22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/2

P9_TA(2020)0211

Tehokkaat toimenpiteet Erasmus+ -ohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman sekä Euroopan solidaarisuusjoukkojen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2020 tehokkaista toimenpiteistä Erasmus+ -ohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman sekä Euroopan solidaarisuusjoukkojen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi (2019/2195(INI))

(2021/C 385/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11, 165, 166, 167, 191 ja 193 artiklan,

—	ottaa huomioon Pariisin sopimuksen eli ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen,

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (1),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (2),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (3),

—	ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2019 annetun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselman EU:n nuorisodialogin hallintoa koskevien suuntaviivojen antamiseksi – Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027,

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Nuoriso-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan rooli vahvemman Euroopan rakentamisessa” (COM(2018)0268),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus” perustamisesta (4),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus” perustamisesta (COM(2018)0367),

—	ottaa huomioon unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 (5),

—	ottaa huomioon 31. tammikuuta 2018 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Erasmus+ -ohjelman väliarvioinnista (2014–2020) (COM(2018)0050),

—	ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1288/2013 täytäntöönpanosta (6),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta (7),

—	ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevan ohjelman perustamisesta (COM(2018)0440),

—	ottaa huomioon Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskevasta oikeudellisesta kehyksestä 2. lokakuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1475 (8),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta (2021–2027) (9),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Luova Eurooppa -ohjelman perustamisesta (2021–2027) (COM(2018)0366),

—	ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 (10),

—	ottaa huomioon 30. huhtikuuta 2018 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) väliarvioinnista (COM(2018)0248),

—	ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 täytäntöönpanosta (11),

—	ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (12),

—	ottaa huomioon sitoumukset, jotka innovoinnista, tutkimuksesta, koulutuksesta, kulttuurista ja nuorisoasioista vastaava komission jäsenehdokas antoi Euroopan parlamentissa 30. syyskuuta 2019 järjestetyssä kuulemistilaisuudessa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A9-0141/2020),

toteaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi ilmastoneutraali Euroopan unioni vuoteen 2050 mennessä ja tuodaan ilmastohätätila kaikkien EU:n ohjelmien ja politiikkojen keskiöön; ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on myös lisätä yleistä tietoisuutta ilmastotoimista ja saada kansalaiset mukaan ilmastotoimiin laatimalla kattava eurooppalainen toimintasuunnitelma; katsoo, että tällaisen lähestymistavan olisi perustuttava myös koulutus-, kulttuuri- ja nuoriso-ohjelmien uudelleenajatteluun; katsoo, että ympäristönsuojelu, kestävyys ja ilmastonmuutoksen torjunta olisi sisällytettävä kaikkiin ohjelmiin ja niitä olisi edistettävä monialaisina taitoina;

ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteessa 13 kehotetaan toimimaan ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan ja pyritään muun muassa parantamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, siihen sopeutumiseen ja sen vaikutusten lievittämiseen liittyvää koulutusta, tietämyksen lisäämistä ja instituutioiden valmiuksia;

toteaa, että covid-19-kriisillä on dramaattisia vaikutuksia ihmisten jokapäiväiseen elämään, erityisesti liikkuvuuteen, koulutukseen ja mahdollisuuteen osallistua fyysisesti kulttuuri-, taide- ja urheilutapahtumiin; ottaa huomioon, että kriisi on vaikuttanut merkittävästi myös käsiteltävänä oleviin kolmeen ohjelmaan; katsoo, että pandemian jälkeen on tärkeää säilyttää unionin kulttuuriarvot ja rakentaa uudelleen EU:n imago tuleville sukupolville; katsoo, että kulttuurivaihto ja kulttuurinen vuorovaikutus, joita edistetään näiden kolmen ohjelman avulla, auttavat EU:ta selviytymään kriisistä, josta on tullut pelkkää terveyskriisiä laajempi;

ottaa huomioon, että koulutuksella, urheilulla, vapaaehtoistyöllä ja kulttuurilla on keskeinen rooli vihreässä siirtymässä tietoisuuden lisäämisen, oppimisen, viestinnän sekä tietämyksen ja hyvien käytäntöjen jakamisen kannalta, ja toteaa, että tätä potentiaalia voidaan hyödyntää koko seuraavan ohjelmakauden ajan innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseksi ympäristöhaasteisiin vastaamista varten;

toteaa, että Erasmus+ -ohjelma, Euroopan solidaarisuusjoukot ja Luova Eurooppa -ohjelma vaikuttavat kaikki miljoonien eurooppalaisten jokapäiväiseen elämään ja tukevat parempaa yhteenkuuluvuutta ja kulttuurista ymmärtämystä kaikkialla unionissa, ehdokasmaissa ja liittymisneuvotteluja käyvissä maissa, naapuruusmaissa ja kaikkialla maailmassa kolmansien maiden osallistumisen kautta;

ottaa huomioon, että vaikka näissä ohjelmissa ei keskitytä ensisijaisesti ympäristökysymyksiin, ne edistävät kuitenkin vihreää siirtymää sisältönsä ja soveltamisalansa puolesta muokkaamalla ympäristön ja ilmaston huomioon ottavaa ajattelua ja kehittämällä yhteiskuntaa, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen ja kunnioitukseen; katsoo, että niiden keskeinen sisältö olisi sen vuoksi säilytettävä ennallaan;

G.	ottaa huomioon, että suuret urheilu- ja kulttuuritapahtumat tuovat ihmisiä yhteen;

H.	katsoo, että Erasmus+ -ohjelmalla voidaan edistää merkittävästi kestävää kehitystä; ottaa huomioon, että ohjelmalla edistetään elinikäistä oppimista;

I.	ottaa huomioon, että Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteena ja pääsisältönä on antaa nuorille mahdollisuus jakaa tietämystään ja toimia konkreettisesti ympäristön suojelemiseksi;

J.	toteaa, että näiden ohjelmien tarjoamat liikkuvuuskokemukset voivat olla osallistujille muutoksen aikaansaava kokemus ja voivat vaikuttaa heidän jokapäiväiseen käyttäytymiseensä, ja katsoo, että tällaista liikkuvuutta olisi sen vuoksi edistettävä;

ottaa huomioon, että Luova Eurooppa -ohjelmalla on keskeinen rooli taiteen, kulttuurin ja audiovisuaalisen sisällön edistämisessä ja laadukkaiden tiedotusvälineiden tukemisessa; toteaa, että nämä ovat kestävän kehityksen peruspilareita, jotka auttavat rakentamaan selviytymiskykyisempiä yhteiskuntia; katsoo, että näillä aloilla tehtävällä yhteistyöllä voidaan kehittää välineitä, joilla lisätään ihmisten tietoisuutta ympäristöön, ilmastoon ja kestävään kehitykseen liittyvistä kysymyksistä, ja että tällainen yhteistyö voi siten olla ainutlaatuinen luovien ratkaisujen lähde kaikkialla Euroopassa ja maailmassa osallistuvien kolmansien maiden kautta;

L.	katsoo, että on tarpeen koordinoida yhteistä aloitetta kestävien käytäntöjen kehittämiseksi kulttuurialalla ja luovilla aloilla; toteaa, että tällainen aloite edellyttää, että ”viherryttämiseen” liittyvät kustannukset ovat tukikelpoisia hanketuen yhteydessä;

toteaa, että ilmaisunvapaus ja taiteellinen luomisvapaus ovat erottamaton osa Luova Eurooppa -ohjelmaa, ja katsoo, että kaikissa toimissa, joilla ohjelmasta pyritään tekemään ympäristöystävällisempi, on kunnioitettava näitä vapauksia; katsoo, että vihreää ajattelua hankkeiden täytäntöönpanossa voidaan edistää ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon hankkeiden arvioinnissa;

N.	ottaa huomioon, että huomattava osa ympäristöön liittyvistä hankkeista on toteutettu kaudella 2014–2020;

O.	katsoo, että ohjelmien olisi oltava saavutettavissa ja syrjimättömiä; katsoo, että on olennaisen tärkeää toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla ohjelmista tehdään osallistavampia henkilöille, joilla on muita vähemmän mahdollisuuksia, ja erityisesti vammaisille henkilöille;

ottaa huomioon, että parlamentti on pyytänyt seuraavaa ohjelmakautta varten kunnianhimoisia määrärahoja näille kolmelle ohjelmalle, erityisesti jotta ne olisivat osallistavampia ja saavutettavampia, ja katsoo, että vähemmillä määrärahoilla tätä tavoitetta ei voitaisi saavuttaa eikä voitaisi myöskään ottaa käyttöön ympäristö-, ilmasto- ja kestävyystoimia heikentämättä ohjelmien muita keskeisiä osia;

katsoo, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen tavoitetta, jonka mukaan 20 prosenttia menoista kohdennetaan ilmastotoimiin, ei voida saavuttaa, jos ei ole saatavilla tarvittavia tietoja ja välineitä, joilla voidaan mitata ohjelmien panosta tämän tavoitteen saavuttamiseen; katsoo, että tietoja ja välineitä on sen vuoksi asetettava kiireellisesti saataville;

R.	toteaa, että fyysinen liikkuvuus mahdollistaa uppoutumisen muihin kulttuureihin ja optimaalisen vuorovaikutuksen niiden kanssa; katsoo, että virtuaalinen vaihto ja oppiminen täydentävät merkittävästi fyysistä liikkuvuutta mutta eivät tarjoa samaa kokemusta;

S.	ottaa huomioon, että digitaaliteknologiallakin on ympäristöjalanjälki;

ottaa huomioon, että tällä hetkellä on vain vähän kannustimia, etenkin taloudellisia kannustimia, joiden avulla voitaisiin ohjata näiden kolmen ohjelman osallistujia käyttämään ympäristöystävällisempiä liikennevälineitä ja noudattamaan ympäristöystävällisempiä toimintatapoja; ottaa huomioon, että ympäristöystävällisempiä liikennevälineitä ei yleensä ole yhtä helposti saatavilla ja niiden käyttö on kalliimpaa;

Kolmelle ohjelmalle yhteiset tavoitteet

panee merkille, että ilmaston ja ympäristön ja jopa liikkuvuuden käsitteet kattavat vain osan niistä tavoitteista, joihin Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalla pyritään; katsoo, että tavoitteena on mennä puhtaasti ympäristökysymyksiä pidemmälle ja kehittää kaikille oikeudenmukaisempi yhteiskunta, joka perustuu resurssien järkiperäiseen ja toisiaan täydentävään käyttöön, vastuulliseen kulutukseen, rinnakkaineloon toisten kanssa toinen toisensa eroja kunnioittaen sekä alueellinen ja kansallinen täydentävyys huomioon ottaen; korostaa, että kouluttajat, taiteilijat ja luovan työn tekijät ovat myös keskeisessä asemassa tämän yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamisessa ja että Erasmus+ -ohjelmalla, Luova Eurooppa -ohjelmalla ja Euroopan solidaarisuusjoukoilla on tärkeä rooli Euroopan vihreän kehityksen ohjelman laajempien päämäärien saavuttamisessa;

suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti siihen, että nuoret osallistuvat päättäväisesti kestävää kehitystä edistävien EU:n toimien toteuttamiseen ja ovat valinneet ”kestävän vihreän Euroopan” yhdeksi eurooppalaisista nuorisotavoitteista;

korostaa näiden kolmen ohjelman merkitystä yhteistyön ja innovoinnin edistämisessä eurooppalaisen koulutus-, kulttuuri- ja nuorisopolitiikan alalla ja liikkuvuuden myönteisiä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia; korostaa, että ohjelmat voivat auttaa kehittämään luovia ja innovatiivisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan covid-19-pandemian kaltaisissa kriiseissä varmistaa, että koulutus- ja kulttuuritoiminta voivat jatkua tehokkaasti; kehottaa komissiota sekä kansallisia toimistoja ja yhteyspisteitä osoittamaan mahdollisimman suurta joustavuutta ja tukemaan osallistujia ja hankkeiden kehittäjiä, jotta he voivat jatkaa toimintaansa pandemian jälkeen kestävällä tavalla;

korostaa, että ohjelmien osuudesta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja niiden vaikutuksesta siihen on suoritettava perusarviointi, jonka perusteella ohjelmien tulevaa täytäntöönpanoa suunnitellaan; pitää valitettavana, ettei komissio ole ehdottanut uusille ohjelmille ympäristö-, ilmasto- ja kestävyysindikaattoreita; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntövallan käyttäjille erityisindikaattoreita, jotka on sisällytettävä uuden sukupolven ohjelmia koskeviin asetuksiin; katsoo, että tällaiset indikaattorit on määritettävä huolellisesti vankan tutkimuksen ja yhteisen metodologian perusteella ja että niiden avulla on analysoitava perusteellisesti sekä ohjelmien osuutta ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa (esimerkiksi ohjelmien tavoitteiden ja hankepyyntöjen kautta) että niiden ympäristövaikutuksia (esimerkiksi tuettujen matkustusmuotojen kautta); korostaa, että tällaisissa indikaattoreissa on otettava huomioon asianomaisen ohjelman edunsaajien ominaispiirteet, jotta vältetään aiheuttamasta liiallista rasitusta; kehottaa laatimaan kerätyistä tiedoista kertomuksen, joka esitetään parlamentille ja julkistetaan vuosittain;

kehottaa komissiota kirjaamaan ja laskemaan systemaattisesti osallistujien liikenteeseen liittyvän hiilijalanjäljen; katsoo, että tähän tarkoitukseen on aiheellista käyttää Mobility Tool -työkalua ja että sen käyttö pitäisi laajentaa kaikille Erasmus+ -ohjelman aloille ja Euroopan solidaarisuusjoukkoihin; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön vastaava laskuri Luova Eurooppa -ohjelman yhteydessä tehtyjä matkoja varten; kehottaa komissiota asettamaan kaikki kerätyt asiaa koskevat tiedot helposti yleisön saataville ohjelmia koskevien kertomustensa lisäksi ja korostamaan hyviä käytäntöjä; muistuttaa, että kaikkien digitaalisten välineiden ja sovellusten on aina oltava tietosuojalainsäädännön mukaisia;

korostaa, että täytäntöönpanoelimillä on myönteinen ja aktiivinen rooli esitettäessä ehdotuksia siitä, miten tulevissa ohjelmissa voitaisiin parhaiten käsitellä ympäristökysymyksiä ja ohjata edunsaajia ottamaan ympäristön paremmin huomioon; katsoo, että kansallisten toimistojen ja yhteyspisteiden sekä hankkeiden kehittäjien jo soveltamia hyviä käytäntöjä olisi tarkasteltava, koordinoitava ja arvioitava; kehottaa komissiota laatimaan ja jakamaan yhdessä sidosryhmien kanssa luettelon suosituksista, jotka perustuvat hyvien käytäntöjen analysointiin; suosittaa, että kehitetään merkki vastuullisten ympäristökäytäntöjen sertifioimiseksi ja niiden näkyvyyden lisäämiseksi sekä ympäristön kannalta innovatiivisten ja lupaavien hankkeiden palkitsemiseksi kussakin ohjelmassa;

panee merkille, että näissä kolmessa ohjelmassa ympäristöä, ilmastoa ja kestävyyttä koskeviin hankkeisiin käytettävissä olevasta rahoituksesta ei ole riittävästi tietoa; kehottaa komissiota, kansallisia toimistoja ja yhteyspisteitä tehostamaan tähän liittyvää viestintää ja lisäämään ympäristökysymysten näkyvyyttä hankkeiden suunnittelussa sekä vastaanottavien organisaatioiden ja osallistujien keskuudessa;

kehottaa ohjelmien tärkeimpiä sidosryhmiä antamaan osallistujille tiedoksi esimerkkejä hyvistä ympäristö- ja kulutuskäytännöistä, joita he voivat noudattaa jokapäiväisessä elämässään osallistuessaan ohjelmaan, ja edistämään näitä käytäntöjä aktiivisesti sekä antamaan osallistujille tietoa heidän toimiensa ympäristövaikutuksista; katsoo, että monet digitaaliset välineet, kuten liikkuvuutta edeltävät verkkokurssit ja mahdollisesti digitaalinen sovellus, voivat olla tehokkaita;

korostaa osallistujia vastaanottavien organisaatioiden, mukaan lukien ”vihreät toimistot” ja kohdekaupungeissa sijaitsevat olemassa olevat verkostot, keskeistä roolia ja Erasmus+ -alumnien kaltaisten olemassa olevien verkostojen merkitystä kestävän elämäntavan edistämisessä, sillä ne jakavat käytännön suosituksia ja hyödyllisiä vinkkejä paikallistasolla kaupungissa, alueella tai maassa, jossa ne sijaitsevat;

10.

kehottaa komissiota kannustamaan kansallisia toimistoja, kansallisia yhteyspisteitä ja hankkeiden kehittäjiä rekisteröitymään EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS), jotta voidaan arvioida ja parantaa niiden ympäristötehokkuutta ja antaa siitä tietoja sekä parantaa niiden oman toiminnan kestävyyttä; kehottaa komissiota tukemaan ja koordinoimaan kansallisten toimistojen ja yhteyspisteiden toimia niiden ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi esimerkiksi siten, että ne käyttävät kestävää mainosmateriaalia, hallinnoivat järkevästi matkustusta, lisäävät videokonferenssien käyttöä ja vähentävät jätteiden määrää; katsoo, että kansallisten toimistojen ja yhteyspisteiden kestävät käytännöt kannustavat osallistujia omaksumaan kestävämpiä kulutustottumuksia;

11.

kehottaa komissiota sekä kansallisia toimistoja ja yhteyspisteitä laatimaan kriteerit, joiden avulla hankkeiden ympäristönäkökohdat voidaan ottaa huomioon hankkeiden arvioinnissa, mikä edistää ympäristöystävällisempiä käytäntöjä, samalla kun noudatetaan johdonmukaisesti luomisvapauden periaatetta ja arvioidaan kutakin hanketta ohjelman tavoitteiden mukaisesti;

12.

korostaa virtuaalisen oppimisen ja vaihdon mahdollisuuksia ja arvoa, kun on kyse liikkuvuusohjelmien jatkamisesta covid-19-kriisistä johtuvassa poikkeustilanteessa; kehottaa komissiota kannustamaan virtuaalisten formaattien käyttöä tarvittaessa fyysisen liikkuvuuden täydentämiseen sekä tarpeettoman matkustamisen vähentämiseen ja sen varmistamiseen, että jos osallistujat eivät pysty matkustamaan, he voivat kuitenkin hyötyä ohjelmista;

13.

kehottaa komissiota kannustamaan osallistujia valitsemaan vähiten saastuttavat liikennevälineet, kuten junan, ja mahdollistamaan tämän leimaamatta, syrjimättä tai sulkematta pois osallistujia, joille lentomatkustaminen on ainoa mahdollinen vaihtoehto; kehottaa kiinnittämään tässä suhteessa erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin, maaseutualueisiin ja syrjäisiin alueisiin;

14.

kehottaa komissiota tarkistamaan nykyisiä rahoitussääntöjä siten, että ympäristöystävällisempien liikennevälineiden käytöstä aiheutuvat lisäkustannukset ja matkustamiseen tarvittava lisäaika hyvitetään kokonaan ja että matkustamiseen tarvittava lisäaika otetaan huomioon avustusta myönnettäessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita rahoitustukijärjestelmiä, joilla varmistetaan, että ohjelmia tarvitsevat henkilöt voivat osallistua niihin;

15.

kehottaa komissiota luomaan erityisesti suunnitellun Euroopan rautateiden teemavuoden 2021 yhteydessä kumppanuuksia eurooppalaisten rautatieliikenteen harjoittajien kanssa, jotta osallistujat voivat matkustaa alennetuin hinnoin; korostaa, että vastaavia aloitteita voitaisiin kehittää myös linja-autoliikenteen harjoittajien kanssa erityisesti syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla sekä niillä alueilla, joilla ei ole rautatieliikennettä;

16.

toteaa, että ohjelmiin osallistujat matkustavat isäntämaassaan ja sen ulkopuolella tutustuakseen paikalliseen kulttuuriin; kehottaa kansallisia toimistoja ja yhteyspisteitä sekä hankehenkilöstöä edistämään ”hidasta matkailua”, ekomatkailua ja ympäristön kannalta kestävien matkustusvaihtoehtojen käyttöä pitkillä matkoilla sekä paikallismatkoilla;

17.

toteaa, että digitaaliteknologian, tekoälyn ja robotiikan älykkäällä käytöllä voidaan lisätä sosiaalista osallisuutta ja pienentää ohjelmien hiilijalanjälkeä; korostaa, että digitaaliseen kuiluun on puututtava varmistamalla digitaalisen infrastruktuurin ja digitaalisten laitteiden saavutettavuus ja sellaisten digitaalisten taitojen hankkiminen, jotka ovat älykkään digitaalisen siirtymän ennakkoedellytyksiä; korostaa tässä suhteessa, että on tärkeää laatia kunnianhimoisempi digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma, jota tuetaan etenkin Erasmus+ -ohjelmasta;

18.

huomauttaa samalla, että digitalisaation laajentamisella voi olla ympäristövaikutuksia; muistuttaa, että kaikille kolmelle ohjelmalle, erityisesti Luova Eurooppa -ohjelmalle, on ominaista digitaalisten välineiden käyttö, ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon niiden digitaalisen ympäristövaikutuksen; kannustaa komissiota tarkastelemaan tapoja pienentää ohjelmissa käytettävien digitaalisten välineiden, myös verkkosivustojen ja ohjelmistojen, ympäristöjalanjälkeä; kehottaa ohjelmien tärkeimpiä sidosryhmiä edistämään ympäristöystävällisempien digitaalisten välineiden käyttöä; korostaa, että tulevassa digitaalistrategiassa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa tarvitaan yhteistä päätöksentekoa, jotta digitaalinen muutos voidaan yhdistää ympäristöpolitiikkaan;

19.

korostaa, että tehokkaat toimenpiteet Erasmus+ -ohjelman, Luova Eurooppa -ohjelman ja Euroopan solidaarisuusjoukkojen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi maksavat rahaa, ja vaatii, että uudet toimenpiteet eivät saa heikentää entisestään ohjelmien jo ennestään erittäin rajallisia määrärahoja; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää edistää tehokkaita synergioita ja täydentävyyttä muiden asiaan liittyvien rahoitusohjelmien kanssa, joita ovat rakennerahastot, oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, Life-ohjelma, InvestEU-ohjelma, Horisontti Eurooppa -ohjelma, erityisesti pilariin 2 kuuluva klusteri ”Kulttuuri, luovuus ja osallisuutta edistävä yhteiskunta”, nykyinen ilmastoon keskittyvä osaamis- ja innovaatioyhteisö sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ja erityisesti ehdotus, jonka mukaan instituuttiin perustetaan kulttuurialalle ja luoville aloille omistettu osaamis- ja innovaatioyhteisö;

20.

muistuttaa, että monet näiden kolmen ohjelman edunsaajista ovat usein pieniä ja niillä on vaikeuksia selviytyä monimutkaisista hallinnollisista vaatimuksista; kehottaa siksi komissiota antamaan ohjeita kansallisille toimistoille ja yhteyspisteille sekä tukemaan ja edistämään vuoropuhelua sidosryhmien kanssa, jotta varmistetaan, että synergiat toteutuvat käytännössä mielekkäästi;

Erasmus+

21.

kehottaa komissiota sisällyttämään ympäristönäkökohtien, hyvien ympäristökäytäntöjen ja ympäristönsuojelun kunnioittamisen korkea-asteen koulutusta koskevan Erasmus+ -peruskirjan periaatteisiin; kehottaa komissiota soveltamaan tätä lähestymistapaa kaikilla ohjelman kattamilla aloilla ja toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että periaatteita noudatetaan; kannustaa kansallisia toimistoja, kumppaniyliopistoja ja opiskelijajärjestöjä tekemään yhteistyötä kestävää kehitystä ja ympäristöä säästäviä käytäntöjä koskevan tiedon ja neuvonnan sisällyttämiseksi tutustuttamistoimiin ja muihin integrointitoimiin;

22.

korostaa Eurooppa-yliopistojen ja ammatillisen koulutuksen huippuyksiköiden potentiaalia, sillä ne voisivat ottaa käyttöön ympäristö-, ilmasto- ja kestävyyskysymyksiä käsitteleviä huippuosaamisen opetus- ja koulutusohjelmia useita sidosryhmiä ja oppijoita varten ja tukea tutkimushankkeita tällä alalla; korostaa, että tämä voidaan saavuttaa uusilla aloitteilla ainoastaan, jos Erasmus+ -ohjelmalle myönnetään riittävästi rahoitusta monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021–2027;

23.

panee merkille, että eurooppalaisen opiskelijakortin tuleva täytäntöönpano voi olla merkittävä askel pyrittäessä muuttamaan Erasmus+ -ohjelmaan osallistuminen ympäristöystävällisemmäksi, koska siinä siirrytään paperiasiakirjoihin perustuvasta prosessista virtaviivaistettuun digitaaliseen prosessiin, jonka on oltava korkealaatuinen ja lisäksi osallistava ja helposti saavutettava, mikä myös yksinkertaistaa liikkuvuussyklin hallinnointia; panee merkille, että eurooppalaista opiskelijakorttia voidaan kehittää tarjoamaan palveluja, joilla edistetään ympäristöystävällisempiä elämänvalintoja; kehottaa komissiota tekemään kaikkensa eurooppalaisen opiskelijakortin käyttöönoton nopeuttamiseksi;

24.

muistuttaa, että ohjelman oppimis- ja koulutusmahdollisuuksia tukevat SALTO-verkkoalustat ovat hankkeiden kehittäjille erinomainen tiedon ja neuvojen lähde; kehottaa komissiota perustamaan SALTO-verkkoalustan ympäristöystävällisyyden edistämiseksi;

25.

korostaa opettajille tarkoitetun eTwinning-verkoston merkitystä, sillä he voivat sen avulla kehittää ja jakaa koulutusmoduuleja, jotka koskevat erityisesti kestävyyttä ja ilmastonmuutosta, jotka ovat vuoden 2020 teemoja; kehottaa komissiota levittämään mahdollisimman laajasti tätä painopistettä koskevaa vuosikertomusta sekä opettajille tarkoitettua välineistöä; kehottaa kiinnittämään tässä yhteydessä huomiota siihen, että on tärkeää kehittää eurooppalaisia verkko-oppimisalustoja, joiden avulla voidaan covid-19-pandemian kaltaisissa kriiseissä varmistaa, että oppiminen jatkuu;

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan ilmastonmuutosta ja kestävyyttä koskevien kouluohjelmien kehittämistä sekä perus- että keskiasteen koulutuksessa; katsoo, että Erasmus+ -ohjelman avaintoimilla 2 ja 3 voidaan tukea tällaisia pyrkimyksiä kohdennetuilla ehdotuspyynnöillä, jotka koskevat ympäristökasvatusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa koulujen ja opettajien välillä;

27.

kehottaa komissiota sisällyttämään eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ja eurooppalaisen koulutusalueen koordinoimiseksi tekemiinsä aloitteisiin luettelon alueellisille ja kansallisille koulutusviranomaisille asetettavista vihreistä kriteereistä, jotka koskevat koulujen käytettävissä olevia palveluja, oppilaitosten sisällyttämistä julkisiin liikenneverkkoihin sekä ympäristön ja energiavarojen kunnioittamisen varmistamista;

28.

korostaa, että Erasmus+ -ohjelma, jolla tuetaan virallista ja epävirallista koulutusta sekä nuorten osallistumista, on ratkaisevan tärkeä eurooppalaisten ja erityisesti nuorten sukupolvien tietoisuuden lisäämiseksi, jotta heitä kannustettaisiin omaksumaan aktiivinen ja tietoon perustuva kanta kestävyyteen ja asiaankuuluviin politiikkoihin sekä tulemaan sitoutuneiksi ja valveutuneiksi tulevaisuuden kansalaisiksi; korostaa tässä yhteydessä nuoriso- ja kansalaisjärjestöjen tärkeää roolia parhaiden käytäntöjen jakamisessa ja sellaisten hankkeiden toteuttamisessa, joilla lisätään nuorempien sukupolvien tietoisuutta kestävyydestä; katsoo, että Erasmus+ -ohjelmalla olisi myös lisättävä nuorisotyöntekijöiden tietämystä ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä;

29.

kehottaa kannustamaan urheilua koskevassa osassa urheilujärjestöjen yhteistyöhankkeita ympäristön ja luonnonsuojelun sekä terveellisten ja kestävien elämäntapojen alalla, innovointia ympäristöä säästävien ystävällisempien käytäntöjen edistämiseksi urheilussa ja kestävien ruohonjuuritason urheilutapahtumien järjestämistä; huomauttaa, että urheilutapahtumista on tehtävä ympäristöystävällisempiä, ja katsoo, että Erasmus+ -ohjelma voi auttaa kehittämään ja edistämään parhaita käytäntöjä tässä suhteessa; katsoo, että Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoiset voisivat tukea kestävien ruohonjuuritason urheilutapahtumien järjestämistä;

30.

katsoo, että pitkäaikaiset, paikallisesti täytäntöönpannut ohjelmat ja urheilujärjestöjen henkilöstön liikkuvuuden edistäminen lisäisivät henkilöstön tietoisuutta ympäristöystävällisempien urheilutapahtumien järjestämisestä; kehottaa korostamaan ympäristö-, ilmasto- ja kestävyyskysymyksiä Euroopan urheilun teemaviikolla;

31.

korostaa osallistujien kestävän osallistamisen merkitystä paikallisyhteisössä, jotta voidaan saavuttaa aktiivinen kansalaisuus ja kulttuurivaihto Erasmus+ -ohjelman keskeisenä osana; kehottaa komissiota tarkastelemaan, mitä ohjelmatoimia voidaan kehittää väestökadosta kärsivillä maaseutualueilla, joilla yhteisön aktiivinen osallistuminen voi auttaa esimerkiksi edistämään luonnonsuojelua ja kulttuuriperinnön kuratointia;

32.

korostaa mahdollisuutta luoda suhde Euroopan parlamentin Ambassador School -ohjelmaan, jotta voidaan rikastuttaa molempia ohjelmia siten, että niihin otetaan mukaan osallistujia paikallisyhteisöstä ja lisätään paikallisten opiskelijoiden tietämystä siitä, mitä Euroopan kansalaisuus merkitsee;

Euroopan solidaarisuusjoukot

33.

muistuttaa, että ympäristönsuojelua pidetään tärkeänä solidaarisuustoimena Euroopan solidaarisuusjoukoissa nykyisen oikeusperustan, vuoden 2020 jälkeistä uutta ohjelmaa koskevan komission ehdotuksen ja parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan mukaisesti;

34.

katsoo, että laatumerkkiin, joka jokaisen vapaaehtoistyöntekijän lähettävän tai vastaanottavan organisaation on saatava ennen Euroopan solidaarisuusjoukkojen toimintaan osallistumista, on sisällyttävä aikaa myöten hyvät ympäristökäytännöt; muistuttaa, että Euroopan solidaarisuusjoukkoihin osallistuvat organisaatiot ovat usein pieniä yhdistyksiä; vaatii sen vuoksi, että niihin on kohdennettava tukea, jotta ne voivat ottaa käyttöön kestävämpiä käytäntöjä;

35.

muistuttaa, että komissio voi käynnistää aihekohtaisia hankkeita koskevia ehdotuspyyntöjä; kehottaa komissiota edistämään Euroopan solidaarisuusjoukkojen ympäristö-, ilmasto- ja kestävyysulottuvuutta entisestään lisäämällä näiden hankkeiden näkyvyyttä PASS-työkalussa;

36.

kehottaa Euroopan solidaarisuusjoukoista vastaavia kansallisia toimistoja tukemaan osallistujia lähettäviä ja vastaanottavia tahoja ja neuvomaan niitä aktiivisesti; korostaa, että ne pystyvät myös tunnistamaan ja kehittämään ympäristöystävällisiä hankkeita paikan päällä ja varmistamaan, että vapaaehtoiset saavat tietoa työssään ja jokapäiväisessä elämässään noudatettavista hyvistä ympäristökäytännöistä; kannustaa luomaan digitaalisia välineitä, joilla helpotetaan hyvien käytäntöjen ja kokemusten levittämistä ja niiden vaihtoa osallistujien keskuudessa;

37.

kehottaa komissiota ja kansallisia toimistoja edistämään hankkeita vähemmän suosituissa kohteissa, jotta voidaan edistää paikallisen talouden kehitystä ja kestävyyttä ja samalla kannustaa tutustumaan uusiin kohteisiin;

Luova Eurooppa

38.

painottaa kulttuurialan ja luovien alojen valtavaa potentiaalia kannustaa kansalaisia toimimaan kestävällä tavalla; panee merkille, että museot, kulttuuri- ja yhteisökeskukset, esittävät taiteet, kirjallisuus, kuvataiteet ja taiteiden väliset aloitteet voisivat edistää kestävyyttä ja myötävaikuttaa ilmastokehityksen kääntämiseen, edellyttäen että saatavilla on riittävästi rahoitusta; korostaa kestävyyden ja hyvien ympäristökäytäntöjen merkitystä sekä aineellisen että aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisessä;

39.

kehottaa komissiota ja kansallisia yhteyspisteitä kuulemaan kulttuurialan ja luovien alojen sidosryhmiä ja keräämään tietoa olemassa olevista taiteellisen toiminnan eri aloja koskevista peruskirjoista, jotta voidaan laatia peruskirja, joka sisältää ympäristöperiaatteet, joita kaikkien ohjelmaan osallistuvien on noudatettava; katsoo, että oikeiden periaatteiden määrittämisprosessin olisi oltava alakohtainen ja mahdollistettava vastavuoroinen oppiminen ja siinä olisi omaksuttava laaja näkemys käsiteltävistä kysymyksistä, joihin kuuluvat kierrätys, kiertotalous ja sekä kulttuurin luojien että kuluttajien käyttäytymisen muutos;

40.

kehottaa komissiota tekemään kattavan tutkimuksen ja kuulemaan sidosryhmiä, jotta voidaan kehittää alakohtainen strategia ja hyvien ympäristökäytäntöjen opas, joka kattaa audiovisuaalisen ja kulttuurituotannon sekä levityksen ja tapahtumien järjestämisen, jossa keskitytään etenkin liikenteeseen, energiaan, resurssitehokkuuteen ja jätehuoltoon ja jolla pyritään tekemään kyseisistä käytännöistä vakiomuotoisia kaikissa ohjelmasta rahoitettavissa hankkeissa; muistuttaa, että tällaisia vakiomuotoisia käytäntöjä ei saa toteuttaa laadukkaiden kulttuuri- ja audiovisuaalialan hankkeiden ja tapahtumien kustannuksella;

41.

korostaa ympäristöystävällisten julkisten hankintojen merkitystä kestävien ja ympäristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen tarjonnan varmistamisessa kulttuuritapahtumissa; kehottaa komissiota laatimaan kulttuurialalle ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevat yhteiset kriteerit ja kehittämään välineen kulttuuritapahtumien ympäristövaikutusten arvioimiseksi; korostaa lisäksi audiovisuaalisen sisällöntuotannon ympäristövaikutuksia ja kehottaa komissiota käyttämään Luova Eurooppa -ohjelman Media-lohkoa edistääkseen audiovisuaalialan parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät kestävyyteen, energiatehokkuuteen ja ympäristönsuojeluun;

42.

kehottaa komissiota sisällyttämään kestävyyden ja ympäristön kunnioittamisen Euroopan kulttuuripääkaupunkien valinta- ja arviointiperusteisiin; vaatii, että Euroopan kulttuuripääkaupunkien on myös noudatettava edellä mainittuja ympäristöperiaatteita koskevaa peruskirjaa;

43.

kehottaa komissiota mahdollistamaan monialaisena toimenpiteenä ympäristö-, ilmasto- ja kestävyyskonsulttien eurooppalaisen verkoston perustamisen hankkeiden toteuttajien ja Luova Eurooppa -yhteyspisteiden neuvomiseksi; katsoo, että parhaita käytäntöjä olisi jaettava ja julkistettava;

o o

44.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioille sekä kolmen ohjelman täytäntöönpanosta vastaaville kansallisille toimistoille ja viranomaisille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0324.

(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 5.

(6) EUVL C 252, 18.7.2018, s. 31.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0150.

(8) EUVL L 250, 4.10.2018, s. 1.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0323.

(10) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 221.

(11) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 19.

(12) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/10

P9_TA(2020)0212

EU:n tehtävä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa (2019/2156(INI))

(2021/C 385/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 11 artiklan, 191 artiklan 1 kohdan ja 208 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 17. huhtikuuta 2018 antaman ratkaisun (1),

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2015–2030,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. konferenssissa hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen, maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategisen suunnitelman 2011–2020 ja Aichin biodiversiteettitavoitteet,

—	ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n toimien tehostamisesta maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi (COM(2019)0352),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640) ja 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (2),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman 2020–2024, vuonna 2016 laaditun alkuperäiskansoja koskevan EU:n ulkopolitiikan, 15. toukokuuta 2017 annetut alkuperäiskansoja koskevat neuvoston päätelmät ja vuonna 2017 hyväksytyn kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

—	ottaa huomioon 20. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta” (COM(2013)0659),

—	ottaa huomioon vuonna 2013 laaditun loppuraportin EU:n kulutuksen vaikutusta metsäkatoon koskevasta komission tutkimuksesta ”The impact of EU consumption on deforestation: Comprehensive analysis of the impact of EU consumption on deforestation”,

—	ottaa huomioon komission ympäristöasioiden pääosaston vuonna 2018 teettämän toteutettavuustutkimuksen vaihtoehdoista metsäkadon torjumista koskevien EU:n toimien tehostamiseksi,

—	ottaa huomioon 17. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi” (COM(2008)0645),

—	ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn EU:n toimintasuunnitelman metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja puukaupasta (FLEGT-toimintasuunnitelma), vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset kolmansien maiden kanssa sekä FLEGT-toimintasuunnitelman 2018–2022,

—	ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2019 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa tunnustetaan ympäristöalan ihmisoikeuspuolustajien panos ihmisoikeuksien toteutumisen, ympäristönsuojelun ja kestävän kehityksen aloilla,

—	ottaa huomioon YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) raportin ”State of the World’s Forests 2020”,

—	ottaa huomioon YK:n metsästrategian 2017–2030,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportit ilmastonmuutoksesta, aavikoitumisesta, maaperän huonontumisesta, kestävästä maankäytöstä, elintarviketurvasta ja kasvihuonekaasuvirroista maaekosysteemeissä sekä sen viidennen ilmastonmuutosta koskevan arviointiraportin ”Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability”,

—	ottaa huomioon 31. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) maailmanlaajuisen arviointiraportin ”Global Assessment Report on Biodiversity and Ecosystem Services”,

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssin 15. kokouksesta (COP15) (3),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (4),

—	ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman luonnonvarojen avoimesta ja vastuullisesta hallinnasta kehitysmaissa: esimerkkinä metsät (5),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman palmuöljystä ja sademetsien metsäkadosta (6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0143/2020),

toteaa, että vuosina 1990–2016 maailman metsistä menetettiin 1,3 miljoonaa neliökilometriä, millä oli tuhoisia vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, ilmastoon, ihmisiin ja talouteen; katsoo, että kaikista tähänastisista ponnisteluista huolimatta erinäiset metsiin liittyvät kansainväliset sitoumukset, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden alatavoite 15,2 (7) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Aichi-tavoite 5 (8), eivät ole saavutettavissa riittävän hyvin nykyisillä politiikkatoimilla; ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen raportissa ”European Environment – state and outlook 2020” todetaan, että Euroopan metsäala on pysynyt suurelta osin vakaana kahden viime vuosikymmenen aikana, mutta varoitetaan myös, että metsäluontotyyppien ja -lajien suojelun taso on parantunut vain vähän vuoden 2013 jälkeen ja että luonnolliset ja ihmisen aiheuttamat häiriöt ovat uhkia Euroopan metsille;

ottaa huomioon, että 17 kestävän kehityksen tavoitetta muodostavat yhtenäisen ja jakamattoman kokonaisuuden; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden keskeisiä elementtejä ovat kestävä maatalous, elintarviketurva ja kestävä metsänhoito ja näiden tavoitteiden saavuttamiseen olisi pyrittävä samanaikaisesti;

ottaa huomioon, että metsät ovat keskeisiä tekijöitä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa ja että metsäkato, erityisesti trooppinen metsäkato, sitä vastoin edistää merkittävästi ilmastonmuutosta; toteaa, että maankäytöstä ja pääasiassa metsäkadosta johtuvista maankäytön muutoksista aiheutuvat päästöt ovat fossiilisten polttoaineiden käytön jälkeen toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja ja niiden osuus on lähes 12 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä; toteaa, että metsissä on myös 80 prosenttia maapallon biologisesta monimuotoisuudesta, että metsät edistävät katastrofiriskin pienentämistä koskevia toimenpiteitä luontopohjaisilla ratkaisuilla ja että metsistä saa toimentulonsa noin 25 prosenttia maailman väestöstä samalla kun metsät edustavat suurta osaa alkuperäiskansojen perinteisesti asuttamasta maasta ja edistävät ihmisten terveyttä sekä ilmentävät korvaamattomia kulttuurisia, sosiaalisia ja hengellisiä arvoja;

ottaa huomioon, että hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen vuoksi luonnonmullistuksia, kuten kuivuutta, tulvia, myrskyjä, tuholaisvahinkoja, eroosiota sekä maasto- ja metsäpaloja, esiintyy yhä useammin ja ne ovat yhä voimakkaampia, mikä aiheuttaa myös lisää tuhoa maailman metsille; katsoo, että investointien lisääminen luontopohjaisiin ratkaisuihin on yksi kustannustehokkaimmista keinoista puuttua päästöihin ja suojella elintärkeitä ekosysteemejä ja samalla parantaa toimeentuloa, häiriönsietokykyä ja elintarviketurvaa;

E.	katsoo, että maailman metsien suojeleminen ja ennallistaminen edellyttävät kauaskantoisia, kunnianhimoisia ja keskitettyjä toimia, joiden tukena on poliittista ja yhteiskunnallista tahtoa;

katsoo, että sellaisen toiminnan tehostamisen, jolla suojellaan ja ennallistetaan metsiä ja lisätään metsäekosysteemien määrää ja parannetaan niiden laatua, on oltava keskeisessä asemassa EU:n ja jäsenvaltioiden kestävän kehityksen politiikoissa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen torjumiseksi on olennaisen tärkeää, että metsiä suojellaan, ennallistetaan ja hoidetaan siten, että maksimoidaan niiden kyky varastoida hiiltä ja suojella biologista monimuotoisuutta; ottaa huomioon, että aarniometsät varastoivat enemmän hiilidioksidia ja niissä on enemmän olennaisia elinympäristöjä kuin nuoremmissa ja vastaistutetuissa metsissä;

ottaa huomioon, että maailman metsien tilaa koskevan FAOn raportin ”State of the World’s Forests 2020” mukaan maatalouden laajeneminen on edelleen merkittävin maailmanlaajuisen metsäkadon aiheuttaja kaupunkialueiden laajenemisen, infrastruktuurin kehittymisen ja kaivostoiminnan ohella; katsoo, että on tehtävä tiivistä yhteistyötä EU:n kumppanimaiden ja eri sidosryhmien kanssa, jotta voidaan lisätä innovatiivista ja myönteistä vuorovaikutusta maa- ja metsätalouden välillä kestävien maatalousjärjestelmien luomiseksi ja elintarviketurvan parantamiseksi; ottaa huomioon, että EU on myös välillisesti osallinen metsäkatoon ja maailman metsien ja muiden luonnon ekosysteemien heikkenemiseen, sillä se tuo ja kuluttaa metsäkatoon liittyviä hyödykkeitä, kuten soijaa, palmuöljyä, kumia, maissia, naudanlihaa, nahkaa ja kaakaota; toteaa, että EU:n kulutuksen osuus kaikesta loppukulutuksen aiheuttamasta metsäkadosta on noin kymmenen prosenttia;

toteaa, että äskettäin tehty Global Witness -kansalaisjärjestön tutkimus paljasti, että vuosina 2013–2019 EU:hun sijoittautuneet rahoituslaitokset olivat antamallaan seitsemän miljardin euron tuella suurin kansainvälinen rahoituksen lähde kuudelle maatalous- ja elintarvikealan yritykselle, jotka voitiin yhdistää metsien tuhoamiseen Amazonilla, Kongon altaassa ja Papua-Uudessa-Guineassa (9);

I.	katsoo, että yritysten ja pankkien nykyisillä metsäkadon torjumista koskevilla vapaaehtoisilla sitoumuksilla ei ole saatu aikaan toimintatavan muutosta, jota tarvitaan tämän katastrofaalisen ympäristötuhon pysäyttämiseksi;

J.	toteaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin kielteinen vaikutus maailman ja EU:n metsiin edellytti direktiivin uudelleenlaatimista (10); katsoo, että direktiiviin tehdyillä muutoksilla ei kuitenkaan puututa ongelmaan;

K.	toteaa, että puusta saatavan bioenergian tuet olisi kohdennettava uudelleen energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan;

ottaa huomioon, että uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin sovellettavat säännöt perustuvat käsitykseen, jonka mukaan energiatarkoituksiin tehtävät korjuut ovat kestäviä ja ilmastoneutraaleja ja mahdollistavat energialähteen uusiutumisen sopivan ajan kuluessa; katsoo, että tämä käsitys on virheellinen;

katsoo, että maailman metsien ja muiden luonnon ekosysteemien tehokkaampi suojelu edellyttää toimia kaikilla tasoilla, myös sääntelytoimenpiteitä ja nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon tiukempaa valvontaa, sekä merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa vain varmistamalla politiikan johdonmukaisuus kaikilla aloilla sekä EU:n sisä- ja ulkopolitiikkojen välillä soveltamalla haitan välttämistä koskevaa periaatetta;

katsoo, että metsien ja muiden luonnon ekosysteemien suojelemisen ja ennallistamisen tehostaminen sekä kestävä metsänhoito ovat tärkeitä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen elinkeinojen säilyttämiseksi, tarjoavat mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen sekä mahdollistavat kestävien biotalouksien kehittämisen ja samalla ne tehostavat ekosysteemipalveluja ja suojelevat biologista monimuotoisuutta; toteaa, että metsät ovat vihreän talouden ala, jolla on mahdollista luoda maailmanlaajuisesti 10–16 miljoonaa työpaikkaa;

ottaa huomioon, että mangrovemetsät tarjoavat tärkeitä ekosysteemipalveluja, sillä ne varastoivat suuria määriä hiiltä, ovat tärkeä kutualue monille koralliriuttojen kalalajeille ja suojelevat koralliriuttoja ravinnekuormitukselta ja sedimenteiltä sekä rannikkoalueita tulvilta; ottaa huomioon, että vielä vähän aikaa sitten mangrovemetsät kattoivat yli kolme neljäsosaa trooppisista rannikoista mutta yli puolet niistä on nyt menetetty rannikkoalueiden rakentamisen, vesiviljelyn, saasteiden ja kestämättömän käytön vuoksi;

P.	toteaa, että kymmenen prosenttia metsäkadon aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä johtuu mangrovemetsien muuntamisesta huolimatta siitä, että mangrovemetsien osuus trooppisista metsistä on vain 0,7 prosenttia (11);

katsoo, että EU:n osoittama rahoitus metsien suojelemisen ja ennallistamisen sekä kestävän metsänhoidon tukemiseen kumppanimaissa on riittämätöntä ongelman laajuuden vuoksi; katsoo, että metsien ja muiden luonnon ekosysteemien suojeleminen, ennallistaminen ja kestävä hoito samoin kuin niihin liittyvät oheishyödyt ja ihmisoikeusnäkökohdat on sisällytettävä paremmin EU:n rahoitusmekanismeihin;

R.	ottaa huomioon, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on pitkät perinteet ja asiantuntemusta kestävästä metsänhoidosta ja ne voivat hyödyntää niitä auttaakseen muita maita valmiuksien kehittämisessä tällä alalla;

S.	ottaa huomioon, että alkuperäiskansoihin, paikallisyhteisöihin ja ympäristönsuojelijoihin kohdistuu yhä useammin uhkia ja pelottelua samalla kun heidän ihmisoikeuksiaan loukataan heidän yrittäessään suojella metsiään, maitaan ja ympäristöä;

T.	ottaa huomioon, että luonnon ekosysteemien hävittäminen ja muuntaminen voivat lisätä virusten kaltaisten taudinaiheuttajien mahdollisuutta siirtyä villieläimistä ja kotieläimistä ihmisiin (zoonoosit);

U.	toteaa, että kestävä ja tehokas metsäpolitiikka edellyttää luotettavia tietoja metsävaroista ja niiden tilasta, hoidosta ja käytöstä sekä maankäytön muutoksista;

V.	katsoo, että metsät ja metsiin perustuva arvoketju ovat olennaisen tärkeitä kiertobiotalouden jatkokehitykselle, sillä ne tarjoavat työpaikkoja ja taloudellista hyvinvointia maaseutu- ja kaupunkialueilla, hillitsevät ilmastonmuutosta ja tarjoavat terveyshyötyjä;

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon ”EU:n toimien tehostaminen maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi” ja pitää sitä hyvänä perustana päättäväiselle toiminnalle; on yhtä mieltä tiedonannossa esitetyistä viidestä päätavoitteesta; tähdentää, että kaikki nämä päätavoitteet ovat välttämättömiä, jotta voidaan pysäyttää metsäkato ja kääntää sen suunta sekä pysäyttää luonnon ekosysteemien, erityisesti metsien, tilan heikkeneminen sekä biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja niihin liittyvät ihmisoikeusloukkaukset, ja ne on pantava täytäntöön nopeasti ja johdonmukaisesti; muistuttaa kuitenkin, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi nostettava tavoitetasoa toimissaan sitoumustensa täyttämiseksi ja puututtava maailmanlaajuisesta metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä johtuvaan kiireelliseen ongelmaan; pitää tärkeinä kattavia toimia ja aloitteita, myös uusia sääntelytoimenpiteitä, jotka ovat tehokkaita, täydentäviä ja täytäntöönpanokelpoisia ja joihin sisältyy seuranta;

korostaa, että EU:n ympäristöpolitiikassa on tunnustettava EU:n toimivalta, vastuu ja käytettävissä olevat varat metsien suojelun alalla sekä Euroopan metsät osana maailman metsiä; muistuttaa, että EU:n ulkoisten toimien onnistuminen ja kumppaneidemme toimien onnistuminen metsiensä suojelussa ovat riippuvaisia siitä, miten tehokkaita ja tavoitteellisia olemme suhteessa luonnonperintöömme; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja vuoteen 2030 ulottuvan biodiversiteettistrategian mukaisesti korkeimmat ympäristönsuojelunormit ja suuremman johdonmukaisuuden metsien suojelemista ja ennallistamista koskevien tehtävien välillä sekä EU:ssa että sen ulkoisissa toimissa;

muistuttaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden odotetaan toteuttavan kiireellisiä toimia metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi, jotta ne voivat täyttää kestävän kehityksen tavoitteisiin, Pariisin sopimukseen, maailmanlaajuiseen luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiseen suunnitelmaan 2011–2020 sekä YK:n metsästrategiaan 2017–2030 ja sen maailmanlaajuisiin metsätavoitteisiin liittyvät sitoumuksensa;

korostaa metsien roolia parannettaessa kykyä sietää ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia; tähdentää, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevissa strategioissa ja suunnitelmissa on toteutettava konkreettisia ja tehokkaita toimia siten, että niihin sisältyy hillitsemisen ja sopeutumisen välisiä synergioita;

painottaa metsien myönteistä vaikutusta ihmisten terveyteen ja kansalaisten elämänlaatuun ja niiden suurta ympäristöön liittyvää arvoa, sillä ne sitovat hiiltä, varastoivat vettä, hillitsevät eroosiota ja suojaavat maanvyörymiltä;

tähdentää, että metsäkadon aiheuttajia on myös varsinaisen metsäalan ulkopuolella ja ne liittyvät monenlaisiin kysymyksiin, kuten maaoikeuksiin, alkuperäiskansojen oikeuksien suojeluun, maatalouspolitiikkaan, ilmastonmuutokseen, demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja poliittiseen vapauteen;

korostaa, että alkuperäiskansoihin kuuluvilla naisilla ja naisviljelijöillä on keskeinen asema metsien ekosysteemien suojelussa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että naisten osallistamista ja voimaannuttamista ei ole sisällytetty luonnonvarojen hallintaprosessiin; katsoo, että sukupuolten tasa-arvo metsäalan koulutuksessa on avaintekijä kestävän metsänhoidon kannalta ja että se olisi otettava huomioon EU:n FLEGT-toimintasuunnitelmassa;

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan metsäkadon torjumiseksi kokonaisvaltaisesti johdonmukaisen poliittisen toimintakehyksen avulla ja varmistamaan samalla ekosysteemien suojelun; muistuttaa, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja korostaa, että EU:n aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on tärkeää;

on yhtä mieltä komission tiedonannon kanssa siitä, että aarniometsät ovat korvaamattomia, ja korostaa tätä sekä kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että luonnontilaisten metsien suojelusta on selvää hyötyä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mikä johtuu niiden ekosysteemien hiilivarastojen koosta ja pitkäikäisyydestä; korostaa, että paikallisten ekosysteemien suojelun ja parantamisen kanssa yhteensopivalla tavalla toteutettu metsitys voi auttaa saavuttamaan ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, ja toteaa samalla, että vastaistutetut metsät eivät voi korvata aarniometsiä; korostaa, että metsien säilyttämisen olisi oltava yksi EU:n poliittisista painopisteistä; korostaa, että EU:n olisi näytettävä esimerkkiä ja varmistettava, että sen omat ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset sosiaaliset ja ympäristösitoumukset täytetään myös ilmaston, biologisen monimuotoisuuden ja ihmisoikeuksien aloilla;

10.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan nykyisten prioriteettialojen tehokkaan täytäntöönpanon ja sisällyttämään metsäekosysteemien, erityisesti aarniometsien, suojelemista ja ennallistamista koskevat sitovat tavoitteet osaksi EU:n tulevaa metsästrategiaa, jonka olisi oltava täysin yhdenmukainen vuoteen 2030 ulottuvassa EU:n biodiversiteettistrategiassa esitetyn ennallistamista ja suojelualueita koskevia sitovia tavoitteita koskevan ehdotuksen kanssa; tähdentää, että on tärkeää antaa riittävää tukea ja rahoitusta näille toimenpiteille;

11.

korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota rannikkoalueiden mangrovemetsiin ja muihin metsiin, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa erityisen paljon ja jotka tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden toteuttaa suojelu-, sopeutumis- ja hillitsemistoimia; pitää valitettavana, että komission tiedonannossa ei mainita mangrovemetsiä; korostaa, että 80 prosenttia maanpäällisestä biologisesta monimuotoisuudesta on metsissä ja että mangrovemetsät ovat tärkeitä sekä ilmaston että biologisen monimuotoisuuden kannalta sekä asianomaisten paikallisyhteisöjen toimeentulon kannalta;

12.

korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia ympäristönsuojelussa ja kestävässä kulutuksessa ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan täyden avoimuuden ja yleisön osallistumisen metsiin ja maankäyttöön liittyvien toimenpiteiden yhteydessä, jotta voidaan ehkäistä metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä, edistää metsien suojelua ja kestävää metsänhoitoa ja tukea luonnonmetsien suojelemista ja ennallistamista alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla; korostaa, että on tärkeää perustaa foorumi useiden sidosryhmien ja jäsenvaltioiden väliselle vuoropuhelulle, jossa käsitellään metsäkatoa, metsien tilan heikkenemistä ja tapoja lisätä maailman metsäpinta-alaa kestävästi, jotta voidaan luoda yhteyksiä, tehdä yhteisiä sitoumuksia, pysäyttää metsäkato ja jakaa kokemuksia ja tietoa;

13.

korostaa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä naisten ratkaisevaa roolia, oikeuksia ja tuen tarvetta pyrittäessä suojelemaan maailman metsiä ja näitä metsiä koskevassa päätöksentekoprosessissa; toteaa lisäksi, että näihin ryhmiin kohdistuu uhkia ja ihmisoikeusloukkauksia; kehottaa siksi komissiota ottamaan niiden roolin huomioon ja ottamaan ne mukaan metsänsuojelutoimenpiteiden suunnitteluun, hyväksymiseen, täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvotaan maailmanlaajuisesti, EU:n tasolla sekä kansallisella ja sitä alemmalla tasolla;

14.

muistuttaa, että monet viljelijät ovat tietoisia metsistä maiseman oleellisena ja välttämättömänä osana niiden ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tehtävien vuoksi ja että he ovat perinteisesti pyrkineet suojelemaan, käyttämään ja ennallistamaan metsiä ja tekevät niin edelleenkin; toteaa, että tietyt paikallisyhteisöt ja alkuperäiskansat ovat jo vuosisatojen ajan käyttäneet perinteisiä viljelytekniikoita metsien säilyttämiseksi, sillä niillä on erityistä tietämystä kestävästä maankäytöstä;

15.

muistuttaa, että alkuperäiskansoilla, paikallisyhteisöillä, pienviljelijöillä ja naisilla on metsiä koskevaa olennaista tietämystä ja että nämä ryhmät ovat erittäin riippuvaisia siitä; kehottaa EU:ta varmistamaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä, että näiden ryhmien maaoikeudet ja ihmisoikeudet tunnustetaan FAOn vapaaehtoisten maa- ja luonnonvaraoikeuksien hyvää hallintaa koskevien ohjeistojen (VGGT), YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 169 mukaisesti ja että nämä ryhmät voivat osallistua tehokkaasti niihin vaikuttavien EU:n kehitysohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä metsänsuojelutoimenpiteiden täytäntöönpanoon ja että tässä hyödynnetään FLEGT-ohjelmasta saatuja kokemuksia;

16.

muistuttaa, että on tärkeää taata asianmukainen oikeussuojan saatavuus, oikeussuojakeinot ja väärinkäytösten paljastajien tehokas suojelu luonnonvaroja vievissä maissa, jotta varmistetaan kaikkien säädösten tai aloitteiden tehokkuus; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan tukeaan ympäristön ja metsien puolustajille EU:ssa ja kaikkialla maailmassa;

17.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen lisätä toimitusketjujen ja investointien kestävyyttä ja avoimuutta sen varmistamiseksi, että kulutetaan tuotteita metsäkatoa aiheuttamattomista toimitusketjuista; muistuttaa tässä yhteydessä kattavien toimien ja aloitteiden merkityksestä;

18.

kehottaa komissiota tällaisten toimien ja aloitteiden kehittämisessä myös pohtimaan, miten niillä voidaan parhaiten edistää muiden sellaisten asiaankuuluvien luonnon ekosysteemien suojelua, joita uhkaa vakavasti niiden tilan heikkeneminen tai muuntaminen;

19.

pitää metsäkatoa aiheuttamattoman toimitusketjun käsitteen yhtenäistä määritelmää keskeisenä, jotta voidaan puuttua metsäkatoa edistävien hyödykkeiden ongelmaan, ja kehottaa komissiota ehdottamaan kunnianhimoista määritelmää; korostaa tässä yhteydessä metsäpohjaisten arvoketjujen ja kestävän kehityksen tavoitteiden välistä vahvaa yhteyttä;

20.

panee merkille, että metsäkatoa aiheuttamattomia hyödykkeitä koskevien avoimien sertifiointijärjestelmien edistäminen on yksi asianmukaisista välineistä; huomauttaa kuitenkin, että tällaisten järjestelmien pääasiallisena tarkoituksena on oltava metsäkadon torjuminen;

21.

kehottaa komissiota suorittamaan viipymättä tutkimuksia metsäalan ja puuperäisten tuotteiden sertifiointi- ja varmistusjärjestelmistä ja metsäkatoa aiheuttamattomien hyödykkeiden sertifiointijärjestelmistä; kehottaa komissiota toimittamaan nämä tutkimukset parlamentille lisätarkastelua varten yhdessä ehdotettujen seuranta- ja jatkotoimien kanssa, jotta voidaan kannustaa tiukempiin normeihin ja varmistaa sertifiointijärjestelmien ja kolmansien osapuolten varmennusjärjestelmien avoimuus;

22.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen sisällyttää uusia metsäkatoa koskevia näkökohtia EU-ympäristömerkkiin, ympäristöä säästäviin julkisiin hankintoihin ja muihin kiertotaloutta koskeviin aloitteisiin osana kattavia toimia ja aloitteita, joilla varmistetaan metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut;

23.

toistaa komissiolle esittämänsä pyynnön esittää viipymättä vaikutustenarviointiin perustuva ehdotus asianmukaisen huolellisuuden periaatteisiin perustuvaksi EU:n lainsäädäntökehykseksi, jotta voidaan varmistaa kestävät ja metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut EU:n markkinoille saatetuille tuotteille ja raaka-aineille kiinnittäen huomiota erityisesti metsäkatotuonnin tärkeimpiin aiheuttajiin; katsoo, että tällaisen kehyksen olisi oltava täytäntöönpanokelpoinen ja kansainvälisten normien ja velvoitteiden mukainen, sitä olisi sovellettava koko toimitusketjuun sen jälkeen, kun huolellisessa arvioinnissa on todettu, että se on toimiva ja sovellettavissa kaikkiin markkinatoimijoihin, myös pk-yrityksiin, ja sitä olisi täydennettävä vankalla täytäntöönpanomekanismilla, johon sisältyy tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia; huomauttaa, että tässä yhteydessä EU:n toimenpiteet eivät saisi merkitä kehitysmaiden ihmisille tulonmenetyksiä vaan uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja yleistä siirtymistä kestävämpään talouteen; kehottaa komissiota ilmaisemaan tukensa tuotantoketjujen kestävyydelle, mukaan lukien metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen, asiaankuuluvilla kansainvälisillä hyödykekaupan foorumeilla;

24.

kehottaa komissiota esittämään rahoituslaitoksiin sovellettavat asianmukaista huolellisuutta koskevat vaatimukset, joiden avulla tunnistetaan, ehkäistään ja hillitään ympäristöön, yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia EU:n aiheuttaman metsäkadon vaikutuksia, jotta taataan, että millään EU:n rahoitus- tai pankkilaitoksella ei ole suoraa eikä välillistä yhteyttä metsäkatoon, metsien tilan heikkenemiseen, luonnon ekosysteemien muuntamiseen tai niiden tilan heikkenemiseen tai ihmisoikeusloukkauksiin;

25.

korostaa metsänomistajien ja -hoitajien roolia metsien kestävän kehityksen varmistamisessa; tähdentää, että EU:n metsäteollisuus voi osaltaan edistää kestävän metsänhoidon maailmanlaajuisia standardeja; katsoo, että EU:n metsäteollisuudella sekä metsäalalla toimivilla pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä olisi myös oltava rooli kumppanimaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa siitä, miten kestävyyttä voidaan edistää koko arvoketjussa;

26.

kehottaa yksityistä sektoria torjumaan aloitteellisemmin metsäkatoa toimitusketjuissaan ja sijoituksissaan täyttämällä metsäkadon pysäyttämistä koskevat sitoumuksensa ja varmistamalla täyden avoimuuden sitoumustensa noudattamisen suhteen; korostaa tarvetta houkutella yksityisiä investointeja metsäkatoa aiheuttaviin tekijöihin puuttumiseksi ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä Pariisin sopimuksen toteuttamiseksi; kehottaa samalla komissiota tiivistämään yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa ja kehittämään soveltuvia välineitä edelläkävijöiden kannustamiseksi jaetun vastuun periaatteen pohjalta; suhtautuu myönteisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevan direktiivin (12) meneillään olevaan uudelleentarkasteluun ja kehottaa komissiota parantamaan ilmoitettavien muiden kuin taloudellisten tietojen, erityisesti ympäristönäkökohtia koskevien tietojen, laatua ja kattavuutta sekä edistämään metsiin liittyvien näkökohtien sisällyttämistä yritysten yhteiskuntavastuuseen; muistuttaa lisäksi, että on tärkeää noudattaa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita; tukee meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan sitovan YK:n välineen perustamiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja korostaa, että EU:n aktiivinen osallistuminen tähän prosessiin on tärkeää;

27.

kehottaa komissiota arvioimaan yksityisen sektorin ja muiden kehitysalan toimijoiden kanssa uusia katastrofiriskeihin liittyviä rahoitus- ja vakuutusratkaisuja sellaisten katastrofien varalle, jotka kohdistuvat suuriin hehtaarimääriin metsää;

28.

kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään teollisuusvetoista innovointia ja aloitteita, joilla parannetaan arvoketjujen kestävyyttä;

29.

pitää välttämättömänä suunnata asiaankuuluvilla teollisuudenaloilla sekä yksityisiä että julkisia rahavirtoja uudelleen toimintaan, joka ei aiheuta metsäkatoa; muistuttaa, että komission olisi arvioitava 31. joulukuuta 2021 mennessä säännöksiä, joita tarvitaan luokitusjärjestelmäasetuksen (13) soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan taloudellista toimintaa, joka vahingoittaa merkittävästi ympäristön kestävyyttä;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään tehokkaasti sekarahoitusjärjestelmiä houkutellakseen yksityisen sektorin rahoitusta metsien ennallistamiseen;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ehdottamaan erityistoimia, joilla vahvistetaan maailmanlaajuisesti metsien suojelemista ja ennallistamista ja kestävää metsänhoitoa koskevaa poliittista ja sääntelykehystä, ja antamaan ohjausta ja toteuttamaan erityistoimia kestävän maankäytön suunnittelun alalla; kehottaa komissiota edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken ja kolmansien maiden kanssa; kehottaa komissiota lisäksi kannustamaan tuottajamaiden lainsäädännön uudistusprosesseja, joiden toteuttamiseen kaikki sidosryhmät, myös kansalaisyhteiskunta, alkuperäiskansat ja paikallisyhteisöt, osallistuvat tehokkaalla ja merkityksellisellä tavalla ja kiinnittämään erityistä huomiota naisten tehokkaaseen osallistumiseen;

32.

pitää tärkeänä kestävän metsänhoidon ja kestävän biotalouden edistämistä; toteaa, että kestävän metsänhoidon mallit ja kestävä maankäyttö maailmanlaajuisesti voivat auttaa ehkäisemään metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä ja että niiden olisi perustuttava korkeimpiin kestävyysnormeihin, joissa sovitetaan yhteen taloudellinen, ympäristöön liittyvä ja yhteiskunnallinen kestävyys sekä biologisen monimuotoisuuden ja arvokkaiden hiilinielujen suojelu keskeisinä tekijöinä ja samalla säilytetään niiden itseisarvo, tuottavuus ja ekosysteemipalvelut; kehottaa komissiota edistämään kestävää metsä- ja maataloutta ja kehittämään kannustinmekanismeja pienviljelijöille ja paikallisyhteisöille kumppanimaissa, jotta voidaan ylläpitää ja parantaa ekosysteemipalveluja ja tuotteita, joita saadaan kestävästä metsä- ja maataloudesta; korostaa peltometsätalousjärjestelmien merkitystä maataloustuotannossa, tuotannon monipuolistamisessa, ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä aavikoitumisen ehkäisemisessä; huomauttaa, että peltometsätalousjärjestelmissä maankäyttö on tehokkaampaa kuin muissa maatalousjärjestelmissä; kehottaa muuttamaan tilannetta, jotta olemassa olevia luontoarvoltaan merkittäviä peltometsätalousjärjestelmiä kannustetaan järjestelmällisesti, helpotetaan niiden ennallistamista ja mahdollistetaan valmiuksien kehittäminen tämän tuotantomenetelmän järkeistämiseksi;

33.

korostaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmasta on jo rahoitettu merkittävää tutkimusta ja innovointia siirryttäessä kohti kestävämpiä maankäyttökäytäntöjä ja toimitusketjuja metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi; pyytää lisäämään Horisontti Eurooppa -puiteohjelman varoja, jotta siitä voitaisiin tukea jatkossakin näitä aloja;

34.

kehottaa kiinnittämään huomiota kansainvälisen yhteisön 12. joulukuuta 2018 ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä hyväksymään Katowicessa annettuun metsiä ja ilmastoa koskevaan ministerien julkilausumaan, jossa korostetaan metsien ja puunkäytön merkitystä ilmastonsuojelulle ja asetetaan kyseiset kysymykset muiden kansainvälisten metsiin liittyvien tavoitteiden ja päätösten puitteisiin; panee merkille, kuten julkilausumassa todetaan, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ainoastaan monitoiminnallisen aktiivisen metsänhoidon avulla, mikä tarkoittaa metsänhoitostrategiaa, jossa otetaan huomioon ja asetetaan tasapainoon kaikki metsiin liittyvät tavoitteet, kuten hiilen varastointi, lajien ja maaperän suojelu, raaka-aineiden käyttöönotto, vapaa-aika ja elintarviketuotanto;

35.

korostaa maanviljelyn ohella metsätalouden ratkaisevaa roolia EU:n ja koko maailman maaseudun luonnonvarojen hoitamisessa ja maankäytössä; panee tässä yhteydessä merkille jäsenvaltioiden väliset erot metsänhoidossa, metsänomistuksessa, peltometsätaloudessa ja mahdollisuuksissa;

36.

painottaa, että Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -paketissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävät menetelmät eivät saa johtaa metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen muualla maailmassa; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan vuoteen 2021 mennessä uudelleen komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/807 (14) liitteenä olevan kertomuksen asiaankuuluvia näkökohtia ja tarvittaessa tarkistamaan kyseistä asetusta ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa ennen vuotta 2023 tieteellisen tiedon perusteella ja ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti; pyytää komissiota arvioimaan uudelleen soijaa koskevat tiedot ja poistamaan vaiheittain käytöstä mahdollisimman pian ja viimeistään vuoteen 2030 mennessä biopolttoaineita, joihin liittyy suuri epäsuoran maankäytön muutoksen (ILUC) riski;

37.

korostaa tarvetta vähentää EU:n puun ja puuperäisten tuotteiden kulutusta edistämällä tehokkaampaa kiertotaloutta, minimoimalla jätteen syntyminen ja antamalla kuluttajille enemmän tietoa puuperäisten hyödykkeiden ekologisista seurauksista;

38.

palauttaa mieliin yli 700 tieteentekijän allekirjoittaman kirjeen, jossa kehotetaan tarkistamaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä tieteellisesti pätevin perustein erityisesti niin, että tiettyjä puubiomassan lajeja ei otettaisi enää huomioon tavoitteiden laskennallisessa saavuttamisessa eivätkä ne olisi tukikelpoisia;

39.

toteaa, että puun käytön lisääminen biopolttoaineina ja bioenergiana kohdistaa paineita EU:n ja maailman metsiin, kun otetaan huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kasvava kysyntä;

40.

toteaa, että COP23-kokouksessa monet maat, joissa on paljon aarniometsää ja biologisesti monimuotoisia metsiä ja jotka edustavat puolta maailman väestöstä, halusivat lisätä puun ja muun kasviperäisen aineksen käyttöä energiantuotannossa (15); muistuttaa, että EU:n ei pitäisi näyttää huonoa esimerkkiä ja sen on varmistettava, että uusiutuvaa energiaa koskevaa politiikkaa ohjaavat säännöt eivät johda ekosysteemien tuhoutumiseen ja niiden tilan heikkenemiseen;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysimääräisesti huomioon biopolttoaineiden lisääntyneen käytön vaikutukset metsäkatoon; kehottaa siksi komissiota uudistamaan perusteellisesti EU:n bioenergiapolitiikkaa tarkistamalla uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä;

42.

kehottaa komissiota varmistamaan puupolttoaineiden kestävää tuotantoa ja käyttöä koskevat tehokkaat toimenpiteet, kun otetaan huomioon muun muassa puupellettien tuonnin suuri määrä EU:hun ja mahdolliset riskit, joita tällainen tuonti aiheuttaa kolmansien maiden metsille; katsoo, että olisi edistettävä kaskadikäytön periaatetta ja sitä voidaan käyttää hyödyllisenä keinona parantaa resurssitehokkuutta;

