20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/10

P9_TA(2020)0318

Kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 aiheesta ”kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi” (2020/2021(INI))

(2021/C 425/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 114 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT 169, 191, 192 ja 193 artiklan,

—	ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (1),

—	ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (2),

—	ottaa huomioon tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista 20. toukokuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (3),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisämarkkinoita, yritysten, mukaan luettuna pienten ja keskisuurten yritysten, kilpailukykyä ja Euroopan tilastoja koskevan ohjelman perustamisesta (COM(2018)0441),

—	ottaa huomioon markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (4),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan datastrategiasta (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty (5),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kiertotalouspaketin täytäntöönpanosta: vaihtoehtoja kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (6),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (7),

—	ottaa huomioon lokakuussa 2018 julkaistun komission julkaisun ”Behavioural Study on Consumers’ Engagement in the Circular Economy”,

—	ottaa huomioon vuonna 2019 julkaistun yhteisen tutkimuskeskuksen raportin ”Analysis and development of a scoring system for contended and upgrade of products”,

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2019 päivätyn Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”The European environment – state and outlook 2020”,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä maaliskuussa 2020 laaditun tutkimuksen ”Promoting product longevity”,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan pyynnöstä huhtikuussa 2020 laaditun perusteellisen selvityksen ”Sustainable Consumption and Consumer Protection Legislation”,

—	ottaa huomioon 18. elokuuta 2015 annetun Euroopan kuluttajaliiton (BEUC) kertomuksen ”Durable goods: More sustainable products, better consumer rights – Consumer expectations from the EU’s resource efficiency and circular economy agenda”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0209/2020),

A.	katsoo, että luonnonvarojen niukkuuden ja jätteiden lisääntymisen vuoksi on välttämätöntä luoda sellaisia kestäviä tuotanto- ja kulutusmalleja, joissa otetaan huomioon planeettamme sietokyvyn rajat ja asetetaan etusijalle luonnonvarojen tehokkaampi ja kestävämpi käyttö;

B.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kriisi on osoittanut, että on tarpeen luoda uusia ja kestävämpiä liiketoimintamalleja ja tukea eurooppalaisia yrityksiä, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, mikroyrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia;

katsoo, että kestävien sisämarkkinoiden on heijastettava parlamentin kehotusta (8) hyväksyä kunnianhimoinen Euroopan vihreän kehityksen ohjelma; katsoo, että siksi on olennaisen tärkeää kehittää tutkimukseen perustuva strategia tuotteiden kestävyyden, uudelleenkäytettävyyden, päivitettävyyden ja korjattavuuden parantamiseksi; katsoo, että tällä strategialla olisi luotava työpaikkoja, kasvua ja innovointimahdollisuuksia eurooppalaisille yrityksille, tuettava niiden maailmanlaajuista kilpailukykyä ja varmistettava korkeatasoinen kuluttajansuoja;

katsoo, että yhteinen ja kattava strategia ei ole sama kuin kaikille sopiva lähestymistapa; katsoo, että olisi asianmukaisempaa soveltaa eriytettyä lähestymistapaa, joka perustuu kunkin tuoteluokan ja alan erityispiirteisiin sekä markkinoiden ja teknologian kehitykseen; katsoo, että nykyisten sääntöjen tehokas täytäntöönpano ja valvonta on kestävien ja hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta olennaisen tärkeää;

katsoo, että on olennaisen tärkeää saada riittävästi rahoitusta sisämarkkinaohjelman kaltaisten rahoitusohjelmien kautta, jotta voidaan siirtyä ilmastoneutraaliuteen ja kiertotalouteen ja rahoittaa kestävien tuotteiden alan tutkimusta ja kehittämistä sekä yrityksille ja kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita;

ottaa huomioon, että komission vuoden 2018 käyttäytymistutkimuksen mukaan kuluttajat ovat valmiita osallistumaan kiertotalousprosessiin ja ostamaan tuotteen kolme kertaa todennäköisemmin, jos se on merkitty kestävämmäksi ja korjattavaksi, mutta esteitä on edelleen jäljellä, muun muassa tiedon epäsymmetrisyys; katsoo, että kuluttajien tietoisuuden ja yritysten välisen reilun kilpailun vuoksi tarvitaan selkeää, luotettavaa ja avointa tietoa tuotteen ominaisuuksista, myös arvioidusta käyttöiästä ja korjattavuudesta; katsoo, että tämän vuoksi on parannettava olemassa olevia tietoja ja vältettävä tietotulvaa;

ottaa huomioon, että tuotteen käyttöikä ja vanheneminen ovat riippuvaisia erilaisista luonnollisista ja keinotekoisista seikoista, kuten koostumus, toimivuus, korjauskustannukset, kulutusmallit ja käyttö; katsoo, että tuotteen arvioitu käyttöikä on mitattava todellisia käyttöolosuhteita vastaavilla objektiivisilla testeillä ja kriteereillä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista;

toteaa, että direktiiviä (EU) 2019/771 tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2024; toteaa, että tätä uudelleentarkastelua valmisteltaessa olisi arvioitava erinäisiä toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan oikeanlaiset olosuhteet tuotteiden kestävyyden lisäämiseksi ja kuluttajansuojan korkean tason sekä kilpailukykyisen liiketoimintaympäristön varmistamiseksi; toteaa, että kahden vuoden lakisääteinen takuuaika ei ehkä sovellu kaikkiin tuoteluokkiin, joiden arvioitu käyttöikä on pidempi;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti vaati aiemmassa päätöslauselmassaan (9) toimenpiteitä tavaroiden ja ohjelmistojen suunniteltua vanhenemista koskevan ongelman ratkaisemiseksi, mukaan lukien yhteisen määritelmän kehittäminen testausta ja ongelmallisten käytäntöjen havaitsemista varten; katsoo, että on kehitettävä yhteinen sisämarkkinastrategia ja tarjottava oikeusvarmuutta ja luottamusta sekä yrityksille että kuluttajille;

J.	katsoo, että ohjelmistojen käyttöikä on keskeinen kysymys elektroniikkalaitteiden käyttöiän kannalta; katsoo, että koska ohjelmistojen käyttöikä päättyy yhä nopeammin, elektroniikkalaitteiden on oltava mukautettavissa, jotta ne pysyisivät kilpailukykyisinä markkinoilla (10);

K.	toteaa, että 79 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että valmistajat olisi velvoitettava helpottamaan digitaalilaitteiden korjaamista tai niiden osien korvaamista (11); ottaa huomioon, että korkealaatuiset tuotteet parantavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä;

ottaa huomioon, että joulukuussa 2015 (12) julkaistun tutkimuksen mukaan 59 prosenttia kuluttajista ei tiennyt, että lakisääteinen takuuaika on EU:ssa vähintään kaksi vuotta; katsoo, että kuluttajien tietoa olemassa olevista lakisääteistä takuuta koskevista korkeatasoisista oikeuksista voitaisiin parantaa ja että paremmat tiedot edistäisivät osaltaan tavaroiden entistä kestävämpää käyttöä;

M.	toteaa, että verkkokaupan lisääntyminen on luonut tarpeen valvoa paremmin kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden ja palvelujen vaatimustenmukaisuutta EU:n ympäristö- ja turvallisuusnormien sekä kuluttajaoikeuksien osalta;

N.	katsoo, että kestävät sisämarkkinat edellyttävät tehokasta markkinavalvontaa, jotta voidaan varmistaa näiden sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano, jossa markkinavalvonnalla ja tulliviranomaisilla on keskeinen rooli;

katsoo, että korjauttamis- ja uudelleenkäyttökulttuurin kannustaminen ja luottamuksen lisääminen käytettyjen tavaroiden markkinoihin voisivat tarjota taloudellisia ja sosiaalisia mahdollisuuksia, luoda työpaikkoja ja tietyissä olosuhteissa lisätä teollisuuden kilpailukykyä; ottaa huomioon, että tietyissä tapauksissa on esteitä, joiden vuoksi kuluttajat eivät voi valita korjausta, esimerkiksi jos varaosia ei ole saatavilla, standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa on puutteita ja korjauspalveluja ei ole käytettävissä; toteaa, että tällä on kielteinen vaikutus korjausalaan;

P.	toteaa, että Eurobarometri-selvityksen (13) mukaan 77 prosenttia EU:n kansalaisista korjauttaisi laitteensa mieluummin kuin korvaisi ne; ottaa huomioon, että korjausalan yritykset voivat luoda paikallisia työpaikkoja ja erityisosaamista Euroopassa;

katsoo, että sellaisen tuotetyypin käyttöiän pidentäminen, jonka ympäristötehokkuutta parannetaan parhaillaan huomattavasti, olisi tasapainotettava näiden parannettujen tuotteiden käyttöönoton kanssa, minkä vuoksi se ei saisi viivästyttää sellaisten innovatiivisten teknologioiden käyttöönottoa, jotka voisivat johtaa merkittäviin ympäristöhyötyihin;

R.	katsoo, että lisääntyvä digitalisaatio tarjoaa yhteiskunnillemme uusia kanavia tietojen jakamiseen ja auttaa luomaan vastuullisuuteen, avoimuuteen, tietojen jakamiseen ja resurssien tehokkaampaan käyttöön perustuvat kestävät markkinat;

S.	katsoo, että verkkoalustat voisivat olla vastuullisempia ja tarjota kuluttajille luotettavia tietoja tarjoamistaan tuotteista ja palveluista;

T.	katsoo, että digitaaliala edistää osaltaan innovointia ja kestävää taloutta; katsoo, että olisi puututtava sen infrastruktuurin ympäristövaikutuksiin energian ja resurssien kulutuksen osalta; katsoo, että kestävämmät pakkaus- ja jakelutavat ovat ratkaisevan tärkeitä kiertotalouden luomisessa;

katsoo, että ympäristöä säästävät ja kestävät julkiset hankinnat ovat strateginen väline, jolla voidaan edistää muiden merkittävien politiikanalojen kanssa unionin teollista siirtymää ja lujittaa sen selviytymiskykyä ja avointa strategista autonomiaa; katsoo, että kestävien julkisten hankintojen strateginen käyttö voi hyödyttää sekä yrityksiä että kuluttajia lisäämällä kestävien tuotteiden kysyntää ja tarjontaa ja tekemällä näistä tuotteista kustannustehokkaita ja kuluttajien kannalta houkuttelevia;

V.	katsoo, että on tarpeen puuttua harhaanjohtaviin ympäristöväitteisiin ja viherpesukäytäntöihin tehokkailla menetelmillä, mukaan lukien tällaisten väitteiden perustelut;

W.	ottaa huomioon, että mainonnalla on vaikutusta kulutuksen tasoon ja kulutusmalleihin; katsoo, että mainonta voisi auttaa yrityksiä ja kuluttajia tekemään tietoon perustuvia valintoja;

on tyytyväinen komission esittämään uuteen kiertotaloutta koskevaan toimintasuunnitelmaan ja pyrkimykseen edistää kestävien, helpommin korjattavien, uudelleenkäytettävien ja kierrätettävien tuotteiden kehittämistä samalla kun toteutetaan toimia kuluttajien tukemiseksi tässä siirtymässä;

korostaa, että kaikissa kestävissä sisämarkkinastrategioissa olisi yhdistettävä oikeudenmukaisella, tasapainoisella ja oikeasuhteisella tavalla kestävyyden, kuluttajansuojan ja erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden periaatteet; korostaa, että kaikkien mahdollisten sääntelytoimien olisi perustuttava näihin periaatteisiin, niiden olisi oltava ympäristön kannalta kustannustehokkaita ja niiden olisi oltava hyödyllisiä sekä yrityksille että kuluttajille, jotta nämä voivat omaksua vihreän siirtymän sisämarkkinoilla; korostaa, että sääntelytoimenpiteillä olisi luotava kilpailuetuja eurooppalaisille yrityksille, niistä ei saisi aiheutua kohtuutonta taloudellista rasitetta yrityksille ja niiden olisi vauhditettava innovointia, kannustettava investointeja kestäviin teknologioihin ja vahvistettava unionin kilpailukykyä ja viime kädessä kuluttajansuojaa; huomauttaa, että kaikkiin suunniteltuihin sääntelytoimiin olisi liitettävä vaikutustenarviointi ja niissä olisi aina otettava huomioon markkinoiden kehitys ja kuluttajien tarpeet;

kehottaa komissiota osoittamaan vahvaa poliittista kunnianhimoa suunnitellessaan, hyväksyessään ja pannessaan täytäntöön asiaankuuluvia tulevia ehdotuksia, kuten kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreää siirtymää varten ja kestävää tuotepolitiikkaa koskevaa aloitetta, joiden olisi oltava täysin linjassa EU:n ilmastotavoitteiden ja muiden ympäristötavoitteiden kanssa, jotta voidaan parantaa arvoketjujen kiertoa, resurssitehokkuutta ja uusioraaka-aineiden käyttöönottoa, minimoida jätteen syntyminen ja saavuttaa myrkytön kiertotalous; korostaa, että on tärkeää panna nykyiset velvoitteet ja normit oikea-aikaisesti täytäntöön ja noudattaa niitä; kehottaa komissiota olemaan lykkäämättä niitä entisestään;

korostaa, että hyvin toimivat sisämarkkinat ovat tehokas väline EU:n vihreää ja digitaalista siirtymää varten, myös kun otetaan huomioon unionin rooli globalisoituneessa taloudessa; korostaa, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen ja syventäminen, myös panemalla tehokkaasti täytäntöön voimassa olevaa lainsäädäntöä ja puuttumalla jäljellä oleviin perusteettomiin ja suhteettomiin esteisiin, on ennakkoedellytys kestävämmälle tuotannolle ja kulutukselle EU:ssa; vaatii sisämarkkinoiden avointa hallinnointia sekä tehokkaampaa ja parempaa seurantaa; katsoo, että kestävämpien sisämarkkinoiden oikeudellisen kehyksen olisi edistettävä innovointia ja kestävän teknologian kehittämistä, kannustettava yrityksiä siirtymään kestävämpiin liiketoimintamalleihin ja edistettävä siten talouden kestävää elpymistä;

huomauttaa, että kestävä kulutus kulkee käsi kädessä kestävän tuotannon kanssa ja että talouden toimijoita olisi kannustettava harkitsemaan tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä suunnitteluvaiheesta alkaen sekä silloin, kun ne saatetaan sisämarkkinoille tai kun niitä tarjotaan sisämarkkinoilla, jotta varmistetaan kuluttajien kannalta turvallinen, kestävä, kustannustehokas ja houkutteleva valinnanvapaus; kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla tehdään ero tuoteluokkien ja ympäristövaikutuksiltaan merkittävien alojen välillä ja joilla parannetaan tuotteiden kestävyyttä, myös niiden arvioitua käyttöikää, uudelleenkäytettävyyttä, päivitettävyyttä, korjattavuutta ja kierrätettävyyttä;

Kuluttajien oikeudet ja suunnitellun vanhenemisen torjuminen

kehottaa komissiota laatimaan asianomaisia sidosryhmiä kuullen laajan strategian, johon sisältyy eri tuoteluokkia koskevia toimenpiteitä ja jossa otetaan huomioon markkinoiden ja teknologian kehitys, jotta voidaan tukea yrityksiä ja kuluttajia ja sitoutua kestäviin tuotanto- ja kulutusmalleihin; toteaa, että tähän strategiaan olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla

täsmennetään ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tuotteen arvioidusta käyttöiästä (ilmaistava vuosina ja/tai käyttösykleinä ja määritettävä ennen tuotteen markkinoille saattamista objektiivisella ja standardoidulla menetelmällä, joka perustuu todellisiin käyttöolosuhteisiin, käyttöintensiteetin eroihin ja luonnollisiin tekijöihin, muun muassa mittareihin) ja korjattavuudesta pitäen mielessä, että nämä tiedot olisi annettava selkeästi ja ymmärrettävästi, jotta vältetään kuluttajien hämmennys ja liiallinen tiedonsaanti, ja tästä olisi tehtävä yksi tuotteen pääominaisuuksista direktiivien 2011/83/EU ja 2005/29/EY mukaisesti

kehitetään ja otetaan käyttöön pakollisia merkintöjä, jotta kuluttajat saavat selkeätä, välittömästi näkyvää ja helposti ymmärrettävää tietoa tuotteen arvioidusta käyttöiästä ja korjattavuudesta ostohetkellä; korostaa, että tällainen merkintäjärjestelmä olisi kehitettävä siten, että otetaan mukaan kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja että se perustuu tutkimuspohjaisiin ja avoimiin standardeihin sellaisten vaikutustenarviointien lisäksi, jotka osoittavat, että on merkityksellistä, oikeasuhteista ja vaikuttavaa vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia ja suojella kuluttajia; katsoo, että näihin merkintöihin olisi sisällyttävä erityisesti tietoja kestävyydestä ja korjattavuudesta, kuten korjattavuudesta kertova pisteytysjärjestelmä, ja ne voitaisiin esittää ympäristötehokkuutta kuvaavan indeksin muodossa, jossa otetaan tuoteluokittain huomioon useita kriteerejä tuotteiden elinkaaren aikana;

c)	vahvistetaan EU-ympäristömerkin roolia edistämällä sen käyttöä teollisuudessa sekä lisäämällä kuluttajien tietoa siitä

arvioidaan kustannus- tai ympäristötehokkuusanalyysin perusteella, mitkä tavaraluokat soveltuvat parhaiten varustettaviksi käyttömittarilla, jotta voidaan parantaa kuluttajatiedotusta ja tuotteiden ylläpitoa, kannustaa tuotteiden pitkäaikaiseen käyttöön helpottamalla niiden uudelleenkäyttöä sekä edistää uudelleenkäyttöä ja käytettyjen tuotteiden liiketoimintamalleja

arvioidaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten lakisääteisen takuuajan kesto saadaan vastaamaan paremmin tuoteluokan arvioitua käyttöikää ja miten käänteisen todistustaakan voimassaoloajan pidentäminen vaatimustenvastaisuuden osalta parantaisi kuluttajien ja yritysten mahdollisuuksia tehdä kestäviä valintoja; kehottaa tarkastelemaan tässä vaikutustenarvioinnissa tällaisten potentiaalisten pidennysten mahdollisia vaikutuksia hintoihin, tuotteiden odotettavissa olevaan käyttöikään, kaupallisiin takuujärjestelmiin ja riippumattomiin korjauspalveluihin

f)	tutkitaan direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa mahdollisuutta vahvistaa myyjien asemaa valmistajiin nähden ottamalla käyttöön valmistajan ja myyjän yhteisvastuumekanismi lakisääteisen takuujärjestelmän nojalla

puututaan tuotteiden ennenaikaiseen vanhentumiseen lisäämällä direktiivin 2005/29/EY liitteessä I esitettyyn luetteloon menettelyjä, jotka tosiasiallisesti lyhentävät tuotteen käyttöikää sen korvaustahdin kiristämiseksi ja rajoittavat perusteettomasti tuotteiden, myös ohjelmistojen, korjattavuutta; korostaa, että nämä menettelyt olisi määriteltävä selkeästi objektiivisen ja yhteisen määritelmän perusteella ottaen huomioon kaikkien asianomaisten sidosryhmien, kuten tutkimuslaitosten ja kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen, arviointi;

korostaa, että digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat vaativat erityistä huomiota ja että seuraavat elementit olisi otettava huomioon viimeistään vuonna 2024 toteutettavassa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelussa:

a)	korjaavia päivityksiä – eli turvallisuus- ja vaatimustenmukaisuuspäivityksiä – on jatkettava laitteen koko arvioidun käyttöiän ajan tuoteluokittain

b)	korjaavat päivitykset olisi pidettävä erillään kehittyvistä päivityksistä, joiden on oltava peruutettavissa, eikä päivitys saa koskaan heikentää tavaroiden suorituskykyä tai reagointikykyä

myyjän on ilmoitettava kuluttajille ostohetkellä ajanjakso, jonka aikana tavaroita ostettaessa toimitetun ohjelmiston päivitysten voidaan odottaa tapahtuvan innovoinnin ja mahdollisen tulevan markkinakehityksen kanssa yhteensopivalla tavalla, sekä niiden erityispiirteet ja vaikutukset laitteen suorituskykyyn sen varmistamiseksi, että tavarat säilyvät sopimuksenmukaisina ja turvallisina;

painottaa, että tarvitaan yksinkertaisia, tehokkaita ja täytäntöönpanokelpoisia muutoksenhakukeinoja yrityksille ja kuluttajille; muistuttaa, että kuluttajille kaikkialla EU:ssa olisi tiedotettava heidän oikeuksistaan ja muutoksenhakukeinoista; kehottaa rahoittamaan monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman puitteissa toimenpiteitä, joilla puututaan tietovajeeseen ja tarjotaan kuluttaja-, yritys- ja ympäristöjärjestöjen aloitteille tukea; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava tiedotuskampanjoita kuluttajansuojan ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien keskuudessa, ja kehottaa komissiota antamaan kuluttajille riittävästi tietoa heidän oikeuksistaan yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta; korostaa, että pk-yritykset, mikroyritykset ja itsenäiset ammatinharjoittajat tarvitsevat erityistukea, myös taloudellista tukea, lakisääteisten velvoitteidensa ymmärtämiseksi ja täyttämiseksi kuluttajansuojan alalla;

panee merkille, että monet sisämarkkinoille saatetut tuotteet, erityisesti verkossa toimivien markkinapaikkojen myymät ja EU:n ulkopuolelta tuodut tuotteet, eivät ole tuoteturvallisuus- ja kestävyysvaatimuksia koskevan EU:n lainsäädännön mukaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kiireellisesti toimiin, joilla varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yrityksille, joilla on kansainvälisiä kilpailijoita, ja taataan turvalliset ja kestävät tuotteet kuluttajille paremmalla markkinavalvonnalla ja yhdenmukaiset tullitarkastusnormit kaikkialla EU:ssa sekä perinteisille että verkkoyrityksille; muistuttaa, että tämän tehtävän suorittamista varten markkinavalvontaviranomaisille on osoitettava riittävät taloudelliset, tekniset ja tiedotusta koskevat resurssit sekä henkilöresurssit asetuksen (EU) 2019/1020 mukaisesti, ja kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan niiden tarpeista ja komissiota varmistamaan asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon; korostaa, että RAPEX-järjestelmän ja verkossa toimivien markkinapaikkojen ja alustojen välistä vuorovaikutusta olisi parannettava merkittävästi;

Korjausten helpottaminen

10.

vaatii, että seuraavat tiedot varaosien saatavuudesta, ohjelmistopäivityksistä ja tuotteen korjattavuudesta asetetaan ostohetkellä saataville selkeällä ja helposti luettavalla tavalla: arvioitu saatavuusaika ostopäivästä alkaen, varaosien keskimääräinen hinta ostohetkellä, suositeltu arvioitu toimitus- ja korjausaika sekä tarvittaessa tiedot korjaus- ja huoltopalveluista; pyytää lisäksi esittämään nämä tiedot sekä yhteenvedon yleisimmin havaituista vioista ja niiden korjaamisesta tuoteasiakirjoissa;

11.

kehottaa komissiota vahvistamaan kuluttajien ”korjauttamisoikeuden”, jotta korjaukset olisivat järjestelmällisiä, kustannustehokkaita ja houkuttelevia, ottaen huomioon eri tuoteluokkien erityispiirteet niiden toimenpiteiden tapaan, jotka on jo toteutettu useiden kodinkoneiden osalta ekosuunnitteludirektiivin mukaisesti:

antamalla korjausalan toimijoille, myös riippumattomille korjaamoille, ja kuluttajille maksutta tarvittavat korjaus- ja huoltotiedot, mukaan lukien tiedot vianmääritykseen käytettävistä välineistä, varaosista, ohjelmistoista ja päivityksistä, joita tarvitaan korjausten ja huollon suorittamiseksi, pitäen samalla mielessä kuluttajien turvallisuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista

b)	kannustamalla varaosien standardointia yhteentoimivuuden ja innovoinnin edistämiseksi noudattaen samalla tuoteturvallisuutta koskevia vaatimuksia

asettamalla pakollisen vähimmäisajan tuotteen arvioitua käyttöikää vastaavien varaosien toimittamiselle sen jälkeen, kun lopullinen yksikkö on saatettu markkinoille, sekä kohtuulliset enimmäistoimitusajat tuoteluokittain niiden 1. lokakuuta 2019 annettujen ekosuunnittelua koskevien täytäntöönpanoasetusten mukaisesti, jotka olisi ulotettava koskemaan laajempaa tuotevalikoimaa

d)	varmistamalla, että varaosien hinta on kohtuullinen ja siten kustannustehokas suhteessa koko tuotteen hintaan ja että riippumattomat ja valtuutetut korjaamot sekä kuluttajat saavat käyttöönsä tarvittavat varaosat ilman kohtuuttomia esteitä

edistämällä korjaamista korvaamisen sijasta siten, että pidennetään takuuaikaa tai nollataan takuuaika, jos kuluttaja valitsee tämän vaihtoehdon, valmisteltaessa direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua ja ottaen huomioon kustannustehokkuusanalyysin sekä kuluttajien että yritysten kannalta, ja varmistamalla, että myyjät antavat kuluttajille aina tietoa korjausvaihtoehdosta ja siihen liittyvistä takuuoikeuksista

f)	arvioimalla direktiivin (EU) 2019/771 uudelleentarkastelua valmisteltaessa, miten korjauksia voitaisiin helpottaa ottamalla käyttöön EU:n tasolla lakisääteinen takuu niille osille, jotka ammattikorjaaja korvaa, kun tavaroilla ei enää ole lakisääteistä tai kaupallista takuuta

g)	kehottamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kannustimia, kuten ”käsityöläisten bonuksen”, jolla edistetään korjaamista erityisesti lakisääteisen takuuajan päätyttyä sellaisten kuluttajien kohdalla, jotka teettävät tiettyjä korjaustöitä valtuutettujen tai riippumattomien korjaamoiden välityksellä;

Kokonaisvaltainen strategia uudelleenkäyttökulttuurin edistämiseksi

12.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio harkitsee sitovia toimenpiteitä, joilla estetään myymättömien tai pilaantumattomien tavaroiden tuhoaminen toimintakunnossa, jotta niitä voidaan sen sijaan käyttää uudelleen, sekä määrällisiä uudelleenkäyttötavoitteita, muun muassa ottamalla käyttöön panttijärjestelmiä jätepuitedirektiivin ja pakkauksista ja pakkausjätteistä annetun direktiivin mukaisesti; painottaa, että uusille kestäville liiketoimintamalleille olisi asetettava etusija kaatopaikoille pääsyssä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen kestävää jätehuoltoa; korostaa, että tarvitaan strategia korjaamisen, jälleenmyynnin, uudelleenkäytön ja lahjoituksen oikeudellisten esteiden arvioimiseksi ja poistamiseksi, jotta varmistetaan resurssien tehokkaampi ja kestävämpi käyttö, sekä uusioraaka-aineiden sisämarkkinoiden vahvistamiseksi, myös lisäämällä standardointia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jätteiden siirrosta annetun asetuksen (EY) N:o 1013/2006 säännösten soveltamista;

13.

painottaa, että on tärkeää edistää kiertotaloutta ja kestäviä liiketoimintamalleja, joilla minimoidaan tavaroiden tuhoaminen ja edistetään korjaamista ja uudelleenkäyttöä; kehottaa komissiota kannustamaan tällaisten mallien käyttöä siten, että ne pidetään kustannustehokkaina ja houkuttelevina ja taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja, ja kannustamaan jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta näistä malleista sekä kuluttajille että yrityksille suunnatuilla valistuskampanjoilla ja koulutuksella; korostaa tuotekehitysinvestointien merkitystä tällä alalla;

14.

painottaa, että yritykset ovat omaksuneet korjaustoimia ehkäiseviä käytäntöjä, jotka rajoittavat korjauttamisoikeutta ja vaikuttavat kuluttajien korjauttamismahdollisuuksiin; vaatii toimintatapaa, jolla sekä turvataan teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta että varmistetaan tehokas tuki itsenäisille korjaajille, jotta voidaan edistää kuluttajien valinnanvaraa ja saada aikaan yleisesti kestävät sisämarkkinat;

15.

painottaa, että on kehitettävä kannustimia, jotta kuluttajat ostaisivat käytettyjä tavaroita; korostaa, että takuun siirto sellaisen tuotteen jälleenmyynnin yhteydessä, jonka takuu on vielä voimassa, voisi lisätä kuluttajien luottamusta näihin markkinoihin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tutkimaan, missä määrin ensimmäisen ostajan takuu voitaisiin siirtää uusille ostajille myöhemmän myynnin yhteydessä, erityisesti digitaalisen tuotepassin yhteydessä; kehottaa lisäksi arvioimaan tarvetta tarkastella uudelleen direktiivissä (EU) 2019/771 säädetyn lakisääteisen takuujärjestelmän mukaisia käytettyjä tuotteita koskevaa poikkeuslauseketta direktiivin uudelleentarkastelun yhteydessä sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi mahdollisista vaikutuksista käytettyihin tuotteisiin ja uudelleenkäyttöön perustuviin liiketoimintamalleihin;

16.

kehottaa laatimaan selkeät määritelmät kunnostetuille ja uudistetuille tavaroille ja edistämään laajennetun vapaaehtoisen kaupallisten takuiden järjestelmän laaja-alaista käyttöönottoa tällaisia tuotteita varten, jotta voidaan täydentää alkuperäistä lakisääteistä takuuta ja estää kuluttajien altistuminen väärinkäytöksille;

17.

korostaa, että palvelujen sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen edistää ratkaisevasti siirtymistä entistä kestävämpiin sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia hyvin toimivien palvelujen sisämarkkinoiden luomiseksi ja lisäämään tehokkaasti toimia, joilla vahvistetaan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa;

18.

painottaa palvelualan roolia korjausten ja muiden uusien liiketoimintamallien saatavuuden lisäämisessä; suhtautuu erityisen myönteisesti sellaisten liiketoimintamallien kehittämiseen, joissa kulutus eriytetään fyysisestä omistuksesta ja joissa tuotteen toiminta myydään, ja vaatii perusteellista arviointia toimintotalouden vaikutuksista ja sen mahdollisista heijastusvaikutuksista sekä kuluttajiin ja heidän taloudellisiin etuihinsa kohdistuvista vaikutuksista mutta myös tällaisten mallien ympäristövaikutuksista; painottaa, että internetpohjaisten palvelujen ja uusien markkinoille saattamisen tapojen (vuokraus, leasing, palvelutuote jne.) kehittäminen ja korjausmahdollisuuksien saatavuus voivat pidentää tuotteiden käyttöikää ja lisätä kuluttajien tietoisuutta tällaisista tuotteista ja heidän luottamustaan niihin; kehottaa komissiota edistämään näiden uusien liiketoimintamallien kehittämistä kohdennetulla rahoitustuella sisämarkkinaohjelman ja muiden asiaankuuluvien monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmien nojalla;

19.

kehottaa laatimaan kansallisia kampanjoita ja asianmukaisia rahoitusmekanismeja, joilla kannustetaan kuluttajia pidentämään tuotteiden käyttöikää korjauttamalla ja käyttämällä käytettyjä tavaroita sekä lisäämään tietoisuutta kestävien innovatiivisten teknologioiden lisäarvosta; pyytää komissiota ja kansallisia viranomaisia avustamaan ja tukemaan kansallisia ja paikallisia toimivaltaisia viranomaisia sekä yrityksiä ja yhdistyksiä sekä teknisesti että taloudellisesti monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman nojalla tällaisten tiedotuskampanjoiden toteuttamisessa;

20.

kehottaa kaikkia yrityksiä ja organisaatioita rekisteröitymään EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS) niiden ympäristötehokkuuden parantamiseksi; odottaa innokkaasti muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskevan direktiivin tulevaa uudelleentarkastelua, jonka olisi parannettava merkittävästi yritysten ympäristötehokkuutta koskevien tietojen saatavuutta;

Kestävien markkinoiden digitaalistrategia

21.

suhtautuu myönteisesti ilmoitukseen älykkäitä kiertotalouden sovelluksia koskevasta yhteisestä eurooppalaisesta data-avaruudesta ja komission tavoitteeseen kehittää digitaalinen ”tuotepassi”, jolla parannetaan jäljitettävyyttä ja tuotteen tuotanto-olosuhteita, kestävyyttä, koostumusta, uudelleenkäyttöä, korjaamista, purkamista ja käytöstä poistamista koskevien tietojen saatavuutta, ottaen huomioon suhteellisuusperiaate ja yrityksille aiheutuvat kustannukset ja kiinnittäen erityistä huomiota pk-yritysten, mikroyritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarpeisiin; vaatii, että tällaisia välineitä kehitetään tiiviissä yhteistyössä teollisuuden ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa;

22.

panee merkille digitaaliteknologian panoksen innovointiin sekä sen myötävaikutuksen kiertotalouden edistämiseen; kehottaa komissiota kehittämään standardeja ja protokollia yhteentoimivien tietojen saatavuuden ja käytön osalta, jotta tietoja voidaan jakaa tehokkaasti yritysten, sijoittajien ja viranomaisten kesken ja mahdollistaa uusia datavetoisia kiertotalouden liiketoimintamahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kestävien teknologioiden tutkimus- ja innovointialan rahoitusta uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä;

23.

panee merkille, että digitaalialalla ja verkkokulutuksella on ympäristöjalanjälki sekä tavaroiden tuotannon että palvelujen tarjoamisen osalta, ja kehottaa komissiota arvioimaan, millä tavoin EU:n digitaalinen kestävyysindeksi, joka perustuu tuotteiden elinkaarianalyysiin, edistäisi digitaaliteknologian kestävää tuotantoa ja kulutusta; huomauttaa, että tällaisten ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtäävien käytäntöjen, kuten pakkausten vähentämisen ja kestävämpien pakkausten kehittämisen, olisi oltava osa strategiaa, jolla pyritään kohti kestäviä sisämarkkinoita;

24.

lisää, että olisi lisättävä tietoisuutta tarpeettomien tietojen, kuten käyttämättömien sovellusten, tiedostojen, videoiden, valokuvien ja roskapostin, mahdollisesta ympäristöjalanjäljestä; kehottaa komissiota arvioimaan digitaalisten käytäntöjen ja infrastruktuurin vaikutusta niiden hiili- ja ympäristöjalanjäljen perusteella sekä niiden vaikutusta kulutuskäytäntöihin ja harkitsemaan asianmukaisia toimenpiteitä niiden vähentämiseksi;

25.

vaatii komissiota ottamaan huomioon parlamentin päätökset, jotka koskevat yhteistä latausjärjestelmää, elektroniikkatuotannon ja elektroniikkajätteen vähentämiseksi;

Tarve muuttaa viranomaisten toimintatapaa

26.

katsoo, että julkisista hankinnoista olisi tehtävä keskeinen osa EU:n talouden elvytyssuunnitelmaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti tukemalla yksityisen sektorin innovointipyrkimyksiä ja julkisten tarjouskilpailujen digitalisointiprosesseja ja luomalla oikeanlaisia kannustimia kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi; kehottaa asettamaan etusijalle sellaisten ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen kysynnän lisäämisen, joilla on pienempi ympäristöjalanjälki ja jotka edistävät sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä;

27.

korostaa tarvetta varmistaa ympäristöystävällisten, sosiaalisten ja innovatiivisten julkisten hankintojen käyttöönotto siirryttäessä kestävään ja ilmastoneutraaliin talouteen sisällyttämällä kestävyyskriteerit ja -tavoitteet julkisiin tarjouskilpailuihin; muistuttaa tässä yhteydessä, että komissio on sitoutunut toteuttamaan toimia alakohtaisten toimenpiteiden ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevan ohjeistuksen avulla säilyttäen samalla julkisia hankintoja koskevan nykyisen lainsäädäntökehyksen, ja kehottaa komissiota olemaan kunnianhimoinen, jotta julkisissa hankinnoissa sovellettavista kestävistä kriteereistä tehdään oletusarvoinen valinta; korostaa, että on tärkeää tukea käytettyjä, uudelleenkäytettyjä, kierrätettyjä ja kunnostettuja tuotteita ja vähän energiaa kuluttavia tietokoneohjelmia asettamalla tavoitteita julkisille hankinnoille; painottaa hyötyjä, joita voisi olla julkisten tarjouskilpailujen kestävyyden seulontaan käytettävästä välineestä, jolla varmistettaisiin yhteensopivuus EU:n ilmastositoumusten kanssa ja torjuttaisiin viherpesua;

28.

korostaa roolia, joka ympäristöä säästävillä ja sosiaalisilla hankinnoilla voisi olla toimitusketjujen lyhentämisessä, riippuvuuden vähentämisessä kolmansista maista ja kestävyyden edistämisessä keskeisillä aloilla, kuten lääkkeiden, energian ja elintarvikkeiden tuotannossa; kehottaa varmistamaan julkisten hankintojen tehokkaan vastavuoroisuuden kolmansien maiden kanssa ja takaamaan pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten asianmukaisen pääsyn julkisiin hankintoihin muun muassa ottamalla käyttöön suosituimmuuteen perustuvia ratkaisuperusteita;

29.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyisiä EU:n järjestelmiä hankintojen tekemiseksi kestävällä tavalla ja pyytää tässä yhteydessä komissiota parantamaan ohjeitaan ja näyttämään esimerkkiä julkaisemalla tavoitteita ja tilastoja hankintojensa ympäristövaikutuksista; kehottaa lisäksi asettamaan EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille raportointivelvoitteita, jotka koskevat niiden kestäviä julkisia hankintoja aiheuttamatta perusteetonta hallinnollista rasitetta ja noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta;

Vastuullinen markkinointi ja mainonta

30.

muistuttaa, että kuluttajat kohtaavat tavaroiden tai palvelujen ympäristöominaisuuksia koskevia harhaanjohtavia väittämiä sekä verkossa että sen ulkopuolella; suosittelee siksi, että valmistajien ja jakelijoiden ympäristöväittämiä seurataan tehokkaasti ennen tuotteen tai palvelun markkinoille saattamista ja että äskettäin muutettu direktiivi 2005/29/EY pannaan täytäntöön ennakoivilla toimilla harhaanjohtavien käytäntöjen torjumiseksi; kehottaa komissiota kehittämään tämän direktiivin yhdenmukaista täytäntöönpanoa koskevat ajantasaiset suuntaviivat ympäristöväittämien osalta ja ohjeeksi markkinavalvontatoimille;

31.

kehottaa laatimaan ympäristöväittämiä ja sitoumuksia varten selkeät suuntaviivat ja standardit, joiden avulla vahvistetaan ympäristömerkin sertifiointia, ja suhtautuu myönteisesti ilmoitettuun lainsäädäntöehdotukseen ympäristöväittämien perustelemisesta; suosittelee sellaisen julkisen unionin rekisterin perustamista, jossa luetellaan hyväksytyt ja kielletyt ympäristöväittämät sekä vaaditut ehdot ja sovellettavat vaiheet luvan saamiseksi väittämälle; lisää, että avoimien, vastuullisten ja täsmällisten tietojen tarjoaminen lisää kuluttajien luottamusta tuotteisiin ja markkinoihin ja johtaa lopulta kestävämpään kulutukseen;

32.

korostaa, että mainonnalla on vaikutusta kulutustottumuksiin ja kulutuksen tasoon ja että sillä olisi kannustettava yrityksiä ja kuluttajia tekemään kestäviä valintoja; painottaa sellaisen vastuullisen mainonnan merkitystä, jossa kunnioitetaan yleisiä ympäristöä ja kuluttajien terveyttä koskevia normeja; korostaa, että nykyinen sääntelykehys, jolla torjutaan harhaanjohtavaa mainontaa, voisi vahvistaa kuluttajansuojaa erityisesti tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajaryhmien osalta ja edistää kestävää tuotantoa ja kulutusta;

o o

33.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(2) EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64.

(3) EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28.

(4) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.

(5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60.

(6) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 146.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(9) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60.

(10) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60, johdanto-osan S kappale.

(11) Erityiseurobarometri 503, joulukuu 2019, ”Attitudes towards the impact of digitalisation on daily lives”.

(12) Komission puolesta toteutettu joulukuussa 2015 julkaistu tutkimus ”Consumer market study on the functioning of legal and commercial guarantees for consumers in the EU”.

(13) Flash Eurobarometri 388, kesäkuu 2014, ”Attitudes of Europeans towards waste management and resource efficiency”.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/19

P9_TA(2020)0319

Tuoteturvallisuus sisämarkkinoilla

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 tuoteturvallisuudesta sisämarkkinoilla (2019/2190(INI))

(2021/C 425/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon yleisestä tuoteturvallisuudesta 3. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY (1),

—	ottaa huomioon tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta 9. heinäkuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY (2),

—	ottaa huomioon toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tavaroiden vastavuoroisesta tunnustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 764/2008 kumoamisesta 19. maaliskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/515 (3),

—

ottaa huomioon eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (4),

—	ottaa huomioon markkinavalvonnasta ja tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta sekä direktiivin 2004/42/EY ja asetusten (EY) N:o 765/2008 ja (EU) N:o 305/2011 muuttamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1020 (5),

—	ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1148 (6),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista sekä asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 (kyberturvallisuusasetus) (7),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2020 antamansa päätöslauselman automatisoiduista päätöksentekoprosesseista: kuluttajansuojan sekä tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistaminen (8),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tekoälyä ja robotiikkaa koskevasta kokonaisvaltaisesta Euroopan unionin teollisuuspolitiikasta (9),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman lohkoketjusta: tulevaisuuteen suuntautuva kauppapolitiikka (10),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman sisämarkkinapaketista (11),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa väliaikaisen mietinnön monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi (12),

—	ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman hajautetun tilikirjan teknologiasta ja lohkoketjuista: luottamuksen lisääminen välikäsien poistamisen avulla (13),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta standardoinnista 2000-luvulla (14),

—	ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman tuotteiden käyttöiän pidentämisestä: kuluttajien ja yritysten saama hyöty (15),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman sisämarkkinastrategiasta (16),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 15. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi kulutustavaroiden turvallisuudesta sekä neuvoston direktiivin 87/357/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/95/EY kumoamisesta (17),

—	ottaa huomioon komission työohjelman 2020 ”Kunnianhimoisempi unioni” (COM(2020)0037),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan ”Tekoäly – Eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen” (COM(2020)0065),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamista koskevasta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmasta (COM(2020)0094),

—	ottaa huomioon tekoälyä käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän 8. huhtikuuta 2019 julkaisemat luotettavaa tekoälyä koskevat eettiset suuntaviivat,

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Luottamuksen rakentaminen ihmiskeskeiseen tekoälyyn” (COM(2019)0168),

—	ottaa huomioon tekoälyä käsittelevän komission korkean tason asiantuntijaryhmän 26. kesäkuuta 2019 julkaisemat luotettavaan tekoälyyn liittyviä toimintapolitiikkoja ja investointeja koskevat suositukset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A9-0207/2020),

A.	toteaa, että tavaroiden sisämarkkinat muodostavat yhden EU:n talouden tärkeimmistä kulmakivistä ja että tavarakauppa tuottaa tällä hetkellä noin neljänneksen EU:n BKT:stä ja sen osuus EU:n sisäisestä kaupasta on kolme neljäsosaa;

toteaa, että yleistä tuoteturvallisuutta koskeva direktiivi (direktiivi 2001/95/EY) hyväksyttiin vuonna 2001 ja että kuluttajien ostotottumukset ovat sen jälkeen muuttuneet sähköisen kaupankäynnin myyntimäärien kasvun myötä; toteaa, että komission aiempi yritys vuonna 2013 uudistaa yleistä tuoteturvallisuutta koskevaa direktiiviä epäonnistui;

pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että EU:n kuluttajat altistuvat tuotteille, jotka eivät ole EU:n turvallisuusvaatimusten mukaisia tai jotka ovat muuten laittomia, ja toteaa, että tähän liittyvät ongelmat vaihtelevat vaarallisten kemikaalien käytöstä tuotteissa vaarallisiin ohjelmistoihin ja muihin turvallisuusriskeihin; katsoo, että tarvitaan horisontaalinen lainsäädäntökehys, joka toimii turvaverkkona ja tehostaa kuluttajansuojaa, jotta saavutetaan kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso;

toteaa, että sisämarkkinoilla käytävä tavarakauppa liittyy maailmanlaajuisen tavarakaupan dynamiikkaan ja toimitusketjujen tehokkuuteen; katsoo, että siksi on keskeisen tärkeää varmistaa, että EU:n ulkorajoilla otetaan käyttöön aiempaa tehokkaammat ja yhdenmukaistetut välineet kolmansista maista tulevien vaarallisten tuotteiden havaitsemiseksi ja niiden liikkumisen sisämarkkinoilla estämiseksi, jotta sääntöjä noudattavat yritykset menestyvät ja kuluttajien oikeuksia voidaan suojella tuloksekkaasti;

katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava asianmukaisesti huomioon ennalta varautumisen periaate toteuttaessaan toimenpiteitä kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi ja että tämä koskee erityisesti tuotteita, joihin on sisällytetty uutta digitaaliteknologiaa ja jotka voivat olla vaarallisia;

toteaa, että kehitteillä olevat uudet teknologiat muuttavat tuotteiden ominaisuuksia ja että niihin on puututtava kuluttajansuojan ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi innovointia haittaamatta; toteaa, että komission kertomus tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen valmistelee tietä tälle;

toteaa, että EU:n Safety Gate -verkkosivuston (RAPEX) kautta ilmoitettujen vaarallisten tuotteiden määrä sekä vaarallisten ja vaatimustenvastaisten tuotteiden myynti on edelleen hyvin suuri, ja katsoo, että EU:n sääntelykehyksen ja erityisesti tuoteturvallisuussääntöjen noudattaminen, myös valmistusprosessin aikana, takaa osaltaan tuotteiden turvallisuuden;

H.	toteaa, että sisäänrakennettu ja oletusarvoinen tuoteturvallisuus on olennaisen tärkeää, koska turvallisuuden huomioon ottaminen suunnitteluvaiheessa voi parantaa markkinoille saatettujen tuotteiden turvallisuutta;

ottaa huomioon, että EU:n markkinavalvontajärjestelmä keskittyy pääasiassa sisämarkkinoilla läsnä oleviin talouden toimijoihin ja että sähköisen kaupankäynnin kehitys johtaa siihen, että kolmansista maista saatetaan suuri määrä tuotteita suoraan markkinoille; toteaa, että monet näistä tuotteista eivät kuitenkaan täytä Euroopan unionin turvallisuusvaatimuksia ja saattavat tästä syystä vahingoittaa kuluttajia, jotka ovat usein tietämättömiä näistä vaaroista;

katsoo, että kuluttajansuojan taso ei saisi riippua siitä, onko kyseessä kuluttajakauppa verkossa vai fyysisessä kaupassa, ja että joidenkin digitaalisten alustojen ja verkossa toimivien markkinapaikkojen käynnistämien vapaaehtoisten aloitteiden edistämistä olisi jatkettava; katsoo, että kuluttajien suojelemiseksi riittävässä määrin tarvitaan vielä muita toimia, sillä monet verkossa toimivilla markkinapaikoilla myytävät tuotteet eivät ole EU:n turvallisuussääntöjen mukaisia, ja katsookin, että sääntelykehystä on laajennettava, jotta varmistetaan verkkoalustojen vastuu ja korvausvastuu;

K.	toteaa, että tuotteiden jäljitettävyys toimitusketjussa on olennaisen tärkeä seikka kuluttajien turvallisuuden ja suojelun parantamiseksi;

L.	toteaa, että EU:ssa suuri määrä väärennettyjä tavaroita on ilmoitettu vaarallisiksi ja ne aiheuttivat vakavan riskin kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle;

korostaa covid-19-kriisin osoittaneen, että unionin kansalaisten suojelemiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että kaikkien tämän hätätilanteen ja muiden EU:lle tulevaisuudessa mahdollisesti haasteita aiheuttavien kriisien ratkaisemiseksi tarvittavat tuotteet ovat mahdollisimman turvallisia ja että tämä koskee erityisesti lääkinnällisiä laitteita ja suojalaitteita, verkossa ja muualla kuin verkossa myytyjä tuotteita sekä EU:n ulkopuolelta tulevia tuotteita; korostaa siksi, että verkkoalustojen ja verkossa toimivien markkinapaikkojen on toteutettava ennakoivia toimenpiteitä verkossa myytäviä tuotteita koskevien harhaanjohtavien käytäntöjen ja disinformaation torjumiseksi; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota lääkinnällisten laitteiden turvallisuuteen hankkiessaan kriisivälinetarvikkeita; toteaa, että tekoälyyn, esineiden internetiin tai robotiikkaan perustuvat tuotteet voivat tarjota ratkaisuja, jotka auttavat torjumaan Euroopan strategista asemaa mahdollisesti heikentäviä nykyisiä ja tulevia kriisejä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan koordinoituja toimiaan tuoteturvallisuuskehyksessä ja siihen liittyvissä verkostoissa;

Kaikkien tuotteiden turvallisuus

suhtautuu myönteisesti markkinavalvonnasta annettuun asetukseen (EU) 2019/1020 mutta korostaa, että unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksia lukuun ottamatta sitä sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, jotka kuuluvat unionin yhdenmukaistamislainsäädännön piiriin, kun taas noin kolmannes kaikista EU:ssa liikkuvista tuotteista on yhdenmukaistamattomia tuotteita; kehottaa komissiota päivittämään ja ottamaan käyttöön yhdenmukaisia markkinavalvontasääntöjä, jotka koskevat niin yhdenmukaistettuja kuin yhdenmukaistamattomia, verkossa tai verkon ulkopuolella markkinoille saatettuja tuotteita, ja tekemään niistä digitaaliaikaan soveltuvia, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja parannetaan tuoteturvallisuutta;

huomauttaa, että tuoteturvallisuussäännöt on mukautettava uusiin markkinarealiteetteihin ja digitaaliseen muutokseen torjumalla kuluttajien turvallisuuteen kohdistuvia uusia riskejä ja uhkia, puuttumalla kuluttajien asiaan liittyviin turvallisuushuoliin ja suojelemalla heidän oikeuksiaan; pyytää komissiota käsittelemään kehitteillä oleviin teknologioihin, kuten tekoälyyn, esineiden internetiin, robotiikkaan, 3D-tulostukseen ja muihin teknologioihin, liittyviä haasteita yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä ja yksilöimään nykyisen lainsäädännön, kuten konedirektiivin ja radiolaitedirektiivin, puutteet ja korjaamaan ne välttäen samalla päällekkäistä lainsäädäntöä ja varmistaen johdonmukaisen lähestymistavan soveltamisen tuoteturvallisuuteen kaikessa alakohtaisessa lainsäädännössä, kuten leludirektiivissä ja muussa tuotekohtaisessa lainsäädännössä, jotta saavutetaan kuluttajien turvallisuuden korkein mahdollinen taso ja poistetaan mahdolliset murroksellisten teknologioiden kehittämisen esteet;

kehottaa komissiota määrittelemään uudelleen käsitteet ”tuote” ja ”turvallinen tuote” yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisen yhteydessä koordinoidusti muiden säädösten, kuten tuotevastuudirektiivin, mahdollisen tarkistamisen kanssa siten, että määritelmissä otetaan huomioon kehitteillä olevien uusien teknologioiden, myös tekoälyä, esineiden internetiä ja robotiikkaa sisältävien tuotteiden, erillisten ohjelmistojen ja ohjelmistojen moninaisuus ja päivitykset, jotka aiheuttavat huomattavia muutoksia tuotteeseen ja johtavat tosiasiallisesti uuteen tuotteeseen; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle kuluttajien oikeudet ja kuluttajien oikeusvarmuuden, kun se tarkistaa yleistä tuoteturvallisuutta koskevaa direktiiviä;

on vakuuttunut, että tekoäly ja muut tuotteisiin sisällytetyt kehitteillä olevat teknologiat voivat muuttaa tuotteiden tarkoitusta ja vaikuttaa tuotteiden turvallisuuteen sen jälkeen, kun ne on saatettu markkinoille, erityisesti ohjelmistopäivitysten tai itseoppivan teknologian seurauksena; kehottaa komissiota harkitsemaan, onko tarkoituksenmukaista noudattaa edelleen lähestymistapaa, jonka mukaan ”markkinoille saattaminen” katsotaan ratkaisevaksi hetkeksi talouden toimijalta vaadittavan tuotteen turvallisuuden takaamisen kannalta; toteaa, että sen edellyttäminen, että tuote täyttää edelleen asiaan liittyvässä tuoteturvallisuuslainsäädännössä asetetut vaatimukset myös ohjelmiston asentamisen jälkeen, voisi olla tarkoituksenmukaisempi lähestymistapa digitaalisella aikakaudella;

yhtyy näkemykseen, että tekoälyjärjestelmien olisi oltava turvallisia ollakseen luotettavia, kuten korkean tason asiantuntijaryhmä totesi luotettavaa tekoälyä koskevissa eettisissä suuntaviivoissaan; pyytää komissiota ottamaan korkean tason asiantuntijaryhmän suositukset täysimääräisesti huomioon ja on yhtä mieltä siitä, että kuluttajille on tiedotettava tekoälyn ja tekoälyä sisältävien tuotteiden turvallisuudesta; on vakuuttunut, että tekoälyä koskeva EU:n laajuinen lähestymistapa on ratkaisevan tärkeä tämän teknologian kehittämiseksi EU:ssa; korostaa, että tarvitaan yhteinen määritelmä, jota olisi tarkistettava säännöllisesti, jotta se voidaan mukauttaa teknologian kehitykseen, sekä tekoälyä koskevia turvallisuusvaatimuksia, jotta vältetään kansallisten lainsäädäntöjen eroista johtuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen entisestään; korostaa, että EU:n on ryhdyttävä toimiin sellaisen kehyksen luomiseksi investoinneille, datainfrastruktuurille, tutkimukselle ja yhteisille eettisille normeille, joka lisäisi kuluttajien ja yritysten luottamusta, varmistaisi tehokkaamman ja oikeudenmukaisemman kuluttajansuojan, loisi oikeusvarmuutta, parantaisi EU:n taloudellista kilpailukykyä ja kannustaisi perustamaan ja kehittämään tekoälyä koskevaa tutkimusta tekeviä ja hyödyntäviä startup-yrityksiä ja muita yrityksiä; korostaa, että komission olisi arvioitava, miten tekoäly- ja lohkoketjuteknologiaa voitaisiin käyttää parantamaan tuoteturvallisuutta esimerkiksi kehittämällä yhteentoimivia tietokantoja sisämarkkinoilla liikkuvien vaarallisten tuotteiden aiheuttamista vahingoista;

katsoo, että tekoälyjärjestelmät, olivatpa ne erillisiä tai tuotteeseen sisällytettyjä, tarjoavat lukuisia mahdollisuuksia ja että niissä olisi käytettävä korkealaatuisia ja puolueettomia datajoukkoja, jotta ne olisivat luotettavia ja edistäisivät kuluttajansuojaa; on siksi tyytyväinen luottamuksen rakentamisesta ihmiskeskeiseen tekoälyyn annettuun komission tiedonantoon, jossa on otettu huomioon korkean tason asiantuntijaryhmän laatimissa ohjeissa määritetyt seitsemän keskeistä vaatimusta, toteaa, että nämä suuntaviivat olisi otettava huomioon myös kansainvälisellä tasolla; korostaa, että komission olisi seulottava nykyiset tekoälystandardit ja kuultava asiaan liittyviä sidosryhmiä arvioidakseen, mitä uusia standardeja tarvitaan, ja arvioitava säännöllisesti tekoälyyn liittyvää eurooppalaista sääntelykehystä tuoteturvallisuuden sekä kuluttajan- ja tietosuojan varmistamiseksi; painottaa lisäksi, että komission olisi toteutettava toimia aloilla, joilla ne ovat tarpeen oikeusvarmuuden edistämiseksi ja sääntöjen yhdenmukaistamisen varmistamiseksi EU:ssa;

Tuoteturvallisuussääntöjen noudattaminen

korostaa, että selkeiden ja avoimien kriteereiden perusteella suunniteltu yhdenmukaistettu riskiperusteinen arviointikehys on tarkoituksenmukainen paitsi hallinnolliselta kannalta erityisesti mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osalta, koska sen ansiosta vältetään kohtuuttomat rasitteet, mutta myös kuluttajien turvallisuuden parantamisen kannalta; kehottaa siksi komissiota yhdenmukaistamaan edelleen menetelmiä ja arvioimaan yhdessä asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa perusteellisesti riskiperusteisten arviointijärjestelmien toteutettavuutta siten, että niiden soveltaminen mukautetaan korkean riskitason tuotteisiin, sekä vaatimustenmukaisuuden arviointimekanismien toteutettavuutta, jos niitä ei vielä ole, jotta voidaan varmistaa kehitteillä olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden sisäänrakennettu turvallisuus tai oletusarvoinen turvallisuus; korostaa tarvetta varmistaa johdonmukainen lähestymistapa tuoteturvallisuuslainsäädännön täytäntöönpanoon ja toteaa, että kehitteillä olevaa teknologiaa sisältävien tuotteiden kehityksen ja viranomaisten kyvyn arvioida sitä välillä voi olla huomattava epäsuhta; korostaa siksi, että jäsenvaltioiden olisi koordinoitava – komission tuen avulla – tekoälyä koskevia riskinhallintastrategioitaan kansallisten markkinavalvontastrategioidensa yhteydessä, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille talouden toimijoille;

katsoo, että voimassa olevan oikeudellisen kehyksen nykyiset puutteet vaikuttavat kielteisesti eurooppalaisten kuluttajien oikeuksiin ja EU:n yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukykyyn; kehottaa komissiota ottamaan huomioon myös ”pienet ensin” -periaatteen, kun se arvioi tulevan lainsäädännön vaikutuksia, ja katsoo, että siinä olisi otettava asianmukaisesti huomioon tarve tukea pk-yrityksiä, jotta voidaan vähentää näiden toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamaa rasitetta ja varmistaa vakaa, ennakoitavissa oleva ja asianmukaisesti säännelty toimintaympäristö, jossa pk-yritykset voivat harjoittaa liiketoimintaansa;

10.

kehottaa komissiota ennalta varautumisen periaatteesta luopumatta harkitsemaan EU:n vertailuarvojen määrittämistä sääntelyn virtuaalisille testauspaikoille ottaen huomioon, että niiden avulla voidaan parantaa tuotteiden turvallisuutta antamalla asiantuntijoille mahdollisuus esittää näkemyksensä siitä, miten tuotteen vaatimustenmukaisuutta sovellettavan lainsäädännön suhteen voidaan arvioida nykyaikaisella tavalla; huomauttaa, että yhtenäisen ympäristön luominen teknologioiden, kuten tekoälyn, testaamista ja parantamista varten auttaa EU:n yrityksiä selviytymään sisämarkkinoiden pirstoutumisesta ja hyödyntämään tehokkaasti kasvupotentiaalia kaikkialla EU:ssa; toteaa, että digitaali-innovointikeskittymät ovat tärkeässä asemassa, sillä ne voivat samanaikaisesti toimia sääntelyviranomaisten ja yritysten välisinä välittäjinä, auttaa startup-yrityksiä sekä pk-yrityksiä sopeutumaan uuteen lainsäädäntöön sekä helpottaa markkinoille tuloa;

11.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon tekoälyn itsenäisen itseoppivan käyttäytymisen tuotteen käyttöiän aikana sekä arvioimaan mahdollisuuksia ottaa käyttöön kehittyvien riskien ehkäisemistä koskevia mekanismeja; kehottaa asettamaan pakollisen ihmisen suorittaman valvonnan oletusvaihtoehdoksi suuririskisille tekoälytuotteille ja kehittämään suuririskisiä tekoälytuotteita varten koko toimitusketjussa luotettavin ja puolueettomin menettelyin toteutettavia vaikuttavia tarkastuksia, joilla varmistetaan tuoteturvallisuus ja kuluttajien oikeus vaatia henkilökohtaista viestintää sen sijaan, että he kommunikoisivat automatisoitujen järjestelmien kanssa; korostaa, että vahvoilla kuluttajien oikeuksilla tuetaan turvallisten ja innovatiivisten tekoälytuotteiden kehittämistä;

12.

kannustaa kehitteillä olevien teknologioiden tarjoajia sisällyttämään teknologioihinsa turvallisuusmekanismeja, myös itsestään korjautumisen mekanismeja, joilla estetään kuluttajien turvallisuuden mahdollisesti vaarantavien ohjelmistojen lataaminen verkkoon, lisätään tietoisuutta tuotteiden turvallisuusongelmista sekä varmistetaan tuotteiden turvallisuus koko niiden elinkaaren ajan ja parannetaan sitä; pyytää komissiota arvioimaan, voiko tuotteen kestävyys, uudelleenkäytettävyys, päivitettävyys ja korjattavuus vaikuttaa sen turvallisuuteen; panee kuitenkin merkille, että monet talouden toimijat eivät aina tehokkaasti valvo tuotteitaan koko niiden elinkaaren ajan ja että monet muut osapuolet saattavat olla vastuussa tuotteen eri osista;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että liitettävyysinfrastruktuuriin, myös uusiin viestintäteknologioihin, kuten 5G, on sisällytetty sisäänrakennettu ja oletusarvoinen turvallisuus ja yksityisyyden suoja verkkoon liitettyjen tuotteiden turvallisuuden parantamiseksi; korostaa, että ohjelmistopäivityksistä, virheellisestä datasta ja yhteyksien katkeamisesta johtuvat riskit voivat aiheuttaa turvallisuus- ja terveysriskejä, ja kehottaa komissiota saattamaan voimassa olevan lainsäädännön ajan tasalle kyseisten riskien torjumiseksi;

14.

on vakuuttunut siitä, että verkkoon liitettyjen laitteiden ja toisiinsa kytköksissä olevien palveluiden olematon tai heikko kyberturvallisuus voi vaarantaa tuoteturvallisuuden ja että tähän on puututtava asiaa koskevien sääntöjen ja suositusten kokonaisvaltaisen tarkistamisen yhteydessä; kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamisen laajuus kattaa myös kyberturvallisuuteen liittyvät haasteet ja uudet suuntaukset varmistamalla, että kaikki laitteet pysyvät alan jatkuvasti kehittyvien verkkostandardien mukaisina;

15.

korostaa, että EU:n kyberturvallisuusasetus on yksi tärkeimmistä välineistä kyberturvallisuuden parantamiseksi EU:n tasolla, mutta se perustuu ainoastaan vapaaehtoiseen sertifiointijärjestelmään; kehottaa komissiota arvioimaan sekä tarvetta ottaa käyttöön EU:n kyberturvallisuuden sertifiointijärjestelmä, joka kattaa kehitteillä olevia uusia teknologioita, kuten tekoälyä, esineiden internetiä ja robotiikkaa, sisältävät tuotteet EU:n kyberturvallisuutta koskevan kehyksen mukaisesti ja jossa otetaan aina huomioon alakohtaiset näkökohdat, että tarvetta kehittää kuluttajatuotteita varten vastaavia pakollisia sertifiointijärjestelmiä, joita voidaan päivittää nopeasti, jotta nykyisiin riskeihin voidaan mukautua innovointia haittaamatta; kehottaakin komissiota arvioimaan, edellyttävätkö pakolliset kyberturvallisuusvaatimukset ja asianmukaiset markkinavalvontamekanismit lainsäädännön antamista;

Tehokas markkinavalvonta

16.

korostaa, että EU:ssa monet markkinavalvontaviranomaiset ovat viime vuosina kärsineet varojen ja henkilöresurssien puutteesta, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään toimivaltuuksiensa suomien mahdollisuuksien mukaisesti markkinavalvontaviranomaistensa resursseja ja asiantuntemusta, tehostamaan niiden yhteistyötä ja kehittämään yhteisiä toimia, myös rajat ylittävällä tasolla ja verkossa toimivien markkinapaikkojen osalta, parantamaan tarkastusten tehokkuutta ja vaikuttavuutta ja varmistamaan, että markkinavalvontaviranomaisilla, tulliviranomaiset mukaan luettuina, on riittävästi henkilöstöä, jotta ne pystyvät tunnistamaan vaaralliset tuotteet ja erityisesti kolmansista maista tulevat vaaralliset tuotteet ja estämään niiden liikkumisen sisämarkkinoilla; korostaa tässä yhteydessä, että on erityisen tärkeää, että asianomaisille viranomaisille tarjotaan nykyaikaisia laitteita ja varmistetaan, että viranomaiset käyttävät innovatiivisia teknologioita, ja korostaa, että asiaan liittyvien asiakirjojen, kuten tuoteturvallisuutta koskeva ohjelmiston dokumentaatio ja tuoteturvallisuuteen liittyvät datajoukot, saatavuus on keskeistä, jotta markkinavalvontaviranomaiset voivat suorittaa tehtävänsä ja arvioida, ovatko tuotteet asiaan liittyvien turvallisuussääntöjen mukaisia;

17.

korostaa monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 sisällytettävän sisämarkkinaohjelman merkitystä tehokkaiden markkinavalvontaviranomaisten tukemisessa ja vahvistamisessa niiden hoitaessa tehtäviään sisämarkkinoilla sekä tuoteturvallisuussääntöjen yhtenäisen täytäntöönpanon varmistamisessa kaikkialla unionissa, jotta sisämarkkinoilla asetetaan saataville vain turvallisia ja vaatimustenmukaisia tuotteita, jotka tarjoavat korkeatasoisen kuluttajansuojan; toistaa tässä yhteydessä komissiolle ja neuvostolle esittämänsä kehotuksen osoittaa riittävät resurssit ja lisätä niitä ja luoda erityinen budjettikohta, ja kehottaa lisäksi jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi resursseja tullihallinnoilleen; kehottaa toimielinten välisten neuvottelujen osapuolia estämään monivuotisen rahoituskehyksen sisämarkkinaohjelman ja tulliohjelmien määrärahojen vähentämisen;

18.

korostaa, että vaikka markkinavalvontatoimilla pyritään suojelemaan yleistä etua ja väärennetyt tuotteet liittyvät yksityisten teollis- ja tekijänoikeuksien suojeluun, väärennettyjen tuotteiden ja kuluttajien terveydelle ja turvallisuudelle aiheutuvien riskien välillä on yhteys; kehottaa siksi komissiota lisäämään ja syventämään tietojaan väärentämisilmiöstä sekä markkinavalvontaviranomaisten ja verkossa toimivien markkinapaikkojen mahdollisesta roolista pyrkimyksissä parantaa EU:n kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelua, myös panemalla tullilainsäädännön tehokkaasti täytäntöön ja yhdenmukaistamalla tullitarkastukset kaikkialla EU:ssa; kannustaa lisäksi markkinavalvontaviranomaisia käyttämään uusia teknologioita, kuten tekoälyä ja lohkoketjua, sen varmistamiseksi, että data-analyysia voidaan käyttää riskien lieventämiseen ja tuoteturvallisuuslainsäädännön noudattamisen parantamiseen sekä kuluttajien suojelemiseen väärennetyiltä tuotteilta;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita säätämään näytteenoton vähimmäistiheyden; pyytää markkinavalvontaviranomaisia tekemään alakohtaista haamuasiointia, myös verkossa toimivilla markkinapaikoilla, säännöllisesti tai kuluttajansuoja-asioiden yhteistyöverkoston (CPC) tapaan tehoiskuina; toteaa lisäksi, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota niihin tuoteluokkiin, joista on tullut eniten ilmoituksia RAPEX-järjestelmään, ja toteutettava asianmukaisia rajoittavia toimenpiteitä, jos riskejä havaitaan; suosittelee, että nämä toimenpiteet perustuvat vankasti data-analyysivälineisiin; korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää määrätä vaikuttavia seuraamuksia rikkomiseen syyllistyneille;

20.

kehottaa komissiota hyväksymään pikaisesti asetuksen (EU) 2019/1020 ja erityisesti sen 25 artiklan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhdenmukaistettujen ja yhdenmukaistamattomien tuotteiden tarkastuksia koskevat vertailuarvot ja tekniikat, ja sisällyttämään niihin unionin markkinoille tulevien tuotteiden tarkastuksia koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan varmistaa unionin lainsäädännön johdonmukainen, tehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano;

21.

korostaa, että kuluttajien suoraan EU:n ulkopuolisilta talouden toimijoilta ostamia tuotteita on valvottava tehokkaasti, jotta varmistetaan, että ne vastaavat EU:n sääntelykehyksessä asetettuja vaatimuksia; kehottaa markkinavalvontaviranmaisia, myös tulliviranomaisia, tekemään asianmukaisia tarkastuksia näille tuotteille; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta vaatia EU:n ulkopuolisia talouden toimijoita nimeämään yhdenmukaistamattomia tuotteitaan varten EU:ssa toimiva talouden toimija, joka toimittaisi tuotteen turvallisuuteen liittyviä tietoja tai asiakirjoja markkinavalvontaviranomaisille ja tekisi niiden kanssa yhteistyötä sen varmistamiseksi, että tapauksissa, joissa sääntöjä ei ole noudatettu, ryhdytään korjaaviin toimiin;

22.

pyytää komissiota tekemään yhteistyötä kolmansien maiden sääntelyviranomaisten kanssa, vaihtamaan niiden kanssa markkinavalvontaan liittyviä tietoja vaarallisista tuotteista ja sisällyttämään markkinavalvontaa ja sen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä kaikkiin EU:n vapaakauppasopimuksiin niin, että EU:n ulkopuolisia yrityksiä, jotka myyvät tuotteita sisämarkkinoilla, koskevat samat tuoteturvallisuusvaatimukset kuin EU-alueen yrityksiä;

23.

kehottaa komissiota parantamaan unionin ja kansainvälisellä tasolla kuluttajansuoja-, markkinavalvonta- ja tulliviranomaisten sekä muiden asiaan liittyvien toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä, jotta tarkastusten yhdenmukaisuus ja yhtenäisyys kaikissa unionin saapumispisteissä voidaan varmistaa ja jotta vaarallisia tuotteita koskevat tiedot voidaan siirtää nopeasti ja täytäntöönpanotoimenpiteiden, kuten EU:n sääntelykehyksen noudattamista koskevien tarkastusten ja seuraamusten, koordinointia voidaan tehostaa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan laittomia tuotteita koskevien eurooppalaisten ja kansallisten julkisten tietokantojen välistä vuorovaikutusta; kehottaa komissiota mahdollistamaan asetuksella (EU) 2019/1020 säädetyissä puitteissa markkinavalvontaa koskevan tieto- ja viestintäjärjestelmän käytön, jota olisi käytettävä rinnakkain yhteisen tullialan riskienhallintajärjestelmän kanssa, jotta voidaan lisätä jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa;

24.

kehottaa komissiota asettamaan tuoteturvallisuuden etusijalle tullialan toimintasuunnitelmassaan;

Turvallisia tuotteita verkossa toimivilla markkinapaikoilla

25.

korostaa, että kuluttajille olisi tarjottava yhtä turvallisia tuotteita riippumatta siitä, ostetaanko ne verkossa vai sen ulkopuolella, ja panee merkille verkossa toimivia markkinapaikkoja koskevan tuoteturvallisuussitoumuksen (18) mutta korostaa sen vapaaehtoista luonnetta, markkinatoimijoiden vähäistä osallistumista sekä allekirjoittajien toimien mielekkään arvioinnin varmistavien tarkkojen keskeisten suorituskykyindikaattoreiden puuttumista, kehottaa komissiota kannustamaan muita verkossa toimivia markkinapaikkoja liittymään aloitteeseen ja esittämään kuluttajille täsmällisiä tietoja heidän ja vähittäiskauppiaan oikeuksista sekä arvioimaan roolia, joka verkossa toimivilla markkinapaikoilla voisi olla vaarallisten tuotteiden liikkumisen rajoittamisessa, ja ehdottamaan EU:ssa ja sen ulkopuolella perustettujen markkinapaikkojen velvollisuuksia ja vastuita koskevia pakollisia sääntöjä osana digitaalisia palveluja koskevaa säädöstä, yleistä tuoteturvallisuutta koskevan direktiivin tarkistamista ja muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä;

26.

korostaa, että EU:n ja kolmansien maiden verkkoalustoilla on oltava tasapuoliset toimintaedellytykset, kun on kyse tuoteturvallisuutta koskevien EU:n sääntöjen noudattamisesta; kehottaa komissiota yhdessä markkinavalvontaviranomaisten kanssa toteuttamaan tutkimuksen kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden turvallisuudesta sekä valvomaan aktiivisemmin verkossa toimivia markkinapaikkoja ja lisäämään niiden vastuuta; kehottaa komissiota tiedottamaan yhteistyössä kuluttajajärjestöjen ja jäsenvaltioiden kanssa kuluttajille nykyistä paremmin mahdollisista vaaroista, jotka liittyvät kolmansista maista peräisin olevien vaatimustenvastaisten tuotteiden ostamiseen verkossa toimivilla markkinapaikoilla; pyytää komissiota edellyttämään verkossa toimivilta markkinapaikoilta, että ne soveltavat samoja sääntöjä kaikkiin yhteisöihin, jotka tarjoavat tuotteita kuluttajille EU:ssa, kolmansiin maihin sijoittautuneet yhteisöt mukaan luettuina;

27.

panee merkille, että verkkoalustat, kuten verkossa toimivat markkinapaikat, ovat hyödyttäneet sekä vähittäismyyjiä että kuluttajia lisäämällä valinnanvaraa ja laskemalla hintoja, mutta samalla yhä useammat myyjät – erityisesti kolmansista maista – tarjoavat vaarallisia tai laittomia tuotteita sisämarkkinoilla; kehottaakin verkossa toimivia markkinapaikkoja reagoimaan mahdollisimman nopeasti RAPEX-järjestelmän ilmoituksiin ja tekemään tehokasta ja ennakoivaa yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja poistamaan välittömästi vaaralliset tuotteet ja toteuttamaan toimenpiteitä, joilla estetään niiden ilmestyminen uudelleen markkinoille; pyytää komissiota asettamaan velvoitteita, joilla verkossa toimivia markkinapaikkoja vaaditaan reagoimaan tehokkaasti vaarallisiin tuotteisiin, muun muassa tiedottamalla kuluttajille, jos he ovat ostaneet vaarallisen tai muuten vaatimustenvastaisen tuotteen; kannustaa verkossa toimivia markkinapaikkoja antamaan kuluttajajärjestöjen yhteydenoton seurauksena varoituksen vaarallisesta tuotteesta ja tekemään yhteistyötä niiden kanssa mahdollisen riskin arvioimiseksi;

28.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että verkossa toimivat markkinapaikat tehostavat yhteisten toimien avulla yhteistyötä toistensa ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa, konsultoivat RAPEX-järjestelmää ennen tuotteiden saattamista verkkosivustoilleen, poistavat välittömästi RAPEX-järjestelmässä vaarallisiksi ilmoitetut tuotteet, vaihtavat tietoja sääntöjä rikkovista myyjistä, ryhtyvät vaikuttaviin ja varoittaviin toimenpiteisiin tällaisia myyjiä ja niiden toimitusketjua vastaan, ottavat käyttöön vankan yrityskäyttäjien todentamisjärjestelmän sekä kehittävät helppokäyttöisen unionin laajuisen välineen, jonka avulla kuluttajat voivat ilmoittaa vaarallisista tuotteista;

29.

kehottaa komissiota arvioimaan, miten verkossa toimivat markkinapaikat voisivat parantaa yhteenliitäntäänsä RAPEX-järjestelmään, edellyttäen, että viimeksi mainittua nykyaikaistetaan ja siitä tehdään yhteensopiva esimerkiksi sovellusrajapinnan avulla, jotta ne voivat vastaanottaa varoituksia, kun tuotteesta on tehty ilmoitus järjestelmässä ja jotta voidaan varmistaa, että myytäväksi tarjotut tuotteet ovat turvallisia, ja kehottaa komissiota velvoittamaan verkossa toimivia markkinapaikkoja sisällyttämään verkkosivustoilleen linkin RAPEX-järjestelmään lisätäkseen tietoisuutta kyseisestä foorumista;

30.

pyytää komissiota arvioimaan vaatimusta, jonka mukaan verkkoalustojen on otettava käyttöön tehokkaita ja asianmukaisia suojatoimia, joilla puututaan EU:n sääntelykehyksen vastaisia vaarallisia tuotteita koskevien mainosten ilmestymiseen, mainokset tai tavarantoimittajien tai asiakkaiden antamat harhaanjohtavat takeet ja lausunnot mukaan luettuina, ja liittämään tähän arviointiin perusteellisen analyysin tällaisten määräysten vaikutuksista, myös suhteellisuuteen perustuvan kustannustehokkuusanalyysin verkkoalustoista;

31.

kehottaa komissiota neuvottelemaan kunnianhimoisen sähköistä kaupankäyntiä koskevan WTO:n sopimuksen, jotta voidaan parantaa tuoteturvallisuussääntöjen noudattamista verkossa EU:n ja kansainvälisellä tasolla;

Komission standardointiohjelma 2020 ja jäljitettävyys

32.

pitää myönteisenä, että EU:n standardointiohjelmassa 2020 käsitellään digitaalisten sisämarkkinoiden haasteita, kuten tekoälyä, esineiden internetiä, tietosuojaa, terveystiedot mukaan luettuina, kyberturvallisuutta ja automatisoitua liikkuvuutta; pyytää komissiota valtuuttamaan Euroopan standardointikomitean, Euroopan sähköteknisen standardointijärjestön ja Euroopan telealan standardointilaitoksen tukemaan yhdenmukaistettujen standardien laatimista myös perinteisillä aloilla, jotka eivät ole aiemmin käyttäneet tietotekniikkaa, jotta voidaan varmistaa uusien ja yhteentoimivien digitaaliteknologioiden turvallinen ja yhdenmukainen käyttö kaikkialla EU:ssa; korostaa, että erityisesti tiettyjä tuoteryhmiä, kuten henkilönsuojaimia, varten olisi kehitettävä standardeja, jotta varmistetaan mahdollisimman korkea turvallisuuden taso miehille ja naisille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien, myös kuluttaja- ja yritysjärjestöjen, osallistumista standardointitoimintaan;

33.

korostaa, että vaikuttava ja tehokas jäljitettävyys toimitusketjussa on keskeinen tekijä tuotteiden turvallisuuden ja laadun parantamiseksi EU:n sääntelykehyksen mukaisesti ja EU:n kuluttajien suojelemiseksi, koska selkeät ja luotettavat tiedot tuotteista ehkäisevät epävarmuutta kuluttajien, myös vammaisten henkilöiden, keskuudessa ja antavat heille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia valintoja merkityksellisten tietojen perusteella ja antavat markkinavalvontaviranomaisille mahdollisuuden harjoittaa toimintaansa; pyytää komissiota päivittämään yhdenmukaistamattomien tuotteiden jäljitettävyysvaatimuksia koskevat säännöt vastaavasti;

34.

pyytää komissiota arvioimaan, miten hajautetun tilikirjan teknologia, kuten lohkoketju, voisi parantaa tuotteiden turvallisuutta parantamalla tuotteiden jäljitettävyyttä koko toimitusketjussa, myös niiden standardoinnin avulla; katsoo, että luotettavien ja todennettavien sähköisten tietojen kehittäminen tekisi markkinavalvontaviranomaisten tarkastuksista yksinkertaisempia ja tehokkaampia;

Takaisinvedot

35.

toteaa, että kuluttajat reagoivat huonosti takaisinvetoihin ja että vaarallisia tuotteita jää käyttöön niiden takaisinvedosta huolimatta; pyytää komissiota julkaisemaan takaisinvetomenettelyjä koskevat selkeällä kielellä laaditut ohjeet, myös konkreettiset vaatimukset sisältävän tarkistuslistan, ja antamaan selkeää tietoa markkinavalvontaviranomaisten käyttämistä vertailuarvoista, jotta voidaan lisätä saavutettujen kuluttajien määrää, sekä ottamaan huomioon, että pk-yritykset ja erityisesti mikroyritykset saattavat tarvita lisäapua ohjeiden käsittelemisessä;

36.

pyytää vähittäiskauppiaita, verkossa toimivia markkinapaikkoja ja kuluttajajärjestöjä ottamaan suuremman roolin verkossa tai verkon ulkopuolella ostettujen vaarallisten tuotteiden takaisinvedoissa tarjoamalla kuluttajille täsmällistä ja luotettavaa tietoa, ja kehottaa vähittäiskauppiaita ja verkossa toimivia markkinapaikkoja varmistamaan, että tuotteet poistetaan verkossa toimivilta markkinapaikoilta ja hyllyiltä nopeasti ja että ne vedetään takaisin kuluttajilta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita edellyttämään, että verkossa toimivat markkinapaikat ottavat käyttöön tehokkaita mekanismeja, joilla varmistetaan, että ne saavuttavat käyttäjänsä, ostajat ja myyjät, olivatpa nämä yksityishenkilöitä tai yrityksiä, jotta ne voivat ilmoittaa niille mahdollisimman nopeasti, kun markkinoilta takaisin vetäminen on tarpeen; pyytää komissiota arvioimaan, miten uudet teknologiat ja algoritmit voivat tehostaa tätä prosessia ja varmistaa, että tavoitetaan suurempi määrä kuluttajia, joihin takaisinveto vaikuttaa;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan takaisinvetoja koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa rajojen yli, harkitsemaan tuotteiden rekisteröintiasteen nostamista, jotta kuluttajat, joita asia koskee, voidaan tunnistaa helpommin myös rajat ylittävissä ostoksissa ja heille voidaan aktiivisesti tiedottaa asiasta, ja mahdollistamaan sen, että talouden toimijat voivat käyttää tietoja – kuten kanta-asiakasjärjestelmiä – saavuttaakseen kuluttajat yleisen tietosuoja-asetuksen sääntöjä rikkomatta; kehottaa kuluttajajärjestöjä vahvistamaan takaisinvetomenettelyitä koskevaa yhteistyötään markkinavalvontaviranomaisten kanssa luettelemalla RAPEX-järjestelmässä vaarallisiksi tunnistetut tuotteet verkkosivustoillaan;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yksinkertaisen ja yhdenmukaistetun takaisinvetoja koskevan palauteraportin, joka talouden toimijoiden on toimitettava markkinavalvontaviranomaisille, jotta voidaan arvioida takaisinvetämisen tehokkuutta;

o o

39.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 11, 15.1.2002, s. 4.

(2) EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82.

(3) EUVL L 91, 29.3.2019, s. 1.

(4) EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12.

(5) EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.

(6) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.

(7) EUVL L 151, 7.6.2019, s. 15.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0032.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0081.

(10) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 141.

(11) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 39.

(12) EUVL C 363, 28.10.2020, s. 179.

(13) EUVL C 11, 13.1.2020, s. 7.

(14) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 2.

(15) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 60.

(16) EUVL C 76, 28.2.2018, s. 112.

(17) EUVL C 443, 22.12.2017, s. 722.

