Euron kurssi (1)

27. syyskuuta 2021

(2021/C 392/01)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1698
JPY	Japanin jeniä	129,74
DKK	Tanskan kruunua	7,4360
GBP	Englannin puntaa	0,85420
SEK	Ruotsin kruunua	10,1738
CHF	Sveitsin frangia	1,0850
ISK	Islannin kruunua	150,10
NOK	Norjan kruunua	10,0655
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,443
HUF	Unkarin forinttia	358,13
PLN	Puolan zlotya	4,5955
RON	Romanian leuta	4,9495
TRY	Turkin liiraa	10,3471
AUD	Australian dollaria	1,6129
CAD	Kanadan dollaria	1,4812
HKD	Hongkongin dollaria	9,1054
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6711
SGD	Singaporen dollaria	1,5840
KRW	Etelä-Korean wonia	1 382,04
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,6179
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,5609
HRK	Kroatian kunaa	7,5028
IDR	Indonesian rupiaa	16 673,16
MYR	Malesian ringgitiä	4,8991
PHP	Filippiinien pesoa	59,881
RUB	Venäjän ruplaa	84,9955
THB	Thaimaan bahtia	39,276
BRL	Brasilian realia	6,2187
MXN	Meksikon pesoa	23,5043
INR	Intian rupiaa	86,4025

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Komission tiedote tämänhetkisistä valtiontuen takaisinperintäkoroista sekä viite- ja diskonttokoroista 1. lokakuuta 2021 lähtien

(Julkaistu komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (1) 10 artiklan mukaisesti)

(2021/C 392/02)

Peruskorot on laskettu viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamista koskevan komission tiedonannon (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6) mukaisesti. Viitekoron käytöstä riippuen tämän tiedonannon mukaisesti määritellyt marginaalit on vielä lisättävä peruskorkoon. Diskonttokoron osalta tämä tarkoittaa sitä, että peruskorkoon on lisättävä 100 peruspisteen marginaali. Asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta 30. tammikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 271/2008 säädetään, että erillisiä päätöksiä lukuun ottamatta myös takaisinperintäkorko lasketaan lisäämällä 100 peruspistettä peruskorkoon.

Muutetut korot on lihavoitu.

Edellinen taulukko on julkaistu EUVL:ssä C 340, 24. elokuuta 2021, s. 3.

Alkamispäivä	Päättymispäivä	AT	BE	BG	CY	CZ	DE	DK	EE	EL	ES	FI	FR	HR	HU	IE	IT	LT	LU	LV	MT	NL	PL	PT	RO	SE	SI	SK	UK
1.10.2021	…	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	1,03	-0,45	0,03	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	1,46	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,18	-0,45	1,75	-0,01	-0,45	-0,45	0,17
1.9.2021	30.9.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,82	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	1,22	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	1,75	-0,01	-0,45	-0,45	0,17
1.7.2021	31.8.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,60	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,93	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	1,75	0,01	-0,45	-0,45	0,15
1.6.2021	30.6.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,50	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	1,75	0,01	-0,45	-0,45	0,15
1.5.2021	31.5.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,50	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	1,75	0,01	-0,45	-0,45	0,11
1.4.2021	30.4.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,50	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	1,75	-0,02	-0,45	-0,45	0,11
1.3.2021	31.3.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,44	-0,45	0,04	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,15	-0,45	2,07	-0,02	-0,45	-0,45	0,11
1.2.2021	28.2.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,44	-0,45	0,05	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,19	-0,45	2,07	-0,02	-0,45	-0,45	0,12
1.1.2021	31.1.2021	-0,45	-0,45	0,00	-0,45	0,44	-0,45	0,06	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,22	0,80	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	-0,45	0,23	-0,45	2,07	0,00	-0,45	-0,45	0,15

---

(1)  EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.10375 — ArcelorMittal/Condesa Tubos)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2021/C 392/03)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.10247 — CVC/ Cooper )

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2021/C 392/04)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.10379 — HDT Automotive Solutions/Veritas)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA: n kannalta merkityksellinen teksti)

(2021/C 392/05)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2021/C 392/06)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”HEUMILCH”/”HAYMILK”/”LATTE FIENO”/”LAIT DE FOIN”/”LECHE DE HENO”

EU nro: TSG-AT-1035-AM01 – 25. helmikuuta 2021

1.   Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Ryhmän nimi:	ARGE Heumilch Österreich
Osoite:	Grabenweg 68
	6020 Innsbruck
	ÖSTERREICH
Puhelin:	+43 512345245
Sähköposti:	office@heumilch.at

Muutosta ehdottavan ryhmän oikeutettua etua koskeva lausuma:

Muutoshakemuksen esittää sama tuottajaryhmä, joka toimitti hakemuksen nimityksen ”Heumilch” rekisteröimiseksi.

