15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/1

EUROOPAN PARLAMENTTI

ISTUNTOKAUSI 2021–2022

Istunnot 26.–29. huhtikuuta 2021

Hyväksytyt tekstit, 28. huhtikuuta 2021, vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuonna 2019 on julkaistu EUVL L 340, 24.9.2021 .

HYVÄKSYTYT TEKSTIT

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/2

P9_TA(2021)0122

Liikennekelpoisuuspaketin tieliikenteen turvallisuusnäkökohtien täytäntöönpanokertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 liikennekelpoisuuspaketin tieliikenteen turvallisuusnäkökohtien täytäntöönpanokertomuksesta (2019/2205(INI))

(2021/C 506/01)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon liikennekelpoisuuspaketin, johon kuuluvat moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista 3. huhtikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/45/EU (1), ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY muuttamisesta 3. huhtikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/46/EU (2) ja unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista 3. huhtikuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/47/EU (3),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ihmishenkien säästämisestä EU:ssa autojen turvallisuutta parantamalla (4),

—	ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle moottoriajoneuvojen matkamittarien manipuloinnista: unionin lainsäädäntökehyksen tarkistaminen (5),

—	ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020” (COM(2010)0389),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”EU Road Safety Policy Framework 2021–2030 – Next steps towards Vision Zero” (SWD(2019)0283),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 3.6, jossa päämääränä on puolittaa vuoteen 2020 mennessä tieliikenneonnettomuuksista johtuvien maailmanlaajuisten kuolemien ja vammojen määrä, ja tavoitteen 11.2, jonka mukaan pyritään vuoteen 2030 mennessä takaamaan turvallinen, edullinen, esteetön ja kestävä liikennejärjestelmä kaikille ja parantamaan liikenneturvallisuutta, erityisesti lisäämällä julkista liikennettä ja kiinnittämällä erityistä huomiota huono-osaisten, naisten, lasten, vammaisten henkilöiden ja ikääntyneiden tarpeisiin,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789),

—	ottaa huomioon päätöslauselmansa eurooppalaisesta strategiasta vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä varten (6), jossa komissiota kehotetaan julkaisemaan pikaisesti säädösehdotus pääsystä ajoneuvoissa oleviin tietoihin ja resursseihin,

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066), jossa mainitaan ajoneuvoissa oleviin tietoihin pääsystä annetun nykylainsäädännön päivittäminen, jotta voidaan varmistaa tasapuolinen pääsy tiettyyn ajoneuvodataan,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun tilaaman ja syyskuussa 2020 julkaistun arvioinnin liikennekelpoisuuspaketin Euroopan tason täytäntöönpanosta,

—	ottaa huomioon 4. marraskuuta 2020 annetun komission kertomuksen moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen määräaikaiskatsastuksista annetun direktiivin 2014/45/EU täytäntöönpanosta (COM(2020)0699),

—	ottaa huomioon 3. marraskuuta 2020 annetun komission kertomuksen unionissa liikennöivien hyötyajoneuvojen liikennekelpoisuutta koskevista teknisistä tienvarsitarkastuksista annetun direktiivin 2014/47/EU täytäntöönpanosta (COM(2020)0676),

—	ottaa huomioon komission liikenteen ja liikkumisen pääosaston (MOVE) tilaaman ja helmikuussa 2019 julkaistun tutkimuksen kevyiden perävaunujen sekä kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen sisällyttämisestä määräaikaiskatsastusten piiriin,

—	ottaa huomioon komission MOVE-pääosaston tilaaman ja helmikuussa 2019 julkaistun tutkimuksen eCall-järjestelmän sisällyttämisestä moottoriajoneuvojen määräaikaiskatsastuksiin,

—	ottaa huomioon komission MOVE-pääosaston tilaaman ja huhtikuussa 2015 julkaistun toteutettavuustutkimuksen ajoneuvotietojen sähköisestä alustasta,

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2144 (7), joka koskee moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä näihin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntävaatimuksia, niiden yleistä turvallisuutta ja ajoneuvon matkustajien ja loukkaantumiselle alttiiden tienkäyttäjien suojelua,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0028/2021),

ottaa huomioon, että EU hyväksyi vuonna 2010 tieliikenneturvallisuuspolitiikan, jonka tavoitteena on vähentää liikennekuolemien määrää 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että vuonna 2011 EU asetti nollavisiotavoitteen, jonka mukaan tieliikennekuolemien määrä pyritään saamaan lähelle nollaa vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että vuonna 2019 Euroopan teillä kuoli arviolta 22 800 ihmistä ja loukkaantui vakavasti arviolta 135 000 ihmistä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla on toteutettava tehokkaampia ja koordinoidumpia toimenpiteitä, jos nollavisiotavoite halutaan saavuttaa;

ottaa huomioon, että vaikka liikenneturvallisuutta on pyritty parantamaan EU:ssa, edistyminen liikennekuolemien vähentämisessä on ollut viime vuosina liian hidasta, vaikkakin huomattavaa; toteaa, että ajoneuvojen teknisten vikojen katsotaan aiheuttaneen noin viisi prosenttia onnettomuuksista, joissa on osallisina tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja; ottaa huomioon, että ajoneuvojen puutteellisen huollon katsotaan aiheuttaneen neljä prosenttia onnettomuuksista, joissa on osallisena tienkäyttäjiä;

ottaa huomioon, että vuoden 2019 alustavat luvut osoittavat, että EU:n teillä kuoli vähemmän ihmisiä kuin edellisenä vuonna, mutta edistyminen on edelleen liian hidasta; pitää varmana, että EU:n tavoite puolittaa tieliikennekuolemien määrä vuoden 2010 ja vuoden 2020 lopun välillä jää saavuttamatta noin puolella, sillä tähän mennessä vähennys on ollut vain 23 prosenttia; katsoo, että pätevien katsastajien ja tarkastajien suorittamat säännölliset, yksityiskohtaiset ja määräaikaiset ajoneuvojen katsastukset sekä tekniset tienvarsitarkastukset ovat liikenneturvallisuuden parantamisen kannalta olennaisen tärkeitä;

toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja liikennekuolemien määrässä, sillä heikoiten suoriutuneessa maassa niiden määrä on yli nelinkertainen parhaiten suoriutuneeseen maahan verrattuna, ja katsoo tämän osoittavan selvästi, että tarvitaan erityisvalvontaa, kumppanuuksia ja niiden jäsenvaltioiden avustamista, joiden tulokset ovat heikoimmat;

toteaa, että liikenneturvallisuudessa on edelleen suuria eroja Itä-Euroopan jäsenvaltioiden ja Länsi-Euroopan jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että viimeksi mainittujen käytetyt autot päätyvät usein ensiksi mainittuihin, mikä voi aiheuttaa sekä ihmisten turvallisuuteen että ympäristöön liittyviä riskejä, joita on tarkasteltava EU:n tasolla;

ottaa huomioon, että ilmastoa ja ympäristöä koskevien huolenaiheiden lisäksi ajoneuvojen liikennekelpoisuudessa on kyse kansanterveydestä, johon liittyy paitsi tieturvallisuuden varmistaminen myös päästöjen vaikutus ilmanlaatuun; ottaa huomioon, että viimeaikaiset päästöskandaalit ovat osoittaneet, että ajoneuvon koko käyttöiän ajan tarvitaan riippumattomia katsastuksia ja tarkastuksia, joissa huomioidaan ajoneuvon todelliset päästöt;

G.	katsoo, että arviointi liikennekelpoisuuspaketin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa osoittaa, että yhdenmukaistamismenettelyjä on tehostettava EU:n tasolla;

ottaa huomioon, että käytettyjen autojen markkinat ovat Euroopan unionissa 2–3 kertaa suuremmat kuin uusien autojen markkinat ja että käytettyjen autojen matkamittaripetokset vaarantavat vakavasti liikenneturvallisuuden; panee merkille, että tutkimusten mukaan sellaisten ajoneuvojen osuus, joiden mittarilukemaa on luvattomasti muutettu, on käytettyjen autojen kotimaan myynnissä 5–12 prosenttia ja rajatylittävässä myynnissä 30–50 prosenttia; toteaa, että matkamittarin tietojen luvaton muuttaminen on rikos vain kuudessa jäsenvaltiossa; toteaa, että yhteisen eurooppalaisen tietokannan puuttuminen haittaa myös lainvalvontaa tällaisten vilpillisten käytäntöjen torjumiseksi;

I.	ottaa huomioon, että automatisoitujen ajotoimintojen lisääntynyt käyttö edellyttää liikennekelpoisuuspaketin päivittämistä niin, että siihen sisällytetään vuodesta 2022 alkaen uusien kehittyneiden kuljettajaa avustavien toimintojen tarkastaminen ja niitä koskeva koulutus;

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on jo otettu käyttöön matkamittaripetosten vähentämiseen pyrkiviä välineitä, kuten Belgian ”Car-Pass” ja Alankomaiden ”Nationale AutoPas” (NAP); toteaa, että molemmissa jäsenvaltioissa käytetään tietokantaa, johon matkamittarin lukemat tallennetaan jokaisen huollon, korjauksen ja katsastuksen yhteydessä henkilötietoja keräämättä, ja että molemmat ovat lyhyessä ajassa onnistuneet tekemään lähes lopun matkamittaripetoksista;

K.	pitää tieinfrastruktuurin laatua ensiarvoisen tärkeänä liikenneturvallisuuden kannalta; toteaa, että verkkoon liitettyjen ja autonomisten ajoneuvojen yleistyessä liitettävyys ja digitaalinen infrastruktuuri ovat nyt ja tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä liikenneturvallisuuden kannalta;

Suositukset

Liikennekelpoisuuspaketin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano – EU:n turvallisuustavoitteet

on tyytyväinen siihen, että liikennekelpoisuuspaketin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja joidenkin sen säännösten täytäntöönpano ovat parantaneet kansallisten menettelyjen yhdenmukaistamista erityisesti ajoneuvojen katsastusten tiheyden, sisällön ja menetelmien osalta;

pitää myönteisenä, että liikennekelpoisuuspaketin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on auttanut parantamaan määräaikaiskatsastusten laatua, katsastajien ja tarkastajien pätevyystasoa ja jäsenvaltioiden suorittamaa ajoneuvojen tienvarsitarkastusten koordinointia ja näihin tarkastuksiin sovellettavia vaatimuksia, minkä vaikutuksesta liikenneturvallisuus on parantunut;

pitää valitettavana, että vaikka määräaikaiskatsastusten laatu on parantunut ja tämä on vaikuttanut myönteisesti liikenneturvallisuuteen, liikennekelpoisuuspakettiin sisältyy joitakin ei-pakollisia säännöksiä, joita ei ole saatettu riittävän tiukasti tai lainkaan osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa tarvetta luopua vaiheittain vapaaehtoisista säännöksistä ja kehittää pakollisiin vaatimuksiin perustuva järjestelmä, jotta EU:n tasolla voidaan paremmin yhdenmukaistaa sellaiset osatekijät, kuten kuormankiinnitys, tietojenvaihto ja jäsenvaltioiden välinen yhteistyö, ja muistuttaa näiden toimenpiteiden erityisestä merkityksestä rajaseuduille;

pitää valitettavana, että useat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet liikennekelpoisuuspakettia ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että komission oli käynnistettävä rikkomusmenettelyjä yhtä jäsenvaltiota vastaan; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita saattamaan liikennekelpoisuuspaketin puuttuvat säännökset nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja täyttämään kaikki täydellisten teknisten tietojen antamiseen liittyvät velvollisuutensa, koska EU:n kansalaisten liikenneturvallisuus on Euroopan unionin painopiste;

pitää valitettavana, että katsastus- ja tarkastustoiminnan – henkilöstön, laitteiden, koulutuksen ym. – riittämätön rahoitus vaarantaa edelleen liikennekelpoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamisen; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi annettava kansallisille liikenneturvallisuusviranomaisille riittävästi taloudellista ja hallinnollista tukea, jotta ne voivat panna liikennekelpoisuuspaketin ja sen tulevan tarkistetun version tehokkaasti täytäntöön;

Katsastusten tiheys ja sisältö

pitää myönteisenä, että liikennekelpoisuuspaketin voimaantulon jälkeen 90 prosenttia ajoneuvojen katsastuksista on tehty samoin aikavälein tai jopa tiheämmin kuin paketissa säädetään, mikä on osaltaan vähentänyt huomattavasti EU:n teillä liikennöivien vaarallisten ajoneuvojen määrää; pitää kuitenkin valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa asetetut määräajat ovat edelleen pidempiä kuin paketissa säädetään, mikä heikentää ajo-olosuhteiden turvallisuutta; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita noudattamaan viipymättä paketissa asetettuja määräaikoja, koska on kyse EU:n kansalaisten turvallisuudesta ja hengestä;

kehottaa komissiota harkitsemaan katsastusjärjestelmän tiukentamista ja lisätarkastusten käyttöönottoa sen jälkeen, kun taksina tai ambulanssina käytettävät M1-luokan ajoneuvot ja pakettien jakelupalvelujen tarjoajien käyttämät N1-luokan ajoneuvot ovat saavuttaneet tietyn ajokilometrimäärän, ja harkitsemaan tämän vaatimuksen ulottamista myös muihin näiden luokkien ajoneuvoihin, joita käytetään kaupallisiin tarkoituksiin;

panee merkille yksityisautojen käytön ja yhteiskäytön lisääntymisen julkisessa liikenteessä ja/tai logistiikkakuljetuksissa; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko näiden ajoneuvojen katsastustiheyttä vastaavasti lisättävä mahdollistamalla vuosittaisen pakollisen katsastuksen käyttöönotto taikka katsastaminen esimerkiksi ajoneuvon ajokilometrimäärään perustuvan käyttöintensiteetin ja siitä johtuvan komponenttien vanhentumisen perusteella sekä kuljetettujen matkustajien määrän perusteella;

panee merkille, että muista jäsenvaltioista tuotujen käytettyjen ajoneuvojen katsastusta ei tunnusteta vastavuoroisesti tapauksissa, joissa jäsenvaltioiden katsastustiheys on eri, joten tältä osin paketti edistää vastavuoroista tunnustamista vain rajoitetusti; kehottaa komissiota sisällyttämään käytettyjen autojen EU:n laajuisen sertifioinnin liikennekelpoisuuspaketin seuraavaan tarkistukseen;

10.

toteaa, että moottoripyöräilijöitä pidetään suojattomina tienkäyttäjinä ja että moottoripyöräilijöiden kuolleisuus vähenee kaikista EU:n ajoneuvonkäyttäjistä hitaimmin; huomauttaa, että erityisesti mopojen laiton muuntaminen ja virittäminen lisää nuorten ja nuorten aikuisten onnettomuusriskiä; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan tienvarsitarkastusten tekemisvelvollisuuden ulottamista kaksi- ja kolmipyöräisiin ajoneuvoihin ja asettamaan tavoitteeksi tarkastaa niistä vuosittain vähintään viisi prosenttia, koska nämä ajoneuvot ovat nykyään kokonaan direktiivin 2014/47/EU soveltamisalan ulkopuolella;

11.

kehottaa komissiota pohtimaan mahdollisuutta tehdä loppu kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen pakollisia määräaikaiskatsastuksia koskevista vapautuksista, jotka tällä hetkellä ovat mahdollisia direktiivin 2014/45/EU nojalla; kehottaa komissiota pohtimaan tulevassa arvioinnissaan mahdollisuutta sisällyttää pakolliseen määräaikaiskatsastusjärjestelmään myös sellaiset kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen luokat, joiden moottorin iskutilavuus on alle 125 cm3, ja kevyet perävaunut käyttäen perustana asiaankuuluvia liikenneonnettomuustietoja ja kustannus-hyötytekijöitä, joita ovat esimerkiksi katsastuspaikkojen läheisyys syrjäseuduilla, hallinnollinen rasitus ja EU:n kansalaisille aiheutuvat taloudelliset kustannukset; pyytää, että arviointiaan varten komissio vertailisi niiden maiden tuloksia, joissa näihin luokkiin kuuluvat ajoneuvot katsastetaan jo määräajoin, maihin, joissa niitä ei katsasteta, sekä tämän vaikutusta liikenneturvallisuuteen; kehottaa ottamaan käyttöön ajokilometrimäärään perustuvan lisätarkastusaikataulun sellaisille moottoripyörille, joita käytetään pakettien tai elintarvikkeiden jakelupalveluissa taikka muissa kaupallisissa tavaroiden tai henkilöiden kuljetuspalveluissa;

12.

toteaa suhtautumisen määräaikaiskatsastuksesta myöhästymiseen vaihtelevan suuresti jäsenvaltioista toiseen, niin että eräissä maissa katsastuksesta myöhästyminen on kiellettyä ja toisissa myöhästyä saa enintään neljä kuukautta; kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan käytäntöjä asettamalla lyhyen enimmäisviiveen, joka ei vaaranna määräaikaiskatsastuksen oikea-aikaista tekemistä, ja tiukentamalla seuraamuksia tapauksissa, joissa määräaikaa ei noudateta;

13.

muistuttaa, että vammaisten henkilöiden käyttöön mukautetuissa ajoneuvoissa on erityisiä toimintoja ja asetuksia; huomauttaa, että vammaisten matkustajien kuljettamiseen käytettävien ajoneuvojen on täytettävä erityiset tekniset vaatimukset, jotka koskevat esimerkiksi turvavöiden asentamista ja tilojen mukauttamista vammaisten matkustajien turvallisuuden varmistamiseksi; painottaa tarvetta varmistaa, että kaikki nämä keskeiset toiminnot käydään asianmukaisesti läpi jokaisessa katsastuksessa;

14.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön vain yleisluonteisia toimenpiteitä saattaessaan matkamittaripetoksista määrättäviä seuraamuksia koskevia säännöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tätä liikennekelpoisuuspaketin selkeää vaatimusta, saattamaan kohdennetummat toimenpiteet viipymättä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja osoittamaan täytäntöönpanoa varten riittävät taloudelliset ja henkilöresurssit; pitää valitettavana, että nykyinen matkamittaripetoksista määrättäviä seuraamuksia koskeva säännös on tehoton, koska siinä edellytetään vain, että seuraamusten on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia, varoittavia ja syrjimättömiä”, ja jätetään varsinaiset määrät ja vastaavat varoittavat toimenpiteet suurelta osin jäsenvaltioiden harkintavaltaan; katsoo, että seuraavassa tarkistuksessa olisi säädettävä yhdenmukaisempia ja konkreettisempia seuraamuksia matkamittaripetoksista sekä muita tehokkaita toimenpiteitä tietojen luvattoman muuttamisen estämiseksi, mukaan lukien asianmukaiset kyberturvallisuusmekanismit ja salaustekniikat, joilla vaikeutetaan tietojen sähköistä muuttamista ja helpotetaan sen havaitsemista; kehottaa komissiota säätämään katsastusorganisaatioille taattavasta pääsystä tiettyihin ajoneuvokohtaisiin tietoihin, toimintoihin ja ohjelmistotietoihin; kehottaa asettamaan jäsenvaltioille velvollisuuden luoda oikeudellisia, teknisiä ja toiminnallisia esteitä, joiden ansiosta on mahdotonta muuttaa luvattomasti matkamittarien tietoja; korostaa, että matkamittaripetosten havaitsemista vaikeuttaa suurelta osin se, ettei ole olemassa yhtenäistä tietokantaa, johon käytettyjen autojen ajokilometrit kirjattaisiin ja jonka tiedot jäsenvaltiot vastavuoroisesti tunnustaisivat ja joita ne vaihtaisivat;

15.

kehottaa komissiota sisällyttämään pakettiin sen seuraavassa tarkistuksessa pakollisia säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat tallentaa pakolliset matkamittarilukemat kunkin katsastuksen, huollon, kunnossapitotoimen ja mittavan korjaustyön yhteydessä ajoneuvon ensirekisteröinnistä lähtien;

16.

kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon uudet säännöt päästöjen mittaamisesta todellisissa ajo-olosuhteissa Euro 6 -asetuksen ja sen mahdollisten tulevien tarkistusten mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään ajonaikaisia testejä heijastavat mittaukset määräaikaiskatsastuksiin ja muuhun mahdolliseen kehitykseen, kun liikennekelpoisuuspakettia seuraavan kerran tarkastellaan uudelleen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan sekä katsastuksissa käytettävän päästömittaustekniikan että hyväksytyt enimmäistasot, jotta kaikki Euroopan teillä liikkuvat ajoneuvot olisivat varmasti päästönormien mukaisia;

Testauslaitteet sekä katsastajien ja tarkastajien koulutus

17.

on tyytyväinen siihen, että testauslaitteet on liikennekelpoisuuspaketin voimaantulon jälkeen yhdenmukaistettu kaikissa jäsenvaltioissa ja että ne täyttävät tietyt vähimmäisvaatimukset, mikä parantaa katsastusten ja tarkastusten yhdenmukaisuutta kaikkialla EU:ssa;

18.

panee merkille, että vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön katsastajien ja tarkastajien vähimmäispätevyysvaatimukset, jotkut niistä eivät noudata määräaikaiskatsastuksista annetun direktiivin 2014/45/EU liitteessä IV säädettyjä vaatimuksia; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita saattamaan vaatimuksensa direktiivin mukaisiksi; pyytää komissiota edistämään jäsenvaltioiden välistä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa siitä, miten direktiivin 2014/45/EU liite IV pannaan täytäntöön, ja arvioimaan tarvetta järjestää säännöllistä kertauskoulutusta ja asianmukaisia kokeita; kehottaa komissiota edistämään koulutuksen sisällön säännöllistä päivittämistä ja yhdenmukaistamista jäsenvaltioissa, jotta katsastajien ja tarkastajien tiedot ja taidot vastaisivat automaation ja digitalisaation kehitystä autoteollisuudessa, erityisesti kun on kyse kehittyneistä kuljettajaa avustavista järjestelmistä, itseohjautuvista järjestelmistä ja sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien käytöstä liikenneturvallisuudesta vastaavien kansallisten viranomaisten välillä, mukaan lukien turvallinen tietojen yhteiskäyttö, kyberturvallisuus ja kuljettajien henkilötietojen suoja; korostaa, että sähköisten turvallisuustoimintojen, kuten kehittyneiden kuljettajaa avustavien järjestelmien, luvaton muuntaminen ja petokset ovat suuri turvallisuusriski, minkä vuoksi katsastajien ja tarkastajien on voitava havaita ne; korostaa, että katsastajille ja tarkastajille olisi annettava erityiskoulutusta ohjelmistojen eheyden tarkastamisesta;

19.

muistuttaa, että olisi toteutettava toimia, joilla taataan katsastajien ja katsastusorganisaatioiden riippumattomuus ajoneuvojen kaupasta ja huolto- ja korjausalasta, jotta vältetään taloudelliset eturistiriidat, myös päästöarvojen tarkastuksissa, ja että samalla olisi vahvistettava siviilioikeudellista vastuuta koskevia takeita kaikkien osapuolten osalta;

Tekniset tienvarsitarkastukset ja kuormankiinnitys

20.

panee merkille, että komission kertomusten mukaan hyötyajoneuvojen tienvarsitarkastukset ovat vähentyneet viimeisten kuuden vuoden aikana; pitää tätä suuntausta valitettavana ja muistuttaa, että liikennekelpoisuuspaketin mukaisesti jäsenvaltioilla on vuodesta 2018 lähtien ollut velvollisuus varmistaa, että tienvarsitarkastuksia tehdään tietty vähimmäismäärä suhteessa niiden alueella rekisteröityjen ajoneuvojen määrään (viisi prosenttia); kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan viiden prosentin vähimmäistavoitteen saavuttamiseksi ja muistuttaa, että ensimmäinen, vuosia 2019–2020 koskeva raportointi tämän tavoitteen uudelleentarkastelua varten on tehtävä 31. maaliskuuta 2021 mennessä; kehottaa komissiota sisällyttämään tienvarsitarkastusten piiriin N1-luokan ajoneuvot (8), joita käytetään kaupalliseen maanteiden tavaraliikenteeseen, koska niitä on yhä enemmän ja niillä ajetaan suuria kilometrimääriä;

21.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa tienvarsitarkastusten laadun ja syrjimättömyyden parantamiseksi entisestään sisämarkkinasääntöjä noudattaen, esimerkiksi määrittämällä ja keräämällä keskeisiä tulosindikaattoreita koskevia tietoja ja kannustamalla riskiluokitusprofilointijärjestelmien käyttöön, jotta tarkastukset ja seuraamukset voidaan kohdentaa nykyistä paremmin, erityisesti rikkomusten uusijoiden tapauksessa, EU:n tietosuojasäännöksiä täysin noudattaen;

22.

pitää valitettavana, että kansallisten talousarviomenojen leikkaukset tieturvallisuuden valvonnassa ja teiden kunnossapidossa näyttävät vähentäneen tienvarsitarkastuksia viime vuosina; kehottaa kansallisia viranomaisia takaamaan tarkastustoiminnan rahoituksen lisäämisen erityisesti, koska uusien ajoneuvotyyppien testaus saattaa tulla pakolliseksi;

23.

pitää valitettavana, että kuormankiinnityksen tarkastusta koskevat liikennekelpoisuuspaketin säännökset eivät ole pakollisia, minkä vuoksi vain muutamat jäsenvaltiot ovat saattaneet asiaankuuluvat turvallisuustoimenpiteet osaksi kansallista lainsäädäntöään; toteaa, että yhdenmukaistaminen ei ole tältä osin läheskään toteutunut; kehottaa komissiota ehdottamaan näiden säännösten vahvistamista seuraavan tarkistuksen yhteydessä ja antamaan yhdenmukaiset vähimmäisvaatimukset muun muassa kuormankiinnityksestä, kuormankiinnityslaitteiden pakollisuudesta kussakin ajoneuvossa sekä kuormankiinnityksestä vastaavan henkilöstön ja tarkastajien vähimmäispätevyydestä, -koulutuksesta ja -tiedoista;

Tietorekisterit ja tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

24.

pitää valitettavana, että vain muutamat jäsenvaltiot ylläpitävät kansallista sähköistä tietokantaa tienvarsitarkastuksissa havaituista merkittävistä ja vaarallisista puutteista ja että jäsenvaltiot ilmoittavat harvoin näiden tarkastusten tuloksista sen jäsenvaltion kansalliselle yhteyspisteelle, jossa ajoneuvo on rekisteröity; pitää valitettavana, että liikennekelpoisuuspaketissa ei esitetä mitään toimia, jotka rekisteröintijäsenvaltion olisi toteutettava sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu tällaisista merkittävistä ja vaarallisista puutteista; kehottaa komissiota vahvistamaan näitä säännöksiä seuraavassa tarkistuksessa ja muun muassa laatimaan yhtenäisen suunnitelman toimista, jotka rekisteröintijäsenvaltion olisi toteutettava ilmoituksen saatuaan;

25.

kehottaa komissiota harkitsemaan liikennekelpoisuuspaketissa tarkoitettua ajoneuvotietojen sähköistä rekisteriä silmällä pitäen ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista annetun direktiivin 2014/46/EU muuttamista niin, että poistetaan fyysisten asiakirjojen toimittamisvelvollisuus ja kuljettajan velvollisuus esittää painettu rekisteröintitodistus; toteaa, että katsastajille ja tarkastajille olisi luotava edellytykset käyttää sähköisiä rekistereitä;

26.

kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan katsastuksia, tarkastuksia ja matkamittarilukemia koskevien tietojen järjestelmällistä vaihtoa ajoneuvojen testauksesta, rekisteröinnistä ja hyväksynnästä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten, testauslaitteiden valmistajien ja ajoneuvojen valmistajien välillä; pitää tätä varten myönteisenä komission toteutettavuustutkimusta ajoneuvotietojen sähköisestä alustasta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että paketin seuraavassa tarkistuksessa perustetaan ajoneuvotietojen sähköinen alusta jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi sekä tehokkaamman koordinoinnin takaamiseksi; korostaa, että ajoneuvotietojen alustan olisi mahdollistettava täysin paperiton tarkastus- ja tietojenvaihtoprosessi, jossa taataan kyberturvallisuus ja tietosuoja suhteessa kolmansiin osapuoliin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä, että komissio on ottanut käyttöön EU MOVEHUB -alustan ja kehittänyt vastikään ODOCAR-moduulin, joka tarjoaa tietokantapohjaisen tietoteknisen infrastruktuurin matkamittarilukemien vaihtamiseksi kaikkialla unionissa ja johon sisältyy mahdollisuus vaihtaa tietoja Eucaris-järjestelmän kanssa; kehottaa komissiota arvioimaan, olisiko EU MOVEHUBin käytöstä tehtävä jäsenvaltioille pakollista tulevassa tarkistuksessa;

27.

kehottaa komissiota arvioimaan seuraavassa tarkistuksessa mahdollisuutta sisällyttää rekisteröintiviranomaisten väliseen ajoneuvojen historiatietojen pakolliseen vaihtoon matkamittarilukemien lisäksi myös tiedot onnettomuuksista ja merkittävien vikojen esiintymistiheydestä, sillä näin EU:n kansalaisille taattaisiin parempi suoja petoksilta ja täydellisemmät tiedot ajoneuvon historiasta, tilasta ja aiemmin peitellyistä korjaustoimenpiteistä; katsoo, että liikenneonnettomuuksien olisi johdettava lisätarkastuksiin, jotka auttavat varmistamaan, että ajoneuvot korjataan asianmukaisesti, ja parantavat liikenneturvallisuutta;

Tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava kehys

28.

kehottaa komissiota ottamaan ajoneuvojen turvallisuustoimintojen teknisen kehityksen asianmukaisesti huomioon seuraavassa tarkistuksessa; huomauttaa, että asetuksen (EU) 2019/2144 mukaisesti uudet ajoneuvot on vuodesta 2022 alkaen varustettava uusilla kehittyneillä turvallisuusjärjestelmillä ja kuljettajaa avustavilla järjestelmillä; kehottaa komissiota sisällyttämään tällaiset uudet järjestelmät määräaikaiskatsastusten piiriin ja katsastajien ja tarkastajien koulutukseen sekä vähentämään tällaisten järjestelmien luvattoman muuttamisen ja petosten riskiä; pyytää komissiota sisällyttämään määräaikaiskatsastuksiin myös eCall-järjestelmän, ohjelmiston ja langattomat päivitykset (9) sekä laatimaan suuntaviivoja ja normeja autonomisten ja verkkoon liitettyjen ajoneuvojen säännöllisiä turvallisuustestejä ja tarkastuksia varten; kehottaa komissiota tutkimaan ajoneuvoihin asennettujen antureiden käyttöä tienvarsitarkastuksissa myös jatkossa ja kiinnittämään erityistä huomiota ajoneuvojen automaattisten vianmääritysjärjestelmien erityisvaatimuksiin ja kansanterveyden ensisijaisuuden periaatteeseen; kehottaa autonvalmistajia ja viranomaisia tekemään yhteistyötä uusien kuljettajaa avustavien teknologioiden käyttöönotossa, jotta varmistetaan normien jatkuva noudattaminen ja autetaan ennakoimaan tulevia suuntauksia;

29.

panee lisäksi merkille uusien kulkuneuvojen, kuten sähköpotkulautojen, yksipyöräisten ja tasapainoskootterien, lisääntymisen yleisillä teillä; pyytää komissiota arvioimaan, olisiko nämä uudet kulkuneuvot otettava huomioon tulevassa tarkistuksessa, jotta voidaan parantaa liikenneturvallisuutta;

30.

kehottaa komissiota järjestämään tulevien vuosien aikana Euroopan tieliikenneturvallisuuden teemavuoden, jotta voidaan varautua vuoteen 2030, joka on välietappi matkalla kohti nollavisiotavoitetta;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi rahoitusta tieinfrastruktuurin laadun varmistamiseen, erityisesti teiden kunnossapitoon; kehottaa lisäksi komissiota vahvistamaan kunnossapitoon liittyvää toimintamalliaan toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä, joilla tehostetaan pitkän aikavälin kunnossapidon suunnittelua jäsenvaltioissa; pitää liitettävyyttä ja digitaalista turvallisuutta ensisijaisen tärkeinä verkkoon liitettyjen ja autonomisten ajoneuvojen määrän tulevan lisääntymisen vuoksi;

o o

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 51.

(2) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 129.

(3) EUVL L 127, 29.4.2014, s. 134.

(4) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 2.

(5) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 151.

(6) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 2.

(7) EUVL L 325, 16.12.2019, s. 1.

(8) Tavarankuljetuksiin käytettävät ajoneuvot, joiden enimmäismassa on 3,5 tonnia (esimerkiksi avopakettiautot ja pakettiautot).

(9) Katso direktiivin 2014/45/EU liitteet I ja III.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/9

P9_TA(2021)0123

Kemialliset jäämät Itämeressä vetoomusten nro 1328/2019 ja 0406/2020 perusteella (työjärjestyksen 227 artiklan 2 kohta)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 kemiallisista jäämistä Itämeressä vetoomusten nro 1328/2019 ja 0406/2020 perusteella (2021/2567(RSP))

(2021/C 506/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon vetoomukset nro 1328/2019 ja 0406/2020,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 ja 191 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 ja 37 artiklan,

—

ottaa huomioon Itämeren ekologisista ongelmista 18. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman (1), yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (2) tavoitteen, joka on vähentää pilaantumista ja vaarallisia aineita, sekä jäsenvaltioiden sitoumuksen seurata vedenalaisia kemiallisia ammuksia yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiadirektiivi) (3) mukaisesti,

—

ottaa huomioon EU:n Itämeri-strategian mukaiset sitoumukset ”meren pelastamiseksi” ja Itämeren alueen nostamiseksi edelläkävijäksi maailmassa meriturvallisuuden alalla sekä EU:n jäsenvaltioiden sitoumuksen poistaa mereen upotetut kemialliset ammukset ja räjähtämättömät räjähteet EU:n meriturvallisuusstrategian toimintasuunnitelman mukaisesti,

—

ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon (COM(2019)0640) 2.1.8 kohdassa esitetyn myrkyttömään ympäristöön tähtäävän nollapäästötavoitteen ja EU:n sitoumuksen pysäyttää biodiversiteetin köyhtyminen ja saavuttaa johtoasema maailmassa globaalin biodiversiteettikriisin ratkaisemisessa EU:n biodiversiteettistrategia 2020:n ja vuoteen 2030 ulottuvan EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti,

—

ottaa huomioon velvoitteet, joihin sopimusvaltiot ovat sitoutuneet maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä vuonna 1992 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen 2 artiklan ja siihen vuonna 1999 tehdyn vesivaroja ja terveyttä koskevan pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti,

—	ottaa huomioon komission tulevan Itämeren alueen Interreg-ohjelman vuosiksi 2021-2027,

—	ottaa huomioon Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelusta vuonna 1992 tehdyn Helsingin yleissopimuksen, Itämeren toimintasuunnitelman ja Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) mereen upotetuista kemiallisista ammuksista tekemät havainnot,

—

ottaa huomioon valtioiden YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti antamat sitoumukset, erityisesti alatavoitteen 3.9 vähentää vaarallisista kemikaaleista johtuvia kuolemia ja sairauksia sekä alatavoitteen 6.3 parantaa veden laatua lopettamalla kaatopaikat ja minimoimalla vaarallisten kemikaalien päästöt sekä alatavoitteet 14.1 ja 14.2 ehkäistä merten saastumista ja suojella merten ja rannikkoalueiden ekosysteemejä,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1612(2008) Itämereen haudatuista kemiallisista ammuksista ja siihen liittyvän 28. huhtikuuta 2008 päivätyn raportin,

—	ottaa huomioon vetoomusten nro 1328/2019 ja 0406/2020 käsittelyn vetoomusvaliokunnan 3. joulukuuta 2020 pidetyssä kokouksessa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 227 artiklan 2 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että Itämereen on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen upotettu vähintään 50 000 tonnia tavanomaisia ja kemiallisia aseita, jotka sisältävät vaarallisia aineita (kuten sinappi- ja kyynelkaasua sekä hermomyrkkyjä ja tukehtumisen aiheuttavia kemikaaleja);

ottaa huomioon, että nämä ammukset hajoavat hitaasti ja vuotavat myrkyllisiä aineita veteen ja vaarantavat näin ihmisten terveyden saastuttamalla elintarvikkeita, ne ovat voimakkaasti syövyttäviä ja myrkyllisiä suorassa kosketuksessa, ne vahingoittavat meren ekosysteemejä ja biologista monimuotoisuutta sekä vaarantavat paikallisen taloudellisen toiminnan, kuten kalastuksen, luonnonvarojen hyödyntämisen ja uusiutuvan energian tuottamisen voimalaitoksissa;

ottaa huomioon, että Itämeri on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi puolisuljettu merialue, jossa vesi vaihtuu hitaasti ja joka ei juurikaan kykene puhdistamaan itse itseään; ottaa huomioon, että sitä pidetään yhtenä maailman saastuneimmista meristä ja sen happipitoisuudet laskevat syvissä vesissä, mikä vaarantaa jo meren elämää;

ottaa huomioon, että HELCOMin mereen upotettuja kemiallisia ammuksia käsittelevä tilapäinen työryhmä (CHEMU), EU:n rahoittama hanke ”Modelling of Ecological Risks related to Sea-Dumped Chemical Weapons” (MERCW) ja HELCOMin tilapäiset asiantuntijaryhmät, jotka päivittävät ja tarkastelevat Itämereen upotettuja kemiallisia ammuksia (MUNI) ja vaarallisten vedenalaisten esineiden ympäristöriskejä koskevia tietoja (SUBMERGED), ovat tehneet arvokasta tutkimustyötä;

E.	ottaa huomioon, että tarve tiiviimpään yhteistyöhön tuotiin esiin Brysselissä 20. helmikuuta 2019 pidetyssä meressä olevien räjähtämättömien ammusten aiheuttamia haasteita käsitelleessä keskustelutilaisuudessa;

F.	ottaa huomioon, että kansainvälisellä yhteisöllä ei ole luotettavaa tietoa hävitettyjen ammusten määrästä, luonteesta ja sijainnista, koska näitä toimia ei ole dokumentoitu riittävästi ja Itämeren pohjaa koskeva tutkimus on riittämätöntä;

G.	ottaa huomioon, että ammusten nykytilasta, niiden aiheuttamasta todellisesta vaarasta ja mahdollisista ratkaisuista tähän ongelmaan ei ole päästy yksimielisyyteen;

ottaa huomioon, että Itämeren alueen Interreg-ohjelmasta myönnettiin rahoitusta vuosina 2011–2014 toteutettaville kemiallisten aseiden etsintä- ja arviointihankkeille (CHEMSEA), 2016–2019 toteutetulle meriammuksia koskevalle päätöksenteon tukijärjestelmälle (DAIMON) ja 2019–2021 toteutetulle DAIMON 2 -hankkeelle yhteensä 10,13 miljoonaa euroa (joista 7,8 miljoonaa euroa eli 77 prosenttia oli peräisin Euroopan aluekehitysrahastosta); ottaa huomioon, että näissä hankkeissa tutkittiin upottamispaikkoja, ammusten sisällystä ja tilaa sekä sitä, miten ne reagoivat Itämeren olosuhteisiin, ja että hankkeet tarjosivat viranomaisille päätöksentekovälineitä ja koulutusta riskianalyysiin käytettävistä tekniikoista, kunnostamismenetelmistä ja ympäristövaikutusten arvioinnista;

I.	ottaa huomioon, että mereen upotettuja tavanomaisia ja kemiallisia ammuksia koskevaa kysymystä käsittelee Nato, jolla on riittävät työkalut, välineet ja kokemus tämän ongelman ratkaisemiseksi menestyksekkäästi;

J.	ottaa huomioon, että vuonna 2014 päättyneessä CHEMSEA-hankkeessa todettiin, että vaikka kemiallisten ammusten upottamispaikat eivät muodosta välitöntä uhkaa, ne ovat edelleen ongelma Itämerellä;

K.	ottaa huomioon Itämeren alueen suuren liikennetiheyden ja taloudellisen toiminnan suuren määrän takia tämä on sekä ympäristökysymys että huomattava taloudellinen ongelma, joka vaikuttaa myös kalastusalaan;

korostaa, että Itämereen toisen maailmansodan jälkeen upotettujen ammusten aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit eivät ole ainoastaan alueellinen tai eurooppalainen ongelma vaan vakava maailmanlaajuinen ongelma, jolla on ennalta arvaamattomia rajat ylittäviä lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia;

kehottaa kansainvälistä yhteisöä toimimaan yhteistyön ja aidon solidaarisuuden hengessä, jotta voidaan tehostaa upotettujen ammusten seurantaa meriympäristölle ja merellä tapahtuvalle toiminnalle mahdollisesti aiheutuvien riskien minimoimiseksi; kehottaa kaikkia ammusten upottamista ja niiden tarkkaa sijaintia koskevia turvallisuusluokiteltuja tietoja hallussaan pitäviä osapuolia poistamaan niiden turvallisuusluokituksen ja antamaan asianomaisille maille, komissiolle ja Euroopan parlamentille mahdollisuuden tutustua niihin kiireellisesti;

kehottaa komissiota ja Itämeren alueen Interreg-ohjelman yhteistä suunnittelukomiteaa varmistamaan riittävän rahoituksen tutkimukseen ja toimiin, joita tarvitaan Itämereen upotettujen ammusten aiheuttamien vaarojen poistamiseksi; suhtautuu myönteisesti kohdennettuihin toimiin ja rakentavaan tutkimukseen, joita toteutetaan HELCOMin ja Itämeren alueen Interreg-ohjelmasta rahoitettujen CHEMSEA-, DAIMON- ja DAIMON 2 -hankkeiden puitteissa;

kehottaa kaikkia osapuolia noudattamaan kansainvälistä ympäristölainsäädäntöä ja myöntämään lisärahoitusta Itämeren aluetta koskevaan Interreg-ohjelmaan vuosiksi 2021–2027; suhtautuu myönteisesti vuosien 2021–2027 kansainväliseen Itämeren alueen Interreg-ohjelmaan, josta rahoitetaan toimenpiteitä Itämeren pilaantumisen vähentämiseksi;

korostaa tarvetta seurata säännöllisesti ammusten korroosiota ja laatia ajantasainen ympäristöriskien arviointi, jossa tarkastellaan vapautuvien epäpuhtauksien vaikutuksia ihmisten terveyteen, meriekosysteemeihin ja alueen biologiseen monimuotoisuuteen;

on tyytyväinen kansallisella tasolla toteutettuihin toimiin, kuten upotettujen ammusten sijaintipaikkojen kartoittamiseen sekä vaarallisten materiaalien seurantaan ja poistamiseen;

korostaa tässä yhteydessä valtioiden ja alueiden välisten yhteistyömekanismien, julkisen tiedon vapaan saatavuuden sekä tieteellisen tiedon ja tutkimuksen tehokkaan vaihdon merkitystä;

kehottaa komissiota myrkyttömään ympäristöön tähtäävän nollapäästötavoitteen saavuttamiseksi perustamaan asianomaisten jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien ja organisaatioiden kanssa asiantuntijaryhmän, jonka toimeksiantoon kuuluvat seuraavat: i) tutkia ja kartoittaa pilaantuneiden alueiden tarkka sijainti; ii) ehdottaa pilaantumisen seurantaan ja puhdistamiseen sopivia ympäristöystävällisiä ja kustannustehokkaita ratkaisuja, joiden lopullisena tavoitteena on poistaa vaaralliset materiaalit tai neutralisoida ne kokonaan silloin, kun niiden poistaminen on mahdotonta; iii) kehittää luotettavia päätöksenteon tukivälineitä; iv) toteuttaa tiedotuskampanja, jonka tarkoituksena on tiedottaa asianomaisille ryhmille (kuten kalastajille, paikallisille asukkaille, matkailijoille ja sijoittajille) mahdollisista terveysriskeistä ja taloudellisista riskeistä ja v) kehittää hätätoimia koskevia suuntaviivoja ympäristökatastrofeja varten;

pitää valitettavana, että Euroopan naapuruusvälineestä jaetuista 8,8 miljoonasta eurosta yhtäkään ei käytetty DAIMON- tai DAIMON 2 -hankkeisiin Itämeren alueen Interreg-ohjelman puitteissa;

10.

kehottaa komissiota ottamaan kaikki asiaankuuluvat EU:n virastot ja toimielimet, mukaan lukien Euroopan puolustusvirasto, mukaan käyttämään kaikkia käytettävissä olevia resursseja ja varmistamaan, että ongelma otetaan huomioon kaikissa asiaan liittyvissä EU:n politiikoissa ja ohjelmasuunnitteluprosesseissa, mukaan lukien meristrategiapuitedirektiivi ja meriturvallisuusstrategian toimintasuunnitelma;

11.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan meriin upotettavien ammusten ongelma sisällytetään horisontaalisiin ohjelmiin, jotta voidaan esittää hankkeita, jotka kattavat samasta ongelmasta kärsivät alueet (Adrianmeri ja Joonianmeri, Pohjanmeri ja Itämeri), ja helpottamaan kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

12.

kehottaa komissiota toteuttamaan yhteisiä toimia Itämeren pilaantumisen torjumiseksi ja kaikentyyppisen alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi muun muassa Naton kanssa solmimansa kumppanuuden avulla;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden sekä muiden asiaankuuluvien valtioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 147.

(2) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(3) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/12

P9_TA(2021)0131

Tehokkaampi ja puhtaampi meriliikenne

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 teknisistä ja operatiivisista toimenpiteistä tehokkaamman ja puhtaamman meriliikenteen edistämiseksi (2019/2193(INI))

(2021/C 506/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 16. syyskuuta 2020 vahvistamansa kannan alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisesta tiedonkeruujärjestelmästä (2),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kasvihuonekaasupäästöjä koskevan kolmannen selvityksen (3),

—	ottaa huomioon loppuraportin Kansainvälisen merenkulkujärjestön kasvihuonekaasupäästöjä koskevasta neljännestä selvityksestä (4),

—	ottaa huomioon Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskevan yleissopimuksen (Barcelonan yleissopimus) sopimuspuolten joulukuussa 2019 antaman ministerien julkilausuman,

—	ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2019 meriliikenteen hiilidioksidipäästöistä,

—	ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (5),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A9-0029/2021),

ottaa huomioon, että meriliikenne ja satamat ovat avainasemassa EU:n taloudessa, sillä lähes 90 prosenttia EU:n ulkoisesta tavaraliikenteestä hoidetaan meriteitse (6) ja meriliikenteellä on tärkeä rooli matkailun alalla; toteaa, että ne ovat ratkaisevan tärkeitä keskeytymättömien toimitusketjujen varmistamiseksi, kuten covid-19-pandemian aikana on käynyt ilmi; ottaa huomioon, että EU:n merenkulkualan taloudellinen kokonaisvaikutus EU:n bruttokansantuotteeseen vuonna 2018 oli 149 miljardia euroa ja työllisyysvaikutus on yli kaksi miljoonaa työpaikkaa (7); ottaa huomioon, että vuonna 2018 sen suora taloudellinen vaikutus oli 685 000 merellä ja maalla olevaa työpaikkaa EU:ssa; ottaa huomioon, että 40 prosenttia maailman aluskannasta bruttovetoisuudella mitattuna on EU:n valvonnassa;

ottaa huomioon, että tavara- ja matkustajameriliikenne on keskeinen tekijä EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamisessa erityisesti syrjäseutualueiden, saaristoalueiden ja syrjäisimpien alueiden yhteyksien ja saavutettavuuden kannalta; toteaa, että tämän vuoksi EU:n olisi investoitava merenkulkualan kilpailukykyyn ja valmiuksiin toteuttaa kestävään liikkuvuuteen siirtyminen;

C.	toteaa, että EU:n merenkulkualan olisi myös osaltaan torjuttava biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä ja ympäristön tilan heikkenemistä sekä edistettävä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteita;

ottaa huomioon, että terveet valtameret ja niiden ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen ovat olennaisen tärkeitä ihmiskunnalle, sillä ne sääntelevät ilmastoa tuottamalla vähintään puolet maan ilmakehän hapesta, ovat biologisen monimuotoisuuden turvaajia ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja ihmisten terveyden lähde sekä perusta taloudellisille toiminnoille, joita ovat muun muassa kalastus, liikenne, kauppa, matkailu, uusiutuva energia ja terveystuotteet ja joiden olisi rakennuttava kestävyyden periaatteelle;

ottaa huomioon, että merenkulkuala on ala, jota säännellään EU:n tasolla ja kansainvälisellä tasolla ja joka on edelleen hyvin riippuvainen fossiilisista polttoaineista; ottaa huomioon, että parhaillaan tarkistetaan meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmää ja että tämän tavoitteena on vähentää merenkulun kasvihuonekaasupäästöjä EU:n vesillä;

F.	ottaa huomioon, että ala on pyrkinyt jatkuvasti saavuttamaan kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevat tavoitteet noudattamalla voimassa olevaa sääntelykehystä ja toteuttamalla tähän mennessä saavutettua teknologista kehitystä;

G.	katsoo, että tämän vuoksi riittävä rahoitus on välttämätöntä tämän tarvittavan siirtymän saavuttamiseksi; katsoo, että lisätutkimus ja -innovointi ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta päästötön meriliikenne on mahdollista;

ottaa huomioon, että kansainvälisen meriliikenteen päästöt ovat vuodessa noin 940 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja sen osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on noin 2,5 prosenttia (8); ottaa huomioon, että meriliikenne vaikuttaa myös ympäristöön edistämällä ilmastonmuutosta ja aiheuttamalla saastepäästöjä eri lähteiden, erityisesti tankkien puhdistamisen, satamissa käynnissä pidettävien koneiden, painolastiveden, hiilivetyjen, raskasmetallien ja kemikaalien päästöjen sekä mereen putoavien konttien kautta, mikä puolestaan vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin; ottaa huomioon, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) säännöt alusten rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi tulivat voimaan ensimmäisen kerran vuonna 2005 alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL-yleissopimus) nojalla ja että rikkidioksidipäästöjen raja-arvoja on sittemmin tiukennettu asteittain siten, että suurin sallittu rikkipitoisuus on tällä hetkellä 0,5 prosenttia ja päästöjen valvonta-alueilla 0,1 prosenttia; katsoo, että tämän päätöksen pitäisi auttaa vähentämään päästöjä; ottaa huomioon, että IMO on suunnitellut hyväksyvänsä vuonna 2021 ns. mustan hiilen päästöjen rajoittamista koskevan maailmanlaajuisen säännöstön; ottaa huomioon, että meriliikenne on energiatehokkain liikennemuoto kuljetetun lastin määrän ja kuljetettua tavaratonnia ja kuljetettua kilometriä kohti syntyvien vastaavien päästöjen perusteella;

ottaa huomioon, että jos hillintätoimenpiteitä ei toteuteta nopeasti, kansainvälisen meriliikenteen päästöt voisivat lisääntyä vuoden 2008 päästötasoon verrattuna noin 90 prosentista 90–130 prosenttiin vuodesta 2018 vuoteen 2050 mennessä (9), mikä ei edistäisi riittävästi Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista;

J.	katsoo, että on tarpeen rajoittaa kaikkia merenkulkualan päästöjä, jotka ovat haitallisia ilmanlaadulle ja kansalaisten terveydelle, ja puuttua niihin asiaa koskevan lainsäädännön vaikutusten arvioinnin perusteella;

K.	katsoo, että EU:n olisi puolustettava korkeaa tavoitetasoa päästövähennyksissä meriliikennealalla sekä kansainvälisesti että EU:n tasolla;

L.	katsoo, että puhtaat teknologiat ja ratkaisut olisi mukautettava eri alustyyppien ja laivaston osien mukaan; katsoo, että tutkimus ja investoinnit sekä riittävä tuki ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa merenkulkualan innovatiiviset ratkaisut ja kestävä siirtymä;

katsoo, että merenkulkualan hiilestä irtautumiseen liittyvissä julkisissa ja yksityisissä investoinneissa on noudatettava kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä 18. kesäkuuta 2020 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2020/852 (10) ja oikeudenmukaisen siirtymän keskeisiä periaatteita, kuten laadukkaiden työpaikkojen sekä uudelleenkoulutusta ja henkilöstön uudelleenjärjestämistä koskevien takeiden luomista ja kaikkia työntekijöitä koskevia rakenteellisia terveys- ja turvallisuustoimenpiteitä, keskittyen erityisesti naisten ja nuorten työntekijöiden mahdollisuuksiin merenkulkualan työvoiman monipuolistamiseksi; katsoo, että merenkulkuhenkilöstön riittävä koulutus ja ihmisarvoiset työolot ovat olennaisen tärkeitä muun muassa vaaratilanteiden, kuten ympäristövahinkojen, ehkäisemiseksi;

N.	ottaa huomioon, että komissio laatii parhaillaan vaikutustenarviointia meriliikenteen sisällyttämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään;

O.	ottaa huomioon, että meriliikennealan ilmastoneutraali siirtymä vuoteen 2050 mennessä on tarpeen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

Puhtaan energian kannustinjärjestelmät

pitää valitettavana kilpailun vääristymistä Euroopan markkinoilla suotuisammasta verokohtelusta hyötyvien fossiilisten polttoaineiden ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevien puhtaiden vaihtoehtoisten polttoaineiden välillä; kehottaa komissiota korjaamaan tämän tilanteen ehdottamalla oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen palauttamista, soveltamalla saastuttaja maksaa -periaatetta meriliikenteeseen ja edistämällä ja kannustamalla, myös verovapautusten avulla, entisestään raskaalle polttoöljylle vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä, sillä ne vähentävät merkittävästi ilmasto- ja ympäristövaikutuksia;

panee merkille raskaan polttoöljyn käytön vaikutuksen; korostaa, että on tarpeen puuttua tehokkaasti alusten polttoainepäästöihin ja lopettaa vähitellen raskaan polttoöljyn käyttö sekä itse polttoaineena että meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden sekoituksena; panee merkille teknologianeutraaliuden tarpeen, kunhan se on johdonmukainen EU:n ympäristötavoitteiden kanssa; toteaa, että meriliikenteeseen vaikuttaa yhdenmukaisten EU:n tason jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien vaatimusten puute; korostaa tarvetta ehkäistä hiilivuotoa ja säilyttää Euroopan meriliikennealan kilpailukyky;

muistuttaa, että merenkulkualan olisi osallistuttava unionin pyrkimyksiin vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja että samalla olisi varmistettava alan kilpailukyky; korostaa, että on tarpeen hyödyntää kaikkia helposti käytettävissä olevia vaihtoehtoja meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi ja investoida niihin, muun muassa siirtymävaiheen teknologioihin raskaan polttoöljyn vaihtoehtona samanaikaisesti, kun pyritään löytämään ja rahoittamaan pitkän aikavälin nollapäästövaihtoehtoja; toteaa, että siirtymävaiheen teknologiat, kuten nesteytetty maakaasu (LNG) ja LNG-infrastruktuuri, ovat tärkeitä siirryttäessä asteittain kohti päästöttömiä vaihtoehtoja merenkulkualalla;

muistuttaa EU:n sitoutumisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseen viimeistään vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä EU:n johtavaa roolia ja tarvetta neuvotella meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä myös kansainvälisellä tasolla IMO:n puitteissa, kun otetaan huomioon meriliikenteen kansainvälinen ja kilpailuun liittyvä ulottuvuus; toistaa parlamentin aiemmat kannat, jotka koskevat meriliikenteen sisällyttämistä EU:n päästökauppajärjestelmään (11), vaikutustenarvioinnin ajantasaistaminen mukaan luettuna (12);

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita, ottaen huomioon IMO:n vuonna 2018 hyväksytyn alustavan strategian, joka koskee alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, ja sen tulevan tarkistamisen, käyttämään painoarvoaan IMO:ssa, jotta varmistetaan, että se hyväksyy konkreettisia toimenpiteitä asettaakseen kunnianhimoisen ja realistisen etenemissuunnitelman kohti päästötöntä merenkulkua Pariisin sopimuksen lämpötilatavoitteen mukaisesti ja edistää siten kansainvälisesti tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

kehottaa komissiota käsittelemään FuelEU-merialoitteessa polttoaineiden hiili-intensiteetin lisäksi myös teknisiä ja operatiivisia toimenpiteitä, joilla tehostettaisiin alusten ja niiden toiminnan tehokkuutta; muistuttaa, että asetuksen (EU) 2015/757 (13) tarkistamisen yhteydessä parlamentti peräänkuulutti laivanvarustajilta keskimäärin 40 prosentin vähennystavoitteen saavuttamista vuoteen 2030 mennessä kaikilla niiden vastuulla olevilla aluksilla verrattuna samankokoisten ja samantyyppisten alusten luokan keskimääräiseen tehokkuuteen; toteaa lisäksi, että aloitteeseen olisi sisällytettävä myös elinkaariajattelu, jossa otetaan huomioon kaikki kasvihuonekaasupäästöt; korostaa, että vaihtoehtoisia polttoaineita, jotka eivät elinkaarensa perusteella täytä uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin - 70 prosentin raja-arvoa, ei pitäisi sääntelyn noudattamisen varmistamiseksi sallia;

Satamat ja rahti

muistuttaa tarpeesta edistää kaikkien sidosryhmien välistä yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa satamien ja merenkulkualan ja polttoaine- ja energiantoimittajien, välillä, jotta voidaan kehittää yleinen poliittinen kehys satamien ja rannikkoalueiden hiilestä irtautumiseksi; kannustaa satamaviranomaisia ottamaan käyttöön kestävän hallinnoinnin tapoja ja sertifioimaan ne käyttämällä menetelmiä, jotka sisältävät satamapalvelujen elinkaariarvioinnin, jollainen on esitetty esimerkiksi ympäristötuoteselosteessa;

korostaa, että merentakaiset alueet, kuten syrjäisimmät alueet ja merentakaiset maat ja alueet sekä niissä sijaitsevat satamat, ovat strategisen sijaintinsa vuoksi erittäin tärkeitä Euroopan suvereniteetin ja eurooppalaisen ja kansainvälisen meriliikenteen kannalta; korostaa, että näiden satamien investointeja edistävät tekijät ovat hyvin moninaisia ja että ne vaihtelevat niiden perinteisestä roolista alusten vastaanoton tukemisessa (tavaroiden lastaus, purku, varastointi ja kuljetus) multimodaalisten yhteyksien varmistamiseen, energiaan liittyvien infrastruktuurien rakentamiseen, ilmastonmuutoksen sietokyvyn kehittämiseen sekä alusten yleiseen viherryttämiseen ja digitalisointiin; kehottaa tekemään lisäinvestointeja merentakaisilla alueilla sijaitseviin satamiin, jotta niistä muodostuisi strategisia klustereita multimodaaliliikennettä, energiantuotantoa, varastointia ja jakelua sekä matkailua varten;

panee merkille merisatamien rajatylittävän ulottuvuuden; painottaa satamien roolia kaikkien liikennemuotojen, energian, teollisuuden ja sinisen talouden klustereina; panee tyytyväisenä merkille satamayhteistyön ja klustereiden muodostamisen voimakkaamman kehityksen;

10.

panee merkille Euroopan merenkulkualan klusterin myönteisen roolin ja kansainvälisesti myönteisen kehityksen siinä, millä tavoin tuetaan innovointia ja vähennetään meriliikenteen päästöjä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aloitteita, joilla edistetään tätä myönteistä kehitystä;

11.

kehottaa komissiota tukemaan lainsäädännön avulla tavoitetta, jonka mukaan kiinnitettyinä olevilla aluksilla ei synny päästöjä (kasvihuonekaasuja ja ilman epäpuhtauksia), ja edistämään puhtaiden, multimodaalisten ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa satamissa käytäviä koskevan lähestymistavan tuella; kehottaa komissiota erityisesti ryhtymään pikaisiin toimiin, joilla säännellään saastuttavimpien alusten pääsyä EU:n satamiin satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin (14) perusteella, ja kannustamaan ja tukemaan maasähkön käyttöä käyttämällä puhdasta sähköä tai mitä tahansa muuta energiaa säästävää teknologiaa, joka vähentää merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmansaasteita; pitää valitettavana, että direktiivin 2014/94/EU tarkistusta on lykätty; kehottaa komissiota ehdottamaan direktiivin 2014/94/EU tarkistusta mahdollisimman pian, jotta siihen sisällytetään sekä jäsenvaltioille että satamille kannustimia ottaa käyttöön tarvittava infrastruktuuri; kehottaa komissiota myös ehdottamaan direktiivin 2003/96/EY (15) tarkistamista;

12.

kehottaa komissiota laatimaan päästöttömien satamien strategian ja tukemaan alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita, jotka sisältävät kiertotalouteen erikoistuneiden satama-alojen kehittämistä edistäviä toimia ja varmistaisivat etenkin satamissa aluksilta talteenotettavien ja käsiteltävien jätteiden hyödyntämisen nykyistä paremmin;

13.

kehottaa komissiota edistämään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa liikennemuotosiirtymää kohti lyhyen matkan meriliikennettä sekä rautatie- ja sisävesiliikennettä kestävänä vaihtoehtona maanteiden ja lentoliikenteen rahti- ja matkustajaliikenteelle; korostaa lyhyen matkan merikuljetusten tärkeää roolia liikennemuotosiirtymän liikenteeseen liittyvien ruuhkien ja päästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa sekä askeleena kohti päästötöntä liikennemuotoa; korostaa lisäksi tätä tarkoitusta varten EU:n aluskannan uudistamis- ja jälkiasennusstrategian käynnistämisen merkitystä sen vihreän ja digitaalisen siirtymän sekä Euroopan meriteknologia-alan kilpailukyvyn edistämiseksi; palauttaa siksi mieliin, että käytettävissä on oltava infrastruktuuriverkko, joka kykenee tarjoamaan tällaisen intermodaalisen kapasiteetin, mikä tarkoittaa Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisten TEN-T-verkon osalta esitettyjen investointisitoumusten noudattamista;

14.

korostaa, että saumattomien multimodaalisten liikenneyhteyksien edistäminen satamien ja TEN-T-verkon välillä sekä eri liikennemuotojen yhteentoimivuuden parantaminen poistaisi pullonkauloja ja vähentäisi ruuhkia; korostaa meri- ja sisävesisatamien merkitystä TEN-T-verkon strategisina ja multimodaalisina solmukohtina;

15.

kehottaa myös laatimaan selkeän strategian, jolla edistetään rahdin ro-ro-kuljetuksia, mikä vähentää raskaiden hyötyajoneuvojen määrää maanteillä; kannustaa komissiota toteuttamaan konkreettisempia toimia yhdistääkseen meripolitiikkansa pitkien ja ympäristön kannalta haitallisten maantiekuljetusten välttämistä koko mantereella koskevaan tavoitteeseen kannustamalla toimituksia lähemmäs loppupään markkinoita pienempien satamien kautta;

16.

kehottaa komissiota määrittelemään uudelleen merten moottoriteiden käsitteen keskeisenä osana TEN-T-verkkoa, koska sillä on tärkeä merkitys helpotettaessa lähimerenkulun yhteyksiä ja palveluja kestävänä vaihtoehtona maaliikenteelle, ja kehottaa helpottamaan merisatamien yhteistyötä ja niiden yhteyksiä sisämaihin yksinkertaistamalla pääsyperusteita, etenkin ydinverkon ulkopuolisten satamien välisten yhteyksien osalta, ja tarjoamalla merkittävää taloudellista tukea maaliikenteelle vaihtoehtoisille meriyhteyksille ja varmistamalla niiden yhteydet rautatieverkkoon;

17.

katsoo, että Euroopan kestävä merenkulkuala ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava infrastruktuuri, mukaan lukien TEN-T-verkko ja sen tuleva laajennus, ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastoneutraalin talouden saavuttamiseksi; korostaa, että vesiliikenteen tavarakuljetusten prosentuaalisen osuuden kasvu Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitetyllä tavalla edellyttää konkreettista EU:n investointisuunnitelmaa ja konkreettisia toimenpiteitä EU:n tasolla;

Päästöjen valvonta-alueet ja IMO

18.

korostaa, että on kiireellisesti perustettava terveys- ja ympäristösyistä kaikki Välimeren maat kattava rikkipäästöjen valvonta-alue (SECA); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti tällaisen alueen esittämistä IMO:lle ennen vuotta 2022; kehottaa jäsenvaltioita myös tukemaan periaatetta, jonka mukaan hyväksytään nopeasti NECA-alue, jonka avulla pyritään vähentämään typpipäästöjä Välimerellä;

19.

kehottaa komissiota ulottamaan nämä päästöjen valvonta-alueet koskemaan kaikkia unionin meriä, jotta alusten typen ja rikin oksidien sallittua tasoa voidaan alentaa yhdenmukaisella tavalla; korostaa, että rikkidioksidi- ja typpioksidipäästöjen kokonaislaskulla on suora vaikutus pienhiukkasten (PM10 ja PM2,5) vähenemiseen;

20.

korostaa, että EU:n olisi näytettävä esimerkkiä hyväksymällä kunnianhimoisia oikeudellisia vaatimuksia puhtaalle meriliikenteelle ja tuettava ja edistettävä IMO:n kaltaisilla kansainvälisillä foorumeilla vähintään yhtä kunnianhimoisia toimenpiteitä, joiden avulla meriliikenne voi asteittain lopettaa kasvihuonekaasupäästönsä maailmanlaajuisesti ja Pariisin sopimuksen mukaisesti;

Alukset ja käyttövoima

21.

kehottaa komissiota, laivanvarustajia ja laivaliikenteenharjoittajia varmistamaan, että energiatehokkuuden aikaan saamiseksi pannaan täytäntöön kaikki käytettävissä olevat operatiiviset ja tekniset toimenpiteet, kuten kulkunopeuksien optimointi, tarvittaessa myös hidasajo, reittien optimointi, uusien käyttövoimajärjestelmien, kuten tuulivoimateknologioiden, käyttöönotto, alusten optimointi ja merilogistiikkaketjun parempi optimointi;

22.

huomauttaa, että merenkulkualalla aluksen omistaja ei aina ole sama henkilö tai yhteisö, joka liikennöi alusta kaupallisesti; katsoo sen vuoksi, että saastuttaja maksaa -periaatetta olisi sovellettava aluksen kaupallisesta toiminnasta vastuussa olevaan osapuoleen, esimerkiksi kaupalliseen yhteisöön, joka maksaa aluksen kuluttamasta polttoaineesta ja joka voi olla aluksen omistaja, liikenteen harjoittaja, aikarahtaaja tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaaja ja jonka on kannettava vastuu toiminnasta;

23.

toteaa, että merenkulkualan, satamien ja alusten digitalisointi ja automatisointi voivat auttaa merkittävästi vähentämään alan päästöjä ja ne ovat keskeisessä asemassa alan hiilestä irtautumisessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti erityisesti lisäämällä sellaisten ajantasaisten ja varmennettujen tietojen vaihtoa, joita voidaan käyttää teknisten toimintojen ja kunnossapidon suorittamiseen esimerkiksi sen ennakoimiseksi, mikä on polttoainetehokkain tapa liikennöidä aluksella tietyllä reitillä, ja satamakäyntien optimointiin, mikä osaltaan vähentää alusten odotusaikoja satamissa ja siten myös päästöjä; korostaa tarvetta käyttää digitalisointia keinona edistää alan toimijoiden välistä yhteistyötä, mikä tekee aluksista energiatehokkaampia, jotta ne voivat täyttää päästöjenrajoitusnormit, sekä helpottaa ympäristöriskien hallintaa; kehottaa toteuttamaan toimia ja investoimaan digitalisointiin, tutkimukseen ja innovointiin erityisesti alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmien (VTMIS) kehittämistä ja yhdenmukaistettua rajatylittävää käyttöönottoa varten; toteaa, että digitalisaation ja automaation leviäminen merenkulkualalla saa aikaan muutoksen eri työtehtävissä ja vaadituissa taidoissa; huomauttaa, että merenkulkijoilta vaaditaan näitä erilaisia taitoja ja tietämystä erityisesti tietotekniikan osalta alusten turvallisuuden ja toiminnan tehokkuuden varmistamiseksi;

24.

suhtautuu myönteisesti IMO:n 1. tammikuuta 2020 asettamaan uuteen polttoaineiden rikkipitoisuusrajaan (0,5 prosenttia) ja korostaa, että se ei saisi johtaa pilaantumisen siirtymiseen ilmasta veteen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita direktiivin (EU) 2019/883 (16) mukaisesti työskentelemään IMO:n tasolla, jotta voidaan tarkastella kattavasti avoimen kierron pesureista peräisin olevien jätevesipäästöjen ja muiden lastijäämien ympäristövaikutuksia, ja varmistamaan, että ne kerätään ja käsitellään asianmukaisesti satamien vastaanottolaitteissa; kannustaa tässä yhteydessä voimakkaasti jäsenvaltioita kieltämään avoimen kierron pesureista peräisin olevien jätevesien ja tiettyjen lastijäämien päästämisen aluevesiinsä direktiivin 2000/60/EY (17) mukaisesti; korostaa, että kestäviä ratkaisuja olisi suosittava alusta alkaen elinkaariarvioinnin perusteella; toteaa, että avoimen kierron pesureilla on tarkoitus puuttua ilman pilaantumiseen ja että niihin on investoitu; toteaa, että avoimen kierron pesureiden käytöllä on ympäristövaikutuksia, ja pitää myönteisenä, että IMO tutkii parhaillaan niiden pitkän aikavälin vaikutuksia; kehottaa tässä yhteydessä komissiota panemaan vaikutustenarvioinnin perusteella täytäntöön avoimen kierron pesurien käytön vaiheittaisen lopettamisen, jotta voidaan noudattaa päästörajoja IMOn puitteissa ja MARPOL-yleissopimuksen mukaisesti;

25.

kehottaa komissiota sisällyttämään vaihtoehtoiset käyttövoimajärjestelmät, tuuli- ja aurinkoenergia mukaan luettuina, tulevaan FuelEU Maritime -aloitteeseen; kehottaa komissiota arvioimaan nykyisiä aloitteita ja hankkeita tavaran kuljettamiseksi purjealuksilla ja varmistamaan, että kuljetusten käyttövoimajärjestelmille voidaan myöntää unionin rahoitusta;

26.

kehottaa komissiota toteuttamaan tarpeellisen rahoituksen ohella toimenpiteitä, joiden avulla eurooppalaiset telakat voivat tehdä lisäinvestointeja kestävään, sosiaaliseen ja digitalisoituun laivanrakennus- ja korjausteollisuuteen, mikä on strategisesti tärkeää työpaikkojen luomiseksi samalla, kun tuetaan siirtymistä kiertotalousmalliin, jossa otetaan huomioon alusten koko elinkaari; korostaa, että on tärkeää tukea ja kehittää EU:ssa kestäviä ratkaisuja alusten rakentamiseksi ja romuttamiseksi uuden kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä, että telakoiden olisi noudatettava asianmukaista huolellisuutta arvoketjuissaan EU:ssa ja sen ulkopuolella OECD:n ja YK:n normien mukaisesti, jotta voidaan välttää haitalliset ympäristövaikutukset aluksia romutettaessa;

EU-rahoitus

27.

kehottaa komissiota tukemaan EU:n rahoitusohjelmissa ja erityisesti Horisontti Eurooppa- ja InvestEU -ohjelmissa puhtaiden teknologioiden ja polttoaineiden tutkimusta ja käyttöönottoa; korostaa muista uusiutuvista lähteistä, kuten vihreästä vedystä, ammoniakista ja tuulivoimasta, saatavan sähkön potentiaalia; korostaa tässä yhteydessä, että siirtymisellä vaihtoehtoisiin puhtaisiin polttoaineisiin on taloudellisia vaikutuksia sekä merenkulkualan, maapolttoaineen toimitusketjun ja satamien kannalta; katsoo, että satamat ovat luonnollisia keskuksia vaihtoehtoisten puhtaiden polttoaineiden tuotannossa, varastoinnissa, jakelussa ja kuljetuksessa; kehottaa toistamaan Horisontti Eurooppa -ohjelmassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman hankkeita koskevat ehdotuspyynnöt, jotka komissio käynnisti Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa, jotta voidaan erityisesti viherryttää merenkulkualaa sekä tukea raskaalle polttoöljylle vaihtoehtoisten polttoaineiden tutkimusta, niitä koskevaa innovointia ja niiden käyttöönottoa merenkulkualalla, sillä ne vähentävät merkittävästi ilmasto- ja ympäristövaikutuksia;

28.

kehottaa komissiota mahdollistamaan tuen myöntämisen koheesiopolitiikan mukaisesti ja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, Verkkojen Eurooppa -välineen ja vihreän kehityksen ohjelman kautta hankkeille, joilla pyritään meriliikenteen hiilestä irtautumiseen ja saastuttavien päästöjen vähentämiseen, tarvittavat satamainfrastruktuurit ja -rakenteet mukaan luettuina, ja tarjoamaan rahoitusta ja kannustimia merenkulkualan tukemiseksi kohti hiilidioksidipäästöttömään talouteen siirtymistä ottaen huomioon myös muutoksen sosiaalisen näkökulman; korostaa, että on tärkeää luoda synergioita ja täydentävyyttä EU:n eri rahoitusratkaisujen välille aiheuttamatta tarpeetonta hallinnollista taakkaa, joka vähentäisi yksityisiä investointeja ja hidastaisi siten teknologista kehitystä ja näin ollen myös kustannustehokkuuden tehostamista; kehottaa komissiota edistämään ympäristöystävällistä eurooppalaista merenkulkualaa ja investoimaan siihen EU:n alueella osana Euroopan teollisuuden elvytyssuunnitelmaa ja ottamaan johtoaseman uusien ekologisesti suunniteltujen alusten kehittämisessä, olemassa olevien alusten kunnostamisessa ja nykyaikaistamisessa sekä romuttamisessa;

29.

katsoo, että realistisen siirtymän kohti päästöttömyystavoitetta on perustuttava alan toimijoiden osallistamiseen ja osallistumiseen sekä EU:n tukeen, jonka ilmentymiä ovat riittävä talousarvio, vuoropuhelu, joustavuus ja uuttera toiminta tarvittavien normatiivisten uudistusten edistämiseksi; toteaa, että nämä ovat välttämättömiä edellytyksiä, jotta voidaan edistää kestävyyteen keskittyvää strategista yhteistyötä, jossa käytetään apuna meriliikenteen päästöttömyyttä koskevan yhdessä suunnitellun kumppanuuden kaltaisia välineitä;

30.

muistuttaa, että hiilestä irtautumista ja liikennemuotosiirtymää koskevia tavoitteita olisi tuettava Verkkojen Eurooppa -välineestä, jolle olisi myönnettävä lisää määrärahoja;

31.

pitää tässä yhteydessä valitettavana, että neuvosto on päättänyt vähentää tulevaisuuteen suuntautuvien ohjelmien, kuten Verkkojen Eurooppa -välineen, InvestEU-ohjelman ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelman, määrärahoja; panee merkille, että EU:n kunnianhimoista hiilestä irtautumisen ohjelmaa on tarpeen tukea vastaavalla rahoituksella ja rahoitusvälineillä;

32.

muistuttaa, että Euroopan investointipankki (EIP) tukee houkuttelevia pääomalainoja; katsoo kuitenkin, että pienimuotoisten hankkeiden rahoituskynnystä olisi alennettava; huomauttaa tässä yhteydessä, että Green Shipping -takausohjelmalla, jolla pyritään nopeuttamaan eurooppalaisten varustamoiden investointeja vihreämpään teknologiaan, olisi myös tuettava pienempiä liiketoimia, myös joustavampia lainaehtoja; katsoo lisäksi, että EIP:n olisi tarjottava laivanrakentajille sekä toimitusta edeltävää että toimituksen jälkeistä rahoitusta, mikä parantaisi merkittävästi hankkeiden täytäntöönpanoa ja kannattavuutta;

33.

korostaa, että hiilestä irtautuminen ja puhtaan energian kannustinjärjestelmien sysäys meriliikenteen alalla edellyttäisi työntekijöiden uudelleenkoulutusta ja koulutusta; muistuttaa, että tätä varten olisi varattava EU:n ja jäsenvaltioiden rahoitusta; kannustaa komissiota perustamaan EU:n verkoston, jossa vaihdetaan hyviä käytäntöjä siitä, miten työvoimaa voidaan mukauttaa alan uusiin tarpeisiin;

34.

kannattaa komission toteuttamaa valtiontuen suuntaviivojen tarkistamista kaikilla asiaankuuluvilla aloilla, myös liikenteessä ja erityisesti meriliikenteessä, jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet soveltamalla oikeudenmukaisen siirtymän periaatetta ja antamalla kansallisille hallituksille mahdollisuus tukea suoraan investointeja hiilestä irtautumiseen ja puhtaaseen energiaan; kehottaa komissiota tutkimaan, mahdollistavatko nykyiset verovapautukset epäreilut monialaiset kilpailuedellytykset; kehottaa komissiota selventämään kestäville meriliikennehankkeille myönnettävää valtiontukea;

35.

panee merkille covid-19-pandemian taloudelliset seuraukset vesiliikennealalla, erityisesti joukkoliikenteessä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään vesiliikennealan ensisijaiseksi tavoitteeksi kansallisiin elpymissuunnitelmiinsa, jotta varmistetaan, että sillä on kattava pääsy elpymis- ja palautumistukivälineeseen osoitettuihin resursseihin; pyytää lisäksi komissiota kartoittamaan älykkäitä investointialoitteita alan kestävän ja vahvan elpymisen varmistamiseksi;

Valvonta ja täytäntöönpano

36.

kehottaa komissiota varmistamaan alusten ympäristövaikutusta ja energiatehokkuutta koskevien tietojen avoimuuden ja saatavuuden ja arvioimaan sellaisen eurooppalaisen merkintäjärjestelmän perustamista IMO:n tasolla toteutettujen toimien mukaisesti, jolla olisi pyrittävä vähentämään päästöjä tehokkaasti ja tukemaan alaa tarjoamalla paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta, lainoja ja takuita sen päästötehokkuuden perusteella, parantamalla päästöjen seurantaa, luomalla etuja siten, että satamaviranomaisia kannustetaan eriyttämään infrastruktuurimaksuja, sekä lisäämällä alan houkuttelevuutta; korostaa lisäksi, että on edelleen edistettävä, kehitettävä ja pantava täytäntöön ympäristöystävällisen merenkulun järjestelmää, jossa olisi otettava huomioon päästöjen vähentäminen, jätteiden käsittely ja ympäristövaikutukset erityisesti jakamalla kokemuksia ja asiantuntemusta;

37.

kehottaa komissiota ehdottamaan satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin tarkistusta vuoden 2021 loppuun mennessä, kuten komission vuoden 2021 työohjelmassa todetaan, jotta mahdollistetaan tehokkaampi ja kattavampi alusten valvonta ja menettelyjen yksinkertaistaminen, mukaan lukien kannustimet ympäristö-, sosiaali-, kansanterveys- ja työlainsäädännön normien noudattamiseksi, EU:n satamissa käyvien alusten turvallisuus sekä merenkulkijoiden että satamatyöntekijöiden kannalta sekä mahdollisuudet tehokkaisiin oikeasuhteisiin ja varoittaviin seuraamuksiin ottaen huomioon ympäristö-, kansanterveys-, vero- ja sosiaalilainsäädäntö;

38.

kehottaa komissiota lisäämään yhteistyössä ILO:n kanssa kolmansien maiden valmiuksien kehittämistä tarkastusten ja täytäntöönpanon osalta ja käynnistämään työmarkkinaosapuolten kanssa kampanjoita merityöyleissopimuksen mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden tuntemuksen lisäämiseksi; kehottaa komissiota edistämään sellaisen ILO:n tietokannan perustamista, joka sisältää tarkastusten tuloksia ja merenkulkijoiden valituksia, jotta merenkulkijat ja laivanvarustajat voivat osallistua hyvämaineisimpiin merityöyleissopimusta noudattaviin palkkaamis- ja sijoittamispalveluihin;

39.

korostaa Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) ja sen Safe Sea Net -satelliittijärjestelmän tarjoamia mahdollisuuksia merellä esiintyvien öljysaasteiden ja siellä tapahtuvien laittomien polttoainejäämäpäästöjen ja asetuksen (EU) 2015/757 täytäntöönpanon valvonnassa; korostaa, että alueellinen yhteistyö myös kolmansien maiden kanssa on olennaisen tärkeää tällä alalla erityisesti Välimerellä; kehottaa siksi komissiota vahvistamaan tiedonvaihtoa ja yhteistyötä maiden välillä;

40.

korostaa, että suunnitellulla kumppanuudella, joka liittyy Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen EU:sta, olisi varmistettava tasapuoliset ja asianmukaiset toimintaedellytykset ympäristöasioiden ja sosiaaliasioiden aloilla aiheuttamatta häiriöitä liikenne- ja kauppasuhteille, mukaan lukien tehokkaat tullitarkastukset, jotka eivät saisi haitata EU:n laivaston kilpailukykyä ja joilla varmistettaisiin sujuvat vienti- ja tuontitoimet Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n satamien välillä;

o o

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0219.

(3) https://gmn.imo.org/wp-content/uploads/2017/05/GHG3-Executive-Summary-and-Report_web.pdf

(4) https://safety4sea.com/wp-content/uploads/2020/08/MEPC-75-7-15-Fourth-IMO-GHG-Study-2020-Final-report-Secretariat.pdf

(5) EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.

(6) https://ec.europa.eu/transport/modes/maritime_en

(7) Oxford Economics (2020): The Economic Value of the EU Shipping Industry.

(8) IMO:n kolmas kasvihuonekaasupäästöjä koskeva selvitys.

(9) IMO:n neljäs kasvihuonekaasupäästöjä koskeva selvitys.

(10) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0219.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 57).

(15) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/883, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta ja direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/20

P9_TA(2021)0132

Täytäntöönpanosäädöksen vastustaminen: jäämien enimmäismäärät tietyissä tuotteissa, mukaan lukien lufenuron

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse aklonifeenin, akrinatriinin, Bacillus pumilus QST 2808:n, klorantraniiliproolin, etirimolin, lufenuronin, pentiopyradin, pikloraamin ja Pseudomonas sp:n kannan DSMZ 13134 jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D070113/03 – 2021/2590(RPS))

(2021/C 506/04)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse aklonifeenin, akrinatriinin, Bacillus pumilus QST 2808:n, klorantraniiliproolin, etirimolin, lufenuronin, pentiopyradin, pikloraamin ja Pseudomonas sp:n kannan DSMZ 13134 jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D070113/03,

—

ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23. helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

—	ottaa huomioon pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean 4. joulukuuta 2020 antaman lausunnon,

—	ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY (2),

—	ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 15. heinäkuuta 2020 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 18. elokuuta 2020 (3),

—	ottaa huomioon EFSAn 18. marraskuuta 2016 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 5. tammikuuta 2017 (4),

—	ottaa huomioon EFSAn 30. syyskuuta 2008 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 22. kesäkuuta 2009 (5),

—	ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan (6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

ottaa huomioon, että lufenuroni on bentsoyyliurea-torjunta-aine, joka estää kitiinin tuotannon hyönteisissä ja jota käytetään torjunta-aineena ja sienimyrkkynä; ottaa huomioon, että lufenuronia koskevan unionin hyväksynnän voimassaolo päättyi 31. joulukuuta 2019 eikä hyväksynnän uusimista koskevaa hakemusta toimitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (7) puitteissa; ottaa huomioon, että lufenuronin käyttö unionissa ei ole enää sallittua, mutta sitä viedään maatalouselintarvikkeiden torjunta-aineena; ottaa huomioon, että Saksan ympäristökeskuksen tutkimuksen (8) mukaan lufenuroni täyttää hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä aineita koskevat kriteerit, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XIII (9);

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa määrätään ennalta varautumisen periaatteesta yhtenä unionin perusperiaatteena;

C.	toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu”;

ottaa huomioon, että direktiivin 2009/128/EY tarkoituksena on, että torjunta-aineita käytettäisiin unionissa kestävällä tavalla siten, että vähennetään torjunta-aineiden käytöstä ihmisten ja eläinten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä ja vaikutuksia sekä edistetään vaihtoehtoisten toimintatapojen käyttöä;

ottaa huomioon, että YK:n pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevassa Tukholman yleissopimuksessa ja pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitean vuonna 2012 pidetyssä kokouksessa (10) todettiin, että lufenuroni täyttää hyvin todennäköisesti kaikki pysyville orgaanisille yhdisteille asetetut kriteerit;

ottaa huomioon, että 20. toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (11) kannatetaan ”maailmanlaajuista siirtymistä kestäviin maatalouselintarvikejärjestelmiin” paitsi unionissa myös sen rajojen ulkopuolella, ja tähdätään siihen, että otetaan ”huomioon ympäristönäkökohdat, kun arvioidaan pyyntöjä sellaisten aineiden tuonnissa sallittavista enimmäismääristä, joilla ei enää ole hyväksyntää EU:ssa, siten, että samalla noudatetaan WTO:n normeja ja velvoitteita”;

ottaa huomioon, että ehdotus komission asetukseksi tehtiin Brasiliassa greippeihin ja sokeriruokoon käytetyn lufenuronin tuonnissa sallittuja enimmäismääriä koskevan hakemuksen johdosta ja että kyseisen hakemuksen mukaan korkeammat jäämien enimmäismäärät ovat tarpeen, jotta vältetään tullien ulkopuoliset kaupan esteet kyseisten viljelykasvien tuonnissa;

H.	ottaa huomioon, että ehdotus komission asetukseksi herättää epäilyksiä lufenuronin turvallisuudesta ennalta varautumisen periaatteen perusteella, kun otetaan huomioon lufenuronin vaikutuksia kansanterveyteen ja ympäristöön koskevat tietoaukot;

ottaa huomioon, että EFSAn 15. heinäkuuta 2020 antamassa lausunnossa todetaan seuraavaa: Syngenta Crop Protection AG toimitti asetuksen (EY) N:o 396/2005 6 artiklan mukaisesti Portugalin toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle (arvioiva jäsenvaltio) hakemuksen lufenuroni-tehoaineen tuonnissa sallittavien enimmäismäärien vahvistamiseksi eri viljelykasveissa ja eläinperäisissä tuotteissa lufenuronin Brasiliassa, Chilessä ja Marokossa sallitun käytön perusteella; arvioiva jäsenvaltio laati asetuksen (EY) N:o 396/2005 8 artiklan mukaisesti arviointiraportin, joka toimitettiin komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA) 24. toukokuuta 2019; ottaa huomioon, että arvioiva jäsenvaltio ehdotti lufenuronin sallittujen enimmäismäärien nostamista Brasiliasta peräisin olevien greippien osalta (x30) ja sokeriruo’on osalta (x2) ja lisäksi myös lufenuronin sallittujen enimmäismäärien nostamista eläinperäisten hyödykkeiden osalta;

ottaa huomioon, että EFSAn 15. heinäkuuta 2020 antaman lausunnon päätelmissä perustellaan lufenuronin sallittujen enimmäismäärien nostamista ainoastaan sillä, että on tarpeen noudattaa normatiivisia arvoja Brasiliassa, eikä niissä oteta huomioon lufenuronin pitkän aikavälin kumulatiivista vaikutusta lisääntymistoksisuuteen, kehitykseen liittyvään neurotoksisuuteen ja sen mahdolliseen immunotoksisuuteen pitkään jatkuneen nauttimisen jälkeen;

vastustaa ehdotuksen komission asetukseksi hyväksymistä;

katsoo, että ehdotus komission asetukseksi on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 396/2005 tavoitteen ja sisällön kanssa;

katsoo, että ehdotus komission asetukseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 396/2005 säädetyn täytäntöönpanovallan; ottaa huomioon, että edellä mainitun asetuksen johdanto-osan 5 kappaleessa todetaan, että jäämien enimmäismäärät olisi vahvistettava mahdollisimman alhaiselle saavutettavissa olevalle tasolle, jotta suojellaan herkkiä ryhmiä kuten lapsia ja sikiöitä;

toteaa, että ehdotuksessa komission asetukseksi lufenuronin jäämien enimmäismäärät nousisivat 0,01 mg/kg:sta 0,30 mg/kg:aan greippien osalta ja 0,01 mg/kg:sta 0,02 mg/kg:aan sokeriruo’on osalta;

toteaa, että tuoreessa tieteellisessä raportissa todettiin, että lufenuroni voi aiheuttaa rottien maksassa ja munuaisissa teratogeenisia vaikutuksia ja histopatologisia muutoksia, mikä viittaa siihen, että aine voi olla vaarallinen raskaana oleville naisille ja heidän syntymättömille lapsilleen (12);

toteaa, että altistuminen hyönteismyrkyille aiheuttaa biokemiallisia muutoksia, myös oksidatiivista stressiä, ja että äitien ympäristöaltistuminen kemiallisille saastuttajille on hiljattain katsottu toiseksi tärkeimmäksi imeväiskuolleisuuden syyksi kehitysmaissa (13);

toistaa, että torjunta-aineille altistumisen sukupolvelta toiselle ulottuvia vaikutuksia ei ole tutkittu riittävästi ja että raskausaikana torjunta-aineille altistumisen vaikutuksia ihmisiin tutkitaan harvoin; painottaa, että on yhä enemmän näyttöä toistuvien altistusten osuudesta varhaiskehityksen aikana;

ehdottaa, että lufenuronin jäämien enimmäismäärät olisi säilytettävä alhaisimmalla määritysrajalla;

katsoo, että päätöstä lufenuronin jäämien enimmäismäärien nostamisesta ei voida pitää perusteltuna, koska ei ole riittävästi näyttöä raskaana oleville naisille ja heidän syntymättömille lapsilleen sekä elintarviketurvallisuudelle aiheutuvan riskin hyväksyttävyydestä;

10.

pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen asetukseksi ja toimittamaan komitealle uuden ehdotuksen ennalta varautumisen periaatetta noudattaen;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.

(2) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(3) EFSA reasoned opinion on the setting of import tolerances for lufenuron in various commodities of plant and animal origin, EFSA Journal 2020;18(8):6228, https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2020.6228

(4) EFSAn perusteltu lausunto asetuksen (EY) N:o 396/2005 12 artiklan mukaisesta lufenuronin jäämien voimassa olevien enimmäismäärien arvioinnista, EFSA Journal 2017;15(1):4652, https://doi.org/10.2903/j.efsa.2016.4652

(5) EFSA scientific report on the conclusion regarding the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance lufenuron, EFSA Journal 2009;7(6):189, https://doi.org/10.2903/j.efsa.2009.189r.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21. lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

(8) Altenburger, R., Gündel, U., Rotter, S., Vogs, C., Faust, M., Backhaus, T., ”Establishment of a concept for comparative risk assessment of plant protection products with special focus on the risks to the environment”, Text 47/2017, Report No. (UBA-FB) 002256/ENG, https://www.umweltbundesamt.de/sites/default/files/medien/1410/publikationen/2017-06-07_texte_47-2017_umweltrisiken-pflanzenschutzmittel.pdf

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(10) UNEP/POPS/POPRC.8/INF/29.

(11) COM(2020)0381.

(12) Basal, W.T., Rahman T. Ahmed, A., Mahmoud, A.A., Omar, A.R., ”Lufenuron induces reproductive toxicity and genotoxic effects in pregnant albino rats and their fetuses”, Scientific reports, 2020: 10:19544, https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7658361/

(13) Cremonese, C., Freire, C., Machado De Camargo, A., Silva De Lima, J., Koifman, S., Meyer, A., ”Pesticide consumption, central nervous system and cardiovascular congenital malformations in the South and Southeast region of Brazil”, International Journal of Occupational Medicine and Environmental Health. 2014; 27(3), s. 474-86, https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24847732/

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/23

P9_TA(2021)0133

Täytäntöönpanosäädöksen vastustaminen: Jäämien enimmäismäärät tietyissä tuotteissa, mukaan lukien flonikamidi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asekvinosyylin, asibentsolaari-s-metyylin, Bacillus subtilis -kannan IAB/BS03, emamektiinin, flonikamidin, flutolaniilin, fosetyylin, imatsamoksin ja oksatiapiproliinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D063854/04 – 2021/2608(RPS))

(2021/C 506/05)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon ehdotuksen komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asekvinosyylin, asibentsolaari-s-metyylin, Bacillus subtilis -kannan IAB/BS03, emamektiinin, flonikamidin, flutolaniilin, fosetyylin, imatsamoksin ja oksatiapiproliinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D063854/04,

—

—	ottaa huomioon pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean 18. helmikuuta 2020 antaman lausunnon,

—	ottaa huomioon yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY (2),

—	ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 27. toukokuuta 2019 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 2. elokuuta 2019 (3),

—	ottaa huomioon EFSAn 17. elokuuta 2018 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 25. syyskuuta 2018 (4),

—	ottaa huomioon EFSAn 29. elokuuta 2018 antaman perustellun lausunnon, joka julkaistiin 18. syyskuuta 2018 (5),

—	ottaa huomioon EFSAn 18. joulukuuta 2009 hyväksymät päätelmät, jotka julkaistiin 7. toukokuuta 2010 (6),

—	ottaa huomioon Euroopan kemikaaliviraston riskinarviointikomitean 5. kesäkuuta 2013 antaman lausunnon (7),

—	ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) 5 a artiklan 3 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

B.	ottaa huomioon, että flonikamidi on valikoiva ja systeeminen hyönteismyrkky, joka häiritsee hyönteisten ravinnonsaantia, liikkumista ja muuta käyttäytymistä, mikä johtaa nälkiintymiseen ja kuivumiseen ja niiden seurauksena kuolemaan (10);

C.	ottaa huomioon, että tehoaine flonikamidin hyväksynnän voimassaoloaikaa on jo pidennetty komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2069 (11);

ottaa huomioon, että Euroopan kemikaaliviraston riskinarviointikomitea raportoi 5. kesäkuuta 2013 antamassaan lausunnossa (12) rottakokeiden tuloksista, joiden mukaan flonikamidi oli johtanut istukan painon kasvuun, synnytyskanavan avautumisen viivästymiseen, kohdun ja munasarjojen painojen alenemiseen, estradiolin vähenemiseen ja kohonneeseen LH-hormonin tasoon, mutta se katsoi, etteivät tulokset liittyneet toisiinsa tai olleet merkityksellisiä; ottaa huomioon, että Tanskan toimivaltainen viranomainen havaitsi ”selviä vaikutuksia kanissa esiintyviin sisäelinten epämuodostumiin tasolla, jolla ei ole myrkyllisyysvaikutuksia emoon” (13);

ottaa huomioon, että Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston (EPA) 14. joulukuuta 2020 antamassa, flonikamidia koskevassa rekisteröinnin uudelleentarkastelua koskevassa välipäätöksessä (tapausnumero 7436) todetaan, että mehiläisille aiheutuvaa riskiä ei voida arvioida kattavammin ilman pölyttäjiä koskevia korkeamman tason tietoja, että saatavilla oleva välitöntä oraalista myrkyllisyyttä koskeva tason I tutkimus ei ollut riittävä kvantitatiiviseen käyttöön, että pölyttäjiä koskevia tason II ja tason III tutkimuksia ei ollut kyseisellä hetkellä saatavilla flonikamidin osalta ja että välitöntä oraalista toksisuutta aikuisille tarhamehiläisille koskevan testin sekä hunajamehiläisiä koskevia tason II ja tason III tietoja (semikenttätutkimukset ja kenttätutkimukset) koskevat vaatimukset eivät edelleenkään täyttyneet (14);

ottaa huomioon, että Kalifornian oikeuskansleri Xavier Becerra kritisoi ehdotetusta rekisteröinnin uudelleentarkastelua koskevasta välipäätöksestä 2. marraskuuta 2020 esittämissään huomioissa (15) sitä, että EPA:lla ei ollut riittävästi tietoa flonikamidin pölyttäjille aiheuttamien riskien kuvaamiseksi;

ottaa huomioon, että oikeuskansleri toteaa lisäksi EPA:n ekologisen riskin arviointiin viitaten, että uuteen aikuisten tarhamehiläisten krooniseen tutkimukseen sisältyi pidennetty havainnointijakso, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa flonikamidin viivästyneestä toksisuudesta, koska vaikutuksia havaitaan usein vasta useiden päivien päästä, kun hyönteiset ovat nälkiintyneet; ottaa huomioon, että uudessa tutkimuksessa todettiin, että flonikamidi on erittäin myrkyllistä aikuisille mehiläisille; ottaa huomioon, että näiden tulosten perusteella EPA katsoi, että flonikamidin rekisteröidyt käyttötarkoitukset altistaisivat mehiläiset 17–51-kertaisesti sellaiselle flonikamidin määrälle, joka aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa; ottaa huomioon, että pidennetyn tarkastelujakson aikana kuolleisuus kasvoi edelleen kaikilla testipitoisuuksilla annoksesta riippuvaisella tavalla; ottaa huomioon, että kuolleisuus ei tasaantunut pidennetyn tarkastelujakson loppuun mennessä flonikamidia koskeneissa tutkimusosioissa;

H.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa määrätään ennalta varautumisen periaatteesta yhtenä unionin perusperiaatteena;

I.	toteaa, että SEUT:n 168 artiklan 1 kohdan mukaan ”kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu”;

K.	katsoo, että jäämien enimmäismääriä vahvistettaessa on otettava huomioon kumulatiiviset vaikutukset ja synergiavaikutukset ja että on äärimmäisen tärkeää kehittää kiireellisesti asianmukaisia menetelmiä tätä arviointia varten;

ottaa huomioon, että ehdotuksen komission asetukseksi johdosta flonikamidin jäämien enimmäismäärät nousisivat 0,03 mg/kg:sta, joka vastaa nykyistä toteamisrajaa, 0,7 mg/kg:aan mansikoiden osalta, 1 mg/kg:aan karhunvatukoiden ja vadelmien osalta, 0,7 mg/kg:aan ruusunmarjojen, mulperinmarjojen, etelänorapihlajan hedelmien, seljanmarjojen ja muiden pienten hedelmien ja marjojen osalta, 0,8 mg/kg:aan mustikoiden, karpaloiden, herukoiden ja karviaisten osalta,0,3 mg/kg:aan yleisesti ottaen muiden juuresten osalta mutta 0,6 mg/kg:aan retiisien osalta, 0,07 mg/kg:aan salaattien ja salaattikasvien osalta ja 0,8 mg/kg:aan palkokasvien osalta;

vastustaa ehdotuksen komission asetukseksi hyväksymistä;

katsoo, että ehdotus komission asetukseksi on ristiriidassa asetuksen (EY) N:o 396/2005 tavoitteen ja sisällön kanssa;

toteaa, että EFSA laatii parhaillaan menetelmiä kumulatiivisten riskien arvioimiseksi, mutta panee myös merkille, että torjunta-aineiden ja jäämien kumulatiivisten vaikutusten arviointiin liittyvä ongelma on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä; pyytää siksi EFSAa ja komissiota käsittelemään ongelmaa äärimmäisen kiireellisesti;

ehdottaa, että flonikamidin jäämien enimmäismäärä olisi säilytettävä tasolla 0,03 mg/kg;

pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen asetukseksi ja toimittamaan komitealle uuden ehdotuksen;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.

(2) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(3) EFSA reasoned opinion on modification of the existing maximum residue levels for flonicamid in strawberries and other berries, EFSA Journal 2019;17(7):5745, https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5745, https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5745

(4) EFSA reasoned opinion on modification of the existing maximum residue level for flonicamid in various crops, EFSA Journal 2018;16(9):5410, https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5410

(5) EFSA reasoned opinion on modification of the existing maximum residue levels for flonicamid in various root crops, EFSA Journal 2018;16(9):5414, https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5414

(6) EFSA conclusion on the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance flonicamid, EFSA Journal 2010; 8(5):1445, https://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/1445

(7) Riskinarviointikomitean 5. kesäkuuta 2013 antama lausunto, jossa ehdotetaan flonikamidin yhdenmukaista luokitusta ja merkitsemistä EU:n tasolla, https://echa.europa.eu/documents/10162/0916c5b3-fa52-9cdf-4603-2cc40356ed95

(8) EUVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(9) COM(2020)0381.

(10) https://www.regulations.gov/document/EPA-HQ-OPP-2014-0777-0041

(11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2069, annettu 13. marraskuuta 2017, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden flonikamidi (IKI-220), metalaksyyli, penoxsulam ja prokinatsidi hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 295, 14.11.2017, s. 51).

(12) Riskinarviointikomitean 5. kesäkuuta 2013 antama lausunto, jossa ehdotetaan flonikamidin yhdenmukaista luokitusta ja merkitsemistä EU:n tasolla, https://echa.europa.eu/documents/10162/0916c5b3-fa52-9cdf-4603-2cc40356ed95://echa.europa.eu/documents/10162/0916c5b3-fa52-9cdf-4603-2cc40356ed95

(13) Riskinarviointikomitean 5. kesäkuuta 2013 antaman lausunnon, jossa ehdotetaan flonikamidin yhdenmukaista luokitusta ja merkitsemistä EU:n tasolla, liite 2 https://echa.europa.eu/documents/10162/1e59e8be-0905-5fc1-8e76-a35628fa5833

(14) Asiakirjanumero EPA-HQ-OPP-2014-0777, https://www.regulations.gov/document/EPA-HQ-OPP-2014-0777-0041,s. 13 ja s. 18.

