla pyritään kehittämään edelleen EU:n pääomamarkkinoita ja varmistamaan erityisesti pk-yritysten mahdollisuudet saada markkinarahoitusta. Tässä yhteydessä komissio on myös perustanut Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (21) 33 artiklan 9 kohdan mukaisesti pk-yrityksiä käsittelevän teknisen asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on arvioida julkisten markkinoiden hyödyntämisen esteitä pk-yritysten kannalta.

13.

Koska on tärkeää parantaa pk-yritysten rahoituksen saantia, komissio täydentää unionin lainsäädäntöä ja politiikkatoimia unionin talousarvion avulla, jotta voidaan puuttua startup- ja pk-yritysten kasvua rajoittaviin markkinoiden rakenteellisiin toimintapuutteisiin. Tätä varten vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä tehostettiin eri rahoitusvälineiden käyttöä (22). Julkisten varojen käyttöä riskinjakoon perustuvien rahoitusmekanismien avulla on tehostettu erityisesti unionin rahoitusohjelmilla, jotka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1287/2013 (23) yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) perustamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (24) tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020”. Mekanismeista hyötyivät pk-yritykset käynnistys-, kasvu- ja luovutusvaiheessaan, samoin kuin pienet midcap-yritykset ja innovatiiviset midcap-yritykset. Erityisesti on korostettu toimia, joiden tarkoituksena on tarjota saumatonta tukea innovaatiovaiheesta markkinointivaiheeseen, mukaan lukien tutkimus- ja kehitystyön (T&K) tulosten kaupallinen hyödyntäminen (25). Lisäksi Euroopan innovaationeuvosto on tukenut startup-yrityksiä ja pk-yrityksiä vuodesta 2018 Horisontti 2020 -puiteohjelmassa ja jatkaa tätä tukea, sekä tukee myös pieniä midcap-yrityksiä, unionin tutkimuksen ja innovoinnin rahoitusohjelman ”Horisontti Eurooppa” (26) puitteissa tavoitteena parantaa unionin riskipääomamarkkinoiden toimivuutta. Komission ja Euroopan investointirahaston pilottiohjelmana käynnistämä eurooppalainen riskipääomajärjestely (Escalar) (27) sekä meneillään oleva julkis-yksityisen rahaston perustaminen pk-yritysten listautumisantien rahoittamiseksi (28) osoittavat, miten tärkeänä startup- ja pk-yritysten kasvun helpottamista pidetään ja että nykyisiä julkisia tukitoimia on täydennettävä edelleen kaikissa rahoitusvaiheissa. Euroopan investointirahasto perusti vuonna 2020 ”rahastojen rahaston” ISEP-aloitteella (InnovFin Space Equity Pilot), jossa neljä yksityistä riskipääomasijoittajaa on mukana lisäämässä pääomasijoituksia eurooppalaisiin ilmailu- ja avaruusalan ja puolustusalan yrityksiin. Tätä mallia jatketaan CASSINI-aloitteella ja erityisesti sen suunnitellulla kasvurahastolla (29). Myös unionin koheesiopolitiikalla on vuoden 2000 alkupuolelta lähtien tuettu yhä enemmän pk-yritysten rahoituksen saantia muun muassa tarjoamalla riskipääomaa. Tuen määrä saavutti 10 miljardia euroa vuoden 2013 lopussa. Tämän lisäksi 23 jäsenvaltiota sitoutui vuoden 2020 lopulla vielä 15 miljardin euron lisärahoitukseen. Koheesiopolitiikan rahoitusvälineillä tuettiin pelkästään vuoden 2020 aikana noin 365 000:tä pk-yritystä eri puolilla Eurooppaa. Lisäksi uudessa InvestEU-ohjelmassa (30), johon kootaan 14 nykyistä rahoitusinstrumenttia investointien tukemiseksi unionissa sekä yhteishallinnoiduista varoista jäsenvaltioiden osuuteen osoitettavia varoja, on erityinen pk-yritysrahoitusta koskeva osio, ja myös ohjelman kolmesta muusta osiosta voidaan rahoittaa niiden aihepiiriin kuuluvia pk-yrityksiä.

14.

Sekä komission kokemukset riskirahoitustuesta (vuoden 2014 riskirahoitussuuntaviivojen ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (31) nojalla) että edellä mainitut unionin tason aloitteet (ks. 12 ja 13 kappale), joilla pyritään parantamaan rahoituksen saantia, osoittavat, että rahoituksen saanti on edelleen prioriteetti sekä unionille että sen jäsenvaltioille. Tätä taustaa vasten on ratkaisevan tärkeää, että komissio antaa jatkossakin jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten se aikoo arvioida riskirahoitustoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tämä käy ilmi myös arvioinnista (ns. toimivuustarkastus (32)), joka vuoden 2014 riskirahoitussuuntaviivoille tehtiin vuosina 2019 ja 2020. Toimivuustarkastus osoitti, että pääsääntöisesti riskirahoitussuuntaviivat ovat edelleen tarkoituksenmukaisia ja ajavat asiansa. Sääntöjä on kuitenkin edelleen tarpeen selventää ja yksinkertaistaa. Näillä tarkistetuilla riskirahoitussuuntaviivoilla autetaan jäsenvaltioita käyttämään asianmukaisesti kohdennettua riskirahoitustukea. Samalla otetaan huomioon tällaisen tuen myönteinen vaikutus edellä esitettyihin komission painopisteisiin (ks. 6 – 9 kappale) sekä tuen myönteiset vaikutukset rahoituksen saatavuuteen.

15.

Koska valtiontuen käsitettä tarkasteltiin vuonna 2016 annetussa tiedonannossa (33) ja ottaen huomioon erityisesti sen 4.2 kohta (34), näissä suuntaviivoissa ei käsitellä sitä, onko tietty julkinen tukitoimenpide valtiontukea vai ei, vaan keskitytään edellytyksiin, joiden täyttyessä valtiontukitoimenpide voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi.

16.

Näistä syistä komissio on päättänyt tehdä vuoden 2014 riskirahoitussuuntaviivoihin tiettyjä muutoksia, joilla selkeytetään sääntöjä ja yksinkertaistetaan hallintoa. Näin voidaan helpottaa riskirahoitusta tukevien valtiontukien käyttöä.

2. SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

2.1. Näiden suuntaviivojen soveltamisala

17.

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita riskirahoitustoimenpiteisiin, jotka eivät täytä kaikkia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa (”Pk-yrityksille rahoituksensaantiin myönnettävä tuki”) säädettyjä edellytyksiä. Jäsenvaltion on perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä (ks. 2.2 kohta). Komissio tekee tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan arvioinnin näiden suuntaviivojen 3 jakson mukaisesti.

18.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin suunnitella riskirahoitustoimenpiteet myös siten, että ne eivät sisällä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, esimerkiksi siitä syystä, että niissä noudatetaan markkinataloustoimijatestiä (35), tai siitä syystä, että ne täyttävät jonkin vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen (36) edellytykset. Tällaisista toimenpiteistä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle.

19.

Näissä suuntaviivoissa ei käsitellä sellaisten valtiontukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, jotka täyttävät muissa valtiontuen suuntaviivoissa, puitteissa tai säännöksissä vahvistetut kriteerit. Komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, että estetään näiden suuntaviivojen käyttö sellaisten tavoitteiden edistämiseen, joita käsitellään pääasiallisesti muissa valtiontuen puitteissa, suuntaviivoissa tai säännöksissä.

20.

Nämä suuntaviivat eivät rajoita muun tyyppisten kuin näiden suuntaviivojen kattamien rahoitusvälineiden, kuten olemassa olevien lainojen arvopaperistamista koskevien välineiden, arviointia valtiontukisääntöjen perusteella.

21.

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita ainoastaan riskirahoitusohjelmiin. Periaatteita ei sovelleta tapauskohtaisiin toimenpiteisiin, joilla riskirahoitustukea myönnetään yksittäisille yrityksille, lukuun ottamatta toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea tiettyä vaihtoehtoista kauppapaikkaa.

22.

On tärkeää muistaa, että riskirahoitustukitoimenpiteet on aina toteutettava rahoituksen välittäjien tai vaihtoehtoisten kauppapaikkojen kautta. Ainoa poikkeus ovat verokannustimet, joita sovelletaan tukikelpoisiin yrityksiin tehtäviin suoriin sijoituksiin. Tämän vuoksi toimenpide, jossa jäsenvaltio tai julkisoikeudellinen yhteisö tekee suoran sijoituksen yrityksiin ilman rahoituksen välittäjänä toimivien tahojen osallistumista, ei kuulu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisten riskirahoitustuen valtiontukisääntöjen tai näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

23.

Koska suurilla yrityksillä on vakiintuneempaa näyttöä ja suuremmat vakuudet, komissio katsoo, että niillä ei yleensä ole samoja vaikeuksia saada rahoitusta kuin startup- ja pk-yrityksillä, joten tällaisille yrityksille myönnettävän tuen ei pitäisi kuulua näiden suuntaviivojen soveltamisalaan. Suuria yrityksiä hyödyttävä riskirahoitustoimenpide voidaan poikkeuksellisesti katsoa näiden suuntaviivojen mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se kohdennetaan pieniin midcap-yrityksiin 3.2.2.1 kohdan a alakohdan mukaisesti tai innovatiivisiin midcap-yrityksiin, jotka harjoittavat T&K- ja innovaatiotoimintaa, 3.2.2.1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

24.

Komissio ei sovella näiden suuntaviivojen periaatteita riskirahoitustukeen, jota myönnetään säännellyillä markkinoilla virallisesti listatuille yrityksille, sillä se, että ne on listattu säännellyillä markkinoilla, osoittaa jo niiden kyvyn saada yksityistä rahoitusta.

25.

Riskirahoitustukitoimenpiteitä, joihin ei osallistu lainkaan riippumattomia yksityisiä sijoittajia, ei katsoa näiden suuntaviivojen mukaisesti sisämarkkinoille soveltuviksi. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion on harkittava vaihtoehtoisia toimintatapoja, jotka voisivat soveltua paremmin samojen tavoitteiden ja tulosten saavuttamiseen, kuten yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla sallittu alueellinen investointituki tai käynnistystuki.

26.

Riskirahoitustukitoimenpiteitä, joissa riippumattomat yksityiset sijoittajat eivät ota tuntuvaa riskiä tai joissa edut koituvat yksinomaan yksityisten sijoittajien hyväksi, ei katsota näiden suuntaviivojen mukaisesti sisämarkkinoille soveltuviksi. Riskien ja tuottojen jakaminen on näiden suuntaviivojen mukaisesti välttämätön edellytys valtion rahoitusriskin rajoittamiseksi ja kohtuullisen tuoton takaamiseksi.

27.

Näiden suuntaviivojen kattamaa riskirahoitustukea ei saa käyttää yritysostojen tukemiseen, lukuun ottamatta jälkirahoituksen muodossa myönnettävää riskirahoitustukea yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyin edellytyksin.

28.

Riskirahoitustukea ei pidetä näiden suuntaviivojen mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvana, jos se myönnetään seuraaville:

vaikeuksissa olevat yritykset, sellaisina kuin ne on määritelty rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen suunnattavasta valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa (37); näitä suuntaviivoja sovellettaessa sellaisia pk-yrityksiä, jotka ovat toimineet millä tahansa markkinoilla enintään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyn tukikelpoisuusajan ja täyttävät riskirahoitussijoitusten edellytykset valitun rahoituksen välittäjän toteuttaman due diligence -prosessin perusteella, ei kuitenkaan pidetä vaikeuksissa olevina yrityksinä, elleivät ne ole maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena tai täytä kansallisen lainsäädännön mukaisia perusteita maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiselle velkojien pyynnöstä;

b)	yritykset, jotka eivät ole täyttäneet sellaiseen komission aiempaan päätökseen perustuvaa takainperintämääräystä, jossa saman jäsenvaltion myöntämä tuki on todettu laittomaksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

29.

Komissio ei sovella näiden suuntaviivojen periaatteita kolmansiin maihin tai muihin jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientitoimintaan myönnettävään tukeen eli tukeen, joka liittyy välittömästi vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin, eikä tukeen, jonka myöntämisen ehtona on kotimaisten tuotteiden suosiminen tuontituotteiden kustannuksella.

30.

Riskirahoitustoimenpiteisiin sisältyy usein monimutkaisia rakenteita, joilla luodaan kannustimia yhdelle talouden toimijoiden ryhmälle (sijoittajat), jotta nämä tarjoaisivat riskirahoitusta toiselle ryhmälle (tukikelpoiset yritykset). Toimenpiteestä riippuen tuensaajia voivat olla jompaankumpaan tai kumpaankin ryhmään kuuluvat yritykset, vaikka viranomaisten aikomuksena onkin voinut olla tukea vain jälkimmäistä ryhmää. Lisäksi riskirahoitustoimenpiteissä on yleensä mukana yksi tai useampi rahoituksen välittäjä, joka ei ole sidoksissa sijoittajiin ja lopullisiin tuensaajayrityksiin, joihin sijoitukset tehdään. Näissä tapauksissa on myös tarpeen pohtia, voidaanko rahoituksen välittäjän katsoa hyötyvän valtiontuesta. Rahoituksen välittäjälle koituva tuki olisi rajattava minimiin siirtämällä hyöty lopullisille tuensaajille näiden suuntaviivojen mukaisesti. Jos rahoituksen välittäjien varat lisääntyvät ja niiden rahastonhoitajien liikevaihto kasvaa palkkioiden vuoksi, tämä katsotaan kuitenkin ainoastaan tukitoimenpiteen toissijaiseksi taloudelliseksi vaikutukseksi eikä sen katsota muodostavan tuen aiheuttamaa hyötyä rahoituksen välittäjille tai rahastonhoitajille. Jos riskirahoitustoimenpide on kuitenkin suunniteltu siten, että sen toissijaiset vaikutukset kohdistuvat yksilöitävissä oleviin rahoituksen välittäjiin tai yksilöitävissä oleviin välittäjien ryhmiin, kyseisten rahoituksen välittäjien katsotaan saavan välillistä hyötyä.

2.2. Riskirahoitustuki, josta on ilmoitettava

31.

Jäsenvaltioiden on perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla ilmoitettava riskirahoitustoimenpiteistä, jotka i) ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea (erityisesti jos ne eivät ole markkinataloustoimijatestin (38) mukaisia eivätkä kuulu vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten (39) soveltamisalaan) ja ii) eivät täytä kaikkia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa (”Pk-yrityksille rahoituksensaantiin myönnettävä tuki”) säädettyjä edellytyksiä. Komissio arvioi tällaisten toimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuutta perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Näissä suuntaviivoissa keskitytään sellaisiin riskirahoitustoimenpiteisiin, jotka todennäköisimmin todetaan sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos noudatetaan tiettyjä edellytyksiä, joita selvitetään tarkemmin näiden suuntaviivojen 3 jaksossa. Tällaiset toimenpiteet jakautuvat kahteen luokkaan.

32.

Ensimmäinen luokka kattaa riskirahoitustoimenpiteet, joiden kohteena olevat yritykset eivät täytä kaikkia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa säädettyjä riskirahoitustuen tukikelpoisuusvaatimuksia. Tämä luokka käsittää erityisesti seuraaviin yrityksiin kohdistuvat toimenpiteet:

a)	pienet midcap-yritykset,

b)	innovatiiviset midcap-yritykset,

c)	ensimmäisen riskirahoitussijoituksen saavat pk-yritykset, jotka ovat toimineet millä tahansa markkinoilla yli yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyn tukikelpoisuusajan,

d)	startup- ja pk-yritykset, jotka tarvitsevat kokonaismäärältään ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetun ylärajan ylittävän riskirahoitussijoituksen,

e)	vaihtoehtoiset kauppapaikat, jotka eivät täytä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytyksiä.

33.

Toiseen luokkaan kuuluvat toimenpiteet, joiden suunnitteluparametrit poikkeavat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa vahvistetuista. Tämä luokka käsittää erityisesti seuraavat tapaukset:

a)	rahoitusinstrumentit, joissa riippumattomien yksityisten sijoittajien osallistuminen jää alle yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen osuuksien,

b)	rahoitusinstrumentit, joiden suunnitteluparametrit ylittävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt enimmäismäärät,

c)	rahoitusinstrumentit, takauksia lukuun ottamatta, joissa rahoituksen välittäjät, sijoittajat tai rahastonhoitajat valitaan asettamalla etusijalle suojautuminen mahdollisilta tappioilta (tappioriskiltä suojautuminen) ensisijaisten tuottojen sijaan (tuottoon perustuvat kannustimet) ja

d)	verokannustimet yrityssijoittajille, mukaan lukien yhteissijoittajina toimivat rahoituksen välittäjät tai niiden rahastonhoitajat.

34.

Arvioidessaan ilmoitettavia toimenpideluokkia komissio tarkastelee kaikkia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jakson nojalla riskirahoitustukeen sovellettavia sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytyksiä, ellei näissä suuntaviivoissa toisin täsmennetä.

2.3. Määritelmät

35.