(18) Tuoteturvallisuussitoumus on verkossa toimivien markkinapaikkojen vapaaehtoinen sitoumus, joka koskee kolmansien osapuolten myyjien verkossa myymien muiden kuin elintarvikkeisiin kuuluvien kulutustavaroiden turvallisuutta kesäkuusta 2018 alkaen.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/28

P9_TA(2020)0320

Tiedotusvälineiden vapauden vahvistaminen: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli (2020/2009(INI))

(2021/C 425/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan Unescon yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan raportit, erityisesti 23. huhtikuuta 2020 annetun raportin ”Disease pandemics and the freedom of opinion and expression”,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2017 annetun mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) mediavaltuutetun, Amerikan valtioiden järjestön (OAS) ilmaisunvapauden erityisraportoijan sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan (ACHPR) ilmaisunvapauden ja tiedonsaannin erityisraportoijan yhteisen julistuksen sananvapaudesta ja ”valeuutisista”, disinformaatiosta ja propagandasta,

—	ottaa huomioon toimittajien turvallisuutta ja rankaisemattomuuskysymystä koskevan YK:n toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 34 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklasta (mielipiteen- ja sananvapaudet),

—	ottaa huomioon kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja sen sitoumukset, jotka koskevat esimerkiksi rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien edistämistä kestävää kehitystä varten muun muassa varmistamalla tietojen julkinen saatavuus ja perusvapauksien suojeleminen,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston toimet toimittajien suojelun ja turvallisuuden edistämiseksi, mukaan lukien ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec(2018)1 tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja niiden omistussuhteiden läpinäkyvyydestä, ministerikomitean julkilausuman laadukkaan journalismin rahoituksen kestävyydestä digitaalisella aikakaudella, ministerikomitean jäsenvaltioille antaman suosituksen CM/Rec(2016)4 journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta ja sen vuosikertomuksen 2020 ”Hands off press freedom: Attacks on media in Europe must not become a new normal”,

—	ottaa huomioon 1. lokakuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) päätöslauselman 2300 väärinkäytösten paljastajien suojelun parantamisesta kaikkialla Euroopassa (”Improving the protection of whistle-blowers all over Europe”),

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Covid-19-disinformaation torjunta – Faktat oikein” (JOIN(2020)0008),

—	ottaa huomioon 29. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon (COM(2020)0027), joka sisältää komission työohjelman vuodeksi 2020,

—	ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen unionissa – Toimintasuunnitelma” (COM(2019)0343),

—	ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevan komission strategian 2020–2025,

—	ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen lähestymistapa disinformaation torjuntaan verkossa” (COM(2018)0236),

—	ottaa huomioon 26. syyskuuta 2018 hyväksytyt disinformaation torjuntaa verkossa koskevat komission käytännesäännöt,

—	ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 annetun komission suosituksen toimenpiteistä laittoman verkkosisällön torjumiseksi (C(2018)1177),

—	ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun disinformaation torjuntaa koskevan komission toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon toukokuussa 2016 käyttöönotetut komission käytännesäännöt verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi sekä niiden neljännen arviointikierroksen, josta laadittiin tietokooste ”Factsheet – 4th monitoring round of the Code of Conduct”,

—	ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (1),

—

ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (2) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) sekä direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta 14. marraskuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1808 (3),

—	ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän raportin vuodelta 2020 ”Disinformation: Assessment of the implementation of the Code of Practice”,

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät medialukutaidosta jatkuvasti muuttuvassa maailmassa,

—

muistuttaa eurooppalaisen sisällön vahvistamisesta digitaalitaloudessa 14. marraskuuta 2018 annetuista neuvoston päätelmistä, joissa todetaan tiedotusvälineiden sekä muiden kulttuuri- ja luovien alojen tuottaman sisällön merkitys Euroopan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen keskeisinä pilareina,

—	ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (4),

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 hyväksytyt sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, joissa tunnustetaan taiteellinen vapaus kiinteänä osana sananvapautta tiedotusvälineiden vapauden rinnalla,

—	ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2020 julkaistun Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) erityiskertomuksen ”Short Assessment of Narratives and Disinformation around the COVID-19/Coronavirus Pandemic”,

—	ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston (FRA) tekemän työn,

—

ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemat lehdistönvapausindeksin tulokset sekä yliopistollisen Eurooppa-instituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen (Centre for Media Pluralism and Media Freedom) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tulokset,

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (5),

—	ottaa huomioon 9. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman käynnissä olevista SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolaa ja Unkaria koskevista kuulemisista (6),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet (7),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla Daphne Caruana Galizian murhasta äskettäin selvinneiden seikkojen valossa (8),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (9),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman ulkomaisesta sekaantumisesta vaaleihin ja disinformaatiosta kansallisissa ja eurooppalaisissa demokraattisissa prosesseissa (10),

—	ottaa huomioon 19. syyskuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan muistiperinnön merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle (11),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen ja korruption torjunnan tilanteesta EU:ssa ja erityisesti Maltassa ja Slovakiassa (12),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017 (13),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvosta EU:n media-alalla (14),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa (15),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kattavan EU-mekanismin tarpeesta demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseksi (16),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan (17),

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa (18),

—	ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen toimittajan Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus (19),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017: kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa (20),

—	ottaa huomioon 3. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman kyberrikollisuuden torjunnasta (21),

—	ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista (22),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman massadatan vaikutuksista perusoikeuksiin: yksityisyys, tietosuoja, syrjimättömyys, turvallisuus ja lainvalvonta (23),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla (24),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (25),

—	ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (26),

—

ottaa huomioon parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön 28. helmikuuta 2019 julkaiseman selvityksen disinformaation ja propagandan vaikutuksesta oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen EU:ssa ja jäsenvaltioissa ”Disinformation and propaganda – impact on the functioning of the rule of law in the EU and its Member States”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0205/2020),

toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus, riippumattomuus ja toimittajien turvallisuus ovat sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden olennaisia osia ja ratkaisevan tärkeitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisen toiminnan kannalta; toteaa, että tiedotusvälineiden keskeisiä demokraattisia tehtäviä ovat avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen; katsoo, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen tehtävä vallan vahtikoirana ja ne auttavat kansalaisille tiedottamista ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä laajentamalla heidän ymmärrystään nykyisestä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä ja edistämällä heidän tietoista osallistumistaan demokraattiseen toimintaan;

toteaa, että kriisi on korostanut toimittajien keskeistä osaa luotettavien ja todennettujen tietojen tarjoamisessa kansalaisille; toteaa, että siksi toimittajien turvallisten ja kelvollisten työolojen varmistamiseksi on tehtävä nykyistä enemmän; toteaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa EU:ssa;

toteaa, että jotkin jäsenvaltiot rajoittavat tiedotusvälineiden vapautta taloudellisin keinoin, kuten vääristyneellä ja media-alan yritysten kilpailua muuttavalla julkisella mainonnalla, ja valvovat suoraan julkisia tiedotusvälineitä, jotta ne voivat vaikuttaa toimituksellisiin päätöksiin ja siten varmistaa tiedotusvälineiden myönteisyyden hallitusta kohtaan; katsoo, että viranomaisten olisi hyväksyttävä oikeus- ja sääntelykehys, jolla edistetään vapaiden, riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä;

D.	toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava SEU:n 2 artiklaan kirjattuja arvoja;

panee merkille, että tiedotusvälineiden haltuunottoa (ns. media capture -ilmiö), toimielinten avoimuuden puutetta, vihapuhetta ja disinformaatiota käytetään yhä enemmän hyväksi poliittisiin tarkoitusperiin välineinä, joilla voidaan tehostaa yhteiskunnan polarisoitumista; katsoo, että näiden ilmiöiden torjuminen on erittäin tärkeää ei pelkästään EU:n ihmisoikeuksien vaan myös oikeusvaltion ja demokratian puolustamisen kannalta;

toteaa, että maailman lehdistönvapausindeksin 2020 mukaan covid-19-pandemia on tuonut esiin ja laajentanut monia muita kriisejä, jotka uhkaavat oikeutta tiedottamisen vapauteen ja riippumattomaan, monimuotoiseen ja luotettavaan tiedonsaantiin; ottaa huomioon, että indeksi on paljastanut merkittäviä eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä, joista osa sijoittuu maailman kärkijoukkoon, kun taas osa sijoittuu alhaisimmalle tasolle, mikä on johtanut siihen, että parhaiten ja heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden välillä on yli 100 sijaa; toteaa, että useat jäsenvaltiot ovat menneet alaspäin lehdistön vapautta koskevissa kansainvälisissä luokituksissa;

G.	toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus on heikentynyt viime vuosina ja että covid-19-pandemia on pahentanut tilannetta, mutta se on myös korostanut tiedotusvälineiden merkitystä ja oikeutta saada luotettavaa tietoa;

ottaa huomioon, että Reuters-instituutin vuonna 2019 julkaiseman Digital News Report -raportin mukaan keskimääräinen luottamustaso uutisiin yleensä (maailmanlaajuisesti) oli laskenut vuoteen 2018 verrattuna kaksi prosenttiyksikköä 42 prosenttiin ja alle puolet (49 prosenttia) vastaajista ilmoitti luottavansa siihen uutismediaan, jota he itse käyttivät; toteaa, että luottamus uutisiin, jotka on löydetty hakutoiminnon (33 prosenttia) ja sosiaalisen median (23 prosenttia) avulla, on pysynyt vakaana, mutta erittäin alhaisena;

I.	toteaa, että tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus on ehdoton edellytys tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja riippumattoman journalismin varmistamiselle;

toteaa, että toimittajat ja muut media-alan toimijat joutuvat yhä väkivallan, uhkailun, häirinnän, painostuksen, (itse)sensuurin, julkisen häpäisyn ja jopa murhan kohteeksi EU:ssa tehdessään työtään, jolla suojellaan yleistä etua; toteaa, että viime vuosina toimittajien pelottelu heidän hiljentämisekseen on lisääntynyt ja tämä edellyttää kiireellisiä toimia, jotta säilytetään riippumattomien tiedotusvälineiden keskeinen asema oikeusvaltioperiaatteen varmistamisessa; toteaa, että Daphne Caruana Galizian ja Ján Kuciakin murhat ovat kaksi hyvin traagista esimerkkiä siitä, missä määrin tutkivat journalistit joutuvat maalitauluiksi siksi, että he paljastavat korruptiota ja suojelevat demokratiaa ja oikeusvaltiota;

K.	toteaa, että tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvia uhkia ovat muun muassa toimittajien häirintä ja heihin kohdistuvat hyökkäykset, heidän oikeusturvansa laiminlyönti sekä tiedotusvälineiden haltuunotto ja poliittisin perustein toteutettavat toimet media-alalla;

toteaa, että naistoimittajiin kohdistuu erityisiä sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja, kuten seksuaalista ja verkossa tapahtuvaa häirintää; toteaa, että yli 70 prosenttia tiedotusvälineissä työskentelevistä naisista on kokenut enemmän kuin yhden tyyppistä häirintää, uhkailua tai hyökkäyksiä verkossa; toteaa, että 52 prosenttia naisista joutui tällaisten rikosten kohteeksi pelkästään viime vuoden aikana; toteaa, että verkossa tapahtuva häirintä ja hyväksikäyttö on usein erittäin seksualisoitunutta eikä perustu uhrien työn sisältöön vaan heidän fyysisiin ominaisuuksiinsa, kulttuuritaustaansa tai yksityiselämäänsä; toteaa, että nämä uhat johtavat naistoimittajien itsesensurointiin ja että niillä on tukahduttava vaikutus lehdistönvapauteen ja sananvapauteen; toteaa, että tutkimuksissa löydetään jatkuvasti todisteita siitä, että naiset ovat vähemmistössä eri media-aloilla ja erityisesti luovissa tehtävissä ja että naiset ovat vakavasti aliedustettuina ylemmillä päätöksentekotasoilla (27);

M.	toteaa, että useissa jäsenvaltioissa strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet (SLAPP) ovat jatkuva käytäntö, jota käytetään toimittajien pelottelemiseksi lopettamaan korruptiota ja muita yleistä etua koskevia kysymyksiä koskevat tutkimukset;

toteaa, että sen lisäksi, että toimittajiin kohdistetaan väkivaltaa, pelottelua ja häirintää, näihin rikoksiin syyllistyneitä ei aina aseteta syytteeseen ja että rankaisemattomuudella on lamaannuttava vaikutus; toteaa, että Etyjin mukaan rankaisemattomuus on yleistä, koska esimerkiksi Etyjin alueella vähemmän kuin 15 prosenttia toimittajien murhista selvitetään;

O.	katsoo, että toimittajien oikeutta raportoida ja tutkia on edelleen vahvistettava ja suojeltava tehokkaasti;

toteaa, että tiedotusvälineiden vapauden vahvistaminen edellyttää uskottavaa ja yksityiskohtaista tietoa haasteiden laajuudesta ja luonteesta jäsenvaltioissa ja koko EU:ssa, myös tapauksissa, joissa on rikottu tiedotusvälineiden riippumattomuuden periaatteita ja loukattu toimittajien perusoikeuksia;

Q.	katsoo, että taiteellinen vapaus on olennainen osa sananvapauden perusoikeutta ja merkittävä seikka Euroopan kulttuurisen monimuotoisuuden ja terveen demokratian kannalta; toteaa, että hyökkäykset taiteellista vapautta vastaan lisääntyvät mutta jäävät yhä näkymättömiin;

katsoo, että globaalilla covid-19-kriisillä on tuhoisa sosiaalinen ja taloudellinen vaikutus media-alaan; toteaa, että media-alan yritykset ovat raportoineet mainostulojensa huomattavista menetyksistä; toteaa, että tuhannet media-alan työntekijät ovat jo menettäneet tai ovat vaarassa menettää työpaikkansa joko tilapäisesti tai pysyvästi; toteaa, että tämä vaikuttaa erityisen voimakkaasti freelance-toimittajiin ja freelance-työtä tekeviin media-alan työntekijöihin, joiden määrä kasvaa koko EU:ssa ja jotka muodostavat jo merkittävän osa kaikista toimittajista ja media-alan työntekijöistä Euroopassa; katsoo, että tästä aiheutuu vakava riski tiedon keskittymisestä entisestään harvojen ja käsiin ja vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen vaikeutumisesta; toteaa, että työpaikkojen rahoituksen kestävyys ja taloudellinen riippumattomuus ovat keskeinen osa lehdistönvapautta;

toteaa, että digitaalisesta mainonnasta saatavat tulot hyödyttävät usein EU:n ulkopuolisia toimijoita ja että eurooppalaisten tiedotusvälineiden tulot ovat jyrkässä laskussa, mikä vaarantaa perinteisten mainosrahoitteisten mediayhtiöiden, kuten kaupallisten televisiokanavien, sanomalehtien ja aikakauslehtien, tulevaisuuden;

T.	katsoo, että joissakin jäsenvaltioissa valtion tiedotusvälineille antamaa tukea ei ole toteutettu läpinäkyvästi, mikä vaikuttaa erittäin negatiivisesti tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja uskottavuuteen;

ottaa huomioon, että muun muassa levittämällä laitonta sisältöä verkkoalustojen liiketoimintamalli, joka perustuu mikrokohdennettuun mainontaan, osallistuu osaltaan syrjintään ja väkivaltaan yllyttävän vihapuheen levittämiseen ja väkivaltaisiin ääriliikkeisiin johtavan radikalisoitumisen vahvistamiseen; toteaa, että kaikenlaisen suvaitsemattomuuden torjuminen on olennainen osa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista ihmisoikeuksien suojelua;

V.	katsoo, että covid-19-pandemia on johtanut eräiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tahojen leimaantumiseen myös tiedotusvälineiden kautta, mikä on edistänyt eurooppalaisen yhteiskunnan polarisoitumista ja vihapuheen lisääntymistä;

ottaa huomioon, että verkkoväkivalta (mukaan lukien verkossa esitettävä vihapuhe ja verkossa tapahtuva vainoaminen ja häirintä) on yleistymässä; ottaa huomioon, että naisista, joilla on julkinen rooli, kuten naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelevista poliitikoista, toimittajista ja aktivisteista, on tulossa verkkokiusaamisen ja verkkoväkivallan ensisijainen kohde;

ottaa huomioon, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi velvoittaa kaikkien jäsenvaltioiden viranomaiset varmistamaan, että audiovisuaaliset mediapalvelut ja videonjakoalustat toteuttavat toimenpiteitä yleisön suojelemiseksi ohjelmilta, käyttäjien tuottamilta videoilta ja audiovisuaaliselta kaupalliselta viestinnältä, joka sisältää yllyttämistä johonkin ihmisryhmään tai ryhmän jäseneen kohdistuvaan väkivaltaan tai vihaan jostakin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetusta syystä; ottaa huomioon, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan tiedotusvälineitä sääntelevien viranomaisten riippumattomuuden;

toteaa, että valeuutisten ja väärän tiedon leviäminen sekä suhteettomat toimet niiden torjumiseksi digitaalisilla alustoilla uhkaavat tiedonvälityksen vapautta, demokraattista keskustelua ja tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja ovat lisänneet tarvetta korkealaatuisille perinteisille tiedotusvälineille; toteaa, että data-analyysit ja algoritmit vaikuttavat yhä enemmän kansalaisten saatavilla olevaan tietoon;

ottaa huomioon, että valtavan uutismäärän leviämisellä lähteistä, joita on vaikea varmentaa, samoin kuin sosiaalisen median ja viestialustojen yhä suuremmalla roolilla on kielteinen vaikutus EU:n kansalaisten perusoikeuksiin; toteaa, että covid-19-pandemia on kiihdyttänyt disinformaation vaikutusta verkossa ja tällä on joskus vakavia seurauksia kansanterveydelle ja se on tuonut vielä selvemmin esiin tarpeen taata vapaa ja riippumaton tiedonvälitys, jotta kansalaisten perusoikeuksia voidaan suojella; ottaa huomioon, että unionin laajuisen koordinoidun viestintästrategian puute vauhditti pandemiaa koskevaa disinformaatioaaltoa, etenkin sosiaalisessa mediassa ja viestialustoilla;

AA.

katsoo, että covid-19-pandemiaan liittyvä disinformaatio ja virheelliset tiedot voivat aiheuttaa paniikkia ja häiritä yhteiskuntarauhaa ja niihin on puututtava; katsoo, että disinformaation ja virheellisten tietojen torjuntatoimenpiteitä ei voida käyttää tekosyynä lehdistönvapauden suhteettomille rajoituksille, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden heikentämiselle ja toimittajien turvallisuuden vaarantamiselle; toteaa, että raporttien mukaan EU:n jäsenvaltioissa ja naapurialueilla on toteutettu koordinoituja kampanjoita, joilla on levitetty vääriä terveystietoja ja disinformaatiota EU:sta ja sen kumppaneista; ottaa huomioon, että komissio käsitteli näitä ilmiöitä äskettäisessä yhteisessä tiedonannossaan covid-19-disinformaation torjunnasta; toteaa, että eräät hallitukset ovat käyttäneet hyväkseen poikkeustilalainsäädäntöä ja että vaikka jotkin rajoitukset ovat väliaikaisia, toiset saattavat jatkua kauan terveyskriisin päättymisen jälkeen; katsoo, että tietolähteiden moniarvoisuus, vastuuvelvollisuus ja institutionaalinen avoimuus ovat ensisijainen puolustuskeino disinformaatiota vastaan;

AB.	katsoo, että aidosti riippumattomat ja riittävästi rahoitetut julkiset tiedotusvälineet, jotka toimivat eri alustoilla, ovat keskeinen tekijä toimivan demokratian kannalta EU:ssa;

Tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ja toimittajien suojelu Euroopassa

toistaa olevansa edelleen syvästi huolissaan tiedotusvälineiden vapauden tilasta EU:ssa, kun otetaan huomioon jatkuvat väärinkäytökset ja hyökkäykset, joita tietyissä jäsenvaltioissa kohdistetaan toimittajiin ja media-alan työntekijöihin heidän työnsä vuoksi, sekä julkisen panettelun lisääntyminen ja ammatin arvostuksen yleinen heikkeneminen, joka rasittaa erityisen raskaasti paikallista, tutkivaa sekä rajat ylittävää journalismia; korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja niiden omistusta koskevasta avoimuudesta 7. maaliskuuta 2018 annetun Euroopan neuvoston suosituksen mukaisesti jäsenvaltioilla on positiivinen velvollisuus edistää sellaista sananvapauden kannalta suotuisaa ympäristöä sekä verkon ulkopuolella että verkossa, missä kaikki voivat käyttää oikeuttaan sananvapauteen, ja kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa ja kannatuksensa suositukselle;

on syvästi järkyttynyt Daphne Caruana Galizian murhasta Maltalla ja Ján Kuciakin ja tämän kihlatun Martina Kušnírován murhista Slovakiassa ja katsoo niiden johtuneen heidän suorittamistaan korruptiota ja muita rikoksia paljastaneista tutkimuksista ja toistaa, että on tärkeää tutkia tapaukset riippumattomasti, jotta näihin rikoksiin syyllistyneet ja niiden takana olevat henkilöt saadaan oikeuden eteen; kehottaa kansallisia lainvalvontaviranomaisia tekemään tältä osin täysipainoista yhteistyötä Europolin ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen kanssa;

pitää valitettavana, että toimittajat ja media-alan työntekijät työskentelevät usein epävarmoissa oloissa, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan asianmukaiseen työntekoon ja rajoittaa siten tiedotusvälineiden vapautta; korostaa, että toimittajien ja media-alan työntekijöiden asianmukaiset työolot ovat ratkaisevan tärkeitä korkealaatuisen journalismin edistämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kestäviä toimia, joilla pyritään rahoittamaan ja tukemaan korkealaatuista ja riippumatonta journalismia;

muistuttaa tutkivan journalismin keskeisestä roolista järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, sillä se kerää ja yhdistelee asiaankuuluvaa tietoa ja paljastaa näin rikollisverkostoja ja laitonta toimintaa; korostaa, että tällaisten toimien vuoksi tutkiviin journalisteihin kohdistuu suurempi henkilökohtainen riski;

painottaa, että tutkivilla journalisteilla on erittäin tärkeä rooli vallanpitäjien asettamisessa vastuuseen sekä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vartijoina;

toistaa painokkaasti komissiolle esittämänsä kehotuksen käsitellä jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimyksiä vahingoittaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta vakavana ja järjestelmällisenä vallan väärinkäyttönä ja SEU:n 2 artiklassa vahvistettujen EU:n perusarvojen vastaisena toimintana; pitää näin ollen myönteisenä, että komissio aikoo sisällyttää vuosikertomukseensa oikeusvaltion tilanteesta EU:ssa erityisen luvun tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden valvonnasta; katsoo tätä taustaa vasten, että alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla, joka heijastaa yksittäisten henkilöiden mielipiteitä ja monimuotoisuutta, varmistettaisiin, että toimittajien ja media-alan kohtaamat haasteet otetaan tässä erityisessä luvussa tehokkaasti huomioon; kehottaa lisäksi sisällyttämään tähän lukuun maakohtaisia suosituksia ja tehokkaita ratkaisuja sekä arvion omistusta koskevasta avoimuudesta ja hallitusten ja yksityisten tahojen puuttumisesta tiedotusvälineiden toimintaan EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota tekemään aktiivista yhteistyötä Euroopan neuvoston kanssa, vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja varmistamaan, että toteutetut toimenpiteet täydentävät toisiaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja ylläpitämään uskottavaa kehystä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden suojelemiseksi; kehottaa komissiota pyrkimään ottamaan käyttöön tiedotusvälineiden vapautta koskevat normit ja vertailuarvot EU:n tasolla sekä kannustimia yksittäisten jäsenvaltioiden välisen lähentymisen lisäämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja vahvistamaan täysimääräisesti EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ja vapauksien edistämiseksi ja suojelemiseksi jo kehitettyjä välineitä, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä ja journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävää Euroopan neuvoston foorumia, ja reagoimaan viipymättä näihin oikeuksiin ja vapauksiin kohdistuviin mahdollisiin uhkiin ja niiden loukkauksiin; kehottaa komissiota ottamaan huomioon covid-19-pandemian yhteydessä vuonna 2020 toteutettujen kiireellisten toimenpiteiden vaikutuksen lehdistönvapauteen, institutionaaliseen avoimuuteen, vastuuvelvollisuuteen, tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimittajien turvallisuuteen, mukaan luettuina yleiskatsaus toimittajiin kohdistuneisiin hyökkäyksiin kaikkialla EU:ssa sekä asiaa koskevat jäsenvaltioiden vastaukset; muistuttaa parlamentin toistuvasta kehotuksesta luoda pysyvä, riippumaton ja kokonaisvaltainen mekanismi, joka kattaa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeudet EU:ssa; katsoo, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaan EU:n mekanismiin on sisällyttävä tiedotusvälineiden vapaus, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, demokraattisen järjestelmän olennaisena pilarina; kehottaa komissiota tässä yhteydessä keräämään tietoja ja tilastoja tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta kaikissa jäsenvaltioissa;

korostaa julkisten tiedotusvälineiden korvaamattomuutta ja tähdentää, että on erittäin tärkeää varmistaa ja säilyttää niiden riippumattomuus poliittisesta ohjauksesta; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa yksityisten markkinatoimijoiden taloudellinen riippumattomuus ja niiden toiminnan kestävyyden edellytykset tiedotusvälineiden haltuunoton välttämiseksi; muistuttaa parlamentin kehotuksesta laatia tässä yhteydessä kunnianhimoinen tiedotusvälineitä koskeva EU:n toimintasuunnitelma; tuomitsee eräiden jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimykset vaientaa kriittiset ja riippumattomat tiedotusvälineet ja heikentää tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta; varoittaa yrityksistä alistaa tällaiset tiedotusvälineet välillisesti rahoituksen avulla ja tuomitsee erityisesti pyrkimykset kontrolloida julkisen palvelun mediaa; pitää valitettavana, että eräiden jäsenvaltioiden yleisradioyhtiöt ovat ryhtyneet levittämään hallitusmyönteistä propagandaa yllyttäen joissakin tapauksissa jopa väkivaltaan ja että oppositio ja vähemmistöryhmät suljetaan usein yhteiskunnan ulkopuolelle tai ne esitetään halventavissa yhteyksissä; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa tiedonsaanti rajoittuu erityisesti maaseutualueilla voimakkaasti julkiseen propagandaan ja että kielelliset esteet rajoittavat kansainvälisten uutisten saatavuutta; painottaa näin ollen, että tiedon saatavuus ja laadukas journalismi ovat äärimmäisen tärkeitä demokratian kannalta; korostaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole pakollista tehdä tiedotusvälineiden sisältöanalyysia, joka antaisi vertailukelpoisia julkisia tietoja hallituksen kannattajien ja opposition näkemysten tasapainoisesta näkyvyydestä televisiossa ja radiossa erityisesti vaalikampanjoiden aikana;

kiinnittää huomiota Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) 23. tammikuuta 2019 annettuun päätöslauselmaan 2255 sisältyviin suosituksiin, joissa kehotetaan jäsenvaltioita takaamaan julkisille tiedotusvälineille toimituksellinen riippumattomuus sekä riittävä ja vakaa rahoitus; korostaa, että kansallisilla, alueellisilla ja paikallisilla tiedotusvälineillä ja varsinkin julkisen palvelun medialla on suuri vastuu julkisen edun palvelemisesta ja yhteiskuntiemme kulttuurisen, kielellisen, sosiaalisen ja poliittisen monimuotoisuuden riittävästä huomioonottamisesta; korostaa, että julkisen palvelun median roolia luotettavana yleisen edun palvelijana olisi tuettava asianmukaisella ja kestävällä rahoituksella, johon jäsenvaltiot eivät voisi puuttua poliittisesti; kehottaa siksi jäsenvaltioita käyttämään rahoitusmalleja, joissa julkisia tiedotusvälineitä rahoitetaan poliittisesta päätöksenteosta riippumattomista lähteistä; korostaa, että on ratkaisevan tärkeää turvata viranomaisten riippumattomuus ja varmistaa tiedotusvälineiden vahva ja itsenäinen valvonta valtion ja kaupallisten toimijoiden perusteettoman ohjauksen tai toimituksellisiin linjoihin vaikuttamiseen pyrkimisen torjumiseksi; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen oikeudellisesta kehyksestä, jolla valvotaan julkisen palvelun mediapalvelujen tarjoajien toimintaa, mukaan lukien se, täyttävätkö ne järkevän johtamisen ja tehtäväperusteisen rahoituksen kriteerit ja vastaavatko niiden palvelut tosiasioihin perustuvalle, oikeudenmukaiselle ja eettiselle journalismille asetettuja odotuksia;

tuomitsee tasapainoisen poliittisen keskustelun puutteen tiedotusvälineiden keskuudessa tietyissä jäsenvaltioissa sekä sen, että käytännössä esiintyy poliittisesti perusteltuja tiedonsaantirajoituksia, kuten yleistä etua koskeviin tietoihin tutustumisen kieltäminen, viivytystaktiikan käyttäminen, pyydettyjen tietojen laajuuden perusteeton rajaaminen, parlamenttien kaltaisiin julkisiin tiloihin pääsyn epääminen toimittajilta, toimittajien rajoitetut mahdollisuudet haastatella poliitikkoja ja hallitusten jäseniä sekä sellaisille tiedotusvälineille annettavien haastattelujen myöntämisen välttäminen, jotka eivät kuulu hallitusmyönteiseen ryhmittymään, vaikka niillä olisi merkittävä valtakunnallinen saavuttavuus; korostaa, että viranomaisten on varmistettava toimintansa avoimuus ja autettava siten lisäämään kansalaisten luottamusta, kun otetaan huomioon, että vapaa tiedonkulku auttaa suojelemaan elämää ja terveyttä sekä helpottamaan ja edistämään sosiaalista, taloudellista ja poliittista keskustelua ja päätöksentekoa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajilla ja tiedotusvälineillä on merkittävissä määrin pääsy parlamentaarisiin keskusteluihin, parlamenttien jäsenten ja korkea-arvoisten hallintovirkamiesten puheille, yleishyödyllisiin tietoihin sekä julkisiin tapahtumiin ja lehdistötilaisuuksiin, erityisesti hallitusten lehdistötilaisuuksiin, koska tällaisen pääsyn puute rajoittaa vakavasti tiedotusvälineiden vapautta;

10.

ilmaisee huolensa siitä, että EU:n jäsenvaltioissa ei ole oikeudellisia tai poliittisia välineitä, joilla suojellaan erityisesti toimittajia ja media-alan työntekijöitä väkivallalta, uhkauksilta ja pelottelulta; kehottaa julkisia henkilöitä ja viranomaisten edustajia pidättäytymään toimittajien mustamaalaamisesta, koska tämä heikentää luottamusta tiedotusvälineisiin koko yhteiskunnassa; korostaa toimittajien tärkeää roolia protesteista ja mielenosoituksista raportoinnissa ja kehottaa suojelemaan heitä, jotta he voivat hoitaa tehtävänsä pelkäämättä; pyytää jäsenvaltioita järjestämään toimittajien suojelusta vastaaville lainvalvontaviranomaisille erityisiä koulutusohjelmia; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan sekä lainsäädännössä että käytännössä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden sekä heidän lähteidensä tehokkaan suojelun ja turvallisuuden, myös rajojen yli; on tässä yhteydessä vakaasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden olisi kiellettävä yksityisetsivien käyttö pelottelukeinona tietojen hankkimiseksi työtään tekevistä toimittajista tai heidän lähteistään;

11.

on erittäin huolestunut tiedotusvälineisiin kohdistuvista lisääntyvistä poliittisista hyökkäyksistä ja pitää valitettavana toimittajien lähteiden suojelun puutetta; muistuttaa jäsenvaltioiden velvollisuudesta suorittaa nopeita, puolueettomia ja tehokkaita tutkimuksia toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä, kuten uhkailusta, murhista, häirinnästä ja huonosta kohtelusta, ja kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimia toimittajiin ja media-alan työntekijöihin kohdistuvien uhkien ja hyökkäysten lopettamiseksi, vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, että uhreilla ja heidän perheillään on käytettävissään asianmukaiset oikeussuojakeinot; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ilmoittamismekanismit ovat helposti saatavilla; kehottaa panemaan täytäntöön sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat, joissa painotetaan, että EU toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen toimittajien suojelun sekä ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä että vaatimalla tehokkaita tutkimuksia rikkomusten yhteydessä; korostaa, että naistoimittajat ovat erityisen alttiita häirinnälle ja pelottelulle ja että heitä varten olisi tästä syystä luotava lisää suojakeinoja; ilmaisee syvän huolensa naistoimittajiin ja naispuolisiin media-alan työntekijöihin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymisestä; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen soveltaa toimittajien turvallisuutta edistävien toimenpiteiden käsittelyyn sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa;

12.

kehottaa jäsenvaltioita lisäksi panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan neuvoston suosituksen journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta ja saattamaan mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöään unionin lainsäädännön rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta annetun direktiivin (EU) 2019/1937, jolla pyritään asettamaan yhteiset vähimmäisvaatimukset väärinkäytösten paljastajien korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi; korostaa, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa tutkivaa journalismia ja lehdistönvapautta;

13.

tuomitsee strategisten häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (SLAPP) käytön tutkivien journalistien ja media-alan yritysten vaientamiseen tai pelotteluun ja pelon ilmapiirin luomiseen näiden raportoidessa tietyistä aiheista; toistaa painokkaasti komissiolle pyyntönsä siitä, että se esittäisi kattavan säädösehdotuksen, jolla pyritään luomaan SLAPP-käytäntöjen vastaiset vähimmäisvaatimukset kaikkialla EU:ssa;

14.

muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevän erityisvaliokunnan (CRIM) järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta 23. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman loppusuosituksista, joiden mukaan kunnianloukkauslait voivat saada luopumaan korruptiotapausten mahdollisesta ilmoittamisesta; toistaa pyyntönsä kaikille jäsenvaltioille siitä, että ne poistaisivat kunnianloukkauksen ja herjauksen rangaistavuuden oikeusjärjestelmissään, ainakin tapauksissa, joissa on kyse järjestäytyneeseen rikollisuuteen, korruptioon ja rahanpesuun liittyvistä syytöksistä jäsenvaltioissa ja ulkomailla;

15.

kehottaa komissiota perustamaan EU:n vihjepuhelinpalvelun nopean toiminnan mekanismiksi suojelua pyytäville toimittajille ja varmistamaan, että heidän tilanteeseensa kiinnitetään riittävästi huomiota;

16.

tähdentää, että sisällöntuotanto- ja sisällönjakelualojen omistuksen liiallinen keskittyminen saattaa uhata kansalaisten mahdollisuutta tutustua erilaisiin sisältöihin; korostaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joka edellyttää monipuolista mediaomistajuutta ja sisältöä sekä riippumatonta journalismia, on keskeisen tärkeää pyrittäessä estämään disinformaation leviäminen ja varmistamaan, että unionin kansalaiset ovat hyvin perillä asioista; muistuttaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen 2020 mukaan mediaomistajuuden keskittyminen on edelleen yksi merkittävimmistä tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuvista riskeistä ja että sen katsotaan muodostavan esteitä tiedon monimuotoisuudelle; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön mediaomistajuutta koskevia sääntelykehyksiä, jotta vältetään omistuksen laaja-alainen keskittyminen media-alalla sekä taataan avoimuus ja tietojen ilmoittaminen sekä kansalaisten hyvät mahdollisuudet saada tietoja tiedotusvälineiden omistuksesta, rahoituslähteistä ja hallinnasta; kehottaa komissiota seuraamaan omistuksen keskittymistä ja sääntöjenvastaista valtiontukea torjuvien EU:n nykyisten välineiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioiden tasolla tiedotusvälineiden toimintaympäristön monimuotoisuuden lisäämiseksi; tuomitsee kaikki yritykset monopolisoida tiedotusvälineiden omistajuus jäsenvaltioissa tai puuttua poliittisesti tiedotusvälineiden hallinnointiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan nopeasti ja päättäväisesti mediaomistajuuden ja tiedotusvälineiden omistajien käyttämien rahoituslähteiden avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan toimia sen varmistamiseksi, että tiedotusvälineet julkaisevat ennakoivasti tietoja omistusrakenteistaan, myös tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan, ja että otetaan käyttöön selkeät säännöt, joilla estetään tiedotusvälineiden omistusrakenteisiin liittyvät mahdolliset eturistiriidat painottaen erityisesti poliittisen puuttumisen välttämistä; tuomitsee hallitusten liiallisen puuttumisen tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen julkisella mainonnalla; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukemiseen osoitettujen EU:n varojen käyttöä, jotta resurssit voidaan suunnata niitä tarvitseville; korostaa tässä yhteydessä, että EU:n varoja ei voida käyttää valtion hallitsemiin tiedotusvälineisiin ja poliittista propagandaa levittäviin tiedotusvälineisiin;

17.

pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa tiedotusvälineiden sääntelyelimet ovat joutuneet hallituksen määräysvaltaan ja toimivat puolueellisesti hallitusta arvostelevia tiedotusvälineitä kohtaan;

18.

on huolissaan yrityksistä hyödyntää covid-19-pandemiaa siten, että sen varjolla rangaistaan riippumattomia ja kriittisiä tiedotusvälineitä ja rajoitetaan tiedotusvälineiden mahdollisuutta tutustua viranomaisten päätöksiin ja toimiin ja valvoa niitä lakkauttamalla toimielinten avoimuutta koskevat mekanismit tai heikentämällä niitä poikkeustoimenpiteiden avulla sekä vaikeutetaan näistä toimista käytävää asianmukaista ja tietoon perustuvaa keskustelua; korostaa journalismin ja vapaan tiedonkulun merkitystä olennaisena osana unionin toimia covid-19-pandemian hillitsemiseksi; korostaa, että myös journalismilla on ratkaiseva tehtävä kansanterveydellisessä hätätilanteessa; kehottaa komissiota seuraamaan kattavasti tällaisia kansallisten hallitusten käytäntöjä ja sisällyttämään seurannan tulokset oikeusvaltiota koskeviin vuosikertomuksiin;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan EU:ssa ja kansallisella tasolla kiireellisesti käyttöön hätätilanteen elvytyspaketteja, joilla suojellaan toimittajien ja media-alan työntekijöiden työpaikkoja ja toimeentuloa, tuetaan yrityksiä ja rahoitetaan julkisen palvelun mediaa covid-19-pandemiaan liittyvän talouden elpymissuunnitelman avulla noudattaen kaikilta osin EU:n kilpailusääntöjä; korostaa, että covid-19-kriisin aikana tietyt media-alan yritykset ja erityisesti paikalliset tiedotusvälineet arvioivat menettäneensä jopa 80 prosenttia (28) tuloistaan mainonnan vähenemisen vuoksi; korostaa, että pandemiatilanteessa unionin kansalaiset tarvitsevat ammattitaitoista, taloudellisesti turvattua ja riippumatonta journalismia; toistaa tässä yhteydessä kehotuksensa perustaa covid-19-kriisin seurauksena uudelleenlaadittavassa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) toimittajia varten pysyvä eurooppalainen rahasto, josta tuetaan suoraan riippumattomia toimittajia, media-alan yrityksiä, freelancereita ja itsenäisiä media-alan ammatinharjoittajia; korostaa, että riippumattomien organisaatioiden olisi hallinnoitava rahoitusta, jotta vältetään puuttuminen toimitukselliseen päätöksentekoon, ja että tukea olisi annettava ainoastaan sellaisille julkisille ja kaupallisille tiedotusvälineille, jotka ovat aidosti riippumattomia ja vapaita hallituksen tai muiden tahojen puuttumisesta asioihin; muistuttaa, että erityinen painoarvo olisi asetettava myös varsinkin paikallisiin riippumattomiin media-alan startup-yrityksiin jäsenvaltioissa, joissa tiedotusvälineiden vapaus on viime vuosina heikentynyt, tiedotusvälineiden omistuksen keskittyminen on lisääntynyt merkittävästi ja julkisiin tiedotusvälineisiin kohdistuu poliittisen vaikuttamisen uhka;

20.

palauttaa mieliin tässä yhteydessä kehotuksensa laatia kunnianhimoinen tiedotusvälineitä koskeva EU:n toimintasuunnitelma, jolla tuetaan tiedotusvälineiden elinvoimaisen ja moniarvoisen toimintaympäristön kehittämistä;

21.

kehottaa laatimaan kunnianhimoisen monivuotisen rahoituskehyksen ja lisäämään määrärahoja tiedotusvälineiden ja riippumattoman journalismin, etenkin tutkivan journalismin tukemiseksi; korostaa journalismiin ja uutismediaan liittyvää innovointia, jota voitaisiin edistää EU:n rahoituksella; panee huolestuneena merkille komission tarkistetussa budjettiehdotuksessa suunnitellut leikkaukset Luova Eurooppa -ohjelmaan ja oikeusalan, perusoikeuksien ja arvojen ohjelmaan;

22.

pitää erittäin myönteisenä EU:n varojen kohdentamista erilaisten uusien hankkeiden alullepanon mahdollistamiseen, kuten lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden loukkauksia koskevaan EU:n laajuiseen nopean toiminnan mekanismiin ja rajatylittävän tutkivan journalismin rahastoon, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistamiseksi;

23.

korostaa, että tiedotusvälineillä on vahva rooli sukupuolten tasa-arvon ja syrjinnän torjunnan edistämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään aktiivisiin toimiin sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi media-alalla, jotta luovissa tai päätöksentekotehtävissä voisi toimia enemmän naisia, mikä mahdollistaisi tiedotusvälineiden osallistumisen sukupuolistereotypioiden vähentämiseen;

Vihapuhe

24.

tuomitsee sellaiset kaikenlaiset viharikokset, vihapuheen ja perusteettomat tai vilpillisessä mielessä tehdyt syytökset (29) sekä verkossa että sen ulkopuolella, jotka perustuvat kaikenlaiseen syrjintään, kuten sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään, jota tapahtuu EU:n sisällä ja muualla; ilmaisee huolensa viharikoksista ja syrjinnän tai väkivallan lietsomiseen liittyvistä rikoksista, joita on tehty maailmanlaajuisen covid-19-pandemian aikana ja jotka ovat aiheuttaneet erityisen haavoittuvassa asemassa olevien tahojen leimaantumista;

25.

pitää valitettavana, että hallitukset ja poliittiset puolueet eri puolilla EU:ta käyttävät yhä enemmän vihapuhetta poliittisessa viestinnässä; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan voimakkaasti viharikokset, vihapuheen ja syyllistämisen, joita poliitikot ja viranomaiset harjoittavat kaikilla tasoilla ja kaikentyyppisissä tiedotusvälineissä, ja määräämään niistä vakavia seuraamuksia, koska tällaiset yhteiskunnalliset ilmiöt normalisoivat ja vahvistavat suoraan vihaa ja väkivaltaa, ja pidättäytymään syrjivästä ja yllyttävästä retoriikasta valtiollisessa viestinnässä, koska se on yhteiskunnalle haitallista; korostaa, että seuraamusten olisi aina oltava sananvapautta koskevien kansainvälisten normien mukaisia; vaatii lisäksi jäsenvaltioita lainsäädännön rajoissa takaamaan sananvapauden, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, ja edistämään sitä, sillä se on olennaisen tärkeä elinvoimaisen demokraattisen vuoropuhelun kannalta; muistuttaa, että rasistiset ja muukalaisvihamieliset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin;

26.

kehottaa jäsenvaltioita jälleen toteuttamaan lisätoimenpiteitä vihapuheen ja viharikosten ehkäisemiseksi, tuomitsemiseksi ja torjumiseksi sekä valvomaan näiden toimenpiteiden toteuttamista, jotta voidaan torjua vihapuheen ja väkivallan levittämistä verkossa ja sen ulkopuolella, myös varmistamalla, että lainvalvontaviranomaiset soveltavat tehokkaita viharikosten kirjaamiskäytäntöjä, jotka perustuvat rasismin, muukalaisvihan ja muun suvaitsemattomuuden torjumista käsittelevän EU:n korkean tason työryhmän hyväksymiin periaatteisiin;

27.

korostaa, että verkossa esiintyvä vihapuhe on yleistynyt yhä enemmän viime vuosina, koska yksilöt ja häiriötä aiheuttavat toimijat käyttävät verkkoalustoja vihaa aiheuttavien tietojen levittämiseen; painottaa, että tämä vahingoittaa yhteistä yleistä etua, koska haitallinen sisältö heikentää kunnioittavaa ja rehellistä julkista keskustelua ja uhkaa yleistä turvallisuutta, sillä verkossa esitettävä vihapuhe voi yllyttää todelliseen väkivaltaan;

28.

toteaa, että vihapuheen ja syrjinnän torjumiseksi olisi vahvistettava oikeudellista kehystä; toistaa tämän vuoksi kehotuksensa aloittaa uudelleen neuvottelut horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä;

29.

toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille kehotuksensa toteuttaa toimenpiteitä naisten turvallisuuden lisäämiseksi julkisessa tilassa ja internetissä, puuttua sukupuoleen perustuvan väkivallan uusiin muotoihin, kuten verkossa tapahtuvaan vainoamiseen ja häirintään, ja ottamaan käyttöön kattavia mekanismeja verkkokiusaamisen uhrien auttamiseksi;

30.

kehottaa uudelleen komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön SEUT:n 83 artiklan 1 kohtaan sisältyvän siirtymälausekkeen, jotta naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ja muut sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot (verkkoväkivalta mukaan lukien) voidaan sisällyttää EU:n tunnustamien rikosten luetteloon;

31.

panee merkille komission esittelemät käytännesäännöt verkossa esiintyvän laittoman vihapuheen torjumiseksi ja niiden viidennen arviointikierroksen, josta selviää, että tietotekniikkayritykset poistavat keskimäärin 71 prosenttia niille ilmoitetusta laittomasta vihapuheesta; muistuttaa, että toimittajat ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt olisi otettava mukaan käytännesääntöjen arviointeihin ja uudelleentarkasteluihin ja että käytännesääntöihin osallistuvat tietotekniikkayritykset tarkastelevat poistamispyyntöjä ainoastaan omien sääntöjensä ja yhteisösuuntaviivojensa pohjalta; korostaa, että yksityisille yrityksille jää laaja harkintavalta määritellä, mikä on laitonta; kannustaa kaikkia sosiaalisen median alustoja ylläpitäviä yrityksiä osallistumaan käytännesääntöihin;

32.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava kaikin asianmukaisin keinoin, että tiedotusvälineissä, verkko- ja sosiaalinen media ja mainonta mukaan luettuina, ei esiinny minkäänlaista yllyttämistä väkivaltaan eikä minkäänlaista tiettyä henkilöä tai ryhmää vastaan kohdistettua vihapuhetta, jolla voisi olla suora vaikutus näiden henkilöiden osallistumiseen kansalaisyhteiskuntaan; kehottaa jälleen komissiota, jäsenvaltioita ja sosiaalisen median alalla toimivia yrityksiä torjumaan rasismin, muukalaisvihan, hlbti-fobian ja uskontoon perustuvan vihan leviämistä internetissä yhteistyössä asiaa käsittelevien kansalaisjärjestöjen kanssa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään luotettavampia tietoja vihapuheen ja viharikosten laajuudesta;

33.

ilmaisee huolensa siitä, että uhrit eivät ilmoita viharikoksista riittämättömien suojakeinojen vuoksi ja että viranomaiset eivät ole pystyneet tutkimaan asianmukaisesti viharikoksia ja lopettamaan niiden rankaisemattomuutta jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja levittämään viharikosten ja vihapuheen raportoimiseen tarkoitettuja välineitä ja mekanismeja ja varmistamaan, että kaikki väitettyä viharikosta tai vihapuhetta koskevat tapaukset tutkitaan tehokkaasti, että niihin liittyvät henkilöt asetetaan syytteeseen ja että ne käsitellään tuomioistuimessa;

Disinformaatio ja alustojen rooli

34.

panee merkille, että uusi digitaalinen teknologia ja sosiaalinen media ovat olleet osaltaan aiheuttamassa disinformaation leviämisen ja vieraiden valtioiden sekaantumisen ongelmaa ja niiden vuoksi verkkoalustoilla on vaikutusvaltainen rooli uutisten ja muun mediasisällön julkaisemisessa, levittämisessä ja edistämisessä; toistaa olevansa huolissaan disinformaation mahdollisesta uhasta tiedonvälityksen vapaudelle, sananvapaudelle, demokraattiselle keskustelulle, tiedotusvälineiden riippumattomuudelle ja kansanterveydelle; korostaa, että disinformaation torjuntatoimenpiteissä olisi keskityttävä edistämään mielipiteiden moninaisuutta tukemalla korkealaatuista journalismia, antamalla luotettavaa, tosiseikkoihin perustuvaa ja todennettua tietoa sekä kehittämällä medialukutaitoa ja että tällaisilla toimenpiteillä on taattava tiedonvälityksen vapaus ja sananvapaus;

35.

kehottaa tekemään entistä tiiviimpää yhteistyötä verkkoalustojen ja lainvalvontaviranomaisten välillä vihapuheviestien ja väkivaltaan yllyttävien viestien leviämiseen puuttumiseksi; korostaa, että on tärkeää poistaa viipymättä laiton sisältö, jotta voidaan hillitä sen hallitsematonta leviämistä; huomauttaa kuitenkin, että verkkoalustat eivät voi olla eikä niistä voi tulla yksityisiä sensurointielimiä ja että niiden laittoman sisällön poistamiseen on aina sovellettava suojatoimia, mukaan luettuna jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittama valvonta, jotta suojellaan sananvapautta, taiteellinen vapaus mukaan luettuna, oikeutta vapaaseen ja riippumattomaan tiedonvälitykseen sekä yleisesti kansalaisten perusoikeuksia; muistuttaa, että verkkoalustat ovat osa verkossa olevaa julkista tilaa, jossa käydään julkista keskustelua; kehottaa komissiota huolehtimaan alustoihin sovellettavista suojatoimista, jotta perusoikeuksia ja sananvapautta kunnioitetaan;

36.

palauttaa mieliin, että poliittiset puolueet ja yksityiset tai julkiset tahot käyttävät usein poliittista profilointia, disinformaatiota ja tietojen manipulointia hyväkseen, ja toistaa olevansa huolissaan siitä, että todisteita häirinnästä ja viitteitä ulkomaisesta vaikuttamisesta havaitaan jatkuvasti ennen kaikkia merkittäviä kansallisia tai EU:n vaalitapahtumia ja että suurelta osin tämä häirintä hyödyttää EU:n vastaisia ja populistisia ehdokkaita, jotka pyrkivät polarisoimaan ja tekemään tyhjäksi ideologisen moniarvoisuuden ottaen kohteekseen tietyt vähemmistöt ja haavoittuvat ryhmät; huomauttaa, että tulevaisuudessa kolmansien osapuolten asiaan puuttumisen torjuminen on olennainen tekijä eurooppalaisten arvojen ja demokratian ylläpitämisessä; korostaa covid-19-hätätilan yhteydessä, että pandemiaan liittyvää disinformaatiota ja sensaatiohakuisia tiedotusvälineiden raportteja ovat hyödyntäneet myös äärioikeistolaiset ja populistiset ryhmät ja poliitikot vähemmistöryhmiä vastaan ja maahanmuuton vastaisen retoriikan edistämiseksi, mikä on lisännyt rasistista ja muukalaisvihamielistä vihapuhetta sekä syrjintää;

37.

huomauttaa, että virheellisen tiedon ja disinformaation eri muodot sekä muunlainen muun muassa covid-19-pandemiaan liittyvän tiedon manipulointi leviävät edelleen eri puolilla maailmaa, ne on usein kohdennettu heikoimmassa asemassa oleviin yhteisöihin ja niillä voi olla haitallisia vaikutuksia yleiseen turvallisuuteen, terveyteen ja tehokkaaseen kriisinhallintaan; katsoo, että tällaisten disinformaatiokampanjoiden tavoitteena on heikentää demokraattista prosessia ja kansalaisten luottamusta jäsenvaltioiden demokraattisiin instituutioihin; suhtautuu myönteisesti 10. kesäkuuta 2020 annettuun yhteiseen tiedonantoon covid-19-disinformaation torjunnasta; palauttaa mieliin, että kaikkien disinformaation torjuntatoimenpiteiden, myös covid-19-hätätoimien, on oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia, avoimia ja väliaikaisia ja niitä on valvottava asianmukaisesti välttäen kaikenlaiset siirtymät kohti julkista monopoliasemaa tai tietolähteiden keskittymistä eivätkä ne saa missään tapauksessa estää toimittajia ja media-alan toimijoita tekemästä työtään tai johtaa verkkosisällön aiheettomaan poistamiseen tai sisältöön pääsyn estämiseen; pitää valitettavana, että tietyt verkkoalustat poistavat tai sensuroivat covid-19-pandemiaan liittyvää sisältöä, myös journalistista sisältöä, sananvapautta tarpeettomasti rajoittavien läpinäkymättömien ehtojen perusteella; korostaa, että turvautuminen tällaisiin toimenpiteisiin voi johtaa siihen, että tärkeiden kansanterveystietojen saanti estetään tai sitä rajoitetaan; korostaa, että pandemiaan liittyvien tietojen mahdolliset kriminalisointipyrkimykset saattavat aiheuttaa epäluottamusta virallisiin tietoihin, viivyttää luotettavien tietojen saantia ja vaikuttaa lamaannuttavasti sananvapauteen;

38.

tuomitsee salaliittoteoriat ja julkisesti rahoitetut disinformaatiokampanjat, joilla yritetään mustamaalata EU:ta ja johtaa kansalaisia harhaan sen tavoitteista ja toiminnasta; kehottaa komissiota tuomitsemaan avoimesti ja kumoamaan valheet ja disinformaation, joita valtiolliset viranomaiset mahdollisesti levittävät EU:sta, sekä julkaisemaan ja levittämään tosiseikkoihin perustuvia vastineita tietojen antamiseksi kansalaisille;

39.

pitää myönteisenä komission aloitetta esittää eurooppalainen demokratian toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on torjua disinformaatiota ja edistää sopeutumista tilanteisiin, joissa esiintyy muuttuvia uhkia ja manipulointiyrityksiä, sekä tukea vapaita ja riippumattomia tiedotusvälineitä; korostaa tässä yhteydessä, että sananvapauden, mukaan luettuina vapaat, riippumattomat ja taloudellisesti kannattavat tiedotusvälineet, sekä taiteellisen vapauden, perusoikeuksiin liittyvän sisällön ja demokraattisen keskustelun suojeleminen ja vihapuheen ja disinformaation torjuminen ovat olennaisen tärkeitä EU:n oikeusvaltion ja demokratian puolustamisen kannalta; panee huolestuneena merkille, että Global Disinformation Indexin (GDI) tutkimuksen mukaan EU:ssa disinformaatiota levittävät verkkosivustot saavat vuosittain yli 70 miljoonaa euroa mainostuloja; korostaa mikrokohdennettuun mainontaan perustuvien liiketoimintamallien mahdollisia kielteisiä vaikutuksia; vahvistaa, että yleisessä tietosuoja-asetuksessa (30) säädetään yksilöiden oikeudesta olla joutumatta kaikkialle verkkoon ulottuvan seurannan kohteeksi eri sivustoilla ja sovelluksissa; kehottaa komissiota jatkamaan tältä osin yhteistyötä digitaalisten alustojen kanssa ja tehostamaan toimia tällaisten käytäntöjen kieltämiseksi sekä bottien ja väärennettyjen verkkoprofiilien avulla tapahtuvan disinformaation strategisen ja automatisoidun vahvistamisen torjumiseksi ja verkkomainonnan rahoitusta ja jakelua koskevan avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa lisäksi kaikkia verkkoalustoja varmistamaan, että niiden hakutoimintojen perustana olevat algoritmit eivät perustu ensisijaisesti mainontaan; pyytää perustamaan digitaalisia ja perusoikeuksia käsittelevän useiden sidosryhmien asiantuntijaryhmän, joka koostuu riippumattomista tiedotusvälineistä sekä digitaalisia ja ihmisoikeuksia puolustavista kansalaisjärjestöistä, avustamaan komissiota ja yleisestikin EU:n toimielimiä;

40.

pitää myönteisenä eurooppalaisen digitaalisen median seurantafoorumin (EDMO) käynnistämistä, jolla lisätään saatavilla olevaa tieteellistä tietoa verkkodisinformaatiosta, edistetään EU:n tiedonvarmistuspalvelumarkkinoiden kehittämistä ja tuetaan sellaisen rajat ylittävän ja monialaisen yhteisön perustamista, joka koostuu sidosryhmien kanssa yhteistyötä tekevistä faktantarkistajista ja akateemisista tutkijoista, mahdollisten disinformaatiouhkien tunnistamiseksi, analysoimiseksi ja paljastamiseksi esimerkiksi covid-19-pandemian osalta;

41.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä yksityistä sektoria, etenkin verkkoalustoja, ja koko kansalaisyhteiskuntaa siitä, että disinformaation torjunnassa tarvitaan yhteisiä toimia; korostaa, että verkkoalustoilla olisi oltava keskeinen rooli disinformaation havaitsemisessa ja torjumisessa; panee merkille joidenkin palveluntarjoajien ja alustojen toteuttamien vapaaehtoisten toimien lupaavan ja tarpeellisen mutta silti riittämättömän vaikutuksen disinformaation, laittoman sisällön sekä ulkovaltojen vaalivaikuttamispyrkimysten torjuntaan EU:ssa; korostaa kuitenkin, että verkkoalustat eivät tällä hetkellä ota asianmukaista vastuuta näiden välittömien uhkien torjunnasta;

42.

painottaa, että verkkoalustojen disinformaation torjumiseksi toteuttamien toimien tehokkuutta voidaan arvioida vain, jos ne toteutetaan täysin avoimesti ja jakaen kaikki olennaiset tiedot; kehottaa siksi komissiota arvioimaan kaikkia mahdollisia toimenpiteitä, joilla verkkoalustat velvoitetaan puuttumaan disinformaation leviämiseen tehokkaasti, avoimesti ja vastuullisesti, ja jakamaan olennaiset tiedot vastaavasti; kehottaa komissiota harkitsemaan seuraamuksia verkkoalustoille, jotka eivät toimi näin; edellyttää, että tämä otetaan asianmukaisesti huomioon eurooppalaisessa demokratian toimintasuunnitelmassa ja digitaalisia palveluja koskevassa säädöksessä;

43.

korostaa tässä yhteydessä, että verkkosisällön poistaminen – ellei sen laitonta luonnetta ole vahvistettu tuomioistuimen määräyksessä – vaikuttaa voimakkaasti sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen; kehottaa laatimaan säännöllisiä vaikutustenarviointeja palveluntarjoajien ja alustojen toteuttamista vapaaehtoisista toimista disinformaation torjumiseksi; korostaa jäsenvaltioiden velvollisuutta kunnioittaa ja suojella perusoikeuksia ja taata ne ja pyytää arvioimaan kaikkia saatavilla olevia vaihtoehtoja tiedonsaanti- ja osallistumisoikeuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi; kehottaa komissiota tekemään tähän liittyen ehdotuksen verkkoalustoja koskevista EU:n säännöistä, joilla pyritään torjumaan sananvapautta tarpeettomasti rajoittavia hallitusten käytäntöjä; korostaa, että automaattisten työkalujen käyttö sisällön moderointiin voi vaarantaa sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden ja että EU:n digitaalipolitiikoilla ja -strategioilla on tarjottava asianmukaiset suojakeinot, siten että ne ovat täysin EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisia;

44.

katsoo, että disinformaatiota koskevia EU:n käytännesääntöjä voitaisiin vahvistaa seuraamalla paremmin nykyisiä sitoumuksia, tarjoamalla avoimesti ja eriytetysti tietoja verkkoalustoilla ja laajentamalla näitä sitoumuksia; katsoo, että yhteissääntelyyn perustuva lähestymistapa, jossa otetaan jatkuvasti huomioon digitaalialan nykyinen kehitys, voisi olla yksi etenemistapa;

45.

kehottaa sosiaalisen median yrityksiä ja verkkoalustoja tutkimaan mahdollisuuksia asettaa saataville välineitä, joiden avulla käyttäjät voivat ilmoittaa mahdollisesta disinformaatiosta ja merkitä sen, jotta helpotetaan väärien tietojen nopeaa oikaisua ja mahdollistetaan kolmansia osapuolia olevien riippumattomien ja puolueettomien faktantarkistusjärjestöjen suorittamat tarkastukset, samalla kun estetään näiden välineiden väärinkäyttö; korostaa, että verkkoalustojen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten kanssa, jotta disinformaation ja vieraiden valtioiden sekaantumisen arviointia ja tekijöiden tunnistamista voidaan helpottaa;

Medialukutaito

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sellaisten koulutuspolitiikkojen vahvistamiseksi, joilla edistetään media- ja informaatiolukutaitoa, annetaan kansalaisille mahdollisuus kriittiseen ajatteluun ja autetaan heitä tunnistamaan disinformaatio; korostaa tässä yhteydessä, että toimituksellisen riippumattomuuden ylläpitäminen valtakunnallisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä ja medialukutaitohankkeiden kehittäminen ovat olennaisia tekijöitä, joilla parannetaan selviytymiskykyä, lisätään tietoisuutta ja tehostetaan koulutusta propagandan, disinformaation ja manipuloinnin torjumiseksi tehokkaasti; pitää medialukutaitoa koskevia jatkuvia opetussuunnitelmia ja kaikille ikäryhmille suunnattuja toimia tärkeinä tekijöinä pyrittäessä lisäämään yhteiskunnan kykyä kestää tällaisia digitaalisessa ympäristössä olevia uhkia; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan kehittää informaatio-, media- ja datalukutaitoa koskevia koulutussuunnitelmia; korostaa, että medialukutaito on nykyajan kansalaisille yhä olennaisempi ja kriittisempi taito; huomauttaa, että laajemman yleisön ja mahdollisimman monien ikäryhmien tavoittamiseksi on tärkeää laajentaa medialukutaitoa koskevia aloitteita sosiaalisen median alustojen avulla muun muassa tehokkailla medialukutaitoa koskevilla strategioilla ikääntyneille henkilöille ja heikoimmassa asemassa oleville ryhmille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös edistämään ohjelmia ja politiikkoja, joiden tavoitteena on parantaa toimittajien ja media-alan toimijoiden medialukutaitoa ja uutisten lukutaitoa ja kehittää kriittinen ja tietoinen asenne tieto- ja viestintätekniikan käyttöön esimerkiksi järjestämällä tiedotuskampanjoita oikeuksista ja mahdollisista riskeistä digitaalisessa ympäristössä; korostaa tarvetta kehittää kattava medialukutaitoa koskeva EU:n strategia ja kehottaa komissiota lisäämään tähän pyrkiviä toimia; korostaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskeistä roolia medialukutaidon edistämisessä ja vihapuheen leviämisen ehkäisemisessä; muistuttaa, että ohjelmissa, joiden on katsottu hyödyntävän tehokkaita strategioita viharikosten ja vihapuheen torjumiseksi, keskitytään yhteistyöhön, viestintään, konfliktinratkaisuun, ongelmanratkaisuun, sovitteluun ja ennakkoluulojen tiedostamiseen;

47.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan EU:n rahoituksen lisäämiseksi medialukutaito-ohjelmille ja edistämään aktiivisesti luotettavaa, tosiseikkoihin perustuvaa ja faktatarkistettua tietoa parantamalla tiedotusvälineiden jakelukanavia, jotta voidaan parantaa tällaisten tietojen saatavuutta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön tarkistetun audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin säännökset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä ja kehitettävä medialukutaitoa;

48.

kehottaa komissiota tukemaan täydentäviä koulutusohjelmia kaikissa jäsenvaltioissa medialukutaidon lisäksi myös laajemman kansalaiskasvatuksen kuten demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien alalla, jotta disinformaatio ja propaganda havaittaisiin nykyistä herkemmin;

49.

korostaa, että paikalliset ja yhteisölliset mediaorganisaatiot ovat keskeisiä rakenteita paikallisiin ja vähemmistöjen järjestämiin taide- ja kulttuuritapahtumiin liittyvän tiedon ja faktojen edistämisessä, tuottamisessa ja levittämisessä; katsoo, että ne ovat tärkeä väline tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja monikulttuurisen ympäristön säilyttämiseksi Euroopassa; katsoo, että myös yhteisölliset tiedotusvälineet olisi otettava sidosryhminä mukaan EU:n ohjelmiin, joilla edistetään journalismia ja medialukutaitoa, ja kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan niille asianmukaista tukea ja varmistamaan, että ne hoitavat koulutukselliset ja kulttuuriset tehtävänsä;

50.

kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan tehostetun ja ennakoivan viestinnän kaikilla virallisilla kielillä pandemian kaltaisten suurten yleisten hätätilanteiden sattuessa, jotta varmistetaan, että EU:n kansalaiset saavat paikkansapitävää, helposti ymmärrettävää ja todennettua tietoa;

o o

51.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.

(2) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

(3) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69.

(4) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0014.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0103.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0031.

(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0021.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0328.

(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.

(14) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 19.

(15) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 31.

(16) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 57.

(17) EUVL C 324, 27.9.2019, s. 392.

(18) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 64.

(19) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 111.

(20) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 11.

(21) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 29.

(22) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 135.

(23) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 82.

(24) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 5.

(25) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 162.

(26) EUVL C 208, 10.6.2016, s. 89.

(27) International Women’s Media Foundation, ”Global Report on the Status of Women in the News Media”, 2011.

(28) Ks. The Economist, ”The newspaper industry is taking a battering”, 18. huhtikuuta 2020, ja News Media Europe, ”COVID-19 and the news media: journalism always comes at a cost”, 24. maaliskuuta 2020.

(29) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 23. huhtikuuta 1992, valitus nro 11798/85, 46 kohta.

(30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/43

P9_TA(2020)0321

Euroopan uusi teollisuusstrategia

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (2020/2076(INI))

(2021/C 425/06)

Euroopan parlamentti, joka,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 9, 151, 152 artiklan ja 153 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 173 artiklan, joka koskee EU:n teollisuuspolitiikkaa ja jossa viitataan muun muassa unionin teollisuuden kilpailukykyyn,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14, 27 ja 30 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan sekä toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2,

—	ottaa huomioon SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan sisämarkkinoista, kestävästä kehityksestä ja sosiaalisesta markkinataloudesta,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

—	ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2020 julkaistun digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksin 2020 tulokset,

—	ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2020 annetun komission asiakirjan aiheesta ”Lääkestrategian etenemissuunnitelma – kohtuuhintaisten lääkkeiden oikea-aikainen saatavuus potilaille”,

—	ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456),

—	ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon mukautetusta komission työohjelmasta vuodeksi 2020 (COM(2020)0440),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datastrategia” (COM(2020)0066),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission valkoisen kirjan tekoälystä – eurooppalainen lähestymistapa huippuosaamiseen ja luottamukseen (COM(2020)0065),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission kertomuksen tekoälyn, esineiden internetin ja robotiikan vaikutuksista turvallisuuteen ja vastuuvelvollisuuteen (COM(2020)0064),

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta (1),

—	ottaa huomioon komission antaman EU:n talousennusteen: kevät 2020,

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan 23. huhtikuuta 2020 Eurooppa-neuvoston jäsenten videokonferenssin jälkeen antamat päätelmät,

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (2),

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission ja korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Eurooppa-neuvoston jäsenten covid-19-pandemiaa koskeneen videokonferenssin jälkeen 17. maaliskuuta 2020,

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon koordinoiduista taloudellisista toimista covid-19-epidemian vaikutusten lieventämiseksi (COM(2020)0112),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098), neuvoston 3716. istunnossaan 4. lokakuuta 2019 hyväksymät päätelmät ”Lisää kiertotaloutta – Siirtyminen kestävään yhteiskuntaan” (12791/19) ja 2. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2015)0614),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103),

—	ottaa huomioon komission 4. maaliskuuta 2020 annetun ehdotuksen asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (COM(2020)0080),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

—	ottaa huomioon komission työohjelman 2020 ”Kunnianhimoisempi unioni” (COM(2020)0037),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (3),

—	ottaa huomioon 14. tammikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Kestävä Eurooppa -investointiohjelmasta (COM(2020)0021),

—	ottaa huomioon komission 28. marraskuuta 2019 julkaiseman raportin ”Masterplan for a Competitive Transformation of EU Energy-intensive Industries Enabling a Climate-neutral Circular Economy by 2050” (energiaintensiivisiä teollisuudenaloja käsittelevän korkean tason työryhmän raportti),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman globaalin digitaalitalouden oikeudenmukaisesta verotuksesta: BEPS 2.0 (4),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 29/19),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n uudesta strategisesta ohjelmasta vuosiksi 2019–2024 (EUCO 9/19),

—	ottaa huomioon neuvoston 3655. istunnossaan 29. marraskuuta 2018 hyväksymät päätelmät EU:n tulevasta teollisuuspoliittisesta strategiasta (14832/2018),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi kulttuuriohjelma” (COM(2018)0267),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Investoiminen älykkääseen, innovatiiviseen ja kestävään teollisuuteen – Uudistettu EU:n teollisuuspoliittinen strategia” (COM(2017)0479),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (5),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan teollisuuden digitalisoinnista (6),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn suullisesti vastattavan kysymyksen kunnianhimoisen EU:n teollisuusstrategian kehittämisestä strategisesti ensisijaisena painopistealana kasvulle, työllisyydelle ja innovoinnille Euroopassa (O-000047/2017),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (7),

—	ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin 4. lokakuuta 2016 ratifioiman Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 5. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tulleesta tarpeesta eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan (8),

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 ja 23. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevasta EU:n johdonmukaisesta politiikasta (9),

—	ottaa huomioon neuvoston päätelmät teollisuuden kilpailukykytavoitteiden edistämisestä, Euroopan teollisuuden digitalisaatiokehityksestä ja digitaalisten sisämarkkinoiden teknologioiden ja julkisten palvelujen nykyaikaistamista koskevasta paketista,

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi (10),

—	ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2013 ja 22. maaliskuuta 2019 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (EUCO 1/19),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0197/2020),

katsoo, että Euroopan unioni tarvitsee vuoteen 2050 mennessä ilmastoneutraaliutta koskevan tavoitteen mukaisen uuden teollisuusstrategian, jolla luodaan edellytykset innovatiiviselle, osallistavalle, selviytymiskykyiselle ja digitalisoituneelle yhteiskunnalle ja edistetään merkittävästi Euroopan teollisuuden maailmanlaajuista kilpailukykyä; katsoo, että tällä strategialla olisi säilytettävä korkea työllisyysaste ja korkealaatuiset työpaikat siten, ettei ketään jätetä jälkeen; katsoo, että tällaisella strategialla on varmistettava kaksitahoinen siirtyminen eurooppalaiseen teolliseen perustaan, joka on nykyaikainen, digitalisoitu, uusiutuvien energialähteiden koko potentiaalia hyödyntävä, erittäin energia- ja resurssitehokas ja ilmastoneutraali; katsoo, että strategian olisi myös vahvistettava Euroopan maailmanlaajuista johtoasemaa ja vähennettävä unionin riippuvuutta maailman muista osista strategisissa arvoketjuissa monipuolistamalla niitä ja tekemällä niistä kestävämpiä, välttämällä Euroopan teollisuuden siirtymistä muualle ja säilyttämällä samalla avoimet markkinat;

B.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja sen seuraukset ovat aiheuttaneet ennennäkemättömän taloudellisen taantuman Euroopassa, mikä uhkaa pahentaa eriarvoisuutta ja sosiaalisia jännitteitä unionissa, erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien kansalaisten keskuudessa;

katsoo, että teollisuuden kilpailukyky ja ilmastopolitiikka vahvistavat toinen toisiaan ja että innovatiivisen ja ilmastoneutraalin uudelleenteollistamisen avulla luodaan paikallisia työpaikkoja ja varmistetaan Euroopan talouden kilpailukyky; katsoo, että tällaista lähestymistapaa olisi sovellettava digitaaliseen ja ympäristösiirtymään liittyviin politiikkoihin;

katsoo, että unionin on vapautettava tiettyjen yhteiskuntaryhmien hyödyntämätön yrittäjyyspotentiaali, jota on kehitettävä täysimittaisesti esimerkiksi nuorten, maahanmuuttajien, ikääntyneiden ja naisten keskuudessa; katsoo, että unionin teollisuusstrategia voisi tarjota tilaisuuden edistää aliedustettujen tai heikommassa asemassa olevien ryhmien yrittäjyyskulttuuria ja antaa heille mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti digitaaliseen ja vihreään siirtymään;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja sen aiheuttama ennennäkemätön talouden laskusuhdanne ovat vaikuttaneet kaikkiin talouden aloihin ja erityisesti pk-yrityksiin ja että jotkut alat ovat jopa pysähtyneet kokonaan; katsoo, että tässä yhteydessä nopeaa ja oikeudenmukaista elpymistä ei saavuteta tavanomaisin toimin ja että tulevaisuuteen suuntautuneen teollisuusstrategian lähtökohtana olisi oltava aina teollisuuden elpyminen ja pitkän aikavälin maailmanlaajuinen kilpailukyky erityisesti kasvualoilla ja niillä aloilla, jotka ovat kärsineet eniten covid-19-sulkutoimista;

ottaa huomioon, että uudet velat, jotka on otettu talouden laskusuhdanteesta selviytymiseksi, jättävät yrityksille todennäköisesti epävakaamman rahoitusrakenteen, mikä johtaa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä hitaaseen kasvuun ja digitaaliseen, ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja kiertoon perustuvaan talouteen siirtymiseksi tarvittavien investointivalmiuksien puuttumiseen;

katsoo, että näissä olosuhteissa unioni tarvitsee teollisuusstrategian, jossa on kaksi erillistä vaihetta, joista toinen keskittyy elpymiseen ja toinen jälleenrakentamiseen ja selviytymiskykyyn; katsoo, että talouden elpymisen olisi perustuttava vahvaan sosiaaliseen ja ympäristön kannalta kestävään lähestymistapaan ja sillä olisi tuettava teollisuuden jälleenrakentamista kohti onnistunutta digitaalista ja vihreää muutosta niin, että ammattitaitoiset työntekijät ovat mukana näissä siirtymissä ja varmistetaan reilu ja oikeudenmukainen siirtymä;

ottaa huomioon, että Euroopan teollisuussektorissa on paljon yhteenkietoutuneisuutta ja että jäsenvaltioiden välillä on vahvoja keskinäisiä suhteita ja erilaisia lähestymistapoja erikokoisiin yrityksiin; katsoo näin ollen, että koordinoitu unionin politiikka, jolla varmistetaan, että koko tuotantoketju suuryrityksistä pk-yrityksiin voi hyötyä, voi menestyksekkäämmin lisätä Euroopan maailmanlaajuista kilpailukykyä ja kestävyyttä;

katsoo, että unionin olisi jatkettava kunnianhimoisten kauppasopimusten tavoittelemista sekä monenvälisesti että kahdenvälisesti; ottaa huomioon, että ennen covid-19-kriisiä Euroopan teollisuus, vaikka se oli yhä unionin talouden tukipilari ja työllisti noin 32 miljoonaa ihmistä, oli jo tienhaarassa ja sen osuus EU:n BKT:stä oli laskenut 23 prosentista 19 prosenttiin viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana; ottaa huomioon, että siihen kohdistuu tällä hetkellä kovaa kansainvälistä kilpailua ja että siihen vaikuttavat usein yhä protektionistisemmat kaupan toimenpiteet kolmansista maista, joissa ei noudateta korkeatasoisia ympäristö- ja sosiaalinormeja;

katsoo, että Euroopan uudessa teollisuusstrategiassa on varmistettava kaksitahoinen siirtyminen kilpailukykyiseen ja kestävään eurooppalaiseen teolliseen perustaan; katsoo, että tämä muutos tarjoaa Euroopalle tilaisuuden nykyaikaistaa teollisuutensa perustaa, säilyttää ja palauttaa työpaikkoja ja keskeistä teollisuustuotantoa sekä kehittää taitoja ja valmiuksia, jotka ovat olennaisen tärkeitä maailmanlaajuisessa pyrkimyksessä saavuttaa ilmastolaissa vahvistetut tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet;

katsoo, että strategian on tarjottava tarvittava sääntelykehys, jotta mahdollistetaan vihreä ja digitaalinen siirtymä, sekä tarvittavat infrastruktuurit ja taloudelliset resurssit, ja siinä on keskityttävä ”energiatehokkuus etusijalle” -periaatteeseen, energian ja resurssien säästämiseen, uusiutuviin energialähteisiin ja päästöttömiin ja vähähiilisiin energiateknologioihin, kiertotalouteen ja myrkyttömyyteen;

ottaa huomioon, että covid-19-kriisin lisäksi ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen ovat edelleen suurimpia haasteita ja edellyttävät kattavaa yhteistä lähestymistapaa; ottaa huomioon, että EU:n teollisuuden päästöt ovat mukana Euroopan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöissä; ottaa huomioon, että energiaintensiivisen teollisuuden hiilestä irtautuminen on edelleen yksi suurimmista haasteista matkalla kohti ilmastoneutraaliutta viimeistään vuoteen 2050 mennessä; katsoo, että kaikkien alojen olisi osallistuttava unionin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen;

katsoo, että covid-19-kriisi on osoittanut digitaalisten voimavarojen, kuten yhteyksien ja verkkojen, sekä digitaalisten taitojen ratkaisevan merkityksen välineenä, jonka avulla työntekijät ja yritykset voivat mukauttaa tehtäviensä ja toimintansa suorittamisen tavat hätätilanteeseen; katsoo, että digitaalisen infrastruktuurin häiriönsietokyky ja työvoiman digitaalisten taitojen parantaminen ovat ensisijaisia kysymyksiä eurooppalaisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukyvyn parantamisessa;

katsoo, että unionin uudessa teollisuusstrategiassa olisi keskityttävä yhteyksien lisäämiseen, digitaalisten tasojen parantamiseen, esineiden teolliseen internetiin, tekoälyyn, digitaalisen tilikirjan teknologiaan, suurteholaskentaan ja kvanttilaskentaan; toteaa, että digitaaliala edistää myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja teollisuuden siirtymistä kohti ilmastoneutraaliutta sekä teknologisten ratkaisujen lähteenä että teollisuusprosessien optimoinnissa ja parantamalla energiatehokkuutta ja kiertotalouden tavoitteiden noudattamista itse digitaalialalla;

katsoo, että unionin suvereniteetti ja strateginen riippumattomuus edellyttävät itsenäistä ja kilpailukykyistä teollista perustaa sekä mittavia investointeja tutkimukseen ja innovointiin, jotta voidaan saavuttaa johtoasema keskeisissä mahdollistavissa teknologioissa ja innovatiivisissa ratkaisuissa ja varmistaa maailmanlaajuinen kilpailukyky; katsoo, että unionin teollisuusstrategiaan olisi sisällyttävä toimintasuunnitelma, jolla Euroopan teollisuuden toimitusketjuja vahvistetaan, lyhennetään, tehdään kestävämmiksi ja monipuolisemmiksi, jotta voidaan vähentää liiallista riippuvuutta muutamista markkinoista ja parantaa niiden häiriönsietokykyä; katsoo, että olisi myös laadittava strategia älykästä uudelleensijoittamista varten, jotta voidaan kohdentaa uudelleen Euroopan teollisuutta ja lisätä tuotantoa ja investointeja sekä siirtää teollisuustuotantoa aloilla, joilla on strategista merkitystä unionille;

katsoo, että kaikkien unionin strategioiden ytimessä olisi oltava siirtyminen sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävään yhteiskuntaan, strateginen johtoasema ja riippumattomuus sekä hyvin toimivat sisämarkkinat; katsoo näin ollen, että on saatava aikaan täysin toimiva ja tulevaisuuteen suuntautuva lainsäädäntö- ja toimintakehys, joka perustuu elpymissuunnitelman, ilmasto- ja digitaalitavoitteiden sekä tehokkaan teollisuusstrategian välisen dynamiikan ymmärtämiseen erilaisten lähestymistapojen, tavoitteiden ja päämäärien virtaviivaistamiseksi; kehottaa komissiota määrittelemään kattavan tarkistetun teollisuusstrategian, joka tarjoaa selkeän poliittisen kehyksen ja sääntelyvarmuuden, ja muun muassa

a)	luo edellytykset pitkän aikavälin kasvulle, parantaa unionin innovointiin perustuvaa vaurautta ja maailmanlaajuista kilpailukykyä ja saavuttaa ilmastoneutraaliuden

b)	ottaa käyttöön asianmukaiset taloudelliset resurssit, mukaan lukien elpymistoimenpiteet

c)	tukee ja hallinnoi kaksitahoista vihreää ja digitaalista siirtymää ja ylläpitää ja luo laadukkaita työpaikkoja

d)	toteuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman

e)	turvaa strategiset arvoketjut, tekee niistä kestävämpiä, monipuolisempia ja digitaalisia, myös edistämällä ja tukemalla sääntöihin perustuvaa kansainvälistä kauppaa

f)	vahvistaa yrittäjähenkeä, luo liiketoiminnalle suotuisan ympäristön, tukee pk-yrityksiä ja kannustaa perustamaan ja laajentamaan yrityksiä, myös startup-yrityksiä

g)	parantaa unionin strategista sietokykyä ja autonomiaa, myös raaka-aineiden osalta, ja vahvistaa teknologista johtoasemaa

h)	luo edellytykset yhdenvertaiselle kehitykselle ja kannustaa siihen kaikilla unionin alueilla jättämättä ketään jälkeen;

kehottaa laatimaan osallistavan teollisuusstrategian, jonka kehittämiseen ja täytäntöönpanoon sisällytetään kaikki teolliset ekosysteemit, pk-yritykset, alueet, yhteisöt ja työntekijät; katsoo, että vahva teollisuusstrategia voi auttaa mahdollisten murtumien parantamisessa ja mahdollistaa vihreän ja digitaalisen siirtymän tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen; on vakuuttunut siitä, että unionin teollisuusstrategian on voitava tukeutua vahvaan sosiaaliseen pilariin ja puututtava oikea-aikaisesti rakennemuutoksen sosiaalisiin seurauksiin;

katsoo, että on olennaisen tärkeää investoida aktiivisiin työmarkkinoihin ja tarjota koulutusohjelmia, joilla pyritään vastaamaan talouden tarpeisiin; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön unionin politiikan, jossa sovitetaan yhteen perinteisillä teollisuudenaloilla mahdollisesti menetettävien työpaikkojen määrä ja digitaalisilla ja vihreillä muutosaloilla syntyvä työvoiman kysyntä; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan väestökadon ja köyhtymisen uhkaamien alueiden taloudellista ja sosiaalista elvyttämistä kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolten välisiin eroihin, sillä näitä uusia työpaikkoja ei todennäköisesti luoda samoille alueille, jotka menettäisivät perinteistä teollisuutta, eikä niihin otettaisi samoja työntekijöitä;

katsoo, että vihreä ja digitaalinen siirtymä tarjoaa fossiilisten polttoaineiden hallitsemille alueille mahdollisuuden siirtyä kohti innovoinnin etulinjaa ja ilmastoneutraaliuden tavoitteiden mukaista tuotantojärjestelmää; kehottaa siksi komissiota varmistamaan, että tämä siirtymä edistää reiluja ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia olosuhteita työpaikkojen luomiselle ”ketään ei jätetä jälkeen” -periaatteen hengessä, että niihin liittyy Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täysimääräinen täytäntöönpano, parannetut yhteiskunnalliset olot ja elinolot sekä hyvät työolot; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkiin vihreää ja digitaalista siirtymää nopeuttaviin toimiin on liitettävä vastaavia politiikkoja ja konkreettisia toimia, joilla pyritään puuttumaan sekä alueisiin että heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin;

korostaa, että tätä varten on keskityttävä alueelliseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen sekä paikallisten työmarkkinoiden erityispiirteisiin ja tarpeisiin räätälöityjen rakennemuutosten ennakointiin ja hallintaan, jotta voidaan elvyttää asianomaisten alueiden taloutta ja myös torjua työttömyyttä ja edistää julkisten investointien käyttöä myös keskeisillä aloilla, joihin pandemia on iskenyt erityisen pahasti, jotta voidaan tukea laadukkaita työpaikkoja kaikkialla unionissa; korostaa, että on tärkeää, että työntekijät osallistuvat yritysten johtamiseen ja hallintoon;

vaatii kartoittamaan tulevia osaamiskokonaisuuksia ja lisäämään investointeja henkilöresursseihin, koulutukseen, kohdennettuun koulutukseen, taitojen parantamiseen ja elinikäiseen oppimiseen, jotta ihmisille ja alueille voidaan tarjota tulevaisuudennäkymiä ja tuloja ja järjestää teollisuudelle ammattitaitoisia työntekijöitä; toteaa, että kilpailukykyinen teollisuus on vahvasti riippuvainen sellaisen pätevän työvoiman palkkaamisesta ja työssä pitämisestä, jolla on yritysten kestävyyden ja digitaalisen muutoksen kannalta ratkaisevan tärkeitä taitoja, ja että tätä olisi tuettava asianmukaisella rahoituksella Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta ja sisämarkkinaohjelmasta;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan koulutuspolitiikkojen koordinointia mittavilla julkisilla investoinneilla niihin kaikkialla Euroopassa; kehottaa lisäksi komissiota perustamaan asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on ennakoida tulevia teollisen osaamisen puutteita ja vajeita tekoälyn, digitaalisten resurssien ja erityisesti massadatan valmiuksien avulla;

katsoo, että uudella Euroopan teollisen tulevaisuuden pitkän aikavälin strategialla olisi autettava torjumaan sukupuolten välisiä palkkaeroja ja sukupuolten välisiä eläke-eroja, jotka vaikuttavat edelleen Euroopan työmarkkinoihin ja eurooppalaiseen yhteiskuntaan; kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon sukupuoliulottuvuuden Euroopan teollisuusstrategian täytäntöönpanossa – sekä elpymisessä että jälleenrakennus- ja muutosvaiheissa – mukaan lukien sukupuolitietoisen budjetoinnin välineiden käyttö unionin teollista ja taloudellista kasvua tukevien rahoitusvälineiden määrittelyssä;

korostaa, että Euroopan teollisuudella voi olla keskeinen rooli kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden sekä sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden edistämisessä myös ihmisoikeuksien alalla; katsoo, että tämän toteuttamiseksi unionin on luotava teollisuudelle kattava asianmukaisen huolellisuuden kehys, jonka avulla se voi tunnistaa, jäljittää, ehkäistä, lieventää ja ottaa huomioon ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset riskit, vaikutukset, väärinkäytökset ja haitat kotimaisessa ja maailmanlaajuisessa toiminnassaan sekä toimitusketjuissa, jotta voidaan varmistaa vähimmäisnormit ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset;

10.

katsoo, että unioni tarvitsee teollisuusstrategian, joka edistää teollisuuden elpymistä nykyisestä talouskriisistä, houkuttelee investointeja, helpottaa pääoman saantia ja edistää tehokasta kilpailua; katsoo siksi, että päivitetyssä strategiassa olisi otettava huomioon kaksi pääasiallista ja toisiinsa liittyvää vaihetta: ensimmäisellä pyritään työpaikkojen lujittamiseen, tuotannon elvyttämiseen ja sen mukauttamiseen covid-taudin jälkeiseen ”uuteen normaaliin” ja toisella jälleenrakennukseen ja muutokseen;

11.

kehottaa komissiota vahvistamaan tässä yhteydessä asiaa koskevaa nykyistä ja tulevaa lainsäädäntöä, jotta vihreä ja digitaalinen siirtymä voidaan asettaa etusijalle ja samalla vahvistaa pitkän aikavälin kilpailukykyä sekä yhteiskunnallista ja taloudellista selviytymiskykyä molemmissa vaiheissa; kehottaa lisäksi komissiota edistämään unionin sisäistä kysyntää ja pitkän aikavälin kasvua houkuttelemalla lisää julkisia ja yksityisiä investointeja tutkimukseen ja innovointiin, uusien kestävien ja digitaalisten teknologioiden kehittämiseen myös työvoimavaltaisilla aloilla, uusiin infrastruktuuriverkkoihin ja -hankkeisiin, jotka ovat yhteensopivia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa, energia- ja resurssitehokkuuteen sekä kiertotalouteen;

12.

kehottaa komissiota laatimaan kattavan kertomuksen, jossa arvioidaan unionin talouden tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa kaksitahoinen siirtymä ottaen huomioon teollisuuden, myös pk-yritysten, mahdollisuudet hyödyntää synergiaetuja ja minimoida riskit, joita ne voivat aiheuttaa toisilleen, sekä maksimoida hyödyt; pyytää komissiota mukauttamaan havaintojensa perusteella maaliskuussa 2020 julkaistua strategiaa nykytilanteeseen ja käsittelemään molempia vaiheita siten, että samalla keskitytään vihreään, digitaaliseen, reiluun ja oikeudenmukaiseen siirtymään, joka vahvistaa unionin suvereniteettia ja sen strategista riippumattomuutta;

13.

korostaa, että unionin teollisuusstrategialla on pyrittävä tarkoin määriteltyihin tavoitteisiin, ja kehottaa komissiota täyden avoimuuden nimissä laatimaan selkeät, yksiselitteiset ja konkreettiset määritelmät käsitteille ”strateginen”, ”riippumattomuus”, ”strateginen riippumattomuus”, ”selviytymiskyky” ja ”strateginen selviytymiskyky” sekä muille asiaan liittyville käsitteille, jotta varmistetaan, että näihin käsitteisiin liittyvät toimet ovat erityisluonteisia ja kohdistuvat EU:n painopisteisiin ja tavoitteisiin;

14.

katsoo, että perinteiset vakuutusvälineet eivät riitä kattamaan pandemian aiheuttamia liiketoiminnan keskeytyksiä ja että tarvitaan kunnianhimoista EU:n laajuista ratkaisua, jotta voidaan ennakoida ja hallita tulevien pandemia- tai järjestelmäkriisien kielteisiä vaikutuksia ihmisiin, yrityksiin ja talouteen; kehottaa komissiota pyrkimään luomaan kehyksen institutionaalisille sijoittajille, jäsenvaltioille ja EU:lle, jotta voidaan kattaa liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuvat tappiot mahdollisissa tulevissa pandemioissa;

15.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen uuden, 750 miljardin euron Next Generation EU -elpymisvälineen luomisesta; pitää valitettavina Eurooppa-neuvoston heinäkuussa 2020 ehdottamia leikkauksia tulevaisuuteen suuntautuviin ohjelmiin sekä vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä että Next Generation EU -ohjelmassa ja kehottaa lisäämään EU:n talousarviosta ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin osoitettavia määrärahoja vähintään 30 prosenttiin talousarviosta; katsoo, että nämä leikkaukset heikentävät unionin teollisuuden kestävän ja häiriönkestävän elpymisen perustaa ja niillä on kielteisiä heijastusvaikutuksia unionin vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamiseen sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn; kehottaa siksi laatimaan kunnianhimoisen ja vahvemman EU:n pitkän aikavälin talousarvion vuosiksi 2021–2027, joka ei ole komission ehdotusta alhaisempi; korostaa tässä yhteydessä parlamentin kantaa EU:n omien varojen järjestelmän uudistamiseen, mukaan lukien sellaisten uusien varojen käyttöönotto, jotka ovat paremmin linjassa EU:n keskeisten poliittisten painopisteiden kanssa ja kannustavat edistystä niissä;

16.

suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joita unioni on toteuttanut covid-19-kriisin ratkaisemiseksi, EKP:n likviditeetin lisäämiseen, EIP:n pk-yrityksille tarkoitetun pääoman lisäämiseen ja SURE-aloitteeseen, jolla autetaan jäsenvaltioita rahoittamaan lyhytaikaisia työjärjestelyjä, ylläpitämään työllisyyttä ja suojelemaan työntekijöitä; suhtautuu myönteisesti myös valtiontukipuitteisiin liittyvään poikkeukselliseen taloudelliseen apuun muutoin vakavaraisten yritysten ja työntekijöiden tukemiseksi torjuttaessa pandemian taloudellisia seurauksia; kehottaa komissiota kuitenkin varmistamaan, että hätätilannevaiheen tuki on perusteltu pandemian seurauksilla eikä johda tehokkaan kilpailun puutteeseen sisämarkkinoilla ja että mitään strategista alaa ei laiminlyödä; odottaa lisäksi unionin valtiontukisääntöjen ja erityisesti ympäristönsuojelun ja energia-alan valtiontukea koskevien suuntaviivojen oikea-aikaista tarkistamista, jotta jäsenvaltioille voidaan antaa riittävästi joustovaraa teollisuuden hiilestä irtautumista ja digitalisointia edistävää kohdennettua tukea varten; korostaa tässä yhteydessä, että valtiontukisääntöjen tarkistamisen olisi perustuttava Euroopan teollisuuden kilpailukykyä koskevaan vaikutustenarviointiin, siinä olisi otettava huomioon mahdolliset vääristymät globaalilla tasolla ja sen olisi oltava täysin yhdenmukainen EU:n ilmastolainsäädännössä sovittujen vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen ja ympäristötavoitteiden kanssa;

17.

korostaa, että valtiontukea olisi myönnettävä vain yrityksille, jotka kärsivät covid-19:n välittömistä taloudellisista vaikutuksista ja että valtiontukisääntöjen lieventämisen tulisi olla määräaikaista; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ehdottamaan erityistä valtiontukijärjestelmää, jolla tuettaisiin aloja, jotka ovat kärsineet eniten covid-19-hätätoimenpiteistä, kuten autoteollisuutta, matkailualaa, ilmailua sekä teräs- ja metalliteollisuutta; kehottaa komissiota asettamaan rahoitustukea saaville yrityksille yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotta vältetään erilaiset kansalliset kriteerit, jotka johtavat uusiin eroavaisuuksiin; korostaa, että saadulla julkisella tuella olisi turvattava työpaikat ja sitä olisi käytettävä asianomaisten yritysten toiminnan saattamiseen unionin ilmastoneutraalius- ja ympäristötavoitteiden mukaiseksi;

18.

korostaa, että hätäavun yhteydessä on tärkeää tukea yrityksiä, jotka noudattavat sovellettavia työehtosopimuksia ja joita ei ole rekisteröity veroparatiiseihin;

19.

korostaa lisäksi, että teollisuuspolitiikkojen tai kaikkien muiden politiikkojen yhteydessä myönnetyissä valtiontuissa olisi noudatettava yhteistä ”tasapainoperiaatetta” tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi ja jotta vältetään kaikki verotuksellisen polkumyynnin muodot EU:ssa ja kilpailun vääristyminen;

20.