Nimityksen ”Heumilch” esittäminen niiden maiden kielillä, joissa perinteisesti valmistetaan kyseistä tuotetta, osoittaa sitoutumista perinteiseen tuotantomenetelmään ja aitoon perinteiseen tuotteeseen. Tämä auttaa lujittamaan suojatun nimityksen ”Heumilch” asemaa, mikä hyödyttää myös hakijaryhmää.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Itävalta

3.   Eritelmän kohta, jota muutokset koskevat

☒ Tuotteen nimi

☐ Tuotteen kuvaus

☐ Tuotantomenetelmä

☐ Muu [täsmennettävä]

4.   Muutosten tyyppi

☒	Rekisteröidyn APT:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EY) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

5.   Muutokset

Lisätään Sloveniassa käytetty nimitys tuotteelle ”Heumilch”:

Lisätään 3.1 kohtaan ”Rekisteröitävät nimet” (täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2014 liitteessä II olevan mallin mukaisesti nykyinen tuote-eritelmän 1 kohta) tuotteen ”Heumilch” sloveeninkielinen nimitys seuraavasti:

”Heumilch” (de)/”Haymilk” (en)/”Latte fieno” (it)/”Lait de foin” (fr)/”Leche de heno” (es)/”Seneno mleko” (sl)

Perustelu: Koska Heumilch-maitoa tuotetaan Sloveniassa tuote-eritelmässä esitetyn perinteisen tuotantomenetelmän mukaisesti, myös sloveeninkielinen nimitys olisi suojattava.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄ

”Heumilch”/”Haymilk”/”Latte fieno”/”Lait de foin”/ ”Leche de heno”/”Seneno mleko”

EU-nro: TSG-AT-1035-AM01 – 25. helmikuuta 2021

Itävalta

1.   Nimi/nimet

”Heumilch”/”Haymilk”/”Latte fieno”/”Lait de foin”/”Leche de heno”/”Seneno mleko”

2.   Tuotelaji

Luokka 1.4 Muut eläinperäiset tuotteet (munat, hunaja, erilaiset maitotuotteet paitsi voi, jne.)

3.   Rekisteröinnin perusteet

3.1.   Onko tuote seuraavien vaatimusten mukainen:

☒	Se vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla.

☐	Se valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista.

Heinämaitotalous on maidontuotannon alkuperäisin muoto. Maito on peräisin perinteisen kestävän maitotalouden tilojen eläimistä. Olennainen ero ja perinteinen luonne perustuu siihen, että heinämaidon tuotannossa, kuten alkuperäisessä maidontuotannossa, ei syötetä eläimille säilörehua. Maatalouden teollistumisen myötä 1960-luvulta alkaen koneistuminen on johtanut siihen, että maatiloilla on siirrytty yhä enemmän tuottamaan heinän sijasta säilörehua. Lisäksi heinämaidon tuotantoa koskevissa säännöissä kielletään eläimet ja rehut, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja. Ruokinta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Viherrehukaudella eläimille syötetään tuoretta ruohoa ja lehvistöä ja myös hieman heinää sekä 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita. Talvirehukaudella eläimille syötetään heinää ja muita 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita.

3.2.   Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen:

☐	Se on ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa.

☒	Se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen tai erityisluonteen.

4.   Kuvaus

4.1.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta, mukaan lukien tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet, jotka osoittavat tuotteen erityisluonteen (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Lehmänmaito voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

4.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tapauksen mukaan käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä menetelmä, jolla tuote valmistetaan (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Heinämaito tuotetaan perinteisissä tuotanto-olosuhteissa heinämaitosäädöksen mukaisesti. Ominaista tuotannolle on säilörehun kieltäminen ja sellaisten eläinten ja rehujen kieltäminen, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Heinämaitosäädös (”Heumilchregulativ”)