(15) https://oag.ca.gov/sites/default/files/FINAL%20Flonicamid%20PID%20Comment%20Letter.pdf

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/26

P9_TA(2021)0141

Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten neuvottelujen tulokset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten neuvottelujen tuloksista (2021/2658(RSP))

(2021/C 506/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”,

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05022/2021),

—

ottaa huomioon 29. joulukuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/2252 Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta ja niiden väliaikaisesta soveltamisesta (1),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan sekä 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0086/2021),

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman neuvotteluista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sen Euroopan unionista eroamista koskevasta aikomuksesta antaman ilmoituksen johdosta (2), 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta (3), 13. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa käytävien neuvottelujen tämänhetkisestä tilanteesta (4), 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevien suhteiden puitteista (5), 18. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen tämänhetkisestä tilanteesta (6), 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Yhdistyneen kuningaskunnan erosopimuksen kansalaisten oikeuksia koskevien määräysten täytäntöönpanosta ja seurannasta (7), 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (8) ja 18. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uudesta kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten (9),

—	ottaa huomioon 29. tammikuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä (10),

—

ottaa huomioon Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen (11), jäljempänä ”erosopimus”, ja siihen liitetyn poliittisen julistuksen kehyksestä Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevalle suhteelle (12), jäljempänä ”poliittinen julistus”,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan panoksen,

—

ottaa huomioon suosituksen neuvoston päätökseksi valtuutuksen antamisesta aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (COM(2020)0035), jossa nimetään komissio unionin neuvottelijaksi, sekä sen liitteen, joka sisältää ohjeet uuden kumppanuuden neuvottelemiseksi, jäljempänä ”neuvotteluohjeet”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

on erittäin tyytyväinen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen, jäljempänä ”sopimus”, tekemiseen, sillä sopimuksella rajoitetaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen haitallisia vaikutuksia ja luodaan yhteistyökehys, jonka olisi muodostettava perusta vahvalle ja rakentavalle tulevalle kumppanuudelle, sekä vältetään sopimuksettoman eron vahingollisimpia osatekijöitä ja tarjotaan oikeusvarmuutta kansalaisille ja yrityksille; antaa kiitosta EU:n pääneuvottelijalle ja hänen työryhmälleen näiden varteenotettavasta työstä ja keskeisestä roolista;

toteaa jälleen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on historiallinen virhe, ja muistuttaa, että EU on koko ajan kunnioittanut Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä, korostaen kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan on myös hyväksyttävä EU:sta eroamisen seuraukset ja että kolmannella maalla ei voi olla samoja oikeuksia ja etuja kuin jäsenvaltiolla; palauttaa mieliin, että koko Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisprosessin ajan parlamentti on pyrkinyt suojelemaan EU:n kansalaisten oikeuksia, rauhaa ja hyvinvointia Irlannin saarella sekä kalastusyhteisöjä, säilyttämään EU:n oikeusjärjestyksen, turvaamaan EU:n päätöksenteon riippumattomuuden, säilyttämään tulliliiton ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja välttämään sosiaalista ja ympäristöön, verotukseen tai sääntelyyn liittyvää polkumyyntiä, sillä se on olennaisen tärkeää EU:n työpaikkojen, teollisuuden ja kilpailukyvyn suojelemiseksi ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

pitää myönteisenä, että nämä tavoitteet on suurelta osin saavutettu EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksella ja erosopimuksella täytäntöönpanokelpoisten tasapuolisten toimintaedellytysten avulla, jotka kattavat muun muassa valtiontuet, sosiaali- ja ympäristönormit, pitkän aikavälin sopimuksen kalastuksesta, taloussopimuksen, jolla lievennetään monia Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen kielteisiä seurauksia, ja uuden kehyksen oikeus-, poliisi- ja sisäisen turvallisuuden yhteistyölle, joka perustuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n tietosuojalainsäädännön täysimääräiseen noudattamiseen; pitää kuitenkin valitettavana, että tämän sopimuksen soveltamisala on rajallinen, mikä johtuu siitä, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole poliittista tahtoa tehdä sitoumuksia tärkeillä aloilla, kuten ulko- ja puolustuspolitiikan ja ulkoisen turvallisuuden aloilla, ja toteaa, että näin jäädään selvästi poliittisessa julistuksessa esitetyistä tavoitteista; pitää valitettavana myös Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä olla osallistumatta Erasmus+ -ohjelmaan, sillä se riistää nuorilta ainutlaatuisen tilaisuuden;

on tyytyväinen siihen, että sopimuksessa keskitytään vahvasti tavaroihin, sillä tavarakauppa EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä on runsasta, ja toteaa, että se on looginen seuraus Yhdistyneen kuningaskunnan erosta EU:sta ja erityisesti vapaan liikkuvuuden loppumisesta, että Yhdistyneen kuningaskunnan suureksi osaksi palveluihin perustuvan talouden mahdollisuudet vähentyvät huomattavasti, sillä alkuperämaahan tai EU:n laajuiseen toimilupaan perustuvaa toimintamallia ei enää jatketa eikä ammattitutkintoja tunnusteta automaattisesti, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan palveluntarjoajat joutuvat mahdollisesti toimimaan 27 erilaisen säännöstön mukaan, mikä lisää byrokratiaa; korostaa, että tämä on ensimmäinen sopimus EU:n historiassa, kun neuvotteluissa pyrittiin ennemminkin eriytymään kuin lähentymään, minkä vuoksi on väistämätöntä, että kansalaisille ja yrityksille koituu enemmän hankaluuksia, esteitä ja kustannuksia;

suhtautuu myönteisesti laajempaan monialaiseen riitojenratkaisumekanismiin, jonka olisi mahdollistettava riitojen oikea-aikainen ratkaiseminen ja mahdollisuus soveltamisen ristikkäiseen keskeyttämiseen talouden eri aloilla, jos jompikumpi osapuolista ei noudata sitä, mitä se on allekirjoittanut; katsoo, että tästä mekanismista voisi tulla malli ja standardi kaikille tuleville vapaakauppasopimuksille;

palauttaa mieliin Yhdistynyttä kuningaskuntaa koskevien asioiden koordinointiryhmän (UKCG) ja ryhmien johtajien 11. syyskuuta 2020 antaman lausuman ja toteaa, että erosopimuksen allekirjoittajana Yhdistyneellä kuningaskunnalla on oikeudellinen velvoite panna sopimuksen määräykset täysimääräisesti täytäntöön ja noudattaa niitä; pitää myönteisenä niitä rikkovien säännösten peruuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan sisämarkkinoita koskevasta lakiesityksestä; tuomitsee Yhdistyneen kuningaskunnan viimeaikaiset yksipuoliset toimet, jotka ovat vastoin erosopimusta ja joiden tarkoituksena on jatkaa armonaikaa Isosta-Britanniasta Pohjois-Irlantiin suuntautuvan viennin vapauttamiselle terveystodistuksista kaikkien eläintuotteiden toimitusten osalta, vapauttaa pakettilähetykset tulliselvitysten tekemisestä ja poiketa EU:n säännöistä, jotka koskevat maaperän tuomista sisämarkkinoille sekä lemmikkieläinpasseja; katsoo, että nämä toimet ovat vakava uhka sisämarkkinoiden yhtenäisyydelle; toteaa jälleen kerran, että kaikista tällaisista päätöksistä on sovittava yhdessä asiaankuuluvissa yhteisissä elimissä; kehottaa painokkaasti Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta toimimaan vilpittömässä mielessä ja panemaan allekirjoittamiensa sopimusten ehdot täytäntöön täysimääräisesti ja viipymättä Euroopan komission kanssa sovitun erosopimukseen perustuvan uskottavan ja kattavan aikataulun pohjalta erosopimukseen perustuvan vilpittömän mielen velvoitteen mukaisesti; kehottaa tässä yhteydessä komissiota jatkamaan ponnekkaasti rikkomusmenettelyä, jonka se käynnisti Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 15. maaliskuuta 2021 Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 12 artiklan 4 kohdan nojalla; muistuttaa, että erosopimuksen mukaisten riitojenratkaisumenettelyjen tulosten jatkuva noudattamatta jättäminen voi johtaa myös kauppa- ja yhteistyösopimuksen mukaisten velvoitteiden soveltamisen keskeyttämiseen, mukaan lukien ennennäkemättömän markkinoille pääsyn tason rajoittaminen; katsoo tältä osin, että kauppa- ja yhteistyösopimuksen ratifiointi vahvistaa erosopimuksen täytäntöönpanon valvonnan välineitä; muistuttaa, että erosopimuksen täysimääräinen ja asianmukainen noudattaminen ja täytäntöönpano on keskeisen tärkeää kansalaisten oikeuksien ja rauhanprosessin suojelemiseksi sekä kovan rajan välttämiseksi Irlannin saarella, sisämarkkinoiden yhtenäisyyden suojelemiseksi ja sen varmistamiseksi, että Yhdistynyt kuningaskunta maksaa osuutensa jäsenyytensä aikana ja sen jälkeen kertyneistä vastuista, ja muistuttaa, myös, että se on jatkossakin olennainen ennakkoedellytys EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan suhteiden tulevalle kehitykselle; korostaa tässä yhteydessä vilpittömän mielen merkitystä ja luottamuksen ja uskottavuuden tarvetta; muistuttaa, että Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan ja sen 16 artiklan laadinnassa on otettu huomioon erittäin hienovarainen ja herkkä poliittinen tasapaino; toteaa painokkaasti, että kummankaan osapuolen ei pitäisi tehdä kevyesti tai ilman ennakkoon tehtäviä kuulemisia ehdotuksia tai toimia, jotka voivat horjuttaa tätä tasapainoa; korostaa Pohjois-Irlannin ainutlaatuista tilannetta ja Pohjois-Irlannin edustajakokoukselle pöytäkirjassa annettua asemaa, mukaan lukien vaatimus sen suostumuksesta pöytäkirjan soveltamisen jatkamiselle neljän vuoden kuluttua; katsoo, että on tarpeen jatkaa ja tehostaa vuoropuhelua poliittisten edustajien ja kansalaisyhteiskunnan, myös Pohjois-Irlannin edustajien, kanssa kaikista Irlantia ja Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan ja laajemman Pohjois-Irlannin rauhanprosessin näkökohdista; on erittäin huolissaan viimeaikaisista jännitteistä Pohjois-Irlannissa ja muistuttaa, että EU on yksi pitkänperjantain sopimuksen tärkeimmistä vartijoista ja suojelee sitä päättäväisesti;

Euroopan parlamentin rooli

pitää valitettavana, että sopimukset saatiin aikaan aivan viime hetkellä ja että siitä johtuva epävarmuus aiheuttaa suuria kustannuksia kansalaisille ja talouden toimijoille ja on vaikuttanut myös parlamentin oikeuksiin käydä läpi sopimusten lopullinen teksti ja harjoittaa niiden suhteen demokraattista valvontaa ennen niiden väliaikaista soveltamista; korostaa tämän prosessin poikkeuksellista luonnetta, joka johtuu siirtymäkauden päättymisen tiukasta määräajasta ja siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi jatkamasta sitä jopa pandemian keskellä; painottaa, että tämä prosessi ei voi missään tapauksessa toimia ennakkotapauksena tuleville kauppasopimuksille, joissa on taattava tavanomainen yhteistyömuoto ja tiedonsaanti SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti, mihin kuuluu kaikkien neuvottelutekstien jakaminen, säännöllinen vuoropuhelu ja riittävästi aikaa parlamentille viralliseen valvontaan ja sopimuksista käytävään keskusteluun; korostaa, että sopimuksia ei saa soveltaa väliaikaisesti ilman parlamentin hyväksyntää; toteaa edellä esitetystä huolimatta, että parlamentti pystyi ilmaisemaan kantansa säännöllisesti, sillä EU:n pääneuvottelijan ja komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa käsittelevän työryhmän kanssa käytiin vilkkaita ja toistuvia kuulemisia ja keskusteluja ja parlamentti hyväksyi helmikuussa ja kesäkuussa 2020 päätöslauselmat, joilla varmistettiin, että parlamentin kanta tuli kaikilta osin esiin EU:n alkuperäisessä neuvotteluvaltuutuksessa ja että EU:n pääneuvottelija puolusti sitä neuvottelujen aikana;

kannattaa parlamentaarisen kumppanuuskokouksen perustamista Euroopan parlamentin ja Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin jäsenille sopimuksen mukaisesti; katsoo, että parlamentaariselle kumppanuuskokoukselle olisi annettava tehtäväksi seurata sopimuksen täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa ja antaa suosituksia kumppanuusneuvostolle; ehdottaa, että sen toimivaltaan kuuluisi myös erosopimuksen täytäntöönpano, ilman että tämä vaikuttaa sopimusten hallintorakenteisiin ja niiden valvontamekanismiin, sekä oikeus esittää suosituksia aloilla, joilla yhteistyön parantaminen voisi hyödyttää molempia osapuolia, ja oikeus tehdä yhteisiä aloitteita läheisten suhteiden edistämiseksi;

tähdentää, että parlamentilla on oltava täysivaltainen rooli sopimuksen seurannassa ja täytäntöönpanossa parlamentin puhemiehen Sassolin 5. helmikuuta 2021 päivätyssä kirjeessä esitetyn mukaisesti; pitää myönteisenä komission lausumaa parlamentin roolista sopimuksen täytäntöönpanossa, ilman että tämä vaikuttaa asianomaisten komission jäsenten asiasta vastaaville valiokunnille antamiin nykyisiin sitoumuksiin, ja toteaa, että siihen kuuluvat seuraavat sitoumukset:

a)	tiedottaa parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti kumppanuusneuvoston ja muiden yhteisten elinten toiminnasta;

ottaa parlamentti mukaan sopimuksen mukaisesti tehtäviin tärkeisiin päätöksiin, jotka koskevat mahdollisia unionin sopimuksen nojalla toteuttamia yksipuolisia toimia, ja ottaa parlamentin näkemykset mahdollisimman tarkasti huomioon, ja jos komissio ei noudata parlamentin näkemyksiä, se perustelee, miksi se ei niin tehnyt;

ottaa parlamentti mukaan riittävän ajoissa, kun komissio aikoo esittää ehdotuksen, jotta unioni lopettaisi tai keskeyttäisi sopimuksen kolmannen osan (Lainvalvonta ja rikosoikeudellinen yhteistyö) soveltamisen, jos Yhdistynyt kuningaskunta ei noudata Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia sitoumuksiaan;

d)	ottaa parlamentti mukaan sopimuksessa määrättyyn välimiesten ja paneelin jäsenten valintaprosessiin;

e)	toimittaa parlamentille kaikki ehdotukset lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi säädöksiksi, joilla säännellään niiden yksipuolisten toimenpiteiden hyväksymistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, joita unionilla on sopimuksen nojalla oikeus toteuttaa;

ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon parlamentin näkemykset siitä, miten osapuolet panevat sopimuksen täytäntöön, sopimuksen mahdolliset rikkomiset tai tasapuolisten toimintaedellytysten puuttuminen mukaan lukien, ja jos komissio ei noudata parlamentin näkemyksiä, se perustelee, miksi se ei niin tehnyt;

tiedottaa kattavasti parlamentille tietosuojan riittävyyttä koskevista komission arvioinneista ja päätöksistä sekä Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kanssa tehtävään rahoituspalveluja koskevaan sääntely-yhteistyöhön liittyvistä järjestelyistä ja mahdollisista vastaavuuksien myöntämisestä rahoituspalvelujen alalla;

pyytää, että näiden sopimusten vahvistamisesta toimielinten välisessä sopimuksessa käydään neuvottelut mahdollisimman pian;

10.

pitää myönteisenä sopimusta turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä; korostaa, että tämä sopimus ja erityisesti sen 3 artikla eivät rajoita SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisia parlamentin oikeuksia etenkään edellä olevan 9 kohdan suhteen; huomauttaa, että tapa, jolla neuvosto on pyytänyt parlamentin hyväksyntää eli kaksi sopimusta yhdessä menettelyssä – EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus ja sopimus turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä – ei ole tavanomaisen käytännön mukainen eikä siitä saisi missään tapauksessa tulla ennakkotapausta, sillä parlamentin olisi voitava antaa hyväksyntänsä kullekin kansainväliselle sopimukselle ennen sen voimaantuloa erikseen eikä pakettina, koska muutoin parlamentin valtaoikeuksia loukataan huomattavasti;

11.

vaatii, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan ammattiliittojen ja muiden työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on osallistuttava vahvasti sopimuksen seurantaan ja täytäntöönpanoon, mihin kuuluu niiden kuuleminen ja mahdollinen osallistuminen erityiskomiteoihin, joissa käsitellään asiaankuuluvia kysymyksiä, sekä vaatii, että olisi perustettava erityinen työmarkkinafoorumi, joka kokoontuisi ennen jokaista kumppanuusneuvoston kokousta; ehdottaa sopimuksen merkityksen ja mahdollisten laaja-alaisten vaikutusten vuoksi, että sisäistä neuvoa-antavaa ryhmää laajennetaan lisäämällä ammattiliittojen ja muiden työmarkkinaosapuolten, erityisesti alakohtaisten eurooppalaisten liittojen, edustusta ja että kansalaisyhteiskunnan järjestöille ja ammattiliitoille sekä muille työmarkkinaosapuolille annetaan valtuudet tehdä komissiolle kanteluja, joiden johdosta sen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin;

12.

on tyytyväinen komission pyrkimyksiin ottaa sidosryhmät mahdollisimman laajasti mukaan, kun otetaan huomioon käytettävissä oleva rajallinen aika, ja on tyytyväinen myös yksityiskohtaisiin valmistautumista koskeviin ilmoituksiin, jotka auttoivat yrityksiä valmistautumaan väistämättömiin muutoksiin 1. tammikuuta 2021 alkaen, kun Yhdistynyt kuningaskunta jätti tulliliiton ja sisämarkkinat; kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ja soveltuvissa tapauksissa alueita lisäämään ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että nämä Yhdistyneen kuningaskunnan uuteen asemaan liittyvien uusien järjestelyjen ensimmäiset kuukaudet sujuvat mahdollisimman kitkattomasti kaikkien talouden toimijoiden ja kansalaisten kannalta; toteaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan erolla EU:sta on merkittäviä lyhyen aikavälin taloudellisia seurauksia, ja kehottaa komissiota hyödyntämään kokonaisuudessaan ja oikea-aikaisesti viiden miljardin euron suuruisen brexit-mukautusvarauksen, kunhan lainsäätäjät ovat sen hyväksyneet, jotta voidaan auttaa aloja, liikeyrityksiä ja työntekijöitä sekä jäsenvaltioita, joihin EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan uuden suhteen kielteiset ja ennakoimattomat vaikutukset vaikuttavat eniten;

Kauppa

13.

korostaa sopimuksen ennennäkemätöntä soveltamisalaa tavarakaupan osalta, jossa saavutettiin tavoite nollatulleista ja nollakiintiöistä ja joka sen vuoksi helpottaa kaupankäyntiä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa, asianmukaisten alkuperäsääntöjen puitteissa ja turvaten EU:n tuottajien edut, muun muassa kahdenvälisen kumulaation, viejien itse antaman alkuperätodistuksen sekä joitakin asiakirjoja koskevan 12 kuukauden poikkeusjakson avulla; painottaa aidosti tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä erityisesti suojelun tason säilyttämiseksi ja erojen välttämiseksi tulevaisuudessa yhdessä tämän sopimuksen ennennäkemättömän soveltamisalan kanssa;

14.

korostaa, että palvelukaupan vapauttamisessa molempien osapuolten sitoumukset yltävät tasolle, joka ylittää niiden sitoumukset WTO:ssa, mukaan lukien tulevaisuuteen suuntautuva suosituimmuuskohtelulauseke, uudelleentarkastelua koskeva sitoumus tulevia parannuksia silmällä pitäen ja ammatinharjoittajien liikkuvuutta liiketoimintatarkoituksessa koskevat erityissäännöt (toimitusmuodon 4 palvelut); muistuttaa kuitenkin samalla, että jättäessään sisämarkkinat Yhdistynyt kuningaskunta menetti automaattisesti rajoittamattoman oikeutensa tarjota palveluja kaikkialla EU:ssa; panee merkille selkeät säännökset ammattipätevyyksistä, jotka poikkeavat toisistaan, koska Yhdistynyt kuningaskunta on kolmas maa; suhtautuu kuitenkin myönteisesti sopimuksessa määrättyyn mekanismiin, jonka mukaan EU ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat myöhemmin sopia tapauskohtaisesti ja tiettyjen ammattien osalta lisäjärjestelyistä;

15.

on tyytyväinen sähköistä kaupankäyntiä koskevaan lukuun, mukaan lukien tietojen säilytyspaikkaa koskevien vaatimusten nimenomainen kieltäminen tai lähdekoodin pakollinen julkistaminen, joka on uutta EU:n tähän mennessä tekemiin vapaakauppasopimuksiin verrattuna ja jossa samalla turvataan EU:n oikeus sääntelyyn ja tietosuojavaatimukset; toteaa, että tämä sähköistä kaupankäyntiä koskeva luku voisi toimia mallina tulevia vapaakauppasopimuksia varten; on tyytyväinen myös uusia teknologioita, kuten tekoälyä, koskevaan sääntely-yhteistyöhön;

16.

on erittäin tyytyväinen siihen, että saatiin neuvoteltua kaikkien aikojen kunnianhimoisin ja kattava julkisia hankintoja koskeva luku, joka menee pidemmälle kuin julkisia hankintoja koskeva sopimus ja jolla taataan EU:n yritysten yhdenvertainen kohtelu, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta suhtautui asiaan alun perin pidättyväisesti, samoin kuin mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten tarpeita ja etuja koskeva luku; muistuttaa, että nykyiset maantieteelliset merkinnät on suojattu erosopimuksen nojalla, mutta pitää valitettavana, että tulevia maantieteellisiä merkintöjä koskevia järjestelyjä ei saatu aikaan, mikä on vastoin poliittisessa julistuksessa annettuja sitoumuksia; toteaa kuitenkin, että uudelleentarkastelulausekkeen avulla voidaan jatkaa suojaa tulevaisuudessa, ja kehottaa molempia osapuolia aktivoimaan lausekkeen mahdollisimman pian;

17.

kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan asiaan liittyviä sääntelyn koordinointifoorumeita, jotka tarjoavat täyden avoimuuden parlamentille, ja ryhtymään niissä aktiivisesti toimiin, jotta mahdollistetaan sääntelyn huomattava lähentyminen tulevaisuudessa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti ja jotta vältetään tarpeettomat ristiriidat ja samalla turvataan kummankin osapuolen oikeus sääntelyyn, kuten sopimuksessa korostetaan;

Tasapuoliset toimintaedellytykset

18.

suhtautuu myönteisesti kattavaan ja nykyaikaiseen osastoon avoimen ja terveen kilpailun mahdollistavista tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja kestävästä kehityksestä, jota olisi pidettävä mallina muille tuleville EU:n neuvottelemille vapaakauppasopimuksille ja johon sisältyvät

i)	säännöt, jotka koskevat suojelun nykyisen korkean tason säilyttämistä työ- ja sosiaalinormien, ympäristön ja ilmaston sekä verotuksen alalla ja joita ei voi heikentää tavalla, joka vaikuttaa kauppaan tai investointeihin, sekä kilpailusäännöt ja valtion omistamia yrityksiä koskevat säännöt;

ii)

mahdollisuus soveltaa yksipuolisia tasapainottavia toimenpiteitä, jos tulevaisuudessa ilmenee huomattavia eroja työ- ja sosiaalinormien, ympäristön- tai ilmastonsuojelun aloilla tai tukien valvonnassa, jos tällaiset erot vaikuttavat merkittävästi osapuolten väliseen kauppaan tai niiden välisiin investointeihin; korostaa tarvetta varmistaa, että ”huomattavat erot, jotka vaikuttavat merkittävästi kauppaan tai investointeihin” tulkitaan laajasti ja että ne voidaan osoittaa käytännössä, jotta varmistetaan, että mahdollisuutta käyttää tällaisia toimenpiteitä ei rajoiteta tarpeettomasti;

iii)

sovitut tukien valvontaa koskevat sitovat periaatteet, joiden noudattamatta jättämisestä kilpailijat voivat valittaa tuomioistuimille, joilla on valta määrätä tuensaajat maksamaan tuki tarvittaessa takaisin, ja, jos Yhdistynyt kuningaskunta jättää noudattamatta periaatteita, EU:n mahdollisuus puuttua siihen yksipuolisilla seuraamuksilla, mukaan lukien tullien tai kiintiöiden käyttöönotto tietyille tuotteille tai talouskumppanuuden muiden osien soveltamisen keskeyttäminen; korostaa tarvetta seurata Yhdistyneen kuningaskunnan uutta valtiontukijärjestelmää ja arvioida mekanismin tehokkuutta puuttua perusteettomiin tukiin, niin että se todellakin edistäisi tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

iv)

pitää kuitenkin valitettavana, että verotusta koskevaan lukuun ei sovelleta riitojenratkaisumääräyksiä eikä tasapainottavia toimenpiteitä; pyytää komissiota seuraamaan tarkkaavaisesti verotusta ja rahanpesua koskevia kysymyksiä, joissa olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia välineitä, kuten luettelointimenettelyä, jotta Yhdistynyt kuningaskunta ei hyväksy epäreiluja käytäntöjä; muistuttaa tässä yhteydessä mahdollisuudesta pyytää kauppaa koskevan otsakkeen tarkistamista neljän vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta, jos tasapuoliset toimintaedellytykset eivät toteudu;

v)	muistuttaa, että tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevia määräyksiä sovelletaan yleisesti, myös niin kutsutuilla erityistalousalueilla;

19.

korostaa, että asianmukainen seuranta ja riittävä valvonta ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta saadaan vankka käsitys sekä jäljellä olevista että uusista esteistä, joita yritykset ja erityisesti pk-yritykset kohtaavat käytännön tasolla; painottaa, että on tärkeää välttää tarpeetonta sääntelyllistä epävarmuutta, hallinnollista rasitusta ja menettelyjen monimutkaisuutta, jotka lisäävät ongelmia ja kustannuksia; kehottaa tähän liittyen komissiota ja jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä liike-elämän ja erityisesti pk-yritysten kanssa, jotta voidaan lieventää uusia kaupan esteitä;

Hallinto

20.

on tyytyväinen sopimuksessa vahvistettuun monialaiseen hallinto- ja institutionaaliseen kehykseen, jolla varmistetaan kaikkien lukujen välillä johdonmukaisuus, yhteys ja yhteinen täytäntöönpano ja vältetään siten muut rinnakkaiset rakenteet ja byrokratia sekä luodaan oikeusvarmuutta ja vahvat takeet siitä, että osapuolet noudattavat sääntöjä; antaa tunnustusta erityisesti vankalle mekanismille, jonka avulla voidaan ratkaista EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä mahdollisesti syntyviä riitoja niiden sitoumusten tulkinnasta tai täytäntöönpanosta;

21.

pitää myönteisenä hallintoa koskevaan lukuun sisältyvää syrjimättömyyslauseketta, jolla varmistetaan, että Yhdistynyt kuningaskunta kohtelee kansallisessa viisumipolitiikassaan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia yhdenvertaisesti, kun kyseessä ovat lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävät viisumit; tuomitsee joidenkin EU-maiden (Bulgaria, Viro, Liettua, Romania ja Slovenia) kansalaisiin kohdistuvan syrjivän kohtelun, sillä näihin ei sovelleta Yhdistyneessä kuningaskunnassa samaa viisumihakemusmaksujärjestelmää kuin muiden 22 EU:n jäsenvaltion kansalaisiin, kun kyseessä ovat työviisumeista ja ylläpitotodistuksista perittävät maksut;

Turvallisuus, ulkoasiat ja kehitysyhteistyö

22.

pitää valitettavana, että vaikka poliittisessa julistuksessa kaavailtiin kunnianhimoista, laajaa, syvää ja joustavaa kumppanuutta ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen alalla, Yhdistynyt kuningaskunta kieltäytyi neuvottelemasta näistä näkökohdista osana sopimusta; muistuttaa kuitenkin, että on molempien osapuolten edun mukaista jatkaa tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä näillä aloilla, erityisesti rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi, terrorismin torjunta mukaan lukien, ja toimia sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen, tosiasiallisen monenvälisyyden, YK:n peruskirjan, demokratian ja oikeusvaltion lujittamisen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun puolesta SEU 21 artiklan mukaisesti; ehdottaa, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevaa yhteistyötä ja koordinointia hallinnoitaisiin ulkopoliittisten kysymysten koordinointia ja niitä koskevia korkean tason kuulemisia varten perustetulla järjestelmään kuuluvalla foorumilla, ja toteaa, että näitä kysymyksiä ovat muun muassa Venäjän ja Kiinan kaltaisten maiden asettamat haasteet, tiivis yhteistyö turvallisuusasioissa, myös EU:n ja Naton yhteistyön puitteissa, sekä järjestelmällinen suosituimmuusasemaan perustuva yhteistyö erityisesti rauhanturvaoperaatioissa; kehottaa erityisesti pitkälle menevään yhteistyöhön ja koordinointiin Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa EU:n kanssa yhteisten seuraamusten suhteen, sillä molemmilla on yhteiset arvot ja yhteisiä etuja, ja kehottaa perustamaan tätä varten koordinointimekanismin;

23.

pitää tässä suhteessa valitettavana, että Yhdistynyt kuningaskunta on päättänyt alentaa Euroopan unionin diplomaattista asemaa, ja kehottaa asiaankuuluvia Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia kiireellisesti puuttumaan tähän sekä kehottaa komissiota pysymään tiukkana puolustaessaan perussopimusten asianmukaista täytäntöönpanoa;

24.

panee merkille Yhdistyneen kuningaskunnan merkityksen kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun toimijana, kun otetaan huomioon sen virallisen kehitysavun määrä (siitä huolimatta, että sitä pienennettiin 0,7 prosentista 0,5 prosenttiin BKTL:sta), sen asiantuntemus, hankkeiden täytäntöönpanovalmiudet sekä laaja-alaiset suhteet Kansainyhteisön maihin ja kehitysmaihin; kannustaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa auttamaan minimoimaan EU-eronsa kielteiset vaikutukset kehitysmaihin ja pitämään kiinni sitoumuksestaan toimia kehitysavun ja humanitaarisen avun eturintamassa; kehottaa tiivistämään EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä avunantajamaiden koordinointia ja yhteistyötä, mukaan lukien mahdollisuus hyödyntää toistensa valmiuksia tehokkuuden, kehitystyön tuloksellisuuden ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa edistymisen maksimoimiseksi;

Alakohtaiset erityiskysymykset ja aihekohtainen yhteistyö

25.

katsoo, että sisämarkkinat ovat Euroopan unionin keskeinen saavutus, josta on ollut suurta hyötyä molempien osapuolten talouksille ja joka on luonut perustan kansalaisten elämänlaadun parantamiselle; korostaa, että tämä uusi taloudellisen kumppanuuden aikakausi olisi suunnattava molempia osapuolia hyödyttävien mahdollisuuksien luomiseen eikä se saisi missään tapauksessa heikentää sisämarkkinoiden ja tulliliiton yhtenäisyyttä ja toimivuutta; toteaa, että valtuutetuille talouden toimijoille myönnettyjen helpotusten jatkaminen on asianmukainen tapa välttää kaupan vääristymät;

26.

katsoo, että osana täytäntöönpanoprosessia EU:n olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ennen tavaroiden saapumista sisämarkkinoille (joko Yhdistyneestä kuningaskunnasta tai muista kolmansista maista Yhdistyneen kuningaskunnan kautta) tehtyjen tullitarkastusten vaatimustenmukaisuuteen, kuten sopimuksessa määrätään, ja pitää äärimmäisen tärkeänä varmistaa, että tavarat ovat sisämarkkinasääntöjen mukaisia; korostaa, että tullivalvontajärjestelmiin on investoitava enemmän ja että molempien osapuolten välistä koordinointia ja tiedonvaihtoa on lisättävä, jotta voidaan mahdollisimman hyvin estää kaupan häiriöt ja säilyttää tulliliiton yhtenäisyys kuluttajien ja yritysten edun mukaisesti; katsoo, että tulli- ja markkinavalvontaviranomaisten sujuva yhteistyö on ehdottoman välttämätöntä, ja kantaa huolta erityisesti EU:n edustajien tarvittavasta toimintavalmiudesta Pohjois-Irlannissa;

27.

toteaa, että epävarmuus sovellettavista säännöistä on jo vaikuttanut kielteisesti kuluttajien tottumuksiin ja kuluttajien luottamukseen rajat ylittävää kauppaa kohtaan, ja kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta, komissiota ja jäsenvaltioita panemaan pikaisesti täytäntöön sopimukseen sisältyvät kuluttajansuojatoimenpiteet ja vahvistamaan yhteistyötä erilaisissa alakohtaisissa politiikkatoimissa, jotka liittyvät kestäviin tuotantomenetelmiin ja tuoteturvallisuuteen; vaatii avoimuutta tuotteiden ja palvelujen toimitusketjussa kuluttajien hyödyksi ja toteaa, että hinnat, jotka ilmentävät oston kokonaiskustannuksia, mukaan lukien kaikki asiaankuuluvat sovellettavat maksut ja tullit, sekä selvyys sovellettavista kuluttajan oikeuksista ovat ratkaisevan tärkeitä ongelmien välttämiseksi ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi heidän tehdessään ostoksia rajojen yli;

28.

pitää valitettavana tiettyihin kalastusyhteisöihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mutta toteaa, että kalastusta koskevat määräykset, joiden mukaan vähennys on 25 prosenttia vaiheittain viiden ja puolen vuoden aikana, eivät ole lopputulokseltaan niin haitallisia kuin Yhdistyneen kuningaskunnan vesialueiden täydellinen sulkeminen; kehottaa komissiota tähän liittyen toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että vähennys ei koskaan ylitä 25 prosenttia ja että vastavuoroinen pääsy pidetään voimassa; on tältä osin huolissaan siitä, että kumppanuusneuvosto voi muuttaa liitteitä 35, 36 ja 37; pyytää, että parlamenttia kuullaan ennen tällaisia muutoksia;

29.

on erittäin huolissaan tilanteesta tämän kauden lopussa, ja muistuttaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, että pääsy EU:n markkinoille tulevaisuudessa on suoraan yhteydessä siihen, pääsevätkö EU:n kalastajat Yhdistyneen kuningaskunnan vesille tämän kauden jälkeen; muistuttaa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta harkitsee pääsyn rajoittamista ensimmäisen viiden ja puolen vuoden kauden jälkeen, EU voi ryhtyä toimiin etujensa suojelemiseksi muun muassa ottamalla uudelleen käyttöön tullit tai kiintiöt Yhdistyneen kuningaskunnan kalantuonnille tai keskeyttämällä sopimuksen muiden osien soveltamisen, mikäli uhkana on, että EU:n kalastusyhteisöille aiheutuu vakavia taloudellisia tai sosiaalisia vaikeuksia; pitää erittäin valitettavana, että EU:n kalastusoikeudet kyseenalaistetaan epäilyttävin keinoin estämällä suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskevan sopimuksen hyväksyminen ajoissa, teknisillä toimenpiteillä, jotka ovat mahdottomia hyväksyä, sekä kiistanalaisilla rajoittavilla tulkinnoilla lupien saamisen edellytyksistä;

30.

korostaa olevansa erittäin huolestunut mahdollisista seurauksista, jos Yhdistynyt kuningaskunta poikkeaa teknisiä toimenpiteitä koskevista unionin asetuksista ja muusta asiaan liittyvästä unionin ympäristölainsäädännöstä, mikä voi johtaa siihen, että joidenkin eurooppalaisten kalastusalusten pääsyä Yhdistyneen kuningaskunnan vesille käytännössä rajoitetaan; muistuttaa, että sopimuksessa velvoitetaan kukin osapuoli perustelemaan tarkasti tämän alan mahdollisen kehityksen syrjimätön luonne, ja muistuttaa tarpeesta varmistaa tieteellisesti todennettavissa olevien tietojen perusteella pitkän aikavälin kestävyys ympäristön kannalta; kehottaa komissiota olemaan erityisen valppaana näiden ehtojen noudattamisen suhteen ja reagoimaan voimakkaasti, jos Yhdistynyt kuningaskunta toimii syrjivästi;

31.

ilmaisee huolensa seurauksista, joita on erilaisten sääntöjen soveltamisella alueisiin, joilla on erityisasema suhteessa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, erityisesti kruunun alaisuuteen kuuluviin alueisiin ja merentakaisiin alueisiin; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota näihin alueisiin ja niiden erityispiirteisiin;

32.

on huolissaan siitä, kuinka sopimuksen nojalla voidaan tulevaisuudessa puuttua mahdolliseen sosiaali- ja työnormien yksipuoliseen alentamiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kuinka sitä voitaisiin torjua sopimuksen nojalla; toteaa jälleen kerran, että sosiaali- ja työnormien yksipuoliseen alentamiseen eurooppalaisten työntekijöiden ja yritysten kustannuksella on puututtava nopeasti tilanteen korjaamiseksi, jotta voidaan säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset; pitää myös valitettavana, että vaikka Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli siirtymäkauden aikana erosopimuksen 127 artiklan nojalla velvollisuus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivi vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja direktiivi avoimista ja ennakoitavista työehdoista (13), se ei ole vielä toteuttanut tarvittavia toimia ja on näin vienyt työntekijöiltä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tiettyjä äskettäin vahvistettuja oikeuksia;

33.

pitää myönteisenä, että sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskeva uusi yhteistyömekanismi vastaa pitkälti voimassa olevia sääntöjä, jotka on vahvistettu sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 883/2004 (14) ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetussa asetuksessa (EY) N:o 987/2009 (15); suhtautuu erityisen myönteisesti siihen, että syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua ja kausien yhteenlaskemista koskevat EU:n säännökset turvataan sopimuksessa; pitää kuitenkin valitettavana aineellista soveltamisalaa koskevia rajoituksia ja erityisesti sitä, että perhe-etuudet, pitkäaikaishoito ja maksuihin perustumattomat rahaetuudet sekä työttömyysetuuksien maastavietävyys eivät sisälly siihen; kehottaa osapuolia antamaan välittömästi kansalaisille, joihin vapaan liikkuvuuden rajoitukset vaikuttavat, paikkansapitävää ja luotettavaa tietoa heidän oleskelua, työskentelyä ja sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevista oikeuksistaan;

34.

panee merkille väliaikaisen määräyksen henkilötietojen siirtämisestä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan; palauttaa mieliin 12. helmikuuta 2020 ja 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselmat, joissa korostettiin tietosuojan merkitystä sekä perusoikeutena että digitaalitalouden keskeisenä mahdollistajana; palauttaa mieliin, että Yhdistyneen kuningaskunnan tietosuojakehyksen riittävyyden osalta Yhdistyneen kuningaskunnan tarjoaman suojan tason on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan vastattava ”olennaisilta osiltaan” EU:n oikeudellisen kehyksen takaamaa suojan tasoa, mukaan lukien tietojen siirtäminen edelleen kolmansiin maihin, olivat kyseessä sitten kaupalliset siirrot tai siirrot lainvalvontatarkoituksessa; panee merkille menettelyn aloittamisen 19. helmikuuta 2021 niiden kahden tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen hyväksymiseksi, jotka koskevat henkilötietojen siirtämistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan yleisen tietosuoja-asetuksen (16) ja lainvalvontatarkoituksessa käsiteltyjen henkilötietojen suojasta annetun direktiivin (17) nojalla; kehottaa komissiota olemaan tekemättä myönteistä päätöstä tietosuojan riittävyydestä, jos EU:n oikeudessa ja oikeuskäytännössä vahvistettuja edellytyksiä ei noudateta täysimääräisesti; painottaa, että päätös tietosuojan riittävyydestä ei ole kysymys, josta Yhdistynyt kuningaskunta ja EU voisivat neuvotella, koska siinä on kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, perusoikeuskirjassa ja EU:n perussopimuksissa tunnustetun perusoikeuden suojelemisesta;

35.

painottaa, että sopimuksessa määrätään Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa laadultaan ennennäkemättömän tiiviistä kolmannen maan kanssa tehtävästä lainvalvontaa koskevasta ja rikosoikeudellisesta yhteistyöstä; huomauttaa, että sopimuksen osan III, III osastossa määrätään täydentävänä suojatoimenpiteenä riitojenratkaisua koskevasta erityisjärjestelystä, koska kyseessä on arkaluonteinen ala; on tyytyväinen osan III keskeyttämistä ja lopettamista koskeviin määräyksiin, jotka koskevat muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ehdollisuutta;

36.

pitää valitettavana, että parlamentin pyyntöjä EU:n yhteisestä lähestymistavasta turvapaikka-asioihin, muuttoliikkeeseen ja rajavalvontaan ei otettu huomioon ja että nämä tärkeät asiat, jotka vaikuttavat myös haavoittuvimmassa asemassa olevien, kuten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, oikeuksiin, jäävät nyt käsiteltäviksi kahdenvälisen yhteistyön puitteissa; kehottaa EU:ta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa sopimaan pikaisesti asiaa koskevasta sopimuksesta, jolla korvattaisiin Dublin-asetus (18);

37.

pitää valitettavana sopimuksen kunnianhimon puutetta liikkuvuuspolitiikan suhteen ja kehottaa kehittämään turvallisia laillisia muuttoreittejä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välille; suhtautuu myönteisesti lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskeviin määräyksiin ja lausekkeeseen, joka koskee syrjimättömyyttä jäsenvaltioiden välillä; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa olemaan syrjimättä EU:n kansalaisia heidän kansalaisuutensa perusteella sekä rekisteröinnissä EU:n oleskelustatusjärjestelmään että liikkuvuuden ja viisumikysymysten osalta; kehottaa komissiota panemaan tiukasti täytäntöön vastavuoroisuusperiaatteen; tuomitsee Yhdistyneen kuningaskunnan syrjivän päätöksen soveltaa työviisumeihin erilaisia maksuja tiettyjen EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille esimerkiksi kausityöviisumien ja terveys- ja hoivatyöntekijöiden viisumien osalta; korostaa, että on tärkeää taata EU:n kansalaisille yhtäläinen pääsy Yhdistyneen kuningaskunnan työmarkkinoille ja että on tarpeen soveltaa samaa maksua kaikille EU:n kansalaisille; kehottaa siksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa kumoamaan välittömästi päätöksensä;

38.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille kattavasti seurannasta, joka koskee sitä, miten Euroopan keskuspankki, Euroopan valvontaviranomaiset, Euroopan järjestelmäriskikomitea ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto panevat sopimuksen täytäntöön, sekä rahoituspalvelujen markkinoiden kehityksestä, jotta voidaan havaita ajoissa mahdolliset markkinahäiriöt ja rahoitusvakauteen, markkinoiden eheyteen ja sijoittajansuojaan kohdistuvat häiriöt;

39.

kehottaa komissiota käyttämään nykyisiä välineitä, harkitsemaan uusien välineiden käyttöönottoa tulevassa rahanpesun torjuntakehyksen tarkistuksessa ja varmistamaan, että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevan avoimuuden osalta tehdään vilpitöntä yhteistyötä, jotta voidaan taata tasapuoliset toimintaedellytykset ja suojella sisämarkkinoita Yhdistyneestä kuningaskunnasta lähtöisin olevilta rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevilta riskeiltä;

40.

panee tyytyväisenä merkille, että sopimus sisältää sitoumuksia verotuksen avoimuudesta ja oikeudenmukaisesta verokilpailusta sekä yhteisen poliittisen julistuksen haitallisten verojärjestelmien torjumisesta;

41.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n välisestä sopimuksesta rahoituspalveluja koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta, mutta pitää valitettavana, että Yhdistynyt kuningaskunta on myöntänyt vastaavuuspäätöksiä toistaiseksi vain yksittäisille ETA-valtioille, EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina, sen sijaan että ne koskisivat koko unionia; muistuttaa, että vastaavuuspäätökset kattavat useita lainsäädännön aloja, jotka on yhdenmukaistettu EU:n tasolla, ja että joissakin tapauksissa valvonnasta vastaavat suoraan EU:n viranomaiset; kehottaa siksi komissiota tutkimaan, koskevatko Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavuuspäätökset koko EU:ta ennen kuin se tekee omat vastaavuusmäärityksensä;

42.

katsoo, että on selkeytettävä edelleen sääntelyn tason säilyttämistä koskevan velvoitteen soveltamisalaa veroasioissa; on huolissaan erilaisen verolainsäädännön vaikutuksista; on erityisen huolissaan siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti jo varhaisessa vaiheessa sitoutuvansa ainoastaan raportoitavien järjestelyjen pakolliseen julkistamiseen, joka perustuu heikompiin kansainvälisiin normeihin, ja pitää myös valitettavana julkisia lausuntoja vapaasatamien avaamisesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

43.

varoittaa, että epäselvä terminologia ja sopimukseen sisältyvät ei-sitovat tai ennakoimattomat oikeudelliset säännöt ja valvontamekanismit verotuksen alalla lisäävät aggressiivisen verokilpailun riskiä; panee lisäksi merkille, että sopimuksen täytäntöönpano saattaa aiheuttaa ratkaisemattomia kiistoja johtuen sellaisten lausekkeiden puuttumisesta, joilla on välitön vaikutus muun muassa haitallisiin verokäytäntöihin; toteaa huolestuneena, että verotuksellisten valtiontukien ehdot ovat tiukemmat EU:n kauppasopimuksissa Sveitsin ja Kanadan kanssa;

44.

panee merkille, että sopimusta ei sovelleta Yhdistyneen kuningaskunnan kruunun alaisuuteen kuuluviin alueisiin ja merentakaisiin alueisiin; katsoo, että olisi tehtävä perusteellinen tarkastus sen varmistamiseksi, että sopimuksessa ei ole porsaanreikiä, jotka mahdollistavat näiden alueiden käyttämisen vastapuolina kehitettäessä uusia haitallisia verojärjestelyjä, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan;

45.

on tyytyväinen siihen, että Pariisin sopimus on olennainen osa sopimusta; pitää kuitenkin valitettavana, että kasvihuonekaasuja koskevassa ilmastonsuojelun perustasossa ei otettu huomioon vuotta 2030 koskevia koko talouden kattavia tarkistettuja tavoitteita, joita ollaan parhaillaan hyväksymässä; korostaa lisäksi, että EU aikoo edelleen vahvistaa ja laajentaa oman päästökauppajärjestelmänsä soveltamisalaa; katsoo, että jos EU:n päästökauppajärjestelmän ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmän välillä ilmenee merkittäviä eroja, tämä saattaisi johtaa tasapuolisten toimintaedellytysten vääristymiseen ja asia olisi näin ollen otettava huomioon EU:n hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia sovellettaessa, kunhan se on otettu käyttöön;

46.

panee tyytyväisenä merkille yhteistyötä terveysturvallisuuden alalla koskevat määräykset, jotka antavat osapuolille ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden vaihtaa asiaankuuluvia tietoja, mutta pitää valitettavana, että tämä yhteistyö rajoittuu ”merkittävien” kansanterveyteen kohdistuvien riskien arviointiin ja kansanterveyden suojelemiseksi mahdollisesti tarvittavien toimenpiteiden koordinointiin;

47.

on tyytyväinen siihen, että EU:n elintarviketurvallisuusnormeja ei muuteta ja että sopimuksella pyritään turvaamaan EU:n tiukat terveys- ja kasvinsuojelunormit; toteaa jälleen, että terveys- ja kasvinsuojelutoimien piiriin kuuluvien tavaroiden kauppavirrat EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä ovat erittäin suuria ja että EU:lla olisi oltava asianmukainen koordinointiprosessi, jotta vältetään toisistaan poikkeavat tarkastukset Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuville tavaroille EU:n satamissa;

48.

on tyytyväinen sopimukseen sisältyvään kattavaan lentoliikennettä koskevaan lukuun, jolla olisi varmistettava EU:n strategisten etujen suojelu ja joka sisältää markkinoille pääsyä, liikenneoikeuksia, yhteisten reittitunnusten käyttöä ja matkustajien oikeuksia koskevia asianmukaisia määräyksiä; suhtautuu myönteisesti ilmailua koskevan otsakkeen tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskeviin erityismääräyksiin, joilla varmistetaan, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan lentoyhtiöt kilpailevat keskenään tasavertaisesti; panee merkille ratkaisun omistajuutta ja valvontaa koskeviin sääntöihin, joilla säännellään pääsyä sisämarkkinoille ja jätetään samalla mahdollisuus jatkaa vapauttamista tulevaisuudessa; pitää myönteisenä, että ilmailun turvallisuudelle on oma lukunsa, jossa määrätään tiiviistä yhteistyöstä ilmailun turvallisuuden ja ilmaliikenteen hallinnan alalla; katsoo, että tällainen yhteistyö ei saisi rajoittaa EU:ta sen määrittäessä turvallisuuden kannalta asianmukaiseksi katsomaansa suojelun tasoa; korostaa Yhdistyneen kuningaskunnan siviili-ilmailuviranomaisen ja Euroopan unionin lentoturvallisuusviraston tulevan tiiviin yhteistyön merkitystä;

49.

panee tyytyväisenä merkille, että sopimuksella varmistetaan maantieliikenteen harjoittajille kiintiöttömät yhteydet EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä ja että sopimuksella taataan molemmille osapuolille täydet kauttakulkuoikeudet toistensa alueiden kautta eli ns. maasilta; pitää myönteisinä maantieliikennettä koskevissa neuvotteluissa saavutettuja vahvoja tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja niiden erityismääräyksiä, jotka tekevät maanteiden tavaraliikenteeseen sovellettavista tiukoista EU:n vaatimuksista sitovia Yhdistyneelle kuningaskunnalle; korostaa tässä yhteydessä, että sopimukseen sisältyy muun muassa vaatimuksia, jotka koskevat ammattiin pääsyä, kuljettajien lähettämistä työhön, ajo- ja lepoaikoja, ajopiirtureita sekä ajoneuvojen painoja ja mittoja; toteaa, että tällaiset vaatimukset takaavat paitsi reilun kilpailun myös hyvät työolot kuljettajille sekä liikenneturvallisuuden korkean tason; pitää myönteisinä Pohjois-Irlantia koskevia erityismääräyksiä, jotka on hyväksytty Irlannin ainutlaatuisen tilanteen tunnustamiseksi ja joilla minimoidaan koko saaren taloudelle aiheutuvat häiriöt; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia paikkansapitävien ja hyödyllisten tietojen tarjoamiseksi liikenteen sidosryhmille, asiaankuuluvien tietojärjestelmien toimivuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi ja kaikkien kauttakulkuun vaadittavien asiakirjojen asettamiseksi saataville verkossa; kiinnittää huomiota tarpeeseen harkita taloudellista tukea tietyille satamille, jotta voidaan nopeasti poistaa fyysisen infrastruktuurin esteet, joita odotusaikojen pidentyminen aiheuttaa rajat ylittäville liikenteenharjoittajille; kehottaa EU:ta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa tiiviiseen yhteistyöhön, jotta voidaan ehkäistä tarpeettomia viivästyksiä ja häiriöitä liikennejärjestelmässä ja säilyttää yhteydet mahdollisimman laajalti;

50.

on tyytyväinen siihen, että eurooppalainen yhteistyö Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tieteen, tutkimuksen, innovoinnin ja avaruuden alalla jatkuu; painottaa, että on tärkeää tukea tutkijoiden liikkuvuutta, jotta varmistetaan, että tieteellinen tieto ja teknologia liikkuvat vapaasti; kehottaa matkapuhelinoperaattoreita soveltamaan periaatetta, jonka mukaan verkkovierailupalveluja voi jatkossakin käyttää kotimaan hinnalla niin EU:ssa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa; toteaa, että energiaa koskevan luvun voimassaolo päättyy 30. kesäkuuta 2026; painottaa tarvetta jatkaa yhteistyötä kaikissa energia-asioissa mainitun ajankohdan jälkeenkin, kun otetaan huomioon energiamarkkinoiden keskinäiset yhteydet sekä se, että Pohjois-Irlanti pysyy osana EU:n energian sisämarkkinoita; panee merkille EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan sopimuksen ydinenergian turvallista ja rauhanomaista käyttöä koskevasta yhteistyöstä: pitää valitettavana, ettei se kuulu hyväksyntämenettelyn piiriin, sillä Euratom-sopimuksessa ei määrätä Euroopan parlamentin roolista tässä asiassa; kehottaa laatimaan Pohjanmeren energiayhteistyön muodostaman kehyksen pohjalta yhteisymmärryspöytäkirjan, joka sisältää yhteishankkeita, merten aluesuunnittelun ja merienergian integroimisen energiamarkkinoille;

51.

on tyytyväinen asiaa koskevassa sopimuksen jaksossa vahvistettuihin sääntöihin, jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumista unionin ohjelmiin; katsoo, että nämä säännöt ovat suurelta osin niiden parlamentin odotusten mukaisia, jotka se esitti 18. kesäkuuta 2020 antamassaan suosituksessa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa uudesta kumppanuudesta käytäviä neuvotteluja varten; katsoo näiden sääntöjen suojelevan erityisesti unionin taloudellisia etuja; pitää tässä yhteydessä myönteisenä automaattisen korjausmekanismin soveltamista Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan;

52.

on ilahtunut siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan assosioituneena maana; pitää myönteisenä, että Yhdistynyt kuningaskunta aikoo osallistua Euratomin tutkimus- ja koulutusohjelmaan, EU:n avaruusohjelman Copernicus-osioon ja ITER-ohjelmaan ja että se voi käyttää avaruusohjelmaan kuuluvia avaruusvalvonta- ja seurantapalveluja; pitää myönteisenä sitä, PEACE+ -ohjelmasta tehdään erillinen taloudellinen sopimus;

53.

pitää erittäin valitettavana Yhdistyneen kuningaskunnan päätöstä olla osallistumatta Erasmus+ -ohjelmaan vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen aikana; painottaa, että tämän päätöksen myötä kaikki osapuolet häviävät, sillä ihmiset ja organisaatiot EU:ssa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jäävät paitsi vaihto- ja yhteistyöhankkeiden kautta tarjoutuvista käänteentekevistä mahdollisuuksista; on erityisen yllättynyt siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta mainitsi päätöksensä syyksi liian korkeat osallistumiskustannukset; kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa käyttämään osallistumisesta EU:n ohjelmiin annettuun yhteiseen julistukseen sisältyvää takaporttia ja harkitsemaan uudelleen kantaansa; on tyytyväinen Irlannin avokätiseen tarjoukseen perustaa mekanismi ja tarjota rahoitus, jonka avulla Pohjois-Irlannista tulevat opiskelijat voivat edelleen osallistua ohjelmaan;

54.

muistuttaa, että koulutus ja tutkimus ovat akateemisen yhteistyön olennaisia osia ja että Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja Erasmus+ -ohjelman väliset synergiat ovat keskeinen ulottuvuus uudessa ohjelmasukupolvessa; korostaa seuraavansa tilannetta tiiviisti, jotta varmistetaan, että erot Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisessa näihin EU:n kahteen akateemisen yhteistyön ohjelmaan eivät vie pohjaa niiden vaikuttavuudelta tai aiemman yhteistyön tuloksilta;

55.

korostaa, että on tärkeää huolehtia unionin taloudellisten etujen suojaamisesta kaikilla osa-alueilla ja varmistaa, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa täysimääräisesti sopimuksen mukaisia taloudellisia velvoitteitaan; korostaa, että arvonlisäveron ja tullien alalla tarvitaan tiivistä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukainen kanto ja saatavien perintä; korostaa, että tullimenettelyt ovat erittäin monimutkaisia ja että nopea tiedonvaihto ja tiivis yhteistyö EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä on varmistettava jatkossakin, jotta voidaan taata tarkastusten ja selvitysten tehokkuus sekä asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonta; painottaa lisäksi, että tulleihin ja arvonlisäveroon liittyviä petoksia, kuten laitonta kauppaa tai salakuljetusta, on torjuttava asianmukaisilla tarkastuksilla, joissa otetaan huomioon tiettyjä tavaroita koskevan laittoman kaupan tai salakuljetuksen taikka väärien alkuperä- tai sisältöilmoitusten antamisen todennäköisyys;

56.

korostaa tarvetta varmistaa, että sopimuksen täytäntöönpanoa, osapuolten tiivistä yhteistyötä koskevien määräysten mukaisia komission yksiköiden, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen, OLAFin ja EPPOn tiedonsaantioikeuksia sekä Euroopan parlamentin valvontaoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti; korostaa lisäksi unionin tuomioistuimen toimivaltaa komission päätösten suhteen ja sen merkitystä;

57.

korostaa teollis- ja tekijänoikeuksien merkitystä ja tarvetta varmistaa sääntelyn jatkuvuus, tulevia maantieteellisiä merkintöjä lukuun ottamatta; pitää tässä suhteessa hyvänä kauppa- ja yhteistyösopimuksessa vahvistettua teollis- ja tekijänoikeuksien parannettua suojaa, joka kattaa kaikentyyppiset teollis- ja tekijänoikeudet, ja täytäntöönpano- ja yhteistyömääräyksiä, jotka kattavat monenlaisia toimenpiteitä;

58.

pitää erittäin valitettavana, että sopimus ei kata osapuolten nykyisiä yhtiömuotoja, kuten eurooppayhtiötä (SE) tai osakeyhtiötä, minkä vuoksi vastapuoli ei enää hyväksy niitä; on kuitenkin tyytyväinen siihen, että osapuolet ovat talouden toimijoita suojellessaan huomioineet tarpeen varmistaa kestävä ja kilpailukykyinen kehitysympäristö sitoutumalla siihen, ettei työ- ja sosiaalinormeja heikennetä, ja sopimalla kiellettyjä käytäntöjä, täytäntöönpanon valvontaa ja yhteistyötä koskevista määräyksistä kilpailupolitiikan alalla;

59.

pitää valitettavana, että oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa ei ollut osa neuvotteluja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevasta kumppanuudesta ja korostaa tarvetta päästä yhteisymmärrykseen tällä alalla mahdollisimman pian; muistuttaa tähän liittyen, että EU:n olisi harkittava erittäin huolellisesti päätöstään, joka koskee Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisuutta pysyä vuoden 2007 Luganon yleissopimuksen osapuolena, ottaen erityisesti huomioon mainitun yleissopimuksen pöytäkirjan N:o 2 yleissopimuksen yhdenmukaisesta tulkinnasta sekä mahdollisuuden säilyttää yleinen tasapaino suhteissa kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin; katsoo, että toimiva yhteistyö ja vuoropuhelu Euroopan komission ja Euroopan parlamentin välillä ja erityisesti oikeudellisten asioiden valiokunnan kanssa, joka vastaa kansainvälisen oikeuden tulkinnasta ja soveltamisesta siltä osin kuin se koskee Euroopan unionia, olisi äärimmäisen tärkeää;

60.

pitää erittäin valitettavana, että sopimuksessa ei ole löydetty yksityiskohtaista ja mielekästä ratkaisua avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskeviin kysymyksiin ja muihin perheasioihin; pitää tähän liittyen myönteisenä mahdollisuuksia tiiviimpään yhteistyöhön ainakin keskeisissä perheoikeudellisissa kysymyksissä ja vanhempainvastuuta, lapsikaappauksia ja elatusvelvollisuutta koskevaan käytännön yhteistyöhön liittyvissä asioissa ja toteaa, että tällaisia mahdollisuuksia voi tarjoutua Yhdistyneen kuningaskunnan osallistuessa tarkkailijana siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kokouksiin;

61.

pitää valitettavana, että sopimuksessa ei anneta minkäänlaista asemaa Euroopan unionin tuomioistuimelle huolimatta siitä, että molempien osapuolten hyväksymässä poliittisessa julistuksessa osapuolet sitoutuivat varmistamaan, että välimieslautakunta saattaa Euroopan unionin tuomioistuimeen sitovaa päätöstä varten tapaukset, joissa osapuolten väliseen riita-asiaan liittyy EU:n oikeuteen sisältyvien käsitteiden tulkintaa;

62.

panee merkille, että sopimusta ei sovelleta Gibraltariin eikä sillä ole vaikutuksia sen alueella; panee merkille Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen alustavan sopimuksen ehdotetusta kehyksestä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan sopimukselle Gibraltarin tulevasta suhteesta EU:hun, joka mahdollistaa Schengenin säännöstön asiaankuuluvien määräysten soveltamisen Gibraltariin;

o o

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 444, 31.12.2020, s. 2.

(2) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 24.

(3) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 2.

(4) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 32.

(5) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 40.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0016.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0006.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0033.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0152.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0018.

(11) EUVL L 29, 31.1.2020, s. 7.

(12) EUVL C 34, 31.1.2020, s. 1.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1152, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL L 180, 29.6.2013, s. 31).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/38

P9_TA(2021)0143

Maaperän suojelu

Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP))

(2021/C 506/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 191 artiklan,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmastonmuutoksesta,

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2020 hyväksytyt neuvoston päätelmät ”Luonnon monimuotoisuus – kiireellisten toimien tarve”,

—

ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (1) (seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma) ja sen vuoteen 2050 ulottuvan vision,

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY yleisön osallistumisesta tiettyjen ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen (2),

—	ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (3),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maaperän suojelun puitteista ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta (COM(2006)0232),

—	ottaa huomioon 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (4),

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista (5),

—	ottaa huomioon 12. kesäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/278/ETY ympäristön, erityisesti maaperän, suojelusta käytettäessä puhdistamolietettä maanviljelyssä (6),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (7) (nitraattidirektiivi),

—	ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/128/EY yhteisön politiikan puitteista torjunta-aineiden kestävän käytön aikaansaamiseksi (8) ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset,

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2284 tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä (9),

—	ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/852 elohopeasta ja asetuksen (EY) N:o 1102/2008 kumoamisesta (10),

—

ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/841 maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin (11),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (12),

—	ottaa huomioon komission poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2019–2024 ja erityisesti Euroopan saasteettomuustavoitteen,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta (COM(2018)0392),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta (kahdeksannesta ympäristöohjelmasta) (COM(2020)0652),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

—	ottaa huomioon hallitustenvälisen teknisen maaperäpaneelin (ITPS), globaalin maaperäkumppanuuden (GSP) sekä elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 2015 julkaiseman maailman maavarojen tilaa koskevan raportin,

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2021 annetun komission kertomuksen maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpanosta ja käynnissä olevasta toiminnasta (COM(2012)0046),

—	ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” (COM(2020)0667),

—	ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2002 annetun komission tiedonannon ”Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa” (COM(2002)0179),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden 12. huhtikuuta 2012 annetun valmisteluasiakirjan parhaista käytännöistä maaperän sulkemisen rajoittamiseksi, lieventämiseksi tai kompensoimiseksi (Guidelines on best practices to limit, mitigate or compensate soil sealing) (SWD(2012)0101),

—	ottaa huomioon 19. marraskuuta 2003 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa” (13),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (14),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (15),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (16),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa (17),

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman kestävyyttä edistävästä kemikaalistrategiasta (18),

—	ottaa huomioon 10. helmikuuta 2021 antamansa päätöslauselman uudesta kiertotaloutta koskevasta toimintasuunnitelmasta (19),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (20),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman maaperän suojelua koskevasta teemakohtaisesta strategiasta (21),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon aiheesta ”Maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian täytäntöönpano” (22),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti maaperänsuojelun teemakohtaista strategiaa” (COM(2002)0179) (23),

—	ottaa huomioon 5. helmikuuta 2021 annetun alueiden komitean lausunnon agroekologiasta (CDR 3137/2020),

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 33/2018 ”Aavikoitumisen torjunta EU:ssa: kasvava uhka edellyttää enemmän toimia”,

—	ottaa huomioon EU:n vesilainsäädännön toimivuustarkastuksen (SWD(2019)0439),

—

ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet, erityisesti tavoitteen 15, joka on suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä, edistää metsien kestävää käyttöä, taistella aavikoitumista vastaan ja pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen,

—	ottaa huomioon 30. marraskuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa kaupunkiasioita käsitelleessä ministerikokouksessa hyväksytyn uuden Leipzigin peruskirjan kaupunkien muutosvoimasta yhteisen edun hyväksi,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn sopimuksen (Pariisin sopimus),

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen aavikoitumisen estämiseksi (aavikoitumissopimus),

—	ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen (biodiversiteettisopimus),

—	ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2018 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IBPES) arviointiraportin maaperän köyhtymisestä ja ennallistamisesta ”Assessment Report on Land Degradation and Restoration”,

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 julkaistun Euroopan ympäristökeskuksen raportin Euroopan ympäristön tilasta ja näkymistä vuonna 2020 ”The European environment – state and outlook 2020” (SOER 2020),

—	ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun komission ja yhteisen tutkimuskeskuksen raportin maaperän tilasta Euroopassa ”The State of Soil in Europe – A contribution of the JRC to the European Environment Agency’s Environment State and Outlook Report” (SOER 2010),

—	ottaa huomioon 8. elokuuta 2019 julkaistun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä ”Climate Change and Land”,

—	ottaa huomioon vuonna 2018 julkaistun Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston raportin ”Economic losses, poverty & disasters: 1998–2017”,

—	ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset maaperän suojelusta (O-000024/2021 – B9-0011/2021 ja O-000023/2021 – B9-0010/2021),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

ottaa huomioon, että maaperä on olennainen, monitahoinen ja monitoiminnallinen elävä ekosysteemi, joka on ympäristöllisesti ja sosioekonomisesti keskeisen tärkeä ja jolla on monia keskeisiä tehtäviä ja joka tarjoaa ihmisen olemassaololle ja ekosysteemien selviytymiselle elintärkeitä palveluja niin, että nykyiset ja tulevat sukupolvet voivat täyttää omat tarpeensa;

ottaa huomioon, että Maan maaperä muodostaa sen suurimman hiilivaraston ja sisältää noin 2 500 gigatonnia hiiltä (1 gigatonni = 1 miljardi tonnia), kun ilmakehässä on 800 gigatonnia ja eläin- ja kasvikunnassa 560 gigatonnia; ottaa huomioon, että terve maaperä on ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta tärkeä, koska se poistaa vuosittain hiilidioksidia määrän, joka vastaa noin 25 prosenttia fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä; ottaa huomioon, että maailman viljelty maaperä on menettänyt 50–70 prosenttia alkuperäisestä hiilivarannostaan (24);

C.	ottaa huomioon, että Euroopassa on yli 320 merkittävää maaperätyyppiä, joiden välillä on valtavia fyysisiä, kemiallisia ja biologisia eroja;

ottaa huomioon, että maaperällä on keskeinen tehtävä elinympäristönä ja geenivarastona, sillä se sisältää 25 prosenttia maailman biologisesta monimuotoisuudesta, tarjoaa keskeisiä ekosysteemipalveluja paikallisyhteisöille ja maailmalle, kuten elintarvikkeiden ja raaka-aineiden tuotanto, ilmastonsäätely hiilensitomisen avulla, veden puhdistus, ravinteiden sääntely ja tuholaistorjunta, sekä toimii ihmisen toiminnan perustana ja auttaa ehkäisemään tulvia ja kuivuutta; ottaa huomioon, että maaperän muodostuminen on yksi ekosysteemiprosesseista, joiden tiedetään heikkenevän Euroopassa;

ottaa huomioon, että vaikka maaperä on hyvin dynaaminen, se on myös hyvin hauras, ja se on uusiutumaton ja rajallinen luonnonvara, sillä sen muodostuminen kestää kauan, sillä pintamaata syntyy noin yksi senttimetri tuhannessa vuodessa; katsoo, että tämän takia maaperä on erittäin arvokas luonnonvara;

F.	ottaa huomioon, että maaperä vaikuttaa Euroopan maisemien kauneuteen sekä metsäalueisiin, rantoihin, vuoristoalueisiin ja kaikkiin Euroopan ekosysteemeihin;

ottaa huomioon, että niittyjen ja metsien alla oleva maaperä muodostaa hiilinielun, jonka arvioidaan poistavan vuosittain jopa 80 miljoonaa tonnia hiiltä EU:n alueella (25); toteaa kuitenkin, että yhdessä EU:n viljelymaat ja niityt ovat päästöjen nettolähteitä, jotka vapauttivat noin 75,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2017 (26); ottaa huomioon, että maa- ja metsätalous ovat näin ollen keskeisessä asemassa edistettäessä hiilen poistamista ilmakehästä ottamalla talteen ja varastoimalla hiiltä maaperään ja biomassaan;

katsoo, että maaperän rakenne ja ominaisuudet ovat tuhansien vuosien aikana tapahtuneen maaperän muotoutumisen sekä geomorfologisten ja geologisten prosessien tulosta, mikä tekee siitä uusiutumattoman luonnonvaran; katsoo, että siksi on merkittävästi kustannustehokkaampaa estää kaikenlainen maakerrosten vahingoittuminen (eroosio, tuhoutuminen, huonontuminen, suolaantuminen jne.) ja pilaantuminen kuin yrittää palauttaa maaperän toimintoja;

ottaa huomioon, että maaperän toiminnot ovat vahvasti riippuvaisia maaperän biologisen monimuotoisuuden kokonaisuudesta; ottaa huomioon, että maanpäällisellä ja maanalaisella monimuotoisuudella on merkittäviä yhteyksiä ja että maaperän monimuotoisuus vaikuttaa merkittävästi kasvien paikalliseen monimuotoisuuteen;

ottaa huomioon, että suurin osa ympäristönsuojelulainsäädännöstä (kuten luontotyyppidirektiivi tai Natura 2000 -direktiivi) ja EU:n keskeisin yhteinen maatalouslainsäädäntö eivät kata maaperän biologisen monimuotoisuuden suojelua; katsoo, että maaperän biologisen monimuotoisuuden lisääminen tai säilyttäminen on tehokas ratkaisu, joka voi auttaa maaperän ennallistamisessa ja maaperän pilaantumisen korjaamisessa;

ottaa huomioon, että sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti ihmisen toiminta, kuten huono maankäytön suunnittelu, maankäytön muutokset, kestämättömät maatalouskäytännöt, maankäytöstä luopuminen, pilaantuminen, kestämättömät metsätalouden käytännöt ja maaperän sulkeminen, biologisen monimuotoisuuden häviäminen sekä ilmastonmuutos usein yhdessä muiden tekijöiden kanssa, huonontaa edelleen maata ja maaperää ja heikentää näin niiden kykyä tarjota ekosysteemipalveluja koko yhteiskunnalle;

pitää valitettavana, että EU ja jäsenvaltiot eivät tällä hetkellä täytä maaperään ja maahan liittyviä seuraavia kansainvälisiä ja eurooppalaisia sitoumuksiaan tai että nämä sitoumukset ovat vaarassa jäädä täyttämättä:

a)	torjutaan aavikoitumista, ennallistetaan huonontunutta maata ja maaperää, myös aavikoitumisen, kuivuuden ja tulvien koettelemaa maata, ja pyritään saavuttamaan maaperän huonontumisen kannalta neutraali maailma vuoteen 2030 mennessä;

b)	saavutetaan tavoite, jonka mukaan nettokäyttö infrastruktuuriin ei lisäänny vuoteen 2050 mennessä, vähennetään eroosiota, lisätään maaperän orgaanista hiiltä ja edistytään korjaavissa toimissa vuoteen 2020 mennessä;

c)	EU:ssa hoidetaan maata kestävällä tavalla, suojellaan maaperää asianmukaisesti ja varmistetaan, että saastuneiden alueiden kunnostaminen on hyvässä vauhdissa vuoteen 2020 mennessä;

ottaa huomioon, että maaperä on keskeisessä asemassa vesihuollossa, sillä terve maaperä, jossa on paljon orgaanista ainesta, hyödyttää paremmin vesijärjestelmää ja edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista; ottaa huomioon, että kosteikot, turvemaat ja maaseudun tai kaupunkien luontoon perustuvat ratkaisut varastoivat ja suodattavat sadevettä, mikä mahdollistaa pohjavettä johtavien kerrosten täyttymisen kuivina kausina ja välttää yhteydet viemäreihin, mikä vähentää käsittelemättömien jätevesien vuotoja rankkasateiden aikana;

ottaa huomioon, että EU:ssa on havaittu useita maaperään kohdistuvia keskeisiä uhkia, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, sulkeminen, tiivistyminen, eroosio, tulvat ja maanvyörymät, kuivuus, hydrogeologinen epävakaus, maaperän orgaanisen aineksen häviäminen, maastopalot, myrskyt, suolaantuminen, pilaantuminen, maaperän biologisen monimuotoisuuden häviäminen, happamoituminen ja aavikoituminen; ottaa huomioon, että useimpia näistä meneillään olevista huonontumisprosesseista ei käsitellä riittävästi tai lainkaan nykyisessä EU:n ja kansallisessa lainsäädännössä;

ottaa huomioon, että maaperän eroosio koskee 25:tä prosenttia EU:n maatalousmaasta ja että osuus kasvoi noin 20 prosenttia vuosina 2000–2010; ottaa huomioon, että maaperän eroosion arvioidaan aiheuttavan vuosittain 1,25 miljardin euron maataloustuotannon menetyksen EU:ssa (27); ottaa huomioon, että viljelysmaan hiilivarastot pienenevät ja että EU on menettänyt kosteikkojaan ja turvemaitaan tasaisesti; ottaa huomioon, että merkittävä osa EU:n viljelysmaata kärsii suolaantumisesta ja aavikoitumisesta ja että 32–36 prosenttia Euroopan maaperästä (28) on erittäin altis tiivistymiselle;

ottaa huomioon, että eroosio on luonnollinen ilmiö, joka voi aiheuttaa mutavyöryjä, joilla on joskus tuhoisia seurauksia, sekä syviä eroosiokuoppia, joihin maaperän hedelmällinen pintakerros katoaa, ja toteaa, että eroosio voi pitkällä aikavälillä johtaa maaperän huonontumiseen ja viljelykelpoisen maan häviämiseen;

ottaa huomioon, että maan ja maaperän kestämättömällä hoidolla on useita kielteisiä vaikutuksia paitsi maan ja makean veden biologiseen monimuotoisuuteen myös merien biologiseen monimuotoisuuteen, mikä aiheuttaa muutoksia hydrografisiin olosuhteisiin, aiheuttaa liiallista ravinne- ja saastepitoisuutta sekä lisää rannikkoalueiden ekosysteemien häviämistä ja heikkenemistä; ottaa huomioon, että rannikoiden suojelun ennustetaan heikkenevän Euroopassa, mikä uhkaa rannikkoalueiden ekosysteemien luonnollista kykyä vähentää ilmastonmuutoksen ja äärimmäisten sääilmiöiden vaikutuksia haavoittuvimmilla rannikkoalueilla;

ottaa huomioon, että maankäyttö muuttaa ekosysteemipalvelujen laatua ja asettaa rajat maan ja maaperän mahdollisuuksille tarjota näitä palveluja; ottaa huomioon, että tärkeimmät maaperän huonontumiseen vaikuttavat tekijät ovat kestämättömät maa- ja metsätalouskäytännöt, kaupunkien laajentuminen ja ilmastonmuutos (29);

S.	ottaa huomioon, että maaperää koskevat tiedot ovat Euroopassa edelleen puutteellisia eikä niitä ole yhdenmukaistettu; toteaa, että se vaikeuttaa maaperän suojelua koskevien päätösten tekemistä sekä alueellisella että paikallisella tasolla;

ottaa huomioon, että EU:n vastuu maaperän suojelusta ei pysähdy EU:n rajoille, koska kaikkialla maailmassa tarvitaan enemmän alueita, joilla asua, kasvattaa elintarvikkeita ja tuottaa biomassaa, ja ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti kielteisesti maan kysyntään, saatavuuteen ja huonontumiseen; ottaa huomioon, että EU myötävaikuttaa maaperän huonontumiseen kolmansissa maissa ”tuontituotteisiin sisältyvän maan nettotuojana”;

U.	ottaa huomioon, että maaperän huonontuminen pahentaa luonnonkatastrofien vaikutuksia ja aiheuttaa sosiaalisia ongelmia;

ottaa huomioon, että suuri osa Etelä-Euroopasta muuttuu todennäköisesti aavikoksi vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen ja epäasianmukaisten maanviljelys- ja maatalouskäytäntöjen vuoksi, jos ei ryhdytä voimakkaisiin toimiin; toteaa, että tätä uhkaa ei käsitellä EU:ssa johdonmukaisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti (30); ottaa huomioon, että suolaantuminen vaikuttaa EU:ssa 3,8 miljoonaan hehtaariin ja että maaperän suolapitoisuus on vakava rannikkoalueilla, erityisesti Välimerellä;

ottaa huomioon, että maaperän suojelu Euroopassa perustuu tällä hetkellä muiden ympäristöresurssien suojeluun ja ympäristöuhkilta suojautumiseen ja se on sekä EU:n, jäsenvaltioiden että alueiden tasolla hajautettu useisiin toimintapoliittisiin välineisiin, joita ei ole sovitettu yhteen ja jotka useinkaan eivät ole sitovia;

ottaa huomioon, että vapaaehtoiset kansalliset aloitteet ja nykyiset kansalliset toimenpiteet ovat tärkeitä maaperän suojelun parantamiseksi mutta ne ovat osoittautuneet yksinään riittämättömiksi ja tarvitaan lisäponnistuksia estämään huonontumisen jatkuminen myös maankäytön osalta; toteaa, että maaperää koskevasta strategiasta huolimatta maaperän huonontuminen on jatkunut kaikkialla EU:ssa; katsoo, että tarvitaan myös rajatylittäviä toimenpiteitä pilaantumiseen liittyviä tilanteita tai merkittäviä vaaratilanteita varten;

ottaa huomioon, että vuosina 2000–2018 maata otettiin infrastruktuurikäyttöön 11 kertaa enemmän kuin sitä palautettiin viljelyyn (31); katsoo, että ilman sitovia toimenpiteitä maan infrastruktuurikäytön rajoittamiseksi ja maan ennallistamisen, uudelleen viljelemisen ja kierrättämisen lisäämiseksi on mahdotonta saavuttaa tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä maan nettokäyttö ei lisäänny;

ottaa huomioon, että Euroopan maa-alueiden ja maaperän luonnonvarojen suojelua koskevan kattavan, asianmukaisen, johdonmukaisen ja yhdennetyn EU:n oikeudellisen kehyksen puuttumisen on todettu olevan keskeinen vaje, joka osaltaan vaikuttaa siihen, että useissa osissa EU:ta maaperä edelleen huonontuu ja joka vähentää olemassa olevien kannustimien ja toimenpiteiden vaikuttavuutta ja heikentää Euroopan kykyä noudattaa ympäristöä, kestävää kehitystä ja ilmastoa koskevaa toimintaohjelmaansa ja kansainvälisiä sitoumuksiaan; ottaa huomioon, että aikaisempi yritys ottaa käyttöön maankäyttöä koskeva EU:n oikeudellinen kehys epäonnistui, kun siitä luovuttiin toukokuussa 2014 sen jälkeen, kun vähemmistö jäsenvaltioista neuvostossa oli estänyt sen käsittelyn kahdeksan vuoden ajan, muistuttaa, että vuonna 2016 People4Soil-niminen Euroopan kansalaisaloite sai 500 eurooppalaisen instituution ja järjestön tuen aloitteelle, joka vaati EU:lta lisätoimia maaperän suojeluun;

AA.

ottaa huomioon, että nykyiset alakohtaiset politiikat, esimerkiksi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP), eivät omalta osaltaan vastaa oikeudenmukaisesti maaperän suojelusta; ottaa huomioon, että vaikka suurin osa viljelysmaasta kuuluu YMP:n piiriin, keskimäärin alle neljäsosassa (32) sovelletaan tehokasta suojelua maaperän eroosiota vastaan;

AB.

ottaa huomioon, että 80 prosenttia typestä joutuu hukkaan ja häviää ympäristöön; ottaa huomioon, että liiallinen typen kertyminen uhkaa ilman ja veden laatua, lisää ilmastonmuutosta typen oksidien päästöjen kautta, uhkaa maaperän laatua ja biologista monimuotoisuutta, mukaan luettuna kasvien ja pölyttäjien vuorovaikutus ja verkostot, ja johtaa stratosfäärin otsonikatoon; ottaa huomioon, että typen käytön tehokkuuden parantaminen ei ainoastaan tue ilmasto-, luonto- ja terveystavoitteita vaan voisi myös säästää vuosittain 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria maailmanlaajuisesti joka vuosi;

AC.

ottaa huomioon, että maatalouden tehostuminen ja torjunta-aineiden liikakäyttö johtavat torjunta-ainejäämien aiheuttamaan maaperän pilaantumiseen myös joidenkin torjunta-aineiden suuren pysyvyyden ja muille kuin torjuttaville lajeille aiheutuvan myrkyllisyyden vuoksi, ja niillä on pitkäaikainen vaikutus maaperän tilaan; ottaa huomioon, että maatalouskemikaalien aiheuttama hajakuormitus on muodostunut merkittäväksi uhkaksi maaperälle;

AD.

ottaa huomioon, että EU:n lainsäädäntö on suhteellisen kattavaa vesiensuojelun alalla, mutta siinä käsitellään maaperästä peräisin olevien pilaavien aineiden valvontaa vesien suojelun näkökulmasta eikä niinkään laajempaa ympäristönsuojelua ja myös itse maaperän suojelua; ottaa huomioon, että ilmakehään ja veteen päästetyt pilaavat aineet voivat vaikuttaa epäsuorasti maaperään laskeumien kautta ja siten heikentää maaperän laatua;

AE.

ottaa huomioon, että tieteellinen näyttö on osoittanut, että maaperä ja sen organismit altistuvat merkittävästi kemikaalien yhdistelmille, mukaan lukien hitaasti hajoavat ja biokertyvät kemikaalit, torjunta-ainejäämät, hiilivedyt, raskasmetallit, liuottimet ja niiden seokset, mikä johtaa suureen kroonisen toksisuuden riskiin, saattaa muuttaa biologista monimuotoisuutta, estää toipumista ja heikentää ekosysteemin toimintoja; ottaa huomioon, että Euroopassa on yksilöity noin 3 miljoonaa mahdollisesti saastuttavaa toimintoa, joista 340 000 (33) olisi kunnostettava; ottaa huomioon, että maaperän hajakuormituksesta ei ole saatavilla kattavia tietoja;

AF.	ottaa huomioon, että EEA:n mukaan soveltuvan EU:n maaperälainsäädännön puuttuminen edistää maaperän huonontumista Euroopassa ja että edistyminen kohti kestävää kehitystä Euroopassa ja maailmanlaajuisesti ei ole mahdollista, jos maaperää ja maaperävaroja ei käsitellä asianmukaisesti (34);

AG.	ottaa huomioon, että 95 prosenttia elintarvikkeistamme tuotetaan suoraan tai välillisesti maaperästämme;

AH.

ottaa huomioon, että EU:n maaperän tilaa koskevien nykyisten tietojen tarkastelussa todettiin, että noin 60–70 prosenttia EU:n maaperästä on nykyisten hoitokäytäntöjen vuoksi epätervettä ja että lisäksi vielä tuntematon prosenttiosuus maaperästä on epätervettä heikosti kvantifioitujen saasteongelmien takia (35);

AI.

ottaa huomioon, että veden ja tuulen aiheuttaman eroosion arvioidaan vaikuttavan 22 prosenttiin Euroopan maa-alasta ja että yli puolessa EU:n maatalousmaasta eroosio on keskimäärin suurempaa kuin mitä voidaan luonnollisesti korvata (vastaa yli yhtä tonnia menetettyä maaperää vuodessa hehtaaria kohti) (36), mikä korostaa tarvetta käyttää maaperän kannalta kestäviä hoitotekniikoita;

AJ.	ottaa huomioon, että arviolta noin 25 prosenttia Välimeren alueen keinokastellusta maatalousmaasta kärsii suolasta, mikä vaikuttaa maatalouspotentiaaliin; ottaa huomioon, että suolaantumista ei käsitellä EU:n nykyisessä lainsäädännössä (37);

AK.	ottaa huomioon, että hedelmällisen maan menettäminen kaupunkirakentamiselle vähentää mahdollisuuksia tuottaa biopohjaisia materiaaleja ja polttoaineita vähähiilisen biotalouden tukemiseksi;

AL.

katsoo, että investoiminen maaperän huonontumisen estämiseen ja huonontuneen maan ennallistamiseen on taloudellisesti järkevää, koska hyödyt ylittävät yleisesti selvästi kustannukset; toteaa, että ennallistamisen kustannusten arvioidaan olevan kymmenen kertaa suuremmat kuin ennaltaehkäisystä aiheutuvat kustannukset (38);

AM.

ottaa huomioon, että maaperä on EU:ssa enimmäkseen yksityisomistuksessa, mitä on kunnioitettava, vaikkakin samalla se on yhteinen hyödyke, jota tarvitaan elintarvikkeiden tuotantoon ja joka tuottaa olennaisen tärkeitä ekosysteemipalveluja koko yhteiskunnalle ja luonnolle; katsoo, että on yleisen edun mukaista, että maankäyttäjiä kannustetaan toteuttamaan varotoimenpiteitä, joilla ehkäistään maaperän huonontumista ja suojellaan maaperää ja hoidetaan sitä kestävästi tulevia sukupolvia varten; katsoo, että siksi olisi harkittava maanomistajille suunnattuja tukitoimia ja taloudellisia lisäkannustimia maaperän ja maan suojelemiseksi;

AN.

ottaa huomioon, että EU:ssa maan kierrätyksen osuus kaupunkirakentamisessa on vain 13 prosenttia ja että vuoden 2050 tavoite, jossa maan nettokäyttö infrastruktuuriin ei lisäänny, jää todennäköisesti toteutumatta, ellei maan vuotuista käyttöä vähennetä entisestään ja/tai lisätä maan kierrätystä (39);

AO.

ottaa huomioon, että maaperän huonontumiseen liittyy luonnostaan rajat ylittäviä piirteitä, jotka ovat yhteydessä esimerkiksi ilmastonmuutokseen, veden määrään ja laatuun sekä saastumiseen ja jotka edellyttävät EU:n tason toimia, jäsenvaltioiden käytännön toimia ja monenvälistä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa; ottaa huomioon, että yhden maan maaperää heikentävät käytännöt voivat johtaa siihen, että kustannukset lankeavat toisen jäsenvaltion maksettaviksi; ottaa huomioon, että kansallisten maaperänsuojelujärjestelmien erot voivat esimerkiksi maaperän pilaantumisen osalta asettaa talouden toimijoille hyvin erilaisia velvoitteita ja vääristää kilpailua sisämarkkinoilla;

AP.

ottaa huomioon, että vuonna 2018 maaperän kaivaminen synnytti yli 520 miljoonaa tonnia jätettä (40) ja oli ylivoimaisesti suurin EU:ssa tuotetun jätteen lähde; ottaa huomioon, että kaivettu maa-aines katsotaan tällä hetkellä jätteeksi EU:n lainsäädännössä, minkä vuoksi se hävitetään kaatopaikoille; ottaa huomioon, että suurin osa noista maalajeista ei ole saastunutta ja että niitä voitaisiin käyttää turvallisesti uudelleen, jos otetaan käyttöön hyödyntämistavoite ja kattava jäljitettävyysjärjestelmä;

AQ.

ottaa huomioon, että johdonmukainen ja asianmukainen EU:n toimintapolitiikka maaperän suojelemiseksi on edellytys sille, että saavutetaan kestävän kehityksen tavoitteet sekä Pariisin sopimuksen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, joihin kuuluvat erityisesti ilmastoneutraaliustavoite, Pellolta pöytään -strategia, biodiversiteettistrategia, saasteettomuustavoite ja biotalousstrategia ja muut keskeiset ympäristöön liittyvät ja yhteiskunnalliset haasteet;

AR.	ottaa huomioon, että säännöllisesti ajan tasalle saatetut, yhdenmukaistetut ja avoimet maaperää koskevat tiedot ovat välttämättömiä, jotta voidaan saavuttaa parempi datavetoinen ja näyttöön perustuva päätöksenteko maavarojen suojelemiseksi EU:n ja kansallisella tasolla;

AS.

ottaa huomioon, että Euroopan alueiden komitea pyysi 5. helmikuuta 2021 antamassaan lausunnossa, että ”Euroopan komissio ehdottaisi uutta EU-direktiiviä maatalousmaasta, jotta voidaan pysäyttää orgaanisen aineksen pitoisuuden vähentyminen ja maan eroosio ja asettaa etusijalle maatalousmenetelmät, joissa vaalitaan elävää maaperää” (41);

AT.	ottaa huomioon, että elintarviketurva on riippuvainen maaperäturvasta ja että kaikki maaperän terveyttä vaarantavat käytännöt uhkaavat elintarviketurvaa; ottaa huomioon, että terveemmässä maaperässä tuotetaan terveellisempiä elintarvikkeita;

AU.	ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 4 ja 191 artiklassa vahvistetaan EU:n ympäristöpolitiikan perusperiaatteet ja vahvistetaan jaettu toimivalta tällä alalla;

AV.	ottaa huomioon, että metsämaat muodostavat puolet EU:n maaperästä ja että biologisesti monimuotoiset ja terveet metsät voivat edistää merkittävästi maaperän terveyttä;

korostaa maaperän suojelun ja terveen maaperän edistämisen merkitystä unionissa ja toteaa, että tämän elävän ekosysteemin, biologisen monimuotoisuuden osatekijän ja uusiutumattoman luonnonvaran huononeminen jatkuu huolimatta joissakin jäsenvaltioissa toteutetuista rajallisista ja epäyhtenäisistä toimista; korostaa, että maaperän huonontumiseen liittyvien toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset ovat unionissa arviolta yli 50 miljardia euroa vuodessa;

korostaa maaperän monitoiminnallista roolia (elintarvikkeiden tuottaminen, hiilinielu, ihmisen toiminnan alusta, biomassan tuotanto, biologisen monimuotoisuuden varasto, tulvien ja kuivuuden ehkäiseminen, raaka-aineiden, lääkkeiden ja geneettisten resurssien lähde, veden ja ravinteiden kierto, varastointi ja suodatus, geologisen ja arkeologisen perinnön säilyttäminen jne.) sekä tästä johtuvaa tarvetta suojella, kestävällä tavalla hoitaa ja ennallistaa sitä sekä säilyttää sen kyky hoitaa monet roolinsa vakaan Euroopan tason ja rajat ylittävän tason unionin sisäisen ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla;

katsoo, että terveellinen maaperä on ravitsevien ja turvallisten elintarvikkeiden perusta ja kestävän elintarviketuotannon edellytys;

korostaa, että terve maaperä on olennaisen tärkeä, jotta voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, kuten ilmastoneutraalius, biologisen monimuotoisuuden palauttaminen, myrkyttömään ympäristöön tähtäävä nollapäästötavoite, terveyttä edistävät ja kestävät elintarvikejärjestelmät sekä palautumiskykyinen ympäristö;

katsoo, että maaperään olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Pellolta pöytään -strategian, EU:n metsästrategian, vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian ja veden, ilman ja maaperän saasteettomuusstrategian täytäntöönpanossa; kehottaa siksi komissiota käsittelemään kaikkia maaperän pilaantumisen lähteitä tulevassa saasteettomuustoimintasuunnitelmassa ja teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin tarkistuksessa;

pitää myönteisenä, että maaperän suojelu ja ennallistaminen on sisällytetty kahdeksannen ympäristöä koskevan toimintaohjelman aihekohtaisiin ensisijaisiin tavoitteisiin;

toteaa, että maaperä on hyvin erilaista eri puolilla unionia ja katsoo, että tarvitaan kohdennettuja poliittisia ratkaisuja ja ympäristöä koskevia kestäviä maaperän hoidon lähestymistapoja, jotta voidaan varmistaa maaperän suojelu unionin ja jäsenvaltioiden yhteisten toimien avulla niiden toimivallan puitteissa ottaen huomioon alueellisen, paikallisen ja lohkotason erityisolosuhteet, maaperän huonontumisen rajatylittävät vaikutukset ja tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset talouden toimijoille;

korostaa sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuvia riskejä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden tasapuolisten toimintaedellytysten puuttumisesta ja niiden erilaisista maaperän suojelujärjestelmistä ja joihin olisi puututtava unionin tasolla, jotta estetään talouden toimijoiden välisen kilpailun vääristyminen; korostaa, että uudessa kehyksessä puututtaisiin yritysten oikeusvarmuuden puutteeseen ja katsoo, että kehyksellä olisi hyvät mahdollisuudet edistää reilua kilpailua yksityisellä sektorilla, kehittää innovatiivisia ratkaisuja ja taitotietoa ja vahvistaa teknologioiden vientiä unionin ulkopuolelle;

korostaa, että maaperään, joka on yhteinen luonnonvara, ei sovelleta alakohtaista lainsäädäntöä kuten ilmaan tai veteen; suhtautuu näin ollen myönteisesti komission pyrkimykseen ehdottaa johdonmukaista ja yhdennettyä EU:n kehystä maaperän suojelua varten;

10.

kehottaa komissiota laatimaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevan EU:n laajuisen yhteisen oikeudellisen kehyksen, jossa kunnioitetaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta ja käsitellään kaikkia tärkeimpiä maaperään kohdistuvia uhkia ja johon sisältyvät muun muassa seuraavat:

a)	maaperän ja sen toimintojen yhteiset määritelmät ja hyvän tilan ja kestävän hoidon kriteerit,

b)	tavoitteet, indikaattorit, myös harmonisoidut indikaattorit, ja menetelmät maaperän tilan jatkuvaa seurantaa ja raportointia varten,

c)	mitattavissa olevat väliaikaiset ja lopulliset tavoitteet ja toimenpiteet kaikkien yksilöityjen uhkien torjumiseksi ja asianmukaiset aikataulut ottaen huomioon uraauurtavista ponnisteluista opitut parhaat käytännöt ja maanomistajuusoikeuksia noudattaen,

d)	eri sidosryhmien velvollisuuksien selkeyttäminen,

e)	mekanismi parhaiden käytäntöjen vaihdolle ja koulutukselle sekä asianmukaisille valvontatoimenpiteille,

f)	riittävät määrärahat,

g)	tehokas integrointi asiaankuuluviin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ja välineisiin;

11.

kehottaa komissiota liittämään lainsäädäntöehdotukseensa tieteeseen perustuvan perusteellisen vaikutustenarvioinnin, jossa analysoidaan sekä toimien toteuttamisen että toimien toteuttamatta jättämisen kustannuksia välittömien ja pitkän aikavälin vaikutusten kannalta ympäristöön, ihmisten terveyteen, sisämarkkinoihin ja yleiseen kestävyyteen;

12.

huomauttaa, että yhteisen kehyksen on sisällettävä säännöksiä myös riskialueiden, saastuneiden alueiden ja ympäristövaurioalueiden ja hylättyjen alueiden kartoittamisesta sekä saastuneiden alueiden puhdistamisesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan saastuttaja maksaa -periaatetta ja ehdottamaan mekanismia isännättömien saastuneiden maa-alueiden kunnostamista varten; katsoo, että näiden alueiden kunnostaminen voitaisiin rahoittaa unionin rahoitusmekanismeilla;

13.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta ehdottaa avointa luetteloa, joka sisältäisi maaperän huomattavaa pilaantumista mahdollisesti aiheuttavat toimet ja joka koottaisiin kansallisen tason kattavista luetteloista; korostaa, että tämä luettelo olisi asetettava julkisesti saataville ja sitä olisi päivitettävä säännöllisesti; kehottaa lisäksi komissiota helpottamaan pilaantuneita alueita koskevien riskienarviointimenetelmien yhdenmukaistamista;

14.

toteaa, että jäsenvaltioiden aiemmat ja tämänhetkiset toimet pilaantuneiden alueiden määrittämiseksi olisi otettava huomioon; painottaa, että kansallisissa kartoituksissa ilmenevät pilaantuneiden alueiden määritykset olisi päivitettävä säännöllisesti ja asetettava julkisesti saataville; katsoo lisäksi, että jäsenvaltioissa olisi hyväksyttävä säännöksiä, joilla varmistetaan, että maakauppojen osapuolet ovat tietoisia maaperän tilasta ja kykeneviä tekemään perusteltuja päätöksiä;

15.

kehottaa komissiota sisällyttämään tähän yhteiseen kehykseen tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään ja/tai minimoidaan maaperän sulkeminen ja muu maaperän toimintoihin vaikuttava maankäyttö, ja asettamaan ympäristövauriomaiden kierrätykselle ja hylättyjen alueiden kierrätykselle sulkemattoman maaperän käytön sijasta, jotta saavutetaan maaperän huonontumisen nollatavoite vuoteen 2030 mennessä ja nettomaankäytön nollatavoite viimeistään vuoteen 2050 mennessä, siten että 50 prosentin välitavoite asetetaan vuodeksi 2030, sekä sisällyttämään siihen myös kiertotalouden saavuttamisen ja myös oikeuden tosiasialliseen ja osallistavaan julkiseen osallistumiseen ja kuulemiseen maankäytön suunnittelussa ja ehdottamaan toimenpiteitä, joilla huolehditaan sellaisesta rakentamis- ja ojitustekniikasta, jolla säilytetään mahdollisimman monia maaperän toimintoja siellä, missä maaperän sulkemista tapahtuu;

16.

kehottaa komissiota päivittämään parhaita käytäntöjä, joilla rajoitetaan, lievitetään ja kompensoidaan maaperän sulkemista Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti;

17.

kehotta mittaamaan käytössä olevan ja/tai suljetun maan ja vastaavien ekosysteemipalvelujen ja ekologisten yhteyksien menetyksen; kehottaa ottamaan huomioon nämä seikat ja kompensoimaan niitä asianmukaisella tavalla hankkeiden ja ohjelmien ympäristöä koskevissa ja strategisissa vaikutustenarvioinneissa;

18.

korostaa, että maaperän suojelu ja sen kiertävä ja kestävä käyttö sekä ennallistaminen on otettava osaksi kaikkia asiaankuuluvia EU:n alakohtaisia politiikkoja ja sen olisi oltava niissä johdonmukaista, jotta voidaan estää maaperän huonontumisen jatkuminen, varmistaa yhtenäinen suojelun korkea taso ja mahdollisuuksien mukaan kunnostaminen ja välttää päällekkäisyydet, epäjohdonmukaisuudet ja epäyhtenäisyydet EU:n lainsäädännössä ja politiikkojen välillä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tarkistamaan asiaan liittyviä politiikkatoimia, jotta voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus maaperän suojelun kanssa (42);

19.

katsoo, että YMP:n on tarjottava edellytykset, joilla turvataan maaperän tuottavuus ja ekosysteemipalvelut; kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhtenäiset maaperän suojelutoimenpiteet kansallisissa YMP:tä koskevissa strategiasuunnitelmissaan ja varmistamaan akroekologiaan perustuvien maatalouskäytäntöjen laajan käytön; kehottaa komissiota arvioimaan varmistetaanko YMP:n kansallisilla strategiasuunnitelmilla maaperän suojelun korkea taso ja edistämään toimia huonontuneiden viljelysmaiden parantamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla edistetään mahdollisimman vähän maaperää häiritseviä vähemmän voimaperäisiä maanmuokkauskäytäntöjä, luonnonmukaista viljelyä ja orgaanisen aineksen lisäämistä maaperään;

20.

korostaa maaperän tärkeää roolia veden puhdistuksessa ja suodatuksessa ja siten sen osuutta juomaveden tuottamisessa suurelle osalle Euroopan väestöä; muistuttaa, että EU:n vesilainsäädännön ja maaperän suojelun väliset rajalliset yhteydet on tunnustettu EU:n vesipolitiikan äskettäisessä toimivuustarkastuksessa; painottaa, että maaperän laatua on parannettava yhdessä pohjaveden ja pintavesien laadun ja määrän kanssa, jotta saavutetaan vesipolitiikan puitedirektiivin tavoitteet;

21.

pitää erityisen tärkeänä niin sanotun vesitehokkaan yhteiskunnan saavuttamista maaperän ennallistamisen ja suojelun tukemiseksi sekä maaperän terveyden ja veden pilaantumisen välisen läheisen yhteyden tutkimiseksi; kehottaa komissiota kannustamaan asianmukaisten digitaalisten välineiden käyttöä veden ja maaperän tilan ja politiikan välineiden tehokkuuden seuraamiseksi;

22.

pitää myönteisenä komission aikomusta esittää lainsäädäntöehdotus EU:n luonnon ennallistamistavoitteiden esittämiseksi vuonna 2021 ja tukee sitä, että niihin olisi sisällytettävä tavoitteet maaperän ennallistamisesta; painottaa, että sen olisi oltava yhdenmukainen tarkistetun maaperän teemakohtaisen strategian kanssa;

23.

muistuttaa kehottaneensa rakennus- ja purkujätteelle ja sen materiaalikohtaisille jakeille asetettujen materiaalien hyödyntämistä koskevan tavoitteen tarkistamista ja katsoneensa, että jätepuitedirektiiviin olisi sisällyttävä kaivetun maa-aineksen materiaalien hyödyntämistä koskeva tavoite; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön järjestelmällisen määrittelyn kaivetun maa-aineksen tilasta ja mahdollisesta uudelleenkäytöstä sekä jäljitettävyysjärjestelmän kaivetulle maa-ainekselle ja säännölliset tarkastukset loppukäsittelypaikoille estämään ympäristövaurioalueita muodostavilta teollisuusalueilta peräisin olevan pilaantuneen maaperän laitonta sijoittamista ja varmistamaan sen yhteensopivuuden vastaanottavien alueiden kanssa;

24.

korostaa, että rannikkojen meriekosysteemien hajanaisuus ja elinympäristöjen häviäminen heikentävät niiden kykyä suojella rantoja ja tarjota kestäviä elinkeinoja; toteaa, että rannikkoalueiden suojelulla on ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan lieventämisessä EU:ssa, ja korostaa, että komission on sisällytettävä rannikkoalueiden suojelu ja ennallistaminen uuteen EU:n maaperästrategiaan ja EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmaan yhdessä ekosysteemiin perustuvan hoidon, kuten rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon ja merten aluesuunnittelun, kanssa; kehottaa komissiota ottamaan painopisteeksi rannikkoalueiden ennallistamisen luonnollisiksi puolustuslinjoiksi merta vastaan, sillä rannikkojen kaupungistuminen on aiheuttanut kielteisiä vaikutuksia sellaisilla EU:n luonnon ennallistamissuunnitelmaan sisältyvillä alueilla, joita rantojen eroosio ja/tai tulvat uhkaavat;

25.

painottaa, että maaperän biologinen monimuotoisuus on keskeisten ekologisten prosessien perusta, ja panee huolestuneena merkille maaperän jatkuvan huonontumisen, maaperän sulkemisen ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemisen Euroopan viljelysmaalla; kehottaa siksi komissiota perustamaan yhteisen kehyksen maaperän suojelemiseksi, säilyttämiseksi ja ennallistamiseksi tieteellisen datan sekä taloudellisten, ympäristöä koskevien ja sosiaalisten vaikutusten arviointien perusteella ja kehittämään EU:n uuden maaperää koskevan strategian yhteydessä konkreettisia ratkaisuja Euroopan akuuteimpiin kysymyksiin, jolloin biologisen monimuotoisuuden ennallistamisella ja luontoon perustuvalla ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisellä ja siihen sopeutumisella saadaan kaksinkertainen hyöty; katsoo, että on toteutettava ja ylläpidettävä perinpohjaista EU:n laajuista maaperäorganismien ja niiden vaihteluvälin ja määrän kehityssuuntien seurantaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan lisätutkimuksia, joissa seurataan maaperässä syvemmällä olevaa orgaanista ainesta lisääviä suotuisia maa- ja metsätalouskäytäntöjä, ja kattamaan näissä tutkimuksissa myös eri syvyydet ja maakerrokset; pitää tässä yhteydessä myönteisinä Pellolta pöytään -strategian ja vuoteen 2030 ulottuvan biologista monimuotoisuutta koskevan strategian tavoitteita; vaatii selkeää kehitystä molempien strategioiden luvattujen välitarkistusten suhteen ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat;

26.

pitää maaperän terveen mikrobiomin saavuttamista äärimmäisen tärkeänä;

27.

korostaa, että EU:n metsät varastoivat maaperässään noin 2,5 kertaa enemmän hiiltä puiden biomassaan verrattuna (43);

28.

korostaa, että metsänhoito avohakkuilla tuhoaa puiden ja sienten keskinäisen symbioosiverkoston, jonka palauttaminen avohakkuiden jälkeen on lähes mahdotonta; korostaa, että pohjoisen havumetsävyöhykkeen metsissä tämä verkosto on tärkein yksittäinen mekanismi maaperän orgaanisen aineksen kerryttämiseksi ja on siten ratkaisevassa asemassa maailmanlaajuisessa hiilen kiertokulussa (44); toistaa, että avohakkuut eivät jäljittele metsäpalojen aiheuttamia luonnollisia häiriöitä, koska toisin kuin avohakkuissa, metsäpaloalueelle on ominaista erittäin suuri määrä kuollutta puuta ja maaperää, jotka ovat avoinna lajien valtaamiselle;

29.

kehottaa valvomaan tarkasti hyvän eläintenhoidon periaatteiden noudattamista karjankasvatuksessa niin, että eläinlääkkeiden käyttöä ja kulkeutumista pelloille lannan mukana voidaan vähentää tuntuvasti, ja valvomaan tarkasti nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa;

30.

pitää myönteisenä, että komissio on sitoutunut kiertotalouden toimintasuunnitelman puitteissa tarkistamaan puhdistamolietteestä annettua neuvoston direktiiviä 86/278/ETY; kehottaa komissiota varmistamaan, että uudelleentarkastelulla vaikutetaan osaltaan maaperän suojeluun lisäämällä orgaanista ainetta maaperään, kierrättämällä ravinteita ja vähentämällä eroosiota samalla kun maaperää ja pohjavettä suojellaan pilaantumiselta;

31.

kehottaa komissiota tukemaan tiivistymistä koskevan tiedon keruuta ja edistämään kestäviä maatalouden toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään raskaiden koneiden käyttöä;

32.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan maaperän tietokeskuksen tehtäväksi seurata torjunta-aineiden jäämiä ja arvioida Euroopan maaperään varastoidun hiilen määrää sekä asettaa tavoitteita maaperän ennallistamiselle tai laadun parantamiselle, esimerkiksi siten, että lisätään maaperän orgaanista ainesta IPCC:n suositusten ja kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti;

33.

toteaa, että maaperän kestävä hoito on viljely- ja elintarvikepolitiikan keskeinen osatekijä pitkällä aikavälillä; pitää kuitenkin tärkeänä oikeudellisia määräyksiä, joilla vaikutetaan maaperän ennallistamiseen, säilyttämiseen ja koskemattoman maaperän tiukkaan suojeluun ja jossa keskitytään ennen kaikkea maaperän ja maankäytön muutoksiin kosteikoissa, turvesoilla, niityillä ja laitumilla;

34.

kehottaa yksilöimään ja edistämään uudessa EU:n maaperää koskevassa strategiassa hyviä ja innovatiivisia viljelykäytäntöjä, jotka voivat estää ja vähentää maaperän suolaantumisvaaraa tai pitää kurissa sen kielteisiä vaikutuksia;

35.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään osaltaan vähentämään synteettisten lannoitteiden, kuten typen, liikakäyttöä alentamalla nitraattidirektiivissä asetettuja vähimmäismääriä; kehottaa komissiota jatkamaan typen hallintaa koskevalla UNEP:n päätöslauselmalla ja Colombon julkilausuman tavoitteilla aloitettua työtä ja puolittamaan kaikista lähteistä peräisin olevan typpijätteen määrän vuoteen 2030 mennessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan kaikessa lainsäädännössä kestävää ravinteiden hallintaa, esimerkiksi typen käytön tehokkuuden parantamista, karjankasvatuksen laajaperäistämistä tietyillä alueilla, karjankasvatuksen ja viljelyn yhdistämistä, eläinten lannan tehokasta käyttöä ja typpeä sitovien viljelykasvien, kuten palkokasvien, viljelyn vuorottelun tehostamista; kehottaa komissiota kiinnittämään tarkempaa huomiota typen oksidien päästöihin kasvihuonekaasupäästöjen maailmanlaajuisessa laskennassa ja toteuttamaan yhdenmukaisempia toimia typen liikakäytön torjumisessa ilmasto-, ympäristö- ja terveysongelmana ja tarjoamaan kannustimia typen hallinnan parantamiseksi maatilojen tasolla;

36.

kehottaa tarkistamaan ympäristövastuusta annettua direktiiviä 2004/35/EY pilaantuneita alueita koskevien säännösten lujittamiseksi;

37.

kehottaa komissiota varmistamaan, että uusi maaperää koskeva strategia ja tuleva EU:n metsästrategia ovat keskenään johdonmukaisia sisällyttämällä metsästrategiaan maaperän kestävää hoitoa koskevat vaatimukset esimerkiksi peltometsäviljelykäytännöissä;

38.

kehottaa komissiota tarkistamaan maaperän teemakohtaista strategiaa ja hyväksymään viipymättä toimintasuunnitelman saasteettomuustavoitteesta ilman, veden ja maaperän suojelemiseksi ”terveempi maailma terveemmille ihmisille”; pitää tältä osin myönteisenä komission pyrkimystä lisätä yritysten ja kansalaisten oikeusvarmuutta asettamalla selkeitä päämääriä ja mitattavissa olevia tavoitteita sekä laatimalla toimintasuunnitelmia;

39.

korostaa, että peltometsäviljelykäytännöt voivat aktiivisesti tuoda ympäristöhyötyjä ja synergioita, kuten eroosion torjuntaa, biologisen monimuotoisuuden parantamista, hiilen varastointia ja veden säännöstelyä;

40.

kehottaa komissiota puuttumaan maatalouden aiheuttamaan hajakuormitukseen Pellolta pöytään -strategian tavoitteiden mukaisesti; pitää tässä suhteessa myönteisenä komission päätöstä tarkistaa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviä; muistuttaa, että synteettisille torjunta-aineille on jo olemassa monia vaihtoehtoja, kuten integroitu tuholaistorjunta, ja että niiden käyttöä olisi kasvatettava; odottaa komission ja jäsenvaltioiden käsittelevän viipymättä kaikkia sen 16. tammikuuta 2019 antamassa päätöslauselmassa torjunta-aineiden lupamenettelystä unionissa esittämiä kehotuksia;

41.

pitää valitettavana, että kemikaaleja koskevassa EU:n lupamenettelyssä, kuten ympäristöriskien arvioinnissa ja ekotoksikologisissa tutkimuksissa, ei oteta asianmukaisella tavalla huomioon kemikaalien vaikutuksia maaperään; kehottaa sen vuoksi komissiota kestävyyttä edistävän kemikaalistrategian mukaisesti sitoutumaan uudessa EU:n maaperästrategiassa siihen, että se hyväksyy sääntelytoimia, joilla ehkäistään ja lievennetään kemikaalien, erityisesti hitaasti hajoavien ja biokertyvien kemikaalien, kuten muovien ja mikromuovien, aiheuttamaa maaperän pilaantumista, ja varmistamaan, että ne ovat kenttäolosuhteita vastaavien ekologisesti merkittävien testiolosuhteiden mukaisia;

42.

kehottaa komissiota tukemaan tutkimusta, jossa lisätään tietoja maaperän biologisen monimuotoisuuden potentiaalista maaperän pilaantumisen ehkäisemisessä ja maaperän pilaantumisen vaikutuksista maaperän biologiseen monimuotoisuuteen, ja poistamaan viipymättä lainsäädännössä olevat aukot, jotka liittyvät biosidien ja eläinlääkinnällisten tuotteiden toksisuuteen maaperässä ja sen organismeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan asiasta vastaavien virastojen työtä, jotta varmistetaan kaikkein toksisimpien biosidien torjunta-aineiden vaihtoehtojen kehittäminen ja edistäminen eläinlääkinnän tuholaishallinnassa; kehottaa komissiota yhteistyöhön kemikaaliviraston kanssa eurooppalaisten raja-arvojen kehittämiseksi maaperän PFAS-pilaantumiselle (per- and polyfluoroalkyl substance) ennaltavarautumisen periaatteen mukaisesti;

43.

pitää valitettavana, että EU:n vesilainsäädännön toimivuustarkastuksessa ei mainittu mahdollisuuksia laajemmin yhdennettyyn ympäristöasioiden hallintaan valuma-alueilla kytkemällä vesienhoitosuunnitelmat laajempiin maaperän suojelusuunnitelmiin; katsoo, että tällaisesta integroidusta analyysistä ja päätöksenteosta olisi hyötyä useille EU:n politiikan tavoitteille, ja se voisi mahdollisesti johtaa hyötyihin paikallishallinnon tasolla;

44.

kehottaa jäsenvaltioita integroimaan vesien ja maaperän suunnittelun paremmin ja yhdistämään paineiden ja riskien arvioinnit (myös vesienhoitosuunnitelmissa) ja hyväksymään yhdistetyn lähestymistavan sellaisiin toimenpiteisiin, joilla suojellaan näitä molempia ympäristön väliaineita;

45.

yhtyy EEA:n näkemykseen, jonka mukaan harmonisoitu ja edustava maaperän seuranta kaikkialla Euroopassa on tarpeellinen, jotta voidaan kehittää varhaisvaroitusjärjestelmä kriittisen vähimmäisrajan ylityksistä ja antaa neuvoja maaperän kestävästä hoidosta (45); kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan ja nopeuttamaan tiedonkeruuta maaperän tilasta ja suuntauksista ja siihen kohdistuvista uhkista ja näiden tietojen yhdistämistä EU:n tasolla; pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n maaperänseurantakeskuksen perustamista LUCAS-maaperätutkimuksen tarjoamalle perustalle; kehottaa komissiota varmistamaan molempien välineiden pitkän aikavälin toimintakuntoisuuden sekä riittävät resurssit, joilla varmistetaan maaperän biologisten ominaisuuksien ja fysikaalis-kemiallisten tekijöiden optimaalinen ja säännöllinen seuranta, mukaan lukien maatalouskemikaalit ja muut epäpuhtaudet, kuten uutta huolta aiheuttavat epäpuhtaudet; katsoo, että tämä on oleellista, kun täytetään datan ja indikaattorien jättämiä aukkoja ja tuetaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; painottaa tarvetta ymmärtää paremmin prosesseja, jotka johtavat maaperän huonontumiseen ja aavikoitumiseen EU:ssa; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön menetelmän ja sitä tukevat indikaattorit, joilla arvioidaan ja kerätään tietoa EU:n maaperän aavikoitumisesta ja huonontumisesta;

46.

toteaa, että 13 jäsenvaltiota on ilmoittautunut osalliseksi Yhdistyneiden kansakuntien aavikoitumissopimukseen (UNCCD); kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n politiikkaan maaperää koskevat kestävän kehityksen tavoitteet;

47.

kiinnittää huomiota hallintoon, koordinointiin, viestintään ja rahoitukseen liittyviin sekä teknisiin ja oikeudellisiin haasteisiin, jotka haittaavat EU:n tason ja kansallisten maaperän seurannan ja tiedonkeruun johdonmukaisuuden ja yhteentoimivuuden parantamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ratkaisemaan yhdessä nämä haasteet ja nopeuttamaan yhteistyötä, myös maaperän suojelua käsittelevässä EU:n asiantuntijaryhmässä, jotta voidaan varmistaa maaperän suojelun korkea taso ja välttää päällekkäisyydet ja tarpeeton hallinnollinen rasite ja kustannukset jäsenvaltioissa ja niiden pk-yrityksissä;

48.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja vauhdittamaan pyrkimyksiä käyttää täysimääräisesti hyväksi vedessä olevaa arvoa etenkin, jotta jätevedestä saatavien ravintoaineiden ja arvokkaiden komponenttien uudelleenkäyttö olisi mahdollisimman täysimittaista siten, että maatalouden kiertoa parannettaisiin ja vältettäisiin ravinteiden liiallista kulkeutumista ympäristöön;

49.

kehottaa komissiota järjestämään vuosittaisen konferenssin, johon jäsenvaltiot ja asianomaiset sidosryhmät osallistuvat ja antamaan niille tärkeän roolin asiaperustaisissa vuoropuheluissa;

50.

panee merkille terveen maaperän suuren merkityksen hiilidioksidin talteenotossa ja varastoinnissa maapallon suurimpana hiilinieluna, erityisesti yhdistettynä kosteikkojen ja luontoon perustuvien ratkaisujen liitännäishyötyihin, joiden on helpotettava vuoden 2030 ilmastotavoitteiden sekä ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevan unionin tavoitteen saavuttamista; korostaa, että uudessa maaperää koskevassa strategiassa olisi varmistettava, että maaperän vaikutukset ilmastonmuutoksen seurausten lievittämiseen ja niihin sopeutumiseen ovat johdonmukaisia EU:n muun ilmastopolitiikan rakenteiden kanssa; kehottaa siksi jäsenvaltioita vahvistamaan maaperän ennallistamista ja kestävää käyttöä ilmastopolitiikan välineenä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan ja erityisesti maatalouteen, maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja LULUCF-aloihin sovellettavissa toimissa hiilinielujen suojelemiseksi, ennallistamiseksi ja tehostamiseksi (etenkin alueilla, joiden maaperässä on paljon hiiltä, kuten niityillä ja turvemailla) sen lisäksi, että toteutetaan toimia, joilla pyritään edistämään maaperän kestävää käyttöä maatalouspolitiikassa ja vähentämään maatalouden päästöjä; toteaa, että toimia hiilen sitomiseksi maaperään olisi tuettava; pitää erityisen myönteisenä komission ilmoitusta hiilen viljelyä koskevasta aloitteesta ja kannustaa komissiota tutkimaan useita vaihtoehtoja;

51.

katsoo, että kestämättömät käytännöt on estettävä, koska ne johtavat maaperän orgaanisen hiilen vähenemiseen ja ilmastonmuutoksen kiihtymiseen; pitää valitettavana, että hiilipitoisuuteen liittyvät arviot rajoittuvat ylempiin maakerroksiin, ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään asiaankuuluvaa hiilipitoisuusdataa alemmista maakerroksista, mikä saattaisi lisätä ymmärrystä maaperän hiilipitoisuuden säilyttämistä ja lisäämistä koskevasta kokonaispotentiaalista;

52.

kehottaa komissiota asettamaan tulevan LULUCF-asetuksen yhteydessä tavoitepäivämäärän, johon mennessä kaiken viljelysmaaperän olisi oltava nettohiilinielu EU:n vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteiden mukaisesti;

53.

korostaa, että hiilen viljely voi tuoda moninkertaisia etuja: ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen, maaperän tuotantokapasiteetin ja sopeutumiskyvyn parantuminen, lisääntynyt biologinen monimuotoisuus ja ravinteiden vähäisempi kulkeutuminen; kehottaa tehostamaan valmiuksien lisäämistä, verkostoitumista ja tietämyksen siirtoa, jotta hiilen varastoimista voidaan vauhdittaa ja lisätä maaperään varastoitavan hiilen määrää ja siten tarjota ratkaisuja ilmastoa koskevaan haasteeseen;

54.

korostaa, että kestämättömässä maankäytössä maaperän hiiltä päästetään ilmakehään sen jälkeen, kun se on ollut vuosisatoja tai -tuhansia maaperän ekosysteemissä;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että maaperän monitoimintainen rooli otetaan riittävästi huomioon tutkimuksessa, lisäämään maaperään kohdistuvaa tutkimusta ja rahoitusta ja mukauttamaan nykyisiä asiaankuuluvia rahoitusohjelmia tällaisten tutkimushankkeiden helpottamiseksi siten, että kaikissa tutkimuksissa otetaan huomioon maaperän erityispiirteet; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Horisontti Eurooppa -ohjelmaan kuuluvan maaperän terveyttä ja elintarvikkeita koskevan operaation käynnistämistä; kehottaa vahvistamaan EU:n maaperänseurantakeskuksen ja Euroopan maaperän tietokeskuksen roolia ja myöntämään riittävästi rahoitusta operaation tavoitteiden ja uuden maaperää koskevan strategian tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita kokoamaan taksonomista asiantuntemusta maaperän biologisesta monimuotoisuudesta ja tietämystä maaperän olosuhteiden seurauksista ekosysteemien vuorovaikutukselle; korostaa maaperän ja veden välistä keskinäistä riippuvuutta ja kehottaa tukemaan tutkimusta terveen maaperän myönteisestä roolista vähennettäessä hajakuormituksen leviämistä vesistöihin;

56.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan riittävää taloudellista tukea ja kannustimia edistämään maaperän suojelua, sen kestävää hallintaa, suojelua ja ennallistamista sekä innovointia ja tutkimista yhteisen maatalouspolitiikan, koheesiopolitiikan, Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ja muiden saatavilla olevien rahoitusvälineiden avulla; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita yksilöimään eroosiolle alttiit ja vähäisen orgaanisen hiilen alueet ja maaperän tiivistymiselle alttiit alueet, jotka voisivat hyötyä kohdennetusta rahoituksesta;

57.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävät henkilöresurssit ja maaperää koskevaan teemakohtaiseen strategiaan liittyvään työhön osallistuvien virastojen rahoituksen kestävyyden; painottaa, että pätevän henkilöstön riittävä määrä on ennakkoedellytys unionin politiikkojen onnistuneelle täytäntöönpanolle; kehottaa siksi komissiota varmistamaan henkilöstön riittävän määrän erityisesti ympäristöasioiden pääosastossa;

58.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistetaan ja integroidaan maaperän suojelua koskevien tietojen keruuta ja tietojen ja maaperän suojelun parhaiden käytäntöjen vaihtoa, sen kestävää hoitoa ja ennallistamista koko unionissa sekä maksimoidaan olemassa olevien seurantajärjestelmien synergiat YMP:n välineiden kanssa;

59.

katsoo, että näiden toimenpiteiden olisi muodostettava lähtötason olosuhteet, jotta voidaan saada unionin tai kansallisen tason rahoitusta;

60.

toteaa, että jäsenvaltioiden olisi laadittava ja julkaistava maaperän tilaa koskevat raportit säännöllisin väliajoin ja vähintään joka viides vuosi; katsoo, että kaikki maaperää koskevat tiedot olisi julkistettava ja asetettava saataville verkossa;

61.

kannattaa aloitteita, joilla pyritään lisäämään yleistä tietämystä ja ymmärrystä maaperän toimintojen ja suojelun myönteisistä vaikutuksista, myös niistä, jotka liittyvät kestävään maaperän hoitoon, suojeluun ja ennallistamiseen, kansanterveyteen ja ympäristön kestävyyteen; painottaa, että maaperän toimintoja koskeva julkinen tietoisuus ja ymmärrys ovat ratkaisevan tärkeitä uuden maaperää koskevan strategian menestymisen kannalta ja kansalaisten, ennen kaikkea maaperän hallinnasta pääasiassa vastaavien maanomistajien, viljelijöiden ja metsänhoitajien, osallistumisen varmistamiseksi; kehottaa lisäämään suuren yleisön panosta maaperän terveyttä ja ympäristöä koskevaan hätätilan torjuntaan ja tukemaan maaperän suojelua ja kestävää käyttöä koskevia yhteisöhankkeita; ilmaisee tukensa maailman maaperäpäivälle ja vaatii lisätoimia, joilla lisätään tietoisuutta asiasta;

62.

korostaa, että tulevan pakollisen ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyvää huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön mukaisiin ympäristöriskeihin olisi lisättävä maaperän huonontuminen, joka perustuu uuden EU:n maaperää koskevan strategian tavoitteisiin;

63.

kehottaa komissiota ympäristöalan globaalina johtajana sisällyttämään EU:n uuteen maaperästrategiaan maaperän suojelun ja kestävän käytön kaikissa ulkoisen toimintansa asiaankuuluvissa näkökohdissa ja ottamaan erityisesti tämän näkökulman täysimääräisesti huomioon, kun se tekee asiaan liittyviä kansainvälisiä sopimuksia ja tarkistaa nykyisiä sopimuksia;

64.

kehottaa komissiota sisällyttämään maaperän suojelun kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin, toteuttamaan toimenpiteitä, joilla puututaan näistä maista tulevaan tuontiin liittyvään maaperän huonontumiseen, kuten ympäristövaikutuksiltaan erittäin kielteisten biopolttoaineiden aiheuttamaan huonontumiseen ja pidättäytymään maaperän huonontumista aiheuttavasta viennistä; kehottaa komissiota varmistamaan, että kolmansista maista unioniin tuotavat tuotteet ovat samojen ympäristönormien mukaisia ja niiden tuotannossa on noudatettu kestävää maankäyttöä;

65.

ymmärtää kaikilla tasoilla tehtävän yhteistyön merkityksen kaikkien maaperään kohdistuvien uhkien käsittelemisessä; kehottaa siksi jäsenvaltioita näyttämään esimerkkiä ja harkitsemaan aloitteen tekemistä maaperää käsittelevän konferenssin järjestämiseksi YK:ssa;

66.

ilmaisee tukensa maaperän terveyttä ja elintarvikkeita käsittelevän missiolautakunnan ehdottamalle Horisontti-puiteohjelman operaatiolle ”Caring for Soil is Caring for Life”, jonka tavoitteena on varmistaa, että 75 prosenttia maaperästä on tervettä vuoteen 2030 mennessä elintarvikkeiden, ihmisten, luonnon ja ilmaston terveyden vuoksi;

67.

suosittelee uusien vihreiden, metsä- ja peltometsäviljelyalueiden kehittämistä etenkin kaupunkialueille vastapainoksi niille kielteisille vaikutuksille, joita eurooppalaisissa kaupungeissa nykyisin kaikkialla tapahtuvasta maaperän sulkemisesta aiheutuu;

68.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(2) EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17.