kehottaa komissiota laatimaan selkeän, johdonmukaisen ja helppokäyttöisen lähestymistavan markkinoiden määrittelyyn eri toimialojen kilpailuasioissa; korostaa lisäksi tarvetta varmistaa riittävä nopeus, avoimuus ja oikeasuhteisuus EU:n kilpailumenettelyjen, erityisesti EU:n sulautumien valvonnan, hallinnollisessa ja menettelyllisessä kehyksessä;

21.

rohkaisee komissiota perustamaan raportointijärjestelmän siitä, miten ulkomainen protektionismi vaikuttaa unionin teollisuuteen, ja arvioimaan säännöllisesti unionin teollisuuden eri toimialojen kilpailukykyä verrattuna tärkeimpiin maailmanlaajuisiin kilpailijoihin ja toimimaan nopeasti, jos unionin sääntöjä on mukautettava;

22.

kehottaa komissiota tarkistamaan perusteellisesti muuttuneen globaalin taloustilanteen vuoksi unionin kilpailusääntöjä ja pyrkimään tasapainottamaan globaaliin kilpailuun sopeutumisen tarvetta ja toimitusketjun ja kuluttajien suojelua keskittyneempien sisämarkkinoiden mahdollisilta kielteisiltä seurauksilta;

23.

katsoo, että yksittäisten jäsenvaltioiden käyttöön ottamat taloudelliset järjestelmät, joilla autetaan pk-yrityksiä, startup-yrityksiä ja yhtiöitä selviytymään lyhytaikaisesta käteispulasta, ovat hyödyllisiä, mutta ne saattavat joissain tapauksissa lisätä niiden velkaantuneisuutta; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan EU:n ja jäsenvaltioiden ohjelmia, joilla kannustetaan pääoman korottamista ja helpotetaan elpymistä;

24.

kehottaa komissiota elvyttämään ja uudistamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen henkeä aloitteilla, joilla pyritään tukemaan erityisesti mikro- ja pienyrityksiä, koska yleispätevät toimenpiteet eivät usein sovi mikro- ja pk-yrityksille; katsoo, että pk-yrityksille sopivat parhaiten tilapäiset tukitoimenpiteet, joissa vältetään byrokraattiset esteet ja varmistetaan, että tarvittava likviditeetti tavoittaa yritykset tehokkailla ja helposti saatavilla olevilla välineillä ja nopeilla, ketterillä ja pk-yrityksille suotuisilla menettelyillä; korostaa, että monilla pk-yrityksillä ei ole likviditeettiä investoida kestävään digitaaliseen muutokseen;

25.

korostaa, että EU:n rahoitusohjelmilla on vaikutusta tuensaajayritysten pitkän aikavälin kasvun lisäämiseen, mutta korostaa myös, että yrityksillä, erityisesti pk-yrityksillä, on huomattavia vaikeuksia saada EU:n rahoitusta; pyytää siksi komissiota myös seuraamaan jo tuttua polkua, jolla yhteisrahoitetaan kansallisia väliaikaisia verohyvitysjärjestelmiä, joilla pyritään edistämään investointeja digitaalisiin teknologioihin ja ympäristöteknologioihin;

26.

toistaa, että on tärkeää toteuttaa pk-yrityksille osoitettuja tapauskohtaisia tukitoimenpiteitä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen asianmukaisen rahoitustuen avulla; kannustaa komissiota harkitsemaan pk-yritysseteliohjelman perustamista tukemaan pk-yritysten pyrkimyksiä, mukaan lukien toimet vanhentuneiden laitteiden päivittämiseksi, tietämyksen siirron tehostamiseksi ja teknologian, kuten teollisen tekoälyn, tehokkaimpien käyttötapojen määrittämiseksi ja työvoiman taitojen parantamiseksi välittömästi tarvittavilla taidoilla, jotta mahdollistetaan etänä tapahtuva omaisuuden hallinta, tuotannon seuranta ja työntekijöiden yhteistyö sekä ympäristön kannalta kestävät liiketoimintamallit, kiertotalouden lähestymistavat, energia- ja resurssitehokkuus, jotka ovat aloja, joilla digitaalinen osaaminen on usein ratkaisevan tärkeää ja antaa pk-yrityksille mahdollisuuden pysyä kilpailukykyisinä;

27.

pitää valitettavana, että suurten yritysten ja pk-yritysten välillä on edelleen merkittävä kuilu digitaaliteknologian integroimisessa niiden liiketoimintaan ja myös edelläkävijöiden ja innovoinnissa viivyttelijöiden välillä on kuilu; korostaa tarvetta lisätä pk-yritysten mahdollisuuksia omaksua innovatiivisia teknologioita ja vähentää infrastruktuurin digitaalista epätasapainoa pienemmissä kaupungeissa, maaseudulla ja syrjäisillä alueilla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tukemaan edelleen eurooppalaisia digitaali-innovointikeskittymiä, jotka ovat paikallisten ekosysteemien tuntemuksen ansiosta mahdollisesti tehokas keino kaventaa digitaalista kuilua;

28.

uskoo, että yhteiskunnallisten yritysten olisi päästävä täysimääräisesti osallisiksi teollisuusstrategian tuloksista, koska ne luovat julkista arvoa ja kehittävät osaltaan paikallisyhteisöjä, joissa ne harjoittavat toimintaansa; kehottaa tähän liittyen komissiota ottamaan huomioon tällaisten yritysten erityispiirteet unionin investointiohjelmien rahoitusvälineiden suunnittelussa, jotta voidaan tukea näiden yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta;

29.

korostaa, että tietyt ominaisuudet tekevät taloudellisesti kestävästä siirtymisestä kasvihuonekaasujen osalta ilmastoneutraaliin ja täysin digitaaliseen talouteen erityisen sopivan sellaisille elvytystoimenpiteille, joilla pyritään lisäämään nopeasti kuluttajien kysyntää ja työllisyyttä; korostaa, että on saatu näyttöä siitä, että vihreät ja digitaaliset hankkeet luovat enemmän työpaikkoja, tuottavat suurempia lyhyen aikavälin voittoja sijoitettua euroa kohti ja johtavat suurempiin pitkän aikavälin kustannussäästöihin perinteiseen finanssipoliittiseen elvytykseen verrattuna, koska niitä voidaan nopeasti laajentaa teknologian helpon saatavuuden ansiosta (esimerkiksi uusiutuvat energialähteet), niillä on taipumus ottaa pk-yritykset mukaan ja edistää paikallisia talouksia vahvojen työllisyysvaikutusten kautta, jolloin ne lisäävät nopeasti kuluttajien käytettävissä olevia tuloja (esimerkiksi energiatehokkuus) ja ne ovat vähemmän alttiita ulkoisille häiriöille ja näin ollen edistävät kestokykyisempää sosiaalista ja taloudellista elpymistä;

30.

panee merkille, että jotta voidaan paremmin tunnistaa investoinnit, joilla on merkittäviä myönteisiä ympäristövaikutuksia ja sosiaalisia vaikutuksia, EU:n luokitusjärjestelmässä, jos sellainen on olemassa, vahvistetaan puitteet sen määrittämiseksi, missä määrin investointi on ympäristön kannalta kestävää, ja sen varmistamiseksi, ettei ympäristöön liittyville ja sosiaalisille tavoitteille aiheudu merkittävää haittaa;

31.

katsoo, että unioni tarvitsee innovatiivisen teollisuusstrategian, jolla nopeutetaan teollisuutemme ja pk-yritystemme, myös perinteisen teollisuuden, digitalisointia, parannetaan unionin teollista kapasiteettia kriittisissä digitaalisissa infrastruktuureissa ja valmiuksissa ja vahvistetaan digitaalisia ja data-alan sisämarkkinoita; katsoo, että unionin on tuettava yrityksiä niiden taitotiedon ja koulutuksen automatisoinnissa ja digitalisoinnissa sekä investoimisessa digitaalisiin laitteisiin (laitteistoihin ja ohjelmistoihin) ja kiinnitettävä erityistä huomiota naisten kannustamiseen osallistumaan digitalisaatioprosessiin sekä koulutus- ja osaamisjärjestelmien nykyaikaistamiseen ja parantamiseen; korostaa Digitaalinen Eurooppa -ohjelman ja mahdollistavan ja kehittyvän teknologian käyttöönoton nopeuttamisen merkitystä teollisuudessa; kannustaa perustamaan digitaalisia innovointikeskittymiä kaikkialla EU:ssa;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan muun muassa datatalouteen, ihmiskeskeiseen tekoälyyn, älykkääseen tuotantoon, esineiden internetiin, liikkuvuuteen, superlaskentaan, ohjelmointiin ja ohjelmistoteknologiaan, pilvipalveluihin, kvanttiteknologiaan, kestokykyisiin, kohtuuhintaisiin ja turvallisiin nopeisiin 5G- ja 6G-verkkoihin, hajautettuihin tiliteknologioihin, robotiikkaan, akkuihin ja satelliitti-internetiin; pyytää siksi jäsenvaltioita ja komissiota tässä yhteydessä varmistamaan 5G-kyberturvallisuusvälineistössä suositeltujen asiaankuuluvien keskeisten toimenpiteiden oikea-aikainen toteuttaminen sekä erityisesti soveltamaan tarvittaessa asiaankuuluvia rajoituksia unionin laajuisessa koordinoidussa riskinarvioinnissa kriittisiksi ja arkaluonteisiksi katsottujen keskeisten kohteiden suuririskisiksi katsottuihin toimittajiin;

33.

korostaa digitaalialan keskeistä roolia teollisuuden muutoksen edistämisessä sekä puhtaan teknologian ratkaisujen lähteenä että teollisuusprosessien optimoinnissa ja niiden ympäristövaikutusten minimoinnissa; ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvän suuren energian ja resurssien kulutuksen ja pyytää komissiota arvioimaan digitaalisten ratkaisujen massiivisen kehittämisen mahdollisia ympäristövaikutuksia ja varmistamaan samalla Euroopan johtoaseman erittäin energiatehokkaissa ja kiertotalouteen perustuvissa digitaaliteknologioissa ja datakeskuksissa; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia keinoja digitaalisiin ratkaisuihin, jotta voidaan edistää ekologista siirtymää, ja ottamaan käyttöön menetelmä digitaaliteknologioiden kasvavien ympäristövaikutusten seuraamiseksi ja määrittämiseksi;

34.

korostaa, että datalla on keskeinen rooli Euroopan teollisuuden muutoksessa, ja korostaa älykkään tuotannon kasvun ja digitalisoinnin merkitystä; kehottaa komissiota toteuttamaan yhtenäiset eurooppalaiset digitaaliset ja dataympäristöt ja varmistamaan ja edistämään yhteentoimivuutta sekä turvallisen datan ja ohjelmistojen tietojen saatavuutta ja liikkuvuutta unionissa ja eri alojen välillä, kaikenkokoisissa yrityksissä ja julkisten laitosten välillä; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan Euroopan johtoaseman tulevaisuuteen suuntautuvien standardien laatimisessa ja tulevaisuuteen suuntautuvien välineiden ja infrastruktuurien luomisessa tietojen tallentamiseksi ja käsittelemiseksi sekä eurooppalaisen datan kokoamiseksi keskeisillä aloilla unionin laajuisten yhteisten ja yhteentoimivien data-avaruuksien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota keskittymään erityisesti hankkeisiin, jotka koskevat tiedonhallintaa ja datan luokittelua, datamuotojen standardisointia sekä tietoturvaa, kehittämään ja käsittelemään Euroopan maaperää koskevia tietoja, erityisesti julkisilta elimiltä saatuja tietoja, luomaan paremman digitaalisen verotusjärjestelmän, jossa voittoja verotetaan ja jossa yrityksillä on merkittävä vuorovaikutus käyttäjien kanssa, ja kehittämään edelleen kyberturvallisuutta koskevia eurooppalaisia standardeja ja sertifiointia, millä varmistetaan parempi kilpailukyky, edistetään murroksellisia teknologioita erityisesti kriittisten infrastruktuurien osalta, muun muassa tarkistamalla verkko- ja tietoturvadirektiiviä ja perustamalla kyberturvallisuuden osaamiskeskusverkoston; kehottaa lisäksi komissiota myös varmistamaan, että yrityssuhteille luodaan oikeudenmukainen foorumi, jonka avulla EU:n yritykset, erityisesti pk-yritykset, voivat käyttää tehokkaasti alustoilla tuotettuja tietoja;

35.

tunnustaa, että on tärkeää luoda datataloutta koskeva eurooppalainen lähestymistapa, joka on avoin, luotettava, yhteentoimiva ja ihmiskeskeinen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vähentämään asteittain erilaisten kansallisten strategioiden hajanaisuutta ja puuttumaan markkinavoimasuhteiden epätasapainoon, jotta voidaan tukea unionin laajuista tiedonkulkua, yhteentoimivuutta, tiedonhallintaa, suojelua ja (uudelleen)käyttöä;

36.

korostaa, että tarvitaan tekoälyä, robotiikkaa ja niihin liittyviä teknologioita koskeva eurooppalainen oikeudellinen kehys, jossa käsitellään eettisiä periaatteita ja perusoikeuksia niiden kehittämisessä, käyttöönotossa ja käytössä sekä turvallisuus- ja vastuukysymyksiä; korostaa, että Euroopan teollisuuden innovointi ja kilpailukyky edellyttävät horisontaalista kehystä, joka vastaa unionin arvoja ja periaatteita, jotta kansalaisille ja yrityksille – myös Euroopan ulkopuolella – voidaan tarjota konkreettista ohjausta ja oikeusvarmuutta;

37.

katsoo, että lainsäädäntötoimia, jotka liittyvät nykyisin sovellettavien teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien puitteiden tarkistamiseen, on harkittava huolellisesti, koska tällä voi olla merkittävä vaikutus yhä hauraaseen ja kehittyvään EU:n datatalouteen; katsoo, että teollis- ja tekijänoikeuksiin perustuvia omistusoikeuksia ei pitäisi myöntää sellaisille tiedoille, jotka eivät ole henkilötietoja ja joita käytetään ja tuotetaan tekoälyn kaltaisilla tekniikoilla;

38.

kehottaa komissiota sisällyttämään elpymissuunnitelmaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla houkutellaan teollisuutta Eurooppaan, lisätään, vahvistetaan ja edistetään Euroopan teollisuudenalojen palauttamista ja monipuolistamista niiden strategisen merkityksen perusteella sekä lyhennetään ja monipuolistetaan toimitusketjuja ilmastoneutraaliuden näkökulmasta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että unioni tuottaa riittävästi strategisia hyödykkeitä, kuten lääkinnällisiä ja terveydenhuollon laitteita tai uusiutuvaa energiaa, jotta se voi toimia omavaraisesti kriisiaikoina, ja rohkaisee käyttämään kannustimia tämän saavuttamiseksi, kuten vaatimusta ostaa enemmän paikallisia (EU/ETA) tuotteita tilapäistä tukea saavilta aloilta;

39.

on tietoinen riskistä, että covid-19-kriisi johtaa taloudellisen nationalismin ja protektionismin lisääntymiseen, mikä muodostaa merkittävän haasteen sääntöihin perustuvalle vapaalle kaupalle ja globaaleille arvoketjuille tuotannon uudelleenkansallistamisen ja näiden ketjujen hajoamisen vuoksi; kehottaa tässä tarkoituksessa sidosryhmiä monipuolistamaan ja lyhentämään toimitusketjujaan ja tekemään niistä kestävämpiä haavoittuvuuden vähentämiseksi;

40.

kehottaa komissiota tässä yhteydessä tukemaan avointa ja sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppajärjestelmää, joka on johdonmukainen ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseen tähtäävien maailmanlaajuisten toimien sekä EU:n korkeatasoisten ympäristö- ja sosiaalinormien kanssa, parantaa EU:n yritysten pääsyä kansainvälisille markkinoille ja estää vahvoja kansainvälisiä toimijoita käyttämästä väärin markkinavoimaansa; katsoo, että tässä yhteydessä unionin olisi tarvittaessa sovellettava kolmansien maiden yrityksiin kilpailupolitiikkaa, sovellettava kaupan suojakeinoja entistä päättäväisemmin, jotta epäreiluihin polkumyynti- ja tukiaiskäytäntöihin voidaan puuttua järjestelmällisesti, ja vahvistettava nykyistä kaupan suojakeinoja koskevaa järjestelmää;

41.

kehottaa komissiota ehdottamaan välittömästi kolmansien maiden valtio-omisteisten yritysten ja hallitukseen sidoksissa olevien yhtiöiden eurooppalaisiin yrityksiin kohdistuvien ulkomaisten yritysostojen väliaikaista kieltoa strategisilla aloilla; kehottaa lisäksi komissiota pohtimaan vastavuoroisuutta markkinoille pääsyssä ja vahvistamaan ja seuraamaan järjestelmällisesti unionin suorien ulkomaisten investointien seurantakehystä, jotta voidaan suojella pääsyä strategisiin teollisuudenaloihin, infrastruktuuriin, keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin ja muihin turvallisuuteen ja kyberturvallisuuteen liittyviin resursseihin, sekä estämään vihamieliset yritysostot, jotta voidaan turvata kilpailukyky ja vähentää markkinoiden vääristymiä sisämarkkinoilla; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille valkoisen kirjan toimintaedellytysten tasapuolistamisesta ulkomaisten tukien osalta; vaatii asetuksen (EU) N:o 654/2014 (täytäntöönpanoasetus) huomattavaa vahvistamista ja pikaista hyväksymistä; painottaa, että kyseessä on tärkeä väline, jolla suojataan unionin etuja, jos kolmannet maat ottavat käyttöön laittomia toimenpiteitä, jotka voivat vahingoittaa EU:n yrityksiä;

42.

kehottaa neuvostoa jatkamaan edelleen neuvotteluja kansainvälisten julkisten hankintojen välineestä (IPI), jossa säädetään vastavuoroisuudesta ja keskinäisistä normeista; kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaisia oikeudellisia välineitä, joilla puututaan sisämarkkinoilla, myös julkisissa hankintamenettelyissä, aiheutuviin vääristymiin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota harkitsemaan sellaisten yritysten asettamista etusijalle, joiden päätoimipaikka, tuotanto ja työpaikat ovat unionissa ja jotka pitävät ne siellä; pyytää komissiota tarkastelemaan vahvan kansainvälisten julkisten hankintojen välineen ja julkisiin hankintoihin pääsyä koskevien tehokkaiden maailmanlaajuisten sääntöjen puuttuessa sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla tuetaan eurooppalaisia valmistajia ja erityisesti pk-yrityksiä, joihin kohdistuu yhä enemmän kilpailua nousevan talouden maista, jotka eivät noudata yhteisiä kansainvälisiä kauppasääntöjä ja sosiaalisia ja ympäristönormeja;

43.

katsoo, että kattavalla lähestymistavalla teollisuusstrategiaan, joka sisältää kaikki EU:n politiikat, voi olla tärkeä rooli taloudellisessa ja ”teollisessa” diplomatiassa; kannustaa komissiota hyödyntämään aktiivisesti EU:n kauppakamariverkostoa kolmansissa maissa uusien liiketoimintakumppanuuksien luomiseksi;

44.

suhtautuu myönteisesti pyrkimykseen luoda johtavat markkinat ympäristön kannalta kestävien ja digitaalisten teknologioiden ja innovatiivisten ratkaisujen alalla; katsoo, että tutkimuksen ja innovoinnin rahoitus on olennaisen tärkeää innovatiivisille teollisuushankkeille ja digitaalisille valmiuksille, ja katsoo, että tämän olisi kuljettava käsi kädessä Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden (IPCEI) suuntaviivojen meneillään olevan komission analyysin kanssa; katsoo, että selviytymiskykyä ja strategista riippumattomuutta olisi pidettävä määrittelyperusteina ja että Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden olisi oltava unionin ilmastoneutraaliuden ja digitaalisten tavoitteiden mukaisia; kehottaa komissiota lisäämään avoimuutta Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden täytäntöönpanossa ja varmistamaan pk-yritysten osallistumisen; kehottaa lisäksi komissiota vauhdittamaan eurooppalaisia johtavia yrityksiä ja/tai ekosysteemejä strategisilla teollisuudenaloilla, jotka pystyvät kilpailemaan maailmanlaajuisesti ja jotka edistävät ilmastoneutraalia taloutta ja digitaalista johtoasemaa aiheuttamatta kilpailun vääristymistä unionissa tai heikentämättä luottamusta markkinoiden avoimuuteen ja markkinoille pääsyyn;

45.

kehottaa komissiota jatkamaan arvoketjuja koskevaa työtä varmistamalla, että Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita käsittelevässä strategisessa foorumissa yksilöidyille kuudelle strategiselle arvoketjulle ehdotetuille toimille toteutetaan asianmukaisia jatkotoimia, ja luomaan Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille avoimet soveltamisedellytykset, jotka olisivat yhdenmukaiset kaikissa jäsenvaltioissa, jotta varmistetaan, että ne hyödyttävät koko unionia; kehottaa komissiota nykyisessä kriisissä investoimaan selvää eurooppalaista lisäarvoa tuottaviin hankkeisiin ja yksinkertaistamaan hallinnollisia prosesseja, laajentamaan kustannusten tukikelpoisuuden perusteita ja lisäämään rahoitusta;

46.

katsoo, että Next Generation EU -aloite on EU:n teollisuuden covid-19-kriisistä elpymisen ensimmäisen vaiheen kivijalka; kehottaa komissiota varmistamaan, että rahasto toteutetaan nopeasti, ja vaatii, että parlamentti otetaan täysimääräisesti mukaan päätöksenteko- ja täytäntöönpanoprosessiin, jotta varmistetaan demokraattinen vastuuvelvollisuus ja maksimoidaan avoimuus ja parlamentaarinen valvonta; vaatii, että 750 miljardin euron tehokkaan etupainotteisen soveltamisen varmistamiseksi Next Generation EU -aloitteessa on

a)	asetettava tavoitteita sosiaalisille, kestäville ja digitaalisille investoinneille, jotta voidaan minimoida haitalliset vaikutukset ja maksimoida ilmastoa, ympäristöä ja sosiaalista ulottuvuutta koskevat hyödyt

b)	keskityttävä erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka ovat kärsineet eniten covid-19-kriisistä, ja tuettava niiden rahoituksen saantia

oltava mahdollisuuksien mukaan komission suoraan hallinnoima EU:n ohjelmien kautta tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, jotta edetään koordinoidummin, vaikutetaan paremmin maailmanlaajuisiin markkinoihin ja maksimoidaan avoimuus ja parlamentaarinen valvonta ja vältetään sisämarkkinoiden sisäinen ja ulkoinen vääristyminen ja häiriöt

d)	otettava huomioon kriisistä monin eri tavoin kärsineiden jäsenvaltioiden erityispiirteet

jaettava taloudellista tukea teollisuuden eri ekosysteemien kesken, mikro- ja pk-yritykset mukaan lukien, kärsityn vahingon, sosiaalisten vaikutusten, kohdattujen haasteiden ja kansallisten tukijärjestelmien kautta jo saadun kansallisen taloudellisen tuen määrän mukaan ottaen huomioon eri arvoketjujen väliset rakenteelliset riippuvuudet; otettava huomioon vuosien 2008–2009 rahoitus- ja talouskriisiin ja sen kestokykyyn ja pitkän aikavälin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elpymiseen kohdistuneisiin vaikutuksiin vastaamiseksi annetuista julkisista tukitoimista saadut kokemukset; otettava huomioon, että rahaston ehtona on oltava sellaisten kriteerien täyttäminen, joilla varmistetaan, että rahoitusta ei käytetä vanhojen velkojen maksamiseen tai vanhentuneen teknologian ylläpitämiseen ja että tuetaan sellaisia yrityksiä, jotka edistävät pitkän aikavälin kasvua ja joilla on hyvät mahdollisuudet elvyttää taloutta; otettava huomioon, että elvytysmenoja olisi kanavoitava myös kerrannaisvaikutuksiltaan suurille ilmasto- ja innovaatioystävällisille aloille, jotka edistävät EU:n tulevaa taloudellista kestokykyä

f)	tuettava kansallisia verojärjestelmiä, jotka kannustavat yksityisen sektorin pääomasijoituksia ja antavat yrityksille mahdollisuuden muuntaa osan rahaston myöntämistä lainoista omaksi pääomaksi

myönnettävä kohdennettua rahoitusta yrityksille, erityisesti pk-, mikro- ja startup-yrityksille, joilla on liiketoimintasuunnitelmia ja -toimia, joihin sisältyy keskeisiä innovaatioita, teknologioita ja palveluja, mukaan lukien digitaalisen ja vihreän muutoksen edistäminen, tai joiden toiminta on välttämätöntä unionin strategisen riippumattomuuden kannalta kriittisillä aloilla, kiinnittäen erityistä huomiota kiertotalouden parantamiseen, resurssi- ja energiatehokkuuteen ja energiansäästöihin sekä uusiutuviin energialähteisiin siirtymiseen; autettava parantamaan toimitusketjujemme häiriönsietokykyä ja vähentämään niiden riippuvuutta palauttamalla, monipuolistamalla ja vahvistamalla niitä samalla kun vältetään sellaisten yritysten syrjintä, jotka ovat hätätilanteessa ja tarvitsevat tukea siirtymävaiheessa

h)	myönnettävä rahoitusta suurille yrityksille, joilla on uskottavia suunnitelmia siirtyä ilmastoneutraaliin liiketoimintamalliin

i)	vahvistettava EIP:n takausohjelmaa ja tehtävä siitä kansallisia ohjelmia täydentävä, jotta se voi toimia arvokkaana lisänä ja vahvistaa niiden vaikutusta kentällä

j)	asetettava etusijalle yritykset, jotka sitoutuvat avoimuuteen, varmistavat EU:n rahoituksen näkyvyyden, ottavat käyttöön järjestelmiä, joilla kannustetaan työntekijöitä osallistumaan yrityksen asioiden hoitamiseen, ja noudattavat muita kuin taloudellisia raportointivelvoitteitaan;

47.

korostaa tarvetta tukea kestävää ja oikeudenmukaista elpymistä ja varmistaa kansalaisten hyvinvointi covid-19-kriisin jälkeen; katsoo, että rahaston olisi edistettävä Euroopan teollisuuden kestävyyttä ja kilpailukykyä sekä taattava reilu ja oikeudenmukainen digitaalinen ja vihreä teollisuuden siirtymä;

48.

katsoo, että nykyisen kriisin aikana unionin olisi valmisteltava ja ennakoitava teollisuusstrategiansa toista vaihetta, jolla varmistetaan kilpailukyky, ympäristön kestävyys ja teollisuuden digitalisointi ja joka johtaa pitkän aikavälin kestävyyteen sosiaalisesti vastuulliselta pohjalta; muistuttaa, että jäsenvaltioiden rooli on ratkaisevan tärkeä onnistuneen elpymisen kannalta ja EU:n rajallisten resurssien hyödyntämiseksi ja että teollisuuspolitiikasta olisi tehtävä komission horisontaalinen tehtävä;

49.

katsoo, että unioni tarvitsee teollisuusstrategian, jossa otetaan huomioon ympäristöterveydenhuollon ja biologisen monimuotoisuuden suojelu, ja korostaa tarvetta nopeuttaa teollisuutemme ilmastoneutraalia muutosta; korostaa, että investointien on oltava yhteensopivia vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteiden kanssa, sillä muutoin vaarana on hukkainvestointien ja lukkiutumisvaikutusten syntyminen fossiilipohjaisiin ja ympäristön kannalta haitallisiin teknologioihin;

50.

korostaa, että todella tehokas Euroopan teollisuusstrategia ja siihen liittyvä politiikka on rakennettava kunnianhimoisille ilmastotoimille ja -tavoitteille ilmastolainsäädännön pohjalta, ja se tarjoaa etenemissuunnitelman tulevaisuuden teollisuuden muokkaamiseksi siten, että kaikki alat edistävät ilmastoneutraaliuden tavoitteen saavuttamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja viimeistään vuoteen 2050 mennessä;

51.

korostaa, että uusi teollisuusstrategia on yhdenmukaistettava ilmastoneutraalin talouden tavoitteen kanssa vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa samalla, että EU:n ilmastopolitiikan on perustuttava näyttöön;

52.

korostaa, että kotimaisilla ja maailmanlaajuisilla markkinoilla on merkittävää potentiaalia vähäpäästöisille ja päästöttömille teknologioille, uusiutuville energialähteille ja kestäville tuotteille, prosesseille ja palveluille koko arvoketjussa aina raaka-aineista energiaintensiivisiin teollisuudenaloihin, valmistusteollisuuteen ja teollisuuspalveluihin asti; katsoo lisäksi, että ilmastolaki auttaa merkittävästi virtaviivaistamaan pyrkimyksiä saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä vahvistamalla unionin lainsäädännössä vuosia 2030 ja 2050 koskevat ilmastotavoitteet; katsoo, että tarvitaan myös kokonaisvaltaisempi ja järjestelmällisempi sitova tavoitekehys, jotta voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus kaikissa unionin politiikoissa ja pitkän aikavälin varmuus ja sääntelyn ennustettavuus sekä yhtenäinen, ennakoitava ja osallistava hallintotapa kaikilla politiikan aloilla, mikä tasoittaa tietä kohti selkeää ja vakaata strategiaa Euroopan teollisuudelle;

53.

suhtautuu myönteisesti ehdotettuun teollisuusfoorumiin; kehottaa komissiota etenemään sen perustamisessa ja saamaan sen puitteissa aikaan vuoropuhelun, jossa ovat tasapuolisesti edustettuna kaikki asiaankuuluvat tieteelliset asiantuntijat, organisaatiot ja sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, kuluttajajärjestöt ja ammattiliitot, jossa seurataan jatkuvasti ja raportoidaan säännöllisesti yksittäisten teollisuudenalojen edistymisestä EU:n tasolla ilmastoneutraaliustavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2050 mennessä, sekä antamaan komissiolle neuvoja investointien vaikutuksesta ja johdonmukaisuudesta EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kanssa energiaunionin hallintoa koskevan asetuksen mukaisesti;

54.

katsoo, että kaikkien alojen olisi osallistuttava unionin ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, ja korostaa tässä yhteydessä, että komission on tärkeää kehittää alakohtaisia strategioita, joissa määritellään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimet ja varmistetaan politiikkojen johdonmukaisuus; kehottaa lopettamaan nopeasti fossiilisten polttoaineiden käytön ja ottamaan käyttöön erittäin tehokkaan ja ilmastoneutraalin energiajärjestelmän maailmanlaajuisesti teollisuudelle kilpailukykyisillä hinnoilla; korostaa puhtaan, kestävän ja kohtuuhintaisen energian ja raaka-aineiden merkitystä siirryttäessä erittäin energiatehokkaisiin ja ilmastoneutraaleihin talouksiin; korostaa tarvetta varmistaa, että maakaasun kaltaisten energialähteiden käyttö on luonteeltaan vain väliaikaista, kun otetaan huomioon tavoite ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta viimeistään vuonna 2050; korostaa, että EU:n energiamarkkinoiden yhdentymisen jatkaminen on tärkeää energian kohtuuhintaisuuden ja toimitusvarmuuden parantamiseksi; korostaa tässä yhteydessä tarvetta nopeuttaa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja sisällyttämistä energialähteiden yhdistelmään ja helpottaa uusiutuviin energialähteisiin perustuvan vedyntuotannon käyttöönottoa mahdollisena läpimurtoteknologiana aloilla, joilla päästöjä on vaikea vähentää; pitää myönteisenä puhtaan vedyn alan allianssin ja vähähiilisen teollisuuden allianssin perustamista; korostaa tarvetta nopeuttaa tutkimusta, joka koskee laajamittaista vedyn ja vihreiden polttoaineiden tuotantoa, hiilestä irtautumista koskevia teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi-infrastruktuuria teollisuusprosesseissa, bioenergialaitoksia ja tuotantolaitoksia, energiasiirtymää varten, ja tutkia myös geotermisen energialähteen mahdollista käyttöä; toistaa, että tämä edellyttää kohtuuhintaisen ja puhtaan energian ja sitä tukevien infrastruktuurien laajamittaista saatavuutta energiaintensiivisten teollisuudenalojen hiilestä irtautumista koskevien tarpeiden mukaisesti;

55.

kehottaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita, alueita, teollisuutta ja kaikkia muita asiaankuuluvia toimijoita tekemään yhteistyötä Euroopan energiatehokkuuden parantamiseksi ja johtavien markkinoiden ja ilmaston kannalta merkittävien teknologioiden ja innovaatioiden luomiseksi sekä energiainfrastruktuuriin tehtävien investointien asettamiseksi etusijalle; kehottaa komissiota varmistamaan, että EIP:tä hyödynnetään paremmin unionin ”ilmastopankkina” lisäämään kestävää rahoitusta julkiselle ja yksityiselle sektorille ja auttamaan yrityksiä hiilestä irtautumisessa;

56.

korostaa, että kustannuskilpailukykyisen uusiutuvan energian kapasiteetin laaja-alainen käyttöönotto on tarpeen kaikilla talouden aloilla; toteaa, että unionilla on 40 prosenttia uusiutuvan energian patenteista maailmanlaajuisesti, ja korostaa, että sen olisi edelleen oltava johtava tekijä läpimurtoteknologioissa; korostaa tässä yhteydessä, että on kehitettävä vankka uusiutuvia energialähteitä koskeva teollisuuspolitiikka, joka kattaa sekä tarjonta- että kysyntäpuolen politiikat ja mahdollistaa ”uusiutuvien alojen integroinnin”, mikä on ratkaisevan tärkeää, jotta varmistetaan Euroopan pitkän aikavälin energiahuoltovarmuus, teknologia-alan johtoasema ja strateginen autonomia; kehottaa komissiota tunnustamaan uusiutuvan energian teknologiat keskeiseksi strategiseksi arvoketjuksi ja teolliseksi ekosysteemiksi, joka voi saada rahoitusta strategisesta investointivälineestä ja saada asianmukaisen edustuksen tulevassa teollisuusfoorumissa; korostaa tarvetta valmistella tukitoimenpiteitä uusiutuvan energian teknologioiden kehittämiseksi Euroopassa ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset unionin valmistajille ja unionin ulkopuolisille valmistajille;

57.

korostaa, että Euroopan teollisuuden kilpailukyky edellyttää tehokasta, kestävää ja täysin yhteenliitettyä liikenne-, digitaali- ja energiainfrastruktuurien verkostoa; kehottaa luomaan pitkän aikavälin investointipolitiikan infrastruktuurin varustamista ja kunnostamista varten ja vähentämään hallinnollisia esteitä, jotka haittaavat Euroopan laajuisten verkkojen nopeaa kehitystä; kehottaa lisäämään Verkkojen Eurooppa -välineen kolmelle alalle myönnettävää rahoitusta, jotta voidaan lisätä investointeja infrastruktuuriin, yhteenliitäntöihin, digitalisointiin ja älykkäisiin verkkoihin yhteensopivasti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa; korostaa lisäksi tarvetta nopeuttaa yhteistä etua koskevia hankkeita ja tarkistaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevaa asetusta mahdollisimman pian;

58.

korostaa kiertotalouden ja päästöttömän talouden potentiaalia unionin talouden nykyaikaistamisessa, energian ja resurssien kulutuksen vähentämisessä, jätteen syntymisen ehkäisemisen asettamisessa etusijalle, innovointikannustimien tarjoamisessa ja kokonaisten teollisuudenalojen ja niiden arvoketjujen, tuotteiden, tuotantoprosessien ja liiketoimintamallien muuttamisessa, millä edistetään unionin talouden muuttamista aineettomaksi ja myrkyttömäksi ja vähennetään Euroopan riippuvuutta primaariraaka-aineista samalla kun kannustetaan innovointia, mukaan lukien markkinoiden luominen päästöttömille, vähähiilisille ja uusiutuville ratkaisuille, jotka korvaavat fossiilisiin polttoaineisiin perustuvat tuotteet ja materiaalit, ja uusien ympäristöystävällisten teknologioiden ja ratkaisujen kehittäminen ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi; korostaa ilmastotoimien ja kiertotalouden välisiä vahvoja synergioita, erityisesti energia- ja resurssivaltaisilla aloilla ja peruskorjausteollisuudessa, ja korostaa, että aloilla on erilaisia hiilestä irtautumisen polkuja ja lähtökohtia; korostaa kiertobiotalouden ja puunjalostusteollisuuden potentiaalia kilpailukykyisen ja kestävän teollisuuden edistämisessä;

59.

muistuttaa, että Euroopan ilmasto- ja energiapolitiikka vaativat suuria määriä metalleja ja mineraaleja strategisille teknologioilleen; ilmaisee huolensa siitä, että Eurooppa on erittäin riippuvainen muista maailman alueista monien näiden metallien ja mineraalien toimittamisen osalta ja menettää vähitellen maailmanlaajuista osuuttaan jopa niistä materiaaleista, joiden osalta sillä on teollista kapasiteettia; painottaa, että Euroopan riippumattomuutta strategisilla aloilla ei voida saavuttaa ilman kilpailukykyistä ja kestävää EU:n ekosysteemiä ensiö ja toisiolähteistä peräisin olevien perusmateriaalien sekä arvokkaiden ja kriittisten materiaalien osalta; korostaa tässä yhteydessä kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman merkitystä ja painottaa kuitenkin, että Euroopan on lisättävä kapasiteettiaan raaka-aineiden arvoketjun kaikissa vaiheissa, joita ovat kaivostoiminta, kierrätys, sulatus, raffinointi ja muuntaminen; katsoo, että kriittisiä raaka-aineita koskevan toimintasuunnitelman ja liittouman alaa ei pitäisi rajoittaa kriittisiin raaka-aineisiin vaan että sen olisi pyrittävä kehittämään yhdennettyä ekosysteemiä kaikkien energiasiirtymään tarvittavien materiaalien, metallien ja mineraalien osalta;

60.

kehottaa komissiota kehittämään eurooppalaisen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan resurssi- ja energiatehokkaan teknologian vienti- ja tuontistrategian;

61.

korostaa eri alojen yhteenliittämisen ja energiaa kuluttavien alojen, kuten rakennusten ja liikenteen, yhdistämisen mahdollisuuksia, ja pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission tiedonantoa energiajärjestelmien integroinnista;

62.

kehottaa ottamaan käyttöön huomattavan rahoitusvirran rakennusten energiakorjauksia varten suunnitellun ”peruskorjausaalto”-aloitteen edistämiseksi elpymissuunnitelmasta maksettavien tarvittavien varojen avulla; korostaa, että peruskorjausaallosta ja jäsenvaltioiden velvoitteesta laatia pitkän aikavälin strategioita erittäin energiatehokkaan ja vähähiilisen rakennuskannan saavuttamiseksi tehtävän ehdotuksen yhteydessä energiatehokkuus etusijalle -periaate olisi priorisoitava täysin, mikä nopeuttaisi pitkälle meneviä peruskorjauksia ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tehottomien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien korvaamista; korostaa, että yhdennettyjä pitkälle meneviä peruskorjausohjelmia, jotka kattavat kokonaiset kunnat tai alueet, voidaan ottaa käyttöön alhaisemmin kustannuksin ja nopeammin, mikä hyödyttää kuluttajia ja alentaa energiakustannuksia;

63.

huomauttaa, että prosessilämmitys ja -jäähdytys ovat edelleen yksi merkittävimmistä energian käyttötarkoituksista teollisuudessa; korostaa siksi, että teollisuuden kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimysten nopeuttamiseksi on hyödynnettävä täysimääräisesti teollisuuden lämmitykseen ja jäähdytykseen liittyviä energiatehokkuusmahdollisuuksia, koska uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköistys, lämpöpumput sekä teollisten klustereiden ja symbioosien parempi käyttö tarjoavat merkittäviä vähennysmahdollisuuksia monilla aloilla;

64.

korostaa vihreän liikkuvuuden mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja, vauhdittaa Euroopan teollisuutta ja tukea investointeja, joilla pyritään laajentamaan kestävää liikenneinfrastruktuuria, mikä mahdollistaisi kerrannaisvaikutuksen luomalla tilauksia laajalle kirjolle toimijoita – toimeksisaajille, alihankkijoille, tavarantoimittajille ja niiden alihankkijoille – ja liikennealan päästöjen vähentämisen; korostaa tarvetta nopeuttaa EU:n akkualan yhteenliittymän täytäntöönpanoa, jotta voidaan hyödyntää sen strategisen arvoketjun mahdollisuuksia, lisätä mahdollisuuksia innovatiivisiin paikallisesti tuotettuihin akkuihin ja metallin kierrätykseen Euroopassa, luoda unionin lisäarvoa, edistää unionin autoteollisuuden kilpailukykyä ja helpottaa siirtymistä hiilestä irtautuneeseen sähköjärjestelmään; kehottaa lisäämään investointeja suurnopeusjuniin ja kaupunkien välisten rautatieverkkojen kunnostamiseen sekä päästöttömään ja vähäpäästöiseen julkiseen liikenteeseen; korostaa tarvetta edistää vihreää liikkuvuutta investoimalla parempaan infrastruktuuriin, kuten latausasemien lisäämiseen; katsoo, että latausasemien tiheyden kasvu mahdollistaa sähköajoneuvojen markkinoiden merkittävän ja nopeamman laajentumisen, mikä vaikuttaa myönteisesti ympäristö- ja hiilijalanjälkeemme; kehottaa siksi komissiota esittämään laajamittaisen strategian sähköautojen pikalatausinfrastruktuurin käyttöönotosta, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat voivat ottaa ajoneuvot käyttöön, antaa heille varmuutta teknologian mahdollisuuksista ja tiivis yhteensopivan latausinfrastruktuurin verkko ja tukea eurooppalaista autonvalmistusta;

65.

katsoo, että onnistunutta energiasiirtymää varten Eurooppa tarvitsee huomattavan määrän kohtuuhintaista, päästötöntä tai vähähiilistä ja uusiutuvaa energiaa, joka on peräisin myös kolmansista maista ja jossa käytetään tuki-infrastruktuureja; kehottaa asettamaan EU:n sisäiset strategiset aloitteet ja energiapolitiikan unionin ulko- ja naapuruuspolitiikan keskiöön, mukaan lukien taloudellinen tuki uusiutuviin energialähteisiin perustuville vetyä ja vihreää energiaa koskeville liittoumille; katsoo, että näiden liittoumien olisi myös oltava osa kauppasopimuksia; korostaa vahvojen liittoumien merkitystä resurssien ja raaka-aineiden niukkuuden ja kestävän hankinnan ratkaisemiseksi;

66.

palauttaa mieliin vuonna 2019 hyväksytyn energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyistä muutosta koskevan EU:n yleissuunnitelman, jolla hallitaan siirtymää ja samalla ylläpidetään eurooppalaisten teollisuudenalojen kilpailukykyä, ja kehottaa komissiota panemaan täytäntöön suosituksensa, jolla autetaan korvaamaan kolmansista maista tulevaa tuontia, joka ei täytä riittäviä ympäristönormeja, ja asettamaan kannustimia EU:n maailmanlaajuisten kauppakumppaneiden kunnianhimoisemmille ilmastotavoitteille;

67.

kehottaa tarkistamaan EU:n päästökauppajärjestelmää ilmastotavoitteiden ja hiilidioksidipäästöjen tullimekanismin mukaisesti, jotta voidaan edistää tuotannon palauttamista takaisin unionin alueelle älykkäällä tavalla ja arvoketjujen lyhentämistä; korostaa hiilidioksidipäästöjen tullimekanismin mahdollisesti tärkeää roolia hiilivuodon välttämisessä;

68.

huomauttaa, että yli puolet maailman BKT:stä liittyy vahvasti luontoon ja sen tarjoamiin palveluihin ja että useat alat ovat hyvin riippuvaisia luonnosta; toteaa, että yli 90 prosenttia biologisen monimuotoisuuden häviämisestä ja vesikuormituksesta on peräisin luonnonvarojen talteenotosta ja käsittelystä; korostaa, että Euroopan teollisuuspolitiikan olisi oltava vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian tavoitteiden mukaista;

69.

korostaa, että yhteinen terveys -mallin perusteella luonnon ekosysteemien säilyttäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa ihmiskunnan perustarpeet, kuten juomavesi, puhdas ilma ja hedelmällinen maaperä; kehottaa laatimaan pikaisesti luotettavia indikaattoreita, jotta voidaan arvioida biodiversiteettiin kohdistuvia vaikutuksia ja varmistaa saasteiden asteittainen väheneminen EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti;

70.

korostaa, että teollisuus pilaa edelleen merkittävästi ympäristöä ja päästää epäpuhtauksia ilmaan, veteen ja maaperään; korostaa teollisuuden päästöjä koskevan direktiivin roolia asetettaessa epäpuhtauksien päästöjen minimointia koskevia velvoitteita suurille laitoksille; odottaa tulevaa saasteettomuustoimintasuunnitelmaa ilman, veden ja maaperän suojelemiseksi ja teollisuuden päästöistä annetun direktiivin tarkistamista, joiden pitäisi johtaa teollisuuden aiheuttaman saastumisen merkittävään vähenemiseen;

71.

korostaa teollisuuspolitiikan alueellisen ulottuvuuden merkitystä, koska alueiden väliset taloudelliset erot ovat pysyväisluonteisia ja saattavat syventyä koronaviruskriisin vaikutusten myötä; korostaa, että alueiden taantumisen torjumiseksi ja lieventämiseksi alueellisten uudelleenkehittämissuunnitelmien on edistettävä kestäviä muutosstrategioita ja yhdistettävä talouden elpymisohjelmat aktiivisiin työmarkkinaohjelmiin; kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan laatia keskipitkän ja pitkän aikavälin ennusteita siitä, mitä taitoja työmarkkinoilla tarvitaan;

72.

korostaa tässä yhteydessä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) merkitystä laadukkaiden ja palkkatasoltaan kunnollisten työpaikkojen luomisen, yritysten kilpailukyvyn, kestävän talouskehityksen sekä koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmien nykyaikaistamisen ja parantamisen tukemisessa;

73.

korostaa, että on tuettava reilua, osallistavaa ja oikeudenmukaista siirtymää sekä puututtava sosiaaliseen ja taloudelliseen eriarvoisuuteen muutenkin kuin uudelleenkouluttamalla ja luomalla uusia työpaikkoja uusilla talouden aloilla, jotta voidaan varmistaa, ettei ketään jätetä jälkeen ja ettei yhtäkään työntekijää jätetä työmarkkinoiden ulkopuolelle; uskoo, että hyvin suunniteltu oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto mukaan lukien, on tärkeä väline helpotettaessa ekologista ja digitaalista siirtymää ja tavoiteltaessa kunnianhimoisia ilmastoneutraaliustavoitteita; korostaa, että osallistavamman siirtymän takaamiseksi ja sen sosiaalisiin vaikutuksiin puuttumiseksi kaikki paikalliset sidosryhmät, mukaan lukien kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen edustajat, olisi otettava mukaan oikeudenmukaisen siirtymän alueellisten suunnitelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon; korostaa, että kestävän teknologian investoinneilla on tässä yhteydessä keskeinen asema aluetalouksien pitkän aikavälin talouskehityksen tukemisessa; korostaa, että oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin vankka rahoitus, talousarvion merkittävät lisäresurssit mukaan lukien, olisi keskeinen tekijä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman menestyksekkään täytäntöönpanon kannalta;

74.

katsoo, että kestävään ja digitaaliseen siirtymään pyrkivää alueiden välistä yhteistyötä esimerkiksi älykkään erikoistumisen strategioissa on vahvistettava alueellisten ekosysteemien edistämiseksi; pyytää siksi komissiota tukemaan sellaisten välineiden kehittämistä, jotka voivat tarjota selkeän etenemissuunnitelman alueille tarjoamalla räätälöidyn lähestymistavan teollisuuden johtoaseman turvaamiseksi;

75.

katsoo, että teollinen muutos edellyttää tutkimus- ja kehittämistoimien merkittävää edistämistä ja uuden tietämyksen ja innovoinnin integroimista olemassa oleviin markkinoihin sekä niiden käyttöä uusien markkinoiden luomisessa; korostaa, että innovointi on yksi johtavien teollisten ekosysteemien moottoreista ja että tämä olisi otettava huomioon vahvistamalla innovointi- ja yrittäjyysvalmiuksien tukemista innovointisyklin kaikissa vaiheissa; korostaa tarvetta lisätä rahoitusta tutkimukseen, etenkin laadukkaaseen julkiseen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin keskeisenä tekijänä, jolla voidaan saavuttaa vihreä ja digitaalinen siirtymä, parantaa strategista autonomiaa ja lisätä kilpailukykyä pitkällä aikavälillä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita pitämään kiinni sitoumuksestaan investoida 3 prosenttia BKT:stään tutkimukseen ja kehittämiseen, jotta voidaan säilyttää unionin johtava asema globaalien kilpailijoiden joukossa; pitää valitettavana pk-yritysten nykyisen innovointikapasiteetin puutetta, joka johtuu tarvittavan riskipääoman puutteesta, hallinnollisten menettelyjen kustannuksista ja monimutkaisuudesta sekä asianmukaisten taitojen ja tiedonsaannin puutteesta;

76.

korostaa, että unionin teollisuuden muutosta tukevien ohjelmien määrärahoja on lisättävä, ja muistuttaa siksi kannattavansa Horisontti Eurooppa -ohjelman määrärahojen lisäämistä 120 miljardiin euroon ja sen varmistamista, että ohjelma on unionin ilmastoneutraaliustavoitteiden mukainen, sekä InvestEU- ja Digitaalinen Eurooppa -ohjelmien tukemista asianmukaisilla rahoitusvälineillä läpimurtoteknologioiden ja -innovaatioiden markkinakehitystä varten sekä alueellisten, kansallisten, eurooppalaisten ja yksityisten rahoituslähteiden välisten synergioiden edistämistä; kehottaa tukemaan tehokkaasti Euroopan innovaationeuvostoa (EIC) ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia (EIT) ja vahvistamaan niiden tehtäviä; vaatii, että huomattava osa pk-yrityksille Horisontti Eurooppa -ohjelmasta käytettävissä olevista varoista olisi toteutettava Euroopan innovaationeuvoston ja ohjelman yhteistoimintaan perustuvien osien kautta, jotta voidaan luoda uusia ratkaisuja ja edistää sekä asteittaista että disruptiivista innovointia; kannattaa Horisontti Eurooppa -ohjelman mukaisten eurooppalaisten kumppanuuksien perustamista, jotta voidaan houkutella yksityisen sektorin investointeja edistämään tietämyksen, teknologian ja innovoinnin siirtoa tutkimuskeskuksista ja yliopistoista teolliseen prosessiin hyödyntäen teollisuuden ekosysteemijärjestelmää ja jotta voidaan tukea elpymistä sekä vihreää ja digitaalista siirtymää; kehottaa lisäksi komissiota varmistamaan, että nämä kumppanuudet ovat avoimia ja osallistavia koko niiden täytäntöönpanon ajan erityisesti strategisen tutkimusohjelman ja vuotuisten työohjelmien osalta; korostaa, että niiden olisi myös suljettava pois kaikki eturistiriidat ja taattava todellinen lisäarvo yhteiskunnalle;

77.

uskoo tähän liittyen myös siihen, että paremmin valmistautunut ja häiriöitä sietävä yhteiskunta selviytyy paremmin Euroopan tai koko maailman laajuisista häiriöistä ja kykenee ryhtymään kattaviin poliittisiin toimenpiteisiin niiden seurauksena ja että koordinoidut t&k-investoinnit ovat tältä osin keskeisessä asemassa; kehottaa siksi komissiota tukemaan erityisen välineen luomista pandemiaan varautumista ja yhteiskunnallista selviytymiskykyä varten, koska tällä toimenpiteellä luotaisiin edellytykset paremmalle koordinoinnille EU:n tasolla, määriteltäisiin ensisijaiset alat ja käynnistettäisiin toimia, jotka edellyttävät korkealaatuista lääketieteellistä tutkimusta ja koordinoituja tutkimus- ja innovointi-investointeja;

78.

muistuttaa tutkimukseen perustuvan lääketeollisuuden keskeisestä merkityksestä sen varmistamisessa, että kohtuuhintaisten lääkkeiden laadukas tuotanto ja tarjonta tavoittaa kaikki lääkkeitä tarvitsevat potilaat, unionin innovoinnin, häiriönsietokyvyn, saavutettavuuden ja reagointikyvyn vahvistamisessa ja tulevien haasteiden ratkaisemisen helpottamisessa; toistaa, että on otettava käyttöön lääkepulaa koskeva riskinhallintasuunnitelma, jotta voidaan hallita kriittisten lääkkeiden toimitusketjuun kohdistuvia haavoittuvuuksia ja riskejä, varmistaa tulevat innovaatiot täyttämättömien tarpeiden täyttämiseksi ja tukea terveydenhuoltojärjestelmien häiriönsietokykyä, reagointikykyä ja valmiutta vastata tuleviin haasteisiin, pandemiat mukaan luettuina;

79.

korostaa keskeisten mahdollistavien teknologioiden merkitystä teknologisten ja innovatiivisten valmiuksien kehittämisessä kaikkialla unionissa; kehottaa komissiota mukauttamaan Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa ja sen teollisuusstrategiaa läpimurtoteknologioiden ja -innovaatioiden kehittämiseen, laajentamiseen ja kaupallistamiseen unionissa, jotta voidaan kuroa umpeen innovoinnin ja markkinoille saattamisen välinen kuilu tarjoamalla riskirahoitusta varhaisvaiheen teknologia- ja demonstrointihankkeille ja kehittämällä varhaisia arvoketjuja, jotta voidaan ensisijaisesti tukea kaupallisen mittakaavan, markkinoille pyrkiviä, päästöttömiä ja vähäpäästöisiä, uusiutuvia energialähteitä käyttäviä, energia- ja resurssitehokkaita ja kiertotalouden mukaisia teknologioita ja tuotteita, prosesseja, palveluja ja liiketoimintamalleja sekä tukea tutkimusinfrastruktuurin kehittämistä, jotta voidaan myös kuroa umpeen jäsenvaltioiden välisiä kuiluja; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään keskitettyjä asiointipisteitä, joista saa yksinkertaistettua tietoa läpimurtoteknologioiden teollisten demonstrointihankkeiden rahoitusmahdollisuuksista;

80.

kehottaa komissiota tarkastelemaan toimenpiteitä, joilla torjutaan mahdollista tietämyksen ja innovaatioiden menettämistä nykyisen kriisin aikana, myös välineillä, joilla tuetaan yrityksiä, jotta ne voivat jakaa tilapäisesti tietotyöntekijöitä julkisten tutkimusorganisaatioiden ja yliopistojen kanssa julkisiin painopisteisiin liittyvän julkisen ja yksityisen tutkimuksen mahdollistamiseksi sekä työpaikkojen ja innovointivalmiuksien säilyttämiseksi kriisin aikana;

81.

kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa mahdollisia verokannustimia, joilla tehostetaan t&k-investointeja, jotka ovat vähentyneet merkittävästi covid-19-kriisin vuoksi;

82.

kehottaa komissiota tukemaan edelleen eurooppalaisten yritysten innovointikykyä kattavan teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän pohjalta ja lisäämään lisensoinnin joustavuutta, jotta voidaan säilyttää niiden t&k-investointien tehokas suoja, varmistaa oikeudenmukaiset tuotot ja samalla jatkaa kilpailua ja valinnanvaraa tukevien avoimen teknologian standardien kehittämistä sekä EU:n teollisuuden osallistumista keskeisten teknologioiden kehittämiseen;

83.

panee merkille, että vahva ja tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuskehys on ratkaiseva Euroopan kilpailukykyä tukeva tekijä, jonka avulla torjutaan teollisuusvakoilua ja tuoteväärennöksiä, ja pyytää siksi komissiota säilyttämään tämän kehyksen ja vahvistamaan sitä; korostaa, että on varmistettava biotieteiden alan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien kannustinten vastaavuus Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa, jotta Eurooppa voi säilyttää asemansa houkuttelevana kohteena tutkimus- ja kehitystyöhön tehtäville investoinneille ja teollisuuden kehittämiselle; kehottaa komissiota ylläpitämään ja kehittämään Euroopan korkealaatuista teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmää edistämällä vahvaa teollis- ja tekijänoikeussuojaa, kannustimia ja palkitsemismekanismeja, jotta tutkimus ja kehittäminen houkuttelisi investointeja yhteiskuntaa hyödyttävien tulevien innovaatioiden kehittämistä varten; pitää myönteisenä ilmoitusta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevasta toimintasuunnitelmasta, joka voisi helpottaa unionin osallistumista standardien kehittämiseen; tukee kestävää tuotantoa ja työpaikkoja sekä EU:n korkealaatuisen tuotannon houkuttelevuuden ja maineen parantamista maailmanlaajuisesti; kehottaa komissiota kannustamaan ratkaisevan tärkeiden ympäristö- ja ilmastoteknologioiden siirtoa kehitysmaihin myöntämällä avoimia lisenssejä tällaisille teknologioille;

84.

kehottaa komissiota panemaan Euroopan yhtenäispatentin mahdollisimman pian täytäntöön, kuten yhdenmukaistetusta patenttioikeudesta 19. helmikuuta 2013 tehdyssä sopimuksessa on sovittu;

85.

korostaa kattavan ja tehokkaan kokonaishallinnon merkitystä teolliselle muutokselle, jolla varmistetaan yhdenmukaisuus asiaankuuluvien EU:n säädösten ja strategioiden, erityisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa, mikä on ratkaisevan tärkeää sen onnistumisen kannalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on määrittänyt 14 ekosysteemiä, ja myös osallistavaan lähestymistapaan, jossa kootaan yhteen kaikki arvoketjun toimijat, jotta voidaan edistää Euroopan johtoasemaa strategisilla aloilla ja sen kilpailukykyä maailmanlaajuisella tasolla; korostaa tarvetta varmistaa, että pk-yritykset menestyvät kussakin ekosysteemissä; huomauttaa, että on varmistettava määriteltyjen teollisten ekosysteemien avoimuus erityisesti kriteereissä, jotka on täytettävä, jotta niitä voidaan pitää osana ekosysteemiä, kunkin määritellyn ekosysteemin erittelyssä toimijatyyppeihin ja tuloksia ja käsiteltyjä aiheita koskevissa tiedoissa, ja muistuttaa teollisuusfoorumin ja liittoumien asemasta suhteessa näihin ekosysteemeihin; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan, kuluttajajärjestöjen ja ammattiliittojen olisi voitava osallistua riittävästi sekä yleisten että alakohtaisten teollisuusstrategioiden ja -prioriteettien määrittelyyn; korostaa, että ekosysteemien olisi sisällettävä kaikki yhteydet arvoketjuihin, myös pk-yrityksiin, ja painottaa, että pk-yrityksillä on keskeinen rooli teollisten allianssien ja niiden tuotantoketjujen luomisessa; korostaa, että alliansseja varten tarvitaan asianmukaisia rahoitusvälineitä;

86.

katsoo, että ekosysteemit ovat seuraavan teollisen vallankumouksen keskeisiä osia, sillä ne hyödyntävät kehittynyttä ja älykästä valmistusta ja tarjoavat kohtuuhintaista, puhdasta ja turvallista energiaa ja tarvittavan energiainfrastruktuurin sekä mullistavia valmistus- ja palveluntarjontamenetelmiä; kehottaa analysoimaan ekosysteemit, jotta voidaan arvioida kunkin alan siirtymätarpeet ja auttaa laatimaan siirtymäsuunnitelma; katsoo lisäksi, että teollisuuden, tutkijoiden, pk-yritysten, startup-yritysten ja nopeasti kasvavien yritysten, ammattiliittojen, kansalaisyhteiskunnan, loppukäyttäjäjärjestöjen ja kaikkien muiden sidosryhmien välisen yhteistyön tukeminen on avainasemassa markkinoiden toimintapuutteiden korjaamisessa ja kurottaessa umpeen idean ja sen toteuttamisen välistä kuilua samalla huolehtien työntekijöiden suojelusta myös aloilla, jotka eivät vielä kuulu teollisten etujen piiriin mutta jotka tarjoavat yhteiskunnalle paljon lisäarvoa; pyytää näille ekosysteemeille hallintoa, johon on integroitu kaikki asianomaiset sidosryhmät niiltä teollisuuden aloilta, jotka ovat keskeisessä asemassa vihreän ja digitaalisen siirtymän toteuttamisessa; katsoo, että ekosysteemeillä olisi oltava rooli määriteltäessä käyttöön otettavia ratkaisuja ja toimenpiteitä, joiden avulla voidaan panna täytäntöön Euroopan teollisuusstrategia ja tukea vahvoja eurooppalaisia arvoketjuja, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kaksitahoisen vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta;

87.

korostaa, että keskeisiin arvoketjuihin tehtävillä investoinneilla on ratkaiseva rooli tulevan strategisen autonomiamme säilyttämisessä; katsoo, että on asetettava etusijalle investoinnit strategisen riippumattomuutemme kannalta elintärkeisiin teollisuudenaloihin, kuten turvallisuuteen, puolustukseen, ilmastoon liittyviin teknologioihin, elintarvikeomavaraisuuteen ja terveyteen; muistuttaa erityisesti lääketeollisuuden merkityksestä tulevien innovaatioiden varmistamisessa, jotta voidaan vastata täyttämättömiin tarpeisiin ja tukea terveydenhuoltojärjestelmien selviytymiskykyä, reagointikykyä ja valmiutta vastata tuleviin haasteisiin, pandemiat mukaan luettuina;

88.

korostaa uusiutuvan energian toimialan merkitystä strategisena alana, jotta voidaan vahvistaa EU:n kilpailuetua, saavuttaa pitkän aikavälin häiriönsietokyky ja varmistaa energiaturvallisuus ja tukea samalla teollisuuden vahvuuksia; korostaa lisäksi uusiutuvien energialähteiden toimialan osuutta uusien paikallisten työpaikkojen ja liiketoimintamahdollisuuksien luomisessa erityisesti pk-yrityksille ja laitteiden valmistuksen edistämisessä sekä energiakustannusten vähentämisessä ja kustannuskilpailukyvyn parantamisessa;

89.

korostaa, että covid-19-kriisi on vaikuttanut merkittävästi autoteollisuuteen, mikä on pakottanut yhtiöt ja työntekijät mukautumaan nopeasti tarjonnan muutoksiin ja uusiin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin sen muutosprosessin lisäksi, jota toimiala kävi läpi jo ennen pandemiaa; katsoo, että siirtyminen älykkääseen ja puhtaampaan liikkuvuuteen on olennaisen tärkeää, kun siirrytään kohti ilmastoneutraalia, digitaalista ja paremmin häiriöitä sietävää taloutta, ja että tätä olisi myös pidettävä mahdollisuutena luoda vihreää kasvua ja puhtaita työpaikkoja, jotka perustuvat Euroopan teollisuuden maailmanlaajuiseen kilpailuetuun ajoneuvoteknologian alalla; kehottaa komissiota asettamaan painopisteitä, jotka koskevat tutkimusta ja innovointia, digitalisointia ja tukea startup-yrityksille, mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, mukaan lukien autoteollisuudessa;

90.

korostaa, että covid-19-kriisi on vaikuttanut voimakkaasti myös matkailualaan, ja kehottaa komissiota asettamaan painopisteitä, jotka liittyvät alan elpymisen tukemiseen ja edistämiseen, kun otetaan huomioon sen vaikutus EU:n BKT:hen ja unionin kilpailukykyyn; kehottaa komissiota edistämään jäsenvaltioiden ja alueiden välistä yhteistyötä uusien investointi- ja innovaatiomahdollisuuksien luomiseksi, jotta saadaan aikaan kestävä, innovatiivinen ja selviytymiskykyinen Euroopan matkailuekosysteemi, joka suojelee työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia;

91.

korostaa kulttuurialojen ja luovien alojen mahdollisuuksia edistää innovointia, toimia muiden alojen muutoksen katalysaattoreina ja edistää keksintöjä ja edistystä; toteaa, että innovatiiviset talouden alat ovat yhä enemmän riippuvaisia luovuudesta säilyttääkseen kilpailuetunsa; panee lisäksi merkille, että kun otetaan käyttöön asteittain monimutkaisempia, luovia ja toisiinsa liittyviä liiketoimintamalleja, kulttuurialoista ja luovista aloista tulee yhä enemmän ratkaiseva osa lähes kaikkia tuotteita ja palveluja; katsoo siksi, että Euroopan olisi hyödynnettävä luovia ja kulttuurisia voimavarojaan, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään riittävästi huomiota kulttuurialaan ja luoviin aloihin kattavan, johdonmukaisen ja pitkän aikavälin teollisuuspoliittisen kehyksen kehittämisessä, mukaan lukien rahoituksen saannissa ja rahoitusohjelmissa;

92.

korostaa unionin avaruuspolitiikan merkitystä erityisesti Euroopan teollisuuden avaruusvalmiuksien parantamisessa ja synergioiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä muiden keskeisten alojen ja politiikkojen kanssa, erityisesti huipputeknologian kehittämisessä ja teollisuuden muutoksessa;

93.

panee merkille, että kemianteollisuus edistää monia strategisen tärkeitä arvoketjuja ja hiilineutraalien, resurssitehokkaiden ja kiertotalouteen perustuvien teknologioiden ja ratkaisujen tuottamista; kehottaa luomaan kestävän kemikaalipolitiikan, joka on teollisuusstrategian mukainen;

94.

kehottaa Euroopan ympäristövirastoa laatimaan yhdessä Euroopan kemikaaliviraston kanssa kertomuksen kemikaaleista Euroopan ympäristössä; katsoo, että kertomuksessa olisi arvioitava vaarallisten kemikaalien systeemistä luonnetta Euroopan tuotanto- ja kulutusjärjestelmissä, niiden käyttöä tuotteissa, esiintymistä Euroopan ympäristössä sekä ihmisten terveydelle ja ekosysteemeille aiheutuvia haittoja;

95.

korostaa, että hyvin toimiva ja kilpailukykyinen lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden ala on ratkaisevan tärkeä lääkkeiden kestävän saatavuuden varmistamiseksi potilaille ja korkeatasoisen terveydenhuollon takaamiseksi EU:n potilaille; katsoo, että komission olisi edistettävä vuoropuhelua jäsenvaltioiden ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa luomalla Euroopan lääkeviraston valvoma lääkefoorumi jotta voidaan käydä kokonaisvaltaista keskustelua kysymyksistä, jotka koskevat muun muassa lääkkeiden kestävyyttä ja uusien teknologioiden käyttöönottoa terveydenhuoltojärjestelmissä; korostaa, että tässä foorumissa olisi otettava huomioon hinnoittelua ja korvauksia sekä terveydenhuollon investointeja ja organisointia koskevat erilaiset kansalliset lähestymistavat;

96.

katsoo, että julkiset hankinnat ovat ratkaisevan tärkeä teollisuuden muutosvoima; kehottaa komissiota tutkimaan, miten julkisten menojen ja investointien vipuvaikutusta voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi myös parantamalla kestävyyttä ja asettamalla julkiset hankinnat keskeiseen asemaan EU:n talouden elpymissuunnitelmassa painottamalla ja edistämällä ympäristön kannalta innovatiivisten, kustannustehokkaiden ja kestävien tuotteiden ja palvelujen kysyntää ja mahdollistamalla Eurooppaan palauttaminen keskeisillä strategisilla aloilla, kuten terveyteen liittyvissä tuotteissa ja maataloudessa, sekä edistämällä lyhyempiä ja kestävämpiä toimitusketjuja; kehottaa komissiota ja viranomaisia analysoimaan edellytyksiä, joilla julkisten hankintojen kestävyydestä tehdään pakollista ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja eettisten kriteerien perusteella, mukaan lukien hiilijalanjälki, kierrätysmateriaalisisältö ja työolot koko elinkaaren ajan, sekä lisäämään tietoisuutta ja hyödyntämään paremmin nykyisiä suunnitelmia vihreiden palvelujen edistämisestä; vaatii, että pk-yrityksillä olisi oltava oikeudenmukaiset mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin; kehottaa hankintaviranomaisia soveltamaan järjestelmällisesti tuotteiden ja palvelujen elinkaaren osalta parhaaseen hinta-laatusuhteeseen perustuvaa lähestymistapaa; kannustaa niitä käyttämään säännöstä (yleishyödyllisiä palveluja koskevan direktiivin 85 artikla), jonka mukaan ne voivat hylätä tarjoukset, jos kolmansista maista peräisin olevien tuotteiden osuus on yli 50 prosenttia tarjouksen muodostavien tuotteiden kokonaisarvosta;

97.

panee merkille standardoinnin merkityksen eurooppalaisille sisämarkkinoille ja taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöön liittyvän hyvinvoinnin sekä kuluttajien ja työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden lisäämisessä; korostaa, että on kehitettävä, arvioitava ja käytettävä yhdenmukaistettuja standardeja, joiden avulla teollisuudessa voidaan valmistaa tuotteita tehokkailla, turvallisilla, kierrättävillä, kestävillä ja toistettavilla tavoilla ja varmistaa korkea laatu;

98.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön vahvan keskeisiä tulosindikaattoreita koskevan järjestelmän unionin asetusten ja välineiden ennakkovaikutusten ja mahdollisesti tarvittavien investointien analysoimiseksi ja edistymisen ja tulosten seuraamiseksi ottamalla huomioon pk-yrityksiä koskevan ulottuvuuden; korostaa, että keskeisiä tulosindikaattoreita koskevan järjestelmän olisi perustuttava erityisiin, mitattavissa ja saavutettavissa oleviin, asiaankuuluviin ja aikasidonnaisiin tavoitteisiin;

99.

kehottaa komissiota vahvistamaan vaikutustenarviointikäytäntöään ja varmistamaan, että ennen uusien lainsäädäntöehdotusten esittämistä tai uusien toimenpiteiden hyväksymistä se tekee yksityiskohtaisen vaikutustenarvioinnin unionin kansalaisille, toimialoille, ja yrityksille, myös pk-yrityksille, mahdollisesti aiheutuvista kustannuksista ja rasitteista; uskoo, että unionin lainsäädännön ja toimenpiteiden arvioinnissa olisi keskityttävä vahvemmin jäsenvaltioissa toteutettuun täytäntöönpanoon ja siinä olisi arvioitava, mitä tapahtuu, kun EU:n lainsäädäntö pannaan täytäntöön tai sitä tulkitaan siten, että se luo tarpeettomia ja odottamattomia sääntelyllisiä esteitä niin pk-yrityksille kuin suuremmillekin yrityksille; kehottaa komissiota tukemaan sääntelyn johdonmukaisuutta ja tunnustamaan pyrkimyksen järkevään sääntelyyn, jonka tarkoituksena on vähentää byrokraattista rasitetta heikentämättä lainsäädännön tehokkuutta tai laskematta sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä standardeja erityisesti silloin, kun perinteisen teollisuuden on mukauduttava sääntelypäätöksiin; katsoo, että digitalisaatiota ja hiilestä irtautumista koskevat toimenpiteet olisi suunniteltava niin, että ne tarjoavat mahdollisuuksia yrityksille, myös pk-yrityksille, ja minimoivat kullekin alalle aiheutuvan rasitteen;

100.

odottaa, että teollisuusstrategiassa ei aiheuteta tarpeettomia sääntelyrasitteita yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja että siinä sovelletaan yksi yhdestä -sääntöä, jolla pyritään aina, kun uusiin säännöksiin liittyy niiden noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, yksilöimään nykyiset säännökset, jotka on kumottava tai joita on tarkistettava, jotta varmistetaan, että säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset eivät nouse tietyllä alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lainsäädäntövallan käyttäjän oikeuksia; katsoo, että tällaisen ehdotuksen on perustuttava näyttöön, siitä on järjestettävä laajamittainen kuuleminen, sen on varmistettava lainsäädännön sekä sosiaali- ja ympäristönormien tehokkuus ja osoitettava unionin toimien selkeät hyödyt; katsoo, että EU:n on vahvistettava ”suurissa asioissa suuri ja pienissä asioissa pieni” -periaatetta, jotta varmistetaan paremmin suhteellisuusperiaatteen toteutuminen;

101.

korostaa, että julkishallinnolla olisi oltava keskeinen rooli yritysystävällisen talousympäristön varmistamisessa ja yritysten hallinnollisen rasituksen vähentämisessä samalla kun varmistetaan unionin eettisten, sosiaalisten, ympäristöön liittyvien ja avoimuutta koskevien normien ja työntekijöiden turvallisuutta koskevien sääntöjen täysimääräinen soveltaminen; katsoo, että sähköisen hallinnon välineitä, digitaalisia innovaatioita koskevia politiikkoja ja digitaalisten taitojen parantamista olisi edistettävä julkisella sektorilla ja sen työntekijöiden osalta; kehottaa komissiota varmistamaan alaan liittyvien kansallisten ja alueellisten parhaiden käytäntöjen vaihdon erityisesti talouden kilpailukyvyn julkisen hallinnan osalta;

102.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0102.

(5) EUVL C 334, 19.9.2018, s. 124.

(6) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 163.

(7) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 55.

(8) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 21.

(9) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 28.

(10) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 89.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/63

P9_TA(2020)0322

Covid-19-pandemian ulkopoliittiset seuraukset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 covid-19-pandemian ulkopoliittisista seurauksista (2020/2111(INI))

(2021/C 425/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU),

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon EU:n maailmanlaajuisista koronavirustoimista (JOIN(2020)0011),

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä laajentumis- ja naapuruuskumppaneille covid-19-pandemiakriisin yhteydessä (COM(2020)0163),

—	ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon Länsi-Balkanin tukemisesta covid-19:n torjunnassa ja pandemian jälkeisessä elpymisessä – Komission panos 6. toukokuuta 2020 järjestettävään EU:n ja Länsi-Balkanin johtajien kokoukseen (COM(2020)0315),

—	ottaa huomioon korkean edustajan Josep Borrellin Euroopan unionin puolesta 5. toukokuuta 2020 antaman julkilausuman ihmisoikeuksista koronaviruspandemian aikana,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2532 (2020) vihamielisyyksien lopettamisesta covid-19-pandemian vuoksi ja YK:n pääsihteerin António Guterresin tukemisesta,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n pyynnön arvioida uudelleen laajojen talouspakotejärjestelmien vaikutusta covid-19-pandemian yhteydessä,

—	ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Covid-19-disinfomaation torjunta – Faktat oikein” (JOIN(2020)0008),

—	ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) covid-19-pandemiaan liittyvien 1. huhtikuuta 2020 – 20. toukokuuta 2020 esitettyjen narratiivien ja disinformaation arviointia koskevan päivitetyn erityiskertomuksen,

—	ottaa huomioon komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin 16. syyskuuta 2020 unionin tilasta pitämän puheen,

—	ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2020 annetut komission ohjeet EU:n kriittisten kohteiden ja teknologian suojelemiseksi tämänhetkisessä kriisissä,

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 päivätyn komission kuulemisasiakirjan ”A renewed trade policy for a stronger Europe”,

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät maailmanlaajuisista Team Europe -koronavirustoimista,

—	ottaa huomioon 17.–21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät elpymissuunnitelmasta ja monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027,

—	ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2016 julkaistun Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian,

—	ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät EU:n prioriteeteista YK:ssa ja YK:n 75. yleiskokouksessa aiheesta ”Puolustetaan monenvälisyyttä sekä vahvaa ja tehokasta YK:ta, joka hyödyttää kaikkia”,

—	ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2020 annetun EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien julkilausuman covid-19-pandemiasta,

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (1),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2018 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle humanitaarisista viisumeista (2),

—	ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetut EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

—	ottaa huomioon Venetsian komission hyvän vaalitavan säännöstön,

—	ottaa huomioon neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antamat vuosittaiset selvitykset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0204/2020),

toteaa, että covid-19-tauti on aiheuttanut maailmanlaajuisen pandemian, joka vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään, on johtanut ennennäkemättömään maailmanlaajuiseen terveyttä koskevaan, taloudelliseen, sosiaaliseen ja humanitaariseen kriisiin ja aiheuttanut globaalihallinnan kokonaisuuteen jännitteitä, joilla on kauaskantoisia ja pitkän aikavälin vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin ja jotka vaikuttavat unionin ulkopolitiikan, turvallisuuden ja puolustuksen keskeisiin näkökohtiin sekä unionissa että sen ulkopuolella; toteaa, että unioni on ollut disinformaation, kyberhyökkäysten ja muun sellaisen kolmansien osapuolten pahantahtoisen vaikuttamisen kohteena, jolla on pyritty horjuttamaan EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden vakautta;

toteaa, että pandemia vaikuttaa suhteettomasti haavoittuvimmassa asemassa oleviin maihin ja että jotkin maailman maat eivät ole vielä reagoineet siihen eivätkä toteuttaneet nopeasti asianmukaisia turvatoimenpiteitä epidemian hillitsemiseksi; ottaa huomioon, että Kiinan hallitus vähätteli covid-19-taudin alkuperäistä puhkeamista; toteaa, että narratiivit, joissa korostetaan covid-19-tautiin viitattaessa maantieteellisiä näkökohtia lääketieteellisen terminologian sijaan, ovat leimaavia; toteaa viruksen aiheuttaneen maailmanlaajuisesti noin miljoonan henkilön kuoleman ja osoittaneen, että sen torjuminen ja vaikutusten lieventäminen edellyttää ehdottomasti maiden välistä koordinointia ja solidaarisuutta;

katsoo, että EU:lla on velvollisuus olla maailmanlaajuinen toimija ja mukauttaa painopisteitään ja politiikkaansa, myös ulkopolitiikkaansa, maailman muuttuvan geopoliittisen tilanteen ja covid-19-taudin maailmanlaajuisen torjunnan vaatimalla tavalla; katsoo, että EU:n on toimittava monenvälisissä ja kansainvälisissä toimissa johtajana ennakoitavalla tavalla ja kunnioittaen sitoutumistaan perusvapauksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen ja toimittava maailmantalouden asemansa mukaisesti; toteaa, että covid-19-kriisi on jälleen kerran korostanut tarvetta vahvistaa monenvälisyyttä ja sääntöihin perustuvaa järjestystä, jotta voidaan paremmin vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin;

katsoo, että pandemia ja sen taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset saattavat edistää edelleen koetusta eriarvoisuudesta ja syrjäytymisestä johtuvia poliittisia vääryyksiä; toteaa, että maailmanlaajuinen taloustaantuma on vaikuttanut erityisen vakavasti haavoittuvimmassa asemassa oleviin talouksiin; toteaa, että covid-19-pandemia on pahentanut jatkuvaa lääkepulaa kaikkialla maailmassa, millä on akuutteja seurauksia kehitysmaissa;

ottaa huomioon, että pandemia on pahentanut heikossa asemassa olevien ihmisten kriittistä humanitaarista tilannetta erityisesti konfliktialueilla, pakolaisleireillä ja hauraissa valtioissa sekä alkuperäiskansojen keskuudessa; toteaa, että EU on yhtynyt YK:n vetoomukseen välittömästä maailmanlaajuisesta tulitauosta ja pakotteiden lieventämisestä pandemian vuoksi, jotta voidaan varmistaa koronaviruksen torjumiseksi välttämättömien laitteiden ja tarvikkeiden toimittaminen; toteaa, että havaittavissa on näin ollen maailmanlaajuisten vapauksien ja demokratian taantuminen, mikä kuormittaa entisestään jo nyt kriisissä olevaa monenvälistä järjestystä;

ottaa huomioon, että väkivaltaisissa suhteissa elävät naiset eri puolilla maailmaa joutuivat pysymään kotona, jossa he olivat pahoinpitelijänsä armoilla tavanomaista pidempiä ajanjaksoja; toteaa, että perheväkivallan uhreille tarkoitetut auttavat puhelimet ja turvakodit eri puolilla maailmaa ovat ilmoittaneet avunpyyntöjen lisääntyneen ja että monissa maissa perheväkivaltaa koskevien ilmoitusten ja hätäpuhelujen määrä on kasvanut 25 prosenttia sen jälkeen, kun lähikontaktien välttämistä koskevat toimenpiteet otettiin käyttöön;

vahvistaa, että covid-19-pandemian maailmanlaajuinen puhkeaminen merkitsee ratkaisevaa muutosta kansainvälisessä ympäristössä, moninkertaistaa riskejä ja on maailmanjärjestyksen muutosta kiihdyttävä voima; korostaa, että on olennaisen tärkeää vahvistaa EU:n sisäistä selviytymis- ja palautuskykyä, kehittää uusia kumppanuuksia ja vahvistaa unionin monenvälistä visiota maailmanlaajuisessa mittakaavassa määrätietoisilla ja koordinoiduilla ulkopoliittisilla toimilla;

pitää myönteisenä Team Europe -aloitteita ja koronaviruksen kansainvälisen torjunnan tukemisen aloitteita, joilla autetaan kumppanimaita torjumaan koronaviruksen vaikutuksia rajatylittävään koordinointiin; pitää myönteisenä EU:n ja G7-ryhmän, G20-ryhmän, YK:n, Maailman terveysjärjestön (WHO), Maailman ruokaohjelman ja muiden kansainvälisten kumppaneiden yhteistyötä, jolla pyritään edistämään pandemian torjuntaa yhdenmukaisella ja osallistavalla tavalla, lieventämään sen laajempia vaikutuksia yhteiskuntiin ja talouksiin ja auttamaan vakauden horjumisen vaaran vähentämisessä;

pitää valitettavana globaalin johtajuuden ja koordinoitujen kansainvälisten toimien puutetta covid-19-kriisin alkuvaiheissa; tuomitsee kriittisen tiedon panttaamisen; ei hyväksy pyrkimistä eristäytymishakuisiin ratkaisuihin; vastustaa voimakkaasti autoritaarisen nationalismin nousua, valtion tukemia disinformaatiokampanjoita ja perättömien väitteiden levittämistä, jotka lietsovat epäluottamusta ja heikentävät demokraattisia yhteiskuntia ja kansainvälistä yhteistyötä ja herättävät kysymyksiä EU:n roolista maailmassa; korostaa, että maailmanlaajuinen yhteistyö, osallistava kokonaisvaltainen lähestymistapa ja koordinointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta maailmanlaajuiseen terveyskriisiin ja muihin maailmanlaajuisiin uhkiin voidaan puuttua tehokkaasti;

korostaa, että covid-19-pandemiasta huolimatta EU:n kumppanimaiden ei pitäisi lainsäädäntöprosessin aikana poiketa uudistusten edistämisestä, niiden olisi suhtauduttava vakavasti korruption torjuntaan ja sitouduttava perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamiseen ja täytäntöönpanoon kansainvälisten velvoitteidensa ja sitoumustensa mukaisesti;

pitää valitettavana, että jotkin hallitukset ja poliittiset johtajat eri puolilla maailmaa käyttävät kriisiä tilaisuutena hankkia itselleen kohtuuttomasti valtaa ja jatkaa omien poliittisten ohjelmiensa toteuttamista rajoittamalla ihmisoikeuksia, horjuttamalla demokraattisia normeja, heikentämällä oikeusvaltioperiaatetta ja parlamenttien asemaa, rajoittamalla tiedotusvälineiden vapautta, lietsomalla vähemmistöihin kohdistuvia vihakampanjoita, käynnistämällä disinformaatiokampanjoita, joiden kohteena ovat EU-myönteiset uudistukset ja arvot, ja haittaamalla kansainvälistä yhteistyötä; vaatii, että poikkeustilojen julistamiseen on aina sisällyttävä tilan päättymistä koskeva lauseke; on huolissaan siitä, että ääriryhmät soluttautuvat usein monissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa järjestettyihin koronavirusrajoitusten vastaisiin mielenosoituksiin ja manipuloivat niitä ja että mielenosoittajat kutsuvat virusta huijaukseksi;

pitää valitettavana, että covid-19-pandemian seuraukset ovat pahentaneet maailmanlaajuista sosioekonomista eriarvoisuutta ja vaikuttavat suhteettomasti köyhimpiin ja kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, syrjäytyneimpiin ja suojattomimpiin yhteiskuntaryhmiin kuuluviin henkilöihin, mukaan lukien maahantulijat; tuomitsee kaikki covid-19-tartunnan saaneiden eristämis- ja syrjintämuodot ja kehottaa kolmansia maita ja EU:n jäsenvaltioita lieventämään pandemian sosiaalisia vaikutuksia;

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tarkistamaan vuoden 2016 globaalistrategiaa kriisin maailmanlaajuisten vaikutusten vuoksi siten, että siinä otetaan huomioon nämä geopoliittiset muutokset, varmistamaan, että EU toimii strategisemmalla tavalla ja tekee osansa toisen maailmansodan jälkeen luodun monenvälisen sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen puolustamisessa, edistämisessä ja kehittämisessä, ja sisällyttämään demokratiatuen ja ihmisoikeuksien suojelun Team Europe -painopistealaksi ja ottamaan Euroopan parlamentin mukaan tähän tehtävään siten, että hyödynnetään sen olemassa olevia demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen tukivälineitä ja -mekanismeja;

Muuttunut geopoliittinen tasapaino covid-19-pandemian jälkeen

panee huolestuneena merkille, että geopoliittinen kilpailu ja jännitteet ovat kiihtyneet covid-19-pandemian seurauksena, ja toteaa, että Euroopan unionin on vielä vakiinnutettava asemansa tässä uudessa geopoliittisessa ympäristössä; on yhtä mieltä siitä, että covid-19-pandemian jälkeen maailma on perustavanlaatuisesti erilainen ja että sillä on kauaskantoisia vaikutuksia EU:n ulkopolitiikkaan, ja katsoo, että covid-19-pandemia on todistanut, että unionissa tarvitaan vahvempaa ja tehokkaampaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa;

painottaa, että transatlanttista kumppanuutta olisi elvytettävä, jotta voidaan torjua tehokkaammin pandemiaa ja muita merkittäviä kansainvälisiä haasteita, kuten ilmastonmuutosta; toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliselle yhteistyölle on määritettävä uusi perusta, jossa korostetaan keskinäistä kunnioitusta ja yhteistä toimintasuunnitelmaa, jolla puolustetaan monenvälisyyttä, kansainvälistä oikeutta, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia nationalistisia, autoritaarisia ja hegemonisia pyrkimyksiä vastaan;

10.

katsoo, että EU:n on tehostettava toimiaan ja johdettava näyttämällä esimerkkiä, puolustettava monenvälisiä ratkaisuja, työskenneltävä kansainvälisten järjestöjen, erityisesti YK:n ja sen virastojen, WHO:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Naton kaltaisten kansainvälisten alueellisten järjestöjen, kanssa, pyrittävä tiiviimpään yhteistyöhön samanmielisten maiden kanssa, myös eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitsevien maiden kanssa, edistettävä demokraattisten hallintojärjestelmien välistä yhteistyötä ja vahvistettava demokraattisia arvoja; muistuttaa, että pandemia on korostanut tarvetta tehdä yhteistyötä yhteisten ratkaisujen löytämiseksi koko ihmiskuntaa koskeviin ongelmiin;

Yhdysvallat

11.

on huolissaan, ettei Yhdysvallat ole tehnyt yhteistyötä eikä halunnut toimia johtavassa roolissa covid-19-taudin torjunnassa eikä osallistunut rokotteisiin liittyviin yhteisiin aloitteisiin; katsoo, että vaihtoehtoiset faktat ja väärät tiedot, jotka kieltävät pandemian vakavuuden, ovat olleet hyvin harhaanjohtavia yhteisissä ponnisteluissa viruksen torjumiseksi; kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja tiivistämään yhteistyötään ja vahvistamaan solidaarisuutta covid-19-pandemian yhteisessä torjunnassa tieteeseen perustuvan lähestymistavan pohjalta, mukaan lukien oikea-aikainen tiedonvaihto, rokotteita ja strategisia lääketieteellisiä laitteita koskeva tutkimus- ja kehitystyö, sekä puuttumaan muihin maailmanlaajuisiin haasteisiin yhdessä;

12.

kannustaa viranomaisia noudattamaan Venetsian komission hyvän vaalitavan säännöstön hyviä käytäntöjä ja toteaa, että säännöstössä annetaan myös ohjeita vaalien järjestämiseksi pandemian aikana;

13.

muistuttaa, että transatlanttinen yhteistyö on edelleen EU:n ulkopolitiikan olennaisen tärkeä pilari ja ensisijaisen tärkeää EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisten turvallisuus- ja kaupankäynti-intressien kannalta; tukee edelleen transatlanttista liittoumaa ja tiiviimpää strategista transatlanttista yhteistyötä; pitää valitettavina covid-19-kriisin aikana toteutettuja yksipuolisia toimenpiteitä, kuten sitä, että Yhdysvallat asetti matkustusrajoituksia EU:n Schengen-alueelta tuleville matkustajille kuulematta EU:ta ennen rajoitusten asettamista;

14.