Heinämaito on lehmänmaitoa, jonka tuottajat ovat sitoutuneet noudattamaan seuraavassa lueteltuja vaatimuksia. Sellaisia eläimiä ja rehuja ei saa käyttää, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Koko maatilaa on hoidettava heinämaitotuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

a)	Tila voidaan kuitenkin jakaa täysin erillisiin tuotantoyksiköihin, joita kaikkia ei tarvitse hoitaa mainittujen sääntöjen mukaisesti. Tällöin on voitava erottaa toisistaan eri tuotantoalat.

b)	Kun a kohdan mukaisesti kaikkia tilan yksiköitä ei hoideta heinämaitosääntöjen mukaisesti, toimijan on pidettävä eläimet, joita käytetään heinämaitotuotantoon, erillään eläimistä, joita käytetään muissa yksiköissä, ja pidettävä asianmukaista kirjanpitoa erillään pidon osoittamiseksi.

Sallitut rehut

—	Ruokinnassa käytetään viherrehukaudella pääasiassa ruohoa, palkokasveja ja lehvistöä ja talvirehukaudella heinää.

—	Lisärehuna sallittuja ovat vihantarapsi, vihantamaissi, vihantaruis ja rehujuurikkaat sekä heinä-, sinimailas- ja maissipelletit ja vastaava rehu.

—	Korsirehun osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia vuosiannoksen kuivapainosta.

—	Ruokinnassa voidaan myös käyttää viljakasveja eli vehnää, ohraa, kauraa, ruisvehnää, ruista ja maissia tavanomaisessa kaupan pidetyssä muodossaan ja seoksina, joissa on myös kivennäisaineita (esim. lese, pelletit).

—	Rehuannoksessa voidaan käyttää härkäpapuja, rehuherneitä, lupiineita, öljysiemenkasveja ja öljykasvirouhetta tai -kakkuja.

Kielletyt rehut

—	Seuraavat rehut ovat kiellettyjä: säilörehu, tuore säilöheinä ja fermentoitu säilöheinä.

—	Ei ruokintaa panimoiden, tislaamoiden ja mehustamojen sivutuotteilla eikä muilla elintarviketeollisuuden sivutuotteilla, kuten märkä olutmäski ja märät leikkeet. Poikkeus: sokerintuotannon sivutuotteena syntyvät kuivat leikkeet ja melassi, viljankäsittelyssä syntyvä valkuaisrehu kuivana.

—	Ei lypsävien eläinten ruokkimista märällä rehuilla.

—	Ei ruokintaa eläinperäisillä rehuilla (maito, hera, eläinperäinen jauho jne.), poikkeuksena maito ja hera vasikoille.

—	Ei ruokintaa puutarha- ja hedelmäjätteillä, perunoilla eikä urealla.

Lannoitusta koskevat määräykset

—	Jätevesilietettä, jätevesilietetuotteita ja kompostia ei saa tuoda kunnallisista käsittelylaitoksista, viherkompostia lukuun ottamatta, maidontoimittajan maatalousmaalle.

—	Kun maidontoimittajan rehukasvien viljelyalalle tuodaan lantaa, ei viljelyalaa saa käyttää vähintään kolmeen viikkoon.

Kemiallisten apuaineiden käyttäminen

—	Ainoastaan kemiallisten synteettisten kasvinsuojeluaineiden valikoiva käyttö on mahdollista maatalousalan asiantuntijoiden ohjauksessa samoin kuin rikkaruohontorjunta kaikilla maidontoimittajan nurmirehun viljelyaloilla.

—	Sallittuja kärpäsmyrkkysuihkeita saa käyttää navetoissa ainoastaan, kun lypsäviä lehmiä ei ole navetassa.

Toimituskiellot

—	Heinämaitoa saa toimittaa aikaisintaan kymmenen päivän kuluttua poikimisesta.

—	Jos lehmille on syötetty säilörehua, on odotettava vähintään 14 päivää.

—

Alppilehmiä, joita on ruokittu kotitilalla säilörehulla, on joko alettava ruokkia muulla kuin säilörehulla 14 päivää ennen alppilaiduntamista, tai niiden maitoa voidaan käyttää heinämaitona (yksityinen heinämaidon toimittaja) vasta 14 päivän kuluttua alppilaiduntamisen alkamisesta. Alppilaitumella ei saa valmistaa säilörehua eikä ruokkia eläimiä säilörehulla.