(3) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56.

(4) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17.

(5) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(6) EYVL L 181, 4.7.1986, s. 6.

(7) EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.

(8) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 71.

(9) EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1.

(10) EUVL L 137, 24.5.2017, s. 1.

(11) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 1.

(12) EUVL L 347, 20.12.2013.

(13) EUVL C 87 E, 7.4.2004, s. 395.

(14) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 138.

(15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.

(16) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(17) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 48.

(18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0201.

(19) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0040.

(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(21) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 138.

(22) EUVL C 17, 19.1.2013, s. 37.

(23) EUVL C 61, 14.3.2003, s. 49.

(24) Schwartz, J.D. 2014. Soil as Carbon Storehouse: New Weapon in Climate Fight?, Yale Environment 360.

(25) Euroopan ympäristökeskus, Soil Organic Carbon, 20. helmikuuta 2017. https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/indicators/soil-organic-carbon-1/assessment

(26) Euroopan ympäristöpolitiikan instituutti, Climate and Soil Policy Brief: Better Integrating Soil Into EU Climate Policy, lokakuu 2020 https://ieep.eu/uploads/articles/attachments/437a17b8-f8a4-478d-ab7f-4a74e2e60ced/IEEP%20(2020)%20Climate%20and%20soil%20policy%20brief%20-%20Better%20integrating%20soil%20into%20EU%20climate%20policy.pdf?v=63771126961

(27) https://ec.europa.eu/jrc/en/news/soil-erosion-costs-european-farmers-125-billion-year#:~:text=Soil%20erosion%20costs%20European%20countries,consequences%20do%20not%20stop%20ther

(28) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181).

(29) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

(30) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181).

(31) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

(32) Eurostat, 2014b. European Agricultural Census 2010. [Online] URL: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statisticsexplained/index.php/Agricultural census 2010 (helmikuussa 2014) – The European average of 19 % cropland applying winter cover crop, 21,5 % reduced tillage and 4 % no-till farming.

(33) Euroopan ympäristökeskus, Progress in management of contaminated sites.

(34) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

(35) Veerman, C., et al. (2020), Caring for Soil is Caring for Life. Interim Report for the Mission Board for Soil, Health and Food; Euroopan komissio: Bryssel, Belgia, s. 52.

(36) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181).

(37) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja, Evaluation of the 7th EAP (SWD(2019)0181).

(38) Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuinen arviointiraportti ”Global Assessment Report on Biodiversity and Ecosystem Services”, 2018.

(39) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

(40) https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/ENV_WASGEN/bookmark/table? lang=en&bookmarkId=bbf937c1-ce8b-4b11-91b7-3bc5ef0ea042

(41) CDR 3137/2020.

(42) Eurostat, 2014b. European Agricultural Census 2010. [Online] URL: https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Agricultural_census_2010_-_main_results census 2010 (helmikuussa 2014) – The European average of 19 % cropland applying winter cover crop, 21,5 % reduced tillage and 4 % no-till farming.

(43) Bruno De Vos et al.: Benchmark values for forest soil carbon stocks in Europe: Results from a large scale forest soil survey, Geoderma, niteet 251–252, elokuu 2015, s. 33–46.

(44) K. E. Clemmensen et al., Roots and Associated Fungi Drive Long-Term Carbon Sequestration in Boreal Forest, Science 339, 1615, 2013.

(45) Euroopan ympäristökeskus, ”The European environment – state and outlook 2020”, 2019.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/54

P9_TA(2021)0147

Digiverotus: OECD:n neuvottelut, digitaalialan yritysten verotuksellinen kotipaikka ja mahdollinen EU:n digitaalivero

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 digiverotuksesta: OECD:n neuvottelut, digitaalialan yritysten verotuksellinen kotipaikka ja mahdollinen EU:n digitaalivero (2021/2010(INI))

(2021/C 506/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 ja 115 artiklan,

—	ottaa huomioon 1.–2. lokakuuta 2020 (1) ja 21. heinäkuuta 2020 (2) annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2020 kokoontuneen Ecofin-neuvoston päätelmät (3),

—	ottaa huomioon vielä hyväksyttävänä olevat komission ehdotukset, erityisesti yhteistä yhteisöveropohjaa (CCTB), yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) (4) ja digiveropakettia (5) koskevat ehdotukset, sekä näitä ehdotuksia koskevat parlamentin kannat,

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” (COM(2019)0008),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

—	ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaista ja yksinkertaista verotusta koskeva toimintasuunnitelma elpymisstrategian tueksi” (COM(2020)0312),

—

ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän erityisvaliokunnan (TAXE-valiokunta) ehdotuksesta 25. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (6),

—

ottaa huomioon veropäätöksiä ja muita luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisia toimenpiteitä käsittelevän toisen erityisvaliokunnan (TAXE2-valiokunta) ehdotuksesta 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman veropäätöksistä ja muista luonteeltaan tai vaikutuksiltaan samankaltaisista toimenpiteistä (7),

—

ottaa huomioon rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia käsittelevän tutkintavaliokunnan (PANA-valiokunta) tekemän rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia koskevan tutkimuksen johdosta 13. joulukuuta 2017 antamansa suosituksen neuvostolle ja komissiolle tutkia epäilyjä rahanpesuun, veronkiertoon ja veropetoksiin liittyvästä unionin oikeuden rikkomisesta ja unionin oikeutta sovellettaessa ilmenneistä hallinnollisista epäkohdista (8),

—	ottaa huomioon talousrikoksia, veropetoksia ja veronkiertoa käsittelevän erityisvaliokunnan (TAX3) ehdotuksesta 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman talousrikoksista, veropetoksista ja veronkierrosta (9),

—	ottaa huomioon komission jatkotoimet edellä mainittujen parlamentin päätöslauselmien johdosta (10),

—	ottaa huomioon teettämänsä tutkimuksen digitalisaation vaikutuksesta kansainvälisiin veroasioihin sekä asiaan liittyvistä haasteista ja ratkaisuista (11),

—	ottaa huomioon lokakuussa 2015 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevasta toimintasuunnitelmasta ja erityisesti sen toimenpiteen 1, joka koskee digitalisaation verotukselle asettamia haasteita,

—

ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen väliraportin ”Tax Challenges Arising from Digitalisation” ja toukokuussa 2019 hyväksytyn työohjelman, jolla pyritään kehittämään yhteisymmärrykseen perustuva ratkaisu talouden digitalisaation verotukselle asettamiin haasteisiin,

—	ottaa huomioon lokakuussa 2020 hyväksytyn G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen lausuman ja raportit ensimmäisen ja toisen pilarin suunnitelmista sekä siihen liitettyjen OECD:n sihteeristön tekemien taloudellisen analyysin ja vaikutustenarvioinnin tulokset,

—	ottaa huomioon kansainvälisiä verokysymyksiä käsitelleiden lukuisten G7-, G8- ja G20-huippukokousten tulokset,

—	ottaa huomioon kansainvälistä veroyhteistyötä käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien asiantuntijakomitean meneillään olevan työn talouden digitalisoitumiseen liittyvistä verotuksellisista haasteista,

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2021 annetun komission alustavan vaikutustenarvioinnin digitaaliverosta (Ares(2021)312667),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman globaalin digitaalitalouden oikeudenmukaisesta verotuksesta: BEPS 2.0 (12),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0103/2021),

ottaa huomioon, että nykyiset kansainväliset yhtiöverosäännöt perustuvat periaatteisiin, jotka on laadittu 1900-luvun alussa ja jotka eivät enää sovellu yhä globalisoituneempaan ja digitaalisempaan talouteen, mikä mahdollistaa monia haitallisia verokäytäntöjä, jotka heikentävät julkista taloutta ja reilua kilpailua;

B.	ottaa huomioon, että näiden kansainvälisten verosääntöjen oikeasuhteisuutta ja toteuttamiskelpoisuutta tarkastellaan nyt OECD:n neuvottelujen yhteydessä, jotta voidaan varmistaa eurooppalaisten yritysten kilpailukyky yhä globalisoituneemmassa ja digitalisoituneemmassa taloudessa;

C.	ottaa huomioon, että digitalisoituva talous on pahentanut nykyisiä ongelmia, jotka johtuvat siitä, että monikansalliset yritykset ovat liian riippuvaisia aineettomista hyödykkeistä, kuten teollis- ja tekijänoikeuksista;

ottaa huomioon, että vuosien 2008–2009 finanssikriisin ja useiden veropetoksia, aggressiivista verosuunnittelua, veronkiertoa ja rahanpesua koskevien paljastusten jälkeen G20-maat sopivat käsittelevänsä näitä kysymyksiä maailmanlaajuisesti OECD:n tasolla veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (Base Erosion and Profit Shifting, BEPS) koskevan hankkeen avulla, joka johti BEPS-toimintasuunnitelmaan;

panee merkille, että BEPS-toimintasuunnitelmalla pystyttiin saavuttamaan maailmanlaajuinen yhteisymmärrys monista asioista veropetosten, aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron torjunnan mahdollistamiseksi; toteaa kuitenkin, että talouden digitalisaation verotukselle asettamiin haasteisiin vastaamisesta ei päästy yhteisymmärrykseen, minkä vuoksi vuonna 2015 hyväksyttiin erillinen loppuraportti BEPS-toimenpiteestä 1;

F.	ottaa huomioon vaatineensa toistuvasti kansainvälisen yhtiöverojärjestelmän uudistamista verovilpin, veronkierron ja digitaalitalouden verottamiseen liittyvien haasteiden torjumiseksi;

ottaa huomioon, että komissio esitti vuonna 2018 kaksi ehdotusta digitaalitalouden verotuksesta, mukaan lukien tilapäinen lyhyen aikavälin ratkaisu, jolla otetaan käyttöön digitaalisten palvelujen vero, ja pitkän aikavälin ratkaisu, jossa määritellään merkittävä digitaalinen läsnäolo yritysverotuksen verotukselliseksi siteeksi ja jolla korvattaisiin digitaalisten palvelujen vero; ottaa huomioon, että komissio esitti 25. lokakuuta 2016 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683); ottaa huomioon, että parlamentti kannatti kaikkia näitä ehdotuksia mutta niitä ei hyväksytty neuvostossa, mikä pakotti jotkin jäsenvaltiot ottamaan yksipuolisesti käyttöön digitaalisten palvelujen veron;

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden käyttöön ottamat koordinoimattomat ja erilliset digitaalipalvelujen verot erilaisine verotussääntöineen ja -kriteereineen lisäävät hajanaisuutta sisämarkkinoilla, tuottavat lisää verotukseen liittyvää epävarmuutta ja vähentävät tehokkuutta verrattuna yhteiseen ratkaisuun unionin tasolla;

I.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden yksipuolisesti toteuttamat toimenpiteet uhkaavat lisätä kansainvälisiä kauppakiistoja, jotka voivat vaikuttaa sekä digitaalisiin että muihin kuin digitaalisiin yrityksiin sisämarkkinoilla;

ottaa huomioon, että G20-maiden valtiovarainministerien maaliskuussa 2017 antaman toimeksiannon mukaisesti ja sen jälkeen, kun työohjelma hyväksyttiin toukokuussa 2019, veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskeva OECD:n ja G20-ryhmän osallistava kehys on digitaalitaloutta käsittelevän työryhmänsä kautta pyrkinyt yhteisymmärrykseen perustuvaan maailmanlaajuiseen ratkaisuun, joka perustuu kahteen pilariin: ensimmäinen pilari verotusoikeuksien jakamisesta uusien voitonkohdentamista ja verotuksellista sidettä koskevien sääntöjen perusteella ja toinen pilari ratkaisematta jääneiden BEPS-kysymysten käsittelemiseen ja toimenpiteistä verotuksen vähimmäistason varmistamiseksi;

ottaa huomioon, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistava kehys julkaisi 12. lokakuuta 2020 paketin, joka sisältää lausuman ja raportit ensimmäisen ja toisen pilarin suunnitelmista ja jossa otetaan huomioon yhteneväiset näkemykset useista politiikan osa-alueista, periaatteista ja parametreista molemmissa pilareissa ja yksilöidään ratkaisematta olevat poliittiset ja tekniset kysymykset;

ottaa huomioon, että digitaalialan johtavien monikansallisten yritysten voitot ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian johdosta toteutetut sulkutoimet ovat edelleen nopeuttaneet tätä suuntausta siirtyä digitaalisiin palveluihin perustuvaan talouteen ja asettaneet fyysiset yritykset, erityisesti pk-yritykset, entistä epäedullisempaan asemaan; katsoo, että on toimittava pikaisesti, kun otetaan huomioon G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen tavoite saada neuvottelut päätökseen heinäkuussa 2021 hyvänä myönteisenä ensiaskeleena kohti verotaakan tasapuolisempaa jakautumista;

ottaa huomioon, että asianmukainen kansainvälinen verolainsäädäntö on avainasemassa veronkiertoon ja verojen välttelyyn liittyvien käytäntöjen estämisessä ja kehitettäessä oikeudenmukaista ja tehokasta verotusjärjestelmää, jolla puututaan epätasa-arvoon ja taataan varmuus ja vakaus, jotka ovat kilpailukyvyn ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, tasapuolisten toimintaedellytysten ennakkoehtoja;

ottaa huomioon, että talouden digitalisoituminen on mahdollistanut sen, että pienet yritykset kaikilla eri aloilla ovat voineet parantaa kilpailukykyään ja tavoittaa uusia asiakkaita; katsoo, että digitaaliverotusta koskevien EU:n toimenpiteiden aiheuttamaa kuormitusta ei saisi kohdistaa pienempiin startup- ja scale-up-yrityksiin;

ottaa huomioon, että digitaaliset yritykset tukeutuvat sisällön luomisessa voimakkaasti aineettomaan omaisuuteen erityisesti käyttäjädatan käytön ja rahaksi muuttamisen kautta ja että tätä arvonmuodostusta ei oteta huomioon nykyisissä verojärjestelmissä; toteaa, että tämä ilmiö erottaa arvonmuodostuspaikan ja verotuspaikan toisistaan;

P.	katsoo, että digitaaliverotusta koskevan kansainvälisen sopimuksen tai EU:n asetuksen puuttuminen on este kilpailukykyisemmälle ja kasvua edistävälle liiketoimintaympäristölle digitaalisilla sisämarkkinoilla;

Q.	katsoo, että unionin vakava talouskriisi edellyttää nykyaikaista veropolitiikkaa, jonka avulla jäsenvaltiot voivat kerätä tehokkaammin ja vaikuttavammin veroja sisämarkkinoilla harjoitetusta toiminnasta;

R.	katsoo, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä ja omaksuttava yhtenäinen, vahva ja kunnianhimoinen kanta kansainvälisissä veroneuvotteluissa;

S.	ottaa huomioon, että 27. marraskuuta 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä todetaan, että Eurooppa-neuvosto ”arvioi tilannetta digitaalitalouden verotuksen tärkeän kysymyksen käsittelyssä” maaliskuussa 2021;

T.	ottaa huomioon, että G20-maiden valtiovarainministerit kokoontuivat 7.–8. huhtikuuta 2021 ja kokoontuvat 9.–10. heinäkuuta 2021 ja arvioivat osallistavan kehyksen neuvottelujen molempia pilareja;

Vastaaminen talouden digitalisaation asettamiin haasteisiin

toteaa, että nykyiset kansainväliset verosäännöt ovat peräisin 1900-luvun alkupuolelta ja että verotusoikeudet perustuvat pääasiassa yritysten fyysiseen läsnäoloon; huomauttaa, että digitalisaatio ja voimakas tukeutuminen aineettomaan omaisuuteen ovat lisänneet suuresti yritysten kykyä harjoittaa merkittävää liiketoimintaa lainkäyttöalueella ilman fyysistä läsnäoloa siellä, minkä vuoksi yhdellä lainkäyttöalueella maksetut verot eivät enää vastaa siellä syntynyttä arvoa ja voittoa, mikä voi johtaa veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin;

kehottaa pitkälle digitalisoituneiden monikansallisten yritysten verotusoikeuksien uutta ja oikeudenmukaisempaa jakamista ja perinteisen kiinteän toimipaikan käsitteen tarkistamista, koska se ei kata digitaalitaloutta; palauttaa mieliin parlamentin kannan C(C)CTB:hen virtuaalisen kiinteän toimipaikan luomiseksi ottaen huomioon sen, missä arvo tuotetaan ja käyttäjien tuottaman arvon ja voittojen perusteella; korostaa, että verkkoalustojen käyttäjät ja digitaalisten palvelujen kuluttajat ovat nyt keskeisiä tekijöitä pitkälle digitalisoitujen yritysten arvonmuodostuksessa ja että niitä ei voida siirtää lainkäyttöalueen ulkopuolelle samalla tavalla kuin pääomaa ja työvoimaa, minkä vuoksi ne olisi otettava perustaksi uuden verotuksellisen siteen määrittelemiselle, jotta voidaan tarjota tehokas oikeussuoja aggressiivista verosuunnittelua ja veronkiertoa vastaan;

yhtyy huoleen, että kyseessä olevien ongelmien suppea määrittely johtaisi kohdennettujen sääntöjen laatimiseen vain tiettyjä yrityksiä varten; korostaa, että siirtohintoja, kiinteiden toimipaikkojen määritelmää ja erilaisista liian monimutkaisista verojärjestelmistä johtuvia verotuksen aukkoja on tarkasteltava uudelleen erityisesti kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten osalta,

korostaa, että digitaalitalouden verottamista koskevissa uusissa ratkaisuissa olisi mieluiten verotettava voittoja, ei tuloja;

panee merkille taloutemme huomattavan kehityksen, joka on tapahtunut digitalisaation ja globalisaation ansiosta; panee merkille digitalisoinnin myönteiset vaikutukset yhteiskuntaamme ja talouksiimme sekä digitalisoinnin merkittävän potentiaalin verohallinnolle, sillä sen avulla voidaan tarjota parempia palveluja kansalaisille, lisätä kansalaisten luottamusta veroviranomaisiin ja parantaa kilpailukykyä; pitää valitettavana kansainvälisen verojärjestelmän puutteellisuutta, sillä se ei ole aina sopiva vastaamaan asianmukaisesti globalisaation ja digitalisaation haasteisiin; kehottaa tekemään sopimuksen, jolla pyritään oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen verojärjestelmään, ja samalla kunnioittamaan kansallista verotuksellista itsemääräämisoikeutta;

kehottaa uudistamaan verojärjestelmää veropetosten ja veronkierron torjumiseksi; korostaa, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi otettava johtoasema näiden puutteiden korjaamisessa;

korostaa tarvetta verottaa monikansallisia yhtiöitä oikeudenmukaisen ja tehokkaan maiden välisen verotusoikeuksien jakokaavan perusteella; palauttaa mieliin yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa (CCCTB) koskevan komission ehdotuksen;

korostaa tarvetta puuttua digitaalitalouden aliverotukseen; korostaa, että on otettava huomioon pitkälle digitalisoituneiden monikansallisten yritysten luontainen liikkuvuus erityisesti arvonmuodostuksen kannalta ja varmistettava verotusoikeuksien oikeudenmukainen jakautuminen kaikkien niiden maiden kesken, joissa ne harjoittavat taloudellista toimintaa ja luovat arvoa, tutkimus ja kehittäminen mukaan luettuina; toteaa, että jotkin voimassa olevat kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset voivat estää verotusoikeuksien oikeudenmukaisen jakamisen, ja kehottaa saattamaan ne ajan tasalle; korostaa pienten syrjäisten jäsenvaltioiden erityistilannetta;

katsoo, että tarvitaan lisätutkimuksia eri liiketoimintamallien kokonaisverorasituksesta; pitää valitettavana, että veronkierto paitsi haittaa julkisten tulojen keräämistä, mikä vahingoittaa julkisia palveluja ja siirtää verotaakkaa keskivertokansalaisille ja lisää siten eriarvoisuutta, sillä on lisäksi vääristävä vaikutus markkinoihin, koska se asettaa yritykset, erityisesti pk-yritykset, epäedulliseen asemaan ja luo esteitä uusille paikallisille tulokkaille; korostaa, että on otettava huomioon pk-yritysten mahdolliset markkinoillepääsyn esteet, jotta vältetään sellaisen digitaalialan luominen, jolla on vain muutamia suuria toimijoita;

10.

muistuttaa, että digitaaliyritysten tosiasiallinen verotusaste on keskimäärin vain 9,5 prosenttia, kun taas perinteisissä liiketoimintamalleissa se on 23,2 prosenttia;

11.

korostaa, että digitaalipalvelujen kysyntä on tällä välin kasvanut räjähdysmäisesti, koska monet tehtävät on hoidettava etäpalveluna covid-19-pandemian yhteydessä; toteaa siksi, että tällaisten digitaalipalvelujen tarjoajat ovat olleet suotuisammassa asemassa kuin perinteiset yritykset, erityisesti pk-yritykset;

12.

korostaa, että OECD:n ja G20-ryhmän vuoden 2015 loppuraportissa BEPS-toimenpiteestä 1 todetaan, että digitaalitaloudesta on tulossa yhä enenevässä määrin itse talous; toteaa, että useimmat talouden alat digitalisoituvat nopeasti ja että tarvitaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava verojärjestelmä, jossa ei erotella digitaalitaloutta vaan varmistetaan tulojen oikeudenmukainen jakautuminen eri maissa, joissa arvoa luodaan;

13.

panee merkille, että on tärkeää erottaa toisistaan verotuksen ja sääntelyn rooli ja että tulevaa digitaaliveropolitiikkaa ei pitäisi muotoilla siten, että sillä korjataan digitaalitalouden puutteita, kuten tietoa koskevalla monopoliasemalla saatavia tuottoja, jos sääntelytoimet olisivat sopivampia sen sijaan;

Maailmanlaajuinen monenvälinen sopimus: paras mutta ei ainoa tie eteenpäin

14.

kehottaa tekemään kansainvälisen sopimuksen, jolla pyritään oikeudenmukaiseen ja tehokkaaseen verojärjestelmään; on tyytyväinen G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen pyrkimyksiin saada aikaan maailmanlaajuinen yhteisymmärrys kansainvälisen verojärjestelmän monenvälisestä uudistamisesta jatkuvien voitonsiirtojen ja digitaalitalouden asettamiin haasteisiin vastaamiseksi; pitää kuitenkin valitettavana, että sopimuksen tekemiselle asetettua määräaikaa, joka oli vuoden 2020 loppuun mennessä, ei noudatettu; panee merkille, että ehdotuksista käydyissä keskusteluissa on edistytty teknisellä tasolla covid-19-pandemian aiheuttamista viivästyksistä huolimatta, ja kehottaa pääsemään nopeasti sopimukseen vuoden 2021 puoliväliin mennessä osallistavan neuvotteluprosessin avulla; kehottaa jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti verokysymysten käsittelyyn myös muilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:ssa;

15.

panee merkille, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistavassa kehyksessä ehdotettu kahden pilarin lähestymistapa ei rajoita digitaalitaloutta vaan pyrkii löytämään kattavan ratkaisun sen asettamiin uusiin haasteisiin; panee merkille osallistavan kehyksen jäsenten toisistaan poikkeavat näkemykset; katsoo kuitenkin, että pilarit olisi nähtävä toisiaan täydentävinä ja ne olisi hyväksyttävä vuoden 2021 puoliväliin mennessä;

16.

korostaa, että toisen pilarin tavoitteena on vastata jäljellä oleviin BEPS-haasteisiin erityisesti varmistamalla, että suuret monikansalliset yritykset, myös digitalisoituneet, maksavat yhteisöverokannan efektiivisen vähimmäistason riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat; pitää myönteisenä G20-maiden ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvotteluissa ilmennyttä uutta pontta, jota ovat antaneet Yhdysvaltojen hallinnon äskettäiset ehdotukset kansakuntien voimakkaasta kannustamisesta liittymään globaaliin sopimukseen, jolla pannaan täytäntöön maailmanlaajuiset vähimmäisverotusta koskevat säännöt; panee merkille, että tällaisia ehdotuksia ovat muun muassa aineettomasta omaisuudesta saatujen kevyesti verotettujen tulojen (GILTI) vähimmäisveron nostaminen 21 prosenttiin ja SHIELD-verokanta (Stopping Harmful Inversions and Ending Low-tax Developments), joka vastaisi GILTI-verokantaa, jos toisesta pilarista (13) ei päästä maailmanlaajuiseen sopimukseen; katsoo, että vahvistettavan vähimmäisverokannan tason olisi oltava oikeudenmukainen ja riittävä, jotta estetään voitonsiirrot ja haitallinen verokilpailu;

17.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että G20:n ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen tulevissa kompromisseissa otetaan huomioon EU:n edut ja vältetään lisäämästä monimutkaisuutta ja byrokratiaa pk-yrityksille ja kansalaisille;

18.

suhtautuu myönteisesti OECD:n sihteeristön pyrkimyksiin löytää ratkaisu kysymykseen, miten nykyisiä kansainvälisiä verosääntöjämme voidaan mukauttaa globalisoituneeseen ja digitalisoituneeseen talouteen; suhtautuu myönteisesti ensimmäiseen pilariin sisältyvään ehdotukseen uudesta verotuksellisesta siteestä ja uusista verotusoikeuksista, jotka antaisivat mahdollisuuden verottaa monikansallisia yrityksiä markkina-alueilla niiden taloudellisen toiminnan perusteella, vaikka niillä ei olisi siellä fyysistä läsnäoloa; korostaa, että vuorovaikutus käyttäjien ja kuluttajien kanssa edistää merkittävästi arvonmuodostusta pitkälle digitalisoiduissa liiketoimintamalleissa ja että se olisi siksi otettava huomioon verotusoikeuksia jaettaessa; toteaa, että joistakin toimintavaihtoehdoista on vielä päätettävä maailmanlaajuisesti;

19.

toteaa, että niin kutsuttu A-määrä loisi uuden verotusoikeuden markkina-alueille; korostaa, että näiden uusien verotusoikeuksien olisi katettava kaikki suuret monikansalliset yritykset, jotka voisivat harjoittaa BEPS-käytäntöjä, ja ainakin automatisoidut digitaaliset palvelut ja kuluttajien kanssa suoraan asioivat yritykset, aiheuttamatta kuitenkaan uusia ja tarpeettomia rasitteita pk-yrityksille tai lisäämättä palvelujen kustannuksia kuluttajille;

20.

pyytää jäsenvaltioita tukemaan sopimusta, jolla varmistetaan, että riittävä määrä voittoja kohdennetaan uudelleen markkina-alueille, ja jonka olisi mentävä rutiininomaisten ja ei-rutiininomaisten voittojen erottelua pidemmälle, mikä voisi johtaa pelkästään keinotekoisiin erotteluihin;

21.

on huolissaan siitä, että erittäin monimutkainen järjestelmä voisi itse asiassa lisätä mahdollisuuksia kiertää vasta sovittuja sääntöjä, ja kehottaa OECD:tä ja neuvottelevia jäsenvaltioita pyrkimään yksinkertaiseen ja toimivaan ratkaisuun; kehottaa tarkastelemaan OECD:n ja G20-ryhmän BEPS-toimintasuunnitelman hallinnollisiin vaikutuksiin liittyviä havaintoja;

22.

suosittaa, että jäsenvaltioiden neuvotteluissa ajamilla toimintavaihtoehdoilla olisi vähennettävä monimutkaisuutta; kannattaa siksi yksinkertaistettuja hallinnollisia menettelyjä sellaisille monikansallisille yrityksille, joihin sovelletaan uusia verotusoikeuksia, jotta voidaan myös keventää täytäntöönpanosta jäsenvaltioille aiheutuvaa taakkaa ottaen huomioon jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu kilpailua vääristäviin verojärjestelyihin, kuten poikkeuksellisen edullisiin sopimuksiin (sweetheart deals); katsoo, että markkinaehtoperiaatteen uudistaminen olisi asianmukaista;

23.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan vuoropuhelua Yhdysvaltojen uuden hallinnon kanssa digitaaliveropolitiikasta yhteisen lähestymistavan löytämiseksi G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen puitteissa ennen kesäkuuta 2021; pitää myönteisenä Yhdysvaltojen uuden hallinnon äskettäistä ilmoitusta siitä, että se aikoo osallistua aktiivisesti OECD:n neuvotteluihin sopimukseen pääsemiseksi ja hylätä safe harbor -käsitteen; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti Yhdysvaltojen ensimmäiseen pilariin ehdottamien uusien mukautusten vaikutuksia; kehottaa jäsenvaltioita vastustamaan safe harbor -lauseketta, joka uhkaa vakavasti heikentää uudistuspyrkimyksiä; kehottaa komissiota ajamaan omaa ehdotustaan digitaalitalouden haasteisiin vastaamiseksi, jos uudistuksen ensimmäiseen pilariin sisällytetään safe harbor -lauseke; muistuttaa tässä yhteydessä, että komission pitkän aikavälin ehdotuksessa keskityttiin merkittävään digitaaliseen läsnäoloon;

24.

panee merkille ehdotuksen riitojen ehkäisy- ja ratkaisumekanismista kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja uusien sääntöjen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa jälkimmäisen mekanismin tärkeää roolia erityisesti siirtymäkauden aikana, kunnes uusi kansainvälinen verojärjestelmä on otettu käyttöön; korostaa kuitenkin, että verotuksen varmuus saavutetaan parhaiten ottamalla käyttöön yksinkertaiset, selkeät ja yhdenmukaistetut säännöt, joilla estetään riita-asiat alusta alkaen; korostaa, että mikään riitojen ehkäisy- ja ratkaisumekanismi ei saisi asettaa kehitysmaita epäedulliseen asemaan;

25.

katsoo, että kansainvälisen sopimuksen avulla olisi vältettävä vahingollisia kauppakiistoja ja vastatoimia, joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia muille talouden aloille;

26.

kehottaa komissiota saattamaan päätökseen oman vaikutustenarviointinsa ensimmäisen ja toisen pilarin vaikutuksista jäsenvaltioiden veronkantoon ja tiedottamaan havainnoistaan neuvostolle ja parlamentille; kehottaa komissiota tämän vaikutustenarvioinnin perusteella neuvomaan ja ohjaamaan jäsenvaltioita ottamaan neuvotteluissa kantoja, jotka puolustavat EU:n etuja;

27.

kehottaa jokaista jäsenvaltiota ja komissiota koordinoimaan kantojaan, jotta ne voivat puhua yhdellä äänellä;

Kehotus välittömiin EU:n toimiin

28.

katsoo, että G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen epäonnistuminen ratkaisun löytämisessä lokakuussa 2020 on pitkittänyt digitaalitalouden aliverotusta; korostaa, että covid-19-pandemia on hyödyttänyt laajasti digitalisoituneita yrityksiä, lähinnä niitä, jotka pystyivät laajentamaan toimintaansa, kun taas monet muut yritykset, erityisesti pk-yritykset, ovat kärsineet, ja korostaa, että pandemia on nopeuttanut siirtymistä digitaalitalouteen ja korostanut siten entisestään tarvetta löytää monenvälisiä ratkaisuja nykyisen verojärjestelmän uudistamiseksi, jotta varmistetaan, että digitaalitalous maksaa oikeudenmukaisen osuuden;

29.

korostaa, että hallitusten on kerättävä ennennäkemättömiä varoja covid-19-kriisistä toipumiseksi ja että tulojen käyttöönotto aliverotetuilta aloilta voi osaltaan auttaa elpymisen rahoitusta;

30.

katsoo, että digitaalitaloudesta johtuvat verohaasteet ovat maailmanlaajuinen kysymys ja että kansainvälisen koordinoinnin mahdollistamiseksi tarvitaan pikaisesti sopimus G20-ryhmän ja OECD:n valtioiden tasolla; katsoo, että kunnianhimoinen ja yhdenmukainen kansainvälinen ratkaisu on parempi kuin kansallisten tai alueellisten digitaaliverojen tilkkutäkki, johon liittyy mahdollisia riskejä, ja että se saa huomattavasti todennäköisemmin yksimielisen tuen neuvostossa;

31.

korostaa siksi, että riippumatta G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen neuvottelujen edistymisestä EU:lla olisi oltava varasuunnitelma ja valmius tehdä oma ehdotuksensa digitaalitalouden verottamiseksi vuoden 2021 loppuun mennessä, etenkin kun OECD:n ehdotukset koskevat vain yhtä suppeaa yritysryhmää eivätkä ehkä ole riittäviä; kehottaa komissiota noudattamaan 16. joulukuuta 2020 tehtyä toimielinten sopimusta talousarvioyhteistyöstä esittämällä ehdotuksensa digitaaliverosta kesäkuuhun 2021 mennessä ja ennakoimaan niiden yhteensopivuutta G20-ryhmän ja OECD:n osallistavan kehyksen toteuttaman uudistuksen kanssa, jos asiasta päästään sopimukseen; suosittaa, että komissio laatii vuoden 2021 puoliväliin mennessä etenemissuunnitelman, jossa otetaan huomioon eri skenaariot, erityisesti OECD:n tasolla saavutetun yhteisymmärryksen ja tilanteen ilman sitä;

32.

kehottaa komissiota harkitsemaan erityisesti väliaikaisen EU:n digitaalisten palvelujen veron käyttöönottoa välttämättömänä ensimmäisenä askeleena; korostaa, että jos OECD:n ja G20-maiden osallistavan kehyksen puitteissa päästään kansainväliseen sopimukseen, näitä eurooppalaisia ratkaisuja olisi mukautettava vastaavasti; muistuttaa, että EU:n digitaalisten palvelujen veroa voidaan harkita vain väliaikaisena ensimmäisenä askeleena;

33.

kehottaa EU:ta panemaan kansainvälisten neuvottelujen tuloksen perusteella tehtävä sopimus täytäntöön yhdenmukaisella tavalla ja kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevan ehdotuksen;

34.

huomauttaa, että OECD:n neuvottelujen epäonnistuminen lisäisi digitaaliverojen pirstaloitumista, mikä voisi olla haitallista myös eurooppalaisille yrityksille, jotka pyrkivät laajentamaan liiketoimintamalliaan muille markkinoille; muistuttaa, että on tärkeää päästä sopimukseen OECD:n tasolla mahdollisten kauppasotien välttämiseksi; korostaa, että vaikka verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, tarvitaan vahvaa koordinointia;

35.

näkee, että EU:n digitaalialan yritykset, joiden päätoimipaikka on jossakin EU:n jäsenvaltiossa ja jotka ovat EU:n yhteisöveron alaisia, ovat epäedullisessa asemassa verrattuna ulkomaisiin yrityksiin, joilla ei ole ”fyysistä läsnäoloa” missään jäsenvaltiossa ja jotka voivat näin ollen välttyä yhteisöverojen maksamiselta EU:ssa, vaikka ne toimisivat eurooppalaisten käyttäjien kanssa; korostaa tarvetta luoda tasapuoliset toimintaedellytykset perinteisten palvelujen ja automatisoitujen digitalisoitujen palvelujen tarjoajille ja kuluttajien kanssa suoraan asioiville yrityksille EU:ssa varmistamalla, että viimeksi mainittuja verotetaan oikeudenmukaisesti siellä, missä ne tekevät voittoa;

36.

korostaa, että EU:n digitaalisten palvelujen verossa on aina vältettävä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten tarpeeton nousu ja annettava selkeät määritelmät verotettavista tuloista ja avoimet säännökset, joita on helppo noudattaa ja valvoa ja jotka edistävät oikeusvarmuutta ja sääntelyn varmuutta;

37.

kehottaa hyväksymään oikeasuhtaiset säännöt, jotta ei heikennetä pk-yrityksiä, startup-yrityksiä ja yrityksiä, jotka ovat osallisina yritysten digitalisoinnissa; korostaa, että veropolitiikka voi olla yksi välineistä, joilla tuetaan sisämarkkinoiden kilpailukykyä tältä osin; korostaa, että tarvitaan kasvua edistävää veropolitiikkaa, jolla pyritään vahvistamaan sisämarkkinoiden kansainvälistä kilpailukykyä;

38.

korostaa, että nykyisiä kaksinkertaista verotusta koskevia sääntöjä on tarkistettava sen varmistamiseksi, että kaikkia EU:sta lähteviä voittoja verotetaan;

39.

toteaa, että jotkut jäsenvaltiot pitävät suurten pitkälle digitalisoituneiden yritysten verotusta kiireellisenä asiana ja ovat sen vuoksi ottaneet käyttöön digitaalisten palvelujen veroja kansallisella tasolla; toteaa, että näillä kansallisilla digitaaliveroilla on vaikutuksia kansainväliseen kauppaan ja neuvotteluihin; huomauttaa kuitenkin, että kansallisten ratkaisujen yksipuolinen käyttöönotto voi aiheuttaa sisämarkkinoiden pirstoutumisen ja verotuksen epävarmuuden riskin; korostaa, että kansallisten toimenpiteiden lisääntyminen tekee koordinoidun eurooppalaisen ratkaisun tekemisestä entistä kiireellisempää; muistuttaa, että näistä kansallisista toimenpiteistä olisi luovuttava asteittain, jos löydetään tehokas monenvälinen ratkaisu;

40.

muistuttaa, että vaikka verotus kuuluu ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan, hallitusten on käytettävä sitä mahdollisimman suuressa määrin tavalla, joka on EU:n lainsäädännön yhteisten periaatteiden mukainen, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kansallisten kehysten välillä ja mahdollistaa näin reilu kilpailu ja välttää kielteiset vaikutukset EU:n verotusperiaatteiden yleiseen johdonmukaisuuteen;

41.

toteaa, että neuvosto ei päässyt yksimielisyyteen yhdestäkään asiaan liittyvästä komission ehdotuksesta, eli digitaalisten palvelujen verosta, merkittävästä digitaalisesta läsnäolosta tai yhteisestä yhteisöveropohjasta ja yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen kantaansa näihin ehdotuksiin siinä tapauksessa, että OECD:n neuvottelut epäonnistuvat, erityisesti covid-19-kriisin ennennäkemättömien olosuhteiden vuoksi, tai harkitsemaan niiden sisällyttämistä OECD:n sopimusten mahdolliseen tulevaan täytäntöönpanoon ja harkitsemaan kaikkia perussopimusten mukaisia vaihtoehtoja, jos yksimieliseen sopimukseen ei päästä;

42.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen korkean tason poliittisen vuoropuhelun neuvostossa, valmistelemaan maaperää päätökselle, joka koskee digitaalitalouden verotusta sisämarkkinoilla, kansainvälisten neuvottelujen tuloksesta riippumatta; kehottaa neuvostoa etenemään parlamentin jo hyväksymien lainsäädäntöehdotusten käsittelyssä, jotta voidaan noudattaa EU:n toimielinten välisen vilpittömän yhteistyön periaatetta;

43.

panee tyytyväisenä merkille 14. tammikuuta 2021 annetun komission alustavan vaikutustenarvioinnin digitaaliverosta; toteaa, että digitalisaatio voi lisätä tuottavuutta ja kuluttajien hyvinvointia mutta että on myös äärimmäisen tärkeää varmistaa, että suuret, pitkälle digitalisoituneet yritykset maksavat oikeudenmukaisen osuutensa yhteiskunnalle; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti, miten digitaalisten toimintojen, liiketoimien, palvelujen tai yritysten soveltamisala, määritelmä ja segmentointi vastaavat kansainvälisiä pyrkimyksiä löytää maailmanlaajuinen ratkaisu;

44.

tunnustaa alustavassa vaikutustenarvioinnissa mainitut seuraavat kolme veropoliittista toimintavaihtoehtoa:

a)	yhteisöveron korotus, joka olisi yhteensopiva kansainvälisten neuvottelujen ja kahdenvälisten verosopimusten kanssa,

b)	tuloihin perustuva vero, jos tehokasta kansainvälisesti sovittua ratkaisua ei ole, mutta huomauttaa kuitenkin, että digitaaliverolla olisi mieluiten verotettava voittoja,

c)	EU:ssa yritysten välillä toteutetuista digitaalisista liiketoimista kannettava vero, jossa on vaarana, että veronmaksurasitus siirtyy suurilta digitaalisilta yrityksiltä pienemmille yrityksille, jotka käyttävät näitä palveluja;

45.

pyytää yksityiskohtaista arviota vaikutuksista, joita kullakin vaihtoehdolla olisi sekä EU:n digitaalistrategiaan että sisämarkkinoihin, sekä mahdollisista kauppakiistoista ja muiden talouden toimijoiden vastatoimista ja mahdollisista heijastusvaikutuksista muille talouden aloille;

46.

kehottaa varmistamaan vahvemman roolin parlamentille lainsäädäntömenettelyissä verotuksen alalla; kehottaa komissiota selvittämään kaikki perussopimusten tarjoamat mahdollisuudet; panee tässä yhteydessä merkille komission 15. tammikuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Kohti tehokkaampaa ja demokraattisempaa päätöksentekoa EU:n veropolitiikan alalla” ehdottamasta etenemissuunnitelmasta määräenemmistöäänestyksiin;

Digitaalivero EU:n uutena omana varana

47.

suhtautuu myönteisesti 16. joulukuuta 2020 tehtyyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission väliseen toimielinten sopimukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi (14), kun otetaan huomioon yleiskatteisuusperiaate, ja muistuttaa komission oikeudellisesti velvoittavasta sitoumuksesta esittää lainsäädäntöehdotus EU:n digitaaliveron käyttöönotosta omina varoina kesäkuuhun 2021 mennessä; korostaa parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisesti sitovaa sitoumusta noudattaa viipymättä etenemissuunnitelmassa esitettyjä toimia, jotta se voidaan ottaa käyttöön viimeistään 1. tammikuuta 2023;

48.

muistuttaa, että parlamentti on vahvistanut useaan otteeseen useissa mietinnöissä ja päätöslauselmissa suurella enemmistöllä olevansa sitoutunut siihen, että otetaan käyttöön EU:n digitaalivero omina varoina (15);

49.

painottaa, että toimielinten välinen sopimus, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, sitoo neuvostoa, parlamenttia ja komissiota etenemään peruuttamattomasti kohti sellaista EU:n digitaaliveroa, josta tulee kokonaisuudessaan osa EU:n pitkän aikavälin talousarvioita omina varoina ja pitkän aikavälin vakaana tulonlähteenä; korostaa, että riippumatta siitä, määritelläänkö perussäännöt OECD:n vai EU:n tasolla, jäsenvaltioiden digiverotuksesta peräisin olevista tuloista voi ja pitää tulla omia varoja; katsoo, että samaa lähestymistapaa olisi noudatettava myös kaikkien muiden OECD:n tasolla tehtyjen sopimusten tuottamien tulojen osalta;

50.

katsoo, että EU:n digitaaliverosta saatavat tulot liittyisivät erottamattomasti sisämarkkinoiden ja ”digitaalisen unionin” avoimiin rajoihin ja muodostaisivat näin ollen erittäin sopivan ja todellisen perustan EU:n omille varoille; korostaa, että tämän uuden julkisen tulonlähteen ohjaaminen EU:n talousarvioon auttaisi ratkaisemaan useita ongelmia, jotka liittyvät verotuksen vastaavuuteen ja johdonmukaisuuteen;

51.

kehottaa laatimaan verotuksen suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt, joilla pyritään minimoimaan riski siitä, että EU:n kansalaisiin ja kuluttajiin kohdistuu taloudellisia vaikutuksia; on vakuuttunut siitä, että digitaaliveron tuoton muuttaminen EU:n talousarvion omiksi varoiksi auttaisi jakamaan uudelleen ja hajauttamaan kyseiset kustannukset oikeudenmukaisesti EU:n jäsenvaltioiden kesken;

52.

muistuttaa, että EU:n digitaaliveroihin ja/tai OECD:n sääntöihin perustuvia omia varoja ei yleiskatteisuusperiaatteen mukaisesti saa virallisesti korvamerkitä minkään tietyn ohjelman tai rahaston menoihin; muistuttaa, että ne muodostavat yleisen tulonlähteen yhdessä muiden uusien omien varojen kanssa, joiden kokonaismäärän olisi oltava riittävä kattamaan vähintään Next Generation EU -elpymisvälineen takaisinmaksusta aiheutuvat kustannukset; muistuttaa, että kaikki uusista omista varoista saatavat tulot, jotka ylittävät todelliset takaisinmaksutarpeet, palvelevat edelleen EU:n talousarviota yleisinä tuloina;

53.

muistuttaa, että toimielimet toteavat toimielinten välisen sopimuksen liitteessä II olevan G kohdan mukaisesti, että uusien omien varojen korin käyttöönottamisella olisi tuettava unionin menojen riittävää rahoitusta monivuotisessa rahoituskehyksessä;

54.

katsoo, että EU:n digitaaliverosta saatava tuotto on osa uusien omien varojen koria, jonka tuotot riittävät vähintäänkin kattamaan EU:n talousarvion kautta Next Generation EU -elpymisvälineen avustuksista aiheutuvat tulevat takaisinmaksukustannukset (lyhennykset ja korot), joiden odotetaan olevan keskimäärin noin 15 miljardia euroa vuodessa ja enintään 29,25 miljardia euroa vuodessa vuosina 2028–2058 ilman, että joudutaan leikkaamaan EU:n ohjelmia koskevia menoja; toteaa, että tulojen määrän arviot vaihtelevat useista miljardeista euroista useisiin kymmeniin miljardeihin euroihin riippuen useista tekijöistä, kuten veroperusteen tarkasta määritelmästä, verovelvollisesta, verotuspaikasta, laskentatavasta ja verokannasta sekä asiaan liittyvien alojen talouskasvun nopeudesta;

55.

katsoo, että toimielinten välisen sopimuksen etenemissuunnitelman mukaisen uusien omien varojen korin käyttöönotto, mukaan lukien EU:n digitaalivero, lisää EU:n taloudellista riippumattomuutta ja sen kykyä vastata EU:n kansalaisten odotuksiin, jotka koskevat EU:n strategisia poliittisia tavoitteita, kuten oikeudenmukaisia ja vahvoja eurooppalaisia sisämarkkinoita, oikeudenmukaiseen siirtymään perustuvaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja digitalisaatiota, sekä EU:n lisäarvon tuottamista, josta saadaan suuria tehokkuushyötyjä kansallisiin menoihin verrattuna;

56.

muistuttaa, että digitaaliverosta saatavilla tuloilla on osallistuttava elpymisvälineen takaisinmaksuun ja unionin ohjelmiin ja rahastoihin liittyvien menojen rahoittamiseen; vahvistaa tässä yhteydessä, että kaikki jäsenvaltioiden pidättämät digitaaliveron tuotot olisi suhteutettava tiukasti niille aiheutuviin kantokustannuksiin eivätkä ne saisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa EU:n talousarviolle;

57.

vaatii komissiota ottamaan huomioon parlamentin kannan valmistellessaan lainsäädäntöehdotuksia EU:n digitaaliveron käyttöönottamisesta omina varoina ja tarkistettua päätöstä omista varoista sekä kehottaa neuvostoa hyväksymään ehdotuksen pikaisesti etenemissuunnitelman mukaisesti; kannustaa toimielimiä osallistumaan nopeasti ja rakentavasti omia varoja koskevassa etenemissuunnitelmassa tarkoitettuun ”säännölliseen vuoropuheluun”; kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan EU:n määrätietoista johtoasemaa maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä kohti oikeudenmukaisempaa verotusta toteuttamalla nopeita ja määrätietoisia toimia digitaaliveron käyttöönottamiseksi omina varoina vuoden 2021 aikana; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Eurooppa-neuvoston jäsenten 25. maaliskuuta 2021 antamaa julkilausumaa, jossa korostetaan heidän sitoutumistaan näihin pyrkimyksiin;

o o

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) https://www.consilium.europa.eu/media/45917/021020-euco-final-conclusions-fi.pdf

(2) https://www.consilium.europa.eu/media/45126/210720-euco-final-conclusions-fi.pdf

(3) https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13350-2020-INIT/fi/pdf

(4) Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhteisöveropohjasta (COM(2016)0685), 25. lokakuuta 2016, ja ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta (CCCTB) (COM(2016)0683), 25. lokakuuta 2016.

(5) Paketti koostuu 21. maaliskuuta 2018 annetusta komission tiedonannosta ”On aika ryhtyä toimiin nykyaikaisen, oikeudenmukaisen ja tehokkaan verotusstandardin vahvistamiseksi digitaalitalouden alalla” (COM(2018)0146), 21. maaliskuuta 2018 annetusta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotusta koskevien sääntöjen vahvistamisesta (COM(2018)0147), 21. maaliskuuta 2018 annetusta ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä (COM(2018)0148) ja 21. maaliskuuta 2018 annetusta komission suosituksesta merkittävän digitaalisen läsnäolon yhteisöverotuksesta (C(2018)1650).

(6) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 51.

(7) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 79.

(8) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 123.

(9) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 8.

(10) 16. maaliskuuta 2016 julkaistut yhteiset jatkotoimet aiheesta ”lisää läpinäkyvyyttä, koordinointia ja lähentymistä unionin yhtiöveropolitiikkoihin” ja TAXE-erityisvaliokunnan päätöslauselmista, 16. marraskuuta 2016 julkaistut jatkotoimet TAXE2-erityisvaliokunnan päätöslauselmalle ja huhtikuussa 2018 julkaistut jatkotoimet PANA-valiokunnan suositukselle ja 27. elokuuta 2019 julkaistut jatkotoimet TAX3-päätöslauselmalle.

(11) Hadzhieva, E., ”Impact of Digitalisation on International Tax Matters: Challenges and Remedies”, Euroopan parlamentti, unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A (talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö), helmikuu 2019.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0102.

(13) The Made In America Tax Plan, 2021, Yhdysvaltain valtiovarainministeriö, s. 12.

(14) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.

(15) Erityisesti 14. maaliskuuta 2018 annettu päätöslauselma Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistamisesta (EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71), 14. marraskuuta 2018 annettu Euroopan parlamentin väliaikainen mietintö monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021-2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi (EUVL C 363, 28.10.2020, s. 179), 10. lokakuuta 2019 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032), 15. toukokuuta 2020 annettu päätöslauselma uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elpymissuunnitelmasta (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124), 23. heinäkuuta 2020 annettu päätöslauselma Eurooppa-neuvoston 17.–21 päivänä heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä (hyväksytyt tekstit P9_TA(2020)0206) ja 16. syyskuuta 2020 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0220).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/64

P9_TA(2021)0148

Daphne Caruana Galizian murha ja oikeusvaltioperiaate Maltassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Daphne Caruana Galizian murhasta ja oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa (2021/2611(RSP))

(2021/C 506/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 4, 5, 6, 7, 9 ja 10 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 6, 7, 8, 10, 11, 12 ja 47 artiklan,

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 (1), 28. maaliskuuta 2019 (2) ja 16. joulukuuta 2019 (3) antamansa päätöslauselmat oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan perustaman demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia käsittelevän seurantaryhmän 15. marraskuuta 2017 lähtien järjestämät kuulemiset, keskustelut ja valtuuskuntien vierailut,

—	ottaa huomioon demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia käsittelevän seurantaryhmän puheenjohtajan ja Maltan pääministerin välisen kirjeenvaihdon, jossa viimeisin kirje on päivätty huhtikuussa 2021,

—

ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2293 (2019) Daphne Caruana Galizian murhasta ja oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa ja muualla (”Daphne Caruana Galizia’s assassination and the rule of law in Malta and beyond: ensuring that the whole truth emerges”),

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean 8. joulukuuta 2020 hyväksymän kertomuksen parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2293 (2019) jatkotoimista,

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2020 annetun Venetsian komission lausunnon kymmenestä säädöksestä ja lakiehdotuksesta, joilla pannaan täytäntöön lausunnon CDL-AD(2020)006 aiheena olevat lainsäädäntöehdotukset,

—	ottaa huomioon komission oikeusvaltiokertomuksen 2020,

—	ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 20. huhtikuuta 2021 asiassa Repubblika v. Il-Prim Ministru antaman tuomion (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina; toteaa, että nämä arvot ovat yleismaailmallisia ja yhteisiä kaikille jäsenvaltioille;

toteaa, että oikeusvaltioperiaate ja demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa vahvistettujen arvojen ja periaatteiden kunnioittaminen ovat unionille ja sen jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita, joita on noudatettava; toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan mukaan unionilla on mahdollisuus toimia suojatakseen perustana olevia yhteisiä arvojaan;

C.	toteaa, että perusoikeuskirja on osa EU:n primaarioikeutta; toteaa, että sananvapaus ja tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa;

D.	ottaa huomioon, että tuomioistuimen riippumattomuus vahvistetaan SEU 19 artiklan 1 kohdassa, perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja että se on demokratiaan kuuluvan vallanjaon periaatteen välttämätön edellytys;

E.	ottaa huomioon, että kun yksi jäsenvaltio kieltäytyy järjestelmällisesti noudattamasta Euroopan unionin perusarvoja ja perussopimuksia, joihin se on vapaasti liittynyt, se vaikuttaa haitallisesti koko Euroopan unioniin;

toteaa, että korruptiota tutkinut toimittaja ja bloginpitäjä Daphne Caruana Galizia sai surmansa 16. lokakuuta 2017 autopommi-iskussa; toteaa, että häntä häirittiin ja hän sai useita uhkauksia uhkaussoittojen, -kirjeiden ja -tekstiviestien muodossa ja että hänen taloonsa tehtiin tuhopolttoisku ja hänen koiransa tapettiin; toteaa, että tunnustuksen tehnyt palkkamurhaaja antoi oikeudenkäynnissä 16. maaliskuuta 2021 todistajanlausunnon, jonka mukaan kaksi vuotta ennen Daphne Caruana Galizian murhaa oli olemassa aikaisempi, erillinen suunnitelma murhata hänet AK-47-kiväärillä;

ottaa huomioon, että Maltan viranomaisten Europolin avustuksella suorittamassa murhatutkinnassa on tunnistettu ja asetettu syytteeseen useita epäiltyjä ja yksi murhan mahdollinen toimeksiantaja, joka on Dubaihin sijoittautuneen 17 Black Ltd. -yhtiön omistaja ja ElectroGas Malta Ltd:n entinen hallituksen jäsen, ja että näihin liittyvät oikeudenkäynnit ovat vireillä; ottaa huomioon, että tutkimuksiin osallistui myös Yhdysvaltain liittovaltion poliisi (FBI);

H.	ottaa huomioon, että yksi väitetyistä rikoskumppaneista on vihjannut ja tietyt oikeudenkäynnissä esitetyt tallenteet ovat osoittaneet entisen Maltan pääministerin kansliapäällikön olleen osallisena murhan suunnitteluun, rahoittamiseen ja/tai peittämisen yritykseen;

ottaa huomioon, että entinen pääministerin kansliapäällikkö erosi 26. marraskuuta 2019 poliisin kuulusteltua tätä Daphne Caruana Galizian murhasta; ottaa huomioon, että hänet pidätettiin ja hän sai usean liikekumppaninsa kanssa syytteet rahanpesusta, petoksesta, korruptiosta ja väärennyksestä 20. maaliskuuta 2021 erillisessä tapauksessa, joka oli Daphne Caruana Galizian työn aiheena; toteaa, että hänet vapautettiin tutkintavankeudesta takuita vastaan 5. huhtikuuta 2021;

ottaa huomioon, että Maltan silloinen matkailuministeri, entinen energiaministeri, erosi virastaan 26. marraskuuta 2019; ottaa huomioon, että tutkivien journalistien yhteenliittymä on julkaissut yksityiskohtaisen raportin entisen energiaministerin ja entisen pääministerin kansliapäällikön liikesuhteista erääseen kiinalaiseen perheeseen (5); ottaa huomioon, että kyseisellä kiinalaisella perheellä väitetään olleen keskeinen rooli neuvotteluissa, jotka koskivat Kiinan valtion omistaman Shanghai Electric Powerin 380 miljoonan euron investointia Maltan valtion sähköyhtiöön Enemaltaan, ja että se omistaa Dow’s Media Company- ja Macbridge-nimiset yritykset, joista jälkimmäinen aikoi maksaa jopa 2 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria panamalaisille yrityksille, jotka ovat entisen energiaministerin ja entisen pääministerin kansliapäällikön määräysvallassa; toteaa, että näiden liiketoimien tutkiminen oli Daphne Caruana Galizian työn keskiössä, kun hänet murhattiin;

K.	ottaa huomioon, että Daphne Caruana Galizian murhasta aloitettiin vuoden 2019 lopulla riippumaton julkinen tutkimus, joka on edelleen käynnissä;

ottaa huomioon, että presidentti armahti yhden meneillään olevassa Daphne Caruana Galizian murhaoikeudenkäynnissä epäiltynä olevan henkilön tämän osallisuudesta erilliseen tapaukseen ja että tämä henkilö antoi valaehtoisen todistajanlausunnon; toteaa kyseisen henkilön vihjanneen, että entinen talousministeri on saattanut osallistua toimittajan tappamista koskevaan suunnitelmaan ja että eräs nykyisen hallituksen ministeri oli osallinen vakavaan rikokseen, mikä käynnisti spekulaatiot vuonna 2010 tapahtuneesta HSBC-pankin Qormissa sijaitsevan pääkonttorin ryöstöyrityksestä, joka johti aseelliseen yhteenottoon poliisin kanssa;

ottaa huomioon, että Maltan oikeus-, tasa-arvo- ja hallintoministeriön entisen kansalaisoikeuksista ja uudistuksista vastaavan parlamentaarisen valtiosihteerin väitetään ottaneen vastaan käteistä Daphne Caruana Galizian murhan teettämisestä syytettynä olevalta henkilöltä sen jälkeen, kun hän väitti toimineensa välittäjänä suunnitellussa kiinteistökaupassa vuonna 2019; toteaa, että kyseinen kiinteistökauppa ei koskaan toteutunut;

ottaa huomioon, että korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta Maltassa herättää edelleen vakavia huolenaiheita, kuten komission oikeusvaltiokertomuksessa 2020 todetaan; toteaa, että nykyiset ennaltaehkäisyä, tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevat vaatimukset ovat selvästi riittämättömät; toteaa, että tämä uhkaa heikentää kansalaisten luottamusta julkisiin elimiin ja johtaa vaarallisiin yhteyksiin rikollisryhmien ja viranomaisten välillä; toteaa, että korruptio on pääasiallinen järjestäytyneen rikollisuuden mahdollistava tekijä; toteaa, että puutteiden korjaamiseksi ja korruptiontorjunnan institutionaalisen kehyksen, myös lainvalvonnan ja syyttäjälaitoksen, lujittamiseksi on käynnistetty rakenneuudistushanke;

toteaa, että toimittajia, kuten tutkivia toimittajia, vastaan nostetaan yhä useammin niin kutsuttuja SLAPP-kanteita eli strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita, joiden ainoana tarkoituksena on tehdä tyhjäksi heidän työnsä, välttää julkisyhteisön valvonta ja estää viranomaisten joutuminen vastuuseen, millä on hyytävä vaikutus tiedotusvälineiden vapauteen; ottaa huomioon, että Daphne Caruana Galizian murhan aikaan hänen varansa oli jäädytetty turvaamistoimea koskevalla määräyksellä, joka annettiin Maltan entisen talousministerin ja hänen avustajansa nostaman neljän kunnianloukkauskanteen yhteydessä; ottaa huomioon, että nämä tapaukset kuuluivat niiden 42 kunnianloukkauskanteen joukkoon, jotka olivat vireillä häntä vastaan hänen kuolemansa aikaan ja joista yksi oli silloisen pääministerin, kaksi silloisen matkailuministerin ja kaksi silloisen pääministerin kansliapäällikön nostamia;

on syvästi huolissaan Daphne Caruana Galizian murhatutkinnassa ilmenneistä uusimmista paljastuksista ja erityisesti hallituksen ministerien ja poliittisen johdon nimittämien henkilöiden mahdollisesta osallisuudesta; panee merkille murhatutkinnassa saavutetun edistyksen; toistaa kuitenkin, että viimeaikaiset paljastukset herättävät uusia kysymyksiä tapauksesta ja siihen liittyvistä tutkimuksista;

kehottaa Maltan hallitusta ottamaan käyttöön kaikki tarvittavat resurssit, jotta voidaan saattaa oikeuden eteen sekä kaikki Daphne Caruana Galizian murhaan osalliset henkilöt että hänen ennen murhatuksi tulemistaan paljastamiin muihin parhaillaan tutkittavina oleviin tai ilmoitettuihin tapauksiin osalliset henkilöt; katsoo, että Daphne Caruana Galizian työ on ollut olennaisessa osassa korruption paljastamisessa Maltassa ja että viimeaikaiset tapahtumat asiaan liittyvissä tutkimuksissa vahvistavat riippumattomien tiedotusvälineiden ja aktiivisen kansalaisyhteiskunnan keskeisen merkityksen oikeuden, demokratian ja oikeusvaltion peruspilareina;

toistaa kehotuksensa siitä, että Europolin olisi osallistuttava täysimittaisesti ja jatkuvasti kaikkiin murhatutkinnan osa-alueisiin ja kaikkiin siihen liittyviin tutkimuksiin; kehottaa lisäämään Europolin osallistumista, sillä se tuottaa tuloksia;

on tyytyväinen Daphne Caruana Galizian murhaa koskevan riippumattoman julkisen tutkimuksen jatkamiseen; kehottaa Maltan hallitusta ja toimivaltaisia viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki kyseisen tutkimuksen perusteella annetut suositukset;

on huolissaan siitä, että murhaoikeudenkäynnin yhteydessä on toistuvasti tarjottu ja käytetty presidentin myöntämiä armahduksia; korostaa, että muista rikoksista annetut todistajanlausunnot olisi arvioitava erittäin huolellisesti eikä niitä saisi käyttää siinä tarkoituksessa, että syylliset välttyvät joutumasta täysimääräisesti vastuuseen murhasta; panee kuitenkin merkille, että presidentin myöntämä armahdus ja syyteneuvottelu olivat kaksi niistä tekijöistä, jotka johtivat yhden murhan teettämisestä epäillyn henkilön pidätykseen marraskuussa 2019;

toteaa, että joissakin asiaan liittyvissä rahanpesua ja korruptiota koskevissa tutkinnoissa on edistytty, erityisesti entisen pääministerin kansliapäällikön osalta, vaikkakin huomattavasti myöhässä; korostaa kuitenkin, että viimeisimmät todistajanlausunnot ja paljastukset ovat tuoneet esiin uusia epäilyttäviä tietoja ja mahdollisia rikoksia, ja kehottaa siksi Maltan viranomaisia käynnistämään viipymättä myös näitä tapauksia koskevat tutkinnat ja edistämään niitä, mukaan lukien tutkinnat julkisten viranomaisten mahdollisista yrityksistä salata todisteita ja hankaloittaa tutkintoja ja oikeudenkäyntimenettelyjä;

katsoo, että kaikki korruptio- ja petosväitteet olisi tutkittava ja niistä olisi nostettava syytteet asianmukaisesti ja asiaankuuluvalla tasolla erityisesti, kun ne koskevat korkean tason poliitikkoja, ja myös silloin, kun niihin liittyy ulkomaisten toimijoiden mahdollinen osallisuus; pohtii, onko asianmukaista, että entistä kansalaisoikeuksista ja uudistuksista vastaavaa parlamentaarista valtiosihteeriä vastaan esitettyjä syytöksiä tutkii ainoastaan julkishallinnon ammattietiikasta vastaava asiamies;

toistaa, että Maltan hallituksen on pidettävä järjestäytyneen rikollisuuden, korruption ja toimittajien pelottelun torjuntaa äärimmäisen tärkeänä asiana;

panee merkille, että unionin tuomioistuin totesi 20. huhtikuuta 2021 antamassaan tuomiossa, että vuonna 2016 toteutetulla Maltan perustuslakiuudistuksella käyttöön otetut tuomareiden nimittämistä koskevat säännökset vahvistivat oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja olivat näin ollen EU:n lainsäädännön mukaisia;

10.

pitää erittäin valitettavana, että Maltan tapahtumat ovat vuosien saatossa johtaneet siihen, että oikeusvaltioperiaatteeseen, demokratiaan ja perusoikeuksiin kohdistuu vakavia ja jatkuvia uhkia, muun muassa huolia tiedotusvälineiden vapaudesta, lainvalvonnan ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta poliittisesta ohjailusta sekä rauhanomaisen kokoontumisen vapaudesta; katsoo, että vallanjakoa koskevia perustuslaillisia takeita olisi edelleen lujitettava; toteaa, että joidenkin komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission suositusten toteuttamisen jälkeen Maltan hallitus edistyi oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa; kannustaa Maltan hallitusta jatkamaan pyrkimyksiään lujittaa instituutioitaan;

11.

on erittäin huolissaan joistakin komission oikeusvaltiokertomuksessaan 2020 esittämistä Maltaa koskevista havainnoista, erityisesti syvälle ulottuvasta korruptiosta; suhtautuu siitä huolimatta myönteisesti rakenneuudistushankkeen käynnistämiseen; kehottaa jälleen komissiota hyödyntämään kaikkia käytössään olevia välineitä ja menettelyjä varmistaakseen, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti oikeuslaitosten tehokkaan toiminnan, rahanpesun torjunnan, pankkivalvonnan, julkisten hankintojen ja kaupunkisuunnittelun osalta;

12.

toistaa Maltan viranomaisille esittämänsä kehotuksen panna täysimääräisesti täytäntöön kaikki jäljellä olevat Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, Venetsian komission, lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) ja rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) suositukset; katsoo, että suositukset, jotka koskevat kansallista parlamenttia ja sen jäseniä, perustuslakituomioistuimen tuomioiden vaikutusta ja erityistuomioistuimia, olisi pantava asianmukaisesti täytäntöön; kehottaa Maltan viranomaisia pyytämään Venetsian komissiolta lausuntoa sen suositusten noudattamisesta; varaa itselleen oikeuden esittää tällainen pyyntö Venetsian komission perussäännön 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisen yhteisymmärryspöytäkirjan 28 kohdan mukaisesti;

13.

panee merkille, että Daphne Caruana Galizian murhan johdosta käynnistettiin uudistuksia toimittajien suojelun parantamiseksi ja tiedotusvälineiden vapauden puolustamiseksi; korostaa kuitenkin, että Maltan viranomaisten olisi edelleen pyrittävä todistettavissa olevin tavoin vahvistamaan pitkän aikavälin lainsäädännöllisiä ja toimintapoliittisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan kriittisen ja riippumattoman journalismin toimintaympäristö Maltassa sekä poliitikkojen ja virkamiesten vastuu toiminnastaan, erityisesti mitä tulee julkisesti tai verkossa tapahtuvan toimittajien uhkailun, häirinnän, kiusaamisen ja epäinhimillisen kohtelun estämiseen ja niistä rankaisemiseen; kehottaa Maltan hallitusta ratkaisemaan nykyiset huolenaiheet, jotka liittyvät tiedotusvälineiden vapauteen sekä tiedotusvälineiden vapautta sääntelevien viranomaisten ja julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden riippumattomuuteen poliittisesta ohjailusta sekä lisääntyvään vihapuheeseen sosiaalisessa mediassa;

14.

on erittäin huolissaan kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyjen haitallisista vaikutuksista unionin kansalaisuuden eheyteen; muistuttaa viimeaikaisista paljastuksista, jotka koskevat kansalaisuuden myöntämistä koskevien asuinpaikkavaatimusten löyhää tulkintaa sekä välittäjien roolia ja virkamiesten osuutta; kehottaa jälleen Maltan viranomaisia varmistamaan avoimuuden ja lopettamaan sijoittajien kansalaisuus- ja oleskeluoikeusjärjestelyt kokonaan niiden muuttamisen sijaan; kehottaa komissiota antamaan asiaa koskevassa rikkomusmenettelyssä perustellun lausuntonsa mahdollisimman pian;

15.

toteaa, että tutkivien toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien suojeleminen on yhteiskunnan elintärkeiden etujen mukaista; panee merkille kansainvälisten ja maltalaisten kansalaisjärjestöjen ja toimittajien keskeisen roolin Daphne Caruana Galiziaa koskevan tutkinnan jatkamisessa; kehottaa Maltan viranomaisia varmistamaan, että toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien henkilökohtaista turvallisuutta, toimeentuloa ja siten riippumattomuutta suojellaan ehdottomasti ja kaikkina aikoina; kehottaa Maltan viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön direktiivin (EU) 2019/1937 (6);

16.

kehottaa komissiota ehdottamaan SLAPP-kanteiden vastaista EU:n lainsäädäntöä toimittajien suojelemiseksi haitantekotarkoituksessa nostetuilta oikeusjutuilta; kehottaa Maltan viranomaisia antamaan tällä välin SLAPP-kanteita koskevaa kansallista lainsäädäntöä; korostaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa ja taloudellista tai verotuksellista tukea yhteistä hyvää palvelevana työkaluna; korostaa tarvetta nopean toiminnan mekanismeille lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden loukkaustapauksissa sekä rajatylittävän tutkivan journalismin rahastolle;

17.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle sekä Maltan tasavallan presidentille.

(1) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 29.

(2) EUVL C 108, 26.3.2021, s. 107.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0103.

(4) Tuomio 20. huhtikuuta 2021, Repubblika v. Il-Prim Ministru, C-896/19, ECLI:EU:C:2021:311.

(5) ”Special Report: Money trail from Daphne murder probe stretches to China”, Reuters, 29. maaliskuuta 2021.

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/69

P9_TA(2021)0155

Covid-19-pandemia Latinalaisessa Amerikassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-19-pandemiasta Latinalaisessa Amerikassa (2021/2645(RSP))

(2021/C 506/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

—	ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) 11. maaliskuuta 2020 antaman julkilausuman, jossa se julisti covid-19:n pandemiaksi,

—	ottaa huomioon WHO:n 30. tammikuuta 2020 antaman julkilausuman, jonka mukaan covid-19-epidemia muodostaa kansainvälisen kansanterveysuhan,

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman covid-19-toimenpiteiden vaikutuksesta demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin (1),

—	ottaa huomioon Euroopan investointipankin raportin ”EIB Activity in 2020 – Latin America and the Caribbean”,

—	ottaa huomioon yleisamerikkalaisen terveysjärjestön (Pan American Health Organization) julkaisemat raportit,

—	ottaa huomioon marraskuussa 2020 julkaistun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) raportin ”COVID-19 in Latin America and the Caribbean: An overview of government responses to the crisis”,

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 16. syyskuuta 2020 unionin tilasta pitämän puheen,

—	ottaa huomioon korkean edustajan Josep Borrellin Euroopan unionin puolesta 5. toukokuuta 2020 antaman julkilausuman ihmisoikeuksista koronaviruspandemian aikana,

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät maailmanlaajuisista Team Europe -koronavirustoimista,

—	ottaa huomioon 17.–21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät elpymissuunnitelmasta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027,

—	ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:ssa ja YK:n 75. yleiskokouksessa aiheesta ”Puolustetaan monenvälisyyttä sekä vahvaa ja tehokasta YK:ta, joka hyödyttää kaikkia”,

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman covid-19-pandemian ulkopoliittisista seurauksista (2)

—	ottaa huomioon 5. marraskuuta 2020 annetun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien julkilausuman kattavasta kahden alueen välisestä EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden strategiasta covid-19-pandemian vaikutusten lieventämiseksi,

—	ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien julkilausuman covid-19-pandemiasta,

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (3),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2020 annetun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) yhteisen tiedonannon EU27:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden epävirallisen ministerikokouksen tuloksena,

—	ottaa huomioon vuonna 2021 julkaistun Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (ECLAC) raportin Latinalaisen Amerikan sosiaalisesta näkymästä ”Social Panorama of Latin America 2020”,

—	ottaa huomioon Andorrassa 21. huhtikuuta 2021 pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten 27. iberoamerikkalaisen huippukokouksen ja sen tuloksena annetun julistuksen,

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamat vuosittaiset kertomukset,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0204/2020),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen vuodelta 2007 ja ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen vuodelta 1998,

—	ottaa huomioon itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169, joka hyväksyttiin 27. kesäkuuta 1989,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin António Guterresin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n maaliskuussa 2020 antamat julkilausumat maiden vastaisten pakotteiden poistamisesta pandemian torjumiseksi,

—	ottaa huomioon esitelmän, jonka YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet piti 15. huhtikuuta 2021 Fiocruzissa,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

toteaa, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väliset suhteet ovat strategisesti ratkaisevan tärkeät; ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on yksi covid-19:n pahiten koettelemista alueista; ottaa huomioon, että Latinalaisessa Amerikassa elää 8,4 prosenttia maailman väestöstä mutta maanosan osuus koronaviruksen maailmanlaajuisesti aiheuttamista kuolemista on tällä hetkellä yli viidennes;

B.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemian johdosta toteutetut toimet ovat vaihdelleet maailmanlaajuisesti ja näin on myös Latinalaisessa Amerikassa; ottaa huomioon, että kaikki maat ovat julistaneet yleisen poikkeustilan;

katsoo, että nyt ensisijaisena tavoitteena on oltava luottamuksen palauttaminen siihen, että monenväliset instituutiot pystyvät tuottamaan maailmanlaajuisia vastauksia, ja toteaa, että tähän on pyrittävä edistämällä keskusteluja kauppaa ja terveyttä koskevasta WTO:n aloitteesta covid-19-pandemian ja siihen liittyvien lääkintätarvikkeiden osalta;

toteaa, että covid-19-pandemian tuhoisat vaikutukset Atlantin molemmin puolin edellyttävät tiivistä yhteistyötä WTO:n, WHO:n, YK:n toimielinten ja Maailmanpankin välillä, mikä on olennaisen tärkeää kriisin ratkaisemiseksi ja solidaarisuuden takaamiseksi; katsoo, että tarvitaan maailmanlaajuisia ja koordinoituja toimia, jotta voidaan vastata sellaisen kestävän, vihreän ja digitaalisen elpymisen suuriin haasteisiin, joka on myös osallistava, oikeudenmukainen ja palautumis- ja kestokykyinen;

ottaa huomioon, että pandemian vaikutukset ja sen johdosta toteutetut toimet ovat lisänneet alueen maiden likviditeettitarpeita hätätilanteeseen vastaamiseksi; ottaa huomioon, että nämä tekijät ovat johtaneet velkatason nousuun ja hallitusten julkiset menot ovat kasvaneet ja ne ovat vaarassa joutua vararikkoon; katsoo, että likviditeetin parempi saanti ja velan vähentäminen on kytkettävä keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin ja siten aloitteisiin, joilla pyritään parantamaan kehitystä;

ottaa huomioon, että Covax-mekanismin yhteydessä on tähän mennessä annettu noin 38 miljoonaa rokoteannosta, ja toteaa, että mekanismia koordinoi Maailman rokoteallianssi (GAVI), epidemioiden torjuntaa edistävä kansainvälinen yhteenliittymä (CEPI) ja WHO; ottaa huomioon, että Covax-mekanismin yhteydessä tarvitaan selvästi enemmän tuotanto- ja jakelukapasiteettia;

G.	ottaa huomioon, että Covax-mekanismin ensimmäisellä rokotuskierroksella on mukana 31 Latinalaisen Amerikan ja Karibian maata, jotka saavat tulevina kuukausina yli 27 miljoonaa rokoteannosta;

ottaa huomioon, että Covax-mekanismin tavoitteena on edistää turvallisten, korkealaatuisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten rokotteiden maailmanlaajuista saatavuutta ja varmistaa se; huomauttaa, että vuodeksi 2021 Covax-mekanismi on varmistanut rokotteet vain 20 prosentille maailman väestöstä ja siksi rokotteiden tuotantoa ja jakelua sekä Euroopassa että Latinalaisessa Amerikassa on lisättävä;

ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka oli vuoden 2020 alussa maailman epätasa-arvoisin alue ja että tilanne on vain pahentunut pandemian aikana; ottaa huomioon, että vuoden 2020 loppuun mennessä köyhien määrä nousi 209 miljoonaan eli 22 miljoonaa ihmistä lisää joutui köyhyyteen ja äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kasvoi 8 miljoonalla ja on nyt 78 miljoonaa; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian seurauksena alueen epätasa-arvoa mittaavat indeksit heikkenivät yhdessä ennen kaikkea naisten työllisyysasteen ja työvoimaosuuden kanssa huolimatta sosiaalista suojelua koskevista hätätilatoimenpiteistä, joita maat ovat toteuttaneet ilmiön pysäyttämiseksi;

ottaa huomioon, että covid-19 vaikuttaa suhteettomasti matalan ja keskitulotason maihin ja kehitysmaihin ja haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten naisiin ja tyttöihin, ikääntyneisiin, vähemmistöihin ja alkuperäisyhteisöihin, mikä heikentää terveys- ja kehityshyötyjä ja haittaa siten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on pahentanut sukupuolten epätasa-arvoa; ottaa huomioon, että Latinalaisessa Amerikassa sukupuoleen perustuvan väkivallan määrä on yksi maailman suurimmista ja luvut ovat kasvaneet pandemian aikana, kun sulkutoimet ovat johtaneet perheväkivallan, raiskausten ja naismurhien huomattavaan lisääntymiseen; ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ei pidetty ensisijaisen tärkeänä asiana pandemian aikana, mikä on vakava este oikeudelle terveyteen ja vaarantaa naisten ja tyttöjen hengen alueella;

L.	ottaa huomioon, että covid-19 on koetellut voimakkaasti alkuperäiskansoja, koska puhtaan veden, sanitaation, terveyspalvelujen ja sosiaalietuuksien saanti on riittämätöntä ja kulttuuriin sopivia mekanismeja, joilla suojeltaisiin heidän oikeuksiaan terveyteen ja toimeentuloon, ei ole;

ottaa huomioon, että joissakin Latinalaisen Amerikan maissa, kuten monissa muissakin osissa maailmaa, covid-19-pandemiaa on käytetty myös verukkeena tukahduttamiselle sekä poliittista oppositiota ja kansalaisyhteiskunnan kokoontumisia ja toimia koskevien suhteettomien rajoitusten asettamiselle; ottaa huomioon, että hallitusten toimenpiteet ovat usein heikentäneet kaikkia perusihmisoikeuksia, myös kaikkein epävarmimmissa tilanteissa olevien kansalaisoikeuksia, poliittisia oikeuksia sekä sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia oikeuksia; ottaa huomioon, että covid-19-rajoitukset ovat vaikuttaneet myös sananvapauteen;

ottaa huomioon, että toimittajien työ alueella on hankaloitunut covid-19-pandemiaan liittyvien toimenpiteiden vuoksi, koska fyysistä pääsyä tietoihin on rajoitettu ja yhteydet viranomaisiin ovat vähentyneet, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti toimittajien roolia yhä yleistyvän disinformaation torjunnassa; ottaa huomioon, että verkossa oleva disinformaatio, valeuutiset ja valetiede ovat olleet merkittävä pandemiaa edistävä tekijä Latinalaisessa Amerikassa ja tämä on osa Maailman terveysjärjestön määrittelemää infodemiaa; ottaa huomioon, että esimerkkeinä voidaan mainita erilaiset puoskarit ja covid-19-ihmelääkkeet ja tiettyihin yhteisöihin ja vähemmistöihin kohdistetut poliittiset hyökkäykset ja vihakampanjat; ottaa huomioon, että sosiaalisella medialla on ollut merkittävä rooli disinformaation ja valetieteen levittämisessä;

ottaa huomioon, että joitakin hallituksia on arvosteltu erityisesti siitä, että ne ovat kulkeneet covid-19-pandemian yhteydessä vaarallisia poliittisia polkuja ja vastustaneet alueellisia ja paikallisia terveysaloitteita, myös uhanneet lähettää armeijan hillitsemään paikallisia sulkutoimia ja rajoituksia, ja niitä on syytetty WHO:n keskeisten ohjeiden, pandemian hallintaa koskevien parhaiden käytäntöjen ja tieteelliseen tietoon perustuvien kansanterveyttä koskevien suuntaviivojen huomiotta jättämisestä;

toistaa syvän huolensa covid-19-pandemian tuhoisista vaikutuksista sekä Euroopassa että Latinalaisessa Amerikassa ja ilmaisee solidaarisuutensa kaikille uhreille ja heidän perheilleen sekä kaikille niille, joihin terveys-, talous- ja sosiaalikriisi on vaikuttanut;

ilmaisee syvän kiitollisuutensa terveydenhuollon työntekijöille, jotka työskentelevät alueella koronavirusuhan aiheuttamien suurten paineiden ja riskien alaisena;

kehottaa molempien alueiden hallituksia, EU:n toimielimiä ja Latinalaisen Amerikan yhdentymiselimiä tehostamaan kahden alueen välistä yhteistyötä ja parantamaan valmius- ja reagointivalmiuksia, suojaa ansiotulojen menetykseltä sekä perusterveydenhuollon saatavuutta ja hallinnoimaan tehokkaasti laajoja rokotussuunnitelmia;

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä apua tarvitsevien Latinalaisen Amerikan maiden viranomaisten kanssa ja ottamaan käyttöön EU:n pelastuspalvelumekanismin ja muuta solidaarisuusrahoitusta monivuotisen rahoituskehyksen 2021–2027 puitteissa pandemian torjumiseksi; kehottaa lisäksi komissiota hyödyntämään Horisontti Eurooppa -ohjelmaa ja muita EU:n ohjelmia ja rahastoja Latinalaisen Amerikan maiden ja EU:n välisen tieteellisen yhteistyön edistämiseksi erityisesti terveyden ja innovoinnin aloilla; suhtautuu myönteisesti alueellista terveysalan yhteistyötä koskeviin uusiin aloitteisiin, kuten kansainvälisen tartuntatauti-instituutin perustamiseen;

kehottaa kaikkia maita ja hallituksia varmistamaan rokotteiden maksuttoman saatavuuden koko väestölle ilman aiheetonta viivytystä, varmistamaan rokotteiden riittävän saatavuuden, edistämään niiden tasapuolista saatavuutta ja etenemään mahdollisimman nopeasti meneillään olevissa rokotuskampanjoissa; ehdottaa siksi aluetason ja/tai aluetasoa alempien koordinointimekanismien vahvistamista, jotta voidaan yksinkertaistaa rokotteiden hankintaa ja tehokasta jakelua ja tehostaa tutkimusta niiden kehittämisen ja tuotannon tukemiseksi;

kehottaa kansainvälistä yhteisöä lisäämään toimia Covax-mekanismin jakelukapasiteetin vahvistamiseksi ja tukemaan Covaxin ennakkohankintasitoumuksen täysimääräistä rahoittamista;

toteaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on johtava rooli pyrkimyksissä varmistaa turvallisten ja tehokkaiden rokotteiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen saatavuus matalan ja keskitulotason maissa Covax-mekanismin avulla, mukaan lukien äskettäinen ilmoitus 500 miljoonan euron lisärahoitusosuudesta, jolloin EU:n rahoitusosuus Covaxille on yhteensä miljardi euroa suorina avustuksina ja takuina; toteaa, että komissio, Euroopan investointipankki ja EU:n jäsenvaltiot ovat luvanneet Covax-mekanismiin yli 2,2 miljardia euroa, mikä tekee EU:sta yhden Covaxin suurimmista rahoittajista;

kehottaa Latinalaisen Amerikan maita asettamaan rokotteita kaikkien saataville maahanmuuttajastatuksesta riippumatta, toteuttamaan kiireellisiä toimia, joilla tehostetaan rokotteiden jakamista laittomille muuttajille ja pakolaisille sekä epävirallisella sektorilla työskenteleville ja epävirallisissa asutuskeskuksissa asuville, ja sallimaan, että henkilöt, joilla ei ole kansallista henkilötodistusta, voivat rekisteröityä rokotuksia varten ilman hallinnollisia viiveitä; pitää tässä yhteydessä myönteisinä toimia, joista voidaan mainita väliaikaisen suojeluaseman tarjoaminen venezuelalaisille muuttajille Kolumbiassa tai Venezuelasta pakeneville ihmisille tarkoitettu vastaanotto-ohjelma ”Operação Acolhida” Brasiliassa;

panee merkille, että WHO:n mukaan useilla alueen mailla on mahdollista covid-19-rokotteiden tuotantokapasiteettia, jota voitaisiin lisätä teknologian siirron myötä;

10.

kehottaa hallituksia varmistamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen covid-19-rajoituksia sovellettaessa; pyytää varmistamaan, että terveysuhkiin vastaamiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat oikeasuhteisia, tarpeellisia ja syrjimättömiä; tuomitsee pandemian aikana toteutetut sortotoimet, vakavat ihmisoikeusloukkaukset ja väestöön kohdistuvat väärinkäytökset, kuten valtion ja turvallisuusjoukkojen liiallisen voimankäytön;

11.

kehottaa kaikkia sidosryhmiä tehostamaan verkossa esiintyvän disinformaation, valeuutisten ja valetieteen torjuntaa; kehottaa molempien alueiden hallituksia ja kansainvälisiä järjestöjä tekemään yhteistyötä verkkoalustojen kanssa, jotta voidaan löytää tehokkaita ratkaisuja infodemian torjumiseksi; suhtautuu myönteisesti Euroopan unionin tukemaan PortalCheck.org-portaaliin, joka on faktantarkistajille tarkoitettu uusi tietokanta Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla ja jolla pyritään torjumaan covid-19:ään liittyvää disinformaatiota; toteaa kuitenkin, että hallitusten olisi pidättäydyttävä käyttämästä disinformaation torjuntaa siihen, että ne tukahduttavat poliittista puhetta ja rajoittavat kansalaisten perusvapauksia;

12.

kehottaa komissiota ja EUH:ta sitoutumaan erityisesti osaamisen siirtoon ja kriisinhallintatoimiin ja -suunnitteluun EU:n nykyisten lainsäädäntöehdotusten, kuten rajat ylittäviä terveysuhkia koskevan asetuksen, pohjalta, jotta Latinalaisen Amerikan maita voidaan auttaa valmistautumaan paremmin mahdollisiin tuleviin pandemioihin;

13.

pitää valitettavana, että covid-19-pandemia on politisoitunut voimakkaasti ja jotkut valtion- ja hallitusten johtajat ovat kieltäneet koko ongelman ja vähätelleet tilanteen vakavuutta, ja kehottaa poliittisia johtajia toimimaan vastuullisesti, jotta estetään tilanteen paheneminen entisestään; pitää pandemiaan liittyviä disinformaatiokampanjoita huolestuttavina ja kehottaa viranomaisia tunnistamaan tällaisia toimia toteuttavat tahot ja käynnistämään niitä vastaan oikeustoimia;

14.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä kaikkia Latinalaisen Amerikan valtioita tukemaan Kansainvälisen valuuttarahaston erityisnosto-oikeuksien laajamittaista liikkeeseenlaskua alueen maiden maksuvalmiuden lisäämiseksi mahdollisimman edullisella tavalla ja tukemaan G20-ryhmän DSSI-aloitteen (aloite velanhoidon keskeyttämisestä) soveltamisen laajentamista keskitulotason maihin;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Latinalaisen Amerikan maiden viranomaisille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0307.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0322.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/74

P9_TA(2021)0156

Bolivia ja entisen presidentin Jeanine Añezin ja muiden viranhaltijoiden pidättäminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Boliviasta ja entisen presidentin Jeanine Añezin ja muiden viranhaltijoiden pidättämisestä (2021/2646(RSP))

(2021/C 506/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Bolivian tilanteesta (1),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 23. lokakuuta 2020 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Bolivian yleisvaaleista ja korkean edustajan tiedottajan 14. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Bolivian viimeaikaisista tapahtumista,

—	ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan (ACHR) 16. maaliskuuta 2021 antaman lehdistötiedotteen oikeudenmukaista menettelyä ja oikeussuojan saatavuutta koskevien Amerikan normien noudattamisesta Boliviassa,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin tiedottajan 13. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Boliviasta,

—	ottaa huomioon Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeristön 15. ja 17. maaliskuuta 2021 antamat julkilausumat Bolivian tilanteesta,

—	ottaa huomioon Bolivian poliittisen perustuslain,

—	ottaa huomioon vuonna 1969 tehdyn Amerikan ihmisoikeussopimuksen (San Josén sopimus),

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Bolivian poliittinen ja sosiaalinen tilanne on edelleen erittäin huolestuttava 20. lokakuuta 2019 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen; ottaa huomioon, että ainakin 35 ihmistä kuoli ja 833 loukkaantui laajalle levinneiden ja väkivaltaisten mielenosoitusten yhteydessä, ja monia muita pidätettiin vastoin oikeudenmukaisen menettelyn sääntöjä, samalla kun raportoitiin laajalle levinneistä ihmisoikeusloukkauksista ja väärinkäytöksistä; ottaa huomioon, että presidentti Evo Morales erosi virastaan ja lähti maasta; ottaa huomioon, että useat eroamiset johtivat valtatyhjiöön ja senaatin toinen varapuheenjohtaja Jeanine Áñez ryhtyi hoitamaan väliaikaisen presidentin tehtäviä perustuslain mukaisesti; ottaa huomioon, että Bolivian perustuslakituomioistuin (TCP) tuki Jeanine Áñezia väliaikaisena presidenttinä;

ottaa huomioon, että Jeanine Ánez ja väliaikaiset viranomaiset toteuttivat perustuslaillisen toimeksiantonsa mukaisesti tarvittavat toimet järjestääkseen uudet demokraattiset, osallistavat, avoimet ja oikeudenmukaiset vaalit lokakuussa 2020 covid-19-pandemian aiheuttamista haasteista huolimatta; ottaa huomioon, että MAS-puolueen Luis Arce voitti presidentinvaalit ja että Jeanine Áñez sekä kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan lukien, tunnustivat vaalivoiton, millä varmistettiin avoin ja rauhanomainen vallansiirto;

ottaa huomioon, että viime kuukausina on vahvistettu useiden MAS:n kannattajia koskevien oikeudenkäyntien peruuttaminen tai lopettaminen, kun taas MAS:n hallitusta vastustavien poliitikkojen oikeudellisen vainon uhka on lisääntynyt; ottaa huomioon, että 18. helmikuuta 2021 hyväksyttiin epämääräinen asetus 4461, jolla myönnettiin yleinen armahdus presidentti Arcen hallituksen kannattajille, jotka olivat Áñezin hallinnon aikana syytteessä lokakuussa 2019 alkaneeseen poliittiseen kriisiin liittyvistä rikoksista;

ottaa huomioon, että 13. maaliskuuta 2021 Jeanine Áñez, kaksi hänen ministeriään, entinen energiaministeri Rodrigo Guzmán ja entinen oikeusministeri Álvaro Coimbra, sekä muita henkilöitä, jotka muodostivat väliaikaisen hallituksen vuosina 2019–2020, pidätettiin syytettyinä ”terrorismista, kansankiihotuksesta ja salaliitosta” sekä osallistumisesta vallankaappaukseen vuonna 2019; ottaa huomioon, että heidän tutkintavankeutensa on pidentynyt kuuteen kuukauteen ja että entistä presidentti Añezia odottaa 24 vuoden vankeus, jos hänet tuomitaan; ottaa huomioon, että kolmesta muusta entisestä ministeristä on annettu pidätysmääräys; ottaa huomioon, että entiseltä presidentiltä Jeanine Áñezilta evättiin pidätyksen alussa lääketieteellinen apu;

ottaa huomioon, että syyttäjät nostivat syytteet MAS:n entisen kongressin jäsenen tekemän valituksen perusteella ja väittävät, että edellä mainitut henkilöt edistivät, johtivat ja tukivat järjestöjä, joiden tavoitteena oli rikkoa Bolivian ”perustuslaillinen järjestys”, ja olivat jäseninä tällaisissa järjestöissä; ottaa huomioon, että syyttäjät syyttivät Jeanine Áñezia väliaikaisena presidenttinä mutta ei siviilinä tai muun julkisen tehtävän hoitajana; ottaa huomioon, että vuoden 2009 perustuslain 159 pykälän 11 momentissa, 160 pykälän 6 momentissa, 161 pykälän 7 momentissa ja 184 pykälän 4 momentissa sekä 8. lokakuuta 2010 annetussa laissa säädetään erityisestä menettelystä presidentin, varapresidentin ja korkeiden virkamiesten tuomitsemiseksi eri tuomioistuimissa; ottaa huomioon, että presidentti Áñezia koskeva oikeudenkäyntimenettely, jota seuraa syyttäminen, ei ole Bolivian perustuslain mukainen; ottaa huomioon, että syytteiden liitteenä olevissa asiakirjoissa esitetyt todisteet vaikuttavat epäselviltä;

ottaa huomioon, että näistä rikoksista syytteessä olevat väittävät, että heitä vainotaan; toteaa, että tähän mennessä pidätetyiksi joutuneet väittävät, että heille ei ilmoitettu asianmukaisesti syytteistä, vaikka yleisen syyttäjän virasto korosti, että pidätysmääräykset annettiin lain mukaisesti ja loukkaamatta pidätettyjen oikeuksia; ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätti seurata Bolivian poliisin ja syyttäjänviraston toimia varmistaakseen, että asianmukaista menettelyä ja pidätettyjen oikeutta puolustukseen kunnioitetaan;

ottaa huomioon, että Amerikan maiden demokratian peruskirjan 3 artiklassa julkisen vallan eriyttäminen ja riippumattomuus määritellään edustuksellisen demokratian olennaiseksi osaksi; ottaa huomioon, että San Josén sopimuksen 8 artiklassa korostetaan oikeudellisia takeita ja oikeudenmukaista menettelyä; ottaa huomioon, että useat kansainväliset järjestöt ovat ilmaisseet huolensa oikeudellisten mekanismien väärinkäytöstä Boliviassa ja siitä, että hallitseva puolue käyttää niitä yhä useammin sortovälineinä; ottaa huomioon, että vastavalittu presidentti Arce lupasi, että hänen hallintonsa aikana syyttäjiä ja tuomareita ei painosteta poliittisesti;

H.	ottaa huomioon, että jatkuvat ilmoitukset riippumattomuuden puutteesta, laajalle levinneestä poliittisesta ohjauksesta ja korruptiosta heikentävät Bolivian oikeusjärjestelmän uskottavuutta;

ottaa huomioon, että IACHR on korostanut, että tietyt Bolivian terrorismin vastaiset lait ovat laillisuusperiaatteen vastaisia, koska niihin sisältyy muun muassa terrorismin tyhjentävä määritelmä, joka on väistämättä liian laaja tai epämääräinen; katsoo, että valtioiden olisi kunnioitettava laillisuusperiaatetta rikosten määrittelyssä; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimelle esitetyt valitukset, joissa vaaditaan, että kansankiihotusta koskeva rikoslain 123 pykälä ja terrorismia koskeva 133 pykälä olisi julistettava perustuslain vastaisiksi, koska niiden väitetään rikkovan Amerikan ihmisoikeussopimusta ja Bolivian perustuslakia, odottavat perustuslakituomioistuimen ratkaisua;

ottaa huomioon, että EU on Bolivian pitkäaikainen kumppani ja että sen olisi tuettava edelleen Bolivian demokraattisia instituutioita, oikeusvaltion vahvistamista, ihmisoikeuksia sekä maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä; ottaa huomioon, että EU:lla on ollut merkittävä rooli välittäjänä maan rauhoittamisessa vuosina 2019 ja 2020 ja vaalien tukemisessa;

tuomitsee entisen väliaikaisen presidentin Áñezin, hänen kahden ministerinsä ja muiden poliittisten vankien mielivaltaiset ja laittomat pidätykset; kehottaa Bolivian viranomaisia vapauttamaan heidät välittömästi ja luopumaan heitä vastaan poliittisista syistä nostetuista syytteistä; kehottaa luomaan avoimen ja puolueettoman oikeudenkäyttöjärjestyksen, jossa ei ole poliittista painostusta, ja vaatii viranomaisia antamaan kaiken tarvittavan lääkintäavun pidätettyjen hyvinvoinnin varmistamiseksi;

korostaa, että entinen presidentti Áñez täytti Bolivian perustuslain mukaisen velvollisuutensa senaatin toisena varapuhemiehenä täyttäessään presidentin viran, joka oli jäänyt tyhjäksi entisen presidentin Evo Moralesin erottua väkivaltaisten mielenosoitusten johdosta; toteaa, että mielenosoitusten syynä oli vaalivilppiyritys; korostaa, että Bolivian monikansallinen tuomioistuin hyväksyi vallansiirron Jeanine Áñezille; katsoo, että 18. lokakuuta 2020 järjestetyt vaalit saatiin vietyä läpi ilman välikohtauksia ja täydellisin demokraattisin takein;

on huolissaan Bolivian oikeusjärjestelmän riippumattomuuden ja puolueettomuuden puutteesta sekä rakenteellisten ongelmien yleisyydestä; toteaa, että riippumattomuuden puute vaikuttaa oikeussuojan saatavuuteen ja yleisemmin heikentää kansalaisten luottamusta kansalliseen oikeusjärjestelmään; tuomitsee oikeuslaitokseen kohdistetun poliittisen painostuksen poliittisten vastustajien vainoamiseksi ja korostaa, että on tärkeää säilyttää oikeudenmukaista menettelyä koskevat takeet ja varmistaa, että oikeuslaitos on vapaa kaikesta poliittisesta painostuksesta; korostaa, että uhrit ansaitsevat todellisen ja puolueettoman oikeuden ja että kaikki syylliset olisi saatettava vastuuseen ilman armahduksia heidän poliittisten mielipiteidensä vuoksi; kehottaa kunnioittamaan täysimääräisesti vallankäytön elementtien riippumattomuutta ja noudattamaan täyttä avoimuutta kaikissa oikeudenkäynneissä;

korostaa, että kaikissa oikeudenkäynneissä on noudatettava täysimääräisesti kansainvälisessä oikeudessa vahvistettua oikeudenmukaisen menettelyn periaatetta; korostaa, että niiden olisi tarjottava oikeudelliset takeet, joilla varmistetaan oikeusturva ja oikeussuojan saatavuus osana riippumatonta ja puolueetonta oikeusjärjestelmää, johon muut valtion toimielimet eivät puutu;

kehottaa Boliviaa toteuttamaan viipymättä oikeusjärjestelmän rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia, erityisesti sen kokoonpanon osalta, jotta voidaan taata oikeudenmukaiset ja uskottavat oikeudenkäynnit, puolueettomuus ja oikeudenmukaiset menettelyt; kehottaa Bolivian hallitusta puuttumaan maassa laajalle levinneeseen korruptioon; kehottaa Bolivian hallitusta muuttamaan kansankiihotukseen ja terrorismiin liittyviä rikoslain pykäliä, joissa on liian laajoja terrorismin määritelmiä, jotka mahdollisesti aiheuttavat laillisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden rikkomista;

kehottaa Bolivian syyttäjänvirastoa käynnistämään uudelleen tutkimuksen, joka koskee Moralesin hallituksen väitettyä julkisten varojen kanavoimista Neurona-konsulttiyritykselle 1,6 miljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä sääntöjenvastaisten maksujen kautta;

muistuttaa, että Bolivian toimielinjärjestelmässä on välttämättä tehostettava toimivia vuoropuhelun kanavia demokraattisten arvojen, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseksi; kehottaa Bolivian viranomaisia johtamaan sovintoprosessia, jolla pyritään purkamaan Bolivian yhteiskunnassa piilevät jännitteet ja vihamielisyydet;

ilmaisee huolensa Boliviassa vuodesta 2019 lähtien jatkuneesta ja pahenevasta vaikeasta sosiaalisesta ja poliittisesta tilanteesta ja pitää erittäin valitettavana tragediaa, joka on kohdannut kaikkia kaikkiin osapuoliin kuuluvia Bolivian levottomuuksien uhreja; korostaa, että on tärkeää ehdottomasti säilyttää valtion täysin laillisesti monietninen ja monikielinen luonne; kehottaa Boliviaa toteuttamaan rakenteellisia muutoksia ja uudistuksia, mukaan lukien riippumattoman ja puolueettoman oikeusasiamiehen nimittäminen, jotta voidaan puuttua maassa syntyneiden kriisien perimmäisiin syihin;

katsoo, että EU:n ja Bolivian olisi jatkettava ja tehostettava sitoutumistaan ja vuoropuheluaan GSP+-neuvottelujen yhteydessä, koska Bolivia on ainoa Andien yhteisön maa, jolla ei ole sopimusta EU:n kanssa; katsoo, että EU:n olisi jatkettava Bolivian tukemista ja oltava valmis sitoutumaan vielä enemmän edellyttäen, että tilanteen parantamiseksi toteutetaan selkeitä toimia ja että demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan;

10.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Bolivian hallitukselle, Bolivian monikansalliselle perustuslakituomioistuimelle, Amerikan valtioiden järjestölle, Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnalle, Andien parlamentille ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0077.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/77

P9_TA(2021)0157

Jumalanpilkkalait Pakistanissa, erityisesti Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin tapaus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 jumalanpilkkalaeista Pakistanissa, erityisesti Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin tapauksesta (2021/2647(RSP))

(2021/C 506/12)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Pakistanista ja erityisesti 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa (1), 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman äskettäisestä kristittyihin kohdistetusta väkivallasta ja vainoamisesta, etenkin Maaloulassa (Syyria) ja Peshawarissa (Pakistan), sekä pastori Saeed Abedinin tapauksesta (Iran) (2), 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pakistanista: viimeaikaiset vainot (3), 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Pakistanin jumalanpilkkalainsäädännöstä (4) ja 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Pakistanista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja kuolemanrangaistuksesta (5),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966 ja erityisesti sen 6, 18 ja 19 artiklan,

—	ottaa huomioon kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan Rupert Colvillen huomautukset ja erityisesti hänen 8. syyskuuta 2020 antamansa Pakistania koskevan lehdistötiedotteen,

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Pakistanista,

—	ottaa huomioon vuonna 2019 hyväksytyn EU:n ja Pakistanin strategisen toimintasuunnitelman, jossa vahvistetaan yhteisesti sovittu perusta keskinäiselle yhteistyölle, joka koskee sellaisia painopisteitä kuin demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa ja ihmisoikeudet,

—	ottaa huomioon YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 10. helmikuuta 2020 antaman yhteisen kertomuksen yleisestä tullietuusjärjestelmästä vuosina 2018–2019 (JOIN(2020)0003) ja erityisesti siihen liittyvän kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävän EU:n erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) Pakistania koskevan arvioinnin (SWD(2020)0022),

—	ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi vuodelta 2013,

—	ottaa huomioon kuolemanrangaistusta koskevat EU:n suuntaviivat vuodelta 2013,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että Pakistanin kiistanalaiset jumalanpilkkalait ovat olleet voimassa vuodesta 1986 nykyisessä muodossaan, jossa profeetta Muhammediin kohdistuvasta jumalanpilkasta saa kuolemanrangaistuksen tai elinkautisen vankeusrangaistuksen;

ottaa huomioon, että vaikka Pakistanin jumalanpilkkalait eivät ole koskaan johtaneet virallisiin teloituksiin, ne yllyttävät syytettyinä oleviin henkilöihin kohdistuvaan häirintään ja väkivaltaan sekä murhiin; ottaa huomioon, että jumalanpilkasta syytettyjen henkilöiden on pelättävä henkensä puolesta riippumatta oikeuskäsittelyn tuloksesta; toteaa, että on yleisesti tiedossa, että Pakistanin jumalanpilkkalakeja käytetään usein väärin esittämällä perättömiä syytöksiä, jotka palvelevat niiden esittäjien henkilökohtaisia etuja;

ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakien vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa; toteaa, että ne ovat kylväneet Pakistanin yhteiskuntaan pelkoa sen sijaan, että niillä suojeltaisiin uskonnollisia yhteisöjä; huomauttaa, että kaikki yritykset uudistaa lakeja tai niiden soveltamista ovat kariutuneet uhkauksiin ja salamurhiin; toteaa, että yrityksiin keskustella näistä kysymyksissä tiedotusvälineissä – niin verkossa kuin verkon ulkopuolella – vastataan usein uhkailulla ja häirinnällä, myös viranomaisten taholta;

ottaa huomioon, että vankilassa on parhaillaan useita kymmeniä ihmisiä – muslimeja, hinduja, kristittyjä ja muita – jumalanpilkkasyytteiden perusteella; ottaa huomioon, että useat jumalanpilkasta syytetyt henkilöt ovat joutuneet vihaisen väkijoukon surmaamiksi; ottaa huomioon, että Pakistanin tuomioistuinjärjestelmään kohdistuu valtavia paineita; toteaa, että oikeuskäsittelyt kestävät usein vuosikausia ja niillä on tuhoisa vaikutus viattomiin pakistanilaisiin sekä heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä;

ottaa huomioon, että verkossa ja verkon ulkopuolella esitetyt ”jumalanpilkkaa” koskevat syytökset ovat lisääntyneet Pakistanissa hälyttävästi viime vuoden aikana; toteaa, että monet näistä syytöksistä kohdistuvat ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin, taiteilijoihin ja yhteiskunnan marginalisoiduimpiin ihmisiin; ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakeja käytetään yhä enemmän henkilökohtaiseen tai poliittiseen välienselvittelyyn, mikä loukkaa oikeutta uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen sekä mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen;

toteaa, että jumalanpilkkatapauksia Pakistanissa koskevissa oikeudellisissa menettelyissä on paljon puutteita; ottaa huomioon, että tuomitsemiskynnys on alhainen ja oikeusviranomaiset hyväksyvät väitteet usein kritiikittä; ottaa huomioon, että syytetyt oletetaan usein syyllisiksi ja heidän on osoitettava syyttömyytensä eikä päinvastoin;

G.	toteaa, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus koskee sekä uskontokuntiin kuuluvia että ateisteja, agnostikkoja ja uskonnottomia;

ottaa huomioon, että Pakistan on osapuolena asiaa koskevissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa, jotka sisältävät määräyksiä oikeudesta elämään, oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, yhdenvertaisuudesta lain edessä ja syrjimättömyydestä;

toteaa, että oikeudenkäyntien lykkääminen on ollut yhdistävä tekijä useissa tapauksissa, joissa henkilöitä syytetään ”jumalanpilkasta”, ja tuomareiden on usein epäilty käyttävän tällaista taktiikkaa siksi, että he eivät ole halunneet antaa vapauttavaa tuomiota; ottaa huomioon, että Pakistanin rikosoikeusjärjestelmässä työskenteleviä henkilöitä, kuten asianajajia, poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita, estetään usein hoitamasta tehtäviään tehokkaasti, puolueettomasti ja ilman pelkoa; ottaa huomioon, että todistajien ja uhrien perheiden on täytynyt piiloutua kostotoimien pelossa;

ottaa huomioon, että Pakistanin tilanne huononi entisestään vuonna 2020, kun hallitus pani järjestelmällisesti täytäntöön jumalanpilkkalakeja eikä suojellut uskonnollisia vähemmistöjä valtiosta riippumattomien toimijoiden väärinkäytöksiltä, minkä vuoksi kohdennetut tappoiskut, jumalanpilkkatapaukset, pakkokäännytykset ja vihapuhe uskonnollisia vähemmistöjä, kuten ahmadilaisia, šiiamuslimeja, hinduja, kristittyjä ja sikhejä, vastaan lisääntyivät jyrkästi; ottaa huomioon, että kaappaukset, pakkokäännytykset islamiin, raiskaukset ja pakkoavioliitot muodostivat vuonna 2020 edelleen välittömän uhan uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluville ja erityisesti hindulaisuutta ja kristinuskoa harjoittaville naisille ja lapsille;

K.	ottaa huomioon, että 2. maaliskuuta 2021 tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Pakistanin entinen vähemmistöasioiden ministeri Shahbaz Bhatti murhattiin sen jälkeen, kun hän oli saanut uhkauksia puhuttuaan julkisesti jumalanpilkkalakeja vastaan;

ottaa huomioon, että pakistanilaispariskunta Shagufta Kausar ja Shafqat Emmanuel tuomittiin vuonna 2014 kuolemaan jumalanpilkkasyytteiden nojalla; toteaa syytteiden perustuneen väitteisiin, joiden mukaan he olisivat lähettäneet profeetta Muhammedia herjaavia tekstiviestejä Shagufta Kausarille rekisteröidystä puhelinnumerosta henkilölle, joka syyttää pariskuntaa jumalanpilkasta;

toteaa, että näyttöä, jonka perusteella pariskunta tuomittiin, voidaan pitää erittäin puutteellisena; toteaa, että heidän lukutaidottomuutensa kumoaa olettaman siitä, että he olisivat voineet lähettää tekstiviestit; ottaa huomioon, että puhelinta, jota väitettiin käytetyn viestien lähettämiseen, ei ole löydetty tutkintaa varten; ottaa huomioon, että pariskunnan väitettiin riidelleen kantajan kanssa vähän ennen syytösten esittämistä; toteaa, että on syytä uskoa, että pariskuntaa kidutettiin;

ottaa huomioon, että pariskunta on ollut vankilassa pidätettynä odottamassa tuomioistuimen ratkaisua heidän kuolemantuomiotaan koskevasta valituksesta; ottaa huomioon, että heidän valituksensa oli määrä käsitellä huhtikuussa 2020, kuusi vuotta tuomion saamisen jälkeen, mutta käsittelyä on lykätty useaan otteeseen, viimeksi 15. helmikuuta 2021;

O.	ottaa huomioon, että pariskunta on pidetty erossa neljästä lapsestaan tuomion langettamisesta lähtien;

P.	ottaa huomioon, että Shafqat Emmanuel kärsii vuonna 2004 tapahtuneen onnettomuuden seurauksena selkäydinvammasta eikä hänelle ole tarjottu vankilassa asianmukaista hoitoa; ottaa huomioon, että Shagufta Kausar on eristyksissä naisvankilassa ja kärsii tilanteensa vuoksi masennuksesta;

ottaa huomioon, että Lahoren ylioikeus on lykännyt asian käsittelyä useita kertoja ja että pariskunnan asianajaja Saiful Malook on tehnyt erittäin kovasti töitä sen varmistamiseksi, että Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin asia voidaan vihdoin käsitellä tuomioistuimessa ja että heidän oikeutensa reiluun ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin vihdoin turvataan;

R.	ottaa huomioon, että Pakistanin sosiaalisen oikeudenkäytön keskuksen mukaan ainakin 1 855 henkilöä on asetettu syytteeseen jumalanpilkkalakien nojalla vuoden 1987 ja helmikuun 2021 välisenä aikana ja eniten syytöksiä esitettiin vuonna 2020;

ottaa huomioon, että muslimiopiskelija Mashal Khan joutui huhtikuussa 2017 vihaisen väkijoukon surmaamaksi sen jälkeen, kun oli esitetty väitteitä jumalanpilkan levittämisestä verkossa, mistä ei löytynyt mitään näyttöä; ottaa huomioon, että Multanissa sijaitsevan Bahauddin Zakariya -yliopiston lehtori Junaid Hafeez pidätettiin maaliskuussa 2013, koska hänen väitettiin esittäneen rienaavia kommentteja, häntä pidettiin eristyssellissä viisi vuotta kestäneen oikeudenkäynnin ajan, hänet todettiin syylliseksi jumalanpilkkaan ja Pakistaniin tuomioistuimet tuomitsivat hänet kuolemaan joulukuussa 2019; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusasiantuntijat tuomitsivat tuomion kansainvälisen oikeuden vastaiseksi ”oikeudenkäytön irvikuvaksi”;

ottaa huomioon, että toimittajiin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, erityisesti naisiin ja yhteiskunnan marginalisoiduimpiin ihmisiin, kuten uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluviin, köyhimpiin ihmisiin ja vammaisiin henkilöihin, kohdistuu yhä enemmän hyökkäyksiä verkossa ja verkon ulkopuolella; toteaa, että tällaisiin hyökkäyksiin sisältyy usein perättömiä syytöksiä jumalanpilkasta ja syytökset voivat johtaa fyysisiin hyökkäyksiin, surmiin, mielivaltaisiin pidätyksiin ja vangitsemisiin;

ottaa huomioon, että Pakistan on hyötynyt GSP+-ohjelman mukaisista kauppaetuuksista vuodesta 2014; ottaa huomioon, että tästä yksipuolisesta kauppasopimuksesta maalle koituvat taloudelliset hyödyt ovat huomattavat; ottaa huomioon, että GSP+-asemaan liittyy velvoite ratifioida ja panna täytäntöön 27 kansainvälistä yleissopimusta, joihin sisältyy sitoumuksia ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden takaamiseksi;

ottaa huomioon, että viimeisimmässä, 10. helmikuuta 2020 päivätyssä Pakistania koskevassa GSP+-arvioinnissaan komissio ilmaisi useita vakavia huolenaiheita maan ihmisoikeustilanteesta ja erityisesti siitä, että kuolemanrangaistuksen soveltamisalan ja täytäntöönpanon rajoittamisessa ei ole edistytty;

ottaa huomioon, että jumalanpilkkalain jatkuva käyttö Pakistanissa kytkeytyy tilanteeseen, jossa uskonnonvapauden sekä uskontoon ja vakaumukseen liittyvät ilmaisunvapauden rajoitukset lisääntyvät maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että uskonnon- ja vakaumuksenvapautta käsittelevä YK:n erityisraportoija mainitsi maaliskuussa 2019 Asia Bibin tapauksen yhtenä esimerkkinä jumalanpilkan ja uskosta luopumisen vastaisten lakien uudesta tulemisesta ja yleistä järjestystä koskevien lakien käytöstä uskonnollisia yhteisöjä kohtaan loukkaaviksi katsottujen ilmaisujen rajoittamiseen;

ottaa huomioon, että radikaalien pakistanilaisryhmien toistuvat ja harhaanjohtavat hyökkäykset Ranskan viranomaisia vastaan ja Pakistanin hallituksen jumalanpilkan vuoksi äskettäin antamat lausunnot ovat eskaloituneet sen jälkeen, kun Ranskan viranomaiset reagoivat ilmaisunvapautta puolustaneeseen ranskalaisopettajaan kohdistuneeseen terrori-iskuun, minkä johdosta Ranskan viranomaiset suosittelivat 15. huhtikuuta 2021 maan kansalaisia lähtemään Pakistanista väliaikaisesti; ottaa huomioon, että eräs valtaapitävän puolueen jäsen jätti 20. huhtikuuta 2021 Pakistanin kansalliskokouksessa käsiteltäväksi päätöslauselman, jossa vaadittiin keskustelua Ranskan suurlähettilään karkottamisesta;

ilmaisee huolensa Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin terveydentilasta ja voinnista ja kehottaa Pakistanin viranomaisia varmistamaan, että asianmukaista hoitoa tarjotaan välittömästi; kehottaa Pakistanin viranomaisia vapauttamaan Shafqat Emmanuelin ja Shagufta Kausarin välittömästi ja ehdoitta ja kumoamaan heidän kuolemantuomionsa;

pitää valitettavana, että Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin valituksen käsittelyä lykätään jatkuvasti; kehottaa Lahoren ylioikeutta antamaan tuomionsa mahdollisimman pian sekä antamaan asianmukaisen selityksen mahdollisille uusille lykkäyksille;

toteaa, että Shafqat Emmanuelia pidetään vankilan sairaalassa hänen tilansa vakavuuden vuoksi ja että häntä on hoidettu kahdesti Faisalabadin vankilan ulkopuolella; pitää valitettavana, että pariskunta on ollut seitsemän vuotta vangittuna ja eristyksissä toisistaan ja perheistään; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta varmistamaan, että sen vankilaolot ovat ihmisarvoiset ja inhimilliset;

on huolissaan jumalanpilkkalakien jatkuvasta väärinkäytöstä Pakistanissa ja toteaa sen pahentavan nykyisiä uskonnollisia jakolinjoja ja lietsovan siten uskonnollisen suvaitsemattomuuden, väkivallan ja syrjinnän ilmapiiriä; korostaa, että Pakistanin jumalanpilkkalait ovat ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeuslakien kanssa ja niitä käytetään yhä enemmän maan haavoittuviin vähemmistöryhmiin, kuten šiialaisiin, ahmadilaisiin, hinduihin ja kristittyihin, kohdistuviin toimiin; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta tarkistamaan näitä lakeja ja niiden soveltamista ja lopulta kumoamaan ne; vaatii, että tuomareita, puolustusasianajajia ja puolustuksen todistajia suojellaan kaikissa niin sanotuissa jumalanpilkkatapauksissa;

kehottaa Pakistania kumoamaan kansallisen rikoslain 295-B ja 295-C jakson ja kunnioittamaan ja vaalimaan ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja ilmaisunvapautta koko maassa ja tosiasiallisesti kieltämään jumalanpilkkalakien käytön; kehottaa Pakistanin hallitusta lisäksi muuttamaan vuoden 1997 terrorisminvastaista lakia sen varmistamiseksi, että jumalanpilkkatapauksia ei käsitellä terrorismin vastaisissa tuomioistuimissa, ja tarjoamaan mahdollisuuksia takuiden myöntämiseen väitetyissä jumalanpilkkatapauksissa;

korostaa, että uskonnon- tai vakaumuksenvapaus, sanan- ja ilmaisunvapaus sekä vähemmistöjen oikeudet ovat Pakistanin perustuslaissa vahvistettuja ihmisoikeuksia;

kehottaa Pakistanin hallitusta tuomitsemaan yksiselitteisesti yllyttämisen maan uskontovähemmistöihin kohdistuvaan väkivaltaan ja syrjintään; kehottaa Pakistanin hallitusta ottamaan käyttöön tehokkaita menettelyllisiä ja institutionaalisia takeita tutkinta-, syyttäjä- ja tuomioistuintasolla, jotta estetään jumalanpilkkalakien väärinkäyttö ennen niiden poistamista; pitää Pakistanin uskonnollisiin vähemmistöihin, kuten kristittyihin, Ahmadiyya-muslimeihin, šiialaisiin ja hinduihin, kohdistuvaa jatkuvaa syrjintää ja väkivaltaa valitettavana; muistuttaa vuoden 2014 tapauksesta, jossa väkijoukko hyökkäsi Gujranwalassa sijaitsevaan ahmadilaisyhteisöön sen jälkeen kun yhteisöön kuuluvaa Aqib Saleemia vastaan oli esitetty jumalanpilkkaväitteitä ja hänet oli vapautettu tuomioistuimessa syytteistä ja joka johti kahden yhteisöön kuuluneen lapsen ja yhden aikuisen kuolemaan; panee merkille asetetun vaatimuksen, jonka mukaan poliisiylitarkastajaa alempi poliisi ei saa tutkia syytteitä ennen asian kirjaamista;

on huolissaan siitä, että Pakistanissa jumalanpilkkalakeja käytetään usein väärin, jotta voidaan esittää perättömiä syytöksiä, joilla on erilaisia vaikuttimia, kuten henkilökohtaisten kiistojen ratkaiseminen tai taloudellisen hyödyn tavoittelu; kehottaa siksi Pakistanin hallitusta ottamaan tämän asianmukaisesti huomioon ja näin ollen kumoamaan jumalanpilkkalait; torjuu jyrkästi ilmoituksen, jonka Pakistanin parlamentaaristen asioiden valtiosihteerin Ali Khanin on raportoitu tehneen ja jossa vaaditaan jumalanpilkkaa harjoittavien henkilöiden mestaamista;

kehottaa kaikkia EU:n ja Euroopan diplomaattihenkilöstöön kuuluvia tekemään kaikkensa Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin suojelemiseksi ja tukemiseksi muun muassa osallistumalla oikeudenkäynteihin, pyytämällä lupaa vankilavierailuihin ja pitämällä jatkuvasti ja päättäväisesti yhteyttä tässä tapauksessa osallisina oleviin viranomaisiin;

10.

kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan hätäviisumien myöntämistä ja tarjoamaan kansainvälistä suojelua Shagufta Kausarille, Shafqat Emmanuelille, heidän asianajajalleen Saiful Malookille ja muille, joita syytetään heidän oikeuksiensa rauhanomaisesta käytöstä, mukaan lukien ihmisoikeuksien puolustajat, jos heidän on lähdettävä Pakistanista;

11.

on erittäin huolestunut toimittajiin, tutkijoihin ja kansalaisyhteiskunnan järjestöihin, erityisesti naisiin ja vähemmistöihin, kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisestä verkossa ja verkon ulkopuolella; kehottaa Pakistanin hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien ja uskonnollisten järjestöjen turvallisuuden varmistamiseksi ja suorittamaan ripeitä ja tehokkaita tutkimuksia oikeusvaltioperiaatteen toteuttamiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuden eteen;

12.

kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan välittömästi uudelleen Pakistanin oikeutta GSP+-asemaan ottaen huomioon maan tämänhetkiset tapahtumat ja arvioimaan, onko riittävästi perusteita aloittaa menettely GSP+-aseman ja siitä koituvien etujen väliaikaiseksi peruuttamiseksi, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille mahdollisimman pian;

13.

pyytää ulkosuhdehallintoa ja komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia välineitä, EU:n suuntaviivoihin uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi sisältyvät välineet mukaan luettuina, auttaakseen uskonnollisia yhteisöjä ja painostaakseen Pakistanin hallitusta, jotta se tekisi nykyistä enemmän uskonnollisten vähemmistöjen suojelemiseksi;

14.

kehottaa ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita tukemaan edelleen Pakistania oikeuslaitoksen uudistamisessa ja valmiuksien kehittämisessä sen varmistamiseksi, että alemmilla oikeusasteilla on valmiudet järjestää pidätettyjen oikeudenkäynnit viipymättä ja hylätä jumalanpilkkatapaukset, joiden tueksi ei ole esitetty riittävää luotettavaa näyttöä;

15.

panee tyytyväisenä merkille Pakistanissa käytävät uskontojen väliset vuoropuhelut ja kehottaa ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa tukemaan edelleen Pakistanin uskontojen välistä sopusointua edistävää kansallista rauhanneuvostoa tällaisten säännöllisten aloitteiden järjestämisessä uskonnollisten johtajien, myös uskonnollisia vähemmistöjä edustavien johtajien, kanssa uskonnollisten järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, ihmisoikeus- ja oikeusalan ammattilaisten ja tutkijoiden tuella; kehottaa lisäksi EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja tukemaan edelleen Pakistanissa toimivia kansalaisjärjestöjä, jotka osallistuvat ihmisoikeuksien seurantaan ja antavat tukea uskontoon ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille;

16.

kehottaa Pakistania tiivistämään yhteistyötään kansainvälisten ihmisoikeuselinten, myös YK:n ihmisoikeuskomitean, kanssa, jotta voidaan panna täytäntöön kaikki asiaankuuluvat suositukset ja parantaa kansainvälisten vaatimusten saavuttamisessa tapahtuneen edistymisen seurantaa ja siitä raportointia;

17.

toteaa, että Ranskaan kohdistettuja väkivaltaisia mielenosoituksia ja hyökkäyksiä ei voida hyväksyä; on erittäin huolestunut Pakistanin ranskalaisvastaisesta ilmapiiristä, joka on johtanut siihen, että Ranskan kansalaisten ja ranskalaisyritysten on täytynyt poistua maasta väliaikaisesti;

18.

on tyytyväinen Pakistanin korkeimman oikeuden äskettäiseen tuomioon, jolla kielletään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden vankien teloittaminen; muistuttaa, että Euroopan unioni vastustaa voimakkaasti kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta; kehottaa luopumaan kuolemanrangaistuksesta kaikkialla maailmassa; kehottaa Pakistanin viranomaisia muuntamaan kaikkien kuolemanrangaistuksen saaneiden henkilöiden tuomiot sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, joka tunnustetaan kansainvälisesti ja joka on taattu perustuslaissa;

19.