pitää valitettavana, että Yhdysvaltojen sitoutuminen maailmanlaajuiseen toimintaan on vähentynyt ja että Yhdysvaltojen hallitus päätti peruuttaa Maailman terveysjärjestön (WHO) rahoituksen ja vetäytyä Avoin taivas -sopimuksesta ja että Yhdysvaltojen nykyinen hallinto pyrkii yleisesti ottaen pysymään erossa useista monenvälisistä järjestöistä, jotka perustettiin sääntöihin perustuvan liberaalin maailmanjärjestyksen luomiseksi, tai väheksymään niitä (kuten Kansainvälisen rikostuomioistuimen tapauksessa);

15.

korostaa, että on lujitettava ja tehostettava EU:n ja Yhdysvaltojen välistä yhteistyötä, joka perustuu keskinäiseen kunnioitukseen ja yhteisiin pyrkimyksiin puolustaa monenvälisyyttä, kansainvälistä oikeutta, yhteisiä demokraattisia arvoja, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia; toteaa, että suurvaltojen kilpailun sävyttämässä maailmassa Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on nykyisiin kansainvälisiin rakenteisiin liittyvät yhteiset arvot ja ne ovat edelleen toistensa ehdottoman tärkeitä kumppaneita nykyisessä epävakaassa kansainvälisessä ympäristössä;

Kiina

16.

panee merkille, että Kiinan kansantasavalta on vahvistanut päättäväistä julkisuusdiplomatiaa covid-19-pandemian alkamisen jälkeen, pyrkinyt täyttämään eristäytymishakuisemman Yhdysvaltojen jättämän poliittisen tyhjiön monenvälisessä järjestelmässä sekä yrittänyt asettua johtavaksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi, joka noudattaa vaihtoehtoista hallintomallia; on huolissaan Kiinan pyrkimyksistä projisoida valtaa vahvemmin alueella, mikä on johtanut rajakiistoihin useiden sen naapurimaiden kanssa ja siihen, että Kiina on edistänyt kansallisia strategisia etujaan monenvälisten järjestöjen välityksellä; on huolissaan maailmanpolitiikassa mahdollisesti tapahtuvista valta-aseman muutoksista, jotka liittyvät Kiinan johdon muutoksiin; vastustaa sitä, että Kiinan hallitus käytti pandemian puhkeamista sysäyksenä ja laajensi kansallisen turvallisuuslainsäädännön soveltamisalaa siten, että se koskee myös Hongkongia, ja tukahdutti Hongkongin demokratialiikettä, lisäsi Taiwaniin kohdistuvia uhkauksia ja toimiaan Tiibetissä ja Etelä-Kiinan merellä sekä uiguureihin kohdistuvaa julmaa vainoa Xinjiangissa, ja tuomitsee Kiinan edustajien toistuvat hyökkäykset ja painostuksen, jotka ovat kohdistuneet jäsenvaltioiden hallituksiin ja demokraattisesti valittuihin poliittisiin päättäjiin, kuten Tšekin senaatin puhemieheen ja Ruotsin kulttuuriministeriin;

17.

toteaa, että Kiina tarjosi covid-19-taudin puhkeamisen jälkeen hätäapua viruksen torjumiseksi, ja pitää valitettavana, että osa toimitetuista tarvikkeista oli puutteellisia tai huonolaatuisia; toteaa kuitenkin, että nähtävissä on myös geopoliittisin ja geotaloudellisin perustein toteutettavat toimet, joita vahvistavat ”virus- ja susisoturidiplomatia” -disinformaatiokampanjat ja aggressiivinen propaganda; tuomitsee Kiinan pyrkimykset käyttää ”virusdiplomatiaa” EU:ta vastaan ja muokatakseen imagoaan siten, että sitä pidettäisiin maailmanlaajuisesti hyväntahtoisena valtana; pitää valitettavana, että Kiina on eristänyt Taiwanin WHO:ssa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään Taiwanin tarkkailijana toimivan jäsenen asemaa WHO:ssa, Maailman terveyskokouksessa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä ottaen huomioon, miten tehokkaasti se on torjunut virusta maan sisällä, vaikka se ei ole voinut osallistua nykyisen terveyskriisin johdosta toteutettuihin kansainvälisiin toimiin asiantuntemustaan välittämällä; antaa tunnustusta Taiwanin viranomaisten toimittamalle avulle;

18.

on huolissaan Kiinan reaktiossa maailmanlaajuiseen covid-19-pandemiaan ilmenneistä joistakin virheistä ja avoimuuden puutteesta, johon liittyy ongelman laajuuden peitteleminen, yritykset manipuloida ja salata tietoja, heikko viestintä WHO:n kanssa, sensuuri, väärinkäytösten paljastajien, ihmisoikeusaktivistien ja kansalaistoimittajien toiminnan tukahduttaminen, uhkailu, vaino ja tahdonvastainen katoaminen, mikä herättää epäilyksiä covid-19-tautiin kuolleiden virallisesta lukumäärästä, ja toteaa, että kaikki edellä mainittu on vaikuttanut haitallisesti EU:n valmiuksiin ennakoida, valmistautua ja torjua covid-19-kriisiä ja johtanut kuolemiin; kehottaa tämän vuoksi Kiinan hallitusta tekemään täysimääräistä yhteistyötä covid-19-taudin alkuperää koskevassa riippumattomassa tutkimuksessa ja kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kattavan lähestymistavan nousevaa Kiinaa kohtaan ja turvaamaan EU:n strategisen riippumattomuuden;

19.

kehottaa EU:ta vastaamaan Kiinan voimistuneeseen ekspansioon kohti kaikkein alttiimpia jäsenvaltioita ja EU:n naapureita; toteaa, että nykyiset kiireelliset pyrkimykset hillitä pandemiasta johtuvaa taloudellista taantumaa tarjoavat Kiinalle mahdollisuuden tehdä strategisia investointeja televiestinnän, liikenteen ja teknologian kaltaisilla keskeisillä aloilla;

20.

on huolissaan mahdollisesta velkaloukusta, johon Afrikan maat voivat joutua covid-19-kriisin seurauksena, sekä kolmansien maiden kasvavasta poliittisesta ja taloudellisesta riippuvuudesta Kiinasta, koska talouden laskusuhdanteen vuoksi niiden on vaikea maksaa takaisin Kiinan lainoja, jotka liittyvät uutta silkkitietä koskevaan aloitteeseen; kehottaa painokkaasti EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään kolmansien maiden velkahelpotusta koskevien käyttökelpoisten ratkaisujen etsimistä kansainvälisillä foorumeilla; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että humanitaarisiin syihin perustuvien poikkeuksien myöntäminen pakotteisiin vaikuttaa suoraan ja käytännössä lääkinnällisten laitteiden, tarvikkeiden ja muiden avustusmuotojen nopeaan toimittamiseen asianomaisille maille;

21.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa tunnustamaan nämä huolenaiheet, tarkastelemaan uudelleen EU:n ja Kiinan suhteita ja samalla luomaan vuoropuhelun, sitoutumisen ja aidon yhteistyön ja kilpailun ilmapiirin, joka perustuu uuteen, johdonmukaiseen ja entistä päättäväisempään strategiaan, joka on mukautettu muuttuneeseen geopoliittiseen ja geotaloudelliseen toimintaympäristöön ja Kiinaa koskevaan pitkän aikavälin strategiaan, jonka mukaan EU ja jäsenvaltiot tekevät mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä, kilpailevat tarvittaessa ja panevat tarvittaessa vastaan puolustaakseen unionin arvoja ja etuja; katsoo, että osana tätä uutta strategiaa EU:n olisi pyrittävä tekemään tiiviimpää yhteistyötä alueella sijaitsevien samanmielisten maiden ja muiden demokratioiden kanssa, mukaan lukien Intia, Australia, Uusi-Seelanti, Japani ja Etelä-Korea, sekä laatimaan eurooppalaisen strategian Intian valtameren ja Tyynenmeren alueesta, jonka osalta olisi sovellettava täysimääräisesti yhteyksiä koskevaa unionin strategiaa;

Intia

22.

panee huolestuneena merkille, että samaan aikaan kun covid-19-tauti leviää nopeasti Intiassa, jossa tautiin on tähän mennessä kuollut yli 90 000 henkilöä, maassa jatkuu yhteisöjen välisiin jännitteisiin perustuva poliittinen sorto, joka kohdistuu ihmisoikeuksien ja yksilönvapauksien puolustajiin, ja katsoo, että on olennaisen tärkeää ottaa tämä aihe EU:n ja Intian välisen seuraavan korkean tason vuoropuhelun asialistalle;

23.

painottaa EU:n ja Intian välisen strategisen kumppanuuden merkitystä ja korostaa, että sitä on edistettävä ja että on pyrittävä yhdessä kohti vakautta ja turvallisuutta erityisesti Intian valtamerellä ja Tyynellämerellä;

Venäjä

24.

ilmaisee olevansa äärimmäisen huolissaan Venäjän federaation järjestelmällisistä pyrkimyksistä heikentää EU:n yhtenäisyyttä ja kriisintorjuntaa, aiheuttaa epäluottamusta EU:n ja Länsi-Balkanin maiden ja itäisen kumppanuuden maiden välille siten, että se on tehostanut covid-19-pandemian alkamisesta lähtien disinformaatiokampanjoita ja tutkimusorganisaatioihin kohdistuvia kyberhyökkäyksiä sekä politisoinut humanitaarista apua; kiittää EUH:ta ja East StratCom -työryhmää niiden toimista, joilla on pyritty tunnistamaan ja tukahduttamaan Venäjään liittyvien tiedotusvälineiden disinformaatiokampanjoita useissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota lisäämään venäläisten valeuutisten torjumiseksi toteutettavia toimia ja tätä varten tarkoitettuja varoja;

25.

toteaa, että Venäjän toteuttamissa toimissa on nähtävissä selkeä geopoliittinen ja geotaloudellinen ulottuvuus, jota vahvistavat ”virusdiplomatia” ja narratiivien taistelu; toteaa huolestuneena, että Venäjä toteuttaa määrätietoisia toimia kansainvälisellä näyttämöllä edistääkseen omaa geopoliittista ohjelmaansa; kehottaa EU:ta pitämään tämä mielessä ja jatkamaan sellaisten konfliktien tarkastelua, joihin liittyy Venäjän intressejä, kuten Valko-Venäjän, Ukrainan, Georgian, Krimin niemimaan, Syyrian ja Libyan konfliktit;

26.

on syvästi huolissaan Venäjän pyrkimyksistä käyttää pandemiaa maan ihmisoikeustilanteen heikentämiseksi entisestään, autoritaaristen hallintojärjestelmien tukemiseksi ja aggressiivisen ulkopolitiikkansa jatkamiseksi; korostaa, että Venäjän kaltaisia maita on estettävä käyttämästä kriisiä hyväkseen huomion ohjaamiseksi pois kyseisten maiden vakavista sisäisistä ongelmista; on huolissaan perustuslakia koskevasta kansanäänestyksestä, jonka yhteydessä Venäjän presidentti hyödynsi nykyistä kriisiä sellaisten keskeisten perustuslakimuutosten hyväksymiseksi, joilla jatketaan ja tuetaan hänen autoritaarista hallintoaan Venäjällä;

27.

tuomitsee Aleksei Navalnyin murhayrityksen ja kehottaa toteuttamaan viipymättä riippumattoman ja avoimen tutkimuksen hänen myrkyttämisestään;

28.

kehottaa Venäjää osallistumaan merkityksellisellä tavalla kriisin johdosta toteutettaviin maailmanlaajuisiin toimiin vilpittömässä mielessä ja osana kansainvälistä sääntöihin perustuvaa järjestystä; on huolestunut nyt käytössä olevan uuden venäläisen rokotteen tehokkuudesta ja turvallisuudesta; muistuttaa, että joidenkin Venäjän toimittamien lääkevalmisteiden laatu oli hyvin heikko ja että ne olivat siten tehottomia;

Määrätietoisempi EU:n ulkopolitiikka Euroopan etujen, arvojen ja monenvälisen maailmanjärjestyksen puolustamiseksi

29.

toteaa, että covid-19-pandemian seuraukset voivat aiheuttaa globaaliin turvallisuuteen liittyviä, sosioekonomisia, ympäristöön liittyviä ja poliittisia riskejä, ja on huolissaan siitä, että Kiinan ja Venäjän kaltaiset maailmanmahdit ovat valmiita käyttämään kriisiä taitavasti hyväkseen monenvälisten järjestöjen tukeman sääntöihin perustuvan maailmanjärjestyksen purkamiseksi;

30.

korostaa, että monenvälinen sääntöihin perustuva maailmanjärjestys on elintärkeä maailmanlaajuisen rauhan, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kannalta; katsoo, että geopoliittisella EU:lla ja samanmielisillä kumppaneilla on oltava vahvempi rooli sen puolustamisessa ja uudelleenrakentamisessa; katsoo, että EU:n on etsittävä keinoja lieventää suurvaltojen välisiä jännitteitä erityisesti silloin, kun ne estävät monenvälisten toimien toteuttamisen; toteaa, että covid-19-kriisi on osoittanut sekä tarpeen vahvistaa monenvälistä yhteistyötä erityisesti globaalissa terveysalan hallinnoinnissa että tarpeen uudistaa kansainvälisiä elimiä; kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa laatimaan monenvälisyyttä koskevan EU:n etenemissuunnitelman, jolla edistetään ja käynnistetään monenvälisten järjestöjen rakenneuudistuksia;

31.

kehottaa tarkastelemaan mahdollisuutta luoda uusi läntisten liittolaisten eli EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan, Etelä-Korean, Australian ja Uuden-Seelannin monenvälisen yhteistyön foorumi hyödyntäen monenvälisestä strategisen vientivalvonnan koordinointikomiteasta saatuja kokemuksia; vaatii, että uuden komitean tehtävänä olisi oltava muun muassa seurata ja valvoa teknologian vientiä, kauppavirtoja ja arkaluonteisia investointeja huolta aiheuttaviin maihin;

32.

toteaa, että EU:n geopoliittisia tavoitteita on tuettava asianmukaisilla määrärahoilla seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana, ja pitää valitettavana, että Eurooppa-neuvosto on ehdottanut leikkauksia ulkopolitiikan välineiden budjettikohtiin; kehottaa lisäämään EU:n ulkoisten toimien määrärahoja vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä ja varmistamaan, että määrärahoja on riittävästi, jotta EU:lla on tarvittavat resurssit vastata haasteisiin naapurialueellaan sekä covid-19-kriisin geopoliittisiin seurauksiin ja se voi saavuttaa tavoitteensa eli tulla vastuulliseksi geopoliittiseksi toimijaksi;

33.

korostaa, että vain vahva ja yhtenäisempi EU, joka on saavuttanut avoimen strategisen riippumattomuuden ja jolla on tukenaan riittävät ja uskottavat sotilaalliset valmiudet sekä kumppanien tukemiseksi tarvittavat välineet ja mekanismit, voi olla merkittävässä asemassa uudessa geopoliittisessa ympäristössä ja harjoittaa vahvaa ulkopolitiikkaa, ja katsoo, että jäsenvaltioiden olisi annettava varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle vahvempi ja selkeästi määritelty valtuutus puhua EU:n puolesta esimerkiksi perustamalla monenvälisiin elimiin EU:n pysyvän edustuspaikan; pitää sen vuoksi myönteisenä puheenjohtaja Charles Michelin esittämää päätelmää, jonka mukaan on erittäin tärkeää lisätä unionin strategista riippumattomuutta;

34.

katsoo, että yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen tietyillä ulkopolitiikan aloilla auttaisi EU:ta harjoittamaan ulkopolitiikkaa, joka on tehokkaampaa, ennakoivampaa ja soveltuu paremmin nopeaan toimintaan poikkeustiloissa; kehottaa neuvostoa tai Eurooppa-neuvostoa noudattamaan komission ja parlamentin kehotusta siirtyä määräenemmistöpäätöksentekoon ainakin ihmisoikeuksien tai pakotteiden osalta siirtymälausekkeen aktivoinnin myötä; painottaa, että EU:n vaikutusvalta on suurin, kun jäsenvaltiot toimivat yhteisymmärryksessä;

35.

korostaa asevoimien tärkeää roolia covid-19-pandemian aikana; pitää myönteisenä sotilaallista apua siviilialan tukioperaatioissa erityisesti kenttäsairaaloiden käyttöönotossa, potilaskuljetuksissa sekä laitteiden toimittamisessa ja jakelussa ja katsoo, että jäsenvaltioiden asevoimien tiiviimpi yhteinen toiminta ja koordinointi pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) hankkeen ja eurooppalaisen lääkintäjohtoportaan kaltaisten nykyisten puitteiden tai sotilassairaalajunien kaltaisten uusien puitteiden avulla voisivat johtaa tehokkuuden parantumiseen ja edistää EU:n valmiutta torjua pandemioita; toteaa, että sotilashenkilöstöllä on oltava riittävä koulutus, sen on oltava riittävän valmistautunut ja sillä on oltava riittävät valmiudet tällaisten keskeisten tehtävien hoitamiseen kansalaisten tukemiseksi;

36.

toteaa, että EU:n turvallisuus- ja puolustusstrategioita on tarkistettava, jotta voidaan kehittää strategista riippumattomuutta, myös terveysalalla, sekä valmistautua paremmin uusiin ja hybrideihin uhkiin ja teknologioihin, jotka ovat tehneet sodankäynnistä vähemmän perinteistä ja haastavat armeijan perinteisen roolin, ja selviytyä paremmin kyseisistä uhkista ja teknologioista ja valmistautua tulevaisuuteen, jossa Venäjästä ja Kiinasta tulee entistä itsevarmempia; korostaa, että sotilaallista liikkuvuutta on vahvistettava, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa toimimaan nopeammin ja tehokkaammin mahdollisen tulevan konfliktin yhteydessä; korostaa, että turvallisuutta ja puolustusta koskevassa tulevassa strategisessa kompassissa olisi otettava huomioon tämä kehitys ja covid-19-pandemian laajemmat geopoliittiset vaikutukset ja käsiteltävä kaikkia mahdollisia uhkia, kuten uutta pandemiaa, kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinuhkia sekä ulkomaista sekaantumista, mukaan lukien disinformaatio ja kyberhyökkäykset; katsoo, että kun otetaan huomioon uusi poliittinen tasapaino ja kansainvälisen turvallisuusympäristön mahdollinen heikkeneminen covid-19-pandemian jälkeen, ei saa tehdä leikkauksia EU:n puolustusmäärärahoihin yleensä eikä etenkään sotilaallisen liikkuvuuden määrärahoihin;

37.

on yhtä mieltä siitä, että on jatkettava ja vahvistettava yhteistyötä ja tarvittaessa koordinointia EU:n ja Naton välillä, mukaan lukien euroatlanttinen pelastuspalvelun koordinointikeskus (EADRCC) ja Naton sotilaslääketieteen alan huippuyksikkö, ja torjuttava covid-19-pandemiaan liittyvää disinformaatiota ja kyberhyökkäyksiä; peräänkuuluttaa toimien tehokasta koordinointia Euroopan unionin kyberturvallisuusviraston (ENISA) kanssa ja sen tukea ja kehottaa tekemään sotilaallisten valmiuksien suunnittelua ja kehittämistä koskevaa yhteistyötä;

38.

kehottaa soveltamaan uutta institutionaalista lähestymistapaa strategisessa viestinnässä, jotta voidaan vastata länsimaisiin liberaaleihin demokratioihin kohdistuviin haasteisiin ja torjua niihin kohdistuvia riskejä, sekä laajentamaan ja nykyaikaistamaan EU:n viestintästrategioita, jotta EU:n arvot ja toiminta saisivat riittävästi näkyvyyttä sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, erityisesti naapurialueilla; kehottaa EUH:ta vahvistamaan edelleen valmiuksiaan torjua pahantahtoista ulkomaista sekaantumista ja disinformaatiota, hybridisodankäyntiä, propagandaa ja vakoilua muun muassa perustamalla StratCom-erityistyöryhmiä, jotka keskittyvät a) Kiinasta ja b) Lähi-idästä, erityisesti Iranista, lähtöisin olevaan toimintaan, ja määräämällä seuraamuksia maille ja valtiosta riippumattomille toimijoille, jotka tarkoituksellisesti levittävät disinformaatiota hajauttaakseen ja vahingoittaakseen EU:ta ja sen jäsenvaltioita; vahvistaa jälleen olevansa sitoutunut kehittämään lainsäädännöllisiä ja muita kuin lainsäädännöllisiä koordinoituja puitteita ja parantamaan jäsenvaltioiden välisiä koordinointitoimia ja tiedonvaihtoa EU:n tasolla disinformaation torjumiseksi;

39.

pitää myönteisenä EUvsDisinfo-hankkeen toimia ja kansalaisyhteiskunnan, ruohonjuuritason järjestöjen, riippumattomien toimittajien ja mediaorganisaatioiden roolia disinformaation torjunnassa; korostaa covid-19-viruksen leviämiseen liittyvän disinformaation ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien kyberhyökkäysten torjuntaa koskevan EU:n periaatteellisen kannan merkitystä; kehottaa sosiaalisen median alustoja toimimaan ennakoivasti ja hyväksymään toimenpiteitä, joilla estetään covid-19-virusta koskevan disinformaation ja vihapuheen leviäminen, ja toteaa, että niiden on investoitava kyberrikosten torjuntaan ja lisättävä tietoisuutta tästä kasvavasta uhasta;

40.

korostaa, että EU:n kuluttajamarkkinat, jotka ovat maailman suurimmat kattaen lähes 500 miljoonaa ihmistä, antavat unionille merkittävää vaikutusvaltaa maailmannäyttämöllä, ja katsoo, että geopoliittisen komission olisi käytettävä tätä vaikutusvaltaa, muun muassa kauppapolitiikan välityksellä, silloin, kun muut maat eivät ole valmiita kunnioittamaan ihmisoikeuksia tai noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta tai kansainvälisiä sopimuksia;

41.

panee merkille, että covid-19-pandemia on osoittanut tarpeen vähentää riippuvuutta kolmansista maista tietyillä strategisilla ja elintärkeillä aloilla, kuten terveydenhuollon alalla, ja tukee voimakkaasti kriittisimpien toimitusketjujen monipuolistamista ja siirtämistä takaisin; toteaa, että covid-19-tauti on paljastanut kytkösten ja keskinäisen riippuvuuden haavoittuvuuden ja johtanut protektionismin lisääntymiseen; korostaa siksi, että on tärkeää saavuttaa asianmukainen tasapaino seuraavien välillä: arvoketjujen selviytymiskyvyn parantaminen strategisen riippumattomuuden saavuttamiseksi, EU:n maailmanlaajuisen kilpailukyvyn vahvistaminen ja kauppasuhteiden pitäminen mahdollisimman avoimina;

42.

palauttaa mieliin kiireellisen pyyntönsä vahvasta maailmanlaajuisesta pakotejärjestelmästä, jolla puututtaisiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ennen vuoden 2020 loppua ja joka vastaisi EU:n tasolla niin sanottua Magnitski-lakia; korostaa, että sen mukaan korkean tason korruption olisi oltava yksi pakotteiden asettamisen kriteeri; pitää myönteisenä puheenjohtaja von der Leyenin ilmoitusta, jonka mukaan komissio aikoo pian esittää ehdotuksen, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään ihmisoikeuksia koskevan maailmanlaajuisen EU:n pakotemekanismin päätöksenä, joka koskee Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja unionin strategisia etuja ja tavoitteita;

43.

on erittäin huolestunut covid-19-pandemian suhteettomista kielteisistä vaikutuksista maahantulijoihin ja pakolaisiin; kehottaa hallituksia toteuttamaan ulkopolitiikkansa puitteissa ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen perustuvia toimia sekä soveltamaan ratkaisuja, joissa otetaan huomioon maahantulijoiden ja pakolaisten haavoittuvuus ja suojelun tarve, solidaarisuuden ja kumppanuuden periaatteiden mukaisesti ja tarjoamaan muuttoliikkeelle asianmukaisia ja saavutettavissa olevia laillisia väyliä; korostaa, että on tärkeä vaalia turvapaikkaoikeutta kaikkialla maailmassa;

44.

kehottaa EU:ta osallistumaan maailmanlaajuiseen kampanjaan, jolla edistetään YK:n suosituksia vankimäärien vähentämisestä panemalla täytäntöön järjestelmiä, jotka koskevat matalan riskin rikoksentekijöiden varhaista, väliaikaista tai tilapäistä vapauttamista; kehottaa painokkaasti vapauttamaan kaikki henkilöt, jotka on pidätetty kriittisten tai eriävien mielipiteiden ilmaisemisen tai ihmisoikeustoiminnan vuoksi, ja kannattaa maahanmuuttajien säilöönoton ja suljettujen pakolaisleirien käytön vähentämistä;

45.

ottaa huomioon naisten ratkaisevan aseman covid-19-kriisistä selviytymisessä ja pandemian vaikutusten sukupuolisidonnaisuuden; on edelleen syvästi huolissaan siitä, miten ennennäkemättömällä tavalla covid-19-kriisi on vaikuttanut sukupuolten tasa-arvon edistämiseen maailmanlaajuisesti, kun otetaan huomioon sekä kotitöiden että julkisen hoitotyön epätasainen jakautuminen ja että naisten osuus terveydenhuoltoalan kokonaistyövoimasta on noin 70 prosenttia, ja kehottaa ottamaan naisten ja syrjäytyneiden ryhmien tarpeet huomioon pandemian johdosta toteutettavissa maailmanlaajuisissa toimissa, koska kyseiseillä ryhmillä on edelleen harvoin edustajia neuvotteluissa, joissa päätetään kriisitoimista;

46.

on vakuuttunut siitä, että toimien toteuttaminen covid-19-pandemian torjumiseksi ihmisoikeudet huomioivalla tavalla on tehokkain, osallistavin ja kestävin lähestymistapa tämänhetkisen kriisin hallitsemiseksi; muistuttaa, että toimilla, joita kolmansissa maissa toteutetaan covid-19-kriisin johdosta, ei saa loukata ihmisoikeuksia tai kansainvälistä oikeutta, niiden on rajoituttava ehdottoman välttämättömiin ja oikeasuhteisiin toimenpiteisiin, niitä on valvottava säännöllisesti ja niiden on oltava ajallisesti rajoitettuja; kehottaa unionin edustustoja seuraamaan tiiviisti maailmanlaajuista ihmisoikeustilannetta, tunnistamaan suuntauksia ja tukemaan kansainvälisiä, alueellisia ja paikallisia järjestöjä, kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa niiden pyrkiessä torjumaan covid-19-kriisin haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin kaikkialla maailmassa ja kehottaa komissiota varmistamaan, etteivät covid-19-kriisin seuraukset haittaa EU:n arvojen ja ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa vuosien 2020–2024 EU:n toimintasuunnitelmassa jo vahvistettujen ihmisoikeussitoumusten toteutumista;

47.

korostaa, että EU:n johtajuudella ja tuella sen idässä, etelässä ja arktisella alueella olevilla naapurialueilla on strategista merkitystä sen auttaessa naapureitaan covid-19-pandemian torjunnassa; kehottaa lisäämään naapurialueilla tukea demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle, ihmisoikeuksille ja uudistuksille;

48.

korostaa, että EU:n on annettava Länsi-Balkanin maille, jotka eivät vielä kuulu unioniin, reilu mahdollisuus liittyä siihen ja että EU:n on lujitettava alueeseen investoimista koskevia toimiaan; painottaa, että EU:n laajentumisprosessi ja EU:n keskittyminen Länsi-Balkanin uudistusprosessien tukemiseen jatkuu meneillään olevasta pandemiasta huolimatta; pitää myönteisenä komission rahoitustukialoitetta ja Länsi-Balkanin maiden tukemiseksi covid-19-pandemian torjunnassa tarvittavien lääkintälaitteiden sisällyttämistä EU:n yhteishankintoihin; kehottaa ottamaan kaikki Länsi-Balkanin maat mukaan EU:n solidaarisuusrahastoon ja toteaa jälleen, että kumppaneille toimitettavan avun lisäksi on toteutettava määrätietoinen viestintäkampanja;

49.

korostaa, että covid-19-kriisi saattaa horjuttaa Afrikan maita, joiden terveydenhuollon infrastruktuuri on usein hauras ja jotka ovat monesti hyvin velkaantuneita, minkä seurauksena syntyy lisää konflikteja; kehottaa vahvistamaan ja koordinoimaan tehokkaammin EU:n ja Afrikan yhteistyötä, lisäämään yksityisiä investointeja, edistämään rahoitustukea ja elpymissuunnitelmia sekä tarjoamaan vaihtoehdon Kiinan investoinneille; kehottaa EU:ta jatkamaan EU–Afrikka-huippukokoukseen johtavaa tehostettua vuoropuhelua ja edistämään sitä, että Afrikasta tulee pitkäaikainen, luotettava ja läheinen kumppani EU:lle;

50.

korostaa, että pakotteet eivät saisi estää covid-19-pandemian torjuntaa koskevien kattavien toimien toteuttamista; painottaa, että Iranin erityistapauksessa kauppavaihtoa tukevan välineen (INSTEX) soveltamisalaa on laajennettava ja että tätä mekanismia olisi käytettävä humanitaarisen toiminnan tehostamiseksi;

51.

korostaa, että EU:n kumppanit Sahelin ja Saharan sekä Afrikan sarven alueilla kärsivät covid-19-pandemian ennennäkemättömistä seurauksista sen lisäksi, että ne taistelevat parhaillaan aseellisia terroristiryhmiä, kuten jihadisteja, vastaan;

52.

katsoo, että EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väliset suhteet ovat strategisesti ratkaisevan tärkeät; korostaa, että Latinalainen Amerikka on yksi alueista, joihin covid-19-pandemia on vaikuttanut vakavimmin; kehottaa komissiota jatkamaan yhteistyötä Latinalaisen Amerikan maiden kanssa, tekemään tiiviimpää yhteistyötä covid-19-pandemian torjumiseksi, auttamaan niitä elpymissuunnitelmissa ja tukemaan näitä maita poliittisesti, jotta voidaan välttää niiden liiallinen riippuvuus muiden geopoliittisten toimijoiden antamasta avusta; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet täytäntöön ja käyttämään niitä elpymistä edistävinä etenemissuunnitelmina;

53.

toteaa, että tämänhetkinen covid-19-pandemia on vaikuttanut haitallisesti nykyisiin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioihin ja erityisesti EU:n koulutusoperaatioihin esimerkiksi Malin, Somalian ja Keski-Afrikan tasavallan kaltaisissa paikoissa; muistuttaa, että EU:n läsnäolo ja uskottava sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää covid-19-pandemian humanitaaristen ja sosioekonomisten seurausten lieventämiseksi; kehottaa vahvistamaan YTPP-operaatioita, joiden tehtävänä on konfliktien ehkäiseminen tai lieventäminen, erityisesti EU:n välittömässä naapurustossa käynnissä olevia operaatioita, jotta voidaan auttaa vakauttamaan jo ennestään hauraita toimintaympäristöjä ja estää konfliktien ja väkivallan uusiutuminen covid-19-pandemian aiheuttamien lisäjännitteiden vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan enemmän siviili- ja sotilashenkilöstöä tällaisia tehtäviä ja operaatioita varten ja kehottaa lisäksi tässä yhteydessä hyväksymään viipymättä Euroopan rauhanrahaston; kehottaa painokkaasti EUH:ta parantamaan YTPP-operaatioiden selviytymiskykyä ja kestävyyttä covid-19-pandemian kaltaisten kriisien aikaan; painottaa, että on tärkeää jatkaa YTPP-operaatioiden toteuttamista tällaisissa tilanteissa; kehottaa tarkastelemaan kattavasti, miten covid-19-pandemia vaikuttaa YTPP-operaatioihin valmistautumiseen, niiden valmiuteen, joukkojen muodostamiseen operaatioita varten ja henkilöstön turvallisuuteen sekä operaatioiden jatkuvuuteen;

54.

kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon, sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen ja monialaisen näkökulman, myös tasapuolisen ja monipuolisen edustuksen, EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja ottamaan huomioon naisten ja muiden syrjäytyneiden ryhmien, joihin pandemia on vaikuttanut haitallisesti, monenlaiset kokemukset;

55.

on vahvasti sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtävä yhteistyö voisi toimia covid-19-pandemian torjumiseksi tehtävän laajemman maailmanlaajuisen yhteistyön perustana vahvistaen monenvälistä järjestelmää ja palauttaen uskon siihen, että sääntöihin perustuvaa järjestelmä on tarpeellinen;

56.

katsoo, että covid-19-kriisi on tuonut esiin tiettyjä heikkouksia unionissa ja osoittanut, että sekä unionissa että maailmanlaajuisesti tarvitaan kiireellisesti tehokasta, vaikuttavaa ja riippumatonta unionia, jolla on kriisien ehkäisemis- ja torjuntamenetelmät, mukaan lukien rahoitusvälineet; katsoo, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi on hyvä foorumi, jonka avulla voidaan edetä EU:n ulkopolitiikkaa koskevan päätöksenteon tehostamisessa; aikoo sen vuoksi käynnistää konferenssin niin pian kuin mahdollista;

57.

panee merkille covid-19-pandemian vaikutukset haavoittuvimmilla alueilla, mukaan lukien konfliktialueet ja vähiten kehittyneet maat; kehottaa painokkaasti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa vaatimaan paikallisia ja alueellisia tulitaukoja ja aseleposopimuksia ja tukemaan YK:n pääsihteerin António Guterresin maailmanlaajuista tulitaukoa koskevaa aloitetta; muistuttaa, että avun toimittamisessa on noudatettava puolueettomuuden ja neutraaliuden humanitaarisia periaatteita, myös covid-19-pandemian torjuntaa liittyvien tarpeiden osalta; kehottaa EU:ta puolustamaan humanitaarisen avun toimittamista syrjäisille konfliktialueille ja edistämään humanitaarisia käytäviä ja korostaa, että konflikteista kärsivissä maissa toteutettavien ulkoisten toimien on perustuttava konfliktisensitiiviseen riski- ja haavoittuvuusarviointiin, mukaan lukien naisten näkymät ja erityisesti rauhanrakentaminen;

58.

pitää myönteisenä, että EU torjuu rokotusnationalismin; muistuttaa, että EU on johtoasemassa, kun edistetään rokotteiden tasapuolista saatavuutta kaikille ihmisille koko maailmassa; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa sen varmistamiseksi, ettei ketään jätetä jälkeen, kun rokote on saatavilla;

o o

59.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä jäsenvaltioille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(2) EUVL C 388, 13.11.2020, s. 11.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/73

P9_TA(2020)0323

Kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantaminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantamisesta (2019/2184(INI))

(2021/C 425/08)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon 25.–27. syyskuuta 2015 pidetyn YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen ja sen päätösasiakirjan ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 25. syyskuuta 2015, sekä erityisesti asiakirjassa vahvistettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan tavoitteen 17, jonka mukaan YK:n jäsenvaltiot sitoutuvat lujittamaan toimintaohjelman toimeenpanovälineitä ja elvyttämään kestävän kehityksen maailmanlaajuista kumppanuutta (1),

—

ottaa huomioon Addis Abebassa, Etiopiassa, 13.–16. heinäkuuta 2015 järjestetyssä kehitysyhteistyön rahoitusta käsittelevässä kolmannessa kansainvälisessä konferenssissa hyväksytyn päätösasiakirjan ”Addis Ababa Action Agenda” (Addis Abeban toimintaohjelma), jonka YK:n yleiskokous vahvisti 27. heinäkuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa 69/313,

—	ottaa huomioon YK:n kehitysyhteistyön rahoitusta käsittelevän työryhmän (Inter-agency Task Force on Financing for Development) vuoden 2019 raportin ”Financing for Sustainable Development Report 2019” (2),

—	ottaa huomioon Pariisin sopimuksen, joka hyväksyttiin ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP 21) ja Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimivassa osapuolten 11. konferenssissa (CMP 11), jotka pidettiin Pariisissa (Ranskassa) 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015,

—

ottaa huomioon vuonna 2005 pidetyssä avun tuloksellisuutta käsittelevässä toisessa korkean tason foorumissa annetun Pariisin julistuksen avun tuloksellisuudesta, Ghanan Accrassa vuonna 2008 pidetyssä avun tuloksellisuutta käsittelevässä kolmannessa korkean tason foorumissa hyväksytyn Accran toimintaohjelman sekä Busanissa, Korean tasavallassa, joulukuussa 2011 pidetyn avun tuloksellisuutta käsittelevän neljännen korkean tason foorumin, jonka tuloksena käynnistettiin kehitysyhteistyön tehostamista koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus (Global Partnership for Effective Development Cooperation, GPEDC),

—	ottaa huomioon Nairobin päätösasiakirjan, joka hyväksyttiin GPEDC:n toisessa korkean tason kokouksessa, joka pidettiin Nairobissa, Keniassa, marras- ja joulukuussa 2016 (3),

—	ottaa huomioon 13. ja 14. heinäkuuta 2019 pidetyn GPEDC:n korkean tason kokouksen, joka järjestettiin YK:n kestävää kehitystä käsittelevän korkean tason foorumin yhteydessä New Yorkissa,

—	ottaa huomioon maailmanlaajuisen kumppanuuden vuoden 2019 korkean tason kokouksen ohjauskomitean kokouksen, joka järjestettiin 26. ja 27. maaliskuuta 2019 Kampalassa, Ugandassa,

—	ottaa huomioon GPEDC:n vuoden 2019 raportin ”Making Development Co-operation More Effective” (4),

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan, jossa vahvistetaan, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen, ja määrätään, että unioni ja sen jäsenvaltiot noudattavat niitä velvoitteita ja ottavat huomioon ne tavoitteet, jotka ne ovat hyväksyneet Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä, ja ottavat huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet toteuttaessaan politiikkaa, joka vaikuttaa todennäköisesti kehitysmaihin,

—	ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2017 julkaistun uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen (5),

—	ottaa huomioon yhteisen Afrikka–EU-strategian, joka hyväksyttiin toisessa EU–Afrikka-huippukokouksessa Lissabonissa vuonna 2007,

—	ottaa huomioon 29. ja 30. marraskuuta 2017 pidetyn Afrikan unionin ja EU:n viidennen huippukokouksen ja kokouksessa annetun julistuksen ”Investing in Youth for Accelerated Inclusive Growth and Sustainable Development” (6),

—	ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan kesäkuussa 2016 esittelemän Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ”Jaettu näkemys, yhteinen toiminta: vahvempi Eurooppa”,

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät yhteisen ohjelmasuunnittelun tehostamisesta,

—	ottaa huomioon 16. toukokuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät EU:n kehitysaputavoitteita koskevasta vuoden 2019 vuosikertomuksesta Eurooppa-neuvostolle (7),

—	ottaa huomioon korkean tason viisaiden ryhmän lokakuussa 2019 laatiman kehitysrahoituksen eurooppalaista rahoitusrakennetta koskevan kertomuksen ”Europe in the World – the future of the European financial architecture for development” (8),

—

ottaa huomioon EU:n kansainvälisen kehitysyhteistyön tuloskehyksen käynnistämisestä 26. maaliskuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Launching the EU International Cooperation and Development Results Framework” (SWD(2015)0080) ja siitä 26. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon kansainvälistä yhteistyötä ja kehitysyhteistyötä koskevan komission vuosien 2016–2020 strategisen suunnitelman,

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 annetun komission tiedonannon uudesta Afrikan ja EU:n kestävien investointien ja työpaikkojen allianssista (COM(2018)0643),

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2019 julkaistun Afrikan maaseutua käsittelevän komission erityistyöryhmän loppuraportin ”An Africa-Europe Agenda for Rural Transformation” (9),

—	ottaa huomioon heinäkuussa 2019 julkaistun tuloksellisuuden periaatteiden soveltamista koskevan tutkimuksen ”Effectiveness to Impact – Study on the application of the effectiveness principles” (10),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annetun Pariisin julistuksen seurannasta (11),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (12),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (13),

—	ottaa huomioon 6. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden paikallisviranomaisten roolista kehitysyhteistyössä (14),

—	ottaa huomioon 19. toukokuuta 2015 antamansa päätöslauselman kehitystyön rahoituksesta (15),

—	ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman yksityisestä sektorista ja kehitysyhteistyöstä (16),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n vuotta 2015 koskevasta kertomuksesta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (17),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n Afrikka-hätärahastosta: kehitysapuun ja humanitaariseen apuun liittyvät vaikutukset (18),

—	ottaa huomioon 22. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön tehokkuuden parantamisesta (19),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta (20),

—	ottaa huomioon 16. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n Afrikka-strategiasta: kehityksen vauhdittaminen (21),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, humanitaarisen avun välineen ja Euroopan kehitysrahaston täytäntöönpanosta (22),

—	ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman tulevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (23),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuotuisesta strategisesta mietinnöstä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanosta ja tuloksista (24),

—	ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen perustamisesta (25),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman meneillään olevista neuvotteluista Euroopan unionin ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän välisestä uudesta kumppanuussopimuksesta (26),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestetystä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25) (27),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (28),

—	ottaa huomioon 26. lokakuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevasta toimintasuunnitelmasta (2016–2020) (29),

—	ottaa huomioon komission ja korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan: ”Gender Equality and Women’s Empowerment: Transforming the Lives of Girls and Women through EU External Relations 2016–2020” (SWD(2015)0182),

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Demokratian ja kestävän kehityksen juuret: EU:n suhtautuminen kansalaisyhteiskuntaan ulkosuhteissa” (COM(2012)0492),

—	ottaa huomioon toukokuussa 2020 julkaistun komission teettämän tutkimuksen ”Effective Development Cooperation – Does the EU deliver? – Detailed Analysis of EU Performance” (30)

—	ottaa huomioon toukokuussa 2020 julkaistun tutkimuksen ”The use of development funds for de-risking private investment: how effective is it in delivering development results?”,

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kumppanimaiden paikallisviranomaisten vaikutusvallan lisääminen hallinnon tehostamiseksi ja kehitystulosten vaikuttavuuden parantamiseksi” (COM(2013)0280),

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun komission ja korkean edustajan yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia”,

—	ottaa huomioon EU:n kehitysyhteistyötä koskevan 10. joulukuuta 2018 julkaistun OECD:n vertaisarvioinnin ”OECD Development Co-operation Peer Reviews: European Union 2018”,

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2019 annetun OECD:n kehitysapukomitean (DAC) humanitaarisen avun, kehitysyhteistyön ja rauhan välisiä yhteyksiä koskevan suosituksen ”DAC Recommendation on the OECD Legal Instruments Humanitarian-Development-Peace Nexus”,

—	ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2020 julkaistun koroviruskriisin vaikutuksia kehitysrahoitukseen käsittelevän OECD:n kertomuksen ”The impact of the coronavirus (COVID-19) crisis on development finance” (31),

—	ottaa huomioon 25. syyskuuta 2019 annetun hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) valtameriä ja kryosfääriä muuttuvassa ilmastossa käsittelevän erityiskertomuksen ”Special Report on the Ocean, Cryosphere and Climate Change”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A9-0212/2020),

toteaa, että kehitysyhteistyön toimintaympäristö on muuttunut ajan mittaan, kun on ilmaantunut uusia maailmanlaajuisia haasteita, kuten ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden väheneminen, muuttoliike, puutteellinen elintarviketurva, sisäiset konfliktit, terrorismi ja väkivaltaiset ääriliikkeet ja tartuntatautien puhkeaminen sekä toistuvat ja vakavat luonnonkatastrofit, joita esiintyy erityisesti kehitysmaissa ja jotka vaikuttavat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin; toteaa, että maailmanlaajuinen ympäristö on muuttumassa monitahoisemmaksi ja epävarmemmaksi ja konfliktit ja geopoliittinen kilpailu lisääntyvät; korostaa, että eurooppalaisen avun tehokkuuden ja vaikutuksen parantamiseksi tarvitaan tehokkaampaa monenvälistä toimintaa ja jatkuvia toimia;

B.	toteaa, että covid-19-pandemia on koetellut maailmaa; toteaa, että vielä on epäselvää, miten tämä pandemia vaikuttaa kehitysmaihin ja avunsaajamaihin, ja että pandemian vaikutukset koettelevat sekä avunantajamaiden että yksityisten investoijien avustusvalmiuksia;

C.	toteaa, että kaikkiin maihin niiden kehitystasosta riippumatta vaikuttaneella covid-19-pandemialla on terveyteen liittyvien vaikutusten lisäksi myös taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia; toteaa, että pandemia on vaikuttanut kehitysyhteistyöhön ja velvoittaa varmistamaan tehokkuuden lisäämisen;

toteaa, että nykyinen pandemia on häirinnyt vakavasti matkailua, meriliikennettä ja muita valtameripohjaisia aloja ja sillä voi olla niihin pitkäaikaisia vaikutuksia, mikä vaikuttaa kielteisesti talouteen monissa kehitysmaissa, mukaan lukien haavoittuvimmassa asemassa olevat maat, pienet kehittyvät saarivaltiot ja vähiten kehittyneet maat;

toteaa, että avun tuloksellisuus riippuu siitä, miten kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatetta pannaan täytäntöön; toteaa, että on toteutettava vielä lisätoimia edellä mainitun periaatteen noudattamiseksi erityisesti EU:n muuttoliike-, kauppa-, ilmasto- ja maatalouspolitiikan alalla;

katsoo, että kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden sisä- ja ulkopolitiikka ei saisi vaikuttaa kielteisesti kehitysmaihin; toteaa, että EU:n ulkopoliittisten etujen edistämistä painotetaan yhä enemmän; katsoo, että EU:n ulkoisen avun keskiössä olisi jatkossakin oltava kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja tehokkuus ja kumppanimaiden tarpeet SEUT-sopimuksen 208 artiklan mukaisesti, jossa määrätään, että kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoite on köyhyyden vähentäminen ja sen poistaminen;

G.	katsoo, että kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevat periaatteet ja kehitysyhteistyön kaikki rahoituslähteet olisi muotoiltava siten, että niiden avulla voidaan saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet;

toteaa, että maailman väkiluku kasvaa nopeammin kuin bruttokansantulo (BKTL), erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa väkiluvun ennustetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 30 vuoden aikana eli vuoteen 2050 mennessä 2,1 miljardiin ja kasvavan vuosisadan loppuun mennessä 3,8 miljardiin; toteaa, että vahvasta talouskasvusta huolimatta köyhyydessä elävien ja työttömien ihmisten määrä lisääntyy, minkä vuoksi on tarpeen tukea kiireellisesti kehitysmaita näiden pyrkimyksissä saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet;

I.	katsoo, että tasavertaiseen kumppanuuteen perustuva EU–Afrikka-strategia edellyttää, että otetaan huomioon Afrikan maiden erityiset huolenaiheet, jotka liittyvät talouden monipuolistamiseen, teollistumiseen, valtion tulojen menettämiseen ja alueelliseen yhdentymiseen;

J.	toteaa, että maiden välinen eriarvoisuus on edelleen merkittävä ja että eriarvoisuus vaikuttaa kielteisesti avun tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen;

K.	toteaa, että on tärkeää ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään ja parantamaan yhteisöjen selviytymis- ja palautumiskykyä erityisesti hauraissa kumppanimaissa, konflikteista tai luonnonkatastrofeista kärsivissä maissa ja pakolaisia vastaanottavissa maissa;

L.	toteaa, että lasten terveys ja hyvinvointi ovat kehitysyhteistyöpolitiikan olennaisen tärkeä tavoite;

toteaa, että EU, joka on yhdessä sen jäsenvaltioiden kanssa maailman suurin virallisen kehitysavun (ODA) antaja (yhteensä 74,4 miljardia euroa vuonna 2018, mikä vastasi 57:ää prosenttia kaikesta virallisesta kehitysavusta), on sitoutunut edistämään tehokasta kehitysyhteistyötä, jonka tavoitteena on kaikkien köyhyyden muotojen ja eriarvoisuuden poistaminen, ja tukemaan kehitysyhteistyökumppaneitaan kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman toteuttamisessa; toteaa, että OECD:n kehitysapukomitean jäsenet käyttivät yhdessä ainoastaan 0,3 prosenttia bruttokansantulosta viralliseen kehitysapuun (ODA) ja että ainoastaan viisi jäsentä täytti tai ylitti ODA-tavoitteen (Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Tanska, Luxemburg ja Norja);

katsoo, että kaikkien kehitysyhteistyömuotojen olisi perustuttava maiden demokraattisen omavastuullisuuden ja yhteensovittamisen periaatteisiin, tuloskeskeisyyteen, osallistumista korostavaan kumppanuuteen, avoimuuteen ja vastuuvelvollisuuteen, jotta voidaan varmistaa, että kehitysyhteistyövaroja käytetään tuloksellisesti ja tehokkaasti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi asianmukaisesti;

toteaa, että kehitysyhteistyön tehostamista koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden (GPEDC) tehtävänä on avun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden edistäminen; toteaa, että sillä on kolme strategista ensisijaista tavoitetta, jotka ohjaavat sen osallistumista kestävän kehityksen vuosikymmenen käynnistämiseen ja jotka ovat kehitysyhteistyön tuloksellisuuden edistäminen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanon nopeuttamiseksi, vahvempien kumppanuuksien muodostaminen ja seurannan tulosten hyödyntäminen toiminnassa;

ottaa huomioon, että ”Effective Development Cooperation – Does the EU deliver? – Detailed Analysis of EU Performance” -tutkimuksessa todetaan, että EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet noudattavat heikommin tuloksellisuuden periaatteita ja niihin liittyviä indikaattoreita ja erityisesti ennakoitavuus on heikentynyt, kumppanimaiden tuloskehyksistä saatuja indikaattoreita ja kumppanimaiden julkisen varainhoidon järjestelmiä on käytetty vähemmän, sitoumusta ottaa kumppanien hallitukset mukaan hankkeiden arviointiin on noudatettu heikommin ja raportointi on ollut vähemmän avointa;

katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan ja -kumppanuuksien on perustuttava kestävään poliittiseen ja taloudelliseen yhteistyöhön, jossa kumppaneilla on tasavertainen asema ja jonka ytimessä on ihmisoikeuksien kunnioittaminen; katsoo, että EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa on otettava huomioon kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden, haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien sekä maahantulijoiden ja turvapaikanhakijoiden tilanne;

R.	katsoo, että ottaen huomioon pitkittyneiden kriisitilanteiden lisääntyminen EU:n olisi jatkettava toimia, joilla pyritään panemaan käytännössä täytäntöön humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön verkosto, jotta saataisiin aikaan pitkäaikaisia tuloksia;

S.	katsoo, että avun pirstaloituminen on edelleen ongelma, koska avunantajia ja avustusjärjestöjä on paljon eikä niiden toimintaa ja hankkeita koordinoida;

katsoo, että ohjelmasuunnitteluprosessin aikana on tärkeää varmistaa, että kumppanimaissa kuullaan laajasti kaikkia asiaankuuluvia toimijoita, eli paikallisviranomaisia, kansallisia parlamentteja, kansalaisyhteiskuntaa, paikallisia kansalaisjärjestöjä, naisyhdistyksiä, syrjäytyneitä ryhmiä, YK:ta ja sen järjestöjä, pk-yrityksiä ja yksityistä sektoria;

katsoo, että kehitysyhteistyön tuloksia on mahdotonta maksimoida, jollei kehitysyhteistyöhön sovelleta alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa; katsoo, että kumppanimaissa paikan päällä toteutettuja menestyksekkäitä hankkeita koskevien konkreettisten esimerkkien ja neuvojen jakamisen parantaminen auttaa tuloksellisuuden periaatteiden täytäntöönpanossa ja toivottujen tulosten saavuttamisessa;

V.	katsoo, että yksityisen sektorin tehokkaan osallistumisen olisi perustuttava seuraaviin viiteen Kampalan periaatteeseen: maiden osallistava omavastuullisuus, tulokset ja kohdennettu vaikutus, osallistava kumppanuus, avoimuus ja vastuuvelvollisuus ja se, ettei ketään saa jättää jälkeen;

W.	toteaa, että kumppanimaissa on useita muita humanitaarista apua ja kehitysapua antavia toimijoita ja avunantajia;

toteaa, että EU:n toimielimillä, jäsenvaltioilla, paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla, kansainvälisillä järjestöillä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on paljon tietoa ja asiantuntemusta mutta tiedonvaihto ei ole riittävää; katsoo, että tiedon saatavuutta olisi helpotettava ja sitä olisi käytettävä hyväksi päätöksenteossa;

katsoo, että kolmenvälinen yhteistyö on erityisen tehokasta parannettaessa yhteistyötä, jolla pyritään vastaamaan yhteisiin haasteisiin, joihin kuuluvat esimerkiksi kehitystä hidastavien ja sille esteen muodostavien luonnonkatastrofien estäminen ja hallitseminen sekä toipuminen niistä, laajempaa aluetta koskevat turvallisuushaasteet tai pienyritysmallien mukauttaminen koronaviruskriisin aikana ilmenneisiin uusiin taloudellisiin haasteisiin;

Z.	katsoo tehokkaan tukipolitiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon edellyttävän, että ymmärretään paremmin avun vaikutuksia ja sitä ympäristöä, jossa kehitysapua annetaan;

AA.

toteaa, että käytettävissä olevat ja luotettavat apua koskevat tiedot vahvistavat kehitysavun toimittamisen avoimuutta ja auttavat kaikkia kehitysyhteistyökumppaneita suunnittelu- ja koordinointimenettelyissä; toteaa, että kansainvälisen avun läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen edistämien kansainvälisten standardien avulla näiden tietojen vertailu on mahdollista; katsoo, että kehitysyhteistyön tulosten aikaansaamiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pyrkimiseksi tarvitaan yksityiskohtaisia tietoja paikallisesta toimintaympäristöstä, sovittuja tavoiteltavia tuloksia, yhteisiä toimia niiden saavuttamiseksi ja nopeaa julkista palautetta vastuuvelvollisuuden edistämiseksi;

AB.	toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on EU:n kehitysavun keskeinen periaate; toteaa, että kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutus naisiin ja tyttöihin on erilainen; toteaa, ettei kehitysyhteistyön alalla ole saatavilla sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja;

AC.	toteaa, että tasa-arvoa edistävän tukipolitiikan on todettu auttavan tehokkaammin kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti köyhyyden torjunnassa ja koulutuksen edistämisessä;

AD.

katsoo, että on olemassa todellinen vaara, että kehitysapu ja suorat ulkomaiset investoinnit sekä humanitaarinen apu joutuvat poliittisen ja taloudellisen eliitin haltuun; katsoo, että tämä korostaa tarvetta kehitysyhteistyölle, jonka tavoitteena on saada aikaan suuria poliittisen talouden muutoksia, jotka liittyvät erityisesti hallintotapaan, vallan jakautumiseen, sosiaaliseen syrjäytymiseen, sosiaaliseen suojeluun ja resurssien saatavuuteen sekä maailmantalouden kanssa käytävään vuorovaikutukseen; katsoo, että tämä korostaa tarvetta tukea ja edistää hyvän hallintotavan, oikeusvaltion, vallanjaon ja ihmisoikeuksien edistämisen periaatteita kehitysyhteistyön avulla;

AE.

toteaa, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat covid-19-kriisin jälkeen biljoonan Yhdysvaltain dollarin velkahelpotuksia; toteaa, että Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), G20-ryhmä ja G7-ryhmä ovat toteuttaneet maailman köyhimpien maiden julkista velkaa koskevia velkahelpotustoimenpiteitä; katsoo, että näitä toimenpiteitä olisi täydennettävä siten, että kehitysyhteistyön avulla voidaan saavuttaa tehokkaasti kestävän kehityksen tavoitteet peruspalvelujen saatavuuden, hyvän hallintotavan ja perusihmisoikeuksien kaltaisilla aloilla kehitysmaissa;

AF.

toteaa, että EU on edustettuna kaikilla valtamerillä merentakaisten alueidensa (sekä syrjäisimpien alueiden että merentakaisten maiden ja alueiden) vuoksi, ja katsoo, että on olennaisen tärkeää, että se kehittää alueellisia strategioita, joissa huomioidaan mahdollisimman tarkkaan paikallisella tasolla esitetyt tarpeet;

AG.	katsoo, että paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja että hajautetun yhteistyön on oltava EU:n kehitysstrategian ytimessä;

AH.	katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikassa on otettava huomioon niihin ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutuminen, jotka koskevat haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien siirtymistä kotiseuduiltaan ja sosiaalisen eriarvoisuuden pahentumista, jotta voidaan poistaa köyhyys;

AI.	toteaa, että kehitysmaat menettävät laittomien rahavirtojen, muun muassa veronkierron, vuoksi tuloja yli kaksi kertaa sen määrän, mitä ne saavat virallisista ulkoisista lähteistä, mukaan lukien kehitysapu;

AJ.

toteaa, että EU:n toimielimet käyttävät yhä vähemmän kumppanimaiden tuloskehyksiä ja suunnitteluvälineitä (julkinen varainhoito), vaikka niillä on merkittävä rooli tehokkaassa kehitysyhteistyössä ja kestävän kehityksen tavoitteiden ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa, sillä ne edistävät sukupuolten tasa-arvon huomioimisen valtavirtaistamista; toteaa, että tähän sitoutumista on lisättävä;

korostaa, että tuloksellisuus merkitsee sitä, että tuki vaikuttaa laajemmin ja tehokkaammin, kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan eikä ketään jätetä sen ulkopuolelle; katsoo, että EU:n kehitysyhteistyö vaikuttaa laajemmin, nopeammin ja kestävämmin, kun se mukautetaan yhteensopivaksi kumppanimaiden omien toimien ja paikallisten tarpeiden kanssa, sitä koordinoidaan muiden avunantajien toimien kanssa, se toteutetaan kumppaneiden omien elinten ja järjestelmien sekä paikallisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välityksellä ja sillä tuetaan ensisijaisia kohteita, joista on sovittu osallistumista tukevien ja oikeudenmukaisten toimintapoliittisten prosessien avulla, joilla varmistetaan maiden demokraattinen omavastuullisuus ja kaikkien sidosryhmien mukaan ottaminen;

korostaa, että maailman suurimpana avunantajana ja sääntöihin perustuvaa monenvälisyyttä ja demokratiaa edistävänä tärkeimpänä kansainvälisenä toimijana EU:n olisi käytettävä eri tukivälineiden ja -muotojen tehokasta yhdistelmäänsä koordinoidusti tehtävien jaon mahdollistamiseksi ja avun pirstaloitumisen välttämiseksi ja määriteltävä ensisijaisia kohteita, joissa voidaan saada tehokkaasti aikaan vaikutuksia, joilla on eniten lisäarvoa;

korostaa, että EU:n olisi otettava johtava asema avun tuloksellisuuden ja tehokkuuden periaatteiden soveltamisessa, jotta voidaan varmistaa, että apu todella vaikuttaa ja kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan kumppanimaissa ilman, että ketään jätetään jälkeen; korostaa tässä yhteydessä, miten EU:n kehitysavun ja suorien ulkomaisten investointien käyttö voisi vaikuttaa muuttoliikkeen ja pakkomuuton perimmäisiin syihin puuttumiseen;

korostaa, että uuden kehityspolitiikkaa koskevan konsensuksen toimintapoliittiset tavoitteet täytyy toteuttaa strategisemmalla tavalla ja kohdentaa paremmin kussakin kumppanimaassa soveltaen siten humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön yhdistävää lähestymistapaa ja ottaen huomioon kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden; korostaa, että avustusohjelmiin olisi liitettävä velkakestävyysanalyysi ja niissä olisi otettava huomioon tarve vahvistaa parlamentaarista valvontaa kumppanimaassa;

korostaa, että EU:n on edelleen seurattava tiiviisti varojen käyttöä ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin avustusvarojen väärinkäytön välttämiseksi ja varmistettava sen poliittisten tavoitteiden ja arvojen noudattaminen kehitysyhteistyössä; kehottaa ottamaan käyttöön tehokkaita mekanismeja, jotta voidaan valvoa aukottomasti, minne kyseiset varat lopulta päätyvät, ja arvioida rahoitusta saaneita hankkeita;

korostaa, että avun oikeudenmukainen ja asiaankuuluva jakaminen edellyttää ehdottomasti hyvää hallintotapaa, ja toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen ja siten myös rahoituksen tuloksellisuus riippuu suurelta osin kumppanimaiden valmiuksista käyttää varoja oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla;

kehottaa EU:ta olemaan suoraan yhteydessä muuttoliikkeen alkuperä- ja kauttakulkumaihin ja rakentamaan niiden kanssa osallistavia kestäviä kumppanuuksia kunkin maan erityistarpeiden ja maahanmuuttajien yksilöllisten olosuhteiden pohjalta;

korostaa, että kehitysyhteistyön tehostamista koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden (GPEDC) periaatteet perustuvat aiempien – sekä onnistuneiden että epäonnistuneiden – kehitysyhteistyöstrategioiden ja -käytäntöjen tärkeisiin ja pysyviin oppeihin ja että nämä periaatteet ovat edelleen osoitus monenkeskisestä yhteistyöstä ja koordinoinnista, joita EU on sitoutunut pitämään yllä; kehottaa komissiota käyttämään hyväkseen GPEDC:n ja kehitysapukomitean jäsenyyttä ja asemaansa kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisten rahoituslaitosten hallintorakenteissa vahvistaakseen edelleen tuloksellisuuden periaatteita ja edistääkseen niiden noudattamista ja täytäntöönpanoa kehitysyhteistyön kaikissa muodoissa ja kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden keskuudessa;

toteaa, ettei EU:n antama kehitysapu riitä yksinään takaamaan tuloksellista kehitysyhteistyötä ja että se voi olla aidosti tuloksellista vain, jos kaikki kehitysyhteistyön toimijat tekevät yhteistyötä; on huolissaan siitä, että kun muut toimijat eivät noudata ja pane täytäntöön tuloksellisuuden periaatteita kehitysyhteistyöohjelmissaan, tästä johtuva pirstaloituminen ja kumppanimaiden järjestelmien ohittaminen heikentävät kaiken avun, myös EU:n avun, yhteistä tuloksellisuutta ja vaikutuksia;

10.

kehottaa komissiota julkaisemaan vähintään kaksi kertaa vuodessa avun tuloksellisuuden edistymistä koskevan kertomuksen, jossa käsitellään EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja paikallisten ja alueellisten viranomaisten yhteistä suunnittelua, toteuttamista ja tuloskehystä sekä niiden yhdessä toteuttamia toimia; korostaa, että tämän kertomuksen olisi perustuttava yhdessä sovittuihin toimintapoliittisiin ja muihin tavoitteisiin, esimerkiksi kestävän kehityksen tavoitteisiin ja konsensukseen; kehottaa komissiota kuulemaan sidosryhmiä laatiessaan kyseisen kertomuksen ja esittämään sen parlamentille;

11.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tehostamaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välistä yhteistä ohjelmasuunnittelua; toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on mentävä maakohtaisella tasolla nykyisiä kahdenvälisiä ensisijaisia kehitystavoitteita ja toimia pitemmälle ja muodostettava yhtenäinen ja yhteinen eurooppalainen kanta, joka koskee kumppanimaiden kanssa käytävässä poliittisessa ja politiikkaa koskevassa vuoropuhelussa käsiteltäviä strategisia kysymyksiä ja jossa olisi myös otettava huomioon tarvittaessa EU:n vastapuolina toimivat alueellisen yhdentymisen tahot sekä innovatiiviset rahoitusmenetelmät, kuten rahoituslähteiden yhdistäminen ja takuut silloin kun ne ovat tehokkaita; vaatii selkeitä, toteuttamiskelpoisia sitoumuksia, joissa otetaan huomioon aiemmat strategiat ja käytännöt;

12.

kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n ja jäsenvaltioiden edustajien, täytäntöönpanosta vastaavien yksiköiden, kansainvälisten järjestöjen, paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen säännölliset kokoukset järjestetään paikan päällä asianomaisissa kumppanimaissa, jotta voidaan yksilöidä haasteet ja mahdollisuudet, ja että kokouksia seuraavat yhteiset toimet ja täytäntöönpano vastaavat yksilöityjä tarpeita; toteaa, että operaatioiden johtajien ohjauksessa toteutettu yhteinen ohjelmasuunnittelu on osoittautunut menestyksekkääksi poliittisiin sekä kauppaa, kehitysyhteistyötä ja turvallisuutta koskeviin strategioihin liittävän politiikan johdonmukaisuuden kannalta; kehottaa lisäksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita sitoutumaan ohjelmien yhteiseen toteuttamiseen ja arviointiin sekä laatimaan jaetun mekanismin, joka koskee vastuuvelvollisuutta kansalaisia kohtaan; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä muiden kuin perinteisten avunantajien kanssa, jotka voivat osoittaa noudattavansa avun tuloksellisuuden periaatetta;

13.

pitää myönteisenä 8. kesäkuuta 2020 annettuja neuvoston päätelmiä, joissa korostetaan, että kaikkien Team Europeen osallistuvien toimijoiden on tärkeää koordinoida toimia sekä jakaa tietoa ja viestintää maakohtaisesti, EU:n sisällä, kumppanimaissa sekä maailmanlaajuisilla ja monenvälisillä foorumeilla; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan tätä lähestymistapaa tulevaisuudessa kaikissa kehitysyhteistyöhön liittyvissä toimenpiteissä, ohjelmasuunnittelussa ja ohjelmien toteutuksessa; toistaa vuonna 2013 (32) ja 2017 (33) esittämänsä pyynnöt ja pyytää komissiota esittämään SEUT-sopimuksen 209 ja 210 artiklan nojalla ehdotuksen säädökseksi EU:n kehitysavun antajien koordinointia koskevista sääntelynäkökohdista;

14.

korostaa, että naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) tulevan täytäntöönpanon vuoksi EU:n, sen jäsenvaltioiden ja EU:n kehitysyhteistyön rahoituskumppaneiden yhteisen ohjelmasuunnittelun ja ohjelmien yhteisen toteutuksen olisi perustuttava avun tuloksellisuuden periaatteisiin; toteaa, että on tärkeää asettaa yhdessä strategisia ensisijaisia tavoitteita ja määrittää investointitarpeet/-puutteet ohjelmasuunnittelua edeltävässä vaiheessa ja tämän jälkeen tarkastella tapoja optimoida EU:n toimielinten tukimuotoja, mukaan lukien avustukset, budjettitukiavustukset ja EIP:n lainat, sekä jäsenvaltioiden antamaa rahoitusta; on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että vähiten kehittyneille maille annettava sidottu apu on lisääntynyt, ja toteaa jälleen, että avun sidonnaisuuksien purkaminen voi vähentää kustannuksia 15–30 prosenttia;

15.

kehottaa komissiota varmistamaan, että nämä muodollisuudet suunnitellaan ja pannaan täytäntöön koordinoidusti ja kumppanimaiden painopisteisiin ja prosesseihin yhteensopivalla tavalla ja että niiden avulla pyritään saamaan aikaiseksi tuloksia ja vaikutuksia, jotka ovat olennaisen tärkeitä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin kumppanimaan erityistilanteessa; korostaa tarvetta helpottaa omavaraisten markkinoiden luomista ja varmistaa, että hyvät irtautumiskäytännöt otetaan huomioon jo ohjelmasuunnittelua edeltävässä vaiheessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan niiden virallisen kehitysavun sidonnaisuuksien purkamistoimiaan konsensuksen sitoumusten mukaisesti ja kannustamaan kaikkia kehitysyhteistyön tarjoajia, myös voimakkaasti kasvavia talouksia, toimimaan samoin; kannustaa paikallisia hankintoja ja paikallista vastuuta;

16.

korostaa, että NDICI-välinettä koskevassa parlamentin neuvotteluvaltuudessa kehotetaan säätämään rahoitusalan toimijoiden velvollisuudesta noudattaa paremmin ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia sekä sosiaalisia vaatimuksia käytettäessä rahoituslähteiden yhdistämisen ja takuiden mekanismeja EKKR+-rahaston ja ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn avulla; palauttaa mieliin, että parlamentin kannan mukaan 45 prosenttia EKKR+:n ja ulkosuhdetoimien takuujärjestelyn rahoituksesta on käytettävä investointeihin, jotka edistävät ilmastotavoitteita, ympäristöasioiden hallintaa ja -suojelua, biologista monimuotoisuutta ja aavikoitumisen torjumista, ja 30 prosenttia kokonaisrahoituksesta on käytettävä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen;

17.

toteaa, että EU on asettanut itselleen kunnianhimoisia ympäristö- ja ilmastotavoitteita, ja kehottaa EU:ta tukemaan kumppanimaita tiiviin yhteistyön avulla, jotta nämä voivat saavuttaa sekä sopimuksissa vahvistetut että itse asettamansa ilmasto- ja ympäristötavoitteet, sillä useiden kumppanimaiden talouksien perustana on omien resurssien kestävä käyttö, joka on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

18.

kehottaa EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja muita julkisia ja valtiosta riippumattomia kehitysyhteistyöalan toimijoita jakamaan tietoja ja kokemusta siitä, millaiset kehitysyhteistyötoimet ovat olleet menestyksekkäitä ja millaiset ovat epäonnistuneet, olleet hankalia toteuttaa tai eivät ole vaikuttaneet toivotulla tavalla;

19.

pitää myönteisenä korkean tason viisaiden ryhmän laatimaa mietintöä kehitysyhteistyön eurooppalaisesta rahoitusrakenteesta ja kehottaa perustamaan investoinneista ja kestävästä kehityksestä vastaavan eurooppalaisen pankin;

20.

korostaa, että kaikkien julkisten varojen, myös virallisen kehitysavun (ODA), käyttöä koskeva vastuuvelvollisuus on erittäin tärkeää sekä Euroopassa että kumppanimaissa; katsoo, että vastuuvelvollisuus edellyttää lujia toimielimiä ja että on tärkeää sopia selkeästi Euroopan virallisen kehitysavun kohteista, jotta voidaan varmistaa jatkossakin julkinen tuki EU:n kehitysyhteistyötoimille; palauttaa mieliin, että kumppanuudet kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa sekä näiden kanssa tehtävä yhteistyö voivat parantaa viralliseen kehitysapuun osoitettujen julkisten varojen käyttöä koskevaa vastuuvelvollisuutta; toteaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien varojen käyttöönotossa;

21.

korostaa, että vastuuvelvollisuutta varten on luotava avoimia ja vakaita menettelyjä sekä huolehdittava tehokkuudesta ja konkreettisten tulosten saavuttamisesta, laadittava perusteellisia ennakko- ja jälkiarviointeja ja analysoitava epäonnistumisia kriittisesti sekä opittava, miten saavutetaan tehokkaita ja kestäviä tuloksia; kehottaa näin ollen komissiota koordinoimaan vaikutusindikaattoreiden Euroopan laajuista standardointia, jotta hankkeiden tuloksellisuutta ja tehokkuutta voidaan vertailla jäsenvaltioiden välillä;

22.

kehottaa edunsaajamaiden parlamentteja hyväksymään kehitysapua koskevia kansallisia toimintapolitiikkoja, jotta voidaan parantaa avunantajien vastuuvelvollisuutta ja edunsaajamaiden hallitusten vastuuta, mukaan lukien paikallisviranomaisten vastuu, kitkeä korruptiota ja kaikenlaista avun hukkaanmenoa ja parantaa budjettituen saamisen ehtoja sekä vähentää pitkällä aikavälillä riippuvuutta avusta;

23.

korostaa olevan tärkeää, että EU:n virallista kehitysapua osoitetaan enemmän eriarvoisuuden vähentämiseen, köyhyyden poistamiseen ja siihen, ettei ketään jätetä jälkeen;

24.

korostaa, että maiden johtamille strategioille ja valmiuksien kehittämiselle osoitettu tuloksellinen ja tehokas tuki vähentää lapsikuolleisuutta ja että köyhyyden kierteen katkaiseminen edellyttää lasten hyvinvointiin investoimista, mukaan lukien pakko- ja lapsityövoiman torjunta;

25.

katsoo, että tuloksiin perustuvien lähestymistapojen soveltaminen on kriittisen tärkeää EU:n kumppanimaille ja olennainen osa niiden valmiuksia saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet kansalaisiaan varten; toteaa kuitenkin, että on tärkeää ottaa huomioon kumppanimaiden erityistilanteet ja haasteet, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden ja hauraiden maiden tapauksissa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan ja käyttämään kumppanimaiden omia kansallisia tulosten mittaamisen kehyksiä ja seuranta- ja tilastojärjestelmiä ja ottamaan toimiin mukaan kaikissa vaiheissa kaikki asiaankuuluvat toimijat: paikallisviranomaiset, kansalliset parlamentit, kansalaisyhteiskunnan, mukaan lukien naisyhdistykset ja syrjäytyneet ryhmät, sekä yksityissektorin ja erityisesti pk-yritykset; korostaa, että tehokas apu edellyttää ehdottomasti paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen valmiuksien kehittämiseen investoimista;

26.

toteaa, että kehitysavun tehokkuutta ja tuloksellisuutta on vaikea mitata joillakin aloilla, mutta kehottaa kuitenkin komissiota tarkastelemaan asianmukaisia arvioinnin indikaattoreita ja käyttämään tästä saatuja tuloksia kehitysavun tuloksellisuutta ja tehokkuutta koskevien maakohtaisten tietojen laatimiseksi ja parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi;

27.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tehostamaan avointa tiedonkulkua koskevaa sitoumustaan investoimalla jatkuvasti tietojen esittämiseen visuaalisessa muodossa, tilastoista raportoimiseen ja avoimen datan julkaisemiseen, soveltamalla kansainvälisiä standardeja, kuten kansainvälisen avun läpinäkyvyyttä koskevan aloitteen standardia, ja päivittämällä ja kehittämällä säännöllisesti EU Aid Explorer -verkkosivustoa; kannustaa tehostamaan EU:n tason toimia, joilla varmistetaan EU:n kehitysavun menoja koskevien tietojen yleinen saatavuus ja levittäminen sekä kyseisistä menoista raportoiminen; toistaa tässä yhteydessä, että komission olisi julkaistava vuosikertomus unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta ennen kunkin vuoden vastuuvapausmenettelyn alkamista;

28.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on olennaisen tärkeää kestävän kehityksen kannalta ja että kumppanimaiden edistymistä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan torjunnassa olisi pidettävä avun tuloksellisuuden olennaisena osana; palauttaa mieliin, että kehitysyhteistyö voi vaikuttaa eri tavalla tyttöihin ja poikiin ja naisiin ja miehiin;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä kaikkia kehitysyhteistyökumppaneita asettamaan sukupuolten tasa-arvon painopisteeksi hyödyntämällä entistä enemmän sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista, sukupuolitietoista budjetointia ja sukupuolinäkökohdat huomioivaa kohdentamista; korostaa lisäksi, että on koottava vertailukelpoisia ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja, jotta voidaan edistää kattavaa ja yhdenmukaista lähestymistapaa tasa-arvoon liittyviä tavoitteita koskevissa EU:n raporteissa, ja tuettava naisia, jotta näistä tulee toimijoita, joilla on mahdollisuudet edistää kehitystä yhteisöissään ja niiden ulkopuolella;

30.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita parantamaan niiden avun yhteensopivuutta tuloksellisuuden periaatteiden ja siihen liittyvien indikaattorien kanssa ja erityisesti ennakoitavuutta, kumppanimaiden tuloskehyksistä saatujen indikaattoreiden käyttöä, kumppanimaiden julkisen varainhoidon järjestelmien käyttöä ja sitoutumista siihen, että ne ottavat kumppanimaiden hallitukset mukaan hankkeiden arviointeihin, sekä raportoinnin avoimuutta;

31.

kehottaa jäsenvaltioita sovittamaan apunsa paremmin yhteen unionin yhteisten apua koskevien tavoitteiden kanssa, jotta voidaan parantaa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan yleistä tuloksellisuutta;

32.

tukee hajautettuihin ja alhaalta ylöspäin suuntautuviin tarvearviointeihin ja ohjelmasuunnitteluun pohjautuvaa katalyyttivaikutukseen perustuvaa monialaista lähestymistapaa, jossa asetetaan etusijalle paikallinen vastuu ja otetaan huomioon kunkin kumppanimaan tilanteen perusteellinen analysointi ja kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmien kuuleminen kussakin kumppanimaassa ja jossa tehdään tiivistä yhteistyötä paikallisyhteisöjen ja -järjestöjen kanssa;

33.

kannustaa vahvistamaan etelä–etelä-yhteistyötä ja kolmenvälistä yhteistyötä myös hankkeissa, joilla pyritään tehostamaan alueellista yhteistyötä ja yhdentymistä sekä syrjäisimpien alueiden ja merentakaisten maiden ja alueiden osallistumista unionin kehitysyhteistyön täytäntöönpanoon omilla maantieteellisillä alueillaan kaikilla hallintotosoilla, jotta voidaan tukea kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja elpymistä covid-19-pandemiasta; korostaa, että keskitulotason maiden, myös OECD:n kehitysapukomitean laatimasta virallisen kehitysavun saajien luettelosta äskettäin poistettujen maiden, valmiuksia olisi hyödynnettävä tarvittaessa;

34.

korostaa, että kehitysavun tehokkuuden parantamiseksi, pitkäaikaisten tulosten varmistamiseksi ja paikallisiin tarpeisiin vastaamiseksi erityisesti pitkittyneissä kriiseissä ja kriisien jälkeisissä tilanteissa on välttämätöntä parantaa humanitaarisen avun ja kehitysavun koordinointia ja vahvistaa humanitaarisen avun ja kehitysavun yhdistelmää ja sen yhteyksiä rauhaan ja turvallisuuteen liittyviin toimiin kehitysmaissa; kehottaa EU:ta kehittämään edelleen tällaista lähestymistapaa;

35.

panee merkille ennakoitavan ja joustavan rahoituksen arvon, mukaan lukien monivuotinen humanitaarisen avun rahoitus, jota myönnetään pitkittyneitä kriisejä ja sellaisia kehitysapuohjelmia varten, joita voi mukauttaa ennakoimattomiin humanitaarisiin kriiseihin soveltuviksi;

36.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä riippumattomina kehitysyhteistyötoimijoina; korostaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen mahdollistava ja avoin toimintaympäristö on kansainvälisesti sovittujen oikeuksien mukainen ja maksimoi kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista kehitysyhteistyöhön; on erittäin huolestunut kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimintaympäristön kutistumisesta monissa kumppanimaissa; kehottaa komissiota parantamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen mahdollisuuksia saada rahoitusta, myös kumppanimaissa;

37.

korostaa olevan tärkeää, että EU ja muut kumppanimaissa apua antavat tahot, esimerkiksi YK ja sen järjestöt, vaihtavat parhaita käytäntöjä ja koordinoivat toimintapolitiikkojaan ja toimintaansa ja tekevät niitä koskevaa yhteistyötä; korostaa, että tämä on vieläkin tärkeämpää hauraissa kumppanimaissa, konflikteista tai luonnonkatastrofeista kärsivissä maissa ja pakolaisia vastaanottavissa maissa; katsoo, että tässä yhteydessä on olennaista asettaa yhteisöjen selviytymis- ja palautumiskyky keskeiseen asemaan ja tukea toimia, joilla pyritään kehittämään riskit huomioivia ohjelmia ja koulutusohjelmia hätätilanteita varten ja edistämään yhteisöjen osallistumista ja kumppanuuksia;

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kumppanimaiden paikallisviranomaisten kanssa tehtävää ja myös EU:n sisäistä yhteistyötä; vaatii, että budjettitukea olisi voitava käyttää tukimuotona myös alueellisella tasolla ja kehottaa kehittämään eri hallintotasojen ja alueiden välisiä uudelleenjakomekanismeja, jotta voidaan ensisijaisesti vähentää maiden sisäisiä eroja ja eriarvoisuutta ja varmistaa, ettei ketään jätetä jälkeen;

39.

korostaa kirkkojen ja lähetystyöjärjestöjen roolia humanitaarisessa ja kehitysavussa ja niiden merkitystä paikan päällä, sillä ne ovat suurimpia kehitysyhteistyön ja avustuksen aloilla toimivia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä; korostaa, että työskentely kehitysmaiden monien paikallisyhteisöjen uskonnollisten johtajien kanssa on usein tehokkain tapa tavoittaa avun tarpeessa olevat paikalliset;

40.

tunnustaa kansalaisyhteiskunnan keskeisen roolin kumppanina sekä kuulemismenettelyn aikana että palvelujen toimittajana; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon niiden roolin ja vahvistamaan sitä osallistavien kehitysyhteistyökumppanuuksien luomiseksi;

41.

kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota paikallisiin pk-yrityksiin, pienviljelijöihin ja naisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen, sillä tämä lähestymistapa on osoittautunut erityisen tehokkaaksi köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisessä ja kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöjen vahvistamisessa;

42.

toteaa, että yksityisen sektorin osallistuminen – paikallisella, kansallisella, kahdenvälisellä ja kansainvälisellä tasolla – on tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, lisärahoituksen hankkimiseksi kehitystä varten sekä kestävän talouden kehityksen, kasvun ja vaurauden saavuttamiseksi;

43.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että yksityinen sektori mukautuu kehitysmaiden kansallisten hallitusten ensisijaisiin kehitystavoitteisiin ja paikallisväestön tarpeisiin ja erityisesi syrjäytyneiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin, ja joilla mukautetaan yksityisen sektorin osallistumista kehitysyhteistyöhön tuloksellisuuden periaatteiden ja Kampalan periaatteiden mukaiseksi ja parannetaan suorien ulkomaisten investointien ja globaalien arvoketjujen avoimuutta, seurantaa, arviointia ja vastuuvelvollisuutta sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista ja due diligence -periaatteiden noudattamista;

44.

kehottaa unionin toimielimiä ja muita elimiä laatimaan selkeän, jäsennellyn, avoimen ja vastuuvelvollisuutta koskevan kehyksen, jolla säännellään yksityisen sektorin kanssa kehitysmaissa toteutettavia kumppanuuksia ja yhteenliittymiä, ja korostaa, että yksityisen sektorin roolin kasvaessa on tärkeä kehittää institutionaalisia valmiuksia;

45.

korostaa, että kaikkien toimijoiden, myös yksityisen sektorin, on edistettävä tuloksellisuutta koskevaa toimintaohjelmaa osallistumalla siihen, suunnittelemalla ja panemalla sitä täytäntöön, keskinäisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden avulla sekä seuraamalla ja arvioimalla sitä; korostaa, että avunantajien olisi parannettava ennakoitavuuttaan ja nopeuttaan työskennellessään kyseisten toimijoiden kanssa täytäntöönpanokumppaneina ja peruspalveluja toimittavina kumppaneina, jotta voidaan todella tavoittaa haavoittuvimmassa asemassa olevat väestönosat;

46.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kehitysyhteistyökumppanuuksiin osallistuvat yksityisen sektorin toimijat noudattavat ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevia yritysten vastuullisuusperiaatteita hankkeiden koko elinkaaren ajan ihmisoikeuksia koskevan YK:n Global Compact -aloitteen, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden, ILO:n keskeisten työnormien ja korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaisesti; toistaa kehotuksensa laatia yritysten due diligence -velvoitetta koskeva unionin oikeudellinen kehys, jotta voidaan varmistaa, että EU:n investoijat toimivat vastuullisella tavalla kansainvälisesti ja paikallisesti ja edistävät paikallista kehitystä kehitysmaissa;

47.

toteaa jälleen, että yksityisen kehitysavun on noudatettava yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita, ILO:n normeja ja OECD:n toimintaohjeita monikansallisille yrityksille; korostaa lisäksi, että sen on sitouduttava varmistamaan hyvä hallintotapa, köyhyyden vähentäminen ja vaurauden luominen kestävillä investoinneilla sekä vähentämään eriarvoisuutta, edistämään ihmisoikeuksia ja ympäristönormeja sekä parantamaan paikallisten talouksien vaikutusmahdollisuuksia;

48.

korostaa, että EU:n kehitysyhteistyöstrategian kehyksissä on oltava konkreettisia toimia, joilla tuetaan kotimaisten resurssien käyttöönoton lisäämistä kumppanimaissa, kuten toimia, joilla tuetaan korruption torjuntaa ja progressiivisten verojärjestelmien kehittämistä sekä veronkierron ja veropetosten torjumista, jotta voidaan muuttaa nykyistä avunantajan ja edunsaajan dynamiikkaa ja lisätä ensisijaisia kehitystavoitteita koskevaa kehityskumppanimaiden omavastuuta kestävän kehityksen saavuttamiseksi;

49.

pitää myönteisenä, että EU käyttää erilaisia kehitysyhteistyön rahoitusvälineitä köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että avunantajien on priorisoitava avustuksiin perustuva rahoitus erityisesti vähiten kehittyneille maille osoitettavan avun osalta, kun otetaan huomioon, että jo ennen covid-19-pandemian puhkeamista köyhemmät maat käyttivät enemmän varoja lainanhoitomaksuihin kuin terveydenhuoltopalveluihin;

50.

toteaa, että komissio katsoo rahoituslähteiden yhdistämisen ja takuiden mekanismien roolin muuttuvan merkittävämmäksi EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa ja muiden tukimuotojen merkityksen heikkenevän; korostaa, että sekarahoitus on lisääntynyt nopeasti mutta on vain vähän todisteita sen vaikutuksesta kehitykseen, sillä tällä hetkellä suurin osa siitä suuntautuu keskitulotason maihin ja vain pieni osa vähiten kehittyneisiin maihin; korostaa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kriittistä lausuntoa siitä, miten komissio on hallinnoinut Euroopan kestävän kehityksen rahaston täytäntöönpanoa ja miten tehokasta tämä on ollut; kehottaa näin ollen EU:ta ja jäsenvaltioita suhtautumaan varovaisesti sekarahoitukseen ja varmistamaan, että kaikki sekarahoituksen avulla käyttöönotettu rahoitus on kehitysyhteistyön tuloksellisuuden periaatteiden mukaista;

51.

kehottaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan, joilla tuetaan kumppanimaita sellaisten älykkäiden, kohdennettujen ja mukautuvien toimintapolitiikkojen toteuttamisessa, joilla voidaan auttaa saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet mahdollisimman tehokkaasti; palauttaa tässä yhteydessä mieliin tutkimuksen ja kehittämisen keskeisen roolin innovoinnin ja yrittäjyyden edistämisessä ja sen, että niillä on myönteisiä heijastusvaikutuksia paikallisten talouksien kaikilla aloilla; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tutkimus- ja kehitysyhteistyötä ja vahvistamaan investointeja strategiseen paikalliseen tuotantokapasiteettiin erityisesti terveyteen liittyvien tuotteiden osalta, mukaan lukien uusimmat biologiset lääketuotteet, jotta voidaan edistää riippumattomuutta globaaleista tuotantoketjuista;

52.

korostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeää roolia tarpeiden yksilöimisessä ja kehitysavun toimittamisessa suoraan köyhille, vähäosaisille ja haavoittuvassa asemassa oleville; kehottaa kuitenkin tehostamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja muiden avunantajien toimittaman avun koordinointia, jotta voidaan taata avun ennakoitavuus ja välttää sen pirstoutumista, päällekkäisiä toimia ja sitä, että kehitysyhteistyöyhteisö laiminlyö joitakin maita;

53.

kehottaa komissiota arvioimaan uudelleen, ovatko EU:n rahoituksen saamiseksi asetetut hallinnolliset velvoitteet oikeasuhteisia; pitää tässä yhteydessä valitettavana, että tukikustannusten rajoittamisvaatimusten ja hallinnollisten ja tarkastuksiin liittyvien rasitusten vuoksi EU:n avustuksista on tulossa yhä enenevässä määrin sellaisia, etteivät ne ole asianmukaisia eivätkä houkuttelevia kansalaisyhteiskunnan järjestöille;

54.

kehottaa komissiota perustamaan luotettavien valtiosta riippumattomien kumppaneiden, kuten paikallisten kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kirkkojen, uskonnollisten järjestöjen ja pienimuotoisten hankkeiden toteuttamiseen erikoistuneiden jäsenvaltioiden virastojen, verkoston ja tekemään yhteistyötä näiden kanssa;

55.

vahvistaa jälleen, että keskeisiä paikallisia ja kansallisia hankkeita varten oleviin eriasteisiin paikallisiin ja kansallisiin infrastruktuureihin investoiminen on tehokkain tapa, jolla apu voi vauhdittaa ja tehostaa koko väestöä hyödyttävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä;

56.

korostaa, että velkahelpotustoimenpiteiden toteuttamisen lisäksi on lisättävä virallisen kehitysavun käyttöönottoa; kehottaa sisällyttämään monenvälisen ja kaupallisen velan G20-ryhmän aloitteeseen velanhoidon keskeyttämisestä; korostaa tarvetta varmistaa kaikkien luotonantajien, mukaan lukien Maailmanpankin ja muiden monenvälisten kehityspankkien sekä yksityisten luotonantajien, osallistuminen edellä mainittuun aloitteeseen ja muihin velkahelpotustoimiin; kehottaa luomaan monenvälisen velanhoitokyvyn palauttamismekanismin, jolla puututaan sekä covid-19-kriisin vaikutuksiin että Agenda 2030 -toimintaohjelman rahoitusvaatimuksiin;

57.

kehottaa kiinnittämään huomiota paikalliselle henkilöstölle ja paikan päällä toimiville henkilöille osoitettujen koulutusohjelmien erityisen tärkeään rooliin kumppanimaissa toteutettujen EU:n tukemien hankkeiden jatkuvuuden varmistamisessa ja siten myös omavastuun ja vastuuvelvollisuuden lisäämisessä;

58.

korostaa virallisen kehitysavun olennaista roolia kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevan tavoitteen saavuttamisessa; painottaa, että virallinen kehitysapu on joustavampaa, ennakoitavampaa ja vastuullisempaa kuin muut kehitystä mahdollisesti edistävät rahavirrat; varoittaa virallisen kehitysavun kriteerien heikentämisestä muiden kuin suoraan kestävän kehityksen tukemiseen kehitysmaissa liittyvien kustannusten kattamiseksi;

59.

kehottaa jälleen neuvostoa ja jäsenvaltioita asettamaan selkeän aikataulun tavoitteelle nostaa virallisen kehitysavun budjetti 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta, mukaan lukien kansainvälinen sitoumus osoittaa 0,15–0,2 prosenttia bruttokansantulosta vähiten kehittyneille maille suunnattavaan viralliseen kehitysapuun, ja kehottaa komissiota esittämään konkreettisen toimintasuunnitelman sen määrittelemiseksi, kuinka lisävoimavaroja hyödynnetään kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; korostaa, että avun tuloksellisuus ei korvaa riittäviä tukimääriä ja että virallista kehitysapua koskevan 0,7 prosentin tavoitteen säilyttäminen tai ylittäminen on erittäin tärkeää; toteaa jälleen, että EU:n talousarviosta olisi osoitettava merkittävästi määrärahoja EU:n virallisen kokonaiskehitysavun lisäämiseen;

60.

toteaa jälleen tukevansa seuraavien tavoitteiden sisällyttämistä NDICI-välineeseen: 20 prosenttia sosiaaliseen osallisuuteen ja inhimilliseen kehitykseen ja vähintään 85 prosentilla virallisella kehitysavulla rahoitetuista hankkeista olisi oltava merkittävänä tai pääasiallisena tavoitteena sukupuolten tasa-arvon ja naisten ja tyttöjen oikeuksien ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen edistäminen OECD:n kehitysapukomitean määrittelemällä tavalla;

61.

kehottaa lisäämään kehitysyhteistyöpolitiikan johdonmukaisuutta, jotta voidaan varmistaa, ettei EU:n tai jäsenvaltioiden toimintapolitiikoilla ole kielteisiä vaikutuksia kehitysmaihin eikä ristiriitaisia tavoitteita;

62.

katsoo, että eurooppalaisella kehitysavulla ja julkisilla investoinneilla olisi edistettävä yhteisiä painopisteitä ja toimintapoliittisia tavoitteita, mukaan lukien köyhyyden poistaminen, ilmasto- ja ympäristötoimet, talous- ja kauppapolitiikka ja muuttoliikkeen hallinta, ja niiden olisi oltava täysin sopusoinnussa perusoikeuksien, demokratian ja hyvän hallintotavan periaatteiden kanssa;

63.

korostaa, että EU:n kanssa muuttoliikekysymyksissä tai turvallisuusasioissa tehtävän yhteistyön asettaminen humanitaarisen avun ja hätäavun myöntämisen ehdoksi ei vastaa kehitysyhteistyön tuloksellisuuden sovittuja periaatteita;

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, OECD:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Euroopan investointipankille, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankille, Maailmanpankkiryhmälle, Afrikan unionille, kehitysyhteistyön tehostamista koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden, YK:n kehitysohjelman ja YK:n talous- ja sosiaaliasioiden osaston yhteispuheenjohtajille, OECD:lle ja parlamenttien väliselle liitolle.