43.

muistuttaa, että maailmanlaajuisesti noin 2,6 miljardia ihmistä käyttää ruoanlaittoon perinteistä biomassaa, pääasiassa puuta ja puuhiiltä, ja heistä lähes kolmella neljäsosalla ei ole käytettävissään tehokasta liettä; kehottaa EU:ta tehostamaan tuen antamista kolmansille maille, jotta ne voivat siirtyä käyttämään kestäviä ja uusiutuvia energialähteitä ja vähentää puun käytöstä polttoaineena metsäkatoon kohdistuvaa painetta; korostaa, että jos kolmansien maiden energiajärjestelmät olisivat hajautetumpia, mutkaton siirtyminen kestäviin uusiutuviin energialähteisiin olisi mahdollinen;

44.

panee merkille, että maatalouden sosiaalinen ja taloudellinen merkitys kasvaa, koska maailman väkiluku kasvaa, ja elintarvikkeiden ja maatalousalan perushyödykkeiden tuotantoa on siksi lisättävä ja ilmastonmuutosta on samalla hillittävä; panee huolestuneena merkille arvion, jonka mukaan 14 prosenttia maailman elintarvikkeista menee hukkaan sadonkorjuun, teurastuksen ja pyynnin yhteydessä (16), ja korostaa tarvetta johdonmukaisiin toimiin ruokahävikin ja ruokajätteen syntymisen ehkäisemiseksi elintarvikeketjussa sekä tarvetta reagoida nopeasti elintarvikepulaa mahdollisesti aiheuttaviin kriiseihin;

45.

korostaa, että on tärkeää edistää kestäviä ruokavalioita lisäämällä kuluttajien tietoisuutta kulutustottumusten vaikutuksista ja tarjoamalla tietoa ruokavalioista, jotka ovat ihmisten terveyden kannalta parempia ja joiden ympäristöjalanjälki on pienempi;

46.

korostaa, että valkuaiskasveja koskevan EU:n strategian kehittämisessä ja täytäntöönpanossa on edistyttävä merkittävästi ja on varmistettava riittävä valkuaiskasvien tuotanto EU:ssa, jotta voidaan rajoittaa näihin viljelykasveihin liittyvää metsäkadon vaaraa muilla maailman alueilla, vähentää riippuvuutta tuonnista ja vähentää maankäytön muutoksista johtuvaa metsiin kohdistuvaa painetta; korostaa, että tällaista edistystä olisi saatava aikaan muun muassa lisäämällä kiertoviljelyä ja tukemalla ja ohjaamalla viljelijöitä valkuaiskasvien viljelyyn soveltuvilla alueilla ja että tällaiset toimet vähentäisivät riippuvuutta tuonnista, metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä sekä maankäytön muutoksista johtuvaa metsiin kohdistuvaa painetta; vaatii siksi kestävyyskriteerien käyttöönottoa kasviproteiinien maahantuonnille;

47.

katsoo, että metsäkadon aiheuttajia olisi käsiteltävä EU:n poliittisessa toimintakehyksessä ja siten olisi varmistettava metsiin liittyvien politiikkojen johdonmukaisuus ja vähennettävä metsiin kohdistuvaa painetta; katsoo, että tällainen poliittinen toimintakehys kannustaisi yhä innovatiivisempaan, kestävämpään ja tehokkaampaan maatalouteen EU:ssa ja sen ulkopuolella ja vähentäisi ruokahävikkiä koko elintarvikeketjussa uusien teknologioiden avulla; huomauttaa, että kehyksessä asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa antamalla viljelijöille mahdollisuus saada helposti rahoitusta, jotta he voivat hankkia huippuluokan täsmäviljelyteknologiaa;

48.

korostaa, että viljelijät ovat maataloutta ja elintarvikkeita koskevien perustarpeidemme täyttämisen keskiössä ja että heidän työnsä on riippuvaista luonnonvaroista, kuten maaperästä, vedestä ja metsistä; toteaa, että metsien monikäyttöisyyden tunnustaminen on ratkaisevan tärkeää globaalin metsävarannon asianmukaiselle hoidolle; korostaa, että taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat, esimerkiksi perinteinen puun ja muiden tuotteiden tuotanto, ekosysteemipalvelut, biologinen monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt, kuten hiilen sitominen ja varastointi, jotka estävät maaperän eroosiota ja parantavat ilman- ja vedenlaatua, ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia; korostaa, että tällaiset näkökohdat edellyttävät kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa metsien suojelemiseen, ennallistamiseen ja hoitoon sekä metsäkato-ongelman ratkaisemiseen;

49.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan erityistoimia, joilla yhdenmukaistetaan tietoja ja parannetaan nykyisten ja uusien maailman ja EU:n metsiä koskevien seuranta- ja arviointivälineiden avulla saatavan tiedon ja aineiston saatavuutta, ja varmistamaan, että näitä tietoja levitetään sääntely- ja täytäntöönpanoviranomaisten, kansalaisten, kuluttajien ja yksityissektorin käytettävissä olevassa, käyttäjäystävällisessä ja ymmärrettävässä muodossa ja siten, että ne ovat heti päätöksentekijöiden käytettävissä; kehottaa jäsenvaltioita parantamaan puunhankintatilastojaan muun muassa sisällyttämällä niihin tiedot siitä, kuinka paljon kestävää, laillista tai FLEGT-lupamenettelyn mukaista raaka-ainetta niiden hankintoihin on sisältynyt;

50.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimia, joilla parannetaan metsävaroja ja maankäytön muutoksia koskevien luotettavien tietojen saatavuutta, laatua ja yhdenmukaisuutta, jotta päätöksenteon tueksi voidaan antaa tietoja monien erilaisten sidosryhmien osallistumisen kautta, myös kumppanimaissa;

51.

korostaa, että uskottava ja luotettava metsien seuranta ja tiedon jakaminen ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan parantaa metsien hallintaa ja edistää metsäkadon pysäyttämistä koskevien sitoumusten noudattamista kumppanimaissa; kehottaa EU:ta antamaan kumppanimaille enemmän rahallista ja teknistä apua näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden auttamiseksi kehittämään asiantuntemusta paikallisten metsien hallintarakenteiden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi;

52.

korostaa, että laittomia hakkuita tehdään jatkuvasti paitsi kolmansissa maissa myös EU:ssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan päättäväisesti laittomien hakkuiden estämiseksi ja torjumiseksi; kehottaa komissiota perustamaan EU:n metsäntutkimus- ja suojelujärjestelmän, joka perustuu GNSS-järjestelmää (Galileo ja Copernicus) käyttävään seurantajärjestelmään ja maaverkkoihin ja jonka avulla seurataan hakkuutoimintaa puunkorjuupaikalta puunjalostusyritysten sisään- ja uloskäynneille; korostaa, että komission olisi keskityttävä estämään laittomia hakkuita parantamalla puutavara-asetuksen (17) ja FLEGT-toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa; korostaa tarvetta lisätä yleistä tietoisuutta laittomien hakkuiden ja metsiin liittyvien rikosten sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista;

53.

muistuttaa, että ilmastonmuutoksen vuoksi maasto- ja metsäpalojen riskin odotetaan kasvavan; korostaa siksi tarvetta vahvistaa merkittävästi ennaltaehkäisy- ja varautumistoimia tekemällä kansainvälistä yhteistyötä varhaisvaroitusvälineiden, katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden sekä riskien lieventämistä koskevien toimenpiteiden alalla; suosittaa, että komissio tukee edelleen maailmanlaajuisten (esimerkiksi maailmanlaajuinen maasto- ja metsäpalotietojärjestelmä) ja alueellisten (esimerkiksi EU:n metsäpalotietojärjestelmä) tietojärjestelmien kehittämistä, jotta voidaan seurata metsäpalojen vaikutuksia; kehottaa komissiota käyttämään asiantuntemustaan ja laajentamaan Copernicus REDD+ -satelliittijärjestelmän käyttöä maailmanlaajuiseen metsiin kohdistuvien riskien ja metsäkadon seurantaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa;

54.

muistuttaa, että EU:n kauppa- ja investointipolitiikkaan olisi sisällyttävä sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka ovat täysin kansainvälisten sitoumusten, etenkin Pariisin sopimuksen, mukaisia ja joissa noudatetaan Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjä; suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tehdä Pariisin sopimuksesta olennainen osa kaikkia tulevia kauppa- ja investointisopimuksia; kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikkiin tuleviin kauppa- ja investointisopimuksiin, sekä laaja-alaisiin sopimuksiin että asiaan liittyviin alisopimuksiin, sisältyy sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia määräyksiä, mukaan lukien laittomiin hakkuisiin liittyvät korruption torjuntaa koskevat määräykset, metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen ehkäisemiseksi;

55.

suhtautuu myönteisesti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa esiin tuotuun haitan välttämistä koskevaan periaatteeseen; suosittaa tässä yhteydessä, että komissio arvioi paremmin nykyisten kauppasopimusten vaikutusta metsäkatoon ja varmistaa, että kaikkien vapaakauppa- ja investointisopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisällytetään kunnianhimoisempia metsien suojelua, biologista monimuotoisuutta ja kestävää metsätaloutta koskevia määräyksiä;

56.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppasopimusten vaikutusta metsien, biologisen monimuotoisuuden ja ihmisoikeuksien tilaan arvioidaan järjestelmällisesti kestävään kehitykseen liittyvien vaikutustenarviointien ja muiden asiaankuuluvien arviointimenetelmien yhteydessä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja että näiden arviointien päätelmät otetaan myöhemmin kaikilta osin huomioon tällaisista sopimuksista neuvoteltaessa ja sopimuksia tehtäessä;

57.

painottaa tarvetta parantaa puutavara-asetuksen täytäntöönpanoa ja sen valvontaa, jotta voidaan parhaiten puuttua tuodun ja EU:ssa laittomasti korjatun puutavaran ja puutuotteiden kauppaan; toteaa lisäksi, että puutavaran ja puutuotteiden tuonnin tarkastuksia olisi tehostettava EU:n rajoilla sen varmistamiseksi, että tuodut tuotteet todella täyttävät kriteerit, jotka ovat EU:n markkinoille saattamisen edellytyksenä; muistuttaa, että konfliktialueiden puutavara on jo toiminta-ala FLEGT-toimintasuunnitelmassa, mutta tähän ongelmaan puuttumiseksi ei ole tehty riittävästi työtä; kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan ulottaa puutavara-asetuksen asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet kattamaan myös konfliktialueiden puutavara seuraavan uudelleentarkastelun yhteydessä; korostaa, että nykyisten toimien lujittamisen on tapahduttava yhtä aikaa politiikan johdonmukaisuuden lisäämisen kanssa, jotta varmistetaan, että EU:n politiikoilla, myös kauppapolitiikalla, ei aikaansaada kielteisiä vaikutuksia ympäristöön tai ihmisiin;

58.

pitää valitettavana, että EU:hun tuotavan puutavaran ja puutuotteiden tämänhetkinen seuranta on riittämätöntä etenkin EU:hun pääsyä koskevien edellytysten täyttymistä koskevien tarkastusten osalta;

59.

muistuttaa, että vapaaehtoisten FLEGT-kumppanuussopimusten tavoitteena on tarjota oikeudellinen kehys, jolla pyritään varmistamaan, että kaikki kumppanuussopimusten puitteissa kumppanimaista EU:n alueelle tuotu puutavara ja puutuotteet on tuotettu laillisesti; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset on yleisesti ottaen tarkoitettu edistämään metsäalan systeemisiä muutoksia, joilla pyritään kestävän metsänhoidon kehittämiseen, laittomien hakkuiden lopettamiseen ja maailmanlaajuisten toimien tukemiseen metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi; korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset ovat sekä EU:lle että sen kumppanimaille merkittävä oikeudellinen kehys, jonka asianomaisten maiden hyvä yhteistyö ja sitoutuminen on mahdollistanut;

60.

pitää myönteisenä kehitystä, joka on saatu aikaan vapaaehtoisten FLEGT-kumppanuussopimusten avulla, sekä hallitusten, toimialan ja kansalaisyhteiskunnan välisen vuoropuhelun lisääntymistä useissa maissa vapaaehtoisten kumppanuussopimusten seurauksena; toteaa, että tähän mennessä seitsemän maata on ratifioinut vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen EU:n kanssa (Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Ghana, Indonesia, Liberia, Kongon tasavalta ja Vietnam) ja että näistä Indonesia on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen kumppani, joka soveltaa vuodesta 2016 toiminnassa ollutta FLEGT-lupamenettelyä; toteaa, että EU on käynyt neuvotteluja ja parafoinut vapaaehtoiset kumppanuussopimukset Hondurasin ja Guyanan kanssa ja neuvottelut ovat käynnissä kuuden muun maan kanssa (Norsunluurannikko, Kongon demokraattinen tasavalta, Gabon, Laos, Thaimaa ja Malesia); korostaa, että vapaaehtoiset kumppanuussopimukset muodostavat erittäin vaikuttavan kehyksen hyvien kumppanuuksien rakentamiseksi kyseisten maiden kanssa ja että uusien vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tekemistä uusien kumppaneiden kanssa olisi edistettävä; on vakuuttunut siitä, että EU:n olisi jatkettava yhteistyötä vapaaehtoisia FLEGT-kumppanuussopimuksia tehneiden maiden kanssa varmistaakseen, että se pysyy jatkossakin houkuttelevana vaihtoehtona sellaisille vientimarkkinoille, joilla sovelletaan löyhempiä ympäristönormeja; tunnustaa FLEGT-asetuksen (18) ja puutavara-asetuksen merkityksen laittomasti korjatun puutavaran EU:n markkinoille pääsyn estämisessä; kehottaa EU:ta lisäämään FLEGT-toimintasuunnitelman rahoitusta; pitää myönteisenä tulevaa komission suorittamaa FLEGT-asetuksen ja puutavara-asetuksen toimivuustarkastusta ja katsoo sen olevan myös mahdollisuus vahvistaa niiden täytäntöönpanon valvontaa ja laajentaa niiden soveltamisalaa;

61.

kehottaa komissiota olemassa olevia politiikkatoimia lujittaessaan varmistamaan, että vapaaehtoiset FLEGT-kumppanuussopimukset ovat yhdenmukaisia kaikkien sen politiikkatoimien kanssa, myös kehityksen, ympäristön, maatalouden ja kaupan aloilla; kehottaa komissiota neuvottelemaan puutavaran tuontinormeista tulevissa kahden- ja monenvälisissä kauppasopimuksissa, jotta vältetään heikentämästä FLEGT-toimintasuunnitelman erinomaisia tuloksia puuntuotantomaissa;

62.

katsoo, että FLEGT-lupaprosessi täydentää vapaaehtoista kolmansien osapuolten sertifiointia ja hyödyttää erityisesti pienempiä toimijoita, joiden on usein vaikea saada sertifiointia yksityissektorilla sovellettavien järjestelmien kautta;

63.

kehottaa EU:ta lujittamaan kansainvälistä yhteistyötä lisäämällä ponnisteluja keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla, myös WTO:ssa ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä (OECD); kehottaa komissiota tutkimaan keinoja tehdä tuonnista johtuvan metsäkadon ja ilmastonmuutoksen torjunnassa kauppakumppanien ja muiden tuojamaiden kanssa monen- tai kahdenvälistä yhteistyötä, muun muassa vauhdittamalla ympäristöhyödykesopimuksesta WTO:ssa käytäviä neuvotteluja, ja turvaamaan samalla laillisen kaupan mahdollisuudet ja lujittamaan kestävää maankäyttöä ja maataloutta sekä maaoikeuksia ja hyvää hallintoa kolmansissa maissa;

64.

korostaa, että metsäkadon torjuntaa koskevia selkeitä sitoumuksia sisältyy kaikkiin uusiin kauppasopimuksiin, myös Mercosurin ja muiden kanssa tehtyihin sopimuksiin;

65.

kehottaa komissiota hyödyntämään polkumyynnin vastaisen asetuksen (19) uusia ympäristö- ja ilmastopolitiikkaa koskevia säännöksiä;

66.

kehottaa EU:ta kytkemään kauppa- ja kehityspolitiikan vahvemmin yhteen muun muassa panemalla yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP+) säännöt paremmin täytäntöön kumppanimaissa; kehottaa komissiota laatimaan GSP+ -edunsaajamaiden kanssa metsänhoidon toimintasuunnitelmia, jotta varmistetaan niiden ympäristövelvoitteiden tehokas täytäntöönpano;

67.

korostaa, että ilmastohätätila ja biologisen monimuotoisuuden laajamittaisen häviämisen seuraukset ovat vakava uhka ihmisoikeuksille; kehottaa EU:ta ja Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan perusteellisesti, miten niiden ulkoisilla toimilla voidaan parhaiten edistää kokonaisvaltaista ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jolla pyritään pysäyttämään biologisen monimuotoisuuden häviäminen, metsäkato ja metsien tilan heikkeneminen; kehottaa EU:ta edistämään edelleen biologista monimuotoisuutta ihmisoikeutena vuoden 2020 jälkeisessä maailmanlaajuisessa biodiversiteettikehyksessä;

68.

korostaa, että on tärkeää helpottaa osallistavaan kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa kaikilla tasoilla kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan torjua edelleen metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä, vahvistaa kestävää maankäyttöä ja maataloutta sekä maanomistusta ja hyvää hallintoa kunnioittaen samalla ihmisoikeuksia sekä alkuperäiskansojen, pientilallisten ja paikallisyhteisöjen oikeuksia; kehottaa komissiota tehostamaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa antamalla teknistä tukea sekä vaihtamalla tietoja ja hyviä käytäntöjä metsien säilyttämisen, suojelun ja kestävän käytön, kiertotalouden, kestävän biotalouden, uusiutuvan energian, kestävän älykkään maatalouden, agroekologian ja peltometsätalouden aloilla ja antamaan samalla tunnustusta yksityisen sektorin kestävyyttä edistäville aloitteille, kuten reilun kaupan järjestelmille; korostaa, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ulkoista ulottuvuutta olisi edelleen vahvistettava yhteyksillä ja kumppanuuksilla, joilla pyritään vastaamaan ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden kaltaisiin haasteisiin ja edistetään samalla kumppanimaiden sosioekonomista kehitystä;

69.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen varmistaa, että metsäkato kuuluu valtio- ja aluetason poliittiseen vuoropuheluun kumppanimaiden kanssa, ja kannustaa komissiota kehittämään kumppanuussopimuksia, joihin sisältyy metsien ja ekosysteemien suojelu, ihmisoikeuksien, etenkin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä naisten oikeuksien, edistäminen sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ympäristönsuojelijoiden tehokkaan osallistumisen tukeminen; korostaa, että tällaisia vuoropuheluja olisi käytävä kaikkien tuottajamaiden, myös kehitysmaiden, kanssa;

70.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tukea kumppanimaita sellaisten kehysten suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, joilla voidaan edistää parempaa metsien suojelua ja hoitoa ja maanhallintaa, mukaan lukien tarvittaessa alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen maanomistusoikeuksien tunnustaminen, sekä niihin liittyviä hallintotoimenpiteitä, kuten hillitsemis- ja sopeutumisstrategioita, ja suosittaa, että komissio sisällyttää tämän näkökohdan pohdintoihinsa ja toimiinsa; huomauttaa, että tällaisten kehysten olisi edistettävä paitsi EU:n tarpeita myös kumppanimaiden Pariisin sopimuksen mukaisia kansallisesti määriteltyjä panoksia sekä niiden kansallisia biodiversiteettistrategioita ja toimintasuunnitelmia biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen mukaisesti;

71.

kehottaa EU:ta tukemaan kumppanimaita sellaisten toimien toteuttamisessa, jotka auttavat niitä noudattamaan kaikkia EU:n mahdollisesti käyttöön ottamia toimenpiteitä, joilla puututaan metsäkatotuontiin, ja kehottaa tehostamaan yhteistyötä ja ryhtymään tarvittaviin ja tehokkaisiin toimiin, joilla estetään metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien tuotteiden kaupan ohjautuminen maailman muille alueille; pyytää komissiota varmistamaan, että EU:n tuki kumppanimaiden maatalous-, infrastruktuuri-, kaivos-, kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutupolitiikoille ei edistä metsäkatoa eikä metsien tilan heikkenemistä; kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tukemaan tulevan naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) puitteissa EU:n teknistä ja rahoitusmekanismia, jolla vauhditettaisiin rahoitusta kumppaneiden pyrkimyksille käyttää kestävällä tavalla, suojella ja ennallistaa metsiä, parantaa kestävää ja metsäkatoa aiheuttamatonta maataloustuotantoa ja puuttua kaivostoimintaan, jolla on haitallisia vaikutuksia metsiin;

72.

kehottaa antamaan metsäalalle merkittävän sijan tulevassa naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineessä ja hyödyntämään ulkoisen investointiohjelman ja alueellisten rahoitusta yhdistävien välineiden koko potentiaalia yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi kestävää metsänhoitoa (johon sisältyy olemassa olevien metsien säästäminen, metsitys ja uudelleenmetsittäminen), kestävää matkailua ja peltometsäviljelyä varten sekä tukemaan yritysten aloitteita poistaa metsäkatoa aiheuttavia tuotteita toimitusketjuistaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

73.

suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot määrittävät tehokkaita keinoja jakaa muiden maiden kanssa EU:n innovatiivisia ja kestäviä käytäntöjä ja asiantuntemusta kiertotaloudesta ja kestävästä biotaloudesta, uusiutuvasta energiasta, kestävästä ja älykkäästä maataloudesta sekä muilta asiaankuuluvilta aloilta;

74.

pyytää komissiota antamaan säännöllisesti kertomuksen metsäkadon kehityssuuntauksista ja paljon hiiltä sitovien maa-alueiden, kuten turvesoiden, hyödyntämisestä kolmansissa maissa;

75.

kannustaa toteuttamaan tukitoimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään maatalouden tuottavuutta kyseisissä maissa niin, että metsäkatoon ja turvesoiden hyödyntämiseen liittyvä sosiaalinen ja taloudellinen paine vähenisi;

76.

tukee komission aikomusta edistää EU:n puolesta tiukkojen sitoumusten ja sääntöjen käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen pysäyttämiseksi ja metsien ennallistamisen tukemiseksi; katsoo, että EU:n on näytettävä esimerkkiä; korostaa tarvetta ottaa huomioon kansalliset, alueelliset ja paikalliset käytännöt ja asiantuntemus metsänsuojelutoimenpiteiden toteuttamisessa; suhtautuu myönteisesti YK:n yleiskokouksen päätökseen julistaa vuodet 2021–2030 ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmeneksi; korostaa, että tämä YK-vuosikymmen asettaa ekosysteemien ennallistamisen tärkeäksi luontopohjaiseksi ratkaisuksi, jolla voidaan saavuttaa useita kestävän kehityksen tavoitteita;

77.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan edelleen metsien suojelua luomalla, lujittamalla ja hallinnoimalla tehokkaasti suojelualueiden verkostoja, mukaan lukien metsäalueet, kuten NaturAfrica 2030, erityisesti merkittävissä puuntuottajamaissa; toteaa, että tämä edistää myös biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja vahvistaa EU:n asemaa biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten seuraavassa konferenssissa;

78.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen lujittaa kansainvälistä yhteistyötä sellaisten politiikkojen ja toimenpiteiden alalla, joilla pyritään suojelemaan, ennallistamaan ja hoitamaan kestävästi maailman metsiä, jotta voidaan ehkäistä maailmanlaajuista metsäkatoa keskeisillä kansainvälisillä foorumeilla; panee merkille, että nykyinen metsän määritelmä ja metsien luokittelu sekä muut asiaankuuluvat käsitteet ja periaatteet, jotka liittyvät kestävään metsänhoitoon ja joita käyttävät asianomaiset instituutiot, kuten FAO, ovat erittäin teknisiä eivätkä kuvaa täysin metsäekosysteemien välisiä eroja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään yhteistyöhön näiden keskeisten kansainvälisten foorumien kanssa, jotta voidaan muun muassa yhdenmukaistaa käytössä olevia termejä, käsitteitä ja tilastoja (esimerkiksi koskemattomat metsät ja ikimetsät, istutus, kestävä metsänhoito, luonnonläheinen hoito tai metsäkatoa aiheuttamattomat toimitusketjut) ja varmistaa hyväksyttyjen politiikkojen ja toimenpiteiden johdonmukaisuus;

79.

kehottaa komissiota käynnistämään uudelleen neuvottelut kansainvälisestä metsäyleissopimuksesta, jolla edistettäisiin metsien hoitoa, suojelua ja kestävää kehitystä ja jossa määrättäisiin metsien monipuolisista ja täydentävistä tehtävistä ja käyttötarkoituksista, mukaan lukien uudelleenmetsittämistä, metsittämistä ja metsien suojelua edistävät toimet; korostaa, että tällaisessa yleissopimuksessa olisi otettava huomioon nykyisten ja tulevien sukupolvien sosiaaliset, taloudelliset, ekologiset, kulttuuriset ja hengelliset tarpeet ja tunnustettava kaikentyyppisten metsien keskeinen rooli ekologisten prosessien ja ekologisen tasapainon säilyttämisessä sekä alkuperäiskansojen, niiden yhteisöjen ja muiden yhteisöjen ja metsien asukkaiden identiteetin, kulttuurin ja oikeuksien tukemisessa;

80.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään järjestelmällisesti metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä sekä muiden luonnon ekosysteemien tilan heikkenemistä, biologisen monimuotoisuuden häviämistä ja ihmisoikeusloukkauksia koskevat säännökset ja määräykset kehityspolitiikkoihin ja kaikkiin tuottajamaille suunnattuihin investointi- ja tukiohjelmiin ja harkitsemaan näiden osatekijöiden noudattamisen asettamista investointien ja tuen ehdoksi;

81.

tunnustaa kansainvälisten puitteiden, kuten VGGT-ohjeistojen, merkityksen oikeudellisen selkeyden ja kansainvälisesti hyväksyttyjen hyvien käytäntöjen kannalta maaoikeuksien vastuullista hallintaa varten; kehottaa komissiota tukemaan VGGT-ohjeistojen levitystä ja käyttöä maailmanlaajuisesti sekä alue- ja valtiotasolla; korostaa, että VGGT-ohjeistojen noudattamisen varmistamiseksi tarvitaan tehokasta ja riippumatonta seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa, johon sisältyy asianmukaiset riitojenratkaisu- ja valitusmenettelyt;

82.

kehottaa lujittamaan EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän (AKT-valtiot) yhteistyötä, jotta voidaan puuttua metsäkadon ja aavikoitumisen kasvavaan ongelmaan AKT-valtioissa laatimalla toimintasuunnitelmia, joilla pyritään parantamaan metsien hoitoa ja suojelua ja otetaan samalla huomioon metsäkatoa aiheuttavat metsäalan sisäiset ja sen ulkopuoliset syyt ja joissa tunnustetaan trooppisen puutavaran merkitys niiden AKT-valtioiden talouksille, joissa on puuntuotantoon käytettäviä metsiä;

83.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita varmistamaan politiikkojen johdonmukaisuuden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa vahvistetun kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden periaatteen mukaisesti;

84.

panee merkille FAOn päätelmät, joiden mukaan kestävä maankäyttö maailmanlaajuisesti on tärkeää köyhyyden torjumisessa, ja antaa tukensa näille päätelmille;

85.

huomauttaa, että metsät edistävät merkittävällä tavalla yleistä elintarviketurvaa, toimeentuloa ja ravitsemusta kehitysmaissa ja ovat tärkeä tulonlähde paikallisyhteisöille; muistuttaa, että kestävä maatalous, elintarviketurva ja kestävä metsänhoito ovat Agenda 2030:n keskeisinä osatekijöitä ja niiden edistäminen olisi toteutettava samanaikaisesti;

86.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Unionin tuomioistuimen tuomio 17.4.2018, Euroopan komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, EU:C:2018:255.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0015.

(4) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(5) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 50.

(6) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 2.

(7) Alatavoite 15.2: Edistää vuoteen 2020 mennessä kaiken tyyppisten metsien kestävien hoitomenetelmien käyttöönottoa, pysäyttää metsäkato, ennallistaa turmeltuneita metsäalueita ja lisätä maailmanlaajuista metsitystä merkittävästi.

(8) Tavoite 5: Vuoteen 2020 mennessä kaikkien luonnonelinympäristöjen, mukaan lukien metsien, vähenemisvauhti on vähintään puolitettu ja, missä mahdollista, saatettu lähelle nollaa. Luonnonelinympäristöjen heikentymistä ja pirstoutumista on merkittävästi vähennetty.

(9) https://www.globalwitness.org/en/campaigns/forests/why-eu-action-tackle-deforestation-should-not-let-finance-hook/

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11. joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(11) Donato, D. et al.: Mangroves among the most carbon-rich forest in the tropics, Nature Geoscience, huhtikuu 2011.

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22. lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18. kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(14) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13. maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista (EUVL L 133, 21.5.2019, s. 1).

(15) Doyle, A. & Roche, A.: Nineteen nations say they’ll use more bioenergy to slow climate change, Reuters, 16. marraskuuta 2017, http://www.reuters.com/article/us-climatechange-accord-biofuels/nineteen-nations-say-theyll-use-more-bioenergy-to-slow-climate-change-idUSKBN1DG2DO

(16) http://www.fao.org/food-loss-and-food-waste/en/

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20. lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).

(18) Neuvoston asetus (EY) N:o 2173/2005, annettu 20. joulukuuta 2005, Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036, annettu 8. kesäkuuta 2016, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/24

P9_TA(2020)0213

EU:n ja Afrikan turvallisuusyhteistyö Sahelin alueella, Länsi-Afrikassa ja Afrikan sarvessa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n ja Afrikan turvallisuusyhteistyöstä Sahelin alueella, Länsi-Afrikassa ja Afrikan sarvessa (2020/2002(INI))

(2021/C 385/03)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 41, 42, 43, 44, 45 ja 46 artiklan,

—	ottaa huomioon OECD:n ja Sahel and West Africa Clubin 14. helmikuuta 2020 julkaiseman raportin ”The Geography of Conflict in North and West Africa”,

—	ottaa huomioon huhtikuussa 2020 julkaistun Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin raportin ”Trends in World Military expenditure, 2019”,

—	ottaa huomioon komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 9. maaliskuuta 2020 antaman yhteisen tiedonannon ”Kohti kokonaisvaltaista Afrikka-strategiaa” (JOIN(2020)0004),

—	ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston jäsenten ja G5 Sahel -ryhmän jäsenvaltioiden 28. huhtikuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman,

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/253 Saheliin nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta annetun päätöksen (YUTP) 2018/906 muuttamisesta (1),

—	ottaa huomioon G5 Sahel -ryhmän jäsenvaltioiden johtajien ja Ranskan tasavallan presidentin Paussa Ranskassa 13. tammikuuta 2020 pidetyssä huippukokouksessa antaman yhteisen julkilausuman (Paun julkilausuma),

—

ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Sahelin alueellisesta toimintasuunnitelmasta 2015–2020, 16. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Guineanlahden EU-toimintasuunnitelmasta 2015–2020 ja 25. kesäkuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät Afrikan sarvesta ja Punaisenmeren alueesta,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325/1820 ja sen pohjalta annetut päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Afrikan sarvea koskevasta EU:n strategiasta (2),

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman ”Rauhanoperaatiot – EU:n yhteistyö YK:n ja Afrikan unionin kanssa” (3),

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman Somaliasta (4),

—	ottaa huomioon G5 Sahel -maiden kehitys- ja turvallisuusstrategian syyskuulta 2016, yhdennettyjen ensisijaisten toimien kehyksen helmikuulta 2020, Sahelin allianssin sekä Sahelin vakautta ja turvallisuutta koskevan kumppanuuden,

—

ottaa huomioon 13. lokakuuta 2005 annetun neuvoston asiakirjan ”ETPP:n tuki turvallisuusalan uudistukselle: EU:n toimintamalli”, 24. toukokuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Mietintö Euroopan yhteisön tuesta turvallisuusalan uudistukselle” (COM(2006)0253), 5. heinäkuuta 2016 annetun komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Turvallisuusalan uudistuksen tukemista koskevan koko EU:n kattavan strategisen kehyksen lähtökohdat” (JOIN(2016)0031) sekä 14. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Turvallisuusalan uudistuksen tukemista koskevan koko EU:n kattavan strategisen kehyksen lähtökohdat”,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja etenkin tavoitteen 16, jonka tarkoituksena on edistää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen tukemiseksi,

—

ottaa huomioon 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (konfliktimineraaleista annettu asetus) (5),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2011 hyväksytyt Afrikan sarvea koskevat strategiset puitteet ja 26. lokakuuta 2015 hyväksytyn Afrikan sarvea koskevan EU:n alueellisen toimintasuunnitelman 2015–2020,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin vetoomuksen maailmanlaajuisesta tulitauosta koronaviruksen (covid-19) puhkeamisen jälkeen,

—	ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2014 laaditun EU:n Guineanlahti-strategian,

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission neuvoston pyynnöstä 21. maaliskuuta 2011 esittämän EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategian Sahelissa,

—	ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston ja Euroopan unionin poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean yhteiset vuotuiset neuvoa-antavat kokoukset,

—

ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 hyväksytyn toimintasuunnitelman EU:n YK:n rauhanturvaoperaatioille antaman YTPP-alan tuen tehostamisesta ja 27. maaliskuuta 2015 julkaistun asiakirjan ”Kriisinhallintaa ja rauhanturvaamista koskevan EU:n ja YK:n strategisen kumppanuuden vahvistaminen: painopistealat vuosiksi 2015–2018”,

—

ottaa huomioon toisessa EU:n ja Afrikan huippukokouksessa Lissabonissa 8. ja 9. joulukuuta 2007 hyväksytyn yhteisen EU–Afrikka-strategian ja Brysselissä 2. ja 3. huhtikuuta 2014 pidetyssä neljännessä EU:n ja Afrikan huippukokouksessa hyväksytyn yhteisen EU–Afrikka-strategian etenemissuunnitelman vuosiksi 2014–2017,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen 25. toukokuuta 2011 julkaiseman erityiskertomuksen nro 3 ”Yhdistyneiden Kansakuntien järjestöjen kautta konflikteista kärsiviin maihin ohjatun EU:n avun tehokkuus ja vaikuttavuus”,

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman YK:n turvallisuusneuvoston naisia, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän päätöslauselman 1325 (2000) kymmenvuotispäivästä (6),

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2018 hyväksytyn naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan EU:n strategisen lähestymistavan ja 5. heinäkuuta 2019 hyväksytyn toimintasuunnitelman 2019–2024,

—	ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa (7),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman vuosina 2011 ja 2012 julkaisemat raportit ”Livelihood Security: Climate Change, Migration and Conflict in the Sahel”,

—	ottaa huomioon 10. marraskuuta 2009 hyväksytyn unionin välitys- ja vuoropuheluvalmiuksien vahvistamista koskevan neuvoston toimintaperiaatteen,

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n valmiuksien parantamisesta konfliktinestossa ja välitystoiminnassa (8),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta (9) ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta (10),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta 11. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 230/2014 muuttamisesta (COM(2016)0447),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 annetun komission tiedonannon Euroopan turvallisuusagendasta (COM(2015)0185),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon kehitysvaliokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0129/2020),

katsoo, että kehitys ja kestävä rauha voidaan saavuttaa vain puuttumalla köyhyyden ja nälän perimmäisiin syihin; ottaa huomioon, että turvallisuus on kehityksen ennakkoehto; ottaa huomioon, että ihmisten turvallisuus on kestävän rauhan ja vakauden edellytys; katsoo, että turvallisuuden, kehityksen ja humanitaarisen toiminnan välinen vahva yhteys on olennaisen tärkeä Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven alueiden kestävän kehityksen kannalta; toteaa, että kestävä rauha ei toteudu ilman kehitystä ja köyhyyden poistamista; ottaa huomioon, että Sahelin ja Saharan sekä Afrikan sarven alueiden turvallisuus on vähitellen heikentynyt ja että Euroopan unionin toimilla ei ole kyetty riittävästi vastaamaan tähän kriisiin, mikä johtuu erityisesti valtuuksien ja toimintakyvyn rajoituksista;

ottaa huomioon, että EU:n eteläinen strateginen ympäristö on epävakaa; ottaa huomioon, että siihen kohdistuu monenlaisia haasteita, erityisesti aseellisia konflikteja Euroopan mantereen etelärajoilla ja jihadistiterrorismia; ottaa huomioon, että alueen epävakaus vaikuttaa suoraan EU:n ja sen kansalaisten turvallisuuteen sekä EU:n ulkorajojen vakauteen;

C.	katsoo, että Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven turvallisuuden ja vakauden on oltava EU:n ja sen eteläisten naapurimaiden hallitusten välisen yhteistyön strateginen tavoite;

D.	ottaa huomioon, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden toimeksiannot ovat kattavia ja niillä pyritään muun muassa edistämään turvallisuusalan uudistusta, edistämään oikeuslaitoksen uudistamista, vahvistamaan sotilas- ja poliisikoulutusta sekä edistämään valvontaa;

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut tukemaan Sahelin alueen turvallisuutta ja kehitystä merkittävänä yhteistyökumppanina noudattamalla kokonaisvaltaista toimintamallia, johon sisältyvät poliittinen ja diplomaattinen vuoropuhelu, turvallisuuden ja vakauden tukeminen sekä kehitysapu ja humanitaarinen apu;

F.	ottaa huomioon, että aloite ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä”, johti vuonna 2017 vakautta ja rauhaa edistävän välineen tarkistamiseen, minkä ansiosta voidaan rahoittaa koulutustoimia sekä toimittaa kolmansien maiden asevoimille ei-tappavia tarvikkeita;

G.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden on osoitettava operaatioihin tarvittava henkilöstö mutta vajaus, jota covid-19:n leviämisen aiheuttama pandemia pahentaa, merkitsee sitä, että EU:n henkilöstön määrä näissä operaatioissa vähenee terveyssyistä;

ottaa huomioon, että monet Afrikan maat Atlantin valtamereltä lännessä Punaisellemerelle ja Intian valtamerelle idässä kohtaavat vakavia haasteita, joita ovat muun muassa perinteisen laiduntalouden horjuminen ilmastonmuutoksen seurauksena, ulkopuolisten toimijoiden harjoittama luonnonvarojen riisto, puutteellinen elintarvike- ja ravitsemusturva, sosiaalisten peruspalvelujen saatavuuden puute, sopimattomat maatalousmallit, väestönkasvu ja luonnonvaroihin ja ympäristöresursseihin kohdistuvat paineet, kuten metsäkato; ottaa huomioon, että toinen merkittävä haaste on mafiatalouden uusien muotojen ilmaantuminen, mukaan lukien ihmiskauppa, maahanmuuttajien salakuljetus ja huumausainekauppa, kulttuuriesineiden ja villieläinten salakuljetus ja kulta- ja mineraaliesiintymien valvomaton vienti, jotka yhdessä institutionaalisen heikkouden ja avoimuuden puutteen, heikon hallinnon, lisääntyvän eriarvoisuuden, hallituksia kohtaan tunnetun epäluottamuksen ja monissa hallinnoissa esiintyvän korruption kanssa johtavat aseellisten ryhmittymien, salakuljettajien sekä perinteisten yhteisöjen ja alueellisten konfliktien risteytymiseen ja vääränä vastauksena näiden yhteiskuntien ongelmiin näyttäytyvään tuomittavaan ilmiöön eli jihadistisiin uskonnollisiin ääriliikkeisiin ja lisääntyvään radikalisoitumiseen;

ottaa huomioon, että turvallisuushaasteiden, väkivaltaisten konfliktien ja poliittisen väkivallan luonne vaihtelee Afrikan eri alueiden, maiden ja maakuntien välillä; ottaa huomioon, että Sahelin ja Afrikan sarven alueilla aseistetut islamistiryhmät ja terrorismi mutta myös vähäisemmässä määrin turvallisuusjoukot, eri rikollisryhmät ja puolisotilaalliset joukot aiheuttavat erityisesti siviileille suuria kuolonuhreja; ottaa huomioon, että tilanne on hyvin erilainen useimmissa Länsi-Afrikan 19 maasta, joista eräissä vallitsee pysyvä vakaus ja turvallisuus ja joissakin esiintyy poliittista väkivaltaa tai etnisiä konflikteja;

ottaa huomioon, että näihin ryhmiin yhdistettiin viime vuonna 3 471 ilmoitettua väkivaltaista tapahtumaa; ottaa huomioon, että myös afrikkalaisten militanttien islamistiryhmien toiminnasta aiheutuneet kuolemantapaukset lisääntyivät seitsemän prosenttia viime vuonna arviolta 10 460 kuolemantapaukseen;

ottaa huomioon, että terroritoiminta keskittyy suurelta osin viidelle ensisijaiselle toiminta-alueelle, muun muassa Somaliaan, Tšad-järven alueelle ja Sahelin alueille, ja Pohjois-Afrikkaan ja Intian valtameren länsirannikolle kohdistuu vähäisempiä mutta jatkuvia uhkia; ottaa huomioon, että Sahelin alueella väkivaltaisten ääriliikkeiden toiminta on lisääntynyt eniten vuonna 2019; ottaa huomioon, että kullakin toiminta-alueella on oma ainutlaatuinen dynamiikkansa, joka edellyttää eriytettyä alueellista lähestymistapaa;

ottaa huomioon, että EU:n ja G5 Sahel -ryhmän johtajat ovat ilmaisseet syvän huolensa terrorismin lisääntymisestä ja turvallisuus- ja humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä Sahelin alueella; ottaa huomioon, että terrorismi lisää G5 Sahel -ryhmän maiden ja niiden naapurialueiden paineita; ottaa huomioon, että terrorismi kiristää paikallisia poliittisia, etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä ja että sitä ruokkivat rikollisryhmät ja fundamentalistiset ryhmittymät, sosioekonomiset epäkohdat, heikko hallinto ja joissakin tapauksissa turvallisuus- ja puolustusjoukot;

ottaa huomioon, että siviiliväestöön, valtion instituutioihin, valtion edustajiin, turvallisuus- ja puolustusvoimiin ja infrastruktuuriin kohdistuvat terrori-iskut horjuttavat sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja että terroristiryhmät käyttävät tähän tarkoitukseen myös aikaisempia paikallisia konflikteja;

ottaa huomioon, että kaikki nämä haasteet ovat vaikuttaneet syvästi paikallisyhteisöjen vakauteen ja rauhaan sekä perinteiseen järjestykseen, joka perustuu kompromisseihin ja kylänvanhimpien ja perinteisten johtajien moraaliseen auktoriteettiin, jota salakuljettajien ja terroristien aseellisten joukkojen ylivalta on syrjäyttämässä;

O.	katsoo, että on olennaisen tärkeää luoda turvallisuusolosuhteet, joita tarvitaan valtion perusrakenteiden palauttamiseksi, erityisesti syrjäisemmillä alueilla, joilla kansalaiset saattavat tuntea itsensä hylätyiksi;

P.	ottaa huomioon, että terroristi- ja rikollisiskut kohdistuvat yleensä siviiliväestöön, valtion edustajiin, puolustusvoimiin ja turvallisuusjoukkoihin sekä sosioekonomisiin infrastruktuureihin ja heikentävät näin sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä;

ottaa huomioon, että Sahelin alue on yksi laittomien pienaseiden leviämisestä eniten kärsineistä alueista ja että nämä dokumentoimattomat ja useimmiten laittomasti hallussa pidetyt aseet ovat uhka yhteisöjen turvallisuudelle, mutta niitä käyttävät myös vaaralliset kansainväliset rikollisverkostot, jotka harjoittavat monenlaista salakuljetusta, muun muassa aseiden, ihmisten ja huumausaineiden laitonta kauppaa;

ottaa huomioon, että Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen SIPRIn uusien tietojen mukaan

a)	Afrikan valtioiden yhteenlasketut sotilasmenot kasvoivat 1,5 prosenttia, arviolta 41,2 miljardiin dollariin vuonna 2019, mikä merkitsee ensimmäistä menojen lisäystä alueella viiteen vuoteen;

b)	Afrikka toi 49 prosenttia puolustustarvikkeistaan Venäjältä, 14 prosenttia Yhdysvalloista ja 13 prosenttia Kiinasta; ottaa huomioon, että Kiinan asemyynnistä 20 prosenttia on mennyt Afrikkaan;

S.	ottaa huomioon, että Venäjän sotilaallinen vaikutusvalta Afrikassa koostuu aseiden myynnistä, palkkasotilaiden ja poliittisten neuvonantajien lähettämisestä, turvallisuussopimuksista ja koulutusohjelmista epävakaiden maiden kanssa;

ottaa huomioon, että Länsi-Afrikan maista salakuljetetaan vuosittain miljardien dollarien arvosta kultaa Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kautta Lähi-itään; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan somalialainen ääriryhmä al Shabaab saa miljoonia dollareita tuloja puuhiilen viennistä Iraniin ja sieltä Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, mikä on vastoin YK:n pakotteita;

ottaa huomioon, että köyhyys, koulutuksen puute, työttömyys, konfliktit, kriisit ja turvattomuus yhdessä muiden tekijöiden, kuten toimintakyvyttömien valtioiden, huonon hallintotavan ja korruption kanssa vaikuttavat erityisesti nuoriin ja heidän mahdollisuuksiinsa, minkä vuoksi monet joutuvat pakenemaan ja lähtemään kodeistaan ja perheistään turvallisemmille alueille tai muihin maanosiin ja vaarantamaan siinä henkensä;

V.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemia ja ilmastonmuutoksen pahenevat vaikutukset kärjistävät edellä mainittuja haasteita; ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut 194 miljoonan euron lisärahoituksesta turvallisuuden, vakauden ja selviytymiskyvyn tukemiseen Sahelissa;

W.	ottaa huomioon, että militanttien islamistiryhmien uhka Afrikassa ei ole luonteeltaan yhdenmukainen, vaan siihen kuuluu parinkymmenen 14 maassa aktiivisesti toimivan ryhmän jatkuvasti muuttuvaa toimintaa;

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toteuttanut kolme YTPP-sotilasoperaatiota kouluttaakseen ja neuvoakseen asevoimia Somaliassa (EU:n koulutusoperaatio (EUTM) Somalia – 2010), Malissa (EUTM Mali – 2013) ja Keski-Afrikan tasavallassa (EUTM CAR – 2016), yhden laivaston sotilasoperaation (EU:n merivoimien operaatio (NAVFOR) Atalanta – 2009) ja kolme siviilioperaatiota antaakseen koulutusta ja neuvoja sisäisille turvallisuusjoukoille Malissa (EU:n valmiuksien kehittämistä koskeva operaatio (EUCAP Sahel Mali – 2012), Nigerissä (EUCAP Sahel Niger – 2014) ja Somaliassa (EUCAP Somalia – 2014) sekä GAR-SI Sahel -hankkeen ja aikoo pian toteuttaa perustamansa neuvontaoperaation (EUAM) Keski-Afrikan tasavallassa;

ottaa huomioon, että useat yksittäisten maiden, kuten Ranskan ja Yhdysvaltojen, sotilastukikohdat antavat turvallisuusapua paikallisille kumppaneille sekä toteuttavat terrorismin vastaisia ja muita operaatioita; katsoo, että yhdessä poliittisten ratkaisujen, valtiorakenteiden kehittämistoimien ja kehitysaloitteiden kanssa ne ovat ratkaisevan tärkeitä terroristiryhmien kukistamiseksi ja alueellisen vakauden rakentamiseksi;

Z.	katsoo, että terroristeihin on kohdistettava jatkuvaa painetta, jotta voidaan pysäyttää tämän uhan leviäminen muille alueille ja maanosiin, myös Eurooppaan;

AA.	ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana Afrikan turvallisuusinstituutiot ovat lähettäneet kymmeniä tuhansia henkilöitä Afrikan maaperällä toteutettaviin rauhanoperaatioihin, mikä osoittaa niiden todellista tahtoa osallistua oman maanosansa turvallisuuden hoitamiseen;

AB.

ottaa huomioon, että EU tukee myös G5 Sahel -ryhmän yhteisten turvallisuusjoukkojen toimintavalmiuteen saattamista, sillä ne ovat keskeinen terrorismin vastainen väline, joka on ratkaisevassa asemassa torjuttaessa terrorismia, jihadistien toimintaa ja turvallisuusuhkia sekä alueellisen turvallisuuden parantamisessa;

AC.

katsoo, että Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS), itäisen Afrikan valmiusjoukkojen (EASF) ja Afrikan unionin Afrikan valmiusjoukkojen kaltaisten keskeisten alueellisten turvallisuusalan toimijoiden jatkuva saattaminen toimintavalmiuteen vastaa EU:n intressiä, joka on auttaa vaikeuksissa olevia maita tuottamaan rauhaa ja vaurautta omille kansalaisilleen;

AD.	katsoo, että Sahelin alueen, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven maiden välinen alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat välttämättömiä näiden alueiden vakauden ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi;

AE.	ottaa huomioon, että Afrikan unioni on edelleen keskeinen kumppani EU:n rauhaa ja vakautta koskevissa pyrkimyksissä;

AF.	ottaa huomioon, että Afrikan unioni ilmoitti helmikuussa 2020 pidetyssä vuotuisessa huippukokouksessaan suunnitelmista lähettää Saheliin 3 000 sotilasta tukemaan G5 Sahel -ryhmää taistelussa aseellisia ryhmiä vastaan;

AG.	ottaa huomioon, että EU on vuodesta 2017 lähtien noudattanut YTPP-operaatioidensa alueellistamisprosessia, jonka tavoitteena on G5 Sahel -ryhmän kanssa tehtävän yhteistyön edistämisen ohella tunnistaa paremmin ja korjata alueiden rajat ylittävän yhteistyön puutteet;

AH.

ottaa huomioon, että vuosia jatkuneen erityiskoulutuksen jälkeen edellä mainittujen EU:n operaatioiden sekä YK:n operaatioiden kestävyys ja tehokkuus ovat heikentyneet, koska niiden toimeksiantoa, koulutusohjelmia, kestävyyssuunnitelmia ja paikallista vastuunottoa on rajoitettu ja koska ne eivät voi toimittaa kouluttamalleen yksikölle ja paikallisille puolustusjoukoille tarvittavia tarvikkeita, kuten aseita, ammuksia ja ajoneuvoja; katsoo, että EU:n operaatioiden toimeksiantoja ja tarkoitusta on tarkasteltava, jotta voidaan laatia saatujen kokemusten analyysi, jota olisi käytettävä nykyisten ja tulevien operaatioiden mukauttamisessa;

AI.

katsoo, että kolmansien maiden turvallisuusjoukkojen koulutuksessa, rahoituksessa tai varustamisessa olisi noudatettava eurooppalaisia perusarvoja ja sen on autettava rakentamaan luotettava turvallisuusala, jonka ensisijaisena tavoitteena on tuottaa turvallisuushyötyjä koko paikalliselle väestölle kunnioittaen samalla oikeusvaltioperiaatetta ja erityisesti ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta;

AJ.

ottaa huomioon, että nämä rajoitukset ja Euroopan unionin yhtenäisen ja strategisen läsnäolon puuttuminen heikentävät EU:n ulkoisen toiminnan uskottavuutta, samalla kun muut maailmanlaajuiset toimijat tehostavat toimiaan, lähettävät palkkasotureita ja rakentavat omia sotilaallisia laitoksiaan, ovat lisänneet ase- ja ammustoimituksiaan alueen maihin ilman hyvää hallintotapaa koskevia määräyksiä ja toimivat näin puhtaasti kahdenvälisten etujen edistämiseksi;

AK.

ottaa huomioon, että Kiinan kommunistinen puolue hyväksyi puoluekokouksessa vuonna 2017 virallisesti uuden silkkitiealoitteen ja ilmoitti investoivansa jopa 8 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria Euroopan, Afrikan ja Aasian yhdistävään laajaan liikenne-, energia- ja televiestintäinfrastruktuurin verkostoon; ottaa huomioon, että Kiina on merkittävä tekijä Afrikan taloudessa ja sillä on merkittävä vaikutusvalta moniin maanosan asioihin;

AL.

ottaa huomioon, että Yhdistyneet arabiemiirikunnat on viime vuosikymmenen aikana vähitellen lisännyt läsnäoloaan Afrikan sarvessa käyttäen kehitys- ja humanitaarisia hankkeita geostrategisen merkityksensä vahvistamiseksi erityisesti Adeninlahdella; ottaa huomioon, että Somalia on kehottanut Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoa ryhtymään toimiin Yhdistyneiden arabiemiirikuntien sotilastukikohdan rakentamista vastaan Somalimaassa;

AM.

ottaa huomioon, että Turkki on vuosien ajan rakentanut luottamusta Afrikan sarven alueella pyrkiessään lisäämään vaikutusvaltaansa erityisesti Punaisenmeren alueella; ottaa huomioon, että turkkilaiset yritykset hallinnoivat edelleen Mogadishun pääsatamaa ja -lentoasemaa ja jopa järjestävät sotilaskoulutusta Somalian hallituksen sotilaille;

AN.

ottaa huomioon, että Kiinan kansan vapautusarmeijan laivasto on perustanut ensimmäisen ulkomaisen sotilastukikohtansa Djiboutiin ja että Kiina pitää hallussaan velkaa, joka on yli 70 prosenttia Djiboutin bruttokansantuotteesta; ottaa huomioon, että uusi silkkitie -aloitteen lainat ajavat haavoittuvia kehitysmaita velkaantumisloukkuihin, tyhjentävät valtioiden varannot ja kuormittavat tulevia veronmaksajien sukupolvia valtavilla veloilla;

AO.

ottaa huomioon, että Somalian, Burkina Fason, Malin tai Keski-Afrikan tasavallan armeijat eivät ole löytäneet tehokkaita tapoja taistella jihadisteja ja aseistautuneita ryhmiä vastaan tai pitää hallussaan ja turvata alueita ystävällismielisten kansainvälisten joukkojen avulla ja ne pystyvät tähän vaivoin, minkä seurauksena paikallinen väestö tuntee tulleensa hylätyksi ja pelkää, että sen jälkeen kun jihadistit tai aseelliset ryhmät palaavat ja valtaavat uudelleen alueen, josta heidät karkotettiin, he tulevat syyttämään asukkaita yhteistoiminnasta hallituksen kanssa;

AP.	ottaa huomioon, että merirosvous on vähentynyt merkittävästi sekä Itä- että Länsi-Afrikan rannikoilla, mikä johtuu sekä EU:n että Naton kansainvälisistä meriturvallisuustoimista, jotka muodostavat ennakkotapauksen eurooppalaiselle, afrikkalaiselle ja transatlanttiselle turvallisuusyhteistyölle;

AQ.

toteaa, että vaikka osallistuminen edellä mainittuihin siviili- ja sotilasoperaatioihin on jatkunut vuosia, yleinen tilanne ei ole parantunut merkittävästi ja näyttää nyt heikentyvän ponnisteluista huolimatta; toteaa, että tämän seurauksena useat vanhat ja uudet haasteet ovat ennallaan ja siksi on pantava täytäntöön kattava strategia, jossa keskitytään erityisesti alueisiin, joilla haavoittuvuus ja jännitteet ovat suurimmat, jotta voidaan saavuttaa perimmäinen tavoite eli alueellinen vakaus ja turvallisuusvastuun siirtäminen afrikkalaisille; katsoo, että tällä strategialla vastataan sekä paikan päällä toimivien että paikallisen väestön kiireellisiin tarpeisiin ja korkeisiin odotuksiin ja että sillä olisi puututtava kriisin perimmäisiin syihin;

AR.

katsoo, että YTPP:n rahoittaminen on ratkaisevan tärkeää politiikan jatkamisen kannalta ja että Euroopan kehitysrahasto tarjoaa Afrikan rauhanrahaston kautta ja tulevaisuudessa Euroopan rauhanrahaston kautta tukea Afrikan unionille ja rahoittaa muun muassa Afrikassa toteutettavien sotilaallisten rauhanturvaoperaatioiden, erityisesti Somaliassa toteutettavan AMISOMin, toimintakustannuksia; ottaa huomioon, että Euroopan rauhanrahasto korvaa Athene-järjestelmän YTPP-sotilasoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoittamisessa ja että Afrikan rauhanrahasto antaa EU:lle uuden välineen, jonka avulla sotilasoperaatioita voidaan toteuttaa joustavammin ja joka parantaa merkittävästi mahdollisuuksia antaa turvallisuusapua kumppaneille; ottaa huomioon, että Euroopan rauhanrahaston perimmäinen vaikutus välineenä, jolla puututaan väkivaltaisiin konflikteihin ja turvattomuuteen kestävällä tavalla, riippuu siitä, missä määrin sitä täydennetään tarvittavilla suojatoimilla ja valvontajärjestelmillä, jotta vältetään annetun avun mahdollinen väärinkäyttö ja varmistetaan, että vastuuvelvollisuutta, ihmisoikeuksia ja humanitaarisen oikeuden noudattamista koskevat kysymykset otetaan asianmukaisesti huomioon; ottaa huomioon, että tulevan Euroopan rauhanrahaston, jonka on määrä jatkaa Afrikan rauhanrahaston työtä vuonna 2021, olisi laajennettava soveltamisalaansa kumppanuusvaltioihin ja mahdollistettava puolustustarvikkeiden toimitukset;

AS.

katsoo, että EU:n on ehdottomasti tuettava kumppaneitaan Sahelin, Saharan ja Afrikan sarven alueilla, joilla on edessään yhä suurempia haasteita aseellisten terroristiryhmien, kuten jihadistien, vastaisessa taistelussa; ottaa huomioon, että Euroopan unioni voi vastata niihin asianmukaisesti antamalla alueen maille Euroopan rauhanrahaston kautta tarvittavaa apua, aseet ja ammukset mukaan luettuina; katsoo, että Euroopan rauhanrahasto olisi hyväksyttävä viipymättä tarvittavan sotilaallisen avun mahdollistamiseksi;

AT.

ottaa huomioon, että lämpötilat nousevat Sahelin alueella 1,5 kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa ja että Yhdistyneiden kansakuntien mukaan noin 80 prosenttia alueen maatalousmaasta on pilaantunut ja noin 50 miljoonaa karjankasvatuksesta riippuvaista ihmistä kiistelee maankäytöstä; ottaa huomioon, että Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) mukaan tilanne johtaa puutteelliseen elintarviketurvaan ja ihmiset joutuvat kamppailemaan selviytyäkseen ja tekemään vaikeita valintoja;

AU.	ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat epävakauden, väkivallan ja konfliktien riskitekijä;

AV.

ottaa huomioon, että julkisiin kouluihin kohdistuvien väkivaltaisten iskujen sekä opettajiin ja opiskelijoihin kohdistuneiden murhien, sieppausten, pahoinpitelyjen ja tappouhkausten lisääntyminen on Unicefin mukaan johtanut yli 9 000 koulun sulkemiseen Keski- ja Länsi-Afrikassa ja jättänyt lähes kaksi miljoonaa lasta ilman kunnollista koulutusta;

AW.	ottaa huomioon, että EU on edelleen vakavasti huolissaan ääriryhmien lapsisotilaiksi värväämien lasten määrän kasvusta;

AX.

ottaa huomioon, että YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimisto (UNODC) on nostanut esiin huumausainekauppaan alueella liittyviä huolestuttavia uusia suuntauksia, joilla on haitallisia vaikutuksia hallintoon, turvallisuuteen, talouskasvuun ja kansanterveyteen; ottaa huomioon, että toimiston mukaan Länsi-, Keski- ja Pohjois-Afrikan osuus kaikista maailmanlaajuisesti takavarikoiduista lääkeopioideista on 87 prosenttia ja että UNODC toteaa, että huumausainekaupan ja aseellisten ryhmien rahoituksen välillä on tiivis yhteys;

AY.	ottaa huomioon, että naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevassa EU:n strategisessa toimintamallissa korostetaan tarvetta sisällyttää sukupuolinäkökulma kaikkiin rauhaan ja turvallisuuteen liittyviin aloihin ja toimiin, jotta voidaan varmistaa EU:n toimintapolitiikkojen tehokkuus;

AZ.	ottaa huomioon, että ääriryhmien hyökkäykset ja yhteisöjen lisääntyneet väkivaltaiset kiistat luonnonvarojen hallinnasta vaikuttavat koulutuksen ja terveydenhuollon saatavuuteen ja että monet tytöt ovat kaikkein alttiimpia monen tyyppiselle fyysiselle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle;

BA.	katsoo, että Euroopan unionin olisi strategisesti lisättävä taloudellista läsnäoloaan vielä enemmän, kun otetaan huomioon muiden ulkovaltojen kasvava läsnäolo;

BB.

ottaa huomioon, että naapuruus- ja laajentumisasioista vastaava komission jäsen ehdotti, että nykyisistä ohjelmista 3,25 miljardia euroa kohdennetaan uudelleen ja priorisoidaan nopeasti koronavirukseen liittyviin tarpeisiin Afrikassa, mukaan lukien 2,06 miljardia euroa Saharan eteläpuoliselle Afrikalle;

BC.	katsoo, että EU:n olisi vahvistettava yhteistyötään kansallisten parlamenttien, myös turvallisuus- ja puolustusvaliokuntien, kanssa parantaakseen kansallisiin ja ulkoisiin turvallisuustoimiin liittyviä kriittisiä valvontatehtäviä;

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamat toimet

katsoo, että komission, neuvoston ja varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan on koordinoitava kehitys-, humanitaarisia ja turvallisuusstrategioita, joihin nämä osallistuvat osana yhdennettyä strategiaa, joka johtaa Afrikan riippumattomaan omavastuullisuuteen turvallisuus- ja puolustusasioissa; katsoo, että Afrikan unioni ja alueella sijaitsevat Afrikan valtiot ovat keskeisiä kumppaneita, joiden kanssa EU on mielekkäällä tavalla sitoutunut saavuttamaan yhdessä kestävän kehityksen ja ihmisten turvallisuuden; tukee Afrikan unionin suunnitelmia lähettää 3 000 sotilasta tukemaan G5 Sahel -ryhmää; on vahvasti sitä mieltä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on vahvistettava kumppaneiden valmiuksia ja tarkasteltava uudelleen turvallisuus- ja puolustussitoumuksia Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven alueilla, myös toimittamalla puolustustarvikkeita, noudattaen samalla vahingon välttämistä koskevaa periaatetta;

muistuttaa, että terrorismin torjunta riippuu erityisesti asianomaisten valtioiden kyvystä ylläpitää vahvoja ja luotettavia instituutioita, vakiintuneita peruspalveluja, mukaan lukien sisäiseen turvallisuuteen liittyvät valmiudet, ja oikeusjärjestelmää, johon kansalaiset luottavat erityisesti rikosasioissa; katsoo, että Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven alueiden turvallisuusstrategiassa on ennen kaikkea puututtava alueen konfliktien perimmäisiin syihin, sillä köyhyyden poistaminen on kestävän rauhan avain;

kehottaa edistämään EU:n ja Afrikan mantereen välistä uudistettua suhdetta, joka perustuu solidaarisuuteen, keskinäiseen kunnioitukseen ja keskinäiseen hyötyyn ja jossa noudatetaan aina kansainvälisen oikeuden, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja osapuolten välisen tasa-arvon kunnioittamisen periaatteita;

katsoo, että Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla varapuheenjohtajan / korkean edustajan on koordinoitava kaikkia operaatioita ja muita toimia neuvoston alaisuudessa SEU-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja että yhteisen tuenkoordinointiyksikön olisi annettava enemmän neuvontaa komissiolle ja varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, sen koordinointitehtävää on vahvistettava ja sen olisi ehdotettava keskitetyn siviili- ja sotilasdoktriinikeskuksen perustamista, joka vahvistaisi sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran sekä siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaran valmiuksia;

on vahvasti sitä mieltä, että EU:n olisi investoitava mahdollisimman paljon konfliktinehkäisyyn tähtääviin prosesseihin käynnistämällä useita hyvin konkreettisia välitys-, vuoropuhelu- ja sovintoprosesseja ja -hankkeita samanaikaisesti muiden turvallisuustoimien kanssa; korostaa myös tarvetta noudattaa muunlaisia kuin valtiokeskeisiä lähestymistapoja, joilla pyritään edistämään vakautta ja turvallisuutta, erityisesti yhteisöjen välisten jännitteiden osalta; uskoo vakaasti, että keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tehokasta on vain sellainen turvallisuusapu, jossa ihmisten turvallisuus asetetaan keskeiselle sijalle;

korostaa kiireellistä tarvetta vahvistaa YTPP-operaatioita sekä EU:n yleistä strategista suunnittelua ja viestintäpolitiikkaa EU:n toimien näkyvyyden lisäämiseksi;

pitää myönteisenä EU:n kokonaisvaltaista sitoutumista Sahelin alueeseen, Länsi-Afrikkaan ja Afrikan sarveen ja arvostaa YTPP-operaatioiden panosta rauhan, turvallisuuden ja kansainvälisen vakauden edistämisessä; korostaa kuitenkin, että rahoitus- ja hallintosääntöjä ja poliittista päätöksentekoprosessia on mukautettava, jotta voidaan nopeuttaa ja tehostaa kriiseihin vastaamista;

toistaa kehotuksensa laatia Euroopan puolustusta koskeva valkoinen kirja, jossa hahmotellaan hyvin yksityiskohtaisia skenaarioita mahdollisille EU:n sotilaallisille toimille ja niiden taustalla oleville doktriineille SEU-sopimuksen 43 artiklan 1 kohdan sotilaallisten tehtävien mukaisesti;

kiittää EU:n operaatioiden henkilöstöä, joka on erittäin vaikeista olosuhteista huolimatta toiminut poikkeuksellisen hyvin ja osoittanut omistautumisensa ja ammattitaitonsa;

10.

korostaa, että alueen turvallisuusolojen vakavan ja jyrkän heikkenemisen vuoksi ja EU:n operaatioissa ja hankkeissa mahdollisesti olevien puutteiden korjaamiseksi on vahvistettava kumppanien valmiuksien kehittämistä turvallisuusalalla, jotta voidaan vastata paremmin alueen vaikeisiin haasteisiin ja heikkoihin turvallisuusoloihin, myös tukemalla kolmansia maita terrorismin torjunnassa niiden alueella;

11.

tukee komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 28. huhtikuuta 2015 antamaa yhteistä tiedonantoa ”Turvallisuuden ja kehityksen edistäminen valmiuksia kehittämällä – Euroopan unionin kumppanimaille lisää keinoja kriisien ehkäisyyn ja hallintaan” (11),

12.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ja käynnissä oleviin toimielinten välisiin neuvotteluihin, joiden tarkoituksena on laatia naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välinettä (NDICI) koskeva asetus, joka kattaa kaikki nykyisen vakautta ja rauhaa edistävän välineen tehtävät;

13.

suhtautuu myönteisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan komission tuella esittämään ehdotukseen perustaa unionin YUTP:n puitteissa Euroopan rauhanrahasto kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtävän sotilaallisen ja puolustukseen liittyvän yhteistyön rahoittamiseksi, mukaan lukien EU:n yhteiseen puolustustarvikeluetteloon sisältyvät tarvikkeet, mikä täyttää merkittävän aukon EU:n tuessa ja antaa yhdessä NDICI-välineen kanssa EU:lle kyvyn vastata nopeammin ja tehokkaammin turvallisuushaasteisiin, ja kehottaa hyväksymään sen pikaisesti; muistuttaa, että Euroopan rauhanrahaston tavoitteena on sisällyttää siihen Afrikan rauhanrahasto ja luoda valmiuksien kehittämistä koskeva osio, joka mahdollistaisi puolustustarvikkeiden, myös aseiden ja ammusten, toimittamisen kumppanimaille noudattaen täysin yhteistä kantaa, ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta ja jossa olisi tehokkaita avoimuutta koskevia määräyksiä, jotka on lueteltu parlamentin 28. maaliskuuta 2019 antamassa suosituksessa Euroopan rauhanrahaston perustamisesta, sen varmistamiseksi, että puolustustarvikkeita ei anneta vastaanottajille, jotka syyllistyvät siviiliväestöön kohdistuviin väärinkäytöksiin, julmuuksiin ja muuhun haitantekoon; panee merkille, että jäsenvaltiot ovat kesäkuusta 2018 lähtien valmistelleet neuvoston päätöstä Euroopan rauhanrahaston perustamisesta, joka on määrä toteuttaa viimeistään tammikuussa 2021; kehottaa tässä yhteydessä ja ottaen huomioon Afrikan nykytilanteen neuvostoa hyväksymään tämän ehdotuksen ja tekemään viipymättä tarvittavan päätöksen tämän uuden välineen perustamisesta Afrikan asevoimien sotilaallisten voimavarojen tukemiseksi ja

a)	tekemään että Euroopan rauhanrahaston talousarviosta riittävän suuren, jotta koulutukseen, operaatioihin, tehtäviin, hankkeisiin ja puolustustarvikkeisiin (mukaan lukien aseet, ammukset ja kuljetukset) liittyviin nykyisiin haasteisiin voidaan vastata tehokkaasti;

b)	varmistamaan, että Euroopan rauhanrahasto poistaa Afrikan rauhanrahaston ja unionin talousarvion nykyiset aseiden ja ammusten hankintaa koskevat rajoitukset;

c)	kehottaa rahoittamaan EU:n talousarviosta tästä neuvoston päätöksestä aiheutuvia hallintomenoja, myös henkilöstöön liittyviä;

d)	kehottaa neuvostoa veloittamaan jäsenvaltioita tällaisten sen toteuttamisen aiheuttamista operatiivisista kuluista, tarvikkeet ja koulutus mukaan luettuina;

e)	panee merkille, että jäsenvaltiot, jotka eivät osallistu yksittäisen toimen tai sen osan rahoittamiseen, voivat pidättäytyä äänestyksestä neuvostossa;

f)	kehottaa perustamaan Euroopan ulkosuhdehallintoon uuden osaston, joka vastaa tämän uuden välineen hallinnoinnista, valvomaan varusteiden tarjontaa ja käyttöä sekä koulutusta, mukaan lukien asianmukaiset suojatoimet ja riskinhallintatoimenpiteet;

katsoo, että jäsenvaltioiden tähän osastoon lähettämien asiantuntijoiden olisi seurattava tällaisten varusteiden ja koulutuksen tarjontaa ja käyttöä ja tiedotettava asiasta varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle ja että parlamentin olisi valvottava sitä ja tilintarkastustuomioistuimen olisi tehtävä siitä tarkastus;

14.

katsoo, että EU:n Afrikassa toteuttamien siviili- ja sotilasoperaatioiden kestävyyttä, tehokkuutta ja näkyvyyttä sekä niiden kykyä vahvistaa kumppaneiden valmiuksia ovat niiden henkilöstön suuresta omistautumisesta ja ammattitaidosta huolimatta myös haitanneet erityisesti paikallisen omavastuullisuuden, kestävyyssuunnitelmien ja perustarvikkeiden puute asianomaisissa maissa;

15.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että tarkastellaan kaikkien mahdollisten rahoitusvälineiden käyttämistä, jotta voidaan puuttua konfliktien perimmäisiin syihin ja tukea turvallisuusvalmiuksien kehittämistä kriisistä kärsivissä Afrikan maissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 209 ja 212 artiklan mukaisesti ja Sahelin ja Saharan alueen ja Itä-Afrikan erittäin vakavien turvallisuuskriisien valossa;

16.