(1) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 147.

(2) EUVL C 181, 19.5.2016, s. 82.

(3) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 75.

(4) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 40.

(5) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 109.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/82

P9_TA(2021)0159

Venäjä – Aleksei Navalnyin tapaus, sotilasjoukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ja Venäjän isku Tšekin tasavallassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Venäjästä – Aleksei Navalnyin tapaus, sotilasjoukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ja Venäjän iskut Tšekin tasavallassa (2021/2642(RSP))

(2021/C 506/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjästä ja Ukrainasta,

—	ottaa huomioon YK:n peruskirjan, YK:n merioikeusyleissopimuksen, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Minskin sopimusten täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevan paketin, joka hyväksyttiin ja allekirjoitettiin Minskissä 12. helmikuuta 2015 ja joka kokonaisuudessaan hyväksyttiin 17. helmikuuta 2015 annetulla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2202 (2015),

—	ottaa huomioon G7-ryhmän ulkoministereiden 18. maaliskuuta 2021 antaman julkilausuman Ukrainasta ja heidän 12. huhtikuuta 2021 samasta aiheesta unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kanssa antamansa yhteisen julkilausuman,

—	ottaa huomioon Ranskan presidentin, Ukrainan presidentin ja Saksan liittokanslerin 16. huhtikuuta 2021 pitämän kokouksen Venäjän sotilasjoukkojen keskittämisestä,

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 18. huhtikuuta 2021 EU:n puolesta antamat julkilausumat Aleksei Navalnyin heikentyvästä terveydentilasta,

—

ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 Ukrainan alueellisesta koskemattomuudesta, YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 71/205 (19. joulukuuta 2016), 72/190 (19. joulukuuta 2017), 73/263 (22. joulukuuta 2018), 74/168 (18. joulukuuta 2019) ja 75/192 (16. joulukuuta 2020) ihmisoikeustilanteesta Krimin autonomisessa tasavallassa ja Sevastopolin kaupungissa sekä 9. joulukuuta 2019 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 74/17 ja 7. joulukuuta 2020 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 75/29 Ukrainassa sijaitsevan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin sekä Mustanmeren ja Asovanmeren osien militarisointia koskevasta ongelmasta,

—	ottaa huomioon rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17. maaliskuuta 2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (1),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen ja erityisesti sen II osaston, joka koskee poliittista vuoropuhelua ja lähentymistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla (2),

—	ottaa huomioon 5. joulukuuta 1994 tehdyn turvatakuita koskevan Budapestin muistion, joka liittyy Valko-Venäjän, Kazakstanin ja Ukrainan liittymiseen ydinaseiden leviämisen estämistä koskevaan sopimukseen,

—	ottaa huomioon Ukrainan 29. maaliskuuta 2021 tekemän ehdotuksen täyden tulitauon palauttamisesta Itä-Ukrainaan ja luonnoksen Minskin sopimusten täytäntöönpanoa koskevaksi yhteiseksi toimintasuunnitelmaksi,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 19. huhtikuuta 2021 antaman lausunnon tšekkiläisten diplomaattien karkottamisesta ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 21. huhtikuuta 2021 EU:n puolesta antaman julkilausuman solidaarisuuden osoituksena Tšekin tasavallalle sen alueella tapahtuneesta rikollisesta toiminnasta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on viime viikkoina lisännyt huomattavasti sotilaallista läsnäoloaan Itä- ja Pohjois-Ukrainan vastaisella rajallaan ja miehitetyllä Krimillä ja että se on keskittänyt sinne yhteensä yli 100 000 sotilaan joukot sekä tankkeja, tykistöä ja panssaroituja ajoneuvoja sekä muuta raskasta kalustoa; ottaa huomioon, että kyseessä on mittavin Venäjän joukkojen keskittäminen sitten vuoden 2014 ja että sen laajuutta ja iskukykyä voidaan pitää osoituksena hyökkäysaikomuksista;

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on ilmoittanut keskeyttävänsä oikeuden viattomaan kauttakulkuun muiden maiden sota-aluksilta ja kauppa-aluksilta Mustanmeren osan kautta Kertšinsalmen suuntaan 31 päivään lokakuuta 2021 asti, mikä loukkaa merenkulun vapautta, joka taataan YK:n merioikeusyleissopimuksessa, jonka sopimuspuoli Venäjä on; ottaa huomioon, että kyseiset alueet sijaitsevat Ukrainan aluevesillä, jotka ympäröivät Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin väliaikaisesti miehitettyä aluetta;

C.	ottaa huomioon, että on kulunut kuusi vuotta Minskin sopimusten hyväksymisestä ja seitsemän vuotta Krimin niemimaan laittomasta liittämisestä Venäjän federaatioon ja sodan alkamisesta Ukrainassa;

D.	ottaa huomioon, että ukrainalaisten lähteiden mukaan Venäjän federaatiolla on noin 3 000 upseeria ja sotilaskouluttajaa, jotka palvelevat kahden niin kutsutun kansantasavallan asevoimissa;

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on horjuttanut Itä-Ukrainan vakautta Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuissa kansantasavalloissa olevien sijaisjoukkojensa välityksellä vuodesta 2014 lähtien; ottaa huomioon, että konflikti on vaatinut yli 14 000 ihmisen hengen ja lähes kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään maan sisäisesti;

ottaa huomioon, että Ukraina on pyytänyt luottamusta ja turvallisuutta lisääviä toimenpiteitä koskevan vuoden 2011 Wienin asiakirjan III luvun 16.3 kohdan soveltamista ja selitystä Venäjän federaation epätavalliselle sotilaalliselle toiminnalle Ukrainan rajan läheisyydessä ja miehitetyllä Krimillä; ottaa huomioon, että kaikki Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) 57 jäsentä hyväksyivät Wienin asiakirjan vuonna 2011 kestävänä yhteistyön ja sotilaallisen avoimuuden lähteenä; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio päätti olla osallistumatta tähän kokoukseen;

ottaa huomioon, että Etyjin osallistujavaltioiden on annettava toisilleen tietoja muun muassa joukkojen sijoittamissuunnitelmista, ilmoitettava toisilleen hyvissä ajoin merkittävistä sotilaallisista toimista, kuten harjoituksista, sekä kuultava toisiaan ja tehtävä toistensa kanssa yhteistyötä tilanteissa, joissa esiintyy epätavallista sotilaallista toimintaa tai joissa jännitteet lisääntyvät;

H.	ottaa huomioon, että Venäjän puolustusministeriö ilmoitti perjantaina 23. huhtikuuta 2021, että keskitetyt joukot palaisivat vakituisiin tukikohtiinsa 1. toukokuuta 2021 mennessä;

ottaa huomioon, että oikeudet ajatuksen- ja sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen on kirjattu Venäjän federaation perustuslakiin; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion tilanne heikkenee edelleen Venäjällä ja että viranomaiset loukkaavat jatkuvasti näitä oikeuksia ja vapauksia; ottaa huomioon, että Venäjän federaatio on ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli ja Euroopan neuvoston jäsen;

ottaa huomioon, että Venäjän viranomaiset pidättivät 9. huhtikuuta 2021 lyhyesti Roman Aninin, kuulustelivat häntä ja takavarikoivat hänen puhelimensa ja hänen asiakirjojaan; ottaa huomioon, että Anin on yksi Venäjän johtavista tutkivista journalisteista ja mukana järjestäytynyttä rikollisuutta ja korruptiota koskevassa raportointihankkeessa (OCCRP); ottaa huomioon, että nämä toimet ovat myös saattaneet vaaraan hänen toimittajatovereitaan, jotka työskentelevät OCCRP:ssä avoimuutta ja korruptiota koskevien kysymysten parissa, koska Venäjän turvallisuuspalvelulla (FSB) on nyt täysi pääsy tietoihin;

ottaa huomioon, että Venäjän tunnetuin korruption vastainen aktivisti ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi pidätettiin 17. tammikuuta 2021 ja tuomittiin 2. helmikuuta 2021 kolmeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen väitetystä koeaikansa rikkomisesta silloin, kun hän oli Saksassa toipumassa murhayrityksestä, joka tehtiin kielletyllä sotilaskäyttöön tarkoitetulla kemiallisella myrkyllä Venäjän federaation alueella ja johon syyllistyivät Venäjän turvallisuuspalvelujen agentit; ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyi siirrettiin 12. maaliskuuta 2021 Pokrovissa sijaitsevalle vankileirille, jossa häntä on toistuvasti kidutettu ja kohdeltu epäinhimillisesti ja jossa hän aloitti nälkälakon yli kolme viikkoa sitten;

ottaa huomioon, että nämä viime viikkojen tapahtumat ovat osoittaneet todeksi Navalnyin perheen, ystävien ja kannattajien sekä kansainvälisen yhteisön pahimmat pelot hänen henkilökohtaisen turvallisuutensa ja henkensä puolesta ja johtaneet hänen siirtämiseensä Moskovan lähellä sijaitsevaan vankisairaalaan, jossa hänen henkensä on edelleen uhattuna;

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti 16. helmikuuta 2021 ilmoittaa Venäjän hallitukselle tuomioistuimen työjärjestyksen 39 artiklan mukaisesti, että Aleksei Navalnyi on vapautettava; ottaa huomioon, että toimenpidettä olisi sovellettava välittömästi; ottaa huomioon, että tuomioistuin otti välitoimea sovellettaessa huomioon Aleksei Navalnyin hengelle aiheutuvan riskin luonteen ja laajuuden, joista ovat osoituksena prima facie -todisteet ja Aleksei Navalnyin nykyisen pidätyksen yleiset olosuhteet;

ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyi ilmoitti 23. huhtikuuta 2021, että vankilan ulkopuolisilta lääkäreiltä saamiensa neuvojen perusteella hän lopettaa vähitellen 31. maaliskuuta 2021 aloittamansa nälkälakon; ottaa huomioon, että Aleksei Navalnyin lääkäreiltä saamien neuvojen mukaan nälkälakon jatkaminen olisi hengenvaarallista; ottaa huomioon, että vaikka Navalnyi saisikin nyt tarvittavaa hoitoa, ei ole mitään takeita siitä, että häntä ei muuten kohdeltaisi epäinhimillisesti tai hengenvaarallisesti tai että hänen henkensä ei olisi uhattuna;

ottaa huomioon, että vuonna 2020 Venäjä oli Transparency International -järjestön korruptioindeksissä 180 maasta sijalla 129 eli Venäjä sijoittui Euroopassa alhaisimmalle sijalle; ottaa huomioon, että oligarkkien, turvallisuustyöntekijöiden ja Kremliin yhteydessä olevien virkamiesten väliset kleptokraattiset yhteydet, jotka ulottuvat valtarakenteen korkeimmille tasoille asti, Vladimir Putin mukaan lukien, ovat osittain paljastuneet korruptionvastaisten aktivistien, kuten edesmenneen Sergei Magnitskin ja Aleksei Navalnyin johtaman korruptionvastaisen säätiön (FBK) suorittamissa tutkimuksissa, jotka koskevat näiden tahojen vuosien mittaan keräämää selittämätöntä vaurautta; ottaa huomioon, että Moskovan syyttäjänvirasto pyrkii leimaamaan FBK-säätiön ja kaksi muuta Navalnyihin sidoksissa olevaa järjestöä – kansalaisten oikeuksien suojelua tukevan säätiön (Citizens’ Rights Protection Foundation) ja Navalnyin verkoston alueelliset päämajat – ”äärijärjestöiksi”, minkä perusteella niiden työntekijät voitaisiin pidättää ja heille voitaisiin langettaa 6–10 vuoden vankeustuomiot;

toteaa, että Navalnyin myrkyttäminen on osa toimintamallia, jota on käytetty Putinin vastustajiin, kuten Viktor Juštšenko, Sergei Skripal ja Vladimir Kara-Murza, ja joka on johtanut monien johtavien oppositiohahmojen, toimittajien, aktivistien ja ulkomaisten johtajien, esimerkiksi Boris Nemtsovin, Anna Politkovskajan, Sergei Protazanovin, Natalia Estemirovan ja Aleksandr Litvinenkon kuolemaan;

ottaa huomioon, että Venäjän federaatio ei ole ainoastaan ulkoinen uhka Euroopan turvallisuudelle, vaan se käy myös sisäistä sotaa omaa kansaansa vastaan opposition järjestelmällisen sorron ja kaduilla tehtävien pidätysten muodossa; ottaa huomioon, että yksinomaan 21. huhtikuuta 2021 pidätettiin yli 1 788 rauhanomaista mielenosoittajaa, mikä tarkoittaa, että tammikuun 2021 jälkeen on pidätetty yhteensä yli 15 000 syytöntä Venäjän kansalaista;

ottaa huomioon, että parlamentti kehotti kahdessa aikaisemmassa Venäjää koskevassa päätöslauselmassaan tarkastelemaan uudelleen EU:n Venäjän-politiikkaa ja suhteissa Venäjään sovellettavia viittä ohjaavaa periaatetta ja pyysi neuvostoa aloittamaan välittömästi valmistelut ja hyväksymään EU:n strategian, joka koskee tulevia suhteita demokraattiseen Venäjään ja johon sisältyisi laaja valikoima kannustimia ja ehtoja Venäjän sisäisten suuntausten vahvistamiseksi kohti vapautta ja demokratiaa;

ottaa huomioon, että 17. huhtikuuta 2021 Tšekin tasavalta karkotti 18 venäläistä diplomaattia, myös Venäjän tiedusteluelinten jäseniä, Tšekin tiedustelupalvelun hyvin perusteltujen päätelmien perusteella, joiden mukaan Venäjän tiedustelupalvelujen virkatehtävissä olevat henkilöt olivat osallisena vuoden 2014 ammusvaraston räjähdyksessä, jossa kaksi Tšekin kansalaista sai surmansa ja joka aiheutti mittavia aineellisia vahinkoja; ottaa lisäksi huomioon, että tuhansien ympäröivissä kunnissa asuvien ihmisten henki ja omaisuus vaarannettiin häikäilemättömästi; ottaa huomioon, että nämä laittomat toimet Tšekin tasavallan alueella merkitsivät ulkovallan tekemää EU:n jäsenvaltion suvereniteetin vakavaa loukkausta; ottaa huomioon, että vastauksena Venäjän federaation Tšekissä sijaitsevan suurlähetystön 18 työntekijän karkottamiseen Venäjä karkotti 20 tšekkiläistä diplomaattia, jotka määrättiin poistumaan maasta 19. huhtikuuta 2021; ottaa huomioon, että Tšekin tasavalta päätti 22. huhtikuuta 2021 tasata Tšekin tasavallassa sijaitsevan Venäjän suurlähetystön henkilöstön määrän vastaamaan Tšekin tasavallan suurlähetystön henkilöstön määrää Venäjällä sen jälkeen, kun Venäjä oli kieltäytynyt ottamasta takaisin maahan karkotettuja tšekkiläisiä diplomaatteja, kuten diplomaattisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen 11 artiklassa määrätään, ja antoi Venäjälle aikaa noudattaa tasausta toukokuun loppuun mennessä;

ottaa huomioon, että samat GRU:n agentit, jotka olivat mukana räjäyttämässä ammusvarikkoa Tsekin tasavallassa, olivat vastuussa myös Sergei ja Julija Skripalin murhayrityksestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuonna 2018 sotilaskäyttöön tarkoitetun Novitšok-hermomyrkyn avulla, mikä johti myös yhden Ison-Britannian kansalaisen kuolemaan; ottaa huomioon, että GRU:n agentteja on syytetty myös asetehtaan omistajan Emilian Gebrevin ja kahden muun henkilön murhayrityksestä Bulgariassa vuonna 2015; ottaa huomioon, että Venäjä ei osallistu näiden Euroopan unionin alueella tehtyjen rikosten tutkimiseen vaan kiistää GRU:n osallistumisen Skripalien myrkytyksiin ja suojelee pääepäiltyjä;

ilmaisee tukensa Ukrainan itsenäisyydelle, itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; muistuttaa tukevansa voimakkaasti EU:n politiikkaa, jonka mukaan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin laitonta liittämistä ei tunnusteta; pitää myönteisinä kaikkia rajoittavia toimenpiteitä, joita EU on toteuttanut laittoman liittämisen seurauksena; kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki laittomasti pidätetyt ja vangitut Ukrainan kansalaiset Krimin niemimaalla ja Venäjällä ja pitää valitettavana jatkuvia ihmisoikeusloukkauksia Krimillä ja Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla sekä Venäjän kansalaisuuden laajamittaista myöntämistä näiden alueiden asukkaille; painottaa, että Venäjän viranomaiset, joiden toiminta tai toimimattomuus on mahdollistanut sotarikokset tai johtanut sotarikoksiin Ukrainassa, on saatettava kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen;

pitää valitettavana EU:n ja Venäjän suhteiden nykytilaa, joka johtuu Venäjän aggressiosta ja jatkuvasta Ukrainan vakauden horjuttamisesta, vihamielisestä käyttäytymisestä ja suoranaisista hyökkäyksistä EU:n jäsenvaltioita ja yhteiskuntia kohtaan, mikä ilmenee muun muassa sekaantumisena vaaliprosesseihin, disinformaation käyttämisenä, syvähuijausvideoiden lähettämisenä, vihamielisinä kyberhyökkäyksinä, sabotoimisena ja kemiallisten aseiden käyttämisenä, ja pitää valitettavana ihmisoikeustilanteen merkittävää heikkenemistä ja sananvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisen oikeuden kunnioittamisen murenemista Venäjällä; tuomitsee jyrkästi Venäjän vihamielisen toiminnan Euroopassa ja kehottaa maan hallitusta lopettamaan nämä toimet, jotka rikkovat kansainvälisiä periaatteita ja normeja ja uhkaavat vakautta Euroopassa, mikä estää pyrkimästä myönteiseen kahdenväliseen ohjelmaan tämän merkittävän naapurivaltion kanssa;

on erittäin huolestunut siitä, että Venäjä keskittää sotilasjoukkojaan huomattavissa määrin Ukrainan vastaiselle rajalleen ja laittomasti miehitettyyn Krimin autonomiseen tasavaltaan; toteaa, että Venäjän puolustusministeriö on ilmoittanut joukkojen keskittämisen loppuvan; tuomitsee nämä Venäjän federaation johtamat uhkailevat ja vakautta horjuttavat toimet ja panee tyytyväisenä merkille Ukrainan oikeasuhteisen vastauksen niihin;

katsoo, että EU:n on otettava opiksi Ukrainan rajalla tapahtuneesta, syvästi huolestuttavasta Venäjän sotilasvoimien keskittämisestä, joka on keskeytetty perjantaista 23. huhtikuuta 2021 lähtien; vaatii, että Venäjän joukkojen palauttaminen Ukrainan rajalta takaisin vakituisiin tukikohtiinsa on toteutettava täysimääräisesti ja viipymättä; vaatii Venäjää lopettamaan välittömästi sen naapureiden uhkailemiseen tähtäävän perusteettoman sotilaallisen toiminnan, lopettamaan kaikki käynnissä olevat provokaatiot ja pidättymään tulevista provokaatioista ja lauhduttamaan tilannetta vetämällä joukkonsa vakituisiin tukikohtiinsa kansainvälisten velvoitteidensa, kuten joukkojen siirtojen avoimuutta koskevien Etyjin periaatteiden ja sitoumusten sekä Wienin asiakirjan mukaisesti; toistaa, että Venäjän sotilasjoukkojen keskittäminen on uhka myös Euroopan vakaudelle, turvallisuudelle ja rauhalle, minkä vuoksi EU:n ja Ukrainan välisen turvallisuusvuoropuhelun olisi oltava kunnianhimoinen ja myötävaikutettava yhtenäiseen arvioon turvallisuushaasteista paikan päällä; korostaa, että ystävällismielisten maiden olisi lisättävä sotilaallista tukeaan Ukrainalle ja toimitettava lisää puolustukseen käytettäviä aseita, mikä on YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaista, sillä se sallii oikeuden erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen; kehottaa Venäjää vetämään joukkonsa Donetskin ja Luhanskin niin kutsutuista kansantasavalloista ja palauttamaan Krimin autonomisen tasavallan ja Sevastopolin kaupungin hallinnan Ukrainalle;

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että neuvosto jatkaa sotilaallisen tilanteen kehityksen seuraamista Venäjän joukkojen ilmoitetusta uudelleensijoittamisesta huolimatta ja on valmiina sopimaan yhteisistä lisätoimista;

kehottaa Venäjää noudattamaan YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaista velvoitettaan ja takaamaan merenkulun vapauden ja kauttakulun kansainvälisen salmen kautta Asovanmeren satamiin; kehottaa EU:ta kehittämään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa kaikkien Kertšinsalmen kautta kulkevien alusten jatkuvaa valvontaa;

pyytää Venäjää ja Venäjän tukemia separatisteja liittymään tulitaukosopimukseen; kehottaa Venäjää panemaan täytäntöön Minskin sopimusten määräykset ja toimimaan rakentavasti Normandian prosessin ja Ukrainan kontaktiryhmän kanssa; korostaa, että Itä-Ukrainan konfliktiin on löydettävä poliittinen ratkaisu ja että EU:n roolia konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa on vahvistettava;

painottaa, että mikäli tällainen sotilasjoukkojen keskittäminen muuttuisi myöhemmin Venäjän federaation hyökkäykseksi Ukrainaan, EU:n on tehtävä selväksi, että sellaisen kansainvälisen oikeuden ja normien rikkomisen hinta olisi ankara; vaatii näin ollen, että sellaisissa olosuhteissa öljyn ja kaasun tuonti Venäjältä EU:hun lopetetaan välittömästi ja että samaan aikaan Venäjä olisi suljettava SWIFT-maksujärjestelmän ulkopuolelle ja Venäjän viranomaisia lähellä olevien oligarkkien ja heidän perheidensä EU:ssa oleva koko omaisuus on jäädytettävä ja heidän viisuminsa on peruutettava;

vaatii, että EU:n olisi vähennettävä riippuvuuttaan venäläisestä energiasta, ja kehottaa siksi EU:n toimielimiä ja kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan Nord Stream 2 -kaasuputken valmiiksi saattamisen ja vaatimaan Rosatomin kiisteltyjen ydinvoimaloiden rakentamisen lopettamista;

10.

toistaa tukensa kansainväliselle tutkinnalle, joka koskee mahdollisesti sotarikokseksi katsottavaan lennon MH17 traagiseen alasampumiseen liittyviä olosuhteita, ja toistaa kehotuksensa saattaa vastuussa olevat henkilöt oikeuden eteen;

11.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita käyttämään mallina Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöehdotusta maailmanlaajuisesta korruption vastaisesta pakoteasetuksesta ja muita vastaavia järjestelmiä ja hyväksymään EU:n korruptionvastaisen pakotejärjestelmän, jolla täydennetään EU:n nykyistä maailmanlaajuista ihmisoikeuspakotejärjestelmää; korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ei pitäisi enää toivottaa tervetulleeksi venäläistä rahaa ja alkuperältään epäselviä investointeja; kehottaa komissiota ja neuvostoa lisäämään pyrkimyksiään hillitä Kremlin sellaisia strategisia investointeja EU:ssa, joilla pyritään kumoukseen, demokraattisten prosessien ja instituutioiden horjuttamiseen sekä korruption levittämiseen; vaatii edelleen, että Bulgaria ja Malta luopuvat kultaisten passien järjestelmästä;

12.

kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Aleksei Navalnyin, jonka tuomitseminen oli poliittisesti motivoitunut ja vastoin Venäjän kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita; kehottaa vapauttamaan myös kaikki hänen vapauttamistaan tai korruptionvastaista kampanjaansa tukeneet mielenosoittajat, jotka on pidätetty; odottaa, että Venäjä noudattaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välitoimea Aleksei Navalnyin hengelle aiheutuvan riskin luonteen ja laajuuden osalta; pitää Venäjää vastuullisena Aleksei Navalnyin terveydentilaan ja kehottaa Venäjää tutkimaan Aleksei Navalnyin murhayrityksen ja tekemään kaikin tavoin yhteistyötä kemiallisten aseiden kieltojärjestön kanssa; kehottaa Venäjän viranomaisia parantamaan oloja vankiloissa ja pidätyskeskuksissa kansainvälisten normien mukaisiksi; kehottaa lopettamaan rauhanomaisten mielenosoittajien pidätykset ja oppositioon kohdistetut järjestelmälliset hyökkäykset Aleksei Navalnyin vapauttamista koskevien vaatimusten yhteydessä; painottaa, että kaikkiin Aleksei Navalnyin syytteeseenpanoon, tuomitsemiseen ja huonoon kohteluun osallistuneisiin henkilöihin olisi kohdistettava pakotteita EU:n maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän mukaisesti;

13.

muistuttaa Venäjän viranomaisia ja presidentti Putinia henkilökohtaisesti valtion päämiehenä, että he kantavat täyden vastuun Aleksei Navalnyin elämän ja ruumiillisen koskemattomuuden turvaamisesta ja että heidän on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet hänen fyysisen ja henkisen terveytensä ja hyvinvointinsa suojelemiseksi; kehottaa edelleen presidentti Putinia ja Venäjän viranomaisia tutkimaan Aleksei Navalnyin murhayritystä ja saattamaan siitä vastuussa olevat oikeuden eteen ja vastuuseen;

14.

pitää valitettavana Venäjän viranomaisten aikomusta julistaa Aleksei Navalnyin johtama korruption vastainen säätiö äärijärjestöksi; pitää viranomaisten aikomusta perusteettomana ja syrjivänä; pitää korruption torjuntaa ja halua osallistua vapaaseen ja moniarvoiseen julkiseen keskusteluun ja vaaliprosessiin jokaisen yksilön ja demokraattisen poliittisen organisaation luovuttamattomana oikeutena ja katsoo, että niillä ei ole mitään tekemistä äärinäkemysten kanssa;

15.

ilmaisee syvän solidaarisuutensa Venäjän demokraattisille voimille, jotka ovat sitoutuneet avoimeen ja vapaaseen yhteiskuntaan, sekä tukensa kaikille hyökkäysten ja tukahduttamistoimien kohteeksi joutuneille ihmisille ja järjestöille; kehottaa Venäjän viranomaisia lopettamaan kaiken oppositioon, kansalaisyhteiskuntaan, tiedotusvälineisiin, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien puolustajiin sekä maan muihin aktivisteihin kohdistuvan häirinnän, pelottelun ja hyökkäykset erityisesti ennen syksyllä 2021 pidettäviä parlamenttivaaleja; kannustaa EU:ta vetoamaan jatkuvasti Venäjään kaikkien kansainvälisten normien kanssa ristiriidassa olevien lakien kumoamiseksi tai muuttamiseksi; muistuttaa tukevansa voimakkaasti kaikkia ihmisoikeuksien puolustajia Venäjällä ja heidän työtään; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja maassa vahvistamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnalle ja käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä lisätäkseen tukeaan ihmisoikeuksien puolustajien työlle ja tarvittaessa helpottaakseen hätäviisumien myöntämistä ja tarjotakseen tilapäistä suojaa EU:n jäsenvaltioissa;

16.

kehottaa Venäjän viranomaisia kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja lopettamaan kaikenlaisen riippumattomien tiedotusvälineiden edustajiin, kuten tutkivaan journalistiin Roman Aniniin, kohdistuvan häirinnän ja painostuksen;

17.

kehottaa uudelleen EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita seuraamaan jatkossakin tiiviisti Venäjän federaation ihmisoikeustilannetta ja oikeustapauksia, joissa on mukana kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, toimittajia, oppositiopoliitikkoja ja aktivisteja, Aleksei Navalnyin tapaus mukaan luettuna;

18.

pitää valitettavana, että Venäjän tiedustelupalveluun kuuluvat henkilöt aiheuttivat Vrběticessa Tšekin tasavallassa sijaitsevan ammusvaraston räjähdyksen, joka loukkasi Tšekin suvereniteettia ja on vihamielinen teko, jota ei voida hyväksyä; tuomitsee vakavasti toimet, joilla pyritään horjuttamaan ja uhkaamaan EU:n jäsenvaltioita ja kehottaa Venäjää lopettamaan kaikki sellaiset toimet, saattamaan syylliset vastuuseen ja maksamaan korvauksia vuoden 2014 iskussa kuolleiden kansalaisten perheille; korostaa, että Euroopan unioni tukee Tšekin tasavaltaa, ja kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa toteuttamaan asianmukaisia vastatoimia, mukaan lukien kohdennettujen pakotteiden laajentaminen; ilmaisee syvän solidaarisuutensa Tšekin tasavallan kansalle ja viranomaisille Venäjän EU:n alueella tekemän hyökkäyksen ja 20 tšekkiläisen diplomaatin perusteettoman ja suhteettoman karkottamisen johdosta; ilmaisee tukensa Tšekin viranomaisten päätökselle tasata Venäjän suurlähetystön henkilöstön määrä Tšekissä yhtä suureksi kuin Tšekin tasavallan suurlähetystön henkilöstön määrä on Venäjällä; tuomitsee Venäjän federaation Tšekin tasavallalle sittemmin esittämät uhkaukset ja ilmaisee arvostavansa kaikkia EU:n jäsenvaltioiden hallitusten osoittamia tuki- ja solidaarisuustoimia ja kaikkia jo tarjottuja diplomaattisia palveluja; kehottaa EU:n jäsenvaltioita koordinoidusti karkottamaan venäläisiä diplomaatteja Skripalien tapauksen esimerkin mukaisesti;

19.

tuomitsee Kremlin tuen epädemokraattisille sortohallinnoille maailmanlaajuisesti, kuten Iranille, Pohjois-Korealle, Venezuelalle, Syyrialle ja Valko-Venäjälle; on syvästi huolissaan Venäjällä asuvien valkovenäläisten pidätysten, sieppausten ja karkotusten kasvavasta määrästä, mukaan lukien oppositioon kuuluvan valkovenäläisen kansanrintaman puheenjohtajan tapaus ja tavalliset kansalaiset, jotka tukivat aktiivisesti Valko-Venäjän rauhanomaisia mielenosoituksia; on erityisen huolissaan Venäjän tukemasta kampanjasta, jonka kohteena ovat EU:n kansalliset vähemmistöjärjestöt Valko-Venäjällä, mukaan lukien niistä suurin, Valko-Venäjän puolalaisten liitto;

20.

tuomitsee Venäjän lehdistön propagandan ja disinformaation ja niiden vihamielisen levittämisen EU:n alueelle sekä erityisesti ne Venäjän trollitehtaat, jotka tällä hetkellä loukkaavat Tšekin tasavaltaa väittämällä, että kyseessä on Yhdysvaltojen etuja palveleva satelliitti eikä suvereeni maa, jolla on riippumattomat tietopalvelut; tuomitsee Venäjän sotilasvakoiluun yhdistetyt kyberhyökkäykset Tšekin strategista valtionhallintoviranomaista vastaan;

21.

toistaa, että EU:n jäsenvaltioiden yhtenäisyys on paras tapa estää Venäjää toteuttamasta epävakautta aiheuttavia ja kumouksellisia toimia Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita koordinoimaan kantojaan ja toimiaan suhteessa Venäjään ja puhumaan yhdellä äänellä; vaatii jäsenvaltioita puhumaan Euroopan neuvoston ministerikomiteassa yhdellä äänellä siitä, että Venäjä jättää edelleen noudattamatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioita; toteaa, että EU:n olisi pyrittävä tekemään tiiviimpää yhteistyötä erityisesti Naton ja Yhdysvaltojen kaltaisten samanmielisten kumppaneiden kanssa ja käyttämään kaikkia kansainvälisellä tasolla käytössä olevia keinoja torjuakseen tehokkaasti Venäjän jatkuvia häirintätoimia, yhä aggressiivisempia disinformaatiokampanjoita ja kansainvälisen oikeuden vakavia loukkauksia, jotka uhkaavat Euroopan turvallisuutta ja vakautta;

22.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita vastaamaan oikea-aikaisesti ja päättäväisesti Venäjän tiedustelupalvelun häiritseviin toimiin EU:n alueella ja koordinoimaan tiiviisti oikeasuhteiseen vastaukseensa liittyviä toimia transatlanttisten kumppaneiden kanssa; suosittelee, että jäsenvaltiot tehostavat yhteistyötä vastatiedustelussa ja tietojen jakamisessa;

23.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa laatimaan uuden strategisen lähestymistavan EU:n ja Venäjän suhteisiin, jotta voidaan tukea paremmin kansalaisyhteiskuntaa, vahvistaa ihmisten välisiä yhteyksiä Venäjän kansalaisten kanssa, luoda selkeät raja-arvot Venäjän valtiollisten toimijoiden kanssa tehtävälle yhteistyölle, käyttää teknologisia standardeja ja avointa internetiä vapaiden tilojen tukemiseen ja sortoteknologioiden rajoittamiseen sekä osoittaa solidaarisuutta EU:n itäisiä kumppaneita kohtaan muun muassa turvallisuuskysymyksissä ja konfliktien rauhanomaisessa ratkaisemisessa; painottaa, että Venäjän kanssa käytävän vuoropuhelun on perustuttava kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

24.

on erittäin huolissaan siitä, että Venäjän viranomaiset rajoittavat edelleen riippumattomien media-alustojen sekä yksittäisten toimittajien ja muiden mediatoimijoiden työtä; tuomitsee tässä yhteydessä jyrkästi päätöksen nimetä riippumaton Meduza-tiedotusväline ”ulkomaiseksi agentiksi”;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille (Verkhovna Rada) sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja valtionduumalle.

(1) EUVL L 78, 17.3.2014, s. 16.

(2) EUVL L 161, 29.5.2014, s. 3.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/89

P9_TA(2021)0160

Kolumbian rauhansopimuksen 5. vuosipäivä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Kolumbian rauhansopimuksen 5. vuosipäivästä (2021/2643(RSP))

(2021/C 506/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 20. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Kolumbian rauhanprosessin tukemisesta (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun välisen kauppasopimuksen (2), joka allekirjoitettiin Brysselissä 26. heinäkuuta 2012, sekä Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen (3), joka allekirjoitettiin 2. joulukuuta 2015,

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Federica Mogherinin 1. lokakuuta 2015 antaman julkilausuman Eamon Gilmoren nimittämisestä EU:n Kolumbian rauhanprosessin erityislähettilääksi,

—	ottaa huomioon aseellisen konfliktin lopettamisesta ja vakaan ja kestävän rauhan rakentamisesta 24. marraskuuta 2016 allekirjoitetun Kolumbian hallituksen ja Kolumbian vallankumouksellisten asevoimien (FARC-EP) välisen lopullisen sopimuksen,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportit YK:n Kolumbian tarkkailijaryhmästä ja erityisesti 26. maaliskuuta 2021 päivätyn raportin,

—	ottaa huomioon 10. helmikuuta 2021 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vuosikertomuksen Kolumbian ihmisoikeustilanteesta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Josep Borrellin ja komission jäsenen Janez Lenarčičin 9. helmikuuta 2021 antaman yhteisen julkilausuman Kolumbian päätöksestä myöntää väliaikainen suojeluasema venezuelalaisille muuttajille sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 26. helmikuuta 2021 antaman lausuman ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvasta väkivallasta Kolumbiassa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon, että marraskuussa 2021 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun presidentti Juan Manuel Santosin johtama Kolumbian hallitus ja Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat (FARC-EP) allekirjoittivat lopullisen sopimuksen aseellisen konfliktin lopettamisesta ja vakaan ja kestävän rauhan rakentamisesta, ja että sopimus lopetti yli 50 vuotta kestäneen konfliktin ja on merkittävä askel vakaan ja kestävän rauhan rakentamisessa maahan; ottaa huomioon, että Kolumbia on säilyttänyt demokraattisen integriteettinsä pitkistä poikkeuksellisen väkivallan kausista huolimatta;

ottaa huomioon, että Kolumbian perustuslakituomioistuimen arvion mukaan lopullisen sopimuksen, yhteisen etenemissuunnitelman kymmenvuotisen suunnitelman ja nykyisen nelivuotisen rauhaninvestointiohjelman noudattaminen kestää vähintään 15 vuotta ja siihen tarvitaan lähes 11,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria;

ottaa huomioon, että Kolumbian presidentti Iván Duque ja Comunes-puolueen (entinen FARC-puolue) puheenjohtaja Rodrigo Londoño tapasivat 10. maaliskuuta 2021 keskustellakseen lopullisen sopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteerin Kolumbiaa käsittelevän erityisedustajan ja YK:n Kolumbiassa toimivan tarkkailijaryhmän johtajan johdolla käydyssä vuoropuhelussa molemmat osapuolet toistivat sitoutuneensa lopulliseen sopimukseen ja sopivat laativansa yhdessä etenemissuunnitelman sen kokonaisvaltaista täytäntöönpanoa varten kaavaillun ajanjakson loppuaikaa varten sekä tehostavansa toimia entisten taistelijoiden yhteiskuntaan sopeuttamisen ja heille annettujen turvallisuustakeiden vahvistamiseksi;

ottaa huomioon, että myös entiset sissitaistelijat edistyvät uudelleen siviilielämään sopeutumista koskevassa prosessissaan ja että Kolumbian oikeus- ja perustuslakijärjestelmä hyväksyy parhaillaan täsmällisiä uudistuksia sen varmistamiseksi, että sopimuksen sitoumukset pannaan täytäntöön ja maan tulevaisuus voidaan rakentaa niiden varaan;

ottaa huomioon, että lopullisessa sopimuksessa osapuolet sopivat, että perustetaan rauhanoikeusjärjestely, johon kuuluvat muun muassa totuuteen, oikeudenmukaisuuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuvan kokonaisvaltaisen järjestelmän täytäntöönpano sekä sopimukset uhreille tarjottavista korvauksista, ja että tämä todetaan YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bacheletin 10. helmikuuta 2021 antamassa raportissa; ottaa huomioon, että Kolumbialla on edessään lopullisen sopimuksen kattavaan täytäntöönpanoon liittyviä monimutkaisia haasteita, joita covid-19-tilanne sekä venezuelalaisten muuttajien saapuminen ja vastaanottaminen kärjistävät;

ottaa huomioon, että Kolumbian rauhanoikeusjärjestely ilmoitti 26. tammikuuta 2021 ensimmäisestä merkittävästä päätöksestään, jossa kahdeksaa entisen FARC-EP:n johtajaa syytetään sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja toteaa, että tämä on toistaiseksi ollut selvin tulos maan siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen kannalta; toteaa, että järjestely on myös vahvistanut edistyneensä niin sanottujen väärien positiivisten tapausten tutkinnassa; ottaa huomioon, että rauhanoikeusjärjestely on käynnistänyt toimia edistyäkseen pysyvän ja joustavan vuoropuhelun vahvistamisessa alkuperäiskansojen viranomaisten kanssa;

panee merkille, että jatkuvasti saavutetaan merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat osoitus rauhansopimuksen muutospotentiaalista, ja toteaa, että se on kaikkien aikojen ensimmäinen rauhansopimus, johon sisältyy erityinen sukupuolinäkökulma; toteaa, että naispuolisten johtajien ja ihmisoikeuksien puolustajien suojatoimia koskevassa kattavassa ohjelmassa sekä ohjelmissa, joilla tuetaan väkivallan, myös raiskauksen ja sieppauksen, uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä, olisi saatava aikaan enemmän edistystä; katsoo, että koska sopimuksen eri luvut ovat sidoksissa toisiinsa, on äärimmäisen tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma aktiivisesti kaikkiin aloihin;

ottaa huomioon, että rauhanneuvottelut ovat johtaneet kuolemantapausten ja väkivallan merkittävään vähenemiseen Kolumbiassa mutta turvallisuuden heikkenemistä maan eri alueilla pidetään laajalti rauhanprosessin esteenä, sillä YK:n mukaan yhteiskunnallisiin ja alkuperäiskansojen johtajiin, entisiin FARC-taistelijoihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvat väkivaltaisuudet, tahdonvastaiset katoamiset, sieppaukset ja henkirikokset lisääntyvät huolestuttavasti; ottaa huomioon, että myös turvallisuusjoukot ovat iskujen ja väkivallan kohteena;

ottaa huomioon, että YK:n tarkkailijaryhmä varmensi 73 entisen taistelijan surmaamisen vuonna 2020, mikä nosti vuonna 2016 allekirjoitetun rauhansopimuksen jälkeen surmattujen entisten taistelijoiden määrän 248:aan; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle ilmoitettiin 120:n ihmisoikeuksien puolustajan surmaamisesta viime vuonna, ja 53 tapausta on varmennettu; ottaa huomioon, että vuonna 2020 se kirjasi lisäksi 69 tapausta, joissa siviiliuhrien määrä oli suuri ja joissa kuoli yhteensä 269 siviiliä, joista 24 oli lapsia ja 19 naisia; ottaa huomioon, että YK on ilmoittanut, että rauhansopimuksen täytäntöönpano edellyttää lisäponnisteluja;

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri on asettanut ensisijaisiksi tavoitteiksi puuttumisen entisiin taistelijoihin, konfliktista kärsiviin yhteisöihin, yhteiskunnallisiin johtajiin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvaan jatkuvaan väkivaltaan, tarpeen parantaa yhteiskuntaan sopeutumisprosessin kestävyyttä, valtion integroidun läsnäolon vahvistamisen konfliktialueilla, osapuolten välisen rakentavan vuoropuhelun vahvistamisen keinona edistää rauhansopimuksen täytäntöönpanoa sekä tarpeen lujittaa osapuolten välisen sovinnon edellytyksiä;

ottaa huomioon, että Kolumbian hallitus käynnisti vuonna 2017 viralliset rauhanneuvottelut kansallisen vapautusarmeijan (ELN) kanssa; panee kuitenkin merkille, että tammikuussa 2019 pian sen jälkeen, kun ELN oli räjäyttänyt autopommin poliisiakatemiassa Bogotássa surmaten 22 ihmistä, presidentti Iván Duquen hallitus lopetti rauhanneuvottelut; ottaa huomioon, että konflikti ELN:n kanssa jatkuu maan joissakin osissa ja siihen liittyy yhteenottoja muiden laittomien aseistettujen toimijoiden ja yleisestä turvallisuudesta vastaavien joukkojen kanssa; ottaa huomioon, että hallitus korostaa, että mahdollisuus aloittaa neuvottelut uudelleen edellyttää, että ELN lopettaa väkivaltaisuudet, kuten sieppaukset, lasten värväämisen ja miinoitukset, kun taas ELN pysyy kannassaan, jonka mukaan kaikkia tällaisia hallituksen vaatimuksia on käsiteltävä neuvottelupöydässä;

ottaa huomioon, että Kolumbian presidentti Iván Duque Márquez teki merkittävän päätöksen, jolla osoitetaan solidaarisuutta maassa asuville noin 1 800 000 venezuelalaiselle muuttajalle myöntämällä heille tilapäinen suojelu ja laillistamalla heidän asemansa väliaikaisilla muuttoluvilla, ja että tämän ansiosta he voivat rekisteröityä ja heillä on paremmat mahdollisuudet saada valtion palveluja, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta, ja näin parannetaan heidän sosioekonomista integroitumistaan ja vähennetään siten heidän haavoittuvuuttaan; ottaa huomioon, että Kolumbialla ja Venezuelalla on yli 2 000 kilometriä yhteistä heikosti valvottua rajaa; ottaa huomioon, että Kolumbian ja Venezuelan välinen raja-alue on pääasiassa tiheää metsää ja vaikeakulkuista maastoa, minkä vuoksi se on oivallista maaperää laittomalle toiminnalle ja järjestäytyneelle rikollisuudelle;

ottaa huomioon, että Kolumbiaa varten perustetusta EU:n erityisrahastosta on otettu käyttöön 128 miljoonaa euroa, jotka ovat peräisin EU:n talousarviosta sekä 21 jäsenvaltiolta, Chileltä ja Yhdistyneeltä kuningaskunnalta; ottaa huomioon, että sen viides strateginen komitea määritteli tulevat strategiset linjauksensa 22. tammikuuta 2021;

ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on keskeinen rooli rauhanprosessissa ja että siihen kuuluu ihmisoikeuksia puolustavia järjestöjä, naisjärjestöjä, maaseutuyhteisöjä sekä afrikkalaiskolumbialaisten ja alkuperäiskansojen yhteisöjä, jotka ovat kehittäneet lukuisia aloitteita ja ehdotuksia paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

ottaa huomioon, että EU ja Kolumbia toimivat tiiviissä politiikan, talouden ja kaupan alan yhteistyössä, joka on vahvistettu marraskuussa 2009 tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa ja Kolumbian ja Perun sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välisessä kauppasopimuksessa, joiden lopullisena päämääränä on paitsi vahvistaa osapuolten välisiä taloudellisia suhteita myös lujittaa rauhaa, demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, kestävää kehitystä ja kansalaisten hyvinvointia; ottaa huomioon, että Kolumbia on strateginen kumppani ja alueellisen vakauden avaintekijä; ottaa huomioon, että EU ja Kolumbian tasavalta ovat vahvistaneet puitteet Kolumbian tasavallan osallistumiselle Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin ja ne tulivat voimaan 1. maaliskuuta 2020;

P.	ottaa huomioon, että tämä läheinen suhde ulottuu myös kansainvälisen yhteistyön aloille, joihin liittyy monenvälisiä yhteisiä etuja, kuten rauhan edistäminen sekä terrorismin ja huumausainekaupan torjuminen;

muistuttaa tukevansa Kolumbian rauhansopimusta, pitää myönteisenä osapuolten välillä äskettäin käytyä vuoropuhelua ja panee merkille osapuolten poliittiset pyrkimykset, realismin ja sinnikkyyden; toistaa olevansa valmis jatkamaan kaiken mahdollisen poliittisen ja taloudellisen avun antamista rauhansopimuksen kokonaisvaltaisen täytäntöönpanon tukemiseksi, tukemaan konfliktin jälkeistä vaihetta, jossa paikallisyhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen on edelleen olennaisen tärkeää, ja ottamaan asianmukaisesti huomioon uhrien painopisteet totuuden, oikeuden, korvausten ja toistumisen estämisen takaamisen osalta; ilmaisee jälleen solidaarisuutensa kaikille uhreille;

korostaa, että Kolumbian rauhansopimus mainitaan usein mallina kaikkialla maailmassa, koska sen avulla pyritään puuttumaan päättäväisesti konfliktin aiheuttaneisiin ongelmiin ja siinä keskitytään olennaisesti uhrien oikeuksiin ja ihmisarvoon; muistuttaa, että kyseisen monimutkaisen innovatiivisen sopimuksen kaikki osat on pantava täytäntöön, koska ne kaikki kytkeytyvät toisiinsa käsiteltäessä konfliktin perimmäisiä syitä; kehottaa Kolumbian hallitusta etenemään edelleen rauhansopimuksen kaikkien näkökohtien täytäntöönpanossa;

pitää myönteisenä edistystä, jota Kolumbia on saanut aikaan yhdennetyn maaseutu-uudistuksen, maaseudun kehitysohjelmien, uhrien oikeuksien kunnioittamisen, laittomien huumausaineiden ongelman ratkaisemisen, laittomien viljelykasvien korvaamisen, maan palauttamisen ja entisten taistelijoiden yhteiskuntaan sopeuttamisen kaltaisilla aloilla, ja kannustaa ottamaan käyttöön lisätoimia, jotta voidaan panna täytäntöön rauhansopimuksen kaikki näkökohdat, etenkin sosioekonomisilla aloilla, joilla on saatu aikaa vähemmän edistystä; pitää tärkeänä, että rauhanprosessiin liitetään määrätietoisia toimia eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi, mukaan lukien oikeudenmukaisten ratkaisujen löytäminen mailtaan lähtemään joutuneille ihmisille ja yhteisöille; katsoo, että konfliktista suhteettomasti kärsineille ryhmille, kuten afrikkalaiskolumbialaisille ja alkuperäisyhteisöille, on annettava erityistukea; antaa tunnustusta rauhaa, sovinnontekoa ja rinnakkaiseloa käsittelevien alueellisten neuvostojen työlle;

korostaa, että väestökadosta, köyhyydestä ja väkivallasta eniten kärsineiden 170 kunnan yhteisöjen laatimilla aluelähtöisillä kehityssuunnitelmilla on perustavanlaatuinen ja historiallinen merkitys;

pitää myönteisinä kaikkia toimia, joita rauhanoikeusjärjestely on jo toteuttanut luodakseen tulevaisuuden, jonka ytimessä on rauhanrakentaminen ja rankaisemattomuuden torjuminen, ja kehottaa sitä jatkamaan merkittäviä ponnistelujaan huolimatta lukuisista haasteista, kuten viivästyksistä lainsäädännön täytäntöönpanossa; kehottaa Kolumbian viranomaisia säilyttämään integroidun totuuteen, oikeuteen, korvauksiin ja toistumisen estämiseen perustuvan järjestelmän autonomian ja riippumattomuuden sekä suojelemaan sitä, koska se edistää olennaisesti vakaata ja kestävää rauhaa;

tuomitsee ihmisoikeuksien puolustajien, entisten FARC-taistelijoiden sekä yhteiskunnallisten ja alkuperäiskansojen johtajien surmat ja heihin kohdistuvat väkivaltaisuudet; korostaa, että heihin kohdistuvan jatkuvan väkivallan torjuminen on yksi Kolumbian suurimmista haasteista; panee merkille, että konflikti on kärjistynyt maan maaseutualueilla, ja pitää valitettavana väkivaltaisuuksia, joita näillä alueilla aiheuttavat pääasiassa huumausainekauppaan ja laittomaan kaivostoimintaan yhteydessä olevat laittomat aseistetut ryhmät ja järjestäytynyt rikollisuus; panee merkille raportit useista tapauksista, joissa on ilmennyt pakkosiirtoja, pakkovärväystä, lapsiin ja naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, joukkomurhia, kidutusta ja muita julmuuksia ja iskuja etnisiä yhteisöjä ja viranomaisia vastaan, sekä näistä viranomaisille aiheutuneet seuraukset; vaatii nopeita ja perusteellisia tutkimuksia ja tapahtumista vastuussa olleiden saattamista vastuuseen teoista; kehottaa Kolumbian valtiota takaamaan kaikkien yhteiskunnallisten ja poliittisten johtajien, yhteiskunnallisten aktivistien sekä ympäristön ja maaseutuyhteisöjen puolustajien suojelun ja turvallisuuden ja parantamaan niitä; panee erityisen huolestuneena merkille Caucan departementin ongelmallisen tilanteen, joka mainitaan YK:n julkilausumassa;

antaa tunnustusta pyrkimyksille torjua järjestäytyneiden aseellisten ryhmien ja muiden järjestöjen rikollisuutta; korostaa tarvetta toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä suojelun parantamiseksi ja kehottaa näin ollen vahvistamaan valtion integroitua läsnäoloa alueilla ja kehottaa kansallista turvallisuustakuukomissiota hyväksymään yleisen politiikan rikollisjärjestöjen hajottamiseksi; pitää tässä mielessä myönteisenä strategista turvallisuus- ja suojelusuunnitelmaa henkilöiden sopeuttamiseksi uudelleen yhteiskuntaan;

suhtautuu myönteisesti uhreja koskevan lain voimassaolon jatkamiseen vuoteen 2031 ja sen määrärahojen lisäämiseen, mikä hyödyttää yli yhdeksää miljoonaa henkilöä, jotka on rekisteröity yhteiseen uhrien rekisteriin, sekä FARC:n, nykyisen Comunes-puolueen, vaikuttavaan poliittiseen osallistumiseen ja edistymiseen lähes 14 000 entisen taistelijan sopeuttamisessa yhteiskuntaan; pitää myönteisenä, että 24 entisestä valmiuksien kehittämiseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen tarkoitetusta alueesta hallitus on ostanut seitsemän alueen maat, ja korostaa turvatoimien käyttöönottoa näillä alueilla sosiaalisen suojelun toimenpiteiden lisäksi, jotka kattavat yli 13 000 entistä taistelijaa;

panee merkille Kolumbian toimielinten toimet ja kannustaa niitä saamaan aikaan lisää edistystä pyrkiessään varmistamaan, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti ja pysyvästi maan kansalaisten turvallisuuden takaamista koskevan velvoitteen mukaisesti; korostaa henkirikosten määrän laskua, sillä se oli YK:n ihmisoikeusvaltuutetun raportin mukaan 25 sataa tuhatta asukasta kohti vuonna 2019 ja 23,7 sataa tuhatta asukasta kohti vuonna 2020; panee merkille hallituksen sitoutumisen yhteiskunnallisten johtajien, ihmisoikeuksien puolustajien, entisten taistelijoiden ja syrjäisten yhteisöjen suojeluun;

10.

ilmaisee huolensa siitä, että huolimatta velvollisuudestaan toimittaa tietoja huumausainekaupan reiteistä ja rahoituslähteistä, joista ihmisoikeuksien puolustajia, johtajia ja entisiä taistelijoita vastaan hyökkäävät rikollisryhmät saavat rahoitusta, entiset sissit eivät ole tähän mennessä toimittaneet niitä; on huolissaan myös siitä, että entisen FARC-EP:n omaisuuden luovuttamiseksi uhreille maksettavia korvauksia varten asetettu määräaika päättyi 31. joulukuuta 2020 mutta vain neljä prosenttia sovitusta määrästä on toimitettu;

11.

kannustaa hallitusta toteuttamaan nykyisessä taloustilanteessa YK:n suositusten mukaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla edistetään rakenteellisia muutoksia, jotka auttaisivat parantamaan kokonaistilannetta ja maksimoimaan rauhansopimuksen tarjoamat mahdollisuudet Kolumbian ihmisoikeustilanteen myönteiseen muutokseen; kehottaa kansalaisjärjestöjä toimimaan yhteistyössä sovintoon perustuvan rinnakkaiselon palauttamisessa Kolumbiaan;

12.

toistaa vielä kerran, että väkivalta ei ole oikeutettu poliittisen taistelun keino, ja kehottaa niitä, jotka ovat niin ajatelleet, omaksumaan demokratian kaikkine seurauksineen ja vaatimuksineen, joista ensimmäinen on lopullinen aseista luopuminen ja näkemysten ja pyrkimysten puolustaminen demokraattisten sääntöjen ja oikeusvaltioperiaatteen avulla; kehottaa tässä mielessä EU:n terrorijärjestöksi luokittelemaa ELN:ää ja FARC-EP:stä irrottautuneita ryhmiä lopettamaan väkivallan ja terrori-iskut Kolumbian väestöä vastaan ja sitoutumaan viipymättä vakaasti ja päättäväisesti Kolumbian rauhaan;

13.

korostaa edistystä, joka on saavutettu jalkaväkimiinojen raivaamisessa 129 kunnassa, ja niiden poistamiselle asetetun määräajan jatkamista vuoteen 2025 saakka;

14.

antaa tunnustusta Kolumbian merkittävälle ja ennennäkemättömälle toimelle, kun se myönsi tilapäisen suojeluaseman noin 1 800 000:lle maassa oleskelevalle venezuelalaiselle muuttajalle, mikä auttaa turvaamaan heidän mahdollisuutensa nauttia ihmisoikeuksista ja niiden suojelun sekä vähentämään venezuelalaisten muuttajien inhimillistä kärsimystä Kolumbiassa ja tarjoaa samalla mahdollisuuksia parempaan apuun, mukaan lukien covid-19-rokotukset, suojelu ja yhteiskuntaan integroituminen; toivoo, että EU:n aloite, jolla tuetaan alueellisia toimia muuttoliikekriisistä selviämiseksi, johtaa tuen lisäämiseen Kolumbian erinomaisen solidaarisuuden mukaisesti, ja kehottaa muita kansainvälisen yhteisön jäseniä yhdessä tukemaan Kolumbiaa tässä prosessissa; kehottaa tehostamaan toimia poliittisen ja demokraattisen ratkaisun löytämiseksi Venezuelan kriisiin;

15.

pyytää komissiota ja Eurooppa-neuvostoa lisäämään poliittista ja taloudellista tukea Kolumbialle uusien yhteistyövälineiden puitteissa uudella budjettikaudella;

16.

korostaa EU:n panosta, joka annetaan erityisesti Kolumbian rauhanrahaston kautta, ja toteaa, että rahaston resurssit keskittyvät yhdennettyyn maaseutu-uudistukseen ja yhteiskuntaan sopeuttamiseen ja sen painopisteenä ovat aluelähtöiset kehitysohjelmat sekä maanomistuksen virallistaminen;

17.

korostaa yksityissektorin osallistumista uhrien tukemiseen, yhteiskuntaan sopeuttamiseen, laittomien viljelykasvien korvaamiseen ja 170:tä kuntaa varten laadittuun aluelähtöiseen kehityssuunnitelmaan; pyytää komissiota syventämään synergiaa kauppasopimuksen ja uusien yhteistyövälineiden välillä, joilla pyritään turvaamaan pääsy Euroopan markkinoille, vaihto ja investoinnit, jotta voidaan varmistaa tuottavien hankkeiden kestävyys ja edunsaajaväestön tulot ja vähentää heidän haavoittuvuuttaan rikollisuuden ja laittoman talouden edessä;

18.

katsoo, että vuoden 2016 rauhansopimuksen onnistunut täytäntöönpano maailmanlaajuisen rauhan ja vakauden edistäjänä on edelleen neuvoston viime tammikuussa hyväksymässä yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettujen kahdenvälisten suhteiden keskeinen painopiste; kannustaa samassa yhteydessä lisäämään EU:n ja Kolumbian välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa sekä Kolumbian että EU:n kansalaisten toimeentuloa lisäämällä EU:n ja Kolumbian kauppakumppanuuden ja rauhansopimuksen välistä synergiaa; kannattaa Kolumbian rauhanprosessia käsittelevän erityislähettilään toimeksiannon jatkamista;

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, vuorossa olevalle neuvoston puheenjohtajavaltiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Kolumbian tasavallan hallitukselle ja kongressille.

(1) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 79.

(2) EUVL L 354, 21.12.2012, s. 3.

(3) EUVL L 333, 19.12.2015, s. 3.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/94

P9_TA(2021)0161

Eurooppalainen lapsitakuu

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 eurooppalaisesta lapsitakuusta (2021/2605(RSP))

(2021/C 506/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan,

—

ottaa huomioon SEU 3 artiklassa vahvistetut tavoitteet ja niistä erityisesti tavoitteen torjua sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklassa olevan horisontaalisen sosiaalilausekkeen,

—	ottaa huomioon SEUT 151 ja 153 artiklassa vahvistetut sosiaalipolitiikan tavoitteet,

—	ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, joihin viitataan SEU 6 artiklassa,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteet 1, 3, 4, 11, 14, 16, 17, 19 ja 20 sekä sen vuoden 2030 yleistavoitteet,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (COM(2021)0142),

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta (COM(2021)0137),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteet 1, 2, 3, 4 ja 10,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset ja suositukset,

—	ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin poliittiset suuntaviivat,

—	ottaa huomioon mukautetun komission työohjelman 2020 (COM(2020)0440),

—	ottaa huomioon EU:n kehyksen romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille (COM(2011)0173),

—	ottaa huomioon 21. tammikuuta 2021 antamansa päätöslauselman mahdollisuudesta kunnolliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen kaikille (1),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (COM(2018)0382),

—	ottaa huomioon elpymis- ja palautumistukivälineen perustamisesta 12. helmikuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/241 (2),

—

ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta lisämäärärahojen ja toteuttamisjärjestelyjen osalta tuen antamiseksi covid-19-pandemian ja sen sosiaalisten seurausten aiheuttaman kriisin vahinkojen korjaamisen edistämiseen sekä talouden vihreän, digitaalisen ja palautumiskykyä tukevan elpymisen pohjustamiseen (REACT-EU-väline) 23. joulukuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/2221 (3),

—	ottaa huomioon lapsitakuuta koskevan komission toteuttavuustutkimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan mukaisesti antamansa kirjallisen kannanoton 0042/2015 lapsiin investoimisesta, joka hyväksyttiin maaliskuussa 2016,

—	ottaa huomioon neuvoston suosituksen korkealaatuisista varhaiskasvatusjärjestelmistä,

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2021 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista lapsen oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa silmällä pitäen (4),

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vähimmäistoimeentulosta köyhyyden torjunnassa (5),

—	ottaa huomioon 24. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman epätasa-arvoisuuden ja erityisesti lapsiköyhyyden vähentämisestä (6),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (7),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman vahvasta sosiaalisesta Euroopasta oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi (8),

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit (9),

—	ottaa huomioon YK:n suuntaviivat lasten vaihtoehtoisesta hoidosta sellaisina kuin ne vahvistettiin 24. helmikuuta 2010 annetussa YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa A/RES/64/142,

—	ottaa huomioon 1. helmikuuta 2012 hyväksytyn Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman romanivastaisuuden ja romaneihin kohdistuvan rasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa,

—

ottaa huomioon komission antamat, seuraavalle Euroopan komissiolle 2019–2024 laadittujen poliittisten suuntaviivojen mukaiset tiedonannot tasa-arvon unionin rakentamiseksi, erityisesti 24. marraskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027” (COM(2020)0758), 18. syyskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025” (COM(2020)0565), 5. maaliskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152) ja 12. marraskuuta 2020 annetun tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025” (COM(2020)0698),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 30. vuosipäivän yhteydessä (10),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tarpeesta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille ja tehostaa romanivastaisuuden torjuntaa (11),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa (12),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Tasa-arvon unioni: Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva strategia 2021–2030” (COM(2021)0101),

—	ottaa huomioon TSTK-neuvoston ministerien yhteisen julkilausuman ”Overcoming poverty and social exclusion – mitigating the impact of COVID-19 on families – working together to develop prospects for strong children”,

—	ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vammaisstrategiasta vuoden 2020 jälkeen (13),

—	ottaa huomioon komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (2013/112/EU) (14),

—	ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158,

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2020 julkaistun YK:n selonteon covid-19-pandemian vaikutuksista lapsiin,

—	ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission suosituksen työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (2008/867/EY),

—	ottaa huomioon neuvoston suosituksen pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille,

—	ottaa huomioon neuvoston suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta,

—	ottaa huomioon uuden osaamisohjelman,

—	ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt suullisesti vastattavat kysymykset eurooppalaisesta lapsitakuusta (O-000025/2021 – B9-0012/2021 ja O-000026/2021 – B9-0013/2021),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

toteaa, että ehdotuksella neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta on täydennettävä niin ikään 24. maaliskuuta 2021 hyväksyttyä lasten oikeuksia koskevaa EU:n strategiaa; toteaa, että lasten oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa yhdistetään kaikki voimassa olevat ja tulevat lasten oikeuksia koskevat aloitteet johdonmukaiseksi toimintapoliittiseksi kehykseksi ja esitetään suosituksia niin EU:n sisäisiksi kuin ulkoisiksi toimiksi;

ottaa huomioon, että kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan neuvosto ja Unicefin kaltaiset kansalaisjärjestöt, ovat havainneet, että lapsiköyhyys on sekä mahdollinen syy että seuraus lasten oikeuksien loukkauksista puhuttaessa, sillä se vaikuttaa lasten oikeuksien toteutumiseen ja sen seurauksena lasten oikeudet eivät toteudu;

ottaa huomioon, että vähävaraisissa ja epävarmoissa perhetilanteissa kasvavat lapset kokevat todennäköisemmin köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja tällä on kauaskantoisia vaikutuksia heidän kehitykseensä ja myöhemmin aikuisikäänsä, kun heillä ei ole riittäviä taitoja ja heidän työllistymismahdollisuutensa ovat rajalliset, mikä edistää sukupolvelta toiselle periytyvän köyhyyden kierrettä;

ottaa huomioon, että lapsitakuuta koskevassa ehdotuksessa mainitut kuusi luokkaa käsittävät ne lapset, jotka ovat suurimmassa vaarassa ja tarvitsevat välitöntä huomiota ja huolenpitoa; ottaa huomioon, että takuun tavoitteiden olisi katsottava koskevan mahdollisuuksien mukaan kaikkia lapsia unionissa;

toteaa, että lasten köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen on kaikissa yhteiskunnissa esiintyvä laajalle levinnyt ongelma ja siihen voidaan parhaiten puuttua kattavilla ja laaja-alaisilla politiikkatoimilla, jotka ovat soveltamisalaltaan kapea-alaisia ja kohteeltaan laajoja ja jotka kohdistetaan sekä lapsiin että heidän perheisiinsä ja yhteisöihinsä, ja asettamalla etusijalle investoinnit uusien mahdollisuuksien ja ratkaisujen luomiseen; katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemiseen on otettava mukaan kaikki yhteiskunnan osat paikallis-, alue-, valtion- ja EU:n viranomaisista kansalaisyhteiskuntaan ja yksityiseen sektoriin;

ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan lapsiin tehtävät investoinnit, esimerkiksi investoinnit laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, ovat yhteiskunnan tasolla kannattavia, sillä niiden kohdalla sijoitetun pääoman tuotto on vähintään neljä kertaa suurempi kuin alkuperäisten investointien kustannukset, ja tämän lisäksi tulevat vielä ne laajemmat hyödyt, joita yritykset saavat ammattitaitoisista työntekijöistä ja siitä, että sosiaaliturvajärjestelmille ei enää aiheudu lisäkustannuksia sen ansiosta, että lapsilla on mahdollisuus sosiaalista osallisuutta edistäviin toimiin (15); katsoo, että lapsiin tehtäviä investointeja olisi talousarviomenettelyissä pidettävä omana investointiluokkanaan erillään tavanomaisista sosiaalimenoista;

ottaa huomioon, että vuonna 2019 EU:ssa 22,2 prosenttia lapsista, lähes 18 miljoonaa lasta, oli köyhyysvaarassa tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa; toteaa, että pienituloisten perheiden lapset, asunnottomat lapset, vammaiset lapset, maahanmuuttajataustaiset lapset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset, erityisesti romanilapset, laitoshoidossa olevat lapset, epävarmoissa perhetilanteissa olevat lapset, yksinhuoltajaperheiden lapset, hlbtiq+-perheiden lapset ja niiden perheiden lapset, joissa vanhemmat työskentelevät ulkomailla, kohtaavat vakavia vaikeuksia, jotka liittyvät esimerkiksi puutteellisiin asuinoloihin tai ahtaasti asumiseen, ja esteitä peruspalvelujen saatavuudessa, joita ovat esimerkiksi riittävä ravinto ja kunnollinen asunto, jotka ovat heidän hyvinvointinsa ja sosiaalisten ja emotionaalisten taitojensa kehittymisen kannalta keskeisiä; ottaa huomioon, että kunnolla lämmitetyt asunnot, joissa on turvallinen juomavesi ja sanitaatio, sekä asuminen yleensä ovat keskeisen tärkeitä lasten terveyden, hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen kannalta; toteaa, että asianmukaiset asumisolosuhteet edistävät myös lasten oppimista ja opiskelua;

ottaa huomioon, että vammaisten lasten määrää ei tilastojen puutteen vuoksi tiedetä, mutta luku saattaa olla noin 15 prosenttia lasten kokonaismäärästä unionissa; katsoo, että vammaisten lasten olisi saatava nauttia täysimääräisesti kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, mukaan luettuna oikeus elää perheissään tai perheympäristössä parhaan etunsa mukaisesti lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa määritellyllä tavalla; toteaa, että perheenjäsenten on usein vähennettävä ammatillista toimintaansa tai lopetettava se huolehtiakseen vammaisista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että lapsitakuuta koskevassa komission toteuttavuustutkimuksessa (välikertomus) todetaan, että vammaisten lasten kannalta suurimpia esteitä ovat fyysiseen pääsyyn liittyvät ongelmat, se, että palveluja ja järjestelyjä ei ole mukautettu lasten tarpeisiin, ja monessa tapauksessa se, että niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla; ottaa huomioon, että samassa tutkimuksessa monet vastaajat kiinnittivät huomiota syrjintää koskeviin ongelmiin, erityisesti koulutukseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen liittyviin ongelmiin;

I.	toteaa, että lasten oikeudet eivät voi toteutua ilman YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden onnistunutta täytäntöönpanoa ja päinvastoin;

toteaa, että kaikilla lapsilla on oikeus suojeluun köyhyydeltä, mikä tarkoittaa selvästi, että tarvitaan ennaltaehkäiseviä toimia; toteaa, että parlamentti ja Euroopan kansalaisyhteiskunta ovat kehottaneet perustamaan lapsitakuun, jotta varmistetaan, että jokainen köyhyydessä elävä lapsi voi tehokkaasti saada maksutta laadukasta ja maksutonta terveydenhuoltoa, koulutusta ja varhaiskasvatusta ja tosiasiallisesti elää kunnollisessa asunnossa ja saada riittävää ravintoa; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) on tuonut esiin, että lasten köyhyyden torjunnassa on kyse myös perusoikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista (16);

K.	ottaa huomioon, että lasten köyhyyden poistaminen edellyttää välttämättä, että lasten vanhemmilla tai huoltajilla on mahdollisuus tehdä työtä, joka perustuu oikeuksiin, kohtuulliseen palkkaan ja turvallisiin ja vakaisiin työjärjestelyihin;

ottaa huomioon, että tässä ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille käytännön ohjeita, jotka koskevat tehokkaan ja maksuttoman pääsyn takaamista koulutukseen ja kouluilla tapahtuvaan toimintaan, varhaiskasvatukseen, terveydenhuoltoon, urheiluun, vapaa-ajan toimintaan ja kulttuuritoimintaan jokaiselle lapselle ja erityisesti huono-osaisille lapsille; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi edistettävä politiikkatoimia, joilla varmistetaan huono-osaisille lapsille kohtuuhintainen asunto ja terveellinen ravinto, puututaan köyhyyteen ja edistetään lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; toteaa, että kaikilla lapsilla on oikeus leikkiin;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on pahentanut köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien lasten tilannetta ja pandemian seurauksena miljoonien lasten ja perheiden sosioekonominen tilanne on heikentynyt entisestään; ottaa huomioon, että pandemian seurauksena kansallisen köyhyysrajan alapuolella elävien lasten määrän arvioidaan kasvavan jopa 117 miljoonalla ja moniulotteisessa köyhyydessä elävien lasten määrän arvioidaan kasvaneen noin 150 miljoonalla maailmanlaajuisesti; ottaa huomioon, että pieni- ja keskituloiset henkilöt ja perheet ovat suuremmassa köyhyysvaarassa työttömyyden lisääntyessä; toteaa, että he ovat myös suuremmassa vaarassa kärsiä puutteellisista asuinoloista, asumisen epävarmuudesta, ylivelkaantumisesta, häädöstä ja asunnottomuudesta; ottaa huomioon, että näiden lukujen odotetaan kasvavan eksponentiaalisesti covid-19-pandemian ja sen sosioekonomisten seurausten vuoksi, jotka tulevaisuudessa vaikuttavat miljooniin lapsiin Euroopassa koko heidän elämänsä ajan; ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on pahentanut sellaisten syrjäytyneiden lasten tilannetta, jotka elävät ahtaissa ja epäinhimillisissä oloissa ja joilla on rajalliset mahdollisuudet saada terveydenhuoltoa, juomavettä, sanitaatiota ja ruokaa, mikä lisää viruksen tarttumisen riskiä;

toteaa, että covid-19-pandemia nopeutti etäopetukseen siirtymistä vuonna 2020, ja tämän vuoksi erityisesti hyvin pienet lapset, joilla on erityistarpeita, sekä köyhyydessä, syrjäytyneissä yhteisöissä ja syrjäisillä ja maaseutualueilla elävät lapset ovat jääneet ulkopuolelle internetyhteyksien ja digitaalisten välineiden ja infrastruktuurin puuttumisen vuoksi; ottaa huomioon, että niiden lasten määrä, joiden vanhemmat ovat menettäneet asuntonsa tai työpaikkansa, ja niiden lasten määrä, jotka eivät enää saa päivän ravitsemuksellisesti arvokkainta ateriaansa eivätkä mahdollisuutta käyttää kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen tärkeitä koulupäivän jälkeen tarjottavia palveluja, kuten liikunta-, vapaa-ajan-, taide- tai kulttuuritoimintapalveluja, on lisääntynyt hälyttävästi; ottaa huomioon, että puutteelliset mahdollisuudet käyttää digitaalisia ratkaisuja ja digitaalisen koulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien puute voivat rajoittaa merkittävästi nuorten myöhempää pääsyä koulutukseen ja työelämään, ja toteaa, että tämä epää heiltä paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla ja toisaalta rajoittaa eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksia löytää työntekijöitä; katsoo, että siksi koulutuksessa on investoitava digitaalisiin ratkaisuihin; toteaa, että digitaaliset ratkaisut ja muut vammaisille lapsille tarkoitetut avustavat teknologiat voivat mahdollistaa sosiaalisen osallisuuden ja nopeuttaa sitä ja parantaa mahdollisuuksien saatavuutta myöhemmin elämässä; katsoo siksi, että yhtäläiset mahdollisuudet ovat keskeisessä asemassa tässä yhteydessä;

ottaa huomioon, että vammaisten lasten kohdalla sijoittaminen laitoshoitoon on suhteettomasti yleisempää kuin niiden lasten kohdalla, joilla ei ole vammoja, ja vaikuttaa vahvasti siltä, että vammaisia lapsia ei todennäköisemmin pyritä siirtämään laitoshoidosta perhemäisiin yhteisöihin; ottaa huomioon, että vammaiset lapset erotetaan edelleen koulutuksessa ja heidät sijoitetaan erityiskouluihin ja he kohtaavat fyysisiä ja muita esteitä, jotka estävät heitä hyötymästä osallistavasta koulutuksesta; ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on evännyt monilta kehitysvammaisilta lapsilta mahdollisuuden jatkaa koulutustaan, sillä etäkoulutus ei useinkaan sovellu heidän erityistarpeisiinsa;

P.	ottaa huomioon, että unionilla voi olla keskeinen rooli lasten köyhyyden ja kaikkien lasten, mukaan lukien komission yksilöimät kuusi keskeistä lapsiryhmää, sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa;

ottaa huomioon, että liikkuvien unionin kansalaisten lapset jäävät usein kansallisten lainsäädäntöjen väliinputoajiksi; ottaa huomioon, että vaikka työperäinen muuttoliike vähentää köyhyyttä lyhyellä aikavälillä se johtaa siihen, että lapset jäävät jälkeen, mikä voi pahentaa heidän sosiaalista alikehitystään ja johtaa epävarmuuteen, ja että maahanmuuttajavanhempien lapsilla, jotka asuvat edelleen alkuperämaassaan, on suurempi vaara syrjäytyä, joutua huonosti kohdelluiksi ja hyväksikäytetyiksi, ja toteaa, että aihe on erityisen merkityksellinen EU:n sisäisen työvoiman liikkuvuuden kannalta (17);

ottaa huomioon, että lapsitakuu on yksi komission poliittisissa suuntaviivoissa ja komission vuoden 2021 työohjelmassa luetelluista sosiaalipolitiikan lippulaivahankkeista, ja katsoo, että sitä on tulevaisuudessa edelleen vahvistettava kunnianhimoisilla politiikkatoimilla ja tavoitteilla; katsoo, että tämän kysymyksen on oltava Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin asialistalla; toteaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja vuonna 2013 annettu komission suositus ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” ovat edelleen tärkeitä ohjaavia periaatteita lasten köyhyyden vähentämiseksi, lasten hyvinvoinnin parantamiseksi ja vakaan tulevaisuuden tarjoamiseksi samalla kun vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä; toteaa, että komissio on asettanut Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa koskevassa toimintasuunnitelmassa tavoitteeksi EU:ssa köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa elävien henkilöiden määrän vähentämisen vähintään 15 miljoonalla, joista vähintään 5 miljoonaa on lapsia, vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että kielteiset sukupuolistereotypiat ja sosiaalinen ehdollisuus, jotka johtavat niin sanottuun unelmakuiluun tai oikeuksien kuiluun ja naisten puutteelliseen edustukseen johtotehtävissä, vaikuttavat tyttöjen ura- ja koulutusvalintoihin varhaisesta iästä alkaen ja lisäävät siten miesten ja naisten välistä eriarvoisuutta ja työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen mukaan tietyillä aloilla, erityisesti luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla;

ottaa huomioon, että paikallis- ja alueviranomaiset ovat toiminnan eturintamassa poistettaessa lasten köyhyyttä ja hyväksikäyttöä ja niillä on ratkaiseva vastuu marginalisoitumisen ja sosiaalisen syrjäytymisen estämisessä; katsoo, että kansallisten viranomaisten olisi tarvittaessa annettava niille riittävät resurssit näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen neuvoston suositukseksi lapsitakuun perustamisesta, sillä lapsitakuulla pyritään ehkäisemään ja torjumaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä takaamalla kaikille huono-osaisille lapsille maksuton ja tehokas mahdollisuus käyttää keskeisiä palveluja, kuten varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja koulupohjaiseen toimintaan ja terveydenhuoltoon liittyviä palveluja, vähintään yksi terveellinen ateria jokaisena koulupäivänä sekä terveellisen ravinnon ja kunnollisten asuinolojen tosiasiallinen saatavuus; kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita tavoittelemaan kunnianhimoisesti suosituksen täysimääräistä ja nopeaa hyväksymistä ja täytäntöönpanoa; odottaa, että tässä päätöslauselmassa esitetyt näkemykset otetaan huomioon neuvoston suosituksen hyväksymisen yhteydessä; korostaa, että lapsitakuun tavoitteena on tarjota julkista tukea sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi varmistamalla, että huono-osaisille lapsille on tarjolla eräitä keskeisiä palveluja, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltioiden olisi joko järjestettävä ja tarjottava tällaisia palveluja tai tarjottava riittäviä tukia, jotta huono-osaisten lasten vanhemmat tai huoltajat pystyvät maksamaan näistä palveluista perittävät maksut;

pitää myönteisenä komission tiedonantoa lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta ja kannattaa siinä asetettuja tavoitteita, jotka koskevat vastuun jakamista kaikkien lasten oikeuksien kunnioittamisesta ja suojelemisesta yhdessä toteutettavan, yhteiskuntien muuttamiseen terveellisimmiksi, kestävimmiksi ja oikeudenmukaisimmiksi kaikille tähtäävän hankkeen yhteydessä; toteaa, että komission ehdotus neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta täydentää strategiaa ja että siinä keskitytään huono-osaisiin lapsiin sellaisen eurooppalaisen mahdollistavan kehyksen käyttöön ottamiseksi, jolla voidaan puolustaa lasten etuja ja asettaa heidät EU:n agendan kärkeen; tukee ehdotuksen päätavoitetta, joka on lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen ja yhtäläisten osallistavien mahdollisuuksien ja terveyden edistäminen; tukee voimakkaasti toimivaltaisille kansallisille ja paikallisille viranomaisille annettuja konkreettisia ohjeita, jotka koskevat tiettyjen keskeisten palvelujen, kuten laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja koulupohjaisen toiminnan ja terveydenhuollon sekä kunnollisten asuinolojen ja terveellisen ravinnon tosiasiallisen saatavuuden, maksutonta ja tehokasta tarjoamista huono-osaisille lapsille samoin perustein kuin muillekin lapsille;

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita puuttumaan lasten köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä aiheuttaviin rakenteellisiin ongelmiin edistämällä erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien korkeaa työllisyyttä ja laajaa sosiaalista osallisuutta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan eurooppalaisen lapsitakuun tuloksekkaan käyttöönoton kaikkialla unionissa valtavirtaistamalla takuun kaikilla politiikan aloilla ja kehottaa niitä hyödyntämään EU:n nykyisiä toimintapolitiikkoja ja määrärahoja, jotta ryhdytään konkreettisiin toimiin, joilla edistetään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamista; korostaa toimivaltaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten merkitystä niin maksuttoman ja laadukkaan varhaiskasvatuksen, erityisesti kun on kyse vammaisten lasten perheistä, koulutuksen ja koulu- ja yhteisöpohjaisen toiminnan ja liikunta-, vapaa-ajan- ja kulttuuritoiminnan palveluiden sekä terveydenhuollon kuin terveellisen ravitsemuksen sekä kunnollisten asuinolojen tosiasiallisen ja yhtäläisen saatavuuden takaamisessa kaikille huono-osaisille lapsille; korostaa myös, että kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tietoa, koulutusta ja tukea EU:n rahoituksen varmistamisessa; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan lasten oikeuden asianmukaisiin asuinoloihin tarjoamalla siihen liittyvää tukea vanhemmille, joilla on vaikeuksia asunnon pitämisessä tai saannissa, jotta he voivat pysyä yhdessä lastensa kanssa, ja kiinnittämään erityistä huomiota lastensuojelulaitoksista pois lähteviin nuoriin aikuisiin;

katsoo, että on keskeisen tärkeää investoida merkittävästi lapsiin, jotta voidaan hävittää lapsiköyhyys ja antaa heille mahdollisuus kasvaa ja nauttia kaikista oikeuksistaan EU:ssa; korostaa, että tämä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa varhaislapsuuden kehitykseen alkaen ensimmäisistä tuhannesta päivästä, joiden aikana olisi taattava äitiysterveys, äitien mielenterveys mukaan luettuna, turvallisuus ja lapsen tarpeet huomioon ottava hoito; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsitakuun täytäntöönpanossa noudatetaan strategista ja kattavaa lähestymistapaa hyödyntäen asianmukaisia toimintapolitiikkoja ja riittäviä resursseja, myös vanhempien tai huoltajien työmarkkinoille integroitumista tukevia toimenpiteitä ja perheille ja kotitalouksille myönnettävää toimeentulotukea, jotta voidaan ehkäistä se, että taloudellisten esteiden vuoksi lapset eivät voi käyttää laadukkaita ja osallistavia palveluja; kehottaa hyväksymään yleiseurooppalaisen köyhyydenvastaisen strategian, johon sisältyy kunnianhimoisia tavoitteita köyhyyden ja asunnottomuuden vähentämiseksi ja äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi erityisesti lasten keskuudesta Euroopassa vuoteen 2030 mennessä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelmassa asetettujen yleistavoitteiden pohjalta;

on tyytyväinen siihen, että lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian valmistelussa otettiin huomioon yli 10 000 lapsen näkemykset ja ehdotukset; pyytää komissiota varmistamaan, että lapsitakuun täytäntöönpanon ja seurannan yhteydessä kuullaan lapsia ja heitä edustavia järjestöjä kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla antamalla heille mahdollisuus osallistua täysipainoisesti merkitykselliseen ja osallistavaan julkiseen vuoropuheluun ja kuulemiseen ja tuoda esille näkemyksensä heitä koskevista asioista, kuten tapahtui vuonna 2020 järjestetyssä lapsen oikeuksia käsittelevässä eurooppalaisessa foorumissa; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita määräämään tietyn viranomaistahon, esimerkiksi lapsiasiamiehen tai lapsiasiainvaltuutetun, mittaamaan lapsitakuun täytäntöönpanoa koskevan kansallisen ja alueellisen lainsäädännön ja sitä koskevien kansallisten toimenpiteiden vaikutuksia lapsiin ja yleisesti edistämään lasten oikeuksia julkisessa politiikassa, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa lapsista vastaava eurooppalainen virasto, jonka tehtävänä olisi tukea ja seurata suosituksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa, koordinoida kansallisia toimia, varmistaa hyvien käytäntöjen ja innovatiivisten ratkaisujen vaihto sekä virtaviivaistaa raportointia ja suositusten antamista;

kehottaa jäsenvaltioita määrittämään lapsen oikeuksiin liittyvän rahoituksen painopisteet kansallisella ja alueellisella tasolla todettujen tarpeiden mukaisesti ja kannustaa niitä voimakkaasti ylittämään EU:n rahoitusjärjestelmissä ennakkoon määritetyt määrärahat; kehottaa jäsenvaltioita antamaan paikallis- ja alueviranomaisille tietoa, koulutusta ja tukea, joiden avulla ne voivat varmistaa EU:n rahoituksen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan yhteensovitetun lähestymistavan EU:n määrärahoja koskevaan ohjelmasuunnitteluun ja määrärahojen toteuttamiseen ja vauhdittamaan toteutusta sekä osoittamaan kaikki mahdolliset kansalliset resurssit, joita voidaan täydentää sellaisilla EU:n rahastoilla kuin Euroopan sosiaalirahasto plus (ESR+), koheesiota ja Euroopan alueita tukeva elpymisapu (ReactEU), elpymis- ja palautumistukiväline, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), InvestEU, Erasmus+, turvapaikka- ja maahanmuuttorahasto (AMF) sekä EU4Health-ohjelma, lasten köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa erityisiä lapsiin ja nuoriin investoimista koskevia toimenpiteitä, jotta ne voivat saada rahoitusta elpymis- ja palautumistukivälineen Next Generation -pilarin mukaisesti; palauttaa mieliin, että Next Generation EU -väline tarjoaa mahdollisuuden osoittaa taloudellista tukea myös järjestöille, kuten kansalaisjärjestöille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, sekä sosiaalitukea huono-osaisille perheille; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita, eikä pelkästään niitä, joissa lasten köyhyys on yleisintä, osoittamaan vähintään viisi prosenttia ESR+:n yhteistyössä hallinnoitavista määrärahoista eurooppalaiseen lapsitakuuseen liittyvien toimien tukemiseen;

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon huono-osaisten lasten, etenkin lasten, jotka kärsivät erityisistä rajoitteista tässä ryhmässä, erityistilanteen pannessaan lapsitakuuta täytäntöön; korostaa, että lapsitakuulla olisi myötävaikutettava YK:n vammaisyleissopimuksessa asetetun, siirtymistä laitoshoidosta perhe- tai yhteisöperustaiseen hoitoon koskevan tavoitteen saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökulman huomioon ottavan ja intersektionaalisen lähestymistavan lapsitakuun täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

katsoo, että lapsitakuusta olisi muodostuttava pysyvä väline, jolla ehkäistään ja torjutaan lapsiköyhyyttä EU:ssa ylläpitäviä rakenteita; korostaa, että Next Generation EU -välineen ja lapsitakuun välillä on ilmeinen yhteys tuleviin sukupolviin investoivina EU:n välineinä, ja kehottaa siksi vahvistamaan näiden kahden unionin ohjelman välistä synergiaa, myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja lasten oikeuksia koskevan EU:n strategian täysimääräisen ja vaikuttavan täytäntöönpanon kannalta;

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi sekä laadittava köyhyyden vähentämistä koskevia monivuotisia kansallisia strategioita, jotka on määritelty myös tulevan yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevassa mahdollistavassa edellytyksessä 4.3, että varmistettava, että strategioiden konkreettisina tuloksina vahvistetaan lapsitakuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia;

10.

kehottaa jäsenvaltioita kitkemään kaiken syrjinnän maksuttoman ja laadukkaan lastenhoidon, koulutuksen ja terveydenhoidon sekä asianmukaisten asuinolojen, terveellisen ravinnon ja virkistystoiminnan saatavuudessa, jotta taataan sovellettavan syrjinnän torjuntaa koskevan EU:n ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen kaikilta osin; kehottaa käynnistämään pikaisesti uudelleen neuvottelut horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä, sillä se on keskeinen väline tässä asiassa; kannustaa jäsenvaltioita investoimaan riittävästi resursseja koululuokissa esiintyvän erottelun lopettamiseen ja edistämään osallisuutta, jotta lapsille tarjotaan yhdenvertaiset lähtökohdat ja jotta köyhyyskierre voidaan katkaista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa;

11.

palauttaa mieliin, että juoksevan veden ja sanitaation saatavuus vaihtelee huomattavasti eri puolilla unionia, sillä Pohjois-, Etelä- ja Keski-Euroopassa viemäröintijärjestelmäliitäntöjen keskimääräinen kattavuus on 80–90 prosenttia, kun Itä-Euroopassa huomattavasti pienempi osa, keskimäärin 64 prosenttia, kotitalouksista on liitetty viemäröinti- ja vedenkäsittelyjärjestelmiin (18); korostaa, että sosiaalisten vuokra-asuntojen puute muodostaa esteen vähätuloisten perheiden lapsille; on huolissaan siitä, että vesi-, sanitaatio- ja hygieniainfrastruktuuriin liittyvät peruspalvelut ovat edelleen liian monien lasten ulottumattomissa, ja toteaa, että perussanitaation puute on erityisen vakava ongelma kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden lasten keskuudessa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että jokaisella lapsella on mahdollisuus käyttää juoksevaa vettä ja sanitaatiopalveluja sekä huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan niin kotona kuin koulussa;

12.

kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle pysyvän asunnon tarjoamisen asunnottomille lapsille ja heidän perheilleen sekä sisällyttämään lapsitakuuta koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa asunnottomuudesta kärsiville ja asuntomarkkinoilta vakavasti syrjäytyneille lapsille tarkoitettuja asumisratkaisuja;

13.

kiinnittää huomiota etenkin kaupungeissa esiintyvän lapsiköyhyyden haasteisiin, jotta voidaan puuttua erityisesti kaikkein köyhimpien kaupunkialueiden vakavaan tilanteeseen, joka on vaarassa jäädä liian vähälle huomiolle, jos käytössä ei ole monitahoisia ja laadukkaita indikaattoreita, joilla voidaan saada käsitys todellisista olosuhteista paikan päällä; korostaa, että tälle alalle on osoitettava erityisiä toimenpiteitä ja resursseja, jotta kaupunkialueiden huono-osaisille lapsille ja heidän perheilleen voidaan tarjota laadukkaita, helposti saatavilla olevia ja osallistavia palveluja; korostaa tarvetta saada paikallis- ja alueviranomaiset ja kunnat sekä kansalaisyhteiskunnan toimijat osallistumaan lapsitakuun täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin;

14.

kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan eurooppalaiselle koulutusalueelle asetetut tavoitteet (COM(2020)0625) ja jatkamaan kotouttamista ja osallisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa 2021–2027 (COM(2020)0758) esitettyjen koulutuksen alaa koskevien asiaan liittyvien suositusten tinkimätöntä täytäntöönpanoa; kehottaa jäsenvaltioita nimittämään viipymättä toimivaltaiset kansalliset koordinaattorit, joilla on riittävät resurssit ja vahvat valtuudet ja jotka voivat käyttää hallinnonalojen välistä toimivaltaa; pyytää kyseisiä koordinaattoreita raportoimaan asianmukaisesti kahden vuoden välein lapsitakuun kaikkien osatekijöiden suhteen saavutetusta edistyksestä sekä vaihtamaan säännöllisesti parhaita käytäntöjä muiden jäsenvaltioiden kansallisten koordinaattoreiden kanssa; kehottaa komissiota varmistamaan toimielinten välisen koordinoinnin tehostamisen;

15.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan korkealaatuisten yleisten julkisten lastenhoito-, koulutus- ja terveydenhuoltoverkostojen perustamista ja vahvistamista;

16.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelmansa mukaisesti ehdotuksen Barcelonan tavoitteiden ja varhaiskasvatuksen laatupuitteiden tarkistamiseksi, jotta voidaan tukea jäsenvaltioiden ylöspäin tapahtuvaa lähentymistä varhaiskasvatuksen alalla; korostaa, että tarvitaan EU:n aloitteita, joilla tuetaan verkko-oppimista ja etäopiskelua perus- ja keskiasteen koulutuksen muuttamiseksi joustavammaksi ja osallistavammaksi ja joilla samalla säilytetään lähiopetus ensisijaisena koulutusmenetelmänä, joka taataan kaikille lapsille ja erityisesti vammaisille lapsille; kehottaa jäsenvaltioita kuromaan umpeen digitaalisen kuilun laajentamalla syrjäisten ja maaseutualueiden internetyhteyksiä ja asettamalla ne etusijalle, kun otetaan huomioon, että kymmenellä prosentilla EU:n kotitalouksista ei edelleenkään ole internetyhteyttä; kehottaa perustamaan yleiseurooppalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden, jonka kautta investoidaan digitaalisen kuilun kaventamiseen ja lasten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen digitaalisten taitojen ja yrittäjyystaitojen avulla; korostaa, että on tärkeää varmistaa lasten, syrjäisillä ja reuna-alueilla asuvat lapset mukaan luettuina, opettajien ja vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet käyttää digitaalista infrastruktuuria ja hankkia digitaalista osaamista niin kaupungeissa kuin maaseudulla, jotta vältetään digitaalisen kuilun muodostuminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan taloudellista tukea aloille, joilla kaivataan teknologian uudistamista ja joilla niin opettajille kuin opiskelijoille on annettava kattavaa digitaalista koulutusta, jotta he voivat sopeutua uusiin teknologioihin;

17.

kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kiireellisesti covid-19-kriisin aiheuttamiin oppimiskatkoksiin ja kriisin johdosta syntyneeseen koulutukselliseen eriarvoisuuteen, jotta lapset oppisivat opiskelemaan etänä mahdollisimman nopeasti, ja ehdottamaan pitkän aikavälin ratkaisuja rakenteelliseen eriarvoisuuteen; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan ja seuraamaan koulutuksen saatavuutta ja varmistamaan sen toteutumisen, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien tai taustaltaan huono-osaisten lasten kohdalla, ja varmistamaan laadullisesti samanarvoisen koulutuksen tarjoamisen pandemian aikana sekä edistämään digitaalista lukutaitoa ja etäoppimiseen mukautettuja opetusvälineitä; on huolissaan siitä, että kriisistä toipumisen ja sen mahdollisen jatkumisen yhteydessä tarve torjua lapsiköyhyyttä kasvaa ja että köyhyydellä on yhä suurempi vaikutus lapsiin, jotka ovat kaikkein haavoittuvin ryhmä heikoimmassa asemassa olevien joukossa; kehottaa jäsenvaltioita valmistelemaan lapsitakuussa yksilöidyille lapsiryhmille tarkoitettuja covid-19-rokotusratkaisuja ja asettamaan kyseiset ryhmät etusijalle, kun lapsille tarkoitetut rokotteet tulevat laajasti saataville;

18.

palauttaa mieliin, että yhteisötalouden yrityksillä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavalla yritystoiminnalla voi olla keskeinen rooli lapsitakuun toteutumisen edistämisessä ja että on investoitava valmiuksien kehittämiseen, rahoituksen saatavuuteen ja tämän alan yrittäjyyskoulutukseen; korostaa tarvetta hyödyntää lapsitakuun ja tulevan yhteisötaloutta koskevan EU:n toimintasuunnitelman välistä synergiaa;

19.

katsoo, että sosiaalisia vaikutuksia aiheuttavat strategiset investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että kriisin vaikutukset lapsiin, erityisesti niihin, jotka jo kärsivät köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä tai ovat köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa tai jotka kuuluvat suosituksessa määritettyihin erityisen epäedullisessa asemassa ryhmiin, eivät muutu pysyviksi; korostaa, että on tärkeää vivuttaa sekä julkisia että yksityisiä investointeja takuun tavoitteiden saavuttamiseksi, ja korostaa tässä yhteydessä InvestEU-ohjelman ja -rahaston merkitystä, joka konkretisoituu erityisesti niiden sosiaalisten investointien ja osaamisen sekä kestävän infrastruktuurin politiikkaikkunoiden kautta;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nykyisiä sosiaalimenoihin liittyviä talousarviomenettelyjään sen esille tuomiseksi, että lapsiin tehtävillä investoinneilla voi olla erityisiä piirteitä tavanomaisiin sosiaalimenoihin verrattuna, kun on kyse tuotoista, kerrannaisvaikutuksista ja vaihtoehtokustannuksista;

21.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla ehkäistään lapsille aiheutuvia vahinkoja ja suojellaan heitä kaikenlaiselta väkivallalta laatimalla yhteistyössä vanhempien, opettajien sekä terveydenhuollon ammattilaisten ja sosiaalityöntekijöiden kanssa strategioita vaarassa olevien ja ennaltaehkäiseviä toimia ja vastatoimia tarvitsevien lasten tunnistamiseksi ja heidän asettamiseksi etusijalle; kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja suojelemaan jokaista lasta ja erityistä tyttöjä ja nuoria naisia luomalla tai vahvistamalla seuranta- ja raportointimekanismeja ja erityisiä palveluja, joilla voidaan puuttua sukupuoleen perustuvan väkivallan esiintymiseen;

22.

muistuttaa, että sosiaalinen suojelu ja perheiden tukeminen on keskeisen tärkeää, ja kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia varmistamaan asianmukaisten ja helposti saatavilla olevien sosiaalisen suojelun järjestelmien ja integroitujen lasten suojelujärjestelmien olemassaolon, tehokkaat ennaltaehkäisevät, varhaiseen puuttumiseen ja perheiden tukemiseen tähtäävät toimenpiteet mukaan luettuina, jotta varmistetaan niiden lasten turvallisuus, jotka elävät vailla vanhempien huolenpitoa tai ovat vaarassa menettää vanhempiensa huolenpidon, ja kehottaa toteuttamaan myös siirtymistä laitoshoidosta laadukkaaseen perhe- tai yhteisöperustaiseen hoitoon tukevia toimenpiteitä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lastensuojelujärjestelmiin ja sosiaaliturvapalveluihin, sillä ne ovat tärkeä osa lapsitakuun täytäntöönpanoa; korostaa, että mielenterveysongelmat ja fyysiset terveysongelmat ovat yleistyneet nykyisten sulku- ja eristystoimien johdosta ja nykyisessä kouluympäristössä ja kehottaa jäsenvaltioita investoimaan ensisijaisesti lasten mielenterveyden ja fyysisen terveyden suojeluun;

23.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävillä taloudellisilla, teknisillä ja henkilöstöresursseilla tuettuja sosiaalipalveluja, myös alaikäisten suojeluun liittyviä palveluja;

24.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan erityisiä strategioita lasten suojelemiseksi verkkoviettelyltä ja verkossa tapahtuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, sillä lapset viettävät yksin ollessaan enemmän aikaa verkossa, mikä lisää riskiä heidän altistumisestaan verkossa tapahtuvalle hyväksikäytölle, myös lapsipornografialle ja verkkokiusaamiselle; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan sekä vanhemmille että lapsille suunnattuja tiedotuskampanjoita vaaroista, joille lapset altistuvat verkkoympäristössä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä yksityisen sektorin toimijoiden kanssa sellaisten uusien teknologioiden kehittämisen rahoittamiseksi, joilla voidaan tunnistaa ja poistaa lapsipornografiaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältäviä materiaaleja;

25.

palauttaa mieliin, että on olennaisen tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa lasten nostamiseksi köyhyydestä ja että lähestymistavan on sisällettävä yksilöllistä tukea lasten vanhemmille; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja kestäviin työpaikkoihin ja vanhemmille myös äitiys- ja vanhempainloman aikana annettavaan sosiaaliseen tukeen ja toteuttamaan kohdennettuja työllisyyspolitiikkoja, joilla varmistetaan kohtuullinen elintaso, oikeudenmukaiset työolot, työ- ja yksityiselämän hyvä tasapaino, osallistavat työmarkkinat sekä työllistettävyyden koheneminen ja joissa keskitytään ammatilliseen koulutukseen sekä täydennys- ja uudelleenkoulutukseen; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään tällaisia toimia lapsitakuuta koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiinsa; korostaa, että on tuettava maksutonta varhaiskasvatusta, jotta vanhempien paluu työelämään sujuisi jouhevasti; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ottamaan eläkejärjestelmissä huomioon huollettavien lasten hoitojaksot ja varmistamaan sekä taloudellisen että ammatillisen tuen henkilöille, jotka hoitavat samassa kodissa asuvia vammaisia perheenjäseniä; korostaa, että sukulaisten hoitamisella voi usein olla kielteinen vaikutus yksilön perhe- ja työelämään ja se voi johtaa syrjäytymiseen ja aiheuttaa syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityisiä toimia sellaisten lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi, joiden vanhemmat ovat muuttaneet maasta pois;

26.

palauttaa mieliin, että riittäviä vähimmäispalkkoja koskevalla ehdotuksella pyritään parantamaan työssäkäyvien ihmisten, myös lasten vanhempien ja erityisesti naisten, tulotilannetta; muistuttaa, että kunnollisten työolojen ja oikeudenmukaisten palkkojen on oltava köyhyyden vastaisia toimia, myös lapsitakuuta, täydentäviä tekijöitä ja että samalla on varmistettava kansalliset erityispiirteet ja noudatettava toissijaisuusperiaatetta; katsoo, että tällaisella lähestymistavalla parannetaan lasten hyvinvointia ja vähennetään eriarvoisuutta varhaisesta iästä alkaen, mikä katkaisee köyhyyskierteen; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että tehokasta työllisyyden aktiivitukea (EASE-järjestelmä) koskevassa komission suosituksessa (C(2021)1372) ohjeistetaan, miten olisi vaiheittain siirryttävä pandemian aikana työpaikkojen säilyttämiseksi toteutetuista hätätoimista työpaikkoja luovaan ja kasvuun keskittyvään elpymiseen tarvittaviin uusiin toimiin; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen palkkauksen avoimuutta koskevaksi direktiiviksi, jolla pyritään kaventamaan sukupuolten välisiä palkkaeroja ja vakauttamaan siten naisten taloudellista tilannetta ja lisäämään heidän yleistä taloudellista riippumattomuuttaan sekä antamaan asianomaisille naisille mahdollisuus päästä irti köyhyydestä ja perheväkivaltatilanteista;

27.

kannustaa jäsenvaltioita puuttumaan koulunkäynnin varhaiseen keskeyttämiseen; painottaa, että vahvistetun nuorisotakuun (19) mukaan kaikille 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille olisi tarjottava työ-, koulutus-, oppisopimus- tai harjoittelupaikka neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai virallisen koulutuksen päättämisestä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vahvistetun nuorisotakuun, varmistamaan tarjousten korkean laadun, myös oikeudenmukaisen palkan, ja edistämään nuorten osallistumista nuorisotakuupalveluihin; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että sillä täydennetään lapsitakuuta ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa unionin strategiaa, jotta voidaan vastata vammaisten lasten tarpeisiin ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää yleisiä palveluja ja elää itsenäistä elämää;

28.

pitää myönteisenä hallinto-, seuranta-, raportointi- ja arviointimekanismien perustamista; kehottaa komissiota jatkamaan edistymisen seurantaa talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä, myös erityisten sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun avulla, ja antamaan tarvittaessa maakohtaisia suosituksia; pyytää komissiota ottamaan parlamentin mukaan yhteiseen seurantakehykseen ja sosiaalisen suojelun komitean toimintaan; korostaa alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tärkeää tehtävää paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän vuoropuhelun edistämisessä; muistuttaa, että lasten oikeudet ja hyvinvointi on tärkeää ottaa parametreiksi ja indikaattoreiksi maakohtaisissa suosituksissa EU-ohjausjakson yhteydessä ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti; kehottaa komissiota mukauttamaan sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua, myös sen eriteltyjä tietoja, jotta siinä voidaan ottaa huomioon kaikki komission määrittämät huono-osaisten lasten ryhmät, jatkamaan eurooppalaisen lapsitakuun vaikutusten arviointia ja seurantaa koskevien vertailuanalyysien kehittämistä ja suunnittelemaan sen täytäntöönpanon valtavirtaistamiseen tähtäävän institutionaalisen rakenteen;

29.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan sekä lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa koskevia monivuotisia kansallisia strategioita että eurooppalaista lapsitakuuta koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka perustuvat määritettyihin huono-osaisten lasten erityisryhmiin, tavoitteisiin ja osoitettavaan tarvittavaan rahoitukseen, jotta mahdollistavat toimintapoliittiset puitteet voidaan toteuttaa; korostaa tarvetta määrittää vahvoja ja mitattavissa olevia tavoitteita; muistuttaa, että on tärkeää osallistaa kaikki vastuussa olevat alue- ja paikallisviranomaiset ja asiaan liittyvät sidosryhmät, yhteisötalous, oppilaitokset, yksityinen sektori, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt mukaan luettuina, sekä lapset ja vanhemmat itse; kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti lapsitakuun täytäntöönpanon tilanteesta; painottaa tarvetta parantaa laadukkaiden eriteltyjen tietojen keruuta niin jäsenvaltioissa kuin EU:n tasolla, jotta voidaan seurata ja arvioida lapsiköyhyyden ja lasten sosiaalisen syrjäytymisen kitkemisessä tapahtuvaa edistystä ja jotta tiedoilla voidaan tukea seurantaa ja päätöksentekoa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä kansallisten tiedonkeruujärjestelmien sisällyttämistä lapsitakuun täytäntöönpanoa koskeviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin; korostaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on kehitettävä laadukkaampia indikaattoreita kaikilla lapsitakuun piiriin kuuluvilla toiminta-aloilla, jotta voidaan puuttua asianmukaisesti lapsiköyhyyteen ja lasten sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyviin moniulotteisiin haasteisiin koulutuksen ja lastenhoidon, terveydenhuollon, asumisen ja riittävän ravinnon saatavuuden aloilla, jotta voidaan vahvistaa lapsitakuun kykyä tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia lapsia; painottaa, että on tärkeää antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vaihtaa parhaita käytäntöjä;

30.

kehottaa neuvostoa hyväksymään pikaisesti ehdotuksen neuvoston suositukseksi eurooppalaisen lapsitakuun perustamisesta;

31.

kehottaa neuvostoa jatkamaan naisten johtokuntapaikkoja koskevan direktiivin käsittelyä; korostaa, että naisten toimiminen johtotehtävissä vaikuttaa tyttöjen ja nuorten naisten koulu- ja uravalintoihin ja auttaa poistamaan eriarvoisuutta tietyillä työmarkkinoiden aloilla, joilla naiset ovat vähemmän edustettuina, sekä parantamaan naisvaltaisten alojen työoloja;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0020.