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

1)	’vaihtoehtoisella kauppapaikalla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä monenkeskistä kaupankäyntijärjestelmää, jossa vähintään 50 % kaupankäynnin kohteeksi otetuista rahoitusinstrumenteista on pk-yritysten liikkeeseenlaskemia;

2)	’yritysostolla’ vähintään määräysvaltaan oikeuttavan osuuden ostamista yrityksen pääomasta nykyisiltä osakkailta yrityksen varojen ja toiminnan saamiseksi haltuun;

3)	’tappioriskiltä suojaamisella’ julkisiin sijoittajiin verrattuna vähäisempää altistumista tappioille siinä tapauksessa, että perustana olevan transaktion tuotto jää huonoksi;

4)	’tukikelpoisella yrityksellä’ startup-yrityksiä, pk-yrityksiä, pieniä midcap-yrityksiä ja innovatiivisia midcap-yrityksiä;

’toimeksisaaneella yhteisöllä’ Euroopan investointipankkia (EIP), Euroopan investointirahastoa (EIR), kansainvälistä rahoituslaitosta, jonka osakas jäsenvaltio on, jäsenvaltioon sijoittautunutta rahoituslaitosta, jonka tavoitteena on yleisen edun saavuttaminen julkisen viranomaisen määräysvallassa, tai julkisoikeudellista elintä tai julkisen palvelun tehtävää hoitavaa yksityisoikeudellista elintä; toimeksisaanut yhteisö voidaan valita tai nimittää suoraan tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (40) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (41) 38 artiklan 4 kohdan b alakohdan iii alakohdan tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1060 (42) 59 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti;

6)	’oman pääoman ehtoisella sijoituksella’ pääoman tarjoamista yritykselle sijoittamalla siihen suoraan tai välillisesti vastineena vastaavan osuuden omistamisesta kyseisestä yrityksestä;

’arviointisuunnitelmalla’ asiakirjaa, joka kattaa yhden tai useamman tukiohjelman ja sisältää vähintään seuraavat seikat:

a)	arvioitavat tavoitteet,

b)	arviointikysymykset,

c)	tulosindikaattorit,

d)	suunniteltu arviointimenetelmä,

e)	tiedonkeruuta koskevat vaatimukset,

f)	arvioinnin ehdotettu ajoitus, mukaan lukien väliarviointiraportin ja lopullisen arviointiraportin jättämispäivät,

g)	arvioinnin suorittavan riippumattoman tahon kuvaus tai sen valinnassa käytettävät kriteerit ja

h)	arvioinnin julkistamista koskevat järjestelyt;

’irtautumisella’ sitä, että rahoituksen välittäjä tai sijoittaja luopuu osuuksistaan esimerkiksi yrityskaupalla, alaskirjauksella, etuoikeutettujen osakkeiden tai lainojen takaisinlunastuksella, myynnillä toiselle rahoituksen välittäjälle tai sijoittajalle, myynnillä rahoituslaitokselle tai myynnillä julkisesti, mukaan lukien listautumisanti;

9)	’kohtuullisella tuottoasteella’ odotettavissa olevaa sisäistä korkokantaa, joka vastaa yksityisten sijoittajien tekemän sijoituksen riskitasoa ja pääoman tyyppiä ja määrää kuvaavaa riskioikaistua diskonttauskorkoa;

10)	’lopullisella tuensaajalla’ tukikelpoista yritystä, johon on tehty sijoitus riskirahoitustukitoimenpiteen nojalla;

11)	’rahoituksen välittäjällä’ mitä tahansa rahoituslaitosta sen muodosta ja omistuksesta riippumatta, myös rahastojen rahastoa, yksityistä sijoitusrahastoa, julkista sijoitusrahastoa, pankkia, mikrorahoituslaitosta ja takausyhtiötä;

12)	’ensimyynnillä markkinoilla’ yrityksen toteuttamaa ensimmäistä myyntiä tuote- tai palvelumarkkinoilla, lukuun ottamatta rajoitettua myyntiä markkinoiden testaamiseksi;

13)	’suuririskisimmällä osalla’ etuoikeusasemaltaan heikointa riskierää, johon kohdistuu suurin tappionriski ja johon sisältyvät kohdesalkun odotettavissa olevat tappiot;

14)	’lisäsijoituksella’ uutta sijoitusta yritykseen sen jälkeen, kun siihen on jo tehty riskisijoitus vähintään kerran aikaisemmin;

15)	’rahastojen rahastolla’ rahastoa, joka sijoittaa tai ohjaa resursseja muihin rahastoihin eikä suoraan yrityksiin tai rahoitusomaisuuteen, kuten osakkeisiin tai joukkovelkakirjoihin;

16)	’takauksella’ kirjallista sitoumusta vastata kokonaan tai osittain kolmannen osapuolen uusista riskirahoituslainatransaktioista, kuten velkainstrumenteista tai leasinginstrumenteista, sekä oman pääoman luonteisista instrumenteista;

17)	’takauksen ylärajalla’ julkisen sijoittajan enimmäisriskiä, joka ilmaistaan prosenttiosuutena takauksen kohteena olevaan salkkuun tehdystä kokonaissijoituksesta;

18)	’takausosuudella’ julkisen sijoittajan kattamaa prosenttiosuutta tappioista riskirahoitustukitoimenpiteen jokaisen transaktion osalta;

19)	’riippumattomalla yksityisellä sijoittajalla’ yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettua riippumatonta yksityistä sijoittajaa;

20)

’innovatiivisella mid-cap-yrityksellä’ midcap-yritystä, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä: täyttää kriteerit, joiden perusteella sitä voidaan pitää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettuna ’innovatiivisena yrityksenä’; on äskettäin saanut Euroopan innovaationeuvoston huippuosaamismerkin vuosien 2018–2020 Horisontti 2020 -työohjelman (43) tai asetuksen (EU) 2021/695 2 artiklan 23 alakohdan ja 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tai on äskettäin saanut Euroopan innovaationeuvoston rahastosta sijoituksen, esimerkiksi asetuksen (EU) 2021/695 48 artiklassa tarkoitetun Accelerator-ohjelman puitteissa tehdyn sijoituksen; ja on joko osallistunut johonkin CASSINI-toimeen (44) (CASSINI Business Accelerator tai CASSINI Matchmaking) tai saanut rahoitusta CASSINI-aloitteen siemen- ja kasvurahoitusjärjestelystä (CASSINI Seed and Growth Funding Facility) tai saanut CASSINI-palkinnon, ja täyttää asetetut arviointikynnykset, tai jota on tuettu Horisontti Eurooppa -ohjelmasta rahoitetuilla avaruusalan hankkeilla, mikä on johtanut startup-yrityksen perustamiseen;

21)	’yksityisten resurssien vivuttamisella’ sitä, missä määrin julkinen investointi houkuttelee mukaan lisäinvestointeja yksityisistä lähteistä;

22)

’lainainstrumentilla’ sopimusta, joka velvoittaa lainanantajan antamaan lainanottajan käyttöön sovitun suuruisen rahasumman sovituksi ajaksi ja jonka mukaan lainanottaja on velvoitettu maksamaan kyseisen rahasumman takaisin sovittuna aikana; se voi olla muodoltaan laina tai muu rahoitusinstrumentti, myös leasingsopimus, jonka tärkein piirre on, että se antaa lainanantajalle vähimmäistuoton;

23)

’midcap-yrityksellä’ yritystä, joka ei ole pk-yritys ja jonka työntekijöiden määrä on enintään 1 500 yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä I olevan 3–6 artiklan mukaisesti laskettuna. Tätä määritelmää sovellettaessa useampia yhteisöjä pidetään yhtenä yrityksenä, jos jokin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy;

24)	’luonnollisella henkilöllä’ henkilöä, joka ei ole oikeushenkilö eikä perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys;

25)	’uudella lainalla’ uutta lainainstrumenttia uusien sijoitusten tai käyttöpääoman rahoittamiseksi, lukuun ottamatta i) olemassa olevien lainojen tai ii) muiden rahoitusmuotojen uudelleenrahoitusta;

26)

’oman pääoman luonteisella sijoituksella’ rahoitusmuotoa, joka sijoittuu oman pääoman ehtoisen ja vieraan pääoman ehtoisen rahoituksen välille ja johon liittyvä riski on suurempi kuin paremmassa etuoikeusasemassa olevilla veloilla mutta pienempi kuin rajoituksettomalla omalla pääomalla ja jonka tuotto haltijalle perustuu pääasiassa kohdeyrityksen voittoihin tai tappioihin ja joka on maksukyvyttömyystilanteessa vakuudeton; oman pääoman luonteiset sijoitukset voidaan muotoilla vakuudettomaksi ja heikommassa etuoikeusasemassa olevaksi velaksi, kuten välipääomaksi, ja joissakin tapauksissa omaksi pääomaksi muunnettaviksi, tai etuoikeutetuksi pääomaksi;

27)	’jälkirahoituksella’ yrityksen olemassa olevien osakkeiden ostamista aikaisemmalta sijoittajalta tai osakkaalta;

28)

’riskirahoitussijoituksella’ oman pääoman ehtoisia ja oman pääoman luonteisia sijoituksia, lainoja (myös leasingsopimuksia) ja takauksia tai niiden yhdistelmää tukikelpoisille yrityksille uusien investointien tekemiseksi, lukuun ottamatta täysin yksityisiä investointeja, jotka on tehty markkinaehdoin ja jotka eivät kuulu kyseisen valtiontukitoimenpiteen soveltamisalaan;

29)	’pienellä ja keskisuurella yrityksellä (pk-yrityksellä)’ yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteen I kriteerit täyttävää yritystä;

30)

’pienellä midcap-yrityksellä’ yritystä, joka ei ole pk-yritys ja jolla on enintään 499 työntekijää laskettuna ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä I olevan 3–6 artiklan mukaisesti ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 100 miljoonaa euroa tai tilikauden tase enintään 86 miljoonaa euroa. Tätä määritelmää sovellettaessa useampia yhteisöjä pidetään yhtenä yrityksenä, jos jokin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy;

31)

’startup-yrityksellä’ enintään viiden vuoden ajan rekisteröinnistä julkisesti noteeraamatonta pienyritystä, joka täyttää seuraavat ehdot: a) se ei ole jatkanut toisen yrityksen toimintaa; se ei ole vielä jakanut voittoa; se ei ole syntynyt sulautuman tuloksena (45). Sellaisten tukikelpoisten yritysten osalta, joita ei tarvitse kirjata yhtiörekisteriin, viiden vuoden tukikelpoisuusajan katsotaan alkavan joko ajankohdasta, jolloin yritys aloittaa taloudellisen toiminnan, tai ajankohdasta, jona siitä tulee velvollinen maksamaan veroa taloudellisesta toiminnastaan sen mukaan, kumpi ajankohdista on aikaisempi.

32)

’kokonaisrahoituksella’ tukikelpoiseen yritykseen riskirahoitustukitoimenpiteen nojalla yhden tai useamman riskirahoitussijoituksen kautta tehtyjen kokonaissijoitusten kokonaismäärää, mukaan lukien lisäsijoitukset, lukuun ottamatta markkinaehdoin ja riskirahoitusvaltiontukitoimenpiteen ulkopuolella tehtyjä täysin yksityisiä sijoituksia.

33)	’tuottoperusteisella kannustimella’ julkisiin sijoittajiin verrattuna etuoikeutettua tai ensisijaista tuottoa.

3. RISKIRAHOITUSTUEN SISÄMARKKINOILLE SOVELTUVUUDEN ARVIOINTI

36.

Tiettyjen taloudellisten toimintojen kehityksen helpottamiseen unionissa tähtäävän valtiontuen voidaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

37.

Tässä jaksossa komissio selventää, miten se arvioi perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden alaisten riskirahoitustukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Arvioidessaan, voidaanko tiettyä riskirahoitustukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana, komissio varmistaa, että

a)	tuki edistää tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä (ensimmäinen edellytys) ja

b)	se ei vaikuta kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun vastaisesti (toinen edellytys).

38.

Arvioidessaan, täyttyykö ensimmäinen edellytys eli se, että tuki edistää taloudellisen toiminnan kehitystä, komissio ottaa huomioon seuraavat seikat:

a)	tuetun taloudellisen toiminnan yksilöinti (ks. 3.1.1 kohta),

b)	kannustava vaikutus: tuen on muutettava kyseisten yritysten käyttäytymistä niin, että ne ryhtyvät lisätoimintaan, jota ne eivät ilman tukea harjoittaisi lainkaan tai harjoittaisivat rajoitetusti tai eri tavalla tai eri paikassa (ks. 3.1.2 kohta).

39.

Arvioidessaan, täyttyykö toinen edellytys eli se, että tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, komissio ottaa huomioon seuraavat seikat:

valtion tukitoimenpiteiden tarve: tukitoimenpiteellä on saatava aikaan merkittävä parannus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin, esimerkiksi poistamalla markkinoiden toimintapuute tai muu merkittävä riskirahoituksen tarjoamisen este, esimerkiksi alueellinen epätasa-arvo rahoituksen saannissa (ks. 3.2.2 kohta),

b)	tukitoimenpiteen tarkoituksenmukaisuus: ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava tavoitteen saavuttamiseen soveltuva politiikan väline (ks. 3.2.3 kohta),

c)	tuen oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen välttämättömään): tuen määrä ja intensiteetti on rajattava vähimmäismäärään, joka tarvitaan kyseisenlaisten yritysten tekemien investointien tai harjoittamien toimintojen lisäämiseksi (ks. 3.2.4 kohta),

d)	kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien tuen kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen: mahdollisten kielteisten vaikutusten on oltava vähäisiä eivätkä ne saa olla suuremmat kuin tuen myönteiset vaikutukset (ks. 3.2.5 kohta),

e)	tuen läpinäkyvyys: jäsenvaltioilla, komissiolla, talouden toimijoilla ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus saada helposti käyttöönsä kaikki tarvittavat päätökset ja muut tuen myöntämistä koskevat tarpeelliset tiedot (ks. 3.2.6 kohta).

40.

Joidenkin tukiohjelmamuotojen kokonaisvaikutuksen (ks. 3.2.5.3 kohta) selvittämiseksi voidaan edellyttää 4 jaksossa kuvattua jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa ohjelmien kestoa niin, että ohjelman mahdollisesta jatkamisesta tarvitaan uusi ilmoitus.

41.

Jos valtiontukitoimenpide tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmuoto, kun se kuuluu erottamattomasti valtiontukitoimenpiteeseen) tai toiminto, jota tuella rahoitetaan, ovat unionin oikeuden vastaisia, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana (46). Tällaisia unionin oikeuden vastaisuuksia ovat muun muassa seuraavat:

a)	tuen edellytyksenä on velvollisuus käyttää kansallisesti tuotettuja tavaroita tai palveluita,

tuen edellytyksenä on, että rahoituksen välittäjien, niiden rahastonhoitajien tai lopullisten tuensaajien päätoimipaikan on oltava kyseisen jäsenvaltion alueella tai että päätoimipaikka on siirrettävä kyseisen jäsenvaltion alueelle perustamissopimuksen sijoittautumisvapautta koskevan 49 artiklan vastaisesti (47) ja

c)	ehdot, joilla rajoitetaan perussopimuksen 63 artiklan mukaista pääoman vapaata liikkuvuutta.

3.1. Ensimmäinen edellytys: Tuki edistää tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä

3.1.1. Tuettavan taloudellisen toiminnan yksilöinti

42.

Useimmissa tapauksissa riskirahoitustukitoimenpiteet kattavat yrityksiä monilta talouden aloilta. Tukitoimenpiteillä autetaan varmistamaan, että tiettyjen pk- ja midcap-yritysten saatavilla on tarvittavan suuruista ja muotoista rahoitusta taloudellisen toimintansa harjoittamiseen tai kehittämiseen. Sen vuoksi komissio yksilöi riskirahoitustukitoimenpiteen kattamat yritystyypit (pk-yritykset, pienet midcap-yritykset tai innovatiiviset midcap-yritykset) ja toimialat.

3.1.2. Kannustava vaikutus

43.

Riskirahoitustuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Komissio katsoo, että tuki, jolla ei ole kannustavaa vaikutusta, ei edistä kyseisen taloudellisen toiminnan kehitystä.

44.

Kannustava vaikutus ilmenee, kun tuki muuttaa tuensaajan käyttäytymistä niin, että se toteuttaa toimia, joita se ei markkinoiden toimintapuutteen vuoksi toteuttaisi lainkaan tai samassa laajuudessa ilman tukea. Vaikutus on kannustava tukikelpoisten yritysten tasolla silloin, kun lopullinen tuensaaja voi saada rahoitusta, joka ei muutoin olisi sen saatavilla samassa muodossa, saman määräisenä tai samana ajankohtana.

45.

Riskirahoitustoimenpiteiden on kannustettava markkinasijoittajia siihen, että ne tarjoavat potentiaalisesti kannattaville tukikelpoisille yrityksille rahoitusta, jonka taso ylittää tason, joka vallitsisi ilman tällaisia kannustimia, tai että ne ottavat ylimääräisen riskin, tai molempiin. Riskirahoitustoimenpiteellä katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos sillä kerätään sijoituksia markkinalähteistä siten, että tukikelpoisille yrityksille tarjottu kokonaisrahoitus ylittää tukitoimenpiteen talousarvion. Näin ollen keskeisenä lähtökohtana rahoituksen välittäjän ja rahastonhoitajien valinnassa pitäisi olla välittäjän mahdollisuus hankkia ylimääräistä yksityistä rahoitusta.

46.

Jos pitkäaikaisia velkainstrumentteja käytetään olemassa olevien lainojen jälleenrahoittamiseen, niillä ei katsota olevan kannustavaa vaikutusta. Tällaisiin instrumentteihin mahdollisesti sisältyvää tukea ei voida pitää näiden suuntaviivojen mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvana.

47.

Kannustavan vaikutuksen arviointi ja 3.2.2 kohdassa tarkasteltu valtiontuen tarpeen arviointi liittyvät läheisesti toisiinsa. Toimenpiteen soveltuvuus yksityisiin resursseihin kohdistuvan vipuvaikutuksen aikaansaamiseen riippuu viime kädessä siitä, miten toimenpiteen muodossa on huomioitu riskien ja tuottojen tasapaino julkisen ja yksityisen rahoituksen tarjoajien välillä. Tämä liittyy myös läheisesti kysymykseen siitä, onko riskirahoitustukitoimenpiteen muoto tarkoituksenmukainen (ks. 3.2.3 kohta). Näin ollen voidaan olettaa, että silloin kun tarve valtion toimenpiteille on määritetty asianmukaisesti ja toimenpiteen muoto on tarkoituksenmukainen, sillä on kannustava vaikutus.

3.2. Toinen edellytys: Kaupankäynnin edellytyksiin kohdistuvat yhteisen edun vastaiset kielteiset vaikutukset vältetään

48.

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan komissio voi pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen sisämarkkinoille soveltuvana, mutta vain jos ”tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

49.

Sisämarkkinoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten selvittäminen edellyttää monimutkaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia arviointeja. Tässä jaksossa komissio selventää, miten se aikoo käyttää harkintavaltaansa tältä osin.

50.

Kaikki valtiontukitoimenpiteet johtavat lähtökohtaisesti kilpailun vääristymiseen ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Selvittääkseen, onko tuen kilpailua vääristävät vaikutukset rajattu välttämättömään, komissio tutkii, onko tuki tarpeellista (ks. 3.2.2 kohta), tarkoituksenmukaista (ks. 3.2.3 kohta) ja oikeasuhteista (ks. 3.2.4 kohta). Voidakseen varmistaa tämän komissio edellyttää, että jäsenvaltiot toimittavat asiasta näyttöä 3.2.1 kohdassa kuvatun ennakkoarvioinnin muodossa.

51.

Tämän jälkeen komissio arvioi kyseisen riskirahoitustuen kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kaupankäynnin edellytyksiin. Riskirahoituksen alalla myönnettävä tuki voi johtaa yksityisten sijoittajien syrjäyttämiseen, vääristää toimintakenttää rahoituksen välittäjien tasolla sekä aiheuttaa erityisiä tuotemarkkinavääristymiä ja sijaintipaikkavaikutuksia. Komissio tarkastelee tuen kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan ja vertaa niitä tuen myönteisiin vaikutuksiin (ks. 3.2.5 kohta). Jos myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä vaikutuksia suuremmat, komissio katsoo tuen soveltuvan sisämarkkinoille.

52.

Lopuksi komissio varmistaa, että tuki täyttää sen läpinäkyvyysvaatimukset (ks. 3.2.6 kohta).

3.2.1. Peruselementit ennakkoarvioinnissa, joka jäsenvaltion on toimitettava komissiolle

53.

Valtiontuki voi olla oikeutettua vain, jos sillä voidaan saada aikaan, esimerkiksi korjaamalla markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este riskirahoitukselle tai investoinnille, sellainen olennainen kehitys, jota markkinat eivät pysty itsellään saavuttamaan.

54.

Valtiontuki voi olla tarpeellista riskirahoituksen tarjonnan lisäämiseksi silloin, kun markkinoilla ei muuten pystytä saavuttamaan tehokasta lopputulosta riittävällä aikataululla. Komissio katsoo, ettei ole olemassa yleistä markkinoiden toimintapuutetta, joka koskisi startup-, pk- tai midcap-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta, vaan ainoastaan toimintapuutteita, jotka koskevat tiettyjä startup- ja pk-yritysten ryhmiä ja tietyn tyyppisiä midcap-yrityksiä yksittäisissä jäsenvaltioissa vallitsevan taloudellisen toimintaympäristön sekä yritysten toimialan mukaan (esim. joillain aloilla riskit saatetaan yliarvioida).