pitää myönteisenä yhteisessä tiedonannossa ”Kohti kokonaisvaltaista strategiaa Afrikan kanssa” (JOIN(2020)0004) esitettyä ehdotusta kumppanuuden periaatteen vahvistamisesta Afrikan ja EU:n välisissä suhteissa; kehottaa komissiota ja erityisesti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään räätälöityjä kahdenvälisiä muutoskumppanuuksia, jotka kattavat laajan joukon aloja, joiden ensisijaisena tavoitteena on turvallisuus ja puolustus; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa antamaan tunnustusta demokratian ja ihmisten turvallisuuden lujittamisessa edistyneille maille ja kehottamaan niitä liittymään kahdenvälisiin kumppanuuksiin ”enemmällä enemmän” -periaatteen mukaisesti; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa osallistumaan kahdenvälisten kumppanuuksien lisäksi osa-alueellisten järjestöjen, kuten ECOWASin, Itä-Afrikan yhteisön tai eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC), turvallisuustehtävien lujittamiseen;

17.

suosittelee, että EU harkitsee osallistumista Mauritanian, Malin, Burkina Fason, Nigerin ja Tšadin kansallisten asevoimien toteuttamien terrorismin vastaisten operaatioiden operatiivisiin ja logistisiin kustannuksiin Sahelin ja Saharan alueella toteutettavien rauhanturvaoperaatioiden yhteydessä ja noudattaa samanlaista lähestymistapaa kuin rahoittaessaan G5 Sahel -maiden yhteisiä joukkoja ja Somaliassa toteutettavaa Afrikan unionin operaatiota (AMISON), ja toteaa, että Euroopan rauhanrahaston pitäisi olla sopiva väline siihen;

18.

kannustaa keskustelua siitä, onko suositeltavaa soveltaa nykyisiin koulutusohjelmiin samoja toiminteita puolustustarvikkeiden, myös aseiden, hankkimiseksi kuin mitä tällä hetkellä sovelletaan G5 Sahel -joukkojen lähettämiseen ja kouluttamiseen, tarvittaessa myös taloudellista tukea;

19.

suosittelee, että Afrikan maiden valmiuksien kehittämistoimien rahoittamisen ehtona on, että vastaanottajamaa esittää yhteisesti sovitun tukisuunnitelman, johon sisältyy koulutusta turvallisuusalan uudistuksesta, ihmisoikeuksista, kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta, jossa asetetaan EU:n seurannan avulla saavutettavat kohtuulliset määräajat ja johon voidaan tehdä lisämukautuksia tilanteen kehittymisen mukaan;

20.

on syvästi huolissaan suuresta määrästä Malin turvallisuusjoukkojen tekemiä erittäin vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joita YK:n vakautusoperaatio Malissa (MINUSMA) on tutkinut ja joista se on raportoinut;

21.

tunnustaa Malin merkityksen Sahelin alueen vakaudelle ja jakaa ECOWASin syvän huolen Malissa 18. elokuuta 2020 tehdystä vallankaappauksesta; korostaa, että kansainvälisen yhteisön ja erityisesti EU:n ja YK:n kanssa tehtävää jatkuvaa yhteistyötä ja niiden antamaa tukea voidaan jatkaa menestyksekkäästi vain, jos toteutetaan useita tärkeitä toimia, kuten hyvin valmisteltu, käyttökelpoinen, avoin ja kestävä vaalijärjestelmä, jolla varmistetaan uskottavat, vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit ja aidosti tasapuoliset toimintaedellytykset poliittisille puolueille; katsoo, että tarvitaan kaikki osapuolet sisältävä siirtymäajan hallitus, jonka on katettava kaikki poliittiset ja yhteiskunnalliset ryhmät ja pyrittävä turvaamaan kaikkien kansalaisten perustuslailliset oikeudet ja vapaudet unohtamatta kuitenkaan nykyisiä pakottavia sosiaalisia, turvallisuuteen liittyviä ja taloudellisia haasteita, jotka edellyttävät kiireellisiä toimia, jotta voidaan vastata kansalaisten oikeutettuihin vaatimuksiin osallistavasta ja rakentavasta vuoropuhelusta maansa tulevasta väylästä; tukee EUH:n pyrkimyksiä auttaa pääsemään rauhanomaiseen ja demokraattiseen ratkaisuun, jolla lopulta palautetaan kestävä vakaus ja Malin kansalaisten luottamus instituutioihin ja julkishallintoon ja jonka olisi oltava aidosti osallistava, vailla korruptiota ja palveltava kaikkia kansalaisia heidän pyrkimyksissään vaurauteen, rauhaan, kehitykseen, vakauteen ja turvallisuuteen;

22.

ottaa huomioon YK:n arviointiraportit YK:n rauhanturvaajien ja rauhanturvaoperaatioiden muun henkilöstön harjoittamaan seksuaaliseen riistoon ja hyväksikäyttöön liittyvistä valvontatoimista ja kuntoutusavusta; on hyvin järkyttynyt tällaisten rikosten hälyttävästä laajuudesta ja siitä, ettei niiden tekijöitä ole saatettu vastuuseen; on yhtä järkyttynyt lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevista syytöksistä eurooppalaisia ja YK:n joukkoja vastaan erityisesti Keski-Afrikan tasavallassa vuonna 2016 ja vaatii oikeutta; kehottaa YK:ta, EU:n jäsenvaltioita ja EU:n YTPP-elimiä tutkimaan, panemaan viipymättä ja määrätietoisesti syytteeseen ja tuomitsemaan jokaisen YK:n tai EU:n tai kansalliseen henkilöstöön kuuluvan, seksuaaliseen väkivaltaan syyllistyneen henkilön; korostaa, että asianomaisia rakenteita on kiireellisesti uudistettava siten, että tehdään loppu YK:n ja EU:n henkilöstön rankaisemattomuudesta ja perustetaan toimivat ja avoimet valvonta- ja vastuuvelvollisuusmekanismit; katsoo, ettei voida hyväksyä sitä, että väitettyjä väärinkäytöksiä koskeviin oikeustoimiin ryhtyminen on nykyisin täysin vapaaehtoista ja riippuu maasta, joka joukot on lähettänyt; on vakuuttunut, että tällaisia vakavia rikoksia voidaan vähentää ja ehkäistä myös koulutuksen ja valistuksen avulla; muistuttaa painokkaasti, että tällaiset rikokset on estettävä kiireellisesti tulevaisuudessa, myös jotta voidaan palauttaa paikallisen väestön luottamus kansainväliseen rauhanturvaamiseen;

23.

kehottaa määrittelemään uudelleen EU:n koulutusoperaatiot Malissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Somaliassa, jotta ne voidaan mukauttaa paremmin edunsaajamaiden asevoimien ja maiden asukkaiden todellisiin tarpeisiin

yhdenmukaistamalla koulutusmenetelmiä, menettelytapoja ja toimintasääntöjä sekä varmistamalla, että ne ovat yksilöllisiä ja räätälöityjä maan yksilöityihin tarpeisiin ja että niihin sisällytetään sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskeva koulutus, mukaan lukien naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskeva toimintaohjelma;

b)	kehittämällä ja soveltamalla laaja-alaista turvallisuusalan uudistuspolitiikkaa, jonka keskiössä on ihmisten turvallisuus ja jonka kaikkien osien ytimessä ovat koko väestön turvallisuustarpeet;

varmistamalla, että EU:n kouluttajilla on valtuutus yhteistyössä paikallisten sotilasviranomaisten kanssa valita sotilaita paikallishallinnon ehdottamista joukoista, kouluttaa heitä parantamaan osaamistaan, myös kansainvälisen humanitaarisen ja ihmisoikeuksia koskevan oikeuden tuntemisen avulla, sekä valvoa ja avustaa heitä paikan päällä koulutuksen päätyttyä, jotta heitä voidaan arvioida ja voidaan estää yksiköitä hajoamasta ja sotilaita katoamasta omille teilleen;

toimittamalla koulutuskeskuksille sekä yhteisiä että omia puolustustarvikkeita (jos kyseinen maa ei toimita niitä) sen varmistamiseksi, että asianmukaista koulutusta voidaan antaa sen jälkeen, kun EU on ottanut käyttöön suojatoimia, joilla taataan yhteisen kannan 944 kahdeksan kriteerin noudattaminen siirrettäessä aseita kolmansiin maihin, ja taataan toimituksen jälkeinen ja loppukäytön valvonta, jotta estetään aseiden päätyminen aseellisille ryhmille, terroristit mukaan luettuina;

e)	parantamalla operaatioissa avoimina olevien työpaikkojen täyttöastetta toistuvien ongelmien hallitsemiseksi;

f)	varmistamalla, että koulutus vastaa operatiivista todellisuutta eli siihen olisi sisällyttävä liikkuvuus sekä johto- ja valvontavoimavarat;

g)	hyödyntämällä tarvittavan sotilaallisen asiantuntemuksen tilapäisiä siirtoja erityisesti strategisen neuvonnan alalla;

h)	ottamalla käyttöön ihmisoikeuksien valvonta- ja suojelumekanismi ihmisoikeusloukkausten ehkäisemiseksi;

24.

katsoo, että tiettyjen operaatioiden (EUTM Somalia) neuvoa-antavan osan vahvistaminen paikallisten joukkojen komentorakenteissa mahdollistaisi merkittävän vaikutusvallan käyttämisen operaatioiden toteutuksessa ja monenvälisen sotilaallisen avun puitteissa;

25.

katsoo, että EU:n olisi otettava käyttöön EUCAP Sahel Malin, EUCAP Sahel Nigerin, EUCAP Somalian ja EUAM Keski-Afrikan tasavallan siviilioperaatioiden asianmukainen valvonta ja jatkettava niiden tehokasta määräajoin tapahtuvaa arviointia ja strategista uudelleentarkastelua ja tarkasteltava niiden toimeksiantoa, talousarviota ja henkilöresursseja sekä jatkettava operaatioiden täytäntöönpanosuunnitelman ja vertailuanalyysin mukaisten seurantajärjestelmien käyttöä kattavana ohjausvälineenä; on vakuuttunut siitä, että operaatiot soveltuisivat paremmin kehittyvään turvallisuustilanteeseen ja poliittiseen tilanteeseen, jos niitä mukautettaisiin paikallisiin tarpeisiin ja jos yhteistyötä paikallisten kumppanien kanssa tehostettaisiin, mikä tekisi operaatioista vieläkin toimivampia ja tehokkaampia ja yhdistäisi ne laajempiin turvallisuusalan uudistuspyrkimyksiin paikallisen väestön turvallisuuden parantamiseksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan parlamentille YTPP-vuosikertomuksesta 2019 (12) ja parlamentin Afrikkaan suuntautuvien operaatioiden arvioinnista; arvostelee tässä yhteydessä jälleen, että EUCAP Niger- ja EUCAP Mali -operaatioiden tulosten seuraamiseksi ei ole sopivia indikaattoreita ja että operaation toimien seuranta ja arviointi olivat riittämättömiä eikä niissä otettu huomioon niiden vaikutuksia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa raportoimaan EUTM Somalia -operaation joukkojen muodostamista koskevasta parlamentin arviosta;

26.

panee merkille, että Somalian turvallisuustilanne on erittäin huolestuttava ja horjuttaa vakautta kaikkialla Afrikan sarvessa ja jopa sen ulkopuolella; katsoo, että Somalian liittohallitus ei kykene hoitamaan kaikkia tehtäviään ja että Somalian kansallinen armeija ei viimeaikaisesta edistymisestä huolimatta pysty yksin torjumaan al-Shabaabin terroritoimintaa; muistuttaa, että Somalian armeijan oli määrä ottaa hoitaakseen AMISOMin tehtävät joulukuussa 2021; korostaa, että tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää uutta ja kattavaa avustusohjelmaa, ja kehottaa EU:ta sopimaan Afrikan unionin ja Somalian hallituksen kanssa kannasta mekanismiin, joka otetaan käyttöön AMISOMin päätyttyä;

27.

katsoo, että Persianlahden kriisillä on vakavia seurauksia Somaliassa, jossa Yhdistyneet arabiemiirikunnat tukee edelleen peittelemättömiä toimia, jotka suoraan heikentävät Somaliassa tähän mennessä saavutettua turvallisuutta koskevaa ja poliittista edistystä, mikä aiheuttaa kansallista epäyhtenäisyyttä Somalian liittohallituksen ja sen jäsenvaltioiden välillä turvallisuuteen, kansallisiin vaaleihin ja kehitykseen liittyvissä kysymyksissä, ja kehottaa lopettamaan tällaiset toimet välittömästi;

28.

vaatii Algerin prosessin tuloksena saavutetun Malin rauhan- ja sovintosopimuksen malilaisia allekirjoittajia noudattamaan sitä ja panemaan sen täytäntöön viipymättä;

29.

katsoo, että Euroopan unionin olisi jatkettava taloudellista tukeaan AMISOMille siirtymäkauden ajan Afrikan rauhanrahaston kautta, pidettävä yllä EU:n kolmen mutta tarkistetun EU:n sotilas- tai siviilioperaation (Atalanta, EUTM Somalia ja EUCAP Somalia) läsnäoloa, tuettava demokraattisia instituutioita, jatkettava kansallisen armeijan koulutusta ja avoimien, vastuuvelvollisten ja demokraattisesti valvottujen turvallisuusalan toimijoiden perustamista;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta auttamaan G5 Sahel -ryhmän yhteisiä joukkoja toimintavalmiuteen saattamisessa antamalla taloudellista apua sekä tarjoamalla sotilaskalustoa ja -koulutusta samalla kun toteutetaan asianmukaisia suojatoimia ja riskinhallintatoimenpiteitä sekä neuvontaa doktriinin, suunniteltujen valmiuksien ja hallinnon alalla; korostaa, että tältä osin tarvitaan vahvaa ja uskottavaa poliisikomponenttia; kehottaa kumppaneita, jotka antoivat lupauksia Brysselissä 22. helmikuuta 2018 pidetyssä avunantajien konferenssissa, panemaan ne ripeästi täytäntöön;

31.

katsoo, että Afrikan valtioiden on otettava vastuu siitä, että ne täyttävät lakisääteiset tehtävänsä vakauttaa kaikki jihadistiterroristeilta, rikollisryhmiltä ja asejoukoilta, ihmiskauppiailta ja rosvoilta vapautetut alueet, suojella kansalaisia ja tarjota peruspalveluja (hallinto, vesi- ja energiahuolto, terveys, oikeus, koulutus); katsoo, että armeijan tai turvallisuusjoukkojen olisi varmistettava aito turvallisuuden ilmapiiri ja peruspalvelut väliaikaisesti siviilihallinnon siirtymiseen asti, ja kehottaa Euroopan unionia tehostamaan toimiaan Afrikan valtioiden tukemiseksi peruspalvelujen tarjoamisessa;

32.

tukee Afrikan unionin YK:lle esittämää pyyntöä saada käyttää YK:n vahvistamia maksuosuuksia YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamia afrikkalaisjohtoisia operaatioita varten;

33.

korostaa, että tarvitaan koordinointia Pohjois-Afrikan maiden kanssa samoin kuin tehokasta osallistumista rauhan ja sovinnon aikaansaamiseen Libyassa, jotta maasta ei tule jihadismin, terrorismin, rikollisryhmien ja aseellisten ryhmien ja aseiden ja ihmiskaupan leviämisen keskusta; kannustaa siksi 5 + 5-rauhanneuvotteluita ja kehottaa kaikkia maita noudattamaan Berliinin konferenssin henkeä; toivoo, että viimeaikaiset ennusmerkit tulitauosta ja rauhasta Libyassa toteutuvat; pitää tässä yhteydessä myönteisinä EUH:n ja varapuheenjohtajan / korkean edustajan viimeaikaisia aloitteita, erityisesti hänen vierailuaan Libyaan 1. syyskuuta 2020, ja korostaa, että EU:n olisi oltava sovitteluprosessissa johtavassa asemassa;

34.

kehottaa EU:ta puuttumaan kulttuuriperinnön suojeluun ja säilyttämiseen kohdistuviin jatkuviin ja kasvaviin uhkiin ja torjumaan kulttuuriesineiden salakuljetusta erityisesti konfliktialueilla;

35.

katsoo, että Pohjois-Afrikan maiden kanssa tehtävää yhteistyötä olisi harkittava pääasiassa tiedon ja tiedustelutietojen vaihdon sekä sotilaskoulutuksen ja radikalisoitumisen torjunnan alalla ottaen huomioon joidenkin maiden tästä hankkimat kokemukset;

36.

katsoo, että näitä alueita koskevassa kattavassa ja keskipitkän ja pitkän aikavälin turvallisuuspolitiikassa olisi myös keskityttävä selviytymiskyvyn edistämiseen;

37.

pitää myönteisenä ja tukee Mauritanian kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa sen sotilaallisiin ja turvallisuustoimiin sisällytetään sosiaalisiin ja kehitysnäkökohtiin perustuva strategia; ilmaisee solidaarisuutensa Nigerille, Malille ja Burkina Fasolle, jotka ovat syvästi terrorismin koettelemia maita; antaa ponnisteluista ja uhrauksista tunnustusta kansainväliselle yhteisölle, YK:n yhdennetylle moniulotteiselle vakautusoperaatiolle Malissa, monikansalliselle yhteiselle työryhmälle, G5-ryhmälle ja Ranskan asevoimille (Barkhane-operaatio), EU:n alueelliselle neuvoa-antavalle koordinointiyksikölle (RACC), EUCAP Sahel Malille ja Nigerille, EUTM Malille, GAR-SI Sahel -hankkeelle ja Tšadin armeijalle, joka on välttämätön voima G5-maiden muodostaman alueen keski- ja itäosissa, jossa sen pataljoonat tarvitsevat erityistä tukea; kehottaa G5 Sahel -ryhmän maita jatkamaan sisäisiä uudistuksia ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmisoikeudet, hyvän hallintotavan ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden ihmisoikeuksia ja demokraattisia normeja kunnioittaen;

38.

suhtautuu myönteisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin ja G5 Sahel -ryhmän puheenjohtajana toimivan Mauritanian islamilaisen tasavallan presidentin Mohamed Cheikh el Ghazouanin 28. huhtikuuta 2020 antamaan yhteiseen julkilausumaan, jossa he uudistivat ja lisäsivät sitoutumistaan Sahelin turvallisuuteen, vakauteen ja kehitykseen tiiviissä yhteistyössä YK:n pääsihteerin, Afrikan unionin komission puheenjohtajan ja ECOWASin nykyisen puheenjohtajan kanssa;

39.

kannustaa jäsenvaltioita tukemaan Barkhane- ja Takuba-operaatioita sekä Gazelle- ja New Nero -operaatioita ja tekemään niiden kanssa yhteistyötä; korostaa niihin jo kuuluvien jäsenvaltioiden merkittäviä henkilöresursseihin liittyviä ja sotilaallisia investointeja; korostaa tarvetta vahvistaa unionin osallistumista mutta katsoo, että tämä ei voi korvata maiden velvoitetta jatkaa tarvittavia kansallisia uudistuksia, joilla pyritään varmistamaan kestävä kehitys ja turvallisuus;

40.

kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota aseellisten terroristiryhmien, erityisesti islamistisen terrorismin ja väkivaltaisen wahhabistisen ääriajattelun leviämiseen Sahelin, Länsi-Afrikan ja Afrikan sarven alueilla ja jatkamaan maailmanlaajuisia toimiaan jihadismin torjumiseksi; ottaa huomioon näiden alueiden strategisen merkityksen eteläisten naapurimaiden vakaudelle ja turvallisuudelle ja meriturvallisuudelle sekä Euroopan ulkorajoihin vääjäämättä kohdistuvat paineet ja kehottaa parantamaan turvallisuusyhteistyötä ja avustusohjelmia kyseisten maiden kanssa;

41.

kehottaa EU:ta tekemään kattavan arvioinnin yhteisestä EU–Afrikka-strategiasta sekä komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 9. maaliskuuta 2020 antamasta yhteisestä tiedonannosta ”Kohti kokonaisvaltaista strategiaa Afrikan kanssa” ja edistämään Sahelin alueen toimintasuunnitelmasta 2015–2020 20. huhtikuuta 2015, EU:n ja Guineanlahden toimintasuunnitelmasta 2015–2020 16. maaliskuuta 2015 ja Afrikan sarvesta / Punaisenmeren alueesta ja Sahelista/Malista 25. kesäkuuta 2018 annettujen neuvoston päätelmien sekä Paun julistuksen täytäntöönpanoa;

42.

vaatii lisäsuojelua ja -tukea paikan päällä toimiville koulutusviranomaisille, -yhteisöille ja -järjestöille, jotka pyrkivät löytämään vaihtoehtoisia oppimismahdollisuuksia yhteisökeskuksista ja ottamaan tuhannet Länsi-Afrikan ja Sahelin lapset mukaan koulutus- ja taitojen oppimisohjelmiin;

Hyvä hallintotapa ja kestävä kehitys

43.

toteaa, että turvallisuusstrategiaa ei voi olla olemassa ilman yhteisiä kestävään kehitykseen ja humanitaariseen toimintaan liittyviä toimia; muistuttaa terrorismin ja aseellisten konfliktien monenlaisista perimmäisistä syistä; kehottaa tukemaan inhimillistä pääomaa ja inhimillistä kehitystä, jotta voidaan täyttää heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen tarpeet ja kehittää ihmisten selviytymiskykyä;

44.

katsoo, että Euroopan unionin olisi varmistettava, että kestävää kehitystä koskevat suunnitelmat ovat tilannekohtaisia ja monialaisia ja tarjoavat kokonaisratkaisun kyseisen alueen haasteisiin; korostaa, että yhdennetty lähestymistapa rauhaan, turvallisuuteen ja kestävään kehitykseen edellyttää paikallisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, erityisesti naisten ja nuorten, merkityksellistä osallistumista, ja muistuttaa samalla kylänvanhimpien ja perinteisten johtajien roolista Sahelin ja Saharan alueen yhteiskunnissa; katsoo, että hallinnon on hyväksyttävä nämä suunnitelmat, joiden on oltava kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistetun avun tuloksellisuuden periaatteen mukaisia, yhteisymmärryksessä paikallisten tuensaajayhteisöjen kanssa ja pantava ne täytäntöön yhdessä paikallisen kansalaisyhteiskunnan ja humanitaaristen järjestöjen kanssa tehokkaan koordinoinnin, avoimuuden ja omavastuullisuuden varmistamiseksi;

45.

pitää tärkeänä kumppanuutta YK:n kanssa, yhteistyötä muiden kansainvälisten instituutioiden, erityisesti Afrikan unionin, kanssa ja vuoropuhelua muiden alueellisten ja osa-alueellisten järjestöjen kanssa;

46.

katsoo, että EU:n ja Afrikan välisen mielekkään turvallisuusyhteistyön on perustuttava kestävään kehitykseen ja siinä on keskityttävä erityisesti

a)	demokratian lujittamiseen varmistamalla vastuulliset demokraattiset hallintojärjestelmät tehokkaan parlamentaarisen valvonnan avulla sekä demokraattiset instituutiot ja oikeusvaltioperiaate siten, että taataan kaikki kansalaisyhteiskunnan vapaudet;

b)	konfliktien lopettamiseen ja niiden toistumisen estämiseen sekä niiden perimmäisiin syihin puuttumiseen, jotta voidaan saavuttaa pitkäaikainen rauha ja turvallisuus;

c)	talouskehitystä ja työpaikkojen luomista edistävien nuoriin keskittyvien politiikkojen kehittämiseen; korostamaan sitä, että nuoret on saatava mukaan poliittisiin, taloudellisiin ja rauhanprosesseihin;

d)	tukemaan ennaltaehkäiseviä vakauttamissuunnitelmia;

lisäämään naisten vaikutusmahdollisuuksia tunnustamalla heidät muutostoimijoiksi afrikkalaisissa yhteisöissä, parantamalla heidän koulutusmahdollisuuksiaan ja taloudellisia mahdollisuuksiaan, edistämällä heidän osallistumistaan paikallisiin ja kansallisiin instituutioihin ja päätöksentekoon ja vahvistamalla heidän rooliaan rauhanrakentamisessa, konfliktien ehkäisemisessä ja sovittelussa sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumisessa;

f)	tarjoamaan peruspalveluja, kuten terveydenhuoltoa, elintarviketurvaa, vesihuoltoa, sanitaatiota ja hygieniaa, sosiaaliturvaa, asumista ja turvaverkkoja, mielenterveyden tukemista ja suojelua, koulutusta ja tukea siirtymään joutuneelle väestölle, jotta voidaan lisätä ihmisten luottamusta valtioon;

g)	varmistamaan turvallisuus ja hallinnollinen ja oikeudellinen vakaus;

h)	poistamaan köyhyys, rankaisemattomuus ja korruptio;

i)	torjumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia ottamalla huomioon ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että elinkeinot pystyvät kestävällä tavalla reagoimaan ympäristöuhkiin;

j)	kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja edistämään kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia ilman minkäänlaista syrjintää sekä sananvapautta, tiedotusvälineiden vapautta ja yhdistymisvapautta ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan ja riippumattomien tiedotusvälineiden rakenteellista tukea;

edistämään kestäviä maatalouskäytäntöjä, kuten agroekologiaa, tukemaan pientuottajia ja -viljelijöitä ja ottamaan käyttöön ravitsemuksellinen kytkös, jotta voidaan puuttua kaikenlaiseen aliravitsemukseen kaikissa yhteyksissä ja jatkaa sellaisten toimien rahoittamista, joilla yhdistetään humanitaariset ja kehitystoimet perimmäisiin syihin puuttumiseksi;

47.

ilmaisee syvän huolensa siitä, että Afrikan nykyiset turvallisuushaasteet sitkeän eriarvoisuuden, nuorten mahdollisuuksien puutteen ja heikon hallinnon lisäksi voivat kannustaa muuttoliikettä ja johtaa ihmisten merkittävään muuttoon, mikä horjuttaa Pohjois-Afrikan valtioita ja vaikuttaa Eurooppaan ja johtaa laajaan humanitaariseen kriisiin; tunnustaa konfliktien, köyhyyden, eriarvoisuuden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen pakkomuuttoon ja kehottaa Euroopan unionia helpottamaan laillista, turvallista ja ihmisarvoista muuttoliikettä; korostaa siksi, että on tärkeää lisätä yhteistyötä erityisesti EU:n ja Sahelin alueen välillä tämän tärkeän kysymyksen ratkaisemiseksi, ja muistuttaa samalla hyväksytystä käytännöstä olla soveltamatta ehdollisuutta humanitaariseen apuun, joka liittyy alueella toteutettaviin muuttoliikettä koskeviin toimiin;

48.

suhtautuu myönteisesti Afrikan sarvea koskevaan EU:n strategiaan, joka ei koostu yksinomaan turvallisuuspoliittisista ja humanitaarisista toimenpiteistä vaan johon sisältyy myös pidempiaikaisia kehitysyhteistyöpoliittisia ja vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tähtääviä toimenpiteitä; korostaa, että on tärkeää nähdä kehityspolitiikka pitkän aikavälin prosessina, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan politiikkojaan sekä soveltamaan mahdollisimman pian yhteistä ohjelmasuunnittelua eri valtioihin ja tähän alueeseen;

49.

kehottaa panemaan täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nuorisosta, rauhasta ja turvallisuudesta EU:n ja Afrikan turvallisuusyhteistyössä;

50.

kehottaa EU:ta edistämään YK:n naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan toimintaohjelman tehokasta täytäntöönpanoa kaikilla EU:n ulkoisen toiminnan aloilla, mukaan lukien sukupuolinäkökulman huomioon ottaminen EU:n ja Afrikan unionin strategisen turvallisuuskumppanuuden keskeisillä politiikan aloilla;

51.

katsoo, että EU:n olisi vahvistettava yhteistyötään kansallisten parlamenttien, myös turvallisuus- ja puolustusvaliokuntien, kanssa parantaakseen kansallisiin ja ulkoisiin turvallisuustoimiin liittyviä kriittisiä valvontatehtäviä;

52.

kehottaa kaikkia Sahelin alueen sotilaallisia toimijoita noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja panemaan täytäntöön kattavan lähestymistavan, jossa keskitytään lievittämään heikoimmassa asemassa olevien väestönosien kärsimyksiä, erityisesti pitämällä siviilien suojelua keskeisenä yhdennetyn turvallisuusstrategian onnistumisen indikaattorina; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että yhdenkään turvallisuusoperaation toteuttaminen ei heikennä humanitaarista tilannetta; kehottaa kaikkia turvallisuusalan toimijoita seuraamaan sotilasoperaatioidensa ja turvatoimiensa vaikutusta palvelujen saatavuuteen, mukaan lukien ruoka ja ravitsemuspalvelut, sekä pakkomuuttoon, jotta voidaan minimoida niiden kielteiset vaikutukset humanitaarisiin tarpeisiin;

53.

katsoo, että on olennaisen tärkeää antaa poikkeuksellista ja kokonaisvaltaista apua asianomaisille alueille covid-19-pandemian aiheuttaman poikkeuksellisen haasteen vuoksi, säilyttää YTPP-operaatioiden toiminnan jatkuvuus tukemalla paikallisia asevoimia antamalla neuvoja tämän epidemian käsittelemisestä, vahvistaa näillä alueilla EU:n kehitystoimia, joilla voi olla merkittävä rooli terveyskriisin vaikutusten vähentämisessä, ja tarjota välttämätöntä humanitaarista apua ja osoittaa siinä joustavuutta ja mukautumiskykyä tilanteeseen; pitää myönteisenä G20-ryhmän yksimielisesti hyväksymää päätöstä keskeyttää köyhimpien maiden velanhoitomaksut;

54.

suosittelee, että EU toteuttaa yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin kanssa rahoituksellisia toimia, joilla autetaan hallitsemaan velkaa ja korkojen maksamista; kehottaa covid-19-pandemian ja sen taloudellisten seurausten vuoksi tutkimaan kaikkia mahdollisuuksia velkahelpotuksiin, velkojen keskeyttämiseen ja velkakestävyyteen Afrikan maissa;

55.

suosittelee, että asianomaiset maat kantavat täysin kansainvälisen oikeudellisen vastuunsa ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukainen vastuuvelvollisuus kaikista kunkin osapuolen tekemistä rikkomuksista, että ne sallivat humanitaarisen avun ja peruspalvelujen vapaan saatavuuden niitä tarvitseville, myös hallituksen vaikutusvallan ulkopuolisilla alueilla asuville, jotta estetään kaikin tavoin humanitaarisen avun päätyminen vääriin käsiin, ja että ne sallivat humanitaarisen avun perillepääsyä koskevat neuvottelut kaikkien konfliktin osapuolten kanssa, ja korostaa, että humanitaarisen avun toimittaminen on koettava puolueettomaksi ja että humanitaaristen työntekijöiden turvallisuus on varmistettava;

56.

pitää myönteisenä yhteisessä tiedonannossa ”Kohti kokonaisvaltaista strategiaa Afrikan kanssa” esitettyä ehdotusta monenvälisyyden periaatteen vahvistamisesta Afrikan ja EU:n välisissä suhteissa; katsoo, että kommunistinen Kiina ja autoritaarinen Venäjä ovat noudattaneet erilaisia lähestymistapoja suhteissaan Afrikan maihin ja vastustaessaan EU:n toimia; kehottaa komissiota parantamaan julkisuusdiplomaattista toimintaa ja vuoropuhelua Afrikan unionin, hallitusten, parlamenttien ja kansalaisyhteiskuntien kanssa, jotta voidaan tuoda tehokkaammin esiin, että EU:n turvallisuustuki Afrikassa on osa Afrikan kehitysstrategiaa 2063;

o o

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 54 I, 26.2.2020, s. 9.

(2) EUVL C 440, 30.12.2015, s. 38.

(3) EUVL C 86, 6.3.2018, s. 33.

(4) EUVL C 118, 8.4.2020, s. 113.

(5) EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.

(6) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 56.

(7) EUVL C 419, 16.12.2015, s. 153.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0158.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0009.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0008.

(11) JOIN(2015)0017.

(12) Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. tammikuuta 2020 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta – vuosittainen kertomus (Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0009).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/40

P9_TA(2020)0221

EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta (2019/2200(INI))

(2021/C 385/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 8 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21, 22, 36 ja 37 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen, joka tuli kaikilta osin voimaan 1. heinäkuuta 2016,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa: päätöslauselma 14. marraskuuta 2018 EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta (1), päätöslauselma 14. kesäkuuta 2018 Georgian miehitetyistä alueista kymmenen vuotta Venäjän hyökkäyksen jälkeen (2), päätöslauselma 14. maaliskuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle (3), päätöslauselma 21. tammikuuta 2016 Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista (4) ja päätöslauselma 18. joulukuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (5),

—	ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2019 pidetyn Euroopan unionin ja Georgian assosiaationeuvoston viidennen kokouksen tulokset,

—	ottaa huomioon 27. ja 28. maaliskuuta 2019 pidetyn EU:n ja Georgian parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan kahdeksannen kokouksen loppulausuman ja suositukset,

—	ottaa huomioon yhteiset julkilausumat, joita on annettu itäisen kumppanuuden huippukokouksissa, viimeksi Brysselissä 24. marraskuuta 2017,

—	ottaa huomioon 20. helmikuuta 2020 pidetyn EU:n ja Georgian kansalaisyhteiskuntafoorumin kuudennen kokouksen yhteisen julistuksen,

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2019 pidetyn EU:n ja Georgian välisen strategisen turvallisuusalan vuoropuhelun kolmannen kokouksen yhteisen julistuksen,

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2020 julkaistun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen valmisteluasiakirjan Georgian assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanoa koskevasta selvityksestä (SWD(2020)0030),

—	ottaa huomioon Georgian vallassa olevien ja oppositiopuolueiden 8. maaliskuuta 2020 allekirjoittaman yhteisymmärryspöytäkirjan ja yhteisen julkilausuman vuoden 2020 parlamenttivaaleista,

—	ottaa huomioon Venetsian komission 19. kesäkuuta 2017 antaman lausunnon Georgian perustuslakiuudistusta koskevasta muutosesityksestä,

—	ottaa huomioon Venetsian komission 19. maaliskuuta 2018 antaman lopullisen lausunnon Georgian perustuslakiuudistuksesta,

—	ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 28. helmikuuta 2019 antaman loppuraportin Georgian presidentinvaaleista,

—	ottaa huomioon Venetsian komission 16. huhtikuuta 2019 antaman kiireellisen lausunnon Georgian korkeimman oikeuden tuomareiden valinnasta ja nimittämisestä ja ODIHR:n 9. tammikuuta 2020 antaman toisen raportin Georgian korkeimman oikeuden tuomareiden nimeämisestä ja nimittämisestä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0136/2020),

toteaa, että assosiaatiokumppaneina Georgia ja EU ovat sitoutuneet edistämään poliittista assosiaatiota ja taloudellista yhdentymistä, jotka perustuvat yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten demokratiaan, ihmisoikeuksiin, perusvapauksiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja hyvään hallintotapaan; ottaa huomioon, että Georgian yhteiskunta tukee edelleen voimakkaasti maan Eurooppaan suuntautuvia pyrkimyksiä ja lähentymistä EU:hun;

B.	toteaa, että SEU 49 artiklan ja 25. maaliskuuta 2017 annetun Rooman julistuksen mukaisesti mikä tahansa Euroopan valtio voi hakea EU:n jäsenyyttä edellyttäen, että se noudattaa Kööpenhaminan kriteerejä;

ottaa huomioon, että Georgian perustuslakiuudistuksen voimaantulo joulukuussa 2018 viimeisteli Georgian siirtymisen täyteen parlamentaariseen järjestelmään; ottaa huomioon, että EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanossa on edistytty esimerkiksi siten, että maa siirtyy täysin suhteelliseen vaalitapaan vuodesta 2024 alkaen;

D.	ottaa huomioon, että Georgia on edelleen sitoutunut panemaan täytäntöön assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen ja jatkaa lainsäädäntönsä mukauttamista EU:n säännöstöön ja standardeihin, mistä saadaan yhä enemmän hyötyä;

ottaa huomioon, että yritykset Georgian vakauden horjuttamiseksi jatkuvat ja niistä voidaan mainita esimerkiksi Venäjän federaation Georgiaan kuuluvien Abhasian ja Tskhinvalin alueen / Etelä-Ossetian kanssa tekemien ”sopimusten” täytäntöönpano, ylityspaikkojen sulkeminen hallinnollisen rajan lähellä Tskhinvalin alueella / Etelä-Ossetiassa elokuusta 2019 lähtien, rajanmääritystoiminnan lisääminen hallinnollisella rajalinjalla ja presidentinvaaleiksi kutsuttujen vaalien järjestäminen Abhasiassa maaliskuussa 2020;

ottaa huomioon, että viimeaikainen EU:n ja Yhdysvaltojen tuella toteutettu vuoropuhelu vallassa olevien ja oppositiopuolueiden välillä johti yhteisymmärryspöytäkirjaan ja yhteiseen julkilausumaan, jotka kaikki tärkeimmät puolueet allekirjoittivat 8. maaliskuuta 2020, ja pitää tätä ratkaisevana askeleena kohti Georgian poliittisen ympäristön polarisoitumisen vähenemistä ja normalisoitumista ennen lokakuussa 2020 pidettäviä parlamenttivaaleja;

ottaa huomioon, että oikeusalan uudistukset ovat edelleen vaatimattomia ja että äskettäinen 14 korkeimman oikeuden tuomarin nimittäminen eliniäksi osoitti avoimuuden puutetta ja poikkesi objektiivisista ansioihin perustuvista kriteereistä ja paljasti klikkiytyneen politiikan vaikutuksen; ottaa huomioon, että täysistuntoäänestys oikeudellisista nimityksistä järjestettiin keskellä poliittista kriisiä opposition boikotoidessa ja monien tahojen pyytäessä lykkäämistä ja että valiokunta- ja täysistuntokäsittelyvaiheissa ilmeni vakavia häiriöitä;

pitää myönteisenä EU:n ja Georgian suhteiden jatkuvaa syvenemistä ja koko poliittisen kentän ja yhteiskunnan voimakasta tukea, jota Georgia on saanut valittuaan suunnakseen yhdentymisen Eurooppaan ja euroatlanttiseen yhteistyöhön; panee merkille edistymisen kattavien uudistusten toteuttamisessa, minkä ansioista Georgiasta on tullut merkittävä EU:n kumppani alueella, ja palauttaa mieliin, että assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen mukaisten uudistusten toteuttamista ja seurantaa on jatkettava; muistuttaa, että tehostettu yhteistyö ja EU:n tuki perustuvat enemmällä enemmän -periaatteeseen ja edellyttävät uudistusten jatkuvaa edistymistä erityisesti demokratian ja oikeusvaltion alalla, mukaan lukien toimielinten keskinäinen valvonta, oikeuslaitoksen riippumattomuus ja vaaliuudistus;

toistaa antavansa täyden tukensa Georgian itsemääräämisoikeudelle ja alueelliselle koskemattomuudelle sen kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä ja toistaa olevansa sitoutunut edelleen edistämään Venäjän ja Georgian välisen konfliktin rauhanomaista ratkaisemista muun muassa Etelä-Kaukasiaan ja Georgian kriisiä varten nimitetyn EU:n erityisedustajan välityksellä, Geneven kansainvälisten neuvottelujen yhteispuheenjohtajuudella, Georgiassa toteutettavan Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) toiminnalla sekä tunnustamattomuutta ja sitoutumista koskevalla politiikalla; tuomitsee jyrkästi sen, että Venäjän federaatio on miehittänyt laittomasti Georgiaan kuuluvat Abhasian ja Tskhinvalin alueen / Etelä-Ossetian ja että Venäjän turvallisuustoimijat ja Etelä-Ossetiassa tosiasiassa valtaa pitävät turvallisuustoimijat asentavat laittomasti piikkilanka-aitoja ja muita keinotekoisia esteitä hallinnolliselle rajalinjalle (”rajanmääritystoiminta”), ja korostaa, että nämä kansainvälisen oikeuden rikkomiset on lopetettava; vaatii, että Abhasiassa ja Tshkinvalin alueella / Etelä-Ossetiassa tosiasiassa valtaa pitävät viranomaiset avaavat viipymättä uudelleen suljetut ylityspaikat ja pidättyvät rajoittamasta vapaata liikkuvuutta näillä alueilla; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita tuomitsemaan tämän prosessin; painottaa, että assosiaatiosopimus kattaa koko Georgian, myös sen miehitetyt alueet, ja sen tarkoituksena on olla hyödyksi maan koko väestölle; kehottaa Venäjän federaatiota täyttämään EU:n välityksellä 12. elokuuta 2008 tehdyn tulitaukosopimuksen mukaiset velvoitteensa ja erityisesti vetämään kaikki sotilasjoukkonsa Georgian miehitetyiltä alueilta ja myöntämään Euroopan unionin tarkkailuoperaatiolle (EUMM) esteettömän pääsyn Georgian koko alueelle; kehottaa tässä yhteydessä Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) tiedottamaan selkeästi määräyksistä, joita Venäjän federaatio ei ole vielä täyttänyt; pyytää komissiota ja EUH:ta tehostamaan ponnistelujaan konfliktin ratkaisemiseksi rauhanomaisesti käyttämällä kaikkia diplomaattisia välineitä, myös EUMM:n sekä Etelä-Kaukasiaan ja Georgian kriisiä varten nimitetyn EU:n erityisedustajan välityksellä, ja tukemaan edelleen Georgian parlamentin ”A Step for a Better Future” -pakettia ja edistämään ihmisten välisiä kontakteja ja luottamusta lisääviä toimia; suhtautuu myönteisesti Georgian pyrkimyksiin edistää hyviä naapuruussuhteita ja rakentavaa yhteistyötä Etelä-Kaukasian maiden välillä;

antaa tunnustusta kansainvälisesti kiitosta saaneelle Georgian väestön ja viranomaisten toiminnalle covid-19-pandemian yhteydessä ja korostaa lääkintähenkilöstön ja valtion viranomaisten toteuttamia tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, jotka auttoivat vähentämään Georgian terveydenhuoltojärjestelmään kohdistuvaa rasitetta ja lieventämään talouteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia; onnittelee Georgian kansalaisia siitä, että he ovat noudattaneet näitä toimenpiteitä taloudellisista ja sosiaalisista vaikeuksista huolimatta; kannustaa luomaan investointeja, joilla parannetaan terveydenhuollon laatua ja varmistetaan sen yhdenvertainen saatavuus; pitää myönteisenä, että EU on myöntänyt Georgialle 183 miljoonaa euroa avustuksina covid-19-pandemiaan vastaamiseksi ja 150 miljoonaa euroa lainoina, joiden tarkoituksena on lisätä maan makrotaloudellista vakautta ja kanavoida resursseja kansalaisten suojelemiseen, pandemian äärimmäisen vakavien sosioekonomisten seurausten lieventämiseen ja EU:n kanssa terveydenhuoltojärjestelmän kestokyvyn parantamiseksi tehtävän yhteistyön lisäämiseen, mukaan lukien parhaiden käytäntöjen vaihto ja yhteistyö kansalaisyhteiskunnan kanssa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin keskittyvien epidemiastrategioiden laatimiseksi;

pitää myönteisenä, että vuoden 2017 maaliskuun jälkeen Georgian kansalaiset ovat tehneet 900 000 viisumivapaata vierailua Schengen-alueelle ja Schengenin säännöstöön osallistuviin maihin; panee merkille, että Georgian kansalaisten jättämien perusteettomien turvapaikkahakemusten määrä on kasvanut, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita tunnustamaan Georgian turvalliseksi alkuperämaaksi, jotta kyseisten hakemusten käsittelyä ja takaisinottoa voidaan nopeuttaa; korostaa, että Georgian on tärkeää panna jatkuvasti täytäntöön viisumivapautta koskevat edellytykset ja että on tärkeää lisätä Georgian oikeusviranomaisten, lainvalvontaviranomaisten ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä rajat ylittävän rikollisuuden, erityisesti ihmiskaupan ja laittomien huumausaineiden kaupan, vähentämiseksi; pitää myönteisenä Georgian ja Europolin tehostettua kansainvälistä lainvalvontayhteistyötä;

korostaa Georgian roolia EU:n luotettavana kumppanina ja merkittävänä osallistujana yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja Naton tehtäviin ja operaatioihin; kehottaa neuvostoa ja EUH:ta jatkamaan yhteistyötä Georgian kanssa YTPP:n alalla, erityisesti kun otetaan huomioon Georgian intressi keskustella mahdollisuudesta osallistua PRY-hankkeisiin ja kehittää yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa, kun se on sekä EU:n että Georgian yhteisen edun mukaista;

Poliittinen vuoropuhelu ja parlamenttivaalit

antaa tunnustusta kaikille suurimmille poliittisille puolueille siitä, että ne allekirjoittivat 8. maaliskuuta 2020 kansainvälisen välitystoiminnan tuloksena yhteisymmärryspöytäkirjan ja yhteisen julkilausuman, joissa vahvistettiin vaalijärjestelmän pääpiirteet, jotka perustuvat 120 suhteelliseen ja 30 enemmistöpaikkaan ja vaalipiirien oikeudenmukaiseen kokoonpanoon Venetsian komission suositusten mukaisesti, ja mahdollistettiin järjestelmän käyttö lokakuussa 2020 järjestettävissä parlamenttivaaleissa; panee tyytyväisenä merkille puolueiden välisen vuoropuhelun tulokset, jotka ovat selkeä osoitus halukkuudesta löytää yhteinen ratkaisu, ja korostaa, että on tärkeää jatkaa poliittisten puolueiden välisen luottamuksen palauttamista ja puolueiden välisen vuoropuhelun jatkamista ennen lokakuussa 2020 pidettäviä parlamenttivaaleja, mikä luo perustan poliittiselle vakaudelle; pitää myönteisenä 8. maaliskuuta 2020 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa ja presidentti Zurabišvilin 15. toukokuuta 2020 tekemää päätöstä armahtaa kaksi vangittua oppositiojohtajaa, mikä on tärkeä askel jännitteiden lieventämisessä; kehottaa tässä yhteydessä kaikkia osapuolia kunnioittamaan sopimuksen kirjainta ja henkeä ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön sen kaikki näkökohdat, erityisesti varmistamaan, että vaaliuudistuksen kaikki osatekijät sisällytetään perustuslakiin ja lainsäädäntöön ja pannaan täytäntöön ja että kaikki politisoituja oikeudenkäyntejä koskevat keskeneräiset asiat ratkaistaan viipymättä;

pitää myönteisenä, että Georgian parlamentti alkoi käsitellä vaalijärjestelmän uudistuksia heti, kun poikkeustila kumottiin, ja hyväksyi onnistuneesti perustuslakiin ja vaalilakiin tehdyt muutokset; onnittelee Georgiaa toimista, joita se on toteuttanut edustavamman parlamentin perustamiseksi ja poliittisen toimintaympäristön polarisoitumisen vähentämiseksi; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita ja parlamentin jäseniä jatkamaan työtä Georgian demokratian edistämiseksi vilpittömässä mielessä;

toteaa, että tulevilla parlamenttivaaleilla on ratkaiseva merkitys Georgian demokraattisen uskottavuuden lisäämisessä, ja toivoo siksi reilun kilpailun sävyttämää vaalikampanjaa; kehottaa Georgian viranomaisia panemaan nopeasti täytäntöön Etyjin alaisen ODIHR:n suositukset ja ottamaan ne täysimääräisesti huomioon sekä tarkistamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta voidaan puuttua havaittuihin puutteisiin ja haasteisiin, mukaan lukien julkisten varojen väärinkäyttö poliittiseen kampanjointiin ja muut epäasianmukaiset kampanjoiden rahoitusmenetelmät, väkivallasta rankaisematta jättäminen, vihapuheen ja muukalaisvihan levittäminen, äänten ostaminen, opposition edustus vaalihallinnossa sekä äänestäjien, erityisesti virkamiesten, mahdollisuus äänestää ilman painostusta ja pelkoa (6); kehottaa viranomaisia turvaamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja vaalitarkkailijoiden työn, jotta nämä voivat harjoittaa toimintaansa ilman pelottelua tai häirintää;

kannustaa Georgian viranomaisia ja Georgian vaalihallintoa varmistamaan, että lokakuun 2020 parlamenttivaalit käydään turvallisissa olosuhteissa, tarjoamalla vaalihenkilöstölle henkilönsuojaimia, mukauttamalla äänestystiloja siten, että taataan osallistuvien kansalaisten terveys ja turvallisuus, ja varmistamalla, että vaalitarkkailijat voivat tehdä työtään häiriöttä;

10.

vahvistaa tukevansa Georgian elinvoimaista kansalaisyhteiskuntaa ja korostaa sen ratkaisevaa roolia assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanon demokraattisessa valvonnassa ja seurannassa; kehottaa Georgian hallitusta ja parlamenttia ottamaan käyttöön virallisia mekanismeja, jotka mahdollistavat kansalaisyhteiskunnan osallistumisen poliittiseen prosessiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan poliittista, teknistä ja taloudellista tukea kansalaisyhteiskunnan toiminnalle; kehottaa Georgian viranomaisia käynnistämään kansalaisyhteiskuntaa varten kansallisia tukiohjelmia EU:n ja kansainvälisen avunantajayhteisön tarjoamien ohjelmien lisäksi;

Oikeusvaltioperiaate, hyvä hallintotapa ja tiedotusvälineiden vapaus

11.

antaa tunnustusta Georgian edistymiselle demokratiaa, oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia vahvistavissa uudistuksissa ja erityisesti vuonna 2018 toteutetuissa perustuslakiuudistuksissa; kannustaa Georgian hallitusta lujittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja jatkamaan oikeuslaitoksen uudistamista, korruption ja sääntelyvallankaappauksen torjuntaa, julkishallinnon uudistamista, hallinnon hajauttamista, hyvää hallintotapaa, syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja työntekijöiden oikeuksien takaamista Georgian ja EU:n välisen yhdentymiskehityksen jatkamiseksi;

12.

on huolissaan viimeaikaisista oppositiopoliitikkoja vastaan nostetuista oikeusjutuista, jotka ovat heikentäneet valtaapitävän puolueen ja opposition välistä luottamusta, voivat vaikuttaa kielteisesti assosiaatiosopimukseen / pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen liittyviin uudistuksiin ja olla assosiaatiosopimuksen kirjaimen ja hengen vastaisia; pitää myönteisenä presidentin tuomituille oppositiopoliitikoille myöntämää armahdusta, mikä tasoittaa tietä politiikan ja yhteiskunnan polarisoitumisen vähenemiselle; kehottaa Georgian viranomaisia pidättymään kaikista poliittisin perustein vireille pannuista oikeusjutuista ja kehottaa EU:n edustustoa seuraamaan kaikkia tällaisia oikeudenkäyntejä; kehottaa Georgiaa kunnioittamaan oikeusvaltiota, erityisesti oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sekä ihmisoikeuksia koskevia tiukimpia normeja, joihin se on sitoutunut assosiaatiosopimuksen nojalla;

13.

kehottaa tarkistamaan tuomareiden valintamenettelyä, jotta voidaan varmistaa, että Venetsian komission suositukset pannaan täysimääräisesti täytäntöön ennen kuin uusia nimityksiä tehdään; pitää valitettavana, että äskettäinen korkeimman oikeuden tuomareiden valintamenettely ei ollut täysin näiden suositusten mukainen ja että siinä oli vakavia puutteita; korostaa poliittisesta ohjauksesta riippumattoman epäpoliittisen oikeuslaitoksen merkitystä Georgian korkeimman oikeuden ja muiden oikeudellisten instituutioiden tuomareiden nimityksissä ja katsoo, että tässä yhteydessä on kunnioitettava avoimuutta, ansioita ja vastuuvelvollisuutta; kannustaa siksi Georgian hallitusta jatkamaan ja lujittamaan oikeusjärjestelmän, myös syyttäjänviraston, uudistuksia ja samalla edistämään avointa vuoropuhelua kaikkien poliittisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja varmistamaan, että kansainvälisiä normeja noudatetaan;

14.

korostaa, että on tärkeää tehdä täysimääräistä ja jatkuvaa yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, jotta voidaan varmistaa kattava vastuuvelvollisuus sen käsittelemien tapausten yhteydessä;

15.

kehottaa tutkimaan kaikki tapaukset, joissa Georgian lainvalvontaviranomaiset ovat käyttäneet liikaa voimaa rauhanomaisia mielenosoittajia ja toimittajia vastaan, myös kesäkuun 2019 mielenosoitusten aikana; korostaa, että on vältettävä rankaisemattomuutta ja varmistettava, että rikoksentekijät saatetaan vastuuseen; kehottaa Georgian hallitusta säilyttämään oikeuden rauhanomaiseen kokoontumiseen ja sananvapauteen assosiaatiosopimuksen sitoumusten mukaisesti, myös lieventämällä mielenosoittajille määrättäviä suhteettomia seuraamuksia;

16.

toteaa, että Georgian mediaympäristö on dynaaminen ja moniarvoinen mutta myös polarisoitunut; korostaa tiedotusvälineiden vapauden merkitystä, minkä mukaisesti kaikilla poliittisilla puolueilla olisi oltava yhtäläinen pääsy tiedotusvälineisiin, toimituksellinen riippumattomuus olisi varmistettava ja yksityisten ja etenkin julkisten lähetystoiminnan harjoittajien ohjelmien olisi katettava eri poliittiset näkökannat moniarvoisesti, riippumattomasti, puolueettomasti ja syrjimättömästi tulevan vaalikampanjan aikana; korostaa, että tarvitaan selkeitä säännöksiä, joilla säännellään maksuttomia ja maksullisia mainoksia, ja että tiedotusvälineiden omistuksen avoimuutta olisi parannettava tiedotusvälineiden seurantaa vahvistamalla; kehottaa viranomaisia pidättäytymään puuttumasta tiedotusvälineiden vapauteen tai ryhtymästä poliittisiin syihin perustuviin oikeudenkäynteihin tiedotusvälineiden omistajia tai edustajia vastaan; kehottaa Georgian hallitusta ryhtymään toimiin estääkseen ulkomaisten tai kotimaisten toimijoiden maata tai mitä tahansa poliittista puoluetta vastaan kohdistamat disinformaatiokampanjat; kehottaa sosiaalisen median alustoja varmistamaan, että niitä ei käytetä väärin vaaliprosessin rehellisyyden heikentämiseksi;

17.

tuomitsee jyrkästi Georgian instituutioihin ja tiedotusvälineisiin kohdistuneet kyberhyökkäykset, joita pidetään laajalti venäläisten toimijoiden tekeminä; korostaa tarvetta tutkia tehokkaasti ja torjua ulkomaisia disinformaatiokampanjoita ja propagandaa, sillä ne horjuttavat Georgian instituutioita ja kärjistävät yhteiskunnan polarisoitumista; kehottaa siksi neuvostoa ja EUH:ta tehostamaan kyberturvallisuutta koskevaa yhteistyötä Georgian selviytymiskyvyn vahvistamiseksi tällä alalla, kehottaa komissiota tukemaan media- ja informaatiolukutaitoa koskevia uudistuksia ja kehottaa Georgian hallitusta tekemään yhteistyötä EU:n toimielinten kanssa disinformaation torjuntaa koskevien parhaiden käytäntöjen alalla; kehottaa lisäksi kaikkia Georgian poliittisia toimijoita pidättäytymään hyökkäämästä ihmisiä, järjestöjä ja instituutioita vastaan sosiaalisen median välityksellä ja levittämästä tarkoituksella vääriä tietoja sen välityksellä; panee merkille sosiaalisen median alustojen viimeaikaiset toimet sellaisia tilejä ja sivuja vastaan, joilla on harjoitettu koordinoitua epäaitoa toimintaa ja hyökkäyksiä oppositiota, tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan;

Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen

18.

pitää valitettavana, että Georgiaan kuuluvia Abhasiaa ja Tskhinvalin aluetta / Etelä-Ossetiaa tosiasiallisesti hallitseva Venäjän federaatio loukkaa jatkuvasti kyseisten miehitettyjen alueiden ihmisten perusoikeuksia epäämällä näiltä liikkumis- ja oleskeluvapauden, omistusoikeuden ja oikeuden saada opetusta omalla äidinkielellään, ja palauttaa mieliin, että parlamentti tukee täysimääräisesti maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten oikeutta palata turvallisesti ja ihmisarvoisesti koteihinsa; on huolissaan siitä, että jatkuvalla ja laittomalla ”rajanmääritystoiminnalla” on erityisen haitallisia vaikutuksia meneillään olevaan covid-19-pandemian torjuntaan, koska liikkumisvapauden rajoittaminen estää ihmisiä saamasta tarvittavia lääkintäpalveluja ja vaarantaa heidän henkensä; panee tyytyväisenä merkille, että välikohtausten ehkäisy- ja hallintamekanismien kokouksia jatkettiin 30. heinäkuuta 2020 Ergnetissä, ja kehottaa kaikkia osapuolia jatkamaan säännöllistä vuoropuhelua tässä formaatissa, jotta voidaan parantaa konfliktista kärsivän väestön turvallisuutta ja humanitaarista tilannetta;

19.

korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on kestävän ja osallisuutta edistävän kehityksen keskeinen ennakkoedellytys; kiittää Georgian parlamentin tasa-arvoasiain neuvottelukuntaa sen tekemästä työstä ja toimista seksuaalisen häirinnän määrittelemiseksi yhdeksi syrjinnän muodoksi ja asiaa koskevan tietoisuuden lisäämiseksi; kehottaa Georgian hallitusta ja viranomaisia parantamaan edelleen naisten edustusta ja yhdenvertaista kohtelua kaikilla poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän tasoilla; pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon kaikkiin Georgiaa koskeviin politiikkoihinsa, ohjelmiinsa ja toimiinsa; kehottaa panemaan Istanbulin yleissopimuksen täysimääräisesti täytäntöön;

20.

pitää myönteisenä Georgian sisäasiainministeriön ihmisoikeusosaston työtä ja vaatii, että nykyinen ihmisoikeusasioita ja syrjinnän torjuntaa koskeva lainsäädäntö on pantava täytäntöön perusteellisesti ja tehokkaasti; kehottaa toteuttamaan lisätoimia naisiin, homo- ja biseksuaaleihin sekä transihmisiin, romaneihin ja uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi yhteiskunnan, talouden, työelämän ja terveydenhuollon aloilla ja tehostamaan kaikkiin vähemmistöihin ja haavoittuviin ryhmiin kohdistuvan vihapuheen ja väkivaltarikosten tutkintaa ja syytteeseenpanoa; kehottaa kaikkia uskonnollisia yhteisöjä, myös Georgian ortodoksikirkkoa, ja kansalaisyhteiskuntaa työskentelemään suvaitsevaisuuden ilmapiirin luomiseksi;

21.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa edelleen lastensuojelujärjestelmää muun muassa ehkäisemällä väkivaltaa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä; kehottaa lisäämään tietoisuutta digitaalisista riskeistä ja takaamaan koulutukseen pääsyn kaikille, myös vammaisille lapsille; korostaa Georgian hallituksen vastuuta seurata orpokodeissa olevien lasten tilannetta;

Institutionaaliset määräykset

22.

korostaa, että on tärkeää vähentää vastakkainasettelua ja poliittisen elämän kahtiajakautumista ja varmistaa maan demokraattisten instituutioiden, erityisesti Georgian parlamentin, rakentava yhteistyö; korostaa siksi tarvetta parantaa poliittista ilmapiiriä ja rakentaa luottamusta kaikkien poliittisten ja institutionaalisten toimijoiden kesken sekä niiden ja Georgian kansan välillä;

23.

kehottaa Georgian parlamenttia käyttämään täysimääräisesti hyväkseen tilaisuuksia, joita Georgialla on sen asemassa Euroopan parlamentin demokratiaa tukevien toimien ensisijaisena kohdemaana, ja osallistumaan vuoropuheluun sen tarpeiden määrittelemiseksi;

24.

kehottaa Georgian parlamenttia vahvistamaan valmiuksiaan harjoittaa parlamentaarista valvontaa, erityisesti turvallisuusjärjestelmän valvontaa; kannustaa vahvistamaan opposition roolia parlamentaarisessa valvontaprosessissa, yksinkertaistamaan menettelyjä, joita sovelletaan hallituksen jäsenten ja muiden vastuullisten virkamiesten haastamiseen oikeuteen, sekä perustamaan keskitetyn tietojen tallennusjärjestelmän, jotta voidaan tarjota oikea-aikaista ja kattavaa tietoa parlamentaarisesta valvonnasta kaikille asianomaisille sidosryhmille;

Talous- ja kauppasuhteet

25.

toteaa tyytyväisenä, että EU on Georgian tärkein kauppakumppani 27 prosentin osuudella Georgian kokonaiskaupasta; pitää myönteisenä kaupan alaan liittyvän Georgian lainsäädännön jatkuvaa lähentämistä; korostaa, että Georgian vientiä EU:hun on lisättävä ja monipuolistettava niin, että maa veisi EU:hun muutakin kuin maataloushyödykkeitä ja raaka-aineita, ja että EU:sta on houkuteltava investointeja Georgiaan, jotta voidaan luoda lisää työpaikkoja ja parantaa Georgian kauppatasetta EU:n kanssa ja makrotalouden vakautta, ennen kaikkea vahvistamalla oikeusvaltioperiaatetta, torjumalla korruptiota, rahanpesua ja veronkiertoa ja tukemalla lähentymistä EU:n standardeihin; korostaa, että on tärkeää tukea alueellisille ja pienille ja keskisuurille yrityksille suotuisaa liiketoimintaympäristöä, jotta voidaan lisätä Georgian innovointikykyä talouden eri aloilla; kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuuksia alakohtaisen yhteistyön lisäämiseksi digitaalitalouden, koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin aloilla ja lisäämään tieto- ja viestintätekniikkaa, digitalisaatiota ja ympäristöä säästäviä teknologioita sekä jakamaan osaamista ja parhaita käytäntöjä; korostaa, että kohdennetut nuoriso-ohjelmat ovat tärkeitä oikeudenmukaisten työmahdollisuuksien luomiseksi;

26.

muistuttaa, että EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksella / pitkälle menevällä ja laaja-alaisella vapaakauppa-alueella pyritään integroimaan Georgia asteittain sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota toimimaan äänekkäämmin asettaessaan tavoitteen Georgian sisämarkkinoille pääsyn varmistamisesta ja vauhdittamaan aloitteita, joilla pyritään syventämään alakohtaista yhdentymistä, jotta voidaan lähentää politiikkaa EU:n kanssa ja tehdä kahdenvälisen yhteistyön tuloksista näkyvämpiä ja konkreettisempia molemmille osapuolille;

27.

korostaa avoimuuden merkitystä ja kannustaa Georgian viranomaisia tiedottamaan edelleen paikallisille yrittäjille ja joukkotiedotusvälineille pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanosta;

28.

kehottaa komissiota tukemaan pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täysimääräistä täytäntöönpanoa koordinoidulla avulla, siten että keskitytään kestävään taloudelliseen kehitykseen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti ja tukemaan pk-yrityksiä ja rakenneuudistuksia yhteistyössä talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä rahanpesun ja veronkierron torjuntaan tähtäävää pankki- ja rahoitusalan merkittävää uudistamista;

29.

korostaa rakenneuudistusten merkitystä Georgian investointi-ilmapiirin parantamisessa, myös ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelemisessa ja niitä koskevan avoimuuden varmistamisessa; kannustaa Georgian viranomaisia vahvistamaan vastuussa olevien instituutioiden valmiuksia ja lisäämään poliittista tukea ja yhtenäisyyttä strategisesti tärkeiden infrastruktuurihankkeiden yhteydessä;

Alakohtainen yhteistyö

30.

kehottaa Georgian hallitusta jatkamaan kattavaa työlainsäädännön uudistamista, jotta varmistetaan työolojen parempi sääntely, mikä tarkoittaa myös työsuojelutarkastusten ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun jatkuvia parannuksia; korostaa erityisesti tarvetta muuttaa työturvallisuuslainsäädäntöä, jotta voidaan perustaa täysimittainen tarkastusjärjestelmä ja asianmukainen syrjinnän vastainen mekanismi, jolla seurataan nimenomaisesti työntekijöiden oikeuksien täysimääräistä kunnioittamista ja todennetaan järjestelmällisesti työpaikalla mahdollisesti esiintyvät vaarat, sisällyttää siihen nykyaikainen korruption vastainen mekanismi ja ratifioida kaikki asiaankuuluvat ILO:n yleissopimukset; kannustaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja ammattiliittoja osallistumaan näihin uudistuksiin, koska ne ovat tärkeitä työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kannalta Georgiassa;

31.

muistuttaa, että pitkälle menevissä ja laaja-alaisissa vapaakauppasopimuksissa on aina oltava lujia, sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia kestävää kehitystä koskevia lukuja, jotka ovat täysin kansainvälisten sitoumusten ja etenkin Pariisin sopimuksen mukaisia, ja että niissä on noudatettava WTO:n sääntöjä; kannustaa nopeuttamaan kolmannen kansallisen ympäristötoimia koskevan ohjelman toteuttamista ja Georgian lainsäädännön lähentämistä ympäristöalaa koskevan EU:n säännöstön kanssa ympäristönsuojelua koskevien assosiaatiosopimuksen vaatimusten mukaisesti; kehottaa Georgiaa tehostamaan edelleen sitoutumistaan ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kehottaa komissiota helpottamaan Georgian osallistumista Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan ja varmistamaan, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue ei ole ristiriidassa siinä esitettyjen ympäristötavoitteiden ja -aloitteiden kanssa;

32.

suhtautuu myönteisesti yhdistetyn tukikehyksen puitteissa saavutettuihin tuloksiin ja kannustaa panemaan nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön uudet avustusohjelmat, joissa keskitytään energiatehokkuuteen, kiinteiden jätteiden käsittelyyn sekä vesihuoltoon ja sanitaatioon;

33.

pitää myönteisenä, että komissio on osoittanut 3,4 miljardia euroa 18:aa Georgiassa toteutettavaa ensisijaista hanketta varten Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) suuntaa-antavan investointisuunnitelman puitteissa; kehottaa Georgiaa parantamaan energia-alaansa ja yhteyksiään ja varmistamaan samalla ympäristökestävyyden, erityisesti biologisen monimuotoisuuden ja suojeltujen alueiden säilyttämisen, ja ottamaan paikallisyhteisöt huomioon täytäntöönpanoprosessin aikana;

34.

suhtautuu myönteisesti Georgian uuteen koulutusohjelmaan, vuosia 2017–2021 koskevan koulutus- ja tiedestrategian tarkistukseen, uuteen ammatillista koulutusta koskevaan lakiin ja edistymiseen koulutuksen laadunvarmistusmekanismin yhdenmukaistamisessa assosiaatiosopimuksen kanssa; pitää myönteisenä Georgian menestyksekästä osallistumista Erasmus+-ohjelmaan, jonka puitteissa lähes 7 500 opiskelijaa ja akateemisen henkilökunnan jäsentä on osallistunut Georgian ja EU:n välisiin vaihto-ohjelmiin, sekä itäisen kumppanuuden Eurooppa-koulua ja ensimmäistä EU:n ja Georgian hallituksen perustamaa Eurooppa-koulua;

35.

suosittaa, että komissio jatkaa toimia, joiden avulla Georgia voi osallistua sellaisiin EU:n tukemiin ohjelmiin ja sen tukemien virastojen toimintaan, joihin voivat osallista EU:n ulkopuoliset maat, joilla on asianmukainen oikeudellinen asema;

o o

36.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Georgian hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0457.

(2) EUVL C 28, 27.1.2020, s. 97.

(3) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 138.

(4) EUVL C 11, 12.1.2018, s. 82.

(5) EUVL C 294, 12.8.2016, s. 111.