Geneettisesti muunnettujen ravintoaineiden ja rehujen kieltäminen

—	Jotta heinämaito olisi perinteistä, tuotannossa ei saa käyttää sellaisia eläimiä ja rehuja, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Muut määräykset:

—	Heinämaidon tuottajan tiloilla ei saa tuottaa eikä varastoida säilörehua.

—	Muovitettuja pyöröpaaleja ei saa tuottaa eikä varastoida.

—	Märkää heinää tai siilossa varastoitavaa kuivaa heinää ei saa tuottaa.

4.3.   Tuotteen perinteisen luonteen todistavat tärkeimmät tekijät (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Erityisluonne

Heinämaito eroaa tavallisesta lehmänmaidosta 4.2 kohdassa esitettyjen heinämaitosäädöksen mukaisten erityisten tuotanto-olosuhteiden vuoksi.

Bundesanstalt für alpenländische Milchwirtschaft Rotholzin tutkimuksissa vuosina 1995 ja 2001 Ginzinger ja muut tutkijat havaitsivat 65 prosentissa säilörehumaitonäytteistä yli 1 000Clostridium-bakteerin itiötä litraa kohden. Suurelle juustonvalmistajalle toimitettua maitoa koskevassa tutkimuksessa 52 prosentissa näytteistä määrä ylitti 10 000 itiötä litraa kohden. Ilman säilörehua tuotetun heinämaidon tapauksessa 85 prosentissa näytteistä Clostridium-bakteerin itiöitä oli alle 200 litraa kohden ja 15 prosentissa 200–300 litraa kohden. Heinämaidossa on erityisen ruokintatavan vuoksi merkittävästi vähemmän Clostridium-bakteerin itiöitä. Raa’asta heinämaidosta tuotetussa kovassa juustossa on sen vuoksi vähemmän reikä- ja makuvirheitä.

Säilörehun vaikutusta maidon laatuun koskevassa tutkimushankkeessa (”Einfluss der Silage auf die Milchqualität”) tutkittiin maidon makua, kun ruokinnassa on käytetty säilörehua ja kun sitä ei ole käytetty (Ginzinger ja Tschager, Bundesanstalt für alpenländische Milchwirtschaft, Rotholz 1993). Kun ruokinnassa käytettiin heinää, 77 prosentissa maitonäytteistä ei havaittu makuvirheitä. Kun ruokinnassa käytettiin säilörehua (tavallinen maito), ainoastaan 29 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä. Myös maitoautojen tankeista kerätyissä maitonäytteissä oli selvä ero. Ilman säilörehua tuotetun heinämaidon tapauksessa 94 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä. Säilörehumaidon tapauksessa ainoastaan 45 prosentissa näytteistä ei havaittu makuvirheitä.

Wienin yliopistossa tehdyssä tutkielmassa (Schreiner, Seiz, Ginzinger, 2011) pystyttiin osoittamaan, että heinämaidossa on korsirehuun ja laiduntamiseen perustuvan ruokinnan ansiosta noin kaksi kertaa enemmän Omega-3-happoja ja konjugoituneita linolihappoja kuin tavallisessa maidossa.

Perinteinen luonne:

Heinämaidon tuotanto ja käsittely on yhtä vanhaa kuin lypsylehmien pitäminen maataloudessa (noin 400-luvulta eaa.). Jo keskiajalla Alpeilla ja Tirolin vuoristossa ns. Schwaighof-tiloilla tuotettiin juustoa heinämaidosta. Sana ”Schwaig” tulee keskiyläsaksan kielestä ja tarkoittaa erityistä asutus- ja varsinkin maatalousmuotoa Alpeilla. Schwaighof-tilat olivat maanomistajien itse perustamia pysyvästi asuttuja karjatiloja, joita käytettiin pääasiassa maitotaloudessa (erityisesti juustonvalmistus). Niitä on perustettu Tirolissa ja Salzburgissa 1100-luvulta alkaen. Heinämaito liittyi vuoristoalueilla alunperin kovan juuston valmistukseen raakamaidosta. Jo noin vuonna 1900 annettiin määräyksiä (maitosäädökset), jotka koskivat ilman säilörehuruokintaa tuotettua maitoa, joka kelpaa kovan juuston valmistukseen. Niiden pohjalta syntyivät Itävallassa vuoden 1950 paikkeilla Vorarlbergin, Tirolin ja Salzburgin osavaltioiden maitosäädökset. Vuonna 1975 nämä maitosäädökset yhdenmukaistettiin, ja maitotalousrahasto antoi ne määräyksinä, jotka koskevat kovan juuston valmistukseen kelpaavaa maitoa (”Bestimmungen über die Übernahme von hartkäsetauglicher Milch”, Österreichische Milchwirtschaft Heft 14, Beilage 6 Nr. 23c, 21. heinäkuuta 1975). Itävallan maitotaloudessa oli vuoteen 1993 asti tiettyjä tuotantoalueita, ns. säilörehun kieltoalueita, jotta heinämaitoa (eli ilman säilörehua tuotettua maitoa, kovaan juustoon kelpaavaa maitoa) olisi raakamaitoa käyttävien juustonvalmistajien saatavilla. Vuonna 1995 säilörehun kieltoaluetta jatkettiin heinämaitoa varten maa- ja metsätalous-, vesihuolto- ja ympäristöministeriön erityissäädökseen ympäristöystävällisen, laajamittaisen ja luonnollista elinympäristöä suojelevan maatalouden edistämisestä (Österreichisches Programm für umweltgerechte Landwirtschaft: ÖPUL) sisältyvällä säilörehusta luopumista koskevalla toimenpiteellä.