55.

Ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa asetetaan edellytykset, joiden täyttyessä riskirahoitustoimenpiteen oletetaan korjaavan markkinoiden toimintapuutteen tarkoituksenmukaisella ja oikeasuhteisella tavalla, vaikuttavan kannustavasti ja minimoivan kilpailun vääristymät. Edellytysten mukaisia toimenpiteitä ei tarvitse ilmoittaa komissiolle, ja niiden katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille.

56.

Riskirahoitustoimenpiteistä, jotka eivät täytä ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jaksossa säädettyjä edellytyksiä, on ilmoitettava, jotta komissio voi arvioida muun muassa, onko markkinoiden toimintapuute tai jokin muu merkityksellinen este riskirahoituksen saannille todellinen. Näin ollen jäsenvaltioiden on osoitettava, että on olemassa tietty ryhmäpoikkeusasetuksen perustana olevaa juridista perusolettamaa laajempi erityinen markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este. Lisäksi ehdotetun riskirahoitustoimenpiteen on täytettävä näissä suuntaviivoissa esitetyt sisämarkkinoille soveltuvuuden kriteerit. Tätä varten jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle perusteellinen ennakkoarviointi tai mahdollisuuksien mukaan sarja arviointeja.

57.

Perusteellisen ennakkoarvioinnin on pohjauduttava objektiiviseen ja ajantasaiseen näyttöön sekä käytettävissä oleviin parhaisiin käytäntöihin ja menetelmiin (kuten asiakirjatutkimus, haastattelut, verkkokyselyt tai asianmukaiset kvantitatiiviset menetelmät). Siinä määrin kuin se on mahdollista, näyttö on sen jälkeen kolmiointivarmennettava (triangulaatio) ja sitä on käytettävä ristikkäistuetusti ennakkoarvioinnin päätelmien perusteena. Ennakkoarvioinnin on oltava tehty alle kolme vuotta ennen riskirahoitustoimenpiteen ilmoittamista, ja sen olisi mieluiten oltava riippumattoman asiantuntijan laatima. Ennakkoarvioinnissa olisi myös otettava huomioon vastaavista tukimuodoista saadut kokemukset ja jäsenvaltion aiemmin suorittamat ennakkoarvioinnit. Ennakkoarviointia laatiessaan jäsenvaltiot voivat käyttää olemassa olevaa näyttöä siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista markkinoiden toimintapuutteen osoittamiseksi ennakkoarvioinnin laatimisajankohtana. Ennakkoarvioinnissa olisi keskityttävä siihen nimenomaiseen riskirahoitustyyppiin (esim. oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen tai etuoikeudeltaan huonompaan lainoitukseen), jota varten tukitoimenpidettä ehdotetaan.

58.

Ehdotetun riskirahoitustukitoimenpiteen olisi oltava tarkoituksenmukainen tuen tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi ennakkoarvioinnissa on analysoitava olemassa olevia ja mahdollisuuksien mukaan myös suunniteltuja toimia, jotka kohdistuvat samaan todettuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen riskirahoituksen saatavuuden esteeseen, ja otettava huomioon muunlaisten toimintamuotojen tehokkuus ja vaikuttavuus. Jäsenvaltion on osoitettava, että havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen ei voida riittävällä tavalla puuttua muilla keinoilla, joihin ei sisälly valtiontukea, tai yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mahdollistamilla toimenpiteillä.

59.

Valtiontuen on oltava oikeasuhteista verrattuna markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen, jonka johdosta tukea katsotaan tarvittavan tavoitteiden saavuttamiseksi. Riskirahoituksen tarjonnan lisäämiseen myönnettävä tuki olisi sen vuoksi rajattava välttämättömään vähimmäismäärään, joka on tarpeen ennakkoarvioinnissa yksilöidyn markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellisen esteen poistamiseksi, tuottamatta tuensaajille perusteetonta etua. Jos riskirahoitussijoitus ylittää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa tukikelpoiselle yritykselle vahvistetun enimmäismäärän, ennakkoarvioinnissa on osoitettava tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus yksityiskohtaisemmin näiden suuntaviivojen 64 ja 65 kappaleessa esitetyllä tavalla.

60.

Jos riskirahoitustoimenpide rahoitetaan osittain Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta tai koheesiorahastosta, jäsenvaltio voi käyttää uudelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 37 artiklan 2 kohdan tai asetuksen (EU) 2021/1060 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti laadittua ennakkoarviointia (sen osia). Tämän jälkeen komissio arvioi, täyttääkö toimitettu näyttö näissä suuntaviivoissa asetetut vaatimukset. Jos riskirahoitustoimenpidettä käytetään osittain tai kokonaan tukemaan yrityksiä, joille Euroopan innovaationeuvosto (EIC) on hiljattain myöntänyt huippuosaamismerkin (48), yhteissijoituksiin Euroopan innovaationeuvoston rahaston kanssa tai Accelerator-ohjelmaan liittyviin lisäsijoituksiin (49), tai yritystä, joka on joko osallistunut johonkin CASSINI-toimeen (CASSINI Business Accelerator tai CASSINI Matchmaking) tai saanut rahoitusta CASSINI-aloitteen siemen- ja kasvurahoitusjärjestelystä (CASSINI Seed and Growth Funding Facility) tai saanut CASSINI-palkinnon, ja täyttää asetetut arviointikynnykset, tai jota on tuettu Horisontti Eurooppa -ohjelmasta rahoitetuilla avaruusalan hankkeilla, mikä on johtanut startup-yrityksen perustamiseen, komissio hyväksyy laatumerkin ja muun Euroopan innovaationeuvoston due diligence -menettelystä ja CASSINI-toimiin sisältyvistä kilpailuun perustuvista valintaprosesseista saadun näytön käyttämisen ennakkoarvioinnissa.

61.

Niiden riskirahoitustoimenpiteiden osalta, jotka jäävät yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen ulkopuolelle, ennakkoarvioinnissa on kuvattava markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellisen esteen luonne ja osoitettava sen olemassaolo siltä osin kuin se vaikuttaa yhteen tai useampaan seuraavista:

a)	tietyt kohdeyritysluokat, jotka eivät täytä kaikkia yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen tukikelpoisuusvaatimuksia (ks. 32 kappaleen a–d kohta)

b)	vaihtoehtoiset kauppapaikat, jotka eivät täytä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytyksiä (ks. 32 kappaleen e kohta)

c)	rahoitusvälineet, joiden suunnitteluparametrit poikkeavat yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa kuvatuista (ks. 33 kappaleen a–c kohta)

d)	yrityssijoittajien, mukaan lukien yhteissijoittajina toimivat rahoituksen välittäjät tai niiden rahastonhoitajat, verokannustimet (ks. 33 kappaleen d kohta).

62.

Ennakkoarvioinnissa olisi yksilöitävä vaikutusten kohteena olevien yritysten tyyppi ja erityisesti niiden ikä tai kehitysvaihe, talouden ala ja maantieteellinen toiminta-alue, ja osoitettava, että kyseisiin yrityksiin vaikuttaa tietty markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este.

63.

Kun on kyse sellaisiin rahoitusvälineisiin liittyvistä riskirahoitustoimenpiteistä, joihin riippumattomat yksityiset sijoittajat osallistuvat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädettyjä pienemmillä osuuksilla (ks. näiden suuntaviivojen 33 kappaleen a kohta), ennakkoarvioinnissa olisi lisäksi esitettävä riittävän yksityiskohtainen arvio tukikelpoisen yritystyypin yksityisen rahoituksen saatavuuden tasosta ja rakenteesta kyseisellä maantieteellisellä alueella ja osoitettava, että havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen ei voida puuttua toimenpiteillä, jotka täyttävät kaikki yksityistä osallistumista koskevat yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vaatimukset.

64.

Lisäksi sellaisten riskirahoitussijoitusten osalta, jotka määrältään ylittävät yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa (ks. näiden suuntaviivojen 32 kappaleessa oleva e kohta) tukikelpoiselle yritykselle vahvistetun yrityskohtaisen ylärajan, ennakkoarvioinnissa olisi määritettävä myös rahoitusvaje (eli tukikelpoisilta yrityksiltä tulevan rahoituskysynnän ja saatavilla olevan tarjonnan välisen erotuksen vallitseva taso), joka johtuu havaitusta markkinoiden toimintapuutteesta tai muusta merkityksellisestä esteestä. Arvioinnissa on osoitettava, että rahoitusvaje ylittää tukikelpoisten yritysten tasolla yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetun ylärajan. Tällaisen määrityksen olisi perustuttava käytettävissä oleviin parhaisiin käytäntöihin ja menetelmiin, joiden avulla voidaan arvioida kohteena olevien yritysten täyttymättömän rahoitustarpeen laajuus.

65.

Rahoitusvajetta määritettäessä on analysoitava sekä rakenteelliset että sykliset (eli kriisiin liittyvät) ongelmat, joiden vuoksi yksityisen rahoituksen taso ei ole optimaalinen. Ennakkoarvioinnissa on erityisesti esitettävä kattava analyysi tarjontapuolesta arvioimalla tukikelpoisten yritysten saatavilla olevat rahoituslähteet ottaen huomioon maantieteellisellä kohdealueella toimivien rahoituksen välittäjien lukumäärä riippumatta niiden sijoittautumisjäsenvaltiosta, se, ovatko ne julkisia vai yksityisiä, sekä kyseiselle markkinasegmentille kohdennetut investointivolyymit. Kysyntäpuolen arvioinnissa olisi otettava huomioon mahdollisesti tukikelpoisten yritysten lukumäärä ja tarvittavan rahoituksen keskimääräinen suuruus. Analyysin olisi perustuttava tietoihin, jotka kattavat viiden vuoden ajanjakson ennen riskirahoitustoimenpiteen ilmoittamista, ja mahdollisuuksien mukaan havainnot olisi kolmiointivarmennettava vaihtoehtoisten tietolähteiden avulla (triangulaatio).

66.

Kun on kyse yksinomaan startup- ja pk-yrityksille ennen ensimyyntiä markkinoilla suunnatuista ohjelmista, komissio kohtuullistaa ennakkoarviointia koskevia vaatimuksia erityisesti vaaditun näytön osalta.

3.2.2. Valtiontuen tarpeellisuus

67.

Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä kehitys, johon ei päästä markkinoiden omin toimin. Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tehokas tapa saavuttaa asetettu tavoite, on ensin yksilöitävä ratkaistavana oleva ongelma. Jäsenvaltioiden olisi selitettävä, miten tukitoimenpiteellä voidaan tuloksellisesti lieventää havaittua estettä ja erityisesti markkinoiden toimintapuutetta, joka estää markkinoita itsellään tarjoamasta riittävää riskirahoitusta.

68.

Riskirahoitustoimenpide voi olla perusteltu vain, jos se kohdistuu tiettyyn ennakkoarvioinnissa osoitettuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen. Komissio katsoo, että tällaisia markkinoiden toimintapuutteita tai esteitä voi esiintyä erityisesti mutta ei yksinomaan sellaisten alkuvaiheissa olevien pk-yritysten kohdalla, jotka kasvunäkymistään huolimatta eivät pysty osoittamaan luottokelpoisuuttaan tai liiketoimintasuunnitelmiensa uskottavuutta sijoittajille. Tällainen markkinoiden toimintapuute tai este voi vaihdella sekä asianomaisten yritysten että niiden pääomavaatimusten suhteen toimialasta riippuen. Innovatiivinen vihreä teknologia, digitaaliteknologia ja huipputeknologia ovat aloja, joihin tällaiset markkinoiden toimintapuutteet ja esteet saattavat erityisesti vaikuttaa. Epäsymmetrisen informaation vuoksi markkinoiden voi olla vaikea arvioida tällaisten startup- ja pk-yritysten riski-/tuottoprofiilia ja kykyä saada aikaan riskeihin sopeutettua tuottoa. Vaikeudet, joita tällaiset pk-yritykset kohtaavat jakaessaan tietoja hankkeidensa laadusta, pk-yritysten oletettu riskialttius sijoituskohteena sekä niiden heikko luottokelpoisuus johtavat suuriin transaktio- ja välityspalvelukustannuksiin ja voivat lisätä sijoittajien haluttomuutta ottaa riskejä. Pienillä midcap-yrityksillä ja innovatiivisilla midcap-yrityksillä voi olla samankaltaisia vaikeuksia ja sama markkinoiden toimintapuute tai este voi näin ollen vaikuttaa myös niihin.

69.

Sen vuoksi riskirahoitustoimenpide on suunniteltava siten, että sillä puututaan ennakkoarvioinnissa todettuun tiettyyn markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen. Tässä yhteydessä on määriteltävä erityisesti kohteena olevien tukikelpoisten yritysten kehitysvaihe, maantieteellinen alue ja tarvittaessa toimiala.

70.

Sen takaamiseksi, että toimenpiteeseen osallistuvat rahoituksen välittäjät puuttuvat havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen, asetettuun toimintapoliittiseen tavoitteeseen keskittyvä ja määriteltyjä tukikelpoisuusvaatimuksia ja rahoitusrajoituksia noudattava liiketaloudellisesti järkevä sijoitusstrategia on varmistettava due diligence -prosessilla. Jäsenvaltioiden on erityisesti valittava sellaiset rahoituksen välittäjät, jotka pystyvät osoittamaan, että niiden ehdottama sijoitusstrategia on liiketaloudellisesti järkevä ja siihen sisältyy asianmukainen riskinhajautuspolitiikka, jolla pyritään saavuttamaan taloudellinen kannattavuus ja tehokas mittakaava sijoitusten suuruuden ja alueellisen laajuuden suhteen.

3.2.2.1. Toimenpiteet, jotka on kohdistettu yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolisiin yritysluokkiin

71.

Rahoituksensaantiin myönnettävän tuen osalta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisala on rajattu pk-yrityksiin. Samanlaisia rahoitusrajoitteita saattaa kuitenkin kohdistua myös yrityksiin, jotka eivät täytä pk-yrityksen määritelmää henkilöstömäärän tai taloudellisten kynnysarvojen tai molempien osalta.

a) Pienet midcap-yritykset

72.

Riskirahoitustoimenpiteen soveltamisalaan kuuluvien tukikelpoisten yritysten määritelmän laajentaminen kattamaan pk-yritysten lisäksi pienet midcap-yritykset voi olla perusteltua, sillä näin yksityisiä sijoittajia kannustetaan sijoittamaan hajautetumpaan salkkuun ja parannetaan mukaantulo- ja irtautumismahdollisuuksia. Pienten midcap-yritysten lisääminen salkkuun on omiaan vähentämään riskejä salkkutasolla ja näin ollen kasvattamaan sijoitusten tuottoa. Tämä voikin olla erityisen tehokas tapa houkutella institutionaalisia sijoittajia investoimaan riskialttiimpiin, toimintansa alkuvaiheessa oleviin yrityksiin.

73.

Näistä syistä ja edellyttäen, että ennakkoarviointi sisältää tätä varten riittävät taloudelliset todisteet, tuen myöntäminen pienille midcap -yrityksille voi olla perusteltua. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon kohdeyritysten työvoima- ja pääomavaltaisuuden sekä muut arviointiperusteet, jotka kuvastavat pieniin midcap-yrityksiin vaikuttavia erityisiä rahoitusrajoitteita (esimerkiksi riittävät vakuudet suureen lainaan tai tarve saada ulkopuolista pääomaa kehittämiseen ja käyttöönottoon).

b) Innovatiiviset midcap-yritykset

74.

Tietyissä olosuhteissa midcap-yritykset voivat kohdata pk-yrityksiin verrattavia rahoitusrajoitteita. Näin voi olla esimerkiksi sellaisten midcap-yritysten tapauksessa, jotka harjoittavat T&K- ja innovaatiotoimintaa tuotantolaitokseen ja markkinoille saattamiseen tehtävien alkuinvestointien rinnalla ja joilla ei ole vielä sellaista näyttöä, jonka perusteella mahdolliset sijoittajat voisivat tehdä asiaankuuluvia oletuksia tällaisten toimintojen tulosten tulevista markkinanäkymistä, koska markkinoita vasta kehitetään tai niihin liittyy kehittyneen teknologian elementtejä, joiden riskiä on vaikea arvioida (esim. ilmailu- ja avaruusteollisuus ja puolustusteollisuus). Tällaisissa tapauksissa riskirahoitustuki voi olla tarpeen innovatiivisille midcap-yrityksille, jotta ne voisivat nostaa tuotantokapasiteettinsa kestävälle tasolle ja saada omatoimisesti yksityistä rahoitusta. Lisäksi 3.2.2.1 kohdan a alakohdassa esitetty huomio koskee myös innovatiivisia midcap-yrityksiä: niiden sisällyttäminen sijoitussalkkuun voi olla rahoituksen välittäjälle tehokas tapa tarjota hajautetumpia sijoitusmahdollisuuksia, jotka vetoavat laajempaan mahdollisten sijoittajien joukkoon.

c) Ensimmäisen riskirahoitussijoituksen saavat pk-yritykset, jotka ovat toimineet millä tahansa markkinoilla yli yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn tukikelpoisuusajan

75.

Tietyntyyppisten yritysten voidaan katsoa olevan edelleen laajentumisvaiheessa tai varhaisessa kasvuvaiheessa, jos ne huomattavan pitkästä olemassaolostaan huolimatta eivät ole vielä riittävästi osoittaneet tuottopotentiaaliaan tai niillä ei ole riittävän vankkaa näyttöä onnistumisista ja riittävästi vakuuksia. Tämä voi koskea erityisesti riskialttiita toimialoja, kuten biotekniikka, ilmailu- ja avaruusteollisuus, puolustusteollisuus, kulttuuriteollisuus ja luovat alat, sekä mahdollisesti yleisemmin innovatiivisia pk-yrityksiä, kuten vihreään ja digitaaliteknologiaan keskittyviä pk-yrityksiä tai sosiaalisiin innovaatioihin tähtääviä pk-yrityksiä (50). Lisäksi yritykset, joilla on riittävästi pääomaa rahoittaakseen alkuvaiheen toimintansa, voivat tarvita ulkoista rahoitusta vasta myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi lisätäkseen kapasiteettiaan pienimuotoisen yritystoiminnan laajentamiseksi suurempaan mittakaavaan. Tämä saattaa edellyttää niiden omia varoja suurempia investointimääriä.

76.