(6) ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 28. helmikuuta 2019 antama loppuraportti Georgian presidentinvaaleista, s. 30.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/47

P9_TA(2020)0224

Asevienti: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano (2020/2003(INI))

(2021/C 385/06)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan 1 kohdan b alakohdassa aseiden tuotannosta ja kaupasta, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan 3 kohdassa ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelemisestä” ja SEU 21 artiklassa, erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistämisen, rauhan säilyttämisen, konfliktien ehkäisemisen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisen,

—

ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä vahvistetun yhteisen kannan 2008/944/YUTP, jäljempänä ”yhteinen kanta”, muuttamisesta 16. syyskuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/1560 (1) ja neuvoston yhteisen kannan uudelleentarkastelusta 16. syyskuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun 20. vuosikertomuksen (2),

—	ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun 21. vuosikertomuksen (3),

—	ottaa huomioon 22. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/101 tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä (4) ja 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915 asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista (5),

—

ottaa huomioon 19. joulukuuta 2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2191 laittomia tavanomaisia aseita ja niissä käytettäviä ampumatarvikkeita koskevan maailmanlaajuisen raportointijärjestelmän tukemisesta kyseisten aseiden ja ampumatarvikkeiden tarkoituksenvastaisten ja laittomien siirtojen riskin pienentämiseksi (”iTrace IV”) (6),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 17. helmikuuta 2020 (7),

—	ottaa huomioon yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

—	ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian ja ampumatarvikkeiden joulukuussa 2019 ajantasaistetut luettelot,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen (8), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

—

ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (9)6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY ja hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (10),

—

ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (11), sellaisena kuin se on muutettuna 12. syyskuuta 2016 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/1969 (12), sekä asetuksen liitteessä I olevan luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (”kaksikäyttötuoteasetus”),

—	ottaa huomioon Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman perustamisesta unionin puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi 18. heinäkuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1092 (13),

—	ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusrahaston perustamisesta (COM(2018)0476),

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan komission tuella tekemän ehdotuksen neuvostolle neuvoston päätökseksi Euroopan rauhanrahaston perustamisesta (HR(2018)94),

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 16, jolla pyritään edistämään oikeudenmukaisia, rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen hyväksi,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2216 (2015) Jemeniä koskevasta aseidenvientikiellosta ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin A/HRC/39/43 Jemenin ihmisoikeustilanteesta, mukaan lukien loukkaukset ja väärinkäytökset syyskuusta 2014 lähtien,

—	ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/472 Välimerellä toteutettavasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta (EUNAVFOR MED IRINI) (14),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 10. kesäkuuta 2019 antaman päätöslauselman 2473 (2019), jolla uusitaan toimenpiteitä Libyaa koskevan aseidenvientikiellon täytäntöön panemiseksi, sekä Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation (UNSMIL) 25. tammikuuta 2020 antaman julkilausuman aseidenvientikiellon jatkuvista rikkomisista Libyassa,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1970 (2011), jossa asetetaan Libyaa koskeva aseidenvientikielto, ja kaikki sitä seuranneet turvallisuusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä päätöslauselmat 2292 (2016), 2357 (2017), 2420 (2018) ja 2473 (2019), jotka koskevat aseidenvientikiellon tiukkaa täytäntöönpanoa,

—	ottaa huomioon YK:n vuonna 2018 julkaiseman aseidenriisuntaohjelman ”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

—

ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, 16. tammikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/125 (15),

—	ottaa huomioon 16. lokakuuta 2019 Turkista annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa tuettiin ulkoasiainneuvoston 14. lokakuuta 2019 antamia päätelmiä Turkin laittomista toimista Pohjois-Syyriassa ja itäisellä Välimerellä,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 16, jossa pyritään edistämään rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen hyväksi (16),

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ihmisoikeusneuvostolle antaman raportin aseiden siirtojen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen (17),

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa aseviennistä ja yhteisen kannan täytäntöönpanosta, erityisesti 14. marraskuuta 2018 (18), 13. syyskuuta 2017 (19) ja 17. joulukuuta 2015 (20) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2019 antamansa suosituksen neuvostolle ja komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tekemästä ja komission tukemasta ehdotuksesta neuvostolle neuvoston päätökseksi Euroopan rauhanrahaston perustamisesta (21),

—	ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 (22), 15. kesäkuuta 2017 (23) ja 30. marraskuuta 2017 (24) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta,

—	ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä (25),

—	ottaa huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kokouksessa 12. huhtikuuta 2017 järjestetyn seminaarin aiheesta ”EU:n asevientivalvontajärjestelmän täytäntöönpano”,

—	ottaa huomioon turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan tilaaman tutkimuksen asevientiraportointijärjestelmästä (”Recommendations for a transparent and detailed reporting system on arms export in the EU and to third countries”),

—	ottaa huomioon 22. tammikuuta 2019 tehdyn Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan välisen sopimuksen Ranskan ja Saksan välisestä yhteistyöstä ja yhdentymisestä (Ranskan ja Saksan välinen Aachenin sopimus),

—	ottaa huomioon 21. elokuuta 2013 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Egyptistä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A9-0137/2020),

toteaa, että SIPRIn viimeisimmät luvut (26) osoittavat, että aseiden vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli noin 26 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2015–2019, mikä tekee 28 jäsenvaltion EU:sta maailman toiseksi suurimman aseiden toimittajan Yhdysvaltojen (36 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (21 prosenttia); toteaa, että SEU 346 artiklan mukaan asetuotanto tai -kauppa on edelleen jäsenvaltioiden vastuulla;

ottaa huomioon, että SIPRIn viimeisimmät luvut osoittavat, että EU-28 on toiseksi suurin aseiden viejä sekä Saudi-Arabiaan että Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin; ottaa huomioon, että YK:n merkittävien kansainvälisten ja alueellisten asiantuntijoiden ryhmän mukaan Jemenin aseellisen konfliktin osapuolet ovat syyllistyneet ja syyllistyvät edelleen kansainvälisen oikeuden vastaisiin rikoksiin;

C.	ottaa huomioon, että aseiden ja tarvikkeiden vienti parantaa puolustusteollisuuden kykyä tutkia ja kehittää tehokkaasti puolustusteknologioita ja siten turvata EU:n jäsenvaltioiden kyky puolustaa itseään ja suojella kansalaisiaan;

D.	ottaa huomioon, että uusi kilpavarustelu maailmassa on kasvussa ja että suuret sotilasmahdit eivät enää tukeudu asevalvontaan ja aseriisuntaan kansainvälisten jännitteiden vähentämiseksi ja maailmanlaajuisen turvallisuusympäristön parantamiseksi;

E.	ottaa huomioon, että neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistama yhteinen kanta on keskeinen väline tehostetussa yhteistyössä ja jäsenvaltioiden vientipolitiikkojen lähentämisessä;

F.	ottaa huomioon, että jäsenvaltiot tunnustavat erityisen vastuun, joka voi aiheutua sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennistä kolmansiin valtioihin olemassa oleviin jännitteisiin ja konflikteihin vaikuttamisen tai niiden pahentamisen osalta;

G.	katsoo, että covid-19-pandemian aiheuttamalla maailmanlaajuisella kriisillä voi olla merkittäviä geostrategisia seurauksia, ja korostaa edelleen tarvetta saada aikaan aito Euroopan strateginen riippumattomuus;

ottaa huomioon, että unionin ulkoasioiden neuvoston 21. elokuuta 2013 antamissa päätelmissä todetaan, että ”jäsenvaltiot päättivät myös keskeyttää sellaisten tarvikkeiden vientiluvat Egyptiin, joita voitaisiin käyttää kansallisissa tukahduttamistoimissa, arvioida uudelleen yhteisen kannan 2008/944/YUTP soveltamisalaan kuuluvien tarvikkeiden vientilupia ja tarkastella uudelleen Egyptin kanssa toteuttamaansa turvallisuusalan avunantoa”; ottaa huomioon, että useissa EU:n jäsenvaltioissa toimivat yritykset ovat jatkaneet aseiden, valvontateknologian ja muiden turvalaitteiden vientiä Egyptiin, mikä on helpottanut hakkerointi- ja haittaohjelmien käyttöä sekä muunlaisia ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistuvia fyysisiä ja sähköisiä hyökkäyksiä; toteaa, että tämä on johtanut sananvapauden rajoittamiseen verkossa;

katsoo, että yhä epävakaammassa moninapaisessa maailmassa, jossa nationalistiset, muukalaisvihamieliset ja demokratian vastaiset voimat ovat nousussa, on erittäin tärkeää, että Euroopan unionista tulee vaikutusvaltainen toimija maailmassa ja että se säilyttää johtavan asemansa maailmanlaajuisena ”pehmeän vallan” käyttäjänä, joka on sitoutunut aseriisuntaan sekä tavanomaisten aseiden että ydinaseiden osalta ja panostamaan konfliktien ehkäisyyn, kriisinhallintaan ja sovitteluun ennen kuin sotilaallisia vaihtoehtoja harkitaan;

J.	katsoo, että asevienti on olennaisen tärkeää Euroopan puolustusteollisuuden teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisen kannalta, sillä puolustusteollisuus on sitoutunut ensisijaisesti varmistamaan EU:n jäsenvaltioiden suojelun ja turvallisuuden ja samalla se auttaa YUTP:n täytäntöönpanoa;

K.	katsoo, että erot jäsenvaltioiden asevientitoiminnassa heikentävät toisinaan EU:n kykyä saavuttaa ulkopoliittiset tavoitteensa ja rapauttavat sen uskottavuutta toimijana, joka puhuu yhdellä äänellä kansainvälisellä areenalla;

L.	ottaa huomioon, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö ovat muuttuneet dramaattisesti erityisesti unionin eteläisessä ja itäisessä naapurustossa;

M.	katsoo, että sotilasalan avoimuutta lisäävät toimenpiteet, kuten asevientiä koskeva raportointi, edistävät rajat ylittävän luottamuksen rakentamista;

EU:n asevientiä koskeva 20. ja 21. vuosikertomus

korostaa, että puolustusteollisuuden ylläpitäminen on osa unionin itsepuolustusta ja kuuluu osaksi sen strategista riippumattomuutta; toteaa, että tämä on mahdollista vain, jos jäsenvaltiot asettavat eurooppalaiset tuotteet etusijalle puolustustarvikeohjelmissaan; korostaa, että elinkelpoiset eurooppalaiset markkinat vähentäisivät riippuvuutta kolmansiin maihin suuntautuvasta aseviennistä;

panee merkille, että yhteisessä kannassa säädetään avoimuutta koskevasta menettelystä, johon sisältyy asevientiä koskevien EU:n vuosikertomusten julkaiseminen; panee tyytyväisenä merkille neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmän (COARM) kokoamien ja virallisessa lehdessä julkaistujen 20. ja 21. kertomuksen julkaisemisen neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti, vaikkakin viiveellä; katsoo, että molempien kertomusten julkaiseminen on askel kohti EU:n yhteistä kantaa aseviennin alalla yhä haastavammassa kansainvälisessä tilanteessa, jota leimaavat vientimäärien kasvu ja avoimuuden väheneminen; pitää kumpaakin kertomusta arvokkaana täydennyksenä YK:n raportteihin aseviennin maailmanlaajuisesta ja alueellisesta avoimuudesta;

panee merkille jäsenvaltioiden pyrkimykset noudattaa SEUT 346 artiklan 1 kohdan b alakohtaa aseiden tuotannon tai kaupan osalta;

panee merkille, että 19 jäsenvaltiota toimitti täydelliset tiedot 20. vuosikertomukseen ja 19 jäsenvaltiota toimitti tiedot 21. vuosikertomukseen; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita noudattamaan täysimääräisesti yhteisen kannan mukaisia velvoitteitaan aikana, jolloin asekaupan maailmanlaajuinen avoimuus vähenee erityisesti useiden suurten aseviejämaiden osalta; korostaa, että täydellinen toimittaminen tarkoittaa sekä myönnettyjen lupien että tosiasiallisen viennin kokonaismäärän ja arvon toimittamista määrämaan ja puolustustarvikeluettelon luokan mukaan eriteltynä; panee merkille, että 27 jäsenvaltiota, poikkeuksena Kreikka, toimitti tiedot 20. vuosikertomusta varten ainakin osittain ja kaikki 28 jäsenvaltiota toimittivat tietoja 21. vuosikertomusta varten, mutta noin kolmanneksen toimittamat tiedot olivat puutteellisia; suhtautuu kuitenkin myönteisesti siihen, että hallitukset ovat toimittaneet kansallisissa raporteissa lisätietoja; kehottaa jälleen kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole toimittaneet täydellisiä tietoja, antamaan seuraavaa vuosikertomusta varten lisätietoja aikaisemmista vientitoimistaan;

on huolissaan siitä, että jäsenvaltiot käyttävät hyvin erilaisia tietoja lupien arvoa koskevien tietojen tuottamiseen, mikä vaikeuttaa yhdenmukaisten ja vertailukelpoisten tietojen tehokasta käyttöä; korostaa, että on tärkeää raportoida yleisten lupien sekä koontilupien mukaisesta tosiasiallisesta aseviennistä, myös sen kokonaisarvosta ja -määrästä, puolustustarvikeluetteloluokittain ja määrämaittain eriteltynä;

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään koordinointiaan ja määrittelemään tietojen keräämistä ja käsittelyä koskevat yhteiset parhaat käytännöt, jotta voidaan laatia yhdenmukaisempia vuosikertomuksia ja siten parantaa kertomusten avoimuutta ja käytettävyyttä;

panee merkille, että kahden edellisen vuosikertomuksen mukaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maat, joissa on useita aseellisia konflikteja, ovat edelleen tärkein alueellinen vientikohde; toteaa, että näillä alueilla on merkittäviä ja jatkuvia turvallisuushaasteita ja että kaikkea vientiä on arvioitava tapauskohtaisesti yhteisen kannan kahdeksan perusteen mukaisesti;

tukee neuvoston sitoumusta vahvistaa sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa; panee merkille jäsenvaltioiden halukkuuden vahvistaa yhteistyötä ja edistää lähentymistä tällä alalla YUTP:n puitteissa; pitää näitä toimia myönteisinä, koska ne ovat SEU 21 artiklassa vahvistettujen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yleisten tavoitteiden ja EU:n globaalistrategiassa (2016) asetettujen alueellisten painopisteiden mukaisia; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita kehittämään, panemaan täytäntöön ja ylläpitämään sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden siirtojen hallinnointia koskevia yhteisiä normeja;

muistuttaa, että EU on pannut YUTP:n tavoitteiden mukaisesti täytäntöön useita asevientikieltoja, mukaan lukien kaikki YK:n vientikiellot, esimerkiksi Valko-Venäjää, Keski-Afrikan tasavaltaa, Kiinaa, Irania, Libyaa, Myanmaria, Pohjois-Koreaa, Venäjän federaatiota, Somaliaa, Etelä-Sudania, Sudania, Syyriaa, Venezuelaa, Jemeniä ja Zimbabwea vastaan; toteaa, että nämä asevientikiellot saattavat estää maata hankkimasta sotilaallisia resursseja ja joissakin tapauksissa ne edistävät alueellista rauhaa ja vakautta; toteaa, että tällaisilla asevientikielloilla varmistetaan, että EU ei myötävaikuta humanitaarisiin kriiseihin, ihmisoikeusloukkauksiin ja julmuuksiin; kehottaa EU:ta auttamaan jäsenvaltioita vahvistamaan valmiuksiaan ottaa käyttöön tehokkaita menettelyjä, joilla valvotaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat EU:n asevientikieltoja, ja julkistamaan merkittävät havainnot (27);

10.

palauttaa mieliin Jemenin tilanteesta 4. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman; kehottaa tässä yhteydessä unionin kaikkia jäsenvaltioita pidättymään aseiden ja puolustustarvikkeiden myymisestä Saudi-Arabialle, Yhdistyneille arabiemiirikunnille ja millekään kansainvälisen liittoutuman jäsenelle tai Jemenin hallitukselle ja muille konfliktin osapuolille;

11.

suhtautuu myönteisesti Belgian, Tanskan, Suomen, Saksan, Kreikan, Italian ja Alankomaiden hallitusten päätöksiin rajoittaa asevientiä maihin, jotka ovat Jemenin sotaan sekaantuneen Saudi-Arabian johtaman koalition jäseniä; panee merkille, että joissakin tapauksissa, kuten kansalaisjärjestöt ovat raportoineet, näihin maihin vietyjä aseita on käytetty Jemenissä, jossa 22 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun ja suojelun tarpeessa; muistuttaa, että tällainen vienti on selvästi yhteisen kannan vastaista; panee merkille, että Saksa on jatkanut Saudi-Arabiaan suuntautuvaa asevientiä koskevaa moratoriota vuoden 2020 loppuun saakka ja että useat jäsenvaltiot ovat päättäneet panna täytäntöön täysimääräiset rajoitukset; muistuttaa kehottaneensa 25. helmikuuta 2016 ja 14. helmikuuta 2019 välisenä aikana täysistuntopäätöslauselmilla vähintään kymmenen kertaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään prosessin, joka johtaa EU:n asevientikieltoon Saudi-Arabiaan, ja toteaa, että vuoden 2018 päätöslauselma koski myös muita Saudi-Arabian johtaman liittouman jäseniä Jemenin sodassa; toistaa jälleen kerran tämän kehotuksen;

12.

toteaa, että toimittaja Jamal Khashoggin murhan jälkeen Saksa, Suomi ja Tanska asettivat rajoituksia aseviennilleen Saudi-Arabiaan, ja kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan niiden esimerkkiä;

13.

kehottaa jälleen jäsenvaltioita noudattamaan neuvoston 21. elokuuta 2013 Egyptistä antamia päätelmiä ilmoittamalla vientilupien keskeyttämisestä kaikkien sellaisten tarvikkeiden osalta, joita voidaan käyttää yhteisessä kannassa 2008/944/CFSP tarkoitettuihin kansallisiin tukahduttamistoimiin, ja tuomitsee sen, että EU:n jäsenvaltiot eivät edelleenkään noudata näitä sitoumuksia; kehottaa siksi jäsenvaltioita lopettamaan sellaisten aseiden, valvontateknologian ja muiden turvallisuuslaitteiden viennin Egyptiin, jotka saattavat helpottaa ihmisoikeuksien puolustajiin ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin kohdistuvia hyökkäyksiä, myös sosiaalisessa mediassa, sekä kaikenlaisia muita kansallisia tukahduttamistoimia; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa raportoimaan jäsenvaltioiden sotilaallisen yhteistyön ja turvallisuusyhteistyön tämänhetkisestä tilanteesta Egyptin hallinnon kanssa; kehottaa EU:ta panemaan täysimittaisesti täytäntöön Egyptiä koskevat vientirajoitukset sellaisten tavaroiden osalta, joita voidaan käyttää sortamiseen, kidutukseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

14.

toistaa viimeaikaiset kehotuksensa lopettaa valvontateknologian ja muiden sellaisten tarvikkeiden vienti, jotka voivat helpottaa kansallisia tukahduttamistoimia, useisiin maihin, kuten Egyptiin, Bahrainiin, Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Vietnamiin;

15.

panee merkille, että EU toteuttaa YTPP:n puitteissa operaatioita, muun muassa asevientikiellon täytäntöönpanoa Libyassa koskevan operaation, joiden tavoitteena on vahvistaa alueellista rauhaa ja vakautta; pitää erittäin valitettavana asevientikiellon jatkuvia räikeitä rikkomuksia Libyassa myös sen jälkeen, kun asianomaiset maat olivat antaneet asiaa koskevia sitoumuksia Berliinissä 19. tammikuuta 2020 pidetyssä kansainvälisessä Libya-konferenssissa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita lopettamaan kaikki aseiden sekä valvonta- ja tiedusteluvälineiden ja -materiaalin siirrot kaikille Libyan konfliktin osapuolille;

16.

suhtautuu myönteisesti IRINI-operaation tavoitteeseen panna tiukasti täytäntöön YK:n asevientikielto ilma-, satelliitti- ja merikalustoa käyttäen tekemällä tarkastuksia aavalla merellä Libyan rannikon edustalla oleville aluksille, joiden epäillään kuljettavan aseita tai niihin liittyviä tarvikkeita Libyaan tai Libyasta, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 2292 (2016), 2357 (2017), 2420 (2018) ja 2473 (2019) mukaisesti;

17.

tuomitsee jyrkästi Turkin ja Libyan allekirjoittamat merialueiden rajaamista ja kattavaa turvallisuus- ja sotilasyhteistyötä koskevat kaksi yhteisymmärryspöytäkirjaa, jotka liittyvät toisiinsa ja ovat selvästi sekä kansainvälisen oikeuden että YK:n turvallisuusneuvoston Libyaa koskevasta asevientikiellosta antaman päätöslauselman vastaisia; muistuttaa joidenkin jäsenvaltioiden päätöksestä keskeyttää asevientilupien myöntäminen Turkille; muistuttaa, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet Turkkia koskevan asevientipolitiikkansa osalta vahvoihin kansallisiin kantoihin yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti sekä soveltamaan tiukasti sen alueellista vakautta koskevaa kriteeriä 4; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, tekemään neuvostossa aloitteen kaikille EU:n jäsenvaltioille lopettaa asevientilupien myöntäminen Turkille yhteisen kannan mukaisesti niin kauan kuin Turkki jatkaa nykyisiä laittomia ja yksipuolisia toimiaan itäisellä Välimerellä, jotka ovat vastoin EU:n jäsenvaltioiden (erityisesti Kreikan ja Kyproksen) itsemääräämisoikeutta ja kansainvälistä oikeutta, eikä käy kansainväliseen oikeuteen perustuvaa vuoropuhelua; kehottaa Naton asianmukaisia foorumeja ja erityisesti tavanomaisten aseiden valvontaa käsittelevää korkean tason työryhmää keskustelemaan kiireellisesti asevalvonnasta itäisellä Välimerellä;

18.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään vientivalvonnassa enemmän huomiota tavaroihin, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin;

19.

panee merkille, että käytössä ei ole seuraamusmekanismeja tapauksiin, joissa jäsenvaltio harjoittaa vientiä, joka ei selvästikään vastaa kahdeksaa perustetta;

Neuvoston suorittama yhteisen kannan uudelleentarkastelu

20.

suhtautuu myönteisesti neuvoston aikomukseen lisätä lähentymistä ja avoimuutta, jotka ovat sen yhteisen kannan viimeisimmän uudelleentarkastelun päätavoitteita, sekä neuvoston päätelmiin yhteisen kannan uudelleentarkastelusta ja niissä esitettyyn lausumaan, jonka mukaan Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan lujittamiseen olisi kuuluttava tiiviimpi yhteistyö ja lähentyminen sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientivalvonnan alalla (28);

21.

on tyytyväinen, että jäsenvaltiot ovat uudistaneet sitoumuksensa oikeudellisesti sitovaan yhteiseen kantaan, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston päätöksellä (YUTP) 2019/1560, ja korostaa, että on tärkeää arvioida perusteellisesti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden vientilupahakemuksia siinä määrättyjen perusteiden perusteella; huomauttaa, että neuvoston päätös (YUTP) 2019/1560 ja 16. syyskuuta 2019 annetut asiaa koskevat päätelmät osoittavat, että jäsenvaltiot ovat yhä tietoisempia tarpeesta lisätä kansallista ja EU:n laajuista avoimuutta ja lähentymistä aseviennin alalla sekä tarpeesta vahvistaa julkista valvontaa tällä arkaluonteisella kansallisen turvallisuuden alalla; korostaa, että näillä päätöksillä voidaan varmistaa, että kansallisille valvontaelimille, parlamenteille ja EU:n kansalaisille tiedotetaan paremmin hallitusten tekemistä strategisista valinnoista alalla, joka vaikuttaa suoraan kansalaisten turvallisuuteen ja heidän oman maansa sitoutumiseen arvojen ja normien noudattamiseen;

22.

on huolissaan lisääntyvästä kilpavarustelusta maailmassa; palauttaa mieliin, että EU:n tavoitteena on toimia rauhaa edistävänä maailmanlaajuisena toimijana; kehottaa siksi EU:ta toimimaan aktiivisesti aseiden leviämisen estämisen ja maailmanlaajuisen aseriisunnan alalla; pitää myönteisenä, että yhteisen kannan päivityksessä otetaan huomioon asiaan liittyvä kehitys, kuten se, että on hyväksytty asekauppasopimus, jonka osapuolia kaikki jäsenvaltiot ovat; pitää myönteisinä EU:n toimia, joilla pyritään tukemaan asekauppasopimuksen maailmanlaajuista soveltamista, erityisesti kolmansille maille annettavaa apua tehokkaiden asevalvontajärjestelmien parantamisessa ja täytäntöönpanossa yhteisen kannan mukaisesti; kehottaa tärkeimpiä aseiden viejämaita, kuten Yhdysvaltoja, Kiinaa ja Venäjää, allekirjoittamaan ja ratifioimaan asekauppasopimuksen;

23.

tukee neuvoston vahvistamaa kantaa, jonka mukaan sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden kaupan olisi oltava vastuullista; panee tyytyväisenä merkille neuvoston uudistetun sitoumuksen edistää entisestään jäsenvaltioiden yhteistyötä ja niiden politiikkojen lähentämistä sellaisen sotilasteknologian ja sellaisten puolustustarvikkeiden viennin estämiseksi, joita voitaisiin käyttää kansalliseen sortotoimintaan tai kansainväliseen hyökkäykseen tai jotka voisivat lisätä alueellista epävakautta.

24.

panee huolestuneena merkille, että jäsenvaltioiden asevientipolitiikkojen ja -käytäntöjen erot hidastavat EU:n sääntöjen lähentymistä tällä alalla; toteaa, että tässä yhteydessä on otettava käyttöön uusia välineitä; panee merkille, että tulevilla Euroopan puolustusrahastosta rahoitettavilla toimilla edistetään uusien sotilasteknologioiden ja puolustustarvikkeiden kehittämistä;

25.

panee tyytyväisenä merkille, että neuvosto tunnustaa puolustukseen liittyviä materiaaleja ja kaksikäyttötuotteita koskevan johdonmukaisen vientivalvontapolitiikan merkityksen; katsoo, että EU:n olisi laadittava tällaisten tavaroiden vientiä koskevat selkeät kriteerit ja suuntaviivat;

26.

pitää myönteisenä, että on otettu käyttöön konkreettisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden asevientiä koskevaa asianmukaista, johdonmukaista ja oikea-aikaista raportointia; tukee erityisesti neuvoston päätöstä ottaa käyttöön selkeä määräaika kansallisten raporttien toimittamiselle, selkeät standardit raportin muodolle ja lisäohjeet raportoinnin sisällöstä ja prosessista; kannustaa jäsenvaltioita toimittamaan tietonsa mahdollisimman pian ja viimeistään raportointivuoden jälkeisen toukokuun aikana, jotta asiasta voidaan käydä oikea-aikainen julkinen keskustelu; pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu verkkopohjaisen lähestymistavan edistämiseksi, ja kannustaa kehittämään sitä edelleen; pitää myönteisenä myös neuvoston tukea selkeille suuntaviivoille, jotka koskevat jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa niiden asevientipolitiikoista; pitää myönteisinä toimia, joita on toteutettu digitaalisen lähestymistavan toteuttamiseksi COARM-verkkojärjestelmän avulla, ja kannustaa laajentamaan sitä edelleen;

Jäsenvaltioiden lisääntyvä yhteistyö asetuotannon alalla

27.

panee merkille, että sen jälkeen kun oikeudellisesti sitova yhteinen kanta hyväksyttiin vuonna 2008, jäsenvaltiot ovat tehostaneet aseviennin valvontaa; panee myös merkille, että yhä useammat Euroopassa tuotetut asejärjestelmät koostuvat useista EU:n jäsenvaltioista peräisin olevista komponenteista ja niihin liittyy kahden- tai monenvälistä yhteistyötä teknologisista, teollisista ja poliittisista syistä; korostaa tämäntyyppisen yhteistyön myönteistä roolia luottamuksen rakentamisessa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä;

28.

korostaa, että pyrkimys parantaa Euroopan puolustusalan kilpailukykyä ei saa heikentää yhteisen kannan kahdeksan perusteen soveltamista, koska ne ovat etusijalla jäsenvaltioiden taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin tai teollisiin etuihin nähden;

29.

panee merkille tietämyksen ja teknologian siirron lisääntymisen, jonka ansiosta kolmannet maat voivat harjoittaa lisensoitua eurooppalaisen sotilasteknologian tuotantoa; katsoo, että tämä prosessi ei saisi rajoittaa EU:n valmiuksia valvoa aseiden ja puolustustarvikkeiden tuotantoa, vaan sen olisi pikemminkin edistettävä puolustustuotannon julkista valvontaa ja avoimuutta koskevien normien lähentämistä ja nopeutettava kansainvälisesti tunnustettujen ja noudatettavien aseiden tuotantoa ja vientiä koskevien sääntöjen laatimista;

30.

panee merkille, että yhä useammat asejärjestelmien komponentit ovat siviilialkuperää tai luonteeltaan kaksikäyttöisiä; pitää siksi välttämättömänä, että näitä komponentteja varten perustetaan johdonmukainen siirtojen valvontajärjestelmä kaikkien jäsenvaltioiden välillä;

31.

panee merkille, että jäsenvaltiot eivät ole määritelleet yhteistä politiikkaa, jolla säänneltäisiin aseiden komponenttien siirtoa toiseen jäsenvaltioon ja varmistettaisiin, että kaikki vienti kokoamisjäsenvaltiosta kolmansiin maihin on komponenteista vastaavan jäsenvaltion vientipolitiikan mukaista; panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot pitävät edelleen EU:n sisäisiä aseiden ja puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja samankaltaisina kuin kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä; katsoo, että tämä on erityisen haastavaa, kun otetaan huomioon lupakäytäntöjen kasvavat erot eri puolilla EU:ta; panee merkille, että yhteisön sisäisistä siirroista annettua direktiiviä 2009/43/EY, sellaisena kuin se on nykyisessä muodossaan, ei ole suunniteltu saavuttamaan tiukimpia yhteisiä normeja kolmansiin maihin suuntautuvan aseviennin valvonnalle ja samalla helpottamaan siirtoja Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoilla;

32.

panee merkille, että ensimmäinen yritys Euroopan sisäisten siirtojen sääntelemiseksi oli Ranskan ja Saksan välinen Schmidt-Debrén yhdenmukaistamissopimus, jossa oli de minimis -sääntö; panee tässä yhteydessä merkille Ranskan ja Saksan välisen sopimuksen puolustustarvikkeiden viennin valvonnasta;

33.

panee merkille, että kunkin jäsenvaltion oma asevientipolitiikka voi haitata yhteistyöhankkeita; toteaa, että tällaiset erot voivat johtaa asejärjestelmiä koskeviin kahdenvälisiin ja erityisiin sopimuksiin, jotka joissakin tapauksissa mahdollistavat sellaisen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin, joka perustuu vähiten rajoittaviin normeihin eikä yhteiseen EU:n laajuiseen lähestymistapaan; muistuttaa, että asevientiä koskevan neuvoston yhteisen kannan tarkoituksena on ollut ja on ehkäistä tällaiset eroavuudet ja luoda johdonmukainen yhteinen asevientipolitiikka; panee merkille yhteyden vientipolitiikkojen eroavuuksien ja EU:n sisäisen yhteistyön vaikeuksien, puolustukseen liittyvien tuotteiden sisämarkkinoiden jatkuvan pirstoutumisen ja teollisten päällekkäisyyksien olemassaolon välillä; kehottaa siksi komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita myöntämään riittävästi rahoitusta, jotta voidaan vähentää markkinoiden hajanaisuutta ja konsolidoida teollisuutta ja varmistaa samalla, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on tarvitsemansa sotilaalliset voimavarat; kehottaa komissiota varmistamaan direktiivien 2009/81/EY ja 2009/43/EY tehokkaan täytäntöönpanon, mukaan lukien hankintoja koskevat täytäntöönpanotoimet;

34.

panee merkille, että jäsenvaltioiden kahdenvälinen yhteistyö puolustukseen liittyvissä teollisissa hankkeissa johtaa vientivalvontasopimuksiin, jotka voivat tarjota viiteperustan koko EU:lle;

35.

korostaa, että kahden- ja monenvälisillä sopimuksilla olisi valmisteltava vientipolitiikkojen parempaa lähentämistä ja yhdenmukaistamista EU:n tasolla, koska kolmansiin maihin suuntautuvaa vientiä koskevien päätösten yhdenmukaisuuden ja avoimuuden puute voi vaikuttaa kielteisesti EU:n kykyyn puhua yhdellä äänellä ja olla vaikutusvaltainen kansainvälisellä areenalla ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeuden sekä alueellisen rauhan ja vakauden edistämisessä; panee huolestuneena merkille, että nämä eroavuudet voivat aiheuttaa markkinavääristymiä ja haitata teollisuuden strategista suunnittelua, mittakaavaetuja ja tasapuolisia toimintaedellytyksiä;

EU:n tason kasvava merkitys asetuotannossa

36.

korostaa, että sopivan kaluston kehittäminen on tärkeä keino tukea Euroopan puolustusalan teollista ja teknologista perustaa; panee merkille, että EU:n aloitteet, kuten puolustusalan tutkimusta koskeva valmistelutoimi, Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelma ja Euroopan puolustusrahasto, sekä pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY), puolustuksen koordinoitu vuotuinen tarkastelu (CARD) ja Euroopan rauhanrahasto, yhteisön sisäisiä siirtoja ja puolustusalan hankintoja koskevat vuoden 2009 direktiivit ja muu lainsäädäntö sekä komission puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden pääosaston (DEFIS) kaltaisten hallinnollisten valmiuksien luominen auttavat vahvistamaan yhteistyötä Euroopan tason asetuotantoa ja puolustusvalmiuksien kehittämistä varten; katsoo, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan vahvistamiseen olisi liitettävä tiiviimpi yhteistyö ja lähentyminen sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvonnassa, jotta voidaan parantaa YUTP:n ja erityisesti YTPP:n tehokkuutta;

37.

kehottaa jäsenvaltioita pääsemään eroon nykyisestä puolustusmenojen tehottomuudesta, joka johtuu päällekkäisyyksistä, hajanaisuudesta ja yhteentoimivuuden puutteesta, ja pyrkimään siihen, että EU:sta tulisi turvallisuuden tuottaja, muun muassa valvomalla asevientiä nykyistä paremmin;

38.

panee merkille, että useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet aikomuksensa kehittää yhdessä tärkeimpiä asejärjestelmiä, kuten taistelupanssarivaunuja, hävittäjiä ja aseistettuja miehittämättömiä ilma-aluksia;

39.

korostaa, että Euroopan puolustusrahaston perustamista koskevassa toimielinten välisessä väliaikaisessa sopimuksessa komissio valtuutetaan arvioimaan, onko Euroopan puolustusrahaston yhteisrahoittaman sotilasteknologian omistusoikeuden siirto tai yksinomaisen käyttöluvan myöntäminen ristiriidassa EU:n ja sen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustusetujen ja ehdotetun asetuksen 3 artiklassa esitettyjen rahaston tavoitteiden kanssa; panee merkille, että tässä uudessa lainsäädännössä muun muassa annetaan komissiolle siviilivalvontatehtävä, joka koskee tiettyä sotilasteknologian vientiluokkaa kolmansiin maihin, mikä lisää entisestään avoimuutta ja minimoi EU:n varojen väärinkäytön riskin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden vientivalvontaviranomaisten toimivaltaa myöntää vientilupia;

40.

panee merkille, että eurooppalaisten kumppaneiden antamat kansainväliset sitoumukset kattavat myös tietojen toimittamisen niiden kansallisista valvontajärjestelmistä ja aseiden siirroista; panee merkille, että Euroopan rauhanrahaston puitteissa jäsenvaltiot ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) voivat varustaa sotilaallisesti kolmansia maita, mikä vaatii EU:n tason valvontaa; korostaa, että Euroopan rauhanrahaston yhteydessä uudella EU:n tason välineellä voitaisiin mahdollisesti tuottaa yhteinen riskinarviointi ennen kuin tehdään päätöksiä aseiden ja ampumatarvikkeiden siirtämisestä kolmansiin maihin Euroopan rauhanrahaston sotilaallisten valmiuksien kehittämistä koskevan pilarin yhteydessä, arvioida yksittäisiä toimenpiteitä yhteisen kannan kahdeksan perusteen mukaisesti ja ottaa käyttöön loppukäyttäjiin kohdistuvia suojatoimia ja mahdollisia seuraamuksia;

41.

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti unionin varojen käytöstä kaikkiin miehittämättömien ilma-alusten rakentamiseen liittyviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien aseiden kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisten osallistumista;

42.

huomauttaa, että aseisiin ja puolustustarvikkeisiin liittyvä tutkimus ja kehittäminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioilla on välineitä itsensä puolustamiseksi ja että puolustusteollisuus pystyy edistymään teknologiassa;

Yhteisen kannan täytäntöönpano EU:n tason merkityksen lisäännyttyä asetuotannossa

43.

panee merkille kansallisten asevientipolitiikkojen ja -päätösten puutteellisen lähentymisen tilanteessa, jossa EU:n tason merkitys kasvaa asetuotannossa ja jossa on esitetty tavoitteita ja suunnitelmia sen kehittämiseksi entisestään; panee merkille, että kansallisen aseviennin puutteellinen lähentyminen uhkaa aiheuttaa lisää markkinavääristymiä ja niihin liittyviä esteitä asianomaisten yritysten ja asevoimien strategiselle suunnittelulle ja edellyttää kansallisten asevientipolitiikkojen ja -päätösten asteittaista lähentämistä; muistuttaa, että on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat tähän prosessiin; pitää valitettavina jäsenvaltioiden kansallisten asevientipolitiikkojen ja päätöksentekoprosessien nykyisiä eroja; kehottaa neuvostoa jatkamaan ponnistelujaan asevientipolitiikan ja -päätöksenteon lähentämiseksi;

44.

ehdottaa, että EDIDP:stä ja/tai Euroopan puolustusrahastosta rahoitettujen tuotteiden vienti olisi lueteltava erikseen COARMille toimitetuissa tiedoissa, jotta varmistetaan unionin talousarviosta rahoitettujen tuotteiden tiivis seuranta ja yhteisen kannan perusteiden tiukka soveltaminen EDIDP:stä ja Euroopan puolustusrahastosta rahoitettuihin tuotteisiin;

45.

suhtautuu myönteisesti EU:n puolustusyhteistyön vahvistamiseen YTPP:n puitteissa; katsoo, että EU:n tason kasvavan merkityksen asetuotannossa on kuljettava käsi kädessä avoimuuden lisäämisen kanssa; katsoo, että tällä alalla on vielä parantamisen varaa erityisesti jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadun ja yhdenmukaisuuden osalta; katsoo, että SEU 42 artiklan 3 kohdassa esitetyn ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan” määritelmän on oltava yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukainen; katsoo, että aseviennin ja -teknologian avoimuutta koskevien yhteisten sääntöjen ja normien entistä tiiviimpi lähentäminen edistää luottamuksen rakentamista jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kumppaneiden välillä; panee tyytyväisenä merkille COARM-työryhmän toimet ja erityisesti oppaan, joka koskee yhteisen kannan täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa yhteistyön, koordinoinnin ja lähentymisen osalta; toteaa, että COARM-tietojenvaihtojärjestelmä ja yhteisen kannan täytäntöönpanoa koskeva opas ovat hyödyllisiä päivittäisiä välineitä valvontaviranomaisille; korostaa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä tukea COARM-työryhmän työtä parhaiden käytäntöjen vaihdon edistämiseksi; suosittaa, että COARM-työryhmä

lisää tarkistettuun raportointimalliin kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti syyskuussa 2019 annettujen neuvoston päätelmien täytäntöönpanemiseksi seuraavat lisäluokat: aseen tarkka tyyppi ja viety määrä, ammusten nimi, erän koko ja tietty loppukäyttäjä, peruutetut luvat sekä toimituksen jälkeisiä palveluja, kuten koulutusta ja huoltoa, koskevien sopimusten arvo ja kesto; yhdenmukaistaa EU:n pienaseiden määritelmän YK:n laajemman määritelmän kanssa;

b)	kehittää EU:ssa ja kansainvälisesti tunnustettuja määritelmiä muun muassa luvalliselle arvolle ja todelliselle viennille, jotta tietojen vertailtavuus jäsenvaltioiden välillä helpottuisi;

46.

suhtautuu myönteisesti päätökseen muuttaa vuosikertomus interaktiiviseksi, luotettavaksi ja hakukelpoiseksi verkkotietokannaksi ja odottaa sen olevan toiminnassa ennen vuoden 2019 vientitietojen julkaisemista; kehottaa EUH:ta ilmoittamaan parlamentille tarkan päivämäärän, jona tietokanta otetaan käyttöön; kehottaa COARM-työryhmää soveltamaan ratkaisua, joka on käyttäjäystävällinen ja helposti EU:n kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan saatavilla ja joka mahdollistaa tietojen viennin turvallisessa ja jäsennellyssä muodossa;

47.

kehottaa COARM-työryhmää jatkamaan pyrkimyksiään ottaa käyttöön ilmoitus- ja tietojenvaihtokeskus, jonka kautta jäsenvaltiot voivat jakaa tietoja kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä ja päätöksistään hylätä tarvittavia lupia koskevat hakemukset; kehottaa COARM-työryhmää yhteisen kannan 7 artiklan mukaisesti pyrkimään parantamaan asiaankuuluvien tietojen vaihtoa, mukaan lukien tiedot epäämisilmoituksista ja asevientipolitiikoista, ja siihen, että toteutetaan muita toimenpiteitä lähentymisen lisäämiseksi entisestään; ehdottaa tätä varten, että vaihdetaan kansallisia arvioita ja pyritään toteuttamaan EU:n yhteinen arviointi maiden tai mahdollisten viennin vastaanottajien tilanteesta yhteisen kannan periaatteiden ja perusteiden mukaisesti YUTP:n puitteissa ja ulkoisia sidosryhmiä, myös parlamenttia, kuullen; kehottaa päivittämään säännöllisesti luetteloa kolmansista maista, jotka täyttävät yhteisessä kannassa vahvistetut perusteet;

48.

katsoo, että EU:n toimielinten olisi ehdotettava vertaisarviointeja, joilla kannustetaan kansallisia viranomaisia jakamaan parhaita käytäntöjä tietojen keräämisestä ja käsittelystä, edistetään erilaisten kansallisten lähestymistapojen parempaa ymmärtämistä ja yksilöidään erot kahdeksan perusteen tulkinnassa ja jotka mahdollistavat keskustelun tavoista ja keinoista parantaa yhdenmukaistamista, johdonmukaisuutta ja lähentymistä jäsenvaltioiden välillä;

49.

uskoo vakaasti, että EU:n yhteisen kannan johdonmukaisempi täytäntöönpano on olennaisen tärkeää EU:n uskottavuudelle arvoihin perustuvana maailmanlaajuisena toimijana ja että yhteisen kannan perusteiden täysimääräistä soveltamista koskeva suurempi lähentyminen varmistaa tehokkaammin, että kaikki asekauppaan osallistuvat osapuolet kunnioittavat ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta, edistää rauhaa ja vakautta sekä vahvistaa EU:n strategisia turvallisuusetuja ja strategista riippumattomuutta; katsoo, että tämä vahvistaa YUTP:n täytäntöönpanoa;

50.

katsoo, että kolmansissa maissa tapahtuvaa tuotantoa koskevia lupia ei pitäisi enää myöntää, jos se mahdollistaisi yhteisen kannan kahdeksan perusteen tai muiden EU:n asevientidirektiivien kiertämisen;

51.

korostaa, että tehokas loppukäytön valvonta johtaa vastuullisempaan vientipolitiikkaan ja voisi erityisesti pienentää tarkoituksenvastaisten siirtojen riskiä; suhtautuu tältä osin myönteisesti EU:n rahoittamaan iTrace-hankkeeseen ja tukee sen jatkamista ja suosittelee samanlaisen välineen käyttöä EU:n jäsenvaltioista kolmansiin maihin suuntautuvan laillisen aseviennin jäljittämiseksi; kehottaa neuvostoa, jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa perustamaan kansallisille ja EU:n virkamiehille asevientivalvontaa koskevan kattavan koulutus- ja valmiuksien kehittämisohjelman, jossa keskitytään voimakkaasti molemminpuolisen ymmärtämyksen lisäämiseen kahdeksasta perusteesta, yhteisiin riskinarviointeihin, suojatoimien käyttöönottoon sekä luvan myöntämistä edeltävään ja sen jälkeiseen todentamiseen; kannustaa jäsenvaltioiden hallituksia toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan niiden loppukäyttöä koskevien säännösten parempi noudattaminen, mukaan lukien toimituksen jälkeisen valvonnan täytäntöönpano; korostaa, että on järjestettävä riittävästi EU:n rahoitusta sen varmistamiseksi, että kansallisella ja EU:n tasolla sekä tuojamaiden edustustoissa ja suurlähetystöissä on käytettävissä tarvittavat henkilöresurssit toteuttamiskelpoisten riskinarviointien, loppukäytön valvonnan ja toimituksen jälkeisten tarkastusten toteuttamiseksi; kehottaa EUH:ta ja COARM-työryhmää raportoimaan iTrace-järjestelmässä kaikista havaituista EU:sta peräisin olevien tavaroiden tarkoituksenvastaisista siirroista osana vuosikertomusta;

52.

katsoo, että EU:n tason merkityksen kasvamista asetuotannossa, neuvoston äskettäisiä päätelmiä aseviennin lähentymisestä sekä Euroopan rauhanrahaston perustamista olisi täydennettävä EU:n tason seuranta- ja valvontamekanismilla, joka perustuu kahdeksan perusteen tinkimättömään noudattamiseen; palauttaa mieliin SEU 42 artiklan 3 kohdassa esitetyn ”voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan” määritelmän; katsoo, että voimavarojen yhdistäminen ja yhteiskäyttö sekä yhteistyön lisääminen ase- ja hankintapolitiikassa ovat mahdollisia vain, jos otetaan käyttöön vankka vientivalvonta, keskinäiset tiedotusjärjestelyt ja säännöllinen parlamentaarinen valvonta ja jos EU:n rahoittamien hankkeiden osalta voidaan soveltaa tehokkaita seuraamusmekanismeja siinä tapauksessa, että yhteisiä sääntöjä ei noudateta; vaatii lisäksi, että Euroopan parlamentti voi – yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa – taata EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja sen talousarvion parlamentaarisen valvonnan;

53.

kehottaa COARM-työryhmää tarkastelemaan aseviennin avoimuutta kaksikäyttötuotteiden vientilupien avoimuuden ohella ja harkitsemaan yhteisten lähestymistapojen soveltamista avoimuuteen molemmissa välineissä; katsoo, että kaksikäyttötuotteiden kaupan lisääntyvää valvontaa, jota komissio harjoittaa tarkistetun EU:n kaksikäyttötuoteasetuksen soveltamisen yhteydessä, olisi tasapainotettava lisäämällä parlamentin osallistumis- ja valvontaroolia vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

54.

korostaa, että EU:n yritysten valvomattoman kybervalvontateknologian viennin haittavaikutukset voivat heikentää EU:n digitaalisen infrastruktuurin turvallisuutta ja ihmisoikeuksia; ilmaisee huolensa tiettyjen kybervalvontaan käytettävien kaksikäyttöteknologioiden jatkuvasti lisääntyvästä käytöstä poliitikkoja, aktivisteja ja toimittajia vastaan; tuomitsee ankarasti sen, että yhä useammat ihmisoikeuksien puolustajat kohtaavat digitaalisia uhkia, joihin kuuluu myös tietojen vaarantuminen laitteiden takavarikoinnin, etävalvonnan ja tietovuotojen vuoksi; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää päivittää nopeasti, tehokkaasti ja kattavasti EU:n kaksikäyttötuoteasetus; toistaa kaksikäyttötuoteasetuksen uudelleenlaatimista koskevan parlamentin kannan, jonka tarkoituksena on estää sellaisten kyberturvallisuuslaitteiden vienti, myynti, päivittäminen ja ylläpito, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, internetin valvonta mukaan luettuna; pitää tässä yhteydessä myönteisinä EU:n toimielinten nykyisiä toimia käynnissä olevissa toimielinten välisissä neuvotteluissa, joilla pyritään päivittämään kaksikäyttötuotteita koskevaa EU:n vientivalvonta-asetusta;

55.

pitää Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien, asevientiä valvovien viranomaisten, alaa edustavien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan säännöllistä kuulemista myönteisenä merkityksellisen avoimuuden kannalta; kehottaa kansallisia parlamentteja vaihtamaan parhaita raportointi- ja valvontakäytäntöjä kaikkien kansallisten parlamenttien valvontaroolin vahvistamiseksi asevalvontaa koskevissa päätöksissä; kehottaa COARM-työryhmää jatkamaan vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan ja asiaankuuluvien yritysten kanssa ja kuulemisia parlamentin ja asevientivalvontaviranomaisten kanssa; kannustaa kansalaisyhteiskuntaa ja tiedeyhteisöä lisäämään sitoutumistaan ja vuoropuheluaan COARM-työryhmän kanssa ja harjoittamaan puolustusteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin riippumatonta valvontaa; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan tällaista toimintaa, myös lisäämällä taloudellisia resursseja;

56.

korostaa, että 16. syyskuuta 2019 annettujen neuvoston päätelmien hengessä tarvitaan merkityksellistä parlamentaarista valvontaa ja että COARM-työryhmän vuosikertomukseen on vastattava vuosittain Euroopan parlamentin mietinnöllä parlamentaarisen valvonnan vähimmäistason varmistamiseksi;

57.

kannustaa jäsenvaltioita auttamaan kolmansia maita kehittämään, parantamaan ja soveltamaan asevalvontajärjestelmiä yhteistä kantaa noudattaen;

o o

58.

(1) EUVL L 239, 17.9.2019, s. 16.

(2) EUVL C 453, 14.12.2018, s. 1.

(3) EUVL C 437, 30.12.2019, s. 1.

(4) EUVL L 17, 23.1.2018, s. 40.

(5) EUVL L 139, 30.5.2017, s. 38.

(6) EUVL L 330, 20.12.2019, s. 53.

(7) EUVL C 85, 13.3.2020, s. 1.

(8) Asekauppasopimus, YK, 13-27217.

(9) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1.

(10) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76.

(11) EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.

(12) EUVL L 307, 15.11.2016, s. 1.

(13) EUVL L 200, 7.8.2018, s. 30.

(14) EUVL L 101, 1.4.2020, s. 4.

(15) EUVL L 30, 31.1.2019, s. 1.

(16) https://sustainabledevelopment.un.org/sdg16

(17) A/HRC/35/8.

(18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0451.

(19) EUVL C 337, 20.9.2018, s. 63.

(20) EUVL C 399, 24.11.2017, s. 178.

(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0330.

(22) EUVL C 35, 31.1.2018, s. 142.

(23) EUVL C 331, 18.9.2018, s. 146.

(24) EUVL C 356, 4.10.2018, s. 104.

(25) EUVL C 285, 29.8.2017, s. 110.

(26) Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos (SIPRI), maaliskuu 2020, ”Trends in international arms transfer, 2019”.

(27) https://www.sanctionsmap.eu/#/main?checked=

(28) Aseiden vientivalvonnasta 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP uudelleentarkastelusta hyväksyttyjen neuvoston (yleiset asiat) päätelmien päätelmä nro 11, Euroopan unionin neuvosto, 12195/19, COARM 154, Bryssel, 16. syyskuuta 2019.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/59

P9_TA(2020)0226

Strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 strategisesta lähestymistavasta ympäristössä oleviin lääkeaineisiin (2019/2816(RSP))

(2021/C 385/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 11 ja 168 artiklan sekä 191 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon eläinlääkkeistä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2019/6 (1),

—	ottaa huomioon lääkerehun valmistuksesta, markkinoille saattamisesta ja käytöstä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2019/4 (2),

—	ottaa huomioon julkisista hankinnoista 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (3),

—	ottaa huomioon vesipolitiikan alan prioriteettiaineista 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/39/EU (4),

—	ottaa huomioon ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6. marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (5),

—	ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun direktiivin 2000/60/EY (6),

—	ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (meristrategiapuitedirektiivi) (7),

—

ottaa huomioon kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (”REACH-asetus”) (8),

—	ottaa huomioon vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”20. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU (”seitsemäs ympäristöohjelma”) (9),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (uudelleenlaadittu) (COM(2017)0753),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen asetukseksi veden uudelleenkäytön vähimmäisvaatimuksista (COM(2018)0337),

—	ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät seuraavista toimista pyrittäessä tekemään EU:sta parhaiden käytäntöjen alue mikrobilääkeresistenssin torjunnassa,

—	ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Kestävä kemikaalipolitiikka – kohti unionin strategiaa”,

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan unionin strateginen lähestymistapa ympäristössä oleviin lääkeaineisiin” (COM(2019)0128),

—	ottaa huomioon 7. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Kohti kattavaa hormonaalisia haitta-aineita koskevaa Euroopan unionin kehystä” (COM(2018)0734),

—	ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi” (COM(2017)0339),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi (COM(2011)0748),

—	ottaa huomioon 10. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle” (COM(2008)0666),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi (10),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (11),

—	ottaa huomioon useiden jäsenvaltioiden ohjelmat vesien lääkejäämien vähentämiseksi,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2016 annetun Euroopan lääkeviraston (EMA) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) yhteisen tieteellisen lausunnon toimenpiteistä mikrobilääkkeiden käyttötarpeen vähentämiseksi unionissa harjoitettavassa kotieläintaloudessa ja niiden vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen (RONAFA-työryhmän lausunto),

—	ottaa huomioon eurooppalaisen eläinten mikrobilääkkeiden käytön seurantajärjestelmän (ESVAC) peräkkäiset vuotuiset raportit (vuodesta 2011 alkaen),

—	ottaa huomioon komission Science for Environment Policy – Future brief -julkaisun toukokuulta 2015 (numero 11), jonka aiheena on kestävä vesiviljely,

—	ottaa huomioon 30. tammikuuta 2019 annetun komission pohdinta-asiakirjan ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” (COM(2019)0022),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2019 julkaistun taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) tutkimuksen makean veden lääkejäämiin liittyvistä vaaroista ja poliittisista toimista (”Pharmaceutical Residues in Freshwater – Hazards and Policy Responses”),

—	ottaa huomioon 22. syyskuuta 2016 järjestetyssä YK:n yleiskokouksen korkean tason tapaamisessa mikrobilääkeresistenssistä annetun poliittisen julistuksen,

—	ottaa huomioon juomaveden muuttujia koskevan YK:n yhteistyöhankkeen,

—	ottaa huomioon Maailmanpankin maaliskuussa 2017 julkaiseman raportin resistenttien infektioiden torjunnasta ”Drug-Resistant Infections: A Threat to Our Economic Future”,

—	ottaa huomioon heinäkuussa 2018 julkaistun komission kertomuksen vaihtoehtoisista strategisista lähestymistavoista ympäristössä oleviin lääkeaineisiin,

—	ottaa huomioon terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston 12. joulukuuta 2013 julkaistun tutkimuksen lääkkeiden ympäristöriskeistä,

—	ottaa huomioon neuvostolle ja komissiolle esitetyt kysymykset strategisesta lähestymistavasta ympäristössä oleviin lääkeaineisiin (O-000040/2020 – B9-0015/2020 and O-000041/2020 – B9-0016/2020),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.	ottaa huomioon, että lääkeaineet ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä varmistamaan ihmisten ja eläinten terveyden korkea taso; ottaa huomioon, että Euroopan markkinoilla on tällä hetkellä yli 3 000 vaikuttavaa lääkeainetta;

ottaa huomioon, että lääkeaineiden, myös mikrobilääkeaineiden, laajamittainen käyttö ihmisille ja eläimille tarkoitetuissa lääkkeissä on viimeisten 20 vuoden aikana lisännyt niiden pitoisuutta luonnollisissa varastoissa, kuten maaperässä, sedimenteissä ja vesistöissä; toteaa, että ympäristöpitoisuudet kasvavat todennäköisesti edelleen väestön lisääntyessä ja ikääntyessä; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa sekä vesivarojen määrään että niiden laatuun, sillä kuivina aikoina pitoisuudet ovat suurempia, millä on myös kerrannaisvaikutuksia vedenkäsittelyyn; katsoo, että tietoja on kerättävä laajemmin ongelman laajuuden mittaamiseksi maailmassa; toteaa, että ympäristöön kulkeutuvien lääkeaineiden suurin lähde on niiden käyttö ja hävittäminen;

ottaa huomioon, että lääkeaineita päätyy ympäristöön kaupunkien jätevedenpuhdistamoiden jätevesipäästöistä, eläinten lannan levityksestä ja vesiviljelystä, tuotantolaitosten jätevesipäästöistä, puhdistamolietteen levityksestä, laiduntavasta karjasta, lemmikkieläinten lääkehoidosta sekä käyttämättömien lääkkeiden ja saastuneen jätteen epäasianmukaisesta sijoittamisesta kaatopaikalle;

D.	ottaa huomioon, että antibioottien epäasianmukainen käyttö erityisesti karjankasvatuksessa sekä huonot käytännöt sekä ihmis- että eläinlääketieteessä yleisemmin ovat vähitellen tehneet mikrobilääkeresistenssistä valtavan uhan ihmisten ja eläinten terveydelle;

E.	ottaa huomioon, että OECD totesi viimeisimmässä makean veden lääkejäämiä käsitelleessä raportissaan, etteivät lääkejäämien hallinnassa nykyisin käytettävät poliittiset lähestymistavat riitä suojelemaan veden laatua ja makean veden ekosysteemejä, jotka ovat terveellisen elämän edellytyksiä;

F.	ottaa huomioon, että tiettyjen lääkeaineiden kemiallinen ja/tai metabolinen pysyvyys tarkoittaa, että jopa 90 prosenttia niiden tehoaineista pääsee käytön jälkeen ympäristöön alkuperäisessä muodossaan;

G.	ottaa huomioon, että ennen vuotta 2006 luvan saaneista ja markkinoille saatetuista ihmisille tarkoitetuista lääkeaineista ei tehty ympäristöriskien arviointia osana lupamenettelyä, minkä vuoksi arviointia ei ehkä ole vieläkään tehty;

H.	toteaa, että ympäristöriskien arviointi otetaan huomioon eläinlääkkeiden hyöty-riskisuhdearvioinnissa mutta ei ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden arvioinnissa;

I.	ottaa huomioon, että komissio on 11. maaliskuuta 2019 antamassaan tiedonannossa tunnustanut tietämyksen puutteen tiettyjen lääkeaineiden päätymisestä ympäristöön ja tästä seuraavista riskeistä;

J.	katsoo, että on riittävästi näyttöä siitä, että olisi ryhdyttävä toimiin ympäristölle mahdollisesti riskin muodostavien lääkeaineiden ympäristövaikutuksen vähentämiseksi ja erityisesti juomaveden ottoon käytettävien vesien suojelemiseksi;

ottaa huomioon, että monet kansainväliset järjestöt, kolmannet maat, unionin toimielimet, toimialajärjestöt ja kansalaisjärjestöt ovat tunnustaneet lääkeaineiden ympäristövaikutukset huolenaiheeksi; toteaa, että jotkin EU:n jäsenvaltiot, kuten Alankomaat, Saksa ja Ruotsi, ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin puuttuakseen ympäristössä olevien lääkeaineiden määrän lisääntymiseen;

L.	ottaa huomioon, että komissio oli sitoutunut ehdottamaan vuonna 2008 toimenpiteitä lääkeaineiden mahdollisesti haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi (12);

M.	ottaa huomioon, että direktiivin 2013/39/EU 8 c artiklan mukaan komission oli laadittava 13. syyskuuta 2015 mennessä strateginen lähestymistapa lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten ja ehdotettava toimenpiteitä viimeistään 14. syyskuuta 2017;

ottaa huomioon, että kesäkuussa 2019 antamissaan päätelmissä neuvosto kehotti komissiota ”arvioimaan ja määrittelemään tehokkaimmat toimenpiteet, myös lainsäädäntötoimenpiteet, lääkeaineiden ympäristövaikutusten hillitsemiseksi ja mikrobilääkeresistenssin kehittymisen torjumiseksi sekä vahvistamaan yhteyttä terveysalaan tässä suhteessa”; ottaa huomioon, että neuvosto totesi lisätutkimusten olevan tarpeen, jotta voidaan ymmärtää paremmin lääkeaineista ja niiden jäämistä johtuvien uusien ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten laajuutta;

ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssiä käsittelevän alan liitto on laatinut teollisuuslähtöisiä antibioottien valmistuksen yhteisiin puitteisiin kuuluvia periaatteita ja määrittänyt antibioottipitoisuuksia koskevat tavoitteet, jotta voidaan suojella ekologisia resursseja ja pienentää riskiä mikrobilääkeresistenssin mahdollisesta kehittymisestä ympäristössä;

P.	ottaa huomioon, että kaikilla toimijoilla, muun muassa terveydenhuollon ja eläinlääkinnän ammattilaisilla, potilailla, teollisuuden edustajilla sekä jätehuollosta ja jätevesien käsittelystä vastaavilla toimijoilla, on tärkeä rooli pyrittäessä vähentämään lääkeaineiden ympäristövaikutuksia;

ottaa huomioon, että OECD kannattaa neljää ennakoivaa strategiaa, joissa keskitytään lääkeaineiden elinkaaren varhaisessa vaiheessa toteutettaviin ennaltaehkäiseviin ratkaisuihin ympäristössä olevien lääkeaineiden hallitsemiseksi kustannustehokkaasti ja pitkäaikaisten ja laaja-alaisten ympäristöhyötyjen tuottamiseksi;

R.	ottaa huomioon, että useat sidosryhmät käynnistivät MedsDisposal-aloitteen yhteydessä tiedotuskampanjan siitä, miten käyttämättä jääneitä tai vanhentuneita lääkkeitä voidaan hävittää asianmukaisesti Euroopassa;

S.	ottaa huomioon, että kaikissa lääkkeiden ympäristövaikutuksia koskevissa toimenpiteissä on kunnioitettava vallitsevaa periaatetta potilaiden oikeudesta saada nopeasti lääkkeitä, joita nykyisten riski-hyötyarvioinnin kriteerien perusteella pidetään turvallisina ja tehokkaina;

Yleisiä huomioita

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio lopulta hyväksyi tiedonantonsa 11. maaliskuuta 2019; pitää valitettavana, että strategisen lähestymistavan ja ehdotettujen toimenpiteiden esittäminen viivästyi merkittävästi;

on yhtä mieltä komission esittämistä strategisen lähestymistavan neljästä tärkeimmästä tavoitteesta;

panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tiedonantoon sisältyvät toimenpiteet ovat luonteeltaan pehmeitä; katsoo, että tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä ympäristössä olevien lääkeaineiden kielteisten vaikutusten lieventämiseksi;

muistuttaa, että lääkeaineiden ympäristövaikutuksia koskevien tulevien aloitteiden olisi aina perustuttava tieteeseen ja oltava tavoitelähtöisiä ja teknologianeutraaleja sen varmistamiseksi, että turvallisuus ja tehokkuus säilyvät edelleen potilaiden mahdollisuuksien saada lääkehoitoja keskeisinä painopisteinä;

katsoo, että lääkeaineiden aiheuttaman pilaantumisen torjumiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa kaikki asianosaiset sidosryhmät ja jossa otetaan huomioon lääkkeiden koko elinkaari; korostaa, että sääntelytoimien vaikuttavuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että ne toteutetaan noudattaen ennalta varautumisen periaatetta sekä periaatetta, jonka mukaan ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä; tähdentää, että olisi sovellettava aiheuttamisperiaatetta siten, että se kattaa ensisijaisesti valmistusprosessin mutta kannustaa myös parantamaan lääkemääräyskäytäntöjä ja kuluttajien vastuullista käyttäytymistä; panee huolestuneena merkille lääkeaineiden merkityksen mikrobilääkeresistenssin kehittymisessä, kun lääkeaineita pääsee ympäristöön eläinten lannan levityksen, vesien pilaantumisen tai epäasianmukaisen hävittämisen seurauksena; kehottaa komissiota harkitsemaan laajennetun tuottajavastuun soveltamista lääkeaineiden kielteisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi;

pitää välttämättömänä järjestää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa käsikauppalääkkeiden liikakäytön vaaroja koskevia tiedotus- ja koulutuskampanjoita yleisölle; kiinnittää huomiota siihen, että ilman lääkärin määräystä myytävien lääkkeiden myynti on lisääntynyt ja että muiden kuin apteekkien ja soveltuvien ja asianmukaisesti tunnustettujen myyntipaikkojen mainostaminen tiedotusvälineissä on haitallista;

korostaa, että lääkeaineiden päästöt ympäristöön aiheuttavat haittaa ekosysteemeille ja luonnonvaraiselle kasvistolle ja eläimistölle mutta saattavat lisäksi heikentää kyseisten lääkeaineiden vaikuttavuutta erityisesti silloin, kun on kyse antibiooteista, sillä päästöt voivat aiheuttaa antibioottiresistenssiä;

muistuttaa, että lääkkeet vaikuttavat eri tavoin vesi- ja meriekosysteemeihin mutta myös luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin aiheuttaen muun muassa käyttäytymisen muutoksia, hedelmällisyyden heikkenemistä, koon muutoksia tai seksuaali- ja lisääntymisterveyden häiriöiden kehittymistä; kehottaa siksi komissiota ottamaan käyttöön konkreettisia toimenpiteitä ottaen huomioon lääkeaineiden aiheuttaman pilaantumisen kumulatiiviset vaikutukset vedessä ja merissä eläviin lajeihin;

muistuttaa tutkimusten osoittaneen, että lääkeaineita ja niiden jäämiä on erityisesti vesistöissä ja että jätevedenpuhdistamot eivät aina poista niitä tehokkaasti, sillä ne eivät tällä hetkellä kykene suodattamaan tehokkaasti kaikkia lääkeaineita; painottaa, että sisävesien ja vesistöalueiden pilaantuminen johtaa valtamerien pilaantumiseen;

10.

toteaa, että yleensä alhaisten pitoisuuksien vuoksi ihmisten terveydelle aiheutuvat riskit liittyvät pikemminkin pitkäaikaisen pienille annoksille altistumisen mahdollisiin kumulatiivisiin vaikutuksiin kuin akuutteihin tai välittömiin terveysvaikutuksiin; on erityisen huolissaan tiettyjen ympäristöön päätyvien lääkeaineiden hormonitoimintaa häiritsevistä ominaisuuksista;

11.

kiinnittää huomiota tarpeeseen säännellä lääkejäämien määriä vesilainsäädännöllä;

12.

pyytää keskittymään erityisesti paljon päästöjä aiheuttaviin kohteisiin, kuten lääketehtaisiin, sairaaloihin ja jätevedenpuhdistamoihin;

13.

kehottaa komissiota pohtimaan lääkeaineiden vaikutuksia myös komission vuodelle 2021 esittämän ilman, veden ja maaperän suojelua koskevan nollapäästötoimintasuunnitelman yhteydessä;

14.

kehottaa komissiota helpottamaan nykyisten parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja sidosryhmien keskuudessa, jotta lääkeaineiden valmistuksen, käytön ja hävittämisen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää;

15.

katsoo, että nykyisiä ja itsesäänneltyjä aloitteita olisi analysoitava ja että niitä olisi käytettävä tarpeen mukaan tulevissa EU:n aloitteissa, joissa käsitellään ympäristössä olevia lääkeaineita;

Tiedottaminen sekä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja lääkkeiden maltillisen käytön edistäminen

16.

kehottaa jäsenvaltioita jakamaan antibioottien ennaltaehkäisevän käytön parhaita käytäntöjä sekä panemaan täysimääräisesti täytäntöön Yhteinen terveys -toimintasuunnitelman mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ja tarvittaessa lujittamaan sitä; vahvistaa 13. syyskuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa eurooppalaisesta yhteinen terveys -toimintasuunnitelmasta mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi esittämänsä kannat;

17.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään terveydenhuollon ammattilaisille, muun muassa eläinlääkäreille, lääkäreille ja farmaseuteille, suunnattua koulutusta sekä potilaille tarkoitettuja tiedotuskampanjoita lääkeaineiden, kuten mikrobilääkkeiden, masennuslääkkeiden tai varjoaineiden, maltillisesta käytöstä; kehottaa lääkeaineiden toimitusketjun toimijoita edistämään sitä, että potilaille ja karjankasvattajille annetaan selkeää ja riittävää tietoa lääkkeiden epäasianmukaisen hävittämisen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista ympäristöön; vaatii, että pakkauksiin kiinnitetään asianmukaisin kuvin varustetut merkinnät, jotta kuluttajille voidaan tiedottaa käyttämättömien lääkkeiden asianmukaisesta hävittämisestä;

18.

korostaa, että terveydenhuoltohenkilöstö on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla uusimman tutkimuksen tuloksista ja parhaista käytännöistä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi;

19.

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään ympäristössä olevia lääkeaineita koskevan kysymyksen rajat ylittävään yhteistyöhönsä vesialueilla sekä koordinoimaan hyödyllisinä pitämiään toimenpiteitä;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään rokotuksia tauteja ehkäisevänä toimenpiteenä lääkkeiden tarpeen minimoimiseksi;

Tuki ympäristön kannalta luontaisesti vähemmän haitallisten lääkkeiden kehittämiselle ja ekologisemman tuotannon edistäminen

21.

korostaa nopeampien, tavoitteellisempien ja kohdennetumpien toimenpiteiden merkitystä pyrittäessä vähentämään lääkeaineiden ympäristövaikutuksia ja toteaa lisätutkimuksen tarpeen, jotta käytössä olevien lääkeaineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön sekä näiden vaikutusten laajuus voitaisiin ymmärtää paremmin; korostaa myös, että lääkkeiden hinnat eivät saisi nousta tämän seurauksena;

22.

toteaa, että terveydenhuollon alalla lääkäreiden liialliseen työpaineeseen puuttuminen on ehdoton edellytys sille, että terveydenhuollon ammattilaiset voivat taata mikrobilääkkeiden asianmukaisen määräämisen; toteaa lisäksi, että terveydenhuollon ammattilaisia voitaisiin tukea enemmän tarjoamalla heille lääkkeiden määräämistä koskevaa selkeää näyttöön perustuvaa opastusta, jossa annetaan johdonmukaisia ohjeita kaikkia eri kliinisiä käyttötarkoituksia varten;

23.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan sellaisten lääkeaineiden tutkimusta, kehittämistä ja innovointia, jotka ovat potilaiden hoidossa yhtä tehokkaita ja luontaisesti vähemmän haitallisia ympäristölle (ekologisemmat lääkkeet), kun otetaan huomioon, että ne eivät ole myrkyllisiä ympäristölle, eivät ole biokertyviä ja ne hajoavat jätevedenpuhdistamoissa ja ympäristössä helpommin vaarattomiksi aineiksi, mutta pitäen mielessä, että parempi biologinen hajoavuus saattaisi heikentää lääkkeiden tehokkuutta;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia asiaankuuluvia toimijoita investoimaan unionin ohjelmien kautta tekniikkaan, jolla tehostetaan lääkeaineiden ja mikrobilääkeresistenssigeenien poistamista samalla kun varmistetaan, että lääkeaineet vastaavat yhtä tehokkaasti potilaiden tarpeisiin;

25.

katsoo, että lääkeaineiden ympäristövaikutukset olisi sisällytettävä ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hyöty-riskiarviointiin samoin kuin eläinlääkkeiden tapauksessa, edellyttäen, että myyntilupien myöntämistä ei viivytetä tai siitä kieltäydytä pelkästään kielteisten ympäristövaikutusten perusteella;

26.

katsoo, että lääkeaineiden ympäristöarvioinnin olisi katettava lääkeaineiden hajonta- ja aineenvaihduntatuotteet;

27.

kehottaa komissiota ottamaan tarvittaessa huomioon sidosryhmien nykyiset käynnissä olevat toimet, jotka liittyvät tuleviin aloitteisiin ympäristöriskien vähentämiseksi, sekä edistämään ympäristön kannalta vastuullisia käytäntöjä ja lääkeaineiden asianmukaista käyttöä ja palauttamista;

28.

kehottaa käyttämään vesipolitiikan puitedirektiivin seurantatietoja markkinoille saattamisen jälkeisessä arvioinnissa;

29.

kehottaa komissiota varmistamaan, että lääkeaineiden päästöt veteen katsotaan mahdolliseksi keskeiseksi ympäristökysymykseksi tarkistettaessa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevia vertailuasiakirjoja teollisuuden päästöistä annetun direktiivin mukaisesti asianomaisten alojen osalta;

30.

korostaa hankintapolitiikan tärkeää roolia ympäristöystävällisempien lääkeaineiden käytön edistämisessä; kehottaa komissiota laatimaan asiasta selkeät ohjeet;

31.

kehottaa komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tuontilääkkeiden tuotannossa noudatetaan samoja tiukkoja ympäristönormeja, joita sovelletaan unionissa tuotettaviin lääkkeisiin;

32.

kehottaa Euroopan lääkevirastoa (EMA) helpottamaan valmistukseen liittyvien päästöjen yhteisiä tarkastuksia ulkomaisissa lääketehtaissa, joista toimitetaan lääkkeitä EU:hun;

Ympäristöriskien arvioinnin ja uudelleenarvioinnin parantaminen

33.

katsoo, että ympäristöriskien arviointien loppuun saattamiseksi tarvitaan selkeä etenemissuunnitelma tapauksissa, joissa arviointia ei ole saatavilla;

34.

kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan lääkevirastoa varmistamaan, että hakijat toimittavat ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden markkinoille saattamista koskevan luvan myöntämiseen mennessä täydellisen arvioinnin, jotta voidaan vahvistaa ja julkistaa asianmukaiset riskinhallintatoimenpiteet;

35.

pitää asianmukaisena, että lääkeyritykset toimittavat yhteisen ympäristöriskien arvioinnin kustakin vaikuttavasta aineesta, jotta saadaan johdonmukaista tietoa, vältetään päällekkäinen työ ja vähennetään eläinkokeita;

36.

huomauttaa, että eläinlääkkeitä ja lääkerehuja koskevat asetukset on pantava täysimääräisesti täytäntöön, jotta voidaan vähentää antibioottien käyttöä myös arvioimalla mahdollisuutta perustaa unionin laajuinen vaikuttaviin aineisiin perustuva arviointijärjestelmä 28. tammikuuta 2022 mennessä ja muita mahdollisia vaihtoehtoja ympäristöriskien arviointia varten;

37.

kehottaa komissiota tukemaan tutkimuksia, jotka koskevat yhdistelmävaikutusten arviointia, kroonista pienille annoksille altistumista ja mikrobilääkeresistenssin kehittymistä, erityisesti haavoittuvien väestöryhmien osalta;

Hävikin vähentäminen ja jätehuollon parantaminen

38.

korostaa, että toimenpiteiden on perustuttava tieteelliseen näyttöön, ja kehottaa kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä varmistamaan, etteivät toteutetut toimet vaaranna ihmisille ja eläimille tarkoitettujen turvallisten ja tehokkaiden lääkehoitojen saatavuutta; tukee tässä yhteydessä komission aikomusta vähentää jätettä sallimalla lääkkeiden toimitukset potilaiden tarpeita paremmin vastaavina määrinä siten, että samalla varmistetaan voimassa olevan jäljitettävyyslainsäädännön noudattaminen, ja optimoimalla pakkausten koko sekä aikomusta selvittää mahdollisuutta pidentää lääkkeiden käyttöaikaa, jotta ei turhaan heitetä pois lääkkeitä, joita voidaan vielä turvallisesti käyttää;

39.

kehottaa saattamaan ajan tasalle ympäristöriskien arviointia koskevat vaatimukset, jotta varmistetaan hitaasti hajoavien, biokertyvien ja myrkyllisten aineiden ja yhdistelmävaikutusten asianmukainen arviointi ja otetaan huomioon mikrobilääkeresistenssin kehittymisen riski ympäristössä;

40.

katsoo, että lääkkeiden kokonaiskulutusta henkeä kohti olisi vähennettävä vaikeuttamatta lääkkeiden saatavuutta ja heikentämättä hoitojen tehokkuutta; katsoo, että myös eläinlääkkeiden kokonaiskulutusta eläintä kohti olisi vähennettävä eläinten terveyttä ja hyvinvointia vaarantamatta ja että olisi löydettävä parempia vaihtoehtoja;

41.

on sitä mieltä, että puhdistamolietteestä annetun direktiivin 86/278/ETY tarkistaminen on viivästynyt liian pitkään; kehottaa komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen direktiivin 86/278/ETY tarkistamiseksi ja ajantasaistamiseksi viimeistään vuoden 2021 loppuun mennessä, jotta laatustandardit voidaan saattaa ajan tasalle tuoreimman tieteellisen näytön mukaisesti ja voidaan edistää sellaista kiertotaloutta, joka ei vahingoita ihmisten terveyttä eikä ympäristöä;

42.

katsoo, että lääkeaineiden tuotantolaitosten olisi esikäsiteltävä jätevetensä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa hyödyntäen;

43.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ja edistämään laajasti käyttämättömien lääkkeiden takaisinottojärjestelmiä koskevia säännöksiä ja panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön;

44.

kehottaa komissiota koordinoimaan sellaisia järjestelmiä koskevaa yhteistyötä, joilla pyritään välttämään lääkeaineiden sääntöjenvastainen hävittäminen;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan sellaisia kehittyneempiä jätevedenkäsittelytekniikoita koskevaa tutkimusta, innovointia ja kehittämistä, joiden avulla voidaan havaita lääkejäämiä ja tehostaa niiden poistamista;

Ympäristönseurannan laajentaminen

46.

on huolestunut siitä, että ympäristössä, myös maaperässä, olevien lääkeaineiden seuranta on edelleen hyvin vähäistä; korostaa tarvetta vahvistaa markkinoille saattamisen jälkeisiä seurantamekanismeja myös ympäristövaikutusten osalta, jotta voidaan kattaa asianmukaisesti ja järjestelmällisesti ympäristötietojen puute;

47.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lääkeaineiden mahdollisia vaikutuksia vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiseen seurantaluetteloon ja arvioimaan, olisiko luetteloa syytä päivittää;

48.

kehottaa komissiota sisällyttämään vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiseen prioriteettiaineiden luetteloon lääkeaineita, jotka aiheuttavat merkittävän riskin ympäristölle, sekä vahvistamaan ympäristönlaatunormeja ja pitoisuusrajoja ympäristönlaatunormeista annetun direktiivin mukaisesti;

49.

korostaa, että maataloudessa on kehitetty antibioottien kattavaa seurantaa; kehottaa komissiota kehittämään seurantajärjestelmän myös ihmisille tarkoitetuille antibiooteille;

Muiden tietämyksen puutteiden korjaaminen

50.

painottaa, että etenkin seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä on tarpeen tukea lisätutkimusta, joka koskee ympäristössä oleville lääkeaineille ja niiden jäämille altistumisen välittömiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ekologiaan ja paremman käsityksen saamista siitä, kuinka lääkeaineet päätyvät ympäristöön, muun muassa vesi- ja meriekosysteemeihin, ja säilyvät siellä;

51.

katsoo, että ympäristössä olevien lääkeaineiden määrän ja niiden muuttumisen analyysimenetelmiä olisi parannettava ja että analyyttiset määritysmenetelmät olisi asetettava julkisesti saataville;

Avoimuuden lisääminen

52.

palauttaa mieliin, että ympäristössä olevia lääkeaineita koskevilla tiedoilla, jotka koskevat muun muassa vaikutuksia vesiin, ympäristökäyttäytymistä, hajoavuutta ja mahdollisia yhteisvaikutuksia, on keskeinen rooli riskinhallinnassa ja että tämäntyyppisten tietojen olisi oltava avoimia ja ne olisi annettava asiaankuuluville sidosryhmille; kehottaa siten komissiota ja toimivaltaisia viranomaisia perustamaan suojatun keskustietokannan, jonka avulla kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät saavat käyttöönsä tuotteiden ympäristöriskejä koskevien arviointien tulokset;

53.

katsoo, että olisi luotava vankka lainsäädäntökehys avoimuuden lisäämiseksi koko toimitusketjussa, sillä se mahdollistaisi asianmukaisen valvonnan ja varmistaisi, että yritykset joutuvat vastuuseen lääkeaineiden päästämisestä ympäristöön;

54.

kehottaa lääketeollisuutta lisäämään avoimuutta toimitusketjuissa ilmoittamalla tiedot lääkkeiden alkuperästä ja vaikuttavista farmaseuttisista aineista raaka-aineiden tuotantovaiheessa kaikkien lääkeaineiden täydellisen jäljitettävyyden varmistamiseksi;

o o

55.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 4, 7.1.2019, s. 43.