(2) EUVL L 57, 18.2.2021, s. 17.

(3) EUVL L 437, 28.12.2020, s. 30.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0090.

(5) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 156.

(6) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 19.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0371.

(9) Erityisesti yleiskommentti nro 5 lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen yleisistä täytäntöönpanotoimenpiteistä, yleiskommentti nro 6 ilman huoltajaa olevien ja huoltajastaan eroon joutuneiden lasten kohtelusta alkuperämaan ulkopuolella, yleiskommentti nro 10 lasten oikeuksista nuoriso-oikeudessa, yleiskommentti nro 12 lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, yleiskommentti nro 13 lapsen oikeudesta olla joutumatta väkivallan kohteeksi, yleiskommentti nro 14 lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon, yleiskommentti nro 15 lapsen oikeudesta nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta ja yleiskommentti nro 16 valtion velvoitteista, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0066.

(11) EUVL C 449, 23.12.2020, s. 2.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0229.

(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0156.

(14) EUVL L 59, 2.3.2013.

(15) Pennsylvanian yliopiston tutkimus investointien korkeasta tuotosta: https://www.impact.upenn.edu/early-childhood-toolkit/why-invest/what-is-the-return-on-investment/

(16) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ”Combatting child poverty: An issue of fundamental rights”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2018.

(17) Unicefin tutkimus vanhempien menettämisen vaikutuksista moldovalaisten muuttajien jälkeensä jättämiin lapsiin: http://www.childrenleftbehind.eu/wp-content/uploads/2011/05/2008_UNICEF-CRIC-et.al_._Moldova_ParentalDeprivation1.pdf

(18) https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/indicators/urban-waste-water-treatment/urban-waste-water-treatment-assessment-5

(19) EUVL C 372, 4.11.2020, s. 1.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/105

P9_TA(2021)0162

Covid-testien saatavuus ja kohtuuhintaisuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-testien saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta (2021/2654(RSP))

(2021/C 506/16)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 6, 9, 114, 153, 168, 169 ja 191 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2021 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0130),

—	ottaa huomioon nykyisen kansainvälisen terveyssäännöstön,

—	ottaa huomioon covid-19-testausstrategioista, mukaan lukien nopeiden antigeenitestien käyttö, 28. lokakuuta 2020 annetun komission suosituksen (EU) 2020/1595 (1),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (2),

—	ottaa huomioon neuvoston 21. tammikuuta 2021 antaman suosituksen yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa (3),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu (4);

toteaa, että tehokasta testausta pidetään ratkaisevana välineenä SARS-CoV-2-viruksen ja sen huolta aiheuttavien muunnosten leviämisen hillitsemiseksi, tartuntojen havaitsemiseksi ja eristys- ja karanteenitoimenpiteiden rajoittamiseksi ja sillä on jatkossakin keskeinen merkitys henkilöiden vapaan liikkuvuuden helpottamisessa ja rajatylittävän liikenteen ja palvelujen rajatylittävän tarjoamisen varmistamisessa pandemian aikana;

C.	ottaa huomioon, että riittävä testaus- ja sekvensointikapasiteetti on välttämätön edellytys sille, että voidaan seurata epidemiologista tilannetta ja havaita nopeasti SARS-CoV-2-viruksen uudet muunnokset;

D.	ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut Euroopan terveysunionia koskevaa lainsäädäntöpakettia;

E.	ottaa huomioon, että näiden testien saatavuus ja kohtuuhintaisuus vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain, erityisesti kun on kyse etulinjassa olevien työntekijöiden, kuten terveydenhuoltoalan, koulujen, yliopistojen ja päiväkotien työntekijöiden, maksuttomien testien saatavuudesta;

F.	ottaa huomioon, että komissio on ehdottanut yhteentoimivan rokotus-, testaus- ja parantumistodistuksen eli EU:n covid-19-todistuksen myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevaa kehystä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana;

G.	ottaa huomioon, että EU:n covid-19-todistus helpottaisi EU:n kansalaisten ja asukkaiden vapaata liikkuvuutta; ottaa huomioon, että monet jäsenvaltiot edellyttävät edelleen alueelleen matkustavilta henkilöiltä testiä covid-19-tartunnan varalta ennen saapumista tai sen jälkeen;

ottaa huomioon, että kaikkia EU:n kansalaisia ja asukkaita ei ole rokotettu EU:n covid-19-todistusta koskevan asetuksen voimaantuloon mennessä joko siksi, että heille ei ole vielä tarjottu rokotetta, tai siksi, että he eivät voi tai halua ottaa rokotetta, ja tämän vuoksi heidän on turvauduttava testaukseen tai parantumiseen perustuviin todistuksiin vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi;

I.	toteaa, että 21. tammikuuta 2021 annetun neuvoston suosituksen perusteella laaditussa luettelossa esitetyt nukleiinihappotestit eli NAAT-testit ovat erottamaton osa suunniteltuja EU:n covid-19-todistuksia;

J.	toteaa, että kausityöntekijöillä on testauskulujen, epävarmojen työolojen ja oikeusturvan rajallisen saatavuuden vuoksi erityisiä haasteita kansanterveyttä hyödyttävässä testauksessa ja eristäytymisessä;

ottaa huomioon, että covid-19 on vaikuttanut suhteettomasti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, etnisiin vähemmistöihin, hoivakotien asukkaisiin, vanhusten asumispalveluihin, vammaisiin henkilöihin ja asunnottomiin; toteaa, että haavoittuvat väestöryhmät ovat suuremmassa vaarassa kokea taloudellista syrjintää, kun heillä ei ole mahdollisuutta saada testejä maksutta;

L.	toteaa, että tehokas testaus on myös keskeinen osa strategiaa, jolla pyritään edistämään talouden elpymistä ja mahdollistamaan osallistuminen normaalisti koulutukseen ja sosiaaliseen toimintaan jäsenvaltioissa, jotta perusvapauksia voidaan käyttää täysimääräisesti;

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot tarjoavat covid-19-rokotteita maksutta kansalaisilleen ja asukkailleen mutta vain jotkin jäsenvaltiot tarjoavat maksuttomia testejä; ottaa huomioon, että muiden jäsenvaltioiden kansalaisten ja asukkaiden on usein maksettava covid-19-testeistä korkeita hintoja ja joidenkin on siksi mahdotonta hyödyntää tätä vaihtoehtoa, mikä uhkaa aiheuttaa sosioekonomiseen asemaan perustuvaa syrjintää;

N.	katsoo, että rokotettujen ja rokottamattomien EU:n kansalaisten ja asukkaiden epätasa-arvon ja syrjinnän välttämiseksi sekä testauksen että rokottamisen olisi oltava maksutonta;

katsoo, että jäsenvaltioiden, jotka edellyttävät todisteita covid-19-tartunnan varalta tehdystä testistä covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otettujen vapaan liikkuvuuden rajoitusten yhteydessä, olisi hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden myöntämät EU:n covid-19-todistuksen vaatimukset täyttävät testaustodistukset;

P.	katsoo, että tietoa covid-19-testien saatavuudesta kaikissa jäsenvaltioissa sekä hinnoista, jos maksuttomia testejä ei ole tarjolla, olisi oltava saatavilla yhdessä paikassa selkeässä ja käyttäjäystävällisessä muodossa;

katsoo, että testauskapasiteetin puute ja covid-19-testauksen kohtuuhintaisuuteen liittyvät ongelmat aiheuttavat haasteita pandemian tehokkaalle torjunnalle ja muodostavat merkittävän esteen vapaalle liikkuvuudelle EU:ssa, olkoonpa kyseessä sitten liikkuminen työn, vapaa-ajan, perheenyhdistämisen tai muun tarkoituksen vuoksi;

ottaa huomioon, että 17 miljoonaa EU:n kansalaista työskentelee tai asuu oman jäsenvaltionsa ulkopuolella ja että miljoonat ihmiset asuvat syrjäisillä alueilla ja raja-alueilla ja joutuvat ylittämään rajan säännöllisesti, jopa päivittäin; toteaa, että myös vaikeudet testiin pääsyssä sekä testaamisen kustannukset ovat vaikuttaneet suhteettomasti näihin kansalaisiin; ottaa huomioon, että testaus- tai karanteenivaatimukset aiheuttavat edelleen viivästyksiä rajatylittävässä tavaraliikenteessä ja rajatylittävien fyysisten palvelujen tarjoamisessa ja lisäävät niiden kustannuksia;

S.	ottaa huomioon, että myös muut matkustajat voivat kohdata useita esteitä, muun muassa taloudellisia esteitä ja esteitä, jotka johtuvat covid-19-testivaatimusten aiheuttamista monimutkaisista vaatimuksista;

T.	ottaa huomioon, että pandemian aikana on toteutettu monenlaisia, jopa poikkeuksellisia toimenpiteitä, suuren yleisön ja EU:n talouden tukemiseksi;

U.	toteaa, että vapaa liikkuvuus on periaatteessa kaikkien EU:n kansalaisten oikeus ja kriisiaikoina on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki eurooppalaiset voivat nauttia tästä oikeudesta yhdenvertaisesti;

V.	ottaa huomioon, että komissio on hankkinut yhteisesti covid-19-rokotteita kaikkien jäsenvaltioiden puolesta ja varmistanut näin niiden saatavuuden ja alhaisemmat hinnat kaikille;

W.	ottaa huomioon, että komissio allekirjoitti 18. joulukuuta 2020 Abbottin ja Rochen kanssa puitesopimuksen yli 20 miljoonan pika-antigeenitestin ostamisesta, niin että testit olisivat kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla;

X.	toteaa, että poikkeustapauksissa (väliaikainen) markkinainterventio on tarpeen ja perusteltua vapaan liikkuvuuden esteiden poistamiseksi sisämarkkinoilla, tasapuolisen kilpailun varmistamiseksi ja välttämättömien tuotteiden ja palvelujen tarjonnan varmistamiseksi;

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan digitaalisesta vihreästä todistuksesta annettua ehdotusta koskevan parlamentin neuvotteluvaltuutuksen 3 artiklan mukaisesti (5) yleisen, saavutettavan, oikea-aikaisen ja maksuttoman testauksen, jotta voidaan taata oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa ilman taloudellisiin resursseihin perustuvaa syrjintää EU:n covid-19-todistuksen yhteydessä; korostaa, että EU:n kansalaisia ja asukkaita, joille ei ole muodostunut immuniteettia, uhkaisi muuten taloudellinen syrjintä EU:n covid-19-todistuksen käyttöönoton jälkeen;

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan maksuttoman testauksen erityisesti etulinjassa oleville työntekijöille, kuten terveydenhuoltoalan työntekijöille ja heidän potilailleen, sekä kouluille, yliopistoille ja päiväkodeille;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön väliaikaisen hintakaton covid-19-testeille, joita ei tehdä EU:n covid-19-todistuksen saamiseksi tai 2 kohdassa kuvatuissa tilanteissa;

korostaa, että NAAT-testiin perustuvat EU:n covid-19-todistukset eivät saisi aiheuttaa lisää eriarvoisuutta ja sosiaalisia eroja; tähdentää, että on ehdottomasti taattava oikeudenmukainen ja tasapuolinen mahdollisuus päästä testeihin;

kehottaa jäsenvaltioita tällä välin noudattamaan edelleen komission suositusta (EU) 2020/1595 yhteisen lähestymistavan ja tehokkaampien testausstrategioiden varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa sekä panemaan EU:n covid-19-todistusta koskevan asetuksen täysimääräisesti täytäntöön, kun se on hyväksytty;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävän rahoituksen ja jatkamaan toimiaan terveysuhkiin varautumisesta ja reagoimisesta vastaavan EU:n viranomaisen HERA Incubator -suunnitelman puitteissa, jotta voidaan kehittää innovatiivisia ei-invasiivisia testejä lapsille ja haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, myös muunnosten varalta;

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi sitouduttava voimakkaammin suojelemaan unionin ja jäsenvaltioiden kansalaisia ja asukkaita, joiden oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ei saisi olla riippuvainen heidän sosioekonomisesta asemastaan;

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön resurssejaan yhteentoimivan EU:n covid-19-todistuksen taloudellisesti oikeudenmukaisen ja syrjimättömän täytäntöönpanon helpottamiseksi;

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota hankkimaan yhteisesti diagnoosissa käytettäviä testipakkauksia ja allekirjoittamaan yhteisiä sopimuksia lääketieteellisiin analyyseihin liittyvien laboratoriopalvelujen tarjoajien kanssa covid-19-testauskapasiteetin lisäämiseksi EU:n tasolla; korostaa tarvetta varmistaa terveysalan hankintojen avoimuuden ja valvonnan korkea taso; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää varmistaa, että komissio varaa riittävästi määrärahoja tässä kohdassa tarkoitettujen laitteiden hankkimiseen, jotta se voi toteuttaa nopeita ja vakuuttavia toimia;

10.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on mahdollistanut joustavuuden tullimuodollisuuksien nopeuttamiseksi ja covid-19-testipakkausten vapauttamiseksi arvonlisäverosta;

11.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan terveydenhuoltoalan ammattilaisille ja koulutetuille toimijoille mahdollisuuden kerätä testaustietoja ja raportoida niistä asiaankuuluville viranomaisille; korostaa, että on tärkeää mukauttaa testauskapasiteettia uusimpien epidemiologisten tietojen perusteella ja että kaikki testitulokset olisi ilmoitettava, vaikka testit olisi tehty muissa kuin akkreditoiduissa testauskeskuksissa tai -tilanteissa;

12.

kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita ottamalla käyttöön hätätilanteen tukivälineen covid-19-testien kustannusten kattamiseksi, pyytämällä jäsenvaltioilta vapaaehtoisia rahoitusosuuksia, varmistamalla lisärahoituksen ennakkohankintasopimuksia varten ja varmistamalla, että rokotteet tarjotaan maksutta; odottaa, että nämä yhteiset toimet innoittavat lisäämään EU:n kansalaisten ja asukkaiden saatavilla olevia maksuttomia testausmahdollisuuksia;

13.

kehottaa komissiota sisällyttämään Re-open EU -verkkosivustolle selkeät tiedot covid-19-testien saatavuudesta ja testauspaikoista kaikissa jäsenvaltioissa ja ottamaan nopeasti käyttöön sovelluksen, joka auttaa käyttäjiä löytämään lähimmän covid-19-testauspaikan sijainnin; kehottaa komissiota asettamaan tällaiset tiedot helposti saataville sovellusrajapinnan kautta, jotta matkanjärjestäjät voivat helposti jakaa nämä tiedot asiakkailleen;

14.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään sekä NAAT- että pika-antigeenitestien testauskapasiteettia kaikkialla EU:ssa, erityisesti tärkeimmissä liikenteen solmukohdissa ja matkailukohteissa, myös syrjäisillä alueilla ja saarialueilla sekä raja-alueilla, käyttämällä liikuteltavia testausyksiköitä ja jakamalla laboratoriotiloja;

15.

kehottaa komissiota tukemaan kansallisia viranomaisia testauskeskusten perustamisessa fyysisen läheisyyden varmistamiseksi;

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 360, 30.10.2020, s. 43.

(2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.

(3) EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29. huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0145.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/109

P9_TA(2021)0163

EU:n ja Intian suhteet

Euroopan parlamentin suositus 29. huhtikuuta 2021 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Intian suhteista (2021/2023(INI))

(2021/C 506/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Portossa Portugalissa 8. toukokuuta 2021 pidettäväksi suunnitellun EU:n ja Intian johtajien kokouksen,

—	ottaa huomioon vuonna 2004 perustetun EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden,

—	ottaa huomioon EU:n ja Intian vuoden 1994 yhteistyösopimuksen,

—

ottaa huomioon yhteisen julkilausuman ja EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden: Etenemissuunnitelma vuoteen 2025 (1), joka hyväksyttiin EU:n ja Intian välisessä virtuaalihuippukokouksessa 15. heinäkuuta 2020, sekä muut äskettäin allekirjoitetut yhteiset julkilausumat, jotka koskevat muun muassa terrorismin torjuntaa, ilmastoa ja energiaa, kaupungistumista, muuttoliikettä ja liikkuvuutta sekä vesialan kumppanuutta,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 20. marraskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Intiaa koskevan EU:n strategian osatekijät” (JOIN(2018)0028) sekä siihen liittyvät 10. joulukuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät EU:n Intia-strategiasta (14634/18),

—	ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission 19. syyskuuta 2018 antaman yhteisen tiedonannon ”Euroopan ja Aasian yhteydet – EU:n strategian perusta” (JOIN(2018)0031) ja siihen liittyvät 15. lokakuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät (13097/18),

—	ottaa huomioon 28. toukokuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät EU:n tehostetusta yhteistyöstä Aasiassa ja Aasian kanssa (9265/1/18 REV 1),

—	ottaa huomioon 4. syyskuuta 2001 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa ja Aasia: strateginen toimintakehys kumppanuuksien edistämistä varten” (COM(2001)0469),

—	ottaa huomioon tulevan asetuksen naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta vuosiksi 2021–2027 (2018/0243(COD)),

—

ottaa huomioon 20. tammikuuta 2021 yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosikertomus 2020 (2), 21. tammikuuta 2021 yhteenliitettävyydestä ja EU:n ja Aasian suhteista (3) ja 13. syyskuuta 2017 EU:n poliittisista suhteista Intiaan (4) antamansa päätöslauselmat sekä muut aiemmat päätöslauselmansa Intiasta, mukaan lukien päätöslauselmat ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista,

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2004 neuvostolle antamansa suosituksen EU:n ja Intian suhteista (5),

—	ottaa huomioon 29. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman EU:n ja Intian suhteista: strateginen kumppanuus (6),

—	ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”EU muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä – yhteenliitetympi, kiistanalaisempi ja monimutkaisempi maailma” (7),

—	ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta (8),

—	ottaa huomioon 27. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ydinturvasta ja asesulusta (9),

—

ottaa huomioon Brysselissä 27.–28. syyskuuta 2018 pidetyn Aasian ja Euroopan parlamentaarisen kumppanuuden 10. kokouksen (ASEP10) ja siinä hyväksytyn julkilausuman sekä Phnom Penhissä Kambodžassa 26.–27. toukokuuta 2021 pidettävän Aasian ja Euroopan parlamentaarisen kumppanuuden 11. kokouksen (ASEP11),

—	ottaa huomioon EU:n ja Intian välisen kauppa- ja investointikysymyksiä käsittelevän korkean tason vuoropuhelun, jonka ensimmäinen kokous pidettiin 5. helmikuuta 2021,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasianvaliokunnan valtuuskunnan vierailun Intiassa 21.–22. helmikuuta 2017,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuosiksi 2020–2024,

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2021 hyväksytyt neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:n ihmisoikeusfoorumeilla vuonna 2021,

—	ottaa huomioon EU:n aihekohtaiset suuntaviivat ihmisoikeuksista, myös ihmisoikeuksien puolustajista sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapauden suojelemisesta ja edistämisestä;

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 118 artiklan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan kirjeen ja työjärjestyksen liitteen VI mukaisen toimivallan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0124/2021),

ottaa huomioon, että EU ja Intia aikovat kutsua koolle johtajien kokouksen Portossa Portugalissa 8. toukokuuta 2021 noudattaen antamaansa sitoumusta tavata säännöllisesti korkeimmalla tasolla ja lujittaa vuonna 2004 perustettua strategista kumppanuutta taloudellisen ja poliittisen yhteistyön vahvistamiseksi;

ottaa huomioon, että EU:n ja Intian strateginen kumppanuus on viime vuosina vilkastunut, mikä on osoitus uudesta poliittisesta tahdosta vahvistaa kumppanuuden strategista ulottuvuutta ja siitä, että kumppanuus on kehittynyt talouskumppanuudesta suhteeksi, joka laajenee useille aloille Intian kasvavan geopoliittisen vallan ja yhteisten demokraattisten arvojen mukaisesti;

ottaa huomioon, että koska EU ja Intia ovat kaksi maailman suurinta demokratiaa, niillä on vahvat poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset siteet; toteaa kuitenkin, että kahdenvälisiä suhteita ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti ja että niihin liittyvää poliittista sitoutumista on lisättävä; ottaa huomioon, että EU:n ja Intian johtajat vahvistivat määrätietoisen pyrkimyksensä edistää tehokasta monenvälisyyttä ja sääntöihin perustuvaa monenvälistä järjestystä, jonka ytimessä ovat YK ja Maailman kauppajärjestö (WTO);

ottaa huomioon, että Intian alueellinen ja maailmanlaajuinen merkitys kasvaa jatkuvasti ja se on vahvistanut edelleen asemaansa avunantajana sekä talous- ja sotilasmahtina; toteaa, että Intia on G20-ryhmän puheenjohtajavaltio vuonna 2023, YK:n turvallisuusneuvoston jäsen vuosina 2021–2022 sekä YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2019–2021 ja että nämä tehtävät lujittavat tarvetta parantaa globaalihallinnan koordinointia ja edistää edelleen yhteistä näkemystä sääntöihin perustuvasta monenvälisyydestä;

ottaa huomioon, että EU:n globaalistrategian, Intiaa koskevan strategian, EU:n ja Aasian yhteyksiä koskevan strategian sekä kehitteillä olevan Intian ja Tyynenmeren alueen strategian kattavassa EU:n strategisessa toimintakehyksessä on painotettu, että on erittäin tärkeää tehdä Intian kanssa EU:n maailmanlaajuista toimintasuunnitelmaa koskevaa yhteistyötä; ottaa huomioon, että tämänhetkisessä tilanteessa maailmanlaajuisten riskien kasvaessa ja suurvaltakilpailun lisääntyessä kahden- ja monenvälisellä yhteistyöllä olisi lujitettava kansainvälistä turvallisuutta, vahvistettava valmiuksia ja toimia, joilla vastataan maailmanlaajuisiin terveyskriiseihin, kuten nykyiseen covid-19-pandemiaan, parannettava maailmantalouden vakautta ja osallistavaa kasvua sekä pantava täytäntöön YK:n kestävän kehityksen tavoitteet;

toteaa, että Intialla on vahva ja kasvava talous; ottaa huomioon, että EU on Intian tärkein kauppakumppani, kun taas Intia on EU:n yhdeksänneksi suurin kauppakumppani; toteaa, että Intian valtameri on laaja alue, jolla on strategista merkitystä maailmanlaajuiselle kaupalle ja joka on niin EU:lle kuin Intialle taloudellisesti ja strategisesti keskeisessä asemassa; ottaa huomioon, että EU:lla ja Intialla on Intian ja Tyynenmeren alueella merkittäviä yhteisiä etuja, joissa on keskeistä sen säilyttäminen oikeudenmukaisen kilpailun, katkeamattomien meriyhteyksien sekä vakauden ja turvallisuuden alueena;

ottaa huomioon, että yhteyksien olisi oltava EU:n ja Intian yhteisessä strategisessa toimintasuunnitelmassa tärkeä osatekijä EU:n ja Aasian yhteyksiä koskevan strategian mukaisesti; ottaa huomioon, että viimeisimmässä EU:n ja Intian välisessä huippukokouksessa sovittiin kestävien yhteyksien periaatteista ja päätettiin etsiä keinoja parantaa EU:n ja Intian välisiä yhteyksiä ja niihin liittyviä yhteyksiä kolmansien maiden kanssa, myös Intian ja Tyynenmeren alueella; ottaa huomioon, että yhteydet eivät kata pelkästään fyysistä infrastruktuuria, kuten maanteitä ja rautateitä, vaan myös merireitit sekä digitaalisen infrastruktuurin ja ympäristöön liittyvät näkökohdat, ja että on painotettava erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa; ottaa huomioon, että yhteyksillä on geopoliittista merkitystä, niillä saadaan aikaan muutoksia ja ne edistävät kestävällä tavalla kasvua ja työpaikkoja;

H.	ottaa huomioon, että EU:n ja Intian johtajuus on tarpeen, jotta voidaan edistää tehokasta ilmastodiplomatiaa ja maailmanlaajuista sitoutumista Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon sekä ilmaston ja ympäristön suojeluun kaikkialla maailmassa;

ottaa huomioon, että paikallisten ja kansainvälisten ihmisoikeustarkkailijoiden raporttien mukaan ihmisoikeuksien puolustajilla ja toimittajilla ei ole Intiassa turvallista työympäristöä; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet vetosi lokakuussa 2020 Intian hallitukseen ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisjärjestöjen oikeuksien turvaamiseksi ja ilmaisi huolensa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintatilan kaventumisesta, ihmisoikeuksien puolustajien pidätyksistä ja syytteiden nostamisesta ihmisiä vastaan, vaikka he ovat vain käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumiseen, sekä siitä, että toisinajattelijoita vaiennetaan vetoamalla lakeihin, kuten ulkomaisen rahoituksen sääntelyä koskevaan lakiin ja laittoman toiminnan torjuntaa koskevaan lakiin;

ottaa huomioon, että Amnesty International pakotettiin sulkemaan toimistonsa Intiassa sen jälkeen, kun sen pankkitilit jäädytettiin ulkomaisen rahoituksen sääntelyä koskevan lain väitetyn rikkomisen vuoksi, ja että kolme YK:n erityisraportoijaa on vaatinut muuttamaan lakia Intian kansainväliseen oikeuteen perustuvien oikeuksien ja velvoitteiden mukaisesti;

ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ryhmien raporttien mukaan naiset kohtaavat Intiassa vakavia haasteita ja heidän oikeuksiaan loukataan, kulttuurisiin, heimokohtaisiin ja perinteisiin käytäntöihin liittyvät oikeudet mukaan luettuina, he kohtaavat seksuaalista väkivaltaa ja häirintää ja he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi; toteaa, että uskonnollisiin vähemmistöryhmiin kuuluvat naiset ovat kaksin verroin haavoittuvassa asemassa ja alempiin kasteihin kuuluvien naisten tilanne on vieläkin pahempi;

L.	ottaa huomioon, että vaikka kastiin perustuva syrjintä on kielletty, se on Intiassa yhä systeeminen ongelma, myös rikosoikeudellisessa järjestelmässä, ja estää kastittomia saamasta työtä, koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja sekä määrärahoja asemansa kehittämiseen;

ottaa huomioon, että Intia kuuluu maihin, joita uusi covid-19-pandemia on koetellut pahimmin, sillä maassa on yli 11 miljoonaa vahvistettua tapausta ja yli 150 000 kuolemantapausta, ja että Intian hallitus on käynnistänyt aloitteen, jossa lahjoitetaan miljoonia rokotteita Intian välittömässä läheisyydessä sijaitseville maille ja sen tärkeimmille kumppanimaille Intian valtameren alueella;

suosittaa neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, että

EU:n ja Intian yleiset suhteet

a)	jatketaan EU:n ja Intian suhteiden kehittämistä ja syventämistä strategisina kumppaneina ja pidetään kiinni sitoutumisesta säännölliseen monitasoiseen vuoropuheluun huippukokoukset mukaan luettuina;

lujitetaan strategisessa kumppanuudessa viime vuoden huippukokouksen jälkeen saavutettua edistystä ja edetään konkreettisesti ensisijaisissa kysymyksissä, joita ovat erityisesti kestävä globaali terveys, ilmastonmuutos ja vihreä kasvu, digitalisaatio ja uudet teknologiat, yhteenliitettävyys, kauppa ja investoinnit, ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka sekä ihmisoikeudet;

sitoudutaan edelleen vuonna 2018 laadittuun EU:n Intia-strategiaan ja vuoteen 2025 ulottuvaan EU:n ja Intian etenemissuunnitelmaan ja pannaan ne täysimääräisesti täytäntöön koordinoiden jäsenvaltioiden omia toimia Intian kanssa; laaditaan selkeät ja julkiset kriteerit etenemissuunnitelman edistymisen mittaamista varten; varmistetaan EU:n Intia-politiikan parlamentaarinen valvonta vaihtamalla säännöllisesti näkemyksiä parlamentin ulkoasiainvaliokunnan kanssa;

hyödynnetään täysimääräisesti kahden maailman suurimman demokratian kahdenväliseen suhteeseen sisältyvä potentiaali; todetaan jälleen, että tarvitaan syvempää kumppanuutta, joka perustuu yhteisiin arvoihin, joita ovat vapaus, demokratia, moniarvoisuus, oikeusvaltio, yhdenvertaisuus, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä sitoutuminen osallistavan, johdonmukaisen ja sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen edistämiseen, tehokkaaseen monenvälisyyteen ja kestävään kehitykseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan, ja jolla edistetään rauhaa ja vakautta maailmassa;

korostetaan Intian merkitystä kumppanina maailmanlaajuisissa toimissa ilmastonmuutosta ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemistä vastaan sekä vihreässä siirtymisessä uusiutuvaan energiaan ja ilmastoneutraaliuteen; vahvistetaan yhteiset suunnitelmat Pariisin sopimuksen ja sen kansallisesti määriteltyjen panosten panemiseksi täysimääräisesti täytäntöön sekä yhteistä ilmastodiplomatiaa varten;

toistetaan neuvoston vuonna 2018 esittämä kehotus uudistaa vuonna 1994 tehdyn EU:n ja Intian välisen yhteistyösopimuksen institutionaalista rakennetta uusien yhteisten pyrkimysten ja maailmanlaajuisten haasteiden huomioon ottamiseksi; annetaan uutta pontta ajatukselle sellaisen strategisen kumppanuussopimuksen neuvottelemisesta, johon sisältyy vahva ja tarvittaessa valtiotason yhteyksiä ja yhteistyötä edistävä parlamentaarinen ulottuvuus;

g)	edistetään jäsenneltyä parlamenttien välistä vuoropuhelua muun muassa kannustamalla Intiaa perustamaan Lok Sabhaan ja Rajya Sabhaan pysyvä vastapuoli suhteista Intian tasavaltaan vastaavalle Euroopan parlamentin valtuuskunnalle ja edistämällä valiokuntien välisiä yhteyksiä;

varmistetaan EU:n ja Intian kansalaisyhteiskunnan, myös ammattiliittojen, uskonnollisten järjestöjen, naisasia- ja HLBTQI-järjestöjen, ympäristöjärjestöjen, kauppakamarien sekä muiden sidosryhmien, aktiivinen ja säännöllinen kuuleminen ja osallistuminen EU:n ja Intian suhteiden kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan; pyritään perustamaan tätä tarkoitusta varten EU:n ja Intian kansalaisyhteiskuntafoorumi sekä EU:n ja Intian nuorten huippukokous EU:n ja Intian tulevien huippukokousten oheistapahtumaksi nuorten sukupolvien välisten suhteiden vahvistamiseksi;

i)	vahvistetaan EU:n julkisia diplomatiapyrkimyksiä, joiden tarkoituksena on parantaa keskinäistä ymmärtämystä EU:n, sen jäsenvaltioiden ja Intian välillä ja auttaa lisäämään kummankin osapuolen tietämystä ottamalla mukaan tiedeyhteisöjä, ajatushautomoja ja edustajia kaikkialta EU:sta ja Intiasta;

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö

edistetään synergiaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa nykyisten asiaankuuluvien vuoropuhelumekanismien avulla ja EU:n ja Intian etenemissuunnitelman 2025 nojalla perustetuilla foorumeilla ja ottaen huomioon EU:n viimeaikaisen strategisen painotuksen turvallisuusyhteistyön tehostamiseen Aasiassa ja Aasian kanssa, sillä Intialla on Aasiassa jatkuvasti kasvava strateginen rooli;

k)	painotetaan, ettei ole syytä olettaa, että EU:n ja Intian välinen tiiviimpi sitoutuminen turvallisuus- ja puolustusalalla edistäisi Intian ja Tyynenmeren alueella kahtiajakoa, vaan se olisi pikemminkin nähtävä turvallisuuden, vakauden ja rauhan yhteistä kehittämistä edistävänä tekijänä;

korostetaan tarvetta tiivistää kansainvälisen turvallisuuspolitiikan aihekohtaista koordinointia ja toimia sellaisilla aloilla kuin ydinturvallisuus ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen ja niiden valvonta, kemiallisten, biologisten ja radiologisten aseiden torjunta, alueellisen konfliktinehkäisyn ja rauhanrakentamisen edistäminen, merirosvouksen torjunta, merenkulun turvallisuus, terrorismin torjunta (radikalisoitumisen, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta mukaan luettuina), väkivaltaisten ääriliikkeiden ja disinformaatiokampanjoiden torjunta sekä kyberturvallisuus, hybridiuhat ja ulkoavaruus; korostetaan EU:n ja Intian välisen terrorismin torjuntaa käsittelevän vuoropuhelun merkitystä; vahvistetaan asevoimien välisiä suhteita ja vaihtoa niiden välillä EU:n ja Intian strategisen kumppanuuden lujittamiseksi;

m)	korostetaan, että EU ja Intia ovat YK:n rauhanturvaamisen kaksi suurinta rahoittajaa ja että ne ovat kestävän rauhan määrätietoisia puolestapuhujia; edistetään keskustelua ja aloitteita rauhanturvayhteistyön laajentamiseksi;

pannaan tyytyväisenä merkille pidetyt kuusi säännöllistä EU:n ja Intian välistä kuulemista aseriisunnasta ja asesulusta ja kannustetaan Intiaa vahvistamaan tässä yhteydessä alueellista yhteistyötä ja ryhtymään konkreettisiin toimiin; todetaan, että Intia on liittynyt kolmeen merkittävään joukkotuhoaseiden leviämiseen liittyvään monenväliseen vientivalvontajärjestelmään, ja kannustetaan tiivistämään EU:n ja Intian kumppanuutta näillä foorumeilla;

koordinoidaan kantoja ja aloitteita monenvälisillä foorumeilla, erityisesti YK:ssa, WTO:ssa ja G20-ryhmässä, edistämällä yhteisten kansainvälisten arvojen ja normien mukaisia yhteisiä tavoitteita, lisäämällä vuoropuhelua ja sovittamalla tehokkaasti yhteen monenvälisyyttä ja sääntöpohjaista kansainvälistä järjestystä puolustavia kantoja; osallistutaan YK:n turvallisuusneuvoston ja sen toimintatapojen uudistamista koskeviin keskusteluihin ja tuetaan Intian pyrkimystä nousta uudistetun YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi;

p)	edistetään konfliktien ehkäisyä ja taloudellista yhteistyötä tukemalla alueellisia yhdentymisaloitteita Etelä-Aasiassa, muun muassa Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestön (SAARC) puitteissa;

tukeudutaan Intian laajaan alueelliseen kokemukseen ja EU:n jäsenvaltioiden nykyisiin toimintatapoihin Intian ja Tyynenmeren alueella, jotta voidaan kehittää ennakoiva, kattava ja realistinen yhteisiin periaatteisiin, arvoihin ja etuihin, taloudelliset edut mukaan luettuina, sekä kansainväliseen oikeuteen perustuva Intian ja Tyynenmeren aluetta koskeva EU:n strategia; pyritään tarpeen mukaan koordinoimaan EU:n ja Intian politiikkaa Intian ja Tyynenmeren alueella ja ulottamaan yhteistyö kaikille yhteiseen etuun kuuluville aloille; otetaan asianmukaisesti huomioon alueen muiden maiden täysivaltaiset poliittiset valinnat ja EU:n kahdenväliset suhteet kyseisiin maihin;

edistetään kunnianhimoisia yhteisiä toimia, myös erityisiä toimenpiteitä, kehitysavun ja humanitaarisen avun koordinoimiseksi myös Lähi-idässä ja Afrikassa sekä demokraattisten prosessien vahvistamiseksi ja autoritaaristen suuntausten sekä kaikentyyppisten, muun muassa kansallismielisten ja uskonnollisten, ääriliikkeiden torjumiseksi;

edistetään yhteisiä toimia elintarviketurvaa ja katastrofiapua koskevien operaatioiden koordinoimiseksi kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa vahvistettujen humanitaaristen periaatteiden mukaisesti, puolueettomuuden, neutraaliuden ja avun syrjimättömän toimittamisen periaatteet mukaan luettuina;

todetaan, että EU seuraa tiiviisti Kašmirin tilannetta; palautetaan mieliin, että parlamentti tukee vakautta ja ydinasevaltioiden Intian ja Pakistanin välisten jännitteiden lieventämistä, ja sitoudutaan edelleen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen; edistetään Kašmiria koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja UNHCR:n raporttien täytäntöönpanoa; kehotetaan Intiaa ja Pakistania ottamaan huomioon tämän konfliktin ratkaisemisesta saatavat valtavat inhimilliset, taloudelliset ja poliittiset hyödyt;

vahvistetaan Intian ja Pakistanin väliseen, kansainvälisen oikeuden periaatteisiin perustuvaan lähentymiseen ja hyvien naapuruussuhteiden palauttamiseen tähtääviä EU:n pyrkimyksiä käymällä laajaa vuoropuhelua ja ottamalla käyttöön asteittainen lähestymistapa alkaen luottamusta rakentavista toimenpiteistä; suhtaudutaan tässä yhteydessä myönteisesti 25. helmikuuta 2021 annettuun Intian ja Pakistanin yhteiseen julkilausumaan tulitauosta tärkeänä askeleena kohti alueellista rauhaa ja vakautta; pidetään kahdenvälistä ulottuvuutta tärkeänä pyrittäessä saavuttamaan kestävä rauha ja yhteistyö Intian ja Pakistanin välille, sillä ne edistäisivät turvallisuutta ja taloudellista kehitystä alueella; painotetaan, että ydinasevaltioina ne ovat molemmat vastuussa rauhan rakentamisesta;

tunnustetaan Intian pitkäaikainen tuki Afganistanille ja sen sitoutuminen ihmiskeskeisiin ja paikallisesti johdettuihin rauhanrakennustoimiin; työskennellään yhdessä Intian ja alueen muiden valtioiden kanssa vakauden, turvallisuuden, konfliktien rauhanomaisen ratkaisemisen ja demokraattisten arvojen, kuten naisten oikeuksien, edistämiseksi maassa; todetaan jälleen, että rauhanomainen ja vauras Afganistan hyödyttäisi koko aluetta;

korostetaan, että Aasian ja Tyynenmeren alueen rauhan, vakauden ja merenkulun vapauden säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen kannalta; lisätään yhteistä toimintaa sen varmistamiseksi, ettei kauppa Intian ja Tyynenmeren alueella hankaloidu; tuetaan edelleen YK:n merioikeusyleissopimuksen, muun muassa merenkulun vapauden, yhtenäistä tulkintaa ja tehostetaan yhteistyötä merenkulun turvallisuuden alalla ja yhteisissä koulutusoperaatioissa Intian ja Tyynenmeren alueella, jotta säilytetään merenkulun turvallisuus ja vapaus meriyhteyksien varrella; palautetaan mieliin, että erityisesti alueellisen kilpailun vallasta kasvaessa Intian ja Tyynenmeren alueen maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä olisi noudatettava avoimuuden, vaurauden, osallisuuden, kestävyyden, vastavuoroisuuden ja elinkelpoisuuden periaatteita; käynnistetään EU:n ja Intian merenkulun yhteistyötä käsittelevä korkean tason vuoropuhelu, jonka tavoitteena on laajentaa käynnissä olevia merirosvouksen torjuntaa koskevia kuulemisia ja parantaa EUNAVFOR Atalanta -operaation, Intian valtameren alueeseen liittyvien tietojen yhdistämisestä vastaavan intialaisen IFC-IOR-keskuksen (Information Fusion Centre for the Indian Ocean Region) ja Intian laivaston välistä yhteentoimivuutta ja koordinointia merivalvonnan, katastrofiavun sekä yhteisten koulutusten ja harjoitusten aloilla;

x)	kannustetaan yhdessä vuoropuhelun jatkamista, jotta voidaan nopeasti hyväksyä Etelä-Kiinan meren käytännesäännöt, jotka eivät rajoittaisi yhdenkään kansakunnan laillisia oikeuksia kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

pannaan huolestuneena merkille Intian ja Kiinan kansantasavallan välisten suhteiden huonontumisen muun muassa Kiinan kansantasavallan ekspansiivisen politiikan ja sotilaallisen läsnäolon merkittävän voimistumisen seurauksena; tuetaan kiistojen rauhanomaista ratkaisua, rakentavaa ja kattavaa vuoropuhelua ja kansainvälisen oikeuden noudattamista Intian ja Kiinan rajalla;

tunnustetaan Intian sitoutuminen naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevaan toimintaohjelmaan rauhanturvaoperaatioihin osallistumisen kautta; vahvistetaan molemminpuolinen sitoutuminen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 täytäntöönpanoon, mukaan lukien kansallisten toimintasuunnitelmien laatiminen ja niille osoitetut asianmukaiset määrärahat tehokasta täytäntöönpanoa varten;

aa)

kannustetaan sitoutumaan yhdessä nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2250, 2419 ja 2535 täytäntöönpanoon, muun muassa kehittämällä kansallisia nuorisoa, rauhaa ja turvallisuutta koskevia strategioita ja toimintasuunnitelmia, joihin on varattu asianmukaiset määrärahat ja joissa painotetaan konfliktien ehkäisyä; kannustetaan Intiaa investoimaan yhdessä EU:n jäsenvaltioiden kanssa nuorten valmiuksiin ja solmimaan nuorisojärjestöjen kanssa vuoropuhelun ja vastuuvelvollisuuden edistämiseen liittyviä kumppanuuksia; kartoitetaan uusia tapoja ottaa nuoret mukaan positiivisen rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen;

Oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan edistäminen

ab)

asetetaan ihmisoikeudet sekä demokraattiset arvot keskeiselle sijalle EU:n suhteissa Intiaan ja mahdollistetaan näin tuloskeskeisen ja rakentavan vuoropuhelun ja keskinäisen ymmärryksen syvenemisen; kehitetään yhdessä Intian kanssa strategia, jonka avulla voidaan käsitellä erityisesti naisia ja lapsia sekä etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä ja uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevia ihmisoikeuskysymyksiä sekä oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä kysymyksiä, kuten korruption torjuntaa sekä vapaan ja turvallisen ympäristön takaamista riippumattomille toimittajille ja kansalaisyhteiskunnalle, myös ihmisoikeuksien puolustajille, ja sisällyttää ihmisoikeusnäkökohtia EU:n ja Intian laajempaan kumppanuuteen;

ac)

ilmaistaan syvä huoli Intian kansalaisuusasioita koskevasta muutoslaista, joka on YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan luonteeltaan muslimeja perustavanlaatuisesti syrjivä ja vaarallisesti vastakkainasettelua syventävä; kannustetaan Intiaa takaamaan perustuslakinsa 25 pykälässä vahvistettu oikeus harjoittaa ja tunnustaa vapaasti omavalintaista uskontoa; pyritään estämään ja kieltämään syrjintään tai väkivaltaan yllyttävä vihapuhe, sillä se johtaa vahingolliseen ympäristöön, jossa uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuva suvaitsemattomuus ja väkivalta voidaan jättää rankaisematta; jaetaan parhaita käytäntöjä siitä, miten poliisivoimissa olisi tarjottava koulutusta, jossa käsitellään suvaitsevaisuutta ja kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja; todetaan, että kääntymisen kieltävien lakien sekä uskonnollisiin vähemmistöihin, erityisesti kristittyjen ja muslimien yhteisöihin, kohdistuvien väkivaltaisuuksien välillä on olemassa yhteys;

ad)

kannustetaan Intiaa YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä toteuttamaan toimia YK:n yleisessä määräaikaisarvioinnissa annettujen suositusten johdosta ja hyväksymään YK:n erityisraportoijien, kuten mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan erityisraportoijan, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoijan ja laittomia, summittaisia tai mielivaltaisia teloituksia käsittelevän erityisraportoijan, vierailut ja helpottamaan niitä sekä tekemään tiivistä yhteistyötä heidän kanssaan kansalaistoimintaympäristön sekä perusoikeuksien ja -vapauksien kehityksen seuraamiseksi osana sitoumustaan edistää kansalaisyhteiskunnan aitoa ja tehokasta osallistumista ihmisoikeuksien edistämiseen ja suojelemiseen;

ae)

käsitellään ihmisoikeustilannetta ja kansalaisyhteiskunnan kohtaamia haasteita, erityisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja YK:n erityisraportoijien esiin tuomia huolenaiheita, vuoropuhelussaan Intian viranomaisten kanssa, myös huippukokoustasolla; kannustetaan Intiaa maailman suurimpana demokratiana osoittamaan olevansa sitoutunut kunnioittamaan ja suojelemaan perustuslaissa kaikille taattuja sananvapautta, myös sananvapautta verkossa, rauhanomaista kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, myös viimeaikaisten mittavien maanviljelijöiden mielenosoitusten osalta, sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapautta koskevia oikeuksia sekä panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön; kehotetaan Intiaa varmistamaan turvallinen toimintaympäristö, jossa ei esiinny taloudellista tai poliittista painostusta, ihmisoikeuksien puolustajille, ympäristöaktivisteille, toimittajille ja muille kansalaisyhteiskunnan toimijoille sekä suojelemaan näiden perusoikeuksia ja -vapauksia ja takaamaan ne, lopettamaan näiden laillisen toiminnan rajoittamisen kansankiihotusta ja terrorismia koskeviin lakeihin vedoten myös Jammussa ja Kašmirissa, lopettamaan internetyhteyksiin kohdistetut yleiset rajoitukset, tarkistamaan lainsäädäntöä, jotta sitä ei voida käyttää väärin toisinajattelijoiden vaientamiseen, muuttamaan syrjintää ylläpitäviä lakeja, helpottamaan oikeussuojan saatavuutta ja varmistamaan ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneiden vastuuseen saattaminen; käsitellään ulkomaisen rahoituksen sääntelyä koskevan lain haitallisia vaikutuksia kansalaisyhteiskunnan järjestöihin;

af)

kannustetaan Intiaa toteuttamaan lisätoimenpiteitä sukupuoleen perustuvan väkivallan ja syrjinnän tutkimiseksi ja ehkäisemiseksi sekä sukupuolten tasa-arvon ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen edistämiseksi; puututaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lisääntymiseen Intiassa kannustamalla tutkimaan perusteellisesti naisiin ja tyttöihin kohdistuvia väkivaltarikoksia ja järjestämällä poliisiviranomaisille traumatietoista poliisitoimintaa ja rikostutkintaa koskevaa koulutusta ja soveltamalla vaikuttavaa seurantamekanismia, jolla valvotaan naisiin ja tyttöihin kohdistettua seksuaalista väkivaltaa koskevien lakien täytäntöönpanoa, sekä nopeuttamalla oikeusmenettelyjä ja parantamalla uhrien suojelua;

ag)	puututaan vallitsevaan, kastiin perustuvaan syrjintään ja metsäoikeuslakiin perustuvien oikeuksien myöntämistä adivasien yhteisöille koskevaan kysymykseen;

ah)	muistutetaan, että EU on jo pitkään vastustanut kuolemanrangaistusta periaatteidensa mukaisesti, ja pyydetään uudelleen Intiaa keskeyttämään kuolemanrangaistusten täytäntöönpano, jotta kuolemanrangaistus voidaan lakkauttaa pysyvästi;

ai)

pannaan merkille Intiassa käynnissä oleva prosessi sellaisen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan kansallisen toimintasuunnitelman laatimiseksi, jonka avulla voidaan panna täysimääräisesti täytäntöön yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, muistuttaen, että kaikki yritykset ovat velvollisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia arvoketjuissaan, ja kannustetaan niin EU:ta kuin Intiaa osallistumaan aktiivisesti meneillään oleviin neuvotteluihin YK:n sitovan, yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevan sopimuksen tekemiseksi;

aj)	kehotetaan Intiaa ratifioimaan kidutuksen vastainen YK:n yleissopimus ja sen valinnainen pöytäkirja sekä YK:n yleissopimus kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta;

ak)	kannustetaan Intiaa tukemaan edelleen kansainvälisiä oikeudellisia toimia allekirjoittamalla Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö;

al)

kannustetaan Intiaa jatkamaan perinnettään, jonka mukaan väkivaltaa ja vainoamista pakeneville ihmisille myönnetään suojelu siihen saakka, kun turvallisen, inhimillisen ja vapaaehtoisen paluun edellytykset voivat täyttyä, ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet yhteisöjä uhkaavan kansalaisuudettomuuden riskin poistamiseksi Intiassa;

am)

korostetaan uudelleen, että EU:n ja Intian on EU:n ja Intian etenemissuunnitelmassa annetun sitoumuksen mukaisesti ryhdyttävä mahdollisimman pian käymään säännöllistä ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua, sillä molemmat osapuolet ovat todenneet aikovansa aloittaa tapaamiset uudelleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen ja vuoropuhelu tarjoaa molemmille merkittävän tilaisuuden keskustella jäljellä olevista ihmisoikeuskysymyksistä ja ratkaista ne; nostetaan vuoropuhelu keskeiselle tasolle ja pyritään tekemään siitä merkityksellinen varmistamalla korkean tason osallistuminen, asettamalla konkreettisia sitoumuksia ja määrittämällä kriteerejä ja vertailuarvoja edistymiselle, käsittelemällä yksittäisiä tapauksia ja helpottamalla EU:n ja Intian kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua ennen hallitustenvälistä vuoropuhelua; kehotetaan EUH:ta raportoimaan säännöllisesti parlamentille saavutetuista tuloksista;

Kestävää kehitystä ja hyvinvointia edistävä kauppa

an)

palautetaan mieliin, että EU:n ja Intian välinen kauppa lisääntyi yli 70 prosentilla vuosina 2009–2019 ja että on yhteisen edun mukaista edistää taloudellisten siteiden tiivistämistä; tunnustetaan, että Intia on luotettava vaihtoehto EU:lle, joka haluaa monipuolistaa toimitusketjujaan, ja että EU on Intian suurin kauppakumppani maatalouselintarvikealalla;

ao)

hyödynnetään EU:n ja Intian johtajien kokouksen tarjoama tilaisuus käsitellä avoimesti arvopohjaista yhteistyötä korkeimmalla tasolla kauppaan ja investointeihin liittyvissä asioissa; muistutetaan EU:n olevan valmis harkitsemaan neuvotteluiden käynnistämistä itsenäisestä investointisuojasopimuksesta, joka parantaisi oikeusvarmuutta kummankin osapuolen sijoittajien kannalta ja lujittaisi entisestään kahdenvälisiä kauppasuhteita; pyritään saavuttamaan yhteiset ja molempia osapuolia hyödyttävät tavoitteet näillä aloilla, jotka voivat myötävaikuttaa talouskasvuun ja innovointiin ja jotka ovat yleismaailmallisten ihmisoikeuksien mukaisia, työoikeudet mukaan luettuina, ja edesauttavat niiden kunnioittamista sekä edistävät ilmastonmuutoksen torjuntaa ja Agenda 2030 -toimintaohjelmassa asetettujen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

ap)	hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla Intian sitoutumista monenvälisyyteen ja sääntöihin perustuvaan kansainväliseen kauppajärjestykseen; edistetään Intian ratkaisevaa roolia meneillään olevissa Maailman kauppajärjestön uudistamispyrkimyksissä;

aq)

arvioidaan, missä määrin komission neuvotteluvaltuuksia on päivitettävä, jos tavoitteena on tehdä kauppa- ja yhteistyösopimus, joka sisältäisi kunnianhimoisia määräyksiä täytäntöönpanokelpoisesta kauppaa ja kestävää kehitystä koskevasta luvusta, joka on Pariisin sopimuksen mukainen, sekä sijoittajien oikeuksia ja velvollisuuksia sekä ihmisoikeuksia koskevia asianmukaisia määräyksiä; varmistetaan rakentavat neuvottelut pitäen mielessä osapuolten erilaiset tavoitetasot; tukeudutaan tässä yhteydessä rohkaisevaan kehitykseen Intian viranomaisten asenteessa, joka koskee niiden valmiutta sisällyttää tulevaan sopimukseen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia määräyksiä;

Selviytymiskykyä alakohtaisten kumppanuuksien avulla

ar)

saatetaan päätökseen neuvottelut yhteenliitettävyyskumppanuudesta Intian kanssa; tuetaan tätä kumppanuutta erityisesti myöntämällä lainoja ja takauksia kestäville investoinneille, joita EU:n julkiset ja yksityiset toimijat, kuten Euroopan investointipankki (EIP) ja uusi ulkoinen rahoitusväline, tekevät digitaalisia ja vihreitä infrastruktuureja koskeviin kahden- ja monenvälisiin hankkeisiin Intiassa EU:n ja Aasian yhteyksiä koskevassa strategiassa vahvistettujen mahdollisuuksien mukaisesti; tutkitaan EU:n ja Intian väliseen yhteistyöhön sekä Etelä-Aasian maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä synergiaetuja ja erilaisten yhteyksiä koskevien strategioiden koordinointia;

as)

varmistetaan, että yhteyksiin liittyvissä aloitteissa noudatetaan sosiaali-, ympäristö- ja veronormeja sekä kestävyyttä, avoimuutta, osallisuutta, oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vastavuoroisuutta koskevia arvoja ja että ne ovat täysin yhteensopivia ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen ja sen oikeudellisten välineiden, kuten Pariisin sopimuksen, kanssa;

at)

tunnustetaan Intian luonnonkatastrofien hallintaa koskeva asiantuntemus; tehostetaan Intian kanssa tehtävää yhteistyötä luonnonkatastrofeja koskevan valmiuden parantamiseksi alueella muun muassa osana kumppanuutta katastrofinkestävää infrastruktuuria edistävässä koalitiossa, joka kattaa monenvälisiä pyrkimyksiä laajentaa tutkimustyötä ja tietämyksen jakamista infrastruktuurien riskinhallintaan liittyvillä aloilla;

au)

tehostetaan kestävää liikkuvuutta koskevaa yhteistyötä konkreettisilla toimenpiteillä, kuten kehittämällä edelleen sähköisen liikenteen infrastruktuureja, sekä rautatiehankkeisiin tehtävillä investoinneilla; korostetaan, että rautateillä on ratkaiseva merkitys, kun pyritään lieventämään suurten kaupunkialueiden ruuhkia ja saastumista, saavuttamaan ilmastotavoitteet ja varmistamaan välttämättömien toimitusketjujen kestokyky, myös kriisiaikoina;

av)

rohkaistaan lisäämään nopeasta kaupungistumisesta johtuvia haasteita koskevaa yhteistyötä, muun muassa vaihtamalla tietoja ja parhaita käytäntöjä yhteisten foorumien, kaupunkien välisen yhteistyön ja älykkäitä kaupunkeja koskevan teknologiayhteistyön avulla, ja myöntämään edelleen rahoitustukea Intian kaupunkiliikennehankkeille EIP:n kautta;

aw)

palautetaan mieliin Intian merkitys merkittävänä lääkkeiden, rinnakkaisvalmisteiden ja rokotteiden valmistajana erityisesti meneillään olevassa maailmanlaajuisessa terveyskriisissä; kannustetaan yhteisyrityksiä varmistamaan covid-19-rokotteiden yleinen saatavuus; pyritään nostamaan EU ja Intia johtoasemaan terveyden edistämisessä maailmanlaajuisena julkisena hyödykkeenä erityisesti tukemalla monenvälisiä aloitteita, kuten Covax-mekanismia, ja autetaan varmistamaan rokotteiden yleinen saatavuus erityisesti alemman tulotason maissa etenkin tekemällä yhteistyötä asiaan liittyvillä kansainvälisillä foorumeilla;

ax)

nostetaan EU:n ja Intian kahden- ja monenvälisen ilmastonmuutosta koskevan yhteistyön tavoitteiden tasoa etenkin nopeuttamalla vihreää kasvua ja oikeudenmukaista ja turvallista siirtymistä puhtaaseen energiaan, pyrkimällä ilmastoneutraaliuteen ja asettamalla kunnianhimoinen tavoite kansallisesti määritellyille panoksille; jatketaan yhdessä maailmanlaajuista johtajuutta Pariisin sopimuksen tukemiseksi ja keskitytään puhdasta ja uusiutuvaa energiaa ja kiertotaloutta koskevien tavoiteohjelmien täytäntöönpanoon;

ay)

vahvistetaan kahtena merkittävänä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajana maailmassa yhteinen sitoumus koordinoida paremmin toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi; pannaan merkille Intian johtoasema uusiutuvan energian alalla sekä edistys, joka on saavutettu EU:n ja Intian puhtaan energian ja ilmaston alan kumppanuuden avulla; kannustetaan investointeihin ja yhteistyöhön, joilla voidaan edistää edelleen sähköistä liikkumista, kestävää jäähdytystä, seuraavan sukupolven akkuteknologiaa, hajautettua sähköntuotantoa ja oikeudenmukaista siirtymää Intiassa; käynnistetään keskustelu harvinaisten maametallien alan strategisesta yhteistyöstä ja arvioidaan tätä yhteistyötä; tehostetaan kestävää vesihuoltoa koskevan kumppanuuden täytäntöönpanoa;

az)	edistetään biologista monimuotoisuutta koskevaa kunnianhimoista yhteistä agendaa ja maailmanlaajuisia toimia muun muassa valmisteltaessa toukokuussa 2021 pidettävää biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssia (COP15);

ba)

pyritään yhteisjohtajuuteen laadittaessa ja edistettäessä digitaalitalouden kansainvälisiä standardeja, jotka perustuvat kestävään ja vastuulliseen digitalisaatioon ja oikeusvaltio- ja ihmisoikeuspohjaiseen tieto- ja viestintätekniikan ympäristöön, samalla kun puututaan kyberturvallisuusuhkiin ja suojellaan perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien henkilötietojen suoja;

bb)

edistetään digitaalisia yhteyksiä Intiaan koskevia EU:n tavoitteita EU:n digitaalisen muutoksen strategian yhteydessä; tehdään kriittisten teknologioiden kehittämiseen ja käyttöön liittyvää yhteistyötä Intian kanssa pitäen mielessä tällaisten uusien teknologioiden mukanaan tuomat merkittävät strategiset ja turvallisuuteen liittyvät seuraukset; investoidaan digitaalisia palveluja koskevaan kumppanuuteen ja vastuullisen ja ihmisoikeuksiin perustuvan tekoälyn kehittämiseen; pidetään myönteisinä Intian toimia korkeatasoisen, yleistä tietosuoja-asetusta vastaavan henkilötietojen suojan toteuttamiseksi ja jatketaan Intian tietosuojauudistusten tukemista; painotetaan molemminpuolisia etuja, jotka saavutetaan tehostamalla yhteistyötä tällä alalla; kannustetaan lähentämään edelleen sääntelykehyksiä, jotta varmistetaan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan korkea taso muun muassa mahdollisten tietosuojan riittävyyttä koskevien päätösten avulla, turvallisten ja varmojen rajat ylittävien tiedonsiirtojen helpottamiseksi ja mahdollistetaan näin tiiviimpi yhteistyö erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja digitaalisten palvelujen aloilla; pannaan merkille, että Intian ja EU:n data-alan sääntelyn yhdenmukaistaminen helpottaisi merkittävästi keskinäistä yhteistyötä, kauppaa sekä tietojen ja asiantuntemuksen turvallista siirtoa; pyritään toistamaan EU:n kansainvälisiä verkkovierailuja koskevia sopimuksia myös Intian kanssa;

bc)

muistutetaan, että digitaalialan kehittäminen on turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää ja sen yhteydessä on monipuolistettava välinevalmistajien toimitusketjuja edistämällä avoimia ja yhteentoimivia verkkorakenteita ja digitalisaatiokumppanuuksia sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka jakavat EU:n arvot ja käyttävät teknologiaa perusoikeuksia kunnioittaen;

bd)

toteutetaan tehokkaita toimia, joilla helpotetaan muun muassa maahanmuuttajien, opiskelijoiden, korkeasti koulutettujen työntekijöiden ja taiteilijoiden liikkuvuutta EU:n ja Intian välillä, ottaen huomioon ammattitaitoisen työvoiman saatavuus ja työmarkkinoiden tarpeet EU:ssa ja Intiassa; todetaan, että sekä Intiassa että EU:ssa on huomattava digitalisointi- ja tekoälyalojen lahjakkuusreservi ja että on niiden yhteisen edun mukaista kehittää korkeatasoista asiantuntemusta ja yhteistyötä näillä aloilla;

be)

pidetään ihmisten välistä vaihtoa yhtenä strategisen kumppanuuden tärkeimmistä ulottuvuuksista; kehotetaan syvempään kumppanuuteen julkisen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin sekä kulttuurivaihdon alalla; kehotetaan EU:n jäsenvaltioita ja Intiaa investoimaan erityisesti nuorten valmiuksiin ja johtajuuteen ja varmistamaan heidän merkityksellisen osallistumisensa poliittiseen ja taloudelliseen elämään; kannustetaan Intiaa ja erityisesti intialaisia opiskelijoita ja nuoria ammatinharjoittajia osallistumaan EU:n ohjelmiin, joita ovat muun muassa Horisontti Eurooppa -puiteohjelma, Euroopan tutkimusneuvosto, Marie Sklodowska-Curie -apuraha ja henkilövaihdot koulutuksen ja kulttuurin aloilla; edistetään tässä yhteydessä Erasmus+-ohjelmaa ja varmistetaan, että näihin ohjelmiin otetaan tasapuolisesti naispuolisia opiskelijoita, tutkijoita ja ammattilaisia; jatketaan tiivistä yhteistyötä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla, ihmiskeskeiset ja etiikkapohjaiset digitaaliteknologiat mukaan luettuina, edistäen samalla digilukutaidon ja digitaalisen osaamisen vahvistamista;

bf)

selvitetään edelleen mahdollisuuksia tehdä G20-ryhmän puitteissa laaja-alaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alan yhteistyötä, jossa käsitellään muun muassa sosiaalista suojelua, vähimmäispalkkaa, naisten osallistumista työmarkkinoille, ihmisarvoisten työpaikkojen luomista sekä työturvallisuutta ja -terveyttä; pyritään yhteistyössä torjumaan lapsityötä tukemalla Intian kesäkuussa 2017 ratifioimien ILO:n yleissopimusten nro 138 (vähimmäisikää koskeva yleissopimus) ja nro 182 (lapsityön pahimpia muotoja koskeva yleissopimus) soveltamista ja seurantaa;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2020/07/15/joint-statement-15th-eu-india-summit-15-july-2020/

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0012.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0016.

(4) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 48.

(5) EUVL C 174 E, 14.7.2005, s. 179.

(6) EUVL C 227 E, 21.9.2006, s. 589.

(7) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 109.

(8) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 34.

(9) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 202.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/119

P9_TA(2021)0116

Filip De Manin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Filip De Manin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2271(IMM))

(2021/C 506/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Filip De Manin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Brysselin ylioikeuden (Cour d’appel de Bruxelles) yleisen syyttäjän 30. lokakuuta 2020 päivätyllä kirjeellä välittämän rikosoikeudelliseen menettelyyn liittyvän pyynnön, josta ilmoitettiin täysistunnossa 14. joulukuuta 2020,

—	toteaa Filip De Manin luopuneen oikeudestaan tulla kuulluksi työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Belgian kuningaskunnan perustuslain 59 pykälän,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0134/2021),

ottaa huomioon, että Brysselin ylioikeuden yleinen syyttäjä on esittänyt Belgian kuningaskunnasta Euroopan parlamentin jäseneksi valitun Filip De Manin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, joka liittyy aineellista vahinkoa tuottaneeseen liikenneonnettomuuteen, joka tämän väitetään aiheuttaneen 1. toukokuuta 2019 ja jossa on raskauttavana asianhaarana liikennepako;

ottaa huomioon, että Filip De Manin syytetään törmänneen Vilvoordessa 1. toukokuuta 2019 saarekkeeseen ja jatkaneen pysähtymättä matkaansa kotiinsa asti; ottaa huomioon, että poliisi totesi tielle levinneen De Manin törmäyksessä vaurioituneen auton palasia ja että maassa näkyvät jäljet johtivat onnettomuuspaikalta jäsenen kotiin; ottaa huomioon, että esitettyään Filip De Manille useita kehotuksia saapua kuultavaksi rikospoliisin onnistui viimein kuulla häntä, missä yhteydessä hän myönsi, että oli ajanut betonipylvään kumoon eikä ollut kyennyt pysähtymään kadulle kerääntyneen ihmisjoukon vuoksi;

C.	katsoo, että väitetty rikos kuuluu liikennepoliisista 16. maaliskuuta 1968 annetun Belgian lain 33 pykälän soveltamisalaan ja että siitä voidaan tuomita vähintään 15 päivän ja enintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus ja 200–2 000 euron sakko;

D.	ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä” (2);

ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus ja toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus sekä lainkäytöllinen koskemattomuus;

toteaa, että Belgian kuningaskunnan perustuslain 59 pykälän 1 momentissa säädetään, että lukuun ottamatta tapauksia, joissa tämä tavataan itse teosta, Belgian parlamentin edustajainhuoneen tai senaatin jäsentä ei voida parlamentin istuntokauden aikana saattaa tai suoraan haastaa oikeuteen rikosasiassa eikä häntä voida pidättää ilman sen parlamentin kamarin suostumusta, jonka jäsen hän on;

G.	ottaa huomioon, että parlamentti yksin päättää, pidättääkö se koskemattomuuden tietyssä tapauksessa; toteaa, että parlamentti voi kohtuudella ottaa huomioon jäsenen näkemyksen päättäessään, pidätetäänkö hänen koskemattomuutensa vai ei (3);

toteaa, että väitetyllä rikkomuksella ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä Filip De Manin edustajantoimen hoitamiseen Euroopan parlamentissa eikä siinä myöskään ole kyse Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitetusta Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviään hoitaessaan ilmaisemasta mielipiteestä tai äänestyksestä;

I.	ottaa huomioon, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole voinut todeta, että kyseessä olisi fumus persecutionis eli että olisi riittävän vakavia ja täsmällisiä perusteita olettaa, että oikeudellinen menettely on pantu vireille tarkoituksena haitata jäsenen poliittista toimintaa;

päättää pidättää Filip De Manin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Belgian kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille ja Filip De Manille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI:EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23 sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.

(2) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.

(3) Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. Euroopan parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, kohta 28.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/121

P9_TA(2021)0117

Zdzisław Krasnodębskin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Zdzisław Krasnodębskin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2224(IMM))

(2021/C 506/19)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Zdzisław Krasnodębskin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, 9. syyskuuta 2020 päivätyn, Warszawa-Śródmieścien piirituomioistuimen rikosjaoston X presidentin toimittaman pyynnön, joka liittyy häntä vastaan asianomistajan esittämällä kanteella vireille pantuun rikosoikeudelliseen menettelyyn ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 22. lokakuuta 2020,

—	on kuullut Zdzisław Krasnodębskia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain 105 pykälän 2 ja 5 momentin,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0132/2021),

ottaa huomioon, että Puolan Warszawa-Śródmieścien piirituomioistuimen rikosjaoston X presidentti toimitti 23. tammikuuta 2020 yksityisen osapuolen sille esittämän pyynnön Zdzisław Krasnodębskin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämiseksi Zdzisław Krasnodębskin radiohaastattelun aikana 1. helmikuuta 2019 antamien tiettyjen lausuntojen perusteella; ottaa huomioon, että Warszawa-Śródmieścien piirituomioistuimen rikosjaostolle X ilmoitettiin 19. helmikuuta 2020, että asiaan liittyi kiista viranomaisen toimivallasta työjärjestyksen 9 artiklan 1 ja 12 kohdan mukaisesti, mikä vaikutti pyynnön käsiteltäväksi ottamiseen; ottaa huomioon, että tuomioistuin pyysi 18. toukokuuta 2020 selvennyksiä valtakunnansyyttäjän virastolta ja että 8. syyskuuta 2020 valtakunnansyyttäjän virasto ilmaisi kantansa, jonka mukaan yksityisoikeudellisessa asiassa, johon valtakunnansyyttäjä ei osallistu, viranomainen, jolla on toimivalta toimittaa asianomistajan pyyntö koskemattomuuden pidättämiseksi, on tuomioistuin Euroopan parlamentin työjärjestyksen 9 artiklan 1 ja 12 kohdan mukaisesti ja että ”toimivaltaisen viranomaisen” käsitettä on tulkittava työjärjestyksen 9 artiklan 12 kohdan valossa; ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön toimittivat työjärjestyksen 9 artiklan 12 kohdan mukaisesti oikeusviranomaiset ja että työjärjestyksen 9 artiklan 1 kohdan mukaan parlamentin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön esittäjän on oltava ”jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen”; toteaa, että nämä kaksi käsitettä eivät ole identtiset;

ottaa huomioon, että siviilikanne Zdzisław Krasnodębskia vastaan nostettiin alun perin Kraków-Krowodrzan piirituomioistuimessa 6. toukokuuta 2019; ottaa huomioon, että kyseinen tuomioistuin totesi viran puolesta toimiessaan 18. lokakuuta 2019, että haastatteluohjelman, johon Zdzisław Krasnodębski osallistui, tallentaminen tapahtui radiostudiossa Varsovassa eikä Krakovassa, ja päätti, ettei se ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa, ja siirsi asian Varsovassa sijaitsevaan Warszawa-Śródmieścien piirituomioistuimeen;

C.	ottaa huomioon, että radioaseman aamuhaastatteluohjelmassa Zdzisław Krasnodębski viittasi 1. helmikuuta 2019 asianomistajaan ”tuntemattomana asianajajana” ja ”gangsterina” ja väitti, että hän ”heitteli syytöksiä sinne tänne”;

ottaa huomioon, että Zdzisław Krasnodębskia syytetään näiden huomautusten esittämisen yhteydessä siitä, että hän on julkisesti herjannut asianomistajaa ja väitetysti aiheuttanut sen, että tämä on menettänyt liiketoimintansa harjoittamiseen tarvitsemansa luottamuksen, ja mustamaalannut hänet yleisön silmissä, mikä on Puolan rikoslain 212 pykälän 2 momentin nojalla rikos, josta voidaan nostaa yksityisoikeudellinen syyte;

ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella;

F.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kyseisen valtion kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

ottaa huomioon, että Puolan perustuslain 105 pykälän 2 ja 5 momentin mukaan vaalien tulosten julkistamispäivästä kansanedustajan toimikauden päättymispäivään saakka kansanedustajaan ei saa soveltaa rikosoikeudellista vastuuvelvollisuutta ilman parlamentin alahuoneen Sejmin suostumusta eikä häntä saa pitää vangittuna eikä pidättää ilman Sejmin suostumusta, paitsi silloin, kun kansanedustaja saadaan kiinni itse teossa ja kun hänen pidättämisensä on tarpeen asianmukaisen menettelyn varmistamiseksi;

H.	toteaa, että väitetyt teot eivät liity Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuihin, Zdzisław Krasnodębskin tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiin mielipiteisiin tai äänestyksiin;

I.	toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että kyseessä olevan oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen poliittista toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä;

J.	ottaa huomioon, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen eikä parlamentin jäsentä voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä” (2);

K.	ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeusmenettelyiltä, jotka liittyvät toimintaan, jota harjoitetaan hoidettaessa parlamentin jäsenten tehtäviä ja jota ei voida erottaa kyseisistä tehtävistä;

päättää pidättää Zdzisław Krasnodębskin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Puolan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Zdzisław Krasnodębskille.

(2) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/123

P9_TA(2021)0118

Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2240(IMM))

(2021/C 506/20)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön, jonka Helleenien tasavallan korkeimman oikeuden syyttäjä välitti 23. lokakuuta 2020, kun oltiin panemassa täytäntöön Lagosia koskevaa, Ateenan muutoksenhakutuomioistuimen (ensimmäinen jaosto, jossa kolme tuomaria käsittelee rikosasioita) langettavaa tuomiota, otteet nro 2425, 2473, 2506 ja 2644/2020, ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 11. marraskuuta 2020,

—	on kuullut Ioannis Lagosia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon Helleenien tasavallan perustuslain 62 pykälän,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0136/2021),

ottaa huomioon, että menettelyssä toimivaltainen syyttäjä on pyytänyt pidättämään Euroopan parlamentin jäsenen Ioannis Lagosin koskemattomuuden, jotta hänen kohdallaan voitaisiin panna täytäntöön langettava tuomio, jolla hänet on tuomittu kolmentoista (13) vuoden ja kahdeksan (8) kuukauden vankeusrangaistukseen ja tuhannen kolmensadan (1 300) euron sakkoihin yhdestä rikoksesta ja kahdesta rikkomuksesta;

B.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 9 artiklassa määrätään, että Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.	toteaa, että Ioannis Lagos valittiin Euroopan parlamenttiin 2. heinäkuuta 2019 ja että koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö koskee tosiseikkoja ja syytteeseenpanoa ennen sitä, kun hän sai Euroopan parlamentin jäsenen aseman ja siten koskemattomuuden Euroopan parlamentin jäsenenä;

D.	toteaa, että Helleenien tasavallan perustuslain 62 pykälän nojalla parlamentin jäsentä ei voida toimikautensa aikana asettaa syytteeseen, pidättää tai vangita eikä häneen voida kohdistaa muita vapaudenmenetyksen käsittäviä toimenpiteitä ilman edustajainhuoneen lupaa;

toteaa, että Ioannis Lagos on todettu syylliseksi a) rikollisjärjestöön kuulumiseen ja sen johtamiseen (rikoslain 187 pykälän 1 ja 3 momentti) – rikos tapahtui Ateenassa vuoden 2008 ja tämän hetken välisenä aikana, b) ampuma-aseen hallussapitoon (laki nro 2168/1993) sen jälkeen, kun syytteen muutos hyväksyttiin (aiempi syyte oli aseen hallussapito), – tämä rikos tapahtui Peramassa (Attika) 30. syyskuuta 2013 – ja c) valopistooleja ja ilotulitusvälineitä koskevan lain nro 456/1976 rikkomiseen – rikos tapahtui Peramassa (Attika) 29. syyskuuta 2013;

F.	toteaa, että langettava tuomio on välittömästi täytäntöönpanokelpoinen, koska Ateenan muutoksenhakutuomioistuin katsoi, ettei kyseiseen päätökseen tehdyllä valituksella ollut lykkäävää vaikutusta;

G.	ottaa huomioon, että oikeudellisten asioiden valiokunta pani merkille Ioannis Lagosin sen jäsenille työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti esittämät ja menettelyn kannalta aiheellisiksi katsomat asiakirjat;

H.	ottaa huomioon, että langettavan tuomion täytäntöönpano ei koske Ioannis Lagosin tehtäviään hoitaessaan ilmaisemia mielipiteitä tai hänen äänestyksiään Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan mukaisesti;

ottaa huomioon, että työjärjestyksen 9 artiklan 8 kohdan mukaisesti oikeudellisten asioiden valiokunta ei missään tapauksessa ilmaise kantaansa jäsenen syyllisyyteen tai syyttömyyteen eikä siihen, oikeuttavatko lausumat tai teot, joihin jäsenen väitetään syyllistyneen, syytteeseen asettamisen, vaikka valiokunta pyyntöä käsitellessään saisi yksityiskohtaista tietoa tapaukseen liittyvistä tosiasioista;

J.	toteaa, että Euroopan parlamentin tehtävänä ei ole punnita kansallisten oikeusjärjestelmien ansioita;

K.	ottaa huomioon, että Euroopan parlamentilla ei ole toimivaltaa arvioida tai selvittää kyseessä olevasta rikosoikeudellisesta menettelystä vastuussa olevien kansallisten oikeusviranomaisten tuomiovaltaa;

toteaa, että Ioannis Lagos on yksi useammista henkilöistä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa eli jotka Ateenan muutoksenhakutuomioistuin on tuominnut useamman vuoden vankeusrangaistukseen kyseessä olevista rikoksista, mutta sillä erotuksella, että hän nauttii tällä hetkellä koskemattomuutta Euroopan parlamentin jäsenenä;

M.	ottaa huomioon, että työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta;

N.	ottaa huomioon, että parlamentaarisen koskemattomuuden tarkoituksena on suojella parlamenttia ja sen jäseniä oikeudenkäynneiltä, joiden kohteena on toiminta, joka liittyy parlamentin tehtävien hoitamiseen ja joita ei voida erottaa tästä toiminnasta;

O.	ottaa huomioon, että väitetyillä teoilla ei ole suoraa tai ilmeistä yhteyttä Ioannis Lagosin Euroopan parlamentin jäsenen tehtävien hoitamiseen;

ottaa huomioon, että väitetyt teot ovat tapahtuneet ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamenttiin; toteaa, että tästä syystä ei voida väittää, että vuonna 2014 aloitetun oikeuskäsittelyn tarkoituksena olisi ollut haitata Ioannis Lagosin tulevaa poliittista toimintaa Euroopan parlamentin jäsenenä, kun hänen asemansa Euroopan parlamentin jäsenenä oli tuolloin vielä hypoteettinen ja tuleva tapahtuma;

Q.	toteaa, että tässä tapauksessa parlamentti ei ole löytänyt todisteita fumus persecutionis -tilanteesta eli tosiseikkoja, jotka viittaisivat siihen, että oikeusmenettelyn tarkoituksena olisi vahingoittaa jäsenen ja siten Euroopan parlamentin poliittista toimintaa;

päättää pidättää Ioannis Lagosin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Helleenien tasavallan korkeimman oikeuden syyttäjälle ja Ioannis Lagosille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23 sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/125

P9_TA(2021)0119

Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö

Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2219(IMM))

(2021/C 506/21)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjän 2. lokakuuta 2020 välittämän pyynnön, joka liittyy Ateenan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen syyttäjän mahdollisesti nostamiin rikossyytteisiin (asiakirja-aineisto: ABM PB2020/65) ja josta ilmoitettiin täysistunnossa 19. lokakuuta 2020,

—	on kuullut Ioannis Lagosia työjärjestyksen 9 artiklan 6 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011, 17. tammikuuta 2013 ja 19. joulukuuta 2019 antamat tuomiot (1),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0135/2021),

A.	ottaa huomioon, että Kreikan korkeimman oikeuden syyttäjä on esittänyt Ioannis Lagosin parlamentaarisen koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön tiettyjen tekojen perusteella, jotka Ioannis Lagos teki Euroopan parlamentissa 29. tammikuuta 2020 pitämänsä puheen aikana;

B.	ottaa huomioon, että Ioannis Lagosia on syytetty Turkin kansallisen symbolin väitetystä häpäisemisestä täysistunnossa 29. tammikuuta 2020 käydyn keskustelun aikana, joka koski muuttoliiketilannetta Kreikan ja Turkin rajalla sekä EU:n yhteisiä toimia sen johdosta;

C.	ottaa huomioon, että kansallisen symbolin häpäiseminen on 1) lain 927/1979 1 §:n 1 momentissa, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön lailla 4285/2014, ja 2) Kreikan rikoslain 155 §:ssä, luettuna yhdessä 1, 12, 14, 26, 27, 51, 53, 57 ja 79 §:n kanssa, tarkoitettu rikos;

D.	ottaa huomioon, että parlamentaarinen koskemattomuus ei ole jäsenen henkilökohtainen erioikeus vaan tae koko parlamentin ja sen jäsenten riippumattomuudesta;

E.	katsoo ensiksikin, että parlamenttia ei voida rinnastaa tuomioistuimeen, ja toiseksi, että parlamentin jäsentä ei voida pitää koskemattomuuden pidättämistä koskevassa menettelyssä ”syytettynä” (2);

ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa määrätään, että ”Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella”;

G.	ottaa huomioon, että Ioannis Lagos teki tekonsa hoitaessaan tehtäviään Euroopan parlamentin jäsenenä Euroopan parlamentin täysistunnon aikana tilassa, jossa itse täysistunto oli meneillään;

H.	katsoo, että Ioannis Lagosin teot liittyivät näin ollen hänen tehtäviinsä Euroopan parlamentin jäsenenä ja hänen työhönsä Euroopan parlamentissa;

päättää säilyttää Ioannis Lagosin koskemattomuuden;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Helleenien tasavallan toimivaltaiselle viranomaiselle ja Ioannis Lagosille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102; unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543; unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23 sekä unionin tuomioistuimen tuomio 19.12.2019, Junqueras Vies, C-502/19, ECLI:EU:C:2019:1115.

(2) Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 30.4.2019, Briois v. parlamentti, T-214/18, ECLI:EU:T:2019:266.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/127

P9_TA(2021)0130

Toimielinten välinen sopimus pakollisesta avoimuusrekisteristä

Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 pakollista avoimuusrekisteriä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä (2020/2272(ACI))

(2021/C 506/22)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 9. joulukuuta 2020 tekemän päätöksen hyväksyä luonnos toimielinten väliseksi sopimukseksi pakollisen avoimuusrekisterin perustamisesta,

—	ottaa huomioon luonnoksen Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten väliseksi sopimukseksi pakollisesta avoimuusrekisteristä, jäljempänä ”sopimus”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 11 artiklan 1 ja 2 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 295 artiklan,

—	ottaa huomioon luonnoksen Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission poliittiseksi lausumaksi pakollista avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten sopimuksen hyväksymisen yhteydessä, jäljempänä ”poliittinen lausuma”,

—	ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisen sopimuksen avoimuusrekisteristä unionin toimintapolitiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon osallistuville organisaatioille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, jäljempänä ”vuoden 2014 sopimus” (1),

—	ottaa huomioon 28. syyskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen toimielinten sopimukseksi pakollisesta avoimuusrekisteristä (COM(2016)0627),

—	ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 15. kesäkuuta 2017 hyväksymän Euroopan parlamentin valtuutuksen neuvotella 28. syyskuuta 2016 annetusta komission ehdotuksesta toimielinten sopimukseksi pakollisesta avoimuusrekisteristä,

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n toimielinten avoimuudesta, vastuuvelvollisuudesta ja lahjomattomuudesta (2),

—	ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 27. heinäkuuta 2018 hyväksymät jäsenten käyttöön tarkoitetut uudet avoimuusvälineet,

—	ottaa huomioon 31. tammikuuta 2019 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen osan I lukujen 1 ja 4, osan V luvun 3, osan VII lukujen 4 ja 5, osan VIII luvun 1, osan XII, osan XIV ja liitteen II muuttamisesta (3) ja erityisesti muutokset 11 ja 35 artiklaan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 148 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0123/2021),

A.	ottaa huomioon, että SEU:n 11 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”[t]oimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa”;

B.	panee merkille, että covid-19-pandemian aiheuttama terveydellinen hätätila on synnyttänyt uusia edunvalvojien ja päätöksentekijöiden vuorovaikutuksen muotoja;

C.	toteaa, että unioni tulee maksamaan jäsenvaltioille eri muodoissa ennennäkemättömän määrän rahoitustukea pandemian seurausten lieventämiseksi ja että kaikki tähän liittyvät päätökset on tehtävä täysin avoimesti ja varmistaen unionin poliittisten päättäjien täyden vastuuvelvollisuuden;

toteaa, että kansalaisten luottamuksen unionin toimielimiin olisi oltava mahdollisimman suuri; toteaa, että jotta tällainen luottamus voisi syntyä, sen tukena on oltava käsitys siitä, että edunvalvontaan sovelletaan tiukkoja eettisiä normeja ja että kansalaisten vaaleilla valitut unionin tason edustajat sekä komission jäsenet ja unionin virkamiehet ovat riippumattomia ja vastuuvelvollisia ja toimivat avoimesti; katsoo, että unionin toimielinten yhteinen riippumaton elin voisi tulevaisuudessa auttaa luomaan yhteisen eettisen kehyksen, jota sovelletaan unionin virkamiesten vuorovaikutukseen edunvalvojien kanssa; katsoo, että avoimuusrekisterin toiminnan yhteydessä olisi otettava tarvittaessa huomioon se, noudattavatko hakijat ja rekisteröityneet unionin arvoja ja yleisiä eettisiä normeja;

E.	toteaa, että yksittäiset toimet, joita parlamentti toteuttaa pannakseen sopimuksen täytäntöön, hyväksytään toimielimessä eri tasoilla ja eri muodoissa, puhemiehistön antamista täytäntöönpanosäännöistä työjärjestyksen muuttamiseen;

toteaa, että sopimuksessa kukin kolmesta allekirjoittaneesta toimielimestä sitoutuu antamaan erillisen päätöksen, jolla rekisterin johtokunta, jäljempänä ”johtokunta”, ja rekisterin sihteeristö, jäljempänä ”sihteeristö”, valtuutetaan tekemään päätöksiä sen puolesta sopimuksen 9 artiklan ja 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

Tarkoitus ja soveltamisala

pitää sopimusta myönteisenä uutena edistysaskeleena, jolla parannetaan edunvalvonnan eettisiä normeja; muistuttaa kuitenkin, että SEUT:n 295 artiklan nojalla ainoa toimielinten käytössä oleva keino on sopiminen keskinäisessä yhteistyössään sovellettavista menettelytavoista, minkä vuoksi niiden on turvauduttava valtaansa organisoida sisäinen toimintansa, jos ne haluavat luoda kolmansille osapuolille tosiasiallisen velvollisuuden rekisteröityä; muistuttaa olleensa jo pitkään sillä kannalla, että avoimuusrekisteri olisi parempi perustaa säädöksellä, sillä se on ainoa tapa tehdä siitä kolmansia osapuolia oikeudellisesti sitova;

tähdentää poliittisen lausuman tavoin, että toimielimet sitoutuvat koordinoituun toimintamalliin, jolla vahvistetaan yhteistä avoimuuskulttuuria, jotta voidaan parantaa ja vahvistaa edunvalvonnan eettisyyttä; korostaa, että sopimuksen nojalla ja SEU:n 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimielinten on tehtävä keskenään vilpitöntä yhteistyötä yhteistä kehystä kehittäessään ja että niiden olisi siksi pyrittävä mahdollisimman lujaan sitoutumiseen; huomauttaa, että sopimuksessa tarkoitetut toimenpiteet edustavat vähimmäistasoa ja että, jos asialle saadaan poliittinen tuki, niitä voitaisiin laajentaa ottaen samalla huomioon toimielinten välistä sopimusta koskevat nykyiset perustuslailliset ja oikeudelliset rajoitteet;

toteaa jälleen, että on tarpeen jatkaa toimielinten välistä vuoropuhelua avoimuusrekisterin perustamiseksi unionin johdettuun oikeuteen sisältyvän oikeudellisesti sitovan säädöksen pohjalta;

esittää, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa keskusteltaisiin mahdollisuudesta vahvistaa itsenäinen oikeusperusta, jonka nojalla unionin lainsäätäjät voisivat hyväksyä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen unionin säädöksiä, joiden tarkoituksena on säätää sitovista eettisistä säännöistä, joita sovelletaan edunvalvojien vuorovaikutukseen unionin toimielinten kanssa;

on tyytyväinen siihen, että Euroopan unionin neuvoston asema on muuttunut tarkkailijasta viralliseksi sopimuspuoleksi; panee kuitenkin merkille, että sen osallistuminen rajoittuu tapaamisiin korkeimpien virkamiesten kanssa sekä ainoastaan vapaaehtoisuuden pohjalta pysyvien edustajien ja pysyvien edustajien sijaisten tapaamisiin heidän maansa puheenjohtajakauden ja sitä edeltävien kuuden kuukauden aikana; painottaa, että yhteisen kehyksen uskottavuuden vuoksi kaikkien pysyvien edustustojen olisi osallistuttava aktiivisesti siihen vapaaehtoisten järjestelmiensä kautta ja jatkettava näiden soveltamista puheenjohtajakautensa päätyttyä ja ulotettava ne mahdollisuuksien mukaan myös muihin virkamiehiin;

huomauttaa, että komissio ei neuvotteluprosessin aikana antanut yhteiseen kehykseen osallistumista koskevia merkittäviä lisäsitoumuksia; pitää erityisen valitettavana, että henkilötasolla sitä sovelletaan vain toimielinten korkeimpiin virkamiehiin; painottaa, että mikäli ehdollisuutta koskevia järjestelyjä tarkistetaan kaikkien kolmen toimielimen osalta, niihin olisi sisällytettävä tapaamiset toimielinten muun henkilöstön kanssa yksikönpäälliköiden tasolla ja sitä ylemmällä tasolla;

on tyytyväinen parlamentin neuvotteluprosessissa antamiin sitoumuksiin, jotka koskevat ehdollisuutta ja täydentäviä avoimuustoimenpiteitä; uskoo parlamentin työjärjestyksen 11 ja 35 artiklan muuttamisen velvoittaneen tähän vahvasti; pitää hyvänä, että sopimuksessa säilytetään perustavissa säännöissä vahvistettu jäsenten oikeus hoitaa edustajantointaan itsenäisesti;

suhtautuu myönteisesti unionin toimielinten, elinten ja laitosten mahdollisuuteen osallistua toimintaan vapaaehtoiselta pohjalta; katsoo, että allekirjoittaneiden toimielinten olisi kannustettava tällaiseen osallistumiseen, sillä niillä on velvollisuus edistää rekisterin käyttöä ja hyödyntää sitä mahdollisimman laajasti; tähdentää, että tällainen osallistuminen edellyttää, että allekirjoittaneet toimielimet osoittavat rekisterille lisäresursseja;

Sopimuksen soveltamisalaan kuuluva toiminta

korostaa, että sopimus perustuu toimintaperusteiseen lähestymistapaan, joka kattaa myös epäsuoran edunvalvontatoiminnan; pitää tällaisen toiminnan kattamista tärkeänä etenkin tilanteessa, jossa edunvalvojien ja EU:n päätöksentekijöiden välille on pandemian johdosta syntynyt uusia vuorovaikutusmuotoja;

10.

pitää tervetulleina täsmennyksiä, jotka koskevat sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa ja kuulumatonta toimintaa, kuten spontaanien tapaamisten jättämistä soveltamisalan ulkopuolelle ja toisaalta sellaisten kolmansien maiden välittäjien, joilla ei ole diplomaattista asemaa, sisällyttämistä soveltamisalaan;

11.

pitää tärkeänä määrittää ne tapaamiset edunvalvojien kanssa, jotka olisi julkistettava suunniteltuina tapaamisina; pitää hyvänä komission käytäntöä julkistaa myös tapaamiset, jotka järjestetään muuten kuin kasvotusten, esimerkiksi videoyhteyden välityksellä; painottaa, että myös ennalta suunniteltua puhelinkeskustelua olisi pidettävä tapaamisena;

Ehdollisuutta koskevat toimenpiteet, vuosikertomus ja uudelleentarkastelu

12.

pitää ehdollisuutta koskevien toimenpiteiden ja muiden täydentävien avoimuustoimenpiteiden toteuttamista yksittäisillä päätöksillä ratkaisuna, joka kunnioittaa kolmen allekirjoittaneen toimielimen valtaa organisoida sisäinen toimintansa; pitää siksi myönteisenä, että vuosikertomuksen on määrä kattaa myös allekirjoittaneiden toimielinten näin hyväksymien toimenpiteiden täytäntöönpano;

13.

ehdottaa, että vuosikertomukseen sisällytetään tiedot rekisteröityneistä, jotka ovat olleet tutkinnan kohteena ja jotka on lopulta poistettu rekisteristä hyvän edunvalvontatavan noudattamatta jättämisen vuoksi;

14.

pitää hyvänä sopimuksen 5 artiklan nojalla toteutettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden oikea-aikaista ja säännöllistä uudelleentarkastelua, jotta voidaan antaa suosituksia siitä, miten tällaisia toimenpiteitä voitaisiin parantaa ja vahvistaa;

15.

kehottaa allekirjoittaneita toimielimiä laatimaan ennen rekisterin seuraavaa tarkistusta analyysin uusien avoimuussääntöjen vaikutuksista päätöksentekomenettelyihin, mukaan lukien toimielinten yhteisen kehyksen puitteissa hyväksymät ehdollisuustoimenpiteet ja täydentävät avoimuustoimenpiteet, ja näiden sääntöjen vaikutuksesta kansalaisten käsitykseen unionin toimielimistä;

16.

korostaa, että ehdollisuustoimenpiteiden ja täydentävien avoimuustoimenpiteiden selkeä ja oikea-aikainen julkaiseminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa avoimuus edunvalvojia ja kansalaisia kohtaan, mikä vahvistaa heidän luottamustaan yhteisen kehyksen moitteettomaan toimintaan;

Euroopan parlamentin rooli

17.

on tyytyväinen parlamentin neuvottelujen kuluessa antamiin sitoumuksiin, erityisesti ehdollisuuden puutteiden korjaamista koskevaan ehdotukseen ”Closing the loopholes – Parliament’s proposals on conditionality”, ja korostaa tarvetta panna ne täysin täytäntöön ja julkaista ne sopimuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä;

18.

painottaa tarvetta varmistaa, että parlamentin poliittinen taso kokee vahvasti asiakseen huolehtia täytäntöönpano- ja uudelleentarkasteluprosessista; ehdottaa, että sopimuksen 14 artiklan mukainen uudelleentarkasteluprosessi toteutetaan ja muotoillaan tiiviissä yhteistyössä avoimuusrekisteristä vastaavan parlamentin varapuhemiehen kanssa;

19.

pyytää puhemiehistöä ja muita asiaankuuluvia elimiä toteuttamaan pikaisesti etenkin seuraavat toimenpiteet:

a)	suoran yhteyden luominen työjärjestyksen 11 artiklan 3 kohdassa määrätyn tapaamisten julkistamisen ja avoimuusrekisterin välille ja merkittävien parannusten tekeminen, jotta tämä julkistamisväline olisi kaikin puolin käyttäjäystävällinen ja sisältäisi hakutoiminnon;

suoran yhteyden luominen avoimuusrekisterin ja ns. lainsäädännöllisen jalanjäljen eli niiden tietojen välille, joita jäsenet antavat kuulemistaan ulkopuolisista tahoista työjärjestyksen liitteeseen I sisältyvien, taloudellisten sidonnaisuuksien ja eturistiriitojen alalla sovellettavien Euroopan parlamentin jäsenten menettelysääntöjen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

c)	sellaisen säännön käyttöönottaminen, että parlamentin virkamiehet yksikönpäälliköistä pääsihteeriin voivat tavata vain rekisteröityneitä edunvalvojia;

d)	sellaisen suosituksen antaminen parlamentin henkilöstölle, että henkilöstöön kuuluvat tapaavat avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvia henkilöitä tai organisaatioita vain, jos nämä ovat rekisteröityneet, ja että he tarkistavat tämän seikan järjestelmällisesti ennen näitä tapaamisia;

kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittäminen, niin että rekisteröitymistä edellytetään myös kaikilta niiltä avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvilta, jotka osallistuvat puhujina mihin tahansa valiokunnan tai laajennetun työryhmän järjestämiin tilaisuuksiin, kuten työpajoihin ja seminaareihin sekä valtuuskuntien kokouksiin;

kokonaisvaltaisen ja johdonmukaisen lähestymistavan kehittäminen osallistumiseen tapahtumien järjestämiseen parlamentin tiloissa ja rekisteröitymisen edellyttäminen tarvittaessa kaikilta avoimuusrekisterin soveltamisalaan kuuluvilta, jotka haluavat osallistua tapahtumien järjestämiseen parlamentin tiloissa;

20.

kehottaa erityisesti valiokuntien puheenjohtajakokousta

a)	hyväksymään suuntaviivat, joilla tuetaan esittelijöitä, valmistelijoita, varjoesittelijöitä, varjovalmistelijoita ja valiokuntien puheenjohtajia, jotta he voivat täyttää työjärjestyksen 11 artiklan 3 kohdan mukaiset velvollisuutensa;

hyväksymään valiokuntien sihteeristöjä koskevat suuntaviivat jäsenten tukemisesta niin, että heitä muistutetaan järjestelmällisesti mahdollisuudesta julkistaa työjärjestyksen liitteeseen I sisältyvien, taloudellisten sidonnaisuuksien ja eturistiriitojen alalla sovellettavien Euroopan parlamentin jäsenten menettelysääntöjen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti edunvalvojat, joita on kuultu mietinnön aiheeseen liittyvistä seikoista;

21.

kehottaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa harkitsemaan parlamentin työjärjestyksen tarkistamisen yhteydessä täydentäviä avoimuustoimenpiteitä, jotka olisi otettava käyttöön, jotta voidaan lujittaa parlamentin sitoutumista yhteiseen kehykseen; korostaa työjärjestyksen tarkistamiseen aina sovellettavien muodollisten vaatimusten merkitystä;

Kelpoisuusvaatimukset, hyvä edunvalvontatapa ja rekisteröityviltä edellytettävät tiedot

22.

toteaa, että sopimuksen liitteessä I esitetyn hyvän edunvalvontatavan noudattaminen on yksi kelpoisuusvaatimuksista ja että rekisteröityneiden on otettava huomioon toimielinten entisiin jäseniin ja entiseen henkilöstöön toimielimestä lähdön jälkeen sovellettavat salassapitovaatimukset ja -säännöt;

23.

pitää hyvänä täsmennystä, että kun rekisteröityneet ulkoistavat osan toiminnastaan, ne eivät vapaudu velvollisuudesta varmistaa toimeksisaajiensa noudattavan samoja eettisiä normeja, joita niihin itseensä sovelletaan;

24.

on tyytyväinen siihen, että rekisteröityvät velvoitetaan julkistamaan taloudelliset tiedot sekä asiakkaista että välittäjistä ja että taloudellisia tietoja vaaditaan myös rekisteröityviltä, jotka eivät valvo kaupallisia etuja; pitää myönteisenä, että rekisteröityneet ovat velvollisia julkistamaan taloudelliset tiedot kerran vuodessa ja myös pitämään nämä tiedot ajan tasalla, erityisesti, jos muutetaan merkittävästi täytäntöönpanopäätöksiä edellyttäviä tietoja;

25.

kiinnittää huomiota siihen, että rekisteröityvien on nyt annettava tiedot toimintansa kohteena olevista lainsäädäntöehdotuksista, politiikoista ja aloitteista; katsoo, että tämä lisää avoimuutta heidän valvomistaan eduista;

Sihteeristö ja johtokunta

26.

pitää myönteisenä sitoumusta lisätä rekisterin ylläpitoon, kehittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen tarkoitettuja resursseja samoin kuin neuvoston virallista osallistumista sihteeristöön; katsoo, että tällaiset yhteistä kehystä koskevat sitoumukset parantanevat sihteeristön valmiuksia antaa oikea-aikaisesti ohjeita rekisteröityville ja tukea näitä pyydettyjen tietojen rekisteröinnissä ja päivittämisessä; tähdentää erityisesti, että rekisteröityneiden määrään nähden henkilöstöresurssit ovat hyvin rajalliset verrattuna vastaaviin kansallisiin järjestelmiin ja että tämä rajoite heikentää rekisterin toiminnan tehokkuutta; kehottaa toimielimiä varmistamaan sihteeristölle ja johtokunnalle niiden asianmukaisen toiminnan edellyttämät resurssit ja henkilöstön;

27.

toteaa, että kaikkien kolmen toimielimen tasavertainen osallisuus sihteeristön ja johtokunnan toiminnassa oletettavasti takaa yksimielisyyden, kehittää yhteistä vastuunottoa kehyksestä ja edistää yhteistä avoimuuskulttuuria;

28.

on tyytyväinen johtokunnan perustamiseen ja sen tehtävään valvoa sopimuksen yleistä hallinnollista täytäntöönpanoa ja toimia sihteeristön toteuttamien toimenpiteiden tarkastuselimenä; pitää myönteisenä, että sopimukseen sisältyy vankka hallinnollinen menettely, jolla turvataan rekisteröityneiden menettelylliset oikeudet;

Menettelyä koskevat määräykset

29.

hyväksyy tämän päätöksen liitteessä A olevan sopimuksen tekemisen;

30.

hyväksyy tämän päätöksen liitteessä B olevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission poliittisen lausuman, joka julkaistaan yhdessä sopimuksen kanssa Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa;

31.

päättää, että sopimuksen 9 artiklan ja 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti johtokunnalla ja sihteeristöllä on sopimuksen voimaantulosta alkaen valtuudet tehdä Euroopan parlamentin puolesta hakijoita ja rekisteröityneitä koskevia yksittäisiä päätöksiä 20 päivänä toukokuuta 2021 tehdyn pakollista avoimuusrekisteriä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen (4) mukaisesti;

32.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan sopimuksen neuvoston puheenjohtajan ja komission puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen liitteineen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL L 277, 19.9.2014, s. 11.

(2) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 120.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0046.

(4) EUVL L 207, 11.6.2021, s. 1.

LIITE A

EUROOPAN PARLAMENTIN, EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTON JA EUROOPAN KOMISSION TOIMIELINTEN VÄLINEN SOPIMUS PAKOLLISESTA AVOIMUUSREKISTERISTÄ

(Liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa toimielinten välistä sopimusta sellaisena kuin se on julkaistuna virallisessa lehdessä EUVL L 207, 11.6.2021, s. 1.)

LIITE B

EUROOPAN PARLAMENTIN, EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTON JA EUROOPAN KOMISSION POLIITTINEN LAUSUMA PAKOLLISTA AVOIMUUSREKISTERIÄ KOSKEVAN TOIMIELINTEN VÄLISEN SOPIMUKSEN HYVÄKSYMISEN YHTEYDESSÄ

Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio tunnustavat ehdollisuusperiaatteen merkityksen kulmakivenä kolmen toimielimen koordinoidulle toimintamallille, jonka tavoitteena on vahvistaa yhteistä avoimuuskulttuuria ja asettaa samalla korkeat vaatimukset avoimelle ja eettiselle edunvalvonnalle unionin tasolla.

Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio toteavat, että seuraavia asioita koskevat ehdollisuutta koskevat toimenpiteet ja täydentävät avoimuustoimenpiteet ovat sopusoinnussa pakollista avoimuusrekisteriä koskevan toimielinten välisen sopimuksen kanssa, tukevat koordinoidun toimintamallin tavoitetta ja muodostavat vakaan perustan kyseisen toimintamallin kehittämiselle ja parantamiselle sekä eettisen edunvalvonnan vahvistamiselle unionin tasolla:

—	päättäjien tapaamiset rekisteröityneiden edunvalvojien kanssa soveltuvin osin (1);

—	edunvalvojien kanssa järjestettävien tapaamisten julkistaminen soveltuvin osin (2);

—	henkilöstön tapaamiset, erityisesti korkealla tasolla, rekisteröityneiden edunvalvojien kanssa (3);

—	puhuminen Euroopan parlamentin julkisissa kuulemisissa (4);

—	jäsenyys komission asiantuntijaryhmissä ja osallistuminen tiettyihin tapahtumiin, foorumeihin tai tiedotustilaisuuksiin (5);

—	pääsy toimielinten tiloihin (6);

—	edunvalvojille järjestettävien tilaisuuksien suojelijana toimiminen soveltuvin osin;

—

jäsenvaltioiden poliittinen julistus, jonka mukaan ne soveltavat vapaaehtoisesti kansallisen lainsäädännön ja toimivallan mukaisesti ehdollisuusperiaatetta pysyvän edustajansa ja pysyvän edustajan sijaisensa tapaamisiin edunvalvojien kanssa neuvoston puheenjohtajakautensa aikana ja sitä edeltävien kuuden kuukauden aikana, sekä mikä tahansa muu tämän lisäksi toteutettu yksittäisten jäsenvaltioiden vapaaehtoinen kansallisen lainsäädännön ja toimivallan mukainen toimenpide, joista molemmat otetaan yhtäläisesti huomioon.

(1) Euroopan parlamentin työjärjestyksen 11 artiklan 2 kohta, Euroopan komission jäsenten toimintasäännöistä 31 päivänä tammikuuta 2018 annetun komission päätöksen (C(2018)0700) 7 artikla (EUVL C 65, 21.2.2018, s. 7); Euroopan komission työmenetelmien V kohta.

(2) Euroopan parlamentin työjärjestyksen 11 artiklan 3 kohta; komission päätös 2014/838/EU, Euratom, annettu 25 päivänä marraskuuta 2014, komission pääjohtajien ja organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (EUVL L 343, 28.11.2014, s. 19); komission päätös 2014/839/EU, Euratom, annettu 25 päivänä marraskuuta 2014, komission jäsenten ja organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (EUVL L 343, 28.11.2014, s. 22).

(3) Neuvoston pääsihteeristön ja edunvalvojien välisen yhteydenpidon sääntelystä annetun neuvoston päätöksen 3 artikla ja Euroopan komission työmenetelmien V kohta.

(4) Julkisia kuulemisia koskevista säännöistä 18 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 7 artikla.

(5) Euroopan parlamentin työjärjestyksen 35 artikla; komission asiantuntijaryhmien perustamista ja toimintaa koskevien horisontaalisten sääntöjen vahvistamisesta 30 päivänä toukokuuta 2016 annetun komission päätöksen (C(2016)3301) 8 artikla; neuvoston pääsihteeristön virkamiesten ja edunvalvojien vuorovaikutuksen sääntelystä annetun neuvoston päätöksen 4 ja 5 artikla.

(6) Euroopan parlamentin työjärjestyksen 123 artikla luettuna yhdessä kulkulupia Euroopan parlamentin tiloihin koskevista säännöistä 13 päivänä joulukuuta 2013 annetun pääsihteerin päätöksen kanssa; neuvoston pääsihteeristön ja edunvalvojien välisen yhteydenpidon sääntelystä annetun neuvoston päätöksen 6 artikla.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/134

P9_TA(2021)0120

EU:n ja Norjan sopimus: kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttaminen Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa Euroopan unionista ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn, kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa Euroopan unionista koskevan sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (10643/20 – C9-0424/2020 – 2020/0230(NLE))

(Hyväksyntä)

(2021/C 506/23)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (10643/20),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn, kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa Euroopan unionista koskevan sopimuksen (10644/20),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0424/2020),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0035/2021),

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Norjan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/135

P9_TA(2021)0121

EU:n ja Hondurasin vapaaehtoinen kumppanuussopimus ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (12543/2020 – C9-0084/2021 – 2020/0157(NLE))

(Hyväksyntä)

(2021/C 506/24)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12543/2020),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (10365/2020),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0084/2021),

—	ottaa huomioon 27 päivänä huhtikuuta 2021 antamansa päätöslauselman, joka ei liity lainsäädäntöön (1), esityksestä päätökseksi,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0053/2021),

antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Hondurasin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0129.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/136

P9_TA(2021)0124

Euroopan horisontti -puiteohjelma ja sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta (07064/2/2020 – C9-0111/2021 – 2018/0224(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/25)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (07064/2/2020 – C9-0111/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 (1) ja 16. heinäkuuta 2020 (2) antamat lausunnot,

—	ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (3),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (4) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0435),

—	ottaa huomioon komission muutetun ehdotuksen (COM(2020)0459),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0122/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausumansa;

panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat neuvoston ja komission lausumat;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 33.

(2) EUVL C 364, 28.10.2020, s. 124.

(3) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 79.

(4) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0395.

LIITE

Yhteinen poliittinen lausuma Horisontti Eurooppa -ohjelmaan liittyvien vapautettujen varojen uudelleenkäytöstä

Yhteisessä julistuksessaan tutkimusohjelmaan liittyvien vapautettujen varojen uudelleenkäytöstä (1) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio olivat yhtä mieltä siitä, että varainhoitoasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkimusohjelman hyödyksi otetaan uudelleen käyttöön maksusitoumusmäärärahoja, jotka vastaavat enintään 0,5 miljardin euron edestä (vuoden 2018 hintoina) kauden 2021–2027 sitoumuksia, jotka on vapautettu Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan tai sitä edeltävään Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluneiden kokonaan tai osittain toteutumatta jääneiden hankkeiden vuoksi. Budjettivallan käyttäjän ja komission talousarvion toteuttamista koskevia valtuuksia rajoittamatta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat, että kyseisen määrän ohjeellinen jakautuminen on seuraava:

—	300 000 000 euroa vuoden 2018 kiinteinä hintoina klusterille ”Digitaalitalous ja -teknologia, teollisuus ja avaruusala” erityisesti kvanttitutkimukseen;

—	100 000 000 euroa vuoden 2018 kiinteinä hintoina klusterille ”Ilmasto, energia ja liikkuvuus”; ja

—	100 000 000 euroa vuoden 2018 kiinteinä hintoina klusterille ”Kulttuuri, luovuus ja osallisuutta edistävä yhteiskunta”.

Parlamentin lausuma assosiaatiosopimuksista

SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan i alakohdassa määrätään Euroopan parlamentin hyväksynnästä SEUT-sopimuksen 217 artiklassa tarkoitettujen assosiaatiosopimusten tapauksessa. Kolmannen maan assosioitumista Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan koskevat ehdot ovat usein osa tällaisia assosiaatiosopimuksia. Jotta Euroopan parlamentti voi antaa hyväksyntänsä, sille on tiedotettava välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Asianmukaisen parlamentaarisen valvonnan varmistamiseksi kyseisten sopimusten on katettava kaikki olennaiset näkökohdat, jotka liittyvät unionin ja jonkin kolmannen maan väliseen Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa koskevaan suhteeseen.

Näin ollen Euroopan parlamentti edellyttää, että kun neuvosto tekee SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan nojalla päätöksen unionin puolesta esitettävien kantojen vahvistamisesta elimessä, jonka perustamissopimuksessa määrätään kolmannen maan assosioitumisesta Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan, nämä kannat eivät johda Euroopan parlamentin hyväksynnän saamista koskevan vaatimuksen kiertämiseen siten, että kyseisen kolmannen maan Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan osallistumiseen liittyvien olennaisten näkökohtien määrittäminen jätetään kyseisen elimen tehtäväksi.

Euroopan parlamentti katsookin, että tällaisia SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukaisia neuvoston päätöksiä, jotka koskevat sellaisia assosiaatiosopimusten osia, joissa on kyse kolmannen maan assosioitumisesta Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan, olisi tehtävä mahdollisimman vähän. Jos unionin neuvottelija taikka neuvosto tai sen erityiskomitea neuvottelijalle antamissaan ohjeissa harkitsee tällaisen neuvoston päätöksen tekemistä, Euroopan parlamentti edellyttää, että sille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa myös antamalla perusteltu lausunto siitä, miksi sopimuksella perustetun elimen unionin puolesta vahvistama kanta on tarpeen [Horisontti Eurooppa -asetuksessa] ja [erityisohjelmasta annetussa neuvoston päätöksessä] esitettyjen unionin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Komission lausuma johdanto-osan 47 kappaleesta

Komissio aikoo panna EIC Accelerator -välineen talousarvion täytäntöön tavalla, jolla varmistetaan, että pk-yrityksille, startup-yritykset mukaan luettuina, pelkästään avustuksena myönnettävä tuki vastaa Horisontti 2020 -ohjelman pk-yritysvälineen määrärahoista annettua tukea, Horisontti Eurooppa -asetuksen 48 artiklan 1 kohdassa ja johdanto-osan 47 kappaleessa vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

Komission lausuma 6 artiklasta

Komissio aikoo pyynnöstä vaihtaa Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa näkemyksiä seuraavista kysymyksistä: i) mahdollisia SEUT:n 185 ja 187 artiklan mukaisia ja alustavien vaikutustenarviointien kohteeksi otettavia kumppanuuksia koskevien ehdokkaiden luettelo; ii) missiolautakuntien yksilöimien alustavien missioiden luettelo; iii) strategiasuunnitelman tulokset ennen sen virallista hyväksymistä, ja iv) työohjelmiin liittyvien asiakirjojen esitteleminen ja jakaminen.

Komission lausuma etiikasta/kantasolututkimuksesta – 19 artikla

Euroopan komissio ehdottaa, että ihmisalkion kantasolujen tutkimukseen myönnettävästä EU:n rahoituksesta päätettäessä Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa sovelletaan samoja eettisiä periaatteita kuin Horisontti 2020 -puiteohjelmassa.

Euroopan komissio ehdottaa näiden eettisten periaatteiden käytön jatkamista, koska niiden avulla on kokemuksen pohjalta voitu kehittää vastuullinen lähestymistapa tätä hyvin lupaavaa tieteenalaa varten. Periaatteet ovat osoittautuneet toimiviksi tutkimusohjelmassa, johon osallistuu tutkijoita useista maista, joissa sovellettava sääntely vaihtelee paljon.

Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa koskevassa päätöksessä seuraavat kolme tutkimusalaa suljetaan nimenomaisesti unionin rahoituksen ulkopuolelle:

—	lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus;

—	tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä;

—	tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita ainoastaan tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

Tutkimustoimia, jotka ovat kiellettyjä kaikissa jäsenvaltioissa, ei rahoiteta. Tietyssä jäsenvaltiossa kiellettyjä tutkimustoimia ei rahoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa.

Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa koskevaan päätökseen ja säännöksiin eettisistä periaatteista, joiden mukaisesti ihmisalkion kantasolujen tutkimukseen myönnetään unionin rahoitusta, ei liity arvoarvostelmaa sääntelystä tai eettisistä periaatteista, joita tällaiseen tutkimukseen sovelletaan jäsenvaltioissa.

Euroopan komissio ei sisällytä ehdotuspyyntöihin nimenomaista pyyntöä ihmisalkion kantasolujen käytöstä. Ihmisalkion tai aikuisen kantasolujen mahdollisesta käytöstä päättävät tutkijat tutkimustavoitteidensa mukaan. Käytännössä selvästi suurin osa kantasolujen tutkimukseen osoitetusta unionin rahoituksesta on myönnetty tutkimukseen, jossa käytetään aikuisen kantasoluja. Ei ole syytä olettaa, että tämä muuttuisi merkittävästi Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa.

Kaikki hankkeet, joissa ehdotetaan ihmisalkion kantasolujen käyttöä, on hyväksyttävä tieteellisessä arvioinnissa, jossa riippumattomat tieteelliset asiantuntijat arvioivat, onko kantasolujen käyttö tarpeen tieteellisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

Tieteellisessä arvioinnissa hyväksytyistä ehdotuksista tehdään tämän jälkeen Euroopan komission järjestämä perusteellinen eettinen arviointi. Eettisessä arvioinnissa otetaan huomioon periaatteet, jotka sisältyvät EU:n perusoikeuskirjaan ja kansainvälisiin yleissopimuksiin. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä ja sen lisäpöytäkirjat sekä UNESCOn yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista. Eettisessä arvioinnissa myös tarkistetaan, että ehdotuksissa noudatetaan tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia sääntöjä.

Erityisissä tapauksissa voidaan tehdä eettinen arviointi hankkeen toteutusaikana.

Hankkeille, joissa ehdotetaan ihmisalkion kantasolujen käyttöä, on saatava asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen kyseisten toimien aloittamista. Kaikkia vanhempien suostumukseen, taloudellisten houkuttimien käytön kieltoon jne. liittyviä kansallisia sääntöjä ja menettelyjä on noudatettava. Tässä yhteydessä tarkistetaan, sisältääkö hanke viittauksia lupa- ja valvontatoimenpiteisiin, jotka tutkimuksen suoritusmaan toimivaltaiset viranomaiset suorittavat.

Hanketta, joka menestyksekkäästi läpäisee tieteellisen arvioinnin, kansallisen tai paikallisen eettisen arvioinnin ja eurooppalaisen eettisen arvioinnin, esitetään tapauskohtaisesti hyväksyttäväksi jäsenvaltioille, jotka kokoontuvat komiteana tarkastelumenettelyn mukaisesti. Ihmisalkion kantasolujen käyttöön liittyvää ehdotusta ei rahoiteta, jos jäsenvaltiot eivät anna sille hyväksyntäänsä.

10.

Euroopan komissio jatkaa toimia levittääkseen unionin rahoittamasta kantasolututkimuksesta saatuja tuloksia laajalti kaikkien tutkijoiden käyttöön, jotta ne hyödyttäisivät potilaita kaikissa maissa.

11.

Euroopan komissio tukee toimia ja aloitteita, joilla edistetään ihmisalkion kantasoluihin liittyvän tutkimuksen koordinointia ja järkeistämistä vastuullisten eettisten periaatteiden puitteissa. Komissio tukee edelleen erityisesti eurooppalaista rekisteriä ihmisalkion kantasolulinjoista. Tällainen rekisteri mahdollistaa Euroopassa käytettävien ihmisalkion kantasolujen seurannan. Se myös edistää niiden käytön maksimointia tutkijoiden keskuudessa, jolloin voidaan välttää tarpeetonta uusien kantasolulinjojen tuottamista.

12.

Komissio jatkaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan tarkastelumenettelyn mukaisesti kokoontuvan komitean hyväksyttäväksi ei esitetä ehdotuksia, joihin sisältyvissä tutkimustoimissa ihmisalkioita tuhotaan esimerkiksi kantasolujen tuottamiseksi. Tämän tutkimusvaiheen sulkeminen pois rahoituksen piiristä ei estä unionia rahoittamasta myöhempiä vaiheita, joihin liittyy ihmisalkion kantasoluja.

Komission lausuma 5 artiklasta

Komissio panee merkille lainsäädäntövallan käyttäjien saavuttaman kompromissin 5 artiklan sanamuodosta. Komission käsityksen mukaan 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittu puolustusalan tutkimusta koskeva erityisohjelma rajoittuu ainoastaan tulevaan Euroopan puolustusrahastoon liittyviin tutkimustoimiin, kun taas kehittämistoimien ei katsota kuuluvan tämän asetuksen soveltamisalaan.

16 artiklan 1 kohdan d alakohtaan liittyvä komission lausuma ihmisoikeuksista

Komissio sitoutuu täysin ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, siten kuin siitä määrätään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa: ”Unioni pyrkii kehittämään suhteita ja rakentamaan kumppanuuksia sellaisten kolmansien maiden ja kansainvälisten, alueellisten tai maailmanlaajuisten järjestöjen kanssa, jotka noudattavat ensimmäisessä alakohdassa mainittuja periaatteita.” Komissio pitää kuitenkin valitettavana, että ”ihmisoikeuksien kunnioittaminen” on sisällytetty niihin ehtoihin, jotka kolmansien maiden on täytettävä voidakseen assosioitua ohjelmaan 16 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti. Tällaista nimenomaista mainintaa ei ole pidetty tarpeellisena missään muussa tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvässä ohjelmassa, vaikka onkin selvää, että EU pyrkii noudattamaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta johdonmukaista linjaa ulkosuhteissaan kolmansien maiden kanssa kaikissa välineissä ja kaikilla politiikan alueilla, ja tämän periaatteen olisi ohjattava komissiota tämän säännöksen täytäntöönpanossa.

Neuvoston lausuma

Neuvosto kehottaa komissiota varmistamaan, että neuvosto osallistuu mahdollisimman laajasti SEUT 218 artiklan mukaisiin neuvotteluihin sopimuksista, joilla kolmannet maat assosioituvat unionin ohjelmiin, mukaan lukien EU:n tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti Eurooppa -puiteohjelma. Neuvosto voi nimetä tätä varten SEUT 281 artiklan 4 kohdan mukaisesti erityiskomitean, jota on kuultava esimerkiksi tällaisten sopimusten rakennetta ja sisältöä koskevien neuvottelujen aikana.

Tältä osin neuvosto palauttaa mieleen SEU 13 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä vahvistetun EU:n toimielinten vilpittömän yhteistyön periaatteen ja asiaan liittyvän EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön SEUT 218 artiklan 4 kohdan soveltamisesta. Tämän oikeuskäytännön mukaisesti komission on toimitettava erityiskomitealle hyvissä ajoin ennen neuvottelukokouksia kaikki tiedot ja asiakirjat, kuten muun muassa muiden osapuolten ilmoittamat yleiset tavoitteet ja puolustamat kannat neuvottelujen kuluessa, jotka ovat tarpeen neuvottelujen edistymisen seuraamiseksi, jotta voidaan laatia neuvotteluihin liittyviä lausuntoja ja ohjeita (2).

Neuvosto muistuttaa, että jos kolmansien maiden assosioitumisesta unionin ohjelmiin on jo tehty sopimuksia, joissa annetaan komissiolle pysyvä valtuutus määritellä kuhunkin maahan sovellettavat erityisehdot kuhunkin ohjelmaan osallistumiselle, ja jos komissiota avustaa tässä tehtävässä erityiskomitea, komission on neuvotteluprosessin aikana toimittava järjestelmällisessä yhteistyössä kyseisen erityiskomitean kanssa esimerkiksi jakamalla tekstiluonnoksia ennen asianomaisten kolmansien maiden kanssa pidettäviä kokouksia ja järjestämällä säännöllisiä ennakkoon ja jälkikäteen pidettäviä tiedotustilaisuuksia.

Jos kolmansien maiden assosioitumisesta unionin ohjelmiin on jo tehty sopimuksia, mutta erityiskomiteaa ei ole tarkoitus nimetä, neuvosto katsoo, että komission olisi samalla tavoin neuvotteluprosessin aikana tehtävä järjestelmällistä yhteistyötä neuvoston ja sen valmisteluelimien kanssa määritellessään Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan assosioitumista koskevia erityisehtoja.

Komission lausuma kansainvälisestä yhteistyöstä

Komissio panee merkille neuvoston yksipuolisen lausuman, jonka se ottaa asianmukaisesti huomioon perussopimuksen, EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön ja toimielinten välisen tasapainon periaatteen mukaisesti, kun se kuulee erityiskomiteaa SEUT 218 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Neuvoston lausuma 5 artiklasta

Neuvosto muistuttaa, että SEUT 179 artiklan 3 kohdasta luettuna yhdessä 182 artiklan 1 kohdan kanssa seuraa, että unioni voi hyväksyä vain yhden monivuotisen puiteohjelman, jossa vahvistetaan kaikki unionin tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen liittyvät toimet. Näin ollen neuvosto katsoo, että unionin Horisontti Eurooppa -tutkimuspuiteohjelmasta annetun asetuksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittu Euroopan puolustusrahasto, joka kattaa sekä kyseisen rahaston tutkimus- että kehittämistoimet, on erityisohjelma, jolla puiteohjelma pannaan täytäntöön SEUT 182 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ja joka kuuluu kyseisen puiteohjelman perustamisesta annetun asetuksen soveltamisalaan.

(1) EUVL C 444 I, 22.12.2020, s. 3.

(2) Ks. tuomio 16. heinäkuuta 2015, komissio v. neuvosto, C-425/13, EU:C:2015:483, 66 kohta.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/141

P9_TA(2021)0125

Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” täytäntöönpanoa koskeva erityisohjelma *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta (08550/2019 – C9-0167/2020 – 2018/0225(CNS))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

(2021/C 506/26)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston esityksen (08550/2019),

—	ottaa huomioon neuvoston 18. kesäkuuta 2020 päivätyllä kirjeellä komission muutetun ehdotuksen (COM(2020)0459) johdosta esittämän uuden kuulemispyynnön, joka täydentää alkuperäistä kuulemispyyntöä,

—	ottaa huomioon tarkistetun neuvoston esityksen (06199/2021), joka vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston välisten neuvottelujen lopullista tulosta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklan 4 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0167/2020),

—	ottaa huomioon paremmasta lainsäädännöstä 13. huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (1) 25 kohdan nojalla 9. huhtikuuta 2019 tapahtuneen Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen näkemysten vaihdon,

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0436),

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 82 ja 40 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0118/2021),

hyväksyy jäljempänä esitetyn neuvoston esityksen;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(2) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0396.

P9_TC1-CNS(2018)0225

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 27. huhtikuuta 2021, neuvoston päätöksen (EU) 2021/… antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti Eurooppa” täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelman perustamisesta ja päätöksen 2013/743/EU kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, neuvoston päätöstä (EU) 2021/764.)

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/142

P9_TA(2021)0126

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutista (uudelleenlaadittu toisinto) (COM(2019)0331 – C9-0042/2019 – 2019/0151(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

(2021/C 506/27)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2019)0331),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0042/2019),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. lokakuuta 2019 antaman lausunnon (1),

—	on kuullut alueiden komiteaa,

—	ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (2),

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle työjärjestyksen 110 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 10. tammikuuta 2020 päivätyn kirjeen,

—

ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen sekä neuvoston edustajan 17. helmikuuta 2021 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 110 ja 59 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0120/2020),

toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan komission ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 47, 11.2.2020, s. 69.

(2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

P9_TC1-COD(2019)0151

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutista (uudelleenlaadittu)

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/819.)

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/143

P9_TA(2021)0127

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin strateginen innovaatio-ohjelma ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta vuosiksi 2021–2027: Euroopan innovointikyvyn ja -valmiuksien edistäminen (COM(2019)0330 – C9-0043/2019 – 2019/0152(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 506/28)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2019)0330),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0043/2019),

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 30. lokakuuta 2019 antaman lausunnon (1),

—

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 40 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0121/2020),

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

ehdottaa, että säädöksestä käytetään nimitystä ”Päätös Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta vuosiksi 2021–2027: Euroopan innovointikyvyn ja -valmiuksien edistäminen”;

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 47, 11.2.2020, s. 69.

P9_TC1-COD(2019)0152

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2021/… antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta 2021–2027: Euroopan innovointikykyjen ja -valmiuksien edistäminen ja päätöksen N:o 1312/2013/EU kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2021/820.)

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/144

P9_TA(2021)0128

Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2020)0220 – C9-0160/2020 – 2020/0097(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 506/29)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2020)0220),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 196 artiklan 2 kohdan ja 322 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0160/2020),

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon ehdotetusta oikeusperustasta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 28. syyskuuta 2020 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. lokakuuta 2020 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 14. lokakuuta 2020 antaman lausunnon (3),

—

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 ja 40 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0148/2020),

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan (4);

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 385, 13.11.2020, s. 1.

(2) EUVL C 10, 11.1.2021, s. 66.

(3) EUVL C 440, 18.12.2020, s. 150.

(4) Tämä kanta korvaa 16. syyskuuta 2020 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0218).

P9_TC1-COD(2020)0097

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) 2021/836)

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/145

P9_TA(2021)0129

EU:n ja Hondurasin vapaaehtoinen kumppanuussopimus

Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 27. huhtikuuta 2021, esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (12543/2020 – C9-0084/2021 – 2020/0157M(NLE))

(2021/C 506/30)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (12543/2020),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (10365/2020),

—

ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0084/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta 20. joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005 (FLEGT-asetus) (1),

—	ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (2) (unionin puutavara-asetus),

—	ottaa huomioon Pariisin ilmastosopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (COM(2019)0640) ja siitä 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman (3),

—	ottaa huomioon 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa (4),

—	ottaa huomioon 22. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle EU:n oikeudellisesta kehyksestä EU-vetoisen maailmanlaajuisen metsäkadon pysäyttämiseksi ja sen suunnan kääntämiseksi (5),

—	ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta Hondurasissa (6),

—	ottaa huomioon käynnissä olevan toimivuustarkastuksen, joka koskee laittomaan puunkorjuuseen sovellettavia EU:n sääntöjä, erityisesti EU:n puutavara-asetusta ja FLEGT-asetusta,

—	ottaa huomioon metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuodelta 2003 ja sen täytäntöönpanoa koskevan työsuunnitelman vuosiksi 2018–2022,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Keski-Amerikan välistä assosiaatiota koskevan sopimuksen (7),

—	ottaa huomioon Hondurasin ja EU:n vuosittaisen korkean tason poliittisen vuoropuhelun metsäalalla,

—	ottaa huomioon korkean edustajan EU:n puolesta 6. joulukuuta 2019 antaman julkilausuman korruption ja rankaisemattomuuden torjuntaa Hondurasissa tukevan operaation (MACCIH) toimeksiannon jatkamisesta,

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2021 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi (8),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A9-0054/2021),

ottaa huomioon, että lähes puolet Hondurasin maa-alasta on metsiä, joista puolet on trooppisia sademetsiä; toteaa, että luokittelemattomia puita ja lajeja on edelleen valtavasti; ottaa huomioon, että Honduras on menettänyt noin 12,5 prosenttia metsäpinta-alastaan sitten vuoden 2015 pääasiassa todennäköisesti ilmastonmuutoksen aiheuttaman tuholaisvahingon vuoksi ja osin metsäpalojen, metsäkadon ja laittomien hakkuiden seurauksena;

B.	ottaa huomioon, että Honduras hyväksyi ilmastonmuutosta koskevan lakinsa vuonna 2014 ja että seuraavana vuonna se julkaisi ensimmäisenä valtiona Pariisin sopimukseen liittyvän kansallisesti määritellyn panoksensa, jonka yhtenä sitoumuksena on palauttaa ennalleen miljoona hehtaaria metsää;

ottaa huomioon, että metsäalan osuus Hondurasin bruttokansantuotteesta (bkt) 16 viime vuoden aikana on ollut noin 3,6 prosenttia mutta sen osuus maan taloudesta on pienentynyt vuosien mittaan, mikä johtuu puutavaran laillisuusvaatimusten tiukentamisesta Hondurasin vientimarkkinoilla ja metsien tuhoamisesta; ottaa huomioon, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen prosessi, jossa korostetaan laillisuutta ja hyvää hallintoa, auttaa metsäalaa kasvattamaan osuuttaan, luomaan kohtuullisia työpaikkoja maaseudulla ja hankkimaan Hondurasille tuloja;

ottaa huomioon, että Hondurasin ja EU:n välisen puukaupan määrä on tällä hetkellä vaatimaton, sillä EU:n osuus Hondurasin puuviennistä on alla kaksi prosenttia, ja toteaa, että Yhdysvallat on suurin kauppakumppani ja että vienti naapurimaihin El Salvadoriin ja Nicaraguaan on lisääntynyt; ottaa huomioon, että vapaaehtoinen kumppanuussopimus voisi avata Hondurasille enemmän vientimahdollisuuksia EU:hun ja uusia markkinoita;

ottaa huomioon, että Maailmanpankin luokituksessa Honduras on matalan keskitulotason maa; ottaa huomioon, että se on Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhin ja läntisen pallonpuoliskon kolmanneksi köyhin maa; katsoo, että Hondurasin on ratkaistava monia haasteita torjuakseen köyhyyttä, eriarvoisuutta, korruptiota, väkivaltaa ja rankaisemattomuutta, jotka ovat edelleen jatkuvia huolenaiheita, ja parantaakseen kansalaistensa hyvinvointia sekä naisten oikeuksien tilannetta, etenkin kun otetaan huomioon viimeaikainen taantuminen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suhteen;

panee merkille, että Hondurasin hallitus on antanut myönteisiä sitoumuksia ja pannut alulle lainsäädäntöä ihmisoikeuksien puolustajien suojelemiseksi; pitää valitettavana ihmisoikeuksien, alkuperäiskansojen oikeuksien ja maaoikeuksien puolustajien ja ympäristöaktivistien joutumista väärinkäytösten, väkivallan, mielivaltaisten pidätysten, uhkailujen ja surmaamisten kohteeksi; ottaa huomioon, että Honduras ei ole allekirjoittanut tiedonsaantia, yleisön osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa Latinalaisessa Amerikassa ja Karibian alueella koskevaa Escazún alueellista sopimusta, joka on ensimmäinen ympäristösopimus, johon kuuluu erityismääräyksiä ympäristön ja ihmisoikeuksien puolustajista;

ottaa huomioon, että korruption ja rankaisemattomuuden torjuntaa Hondurasissa tukevan operaation (MACCIH) toimeksianto päättyi tammikuussa 2020 eikä sitä uusittu; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat kehottaneet Hondurasin hallitusta uusimaan tämän toimeksiannon oikeusvaltion vahvistamiseksi maassa;

H.	ottaa huomioon, että EU:n ja Keski-Amerikan välinen assosiaatiosopimus tehtiin vuonna 2012 ja että sen kauppaa koskevaa pilaria on sovellettu väliaikaisesti 1. elokuuta 2013 lähtien;

I.	ottaa huomioon, että vuonna 2013 Hondurasista tuli ensimmäinen Latinalaisen Amerikan maa, joka aloitti EU:n kanssa neuvottelut vapaaehtoisesta FLEGT-kumppanuussopimuksesta, minkä seurauksena sopimusluonnos parafoitiin vuonna 2018;

ottaa huomioon, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tavoitteena on varmistaa, että kaikki EU:n markkinoille tarkoitetut Hondurasista tulevat puutavara- ja puutuotelähetykset ovat Hondurasin puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmän (TLAS) mukaisia ja täyttävät siten FLEGT-lupaehdot; ottaa huomioon, että myös kotimaisen puutavaran ja muille vientimarkkinoille tarkoitetun puutavaran on oltava TLAS-järjestelmän mukaista ja niille on annettava H-Legal-sertifikaatti;

K.	ottaa huomioon, että TLAS-järjestelmä perustuu laillisuuden määritelmään, toimitusketjun valvontaan, vaatimustenmukaisuuden todentamiseen, FLEGT-lupaan ja riippumattomaan tarkastukseen;

L.	ottaa huomioon, että sopimus kattaa viisi FLEGT-asetuksen mukaista pakollista puutuotetta – tukit, sahatavara, ratapölkyt, vaneri ja viilut – sekä useita muita puutuotteita;

katsoo, että vapaaehtoisten FLEGT-kumppanuussopimusten tarkoitus ja odotetut hyödyt ulottuvat laillisella puutavaralla käytävän kaupan helpottamista pidemmälle, koska niiden tarkoituksena on myös saada aikaan systeemisiä muutoksia metsähallinnossa, lainvalvonnassa myös työlainsäädännön ja alkuperäiskansojen oikeuksien osalta, työlainsäädännön eri sidosryhmien, erityisesti kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja alkuperäisyhteisöjen poliittiseen päätöksentekoprosessiin osallistamisen avoimuudessa, taloudellisen yhdentymisen tukemisessa sekä kansainvälisten kestävän kehityksen tavoitteiden huomioon ottamisessa; ottaa huomioon, että tämän vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemiseen johtaneet neuvottelut ovat luoneet eri sidosryhmien keskuuteen yhteistyötilan, jossa ne voivat keskustella ympäristöön ja ihmisoikeuksiin liittyvistä kysymyksistä sekä sosiaalisista ja taloudellisista kysymyksistä; ottaa huomioon, että Honduras varmistaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoon ja valvontaan otetaan mukaan tarvittavat sidosryhmät riippumatta sidosryhmien sukupuolesta, iästä, sijainnista, uskonnosta tai vakaumuksesta, etnisestä alkuperästä, rodusta, kielestä tai vammaisuudesta ja edistetään yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan, paikallisyhteisöjen, Hondurasin alkuperäis- ja afrikkalaisperäisten kansojen sekä muiden metsistä riippuvaisten osallistumista (9);

N.	toteaa, että vapaaehtoisessa kumppanuussopimuksessa määrätään yhteisestä täytäntöönpanokomiteasta, joka vastaa sopimuksen täytäntöönpanosta ja seurannasta;

O.	ottaa huomioon, että EU tuki neuvotteluprosessia kolmen kahdenvälisen ohjelmansa kautta osana kehitysapuaan;

P.	ottaa huomioon, että Hondurasissa järjestetään parlamenttivaalit ennen vuoden 2021 loppua;

ottaa huomioon, että Honduras on ratifioinut alkuperäis- ja heimokansoja koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 169 mutta se ei ole pannut sitä täysimääräisesti täytäntöön eikä ole ottanut lainsäädännössään käyttöön alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen mukaista vapaata ja tietoon perustuvaa ennakkosuostumusta koskevaa keskeistä periaatetta;

pitää myönteisenä neuvottelujen saattamista päätökseen EU:n ja Hondurasin vapaaehtoisesta kumppanuussopimuksesta, jolla varmistetaan, että unioniin tuodaan Hondurasista vain laillisesti tuotettua puutavaraa, edistetään kestäviä metsänhoitokäytäntöjä ja laillisesti tuotetun puutavaran kestävää kauppaa sekä parannetaan metsähallintoa, lainvalvontaa (työelämää sekä työterveyttä ja -turvallisuutta koskevat velvoitteet mukaan lukien), ihmisoikeuksia, avoimuutta, vastuuvelvollisuutta ja instituutioiden selviytymiskykyä, sillä metsät ovat tärkeitä Hondurasin taloudelle ja metsäkato-ongelmaan olisi puututtava maassa tehokkaammin; kehottaa molempia osapuolia ratifioimaan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen nopeasti, jotta se voi tulla voimaan vuonna 2021 ja tasoittaa tietä myöhemmille tärkeille täytäntöönpanovaiheille, mukaan lukien lupien käyttöönotto;

ilmaisee solidaarisuutensa Hondurasille, joka äskettäin kärsi kahdesta vakavia seurauksia aiheuttaneesta hirmumyrskystä covid-19-pandemian lisäksi, joka on myös kurittanut maata erittäin ankarasti; korostaa tarvetta puuttua kiireellisesti ja maailmanlaajuisesti tällaisten äärimmäisten sääilmiöiden ja zoonoosien perimmäisiin syihin, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, metsäkatoon ja biologisen monimuotoisuuden heikkenemiseen;

arvostaa suuresti sitä, että Honduras onnistui varmistamaan, että sen valtiolliset elimet, kansalaisyhteiskunta, yksityinen sektori, alkuperäis- ja afrikkalaisperäiset kansat, tiedeyhteisöt ja yhteisöt osallistuvat vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen laatimisprosessiin, hyväksyivät tämän tarjouksen ja antoivat panoksensa; pitää myönteisenä, että kaikki nämä yhteiskunnan sektorit suostuivat istumaan saman neuvottelupöydän ympärillä ja varmistivat siten osallisuuden tunteen sekä tarjotun osallistumismahdollisuuden;

toteaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täysimääräinen täytäntöönpano on pitkän aikavälin prosessi, joka edellyttää kokonaisen lainsäädäntökokonaisuuden hyväksymistä ja riittäviä hallinnollisia valmiuksia ja asiantuntemusta sen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa varten; muistuttaa, että FLEGT-lupien myöntäminen voi alkaa vasta kun Honduras on osoittanut, että TLAS-järjestelmä on valmis;

korostaa, että täytäntöönpanovaihe edellyttää jatkuvaa aitoa kuulemista, eri sidosryhmien vankkaa osallistumista sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen tarkoituksenmukaista osallistumista päätöksentekoon, jossa taataan vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen noudattaminen; muistuttaa tarpeesta lisätä avoimuutta ja varmistaa tietojen tehokas julkistaminen ja asiakirjojen oikea-aikainen toimittaminen paikallisyhteisöille ja alkuperäiskansoille; kehottaa komissiota, EU:n Hondurasin edustustoa ja jäsenvaltioita tarjoamaan merkittävää valmiuksien kehittämistä sekä logistista ja teknistä tukea nykyisten ja tulevien kehitysyhteistyövälineiden puitteissa ja varmistamaan sen, jotta Honduras voi täyttää TLAS-järjestelmän ja siihen liittyvien toimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevat sitoumuksensa;

suhtautuu myönteisesti Hondurasin vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman äskettäiseen hyväksymiseen ja kehottaa Hondurasin hallitusta noudattamaan konkreettista, aikasidonnaista ja mitattavissa olevaa lähestymistapaa;

on huolissaan siitä, että yli 20 ympäristöaktivistia ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajaa on tapettu sen jälkeen kun vapaaehtoinen kumppanuussopimus parafoitiin heinäkuussa 2018; katsoo, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen menestys riippuu paljolti sellaisen turvallisen ja suotuisan ilmapiirin luomisesta ympäristöaktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien ja väärinkäytösten paljastajien suojelulle, jolla turvataan tehokkaat oikeussuojakeinot ihmisoikeusloukkausten uhreille ja torjutaan rankaisemattomuutta; korostaa tässä yhteydessä, että Escazún sopimuksen ratifiointi olisi merkittävä askel oikeaan suuntaan; kehottaa Hondurasin hallitusta ryhtymään tämänsuuntaisiin toimiin;

katsoo, että korruption torjunnan on oltava jatkuvaa; pitää myönteisenä, että avoimuus on osoittautunut hyödylliseksi tämän vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemiseen johtaneessa prosessissa, ja katsoo, että se olisi varmistettava täysimääräisesti tulevassa täytäntöönpanoprosessissa; korostaa, että FLEGT-järjestelmän onnistuminen riippuu myös petosten ja korruption torjumisesta koko puutavaran toimitusketjussa; kehottaa tästä syystä EU:ta lujittamaan puutavara-asetuksensa soveltamisalaa ja sen täytäntöönpanon valvontaa, jotta EU:n puutavara-alan toimitusketjun korruptioriskejä torjuttaisiin esimerkiksi säännöllisemmällä ja järjestelmällisemmällä valvonnalla ja tutkimuksilla EU:n satamissa; panee merkille Hondurasin tähänastiset pyrkimykset suurempaan avoimuuteen ja kehottaa Hondurasin hallitusta tarjoamaan metsien arvoketjun eri vaiheissa kannustimia, joilla lisätään avoimuutta ja varmistetaan haavoittuvimpien toimijoiden (alkuperäisyhteisöjen nuoret ja naiset, afrikkalaistaustaiset henkilöt ja pienviljelijät) osallistaminen; kehottaa Hondurasin hallitusta tekemään lisäksi työtä laajalle levinneen korruption lopettamiseksi ja puuttumaan muihin laittomia hakkuita ja metsien tilan heikkenemistä ruokkiviin tekijöihin kiinnittäen erityistä huomiota tulliin, Hondurasin metsävirastoon ja metsistä ja maaoikeuksista vastaaviin ministeriöihin sekä muihin viranomaisiin, joilla on keskeinen rooli vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa; korostaa, että rankaisematta jättäminen puutavara-alalla on lopetettava varmistamalla, että rikkomuksista nostetaan syytteet;

kehottaa Hondurasin hallitusta uusimaan tammikuussa 2020 päättyneen korruption ja rankaisemattomuuden torjuntaa Hondurasissa tukevan operaation (MACCIH) toimeksiannon;

10.

pitää myönteisenä Hondurasin asemaa ensimmäisenä vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen osapuolena olevana maana, jossa alkuperäiskansoja oli edustettuina neuvottelupöydässä erillisenä eturyhmänä, alkuperäiskansojen ryhmien rohkeaa osallistumista neuvotteluihin sekä heidän erityisiä näkemyksiään ja panoksiaan; kehottaa sisällyttämään nopeasti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen laillisuuden määritelmään ja hyväksymään asiaa koskevat lait Hondurasissa;

11.

toteaa, että vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen neuvotteluprosessi voi antaa eri aloille mahdollisuuden määritellä yhteisiä tavoitteita ja prioriteetteja kestävän metsänhoidon edistämiseksi sekä tarjota yhteisöille merkittävän tilaisuuden mahdollistaa metsien osallistava hoito paikallis-, yhteisö- ja aluetasolla sekä jopa kansallisella tai liittovaltion tasolla;

12.

on tietoinen siitä, että Hondurasin ratkaisevan tärkeitä maanomistusoikeuksia ja alkuperäisyhteisöjen oikeuksia on selvennettävä ja että paikallis- ja alkuperäisyhteisöjen maanomistuksen osalta tarvitaan konkreettisia suojatoimia; muistuttaa, että maan omistus, käyttö ja hallinta on ollut merkittävä sosiaalisten konfliktien, väkivallan ja ihmisoikeusloukkausten lähde Hondurasissa; muistuttaa erityisesti, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan Hondurasin yksityisomistuksessa olevista maa-alueista noin 80 prosenttia on sellaisia, joista ei ole asianmukaista tai minkäänlaista omistusoikeuden osoittavaa asiakirjaa, ja että omistusoikeuskiistojen ratkaiseminen saattaa viedä vuosia oikeuslaitoksen tehottomuuden vuoksi; kehottaa Hondurasin hallitusta kohdentamaan lisää resursseja asiaan liittyville julkisille instituutioille ja vahvistamaan niiden koordinointia;

13.

korostaa maankäytön merkitystä metsähallinnossa sekä sitä, että metsähallinnossa tarvitaan ilmastonmuutokseen liittyvä strateginen visio; kehottaa Hondurasin hallitusta varmistamaan metsäalan nykyisten eri aloitteiden, kuten metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä kehitysmaissa aiheutuvien päästöjen vähentämisen (REDD+), vapaaehtoisen FLEGT-kumppanuussopimuksen ja kansallisesti määriteltyjen panosten, tiiviin koordinoinnin;

14.

kehottaa Hondurasin hallitusta lisäämään valppautta ja vahvistamaan metsäpalojen torjuntavyöhykkeitä yksityisessä omistuksessa olevilla mailla; kehottaa ottamaan käyttöön tuotantoketjun hallinnan kotieläintuotannon, kahvin ja palmuöljyn aloilla, koska se on välttämätöntä metsäkadon perimmäisiin syihin puuttumiseksi;

15.

katsoo, että tästä vapaaehtoisesta kumppanuussopimuksesta menestyksekkäästi käydyt neuvottelut osoittavat kolmansissa maissa olevien unionin edustustojen merkityksen;

16.

kehottaa valtavirtaistamaan tasa-arvoanalyysin kaikkiin vapaaehtoisen FLEGT-kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoon liittyviin toimiin ja hankkeisiin; kehottaa laatimaan sukupuolittain jaotellun määrällisen ja laadullisen analyysin maanomistuksesta, varojen omistajuudesta ja taloudellisesta osallisuudesta kaupan vaikutuspiiriin kuuluvilla aloilla; kehottaa komissiota tukemaan näitä pyrkimyksiä teknisillä ja henkilöstöresursseilla;

17.

ilmaisee syvän huolensa aborttilainsäädännön muuttamisesta Hondurasissa ja eräissä EU:n jäsenvaltioissa;

18.

korostaa metsäalan työpaikkojen ja maaseudun työllisyyden merkitystä Hondurasin taloudelle, mikä olisi otettava huomioon vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa; pitää vapaaehtoista kumppanuussopimusta välineenä, jolla edistetään ihmisarvoista työtä; kehottaa komissiota ja Hondurasin viranomaisia suorittamaan kattavan arvioinnin vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen vaikutuksista alan työntekijöihin ja pientuottajiin, joihin hakkuiden lisääntynyt valvonta voi vaikuttaa; kehottaa komissiota edistämään ja tukemaan kyseisiä työntekijöitä ja tuottajia koskevia ohjelmia, jotta he voivat pysyä kilpailukykyisinä alalla;

19.

pyytää komissiota raportoimaan parlamentille säännöllisesti sopimuksen täytäntöönpanosta, myös yhteisen täytäntöönpanokomitean työstä, ja kehottaa komissiota ottamaan Euroopan parlamentin aktiivisesti mukaan erityisesti pyytämällä sitä lähettämään valtuuskunnan osallistumaan yhteisen täytäntöönpanokomitean työhön;

20.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti EU:n puutavara-asetusta, panemaan sen täytäntöön ja valvomaan sen noudattamista; kehottaa komissiota harkitsemaan FLEGT-lupajärjestelmän sääntelyn parantamista seuraavan väliarvioinnin yhteydessä, jotta voidaan reagoida nopeasti tapauksissa, joissa vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen sitoumuksia rikotaan merkittävästi;

21.

korostaa, että kaikki maailman maat, jotka sääntelevät laillisen puutavaran tuontimarkkinoita tai pyrkivät siihen, hyötyisivät yhteistyöstä ja mahdollisuuksien mukaan toistensa sääntöjen ja järjestelmien, kuten EU:n FLEGT- ja vapaaehtoisten kumppanuussopimusten, vahvistamisesta; korostaa, että kansainväliset standardit olisivat tehokkaampia ja edistäisivät pitkän aikavälin oikeusvarmuutta yritysten ja kuluttajien kannalta;

22.

painottaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset ovat sekä EU:lle että sen kumppanuusvaltioille merkittävä oikeudellinen kehys, josta on tullut mahdollinen kyseisten maiden hyvän yhteistyön ja toiminnan avulla; tukee komission pyrkimystä löytää uusia mahdollisia kumppaneita tulevia vapaaehtoisia FLEGT-kumppanuussopimuksia varten;

23.

katsoo, että EU:lla on erittäin tärkeä ja vastuullinen tehtävä ja velvollisuus parantaa puutavaran niin tarjonta- kuin kysyntäpuolta, jotta laittomasti tuotettu puutavara voidaan hylätä ja jotta voidaan auttaa viejämaiden pyrkimyksiä torjua laittomia hakkuita ja korruptiota, jotka johtavat niiden metsien tuhoutumiseen, ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksien loukkauksiin; korostaa tarvetta täydentää tätä työtä tulevalla huolellisuusvelvoitteella ja metsille riskejä aiheuttavia hyödykkeitä koskevalla EU:n huolellisuusvelvoiteasetuksella; panee merkille Hondurasin merkityksen maailmanlaajuisesti huomattavana kahvintuottajana;

24.

korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset ovat olennainen osa EU:n pyrkimyksiä saavuttaa Pariisin sopimuksessa ja YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa asetetut tavoitteet ja etenkin kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään FLEGT-toimintasuunnitelman täysimääräisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman muodostamaan uuteen strategiseen kehykseen siten, että kannustetaan sen edistämiseen maailmanlaajuisella ja alueellisella tasolla ja vahvistetaan edelleen kansainvälistä yhteistyötä tuottaja- ja tuojamaiden välillä;

25.

kehottaa EU:ta huolehtimaan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen kestävää kehitystä tukevasta politiikkajohdonmukaisuudesta EU:n kaikkien toimintapolitiikkojen kanssa, mukaan lukien kauppa-, kehitys-, maatalous- ja ympäristöpolitiikka, ja varmistamaan samalla, että se täydentää EU:n sitoumuksia ympäristö- ja ilmastonsuojeluun;

26.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Hondurasin tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1.

(2) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0212.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0285.

(6) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 155.

(7) EUVL L 346, 15.12.2012, s. 3.

(8) Kyseisenä päivänä hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0121.

(9) Vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen 16 artiklan mukaisesti.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/151

P9_TA(2021)0134

Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkiminen

Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2008 muuttamisesta 24. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01603 – 2021/2616(DEA))

(2021/C 506/31)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2008 muuttamisesta 24. maaliskuuta 2021 annetun komission delegoidun asetuksen (C(2021)01603),

—	ottaa huomioon komission 9. maaliskuuta 2021 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan 16. huhtikuuta 2021 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

—	ottaa huomioon ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6. marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (1) ja erityisesti sen 23 b artiklan 121 a artiklan 6 kohdan d alakohdan,

—

ottaa huomioon ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista unionin lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (2) ja erityisesti sen 16 a artiklan 3 kohdan ja 87 b artiklan 6 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

—	ottaa huomioon, että työjärjestyksen 111 artiklan 6 kohdan kolmannen ja neljännen luetelmakohdan mukaisessa määräajassa, joka päättyi 27. huhtikuuta 2021, ei ole esitetty vastalauseita,

A.	ottaa huomioon, että komission asetuksessa (EY) N:o 1234/2008 (3) vahvistetaan säännökset ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta;

B.	ottaa huomioon, että komissio on Euroopan lääkeviraston tieteellisen arvioinnin perusteella hyväksynyt useita covid-19-rokotteita;

C.	ottaa huomioon, että hyväksyttyjen covid-19-rokotteiden jatkuvan tehon varmistamiseksi saattaa olla tarpeen muuntaa niitä tavoilla, joihin liittyy niiden koostumuksen muuttaminen siten, että ne suojaavat uusilta tai useilta muunnoskannoilta pandemian yhteydessä tai muutoin;

ottaa huomioon, että 17. helmikuuta 2021 antamassaan tiedonannossa ”HERA Incubator: varautuminen yhdessä covid-19-muunnosten aiheuttamaan uhkaan” (4) komissio ilmoitti useista toimenpiteistä, jotka otetaan käyttöön, jotta voidaan ottaa tehokkaasti huomioon tilanne, jossa covid-19-viruksen uudet muunnokset saattavat vaikuttaa meneillään olevan pandemian torjuntaan; ottaa huomioon, että ilmoitettuihin toimenpiteisiin sisältyi nykyisen sääntelymenettelyn muuttaminen uusiin muunnoksiin mukautettujen covid-19-rokotteiden nopeutetun hyväksymisen mahdollistamiseksi;

E.	ottaa huomioon, että komissio toimitti 24. maaliskuuta 2021 parlamentille delegoidun asetuksen, mikä käynnisti kolmen kuukauden tarkasteluajan, jonka aikana parlamentti voi vastustaa kyseistä delegoitua asetusta;

ottaa huomioon, että komission delegoidussa asetuksessa säädetään, että komissio voi tietyin edellytyksin poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti hyväksyä ihmisen influenssarokotteen tai ihmisen koronavirusrokotteen myyntiluvan ehtojen muutoksen, vaikka tietyt farmaseuttiset, ei-kliiniset tai kliiniset tiedot puuttuvat; ottaa kuitenkin huomioon, että jos tällainen muutos hyväksytään, myyntiluvan haltijan on toimitettava puuttuvat farmaseuttiset, ei-kliiniset ja kliiniset tiedot asiaan liittyvän viranomaisen asettamassa määräajassa;

ottaa huomioon, että komission delegoidussa asetuksessa sallitaan, että myyntiluvan haltijan muutospyyntö voidaan analysoida alustavan tietoaineiston perusteella, jota täydennetään myyntiluvan haltijan hyväksynnän jälkeen antamilla lisätiedoilla, mikä yksinkertaistaa ja helpottaa sääntelyprosessia sekä sääntelyviranomaisten että rokotteiden kehittäjien kannalta;

H.	katsoo, että komission delegoidun asetuksen olisi tultava voimaan 26. huhtikuuta 2021 mennessä, jotta varmistetaan, että rokotteiden kehittäjät, jotka alkavat valmistella covid-19-rokotteitaan muunnoksia varten, sekä sääntelyviranomaiset voivat hyödyntää mukautettua järjestelmää täysimääräisesti;

ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(2) EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1.

(3) Komission asetus (EY) N:o 1234/2008, annettu 24. marraskuuta 2008, ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta (EUVL L 334, 12.12.2008, s. 7).

(4) COM(2021)0078.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/153

P9_TA(2021)0135

Sisämarkkinoita, yritysten kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskeva ohjelma (sisämarkkinaohjelma) 2021 – 2027 ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman (sisämarkkinaohjelma) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014 ja (EU) N:o 652/2014 kumoamisesta (14281/1/2020 – C9-0133/2021 – 2018/0231(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/32)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14281/1/2020 – C9-0133/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0441),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0142/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 40.

(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 259.

(3) Hyväksytyt tekstit, 12.2.2019, P8_TA(2019)0073.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/154

P9_TA(2021)0136

Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille (2021–2027) ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille ja asetuksen (EU) N:o 1309/2013 kumoamisesta (05532/1/2021 – C9-0139/2021 – 2018/0202(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/33)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05532/1/2021 – C9-0139/2021),

—	ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2021)0196),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0380),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0140/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 82.

(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 239.

(3) EUVL C 411, 27.11.2020, s. 300.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/155

P9_TA(2021)0137

Kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelma 2021–2027 ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1381/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 kumoamisesta (06833/1/2020 – C9-0144/2021 – 2018/0207(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/34)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06833/1/2020 – C9-0144/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 10. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0383),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0144/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen, kun on tarkistettu, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen ja siihen liittyvän Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 178.

(2) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 196.

(3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0407.

LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteinen julistus unionin arvojen lohkon rahoituksesta vuonna 2021

Budjettivallan käyttäjän valtuuksia rajoittamatta lainsäätäjät ovat sitä mieltä, että kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman unionin arvojen lohkoon olisi kohdennettava merkittävää rahoitusta 1 päivästä tammikuuta 2021.

Lainsäätäjät kehottavat komissiota toteuttamaan asianmukaisia toimia tämän tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti arvioimaan joustovälineiden käyttöä EU:n vuoden 2021 vuotuisen talousarvion oikeudellisen kehyksen puitteissa monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa vahvistettujen aktivointiperusteiden mukaisesti.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/157

P9_TA(2021)0138

Oikeusalan ohjelma 2021–2027 ***II

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/35)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06834/1/2020 – C9-0138/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	on kuullut alueiden komiteaa,

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0384),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavien valiokuntien työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0146/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 178.

(2) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0097.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/158

P9_TA(2021)0139

Unionin avaruusohjelma 2021–2027 ja Euroopan unionin avaruusohjelmavirasto ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin avaruusohjelman ja Euroopan unionin avaruusohjelmaviraston perustamisesta sekä asetusten (EU) N:o 912/2010, (EU) N:o 1285/2013 ja (EU) N:o 377/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU kumoamisesta (14312/1/2020 – C9-0140/2021 – 2018/0236(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/36)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14312/1/2020 – C9-0140/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 6. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0447),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0141/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 51.

(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 365.

(3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0402.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/159

P9_TA(2021)0140

Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen kauppa- ja yhteistyösopimus ***

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05022/2021 – C9-0086/2021 – 2020/0382(NLE))

(Hyväksyntä)

(2021/C 506/37)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (05022/2021),

—	ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliseksi kauppa- ja yhteistyösopimukseksi (05198/2021),

—	ottaa huomioon esityksen Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliseksi sopimukseksi turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavista turvallisuusmenettelyistä (05203/2021),

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C9-0086/2021),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta valtuutuksen antamiseksi aloittaa neuvottelut uudesta kumppanuudesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (1),

—	ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 antamansa suosituksen uutta kumppanuutta koskevista neuvotteluista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 114 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan työjärjestyksen 58 artiklan mukaisen yhteiskäsittelyn,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan, kehitysvaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan kirjeet,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ja kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A9-0128/2021),

antaa hyväksyntänsä Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemiselle;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0033.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0152.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/160

P9_TA(2021)0142

Tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistaminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta (COM(2019)0619 – C9-0188/2019 – 2019/0272(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 506/38)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2019)0619),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C9-0188/2019),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 59 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A9-0149/2020),

vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se korvaa ehdotuksensa, muuttaa sitä huomattavasti tai aikoo muuttaa sitä huomattavasti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

P9_TC1-COD(2019)0272

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (3) mukaisesti turvata talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset meren elollisten luonnonvarojen hyödyntämiselle.

(2)

Unioni on hyväksynyt neuvoston päätöksellä 98/392/EY (4) Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen sekä sopimuksen hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta. Kyseiset sopimukset sisältävät meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Unioni osallistuu kansainvälisillä vesillä ponnisteluihin kalakantojen säilyttämiseksi osana laajempia kansainvälisiä velvoitteitaan.

(3)	Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (5), jäljempänä ”yleissopimus”, sopimuspuoli.

(4)

Yleissopimuksella perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas, jäljempänä ”ICCAT”) hyväksyi vuonna 2018 pitämässään 21. erityiskokouksessa suosituksen 18-02 Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavasta tonnikalan monivuotisesta hoitosuunnitelmasta, jäljempänä ”hoitosuunnitelma”. Hoitosuunnitelma noudattaa ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean, jäljempänä ”SCRS”, ohjetta, jonka mukaan ICCAT:n olisi vahvistettava kannalle monivuotinen hoitosuunnitelma vuonna 2018, koska kannan nykyinen tila ei enää näytä edellyttävän (suosituksessa 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04, vahvistetun) tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisesti käyttöön otettuja kiireellisiä toimenpiteitä , mutta olisi vältettävä heikentämästä nykyisiä seuranta- ja valvontatoimenpiteitä .

(5)	Suosituksella 18-02 kumotaan suositus 17-07, jolla muutettiin suositusta 14-04 tonnikalan elvytyssuunnitelmasta, joka saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1627 (6).

(6)

ICCAT hyväksyi vuonna 2019 pidetyssä 26. sääntömääräisessä kokouksessaan suosituksen 19-04, jolla muutetaan suosituksessa 18-02 vahvistettua monivuotista hoitosuunnitelmaa. ICCAT:n suosituksella 19-04 kumotaan ja korvataan suositus 18-02. Suositus 19-04 olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä tällä asetuksella.

(7)	Tällä asetuksella olisi myös pantava täysimääräisesti tai tapauksen mukaan osittain täytäntöön seuraavat ICCAT:n suositukset: 06-07 (7), 18-10 (8), 96-14 (9), 13-13 (10) ja 16-15 (11).

(8)

Alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävien unionin kantojen on perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti noudattaen erityisesti tavoitetta palauttaa kalakannat asteittain kestävän enimmäistuoton varmistavaa biomassatasoa suuremmaksi ja pitää ne tällaisella tasolla sekä tavoitetta luoda edellytykset taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle ja maalla toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle. SCRS:n vuonna 2018 laatiman kertomuksen (12) mukaan tonnikalan saaliit, kun kalastuskuolevuus on F0,1, ovat linjassa kestävän enimmäistuoton mukaisen kalastuskuolevuuden (Fmsy) kanssa. Kannan biomassan katsotaan olevan tasolla, jolla varmistetaan kestävä enimmäistuotto. B0,1 vaihtelee siten, että kun rekrytointitaso on keskitasoinen ja matala, arvo on yli mainitun tason, ja kun rekrytointitaso on korkea, arvo on tämän tason alapuolella.

(9)

Hoitosuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. Hoitosuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien sekä erityisesti perinteisessä kalastuksessa ja perinteisessä pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävien pyydysten ja menetelmien käyttöä paikallistalouksien kohtuullisen elintason tukemiseksi.

(10)

Olisi otettava huomioon pienimuotoisen ja perinteisen pienimuotoisen kalastuksen erityispiirteet ja tarpeet. ICCAT:n suosituksen 19-04 asiaa koskevilla määräyksillä poistetaan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavien alusten tonnikalan kalastuksen esteet, minkä lisäksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä niille asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti paremmin varmistamaan kalastusmahdollisuuksien oikeudenmukainen ja avoin jakaminen pienimuotoista kalastusta harjoittavien, perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavien ja suurempien laivastojen kesken.

(11)

Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi on annettu unionin lainsäädäntöä sellaisen valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi, joka käsittää myös laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen vastaiset toimet. Erityisesti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1224/2009 (13) perustetaan valvontaa, tarkastuksia ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva, kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa noudattava unionin järjestelmä, jonka tarkoituksena on varmistaa kaikkien yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011 (14) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (15) vahvistetaan yhteisön järjestelmä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Näihin asetuksiin sisältyy jo säännöksiä, kuten kalastuslisenssit ja -luvat sekä tietyt alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevat säännöt, jotka kattavat useita ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja toimenpiteitä. Sen vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä säännöksiä tähän asetukseen.

(12)	Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n käyttämä vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona.

(13)

ICCAT:n suosituksen 19-04 mukaan tonnikalat, jotka on pyydetty ja jotka ovat alle säilyttämisen vähimmäisviitekoon, on heitettävä pois, ja sama koskee tonnikalasaaliita, jotka ylittävät vuotuisissa kalastussuunnitelmissa vahvistetut sivusaalisrajoitukset. Unionille ICCAT:n puitteissa kuuluvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 (16) 4 artiklassa säädetään purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista tonnikalan osalta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Delegoidulla asetuksella (EU) 2015/98 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen 19-04 määräykset, joissa vahvistetaan velvoite heittää pois aluksella oleva tonnikala, siltä osin kuin sen määrä ylittää alukselle jaetun kiintiön tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Kyseisen delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös virkistyskalastusta harjoittavat alukset. Näin ollen tällaisten poisheittämis- ja vapauttamisvelvoitteiden ei tarvitse kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan ja tämä asetus ei rajoita delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 vastaavien määräysten soveltamista.

(14)

Vuoden 2018 vuosikokouksessa yleissopimuksen sopimuspuolet totesivat tarpeen tehostaa tiettyjen tonnikalaan kohdistuvien toimien valvontaa. Tämän tavoitteen mukaisesti vuoden 2018 vuosikokouksessa sovittiin, että kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien yleissopimuksen sopimuspuolten olisi varmistettava kasvatusaltaaseensiirtotoimien täysi jäljitettävyys ja niiden olisi tehtävä riskianalyysiin perustuvia satunnaistarkastuksia.

(15)

Sähköisestä tonnikalan saalisasiakirjasta, jäljempänä ”eBCD-asiakirja”, säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 640/2010 (17), jolla pannaan täytäntöön suosituksen 08-12 muuttamisesta annettu ICCAT:n suositus 09-11. Suositukset 17-09 ja 11-20 eBCD-asiakirjojen soveltamisesta on hiljattain kumottu suosituksilla 18-12 ja 18-13. Tästä syystä asetus (EU) N:o 640/2010 on vanhentunut, ja komissio on ehdottanut uutta asetusta , jolla pannaan täytäntöön uusimmat eBCD-asiakirjoja koskevat ICCAT:n säännöt. Tämän vuoksi tässä asetuksessa ei pidä viitata asetukseen (EU) N:o 640/2010 vaan yleisemmin ICCAT:n suosittamaan saaliinkirjausohjelmaan.

(16)

ICCAT:n sopimuspuolet muuttavat usein ICCAT:n tiettyjä suosituksia ja niitä todennäköisesti muutetaan edelleen tulevaisuudessa. Jotta ICCAT:n hoitosuunnitelman muutoksia tai lisäyksiä koskevat tulevat ICCAT:n suositukset voidaan saattaa nopeasti osaksi unionin lainsäädäntöä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja: ▌tietojen ilmoittamisen määräajat, kalastuskaudet; poikkeukset kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle; säilyttämisen vähimmäisviitekoot; prosenttiluvut ja parametrit, komissiolle toimitettavat tiedot; kansallisten ja alueellisten tarkkailijoiden tehtävät, syyt kalojen siirtoluvan epäämiseksi; syyt saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(17)

Unionia ICCAT:n kokouksissa edustava komissio hyväksyy vuosittain joukon puhtaasti teknisiä ICCAT:n suosituksia, jotka koskevat erityisesti kapasiteetin rajoituksia, kalastuspäiväkirjaa koskevia vaatimuksia, saalisilmoituslomakkeita, jälleenlaivaus- ja siirtoilmoituksia, kalastusluvissa mainittavia vähimmäistietoja ja kalastusalusten vähimmäislukumäärää ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastusjärjestelmän yhteydessä; tarkastuksia ja tarkkailijoita koskevan järjestelmän eritelmiä, videotallennuksen vaatimuksia, vapauttamisprotokollaa, kuolleiden kalojen käsittelyyn sovellettavia vaatimuksia, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksia tai alusten satelliittiseurantajärjestelmiä koskevia vaatimuksia, jotka pannaan täytäntöön tämän asetuksen liitteiden I–XV mukaisesti. Komissiolla olisi oltava valta hyväksyä delegoituja säädöksiä liitteiden I–XV muuttamiseksi tai täydentämiseksi muutettujen tai täydennettyjen ICCAT:n suositusten mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

ICCAT mukauttaa dynaamisesti tonnikalan kalastusta koskevia suosituksiaan (pyyntiin, siirtoon, kuljetukseen, kasvatusaltaaseen siirtoon, kasvatukseen, nostoon ja kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviin siirtoihin liittyvät toimet). Kalastuksen valvontaa ja hoitoa varten kehitetään jatkuvasti uusia tekniikoita (esimerkiksi stereokamerajärjestelmät ja vaihtoehtoiset menetelmät), joita jäsenvaltioiden on käytettävä yhdenmukaisesti. Vastaavasti voi olla tarpeen kehittää myös menettelyohjeita, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita noudattamaan tässä asetuksessa vahvistettuja ICCAT:n sääntöjä. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja, siirtotoimia ja kasvatusaltaaseensiirtotoimia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (19) mukaisesti.

(19)	Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät vaikuta ICCAT:n tulevien suositusten saattamiseen osaksi unionin lainsäädäntöä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

(20)

Koska tällä asetuksella luodaan uusi ja kattava tonnikalan hoitosuunnitelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2017/2107 (20) ja (EU) 2019/833 (21) vahvistetut tonnikalaa koskevat säännökset olisi kumottava. Asetuksen (EU) 2017/2107 43 artiklan sisällöstä se osa, joka vastaa Välimeren miekkakalaa, on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2019/1154 (22). Myös eräät asetuksen (EY) N:o 1936/2001 (23) säännökset olisi kumottava. Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 olisi muutettava.

(21)	ICCAT:n suosituksella 18-02 kumottiin suositus 17-07, koska kannan tila ei enää edellyttänyt kyseisessä suosituksessa vahvistetun tonnikalan elvytyssuunnitelman mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä. Sen vuoksi asetus (EU) 2016/1627, jolla elvytyssuunnitelma pantiin täytäntöön, olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt, jotka koskevat Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission, jäljempänä ”ICCAT”, hyväksymän, Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavan tonnikalan (Thunnus thynnus) monivuotisen hoitosuunnitelman yhtenäistä ja tehokasta täytäntöönpanoa unionissa.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan

unionin kalastusaluksiin sekä virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka

—	pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella, ja

—	jälleenlaivaavat tai kuljettavat, myös yleissopimusalueen ulkopuolella, yleissopimusalueelta pyydettyä tonnikalaa;

b)	unionin kalanviljelylaitoksiin;

c)	kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä ja pyytävät tonnikalaa yleissopimusalueella;

d)	kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltion satamissa ja joilla kuljetetaan yleissopimusalueella pyydettyä tonnikalaa tai unionin vesillä pyydetystä tonnikalasta peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa.

3 artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on toteuttaa ICCAT:n hyväksymä tonnikalan monivuotinen hoitosuunnitelma, jonka tarkoituksena on säilyttää tonnikalan kestävän enimmäistuoton mahdollistava biomassataso.

4 artikla

Suhde muuhun unionin lainsäädäntöön

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan rajoittamatta muiden kalastusalaa koskevien unionin säädösten, erityisesti seuraavien säädösten, soveltamista:

1)	asetus (EY) N:o 1224/2009 unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen;

2)	asetus (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä;

3)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista (24);

4)	asetus (EU) 2017/2107 Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä;

5)	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241 kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla (25).

5 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	”ICCAT:llä” Kansainvälistä Atlantin tonnikalojen suojelukomissiota (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas);

2)	”yleissopimuksella” kansainvälistä yleissopimusta Atlantin tonnikalojen suojelusta;

”kalastusaluksella” mitä tahansa moottorikäyttöistä alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa hyödyntämistarkoituksessa, mukaan luettuina pyyntialukset, kalanjalostusalukset, tukialukset, hinausalukset, jälleenlaivausalukset, tonnikalatuotteiden kuljetukseen varustetut kuljetusalukset ja apualukset konttialuksia lukuun ottamatta;

4)	”elävällä tonnikalalla” tonnikalaa, joka pidetään elossa tietyn ajan tonnikalarysässä tai joka siirretään elävänä kalanviljelylaitokseen ▌;

5)	”SCRS:llä” ICCAT:n pysyvää tutkimus- ja tilastokomiteaa;

6)	”virkistyskalastuksella” ei-kaupallista kalastusta, jossa hyödynnetään meren elollisia luonnonvaroja ▌;

7)	”urheilukalastuksella” ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat kuuluvat kansalliseen urheilujärjestöön tai joilla on kansallinen urheilukalastuslupa;

8)	”hinausaluksella” mitä tahansa alusta, jota käytetään altaiden hinaamiseen;

9)	”jalostusaluksella” alusta, jolla kalastustuotteille tehdään yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä ennen tuotteiden pakkaamista: fileointi tai viipalointi, jäädytys ja/tai jalostus;

10)	”apualuksella” mitä tahansa alusta, jota käytetään kuolleiden (jalostamattomien) tonnikalojen kuljettamiseen kuljetus- tai kasvatusaltaasta, kurenuotasta tai tonnikalarysästä nimettyyn satamaan ja/tai jalostusalukseen;

11)	”tonnikalarysällä” pohjaan ankkuroitua kiinteää pyydystä, jossa on yleensä aitaverkko, joka johdattaa kalat tonnikalarysän suljettuun peräosaan tai suljettuihin peräosiin, jossa tai joissa tonnikalaa pidetään ennen nostoa tai kasvatusta;

12)	”kurenuotalla” saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

13)	”kasvatusaltaaseen siirrolla” elävien tonnikalojen siirtämistä kuljetusaltaasta tai tonnikalarysästä altaaseen kasvatettavaksi tai lihotettavaksi ;

14)	”pyyntialuksella” alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa pyyntitarkoituksessa;

15)

”kalanviljelylaitoksella” merialuetta, joka on selvästi määritelty maantieteellisin koordinaatein ja jota käytetään tonnikalarysillä ja/tai kurenuotta-aluksilla pyydetyn tonnikalan lihotukseen tai kasvatukseen. Kalanviljelylaitoksella voi olla useita kalanviljelypaikkoja, jotka kaikki määritellään maantieteellisin koordinaatein niin, että monikulmion jokaisen pisteen pituus- ja leveysasteet on selkeästi määritelty;

16)	”kasvatuksella” tai ”lihotuksella” tonnikalan siirtämistä kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla ja kalojen sen jälkeistä ruokkimista niiden lihottamiseksi ja kokonaisbiomassan lisäämiseksi;

17)	”nostolla” tonnikalan tappamista kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysissä;

18)	”stereokameralla” kameraa, jossa on vähintään kaksi objektiivia ja jossa on erillinen kuva-anturi tai filmiruutu kummallekin objektiiville, mikä mahdollistaa kolmiulotteisten kuvien ottamisen kalan pituuden mittaamiseksi ja tonnikalojen lukumäärän ja painon selvittämiseksi mahdollisimman tarkkaan ;

19)

”pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävällä aluksella” pyyntialusta, jolla on vähintään kolme seuraavista viidestä ominaisuudesta:

a)	aluksen suurin pituus on alle 12 metriä;

b)	alus harjoittaa kalastusta yksinomaan lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä;

c)	kalastusmatkojen kesto on alle 24 tuntia;

d)	miehistön jäsenmäärä on enintään neljä henkeä; tai

e)	alus käyttää valikoivia pyyntimenetelmiä, jotka aiheuttavat vähemmän ympäristövaikutuksia;

20)	”yhteisellä kalastustoimella” kahden tai useamman kurenuotta-aluksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden kurenuotta-aluksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan kurenuotta-alukseen ennalta sovitun jakoperusteen mukaisesti;

21)	”aktiivisella kalastuksella” pyyntialuksen harjoittamaa tonnikalan kohdennettua kalastusta tietyn kalastuskauden aikana;

22)	”BCD-asiakirjalla” tonnikalan saalisasiakirjaa;

23)	”eBCD-asiakirjalla” sähköistä tonnikalan saalisasiakirjaa;

24)	”yleissopimusalueella” yleissopimuksen 1 artiklassa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

25)	”jälleenlaivauksella” kaikkien tai joidenkin kalastusaluksilla olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen kalastusalukseen. Kuolleiden tonnikalojen purkamista kurenuotasta, tonnikalarysästä tai hinausalukselta apualukseen ei kuitenkaan pidetä jälleenlaivauksena;

26)	”kontrollisiirrolla” lisäsiirtoa, joka suoritetaan siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi kalastuksen/kalanviljelyn harjoittajien tai valvontaviranomaisten pyynnöstä;

27)	”valvontakameralla” stereokameraa ja/tai tavanomaista videokameraa, jolla harjoitetaan tässä asetuksessa säädettyä valvontaa;

28)	”sopimuspuolella” yleissopimuksen sopimuspuolta ja yhteistyötä tekevää muuta kuin sopimuspuolta, yhteisöä tai kalastusyhteisöä;

29)	”suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella” suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta;

30)

”siirrolla”

a)	elävien tonnikalojen siirtämistä pyyntialuksen verkosta kuljetusaltaaseen;

b)	elävien tonnikalojen siirtämistä yhdestä kuljetusaltaasta toiseen;

c)	eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä hinausalukselta toiselle;

d)	eläviä tonnikaloja sisältävän altaan siirtämistä yhdeltä kalanviljelylaitokselta toiselle ja elävien tonnikalojen siirtämistä saman kalanviljelylaitoksen kasvatusaltaasta toiseen;

e)	elävien tonnikalojen siirtämistä tonnikalarysästä kuljetusaltaaseen riippumatta siitä, käytetäänkö hinausalusta;

31)	”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka hoitaa tai pitää hallinnassaan mitä tahansa yritystä, joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka liittyvät mihin tahansa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuotannon, jalostuksen, kaupan pitämisen, jakelun ja vähittäiskaupan vaiheeseen;

32)	”pyydyskunnalla” kalastusalusten ryhmää, joka käyttää samaa pyydystä, jolle on jaettu ryhmäkiintiö;

33)	”pyyntiponnistuksella” kalastusaluksen kapasiteetin ja kalastustoiminnan tuloa ; kun on kyse kalastusalusten ryhmästä, tarkoitetaan ryhmän kaikkien alusten pyyntiponnistusten summaa ;

34)	”vastuujäsenvaltiolla” lippujäsenvaltiota tai jäsenvaltiota, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella asianomainen kalanviljelylaitos tai tonnikalarysä sijaitsee.

II LUKU

HALLINTATOIMENPITEET

6 artikla

Kalastuksenhoitotoimenpiteisiin liittyvät edellytykset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltion toteuttamiin toimenpiteisiin on sisällyttävä aluskohtaisten kiintiöiden vahvistaminen yli 24 metrin pituisille pyyntialuksilleen, jotka sisältyvät 26 artiklassa tarkoitettuun luvan saaneiden alusten luetteloon.

2. Jäsenvaltion on edellytettävä, että pyyntialukset siirtyvät viipymättä sen nimeämään satamaan, kun aluksen aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan mukaisesti.

3. Rahtaustoimia ei sallita tonnikalan kalastuksessa.

7 artikla

Nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto

▌

1. Edellisten vuosien saaliista nostamatta jääneiden elävien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävä siirto yhden kalanviljelylaitoksen sisällä voidaan sallia vain , jos jäsenvaltio kehittää vahvistetun valvontajärjestelmän ja ilmoittaa siitä komissiolle . Järjestelmän on oltava erottamaton osa 13 artiklassa tarkoitettua jäsenvaltioiden tarkastussuunnitelmaa, ja sen on sisällettävä ainakin 53 ja 61 artiklassa säädetyt toimenpiteet.

2. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on lainkäyttövaltaansa kuuluvien laitosten osalta varmistettava ennen kalastuskauden alkua kaikkien kiintiöjärjestelmän puitteissa siirrettyjen elävien tonnikalojen perusteellinen arviointi sen jälkeen, kun on suoritettu mittavia kertanostoja. Tätä tarkoitusta varten kaikki kiintiöjärjestelmän puitteissa siirretyt pyyntivuoden elävät tonnikalat , jotka eivät olleet kalanviljelylaitoksessa suoritetun mittavan kertanoston kohteena, on siirrettävä muihin kasvatusaltaisiin käyttäen tässä yhteydessä stereokamerajärjestelmiä tai vaihtoehtoisia menetelmiä edellyttäen, että nämä ovat yhtä täsmällisiä ja tarkkoja, 51 artiklan mukaisesti. Täysin dokumentoitu jäljitettävyys on varmistettava aina. Sellaisten vuosien tonnikalojen kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtävää siirtoa, joina ei suoritettu mittavaa kertanostoa , on valvottava vuosittain soveltamalla samaa menetelmää asianmukaisiin näytteisiin riskinarvioinnin perusteella.

3. Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt elävän tonnikalan kiintiöjärjestelmän puitteissa tehtäviä siirtoja koskevan tehostetun valvontajärjestelmän kehittämiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 artikla

Käyttämättömien kiintiöiden siirtäminen

Käyttämättömien kiintiöiden siirtämistä seuraavalle vuodelle ei sallita.

9 artikla

Kiintiöiden siirtäminen

1. Kiintiöitä voidaan siirtää unionin ja muiden sopimuspuolten välillä ainoastaan asianomaisten jäsenvaltioiden ja/tai sopimuspuolten etukäteen antamalla luvalla. Komissio ilmoittaa kiintiöiden siirrosta ICCAT:n sihteeristölle 48 tuntia ennen siirtoa.

2. Kiintiöiden siirto pyydyskuntien, sivusaaliskiintiöiden ja kunkin jäsenvaltion yksittäisten kalastuskiintiöiden välillä sallitaan, jos asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tällaisista siirroista etukäteen, jotta komissio voi ilmoittaa niistä ICCAT:n sihteeristölle ennen siirron voimaantuloa.

10 artikla

Kiintiön alentaminen ylikalastustapauksessa

Jos jäsenvaltio on ylittänyt sille jaetut kiintiöt, eikä tilannetta voida korjata kiintiöiden vaihdoilla asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 ja 105 artiklaa.

11 artikla

Vuotuiset kalastussuunnitelmat

1. Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastussuunnitelma. Suunnitelman on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot pyyntialuksista ja tonnikalarysistä :

a)	kullekin pyydyskunnalle jaetut kiintiöt, mukaan lukien sivusaaliskiintiöt;

b)	tarvittaessa kiintiöiden jakamisessa ja hallinnassa käytetty menetelmä;

c)	toimenpiteet, joilla varmistetaan yksittäisten kiintiöiden noudattaminen;

d)	kullekin pyydysluokalle avoimet kalastuskaudet;

e)	tiedot nimetyistä satamista;

(f)	sivusaaliita koskevat säännöt; ja

g)	niiden yli 24 metrin pituisten pyyntialusten , ei kuitenkaan pohjatroolareiden, sekä kaikkien kurenuotta-alusten lukumäärä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2. Jäsenvaltioiden, joilla on pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavia aluksia , joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, on pyrittävä jakamaan näille aluksille erityinen alakohtainen kiintiö ja sisällytettävä jakaminen kalastussuunnitelmiinsa. Niiden on myös sisällytettävä seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmiinsa lisätoimenpiteitä, joilla seurataan tiiviisti kyseisen laivaston kiintiön käyttöä. Jäsenvaltiot voivat antaa eri määrille aluksia luvan käyttää kokonaan kalastusmahdollisuutensa, 1 kohdassa tarkoitettujen muuttujien perusteella.

3. Portugali ja Espanja voivat jakaa alakohtaisia kiintiöitä unionin vesillä Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten saaristoissa kalastaville vapapyydysaluksille. Niiden vuotuisiin kalastussuunnitelmiin on sisällytettävä alakohtainen kiintiö, ja niiden vuotuisissa seuranta-, valvonta- ja tarkastussuunnitelmissa on esitettävä selkeästi lisätoimenpiteet kiintiön käytön seuraamiseksi.

4. Kun jäsenvaltiot jakavat alakohtaisia kiintiöitä 2 tai 3 kohdan mukaisesti, voimassa olevassa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevassa unionin säädöksessä määriteltyä 5 tonnin vähimmäiskiintiövaatimusta ei sovelleta.

5. Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kaikki vuotuiseen kalastussuunnitelmaan tehtävät muutokset komissiolle viimeistään kolme työpäivää ennen sen kalastustoiminnan aloittamista, jota muutos koskee. Komissio toimittaa muutoksen edelleen ICCAT:n sihteeristölle viimeistään yksi työpäivä ennen sen kalastustoiminnan alkua, jota muutos koskee.

12 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös jaettava kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen erityisesti huomioon perinteinen kalastus ja perinteinen pienimuotoinen kalastus ja tarjottava kannustimia unionin kalastusaluksille, jotka käyttävät valikoivia pyydyksiä tai, kalastusmenetelmiä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia.

13 artikla

Vuotuiset kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma. Suunnitelmassa jäsenvaltioiden on mukautettava pyyntialusten ja tonnikalarysien lukumäärää siten, että varmistetaan kalastuskapasiteetin olevan oikeassa suhteessa pyyntialuksille ja tonnikalarysille kyseiselle kiintiökaudelle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin. Jäsenvaltioiden on mukautettava kalastuskapasiteettia unionin voimassa olevissa kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevissa säädöksissä määriteltyjä parametreja käyttäen. Unionin kurenuotta-alusten kalastuskapasiteetin mukautus on rajoitettava enintään 20 prosentin muutokseen verrattuna kalastuskapasiteetin perustasoon vuonna 2018.

14 artikla

Vuotuiset tarkastussuunnitelmat

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava suunnitelmansa komissiolle. Suunnitelmat on laadittava ottaen huomioon

a)	tarkastustoiminnan tavoitteet, ensisijaiset kohteet, menettelyt ja vertailuarvot, jotka esitetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti vahvistetussa tonnikalan erityisessä valvonta- ja tarkastusohjelmassa;

b)	asetuksen (EY) N:o 1224/2009 46 artiklan nojalla laadittu tonnikalan kansallinen valvontaohjelma.

15 artikla

Vuotuiset kasvatuksen hallintasuunnitelmat

1. Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on laadittava vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2. Vuotuisessa kasvatuksen hallintasuunnitelmassa kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kasvatukseen siirrettävän kalan kokonaiskapasiteetti ja kasvatuksen kokonaiskapasiteetti ovat oikeassa suhteessa kasvatusta varten käytettävissä olevan tonnikalan arvioituihin määriin.

3. Jäsenvaltioiden on rajoitettava tonnikalan kasvatuskapasiteettinsa siihen kasvatuksen kokonaiskapasiteettiin, joka oli kirjattu tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin tai johon oli myönnetty lupa ja joka oli ilmoitettu ICCAT:lle vuonna 2018.

4. Pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärä, joka voidaan siirtää jäsenvaltion kalanviljelylaitoksiin, on rajoitettava niiden määrien tasolle, jotka kyseisen jäsenvaltion kalanviljelylaitokset ilmoittivat ICCAT:lle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laadittuun rekisteriin vuosina 2005, 2006, 2007 tai 2008.

5. Jos jäsenvaltiolla on tarvetta korottaa sellaisen pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärää, joka voidaan siirtää sen yhteen tai useampaan tonnikalanviljelylaitokseen, kyseisen korotuksen on oltava oikeassa suhteessa asianomaiselle jäsenvaltiolle jaettuihin kalastusmahdollisuuksiin ja elävien tonnikalojen mahdolliseen tuontiin toisesta jäsenvaltiosta tai sopimuspuolesta .

6. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkijat, joille SCRS on antanut tehtäväksi suorittaa kokeita kasvuvauhdin määrittämiseksi lihotuskauden aikana, pääsevät kalanviljelylaitoksiin ja saavat apua tehtäviensä hoitamiseksi.

7. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toimitettava tarkistetut kasvatuksen hallintasuunnitelmansa komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä toukokuuta.

16 artikla

Vuotuisten suunnitelmien toimittaminen

1. Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta toimitettava komissiolle seuraavat suunnitelmat:

a)	11 artiklan mukaisesti vahvistettu tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia pyyntialuksia ja tonnikalarysiä koskeva vuotuinen kalastussuunnitelma;

b)	13 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma;

c)	14 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen tarkastussuunnitelma;

d)	15 artiklan mukaisesti vahvistettu vuotuinen kasvatuksen hallintasuunnitelma.

2. Komissio kokoaa yhteen 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat ja käyttää niitä vahvistaakseen unionin vuotuisen suunnitelman. Komissio toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta ICCAT:ssä käytäviä keskusteluja ja ICCAT:n hyväksyntää varten.

3. Jos jäsenvaltio jättää minkä tahansa 1 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toimittamatta komissiolle mainitussa kohdassa säädetyssä määräajassa ▌, komissio voi päättää toimittaa unionin suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä komissio pyrkii ottamaan huomioon jonkin 1 kohdassa tarkoitetuista suunnitelmista, joka on toimitettu kyseisessä kohdassa säädetyn määräajan päätyttyä mutta ennen 2 kohdassa säädettyä määräaikaa. Jos jokin jäsenvaltion toimittama suunnitelma ei noudata tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista ja sisältää vakavan virheen, jonka johdosta ICCAT:n komissio saattaa jättää hyväksymättä unionin vuotuisen suunnitelman, komissio voi päättää ▌ toimittaa unionin vuotuisen suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ilman asianomaisen jäsenvaltion suunnitelmia. Komissio ilmoittaa asiasta mahdollisimman pian asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyrkii sisällyttämään tämän mahdollisesti toimittamat tarkistetut suunnitelmat unionin suunnitelmaan tai unionin suunnitelmaan tehtäviin muutoksiin edellyttäen, että kyseiset tarkistetut suunnitelmat noudattavat tämän asetuksen säännöksiä kalastusta, kalastuskapasiteettia, tarkastusta ja kasvatusta koskevista vuotuisista suunnitelmista.

III LUKU

TEKNISET TOIMENPITEET

17 artikla

Kalastuskaudet

1. Tonnikalan kurenuottakalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 26 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kypros ja Kreikka voivat pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että niiden lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa itäisellä Välimerellä (FAO-kalastusalue 37.3.1 ja 37.3.2) 15 päivän toukokuuta ja 1 päivän heinäkuuta välisenä aikana.

3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Kroatia voi pyytää 11 artiklassa tarkoitetuissa vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan, että sen lipun alla purjehtivat kurenuotta-alukset saavat kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä (FAO-kalastusalue 37.2.1) kasvatustarkoituksiin 15 päivään heinäkuuta saakka.

4. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle näyttöä siitä, että sääolosuhteiden takia eräät sen kurenuotta-alukset, jotka kalastavat tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, eivät voineet käyttää tavanomaisia kalastuspäiviään vuoden aikana, kyseinen jäsenvaltio voi päättää, että mainitussa tilanteessa olevien yksittäisten kurenuotta-alusten osalta 1 kohdassa tarkoitettua kalastuskautta jatketaan menetettyjä päiviä vastaavalla määrällä päiviä, kuitenkin enintään kymmenen ▌ päivää▌. Kyseisten alusten ja, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kaikkien asianomaisten alusten, toiminnan keskeytyminen on perusteltava asianmukaisesti säätiedoin ja satelliittiseurantajärjestelmän sijaintitiedoin.

5. Tonnikalan kalastus suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään toukokuuta.

6. Jäsenvaltioiden on vahvistettava vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan kalastuskaudet laivastoilleen, lukuun ottamatta kurenuotta-aluksia ja suuria pelagisia pitkäsiima-aluksia.

18 artikla

Purkamisvelvoite

Tämän luvun säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mahdolliset niitä koskevat sovellettavat poikkeukset.

19 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko

1. On kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin tonnikaloja, myös sivusaaliina tai virkistyskalastuksessa saatuja, jotka painavat alle 30 kilogrammaa tai joiden lovipituus on alle 115 senttimetriä.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 8 kilogrammaa tai 75 senttimetriä lovipituutena seuraavissa kalastuksissa:

a)	vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä Itä-Atlantilla pyydetyt tonnikalat;

b)	Välimerellä tuoreen kalan pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla ja käsisiima-aluksilla pyydetyt tonnikalat; ja

c)	Kroatian lipun alla purjehtivien alusten Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyytämät tonnikalat.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavat erityiset edellytykset vahvistetaan liitteessä I.

4. Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa aluksille, jotka kalastavat liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten nojalla. Asianomaiset alukset on mainittava 26 artiklassa tarkoitetussa pyyntialusten luettelossa.

5. Kalat, jotka jäävät tässä artiklassa säädetyn vähimmäisviitekoon alapuolelle ja jotka heitetään pois kuolleena, on luettava jäsenvaltion kiintiöön.

20 artikla

Vähimmäisviitekokoa pienemmät tahattomat saaliit

1. Poiketen siitä, mitä 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, kaikille tonnikalaa aktiivisesti kalastaville pyyntialuksille ja tonnikalarysille sallitaan lukumääränä ilmaistuna enintään viiden prosentin suuruiset tahattomat saalit 8–30 kilogramman painoisia tai vaihtoehtoisesti lovipituudeltaan 75–115 senttimetrin mittaisia tonnikaloja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viiden prosentin osuuden laskenta perustuu tonnikalan kokonaissaaliisiin aluksella tai tonnikalarysässä pidettynä kunkin kalastustoimen jälkeen millä tahansa hetkellä.

3. Tahattomat saaliit on vähennettävä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kiintiöstä.

4. Vähimmäisviitekokoa pienempiin tahattomiin tonnikalasaaliisiin sovelletaan 31, 33, 34 ja 35 artiklaa.

21 artikla

Sivusaaliit

1. Kunkin jäsenvaltion on säädettävä kiintiönsä puitteissa sivusaaliina saadusta tonnikalasta ja ilmoitettava siitä komissiolle toimittaessaan kalastussuunnitelmansa.

2. Sallittujen sivusaaliiden taso, joka saa olla enintään 20 prosenttia aluksella olevasta kokonaissaaliista kunkin kalastusmatkan päättyessä, ja menetelmä, jota käytetään laskettaessa kyseisten sivusaaliiden määrää suhteessa aluksella olevaan kokonaissaaliiseen, on määriteltävä selkeästi 11 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa kalastussuunnitelmassa. Sivusaaliiden osuus voidaan laskea painona tai kalojen lukumääränä ilmaistuna. Kalojen lukumääräperusteista laskentaa sovelletaan ainoastaan ICCAT:n hallinnoimaan tonnikalaan ja sen lähilajeihin. Pienimuotoisessa rannikkokalastuksessa käytettävien alusten laivastolle sallittujen sivusaaliiden taso voidaan määrittää vuosittain.

3. Lippujäsenvaltion on vähennettävä kiintiöstään kaikki sivusaaliina saadut kuolleet tonnikalat, jotka on pidetty aluksella tai heitetty pois, ja kirjattava ne ja ilmoitettava ne komissiolle 31 ja 32 artiklan mukaisesti.

4. Jos jäsenvaltiolla ei ole tonnikalakiintiötä, asianomaiset sivusaaliit vähennetään erityisestä unionin sivusaaliskiintiöstä, joka on vahvistettu tonnikalalle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

5. Jos jäsenvaltiolle jaettu kokonaiskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sen lipun alla purjehtiville aluksille ja kyseisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Jos Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti vahvistettu erityinen unionin sivusaaliskiintiö on käytetty loppuun, tonnikalan pyytäminen ei ole sallittua sellaisten jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiville aluksille, joilla ei ole tonnikalakiintiötä, ja kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että saaliiksi saadut tonnikalat vapautetaan. Näissä tapauksissa kuolleiden tonnikalojen jalostuksen ja kaupan pitämisen on oltava kiellettyä ja kaikki saaliit on kirjattava. Jäsenvaltioiden on annettava tiedot tällaisista sivusaaliina saatujen kuolleiden tonnikalojen määristä vuosittain komissiolle, joka toimittaa kyseiset tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

6. Alusten, jotka eivät kalasta aktiivisesti tonnikalaa, on pidettävä kaikki aluksella olevan tonnikalan määrät selvästi erillään muista lajeista, jotta valvontaviranomaiset voivat seurata tämän artiklan noudattamista. Nämä sivusaaliit voidaan pitää kaupan, jos niiden mukana on eBCD-asiakirja.

22 artikla

Ilmakaluston käyttö

On kiellettyä käyttää ilma-aluksia, helikoptereita, kaikentyyppisiä miehittämättömiä ilma-aluksia ja muuta ilmakalustoa tonnikalan etsinnässä.

IV LUKU

VIRKISTYSKALASTUS

23 artikla

Virkistyskalastuksen erityiskiintiö

1. Jäsenvaltioiden, joilla on tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä kyseiseen kalastukseen erityinen kiintiö. Kiintiötä jaettaessa on otettava huomioon mahdolliset kuolleet tonnikalat, myös pyydystä ja päästä -kalastuksen yhteydessä. Jäsenvaltioiden on kalastussuunnitelmiaan toimittaessaan ilmoitettava komissiolle virkistyskalastukseen jaetusta kiintiöstä.

2. Saaliina saadut kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja luettava jäsenvaltion kiintiöön.

24 artikla

Virkistyskalastuksen erityisehdot

1. Jäsenvaltioiden, joilla on virkistyskalastukseen jaettu tonnikalakiintiö, on säänneltävä virkistyskalastusta myöntämällä aluksille kalastuslupia virkistyskalastusta varten. Jäsenvaltioiden on ICCAT:n pyynnöstä asetettava komission saataville luettelo virkistyskäyttöön tarkoitetuista aluksista, joille on myönnetty kalastuslupa tonnikalan pyyntiä varten . Komissio toimittaa luettelon sähköisessä muodossa ICCAT:lle, ja siinä on mainittava seuraavat tiedot kustakin aluksesta :

a)	aluksen nimi;

b)	rekisterinumero;

c)	(mahdollinen) ICCAT-rekisterinumero;

d)	mahdolliset aiemmat nimet; ja

e)	omistajan/omistajien ja käyttäjän/käyttäjien nimi ja osoite.

2. Virkistyskalastuksessa on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi tonnikala alusta kohden päivässä.

3. Virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kiellettyä.

4. Kunkin jäsenvaltion on kirjattava virkistyskalastusta koskevat saalistiedot, mukaan lukien kunkin virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan paino ja mahdollisuuksien mukaan myös pituus, ja toimitettava edeltävän vuoden tiedot komissiolle vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

5. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti nuoret kalat, vapautetaan. Kaikki tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina, ilman kiduksia ja/tai perattuina.

25 artikla

Pyydystä, merkitse ja päästä

1. Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot, jotka sallivat yksinomaan urheilukalastukseen tarkoitetuille aluksille pyydystä ja päästä -kalastuksen Koillis-Atlantilla, voivat sallia, että rajoitettu määrä urheilukalastusaluksia kalastaa kohdennetusti yksinomaan tonnikalaa tarkoituksenaan ”pyydystä, merkitse ja päästä” ilman, että niille on tarpeen jakaa tietty kiintiö. Tällaisten alusten on toimittava tutkimuslaitoksen tieteellisessä hankkeessa, joka sisältyy tieteelliseen tutkimusohjelmaan. Hankkeen tulokset on ilmoitettava lippujäsenvaltion asianomaisille viranomaisille.

2. ICCAT:n tonnikalaa koskevan tutkimusohjelman puitteissa tieteellistä tutkimusta suorittavien alusten ei katsota harjoittavan 1 kohdassa tarkoitettuja ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimia.

3. Jäsenvaltioiden, jotka myöntävät luvan ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimille, on

a)	esitettävä kuvaus näistä toimista ja niihin sovellettavista toimenpiteistä olennaisena osana 12 ja 15 artiklassa tarkoitettuja kalastus- ja tarkastussuunnitelmia;

b)	seurattava tiiviisti asianomaisten alusten toimintaa varmistaakseen, että ne noudattavat tämän asetuksen säännöksiä;

c)	varmistettava, että merkitsemis- ja päästämistoimet suorittaa koulutettu henkilökunta, jotta voidaan varmistaa kalojen korkea eloonjäämisaste;

d)	toimitettava vuosittain komissiolle tieteellistä toimintaa koskeva kertomus vähintään 50 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta. Komissio toimittaa kertomuksen edelleen ICCAT:lle 60 päivää ennen SCRS:n seuraavan vuoden kokousta.

4. Mahdolliset ”pyydystä, merkitse ja päästä” -toimien aikana kuolleet tonnikalat on ilmoitettava ja vähennettävä lippujäsenvaltion kiintiöstä.

V LUKU

VALVONTATOIMENPITEET

1 JAKSO

LUETTELOT JA REKISTERIT ALUKSISTA JA TONNIKALARYSISTÄ

26 artikla

Luettelot ja rekisterit aluksista

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle sähköisessä muodossa vuosittain kuukautta ennen luvan voimassaoloajan alkamista ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevien ohjeiden (26) viimeisimmässä versiossa esitetyn mallin mukaisesti seuraavat alusluettelot:

a)	luettelo kaikista pyyntialuksista, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa aktiivisesti; ja

b)	luettelo kaikista muista kalastusaluksista, joita käytetään tonnikalavarojen kaupalliseen hyödyntämiseen.

Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle 15 päivää ennen kalastustoiminnan alkamista, jotta kyseiset alukset voidaan merkitä luvan saaneita aluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin ja tarvittaessa ICCAT:n rekisteriin aluksista, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella.

2. Kalastusalus voi kalenterivuoden aikana sisältyä molempiin 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, kunhan se ei ole molemmissa luetteloissa yhtä aikaa.

3. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa aluksia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava aluksen nimi sekä unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR) siten kuin se määritellään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/218 (27) liitteessä I.

4. Komissio ei hyväksy jälkikäteen toimitettuja tietoja.

5. Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin myöhemmin kalenterivuoden aikana tehtävät muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ilmoitettu kalastusalus on oikeutetuista toiminnallisista tai pakottavista syistä estynyt osallistumasta kalastukseen. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta heti komissiolle sekä annettava

a)	täydelliset tiedot kalastusaluksesta tai -aluksista, jonka tai joiden on tarkoitus korvata kyseinen kalastusalus; ja

b)	täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

6. Komissio muuttaa tarvittaessa vuoden aikana 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia koskevia tietoja toimittamalla päivitetyt tiedot ICCAT:n sihteeristölle asetuksen (EU) 2017/2403 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

27 artikla

Alusten kalastusluvat

1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastusluvat aluksille, jotka ovat jossakin 26 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuista luetteloista. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII esitetyt tiedot, ja ne on annettava kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

2. Unionin kalastusaluksilla, joita ei ole kirjattu 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ICCAT:n rekistereihin, ei katsota olevan lupaa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 21 artiklan 6 kohdan soveltamista.

3. Kun alukselle osoitettu aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava alukselle myönnetty tonnikalan kalastuslupa ja se voi vaatia alusta siirtymään viipymättä nimeämäänsä satamaan.

28 artikla

Luettelot ja rekisterit tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa

1. Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa osana kalastussuunnitelmiaan luettelo tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristölle, jotta nämä tonnikalarysät voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa.

2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupa tonnikalarysille, jotka sisältyvät 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Kalastuslupien on sisällettävä vähintään liitteessä VII säädetyt tiedot kyseisessä liitteessä säädetyssä muodossa. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kalastusluvassa olevat tiedot ovat oikeita ja yhdenmukaisia tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

3. Unionin tonnikalarysillä, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa, ei katsota olevan lupaa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. On kiellettyä pitää aluksella, siirtää, siirtää kasvatusaltaaseen tai purkaa aluksesta kyseisillä tonnikalarysillä pyydettyä tonnikalaa.

4. Lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalaa koskeva tonnikalarysille myönnetty kalastuslupa, jos niille osoitettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun.

29 artikla

Kalastustoimintaa koskevat tiedot

1. Jäsenvaltion on vuosittain viimeistään 15 päivänä heinäkuuta toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot edellisen vuoden aikana Itä-Atlantilla ja Välimerellä saaduista tonnikalasaaliista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:lle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta. Näiden tietojen on sisällettävä seuraavat:

a)	kunkin pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero;

b)	kunkin pyyntialuksen lupakausi tai lupakaudet;

c)	kunkin pyyntialuksen kokonaissaaliit, myös silloin kun saalista ei ole saatu, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta;

d)	niiden päivien kokonaismäärä, joina kukin pyyntialus on kalastanut Itä-Atlantilla ja Välimerellä, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta; ja

e)	kokonaissaaliit, jotka on saatu lupakauden ulkopuolella (sivusaaliit).

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä mutta jotka ovat saaneet tonnikalaa sivusaaliina:

a)	aluksen nimi ja ICCAT-numero tai, jos se ei ole ICCAT:n rekisterissä, kansallinen rekisterinumero; ja

b)	tonnikalan kokonaissaaliit.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tiedot kaikista aluksista, jotka eivät kuulu 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan mutta joiden tiedetään tai oletetaan kalastaneen tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle heti, kun tiedot ovat saatavilla.

30 artikla

Yhteiset kalastustoimet

1. Tonnikalaa koskeva yhteinen kalastustoimi on sallittu ainoastaan, jos siihen osallistuvat alukset ovat saaneet luvan lippujäsenvaltioltaan tai lippujäsenvaltioiltaan. Luvan saadakseen kunkin kurenuotta-aluksen on oltava varustettu tonnikalan kalastukseen, sillä on oltava aluskohtainen kiintiö ja sen on noudatettava 32 artiklassa säädettyjä raportointivelvoitteita.

2. Yhteiseen kalastustoimeen jaettavan kiintiön on oltava yhtä suuri kuin osallistuville kurenuotta-aluksille jaettujen kiintiöiden summa.

3. Unionin kurenuotta-alukset eivät saa osallistua yhteisiin kalastustoimiin muiden sopimuspuolten kurenuotta-alusten kanssa.

4. Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskeva lupahakemus esitetään liitteessä IV. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saadakseen yhteiseen kalastustoimeen osallistuvilta kurenuotta-aluksiltaan seuraavat tiedot:

a)	yhteiselle kalastustoimelle haettu lupakausi;

b)	toimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyys;

c)	aluskohtaiset kiintiöt;

d)	saaliiden jakoperuste toimeen osallistuvien alusten välillä; ja

e)	tiedot määräpaikkana olevista kalanviljelylaitoksista.

5. Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä 4 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle vähintään 10 päivää ennen yhteisen kalastustoimen alkamista liitteessä IV esitetyn mallin mukaisesti. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien muiden kalastusalusten lippuvaltioille viimeistään 5 päivää ennen kalastustoimen alkamista.

6. Edellä 5 kohdassa vahvistettuja määräaikoja ei ylivoimaisen esteen sattuessa sovelleta määräpaikkana olevia kalanviljelylaitoksia koskeviin tietoihin. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle päivitetyt tiedot mahdollisimman pian ja niihin on liitettävä kuvaus ylivoimaisen esteen aiheuttaneista tapahtumista. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

2 JAKSO

SAALIIDEN KIRJAAMISJÄRJESTELMÄ

31 artikla

Kirjaamisvelvoitteet

1. Unionin pyyntialusten päälliköiden on pidettävä alusten toiminnasta kalastuspäiväkirjaa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14, 15, 23 ja 24 artiklan ja tämän asetuksen liitteessä II olevan A jakson mukaisesti.

2. Unionin hinausalusten, apualusten ja jalostusalusten päälliköiden on kirjattava alusten toiminta liitteessä II olevassa B, C ja D jaksossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

32 artikla

Päälliköiden ja tonnikalarysien haltijoiden toimittamat saalisilmoitukset

1. Aktiivisesti kalastavien unionin pyyntialusten päälliköiden on toimitettava lippujäsenvaltioilleen päivittäiset saalisilmoitukset sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Nämä ilmoitukset eivät ole pakollisia satamassa oleville aluksille, paitsi jos ne osallistuvat yhteiseen kalastustoimeen. Ilmoitusten tiedot on kerättävä kalastuspäiväkirjoista, ja niiden on sisällettävä päivämäärä, kellonaika, sijainti (leveys- ja pituusasteet) sekä yleissopimusalueella pyydetyn tonnikalan paino ja kalojen lukumäärä, mukaan lukien vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Päälliköiden on lähetettävä ilmoitukset liitteessä III esitetyssä muodossa tai jäsenvaltion edellyttämässä muodossa .

2. Kurenuotta-aluksen päällikön on laadittava 1 kohdassa tarkoitetut päivittäiset ilmoitukset kustakin kalastustoimesta, myös kalastustoimista, joissa saalista ei ole saatu. Aluksen päällikön tai hänen valtuutettujen edustajiensa on toimitettava edellistä päivää koskevat ilmoitukset aluksen lippujäsenvaltiolle viimeistään klo 9.00 (GMT).

3. Tonnikalarysien haltijoiden, jotka kalastavat aktiivisesti tonnikalaa, tai näiden valtuutettujen edustajien on laadittava päivittäiset ilmoitukset, jotka on toimitettava niiden lippujäsenvaltioille 48 tunnin kuluessa sähköisessä muodossa koko sen kauden ajan, jona niillä on lupa kalastaa tonnikalaa. Näissä ilmoituksissa on oltava ICCAT:n rekisterinumero tonnikalarysälle, pyyntipäivä ja -aika, pyydetyn tonnikalan paino ja lukumäärä, mukaan lukien se, ettei saalista ole saatu, vapautetut kalat ja poisheitetyt kuolleet kalat. Niiden on lähetettävä tiedot liitteessä III esitetyssä muodossa.

4. Muiden pyyntialusten kuin kurenuotta-alusten päälliköiden on toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset, jotka koskevat edeltävää, sunnuntaina päättynyttä viikkoa, viimeistään tiistaina klo 12.00 (GMT).

3 JAKSO

PURKAMINEN JA JÄLLEENLAIVAUS

33 artikla

Nimetyt satamat

1. Kunkin jäsenvaltion, jolle on jaettu tonnikalakiintiö, on nimettävä satamat, joissa tonnikalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet saa tehdä. Nimettyjä satamia koskevat tiedot on sisällytettävä 11 artiklassa tarkoitettuun vuotuiseen kalastussuunnitelmaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista nimettyjä satamia koskeviin tietoihin tehdyistä muutoksista. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

2. Jotta satama voidaan määritellä nimetyksi satamaksi, satamajäsenvaltion on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	purkamis- ja jälleenlaivausajat on vahvistettu;

b)	purkamis- ja jälleenlaivauspaikat on vahvistettu; ja

c)	sellaiset tarkastus- ja valvontamenettelyt on vahvistettu, joilla varmistetaan tarkastusten täydellinen kattavuus kaikkina purkamis- ja jälleenlaivausaikoina kaikissa purkamis- ja jälleenlaivauspaikoissa 35 artiklan mukaisesti.

3. Pyyntialuksista sekä jalostusaluksista ja apualuksista on kiellettyä purkaa tai jälleenlaivata yhtään Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydettyä tonnikalaa muualla kuin sopimuspuolten ja jäsenvaltioiden nimeämissä satamissa. Tonnikalarysästä tai kasvatusaltaasta nostettu kuollut tonnikala voidaan poikkeuksellisesti kuljettaa jalostusalukseen apualusta käyttäen, jos se tapahtuu valvontaviranomaisen läsnä ollessa.

34 artikla

Purkamista koskevat ennakkoilmoitukset

1. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklaa sovelletaan 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on vähintään 12 metriä, päälliköihin. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukainen ennakkoilmoitus on lähetettävä sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja päälliköt aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Kyseiseen 26 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon sisältyvien unionin kalastusalusten, joiden pituus on alle 12 metriä, jalostusalusten ja apualusten päälliköiden tai heidän edustajiensa on vähintään neljä tuntia ennen aluksen arvioitua satamaan saapumisaikaa ilmoitettava sen jäsenvaltion (mukaan lukien lippujäsenvaltio) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään seuraavat tiedot:

a)	arvioitu saapumisaika;

b)	aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä;

c)	tiedot maantieteellisestä alueesta, jolta saaliit pyydettiin;

d)	kalastusalusten ulkoinen tunnistenumero ja nimi.

3. Jos jäsenvaltioilla on unionin sovellettavan lainsäädännön nojalla lupa soveltaa ilmoituksen tekemiseen lyhyempää määräaikaa kuin neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa kyseisellä sovellettavalla ilmoittamishetkellä ennen saapumista. Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella olevan tonnikalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.

4. Satamajäsenvaltion viranomaisten on pidettävä kirjaa kaikista kuluvan vuoden ennakkoilmoituksista.

5. Satamajäsenvaltion asianomaisten valvontaviranomaisten on tarkastettava kaikki purkamiset unionissa, ja tietty prosenttiosuus on tarkastettava perustuen riskinarviointiin, jossa otetaan huomioon kiintiöt, laivaston koko ja pyyntiponnistus. Tällainen kunkin jäsenvaltion käyttöön ottama valvontajärjestelmä on esitettävä 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa.

6. Unionin pyyntialuksen päällikön on aluksen suurimmasta pituudesta riippumatta toimitettava 48 tunnin kuluessa purkamisen päättymisestä purkamisilmoitus sen jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, jossa purkaminen tapahtuu, sekä aluksensa lippujäsenvaltiolle. Pyyntialuksen päällikkö on vastuussa ilmoituksen täydellisyydestä ja oikeellisuudesta, ja hänen on todistettava ilmoitus oikeaksi. Purkamisilmoituksessa on ilmoitettava ainakin tonnikalamäärät, jotka on purettu aluksesta, sekä alue, jolta ne on pyydetty. Kaikki puretut saaliit on punnittava. Satamajäsenvaltion on lähetettävä selvitys purkamisesta lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle 48 tunnin kuluttua purkamisen päättymisestä.

35 artikla

Jälleenlaivaus

1. Unionin kalastusalusten, joilla on tonnikalaa, tai kolmansien maiden alusten unionin vesillä suorittama jälleenlaivaus merellä kielletään kaikissa olosuhteissa.

2. Kalastusalukset saavat jälleenlaivata tonnikalasaaliita ainoastaan tämän asetuksen 33 artiklassa tarkoitetuissa nimetyissä satamissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2017/2107 52 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 54 artiklassa ja 57 artiklassa vahvistettujen vaatimusten soveltamista.

3. Vastaanottavan kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on toimitettava asianomaisen satamavaltion toimivaltaisille viranomaisille liitteessä V esitetyn jälleenlaivausilmoituksen mallin mukaiset tiedot vähintään 72 tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa. Jälleenlaivaus edellyttää asianomaisen jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen etukäteen antamaa lupaa. Lisäksi jälleenlaivaavan aluksen päällikön on jälleenlaivaushetkellä ilmoitettava aluksena lippujäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle liitteessä V vaadituista päivämääristä.

4. Satamajäsenvaltion on tarkastettava vastaanottava alus sen saapuessa ja tarkistettava jälleenlaivaustoimeen liittyvät määrät ja asiakirjat.

5. Unionin kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ja toimitettava aluksensa lippujäsenvaltiolle ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus 15 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä. Jälleenlaivaavien kalastusalusten päälliköiden on täytettävä ICCAT-jälleenlaivausilmoitus liitteen V mukaisesti. Jälleenlaivausilmoitukseen on sisällytettävä eBCD-asiakirjan viitenumero, jotta ilmoituksen sisältämien tietojen ristiintarkastus olisi helpompaa.