Sen vuoksi voi olla mahdollista hyväksyä toimenpiteitä, joiden tapauksessa ensimmäinen sijoitus tehdään yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklassa määritellyn tukikelpoisuusjakson päättymisen jälkeen. Tällöin komissio voi edellyttää, että toimenpiteessä määritellään selkeästi tukikelpoiset yritysluokat ennakkoarvioinnissa esitetyn näytön perusteella. Näytön on liityttävä näihin yrityksiin vaikuttavaan erityiseen markkinoiden toimintapuutteeseen.

d) Startup- ja pk-yritykset, jotka tarvitsevat ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetun ylärajan ylittävän riskirahoitussijoituksen

77.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa vahvistetaan riskirahoituksen yhteenlaskettu enimmäismäärä tukikelpoista yritystä kohden, mukaan lukien lisäsijoitukset. Tietyillä toimialoilla, joilla alkuvaiheen tutkimus- tai investointikustannukset ovat suhteellisen suuret (kuten ilmailu- ja avaruusteollisuus, puolustusteollisuus, biotieteet, vihreä teknologia tai energia), tuo määrä ei ehkä kuitenkaan riitä kaikkien tarvittavien investointien toteuttamiseen ja startup- tai pk-yrityksen saattamiseen kestävän kasvun tielle. Sen vuoksi voi tietyissä olosuhteissa olla perusteltua sallia suuremmat kokonaissijoitukset tukikelpoisiin yrityksiin.

78.

Tarkemmin sanottuna riskirahoitustoimenpiteillä voidaan myöntää tukea yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa määritellyn yhteenlasketun enimmäismäärän ylittävä määrä, jos suunniteltu rahoitusmäärä vastaa ennakkoarvioinnissa havaitun ja määritetyn rahoitusvajeen suuruutta ja luonnetta kohdetoimialoilla tai -alueilla. Tällöin komissio ottaa huomioon kohdetoimialan pääomavaltaisuuden ja/tai suuremmat investointikulut tietyillä maantieteellisillä alueilla.

e) Vaihtoehtoiset kauppapaikat, jotka eivät täytä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen edellytyksiä

79.

Komissio tiedostaa, että vaihtoehtoiset kauppapaikat ovat tärkeä osa pk-yritysten rahoitusmarkkinoita, koska ne houkuttelevat uutta pääomaa pk-yrityksiin ja helpottavat aikaisempien sijoittajien irtautumista sijoituksesta (51). Yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa tunnustetaan niiden tärkeys ja tarve helpottaa niiden toimintaa joko näillä kauppapaikoilla noteerattuihin yrityksiin sijoittaville luonnollisille henkilöille suunnatuilla verokannustimilla tai sallimalla käynnistystuki kauppapaikan ylläpitäjälle, edellyttäen, että kauppapaikan ylläpitäjä voidaan luokitella pieneksi yritykseksi ja enintään tiettyihin enimmäismääriin asti.

80.

Vaihtoehtoisten kauppapaikkojen ylläpitäjät eivät kuitenkaan kauppapaikkaa perustettaessa välttämättä ole pieniä yrityksiä. Lisäksi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen nojalla käynnistystukena sallitun tuen enimmäismäärä ei ehkä riitä tukemaan kauppapaikan perustamista. Jotta voidaan saada riittävät resurssit uusien kauppapaikkojen perustamiseen ja toiminnan aloittamiseen, voi olla lisäksi tarpeen tarjota verokannustimia yrityssijoittajille. On myös mahdollista, että kauppapaikalla ei noteerata ainoastaan pk-yrityksiä vaan myös yrityksiä, jotka ylittävät pk-yritysten määritelmässä vahvistetut kynnysarvot.

81.

Sen vuoksi voi olla tietyissä olosuhteissa perusteltua sallia verokannustimien myöntäminen yrityssijoittajille sellaisten kauppapaikan ylläpitäjien tukemiseksi, jotka eivät ole pieniä yrityksiä, sallia vaihtoehtoisten kauppapaikkojen perustamiseen liittyvät sijoitukset, joiden määrä ylittää yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa käynnistystuelle asetetut raja-arvot, tai sallia tuki vaihtoehtoisille kauppapaikoille, joilla vain pääosa kaupankäynnin kohteeksi otetuista rahoitusinstrumenteista on pk-yritysten liikkeeseenlaskemia. Tällaisissa tapauksissa ennakkoarvioinnin on osoitettava, että on olemassa erityinen markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este, joka vaikuttaa tällaisiin kauppapaikkoihin kyseisillä maantieteellisillä markkinoilla.

3.2.2.2. Toimenpiteet, joiden suunnitteluparametrit eivät noudata yleistä ryhmäpoikkeusasetusta

a) Rahoitusinstrumentit, joissa riippumattomien yksityisten sijoittajien osallistuminen jää alle yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen osuuksien

82.

Yrityksiin vaikuttavat markkinoiden toimintapuutteet tai muut merkitykselliset esteet tietyillä alueilla tai tietyissä jäsenvaltioissa voivat korostua seurauksena siitä, että pk-yritysten rahoitusmarkkinat ovat suhteellisen heikosti kehittyneet verrattuna muihin alueisiin samassa jäsenvaltiossa, muissa jäsenvaltioissa tai maailmanlaajuisesti. Tämä koskee erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa ei ole vakiintuneita riskipääomasijoittajia, yksityisiä pääomarahastoja tai bisnesenkeleitä. Kun kyseessä ovat toimenpiteet tällaisten rakenteellisten esteiden poistamiseksi, komissio voi hyväksyä riippumattomien yksityisten sijoittajien osallistumisen, joka alittaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyt osuudet, kunhan näiden suuntaviivojen 25 kappaleessa esitetty edellytys täyttyy.

83.

Lisäksi komissio voi hyväksyä riskirahoitustoimenpiteitä, joissa riippumattomien yksityisten sijoittajien osallistuminen alittaa yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa vahvistetut osuudet, jos jäsenvaltio kykenee osoittamaan erityisen räikeän markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellinen esteen, varsinkin jos kyseiset toimenpiteet kohdistuvat nimenomaan pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin toimivuuden osoittamisvaiheessa edellyttäen, että osallistuvat yksityiset sijoittajat tosiasiallisesti kantavat huomattavan osan sijoitukseen liittyvistä riskeistä.

b) Rahoitusinstrumentit, joiden suunnitteluparametrit ylittävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyt enimmäismäärät

84.

Yleistä ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan vain toimenpiteisiin, joissa tappioiden jakaminen julkisten ja yksityisten sijoittajien välillä on suunniteltu tasavertaisuusperiaatteen (pari passu) vastaisesti siten, että julkisen sijoittajan suuririskisintä osaa on rajoitettu. Vastaavasti takausten tapauksessa ryhmäpoikkeuksella rajoitetaan julkisen rahoittajan takausosuutta ja kokonaistappioita.

85.

Tietyissä olosuhteissa riskialttiimpi julkinen rahoitus voi kuitenkin mahdollistaa sen, että yksityiset sijoittajat tai lainanantajat tarjoavat lisärahoitusta. Arvioidessaan toimenpiteitä, joiden taloudelliset suunnitteluparametrit ylittävät yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa asetetut enimmäisrajat, komissio ottaa huomioon useita tekijöitä, joita käsitellään näiden suuntaviivojen 3.2.3.2 kohdassa.

c) Muut rahoitusinstrumentit kuin takaukset, joissa sijoittajat, rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat valitaan asettamalla etusijalle tappioriskiltä suojautuminen epäsymmetrisen voittojen jakamisen sijaan

86.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklan mukaan rahoituksen välittäjien sekä sijoittajien ja rahastonhoitajien valinnan on perustuttava avoimeen, läpinäkyvään ja syrjimättömään menettelyyn, jossa ilmaistaan selvästi toimenpiteen toimintapoliittiset tavoitteet ja taloudelliset parametrit, joilla tavoitteet on tarkoitus saavuttaa. Tämä tarkoittaa, että rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat on valittava direktiivin 2014/24/EU mukaista menettelyä noudattaen. Jos tuota direktiiviä ei voida soveltaa, valintamenettelyllä on varmistettava, että valittavina on mahdollisimman monia vaatimukset täyttäviä rahoituksen välittäjiä tai rahastonhoitajia. Tällaisen menettelyn on erityisesti mahdollistettava se, että kyseinen jäsenvaltio voi vertailla rahoituksen välittäjien tai rahastonhoitajien ja mahdollisten yksityisten sijoittajien välillä neuvoteltuja ehtoja, jotta voidaan varmistaa, että riskirahoitustoimenpide houkuttelee yksityisiä sijoittajia mahdollisimman vähäisellä valtiontuella tai jotta pari passu -ehdoista poiketaan mahdollisimman vähän pohjaten realistiseen sijoitusstrategiaan.

87.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklan nojalla rahastonhoitajia koskeviin valintaperusteisiin on sisällyttävä vaatimus, jonka mukaan muissa instrumenteissa kuin takauksissa on ”suosittava voitonjakoa tappioriskiltä suojaamisen sijaan”, jotta rajoitettaisiin rahastonhoitajan ylenmääräistä riskinottoa sen valitessa yrityksiä, joihin sijoitus tehdään. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että toimenpiteessä käytetyn rahoitusvälineen muodosta riippumatta yksityisille sijoittajille tai lainanantajille myönnettävää mahdollista etuuskohtelua on punnittava suhteessa yleiseen etuun, jossa on kyse julkisen pääoman uudelleenkäytettävyyden ja toimenpiteen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamisesta.

88.

Tietyissä tapauksissa voi kuitenkin olla tarpeen asettaa etusijalle tappioriskiltä suojaaminen. Näin on silloin, kun toimenpiteen kohderyhmänä ovat startup-yritykset tai tietyt toimialat, joilla pk-yritysten maksukyvyttömyys on yleistä. Näin voi olla sellaisten toimenpiteiden tapauksessa, jotka kohdistuvat aloihin, joilla on suuria teknologisia esteitä, tai aloihin, joilla yritykset ovat erittäin riippuvaisia yksittäisistä hankkeista, jotka edellyttävät suuria alkuinvestointeja ja joihin sisältyy suuri riski, kuten ilmailu- ja avaruusteollisuuden ja puolustusteollisuuden ekosysteemit sekä kulttuuri- ja luovat alat. Tappioriskiltä suojaamisen asettaminen etusijalle voi olla perusteltua myös sellaisten toimenpiteiden tapauksessa, jotka toimivat rahastojen rahaston kautta ja joiden tavoitteena on houkutella yksityisiä sijoittajia tuolla tasolla, tai sellaisten toimenpiteiden tapauksessa, joiden kohteena ovat pk-yritykset ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin toimivuuden osoittamisvaiheessa.

d) Verokannustimet yrityssijoittajille, mukaan lukien rahoituksen välittäjät tai niiden rahastonhoitajat, jotka toimivat yhteissijoittajina

89.

Yleinen ryhmäpoikkeusasetus kattaa verokannustimet, jotka myönnetään riippumattomille yksityisille sijoittajille, jotka ovat asetuksen 2 artiklassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä ja tarjoavat riskirahoitusta suoraan tai välillisesti tukikelpoisille startup- ja pk-yrityksille. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin katsoa aiheelliseksi ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla luodaan samankaltaisia kannustimia riippumattomille yksityisille sijoittajille, jotka ovat yrityssijoittajia. Ero on siinä, että yrityssijoittajat ovat perussopimuksen 107 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä. Toimenpiteeseen on sen vuoksi sovellettava erityisiä rajoituksia (ks. 3.2.3.3 ja 3.2.4.2 kohta), jotta voidaan varmistaa, että yrityssijoittajien tasolla myönnettävä tuki on edelleen oikeasuhteista ja sillä on todellinen kannustava vaikutus.

90.

Rahoituksen välittäjät ja niiden rahastonhoitajat saavat hyötyä verokannustimesta vain siltä osin kuin ne osallistuvat sijoituksiin tai lainoihin yhdessä muiden kanssa. Verokannustimia ei saa myöntää sellaisten palvelujen osalta, joita rahoituksen välittäjä tai sen rahastonhoitajat tuottavat itse tukitoimenpiteen toteuttamiseksi.

3.2.3. Tukitoimenpiteen tarkoituksenmukaisuus

91.

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava tarkoituksenmukainen keino saavuttaa tuen tavoite, toisin sanoen käytettävissä ei saa olla paremmin soveltuvaa ja kilpailua vähemmän vääristävää toimintamuotoa tai tukivälinettä, jolla voidaan saavuttaa sama päämäärä.

3.2.3.1. Tarkoituksenmukaisuus verrattuna muihin toimintamuotoihin ja tukivälineisiin

92.

Jotta voidaan puuttua havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen ja auttaa saavuttamaan toimenpiteen tavoitteet, ehdotetun riskirahoitustoimenpiteen on oltava tarkoituksenmukainen. Tietyn riskirahoitustoimenpiteen tyypin valinta on perusteltava asianmukaisesti jäsenvaltion ennakkoarvioinnissa esittämällä näytöllä.

93.

Ensimmäiseksi komissio harkitsee, voidaanko ja missä määrin riskirahoitustoimenpidettä pitää tarkoituksenmukaisena välineenä verrattuna muihin toimintamuotoihin, joilla pyritään edistämään riskirahoituksen tarjontaa tukikelpoisille yrityksille. Valtiontuki ei ole ainoa jäsenvaltioiden käytettävissä oleva toimintamuoto, jolla voidaan helpottaa riskirahoituksen tarjontaa tukikelpoisille yrityksille. Jäsenvaltiot voivat käyttää muita täydentäviä välineitä sekä tarjonta- että kysyntäpuolella, kuten sääntelytoimenpiteitä rahoitusmarkkinoiden toiminnan helpottamiseksi, toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan liiketoimintaympäristöä, neuvontapalveluja, joilla lisätään sijoitushalukkuutta, tai markkinataloustoimijatestin mukaisia julkisia sijoituksia.

94.

Toisessa vaiheessa komissio arvioi, onko ehdotettu toimenpide tarkoituksenmukaisempi kuin vaihtoehtoiset valtiontuen muodot saman markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellisen esteen korjaamiseksi. Tässä yhteydessä rahoitusinstrumentteja pidetään yleisesti vähemmän vääristävinä ja sen vuoksi tarkoituksenmukaisempana välineenä kuin suoria avustuksia. Valtiontukea riskirahoituksen helpottamiseksi voidaan myöntää eri muodoissa, kuten valikoivina veroinstrumentteina tai puolikaupallisina rahoitusinstrumentteina, mukaan lukien useat oman tai vieraan pääoman ehtoiset tai takausinstrumentit, joilla on erilaiset riski-/tuotto-ominaisuudet sekä erilaiset toteutustavat ja rahoitusrakenteet, ja joiden tarkoituksenmukaisuus riippuu kohdeyritysten ja korjattavan rahoitusvajeen luonteesta. Tämän vuoksi komissio arvioi, tarjoaako toimenpide rahaston sijoitusstrategian huomioon ottaen asianmukaisen rahoitusrakenteen kestävän toiminnan varmistamiseksi.

95.

Tältä osin komissio suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joissa on mukana riittävän suuria rahastoja salkun koon, maantieteellisen kattavuuden (erityisesti jos ne toimivat useammassa jäsenvaltiossa) ja sijoitusten hajauttamisen osalta, sillä tällaiset rahastot voivat toimia tehokkaammin ja olla sen vuoksi yksityisille sijoittajille houkuttelevampia kuin pienemmät rahastot. Tietyt rahastojen rahastot voivat täyttää nämä edellytykset, kunhan merkittävät tehokkuusedut kompensoivat eri tasoilla toimivista rahoituksen välittäjistä aiheutuvat kokonaishallinnointikustannukset.

3.2.3.2. Rahoitusvälineiden tarkoituksenmukaisuuden määrittämisessä käytettävät kriteerit

96.

Suunnitteluparametriensa johdosta yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien rahoitusinstrumenttien tarkoituksenmukaisuuden määrittämiseksi komissio arvioi näiden suuntaviivojen 97–121 kappaleessa esitettyjä tekijöitä.

97.

Ensiksikin toimenpiteelle on saatava lisärahoitusta markkinatoimijoilta. Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa vahvistettua tasoa alhaisemmat riippumattomat yksityiset sijoitusosuudet voivat olla perusteltuja ainoastaan, jos ennakkoarvioinnissa on ilmennyt voimakkaampi markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este (ks. 3.2.1 kohta). Tältä osin ennakkoarvioinnissa olisi lisäksi esitettävä riittävän yksityiskohtainen arvio tukikelpoisen yritystyypin saatavilla kyseisellä maantieteellisellä alueella olevan yksityisen rahoituksen tarjonnan tasosta ja rakenteesta (ks. 63 kappale). Lisäksi on osoitettava, että toimenpide houkuttelee sellaisia yksityisiä lisäresursseja, joita ei olisi tarjottu muutoin tai olisi tarjottu eri muodossa, eri määrä tai eri ehdoilla.

98.

Kun on kyse riskirahoitustoimenpiteistä, jotka kohdistuvat erityisesti sellaisiin startup- ja pk-yrityksiin, jotka eivät vielä ole toimineet millään markkinoilla (52), komissio voi hyväksyä, että riippumaton yksityinen rahoitusosuus on vaadittuja osuuksia alhaisempi. Vaihtoehtoisesti komissio voi tällaisten sijoituskohteiden tapauksessa hyväksyä, että yksityinen rahoitusosuus on luonteeltaan ei-riippumaton, eli että sen tarjoaa esimerkiksi tuensaajayrityksen omistaja. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi hyväksyä yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettua tasoa alhaisemman yksityisen osuuden ennakkoarvioinnissa esitetyn, kyseistä markkinoiden toimintapuutetta tai muuta merkityksellistä estettä koskevan taloudellisen näytön perusteella myös silloin, kun tukikelpoiset yritykset ovat toimineet markkinoilla enintään ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyn tukikelpoisuusajan.

99.

Kun riskirahoitustoimenpide kohdistuu tuensaajayrityksiin, jotka ovat toimineet ensimmäisen riskirahoitussijoituksen ajankohtana millä tahansa markkinoilla kauemmin kuin ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa säädetyn tukikelpoisuusajan, sen on sisällettävä joko aikarajoituksia tai kohdeyritysten kehitysvaiheeseen liittyvien muiden objektiivisten laadullisten kriteerien perusteella asetettavia riittäviä rajoituksia. Tällaisten sijoituskohteiden tapauksessa komissio edellyttää yksityisen sijoitusosuuden olevan vähintään 60 prosenttia.

100.

Ehdotetun yksityisen rahoitusosuuden tason lisäksi komissio ottaa myös huomioon julkisten ja yksityisten rahoittajien välisen riskien ja tuottojen tasapainon. Tällöin komissio suhtautuu toimenpiteisiin myönteisesti, jos tappiot jaetaan sijoittajien kesken tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti (pari passu) ja jos yksityiset sijoittajat saavat ainoastaan tuottoon perustuvia kannustimia. Komissio ottaa asianmukaisesti huomioon, että tappioiden jakaminen muutoin kuin tasavertaisuusperiaatteen mukaisesti voi kuitenkin olla tarpeen markkinoiden vakavampien toimintapuutteiden vuoksi. Mitä lähempänä riskien ja tuottojen jakaminen on todellisia markkinakäytäntöjä, sitä todennäköisempää yleensä on, että komissio hyväksyy alhaisemman yksityisen rahoitusosuuden.

101.

Lisäksi komissio tarkastelee sitä, millä rahoitusrakenteen tasolla toimenpiteellä on tarkoitus houkutella yksityistä rahoitusta. Rahastojen rahaston tasolla kyky houkutella yksityistä rahoitusta voi riippua tappioriskiltä suojautumista koskevien mekanismien laajemmasta käytöstä. Sitä vastoin liiallinen riippuvuus tällaisista mekanismeista voi vääristää tukikelpoisten yritysten valintaa ja johtaa tehottomiin tuloksiin, kun yksityiset sijoittajat toimivat yrityksiin tehtävien sijoitusten tasolla ja transaktiokohtaisesti.