(2) EUVL L 4, 7.1.2019, s. 1.

(3) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(4) EUVL L 226, 24.8.2013, s. 1.

(5) EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(6) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(7) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

(8) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(9) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(10) EUVL C 433, 23.12.2019, s. 153.

(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(12) Komission tiedonanto 10. joulukuuta 2008”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle” (COM(2008)0666).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/68

P9_TA(2020)0227

EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimointi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista (2020/2070(INI))

(2021/C 385/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 194 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat julistuksen Göteborgissa Ruotsissa 17. marraskuuta 2017 pidetyssä oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa,

—	ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen 21. osapuolikonferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon Euroopan uudesta teollisuusstrategiasta (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (COM(2020)0098),

—	ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571) ja siinä ilmoitetun ”tuotteen ympäristöjalanjäljen”,

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2020 annetun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 11/2020: ”Rakennusten energiatehokkuus: aiempaa suurempi painoarvo kustannustehokkuudelle”,

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät energiajärjestelmien tulevaisuudesta energiaunionissa, jotta varmistetaan energiasiirtymä sekä vuoteen 2030 ja sitä pidemmälle ulottuvien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen,

—	ottaa huomioon kaupunkiasioista vastaavien EU:n ministerien epävirallisessa kokouksessa 30. toukokuuta 2016 hyväksytyn Amsterdamin julkilausuman EU:n kaupunkiagendasta,

—	ottaa huomioon 24. ja 25. toukokuuta 2007 pidetyssä kaupunkikehityksestä vastaavien EU:n ministerien epävirallisessa kokouksessa hyväksytyn EU:n kestävää kaupunkikehitystä koskevan Leipzigin peruskirjan,

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU, sellaisena kuin se on muutettuna energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 11. joulukuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/2002 (1),

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU, sellaisena kuin se on muutettuna rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 30. toukokuuta 2018 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/844 (2),

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (3),

—

ottaa huomioon energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (4),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (5),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoista 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (6),

—	ottaa huomioon rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 (7),

—	ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (8),

—	ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (9),

—	ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (10),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (11),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja ympäristöhätätilasta (12),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (13),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta Euroopan unionissa: aika toimia! (14),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman puhtaan energian innovoinnin nopeuttamisesta (15),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti energiamarkkinoiden uutta rakennetta” (16),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman lämmitystä ja jäähdytystä koskevasta EU:n strategiasta (17),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A9-0134/2020),

ottaa huomioon, että rakennusten osuus EU:n energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja hiilidioksidipäästöistä noin 36 prosenttia ja että siksi niiden pitkälle menevä, myös vaiheittainen, peruskorjaus on ratkaisevan tärkeää EU:n ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi;

ottaa huomioon, että rakennusala on EU:n suurin yksittäinen energiankuluttaja ja että 97 prosenttia EU:n rakennuskannasta ei ole energiatehokasta ja että vain 0,2 prosenttia EU:n asuinrakennuksista on vuosittain pitkälle menevien peruskorjausten, myös vaiheittaisten, kohteena; ottaa huomioon, että yli 94 prosenttia tämän päivän rakennuksista on edelleen paikoillaan vuonna 2050 ja että suurin osa silloin käytössämme olevista kodeista, kouluista ja toimistorakennuksista on jo rakennettu;

ottaa huomioon, että sisätilojen ja veden lämmityksen osuus kotitalouksien energiankulutuksesta on noin 80 prosenttia, sillä puolessa EU:n rakennuksista on ennen vuotta 1992 asennettu yksittäinen lämpökattila, jonka hyötysuhde on 60 prosenttia tai vähemmän, ja ottaa huomioon, että yksittäisistä kaasulla toimivista kattiloista 22 prosenttia, suoran sähköjärjestelmän lämmityslaitteista 34 prosenttia, öljykattiloista 47 prosenttia ja hiilikattiloista 58 prosenttia on teknistä käyttöikäänsä vanhempia;

ottaa huomioon, että kunnostusasteen nostaminen lähes 3 prosenttiin ja 210 miljoonan olemassa olevan rakennuksen kunnostaminen voisivat luoda jopa 2 miljoonaa työpaikkaa (18) rakennusalalle, jonka osuus unionin BKT:stä on noin 9 prosenttia ja joka on tärkeä osa elvytysstrategiaa covid-19-kriisin jälkeen, ja se voisi edistää puhdasta taloutta osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa;

E.	toteaa, että EU:n rakennuskannan seurantakeskuksella (BSO) on keskeinen rooli rakennusten yleisen energiatehokkuuden seurannassa ja parantamisessa EU:ssa luotettavien, yhdenmukaisten ja helposti vertailtavien tietojen avulla;

katsoo, että kaikkien kansalaisten elämänlaatua voidaan parantaa toteuttamalla toimenpiteitä EU:n rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi, ja siksi suurimpana haasteena on keventää energiaköyhyydestä kärsivien arviolta 50 miljoonan kotitalouden taakkaa Euroopan unionissa, pienentää energialaskuja ja tarjota kaikille mukavia, kohtuuhintaisia ja energiatehokkaita asuntoja;

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että ihmiset viettävät noin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa asuinrakennuksissa ja muissa rakennuksissa, että yli puoli miljoonaa eurooppalaista kuolee joka vuosi ennenaikaisesti sisäilman huonon laadun vuoksi (19) ja että asianmukainen ilmanvaihto ikkunoita avaamalla parantaa ilmanlaatua ihmisten kodeissa ja päästää sisään luonnollista päivänvaloa parantaen siten heidän terveyttään, mistä on tullut keskeinen seikka erityisesti nykyisessä covid-19-kriisissä;

H.	ottaa huomioon, että se kehotti tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä ja rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä EU:n kiristettyjen ilmastotavoitteiden mukaisesti ja tehostamaan niiden täytäntöönpanoa asettamalla sitovia kansallisia tavoitteita (20);

katsoo, että energiatehokkaan rakennuskannan ja unionin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yli 282 miljardia euroa investointeja Euroopan rakennuskannan kunnostamiseen ja että on yhdistettävä älykkäästi nykyisten politiikkojen tinkimätön täytäntöönpano, uudet poliittiset aloitteet vähiten energiatehokkaiden rakennusten poistamiseksi asteittain, täydentävät ja asianmukaiset rahoitusmekanismit sekä investoinnit innovatiivisiin ratkaisuihin;

ottaa huomioon, että yhdennetyissä peruskorjausohjelmissa pyritään kokonaisvaltaisuuteen, asetetaan etusijalle energiatehokkuus ja keskitytään laajempiin asuinalueiden ekosysteemeihin, joissa yksittäisille rakennuksille asennetaan tiukat energiansäästötavoitteet, ja että ne perustuvat parhaisiin käytäntöihin ja muodostuvat kolmesta pääpilarista:

a)	rakennusten luokittelu ja rakennusmateriaalit eli rakennusten iän, käytön, rakennustavan ja niiden tarjoaman energiansäästöpotentiaalin perusteellinen tuntemus sekä kuvaus koko peruskorjauksen aikana käytettävistä materiaaleista, mukaan luettuina niiden elinkaaren aikaiset vaikutukset;

kestävien energialähteiden, erityisesti paikan päällä ja lähellä olevien uusiutuvien energialähteiden, kuten kaukolämpö- tai jäähdytysjärjestelmien, tarjoaminen ja saatavuus tai rakennusten lämmönvarauskyvyn, kaksisuuntaisen latauksen ja muiden alojen integroitumisen mahdollistavien, joustavien vaihtoehtojen käyttö;

c)	yhteisön/yhteiskunnan saamat hyödyt eli paikallisyhteisöjen integrointi kaikkiin energiatehokkuutta koskeviin peruskorjaushankkeisiin ja -ohjelmiin energiaköyhyyden, teknisten ja/tai taloudellisten resurssien puutteen ja tiedonpuutteen kaltaisten kysymysten ratkaisemiseksi;

katsoo, että tämän kolmen pilarin lähestymistavan täytäntöönpanolla varmistetaan, että yhdennetyt peruskorjausohjelmat laaditaan ja pannaan täytäntöön tavalla, jossa keskitytään energiatehokkuutta koskevilla peruskorjauksilla kansalaisille ja yhteisöille tarjottaviin laajempiin hyötyihin, kuten energiatehokkuuteen, ilmastokestävyyteen, teollisuuden kilpailukykyyn, kestävyyteen, sosiaaliseen osallisuuteen ja esteettömyyteen;

Asuinalueet ja yhteisöt

korostaa asuinalueiden ja yhteisöjen sekä muiden toimijoiden, kuten paikallis- ja alueviranomaisten ja pk-yritysten, roolia yhdennetyissä peruskorjausohjelmissa kokonaisvaltaisena lähestymistapana kunnostamiseen, jotta saadaan aikaan erittäin energiatehokas ja ilmastoneutraali rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti;

vaatii, että rakennus- ja kunnostuspolitiikkojen on oltava kokonaisvaltaisia ja osallistavia ja niillä on edistettävä EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista, niihin on sisällytettävä yhdennetyt peruskorjausohjelmat, joissa yhdistyvät paikalliset arvoketjut, sosiaalipalvelut ja kohtuuhintaisuus, älyratkaisuvalmius, asianmukainen terveellinen sisäilmasto ja ympäristön laatu, liikkuvuus sekä rakennusten tekniset, teolliset ja energiatehokkuustoiminnot, niiden on mahdollistettava paikan päällä ja lähellä tapahtuva uusiutuvan energian tuotanto ja vaihto ja kysyntäpuolen joustavuus ja niissä on hyödynnettävä lähellä sijaitsevien teollisuuslaitosten, paikallisten liikennejärjestelmien tai vesiväylien hukkalämpöä ja -jäähdytystä, jos se on kestävää;

korostaa, että kansalaisilla on tärkeä rooli asuinrakennuskannan peruskorjauksessa ja että on tärkeää luoda tehokkaita välineitä ja parhaita käytäntöjä ja asettaa kaikki mahdollinen tieto ja osaaminen saataville paikallisella tasolla, mukaan luettuina teknologioihin (esimerkiksi älymittareihin) liittyvät mahdollisuudet; panee lisäksi merkille energiayhteisöjen antaman sysäyksen kansalaisten saattamisessa yhteen, heille tiedottamisessa ja heidän sitouttamisessaan aloittamaan omat peruskorjauksensa ja/tai uusiutuvan energian tuotannon ja kehottaa laatimaan kattavan toimenpidepaketin näiden lähestymistapojen laajentamiseksi;

kehottaa komissiota arvioimaan vaikutusta, joka aiheutuu asuinalueiden keskiluokkaistumisesta ja vuokralaisten häätämisestä peruskorjauksiin vedoten (”renoviction”), sekä sukupuolten välisiä eroja ja haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten tilannetta; katsoo, että sääntelytason suojatoimien lisäksi yhteisöllinen lähestymistapa voisi suojella olemassa olevia yhteisöjä ja luoda kannustimia, jotka ovat välttämättömiä energiatehokkuuden maksimoimiseksi ja tarvittavien yksityisten ja julkisten investointien houkuttelemiseksi; korostaa, että heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia on tuettava mahdollistamalla heille ihmisarvoiset elinolot, viihtyvyys ja terveys, ja korostaa sosiaalisen asuntotuotannon merkitystä;

korostaa, että rakennusten omistus, vuokralainsäädäntö, asunnonomistajien ja vuokralaisten määrä sekä investointimahdollisuudet ja asumisen tukijärjestelmät, sääolosuhteet ja energiajärjestelmät vaihtelevat eri jäsenvaltioissa; katsoo, että rakennusten kunnostamiseen kannustavassa strategiassa on otettava huomioon kullekin jäsenvaltiolle merkitykselliset erilaiset olosuhteet myös yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien mukaisesti; korostaa erityisesti, että peruskorjaukset eivät saisi johtaa siihen, että vuokralaisten vuokrataakasta tulee sietämätön;

korostaa, että unionissa vallitsee laajamittainen energiaköyhyys, jonka arvioidaan koskettavan 50:tä miljoonaa kotitaloutta (21); katsoo, että rakennusten kunnostusaloitteen ja siihen liittyvien tulevien aloitteiden yhtenä keskeisenä tavoitteena olisi oltava energiaköyhyyden poistaminen ja terveellisten ja turvallisten elinolojen varmistaminen kaikille; pitää myönteisenä komission aikomusta kiinnittää erityistä huomiota energiaköyhien kotitalouksien asuntojen kunnostamiseen ja korostaa, että on tärkeää toteuttaa energiansäästötoimia, edistää energiatehokkaita kulutustottumuksia ja muuttaa käyttäytymismalleja; korostaa, että julkisen sektorin on oltava johtava toimija tällä alalla;

korostaa, että rakennusten energiakunnostusta varten kehitetyt keskitetyt palvelupisteet ovat olleet välitön menestys asiakkaille, sillä ne ovat avoimia ja helposti saavutettavissa olevia neuvontapisteitä ja niiden avulla edistetään hankkeiden ja toistettavien mallien yhdistämistä, tiedotetaan kolmansien osapuolten rahoituksesta, koordinoidaan ja seurataan peruskorjauksia sekä kehitetään kuntien valmiuksia ja paikallisten toimijoiden, kuten energiayhteisöjen, kuluttajajärjestöjen, paikallisten elinkeinoyhdistysten, myös rakennusalan yhdistysten, ja asunto-osuuskuntien ottamista aktiivisesti mukaan toimiin koko prosessin ajan;

muistuttaa, että nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi tarvitaan sekä julkisia että yksityisiä toimia konkreettisten tulosten saavuttamiseksi; korostaa tarvetta luoda ja myös ylläpitää keskitettyjä neuvontapalvelupisteitä, jotta markkinoille voidaan tuoda jatkuvasti hankkeita, myös pienimuotoisia hankkeita; katsoo, että keskitetyn palvelupisteen perustaminen alueellisella tai paikallisella tasolla parantaa rahoitusmekanismien saatavuutta;

panee tyytyväisenä merkille Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvän ehdotuksen avoimista foorumeista; korostaa, että niiden on oltava läpinäkyviä, monitasoisia ja osallistavia, niissä on oltava mukana laaja joukko sidosryhmiä ja niiden on mahdollistettava rakennusalan hajanaisuuden korjaaminen; muistuttaa, että foorumien avulla on pyrittävä saavuttamaan erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta vuoteen 2050 mennessä, ja katsoo, että niiden olisi oltava väline peruskorjauksen esteiden poistamiseksi ja kansalaisten osallistamiseksi, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen yhteisön tarpeiden pohjalta;

10.

korostaa, että alueellisten foorumien olisi asetettava mitattavissa olevia tavoitteita, pyrittävä kehittämään etenemissuunnitelmia ja käytävä säännöllistä vuoropuhelua yhtenäistä toimintaa energiatehokkuusdirektiivin, rakennusten energiatehokkuusdirektiivin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin (22) puitteissa harjoittavien nykyisten foorumien sekä jäsenvaltioiden nykyisten virastojen ja elinten kanssa vaikutusten maksimoimiseksi; on vakuuttunut siitä, että foorumit ovat tärkeä väline yhdennettyjen peruskorjausohjelmien täytäntöönpanemiseksi ja jäsenvaltioiden tukemiseksi pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden täytäntöönpanossa;

11.

panee merkille Saksan puheenjohtajakaudella hyväksyttävän uuden Leipzigin peruskirjan ja on samaa mieltä siitä, että kaupungeilla on keskeinen rooli kasvihuonekaasupäästöjen merkittävässä vähentämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa; katsoo, että rakennusten kunnostaminen edistää huomattavasti kyseisten tavoitteiden saavuttamista ja samalla oikeudenmukaisia, vihreitä ja tuottavia kaupunkeja kestävien asuinalueiden kautta; kehottaa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaupungeissa on tarvittavat ja suoraan saatavilla olevat rahoitusresurssit kunnostustoimenpiteitä varten ottaen erityisesti huomioon tarvittavan talouden elpymisen;

12.

kehottaa komissiota hyväksymään politiikan, jolla helpotetaan yhteisö- ja aluetasolla jäsenvaltioissa toteutettavia yhdennettyjä peruskorjausohjelmia, joihin sisältyy pitkälle meneviä, myös vaiheittaisia, peruskorjauksia, ja joissa otetaan huomioon rakennusten tarpeet osallistavasti ja interaktiivisesti; korostaa mahdollisuutta varmistaa enemmän paikan päällä ja lähellä toteutettavia uusiutuvia energiaratkaisuja tai kysyntäjoustomekanismeja yhdennettyjen peruskorjausohjelmien avulla; kehottaa komissiota tehostamaan kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen ja EU:n kaupunkivälineeseen (City Facility) liittyvää työtä; korostaa lisäksi tässä yhteydessä myös kaupunkiagendan ja kaupunkikumppanuuden suurta merkitystä;

13.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan paikallishallinnoilleen valmiudet toteuttaa yhdennettyjä peruskorjausohjelmia asuinalue- ja yhteisötasolla asettaen kansalaiset keskiöön ja sovittaen asianmukaisesti yhteen peruskorjaukset ja Euroopan aineellisen historiallisen perinnön (muistomerkkien ja rakennusten) säilyttämisen ja vaatimaan paikallisviranomaisia antamaan palautetta saavutetuista tuloksista ja parhaista käytännöistä tulevan politiikan suunnittelemiseksi kansallisella tasolla;

14.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan puitteet, joiden avulla päästäisiin eroon jakautuneista kannustimista, esimerkiksi tarjoamalla tarkkoja tietoja ja asianmukaisia kannustimia ja varmistamalla tehokkaan toteutuksen (23), ja ottamaan sääntelykehyksessä asianmukaisesti huomioon energiaköyhyydessä elävät perheet ja yhteisöt, jotta vältetään vuokralaisten häätäminen peruskorjauksiin vedoten esimerkiksi vaatimalla, että heille varataan asianmukainen osuus pitkälti peruskorjatusta rakennuspinta-alasta tai asettamalla yhdennettyjä peruskorjausohjelmia suunniteltaessa etusijalle rakennukset, joiden energiankulutus tai energiajäte on suurempi, ja rajoittamalla vuokrankorotuksia edellyttäen, että tämä ei rajoita valmiuksia toteuttaa energiatehokkuuskunnostuksia;

15.

kehottaa komissiota perustamaan tukipalvelun kansalaislähtöisiä peruskorjaushankkeita varten ja antamaan jäsenvaltioille täytäntöönpano-ohjeet, jotka koskevat suotuisia edellytyksiä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia sähkömarkkinadirektiivillä (24) ja uusiutuvia energialähteitä koskevalla direktiivillä perustettuja energiayhteisöjä varten onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja kansalaislähtöisten energiahankkeiden hyötyjen täysimääräiseksi tunnustamiseksi;

16.

kehottaa komissiota käynnistämään välittömästi foorumeita, jotka mainitaan tiedonannossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, ja sisällyttämään kyseiset foorumit yhdennettyihin peruskorjausohjelmiin keskeisinä painopisteinä; korostaa, että yhdennettyjä peruskorjausohjelmia olisi täydennettävä EU:n aloitteilla, joilla levitetään parhaita käytäntöjä ohjelmien toistettavuudesta, valmiuksien laajemmasta hyödyntämisestä, alakohtaisesta integraatiosta ja energiaköyhyydessä elävien yhteisöjen suojatoimista rakennusten energiatehokkuusdirektiivin sitoumusten mukaisesti;

Rahoitus

17.

korostaa, että alkuinvestointikustannukset, monimutkaiset rahoitusjärjestelmät, jakautuneet kannustimet (omistaja–vuokralainen-ongelma), keskipitkän ja pitkän aikavälin takaisinmaksuajat, lainsäädännölliset ja hallinnolliset esteet muun muassa silloin, kun rakennuksilla on useita omistajia, olemassa olevan tuen suunnittelu ja pitkäaikaisen toimintapoliittisen kehyksen puute ovat merkittäviä investointien esteitä;

18.

korostaa, että covid-19:n jälkeisen elpymisen ja sen julkiseen ja yksityiseen talouteen kohdistuvien vaikutusten yhteydessä rahoitusjärjestelmissä olisi kannustettava pitkälle meneviä peruskorjauksia, myös vaiheittaisia, ja asetettava etusijalle tällaiset peruskorjaukset, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteet asianmukaisten kannustinten avulla sekä erittäin energiatehokasta ja vähähiilistä rakennuskantaa koskevat tavoitteet; katsoo, että tämä on edellytys sille, että rakennusten kunnostuksia harkitaan pitkän aikavälin investointeina; korostaa tässä yhteydessä kustannustehokkuusindikaattoreiden merkitystä, sivuhyödyt mukaan luettuina;

19.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi annettava selkeitä suuntaviivoja ja hahmoteltava mitattavissa olevia ja kohdennettuja toimia sekä edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia saada rahoitusta, myös kansallisen rakennuskannan heikoimmin suoriutuville osille, energiaköyhille kuluttajille, sosiaaliselle asuntotuotannolle ja kotitalouksille, joihin kohdistuu jakautuneita kannustimia koskevia ongelmia, ottaen samalla huomioon kohtuuhintaisuus;

20.

tähdentää, että erityisesti vähätuloisia asunnonomistajia ja energiaköyhien asuntojen omistajia, taloyhtiöitä, osuuskuntia, julkisten asuntojen tarjoajia ja paikallisviranomaisia olisi tuettava rakennuskannan ja rakennetun ympäristön ilmastokestävyyden varmistamisessa esimerkiksi avustuksilla tai monivuotisen rahoituskehyksen rahoituksen täydentävyyteen perustuvilla rahoitusvälineillä, kansallisista talousarvioista ja yksityisistä rahoituslähteistä;

21.

katsoo, että energiatehokkuutta parantavien peruskorjausten rahoitus on asetettava etusijalle kussakin asiaankuuluvassa unionin rahastossa ja että tarvitaan vahvaa koordinointia synergioiden löytämiseksi, rahoituslähteiden yhdistämisen helpottamiseksi, hankkeiden yhdistämiseksi ja hankejatkumoiden luomiseksi, jotta varmistetaan varojen oikea-aikainen hyödyntäminen; kehottaa rahoituslaitoksia osoittamaan huomattavia resursseja valmiuksien kehittämiseen ja tekniseen apuun; korostaa, että tarvitaan vähintään 75 miljardin euron EU:n kannustimet vuodessa jatkuvan ja vakaan unionin, kansallisen ja alueellisen rahoituksen ja yksityisten investointien lisäksi, jotta voidaan varmistaa pitkälle menevät peruskorjaukset energiatehokkaan ja vähähiilisen rakennuskannan saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä; kehottaa lainsäädäntövallan käyttäjiä varmistamaan tarvittavan rahoituksen EU:n talouden elvytyssuunnitelmalle, jotta voidaan auttaa yhteiskunnassa erityisesti niitä, jotka eniten hyötyisivät peruskorjauksista;

22.

pitää myönteisinä havaintoja, jotka osoittavat, että erittäin energiatehokkaiden rakennusten hinta (25) on muita korkeampi, millä varmistetaan, että rakennusten omistajat saavat tuottoa sijoitukselleen, mutta toteaa, että asumisen, rakentamisen ja kunnostamisen kustannuksia on alennettava yleisesti;

23.

korostaa tarvetta varmistaa riittävä ja yksinkertainen luoton ja rahoituksen saanti, jotta pk-yrityksiä, yhteisöjä ja perheitä autetaan toteuttamaan tarvittavat peruskorjaukset nykyiseen rakennuskantaan;

24.

pitää myönteisinä rakennusten kunnostamiseen saatavilla olevia rahoitusmahdollisuuksia, kuten vihreitä tukia sekä vero- ja lainakannustimia; tunnustaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) merkityksen energiatehokkuushankkeiden rahoituksessa ja energiatehokkuuden määrittämisessä aluekehityksen erityistavoitteeksi kaudella 2021–2027; korostaa Euroopan investointipankkiryhmän merkitystä lainojen, takuiden ja rahoitusvälineiden, kuten energiatehokkuuden yksityisen rahoitusvälineen (PF4EE), Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille -takausjärjestelyn ja InvestEU-rahaston, puitteissa, jotta voidaan rahoittaa myös sosiaalisen asuntotuotannon kunnostushankkeet;

25.

kiinnittää huomiota jäsenvaltioiden hyviin käytäntöihin, kuten EU:n päästökauppajärjestelmän tulojen käyttämiseen, rahoituslähteiden yhdistämiseen, pienituloisten kotitalouksien tarpeiden tunnistamisen varmistamiseen ja EU:n aluerahastojen käyttämiseen takuina ja vararahastoina; korostaa, että oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta on mahdollista rahoittaa koulutusta, joka liittyy uusiutuvaan energiaan sekä energia- ja resurssitehokkuuteen;

26.

korostaa tarvetta lisätä varojen käyttöastetta poistamalla esteitä erityisesti teknisen avun avulla, yksinkertaistamalla kriteerejä ja yksinkertaistamalla rahoituslähteiden yhdistämistä; pitää valitettavana, että ELENA-hankkeiden (European Local Energy Assistance) koko on edelleen suuri ja että pienemmät hankkeet ja yhteisöihin liittyvät hankkeet edellyttävät lisätukea ja yhdistämistä; katsoo, että EU:n kaupunkiväline voi olla kaupungeille erittäin tehokas tukimekanismi, jonka avulla kehitetään yhdennettyjä peruskorjausohjelmia, joita olisi jatkettava ja joilla olisi tuettava myös pieniä hankkeita;

27.

panee merkille tutkimukseen ja innovointiin myönnettävien avustusten merkityksen; pitää välttämättömänä tarjota jatkuvaa ja vakaata rahoitusta yhdennetyille peruskorjausohjelmille unionin ja kansallisista lähteistä ilman eri budjettisuunnittelutoimenpiteiden aiheuttamia keskeytyksiä;

28.

katsoo, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikissa yhdennetyissä peruskorjausohjelmissa osoitetaan varoja haavoittuvassa asemassa olevia ja pienituloisia kotitalouksia varten energiaköyhyyden torjuntaan, esteettömyyteen sekä tekniikkaan ja infrastruktuurin liittyvien esteiden poistamiseen, jotta ne voivat nauttia asianmukaisesta, terveellisestä ja energiatehokkaasta asumisesta ja osallistua asuinalueensa peruskorjausohjelmiin; pyytää kehittämään ja jakamaan parhaita käytäntöjä innovatiivisilla rahoitusvälineillä, kuten lisärahoituksella ja -järjestelmillä, mukaan luettuina energiatehokkuuteen kannustavat asuntolainat, EuroPACE-lainat ja RenOnBill-lainat;

29.

panee merkille sekä alueviranomaisten että Euroopan investointipankin roolin rahoitustuen antamisessa julkisen sektorin lainojen kautta, mikä kannustaa liikepankkeja, eläkerahastoja ja yksityistä sektoria, erityisesti pk-yrityksiä, investoimaan enemmän rakennusten kunnostamiseen esimerkiksi julkisten luottotakuiden ja innovatiivisten rahoitusmenetelmien avulla;

30.

tunnustaa roolin, joka uusilla liiketoimintamalleilla, kuten energiatehokkuussopimuksilla, kansalaislähtöisillä peruskorjauksilla, energiayhteisöillä ja energiapalveluyrityksillä, voi olla peruskorjauksissa ja erityisesti taseen ulkopuolisella rahoituksella voi olla sosiaaliselle asuntotuotannolle, asunto-osakeyhtiöille ja yrityspuistoille; korostaa, että rahoituksen intensiteetti on yhdistettävä energiatehokkuusdirektiivin edellyttämään energiatehokkuustasoon ja ehdottaa plusenergiataloille bonusta; kehottaa komissiota antamaan täytäntöönpano-ohjeet Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille -säädöspaketin asiaankuuluvista säännöksistä, erityisesti suotuisien edellytysten luomiseksi edellyttämällä säännöllisiä kuulemisia markkinoiden tarpeiden ymmärtämiseksi, ja kannustamaan yksityisten ja julkisten varojen yhdistämistä, selkeiden sopimusmallien käyttöä ja erityisiä hankintamenettelyjä sekä lisäselvityksiä rakennusten tehokkuuteen liittyvien julkisten investointien asianmukaisesta huomioon ottamisesta;

31.

kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuustavoitteita ylöspäin, kuten energiatehokkuusdirektiivissä edellytetään, korottaen aluksi vuoden 2030 yleistavoitetta asianmukaisen vaikutustenarvioinnin pohjalta ja ennakoitavasti, ja ehdottamaan rakennusten peruskorjausastetta koskevia vuosittaisia vähimmäisvaatimuksia ja politiikkatoimenpiteitä, joilla varmistetaan pitkälle menevät, myös vaiheittaiset, peruskorjaukset, jotka luovat taloudellisia kannustimia ja investointivakautta;

32.

kehottaa unionin toimielimiä varmistamaan, että uuden monivuotisen rahoituskehyksen rahastoissa asetetaan etusijalle energiatehokkuutta ja rakennusten peruskorjausta varten varatut määrärahat ja että näille asetetaan selvät ehdot ja aikataulut, mukaan luettuna tekninen apu, riittävän käyttöasteen varmistamiseksi; korostaa EU:n takuiden merkitystä investoinneissa, rahoituslähteiden yhdistämisessä ja avustusosuuksien myöntämisessä asuntojen energiatehokkuuskunnostusten käynnistämiseksi; tunnustaa Euroopan strategisten investointien rahaston (joka korvataan InvestEU-ohjelmalla) merkityksen ja onnistuneen esimerkin; kehottaa asettamaan InvestEU:n kestävän infrastruktuurin ikkunassa etusijalle rakennusten energiatehokkuutta koskevan rahoituksen ja varaamaan energiatehokkuuteen osoitetut määrät aluekehityksen erityistavoitteeksi, joka on otettava huomioon komission kunkin jäsenvaltion kanssa allekirjoittamissa kumppanuussopimuksissa;

33.

kehottaa komissiota poistamaan rahoitukseen liittyvät ja muut esteet, jotta rakennusten yhdennettyjä peruskorjauksia varten varattujen alueellisten rahastojen käyttöastetta parannettaisiin vuoteen 2021 mennessä;

34.

kehottaa vahvistamaan ELENA-välineen ja Euroopan investointipankin valmiuksia antaa räätälöityä ja suoraa rahoitus- ja teknistä tukea paikallisviranomaisille sekä erityisneuvontaa jäsenvaltioille covid-19-elvytyssuunnitelmien yhteydessä;

35.

kehottaa komissiota tutkimaan, onko mahdollista kanavoida EU:n päästökauppajärjestelmän tulot energiatehokkuustoimiin, kuten rakennusten peruskorjauksiin, mukaan luettuna mekanismien suojaaminen suhdannevaihteluilta, ja voidaanko osa EU:ssa saatavista huutokauppatuloista korvamerkitä; kehottaa Euroopan investointipankkia ja kansallisia rahoituslaitoksia tukemaan hankkeiden kehittäjiä koko hankesyklin ajan ja asettamaan kiinteän avustusosuuden, jotta peruskorjaukset tulisivat houkutteleviksi ja kohtuuhintaisiksi kansalaisille;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan joustavia malleja eri rahoitusohjelmien ja -välineiden synergioille rakennusten energiatehokkuuden rahoittamiseksi; pyytää lisäksi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen (26) mukaisesti soveltamaan kustannustehokkuutta koskevaa lähestymistapaa rakennusten energiatehokkuusparannuksiin; kannustaa seuraamaan perusteellisesti toimenpideohjelmien kustannustehokkuutta laskemalla kustannukset säästettyä hiilidioksidiyksikköä kohti; katsoo lisäksi, että komission olisi varmistettava, että kansalliset viranomaiset noudattavat kustannustehokkuuden ja energiansäästöä koskevan tehokkuuden periaatteita myöntäessään EU:n varoja peruskorjaushankkeille;

37.

kehottaa komissiota helpottamaan edelleen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien, kuten älykkääseen ja kestävään rahoitukseen liittyvän PF4EE-välineen (PF4EE), käyttöä ja määrittelemään mahdollisia paikallisia investointikonsepteja;

38.

kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n valtiontukisääntöjä, myös pienten ja keskisuurten yritysten investointeja koskevia sääntöjä, jotta luotaisiin suotuisat edellytykset energiatehokkuustoimenpiteille ja edistettäisiin yhdennettyjä peruskorjausohjelmia, mukaan luettuina kaukolämpöjärjestelmien asentaminen tai kunnostaminen yksinkertaistettujen menettelyjen ja asianmukaisten kynnysarvojen avulla, ja kehitettäisiin romutusohjelmia fossiilisia polttoaineita käyttäville ja tehottomille lämmityslaitteille, kun ne vaihdetaan uusiutuviin energialähteisiin tai hukkalämpöön perustuviin yksittäisiin tai yhteisiin lämmityslaitteisiin; korostaa kuitenkin, että EU:n valtiontukisääntöjen tarkistamisella on ensisijaisesti edistettävä yhdenvertaista kohtelua ja lisättävä kilpailua;

Rakennustekniikat ja -materiaalit

39.

korostaa tarvetta vähentää kustannuksia, nopeuttaa kestoa sekä parantaa tehokkuutta, luotettavuutta ja integrointia yhdennettyjen peruskorjausohjelmien lisäämiseksi luomalla avoimet ja kilpaillut peruskorjausmarkkinat ja tuottamalla teollisesti valmistettuja, kestäviä valmisrakenne-elementtejä sekä tunnustamalla nykyisten teknologioiden mahdollisuudet integroitaessa uusiutuvien energialähteiden käyttöä rakennusmateriaaleihin, joita voidaan käyttää monikäyttöisinä verhouselementteinä nykyisen rakennuskannan kunnostamisessa, sekä osallistua sarjassa toteutettaviin ja kokonaisten alueiden peruskorjauksiin; korostaa paikan ulkopuolella tapahtuvan komponenttien esivalmistuksen vaikutusta nopeuteen, laajuuteen ja kustannustehokkuuteen; panee merkille, että jäsenvaltioissa on käytössä parhaita käytäntöjä, jotka koskevat rakennusten peruskorjauksia eri rakennussegmenteissä ja joita on nyt levitettävä ja laajennettava tulosten aikaansaamiseksi; korostaa, että on hyödyllistä lisätä tutkimustyötä tällä alalla;

40.

korostaa joustavuuden merkitystä kunnostamisessa ja rakentamisessa käytettävän teknologian valinnassa; korostaa, että kaikkia käytettävissä olevia tekniikoita olisi sovellettava tavoitelähtöisesti rakennuskannan hiilestä irtautumisen nopeuttamiseksi; korostaa, että uusiutuvan energian käytöllä on tällaisen hiilestä irtautumisen kannalta ratkaiseva merkitys; korostaa vähähiilisen kaukolämmön ja -jäähdytyksen, johon on integroitu varastointi, merkitystä verkotetumpien ja integroidumpien yhteisöjen kannalta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti uusiutuvien energialähteiden täysimääräistä integrointia rakennusalalla ja kannustamaan siihen;

41.

kehottaa komissiota tukemaan tehokkaiden rakennusmateriaalien tutkimus- ja kehitysohjelmia ja vaatii sosiaalinen tilanne huomioon ottaen, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla otetaan käyttöön edullinen uusiutuvaan energiaan perustuva lämmitysjärjestelmä; viittaa tanskalaiseen parhaaseen käytäntöön, joka koskee lämmityksen hiilestä irtautumista yhteisöomistuksessa olevien, aurinkolämpöä, lämpöpumppuja ja biomassaa hyödyntävien kaukolämpöverkkojen kautta;

42.

korostaa erityisesti korvaamiseen liittyvien päätösten yhteydessä tarvetta tiedottaa kuluttajille ja kannustaa heitä korvaamaan vanhat, tehottomat lämmitys- ja jäähdytysteknologiat nykyaikaisilla, erittäin tehokkailla ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvilla ratkaisuilla, ja toteaa samalla, että fossiilisilla polttoaineilla, erityisesti maakaasulla, on tällä hetkellä merkitystä rakennusten lämmitysjärjestelmissä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön romutusjärjestelmiä kiertotalouden mukaisesti ja käyttämään tehokkuusmerkintöjä ja tarjoamaan neuvoja rutiinitarkastuksissa korvaamisen nopeuttamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan etenemissuunnitelman, jotta ne voivat asteittain luopua fossiilisiin polttoaineisiin perustuvasta lämmitys- ja jäähdytysteknologiasta osana kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmiaan;

43.

korostaa Euroopan johtavaa asemaa integroidun aurinkosähkön kehittämisessä; ehdottaa, että uusiutuvan energian teknologiat tunnustetaan yleisesti keskeiseksi strategiseksi arvoketjuksi, ja ehdottaa lisäksi energiakatto-ohjelmaa tulevaa rakennusten kunnostamiseen kannustavaa aloitetta varten;

44.

korostaa, että energiatehokkuus etusijalle -periaate on otettava huomioon kaikissa politiikoissa ja toimenpiteissä, myös pyrittäessä vähentämään lämmitykseen, jäähdytykseen ja kuumaan veteen liittyvää energiantarvetta sekä energiankäyttöä valaistuksessa ja ilmanvaihdossa ja sähköistämään jäännöskysyntä uusiutuvan energian ja lämpöpumppujen tai tehokkaiden kaukolämpöjärjestelmien avulla sekä huolehtimaan kuormituksen hallinnasta ja joustavuudesta;

45.

korostaa tarvetta poistaa esteitä, parantaa verkkoon pääsyä, myös muun muassa tarvetta yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa pk-yritysten lupia, ja korostaa tarvetta suunnitella yhdennettyjä peruskorjausohjelmia synergiaetujen saavuttamiseksi, esimerkiksi rakennusten esteettömyyden, seismisen turvallisuuden ja paloturvallisuuden ja sähköisen liikkuvuuden osalta (mukaan luettuina esikaapelointi ja sähköajoneuvojen lataus), ja rakennuksen ilmastokestävyyden parantamiseksi muun muassa rakentamalla viheralueita, -kattoja ja -seiniä, jotka parantavat vesihuoltoa ja auttavat lisäämään kaupunkien biologista monimuotoisuutta;

46.

muistuttaa, että paloturvallisuuteen liittyvät näkökohdat olisi otettava huomioon rakennusten suunnittelun, materiaalien valinnan, rakentamisen, kunnostamisen ja käytön aikana ennaltaehkäisyn, havaitsemisen, alkusammutuksen, evakuoinnin, osastoinnin, rakenteiden keston ja palonsammutuksen sekä suunnitteluun, rakentamiseen ja peruskorjaukseen osallistuvien ammattilaisten riittävän pätevyyden osalta;

47.

katsoo, että energiatehokkaiden rakennusten olisi oltava terveellisiä, kohtuuhintaisia, turvallisia ja kestäviä; korostaa tuotteeseen koko sen elinkaaren aikana käytetyn energian, rakennusten kestävyyden, resurssitehokkuuden, lämpöviihtyvyyden, ilmanlaadun paranemisen, terveellisen sisäilmaston ja kiertotalouden mukaisen elinkaariajattelun merkitystä ja sitä, että kestävää rakennettua ympäristöä koskevassa strategiassa olisi noudatettava kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää rakennusten suunnitteluun passiivisia ja luonnollisia elementtejä ja että rakennusten pintojen hyödyntäminen tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia, kun rakennetusta ympäristöstä tehdään hajautettu uusiutuvan energian tuottaja säästäen maata ja maisema-alueita;

48.

korostaa tarvetta rakennus- ja purkujätteen asianmukaiseen hallintaan ja vähentämiseen; toteaa, että olisi luotava keräys- ja takaisinottojärjestelmiä ja lajittelulaitoksia, jotta voidaan varmistaa kaiken rakennusjätteen asianmukainen ja turvallinen käsittely ja rakennusmateriaalien kierrätys tai uudelleenkäyttö sekä vaarallisten aineiden turvallinen käsittely, poistaminen ja korvaaminen jätevirroissa asukkaiden ja työntekijöiden terveyden sekä ympäristön suojelemiseksi; katsoo, että olisi kehitettävä sellaisiin ympäristönormeihin ja -kriteereihin perustuva kiertotalouden merkintäjärjestelmä, jotka liittyvät mahdollisuuksiin ottaa materiaalit helpolla ja vähäenergiaisella tavalla uudelleen osaksi arvoketjua, ottaen erityisesti huomioon kierrätettyjen raaka-aineiden merkitys; toteaa, että nykyisen ympäristötuoteselosteen käyttöä on laajennettava ja että sitä olisi käytettävä apuna rakennusten arvioinnissa Level(s)-menetelmän tavoin; kehottaa komissiota ehdottamaan näitä asioita koskevia konkreettisia toimenpiteitä osana kiertotalouden toimintasuunnitelmaa ja kestävää rakennettua ympäristöä koskevaa strategiaa;

49.

korostaa, että kesän lämpötilat nousevat kaupungeissa yhä korkeammiksi ilmastonmuutoksen vuoksi; korostaa lisäksi sellaisten vihreiden infrastruktuuriratkaisujen monia etuja, jotka voivat parantaa ilmanlaatua, lisätä viihtyvyyttä ja kykyä sietää ilmastonmuutosta, vähentää merkittävästi energiantarvetta, auttaa palauttamaan veden kiertoa ja lisätä kaupunkien biologista monimuotoisuutta samalla, kun edistetään kiertotalouden periaatteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään luonnollisten ja vähähiilisten rakennusmateriaalien käyttöä, viherkattojen ja -seinien, pintajäähdytyksen ja muiden passiivisten tekniikoiden käyttöönottoa rakennusten merkittävien peruskorjausten ja uusien rakennusten rakentamisen yhteydessä; kehottaa komissiota ottamaan nämä seikat huomioon ja edistämään vihreitä infrastruktuuriratkaisuja ja biologisen monimuotoisuuden ominaisuuksia rakennusten kunnostamiseen kannustavassa aloitteessa;

50.

muistuttaa, että kestävät rakennusmateriaalit, kuten sertifioitu puu, ovat välttämättömiä vähähiilisen ja pitkäkestoisen rakennuskannan saavuttamiseksi ja että rakentaminen tarjoaa mahdollisuuden varastoida hiiltä biopohjaisiin rakennustuotteisiin kestävän saatavuuden rajoissa;

51.

korostaa, että on tärkeää tarkistaa nykyisiä yhdenmukaistettuja standardeja kattamaan rakennustuotteiden kestävyys, jonka olisi oltava johdonmukainen rakennusten elinkaarilaskentaa koskevan yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan ja nykyisten eurooppalaisten standardien kanssa eli rakennusten osalta standardin EN 15978 ja rakennustuotteiden osalta standardin EN 15804 mukainen; korostaa, että peruskorjauksia suunniteltaessa olisi optimoitava rakennuksen koko elinkaaren energia- ja ilmastovaikutukset kiertotalouden tavoitteiden mukaisesti ottaen huomioon valmistuksen, käytön ja suunnittelun vaikutukset kierrätettävyyteen, rakennustuotteiden ja jätteiden kierrätykseen sekä korjaukseen tarvittaviin laitteisiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan näitä seikkoja kiertotalousstrategiassa ja tarkistamaan vuoteen 2021 mennessä rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta annettua asetusta (EU) N.o 305/2011 (27) kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan mahdollistamiseksi sekä palkitsemaan teknologista tutkimusta ja innovointia erittäin energiatehokkaiden rakennusten peruskorjauksen ja rakentamisen tukemiseksi;

52.

kehottaa komissiota määrittämään edelleen yhdennettyjä peruskorjausohjelmia koskevia parhaita käytäntöjä, jotka kattavat myös historialliset ja kulttuuriperintöön kuuluvat rakennukset; tunnustaa kulttuuriperintörakennusten erityisaseman ja haavoittuvuuden ja katsoo, että suurimmassa osassa tapauksia rakennusten suojelu on sovitettavissa yhteen energiatehokkuuden lisäämisen kanssa, mutta korostaa, että kulttuuriperintörakennusten kunnostamisessa olisi aina kunnioitettava kansallisia suojelusääntöjä, vuoden 1964 Venetsian julistusta muistomerkkien ja alueiden suojelusta ja restauroinnista sekä alkuperäistä arkkitehtuuria;

53.

korostaa, että sertifioitujen asiantuntijoiden on todennettava todelliset energiansäästöt ja seurattava energiatehokkuutta peruskorjauksen jälkeen, sillä näin varmistetaan peruskorjausten korkea laatu, paremmat investointimahdollisuudet ja parempi kustannustehokkuus (28);

54.

kehottaa jäsenvaltioita maksimoimaan materiaalien uudelleenkäytön, kierrätyksen ja talteenoton ja edistämään niitä, myös hankintastrategioissaan sekä julkisesti rahoitetuissa peruskorjaus- ja rakennushankkeissa, esimerkiksi tarkistamalla ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja (29) koskevia tavoitteita ja yksinkertaistamalla rakennusten peruskorjausten sosiaalisia sekä energiatehokkuus- ja ympäristökriteerejä ja varmistamalla samalla yhtäläiset mahdollisuudet julkisissa tarjouskilpailuissa; muistuttaa paikallisesti hankittujen rakennusmateriaalien merkityksestä rakennusperinteiden säilyttämisessä, kunkin alueen ilmasto-olosuhteisiin parhaiten soveltuvia materiaalien varmistamisessa sekä päästöjen ja kuljetuskustannusten vähentämisessä;

Standardit, osaaminen ja terveelliset rakennukset

55.

korostaa, että peruskorjausvaatimusten yhteydessä on tärkeää saada sivuhyötyjä kynnyspisteissä, koska tällaiset vaatimukset johtavat energiansäästöihin mutta nostavat myös kiinteistöjen arvoa ja tukevat esteiden, kuten jakautuneiden kannustimien, poistamista; katsoo, että energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten pitkälle menevä, myös vaiheittainen, peruskorjaus olisi asetettava etusijalle, erityisesti kehittämällä energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka ovat olennaisia peruskorjauksiin tehtävien investointien kannalta ja joita olisi sovellettava horisontaalisesti nykyisten kansallisten energiamerkkien pohjalta; katsoo, että tällaiset toimenpiteet hyödyttävät asukkaita ja voisivat auttaa kansalaisia pääsemään pois energiaköyhyydestä (30); panee merkille, että pitkälle menevien peruskorjausten odotetaan jäävän alhaiselle 0,2 prosentin tasolle; ehdottaa peruskorjausten vähimmäismäärien tarkastelua ja käyttöönottoa, jotta voidaan saavuttaa vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteet;

56.

korostaa, että asteittain tiukentuvat energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset auttavat toteuttamaan pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita silloin, kun ne suunnitellaan oikein ja otetaan käyttöön vaiheittain, ja ne luovat markkinoilla investointivarmuutta erityisesti, jos niihin liittyy valmiuksien kehittämistä, räätälöityä neuvontaa, teknistä apua ja taloudellista tukea;

57.

vaatii entistä vahvempaa näyttöön perustuvaa lähestymistapaa, joka mahdollistaa luotettavien ja vahvistettujen tietojen avulla rakennusten energiatehokkuuden ja kustannustehokkaiden toimenpiteiden täsmällisen arvioinnin ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia toteuttaa kustannustehokkaita ratkaisuja koskevia parhaita käytäntöjä EU:ssa;

58.

on vakuuttunut siitä, että rakennusten omistajat, toiminnanharjoittajat ja vuokralaiset hyötyisivät siitä, että otettaisiin käyttöön rakennusten peruskorjauspassi, jonka avulla edistettäisiin, koordinoitaisiin ja seurattaisiin parannusten jatkuvuutta sekä peruskorjausten perusteellisuutta ja energiatehokkuutta; korostaa, että peruskorjauspassin olisi oltava yhteinen EU:n väline, joka on mukautettu kansallisiin ja alueellisiin erityispiirteisiin rakennuskannan heterogeenisyyden aiheuttamien haasteiden ratkaisemiseksi sekä rakennusten nykyiseen energiatehokkuustodistukseen;

59.

korostaa, että on tärkeää yhdistää rakennustiedot yhteen ainoaan digitaaliseen välineeseen; katsoo, että tässä olisi huomioitava materiaalien kiertotalouspotentiaali, sisäilman laatutekijöiden arviointi, myös terveyden ja turvallisuuden näkökulmasta, ja vankat indikaattorit, jotka perustuvat olemassa oleviin ympäristövälineisiin ja -standardeihin;

60.

korostaa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston merkitystä ja mahdollisuuksia elvytyssuunnitelman yhteydessä covid-19-kriisin jälkeen rakennus- ja peruskorjausalan työntekijöiden kouluttamiseksi ja pätevöittämiseksi sekä työntekijöiden kouluttamiseksi ja uudelleenkouluttamiseksi alueilla, joihin kriisi vaikuttaa, hiilineutraaliin talouteen siirtyvien yritysten digitalisointi mukaan luettuna;

61.

korostaa, että rakennusten peruskorjaushankkeiden olisi aina johdettava terveellisiin ja homeettomiin rakennuksiin ja niissä olisi otettava huomioon sisäilman laatu; korostaa, että ilmanlaatua, lämpöolosuhteita ja muita sisätiloihin liittyviä terveys- ja viihtyvyysnäkökohtia, riittävä päivänvalo ja mekaaninen ilmanvaihto mukaan luettuina, koskevien standardien tarkistaminen edistää osaltaan rakennuksen käyttäjien terveyttä ja tuottavuutta ja edistää heidän työ- tai oppimistuloksiaan ja varmistaa merkittävät hyvinvointisäästöt ja siten vähentää jäsenvaltioiden julkisia menoja ja hyödyttää EU:n taloutta ja sen kansalaisia kaiken kaikkiaan;

62.

korostaa tarvetta varmistaa, että ammattilaisilla ja rakennuksen asukkailla on riittävä osaaminen rakennuksen kunnossapitoa ja käyttöä varten ja että he muuttavat myös käytöstään, jotta voidaan hyödyntää täysimääräisesti energiatehokkuuden parantumiseen liittyvät edut;

63.

kehottaa komissiota käynnistämään peruskorjaus- ja rakennusalaa koskevan, tasa-arvonäkökulman sisältävän EU:n osaamis- ja tietoaloitteen, jotta sidosryhmien kanssa voidaan tehdä yhteistyötä uudelleenkoulutuksen sekä osaamisen ja valmiuksien kehittämisen alalla keskittyen työllisyyteen, erityisesti nuorten houkuttelemiseksi töihin peruskorjausalalle; korostaa, että laadun, vaatimusten noudattamisen ja turvallisuuden varmistaminen edellyttää, että suunnittelu-, rakennus- ja peruskorjausvaiheessa mukana olevilla ammattilaisilla on riittävä pätevyys ja taidot ja että tähän sisältyvät myös välittäjät, kuten asentajat, arkkitehdit tai urakoitsijat; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan rakennusalan osaamisen parantamista koskevan kansallisen strategian, jossa keskitytään energiatehokkuuteen, materiaalien kestävyyteen ja kiertoon, passiivisiin tekniikoihin, uusiutuvien energialähteiden integrointiin, mukaan luettuina itse tuotetun energian kulutus ja digitaaliset ratkaisut, ja tarjoamaan erityistä tukea mikro- sekä pienten ja keskisuurten yritysten työntekijöille;

64.

kehottaa komissiota tukemaan yhdennettyihin peruskorjausohjelmiin liittyviä taitoja ja innovointia oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta, kohdennetuilla Marie Skłodowska-Curie -toimilla ja Erasmus+-ohjelmalla ja perustamaan yhteisöjen ja asuinalueiden peruskorjausta koskevan Horisontti Eurooppa -operaation sekä EACEA-viraston edistämään ja panemaan täytäntöön rakennusalan strategisen osaamisallianssin, jonka tavoitteena on suunnitella ja tarjota yhteistä koulutussisältöä nykyisten osaamisvajeiden korjaamiseksi; kehottaa myös yksilöitä, yrityksiä ja organisaatioita hyödyntämään osaamis- ja koulutustakuuta koskevaa pilottihanketta ja vastaavia järjestelmiä, jotka tarjoavat koulutusta ja taitojen kehittämistä peruskorjausalalla;

65.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuoteen 2022 mennessä perusteelliset vaikutustenarvioinnit rakennus-, asukas- ja maanomistustypologioista ja kehittämään lainsäädäntökehyksen nykyisten rakennusten energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten käyttöönotolle, joita tiukennetaan ajan mittaan asteittain vuotta 2050 koskevan tavoitteen mukaisesti; korostaa, että tällaiset vaatimukset auttaisivat saavuttamaan erittäin energiatehokkaaseen ja ilmastoneutraaliin rakennuskantaan tähtäävän tavoitteen viimeistään vuoteen 2050 mennessä ja voisivat tarjota markkinoille näkyvyyttä ja turvallisuutta nykyisen rakennuskannan muuttamisessa; korostaa, että kansallisiin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin olisi yhdistettävä kattava toimenpidepaketti, joka sisältää ainakin tietoa ja räätälöityjä neuvoja kansalaisille sekä asianmukaista rahoitustukea;

66.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vuoteen 2025 mennessä käyttöön nopeutetut digitaaliset rakennusten peruskorjauspassit, joihin sisältyy osio, jossa annetaan tietoa sisäilman laadun paranemisesta ja rakennusten terveellisyydestä;

67.

kehottaa komissiota kehittämään osana kunnostamiseen kannustavaa aloitettaan ”EU:n ilmastolaskurin”, jolla varmistetaan tarkat ja helposti ymmärrettävät merkinnät rakennusmateriaaleille, tuotteille ja palveluille, jotka liittyvät EU:n rakennuskannan kunnostamiseen vuoteen 2050 mennessä; korostaa, että EU:n ilmastolaskurilla olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset keskeisille toimijoille, jotka ovat osa EU:n rakennuskannan yhdennettyjen peruskorjausohjelmien kasvihuonekaasujalanjälkeä tai liittyvät siihen, ja että tällainen kokonaisvaltainen lähestymistapa tarjoaisi mahdollisuuden vaikuttaa myönteisesti EU:n kansalaisten, teollisuuden ja pk-yritysten käyttäytymiseen; korostaa, että käsitteen on perustuttava kierto- ja elinkaaritalouden periaatteisiin ilmastoystävällisten Euroopassa valmistettujen tuotteiden kysynnän lisäämiseksi EU:n rakennusalan kilpailukyvyn vahvistamiseksi; ehdottaa, että komissio käyttää kasvihuonekaasupäästöjen arvioinnissa jo tunnettuja tieteellisiä menetelmiä, esimerkiksi tuotteen ympäristöjalanjäljen mallin mukaan;

68.

kehottaa sisällyttämään energiatehokkuusdirektiivin tulevan tarkistuksen yhteydessä 3, 5 ja 18 artiklaan entistä kunnianhimoisempia tavoitteita ja kehittämään uuden lähestymistavan EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden mukaisten rakennusstandardien määrittelemiseen tarkistettaessa rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä;

69.

kehottaa komissiota tarkastelemaan energiatehokkuustodistusten vaikutuksia jäsenvaltioissa ja vahvistamaan voimassa olevia säännöksiä; toteaa, että energiatehokkuustodistusten luotettavuutta, johdonmukaisuutta ja vertailukelpoisuutta olisi parannettava kaikkialla EU:ssa, niin että energiatehokkuustodistuksista tulee luotettava markkinaväline rakennusten energiatehokkuuden ja laadun arvioimiseksi, erityisesti rahoitusalalla;

Digitalisaatio ja luotettavat tiedot

70.

katsoo, että digitalisaatio mahdollistaa kansalaisten aktiivisen osallistumisen energiajärjestelmään hajautetun tuotannon, varastoinnin, joustavuuden ja alojen integroitumisen ja yhteenliittämisen avulla; korostaa digitalisaation ja datan roolia peruskorjaussuunnitelmien tulosten suunnittelun, toteutuksen, valvonnan ja seurannan nopeuttamisessa, ja korostaa energian entistä tehokkaampaa suunnittelua ja hallintaa;

71.

kehottaa komissiota tutkimaan rakentamiseen liittyvän datan luotettavuutta ja puuttumista ja ottamaan huomioon, miten digitalisaation käyttäminen edelleen voi vaikuttaa myönteisesti, jotta varmistetaan vahva näyttöön perustuva lähestymistapa hyväksyttäessä energiatehokkuuteen ja peruskorjaukseen liittyviä politiikkoja; katsoo, että kansalliset energiatehokkuustodistusten tietokannat, rakennusdata ja muut rakennustiedot on digitalisoitava, jotta ne ovat saatavilla haettaessa digitaalista rakennuspassia ja käytettäessä muita älykkäitä rakennussovelluksia;

72.

katsoo, että ”esineiden internet” on keino mitata peruskorjausten todellista vaikutusta rakennusten energiatehokkuuteen ja mahdollistaa laajamittaiset, kustannustehokkaat peruskorjausstrategiat; korostaa mahdollista roolia, joka integroidulla tekoälyllä voi olla rakennusten energiankulutuksen analysoinnissa sekä seurannassa, hallinnassa ja mukauttamisessa;

73.

katsoo, että rakennusten ja rakennustekniikoiden digitalisointi on keskeinen tekijä energiatehokkuuden parantamisessa; kehottaa kaikkia paikallisia, alueellisia, kansallisia ja eurooppalaisia toimijoita osallistumaan proaktiivisesti täyden digitalisaation edistämiseen;

74.

korostaa erittäin suuren kapasiteetin verkkojen merkitystä viestintäinfrastruktuurille sellaisten älytalojen edistämiseksi, jotka on integroitu laajempaan digitaaliseen energiaekosysteemiin ja joiden avulla rakennukset voivat hyötyä älykkäistä toiminnoista ja tarjota niitä sekä mahdollistaa energian integroinnin ja säästöt talouden eri aloilla, muun muassa kysyntäjouston ja energiankäytön optimoinnin rakennuksen sisällä hyödyntämällä mm. älylaitteita, kodin automaatiolaitteita, sähkölämpöpumppuja, akkuvarastoja, sähköajoneuvojen latauspisteitä ja älymittareita sekä muita digitaaliteknologioita; suhtautuu myönteisesti tarkistetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteeseen edistää edelleen älytaloteknologiaa älyratkaisuvalmiutta koskevalla indikaattorilla (SRI), joka tukee rakennusten älyratkaisuvalmiuden arviointia ja auttaa rakennusten omistajia ja asukkaita ymmärtämään rakennusautomaatio- ja ohjausjärjestelmien arvon rakennusten, joiden 14 ja 15 artiklan mukaisia sovelluksia olisi laajennettava, yleisen tehokkuuden kannalta;

75.

korostaa älyverkkojen merkitystä mahdollistajina uusiutuvien energialähteiden tehokkaalle integroinnille sähköverkkoihin ja kannustaa etsimään uusia mahdollisuuksia rajapintoihin siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden kanssa energiatehokkuuden ja sähköpalvelujen parantamiseksi; korostaa, että nano- tai mikroverkkoihin liitetyillä älytaloilla voidaan varmistaa sähköntoimituksen vakaus ja lämmitys-/jäähdytysjärjestelmien saatavuus;

76.

korostaa, että asumiseen ja kuluttajiin liittyvät oikeudet edellyttävät yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten mukaisia sosiaalisia suojatoimia, tietosuojaa, yksityisyyden kunnioittamista ja suostumusta; korostaa, että peruskorjausten aikana tarjottavien digitaalisten ratkaisujen olisi oltava intuitiivisia, yksinkertaisia ja yhteentoimivia ja että niiden asentamisen yhteydessä asukkaille on annettava tarvittava koulutus, tieto ja tuki; korostaa tässä yhteydessä ei-intrusiivisten digitaaliteknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia;

77.

kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta tarkistaa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin latausinfrastruktuuria koskevia vaatimuksia; korostaa, että älykäs latausinfrastruktuuri on ennakkoedellytys puhtaan sähköisen liikenteen lisäämiselle;

Panostaminen rakennusten kunnostamiseen

78.

katsoo, että rakennusten kunnostamiseen panostamista koskeva aloite tarjoaa tilaisuuden saattaa rakennuskanta energiatehokkaaksi ja ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä yhdennettyjä peruskorjausohjelmia koskevalla toimintasuunnitelmalla, jossa keskitytään yhteisöihin ja etenkin energiaköyhiin yhteisöihin, sekä tarjota terveellisiä, ihmisarvoisia, kohtuuhintaisia ja energiatehokkaita rakennuksia, joissa ihmiset voivat hyödyntää koko potentiaaliaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja vuodelle 2050 asetetun nollanettopäästötavoitteen saavuttamiseksi, joka voidaan toteuttaa täysin synergiassa myös Euroopan uuden teollisuusstrategian, pk-yritysstrategian kestävää ja digitaalista Eurooppaa varten, kiertotalousstrategian, oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin ja elvytysvälineiden sekä Euroopan digitaalista valmiutta koskevien strategioiden kanssa;

79.

on vakuuttunut, että kunnostamiseen kannustavalla aloitteella voidaan lieventää koronaviruskriisin vaikutuksia elvyttämällä kansallisia ja paikallisia talouksia esimerkiksi siten, että edistetään laadukkaiden ja välttämättömien työpaikkojen syntymistä rakennusalalle ja uusiutuvan energian alan teollisuuteen sekä tuetaan mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) työntekijöitä, jotka muodostavat 97 prosenttia alasta, ja viime kädessä luodaan monialaisia mahdollisuuksia ja voidaan Euroopan rakennuskannan energiatehokkuutta parantamalla saavuttaa erilaisia hyötyjä, mukaan lukien sosiaaliset ja ympäristöä koskevat sivuhyödyt; korostaa, että kunnostamiseen panostamista koskevalla aloitteella voi olla merkittävä rooli kestävässä elpymisessä ja että se voi olla covid-kriisin jälkeisten elvytyssuunnitelmien keskeinen osa; korostaa siksi, että komission olisi annettava ehdotus viipymättä ja tarjottava katsaus kaikkiin käytettävissä oleviin rahoitusvaihtoehtoihin;

80.

vaatii panemaan puhtaan energian säädöspaketin täytäntöön kunnianhimoisella tavalla; korostaa kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien merkitystä rakennusalan mahdollisuuksien maksimoinnissa; vahvistaa olevansa sitoutunut seuraamaan tiiviisti tämän ja muiden säännösten täytäntöönpanoa ja kehottaa komissiota varmistamaan tarkistettuun rakennusten energiatehokkuusdirektiiviin sisältyvien toimenpiteiden täytäntöönpanon;

81.

kehottaa komissiota asettamaan energiatehokkuus etusijalle -periaatteen keskiöön EU:n rakennuskannan peruskorjausprosessissa energiaunionin hallintoa koskevan asetuksen mukaisesti;

82.

pitää myönteisinä jäsenvaltioiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita, joissa asetetaan vuosia 2030 ja 2040 koskevia välitavoitteita ilmastoneutraaliuden tavoitteen saavuttamiseksi; on huolissaan monien jäsenvaltioiden huomattavista viivästyksistä pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden toimittamisessa; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita tarttumaan tilaisuuteen noudattaa rakennusten energiadirektiivissä säädettyjä oikeudellisia velvoitteitaan ja toimittamaan myöhässä olevat pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat; kannustaa hallituksia panemaan täytäntöön innovatiivista politiikkaa, jotta kansalaiset otetaan aktiivisesti mukaan energiatehokkuusohjelmiin; katsoo, että pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat olisi tunnustettava keskeiseksi välineeksi energiatehokkuustavoitteiden suunnittelussa, edistymisen mittaamisessa ja saavuttamisessa;

83.

korostaa, että erittäin energiatehokas ja vähähiilinen rakennuskanta olisi saavutettava vähentämällä merkittävästi energiankulutusta panemalla täytäntöön vahvaa ja mahdollistavaa energiatehokkuuspolitiikkaa ja kattamalla samalla mahdollinen jäljellä oleva tarve uusiutuvalla energialla; korostaa, että rakennusten peruskorjaus olisi yhdistettävä laajempiin toimiin energiajärjestelmän hiilestä irtautumiseksi ja sijoituksiin esimerkiksi tehokkaisiin kaukoenergiaverkkoihin ja lämpöpumppuihin soveltaen järjestelmä-/aluelähestymistapaa, johon yhdistetään kaikki mahdolliset tehokkuustoimenpiteet, kuten hukkalämmön talteenotto; korostaa tarvetta määritellä konkreettisia toimia tehokkaaseen yhteistuotantoon ja kaukolämmitykseen liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; korostaa, että tätä systeemistä lähestymistapaa tarvitaan, jotta varmistetaan siirtyminen erittäin energiatehokkaaseen, täysin uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan talouteen ja pyrkimys tavoitteeseen rajoittaa ilmaston lämpeneminen alle 1,5 celsiusasteeseen;

84.

panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen edistää koulujen, sairaaloiden ja sosiaalisten vuokra-asuntojen, erityisesti julkisen, yleensä huonoimmassa kunnossa olevan rakennuskannan, peruskorjauksia; korostaa kuitenkin, että suuren, noin 75:tä prosenttia EU:n rakennetusta lattiapinta-alasta vastaavan asuinrakennuskannan käsittely on haasteellista;

85.

yhtyy analyysiin, jonka mukaan rakennusten energiatehokkuuskunnostukset tuottavat monia hyötyjä, kuten parempi oppiminen, nopeampi parantuminen ja ihmisten pääsy pois energiaköyhyydestä; korostaa sisä- ja ulkoilman laadun paranemista, päästöjen vähenemistä, energiatehokkuuden paranemista, lämpöviihtyvyyden paranemista sekä tuontiriippuvuuden vähenemistä; kehottaa sisällyttämään nämä hyödyt järjestelmällisesti yhdennettyihin peruskorjausohjelmiin;

86.

kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään monialaisia, maakohtaisia ja räätälöityjä viestintäkampanjoita monista mahdollisuuksista ja eri hyödyistä, joita saadaan parantamalla rakennuskannan energiatehokkuutta, sekä tarjoamaan tietoa keskitetyistä palvelupisteistä ja saatavilla olevista rahoitusmahdollisuuksista, myös EU:n tasolla;

87.

kehottaa komissiota sisällyttämään rakennusten kunnostamisaloitetta koskevat toimenpiteet uuteen ja tarkistettuun EU:n lainsäädäntöön ja tarkistamaan vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiatavoitteita ottaen täysimääräisesti huomioon toissijaisuusperiaatteen ja kohtuuhintaisuuden, jotta mahdollistetaan synergiat eri ilmasto- ja energialainsäädännön osien välillä, ja suuntaamaan ne ilmastoneutraaliuden kehityspolulle sekä varmistamaan samalla, että energiatehokkuustoimet, kuten rakennusten kunnostamispolitiikka, on yksi keskeisistä politiikoista, joilla korjataan vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden puutteita; korostaa rahoitustuen tarvetta, jotta varmistetaan asuntojen kohtuuhintaisuus omistajille ja vuokralaisille;

88.

kehottaa komissiota arvioimaan pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita ja antamaan jäsenvaltioille suosituksia, joissa korostetaan sekä olemassa olevia puutteita että parhaita käytäntöjä; kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden täytäntöönpanoa ja tarkistamaan niitä viiden vuoden välein ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksessa tarkoitetun arviointisyklin ja sen korotusmekanismin mukaisesti, jotta varmistetaan, että tavoite erittäin energiatehokkaan ja ilmastoneutraalin rakennuskannan aikaansaamisesta saavutetaan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat käyttöön välineenä, jolla avataan tie talouden elpymiselle ja joka edellyttää niiltä kunnianhimoista, yksityiskohtaista ja kiireellistä viimeistelyä; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan pitkän aikavälin peruskorjausstrategiansa kiireellisesti, jos ne eivät ole vielä niin tehneet;

89.

kehottaa sisällyttämään rakennus- ja peruskorjausalan, erityisesti mikro-, pienet ja keskisuuret yritykset, elvytyspaketteihin; kehottaa asettamaan talouden elvytyssuunnitelmassa etusijalle investoinnit rakennusten peruskorjauksiin, joilla pyritään kohti erittäin energiatehokasta ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa rakennuskantaa;

o o

90.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman kaikille EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille.