6. Satamavaltion on lähetettävä selvitys jälleenlaivaamisesta jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaiselle 5 päivän kuluessa jälleenlaivauksen päättymisestä.

7. Nimettyjen satamajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava kaikki jälleenlaivaukset.

4 JAKSO

ILMOITUSVELVOITTEET

36 artikla

Määriä koskevat viikoittaiset ilmoitukset

Kunkin jäsenvaltion on ▌lähetettävä komissiolle viikoittaiset saalisilmoitukset. Ilmoituksissa on oltava 32 artiklan mukaisesti vaadittavat tiedot tonnikalarysistä, kurenuotta-aluksista ja muista pyyntialuksista . ▌Tiedot on jäsenneltävä pyydystyypeittäin▌. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

37 artikla

Tiedot kiintiöiden käyttämisestä loppuun

1. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 34 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle jaetusta kiintiöstä katsotaan käytetyn 80 prosenttia.

2. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan noudattamisen lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun pyydyskunnalle taikka yhteiselle kalastustoimelle tai kurenuotta-alukselle jaettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun. Näiden tietojen mukana on toimitettava viralliset asiakirjat, joissa esitetään todisteet jäsenvaltion laivastolle, pyydyskunnalle, yhteiselle kalastustoimelle tai aluskohtaisella kiintiöllä kalastaville aluksille esittämästä kalastuskiellosta tai satamaanpaluukehotuksesta, mukaan lukien selkeä maininta kalastuskiellon alkamispäivämäärästä ja -kellonajasta.

3. Komissio ilmoittaa ICCAT:n sihteeristölle päivämäärät, jolloin unionin tonnikalakiintiö on käytetty loppuun.

5 JAKSO

TARKKAILIJAOHJELMAT

38 artikla

Kansallinen tarkkailijaohjelma

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että tonnikalan kalastuksessa aktiivisesti toimiville aluksille ja tonnikalarysille lähetetään kansallisia tarkkailijoita, joilla on virallinen henkilötodistus, siten, että tarkkailu kattaa vähintään

a)	20 prosenttia sen aktiivisista pelagisista troolareista (yli 15 m);

b)	20 prosenttia sen aktiivisista pitkäsiima-aluksista (yli 15 m);

c)	20 prosenttia sen aktiivisista vapapyydyksiä käyttävistä aluksista (yli 15 m);

d)	100 prosenttia hinausaluksista;

e)	100 prosenttia toimista, kun kalaa nostetaan tonnikalarysistä.

Jäsenvaltioiden, joissa on alle viisi pyyntialusta, jotka kuuluvat ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa lueteltuihin luokkiin ja joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, on varmistettava, että lähetettävien kansallisten tarkkailijoiden suorittama tarkkailu kattaa vähintään 20 prosenttia ajasta, jolloin alukset harjoittavat tonnikalan kalastusta.

2. Kansallisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)	seurata, että kalastusalukset ja tonnikalarysät noudattavat tätä asetusta;

kirjata kalastustoimet ja raportoitava niistä, mukaan lukien seuraavat:

a)	saaliin määrä (sivusaalis mukaan luettuna) ja sen tila (pidetty aluksella tai heitetty pois elävänä tai kuolleena);

b)	pyyntialue leveys- pituusastein;

c)	pyyntiponnistuksen mittaus (esimerkiksi laskukertojen tai koukkujen lukumäärä), kuten se on määritelty eri pyydyksiä koskevassa ICCAT:n käsikirjassa;

d)	saaliin pyyntipäivä;

c)	tarkastaa kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

d)	tarkkailla ja kirjata aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämistoimenpiteiden vastaisesti.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tehtävien lisäksi kansallisten tarkkailijoiden on tehtävä tieteellistä työtä, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

4 Kunkin jäsenvaltion tarkkailijaohjelmassa kerätyt tiedot on toimitettava komissiolle, joka toimittaa ne tarvittaessa SCRS:lle tai ICCAT:n sihteeristölle.

5. Edellä olevien 1–3 kohdan soveltamista varten jäsenvaltioiden on varmistettava

a)	edustava ajallinen ja paikallinen kattavuus sen takaamiseksi, että komissio saa riittävät ja asianmukaiset tiedot saaliista, pyyntiponnistuksesta ja muista tieteellisistä ja hallinnollisista näkökohdista ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

b)	luotettavat tiedonkeruuprotokollat;

c)	tarkkailijoiden olevan asianmukaisesti koulutettuja ja hyväksyttyjä ennen kuin he aloittavat toimintansa;

d)	mahdollisuuksien mukaan, että yleissopimusalueella kalastavien alusten ja tonnikalarysien toiminnalle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä.

39 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa ja liitteessä VIII vahvistettu ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma toteutetaan tehokkaasti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n alueellinen tarkkailija on läsnä

a)	kaikilla kurenuotta-aluksilla, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa;

b)	aina, kun tonnikalaa siirretään kurenuotta-aluksilta;

c)	aina, kun tonnikalaa siirretään tonnikalarysistä kuljetusaltaisiin;

d)	aina, kun tonnikalaa siirretään kalanviljelylaitokselta toiselle;

e)	aina, kun tonnikalaa siirretään kasvatusaltaisiin kalanviljelylaitoksilla;

f)	aina, kun tonnikalaa nostetaan kalanviljelylaitoksilla; ja

g)	kun tonnikalaa vapautetaan kasvatusaltaista mereen.

3. Kurenuotta-aluksilla, joilla ei ole ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, ei ole lupaa kalastaa tonnikalaa.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullekin kalanviljelylaitokselle nimetään yksi ICCAT:n alueellinen tarkkailija kasvatusaltaaseensiirtotoimien koko keston ajaksi. Ylivoimaisen esteen sattuessa ja sen jälkeen, kun kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vahvistaneet olosuhteet, jotka muodostavat ylivoimaisen esteen, useampi kuin yksi kalanviljelylaitos voi käyttää samaa ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, jotta varmistetaan kalanviljelytoiminnan jatkuvuus , edellyttäen, että varmistutaan tarkkailijan tehtävien asianmukaisesta suorittamisesta . Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on kuitenkin välittömästi pyydettävä uuden alueellisen tarkkailijan lähettämistä.

5. ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtävänä on erityisesti

a)	tarkkailla ja seurata kalastus- ja kalanviljelytoimintaa ICCAT:n asiaankuuluvien säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti, mukaan lukien käyttäen sellaisia stereokamerakuvia kasvatusaltaaseen siirron hetkeltä, joiden avulla voidaan mitata pituus ja arvioida sitä vastaava paino;

allekirjoittaa ICCAT:n siirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjat, jos niissä olevat tiedot vastaavat hänen omia havaintojaan. Muussa tapauksessa ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu;

c)	tieteellinen työ, mukaan lukien näytteiden kerääminen, SCRS:n ohjeiden mukaisesti.

6. Päälliköt ja miehistö sekä kalanviljelylaitosten hoitajat, tonnikalarysien haltijat ja alusten käyttäjät eivät saa estää tai uhkailla tehtäviään suorittavia alueellisia tarkkailijoita eivätkä sekaantua tai vaikuttaa millään tavoin heidän tehtäviensä suorittamiseen.

6 JAKSO

SIIRTOTOIMET

40 artikla

Siirtolupa

1. Ennen kaikkia siirtotoimia pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai hänen edustajiensa taikka sen kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan, josta siirto on peräisin, on lähetettävä lippujäsenvaltiolle tai kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle siirtoa koskeva ennakkoilmoitus, josta käy ilmi:

a)	pyyntialuksen, kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

b)	siirron arvioitu ajankohta;

c)	siirrettävän tonnikalan arvioitu määrä;

d)	tiedot sijainnista (leveysaste/pituusaste), jossa siirto toteutetaan, ja altaiden tunnistenumerot;

e)	hinausaluksen nimi, hinattavien altaiden lukumäärä ja tarvittaessa ICCAT-rekisterinumero; ja

f)	tonnikalan määräpaikkana oleva satama, kalanviljelylaitos tai kasvatusallas.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on annettava kullekin kuljetusaltaalle yksilöllinen numero. Jos yhtä kalastustoimea vastaavaa saalista siirrettäessä on käytettävä useampia kuljetusaltaita, tarvitaan ainoastaan yksi siirtoilmoitus mutta kunkin käytetyn kuljetusaltaan numero on merkittävä siirtoilmoitukseen ilmoittaen selvästi kussakin kuljetusaltaassa kuljetetun tonnikalan määrä.

3. Kuljetusaltaiden numerot on annettava käyttäen yksilöllistä numerointijärjestelmää, joka koostuu vähintään kalanviljelylaitoksen sijaintijäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä on kolme numeroa. Kuljetusaltaiden yksilölliset numerot eivät saa olla muutettavissa eivätkä siirrettävissä toiseen kuljetusaltaaseen.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on annettava kullekin siirtotoimelle hyväksyntänumero sekä ilmoitettava se tapauksen mukaan kalastusaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle. Hyväksyntänumeroon on sisällyttävä jäsenvaltion kolmikirjaiminen koodi, vuoden ilmaisevat neljä numeroa, kolmikirjaiminen koodi, joka ilmaisee hyväksynnän (AUT) tai epäämisen (NEG), sekä niitä seuraavat järjestysnumerot.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on sallittava tai evättävä siirto 48 tunnin kuluessa siitä, kun siirtoa koskeva ennakkoilmoitus on toimitettu. Siirtotoimea ei saa aloittaa ilman myönnettyä hyväksyvää ennakkolupaa.

6. Siirtolupa ei rajoita kasvatusaltaaseensiirtotoimen hyväksymistä.

41 artikla

Siirtoluvan epääminen ja tonnikalan vapauttaminen

1. Pyyntialuksesta, hinausaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa siirtoon, jos se katsoo siirtoa koskevan ennakkoilmoituksen saatuaan, että

a)	pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ollut riittävää kiintiötä;

b)	pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti tai kalamäärään kasvatusaltaaseen siirtoon ei ole myönnetty lupaa;

c)	pyyntialuksella, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ollut 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa; tai

d)	hinausalusta, joka on ilmoitettu kalojen siirron vastaanottajaksi, ei ole merkitty 26 artiklassa tarkoitettuun muita kalastusaluksia koskevaan ICCAT:n rekisteriin tai sitä ei ole varustettu täysin toimivalla satelliittiseurantajärjestelmällä tai vastaavalla paikannuslaitteella.

2. Jos siirtoon ei myönnetä lupaa, 1 kohdassa tapauksen mukaan tarkoitetun jäsenvaltion on annettava vapauttamismääräys pyynti- tai hinausaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle ja ilmoitettava heille, että siirtoon ei myönnetä lupaa ja että kalat on vapautettava mereen liitteen XII mukaisesti.

3. Jos hinausaluksen satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen toimintahäiriö kalanviljelylaitokselle kuljetuksen aikana, hinausalus on korvattava toisella hinausaluksella, jolla on täysin toimiva satelliittiseurantajärjestelmä, tai on asennettava tai otettava käyttöön uusi toimintakunnossa oleva satelliittiseurantajärjestelmä niin pian kuin mahdollista ja viimeistään 72 tunnin kuluttua. Tätä 72 tunnin määräaikaa voidaan poikkeuksellisesti pidentää, jos kyseessä on ylivoimainen este tai perustellut toiminnalliset rajoitukset. Teknisestä toimintahäiriöstä on viipymättä ilmoitettava komissiolle, joka ilmoittaa siitä ICCAT:n sihteeristölle. Aluksen päällikön tai hänen edustajansa on ilmoitettava lippujäsenvaltion valvontaviranomaisille kalastusaluksen päivitetyt maantieteelliset koordinaatit asianmukaisten televiestintäkeinojen avulla neljän tunnin välein teknisen toimintahäiriön havaitsemishetkestä siihen saakka, kun häiriö on korjattu.

42 artikla

Siirtoilmoitus

1. Pyynti- tai hinausaluksen päälliköiden, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti.

2. Kalastusaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä, josta kyseinen siirto on peräisin, vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on numeroitava siirtoilmoituslomakkeet. Ilmoituslomakkeen numeron on koostuttava jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä ovat vuoden ilmaisevat neljä numeroa ja kolme järjestysnumeroa, joita seuraa kolmikirjaiminen koodi ”ITD” (MS-20**/xxx/ITD).

3. Alkuperäisen siirtoilmoituksen on seurattava siirrettävien kalojen mukana. Pyyntialuksella tai tonnikalarysällä ja hinausaluksilla on pidettävä ▌jäljennös ilmoituksesta.

4. Siirtotoimia suorittavien alusten päälliköiden on ilmoitettava toiminnastaan liitteen II mukaisesti.

5. Kuolleita kaloja koskevat tiedot on kirjattava liitteessä XIII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

43 artikla

Seuranta videokameran avulla

1. Pyynti- tai hinausaluksen päällikön tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on varmistettava, että siirtoa seurataan vedenalaisen videokameran avulla siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi. Videotallenne on tehtävä liitteessä X vahvistettujen vähimmäisvaatimusten ja menettelyjen mukaisesti.

2. Jos SCRS pyytää komissiota toimittamat jäljennökset videotallenteista, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset jäljennökset komissiolle, joka ▌toimittaa ne edelleen SCRS:lle.

44 artikla

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tekemät todennukset sekä tutkimusten tekeminen

1. Edellä 39 artiklassa ja liitteessä VIII tarkoitettujen pyyntialuksella ja tonnikalarysällä olevien ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)	kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

b)	tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä saaliita; ja

c)	tarkastettava 40 artiklassa tarkoitettuun ennakkoon annettuun siirtolupaan ja 42 artiklassa tarkoitettuun ICCAT:n siirtoilmoitukseen tehdyt merkinnät.

2. Jos alueellisen tarkkailijan, asianomaisten valvontaviranomaisten tai pyynti- tai hinausaluksen päällikön taikka tonnikalarysän haltijan tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, vastuullisen jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Tällainen tutkimus on saatava päätökseen ennen kuin kalat siirretään kasvatusaltaaseen kalanviljelylaitoksessa ja joka tapauksessa 96 tunnin kuluessa tutkimuksen aloittamisesta, jollei kyseessä ole ylivoimainen este. Kaloja ei saa siirtää kasvatusaltaaseen eikä BCD-asiakirjassa olevaa asianomaista kohtaa saa vahvistaa ennen kuin kyseisen tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

3. Tapauksissa, joissa videotallenteen laatu tai selkeys ei ole riittävä siirrettyjen määrien arvioimiseksi, aluksen päällikkö, kalanviljelylaitoksen hoitaja tai tonnikalarysän haltija voi pyytää vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisilta lupaa uuden siirtotoimen suorittamiseen ja vastaavan videotallenteen toimittamiseen alueelliselle tarkkailijalle. Jos suoritetun vapaaehtoisen kontrollisiirron tulokset eivät ole tyydyttäviä, vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus. Jos tämän tutkimuksen jälkeen vahvistetaan, että videon laatu ei anna mahdollisuutta arvioida siirtoon liittyviä määriä, vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on määrättävä toinen kontrollisiirtotoimi ja toimitettava vastaava videotallenne ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle. Uudet siirrot suoritetaan kontrollisiirtoina siihen asti, kun videotallenteen laatu mahdollistaa siirrettyjen määrien arvioinnin.

4. ICCAT:n alueellinen tarkkailija saa allekirjoittaa siirtoilmoituksen ainoastaan, jos hänen havaintonsa ovat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisia ja jos siirtoilmoituksen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan ja tietoihin sisältyy vaatimusten mukainen videotallenne 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarkastajien tekemiä todennuksia. ICCAT:n tarkkailijan on myös tarkastettava, että ICCAT:n siirtoilmoitus toimitetaan hinausaluksen päällikölle taikka kalanviljelylaitoksen hoitajalle tai tonnikalarysän haltijan edustajalle tarvittaessa. Jos ICCAT:n tarkkailija ei hyväksy siirtoilmoitusta, hänen on kirjattava läsnäolonsa siirtoilmoituksiin ja BCD-asiakirjoihin ja mainittava erimielisyyden syyt mainiten erityisesti ne säännöt tai menettelyt, joita ei ole noudatettu.

5. Pyynti- tai hinausaluksen päällikön, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on täytettävä ja toimitettava vastuussa olevalle jäsenvaltiolle ICCAT:n siirtoilmoitus siirtotoimen lopussa liitteessä VI esitetyn mallin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimitettava siirtoilmoitus edelleen komissiolle ▌.

45 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyohjeet tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7 JAKSO

KASVATUSALTAASEENSIIRTOTOIMET

46 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoa koskeva lupa ja sen mahdollinen epääminen

1. Ennen kasvatusaltaaseensiirtotoimien alkua kunkin kuljetusaltaan osalta on kiellettävä kuljetusaltaiden ankkuroiminen 0,5 meripeninkulman sisällä kalanviljelylaitokselta. Tätä tarkoitusta varten 15 artiklassa tarkoitetuissa kasvatuksen hallintasuunnitelmissa on oltava saatavilla maantieteelliset koordinaatit, jotka vastaavat sitä monikulmiota, jossa kalanviljelylaitos sijaitsee.

2. Ennen mahdollisia kasvatusaltaaseensiirtotoimia kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on pyydettävä siitä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä, joka on pyytänyt kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan, vastuussa olevaa jäsenvaltiota tai sopimuspuolta hyväksymään kasvatusaltaaseen siirto.

3. Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, jos se katsoo, että

a)	pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, joka on pyytänyt kalat, ei ollut riittävää tonnikalakiintiötä;

b)	pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti; tai

c)	pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka ilmoitettiin pyytäneen kalat, ei ole 27 artiklan mukaisesti myönnettyä voimassa olevaa lupaa pyytää tonnikalaa.

4. Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio kieltäytyy hyväksymästä kasvatusaltaaseen siirtoa, sen on

a)	ilmoitettava asiasta kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

b)	pyydettävä kyseistä toimivaltaista viranomaista takavarikoimaan saaliit ja vapauttamaan kalat mereen.

5. Kasvatusaltaaseen siirtoa ei saa aloittaa ilman yhden työpäivän sisällä pyynnön esittämisestä annettua lupaa, jonka voi antaa pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli taikka kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio, jos siitä on sovittu pyyntialuksista tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisten kanssa. Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisilta ei saada vastausta yhden työpäivän kuluessa, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää luvan kasvatusaltaaseensiirtotoimeen.

6. Kalat on siirrettävä kasvatusaltaaseen vuosittain ennen 22 päivää elokuuta, elleivät kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset esitä hyväksyttäviä perusteita, kuten ylivoimainen este, jotka on toimitettava kasvatusaltaaseensiirtoraportin mukana. Kaloja ei saa missään tapauksessa siirtää kasvatusaltaaseen kunkin vuoden 7 päivän syyskuuta jälkeen.

47 artikla

Tonnikalan saalisasiakirjat

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on kiellettävä tonnikalan kasvatusaltaaseen siirtäminen, jos kalojen mukana ei ole asiakirjoja, joita ICCAT edellyttää asetuksella (EU) N:o 640/2010 vahvistetun saaliinkirjausohjelman puitteissa. Asiakirjojen on oltava tarkkoja ja täydellisiä sekä pyyntialuksista tai tonnikalarysistä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen validoimia.

48 artikla

Tarkastukset

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen kaikki kasvatusaltaaseensiirtotoimet kalanviljelylaitoksissa.

49 artikla

Seuranta videokameran avulla

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden valvontaviranomaiset seuraavat kasvatusaltaaseensiirtotoimia vedenalaisen videokameran avulla. Kustakin kasvatusaltaaseensiirtotoimesta on tuotettava videotallenne liitteessä X vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

50 artikla

Tutkimusten aloittaminen ja tekeminen

Jos ICCAT:n alueellisen tarkkailijan, jäsenvaltioiden asianomaisten valvontaviranomaisten ja/tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemien arvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä pyyntialuksesta ja/tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Tutkimukset tekevä jäsenvaltio voi käyttää muita käytettävissään olevia tietoja, mukaan lukien 51 artiklassa tarkoitettujen kasvatusaltaaseensiirto-ohjelmien tulokset.

51 artikla

Toimenpiteet ja ohjelmat kasvatusaltaaseen siirrettävien tonnikalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelma, jossa käytetään stereokamerajärjestelmiä tai yhtä täsmällisiä ja tarkkoja vaihtoehtoisia menetelmiä kattaa 100 prosenttia kaikista kasvatusaltaaseensiirtotoimista kalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi.

2. Ohjelma on toteutettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen. Vaihtoehtoisia menetelmiä voidaan käyttää ainoastaan, jos ICCAT on vahvistanut ne vuosikokouksessa.

3. Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava tämän ohjelman tulokset pyyntialuksista vastaavalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä yhteisölle, joka hallinnoi alueellista tarkkailijaohjelmaa ICCAT:n puolesta.

4. Jos ohjelman tulokset osoittavat, että kasvatusaltaaseen siirretyn tonnikalan määrät eroavat määristä, jotka on ilmoitettu pyydetyiksi ja/tai siirretyiksi, pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Jos pyyntialus tai tonnikalarysä on toisen sopimuspuolen lipun alla, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä kyseisen lippusopimuspuolen kanssa.

5. Pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on annettava liitteessä XII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti vapauttamismääräys kasvatusaltaaseen siirretyistä määristä, jotka ylittävät pyydetyt ja siirretyt määrät, jos

a)	edellä 4 kohdassa tarkoitettua tutkimusta ei saada päätökseen 10 työpäivän kuluessa siitä, kun ohjelman tulokset on ilmoitettu yksittäisen kasvatusaltaaseensiirtotoimen osalta tai yhteisen kalastustoimen kaikkien kasvatusaltaaseensiirtotoimien osalta; tai

b)	tutkimuksen tulos osoittaa, että tonnikalojen lukumäärä ja/tai keskipaino ylittää pyydetyn ja siirretyn ilmoitetun tonnikalan vastaavat arvot.

Ylittävä määrä on vapautettava valvontaviranomaisten läsnä ollessa.

6. Ohjelman tuloksia on käytettävä päätettäessä, onko kaloja vapautettava, ja kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukset ja BCD-asiakirjan asiaankuuluvat osat on täytettävä vastaavasti. Kun on annettu vapauttamismääräys, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä kansallisen valvontaviranomaisen ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan läsnäoloa vapauttamisen seuraamiseksi.

7. Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelman tulokset komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä syyskuuta. Jos kasvatusaltaaseen siirrossa ilmenee ylivoimainen este, jäsenvaltioiden on toimitettava kyseiset tulokset ennen 12 päivää syyskuuta. Komissio toimittaa nämä tiedot SCRS:lle vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta arviointia varten.

8. Elävää tonnikalaa saa siirtää yhdestä kasvatusaltaasta toiseen kasvatusaltaaseen ainoastaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen valvontaviranomaisten luvalla ja läsnä ollessa. Jokainen siirto on kirjattava kappalemäärän valvomiseksi. Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava näitä siirtoja ja varmistettava, että jokainen kalanviljelylaitoksen sisäinen siirto kirjataan eBCD-asiakirjojen järjestelmään.

9. Vähintään 10 prosentin ero aluksen tai tonnikalarysän pyytämiksi ilmoitettujen määrien ja valvontakameran avulla kasvatusaltaaseen siirron hetkellä todettujen määrien välillä katsotaan mahdolliseksi asianomaisen aluksen tai tonnikalarysän tekemäksi sääntöjen noudattamatta jättämiseksi. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkoituksenmukaisten jatkotoimien varmistamiseksi.

52 artikla

Kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja kasvatusaltaaseensiirtoraportti

1. Kalanviljelylaitoksen hoitajan on 72 tunnin kuluessa kunkin kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XIV säädetyn mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen . ▌

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksen lisäksi kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on yhden viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä XI olevassa B jaksossa esitetyt tiedot sisältävä kasvatusaltaaseensiirtoraportti sille jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle, jonka aluksilla tai tonnikalarysillä asianomainen tonnikala on pyydetty, sekä komissiolle. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

3. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kasvatusaltaaseensiirtotoimea ei katsota loppuun saatetuksi ennen kuin mahdollinen käynnistetty tutkimus ja mahdollinen määrätty vapauttamistoimi on saatettu loppuun.

53 artikla

Kalanviljelylaitoksen sisäiset siirrot ja satunnaistarkastukset

1. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on otettava käyttöön jäljitettävyysjärjestelmä, johon sisältyy sisäisten siirtojen videotallennus.

2. Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on tehtävä tietyn vuoden kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisen ja seuraavan vuoden ensimmäisen kasvatusaltaaseen siirron välisenä aikana riskianalyysin perusteella satunnaistarkastuksia, jotka koskevat kalanviljelylaitoksella kasvatusaltaissa pidettävää tonnikalaa.

3. Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on vahvistettava tarkastettavien kalojen vähimmäisprosenttiosuus. Tämä prosenttiosuus vahvistetaan 14 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle vuosittain suoritettujen satunnaistarkastusten tulokset. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle asiaankuuluvaa kiintiötä koskevaa ajanjaksoa seuraavan vuoden huhtikuussa.

54 artikla

Pääsy videotallenteisiin ja niitä koskevat vaatimukset

1. Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 49 ja 51 artiklassa tarkoitetut videotallenteet asetetaan pyynnöstä kansallisten tarkastajien, alueellisten ja ICCAT:n tarkastajien sekä ICCAT:n ja kansallisten tarkkailijoiden saataville.

2. Kunkin kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

55 artikla

Vuotuinen kasvatusaltaaseensiirtoraportti

Jäsenvaltioiden, joiden on toimitettava 52 artiklan mukainen kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja -raportti , on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta edellistä vuotta koskeva kasvatusaltaaseensiirtoraportti. Komissio lähettää nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle vuosittain ennen 31 päivää elokuuta. Raportissa on oltava seuraavat tiedot:

a)	kutakin kalanviljelylaitosta kohden kasvatusaltaisiin siirretyn tonnikalan kokonaismäärä, mukaan lukien kalojen lukumäärän ja painon vähentyminen kasvatusaltaisiin kuljetuksen aikana, kalastusalusten ja tonnikalarysien suorittamissa toimissa;

b)	luettelo aluksista, jotka kalastavat, tarjoavat tai siirtävät tonnikalaa kasvatustarkoituksiin (aluksen nimi, lippuvaltio, lisenssin numero, pyydystyyppi), ja tonnikalarysistä;

pyydettyjen tonnikalojen kappalemäärien arviointia kokoluokittain koskevan näytteenotto-ohjelman tulokset sekä pyyntipäivä, -kellonaika ja -alue sekä käytetty kalastusmenetelmä tilastojen parantamiseksi kannan arviointia varten.

Näytteenotto-ohjelmassa edellytetään, että kasvatusaltaasta on otettava kokonäytteet (pituus tai paino) siten, että otetaan yksi näyte (= 100 yksilöä) kutakin 100:aa tonnia elävää kalaa kohden tai 10 prosentin näyte kasvatusaltaassa olevien kalojen kokonaismäärästä. Kokonäytteet kerätään kalanviljelylaitoksella nostotoimien aikana ja kuolleista kaloista kuljetuksen aikana ICCAT:n laatimien, tietojen toimittamista koskevien ohjeiden mukaisesti. Yli vuoden ajan viljellyn kalan osalta on otettava käyttöön täydentäviä näytteenottomenetelmiä. Näytteet on otettava jokaisen noston yhteydessä ja kaikista kasvatusaltaista;

d)	kasvatusaltaaseen pantujen tonnikalojen määrät ja arvio kasvusta ja kuolleisuudesta vankeudessa sekä myydyt määrät tonneina. Kalanviljelylaitoksen on annettava nämä tiedot;

e)	edellisen vuoden aikana kasvatusaltaaseen siirrettyjen tonnikalojen määrät; ja

f)	edellisen vuoden aikana kaupan pidetyt määrät eriteltyinä alkuperän mukaan.

56 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan menettelyt tässä jaksossa vahvistettujen säännösten soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 68 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8 JAKSO

SEURANTA JA VALVONTA

57 artikla

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 9 artiklan 5 kohdassa säädetään, lippujäsenvaltion on toteutettava liitteen XV mukaisesti alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS) niiden kalastusalustensa osalta, joiden suurin pituus on vähintään 12 metriä.

2. Kalastusalusten, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja jotka sisältyvät 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun alusluetteloon tai 26 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun luetteloon muista aluksista, on aloitettava satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittaminen ICCAT:lle vähintään 5 päivää ennen lupakautensa alkua ja jatkettava tietojen toimittamista vähintään 5 päivää lupakautensa päättymisen jälkeen, jollei komissiolle lähetetä etukäteen pyyntöä aluksen poistamiseksi ICCAT:n alusrekisteristä.

3. Valvontaa varten päällikön tai hänen edustajansa on varmistettava, että pyyntialuksilta, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, lähetettävien satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittamista ei keskeytetä alusten ollessa satamassa, ellei käytössä ole preijausjärjestelmää .

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit edelleen reaaliaikaisesti ja https data feed -formaattia käyttäen komissiolle ja sen nimeämälle elimelle. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit toimitetaan edelleen komissiolle vähintään joka toinen tunti;

jos satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen vika, niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten muulla tavoin lähettämät, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut viestit toimitetaan edelleen komissiolle 24 tunnin kuluessa viestien saapumisesta jäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukseen;

c)	komissiolle edelleentoimitetut viestit numeroidaan juoksevasti (yksilöllisin tunnistein) päällekkäisyyksien välttämiseksi;

d)	komissiolle edelleentoimitetut viestit ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 24 artiklan 3 kohdan mukaisia.

6. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkia sen tarkastusalusten käyttöön annettuja viestejä käsitellään luottamuksellisesti ja käytetään ainoastaan merellä tehtäviin tarkastustoimiin.

9 JAKSO

Tarkastukset ja täytäntöönpanon valvonta

58 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1. Yhteiset kansainväliset tarkastustoimet on toteutettava tämän asetuksen liitteessä IX esitetyn kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevan ICCAT:n kansainvälisen tarkastusjärjestelmän, jäljempänä ”ICCAT:n järjestelmä”, mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä ICCAT:n järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä.

3. Jos milloin tahansa enemmän kuin 15 jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa kalastusalusta harjoittaa tonnikalaan liittyviä toimia yleissopimusalueella, asianomaisen jäsenvaltion on riskianalyysin perusteella lähetettävä paikalle tarkastusalus, joka suorittaa tarkastuksia ja valvontaa merellä yleissopimusalueella koko sen ajan, jonka kyseiset alukset ovat alueella. Kyseinen velvoite katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tarkastusaluksen käytössä tai jos yleissopimusalueella toimii unionin tarkastusalus.

4. Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa ICCAT:n järjestelmään unionin tarkastajia.

5. Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi komissio tai sen nimeämä elin koordinoi unionin puolesta toteutettavia valvonta- ja tarkastustoimia. Komissio voi laatia yhteistyössä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla unioni voi täyttää ICCAT:n järjestelmän mukaiset velvollisuutensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset harjoittavat tonnikalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä niiden ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden osalta, jolloin ja joilla resursseja käytetään.

6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä huhtikuuta niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat osoittaa ICCAT:n järjestelmään kyseisen vuoden aikana. Komissio laatii näiden tietojen avulla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman unionin osallistumisesta ICCAT:n järjestelmään kunakin vuonna sekä toimittaa tämän suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ja jäsenvaltioille.

59 artikla

Tarkastukset rikkomustapauksissa

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivalle kalastusalukselle tehdään lippujäsenvaltion satamissa sen valvonnassa fyysinen tarkastus tai että tarkastuksen suorittaa sen nimeämä tarkastaja, jos kalastusalus ei ole jossakin lippujäsenvaltion satamassa, jos kalastusalus

a)	ei ole noudattanut 31 ja 32 artiklassa vahvistettuja kirjaamis- ja ilmoitusvaatimuksia; tai

b)	on rikkonut tämän asetuksen säännöksiä tai syyllistynyt asetuksen (EY) N:o 1005/2008 42 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklassa tarkoitettuun vakavaan rikkomukseen.

60 artikla

Ristiintarkastukset

1. Jäsenvaltioiden on tarkastettava tarkastusraporttien, tarkkailuraporttien ja satelliittiseurantajärjestelmän sekä tarvittaessa eBCD-asiakirjojen, kalastusalustensa kalastuspäiväkirjojen, siirto- tai jälleenlaivausasiakirjojen ja saalisasiakirjojen tiedot ja niiden oikea-aikainen toimittaminen asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109 artiklan mukaisesti.

2. Kunkin jäsenvaltion on tehtävä kaikkia saaliiden purkamisia, jälleenlaivaamisia tai kasvatusaltaaseen siirtoja koskevia ristiintarkastuksia kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan tai jälleenlaivausilmoitukseen lajeittain kirjattujen määrien ja purkamisilmoitukseen tai kasvatusaltaaseensiirtoilmoitukseen ja mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan asiakirjaan, kuten kauppalaskuun ja/tai myynti-ilmoitukseen, kirjattujen määrien välillä.

10 JAKSO

Täytäntöönpanon valvonta

61 artikla

Täytäntöönpanon valvonta

Tonnikalan kasvatuslaitoksesta tai -laitoksista vastaavan jäsenvaltion on toteutettava kalanviljelylaitosta koskeva asianmukainen täytäntöönpanotoimenpide, jos sen lainsäädännön mukaisesti on todettu, että kyseinen kalanviljelylaitos ei noudata tämän asetuksen 46–55 artiklan säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 89–91 artiklan soveltamista ja etenkään jäsenvaltioiden velvollisuutta toteuttaa asianmukaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä kalastusaluksen osalta. Rikkomisen vakavuudesta riippuen ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti tällaisiin toimenpiteisiin voi sisältyä erityisesti luvan keskeyttäminen tai peruuttaminen ja/tai sakkojen määrääminen. Jäsenvaltioiden on annettava tiedoksi kaikki tapaukset, joissa lupa keskeytetään tai peruutetaan, komissiolle, joka ilmoittaa asiasta ICCAT:n sihteeristölle tonnikalan kasvatusta harjoittavista kalanviljelylaitoksista laaditun rekisterin tietojen muuttamiseksi vastaavasti.

6 LUKU

Kaupan pitäminen

62 artikla

Kaupan pitämistä koskevat toimenpiteet

1. Sellaisen tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jonka mukana ei ole tässä asetuksessa ▌ja tonnikalasaaliiden kirjausohjelmaa koskevat ICCAT:n säännöt täytäntöönpanevassa unionin lainsäädännössä säädettyjä tarkkoja, täydellisiä ja todennettuja asiakirjoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009 ja (EY) N:o 1005/2008 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (28) säännösten soveltamista.

2. Tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, siirto altaaseen lihotettavaksi tai kasvatettavaksi, jalostaminen, vienti, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jos

a)	tonnikala on pyydetty kalastusaluksilla tai tonnikalarysillä, joiden lippuvaltiolla ei ole ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaista tonnikalaa koskevaa kiintiötä tai saalisrajaa▌; tai

b)	tonnikala on pyydetty kalastusaluksella tai tonnikalarysällä, jonka oma kiintiö tai josta vastuussa olevan valtion kalastusmahdollisuudet oli käytetty loppuun saaliin saantihetkellä.

3. Tonnikalan unionissa tapahtuva sellainen kauppa, tuonti, purkaminen, jalostaminen ja vienti lihotus- tai kasvatuslaitoksilta, joka ei ole 1 kohdassa mainittujen asetusten mukaista, on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009, (EY) N:o 1005/2008 ja (EU) N:o 1379/2013 säännösten soveltamista.

7 LUKU

Loppusäännökset

63 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava viipymättä komissiolle yksityiskohtainen raportti siitä, kuinka ne ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella komissio toimittaa ICCAT:n päättämään päivämäärään mennessä ICCAT:n sihteeristölle yksityiskohtaisen raportin ICCAT:n suosituksen 19-04 täytäntöönpanosta.

64 artikla

Rahoitus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 508/2014 (29) sovellettaessa tätä asetusta on pidettävä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa tarkoitettuna monivuotisena suunnitelmana.

65 artikla

Luottamuksellisuus

Tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä ja vaihdettuja tietoja käsitellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 112 ja 113 artiklassa vahvistettujen luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti.

66 artikla

Muutoksiin sovellettava menettely

1. Siirretään komissiolle valta antaa 67 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen muuttamista sen mukauttamiseksi ICCAT:n hyväksymiin toimenpiteisiin, jotka sitovat unionia ja sen jäsenvaltioita ja jotka koskevat

▌

a)	poikkeuksia 8 artiklan mukaisesta kiellosta siirtää käyttämättömät kiintiöt seuraavalle vuodelle ;

tietojen ilmoittamisen määräaikoja, jotka vahvistetaan seuraavissa säännöksissä: 24 artiklan 4 kohta, 26 artiklan 1 kohta, 29 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 2 ja 3 kohta, 35 artiklan 5 ja 6 kohta, 36 artikla, 41 artiklan 3 kohta, 44 artiklan 2 kohta, 51 artiklan 7 kohta, 52 artiklan 2 kohta, 55 artikla, 56 artiklan 5 kohdan b alakohta ja 58 artiklan 6 kohta;

c)	kalastuskausia, joista säädetään 17 artiklan 1 ja 4 kohdassa;

d)	säilyttämisen vähimmäisviitekokoa, josta säädetään 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa;

e)	prosenttiosuuksia ja viiteparametreja, joista säädetään 13 artiklassa, 15 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 20 artiklan 1 kohdassa, 21 artiklan 2 kohdassa, 38 artiklan 1 kohdassa, 44 artiklan 2 kohdassa, 50 artiklassa ja 51 artiklan 9 kohdassa;

f)	komissiolle toimitettavia tietoja, joista säädetään 11 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 1 kohdassa, 25 artiklan 3 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 4 kohdassa, 34 artiklan 2 kohdassa, 40 artiklan 1 kohdassa ja 55 artiklassa;

g)	kansallisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 38 artiklan 2 kohdassa, ja ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tehtäviä, joista säädetään 39 artiklan 5 kohdassa;

h)	syitä evätä siirtolupa 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

i)	syitä saaliiden takavarikointiin ja määräykseen vapauttaa kalat 46 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

j)	58 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alusten lukumäärää;

k)	liitteitä I–XV.

2. Kaikki 1 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset on rajoitettava tiukasti asianomaisia ICCAT:n suosituksia koskevien unionia sitovien muutosten ja/tai lisäysten täytäntöönpanoon▌.

67 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulopäivästä viiden vuoden ajaksi 66 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 66 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 66 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

68 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

69 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1936/2001 seuraavasti:

a)	Kumotaan 3 artiklan g–j alakohta, 4 a, 4 b ja 4 c artikla sekä liite I a.

b)	Poistetaan liitteissä I ja II ilmaisu ”Tonnikala: Thunnus thynnus”.

70 artikla

Asetuksen (EU) 2017/2107 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2017/2107 43 artikla.

71 artikla

Asetuksen (EU) 2019/833 muuttaminen

Kumotaan asetuksen (EU) 2019/833 53 artikla.

72 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan asetus (EU) 2016/1627.

2. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XVI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

73 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta …

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C …

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2021.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4) Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1).

(5) Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 34).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).

(7) ICCAT:n suositus tonnikalankasvatuksesta.

(8) ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän vähimmäisstandardeista ICCAT-yleissopimusalueella.

(9) ICCAT:n suositus Atlantin tonnikalan ja Pohjois-Atlantin miekkakalan saalisrajoitusten noudattamisesta.

(10) ICCAT:n suositus sellaisen ICCAT:n alusrekisterin perustamisesta, johon kirjataan alukset, joiden suurin pituus on vähintään 20 metriä ja joilla on lupa toimia yleissopimusalueella.

(11) ICCAT:n suositus jälleenlaivauksesta.

(12) Pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean raportti (Report of the Standing Committee on Research and Statistics, SCRS), Madrid, 1.–5. lokakuuta 2018.

(13) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(14) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).

(15) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(16) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 640/2010, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tonnikalaa (Thunnus thynnus) koskevasta saaliinkirjausohjelmasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttamisesta (EUVL L 194, 24.7.2010, s. 1).

(18) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, 30.11.2017, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/833, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, Luoteis-Atlantin kalastusjärjestön (NAFO) sääntelyalueella sovellettavien säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta, asetuksen (EU) 2016/1627 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2115/2005 ja (EY) N:o 1386/2007 kumoamisesta (EUVL L 141, 28.5.2019, s. 1).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1154, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2107 muuttamisesta (EUVL L 188 12.7.2019, s. 1).

(23) Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1).

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).

(26) https://www.iccat.int/en/SubmitCOMP.html

(27) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/218, annettu 6 päivänä helmikuuta 2017, unionin kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 34, 9.2.2017, s. 9).

(28) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).

LIITE I

Erityiset edellytykset, joita sovelletaan 19 artiklan nojalla kalastaviin pyyntialuksiin

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että seuraavia kapasiteettirajoituksia noudatetaan sen alusten osalta:

Vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, enimmäismäärä on niiden alusten määrä, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2006.

—	Perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavan laivaston, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Välimerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008.

—	Pyyntialusten, jolla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Adrianmerellä, enimmäismäärä on niiden alusten lukumäärä, jotka osallistuivat tonnikalan kalastukseen vuonna 2008. Kunkin jäsenvaltion on jaettava aluskohtaiset kiintiöt asianomaisille aluksille.

Kukin jäsenvaltio voi myöntää

—

enintään 7 prosenttia tonnikalakiintiöstään vapapyydyksiä käyttäville aluksilleen ja uisteluveneilleen. Ranskan osalta suurimmalta pituudeltaan alle 17 metriä olevat Ranskan lipun alla purjehtivat alukset, jotka toimivat Biskajanlahdella, saavat pyytää enintään 100 tonnia tonnikalaa, jonka paino on vähintään 6,4 kilogrammaa tai jonka lovipituus on vähintään 70 senttimetriä,

—	enintään 2 prosenttia tonnikalakiintiöstään perinteiseen pienimuotoiseen tuoreen kalan rannikkokalastukseensa Välimerellä,

—	enintään 90 prosenttia tonnikalakiintiöstään Adrianmeren pyyntialuksilleen kasvatustarkoituksiin.

Kroatia voi soveltaa kalojen painona ilmaistuna enintään 7 prosenttiin sen alusten Adrianmereltä kasvatustarkoituksiin pyytämiä tonnikalayksilöitä vähimmäiskokoa, joka on 6,4 kilogramman paino tai 66 senttimetrin lovipituus.

Jäsenvaltioiden, jonka vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla, käsisiima-aluksilla ja uisteluveneillä on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, on otettava käyttöön seuraavat pyrstömerkkiä koskevat vaatimukset:

—	Pyrstömerkit on kiinnitettävä kuhunkin tonnikalaan heti aluksesta purettaessa.

—	Kussakin pyrstömerkissä on oltava yksilöllinen tunnistenumero, joka on merkittävä tonnikalan saalisasiakirjoihin ja kirjoitettava helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla kaikkien tonnikalaa sisältävien pakkausten päälle.

LIITE II

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vaatimukset

A. PYYNTIALUKSET

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset:

1	Kalastuspäiväkirjan sivut on numeroitava.

2	Kalastuspäiväkirja on täytettävä päivittäin (keskiyöhön mennessä) tai ennen satamaan saapumista.

3.	Kalastuspäiväkirja on täytettävä, kun merellä tehdään tarkastus.

4	Jokaisesta sivusta on jäätävä kalastuspäiväkirjaan yksi jäljennös.

5	Aluksella on oltava kalastuspäiväkirja, joka kattaa toiminnan yhden vuoden ajalta.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäisvakiotiedot:

1.	Päällikön nimi ja osoite.

2.	Lähtöpäivä ja -satama, saapumispäivä ja -satama.

3.	Aluksen nimi, rekisterinumero, ICCAT-numero, kansainvälinen radiokutsutunnus ja IMO-numero (jos on).

Pyydys:

a)	FAO:n tyyppikoodi;

b)	mitat (esim. pituus, silmäkoko, koukkujen lukumäärä).

Toiminta merellä, (vähintään) yksi rivi matkapäivää kohden:

a)	toiminta (esim. kalastus, matkanteko);

b)	sijainti: tarkka päivittäinen sijainti (astetta ja minuuttia) kirjattuna kunkin kalastustoimen osalta tai keskipäivällä, jos päivän aikana ei ole harjoitettu kalastusta;

saaliiden kirjaaminen, mukaan lukien

—	FAO-koodi;

—	kokonaisen kalan painona, kilogrammaa päivää kohden;

—	kappalemäärä päivää kohden.

Kurenuotta-alusten osalta tiedot on kirjattava kalastustoimikohtaisesti, myös jos saalista ei ole saatu.

6.	Päällikön allekirjoitus.

7.	Paino perustuu: arviointiin, punnitukseen aluksella.

8.	Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä elopainoa vastaava luku, ja siinä on ilmoitettava arvioinnissa käytetyt muuntokertoimet.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on saaliin purkaminen tai jälleenlaivaus:

1.	Purkamis-/jälleenlaivauspäivä ja -satama.

Tuotteet:

a)	laji ja jalostusaste käyttäen FAO-koodia;

b)	kalojen tai laatikoiden lukumäärä ja määrä kilogrammoina.

3.	Aluksen päällikön tai edustajan allekirjoitus.

4.	Jälleenlaivauksen tapauksessa vastaanottavan aluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on siirto kasvatusaltaaseen:

1.	Siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti (leveysaste/pituusaste).

Tuotteet:

a)	laji käyttäen FAO-koodia;

b)	kasvatusaltaisiin siirrettyjen kalojen lukumäärä ja paino kilogrammoina.

3.	Hinausaluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

4.	Määräpaikkana olevan kalanviljelylaitoksen nimi ja ICCAT-numero.

Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, päällikön on 1–4 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi kirjattava kalastuspäiväkirjaan seuraavat tiedot:

kalat altaisiin siirtävästä pyyntialuksesta:

—	alukselle otettujen saaliiden määrä,

—	sen aluskohtaiseen kiintiöön kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

—	muiden yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien alusten nimet;

muista samaan yhteiseen kalastustoimeen osallistuvista pyyntialuksista, jotka eivät osallistu kalojen siirtoon:

—	kyseisten alusten nimet, niiden kansainväliset radiokutsutunnukset ja ICCAT-numerot,

—	se, että saaliita ei ole otettu aluksille eikä siirretty altaisiin,

—	niiden aluskohtaisiin kiintiöihin kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

—	edellä a alakohdassa tarkoitetun pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero.

B. HINAUSALUKSET

Hinausaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti, siirretyt määrät (kalojen lukumäärä ja määrä kilogrammoina), altaan numero sekä pyyntialuksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero, muiden mukana olleiden alusten nimet ja ICCAT-numerot, määräpaikkana oleva kalanviljelylaitos ja sen ICCAT-numero sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numero.

Lisäsiirrot apualuksille tai muille hinausaluksille on ilmoitettava siten, että ilmoitus sisältää samat tiedot kuin 1 kohdassa sekä apualuksen tai hinausaluksen nimen, lippuvaltion ja ICCAT-numeron sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numeron.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä siirroista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

C. APUALUKSET

Apualuksen päällikön on päivittäin kirjattava aluksen toiminta kalastuspäiväkirjaan, mukaan lukien päivämäärä, kellonaika ja sijainti, alukselle otetut tonnikalan määrät, kalastusalus sekä sen kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi, johon apualuksen toiminta liittyy.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikaisista toiminnoista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

D. JALOSTUSALUKSET

Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan toimintojen päivämäärä, kellonaika ja sijainti, jälleenlaivatut määrät sekä tarvittaessa kalanviljelylaitokselta, tonnikalarysistä tai pyyntialuksilta vastaanotettujen tonnikalojen lukumäärä ja paino. Hänen on myös kirjattava kyseisten kalanviljelylaitosten, tonnikalarysien tai pyyntialusten nimet ja ICCAT-numerot.

Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava jalostuspäiväkirjaansa siirrettyjen tai jälleenlaivattujen kalojen lukumäärä ja paino kokonaisina kaloina, käytetty muuntokerroin sekä painot ja määrät jalostusasteittain.

Jalostusaluksen päällikön on ylläpidettävä varastointikaaviota, josta käy ilmi kunkin lajin ja jalostusasteen sijainti ja määrät.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä jälleenlaivauksista. Kalastuspäiväkirja, jalostuspäiväkirja, varastointikaavio ja ICCAT:n jälleenlaivausilmoitusten alkuperäiskappaleet on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

LIITE III

Saalisilmoituslomake

Lippu-valtio

ICCAT-numero

Aluksen nimi

Ilmoituksen alkamispäivä

Ilmoituksen päättymispäivä

Ilmoituksen kesto (päivinä)

Saaliin pyyntipäivä

Pyyntipaikka

Saalis

Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kullekin pyyntialukselle kirjattu paino (kg)

Lev.

Pit.

Paino (kg)

Kappalemäärä

Keskipaino (kg)

LIITE IV

Yhteiseen kalastustoimeen osallistumista koskevan luvan hakulomake

Yhteinen kalastustoimi
Lippu-valtio	Aluksen nimi	ICCAT-numero	Toimen kesto	Toimijoiden henkilöllisyys	Aluskohtainen kiintiö	Aluskohtainen jakoperuste	Määräpaikkana oleva lihotus- tai kasvatuslaitos
Lippu-valtio	Aluksen nimi	ICCAT-numero	Toimen kesto	Toimijoiden henkilöllisyys	Aluskohtainen kiintiö	Aluskohtainen jakoperuste	Sopimuspuoli	ICCAT-numero

Päivämäärä …

Lippuvaltion vahvistus …

LIITE V

ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus

LIITE VI

ICCAT:n siirtoilmoitus

LIITE VII

Kalastuslupia koskevat vähimmäistiedot (1)

A. TUNNISTETIEDOT

ICCAT-rekisterinumero

Kalastusaluksen nimi

Ulkoinen rekisterinumero (kirjaimet ja numerot)

B. KALASTUSTA KOSKEVAT EHDOT

Myöntämispäivä

Voimassaoloaika

Kalastuslupaan liittyvät ehdot, tarvittaessa myös lajit, alue ja pyydykset ja muut tästä asetuksesta ja/tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvat ehdot.

	Mistä ../../.. mihin ../../..	Mistä ../../.. mihin ../../..	Mistä ../../.. mihin ../../..	Mistä ../../.. mihin ../../..	Mistä ../../.. mihin ../../..	Mistä ../../.. mihin ../../..
Alueet
Lajit
Pyydykset
Muut ehdot

(1) Asiasta säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011.

LIITE VIII

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

ICCAT:N ALUEELLISTEN TARKKAILIJOIDEN NIMEÄMINEN

Kullakin ICCAT:n alueellisella tarkkailijalla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

a)	riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi;

b)	ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltioiden myöntämällä todistuksella ja ICCAT:n koulutusohjeiden perusteella;

c)	kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti;

d)	tarkkailtavasta aluksesta tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan lippuvaltion kielen tyydyttävä taito.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN VELVOITTEET

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)	oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia, mutta mahdollisuuksien mukaan he eivät saa olla kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan valtion tai kurenuotta-aluksen lippuvaltion kansalaisia. Tapauksessa, jossa tonnikaloja nostetaan altaasta ja pidetään kaupan tuoretuotteina, nostoa tarkkaileva ICCAT:n alueellinen tarkkailija voi kuitenkin olla kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion kansalainen;

c)	kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)	kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden luetteloon;

e)	oltava vapaita tonnikalankalastukseen liittyvistä taloudellisista sidonnaisuuksista tai muista eduista.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN TEHTÄVÄT

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

valvoa, että kurenuotta-aluksilla noudatetaan asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kurenuotta-aluksilla olevat tarkkailijat. Erityisesti alueellisen tarkkailijan on

1.	havaitessaan jotain, mikä voi merkitä, ettei ICCAT:n suositusta ole noudatettu, toimitettava tämä tieto viipymättä ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on viipymättä toimitettava tieto edelleen pyyntialuksen lippuvaltion viranomaisille;

2.	kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

3.	tarkkailtava ja arvioitava saaliita sekä tarkastettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

4.	annettava päivittäinen ilmoitus kurenuotta-alusten siirtotoimista;

5.	tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

6.	kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

7.	tarkastettava siirtoa toteuttavan aluksen sijainti;

8.	tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä tuotteita, myös videotallenteiden avulla;

9.	tarkastettava ja kirjattava kyseisen kalastusaluksen nimi ja ICCAT-numero;

10.	tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n komission vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

valvoa, että kalanviljelylaitokset ja tonnikalarysät noudattavat asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kalanviljelylaitoksilla ja tonnikalarysillä olevat ICCAT:n alueelliset tarkkailijat. Erityisesti ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on

1.	tarkastettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjassa annetut tiedot, myös videotallenteiden avulla;

2.	todistettava siirtoilmoituksessa, kasvatusaltaaseensiirtoilmoituksessa ja BCD-asiakirjoissa annetut tiedot oikeiksi;

3.	annettava päivittäinen ilmoitus kalanviljelylaitosten ja tonnikalarysien siirtotoimista;

varmennettava siirtoilmoitus, kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus ja BCD-asiakirjat allekirjoituksellaan ainoastaan, jos hän katsoo, että asiakirjojen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan, ottaen myös huomioon 42 artiklan 1 kohdassa ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisen videotallenteen;

5.	tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi otettava komission vaatimuksesta näytteitä SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

6.	kirjattava ylös ja tarkastettava mahdolliset kaikentyyppiset tunnisteet, myös luontaiset merkit, ja ilmoitettava, jos tunnisteita näyttää poistetun hiljattain;

c)	laatia yleiskertomuksia, joissa kootaan yhteen tämän kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö sekä kalanviljelylaitoksen hoitaja voivat esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

d)	toimittaa c alakohdassa tarkoitettu yleiskertomus sihteeristölle 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

e)	suorittaa mitä tahansa muita ICCAT:n komission määrittelemiä tehtäviä.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kurenuotta-alusten ja kalanviljelylaitosten kalastus- ja siirtotoimiin sekä kirjallisesti sitouduttava noudattamaan tätä vaatimusta ehtona ICCAT:n alueelliseksi tarkkailijaksi nimittämiselle.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on noudatettava sen lippuvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan valtion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka lainkäyttövaltaan ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tarkkailun kohteena oleva alus tai kalanviljelylaitos kuuluu.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on otettava huomioon aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava koko henkilökuntaa koskevia yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai tämän liitteen 7 kohdassa ja 39 artiklassa lueteltujen aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

LIPPUJÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET ICCAT:N ALUEELLISIA TARKKAILIJOITA KOHTAAN

Kurenuotta-aluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että ICCAT:n alueellisille tarkkailijoille

a)	sallitaan yhteydet aluksen, kalanviljelylaitoksen ja tonnikalarysän henkilökuntaan ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, altaat ja laitteet;

annetaan pyynnöstä mahdollisuus tutustua seuraaviin laitteisiin, jos niitä on tarkkailtavana olevalla aluksella, jotta tarkkailijat voivat suorittaa tämän liitteen 3 kohdassa luetellut tehtävänsä:

1.	satelliittinavigointilaitteet;

2.	tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

3.	sähköiset viestintälaitteet;

c)	tarjotaan ylläpito, mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa päällystön käytettävissä olevaa tasoa;

d)	tarjotaan riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta.

ICCAT:N ALUEELLISESTA TARKKAILIJAOHJELMASTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

Kunkin kalanviljelylaitoksen hoitaja tai kurenuotta-aluksen omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden toiminnasta.

LIITE IX

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

ICCAT sopi neljännessä sääntömääräisessä kokouksessaan (Madridissa marraskuussa 1975) ja Marrakeshissä vuonna 2008 pidetyssä vuosikokouksessaan seuraavaa:

ICCAT:n komissio suosittelee yleissopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla, että otetaan käyttöön seuraavat kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevat järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa yleissopimuksen ja siihen sisältyvien voimassa olevien toimenpiteiden soveltaminen:

I. VAKAVAT RIKKOMUKSET

Kyseisten menettelyjen soveltamiseksi vakavalla rikkomuksella tarkoitetaan seuraavia ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin liittyvien ICCAT:n komission antamien säännösten rikkomisia:

a)	kalastus ilman lippusopimuspuolen antamaa lisenssiä, lupaa tai hyväksyntää;

b)	saalistietoja ja saaliiseen liittyviä tietoja koskevan, ICCAT:n komission raportointivaatimusten mukaisen riittävän kirjanpidon laiminlyönti tai tällaisten saalistietojen ja/tai saaliiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen huomattavasti virheellisinä;

c)	kalastaminen kalastuskieltoalueella;

d)	kalastaminen kalastuskieltoaikana;

e)	minkä tahansa sovellettavan ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteen vastainen lajien tarkoituksellinen pyynti tai pitäminen aluksella;

f)	ICCAT:n sääntöjen mukaisten saalisrajojen tai kiintiöiden merkittävä rikkominen;

g)	kiellettyjen pyydysten käyttö;

h)	kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai tarkoituksellinen peittäminen;

i)	rikkomuksen tutkinnan kannalta merkityksellisen todistusaineiston salaaminen, muuttaminen tai hävittäminen;

j)	useat rikkomukset, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä voimassa olevia ICCAT:n toimenpiteitä kohtaan;

k)	valtuutetun tarkastajan tai tarkkailijan pahoinpitely, vastustaminen, uhkailu, seksuaalinen häirintä, tämän työhön puuttuminen taikka sen aiheeton estäminen tai viivästyttäminen;

l)	tarkoituksellinen puuttuminen satelliittiseurantajärjestelmään tai sen toiminnan estäminen;

m)	sellaiset muut rikkomukset, joista ICCAT voi päättää sen jälkeen, kun ne on sisällytetty kyseisten menettelyjen tarkistettuun toisintoon;

n)	kalastus ilma-alusten avulla;

o)	satelliittiseurantajärjestelmän häirintä ja/tai aluksen käyttö ilman satelliittiseurantajärjestelmää;

p)	siirtotoimet ilman siirtoilmoitusta;

q)	jälleenlaivaus merellä.

Jos valtuutettu tarkastaja havaitsee kalastusalukselle noustessaan ja sitä tarkastaessaan jonkin toiminnan tai olosuhteen, joka voi muodostaa 1 kohdan määritelmän mukaisen vakavan rikkomuksen, tarkastusalusten lippuvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asiasta kalastusaluksen lippuvaltiolle suoraan sekä ICCAT:n sihteeristön välityksellä. Tällaisissa tilanteissa tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

ICCAT:n tarkastajan on kirjattava suoritetut tarkastukset ja mahdolliset havaitut rikkomiset kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen kyseinen kalastusalus lopettaa kaiken kalastustoimintansa. Lippujäsenvaltion on vaadittava kalastusalusta palaamaan 72 tunnin kuluessa sen nimeämään satamaan, jossa aloitetaan tutkimus.

Jos alusta ei kutsuta satamaan, lippujäsenvaltion on esitettävä asianmukaiset perustelut ajoissa Euroopan komissiolle, joka toimittaa tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle; ICCAT:n sihteeristö toimittaa tiedot pyynnöstä muille sopimuspuolille.

II. TARKASTUSTEN SUORITTAMINEN

Tarkastusten tekijöiden on oltava sopimuspuolten nimeämiä tarkastajia. Toimivaltaisten valtion virastojen ja asianomaisten valtioiden tähän tarkoitukseen nimeämien tarkastajien nimet on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle.

Kansainvälisiä aluksille nousuja ja tarkastuksia tämän liitteen mukaisesti tekevillä aluksilla on oltava ICCAT:n komission hyväksymä ja ICCAT:n sihteeristön antama erityislippu tai -viiri. Tähän tarkoitukseen käytettävien alusten nimet on ilmoitettava ICCAT:n sihteeristölle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista ennen tarkastustoimien aloittamista. ICCAT:n sihteeristö antaa nimettyjä tarkastusaluksia koskevat tiedot kaikkien sopimuspuolten käyttöön, myös laittamalla ne salasanalla suojatulle verkkosivustolle.

Kullakin tarkastajalla on oltava mukanaan lippuvaltion viranomaisten myöntämä tämän liitteen 21 kohdassa esitetyssä muodossa oleva henkilöllisyystodistus.

Jollei 16 kohdan nojalla sovituista järjestelyistä muuta johdu, tonnikaloja tai niiden lähilajeja yleissopimusalueella kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä kalastavan, jonkin sopimuspuolen lipun alla purjehtivan aluksen on pysähdyttävä, kun tarkastajaa kuljettava, 7 kohdassa kuvatun ICCAT:n viirin alla purjehtiva alus antaa sille kansainvälisen viestikirjan mukaisen pysähtymismerkin, jollei alus ole sillä hetkellä suorittamassa kalastustoimia, missä tapauksessa sen on pysähdyttävä heti, kun se on saanut nämä toimet päätökseen. Aluksen päällikön on sallittava 10 kohdassa täsmennetyn tarkastusryhmän nousu alukselle ja tarjottava tätä varten käyttöön laskuportaat. Päällikön on annettava tarkastusryhmän tehdä sellainen välineiden, saaliin tai pyydyksen ja kaikkien asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastus, jonka tarkastaja katsoo tarpeelliseksi, jotta voidaan tarkastaa, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi myös pyytää tarpeellisiksi katsotut lisäselvitykset.

10.

Tarkastusaluksen päällikkö määrittää tarkastusryhmän koon ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet. Tarkastusryhmän on oltava niin pieni kuin mahdollista tässä liitteessä vahvistettujen velvollisuuksien täyttämiseksi tehokkaasti ja turvallisesti.

11.

Alukselle noustessaan tarkastajan on esitettävä 8 kohdassa kuvattu henkilöllisyysasiakirja. Tarkastajan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä tarkastettavan aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, oltava mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja tuotteiden varastoinnille sekä vältettävä mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua.

Tarkastajan on rajoitettava tutkimuksensa sen varmistamiseen, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi tarkastusta tehdessään pyytää kalastusaluksen päälliköltä tarvitsemaansa apua. Tarkastajan on laadittava tarkastuksesta ICCAT:n komission hyväksymässä muodossa oleva raportti. Hänen on allekirjoitettava raportti aluksen päällikön läsnä ollessa; päälliköllä on oikeus lisätä tai lisäyttää raporttiin sopiviksi katsomansa huomautukset, jotka hänen on allekirjoitettava.

12.

Raportista on annettava jäljennökset aluksen päällikölle ja tarkastusryhmän valtiolle, joka toimittaa jäljennökset tarkastetun aluksen lippuvaltion asianomaisille viranomaisille ja ICCAT:n komissiolle. Jos ICCAT:n suosituksia havaitaan rikotun, tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

13.

Tarkastetun aluksen lippuvaltio käsittelee tarkastajan vastustamista tai hänen ohjeidensa noudattamatta jättämistä samalla tavoin kuin minkä tahansa kyseisen valtion tarkastajan vastustamista tai ohjeiden noudattamatta jättämistä.

14.

Tarkastajien on hoidettava näiden järjestelyjen mukaiset velvollisuutensa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, mutta heidän toimintaansa valvovat kansalliset viranomaiset, joille he ovat toimistaan vastuussa.

15.

Sopimuspuolten on suhtauduttava näiden järjestelyjen mukaisiin muiden valtioiden tarkastajien tarkastusraportteihin, suosituksen 94-09 mukaisiin havainnoista täytettyihin tietolomakkeisiin sekä asiakirjatarkastuksiin perustuviin lausuntoihin samalla tavoin kuin ne suhtautuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kansallisten tarkastajiensa raportteihin. Tämän kohdan säännökset eivät aseta sopimuspuolelle velvollisuutta antaa jonkin muun valtion tarkastajan raportille suurempaa todistusarvoa kuin sillä olisi tarkastajan omassa maassa. Sopimuspuolten on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat näiden järjestelyjen mukaisesta tarkastajan raportista.

16.

Sopimuspuolten on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta alustavista suunnitelmistaan tehdä tällä asetuksella osaksi unionin lainsäädäntöä saatetun suosituksen mukaisia tarkastuksia kyseisenä kalenterivuonna, ja ICCAT:n komissio voi tehdä sopimuspuolille ehdotuksia alan kansallisten toimien sekä tarkastajien ja tarkastajia kuljettavien alusten lukumäärän yhteensovittamiseksi.

ICCAT:n suosituksessa 19-04 vahvistettuja järjestelyjä ja osallistumissuunnitelmia sovelletaan sopimuspuolten kesken, jolleivät nämä ole keskenään muuta sopineet; tällaisista sopimuksista on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle. Järjestelmän täytäntöönpano kuitenkin keskeytetään kahden sopimuspuolen välillä, jos jompikumpi niistä on ilmoittanut ICCAT:n komissiolle aikeista tehdä sopimus, siihen saakka kun tällainen sopimus tehdään.

17.

a)	Pyydys on tarkastettava sillä suuralueella voimassa olevien säännösten mukaisesti, jolla tarkastus tehdään. Tarkastajan on tarkastusraportissa ilmoitettava suuralue, jolla tarkastus tehtiin, ja kuvattava mahdolliset havaitut rikkomukset.

b)	Tarkastajalla on valtuudet tarkastaa kaikki käytössä olevat tai aluksella olevat pyydykset.

18.

Tarkastajan on kiinnitettävä ICCAT:n komission hyväksymä tunnistusmerkki kaikkiin tarkastettuihin pyydyksiin, jotka vaikuttavat ICCAT:n komission voimassa olevien kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevien suositusten vastaisilta, ja kirjattava asia tarkastusraporttiinsa.

19.

Tarkastaja voi valokuvata pyydykset, laitteet, asiakirjat ja kaikki muut tarpeelliseksi katsomansa seikat siten, että kuvasta ilmenevät ne ominaisuudet, jotka hänen mielestään eivät ole voimassa olevien määräysten mukaisia, jolloin kuvatut kohteet on lueteltava raportissa ja valokuvien jäljennökset on liitettävä lippuvaltiolle toimitettavaan raporttijäljennökseen.

20.

Tarkastajan on tarpeen mukaan tarkastettava kaikki aluksella olevat saaliit määrittääkseen, onko ICCAT:n suosituksia noudatettu.

21.

Tarkastajien henkilöllisyyskortin malli on seuraavanlainen:

LIITE X

Videotallennusmenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Siirtotoimet

Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä siirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan pyyntialuksella tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan hallussa koko luvan voimassaoloajan.

Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös toimitetaan kurenuotta-aluksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle ja toinen jäljennös toimitetaan hinausaluksella olevalle kansalliselle tarkkailijalle, ja viimeksi mainitun on oltava siirtoilmoituksen ja sen kohteena olevien saaliiden mukana. Tätä menettelyä sovelletaan ainoastaan kansallisiin tarkkailijoihin, kun kyse on hinausalusten välisistä siirroista.

Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä siirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

Ennen siirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja kuvaa siitä, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko siirtotoimi.

Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, on suoritettava kontrollisiirto . Toimija voi pyytää aluksen tai tonnikalarysän lippuvaltion viranomaisilta kontrollisiirron suorittamista. Jos toimija ei pyydä kontrollisiirtoa tai jos kyseisen vapaaehtoisen siirron tulos ei ole tyydyttävä, valvontaviranomaisten on pyydettävä suorittamaan niin monta kontrollisiirtoa kuin on tarpeen riittävän hyvälaatuisen videotallenteen saamiseksi. Tällaisten kontrollisiirtojen on katettava kaikkien tonnikalojen siirto siitä altaasta , jonne kalat on siirretty, uuteen altaaseen, jonka on oltava tyhjä. Jos tonnikalarysästä peräisin olevat tonnikalat on jo siirretty rysästä määräpaikkana olevaan altaaseen, ne voidaan lähettää takaisin tonnikalarysään, jolloin kontrollisiirto on peruutettava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan valvonnassa.

Kasvatusaltaaseensiirtotoimet

Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksella koko luvan voimassaoloajan.

Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös on toimitettava kalanviljelylaitoksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä kasvatusaltaaseensiirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen koko keston ajan.

Ennen kasvatusaltaaseensiirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja se, onko altaissa, joihin kalat siirretään, ja altaissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

Jos videotallenteen laatu ei ole riittävä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, valvontaviranomaisten on pyydettävä uuden kasvatusaltaaseensiirtotoimen suorittamista. Uudessa kasvatusaltaaseensiirtotoimessa kaikki siinä kalanviljelylaitoksen altaassa, jonne kalat on siirretty, olevat tonnikalat on siirrettävä uuteen kalanviljelylaitoksen altaaseen, jonka on oltava tyhjä.

LIITE XI

Stereokamerajärjestelmiä koskevat vaatimukset ja menettelyt kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä

A. Stereokamerajärjestelmien käyttö

Edellä 51 artiklassa edellytetty stereokamerajärjestelmien käyttö kasvatusaltaaseensiirtotoimien yhteydessä on toteutettava seuraavalla tavalla:

Elävillä kaloilla näytteenottointensiteetti on vähintään 20 prosenttia altaaseen siirrettävistä kaloista. Elävien kalojen näytteenotto on tehtävä jaksoittaisesti siten, että mitataan joka viides yksilö, jos tämä on teknisesti mahdollista; tällaisen näytteen on muodostuttava kaloista, jotka mitataan 2–8 metrin etäisyydeltä kamerasta.

2.	Altaan, josta kalat siirretään, ja altaan, jonne ne siirretään, yhdistävän siirtokäytävän leveyden on oltava enintään kymmenen metriä ja korkeuden enintään kymmenen metriä.

Jos kalojen pituuden mittauksessa havaitaan multimodaalinen jakauma (kaksi tai useampia poikkeavan kokoisia kohortteja), saman kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä voidaan käyttää useampaa kuin yhtä muuntoalgoritmia; on käytettävä SCRS:n vahvistamia viimeisimpiä ajan tasalla olevia algoritmeja lovipituuksien muuntamiseksi kokonaispainoiksi kasvatusaltaaseensiirtotoimen yhteydessä mitattujen kalojen kokoluokan mukaan.

4.	Stereoskooppisten pituusmittausten validointi on tehtävä ennen kutakin kasvatusaltaaseensiirtotoimea käyttäen mittajanaa 2–8 metrin etäisyyksillä.

5.	Stereoskooppisen ohjelman tuloksista tiedotettaessa tietoihin on sisällytettävä stereokamerajärjestelmälle ominainen virhemarginaali, joka on enintään ± 5 prosenttia.

Stereoskooppisen ohjelman tuloksista laadittavaan raporttiin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kaikista edellä mainituista teknisistä eritelmistä, mukaan lukien näytteenottointensiteetti, näytteenottomenetelmät, etäisyys kamerasta, siirtokäytävän mitat sekä algoritmit (pituuden ja painon suhde). SCRS tarkastelee näitä eritelmiä ja antaa tarvittaessa suosituksia niiden muuttamiseksi.

7.	Jos stereokamerakuvan laatu ei ole riittävä kasvatusaltaaseen siirrettävän tonnikalan painon arvioimiseksi, pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on määrättävä suorittamaan uusi kasvatusaltaaseensiirtotoimi.

B. Ohjelmien tulosten esittely ja käyttö

Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskevat päätökset tehdään yhteisen kalastustoimen tai tonnikalarysien kokonaissaaliiden tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet ja tonnikalarysäsaaliit, jotka on tarkoitettu kalanviljelytoimintaan, jossa on mukana yksi ainoa sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio. Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskeva päätös tehdään kasvatusaltaaseensiirtotoimien tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet, joissa on mukana useampi kuin yksi sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio, jolleivät kaikkien yhteisessä kalastustoimessa mukana olevien pyyntialusten lippusopimuspuolen ja/tai lippujäsenvaltion viranomaiset muuta sovi.

Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on 15 päivän kuluessa kasvatusaltaaseensiirtopäivästä toimitettava pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä komissiolle raportti ja seuraavat asiakirjat:

raportti teknisestä stereoskooppisesta järjestelmästä, joka sisältää seuraavat tiedot:

—	yleiset tiedot: laji, paikka, allas, päivämäärä, algoritmi,

—	tilastoitavat kokotiedot: keskipaino ja -pituus, vähimmäispaino ja -pituus, enimmäispaino ja -pituus, näytteeseen kuuluneiden kalojen lukumäärä, painojakauma, kokojakauma

b)	ohjelman yksityiskohtaiset tulokset, myös jokaisen näytteeseen kuuluneen kalan koko ja paino

kasvatusaltaaseensiirtoraportti, joka sisältää seuraavat tiedot:

—

yleiset tiedot toimesta: kasvatusaltaaseensiirtotoimen numero, kalanviljelylaitoksen nimi, kasvatusaltaan numero, BCD-asiakirjan numero, siirtoilmoitusnumero (ITD-numero), pyyntialuksen tai tonnikalarysän nimi ja lippuvaltio, hinausaluksen nimi ja lippuvaltio, stereokamerajärjestelmän käyttöpäivämäärä ja tallenteen tiedostonimi,

—	algoritmi, jota käytettiin muuntamaan pituus painoksi,

—	BCD-asiakirjassa ilmoitettujen ja stereokamerajärjestelmällä todettujen määrien vertailu kalojen lukumääränä, keskipainona ja kokonaispainona (eron laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa: (stereoskooppinen järjestelmä – BCD-asiakirja) / stereoskooppinen järjestelmä * 100),

—	järjestelmän virhemarginaali,

—	jos kasvatusaltaaseensiirtoraportti liittyy yhteisiin kalastustoimiin/tonnikalarysiin, viimeisimpään raporttiin on myös sisällytettävä tiivistelmä kaikkien edellisten kasvatusaltaaseensiirtoraporttien tiedoista.

Saadessaan kasvatusaltaaseensiirtoraportin pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraavien tilanteiden mukaan:

pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino sijoittuu stereokamerajärjestelmän tuloksia vastaavalle tasolle:

—	kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

—	BCD-asiakirjaa on muutettava sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on pienempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisin lukema:

—	kaloja päästetään vapaaksi stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisimman lukeman mukaisesti,

—	vapauttamistoimet toteutetaan 41 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä XII vahvistettua menettelyä noudattaen,

—	vapauttamistoimien jälkeen BCD-asiakirjaa muutetaan sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden avulla saatua kalojen lukumäärää, josta vähennetään vapautettujen kalojen lukumäärä) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

pyyntialuksen tai tonnikalarysän BCD-asiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on suurempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten suurin lukema:

—	kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

—	BCD-asiakirjaa on muutettava vastaavasti kokonaispainon (käyttäen stereokamerajärjestelmän tulosten suurinta lukemaa), kalojen lukumäärän (käyttäen valvontakameratuloksia) ja keskipainon osalta.

Jos BCD-asiakirjaa muutetaan merkittävästi, jaksoon 2 kirjattujen arvojen (lukumäärä ja paino) on vastattava jaksoon 6 kirjattuja arvoja, eivätkä jaksoissa 3, 4 ja 6 olevat arvot saa olla suurempia kuin jaksossa 2 olevat arvot.

Jos kyseessä on yksittäisissä kasvatusaltaaseensiirtoraporteissa havaittujen erojen tasaaminen kaikkien yhteisestä kalastustoimesta / tonnikalarysästä peräisin olevien kasvatusaltaaseensiirtojen tasolla, kaikkia asianomaisia BCD-asiakirjoja on muutettava – riippumatta siitä, onko kaloja vapautettava vai ei – stereokamerajärjestelmän tulosten alimman asteikon perusteella. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät vapautettujen tonnikalojen määriin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon. BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät tonnikaloihin, joita ei vapautettu mutta joiden osalta stereoskooppisten järjestelmien tai vaihtoehtoisten tekniikoiden tulokset eroavat saaliiksi saaduiksi ja siirretyiksi ilmoitetuista määristä, on myös muutettava kyseisten erojen ottamiseksi huomioon.

BCD-asiakirjoja, jotka liittyvät saaliisiin, joiden osalta vapauttamistoimi toteutettiin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon.

LIITE XII

Vapauttamisprotokolla

Tonnikalojen vapauttaminen mereen kasvatusaltaista on tallennettava videokameralla, ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on seurattava vapauttamista sekä laadittava ja toimitettava ICCAT:n sihteeristölle raportti yhdessä videotallenteen kanssa.

Jos vapauttamismääräys on annettu, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä ICCAT:n alueellisen tarkkailijan osallistumista.

Hinausaluksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kansallisen tarkkailijan on seurattava tonnikalojen vapauttamista kuljetusaltaista tai tonnikalarysistä mereen, ja hänen on laadittava ja toimitettava asiasta raportti vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Ennen vapauttamistoimen toteuttamista jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat määrätä kontrollisiirron, jonka yhteydessä käytetään tavanomaisia ja/tai stereokameroita arvioimaan niiden kalojen lukumäärää ja painoa, jotka on vapautettava.

Jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa kaikki tarpeellisiksi katsomansa lisätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapauttamistoimet toteutetaan sopivimpana ajankohtana ja sopivimmassa paikassa lisäämään kalojen omaan kantaansa paluun todennäköisyyttä. Toimija on vastuussa kalojen eloonjäämisestä siihen saakka, kun vapauttamistoimi on toteutettu. Vapauttamistoimet on toteutettava kolmen viikon kuluessa kasvatusaltaaseensiirtotoimien loppuun saattamisesta.

Nostotoimien loppuunsaattamisen jälkeen kalanviljelylaitoksella olevat kalat, joista ei ole BCD-asiakirjaa, on vapautettava 41 artiklan 2 kohdassa ja tässä liitteessä vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

LIITE XIII

Kuolleiden kalojen käsittely

Kurenuottakalastuksessa nuotasta löydettyjen kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan ja vähennettävä jäsenvaltion kiintiöstä.

Kuolleiden kalojen kirjaaminen/käsittely ensimmäisen siirron yhteydessä:

BCD-asiakirja on annettava hinausaluksen toimijalle niin, että jakso 2 (Kokonaissaalis), jakso 3 (Elävien kalojen kauppa) ja jakso 4 (Siirto – myös kuolleet kalat) on täytetty.

Jaksoissa 3 ja 4 ilmoitettujen kokonaismäärien on vastattava jaksossa 2 ilmoitettuja määriä. BCD-asiakirjan mukana on oltava alkuperäinen ICCAT:n siirtoilmoitus (ITD) tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Siirtoilmoituksessa ilmoitettujen määrien (siirretty elävänä) on vastattava asiaan liittyvän BCD-asiakirjan jaksossa 3 ilmoitettuja määriä.

BCD-asiakirjasta on otettava jakson 8 (Kauppaa koskevat tiedot) sisältävä erilliskappale, ja se on annettava kuolleet tonnikalat maihin toimittavan apualuksen toimijalle (tai säilytettävä pyyntialuksella, jos kuolleet kalat puretaan suoraan maihin). Kuolleiden kalojen ja BCD-asiakirjasta otetun erilliskappaleen mukana on oltava jäljennös siirtoilmoituksesta.

3.	Kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalat pyytäneen pyyntialuksen BCD-asiakirjaan tai, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, joko pyyntialusten tai jonkin muun lipun alla yhteiseen kalastustoimeen osallistuvan aluksen BCD-asiakirjaan.

LIITE XIV

ICCAT:n kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus (1)

Aluk-sen nimi	Lippuvaltio	Rekisterinumero Tunnistettava kasvatusaltaan numero	Saaliin pyyntipäivä	Pyyntipaikka Pituus- ja leveysaste	eBCD-numero	eBCD-päivämäärä	Kasvatusaltaaseen siirron päivämäärä	Altaaseen siirretty määrä (siirretyt määrät)	Lihotusaltaaseen siirrettyjen kalojen lukumäärä	Kokorakenne	Kalanviljelylaitos (*1)

(1) Tämä on ICCAT:n suosituksessa 06-07 vahvistettu kasvatusaltaaseensiirtoilmoitus.

(*1) Laitos, jolla on lupa harjoittaa yleissopimusalueella pyydetyn tonnikalan lihottamiseen liittyvää toimintaa.

LIITE XV

ICCAT:n suositus alusten satelliittiseurantajärjestelmän perustamisen vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella (1)

Sen estämättä, mitä tiettyyn ICCAT-kalastukseen mahdollisesti sovellettavissa tiukemmissa vaatimuksissa edellytetään, kunkin lippujäsenvaltion on otettava käyttöön alusten satelliittiseurantajärjestelmä kalastusaluksilleen, joiden suurin pituus on yli 15 metriä ja joilla on lupa kalastaa vesillä, jotka eivät kuulu lippujäsenvaltion lainkäyttövaltaan, ja

vaadittava, että sen kalastusalukset varustetaan autonomisella järjestelmällä, josta on käytävä ilmi, jos siihen on puututtu, ja joka jatkuvasti, automaattisesti ja aluksen mahdollisista toimista riippumatta lähettää viestejä lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle, jotta kyseisen aluksen lippujäsenvaltio voi seurata kalastusaluksen sijaintia, kurssia ja nopeutta;

varmistettava, että kalastusalukselle asennettu satelliittiseurantalaite kerää seuraavat tiedot ja välittää ne jatkuvasti lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskukselle:

—	aluksen tunnistetiedot,

—	aluksen maantieteellinen sijainti (pituus- ja leveysaste) siten, että virhemarginaali on alle 500 metriä ja luottamusväli 99 prosenttia, ja

—	päivämäärä ja kellonaika;

c)	varmistettava, että lippujäsenvaltion kalastuksenseurantakeskus saa automaattisen ilmoituksen, jos yhteydenpito kalastuksenseurantakeskuksen ja satelliittiseurantalaitteen välillä keskeytyy;

varmistettava yhteistyössä rantavaltion kanssa, että sijainti-ilmoitukset, jotka sen alukset lähettävät toimiessaan kyseisen rantavaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, toimitetaan myös automaattisesti ja reaaliaikaisesti sen rantavaltion kalastuksenseurantakeskukselle, joka on antanut luvan toimintaan. Tämän säännöksen täytäntöönpanossa on kiinnitettävä asianmukaista huomiota näiden viestien lähettämiseen liittyvien toimintakustannusten, teknisten vaikeuksien ja hallinnollisen rasituksen minimoimiseen;

edellä d alakohdassa kuvatun sijainti-ilmoitusten lähettämisen ja vastaanottamisen helpottamiseksi lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskuksen ja rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on vaihdettava yhteystietoja keskenään ja ilmoitettava toisilleen viipymättä kaikista näiden tietojen muutoksista. Rantavaltion kalastuksenseurantakeskuksen on ilmoitettava lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskukselle kaikista keskeytyksistä peräkkäisten sijainti-ilmoitusten vastaanottamisessa. Sijainti-ilmoitukset on välitettävä lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen kalastuksenseurantakeskusten kesken sähköisesti suojatun viestintäjärjestelmän avulla.

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että satelliittiseurantajärjestelmän viestit lähetetään ja vastaanotetaan 1 kohdan mukaisesti, ja käytettävä näitä tietoja alustensa sijainnin jatkuvaan seuraamiseen.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten päälliköt varmistavat, että satelliittiseurantalaitteet ovat jatkuvasti toiminnassa ja että 1 kohdan b alakohdassa yksilöidyt tiedot kerätään ja välitetään vähintään kerran tunnissa kurenuotta-alusten osalta ja vähintään kerran kahdessa tunnissa kaikkien muiden alusten osalta. Lisäksi jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden alusten käyttäjät varmistavat, että

a)	satelliittiseurantalaitteeseen ei puututa millään tavoin;

b)	satelliittiseurantajärjestelmän tietoja ei muuteta millään tavoin;

c)	satelliittiseurantalaitteeseen liittyvien antennien toimintaa ei estetä;

d)	satelliittiseurantalaite on kiinteästi kytketty kalastusalukseen eikä sen teholähdettä tarkoituksellisesti katkaista millään tavoin; ja

e)	satelliittiseurantalaitetta ei poisteta aluksesta muutoin kuin korjaamista tai vaihtamista varten.

Jos kalastusalukselle asennettuun satelliittiseurantalaitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, laite on korjattava tai vaihdettava kuukauden kuluessa häiriöstä, ellei alusta ole tapauksen mukaan poistettu luvan saaneiden suurten kalastusalusten luettelosta, tai sellaisten alusten, joiden ei tarvitse olla ICCAT:n luvan saaneiden alusten luettelossa, lupa kalastaa lippusopimuspuolen lainkäyttövallan ulkopuolisilla vesialueilla ei ole enää voimassa. Alus ei saa aloittaa kalastusmatkaa, jos sen satelliittiseurantalaite on viallinen. Lisäksi jos laite lakkaa toimimasta tai siihen tulee tekninen vika kalastusmatkan aikana, korjaus tai vaihto uuteen on tehtävä heti aluksen saavuttua satamaan; kalastusalus ei saa aloittaa kalastusmatkaa ennen kuin satelliittiseurantalaite on korjattu tai vaihdettu uuteen.

Kunkin jäsenvaltion tai sopimuspuolen on varmistettava, että kalastusalus, jolla on viallinen satelliittiseurantalaite, toimittaa kalastuksenseurantakeskukselle vähintään päivittäin 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät ilmoitukset muilla viestintävälineillä (radio, verkkopohjainen raportointi, sähköposti, telefaksi tai teleksi).

Jäsenvaltiot tai sopimuspuoli voivat sallia aluksen sammuttavan satelliittiseurantalaitteensa vain, jos alus on poissa kalastustoiminnasta pidempään (esimerkiksi kuivatelakalla korjauksia varten) ja asiasta ilmoitetaan etukäteen aluksen lippujäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille. Satelliittiseurantalaite on käynnistettävä uudelleen ja sen on kerättävä ja lähetettävä vähintään yksi ilmoitus ennen aluksen lähtöä satamasta.

(1) Tämä sisältyy ICCAT:n suositukseen 18-10 alusten satelliittiseurantajärjestelmien vähimmäisvaatimuksista ICCAT-yleissopimusalueella.

LIITE XVI

Asetuksen (EU) 2016/1627 ja tämän asetuksen välinen vastaavuustaulukko

Asetus (EU) 2016/1627	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	1 artikla
3 artikla	5 artikla
4 artikla	—
5 artikla	6 artikla
6 artikla	11 artikla
7 artikla	12 artikla
8 artikla	13 artikla
9 artikla	14 artikla
10 artikla	16 artikla
11 artikla	17 artikla ja liite I
12 artikla	17 artikla ja liite I
13 artikla	18 artikla
14 artikla	19 artikla
15 artikla	20 artikla
16 artikla	21 artikla
17 artikla	25 artikla
18 artikla	22 artikla
19 artikla	23 artikla
20 artikla	26 artikla
21 artikla	4 artikla
22 artikla	27 artikla
23 artikla	28 artikla
24 artikla	30 artikla
25 artikla	31 artikla
26 artikla	32 artikla
27 artikla	36 artikla
28 artikla	37 artikla
29 artikla	29 artikla
30 artikla	33 artikla
31 artikla	34 artikla
32 artikla	35 artikla
33 artikla	40 artikla
34 artikla	41 artikla
35 artikla	43 artikla
36 artikla	44 artikla
37 artikla	51 artikla
38 artikla	42 artikla
39 artikla	45 artikla
40 artikla	46 artikla
41 artikla	46 artikla
42 artikla	47 artikla
43 artikla	48 artikla
44 artikla	49 artikla
45 artikla	50 artikla
46 artikla	51 artikla
47 artikla	55 artikla
48 artikla	56 artikla
49 artikla	57 artikla
50 artikla	38 artikla
51 artikla	39 artikla
52 artikla	58 artikla
53 artikla	15 artikla
54 artikla	59 artikla
55 artikla	60 artikla
56 artikla	62 artikla
57 artikla	63 artikla
58 artikla	64 artikla
59 artikla	68 artikla
60 artikla	70 artikla
61 artikla	71 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	Liite II
Liite III	Liite V
Liite IV	Liite VI
Liite V	Liite III
Liite VI	Liite IV
Liite VII	Liite VIII
Liite VIII	Liite IX
Liite IX	Liite X
Liite X	Liite XI
Liite XI	Liite XII
Liite XII	Liite XIII

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/217

P9_TA(2021)0144

Verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttuminen ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta (14308/1/2020 – C9-0113/2021 – 2018/0331(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/39)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (14308/1/2020 – C9-0113/2021),

—	ottaa huomioon Tšekin tasavallan edustajainhuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0640),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0133/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytty teksti 17.4.2019, P8_TA(2019)0421.

(2) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 67.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/218

P9_TA(2021)0145

Digitaalinen vihreä todistus – unionin kansalaiset

Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamistaja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0130 – C9-0104/2021 – 2021/0068(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tark. 25, jollei toisin ilmoiteta]

(2021/C 506/40)

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET (*1)

komission ehdotukseen

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/…

yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (EU:n covid-19-todistus)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai niiden soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu. Kyseisen oikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY (2).

(1 a)

Liikkumisvapauden helpottaminen on yksi keskeisistä edellytyksistä sille, että talouden elpyminen voi alkaa.

(2)

Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja julisti 30 päivänä tammikuuta 2020, että koronavirustauti 2019:ää, jäljempänä ”covid-19”, aiheuttavan vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavan koronavirus 2:n, jäljempänä ”SARS-CoV-2”, maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälinen kansanterveysuhka. WHO arvioi 11 päivänä maaliskuuta 2020, että covid-19 voidaan määritellä pandemiaksi.

(3)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viruksen leviämisen rajoittamiseksi erilaisia toimenpiteitä, joista osa on vaikuttanut unionin kansalaisten oikeuteen liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Näitä ovat muun muassa maahantulorajoitukset tai vaatimukset, joiden mukaan rajan ylittävien matkustajien on jäätävä karanteeniin tai eristäydyttävä taikka käytävä testissä SARS-CoV-2-tartunnan varalta. Tällaisilla rajoituksilla on haitallisia vaikutuksia kansalaisiin ja yrityksiin, erityisesti raja- ja kausityöntekijöihin.

(4)

Neuvosto antoi 13 päivänä lokakuuta 2020 neuvoston suosituksen (EU) 2020/1475 koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta (3). Suosituksessa vahvistetaan koordinoitu lähestymistapa seuraavilla keskeisillä aloilla: yhteisten perusteiden ja raja-arvojen soveltaminen, kun päätetään vapaata liikkuvuutta koskevien rajoitusten käyttöönotosta, yhteisesti sovittuihin värikoodeihin perustuvan kartan laatiminen covid-19-tartuntariskistä ja koordinoitu lähestymistapa mahdollisiin toimenpiteisiin, joita voidaan tarvittaessa soveltaa alueiden välillä liikkuviin henkilöihin sen mukaan, millainen tartuntariski kyseisillä alueilla on. Suosituksessa korostetaan myös, että välttämättömistä syistä matkustavat henkilöt, jotka on lueteltu suosituksen 19 kohdassa, sekä rajatyöntekijät, joiden elämään tällaiset rajoitukset erityisesti vaikuttavat, erityisesti kriittisiä tehtäviä suorittavat tai kriittisen infrastruktuurin kannalta välttämättömät henkilöt, olisi erityistilanteensa vuoksi ▌vapautettava covid-19:ään liittyvistä matkustusrajoituksista.

(5)	Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus, jäljempänä ”ECDC”, on julkaissut suosituksessa (EU) 2020/1475 vahvistettujen perusteiden ja kynnysarvojen perusteella kerran viikossa alueittain jaotellun jäsenvaltioiden kartan jäsenvaltioiden päätöksenteon tueksi (4).

(6)

Kuten suosituksessa (EU) 2020/1475 korostetaan, covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otettujen toimenpiteiden, jotka rajoittavat henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa, olisi perustuttava tiettyihin rajattuihin yleistä etua koskeviin syihin eli kansanterveyden suojeluun. On välttämätöntä, että tällaisia rajoituksia sovellettaessa noudatetaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteita. Toimenpiteiden soveltamisala ja kesto olisi näin ollen rajattava tiukasti samalla, kun pyritään palauttamaan toiminta täysin ennalleen Schengen-alueella, jolla ei ole sisärajavalvontaa, eivätkä ne saisi ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä kansanterveyden suojelemiseksi. Lisäksi toimenpiteiden olisi oltava yhdenmukaisia niiden toimenpiteiden kanssa, joita unioni toteuttaa varmistaakseen tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saumattoman vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla, mukaan lukien lääkintätarvikkeiden ja lääkintä- ja terveydenhuoltohenkilöstön vapaa liikkuvuus vihreiden kaistojen täytäntöönpanosta terveyden suojelemiseksi ja tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saatavuuden turvaamiseksi rajaturvallisuustoimenpiteitä varten annettujen suuntaviivojen mukaisesti annetussa komission tiedonannossa (5) tarkoitettujen niin kutsuttujen vihreiden kaistojen rajanylityspaikkojen kautta.

(7)

Ihmisillä, jotka on rokotettu tai jotka ovat saaneet negatiivisen tuloksen alle [72 tuntia] aiemmin tehdyssä NAAT-testissä tai negatiivisen tuloksen alle [24 tuntia] aiemmin tehdyssä pika-antigeenitestissä, ja ihmisillä, joilla on testissä todettu olevan tiettyjä piikkiproteiinin vasta-aineita edellisten [kuuden kuukauden] aikana, on tämänhetkisen lääketieteellisen tiedon perusteella merkittävästi pienentynyt riski tartuttaa SARS-CoV-2-virus muihin ihmisiin. Sellaisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta, jotka vahvan tieteellisen näytön perusteella eivät aiheuta merkittävää riskiä kansanterveydelle esimerkiksi siksi, että he ovat immuuneja SARS-CoV-2:lle eivätkä voi tartuttaa virusta, ei pitäisi rajoittaa, koska tällaiset rajoitukset eivät olisi tarpeen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

(7 a)

Jotta voitaisiin varmistaa todistusten yhdenmukainen käyttö, niiden voimassaolon kestosta olisi säädettävä tässä asetuksessa. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä epäselvää, estävätkö rokotteet covid-19-taudin tarttumisen. Niin ikään näyttö siitä, miten kauan tehokas suoja covid-19-tautia vastaan on olemassa aiemmasta tartunnasta parantumisen jälkeen, on riittämätöntä. Voimassaolon kestoa olisi sen vuoksi oltava mahdollista mukauttaa teknisen ja tieteellisen edistyksen perusteella.

(8)

Monet jäsenvaltiot ovat käynnistäneet tai suunnittelevat aloitteita rokotustodistusten myöntämiseksi. Jotta näitä rokotustodistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävissä yhteyksissä, kun kansalaiset käyttävät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, todistusten on kuitenkin oltava täysin yhteentoimivia, yhteensopivia, suojattuja ja todennettavissa. On tarpeen luoda jäsenvaltioiden kesken yhteisesti sovittu lähestymistapa, joka koskee tällaisten todistusten sisältöä ja muotoa sekä niihin liittyviä periaatteita, teknisiä standardeja ja suojan tasoa .

(9)

Tällä alalla yksipuolisesti toteutetut toimenpiteet voivat aiheuttaa merkittäviä häiriöitä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle ja haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, myös matkailualalla , koska tällöin kansallisille viranomaisille ja henkilöliikennepalvelujen tarjoajille, kuten lentoyhtiöille tai juna-, linja-auto- tai lauttaliikennepalvelujen tarjoajille, esitetään monenlaisia erimuotoisia asiakirjoja, jotka koskevat paitsi henkilön rokotustilannetta myös testauksia ja mahdollista parantumista covid-19-taudista. [tark. 8]

(9 a)

Euroopan parlamentti kehotti kestävää matkailua koskevan EU:n strategian laatimisesta 3 päivänä maaliskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa soveltamaan matkailuun koko unionissa yhdenmukaistettua toimintatapaa, jonka yhteydessä pannaan täytäntöön turvallista matkustamista koskevat yhteiset kriteerit, mukaan lukien EU:n terveysturvallisuusmenettely testaus- ja karanteenivaatimuksineen, ja ottamaan käyttöön yhteisen rokotustodistuksen sitten, kun on olemassa riittävästi tieteellistä näyttöä siitä, että rokotetut henkilöt eivät levitä virusta, tai rokotusmenettelyjen vastavuoroisen tunnustamisen.

(10)

Rajoittamatta sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen yhteydessä toteutettavia yhteisiä toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Schengenin säännöstössä ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (6) , ja jotta voitaisiin helpottaa ▌liikkuvuutta ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskevan oikeuden käyttöä, covid-19-rokotuksia ja -testausta sekä taudista parantumista koskevien yhteentoimivien todistusten, niin kutsutun EU:n covid-19-todistuksen , myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä varten olisi otettava käyttöön yhteinen kehys , jonka olisi oltava velvoittava ja jota olisi sovellettava sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa . Kaikissa unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa todistus todennetaan, olisi sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä EU:n covid-19-todistuksen todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

(10 a)

Jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta soveltaessaan hyväksyttävä kaiken tyyppiset tämän asetuksen mukaisesti myönnetyt todistukset. Yhteentoimivien todistusten olisi oltava samanarvoisia niiden voimassaolon keston ajan.

(11)

Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden soveltamista, kun on kyse mahdollisista covid-19-pandemian seurauksena asetetuista vapaan liikkuvuuden ja muiden perusoikeuksien rajoituksista, samalla kun tavoitellaan kansanterveyden korkeatasoista suojelua, eikä sen pitäisi tulkita helpottavan vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvien tai muiden perusoikeuksien rajoitusten käyttöönottoa pandemian johdosta eikä kannustavan siihen. ▌Suosituksessa (EU) 2020/1475 tarkoitettuja covid-19-pandemian johdosta käyttöön otettuja poikkeuksia vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen olisi sovellettava edelleen. Tarvetta tällä asetuksella käyttöön otettujen todistusten todentamiseen ei pitäisi voida sellaisenaan käyttää perusteena rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille. Sisärajoilla tehtävien tarkastusten olisi pysyttävä viimeisenä keinona, jollei asetuksessa (EU) 2016/399 vahvistetuista erityissäännöistä muuta johdu.

(12)

Tällaisten yhteentoimivien todistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskeva yhteinen lähestymistapa perustuu luottamukseen. Väärät covid-19-todistukset voivat aiheuttaa merkittävän riskin kansanterveydelle. Yksittäisen jäsenvaltion viranomaiset tarvitsevat varmuuden siitä, että toisessa jäsenvaltiossa myönnettyyn todistukseen sisältyvät tiedot ovat luotettavia, että niitä ei ole väärennetty, että ne kuuluvat asiakirjan esittävälle henkilölle ja että kaikilla näiden tietojen todentajilla on käytettävissään vain välttämätön vähimmäismäärä tietoja.

(13)

Väärien covid-19-todistusten aiheuttama riski on todellinen. Europol antoi 1 päivänä helmikuuta 2021 varhaisvaroitusilmoituksen negatiivisen covid-19-testituloksen vahvistavien väärien todistusten laittomasta myynnistä (7). Koska käytettävissä ja helposti saatavilla on teknisiä välineitä, kuten korkean resoluution tulostimia ja erilaisia grafiikkaohjelmistoja, huijarit pystyvät tuottamaan korkealaatuisia osittain väärennettyjä, väärennettyjä tai täysin vääriä todistuksia. On saatu ilmoituksia vilpillisten testaustodistusten laittomasta myynnistä, jossa on ollut mukana sekä järjestäytyneempiä väärennösrenkaita että tilaisuuteen tarttuneita yksittäisiä huijareita, jotka myyvät vääriä todistuksia verkossa ja verkon ulkopuolella.

(14)

Yhteentoimivuuden ja yhtäläisen saatavuuden varmistamiseksi , myös haavoittuvassa asemassa oleville, kuten vammaisille henkilöille, ja niille, joilla on rajallinen mahdollisuus käyttää digitaaliteknologiaa, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset haltijan valinnan mukaan digitaalisessa tai paperimuodossa. Näin todistuksen tulevalla haltijalla olisi mahdollisuus pyytää ja saada todistuksesta paperijäljennös ja/ tai tallentaa todistus mobiililaitteelle ja esittää se siitä. Todistuksissa olisi oltava yhteentoimiva, digitaalisesti luettavissa oleva viivakoodi, joka sisältää ainoastaan todistuksiin liittyvät asiaankuuluvat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi taattava todistusten aitous, pätevyys ja eheys sähköisin leimoin ▌. Todistuksessa olevat tiedot olisi esitettävä myös ihmisen luettavissa olevassa muodossa joko painettuna tai selväkielitekstinä. Todistusten ulkoasun olisi oltava helppo hahmottaa, ja sen olisi oltava yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen. Tiedot olisi esitettävä ja todistuksen ulkoasun olisi oltava vammaisten henkilöiden kannalta saavutettavissa olevassa muodossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/882 (8) säädettyjen tietojen, myös digitaalisten tietojen, saavutettavuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Vapaan liikkuvuuden esteiden välttämiseksi todistukset olisi myönnettävä maksutta ja henkilöillä olisi oltava oikeus saada ne. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset ilman eri toimenpiteitä, paitsi parantumistodistuksen tapauksessa vain pyynnöstä, varmistettava, että ne on helppo ja nopea saada, ja tuettava tarvittaessa kaikkien henkilöiden tasapuolisia mahdollisuuksia saada todistukset. Rokotustodistusten käyttöön ottamiseksi tarvittavasta teknisestä, digitaalisesta ja kuljetuksen lisäinfrastruktuurista aiheutuviin menoihin olisi voitava saada tukea unionin rahastoista ja ohjelmista. [tark. 17]

(14 a)

Rokotteita olisi pidettävä koko väestön saatavilla olevina globaaleina julkishyödykkeinä, joten jäsenvaltioiden olisi varmistettava niiden oikeudenmukainen ja maksuton saatavuus kaikille kansalaisille. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava yleiset, esteettömät, oikea-aikaiset ja maksuttomat covid-19-testausmahdollisuudet, myös asettamalla ne saataville kaikissa liikenteen solmukohdissa. Todistusten myöntäminen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti ei saisi johtaa erilaiseen kohteluun eikä syrjintään sen perusteella, onko henkilö rokotettu tai onko hänellä jokin 5, 6 tai 7 artiklassa tarkoitettu todistus.

(15)

EU:n covid-19-todistuksen muodostavien todistusten turvallisuus, aitous, eheys ja pätevyys sekä se, että ne ovat unionin tietosuojalainsäädännön mukaisia, ovat keskeisessä asemassa siinä, että ne hyväksyttäisiin kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön luottamuskehys, jossa vahvistetaan todistusten luotettavaa ja suojattua myöntämistä ja todentamista koskevat säännöt ja infrastruktuuri. Infrastruktuuri olisi kehitettävä niin, että suositaan vahvasti unionin teknologian käyttöä ja että se toimii kaikilla elektronisilla laitteilla samalla, kun varmistetaan, että kyseinen infrastruktuuri suojataan kyberuhilta. Luottamuskehyksellä olisi varmistettava, että todistus voidaan todentaa ilman verkkoyhteyttä ja ilman, että todistuksen myöntäjälle ilmoitetaan todentamisesta, joten sillä olisi taattava, ettei millekään todistuksen myöntäjälle eikä muulle kolmannelle osapuolelle ilmoiteta, kun haltija esittää todistuksen. Luottamuskehyksen perustana olisi oltava terveystodistusten yhteentoimivuutta koskeva luonnos (9), jonka direktiivin 2011/24/EU (10) 14 artiklalla perustettu sähköisten terveyspalvelujen verkosto hyväksyi 12 päivänä maaliskuuta 2021. Luottamuskehyksen olisi siten perustuttava julkisen avaimen infrastruktuuriin, jossa luottamusketju ulottuu jäsenvaltioiden terveysviranomaisista todistukset myöntäviin yksittäisiin tahoihin. Luottamuskehyksellä olisi voitava havaita petokset ja erityisesti väärennökset. Jokaisesta rokotuksesta, testauksesta ja parantumisesta olisi myönnettävä erillinen itsenäinen todistus, eikä todistukseen saisi tallentaa historiatietoja haltijan aiemmista todistuksista.

(16)

Rokotus- tai testausjäsenvaltion tai jäsenvaltion, jossa taudista parantunut henkilö oleskelee, olisi tämän asetuksen nojalla myönnettävä mitkä tahansa EU:n covid-19-todistuksen muodostavat todistukset direktiivin 2004/38/EY 3 artiklassa tarkoitetuille henkilöille eli unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen , mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen merentakaisten maiden ja alueiden kansalaiset, näiden kansalaisuudesta riippumatta. Tarvittaessa todistukset olisi myönnettävä toiselle henkilölle rokotetun, testatun tai taudista parantuneen henkilön puolesta , esimerkiksi lain mukaan vajaavaltaisten henkilöiden edunvalvojalle tai vanhemmille heidän lastensa puolesta . Todistusten ei pitäisi edellyttää laillistamista tai mitään muita vastaavia muodollisuuksia.

(16 a)

Rajatylittävään matkustamiseen liittyvistä rajoituksista aiheutuu häiriöitä erityisesti niille, jotka ylittävät rajat päivittäin tai usein työn tai opiskelun vuoksi tai vieraillakseen lähisukulaisten luona, saadakseen terveydenhoitopalveluja tai huolehtiakseen läheisistään. EU:n covid-19-todistuksella olisi helpotettava raja-alueiden asukkaiden, rajan yli matkustavien kausi- ja tilapäistyöntekijöiden sekä kuljetusalan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta.

(16 b)

Jäsenvaltioiden olisi tämän asetuksen johdanto-osan 14 a kappaleen ja neuvoston suosituksen (EU) 2020/1475 6 ja 19 kohdan mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota raja-alueiden, syrjäisimpien alueiden, erillisalueiden ja maantieteellisesti eristyneiden alueiden erityispiirteisiin ja tarpeeseen tehdä yhteistyötä paikallis- ja aluetasolla sekä henkilöihin, joita pidetään rajatyöntekijöinä ja raja-alueen asukkaina ja jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, johon he yleensä palaavat päivittäin tai vähintään kerran viikossa. [tark. 18]

(17)	EU:n covid-19-todistuksen muodostavia todistuksia voitaisiin myöntää myös Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalaisille tai asukkaille ▌.

(18)

▌Unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä tiettyjen kolmansien maiden tekemissä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevissa sopimuksissa määrätään mahdollisuudesta rajoittaa vapaata liikkuvuutta kansanterveyteen liittyvistä syistä. Jos tällaiseen sopimukseen ei sisälly mekanismia, jolla Euroopan unionin säädökset sisällytetään siihen, tällaisten sopimusten edunsaajille myönnetyt todistukset olisi hyväksyttävä tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Tälle olisi asetettava ehdoksi komission hyväksymä täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan, että tällainen kolmas maa myöntää todistuksia tämän asetuksen mukaisesti ja on antanut virallisen vahvistuksen siitä, että se hyväksyy jäsenvaltioiden myöntämät todistukset.

(19)

Asetusta (EU) 2021/XXXX sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka asuvat tai oleskelevat laillisesti sellaisen valtion alueella, johon kyseistä asetusta sovelletaan, ja joilla on oikeus matkustaa muihin valtioihin unionin oikeuden mukaisesti.

(20)

Tämän asetuksen soveltamiseksi käyttöön otettavalla kehyksellä olisi pyrittävä varmistamaan yhdenmukaisuus ▌sellaisten maailmanlaajuisten aloitteiden tai vastaavien, kolmansien maiden, joihin Euroopan unionilla on läheisiä kumppanuuksia, kanssa toteutettavien aloitteiden kanssa, ▌joissa WHO ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ovat mukana. Tähän olisi mahdollisuuksien mukaan sisällyttävä yhteentoimivuus maailmanlaajuisella tasolla käyttöön otettujen teknologisten järjestelmien ja tämän asetuksen soveltamiseksi käyttöön otettujen järjestelmien välillä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi unionissa, mukaan lukien julkisen avaimen infrastruktuuriin tai julkisten avainten kahdenväliseen vaihtoon osallistumisen välityksellä. Kolmansien maiden taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tai sen liitteessä II lueteltujen merentakaisten maiden tai alueiden tai Färsaarten rokottamien tai testaamien unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien helpottamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kolmansien maiden taikka merentakaisten maiden tai alueiden tai Färsaarten unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen myöntämien todistusten hyväksymisestä, jos komissio katsoo, että kyseiset todistukset on myönnetty tämän asetuksen nojalla vahvistettuja vaatimuksia vastaavien vaatimusten mukaisesti.

(21)

Jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta ja varmistaa, että covid-19-pandemian aikana tällä hetkellä voimassa olevat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voidaan poistaa koordinoidusti uusimman saatavilla olevan tieteellisen näytön ja terveysturvakomitean, ECDC:n ja Euroopan lääkeviraston (EMA) saataville asettamien ohjeiden perusteella, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva rokotustodistus. Tämän rokotustodistuksen avulla olisi voitava vahvistaa, että sen haltija on saanut covid-19-rokotteen jossakin jäsenvaltiossa , ja siten luopua matkustusrajoituksista . Todistukseen olisi sisällyttävä ainoastaan tiedot, jotka ovat tarpeen sen haltijan yksilöimiseksi selkeästi, ja tieto covid-19-rokotteesta ja sen järjestysnumerosta sekä rokotuspäivä ja -paikka. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä rokotustodistukset henkilöille, jotka saavat rokotteita, joille on myönnetty myyntilupa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 (11) nojalla ▌.

(22)

Myös henkilöillä, jotka on rokotettu ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää, myös osana kliinistä lääketutkimusta, olisi oltava oikeus saada tämän asetuksen mukainen todistus covid-19-rokotuksesta. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti myöntää muussa muodossa olevia rokotusta koskevia todisteita muita, erityisesti lääketieteellisiä tarkoituksia varten.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti myönnettävä tällaisia rokotustodistuksia myös sellaisille unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka on rokotettu kolmannessa maassa covid-19-rokotteella, jolle on myönnetty myyntilupa asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla, ja jotka esittävät asiasta luotettavat todisteet. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää rokotustodistuksia myös sellaisille unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka on rokotettu WHO:n hätätilannekäyttöön hyväksymällä rokotteella, jos he esittävät asiasta luotettavat todisteet.

(24)

Sähköisten terveyspalvelujen verkosto hyväksyi 27 päivänä tammikuuta 2021 rokotuksesta lääketieteellisiin tarkoituksiin annettavaa todistetta koskevat suuntaviivat, joita se päivitti 12 päivänä maaliskuuta 2021 (12). Näiden suuntaviivojen ja erityisesti suositeltavien koodijärjestelmien olisi oltava perustana tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttäville teknisille eritelmille.

(25)

Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet rokotetut henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset. Hyväksyntä olisi annettava samoin edellytyksin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jäsenvaltio pitää yhtä annettua rokoteannosta riittävänä, sen olisi pidettävä sitä riittävänä myös sellaisten rokotustodistusten haltijoiden osalta, joilla on todistus saman rokotteen kerta-annoksen saamisesta. Tämä velvoite olisi kansanterveydellisistä syistä rajattava henkilöihin, jotka ovat saaneet covid-19-rokotteen, jolle on myönnetty myyntilupa ▌asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla ▌, tai rokotteen, jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön.

(26)

On tarpeen estää kaikenlainen (suora tai välillinen) sellaisten henkilöiden syrjintä, joita ei ole rokotettu esimerkiksi lääketieteellisistä syistä tai siksi, että he eivät kuulu kohderyhmään, jolle rokotetta tällä hetkellä annetaan , taikka siksi, että heillä ei ole vielä ollut mahdollisuutta saada rokotusta tai he eivät ole halunneet sitä , tai jos rokotetta ei ole vielä saatavilla tietyille ikäryhmille, kuten lapsille . Sen vuoksi saatu rokotustodistus tai sellainen rokotustodistus, josta käy ilmi tietty rokotevalmiste, ei saisi olla ennakkoedellytyksenä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle ▌eikä se voi olla ennakkoedellytyksenä vapaalle liikkuvuudelle unionissa eikä rajatylittävien henkilöliikennepalvelujen, kuten lentoyhtiöiden, junien, linja-autojen, lauttojen tai muiden liikennevälineiden , käyttämiselle.