102.

Arvioitaessa, onko toimenpiteen kyseinen muoto tarkoituksenmukainen, komissio voi ottaa huomioon sen, kuinka merkittävä yksityiselle sijoittajalle jäljelle jäävä riski on suhteessa odotettavissa oleviin ja odottamattomiin tappioihin, jotka julkinen sijoittaja kattaa, sekä odotetun tuoton tasapainon julkisen sijoittajan ja yksityisten sijoittajien välillä. Näin ollen erilainen riski- ja tuottoprofiili voidaan hyväksyä, jos se maksimoi yksityisen sijoituksen määrän heikentämättä periaatetta, jonka mukaan sijoituspäätökset perustuvat tuotto-odotuksiin.

103.

Kannustimien tarkka luonne on määriteltävä avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, jota käytetään rahoituksen välittäjien sekä rahastonhoitajien tai sijoittajien valinnassa. Samalla tavoin rahastojen rahaston hoitajia olisi vaadittava sitoutumaan oikeudellisesti osana sijoitustoimeksiantoaan siihen, että ne määrittävät mahdollisesti alarahastojen tasolla sovellettavat suotuisammat ehdot kilpailumenettelyssä, jolla valitaan tukikelpoiset rahoituksen välittäjät, rahastonhoitajat tai sijoittajat.

104.

Jäsenvaltioita voidaan vaatia osoittamaan toimenpiteen muotoa tukevien erityisten rahoitusehtojen välttämättömyys esittämällä näyttöä siitä, että yksityisten sijoittajien valintaprosessissa kaikki osallistujat pyrkivät ehtoihin, jotka eivät kuuluisi yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan, tai että tarjouskilpailu oli tulokseton.

105.

Rahoituksen välittäjä tai rahastonhoitaja voi tehdä yhteissijoituksen jäsenvaltion kanssa, jos kyseisen yhteissijoituksen ehdot estävät potentiaaliset eturistiriidat. Rahoituksen välittäjän on katettava vähintään 10 prosenttia suuririskisimmästä osasta. Tällainen yhteissijoitus voi auttaa varmistamaan, että sijoituspäätökset vastaavat asetettuja toimintapoliittisia tavoitteita. Rahastonhoitajan kyky tehdä sijoituksia omilla varoillaan voi olla yksi valintakriteereistä.

106.

Velkainstrumentteja hyödyntäviin riskirahoitustoimenpiteisiin on liityttävä järjestely, jolla varmistetaan, että rahoituksen välittäjä siirtää tuensaajayrityksille edun, jonka se saa valtiolta, esimerkiksi alhaisempina korkoina, alennettuina vakuusvaatimuksina tai näiden yhdistelmänä. Rahoituksen välittäjä voi siirtää edun myös sijoittamalla yritykseen, joka on potentiaalisesti kannattava mutta joka kuuluisi rahoituksen välittäjän sisäisten luokituskriteerien perustella riskiluokkaan, johon välittäjä ei sijoittaisi ilman riskirahoitustoimenpidettä. Siirtojärjestelyn on sisällettävä asianmukaiset seurantamenetelmät sekä takaisinperintämenettely tai vastaava sopimusperusteinen mekanismi (53).

107.

Sen varmistamiseksi, että riskirahoitustoimenpiteeseen osallistuvat rahoituksen välittäjät saavuttavat asiaankuuluvat tavoitteet, rahoituksen välittäjän sijoitusstrategia on sovitettava yhteen toimenpiteen tavoitteiden kanssa. Rahoituksen välittäjien on osoitettava valintamenettelyssä, miten niiden ehdottama sijoitusstrategia voi auttaa saavuttamaan tavoitteet ja päämäärät. Lisäksi jäsenvaltion on varmistettava, että rahoituksen välittäjien sijoitusstrategia vastaa jatkuvasti sovittuja tavoitteita, esimerkiksi asianmukaisten seuranta- ja raportointijärjestelyjen kautta ja siten, että julkisten sijoittajien edustajat osallistuvat rahoituksen välittäjän sijoittajia edustaviin elimiin, kuten hallitukseen tai neuvoa-antaviin elimiin. Asianmukaisella hallintorakenteella on varmistettava, että sijoitusstrategian olennaiset muutokset edellyttävät jäsenvaltion ennakolta antamaa lupaa. Selvyyden vuoksi on todettava, että jäsenvaltio ei saa osallistua suoraan yksittäisiin sijoitus- tai divestointipäätöksiin.

108.

Jäsenvaltiot voivat sisällyttää riskisijoitustoimenpiteeseen erityyppisiä rahoitusinstrumentteja, kuten oman pääoman ehtoisia tai oman pääoman luonteisia instrumentteja, lainainstrumentteja tai takauksia, jotka eivät perustu tasavertaisuusperiaatteeseen. Jäljempänä 109–121 kappaleessa esitetään tekijät, jotka komissio ottaa huomioon arvioidessaan tällaisia rahoitusinstrumentteja.

a) Oman pääoman ehtoiset sijoitukset

109.

Oman pääoman ehtoiset sijoitusinstrumentit voivat olla muodoltaan osakepääomasijoituksia tai oman pääoman luonteisia sijoituksia yritykseen. Sijoittaja ostaa niillä omistusoikeuden kyseiseen yritykseen (osaan yrityksestä) (54).

110.

Oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla voi olla erilaisia epäsymmetrisiä ominaisuuksia, joiden mukaan sijoittajia kohdellaan eri tavoin, sillä osa sijoittajista voi osallistua suurempaan osaan riskistä tai tuotosta kuin toiset. Yksityisen sijoittajan riskien pienentämiseksi toimenpiteellä voidaan suojata tuottoja (julkinen sijoittaja luopuu osasta tuottoa) tai suojella osalta tappioista (rajoittamalla yksityisen sijoittajan tappioita) tai siinä voidaan käyttää näiden yhdistelmää.

111.

Komissio katsoo, että tuottoon perustuvat kannustimet sovittavat paremmin yhteen julkisten ja yksityisten sijoittajien väliset edut. Sitä vastoin tappioriskiltä suojaaminen siten, että julkinen sijoittaja saatetaan mahdollisesti alttiiksi heikkojen tulosten riskille, voi johtaa etujen epäsuhtaan ja siihen, että rahoituksen välittäjät tai sijoittajat tekevät huonoja valintoja.

112.

Komissio katsoo, että oman pääoman ehtoiset instrumentit, joihin liittyy rajattu tuotto (55), osto-optio (56) ja epäsymmetrinen tuottojen jakaminen (57), tarjoavat hyvät kannustimet erityisesti tilanteissa, joissa markkinoiden toimintapuute ei ole kovin vakava.

113.

Oman pääoman ehtoiset instrumentit, joihin sisältyy tappioiden jakamista pari passu -periaatteen vastaisesti yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistettuja kynnysarvoja enemmän, voivat olla perusteltuja ainoastaan silloin, kun toimenpiteillä puututaan ennakkoarvioinnissa havaittuihin vakaviin markkinoiden toimintapuutteisiin, esimerkiksi huipputeknologia-aloilla, tai muihin merkittäviin esteisiin. Tällaisia ovat muun muassa toimenpiteet, jotka kohdistuvat pääasiassa startup- ja pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin toimivuuden osoittamisen vaiheessa. Jotta voitaisiin estää laajamittainen tappioriskiltä suojautuminen, julkisen sijoittajan kattamalle suuririskisimmälle osalle on asetettava yläraja.

b) Pitkäaikaiset velkainstrumentit: lainat

114.

Riskirahoitustoimenpide voi kattaa lainojen myöntämisen joko rahoituksen välittäjien tai lopullisten tuensaajien tasolla.

115.

Pitkäaikaiset velkainstrumentit voivat olla eri muotoisia, muun muassa huonommassa etuoikeusasemassa olevia lainoja ja riskinjakolainoja. Huonommassa etuoikeusasemassa olevia lainoja voidaan myöntää rahoituksen välittäjille niiden pääomarakenteen vahvistamiseksi, jotta ne voisivat antaa lisärahoitusta tukikelpoisille yrityksille. Salkun riskinjakolainojen tarkoituksena on antaa lainoja rahoituksen välittäjille, jotka sitoutuvat osallistumaan tukikelpoisille yrityksille myönnettävistä uusista lainoista tai leasingsopimuksista koostuvan salkun rahoittamiseen tiettyyn yhteisrahoitusosuuteen asti ja jakamaan salkkuun liittyvät riskit laina- (tai leasingsopimus-)kohtaisesti. Molemmissa tapauksissa rahoituksen välittäjä toimii yhteissijoittajana tukikelpoisissa yrityksissä, mutta nauttii etuuskohtelusta verrattuna julkiseen sijoittajaan tai lainanantajaan, sillä instrumentti pienentää sen omaa altistumista luottoriskeille, jotka ovat seurausta kohteena olevasta lainasalkusta.

116.

Yleisesti on niin, että jos instrumentin riskiä lieventävät ominaisuudet johtavat siihen, että julkisen sijoittajan tai lainanantajan suuririskisin vastuu lainasalkusta ylittää yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa säädetyn ylärajan, toimenpide voi olla perusteltu ainoastaan kun on kyse toimenpiteistä, jotka kohdistuvat pääasiassa startup- ja pk-yrityksiin ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin toimivuuden osoittamisen vaiheessa tai vakavasta markkinoiden toimintapuutteesta tai muusta merkityksellisestä esteestä, joka on selkeästi määritetty ennakkoarvioinnissa. Komissio suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joissa säädetään selvästä ylärajasta julkisen sijoittajan suuririskisimmälle vastuulle, varsinkin silloin kun kyseinen yläraja ei ylitä 35:tä prosenttia.

117.

Lisäksi salkun riskinjakolainainstrumenttien olisi varmistettava valitun rahoituksen välittäjän merkittävä yhteissijoitusosuus. Näin oletetaan olevan silloin, kun kyseinen osuus on vähintään 30 prosenttia lainasalkun arvosta.

c) Lyhytaikaiset velkainstrumentit: takaukset

118.

Riskirahoitustoimenpide voi kattaa takausten tai vastatakausten myöntämisen rahoituksen välittäjille tai takausten myöntämisen lopullisille tuensaajille tai näiden kahden yhdistelmän. Takauksen kattamien tukikelpoisten transaktioiden on oltava uusia tukikelpoisia riskirahoituslainatransaktioita, mukaan lukien leasinginstrumentit sekä oman pääoman luonteiset sijoitusinstrumentit ja pois lukien oman pääoman ehtoiset instrumentit.

119.

Takaukset olisi myönnettävä salkkukohtaisesti. Rahoituksen välittäjät voivat valita transaktiot, jotka ne haluavat sisällyttää takauksen kattamaan salkkuun, kunhan salkkuun sisällytettävät transaktiot täyttävät riskirahoitustoimenpiteessä määritellyt tukikelpoisuusperusteet. Takausosuuden olisi varmistettava asianmukainen riskien ja tuottojen jakaminen rahoituksen välittäjien kanssa. Erityisesti asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja ennakkoarvioinnin tuloksista riippuen takausosuus voi olla suurempi kuin yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa tarkoitettu enimmäisosuus, mutta se ei saa olla yli 90 prosenttia. Näin voi olla silloin, kun on kyse startup- tai pk-yrityksille ennen ensimyyntiä markkinoilla tai konseptin toimivuuden osoittamisvaiheessa myönnettävien lainojen tai oman pääoman luonteisten sijoitusten takauksista.

120.

Jos kyse on rajatuista takauksista, takausosuuden ylärajan olisi periaatteessa katettava ainoastaan odotettavissa olevat tappiot. Jos yläraja kattaa myös odottamattomat tappiot, sen hinta olisi asetettava tasolle, joka vastaa katettavaa lisäriskiä. Yläraja ei yleensä saisi olla suurempi kuin 35 prosenttia. Rajaamattomia takauksia (takaukset, joille on määritetty takausosuus mutta ei ylärajaa) voidaan myöntää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, ja niiden hinnoittelussa on otettava huomioon takauksen kattama lisäriski.

121.

Takauksen kesto olisi rajattava siten, että se on yleensä enintään 10 vuotta. Tämä ei kuitenkaan vaikuta takauksen kattamien yksittäisten velkainstrumenttien maturiteettiin, joka voi olla pidempi. Takausta on alennettava, jos rahoituksen välittäjä ei sisällytä salkkuun vähimmäismäärää sijoituksia tietyn ajanjakson aikana. Käyttämättä jääneiden määrien osalta on edellytettävä luotonvarausmaksua. Rahoituksen välittäjiä voidaan kannustaa saavuttamaan sovitut määrät käyttämällä esimerkiksi luotonvarausmaksuja, määrittelemällä palkkion laukaisevia saavutuksia tai asettamalla välitavoitteita.

3.2.3.3. Verokannustimien tarkoituksenmukaisuuden määrittämisessä käytettävät kriteerit

122.

Kuten 3.2.2.2 kohdan d alakohdassa todetaan, yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 3 jakson soveltamisala on rajattu verokannustimiin, jotka on suunnattu sijoittajina toimiville luonnollisille henkilöille. Tämän vuoksi komissiolle on ilmoitettava verokannustimia sisältävistä toimenpiteistä, joilla yrityssijoittajia kannustetaan tarjoamaan rahoitusta tukikelpoisille yrityksille joko suoraan tai välillisesti ostamalla osakkeita erityisestä rahastosta tai muun tyyppisten tällaisiin yrityksiin sijoittavien sijoitusvälineiden kautta.

123.

Jäsenvaltioiden on pääsääntöisesti käytettävä verotuksellisten tukitoimenpiteidensä perustana ennakkoarvioinnissa todettua markkinoiden toimintapuutetta tai muuta merkityksellistä estettä. Tämän vuoksi toimenpiteet on kohdistettava selkeästi määriteltyyn tukikelpoisten yritysten ryhmään.

124.

Yrityssijoittajille voidaan myöntää verokannustimia tuloverohelpotusten ja/tai luovutusvoittoihin ja osinkoihin sovellettavien verohelpotusten muodossa, mukaan lukien verohyvitykset ja veron lykkäykset. Tapauskäytännössään komissio on yleensä katsonut hyväksyttäviksi tuloverohelpotukset, joissa asetetaan sijoitetusta pääomasta lasketut enimmäisrajat, joiden puitteissa sijoittaja voi hakea verohelpotusta, sekä enimmäismäärä veronhuojennukselle, jonka sijoittaja voi vähentää verovelasta. Lisäksi osakkeiden luovuttamisesta syntyvää luovutusvoittoa koskevaa verovelvollisuutta voidaan lykätä, jos varat sijoitetaan uudelleen tukikelpoisiin sijoituksiin tietyn ajan kuluessa. Tällaisten osakkeiden luovuttamisesta syntyvät tappiot voidaan puolestaan vähentää voitoista, joita kertyy muista saman veron piiriin kuuluvista osakkeista.

125.

Yleensä komissio katsoo yrityssijoittajille suunnatut verokannustimet tarkoituksenmukaisiksi, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että tukikelpoisten yritysten valinta perustuu hyvin jäsenneltyihin sijoitusvaatimuksiin ja valintaa koskevat tiedot julkistetaan asianmukaisesti siten, että markkinoiden toimintapuutteesta tai muusta merkityksellisestä esteestä kärsivien tukikelpoisten yritysten ominaispiirteet mainitaan.

126.

Verojärjestelyjen voimassaoloaika voi olla enintään kymmenen vuotta, tämän kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta jatkaa tietyn toimenpiteen soveltamisaikaa. Jos jäsenvaltio ehdottaa toimenpiteen kokonaiskeston jatkamista yli kymmeneksi vuodeksi (mahdolliset edeltäjäohjelmat mukaan luettuina), sen on tehtävä uusi ennakkoarviointi, johon liittyy myös arvio järjestelmän koko toiminnanaikaisesta tuloksellisuudesta.

127.

Komissio ottaa analyysissaan huomioon asianomaisen kansallisen verojärjestelmän erityispiirteet ja jäsenvaltiossa jo käytössä olevat verokannustimet sekä näiden välisen vuorovaikutuksen.

128.

Verotuksellisen edun on oltava kaikkien sovellettavat kriteerit täyttävien sijoittajien avoimesti hyödynnettävissä ilman sijoittautumispaikkaan perustuvaa syrjintää. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava riittävä tiedotus toimenpiteen soveltamisalasta ja teknisistä edellytyksistä. Tiedotuksen olisi katettava myös sovellettavat kynnysarvot ja ylärajat, joilla määritellään enimmäisetuus, jonka kukin yksittäinen sijoittaja voi toimenpiteen perusteella saada, sekä enimmäismäärä, joka voidaan sijoittaa kuhunkin yksittäiseen tukikelpoiseen yritykseen.

3.2.3.4. Vaihtoehtoisten kauppapaikkojen tukitoimenpiteitä koskevat edellytykset

129.

Arvioitaessa vaihtoehtoisten kauppapaikkojen tukitoimenpiteitä, jotka ovat yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa asetettuja rajoja suurempia, kauppapaikan ylläpitäjän on toimitettava liiketoimintasuunnitelma, jossa osoitetaan, että tukea saavasta kauppapaikasta tulee omarahoitteinen alle kymmenessä vuodessa. Lisäksi ilmoituksen yhteydessä on esitettävä uskottavia vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa vertaillaan tarvittavan rahoituksen saantiin liittyviä tilanteita, joita kaupankäynnin kohteena olevat yritykset kohtaisivat, jos kauppapaikkaa ei olisi olemassa.

130.

Komissio suhtautuu myönteisesti vaihtoehtoisiin kauppapaikkoihin, jotka on perustettu ja jotka toimivat useissa jäsenvaltioissa, koska ne voivat olla erityisen tehokkaita ja houkuttelevia yksityisten sijoittajien ja erityisesti institutionaalisten sijoittajien kannalta.

131.

Olemassa olevien kauppapaikkojen osalta kauppapaikan ehdotetun liiketoimintastrategian on osoitettava, että koska sillä on jatkuvasti pulaa listauksista, sen maksuvalmius on heikko ja kyseistä kauppapaikkaa on tuettava lyhyellä aikavälillä, vaikka se on pitkällä aikavälillä elinkelpoinen. Komissio suhtautuu myönteisesti tukeen, jota myönnetään vaihtoehtoisen kauppapaikan perustamiseen jäsenvaltioihin, joissa ei ole tällaista kauppapaikkaa. Jos tuen kohteena oleva vaihtoehtoinen kauppapaikka on olemassa olevan arvopaperipörssin alakauppapaikka tai tytäryritys, komissio kiinnittää erityistä huomiota tällaisen alakauppapaikan rahoituksen puutteen arviointiin.

3.2.4. Tuen oikeasuhteisuus

132.

Valtiontuen on oltava oikeasuhteista verrattuna markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun esteeseen, jonka johdosta tukea katsotaan tarvittavan tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on suunniteltava kustannustehokkaaksi ja moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen. Jotta riskirahoitustukitoimenpide näin ollen katsottaisiin oikeasuhteiseksi, tuki on rajattava vähimmäismäärään, joka on välttämätön rahoituksen hankkimiseksi markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellisen esteen korjaavalla tavalla. Se ei saa johtaa perusteettomiin etuihin.