(1) YK: n yleiskokouksen 25. syyskuuta 2015 antama päätöslauselma: https://www.unfpa.org/sites/default/files/resource-pdf/Resolution_A_RES_70_1_EN.pdf

(2) Financing for Sustainable Development Report 2019: https://developmentfinance.un.org/sites/developmentfinance.un.org/files/FSDR2019.pdf

(3) GPEDC:n toisessa korkean tason kokouksessa hyväksytty Nairobin päätösasiakirja: http://effectivecooperation.org/wp-content/uploads/2016/12/OutcomeDocumentEnglish.pdf

(4) Maailmanlaajuista kumppanuutta koskeva edistymiskertomus, 17. kesäkuuta 2019: http://effectivecooperation.org/blogs-news-resources/resource-library/

(5) EUVL C 210, 30.6.2017, s. 1.

(6) https://www.africa-eu-partnership.org/sites/default/files/33454-pr-final_declaration_au_eu_summit1.pdf

(7) EU:n kehitysaputavoitteita koskeva vuoden 2019 vuosikertomus: https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-9201-2019-INIT/fi/pdf

(8) Neuvoston vuoden 2019 kertomus kehitysrahoituksen eurooppalaisesta rahoitusrakenteesta: https://www.consilium.europa.eu/media/40967/efad-report_final.pdf

(9) https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/food-farming-fisheries/farming/documents/report-tfra_mar2019_en.pdf

(10) Benfield ja Como AECOM International Development Europen puolesta (2019), ”Effectiveness to Impact – Study on the application of the effectiveness principles”, Euroopan komission teettämä tutkimus (projektin numero 2018/403300/1): https://knowledge.effectivecooperation.org/system/files/2019-07/2019_07_Impact_study_final.pdf

(11) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 100.

(12) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 38.

(13) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 80.

(14) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 11.

(15) EUVL C 353, 27.9.2016, s. 2.

(16) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 209.

(17) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 2.

(18) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 68.

(19) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 36.

(20) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 62.

(21) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 66.

(22) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 33.

(23) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 101.

(24) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0220.

(25) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0298.

(26) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0084.

(27) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0079.

(28) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(29) https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-13201-2015-INIT/fi/pdf

(30) https://ec.europa.eu/international-partnerships/system/files/eu-development-effectiveness-monitoring-report-2020_en.pdf

(31) http://www.oecd.org/coronavirus/policy-responses/the-impact-of-the-coronavirus-covid-19-crisis-on-development-finance-9de00b3b/

(32) Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 11. joulukuuta 2013, EU:n kehitysavun antajien koordinointia koskevista suosituksista komissiolle (EUVL C 468, 15.12.2016, s. 73).

(33) Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 14. helmikuuta 2017, kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen uudelleentarkastelusta (EUVL C 252, 18.7.2018, s. 62).

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/87

P9_TA(2020)0325

Tehoaineet, klorotoluroni mukaan lukien

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2020/1511, annettu 16. lokakuuta 2020, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, parafiiniöljyt, pikloraami, prosulfokarbi, rikki, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (2020/2853(RSP))

(2021/C 425/09)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon 16. lokakuuta 2020 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1511 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, parafiiniöljyt, pikloraami, prosulfokarbi, rikki, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (1),

—	ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (2) ja erityisesti sen 21 artiklan ja 17 artiklan ensimmäisen kohdan,

—

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 7 kohdan täytäntöönpanosta ja korvattavien aineiden luettelon laatimisesta 11. maaliskuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/408 (3),

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) 11 ja 13 artiklan,

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta (5),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman, jossa vastustettiin tehoaineen klorotoluroni hyväksynnän voimassaoloajan aiempaa pidentämistä (6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.	ottaa huomioon, että klorotoluroni sisällytettiin neuvoston direktiivin 91/414/ETY (7) liitteeseen I 1. maaliskuuta 2006 komission direktiivillä 2005/53/EY (8) ja että se on asetuksen (EY) N:o 1107/2009 nojalla hyväksyttynä pidettävä tehoaine;

B.	toteaa, että menettely klorotoluronin hyväksynnän uusimiseksi komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012 (9) nojalla on ollut käynnissä vuodesta 2013;

ottaa huomioon, että tehoaineen kloroturoni hyväksynnän voimassaoloaikaa on jo pidennetty yhdellä vuodella komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 533/2013 (10), myöhemmin vuosittain yhdellä vuodella komission täytäntöönpanoasetuksilla (EU) 2017/1511 (11), (EU) 2018/1262 (12), (EU) 2019/1589 (13) ja nyt jälleen kerran komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/1511, jolla pidennetään hyväksynnän voimassaoloaikaa 31. lokakuuta 2021 saakka;

D.	toteaa, että komissio ei perustele pidentämisen syitä muutoin kuin toteamalla, että koska kyseisten aineiden arviointi on viivästynyt hakijoista riippumattomista syistä, kyseisten tehoaineiden hyväksynnän voimassaolo todennäköisesti päättyy ennen kuin on tehty päätös niiden uusimisesta;

toteaa, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 tarkoituksena on varmistaa sekä ihmisten ja eläinten terveyden että ympäristön korkeatasoinen suojelu ja turvata samalla unionin maatalouden kilpailukyky; katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä herkkien väestöryhmien, mukaan lukien raskaana olevien naisten, imeväisten ja lasten, suojeluun;

toteaa, että ennalta varautumisen periaatetta olisi noudatettava ja että asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 täsmennetään, että aineita olisi sisällytettävä kasvinsuojeluaineisiin ainoastaan, kun on osoitettu, että niistä on selkeää hyötyä kasvintuotannossa ja ettei niillä odoteta olevan haitallisia vaikutuksia ihmisten tai eläinten terveyteen tai kohtuuttomia haittavaikutuksia ympäristöön;

toteaa, että asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädetään, että tehoaineiden hyväksynnän voimassaoloaikaa olisi rajoitettava turvallisuussyistä; katsoo, että hyväksynnän voimassaoloajan olisi oltava oikeassa suhteessa tällaisten aineiden käyttöön liittyviin mahdollisiin riskeihin, mutta tässä tapauksessa on selvää, ettei tällaista oikeasuhteisuutta ole;

H.	toteaa, että 14 vuoden kuluessa klorotoluronin hyväksymisestä tehoaineeksi on todettu, että se on todennäköisesti hormonaalinen haitta-aine ja että kuitenkaan tämän ajan kuluessa sen hyväksyntää ei ole tarkistettu eikä peruutettu;

katsoo, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on mahdollisuus ja velvollisuus toimia ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, kun haitallisten terveysvaikutusten mahdollisuus on havaittu mutta asiasta ei ole tieteellistä varmuutta, hyväksymällä väliaikaisia riskinhallintatoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi;

toteaa lisäksi, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 artiklassa säädetään, että komissio voi milloin tahansa tarkastella tehoaineen hyväksyntää uudelleen, erityisesti jos se katsoo uuden tieteellisen ja teknisen tietämyksen perusteella olevan merkkejä siitä, ettei aine enää täytä asetuksen 4 artiklassa säädettyjä hyväksymiskriteereitä, ja että tämä uudelleentarkastelu voi johtaa aineen hyväksynnän peruuttamiseen tai muuttamiseen;

Hormonitoimintaa häiritsevät ominaisuudet

toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (14) esitetyn yhdenmukaisen luokituksen mukaisesti klorotoluroni on erittäin myrkyllistä vesieliöille ja sillä on pitkäaikaisia haittavaikutuksia, se saattaa aiheuttaa syöpää (Carc. 2) ja se saattaa vaurioittaa sikiötä (Repr. 2);

L.	toteaa, että tieteellisissä tutkimuksissa klorotoluroni on yhdistetty hormonitoimintaa häiritseviin ominaisuuksiin (15);

toteaa, että klorotoluroni sisällytettiin vuonna 2015 korvattavien aineiden luetteloon täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/408, koska sillä katsotaan olevan hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisiin, ja koska se täyttää kriteerit sille, että sitä voidaan pitää hitaasti hajoavana ja myrkyllisenä aineena;

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevan 3.6.5 kohdan mukaan tehoaineita ei voida hyväksyä, jos niillä katsotaan olevan sellaisia hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla voi olla haitallisia vaikutuksia ihmisiin, jollei ihmisten altistuminen kyseiselle tehoaineelle, suoja-aineelle tai tehosteaineelle ole realistisissa ehdotetuissa käyttöolosuhteissa merkityksetön, eli jos tuotetta käytetään suljetuissa järjestelmissä tai muissa olosuhteissa, joissa ne eivät ole kosketuksessa ihmisiin ja joissa kyseisen tehoaineen, suoja-aineen tai tehosteaineen jäämät elintarvikkeissa ja rehuissa eivät ylitä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti asetettua oletusarvoa (16);

O.	pitää mahdottomana hyväksyä, että ainetta, joka todennäköisesti täyttää poissulkemisperusteet sellaisten tehoaineiden osalta, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, saa edelleen käyttää unionissa, sillä se vaarantaa kansanterveyden ja ympäristön;

katsoo, että hakijat voivat hyötyä komission työmenetelmiin sisältyvästä automaattisesta järjestelmästä, jonka mukaisesti tehoaineiden hyväksyntien voimassaoloaikoja pidennetään välittömästi, jos riskien uudelleenarviointia ei ole saatu päätökseen; toteaa, että tällöin hakijat voivat tarkoituksella pitkittää uudelleenarviointia antamalla epätäydellisiä tietoja ja pyytämällä lisää poikkeuksia ja erityisedellytyksiä, mikä aiheuttaa kohtuuttomia riskejä ympäristölle ja ihmisten terveydelle, sillä altistuminen vaaralliselle aineelle jatkuu edelleen;

toteaa, että kasvinsuojeluaineita koskevan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (17) täytäntöönpanosta 13. syyskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti kehotti ”komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että asetuksen 17 artiklan mukaista hyväksynnän voimassaolon pidentämistä menettelyn kestoa vastaavaksi ajaksi ei käytetä tehoaineisiin, jotka ovat sukusolujen perimää vaurioittavia, syöpää aiheuttavia ja lisääntymiselle vaarallisia ja luokiteltu siten kategoriaan 1A tai 1B, tai tehoaineisiin, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja jotka ovat ihmisille tai eläimille haitallisia, kuten tällä hetkellä flumioksatsiini, tiaklopridi, klorotoluroni ja dimoksistrobiini”;

R.	ottaa huomioon, että parlamentti vastusti myös klorotoluronin hyväksynnän voimassaoloajan edellistä pidentämistä 10. lokakuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa (18);

toteaa, että klorotoluronin hyväksynnän voimassaoloajan pidentämistä koskevaan edelliseen vastalauseeseen antamassaan vastauksessa (19) komissio viittaa ainoastaan tutkimukseen, joka tukee ennen komission asetuksen (EU) 2018/605 (20) hyväksymistä suoritettua vaikutustenarviointia, jossa klorotoluronia ei määritetty hormonaaliseksi haitta-aineeksi, mutta jättää huomiotta, että kyseinen tutkimus ei johtanut klorotoluronin poistamiseen korvattavien aineiden luettelosta;

ottaa huomioon, että komission delegoidun asetuksen (EU) 2017/2100 (21) ja asetuksen (EU) 2018/605 hyväksymisen jälkeen komissio antoi Euroopan elintarvikeviranomaisen (EFSA) ja Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) tehtäväksi laatia yhdenmukaistetut ohjeet sen varmistamiseksi, että hormonaalisia haitta-aineita koskevia unionin hyväksymiä kriteerejä sovelletaan johdonmukaisesti biosidien ja pestisidien arviointiin unionissa; ottaa huomioon, että nämä ohjeet, joihin sisältyvät uudet OECD:n testit, julkaistiin kesäkuussa 2018 (22), mutta niitä ei ole käytetty klorotoluronin hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien arviointiin;

U.	katsoo siksi, että klorotoluronia ei ole arvioitu asianmukaisesti, jotta sitä ei enää voitaisi pitää hormonaalisena haitta-aineena;

V.	ottaa huomioon, että EFSA ei ole vielä arvioinut klorotoluronin hyväksynnän uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnosta;

ottaa huomioon, että sen jälkeen kun useiden tehoaineiden, myös klorotoluronin, hyväksynnän voimassaoloaikaa jatkettiin edellisen kerran vuonna 2019 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1589, vain kolmen aineen kohdalla 29 aineesta hyväksyntä on uusittu tai jätetty uusimatta, ja 27 aineen hyväksynnän voimassaoloa on jatkettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1511 nojalla jälleen, joidenkin osalta kolmannen tai neljännen kerran;

katsoo, että täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/1511 ylitetään asetuksessa (EY) 1107/2009 säädetty täytäntöönpanovalta;

katsoo, että täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1511 ei ole ennalta varautumista koskevan periaatteen mukainen;

katsoo, että päätös pidentää klorotoluronin hyväksynnän voimassaoloaikaa ei täytä asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 vahvistettuja turvallisuusvaatimuksia, ei perustu näyttöön siitä, että kyseistä ainetta voidaan käyttää turvallisesti, eikä todistettuun kiireelliseen tarpeeseen käyttää tehoainetta klorotoluroni elintarviketuotannossa unionissa;

kehottaa komissiota peruuttamaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1511 ja toimittamaan valiokunnalle uuden ehdotuksen, jossa otetaan huomioon kaikkien asianomaisten aineiden ja erityisesti klorotoluronin haitallisia ominaisuuksia koskeva tieteellinen näyttö;

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia täytäntöönpanosäädöksiksi, joilla pidennetään ainoastaan sellaisten aineiden hyväksynnän voimassaoloa, joiden ei tieteen nykykäsityksen mukaan odoteta johtavan komission ehdotukseen kyseisen tehoaineen hyväksynnän uusimatta jättämisestä;

kehottaa komissiota peruuttamaan aineita koskevat hyväksynnät, jos on todisteita tai perusteltuja epäilyjä siitä, etteivät ne täytä asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 säädettyjä turvallisuusvaatimuksia;

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan niitä tehoaineita koskevien lupien asianmukaisen ja oikea-aikaisen uudelleenarvioinnin, joiden osalta ne ovat raportoivia jäsenvaltioita, ja varmistamaan, että nykyiset viivytykset ratkaistaan tehokkaasti mahdollisimman pian;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 344, 19.10.2020, s. 18.

(2) EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(3) EUVL L 67, 12.3.2015, s. 18.

(4) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(5) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 183.

(6) Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2019 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, beta-syflutriini, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflubentsuroni, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, pikloraami, prosulfokarbi, pyriproksifeeni, tiofanaattimetyyli, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0027),

(7) Neuvoston direktiivi 91/414/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1991, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1).

(8) Komission direktiivi 2005/53/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2005, neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta klorotaloniilin, klorotoluronin, sypermetriinin, daminotsidin ja tiofanaattimetyylin sisällyttämiseksi siihen tehoaineina (EUVL L 241, 17.9.2005, s. 51).

(9) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 844/2012, annettu 18 päivänä syyskuuta 2012, säännösten vahvistamisesta tehoaineiden uusimismenettelyn täytäntöönpanemiseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti (EUVL L 252, 19.9.2012, s. 26).

(10) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 533/2013, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2013, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineiden 1-metyylisyklopropeeni, klorotaloniili, klorotoluroni, sypermetriini, daminotsidi, forklorfenuroni, indoksakarbi, tiofanaattimetyyli ja tribenuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 159, 11.6.2013, s. 9).

(11) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1511, annettu 30 päivänä elokuuta 2017, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineiden 1-metyylisyklopropeeni, beta-syflutriini, klorotaloniili, klorotoluroni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dimetanamidi-P, flufenaset, flurtamoni, forklorfenuroni, fostiatsaatti, indoksakarbi, iprodioni, MCPA, MCPB, siltiofami, tiofanaattimetyyli ja tribenuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 224, 31.8.2017, s. 115).

(12) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1262, annettu 20 päivänä syyskuuta 2018, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden 1-metyylisyklopropeeni, beta-syflutriini, klorotaloniili, klorotoluroni, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dimetenamidi-p, diuroni, fludioksonili, flufenaset, flurtamoni, fostiatsaatti, indoksakarbi, MCPA, MCPB, prosulfokarbi, tiofanaattimetyyli ja tribenuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 238, 21.9.2018, s. 62).

(13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1589, annettu 26 päivänä syyskuuta 2019, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, beta-syflutriini, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflubentsuroni, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, pikloraami, prosulfokarbi, pyriproksifeeni, tiofanaattimetyyli, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (EUVL L 248, 27.9.2019, s. 24).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(15) Katso muun muassa Hong, M., Ping, Z., Jian, X., ”Testicular toxicity and mechanisms of chlorotoluron compounds in the mouse”, Toxicology Mechanisms and Methods 2007;17(8):483-8.

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23. helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1).

(17) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 183.

(18) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0027.

(19) Komission jatkotoimet, jotka koskevat Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, joka ei liity lainsäädäntöön, ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, beta-syflutriini, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflubentsuroni, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, pikloraami, prosulfokarbi, pyriproksifeeni, tiofanaattimetyyli, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä, SP(2019)669 https://oeil.secure.europarl.europa.eu/oeil/popups/ficheprocedure.do?reference=2019/2826(RSP)&l=en

(20) Komission asetus (EU) 2018/605, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2018, asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteen II muuttamisesta vahvistamalla tieteelliset kriteerit hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämiseksi (EUVL L 101, 20.4.2018, s. 33).

(21) Komission delegoitu asetus (EU) 2017/2100, annettu 4 päivänä syyskuuta 2017, hormonitoimintaa häiritsevien ominaisuuksien määrittämistä koskevien tieteellisten kriteerien vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla (EUVL L 301, 17.11.2017, s. 1).

(22) Asetusten (EU) N:o 528/2012 ja (EY) N:o 1107/2009 yhteydessä annetut hormonaalisten haitta-aineiden tunnistamista koskevat EFSA:n ja ECHA:n ohjeet, EFSA Journal 2018, 16(6):5311, http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5311

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/92

P9_TA(2020)0326

Karbendatsiimin käyttö tietyissä biosidituotteissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi karbendatsiimin hyväksymisestä vanhana tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa (D069099/01 – 2020/2852(RSP))

(2021/C 425/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanoasetukseksi karbendatsiimin hyväksymisestä vanhana tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa (D069099/01,

—	ottaa huomioon biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (1),

—	ottaa huomioon biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (2) ja erityisesti sen 89 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan,

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (3) 11 artiklan,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 112 artiklan 2 ja 3 kohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.	ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanoasetukseksi pyritään hyväksymään karbendatsiimi vanhana tehoaineena valmisteryhmiin 7 (pintasäilytysaineet) ja 10 (muurauksien säilytysaine) kuuluvissa biosidivalmisteissa kolmen vuoden ajan;

B.	ottaa huomioon, että komissio on sitoutunut saasteettomuustavoitteeseen, jonka päämääränä on myrkytön ympäristö, jotta voidaan auttaa suojelemaan kansalaisia ja ympäristöä paremmin vaarallisilta kemikaaleilta ja edistämään innovointia turvallisten ja kestävien vaihtoehtojen kehittämiseksi;

ottaa huomioon, että karbendatsiimia koskevat esittelevän jäsenvaltion arviointikertomukset ja päätelmät toimitettiin komissiolle 2. elokuuta 2013; ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 528/2012 90 artiklan 2 kohdasta voidaan päätellä, että aineet, joiden osalta jäsenvaltioiden arviointi on saatettu päätökseen viimeistään 1. syyskuuta 2013, olisi arvioitava direktiivin 98/8/EY säännösten mukaisesti;

ottaa huomioon, että karbendatsiimin vaaralliset ominaisuudet olivat tiedossa jo vuonna 2013, jolloin esittelevä jäsenvaltio toimitti arviointikertomukset; ottaa huomioon, että arviointikertomusten toimittamisen ja komission täytäntöönpanoasetusta koskevan ehdotuksen välillä on kulunut seitsemän vuotta;

Oikeudelliset näkökohdat

Ympäristölle aiheutuva riski, jota ei voida hyväksyä

E.	ottaa huomioon, että karbendatsiimin hyväksyminen käytettäväksi valmisteryhmissä 7 ja 10 voi aiheuttaa ympäristölle ja ihmisten terveydelle direktiivin 98/8/EY vastaisia riskejä, joita ei voida hyväksyä;

ottaa huomioon, että karbendatsiimi täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (4) mukaiset kriteerit sen luokittelemiseksi perimää vaurioittavien aineiden kategoriaan 1B ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden kategoriaan 1B sekä kaksi hitaasti hajoavien, biokertyvien ja myrkyllisten aineiden (PBT) kriteeriä (P ja T);

ottaa huomioon, että useissa tutkimuksissa on tuotu esiin huoli karbendatsiimin mahdollisesta hormonitoimintaa häiritsevästä vaikutuksesta (5); toteaa, että biosidivalmistekomitean (BPC) karbendatsiimia kaikkien valmisteryhmien 7, 9 ja 10 osalta koskevien lausuntojen (6) mukaan hormonitoimintaa häiritsevistä ominaisuuksista ei voitu tehdä päätelmiä; pitää erittäin huolestuttavana, että komissio ei edelleenkään noudata ennalta varautumisen periaatetta ehdottamalla tehoaineiden hyväksymistä, koska niiden hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ei ole arvioitu luotettavasti käytettävissä olevien tietojen perusteella; toteaa, että se, että aineen hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ei voida päätellä tietojen vähäisen saatavuuden perusteella, ei merkitse sitä, että kyseisellä aineella ei olisi hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia;

ottaa huomioon, että karbendatsiimia koskevat arviointikertomukset toimitettiin ennen 1. syyskuuta 2013, mikä tarkoittaa, että vaikka karbendatsiimi on asetuksen (EU) N:o 528/2012 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukainen, asetuksen (EU) N:o 528/2012 5 artiklan 2 kohdalla ei ole merkitystä hyväksymispäätöksen kannalta (7); toteaa kuitenkin, että se, että karbendatsiimilla on tunnetusti erityistä huolta aiheuttavia vaarallisia ominaisuuksia, on edelleen erittäin merkityksellistä eikä sitä ole otettu riittävästi huomioon direktiivin 98/8/EY täytäntöönpanossa, kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin 10 artikla luettuna yhdessä 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa;

I.	ottaa huomioon, että karbendatsiimin käyttö valmisteryhmissä 7 ja 10 julkisivujen ulkomaalien käsittelyssä sienten ja levien kasvun estämiseksi aiheuttaa suuren veden pilaantumisen riskin, koska nämä biosidit valuvat rakennusten julkisivuista aina kun sataa;

ottaa huomioon, että erään tutkimuksen (8) mukaan Saksassa karbendatsiimia havaittiin yli 90 prosentissa sadeveden puhdistuslaitoksista otetuista näytteistä ja yli 50 prosentissa myrskyveden ylivuotoaltaista otetuista näytteistä, ja toteaa, että näistä lähteistä käsittelemätöntä sadevettä vapautuu vesistöihin tai huuhtoutuu pohjaveteen;

ottaa huomioon, että valmisteryhmää 9 (kuitujen, nahan, kumin ja polymeroitujen materiaalien säilytysaineet) koskevassa BPC:n lausunnossa todettiin, että karbendatsiimia ei hyväksytty juuri siksi, että karbendatsiimin huuhtoutuminen käsitellyiltä pinnoilta sadeveden mukana aiheuttaa pintavesissä ja sedimentissä riskejä, joita ei voida hyväksyä, ja että käytettävissä ei ole riittäviä riskinhallintatoimenpiteitä;

ottaa huomioon, että valmisteryhmiä 7 ja 10 koskevissa BPC:n lausunnoissa todettiin, että karbendatsiimin ulkokäyttö, mukaan lukien maalit (valmisteryhmä 7) ja laastit (valmisteryhmä 10), aiheuttaa pintavedessä ja sedimentissä riskin, jota ei voida hyväksyä, koska käytettävissä ei ole riittäviä riskinhallintatoimenpiteitä, joilla voitaisiin välttää vapautuminen viemäriin käsiteltyjen esineiden käyttöiän aikana (viisi vuotta valmisteryhmässä 7 ja 25 vuotta valmisteryhmässä 10);

M.	ottaa huomioon, että karbendatsiimin hyväksyminen käytettäväksi valmisteryhmissä 7 ja 10 jopa lyhyeksi kolmen vuoden ajaksi johtaisi näin ollen karbendatsiimin päästämiseen suoraan ympäristöön sadeveden kautta jopa 25 vuoden ajan;

ottaa huomioon, että Ruotsi totesi vähemmistöön jääneessä lausunnossaan BPC:lle, että huuhtoutuminen käytettyjen tuotteiden ja käsiteltyjen esineiden (esimerkiksi maalien ja laastien) käyttöiän aikana kaikissa ulkokäyttötarkoituksissa aiheuttaa ympäristölle riskejä, joita ei voida hyväksyä, ja että tätä riskiä ei arviointiraportin mukaan voida lieventää;

O.	katsoo, että BPC:n lausuntojen mukaan karbendatsiimin käyttö valmisteryhmissä 7, 9 ja 10 aiheuttaa samat riskit, joita ei voida hyväksyä, minkä olisi pitänyt johtaa päätökseen jättää karbendatsiimi hyväksymättä kaikkien näiden ulkokäyttötarkoitusten osalta eikä ainoastaan valmisteryhmän 9 osalta;

ottaa huomioon, että karbendatsiimin käyttö sisätiloissa voi myös aiheuttaa riskejä, joita ei voida hyväksyä, koska tutkimukset (9) ovat tuoneet esiin huolen siitä, että karbendatsiimin esiintyminen pintavesissä johtuu pääasiassa kotitalouksien ja teollisuuden käsitellyn jäteveden päästöistä, vaikka BPC on todennut, että karbendatsiimin sisäkäytöstä ympäristölle aiheutuvat riskit ovat hyväksyttäviä;

Hyväksymisehdot, jotka eivät lievennä riskejä

ottaa huomioon, että arvioiduissa käyttötarkoituksissa havaitut ympäristöriskit huomioon ottaen karbendatsiimi voidaan komission täytäntöönpanoasetusta koskevan ehdotuksen mukaan hyväksyä edellyttäen, että sen käyttöä koskevia tiettyjä eritelmiä ja edellytyksiä noudatetaan, erityisesti että tuotteen arvioinnissa ”kiinnitetään erityistä huomiota” pintaveteen, sedimenttiin, maaperään ja pohjaveteen niiden tuotteiden osalta, joita käytetään ulkokäyttöön tarkoitetuissa maaleissa tai laasteissa;

ottaa huomioon, että valmisteryhmiä 7 ja 10 koskevissa BPC:n lausunnoissa todetaan, että pintavesissä ja sedimentissä on riskejä, joita ei voida hyväksyä, ja todetaan, että arvioituihin käyttötarkoituksiin ei ole käytettävissä riittäviä riskinhallintatoimenpiteitä, joilla voitaisiin välttää päästöt viemäriin;

ottaa huomioon, että komission vaatimus lupaan liitettävistä ”eritelmistä ja edellytyksistä”, on erittäin epämääräinen eikä riitä hälventämään huolta riskeistä, joita ei voida hyväksyä; ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanoasetukseksi ei vaadita jäsenvaltioita säätämään asianmukaisista riskinhallintatoimenpiteistä vaan ainoastaan kiinnittämään huomiota riskeihin; ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanoasetukseksi ei oteta huomioon sitä, että liiteasiakirjojen mukaan käytettävissä ei ole riittäviä riskinhallintatoimenpiteitä;

Riskinhallintaa koskevan päätöksen ja perusteena käytetyn tieteellisen näytön välinen johdonmukaisuus

katsoo, että kuten Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, riskinhallintatoimenpidettä hyväksyttäessä komission päätöksen on oltava johdonmukainen perusteena käytetyn tieteellisen näytön kanssa; komissio voi jättää huomiotta päätöksentekoprosessin aikana annetun tieteellisen lausunnon, mutta sen on tällöin esitettävä tuloksilleen erityiset perustelut, joilla on vastaava tieteellinen arvo kuin lausunnossa esitetyillä tuloksilla, toteaa, että perusteluissa on selitettävä, miksi se jättää lausunnon huomiotta (10),

katsoo, että päätös karbendatsiimin hyväksymisestä vanhana tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa on merkittävästi ristiriidassa BPC:n lausuntojen kanssa, joiden mukaan karbendatsiimin käyttö ulkona maaleissa (valmisteryhmä 7) ja laasteissa (valmisteryhmä 10) aiheuttaa pintavedessä ja sedimentissä riskejä, joita ei voida hyväksyä, kun otetaan huomioon direktiivin 98/8/EY 10 artikla luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa;

ottaa huomioon, että komission täytäntöönpanoasetusta koskevassa ehdotuksessaan esittämät syyt poiketa BPC:n lausuntojen päätelmistä, rajoittuvat väitteisiin, joiden mukaan biosidivalmisteiden täysimääräinen hyväksyminen edellyttää lisävaihetta jäsenvaltioiden tasolla ja että asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukainen uudelleentarkastelu suoritetaan pian;

toteaa, että nämä syyt eivät selitä, miksi komissio katsoi, että karbendatsiimi ei aiheuta valmisteryhmissä 7 ja 10 direktiivin 98/8/EY mukaista riskiä, jota ei voida hyväksyä, erityisesti kun otetaan huomioon, että saman tehoaineen käytön valmisteryhmässä 9 katsottiin aiheuttavan riskin, jota ei voida hyväksyä, mikä johti päätökseen olla myöntämättä lupaa kyseisen valmisteryhmän osalta;

X.	ottaa huomioon, että BPC:n lausuntojen päätelmistä poikkeamisen perusteleminen on ehdottoman välttämätöntä tilintarkastustuomioistuimen valvonnan lisäksi myös erityisesti parlamentin valvontavallan asianmukaisen käytön kannalta;

Käytettävissä olevien vaihtoehtojen tarkastelu

ottaa huomioon, että BPC:n valmisteryhmää 7 koskevan lausunnon mukaan karbendatsiimia on tarkoitus käyttää sienitautien torjunta-aineena biosidikalvojen säilöntävalmisteissa, joita käytetään tai jotka sisällytetään lopullisiin sovelluksiin, kuten maaleihin; ottaa huomioon, että BPC:n valmisteryhmää 10 koskevan lausunnon mukaan karbendatsiimia on tarkoitus käyttää sienitautien torjunta-aineena rakennusmateriaalien säilöntävalmisteissa, joita käytetään tai jotka sisällytetään lopputuotteisiin, kuten laasteihin;

ottaa huomioon, että komission näkemys karbendatsiimin sopivien vaihtoehtojen puuttumisesta perustuu vain yhteentoista kolmannen osapuolen, jotka kaikki ovat yrityksiä tai toimialajärjestöjä, vuonna 2014 antamaan ei-luottamukselliseen lausuntoon; katsoo, että jos muita tietoja on saatavilla komission päätöksen tueksi, ne olisi annettava parlamentin käyttöön, jotta se voi käyttää täysimääräisesti valvontavaltaansa;

AA.	ottaa huomioon, että BPC:n lausuntojen mukaan useimmissa lausunnoissa ei eroteltu karbendatsiimin käyttöä valmisteryhmissä 7, 9 ja 10, minkä vuoksi komissio ei voinut arvioida asianmukaisesti vaihtoehtojen saatavuutta kullekin erilliselle valmisteryhmälle ja käyttötarkoitukselle;

AB.	ottaa huomioon, että lausunnoissa annetut tiedot eivät ole läheskään riittävän yksityiskohtaisia ja ajantasaisia, jotta voitaisiin päätellä, että karbendatsiimille ei ole sopivia vaihtoehtoja käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa;

AC.	ottaa huomioon, että erityisesti valmisteryhmän 7 osalta vastaajat ilmoittivat, että karbendatsiimin korvaaminen maaleissa on teknisesti mahdollista, vaikka he pitivät sitä liian aikaavievänä ja kalliina;

AD.

ottaa huomioon, että erityisesti valmisteryhmän 10 osalta vastaajat ilmoittivat, että karbendatsiimin korvaaminen maaleissa on teknisesti mahdollista, vaikka he pitivät sitä liian aikaavievänä ja kalliina; ottaa huomioon, että BPC:n lausunnon mukaan kyseisen valmisteryhmän osalta hyväksyttyjen tehoaineiden erittäin vähäisen määrän vuoksi BPC:n käytettävissä olevat tiedot eivät tällä hetkellä ole riittäviä, jotta voitaisiin päättää, onko olemassa muita tehoaineita, jotka voisivat tarjota vaihtoehdon karbendatsiimin käytölle säilöntäaineena laasteissa, joille on ominaista korkea pH-arvo;

AE.	ottaa huomioon, että suurimmassa osassa komissiolle vuonna 2014 toimitetuista lausunnoista todettiin, että karbendatsiimille oli mahdollista löytää vaihtoehtoja valmisteryhmissä 7 ja 10, vaikka se olisikin vaikeaa;

AF.	ottaa huomioon, että hakijoilla on ollut seitsemän vuotta aikaa tutkia mahdollisia vaihtoehtoja karbendatsiimille, jonka haitalliset ominaisuudet tunnetaan hyvin;

AG.

toteaa, että komissio ei näin ollen ole noudattanut velvollisuuttaan tarkastella sopivien vaihtoehtoisten aineiden saatavuutta direktiivin 98/8/EY 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti; toteaa, että komissio ei ole esittänyt yksityiskohtaista selitystä sille, miksi se katsoi, ettei sopivia ja riittäviä vaihtoehtoisia aineita ollut saatavilla; ottaa huomioon, että nämä tiedot ovat erittäin tärkeitä tämän hyväksynnän myöntämisen kannalta, kun otetaan huomioon aineen toksikologinen profiili;

AH.

ottaa huomioon, että karbendatsiimin käytölle valmisteryhmässä 9 ei myönnetty hyväksyntää; ottaa huomioon, että mikään BPC:n lausunnossa mainituista saaduista tiedoista ei koskenut erityisesti valmisteryhmää 9; ottaa huomioon, että kolmannet osapuolet toivat esiin samat huolenaiheet, jotka koskivat saatavilla olevien vaihtoehtojen rajallista määrää sekä aikaa ja kustannuksia, joita tarvitaan sellaisen vaihtoehdon kehittämiseen, joka on yhtä tehokas kuin karbendatsiimi valmisteryhmässä 9 kuin valmisteryhmissä 7 ja 10;

AI.

ottaa huomioon, että BPC:n molempia valmisteryhmiä 7 ja 10 koskevien lausuntojen mukaan vastaajat ovat huomauttaneet, että vaihtoehtojen saatavuutta on vaikea arvioida, koska monia niistä on vielä tarkasteltava uudelleen asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaisesti; pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että uudelleentarkasteluohjelman toteuttamisen viivästyminen on peruste ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun estämiselle;

Poliittiset näkökohdat

AJ.

pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että komissio päättää lykätä sellaisten aineiden hyväksymättä jättämistä, jotka aiheuttavat ihmisten terveydelle ja ympäristölle riskin, jota ei voida hyväksyä, ainoastaan sillä perusteella, että asetus (EU) N:o 528/2012 auttaa tekemään hyväksymättä jättämisestä järjestelmällisempää tulevissa uudelleentarkasteluissa;

AK.

ottaa huomioon, että ehdotuksessa komission täytäntöönpanoasetukseksi säädetään, että asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä VI olevan 10 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava, voidaanko kyseisen asetuksen 5 artiklan 2 kohdan edellytykset täyttää niiden alueella, jotta ne voivat päättää, voidaanko karbendatsiimia sisältävä biosidivalmiste hyväksyä;

AL.	katsoo, että komission ei pitäisi siirtää vastuuta karbendatsiimia sisältävien biosidivalmisteiden markkinoille saattamisen epäämisestä jäsenvaltioille sillä perusteella, että mahdollisia korvattavia aineita koskevassa julkisessa kuulemisessa saadut tiedot ovat heikkolaatuisia;

AM.

ottaa huomioon, että komission ehdotuksen mukaisesti käsiteltyihin esineisiin on merkittävä vain rajallinen määrä tietoja sisältävä merkintä ja että tätä merkintää ei valvota sääntelyssä ennen kuin esine saatetaan markkinoille ja sillä käydään kauppaa jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että koska tuotteelle ei tarvita hyväksyntää, sen tehon ja pakkausmerkintöjä koskevien väitteiden vastaavuutta ei arvioida;

AN.	ottaa huomioon, että tämä tilanne ei tarjoa riittävän korkeatasoista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua eikä myöskään tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionin yrityksille ja unionin ulkopuolisille yrityksille;

katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, sillä se ei ole direktiivin 98/8/EY eikä asetuksen (EU) N:o 528/2012 tavoitteen ja sisällön mukainen;

ottaa huomioon seuraavat seikat:

a)	karbentsadiimin vaaralliset ominaisuudet,

b)	sen käyttäytyminen ympäristössä sekä liiteasiakirjoissa mainittujen riskinhallintatoimenpiteiden puuttuminen,

c)	sellaisten tietojen puuttuminen, joiden perusteella voitaisiin tehdä ratkaiseva päätelmä sopivien vaihtoehtojen puuttumisesta,

d)	seitsemän vuoden ajanjakso, joka on kulunut arviointikertomusten toimittamisesta, ja

karbendatsiimin käyttöä valmisteryhmissä 7, 9 ja 10 koskevien komission päätösten epäjohdonmukaisuus,

ja katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanoasetukseksi karbendatsiimin hyväksymisestä vanhana tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa edes lyhyen kolmen vuoden ajan ei ole oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon sen ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat riskit, joita ei voida hyväksyä, ja siksi komission olisi pitänyt tehdä päätelmä riskeistä, joita ei voida hyväksyä, koska karbendatsiimin käyttö tuotteessa aiheuttaa edelleen huolta;

katsoo, että komission ehdotuksessa täytäntöönpanoasetukseksi annetut tiedot eivät riitä siihen, että parlamentti voisi käyttää valvontavaltaansa asianmukaisesti;

kehottaa komissiota peruuttamaan ehdotuksensa täytäntöönpanoasetukseksi ja toimittamaan komitealle uuden ehdotuksen, jossa ehdotetaan, että karbendatsiimia ei hyväksytä tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa valmisteryhmissä 7 ja 10;

muistuttaa, että vaikka arviointikertomukset toimitettiin ennen 1. syyskuuta 2013, sukusolujen perimää vaurioittavaksi aineeksi 1B, lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi 1B ja mahdollisiksi hormonitoimintaa häiritseviksi ominaisuuksiksi luokitellun aineen salliminen aiheuttaa ihmisten terveydelle riskejä, joita ei voida hyväksyä, kun kyseessä ovat tarkasteltavat käyttötarkoitukset;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

(2) EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1.

(3) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(5) Morinaga, H. et al., ”A Benzimidazole Fungicide, Benomyl, and Its Metabolite, Carbendazim, Induce Aromatase Activity in a Human Ovarian Granulose-Like Tumor Cell Line (KGN)”, Endocrinology 2004, 145 (4): 1860–1869; Kim, D-J. et al., ”Benomyl indution of brain aromatase and toxiceffects in the zebrafish embryo”, Journal of Applied Toxicology 2009, 29:289–294; Goldman, J.M. et al., ”Effects of the benomyl metabolite, carbendazim, on the hypothalamic-pituitary reproductive axis in the male rat”, Toxicology 1989, 57(2): 173-182; Jiang, J. et al, ”Carbendazim has the potential to induce oxidative stress, apoptosis, immunotoxicity and endocrine disruption during zebrafish larvae development”, Toxicology in Vitro 2015, 29(7):1473-1481; Singh, S., Singh, N., Kumar, V. et al., ”Toxicity, monitoring and biodegradation of the fungicide carbendazim”, Environmental Chemistry Letters 2016, 14: 317–329; Jin, C., Zeng, Z., Wang, C., Luo, T., Wang, S., Zhou, J., Ni, Y., Fu, Z., Jin, Y., ”Insights into a Possible Mechanism Underlying the Connection of Carbendazim-Induced Lipid Metabolism Disorder and Gut Microbiota Dysbiosis in Mice”, Toxicological Sciences 2018, 166(2): 382-393; Durand, P., Martin, G., Blondet, A., Gilleron, J., Carette, D., Janczarski, S., Christin, E., Pointis, G., Perrard, M.H., ”Effects of low doses of carbendazim or iprodione either separately or in mixture on the pubertal rat seminiferous epithelium: An ex vivo study”, Toxicology In Vitro 2017, 45(3):366-373; Jin, Y., Zeng, Z., Wu, Y., Zhang, S., Fu, Z., ”Oral Exposure of Mice to Carbendazim Induces Hepatic Lipid Metabolism Disorder and Gut Microbiota Dysbiosis”, Toxicological Sciences 2015, 147(1):116-26; Rama, E.M., Bortolan, S., Vieira, M.L., Gerardin, D.C., Moreira, E.G., ”Reproductive and possible hormonal effects of carbendazim”, Regulatory Toxicology and Pharmacology 2014, 69(3):476-486.

(6) BPC:n lausunto, annettu 10. joulukuuta 2019, tehoaineen karbendatsiimi hyväksyntää koskevasta hakemuksesta: valmisteryhmä 7; BPC:n lausunto, annettu 27. helmikuuta 2019, tehoaineen karbendatsiimi hyväksyntää koskevasta hakemuksesta: valmisteryhmä 9; BPC:n lausunto, annettu 10. joulukuuta 2019, tehoaineen karbendatsiimi hyväksyntää koskevasta hakemuksesta: valmisteryhmä 10; https://echa.europa.eu/regulations/biocidal-products-regulation/approval-of-active-substances/bpc-opinions-on-active-substance-approval?diss=true&search_criteria_ecnumber=234-232-0&search_criteria_casnumber=10605-21-7&search_criteria_name=Carbendazim

(7) BPC:n lausunnot valmisteryhmistä 7 ja 10, s. 14.

(8) https://www.umweltbundesamt.de/sites/default/files/medien/479/ publikationen/texte_169-2020_belastung_der_umwelt_mit_bioziden_realistischer_erfassen_-_schwerpunkt_eintraege_ueber_klaeranlagen.pdf

(9) Merel, S., Benzing, S., Gleiser, C., Di Napoli-Davis, G., Zwiener, C., ”Occurrence and overlooked sources of the bioscide carbendazim in waste water and pinwater”, Environmental Pollution 2018, 239:512–521.

(10) Ks. asia T-837/16, Ruotsi vastaan komissio, ECLI:EU:T:2019:144, 69 kohta.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/98

P9_TA(2020)0327

EU-vaaleja koskeva tilannekatsaus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 EU-vaaleja koskevasta tilannekatsauksesta (2020/2088(INI))

(2021/C 425/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 10 ja 14 artiklan sekä 17 artiklan 7 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 20 ja 22 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 ja 39 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen hyväksyneen hallitustenvälisen konferenssin päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 6 ja 7 kohdasta,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 21 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 25 artiklan,

—	ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen periaatteen 1,

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2018/994 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta (1),

—	ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2018 annetun Eurooppa-neuvoston päätöksen (EU) 2018/937 Euroopan parlamentin kokoonpanosta (2),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2018/767 Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien yhdeksänsien yleisten ja välittömien vaalien ajankohdan määräämisestä (3),

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/673 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta (4),

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2019/493 asetuksen (EU, Euratom) N:o 1141/2014 muuttamisesta henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen rikkomuksiin liittyvän tarkastusmenettelyn osalta Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä (5),

—	ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista sellaisena kuin se on muutettuna (6),

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin vaalilain uudistuksesta (7),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia (8),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista (9),

—	ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan parlamenttiin valittavien edustajien yhdeksänsien yleisten ja välittömien vaalien ajankohdan määräämisestä (10),

—	ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin kokoonpanosta (11),

—	ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2019 tekemänsä päätöksen komission puheenjohtajan valitsemisesta (12),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman ulkomaisesta sekaantumisesta vaaleihin ja disinformaatiosta kansallisissa ja eurooppalaisissa demokraattisissa prosesseissa (13),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan tulevaisuudesta käytävän keskustelun tilanteesta (14),

—	ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2020 tekemänsä päätöksen ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä (15),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ESTK) 20. maaliskuuta 2019 antaman tiedonannon tarpeesta taata vammaisille henkilöille todelliset oikeudet äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa,

—	ottaa huomioon Parlamenttienvälisen liiton toimet sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja erityisesti sen sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamista parlamenteissa edistävän toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0211/2020),

ottaa huomioon, että vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleissa äänestysprosentti, joka oli 50,66 prosenttia, oli korkeampi kuin yksissäkään Euroopan parlamentin vaaleissa kahdenkymmenen viime vuoden aikana (kahdeksan prosenttiyksikön lisäys vuoteen 2014 verrattuna), mikä on myönteinen merkki siitä, että unionin kansalaiset ovat entistä kiinnostuneempia EU:n tason tapahtumista ja että he uskovat, että EU:n lainsäädännöllä on vaikutusta heidän jokapäiväiseen elämäänsä; panee kuitenkin merkille, että tämä luku peittää suuria eroja jäsenvaltioiden välillä ja että äänestämättä jättäneitä oli edelleen suuri määrä, minkä vuoksi on tehtävä enemmän EU-vaaleihin osallistumisen lisäämiseksi;

toteaa, että parlamentin EU-vaalien jälkeen teettämä eurobarometritutkimus osoittaa, että talous ja ympäristö olivat äänestäjien kaksi tärkeintä prioriteettia, mikä osoittaa selvästi, että EU-vaaleihin osallistuneet kansalaiset toivovat enemmän EU:n tason toimenpiteitä näillä kahdella EU:n ja kansallisen tason jaettuun toimivaltaan kuuluvalla politiikan alalla (16);

ottaa huomioon, että oikean vaalijärjestelmän valinta luo oikean ympäristön, jotta kansalaiset voivat uskoa perustavanlaatuiseen demokraattiseen oikeuteensa äänestää demokraattisia edustajiaan ja samalla poliittiset edustajat voivat kuunnella äänestäjiään ja edustaa heidän etujaan, ja näin ollen vahvistaa kansalaisten tunnetta siitä, että he voivat vaikuttaa asioihin;

ottaa huomioon, että eurobarometritutkimuksen mukaan korkeampi äänestysprosentti johtui osittain nuorten lisääntyneestä osallistumisesta, joskin 40 vuotta täyttäneet äänestävät edelleen paljon todennäköisemmin kuin nuoret; ottaa huomioon, että yli 50 prosenttia nuorista äänesti, koska se on kansalaisvelvollisuus ja koska ilmastonmuutosta on torjuttava kiireellisesti;

E.	toteaa, että kansalaisyhteiskunnan periksiantamattomalla osallisuudella oli merkittävä rooli Eurooppa-myönteisessä keskustelussa ennen EU-vaaleja;

ottaa huomioon, että suurempi äänestysprosentti liittyi myös nuoremmilta sukupolvilta ääniä saavien Eurooppa-myönteisten puolueiden kasvuun, mikä lisäsi Euroopan parlamentin Eurooppa-myönteistä enemmistöä, mutta että EU:n yhdentymishanketta uhkaavien euroskeptikkojen, populistien ja kansallismielisten liikkeiden tuloksia olisi pidettävä varoituksena;

katsoo, että korkeampi äänestysprosentti on myös merkki siitä, että unionin kansalaiset haluavat EU:n toimivan nopeasti, demokraattisesti ja tehokkaasti työllisyyden, elinkustannusten, sosiaalisen polkumyynnin, ilmastonmuutoksen, muuttoliikkeen, perusoikeuksien suojelun ja demokratiakehityksen kaltaisissa tärkeissä kysymyksissä;

H.	toteaa, että meidän on oltava tehokkaampia ja proaktiivisempia hyödyntäessämme kaikkia viestintävälineitä, myös digitaaliteknologioita, jotta voimme kytkeä vahvasti yhteen EU:n tason poliittiset päätökset ja äänestäjien tunteen yhteydestä unionin toimielimiin;

ottaa huomioon, että vaikka sukupuolijakauma Euroopan parlamentin jäsenten keskuudessa on parantunut (41 prosenttia naisia vuonna 2019 verrattuna 37 prosenttiin vuonna 2014), sukupuolten tasapuolista edustusta parlamentissa ei ole saavutettu; ottaa huomioon, että luvun taakse kätkeytyy jäsenvaltioiden välisiä merkittäviä eroja ja lukuisia haasteita, jotka liittyvät sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamiseen;

J.	ottaa huomioon, että Ursula von der Leyen on Euroopan komission ensimmäinen naispuheenjohtaja; ottaa huomioon, että komission jäsenistä 13 on naisia, mikä on suurin osuus koskaan;

K.	ottaa huomioon, että Euroopan moninaisen ja monikulttuurisen yhteiskunnan on oltava paremmin edustettuna Euroopan parlamentissa;

ottaa huomioon, että 15 jäsenvaltiota rajoittaa edelleen vammaisten henkilöiden äänioikeutta, mikä estää näiden kansalaisten merkityksellisen osallistumisen ja edustuksen demokraattisissa prosesseissa; ottaa huomioon, että noin 800 000 unionin kansalaista ei voinut kansallisen lainsäädännön vuoksi käyttää äänioikeuttaan viimeisimmissä EU-vaaleissa vammaisuutensa tai mielenterveysongelmiensa vuoksi;

ottaa huomioon, että väestörakenteen muutokset ja väestön ikääntyminen ovat tekijöitä, joiden seurauksena pitkäaikaishoitolaitoksissa ja sairaaloissa olevien henkilöiden määrä kasvaa; katsoo, että on kannustettava käyttämään laajemmin virallisia erityisjärjestelyjä, joita monissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön kyseisiä henkilöitä varten;

ottaa huomioon, että vaaliluetteloihin merkitsemisen määräaika vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioiden välillä ja se on pisimmillään 90 ja lyhyimmillään 3 päivää ennen äänestyspäivää; toteaa, että tarpeesta taata vammaisille henkilöille todelliset oikeudet äänestää EU-vaaleissa annetussa ETSK:n tiedonannossa suositetaan, että vaaliluettelot suljetaan aikaisintaan kaksi viikkoa ennen äänestyspäivää;

ottaa huomioon, että Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestön (FEANTSA) ja Abbé Pierre -säätiön yhteisen raportin mukaan (17) EU:ssa on vähintään 700 000 asunnotonta ja lähes 9 miljoonaa kotitaloutta kärsii vakavasti puutteellisista asumisoloista; toteaa, että tämä luku on kasvanut 70 prosenttia kymmenen vuoden aikana; ottaa huomioon, että asunnottomien henkilöiden on vaikea osallistua äänestyksiin;

ottaa huomioon, että vuonna 1976 annetun vaalisäädöksen uudistusta, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi 4. heinäkuuta 2018 antamassaan lainsäädäntöpäätöslauselmassa esityksestä neuvoston päätökseksi 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun neuvoston päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta (18), ei ole vieläkään täysin ratifioitu kolmessa jäsenvaltiossa;

Q.	katsoo, että parlamentin olisi Euroopan parlamentin vaalisääntöjen yhtenäistämiseksi edistettävä uudenlaisella tarmolla vaalisäädöstä koskevia tarkistusehdotuksiaan, vaikka säädöksen ratifiointi on vielä kesken joissakin jäsenvaltioissa;

R.	ottaa huomioon, että vuoden 2019 EU-vaalien tulos synnytti uuden parlamentaarisen enemmistön, joka koostuu erilaisista poliittisista ryhmistä, joiden identiteetti on selvästi Eurooppa-myönteinen;

ottaa huomioon, että vuoden 2019 vaalit eivät neuvoston vastustuksen vuoksi johtaneet komission puheenjohtajan valintaan kärkiehdokkaiden joukosta, mikä vähensi luottamusta menettelyyn; toteaa, että komission puheenjohtajan valinta edellyttää Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön tuen varmistamista; ottaa huomioon, että ainoastaan osa EU-vaaleihin osallistuneista unionin kansalaisista uskoi, että heidän äänellään on merkitystä komission puheenjohtajan valinnassa, joten olisi lisättävä tätä menettelyä koskevaa tietoisuutta unionin kansalaisten keskuudessa;

katsoo, että kärkiehdokasmenettelyä on vielä kehitettävä; ottaa huomioon, että siinä ei muun muassa anneta kärkiehdokkaille mahdollisuutta asettua ehdolle virallisina ehdokkaina, mikä antaisi kaikille eurooppalaisille äänestäjille mahdollisuuden äänestää suosikkikärkiehdokkaansa puolesta ja olla tietoisia siitä, keitä komission puheenjohtajaehdokkaat ovat ja miten Euroopan tason poliittiset puolueet ovat valinneet heidät; ottaa huomioon, että parlamentti otti asian esiin 7. helmikuuta 2018 tekemässään päätöksessä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta (19),

katsoo, että kärkiehdokasjärjestelmää on uudistettava kiireellisesti Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa toteutettavassa syvällisessä pohdinnassa ottamalla huomioon EU:n vaalijärjestelmän suhteellinen luonne ja että järjestelmän on oltava valmiina sovellettavaksi seuraavissa EU-vaaleissa vuonna 2024; katsoo, että tässä pohdinnassa olisi otettava huomioon myös komission ja sen puheenjohtajan tosiasiallinen poliittinen rooli ja siihen liittyvät unionin päätöksentekoprosessin muutokset;

ottaa huomioon, että vain 8 prosenttia kyselyn vastaajista sanoi äänestäneensä viimeisimmissä vaaleissa vaikuttaakseen seuraavan komission puheenjohtajan valintaan (20), mikä korostaa sitä, että komission puheenjohtajan valintamenettelyä on kiireellisesti selkeytettävä ja tehtävä äänestäjille avoimemmaksi;

katsoo, että institutionaaliset ehdotukset, esimerkiksi ylikansalliset listat, joista parlamentti mainitsi Euroopan parlamentin kokoonpanosta 7. helmikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa ja joissa Euroopan tason poliittiset puolueet ja liikkeet asetetaan enemmän EU-vaalien keskiöön, tai neuvoston muuttaminen unionin toiseksi lainsäädäntökamariksi, kuten parlamentti ehdotti Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista 16. helmikuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, tai käyttöönotettava mahdollisuus muodostaa eurooppalaisten poliittisten puolueiden ja liikkeiden vaaleja edeltäviä koalitioita, voisivat auttaa EU-vaalien muuttamisessa todellisiksi yhteisiksi eurooppalaisiksi vaaleiksi sen sijaan, että ne ovat nykyisenlainen 27 erillisen kansallisen vaalin kokoelma;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin nimeämien komission jäsenten sidonnaisuusilmoitusten tarkasteluprosessi ja kuulemiset olivat tärkeä vaihe komission vastuuvelvollisuuden lisäämisessä parlamentille ja yleisesti; toteaa, että tätä prosessia voidaan parantaa ja että sitä olisikin parannettava lisää tulevaisuudessa;

ottaa huomioon, että sekä jäsenvaltioissa että unionin tasolla demokraattisiin prosesseihin on kohdistunut ulkovaltojen yrityksiä vaikuttaa vaalitulokseen ja heikentää unionia ja että niillä on joskus yhteys myös sisäisiin toimijoihin; toteaa, että EU:n toimielinten käyttöön ottamilla mekanismeilla, kuten disinformaatiota koskevilla käytännesäännöillä ja vaaleja koskevalla nopealla hälytysjärjestelmällä, pystyttiin vähentämään ulkomaista sekaantumista vaalikampanjan aikana;

ottaa huomioon, että komission sosiaalisen median alustoille ennen vaaleja esittämät pyynnöt aiheuttivat hämmennystä ja niistä koitui tahattomia seurauksia, kuten Euroopan laajuisen poliittisen mainonnan kieltäminen, joka on yksi keinoista, joilla äänestäjät voivat tuntea ja tunnistaa Euroopan tason poliittiset puolueet EU-vaalien kampanjoiden aikana; katsoo, että toimielinten olisi erityisesti tässä asiassa kehitettävä toimielinten välinen lähestymistapa, jotta ne voisivat vaikuttaa myönteisellä tavalla vaaliprosessin turvallisuuteen ja vakauteen; katsoo, että käytännesäännöt ovat täysin vapaaehtoisia ja ne keskittyvät varsinaisten rajoitusten sijaan pikemminkin avoimuuteen, kuten kohdennettuun poliittiseen mainontaan;

AA.

toteaa, että Euroopan tason poliittiset puolueet ja säätiöt ovat onnistuneen eurooppalaisen poliittisen keskustelun edistäjiä sekä EU-vaalien aikana että muulloin ja että niitä olisi tehtävä näkyvämmiksi; ottaa huomioon, että tämän tärkeän roolin mukaisesti Euroopan tason poliittisten puolueiden ja poliittisten säätiöiden olisi taattava hallinnoimiensa ja erityisesti EU:n talousarviosta tulevien varojen mahdollisimman suuri varainhoidollinen avoimuus;

AB.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittiset puolueet kohtaavat kampanjoinnissaan EU-vaalien aikana erilaisia rajoituksia, kuten rajallinen mahdollisuus rahoittaa kampanjoita ja yhteistä toimintaa kansallisten jäsenpuolueidensa kanssa, ja että ne eivät saa kampanjoida EU-asioita käsittelevissä jäsenvaltioiden kansanäänestyksissä;

AC.	katsoo, että uusien poliittisten puolueiden ja liikkeiden syntyminen ennen EU-vaaleja osoittaa kansalaisten kiinnostuksen poliittista innovointia kohtaan;

AD.	katsoo, että puolueiden perustamista ja EU-vaaleihin pääsyä koskeva kansallisen tason sääntöjen poikkeavuus haittaa edelleen merkittävästi poliittista innovointia ja todellisen yhteiseurooppalaisen poliittisen keskustelun luomista;

AE.	ottaa huomioon, että joidenkin tietojen mukaan äänestäjien rekisteröintitapa Yhdistyneessä kuningaskunnassa aiheutti sen, että noin miljoona unionin kansalaista ei voinut käyttää äänioikeuttaan EU-vaaleissa;

pitää myönteisenä, että äänestysprosentti kasvoi vuoden 2019 EU-vaaleissa, mikä osoittaa, että äänestysprosentin laskusuunta voidaan kääntää Euroopassa, mutta ilmaisee samalla pettymyksensä siihen, että äänestämättä jättäneiden osuus on edelleen korkea ja että lähes puolet kaikista äänioikeutetuista äänestäjistä EU:ssa ei äänestänyt; myöntää, että EU:n toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kampanjoilla ja etenkin parlamentin ”Tällä kertaa äänestän” -kampanjalla oli tärkeä rooli äänestysprosentin nostamisessa; korostaa, että paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla on toteutettava lisätoimia, joilla kannustetaan äänestäjiä osallistumaan EU-vaaleihin; katsoo nousseen äänestysprosentin osoittavan, että yhä suurempi osa kansalaisista pitää EU:ta sopivana tasona, jolla voidaan käsitellä aikamme haasteita, kuten taloutta, kestävää kasvua, ilmastonmuutosta, ympäristönsuojelua, yhteiskunnallista ja sukupuolten välistä eriarvoisuutta, digitaalista vallankumousta, vapauden, ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä sekä geopoliittisia huolenaiheita, kuten muuttoliikettä, ulkopolitiikkaa, turvallisuutta ja EU:n roolia maailmassa; kehottaa siksi kaikkia EU:n toimielimiä ottamaan vastuun ja toimimaan kansalaisten niille suoraan tai välillisesti antamien valtuuksien mukaisesti;

uskoo, että äänestysprosentin noususuuntaus voi jatkua, jos äänestäjien ja ehdokkaiden välistä yhteyttä ja vastuuvelvollisuutta vahvistetaan ja jos jäsenvaltioissa keskustellaan EU:n laajuisista haasteista ja poliittisista ohjelmista;

on tyytyväinen siihen, että nuorten osallistuminen vaaleihin on lisääntynyt huomattavasti; kehottaa jälleen neuvostoa ja komissiota ottamaan julkisissa kuulemisissa ja Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa huomioon nuorten huolenaiheet, sillä ne ovat ratkaisevan tärkeitä seuraavien sukupolvien elämän kannalta; suosittaa, että jäsenvaltiot harkitsevat äänioikeuden alaikärajan yhdenmukaistamista nuorten äänestäjien osallistumisen lisäämiseksi;

pitää myönteisenä, että sukupuolten tasapuolinen edustus on parantunut parlamentissa viimeisimpien vaalien jälkeen; korostaa kuitenkin, että parantamisen varaa on edelleen, jotta parlamentin sukupuolijakauma olisi aidosti tasapainoinen, ja toteaa, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja, kun joissakin naisia valitaan yli 50 prosenttia ja joissakin ei valita yhtäkään naista Euroopan parlamentin jäseneksi; kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseksi koko vaaliprosessissa; painottaa tässä yhteydessä sen merkitystä, että ehdokaslistoilla on tasapuolisesti naisia ja miehiä; kehottaa komissiota laatimaan yhteistyössä parlamentin ja muiden elinten, kuten Venetsian komission, kanssa suosituksia jäsenvaltioille naisten edustuksen lisäämiseksi Euroopan parlamentissa ja ottamaan käyttöön ehdokaslistoja, joissa on tasapuolisesti mies- ja naisehdokkaita, esimerkiksi molempien sukupuolten edustajista vuorotellen esitettynä koostuvien listojen tai muiden vastaavien menetelmien avulla, koska monissa jäsenvaltioissa ei ole lainsäädäntöä poliittisen yhdenvertaisuuden varmistamiseksi vaaleissa;

panee merkille, että vain muutama Euroopan parlamentin jäsen kuuluu etniseen, kielelliseen ja muuhun vähemmistöön (21); katsoo, että rasismin torjunta sekä syrjäytymisen ja syrjinnän poistaminen ovat velvollisuuksia, jotka juontavat juurensa EU:n arvoista ja Euroopan unionin perusoikeuskirjasta; korostaa, että kansallisella ja unionin tasolla on tehtävä enemmän, jotta voidaan lisätä entisestään vähemmistöjen sisällyttämistä ehdokaslistoihin ja näiden valintaa, ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU-vaaleihin osallistuvia poliittisia puolueita hyväksymään proaktiivisia toimia aliedustettujen ryhmien edustuksen lisäämiseksi;

palauttaa tässä yhteydessä mieliin romaniväestön poliittisen osallistumisen alalla kohtaamat erityiset vaikeudet, jotka liittyvät erityisesti äänestäjien rekisteröintimenettelyihin ja jotka johtuvat muun muassa henkilöllisyysasiakirjojen puuttumisesta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan romanien äänestäjäkoulutusta ja kasvattamaan äänestysaktiivisuutta;

toteaa, että vastaavia suosituksia voitaisiin antaa vammaisten kansalaisten passiivisen ja aktiivisen äänioikeuden käytöstä; muistuttaa erittäin huolestuneena, että noin 800 000 vammaista kansalaista unionissa ei voinut äänestää vuonna 2019 kansallisten sääntöjen vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään hyvien käytäntöjen vaihtoa, jotta helpotetaan vammaisten henkilöiden pääsyä äänestyspaikkoihin; huomauttaa, että vammaisten äänestäjien kannalta äänestystä koskevat käytännön järjestelyt ovat aivan yhtä tärkeitä kuin tiedonsaanti tai pääsy äänestyspaikoille;

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan sen, että kaikki äänioikeutetut, myös unionin kansalaiset, jotka asuvat kotimaansa ulkopuolella, asunnottomat ja vangit, joille on annettu tämä oikeus kansallisen lainsäädännön mukaisesti, voivat käyttää tätä oikeutta;

toteaa, että eriävät vaalikulttuurit ovat johtaneet moniin erilaisiin vaalijärjestelmiin; suosittaa antamaan selkeitä sääntöjä, suosituksia ja ohjeita, joilla varmistetaan lainsäädännön lähentyminen kohti yhdenmukaista eurooppalaista vaalilakia ja unionin kansalaisten tasa-arvoista äänestämistä, etenkin kun kyse on oikeudesta rekisteröidä puolue ja asettua ehdolle, päästä äänestämään ja asettaa ehdolle sekä saavutettavuudesta, äänestämisestä valtakirjalla tai sähköisesti ja vaalipäivistä;

10.

toteaa, että vuoden 2019 EU-vaalien organisointi onnistui hyvin huolimatta siitä epävakaudesta, joka seurasi Yhdistyneen kuningaskunnan eroa EU:sta; korostaa tässä yhteydessä Euroopan parlamentin sujuvaa brexitin jälkeistä uudelleenkokoamista 7. helmikuuta 2018 Euroopan parlamentin kokoonpanosta antamansa päätöslauselman suojalausekkeen ansiosta;

11.

kannustaa jäsenvaltioita vahvistamaan resursseja konsulaateissa vuoden 2024 vaaleja silmällä pitäen, jotta voidaan lisätä valvontaa ja valistaa kansalaisia siitä, että on laitonta äänestää useammin kuin kerran;

12.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan lainsäädäntöään, jotta helpotetaan asunnottomien mahdollisuutta äänestää; korostaa, että niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 6. joulukuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/109/EY (22) mukainen vaatimus, jonka mukaan ihmisten on todistettava osoitteensa äänestämistä varten, voi olla omiaan sulkemaan asunnottomat pois maissa, joissa he eivät voi saada hallinnollista osoitetta; suosittaa voimakkaasti poistamaan osoitteen esittämistä koskevan vaatimuksen, jotta parannetaan asunnottomien, jotka ovat unionin täysivaltaisia kansalaisia, mahdollisuutta äänestää;

13.

katsoo, että syy siihen, miksi kärkiehdokasmenettely ei tuottanut Euroopan komission puheenjohtajaa vuoden 2019 vaalien jälkeen, on ensinnäkin se, että kärkiehdokasperiaatteen soveltamiseen ei tehty parannuksia vuoden 2014 kokemusten jälkeen, ja toisekseen se, että menettelyä ei selitetty unionin kansalaisille eivätkä he ymmärtäneet sitä; aikoo uudistaa komission puheenjohtajan valinnan demokraattista prosessia ennen seuraavia EU-vaaleja vuonna 2024; panee kuitenkin merkille, että komission puheenjohtajan valinta edellyttää aina Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön tuen varmistamista niin, että vaalitulokset otetaan kokonaisuudessaan huomioon Lissabonin sopimuksen mukaisesti;

14.

korostaa tulevan Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin tärkeyttä institutionaalisiin kysymyksiin liittyvässä keskustelussa myös vuoden 2019 EU-vaalien tulosten valossa; pitää myönteisenä EU:n kolmen toimielimen tulevaa yhteistä julkilausumaa Euroopan tulevaisuutta käsittelevästä konferenssista ja kehottaa hyväksymään sen pikaisesti; muistuttaa, että komission puheenjohtaja on sitoutunut käsittelemään erityisesti demokraattisiin prosesseihin ja institutionaalisiin kysymyksiin liittyviä aiheita, myös konferenssin yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta konferenssin itse tekemiä päätöksiä käsiteltävistä painopisteistä;

15.

korostaa, että komission ja sen puheenjohtajan valinta edellyttää parlamentin jäsenten enemmistöä, mikä käytännössä edellyttää koalition muodostamista ohjelmasopimuksella, kuten nähtiin von der Leyenin komission valinnassa;

16.

huomauttaa, että mikään ei estä Euroopan tason puolueita ja liikkeitä muodostamasta koalitioita ennen EU-vaaleja ja täten yhteisen ohjelman ja koalition kärkiehdokkaan esittämistä;

17.

katsoo, että EU-vaalien tulos on vahvistanut Euroopan komission valinnan poliittista ulottuvuutta ja näin ollen tarvetta komission jäsenehdokkaiden sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tarkempaan ja objektiivisempaan tarkasteluun; katsoo lisäksi, että tämä prosessi on korostanut komission jäsenehdokkaiden sidonnaisuusilmoitusten teknisen ja puolueettoman arvioinnin tarvetta; tukee perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan (AFCO) ja oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) tulevaa pohdintaa uudesta riippumattomasta eettisestä elimestä, jolle voitaisiin osoittaa asianmukaiset resurssit; korostaa kuitenkin, että kunkin komission jäsenehdokkaan tai komission jäsenten kollegion hyväksyminen tai hylkääminen on viime kädessä poliittinen toimenpide, joka kuuluu vakaasti Euroopan parlamentin toimivaltaan;

18.

vaatii, että kaikkien eurooppalaisten äänestäjien olisi voitava äänestää parhaaksi katsomaansa ehdokasta komission puheenjohtajaksi; toistaa sen vuoksi, että kärkiehdokkaiden olisi voitava asettua virallisiksi ehdokkaiksi seuraavissa vaaleissa kaikissa jäsenvaltioissa ja että Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi valittava nämä kärkiehdokkaat, jotka kannattavat yhtenäistä eurooppalaista vaaliohjelmaa; korostaa, että koska EU:n vaalijärjestelmä on suhteellinen, Euroopan komission puheenjohtajan valinnan olisi riiputtava hänen kyvystään saavuttaa Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön tuki;

19.

huomauttaa, että tässä mietinnössä EU:n primaarilainsäädäntöön ehdotettuihin muutoksiin, jotka kuvastavat komission kasvavaa poliittista roolia EU:n kehyksessä, olisi sisällytettävä myös komission kollektiivinen ja sen jäsenten yksilöllinen vastuu parlamenttia ja neuvostoa kohtaan sekä neuvoston muuttaminen unionin toiseksi lainsäädäntökamariksi;

20.

ehdottaa, että vaalilaki ja päätös Euroopan parlamentin kokoonpanosta uudistetaan niin, että niissä esitetään sekä välittömiä parannuksia tuleviin vaaleihin että parannuksia koskeva sovittu ja pakollinen etenemissuunnitelma, joka ulottuu tulevia vaaleja pitemmälle;

21.

toteaa, että vaikka osa jäsenvaltioista ei ole vielä ratifioinut sovittua vaalilain uudistusta, seuraavia vaaliprosessia mahdollisesti parantavia tekijöitä voitaisiin käsitellä muun muassa Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa:

—	uudet sähköistä äänestystä koskevat menetelmät kansalaisille EU-vaalien aikana erityisissä tai poikkeuksellisissa olosuhteissa

—	ehdokkaiden hyväksymistä vaaleihin koskevat yhteiset säännöt sekä yhteiset kampanja- ja rahoitussäännöt

—	passiivista ja aktiivista äänioikeutta koskevat yhdenmukaiset vaatimukset kaikissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien pohdinta äänestäjien alaikärajan alentamisesta 16 vuoteen kaikissa jäsenvaltioissa

—	säännökset, jotka koskevat jäsenten poissaolojaksoja esimerkiksi äitiysloman, vanhempainloman tai vakavan sairauden vuoksi;

22.

toistaa kehotuksensa perustaa Euroopan vaaliviranomainen, jonka tehtävänä on valvoa Euroopan vaalilakiin liittyvien suuntaviivojen ja säännösten täytäntöönpanoa; kehottaa vahvistamaan vaihtomekanismeja Euroopan vaaliviranomaisen koordinoinnin alaisten kansallisten vaalitoimistojen välillä;

23.

ilmaisee syvän huolensa siitä tosiasiasta, että ennen vuoden 2019 EU-vaaleja tuli jatkuvasti esiin todisteita häirinnästä ja disinformaatiokampanjoista ja usein ne viittasivat ulkomaiseen sekaantumiseen; antaa kiitosta komission ja muiden toimielinten pyrkimyksille puuttua ulkomaiseen sekaantumiseen vaalikampanjan aikana erityisesti EUH:n East StratCom -työryhmän avulla; huomauttaa kuitenkin, että taloudelliset ja henkilöresurssit, joita tarvitaan näiden Euroopan demokratiaan kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi, myös kansallisella tasolla, ovat moninkertaiset tähän torjuntaan osoitettuihin unionin yhdistettyihin resursseihin nähden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ulkomaisen sekaantumisen torjunnan rahoitusta merkittävästi; painottaa, että on ensiarvoisen tärkeää parantaa jo pienten lasten medialukutaitoa ja kansalaiskasvatusta kulttuurin ja kouluopetuksen välityksellä, jotta kehitetään kriittistä ajattelutapaa ja autetaan tunnistamaan sellaiset tiedotusvälineissä julkaistut asiat, jotka eivät perustu tai liity todennettavissa oleviin tietoihin;

24.

ottaa huomioon, että laiton sekaantuminen vaaliprosesseihin ei ole ainoastaan ulkomainen ilmiö; katsoo, että tiettyjä sisältöjä esille nostavia sosiaalisen median alustojen algoritmeja on tarkasteltava ja tarpeen vaatiessa säänneltävä, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisten saatavilla oleva tieto ei ole puolueellista ja että heidän oikeutensa tietoon vaalikampanjoiden aikana ja jälkeen on suojattu;

25.

katsoo, että poliittisessa mainonnassa sosiaalisen median alustoilla kohdatut ongelmat osoittavat, että kampanjasäännöt on yhdenmukaistettava kaikkialla unionissa etenkin nyt, kun EU-vaalit johtavat tosiasiassa yhteiseurooppalaisiin kampanjoihin, joissa tarve noudattaa 27:ää eri digitaalista ympäristöä koskevaa oikeudellista järjestelmää luo poliittisille puolueille ja liikkeille esteitä ja oikeudellista epävarmuutta;

26.

kehottaa komissiota ja neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla torjutaan ulkomaista sekaantumista sekä sisäistä ja ulkoista disinformaatiota tehokkaasti, ja tekemään yhteistyötä ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota käsittelevän erityisvaliokunnan (INGE) kanssa, ja ottamaan kaikilta osin huomioon sen suositukset heti, kun johtopäätökset on esitetty ja ennen seuraavia EU-vaaleja; kannustaa komissiota ja neuvostoa tekemään huomattavasti tiiviimpää yhteistyötä parlamentin kanssa näissä asioissa, sillä demokraattisten toimielintemme suojelu kuuluu Euroopan parlamentin keskeisiin toimivaltuuksiin;

27.

tunnustaa Euroopan tason poliittisten puolueiden, poliittisten liikkeiden ja säätiöiden tärkeän roolin eurooppalaisen poliittisen keskustelun edistämisessä; huomauttaa kuitenkin, että unionin ja kansallisen tason rajoittavien toimenpiteiden vuoksi Euroopan tason poliittiset puolueet eivät voi osallistua täysimääräisesti EU-vaalien kampanjoihin; korostaa lisäksi, että ne eivät saa kampanjoida kansanäänestyksissä, jotka koskevat EU-asioita, kuten kansainväliset kauppasopimukset ja Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 2016 EU-jäsenyydestä järjestämä kansanäänestys; kehottaa lähentämään edelleen kansallista ja unionin lainsäädäntöä toimintaedellytysten tasapainottamiseksi kaikkialla EU:ssa EU-vaaleja varten; esittää, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja liikkeiden näkyvyyttä parannetaan asettamalla niiden nimet ja logot äänestyslippuihin, ja suosittaa, että nimet ja logot olisi painettava myös kaikkiin EU-vaalien kampanjoissa käytettäviin materiaaleihin;

28.

katsoo, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ohjelmajulistusten olisi oltava tiedossa ennen vaaleja ja että tämä vaatii selkeitä ja läpinäkyviä kampanjointia koskevia sääntöjä; korostaa, että eurooppalaisissa vaalisäännöissä on edistettävä puoluedemokratiaa myös niin, että kansallisten puolueiden olisi esitettävä Euroopan tason puolueiden logo kansallisen logon vieressä EU-vaalien äänestyslipussa;

29.

ehdottaa, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22. lokakuuta 2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (23) muutetaan siten, että Euroopan tason poliittiset puolueet ja säätiöt voivat osallistua täysimääräisesti Euroopan poliittiseen toimintaympäristöön, kampanjoida ja vastaanottaa varoja rajojen yli ja olla ehdokkaana EU-vaaleissa, ja siten, että lisätään niiden rahoituksen avoimuutta, etenkin kun on kyse EU:n talousarviosta saatujen varojen hallinnasta ja kun rahoitus tulee jäsenpuolueilta, ja kielletään EU:n ulkopuolisten maiden yksityisten ja julkisten elinten myöntämät lahjoitukset; korostaa kuitenkin, että Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden puolueiden jäsenmaksut voitaisiin sallia yleiseurooppalaisten poliittisten siteiden edistämiseksi edellyttäen, että tämä tapahtuu tehostetun avoimuuden puitteissa;

30.

panee merkille, että Euroopan tason puolueiden ohjelmajulistukset eivät edelleenkään olleet keskeinen osa ennen vuoden 2019 vaaleja käytyä poliittista keskustelua; pitää erittäin valitettavina tapauksia, joissa tällainen keskustelu keskittyi EU-asioiden sijasta kansallisiin aiheisiin, joilla ei ollut minkäänlaista suoraa yhteyttä EU:n poliittiseen päätöksentekoon; katsoo, että vaalien eurooppalaista ulottuvuutta voidaan parantaa eniten tarjoamalla kansalaisille lisätietoa EU:n tekemistä päätöksistä ja tällaisten päätösten merkityksestä heidän jokapäiväiseen elämäänsä;

31.

katsoo, että sellaisen vuosittaisen Euroopan teemaviikon käyttöönotto yhtäaikaisesti kaikissa kansallisissa parlamenteissa, jossa käydään keskustelua kansallisten parlamenttien jäsenten, Euroopan komission jäsenten, Euroopan parlamentin jäsenten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien välillä komission työohjelmasta, tukisi yhtenäisen parlamenttien välisen julkisuuden syntymistä ja parantaisi myös EU:n toimista tiedottamista kansallisella tasolla;

32.

kehottaa laatimaan koordinoidun strategian EU:n tasolla, jotta voidaan varmistaa EU-vaalien käsittely tiedotusvälineissä etenkin varmistamalla, että erilaisten eurooppalaisten poliittisten voimien poliittisista ohjelmista keskustellaan, että EU-vaaleissa eri jäsenvaltioissa ehdolle asettuneille ehdokkaille annetaan tilaa tiedotusvälineissä ja että kampanjatapahtumista raportoidaan;

33.

kannustaa yleisradioyhtiöitä järjestämään ja lähettämään keskusteluja kärkiehdokkaiden välillä sekä Euroopan parlamentin vaaliehdokkaiden välillä osana niiden tehtävää antaa yleisölle tietoa;

34.

katsoo, että EU-vaalien tulos on selkeä merkki siitä, että tarvitaan syvällistä institutionaalista pohdintaa, joka antaa kansalaisille, kansalaisyhteiskunnalle ja heidän edustajilleen mahdollisuuden muokata unionin tulevaisuutta; korostaa, että covid-19-pandemia on lisännyt institutionaalisten uudistusprosessien kiireellisyyttä EU:n tasolla; kehottaa siksi kaikkia institutionaalisia kumppaneita kantamaan vastuunsa ja järjestämään kunnianhimoisen, vuorovaikutteisen ja kattavan Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin, joka on avoin kansalaisille, kansalaisyhteiskunnalle ja heidän edustajilleen ja joka vahvistaa edustuksellista demokratiaa sekä EU:n palautumis- ja kestokykyä tuottamalla konkreettisia tuloksia, ja toteuttamaan jatkotoimia konferenssin johtopäätösten pohjalta, koska konferenssin pitäisi saada aikaan merkittäviä muutoksia EU:n politiikassa ja toimielinrakenteessa ja elvyttää Euroopan yhdentymishanketta;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 178, 16.7.2018, s. 1.

(2) EUVL L 165 I, 2.7.2018, s. 1.

(3) EUVL L 129, 25.5.2018, s. 76.

(4) EUVL L 114 I, 4.5.2018, s. 1.

(5) EUVL L 85 I, 27.3.2019, s. 7.

(6) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.

(7) EUVL C 366, 27.10.2017, s. 7.

(8) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 215.

(9) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 201.

(10) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 170.

(11) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 83.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0002.

(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0031.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0098.

(15) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0161.

(16) Eurobarometri 91.5, ”Vuoden 2019 vaalien jälkeinen kyselytutkimus – ”Ovatko Euroopan parlamentin vaalit siirtyneet uuteen vaiheeseen?”, Euroopan parlamentti, syyskuu 2019.

(17) FEANTSA ja Abbé Pierre -säätiö, ”Fifth Overview of Housing Exclusion in Europe 2020”, heinäkuu 2020.

(18) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 246.

(19) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 89.

(20) Eurobarometri 91.5, syyskuu 2019.

(21) Kesäkuun 19. päivänä 2020 annettu komission tiedonanto ”Kertomus vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleista” (COM(2020)0252).

(22) EYVL L 329, 30.12.1993, s. 34.