Perinteisesti Alpeilla on kautta aikojen ruokittu lehmiä heinämaitovaatimusten mukaisesti. Jo vuodelta 1544 on yksittäisiä asiakirjoja juustonvalmistuksesta Alpeilla Wildschönaun Holzalmissa Tirolissa.

1980-luvun alusta alkaen on ollut heinämaidontuottajia, jotka harjoittavat tiloillaan myös biologista/ekologista maanviljelyä.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2021/C 392/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”SCHAF-HEUMILCH”/”SHEEP’S HAYMILK”/”LATTE FIENO DI PECORA”/”LAIT DE FOIN DE BREBIS”/”LECHE DE HENO DE OVEJA”

EU-nro: TSG-AT-2289-AM01 – 25. helmikuuta 2021

1.   Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Ryhmän nimi:	ARGE Heumilch Österreich
Osoite:	Grabenweg 68
	6020 Innsbruck
	AUSTRIA
Puhelin:	+43 512345245
Sähköposti:	office@heumilch.at

Muutosta ehdottavan ryhmän oikeutettua etua koskeva lausuma:

Muutoshakemuksen esittää sama tuottajaryhmä, joka toimitti hakemuksen nimityksen ”Schaf-Heumilch” rekisteröimiseksi.

Nimityksen ”Schaf-Heumilch” esittäminen niiden maiden kielillä, joissa perinteisesti valmistetaan kyseistä tuotetta, osoittaa sitoutumista perinteiseen tuotantomenetelmään ja aitoon perinteiseen tuotteeseen. Tämä auttaa lujittamaan suojatun nimityksen ”Schaf-Heumilch” asemaa, mikä hyödyttää myös hakijaryhmää.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Itävalta

3.   Eritelmän kohta, jota muutokset koskevat

☒	Tuotteen nimi

☐	Tuotteen kuvaus

☒	Tuotantomenetelmä

☐	Muu [täsmennettävä]

4.   Muutosten tyyppi

☒	Rekisteröidyn APT:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EY) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

5.   Muutokset

5.1.   Tuotteesta ”Schaf-Heumilch” Sloveniassa käytetyn nimityksen lisääminen

Lisätään 1 kohtaan (”Rekisteröitävä nimi / rekisteröitävät nimet”) tuotteen ”Schaf-Heumilch” sloveeninkielinen nimitys sekä maininta asianomaisista kielistä (de, en, it, fr, es, sl) seuraavasti:

”Schaf-Heumilch” (de) / ”Sheep’s Haymilk” (en) / ”Latte fieno di pecora” (it) / ”Lait de foin de brebis” (fr) / ”Leche de heno de oveja” (es) / ” Ovčje seneno mleko” (sl)

Perustelu: Koska Schaf-Heumilch-maitoa tuotetaan Sloveniassa tuote-eritelmässä esitetyn perinteisen tuotantomenetelmän mukaisesti, myös sloveeninkielinen nimitys olisi suojattava. Nimitysten perään lisättävä kielimerkintä taas osoittaa selkeästi millä kielillä nimitys on suojattu aitona perinteisenä tuotteena.