(1) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 210.

(2) EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75.

(3) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(4) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(5) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125.

(6) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54.

(7) EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5.

(8) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

(9) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

(10) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(11) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0078.

(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0217.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0438.

(15) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 10.

(16) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 23.

(17) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 35.

(18) Ürge-Vorsatz, Diana, Tirado-Herrero, Sergio, Fegyverneky, Sándor, Arena, Daniele, Butcher, Andrew ja Telegdy, Almos, Employment Impacts of a Large-Scale Deep Building Energy Retrofit Programme in Hungary, 2010; Janssen, Rod ja Staniaszek, Dan, How Many Jobs? A Survey of the Employment Effects of Investment in Energy Efficiency of Buildings, The Energy Efficiency Industrial Forum, 2012.

(19) Maailman terveysjärjestö: Over half a million premature deaths annually in the European Region attributable to household and ambient air pollution, 2018.

(20) Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 15. tammikuuta 2020, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(21) Komission tiedonanto 11. joulukuuta 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2002, annettu 11. joulukuuta 2018, energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 210); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/844, annettu 30. toukokuuta 2018, rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU ja energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 75); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11. joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(23) Castellazzi, L., Bertoldi, P., Economidou, M., Overcoming the split incentive barrier in the building sectors: unlocking the energy efficiency potential in the rental & multifamily sectors, Luxemburg, EU:n julkaisutoimisto, 2017, https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC101251/ldna28058enn.pdf

(24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5. kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125).

(25) Hyland, Marie, Lyons, Ronan, Lyons, Sean, The value of domestic building energy efficiency – evidence from Ireland, Energy Economics, osa 40, 2012; Mangold, Mikael, Österbring, Magnus, Wallbaum, Holger, Thuvander, Liane, Femenias, Paula, Socio-economic impact of renovation and retrofitting of the Gothenburg building stock, Energy and Buildings, osa 123, 2016.

(26) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus 11/2020, 28. huhtikuuta 2020: ”Rakennusten energiatehokkuus: aiempaa suurempi painoarvo kustannustehokkuudelle”, https://www.eca.europa.eu/fi/Pages/DocItem.aspx?did=53483

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9. maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5).

(28) Euroopan tilintarkastustuomioistuin, ks. edellä.

(29) Komission tiedonanto, annettu 16. heinäkuuta 2008, ympäristöä säästävistä julkisista hankinnoista (COM(2008)0400).

(30) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja vaikutustenarvioinnista liitteenä ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2010/31/EU muuttamisesta (SWD(2016)0414).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/83

P9_TA(2020)0228

Lääkepula – kuinka ratkaista kasvava ongelma

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 lääkepulasta – kuinka ratkaista kasvava ongelma (2020/2071(INI))

(2021/C 385/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan,

—	ottaa huomioon SEU-sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan kaikkien unionin kansalaisten oikeudesta saada ehkäisevää terveydenhoitoa,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 14 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 36 artiklan,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan sekä pöytäkirjan (N:o 27) sisämarkkinoista ja kilpailusta,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan valtiontuesta,

—	ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 168 artiklan, jossa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa varmistetaan ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,

—

ottaa huomioon ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6. marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (1) sekä sen 81 artiklan mukaisen velvoitteen lääkkeiden pitämisestä tarkoituksenmukaisesti ja jatkuvasti saatavilla ja sen 23 artiklan a alakohdan mukaisen velvoitteen toimivaltaiselle viranomaiselle annettavasta ilmoituksesta, jos jonkin lääkkeen markkinoille saattaminen keskeytyy tilapäisesti tai pysyvästi,

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6. marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti (COM(2017)0135),

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”Oikeudenmukaisuus ja terveys kaikissa politiikoissa: solidaarinen terveydenhuolto”,

—	ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (2),

—	ottaa huomioon ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä lääketutkimuksista ja direktiivin 2001/20/EY kumoamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 536/2014 (3),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13. heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (4),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY täydentämisestä vahvistamalla ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden pakkauksissa olevia turvaominaisuuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt 2. lokakuuta 2015 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/161 (5),

—	ottaa huomioon lääkinnällisistä laitteista, direktiivin 2001/83/EY, asetuksen (EY) N:o 178/2002 ja asetuksen (EY) N:o 1223/2009 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 90/385/ETY ja 93/42/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/745 (6),

—	ottaa huomioon lääkinnällisistä laitteista annetun asetuksen (EU) 2017/745 muuttamisesta sen tiettyjen säännösten soveltamispäivien osalta 23. huhtikuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/561 (7),

—

ottaa huomioon ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 726/2004, lastenlääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 1901/2006 ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/5 (8),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi terveysteknologian arvioinnista ja direktiivin 2011/24/EU muuttamisesta (COM(2018)0051) ja 14. helmikuuta 2019 vahvistetun Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn kannan kyseisestä ehdotuksesta,

—	ottaa huomioon sopimuksen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus) sekä Dohan julistuksen TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä,

—	ottaa huomioon 8. huhtikuuta 2020 annetun komission tiedonannon ohjeista lääkkeiden optimaalisesta ja järkevästä tarjonnasta lääkepulan välttämiseksi covid-19-epidemian aikana (C(2020)2272),

—	ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456),

—	ottaa huomioon 27. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n talousarvio Euroopan elpymissuunnitelman moottorina” (COM(2020)0442),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi teollisuusstrategia” (COM(2020)0102),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta (COM(2020)0380),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (9),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman terveys- ja hoitoalan digitaalimurroksen edellytyksistä digitaalisilla sisämarkkinoilla: kansalaisten voimaannuttaminen ja terveemmän yhteiskunnan rakentaminen (10),

—	ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n vaihtoehdoista lääkkeiden saatavuuden parantamiseksi (11),

—

ottaa huomioon ihmisille ja eläimille tarkoitettujen myyntiluvan saaneiden lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Euroopan lääkeviraston (EMA) ja lääkevirastojen johtajien muodostaman työryhmän suuntaviivat, erityisesti 1. heinäkuuta 2019 annetut suuntaviivat lääkepulasta unionissa (”Guidance on detection and notification of shortages of medicinal products for Marketing Authorisation Holders (MAHs) in the Union (EEA)”) (EMA/674304/2018) ja 4. heinäkuuta 2019 annetut suuntaviivat lääkkeiden saatavuudesta tiedottamisesta (”Good practice guidance for communication to the public on medicines’ availability issues” (EMA/632473/2018),

—

ottaa huomioon meneillään olevan covid-19-kriisin takia äskettäin luodut alustat, kuten EMAn i-SPOC-järjestelmän (Industry Single Point of Contact), joka virtaviivaistaa mahdollisesta lääkepulasta ilmoittamista, jotta häiriöt voidaan ehkäistä ja havaita mahdollisimman varhaisessa vaiheessa; ottaa huomioon, että nämä alustat ovat mahdollistaneet ja helpottaneet vuoropuhelua lääkepulasta lääkkeiden toimitusketjun sidosryhmien ja sääntelyviranomaisten välillä,

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) raportin olennaislääkkeiden valikoimasta (”The selection of essential medicines”) [Genevessä 17.–21. lokakuuta 1977 kokoontuneen WHO:n asiantuntijakomitean raportti nro 615, WHO Technical Report Series], WHO:n sihteeristön 7. joulukuuta 2001 päivätyn raportin WHO:n lääkestrategiasta (”WHO medicines strategy: revised procedure for updating WHO’s Model List of Essential Drugs” (EB109/8)), WHO:n maaliskuussa 2015 antaman raportin uusien lääkkeiden saatavuudesta Euroopassa (”Access to new medicines in Europe”) ja WHO:n 9. heinäkuuta 2013 päivätyn raportin ensisijaislääkkeistä (”Priority Medicines for Europe and the World”),

—	ottaa huomioon WHO:n yhteinen terveys -lähestymistavan,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 3 ”taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille”,

—

ottaa huomioon lääke- ja rokotepulasta sekä erityisesti kansanterveyttä koskevista näkökohdista lääkkeiden toimitusketjussa annetun, Ranskan senaatin 27. syyskuuta 2018 päivätyn raportin nro 737, jonka Jean-Pierre Decool laati osana lääke- ja rokotepulaa koskevaa Ranskan senaatin tiedonhankintatehtävää,

—

ottaa huomioon ulkomaisia suoria sijoituksia, pääomien vapaata liikkuvuutta kolmansista maista ja Euroopan strategisten varojen suojelua covid-19-hätätilanteen yhteydessä ennen 11. lokakuuta 2020 tapahtuvaa asetuksen (EU) 2019/452 (ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskeva asetus) täysimääräistä soveltamista koskevat komission ohjeet,

—	ottaa huomioon työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston 9. ja 10. joulukuuta 2019 pidetyn istunnon päätelmät,

—	ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän YK:n pääsihteerin korkean tason paneelin vuonna 2016 julkaiseman raportin innovoinnin edistämisestä ja terveydenhuollon menetelmien saatavuuden parantamisesta,

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon 15. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta (12),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, kehitysvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A9-0142/2020),

ottaa huomioon, että pitkään jatkunut lääkepula on pahentunut EU:ssa eksponentiaalisesti viime vuosina; ottaa huomioon, että globaalin kysynnän kasvu sekä covid-19-pandemia ovat entisestään pahentaneet lääkepulaa, mikä heikentää jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiä ja sisältää huomattavia riskejä potilaiden terveydelle ja hoidolle, mukaan lukien sairauksien eteneminen ja/tai oireiden paheneminen, hoidon viivästyminen tai keskeytyminen, pidemmät sairaalahoitojaksot, lisääntynyt altistuminen väärennetyille lääkkeille, lääkevirheille tai haittavaikutuksille, kun puuttuva lääke korvataan toisella, vältettävissä olevien tartuntatautien leviäminen, huomattava henkinen ahdistus ja terveydenhuoltomenojen kasvu; katsoo, että jäsenvaltioiden velvollisuutena on löytää nopeita ja vaikuttavia ratkaisuja, myös Euroopan yhteisellä koordinoinnilla ja toiminnalla;

ottaa huomioon, että perussopimuksissa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan, että jokaisella on oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja sairaanhoitoa kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisin edellytyksin; katsoo, että tätä oikeutta olisi sovellettava kaikkiin kansalaisiin, myös pienemmissä jäsenvaltioissa ja unionin syrjäisimmillä alueilla asuviin; ottaa huomioon, että lääkepula on kasvava kansanterveydellinen uhka, joka vaikuttaa vakavasti terveydenhuoltojärjestelmiin ja jokaisen potilaan oikeuteen saada asianmukaista sairaanhoitoa EU:ssa;

ottaa huomioon, että olennaislääkkeiden saatavuuden varmistaminen potilaille on yksi EU:n ja WHO:n keskeisistä tavoitteista sekä YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 3; ottaa huomioon, että lääkkeiden yleinen saatavuus riippuu niiden oikea-aikaisesta saatavuudesta ja niiden kohtuuhintaisuudesta kaikkien kannalta ilman maantieteellistä syrjintää;

D.	katsoo, että potilailla olisi oltava käytettävissään valitsemansa ja haluamansa terveydenhuolto- ja hoitovaihtoehdot;

E.	katsoo, että asianmukaisten ja kohtuuhintaisten diagnostisten testien ja rokotteiden saatavuus on yhtä tärkeää kuin turvallisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus;

F.	ottaa huomioon, että lääkepulan taustalla on monista tekijöistä johtuvia monitahoisia syitä; katsoo, että lääketeollisuuden päätöksenteko, kuten lääkkeiden toimitusten lopettaminen tai takaisinveto jäsenvaltioiden vähemmän kannattavilta markkinoilta, on myös usein osasyynä lääkepulaan;

G.	katsoo, että on olennaisen tärkeää ehkäistä lääkepulaa ja lieventää sen vaikutuksia, jos sellaista esiintyy;

H.	katsoo, että tehokkaan strategian olisi katettava toimenpiteet, joilla lievennetään mutta myös torjutaan lääkepulaa tarkastelemalla sen taustalla olevia moninaisia syitä;

ottaa huomioon, että ”pulan”, ”jännitteiden”, ”toimituskatkosten”, ”varaston loppumisen” ja ”ylivarastoinnin” määritelmiä ei ole yhdenmukaistettu jäsenvaltioiden välillä; ottaa huomioon, että olisi erotettava toisistaan ”lääkkeet, joista on huomattavaa terapeuttista hyötyä” ja ”terveyden kannalta ja strategisesti tärkeät lääkkeet”;

J.	ottaa huomioon, että lääkepula aiheuttaa merkittäviä kustannuksia sekä julkisille että yksityisille terveysalan toimijoille;

K.	ottaa huomioon, että lääkkeet ovat yksi terveydenhuollon peruspilareista, ja toteaa, että olennaislääkkeiden riittämätön saatavuus ja innovatiivisten lääkkeiden korkeat hinnat muodostavat vakavan uhan väestön terveydelle ja kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyydelle;

L.	ottaa huomioon, että monissa tapauksissa uusien lääkkeiden ja erityisesti syöpähoitojen hinnat ovat nousseet muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana siinä määrin, ettei monilla EU:n kansalaisilla ole niihin varaa;

M.	ottaa huomioon, että rinnakkais- ja biosimilaarilääkkeitä tuottava teollisuus toimittaa suurimman osan lääkkeistä EU:n potilaille (lähes 70 prosenttia jaetuista lääkkeistä);

N.	ottaa huomioon, että rinnakkais- ja biosimilaarilääkkeiden tulo markkinoille on tärkeä mekanismi kilpailun lisäämiseksi, hintojen alentamiseksi ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi; katsoo, että niiden markkinoille tuloa ei pitäisi viivästyttää;

O.	ottaa huomioon, että EU:hun sijoittautuneilla rinnakkaislääkkeiden valmistajilla on tärkeä rooli kohtuuhintaisten lääkkeiden kysynnän kasvun tyydyttämisessä jäsenvaltioissa;

P.	ottaa huomioon, että yli puolet lääkepulasta koskee syöpälääkkeitä, diabeteslääkkeitä, infektiolääkkeitä ja hermostoon vaikuttavia lääkkeitä; katsoo, että injektoitavat erikoislääkkeet näyttävät olevan kaikkein alttiimpia lääkepulalle niiden valmistusprosessin monimutkaisuuden vuoksi;

Q.	ottaa huomioon, että lääkepula voi vaarantaa unionin ja jäsenvaltioiden terveysaloitteiden, kuten Euroopan syöväntorjuntasuunnitelman, onnistumisen;

R.	ottaa huomioon, että jäsenvaltioissa, joilla on pienet markkinat, harvinaisten sairauksien hoitoon käytettäviä lääkkeitä ei useinkaan ole saatavilla tai niitä on saatavilla ainoastaan huomattavasti korkeampaan hintaan kuin suuremmilla markkinoilla;

S.	ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on korostanut hyvin toimivien sisämarkkinoiden sekä lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden luotettavien toimitusketjujen merkitystä; katsoo, että tarvitaan eurooppalaista vuoropuhelua siitä, miten tämä varmistetaan;

T.	katsoo, että koordinoimattomat aloitteet kansallisella tasolla, kuten varastointi ja seuraamukset, eivät ole oikea ratkaisu ja ne voivat lisätä lääkepulan riskiä;

ottaa huomioon, että EU:n terveydenhuoltosektorin riippumattomuuden heikkeneminen on yhteydessä tuotannon siirtämiseen muualle, ja toteaa, että 40 prosenttia EU:ssa kaupan pidettävistä valmiista lääkkeistä on nykyisin peräisin kolmansista maista; ottaa huomioon, että vaikka Euroopalla on vahva tuotannon jalanjälki, toimitusketju on edelleen erittäin riippuvainen alihankkijoista lääkkeiden raaka-aineiden tuotannossa EU:n ulkopuolella, missä työvoimakustannukset ovat usein pienemmät ja ympäristönormit löyhemmät, ja toteaa, että sen seurauksena 60–80 prosenttia lääkkeiden kemiallisista vaikuttavista aineista tuotetaan unionin ulkopuolella, pääasiassa Kiinassa ja Intiassa; toteaa, että 30 vuotta sitten osuus oli 20 prosenttia; ottaa huomioon, että näiden kahden maan on raportoitu tuottavan 60 prosenttia maailman parasetamolista, 90 prosenttia penisilliinistä ja 50 prosenttia ibuprofeenista; toteaa, että tähän mennessä ei ole edellytetty, että lääkkeissä ja vaikuttavissa farmaseuttisissa aineissa olisi potilaiden ja asiakkaiden näkyvillä merkintöjä, joista kävisivät ilmi niiden alkuperä ja tuotantomaa; toteaa, että rinnakkaislääkkeiden tuotannossa tarvittavien vaikuttavien farmaseuttisten aineiden rajallinen saatavuus on erityinen haaste; toteaa, että covid-19-pandemiasta seuranneet maailmanlaajuisten toimitusketjujen häiriöt ovat korostaneet entisestään EU:n riippuvuutta kolmansista maista terveydenhuoltosektorilla; toteaa, että uuden koronaviruksen aiheuttama pandemia on myös paljastanut, että lääkinnällisistä laitteista, lääkinnällisistä tuotteista ja suojavarusteista on pulaa;

ottaa huomioon, että EU:ssa on edelleen vahva lääketeollisuus erityisesti innovatiivisella alalla ja että se on maailman suurin lääkeviejä osana maailmanlaajuista lääkekauppaa; ottaa huomioon, että rinnakkaislääkkeiden toimittaminen edullisemmin niin, että ne valmistetaan EU:n ulkopuolella, mahdollistaa lääkkeiden kohtuuhintaisuuden ja vaikuttaa jäsenvaltioiden terveydenhuoltobudjetteihin ja lääkkeiden saatavuuteen potilaiden kannalta;

W.	ottaa huomioon, että covid-19-terveyskriisin seurauksena EU:lla on edessään talouskriisi, joka vaikuttaa lääkepulaan ja sen lääketeollisuuden kilpailukykyyn;

X.	katsoo, että on yhtä tärkeää suojella ja vaalia EU:n nykyisiä tuotantolaitoksia ja vahvistaa eurooppalaista tutkimusympäristöä;

Y.	ottaa huomioon, että kysynnän kasvu ja hintapaineet ovat johtaneet vaikuttavien farmaseuttisten aineiden tarjonnan keskittymiseen, kemikaalien valmistajien määrän vähenemiseen ja pulaan vaihtoehtoisista ratkaisuista ongelmien ilmetessä, kuten nykyisen covid-19-kriisin tapauksessa;

ottaa huomioon, että lääkkeiden, joista on huomattavaa terapeuttista hyötyä, ja terveyden kannalta ja strategisesti tärkeiden lääkkeiden varastot ovat riittämättömät, että vaikuttavat farmaseuttiset aineet ovat halpoja ja helppoja valmistaa ja että pulaa on aivan erityisesti valmiista lääkkeistä, jotka ovat kansanterveydelle olennaisen tärkeitä; ottaa huomioon, että lääkeyritykset toimivat ns. juuri oikeaan tarpeeseen -mallin mukaisesti, mikä voi tehdä valmistajat alttiiksi toimitushäiriöille, jos tuotanto- ja toimitusketju keskeytyy odottamattomasti ja markkinoiden kysyntä vaihtelee;

AA.

ottaa huomioon, että eriytetty hinnoittelu eri jäsenvaltioissa helpottaa ”rinnakkaisvientiä” maihin, joissa lääkettä myydään kalliimpaan hintaan; ottaa huomioon, että rinnakkaisviennin tahattomana seurauksena voi joissakin tilanteissa olla toimitushäiriöitä eri jäsenvaltioissa, mikä aiheuttaa markkinoiden epätasapainoa; ottaa huomioon, että 2. maaliskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa se kehotti komissiota ja neuvostoa arvioimaan rinnakkaiskaupan ja toimituskiintiöiden vaikutusta;

AB.	ottaa huomioon, että EU-tason tehokkaan koordinoinnin puuttuessa epäasianmukainen varastointi joissakin jäsenvaltioissa johtaa markkinoiden epätasapainoon, pahenevaan lääkepulaan ja potilaiden hoidon saatavuuden heikkenemiseen kaikkialla EU:ssa;

AC.	toteaa, että kansallisella tasolla toteutetut koordinoimattomat toimenpiteet ovat osoittautuneet tehottomiksi covid-19-kriisin torjunnassa ja että tarvitaan yleiseurooppalaista koordinointia ja vuoropuhelua;

AD.

toteaa covid-19-pandemian korostaneen sitä, että EU:n toimielinten, sääntelyelinten ja lääkkeiden toimitusketjujen asiantuntijoiden koordinointi on olennaisen tärkeää terveyskriiseihin ja lääkepulan kaltaisiin toimitushäiriöihin puuttumiseksi; toteaa sen myös osoittaneen, kuinka tärkeää EU:n toimintapolitiikkojen ja toimijoiden koordinointi on, jotta voidaan reagoida nopeasti ja tehokkaasti hätätilanteisiin, estää lääkepulaa ja lieventää sen vaikutuksia, mikäli sitä ilmenee;

AE.

ottaa huomioon, että yhä useammat jäsenvaltiot pyrkivät luomaan kansallisia lääkevarastoja ja että tästä aiheutuva kysynnän kasvu ylittäisi epidemiologiseen tarpeeseen perustuvat nykyiset kysyntäennusteet; katsoo, että äkilliset suuret kysyntähuiput voivat aiheuttaa toimittajille huomattavaa rasitetta ja siten aiheuttaa haasteita kysyntään vastaamisessa muissa maissa;

AF.	ottaa huomioon, että vuoden 2009 finanssikriisi pakotti Euroopan maat ottamaan lääkemenojen vähentämiseksi käyttöön kestämättömiä kustannusten hillitsemistoimenpiteitä, kuten takaisinperintöjä ja tehottomia hankintamekanismeja, mikä on johtanut tuotteiden ja yritysten markkinoilta poistumiseen;

AG.	ottaa huomioon, että lääkkeiden liikkuvuutta sisämarkkinoilla vaikeuttaa jäsenvaltioiden välisten yhdenmukaistettujen sääntöjen puuttuminen;

AH.	ottaa huomioon, että covid-19-hätätilanne on tuonut esiin kohonneen riskin, joka aiheutuu pyrkimyksistä kasvattaa terveydenhuoltokapasiteettia ulkomaisten suorien sijoitusten avulla, sekä tarpeen vaalia ja tehostaa tällaisen kallisarvoisen kapasiteetin jakamista sisämarkkinoilla;

AI.	katsoo, että vahva, innovatiivinen ja kilpailukykyinen lääketeollisuus Euroopassa on EU:n ja sen jäsenvaltioiden elintärkeän edun mukaista;

AJ.	katsoo, että lääketeollisuus tarvitsee oikeanlaisen oikeudellisen kehyksen lääkkeiden tutkimukselle, kehittämiselle ja tuotannolle EU:ssa;

AK.	katsoo, että patenttisuoja luo lääkealan innovoinnille tärkeän oikeudellisen kehyksen, sillä se antaa yrityksille taloudellisia kannustimia uusien lääkkeiden tutkimus- ja kehitystyön kustannusten kattamiseksi;

AL.	toteaa, että jäsenvaltiot voivat vapaasti määritellä muita perusteita pakkolisenssien myöntämiselle sekä sen, mikä katsotaan kansalliseksi hätätilanteeksi;

AM.	ottaa huomioon, että tällä hetkellä erityisesti toimitusketjun toimijoiden ja apteekkarien lääkepulan ilmoitusmekanismit ovat jäsenvaltioissa hyvin hajanaisia; ottaa huomioon, että tämä saattaisi estää lääkepulaa koskevan asianmukaisen seurannan ja viestinnän jäsenvaltioiden viranomaisten välillä;

AN.

toteaa, että direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa kehotetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla estetään lääkepula tai lääkkeiden jakeluongelmat jäsenvaltioissa; toteaa, että komissio on antanut ohjeet lääkkeiden optimaalisesta ja järkevästä tarjonnasta lääkepulan välttämiseksi covid-19-pandemian aikana; ottaa huomioon, että komissio toteaa näissä ohjeissa, että mikään maa ei ole omavarainen sellaisten raaka-aineiden, vaikuttavien farmaseuttisten aineiden, välituotteiden ja valmiiden lääkkeiden suhteen, jotka ovat tarpeen hyvin toimivan terveydenhuoltojärjestelmän varmistamiseksi;

AO.

ottaa huomioon, että komission mukaan covid-19-pandemian aiheuttamaan kriisiin reagoiminen jäsenvaltioissa on edellyttänyt sekä vaikuttavien farmaseuttisten aineiden että lääkkeiden tuotannon merkittävää lisäämistä EU:ssa, minkä vuoksi toimitusketjuja ja tuotantolinjoja on täytynyt organisoida uudelleen; toteaa, että komission jäsen Stella Kyriakides korosti 22. huhtikuuta 2020 Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan (ENVI) jäsenten kanssa pidetyssä kokouksessa esittämissään lausunnoissa, että on tarpeen lisätä lääkkeiden tuotantoa ja innovointia EU:ssa; katsoo, että kaikki pienet ja keskisuuret lääkelaboratoriot ovat säilyttämisen arvoinen kilpailuvaltti ja edistävät tutkimusta ja keksintöjä ja että niitä olisi tuettava, koska ne voivat osallistua lääkepulan ehkäisemiseen;

AP.

toteaa, että Euroopan parlamentti painotti 8. maaliskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa (13) ja neuvosto 13. syyskuuta 2010 antamissaan päätelmissä tarvetta ottaa käyttöön yhteinen menettely lääketieteellisten vastatoimien ja erityisesti pandemiarokotteiden yhteishankintaa varten; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1082/2013/EU (14) rohkaistaan jäsenvaltioita hyödyntämään yhteisiä hankintamenettelyjä edellyttäen, että osapuolet tekevät yhteishankintasopimuksen ennen tällaisia menettelyjä;

AQ.	ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut aikovansa julkaista vuoden 2020 loppuun mennessä EU:n tulevaa lääkestrategiaa koskevia suosituksia;

AR.

ottaa huomioon, että kuljetusten ja logistiikan hallinnoinnilla on ratkaiseva merkitys lääkkeiden, farmaseuttisten tuotteiden, lääkinnällisten laitteiden, henkilönsuojainten, muiden lääkinnällisten tarvikkeiden ja raaka-aineiden toimittamisessa, etenkin kun otetaan huomioon kuljetusketjun kasvava monimutkaisuus; katsoo, että rajanylityspaikoilla on tärkeää olla tehokkaita ”vihreitä kaistoja” eli nopeutettuja kaistoja, jotta voidaan varmistaa lääkkeiden esteetön kulku, vähentää hallinnollisia esteitä ja helpottaa kuljetuspalvelujen saatavuutta;

AS.	katsoo, että työntekijöille olisi taattava korkeat turvallisuusnormit ja kunnolliset työolot; katsoo, että lääkealan sääntelyllä olisi varmistettava lääkkeiden tarjonnan laatu, määrä, turvallisuus ja tehokkuus jäsenvaltioiden välillä;

AT.	ottaa huomioon, että potilaat ovat riippuvaisia lääkkeiden tasapuolisesta ja tehokkaasta saatavuudesta, joka perustuu kestäviin, kilpailukykyisiin, useisiin lähteisiin pohjaaviin ja hyvin toimiviin sisämarkkinoihin, joihin sisältyy myös Euroopan yhtenäinen liikennealue;

AU.	ottaa huomioon, että covid-19:n leviäminen on korostanut sitä, että lääkkeiden liikkuminen EU:n sisällä ja sen ulkopuolella on keskeistä nykyisten rajoitusten voittamiseksi ja olennaisten tuotteiden liikkumisen asettamiseksi etusijalle;

AV.	toteaa, että on välttämätöntä estää se, että covid-19:n leviäminen heikentää haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten sosioekonomista tilannetta ja elinoloja;

AW.

ottaa huomioon, että epidemioiden yleistyminen sekä niiden maantieteellinen leviäminen ja vaikutusten paheneminen johtuvat osittain ilmastonmuutoksesta yhdistettynä globalisaatioon, kaupungistumiseen ja lisääntyneeseen matkustamiseen; ottaa huomioon, että eurooppalaista valvontaa on tehostettu vektorivälitteisissä taudeissa, kuten malaria, denguekuume, chikungunya, zikatauti ja Länsi-Niilin virus;

AX.

ottaa huomioon, että luonnon monimuotoisuuden tuhoaminen, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa, koko ajan yleistyvät keinotekoiset elinympäristöt tai pilaantuneet luonnonalueet, joiden väestötiheys on korkea, sekä kestämättömät ruoantuotantomenetelmät ja zoonoosien leviäminen ovat yhteydessä toisiinsa, koska ne mahdollistavat eläinperäisten taudinaiheuttajien siirtymisen ihmisiin ja nopean leviämisen; ottaa huomioon, että luonnon monimuotoisuus on tärkeä olemassa olevien lääkkeiden ja mahdollisen tulevan lääkekehityksen lähde;

korostaa unionin geostrategista tarvetta palauttaa riippumattomuutensa terveydenhuollon alalla, turvata nopeasti ja tehokkaasti kohtuuhintaisten lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden, vaikuttavien aineiden, diagnoosivälineiden ja rokotteiden saatavuus ja estää niiden puute siten, että etusijalle asetetaan potilaiden etu ja turvallisuus; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeudenmukainen pääsy toimitusketjuun; korostaa tämän vuoksi, että unionin lääketeollisuudella on oltava monipuolinen toimitusketju ja lääkepulaa koskeva riskinhallintasuunnitelma, jotta voidaan hallita niiden toimitusketjuun kohdistuvia haavoittuvuuksia ja riskejä;

muistuttaa, että vaikka jäsenvaltiot vastaavat terveyspolitiikkansa määrittelystä ja organisoinnista, unioni on vastuussa lääkelainsäädännöstä sekä erilaisista kansanterveyttä koskevista toimintalinjoista ja EU:n vastuulla on koordinoida ja täydentää kansallisia toimenpiteitä, jotta voidaan tarjota kohtuuhintaiset ja laadukkaat terveydenhuoltopalvelut kaikille EU:n kansalaisille ja asukkaille;

korostaa, että on tärkeää asettaa potilaiden etu ja turvallisuus aina terveyspolitiikan keskiöön ilman minkäänlaista syrjintää lääkkeiden ja hoitojen saatavuudessa ja että jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on vahvistettava ja hyvien käytäntöjen vaihtoa helpotettava; korostaa lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden puutteesta potilaille mahdollisesti aiheutuvaa haittaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan tiiviisti terveydenhuollon toimitusketjun häiriönsietokyvyn ja kestävyyden suojaamista ja varmistamaan lääkkeiden jatkuvan saatavuuden;

korostaa, että lääkepula on vakava uhka potilaiden oikeudelle saada välttämätöntä sairaanhoitoa EU:ssa ja se aiheuttaa eriarvoisuutta potilaiden välillä heidän asuinmaastaan riippuen ja aiheuttaa mahdollisia häiriöitä sisämarkkinoilla;

korostaa, että on tärkeää yhdenmukaistaa EU:n tasolla ”pulan”, ”jännitteiden”, ”toimituskatkosten”, ”varaston loppumisen” ja ”ylivarastoinnin” määritelmät; kehottaa komissiota pyrkimään yhdenmukaistettuihin määritelmiin tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, potilasjärjestöt mukaan lukien; kehottaa komissiota vahvistamaan erityisesti EMAn ja lääkevirastojen johtajien yhteisen työryhmän vuonna 2019 ehdottaman ”pulan” määritelmän; kehottaa komissiota erottamaan toisistaan ”lääkkeet, joista on huomattavaa terapeuttista hyötyä”, eli lääkkeet, joihin liittyvän hoidon keskeytyminen todennäköisesti vaarantaa potilaan elinennusteen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä tai merkitsee merkittävää heikennystä siinä, mitä tuloksia potilaan sairauden mahdollisen kehittymisen osalta saavutetaan, tai joille ei ole riittävässä määrin saatavilla sopivia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, ja ”terveyden kannalta ja strategisesti tärkeät lääkkeet”, joihin liittyvän hoidon keskeytyminen vaarantaa välittömästi potilaan hengen;

pitää olennaisen tärkeänä, että lääkepulan taustalla olevat monista tekijöistä johtuvat syyt arvioidaan ja niihin puututaan; pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission käynnistämää tarjouspyyntöä, joka koskee tutkimusta lääkepulan syistä unionissa, ja kehottaa julkaisemaan tutkimuksen vuoden loppuun mennessä; kehottaa kuitenkin tekemään toisen tutkimuksen lääkepulan vaikutuksista potilaiden hoitoon ja terveyteen;

kehottaa komissiota sisällyttämään suunniteltuun lääkestrategiaan ehdotuksia kunnianhimoisista ja konkreettisista toimista näiden kysymysten ratkaisemiseksi; kehottaa komissiota sisällyttämään yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevaan vuoden 2021 lainsäädäntöehdotukseen lääkealaa koskevia toimenpiteitä;

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen uudesta eurooppalaisesta terveysohjelmasta (EU4Health) ja siihen, että yhtenä sen tavoitteista on edistää lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden saatavuutta; kehottaa käynnistämään lääkepulan ehkäisemistä koskevan yhteisen toimen, joka rahoitettaisiin tulevasta terveysohjelmasta;

muistuttaa, että lääkepula on maailmanlaajuinen haaste; korostaa, että pula vaikuttaa eniten kehitysmaihin, kuten useisiin Afrikan maihin; kehottaa puuttumaan lääkkeiden saatavuuteen kehitysmaissa laajemmin WHO:n puitteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tukeaan kehitysmaille erityisesti rescEU:n strategisten varmuusvarastojen kautta;

10.

korostaa, että jokaisella on perusoikeusoikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin, kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa vahvistetaan; palauttaa mieliin tässä yhteydessä, että EU on sitoutunut varmistamaan ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun kaikissa politiikoissaan ja toiminnoissaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan ja kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti noudattaen täysimääräisesti kansainvälisiä sitoumuksia, erityisesti kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa ja kestävän kehityksen tavoitetta 3 ”taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille”;

Toimitusten turvaaminen potilaan edun mukaisesti, sairaanhoidon saatavuuden varmistaminen kaikille potilaille ja terveydenhuollon riippumattomuuden palauttaminen EU:ssa

11.

muistuttaa, että lääkepula vaikuttaa suoraan potilaiden terveyteen ja turvallisuuteen sekä hoidon jatkumiseen; korostaa, että potilaiden kannalta lääkepulan seurauksia ovat muun muassa taudin eteneminen ja/tai oireiden paheneminen hoidon viivästymisen vuoksi, tartuntatautien vältettävissä oleva leviäminen, kasvata väärennetyille lääkkeille altistumisen riski ja potilaiden ja heidän perheidensä huomattava henkinen ahdistus; muistuttaa, että yksikään jäsenvaltio ei ole omavarainen sellaisten raaka-aineiden, välituotteiden, vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja valmiiden lääkkeiden osalta, jotka ovat välttämättömiä maan terveydenhuoltojärjestelmän moitteettoman toiminnan takaamiseksi;

12.

toteaa, että riskit ovat erityisen suuria haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten lasten, vanhusten, raskaana olevien naisten, vammaisten henkilöiden, kroonisista sairauksista tai syövästä kärsivien potilaiden tai teho-osastolla olevien ihmisten, keskuudessa;

13.

muistuttaa, että ehkäisyssä ja hormonikorvaushoidossa käytettävistä naishormonilääkkeistä on pulaa; panee huolestuneena merkille näiden lääkkeiden pulan aiheuttamat naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin kohdistuvat uhat; korostaa, että on tärkeää tehostaa kyseisten lääkkeiden tuotannon, varastoinnin ja markkinoinnin valvontaa ja hallintaa, jotta varmistetaan toimitusketjujen jatkuvuus, oikeudenmukainen hinnoittelu ja saatavuus naisille;

14.

korostaa, että useissa jäsenvaltiossa potilaalle ehdotetun korvaavan lääkkeen korkeampi hinta, alhaisempi korvausaste tai korvauksen puute muodostavat merkittäviä esteitä lääkkeiden saatavuudelle pienituloisten tai kroonisista sairauksista kärsivien ihmisten kohdalla; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan korvaavan lääkkeen saannin vastaavalla hinnalla tai vastaavalla korvattavuudella toimituskatkosten sattuessa;

15.

kehottaa komissiota sisällyttämään yhteisön tulo- ja elinolotilastoihin (EU-SILC) tiedot itse ilmoitetuista lääkkeiden saatavuutta koskevista täyttämättömistä tarpeista, koska lääkkeiden saatavuutta ei tällä hetkellä mitata EU-SILC-tilastoissa;

16.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään pikaisesti tarvittaviin toimiin, jotta varmistetaan lääkinnällisten tuotteiden toimitusvarmuus, vähennetään EU:n riippuvuutta kolmansista maista ja tuetaan lähialueilla tapahtuvaa lääketuotantoa niiden lääkkeiden osalta, joista on huomattavaa terapeuttista hyötyä, siten, että annetaan etusija terveyden kannalta ja strategisesti tärkeille lääkkeille tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asiaankuuluvien sidosryhmien avulla kartan EU:n tuotantolaitoksista kolmansissa maissa ja viiteaineistona käytettävän kehittyvän kartan nykyisistä ja mahdollisista tuotantolaitoksista EU:ssa, jotta voidaan ylläpitää, nykyaikaistaa ja vahvistaa niiden kapasiteettia siellä, missä se on välttämätöntä, mahdollista ja toteutettavissa; pitää tärkeänä, että lääketeollisuudella on kapasiteettia reagoida äkilliseen kysynnän kasvuun kriittisissä tilanteissa;

17.

kehottaa komissiota käsittelemään tulevissa lääke- ja teollisuusstrategioissaan strategisia kysymyksiä, jotka liittyvät lääkkeiden saatavuuteen ja kohtuuhintaisuuteen, yhteistyöhön kansallisten sääntelyviranomaisten välillä ja EU:n riippuvuuteen kolmansista maista tuotantokapasiteetin, vaikuttavien farmaseuttisten aineiden tarjonnan ja lähtöaineiden osalta; katsoo, että näihin strategioihin olisi sisällyttävä sääntelytoimenpiteitä ja niillä olisi kannustettava olennaisten vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja lääkkeiden tuotantoa Euroopassa, jotta voidaan tarjota kohtuuhintaisia, kestäviä ja tasapuolisesti saatavilla olevia lääkkeitä;

18.

kehottaa komissiota tekemään lääkepulasta yhden tulevan lääkestrategian pilareista ja perustamaan EMAn valvoman lääkefoorumin, joka kokoaa yhteen poliittiset päättäjät, sääntelyviranomaiset, maksajat, potilas- ja kuluttajajärjestöt, teollisuuden edustajat ja muut asiaankuuluvat terveydenhuollon toimitusketjun sidosryhmät, jotta ehkäistään lääkepulaa, käsitellään lääkealan kestävyyteen liittyviä kysymyksiä ja varmistetaan Euroopan lääketeollisuuden kilpailukyky; kehottaa erityisesti komissiota vahvistamaan edelleen vuoropuhelua asiaankuuluvien sidosryhmien ja kansainvälisten toimijoiden kanssa uusien hoitojen ja rokotteiden arvioimiseksi sekä EMAn kanssa, jotta voidaan nopeasti sovittaa yhteen tieteellisiä arviointeja kansallisten virastojen välillä, ja kehottaa tekemään yhteistyötä arviointia edeltävässä vaiheessa ennen kriittisten kliinisten tietojen saatavuutta, yhdenmukaistamaan hyväksynnän jälkeisen tiedon tuottamisen ja luomaan joustavia lähestymistapoja hoitojen ja rokotteiden valmistuksen laajentamiseksi;

19.

kehottaa komissiota varmistamaan, että sen lääkestrategialla voidaan torjua lääkeketjun kaikkiin vaiheisiin liittyviä ei-hyväksyttyjä liiketoimintakäytäntöjä, jotka voisivat heikentää avoimuutta ja tasapainoisia suhteita lääkkeiden saatavuuden varmistamista koskevan olennaisen julkisen palvelun tarjoamiseen suoraan tai välillisesti osallistuvien julkisten ja yksityisten tahojen välillä;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan, jos se on yleisen edun vuoksi tarpeen, toimenpiteiden ja taloudellisten kannustimien käyttöönottoa valtiontukisääntöjen ja kestävän politiikan mukaisesti vastineeksi sitoumuksista suojella Euroopan vahvaa lääketeollista perustaa ja kannustaa teollisuutta sijoittamaan toimintansa EU:hun vaikuttavien farmaseuttisten aineiden valmistuksesta aina lääkkeiden valmistukseen, pakkaamiseen ja jakeluun asti; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan nykyisen toiminnan esimerkiksi palkitsemalla investoinneista lääkkeiden laatuun ja toimitusvarmuuteen; muistuttaa tämän teollisuudenalan strategisesta merkityksestä ja siitä, että on tärkeää investoida eurooppalaisiin yrityksiin, jotta voidaan monipuolistaa resursseja ja kannustaa kehittämään innovatiivisia tuotantotekniikoita, joilla kyetään parantamaan kokonaisten tuotantolinjojen reagointikykyä; muistuttaa, että kaiken julkisen rahoituksen ehdoksi on asetettava investointien täydellinen avoimuus ja jäljitettävyys, toimitusvelvoitteet Euroopan markkinoilla ja potilaiden kannalta parhaan tuloksen saavuttaminen, myös valmistettujen lääkkeiden saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden osalta;

21.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan oikeanlaisen taloudellisen kehyksen lääkkeiden, teknologian ja vaikuttavien farmaseuttisten aineiden olemassa olevien tuotantovalmiuksien turvaamiseksi ja nykyaikaistamiseksi Euroopassa, esimerkiksi palkitsemalla investoinneista lääkkeiden laatuun ja toimitusvarmuuteen;

22.

korostaa, että lääkeala on edelleen tärkeä teollisuuden kivijalka ja se luo merkittävässä määrin työpaikkoja;

23.

katsoo, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on merkittävä tilaisuus kannustaa lääkkeiden valmistajia osallistumaan vihreän elpymisen suunnitelmaan ympäristö- ja ekologisten normien mukaisesti;

24.

korostaa, ettei lääketuotteiden toimitusketjujen täysimääräinen kotiuttaminen ehkä ole mahdollista maailmantaloudessa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EU:n monenvälisiä kumppaneita, erityisesti WHO:ta ja WTO:ta, luomaan kansainvälisen kehyksen, jonka avulla varmistetaan globaalien toimitusketjujen laatu ja yhtenäisyys, jotta rajoitetaan haitallisten protektionististen toimenpiteiden käyttöä samalla, kun noudatetaan mahdollisimman korkeita työ- ja ympäristönormeja maailmanlaajuisessa tuotannossa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään uuteen lääkestrategiaan toimenpiteitä, joilla puututaan maailmanlaajuisten toimitusketjujen mahdollisiin häiriöihin; kehottaa komissiota käsittelemään lääketoimituksiin liittyviä kysymyksiä myös tulevan kauppapolitiikan tarkastelun yhteydessä;

25.

toteaa, että tiettyjen biologisten lääkkeiden, kuten verestä ja plasmasta johdettujen lääkkeiden, osalta on keskeistä, että Eurooppa voi lisätä valmiuksiaan kerätä verta ja plasmaa, jotta vähennetään sen riippuvuutta kolmansista maista; kehottaa komissiota nopeuttamaan veren, kudosten ja solujen keräämisestä annetun lainsäädännön (direktiivi 2002/98/EY (15) ja direktiivi 2004/23/EY (16)) tarkistamista, jotta vähennetään näiden elintärkeiden lääkkeiden pulasta aiheutuvaa riskiä;

26.

muistuttaa, että direktiivin 2001/83/EY 81 ja 23 a artiklassa säädetään lääkkeiden toimitusta koskevista myyntiluvan haltijoiden ja jakelijoiden yleisistä velvoitteista sekä ilmoitusvelvoitteesta toimituksen tilapäisen tai pysyvän keskeytymisen tapauksessa; pitää kuitenkin valitettavana, että komissio havaitsi eroja näiden velvoitteiden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että myyntiluvan haltijat ja tukkukauppiaat noudattavat direktiivin 2001/83/EY vaatimuksia, jotta voidaan varmistaa lääkkeiden asianmukainen ja jatkuva toimitus; kehottaa komissiota selventämään edelleen direktiivin 2001/83/EY mukaisia myyntiluvan haltijoiden velvoitteita ja korostaa tarvetta varmistaa, että ne ilmoittavat lääkepulasta vahvistetussa määräajassa; korostaa tarvetta soveltaa varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia, jos näitä oikeudellisia velvoitteita ei noudateta, nykyisen lainsäädäntökehyksen mukaisesti;

27.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten yhdenmukaistettujen lääkepulaa koskevien ennaltaehkäisy- ja hallintasuunnitelmien laatimista, jotka velvoittavat valmistajat tunnistamaan lääkkeet, joista on huomattavaa terapeuttista hyötyä ja joiden osalta olisi toteutettava ehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä toimitushäiriöiden välttämiseksi tai lieventämiseksi; huomauttaa, että suunnitelmissa olisi oltava lääkkeiden strategista varastointia koskevia ratkaisuja toimituksen varmistamiseksi kohtuullisen pituiseksi ajaksi ja pysyviä viestintämekanismeja, joiden kautta potilaat ja terveydenhuollon ammattilaiset voivat ilmoittaa lääkepulasta ja varautua siihen; kehottaa komissiota laatimaan ohjeita sen varmistamiseksi, että varastointia koskevat kansalliset aloitteet ovat oikeassa suhteessa tarpeeseen eivätkä ne aiheuta tahattomia seurauksia muissa jäsenvaltioissa;

28.

toteaa, että toimitusvarmuus on olennainen osatekijä lääkepulan torjunnassa ja sitä on käytettävä laadullisena perusteena apteekkeja koskevissa hankintasopimuksissa ja lääkkeiden toimitusta koskevissa tarjouspyynnöissä, kuten direktiivin 2014/24/EU 67 artiklassa suositellaan; korostaa lääkkeitä koskevien monipuolisten toimitus- ja hankintakäytäntöjen merkitystä; kehottaa komissiota direktiivin 2014/24/EU mukaisesti ehdottamaan pikaisesti jäsenvaltioille ohjeita erityisesti siitä, miten voidaan parhaiten panna täytäntöön kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta koskevat perusteet ja olla tarkastelematta ainoastaan alhaisinta hintaa koskevia perusteita; ehdottaa, että perusteeksi olisi otettava myös investoinnit vaikuttavien aineiden ja valmiiden lääkkeiden valmistukseen EU:ssa samoin kuin tuotantolaitosten lukumäärä ja sijainti, toimitusvarmuus, voittojen uudelleensijoittaminen tutkimukseen ja kehitykseen sekä sosiaalisten, ympäristöä koskevien, eettisten ja laatustandardien soveltaminen;

29.

toteaa, että hankintamenettelyt, joissa valitaan sopimuspuoleksi vain yksi tarjoaja ja/tai vain yksi perusaineen tuotantolaitos, voivat pahentaa haavoittuvuutta toimitushäiriötilanteessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan sellaisten hankintamenettelyjen käyttöönottoa, joissa sopimuspuoleksi voidaan valita useampi tarjoaja, yhteistarjoajat mukaan lukien, ja joissa keskitytään tuotantoon EU:ssa ja taataan vähintään kaksi eri lähdettä perusaineelle, jotta voidaan säilyttää kilpailu markkinoilla ja vähentää lääkepulan riskiä ja varmistaa samalla potilaiden laadukas ja kohtuuhintainen hoito; pyytää komissiota tätä varten tutkimaan, onko mahdollista luoda lainsäädäntökehys, jolla annetaan terveydenhuoltojärjestelmille kannustimia ja mahdollisuuksia järjestää tarjouskilpailuja, joissa lääkeyhtiöitä palkitaan lääketoimitusten takaamisesta vaikeissa olosuhteissa;

30.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta perustaa yksi tai useampi eurooppalainen voittoa tavoittelematon lääkealan yritys, joka tuottaa yleisen edun mukaisesti terveyden kannalta ja strategisesti tärkeitä lääkkeitä terveydenhuoltoa varten, jos tällainen teollisuustuotanto puuttuu, jotta täydennetään toimitusvarmuutta ja taataan se sekä vältetään mahdollinen lääkepula hätätilanteissa; muistuttaa uusien teknologioiden, digitalisaation ja tekoälyn keskeisestä roolista siinä, että eurooppalaisten laboratorioiden tutkijat voivat verkostoitua ja jakaa tavoitteitaan ja tuloksiaan unionin tietosuojakehystä täysin noudattaen;

31.

kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti sitä, miten tekoäly voisi vaikuttaa myönteisesti lääkintätarvikkeiden nopeaan ja luotettavaan jakeluun;

32.

korostaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien, kuten innovatiivisia lääkkeitä koskevan eurooppalaisen aloitteen (IMI), merkitystä tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmien yhteydessä; katsoo, että komission olisi harkittava myös Yhdysvaltojen biolääketieteen huippututkimus- ja kehitysviranomaista (US Biomedical Advanced Research and Development Authority) vastaavan eurooppalaisen mallin perustamista;

33.

korostaa, että lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden kiireellinen tarve ei saa vaarantaa ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ja terveydenhoitotuotteiden laatua, turvallisuutta, tehokkuutta ja kustannustehokkuutta;

34.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin, joilla torjutaan tällä hetkellä huolta herättävää väärennettyjen lääkkeiden leviämistä luvattomilta verkkosivustoilta ja toimittajilta; katsoo, että tämä käytäntö voi aiheuttaa vakavaa haittaa ja vakavia terveysongelmia tai pahentaa EU:n kansalaisten terveydentilaa; korostaa, että EU:n koordinointi on olennaisen tärkeää lääkeväärennösten kartoituksessa ja torjunnassa;

35.

kehottaa edistämään vuoropuhelua lääketeollisuuden ja muiden tuotantoalojen, kuten maatalouden, puutarhatalouden ja metsätalouden, välillä, jotta EU:ssa voidaan kehittää vaikuttavien aineiden tuotantoa; kehottaa torjumaan tiettyjen alojen liiallista erikoistumista ja investoimaan tuntuvasti tutkimukseen, biotalouteen ja bioteknologiaan resurssien monipuolistamiseksi; katsoo, että Euroopan teollisessa elpymisessä on asetettava etusijalle yhteiskuntiemme digitaalinen ja ekologinen muutos ja ulkoisten häiriöiden sietokyvyn parantaminen;

36.

korostaa laadukkaan lääketieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä, patenttisuojan piiriin kuulumaton osa-alue mukaan lukien; kehottaa perustamaan todellisen eurooppalaisen verkoston terapeuttisen ja lääketieteellisen tutkimuksen tukemiseksi ja korostaa, että tuotannon siirtäminen ei saa johtaa lääketieteellisen tutkimuksen laadun heikkenemiseen; korostaa, että vakaa tutkimus- ja kehitysjärjestelmä voi vaikuttaa myönteisesti tuotantokapasiteettiin ja toimitusvakauteen;

37.

toteaa, että tutkimukseen perustuva lääketeollisuus on olennainen toimiala ja edesauttaa sitä, että voidaan taata lääkkeiden laadukas tuotanto ja tarjonta, varmistaa tuleva innovointi ratkaisemattomiin ja täyttämättömiin tarpeisiin vastaamiseksi ja tukea terveydenhuoltojärjestelmien häiriönsietokykyä, reagointikykyä ja valmiutta vastata tuleviin haasteisiin, kuten pandemioihin;

38.

kehottaa komissiota luomaan ympäristön, jossa tutkimukseen perustuvaa lääketeollisuutta kannustetaan kehittämään kohtuuhintaisia ratkaisuja täyttämättömiin lääketieteellisiin tarpeisiin, kuten mikrobilääkeresistenssin torjuntaan; kehottaa komissiota säilyttämään vahvan eurooppalaisen teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän tulevassa lääkestrategiassa, jotta voidaan kannustaa tutkimusta ja kehitystä sekä valmistusta Euroopassa, varmistaa, että Eurooppa säilyttää innovoijan aseman ja maailmanlaajuisen johtoaseman, ja viime kädessä suojata ja vahvistaa Euroopan strategista riippumattomuutta kansanterveyden alalla;

39.

kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan lisäämään EU:n pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistumista lääkkeiden toimitusketjuun, sillä pk-yritykset ovat avainasemassa tutkimuksessa ja innovoinnissa ja ne kykenevät mukauttamaan nopeasti tuotantoaan, jotta voidaan reagoida paremmin odottamattomiin häiriöihin;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan ympäristön, jossa varmistetaan, että Eurooppa on edelleen tutkimus- ja kehitysinvestointeja houkutteleva kohde, jotta voidaan säilyttää aktiivinen ja kilpailukykyinen tutkimukseen perustuva lääketeollisuus, jota tuetaan lisäämällä investointeja tutkimus- ja kehitystyön valmiuksiin ja infrastruktuureihin, mukaan lukien yliopistot, ottaen huomioon, että EU on edelleen ylivoimaisesti johtava patenttilääkkeiden vaikuttavien aineiden tuotantoalue maailmassa; kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi rahoitusta Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta ja muista EU:n ohjelmista keskeisten teollisuudenalojen, kuten lääketeollisuuden, tuotantoa tukevien unionin tutkimus- ja innovointitoimien vahvistamiseksi ja varmistamaan, että EU:n yhteisissä hankkeissa ja ohjelmissa toteutuu maantieteellinen tasapaino ja että T&I-suorituskyvyltään heikommat maat osallistuvat niihin ja että huippuosaamisen periaatetta noudatetaan;

41.

korostaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmasta on jo rahoitettu huomattava määrä terveysalan tutkimus- ja innovointitoimia; painottaa, että koronavirustutkimuksen rahoittaminen ei saisi vaikuttaa muihin Horisontti 2020 -puiteohjelman terveydenhuoltoalan painopisteisiin; kehottaa lisäämään Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta osoitettavaa rahoitusta, jotta voidaan luoda ja tukea lääkkeisiin kohdistuvan tutkimuksen ja innovoinnin lääketieteellisesti suuntautuneita ekosysteemejä, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja julkisen tutkimuksen tukeminen runsaasti lisäarvoa tuottavilla ja innovatiivisilla aloilla; painottaa, että johtoasemassa oleva lääketieteen alan tutkimusekosysteemi edellyttää taitoja, verkostoja ja akateemisia yhteyksiä, terveystietoja koskevaa infrastruktuuria, toimivaa sääntelykehystä ja teollis- ja tekijänoikeuspolitiikkaa, joka edistää innovointia; kehottaa tarkistamaan nk. harvinaislääkkeitä koskevan tutkimuksen edistämiseksi käyttöön otettuja kannustimia sen määrittämiseksi, ovatko ne onnistuneita, ja kehittämään uusia kannustimia, elleivät ne ole; korostaa, että Horisontti Eurooppa -puiteohjelmalla ja muilla EU:n ohjelmilla on annettava harvinaisia sairauksia koskevaa tukea ja että harvinaisia sairauksia koskevat tutkimukset, parhaat käytännöt, kliiniset tutkimukset ja lääkkeet on asetettava kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten saataville; palauttaa mieliin, että yksinomaisten lisenssien soveltamisesta pidättäytyminen voi lieventää lääkepulaa ja vakauttaa lääkkeiden hintoja, erityisesti terveysuhan aikana;

42.

kehottaa komissiota arvioimaan koronaviruksen vaikutusta teollisuuteen ja pk-yrityksiin ja esittämään uudistetun EU:n teollisuusstrategian, jossa asetetaan etusijalle yhteiskuntiemme digitaalinen ja ekologinen muutos ja ulkoisten häiriöiden sietokyvyn parantaminen; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että pienet ja keskisuuret lääkeyritykset jatkavat tutkimustoimintaansa tai käynnistävät sen uudelleen, ja auttamaan tuotannon monimuotoisuuden ja siihen liittyvien työpaikkojen säilyttämisen varmistamisessa ja myös korostamaan kestävän, eettisen ja laadukkaan valmistuksen merkitystä työpaikkojen, kasvun ja kilpailukyvyn kannalta;

43.

painottaa, että potilasjärjestöt olisi otettava paremmin mukaan yksityisiä ja julkisia kliinisiä testejä koskevien tutkimusstrategioiden määrittämiseen sen varmistamiseksi, että ne tyydyttävät eurooppalaisten potilaiden täyttymättömät tarpeet;

44.

kehottaa komissiota edistämään lääkkeiden tutkimus- ja kehityskustannuksiin tehtävien julkisten investointien avoimuutta, jotta nämä investoinnit heijastuisivat saatavuuteen ja hinnoitteluun suurelle yleisölle; palauttaa mieliin kantansa direktiiviin 89/105/EY (17) ja pyytää komissiota toteuttamaan tulevassa lääkestrategiassa tältä osin asianmukaisia toimenpiteitä, myös harkitsemaan direktiivin tarkistamista;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan ulkomaisia suoria sijoituksia lääketuotantolaitoksiin, jotka ovat osa Euroopan kriittistä terveydenhuoltoinfrastruktuuria;

46.

korostaa tarvetta varmistaa, että terveydenhuollon ammattilaisilla ja suurella yleisöllä on käytettävissään turvallisia, tehokkaita ja laadukkaita lääkkeitä ja terveystuotteita, seuraamalla ja sääntelemällä kliinisten tutkimusten hyväksymiseen ja toteuttamiseen sovellettavien hyvien kliinisten tutkimustapojen noudattamista korkeimpien terveydensuojelunormien mukaisesti;

47.

kehottaa vahvistamaan Euroopan lääkemarkkinoita, jotta voidaan nopeuttaa potilaiden mahdollisuuksia saada lääkkeitä, tehdä hoidosta edullisempaa, maksimoida kansallisten terveydenhuoltomenojen säästöt ja välttää lääkeyrityksille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita;

48.

toteaa, että rinnakkais- ja biosimilaarilääkkeet voivat lisätä kilpailua, alentaa hintoja ja tuottaa säästöjä terveydenhuoltojärjestelmille ja auttaa näin parantamaan potilaiden mahdollisuuksia saada lääkkeitä;

49.

korostaa, että biosimilaarilääkkeiden lisäarvoa ja taloudellista vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen olisi analysoitava, niiden markkinoille pääsyä ei saisi viivästyttää ja tarvittaessa olisi tutkittava toimenpiteitä, joilla edistetään niiden markkinoille saattamista;

50.

pitää valitettavina riita-asioita, joilla pyritään viivyttämään rinnakkaislääkkeiden markkinoillepääsyä; kehottaa komissiota varmistamaan, että innovoijan kaupallisen yksinoikeusjakson päättymistä noudatetaan;

51.

on huolissaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen mahdollisesta kielteisestä vaikutuksesta lääkkeiden tarjontaan, erityisesti Irlannissa; kehottaa sisällyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tulevasta suhteesta tehtävään sopimukseen kohdennettuja määräyksiä, kuten vastavuoroista tunnustamista koskevia sopimuksia, jotka antavat molemmille osapuolille mahdollisuuden reagoida uusiin terveysuhkiin ja joilla varmistetaan turvallisten lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden jatkuva ja nopea saatavuus potilaille, sekä laatimaan varautumissuunnitelmat, jos sopimusta ei synny;

EU:n toimien tehostaminen jäsenvaltioiden terveyspolitiikkojen koordinoinnin parantamiseksi ja niiden täydentämiseksi

52.

suosittaa komissiolle, jäsenvaltioille ja teollisuudelle EMAn johdolla yhteistyötä avoimemman lisäämiseksi lääkkeiden tuotanto- ja jakeluketjussa sekä lääkepulan ennaltaehkäisyä ja hallintaa käsittelevän eurooppalaisen yksikön perustamiseksi;

53.

kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan tiiviissä yhteistyössä komission ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa vaihtoehtoisia lähestymistapoja riittävien varastojen varmistamiseksi, kuten nykyisten sääntelyvaatimusten tehokas täytäntöönpano kaikkiin toimitusketjun toimijoihin nähden kansallisella tasolla, sekä toimenpiteitä toimitusketjun avoimuuden lisäämiseksi;

54.

kehottaa komissiota laatimaan eurooppalaisia terveysstrategioita, joihin kuuluu yhteinen lääkekori syövän, infektioiden, harvinaisten sairauksien ja muiden lääkepulasta erityisesti kärsivien sairauksien hoitamiseksi, jotta voidaan varmistaa hoidon saatavuus ottaen huomioon kliinisten lähestymistapojen erot eri jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota myös tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön yhdenmukaistetut hinnoitteluperusteet, joilla näistä lääkkeistä tehdään kohtuuhintaisia toistuvan lääkepulan torjumiseksi, ottaen huomioon ostovoimapariteetin kaikissa jäsenvaltioissa;

55.

kehottaa komissiota asettamaan syöpälääkepulan keskeiselle sijalle Euroopan tulevan syöväntorjuntasuunnitelman hoitoa koskevassa osassa;

56.

kehottaa ottamaan käyttöön tiettyjä valmiita lääkkeitä koskevan erityissäännöstön, johon liitettäisiin kannustimia valmistajille jatkaa lääkkeiden kaupan pitämistä Euroopan markkinoilla ja varmistaa eurooppalaisen tuotannon monipuolistuminen;

57.

kehottaa komissiota perustamaan rescEU-mekanismin mukaisen eurooppalaisen varmuusvaraston sellaisia terveyden kannalta ja strategisesti tärkeitä lääkkeitä varten, joissa lääkepulan riski on suuri, jotta voidaan helpottaa toistuvaa lääkepulaa ja perustaa hätätilassa käytettävä eurooppalainen apteekki; korostaa, että tämän varmuusvaraston on oltava oikeassa suhteessa sen tavoitteeseen nähden ja että sitä olisi käytettävä avoimesti, vastuullisesti ja kaikkien jäsenvaltioiden kannalta oikeudenmukaisesti; korostaa, että tällaista mekanismia olisi hallinnoitava huolellisesti erityisesti säilyvyysajan ja hävikin välttämisen kannalta;

58.

kehottaa nimeämään eurooppalaisen sääntelyviranomaisen, jonka tehtävänä on yhdessä komission kanssa vahvistaa mekanismi lääkkeiden oikeudenmukaista jakamista varten eurooppalaisesta varmuusvarastosta jäsenvaltioille, joihin toimituskatkos tai -pula vaikuttaa; kehottaa tätä nimettyä eurooppalaista sääntelyviranomaista suunnittelemaan riippumattomia ja avoimia arviointeja, jotta varmistetaan kaikkien jäsenvaltioiden yhtäläinen kohtelu;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään innovatiivisia ja koordinoituja strategioita ja tehostamaan varastonhallintaa koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa; katsoo, että EMA on sopivin elin nimettäväksi sääntelyviranomaiseksi, jonka tehtävänä on ehkäistä lääkepulaa EU:n tasolla hätätilanteissa ja muissa tapauksissa, ja tätä varten sen toimeksiantoa olisi laajennettava ja resursseja lisättävä; kehottaa siksi komissiota muuttamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä EMAn valmiuksien vahvistamiseksi; korostaa, että pitkällä aikavälillä EMAn olisi voitava asettaa myyntilupien ehdoksi se, että valmistajat noudattavat toimituksia ja saatavuutta koskevia vaatimuksia, ilman, että tällaiset vaatimukset johtavat lääkepulaan; toivoo, että EMAn resurssien vahvistaminen antaa sille mahdollisuuden säilyttää nykyisen järjestelmän, jossa kolmansiin maihin sijoittautuneita tuotantolaitoksia tarkastetaan kansallisten tarkastajien koordinoinnin avulla;

60.

kehottaa tarkistamaan harvinaislääkkeistä annettua asetusta (EY) N:o 141/2000 (18) todistustaakan kääntämiseksi kymmenen vuotta kestävän lääkkeen kaupallisen yksinoikeuden osalta siten, että myyntiluvan haltijan on osoitettava, että lääkkeen kannattavuus ei ole riittävä kattamaan tutkimus- ja kehityskustannuksia;

61.

kehottaa komissiota tutkimaan harvinaislääkkeitä koskevaa rahastoa, jonka jäsenvaltiot rahoittaisivat, ja perustamaan tällaisen rahaston, jotta voidaan hankkia yhdessä jäsenvaltioiden puolesta harvinaislääkkeitä koko EU:lle;

62.

kehottaa käynnistämään lääkepulan torjumiseksi erityisesti terveyskriisien aikana uusia EU:n yhteisiä hankintamenettelyjä, kuten covid-19:n puhkeamisen yhteydessä on tehty, ja yksinkertaistamaan menettelyjä ja tekemään niistä avoimia reaktiokyvyn parantamiseksi; kehottaa erityisesti ottamaan käyttöön harvinaisten sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä koskevat yhteiset hankinnat, jotta varmistetaan, että näitä lääkkeitä on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota arvioimaan kiireellisesti ja mahdollisesti tarkistamaan rajat ylittävistä terveysuhkista tehtyä päätöstä N:o 1082/2013/EU asetuksella, jolla perustetaan yhteishankintamenettely perussopimusten mukaisesti;

63.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen ajatusta nettohinnoittelun avoimuudesta ja eri hoitojen korvaamisesta, jotta jäsenvaltiot voivat tasavertaisesti neuvotella lääkeyhtiöiden kanssa hoidoista, joita ei ole hankittu yhdessä;

64.

kehottaa komissiota osallistumaan entistä enemmän kriittisen terveydenhuoltoinfrastruktuurin suojelun tukemiseen jäsenvaltioissa ja soveltamaan Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisohjelmaa terveysinfrastruktuurialaan;

65.

kehottaa soveltamaan täysimääräisesti ja nopeasti ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden kliinisistä tutkimuksista annettua asetusta (EU) N:o 536/2014; katsoo, että tällä asetuksella helpotettaisiin suurten kliinisten tutkimusten käynnistämistä yhdenmukaisesti ja koordinoidusti EU:n tasolla;

66.

kehottaa komissiota ja EMAa tekemään yhteistyötä teollisuuden kanssa sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa saataville asetettuja lääkkeitä on saatavilla kaikissa muissa jäsenvaltioissa, erityisesti pienemmissä jäsenvaltioissa;

67.

kehottaa komissiota arvioimaan rinnakkaiskaupan vaikutusta lääkepulaan jäsenvaltioissa ja puuttumaan asianmukaisesti ongelmiin toteuttamalla tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että lääkkeet ovat ajoissa kaikkien potilaiden saatavilla EU:ssa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta ottaa huomioon potilaiden, kuluttajaryhmien ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset;

68.

korostaa potilaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja potilaskeskeisen lähestymistavan tärkeyttä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan potilaiden edustusta ja panosta päätöksentekoprosessissa, joka koskee heidän lääkkeisiinsä vaikuttavien mahdollisten toimitusongelmien ratkaisemista;

69.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään yhteisen kannan ja aloittamaan neuvottelut ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi terveysteknologian arvioinnista ja direktiivin 2011/24/EU muuttamisesta;

Jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistäminen

70.

kehottaa komissiota perustamaan innovatiivisen, käyttäjäystävällisen, avoimen ja keskitetyn digitaalisen foorumin, jolla julkaistaan kansallisilta virastoilta ja kaikilta sidosryhmiltä, mukaan lukien valmistajat, tukkukauppiaat ja apteekkarit, saatuja yhdenmukaistettuja tietoja lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden saatavilla olevista varastoista ja niihin liittyvästä pulasta ja jonka avulla vältetään päällekkäisyydet; suhtautuu myönteisesti EMAn ja lääkevirastojen johtajien yhteisen työryhmän työhön lääkkeiden saatavuuden alalla ja siihen, että EMA on perustanut SPOC- ja i-SPOC-järjestelmät (”Single Point of Contact” ja ”Industry Single Point of Contact”); kehottaa arvioimaan ja parantamaan nykyisiä tietojärjestelmiä, jotta voidaan saada selkeä kuva vaikeuksista, lääkepulasta ja vaatimuksista kussakin jäsenvaltiossa ylivarastoinnin välttämiseksi; kannustaa tässä yhteydessä komissiota hyödyntämään ja ottamaan käyttöön digitaalisia ja telemaattisia välineitä yleiseurooppalaisella tasolla ja harkitsemaan muutosasetuksen (19) ja muutosluokkien ohjeistojen tarkistamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla varhaisvaroitusjärjestelmän, jotta vahvistetaan velvoitetta ilmoittaa lääkeyhtiöille lääketoimituksiin liittyvistä häiriöistä tai jännitteistä;

71.

pitää välttämättömänä parantaa terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille suunnattua varhaista tiedotusta lääkkeiden saatavuudesta innovatiivisilla digitaalisilla välineillä, joiden avulla voidaan todentaa reaaliaikaisesti ja ajantasaisesti tietyn lääkkeen sijainti, määrä ja hinta tietosuojalainsäädäntöä noudattaen; korostaa, että terveydenhuollon ammattilaisilla on oltava käytettävissään ajantasaista tietoa, jotta he voivat reagoida asianmukaisesti uusiin ja nykyisiin lääkepulatilanteisiin; korostaa, että varhainen tietoisuus toimitusongelmasta ja mahdollisten hoitovaihtoehtojen varhainen tunnistaminen saattavat vahvistaa potilasturvallisuutta; suosittaa siksi, että tiedotuksen yhteydessä terveydenhuollon ammattilaisille annetaan tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista;

72.

katsoo, että jäsenvaltioiden olisi jaettava kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa tietoa, kuten epidemiologisia ennusteita, jotta ne voivat suunnitella paremmin toimintaansa kysynnän kasvaessa ja vastata paremmin tarpeisiin lääkepulatilanteissa;

73.

muistuttaa, että virheelliset tiedot voivat johtaa lääkkeiden epäasianmukaiseen käyttöön ja tarpeettomien varastojen muodostumiseen;

74.

toteaa samalla, että ihmiset ostavat lääkkeitä varastoon, koska he pelkäävät, ettei niitä enää voida toimittaa; kehottaa hallituksia torjumaan näitä pelkoja valistamalla ja rauhoittelemalla ihmisiä, jotta resurssien liiallinen käyttö saadaan loppumaan;

75.

vaatii, että kaikissa maissa, joissa lääkettä pidetään kaupan, paperista pakkausselostetta täydennettäisiin sähköisellä tuoteselosteella näiden maiden kaikilla kielillä, jotta helpotetaan lääkkeiden liikkumista ja myyntiä sisämarkkinoilla ja näin lievitetään lääkepulaa; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta antaa valmistajille lupa ottaa käyttöön vapaaehtoisesti ja ilman näille aiheutuvaa lisätaakkaa merkintäjärjestelmä, jonka mukaisesti tehtyjen merkintöjen olisi oltava potilaiden ja asiakkaiden näkyvillä ja tunnistettavissa ja niistä ilmenee lääkkeiden ja vaikuttavien aineiden alkuperä ja tuotantopaikka;

76.

korostaa, että on tärkeää varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, jotta voidaan poistaa tekijät, jotka estävät lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja suojavarusteiden toimitukset kaikille kansalaisille, erityisesti sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka ovat pienen kokonsa tai syrjäisen sijaintinsa vuoksi erittäin riippuvaisia tuonnista ja joiden on vaikea päästä osaksi toimitusketjua;

77.

suosittaa, että lääkepulasta kaikissa jäsenvaltioissa laaditaan luettelo, jonka avulla EMA voisi helposti päivittää julkista lääkepulaluetteloaan, jonka sen ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevä komitea (CHMP) ja/tai lääketurvatoiminnan riskinarviointia käsittelevä komitea (PRAC) arvioivat;

78.

korostaa, että on tärkeää, että komissio toteuttaa kaikki toimenpiteet, joita tarvitaan keinottelun, petosten ja hintaväärinkäytösten torjumiseksi olennaisten lääkeaineiden kaupassa.