(23) EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/107

P9_TA(2020)0328

Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa – vuosikertomus 2018–2019

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa – vuosikertomus 2018–2019 (2019/2199(INI))

(2021/C 425/12)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon aiemmissa mietinnöissään tehdyt viittaukset perusoikeustilanteeseen Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan 20 artiklan, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan 21 artiklan, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä,

—	ottaa huomioon EU:n velvollisuuden liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

—	ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (1) (rotujen välistä tasa-arvoa koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (2),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (3) rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin,

—	ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (4),

—

ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (5),

—	ottaa huomioon Strasbourgissa 13. tammikuuta 2020 käydyn täysistuntokeskustelun kiireellisistä toimista asunnottomuuteen puuttumiseksi Euroopassa,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 19, jonka mukaan kaikille tarvitseville on tarjottava sosiaalista vuokra-asuntoa tai laadukasta asumisapua,

—	ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 31 artiklan oikeudesta asuntoon,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, jossa vahvistetaan oikeus sosiaalitukeen ja asumistukeen sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi,

—	ottaa huomioon vuonna 2019 annetun komission kertomuksen työssäkäyvien köyhyydestä (6),

—	ottaa huomioon lapsiköyhyyden torjuntaa koskevan Euroopan perusoikeusviraston raportin ”Combating child poverty: an issue of fundamental rights”,

—	ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2280 muuttajien ja pakolaisten tilanteesta Kreikan saarilla (7),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) (8),

—	ottaa huomioon tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan oikeudesta oikeudenmukaisiin työsuhteen ehtoihin,

—	ottaa huomioon perusoikeuskirjan 31 artiklan oikeudenmukaisista ja kohtuullisista työoloista ja työehdoista,

—	ottaa huomioon 9. huhtikuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (2019/C 136/01),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman euroalueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikasta (9),

—	ottaa huomioon EU:n nuorisostrategian (2019–2027), joka perustuu 26. marraskuuta 2018 annettuun neuvoston päätöslauselmaan,

—	ottaa huomioon avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1152 (10),

—	ottaa huomioon vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja neuvoston direktiivin 2010/18/EU kumoamisesta 20. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1158 (11),

—	ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (12),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission kertomuksen ”Toinen kertomus edistymisestä ihmiskaupan torjunnassa (2018) (ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU 20 artiklassa edellytetty)” (COM(2018)0777),

—	ottaa huomioon ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmän (GRETA) toimintaa koskevan kahdeksannen yleisraportin (13) sekä GRETAn raportit, joissa tarkastellaan ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa (14),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille aiheesta ”Puhdas maapallo kaikille: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”(COM(2018)0773) (15),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 16, jossa korostetaan oikeutta kohtuuhintaiseen, ennaltaehkäisevään ja parantavaan terveydenhuoltoon,

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (16),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman suuntaviivoista jäsenvaltioille humanitaarisen avun kriminalisoinnin estämiseksi (17),

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (18),

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen lokakuussa 2014 antaman päätöslauselman lasten säilöönoton vaihtoehdoista (RES 2020),

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kesäkuussa 2019 antaman suosituksen pakolaisten ja muuttajien suojelusta Välimerellä ”Lives saved. Rights protected. Bridging the protection gap for refugees and migrants in the Mediterranean” (19),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston vuoden 2019 perusoikeusraportin ja perusoikeusviraston muistioon kansalaisjärjestöjen alusten osallistumisesta toimiin Välimerellä (”NGO ships involved in search and rescue in the Mediterranean and criminal investigations”) kesäkuussa 2019 tehdyn päivityksen (20),

—	ottaa huomioon 5. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman vankilajärjestelmistä ja -oloista (21),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman antisemitismin torjunnasta (22),

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisen romanipäivän johdosta – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa (23),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta (24),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tarpeesta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille ja tehostaa romanivastaisuuden torjuntaa (25),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa (26),

—	ottaa huomioon romaninaisia EU:n jäsenvaltioissa koskevan Euroopan unionin perusoikeusviraston raportin ”Roma women in nine EU countries”,

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa (27),

—	ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjimättömyydestä EU:n jäsenvaltioissa (28),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (vammaisyleissopimus) täytäntöönpanosta kiinnittäen erityistä huomiota YK:n vammaisyleissopimuksen seurantakomitean päätelmiin (29),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman Cambridge Analytican käyttämistä Facebookin käyttäjien tiedoista ja vaikutuksesta tietosuojaan (30),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman uusfasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa (31),

—	ottaa huomioon 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (32),

—	ottaa huomioon 17. tammikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (33),

—	ottaa huomioon 17. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltion lujittaminen unionissa – Toimintasuunnitelma” (COM(2019)0343),

—

ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Oikeusvaltioraportti 2020 – Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580) ja siihen liittyvät 27 maakohtaista lukua oikeusvaltiosta jäsenvaltioissa (SWD(2020)0300–0326), joissa käsitellään jäsenvaltioiden toteuttamien covid-19-toimien vaikutusta demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin,

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman intersukupuolisten oikeuksista (34),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman oikeudesta rauhanomaiseen mielenosoitukseen ja oikeasuhteisesta voimankäytöstä (35),

—	ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman afrikkalaistaustaisten henkilöiden perusoikeuksista Euroopassa (36),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa (37),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman lasten oikeuksista YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 30. vuosipäivän yhteydessä (38),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (39),

—	ottaa huomioon komission suosituksen (EU) 2018/951 tasa-arvoelimiä koskevista normeista (40),

—	ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2018 hlbti-ihmisten tasa-arvon edistämistä koskevien toimien luettelosta,

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet (41),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU täytäntöönpanosta (42),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman käynnissä olevista SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolaa ja Unkaria koskevista kuulemisista (43),

—

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2017 annetun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisun asiassa A.R. ja L.R. v. Sveitsi (22338/15), jossa todettiin, että kattavalla seksuaalikasvatuksella pyritään oikeutettuihin tavoitteisiin eli suojelemaan kansanterveyttä sekä suojelemaan lapsia seksuaaliselta väkivallalta ja valmistelemaan heitä yhteiskunnan todellisuuteen; toteaa, että siinä ei näin ollen tunnustettu jäsenvaltioiden velvollisuutta sallia vanhempien estää lapsiaan osallistumasta tällaiseen kasvatukseen,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tapauksen Sh.D. ja muut v. Kreikka, Itävalta, Kroatia, Unkari, Pohjois-Makedonia, Serbia ja Slovenia (44), jossa vahvistetaan, että lapsen äärimmäistä haavoittuvuutta olisi pidettävä painavampana näkökohtana kuin laitonta asemaa ja lapsen suojelemiseksi olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja että viranomaiset rikkoivat 5 artiklaa soveltamalla automaattisesti huostaanottoa suojelutarkoituksessa koskevaa järjestelmää harkitsematta vaihtoehtoja säilöönotolle tai ottamatta huomioon EU:n lainsäädännön vaatimusta välttää lasten säilöön ottamista (45),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2306 obstetrisesta ja gynekologisesta väkivallasta (RES 2306), jossa yleiskokous kehottaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioita torjumaan gynekologista ja obstetrista väkivaltaa ja antaa suosituksia siitä, miten sitä voidaan torjua, sekä päätöslauselmaan liittyvän 12. syyskuuta 2019 annetun Euroopan neuvoston tasa-arvo- ja syrjimättömyyslautakunnan raportin,

—	ottaa huomioon naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevan Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun selvityksen ”Issue Paper on Women’s sexual and reproductive health and rights in Europe (2017)”,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun raportin vierailustaan Unkariin 4.–8. helmikuuta 2019 (46),

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2299 (2019) Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden soveltamista käännytyspolitiikoista ja -käytännöistä (47),

—	ottaa huomioon kansallisten, eurooppalaisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen raportit sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun raportit,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA), Euroopan neuvoston ja Venetsian komission työn,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—	ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, (Istanbulin yleissopimus),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (48),

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan työn,

—	ottaa huomioon komission vuosikertomuksen 2018 Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamisesta (49),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusraportit 2018 ja 2019 (50),

—	ottaa huomioon FRA:n kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia koskevan asiakirjan ”Civil society space: views of organisations” sekä FRA:n kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden haasteita koskevan raportin ”Challenges facing civil society organisations working on human rights in the EU”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan kannan tarkistuksina,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0226/2020),

toteaa, että EU ei ole pelkästään rahaliitto vaan myös sosiaalinen liitto, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on vahvistettu; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklassa viitataan sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; toteaa, että EU perustuu arvoihin, jotka koskevat ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, mukaan lukien vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet, ja jotka on sisällytetty SEU-sopimuksen 2 artiklaan, EU:n perusoikeuskirjaan sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin; toteaa, että EU:n perusoikeuskirja on osa unionin primaarilainsäädäntöä; ottaa huomioon, että unioni ei ole vieläkään liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen huolimatta SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesta velvoitteesta;

ottaa huomioon, että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin kunkin yksittäisen jäsenvaltion on kunnioitettava ja edistettävä aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikissa toimintapolitiikoissaan sekä unionissa että sen ulkopuolella; toteaa, että perusoikeuksien suojeleminen edellyttää oikeusvaltion kunnioittamista ja että jäsenvaltiot ovat viime kädessä vastuussa kaikkien ihmisten ihmisoikeuksien turvaamisesta;

toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen; toteaa, että jäsenvaltion kieltäytyminen noudattamasta täysimääräisesti EU:n lainsäädäntöä, vallanjakoa, oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja valtion toimien ennakoitavuutta heikentää EU:n uskottavuutta; toteaa, että riippumaton oikeuslaitos, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat oikeusvaltion keskeisiä osatekijöitä;

ottaa huomioon, että EU on vuosina 2018 ja 2019 kohdannut perusoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian suojelun yhteydessä vakavia ja monitahoisia haasteita, jotka kaikki liittyvät luontaisesti toisiinsa; ottaa huomioon, että maaliskuussa 2019 toteutettu Euroopan komission erityiseurobarometri osoittaa, että perusoikeuskirjaa koskeva tietoisuus on edelleen vähäistä; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston mukaan vuonna 2018 ihmisoikeusloukkauksia havaittiin kaikkialla EU:ssa mutta myös ihmisoikeuksien suojelujärjestelmät hylättiin kokonaisuudessaan (51);

katsoo, että perusoikeuskirjaa on edistettävä paremmin esimerkiksi valistuskampanjoiden avulla, jotta sen määräyksiä voidaan tehostaa ja edistää sen myönteistä tulkintaa; katsoo, että perusoikeuskirjan käytöstä saatuja kokemuksia ja sen käyttötapoja koskevien tietojen vaihdon tehostaminen tuomareiden, asianajajayhdistysten ja julkishallintojen välillä jäsenvaltioissa ja niiden kesken käyttämällä tarvittaessa olemassa olevia rahoitusvälineitä, kuten oikeusalan ohjelman rahoitusvälineitä, sekä oikeusalan toimijoille kohdennettujen koulutusohjelmien järjestäminen voisi olla hyödyllistä;

F.	toteaa, että korruptio on vakava uhka demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja perusoikeuksille sekä on haitaksi kaikille EU:n jäsenvaltioille ja EU:lle kokonaisuudessaan; toteaa, että korruption torjuntaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpano on EU:n jäsenvaltioissa vaihtelevaa;

G.	katsoo, että epävarmojen työsuhteiden ja nuorisotyöttömyyden lisääntyminen on erittäin huolestuttavaa ja voi johtaa pitkäaikaisiin kielteisiin vaikutuksiin perusoikeuskirjan 31 artiklassa vahvistettuihin oikeuksiin;

ottaa huomioon, että lasten oikeudet on kirjattu perusoikeuskirjaan; toteaa, että lapsen etu olisi otettava ehdottomasti huomioon kaikissa EU:n toimissa ja että lapsen edun periaatetta olisi noudatettava täysimääräisesti kaikessa lainsäädännössä sekä tuomioistuinten ja hallitusten päätöksissä kaikilla tasoilla; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi taattava kaikkien lasten oikeus koulutukseen EU:ssa ja suojeltava heitä syrjinnältä;

katsoo, että sukupuoleen perustuva väkivalta kaikissa muodoissaan, myös häirintä ja väkivalta työpaikalla, kotona ja verkossa, on perusoikeuksien vastaista ja vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tulotasosta, sosiaalisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on siten merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvolle; ottaa huomioon, että jopa 11 jäsenvaltiota ei toimita tietoja naisista, jotka ovat joutuneet kumppaninsa tai perheenjäsenen tahallisen henkirikoksen uhreiksi (52);

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan erityyppinen ympäristön pilaantuminen voi johtaa ihmisoikeusloukkauksiin, joiden kohteena ovat esimerkiksi oikeus elämään, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto sekä oikeus hallita rauhassa kotiaan (53); ottaa huomioon, että ympäristöperusteiset epäoikeudenmukaisuudet liittyvät säännöllisesti terveysriskeihin ja hyvinvointiin kohdistuviin kielteisiin seurauksiin ja että ympäristötaakka vaikuttaa suhteettomasti tiettyihin yhteisöihin ja ryhmiin, kuten sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin ryhmiin sekä mustiin ja tummaihoisiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin;

K.	ottaa huomioon, että oikeussuojan saatavuus on perusoikeus ja että rankaisemattomuus on merkittävä este uhrien toipumiselle ja suojelemiselle;

ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen oikeuksia on järjestelmällisesti heikennetty viime vuosina ja että jotkin jäsenvaltiot ovat pyrkineet rajoittamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, kuten voimassa olevia naisten aborttioikeutta koskevia oikeudellisia suojatoimia, muun muassa ottamalla käyttöön pakollisen puolueellisen neuvonnan tai odotusaikojen kaltaisia taantumuksellisia abortin ennakkoehtoja, jättämällä poistamatta abortin saannin esteet käytännössä sekä pyrkimällä kieltämään abortit täysin tai poistamaan voimassa olevat abortin oikeudelliset perusteet; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on pyritty rajoittamaan sukupuolivalistusta ja -tutkimusta tai kieltämään ne ja edistämään Istanbulin yleissopimuksen vastaisia kampanjoita, joissa kielletään sukupuoleen perustuvan väkivallan olemassaolo; katsoo, että naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentäminen liittyy usein demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tilan laajempaan heikkenemiseen;

ottaa huomioon, että gynekologinen ja obstetrinen väkivalta on tuomittu yhä useammin useissa jäsenvaltioissa (54); ottaa huomioon, että perussopimuksella suojellaan kaikkien naisten oikeuksia kaikessa moninaisuudessaan, mukaan lukien romaninaiset, mustat ja värilliset naiset, hlbt-naiset ja vammaiset naiset; katsoo, että erityisesti romaninaiset kohtaavat naisten oikeuksiin liittyviä ongelmia ja että he kohtaavat usein sanallisen, fyysisen, henkisen ja rotuun perustuvan häirinnän pahimpia muotoja lisääntymisterveydenhuollossa; toteaa, että romanit ovat kokeneet myös etnistä erottelua äitiysterveydenhuollon palveluissa ja että heidät sijoitetaan erillisiin tiloihin, joissa on erilliset kylpyhuoneet ja ruokailutilat; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa romaneihin on kohdistettu järjestelmällistä pakkosterilointia eivätkä he ole saaneet asianmukaisia hyvityksiä, eivät myöskään korvauksia, näistä rikkomuksista heidän ihmisoikeuksiaan vastaan;

toteaa, että EU:ssa on nähty rasismin, suvaitsemattomuuden, ääriliikkeiden, muukalaisvihan, islamofobian, antisemitismin ja romanivastaisuuden leviävän, niistä on tullut yhä tavanomaisempia tietyissä jäsenvaltioissa ja mielipidejohtajat ja poliitikot eri puolilla EU:ta tukevat niitä, mikä edistää rasismille, syrjinnälle ja viharikoksille otollisen alustan tarjoavaa yhteiskunnallista ilmapiiriä; ottaa huomioon, että muslimit, myös musliminaiset, kärsivät edelleen laajalle levinneestä vihamielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta monissa EU:n jäsenvaltioissa (55); ottaa huomioon, että EU:n perusoikeusviraston vuoden 2019 raportin mukaan monissa maissa on syrjiviä institutionaalisia käytäntöjä, toimintapolitiikkoja ja lakeja; katsoo, että terrorismin torjunta ja terrorismin vastaiset toimet eivät saisi johtaa tiettyihin yhteisöihin kohdistuvaan yleiseen syrjintään; ottaa huomioon, että perusoikeusvirasto perusti joulukuussa 2018 ensimmäisen muslimivihaa koskevan tietokannan; ottaa huomioon, että antisemitismi näyttää olevan kasvussa, kuten Euroopan unionin perusoikeusviraston 4. heinäkuuta 2019 julkaisemassa raportissa osoitettiin, ja että useat jäsenvaltiot raportoivat antisemitismiin perustuvien rikosten lisääntymisestä; ottaa huomioon, että etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuu usein sanallista, fyysistä, psykologista ja rotuun perustuvaa häirintää; toteaa, että koulutuksen kehittäminen kriittisen ajattelun edistämiseksi, syrjinnän ja suvaitsemattomuuden kaikkien muotojen tunnistamiseksi ja digitaalisen lukutaidon edistämiseksi on ratkaisevan tärkeää;

O.	ottaa huomioon, että valtioiden lisääntynyt turvautuminen uuteen teknologiaan, kuten ennakoivaan poliisitoimintaan ja kasvojentunnistuksen käyttöön, aiheuttaa useita riskejä erityisesti Euroopan rotuvähemmistöille;

P.	ottaa huomioon, että hlbti-oikeudet ovat heikentyneet vakavasti jopa siinä määrin, että ”hlbti-vapaita alueita” on otettu käyttöön (56) yhdessä jäsenvaltiossa;

ottaa huomioon, että EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta asumisen alalla; katsoo, että tarvitaan sekä kansallisen että EU:n tason strategiaa; ottaa huomioon, että asunnottomuus on tilanne, joka riistää yksilöiltä ihmisoikeudet ja loukkaa jo sinänsä ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että häädöt ja asunnottomuus ovat lisääntymässä kaikkialla EU:ssa; (57)

ottaa huomioon, että Euroopassa on tällä hetkellä pulaa kohtuuhintaisista asunnoista kysynnän kasvusta huolimatta; ottaa huomioon, että asunnottomien kanssa työskentelevien kansallisten järjestöjen eurooppalaisen liiton (FEANTSA) vuosittain julkaisemissa katsauksissa löydettiin näyttöä asunnottomuuden lisääntymisestä lähes kaikkialla EU:ssa ja ETA:ssa; ottaa huomioon, että FEANTSA:n vuoden 2018 raportissa todettiin, että lapsista on tulossa suurin hätämajoituksessa olevien ihmisten ryhmä, koska erittäin haavoittuvassa asemassa olevien perheiden elinolot ovat heikentyneet (58);

ottaa huomioon, että sananvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus on vahvistettu perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa; toteaa, että riippumaton oikeuslaitos, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuus ovat oikeusvaltion keskeisiä osatekijöitä ja ne ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisen toiminnan kannalta;

ottaa huomioon, että toimittajiin kohdistuvien uhkausten ja hyökkäysten määrä on lisääntynyt kaikkialla EU:ssa (59); toteaa, että Etyjin mukaan rankaisemattomuus on yleistä, koska esimerkiksi Etyjin alueella vähemmän kuin 15 prosenttia toimittajien murhista selvitetään (tiedotusvälineiden vapautta käsittelevä raportti); toteaa, että tämä heikentää selvästi toimittajien suojelua, mikä heikentää tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta ja vaarantaa demokratian;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin päätöslauselmassa tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta EU:ssa korostettiin, että jäsenvaltioiden ja komission olisi pidättäydyttävä hyväksymästä tarpeettomia tai suhteettomia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan internetiin pääsyä ja perusihmisoikeuksien toteuttamista tai valvotaan yleistä viestintää julistamalla mielivaltaisesti hätätiloja tai muilla perusteilla; toteaa, että näissä laeissa käytetään toisinaan epämääräistä ja epätarkkaa sanamuotoa, mikä antaa lainvalvontaviranomaisille laajan harkintavallan täytäntöönpanon suhteen ja lisää rauhanomaista kokoontumisvapautta koskevan oikeuden mielivaltaisten rajoitusten riskiä;

ottaa huomioon, että vuosina 2018 ja 2019 on osoitettu, että jotkut merkittävät sosiaalisen median yritykset ovat nykyisen tietosuojalainsäädännön vastaisesti myöntäneet kolmansien osapuolten sovelluksille pääsyn käyttäjien henkilötietoihin ja että henkilötietoja on käytetty yhä enemmän väärin käyttäytymisen ennakointiin ja manipulointiin myös vaalikampanjatarkoituksissa; toteaa, että teknologian jatkuvan kehityksen vuoksi perusoikeuksiin puuttuminen voi olla huolestuttavan yleistä; ottaa huomioon, että eri tietojärjestelmillä voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin esimerkiksi siksi, että ne vaikuttavat tietosuojaan ja yksityisyyden loukkauksiin;

toteaa, että teknologian jatkuvan kehityksen vuoksi perusoikeuksiin puuttumista ei ole helppo ennustaa; ottaa huomioon, että eri tietojärjestelmillä voi olla vaikutuksia perusoikeuksiin esimerkiksi tietosuojapuutteiden ja yksityisyyden loukkausten vuoksi; katsoo, että näiden järjestelmien parempi yhteentoimivuus voisi johtaa kansalaisten ja siten heidän oikeuksiensa luotettavaan ja oikea-aikaisempaan suojeluun erityisesti kadonneita lapsia, ihmiskauppaa tai rahanpesun torjuntaa koskevissa tapauksissa; katsoo, että yhteistyö ja tiedonvaihto turvallisuuden alalla toimivien EU:n eri virastojen välillä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua terrorismia ja radikalisoitumista oikea-aikaisesti ja tehokkaasti sekä ehkäistä verkkorikollisuutta;

toteaa, että väärinkäytösten paljastajilla ja toimittajilla on keskeinen rooli kaikissa avoimissa demokratioissa; toteaa, että väärinkäytösten paljastajat ja toimittajat ovat keskeisessä asemassa edistettäessä avoimuutta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, sillä he ilmoittavat yleistä etua heikentävästä laittomasta tai epäasianmukaisesta toiminnasta, kuten korruptiosta, rikoksista tai eturistiriidoista, joka uhkaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia; ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastaminen ja journalismi ovat sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden keskeisiä näkökohtia; toteaa, että toimittajiin ja muihin media-alan toimijoihin EU:ssa kohdistuu useita hyökkäyksiä, uhkia ja paineita valtiollisten ja muiden kuin valtiollisten toimijoiden taholta; ottaa huomioon, että toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien asianmukainen suojelu EU:ssa, jäsenvaltioissa ja kansainvälisesti sekä toimittajien ja erityisesti tutkivien toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustaminen ovat ennakkoedellytyksiä tällaisten roolien vaikuttavuuden varmistamiselle;

ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa ja perusoikeuskirjan 12 artiklassa todetaan, että jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen, mukaan lukien oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa puolustamiseksi; toteaa, että demokraattisissa yhteiskunnissa kokoontumisvapaus on yksi väline, jonka avulla ihmiset osallistuvat julkiseen keskusteluun ja edistävät yhteiskunnan muuttumista;

ottaa huomioon, että virkaatekevien poliisien on aina oltava tunnistettavissa, jotta mahdolliset liialliset voimankäyttötapaukset voidaan tutkia, ja että kansallisten viranomaisten on määritettävä asiaan liittyvät vastuualueet; toteaa, että jäsenvaltioilla on erilaiset kynnykset voiman ja aseiden käytölle lainvalvontaviranomaisten ylläpitäessä yleistä järjestystä; ottaa huomioon, että useat jäsenvaltiot (60) ovat hyväksyneet lakeja, jotka voivat johtaa rauhanomaista kokoontumisvapautta koskevan oikeuden kohtuuttomiin rajoituksiin;

AA.

ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kutistuvat tietyissä jäsenvaltioissa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia ei rajoiteta ja että käytössä on suotuisa lainsäädäntö- ja sääntely-ympäristö, kuten vahvistettiin äskettäin hyväksytyissä neuvoston päätelmissä perusoikeuskirjasta 10 vuoden jälkeen: tilanneselvitys ja työn jatkaminen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi myös tuettava kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden työtä riittävällä rahoituksella ja varmistettava, että niiden kanssa tehdään hedelmällistä yhteistyötä;

AB.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen uskottavuuden heikentämiseen tähtäävien valtiollisten ja valtiosta riippumattomien sponsoroitujen kampanjoiden tavoitteena on kumota tällaisten strategioiden avulla nykyinen perusoikeuksia koskeva lainsäädäntö; toteaa, että perinteiset tiedotusvälineet ja sosiaaliset verkostot ovat usein myötäilleet näitä kampanjoita, kun taas maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita puolustavia henkilöitä, hlbti+-yhteisöä, sukupuoleen perustuvasta väkivallasta selviytyneitä, uskonnollisia ja uskontoa harjoittavia ihmisiä ja muita syrjäytyneitä ryhmiä kriminalisoidaan ja leimataan edelleen;

AC.

toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan 1 885 henkilön uskotaan menehtyneen tai kadonneen Välimerellä matkallaan Eurooppaan vuonna 2019, ja vuonna 2018 vastaava luku oli 2 299; ottaa huomioon, että reitti Libyasta Eurooppaan on edelleen eniten kuolonuhreja vaativa muuttoreitti maailmassa (vuonna 2019 tähän mennessä 646 kuolemantapausta) ja että kuolonuhrien määrä oli viisinkertainen vuonna 2018 vuoteen 2015 verrattuna, mikä johtui erityisesti etsintä- ja pelastustoimien vähenemisestä Libyan rannikon edustalla (61); toteaa, että ihmishenkien pelastaminen on solidaarisuuden osoitus vaarassa olevia kohtaan, mutta ennen kaikkea kansainvälisen oikeuden mukainen oikeudellinen velvoite, koska YK:n merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) 98 artiklassa, jonka kaikki jäsenvaltiot ja unioni itse ovat ratifioineet, ja unionin lainsäädännössä valtioita vaaditaan auttamaan merihädässä olevia henkilöitä (62);

AD.

ottaa huomioon, että solidaarisuuden kriminalisointia on edelleen käytetty välineenä, jolla häiritään niiden kansalaisjärjestöjen työtä, jotka yrittävät pelastaa ihmishenkiä Välimerellä; toteaa, että yksityishenkilöitä on useissa EU:n jäsenvaltioissa asetettu syytteeseen, koska he ovat tarjonneet maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille apua, mikä on osoitus huolestuttavasta suuntauksesta kriminalisoida maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille annettava humanitaarinen apu;

AE.

ottaa huomioon, että EU:lla on EU:n ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti velvollisuus ottaa vastaan ja käsitellä EU:sta turvapaikkaa hakevien henkilöiden hakemukset; ottaa huomioon, että käännytykset rikkovat EU:n ja kansainvälistä oikeutta ja estävät turvapaikanhakijoita hyötymästä kyseisessä oikeudessa selvästi vahvistetuista oikeudellisista takeista; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu piti hyvin huolestuttavina toistuvia raportteja väkivaltaisista käännytyksistä;

AF.

ottaa huomioon, että muuttoliike on osa EU:n nykyisyyttä ja tulevaisuutta ja yksi aikamme suurimmista haasteista, jolla on selviä vaikutuksia perusoikeuksiin; ottaa huomioon, että turvapaikanhakijoilla on oikeus ja mahdollisuus jättää turvapaikkahakemuksensa virallisilla rajanylityspaikoilla EU:hun saapuessaan; ottaa huomioon, että on esitetty väitteitä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien loukkaamisesta; ottaa huomioon, että rajaviranomaisten on tarjottava pakolaisille asianmukaisia palveluja ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten lasten, traumatisoituneiden henkilöiden ja raskaana olevien naisten erityisolosuhteet;

AG.

ottaa huomioon, että Euroopan raja- ja merivartioviraston mukaan vuonna 2018 naisten osuus kaikista laittomista maahantulijoista EU:n ulkorajoilla oli 18 prosenttia ja että lähes yksi viidesosa maahantulijoista rekisteröitiin lapsiksi ja noin 3 750 oli ilman huoltajaa; ottaa huomioon, että nämä naiset ja lapset ovat erityisen alttiita perusoikeuksiensa loukkauksille, kuten ihmiskaupalle; katsoo, että jäsenvaltioiden on kehitettävä ja vahvistettava lastensuojelujärjestelmiä lapsiin kohdistuvan väkivallan, väärinkäytösten, laiminlyönnin ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja niihin vastaamiseksi;

AH.	katsoo, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että muuttaja- ja pakolaislapset pääsevät koulutukseen nopeasti heidän saavuttuaan Euroopan unionin alueelle;

AI.

toteaa, että terroriteot ovat yksi vakavimmista perusoikeuksien ja -vapauksien rikkomuksista; ottaa huomioon, että vuosina 2018 ja 2019 Euroopan unionissa tapahtui terrorismin ihannointia ja esitettiin kunnianosoituksia terroristeille; ottaa huomioon, että tällaisilla teoilla legitimoidaan terrorismia, ne ovat uhka demokratiallemme ja niillä nöyryytetään uhreja;

Taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet

toteaa, että EU:lla on tärkeä rooli köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemisessä jäsenvaltioissa; korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on laadittava erityisiä ohjelmia lasten köyhyyden poistamiseksi, koska on kiinnitettävä erityistä huomiota köyhyyden erityisen haitallisiin vaikutuksiin lasten sosiaaliseen, psyykkiseen ja fyysiseen kehitykseen ja terveysvaikutuksiin tuleville aikuissukupolville; korostaa, että lasten sosiaalisen ja taloudellisen syrjäytymisen riski on suhteettoman suuri ja lasten perusoikeuksia loukataan väärinkäytöksillä, väkivallalla, hyväksikäytöllä, köyhyydellä ja kaikenlaisella sosiaalisella syrjäytymisellä; korostaa, että köyhyys on itsessään sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden muoto, joka pohjautuu sukupuolten eriarvoisuuteen, syrjintään ja epätasa-arvoisiin mahdollisuuksiin saada tavaroita ja palveluita; kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan huomioon perusoikeudet tehdessään talouspoliittisia ehdotuksia ja varmistamaan, että niiden hyväksymistä koskevien päätösten yhteydessä tehdään ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja, jotta voidaan arvioida mahdollisia kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet terveydenhuoltoon, laadukkaaseen koulutukseen ja asuntoihin;

korostaa, että julkisiin palveluihin suunnattujen julkisten menojen huomattavilla vähennyksillä on ollut vakavia vaikutuksia eriarvoisuuteen, mikä on vaikuttanut syvästi EU:n sosiaaliseen rakenteeseen monissa jäsenvaltioissa, ja että tämä jatkuu edelleen ja pahentaa entisestään jo nyt lisääntyvää eriarvoisuutta ja rikkoo perusoikeuksia ja vaikuttaa erityisesti naisiin, vammaisiin, vanhuksiin, lapsiin, maahanmuuttajiin, romaneihin, travellereihin, hlbti-henkilöihin ja muihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuuluviin henkilöihin; muistuttaa, että makrotalouspolitiikan on perustuttava paitsi talouskasvuun myös sosiaalinormeihin, jotta voidaan varmistaa, että yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat voivat nauttia täysimääräisesti sosiaalisista, poliittisista ja taloudellisista oikeuksistaan; korostaa, että yhdenvertaiset mahdollisuudet saada laadukasta koulutusta ja työpaikkoja ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä lievittämään eriarvoisuutta ja nostamaan ihmiset pois köyhyydestä; tunnustaa työntekijöiden oikeuksien, kuten äitiys- ja isyysloman, merkityksen, sillä ne auttavat luomaan lapsille terveellisen ja vakaan ympäristön; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään lakeja, joilla turvataan ja vahvistetaan näitä oikeuksia, jotka edistävät perheiden sosiaalista ja taloudellista vakautta; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaiset työolot ja suojelun taloudelliselta hyväksikäytöltä ja syrjinnältä erityisesti niille ryhmille, jotka ovat alttiimpia tällaiselle eriarvoisuudelle, kuten nuorille; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan nuorisotakuun täytäntöönpanoa varmistamalla, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus saada laadukkaita työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja että tällainen tarjonta jakautuu tasaisesti jäsenvaltioiden ja alueiden kesken; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin, jotta varmistetaan yhtäläiset työmahdollisuudet uskonnosta, iästä, vammaisuudesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta;

korostaa, että asuminen ei ole vain hyödyke vaan välttämättömyys, sillä ilman asuntoa olevat kansalaiset eivät voi osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan tai nauttia kaikista perusoikeuksistaan; on huolissaan siitä, että asuntojen hinnat ovat karanneet erityisesti nuorten ulottumattomiin, ja pitää valitettavina tapauksia, joissa vuokranantajat syrjivät nuoria, sekä toimintapolitiikkoja, joissa nuorten asumistukia leikataan; on huolissaan siitä, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa jopa kolmannes kaikista kodittomista on 18–29-vuotiaita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon suositukset, jotka Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu esitti 23. tammikuuta 2020 antamassaan lausunnossa ”Oikeus kohtuuhintaiseen asuntoon: Eurooppa laiminlyö velvollisuutensa”, ja eritoten suosituksen, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden olisi heti hyväksyttävä se, että tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan oikeutta asuntoon koskeva 31 artikla sitoo niitä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan sosiaalipolitiikkansa painopisteiksi kansalaisten oikeuden asianmukaiseen asumiseen ja lisäämään investointeja sosiaaliseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen, jotta voidaan torjua kohtuuttomia asumiskustannuksia ja erityisesti suojella heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä; kehottaa komissiota tutkimaan asianmukaisesti rotusyrjintädirektiivissä kiellettyä syrjintää asunnon saannissa ja käynnistämään rikkomismenettelyjä rikkomustapauksissa;

korostaa perusoikeuskirjan 37 artiklaa, jossa vahvistetaan, että ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamista ja ympäristön laadun parantamista koskevat toimenpiteet on sisällytettävä unionin politiikkoihin; korostaa kiireellistä tarvetta sisällyttää asiaankuuluvat ympäristönäkökohdat kaikkien toimintapolitiikkojen ja aloitteiden päätöksentekoprosessiin ja katsoo, että kestävyyden on oltava kaiken makrotalouspolitiikan ohjaavana periaatteena, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen siirtyminen ympäristön kannalta kestävään talouteen ja samalla suojella ja luoda kestäviä työpaikkoja ja jotta voidaan käsitellä yhtä merkittävimmistä ihmiskunnan kohtaamista uhkista; kehottaa panemaan koko EU:ssa täytäntöön Århusin yleissopimuksen, jossa yhdistyvät ympäristö- ja ihmisoikeudet; korostaa, että ympäristövahingoilla ja sillä, että jotkin viranomaiset laiminlyövät tiedottamisen vakavista ympäristöriskeistä, joille kansalaiset altistuvat, voi olla vakavia haitallisia seurauksia kansalaisille;

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti toimivalta suojella ja parantaa ihmisten terveyttä on EU:n jäsenvaltioilla;

Oikeus yhdenvertaiseen kohteluun

korostaa, että naisilla ja tytöillä on oltava päätösvalta omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita takaamaan kattavan seksuaalikasvatuksen, naisten ja tyttöjen perhesuunnittelupalvelujen helpon saatavuuden sekä yleisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen, kuten nykyaikaisten ehkäisymenetelmien ja turvallisen ja laillisen abortin, saatavuuden;

tuomitsee maailmanlaajuisen ja Euroopan laajuisen näkyvän ja järjestäytyneen vastaliikkeen sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastaan, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisoikeudet; toteaa painokkaasti, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden kieltäminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto, ja korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on eri yhteyksissä todennut, että rajoittava aborttilainsäädäntö ja laillisen raskaudenkeskeytyksen saamisen estäminen loukkaavat naisten ihmisoikeuksia; toteaa uudelleen, että se, että lääketieteen ammattilaiset kieltäytyvät henkilökohtaisista syistä tarjoamasta kaikkia lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalveluja, ei saa loukata naisten ja tyttöjen oikeutta päästä lisääntymisterveydenhuollon piiriin; kehottaa komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien vaalimisen tarpeen perusoikeusstrategiaansa;

tuomitsee jyrkästi naismurhien hälyttävän määrän EU:ssa ja toteaa, että se on naisiin kohdistuvan väkivallan äärimmäisin muoto; pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole saatavilla tietoja, mikä osoittaa, että ongelmaa ei tunnusteta; pyytää neuvostoa saattamaan EU:n osalta kiireellisesti päätökseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin yleissopimuksen ratifioinnin laaja-alaisen ja rajoituksettoman liittymisen pohjalta; kehottaa neuvostoa ja niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä saattaneet päätökseen Istanbulin yleissopimuksen ratifiointia, tekemään niin;

tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen naisiin kohdistuvan seksuaalisen, gynekologisen ja synnytykseen liittyvän väkivallan, kuten sopimattomat tai ilman suostumusta tapahtuvat teot, kivuliaat toimet ilman anestesiaa, naisten sukuelinten silpomisen, pakkoabortit, pakkosterilisaatiot ja pakkosijaissynnytykset;

10.

tuomitsee jyrkästi romaninaisten etnisen erottelun äitiysterveydenhuollon palveluissa; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään viipymättä kaikenlaisen etnisen erottelun terveyspalveluissa, äitiysterveydenhuollon palvelut mukaan luettuina; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vaikuttavat ja oikea-aikaiset oikeussuojakeinot kaikille pakkosteriloinnin uhreille, myös ottamalla käyttöön tehokkaita korvausjärjestelmiä;

11.

tuomitsee viharikokset ja vihapuheen sekä kaikenlaisen syrjinnän, joka perustuu rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin mielipiteisiin, vähemmistöön kuulumiseen, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaalisiin ominaisuuksiin; muistuttaa huolestaan, että verkossa esiintyvä vihapuhe on edelleen yleinen ja kiireellisesti ratkaistava ongelma; varoittaa vihapuheen ja rasismin eri muotojen, kuten islamofobian, romanivastaisuuden ja antisemitismin sekä mustiin ja tummaihoisiin kohdistuvan rasismin, lisääntymisestä ja normalisoitumisesta monissa jäsenvaltioissa, mitä vahvistavat ääriliikkeiden ja niiden retoriikan nousu, sekä eräiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tai poliittiset johtajat, jotka harjoittavat vihapuhetta ja levittävät rasistista, muukalaisvihamielistä ja hlbti-vastaista retoriikkaa; ilmaisee huolensa siitä, että uhrit eivät ilmoita viharikoksista riittämättömien takeiden vuoksi ja että viranomaiset eivät tutki ja tuomitse asianmukaisesti viharikoksia jäsenvaltioissa; painottaa, että on kannustettava ja autettava uhreja ilmoittamaan viharikoksista tai syrjinnästä ja että heille on taattava täysi suojelu ja tuki; muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki viharikokset ja vihapuhetapaukset kirjataan ja tutkitaan tehokkaasti, että niihin liittyvät henkilöt asetetaan syytteeseen ja että ne käsitellään oikeudessa; kehottaa komissiota ja perusoikeusvirastoa toteuttamaan edelleen viharikosten ja vihapuheen seurantaa koskevia toimiaan jäsenvaltioissa ja raportoimaan säännöllisesti tapauksista ja suuntauksista;

12.

muistuttaa, että Euroopan unionin alueella on kohdistettu hyökkäyksiä kristillisiä palvontapaikkoja tai muuten kristinuskoon liittyviä paikkoja, kuten kirkkoja, hautausmaita, muistomerkkejä ja patsaita vastaan; tuomitsee kaikki kristittyihin kohdistuvat hyökkäykset ja vaatii kristityille tasa-arvoista kohtelua Euroopassa ja koko maailmassa;

13.

muistuttaa, että EU:n toimielimet ja virastot ovat velvollisia noudattamaan täysimääräisesti kaikkiin kansalaisiin nähden oikeutta ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen ja uskontoon tai vakaumukseen, myös filosofisiin näkemyksiin perustuvan syrjinnän kieltoa julkisessa ja yksityisessä elämässä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- tai vakaumuksenvapautta ja panemaan tehokkaasti täytäntöön EU:n suuntaviivat näiden vapauksien edistämiseksi ja suojelemiseksi;

14.

on erittäin huolissaan siitä, että vaikka fasismin edistäminen on kielletty useissa jäsenvaltioissa niiden kansallisen lainsäädännön nojalla, uusfasististen liikkeiden fasististen symbolien ja retoriikan käyttö on saanut näkyvyyttä joissakin jäsenvaltioissa; on erittäin huolissaan fasismin yhä nopeammasta tavanomaistumisesta kaikkialla EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään tehokkaasti uusfasistiset ja uusnatsiryhmät sekä kaikki muut rakenteet tai yhdistykset, jotka edistävät ja ihannoivat natsismia ja fasismia;

15.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin täysimääräisen täytäntöönpanon, jotta voidaan torjua mustiin ja tummaihoisiin edelleen kohdistuvaa rasismia, transfobiaa, romanivastaisuutta, antisemitismiä ja islamofobiaa; tuomitsee sen, että rodulliset, etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kohtaavat rakenteellista rasismia, syrjintää, viharikoksia ja vihapuhetta, oikeussuojan saatavuuden puutetta sekä jatkuvaa sosioekonomista eriarvoisuutta asumisen, terveydenhuollon, työllisyyden ja koulutuksen kaltaisilla aloilla ja että nämä seikat on tunnustettava keskeisiksi perusoikeuksien täysimääräisen toteutumisen sekä osallisuuden ja tasa-arvon esteiksi;

16.

kehottaa hyväksymään pikaisesti yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiiviehdotuksen, joka odottaa edelleen neuvoston hyväksyntää, jotta ikään, vammaisuuteen, uskontoon tai vakaumukseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevassa EU:n oikeudellisessa kehyksessä oleva nykyinen suojeluvaje voidaan korjata keskeisillä elämänalueilla, esimerkiksi sosiaaliturvassa, koulutuksessa sekä tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa; kehottaa komissiota torjumaan aktiivisesti erottelua ja syrjintää muun muassa käynnistämällä rikkomusmenettelyjä ja edistämään rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin tehdyn puitepäätöksen tehokasta soveltamista; muistuttaa, että näitä toimenpiteitä olisi täydennettävä asianmukaisin kansallisin integrointistrategioin;

17.

palauttaa mieliin, että vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevalla Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksella (UNCRPD) pyritään varmistamaan yhdenvertaiset mahdollisuudet seuraavissa asioissa: esteettömyys ja saavutettavuus, osallistuminen, yhdenvertaisuus, työllisyys, koulutus, sosiaaliturva, terveydenhuolto ja unionin ulkoiset toimet; korostaa, että vammaiset ovat edelleen epäedullisessa asemassa ja heitä syrjitään työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden aloilla; korostaa tässä yhteydessä julkisten tilojen esteettömyyden merkitystä, vammaisten työntekijöiden prosentuaalista vähimmäisosuutta, osallistavan koulutuksen takuita, mukaan lukien Erasmus+-ohjelman kaltaisten aloitteiden saatavuus, ja erityisen huomion kiinnittämistä vammaisiin lapsiin;

18.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lapsia suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä koulutuksen alalla; vaatii, että erityisesti lapsia, joiden vammaisuuteen liittyy kielellistä kehitystä haittaavia ongelmia, kuten autismikirjon häiriöitä, suojellaan erityisesti, jos heidän koulutuksensa tapahtuu monikielisessä ympäristössä, jotta he voivat perheidensä niin halutessa opiskella äidinkielellään;

Vapaudet

19.

kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan ja kehittämään elinvoimaista, riippumatonta, moniarvoista ja vapaata media-alaa; tuomitsee tässä yhteydessä kaikki toimet, joilla pyritään hiljentämään kriittiset tiedotusvälineet ja heikentämään tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta, mukaan lukien myös hienovaraisemmat tavat, jotka eivät tavallisesti johda ilmoituksen tekemiseen Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävälle foorumille; on huolissaan siitä, että on perustettu hallituksen valvomia elimiä, jotka hallinnoivat suurta osaa tietyn maan mediamaisemasta, ja että julkisia tiedotusvälineitä on kaapattu puolue-etujen palvelemiseksi; muistuttaa, että siellä missä tiedotusvälineiden omistajuus on edelleen hyvin keskittynyttä, olipa kyse sitten hallituksesta tai yksityisistä tahoista, se muodostaa merkittävän riskin mediasisällössä esitettyjen tietojen ja näkemysten moninaisuudelle; muistuttaa, että sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, mukaan lukien taiteellisen ilmaisun vapaus, ja tiedotusvälineiden vapaus ovat demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteita, ja kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineistä vastaavien viranomaistensa riippumattomuuden; muistuttaa, että oikeus hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia joko suullisesti, kirjallisesti tai painetussa muodossa, taiteen muodossa tai muiden tiedotusvälineiden kautta on osa taiteellisen ilmaisun vapautta (63);

20.

muistuttaa tutkivan journalismin keskeisestä roolista demokraattisen yhteiskunnan vartijana ja poliittisten toimijoiden julkisen valvonnan vahvistajana myös korruptioon liittyen; tuomitsee toimittajiin kohdistuvan väkivallan, uhkailun ja pelottelun jatkumisen ja lisääntymisen monissa jäsenvaltioissa myös silloin, kun kyse on perusoikeuksien loukkauksiin liittyvien tietojen paljastamisesta, minkä seurauksia ovat usein itsesensuuri ja kansalaisten tiedonsaantioikeuden heikentyminen; pyytää komissiota esittämään ehdotuksen vahvoista ja kattavista mekanismeista, joilla suojellaan ja vahvistetaan sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta sekä parannetaan toimittajien suojelua, muun muassa takaamalla tiedotusvälineiden omistajuutta koskeva avoimuus, hyväksymällä EU:n laajuinen SLAPP-direktiivi, perustamalla pysyvä EU:n rahasto riippumattomalle medialle ja tutkiville toimittajille ja luomalla nopean toiminnan mekanismi vaarassa oleville toimittajille; kehottaa jäsenvaltioita estämään tutkiviin toimittajiin heidän työssään kohdistetut hyökkäykset ja rankaisemaan niistä;

21.

korostaa väärinkäytösten paljastajien erityisen tärkeää roolia yleisen edun suojelemisessa ja yleisen vastuuvelvollisuuden ja sekä julkisten että yksityisten instituutioiden lahjomattomuuden edistämisessä; kehottaa jäsenvaltioita saattamaan viipymättä direktiivin (EU) 2019/1937 säännökset täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta sen vaikutukset voidaan voimaantulon jälkeen maksimoida; kannustaa jäsenvaltioita täydentämään näitä toimia suojelemalla väärinkäytösten paljastajia myös tapauksissa, joissa he ilmoittavat rikkomuksista, jotka eivät kuulu EU:n lainsäädännön soveltamisalaan;

22.

toteaa huolestuneena propagandan ja disinformaation eri muotojen luoman uhan sanan- ja ilmaisunvapaudelle ja tiedotusvälineiden riippumattomuudelle, ja kielteiset seuraukset, joita niillä voi olla poliittisen keskustelun laatuun ja kansalaisten osallistumiseen demokraattiseen yhteiskuntaan; kehottaa komissiota edistämään medialukutaitoa ja investoimaan siihen, tukemaan aktiivisesti laadukasta journalismia ja edistämään tietosuojaa sekä luomaan avoimemman sähköisen ekosysteemin ja turvaamaan samalla tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden;

23.

korostaa, että poliittinen profilointi, disinformaatio ja tiedon manipulointi ovat uhka EU:n demokraattisille arvoille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kriittistä ajattelua opettavan koulutuksen kehittämistä, jotta kansalaiset voivat muodostaa oman mielipiteensä näihin riskeihin vastaamiseksi;

24.

korostaa, että lainvalvontaviranomaisten on tehtäviään toteuttaessaan kunnioitettava ja suojeltava ihmisarvoa ja säilytettävä ja vaalittava kaikkien ihmisoikeuksia; korostaa, että poliisivoimien ensisijaisena tehtävänä on varmistaa kansalaisten turvallisuus ja taata, että mielenosoitukset toteutetaan rauhanomaisesti; tuomitsee lainvalvontaviranomaisten väkivaltaiset ja kohtuuttomat toimenpiteet rauhanomaisten mielenosoitusten aikana; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvontaviranomaisten voimankäyttö on kaikissa tilanteissa laillista, oikeasuhteista ja tarpeellista ja että siihen turvaudutaan vasta viimeisenä keinona ihmiselämää ja fyysistä koskemattomuutta suojaten; kehottaa asianomaisia kansallisia viranomaisia varmistamaan avoimen, puolueettoman, riippumattoman ja tehokkaan tutkinnan tapauksissa, joissa epäillään tai väitetään käytetyn suhteetonta voimaa, ja estämään rankaisemattomuuden; muistuttaa, että lainvalvonnasta vastaavat virastot ovat aina vastuussa tehtäviensä suorittamisesta ja siitä, että ne noudattavat asiaan liittyviä lainsäädäntö- ja toimintakehyksiä;

25.

tuomitsee jyrkästi yhä yleisemmiksi käyvät kokoontumisvapauden rajoitukset myös vaalien aikana; kehottaa jäsenvaltioita olemaan hyväksymättä kokoontumisvapautta rajoittavia lakeja ja kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia kokoontumisvapauden turvaamiseksi ja suojelemiseksi, sillä se on perusoikeus ja demokraattisten prosessien perusperiaatteita; kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti näiden oikeuksien edistämiseksi kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

26.

muistuttaa kansalaisyhteiskunnan keskeisestä roolista kansalaisten etujen ajamisessa paikallisella, alueellisella, kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla, niiden vähemmistöjen äänen vahvistamisessa, jotka eivät ole asianmukaisesti edustettuina sekä SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen periaatteiden puolustamisessa ja edistämisessä; korostaa tarvetta varmistaa kansalaisyhteiskunnan järjestöille suotuisa toimintaympäristö, jossa ne voivat toimia ilman hyökkäyksiä ja tarpeettomia tai mielivaltaisia rajoituksia;

27.

on hyvin huolissaan siitä, että riippumattoman kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti naisten oikeuksia ajavien järjestöjen, hlbti-järjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintamahdollisuudet kutistuvat yhä enemmän joissakin jäsenvaltioissa esimerkiksi kohtuuttoman hallinnollisen taakan, edunvalvontatyön rahoitustuen vähentymisen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoitusten kautta; tuomitsee kansalaisyhteiskunnan järjestöjen rahoituksen saatavuuden rajoitukset, jotka joissakin jäsenvaltioissa toteutetaan järjestelmällisten oikeudellisten ja poliittisten muutosten kautta ja jotka vaikuttavat merkittävästi järjestöjen työhön ja oikeudelliseen asemaan; kehottaa Euroopan komissiota ja neuvostoa lisäämään EU:n tukea kansalaisyhteiskunnan järjestöille, jotka puolustavat SEU-sopimuksen 2 artiklan arvoja Euroopan unionissa perusoikeuksien ja arvojen ohjelman kautta, jonka rahoituksen olisi oltava merkittävällä tasolla, kuten Euroopan parlamentti on pyytänyt;

28.

painottaa, että säännöllinen ja kattava seuranta ja analysointi ovat ratkaisevan tärkeitä kansalaisyhteiskunnan kohtaamien haasteiden ymmärtämiseksi kaikkialla Euroopassa; kehottaa Euroopan komissiota sisällyttämään kansalaisyhteiskunnan toimintaan, sananvapauteen ja yhdistymisvapauteen liittyvät asiaankuuluvat indikaattorit tuleviin oikeusvaltioperiaatetta koskeviin vuosikertomuksiinsa, ehdottamaan toimintasuunnitelmaa kansalaisyhteiskunnan suojelemiseksi ja edistämiseksi, mukaan lukien suuntaviivat ilmaisunvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden suojelemisesta sekä vaarassa olevien ihmisoikeuksien puolustajien suojelusta, ja perustamaan hätärahaston heidän suojeluaan varten; pitää myönteisenä ehdotusta Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta 15. helmikuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 tarkistamisesta (64) ja korostaa, että viraston toimivaltuuksia on vahvistettava ja laajennettava perusteellisen vaikutustenarvioinnin jälkeen; kannustaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia käyttämään järjestelmällisesti Euroopan unionin perusoikeusviraston tuottamia tietoja päätöksenteossa;

29.

on tietoinen niistä vakavista ongelmista, joita voi syntyä nykyisissä euroskeptisissä yhteisöissä, erityisesti niissä, joihin liittyy väkivaltaisia poliittisia näkemyksiä, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kannustamaan EU:n kansalaisten aktiivista osallistumista EU:n asioihin erityisesti nuorten keskuudessa, jotta he voivat ilmaista mielipiteensä demokraattisten kanavien kautta;

30.

korostaa, että kansalaiskasvatuksella ja kulttuurienvälisellä vuoropuhelulla on tärkeä rooli parannettaessa EU:n kansalaisten ymmärrystä heidän poliittisesta osallistumisestaan; kehottaa järjestämään EU:n kansalaisille koulutusta heidän oikeuksistaan;

31.

panee merkille, että uudet tekniikat, joilla kerätään ja käsitellään henkilötietoja käyttäytymisen ennakointia ja manipulointia varten, vaikuttavat yhä enemmän miljardien ihmisten perusoikeuksiin EU:ssa ja ympäri maailmaa, erityisesti yksityisyyteen, tietosuojaan, tiedonvälitykseen sekä tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen; kehottaa tässä yhteydessä yksityisiä toimijoita ja toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan EU:n tietosuojalainsäädännön ja yksityisyyden suojaa koskevan lainsäädännön täysimääräisen soveltamisen ja varmistamaan, että henkilöt ymmärtävät, milloin, miten ja mihin tarkoituksiin heidän henkilötietojaan käsitellään ja miten he voivat vastustaa tietojen käsittelyä ja tehdä valituksia suojellakseen oikeuttaan henkilötietojen suojaan ja yksityisyyteen;

32.

kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, joiden lainsäädäntöä mitätöidyn tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanemiseksi ei ole kumottu, jotta ne olisivat Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia (65);

33.

kiinnittää huomiota perusvapauksille ja turvallisuudelle mahdollisesti aiheutuviin vaaroihin uusien teknologioiden, erityisesti tekoälyjärjestelmien, käytön johdosta, mukaan lukien riskit, jotka liittyvät oikeuteen henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan, bioeettisiin huolenaiheisiin, jotka liittyvät tekoälyn käyttöön terveydenhuollossa, mahdolliseen suoraan ja välilliseen syrjintään ja puolueellisuuteen, jotka saattavat kärjistää ennakkoluuloja ja syrjintää, sekä disinformaation levittämiseen; huomauttaa, että tietoaineistoissa ja näiden järjestelmien suunnittelussa ja toiminnassa esiintyvät vääristymät voivat johtaa puolueellisiin tuloksiin erityisesti lainvalvontaviranomaisten käyttämissä järjestelmissä, mikä voi johtaa siihen, että järjestelmät toisintavat olemassa olevia yhteiskunnallisia, henkilökohtaisia ja muita vääristymiä, ja aiheuttaa sosiaaliseen, taloudelliseen, etniseen, rotuun, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoleen, vammaisuuteen tai muihin tekijöihin perustuvaa syrjintää; korostaa, että yksityisyyden ja tietosuojan varmistamiseksi tarvitaan lisätakeita, kun otetaan huomioon uuden teknologian kehitys, ja että kaikki perusoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset on otettava huomioon; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita puuttumaan kehittymässä olevaan ”digitaaliseen kuiluun” erityisesti julkishallinnon ja palvelujen alalla; korostaa, että ikääntyneet sekä sosioekonomisesti heikossa asemassa olevat ovat ryhmiä, joihin digitaalinen kuilu vaikuttaa eniten; korostaa, että tekoälyä koskevan lähestymistavan olisi oltava ”ihmiskeskeinen” ja varmistettava inhimillisten arvojen keskeinen asema tekoälyjärjestelmien kehittämisessä, käyttöönotossa, käytössä ja seurannassa, varmistamalla perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien kunnioittaminen; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksensa koordinoidusta eurooppalaisesta lähestymistavasta tekoälyyn komission tekoälyä käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän (AI HLEG) laatimien luotettavaa tekoälyä koskevien eettisten suuntaviivojen pohjalta;

34.

suhtautuu myönteisesti aloitteisiin ja toimiin jäsenvaltioiden välisen turvallisuusyhteistyön tiivistämiseksi ja EU:n tehokkaan vastauksen esittämiseksi terrorismiin ja turvallisuusuhkiin Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan toistensa kanssa täydessä yhteistyössä ja parantamaan keskinäistä tietojenvaihtoa sekä tietojenvaihtoa EU:n oikeus- ja sisäasioiden virastojen kanssa; korostaa, että on tärkeää kunnioittaa perusoikeuksia terrorismin torjunnassa; korostaa, että tiedustelupalvelujen valvontamekanismien olisi oltava Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia; kehottaa asiasta vastaavia toimielimiä takaamaan, ettei uhreille aiheudu lisäkärsimyksiä, joka johtuu iskun tekijää lähellä olevista yhteiskuntaryhmistä tulevasta nöyryyttämisestä ja uhrien maineeseen kohdistuvista hyökkäyksistä;

35.

korostaa, että syrjinnän vastainen lainsäädäntö on edelleen keskeinen osa kaikkia radikalisoitumisen ehkäisemiseen ja äärijärjestöjen jäseninä jo olevien radikalisoitumisen vähentämiseen liittyviä strategioita; muistuttaa, että jäsenvaltioiden on komission jatkuvalla tuella parannettava toimiaan radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisemiseksi edistämällä eurooppalaisia arvoja, suvaitsevaisuutta ja yhteisöä;

Muuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten perusoikeudet

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kesäkuussa 2019 julkaistun Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun suosituksen ”Lives saved. Rights protected. Bridging the protection gap for refugees and migrants in the Mediterranean”; muistuttaa, että turvallisten ja laillisten reittien olemassaolo maahanmuutolle on paras tapa välttää ihmishenkien menetys; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan uudelleensijoittamistoimia, perustamaan humanitaarisia käytäviä EU:hun ja ottamaan käyttöön mahdollisuuden hakea humanitaarisia viisumeja turvapaikanhakijoille;

37.

tähdentää, että EU:n ulkorajojen tiukka valvonta on tärkeää;

38.

pitää hyvin huolestuttavina jatkuvasti esiintyviä tietoja, joiden mukaan joissakin jäsenvaltioissa lainvalvontaviranomaiset käyttävät väkivaltaa käännytysten toimeenpanon yhteydessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan asiaa ja toteuttamaan tehokkaita toimia sen varmistamiseksi, että tällaiset politiikat ja käytännöt lakkautetaan, muun muassa varmistamalla, että olemassa olevat kansalliset ihmisoikeusinstituutiot (oikeusasiamiesinstituutiot, kansalliset ihmisoikeusinstituutiot, kansalliset valvontaelimet), joita EU ja kansainväliset elimet (Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, CPT, ECRI ja FRA) tukevat, valvovat itsenäisesti rajavalvontatoimia ja että EU:n rahoitusta ei käytetä perusoikeuksien loukkauksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja EU:n lainsäädäntöä sekä perusoikeuskirjaa ja laatimaan laajat puitteet, joilla mahdollistetaan hallittu muuttoliike ja vältetään siirtolaisten pakottaminen laittomien muuttokanavien käyttämiseen;

39.

tuomitsee sen, että jotkin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet lakeja, politiikkoja ja käytäntöjä, jotka heikentävät pakolaisten, turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksien tehokasta suojelua maalla ja merellä; kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten ihmisoikeudet sekä vastuun jakamisen periaatteen keskeiseksi osaksi maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaansa; ilmaisee vakavan huolensa humanitaarisesta tilanteesta järjestelykeskuksissa; kehottaa komissiota ehdottamaan kiireellistä ratkaisua Euroopan maaperällä sijaitsevien pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanottokeskuksissa tapahtuneiden räikeiden ihmisoikeusloukkausten ratkaisemiseksi;

40.

korostaa, että ihmishenkien pelastaminen on kansainvälisen oikeuden ja EU:n oikeuden mukainen oikeudellinen velvoite; tuomitsee pelottelun, pidätykset ja joissakin jäsenvaltioissa käynnistetyt rikosoikeudelliset menettelyt kansalaisjärjestöjä ja yksilöitä vastaan humanitaarisen avun antamisesta maahanmuuttajille, joiden henki on vaarassa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että humanitaarisia avustustekoja ei kriminalisoida salakuljetusta koskevan YK:n pöytäkirjan mukaisesti;

41.

korostaa, että paperittomilla maahantulijoilla olisi oltava täydet mahdollisuudet käyttää perusoikeuksiaan oikeudellisesta tai hallinnollisesta asemastaan riippumatta; muistuttaa, että naiset ja lapset voivat joutua pakotetuiksi seksuaaliseen kanssakäymiseen hakiessaan suojelua tai perustoimeentuloa pysyäkseen elossa ja että tämä on usein seurausta avustustyössä ja rekisteröintijärjestelmissä olevista puutteista ja lapsen edun periaatteen laiminlyömisestä, perheiden erottamisesta sekä turvallisten ja laillisten EU:hun tulokeinojen puuttumisesta;

42.

korostaa, että lähes kolmannes turvapaikanhakijoista on lapsia ja näin ollen erityisen haavoittuvia; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan estääkseen ilman huoltajaa olevien alaikäisten joutuminen ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi;

43.

kannustaa EU:ta ja jäsenvaltioita osoittamaan riittävästi resursseja ihmiskauppaverkostojen ja salakuljettajien liiketoimintamallin heikentämiseksi, koska se asettaa rutiininomaisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat ryhmät, kuten lapset ja naiset, henkeä uhkaaviin tilanteisiin, ja suojelemaan ihmisiä vaarallisilta ja valvomattomilta muuttoreiteiltä, joiden kautta he eivät pääse viralliseen turvapaikkamenettelyyn;

44.

toistaa, että maahanmuuttajalasten säilöönotto ei ole koskaan lapsen edun mukaista pakolaisia ja muuttajia koskevan New Yorkin julkilausuman mukaisesti; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia lasten säilöönoton lopettamiseksi erityisesti EU:n alueella tapahtuvan muuttoliikkeen yhteydessä ja laatimaan yhteisöllisiä vaihtoehtoja säilöönotolle sekä asettamaan etusijalle kotouttamisen, koulutuksen ja psykologisen tuen; korostaa, että ilman huoltajaa oleva lapsi on ennen kaikkea potentiaalisesti vaarassa oleva lapsi ja että lapsen suojelun pikemmin kuin muuttoliikepolitiikan on oltava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin johtavana periaatteena lasten ollessa kyseessä; toteaa, että näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta;

Oikeusvaltioperiaate ja korruption torjunta

45.

muistuttaa, että korruptio on vakava uhka demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja kaikkien kansalaisten tasavertaiselle kohtelulle; korostaa korruption ja perusoikeuksien loukkausten välistä yhteyttä useilla aloilla, kuten oikeuslaitoksen riippumattomuudessa, tiedotusvälineiden vapaudessa ja toimittajien ja väärinkäytösten paljastajien sananvapaudessa, pidätyskeskuksissa, sosiaalisten oikeuksien saatavuudessa tai ihmiskaupassa (66);

46.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita torjumaan tiukasti korruptiota ja antamaan tehokkaita välineitä korruption estämiseen, torjumiseen ja sanktioimiseen ja petosten torjuntaan samoin kuin valvomaan säännöllisesti julkisten varojen käyttöä; kehottaa komissiota jatkamaan välittömästi EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita koskevaa vuotuista korruptiontorjunnan seurantaansa ja raportointiaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan GRECO-ryhmän antamia suosituksia;

47.

korostaa, että järjestäytynyt rikollisuus on mahdollista pääasiassa korruption takia; tuomitsee jyrkästi ihmiskaupan lisääntymisen ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä lisäämään yhteistyötään ja tehostamaan järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa;

48.

vahvistaa parlamentin tuen tehokkaan, riippumattoman ja täysin toimintakykyisen Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamiselle petosten torjunnan tehostamiseksi Euroopan unionissa;

49.

korostaa, että oikeusvaltio on demokratian kulmakivi, se ylläpitää vallanjakoa, varmistaa vastuuvelvollisuuden, edistää luottamusta julkisia instituutioita kohtaan ja takaa laillisuutta, oikeusvarmuutta, toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kieltoa, oikeuslaitoksen riippumattomuutta, puolueettomuutta ja yhdenvertaisuutta lain edessä koskevat periaatteet; korostaa, että oikeusvaltio ja erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta kansalaiset voivat nauttia perusoikeuksistaan ja -vapauksistaan; huomauttaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaan perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää asianomaisen tuomioistuimen riippumattomuutta; korostaa, että poliittinen vaikuttaminen oikeuslaitokseen tai sen kontrolloiminen ja vastaavat yksittäisten tuomareiden riippumattomuuden esteet ovat usein johtaneet siihen, että oikeuslaitos ei ole pystynyt hoitamaan tehtäväänsä toimeenpanovallan ja lainsäädäntövallan käyttäjien mielivaltaisen vallankäytön riippumattomana valvojana; tuomitsee oikeusjärjestelmän hyödyntämisen poliittisiin tarkoituksiin, joilla pyritään vahingoittamaan ja hiljentämään poliittista mielipiteenilmaisua sekä viemään siltä oikeutus;

50.

muistuttaa oikeusvaltion ja perusoikeuksien välisestä kiinteästä yhteydestä ja tarpeesta lisätä tietoisuutta SEU-sopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa vahvistetuista arvoista antamalla tietoa kansalaisten oikeuksista;

51.

tuomitsee jyrkästi joidenkin jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimykset heikentää vallanjakoa ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ilmaisee syvän huolensa erityisesti päätöksistä, jotka asettavat kyseenalaiseksi unionin oikeuden ensisijaisuuden, ja kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia keinoja näiden hyökkäysten torjumiseksi;

52.

kehottaa komissiota puuttumaan ripeästi kaikkiin SEU-sopimuksen 2 artiklan loukkauksiin, erityisesti perusoikeuksiin vaikuttaviin loukkauksiin, ilmoittamansa oikeusvaltioperiaatteen tarkastussyklin puitteissa; muistuttaa kriittisestä tarpeesta luoda Euroopan parlamentin ehdottama demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskeva EU:n mekanismi, johon sisältyy vuosittain tehtävä riippumaton, näyttöön perustuva ja syrjimätön uudelleentarkastelu sen arvioimiseksi, noudattavatko kaikki jäsenvaltiot SEU-sopimuksen 2 artiklaa; korostaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan rikkominen heikentää jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja tekee rajat ylittävästä oikeudellisesta yhteistyöstä kestämätöntä;

53.

pitää valitettavana, että neuvostossa käynnissä olevissa SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisissa menettelyissä ei ole tähän mennessä saavutettu edistystä huolimatta siitä, että komission, YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston raportit ja lausunnot osoittavat, että tilanne asianomaisissa jäsenvaltioissa on huonontunut; kehottaa neuvostoa ottamaan perusoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion tilanteen huomioon 7 artiklan 1 kohtaa koskevissa kuulemisissa; muistuttaa, että Euroopan parlamenttia ei voida jättää näiden meneillään olevien kuulemisten ulkopuolelle;

54.

kehottaa komissiota ja neuvostoa hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia käytettävissään olevia välineitä, jotta voidaan puuttua oikeusvaltioperiaatteen vakavien rikkomisten riskeihin, ja edistämään käynnissä olevia 7 artiklan mukaisia menettelyjä; huomauttaa, että EU:n toimien tehottomuus perusoikeuksien suojelemisessa vaarantaa koko EU:n lainsäädännön ja siihen perustuvat kansalaisten oikeudet ja heikentää EU:n uskottavuutta;

Vankilaolot

55.

on huolissaan ala-arvoisista vankilaoloista tietyissä jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan kansainvälisen oikeuden ja Euroopan neuvoston normien mukaisia vangitsemista koskevia sääntöjä; muistuttaa, että tutkintavankeus on tarkoitettu poikkeukselliseksi toimenpiteeksi, jota voidaan käyttää vain ehdottoman välttämättömissä tapauksissa ja oikeasuhteisesti mahdollisimman lyhyen ajan, ja pitää valitettavana tutkintavankeuden jatkuvaa liiallista käyttämistä sellaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden sijasta, joihin ei liity vapauden menetystä; muistuttaa, että haavoittuvassa asemassa olevilla vankiryhmillä, kuten naisilla, nuorilla, etnisillä vähemmistöillä, hlbti-vangeilla, mielenterveyspalveluja tarvitsevilla vangeilla tai vakavasti sairailla vangeilla, on erityistarpeita, jotka on otettava huomioon; kehottaa komissiota hyväksymään vankilaoloja koskevat EU:n yhteiset normit vankien oikeuksien suojelemiseksi ja säilöönottoa koskevien normien edistämiseksi EU:ssa;

EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen

56.

muistuttaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa määrätään velvollisuudesta liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen; pyytää komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, joilla poistetaan liittymisprosessin loppuun saattamisen estävät oikeudelliset esteet, ja esittämään uuden sopimusluonnoksen unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen; katsoo, että prosessin loppuun saattaminen parantaisi EU:n kansalaisten ja asukkaiden perusoikeuksien suojaa ja tarjoaisi lisämekanismin ihmisoikeuksien toteuttamiseen eli mahdollisuuden valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle ihmisoikeusloukkauksesta, joka johtuu EU:n oikeutta täytäntöönpanevan EU:n toimielimen tai jäsenvaltion teosta, jos se kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamisalaan;

o o

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(3) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

(4) EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.

(5) EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(6) https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=89&furtherNews=yes&langId =en&newsId=9378

(7) http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-en.asp?fileid=27678&lang=en

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0350.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0033.

(10) EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105.

(11) EUVL L 188, 12.7.2019, s. 79.

(12) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

(13) https://rm.coe.int/8th-/168094b073

(14) https://www.coe.int/en/web/anti-human-trafficking/country-monitoring-work

(15) https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0773&from=FI

(16) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.

(17) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 130.

(18) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 41.

(19) https://rm.coe.int/lives-saved-rights-protected-bridging-the-protection-gap-for-refugees-/168094eb87

(20) https://fra.europa.eu/en/publication/2019/2019-update-ngo-ships-involved-search-and-rescue-mediterranean-and-criminal

(21) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 94.

(22) EUVL C 307, 30.8.2018, s. 183.

(23) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 4.

(24) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 171.

(25) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0075.

(26) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0229.

(27) EUVL C 41, 6.2.2020, s. 64.

(28) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 21.

(29) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 138.

(30) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 58..

(31) EUVL C 345, 16.10.2020, s. 22.

(32) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0251.

(33) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0349.

(34) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0128.

(35) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0127.

(36) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0239.

(37) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0058.

(38) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0066.

(39) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0111.

(40) EUVL L 167, 4.7.2018, s. 28.

(41) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.

(42) EUVL C 76, 9.3.2020, s. 114.

(43) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0014.

(44) Hakemusnumero 141165/16, tuomio 13. kesäkuuta 2019.

(45) https://www.asylumlawdatabase.eu/en/content/ecthr-shd-and-others-v-greece-austria-croatia-hungary-northern-macedonia-serbia-and-slovenia

(46) https://rm.coe.int/report-on-the-visit-to-hungary-from-4-to-8-february-2019-by-dunja-mija/1680942f0d

(47) http://assembly.coe.int/nw/xml/XRef/Xref-XML2HTML-EN.asp?fileid=28074&lang=en

(48) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.

(49) Euroopan komissio, kertomus EU:n perusoikeuskirjan soveltamisesta vuonna 2018: https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/784b02a4-a1f2-11e9-9d01-01aa75ed71a1/language-en

(50) Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA), perusoikeusraportti 2018, perusoikeusraportti 2019.

(51) https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2018-frf-2018-chair-statement_en.pdf

(52) https://eige.europa.eu/sites/default/files/documents/20190390_mh0419039enn_pdf.pdf

(53) https://www.coe.int/en/web/commissioner/-/living-in-a-clean-environment-a-neglected-human-rights-concern-for-all-of-us

(54) http://www.assembly.coe.int/LifeRay/EGA/Pdf/TextesProvisoires/2019/20190912-ObstetricalViolence-EN.pdf

(55) https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2017-eu-minorities-survey-muslims-selected-findings_en.pdf

(56) Puolassa on otettu käyttöön hlbti-vapaita vyöhykkeitä — https://atlasnienawisci.pl/

(57) https://www.coe.int/en/web/commissioner/-/the-right-to-affordable-housing-europe-s-neglected-duty

(58) https://www.feantsa.org/download/full-report-en1029873431323901915.pdf

(59) https://rm.coe.int/annual-report-2018-democracy-in-danger-threats-and-attacks-media-freed/1680926453

(60) Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu: Shrinking space for freedom of peaceful assembly, Euroopan neuvosto, Strasbourg, 2019.

(61) https://www.iom.int/news/iom-mediterranean-arrivals-reach-110699-2019-deaths-reach-1283-world-deaths-fall

(62) Katso myös vuonna 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa ihmishengen turvallisuudesta merellä (SOLAS), vuonna 1979 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä (SAR) ja vuoden 1989 kansainvälisessä meripelastusyleissopimuksessa asetetut velvoitteet.

(63) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 24. toukokuuta 1988 asiassa Müller ym. v. Sveitsi, 27 ja 33 kohta; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8. heinäkuuta 1999 asiassa Karatas v. Turkki; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 22. lokakuuta 2007 asiassa Lindon, Otchakovsky-Laurens ja July v. Ranska

(64) EUVL L 53, 22.2.2007, s. 1.

(65) Yhdistetyt asiat C-203/15 ja C-698/15 – Tele2 Sverige ja yhdistetyt asiat C-293/12 ja C-594/12 – Digital Rights Ireland

(66) https://rm.coe.int/factsheet-human-rights-and-corruption/16808d9c83

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/126

P9_TA(2020)0329

Algerian heikentyvä ihmisoikeustilanne, erityisesti toimittaja Khaled Drarenin tapaus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 Algerian heikentyvästä ihmisoikeustilanteesta, erityisesti toimittaja Khaled Drarenin tapauksesta (2020/2880(RSP))

(2021/C 425/13)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Algeriasta ja erityisesti 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vapauksien toteutumisesta Algeriassa (1) ja 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitsemisesta Algeriassa (2),

—	ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2020 annetun EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2019,

—	ottaa huomioon lokakuussa 2020 julkaistun Kansainvälisen lakimieskomission tausta-asiakirjan Algerian perustuslain muuttamisprosessin puutteista ”Flawed and inadequate: Algeria’s Constitutional Amendment Process”,

—	ottaa huomioon 31 paikallisen, alueellisen ja kansainvälisen kansalaisyhteiskunnan järjestön 29. syyskuuta 2020 allekirjoittaman yhteisen kirjeen, jossa tuomitaan Algerian kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston Algerian hallitukselle 30. maaliskuuta ja 16. syyskuuta 2020 välisenä aikana lähettämät neljä erityismenettelyjen tiedonantoa, jotka koskevat mielivaltaisia ja väkivaltaisia pidätyksiä, epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja kostotoimia ihmisoikeuksien puolustajia ja rauhanomaisia aktivisteja vastaan,

—	ottaa huomioon EU:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen ja etenkin sen 2 artiklan, jossa määrätään, että demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan lähtökohta ja sopimuksen olennainen osa,

—	ottaa huomioon EU–Algeria-assosiaationeuvoston 11. istunnon,

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2017 hyväksytyt tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan mukaiset Algerian ja Euroopan unionin välisen kumppanuuden painopisteet,

—	ottaa huomioon 19. marraskuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2020–2024 ja erityisesti sen ihmisoikeuspuolustajia koskevan EU:n mekanismin toimittajien ja tiedotusvälineiden työntekijöiden suojelemiseksi ja tukemiseksi,

—	ottaa huomioon Algerian rikoslain ja erityisesti sen 75, 79, 95 a, 98, 100, 144, 144 a, 144 a 2, 146 ja 196 a pykälän,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia, kuolemanrangaistusta, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta sekä sananvapautta verkossa ja sen ulkopuolella koskevat EU:n suuntaviivat sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden ja Algerian ratifioimat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen sekä yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—	ottaa huomioon mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän (WGAD) antaman lausunnon 7/2020 Fadel Breikan vangitsemisesta,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 36. istunnossa 21.–22. syyskuuta 2017 hyväksytyn Algeriaa koskevan kolmannen yleisen määräaikaisarvioinnin (UPR),

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

—	ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön laatiman maailman lehdistönvapausindeksin 2020,

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Algeriassa on vaikuttanut helmikuusta 2019 alkaen ennennäkemätön protestiliike Hirak, joka virisi silloisen presidentin Abdelaziz Bouteflikan ilmoitettua aikomuksestaan asettua ehdolle viidennelle kaudelle; ottaa huomioon, että kaikkialla maassa järjestettiin joka perjantai ja tiistai kokonaisen vuoden – myös vaaliprosessin – ajan rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa protestoitiin hallituksen korruptiota vastaan ja vaadittiin siviilivaltiota, riippumatonta oikeuslaitosta, demokraattisia uudistuksia, avoimuutta ja osallistavaa kehystä vapaiden vaalien pohjustamiseksi; huomauttaa, että nämä laajat viikoittaiset mielenosoitukset keskeytettiin vapaaehtoisesti maaliskuussa 2020 covid-19-pandemian vuoksi mutta protestiliike on jatkunut sosiaalisessa mediassa;

toteaa, että presidentti Bouteflikan erottua 2. huhtikuuta 2019 vastauksena Hirak-liikkeen vaatimuksiin ja kun vaaleja oli lykätty kaksi kertaa sotilasjohdon merkittävällä myötävaikutuksella, Algeriassa järjestettiin 12. joulukuuta 2019 presidentinvaalit, joissa uudeksi presidentiksi valittiin entinen pääministeri Abdelmadjid Tebboune; toteaa, että Hirak-liike arvosteli ehdokaslistaa ehdokkaiden yhteyksistä vanhaan hallintoon ja boikotoi vaaleja, joissa virallinen äänestysprosentti jäi alle 40 prosentin;

panee merkille, että Hirakin ja ammattiyhdistysliikkeen rauhanomaisten aktivistien sekä toimittajien poliittiset pidätykset ja mielivaltaiset vangitsemiset ovat lisääntyneet kesän 2019 jälkeen ja että ne loukkaavat perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudenmukaiseen menettelyyn; toteaa, että riippumattomia tiedotusvälineitä syytetään usein vehkeilystä ulkovaltojen kanssa kansallista turvallisuutta vastaan ja että niiden sensurointi, oikeudenkäynnit ja ankarat rangaistukset pahenevat edelleen Bouteflikan hallituksen virallisesta erosta huolimatta; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian vuoksi käyttöön otetut turvallisuusrajoitukset ovat kiristäneet valvontaa ja että viranomaiset käyttävät niitä rajoittaakseen entisestään kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia, toisinajattelijoiden ajatusten rauhanomaista ilmaisemista ja sananvapautta;

D.	ottaa huomioon, että sorron vallatessa alaa Algeriassa paljastuu yhä enemmän tapauksia, joissa ihmisiä väitetään kidutetun poliisiasemilla ja sisäisen turvallisuuden virastossa (DGSI) Alger'ssa, kuten vangitun Walid Nekkichen tapaus;

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusneuvosto lähetti Algerian hallitukselle 30. maaliskuuta ja 16. huhtikuuta 2020 välisenä aikana kolme erityismenettelyjen tiedonantoa, jotka koskevat mielivaltaisia ja väkivaltaisia pidätyksiä, epäoikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ja kostotoimia ihmisoikeuksien puolustajia ja rauhanomaisia aktivisteja vastaan, ja että 27. elokuuta 2020 sille lähetettiin neljäs tiedonanto Mohamed Khaled Drarenin tapauksesta;

ottaa huomioon, että TV5 Monde -televisiokanavan kirjeenvaihtaja, Toimittajat ilman rajoja -järjestön edustaja ja Casbah Tribune -uutissivuston johtaja Mohamed Khaled Drareni tuomittiin elokuussa 2020 kolmeksi vuodeksi vankeuteen ja 50 000 Algerian dinaarin sakkoon, koska hän oli kuvannut poliisia pahoinpitelemässä mielenosoittajia Alger'ssa; toteaa, että virallisesti häntä vastaan nostettiin syytteet ”aseettomaan kokoontumiseen yllyttämisestä” ja ”valtion alueen koskemattomuuden vaarantamisesta”; panee merkille, että 15. syyskuuta 2020 muutoksenhakutuomioistuin lyhensi hänen tuomionsa kahteen vuoteen; panee merkille, että YK:n erityisraportoijat ja YK:n erityismenettelyistä vastaava työryhmä tuomitsivat 16. syyskuuta 2020 Drarenin vankeusrangaistuksen ankarin sanakääntein, kehottivat Algerian viranomaisia varmistamaan hänen välittömän vapauttamisensa ja katsoivat hänen tuomitsemisensa loukkaavan selvästi sananvapautta ja oikeutta rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen;

toteaa, että Mohamed Khaled Drareni julkaisi helmikuusta 2019 eli Hirakin mielenosoitusten alusta alkaen uutisia kaksi kertaa viikossa järjestetyistä protesteista; toteaa, että hänen paljastettuaan mediassa Algerian hallituksen järeät toimet rauhanomaisen kokoontumisen ja sananvapauden tukahduttamiseksi hänet pidätettiin ja häntä kuulusteltiin ja peloteltiin Hirakin mielenosoituksista kertovien kirjoitustensa vuoksi kolme kertaa – 14. toukokuuta 2019, 9. elokuuta 2019 ja 9. tammikuuta 2020 – ennen hänen tuomitsemistaan ja että kahteen otteeseen hallituksen virkamiehet yrittivät lahjoa hänet; ottaa huomioon, että viimeisen pidätyksensä yhteydessä hänelle ilmoitettiin sen olevan viimeinen varoitus ennen kuin hänet saatettaisiin oikeuden eteen; toteaa, että Mohamed Khaled Drareni pidätettiin 7. maaliskuuta 2020 Hirakin mielenosoituksessa; toteaa, että Drareni vapautettiin 10. maaliskuuta 2020 mutta hänet pidätettiin jälleen 27. maaliskuuta 2020;

toteaa, että samana päivänä, jona hänet pidätettiin ensimmäisen kerran, pidätettiin myös yli 20 muuta rauhanomaista mielenosoittajaa; toteaa, että kaksi tuolloin pidätetyistä pidätettiin, koska he kantoivat amazighien lippua; toteaa, että amazighien lippua käytetään paljon Hirakin mielenosoituksissa; toteaa, että kenraali Ahmed Gaid Salah kielsi lipun käytön kesäkuussa 2019; toteaa, että viime kuukausina entisen hallinnon virkamiehet ovat käynnistäneet amazighienemmistöisen Kabylian alueen väestöä vastaan mustamaalauskampanjan, joka saattaa synnyttää etnisiä jakolinjoja Hirak-liikkeen sisällä; ottaa huomioon, että amazighien ja Hirakin aktivisteja, kuten Yacine Mebarki, on pidätetty edelleen mielivaltaisesti, koska he ovat ilmaisseet eriäviä uskonnollisia ja poliittisia näkemyksiä;

ottaa huomioon, että Hirakin mielenosoituksissa on vaadittu kansalaisille jälleen osaa julkisessa elämässä; ottaa huomioon, että erityisesti sen jälkeen, kun Hirak-liike siirtyi verkkoon covid-19-viruksen leviämisen estämiseksi, sananvapauden rajoituksia ja toimittajiin kohdistuvia rajoituksia on tiukennettu etenkin estämällä internetsivustojen käyttö, sensuroimalla televisio-ohjelmia sekä pidättämällä ja häiritsemällä toimittajia, medioiden ylläpitäjiä ja mielenosoittajia, jotka esittävät näkemyksiään sosiaalisessa mediassa, ja että huhti–toukokuussa 2020 Algeriassa on estetty vähintään kuuden verkossa toimivan uutissivuston käyttö;

toteaa, että paikallisten kansalaisoikeusryhmien arvioiden mukaan maaliskuun ja kesäkuun 2020 välisenä aikana pidätettiin mielivaltaisesti ainakin 200 ihmistä mielipiteensä ilmaisemisen tai Hirak-liikkeen väitetyn tukemisen vuoksi; toteaa, että pidätettyjen vapauttamista käsittelevän kansallisen komitean (CNLD) keräämien tietojen mukaan 17. marraskuuta 2019 alkaen on vangittu ainakin 91 mielipidevankia, kun vastaavia tapauksia oli elokuun lopulla 44, ja monet heistä ovat päätyneet tutkintavankeuteen määräämättömäksi ajaksi; toteaa, että covid-19:n mahdollinen puhkeaminen vankiloissa on lisäriski poliittisten näkemystensä ilmaisemisen vuoksi pidätetyille; panee merkille, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Michelle Bachelet kehotti covid-19-pandemiaan liittyen 25. maaliskuuta 2020 vapauttamaan poliittiset vangit ja kriittisten näkemysten ilmaisemisen vuoksi vangitut;

toteaa, että aktivistien, erityisesti Feminicides-dz:n, kirjaamien tietojen mukaan tammikuusta 2020 alkaen on tehty 41 naismurhaa; ottaa huomioon, että naisten oikeuksia ajavat liikkeet ovat vuonna 2020 alkaneet tuoda entistä äänekkäämmin ilmi naisiin kohdistuvan väkivallan ja naismurhien määrän lisääntymisen ja vaatia, että nykyisiä lakeja, erityisesti perhelakia, ja useita rikoslain pykäliä, muutetaan, jotta voidaan taata naisten ja miesten täysi tasa-arvo;

ottaa huomioon, että Algeria myös hyväksyi huhtikuussa 2020 lailla nro 20-06 rikoslakiin muutoksia, joilla entisestään rajoitetaan lehdistönvapauden, sananvapauden ja yhdistymisvapauden kaltaisten perusoikeuksien käyttöä ja kriminalisoidaan se käyttäen verukkeena Algerian valtiota vahingoittavien ”valeuutisten” kieltämistä; ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset käyttävät yhä useammin rikoslain epämääräisiä pykäliä, muun muassa huhtikuussa 2020 lisättyjä pykäliä, asettaakseen syytteeseen henkilöitä, jotka käyttävät oikeuttaan mielipiteen- ja sananvapauteen sekä rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen; ottaa huomioon, että ensikertalaiselle näiden säännösten rikkomisesta seuraa viiden vuoden enimmäisvankeusrangaistus, jos siihen syyllistyy ”kansanterveyssyistä käyttöön otettujen sulkutoimien taikka biologisen, teknologian aiheuttaman tai luonnonkatastrofin tai minkä tahansa muun katastrofin aikana”;

ottaa huomioon, että kansalaistoiminnan tukahduttamisen yhteydessä Algerian viranomaiset ovat edistäneet ylhäältä alaspäin suuntautuvaa perustuslain muuttamisprosessia, jonka väitetään olevan osa presidentti Tebbounen virkaan astuessaan vastauksena Hirak-liikkeen mielenosoituksiin antamaa sitoumusta ”uuden Algerian rakentamisesta” mutta jolla ei ole Algerian yhteiskunnan laajaa tukea ja jota riippumattomat kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat arvostelleet siitä, että se rikkoo perustuslain laatimiseen liittyviä osallistavuutta, osallistumista, avoimuutta ja itsemääräämisoikeutta koskevia kansainvälisiä normeja; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan aktivistien ja toimittajien samanaikaiset joukkopidätykset veivät pohjan perustuslain muuttamisprosessin julkiselta legitiimiydeltä;

ottaa huomioon, että Algeriassa järjestettiin 1. marraskuuta 2020 kansanäänestys perustuslain muuttamisesta ja presidentin toimikausien rajaamisesta kahteen; ottaa huomioon, että kansanäänestyksen virallinen äänestysprosentti oli 23,7 eli äänestysvilkkaus oli alhaisin sitten Algerian itsenäistymisen vuonna 1962; ottaa huomioon, että 66,8 prosenttia äänestäjistä hyväksyi virallisesti uuden perustuslain; ottaa huomioon, että uusi perustuslaki on tarkoitus ratifioida presidentin palattua Algeriaan;

ottaa huomioon, että Algerian perustuslaissa säädetään edelleen, että perustuslain 54 pykälän nojalla virallisesti myönnetyn lehdistönvapauden ehtona on ”kansakunnan perinteiden ja uskonnollisten, moraalisten ja kulttuuristen arvojen” kunnioittaminen; toteaa, että tällaiset lehdistönvapauden rajoitukset ovat Algerian ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastaisia; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuskomitean yleiskommentin nro 34 mukaan tiedotusvälineitä ei voida rangaista poliittisen tai yhteiskuntajärjestelmän arvostelusta; ottaa huomioon, että perustuslain muuttaminen tuo mukanaan myös vaarallisen muutoksen, kun armeijan poliittinen rooli ja toimivaltuudet määritellään perustuslaissa; ottaa huomioon, että perustuslakiuudistuksessa säilytettiin myös presidentin määräysvalta kaikkiin instituutioihin, myös oikeuslaitokseen;

ottaa huomioon, että kansallinen tuomariliitto (SNM) on tuominnut Algerian viranomaisten laajamittaisen ja väärin perustein tapahtuvan turvautumisen tutkintavankeuteen; ottaa huomioon, että oikeuslaitoksen jäsenille määrättiin ammatillisia seuraamuksia sen jälkeen, kun he olivat vapauttaneet rauhanomaiset aktivistit tai vaatineet toimeenpanoviranomaisia kunnioittamaan oikeuslaitoksen riippumattomuutta;

Q.	ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2020 lehdistönvapausindeksissä Algeria oli sijalla 146 kaikkiaan 180 maasta eli viisi sijaa alempana kuin vuonna 2019 ja 27 sijaa alempana kuin vuonna 2015;

ottaa huomioon, että Algeria on Euroopan unionin keskeinen kumppani Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa ja että unionilla on merkittäviä poliittisia, taloudellisia ja ihmisten välisiä etuja maassa ja alueella; ottaa huomioon, että EU:n ja Algerian välisen kumppanuuden painopisteet ilmentävät yhteistä sitoutumista demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisiin arvoihin;

tuomitsee jyrkästi toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien, ammattiyhdistysaktivistien, asianajajien, kansalaisyhteiskunnan edustajien ja rauhanomaisten aktivistien mielivaltaisten ja laittomien pidätysten ja vangitsemisten sekä oikeudellisen häirinnän lisääntymisen Algeriassa ja toteaa, että sen vuoksi maassa ei ole pystytty käymään poliittista vuoropuhelua epädemokraattisesta perustuslain muuttamisesta eikä käyttämään sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta; tuomitsee sen, että hätätoimenpiteiden käyttöönottoa covid-19-pandemian yhteydessä käytettiin verukkeena algerialaisten perusoikeuksien rajoittamiselle;

kehottaa Algerian viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Mohamed Khaled Drarenin ja kaikki ne, jotka on pidätetty ja joita syytetään siitä, että he ovat käyttäneet oikeuttaan sananvapauteen verkossa ja sen ulkopuolella sekä oikeuttaan kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen, muiden muassa Yacine Mebarki, Abdellah Benaoum, Mohamed Tadjadit, Abdelkrim Zeghileche, Walid Kechida, Brahim Laalami, Aissa Chouha, Zoheir Kaddam, Walid Nekkiche, Nourreddine Khimoud ja Hakim Addad; yhtyy YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n kehotukseen vapauttaa covid-19-pandemian johdosta kiireellisesti kaikki poliittiset vangit ja eriävien mielipiteiden ilmaisemisen vuoksi pidätetyt henkilöt; kehottaa Algerian viranomaisia sallimaan jälleen tiedotusvälineiden toiminnan ja lopettamaan poliittisten aktivistien, toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien ja yleensä kaikkien niiden henkilöiden pidätykset ja vangitsemiset, jotka ilmaisevat hallituksen kannasta eriäviä mielipiteitä tai kritisoivat sitä;

toteaa jälleen, että sananvapaus, mukaan lukien toimittajien ja kansalaistoimittajien vapaus raportoida mielenosoituksista tai hallitukseen tai siihen liittyviin instituutioihin tai henkilöihin kohdistuvista muista tyytymättömyyden ilmaisuista sekä analysoida ja kommentoida niitä, on olennaisen tärkeä täysin demokraattisen poliittisen siirtymän kannalta;

ilmaisee solidaarisuutensa kaikille Algerian kansalaisille – naisille ja miehille eri maantieteellisistä, sosioekonomisista ja etnisistä taustoista – jotka ovat helmikuusta 2019 lähtien osoittaneet rauhanomaisesti mieltään vaatiakseen siviilijohtoista valtiota, kansansuvereniteettia, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamista, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa; kehottaa Algerian viranomaisia ryhtymään asianmukaisiin toimiin korruption torjumiseksi;

kehottaa jälleen Algerian viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen kriittisten toimittajien, bloginpitäjien, ihmisoikeuksien puolustajien, asianajajien ja aktivistien pelottelun, oikeudellisen häirinnän, kriminalisoinnin tai mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin, joilla varmistetaan ja taataan kaikille oikeus sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen, tiedotusvälineiden vapauteen sekä ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja vakaumuksenvapauteen, jotka taataan Algerian perustuslaissa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa, jonka Algeria on allekirjoittanut ja ratifioinut; tuomitsee kaikenlaisen lainvalvontaviranomaisten liiallisen voimankäytön rauhanomaisia mielenosoituksia hajotettaessa; kehottaa jälleen Algerian viranomaisia suorittamaan riippumattoman tutkimuksen kaikista tapauksista, joissa lainvalvontaviranomaiset ovat käyttäneet liiallista voimaa, ja saattamaan kaikki syylliset vastuuseen; kehottaa Algerian viranomaisia panemaan täytäntöön kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen mukaiset kansainväliset sitoumuksensa;

panee merkille, että sen jälkeen kun parlamentti antoi 28. marraskuuta 2019 päätöslauselmansa, joitakin poliittisia aktivisteja, kuten opposition edustajat Karim Tabbou, Mustapha Bendjema ja Khaled Tazaghart, on vapautettu väliaikaisesti;

kehottaa Algerian viranomaisia varmistamaan kansalaisyhteiskunnan vapaan toimintatilan, joka mahdollistaa aidon poliittisen vuoropuhelun ja jossa ei kriminalisoida perusvapauksia, hyväksymällä uutta lainsäädäntöä, joka on täysin kansainvälisten normien mukainen ja jossa ei säädetä kansainvälisen oikeuden, erityisesti Algerian ratifioimien yleissopimusten, myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimusten, mukaan laittomista poikkeuksista; korostaa, että tämä kansalaisyhteiskunnan vapaa toimintatila on demokraattisen ja siviilijohtoisen Algerian edellytys; pitää valitettavana, että ulkomaiset toimittajat kohtaavat edelleen hallinnollisia esteitä hankkiessaan lehdistöviisumeja maassa työskentelyä varten;

muistuttaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistettujen demokratian periaatteiden ja perusoikeuksien kunnioittaminen on yksi vuonna 2005 tehdyn EU:n ja Algerian assosiaatiosopimuksen olennaisista osatekijöistä; korostaa, että meneillään olevassa poliittisessa siirtymässä on varmistettava kaikkia sukupuolia edustavien ja kaikista maantieteellisistä, sosioekonomisista ja etnisistä taustoista tulevien algerialaisten, myös amazighien, oikeus osallistua täysipainoisesti demokraattiseen prosessiin ja käyttää oikeuttaan osallistua julkisten asioiden hoitamiseen, myös kääntämällä riippumattoman kansalaisyhteiskunnan, journalismin ja poliittisen aktivismin toimintatilan heikentymissuuntaus;

on huolissaan uusista rajoittavista laeista, kuten laista nro 20–06, jossa mielivaltaisesti kriminalisoidaan ”valeuutisten” levittäminen, mikä tahraa virkamiesten kunniaa ja rapauttaa järjestöjen rahoitusta; korostaa, että laki sisältää useita sananvapautta ja yhdistymisvapautta koskevien kansainvälisten normien, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19 ja 22 artiklan, vastaisia säännöksiä;