5.2.   Perunan sisällyttäminen kiellettyjen rehutyyppien luetteloon

Eritelmän 4.2 kohdassa (”Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava”) olevan kiellettyjä rehuja koskevan kohdan viidennessä luetelmakohdassa oleva ilmaisu

”– Ei ruokintaa puutarha- ja hedelmäjätteillä ja urealla” on muutettu lisäämällä siihen viittaus perunaan, ja se kuuluu nyt seuraavasti:

”–	Ei ruokintaa puutarha- ja hedelmäjätteillä, perunoilla eikä urealla.”

Perustelu: Perunaa ei ole koskaan yleisesti käytetty – eikä sallittu käytettäväksi – rehuksi Schaf-Heumilch-maidon tuotannossa. Se, että perunaa ei ole erikseen mainittu eritelmässä, on tekstin laatimisen yhteydessä epähuomiossa tapahtunut virhe, joka nyt oikaistaan.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄ

”SCHAF-HEUMILCH”/”SHEEP’S HAYMILK”/”LATTE FIENO DI PECORA”/”LAIT DE FOIN DE BREBIS”/”LECHE DE HENO DE OVEJA”/”OVČJE SENENO MLEKO”

EU-nro: TSG-AT-2289-AM01 – 25. helmikuuta 2021

Itävalta

1.   Nimi/nimet

”Schaf-Heumilch” / ”Sheep’s Haymilk” / ”Latte fieno di pecora” / ”Lait de foin de brebis” / ”Leche de heno de oveja” / ”Ovčje seneno mleko”

2.   Tuotelaji

Luokka 1.4 Muut eläinperäiset tuotteet (munat, hunaja, erilaiset maitotuotteet paitsi voi, jne.)

3.   Rekisteröinnin perusteet

3.1.   Onko tuote seuraavien vaatimusten mukainen:

☒	Se vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla.

☐	Se valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista.

Heinämaitotalous on maidontuotannon alkuperäisin muoto. Maito on peräisin perinteisen kestävän maitotalouden tilojen eläimistä. Olennainen ero tavallisen maidon ja heinämaidon välillä ja heinämaidon perinteinen luonne perustuvat siihen, että heinämaidon tuotannossa, kuten alkuperäisessä maidontuotannossa, ei syötetä eläimille säilörehua. Maatalouden teollistumisen myötä 1960-luvulta alkaen koneistuminen on johtanut siihen, että maatiloilla on siirrytty yhä enemmän tuottamaan heinän sijasta säilörehua. Lisäksi heinämaidon tuotantoa koskevissa säännöissä kielletään eläimet ja rehut, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja. Ruokinta vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Viherrehukaudella eläimille syötetään tuoretta ruohoa ja lehvistöä ja myös hieman heinää sekä 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita. Talvirehukaudella eläimille syötetään heinää ja muita 4.2 kohdassa lueteltuja rehuaineita.

3.2.   Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen:

☐	Se on ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa.

☒	Se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen tai erityisluonteen.

Lampaat ovat yksi maailman vanhimmista kotieläimistä. Jo varhaisella kivikaudella ihmiset saivat lampaista lihaa, maitoa, turkiksia ja villaa. Lampaankasvatus alkoi todennäköisimmin Lounais-Aasian aroilla ja levisi Eurooppaan Persian ja Balkanin kautta. Alppien alue on perinteistä lampaiden kasvatusaluetta. Tirolissa on harjoitettu voimaperäistä karjankasvatusta, jota on kutsuttu nimellä ”Schwaigen”, yleisesti aina 1100-luvun puolivälistä alkaen. Sana ”Schwaig” tulee keskiyläsaksan kielestä ja tarkoittaa erityistä asutus- ja varsinkin maatalousmuotoa Alpeilla. Maanomistajat perustivat usein nk. Schwaighof-tiloja pysyvinä asutuksina karjan- ja lampaankasvatukseen. Näyttöä tällaisten tilojen olemassaolosta Tirolissa on aina 1100-luvulta alkaen. Myöhemmin ilmaisulla ”Schwaige” joskus viitattiin kesäkauden vuoristolaitumiin. Alppien maidontuottajista käytettiin myös nimitystä ”Schwaiger” tai ”Schwaigerin”. Tirolilaiset Schwaighof-tilat kasvattivat ennen kaikkea lampaita aina 1300-luvun lopulle saakka. Lampaita on kasvatettu alppiniityillä Tirolissa perinteisesti jo satojen vuosien ajan.