(26 a)

Covid-19-rokotteita olisi tuotettava suuressa mittakaavassa, niiden olisi oltava kohtuuhintaisia, ne olisi jaettava maailmanlaajuisesti siten, että niitä on saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan, ja ne olisi otettava laajasti käyttöön paikallisyhteisöissä. [tark. 21/rev]

(26 b)

Covid-19-pandemian torjunta on ennakkoedellytys sosiaaliselle ja taloudelliselle elpymiselle ja elpymistoimien tuloksellisuudelle. Covid-19-rokotteiden kehittäminen on olennaisen tärkeää. Vakavat tuotanto- ja toimitusaikataulujen noudattamatta jättämiseen liittyvät ongelmat ovat hyvin huolestuttavia. [tark. 22/rev]

(27)

Monet jäsenvaltiot ovat edellyttäneet alueelleen matkustavilta henkilöiltä testiä SARS-CoV-2-tartunnan varalta ennen saapumista tai sen jälkeen. Jäsenvaltiot käyttivät covid-19-pandemian alkuvaiheessa yleisesti käänteistranskriptaasi-polymeraasiketjureaktiotestiä (RT-PCR), joka on nukleiinihappotesti (NAAT) covid-19:n diagnosointiin ja jota WHO ja ECDC pitävät ”kultaisena standardina” eli luotettavimpana menetelmänä tapausten ja kontaktien testaamiseksi (13). Pandemian edetessä Euroopan markkinoille on tullut saataville nopeampia ja halvempia uuden sukupolven testejä, niin kutsuttuja pika-antigeenitestejä, joiden avulla havaitaan virusproteiineja (antigeenejä) ja joita voidaan käyttää käynnissä olevan infektion havaitsemiseen. Komissio antoi 18 päivänä marraskuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1743 pika-antigeenitestien käytöstä SARS-CoV-2-infektion diagnosoinnissa (14).

(28)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä tammikuuta 2021 neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa (15) ja kehotti siinä laatimaan covid-19-taudin pika-antigeenitestien yhteisen luettelon. Tältä pohjalta terveysturvakomitea sopi 18 päivänä helmikuuta 2021 yhteisestä covid-19-taudin pika-antigeenitestien luettelosta, niistä pika-antigeenitesteistä, joiden tulokset jäsenvaltiot tunnustavat vastavuoroisesti, ja covid-19-testituloksesta annettavaan todistukseen sisällytettävistä yhteisistä vakioiduista perustiedoista (16).

(29)

Näistä yhteisistä ponnisteluista huolimatta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävillä henkilöillä on edelleen ongelmia, kun he yrittävät käyttää yhdessä jäsenvaltiossa saatua testitulosta toisessa. Nämä ongelmat liittyvät usein kieleen, jolla testitulos on annettu, ▌siihen, että esitetyn asiakirjan aitouteen ei luoteta , ja testien kustannuksiin .

(30)

Jotta toisessa jäsenvaltiossa tehtyjen testien tulokset hyväksyttäisiin paremmin, kun tällaisia tuloksia esitetään vapaan liikkuvuuden harjoittamista varten, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva testaustodistus, joka sisältää tiedot, jotka ovat ehdottomasti tarpeen sen haltijan yksilöimiseksi selkeästi, sekä SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyn testin tyypin, päivämäärän ja tuloksen. Testituloksen luotettavuuden varmistamiseksi tämän asetuksen perusteella myönnettävä testaustodistus olisi voitava myöntää ainoastaan NAAT-testien ja neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella laaditussa luettelossa mainittujen pika-antigeenitestien tuloksista. Covid-19-testituloksesta annettavaan todistukseen sisällytettävien yhteisten vakioitujen perustietojen, joista terveysturvakomitea sopi neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella, ja erityisesti suositeltavien koodistandardien olisi oltava tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttävien teknisten eritelmien perustana.

(31)	Jäsenvaltioiden, jotka edellyttävät todisteita SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdystä testistä covid-19:n leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista luopumiseksi , olisi hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät testaustodistukset.

(31 a)

SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineita muodostuu sekä luonnollisen tartunnan jälkeen – mihin voi liittyä kliinisesti havaittava tauti – että rokotuksen jälkeen. Vahvistettua tietoa näiden vasta-aineiden säilymisestä rokotuksen jälkeen ei vielä ole, mutta on saatu runsaasti näyttöä siitä, että luonnollisen tartunnan tuottamia vasta-aineita voidaan havaita usean kuukauden ajan tartunnan jälkeen. Vasta-ainetestauksessa voidaan siten löytää henkilöt, jotka ovat aiemmin saaneet tartunnan ja joille on mahdollisesti kehittynyt immuunivaste ja joiden kohdalla todennäköisyys siitä, että he saavat tartunnan uudelleen tai tartuttavat muita, on siten hyvin pieni.

(32)

Olemassa olevan näytön mukaan henkilöt, jotka ovat parantuneet covid-19-taudista, voivat edelleen saada positiivisen tuloksen SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävässä testissä tietyn ajan oireiden alkamisen jälkeen (17). Jos tällaisten henkilöiden edellytetään käyvän testissä, kun he haluavat harjoittaa vapaata liikkuvuutta, heitä voidaan siten käytännössä estää matkustamasta, vaikka he eivät enää voi tartuttaa tautia. Jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta ja varmistaa , että covid-19-pandemian aikana tällä hetkellä voimassa olevat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voidaan poistaa koordinoidusti uusimman saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella, olisi otettava käyttöön yhteentoimiva parantumistodistus, joka sisältää tiedot, jotka tarvitaan asianomaisen henkilön tunnistamiseksi, ja aiemmassa SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyssä testissä saadun positiivisen testituloksen päivämäärän. ▌ECDC:n mukaan viimeaikainen näyttö osoittaa, että vaikka tartunnan saanut erittää elinkelpoista SARS-CoV-2-virusta 10–20 päivää oireiden alkamisesta, vakuuttavat epidemiologiset tutkimukset eivät ole osoittaneet taudin leviävän edelleen kymmenen päivän jälkeen. Varautumisperiaatetta olisi kuitenkin sovellettava edelleen. Komissiolle olisi annettava valtuudet muuttaa voimassaoloaikaa, niin sen alkamista kuin päättymistäkin, terveysturvakomitean tai ECDC:n ohjeiden perusteella. ECDC tutkii tarkasti parantumisen jälkeisen immuniteetin kestoa koskevaa näyttöpohjaa. Lisäksi henkilöillä olisi oltava mahdollisuus tehdä hyvin spesifinen piikkiproteiinin antigeenin tunnistava testi, jos he ovat oireettomia.

(33)

Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet parantuneet henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste parantumisesta perusteeksi luopua SARS-CoV-2-viruksen leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat parantumistodistukset. Sähköisten terveyspalvelujen verkosto laatii yhteistyössä terveysturvakomitean kanssa myös suuntaviivoja, jotka koskevat parantumistodistuksia ja niihin liittyviä tietojoukkoja.

(34)

Jotta yhteinen kanta voitaisiin saavuttaa nopeasti, komission olisi voitava pyytää Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU (18) 17 artiklalla perustettua terveysturvakomiteaa antamaan ohjeita saatavilla olevasta tieteellisestä näytöstä, joka koskee tämän asetuksen mukaisesti laadituissa todistuksissa dokumentoitujen lääketieteellisten tapahtumien vaikutuksia, mukaan lukien covid-19-rokotteiden antaman immuniteetin tehokkuus ja kesto, se, ehkäisevätkö rokotteet oireettomia tartuntoja ja viruksen leviämistä, viruksen aiheuttamasta tartunnasta parantuneiden henkilöiden tilanne sekä rokotetuille tai jo tartunnan saaneille henkilöille SARS-CoV-2-viruksen uusista muunnoksista aiheutuvat vaikutukset. Tällaiset tiedot voisivat myös olla perustana neuvoston suosituksille, jotta voidaan soveltaa koordinoitua lähestymistapaa todistusten haltijoiden vapaan liikkuvuuden rajoitusten poistamiseksi.

(35)	Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella käyttöön otetun todistusten luottamuskehyksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (19) mukaisesti.

(36)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät yhteentoimivien todistusten käyttöön ottamiseksi tarvittaviin teknisiin eritelmiin, tai kun saataville tulee uutta tieteellistä näyttöä.

(37)

Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (20). Tällä asetuksella vahvistetaan laillinen peruste asetuksen (EU) 2016/679 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetulle henkilötietojen käsittelylle, joka on tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivien todistusten myöntämiseksi ja todentamiseksi. Sillä ei ▌säännellä sellaisten henkilötietojen käsittelyä, jotka liittyvät rokotus- tai testaustapahtuman tai parantumisen dokumentointiin muita tarkoituksia varten, kuten lääketurvatoimintaan tai henkilökohtaisten potilaskertomusten ylläpitoon. Muihin tarkoituksiin tapahtuvan käsittelyn oikeusperustasta on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä, jonka on oltava unionin tietosuojalainsäädännön mukainen.

(38)

Henkilötietojen minimoinnin periaatteen mukaisesti todistusten olisi sisällettävä ainoastaan ne henkilötiedot, jotka ovat ehdottomasti tarpeen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämisen helpottamiseksi unionissa covid-19-pandemian aikana. Todistuksiin sisällytettävät henkilötietoryhmät ja tietokentät olisi vahvistettava tässä asetuksessa.

(39)

Tämän asetuksen soveltamiseksi henkilötietoja ei tarvitse siirtää tai vaihtaa yli rajojen ▌. Julkisen avaimen infrastruktuuria koskevan toimintatavan mukaisesti yli rajojen tarvitsee siirtää tai käyttää ainoastaan todistusten myöntäjien julkisia avaimia, mikä varmistetaan komission perustaman ja ylläpitämän yhteentoimivuusportaalin avulla. Erityisesti todistuksen olemassaolon yhdessä myöntäjän julkisen avaimen kanssa olisi mahdollistettava todistuksen aitouden ja eheyden todentaminen sekä petosten havaitseminen. Oletusarvoisen tietosuojan periaatteen mukaisesti olisi käytettävä todennustekniikoita, jotka eivät edellytä henkilötietojen siirtoa.

(40)

Tällä asetuksella kielletään määräjäsenvaltiota tai ▌rajatylittävien henkilöliikennepalvelujen tarjoajia säilyttämästä todistuksesta saatuja henkilötietoja ▌. Tällä asetuksella ei luoda oikeusperustaa minkäänlaisen tietovaraston tai tietokannan perustamiselle jäsenvaltion tai unionin tasolla taikka luottamuskehyksen digitaalisen infrastruktuurin kautta.

▌

(41 a)

Matkustamisen ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden takaamiseksi on olennaisen tärkeää, että yleisölle annetaan selkeää, kattavaa ja oikea-aikaista tietoa kunkin EU:n covid-19-todistuksen muodostavan todistuksen tyypin myöntämisestä, käytöstä ja hyväksymisestä. Komission olisi tuettava tähän liittyviä jäsenvaltioiden toimia esimerkiksi asettamalla jäsenvaltioiden antamat tiedot saataville Re-open EU -verkkoalustalla.

(42)

Suosituksen (EU) 2020/1475 mukaisesti SARS-CoV-2-viruksen leviämisen rajoittamiseksi käyttöön otetut henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa koskevat rajoitukset olisi purettava heti, kun epidemiologinen tilanne sen sallii. Tämä koskee myös velvoitteita esittää muita kuin unionin lainsäädännössä ja erityisesti direktiivissä 2004/38/EY edellytettyjä asiakirjoja, kuten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia todistuksia. ▌

(43)

Tätä asetusta olisi sovellettava 12 kuukauden ajan sen voimaantulopäivästä. Komission olisi neljän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä ja viimeistään kolme kuukautta ennen sen soveltamisen päättymistä esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen soveltamisesta, mukaan lukien sen vaikutus vapaaseen liikkuvuuteen, perusoikeuksiin ja henkilötietojen suojaan, sekä arviointi ajantasaisimmista rokote- ja testaustekniikoista ja EU:n covid-19-todistuksen käytöstä jäsenvaltioissa muihin kuin tässä asetuksessa säädettyihin, kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin tarkoituksiin .

(44)

Jotta voidaan ottaa huomioon epidemiologinen tilanne ja edistyminen covid-19-pandemian hillitsemisessä ja varmistaa yhteentoimivuus kansainvälisten standardien kanssa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen tämän asetuksen artiklojen soveltamista ▌. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (21) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli helpottaa vapaata liikkuvuutta unionissa covid-19-pandemian aikana ottamalla käyttöön yhteentoimivat todistukset haltijan rokotus-, testaus- ja parantumistilanteesta, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(46)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, oikeus yhdenvertaisuuteen lain edessä ja syrjintäkieltoon, oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava perusoikeuskirjaa pannessaan tätä asetusta täytäntöön.

(46 a)

Siltä osin kuin jäsenvaltiot päättävät edellyttää kansallisia digitaalisia todistuksia muihin kuin vapaan liikkuvuuden tarkoituksiin kansallisella tasolla, niiden olisi oltava yhteentoimivia EU:n covid-19-todistuksen kanssa ja niissä olisi noudatettava siihen liittyviä tässä asetuksessa määriteltyjä suojatoimia, jotta voidaan erityisesti varmistaa syrjimättömyys eri kansalaisuuksien välillä, syrjimättömyys eri todistusten välillä ja tietosuojan korkea taso ja välttää hajanaisuutta.

(46 b)

Jäsenvaltiot eivät saisi ottaa käyttöön sellaisiin henkilöihin kohdistuvia julkisten palvelujen saatavuuden rajoituksia, joilla ei ole tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia todistuksia.

(46 c)

Luettelo kaikista tahoista, joiden on tarkoitus toimia henkilötietojen osalta rekisterinpitäjinä taikka käsittelijöinä tai vastaanottajina kyseisessä jäsenvaltiossa, on julkistettava yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, jotta EU:n covid-19-todistusta käyttävät unionin kansalaiset voivat tietää sen tahon nimen, jonka puoleen he voivat kääntyä käyttääkseen asetuksen (EU) 2016/679 mukaisia tietosuojaoikeuksiaan, mukaan lukien erityisesti oikeus saada läpinäkyvää tietoa siitä, millä tavoin rekisteröidyn oikeuksia voidaan käyttää henkilötietojen käsittelyn osalta.

(47)	Euroopan tietosuojavaltuutettua (EDPS) ja Euroopan tietosuojaneuvostoa (EDPB) on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 (22) 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan kehys covid-19-rokotusta ja -testausta sekä taudista parantumista koskevien yhteentoimivien todistusten, jäljempänä ” EU:n covid-19-todistus ”, myöntämiselle, todentamiselle ja hyväksymiselle, jotta voidaan helpottaa todistusten haltijoiden mahdollisuuksia käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen covid-19-pandemian aikana.

Siinä säädetään laillisesta perusteesta sellaisten henkilötietojen käsittelylle, jotka ovat tarpeen tällaisten todistusten myöntämiseksi, ja sellaisten tietojen käsittelylle, jotka ovat tarpeen tällaisten todistusten aitouden ja voimassaolon vahvistamiseksi ja todentamiseksi, asetusta (EU) 2016/679 kaikilta osin noudattaen .

Sitä ei voida tulkita siten, että siinä asetettaisiin henkilöille suora tai välillinen oikeus tai velvoite ottaa rokote. [tark. 9]

Tällä asetuksella ei oteta käyttöön tai vahvisteta mitään lisämuodollisuutta tai -vaatimusta, joka koskisi mahdollisuutta käyttää oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen tai oikeutta tulla jäsenvaltioiden alueelle direktiivin 2004/38/EY ja asetuksen (EU) 2016/399 nojalla .

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)	”haltijalla” henkilöä , jolle ▌on tämän asetuksen mukaisesti myönnetty yhteentoimiva todistus, joka sisältää tietoja henkilön rokotus-, testaus- ja/tai parantumistilanteesta;

2)	” EU:n covid-19-todistuksella ” covid-19-pandemian yhteydessä myönnettyjä yhteentoimivia todistuksia, jotka sisältävät tietoja haltijan rokotus-, testaus- ja/tai parantumistilanteesta;

3)	”covid-19-rokotteella” immunologista lääkettä, joka on tarkoitettu aktiiviseen immunisaatioon vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavaa koronavirus 2:ta (SARS-CoV-2) eli covid-19-taudin aiheuttavaa virusta vastaan ;

4)	”NAAT-testillä” molekulaarista nukleiinihappotestiä (NAAT), kuten käänteistranskriptaasi-polymeraasiketjureaktio (RT-PCR), silmukkavälitteinen isoterminen monistus (LAMP) ja transkriptiovälitteinen monistus (TMA), joita käytetään SARS-CoV-2-viruksen ribonukleiinihapon (RNA) havaitsemiseen;

5)	”pika-antigeenitestillä” testimenetelmää, joka perustuu virusproteiinien (antigeenien) osoittamiseen käyttäen lateral flow -immunomääritystä, jonka tulos saadaan alle 30 minuutissa ja jonka tekee koulutettu terveydenhuollon ammattilainen tai muu koulutettu toimija ;

5 a)

”serologisella tai vasta-ainetestillä” verinäytteistä (seerumista, plasmasta tai kokoverestä) tehtävää laboratoriopohjaista testiä, jonka tavoitteena on havaita, onko henkilölle kehittynyt SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineita, jolloin siitä käy ilmi, että haltija on altistunut SARS-CoV-2-virukselle ja hänelle on kehittynyt vasta-aineita, riippumatta siitä, onko hänellä ollut oireita vai ei;

6)	”yhteentoimivuudella” jäsenvaltion todentamisjärjestelmien valmiutta käyttää toisen jäsenvaltion kirjaamia tietoja;

7)	”viivakoodilla” menetelmää, jolla tietoja tallennetaan ja esitetään visuaalisessa ja koneellisesti luettavassa muodossa;

8)	”sähköisellä leimalla” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (23) määriteltyä ”kehittynyttä sähköistä leimaa” , joka on liitetty ja joka loogisesti liittyy muuhun sähköisessä muodossa olevaan tietoon viimeksi mainitun tiedon alkuperän ja eheyden varmistamiseksi;

▌

10)

”luottamuskehyksellä” sääntöjä, toimintaperiaatteita, eritelmiä, protokollia, tietomuotoja ja digitaalista infrastruktuuria, joilla mahdollistetaan todistusten luotettava ja suojattu myöntäminen ja todentaminen ja säännellään sitä, jotta voidaan taata todistusten luotettavuus varmistamalla niiden aitous, voimassaolo ja eheys ▌käyttämällä ▌sähköisiä leimoja ▌.

3 artikla

EU:n covid-19-todistus

1. Rajoittamatta asetuksen (EU) 2016/399 22 artiklan soveltamista yhteentoimiva EU:n covid-19-todistus mahdollistaa seuraavien todistusten myöntämisen sekä niiden rajatylittävän todentamisen ja hyväksymisen:

a)	todistus siitä, että haltija on saanut covid-19-rokotteen todistuksen myöntäneessä jäsenvaltiossa, jäljempänä ”rokotustodistus”;

b)	todistus, josta käy ilmi NAAT-testin tai neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 (24) perusteella laaditussa covid-19-taudin pika-antigeenitestien yhteisessä päivitetyssä luettelossa mainitun pika-antigeenitestin tulos , tyyppi ja päivämäärä, jäljempänä ”testaustodistus”;

todistus siitä, että haltija on parantunut SARS-CoV-2-tartunnasta NAAT-testin ▌antaman positiivisen tuloksen jälkeen tai että hänellä on serologisella tai vasta-ainetestillä vahvistettu olevan immuunivaste SARS-CoV-2-virukselle, mukaan lukien NAAT-testin antaman ensimmäisen positiivisen tuloksen päivämäärä tai SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineiden varalta tehdyn serologisen testin päivämäärä , jäljempänä ”parantumistodistus”.

Komissio julkaisee neuvoston suosituksen 2021/C 24/01 perusteella laaditun covid-19-taudin pika-antigeenitestien luettelon, mukaan lukien mahdolliset päivitykset.

2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitetut todistukset digitaalisessa ja paperimuodossa ▌. Tulevilla haltijoilla on oltava oikeus saada todistukset valitsemassaan muodossa. Jäsenvaltioiden myöntämien todistusten on oltava käyttäjäystävällisiä ja sisällettävä yhteentoimiva viivakoodi, jonka avulla voidaan todentaa todistuksen aitous, voimassaolo ja eheys. Viivakoodin on oltava 8 artiklan mukaisesti vahvistettujen teknisten eritelmien mukainen. Todistusten sisältämät tiedot on esitettävä myös ihmisen luettavissa olevassa muodossa , niiden on oltava vammaisten henkilöiden kannalta saavutettavissa, ja ne on esitettävä vähintään todistuksen myöntävän jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä sekä englanniksi. [tark. 15]

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut todistukset on myönnettävä maksutta. Haltijalla on oltava oikeus pyytää uuden todistuksen myöntämistä, jos todistukseen sisältyvät henkilötiedot eivät ole tai eivät enää ole täsmällisiä tai ajantasaisia , myös haltijan rokotus-, testaus- tai parantumistilanteen osalta, tai jos todistus ei ole enää haltijan saatavilla.

3 a. Todistuksessa on oltava seuraava teksti: ”Tämä todistus ei ole matkustusasiakirja. Tieteellinen näyttö covid-19-rokotuksesta ja -testauksesta sekä taudista parantumisesta kehittyy koko ajan, myös siksi, että tulee uusia huolta aiheuttavia virusmuunnoksia. Tutustuthan ennen matkustamista määräpaikassa sovellettaviin kansanterveystoimenpiteisiin ja niihin liittyviin rajoituksiin.”

Jäsenvaltion on annettava haltijalle selkeää, kattavaa ja oikea-aikaista tietoa rokotustodistuksen, testaustodistuksen ja/tai parantumistodistuksen käytöstä tämän asetuksen soveltamiseksi.

3 b. Saatu EU:n covid-19-todistus ei ole ennakkoedellytyksenä vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämiselle.

3 c. Todistusten myöntäminen 1 kohdan mukaisesti ei saa johtaa erilaiseen kohteluun eikä syrjintään sen perusteella, onko henkilö rokotettu tai onko hänellä jokin 5, 6 tai 7 tarkoitettu todistus. Jäsenvaltioiden on varmistettava yleiset, esteettömät, oikea-aikaiset ja maksuttomat testausmahdollisuudet, jotta voidaan taata oikeus vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella ilman taloudellisiin mahdollisuuksiin perustuvaa syrjintää.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen todistusten myöntäminen ei vaikuta ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamista myönnettyjen tai muihin, erityisesti lääketieteellisiin tarkoituksiin myönnettyjen muiden rokotusta, testausta tai parantumista koskevien todisteiden voimassaoloon.

4 a. Unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa 1 kohdassa tarkoitetut todistukset todennetaan, on sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä niiden todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

5. Jos komissio on antanut toisen alakohdan nojalla täytäntöönpanosäädöksen, todistukset, jotka on tämän asetuksen mukaisesti myöntänyt sellainen kolmas maa, jonka kanssa Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen, jonka nojalla sopimuspuolet voivat rajoittaa tällaista vapaata liikkuvuutta kansanterveyteen liittyvistä syistä syrjimättömällä tavalla ja johon ei sisälly mekanismia, jolla Euroopan unionin säädökset sisällytetään siihen, on hyväksyttävä 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

Komissio arvioi, myöntääkö tällainen kolmas maa todistuksia tämän asetuksen mukaisesti ja onko se antanut virallisen vahvistuksen siitä, että se hyväksyy jäsenvaltioiden myöntämät todistukset. Tässä tapauksessa se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6. Komissio ▌pyytää päätöksen N:o 1082/2013/EU 17 artiklalla perustettua terveysturvakomiteaa , ECDC:tä ja EMA:ta antamaan ohjeita saatavilla olevasta tieteellisestä näytöstä, joka koskee 1 kohdassa tarkoitetuissa todistuksissa dokumentoitujen lääketieteellisten tapahtumien vaikutuksia.

6 a. Jäsenvaltioiden on asetettava saatavilla riittävästi resursseja tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien EU:n covid-19-todistuksen myöntämistä ja käyttöä koskevien petosten ja laittomien käytäntöjen ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä niihin liittyvät syytetoimet.

4 artikla

EU:n covid-19-todistuksen luottamuskehys

1. Komissio ja jäsenvaltiot ottavat käyttöön luottamuskehyksen digitaalisen infrastuktuurin, joka mahdollistaa 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten suojatun myöntämisen ja todentamisen, ja ylläpitävät sitä.

2. Luottamuskehyksellä on mahdollisuuksien mukaan varmistettava yhteentoimivuus kansainvälisellä tasolla käyttöön otettujen teknologisten järjestelmien kanssa.

3. Jos komissio on antanut toisen alakohdan nojalla täytäntöönpanosäädöksen, todistuksia, jotka kolmannet maat ovat myöntäneet unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen sekä Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalaisille tai asukkaille sellaisten kansainvälisen standardin ja teknologisen järjestelmän mukaisesti, jotka ovat yhteentoimivia tämän asetuksen perusteella käyttöön otetun luottamuskehyksen kanssa ja jotka mahdollistavat todistuksen aitouden, voimassaolon ja eheyden todentamisen, ja jotka sisältävät liitteessä esitetyt tiedot, on kohdeltava samalla tavalla kuin jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämiä todistuksia, jotta voidaan helpottaa haltijoiden mahdollisuutta käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionissa. Tätä alakohtaa sovellettaessa kolmansien maiden myöntämät rokotustodistukset hyväksytään jäsenvaltioissa 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

Komissio arvioi, täyttävätkö kolmannen maan myöntämät todistukset tässä kohdassa säädetyt edellytykset. Siinä tapauksessa se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio pitää myös julkisesti saatavilla olevaa rekisteriä niistä kolmansista maista, jotka täyttävät tässä asetuksessa tarkoitetut todistusten myöntämisen edellytykset.

5 artikla

Rokotustodistus

1. Kunkin jäsenvaltion on ilman eri toimenpiteitä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut rokotustodistukset henkilöille, joille on annettu covid-19-rokote ▌.

2. Rokotustodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)	haltijan tunnistetiedot;

b)	tiedot annetusta rokotevalmisteesta sekä tiedot annosten lukumäärästä ja päivämääristä ;

c)	todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä rokotustodistukseen liitteessä olevassa 1 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 1 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä tai lisäämällä ▌tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä.

3. Rokotustodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa, ja siitä on käytävä selvästi ilmi, onko kyseisen rokotteen rokotussarja suoritettu loppuun.

4. Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 12 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät uuteen tieteelliseen näyttöön tai yhteentoimivuuden varmistamiseen kansainvälisten standardien ja teknologisten järjestelmien kanssa.

5. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, ja niiden on hyväksyttävä samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset, jotka koskevat covid-19-rokotetta, jolle on myönnetty myyntilupa asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla.

Jäsenvaltiot voivat myös hyväksyä samaa tarkoitusta varten muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset, jotka koskevat covid-19-rokotetta, ▌jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön.

6. Jos unionin kansalainen tai unionin kansalaisen perheenjäsen taikka Andorran, Monacon, San Marinon ja Vatikaanin / Pyhän istuimen kansalainen tai asukas on rokotettu kolmannessa maassa jollakin tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista covid-19-rokotteista ja jos jäsenvaltion viranomaisille on toimitettu kaikki tarvittavat tiedot, mukaan lukien luotettava todiste rokottamisesta, näiden on annettava asianomaiselle henkilölle 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rokotustodistus.

6 artikla

Testaustodistus

1. Kunkin jäsenvaltion on ilman eri toimenpiteitä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut testaustodistukset henkilöille, jotka on testattu covid-19-tartunnan varalta ▌.

2. Testaustodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)	haltijan tunnistetiedot;

b)	tiedot tehdystä testistä;

c)	todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä testaustodistukseen liitteessä olevassa 2 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 2 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä tai lisäämällä tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä .

3. Testaustodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa.

5. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdystä testistä saadusta negatiivisesta tuloksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista , ja niiden on hyväksyttävä myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat testaustodistukset.

7 artikla

Parantumistodistus

1. Kunkin jäsenvaltion on pyynnöstä myönnettävä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut parantumistodistukset aikaisintaan yhdentenätoista päivänä sen jälkeen, kun henkilö on saanut ensimmäisen positiivisen tuloksen SARS-CoV-2-tartunnan varalta tehdyssä testissä , tai henkilön saatua negatiivisen tuloksen myöhemmässä NAAT-testissä . Parantumistodistus on voitava myöntää myös, jos serologisessa testissä havaitaan vasta-aineita.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan niiden päivien lukumäärää, joiden kuluttua parantumistodistus voidaan myöntää, terveysturvakomitealta 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti saatujen ohjeiden tai ECDC:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan niiden SARS-CoV-2-viruksen vasta-aineiden varalta tehtyjen serologisten testien tyypit, joiden osalta parantumistodistus voidaan myöntää, tai muutetaan niitä ECDC:n tarkastaman tieteellisen näytön perusteella.

2. Parantumistodistuksessa on oltava seuraavat henkilötietoryhmät:

a)	haltijan tunnistetiedot;

b)	tiedot NAAT-testin antamalla positiivisella tuloksella dokumentoidusta aiemmasta SARS-CoV-2-tartunnasta tai serologisen testin tuloksesta;

c)	todistusta koskevat metatiedot, kuten todistuksen myöntäjä ▌.

Henkilötiedot on sisällytettävä parantumistodistukseen liitteessä olevassa 3 kohdassa vahvistettujen tietokenttien mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä olevaa 3 kohtaa muuttamalla tai poistamalla tietokenttiä, mukaan lukien tieto siitä, mihin asti parantumistodistus on voimassa , tai lisäämällä tämän kohdan b ja c alakohdassa mainittujen henkilötietoryhmien piiriin kuuluvia tietokenttiä .

3. Parantumistodistus on myönnettävä 3 artiklan 2 kohdassa säädetyssä suojatussa ja yhteentoimivassa muodossa.

5. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä todiste SARS-CoV-2-tartunnasta parantumisesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista, ja niiden on hyväksyttävä samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat parantumistodistukset.

8 artikla

Tekniset eritelmät

Jotta voidaan varmistaa tällä asetuksella käyttöön otetun luottamuskehyksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka sisältävät seuraavia koskevat tekniset eritelmät ja säännöt:

a)	edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten suojattu myöntäminen ja todentaminen;

b)	henkilötietojen turvallisuuden varmistaminen tietojen luonne huomioon ottaen;

c)	edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten täyttäminen, mukaan lukien koodausjärjestelmä ja muut asiaankuuluvat tekijät;

▌

e)	voimassa olevan, suojatun ja yhteentoimivan viivakoodin antaminen;

f)	yhteentoimivuuden varmistaminen kansainvälisten standardien ja/tai teknologisten järjestelmien kanssa;

g)	rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden vastuualueiden jakaminen asetuksen (EU) 2016/679 IV luvun mukaisesti ;

g a)	prosessien vahvistaminen toteutettujen tietosuoja- ja tietoturvatoimenpiteiden vaikuttavuuden säännöllistä testausta, arviointia ja evaluointia varten;

g b)	digitaaliseen todistukseen ja paperimuodossa olevaan todistukseen sisältyvien ihmisen luettavissa olevassa muodossa esitettyjen tietojen saavutettavuuden varmistaminen vammaisten henkilöiden kannalta yhdenmukaistettujen unionin saavutettavuusvaatimusten mukaisesti. [tark. 16]

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Kun suunniteltu täytäntöönpanosäädös koskee henkilötietojen käsittelyä, komissio kuulee tietosuojavaltuutettua ja voi soveltuvin osin kuulla tietosuojaneuvostoa.

Komissio hyväksyy 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotta voidaan erityisesti varmistaa luottamuskehyksen oikea-aikainen täytäntöönpano.

Luottamuskehyksen on perustuttava julkisen avaimen infrastruktuuriin, jolla todennetaan EU:n covid-19-todistusten eheys ja sähköisten leimojen aitous. Luottamuskehyksellä on voitava havaita petokset ja erityisesti väärennökset, ja sillä on varmistettava, että EU:n covid-19-todistusten ja sähköisten leimojen todentamisesta ei anneta tietoa todistusten myöntäjälle.

8 a artikla

Kansalliset digitaaliset todistukset ja yhteentoimivuus EU:n covid-19-todistusten luottamuskehyksen kanssa

Jos jäsenvaltio on ottanut tai ottaa käyttöön kansallisen digitaalisen todistuksen yksinomaan maan sisäisiin tarkoituksiin, sen on varmistettava, että todistus on täysin yhteentoimiva EU:n covid-19-todistuksen luottamuskehyksen kanssa. Sovelletaan samoja suojatoimia kuin tässä asetuksessa.

8 b artikla

EU:n covid-19-todistuksen kehyksen muu käyttö

Jos jäsenvaltio pyrkii ottamaan EU:n covid-19-todistuksen käyttöön mahdollista muuta kuin sen aiottua käyttötarkoitusta eli jäsenvaltioiden välisen vapaan liikkuvuuden helpottamista varten, kyseisen jäsenvaltion on luotava kansallisen lainsäädännön mukainen oikeusperusta, jossa noudatetaan vaikuttavuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, ja sisällytettävä siihen erityissäännökset, joissa yksilöidään selkeästi käsittelyn laajuus ja ulottuvuus, sen erityinen tarkoitus, niiden tahojen ryhmät, jotka voivat todentaa todistuksen, sekä asiaankuuluvat suojatoimet syrjinnän ja väärinkäytösten estämiseksi ottaen huomioon rekisteröityjen oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuvat riskit. Todentamisprosessin yhteydessä ei saa säilyttää mitään tietoja. [tark. 12]

9 artikla

Henkilötietojen suoja

1. Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan asetusta (EU) 2016/679. Tämän asetuksen mukaisesti myönnettyihin todistuksiin sisältyviä henkilötietoja on käsiteltävä ainoastaan todistukseen sisältyvien tietojen ▌todentamiseksi, jotta voidaan helpottaa vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttöä unionissa covid-19-pandemian aikana tässä asetuksessa säädetyllä tavalla ja siihen saakka, että sitä lakataan soveltamasta .

2. Määräjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai niiden rajat ylittävien henkilöliikennepalvelujen tarjoajien, joilta kansallinen lainsäädäntö edellyttää tiettyjen kansanterveystoimenpiteiden toteuttamista covid-19-pandemian aikana, on käsiteltävä 3 artiklassa tarkoitettuihin todistuksiin sisältyviä henkilötietoja ainoastaan haltijan rokotus-, testaus- tai parantumistilanteen vahvistamiseksi ja todentamiseksi. Tätä tarkoitusta varten henkilötiedot on rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Todentaja ei saa säilyttää tai käsitellä tämän kohdan nojalla saatuja henkilötietoja muihin tarkoituksiin . Jokaisesta rokotuksesta, testauksesta ja parantumisesta on myönnettävä erillinen itsenäinen todistus, eikä todistukseen saa tallentaa historiatietoja haltijan aiemmista todistuksista.

3. Myöntäjä ei saa säilyttää henkilötietoja, joita käsitellään 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämiseksi, mukaan lukien uuden todistuksen myöntäminen, ▌pidempään kuin on ehdottomasti tarpeen niiden käyttötarkoitusta varten eikä missään tapauksessa pidempään kuin sen ajanjakson ajan, jona todistuksia voidaan käyttää vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiseksi , minkä jälkeen henkilötiedot on poistettava välittömästi ja peruuttamattomasti . Todistuksiin sisältyviä henkilötietoja ei saa käsitellä tai säilyttää keskitetysti jäsenvaltion tai unionin tasolla.

4. Edellä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämisestä vastaavia viranomaisia tai muita nimettyjä elimiä pidetään asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä . Jäsenvaltioiden on julkistettava tahot, joiden on tarkoitus toimia henkilötietojen osalta rekisterinpitäjinä taikka käsittelijöinä tai vastaanottajina, viimeistään … päivänä …kuuta … [yhden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja ilmoitettava komissiolle nämä tiedot ja niiden mahdolliset muutokset säännöllisesti sen jälkeen. Komissio julkaisee kerätyt tiedot julkisesti saatavilla olevassa luettelossa viimeistään … päivänä …kuuta … [kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] ja pitää kyseisen julkisen luettelon ajan tasalla.

5. Rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden on toteutettava käsittelyn riskiä vastaavan turvallisuustason varmistamiseksi asianmukaiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet.

6. Jos 4 kohdassa tarkoitettu rekisterinpitäjä käyttää henkilötietojen käsittelijän palveluja asetuksen (EU) 2016/679 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, henkilötietojen käsittelijä ei voi siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan.

10 artikla

EU:n covid-19-todistus ja matkustusrajoitukset

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön eivätkä panna täytäntöön muita matkustusrajoituksia, kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimusta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävää testiä, tai muita syrjiviä toimenpiteitä 3 artiklassa tarkoitettujen todistusten haltijoille sen jälkeen kun EU:n covid-19-todistus on otettu käyttöön.

11 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä] 12 kuukauden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa ▌tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 2 kohdassa sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Kun tällainen delegoitu säädös koskee henkilötietojen käsittelyä, komissio kuulee tietosuojavaltuutettua ja voi soveltuvin osin kuulla tietosuojaneuvostoa.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevien 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 2 kohdan sekä 7 artiklan 1 ja 2 kohdan ▌nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

12 artikla

Kiireellinen menettely

1. Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 11 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

13 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

14 artikla

Raportointi

1. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään … päivänä …kuuta … [4 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta].

▌

2. Kertomukseen on sisällyttävä arviointi tämän asetuksen vaikutuksesta vapaaseen liikkuvuuteen, mukaan lukien matkustus ja matkailu, perusoikeuksiin ja erityisesti syrjintäkieltoon sekä henkilötietojen suojaan samoin kuin tiedot ajantasaisimmista rokote- ja testaustekniikoista muun muassa ECDC:n toimittamien tietojen perusteella. Kertomukseen on sisällyttävä myös arviointi EU:n covid-19-todistuksen käytöstä jäsenvaltioissa muihin kuin tässä asetuksessa säädettyihin, kansalliseen lainsäädäntöön perustuviin tarkoituksiin.

3. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään kolme kuukautta ennen tämän asetuksen soveltamisen päättymistä. Tässä kertomuksessa on tehtävä 2 kohdan mukainen arviointi. Siihen voidaan liittää lainsäädäntöehdotuksia, erityisesti tämän asetuksen soveltamisen jatkamiseksi, epidemiologisen tilanteen kehittyminen huomioon ottaen ja tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja vaikuttavuusperiaatteiden perusteella.

15 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä , jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä , ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä .

2. Asetusta lakataan soveltamasta 12 kuukauden kuluttua … päivästä …kuuta … [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

▌

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE

Todistusten tietojoukot

Rokotustodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)	nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)	syntymäaika;

c)	testattava tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista) ;

d)	rokote/estolääkitys;

e)	rokotevalmiste;

f)	rokotteen myyntiluvan haltija tai valmistaja;

g)	rokotesarjan/-annoksen järjestysnumero;

h)	rokotuspäivä, mukaan lukien kunkin saadun annoksen ja viimeksi saadun annoksen antopäivä;

i)	rokotusjäsenvaltio;

j)	todistuksen myöntäjä;

k)	▌todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [yhden vuoden] kuluttua rokotuspäivästä) .

Testaustodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)	nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)	syntymäaika;

c)	testattava tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista) ;

d)	testin tyyppi;

e)	näytteen tyyppi (esim. nenänielu, suunielu) ;

f)	testin nimi (NAAT-testin osalta valinnainen);

g)	testin valmistaja (NAAT-testin osalta valinnainen);

h)	testinäytteen ottamisen päivä ja kellonaika;

i)	testituloksen valmistumisen päivä ja kellonaika (pika-antigeenitestin osalta valinnainen);

j)	testin tulos;

k)	testauskeskus tai -asema;

l)	testausjäsenvaltio;

m)	todistuksen myöntäjä;

n)	todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [72 tunnin] kuluttua näytteenotosta NAAT-testin osalta ja [24 tunnin] kuluttua näytteenotosta pika-antigeenitestin osalta).

Parantumistodistukseen sisällytettävät tietokentät:

a)	nimi: sukunimi tai sukunimet ja etunimi tai etunimet mainitussa järjestyksessä;

b)	syntymäaika;

c)	tauti tai taudinaiheuttaja (covid-19 tai SARS-CoV-2 tai jokin sen muunnoksista), josta henkilö on parantunut;

d)	tauti tai taudinaiheuttaja, josta henkilö on parantunut;

e)	ensimmäisen positiivisen NAAT- testituloksen päivämäärä;

f)	serologisen tai vasta-ainetestin päivämäärä ;

g)	testausjäsenvaltio;

h)	todistuksen myöntäjä;

i)	todistuksen voimassaolon alkamispäivä;

j)	todistuksen voimassaolon päättymispäivä (enintään [ 90 päivää] ensimmäisen positiivisen testituloksen päivämäärästä).

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

(*1) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(3) EUVL L 337, 14.10.2020, s. 3.

(4) Saatavilla osoitteessa https://www.ecdc.europa.eu/en/covid-19/situation-updates/weekly-maps-coordinated-restriction-free-movement

(5) EUVL C 96 I, 24.3.2020, s. 1.

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(7) https://www.europol.europa.eu/media-press/newsroom/news/europol-warning-illicit-sale-of-false-negative-covid-19-test-certificates

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/882, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 70).

(9) Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/ehealth/docs/trust-framework_interoperability_certificates_en.pdf

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 45).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1).

(12) Saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/ehealth/docs/vaccination-proof_interoperability-guidelines_en.pdf

(13) https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/TestingStrategy_Objective-Sept-2020.pdf

(14) EUVL L 392, 23.11.2020, s. 63.

(15) EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1.

(16) https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/preparedness_response/docs/covid-19_rat_common-list_en.pdf

(17) https://www.ecdc.europa.eu/sites/default/files/documents/Guidance-for-discharge-and-ending-of-isolation-of-people-with-COVID-19.pdf

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).

(19) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(21) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(23) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(24) Neuvoston suositus yhteisiksi puitteiksi covid-19-taudin pika-antigeenitestien käytölle ja validoinnille sekä testitulosten vastavuoroiselle tunnustamiselle EU:ssa (2021/C 24/01) (EUVL C 24, 22.1.2021, s. 1).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/237

P9_TA(2021)0146

Digitaalinen vihreä todistus – kolmansien maiden kansalaiset

Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä covid-19-pandemian aikana jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien tai asuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0140 – C9-0100/2021 – 2021/0071(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

[Tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]

(2021/C 506/41)

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET (*1)

komission ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU)/…

yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä covid-19-pandemian aikana jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien tai asuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta (EU:n covid-19-todistus)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kolmansien maiden kansalaiset, jotka asuvat laillisesti unionin alueella, ja kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat saapuneet laillisesti jonkin jäsenvaltion alueelle, voivat Schengenin säännöstön nojalla liikkua vapaasti kaikkien muiden jäsenvaltioiden alueilla 90 päivän ajan minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana.

(2)

Maailman terveysjärjestön (WHO) pääjohtaja julisti 30 päivänä tammikuuta 2020, että koronavirustauti 2019:ää, jäljempänä ”covid-19”, aiheuttavan vakavan äkillisen hengitystieoireyhtymän aiheuttavan koronavirus 2:n, jäljempänä ”SARS-CoV2”, maailmanlaajuinen leviäminen on kansainvälinen kansanterveysuhka. WHO arvioi 11 päivänä maaliskuuta 2020, että covid-19 voidaan määritellä pandemiaksi.

(3)

Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet viruksen leviämisen rajoittamiseksi erilaisia toimenpiteitä, joista osa on vaikuttanut jäsenvaltioiden alueelle ja niiden alueella matkustamiseen. Näitä ovat muun muassa maahantulorajoitukset tai vaatimukset, joiden mukaan rajan ylittävien matkustajien on jäätävä karanteeniin. Tällaisilla rajoituksilla on haitallisia vaikutuksia kansalaisiin ja yrityksiin, erityisesti raja- ja kausityöntekijöihin.

(4)	Neuvosto antoi 13 päivänä lokakuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1475 koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta (2).

(5)

Neuvosto antoi 30 päivänä lokakuuta 2020 suosituksen (EU) 2020/1632 (3) koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Schengen-alueella covid-19-pandemian johdosta, jossa se suositti, että Schengenin säännöstöä noudattavien jäsenvaltioiden olisi sovellettava neuvoston suosituksessa (EU) 2020/1475 vahvistettuja periaatteita, yhteisiä perusteita ja kynnysarvoja ja yhteistä toimenpidekehystä.

(6)

Monet jäsenvaltiot ovat käynnistäneet tai suunnittelevat aloitteita rokotustodistusten myöntämiseksi. Jotta näitä rokotustodistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävän matkustamisen yhteydessä unionin alueella, todistusten on kuitenkin oltava täysin yhteentoimivia, yhteensopivia, suojattuja ja todennettavissa. On tarpeen luoda jäsenvaltioiden kesken yhteisesti sovittu lähestymistapa, joka koskee tällaisten todistusten sisältöä ja muotoa sekä niihin liittyviä periaatteita, teknisiä standardeja ja suojan tasoa .

(7)

Useat jäsenvaltiot ovat jo nyt vapauttaneet rokotetut henkilöt tietyistä vapaata liikkuvuutta unionissa koskevista rajoituksista . Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä todiste rokotuksesta perusteeksi luopua covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi unionin lainsäädännön mukaisesti käyttöön otetuista vapaan liikkuvuuden rajoituksista , kuten karanteeni- tai eristäytymisvaatimuksesta tai SARS-CoV-2-viruksen varalta tehtävästä testistä, ja niiden olisi edellytettävä hyväksyvän samoin edellytyksin myös muiden jäsenvaltioiden tämän asetuksen mukaisesti myöntämät voimassa olevat rokotustodistukset ▌. Hyväksyntä olisi annettava samoin edellytyksin, mikä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos jäsenvaltio pitää yhtä annettua rokoteannosta riittävänä, sen olisi pidettävä sitä riittävänä myös sellaisten rokotustodistusten haltijoiden osalta, joilla on todistus saman rokotteen kerta-annoksen saamisesta. Tämä velvoite olisi kansanterveydellisistä syistä rajattava henkilöihin, jotka ovat saaneet covid-19-rokotteen, jolle on myönnetty myyntilupa ▌asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla , tai rokotteen, jonka WHO on hyväksynyt hätätilannekäyttöön . ▌ Asetuksella (EU) 2021/xxxx, joka on annettu xx päivänä xxkuuta 2021, otetaan käyttöön yhteentoimivien covid-19-rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskeva kehys vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana. Sitä sovelletaan unionin kansalaisiin ja kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat heidän perheenjäseniään.

(8)	Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 19, 20 ja 21 artiklan mukaisesti kolmansien maiden kansalaiset, jotka kuuluvat näiden määräysten soveltamisalaan, voivat matkustaa vapaasti muiden jäsenvaltioiden alueella.

(9)

Rajoittamatta sisärajoilla henkilöiden rajanylityksen yhteydessä toteutettavia yhteisiä toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Schengenin säännöstössä ja erityisesti asetuksessa (EU) 2016/399, ja jotta voitaisiin helpottaa sellaisten kolmansien maiden kansalaisten matkustamista jäsenvaltioiden alueella, joilla on oikeus tällaiseen matkustamiseen, asetuksella (EU) 2021/xxxx käyttöön otettua yhteentoimivien covid-19-rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevaa kehystä olisi sovellettava myös kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät vielä kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, edellyttäen, että he oleskelevat tai asuvat laillisesti jonkin jäsenvaltion alueella ja että heillä on oikeus matkustaa toisiin jäsenvaltioihin unionin oikeuden mukaisesti.

(10)

Jotta näitä todistuksia voitaisiin käyttää tehokkaasti rajatylittävän matkustamisen yhteydessä, todistusten on oltava täysin yhteentoimivia. Kaikissa unionin liikenteen solmukohdissa, kuten lentoasemilla, satamissa sekä rautatie- ja linja-autoasemilla, joissa todistus todennetaan, olisi sovellettava vakioituja ja yhteisiä perusteita ja menettelyjä EU:n covid-19-todistuksen todentamiseksi komission laatimien ohjeiden perusteella.

(11)

Tämän asetuksen tarkoituksena on helpottaa suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden soveltamista, kun on kyse mahdollisista pandemian seurauksena asetetuista vapaan liikkuvuuden ja muiden perusoikeuksien rajoituksista, samalla kun tavoitellaan kansanterveyden korkeatasoista suojelua, eikä sen pitäisi tulkita helpottavan vapaaseen liikkuvuuteen kohdistuvien matkustusrajoitusten tai muiden perusoikeuksien rajoitusten käyttöönottoa pandemian johdosta eikä kannustavan siihen. Tarvetta asetuksella (EU) 2021/xxx käyttöön otettujen todistusten todentamiseen ei voida myöskään sellaisenaan käyttää perusteena rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille. Sisärajoilla tehtävien tarkastusten olisi pysyttävä viimeisenä keinona, jollei asetuksessa (EU) 2016/399 (4) (Schengenin rajasäännöstö) vahvistetuista erityissäännöistä muuta johdu.

(12)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, paneeko se asetuksen täytäntöön.

(13)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (5) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin. Vaikka tätä asetusta ei sovelleta Irlantiin, myös Irlanti voisi myöntää alueellaan laillisesti asuville tai oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille todistuksia, jotka täyttävät samat vaatimukset kuin ne, joita sovelletaan EU:n covid-19-todistukseen , helpottaakseen matkustamista unionissa, ja jäsenvaltiot voisivat hyväksyä tällaiset todistukset. Irlanti voisi myös hyväksyä todistukset, joita jäsenvaltiot myöntävät alueellaan laillisesti asuville tai oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille.

(14)

Bulgarian, Kroatian, Kyproksen ja Romanian osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa.

(15)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (6) 1 artiklan C kohdassa tarkoitettuun alaan.

(16)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (7) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(17)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan C kohdassa, luettuna yhdessä päätöksen 2011/350/EU (8) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(18)	Euroopan tietosuojavaltuutettua ja Euroopan tietosuojaneuvostoa on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (9) 42 artiklan mukaisesti, ja ne ovat antaneet lausuntonsa [… päivänä …kuuta …],

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on sovellettava asetuksessa (EU) 2021/XXXX [ EU:n covid-19-todistusta koskeva asetus] vahvistettuja sääntöjä niihin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan mutta jotka asuvat tai oleskelevat laillisesti niiden alueella ja joilla on oikeus matkustaa toisiin jäsenvaltioihin unionin oikeuden mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä , ja sitä sovelletaan mainitusta päivästä .

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

(*1) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(2) EUVL L 337, 14.10.2020, s. 3.

(3) Neuvoston suositus (EU) 2020/1632, annettu 30 päivänä lokakuuta 2020, koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen Schengen-alueella covid-19-pandemian johdosta (EUVL L 366, 4.11.2020, s. 25).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(5) Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(6) Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(7) Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(8) Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/241

P9_TA(2021)0149

Unionin petostentorjuntaohjelma 2021–2027 ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin petostentorjuntaohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 250/2014 kumoamisesta (05330/1/2021 – C9-0108/2021 – 2018/0211(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/42)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (05330/1/2021 – C9-0108/2021),

—	ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2021)0149),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0386),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0126/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, 12.2.2019, P8_TA(2019)0068.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/242

P9_TA(2021)0150

Rautatieliikenteen matkustajien oikeudet ja velvollisuudet ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (uudelleenlaadittu) (12262/1/2020 – C9-0011/2021 – 2017/0237(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/43)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (12262/1/2020 – C9-0011/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. tammikuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	on kuullut alueiden komiteaa,

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2017)0548),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0045/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 197, 8.6.2018, s. 66.

(2) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 296.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/243

P9_TA(2021)0151

Euroopan puolustusrahasto ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1092 kumoamisesta (06748/1/2020 – C9-0112/2021 – 2018/0254(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/44)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06748/1/2020 – C9-0112/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 12. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (2) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0476),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0120/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 110, 22.3.2019, s. 75.

(2) Hyväksytyt tekstit, 18.4.2019, P8_TA(2019)0430.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/244

P9_TA(2021)0152

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta ja päätöksen (EU) 2015/2240 kumoamisesta (06789/1/2020 – C9-0109/2021 – 2018/0227(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/45)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06789/1/2020 – C9-0109/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 17. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 5. joulukuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0434),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0119/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 292.

(2) EUVL C 86, 7.3.2019, s. 272.

(3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0403.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/245

P9_TA(2021)0153

Ympäristön ja ilmastotoimien ohjelma (Life) 2021–2027 ***II

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1293/2013 kumoamisesta (06077/1/2020 – C9-0110/2021 – 2018/0209(COD))

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

(2021/C 506/46)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (06077/1/2020 – C9-0110/2021),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (1),

—	ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2018 antaman lausunnon (2),

—	ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan (3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0385),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon asiasta vastaavan valiokunnan työjärjestyksen 74 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymän alustavan sopimuksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A9-0130/2021),

hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 62, 15.2.2019, s. 226.

(2) EUVL C 461, 21.12.2018, s. 156.

(3) Hyväksytyt tekstit, 17.4.2019, P8_TA(2019)0405.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/246

P9_TA(2021)0154

Hallinnollinen yhteistyö valmisteverotuksen alalla: sähköisten rekisterien sisältö *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 389/2012 muuttamisesta sähköisten rekisterien sisällön osalta (COM(2021)0028 – C9-0016/2021 – 2021/0015(CNS))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

(2021/C 506/47)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2021)0028),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0016/2021),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

—	ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0121/2021),

hyväksyy komission ehdotuksen;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

15.12.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 506/247

P9_TA(2021)0158

Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022

Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022 (2020/2264(BUI))

(2021/C 506/48)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan,

—

ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1) ja erityisesti sen 39 artiklan,

—

ottaa huomioon vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 17. joulukuuta 2020 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2020/2093 (2), parlamentin, neuvoston ja komission tässä yhteydessä hyväksymät yhteiset julistukset (3) sekä asiaankuuluvat yksipuoliset julistukset (4),

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (5),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1023/2013 (6),

—	ottaa huomioon 14. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2021 (7),

—	ottaa huomioon 12. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2021 (8),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta toiseen esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2021 (9),

—	ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (10),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa (11),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa (12),

—	ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Tasa-arvon unioni: sukupuolten tasa-arvostrategia 2020–2025” (COM(2020)0152),

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640) ja erityisesti sen 2.1.4 kohdan ”Rakentaminen ja kunnostaminen energia- ja resurssitehokkaalla tavalla”,

—	ottaa huomioon ympäristöasioiden hallintajärjestelmää käsittelevän ohjauskomitean Brysselissä 15. joulukuuta 2020 hyväksymän EMAS-välistrategian 2024,

—	ottaa huomioon selvityksen ”The European Parliament’s carbon footprint – Towards carbon neutrality” (13),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 14/2014 ”Miten EU:n toimielimet ja elimet laskevat, vähentävät ja kompensoivat kasvihuonekaasupäästöjään?” (14),

—

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi) lisäisyysvaatimukset ja erityisesti sen johdanto-osan 90 kappaleen ja 27 artiklan,

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista (15),

—	ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (16) ja energiatehokkuusdirektiivin (17),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman niiden rakennusten antamasta esimerkistä energiatehokkuusdirektiivin soveltamisen yhteydessä (18),

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789) ja erityisesti sen 9 kohdan joukkoliikenteestä,

—	ottaa huomioon pääsihteerin raportin puhemiehistölle alustavasta ennakkoarvioesityksestä Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022,

—	ottaa huomioon puhemiehistön 8. maaliskuuta 2021 työjärjestyksen 25 artiklan 7 kohdan ja 102 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatiman alustavan ennakkoarvioesityksen,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatiman ennakkoarvioesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 102 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0145/2021),

ottaa huomioon parlamentin yhä suuremman painoarvon toisena lainsäädäntövallan ja budjettivallan käyttäjänä, valvontavallan käyttäjänä ja eurooppalaisen demokratian edistäjänä, myös covid-19-pandemiaan liittyvien EU:n toimien yhteydessä, sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen julistuksen SEUT 122 artiklaan perustuvien sellaisten uusien ehdotusten talousarviovalvonnasta, joilla on mahdollisesti huomattavia talousarviovaikutuksia (19), ja toteaa näiden tuoneen korostetusti esiin sen, että parlamentilla on jatkossakin oltava asianmukainen lainsäädäntöosaaminen ja tarvittavat taloudelliset resurssit varmistaa lainsäädäntö- ja valvontatyön laatu ja tiedottaa sen tuloksista; ottaa huomioon, että parlamentin ja sen jäsenten uskottavuus unionin kansalaisten silmissä riippuu parlamentin omasta kyvystä suunnitella ja toteuttaa menojaan varovaisesti ja tehokkaasti sekä perustellusti vallitsevien taloudellisten realiteettien huomioon ottamiseksi;

B.	ottaa huomioon, että komissio arvioi talviennusteessaan, että BKT supistui 6,9 prosenttia vuonna 2020 eikä elvy vuoden 2019 tasolle ennen vuotta 2023; ottaa huomioon, että parlamentin hyväksymä ennakkoarvio oli 2,68 prosenttia suurempi kuin vuonna 2020 ja 2,54 prosenttia suurempi kuin vuonna 2021;

C.	ottaa huomioon, että pääsihteeri ehdotti parlamentin alustavassa ennakkoarvioesityksessä vuodeksi 2022 talousarvioon 3,31 prosentin lisäystä, mikä on selvästi inflaatioasteen yläpuolella;

ottaa huomioon, että parlamentin henkilöstöä vähennettiin edellisen monivuotisen rahoituskehyksen aikana kaikkiaan 6 prosenttia pääasiassa hallinnosta, vaikka samaan aikaan Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen parlamentin toisena lainsäätäjänä käsittelemien lainsäädäntöehdotusten määrä on kasvanut ja Next Generation EU -välineeseen liittyvien toimintojen määrä on lisääntynyt; toteaa olevansa erittäin huolissaan monien erikoistuneiden valiokuntien sihteeristöjen ja poliittisten ryhmien kestämättömästä työmäärästä;

E.	ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kunnianhimoiset ilmastotavoitteet pyritään saavuttamaan kompensoimatta kasvihuonekaasupäästöjä kansainvälisillä hyvityksillä;

ottaa huomioon, että Paul-Henri Spaak-rakennuksen tulevaisuudesta on tarkoitus tehdä päätös todennäköisesti vuonna 2021 puhemiehistön järjestämän kilpailun tuloksen perusteella, mikä tarkoittaa, että menoja joudutaan lisäämään merkittävästi kriisitilanteessa; katsoo, että Spaak-rakennuksen olisi täytettävä kaikkein tiukimmat ympäristö- ja turvallisuusnormit;

ottaa huomioon, että vapaaehtoinen eläkerahasto perustettiin vuonna 1990 puhemiehistön antamilla (vapaaehtoista) lisäeläkerahastoa koskevilla säännöillä (20); ottaa huomioon, että puhemiehistö päätti kokouksessaan 10. joulukuuta 2018 muuttaa eläkerahastoon sovellettavia sääntöjä nostamalla eläkeiän 63 vuodesta 65 vuoteen ja ottamalla käyttöön tulevien eläkeläisten eläkemaksuista perittävän 5 prosentin maksun näiden maksujen kannattavuuden parantamiseksi; toteaa näiden sääntömuutosten vähentäneen vakuutusmatemaattista alijäämää arviolta 13,3 miljoonalla eurolla;

Yleiset puitteet

palauttaa mieliin, että suurin osa parlamentin talousarviosta perustuu sääntömääräisiin tai sopimusvelvoitteisiin; panee merkille, että 55 prosenttiin talousarviosta sovelletaan palkkojen indeksikorotusta henkilöstösääntöjen ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen mukaisesti; muistuttaa, että komissio ennustaa palkkoihin nyt 2,9 prosentin indeksikorotusta heinäkuussa 2021 ja 2,5 prosentin korotusta heinäkuussa 2022, mikä merkitsee 31,9 miljoonan euron lisäystä vuonna 2022;

hyväksyy puhemiehistön ja budjettivaliokunnan välisessä sovittelussa 14. huhtikuuta 2021 saavutetun yhteisymmärryksen siitä, että määrärahoja lisätään vuoden 2021 talousarvioon nähden 2,4 prosenttia, jolloin vuoden 2022 ennakkoarvio on kokonaisuudessaan 2 112 904 198 euroa, menoja vähennetään puhemiehistön 8. maaliskuuta 2021 hyväksymästä alustavasta ennakkoarvioesityksestä 18,85 miljoonaa euroa ja vähennykset kohdennetaan seuraaviin budjettikohtiin:

1004/01 – Tavanomaiset matkakulut: istunnot, valiokunnat tai niiden valtuuskunnat, poliittiset ryhmät ja muut; 1405/01 – Tulkkausmenot: ulkoinen tulkkaus; 2007/01 – Kiinteistöjen rakennuttaminen ja tilojen kunnostus; 2022 – Kiinteistöjen huolto, kunnossapito, hoito ja siivous; 2024 – Energiankulutus; 2120/01 – Irtain omaisuus: irtaimen omaisuuden hankinta, vuokraus, uusiminen, huolto ja korjaus; 2140 – Tekniset tarvikkeet ja laitteistot; 3000 – Kulut henkilöstön virkamatkoista ja matkoista kolmen työskentelypaikkakunnan välillä; 3040 – Sisäisistä kokouksista aiheutuvat sekalaiset kulut; 3042 – Kokoukset, kongressit, konferenssit ja valtuuskunnat; 3210/09 – Parlamentin tutkimuspalvelujen pääosastoon liittyvät menot, kirjasto ja historialliset arkistot, tieteellisten ja teknisten vaihtoehtojen arviointi (STOA) sekä Euroopan tiedemediakeskus mukaan lukien: Euroopan tiedemediakeskukseen liittyvät kustannukset; 3243/01 – Euroopan parlamentin vierailukeskukset: Parlamentarium ja Europa Experience; 3244/01 – Vierailijaryhmiin liittyvät järjestelyt, Euroscola ja kolmansien maiden mielipiteenmuokkaajia koskevat kutsut: vastaanottokulut ja vierailijaryhmille maksettavat avustukset; 4220/02 – Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot: valtuutettujen avustajien palkat ja palkanlisät – jäsenten asemaa koskevat säännöt; 4220/04 – Parlamentin jäsenten avustajiin liittyvät menot: valtuutettujen avustajien virkamatkoista ja kolmen toimipaikan välisistä työmatkoista ja ulkoisesta koulutuksesta aiheutuvat kulut – jäsenten asemaa koskevat säännöt;

kannattaa vahvasti sitä, että poliittisiin ryhmiin lisätään 76 tointa ja valiokuntien sihteeristöihin 66 tointa, jotta ne selviävät suhteellisesti lisääntyneestä työmäärästä ja pystyvät toteuttamaan unionin politiikkaa; kehottaa samalla puhemiehistöä hyödyntämään mahdollisia synergioita hallinnon tehokkuuden lisäämiseksi ja analysoimaan, miten digitalisaatio ja uudet työskentelytavat auttavat virtaviivaistamaan osastoja ja mahdollistavat toimien siirtämisen valiokuntien sihteeristöihin; kehottaa puhemiehistöä tarkastelemaan myös, onko jäsenten avustajakorvaus asianmukaisella tasolla, kun otetaan huomioon jäsenten ja heidän henkilöstönsä lisääntyvä työmäärä;

korostaa, että parlamentin talousarvion varainhoitovuodeksi 2022 on oltava realistinen ja totuudenmukainen, jotta vältetään ylibudjetointi; panee merkille voimassa olevan käytännön, jonka mukaan vuoden lopussa tehtävällä keräilysiirrolla rahoitetaan kiinteistöhankkeita; panee merkille, että tämä keräilysiirto tehdään järjestelmällisesti samoista luvuista ja osastoista ja usein täsmälleen samoista budjettikohdista; toteaa, että tällaista käytäntöä saatetaan pitää tarkoituksellisena ylibudjetointina; pyytää, että ennen seuraavaa keräilysiirtoa käynnistetään pohdinta keskeisten investointien rahoittamisesta avoimella tavalla;

Parlamentin viherryttäminen

korostaa, että parlamentin on oltava eturintamassa otettaessa käyttöön digitaalisempia, joustavampia ja energiatehokkaampia työmenetelmiä ja kokouskäytäntöjä ja sen on otettava oppia covid-19-pandemiasta saaduista kokemuksista ja hyödynnettävä jo toteutettuja teknologiainvestointeja; kehottaa tässä yhteydessä tarkastelemaan kattavasti ja suurisuuntaisesti, miten jäsenet, henkilöstö ja virkamiehet hoitavat parlamentaarista työtään; katsoo, että tässä tarkastelussa olisi keskityttävä ensisijaisesti toimielimen tehokkaaseen ja moitteettomaan toimintaan ja siinä olisi myös arvioitava etätyö- ja hybridiympäristön vaikutusta kokousten laatuun välttäen samalla yleistämättä liikaa toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu poikkeusolosuhteista selviämiseen;

panee tyytyväisenä merkille parlamentin ympäristöasioiden hallintajärjestelmän (EMAS) tavoitteet vuodeksi 2024; muistuttaa, että vuoteen 2024 ulottuvaan EMAS-välistrategiaan sisältyy tarkistuslauseke ympäristötavoitteiden tason nostamiseksi havaittujen tulosten perusteella; kehottaa parlamenttia arvioimaan vuonna 2022 uudelleen EMAS-tavoitteitaan covid-19-pandemian valossa ja arvioimaan vuonna 2019 hyväksyttyjä keskeisten tulosindikaattoreiden tavoitteita uudelleen ylöspäin; toistaa kehotuksensa muuttaa parlamentin nykyistä hiilidioksidipäästöjen vähentämissuunnitelmaa hiilineutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä hyödyntämällä hiilen sisäistä hinnoittelua;

toteaa, että lähes kaksi kolmasosaa parlamentin hiilijalanjäljestä on peräisin henkilöliikenteestä; kehottaa vähentämään järkevällä tavalla matkustamista sellaisiin kokouksiin, jotka voidaan järjestää tehokkaasti etänä tai hybridimuodossa, ja edistämään siirtymistä vähähiilisiin vaihtoehtoihin kaikessa muussa matkustamisessa, kunhan tämä ei vaikuta lainsäädäntö- ja poliittisen työn laatuun;

kehottaa laajentamaan mahdollisuuksia vapaaehtoiseen etätyöhön lisäämällä siihen käytettävien päivien ja mahdollisten etätyötehtävien määrää; kehottaa asettamaan etusijalle hybridikokoukset tai täysin etänä järjestettävät kokoukset, jos niihin ei liity poliittista päätöksentekoa, kuten kuulemiset ja näkemysten vaihto tai sisäiset kokoukset ja valmistelukokoukset, ja toteaa samalla, että poliittisissa neuvotteluissa fyysinen läsnäolo on tehokkaampaa, myös mahdollisesti tarvittavan tulkkauksen ja etätulkkauksen järjestämisen kannalta; kehottaa pääsihteeriä laatimaan covid-19-pandemiaan liittyvien toiminnan jatkuvuutta koskevien toimenpiteiden jälkeen uuden joustavan kehyksen etätulkkauksen tarjoamiseksi covid-19-kriisin jälkeistä aikaa silmällä pitäen; toteaa, että digitaalisten välineiden kohtuuttoman pitkäaikainen käyttö voi vaikuttaa joidenkin ihmisten hyvinvointiin kielteisesti; kehottaa tarkistamaan virkamatkasääntöjä vuoden 2022 loppuun mennessä, jotta varmistetaan, että virkamatkat hyväksytään asianmukaisesti tarpeiden perusteella, että kaikkien virkamatkojen hyväksyntä perustellaan erikseen ja että edellytetään vähähiilisten liikennemuotojen käyttöä haittaamatta jäsenten edustajantoimen hoitamista ja suljetaan pois haitallisimmat liikennemuodot lukuun ottamatta kaikkein äärimmäisimpiä tapauksia, joissa vaihtoehtoiset liikennemuodot pitkillä matkoilla tai matkustettaessa vaikeasti saavutettaville alueille haittaisivat ympäristötavoitteen ja parlamentaarisen työn tehokkuuden välistä tasapainoa; edellyttää, että kaikkien valtuuskuntien virallisten vierailujen hyväksymisen edellytyksenä on valmistelukokousten ja matkan jälkeisten tiedotustilaisuuksien järjestäminen täysin etänä ja että vierailut hyväksytään vain, jos valtuuskuntiin kuuluu vain henkilöitä, joilla on oikeus osallistua sellaisiin valtuuskuntiin vuodesta 2022; kehottaa puhemiehistöä varmistamaan, että Strasbourgissa järjestettävät ylimääräiset valiokuntakokoukset rajoitetaan tiukasti poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja että ne on perusteltava asianmukaisesti ennen kuin ne hyväksytään kussakin yksittäisessä tapauksessa;

kannustaa jäseniä käyttämään vähähiilisiä liikennevaihtoehtoja; toistaa kehotuksensa tarkistaa jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeita siten, että jäsenille maksetaan unionin alueella suoritetuista matkoista korvaus turistiluokan joustavien lentolippujen hinnan perusteella, paitsi jos kyseessä on lento syrjäisimmiltä alueilta tai näille alueille ja jos lentoon sisältyy vähintään yksi välilasku tai sen kesto on pidempi kuin neljä tuntia; toteaa, että useat jäsenet tulevat vaalipiireistään parlamentin toimipaikkoihin pitkien matkojen takaa ja matkat voidaan taittaa ainoastaan lentäen;

10.

kehottaa parantamaan polkupyörien, kuormapyörien, sähköpyörien ja sähköpotkulautojen infrastruktuuria parlamentin tiloissa, etenkin asentamalla helppokäyttöisiä ja turvallisia pysäköintitiloja ja polkupyörien korjausasemia; kehottaa parlamenttia tekemään tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien paikallisviranomaisten ja erityisesti Brysselin alueen kanssa pyrkiessään toimimaan kestävän kaupunkiliikenteen edelläkävijänä ottamalla ennakoivan roolin Good Move -liikkuvuussuunnitelman täytäntöönpanossa; kehottaa laajentamaan parlamentin työsuhdepyöräjärjestelyä; kehottaa toteuttamaan erityistoimenpiteitä, joilla kannustetaan parlamentin henkilöstöä aktiiviseen liikkuvuuteen, kuten erityiset koulutustoimet, joissa käsitellään turvallista työmatkaliikennettä, huoltoa ja korjaamista; kehottaa ottamaan käyttöön kuormapyöriä koskevan pilottijärjestelmän tietyissä logistiikkaprosesseissa parlamentissa ja unionin toimielinten rakennusten välillä;

11.

kannustaa parlamentin henkilöstöä käyttämään julkista liikennettä ja kehottaa ottamaan vuoteen 2022 mennessä käyttöön yhdistetyn järjestelmän, jolla tuetaan henkilöstön kausilippuja julkisiin liikennevälineisiin ilman oikeutta toiseen pysäköintilupaan; edellyttää, että Brysselin ja Strasbourgin välillä kulkevia virka-autoja käytetään jäsenten ja sellaisten henkilöstön jäsenten ja valtuutettujen avustajien kuljettamiseen, joilla on virkamatkamääräys; kehottaa lisäämään asianmukaisesti yksinomaan sähköajoneuvoille varattujen pysäköintipaikkojen määrää ja laatimaan yleiskatsauksen pysäköintipaikkojen kokonaismäärästä kolmessa toimipaikassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti;

12.

edellyttää, että parlamentin yksiköt tiedottavat kaikille vierailijaryhmille näiden matkojen ympäristövaikutuksista ja että vuonna 2022 otetaan käyttöön ympäristövaikutukseen perustuva kannustava matkakustannusten korvausjärjestelmä; pyytää puhemiehistöä käynnistämään vierailijaryhmiä koskevien sääntöjen tarkistusprosessin komission Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle” (COM(2020)0789) ja erityisesti sen joukkoliikennettä koskevan 9 kohdan mukaisesti ja mukauttamaan vierailijaryhmien matkakustannuksia markkinahintojen kehityksen perusteella ja sallimaan muutokset, jotta vältetään se, että markkinoista johtuvat matkakustannusten vaihtelut johtavat vierailijoiden välilliseen maantieteelliseen syrjintään;

13.

kehottaa hallintoa seuraamaan vuodeksi 2022 ennustettua jatkuvaa energiakustannusten nousua ja tutkimaan kustannussäästöjä ja kulutuksen tehokkuutta; kehottaa lopettamaan fossiilisia polttoaineita käyttävien lämmityslaitosten kehittämisen ja laatimaan etenemissuunnitelman fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamiseksi asteittain asettamalla erityisiä välitavoitteita, jotka on määrä hyväksyä vuonna 2022, jotta vältetään hukkainvestoinnit, ja kehottaa analysoimaan lämpöpumppujärjestelmien ja muiden asiaankuuluvien teknologioiden käytön vaikuttavuutta ja tehokkuutta EMAS-järjestelmän tavoitteiden mukaisesti; kehottaa parlamenttia lisäämään entisestään uusiutuvan energian osuutta energialähteiden yhdistelmässään ja erityisesti energiantuotannossa ja edellyttää, että Brysselin rakennusten katoille asennetaan vuoteen 2023 mennessä uusimman tekniikan mukaiset aurinkosähköpaneelit tällaisten paneelien mahdollisimman suuren potentiaalin saavuttamiseksi; kehottaa samalla korvaamaan asteittain hankintoihin liittyvät alkuperätakuut paikallisilla uusiutuvilla energialähteillä;

14.

edellyttää parlamentin yksiköiden vähentävän edelleen paperinkulutusta siirtymällä paperittomaan, yhteiseen verkkoympäristöön kaikissa kokouksissa ja jatkavan sähköistä allekirjoitusta koskevien järjestelyjen täytäntöönpanoa; kehottaa jälleen kerran analysoimaan mahdollisimman pian vaihtoehtoja kuljetusarkuille paperitonta parlamenttia koskevan EMAS-järjestelmän tavoitteen mukaisesti;

15.

edellyttää, että energiatehokkuus etusijalle -periaatetta ja kiertotalouden periaatetta sovelletaan kaikissa investoinneissa, myös digitaalisissa investoinneissa, ja hallintopäätöksissä; kehottaa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön parlamentin jätehuoltostrategian jätehierarkian periaatteiden mukaisesti etenkin, kun on kyse kestävästä ja kiertotalouteen perustuvasta lähestymistavasta rakennusjätteen käsittelyyn; kehottaa toteuttamaan täysin toimenpiteet, jotta parlamentti luopuisi kertakäyttöisen muovin käytöstä;

16.

muistuttaa, että parlamentin jäsenten suuri enemmistö on useissa päätöslauselmissa ilmaissut tukevansa yhden toimipaikan ratkaisua, jotta varmistetaan unionin veronmaksajien varojen tehokas käyttö ja jotta parlamentti kantaisi institutionaalisen vastuunsa hiilijalanjälkensä pienentämiseksi; muistuttaa, että on löydettävä ratkaisuja, jotta parlamentin institutionaalinen toiminta, rahoituskustannukset ja hiilijalanjälki voidaan optimoida; katsoo, että etätyöstä ja -kokouksista saadut kokemukset ja niihin tehdyt investoinnit voivat muodostaa perustan henkilöstön virkamatkojen määrän mukauttamiselle; muistuttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaan Euroopan parlamentin kotipaikka on Strasbourg; toteaa, että pysyvät muutokset edellyttäisivät perussopimuksen muuttamista, johon tarvitaan yksimielisyys;

17.

huomauttaa jälleen, että tarjouskilpailuehdoissa olisi mentävä parhaaseen hintaan perustuvaa periaatetta pidemmälle ja niissä olisi otettava huomioon myös ympäristö-, sosiaali- ja tasa-arvoperusteet sekä niitä koskevat yksityiskohtaiset indikaattorit; pitää myönteisenä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja käsittelevän neuvontapalvelun toimeksiannon laajentamista siten, että se kattaa sosiaalisen osatekijän ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan osatekijän, ja vaatii, että neuvontapalvelun kuulemista edellytetään yli 15 000 euron hankinnoissa; odottaa puhemiehistön hyväksyvän kestävyyttä koskevan raportointijärjestelmän, kuten GRI-ohjeiston ja sen ulottamisen sukupuolten tasa-arvon sisällyttämiseen kestävyysraportointiin vuoteen 2022 mennessä;

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus

18.

pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa uudistaa yleistä kulukorvausta ja että se estää näin aktiivisesti avoimuuden ja vastuullisuuden lisäämisen unionin veronmaksajien rahojen käytössä; vaatii puhemiehistöä esittämään muutoksia yleistä kulukorvausta koskeviin sääntöihin vuoden 2021 loppuun mennessä;

19.

pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa, joka koskee parlamentin keskeisiä uudistustoimia, jotka mainittiin alun perin edellä mainitussa 26. lokakuuta 2017 annetussa päätöslauselmassa seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa ja joihin kuuluu häirinnän torjuntaa koskevan pakollisen koulutuksen järjestäminen koko henkilöstölle ja kaikille jäsenille; vaatii puhemiehistöä panemaan välittömästi täytäntöön täysistunnon päätökset kokonaisuudessaan;

20.

pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa tarjota väärinkäytösten paljastajien suojelemisesta annetun direktiivin (EU) 2019/1937 (21) mukaisesti unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittaville valtuutetuille avustajille korkea suojelun taso, joka on sama kuin häirinnän uhreiksi joutuneiden valtuutettujen avustajien suojelun taso; kehottaa puhemiehistöä määrittelemään selkeät ja oikeudellisesti varmat normit tapauksille, joissa väärinkäytösten paljastajien suojelu voidaan myöntää, myös valtuutetuille avustajille, ja julkistamaan nämä normit;

21.

pitää valitettavana, että puhemiehistö kieltäytyy toteuttamasta täysistunnon useaan otteeseen ilmaisemaa tahtoa ryhtyä toimiin parlamentin kolmen toimipaikan välisiä virkamiesten, muun henkilöstön ja valtuutettujen avustajien virkamatkoja koskevien korvausten tason yhdenmukaistamiseksi kauttaaltaan; kehottaa puhemiehistöä käsittelemään tätä asiaa viivyttelemättä enempää ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta tämä eriarvoisuus korjataan, kun Strasbourgin täysistunnot käynnistyvät uudelleen;

22.

kehottaa jälleen puheenjohtajakokousta tarkistamaan valtuuskuntien tehtävien suorittamista ja valtuuskuntamatkoja Euroopan unionin ulkopuolelle koskevia täytäntöönpanomääräyksiä; painottaa, että tarkistuksen yhteydessä olisi tarkasteltava valtuutettujen avustajien mahdollisuutta osallistua jäsenten mukana tietyin edellytyksin parlamentin virallisille valtuuskuntamatkoille ja virkamatkoille;

23.

pitää valitettavana, että puhemiehistö on viivästyttänyt täysistunnon useaan otteeseen ilmaiseman tahdon toteuttamista asiassa, joka koskee sellaiseen tekniseen ratkaisuun pyrkimistä, jonka avulla jäsenet voivat käyttää äänioikeuttaan ollessaan äitiys- tai isyysvapaalla, pitkäaikaisen sairauden aikana tai ylivoimaisen esteen sattuessa, ja tällaiseen ratkaisuun liittyvien oikeudellisten, taloudellisten ja teknisten rajoitusten selventämistä; katsoo, että kaikki tämänsuuntaiset toimet olisivat antaneet mahdollisuuden aikaistaa parlamentin etätyö- ja etä-äänestysjärjestelmän perustamista pandemian puhjettua; edellyttää puhemiehistön ottavan hoitaakseen mahdollisten jäljellä olevien oikeudellisten ja taloudellisten rajoitusten poistamisen, sillä tekninen mahdollisuus on nyt vahvistettu;

24.

palauttaa mieliin, että avoimuusrekisterin aiempien vuosien vuosikertomusten mukaan noin puolet kaikista rekisteriin kirjatuista tiedoista on virheellisiä; pelkää, että rekisteri ei voi täyttää tarkoitustaan lisätä avoimuutta edunvalvojien toiminnasta, jos puolet sen merkinnöistä antaa puutteellista tai virheellistä tietoa; kehottaa parlamenttia ryhtymään toimenpiteisiin rekisterin oikeellisuuden parantamiseksi;

25.

toistaa pyyntönsä, että parlamentti laatisi vuosittain yksityiskohtaisen kertomuksen edunvalvojista ja muista organisaatioista, joille on annettu pääsy parlamentin tiloihin, ja julkistaisi sen tietosuoja-asetuksen mukaisesti;

26.

edellyttää, että puhemiehistö tiedottaa tulevaisuudessa jäsenille ennakoivasti asiaankuuluvien täysistuntopäätösten täytäntöönpanosta;

Sukupuolten tasa-arvo

27.

kehottaa laatimaan sukupuolitietoista budjetointia koskevan analyysin, jolla tuetaan tulevia alustavia ennakkoarvioesityksiä sukupuolitietoista budjetointia koskevan unionin sitoumuksen mukaisesti; kehottaa ottamaan käyttöön erityisen sukupuolitietoisen kirjanpitojärjestelmän, jossa jäsenten, henkilöstön ja asiantuntijoiden menot eritellään sukupuolen mukaan;

28.

kehottaa ottamaan käyttöön sukupuolitietoiset hankintojen arviointi- ja seurantakriteerit, jotka perustuvat yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen kaikissa parlamentin tarjouseritelmissä;

Digitaalinen infrastruktuuri

29.

tukee investointeja digitaaliseen infrastruktuuriin, myös kyberturvallisuuteen; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikkaan on sisällytettävä suojattuja ohjelmistoratkaisuja eli avoimen lähdekoodin ohjelmistoratkaisuja, jotta varmistetaan, että parlamentti voi täysin valvoa ohjelmistoja ja tiedonhallintaa ja että sovelluksia voidaan kehittää vapaasti ja teknologiaa voidaan hankkia erityisesti välttäen riippuvuutta tai teknologialukkiutumaa suuriin teknologia-alustoihin, etenkin pilvipalvelujen tarjoajien suhteen;

30.

korostaa, että parlamentin on sisällytettävä ympäristökysymykset digitaalistrategiaan; korostaa, että digitaalisen innovoinnin on edistettävä vihreää siirtymää; kehottaa pienentämään digitaaliteknologian ympäristöjalanjälkeä (ympäristöystävällinen tietotekniikka) erityisesti mukauttamalla sisäisiä politiikkoja; kehottaa parlamenttia sisällyttämään digitaalisten palvelujen ekologisen suunnittelun tieto- ja viestintätekniikan hallintaansa ja valitsemaan vaihtoehtoja, joissa kunnioitetaan kiertotaloutta ja edistetään resurssitehokkuutta;

31.

muistuttaa tietoturvaan ja yksityisyyteen liittyvistä riskeistä, kun arkaluonteisten tietojen jakamiseen käytetään kolmansien osapuolten tarjoamia ratkaisuja, ja muistuttaa avoimen lähdekoodin ohjelmistojen myönteisistä vaikutuksista digitaaliseen riippumattomuuteen ja niiden hyödyistä turvallisuuden kannalta; vaatii, että käyttäjille olisi annettava mahdollisuus käyttää avoimen lähdekoodin ohjelmistoja parlamentin laitteissa ja korostaa että virtuaalikokouksia ja pikaviestintää varten tarvitaan hajautettuja avoimen lähdekoodin ratkaisuja; korostaa, että käyttäjiä on koulutettava asianmukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota kyberturvallisuuteen; korostaa, että tarvitaan automaattista transkriptio- ja käännösohjelmistoa tukemaan tiedon tasapuolista levittämistä kaikilla virallisilla kielillä;

32.

tukee vahvasti sitä, että toteutetaan toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että parlamentin ohjelmisto- ja digitaalisen infrastruktuurin, myös pilvipalveluratkaisujen, hankinnoissa vältetään toimittajariippuvuuden vaikutuksia siirrettävyyttä ja täydellistä yhteentoimivuutta koskevien vaatimusten avulla, käytetään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ja korvamerkitään hankinnat pk-yrityksille ja startup-yrityksille;

33.

korostaa, että julkisen sektorin tuottamien ja/tai julkisesti rahoitettujen ohjelmistodatan ja -välineiden olisi oltava uudelleenkäytettäviä, avoimesti saatavilla sekä perusoikeuksien mukaisia ja että jos niiden käyttötarkoitus on kriittinen, niillä on oltava turvallisuustodistus tai niille on tehtävä turvallisuustarkastus; katsoo lisäksi, että parlamentin käyttämä tekoälymenetelmä olisi julkistettava avoimena lähdekoodina julkisia hankintoja koskevan menettelyn mukaisesti siten, että ohjelmistodokumentaatio ja algoritmit ovat kaikkien saatavilla, jotta voidaan tarkastella, miten tekoälyjärjestelmä päätyi tiettyyn päätelmään; korostaa, että perusoikeuksia koskevan tarkastuksen olisi oltava osa mahdollista ennalta toteutettavaa vaatimustenmukaisuuden arviointia;

34.

panee merkille, että pandemian aikana on otettu käyttöön etä-äänestysjärjestelmiä parlamentin työn jatkuvuuden turvaamiseksi; pyytää yhtenäistämään nämä äänestysjärjestelmät;

35.

toivoo kaikkiin kolmeen toimipaikkaan nopeampia ja turvallisempia langattomia verkkoja;

Yhteydenpito kansalaisten kanssa

36.

korostaa, että parlamentti on ainoa unionin toimielin, jonka jäsenet valitaan yleisillä vaaleilla; pitää tärkeänä, että kansalaisille tarjotaan paremmat mahdollisuudet ymmärtää parlamentin toimintaa ja että poliittista tietoisuutta parannetaan ja edistetään unionin arvoja; kehottaa lisäämään digitaalisia tapoja olla yhteydessä suoraan kansalaisiin;

37.

tukee Europa Experience -keskusten perustamista kaikkiin jäsenvaltioihin vuoteen 2024 mennessä; panee merkille vahvistuksen siitä, että covid-19-pandemian aiheuttamat viivästykset eivät vaaranna kriittisiä välitavoitteita; tukee hallinnon toimia synergioiden maksimoimiseksi; edellyttää, että Europa Experience -keskusten juoksevien kustannusten pitkän aikavälin talousarviovaikutus esitetään budjettivaliokunnalle ennen vuoden 2022 talousarvion hyväksymistä; muistuttaa, että Europa Experience -keskusten olisi tarkoitus antaa kaikille kansalaisille parempi käsitys unionin toimielinten toiminnasta;

38.

katsoo, että Euroopan parlamentin yhteystoimistojen olisi kasvatettava verkostoaan ja oltava enemmän yhteydessä kansalaisiin; kehottaa parlamenttia kehittämään yhteystoimistojensa kautta Euroopan nuorisotapahtuman kaltaisia jäsenten ja nuorten välisiä paikallistason kokouksia ja tapahtumia;

39.

tunnustaa vierailijaryhmien merkityksen; panee merkille, että yksikään vierailijaryhmä ei ole voinut vierailla parlamentin tiloissa covid-19-pandemian aikana; muistuttaa, että puhemiehistön 5. lokakuuta 2020 tekemän päätöksen mukaisesti 40 prosenttia vuoden 2020 käyttämättömästä kiintiöstä on kohdennettu uudelleen vuodelle 2022; on tyytyväinen siihen, että parlamentti panostaa merkittävästi palveluihin, joita se tarjoaa vierailijoille ja erityisesti nuorille, jotka ovat edelleen keskeinen kohderyhmä; pyytää, ettei vierailijoille maksettaviin korvauksiin tehdä jäljellä olevan vaalikauden aikana lisäkorotuksia, ellei se ole käytännön toiminnan kannalta välttämätöntä;

40.

toteaa, että noin 50 miljoonaa ihmistä unionissa kuuluu erilaisiin kielivähemmistöihin ja elää eri kielialueilla ja -yhteisöissä; palauttaa mieliin, että parlamentti kannustaa kansalaisten, myös unionin kansallisten, alueellisten ja kielivähemmistöjen, osallisuutta ja osallistumista; muistuttaa, että parlamentti tukee voimakkaasti monikielisyyttä ja edistää kansallisten, alueellisten ja kielivähemmistöjen oikeuksia; katsoo, että parlamentti voi osallistua aktiivisesti disinformaation torjuntaan tarjoamalla tarvittaessa tietoa myös kielivähemmistöjen ja -alueiden ja -yhteisöjen kielillä; pyytää puhemiehistöä analysoimaan toteutettavuutta ja arvioimaan taloudellisia kustannuksia, joita aiheutuu viestintämateriaalien tuottamisesta esimerkiksi Europa Experience -keskuksia ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevää konferenssia varten eri jäsenvaltioiden kielivähemmistöjen, -alueiden ja -yhteisöjen kielillä;

41.

kehottaa puhemiehistöä käynnistämään työjärjestyksen 54 artiklan (valiokunta-aloitteiset mietinnöt) mukaisesti hyväksyttyjen keskeisten ulkopolitiikkaa koskevien päätöslauselmien kääntämisen niille Yhdistyneiden kansakuntien virallisille kielille (arabia, kiina ja venäjä), jotka eivät ole unionin virallisia kieliä, sekä 132 artiklan (komission tai komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan julkilausumiin liitettävät päätöslauselmat) ja 144 artiklan (kiireelliset päätöslauselmat) nojalla hyväksyttyjen maakohtaisten päätöslauselmien kääntämisen asianomaisen maan viralliselle kielelle, jotta voidaan parantaa parlamentin ulkoisen toiminnan vaikutusta ja tavoittavuutta, ja kehottaa budjettivallan käyttäjää varmistamaan, että tähän tarkoitukseen asetetaan saataville riittävästi määrärahoja;

42.

kehottaa pääsihteeriä analysoimaan, onko mahdollista ottaa käyttöön kansainvälinen viittomakielen tulkkaus kaikissa täysistuntokeskusteluissa täysistunnossa hyväksyttyjen pyyntöjen mukaisesti, ja kehottaa panemaan tämän päätöksen täytäntöön kaikkien kansalaisten tasavertaisen pääsyn periaatteen mukaisesti;

43.

pitää olennaisen tärkeänä, että jokaisella Euroopan tulevaisuutta käsittelevän tulevan konferenssin perustamiseen ja hallinnointiin osallistuvalla unionin toimielimellä, parlamentti mukaan luettuna, olisi oltava riittävät hallintomäärärahat, jotta hanke osoittautuu menestykseksi jo tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion julkaisemisesta alkaen;

44.

kehottaa tarjoamaan jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden kansalaisille ja asukkaille mahdollisuuden tehdä virtuaalisia opastettuja kiertokäyntejä parlamentissa, jotta suuri yleisö saisi paremman käsityksen toimielimen työstä ja arvoista;

45.

pyytää perustamaan ikäihmisiä varten oman vierailuyksikön, joka tuo esille aktiivisena ikääntymistä edistäviä unionin ohjelmia ja politiikkoja;

Kiinteistöhankkeet

46.

odottaa entistä avoimempaa ja yksityiskohtaisempaa suunnittelua ja päätöksentekoa, myös varhaista tiedottamista, parlamentin kiinteistöpolitiikasta ottaen asianmukaisesti huomioon varainhoitoasetuksen 266 artiklan; kehottaa keskustelemaan parlamentin toiminnasta ja tarkastelemaan uudelleen parlamentin tilatarpeita pandemian vaikutusten ja etätyön odotetun lisääntymisen valossa sekä mukauttamaan tarvittaessa pitkän aikavälin kiinteistöstrategiaansa; korostaa, että huolellisella suunnittelulla olisi päästävä huomattaviin säästöihin;

47.

pyytää puhemiehistöä antamaan tiedoksi Paul-Henri Spaak-rakennusta koskevan päätöksensä ja siihen liittyvän yksityiskohtaisen kustannuserittelyn ja tositteet; panee merkille, että Spaak-rakennus ei ole käytettävissä kunnostustöiden aikana, ja kehottaa optimoimaan jo käytettävissä olevat tilat parlamentin tarpeiden mukaisesti; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että parlamentti on sitoutunut toteuttamaan rakennuksissaan tarvittavat mukautukset ja peruskorjaukset, jotta voidaan luoda kaikille käyttäjille esteetön ympäristö unionin normien mukaisesti; suosittelee, että parlamentin rakennusten suunnittelussa ja niiden muutostöissä otetaan asianmukaisesti huomioon monimuotoisuutta ja osallisuutta koskevat kriteerit;

48.

suhtautuu myönteisesti puhemiehistön päätökseen hyväksyä rakennuspassit parlamentin kiinteistösalkun elinkaaren hallintaa varten; odottaa tämän uuden välineen käytön edistävän vaikuttavasti siirtymistä ilmastoneutraaleihin tai passiivisiin rakennuksiin mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä; edellyttää myös, että passiin sisällytetään maininta sisäilman laadun parantamisesta ja rakennusten terveydestä;

49.

panee merkille, että pääsihteerin vuodeksi 2022 ehdottamassa talousarviossa varataan 4,358 miljoonaa euroa WEISS-rakennuksen sisäänkäynnin rakennustöihin, ja panee lisäksi merkille, että vuoden 2021 talousarviossa näihin rakennustöihin oli jo varattu 8 miljoonaa euroa; pyytää ajantasaisia tietoja hankkeen kokonaiskustannuksista;

Muut seikat

50.

toistaa puhemiehistölle esittämänsä kehotuksen vahvistaa jäsenille vihreiden viikkojen aikana täysi joustavuus läsnäolon suhteen heidän työjärjestelyjensä helpottamiseksi;

51.

palauttaa mieliin Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen (22) 27 artiklan 1 ja 2 kohdan, joiden mukaan ”parlamentin perustaman vapaaehtoisen eläkerahaston toimintaa jatketaan näiden sääntöjen voimaantulon jälkeen niiden jäsenten tai entisten jäsenten osalta, jotka jo ovat hankkineet tähän rahastoon liittyviä oikeuksia tai odotusoikeuksia” ja ”hankitut oikeudet ja odotusoikeudet säilyvät täysimääräisinä”; kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä noudattamaan kaikilta osin jäsenten asemaa koskevia sääntöjä ja laatimaan eläkerahaston kanssa selkeän suunnitelman parlamentille, jotta se ottaa vastuulleen ja hoitaakseen jäsentensä vapaaehtoista eläkejärjestelmää koskevat velvollisuutensa ja tehtävänsä;

52.

panee merkille, että pandemia on vaikuttanut voimakkaasti palveluntarjoajiin; pitää myönteisinä parlamentin toimia, kuten solidaarisuusaterioiden tarjoamista, joilla autetaan vähentämään alihankkijoihin ja niiden työntekijöihin kohdistuvia vaikutuksia; korostaa, että siivous- ja ateriapalvelujen alihankinta asettaa ihmiset, pääasiassa naiset, erittäin haavoittuvaan asemaan; on erittäin huolestunut Compass Group -cateringyrityksen työntekijöiden laajoista irtisanomisista; kehottaa asiasta vastaavia parlamentin viranomaisia yhteistyössä alihankkijoiden kanssa tutkimaan kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset ratkaisut työllisyyden turvaamiseksi työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa ja hankkimaan lisäpalveluja, jotka ovat perusteltuja parlamentin talousarvion käytön kannalta; kehottaa parlamenttia toteuttamaan kaikki tarvittavat varotoimet sen varmistamiseksi, että ulkopuoliset toimeksisaajat noudattavat siivoushenkilöstön, joka koostuu pääasiassa naisista, ja ravintolahenkilöstön osalta tiukimpia työlainsäädännön normeja, etenkin psykologisen paineen ja työolojen suhteen; kehottaa puhemiehistöä harkitsemaan uudelleen parlamentin ulkoistamisperiaatteita;

53.

kehottaa pääsihteeriä ja puhemiehistöä istuttamaan tulosbudjetoinnin kulttuurin koko parlamentin hallintoon ja pyrkimään parlamentin hallintorakenteen keventämiseen parantaakseen sisäisen työskentelyn tehokkuutta ja ympäristökestävyyttä ja vähentääkseen paperityötä ja byrokratiaa; painottaa, että hallintorakenteen keventyessä työskentelymenettelyt paranevat jatkuvasti yksinkertaistamisen ja hallintohenkilöstön kokemuksen karttumisen ansiosta;

54.

korostaa tarvetta tarkastella parlamentin henkilöstöpolitiikkaa uudelleen, jotta toimielin voi hyödyntää koko henkilöstönsä hankkimaa asiantuntemusta; katsoo siksi, että sääntöjä on muutettava, jotta kaikki henkilöstöryhmät, myös valtuutetut avustajat, voivat osallistua sisäisiin kilpailuihin, ja että on laadittava henkilöstöhallinnon kehittämisjärjestelmiä, joiden avulla parlamentti voi säilyttää näiden ryhmien asiantuntemuksen toimielimen palveluksessa;

55.

kehottaa pääsihteeriä arvioimaan riskit, jotka liittyvät siihen, että palvelukseen otetaan yhä enemmän sopimussuhteisia toimihenkilöitä, ja joihin kuuluu muun muassa vaara, että parlamenttiin luodaan kaksitasoinen henkilöstörakenne; korostaa, että vakinaisen henkilöstön olisi hoidettava keskeiset pysyvät toimet ja tehtävät;

56.

kehottaa lisäämään joustavuutta ja vähentämään byrokratiaa jäsenten toimistojen hallinnoinnissa ja sopimuksissa, kun otetaan huomioon verkkoalustojen toistuvat virheet ja vaikeudet toimia etänä covid-19-pandemian aikana; pyytää parlamentin pääsihteeristöä ja rahoituksesta vastaavia yksiköitä laatimaan erityiset joustavat säännöt;

57.

panee merkille, että parlamentti ottaa puolivuosittain noin 250 harjoittelijaa Brysseliin; katsoo, että kaikille parlamentin harjoittelijoille olisi tarjottava joukkoliikenteessä sama alennus kuin muille henkilöstön jäsenille; katsoo, etteivät nämä toimenpiteet aiheuttaisi merkittävää rasitetta parlamentin talousarviolle mutta vähentäisivät huomattavasti harjoittelijoiden kuluja Brysselissä;

58.

palauttaa mieliin, että kulttuuri- ja taidetoiminnan rahoittamiseen parlamentin tiloissa ja niiden ulkopuolella on osoitettava riittävät resurssit, jotta voidaan korostaa parlamentin tukea kulttuurialalle ja luoville toimialoille;

59.

palauttaa mieliin parlamentin poliittisen sitoutumisen ulkopuolisiin yhteystoimistoihinsa ja kehottaa painokkaasti Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan tarvittavat edellytykset, kuten tarvittaessa kiinteistöjen yhteishallinnoinnin, ja varmistamaan, että parlamentin henkilöstön diplomaattinen asema akkreditoidaan vastaanottavien valtioiden viranomaisille;

60.

pyytää poliittisista puolueista ja säätiöistä vastaavalta viranomaiselta oikea-aikaisia ja avoimia vuosikertomuksia;

61.

katsoo, että covid-19-pandemia vaikuttaa kielteisesti parlamentin elävyyteen; pitää tärkeänä varmistaa, että parlamentti on dynaaminen ja eloisa, kunhan covid-19-kriisi on ohi; pyytää siksi puhemiehistöä tekemään analyysin sellaisten uusien käytäntöjen löytämiseksi, joilla parlamentista voitaisiin tehdä elävämpi, ja antamaan sen jälkeen suosituksia, jotka voitaisiin panna täytäntöön tarvittaessa tarkistamalla työjärjestystä;

o o

62.

vahvistaa ennakkoarvion varainhoitovuodeksi 2022;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja ennakkoarvion neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1.

(2) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 11.

(3) EUVL C 444 I, 22.12.2020.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0357, liite II.

(5) EUVL L 433 I, 22.12.2020, s. 28.

(6) EUVL L 287, 29.10.2013, s. 15.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0123.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0302.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0385.

(10) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 19.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0331.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0010.

(13) https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2020/652735/ IPOL_STU(2020)652735_EN.pdf

(14) EUVL C 364, 15.10.2014, s. 3.

(15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0227.

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19. toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0306.

(19) EUVL C 444 I, 22.12.2020, s. 5.

(20) Puhemiehistön hyväksymät tekstit, PE 113.116/BUR./rev. XXVI/ 01-04-2009.

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23. lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

(22) Euroopan parlamentin päätös 2005/684/EY, Euratom, tehty 28. syyskuuta 2005, Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 262, 7.10.2005, s. 1).

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 506

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 15. joulukuuta 2021

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2021–2022 Istunnot 26.–29. huhtikuuta 2021 Hyväksytyt tekstit, 28. huhtikuuta 2021, vastuuvapauden myöntämisestä varainhoitovuonna 2019 on julkaistu EUVL L 340, 24.9.2021 . HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 27. huhtikuuta 2021
2021/C 506/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 liikennekelpoisuuspaketin tieliikenteen turvallisuusnäkökohtien täytäntöönpanokertomuksesta (2019/2205(INI))	2
2021/C 506/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 kemiallisista jäämistä Itämeressä vetoomusten nro 1328/2019 ja 0406/2020 perusteella (2021/2567(RSP))	9
2021/C 506/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 teknisistä ja operatiivisista toimenpiteistä tehokkaamman ja puhtaamman meriliikenteen edistämiseksi (2019/2193(INI))	12
2021/C 506/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse aklonifeenin, akrinatriinin, Bacillus pumilus QST 2808:n, klorantraniiliproolin, etirimolin, lufenuronin, pentiopyradin, pikloraamin ja Pseudomonas sp:n kannan DSMZ 13134 jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D070113/03 – 2021/2590(RPS))	20
2021/C 506/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asekvinosyylin, asibentsolaari-s-metyylin, Bacillus subtilis -kannan IAB/BS03, emamektiinin, flonikamidin, flutolaniilin, fosetyylin, imatsamoksin ja oksatiapiproliinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D063854/04 – 2021/2608(RPS))	23
	Keskiviikko 28. huhtikuuta 2021
2021/C 506/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten neuvottelujen tuloksista (2021/2658(RSP))	26
2021/C 506/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 maaperän suojelusta (2021/2548(RSP))	38
	Torstai 29. huhtikuuta 2021
2021/C 506/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 digiverotuksesta: OECD:n neuvottelut, digitaalialan yritysten verotuksellinen kotipaikka ja mahdollinen EU:n digitaalivero (2021/2010(INI))	54
2021/C 506/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Daphne Caruana Galizian murhasta ja oikeusvaltioperiaatteesta Maltassa (2021/2611(RSP))	64
2021/C 506/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-19-pandemiasta Latinalaisessa Amerikassa (2021/2645(RSP))	69
2021/C 506/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Boliviasta ja entisen presidentin Jeanine Añezin ja muiden viranhaltijoiden pidättämisestä (2021/2646(RSP))	74
2021/C 506/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 jumalanpilkkalaeista Pakistanissa, erityisesti Shagufta Kausarin ja Shafqat Emmanuelin tapauksesta (2021/2647(RSP))	77
2021/C 506/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Venäjästä – Aleksei Navalnyin tapaus, sotilasjoukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ja Venäjän iskut Tšekin tasavallassa (2021/2642(RSP))	82
2021/C 506/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Kolumbian rauhansopimuksen 5. vuosipäivästä (2021/2643(RSP))	89
2021/C 506/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 eurooppalaisesta lapsitakuusta (2021/2605(RSP))	94
2021/C 506/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 covid-testien saatavuudesta ja kohtuuhintaisuudesta (2021/2654(RSP))	105
	SUOSITUKSET
	Euroopan parlamentti
	Torstai 29. huhtikuuta 2021
2021/C 506/17	Euroopan parlamentin suositus 29. huhtikuuta 2021 neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle EU:n ja Intian suhteista (2021/2023(INI))	109

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 27. huhtikuuta 2021
2021/C 506/18	Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Filip De Manin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2271(IMM))	119
2021/C 506/19	Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Zdzisław Krasnodębskin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2224(IMM))	121
2021/C 506/20	Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2240(IMM))	123
2021/C 506/21	Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 Ioannis Lagosin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2020/2219(IMM))	125
2021/C 506/22	Euroopan parlamentin päätös 27. huhtikuuta 2021 pakollista avoimuusrekisteriä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä (2020/2272(ACI))	127

	III Valmistelevat säädökset
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 27. huhtikuuta 2021
2021/C 506/23	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norjan kuningaskunnan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT-sopimus) XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn, kaikkiin EU:n luetteloon CLXXV sisältyviin tariffikiintiöihin liittyvien myönnytysten muuttamista Yhdistyneen kuningaskunnan erotessa Euroopan unionista koskevan sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (10643/20 – C9-0424/2020 – 2020/0230(NLE))	134
2021/C 506/24	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (12543/2020 – C9-0084/2021 – 2020/0157(NLE))	135
2021/C 506/25	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa perustamisesta, sen osallistumista ja tulosten levittämistä koskevien sääntöjen vahvistamisesta sekä asetusten (EU) N:o 1290/2013 ja (EU) N:o 1291/2013 kumoamisesta (07064/2/2020 – C9-0111/2021 – 2018/0224(COD))	136
2021/C 506/26	P9_TA(2021)0125 Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa täytäntöönpanoa koskeva erityisohjelma * Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta (08550/2019 – C9-0167/2020 – 2018/0225(CNS)) P9_TC1-CNS(2018)0225 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 27. huhtikuuta 2021, neuvoston päätöksen (EU) 2021/… antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti Eurooppa täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelman perustamisesta ja päätöksen 2013/743/EU kumoamisesta	141
2021/C 506/27	P9_TA(2021)0126 Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutista (uudelleenlaadittu toisinto) (COM(2019)0331 – C9-0042/2019 – 2019/0151(COD)) P9_TC1-COD(2019)0151 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutista (uudelleenlaadittu)	142
2021/C 506/28	P9_TA(2021)0127 Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin strateginen innovaatio-ohjelma ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta vuosiksi 2021–2027: Euroopan innovointikyvyn ja -valmiuksien edistäminen (COM(2019)0330 – C9-0043/2019 – 2019/0152(COD)) P9_TC1-COD(2019)0152 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2021/… antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta 2021–2027: Euroopan innovointikykyjen ja -valmiuksien edistäminen ja päätöksen N:o 1312/2013/EU kumoamisesta	143
2021/C 506/29	P9_TA(2021)0128 Unionin pelastuspalvelumekanismi ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2020)0220 – C9-0160/2020 – 2020/0097(COD)) P9_TC1-COD(2020)0097 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta	144
2021/C 506/30	Euroopan parlamentin päätöslauselma, joka ei liity lainsäädäntöön, 27. huhtikuuta 2021, esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Hondurasin tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (12543/2020 – C9-0084/2021 – 2020/0157M(NLE))	145
2021/C 506/31	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2008 muuttamisesta 24. maaliskuuta 2021 annettua komission delegoitua asetusta (C(2021)01603 – 2021/2616(DEA))	151
2021/C 506/32	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä, kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehualaa ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman (sisämarkkinaohjelma) perustamisesta ja asetusten (EU) N:o 99/2013, (EU) N:o 1287/2013, (EU) N:o 254/2014 ja (EU) N:o 652/2014 kumoamisesta (14281/1/2020 – C9-0133/2021 – 2018/0231(COD))	153
2021/C 506/33	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) työttömiksi jääneille työntekijöille ja asetuksen (EU) N:o 1309/2013 kumoamisesta (05532/1/2021 – C9-0139/2021 – 2018/0202(COD))	154
2021/C 506/34	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1381/2013 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 kumoamisesta (06833/1/2020 – C9-0144/2021 – 2018/0207(COD))	155
2021/C 506/35	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1382/2013 kumoamisesta (06834/1/2020 – C9-0138/2021 – 2018/0208(COD))	157
2021/C 506/36	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin avaruusohjelman ja Euroopan unionin avaruusohjelmaviraston perustamisesta sekä asetusten (EU) N:o 912/2010, (EU) N:o 1285/2013 ja (EU) N:o 377/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU kumoamisesta (14312/1/2020 – C9-0140/2021 – 2018/0236(COD))	158
	Keskiviikko 28. huhtikuuta 2021
2021/C 506/37	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihtoon ja suojaamiseen sovellettavia turvallisuusmenettelyjä koskevan Euroopan unionin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (05022/2021 – C9-0086/2021 – 2020/0382(NLE))	159
2021/C 506/38	P9_TA(2021)0142 Tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistaminen Itä-Atlantilla ja Välimerellä ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta (COM(2019)0619 – C9-0188/2019 – 2019/0272(COD)) P9_TC1-COD(2019)0272 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 28. huhtikuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/… antamiseksi tonnikalan monivuotisen hoitosuunnitelman vahvistamisesta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EU) 2017/2107 ja (EU) 2019/833 muuttamisesta sekä asetuksen (EU) 2016/1627 kumoamisesta	160
2021/C 506/39	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 28. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta (14308/1/2020 – C9-0113/2021 – 2018/0331(COD))	217
	Torstai 29. huhtikuuta 2021
2021/C 506/40	Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamistaja hyväksymistä koskevasta kehyksestä vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0130 – C9-0104/2021 – 2021/0068(COD)) [Tark. 25, jollei toisin ilmoiteta]	218
2021/C 506/41	Euroopan parlamentin tarkistukset 29. huhtikuuta 2021 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteentoimivien rokotus-, testaus- ja parantumistodistusten myöntämistä, todentamista ja hyväksymistä koskevasta kehyksestä covid-19-pandemian aikana jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskelevien tai asuvien kolmansien maiden kansalaisten osalta (digitaalinen vihreä todistus) (COM(2021)0140 – C9-0100/2021 – 2021/0071(COD)) [Tark. 1, jollei toisin ilmoiteta]	237
2021/C 506/42	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi unionin petostentorjuntaohjelman perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 250/2014 kumoamisesta (05330/1/2021 – C9-0108/2021 – 2018/0211(COD))	241
2021/C 506/43	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (uudelleenlaadittu) (12262/1/2020 – C9-0011/2021 – 2017/0237(COD))	242
2021/C 506/44	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1092 kumoamisesta (06748/1/2020 – C9-0112/2021 – 2018/0254(COD))	243
2021/C 506/45	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi Digitaalinen Eurooppa -ohjelman perustamisesta ja päätöksen (EU) 2015/2240 kumoamisesta (06789/1/2020 – C9-0109/2021 – 2018/0227(COD))	244
2021/C 506/46	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1293/2013 kumoamisesta (06077/1/2020 – C9-0110/2021 – 2018/0209(COD))	245
2021/C 506/47	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä valmisteverotuksen alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 389/2012 muuttamisesta sähköisten rekisterien sisällön osalta (COM(2021)0028 – C9-0016/2021 – 2021/0015(CNS))	246
2021/C 506/48	Euroopan parlamentin päätöslauselma 29. huhtikuuta 2021 Euroopan parlamentin ennakkoarviosta tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2022 (2020/2264(BUI))	247