10.

kehottaa Algerian viranomaisia tarkistamaan nykyisellään rajoittavia lakeja eli yhdistyksistä vuonna 2012 annettua lakia nro 12-06 ja julkisista kokouksista ja mielenosoituksista vuonna 1991 annettua lakia nro 91-19, jolla otetaan käyttöön ennakkolupajärjestelmä, ja varmistamaan, että asianomainen hallintoviranomainen antaa viipymättä rekisteröintitodistuksen useille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, kansalaisjärjestöille, uskonnollisille järjestöille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka ovat hakeneet uudelleenrekisteröintiä;

11.

pitää valitettavina Algerian rikoslakiin huhtikuussa 2020 tehtyjä muutoksia, joilla rajoitetaan lehdistönvapautta, sananvapautta ja yhdistymisvapautta; kehottaa Algerian viranomaisia tarkistamaan rikoslakia ja erityisesti sen 75, 79, 95 a, 98, 100, 144, 144 a, 144 a, 144 a 2, 146 ja 196 a pykälää kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan mukaisesti, jotta voidaan lopettaa sananvapauden sekä rauhanomaisen kokoontumis- ja yhdistymisvapauden kriminalisointi;

12.

pitää hyvänä, että tarkistetun perustuslain 4 ja 223 pykälässä vahvistetaan tamazightin asemaa kansallisena ja virallisena kielenä; korostaa, että tällaiset julistukset eivät saa olla keino sivuuttaa tamazightin tiellä olevia rakenteellisia esteitä tai kylvää eripuraa Hirak-liikkeessä; kehottaa Algerian viranomaisia turvaamaan arabian ja tamazightin käytön yhdenvertaisen kohtelun lain edessä; kehottaa Algerian hallitusta kumoamaan amazighien lipun kantamista koskevan kiellon ja vapauttamaan välittömästi kaikki amazighien tunnusten esittämisen vuoksi vangitut henkilöt;

13.

tukee algerialaisia asianajajia ja muita oikeusalan toimijoita, jotka pyrkivät edelleen noudattamaan tiukasti oikeusnormeja tilanteesta ja siihen liittyvistä riskeistä huolimatta; kehottaa Algerian viranomaisia takaamaan täysin oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja oikeusjärjestelmän puolueettomuuden sekä lopettamaan ja kieltämään kaikki rajoitukset, asiattoman vaikuttamisen, painostuksen, uhkaukset tai puuttumisen oikeudelliseen päätöksentekoon ja muihin oikeudellisiin kysymyksiin;

14.

kehottaa Algerian viranomaisia varmistamaan sekä asevoimien täyden vastuuvelvollisuuden, siviilivalvonnan ja demokraattisen valvonnan että sen, että asevoimat ovat tosiasiallisesti laillisesti muodostetun siviiliviranomaisen alaisia, ja takaamaan, että asevoimien rooli määritellään asianmukaisesti perustuslaissa ja että se rajataan nimenomaisesti kansallista puolustusta koskeviin asioihin;

15.

kehottaa Algerian viranomaisia sallimaan kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen ja YK:n erityismenettelyjen edustajien pääsyn maahan;

16.

on huolissaan uskonnollisten vähemmistöjen etenkin viranomaismääräyksen nro 06-03 vuoksi Algeriassa kohtaamista hallinnollisista esteistä; kannustaa Algerian hallitusta tarkistamaan viranomaismääräystä nro 06-03, jotta se vastaisi paremmin perustuslakia ja Algerian kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18 artiklaa; kehottaa kunnioittamaan kaikkien uskonnollisten vähemmistöjen vapautta harjoittaa uskontoa;

17.

odottaa EU:n asettavan ihmisoikeustilanteen Algerian viranomaisten kanssa tekemänsä yhteistyön ytimeen erityisesti tulevassa EU:n ja Algerian assosiaationeuvoston istunnossa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) laatimaan ja esittämään luettelon erityistä huolta aiheuttavista yksittäistapauksista, tässä päätöslauselmassa mainitut tapaukset mukaan luettuina, ja raportoimaan parlamentille säännöllisesti edistymisestä näiden tapausten ratkaisemisessa;

18.

kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita yhdessä ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan kanssa tukemaan kansalaisyhteiskunnan ryhmiä, ihmisoikeuksien puolustajia, toimittajia ja mielenosoittajia, muun muassa ottamalla julkisuudessa päättäväisemmin kantaa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen Algeriassa, tuomitsemalla selkeästi ja julkisesti ihmisoikeusloukkaukset, kehottamalla viranomaisia vapauttamaan mielivaltaisesti vangitut henkilöt ja lopettamaan tutkintavankeuden liiallisen käytön, pyytämällä pääsyä vankien luokse ja seuraamalla aktivistien, toimittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien oikeudenkäyntejä sekä seuraamalla tiiviisti Algerian ihmisoikeustilannetta käyttäen kaikkia käytettävissä olevia välineitä;

19.

korostaa EU:n ja Algerian suhteiden merkitystä ja toteaa Algerian olevan tärkeä naapuri ja kumppani; muistuttaa EU:n ja Algerian vahvojen ja syvien suhteiden merkityksestä ja vahvistaa olevansa sitoutunut edistämään näitä suhteita yhteisten arvojen, kuten ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja tiedotusvälineiden vapauden, kaikenpuolisen kunnioittamisen pohjalta;

20.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0072.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0188.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/132

P9_TA(2020)0330

Etiopian tilanne

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 Etiopian tilanteesta (2020/2881(RSP))

(2021/C 425/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Etiopiasta,

—	ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan Josep Borrellin 9. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman Etiopian viimeisimmästä kehityksestä,

—	ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan Josep Borrellin ja kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Janez Lenarčičin 12. marraskuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman Etiopiasta,

—

ottaa huomioon kriisinhallinnasta vastaavan komission jäsenen Janez Lenarčičin 19. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman Tigrayn alueen konfliktista ja EU:n humanitaarisesta avusta Sudaniin saapuville etiopialaispakolaisille (Tigray conflict: EU humanitarian support to Ethiopian refugees reaching Sudan),

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 4. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 6. ja 13. marraskuuta 2020 antamat julkilausumat Tigraysta,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvostossa 24. marraskuuta 2020 käydyt epäviralliset keskustelut Etiopian Tigrayn alueella jatkuvasta konfliktista,

—	ottaa huomioon 11. marraskuuta 2020 julkaistun YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) tilanneraportin Etiopiasta,

—	ottaa huomioon Afrikan unionin komission puheenjohtajan Moussa Faki Mahamatin 9. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman Etiopian tilanteesta,

—	ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien 9. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon EU:n jäsenvaltioiden ulkoministereiden 19. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon 8. joulukuuta 1994 hyväksytyn Etiopian demokraattisen liittotasavallan perustuslain ja erityisesti perusoikeuksia ja -vapauksia, ihmisoikeuksia ja demokraattisia oikeuksia koskevan III luvun säännökset,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

—	ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen toisen tarkistamisen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että nykyinen aseellinen konflikti Etiopian liittohallituksen ja Tigrayn kansan vapautusrintaman (TPLF) johtaman Tigrayn aluehallinnon välillä on johtanut satojen siviilien kuolemaan ja laajamittaisiin väestön pakkosiirtoihin;

ottaa huomioon, että Etiopian hallitus julisti 4. marraskuuta 2020 poikkeustilan ja käynnisti sotilaalliset operaatiot Etiopian pohjoisosassa sijaitsevalla Tigrayn alueella yksi päivä sen jälkeen, kun TPLF:n oli ilmoitettu hyökänneen liittohallituksen sotilastukikohtaan Tigrayn alueella; ottaa huomioon, että liittovaltion joukkojen (liittovaltion armeija, Amharan alueen poliisin erikoisjoukot ja Amharan paikalliset puolisotilaalliset ryhmät) ja TPLF:lle uskollisten alueellisten joukkojen (Tigrayn poliisin erikoisjoukot ja puolisotilaalliset ryhmät) välillä on siitä lähtien ollut aseellisia yhteenottoja;

C.	ottaa huomioon, että poliittiset erot PP:n ja TPLF:n välillä kärjistyivät entisestään, kun liittohallitus lykkäsi toukokuussa 2020 pidettäväksi suunniteltuja kansallisia vaaleja covid-19-kriisin vuoksi;

ottaa huomioon, että TPLF:n johtama Tigrayn aluehallinto järjesti syyskuussa 2020 omat vaalinsa, jotka Etiopian hallitus julisti laittomiksi, koska sen toimikauden oli määrä päättyä syyskuussa 2020; ottaa huomioon, että liittovaltion parlamentti piti Tigrayn alueen vaaliprosessia laittomana; ottaa huomioon, että Tigrayn johto ilmoitti, ettei se enää tunnusta liittovaltion hallintoa eikä sen lakeja; ottaa huomioon, että liittovaltion parlamentti julisti 3. marraskuuta 2020 TPLF:n ”terroristiryhmäksi”;

ottaa huomioon, että TPLF otti 8. marraskuuta 2020 yhteyttä Afrikan unioniin ja ehdotti neuvotteluja, mutta liittohallitus sulki pois mahdollisuuden neuvotella TPLF:n kanssa ja kieltäytyi noudattamasta kansainvälisiä vetoomuksia, joissa toivottiin vuoropuhelua ja välitystoimia, sillä perusteella, että Tigrayn konflikti on sisäinen asia, jota ei pitäisi kansainvälistää; ottaa huomioon, että EU on tarjonnut tukeaan jännitteiden lieventämiseksi, vuoropuhelun käynnistämiseksi uudelleen ja oikeusvaltion turvaamiseksi koko Etiopiassa;

ottaa huomioon, että Abiy Ahmed saavutti vuonna 2018 historiallisen rauhansopimuksen Eritrean kanssa ja lopetti yli kymmenen vuotta kestäneen diplomaattisten ja kaupallisten suhteiden keskeytyksen näiden kahden maan välillä; ottaa huomioon, että Abiyn hallitus toteutti merkittäviä toimia toimittajien ja poliittisten vankien vapauttamiseksi, aiemmin kiellettyjen oppositioryhmien toiminnan sallimiseksi ja uusien kansalaisjärjestöjä ja terrorismin torjuntaa koskevien lakien hyväksymiseksi; ottaa huomioon, että hallitusta on viime aikoina arvosteltu oppositiopoliitikkojen pidätysten vuoksi; toteaa, että uudella lailla pyritään hillitsemään vihapuhetta ja disinformaatiota, ja toteaa, että sen hyväksymiseen liittyy edelleen huolenaiheita, koska se voi vaikuttaa kielteisesti sananvapauteen;

G.	toteaa, että eräät Etiopian etnisiin ryhmiin kytköksissä olevat poliittiset ryhmät, jotka kokevat olevansa Etiopian federalistisen hallintojärjestelmän syrjimiä, väittävät, että tämä järjestelmä on johtanut etniseen suosimiseen ja syrjintään;

ottaa huomioon, että laajalle levinnyt väkivalta alkoi kesäkuussa 2020 Oromian alueelta kotoisin olevan laulajan ja aktivistin Hachalu Hundessan kuoleman jälkeen ja väkivaltaisuuksissa on kuollut ja pidätetty satoja ihmisiä; ottaa huomioon, että 1. marraskuuta 2020 yli 50 amharaa sai surmansa kolmessa kylässä tehdyissä iskuissa ja iskuja pidetään yleisesti etnisiin syihin perustuvina ja niiden tekijänä oli mahdollisesti Oromian vapautusarmeija (OLA), joka on Oromian vapautusrintamasta (OLF) irtautunut puolisotilaallinen ryhmä;

I.	ottaa huomioon, että kansallisen Amhara-liikkeen mukaan Etiopian viranomaiset kielsivät etnisiin syihin perustuvia surmia vastustavat rauhanomaiset mielenosoitukset, jotka oli määrä järjestää 28. lokakuuta 2020;

ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan konfliktin alkamisen jälkeen Tigrayn eri osissa on tapahtunut useita siviileihin kohdistuneita umpimähkäisiä surmatekoja, kuten Mai Kadrassa Tigrayn alueella yöllä 9. marraskuuta 2020 tapahtunut satojen siviilien joukkomurha, joka saattaa merkitä sotarikosta;

ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen mukaan muualla maassa asuvia tigrejä on pidätetty työtehtävistään ja heitä on estetty lentämästä ulkomaille; ottaa huomioon, että on raportoitu fyysisestä ja digitaalisesta valvonnasta, mielivaltaisista joukkopidätyksistä ja vangitsemisista;

L.	ottaa huomioon, että Tigrayn presidentti vahvisti, että hänen joukkonsa olivat ampuneet raketteja kohti Eritrean Asmaran lentokenttää;

ottaa huomioon, että Etiopian liittovaltion joukkojen ja TPLF:n väliset kuolonuhreja vaatineet taistelut ovat herättäneet kansainvälistä huolta riskeistä, joita Etiopian nykyisten turvallisuustilanteiden pahenemiseen tai uusien turvallisuustilanteiden syntymiseen liittyy, sillä nämä voivat vaikuttaa naapurimaihin ja mahdollisesti horjuttaa koko Afrikan sarven alueen vakautta; ottaa huomioon, että Etiopia on vetänyt Somaliasta joukot, jotka taistelivat islamistikapinallisia vastaan; ottaa huomioon, että Kenian viranomaiset ovat nostaneet turvallisuustasoa Etiopian rajalla jännitteiden lisääntymisen pelossa;

ottaa huomioon, että EU:n kehitysyhteistyö Etiopian kanssa on yksi maailman mittavimmista, 815 miljoonaa euroa kaudella 2014–2020; ottaa huomioon, että Etiopia on myös yksi EU:n Afrikka-hätärahaston suurimmista edunsaajista ja se sai yli 271,5 miljoonaa euroa vuosina 2015–2019; ottaa huomioon, että vuonna 2020 EU myöntää 44,29 miljoonaa euroa Etiopiassa toteutettaviin humanitaarisiin hankkeisiin tukemalla ihmishenkiä pelastavan avun tarjoamista väkivallan tai luonnonkatastrofien vuoksi siirtymään joutuneille maan sisäisille pakolaisille;

ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto (OCHA) on vaatinut pääsyä Tigrayn alueelle, joka on ollut täysin eristyksissä (internet- ja puhelinyhteydet on katkaistu) taistelujen alusta lähtien; ottaa huomioon, että YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan sähkön, televiestintäyhteyksien, polttoaineen saatavuuden ja käteisen rahan puute rajoittavat humanitaarisen avun toimia, myös taisteluissa haavoittuneista ja surmansa saaneista huolehtimista, Tigrayssa ja muualla Etiopiassa;

ottaa huomioon, että jo ennen taistelujen alkamista Etiopiassa oli 15,2 miljoonaa humanitaarisen avun tarpeessa olevaa ihmistä, joista 2 miljoonaa Tigrayn alueella; ottaa huomioon, että Tigrayn alue, jolla asuu yli 6 miljoonaa ihmistä, on Etiopian viidenneksi väkirikkain alue ja alueella asuu 100 000 maan sisäistä pakolaista ja 96 000 eritrealaispakolaista; ottaa huomioon, että alueella on useita tärkeitä pakolaisleirejä, joiden asukkaista kansalaisjärjestöjen mukaan 44 prosenttia on lapsia;

Q.	ottaa huomioon, että Etiopia on allekirjoittanut Cotonoun sopimuksen, jonka 96 artiklassa määrätään, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen on EU:n ja AKT-maiden välisen yhteistyön olennainen osa;

ottaa huomioon, että taistelut ovat vaatineet tuhansia kuolonuhreja ja haavoittuneita kummankin osapuolen leirissä ja johtaneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin; ottaa huomioon, että UNHCR:n mukaan 22. marraskuuta 2020 mennessä yli 38 500 pakolaista oli paennut konfliktia rajan yli Sudaniin; ottaa huomioon, että YK on varoittanut ”laajamittaisesta humanitaarisesta kriisistä” ja sen järjestöt varautuvat 200 000 pakolaisen mahdolliseen saapumiseen kuuden kuukauden aikana; ottaa huomioon, että taistelut aiheuttavat myös väestön siirtymistä maan sisällä; ottaa huomioon, että UNHCR on jo pyytänyt konfliktin molempia osapuolia avaamaan käytäviä, jotta ihmiset voivat poistua alueelta ja alueelle voidaan toimittaa tarvikkeita samaan aikaan; ottaa huomioon, että paikalla toimivat kansainväliset humanitaariset järjestöt ovat huonosti varustettuja ja niillä on pulaa tarvikkeista, joita tarvitaan vastikään saapuneiden pakolaisten ja väkivallan uhrien hoitamiseen; ottaa huomioon, että YK:n järjestöt pyytävät 50 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruista välitöntä rahoitusta, joka käytetään ruoan tarjoamiseen ja uusien leirien perustamiseen; ottaa huomioon, että Euroopan komissio ottaa käyttöön aluksi neljä miljoonaa euroa hätäapua auttaakseen Sudaniin saapuvia kotiseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä;

on erittäin huolestunut Etiopian viimeaikaisista tapahtumista, kuten meneillään olevista väkivaltaisuuksista ja väitetyistä perusoikeuksien vakavista loukkauksista; pitää valitettavana nykyistä aseellista konfliktia Etiopian liittohallituksen ja TPLF:n johtaman Tigrayn aluehallinnon välillä; kehottaa molempia osapuolia sitoutumaan välittömään tulitaukoon ja ratkaisemaan poliittiset erimielisyydet demokraattisesti maan perustuslain puitteissa, jotta voidaan löytää kestävä rauhanomainen ratkaisu, perustaa tulitauon seurantamekanismi ja pyrkiä rakentamaan kansallista yksimielisyyttä osallistavan vuoropuhelun avulla;

ilmaisee myötätuntonsa uhreille ja heidän omaisilleen; pitää valitettavina ihmishenkien menetyksiä ja viattomien siviilien surmaamista sekä laittomia teloituksia, riippumatta siitä, kuka niiden takana on;

kehottaa Etiopian keskushallintoa ja TPLF:ää ryhtymään välittömiin toimiin konfliktin rauhoittamiseksi; vaatii kaikkia toimijoita asettamaan ihmiset aina etusijalle turvallisuutta koskevissa toimissa;

pitää valitettavana, että humanitaaristen työntekijöiden pääsyä alueelle on tällä hetkellä rajoitettu voimakkaasti; kehottaa Etiopian hallitusta sallimaan humanitaarisille järjestöille välittömän ja rajoittamattoman pääsyn konfliktialueille humanitaarisen avun varmistamiseksi; varoittaa vakavan humanitaarisen kriisin vaarasta sekä Etiopiassa että sen naapurimaissa ja koko laajemmalla alueella;

panee huolestuneena merkille pääministeri Abiyn Tigrayn joukoille esittämän uhkavaatimuksen, jossa niitä kehotettiin antautumaan ja todettiin, että muussa tapauksessa alueen pääkaupunkiin Mekeleen hyökättäisiin sotilaallisesti;

muistuttaa, että siviileihin kohdistuvat tahalliset hyökkäykset ovat sotarikoksia; kehottaa kummankin osapuolen joukkoja kunnioittamaan ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja varmistamaan väestön suojelun konfliktialueilla; kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia ja alueviranomaisia minimoimaan siviiliväestölle aiheutuvat haitat ja varmistamaan peruspalvelujen saatavuuden siviileille kaikkina aikoina ja sallimaan näille niiden käytön;

panee erittäin huolestuneena merkille, että etnisten ryhmien väliset jännitteet ja väkivalta ovat lisääntymässä Etiopiassa; pitää äärimmäisen tärkeänä, että Etiopian ja Tigrayn viranomaiset harjoittavat vastuullista johtajuutta vaalimalla kaikki toimijat ja etniset ryhmät osallistavaa poliittista ympäristöä;

kehottaa liittovaltion viranomaisia lopettamaan käytäntönä olleet etnisiin ryhmiin kohdistuneet mielivaltaiset pidätykset ja valvontatoimet tai muunlaiset näihin kohdennetut toimet; kehottaa Etiopian viranomaisia ryhtymään voimakkaisiin toimiin etnisen profiloinnin torjumiseksi ja varmistamaan etnisten vähemmistöjen suojelun koko maassa; kehottaa Etiopian hallitusta toteuttamaan uudistuksia, joilla suojellaan ihmisoikeuksia ja taataan kaikille etnisille ryhmille yhtäläiset mahdollisuudet käyttää viranomaispalveluja ja -resursseja;

on syvästi huolissaan yhä lisääntyvästä väärän tiedon levittämisestä ja vihapuheesta, joka lisää etnisten ryhmien keskinäistä vastakkainasettelua ja lietsoo Tigrayn alueen nykyistä konfliktia; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia pidättymään provosoivasta kielenkäytöstä ja vihapuheesta sekä verkossa että sen ulkopuolella; kehottaa kansallisia ja paikallisia viranomaisia, mediaorganisaatioita ja kansalaisia pidättymään riskinalaisiin väestönosiin kohdistuvaan väkivaltaan yllyttämisestä ja niihin kohdistuvasta syrjinnästä tai vihamielisyydestä;

10.

kehottaa Etiopian naapurivaltioita, myös Eritreaa, sekä muita alueen valtioita, kuten Niilin altaan maita, pidättymään kaikista poliittisista ja sotilaallisista väliintuloista, jotka voisivat lietsoa konfliktia; korostaa, että jollei näin tehdä, koko alueen vakaus saattaa horjua, millä olisi tuhoisat seuraukset kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kannalta; korostaa, että Etiopian naapurivaltioilla voi olla ratkaiseva rooli diplomaattisen tuen antamisessa konfliktin rauhoittamiseksi;

11.

ilmaisee täyden tukensa Afrikan unionin johdolla toteutetuille välitystoimille ja Afrikan unionin puheenjohtajavaltion Etelä-Afrikan käynnistämille toimille, joilla pyritään rauhoittamaan konfliktia, erityisesti kolmen Afrikan unionin erityislähettilään nimittämiselle, ja kehottaa kaikkia osapuolia tekemään aktiivista yhteistyötä ja olemaan mukana Afrikan unionin johdolla toteutetuissa välitystoimissa; kehottaa Etiopian viranomaisia tekemään yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen, kuten Afrikan unionin, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön IGADin ja Euroopan unionin, pyrkimyksissä aloittaa osallistava vuoropuhelu rauhan, turvallisuuden ja vakauden aikaansaamiseksi Etiopiassa ja koko alueella;

12.

on syvästi huolissaan siitä, että tietoliikenneyhteydet maan pohjoisosassa sijaitsevalle Tigrayn alueelle on katkaistu; kehottaa Etiopian hallitusta palauttamaan kaikenlaisen tietoliikenteen Tigrayn alueelle osoituksena sen vastuuvelvollisuudesta ja avoimuudesta sen alueella toteuttamien sotilasoperaatioiden suhteen ja sallimaan Tigrayn alueen kansalaisten vapaan viestinnän; korostaa, että on tärkeää ja tarpeellista saada tietoa sekä verkossa että sen ulkopuolella, koska kaikkien ihmisten oikeus saada tietoa ja päästä käsiksi tietoon on erityisen tärkeää kriisitilanteessa; kehottaa sallimaan riippumattoman raportoinnin tilanteesta; korostaa, että on tärkeää sallia välittömästi riippumattomien tiedotusvälineiden pääsy Tigrayn alueelle; vaatii Etiopian hallitusta kunnioittamaan kaikilta osin sananvapautta, yhdistymisvapautta ja lehdistön vapautta Etiopian perustuslain mukaisesti sekä vapauttamaan perusteettomasti pidätetyt toimittajat ja bloggaajat; on vakaasti sitä mieltä, että rauhanomainen mielenilmaisu on osa demokraattista prosessia ja että vastaamista liiallisella voimankäytöllä olisi vältettävä kaikissa olosuhteissa;

13.

kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia takaamaan, että siviilit voivat liikkua turvallisesti ja vapaasti, sekä varmistamaan, että kokoontumisvapautta kunnioitetaan;

14.

kehottaa kaikkia maan pohjoisosassa sijaitsevalla Tigrayn alueella meneillään olevan konfliktin osapuolia takaamaan riippumattomien ihmisoikeustarkkailijoiden esteettömän pääsyn alueelle varmistamaan, että kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja noudatetaan; kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia tekemään tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvien toimijoiden kanssa, jotta Mai Kadran joukkomurha saadaan tutkittua avoimesti, ja kehottaa saattamaan tähän rikokseen syyllistyneet vastuuseen ja asettamaan heidät viipymättä syytteeseen;

15.

kehottaa Etiopian liittovaltion viranomaisia suorittamaan perusteellisen, riippumattoman, tehokkaan ja puolueettoman tutkinnan kaikista surmista ja ihmisoikeusloukkauksista, myös liiallisesta voimankäytöstä, mielivaltaisista pidätyksistä ja tahdonvastaisista katoamisista, ja kehottaa Tigrayn viranomaisia tekemään yhteistyötä näissä tutkintatoimissa; kehottaa kaikkia Etiopian viranomaisia torjumaan aktiivisesti rankaisemattomuutta; muistuttaa Etiopian hallitusta sen velvoitteista taata perusoikeudet, mukaan luettuna oikeussuojan saatavuus ja oikeus oikeudenmukaiseen ja riippumattomaan oikeudenkäyntiin, sellaisina kuin niistä on määrätty Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjassa ja muissa kansainvälisissä ja alueellisissa ihmisoikeusasiakirjoissa, muun muassa Cotonoun sopimuksessa; vaatii Etiopian viranomaisia varmistamaan, että oikeudenmukaista ja puolueetonta oikeusvaltioperiaatetta kunnioitetaan ja noudatetaan koko Etiopiassa;

16.

kehottaa tekemään tiivistä yhteistyötä EU:n humanitaarisen avun yksiköiden ja UNHCR:n välillä ja kehottaa UNHCR:ää jatkamaan tuen antamista kriisiä paenneille pakolaisille, myös lähellä niitä alueita, joilta he ovat paenneet; muistuttaa, että Etiopian hallitus on vastuussa pakolaisten ja maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden turvallisuudesta alueellaan; muistuttaa, että yli 96 000 eritrealaispakolaista on majoittuneena pääosin Tigrayn alueella oleville pakolaisleireille; tukee kansainvälisen yhteisön ja humanitaaristen järjestöjen esittämiä vetoomuksia lisätä pakolaisille ja siirtymään joutuneille henkilöille annettavaa apua;

17.

kehottaa EU:ta ja sen kumppaneita tukemaan Sudanin hallitusta ja paikallisviranomaisia niiden vastatessa kiireellisesti pyyntöihin ottaa vastaan Tigrayn alueen taisteluja pakenevia etiopialaispakolaisia; toteaa arvostavansa Sudanin valmiutta ottaa vastaan konfliktia pakenevia pakolaisia; korostaa, että on kiireellisesti valmistauduttava jopa 200 000 pakolaisen saapumiseen Sudaniin; toteaa, että Etiopia on merkittävä muuttajien kohde-, kauttakulku- ja lähtömaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa EU:n Afrikka-hätärahaston puitteissa käynnistetyissä ja rahoitetuissa hankkeissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, erityisesti muuttajien ja maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden oikeuksia;

18.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan kiireellisesti käyttöön lisäresursseja sekä käyttämään niitä jäsennellysti ja koordinoidusti, jotta voidaan vastata konfliktin aiheuttamiin kaikenkattaviin tarpeisiin;

19.

pitää myönteisenä, että Etiopian hallitus on sitoutunut järjestämään parlamenttivaalit vuonna 2021; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita koko maassa aloittamaan ennen vaaleja poliittisen vuoropuhelun, johon otetaan mukaan kansalaisia kaikista poliittisista, ideologisista, alueellisista ja etnisistä piireistä; korostaa painokkaasti, että vapaat, oikeudenmukaiset, osallistavat ja uskottavat vaalit voidaan toimittaa vain ilmapiirissä, jossa ei esiinny pelottelua, väkivaltaa eikä häirintää ja jossa taataan sananvapaus ja yhdistymisvapaus kansainvälisten normien mukaisesti; pitää valitettavana, että sitoutumista vapaisiin vaaleihin on horjuttanut se, että useita oppositiopoliitikkoja eri puolilta poliittista kenttää on pidätetty kesäkuusta 2020 lähtien ja pidätettyjen henkilöiden oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on rikottu vakavasti; kehottaa viranomaisia vapauttamaan kaikki pidätetyt, paitsi jos heitä syytetään oikeudellisesti tunnustetuista rikoksista ja jos heitä vastaan voidaan nostaa syyte oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien kansainvälisten normien mukaisesti;

20.

toteaa olevansa sitoutunut tukemaan Etiopian yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta ja kehottaa kaikkia toimijoita Etiopian sisällä toimimaan sen puolesta, että mikä tahansa maan sisällä syttyvä konflikti saadaan ratkaistua rauhanomaisesti;

21.

kehottaa EU:ta käyttämään edelleen kaikkia tarvittavia diplomaattisia keinoja ollakseen yhteydessä liittovaltiotason ja aluetason viranomaisiin sekä alueellisiin kumppaneihin ja monenvälisiin instituutioihin, jotta konflikti saadaan ratkaistua rauhanomaisesti;

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Etiopian liittohallitukselle ja Etiopian parlamentin ylähuoneelle, Tigrayn viranomaisille, Sudanin tasavallan hallitukselle, IGADin jäsenvaltioiden hallituksille, Afrikan unionille ja sen jäsenvaltioille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/137

P9_TA(2020)0331

Jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset Valko-Venäjällä, erityisesti Raman Bandarenkan murha

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista Valko-Venäjällä, erityisesti Raman Bandarenkan murhasta (2020/2882(RSP))

(2021/C 425/15)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä, erityisesti 17. syyskuuta 2020 Valko-Venäjän tilanteesta (1), 4. lokakuuta 2018 tiedotusvälineiden vapauden heikentymisestä Valko-Venäjällä ja erityisesti Charter97-verkkosivuston tapauksesta (2), 19. huhtikuuta 2018 Valko-Venäjästä (3), 6. huhtikuuta 2017 Valko-Venäjän tilanteesta (4) ja 24. marraskuuta 2016 Valko-Venäjän tilanteesta (5) antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon 21. lokakuuta 2020 antamansa suositukset neuvostolle, komissiolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle suhteista Valko-Venäjään (6),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuoden 2020 Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon, joka myönnettiin Valko-Venäjän demokraattiselle oppositiolle 22. lokakuuta 2020,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 13. elokuuta 2020 antaman julkilausuman ja viiden poliittisen ryhmän johtajien 17. elokuuta 2020 antaman julkilausuman Valko-Venäjän tilanteesta 9. elokuuta 2020 pidettyjen niin kutsuttujen presidentinvaalien jälkeen,

—	ottaa huomioon 1. lokakuuta 2020 ja 16. lokakuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät ja 12. lokakuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Valko-Venäjästä,

—

ottaa huomioon 6. marraskuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen 15 Valko-Venäjän viranomaisten jäsenen, mukaan lukien Aljaksandr Lukašenka, lisäämisestä pakoteluetteloon, niin että yhteensä 59:ää valkovenäläistä henkilöä koskee matkustuskielto ja varojen jäädyttäminen; ottaa huomioon 17. helmikuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen vuonna 2004 asetetun EU:n asevientikiellon ja sellaisten tavaroiden vientikiellon jatkamisesta Valko-Venäjän osalta, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin (7),

—	ottaa huomioon 14. elokuuta 2020 pidetyn ulkoasiainneuvoston ylimääräisen kokouksen tärkeimmät tulokset ja 19. elokuuta 2020 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Valko-Venäjän tilanteesta 9. elokuuta 2020 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen,

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan useat viimeaikaiset julkilausumat ja lausumat Valko-Venäjästä, erityisesti 11. elokuuta 2020 ja 17. elokuuta 2020 annetut julkilausumat, ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) tiedottajan aiemmat lausumat, erityisesti 13. marraskuuta 2020 annetun lausuman Raman Bandarenkan kuolemasta, sekä kuolemanrangaistuksen käytöstä Valko-Venäjällä annetut lausumat,

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan 7. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman poliittisin perustein toteutetuista mielivaltaisista ja selittämättömistä pidätyksistä ja vangitsemisista ja korkean edustajan 11. syyskuuta 2020 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman koordinointineuvoston jäseniin kohdistuvan väkivallan ja pelottelun kärjistymisestä, ottaa huomioon EU:n Valko-Venäjän-edustuston 17. marraskuuta 2020 Minskissä edustettuina olevien EU:n jäsenvaltioiden, Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystön, Sveitsin suurlähetystön ja Amerikan yhdysvaltojen suurlähetystön puolesta antaman yhteisen lausuman Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä,

—

ottaa huomioon YK:n julkilausumat Valko-Venäjän tilanteesta, erityisesti YK:n ihmisoikeuserityisraportoijien 13. elokuuta 2020 ja 19. marraskuuta 2020, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 21. elokuuta 2020, 11. syyskuuta 2020 ja 13. marraskuuta 2020 antamat julkilausumat ja ihmisoikeusneuvoston 45. istunnossa 18. syyskuuta 2020 käydyn kiireellisen keskustelun aikana annetut julkilausumat,

—	ottaa huomioon Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 17. heinäkuuta 2020 antaman raportin ja YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. syyskuuta 2020 antaman päätöslauselman Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta ennen vuoden 2020 presidentinvaaleja ja niiden jälkeen,

—	ottaa huomioon Etyjin raportoijan 5. marraskuuta 2020 antaman Moskovan mekanismiin liittyvän selvityksen Valko-Venäjällä 9. elokuuta 2020 pidettyihin presidentinvaaleihin liittyvistä väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuoli Valko-Venäjä on,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että ennennäkemättömät rauhanomaiset mielenosoitukset ja lakot ovat jatkuneet Valko-Venäjällä yli 100 päivää niiden alkamisesta, mikä osoittaa Valko-Venäjän yhteiskunnan tyytymättömyyden ja aktivoitumisen asteen vaalien tulosten laajamittaista väärentämistä ja maan itsevaltaisen hallinnon tekemiä ihmisoikeusloukkauksia vastaan; ottaa huomioon, että jatkuvat mielenosoitukset huipentuvat viikonloppuisin järjestettäviin yhtenäisyysmarsseihin ja että mielenosoitukset, joihin on osallistunut satojatuhansia ihmisiä, ovat ennennäkemättömän laajoja Valko-Venäjän historiassa;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat vastanneet oikeutettuihin ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin väkivallalla, sortotoimilla, järjestelmällisellä pelottelulla, häirinnällä, perusvapauksien rajoittamisella, epäinhimillisellä kohtelulla, mukaan lukien mielenosoitusten aikana pidätettyihin henkilöihin, myös ihmisoikeuksien puolustajiin, kohdistunut kidutus ja seksuaalinen väkivalta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajat ovat dokumentoineet yli 500 kidutus- ja kaltoinkohtelutapausta ja useita ihmisiä on kadonnut tai löydetty kuolleina, mukaan lukien Aljaksandr Taraykouski, Kanstantsin Šyšmakou, Artsjom Parukou, Aljaksandr Vihor ja Henadz Šutau; ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa on vielä käytössä kuolemanrangaistus;

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan yli 25 000 valkovenäläistä, joiden joukossa on vanhuksia, naisia ja lapsia, on pidätetty jossain vaiheessa, koska he ovat protestoineet hallintoa vastaan sekä ennen 9. elokuuta 2020 pidettyjä vaaleja että niiden jälkeen; ottaa huomioon, että viimeksi sekä 8. että 15. marraskuuta 2020 yli 1 000 ihmistä pidätettiin jatkuvien rauhanomaisten mielenosoitusten aikana; ottaa huomioon, että Valko-Venäjällä on yli 125 poliittista vankia;

ottaa huomioon, että ryhmä siviiliasuisia naamioituneita miehiä pahoinpiteli 31-vuotiaan taideopettajan Raman Bandarenkan raa’asti 11. marraskuuta 2020 illalla; toteaa, että pahoinpitelijöiden kerrotaan olevan läheisessä yhteydessä Lukašenkan hallintoon; toteaa, että Bandarenkaa hakattiin edelleen hänen ollessaan pidätettynä ja kahden tunnin kuluttua hänet vietiin sairaalaan, koska hän oli saanut päävammoja, joihin hän menehtyi seuraavana päivänä; ottaa huomioon, että viranomaiset yrittävät vältellä vastuuta väittämällä, että Bandarenkan pahoinpitelivät ”huolestuneet kansalaiset”, ja ovat asettaneet syytteeseen kaksi väärinkäytösten paljastajaa: lääkärin ja toimittajan;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät toteuttaneet välittömiä lakisääteisiä toimia rikoksen tutkimiseksi ja yli 1 100 ihmistä, jotka kokoontuivat muistamaan Bandarenkan kuolemaa, pidätettiin eri puolilla Valko-Venäjää seuraavina päivinä; ottaa huomioon, että ortodoksisen ja katolisen kirkon edustajat ovat saaneet Valko-Venäjän tutkintakomitealta ilmoituksen, jossa heidän kerrotaan rikkoneen lakia, koska he tuomitsivat sen, että turvallisuusjoukot tuhosivat Raman Bandarenkan muistomerkin;

ottaa huomioon, että sen sijaan, että Raman Bandarenkan kuolemasta vastuussa olevat saatettaisiin oikeuden eteen, viranomaiset asettavat syytteeseen ne, jotka yrittävät selvittää totuuden hänen kuolemansa olosuhteista; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän valtakunnansyyttäjänvirasto käynnisti 19. marraskuuta 2020 rikosasian Valko-Venäjän rikoslain 178 pykälän 3 momentin nojalla (”Lääketieteellisen salaisuuden paljastaminen, jolla on vakavia seurauksia”); ottaa huomioon, että tämän jälkeen pidätettiin riippumattoman mediajärjestön Tut.by:n toimittaja Katsiarina Barisevitš, joka kirjoitti Raman Bandarenkan kuolemasta;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän sisäasiainministeriö antoi 12. lokakuuta 2020 lausuman, jossa se ilmoitti olevansa halukas käyttämään kovia ammuksia mielenosoittajia vastaan; ottaa huomioon, että viranomaiset käyttivät tainnutuskranaatteja ja pippurisumutetta, ampuivat kumiluoteja suoraan ihmisiä kohti ja ampuivat laukauksia ilmaan useissa mielenosoituksissa; ottaa huomioon, että liikenteelle ja viestinnälle asetetaan jatkuvasti esteitä ja erityisesti internetiin pääsyä rajoitetaan keinona ehkäistä ja hajottaa mielenosoituksia;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset jatkavat riippumattomiin valkovenäläisiin toimittajiin ja kansalaistoimittajiin kohdistamiaan väkivaltaisia tukahduttamistoimia ja pyrkivät tarkoituksellisesti estämään puolueettoman raportoinnin; ottaa huomioon, että pelkästään 15. marraskuuta 2020 pidätettiin 23 toimittajaa, jotka raportoivat Raman Bandarenkan muistoksi pidetyistä mielenosoituksista eri kaupungeissa Valko-Venäjällä; ottaa huomioon, että ulkomaisten tiedotusvälineiden ja toimittajien toimintaa ei sallita Valko-Venäjällä;

ottaa huomioon, että yhteensä 390 toimittajaa on asetettu syytteeseen vaalien aikana ja niiden jälkeen ja että 77 toimittajaa on tuomittu lyhyisiin, enintään 15 päivän pituisiin vankeusrangaistuksiin hallinnollisten syytteiden perusteella; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän journalistiliiton mukaan 23. marraskuuta 2020 jälkeen vankilassa on 14 toimittajaa hallinnollisten tai rikosoikeudellisten syytteiden perusteella;

ottaa huomioon, että toimittajien mielivaltaisiin pidätyksiin ja vangitsemisiin on usein liittynyt voimankäyttöä ja että ne ovat johtaneet ammatinharjoittamisvälineiden vahingoittumiseen tai takavarikoimiseen sekä valmistellun videomateriaalin poistamiseen; ottaa huomioon, että kolme naistoimittajaa loukkaantui kumiluodeista toimittajantehtäviä hoitaessaan;

ottaa huomioon, että vaaleja seuraamaan saapuneilta ulkomaisilta kirjeenvaihtajilta evättiin akkreditointi; ottaa huomioon, että 2. lokakuuta 2020 Valko-Venäjän ulkoministeriö peruutti kaikkien maassa toimivien ulkomaisten toimittajien akkreditoinnin ja kertoi, että toimenpide oli osa maan tiedotusvälineitä koskevien sääntöjen ja menettelyjen uudistusta;

L.	ottaa huomioon, että valkovenäläisiin lapsiin kohdistetaan tukahduttamistoimia, koska heidän vanhempiaan uhataan huoltajuuden menettämisellä mielenosoituksiin osallistumisen vuoksi;

ottaa huomioon, että EU on määrännyt pakotteita 40 henkilölle, jotka ovat vastuussa väkivallasta, tukahduttamisesta ja vaalitulosten väärentämisestä Valko-Venäjällä; ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto päätti 6. marraskuuta 2020 lisätä pakoteluetteloon 15 Valko-Venäjän viranomaisten jäsentä, mukaan lukien Aljaksandr Lukašenka ja hänen poikansa; ottaa huomioon, että yksilöitä ja yrityksiä koskevia lisäpakotteita valmistellaan parhaillaan; ottaa huomioon, että Astravetsin ydinvoimala aloitti sähköntuotannon 3. marraskuuta 2020, mikä herättää uusia huolia sen turvallisuudesta;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset eivät ole tähän mennessä tutkineet raportoituja poliisin väkivaltaisuuksia ja rankaisemattomuus ihmisoikeusloukkauksista on edelleen yleistä; ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen puuttuminen heikentää uhrien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin;

tuomitsee mitä jyrkimmin Raman Bandarenkan murhan ja ilmaisee osanottonsa hänen perheelleen ja kaikille perheille, jotka ovat menettäneet läheisiään Lukašenkan hallinnon tukahduttamistoimien seurauksena;

vaatii käynnistämään nopeita, perusteellisia, puolueettomia ja riippumattomia tutkimuksia Raman Bandarenkan kuolemasta ja mielenosoitusten yhteydessä kuolleiden Aljaksandr Taraykouskin, Aljaksandr Vihorin, Artsjom Parukoun, Henadz Šutaun ja Kanstantsin Šyšmakoun tapauksista;

kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vapauttamaan välittömästi poliittiset vangit, mukaan lukien Artsiom Sarokin ja toimittaja Katsiarina Barisevitš, jotka paljastivat, että viranomaiset peittelivät Raman Bandarenkan murhaa;

muistuttaa tukevansa mieltään osoittavia valkovenäläisiä ja heidän vaatimuksiaan vapaudesta, demokratiasta, ihmisarvosta ja oikeudesta valita oma kohtalonsa; tuomitsee jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset, pelottelun ja suhteettoman voimankäytön rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan;

vaatii vapauttamaan välittömästi lääketieteellisen työntekijän, joka antoi tiedotusvälineille yleistä etua koskevia tietoja Raman Bandarenkan kuolemasta loukkaamatta uhrin perheen oikeuksia;

vaatii Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan kaikenlaisen Valko-Venäjän kansalaisiin ja pidätettyihin kohdistuvan väkivallan, kaltoinkohtelun, sukupuoleen perustuvan väkivallan ja kidutuksen, antamaan heille mahdollisuuden saada lääketieteellistä ja oikeudellista neuvontaa ja vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, mukaan lukien henkilöt, jotka on pidätetty siksi, että he ovat osallistuneet mielenosoituksiin vaalituloksia tai viranomaisten käyttämää väkivaltaa vastaan tai ilmaisseet tukevansa näitä mielenosoituksia;

tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen pelottelun, häirinnän, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset sekä kansalaisten huonon kohtelun ja tuomitsee Valko-Venäjän valtion viranomaisten tekemät tai heidän lukuunsa tehdyt ihmisoikeusloukkaukset; kehottaa lopettamaan välittömästi kaikenlaisen kansalaisten häirinnän, kuten työntekijöiden tai opiskelijoiden irtisanomisen lakkoihin tai mielenosoituksiin osallistumisen vuoksi, toimittajien akkreditoinnin peruuttamisen, kunnallisten palvelujen, kuten veden tai lämmityksen saannin, keskeyttämisen rangaistuksena, lasten huoltajuusoikeuksien riistämisen, yksityisten pankkitilien sulkemisen ja internetyhteyksien katkaisemisen;

kehottaa kaikkia Valko-Venäjän lainvalvontaviranomaisia ja kaikkia Valko-Venäjän viranomaisten puolesta toimivia lopettamaan välittömästi siviileihin kohdistuvan väkivallan käytön ja pidättymään panemasta täytäntöön suhteetonta voimankäyttöä, väkivallan käyttöä, kidutusta ja kansalaisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua koskevia rikosoikeudellisia määräyksiä ja ohjeita; kehottaa sisällyttämään Valko-Venäjän rikoslakiin kidutuksen erityisen määritelmän kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja muuttamaan lainsäädäntöä tahdonvastaisten katoamisten kriminalisoimiseksi;

tuomitsee viranomaisten täydellisen haluttomuuden tutkia pahoinpitely- ja kidutustapauksia, joihin lainvalvontaviranomaiset ovat syyllistyneet, samalla kun ne käynnistävät rauhanomaisia kansalaisia koskevia rikostutkimuksia; korostaa, että tämä on osoitus tahallisesta ja järjestelmällisestä sortopolitiikasta ja rankaisemattomuudesta, mitä korostaa vielä se, että poliisi ja erityiset turvallisuusjoukot saavat edelleen korkeimpia kunnianosoituksia osallistumisestaan ihmisiin kohdistuviin rikoksiin;

10.

torjuu 9. elokuuta 2020 pidettyjen niin kutsuttujen presidentinvaalien tulokset ja ilmaisee varauksettoman tukensa Valko-Venäjän kansalle sen oikeutetuissa vaatimuksissa, jotka koskevat autoritaarisen sorron pikaista lopettamista, perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, demokraattista edustusta ja poliittista osallistumista sekä uusia, vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja kansainvälisten normien mukaisesti ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailun alaisina;

11.

kehottaa kaikkia Valko-Venäjällä toimivia yrityksiä noudattamaan erityistä huolellisuutta ja kantamaan vastuunsa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti;

12.

korostaa tarvetta varmistaa kansalaisten oikeus kokoontumis-, yhdistymis-, sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedotusvälineiden vapauteen ja siten tarvetta poistaa kaikki näitä vapauksia rajoittavat lainsäädännölliset ja käytännön rajoitukset;

13.

muistuttaa, että on tärkeää vahvistaa oikeusvaltioperiaate, jotta voidaan kunnioittaa perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, sekä taata toimiva riippumaton oikeuslaitos, jotta voidaan varmistaa oikeus asianajajaan, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeussuojakeinoihin;

14.

kehottaa komissiota lisäämään tukeaan Valko-Venäjän riippumattomille tiedotusvälineille, joiden selviytyminen ja toiminta ovat olennaisen tärkeitä, jotta Valko-Venäjän kansalaisille ja kansainväliselle yhteisölle raportoidaan puolueettomasti Valko-Venäjän tapahtumista;

15.

tuomitsee jyrkästi kuolemanrangaistuksen jatkuvan käytön ja vaatii sen välitöntä ja pysyvää poistamista ja tätä odotettaessa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä sekä tehokasta oikeutta hakea muutosta kuolemanrangaistuksiin;

16.

kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan toimittajiin ja tiedotusvälineiden työntekijöihin kohdistuvat hyökkäykset, heidän vangitsemisensa ja demonisointinsa sekä pyrkimään toimillaan siihen, että tiedotusvälineiden vapautta suojellaan merkityksellisellä tavalla;

17.

kehottaa EU:ta tukemaan Lukašenkan hallinnon Valko-Venäjän kansaan kohdistamien rikosten kansainvälistä tutkintaa; katsoo, että tutkintaa olisi tuettava perustamalla todisteiden keruukeskus ja kansainvälisen oikeuden asiantuntijoista koostuva EU:n työryhmä avustamaan tulevissa kansainvälisissä tutkimuksissa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EUH:ta antamaan täyden tukensa YK:n ihmisoikeusneuvoston ja Etyjin Moskovan mekanismin sekä ihmisoikeuksien puolustajien ja kansalaisyhteiskunnan pyrkimyksille varmistaa, että ihmisoikeuksien loukkaukset dokumentoidaan ja niistä raportoidaan ja että tämän seurauksena teoista kannetaan vastuu ja uhrit saavat oikeutta;

18.

tuomitsee Valko-Venäjän kansalliskokouksen toimet Valko-Venäjän kansalaisten kansalaisuuden epäämiseksi poliittisista syistä;

19.

tuomitsee naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetut tukahduttamistoimet, erityisesti Viasnan ihmisoikeuskeskuksessa toimivien Marfa Rabkovan ja Marina Kostyljantšenkon pidätykset, ja kehottaa lopettamaan välittömästi naisaktivistien sukupuoleen perustuvan häirinnän;

20.

toteaa, että Saharov-mielipiteenvapauspalkinnon 2020 luovuttaminen Valko-Venäjän demokraattiselle oppositiolle voidaan pandemian vuoksi toteuttaa tällä hetkellä vain etäseremoniana; korostaa kuitenkin, että tilanteen salliessa olisi järjestettävä fyysinen seremonia;

21.

korostaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden Lukašenkan hallintoa vastaan toteuttamat toimet ovat toistaiseksi olleet riittämättömiä, ja suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen laatia kolmas pakotepaketti, joka koskee yrityksiä ja oligarkkeja, joilla on siteitä Lukašenkan hallintoon; kehottaa laajentamaan EU:n pakoteluetteloa niin, että se on uskottava;

22.

tukee Euroopan parlamentin tiedonhankintamatkan välitöntä toteuttamista Vilnaan ja Varsovaan sekä yhteydenpitoa Valko-Venäjän oppositioon mahdollisten välitys- ja demokratiatukitoimien tutkimiseksi; korostaa, että tarvitaan lisää välitys- ja demokratiatukitoimia, kuten tiedonhankintamatkaa seuraava korkean tason valtuuskunta;

23.

kehottaa jäädyttämään kokonaan kaikki EU:n varojen siirrot, mukaan lukien lainat Euroopan investointipankilta, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankilta ja muilta tahoilta, nykyiselle Valko-Venäjän hallitukselle ja valtion valvonnassa oleville hankkeille; kehottaa EUH:ta keskeyttämään neuvottelut EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuuden painopisteistä, kunnes on pidetty vapaat ja oikeudenmukaiset presidentinvaalit;

24.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja lisäämään EU:n sitoutumista ja tukea riippumattomille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, ihmisoikeuksien puolustajille ja riippumattomille toimittajille, erityisesti pidätetyille toimittajille, seuraamalla näiden oikeudenkäyntejä; pyytää komissiota perustamaan kiireellisesti apurahaohjelman valkovenäläisistä yliopistoista heidän demokratiamyönteisen asenteensa vuoksi häädetyille opiskelijoille ja tutkijoille; pyytää komissiota käynnistämään kohdennetun EU:n avustusohjelman, jolla autetaan poliittisten tukahduttamistoimien ja poliisiväkivallan uhreja;

25.

tuomitsee eurooppalaisten diplomaattien karkottamisen Valko-Venäjältä ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita harkitsemaan diplomaattisten suhteidensa tason alentamista Valko-Venäjään;

26.

pitää valitettavana Valko-Venäjän viranomaisten lähettämiä pyyntöjä luovuttaa Varsovassa sijaitsevan Telegram Next ja Nexta-live -kanavien perustajat Stsiapan Putsilan ja Raman Pratasevitš, jotka Valko-Venäjän valtion turvallisuuskomitea (KGB) oli lisännyt terrorismiin sekaantuneiden henkilöiden luetteloon;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön Etyjin Moskovan mekanismin esittelijän suositukset, jotka koskevat turvapaikan myöntämistä Geneven pakolaisyleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa vainoamistapauksissa; kannustaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä helpottamaan entisestään menettelyä, jonka avulla Valko-Venäjältä poliittisista syistä pakenevat voivat saada viisumin, ja antamaan heille ja heidän perheilleen kaiken tarvittavan tuen ja avun;

28.

tuomitsee tiedotusvälineiden tukahduttamisen ja internetiin pääsyn estämisen, disinformaation levittämisen sekä toimittajien ja bloggaajien pahoinpitelyn, pidätykset ja pelottelun; korostaa Valko-Venäjän kansalaisten oikeutta esteettömään tiedonsaantiin; kehottaa EU:ta käyttämään välineitään tukeakseen tiedotusvälineitä ja toimittajia, joihin hallinto kohdistaa tukahduttamistoimia;

29.

vaatii, että valkovenäläisten työntekijöiden olisi voitava käyttää oikeuttaan lakkoon rauhanomaisesti ilman irtisanomisen, pidättämisen tai muiden kostotoimien riskiä;

30.

pitää valitettavana, että Astravetsin ydinvoimala ei ole tiukimpien kansainvälisten ympäristö- ja turvallisuusnormien mukainen; tukee pyrkimyksiä varmistaa EU:n solidaarinen suhtautuminen Astravetsin ydinvoimalasta peräisin olevan energian EU:n markkinoille tuonnin kieltämiseen;

31.

toistaa neuvostolle ja komissiolle antamansa kehotuksen perustaa kattava, tehokas ja oikea-aikainen unionin laajuinen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä, niin kutsuttu EU:n Magnitski-laki, jonka avulla vakavista ihmisoikeusloukkauksista, väärinkäytöksistä ja korruptiosta vastuussa oleva tai niihin osallistunut henkilö, valtio, muu kuin valtiollinen toimija tai muu yhteisö voidaan ottaa viipymättä toimenpiteiden kohteeksi;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle ja Valko-Venäjän viranomaisille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0231.

(2) EUVL C 11, 13.1.2020, s. 18.

(3) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 100.

(4) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 60.

(5) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 135.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0280.

(7) EUVL L 45, 18.2.2020, s. 3.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/147

P9_TA(2020)0336

Aborttioikeudet Puolassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 tosiasiallisesta aborttikiellosta Puolassa (2020/2876(RSP))

(2021/C 425/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 2 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon 4. marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”),

—	ottaa huomioon Puolan tasavallan perustuslain,

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon 16. joulukuuta 1966 tehdyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen sekä 16. joulukuuta 1966 tehdyn YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean 23. marraskuuta 2016 hyväksymät päätelmät Puolaa koskevasta seitsemännestä määräaikaisraportista,

—	ottaa huomioon Unescon 10. tammikuuta 2018 antaman seksuaalikasvatusta koskevan ohjeasiakirjan ”International Technical Guidance on Sexuality Education”,

—	ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 pidetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) ja sen toimintaohjelman, sen tarkistuskonferenssien tulokset sekä sen Nairobissa vuonna 2019 pidetyn 25-vuotistapahtuman (ICPD25),

—	ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking + 10 (2005), Peking + 15 (2010) ja Peking + 20 (2015) hyväksytyt päätösasiakirjat,

—

ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus), joka tuli voimaan 1. elokuuta 2014, sekä 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (1),

—	ottaa huomioon vuonna 2015 sovitut Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2017 julkaistun Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun keskusteluasiakirjan ”Women’s sexual and reproductive health and rights in Europe”,

—	ottaa huomioon komission vuonna 2017 naisten oikeuksista sekasortoisena aikana (Women’s rights in Turbulent times) järjestämän, perusoikeuksia koskevan vuotuisen keskustelutilaisuuden päätelmät,

—	ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön vuonna 2018 antamat suositukset nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan Puolaan 22.-24. toukokuuta 2017 tekemän valtuuskuntamatkan jälkeen laatiman, 10. heinäkuuta 2017 päivätyn virkamatkaraportin sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan Puolaan 19.–21. syyskuuta 2018 oikeusvaltiotilanteen tarkastelemiseksi lähettämän tilapäisen valtuuskunnan laatiman, 3. joulukuuta 2018 päivätyn virkamatkaraportin,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Puolasta ja erityisesti 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltion ja demokratian tilasta Puolassa (2) ja 17. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (3),

—

ottaa huomioon komission käynnistämät, Puolan oikeusjärjestelmän uudistamiseen liittyvät neljä rikkomusmenettelyä Puolaa vastaan ja 20. joulukuuta 2017 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835),

—	ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta (4),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa (5),

—

ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (6), sekä 17. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta (7),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (8),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet (9),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (10),

—	ottaa huomioon 30. syyskuuta 2020 julkistetun komission oikeusvaltioraportin 2020 ”Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa” (COM(2020)0580) ja sen maakohtaisen luvun oikeusvaltiotilanteesta Puolassa,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin enemmistöä edustavien viiden ryhmän puheenjohtajien Puolan pääministerille 30. lokakuuta 2020 lähettämän kirjeen (11),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että unioni väittää perustuvansa SEU:n 2 artiklan mukaisesti ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja syrjimättömyyden arvoille; ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet perusoikeuksien kunnioittamista, takaamista ja noudattamista koskevia kansainvälisen oikeuden ja EU:n perussopimusten mukaisia velvoitteita ja velvollisuuksia;

B.	toteaa, että tehokas, riippumaton ja puolueeton oikeusjärjestelmä on oikeusvaltion keskeinen edellytys, ja sen avulla varmistetaan ihmisten perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojelu EU:ssa;

ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus ja sitä on kunnioitettava kaikilta osin; ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sitä koskevan oikeuskäytännön mukaisesti naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys liittyy useisiin ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen elämään, oikeuteen olla joutumatta epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi, oikeuteen terveydenhuoltoon, oikeuteen yksityisyyteen, oikeuteen saada tietoja ja koulutusta sekä syrjintäkieltoon; toteaa, että näistä ihmisoikeuksista on säädetty myös Puolan perustuslaissa;

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on käsitellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia hiljan hyväksymässään EU:n terveysohjelmassa (EU4Health) varmistaakseen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien turvallisen tarjonnan edellyttämien tavaroiden (esimerkiksi lääkkeet, ehkäisyvälineet ja terveydenhuollon laitteet) oikea-aikaisen saatavuuden;

E.	toteaa, että perustuslakituomioistuin perustettiin yhdeksi keskeisistä tekijöistä, joilla varmistetaan keskinäinen valvontajärjestelmä perustuslaillisessa demokratiassa ja oikeusvaltio Puolassa;

ottaa huomioon, että naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitea antoivat elokuussa 2018 yhteisen julkilausuman, jossa ne korostivat, että turvallisen ja laillisen raskaudenkeskeytyksen sekä siihen liittyvien palvelujen ja tietojen saatavuus on naisten lisääntymisterveyden keskeinen osatekijä, ja jossa ne kehottivat maita lopettamaan naisten ja tyttöjen lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevien rajoitusten soveltamisen, sillä ne vaarantavat heidän terveytensä ja henkensä; toteaa, että abortin saatavuus on ihmisoikeus ja että sen viivästyttäminen ja kieltäminen ovat sukupuoleen perustuvan väkivallan muotoja ja niissä voi olla kyse kidutuksesta ja/tai julmasta, epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta; toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteeseen 3 liittyviä tavoitteita ja sukupuoleen perustuvat väkivallanteot ja haitalliset käytännöt liittyvät tavoitteeseen 5;

toteaa, että kattavan ja ikätasoisen tiedon, seksuaali- ja parisuhdevalistuksen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien, perhesuunnittelu, ehkäisymenetelmät ja turvallinen ja laillinen abortti mukaan luettuina, saatavuus sekä tyttöjen ja naisten itsemääräämisoikeus ja kyky päättää vapaasti ja riippumattomasti kehostaan ja elämästään ovat heidän taloudellisen riippumattomuutensa ennakkoedellytyksiä ja siten olennaisen tärkeitä tekijöitä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi ja sukupuoleen perustuvan väkivallan poistamiseksi; toteaa, että kyse on heidän kehostaan ja siten heidän valinnastaan;

ottaa huomioon, että Puola on ratifioinut Istanbulin sopimuksen, Lanzaroten sopimuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksien sopimuksen ja että se on ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden nojalla velvollinen tarjoamaan mahdollisuuden kattavaan seksuaalikasvatukseen ja -tietoon muun muassa seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön riskeistä ja kyseenalaistamaan yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolistereotypioita; ottaa huomioon, että Puola ei ole pannut täytäntöön laillisen abortin saatavuutta koskevia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja; ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ministerikomitea on arvostellut Puolaa siitä, että se ei ole edistynyt asiassa;

toteaa, että abortin saatavuudessa on lukuisia eroja jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että European Contraception Atlas 2020 -julkaisun mukaan Puola on taulukon häntäpäässä Euroopan unionissa, sillä sen ehkäisyvälineiden saatavuutta, perhesuunnittelua, neuvontaa ja tietojen tarjoamista verkossa koskevat toimintapolitiikat ovat kaikkein tiukimpien joukossa; toteaa, että Puola on yksi harvoista maista, joissa jälkiehkäisyn saamiseksi vaaditaan lääkemääräys, minkä lääkärit kuitenkin usein kieltäytyvät antamasta henkilökohtaisen vakaumuksensa perusteella;

ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen annettua vuonna 2015 ratkaisun lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ammateista 5. joulukuuta 1996 annetusta laista sen enempää terveydenhuollon ammattilaisiin kuin terveydenhuoltolaitoksiin ei kohdistu lakisääteistä velvoitetta antaa vaihtoehtoisten laitosten tai lääkäreiden nimiä, jos he tai ne henkilökohtaisen vakaumuksen johdosta kieltäytyvät tarjoamasta potilaalle seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä palveluja; ottaa huomioon, että heinäkuussa 2020 muutetun lain lopulliseen versioon ei sisällytetty potilaan lähettämistä koskevaa velvoitetta, kuten alun perin ehdotettiin; ottaa huomioon, että lähettämistä koskevan velvoitteen pois jättäminen osoittaa, että Euroopan neuvoston ministerikomitean suositusta, joka koskee Puolaa vastaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien alalla annettujen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoa, ei ole otettu lainkaan huomioon;

ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, esimerkiksi naisten ja perhesuunnittelun liiton, mukaan vuonna 2018 vain 10 prosenttia Puolan kansallisen terveysrahaston sopimussairaaloista tarjosi laillisia abortteja, mikä tarkoittaa, että Puolassa kokonaiset voivodikunnat kieltäytyvät tarjoamasta turvallisia ja laillisia aborttia, minkä vuoksi naisten on erittäin vaikeaa ja usein mahdotonta käyttää kyseisiä palveluja;

ottaa huomioon, että pelon ja kollegojen ja terveydenhuoltoviranomaisten painostuksen vuoksi lääkärit Puolassa eivät halua tulla yhdistetyiksi aborttitoimenpiteisiin; toteaa, että laajalti käytetyn omatuntolausekkeen lisäksi lääkärit luovat muitakin muuhun kuin sääntelyyn perustuvia esteitä, kuten tarpeettomia lääkärintarkastuksia, psykologista neuvontaa tai ylimääräistä asiantuntijaneuvontaa, tai he rajoittavat naisten oikeuksia raskausajan tutkimuksiin ja tietoihin, joiden saaminen on taattu kaikille kansanterveysjärjestelmässä;

ottaa huomioon, että gynekologisen hoidon saatavuus on Puolassa erittäin rajoitettua ja sitä on joillakin alueilla lähes mahdotonta saada, mikä johtaa ei-toivottujen raskauksien suureen määrään, huonoon lisääntymisterveyteen, kohdunkaulan syövän yleisyyteen ja ehkäisyn riittämättömään saatavuuteen; ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuollon saatavuutta ja hlbti-henkilöiden oikeuksia rajoitetaan merkittävästi; toteaa, että gynekologisen hoidon tarpeessa olevat transihmiset ja muunsukupuoliset ihmiset kohtaavat syrjintää lääketieteellisessä ympäristössä ja usein heitä kieltäydytään hoitamasta;

ottaa huomioon, että vuoden 2019 alusta lähtien yli 80 aluetta, maakuntaa tai kuntaa Puolassa on antanut hlbti-henkilöihin kielteisesti suhtautuvia päätöslauselmia, joissa ne ovat julistautuneet vapaiksi niin kutsutusta hlbt-ideologiasta, tai ne ovat hyväksyneet kokonaan tai osittain niin kutsuttuja alueellisia perheoikeuksien peruskirjoja, joissa syrjitään erityisesti yksinhuoltajia ja hlbti-vanhempia ja -henkilöitä ja joilla käytännössä rajoitetaan EU:n kansalaisten vapaata liikkuvuutta;

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jopa 200 000 naista keskeyttää vuosittain Puolassa raskautensa ja heidän on pakko turvautua salaiseen aborttiin, jossa useimmiten käytetään lääketieteellisiä aborttipillereitä ilman tarvittavaa ammatillista lääketieteellistä valvontaa ja neuvontaa; toteaa, että vuosittain arviolta jopa 30 000 naisen on matkustettava Puolasta ulkomaille saadakseen tarvitsemaansa terveydenhoitoa ja hankkiakseen abortin (12); ottaa huomioon, että näiden toimenpiteiden saannin ehtona on palveluista maksaminen, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole yhtäläisesti kaikkien naisten eivätkä etenkään sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien naisten tai laittomien maahanmuuttajanaisten saatavilla; toteaa, että tämän vuoksi turvallinen abortti on ainoastaan rajallisen naisryhmän ulottuvilla Puolassa;

ottaa huomioon, että Puolan perustuslakituomioistuin päätti 22. lokakuuta 2020 abortinvastaisia liikkeitä edustavien 119 Puolan parlamentin jäsenen tukemana, että perhesuunnittelusta, ihmisen sikiön suojelusta ja laillisen raskaudenkeskeytyksen edellytyksistä vuonna 1993 annetun lain säännös, joka sallii abortin tapauksissa, joissa raskaudenaikainen testi tai muut lääketieteelliset syyt osoittavat, että on erittäin todennäköistä, että sikiöllä on vakava ja peruuttamaton poikkeavuus tai parantumaton ja hengenvaarallinen sairaus, on perustuslain vastainen;

ottaa huomioon, että suuri todennäköisyys, että sikiöllä on vakava ja peruuttamaton poikkeavuus tai parantumaton sairaus, oli oikeudellisena perusteena 1 074:lle kaikkiaan 1 100:sta vuonna 2019 tehdystä raskaudenkeskeytyksestä, kun taas muut tapaukset liittyivät siihen, että raskaus vaaransi naisen hengen tai terveyden tai oli seurausta kielletystä teosta (eli raiskauksesta), jotka ovat ainoat muut sallitut tapaukset perhesuunnittelua koskevassa vuoden 1993 laissa;

ottaa huomioon, että ratkaisua aletaan soveltaa, kun se on julkaistu, mikä on Puolan lainsäädännön mukaan pakollista, ja että sen julkaiseminen johtaa Puolassa lähes täydelliseen aborttioikeuden kieltämiseen, abortin kriminalisoimiseen ja salaisten ja vaarallisten aborttien yleistymiseen sekä vain harvojen ulottuvilla olevaan aborttiturismiin ja heikentää siten naisten terveyttä ja oikeuksia ja vaarantaa heidän henkensä; toteaa, että vaikka ratkaisua ei ole julkaistu, monen sellaisen raskaana olevan naisen, jolle on ilmoitettu, että on hyvin todennäköistä, että sikiöllä on vakava ja peruuttamaton poikkeavuus tai parantumaton sairaus, mahdollisuutta saada laillinen abortti on rajoitettu;

katsoo, että ratkaisu on uusi hyökkäys oikeusvaltiota ja perusoikeuksia vastaan ja jälleen yksi yritys monien muiden viime vuosina tehtyjen vastaavien yritysten jatkoksi rajoittaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia Puolassa; ottaa huomioon, että nämä yritykset torjuttiin alustavasti jo vuosina 2016, 2018 ja 2020 Puolan kansalaisten järjestämien ”mustan perjantain” marsseina tunnettujen ja Euroopan parlamentin eri poliittisiin ryhmiin kuuluvien jäsenten voimakkaasti tukemien joukkomielenosoitusten johdosta;

ottaa huomioon, että ratkaisu annettiin aikana, jolloin kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, myös Puolassa, sovellettiin kansanterveyssyihin perustuvia rajoituksia covid-19-pandemian toisen aallon torjumiseksi, mikä haittaa vakavasti asianmukaisen demokraattisen keskustelun käymistä ja oikeudenmukaisen menettelyn noudattamista, mikä on olennaisen tärkeää perusoikeuksiin liittyvien kysymysten käsittelemiseksi;

ottaa huomioon, että terveyteen liittyvistä rajoituksista ja riskeistä huolimatta Puolassa ja muualla maailmassa on järjestetty ennennäkemättömän laajoja mielenosoituksia; toteaa, että tuhannet mielenosoittajat jatkavat protestointiaan heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia koskevia perusoikeuksiaan heikentäviä vakavia rajoituksia vastaan; toteaa, että mielenosoitusten hallintaan on käytetty mellakkapoliiseja ja sotilaallista poliisikuntaa ja että lainvalvontaviranomaiset ovat käyttäneet kohtuutonta voimaa ja fyysistä väkivaltaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, myös Puolan parlamentin ja Euroopan parlamentin jäseniä vastaan; toteaa, että nämä toimet ovat vastoin Puolan hallituksen velvoitteita, jotka perustuvat ihmisoikeuksia koskevaan kansainväliseen oikeuteen, myös perusoikeuskirjaan, jossa taataan oikeus rauhanomaiseen kokoontumiseen, sekä vastoin kokoontumis- ja yhdistymisvapauden erityisraportoijan antamia suuntaviivoja, joissa todetaan, että pääsääntöisesti armeijaa ei pitäisi käyttää kokoontumisten valvomiseen;

ottaa huomioon, että viranomaiset esittivät uhkauksia, kuten huomattavien sakkojen määräämistä, estääkseen Puolan kansalaisia ja Puolassa asuvia ihmisiä osallistumasta mielenosoituksiin ja että valtakunnansyyttäjä ja oikeusministeri Zbigniew Ziobro ovat ilmoittaneet, että mielenosoitusten järjestäjiä vastaan nostetaan rikossyytteitä, jotka voivat johtaa jopa kahdeksan vuoden vankeustuomioihin; toteaa, että monia mielenosoittajia, myös alaikäisiä, on pidätetty laittomasti;

ottaa huomioon, että varapääministeri Jarosław Kaczyński kannusti 28. lokakuuta 2020 ihmisiä puolustamaan perinteisiä puolalaisia arvoja ja suojelemaan kirkkoja ”hinnalla millä hyvänsä”, mikä johti kansallismielisten huligaanien hyökkäyksiin mielenosoittajia vastaan; ottaa huomioon, että näin ollen Puolan kulttuurisia ja uskonnollisia arvoja käytetään siten väärin, koska niillä perustellaan naisten oikeuksien täysimääräisen toteutumisen, naisten tasa-arvon ja heidän oikeutensa päättää omasta kehostaan hankaloittamista; ottaa huomioon, että fundamentalistinen järjestö Ordo Iuris, jolla on tiiviit yhteydet hallituskoalitioon, on toiminut liikkeellepanevana voimana ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämiseen tähtäävissä kampanjoissa Puolassa, yritykset kieltää abortit, vaatimukset irrottaa Puola Istanbulin sopimuksesta ja kehotukset luoda ”hlbti-vapaita vyöhykkeitä” mukaan luettuina;

ottaa huomioon, että viimeaikaisten mielipidetiedustelujen mukaan suurin osa puolalaisista kannattaa oikeutta saada abortti pyynnöstä 12. raskausviikkoon saakka; toteaa, että mielenosoittajat vaativat myös hallituksen eroa sen hyökättyä toistuvasti oikeusvaltioperiaatetta vastaan; ottaa huomioon, että mielenosoituksia ovat järjestäneet ja koordinoineet pääasiassa naisten johtamat järjestöt ja kansalaisjärjestöt ja naisaktivistit Puolan poliittisen opposition tukemina; katsoo, että Puolan presidentin mielenosoitusten johdosta antama ehdotus aborttilainsäädännöksi on epätyydyttävä;

ottaa huomioon, että Puolan perustuslakituomioistuinta koskevat lait, jotka Puolan parlamentti hyväksyi 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016, sekä vuoden 2016 lopussa hyväksytty kolmen säädöksen paketti horjuttivat vakavasti perustuslakituomioistuimen riippumattomuutta ja legitiimiyttä; toteaa, että perustuslakituomioistuin julisti 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016 annetut lait perustuslain vastaisiksi 9. maaliskuuta 2016 ja 11. elokuuta 2016; ottaa huomioon, että Puolan viranomaiset eivät tuolloin julkaisseet kyseisiä tuomioita eivätkä panneet niitä täytäntöön; katsoo, että Puolan lakien perustuslainmukaisuutta ei voida enää tehokkaasti taata Puolassa edellä mainittujen lainsäädäntömuutosten voimaantulon jälkeen (13);

ottaa huomioon, että edellä mainitun ratkaisun antoivat Laki ja oikeus -puolueen (PiS) johtaman koalition poliitikkojen valitsemat ja niistä täysin riippuvaiset tuomarit; toteaa, että Puolan senaatin puhemies katsoi, että ratkaisu on pätemätön, ja kehotti hallitusta olemaan julkaisematta sitä erityisesti siksi, että se rikkoo Puolan ihmisoikeusvelvoitteita ja on vastoin Puolan perustuslakia koskevaa aiempaa lainsäädäntöä ja koska perustuslakituomioistuimen kolmen tuomarin ja puheenjohtajan nimitykset ovat lainvastaiset (14);

AA.

ottaa huomioon, että komissio ja parlamentti ovat ilmaisseet vakavan huolensa oikeusvaltioperiaatteesta, myös perustuslakituomioistuimen legitimiteetistä, riippumattomuudesta ja tehokkuudesta; ottaa huomioon, että komissio käynnisti 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn vuonna 2015 toteutettujen Puolan oikeusjärjestelmän uudistusten johdosta;

tuomitsee jyrkästi perustuslakituomioistuimen ratkaisun ja naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien heikentämisen Puolassa; toteaa, että ratkaisulla vaarannetaan naisten terveys ja henki; palauttaa mieliin arvostelleensa voimakkaasti kaikkia lainsäädäntöehdotuksia tai rajoituksia, joilla pyritään kieltämään mahdollisuus turvalliseen ja lailliseen aborttiin Puolassa ja rajoittamaan sitä entisestään ja joilla käytännössä kielletään aborttihoidon saanti Puolassa, sillä useimpien laillisten aborttien perusteena on sikiön elämää uhkaava vakava ja peruuttamaton sikiön vaurio tai parantumaton sairaus; muistuttaa, että terveydenhuollon ja seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien yleinen saatavuus on perusihmisoikeus;

toteaa, että aborttioikeuden rajoittaminen tai kieltäminen ei suinkaan poista abortteja vaan ainoastaan siirtää ne maan alle, mikä lisää laittomien, vaarallisten, salaisten ja hengenvaarallisten aborttien määrää; painottaa, että abortin suorittamista ei pitäisi sisällyttää rikoslakiin, koska sillä on lamaannuttava vaikutus lääkäreihin, sillä he pidättyvät siksi tarjoamasta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviä palveluja rikosoikeudellisten seuraamusten pelossa;

pitää valitettavana, että ratkaisu annettiin aikana, jolloin covid-19-pandemiasta johtuvat terveyteen liittyvät rajoitukset heikensivät vakavasti asianmukaisia demokraattisia prosesseja; arvostelee voimakkaasti julkisia kokoontumisia koskevaa kieltoa, joka on ollut voimassa ilman luonnonkatastrofista johtuvan hätätilan julistamista, kuten Puolan perustuslain 232 artiklassa säädetään;

muistuttaa, että naisten oikeudet ovat perusoikeuksia ja että EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla on lakisääteinen velvollisuus puolustaa ja suojella niitä perussopimusten ja perusoikeuskirjan sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

toteaa, että edellä mainitusta perustuslakituomioistuimen ratkaisusta johtuvilla perusteettomilla ja kohtuuttomilla abortin saatavuutta koskevilla rajoituksilla ei suojella naisten luontaista ja luovuttamatonta arvokkuutta, sillä niillä rikotaan perusoikeuskirjaa, Euroopan ihmisoikeussopimusta, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, lukuisia kansainvälisiä yleissopimuksia, joiden allekirjoittajavaltio Puola on, sekä Puolan tasavallan perustuslakia;

kehottaa painokkaasti Puolan parlamenttia ja viranomaisia pidättymään uusista yrityksistä rajoittaa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia, sillä tällaiset toimenpiteet ovat vastoin ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaista taantumattomuuden periaatetta; korostaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien kieltäminen on yksi sukupuoleen perustuvan väkivallan muoto; kehottaa Puolan viranomaisia ryhtymään toimiin pannakseen täysimääräisesti täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Puolalle langettamat tuomiot, joiden mukaan rajoittava aborttilainsäädäntö rikkoo naisten ihmisoikeuksia; korostaa, että lisääntymisterveyspalvelujen esteetön ja oikea-aikainen saatavuus sekä naisten lisääntymiseen liittyvän itsenäisyyden ja päätöksenteon kunnioittaminen ovat ratkaisevan tärkeitä naisten ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon suojelemiseksi;

korostaa tarvetta tarjota kattavaa, näyttöön perustuvaa, syrjimätöntä ja ikätasoista seksuaalikasvatusta ja -tiedotusta kaikille, koska sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän tiedon ja valistuksen puute voi johtaa tahattomien raskauksien lisääntymiseen;

tuomitsee jyrkästi Puolan oikeusministerin äskettäisen päätöksen aloittaa virallisesti Puolan vetäytyminen Istanbulin yleissopimuksesta, mikä olisi vakava takaisku sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjunnan kannalta; kehottaa Puolan viranomaisia panemaan kyseisen yleissopimuksen tehokkaasti täytäntöön käytännössä muun muassa tarjoamalla väkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja heidän lapsilleen riittävästi laadukkaita turvakotipaikkoja, kun otetaan huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta on lisääntynyt covid-19-pandemian aikana, sekä varmistamalla välttämättömien tuki- ja terveyspalvelujen saatavuus, seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto mukaan luettuna;

pitää valitettavana, että terveydenhuoltopalvelujen saatavuus on edelleen rajallinen tietyillä Puolan alueilla ja että ylimmän tarkastusviraston mukaan Puolan maaseutualueilla vain kahdelle prosentille raskaana olevista naisista tehtiin vuonna 2018 kaikki tarvittavat raskaudenaikaiset vakiotestit, kuten sikiön ultraäänitutkimus, sydänäänitutkimus tai äidiltä otettavat verikokeet;

10.

pitää valitettavana omatuntolausekkeen lisääntynyttä käyttöä, joka johtaa siihen, että aborttipalveluja hakevien ohjaamiseen toiseen laitokseen ei ole luotettavia mekanismeja, ja hitaisiin muutoksenhakumenettelyihin niiden hakijoiden osalta, joilta tällaiset palvelut evätään, ja pitää valitettavana myös sitä, että gynekologit turvautuvat usein omatuntolausekkeeseen, kun heitä pyydetään määräämään ehkäisyvälineitä, mikä rajoittaa käytännössä ehkäisyvälineiden saatavuutta Puolassa; toteaa, että tämä omatuntolauseke haittaa myös pääsyä raskaudenaikaiseen seulontaan, mikä loukkaa paitsi naisten oikeutta saada tietoa sikiön tilasta myös monissa tapauksissa estää lapsen menestyksekkään hoidon raskauden aikana tai välittömästi sen jälkeen; kehottaa Puolan viranomaisia kumoamaan lain, jolla rajoitetaan jälkiehkäisypillereiden saatavuutta;

11.

on erittäin huolissaan siitä, että tuhansien naisten on matkustettava ulkomaille käyttääkseen abortin kaltaista keskeistä terveyspalvelua; korostaa, että rajatylittävät aborttipalvelut eivät ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto heikoimmassa asemassa oleville ja syrjäytyneille ihmisille; on erittäin huolestunut siitä, että ulkomaille matkustaminen vaarantaa naisten terveyden ja hyvinvoinnin, sillä he matkustavat usein yksin; korostaa abortin jälkeisen hoidon merkitystä erityisesti naisille, joille aiheutuu komplikaatioita puutteellisesta tai vaarallisesta abortista;

12.

ilmaisee tukensa ja solidaarisuutensa tuhansille Puolan kansalaisille, erityisesti puolalaisille naisille ja hlbti-henkilöille, jotka terveysriskeistä huolimatta lähtivät kaduille osoittamaan mieltä perusvapauksiinsa ja -oikeuksiinsa kohdistettuja vakavia rajoituksia vastaan; panee merkille, että mielenosoittajien vaatimuksiin kuuluu perustuslakituomioistuimen ratkaisun kumoamisen lisäksi myös niin kutsutun aborttia koskevan kompromissin tuomitseminen, aborttilainsäädännön vapauttaminen ja kehoa koskevan itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen; muistuttaa, että kokoontumisvapaus ja yhdistymisvapaus määrittävät Euroopan unionin luonteen, myös pandemian aikana;

13.

tuomitsee jyrkästi lainvalvontaviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden, kuten äärioikeistolaisten nationalististen ryhmien, liiallisen ja suhteettoman voimankäytön ja väkivallan mielenosoittajia, myös aktivisteja ja naisten oikeuksia ajavia järjestöjä, vastaan; kehottaa Puolan viranomaisia varmistamaan, että mielenosoittajia vastaan hyökkäävät henkilöt saatetaan vastuuseen;

14.

kehottaa Puolan viranomaisia vahvistamaan naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevaa kansallista lainsäädäntöä varmistamalla, että sukupuoleen perustuvaa syrjintää käsittelevät instituutiot saavat kaikki tarvitsemansa taloudelliset ja henkilöresurssit;

15.

kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti perustuslakituomioistuimen kokoonpanoa, sillä sen laittomuus antaa perusteen riitauttaa perustuslakituomioistuimen antamat ratkaisut ja siten kyseenalaistaa sen kyvyn noudattaa Puolan perustuslakia; korostaa, että edellä mainittu ratkaisu on jälleen yksi esimerkki oikeuslaitoksen joutumisesta poliittiseen määräysvaltaan ja oikeusvaltioperiaatteen järjestelmätason romahtamisesta Puolassa;

16.

kehottaa neuvostoa käsittelemään tätä asiaa ja muita väitteitä Puolassa tapahtuneista perusoikeuksien loukkauksista laajentamalla parhaillaan SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti järjestämiensä Puolan tilannetta koskevien kuulemistilaisuuksien käsittelyalaa; kehottaa neuvostoa toteuttamaan Puolan tilannetta koskevan virallisen kuulemisen, joka on määrä järjestää 10. ja 11. joulukuuta 2020;

17.

suhtautuu myönteisesti 5. marraskuuta 2020 tehtyyn alustavaan sopimukseen lainsäädännöstä, jolla luotaisiin mekanismi, joka mahdollistaisi EU:n rahoituksen keskeyttämisen oikeusvaltioperiaatetta rikkovalle jäsenvaltiolle; kehottaa komissiota toimimaan päättäväisesti äskettäin sovitun, tulevaan monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 sovellettavan ehdollisuuden suhteen;

18.

kehottaa neuvostoa ja komissiota myöntämään riittävästi rahoitusta kansallisille ja paikallisille kansalaisyhteiskunnan järjestöille, joiden kautta edistetään demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien tukemista ruohonjuuritasolla jäsenvaltioissa, myös Puolassa; kehottaa komissiota tukemaan välittömästi ja suoraan ohjelmia ja puolalaisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka pyrkivät varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien suojelun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tietoisuuden lisäämistä ja koulutusta rahoitusohjelmien avulla;

19.

kehottaa komissiota asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi sen, että kaikille varmistetaan yhdenvertainen ja vahva oikeussuoja kaikilla SEUT-sopimuksen 19 artiklaan sisältyvillä perusteilla; kehottaa neuvostoa käynnistämään välittömästi uudelleen neuvottelut syrjimättömyyttä koskevasta horisontaalisesta direktiivistä ja saattamaan ne päätökseen ja suhtautuu myönteisesti komission uusiin sitoumuksiin tällä alalla;

20.

kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen, myös abortin, yleisen saatavuuden takaamisessa; kehottaa komissiota takaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeudet sisällyttämällä aborttioikeudet seuraavaan EU:n terveysstrategiaan;

21.

korostaa, että monissa jäsenvaltioissa on ilmaistu tukea puolalaisille naisille ja osoitettu kiinnostusta heidän asiaansa kohtaan; kehottaa EU:ta rahoittamaan järjestöjä, jotka helpottavat turvallista ja laillista aborttia tarjoavien organisaatioiden välistä rajat ylittävää yhteistyötä;

22.

kehottaa komissiota vahvistamaan, että direktiiviä 2004/113/EY (15) sovelletaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyviin tavaroihin ja palveluihin, ja tunnustamaan, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien tavaroiden ja palvelujen saatavuutta koskevat rajoitukset ja esteet ovat sukupuoleen perustuvaa syrjintää, sillä ne vaikuttavat suhteettomasti yhteen sukupuoleen (naisiin) tai haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin (kuten transihmisiin ja muunsukupuolisiin ihmisiin); tuomitsee sen, että Puolan hallitus käyttää väärin oikeuslaitosta ja lainsäädäntövaltaansa välineellistääkseen ja politisoidakseen naisten ja hlbti-henkilöiden elämän ja terveyden, minkä johdosta heitä syrjitään tässä suhteessa;

23.

kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille suuntaviivat, joilla varmistetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin liittyvien tavaroiden ja palvelujen yhtäläinen saatavuus EU:n lainsäädännön ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

24.

kehottaa neuvostoa saattamaan Istanbulin yleissopimuksen ratifiointi EU:n osalta kiireellisesti päätökseen; tuomitsee jyrkästi joissakin jäsenvaltioissa ilmenneet yritykset peruuttaa Istanbulin yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi jo toteutettuja toimia; kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen sukupuoleen perustuvan väkivallan lisäämisestä SEUT:n 83 artiklassa tarkoitettujen EU-rikosten luetteloon;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle, Puolan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.