133.

Riskirahoitustuen katsotaan yleensä olevan oikeasuhteista lopullisten tuensaajien tasolla, jos riskirahoitussijoitus tukikelpoista tuensaajaa kohden ei ylitä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa vahvistettua enimmäismäärää ja täyttää tässä jaksossa vahvistetut edellytykset. Riskirahoitustoimenpiteissä, joissa riskirahoitussijoitus tukikelpoista tuensaajaa kohden ylittää yleisessä ryhmäpoikkeusasetuksessa vahvistetun enimmäismäärän, tuensaajakohtaisten suurempien riskirahoitussijoitusten on lisäksi oltava oikeassa suhteessa ennakkoarvioinnissa määritettyyn rahoitusvajeen suuruuteen (ks. 64 kappale).

134.

Sijoittajien tasolla tuki on rajattava vähimmäismäärään, joka on välttämätön yksityisen pääoman houkuttelemiseksi ja yksityisten resurssien vivuttamisen vähimmäistason saavuttamiseksi ja markkinoiden toimintapuutteen tai muun merkityksellisen esteen korjaamiseksi.

3.2.4.1. Rahoitusinstrumentteja koskevat edellytykset

135.

Rahoituksen välittäjien on valittava tukikelpoiset lopulliset tuensaajat kaupallisesti järkevän sijoitusstrategian (ks. 70 kappale) ja tarjottavan riskirahoituksen määrän oikeuttavan riittävän toteuttamiskelpoisen liiketoimintasuunnitelman perusteella. Nämä tekijät ovat lisätakeita sen varmistamiseksi, että tuki on välttämätöntä ja oikeasuhteista.

136.

Toimenpiteellä on varmistettava, että tietyn rahoitusinstrumentin tarjoamat suotuisat ehdot, joilla pyritään maksimoimaan yksityisten resurssien vivuttaminen ja puututaan havaittuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun merkitykselliseen esteeseen, ja tarve saada aikaan riittävästi tuottoa instrumentin säilymiseksi toimintakykyisenä, ovat keskenään tasapainossa.

137.

Kannustimien täsmällinen luonne ja arvo on määritettävä avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä valintamenettelyllä, jossa rahoituksen välittäjiä sekä rahastonhoitajia tai sijoittajia pyydetään esittämään kilpailevia tarjouksia.

Kohtuullinen tuottoaste

138.

Komissio katsoo, että jos epäsymmetrisesti riskeihin sopeutetut voitot tai epäsymmetrinen tappioiden jakaminen vahvistetaan tällaisella menettelyllä, rahoitusinstrumentti on katsottava oikeasuhteiseksi ja tuottoaste kohtuulliseksi. Jos rahastonhoitajat valitaan avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, jonka osana hakijoiden edellytetään esittävän sijoittajapohjansa, yksityiset sijoittajat katsotaan asianmukaisesti valituiksi.

139.

Jos kyse on julkisen rahaston yhteissijoituksesta sellaisten yksityisten sijoittajien kanssa, jotka osallistuvat sijoittamiseen transaktiokohtaisesti, yksityiset sijoittajat olisi valittava kunkin transaktion osalta erillisellä kilpailumenettelyllä. Tämä on suositeltavin tapa kohtuullisen tuottoasteen määrittämiseksi.

140.

Jos yksityisiä sijoittajia ei valita asianmukaisessa valintamenettelyssä (esimerkiksi koska valintamenettely on osoittautunut tehottomaksi tai tuloksettomaksi), riippumattoman asiantuntijan on määritettävä kohtuullinen tuottoaste analysoimalla markkinoiden vertailuarvoja ja markkinariskiä käyttämällä yleisesti hyväksyttyä vakiomenetelmää, kuten diskontattuun kassavirtaan perustuvaa arvostusmenetelmää, jotta voidaan välttää sijoittajien ylikompensaatio. Riippumattoman asiantuntijan on laskettava kohtuullisen tuottoasteen vähimmäistaso ja lisättävä siihen asianmukainen marginaali riskien kattamiseksi.

141.

Edellä 140 kappaleessa kuvatuissa tapauksissa on oltava käytössä asianmukaiset säännöt riippumattoman asiantuntijan nimittämiseksi. Vähimmäisvaatimuksena on, että asiantuntijalla on toimilupa tällaisten neuvojen antamiseen, asiantuntija on rekisteröity asiaankuuluviin ammattijärjestöihin ja noudattaa niiden eettisiä ja ammatillisia sääntöjä, on riippumaton ja vastaa asiantuntijalausuntojen oikeellisuudesta. Periaatteessa riippumattomat asiantuntijat on valittava avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä valintamenettelyllä. Tuen myöntävä viranomainen saa käyttää kolmen vuoden ajanjaksona saman riippumattoman asiantuntijan palveluja kohtuullisen tuottoasteen määrittämiseksi riskirahoitustukitoimenpiteiden yhteydessä vain kerran.

142.

Edellä esitetystä seuraa, että toimenpide saa sisältää epäsymmetristä voitonjakoa tai epäsymmetrisesti ajoitettuja julkisia ja yksityisiä sijoituksia, kunhan yksityisten sijoittajien ennakoidut riskeihin sopeutetut voitot on rajattu kohtuullisen tuottoasteen määrään.

Rahoituksen välittäjien tai niiden rahastonhoitajien valinta ja palkitseminen

143.

Yleensä komissio katsoo, että jäsenvaltion ja rahoituksen välittäjien tai tarvittaessa niiden rahastonhoitajien taloudellisesti yhtenevät edut voivat pitää tuen määrän mahdollisimman vähäisenä. Edut on sovitettava yhteen sekä tiettyjen toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen että julkisella sijoituksella instrumenttiin aikaansaatujen taloudellisten tulosten osalta.

144.

Rahoituksen välittäjä tai rahastonhoitaja voi tehdä yhteissijoituksen jäsenvaltion kanssa, jos kyseisen yhteissijoituksen ehdot estävät mahdolliset eturistiriidat. Tällaiset yhteissijoitukset voivat kannustaa rahastonhoitajaa tekemään sijoituspäätökset asetettujen toimintapoliittisten tavoitteiden mukaisesti. Rahastonhoitajan kyky tehdä sijoituksia omilla varoillaan voi olla yksi valintakriteereistä.

145.

Riskirahoitustoimenpiteen tyypistä riippuen rahoituksen välittäjien tai rahastonhoitajien palkkion on sisällettävä vuotuinen hallinnointipalkkio sekä tulosperusteisia kannustimia kuten voitonjako-osuus.

146.

Palkkion tulosperusteisen osan on oltava merkittävä. Se on suunniteltava palkitsemaan taloudellisista tuloksista ja ennakolta asetettujen erityisten toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisesta. Toimintapoliittisten kannustimien on oltava tasapainossa taloudellisiin tuloksiin liittyvien kannustimien kanssa, joita tarvitaan sijoitusten kohteeksi valittavien tukikelpoisten yritysten tehokkaan valinnan varmistamiseksi. Lisäksi komissio ottaa huomioon jäsenvaltion ja rahoituksen välittäjän rahoitussopimukseen sisältyvät mahdolliset seuraamukset, joita sovelletaan, jos määriteltyjä toimintapoliittisia tavoitteita ei saavuteta.

147.

Tulosperusteisen palkkion tason tulisi olla perusteltu alan markkinakäytännön perusteella. Rahastonhoitajille on maksettava palkkiota menestyksellisen sijoitusvaiheen ja kerätyn yksityisen pääoman määrän lisäksi myös sijoitusten hyvästä tuotosta, kuten tietyn vähimmäistuottorajan tai -vaatimuksen ylittävästä tulosta ja pääomasta.

148.

Hallinnointipalkkioiden kokonaismäärä ei saa ylittää kyseisen rahoitusinstrumentin toteuttamisen edellyttämiä operatiivisia ja hallinnointikustannuksia, joihin on lisätty kohtuullinen voitto markkinakäytännön mukaisesti. Palkkioihin ei saa sisältyä investointikustannuksia.

149.

Koska rahoituksen välittäjät tai tarvittaessa niiden rahastonhoitajat on valittava avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, yleistä palkkiojärjestelmää voidaan arvioida osana kyseisen valintamenettelyn pisteytysprosessia ja enimmäispalkkio voidaan määrittää tällaisen valinnan tuloksena.

150.

Jos toimeksisaanut yhteisö nimitetään suoraan, komissio katsoo, että vuotuisen hallinnointipalkkion olisi aina heijasteltava markkinoilla vallitsevaa vertailukelpoista käytäntöä, eikä se saisi periaatteessa ylittää 3 prosenttia yhteisölle osoitettavasta pääomasta, lukuun ottamatta tulosperusteisia kannustimia.

3.2.4.2. Verokannustimia koskevat edellytykset

151.

Kuhunkin tuensaajayritykseen kohdistuvat kokonaissijoitukset eivät saa ylittää yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa vahvistettua enimmäismäärää, paitsi jos suurempi määrä on perusteltavissa ennakkoarvioinnissa todetulla markkinoiden toimintapuutteella ja tarkoituksenmukaisin toimintamuoto on verotuksellinen (ks. 3.2.3.3 kohta).

152.

Verohelpotustyypistä riippumatta vaatimukset täyttävien osakkeiden on oltava äskettäin liikkeeseen laskettuja, ennakkoarvioinnissa määriteltyjen tuensaajayritysten korkeariskisiä kantaosakkeita ja niiden on pysyttävä sijoittajan hallussa vähintään kolme vuotta. Verohelpotusta saa myöntää ainoastaan sijoittajille, jotka ovat riippumattomia yrityksestä, johon sijoitetaan.

153.

Jos kyse on tuloverohelpotuksesta, tukikelpoisille yrityksille rahoitusta tarjoavat sijoittajat voivat saada verohelpotuksen, joka kattaa kohtuullisen prosenttiosuuden sijoitetusta määrästä, kunhan sijoittajan tuloverovelvollisuuden enimmäismäärää ennen verotoimenpiteen soveltamista ei ylitetä. Komissio pitää kohtuullisena verohelpotuksen rajaamista 30 prosenttiin sijoitetusta määrästä. Osakkeiden luovutuksesta syntyvät tappiot voidaan vähentää tuloveroa maksettaessa.

154.

Kun kyse on osinkoveroa koskevasta helpotuksesta, kaikki vaatimukset täyttävistä osakkeista saadut osingot voidaan vapauttaa kokonaan tuloverosta.

155.

Vastaavasti kun kyse on luovutusvoittoon sovellettavasta verohelpotuksesta, kaikki vaatimukset täyttävien osakkeiden myynnistä saadut voitot voidaan vapauttaa kokonaan myyntivoittoverosta. Lisäksi vaatimukset täyttävien osakkeiden luovutuksesta perittävän myyntivoittoveron maksuvelvollisuutta voidaan lykätä, jos varat sijoitetaan uudelleen vaatimukset täyttäviin osakkeisiin vuoden kuluessa.

3.2.4.3. Vaihtoehtoisia kauppapaikkoja koskevat edellytykset

156.

Jotta vaihtoehtoisen kauppapaikan ylläpitäjälle myönnetyn tuen oikeasuhteisuutta voidaan arvioida asianmukaisesti, valtiontukea voidaan myöntää kattamaan enintään 50 prosenttia kauppapaikan perustamisen investointikustannuksista.

157.

Jos kyse on yrityssijoittajille myönnettävistä verokannustimista, komissio arvioi toimenpiteen oikeasuhteisuutta verokannustimille 3.2.4.2 kohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

3.2.4.4. Kasautuminen

158.

Riskirahoitustuki voi kasautua minkä tahansa muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, joka kattaa yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia.

159.

Riskirahoitustuki voi kasautua muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, joka ei kata yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, tai vähämerkityksisen tuen kanssa siten, että se vastaa enintään suurinta kokonaisrahoituksen enimmäismäärää, joka on vahvistettu kussakin tapauksessa ryhmäpoikkeusasetuksella tai komission päätöksellä.

160.

Unionin myöntämä rahoitus, jota toimielimet, erillisvirastot, yhteisyritykset tai muut unionin elimet hallinnoivat keskitetysti ja joka ei kuulu jäsenvaltioiden suoraan tai välilliseen määräysvaltaan, ei ole valtiontukea. Kun tällaista rahoitusta myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, samaan investointiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei saa ylittää sovellettavissa unionin oikeuden säännöissä vahvistettua suurinta mahdollista rahoitusastetta.

3.2.5. Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien riskirahoitustuen kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

161.

Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset eivätkä ne saa ylittää myönteisiä vaikutuksia sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista.

3.2.5.1. Huomioon otettavat myönteiset vaikutukset

162.

Kuten 1 jaksossa selitetään, startup- ja pk-yrityksillä on edelleen keskeinen rooli jäsenvaltioiden talouksissa, niin työpaikkojen luomisen kuin talouden dynamiikan ja kasvun edistämisenkin kannalta. Pk-yritykset työllistävät unionissa noin 100 miljoonaa ihmistä ja niiden osuus unionin bkt:stä on yli puolet. Ne ovat myös olennaisen tärkeitä unionin kilpailukyvyn ja vaurauden, taloudellisen ja teknologisen suvereniteetin sekä ulkoisten häiriöiden sietokyvyn kannalta. Voidakseen täyttää tehtävänsä ja tuottaa nämä myönteiset vaikutukset pk-yritykset tarvitsevat kuitenkin rahoitusta. Sen vuoksi pk-yritysten toimivat riskirahoitusmarkkinat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, että yrittäjät pystyvät saamaan tarvittavaa rahoitusta yrityksensä kehityksen kaikissa vaiheissa. Jos markkinoilla on toimintapuute tai muu merkittävä este tällaisen rahoituksen toimivuudelle, riskirahoitustukea saatetaan tarvita parantamaan riskirahoituksen tarjontaa elinkelpoisille pk-yrityksille niiden varhaisesta kehityksestä kasvuvaiheeseen saakka (ja tietyissä olosuhteissa pienille midcap-yrityksille ja innovatiivisille midcap-yrityksille), jotta voidaan synnyttää kilpailukykyiset riskirahoitusmarkkinat pidemmällä aikavälillä. Tätä taustaa vasten suurin myönteinen vaikutus, joka riskirahoitustuella pyritään saamaan aikaan, on asianomaisten yritysten rahoituksensaannin paraneminen.

163.

Punnitessaan riskirahoitustuen myönteisiä vaikutuksia suhteessa sen kilpailuun ja kauppaan kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin komissio voi lisäksi ottaa tarvittaessa huomioon riskirahoituksen saatavuuden lisääntymisen ohella olosuhteet, joissa tuella on myös muita myönteisiä vaikutuksia. Näin voi olla silloin, jos todetaan, että riskirahoitusinvestointi mahdollistaa yritysten kasvun tai uuden toiminnan kehittämisen ja luo talouskasvua, mutta edistää lisäksi huomattavasti digitaalista siirtymää tai siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää toimintaa, kuten vähähiilistä, ilmastoneutraalia tai ilmastonmuutoksen kestävää toimintaa, tai osaltaan edistää arvoketjujen häiriönsietokykyä tai tukialueiden kehitystä. Arvioidessaan huomioon otettavia myönteisiä vaikutuksia komissio kiinnittää soveltuvin osin erityistä huomiota asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklassa vahvistettuihin ympäristön kannalta kestäviä taloudellisia toimintoja koskeviin kriteereihin, kuten ”ei merkittävää haittaa” -periaatteeseen, tai muihin vastaaviin arviointitapoihin (58).

164.

Jotta komissio voisi arvioida asianmukaisesti tuen odotetut myönteiset vaikutukset kyseisen toiminnan kehitykseen, jäsenvaltion olisi asetettava selkeä ja täsmällinen tavoite (tai joukko tavoitteita), jolla puututaan ennakkoarvioinnissa todettuun markkinoiden toimintapuutteeseen tai muuhun esteeseen. Toimenpiteen laajuuden ja keston olisi oltava riittävä näihin tavoitteisiin nähden. Lisäksi jäsenvaltion on määriteltävä ennakkoarvioinnin tuloksiin perustuvat suoritusindikaattorit, jotta komissio voi verrata tuen odotettuja vaikutuksia asetettuihin tavoitteisiin. Tulosindikaattoreihin voivat sisältyä seuraavat:

a)	vaaditut tai suunnitellut yksityisen sektorin sijoitukset

b)	sijoitusten kohteina olevien lopullisten tuensaajien odotettu lukumäärä, myös startup-yritysten ja uusien pk-yritysten lukumäärä

c)	riskirahoitustoimenpiteen täytäntöönpanon aikana ja riskirahoitussijoitusten seurauksena luotavien uusien yritysten arvioitu lukumäärä

d)	niiden työpaikkojen lukumäärä, joita lopullisissa tuensaajayrityksissä syntyy riskirahoitustoimenpiteen nojalla tehdyn ensimmäisen riskirahoitussijoituksen ja irtautumisajankohdan välisenä aikana

e)	tarvittaessa niiden sijoitusten osuus, jotka on tehty markkinataloustoimijatestin mukaisesti

f)	välitavoitteet ja määräajat, joiden sisällä tietyt ennalta määrätyt summat tai prosenttiosuudet varoista on sijoitettava

g)	tuotto, joka sijoituksista odotetaan kertyvän

h)	tarvittaessa lopullisten tuensaajien riskirahoitustoimenpiteen täytäntöönpanon aikana tekemät patenttihakemukset

i)	tarvittaessa kriittisten toimitusketjujen (esim. terveydenhuolto, elektroniikka, ilmailu- ja avaruusala, kaksikäyttötuotteet ja puolustusala) häiriönsietokyvyn vahvistaminen ja teknologisen kehityksen edistäminen.

165.

Edellä 164 kappaleessa tarkoitetuilla indikaattoreilla on merkitystä osoitettaessa, että riskirahoitustuella on myönteisiä vaikutuksia asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Indikaattorit mahdollistavat erityisesti toimenpiteen vaikuttavuuden ja rahoituksen välittäjän valintamenettelyä varten laatiman sijoitusstrategian asianmukaisuuden arvioinnin.

166.

Jos riskirahoitustoimenpidettä käytetään osittain tai kokonaan tukemaan yrityksiä, jotka on hiljattain todettu innovatiivisiksi CASSINI-toimien kriteerien mukaisesti tai joille Euroopan innovaationeuvosto (EIC) on myöntänyt huippuosaamismerkin, yhteissijoituksiin Euroopan innovaationeuvoston rahaston kanssa tai Accelerator-ohjelmaan liittyviin lisäsijoituksiin (59), komissio voi hyväksyä, että jäsenvaltio käyttää samoja keskeisiä suorituskykyindikaattoreita (KPI) kuin Euroopan innovaationeuvosto.

3.2.5.2. Huomioon otettavat kielteiset vaikutukset

167.

Valtiontukitoimenpide on suunniteltava siten, että kilpailun ja kaupan vääristymistä sisämarkkinoilla rajoitetaan. Riskirahoitustoimenpiteiden tapauksessa mahdollisia kielteisiä vaikutuksia on arvioitava jokaisella tasolla, jolla tukea voi esiintyä, eli sijoittajien, rahoituksen välittäjien ja niiden rahastonhoitajien sekä lopullisten tuensaajien tasolla.