79.

tuomitsee lääkepulan hyödyntämisen rikollisiin tarkoituksiin; muistuttaa, että lääkkeiden ja lääkinnällisten tuotteiden väärentäminen pahentaa toimitusjännitteitä; kehottaa vahvistamaan toimenpiteitä näiden käytäntöjen torjumiseksi valvomalla huumausaineita tarjoavia verkkoalustoja, vahvistamalla asiaankuuluvien EU:n ja kansallisten virastojen välistä yhteistyötä ja varmistamalla uhrien oikeuksien kunnioittaminen;

Lääkepulan ennaltaehkäisy ja siihen vastaaminen terveyskriiseissä

80.

korostaa huolestuneena covid-19-kriisin aikana esiintynyttä pulaa joistakin lääkkeistä, kuten tehohoidossa käytetyistä lääkkeistä; korostaa, että on tärkeää ylläpitää EMAn koordinoimaa laadukkaiden lääkkeiden tuotantoa, tarjontaa, jakelua, kehittämistä ja tasapuolista saatavuutta; panee huolestuneena merkille eräille lääkkeille maailmanlaajuisesti asetetut vientikiellot ja suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen varmistaa lääkkeiden toimitukset; korostaa, että lääkkeiden kokeellinen käyttö covid-19-taudin hoitoon ei saa johtaa lääkepulaan sellaisten potilaiden kohdalla, joilla on muita sairauksia ja jotka ovat riippuvaisia näistä lääkkeistä;

81.

kehottaa komissiota hyväksymään tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen pandemiavalmiussuunnitelman, jotta varmistetaan koordinoidut ja tehokkaat toimet; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti siihen, että komissio on perustanut covid-19:ään liittyvien terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden selvityskeskuksen; toistaa 17. huhtikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen perustaa eurooppalainen lääkintäapumekanismi, jolla vastataan kaikenlaisiin terveyskriiseihin;

82.

korostaa, että eurooppalaiseen pandemiavalmiussuunnitelmaan olisi sisällyttävä lääkkeiden jakelua ja kulutusta jäsenvaltioissa koskevien tietojen koordinointi ja sääntelyn joustomahdollisuuksien asianmukainen määrittely toimitusjännitteisiin puuttumiseksi; katsoo, että tällaiseen suunnitelmaan olisi sisällyttävä myös vakaviin rajat ylittäviin terveysuhkiin tarkoitettujen yhteistyöhön perustuvien EU:n tason kriisimekanismien, kuten rescEU-mekanismin ja yhteishankintasopimuksen, laaja käyttö, jotta voidaan tukea jäsenvaltioiden reagointivalmiuksia tehokkaasti;

83.

korostaa, että avoimen, vapaan, oikeudenmukaisen, läpinäkyvän ja valvottavissa olevan sääntöihin perustuvan monenvälisen kauppajärjestelmän täytäntöönpano on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa lääkkeiden maailmanlaajuinen saatavuus ja vähentää haavoittuvuuttamme tulevissa hätätilanteissa;

84.

suhtautuu covid-19-kriisin perusteella myönteisesti joustavampien sääntöjen käyttöönottoon, jotta voidaan lieventää lääkepulaa ja helpottaa lääkkeiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä, mukaan lukien esimerkiksi erilaisten pakkausmuotojen hyväksyminen, uudelleenkäyttömenettely, jonka avulla myyntiluvan haltijat voivat saada hyväksynnän toisessa jäsenvaltiossa, hyvää tuotantotapaa koskevien todistusten voimassaolon pidentäminen, pidemmät käyttöajat ja eläinlääkkeiden käyttö; kehottaa komissiota valvomaan tiukasti näiden järjestelyjen käyttöä, varmistamaan, ettei potilasturvallisuus vaarannu, ja pitämään ne käytössä vaikeuksien tai lääkepulan varalta; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti lääkinnällisiä laitteita koskevan asetuksen (EU) 2017/745 soveltamisajan tilapäiseen pidentämiseen; pyytää tätä varten soveltamaan erityistä lähestymistapaa harvinaislääkkeisiin;

85.

toteaa, että patenttisuoja on yrityksille merkittävä kannustin investoida innovointiin ja uusien lääkkeiden tuottamiseen; toteaa myös, että patenttien rajoittava vaikutus voi johtaa tarjonnan rajoittumiseen ja lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden saatavuuden heikkenemiseen; korostaa, että olisi löydettävä tasapaino patenttien rajoittavan vaikutuksen kautta tapahtuvan innovoinnin edistämisen, lääkkeiden saatavuuden varmistamisen ja kansanterveyden suojelun kesken; muistuttaa, että lääkettä kaupan pitävä yritys voi nauttia yksinoikeudesta tietoihin kahdeksan vuoden ajan ensimmäisestä myyntiluvasta asetuksen (EY) N:o 726/2004 14 artiklan 11 kohdan mukaisesti; kehottaa komissiota ehdottamaan tämän asetuksen tarkistamista sen mahdollistamiseksi, että pakollisten lupien myöntäminen voidaan tilapäisesti sallia terveyskriisin sattuessa, jotta voidaan sallia elintärkeiden lääkkeiden geneeristen versioiden tuotanto; muistuttaa, että tämä on yksi WTO:n sopimukseen teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS) patenttisuojan alalla jo sisällytetyistä kansanterveyteen liittyvistä joustomahdollisuuksista, ja tämä on vahvistettu Dohan julistuksella vuonna 2001; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n vapaakauppasopimusten täytäntöönpano ei vaikuta mahdollisuuksiin vedota TRIPS-sopimuksen tarjoamaan joustovaraan, ja antamaan jäsenvaltioille ohjeita, jotta voidaan kannustaa vapaaehtoiseen lisensointiin välittömän pakkolisensoinnin sijasta;

86.

palauttaa mieliin, että asetuksessa (EY) N:o 816/2006 (20) yhdenmukaistetaan menettely, jota noudatetaan lääkkeiden valmistusta ja myyntiä koskeviin patentteihin ja lisäsuojatodistuksiin liittyviä pakkolisenssejä myönnettäessä, kun kyseiset tuotteet on tarkoitettu vietäviksi hyväksyttyihin tuojamaihin, jotka tarvitsevat kyseisiä tuotteita kansanterveysongelmien ratkaisemiseen; kehottaa komissiota harkitsemaan sen tulevassa lääkestrategiassa mahdollisuutta yhdenmukaistaa lääkinnällisten tuotteiden, kuten rokotteiden, pakkolisensointia koskevat säännöt, jolloin jäsenvaltiot voisivat reagoida nopeammin ja tehokkaammin tuleviin eurooppalaisiin kansanterveyskriiseihin;

87.

korostaa, että pakkolisensointijärjestelmien on oltava osa laajempia EU:n toimia lääkkeiden saatavuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi; kehottaa komissiota ehdottamaan tätä koskevaa eurooppalaista toimintasuunnitelmaa;

88.

korostaa, että patenttien suojaamisessa ja täytäntöönpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon yhteiskunnan edut eli ihmisoikeuksien ja kansanterveyden ensisijaisten tavoitteiden turvaaminen; muistuttaa samalla, että patenttisuojan ei pitäisi haitata oikeutta terveyteen eikä pahentaa vauraampien ja köyhempien kansalaisten välistä kuilua lääkkeiden saatavuuden osalta; katsoo, että unionin lähestymistavalla tähän kysymykseen olisi varmistettava yhdenmukaistaminen ja johdonmukaisuus jäsenvaltioiden käytettävissä olevien toimenpiteiden välillä;

89.

korostaa, että tasapainoisia teollis- ja tekijänoikeuksia ja sääntely-yhteistyötä koskevia määräyksiä sisältävien oikeudenmukaisten ja asianmukaisesti täytäntöönpantujen vapaakauppasopimusten laaja verkosto sekä täysin toimiva monenvälinen kauppajärjestelmä WTO:n ja sen ytimessä toimivan valituselimen kanssa takaavat yhdessä parhaiten sen, että käytettävissä on useita lähteitä olennaisten lääkkeiden valmistamiseksi ja että sääntelynormeja lähennetään maailmanlaajuisesti, mikä varmistaa eurooppalaista tuotantoa täydentävän vahvan maailmanlaajuisen innovointikehyksen; korostaa, että on tärkeää olla vaihtoehtoja tarvittavien lääkkeiden riittävän saatavuuden varmistamiseksi, mukaan lukien valmius sallia tarvittaessa ulkomailla pakkolisenssien turvin valmistettujen lääkkeiden tuonti; muistuttaa, että erot lääkinnällisiä tuotteita koskevissa sääntelykehyksissä ja normeissa voivat estää kaupankäyntiä tarpeettomasti; korostaa eurooppalaisten laatu- ja turvallisuusnormien merkitystä; kannustaa hyväksymään kansainväliset normit ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki Euroopan markkinoille suunnatut lopulliset lääkinnälliset tuotteet tai niiden välituotteet ovat sovellettavien eurooppalaisten laatu- ja turvallisuusnormien mukaisia ja että ne eivät ole väärennöksiä; toteaa, että toinen tapa varmistaa EU:n strateginen riippumattomuus terveyden alalla on tiettyjen farmaseuttisten tuotteiden tuotannon sisällyttäminen IPCEI-ohjelmaan (Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet);

90.

kannustaa voimakkaasti kaikkia maita liittymään WTO:n farmaseuttisten tuotteiden tullien poistamista koskevaan sopimukseen; kehottaa laajentamaan sen soveltamisalaa kaikkiin farmaseuttisiin ja lääkinnällisiin tuotteisiin ja samalla kunnioittamaan kaikkien maiden toimintapoliittista liikkumavaraa ja varmistamaan niiden kansalaisten mahdollisuudet saada lääkkeitä; korostaa, että lääkinnällisiin tuotteisiin ja lääkkeisiin, myös niiden välituotteisiin, ei saisi koskaan soveltaa vastatoimia kauppakiistoissa ja niiden olisi oltava helposti saatavilla; kehottaa lisäksi poistamaan välittömästi, yksipuolisesti ja väliaikaisesti lääkinnällisten ja farmaseuttisten tuotteiden tullit näiden tuotteiden tuonnin helpottamiseksi; korostaa, että lääkkeiden kehittämisessä on noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja ja Pariisin sopimusta ja että työntekijöiden oikeuksien on oltava ILO:n keskeisten yleissopimusten mukaisia; panee merkille komission työn asianmukaista huolellisuutta koskevan lainsäädännön alalla;

91.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan suorien ulkomaisten sijoitusten seurantaa koskevan asetuksen nopean ja täysimääräisen täytäntöönpanon ja tarvittaessa tarkistamisen siten, että siihen sisällytetään strategisena alana terveydenhuolto;

92.

muistuttaa, että covid-19-kriisi on koetellut julkisten terveydenhuoltojärjestelmien häiriönsietokykyä; katsoo, että stressitestien käyttöönotto julkisten terveydenhuoltojärjestelmien häiriönsietokyvyn arvioimiseksi kriisitilanteissa voisi auttaa rakenteellisten riskitekijöiden määrittämisessä ja olisi tehokas keino lääkepulan torjumiseen pandemioiden sattuessa; pyytää komissiota ja neuvostoa laatimaan näiden testien tulosten perusteella suosituksia jäsenvaltioille, jotta vahvistetaan niiden terveydenhuoltojärjestelmiä ja katetaan mahdolliset olennaiset tarpeet, joita voi esiintyä terveyshätätilanteissa;

93.

katsoo, että EU:n terveydenhuoltojärjestelmät tarvitsevat enemmän yhteisiä normeja ja parempaa yhteentoimivuutta, jotta voidaan välttää lääkepula ja tarjota laadukasta terveydenhuoltoa yhteiskunnan kaikille jäsenille; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan direktiiviä laadukkaiden terveydenhuoltojärjestelmien vähimmäisvaatimuksista stressitestien tulosten perusteella;

94.

katsoo, että terveyskriisin sattuessa rajojen sulkeminen ja tullivalvonta eivät saa muodostaa estettä erittäin merkittävien lääkkeiden rajatylittävälle liikkuvuudelle unionissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön turvalliset ja nopeat menettelyt tuotteiden tarkastamiseksi rajalla terveyskriisin aikana EU:n lainsäädännön mukaisesti;

95.

panee merkille, että covid-19:n leviäminen on korostanut jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja solidaarisuuden merkitystä sekä lääkkeiden oikea-aikaista toimittamista kiireellisissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka voivat toistua tulevaisuudessa; korostaa lisäksi, että uusi teollisuus- ja liikennepolitiikka ja tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat avainasemassa sen varmistamisessa, että lääketeollisuus voi vastata tulevaisuuden tarpeisiin;

96.

korostaa, että tarvitaan tehokkaampaa ja kestävämpää liikenne- ja logistiikkaverkkoa sekä kuljetusreittien lyhentämistä, mikä vähentäisi päästöjä, lieventäisi ympäristö- ja ilmastovaikutuksia, parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa ja vähentäisi hallinnollisia esteitä;

97.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön ”vihreitä kaistoja”, joita komissio ehdotti suuntaviivoissaan rajaturvallisuustoimenpiteitä varten terveyden suojelemiseksi ja tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saatavuuden turvaamiseksi, jotta lääkkeiden sekä raaka-aineiden, välituotteiden ja niihin liittyvien materiaalien, myös pakkausten, kuljetus olisi sujuvaa; korostaa tarvetta pitää rajat auki vihreiden kaistojen avulla, joita voidaan käyttää tulevien odottamattomien tapahtumien ratkaisemiseen;

98.

katsoo, että on tarpeen poistaa pullonkaulat ja puuttua olemassa oleviin esteisiin, jotka haittaavat täysin integroidun ja hyvin toimivan Euroopan yhtenäisen liikennealueen luomista kaikkien liikennemuotojen osalta; korostaa, että on lisättävä intermodaalisuutta – samalla kun suositaan siirtymistä rautateille –, rahoitettava tärkeimpiä solmukohtia ja varmistettava erityyppisten tavaroiden keskeytymättömät toimitukset, mukaan lukien kemian- ja lääketeollisuuden tuotannon kannalta ratkaisevan tärkeät vaaralliset aineet; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lääkintäpalveluja ja -henkilöstöä vahvistetaan valmistauduttaessa rajoitusten poistamisesta johtuvaan liikennemäärien kasvuun;

99.

korostaa tietotekniikkajärjestelmien merkitystä lääkkeiden jäljitettävyyden, valvonnan ja oikea-aikaisen jakelun sekä tiedonvaihdon helpottamisessa kuljetuslogistiikkaketjun eri toimijoiden, myös tulliviranomaisten, välillä;

100.

kehottaa komissiota kehittämään koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa mekanismeja, joilla varmistetaan lääkkeiden nopeat ja turvalliset kuljetukset ja niiden kuljetusten ja varastoinnin parempi valvonta, erityisesti ottamalla käyttöön valmiussuunnitelma, jolla varmistetaan lääkkeiden esteetön kuljetus liikennealan häiriötilanteessa, ja epätavanomaisia jakelusuunnitelmia, esimerkiksi aikasensitiivisten lääkkeiden kuljettaminen tavanomaisin sekakuljetusmuodoin;

101.

toteaa, että on tärkeää taata syrjimättömät ja korkeat turvallisuusnormit sekä liikenneinfrastruktuurille että kuljetusalan työntekijöille, jotta voidaan hallita merkittäviä määriä toimitusketjussa ilman häiriöitä ja samalla antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus toteuttaa oikeasuhteisia ja mukautettuja toimenpiteitä terveysriskien minimoimiseksi; korostaa, että on tärkeää säilyttää kuljettajien hyvät työolot;

102.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että terveydenhuollon työntekijöillä on lupa ylittää sisärajat, jos he työskentelevät naapurimaassa;

103.

panee merkille huoneenlämpöisten ja kylmävarastojen kapasiteetin huolellisen hallinnoinnin merkityksen saapuvassa ja lähtevässä liikenneinfrastruktuurissa;

104.

korostaa tarvetta poistaa tekijät, jotka estävät lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja suojavarusteiden toimitukset kaikille kansalaisille, erityisesti sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka ovat pienen kokonsa tai syrjäisen sijaintinsa vuoksi erittäin riippuvaisia tuonnista ja joiden on vaikea päästä osaksi toimitusketjua;

105.

korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon erityiset kuljetustarpeet paikallis- ja aluetasolla, erityisesti syrjäisillä alueilla, maaseutu- ja vuoristoalueilla, harvaan asutuilla alueilla, saarialueilla ja kaikkein syrjäisimmillä alueilla, joille pääsy on vaikeampaa ja toimituskustannukset ovat korkeammat; katsoo, että jäsenvaltioiden infrastruktuurin parantamista koskeviin strategisiin suunnitelmiin olisi sisällyttävä konkreettisia toimia näitä alueita varten; toteaa, että on tärkeää varmistaa digitaalinen siirtymä näillä alueilla ja että on nopeutettava niiden tarpeisiin mukautettujen uusien ratkaisujen käyttöönottoa sekä parannettava yhteenliitettävyyttä, saavutettavuutta ja kohtuuhintaisuutta; korostaa, että lääkkeiden saatavuutta näillä alueilla ei saisi millään tavoin haitata;

106.

kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ja liikenteenharjoittajille organisatorista ja taloudellista tukea muun muassa vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa hyväksyttyjen työohjelmien kautta hätätilanteissa, kuten pandemioissa, ja asettamaan etusijalle kaikkien keskeisten tavaroiden, kuten lääkkeiden, vaikuttavien farmaseuttisten aineiden ja lääkinnällisten laitteiden, lastilähetyksille varatun tilan ja varmistamaan sen;

107.

kehottaa ottamaan käyttöön nopeutettuja ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla lievennetään lääkepulaa oikea-aikaisesti ja mahdollistetaan lämpötilaherkkien lääkkeiden turvallinen kuljetus ja tuotteiden jäljittäminen jatkuvan etäseurannan avulla; kehottaa komissiota laajentamaan Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) toimivaltuuksia kansanterveyden alalla ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa;

108.

kehottaa ECDC:tä julkaisemaan mallinnustietoja covid-19-pandemian todennäköisestä etenemisestä kussakin jäsenvaltiossa sekä potilastarvetietoja ja sairaalakapasiteettitietoja jäsenvaltioissa, jotta voidaan ennakoida paremmin kysyntää ja toimittaa lääkkeitä sinne, missä niitä tarvitaan; katsoo, että EMAn olisi työskenneltävä yhdessä ECDC:n kanssa, jotta voidaan paremmin ehkäistä pulaa yleisesti käytetyistä ja muista lääkkeistä mahdollisten tulevien epidemioiden ja pandemioiden varalta;

109.

kehottaa komissiota, EMAa ja kansallisia sääntelyviranomaisia hyödyntämään kaikkia covid-19-kriisin aikana toteutettuja käytännön toimia ja sallimaan edelleen myyntilupien haltijoiden joustavan sääntelyn, joka kattaa esimerkiksi vaikuttavien farmaseuttisten aineiden toimittajien muutoksia koskevat menettelyt, uusien valmistuspaikkojen nimeämisen ja nopeammat tuontiluvat, sillä näin lievitetään paremmin lääkepulaa;

110.

toteaa, että myyntiluvan haltijoiden soveltamat terveydenhuollon tuotteiden jakelua koskevat toimituskiintiöt on määritetty useiden parametrien perusteella, mukaan lukien potilastarpeita koskevat kansalliset arviot; kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdessä lääketeollisuuden sidosryhmien kanssa saatavilla olevien lääkkeiden varastojen kokoa; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että jakelijoiden käyttöön ottamat varastojen kokoa koskevat kiintiöt ovat usein tiukkoja ja ne hidastavat jakelua ja aiheuttavat lääkepulaa ja että varastojen avoimuuden on todettu olevan puutteellista joissakin jakeluketjun osissa;

111.

korostaa, että pelkästään menojen hillitsemiseen tähtääviä lääkkeiden hinnoittelupolitiikkoja noudatettaessa ei ole mahdollista mukauttaa hintoja tuotteiden, valmistuksen, sääntelymenettelyjen ja jakelun kustannusten muutosten huomioimiseksi ja että ne vaikuttavat haitallisesti toimitusvarmuuteen; toteaa huolestuneena, että tuotteiden kysynnän kasvu lääkepulan aikana voisi lisätä epäoikeudenmukaisten hinnoittelukäytäntöjen vaaraa alueilla, joihin lääkepula vaikuttaa, sekä tapauksissa, joissa vaihtoehtoiset lääkkeet voisivat korvata ne, joista on pulaa;

112.

viittaa esimerkiksi pulaan, joka liittyy sääntelyvaatimusten noudattamiseksi tarvittavaan aikaan, mukaan lukien sääntelystä aiheutuva viive ja kansalliset vaatimukset, mutta korostaa samalla, että lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden tarve ei saa vaikuttaa haitallisesti ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ja terveydenhoitotuotteiden, mukaan lukien lääkinnälliset laitteet, laatuun, turvallisuuteen, tehokkuuteen ja kustannustehokkuuteen; palauttaa mieliin, että kliinisten lääketutkimusten hyväksymiseen sovellettavien sääntöjen noudattamista sekä tutkimuksissa noudatettavien hyvien kliinisten tutkimustapojen valvontaa on edelleen säänneltävä ja valvottava kansanterveyden suojelua koskevien korkeimpien normien mukaisesti; palauttaa myös mieliin, että etusijalle olisi asetettava sääntelyprosessien optimointi ja samalla korkeiden tieteellisten normien ylläpitäminen, jotta voidaan yksinkertaistaa lääkkeiden markkinoilla pitämiseen liittyviä hallinnollisia tehtäviä muuttamalla nykyistä muutosasetusta, parantaa potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten tiedonsaantia ja yksinkertaistaa lääkkeiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen, jos niistä on pulaa; kehottaa komissiota hyödyntämään sääntelyprosesseissa parhaalla mahdollisella tavalla tietotekniikkaa, mukaan lukien digitaaliset ja telemaattiset välineet, jotta voidaan parantaa sääntelyn tehokkuutta koko EU:ssa noudattaen samalla tietosuojavaatimuksia asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (21) mukaisesti;

113.

ottaa huomioon Euroopan datastrategian ja terveydenhuollon digitalisaation sekä terveystiedon suuret mahdollisuudet parantaa terveydenhuollon laatua ja potilaiden hoitotuloksia ja kehottaa komissiota edistämään yhteentoimivien teknologioiden käyttöönottoa jäsenvaltioiden terveydenhuoltoalalla, mikä helpottaa innovoivien terveysratkaisujen tarjoamista potilaille; kannustaa luomaan täysin yhteistyöhön perustuvan ja toiminnallisen eurooppalaisen terveystietoalueen, jonka hallintokehyksellä edistetään jäsenvaltioiden väliseen suojattuun ja valvottuun tiedon ja kriittisen datan vaihtamiseen perustuvan innovoivan datavetoisen ekosysteemin luomista; pyytää komissiota edistämään seuraavan sukupolven normeja, välineitä ja infrastruktuuria tutkimukseen sekä innovoivien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen soveltuvien tietojen tallentamiseksi ja käsittelemiseksi; korostaa, että henkilökohtaisia terveystietoja saa kerätä ja käsitellä ainoastaan yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetyin oikeudellisin perustein ja kyseisen asetuksen 9 artiklassa säädetyin ehdoin; katsoo tässä yhteydessä, että henkilökohtaisten terveystietojen myöhempi käsittely olisi kiellettävä; palauttaa rekisterinpitäjien mieliin tietosuojaa koskevan läpinäkyvyyden periaatteen ja näiden siitä johtuvat velvollisuudet potilaita ja muita rekisteröityjä kohtaan;

114.

korostaa, että on tärkeää varmistaa rokotteiden ja sairaanhoidon yleinen saatavuus erityisesti hätätilanteissa ja sellaisten uusien tautien osalta, joihin ei ole hoitoa, kuten covid-19:n tapauksessa; kehottaa WHO:ta ja WTO:ta tekemään tiivistä yhteistyötä rokotteen saatavuuden varmistamiseksi heti, kun se on saatu kehitettyä; kehottaa samalla komissiota vahvistamaan mekanismejaan lääkkeiden yhteishankintaa varten, jotta voidaan taata kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet saada hoitoa asuinpaikasta riippumatta;

115.

korostaa, että valmisteltaessa turvallisen ja tehokkaan rokotteen tai hoidon kehittämistä ja sallimista covid-19:ää vastaan on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nopea tuotanto ja jakelu on mahdollista Euroopassa ja koko maailmassa niin, että varmistetaan rokotteen tai hoidon oikeudenmukainen ja tasapuolinen saatavuus;

116.

toteaa, että covid-19-epidemia on pahentanut sitkeää ongelmaa, joka koskee pulaa lääkkeistä ja suojavarusteista EU:ssa, ja korostaa, että lääkkeiden ja suojavarusteiden saatavuus on maailmanlaajuinen ongelma, joka vaikuttaa vakavasti myös kehitysmaihin, joissa köyhyyteen liittyvät sairaudet leviävät ja lääkkeitä on heikosti saatavilla; korostaa, että EU:n täytyy varmistaa toimintapolitiikkojensa, erityisesti kehitys-, kauppa-, terveys-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikan, yhtenäisyys, jotta voidaan turvata olennaisten lääkkeiden jatkuva saatavuus köyhimmissä maissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa;

117.

toteaa lääkkeiden puutteellisen saatavuuden vaikuttaneen vakavasti heikoimmassa asemassa oleviin ja syrjäytyneimpiin ryhmiin, mukaan lukien naiset ja lapset, hivin kantajat ja muut pitkäaikaissairauksista kärsivät henkilöt, maahanmuuttajat, pakolaiset ja maan sisällä siirtymään joutuneet henkilöt, vanhukset ja vammaiset henkilöt;

118.

kehottaa komissiota käyttämään maailmanlaajuista johtajuutta sen varmistamiseksi, että kehitysmaille taataan välttämättömien lääkkeiden saatavuus ja tarjonta erityisesti hätätilanteissa;

119.

korostaa covid-19-epidemian osoittavan, että nykyisiä toimitusketjuja on lyhennettävä mahdollisimman paljon, jotta voidaan erityisesti välttää riippuvuus kriittisen lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeiden pitkistä ja epävakaista maailmanlaajuisista toimitusketjuista; kehottaa EU:ta auttamaan kehitysmaita paikallisten valmistus-, tuotanto- ja jakeluvalmiuksien rakentamisessa antamalla teknistä tukea sekä jakamalla kriittistä tietämystä ja tietoa, kannustamalla teknologian siirtoa ja edistämällä sääntelyohjeiden, seurantajärjestelmien ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksen johdonmukaisuutta; korostaa tarvetta luoda vahvempia terveydenhuoltojärjestelmiä ja moitteettomasti toimivia toimitusketjuja; korostaa, että kehitysmaat ja erityisesti vähiten kehittyneet maat ovat erittäin riippuvaisia kansainvälisistä toimitusketjuista, mikä voi johtaa vakavaan lääkepulaan, kun maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa ja tarjonta on rajallista;

120.

kehottaa ryhtymään maailmanlaajuisiin yhteisiin toimiin ja pitää myönteisenä 4. toukokuuta 2020 koronaviruksen torjumiseksi järjestettyä varainkeruutapahtumaa, jossa eri puolilta maailmaa lahjoitettiin yhteensä 7,4 miljardia euroa diagnostiikkamenetelmien, hoitomenetelmien ja rokotteiden kehittämistyön nopeuttamiseksi; korostaa, että covid-19-taudin vuoksi tarvittavien lääketieteellisten välineiden olisi oltava kohtuuhintaisia, turvallisia, tehokkaita, helppokäyttöisiä ja yleisesti kaikkien saatavilla kaikkialla ja niitä olisi pidettävä globaaleina julkishyödykkeinä; katsoo tämän vuoksi, että saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden olisi oltava erottamaton osa koko tutkimus-, kehitys- ja valmistusprosessia; on näin ollen sitä mieltä, että julkiselle rahoitukselle olisi asetettava tiukat ehdot, jotka koskevat muun muassa yhteistyöhön perustuvaa hallintaa, avoimuutta sekä teknologian, teknisen osaamisen ja kliinisten tutkimusten tulosten jakamista; korostaa, että nämä ehdot on julkistettava, koska julkista rahoitusta ei voi antaa avointa valtakirjaa vastaan;

121.

korostaa, että taudinaiheuttajanäytteiden ja sekvenssitietojen jakaminen on olennaisen tärkeää diagnostiikkamenetelmien, hoitomenetelmien ja rokotteiden nopeaa kehittämistä varten; palauttaa mieliin biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevat sitovat kansainväliset velvoitteet geneettisen materiaalin osalta;

o o

122.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67.

(2) EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65.

(3) EUVL L 158, 27.5.2014, s. 1.

(4) EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9.

(5) EUVL L 32, 9.2.2016, s. 1.

(6) EUVL L 117, 5.5.2017, s. 1.

(7) EUVL L 130, 24.4.2020, s. 18.

(8) EUVL L 4, 7.1.2019, s. 24.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(10) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0105.

(11) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 4.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0005.

(13) Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. maaliskuuta 2011 arvioinnista, joka koskee A(H1N1)-influenssaepidemian hoitoa EU:ssa vuosina 2009–2010 (EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 7).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1082/2013/EU, annettu 22. lokakuuta 2013, valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY, annettu 27. tammikuuta 2003, laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten sekä direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta (EUVL L 33, 8.2.2003, s. 30).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/23/EY, annettu 31. maaliskuuta 2004, ihmiskudosten ja -solujen luovuttamista, hankintaa, testausta, käsittelyä, säilömistä, säilytystä ja jakelua koskevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten vahvistamisesta (EUVL L 102, 7.4.2004, s. 48).

(17) Euroopan parlamentin kanta 6. helmikuuta 2013 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0039).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 141/2000, annettu 16. joulukuuta 1999, harvinaislääkkeistä (EYVL L 18, 22.1.2000, s. 1).

(19) Komission asetus (EY) N:o 1234/2008, annettu 24. marraskuuta 2008, ihmisille ja eläimille tarkoitettujen lääkkeiden myyntilupien ehtojen muutosten tutkimisesta (EUVL L 334, 12.12.2008, s. 7).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 816/2006, annettu 17. toukokuuta 2006, kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27. huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/104

P9_TA(2020)0229

Romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpano: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa (2020/2011(INI))

(2021/C 385/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan sosiaalisen peruskirjan, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun, Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) ja muiden Euroopan neuvoston mekanismien raportit ja suositukset,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset, mukaan lukien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus,

—	ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (1),

—	ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (2),

—	ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (3),

—

ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (4),

—	ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja sen jälkeen annetut täytäntöönpano- ja arviointikertomukset,

—

ottaa huomioon 9. joulukuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (5) sekä 8. joulukuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät romanien integrointiprosessin nopeuttamisesta ja 13. lokakuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 14/2016,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2010 laaditut mietinnöt romanien osallisuutta koskevasta EU:n strategiasta ja vuonna 2013 laaditun mietinnön romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen puitekehyksen sukupuolinäkökohdista,

—	ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisen romanipäivän johdosta – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa (6),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta (7),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017 (8),

—	ottaa huomioon 12. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman tarpeesta laatia vahvistettu vuoden 2020 jälkeinen EU:n strateginen puitekehys romanien osallisuutta edistäville kansallisille strategioille ja tehostaa romanivastaisuuden torjuntaa (9),

—	ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöihin kuuluvien EU:n kansalaisten syrjinnän torjunnasta EU:n jäsenvaltioissa (10),

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista (11),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman uusfasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa (12),

—	ottaa huomioon 13. marraskuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjä koskevista vähimmäisnormeista EU:ssa (13),

—	ottaa huomioon 5. syyskuuta 2019 julkaistun komission tiedonannon ”Vuoden 2019 kertomus romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta” (COM(2019)0406) (14),

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2018 julkaistun komission tiedonannon ”Kertomus vuoteen 2020 ulottuvia, romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan EU:n puitekehyksen arvioinnista” (COM(2018)0785) (15),

—	ottaa huomioon rikkomusmenettelyt, joiden aiheena on rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin 2000/43/EY säännösten rikkominen – romanilasten syrjintä koulutuksessa (rikkomusnumerot 20142174, 20152025 ja 20152206),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon romaninaisten tilanteesta SOC/585-EESC-2018,

—	ottaa huomioon Länsi-Balkanin kumppanimaiden Poznanin julistuksen romanien integraation edistämisestä EU:n laajentumisprosessissa,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) toisen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskevan tutkimuksen (Second European Union Minorities and Discrimination Survey (EU-MIDIS II)),

—	ottaa huomioon Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) yleisen politiikkasuosituksen nro 13,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030,

—	ottaa huomioon Maailmanpankin köyhyyskartan vuodelta 2016, jossa yksilöidään selvästi Euroopan taantuvimmat alueet,

—	ottaa huomioon tutkimuslaitosten sekä romanien järjestöjen ja romanien etuja ajavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, myös romanien ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen, asiaa koskevat raportit ja suositukset,

—	ottaa huomioon eurooppalaiset kansalaisaloitteet ”Minority SavePack” ja ”Koheesiopolitiikka alueiden yhdenvertaisuuden ja alueellisten kulttuurien säilymisen varmistamiseksi”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A9-0147/2020),

A.	ottaa huomioon, että romanit ovat Euroopan suurin etninen vähemmistö;

ottaa huomioon, että nykyisessä puitekehyksessä korostettiin ”romanien” laajaan kattotermiin lukeutuvaa monimuotoisuutta; toteaa, että puitekehyksessä ei tunnisteta romanien monimuotoisuutta; ottaa huomioon, että termiä ”romani” tai kaksoistermiä ”sintit ja romanit” käytettiin aikakaudella, jolloin päättäjät päättivät romanipolitiikasta ilman romaniyhteisöjen todellista osallistumista, minkä vuoksi romaniyhteisöt tuntevat olevansa vieraantuneita siitä, ja ottaa huomioon, että tämä EU:n politiikoissa ja keskusteluissa käytetty määritelmä ei heijasta romaniyhteisön heterogeenisyyttä, minkä vuoksi yhteisöt usein kritisoivat sitä;

katsoo, että romaniväestön moninaisuus on otettava paljon paremmin huomioon vuoden 2020 jälkeisessä romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa; katsoo, että termi ”romaniväestö” kattaa taustansa puolesta roma-, kale-, manouche-, lovari-, rissende-romani-, boyash-, dom-, kalderaš-, romanichal- ja sinti-ryhmiin kuuluvat henkilöt; ottaa huomioon, että romaniväestön uusi määritelmä kattaa paremmin myös henkilöt, jotka leimataan ”mustalaisiksi” ilman vastaavaa etnistä taustaa, kuten ”egyptiläiset”, aškaalit ja travellerit;

toteaa, että merkittävä osa Euroopan romaneista elää äärimmäisen epävarmoissa oloissa maaseudulla ja kaupunkialueilla ja heidän sosioekonomiset olosuhteensa ovat hyvin heikot (16); ottaa huomioon, että useimmilta romanitaustaisilta henkilöiltä on riistetty perusihmisoikeudet kaikilla elämänalueilla;

ottaa huomioon, että EU MIDIS II -tutkimuksen mukaan 61 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuva syrjintä on yleistä heidän maassaan; ottaa huomioon, että syvään juurtunutta, sitkeää ja rakenteellista sekä usein institutionaalista ja hallinnollista romanivastaisuutta esiintyy edelleen eurooppalaisen yhteiskunnan kaikilla tasoilla ja että sitä ilmenee päivittäin merkittävänä esteenä sille, että romanit voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa EU:n kansalaisina, joilla on täydet perusoikeudet, sosiaalinen osallisuus ja tasa-arvo kaikilla elämänaloilla, mukaan lukien asuminen, koulutus, terveydenhuolto ja työllisyys;

ottaa huomioon, että romanit kärsivät edelleen lisääntyneestä vihapuheesta erityisesti julkisuudessa, sosiaalisessa mediassa ja julkisten henkilöiden, poliitikkojen ja virkamiesten lausunnoissa; ottaa huomioon, että he kärsivät myös poliisiväkivallasta, muun muassa kollektiivisista rangaistuksista, rotuun perustuvasta profiloinnista sekä erottelusta asuinalueilla ja kouluissa; katsoo, että tämän ilmiön torjumiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä; ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteen puutteet rikosoikeuden alalla johtavat siihen, että poliisiväkivallan uhrit eivät saa suojelua ja oikeussuojaa ja valtion viranomaiset usein vainoavat uhreja;

toteaa, että romanivastaisuuden torjuminen nykyisen syrjinnän vastaisen lainsäädännön avulla ei ole riittävää; katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi päättäväisesti rikottava romanivastaisuuden noidankehä erityisesti romanien suhteissa paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin hallintoviranomaisiin, turvattava romanikansalaistensa yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ja taattava heidän perusihmisoikeuksiensa täysimääräinen toteutuminen;

H.	ottaa huomioon, että romaneihin kohdistuva rasismi on johtanut väkivaltaan ja surmiin; ottaa huomioon, että romaneihin kohdistuu edelleen huomattavan paljon häirintää ja viharikoksia ja että valtaosaa vihaan perustuvista tapahtumista ei ilmoiteta;

ottaa huomioon, että EU MIDIS II -tutkimuksen mukaan vuonna 2016 noin 80 prosenttia romaniväestöstä yhdeksässä EU:n jäsenvaltiossa, joissa romaniväestö on suurin, elää maansa köyhyysrajan alapuolella; katsoo, että köyhyys aiheutuu romanivastaisuudesta ja syrjäytymisestä koulutuksessa, työllisyydessä, terveydenhuollossa ja asumisessa ja se myös lisää niitä; ottaa huomioon, että älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä tavoitteena oli nostaa 20 miljoonaa ihmistä, myös romanitaustaisia henkilöitä, köyhyysriskistä; ottaa huomioon, että köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten määrä väheni 3,1 miljoonalla vuosina 2008–2017 ja että EU on edelleen kaukana Eurooppa 2020 -strategian tavoitteestaan vähentää tätä määrää 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä;

ottaa huomioon, että joka kolmas romanitaustainen henkilö asuu ilman vesijohtovettä ja joka kymmenes asuu ilman sähköä; toteaa, että vain vähän yli puolessa kotitalouksista on sisätiloissa huuhdeltava käymälä tai suihku ja 78 prosenttia romaneista asuu ahtaasti; ottaa huomioon, että monet romanit elävät edelleen epävirallisissa, epähygieenisissä ja sääntöjenvastaisissa asutuksissa surkeissa elinoloissa; ottaa huomioon, että monella ei ole henkilöllisyystodistuksia eikä sairausvakuutusta (17);

toteaa, että 43 prosenttia romaneista kokee syrjintää yrittäessään ostaa tai vuokrata asunnon ja että romanit eivät tunne tarpeeksi hyvin tasavertaisuutta koskevia oikeuksiaan; katsoo, että omistusoikeuksien laillistamista olisi mahdollisuuksien mukaan vahvistettava erityisesti epävirallisten asuintilojen osalta; katsoo, että epävirallisten asuintilojen poistamiseen (häätöihin) olisi liityttävä asianmukaisia liitännäistoimenpiteitä, mukaan lukien vaihtoehtoisen asunnon tarjoaminen; ottaa huomioon, että jäsenvaltioita vastaan ei ole ryhdytty oikeudellisiin tai poliittisiin toimenpiteisiin asuinalueiden eriytymisen ja pakkohäätöjen lopettamiseksi ja laadukkaiden asuntojen saatavuuden varmistamiseksi; ottaa huomioon, että asuntojen ja julkisten palvelujen, kuten puhtaan veden ja sanitaation, heikko saatavuus vaikuttaa kielteisesti koulutuksen, työllisyyden ja terveyden tuloksiin ja vaikuttaa yleisesti sosiaaliseen osallisuuteen;

ottaa huomioon, että romanien elinajanodote ja terveydentila ovat edelleen huomattavasti huonommat kuin muiden kuin romanien osalta kaikissa Euroopan maissa; ottaa huomioon, että miesten elinajanodote EU:ssa on 76 vuotta ja naisten 82 vuotta, kun taas romanitaustaisten henkilöiden elinajanodote on arviolta kymmenen vuotta vähemmän; ottaa huomioon, että lapsikuolleisuus EU:ssa on 4,3 tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti, ja toteaa, että romaniyhteisöissä lapsikuolleisuus on paljon suurempi;

ottaa huomioon, että lukutaidottomuus ja koulunkäynnin keskeyttäminen on yleistä romaniväestön keskuudessa; ottaa huomioon, että vain joka toinen romanilapsi käy esikoulussa tai päiväkodissa, ja hyvin pieni osa jatkaa koulua oppivelvollisuuden jälkeen; ottaa huomioon, että 50 prosenttia 6–24-vuotiaista romaneista ei käy koulua; ottaa huomioon, että vain 21 prosenttia romaninaisista ja 25 prosenttia 16–24-vuotiaista romanimiehistä on suorittanut vähintään toisen asteen koulutuksen (ISCED3); ottaa huomioon, että vuonna 2019 romanilapsista 68 prosenttia lopetti koulunkäynnin varhain huolimatta edellisen romaneja koskevan puitekehyksen ja Eurooppa 2020 -strategian 10 prosentin tavoitteesta; ottaa huomioon, että vain 18 prosenttia romanilapsista siirtyi korkeammalle koulutustasolle ja että romanioppilaiden poissaolot ja koulunkäynnin keskeyttämisasteet olivat huomattavasti suuremmat kuin muiden oppilasluokkien; ottaa huomioon, että moni romanilapsi diagnosoidaan virheellisesti erityisopetusta tarvitsevaksi, minkä vuoksi suhteettoman moni romanilapsi käy vammaisten lasten koulua ja he erkanevat yleisestä koulujärjestelmästä ja saavat usein heikompilaatuista opetusta; ottaa huomioon, että romanilasten suora ja välillinen erottelu on ilmiö, jota jäsenvaltiot edelleen harjoittavat;

ottaa huomioon, että romaneihin kohdistuu syrjintää nuorisotakuun kaltaisissa työllisyysaloitteissa ja että julkisilla työvoimapalveluilla ei useinkaan ole valmiuksia tavoittaa heitä tai soveltaa välillisiä syrjimättömyyskäytäntöjä; toteaa, että vuonna 2015 20–64-vuotiaista romaneista 43 prosentilla oli palkallinen työsuhde, mikä on selvästi alle EU:n 70 prosentin keskiarvon, ja toteaa, että nuorten tilanne on huomattavasti huonompi, sillä 63 prosenttia 16–24-vuotiaista romaneista ei ole työssä tai opiskele, kun EU:n keskiarvo on 12 prosenttia, ja toteaa, että tulokset osoittavat huomattavan sukupuolten välisen kuilun, sillä 72 prosenttia nuorista romanitaustaisista naisista ei ole työssä tai opiskele, kun taas vastaava luku nuorilla romanimiehillä on 55 prosenttia; ottaa huomioon, että 43 prosenttia romanimiehistä ja 22 prosenttia romaninaisista tekee jonkinlaista palkkatyötä; ottaa huomioon, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin hyväksyminen on tuonut esiin kaikkien perusoikeuden työhön ja sosiaalisten oikeuksien vahvistamisen, mikä on vaikuttanut myönteisesti syrjäytyneisiin ryhmiin, kuten romaniväestöön, kuuluvien ihmisten elämään; ottaa huomioon, että tämä tilanne pakottaa monet äärimmäisen köyhyyden rajalla elävät romanit ottamaan vastaan työpaikkoja, joiden palkka on huomattavasti alle vähimmäispalkan, ja että toiset joutuvat selviytymään epävirallisten toimien avulla, kuten metalliromun tai muovipullojen keräämisellä, mikä lisää merkittävästi näihin ihmisiin kohdistuvan hyväksikäytön mahdollisuuksia;

ottaa huomioon, että asiantuntijoiden kertomuksissa ja Euroopan komission vuoden 2019 kertomuksessa romanien integrointia koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanosta tunnustetaan, että menestystekijät kattavat monialaiset, alojen väliset ja yhdennetyt lähestymistavat syrjinnän ja moniulotteisen syrjäytymisen torjumiseksi ja että romaniväestöön kuuluvat naiset, hlbti-henkilöt ja vammaiset henkilöt kärsivät monialaisesta syrjinnästä; ottaa huomioon, että kertomuksissa mainitaan painopisteet, kuten tarve tukea romanitaustaisten henkilöiden oikeussuojan saatavuutta keskittyen moniperusteisen syrjinnän uhreihin ja vahvistaa tasa-arvoelinten valmiuksia käsitellä romaneihin kohdistuvaa syrjintää;

katsoo, että erityisesti romaninaiset kohtaavat naisten oikeuksiin liittyviä ongelmia ja että he kohtaavat usein sanallisen, fyysisen, henkisen ja rotuun perustuvan häirinnän sekä etnisen erottelun pahimpia muotoja äitiysterveydenhuollossa; ottaa huomioon, että romaninaiset sijoitetaan erillisiin tiloihin, joissa on erilliset kylpyhuoneet ja ruokailutilat; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa romaninaisia on pakkosteriloitu järjestelmällisesti eivätkä he ole saaneet asianmukaisia hyvityksiä, eivät myöskään korvauksia, näistä rikkomuksista heidän ihmisoikeuksiaan vastaan;

ottaa huomioon, että ympäristöä koskeviin epäoikeudenmukaisuuksiin liittyy usein terveysriskejä ja kielteisiä seurauksia romanitaustaisille henkilöille ja että ympäristötaakka vaikuttaa heihin suhteettomasti, heillä on vähemmän mahdollisuuksia hyödyntää ympäristöresursseja ja -palveluja ja heitä syrjitään olemalla kunnioittamatta heidän oikeuttaan saada tietoa, osallistua päätöksentekoon ja muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuteen ympäristöasioissa;

katsoo, että ensimmäisen romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevan eurooppalaisen puitekehyksen laatiminen korosti tarvetta parantaa romanitaustaisten henkilöiden tilannetta EU:n poliittisella asialistalla, loi elintärkeitä institutionaalisia rakenteita ja verkostoja sekä painosti jäsenvaltioita kehittämään kansallisia strategioita puutteidensa korjaamiseksi; katsoo, että unionin nykyisen puitekehyksen arvioinnin tulosten pohjalta on olennaista, että vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaan ehdotukseen perustuvia romanien osallisuutta edistäviä kansallisia strategioita jatketaan ja parannetaan, ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukempia vaatimuksia edistämällä sitovampien tavoitteiden käyttöä sitoutumisen ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi; katsoo, että kansallisten strategioiden täytäntöönpanon parantaminen edellyttää, että tällaiset strategiat sisällytetään kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin alakohtaisiin toimintapolitiikkoihin ja että EU:n rahoitusta käytetään tehokkaammin erityisesti pitkän aikavälin integrointihankkeissa;

katsoo, että tarvitaan romaniväestön tasa-arvoa, osallisuutta, osallistumista ja romanivastaisuuden torjuntaa koskeva lainsäädäntöehdotus, joka olisi laadittava romanijärjestöjen, myös paikallistason kansalaisjärjestöjen, tuella kerättyjen realistisempien määrällisten ja laadullisten eriteltyjen tietojen perusteella;

ottaa huomioon, että romanikulttuuri on osa Euroopan kulttuuria ja arvoja ja että romanit ovat osaltaan edistäneet EU:n kulttuurin rikkautta, moninaisuutta, taloutta ja yhteistä historiaa; ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kulttuuriperinnön suojeleminen ja vahvistaminen on ratkaisevan tärkeä osa sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vastuussa romanien osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden kehittämisestä ja tehokkaasta täytäntöönpanosta; toteaa, että jäsenvaltioiden paikallisista, alueellisista ja kansallisista talousarvioista olisi kohdennettava riittävästi rahoitusta vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavien romanitaustaisten henkilöiden osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden toteuttamiseksi, ja sitä olisi täydennettävä unionin rahoituksella; toteaa, että on kehitettävä tehokkaita ja vahvistettuja seuranta- valvonta-, ja seuraamusmekanismeja; toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrärahoja kohdennetaan tavoitteisiin ja hankkeisiin, joilla on suurin mahdollinen pitkän aikavälin vaikutus romaniväestön tilanteeseen, ja että niitä ei käytetä väärin;

ottaa huomioon, että noin puolet Euroopan romaneista asuu Euroopan unionin ulkopuolella; ottaa huomioon, että heidän tilanteensa on edelleen erityisen ongelmallinen useimmissa ehdokasvaltioissa, mahdollisissa ehdokasvaltioissa ja naapurimaissa; katsoo, että Euroopan unionilla voi olla vahva vaikutus heidän tilanteeseensa liittymisneuvottelujen sekä rahoitusavun avulla;

toteaa, että romanien yhtäläinen osallistuminen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen päätöksentekoon kaikilla tasoilla olisi varmistettava paremmin; toteaa, että paikalliset, alueelliset ja eurooppalaiset sidosryhmät (kansalaisjärjestöt, aktivistit, asiantuntijat, yhteisön jäsenet jne.) olisi otettava merkittävästi mukaan romanitaustaisia henkilöitä koskevan vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavan julkisen politiikan kehittämiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan;

ottaa huomioon, että useimmat epäsuotuisassa asemassa olevat romaniyhteisöt jäävät monesti jälkeen kansallisten osallisuusohjelmien eduista ja jätetään niiden ulkopuolelle, koska eniten tukea tarvitsevien yhteisöjen kartoitusmenetelmät ovat puutteelliset; katsoo, että ohjelman tukitoimia suunniteltaessa olisi analysoitava täsmällistä maantieteellistä aluetta ja sosioekonomisesta syrjäytymisestä kärsivien perheiden ja henkilöiden määrää;

katsoo, että romaniväestön osallistamista koskevat tavoitteet olisi mukautettava Euroopan unionin horisontaalisiin tavoitteisiin ja erityisesti elpymissuunnitelmaan, uuteen monivuotiseen rahoituskehykseen vuosille 2021–2027, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin, eurooppalaiseen ohjausjaksoon, YK:n vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin, uuteen yhteiseen maatalouspolitiikkaan, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon, Euroopan uuteen osaamisohjelmaan, Euroopan digitaalistrategiaan sekä pk-yritysten kestävää ja digitaalista Eurooppaa koskevaan strategiaan; katsoo, että poliittinen tuki on keskeinen tekijä romaniväestön osallistamisessa; katsoo, että keskeisten sidosryhmien laaja aktivointi kaikilla tasoilla, myös neuvostossa, on tarpeen jäsenvaltioiden poliittisen sitoutumisen ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi;

ottaa huomioon, että yhteiskunnissamme on ollut romanivastaisuutta jo vuosisatojen ajan ja että se oli julminta holokaustin aikana, jolloin arviolta 500 000 romania surmattiin; ottaa huomioon, että nykyisen Romanian alueella romanivastaisuus ilmeni romaniväestön orjuuden muodossa lähes 500 vuoden ajan; ottaa huomioon, että romanit eivät vuosisatojen syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi ole voineet hyötyä tehokkaasti ja merkittävästi yhteiskuntiemme jatkuvasta sosioekonomisesta kehityksestä; ottaa huomioon, että he jäivät jälkeen ja että näin ollen romanien ja muun väestön väliset erot ovat kasvaneet;

AA.

katsoo, että covid-19-kriisi on osoittanut, että liian ahtailla asuma-alueilla ja leireillä asuvien marginalisoituneiden romaniyhteisöjen tilanne on huonontunut, että rasismi, syrjintä, syrjäytyminen, poliisin romanitaustaisiin henkilöihin kohdistama väkivalta ja romanivastaiset asenteet, joilla romanitaustaisia henkilöitä kohdellaan viruksen levittäjinä, ovat pahentuneet, ja että koska romaniväestön mahdollisuudet saada asianmukaista terveydenhuoltoa, juomavettä, sanitaatiota ja ruokaa ovat rajalliset, he ovat suuremmassa vaarassa saada covid-19-tartunnan; katsoo, että covid-19-kriisitilanne on näin ollen osoittanut selvästi, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on kiireellisesti puututtava romaniväestön osallistamiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi annettava hätätilanteen tukea ja sairaanhoitoa viruksen leviämisen rajoittamiseksi ja että covid-19-kriisin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset uhkaavat vaikuttaa romaniväestöön pahimmin ja syventää vallitsevaa eriarvoisuutta kaikilla romaniväestön osallistamisen painopistealueilla;

Romaniväestön tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista sekä romanivastaisuuden torjuntaa koskeva EU:n lainsäädäntöehdotus – vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskeva strateginen ehdotus, painopisteet ja riittävä rahoitus

panee merkille, että romaniväestöön kohdistuu sitkeää romanivastaisuutta, joka on erityinen rasismin muoto ja johtaa suurimpaan köyhyysasteeseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen; pitää valitettavana, että romaniväestön kokonaistilanne ei ole parantunut EU:ssa siitä huolimatta, että EU:n sosioekonominen tilanne on kehittynyt jatkuvasti ja on toteutettu toimia romanien osallisuuden varmistamiseksi sekä EU:n että kansallisella tasolla; katsoo, että tämä johtuu usein sitkeästä romanivastaisuudesta ja poliittisen tahdon puutteesta; kehottaa tämän vuoksi komissiota toimimaan esimerkkinä ja ottamaan käyttöön romanien valtavirtaistamista koskevan politiikan, jotta romaniväestön näkökulma otetaan huomioon yleisen politiikan ja yleisten ohjelmien ja hankkeiden kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla, sulkematta kuitenkaan pois kohdennettua lähestymistapaa, ja estämään syrjintää EU:n politiikassa yleisesti ottaen sekä helpottamaan positiivisia toimia ja aktiivista yhteydenpitoa romanienväestön kanssa; kehottaa jäsenvaltioita myös noudattamaan tätä esimerkkiä ja laatimaan toimintapolitiikkoja, joilla autetaan romaniväestön aktiivista osallistumista yhteiskuntiimme;

kehottaa komissiota esittämään romaniväestön tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista sekä romanivastaisuuden torjuntaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, joka laaditaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin perusteella ja kuullen järjestelmällisesti romaneja, romaniasiantuntijoita ja romanien etuja ajavia asiantuntijoita sekä kansallisia, alueellisia ja erityisesti ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä, kuten Euroopan neuvostoa ja Euroopan unionin perusoikeusvirastoa; katsoo, että tämä ehdotuksen perustana voisi olla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan 2 kohta, sillä se koskee tarvittavia toimia romanien etniseen alkuperään perustuvan syrjinnän torjumiseksi; katsoo, ettei aiemmin sovellettu neuvoston suositus ole asianmukainen säädösmuoto, sillä se ei ollut oikeudellisesti sitova eikä sillä ole ollut merkittävää myönteistä vaikutusta romaniväestöön; kehottaa komissiota ottamaan huomioon yhteisön sisäisen heterogeenisyyden vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavan ehdotuksen painopistealoilla ja varmistamaan, ettei ketään unohdeta, ja suosittaa vahvasti käsitteen ”romaniväestö” käyttämistä viitattaessa romaniryhmiin vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavissa EU:n toimintapolitiikoissa ja keskusteluissa; toteaa, että vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavassa romaniväestöä koskevassa ehdotuksessa olisi neljän ensisijaisen kohteen (koulutuksen, työllisyyden, asumisen ja terveydenhuollon) lisäksi erikseen mainittava romanien tasavertainen osallistuminen julkisen elämän eri osa-aloille ja politiikkaan sekä romanien kieli, taiteet, kulttuuri ja historia;

katsoo, että ehdotuksessa on asetettava painopisteeksi merkittävän myönteisen vaikutuksen aikaansaaminen; katsoo, että siinä olisi yhdistettävä sosioekonomiset näkökohdat ja oikeuksiin perustuva lähestymistapa, mukaan lukien asumiseen, terveydenhuoltoon, työllisyyteen ja koulutukseen liittyvän eriarvoisuuden poistamista koskeva suunnitelma; katsoo, että ehdotuksessa olisi oltava erilliset, vertailtavissa ja saavutettavissa olevat, sitovat ja aikasidonnaiset tavoitteet, jotka koskevat romaniväestön, myös moniperusteisen syrjinnän uhrien ryhmään kuuluvien, kuten nuorten, naisten ja tyttöjen sekä hlbti-henkilöiden ja vammaisten henkilöiden, osallisuuden suojaamista ja parantamista, osallistavan koulutuksen ja varhaislapsuuden kehityksen edistämistä sekä syrjinnän ja erottelun torjuntaa; katsoo, että ehdotuksessa olisi asetettava etusijalle oikeudenmukaisuuteen perustuva lähestymistapa, kun otetaan huomioon, että romaneihin kohdistuva syrjintä on kollektiivista ja rakenteellista; korostaa, että vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavassa komission ehdotuksessa olisi keskityttävä köyhyyden ja romanivastaisuuden torjuntaan, elin- ja terveysolojen parantamiseen ja kohdennetun ja yleisen lähestymistavan yhdistämiseen;

toteaa, että romaniväestöä koskevia toimintapolitiikkoja laadittaessa on muutettava lähestymistapaa perustavanlaatuisesti siirtymällä holhoavasta lähestymistavasta holhoamattomaan lähestymistapaan, jotta EU:n tuleva romanien osallisuutta koskeva prosessi onnistuu ja on uskottava; korostaa, että romanien osallisuutta koskevia kansallisia toimia olisi nopeutettava kaikissa EU:n jäsenvaltioissa; korostaa kuitenkin, että olisi keskityttävä niihin jäsenvaltioihin, joissa on suuri romaniväestö ja joissa tehoton romanien osallisuusprosessi aiheuttaa makrotaloudellisia haasteita, syventää alueellisia eroja ja vaikeuttaa siten EU:n sosiaalista yhteenkuuluvuutta; korostaa, että kyseisille maille annettava EU:n tuki olisi sovitettava yhteen niiden haasteiden kanssa ja että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota kyseisten maiden toimintapolitiikkojen ja toimenpiteiden tehokkuuteen, ja katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaan ehdotukseen olisi sisällytettävä myös ulkoisen ulottuvuuden osa, joka koskee ehdokasmaita ja mahdollisia ehdokasmaita sekä naapurimaita ja jonka avulla EU voisi tukea näitä maita romanien osallisuutta koskevien pitkän aikavälin strategioiden kehittämisessä ja tarjota taloudellista tukea muun muassa koulutuksen, terveyspalvelujen, asumisen ja työllisyyden aloilla;

kehottaa komissiota vahvistamaan yhteyttä EU:n yleisten rahoitusvälineiden ja toimintapoliittisten välineiden sekä komission oikeudellisesti sitovassa ehdotuksessa esitettyjen romanien sosioekonomiseen kehitykseen ja osallisuuteen liittyvien tavoitteiden välillä; kehottaa komissiota osoittamaan 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä ja EU:n elpymissuunnitelmassa käyttöön määrärahoja romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista varten; vaatii tältä osin, että yhteisöt, jotka harjoittavat romaneihin kohdistuvia syrjiviä käytäntöjä tai tekevät päätöksiä tai toteuttavat toimenpiteitä, joilla on tällaisia vaikutuksia, eivät voi saada rahoitusta unionin talousarviosta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja laajentumismaita mukauttamaan nykyisiä yleisiä rahoitusmekanismeja ja tekemään niistä joustavia, jotta romaniyhteisöt voivat yhdistää rahoituslähteitä, mahdollistamalla tiedon saannin, tavoitettavuuden, valmiuksien kehittämisen, teknisen avun ja takuiden tarjoamisen rahoituksen hakuprosessin aikana; katsoo, että paikallishallinnot ja kansalaisjärjestöt käyttävät määrärahoja usein tehokkaimmin paikallistasolla, ja kehottaa siksi komissiota lisäämään suoraan niille myönnettäviä määrärahoja ja ottamaan romanien paikalliset edustajat mukaan toteutusprosessiin; katsoo, että romanien kansalaisjärjestöjen ja romanien etuja ajavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemiseksi olisi noudatettava joustavampia yhteisrahoitusvaatimuksia, sillä useilla kansalaisjärjestöillä, erityisesti paikallisilla järjestöillä, ei ole varaa osallistua rahoitukseen, mikä estää ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia saada EU:n määrärahoja; kehottaa komissiota vastaamaan tehokkaasti huoleen siitä, että joidenkin jäsenvaltioiden riippumattoman kansalaisyhteiskunnan toimintatila kapenee yhä voimakkaammin; on huolissaan siitä, että koronaviruspandemia voi johtaa perusoikeuksien ja arvojen ohjelmien leikkauksiin vuosien 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä, mikä vaikuttaisi kielteisesti romaniyhteisöjä tukeviin kansalaisyhteiskunnan järjestöihin ja siten yhteydenpitoon romaniyhteisöjen kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan tehokkaasti tähän vaaraan;

kehottaa jäsenvaltioita täydentämään EU:n rahoitustukea romanien tilanteen parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan, kuinka paljon rahoitusta romanien osallisuuden edistämiseksi ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittaisiin ja kuinka paljon kansallisesta ja EU:n talousarviosta myönnettävää rahoitusta on käytettävissä edellä mainittuja toimenpiteitä varten;

kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään alueellisiin ja paikallisiin kehitysrakenteisiinsa parempia menetelmiä syrjäytyneiden romaniyhteisöjen kartoittamiseksi ja vahvistettuja rahoitusmekanismeja, jotka mahdollistavat paremmin kohdennetut investoinnit syrjäytyneisiin romaniyhteisöihin ja parantavat romaniyhteisöjen osallistumista varojen käyttöön, jotta voidaan varmistaa, että romanit saavat kohdennetut määrärahat ja että rahoja käytetään asianmukaisesti eikä väärin;

Eriteltyjen tietojen keruu

korostaa tarvetta kerätä järjestelmällisesti luotettavaa tietoa etnisen taustan ja sukupuolen mukaan eriteltynä, jotta sitä voidaan käyttää tarve- ja kontekstianalyyseissä ja jotta voidaan auttaa asettamaan tavoitteita ja vaikutusindikaattoreita, jotta voidaan varmistaa paras tulos, jossa tarpeet on sovitettu yhteen suunnittelun ja budjetoinnin kanssa sekä kansallisella että EU:n tasolla; korostaa vaihtoehtoisten vaikutustenarviointimenetelmien merkitystä, jotta voidaan kuroa umpeen poliittisten kehysten ja käytännön täytäntöönpanon välistä kuilua; muistuttaa, että joitakin toimia rajoittaa kriittisesti se, että tavoite ja käytössä olevan rakenteen valmiudet saada aikaan tuloksia eroavat, mikä johtuu tietopohjaisen suunnittelun puutteesta, riittämättömistä määrärahoista ja uusien ennakoimattomien tarpeiden ilmaantumisesta;

palauttaa mieliin, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2016, että romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden edistymisen seuranta ja arviointi oli merkittävä haaste kaikille tarkastetuille jäsenvaltioille; kehottaa komissiota laatimaan innovatiivisia, vaikutuksiin keskittyviä ja tietoihin perustuvia lähestymistapoja, joita sovelletaan suoraan seuraavan sukupolven ohjelmissa;

10.

kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yhteiset menetelmät, joita sovelletaan, kun kerätään ja julkaistaan rotujen välistä tasa-arvoa koskevassa direktiivissä määritellyn etnisen alkuperän mukaan eriteltyjä tasa-arvoa koskevia tietoja siten, että se on vapaaehtoista, anonyymiä ja että taataan henkilötietojen suoja, itsemäärittely ja asiaankuuluvien yhteisöjen kuuleminen, jotta voidaan saada luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja asiaankuuluvia kansallisia oikeuskehyksiä ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä noudattaen ja tukea näyttöön perustuvia toimintapolitiikkoja, parantaa strategioiden ja toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta ja tunnistaa rakenteellisia ongelmia;

11.

kehottaa jäsenvaltioita käyttämään kaikkia saatavilla olevia tietoja vertailuarvojen määrittämiseksi ja politiikkaohjelmien kehittämisen ohjaamiseksi; korostaa, että on tärkeää saada tarkempi kuva romaniväestöstä ja heidän tarpeistaan myös ehdokasvaltioissa; korostaa, että perusoikeusviraston suuntaviivat olisivat tältä osin keskeisiä;

Romaniväestön tasavertainen osallistuminen päätöksentekoprosesseihin ja kansalliset osallisuutta edistävät strategiat

12.

kehottaa komissiota luomaan osallisuutta edistävän mekanismin, jolla varmistetaan romanien ja romanien etuja edistävien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, asiantuntijoiden ja yhteisön kaikkien tasojen jäsenten, mukaan lukien paikallis- ja aluetasolla aktiivisesti toimivien tahojen, tasavertainen osallistuminen ja jonka avulla siirrytään holhoavasta lähestymistavasta holhoamattomaan lähestymistapaan ja jossa otetaan huomioon sukupuolinäkökulma periaatekeskustelussa ja päätöksenteossa; kehottaa jäsenvaltioita edistämään romaniäänestäjien valistusta ja kasvattamaan romanien äänestysprosenttia;

13.

kehottaa komissiota perustamaan EU:n tason romanityöryhmän, joka helpottaa romanien osallistumista eri politiikanaloille ja lisää romaniväestön vaikutusmahdollisuuksia tukemalla kaikkien niiden toimijoiden valmiuksien kehittämistä, jotka osallistuvat romaneja koskevien kansallisten ja EU:n toimintapolitiikkojen hallintaan ja täytäntöönpanoon, asianmukaisella, kunnioittavalla, puolueettomalla ja avoimella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan samoin laatiessaan omia vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavia romanien osallisuuden edistämistä koskevia kansallisia strategioita; korostaa, että paikalliset ja alueelliset sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt, aktivistit, paikalliset ja alueelliset asiantuntijat, yhteisön jäsenet, henkilöt, joihin romanivastaisuus vaikuttaa, on otettava merkittävällä tavalla mukaan osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden ja muiden romaneja koskevien julkisten toimintapolitiikkojen laatimiseen, täytäntöönpanoon ja seurantaan ja romanien osallistuminen on otettava tulevan puitekehyksen ja osallisuutta edistävien kansallisten strategioiden sitovaksi yhteiseksi laatunormiksi;

14.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavia kansallisia romanien osallisuutta edistäviä strategioita ja kattavan yhteisen arviointikehyksen, joille on varattu ennalta riittävät määrärahat kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa talousarvioissa ja joita tarkistetaan ja arvioidaan jaksoittain ja joissa otetaan huomioon romanien sosiaalisen osallisuuden tarpeiden laajuus; korostaa, että romanien osallisuuden on oltava yksi painopisteistä, kun laaditaan paikallisia, alueellisia ja kansallisia talousarvioita; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään osallisuutta edistäviin kansallisiin strategioihinsa romanivastaisuuden torjunnan horisontaalisena lähestymistapana kaikilla julkisen elämän aloilla; kehottaa komissiota sisällyttämään maakohtaisiin suosituksiin arvion siitä, miten osallisuutta edistävissä strategioissa esitettyjen tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty;

Romanivastaisuus ja moniperusteinen syrjintä

15.

palauttaa mieliin kantansa ja suosituksensa, jotka se esitti 25. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta; toteaa, että tähän mennessä on toteutettu vain rajallisesti toimia, ja kehottaa sen vuoksi komissiota sisällyttämään vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavaan, romaniväestön tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista sekä romanivastaisuuden torjuntaa koskevaan ehdotukseen edellä mainitut suositukset, erityisesti romanivastaisuuteen ja totuuteen ja sovintoon liittyvät suositukset, koska nämä ovat vahvan ja osallistavan yhteiskunnan rakentamisen kulmakiviä; torjuu jyrkästi poliittisen narratiivin ja populismin, joiden tarkoituksena on rakentaa hallituspolitiikkaa, joka yllyttää romanivastaisuuteen, esittää romanit syntipukkeina ja edistää syrjintää tai erottelua sekä suoraan että välillisesti; katsoo, että tällaiset poliittiset toimet ovat paitsi kansallisten perustuslakien myös EU:n perussopimuksissa vahvistettujen perusoikeuksien ja -arvojen vastaisia; kehottaa tämän vuoksi komissiota ryhtymään välittömästi toimiin ja käynnistämään rikkomusmenettelyjä, kun on olemassa vaara, että unionin oikeutta rikotaan;

16.

kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan virallisesti, että romanivastaisuus on romaniväestöön kohdistuva rasismin erillinen muoto;

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan romanivastaisuutta vuoden 2020 jälkeisen ajan kattavan romaneja koskevan ehdotuksen keskeisillä aloilla ja vaatii tehokkaita unionin ja kansallisia lainsäädäntö- ja politiikkatoimia tämän ilmiön torjumiseksi sekä jäsenvaltioissa että laajentumismaissa; katsoo, että romanivastaisuuden torjunta on horisontaalinen kysymys ja että se olisi otettava huomioon kaikilla unionin politiikan aloilla, myös uusia teknologioita koskevassa politiikassa; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että lainvalvontaviranomaisten suunnittelemat ja käyttämät uudet teknologiat eivät aiheuta rotuvähemmistöjen ja etnisten vähemmistöjen syrjinnän riskiä; kehottaa komissiota integroimaan kansallisten tasa-arvoa edistävien elinten työn tiiviimmin tulevan poliittisen kehyksen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; pyytää lisäksi komissiota kehittämään vahvempia synergioita kansallisten tasa-arvoa edistävien elinten ja romanien kansallisten yhteyspisteiden välille romanivastaisuuden torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita takaamaan tasa-arvoa edistävien elinten todellisen riippumattomuuden, toimivaltuudet ja tarvittavat resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä ja edistää ja suojella myös romanien perusoikeuksia; katsoo, että tasa-arvoa edistävät elimet ovat oikeita tahoja keräämään romanivastaisuutta koskevia tietoja ja arvioimaan sitä koskevia suuntauksia ja kanavoimaan niitä Euroopan tasolle;

18.