(2) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 44.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0225.

(4) EUVL C 129, 5.4.2019, s. 13.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0058.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0349.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0407.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0111.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(11) PPE-ryhmän puheenjohtaja Manfred Weber, S&D-ryhmän puheenjohtaja Iratxe García Pérez, Renew Europe -ryhmän puheenjohtaja Dacian Cioloș, Verts/ALE-ryhmän yhteispuheenjohtaja Philippe Lamberts ja GUE/NGL-ryhmän yhteispuheenjohtajat Manon Aubry ja Martin Schirdewan.

(12) https://www.theseus.fi/handle/10024/138222

(13) Venetsian komission 14. ja 15. lokakuuta 2016 antama lausunto perustuslakituomioistuinta koskevasta laista, 128 kohta; YK:n ihmisoikeuskomitea, loppupäätelmät seitsemännestä Puolaa koskevasta määräaikaiskatsauksesta, 23. marraskuuta 2016, 7–8 kohta; Komission suositus (EU) 2017/1520, annettu 26. heinäkuuta 2017, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa (EUVL L 228, 2.9.2017, s. 19).

(14) https://www.senat.gov.pl/aktualnoscilista/art,13159,zespol-ekspertow-przy-marszalku-senatu-o-wyroku-trybunalu-konstytucyjnego.html

(15) Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13. joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37).

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/155

P9_TA(2020)0337

EU:n kauppapolitiikan tarkastelu

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (2020/2761(RSP))

(2021/C 425/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 17. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Mukautettu komission työohjelma 2020” (COM(2020)0440) ja puheenjohtaja von der Leyenin 16. syyskuuta 2020 päivätyn aiekirjeen puhemies Sassolille ja liittokansleri Merkelille aiheesta ”Unionin tila 2020”,

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2020 päivätyn komission kuulemisasiakirjan ”A renewed trade policy for a stronger Europe”,

—	ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456),

—	ottaa huomioon komission valkoisen kirjan toimintaedellytysten tasapuolistamisesta ulkomaisten tukien osalta (COM(2020)0253),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pk-yritysstrategia kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten” (COM(2020)0103),

—	ottaa huomioon 19. helmikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa” (COM(2020)0067),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission varapuheenjohtajan yhteisen tiedonannon ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020)0004),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (COM(2020)0381),

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa hyväksytyn Pariisin ilmastosopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta (1), 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa” (2), 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (3), 16. syyskuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n tehtävästä maailman metsien suojelussa ja ennallistamisessa (4), 7. lokakuuta 2020 antamansa päätöslauselman yhteisen kauppapolitiikan täytäntöönpanosta – vuosikertomus 2018 (5) ja 25. marraskuuta 2020 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan uusi teollisuusstrategia (6)”,

—	ottaa huomioon komission 24. marraskuuta 2020 antaman julkilausuman,

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (O-000070/2020 – B9-0024/2020),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

ottaa huomioon, että vuonna 2020 puhjenneen covid-19-pandemian seurauksena globaalit toimitusketjut ja tuotantolinjat ovat häiriintyneet, mikä on tuonut esiin sen, että Euroopan unioni on riippuvainen EU:n ulkopuolisista lähteistä erityisesti eräillä strategisilla aloilla, kuten lääkinnällisellä ja lääkealalla;

B.	ottaa huomioon, että kauppasääntöjä ja -etuja kyseenalaistetaan sekä EU:n ulkopuolella että jäsenvaltioissa ja että kestävän kehityksen uudet haasteet, kuten ilmastonmuutoksen torjunta, edellyttävät valtavirtaistamista kaikissa EU:n ulkoisissa ja sisäisissä julkisissa politiikoissa;

C.	ottaa huomioon, että jo ennen pandemiaa EU:n kilpailukyky oli jäänyt jälkeen muista talouksista; ottaa huomioon, että covid-19-pandemian aiheuttama kansainvälisen kaupan häiriö on nyt pahentanut jo valmiiksi merkittäviä taloudellisia tappioita;

D.	ottaa huomioon, että Euroopan unionilla, joka on luonnonvaroiltaan köyhä maanosa ja maailman suurin kaupparyhmittymä, on ainutlaatuiset mahdollisuudet tehdä maailmanlaajuista yhteistyötä maailmantalouden kestävän elpymisen saavuttamiseksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti;

E.	ottaa huomioon, että EU:n kauppapolitiikan tarkastelu ja määrätietoisemman EU:n kauppaohjelman laatiminen tapahtuu aikana, jolloin kaupan, talouden ja rahoituksen alalla toteutetaan maailmanlaajuisesti monia poliittisesti ohjattuja toimia pitkän aikavälin seurauksin;

Kauppa ja ”avoin strateginen riippumattomuus”

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n kauppapolitiikan tarkastelu käynnistettiin hyvissä ajoin vuonna 2020, jotta voidaan ottaa huomioon covid-19-pandemiasta saadut kokemukset, protektionistisen käyttäytymisen lisääntyminen maailmanlaajuisesti, kansainvälisen kaupan erityisen haastava ympäristö ja tarve sisällyttää kauppa kattavasti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja kestävän kehityksen tavoitteisiin ja reagoida näihin, jotta taloudellisesta yhteistyöstä ja kaupasta voidaan tehdä reilua, osallistavaa ja kestävää; katsoo, että tätä varten on ratkaisevan tärkeää koordinoida ja luoda synergioita asiaankuuluvien komission pääosastojen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välillä sekä kauppapolitiikan ja sisäpolitiikan (esim. teollisuus-, valtiontuki-, digitaali-, ympäristö-, kiertotalous- ja sosiaalipolitiikka) välillä ja sisällyttää kauppapolitiikka EU:n laajempaan ulkopolitiikkaan;

suhtautuu myönteisesti EU:n ainutlaatuista ”avoimen strategisen riippumattomuuden” käsitettä koskevaan keskusteluun ja kehottaa komissiota antamaan lisätietoja sen sisällöstä; toteaa tässä yhteydessä, että käsitteen olisi vastattava EU:n kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteita ja sen sitoutumista sääntöihin perustuvaan lähestymistapaan kauppapolitiikassaan ja monenväliseen kauppajärjestelmään, jonka ytimessä on Maailman kauppajärjestö (WTO); vaatii, että EU:n kauppastrategialla on parannettava EU:n teollisuuden, myös maatalousalan, kilpailukykyä, luotava ihmisarvoisia laadukkaita työpaikkoja ja suojeltava työntekijöitä, luotava osallistavaa ja kestävää talouskehitystä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti sekä edistettävä EU:n etuja ja arvoja;

korostaa, että EU yhtenä maailman suurimmista kaupparyhmittymistä hyötyisi euron laajemmasta käytöstä kansainvälisessä kaupassaan, koska se vähentäisi valuuttakurssiriskiä ja muihin valuuttoihin liittyviä kustannuksia liiketoimissa; korostaa, että nyt on entistäkin tärkeämpää edistää kauppaa, ja korostaa, että EU:n kauppastrategialla voidaan edistää merkittävästi elpymistä meneillään olevan kansanterveys- ja talouskriisin jälkeen;

kehottaa komissiota analysoimaan, miten EU:n toimitusketjujen häiriönsietokykyä voidaan parantaa ja samalla parantaa unionin tuotantokapasiteettia, tarkastelemalla mahdollisia hyötyjä, joita voidaan saada olennaisten tuotteiden EU:n tason strategisesta varastoinnista hätätilanteita varten, ja kannustamalla toimituslähteiden monipuolistamiseen samalla, kun tarkastellaan toiminnan siirtämistä lähistöllä oleviin maihin ja erityistä roolia, joka EU:n naapurialueilla sijaitsevilla mailla voisi olla tässä yhteydessä;

korostaa, että asiaa koskevan yksityiskohtaisen alakohtaisen analyysin mukaan toiminnan siirtämisellä takaisin tai lähistöllä oleviin valtioihin olisi edistettävä EU:n pitkän aikavälin kilpailukykyä eivätkä ne saisi johtaa kuluttajien kustannusten nousuun; toteaa, että toimitusketjun hallintatoimenpiteillä voi olla tärkeä rooli talouden elpymisessä ja että päätösten olisi joka tapauksessa oltava asianomaisten talouden toimijoiden käsissä;

kehottaa komissiota yksilöimään Euroopan strategiset alat ja raaka-aineet ja tukemaan ennakoivasti yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, keskittyen nykyiseen kriisiin ja mahdolliseen tulevaan kehitykseen, tukemalla ilmastoneutraaliutta, maailmanlaajuisten toimitusketjujen vastuuvelvollisuutta ja kestävyyttä sekä digitaalista innovointia, jotta voidaan lisätä elintarviketurvaa pitämällä vihreät kaistat avoimina ja lisäämällä elintarvikkeiden arvoketjujen avoimuutta; korostaa, että EU on erittäin riippuvainen kolmansista maista vihreän ja digitaalisen siirtymän kannalta välttämättömien kriittisten raaka-aineiden osalta; korostaa tässä yhteydessä, että täysin toimiva monenvälinen kauppajärjestelmä sekä laaja kestävien ja hyvin täytäntöön pantujen vapaakauppasopimusten ja reilun kaupan sopimusten verkosto ovat paras ja kustannustehokkain tapa taata, että käytettävissä on useita valmistuslähteitä; korostaa lisäksi, että häiriönsietokykyä voidaan parantaa avoimilla kauppavirroilla, pidättäytymällä kauppaa rajoittavista toimenpiteistä ja vahvistamalla yhteistyötä kauppakumppaneidemme kanssa; katsoo, että yhteistyö kauppakumppaneidemme kanssa olisi hyödyllistä myös kaupan esteiden poistamiseksi;

Monenvälinen kauppajärjestelmä

vahvistaa EU:n sitoutumisen avoimeen, sääntöihin perustuvaan monenväliseen kauppajärjestelmään, jonka ytimessä on uudistettu WTO sen tehokkuuden, vakauden ja ennakoitavuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan osallistumistaan kansainvälisillä foorumeilla tiiviissä yhteistyössä muiden kansainvälisten hallintoelinten, kuten Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO), kanssa ja pyrkimään WTO:n ja sen neuvottelutehtävän ja sääntökirjan kunnianhimoiseen nykyaikaistamiseen, vahvistamiseen ja merkittävään uudelleenaktivointiin siten, että kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat sen keskiössä, samalla kun varmistetaan johdonmukaisuus kansainvälisten sitoumusten kanssa;

vaatii WTO:n valituselimen uudistamista täysin toimintakykyisen kaksitasoisen riitojenratkaisujärjestelmän pohjalta; korostaa, että niin kauan kuin valituselin ei toimi asianmukaisesti, EU:n olisi hyödynnettävä tehokkaasti välimiesmenettelyä koskevaa väliaikaisjärjestelyä ja kannustettava muita WTO:n jäseniä osallistumaan tähän järjestelyyn; kehottaa unionia uudistamaan WTO:n riitojen ratkaisemista koskevan sopimuksen kostotoimenpiteitä koskevia määräyksiä, jotta voidaan varmistaa, että laittomia valtiontukia koskevissa riita-asioissa käsitellään ainoastaan vaikutusten kohteena olevia asianomaisia aloja;

kehottaa komissiota syventämään kansainvälistä yhteistyötään strategisten kumppanien kanssa ja suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti käynnissä oleviin keskusteluihin siitä, miten voidaan puuttua teollisuustukien aiheuttamiin vääristymiin ja lieventää niitä tehokkaasti, koska markkinoita vääristävillä käytännöillä voi olla huomattavia kielteisiä vaikutuksia reiluun kilpailuun ja tasapuolisiin toimintaedellytyksiin, ja kehottaa etsimään ratkaisuja pakollisten teknologian siirtojen estämiseksi;

10.

ilmaisee kannattavansa monenvälisiä sopimuksia; toteaa kuitenkin, että useammankeskiset sopimukset voivat olla hyödyllinen välitavoite monenvälisten sopimusten tekemiselle; panee tältä osin merkille yhteisten julkilausumien arvon; korostaa, että on tärkeää tehdä sitova ja täytäntöönpanokelpoinen kalastustukia koskeva sopimus, jossa otetaan huomioon kehitysmaihin ja vähiten kehittyneisiin maihin kohdistuvat vaikutukset;

11.

toistaa kehotuksensa tehdä sähköistä kaupankäyntiä koskeva useammankeskinen sopimus, joka auttaisi pk-yrityksiä kuromaan umpeen digitaalisen kuilun ja puuttumaan digitaalisen kaupan esteisiin ja helpottaisi tietojen kaupallista rajat ylittävää liikkuvuutta täysin EU:n yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevan lainsäädännön, myös yleisen tietosuoja-asetuksen, mukaisesti; kehottaa parantamaan kuluttajansuojaa verkossa ja lisäämään komission yksiköiden välistä yhteistyötä, jotta voidaan parantaa väärennettyjen tuotteiden havaitsemista sähköisessä kaupankäynnissä; odottaa tässä yhteydessä mielenkiinnolla WTO:n 12. ministerikokousta vuonna 2021 ja kehottaa toimittamaan konsolidoidun tekstin vuoden 2020 loppuun mennessä; korostaa, että EU:n on esitettävä digitaalista kauppaa koskeva strategia, joka perustuu tätä asiaa koskevaan parlamentin päätöslauselmaan vuodelta 2017, ja etsittävä keinoja, joilla EU voi luoda ja edistää uusia kansainvälisiä sääntöjä, myös kauppasopimusten erityismääräysten avulla, luomalla EU:n yrityksille suotuisan digitaalisen kaupankäyntiympäristön ja poistamalla esteitä kolmansista maista;

12.

kehottaa komissiota seuraamaan, analysoimaan ja käsittelemään maailmanlaajuisella ja kahdenvälisellä tasolla kansainvälisten kumppaneiden kanssa uusia kaupan esteitä, mukaan lukien vientirajoitukset ja muut olennaisiin tuotteisiin vaikuttavat vääristymät, sekä kehittämään yhteiset kriteerit kestävyyteen suuntautuneiden tukien myöntämiseksi pandemian jälkeistä elpymistä varten; kehottaa komissiota päivittämään WTO:n farmaseuttisia tuotteita koskevaa sopimusta ja tutkimaan samalla mahdollisuuksia laajemmalle useammankeskiselle aloitteelle, joka koskee terveydenhoitotuotteita; kehottaa komissiota varmistamaan, että teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) joustomahdollisuuksia voidaan käyttää optimaalisesti kriittisiin lääkevalmisteisiin ja että EU:n kahdenvälisten sopimusten määräykset eivät vaikuta kielteisesti näihin joustomahdollisuuksiin;

Suhteet strategisiin kumppaneihin

13.

korostaa, että Amerikan yhdysvallat on EU:n tärkein kauppakumppani; panee merkille, että suhteissa on tällä hetkellä jännitteitä; suhtautuu myönteisesti Yhdysvaltojen kanssa tehtyyn sopimukseen tullien alentamista koskevasta paketista ja kehottaa komissiota hyödyntämään tätä dynamiikkaa laatiakseen EU:n ja Yhdysvaltojen välille myönteisen kaupan alan toimintaohjelman, jossa olisi muutakin sisältöä kuin tullialennukset, sillä laajempi yhteistyösopimus olisi erityisen hyödyllinen, koska se helpottaisi keskinäistä taloudellista elpymistä ja ratkaisujen löytämistä kauppaa häiritseviin tekijöihin sekä auttaisi selvittämään uusia yhteistyöaloja, kuten kauppa, teknologiat ja digitaalinen verotus, myös Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) puitteissa; kannustaa komissiota edistämään sääntelyn arviointeja, joista olisi hyötyä erityisesti pk-yrityksille; kannattaa voimakkaasti yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa strategisten haasteiden ratkaisemiseksi maailmanlaajuisella tasolla; kehottaa Yhdysvaltoja liittymään uudelleen Pariisin ilmastosopimukseen EU:n ja Yhdysvaltojen tulevan yhteistyön helpottamiseksi; kehottaa Yhdysvaltoja poistamaan vuodesta 2017 lähtien käyttöön otetut tullit; panee merkille viimeisimmän, kauan odotetun WTO:n päätöksen Airbusin ja Boeingin kiistasta ja korostaa, että on tärkeää löytää neuvotteluratkaisu;

14.

kehottaa etenemään määrätietoisesti neuvotteluissa Kiinan kanssa tehtävästä kattavasta investointisopimuksesta, jotta voidaan vastata kiireelliseen vastavuoroisuustarpeeseen, joka koskee muun muassa pääsyä julkisten hankintojen markkinoille ja muita ratkaisemattomia tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyviä kysymyksiä, kuten Kiinan valtion omistamien yritysten markkinoita vääristäviä käytäntöjä tai pakollista teknologian siirtoa, yhteisyrityksiä koskevia vaatimuksia ja syrjimätöntä kohtelua; korostaa, että on tärkeää sisällyttää sopimukseen kunnianhimoinen kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku, jotta voidaan suojella ihmisoikeuksia, työelämän perusnormit mukaan luettuina, edistää ympäristönormeja ja torjua ilmastonmuutosta Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti; pitää tärkeänä EU:n ja Kiinan strategista suhdetta toistensa kilpailijoina, kumppaneina ja systeemisinä vastapuolina; kehottaa siksi jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä puhumaan yhdellä äänellä; kehottaa tässä yhteydessä komissiota perustamaan Kiina-työryhmän, johon otetaan mallia suhteita Yhdistyneeseen kuningaskuntaan käsittelevästä työryhmästä, jotta varmistetaan viestin yhtenäisyys ja johdonmukaisuus kaikilla tasoilla ja kaikissa muodoissa ja jotta EU:lla olisi yhteinen ja yhtenäinen politiikka Kiinaa kohtaan; korostaa, että EU:n kauppa- ja investointisuhteet edellyttävät ihmisoikeuksien täysimääräistä kunnioittamista; ilmaisee syvän huolensa uiguurien hyväksikäyttöä kiinalaisissa tehtaissa koskevista uutisista ja korostaa, että uudelleenkoulutusleireillä tuotetut tuotteet olisi kiellettävä EU:n markkinoilla; kehottaa komissiota käynnistämään selvitystyön ja vaikutustenarvioinnin, jotta neuvottelut Taiwanin kanssa voidaan aloittaa virallisesti mahdollisimman pian;

15.

katsoo, että pandemian valossa ja unionin uusi Afrikka-strategia huomioon ottaen olisi otettava maailmanlaajuisesti ja erityisesti Afrikan osalta käyttöön uusia lähestymistapoja, joilla taloudellisia ja kauppasuhteita muokataan uudelleen kohti oikeudenmukaista ja eettistä kauppaa solidaarisuuden ja yhteistyön periaatteiden pohjalta ja EU:n kehityspolitiikan mukaisesti;

Horisontaaliset kysymykset

16.

korostaa, että globaalit markkinat ovat ratkaisevan tärkeä kasvun lähde pk-yrityksille; panee kuitenkin merkille, että vain 600 000 pk-yritystä vie tavaroita EU:n ulkopuolelle; vaatii komissiota tukemaan pk-yrityksiä sisällyttämällä kauppasopimuksiin järjestelmällisesti nimenomaisesti pk-yrityksiä koskevat luvut ilman hallinto- ja sääntelytaakan lisäämistä ja panemalla ne täytäntöön sekä tukemaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kauppakamarien ja kaupanedistämiskeskusten kanssa pk-yritysten mahdollisuuksia käyttää tällaisia sopimuksia; kehottaa komissiota puuttumaan kustannuksiin, joita pk-yrityksille aiheutuu kauppaan vaikuttavan yhä monimutkaisemman lainsäädännön noudattamisesta; kehottaa komissiota olemaan yhteydessä yrityksiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun se perustaa uusia tietoportaaleja tai parantaa jo olemassa olevia portaaleja, jotta pk-yritysten tietotarpeet voidaan täyttää käytännöllisellä tavalla; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti pk-yrityksiä koskevan maaliskuun 2020 strategian mukaisiin komission toimiin, joilla lisätään sen pk-yrityksille antamaa erityistukea; suhtautuu myönteisesti siihen, että Access2Markets-väline sekä alkuperäsääntöjen itsearviointimoduuli (ROSA) julkistettiin äskettäin, ja kehottaa kaikkia sidosryhmiä antamaan komissiolle palautetta, jotta välinettä voidaan päivittää jatkuvasti;

17.

on vakuuttunut siitä, että koko toimitusketjun kattavaa pakollista EU:n tason horisontaalista huolellisuusvelvoitetta sisämarkkinoilla toimiville EU:n ja ulkomaisille yrityksille koskeva lainsäädäntö on tarpeen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, hyvän hallinnon edistämiseksi ja jäljitettävyyden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi globaaleissa toimitusketjuissa, Euroopan kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi luomalla tasapuoliset toimintaedellytykset ja kolmansien maiden sellaisten epäoikeudenmukaisten kilpailuetujen vähentämiseksi, jotka johtuvat alhaisemmista suojelunormeista sekä sosiaalisesta ja ympäristöön liittyvästä polkumyynnistä kansainvälisessä kaupassa; korostaa, että on otettava huomioon haittariski ja yrityksen koko ja samalla pidettävä mielessä suhteellisuusperiaate;

18.

odottaa mielenkiinnolla komission ehdotusta hiilidioksidipäästöjen tullimekanismista, jonka olisi oltava täysin WTO:n sääntöjen mukainen ja perustua vaikutustenarviointiin; kehottaa komissiota varmistamaan Euroopan kilpailukyvyn kiinnittämällä erityistä huomiota muiden kansainvälisten kumppaneiden kustannuksiin, riskeihin ja tavoitteisiin sekä ehdottamaan avointa mekanismia, joka pystyy toimimaan rinnakkain nykyisten hiilivuotojen torjuntatoimenpiteiden kanssa ja joka tarjoaa vakaat ja varmat oikeudelliset puitteet Euroopan teollisuudelle; korostaa, että teolliseen strategiaamme olisi sisällytettävä muitakin vastaavia ehdotuksia, joilla kannustetaan teollisuutta tuottamaan puhtaita ja kilpailukykyisiä tuotteita; kehottaa komissiota kehittämään ideoita ottaen huomioon muun muassa Alankomaiden ja Ranskan epävirallisen asiakirjan kaupasta, sosiaalisista talousvaikutuksista ja kestävästä kehityksestä; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön vaikutusten jälkiarviointia ja uudelleentarkastelua koskevia lausekkeita, joilla nykyiset vapaakauppasopimukset saatetaan vastaamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, ja esittämään uusia aloitteita, joissa kauppapolitiikkaa käytetään helpottamaan EU:n kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien uusi ilmastoa ja kauppaa koskeva WTO:n aloite, joka perustuu ympäristöhyödykesopimuksen toimeksiantoon ja jolla laajennetaan soveltamisalaa vihreiden palvelujen kauppaan, mikä edistää vihreiden tuotteiden kehittämistä eikä salli ruskeiden tuotteiden käyttöä;

19.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ja edistämään nykyisiä vapaakauppasopimuksia, mukaan lukien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat täytäntöönpanokelpoiset luvut, huolehtimaan niiden tuloksellisesta täytäntöönpanosta ja varmistamaan, että hyödyt jaetaan kaikille; huomauttaa, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanokelpoisuutta voitaisiin parantaa merkittävästi erilaisten täytäntöönpanomenetelmien avulla ja että komission olisi tarkasteltava seuraamuksiin perustuvaa mekanismia viimeisenä keinona; tukee komission johtavan varapuheenjohtajan ja kauppakomissaarin Dombrovskisin sitoumusta esittää kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja koskevan 15-kohtaisen toimintasuunnitelman uudelleentarkastelu toimien yhdessä parlamentin kanssa alusta alkaen; pyytää komissiota tutkimaan Alankomaiden ja Ranskan epävirallisessa asiakirjassa esitettyjä ajatuksia ja muita tapoja sisällyttää näiden lukujen täytäntöönpanoon yksityiskohtaisuutta; suhtautuu myönteisesti komission sitoutumiseen siihen, että Pariisin ilmastosopimuksen noudattaminen asetetaan kaikkien tulevien kauppasopimusten keskeiseksi osaksi; kehottaa toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä, kuten kieltämään sellaisten tuotteiden tuonnin, joihin liittyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyötä tai lapsityövoiman käyttöä;

20.

kehottaa komissiota hyväksymään ajoissa ehdotuksen uudeksi asetukseksi yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP) soveltamisesta, jossa mahdollisesti lisätään GSP+-järjestelmään sitoutuvien maiden määrää;

21.

korostaa, että on tärkeää puuttua kilpailunvastaisiin käytäntöihin tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa ja luoda yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset, jotta voidaan luoda edellytykset elpymiselle covid-19-pandemiasta ja mahdollistaa maailmanlaajuinen siirtyminen kohti kestävää taloutta; kehottaa komissiota toimimaan nopeasti ja käynnistämään tutkimuksia varhaisessa vaiheessa heti vahingon sattuessa ja varmistamaan, että epäreilut kaupan käytännöt eivät heikennä eurooppalaisten talouden toimijoiden kilpailukykyä ja työllisyystasoa ottaen erityisesti huomioon pk-yritysten erityistarpeet;

22.

pitää myönteisenä kauppasopimusten valvojan tuoretta nimitystä ja katsoo, että EU:n ja WTO:n sopimusten, niiden kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut mukaan luettuina, ja kauppalainsäädännön, myös tehokkaampien, joustavampien ja paremmin reagoivien kaupan suojatoimien, johdonmukainen täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta on ratkaisevan tärkeää EU:n uskottavuuden ja arvojen sekä oikeudenmukaisempaa kauppaa koskevan toimintaohjelman säilyttämiseksi; kehottaa uutta kauppasopimusten valvojaa tekemään yhteistyötä parlamentin kanssa sen varmistamiseksi, että kauppakumppaneiden tekemiä ratifiointia edeltäviä sitoumuksia noudatetaan;

23.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen edustustojen roolia EU:n kauppa- ja yhteistyöohjelman täytäntöönpanossa politiikan johdonmukaisuuden osalta ja varmistamaan koordinoidun lähestymistavan, jossa otetaan huomioon komission eri yksiköt (esimerkiksi monialaiset vienninedistämismatkat kolmansiin maihin);

24.

kehottaa komissiota helpottamaan perinpohjaisten tutkimusten jälkeen kaikkien tarvittavien toimien toteuttamista kaupan ja investointien välineistössä mahdollisesti havaittujen puutteiden korjaamiseksi, mukaan lukien uusi lainsäädäntöehdotus, jolla tarkistetaan estomääräystä sellaisia pakotteita vastaan, jotka rikkovat merkittävästi jäsenvaltioiden alueellista itsemääräämisoikeutta, ja kehottaa ottamaan käyttöön uuden välineen, jolla vaikutustenarvioinnin tekemisen jälkeen ehkäistään ja torjutaan kolmansien maiden pakkotoimia;

25.

kehottaa jatkamaan neuvotteluja kansainvälisten julkisten hankintojen välineestä, jotta EU:n yrityksille voidaan varmistaa vastavuoroisuuden laajamittaisempi soveltaminen kansainvälisillä hankintamakkinoilla säilyttäen samalla mahdollisuudet käyttää julkisia hankintoja ilmastosiirtymän onnistumisen välineenä erityisesti kehitysmaissa uusitun monenvälisen lähestymistavan avulla; suhtautuu myönteisesti valkoiseen kirjaan ulkomaisista tuista, sillä se on välttämätön kaupan suojatoimia täydentävä väline, ja odottaa tammikuussa 2021 esitettävää komission lainsäädäntöehdotusta, jolla suojellaan EU:n yrityksiä vääristymiltä sekä sisäisillä että globaaleilla markkinoilla korostaen samalla vapaan ja reilun kilpailun merkitystä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita käyttämään kaikkia käytettävissä olevia välineitä, mukaan luettuna asetus (EU) 2019/452 unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta, arvioidakseen, liittyykö mahdollisiin investointeihin ja hankintoihin EU:n kriittisen infrastruktuurin turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, erityisesti terveydenhuollon, perushyödykkeiden, liikkuvuuden ja tieto- ja viestintätekniikan kaltaisilla strategisilla aloilla tarpeettomien ja haitallisten taloudellisten riippuvuuksien välttämiseksi;

26.

on tyytyväinen monenvälistä investointituomioistuinta koskevien neuvottelujen etenemiseen; toteaa, että investointituomioistuinjärjestelmän on määrä toimia välivaiheena kohti monenvälisen investointituomioistuimen perustamista; pitää valitettavana, että jäsenvaltiot ovat edistyneet äärimmäisen hitaasti EU:n sisäisten kahdenvälisten investointisopimusten purkamisessa, ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaessa toimiin unionin tuomioistuimen Achmea-asiassa antaman tuomio mukaisesti; kehottaa komissiota jatkamaan työtään kehyksen luomiseksi EU:n sisäisen investointisuojaa ja investoinnin helpottamista varten; tukee käynnissä olevia neuvotteluja energiaperuskirjaa koskevasta sopimuksesta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti, sillä sen avulla on voitava saavuttaa ilmastoneutraalius ja pyrkiä siten poistamaan vaiheittain perinteisiin fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien teknologioiden investointisuoja; ilmaisee huolensa sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta ja energiaperuskirjaa koskevaan sopimukseen liittyvien tapausten määrästä;

27.

korostaa sukupuolinäkökohtien merkitystä; korostaa EU:n vapaakauppasopimusten tarjoamaa mahdollisuutta edistää sukupuolten tasa-arvoa, vahvistaa naisten taloudellista asemaa kolmansissa maissa ja parantaa naisten elintasoa kaikilla EU:n vapaakauppasopimusten kattamilla aloilla; toteaa, että naiset saavat alle kaksi viidesosaa vapaakauppasopimusten ja reilun kaupan sopimusten eduista luotujen työpaikkojen muodossa, ja korostaa, että nykyinen talouskriisi saattaa vaikuttaa suhteettomasti naisiin; kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään ja tukemaan erityisen sukupuolten tasa-arvoa koskevan luvun sisällyttämistä EU:n kauppa- ja investointisopimuksiin;

28.

kehottaa komissiota varmistamaan kansallisten neuvoa-antavien ryhmien ehdotuksia koskevat jatkotoimet EU:n kansainvälisen kauppapolitiikan parantamisesta ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan paremmin EU:n kauppapolitiikan hyödyistä ja vaikutuksista kaikille lisätäkseen avoimuutta ja parantaakseen tietoisuutta kansalaisten kansalaisjärjestöjen, ammattiliittojen ja yritysten, erityisesti pk-yritysten, keskuudessa, koska on tärkeää antaa täsmällistä tietoa kaikille sidosryhmille; muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 207 ja 218 artiklassa vahvistettujen Euroopan parlamentin oikeuksien ja toimielinten välisen vuoropuhelun merkityksestä keinona edistää käynnissä olevia keskusteluja ja myönteisen lopputuloksen saavuttamista; muistuttaa parlamentin roolista toisena lainsäätäjänä kauppapolitiikassa ja sen roolista neuvottelujen ja kauppasopimusten tehokkaan täytäntöönpanon valvonnassa sekä komission puheenjohtajan sitoumuksista tukea parlamentin SEUT-sopimuksen 225 artiklan nojalla hyväksymiä lainsäädäntöaloitteita koskevia päätöslauselmia;

o o

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 101, 16.3.2018, s. 30.

(2) EUVL C 369, 11.10.2018, s. 22.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0212.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0252.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0321.

20.10.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 425/171

P9_TA(2020)0317

Rahoitusvälineiden markkinat: tiedonantovaatimusten, tuotehallintavaatimusten ja positiolimiittien muuttaminen covid-19-pandemiasta elpymisen edistämiseksi ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 25. marraskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiedonantovaatimuksista, tuotehallinnasta ja positiolimiiteistä covid-19-pandemiasta elpymisen edistämiseksi (COM(2020)0280 – C9-0210/2020 – 2020/0152(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Tarkistus 9, jollei toisin ilmoiteta

(2021/C 425/26)

EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSET (*1)

komission ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiedonantovaatimuksista, tuotehallinnasta ja positiolimiiteistä covid-19-pandemiasta elpymisen edistämiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Covid-19-pandemialla on vakavia vaikutuksia ihmisiin, yrityksiin, terveydenhuoltojärjestelmiin ja jäsenvaltioiden talouteen ja rahoitusjärjestelmiin . Komissio korosti Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle 27 päivänä toukokuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (2), että likviditeetti ja rahoituksen saatavuus ovat jatkuva haaste tulevina kuukausina. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää tukea elpymistä covid-19-pandemian aiheuttamasta vakavasta taloudellisesta häiriöstä vähentämällä byrokratiaa siten, että tehdään rajattuja ja kohdennettuja muutoksia olemassa olevaan rahoituslainsäädäntöön. Muutosten yleisenä tavoitteena olisi sen vuoksi oltava tarpeettoman byrokratian poistaminen ja sellaisten väliaikaisten poikkeusten tekeminen, joita pidetään tehokkaina talouden myllerryksen lieventämiseksi. Tässä yhteydessä olisi vältettävä muutoksia, joista aiheutuu alalle lisärasitusta, ja jätettävä monimutkaiset lainsäädäntöön liittyvät kysymykset ratkaistaviksi toisen rahoitusmarkkinadirektiivin (MiFID II) kaavaillussa uudelleentarkastelussa. Toimenpidepaketti hyväksytään nimellä ”pääomamarkkinoiden elpymispaketti”.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU (3) rahoitusvälineiden markkinoista hyväksyttiin vuonna 2014 vuosina 2007–2008 puhjenneen finanssikriisin vuoksi. Kyseisellä direktiivillä on vahvistettu merkittävästi unionin rahoitusjärjestelmää ja taattu sijoittajien korkeatasoinen suoja kaikkialla unionissa. Lisätoimia sääntelyn monimutkaisuuden vähentämiseksi ja sijoituspalveluyritysten sääntöjen noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi sekä kilpailun vääristymien poistamiseksi voitaisiin harkita edellyttäen, että sijoittajansuoja otetaan samalla riittävässä määrin huomioon .

(3)

Sijoittajien suojelemiseksi tarkoitettujen vaatimusten osalta direktiivissä 2014/65/EU ei ole täysin saavutettu tavoitetta liittyen toimenpiteisiin, joilla otetaan riittävästi huomioon kunkin sijoittajaryhmän (yksityisasiakkaat, ammattimaiset asiakkaat ja hyväksyttävät vastapuolet) erityispiirteet. Jotkin näistä vaatimuksista eivät ole aina parantaneet sijoittajien suojaa vaan paremminkin vaikeuttaneet sijoituspäätösten sujuvaa tekemistä. Sijoittajansuojan parantamisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että yksityissijoittajien velkataso otetaan huomioon soveltuvuusarvioinnissa erityisesti siksi, että kuluttajien velkaantuminen on lisääntynyt covid-19-pandemiasta johtuen. Lisäksi joitain direktiivin 2014/65/EU vaatimuksia voitaisiin muuttaa , jotta voidaan helpottaa sijoituspalvelujen tarjoamista ja sijoitustoimintaa edellyttäen, että muuttaminen tehdään tasapainoisella ja sijoittajia täysimääräisesti suojaavalla tavalla.

(4)

Tuotehallintaa koskevat vaatimukset voivat rajoittaa yritysten joukkovelkakirjalainojen myyntiä. Yritysjoukkovelkakirjalainoja, joissa on ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke, pidetään yleensä turvallisina ja yksinkertaisina tuotteina, jotka ovat yksityisasiakkaiden saatavilla. Tällainen ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke suojaa sijoittajia tappioilta siltä varalta, että liikkeeseenlaskija valitsee ennenaikaisen takaisinmaksun, varmistamalla, että näille sijoittajille maksetaan summa, joka vastaa niiden kuponkien nettonykyarvoa, jotka he olisivat saaneet, jos joukkovelkakirjalainaa ei olisi lunastettu. Tuotehallintaan liittyviä vaatimuksia ei tulisi täten enää soveltaa yritysjoukkovelkakirjalainoihin, joissa on tällainen ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke.

(5)

Sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, jäljempänä ”arvopaperimarkkinaviranomainen”, esittämä kannanottopyyntö direktiivin 2014/65/EU mukaisten kannustimien ja kulujen ja veloitusten julkistamisvaatimusten vaikutuksesta että komission julkinen kuuleminen vahvistivat, että ammattimaiset asiakkaat ja hyväksyttävät vastapuolet eivät tarvitse standardoituja ja pakollisia kulutietoja, koska ne saavat jo tarvittavat tiedot neuvotellessaan palveluntarjoajansa kanssa. Nämä tiedot on räätälöity heidän tarpeisiinsa ja ne ovat usein yksityiskohtaisempia. Hyväksyttävät vastapuolet ja ammattimaiset asiakkaat olisi sen vuoksi vapautettava näistä kulujen ja veloitusten julkistamisvaatimuksista lukuun ottamatta sijoitusneuvontaa ja salkunhoitoa koskevia palveluja, koska salkunhoitoon tai sijoitusneuvontaan ryhtyvillä ammattimaisilla asiakkailla ei välttämättä ole riittävästi asiantuntemusta tai tietämystä, jotta ne voitaisiin vapauttaa kulujen ja veloitusten julkistamisvelvoitteesta.

(6)

Sijoituspalveluyritysten on tällä hetkellä jatkuvissa asiakassuhteissa tehtävä kustannus-hyötyanalyysi tietyistä salkkutoimista, joissa rahoitusvälineitä vaihdetaan. Sijoituspalveluyritysten on näin ollen hankittava asiakkaalta tarvittavat tiedot ja pystyttävä osoittamaan, että tällaisesta vaihtamisesta koituvat hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Tämä menettely on liian raskas ammattimaisille asiakkaille, jotka tekevät vaihtoja usein, joten ne olisi vapautettava tästä vaatimuksesta säilyttäen niillä kuitenkin mahdollisuuden päättää osallistumisestaan. Koska yksityisasiakkaat tarvitsevat korkeatasoista suojaa, tämä mahdollisuus olisi rajattava ammattimaisiin asiakkaisiin.

(7)

Asiakkaat, jotka ovat jatkuvassa asiakassuhteessa sijoituspalveluyritykseen, saavat pakollisia ilmoituksia palveluista joko säännöllisin väliajoin tai tietyn syyn perusteella. Sijoituspalveluyritykset tai niiden ammattimaiset asiakkaat eivät pidä tällaisia ilmoituksia hyödyllisinä. Nämä ilmoitukset ovat osoittautuneet varsin hyödyttömiksi äärimmäisen epävakailla markkinoilla toimiville ammattimaisille asiakkaille, koska näitä ilmoituksia toimitetaan usein ja paljon. Ammattimaiset asiakkaat reagoivat usein näihin palveluilmoituksiin joko jättämällä ilmoitukset lukematta tai tekemällä nopeita sijoituspäätöksiä sen sijaan, että jatkaisivat pitkän aikavälin investointistrategiaansa. Hyväksyttävien vastapuolten ei tämän vuoksi pitäisi enää saada tällaisia palveluilmoituksia, mutta ammattimaisilla asiakkailla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus päättää itse näiden palveluilmoitusten vastaanottamisesta.

(8)

Direktiivillä 2014/65/EU otettiin käyttöön raportointivaatimukset siitä, miten toimeksiannot on toteutettu asiakkaan kannalta mahdollisimman edullisin ehdoin. Nämä tekniset raportit sisältävät paljon yksityiskohtaisia määrällisiä tietoja toteuttamispaikasta, rahoitusvälineestä, hinnasta, kustannuksista ja toteutuksen todennäköisyydestä. Sijoittajat lukevat niitä harvoin, mistä on osoituksena sijoituspalveluyritysten verkkosivuilta tehtyjen latausten erittäin vähäinen määrä. Koska raportit eivät anna sijoittajille mahdollisuutta tehdä merkityksellisiä vertailuja näiden tietojen perusteella, kyseisten raporttien julkaiseminen olisi keskeytettävä väliaikaisesti.

(9)

Sijoituspalveluyritysten ja niiden asiakkaiden välisen viestinnän ja siten itse investointiprosessin helpottamiseksi sijoitustietoja ei pitäisi enää toimittaa paperilla, vaan ne olisi oletusarvoisesti toimitettava sähköisesti. Yksityisasiakkaiden olisi kuitenkin voitava edelleen pyytää tietojen toimittamista paperilla.

(9 a)

Komission olisi laadittava kertomus positiolimiittien ja positioiden hoidon soveltamisen vaikutuksista hyödykejohdannaismarkkinoiden likviditeettiin, markkinoiden väärinkäyttöön ja asianmukaisiin hinnoittelu- ja toimitusedellytyksiin tässä direktiivissä säädetyllä tavalla. On olennaisen tärkeää toteuttaa näyttöön perustuva arviointi hyödykejohdannaisjärjestelmästä ja kuulla useita erilaisia sidosryhmiä tarkistettaessa näiden Pittsburghissa vuonna 2009 ja Cannesissa vuonna 2011 pidettyjen G20-huippukokousten johdosta annettujen säännösten aineellista sisältöä, jotta voidaan parantaa hyödykejohdannaismarkkinoiden sääntelyä, toimintaa ja avoimuutta sekä puuttua hintojen liialliseen heilahteluun. [tark. 2]

(10)

Direktiivissä 2014/65/EU sallitaan, että henkilöt, jotka käyvät kauppaa hyödykejohdannaisilla, päästöoikeuksilla ja niiden johdannaisilla ammattimaisesti, voivat käyttää vapautusta toimiluvasta sijoituspalveluyrityksenä, kun niiden kaupankäyntitoiminta on niiden pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintaa. Henkilöiden, jotka haluavat osallistua oheistoimintatestiin, on ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain käyttävänsä tätä mahdollisuutta ja toimitettava tarvittavat tiedot täyttääkseen kahden määrällisen testin vaatimukset, joilla määritetään, onko heidän kaupankäyntitoimintansa pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintaa. Ensimmäisessä testissä verrataan yhteisön spekulatiivisen kaupankäyntitoiminnan volyymia koko kaupankäyntitoiminnan volyymiin unionissa omaisuuseräluokittain. Toisessa testissä verrataan spekulatiivisen kaupankäyntitoiminnan volyymia, kaikki omaisuuseräluokat mukaan luettuina, yhteisön rahoitusvälineiden kokonaiskaupankäyntiin ryhmätasolla. Toisesta testistä on vaihtoehtoinen muoto, jossa spekulatiiviseen kaupankäyntiin käytettyä arvioitua pääomaa verrataan pääliiketoimintaan ryhmätasolla käytetyn pääoman todelliseen määrään. Näiden määrällisten testien olisi pysyttävä oheistoimintaa koskevan vapautuksen soveltamisen perussääntönä. Vaihtoehtoisesti kansalliset valvontaviranomaiset olisi voitava valtuuttaa perustamaan päätöksensä laadullisiin seikkoihin selkeästi määriteltyjen edellytysten täyttyessä . Arvopaperimarkkinaviranomaisella olisi oltava valtuudet antaa ohjeita siitä, millaisissa tilanteissa kansalliset viranomaiset voisivat soveltaa laadullista lähestymistapaa, sekä laatia luonnoksia laadullisia perusteita koskeviksi teknisiksi sääntelystandardeiksi. Henkilöt, jotka voivat saada vapautuksen, mukaan lukien markkinatakaajat, käyvät kauppaa omaan lukuunsa tai tarjoavat muuta sijoituspalvelua kuin kaupankäyntiä omaan lukuunsa pääliiketoimintansa asiakkaille tai toimittajille. Vapautus olisi saatavilla molemmissa tapauksissa erikseen ja kokonaisuutena, kun tämä tapahtuu ryhmätasolla tarkasteltuna niiden pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintana. Tätä poikkeusta ei pitäisi soveltaa henkilöihin, jotka soveltavat huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää tai ovat osa konsernia, jonka pääasiallisena liiketoimintana on sijoituspalvelujen tai pankkitoiminnan tarjoaminen tai jotka toimivat hyödykejohdannaisiin liittyvänä markkinatakaajana. ▌

(11)

Toimivaltaisten viranomaisten on tällä hetkellä vahvistettava positiolimiitit, jotka koskevat sen nettomääräisen position kokoa, joka henkilöllä enintään voi olla kaikkina aikoina kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteena olevissa hyödykejohdannaisissa ja taloudelliselta kannalta vastaavissa OTC-sopimuksissa (EEOTC-sopimuksissa), jotka komissio on nimennyt. Koska positiolimiittijärjestelmä on osoittautunut epäedulliseksi uusien hyödykemarkkinoiden kehitykselle, syntymävaiheessa olevat hyödykemarkkinat olisi jätettävä positiolimiittijärjestelmän ulkopuolelle. Positiolimiittejä olisi sen sijaan sovellettava ainoastaan merkittävinä tai kriittisinä pidettäviin hyödykejohdannaisiin ja niiden EEOTC-sopimuksiin. Merkittävät tai kriittiset johdannaiset ovat energiahyödykejohdannaisia, joille avoimia sopimuksia on vähintään 300 000 erää yhden vuoden aikana. Koska maatalousalan hyödykkeet, joiden kohde-etuus on ihmisravinnoksi tarkoitettu, sekä niiden EEOTC-sopimukset ovat kansalaisille elintärkeitä, ne pysyvät nykyisen positiolimiittijärjestelmän alaisina. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle tulisi antaa tehtäväksi laatia luonnokset sääntelystandardeiksi niiden maatalousalan hyödykkeiden määrittelemiseksi, joiden kohde-etuus on ihmisravinnoksi tarkoitettu ja joihin sovelletaan positiolimiittejä, ja sellaisten kriittisten tai merkittävien johdannaisten määrittelemiseksi, joihin sovelletaan positiolimiittejä. Merkittävien ja kriittisten johdannaisten osalta arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon 300 000 erän suuruiset avoinna olevat sopimukset yhden vuoden aikana, markkinaosapuolten lukumäärä ja kohde-etuutena oleva hyödyke.

(12)

Direktiivissä 2014/65/EU ei sallita suojautumista koskevia poikkeuksia millekään finanssialan yhteisölle. Useat pääasiassa kaupalliset konsernit, jotka perustivat finanssialan yhteisön kaupankäyntitarkoituksia varten, joutuivat tilanteeseen, jossa niiden finanssialan yhteisö ei voinutkaan harjoittaa kaikkea konsernin kaupankäyntiä, koska tämä finanssialan yhteisö ei ollut oikeutettu suojautumista koskevaan poikkeukseen. Tämän takia finanssialan vastapuolille tulisi ottaa käyttöön suppeasti määritelty suojautumista koskeva poikkeus. Tämän suojautumista koskevan poikkeuksen tulisi olla sovellettavissa, jos pääosin kaupallisessa konsernissa toimiva henkilö on rekisteröitynyt sijoituspalveluyritykseksi ja käy kauppaa kyseisen kaupallisen konsernin lukuun. Jotta tämä suojautumista koskeva poikkeus rajoitettaisiin koskemaan ainoastaan niitä finanssialan yhteisöjä, jotka käyvät kauppaa pääasiassa kaupalliseen konserniin kuuluvien finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen lukuun, tätä poikkeusta olisi sovellettava kyseisen finanssialan yhteisön pitämiin positioihin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen konsernin finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä.

(13)

Jopa likvideissä sopimuksissa vain pieni osa markkinaosapuolista toimii tyypillisesti markkinatakaajina hyödykemarkkinoilla. Kun näiden markkinaosapuolten on sovellettava positiolimiittejä, ne eivät pysty olemaan yhtä tehokkaita kuin markkinatakaajat. Käyttöön tulisi ottaa positiolimiittivapaus finanssialalla toimiville ja finanssialan ulkopuolisille vastapuolille koskien positioita, jotka ovat seurausta pakollisten likviditeettisäännösten täyttämiseksi toteutetuista liiketoimista.

(13 a)

Positiolimiittijärjestelmään tehtävien muutosten tarkoituksena on tukea uusien energiasopimusten kehittämistä erityisesti sähkömarkkinoilla, eikä niillä pyritä väljentämään maatalousalan hyödykkeitä koskevien sopimusten järjestelmää.

(14)	Nykyisessä positiolimiittijärjestelmässä ei tunnusteta arvopaperistettujen johdannaisten yksilöllisiä ominaispiirteitä. Arvopaperistetut johdannaiset olisi sen vuoksi jätettävä positiolimiittijärjestelmän ulkopuolelle.

(15)

Direktiivin 2014/65/EU voimaantulon jälkeen ei ole tunnustettu samoja hyödykejohdannaissopimuksia. Direktiivissä käytetyn ”saman sopimuksen” käsitteen vuoksi menetelmä, jolla määritetään kaikkien muiden kuukausien limiitti, on vahingollinen kauppapaikalle, jolla on vähemmän likvidit markkinat, kun kauppapaikat kilpailevat samaan kohde-etuuteen ja samoihin ominaispiirteisiin perustuvilla hyödykejohdannaisilla. Tämän vuoksi direktiivissä 2014/65/EU oleva viittaus ”samaan sopimukseen” olisi poistettava. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava sopia, että niiden kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteena olevat hyödykejohdannaiset perustuvat samoihin kohde-etuuksiin ja niillä on samat ominaispiirteet, jolloin kyseisen hyödykejohdannaisen likvideimpien markkinoiden toisten kuukausien limiitin perustasoa voidaan käyttää perustasona määritettäessä toisten kuukausien positiolimiittiä vähemmän likvideillä paikoilla kaupankäynnin kohteena oleville kilpaileville sopimuksille.

(16)	Kauppapaikkojen tavoissa hoitaa positioita on merkittäviä eroja unionin sisällä. Täten positioiden hoidon valvontatoimenpiteitä tulisi tarpeen mukaan vahvistaa.

(17)

Jotta voidaan varmistaa euromääräisten EU:n hyödykemarkkinoiden kehittyminen edelleen, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, siltä osin kuin määritetään, mihin maatalousalan hyödykejohdannaisiin olisi sovellettava positiolimiittejä ja mihin kriittisiin tai merkittäviin johdannaisiin olisi sovellettava positiolimiittejä, siltä osin kuin määritetään menettely, jonka kautta ihmiset voivat hakea suojautumista koskevaa poikkeusta niille positioille, jotka ovat seurausta pakollisten likviditeettisäännösten täyttämiseksi toteutetuista liiketoimista, siltä osin kuin määritetään menettely, jonka kautta pääasiassa kaupalliseen konserniin kuuluvat finanssialan yhteisöt voivat hakea suojautumista koskevaa poikkeusta koskien kyseisen finanssialan yhteisön pitämiä positioita, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen konsernin finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä, ja siltä osin kuin selvennetään positioiden hoidon valvontatoimenpiteiden sisältöä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (4) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

EU:n päästökauppajärjestelmä on unionin lippulaivapolitiikka talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti. Päästöoikeuksien ja niiden johdannaisten kauppaan sovelletaan direktiiviä 2014/65/EU ja asetusta (EU) N:o 600/2014, ja se on tärkeä osa unionin hiilimarkkinoita. Direktiivin 2014/65/EU mukainen oheistoimintaa koskeva vapautus antaa tietyille markkinaosapuolille mahdollisuuden toimia päästöoikeusmarkkinoilla ilman toimilupaa sijoituspalveluyrityksinä tietyin edellytyksin. Kun otetaan huomioon hallittujen, hyvin säänneltyjen ja valvottujen rahoitusmarkkinoiden merkitys, päästökauppajärjestelmän merkittävä rooli unionin kestävyystavoitteiden saavuttamisessa ja hyvin toimivien päästöoikeuksien jälkimarkkinoiden merkitys päästökauppajärjestelmän toiminnan tukemisessa, on olennaisen tärkeää, että oheistoimintaa koskeva vapautus suunnitellaan asianmukaisesti näiden tavoitteiden edistämiseksi. Tämä on erityisen tärkeää, kun kauppaa päästöoikeuksista käydään kolmansien maiden kauppapaikoilla. Jotta voidaan varmistaa unionin rahoitusvakaus, markkinoiden eheys, sijoittajansuoja ja tasapuoliset toimintaedellytykset ja varmistaa, että päästökauppajärjestelmä toimii jatkossakin avoimesti ja vakaasti kustannustehokkaiden päästövähennysten varmistamiseksi, komission olisi seurattava päästöoikeuksien ja niiden johdannaisten kaupan kehittymistä unionissa ja kolmansissa maissa, arvioitava oheistoimintaa koskevan vapautuksen vaikutusta päästökauppajärjestelmään ja tarvittaessa ehdotettava tarvittavia muutoksia oheistoimintaa koskevan vapautuksen soveltamisalan ja soveltamisen osalta.

(19)	Direktiiviä 2014/65/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(20)

Tällä ehdotetulla muutoksella on tarkoitus täydentää jo olemassa olevaa unionin lainsäädäntöä, mistä syystä tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla kuin toteuttamalla erilaisia kansallisia aloitteita. Finanssimarkkinat ovat tyypillisesti ja yhä kasvavassa määrin luonteeltaan rajat ylittävät. Finanssimarkkinoiden yhdentymisen vuoksi yksittäiset kansallisen tason toimenpiteet olisivat huomattavasti tehottomampia ja johtaisivat markkinoiden pirstoutumiseen, mikä puolestaan aiheuttaisi suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttöä ja kilpailun vääristymistä.

(20 a)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat sellaisen jo olemassa olevan unionin lainsäädännön parantaminen, jolla varmistetaan sijoituspalveluyrityksiin sovellettavat asianmukaiset vaatimukset, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(21)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (5) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(21 a)

Muutosten tavoitteena olisi oltava väliaikaisten poikkeusten tekeminen ja ylimääräisen byrokratian poistaminen talouskriisin lieventämiseksi. Näin ollen olisi vältettävä sitä, että muutoksilla avataan monimutkaisempia lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, joista saattaisi aiheutua lisärasitusta alalle. Lainsäädäntöön tehtäviä laajempia muutoksia olisi ensin arvioitava uudelleen MiFID II:n kaavaillussa uudelleentarkastelussa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 2014/65/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2014/65/EU seuraavasti:

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohdan j alakohta seuraavasti:

”j)

henkilöt, jotka

i)	käyvät kauppaa hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla omaan lukuunsa, mukaan lukien markkinatakaajat, lukuun ottamatta henkilöitä, jotka käyvät kauppaa omaan lukuunsa toteuttaessaan asiakastoimeksiantoja; tai

ii)	tarjoavat muussa kuin omaan lukuunsa käytävässä kaupassa sijoituspalveluja, jotka liittyvät hyödykejohdannaisiin taikka päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin, pääasiallisen liiketoimintansa kohteena oleville asiakkaille tai toimittajille,

edellyttäen, että

—	kunkin mainitun tapauksen osalta erikseen ja kokonaisuutena toiminta on niiden pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintaa, kun sitä tarkastellaan ryhmätasolla;

—	nämä henkilöt eivät ole osa konsernia, jonka pääasiallinen liiketoiminta on tässä direktiivissä tarkoitettua sijoituspalvelujen tarjoamista tai direktiivin 2013/36/EU liitteessä I lueteltua toimintaa tai hyödykejohdannaisiin liittyvää markkinatakaajana toimimista;

—	nämä henkilöt eivät sovella huippunopeaa algoritmista kaupankäyntimenetelmää;

—	nämä henkilöt ilmoittavat pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle, millä perusteella ne katsovat, että niiden i ja ii alakohdan mukainen toiminta on niiden pääasiallisen liiketoiminnan oheistoimintaa.”;

b)	kumotaan 4 kohta; [tark. 6]

b a)

lisätään kohta seuraavasti:

”4 a) Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa laadullisia perusteita 1 kohdan j alakohdassa määriteltyjen poikkeusten yhteydessä.

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa annetaan ohjeita laadullisista perusteista, joita voidaan käyttää sen arvioimiseksi, sovelletaanko tämän artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 2021.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10-14 artiklan mukaisesti.”

Muutetaan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

lisätään 8 a alakohta seuraavasti:

”8 a)

’rahoitusvälineiden vaihtamisella’ rahoitusvälineen myyntiä ja toisen rahoitusvälineen ostamista tai sellaisen oikeuden käyttämistä, jolla muutetaan olemassa olevaa rahoitusvälinettä;”;

lisätään 50 a alakohta seuraavasti:

”50 a)

’yritysjoukkovelkakirjalainalla, jossa on ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke’ yritysjoukkovelkakirjalainaa, jossa on lauseke, jonka mukaan liikkeeseenlaskijan on ennenaikaisen takaisinmaksun tapauksessa palautettava sijoittajalle joukkovelkakirjalainan pääoman määrä ja niiden kuponkien nettonykyarvo, jotka sijoittaja olisi saanut, jos joukkovelkakirjalainaa ei olisi lunastettu;”;

lisätään 62 a alakohta seuraavasti:

”62 a)

’sähköisellä muodolla’ mitä tahansa muuta pysyvää välinettä kuin paperia;”.

3)	Lisätään 16 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Tämän kohdan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja viidennessä alakohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta yritysjoukkovelkakirjalainoihin, joissa on ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke.”

Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

a)	lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Tätä kohtaa ei sovelleta yritysjoukkovelkakirjalainoihin, joissa on ennenaikaisen takaisinmaksun mahdollistava lauseke.”;

lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Kun rahoitusvälineestä tehdään osto- tai myyntisopimus käyttäen etäviestintä, jolloin kuluja ja veloituksia koskevia tietoja ei voida toimittaa etukäteen, sijoituspalveluyritys voi toimittaa tällaiset tiedot kuluista ja veloituksista▌ ilman aiheetonta viivytystä liiketoimen toteuttamisen jälkeen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)	sijoituspalveluyritys on antanut asiakkaalle mahdollisuuden lykätä liiketoimen toteuttamista siihen asti, kunnes asiakas on saanut tiedot;

ii)	asiakas on antanut suostumuksensa siihen, että tiedot toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä liiketoimen toteuttamisen jälkeen.

Sijoituspalveluyrityksen on tarjottava asiakkaalle mahdollisuus saada tällaista tietoa puhelimitse ennen liiketoimen toteuttamista. ”;

lisätään 5 a kohta seuraavasti:

”5 a. Sijoituspalveluyritysten on toimitettava kaikki tässä direktiivissä vaaditut tiedot asiakkaille tai potentiaalisille asiakkaille sähköisessä muodossa, paitsi jos asiakas tai potentiaalinen asiakas on yksityisasiakas tai potentiaalinen yksityisasiakas, joka on pyytänyt tietojen vastaanottamista paperilla, jolloin tiedot on annettava paperilla maksutta.

Sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava yksityisasiakkaille tai potentiaalisille yksityisasiakkaille, että niillä on mahdollisuus saada tiedot paperilla.

Sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava olemassa oleville yksityisasiakkaille, jotka ennen saivat tässä direktiivissä vaaditut tiedot paperilla, että ne saavat nämä tiedot sähköisessä muodossa vähintään kahdeksan viikkoa ennen näiden tietojen lähettämistä sähköisessä muodossa. Sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava olemassa oleville yksityisasiakkailleen, että ne voivat joko jatkaa tietojen vastaanottamista paperilla tai vaihtaa sähköiseen muotoon. Sijoituspalveluyritysten on myös ilmoitettava olemassa oleville yksityisasiakkailleen, että sähköiseen muotoon siirtyminen tapahtuu automaattisesti, elleivät ne pyydä tietojen paperilla toimittamisen jatkamista kyseisen kahdeksan viikon ajanjakson kuluessa. Olemassa oleville yksityisasiakkaille, jotka jo saavat tässä direktiivissä vaaditut tiedot sähköisessä muodossa, ei tarvitse ilmoittaa asiasta.”;

c a)

lisätään 9 a kohta seuraavasti:

”9 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset voivat maksaa toteutuspalvelujen tarjoamisesta ja sijoitustutkimuksen tarjoamisesta yhdessä edellyttäen, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)	sijoituspalveluyrityksen ja tutkimuspalvelun tarjoajan välillä on ennen toteutuspalvelun tai tutkimuspalvelun suorittamista tehty sopimus, jossa yksilöidään, mikä osa yhteismaksusta kohdistuu sijoitustutkimukseen;

b)	sijoituspalveluyritys ilmoittaa asiakkaalleen yhteismaksuista;

c)	toteutuspalvelut, joista yhteismaksu suoritetaan, koskevat yksinomaan sellaisia liikkeeseenlaskijoita, joiden markkina-arvo oli enintään 1 miljardi euroa sijoitustutkimuksen tarjoamista edeltäneiden 36 kuukauden aikana.

Tämän artiklan soveltamiseksi sijoitustutkimuksen katsotaan käsittävän tutkimusaineiston tai -palvelut, jotka liittyvät yhteen tai useampaan rahoitusvälineeseen tai muuhun omaisuuserään taikka rahoitusvälineiden tosiasiallisiin tai mahdollisiin liikkeeseenlaskijoihin, tai käsittävän tutkimusaineiston tai -palvelut, jotka liittyvät läheisesti tiettyyn toimialaan tai markkinaan siten, että ne vaikuttavat kyseisen toimialan tai markkinan rahoitusvälineitä, omaisuuseriä tai liikkeeseenlaskijoita koskeviin näkemyksiin.

Sijoitustutkimukseen kuuluvat myös aineistot tai palvelut, joissa suositetaan tai ehdotetaan suoraan tai välillisesti sijoitusstrategiaa ja esitetään perusteltu näkemys rahoitusvälineiden tai omaisuuserien nykyisestä tai tulevasta arvosta tai hinnasta, tai ne sisältävät muunlaisia analyysejä ja uudenlaisia näkemyksiä, ja niissä tehdään uuteen tai olemassa olevaan tietoon perustuvia päätelmiä, joilla voidaan vaikuttaa sijoitusstrategiaan ja joilla voi olla merkitystä päätöksissä, joita sijoituspalveluyritys tekee sellaisten asiakkaiden lukuun, joita kyseisestä tutkimuksesta veloitetaan, ja jotka voivat tuoda lisäarvoa tällaisiin päätöksiin.”

Lisätään 25 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tarjotessaan sijoitusneuvontaa tai salkunhoitopalveluja, joihin liittyy rahoitusvälineen vaihtaminen, sijoituspalveluyritysten on analysoitava rahoitusvälineen vaihtamisen kustannukset ja hyödyt. Tarjotessaan sijoitusneuvontaa sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava asiakkaalle, ovatko tällaisesta vaihtamisesta aiheutuvat hyödyt suuremmat kuin vaihtoon liittyvät kustannukset.”

5 a)	Lisätään 25 artiklan 6 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Tätä kohtaa ei sovelleta tämän direktiivin 25 a artiklassa säädettyihin velvoitteisiin, jotka liittyvät tappioiden ilmoittamista koskeviin kynnysarvoihin.”

5 b)

Muutetaan 25 artiklan 8 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”8. Siirretään komissiolle valta hyväksyä 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että sijoituspalveluyritykset noudattavat tämän artiklan 2–6 kohdassa vahvistettuja periaatteita tarjotessaan asiakkailleen sijoitus- tai oheispalveluja, mukaan lukien tiedot, jotka on saatava arvioitaessa palvelujen ja rahoitusvälineiden soveltuvuutta tai asianmukaisuutta yritysten asiakkaille, yksinkertaisten rahoitusvälineiden arviointiperusteet tämän artiklan 4 kohdan a alakohdan vi alakohtaa sovellettaessa sekä palvelujen tarjoamista asiakkaille koskevien arkistojen ja sopimusten sekä asiakkaille tarjotuista palveluista säännöllisesti annettavien tietojen sisältö ja muoto , mutta lukuun ottamatta 25 a artiklassa säädettyjä velvoitteita, jotka liittyvät tappioiden ilmoittamista koskeviin kynnysarvoihin. Näissä delegoiduissa säädöksissä on otettava huomioon”.

5 c)

Lisätään 25 a artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Tappioiden ilmoittamista koskevat kynnysarvot

1) Salkunhoitopalvelua tarjoavien sijoituspalveluyritysten on ilmoitettava asiakkaalle, jos salkun kokonaisarvo kunkin raportointijakson alussa arvioituna on heikentynyt 10 prosentilla ja sen jälkeen 10 prosentin kerrannaisina, viimeistään sen arkipäivän aikana, jolloin kynnysarvo ylittyi, tai jos se ylittyi muuna päivänä kuin arkipäivänä, sen jälkeisen ensimmäisen arkipäivän aikana.

2) Sijoituspalveluyritysten, jotka hallinnoivat sellaista yksityisasiakkaan tiliä, johon sisältyy vivutettuja rahoitusvälineitä tai ehdolliseen velkaan liittyviä liiketoimia, on ilmoitettava asiakkaalle, jos minkä tahansa välineen alkuperäinen arvo heikkenee 10 prosentilla ja sen jälkeen 10 prosentin kerrannaisilla. Tämän kohdan mukainen raportointi on tehtävä välinekohtaisesti, jollei asiakkaan kanssa ole muuta sovittu, ja se on tehtävä viimeistään sen arkipäivän aikana, jolloin kynnysarvo ylittyi, tai jos se ylittyi muuna päivänä kuin arkipäivänä, sen jälkeisen ensimmäisen arkipäivän aikana.”

Lisätään 27 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tässä kohdassa säädettyä ilmoitusvaatimusta ei kuitenkaan sovelleta ennen [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä + 2 vuotta], ja Euroopan komissio tarkastelee kattavasti tässä kohdassa tarkoitettujen raportointivaatimusten riittävyyttä ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen viimeistään [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä + 1 vuosi].”

6 a)	Lisätään 27 artiklan 6 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Euroopan komissio tarkastelee kattavasti tässä kohdassa tarkoitettujen raportointivaatimusten riittävyyttä ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen viimeistään [tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivä + 1 vuosi].”

lisätään 29 a artikla seuraavasti:

”29 a artikla

Ammattimaisille asiakkaille tarjottavat palvelut

1) Edellä 24 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta muihin ammattimaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kuin sijoitusneuvontaan ja salkunhoitoon. Edellä 24 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta myöskään hyväksyttäviin vastapuoliin.

2) Edellä 25 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 25 artiklan 6 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta ammattimaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin, elleivät nämä asiakkaat ilmoita sijoituspalveluyritykselle kirjallisesti haluavansa käyttää kyseisissä säännöksissä säädettyjä oikeuksia.

3) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset pitävät kirjaa 2 kohdassa tarkoitetuista kirjallisista pyynnöistä.”

Korvataan 30 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sijoituspalveluyritykset, joilla on valtuudet toteuttaa toimeksiantoja asiakkaiden lukuun, käydä kauppaa omaan lukuunsa tai vastaanottaa ja välittää toimeksiantoja, voivat edistää tai toteuttaa liiketoimia hyväksyttävien vastapuolten kanssa ilman, että niiden on noudatettava 24 artiklan, lukuun ottamatta sen 5 a kohtaa, 25 artiklan, 27 artiklan ja 28 artiklan 1 kohdan säännöksissä asetettuja velvollisuuksia kyseisissä liiketoimissa tai kyseisiin liiketoimiin suoraan liittyvissä oheispalveluissa.”

Muutetaan 57 artikla seuraavasti:

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti hyväksytyissä teknisissä sääntelystandardeissa määrittelemää laskentamenetelmää käyttäen positiolimiitit, jotka koskevat kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena olevien maatalousalan hyödykejohdannaisten, kriittisten tai merkittävien hyödykejohdannaisten ja taloudelliselta kannalta vastaavien OTC-sopimusten muodostaman nettomääräisen position kokoa, joka henkilöllä enintään voi olla kaikkina aikoina, ja että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat näitä limiittejä. Limiitit on vahvistettava kaikkien henkilön ja hänen puolestaan ryhmätasolla pidettävien positioiden perusteella, jotta

a)	estetään markkinoiden väärinkäyttö;

tuetaan asianmukaisia hinnoittelu- ja toimitusedellytyksiä, mukaan lukien markkinoita vääristävien positioiden estäminen ja erityisesti johdannaisten toimituskuukauden hintojen ja kohde-etuutena olevan hyödykkeen spot-hintojen lähentymisen varmistaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hinnanmuodostusta kohde-etuutena olevan hyödykkeen markkinoilla.

Positiolimiittejä ei sovelleta:

a)	finanssialan ulkopuolisen yhteisön positioihin tai sen lukuun pidettyihin positioihin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen finanssialan ulkopuolisen yhteisön kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä;

finanssialan ulkopuoliseen konserniin kuuluvan, ja tämän finanssialan ulkopuolisen konsernin lukuun toimivan, finanssialan yhteisön positioihin tai sen lukuun pidettyihin positioihin, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen finanssialan ulkopuolisen konsernin kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä;

finanssialalla toimivien ja finanssialan ulkopuolisten vastapuolten sellaisiin positioihin, jotka ovat objektiivisesti mitattavalla tavalla seurausta liiketoimista, jotka on toteutettu likviditeetin tarjoamista kauppapaikalle koskevien velvoitteiden täyttämiseksi 2 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan c alakohdan mukaisesti;

d)	arvopapereihin, jotka on määritelty 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdan c alakohdassa ja jotka liittyvät liitteessä I olevan C jakson 10 kohdassa tarkoitettuun hyödykkeeseen tai kohde-etuuteen.

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset sellaisen menettelyn määrittämiseksi rahoitusalalla toimiville yhteisöille, jotka kuuluvat pääasiallisesti kaupalliseen konserniin ja jotka voivat hakea suojautumista koskevaa poikkeusta sellaisten kyseisen rahoitusalalla toimivan yhteisön pitämien positioiden osalta, jotka objektiivisesti mitattavalla tavalla vähentävät kyseisen konsernin finanssialan ulkopuolisten yhteisöjen kaupalliseen toimintaan välittömästi liittyviä riskejä. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset sellaisen menettelyn määrittämiseksi, jossa määritetään, miten henkilö voi hakea suojautumista koskevaa poikkeusta positioille, jotka on toteutettu likviditeetin tarjoamista kauppapaikalle koskevien velvoitteiden täyttämiseksi.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on toimitettava kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

Komissiolle siirretään valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn mukaisesti.”;

korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3. Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitetut maatalousalan hyödykejohdannaiset ja kriittiset tai merkittävät hyödykejohdannaiset sekä määritetään laskentamenetelmä, jota toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava vahvistaessaan spot-kuukauden positiolimiitit ja kaikkien muiden kuukausien positiolimiitit, jotka koskevat kohde-etuuden luovuttamisen tai nettoarvon tilityksen kautta toteutettavia hyödykejohdannaisia ja perustuvat kyseisen johdannaisen ominaispiirteisiin.

Määrittäessään kriittisiä tai merkittäviä hyödykejohdannaisia arvopaperimarkkinaviranomaisen ottaa huomioon seuraavat tekijät:

a)	avoinna olevien sopimusten volyymi, joka on keskimäärin 300 000 erää yhden vuoden aikana

b)	markkinaosapuolten lukumäärä

c)	kyseisen johdannaisen kohde-etuutena oleva hyödyke.

Määrittäessään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua laskentamenetelmää arvopaperimarkkinaviranomainen ottaa huomioon seuraavat tekijät:

a)	kohde-etuutena olevan hyödykkeen toimitettavissa oleva määrä;

b)	avoinna olevien johdannaissopimusten kokonaismäärä ja avoinna olevien sellaisten muiden rahoitusvälineiden kokonaismäärä, joissa kohde-etuutena on sama hyödyke;

c)	markkinaosapuolten lukumäärä ja koko;

d)	kyseisten kohde-etuutena olevan hyödykkeen markkinoiden ominaispiirteet, kuten tuotanto- ja kulutusmallit sekä kuljetus markkinoille;

e)	uusien johdannaisten kehittäminen;

f)	kokemukset, joita on saatu kauppapaikkaa ylläpitävien sijoituspalveluyritysten tai markkinoiden ylläpitäjiltä muilla lainkäyttöalueilla positiolimiittejä koskien.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukautta tämän direktiivin voimaantulon jälkeen].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava positiolimiitit sellaisille kauppapaikoilla kaupankäynnin kohteena olevien hyödykejohdannaisten kriittisille tai merkittäville sopimuksille, jotka on määritelty arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa, ja maataloushyödykejohdannaisille, jotka perustuvat arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti hyväksymissä teknisissä sääntelystandardeissa määritettyyn laskentamenetelmään. Tätä positiolimiittiä on sovellettava myös taloudelliselta kannalta vastaaviin OTC-sopimuksiin.

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava uudelleen positiolimiittejä, kun markkinoissa sekä hyödykkeiden määrässä tai avoinna olevissa sopimuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia ja käytettävä tässä perusteena määrittämäänsä toimitettavissa olevien hyödykkeiden määrää ja avoinna olevia sopimuksia sekä asetettava positiolimiitti uudelleen arvopaperimarkkinaviranomaisen kehittämän laskentamenetelmän mukaisesti.”;

korvataan 6, 7 ja 8 kohta seuraavasti:

”6. Jos samaan kohde-etuuteen ja samoihin ominaispiirteisiin perustuvilla maatalousalan hyödykejohdannaisilla ja kriittisillä tai merkittävillä hyödykejohdannaisilla käydyn kaupan volyymi on merkittävä useamman kuin yhden lainkäyttöalueen kauppapaikoilla, sen kauppapaikan osalta toimivaltaisen viranomaisen, jolla kaupankäynti on volyymiltaan suurinta (toimivaltainen keskusviranomainen), on asetettava yhtenäinen positiolimiitti, jota on määrä soveltaa kaikkeen kyseisellä johdannaisella käytävään kauppaan. Toimivaltaisen keskusviranomaisen on kuultava sellaisten muiden kauppapaikkojen osalta toimivaltaisia viranomaisia, joissa tällä johdannaisella käydyn kaupan volyymi on merkittävä, yhtenäisestä positiolimiitistä, jota on määrä soveltaa, sekä tämän yhtenäisen positiolimiitin mahdollisista muutoksista. Toimivaltaisten viranomaisten, jotka eivät hyväksy sitä, että toimivaltainen keskusviranomainen asettaa yhtenäisen positiolimiitin, on esitettävä kirjallisesti kaikilta osin ja yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi ne katsovat, etteivät 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyty. Arvopaperimarkkinaviranomainen ratkaisee toimivaltaisten viranomaisten väliset mahdolliset erimielisyydet.

Niiden kauppapaikkojen toimivaltaisten viranomaisten, joissa käydään kauppaa samoihin kohde-etuuksiin perustuvilla maatalousalan hyödykejohdannaisilla ja kriittisillä tai merkittävillä hyödykejohdannaisilla, joilla on samat ominaispiirteet, sekä näihin hyödykejohdannaisiin liittyvän position haltijoiden toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava yhteistyöjärjestelyistä, jotka koskevat muun muassa asiaan liittyvien tietojen vaihtamista niiden kesken, jotta mahdollistetaan yhtenäisen positiolimiitin seuranta ja täytäntöönpano.

7. Arvopaperimarkkinaviranomainen seuraa vähintään vuosittain sitä, miten toimivaltaiset viranomaiset ovat panneet täytäntöön positiolimiitit, jotka on asetettu käyttäen arvopaperimarkkinaviranomaisen 3 kohdan mukaisesti määrittämää laskentamenetelmää. Näin arvopaperiviranomainen varmistaa, että yhtenäistä positiolimiittiä sovelletaan tosiasiallisesti maatalousalan hyödykejohdannaisiin sekä samoihin kohde-etuuksiin perustuviin kriittisiin ja merkittäviin sopimuksiin, joilla on samat ominaispiirteet riippumatta siitä, missä ne ovat kaupankäynnin kohteena 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

8. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kauppapaikkaa ylläpitävä sijoituspalveluyritys tai markkinoiden ylläpitäjä, joka käy kauppaa hyödykejohdannaisilla, suorittaa positioiden hoidon valvontatoimenpiteitä, mukaan lukien kauppapaikan valtuudet:

a)	valvoa henkilöiden avoinna olevien sopimusten positioita;

saada henkilöiltä käyttöönsä tietoja ja kaikki merkityksellinen dokumentaatio syntyneen position tai vastuun koosta tai käyttötarkoituksesta, tietoja tosiasiallisista edunsaajista tai omistajista, mahdollisista yhteisistä järjestelyistä sekä kaikista asiaan liittyvistä varoista tai veloista kyseisillä markkinoilla, mukaan lukien tarvittaessa muihin kauppapaikkoihin liittyviin sopimuksiin ja OTC-sopimuksiin liittyvistä positioista jäsenten ja osallistujien välityksellä;

c)	vaatia henkilöä sulkemaan positio tai pienentämään sitä väliaikaisesti tai pysyvästi ja toteuttamaan yksipuolisesti tarvittavia toimia position sulkemisen tai pienentämisen varmistamiseksi, jos henkilö ei noudata vaatimusta; ja

d)	vaatia tarvittaessa henkilöä tarjoamaan väliaikaisesti likviditeettiä takaisin kyseisille markkinoille sovitulla hinnalla ja volyymillä, jolloin nimenomaisena tarkoituksena on lieventää suuren tai määräävän position vaikutuksia.

Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään positioiden hoidon valvontatoimenpiteiden sisältö ja ottaa siten huomioon asianomaisten kauppapaikkojen ominaispiirteet.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on toimitettava kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa säädetyn mukaisesti.”

10)

Korvataan 58 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyödykejohdannaisilla taikka päästöoikeuksilla tai niiden johdannaisilla kauppapaikan ulkopuolella kauppaa käyvät sijoituspalveluyritykset antavat 57 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle toimivaltaiselle keskusviranomaiselle vähintään päivittäin täydellisen erittelyn kauppapaikassa kaupankäynnin kohteena oleviin hyödykejohdannaisiin taikka päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin ja taloudelliselta kannalta vastaaviin OTC-sopimuksiin liittyvistä omista positioistaan sekä positioista, joita on niiden asiakkailla ja näiden asiakkaiden asiakkailla aina loppuasiakkaaseen saakka asetuksen (EU) N:o 600/2014 26 artiklan ja soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan mukaisesti.”

11)

Lisätään 90 artiklaan 1 a kohta seuraavasti:

”1 a. Komissio tarkastelee ennen 31 päivää joulukuuta 2021 2 artiklan 1 kohdan j alakohdassa säädetyn poikkeuksen vaikutuksia päästöoikeuksiin tai niiden johdannaisiin ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen kyseisen poikkeuksen muuttamiseksi. Tässä yhteydessä komissio arvioi EU:n päästöoikeuksien ja niiden johdannaisten kauppaa EU:ssa ja kolmansissa maissa, 2 artiklan 1 kohdan j alakohdan mukaisen poikkeuksen vaikutusta sijoittajansuojaan, päästöoikeuksien ja niiden johdannaisten markkinoiden eheyteen ja avoimuuteen sekä sitä, olisiko toteutettava toimenpiteitä kolmansien maiden kauppapaikoilla käytävän kaupan osalta.”

1 a artikla

Direktiivin (EU) 2019/878 muuttaminen

Muutetaan direktiivin (EU) 2019/878 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2020

i)	tämän direktiivin säännösten noudattamisen edellyttämät toimenpiteet siltä osin kuin ne koskevat luottolaitoksia;

ii)	tämän direktiivin 1 artiklan 1 ja 9 kohdan noudattamisen edellyttämät toimenpiteet direktiivin 2013/36/EU 2 artiklan 5 ja 6 kohdan sekä 21 b artiklan osalta siltä osin kuin ne koskevat luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä.”

2)	Lisätään ensimmäisen alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti: ”Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.”

1 b artikla

Direktiivin 2013/36/EU muuttaminen

Korvataan 94 artiklan 2 kohdan 3, 4 ja 5 alakohta seuraavasti:

”Tarkoituksena yksilöidä henkilöstö, jonka ammattitoiminnalla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin 92 artiklan 2 kohdan mukaisesti, lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyjen sijoituspalveluyritysten henkilöstöä, pankkiviranomainen laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa vahvistetaan perusteet seuraavien seikkojen määrittelemiseksi:

a)	johtotehtävät ja valvontatoiminnat;

b)	olennainen liiketoimintayksikkö ja merkittävä vaikutus asiaankuuluvan liiketoimintayksikön riskiprofiiliin; ja

c)	muut henkilöstöryhmät, joita ei nimenomaisesti mainita 92 artiklan 2 kohdassa ja joiden ammattitoiminta vaikuttaa laitoksen riskiprofiiliin yhtä olennaisesti kuin siinä tarkoitettujen henkilöstöryhmien toiminta.

Pankkiviranomainen toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä direktiiviä hyväksymällä tässä kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10-14 artiklan mukaisesti. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltyihin sijoituspalveluyrityksiin sovellettavien teknisten sääntelystandardien osalta tämän direktiivin 94 artiklan 2 kohdassa säädettyä valtuutusta, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/843, sovelletaan 26 päivään kesäkuuta 2021 asti.”

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1) Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset [yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä toimenpiteitä [12 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].

2) Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

2 a artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio esittää viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2021 arvopaperimarkkinaviranomaista kuultuaan ja komission riittävän hyvissä ajoin järjestämän julkisen kuulemisen tuloksiin perustuen ehdotuksen direktiivin 2014/65/EU ja asetuksen (EU) N:o 600/2014 uudelleentarkastelusta. Uudelleentarkastelun on oltava laajamittainen ja siinä on käsiteltävä muun muassa markkinarakenteeseen, dataan, kaupankäyntiin ja kaupankäynnin jälkeisiin toimiin, tutkimusta sekä neuvonantajien kannustimia koskeviin sääntöihin, Euroopassa toimivien neuvonantajien ammattipätevyyteen, asiakkaiden luokitteluun sekä brexitiin liittyviä kysymyksiä.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0208/2020).

(*1) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

(2) COM(2020)0456 final, 27.5.2020.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(4) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(5) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 425

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 20. lokakuuta 2021

	III Valmistelevat säädökset
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 23. marraskuuta 2020
2021/C 425/20	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. marraskuuta 2020 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (todisteiden vastaanottaminen) (uudelleenlaadittu teksti) (09889/2/2020 – C9-0357/2020 – 2018/0203(COD))	162
2021/C 425/21	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 23. marraskuuta 2020 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi oikeudenkäynti- ja muiden kuin oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto) (uudelleenlaadittu teksti) (09890/2/2020 – C9-0356/2020 – 2018/0204(COD))	163
	Keskiviikko 24. marraskuuta 2020
2021/C 425/22	Euroopan parlamentin päätös 24. marraskuuta 2020 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä (N9-0055/2020 – C9-0331/2020 – 2020/0805(NLE))	164
2021/C 425/23	Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Kroatian ja Puolan avustamiseksi luonnonkatastrofin johdosta ja ennakkomaksujen maksamiseksi Espanjalle, Irlannille, Kreikalle, Kroatialle, Portugalille, Saksalle ja Unkarille kansanterveysuhan vuoksi (COM(2020)0960 – C9-0318/2020 – 2020/0299(BUD))	166
2021/C 425/24	Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 9/2020 varainhoitovuodeksi 2020: oheisasiakirja ehdotukseen Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Kroatian ja Puolan avustamiseksi luonnonkatastrofin johdosta ja ennakkomaksujen maksamiseksi Espanjalle, Irlannille, Kreikalle, Kroatialle, Portugalille, Saksalle ja Unkarille kansanterveysuhan vuoksi (12522/2020 – C9-0341/2020 – 2020/0297(BUD))	168
2021/C 425/25	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 24. marraskuuta 2020 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi nostettavista edustajakanteista ja direktiivin 2009/22/EY kumoamisesta (09573/1/2020 – C9-0355/2020 – 2018/0089(COD))	170
	Torstai 25. marraskuuta 2020
2021/C 425/26	Euroopan parlamentin tarkistukset 25. marraskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiedonantovaatimuksista, tuotehallinnasta ja positiolimiiteistä covid-19-pandemiasta elpymisen edistämiseksi (COM(2020)0280 – C9-0210/2020 – 2020/0152(COD)) Tarkistus 9, jollei toisin ilmoiteta	171
	Perjantai 26. marraskuuta 2020
2021/C 425/27	P9_TA(2020)0324 Unionin tariffikiintiöiden ja muiden tuontikiintiöiden soveltaminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin tariffikiintiöiden ja muiden tuontikiintiöiden soveltamisesta (COM(2020)0375 – C9-0274/2020 – 2020/0176(COD)) P9_TC1-COD(2020)0176 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. marraskuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi unionin tariffikiintiöiden ja muiden tuontikiintiöiden soveltamisesta	184
2021/C 425/28	P9_TA(2020)0333 Tiettyihin tuotteisiin sovellettavien tullien poistaminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyihin tuotteisiin sovellettavien tullien poistamisesta (COM(2020)0496 – C9-0284/2020 – 2020/0253(COD)) P9_TC1-COD(2020)0253 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. marraskuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi tiettyihin tavaroihin sovellettavien tullien poistamisesta	185
2021/C 425/29	P9_TA(2020)0334 Unionin yleinen vientilupa tiettyjen kaksikäyttötuotteiden vientiin unionista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta myöntämällä unionin yleinen vientilupa tiettyjen kaksikäyttötuotteiden vientiin unionista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan (COM(2020)0692 – C9-0345/2020 – 2020/0313(COD)) P9_TC1-COD(2020)0313 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 26. marraskuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 liitteen II a muuttamisesta siltä osin kuin kyse on unionin yleisen vientiluvan myöntämisestä tiettyjen kaksikäyttötuotteiden vientiin unionista Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan	186
2021/C 425/30	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 26. marraskuuta 2020 esityksestä neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta covid-19-pandemian johdosta toteutettavien, covid-19-rokotteiden ja covid-19-taudin in vitro -diagnostiikkaan tarkoitettujen lääkinnällisten laitteiden arvonlisäveroa koskevien tilapäisten toimenpiteiden osalta ((COM(2020)0688 – C9-0352/2020 – 2020/0311(CNS)))	187

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2020–2021 Istunnot 23.–26. marraskuuta 2020 HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Keskiviikko 24. marraskuuta 2020
2021/C 425/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 asunnottomuuden vähentämisestä Euroopan unionissa (2020/2802(RSP))	2
2021/C 425/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 Schengen-järjestelmästä ja covid-19-kriisin aikana toteutetuista toimenpiteistä (2020/2801(RSP))	7
	Torstai 25. marraskuuta 2020
2021/C 425/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 aiheesta kohti kestävämpiä sisämarkkinoita yritysten ja kuluttajien hyväksi (2020/2021(INI))	10
2021/C 425/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 tuoteturvallisuudesta sisämarkkinoilla (2019/2190(INI))	19
2021/C 425/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 tiedotusvälineiden vapauden vahvistamisesta: toimittajien suojelu Euroopassa, vihapuhe, disinformaatio ja alustojen rooli (2020/2009(INI))	28
2021/C 425/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (2020/2076(INI))	43
2021/C 425/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 covid-19-pandemian ulkopoliittisista seurauksista (2020/2111(INI))	63
2021/C 425/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. marraskuuta 2020 kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja avun vaikuttavuuden parantamisesta (2019/2184(INI))	73
	Perjantai 26. marraskuuta 2020
2021/C 425/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 komission täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2020/1511, annettu 16. lokakuuta 2020, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, parafiiniöljyt, pikloraami, prosulfokarbi, rikki, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä (2020/2853(RSP))	87
2021/C 425/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 ehdotuksesta komission täytäntöönpanoasetukseksi karbendatsiimin hyväksymisestä vanhana tehoaineena käytettäväksi valmisteryhmiin 7 ja 10 kuuluvissa biosidivalmisteissa (D069099/01 – 2020/2852(RSP))	92
2021/C 425/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 EU-vaaleja koskevasta tilannekatsauksesta (2020/2088(INI))	98
2021/C 425/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa – vuosikertomus 2018–2019 (2019/2199(INI))	107
2021/C 425/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 Algerian heikentyvästä ihmisoikeustilanteesta, erityisesti toimittaja Khaled Drarenin tapauksesta (2020/2880(RSP))	126
2021/C 425/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 Etiopian tilanteesta (2020/2881(RSP))	132
2021/C 425/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 jatkuvista ihmisoikeusloukkauksista Valko-Venäjällä, erityisesti Raman Bandarenkan murhasta (2020/2882(RSP))	137
2021/C 425/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 jännitteiden lisääntymisestä Varoshassa Turkin laittomien toimien johdosta ja tarpeesta käynnistää neuvottelut pikaisesti uudelleen (2020/2844(RSP))	143
2021/C 425/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 tosiasiallisesta aborttikiellosta Puolassa (2020/2876(RSP))	147
2021/C 425/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. marraskuuta 2020 EU:n kauppapolitiikan tarkastelusta (2020/2761(RSP))	155
	LAUSUNNOT
	Euroopan parlamentti
	Keskiviikko 24. marraskuuta 2020
2021/C 425/19	Euroopan parlamentin päätös 24. marraskuuta 2020 ehdotuksesta Julia Laffranquen nimittämisestä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaiseen komiteaan (2020/2238(INS))	161