168.

Jotta komissio voi arvioida todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan, jäsenvaltio voi toimittaa minkä tahansa käytettävissään olevan selvityksen ja muun näytön, kuten esimerkiksi tuensaajayritysten, rahoitusrakenteiden, suunnitteluparametrien ja maantieteellisen kattavuuden suhteen samankaltaisista ohjelmista tehdyt jälkiarvioinnit.

169.

Riskirahoituksen tarjonnan markkinoilla valtiontuki voi johtaa yksityisten sijoittajien syrjäyttämiseen. Se voi vähentää yksityisten sijoittajien kannustimia rahoittaa tukikelpoisia yrityksiä ja kannustaa sijoittajia odottamaan, että tällaisille sijoituksille saadaan valtiontukea. Riski on sitä suurempi, mitä suurempi on lopullisille tuensaajille osoitetun rahoituksen kokonaismäärä, mitä suurempia kyseiset tuensaajayritykset ovat ja mitä edistyneemmässä kehitysvaiheessa ne ovat, sillä näissä olosuhteissa yksityistä rahoitusta alkaa vähitellen olla saatavilla. Lisäksi valtiontuella ei pitäisi korvata sellaisiin sijoituksiin liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä, jotka sijoittajat olisivat tehneet myös ilman valtiontukea. Jos markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este on kuitenkin asianmukaisesti määritetty, on epätodennäköisempää, että riskirahoitustoimenpide johtaa tällaiseen syrjäyttämiseen.

170.

Tuella voi olla vääristäviä vaikutuksia myös rahoituksen välittäjien tasolla, sillä se voi lisätä välittäjän markkinavoimaa tai ylläpitää sitä, esimerkiksi tietyn alueen markkinoilla. Myös silloin kun tuki ei vahvista rahoituksen välittäjän markkinavoimaa suoraan, se voi lisätä sitä välillisesti estämällä olemassa olevien kilpailijoiden laajentumisen tai aiheuttamalla niiden poistumisen markkinoilta tai estämällä uusien kilpailijoiden tulon markkinoille.

171.

Riskirahoitustoimenpiteet on kohdennettava kasvuhakuisiin yrityksiin, jotka eivät pysty houkuttelemaan riittävää rahoitusta yksityisistä lähteistä mutta joista voi tulla kannattavia riskirahoitustuen avulla. On kuitenkin epätodennäköistä, että tasapainotestin vaatimukset (ks. 3.2.5.3 kohta) täyttäisi toimenpide, jolla perustetaan julkinen rahasto, jonka sijoitusstrategia ei osoita riittävällä tavalla tukikelpoisten yritysten potentiaalista kannattavuutta, sillä tällöin riskirahoitussijoitus voi kääntyä avustukseksi.

172.

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklassa asetetut edellytykset, jotka koskevat liiketaloudellisiin periaatteisiin perustuvaa hallinnointia ja tuotto-odotuksiin perustuvaa päätöksentekoa, ovat olennaisia sen varmistamiseksi, että lopullisten tuensaajayritysten valinta perustuu liiketaloudellisiin periaatteisiin. Sen vuoksi komissio ottaa nämä edellytykset huomioon arvioidessaan riskirahoitustoimenpiteitä näiden suuntaviivojen mukaisesti, myös silloin, kun toimenpiteeseen liittyy julkisia rahoituksen välittäjiä.

173.

Kun analysoidaan pieniä sijoitusrahastoja, jotka on suunnattu rajatulle alueelle ja joilla ei ole riittäviä hallinnointijärjestelyjä, kiinnitetään erityistä huomiota riskiin, että ne ylläpitävät tehottomia markkinarakenteita. Alueelliset riskirahoitusohjelmat eivät aina välttämättä ole tarpeeksi suuria, laaja-alaisia ja monipuolisia hajauttamisen suhteen, koska niillä saattaa olla liian vähän tukikelpoisia yrityksiä sijoituskohteina. Tämä voi heikentää näiden rahastojen toiminnan tehokkuutta ja johtaa tuen myöntämiseen vähemmän kannattaville yrityksille. Tällaisissa tapauksissa sijoitukset voivat vääristää kilpailua ja tarjota tietyille yrityksille perusteettomia etuja.

174.

Lopullisten tuensaajien tasolla toimenpiteellä voisi olla vääristäviä vaikutuksia niillä tuotemarkkinoilla, joilla kyseiset yritykset kilpailevat. Toimenpide voi esimerkiksi vääristää kilpailua, jos se kohdistuu heikosti toimivien alojen yrityksiin. Valtiontuesta johtuva huomattava kapasiteetin lisäys tehottomilla markkinoilla saattaa vääristää kilpailua kohtuuttomasti, sillä liikakapasiteetin luominen tai ylläpitäminen voi johtaa voittomarginaaleihin kohdistuviin paineisiin ja kilpailijoiden investointien vähenemiseen tai jopa niiden poistumiseen markkinoilta. Se voi myös estää yrityksiä tulemasta markkinoille. Tämä johtaa tehottomiin markkinarakenteisiin, jotka pitkällä aikavälillä ovat haitallisia myös kuluttajien kannalta. Kun kohteena olevien alojen markkinat ovat kasvavia, on yleensä vähemmän syytä pelätä, että tuella on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannustimiin tai että se estää kohtuuttomasti markkinoilta poistumista tai markkinoille tuloa. Komissio katsoo, että tällaisten vääristymien riski on huomattava, kun riskirahoitustoimenpide on toimialakohtainen tai asettaa tietyt toimialat etusijalle toisiin nähden. Tällaisissa tapauksissa komissio analysoi tuotantokapasiteetin tasoa kyseisellä toimialalla potentiaalisen kysynnän näkökulmasta. Jotta komissio pystyy tekemään tällaisen arvioinnin, jäsenvaltion on ilmoituksessaan selvennettävä, onko riskirahoitustoimenpide toimialakohtainen tai suositaanko sillä tiettyjä aloja.

175.

Komissio arvioi myös mahdolliset kielteiset toimintaa siirtävät vaikutukset, koska ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan. Tältä osin komissio analysoi, ovatko alueelliset rahastot omiaan kannustamaan toiminnan siirtymistä sisämarkkinoilla. Jos rahoituksen välittäjän toiminta keskittyy aluetukea saamattomalle alueelle, joka rajautuu aluetukea saavaan alueeseen tai aluetuki-intensiteetiltään korkeampaan alueeseen, tällaisen vääristymisen riski on suurempi. Ainoastaan tiettyihin toimialoihin keskittyvällä alueellisella riskirahoitustoimenpiteellä saattaa myös olla kielteisiä siirtämisvaikutuksia.

176.

Lisäksi komissio voi kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia arvioidessaan tarvittaessa ottaa huomioon tuetun toiminnan kielteiset ulkoisvaikutukset, jos ne vaikuttavat haitallisesti jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla luomalla tai pahentamalla markkinoiden tehottomuutta (60).

3.2.5.3. Tuen myönteisten ja kielteisten vaikutusten punnitseminen

177.

Analyysin viimeisessä vaiheessa komissio vertaa toisiinsa tukitoimenpiteen arvioituja kielteisiä vaikutuksia kilpailun vääristymiseen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja sen myönteisiä vaikutuksia, ja toteaa tukitoimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille ainoastaan silloin, kun myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat.

178.

Joidenkin tukiohjelmamuotojen kokonaisvaikutuksen selvittämiseksi voidaan edellyttää 4 jaksossa kuvattua jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa ohjelmien kestoa. Myöhemmin voidaan kuitenkin tehdä uusi ilmoitus ohjelmien voimassaolon jatkamiseksi.

3.2.6. Läpinäkyvyys

179.

Perusteettomien kilpailun vääristymien välttämiseksi jäsenvaltioilla, komissiolla, talouden toimijoilla ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus saada helposti käyttöönsä kaikki päätökset ja muut tuen myöntämistä koskevat tarpeelliset tiedot.

180.

Jäsenvaltioiden on julkaistava seuraavat tiedot komission valtiontukien avoimuusmoduulissa (61) tai kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

a)	yksittäisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen tai hyväksytyn tukiohjelman ja sen täytäntöönpanosääntöjen koko teksti tai linkki siihen

b)	tiedot kustakin myönnetystä yli 100 000 euron suuruisesta yksittäisestä tuesta näiden suuntaviivojen liitteen mukaisesti.

181.

Jäsenvaltioiden on järjestettävä 180 kappaleessa tarkoitetut, kattavat valtiontukien verkkosivustonsa siten, että tiedot löytyvät helposti. Tiedot on julkaistava sellaisessa avoimessa taulukkomuodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen sekä tietojen poimimisen, lataamisen ja julkaisemisen helposti internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa. Verkkosivuston on oltava vapaasti käytettävissä ilman rajoituksia, kuten käyttäjän aikaisempaa rekisteröitymistä.

182.

Verokannustimiin perustuvien ohjelmien tapauksessa 180 kappaleen b kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos jäsenvaltiot julkaisevat vaaditut tiedot yksittäisistä tukimääristä seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa):

0,1–0,5

0,5–1

1–2

2–5

5–10

10–30

30–60

60–100

100–250

vähintään 250.

183.

Edellä 180 kappaleen b kohdassa mainitut tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä. Verokannustinten muodossa myönnettävän tuen tapauksessa tiedot on julkaistava vuoden kuluessa veroilmoituksen määräpäivästä (62). Jos on kyse sääntöjenvastaisesta tuesta, jonka todetaan myöhemmin soveltuvan sisämarkkinoille, jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot kuuden kuukauden kuluessa komission päätöksen päivämäärästä. Perussopimuksen mukaisten valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvonnan mahdollistamiseksi tiedot on asetettava saataville vähintään kymmenen vuoden ajaksi tuen myöntämisestä.

184.

Komissio julkaisee verkkosivustollaan linkit 180 kappaleessa tarkoitetuille valtiontukisivustoille.

4. ARVIOINTI

185.

Kilpailun ja kaupan vääristymisen rajoittamiseksi komissio voi vaatia, että tietyistä tukiohjelmista tehdään jälkiarviointi. Arviointeja edellytetään tukiohjelmille, joissa mahdollinen kilpailun vääristyminen on erityisen suurta, eli jos tukiohjelmat uhkaavat rajoittaa tai vääristää kilpailua merkittävästi, jos niiden täytäntöönpanoa ei tarkisteta hyvissä ajoin.

186.

Jälkiarviointia voidaan edellyttää seuraavien tukiohjelmien tapauksessa:

a)	ohjelmat, joilla on suuret tukimäärärahat

b)	tietylle alueelle suunnatut ohjelmat

c)	kapealle toimialalle suunnatut ohjelmat

d)	muutetut ohjelmat, jos muutokset vaikuttavat tukikelpoisuusperusteisiin, sijoituksen määrään tai rahoituksellisiin suunnitteluparametreihin

e)	ohjelmat, jotka sisältävät uusia ominaisuuksia

f)	ohjelmat, joista komissio pyytää jälkiarviointia niiden mahdollisten kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten vuoksi.

187.

Arviointeja edellytetään joka tapauksessa ohjelmista, joissa valtiontukibudjetti tai kirjatut menot ovat jonakin vuotena yli 150 miljoonaa euroa tai koko niiden keston aikana yli 750 miljoonaa euroa. Viimeksi mainittu tarkoittaa ohjelman ja mahdollisten sitä edeltävien ohjelmien, joilla on vastaava tavoite ja maantieteellinen alue, yhdistettyä kestoa alkaen 1. tammikuuta 2022. Ottaen huomioon arvioinnin tavoitteet ja sen, että vältetään kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen kohdistuminen jäsenvaltioihin, jälkiarvioinnit ovat välttämättömiä vain silloin, kun tukiohjelman kokonaiskesto ylittää kolme vuotta alkaen 1. tammikuuta 2022.

188.

Jälkiarviointia koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua niissä tukiohjelmissa, jotka seuraavat välittömästi ohjelmaa, jolla on ollut samanlainen tavoite ja maantieteellinen alue ja jolle on tehty arviointi, josta on laadittu lopullinen arviointiraportti komission hyväksymän arviointisuunnitelman mukaisesti ja josta ei ole saatu kielteisiä tuloksia. Jos ohjelman lopullinen arviointiraportti ei ole hyväksytyn arviointisuunnitelman mukainen, ohjelma on keskeytettävä välittömästi.

189.

Arvioinnissa olisi pyrittävä tarkistamaan, onko tukiohjelman sisämarkkinoille soveltuvuuden taustalla olevat oletukset ja edellytykset täytetty, erityisesti tukitoimenpiteen välttämättömyys ja tehokkuus sen tavoitteiden perusteella. Siinä olisi arvioitava myös riskirahoitustoimenpiteen vaikutusta kilpailuun ja kauppaan.

190.

Olennainen osa komission tekemää ohjelman arviointia on arviointisuunnitelman luonnos, joka jäsenvaltioiden on ilmoitettava arviointivaatimuksen piiriin kuuluvista (ks. 186 ja 187 kappale) ja 1. tammikuuta 2022 alkaen laskettuna kokonaiskestoltaan yli kolmivuotisista tukiohjelmista seuraavasti:

a)	yhdessä tukiohjelman kanssa, jos sen valtiontukibudjetti on jonakin vuotena yli 150 miljoonaa euroa tai ohjelman koko keston aikana 750 miljoonaa euroa,

b)	30 työpäivän kuluessa merkittävästä muutoksesta, joka kasvattaa ohjelman budjetin jonakin vuotena yli 150 miljoonaan euroon tai ohjelman koko keston aikana 750 miljoonaan euroon,

c)	30 työpäivän kuluessa siitä, kun viralliseen tilinpäätökseen on kirjattu yli 150 miljoonan euron menot joltakin vuodelta,

d)	komission pyynnöstä ja joka tapauksessa ennen ohjelman hyväksymistä, jos ohjelma kuuluu johonkin 186 kappaleessa luetelluista luokista, riippumatta ohjelman valtiontukibudjetista.

191.

Arviointisuunnitelman luonnoksen on oltava komission esittämien yhteisten menetelmällisten periaatteiden (63) mukainen. Jäsenvaltioiden on julkaistava komission hyväksymä arviointisuunnitelma.

192.

Jälkiarvioinnin tekijän on oltava tuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja arviointi on tehtävä arviointisuunnitelman mukaisesti. Jokaiseen arviointiin on sisällyttävä vähintään yksi väliarviointiraportti ja yksi lopullinen arviointiraportti. Jäsenvaltioiden on julkaistava molemmat raportit.

193.

Jälkiarviointiraportti on toimitettava komissiolle riittävän ajoissa, jotta komissio voi arvioida tukijärjestelmän voimassaolon mahdollista jatkamista, ja viimeistään yhdeksän kuukautta ennen sen voimassaolon päättymistä. Kyseistä aikaa voidaan lyhentää ohjelmissa, joihin kohdistuu arviointivaatimus niiden kahden viimeisen toteutusvuoden aikana. Arvioinnin tarkka laajuus ja järjestelyt määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kaikkia myöhempiä, tavoitteiltaan vastaavia tukitoimenpiteitä koskevissa ilmoituksissa on kuvailtava, miten arvioinnin tulokset on otettu huomioon.

5. LOPPUSÄÄNNÖKSET

5.1. Sovellettavuus

194.

Komissio soveltaa näiden suuntaviivojen periaatteita arvioidessaan kaikkien sellaisten ilmoitusvelvollisuuden alaisten riskirahoitustukien soveltuvuutta sisämarkkinoille, jotka myönnetään tai on määrä myöntää 1. tammikuuta 2022 jälkeen.

195.

Riskirahoitustukea, joka on myönnetty sääntöjenvastaisesti ennen 1. tammikuuta 2022, arvioidaan niiden sääntöjen perusteella, jotka olivat voimassa kyseisen tuen myöntämispäivänä.

196.

Kun on kyse riskirahoitusohjelmista, joilla tarjotaan julkista rahoitusta riskirahoituksen edistämiseksi, näiden sääntöjen soveltaminen riskirahoitustoimenpiteeseen määräytyy yksityisten sijoittajien luottamuksensuojan turvaamiseksi sen päivämäärän mukaan, jona rahoituksen välittäjille on annettu sitoumus julkisen rahoituksen myöntämisestä ja joka on rahoitussopimuksen allekirjoituspäivä.

5.2. Aiheelliset toimenpiteet

197.

Komissio katsoo, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano johtaa tiettyihin muutoksiin riskirahoitustukeen unionissa sovellettavissa arviointiperiaatteissa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa jäsenvaltioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

a)	Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa muutettava nykyisiä riskirahoitustukiohjelmiaan voidakseen saattaa ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi kuuden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen julkaisemisesta.

b)	Jäsenvaltioita pyydetään kahden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen julkaisemisesta ilmoittamaan, että ne hyväksyvät ehdotetut toimenpiteet ehdoitta. Jos jäsenvaltiolta ei saada vastausta, komissio olettaa, että se ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

198.

Yksityisten sijoittajien luottamuksensuojan turvaamiseksi jäsenvaltioiden ei tarvitse toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä pk-yrityksiin sovellettavien riskirahoitustukiohjelmien osalta, jos julkisen rahoituksen myöntämistä rahoituksen välittäjille koskeva sitoumus, joka on rahoitussopimuksen allekirjoituspäivä, annettiin ennen näiden suuntaviivojen julkaisemispäivää, ja kaikki rahoitussopimuksen edellytykset säilyvät muuttumattomina. Tällaiset rahoituksen välittäjät voivat jatkaa toimintaansa ja sijoittaa aikaisemman sijoitusstrategian mukaisesti rahoitussopimuksessa vahvistetun määräajan päättymiseen asti.

5.3. Raportointi ja seuranta

199.

Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle raportit neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (64) ja komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (65) mukaisesti.

200.

Jäsenvaltioiden on säilytettävä tarkat tiedot kaikista tukitoimenpiteistä. Aineistoon on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että tukikelpoisuutta ja sijoitusten enimmäismäärää koskevia edellytyksiä on noudatettu. Asiakirja-aineisto on säilytettävä kymmenen vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja toimitettava komissiolle tämän pyynnöstä. Kun on kyse verokannustimia sisältävistä tukitoimenpiteistä, joiden perusteella verotukea myönnetään automaattisesti, kuten tuensaajien veroilmoituksiin perustuvat ohjelmat, ja joissa ei ennakolta varmisteta kaikkien sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien edellytysten täyttymistä kunkin tuensaajan osalta, jäsenvaltioiden on varmistettava säännöllisesti, vähintään jälkikäteen ja otannan perusteella, että kaikki sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset täyttyvät, ja tehtävä tarvittavat päätelmät. Jäsenvaltioiden on säilytettävä yksityiskohtaiset tiedot näistä varmistuksista vähintään kymmenen vuoden ajan valvontatoimien toteuttamispäivästä.

5.4. Tarkistaminen

201.

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen uudelleentarkastelusta tai muuttamisesta milloin tahansa, jos se on tarpeen unionin kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden unionin politiikan alojen ja kansainvälisten sitoumusten, markkinakehityksen tai muiden perusteltujen syiden huomioon ottamiseksi.