Lampaankasvatus kuitenkin hiipui Itävallassa paljolti 1300-luvulta aina 1800-luvulle asti ja korvautui siankasvatuksella. Nykyisin lampaiden merkitys on jälleen kasvussa maidon- ja lihantuotannossa.

4.   Kuvaus

4.1.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta, mukaan lukien tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet, jotka osoittavat tuotteen erityisluonteen (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Lampaanmaito voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

4.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tapauksen mukaan käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä menetelmä, jolla tuote valmistetaan (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

”Schaf-Heumilch” tuotetaan perinteisissä tuotanto-olosuhteissa heinämaitosäädöksen (”Heumilchregulativ”) mukaisesti. Ominaista tuotannolle on säilörehun kieltäminen ja sellaisten eläinten ja rehujen kieltäminen, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Heinämaitosäädös (”Heumilchregulativ”)

”Schaf-Heumilch” on lampaanmaitoa, jonka tuottajat ovat sitoutuneet noudattamaan seuraavia kriteerejä: Sellaisia eläimiä ja rehuja ei saa käyttää, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Koko kotieläintilaa on hoidettava heinämaitotuotantoa koskevien sääntöjen mukaisesti.

Sallitut rehut

—	Ruokinnassa käytetään viherrehukaudella pääasiassa ruohoa, palkokasveja ja lehvistöä ja talvirehukaudella heinää.

—	Lisärehuna sallittuja ovat vihantarapsi, vihantamaissi, vihantaruis ja rehujuurikkaat sekä heinä-, sinimailas- ja maissipelletit.

—	Korsirehun osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia vuosiannoksen kuivapainosta.

—	Ruokinnassa voidaan myös käyttää viljakasveja eli vehnää, ohraa, kauraa, ruisvehnää, ruista ja maissia tavanomaisessa kaupan pidetyssä muodossaan ja seoksina, joissa on myös kivennäisaineita (esim. lese, pelletit).

—	Rehuna voidaan myös käyttää papuja, rehuherneitä, öljykasveja sekä öljykasvirouhetta tai -kakkuja.

Kielletyt rehut

—	Seuraavat rehut ovat kiellettyjä: säilörehu, tuore säilöheinä ja fermentoitu säilöheinä.

—

Ei ruokintaa panimoiden, tislaamoiden tai mehustamojen sivutuotteilla eikä muilla elintarviketeollisuuden sivutuotteilla, kuten märkä olutmäski ja märät leikkeet. Poikkeuksena ovat sokerintuotannon sivutuotteena syntyvät kuivat leikkeet ja melassi sekä viljankäsittelyssä syntyvä valkuaisrehu kuivana.

—	Ei lypsävien eläinten ruokkimista märällä rehuilla.

—	Ei ruokintaa eläinperäisillä rehuilla, poikkeuksena maito ja hera nuorille eläimille.

—	Ei ruokintaa puutarha- ja hedelmäjätteillä, perunoilla eikä urealla.

Lannoitusta koskevat määräykset

—	Karjankasvattajan maatalousmaalle ei saa tuoda jätevesilietettä, jätevesilietetuotteita ja kompostia kunnallisista käsittelylaitoksista, lukuun ottamatta viherkompostia (kompostoitu kasviainesseos).

—	Lannanlevityksen jälkeen on odotettava vähintään kolme viikkoa ennen kuin karjaa saa laiduntaa kyseisillä laitumilla.

Kemiallisten apuaineiden käyttäminen

—	Kemiallisia synteettisiä kasvinsuojeluaineita saa käyttää karjantuottajan rehualoilla ainoastaan valikoivasti ja kohdennetusti maatalousneuvojien ohjauksessa.

—	Sallittuja kärpäsmyrkkyjä saa käyttää eläinsuojissa ainoastaan, kun niissä ei ole lypsäviä eläimiä.

Toimituskiellot:

—	Schaf-Heumilch-maitoa saa toimittaa aikaisintaan kymmenen päivän kuluttua karitsoimisesta.

—	Jos lampaille on syötetty säilörehua, on odotettava vähintään 14 päivää.

—

Alppilampaita, joita on ruokittu säilörehulla, on joko alettava ruokkia muulla kuin säilörehulla 14 päivää ennen alppilaiduntamisen alkamista, tai niiden maitoa voidaan käyttää Schaf-Heumilch -maitona vasta 14 päivän kuluttua alppilaiduntamisen alkamisesta (Schaf-Heumilch-maidon toimittajan omilla laitumilla). Alppilaitumella ei saa valmistaa säilörehua eikä ruokkia eläimiä säilörehulla.

Geneettisesti muunnettujen ravintoaineiden ja rehujen kieltäminen

—	Jotta lampaan heinämaito olisi perinteistä, tuotannossa ei saa käyttää sellaisia eläimiä ja rehuja, jotka ovat voimassa olevan lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja.

Muut määräykset:

—	Kotieläintilalla ei saa tuottaa eikä varastoida säilörehua.

—	Kotieläintilalla ei saa tuottaa eikä varastoida muovitettuja pyöröpaaleja.

—	Kotieläintilalla ei saa tuottaa tuoretta säilöheinää eikä fermentoitua säilöheinää.

4.3.   Tuotteen perinteisen luonteen todistavat tärkeimmät tekijät (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Heinämaidon perinteinen luonne perustuu siihen, että heinämaidon tuotannossa, kuten alkuperäisessä maidontuotannossa, ei syötetä eläimille säilörehua. Maatalouden teollistumisen myötä 1960-luvulta alkaen koneistuminen on johtanut siihen, että maatiloilla on siirrytty yhä enemmän tuottamaan heinän sijasta säilörehua.

Kotieläintalous perustui yhtäältä laiduntamiseen ja toisaalta nurmen ja heinän tuotantoon. Kirjallisten lähteiden mukaan heinää – tai heinää ja viherrehua (”grummet”) – on tavanomaisesti korjattu ainakin kaksi kertaa vuodessa (fenum primum et secundum) Tirolissa aina 1200-luvulta lähtien. (Stolz, O., Rechtsgeschichte des Bauernstandes und der Landwirtschaft in Tirol und Vorarlberg [Viljelijöiden ja maatalouden oikeushistoria Tirolissa ja Vorarlbergissa], 1949.)

Salzburgin arkkihiippakunnan maarekisteri sisältää hyvin yksityiskohtaista tietoa kotieläimistä Schwaig-asutuksilla ja kaikesta muustakin arkkihiippakunnan varallisuudesta Zillerin laaksossa vuonna 1607. Palstoja on varsinkin kuvattu yksityiskohtaisesti, ja kuvauksen lopussa on ilmoitettu: ”talvella (niin ja niin monta) hevosta, nautaa, lammasta tai vuohta”. Viljelijöillä oli Alpeilla talvella vähemmän karjaa kuin kesällä, jolloin karjaa pystyttiin laiduntamaan. Ei ole epäilystäkään siitä, että karjaa laidunnettiin paljon kylän laitumilla Schwaig-asutuksilla ja laitumet olivat karjan pääasiallinen ravintolähde. Jopa aikaisemmalta kaudelta, varsinkin 1200- ja 1300-luvuilta, on kirjallista näyttöä siitä, että Schwaighof-tiloilla oli niittyjä ja peltoja sekä laitumia ja alppiniittyjä. Nurmea ja heinää siis tuotettiin Schwaighof-tiloilla jo aivan alkuajoista lähtien. Jonkin matkan päässä tiloista on vuorenharjanteita, jotka myös kuuluvat Schwaig-asutuksille. Näillä vuorenharjanteilla on perinteisesti ollut laitumia, joille karja viedään muutamiksi viikoiksi keväällä ja syksyllä ja joita käytetään heinäntekoon muina aikoina. Tällaiset vuoristoniityt tai korkealla sijaitsevat niityt ovat erityisen luonteenomaisia Alpeille. Ne niitetään korkeintaan kerran vuodessa ja paikoin kerran kahdessa–neljässä vuodessa. Niiltä saadaan vain vähän heinää, joka on kuitenkin hyvin aromaattista ja ravinteikasta. (Stolz, O., Die Schwaighöfe in Tirol [Tirolin Schwaighof-tilat], 1930.)

Heinä on säilytettävä ladossa. Heinää on varastoitava seuraavaan kevääseen saakka, sillä lunta saadaan usein heti sen jälkeen, kun karja on tuotu alppiniityille. (Trientl, A., Die Landwirtschaft in den Gebirgsländern [Maatalous vuoristoisissa maissa], 1892.)

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.