(1) Näissä suuntaviivoissa käytettävät pk-yrityksen, pienen midcap-yrityksen ja innovatiivisen midcap-yrityksen tarkat määritelmät esitetään 2.3 kohdassa, 35 kappaleessa.

(2) Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (EUVL C 194, 18.8.2006, s. 2).

(3) Komission tiedonanto – Suuntaviivat valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi (EUVL C 19, 22.1.2014, s. 4).

(4) Komissio toteutti vuosina 2012–2014 kunnianhimoisen valtiontukiuudistusohjelman, joka perustui kolmeen päätavoitteeseen, lisätietoja komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n valtiontukiuudistuksesta (COM(2012) 209 final, 8.5.2012):

a)	kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun edistäminen kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla,

b)	komission ennakkoarvioinnin keskittäminen tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja yhteistyön tiivistäminen jäsenvaltioiden kanssa valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa sekä

c)	sääntöjen yksinkertaistaminen päätöksenteon nopeuttamiseksi.

(5) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten (COM(2020) 103 final, 10.3.2020).

(6) Ks. Evaluation support study on the EU rules on State aid for access to finance for SMEs, Euroopan unioni (2020):https://ec.europa.eu/competition/state_aid/modernisation/risk_finance_study.zip

(7) Tällaisia innovaatioita ovat esimerkiksi yhteiskunnallisten käytänteiden muuttaminen vihreää tai digitaalista siirtymää tukevaan suuntaan, tai tieto- ja viestintätekniikan ammatteihin pääsyn helpottaminen naisten kannalta.

(8) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final, 11.12.2019).

(9) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa (COM(2020) 67 final, 19.2.2020).

(10) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY muuttamisesta uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämiseksi sekä neuvoston direktiivin (EU) 2015/652 kumoamisesta (COM(2021) 557 final, 14.7.2021).

(11) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma (COM(2018) 97 final, 8.3.2018).

(12) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n kestävyysluokitusjärjestelmä, yritysten kestävyysraportointi, kestävyysmieltymykset ja luottamusvelvollisuudet: Rahoituksen suunta kohti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa (COM(2021) 188 final, 21.4.2021).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(14) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: 2030 digitaalinen kompassi: eurooppalainen lähestymistapa digitaalista vuosikymmentä varten (COM(2021) 118 final, 9.3.2021).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/241, annettu 12 päivänä helmikuuta 2021, elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17).

(16) Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille Vuotuinen kestävän kasvun strategia 2021 (COM(2020) 575 final, 17.9.2020) nimetään seitsemän avainalaa: Energiantuotanto – tulevaisuuden vaatimukset täyttävien puhtaiden teknologioiden ottaminen käyttöön etupainotteisesti ja uusiutuvien energialähteiden kehittämisen ja käytön vauhdittaminen; Kunnostaminen – julkisten ja yksityisten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen; Lataus ja tankkaus – tulevaisuuden vaatimukset täyttävän puhtaan teknologian edistäminen, jotta voidaan nopeuttaa kestävien, helposti saavutettavien ja älykkäiden liikennemuotojen ja lataus- ja tankkausasemien käyttöönottoa ja joukkoliikenteen laajentamista; Yhteenliittäminen – nopeiden laajakaistapalvelujen, kuten kuitu- ja 5G-verkkojen, käyttöönoton vauhdittaminen kaikilla alueilla ja kaikissa kotitalouksissa; Nykyaikaistaminen – julkishallinnon ja julkisten palvelujen, kuten oikeuslaitoksen ja terveydenhuollon, digitalisointi; Mittakaavan kasvattaminen – eurooppalaisen teollisen pilvikapasiteetin lisääminen ja kaikkein tehokkaimpien, edistyksellisimpien ja ympäristön kannalta kestävimpien prosessorien kehittäminen; Uudelleen- ja täydennyskoulutus – koulutusjärjestelmien mukauttaminen, jotta voidaan tukea digitaalisia taitoja sekä yleissivistävää ja ammatillista koulutusta kaikenikäisille.

(17) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen: vahvemmat sisämarkkinat Euroopan elpymistä varten, (COM(2021) 350 final, 5.5.2021).

(18) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Pääomamarkkinaunionin luomista koskeva toimintasuunnitelma (COM(2015) 468 final, 30.9.2015).

(19) Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 345/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, eurooppalaisista riskipääomarahastoista (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 1); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1129, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä ja direktiivin 2003/71/EY kumoamisesta (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 12); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349), pk-yritysten kasvurahoitusmarkkinoiden osalta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(20) Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma (COM(2020) 590 final, 24.9.2020).

(21) EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349.

(22) Rahoitusinstrumentteihin kuuluvat muuhun kuin tukirahoitukseen perustuvat rahoitusinstrumentit, jotka voivat olla muodoltaan velkainstrumentteja (lainat, takaukset) tai oman pääoman ehtoisia instrumentteja (puhdas osakepääoma, oman pääoman luonteiset sijoitukset tai muut riskinjakovälineet).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1287/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) (2014–2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1639/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 33).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104).

(25) Parantaakseen lainarahoituksen saatavuutta komissio, Euroopan investointirahasto ja Euroopan investointipankki perustivat yhdessä tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman (PO7) puitteissa erityisen riskinjakovälineen, ks. http://www.eif.org/what_we_do/guarantees/RSI/index.htm. Riskinjakovälineestä myönnettiin rahoituksen välittäjille osittaisia takauksia riskinjakomekanismilla. Näin vähennettiin niiden taloudellisia riskejä ja kannustettiin niitä myöntämään lainoja pk-yrityksille T&K- tai innovaatiotoimintaan.

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/695, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2021, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta (EUVL L 170, 12.5.2021, s. 1).

(27) Täydentävä eurooppalainen toimenpide riskipääoman määrän kasvattamiseksi (Escalar) on Euroopan komission käynnistämä ja Euroopan investointirahaston hallinnoima pilottihanke, jossa käytetään Euroopan investointiohjelman resursseja nopeasti kasvavien eurooppalaisten yritysten (scaleup-yritysten) rahoitusvajeen korjaamiseen. Escalar käynnistettiin 4. huhtikuuta 2020. Sen tarkoituksena on lisätä merkittävästi kohderahastojen varoja ja näin mahdollistaa niille suuremmat yksittäiset sijoitukset ja lisätä niiden kapasiteettia investoida scaleup-yrityksiin.

(28) Silloinen puheenjohtajaehdokas von der Leyen ilmoitti poliittisissa suuntaviivoissaan seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024 pk-yritysten listautumisiin erikoistuneen, yksityisiä ja julkisia varoja yhdistävän rahaston perustamisesta julkisen tuen tarjoamiseksi rahoituksen muodossa, jotta voidaan helpottaa erityisen lupaavien pk-yritysten pääsyä julkisille markkinoille.

(29) CASSINI-aloite, joka mainittiin ensimmäisen kerran kestävää ja digitaalista Eurooppaa koskevassa pk-yritysstrategiassa (COM(2020) 103 final, 10.3.2020), on joukko konkreettisia toimia, joiden tavoitteena on muun muassa helpottaa avaruusalan pk-yritysten mahdollisuuksia saada riskipääomaa laajentumisensa rahoittamiseksi. CASSINI-kasvurahasto toimii ISEP-rahaston tavoin ”rahastojen rahastona” sijoittamalla riskipääomarahastoihin, jotka sitoutuvat toimimaan ”temaattisina rahastoina” eli sijoittamaan avaruusalaan, mutta päättävät kuitenkin itsenäisesti, mihin yrityksiin ne haluavat sijoittaa. CASSINIlla puututaan laajentumisvaiheen pääomapulaan, jonka tiedetään haittaavan uusia avaruusalan pk-yrityksiä unionissa.

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/523, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2021, InvestEU-ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) 2015/1017 muuttamisesta (EUVL L 107, 26.3.2021, s. 30). InvestEU-ohjelman tarkoituksena on rohkaista julkisia ja yksityisiä sijoittajia mukaan rahoitus- ja investointioperaatioihin tarjoamalla unionin talousarviosta takuita, joilla annetaan suojaa markkinoiden toimintahäiriöiltä ja optimaalista heikommilta investointitilanteilta. Se jatkaa vuonna 2015 perustettua ja hyvin toiminutta Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR). ESIR perustettiin rahoitus- ja talouskriisin jälkimainingeissa unionissa vallinneen investointivajeen korjaamiseksi.

(31) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(32) https://ec.europa.eu/competition/state_aid/modernisation/fitness_check_en.html

(33) Komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä (EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1).

(34) Tiedonannossa komissio selventää näkemystään siitä, miten SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontuen käsitettä olisi tulkittava. Tiedonannon 4.2 kohdassa (”Markkinataloustoimijatesti”) annetaan ohjeistusta siitä, milloin julkinen tukitoimenpide ei ole valtiontukea sen vuoksi, että se toteutetaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(35) Ks. alaviite 34.

(36) Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 352, 24.12.2013, s. 1); komission asetus (EU) N:o 1408/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla (EUVL L 352, 24.12.2013, s. 9); komission asetus (EU) N:o 717/2014, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen kalastus- ja vesiviljelyalalla (EUVL L 190, 28.6.2014, s. 45).

(37) Komission tiedonanto: Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1).

(38) Ks. alaviite 34.

(39) Ks. alaviite 36.

(40) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(41) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).

(42) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159).

(43) Komission täytäntöönpanopäätös C(2017) 7124, annettu 27 päivänä lokakuuta 2017, vuosia 2018–2020 koskevan työohjelman hyväksymisestä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevan erityisohjelman puitteissa ja työohjelman rahoittamisesta vuodeksi 2018.

(44) CASSINI-aloitteen tavoitteena on muun muassa: 1) lisätä unionissa tuotettua avaruusteknologiaa käyttäviä innovatiivisia ratkaisuja kehittävien avaruusalan startup-yritysten määrää, 2) parantaa kyseisten yritysten perustamisen onnistumisastetta ja 3) helpottaa avaruusalan pk-yritysten riskirahoituksen saantia. CASSINI-toimet kattavat koko yrittäjyyssyklin, ja ne on lähtökohtaisesti suunniteltu innovatiivisimpien ja kilpailukykyisimpien liiketoimintaideoiden valitsemista varten (eli ulkopuoliset toimeksisaajat käyttävät mentoroinnissa ja yrityskiihdyttämötoiminnassa markkinalähtöisiä kriteerejä ja avaruusalan temaattisia rahastoja hoitavat pääomasijoittajat valitsevat rahoitusta saavat yritykset itsenäisesti). Ks. myös alaviite 29.

(45) Poiketen siitä, mitä c alakohdassa säädetään, näiden suuntaviivojen mukaisesti tukikelpoisten yritysten sulautumisen kautta muodostettujen yritysten katsotaan myös olevan tukikelpoisia enintään viiden vuoden ajan siitä päivästä alkaen, jolloin vanhin sulautumaan osallistuva yritys on kirjattu yhtiörekisteriin.

(46) Ks. tuomioistuimen tuomiot 19.9.2000, Saksa v. komissio, asia C-156/98, ELCI:EU:C:2000:467, 78 kohta, 22.12.2008, Régie Networks v. Rhone Alpes Bourgogne, asia C-333/07, ECLI:EU:C:2008:764, 94–116 kohta, 15.4.2008, Nuova Agricast, asia C-390/06, ECLI:EU:C:2008:224, 50 ja 51 kohta, ja 22.9.2020, Itävalta v. komissio, asia C-594/18 P, ECLI:EU:C:2020:742, 44 kohta.

(47) Tämä ei koske vaatimuksia, joiden mukaan rahoituksen välittäjillä tai niiden rahastonhoitajilla on oltava toimilupa, joka tarvitaan sijoitus- ja rahastonhoitotehtävien harjoittamiseen kyseisessä jäsenvaltiossa, tai, että lopullisilla tuensaajilla on oltava toimipaikka ja niiden on harjoitettava taloudellista toimintaa sen alueella.

(48) Vuosien 2018–2020 Horisontti 2020 -työohjelman mukaisesti (ks. alaviite 24) tai asetuksen (EU) 2021/695 2 artiklan 23 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti (ks. alaviite 26).

(49) Asetuksen (EU) 2021/695 48 artiklan mukaisesti (ks. alaviite 26).

(50) Ks. esimerkit sosiaalisista innovaatioista alaviitteessä 7. Pk-yrityksen innovatiivisuutta on arvioitava yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklassa vahvistetun määritelmän perusteella.

(51) Komissio ymmärtää joukkorahoitusalustojen merkityksen houkuteltaessa rahoitusta aloitteleville yrityksille. Jos on olemassa tunnustettu markkinoiden toimintapuute ja joukkorahoitusalustan toiminnan harjoittaja on erillinen oikeushenkilö, komissio voi soveltaa analogisesti vaihtoehtoisiin kauppapaikkoihin sovellettavia sääntöjä. Tämä koskee myös verokannustimia, joilla kannustetaan sijoittamaan tällaisten joukkorahoitusalustojen kautta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/1503, annettu 7 päivänä lokakuuta 2020, yrityksille suunnatun joukkorahoituspalvelun eurooppalaisista tarjoajista sekä asetuksen (EU) 2017/1129 ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (EUVL L 347, 20.10.2020, s. 1), tuli voimaan 10. marraskuuta 2020. Sen odotetaan lisäävän joukkorahoituksen saatavuutta innovatiivisena rahoitusmuotona.

(52) Tämä koskee kaikkia startup-yrityksiä ja pk-yrityksiä, jotka eivät ole vielä toteuttaneet ensimyyntiä markkinoilla (ks. näiden suuntaviivojen 35 kappaleessa oleva 12 kohta).

(53) Takaisinperintämenettelyllä tai vastaavalla sopimusperusteisella mekanismilla tarkoitetaan järjestelyä, jonka mukaan välittäjän on palautettava valtiolta saatu etu, jota se ei ole kyennyt vaaditulla tavalla siirtämään lopulliselle edunsaajalle.

(54) Epäselvyyksien välttämiseksi ja yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 21 artiklan mukaisesti todetaan, että oman pääoman ehtoisten sijoitusten ja oman pääoman luonteisten sijoitusten osalta enintään 30 prosenttia rahoituksen välittäjän yhteenlasketuista pääomasijoituksista ja maksamattomista pääomasitoumuksista voidaan käyttää likviditeetinhallintatarkoituksiin.

(55) Julkisen sijoittajan rajattu tuotto tietyllä ennalta määritetyllä tuottoasteella: jos ennalta määritetty tuottoaste ylittyy, kaikki yli menevät tuotot jaetaan ainoastaan yksityisille sijoittajille.

(56) Julkisten osakkeiden osto-optio: yksityisille sijoittajille annetaan oikeus käyttää osto-optiota ostaakseen julkisen sijoitusosuuden ennalta sovittuun lunastushintaan.

(57) Epäsymmetrinen tuottojen jakaminen: käteistä rahaa hankitaan julkisilta ja yksityisiltä sijoittajilta tasavertaisesti pari passu -periaatteen mukaisesti, mutta kun tuottoa syntyy, se jaetaan epäsymmetrisesti. Yksityiset sijoittajat saavat ennalta määritettyyn tuottoasteeseen asti suuremman osan tuloista kuin niiden kuuluisi saada omistusosuuksiensa perusteella.

(58) Jos toimenpide vastaa täysin neuvoston hyväksymään elpymis- ja palautumissuunnitelmaan sisältyvää toimenpidettä, tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, koska se, että toimenpide on ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukainen, on jo varmistettu.

(59) Asetuksen (EU) 2021/695 48 artiklan mukaisesti (ks. alaviite 26).

(60) Näin voi olla myös silloin, kun tuki vääristää sellaisten talouden ohjausvälineiden toimintaa, jotka on otettu käyttöön kielteisten ulkoisvaikutusten sisällyttämiseksi hintoihin (esim. vaikuttamalla unionin päästökauppajärjestelmän tai vastaavan järjestelyn tuottamiin hintasignaaleihin).

(61) ”Valtiontukien avoimuusmoduulin julkinen haku”: https://webgate.ec.europa.eu/competition/transparency/public?lang=fi

(62) Jos virallista vaatimusta vuotuisen ilmoituksen jättämisestä ei ole, tietojen merkinnässä katsotaan, että tuen myöntämispäivä on 31. joulukuuta sinä vuonna, jonka osalta tuki oli myönnetty.

(63) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja ”Common methodology for State aid evaluation” (SWD(2014) 179 final, 28.5.2014).

(64) Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(65) Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

LIITE

Läpinäkyvyyteen liittyvät tiedot

Suuntaviivojen 180 kappaleen b kohdassa tarkoitettuihin yksittäisiä tukia koskeviin tietoihin on sisällyttävä seuraavat:

—

yksittäisen tuensaajan yksilöintitiedot (1):

—

nimi

—	tuensaajan tunniste

—

tuensaajayrityksen tyyppi hakuajankohtana:

—

pk-yritys

—	suuri yritys

—	alue, jolla tuen tuensaaja sijaitsee, NUTS II -tasolla tai alemmalla

—	tuensaajan pääasiallinen toimiala kyseisen tuen osalta NACE-kolminumerotason (kolminumeroinen numerokoodi) mukaan (2)

—	tukiosa kokonaislukuna kansallisessa valuutassa

—	jos tuen nimellismäärä on eri kuin tukiosa, tuen nimellismäärä ilmaistuna kokonaislukuna kansallisessa valuutassa (3)

—

tukiväline (4):

—	avustus/korkotuki/velkojen poistaminen

—	laina/takaisinmaksettavat ennakot/takaisinmaksettava avustus

—

takuu

—	veroetuus tai verovapautus

—	riskirahoitus

—	muu (täsmennettävä)

—	myöntämispäivä ja julkistamispäivä

—	tuen tarkoitus

—	tuen myöntävän viranomaisen nimi

—	tapauksen mukaan toimeksisaaneen yhteisön nimi ja valittujen rahoituksen välittäjien nimet

—	tukitoimenpiteen viite (5)

(1) Lukuun ottamatta liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja jos komissio antaa suostumuksensa (komission tiedonanto C(2003) 4582, annettu 1 päivänä joulukuuta 2003, salassapitovelvollisuudesta valtiontukipäätöksissä (EUVL C 297, 9.12.2003, s. 6)).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(3) Bruttoavustusekvivalentti tai tapauksen mukaan sijoituksen määrä. Toimintatuen tapauksessa voidaan ilmoittaa vuotuinen tukimäärä tuensaajaa kohden. Verojärjestelmien tapauksessa määrä voidaan ilmoittaa kappaleessa 182 säädettyjä vaihteluvälejä käyttäen. Julkaistava määrä on suurin sallittu veroetuus eikä kunakin vuonna vähennetty määrä (esim. verohyvityksen tapauksessa on julkaistava suurin sallittu verohyvitys eikä todellista määrää, joka mahdollisesti riippuu verotettavista tuloista ja vaihtelee joka vuosi).

(4) Jos tuki myönnetään useammista tukivälineistä, on ilmoitettava välinekohtaiset tukimäärät.

(5) Komission 2.2 kohdassa tarkoitetussa ilmoitusmenettelyssä ilmoittama viite.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 508

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 16. joulukuuta 2021

Sisältö		Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2021/C 508/01	Komission tiedonanto – Suuntaviivat valtiontuelle riskirahoitussijoitusten edistämiseksi	1