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan romaneille yhtäläisen oikeussuojan saatavuuden ja yhdenvertaisuuden lain edessä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan romaneja äärioikeistolaisten ryhmien uhkailulta, tutkimaan poliisin väärinkäytöstapauksia ja varmistamaan romanien osallistumisen lainvalvonta- ja turvallisuusjoukkoihin;

19.

kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään suuntaviivat ja kehittämään poliisivoimille koulutusta, jonka avulla torjutaan romaniväestön suhteetonta kriminalisointia, etnistä profilointia, liiallisia pysäytys- ja etsintämenettelyjä, romaniasutusten tarpeettomia ratsioita, mielivaltaista takavarikointia ja omaisuuden tuhoamista, liiallista voimankäyttöä pidätystilanteissa, hyökkäyksiä, uhkauksia, nöyryyttävää kohtelua, fyysistä pahoinpitelyä, oikeuksien epäämistä poliisikuulusteluissa ja pidätyksen aikana sekä alimitoitettua poliisitoimintaa tilanteissa, joissa romanit ovat rikosten uhreja ja joissa ei anneta yhtään tai vain vähän apua, suojaa (kuten ihmiskaupan ja perheväkivallan uhreille) tai joissa tutkitaan romanien ilmoittamia rikoksia (erityisesti viharikokset); kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset tutkivat täysimääräisesti tällaisia tapauksia; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan asianmukaiset oikeussuojakeinot;

20.

suhtautuu myönteisesti Euroopan neuvoston lausuntoihin, joiden mukaan verkossa esiintyvien vihapuheiden ilmiötä on analysoitava lisää ja on ryhdyttävä toimiin sen säätelemiseksi ja uusien keinojen löytämiseksi vihapuheiden torjumista varten, kuten vaihtoehtoiset narratiivit ja faktantarkistusteknologiat;

21.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan käytännössä ja varmistamaan rasismista ja muukalaisvihasta tehdyn puitepäätöksen täytäntöönpanon tehokkaan valvonnan sitkeän romanivastaisuuden torjumiseksi; kehottaa jälleen neuvostoa aloittamaan uudelleen neuvottelut horisontaalisesta syrjinnän vastaisesta direktiivistä, koska se on edellytys tasa-arvon saavuttamiselle EU:ssa;

22.

kehottaa lisäksi jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan syrjinnän, vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi kansallisessa ja EU:n syrjinnän vastaisessa lainsäädännössä, erityisesti näiden kohteena olleiden romaniuhrien tilanteen seurannan ja oikeusavun tarjoamisen osalta;

23.

palauttaa mieliin rotujen välistä tasa-arvoa koskevan direktiivin mukaisen jäsenvaltioiden velvoitteen nimetä erikoistunut elin, joka edistää kaikkien henkilöiden yhdenvertaista kohtelua ilman rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää;

24.

katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin moniperusteista syrjintää EU:ssa kokevien henkilöiden tilanteen ja oikeuksien osalta, erityisesti naisten, hlbti-henkilöiden ja vammaisten henkilöiden osalta;

25.

muistuttaa, että tiedotusvälineet voivat auttaa vähentämään merkittävästi romanivastaisuutta käsittelemällä vähemmistöjä syrjimättömällä tavalla;

Terveys

26.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimenpiteitä, joilla parannetaan romaniväestön ja erityisesti naisten, lasten, ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia saada laadukasta ja kohtuuhintaista ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa, mukaa lukien seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto; muistuttaa, että tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää parantaa terveyspalvelujen saatavuutta parantamalla niiden fyysistä saatavuutta ja poistamalla ennakkoluulojen ja rasismin aiheuttamia näkymättömiä esteitä;

27.

kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan riittävästi määrärahoja romaniyhteisöjen yleisen terveydentilan parantamiseen terveys- ja sukupuolikasvatuksen, erotelluilla alueilla toteutettavien liikkuvien terveysseulontatoimien, ennaltaehkäisyä koskevien terveyskasvatuskampanjoiden ja terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöille annettavan moninaisuutta koskevan koulutuksen avulla, mikä edistää EU:n terveydenhuoltojärjestelmien mukauttamista monimuotoisuuteen;

28.

tuomitsee jyrkästi romaninaisten etnisen erottelun äitiysterveydenhuollossa; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään viipymättä kaikenlaisen etnisen erottelun terveydenhuoltopalveluissa, äitiysterveydenhuolto mukaan luettuina;

29.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tehokkaat ja oikea-aikaiset oikeussuojakeinot kaikille pakkosteriloinnin uhreille, myös ottamalla käyttöön tehokkaita korvausjärjestelmiä;

Yhdenvertainen ja tasapuolinen pääsy koulutukseen, romanitaiteet, -kieli ja -kulttuuri

30.

kehottaa komissiota suunnittelemaan jäsenvaltioiden toimenpiteitä täydentäviä uusia rahoitusvälineitä tai alaohjelmia, joiden avulla annettaisiin kohdennettua ja tarpeisiin sovitettua koulunkäyntitukea 3-vuotiaille ja sitä vanhemmille romanioppilaille, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä voi hyödyntää nykyisiä ja tulevia koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden edistämisen rahoittamista koskevia EU-aloitteita, kuten Erasmus+-ohjelmaa, lapsitakuuta tai Euroopan sosiaalirahasto plus -rahastoa;

31.

toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on viime vuosina edistytty vain vähän sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien romanilasten koulutuksessa erityisesti poliittisen tahdon puutteen ja romanivastaisuuden vuoksi, joiden takia romanioppilaiden ja -opiskelijoiden ja muiden oppilaiden ja opiskelijoiden väliset erot oppimistuloksissa ovat edelleen suuria; palauttaa mieliin, että yhdenvertaisten lähtökohtien tarjoaminen romanilapsille on olennaisen tärkeää, jotta voidaan katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvä köyhyyden kierre; kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa kaikilla politiikan aloilla ja asettamaan romanilasten koulutuksen hallitusohjelmiensa kärkeen;

32.

suosittaa, että heikossa asemassa olevien romanioppilaiden opetus olisi aloitettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion erityiset olosuhteet ja heille olisi tarjottava yhdenvertaisia, kohtuuhintaisia, helposti saatavilla olevia ja osallisuutta edistäviä varhaiskasvatus- ja lastenhoitopalveluja; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön strategioita ja ohjelmia, joilla pyritään helpottamaan romanien lastenhoitopalveluihin, kouluihin ja yliopistoihin pääsyä, joka on henkilökohtaisen kehityksen ja urakehityksen ennakkoedellytys, ja palauttaa mieliin, että liikunnan tai taidetoiminnan kaltainen harrastustoiminta on erinomainen osallisuutta edistävä keino;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan riittävästi määrärahoja tällaista toimintaa tarjoaville kansalaisjärjestöille, koska toiminta on ratkaisevan tärkeää luotaessa ympäristöä ja olosuhteita, joissa kaikilla lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet taustaan katsomatta; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen hyvien käytäntöjen vaihto on myös ratkaisevan tärkeää tällä alalla;

34.

on erityisen huolestunut romanilasten erottelun yleisyydestä kouluissa ja syrjivästä käytännöstä sijoittaa romanilapsia kehitysvammaisille lapsille tarkoitettuihin kouluihin, mitä esiintyy edelleen joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita lopettamaan tällaiset käytännöt sovellettavan syrjinnän vastaisen lainsäädännön mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään poistamaan romanioppilaiden erottelu kouluissa tai luokissa neuvoston vuonna 2013 antaman suosituksen mukaisesti, ja toteuttamalla monenlaisia toimenpiteitä, joihin osallistuu aktiivisesti paikallisia sidosryhmiä, erityisesti romanivanhempia ja -lapsia sekä yhteisöjärjestöjä, ja kehittämällä valistustoimia;

35.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki koulut ja tarkastuselimet tosiasiallisesti täyttävät lakisääteisen velvoitteensa lakkauttaa erottelu kouluissa ja sitoutuvat myös keräämään ja julkaisemaan vuosittain tietoja koulujen kaikkien tasojen erottelutilanteesta, myös määräämällä seuraamuksia niille, jotka eivät noudata sääntöjä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan hyviä käytäntöjä, kuten erottelun lakkauttamisesta vastaavan hallintoelimen perustaminen sekä toimivaltuuksien ja resurssien antaminen sille, jotta voidaan tukea kouluja, jotka pyrkivät lakkauttamaan erottelun, ja rangaista niitä, jotka eivät noudata sääntöjä; muistuttaa, että komissio käynnisti kolme rikkomismenettelyä romanilasten erottelusta; katsoo, että tilanne ei ole parantunut viime vuosina komission ponnisteluista huolimatta; kehottaa siksi komissiota ryhtymään lisätoimiin ja saattamaan nämä tapaukset tarvittaessa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi;

36.

palauttaa mieliin, että on erittäin tärkeää, että romanivanhemmat ovat osallisina lastensa koulunkäynnin ja opiskelun kaikissa vaiheissa; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan ohjelmia, joilla pyritään saamaan romanivanhemmat osallisiksi lastensa koulunkäyntiprosessiin, koulutukseen ja henkilökohtaiseen kehitykseen; korostaa, että jäsenvaltioiden valmiudet varmistaa romanivanhempien osallisuus riippuvat paljon useista yhteiskunnallisista ja taloudellisista tekijöistä, ja kehottaa antamaan erityistukea terveydenhuollon, kouluruokailun ja vaatelahjoitusten muodossa romaniperheille, joilla on taloudellisia, yhteiskunnallisia, terveyteen tai asumiseen liittyviä ongelmia; katsoo, että koulunkäynnin keskeyttäneille ja/tai lukutaidottomille lapsille, joilla ei ole perustaitoja, olisi suunniteltava uusia mahdollisuuksia jatkaa koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoa tätä varten;

37.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan romanilasten yhdenvertaisen pääsyn laadukkaaseen koulutukseen myös vapaaehtoistyössä oppimisen ja elinikäisen oppimisen avulla; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään koulujen virallisissa opetussuunnitelmissa ja tiedotusvälineissä rakentavasti monimuotoisuuden, kulttuurien välisen ymmärryksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamista; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään opetussuunnitelmiinsa ihmisoikeuksia, johtajuutta ja demokraattista kansalaisuutta koskevaa opetusta sekä romanien historiaa sekä jakamaan ja laajentamaan romaneja koskevia yliopisto-ohjelmia Euroopan tasolla;

38.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lakeja ja poliittisia toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan oikeussuojakeinot niille romanilapsille, jotka on diagnosoitu väärin ja sijoitettu erityiskouluihin tai pelkästään romaneille tarkoitettuihin luokkiin ja kouluihin heidän etnisen alkuperänsä perusteella ja joilta on siten evätty perusoikeudet ja mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja hyviin työpaikkoihin;

39.

katsoo, että covid-19-pandemian vuoksi tieto- ja viestintäteknologian ja -menetelmien aktiivisesta käytöstä on tullut välttämätöntä; korostaa kuitenkin pandemian osoittaneen, ettei digitaalisen muutokseen ole valmistauduttu riittävällä tavalla, sillä useilla romanitaustaisilla perheillä ja näiden kouluilla ei ole asianmukaisia tieto- ja viestintäteknologian laitteita ja niiden käyttötaitoja eikä niillä usein ole varaa sähköön ja digitaalisiin yhteyksiin, katsoo, että tieto- ja viestintäteknologian laitteen omistaminen on digitaalisen koulutuksen avaintekijä, ja kehottaa sen vuoksi komissiota luomaan tieto- ja viestintäteknisten laitteiden varaston ja antamaan sieltä laitteita heikossa asemassa oleville perheille ja lapsille, jotta nämä saavat perusvälineet etäoppimista varten ja voivat valmistautua digitaaliseen aikakauteen; katsoo, että internetyhteys ja tieto- ja viestintätekniikkataidot ovat tulevan digitaalisen aikakauden kulmakivi kaikille kansalaisille, minkä vuoksi ne ovat olennaisen tärkeitä myös romanien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi; kehottaa tämän vuoksi komissiota lisäämään vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaan ehdotukseen internetyhteyttä koskevia säännöksiä; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tieto- ja viestintätekniikkataidot opetussuunnitelmiinsa jo varhaiskasvatuksesta lähtien ja investoimaan digitaalisen lukutaidon ohjelmiin, joilla voidaan tukea romanilapsia;

40.

kehottaa jäsenvaltioita tekemään romanien kieltä, kulttuuria ja historiaa tunnetuksi koulujen opetussuunnitelmissa, museoissa ja muissa kulttuurisen ja historiallisen ilmaisun muodoissa sekä tunnustamaan romanikulttuurin panoksen Euroopan kulttuuriperintöön; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhdenmukaisia ja johdonmukaisia toimenpiteitä riittävin määrärahoin romanitaiteiden ja -kulttuurin kannustamiseksi, tukemiseksi ja edistämiseksi, ja tutkimaan ja säilyttämään perinteisen romanikulttuurin aineellista ja aineetonta perintöä sekä elvyttämään ja tekemään tunnetuksi romanien perinteisiä käsitöitä;

Laadukkaat ja kohtuuhintaiset asunnot sekä ympäristöön liittyvä oikeudenmukaisuus

41.

korostaa, että asuminen ei ole hyödyke vaan välttämättömyys, jota ilman ihmiset eivät voi osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan ja nauttia perusoikeuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään toimintapolitiikkoihinsa suositukset, joita esitetään Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kohtuuhintaista asumista koskevassa raportissa (The right to affordable housing: Europe's neglected duty), ja erityisesti varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät viipymättä sitoutumisen tarkistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan 31 artiklaan, joka koskee oikeutta asuntoon, ja lisäävät investointeja sosiaalisiin ja kohtuuhintaisiin asuntoihin, jotta voidaan poistaa asuntokustannusten kohtuuttomuus erityisesti syrjäytyneiltä ryhmiltä;

42.

kannustaa painokkaasti jäsenvaltioita varmistamaan, että romanit rekisteröidään asianmukaisesti, heillä on henkilö- ja syntymätodistukset ja heidän omaisuutensa (maat ja talot) rekisteröidään yhdenvertaisesti, ja varmistamaan joustavammat oikeudelliset ja hallinnolliset menettelyt tulevaisuudessa;

43.

kehottaa jäsenvaltioita minimoimaan covid-19-pandemian vaikutuksia romanien ahtaissa ja epäinhimillisissä asuinoloissa laillistamalla näiden epäviralliset asumukset sekä investoimalla uusien laillistettujen asumusten infrastruktuurin ja asumisolojen parantamiseen;

44.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kattavan mekanismin sen varmistamiseksi, että romaniväestöön kohdistuva syrjintä ja hyväksikäyttö asuntoalalla estetään ja että siitä määrätään seuraamuksia, puuttumaan kodittomuuteen ja tarjoamaan riittävästi asianmukaisia leiriytymispaikkoja kiertäville romaneille; kehottaa jäsenvaltioita ehkäisemään romanien lisähäätöjä varmistamalla, että kyseisissä tilanteissa noudatetaan aina kansanvälistä, eurooppalaista ja kansallista oikeutta, kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että häädön kohteena oleville henkilöille ilmoitetaan asiasta riittävän ajoissa ja asianmukaisesti, ja toteaa, ettei henkilöitä saisi häätää tarjoamatta normien mukaista, kohtuuhintaista ja laadukasta korvaavaa asuntoa, joka ei ole erillään muista ja jossa on mahdollisuus käyttää julkisia palveluja; korostaa, että erottelun torjumiseksi olisi kiireellisesti tehtävä julkisia investointeja; kehottaa jäsenvaltioita edistämään alueellisen erottelun torjuntaa ja toteaa, että maantieteellinen eristyneisyys ja asuminen erillään muista estävät etnisiin vähemmistöihin kuuluvia saamasta kunnollisia työpaikkoja riippumatta siitä, kuinka päteviä nämä ovat; toteaa, että on olennaisen tärkeää löytää ratkaisuja häätöongelmaan tekemällä yhteistyötä eri elinten kanssa ja että romanien asumista koskevat toimet olisi sisällytettävä laajempiin kansallisiin toimiin ja lainsäädäntöaloitteisiin, jotka koskevat sosiaalisen asuntotarjonnan tai asumistuen ohjelmia;

45.

muistuttaa, että covid-19-pandemia vaikuttaa EU:ssa eniten vähävaraisimpiin, kuten romaniyhteisöihin, ja pitää valitettavana, että romaniyhteisöjä syrjitään ja marginalisoidaan edelleen koronaviruspandemian vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään covid-19-kriisin vuoksi kiireellisesti toimenpiteitä, joilla puututaan köyhien romaniyhteisöjen veden, asianmukaisen sanitaation, sähkön ja tarpeellisten infrastruktuurien puuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan desinfiointitoimenpiteitä myös romanien asumuksissa, kieltämään peruspalvelujen toimittamisen keskeyttämisen pandemian aikana, harkitsemaan haavoittuvimmassa asemassa olevien ja tulonsa menettäneiden henkilöiden kulutusmenojen tukemista tai maksujen perimisen jäädyttämistä elpymissuunnitelman kattaman kauden loppuun saakka, antamaan taloudellista tukea yksinhuoltajille lastenhoitokustannuksia, vuokranmaksua ja muita kotitalouden kustannuksia varten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi, erityisesti, kun otetaan huomioon työpaikkojen menetykset;

46.

kehottaa panemaan koko EU:ssa täytäntöön Århusin yleissopimuksen, jossa yhdistyvät ympäristö- ja ihmisoikeudet; suosittaa, että ympäristöön liittyvä epäoikeudenmukaisuus sisällytetään vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevaan esitykseen ja kehottaa komissiota puuttumaan ympäristöön liittyvän syrjinnän eri muotoihin;

Romaninaiset ja -tytöt

47.

korostaa, että sukupuolinäkökulma, sukupuolisensitiivinen politiikka ja väkivallan (myös ihmiskaupan) torjunta on asetettava painopisteeksi; kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, tekemään niin kiireellisesti; toteaa, että tulevissa toimintapolitiikoissa on otettava huomioon nämä erot ja puututtava niihin tarjoamalla romaninaisille suunnattuja erityistoimia ja erityisiä tukimuotoja; korostaa, että koska romaninaiset ja -tytöt joutuvat usein moniperusteisen syrjinnän kohteeksi, olisi suunniteltava erityisiä toimenpiteitä romaninaisten ja -tyttöjen vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi;

48.

kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia, paikallisviranomaisia ja tarvittaessa EU:n toimielimiä ottamaan romaninaiset mukaan naisjärjestöjen ja asiaankuuluvien sidosryhmien kautta romanien integraatiota edistävän strategian valmisteluun, täytäntöönpanoon, arviointiin ja seurantaan sekä luomaan yhteyksiä sukupuolten tasa-arvoa edistävien elinten, naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja sosiaalisen osallisuuden strategioiden välille, jotta voidaan rakentaa luottamusta yhteisöihin ja varmistaa paikallisen kontekstin tuntemus;

49.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että näiden romanien osallisuutta edistäviin kansallisiin strategioihin sisällytetään erityinen luku naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta ja että sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joilla pyritään edistämään naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvon näkökulmaa, sovelletaan niiden kuhunkin osioon, erityisesti määrärahojen osoittamiseen noudattaen neuvoston päätelmiä romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita koskevasta EU:n kehyksestä, jossa edellytetään sukupuolinäkökulman huomioon ottamista kaikissa toimintapolitiikoissa ja toimissa romanien osallisuuden edistämiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan, auttavatko toimintapolitiikat parantamaan romaninaisten ja -tyttöjen asemaa toivotulla tavalla, ja ryhtymään toimiin, jos edistystä ei tapahdu;

50.

kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan toimenpiteitä, joilla tuetaan romaninaisia, jotta he voivat täysimääräisesti hyödyntää kykyjään ja mahdollisuuksiaan toimia itsenäisinä, itsevarmoina ja vapautuneina aktiivisina kansalaisina; kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan pakollisia romanien terveydenhuolto- ja koulusovittelujärjestelmiä kaikkiin romaniyhteisöihin, varmistamaan sovittelijan jokaista 500:aa henkilöä kohti sekä myöntämään riittävästi määrärahoja järjestelmille ja tukemaan niitä asianmukaisesti ja antamaan sovittelijoille keskeisemmän roolin osallistamisprosessissa;

51.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan romanitytöt ja -naiset selkeämmin mukaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, nuorisotakuu mukaan luettuna;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romaninaisten ja -lasten perusoikeuksia kunnioitetaan, että romaninaisille ja -tytöille tiedotetaan – myös valistuskampanjoiden avulla – oikeuksista, joita heillä on nykyisen kansallisen sukupuolten tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan lainsäädännön nojalla, ja että myös patriarkaalisia ja seksistisiä perinteitä torjutaan;

Laadukkaat työvoimapalvelut

53.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan laadukkaat työvoimapalvelut romaninuorille, myös työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville ja äärimmäisessä köyhyydessä eläville;

54.

kehottaa komissiota esittämään tiedonannon jäsenvaltioita ja työnantajia koskevan syrjimättömän rekrytointipolitiikan suuntaviivoista ja standardeista, mukaan lukien suositukset tasa-arvosuunnitelmien hyväksymisestä yritysten tasolla ja alakohtaisissa työehtosopimuksissa sekä monimuotoisuutta käsittelevien työryhmien toteuttamisesta työpaikalla, mukaan lukien stereotypioiden, ennakkoluulojen ja kielteisten asenteiden torjuminen, syrjinnän estäminen rekrytoinnissa, ylennyksissä, palkkauksessa ja koulutukseen pääsyssä; korostaa, että näitä tasa-arvoa koskevia toimintasuunnitelmia olisi käytettävä myös etnisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseen työpaikalla, sisäisten sääntöjen laatimiseen rasismin ja rasismiin liittyvän syrjinnän ja häirinnän torjumiseksi työpaikalla sekä työntekijöiden rekrytoinnin, uralla etenemisen ja työssä pysymisen seuraamiseen ja arvioimiseen tasa-arvolohkoittain, jotta voidaan tunnistaa suorat tai välilliset syrjivät käytännöt ja hyväksyä korjaavia toimenpiteitä eriarvoisuuden vähentämiseksi kaikilla näillä aloilla ja kerätä tätä varten tasa-arvotietoja noudattaen yksityisyyttä ja perusoikeuksia koskevia vaatimuksia;

55.

korostaa, että romanien työllisyyden kannalta kriittisimpiä haasteita on tehokas siirtyminen koulutuksesta avoimille työmarkkinoille; korostaa, että on tärkeää torjua erilaisia pimeän työn muotoja ja työnantajien harjoittamaa syrjintää sekä sovittaa työvoiman kysyntä yhteen työvoiman tarjonnan kanssa;

56.

kehottaa komissiota noudattamaan sitoumustaan hyväksyä toimintasuunnitelma Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamiseksi ja lisäämään romanien osallistamisen indikaattoriksi sosiaali-indikaattoreiden tulostauluun; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romaniväestö saa ihmisarvoisia työpaikkoja, oikeudenmukaisen palkan ja työolot, ja takaamaan, että sosiaalisen suojelun järjestelmät ja sosiaalipalvelut ovat asianmukaisia, kaikkien mahdollisten edunsaajien saatavilla ja että kaikki edunsaajat käyttävät kyseisiä palveluja ja järjestelmiä ja että niihin sisältyy yleinen ja syrjimätön terveydenhuolto sekä vähimmäistoimeentulojärjestelmät ja eläkeoikeudet;

o o

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksille ja parlamenteille, jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden valtiotasoa alemmille kansanedustuslaitoksille ja valtuustoille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan neuvostolle sekä Yhdistyneille kansakunnille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.

(2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(3) EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.

(4) EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(5) EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.

(6) EUVL C 328, 6.9.2016, s. 4.

(7) EUVL C 346, 27.9.2018, s. 171.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0075.

(10) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 21.

(11) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 24.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0428.

(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0447.

(14) Euroopan komissio, Vuoden 2019 kertomus romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta.

(15) Euroopan komissio, ”Mid-term evaluation of the EU framework for NRIS”.

(16) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ”Toinen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus – Poimintoja tuloksista”, 2016.

(17) Euroopan unionin perusoikeusvirasto, ”Toinen Euroopan unionin vähemmistöjä ja syrjintää koskeva tutkimus – Poimintoja tuloksista”, 2016.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/117

P9_TA(2020)0230

Ylimääräisen Eurooppa-neuvoston kokouksen valmistelu, erityisesti vaarallinen eskaloituminen ja Turkin rooli itäisellä Välimerellä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen valmistelusta, erityisesti vaarallisesta eskaloitumisesta ja Turkin roolista itäisellä Välimerellä (2020/2774(RSP))

(2021/C 385/11)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Turkista, erityisesti päätöslauselmansa 24. marraskuuta 2016 EU:n ja Turkin välisistä suhteista (1), 27. lokakuuta 2016 toimittajien tilanteesta Turkissa (2), 8. helmikuuta 2018 Turkin tämänhetkisestä ihmisoikeustilanteesta (3), 13. maaliskuuta 2019 Turkkia koskevasta komission vuoden 2018 kertomuksesta (4), 19. syyskuuta 2019 Turkin tilanteesta, erityisesti valittujen pormestareiden erottamisesta (5), ja 13. marraskuuta 2014 Turkin jännitteitä aiheuttavista toimista Kyproksen tasavallan talousvyöhykkeellä (6),

—	ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2020 käymänsä keskustelun vakaudesta ja turvallisuudesta itäisellä Välimerellä sekä Turkin kielteisestä roolista,

—	ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2019)0260) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2019)0220),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan aiemmat julkilausumat Turkin itäisellä Välimerellä harjoittamasta poraustoiminnasta, erityisesti 16. elokuuta 2020 annetun julkilausuman, joka koskee Turkin itäisellä Välimerellä uudelleen aloittamaa poraustoimintaa; ottaa huomioon kommentit, joita esitettiin Turkin ulkoministerin Mevlüt Çavuşoğlun kanssa 6. heinäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen, kommentit, joita esitettiin Kreikan puolustusministerin Nikolaos Panagiotopoulosin kanssa 25. kesäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen, sekä kommentit, joita esitettiin Kyproksen ulkoministerin Nikos Christodoulidesin kanssa 26. kesäkuuta 2020 järjestetyn tapaamisen jälkeen,

—

ottaa huomioon asiaa koskevat neuvoston ja Eurooppa-neuvoston päätelmät Turkista ja erityisesti 19. elokuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät itäisestä Välimerestä, 27. helmikuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta itäisellä Välimerellä sekä 17. ja 18. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät Turkin laittomasta poraustoiminnasta Kyproksen talousvyöhykkeellä,

—	ottaa huomioon EU:n ulkoministerien 15. toukokuuta 2020 ja 14. elokuuta 2020 antamat lausunnot itäisen Välimeren tilanteesta,

—	ottaa huomioon 28. elokuuta 2020 pidetyn EU:n epävirallisen ulkoministerikokouksen (Gymnich-kokouksen) tulokset,

—	ottaa huomioon Nato-sopimuksen vuodelta 1949 ja Naton pääsihteerin 3. syyskuuta 2020 antaman lausunnon,

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2020 pidetyn Euroopan unionin eteläisten jäsenvaltioiden (MED7) seitsemännen huippukokouksen jälkeen annetun Ajaccion julistuksen,

—	ottaa huomioon asiaa koskevan kansainvälisen tapaoikeuden sekä Yhdistyneiden kansakuntien vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS), jonka sopimuspuolia Kreikka ja Kypros sekä Euroopan unioni ovat, sekä YK:n peruskirjan,

—	ottaa huomioon Rooman perussäännön ja Kansainvälisen tuomioistuimen perustamisasiakirjat sekä sen oikeuskäytännössä vahvistetut ennakkotapaukset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon, että itäinen Välimeri, joka on strategisesti merkittävä alue EU:lle ja keskeisen tärkeä koko Välimeren alueen ja Lähi-idän alueen rauhalle ja vakaudelle, kärsii lukuisista pitkäaikaisista ja monikerroksisista, luonteeltaan poliittisista, taloudellisista ja geostrategisista kiistoista; ottaa huomioon, että jännitteiden kärjistymistä itäisellä Välimerellä ruokkivat Turkin yksipuoliset toimenpiteet, kuten sotilaalliset toimet, osallistavan diplomaattisen vuoropuhelun puuttuminen ja konfliktin sovittelupyrkimysten valitettava epäonnistuminen;

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun merenalaiset maakaasuvarannot löydettiin 2000-luvun alussa, Turkki on uhmannut naapureitaan kansainväliseen oikeuteen ja naapureidensa talousvyöhykkeiden rajoihin liittyen; ottaa huomioon, että merkittävien kaasuvarantojen löytyminen Välimereltä, mukaan lukien Leviathan-kaasukentän löytyminen vuonna 2010 ja sen jälkeen Välimeren kaikkien aikojen suurimman luonnonkaasuesiintymän, Zohrin kaasukentän, löytyminen Egyptin edustalta vuonna 2015, lisäsi kiinnostusta aluetta kohtaan ja johti uusiin etsintä- ja poraustoimiin vuosina 2018 ja 2019;

ottaa huomioon, että Turkki ei ole allekirjoittanut YK:n merioikeusyleissopimusta, jonka sopimuspuolia Kreikka ja Kypros ovat, ja että tämä johtuu meneillään olevasta talousvyöhykkeen rajojen määrittelyä koskevasta merialuekiistasta; ottaa huomioon, että Kreikka ja Turkki tulkitsevat perusluonteeltaan monimutkaista jatkuvasti kehittyvää merioikeutta eri tavoin; ottaa huomioon, että molemmat osapuolet väittävät vastapuolen tulkitsevan merioikeutta kansainvälisen oikeuden vastaisesti ja toimivan laittomasti; ottaa huomioon, että edellä mainittu talousvyöhykkeiden ja mannerjalustan rajojen määrittelyä koskeva kiista yhtäältä Turkin ja toisaalta Kreikan välillä on ollut ratkaisematta marraskuusta 1973;

ottaa huomioon, että Turkki on ehdokasmaa ja EU:n tärkeä kumppani ja että sen odotetaan ehdokasmaana noudattavan tiukasti demokratian periaatteita sekä kunnioittavan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, mikä koskee myös kansainvälisten yleissopimusten noudattamista; toteaa, että EU puolustaa selkeästi ja päättäväisesti Euroopan unionin etuja ja on osoittanut horjumatonta tukea ja solidaarisuutta Kreikalle ja Kyprokselle sekä pitänyt kiinni kansainvälisen oikeuden noudattamisesta;

ottaa huomioon, että Turkin itäisellä Välimerellä laittomasti harjoittama etsintä- ja poraustoiminta on johtanut itäisen Välimeren kiihkeään ja vaaralliseen militarisoitumiseen ja aiheuttanut siten vakavan uhan koko alueen rauhalle ja vakaudelle; toteaa, että Ranska lähetti 12. elokuuta 2020 Kreikan ja Kyproksen tueksi kaksi laivaston alustaan ja taisteluhävittäjiä alueelle ja otti osaa Kreikan, Kyproksen ja Italian kanssa järjestettyihin sotaharjoituksiin 26. elokuuta 2020;

toteaa, että 10. kesäkuuta 2020 Turkin sota-alukset reagoivat äärimmäisen vihamielisesti Ranskan laivaston alusta kohtaan, kun se pyysi Naton Sea Guardian -operaation puitteissa saada tarkastaa Turkin aluksen, jota epäiltiin Libyaa koskevan YK:n asevientikiellon rikkomisesta; toteaa, että tammikuusta 2020 lähtien Kreikka on rekisteröinyt yli 600 ilmatilan loukkausta, joihin Turkin ilmavoimat on syyllistynyt; toteaa, että Turkki on näiden toimiensa höysteeksi käyttänyt yhä vihamielisempää retoriikkaa niin Kreikkaa ja Kyprosta kuin EU:n muita jäsenvaltioita ja EU:ta itseään vastaan;

toteaa, että Kreikan ja Turkin väliset tunnustelevat neuvottelut ovat olleet pysähdyksissä maaliskuusta 2016 lähtien; toteaa, että YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2019 pitämänsä kokouksen jälkeen Kreikan pääministeri ja Turkin presidentti antoivat myönteisen sysäyksen kahdenvälisille suhteille ja joulukuussa poliittisen vuoropuhelun jatkamiselle, minkä jälkeen korkeat virkamiehet tapasivat Ankarassa tammikuussa 2020 ja luottamusta lisäävistä toimenpiteistä keskusteltiin Ateenassa helmikuussa 2020;

ottaa huomioon, että Kyproksen, Egyptin, Kreikan, Israelin, Italian, Jordanian ja palestiinalaishallinnon hallitukset perustivat tammikuussa 2019 itäisen Välimeren kaasufoorumin, joka on monikansallinen elin, jonka tehtävänä on alueellisten kaasumarkkinoiden ja resurssien kehittämiseen tähtäävän mekanismin kehittäminen; ottaa huomioon, että Turkin ulkoministeriö on arvostellut foorumia ja väittänyt, että se pyrkii sulkemaan Turkin kaasumarkkinoiden alueellisen yhteistyön ja koordinoinnin ulkopuolelle;

ottaa huomioon, että Turkki ja Libyan kansallisen sovinnon hallitus allekirjoittivat marraskuussa 2019 yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määritettiin uudet rajat näiden kahden maan merialueiden välillä siitä huolimatta, että mailla ei ole vierekkäisiä tai vastakkaisia rannikoita; ottaa huomioon, että merialueiden lainkäyttövallan määrittelyä Välimerellä koskeva Turkin ja Libyan yhteisymmärryspöytäkirja rikkoo kolmansien maiden suvereeneja oikeuksia, se ei ole merioikeuden mukainen eikä sillä ole mitään oikeusvaikutuksia kolmansiin maihin; toteaa, että jos yhteisymmärryspöytäkirjaa sovellettaisiin, se vetäisi käytännössä jakolinjan Välimeren itäisen ja läntisen osan välille, mikä uhkaisi meriturvallisuutta,

toteaa, että Turkki lähetti 20. huhtikuuta 2020 porausalus Yavuzin ja sitä saattavan Turkin laivaston aluksen Kyproksen talousvyöhykkeelle; toteaa, että Turkki lähetti 30. heinäkuuta 2020 seismologian alan tutkimusaluksen Barbarosin sekä Turkin sotalaivan ja toisen tukialuksen Kyproksen talousvyöhykkeelle; toteaa, että Turkki lähetti 10. elokuuta 2020 tutkimusalus Oruç Reisin sekä 17 sitä saattavaa laivaston alusta Kreikan vesille kartoittamaan merialueita mahdollista öljyn ja kaasun porausta varten alueella, jonka myös Turkki väittää kuuluvan lainkäyttövaltaansa; ottaa huomioon, että Kreikka vastasi tähän lähettämällä omia sota-aluksiaan seuraamaan turkkilaisia aluksia, joista yksi törmäsi kreikkalaiseen alukseen; toteaa, että Turkki jatkoi 31. elokuuta 2020 Oruç Reisin suorittamia etsintätoimia itäisellä Välimerellä 12. syyskuuta 2020 saakka; ottaa huomioon, että Turkin lähettämä Navtex-viesti koskee Kreikan mannerjalustalla olevaa aluetta; toteaa, että näiden Turkin toimien seurauksena Kreikan ja Turkin väliset suhteet ovat heikentyneet merkittävästi;

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun 10. elokuuta 2020 annettu Navtex-viesti toiminnasta Turkin, Kyproksen ja Kreetan välisillä vesillä vanheni, Turkin seismologian alan tutkimusalus Oruç Reis palasi 13. syyskuuta 2020 useiden neuvottelutoimien jälkeen eteläisen Antalyan maakunnan lähistöllä sijaitseville vesille, mikä saattaa lieventää jännitteitä Turkin ja Kreikan välillä;

toteaa, että puitteet Turkin itäisellä Välimerellä harjoittaman laittoman poraustoiminnan johdosta toteutettaville rajoittaville toimenpiteille luotiin marraskuussa 2019 sen jälkeen, kun neuvosto oli toistuvasti ilmaissut huolensa ja tuominnut jyrkästi poraustoiminnan useissa päätelmissä, kuten Eurooppa-neuvoston 22. maaliskuuta 2018 ja 20. kesäkuuta 2019 antamissa päätelmissä; toteaa, että 27. helmikuuta 2020 neuvosto lisäsi kaksi Turkish Petroleum Corporation -yhtiön (TPAO) johtajaa EU:n pakoteluetteloon, määräsi heidät matkustuskieltoon ja jäädytti heidän varansa, koska Turkki aloitti itäisellä Välimerellä laittoman poraustoiminnan; toteaa, että 28. elokuuta 2020 pidetyssä epävirallisessa Gymnich-ulkoministerikokouksessa vaadittiin asettamaan Turkkia vastaan lisää kohdennettuja pakotteita, jos Turkki ei ryhdy toimiin jännitteiden lieventämiseksi alueella; toteaa, että näistä rajoittavista toimenpiteistä on määrä keskustella Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa 24. ja 25. syyskuuta 2020; ottaa huomioon, että 10. syyskuuta 2020 Välimeren valtioiden Med7-huippukokoukseen osallistuneet kansalliset johtajat ilmaisivat täyden tukensa Kreikalle ja solidaarisuutensa sitä kohtaan ja pitivät valitettavana, että Turkki ei ollut vastannut EU:n toistuviin kehotuksiin lopettaa yksipuoliset ja laittomat toimensa itäisellä Välimerellä ja Egeanmerellä;

toteaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja Borrell, joka on toiminut yhdessä Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksan kanssa hyvin aktiivisesti alueella, on pyrkinyt löytämään ratkaisuja Turkin, Kreikan ja Kyproksen välisen vuoropuhelun avulla; ottaa huomioon, että jotta vuoropuhelussa voidaan edistyä, Turkin on pidättäydyttävä yksipuolisista toimista; ottaa huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan johdolla heinä- ja elokuussa tehdyt sovitteluyritykset valitettavasti epäonnistuivat; ottaa huomioon, että samaan aikaan kun neuvottelut jatkuivat, Egypti ja Kreikka tekivät 6. elokuuta 2020 kahdenvälisen merisopimuksen, jolla määriteltiin öljyn ja kaasun porausoikeuksia koskeva talousvyöhyke, sen jälkeen kun asiasta oli neuvoteltu 15 vuoden ajan Turkin ja Kyproksen kanssa;

ottaa huomioon, että Nato on myös ehdottanut useita aloitteita Kreikan ja Turkin välistä vuoropuhelua varten ja toiminut välittäjänä niiden välisissä keskusteluissa; ottaa huomioon, että Nato-sopimuksen 1 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta voimankäytöllä uhkailusta tai voimankäytöstä, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa;

ottaa huomioon, että YK:n peruskirjan mukaan valtioiden on sitouduttava sopimaan kansainväliset erimielisyydet, joissa ne saattavat olla osallisina, rauhanomaisin keinoin sillä tavoin, etteivät kansainvälinen rauha, turvallisuus ja oikeus vaarannu, ja pidättäytymään kansainvälisissä suhteissaan kaikesta väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden kansakuntien päämäärien kanssa;

on erittäin huolestunut tästä EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n jäsenehdokasmaan välillä meneillään olevasta kiistasta ja siihen liittyvästä uhasta, että sotilaallinen tilanne kärjistyy entisestään itäisellä Välimerellä; on vakuuttunut siitä, että kestävä ratkaisu konfliktiin voidaan saavuttaa ainoastaan vuoropuhelun, diplomatian ja neuvottelujen avulla hyvän tahdon hengessä ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

tuomitsee Turkin Kreikan ja Kyproksen mannerjalustalla ja talousvyöhykkeillä harjoittaman laittoman toiminnan, joka loukkaa EU:n jäsenvaltioiden täysivaltaisia oikeuksia, ja ilmaisee täyden solidaarisuutensa Kreikalle ja Kyprokselle; kehottaa Turkkia sitoutumaan kiistojen rauhanomaiseen ratkaisuun ja pidättymään yksipuolisista ja laittomista toimista ja uhkailuista, sillä ne saattaisivat vaikuttaa kielteisesti hyviin naapurisuhteisiin;

panee tyytyväisenä merkille Turkin 12. syyskuuta 2020 tekemän päätöksen vetää pois seismologian alan tutkimusaluksensa Oruç Reis, mikä on ensimmäinen askel itäisen Välimeren jännitteiden lieventämiseksi; tuomitsee Turkin 15. syyskuuta 2020 tekemän päätöksen lähettää uusi Navtex-viesti, jolla jatketaan porausalus Yavuzin toiminta-aikaa 12. lokakuuta 2020 saakka; kehottaa Turkkia osoittamaan maltillisuutta ja edistämään ennakoivasti tilanteen rauhoittamista, esimerkiksi kunnioittamalla kaikkien naapureidensa alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia, lopettamalla välittömästi kaikki laittomat etsintä- ja poraustoimet itäisellä Välimerellä, olemalla loukkaamatta Kreikan ilmatilaa sekä Kreikan ja Kyproksen aluevesiä ja irtautumalla nationalistisesta sotaa lietsovasta retoriikasta; torjuu uhkausten esittämisen ja loukkaavan kielenkäytön käyttämisen jäsenvaltioita ja EU:ta kohtaan ja pitää sitä EU:n jäsenehdokasmaalta sopimattomana käytöksenä, jota ei voida hyväksyä;

toteaa, että ratkaisu on löydettävä diplomaattisten keinojen, sovittelun ja kansainvälisen oikeuden avulla, ja tukee voimakkaasti paluuta osapuolten väliseen vuoropuheluun; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia toimijoita, erityisesti Turkkia, sitoutumaan tilanteen pikaiseen rauhoittamiseen lopettamalla sotilaallisen läsnäolonsa alueella, jotta mahdollistetaan vuoropuhelu ja tehokas yhteistyö;

kehottaa Turkkia EU:n jäsenehdokasmaana kunnioittamaan täysimääräisesti merioikeutta ja EU:n jäsenvaltioiden Kreikan ja Kyproksen suvereniteettia omilla aluevesillään sekä niiden täysivaltaisia oikeuksia omilla merialueillaan; kehottaa jälleen Turkin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan YK:n merioikeusyleissopimuksen ja muistuttaa, että vaikka Turkki ei ole sopimuksen allekirjoittajavaltio, tapaoikeuden perusteella jopa asumattomilla saarilla on oma talousvyöhykkeensä;

pitää valitettavana, että jännitteiden kärjistyminen heikentää mahdollisuuksia aloittaa uudelleen suorat neuvottelut Kyproksen kysymyksen kokonaisvaltaisesta ratkaisemisesta, vaikka tämä on edelleen tehokkain tie Kyproksen ja Turkin välisten talousvyöhykkeiden aluerajojen määrittämistä ajatellen; kehottaa kaikkia asianomaisia osapuolia tukemaan aktiivisesti neuvotteluja Kyproksen kysymyksen oikeudenmukaisesta, kattavasta ja toteuttamiskelpoisesta ratkaisemisesta YK:n puitteissa, sellaisena kuin se on määritelty asiaa koskevissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa, kansainvälisen oikeuden ja EU:n säännöstön mukaisesti ja unionin perusperiaatteiden kunnioittamisen pohjalta;

suhtautuu myönteisesti Kyproksen ja Kreikan hallitusten Turkille esittämään pyyntöön neuvotella vilpittömässä mielessä merirajojen määrittämisestä näiden kolmen maan rannikoiden välillä; kehottaa osapuolia saattamaan asiaa koskevat kiistat Haagin kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi tai turvautumaan kansainväliseen välimiesmenettelyyn, jos sovintoratkaisuun ei päästä sovittelun avulla;

suhtautuu myönteisesti EU:n, erityisesti varapuheenjohtajan / korkean edustajan Borrellin ja Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltio Saksan, ja muiden kansainvälisten elinten, kuten Naton, ponnisteluihin ratkaisun löytämiseksi vuoropuhelun ja diplomatian keinoin; kehottaa kaikkia osapuolia neuvottelemaan vilpittömästi ja aidosti yhteisen sitoutumisen hengessä talousvyöhykkeiden ja mannerjalustan rajojen määrittämisestä noudattaen tinkimättä kansainvälistä oikeutta ja hyvien naapuruussuhteiden periaatetta; kannattaa ehdotusta järjestää itäisen Välimeren alueen monenvälinen konferenssi, johon kaikki asianomaiset toimijat osallistuisivat ja joka tarjoaisi foorumin riitojen ratkaisemiseksi vuoropuhelun avulla;

kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita käymään laajempaa ja osallistavaa vuoropuhelua Turkin kanssa ja pyrkimään sopimaan kattavasta ja strategisesta Välimeren alueen turvallisuusarkkitehtuurista ja energiayhteistyöstä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sitoutumaan tässä vuoropuhelussa edelleen lujasti unionin perusarvoihin ja -periaatteisiin, mukaan lukien ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja yhteisvastuun periaatteen kunnioittaminen;

10.

kehottaa tekemään kiireellisesti kaikesta poraustoiminnasta kattavan ympäristöriskien arvioinnin ottaen huomioon avomerellä tapahtuvaan kaasunetsintään liittyvät moninaiset ympäristöön, työvoimaan ja paikalliseen väestöön kohdistuvat riskit; kehottaa kaikkia osapuolia investoimaan uusiutuvaan energiaan ja kestävään ilmastoystävälliseen tulevaisuuteen ja kehottaa EU:ta tukemaan tällaisen Välimeren vihreän kehityksen ohjelman kehittämistä, johon sisältyisi suunnitelmia tällä laajemmalla alueella toteutettavista uusiutuvia energialähteitä koskevista investointisuunnitelmista, jotta vältettäisiin ilmaston ja ympäristön kannalta haitallisia rajallisia fossiilisia luonnonvaroja koskevat kiistat;

11.

on erittäin huolissaan EU:n ja Turkin suhteiden nykytilasta, joka johtuu pääasiassa Turkin kehnosta ihmisoikeustilanteesta sekä demokratian ja oikeusvaltion rapautumisesta; korostaa Turkin tällä laajemmalla alueella toteuttamien yksipuolisten ulkopoliittisten aloitteiden tähänastisia ja nykyisiä kielteisiä vaikutuksia ja sitä, että Turkin laiton etsintä- ja poraustoiminta itäisellä Välimerellä pahentaa entisestään EU:n ja Turkin suhteiden yleistä heikkenemistä; kehottaa Turkkia ja EU:n jäsenvaltioita yhdessä tukemaan Libyan konfliktin rauhanomaista ratkaisemista ja poliittista vuoropuhelua ja noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston määräämää asevientikieltoa; pitää valitettavina Turkin nykyisen ulkopolitiikan ja Välimerellä toteutettujen muiden toimien kielteisiä vaikutuksia alueen vakauteen; toistaa kantansa, jonka se esitti Turkin sotilasoperaatiosta Koillis-Syyriassa ja sen seurauksista 24. lokakuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa (7);

12.

kehottaa Naton asianmukaisia foorumeja ja erityisesti tavanomaisten aseiden valvontaa käsittelevää korkean tason työryhmää keskustelemaan kiireellisesti asevalvonnasta itäisellä Välimerellä;

13.

muistuttaa, että EU:n ja Turkin välinen parlamentaarinen vuoropuhelu on tärkeä osa vuoropuhelua ja toimia tilanteen rauhoittamiseksi; pitää erittäin valitettavana, että Turkin kansalliskokous kieltäytyy jatkuvasti palauttamasta ohjelmaan EU:n ja Turkin parlamentaarisen sekavaliokunnan kahdenvälisiä kokouksia; kehottaa jatkamaan näitä kokouksia välittömästi;

14.

toistaa, että lisäpakotteet voidaan välttää vain vuoropuhelun, vilpittömän yhteistyön ja paikalla tapahtuvan konkreettisen edistymisen avulla; kehottaa neuvostoa olemaan valmiina laatimaan luettelon lisäpakotteista, mikäli vuorovaikutuksessa Turkin kanssa ei edistytä merkittävästi; ehdottaa, että pakotteiden olisi oltava alakohtaisia ja kohdennettuja; on vakaasti sitä mieltä, että nämä pakotteet eivät saisi vaikuttaa haitallisesti Turkin kansaan, Turkin riippumattomalle kansalaisyhteiskunnalle annettavaan tukeen eikä Turkissa oleskeleviin pakolaisiin;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja pääsihteerille, Turkin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä EU:n jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 93.

(2) EUVL C 215, 19.6.2018, s. 199.

(3) EUVL C 463, 21.12.2018, s. 56.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0200.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0017.

(6) EUVL C 285, 5.8.2016, s. 11.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0049.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/122

P9_TA(2020)0231

Valko-Venäjä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Valko-Venäjän tilanteesta (2020/2779(RSP))

(2021/C 385/12)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä, erityisesti 4. lokakuuta 2018 tiedotusvälineiden vapauden heikentymisestä Valko-Venäjällä ja erityisesti Charter97-verkkosivuston tapauksesta (1), 19. huhtikuuta 2018 Valko-Venäjästä (2), 6. huhtikuuta 2017 Valko-Venäjän tilanteesta (3), 24. marraskuuta 2016 Valko-Venäjän tilanteesta (4) ja 8. lokakuuta 2015 kuolemanrangaistuksesta Valko-Venäjällä (5) antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon itäisen kumppanuuden käynnistämisen Prahassa 7. toukokuuta 2009 EU:n ja sen kuuden Itä-Euroopan kumppanimaan Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan tasavallan, Ukrainan ja Valko-Venäjän yhteisenä hankkeena,

—	ottaa huomioon Prahassa vuonna 2009, Varsovassa vuonna 2011, Vilnassa vuonna 2013, Riiassa vuonna 2015 ja Brysselissä vuonna 2017 pidettyjen itäisen kumppanuuden huippukokousten yhteiset julkilausumat,

—	ottaa huomioon Valko-Venäjällä 9. elokuuta 2020 pidetyt presidentinvaalit,

—	ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta antamat julkilausumat presidentinvaaleista, erityisesti 11. elokuuta 2020 ja 17. elokuuta 2020 annetut julkilausumat,

—

ottaa huomioon korkean edustajan / varapuheenjohtajan julkilausumat ja erityisesti hänen ennen presidentinvaaleja 7. elokuuta 2020 antamansa julkilausuman ja 14. heinäkuuta 2020 antamansa julkilausuman presidenttiehdokkaiden rekisteröimättä jättämisestä, korkean edustajan / varapuheenjohtajan ja Kanadan ulkoministerin 26. elokuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman sekä korkean edustajan / varapuheenjohtajan ja naapuruuspolitiikasta ja laajentumisesta vastaavan komission jäsenen 10. elokuuta 2020 antaman yhteisen julkilausuman presidentinvaaleista,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin puhemiehen 13. elokuuta 2020 antaman julkilausuman ja viiden poliittisen ryhmän johtajien 17. elokuuta 2020 antaman julkilausuman Valko-Venäjän tilanteesta 9. elokuuta 2020 pidettyjen niin kutsuttujen presidentinvaalien jälkeen,

—	ottaa huomioon 14. elokuuta 2020 pidetyn ulkoasiainneuvoston ylimääräisen kokouksen tärkeimmät tulokset ja 19. elokuuta 2020 pidetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät Valko-Venäjän tilanteesta 9. elokuuta 2020 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen,

—

ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan 7. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman poliittisin perustein toteutetuista mielivaltaisista ja selittämättömistä pidätyksistä ja vangitsemisista ja 11. syyskuuta 2020 antaman julkilausuman koordinointineuvoston jäseniin kohdistuvan väkivallan ja pelottelun kärjistymisestä,

—	ottaa huomioon EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian ja tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan,

—	ottaa huomioon EUH:n tiedottajan julkilausumat, erityisesti 19. kesäkuuta 2020 annetun julkilausuman viimeaikaisista tapahtumista ennen presidentinvaaleja ja 18. marraskuuta 2019 annetun julkilausuman Valko-Venäjän parlamenttivaaleista,

—	ottaa huomioon 17. helmikuuta 2020 annetun neuvoston päätöksen vuonna 2004 asetetun EU:n asevientikiellon ja sellaisten tavaroiden vientikiellon, joita voidaan käyttää kansallisiin tukahduttamistoimiin, jatkamisesta Valko-Venäjän osalta (6),

—	ottaa huomioon ODIHR:n 15. heinäkuuta 2020 antaman lausuman, jonka mukaan Valko-Venäjälle ei lähetetty vaalitarkkailuvaltuuskuntaa, koska sille ei ollut esitetty kutsua,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kaikki ihmisoikeussopimukset, joissa Valko-Venäjä on osapuolena,

—	ottaa huomioon Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta käsittelevän YK:n erityisraportoijan 10. heinäkuuta 2020 esittämän raportin,

—	ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 17. heinäkuuta 2020 antaman julkilausuman ja Etyjin/ODIHR:n aiemmat raportit Valko-Venäjän vaaleista,

—	ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 10. ja 14. elokuuta 2020 antamat julkilausumat vaalien jälkeisistä tapahtumista Valko-Venäjällä,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

toteaa, että toistuvista yrityksistä huolimatta Valko-Venäjällä ei ole rekisteröity uusia poliittisia puolueita vuoden 2000 jälkeen; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta kieltäytyi rekisteröimästä ehdokkaiksi vuoden 2020 presidentinvaaleihin hallinnon kannalta kriittisiä poliitikkoja, jotka olivat tietojen mukaan keränneet yli 100 000 allekirjoitusta, kuten kansallisessa lainsäädännössä edellytetään, ja korostaa ehdolle asettumisen suhteettomia ja kohtuuttomia esteitä, mikä on vastoin Etyjin sitoumuksia ja muita kansainvälisiä normeja;

ottaa huomioon, että presidentinvaalikampanjaa leimasivat jo toukokuun 2020 alusta lähtien rauhanomaisiin mielenosoittajiin, kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin, bloggaajiin ja toimittajiin kohdistetut maanlaajuiset tukahduttamistoimet sekä poliittisten aktivistien, heidän perheidensä ja kannattajiensa vakava pelottelu; ottaa huomioon, että eri puolilla maata on pidätetty yli 650 rauhanomaista mielenosoittajaa, toimittajaa ja kansalaisaktivistia heidän osallistuttuaan mielenosoituksiin hallintoa vastaan;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän vaaliprosessit eivät täyttäneet Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) suuntaviivoja, joissa kehotetaan noudattamaan perusvapauksia, tasa-arvoa, yleistä kattavuutta, poliittista moniarvoisuutta, luottamusta, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, vaikka Valko-Venäjä on Etyjin toimintaan osallistuva valtio;

D.	ottaa huomioon, että Etyjin/ODIHR:n vaalitarkkailuvaltuuskunta ei voinut tarkkailla vaaliprosessia, koska Valko-Venäjän viranomaiset eivät tarkoituksellisesti esittäneet ajoissa kutsua;

ottaa huomioon, että vaalien aikana raportoitiin järjestelmällisistä sääntöjenvastaisuuksista ja kansainvälisten vaalinormien rikkomisesta, kuten äänestäjien pelottelusta, äänioikeuden epäämisestä ja äänestysluetteloiden väärentämisestä, jota tapahtui valtavassa mittakaavassa; ottaa huomioon, että riippumattomia kotimaisia tarkkailijoita, myös niitä, jotka olivat tarkkailleet Valko-Venäjän presidentinvaalien ennakkoäänestystä, on pidätetty eri puolilla maata heidän dokumentoituaan useita vaalilain rikkomisia;

F.	ottaa huomioon, että Valko-Venäjän keskusvaalilautakunta ilmoitti, että nykyinen presidentti Aljaksandr Lukašenka voitti niin kutsutut presidentinvaalit;

G.	ottaa huomioon, että uskottavista maanlaajuisista raporteista ja ruohonjuuritason sosiaalisen median aloitteista käy ilmi, että nykyistä presidenttiä Aljaksandr Lukašenkaa suosittiin laajamittaisilla vaalipetoksilla ja että monet valkovenäläiset pitävät Svjatlana Tsihanouskajaa vaalien voittajana;

ottaa huomioon, että ennennäkemättömät rauhanomaiset mielenosoitukset, joissa ilmaistiin halu demokraattiseen muutokseen ja perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, alkoivat välittömästi niin kutsuttujen vaalitulosten julkistamisen jälkeen ja jatkuvat edelleen, kun sadat tuhannet ihmiset kokoontuvat Valko-Venäjän kaduille erityisesti viikonloppuisin järjestettäviin ”yhtenäisyysmarsseihin”, mikä osoittaa Valko-Venäjän yhteiskunnan tyytymättömyyden ja aktivoitumisen asteen;

I.	ottaa huomioon, että mielenosoituksiin on liittynyt laajoja lakkoja teollisuuslaitoksissa, myös eri alojen suurissa valtionyhtiöissä, yrityksissä, kouluissa, yliopistoissa, kaupungeissa ja kylissä ympäri maata;

ottaa huomioon, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot eivät tunnustaneet presidentinvaalien tuloksia, koska vaalien oikeudenmukaisuuteen kohdistui vahvoja epäilyksiä ja vaalitulosten väärentämisestä raportoitiin laajalti; ottaa huomioon, että vallassa olevan presidentin Aljaksandr Lukašenkan nykyinen toimikausi päättyy 5. marraskuuta 2020;

K.	ottaa huomioon, että Valko-Venäjän mielenosoitukset ovat mittakaavaltaan ennennäkemättömiä, ne ovat valtakunnallisia ja sukupolvien välisiä ja naiset toimivat niissä näkyvästi johtajina;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset vastasivat oikeutettuihin ja rauhanomaisiin mielenosoituksiin suhteettomalla väkivallalla; toteaa, että turvallisuusjoukot ovat vastanneet erittäin ankarasti rauhanomaisiin mielenosoituksiin ja käyttäneet usein liiallista, tarpeetonta ja summittaista voimaa, josta esimerkkinä on kyynelkaasun, pamppujen, tainnutuskranaattien ja vesitykkien voimaperäinen käyttö; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on raportoinut, että viime viikkoina on pidätetty noin 6 700 henkilöä heidän käyttäessään oikeuttaan rauhanomaiseen ja vapaaseen kokoontumiseen; ottaa huomioon, että asiantuntijat ovat saaneet tiedot ainakin 450 tapauksesta, joissa vangittuihin henkilöihin on kohdistettu kidutusta, seksuaalista väkivaltaa, raiskauksia ja pahoinpitelyjä, ja että 9. elokuuta 2020 jälkeen useita ihmisiä on kadonnut tai heidät on löydetty kuolleina, mukaan lukien Aljaksandr Taraikouski, Konstantin Šišmakov, Aleksander Vihor ja Gennadi Šutov;

ottaa huomioon, että koordinointineuvosto perustettiin toimimaan väliaikaisena institutionaalisena kumppanina kansallisessa vuoropuhelussa, jonka tarkoituksena on järjestää uudet vaalit kansainvälisten normien mukaisesti ja ODIHR:n vaalitarkkailussa; ottaa huomioon, että sen jälkeen tuhannet ihmiset ovat ilmaisseet tukensa sen vaatimuksille uusista vaaleista ja että kaikkia koordinointineuvoston johtavia jäseniä (Lilija Ulasava, Maksim Znak, Siarhei Dyleuski, Maria Kalesnikava) on häiritty, kuulusteltu tai pidätetty; ottaa huomioon, että jatkuva häirintä ja uhkailu ovat johtaneet siihen, että opposition johtavat jäsenet Svjatlana Tsihanouskaja ja Veranika Tsapkala, Pavel Latuška ja Volha Kavalkova ovat hakeneet turvaa Euroopan unionista; ottaa huomioon, että 7. syyskuuta 2020 naamioituneet miehet sieppasivat toisen johtajan, Maria Kalesnikavan, tunnuksettomaan pakettiautoon Minskin kadulla keskellä päivää; ottaa huomioon, että Nobelin palkinnon saaja Svjatlana Aleksijevitš on ainoa koordinointineuvoston puheenjohtajiston jäsen, joka on edelleen vapaana Valko-Venäjällä; ottaa huomioon, että hänen turvallisuudestaan kannetaan jatkuvasti vakavaa huolta, vaikka hän on saanut poikkeuksellista tukea eurooppalaisilta diplomaateilta;

ottaa huomioon, että 19. elokuuta 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti määrätä pakotteita huomattavalle määrälle henkilöitä, jotka ovat vastuussa väkivallasta, tukahduttamisesta ja vaalituloksen väärentämisestä Valko-Venäjällä, ja kieltää heiltä pääsyn EU:hun ja jäädyttää heidän rahoitusvaransa EU:ssa;

ottaa huomioon, että vaalikampanja ja presidentinvaalit järjestettiin covid-19-pandemian aikana ja että Valko-Venäjän poliittinen johto ja viranomaiset kiistivät toistuvasti pandemian vaikutukset, minkä vuoksi toimittajat, lääkintähenkilöstö ja tavalliset ihmiset alkoivat jakaa tärkeää tietoa pandemiasta ja tarvittavista varotoimenpiteistä ja osoittivat siten ihmisten yhteiskunnallisen sitoutumisen ja Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden;

ottaa huomioon, että Venäjän federaation presidentti ilmoitti 27. elokuuta 2020 tukevansa Valko-Venäjän viranomaisia kansalaisten oikeutetun tyytymättömyyden tukahduttamisessa tarjoamalla käyttöön poliisin erikoisjoukkoja; ottaa huomioon, että Lukašenka ilmoitti 21. elokuuta 2020 valtion tiedotusvälineissä työskentelevien lakkoilevien ja irtisanoutuvien toimittajien korvaamisesta niin sanotuilla venäläisillä media-alan asiantuntijoilla; ottaa huomioon, että Venäjä, Kiina ja Turkki onnittelivat ensimmäisten valtioiden joukossa Lukašenkaa tämän vilpillisestä vaalivoitosta;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset jatkavat riippumattomiin valkovenäläisiin toimittajiin ja kansalaistoimittajiin kohdistamiaan väkivaltaisia tukahduttamistoimia ja pyrkivät tarkoituksellisesti estämään puolueettoman raportoinnin vaientaakseen kotimaisen ja kansainvälisen huolestumisen ja arvostelun, muun muassa perumalla yli kahdentoista kansainvälisen toimittajan akkreditoinnin 29. elokuuta 2020;

ottaa huomioon, että Valko-Venäjän ihmisoikeustilanne heikkeni edelleen vaalikampanjan aikana ja vaalien jälkeen; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajien työympäristö on jatkuvasti heikentynyt ja että ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuu järjestelmällisesti pelottelua, häirintää ja perusvapauksien rajoittamista; ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jossa on vielä käytössä kuolemanrangaistus;

korostaa, että Eurooppa-neuvoston kannan mukaisesti Euroopan parlamentti ei tunnusta Valko-Venäjällä 9. elokuuta 2020 pidettyjen niin kutsuttujen presidentinvaalien tuloksia, koska vaaleissa rikottiin räikeästi kaikkia kansainvälisesti tunnustettuja normeja; ei tunnusta Aljaksandr Lukašenkaa Valko-Venäjän presidentiksi tämän nykyisen toimikauden päätyttyä;

tuomitsee mitä jyrkimmin sen, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti oikeutta, vapautta ja demokratiaa vaativat rauhanomaiset mielenosoitukset 9. elokuuta 2020 pidettyjen vilpillisten presidentinvaalien jälkeen; vaatii lopettamaan välittömästi väkivallan käytön, kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ennen 9. elokuuta 2020 pidettyjä niin kutsuttuja vaaleja ja niiden jälkeen poliittisista syistä pidätetyt henkilöt sekä luopumaan heitä vastaan nostetuista syytteistä, mukaan lukien kaikki henkilöt, jotka on pidätetty siksi, että he ovat osallistuneet mielenosoituksiin vaalituloksia tai viranomaisten käyttämää väkivaltaa vastaan tai ilmaisseet tukevansa näitä protesteja;

tuomitsee jatkuvan pelottelun, vainon ja suhteettoman voimankäytön lakkoihin osallistuneita, koordinointineuvoston jäseniä ja muita oppositiohahmoja, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja, riippumattomia toimittajia ja bloggaajia kohtaan; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki ennen vilpillisiä 9. elokuuta 2020 pidettyjä vaaleja ja niiden jälkeen mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, mukaan lukien Pavel Sevjarynets, Mikalai Statkevitš, Maria Kalesnikava, Andrei Jahorau, Anton Radniankou ja Ivan Krautsou; vaatii lopettamaan kaikki poliittisiin syihin perustuvat syytetoimet;

suhtautuu myönteisesti koordinointineuvostoon Valko-Venäjän demokraattista muutosta vaativien ihmisten väliaikaisena edustajana, joka on avoin kaikille poliittisille ja yhteiskunnallisille sidosryhmille;

tukee osallistavan kansallisen vuoropuhelun tuloksena tapahtuvaa rauhanomaista ja demokraattista vallansiirtoa Valko-Venäjän kansan demokraattisia oikeuksia ja perusoikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen; toistaa tässä yhteydessä Valko-Venäjän kansan kehotukset järjestää mahdollisimman pian uudet vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit Etyjin/ODIHR:n johtaman kansainvälisen valvonnan alaisena ja kansainvälisesti tunnustettujen normien mukaisesti;

ilmaisee yksiselitteisen tukensa Valko-Venäjän kansalle sen oikeutetuissa vaatimuksissa ja pyrkimyksissä, jotka koskevat uusia vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja, perusvapauksia ja ihmisoikeuksia, demokraattista edustusta, poliittista osallistumista, ihmisarvoa ja oikeutta valita oma kohtalonsa; toteaa, että Valko-Venäjän nykyinen protestiliike perustuu yleiseen ja laajaan vaatimukseen Valko-Venäjän demokratisoitumisesta, sillä sen kansalla on oltava samat demokratian ja vapauden perusoikeudet kuin kaikilla muilla Euroopan mantereen kansalaisilla;

kehottaa komissiota, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa tukemaan Valko-Venäjän demokraattista oppositiota, Svjatlana Tsihanouskajan johtama koordinointineuvosto mukaan luettuna;

arvostaa Svjatlana Tsihanouskajan, Veranika Tsapkalan ja Maria Kalasnikavan johdolla toimivien rohkeiden valkovenäläisten naisten ja heidän tukijoidensa tärkeää panosta Valko-Venäjän kansan oikeutettujen vaatimusten esittämisessä ja edustamisessa; panee merkille, että monet valkovenäläiset pitävät Svjatlana Tsihanouskajaa presidentinvaalien voittajana ja Valko-Venäjän vaaleilla valittuna presidenttinä;

vaatii vapauttamaan välittömästi koordinointineuvoston pidätetyt jäsenet Lilija Ulasavan, Maksim Znakin, Siarhei Dyleuskin ja Maria Kalesnikavan; vaatii, että koordinointineuvosto voi osallistua täysipainoisesti ja esteettä kaikkeen kansalliseen vuoropuheluun; pitää myönteisenä, että EU:n jäsenvaltioiden ja muiden samanmielisten maiden edustajat ovat tarjonneet suojelua Svjatlana Aleksijevitšille;

10.

pitää erittäin valitettavana kauhistuttavia väkivaltaisuuksia ja julmia tukahduttamistoimia sekä kidutusta, joita on kohdistettu rauhanomaisia mielenosoittajia ja pidätettyjä vastaan; kehottaa käynnistämään riippumattoman ja tehokkaan tutkimuksen mielenosoitusten yhteydessä kuolleiden Aljaksandr Taraikouskin, Aleksander Vihorin, Artsiom Parukoun, Gennadi Šutovin ja Konstantin Šišmakovin tapauksista;

11.

kehottaa lopettamaan kaiken pahoinpitelyn ja kidutuksen, sisällyttämään Valko-Venäjän rikoslakiin kidutuksen erityisen määritelmän kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti ja muuttamaan lainsäädäntöä tahdonvastaisten katoamisten kriminalisoimiseksi;

12.

korostaa tarvetta varmistaa kansalaisten oikeus kokoontumis-, yhdistymis-, ilmaisun- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedotusvälineiden vapauteen ja poistaa siten kaikki näitä vapauksia rajoittavat lainsäädännölliset ja käytännön rajoitukset; tuomitsee jyrkästi kuolemanrangaistuksen jatkuvan soveltamisen ja vaatii sen välitöntä ja pysyvää poistamista ja tätä odoteltaessa tehokasta oikeutta hakea muutosta kuolemanrangaistuksiin;

13.

antaa täyden tukensa valkovenäläisille työntekijöille ja riippumattomille ammattiliitoille ja kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia ja työnantajia kunnioittamaan valkovenäläisten työntekijöiden perusoikeuksia lakkoilla ilman irtisanomisen, pidättämisen tai muiden kostotoimien riskiä ILOn yleissopimusten nro 87 ja 98 mukaisesti; tukee Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön Kansainväliselle työjärjestölle osoittamaa kehotusta puuttua kiireesti lakkokomiteoiden johtajien ja riippumattomien ammattiyhdistysaktivistien pidätyksiin ja vankeustuomioihin, jotta voidaan suojella heidän kokoontumis- ja yhdistymisvapauttaan; ilmaisee tukevansa Valko-Venäjän demokraattisten ammattiliittojen kongressin koordinoivaa roolia;

14.

kannattaa voimakkaasti EU:n niille henkilöille määräämiä pakotteita, jotka ovat vastuussa vaalitulosten väärentämisestä ja tukahduttamistoimista Valko-Venäjällä, Aljaksandr Lukašenka mukaan luettuna; kehottaa neuvostoa panemaan viipymättä ja tiiviissä yhteistyössä kansainvälisten kumppaneiden kanssa täytäntöön kaikkiin Valko-Venäjällä vaalivilppiin, väkivaltaan ja sortotoimiin syyllistyneisiin valkovenäläisiin henkilöihin kohdistuvia laaja-alaisia ja tehokkaita pakotteita; kehottaa neuvostoa toimimaan samoin kuin Baltian maat, jotka ovat sisällyttäneet Lukašenkan pakoteluetteloonsa, ja laajentamaan alun perin ehdotettua pakotteiden kohteena olevien henkilöiden joukkoa siten, että siihen sisällytetään huomattava määrä sekä korkeita että keskitason virkamiehiä ja yrittäjiä, joiden tiedetään tukevan hallintoa tai sanovan irti työntekijöitään lakkoihin osallistumisen vuoksi; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja neuvostoa tarkastelemaan mahdollisuutta ottaa mukaan Venäjän kansalaisia, jotka osallistuvat suoraan Lukašenkan hallinnon tukemiseen Valko-Venäjällä;

15.

pitää erittäin myönteisenä Etyjin puheenjohtajan ehdotusta avustaa yhteistyössä seuraajansa kanssa Valko-Venäjää vuoropuheluprosessin järjestämisessä; vaatii Valko-Venäjän viranomaisia hyväksymään Etyjin nykyisen ja tulevan puheenjohtajan tekemän tarjouksen;

16.

kehottaa EUH:ta ja komissiota laatimaan kattavan katsauksen EU:n Valko-Venäjän-politiikasta, jotta voidaan tukea Valko-Venäjän kansaa ja sen demokraattisia pyrkimyksiä sekä kansalaisyhteiskuntaa, ihmisoikeuksien puolustajia, riippumattomia ammattiliittoja ja riippumattomia tiedotusvälineitä; kehottaa lisäämään EU:n rahoitusta Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja jäädyttämään kaikki EU:n varojen siirrot Valko-Venäjän nykyiselle hallitukselle ja valtion valvonnassa oleville hankkeille sekä lopettamaan Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) ja muiden lainojen myöntämisen nykyiselle hallinnolle; kehottaa EU:ta järjestämään demokraattista Valko-Venäjää tukevan avunantajien konferenssin, joka kokoaisi yhteen kansainväliset rahoituslaitokset, G7-maat, EU:n jäsenvaltiot ja toimielimet sekä muut tahot, jotka ovat halukkaita sitoutumaan usean miljardin euron rahoituspakettiin tulevien uudistuspyrkimysten ja talouden rakenneuudistuksen tukemiseksi;

17.

kehottaa EUH:ta keskeyttämään neuvottelut EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuuden painopisteistä, kunnes on pidetty vapaat ja oikeudenmukaiset presidentinvaalit;

18.

kehottaa hallitusta vahvistamaan terveydenhuoltojärjestelmää ja tarjoamaan Valko-Venäjän kansalaisille kaikki asiaankuuluvat ja ihmishenkiä pelastavat tiedot pandemiasta avoimella ja osallistavalla tavalla; korostaa tarvetta parantaa terveydenhuollon saatavuutta ja laatua pidätyskeskuksissa, erityisesti covid-19-pandemian vuoksi, sekä terveydenhuoltohenkilökunnan työoloja, sillä raporteista on käynyt ilmi, että poliisi on estänyt loukkaantuneilta protestoijilta avunsaannin ja pidättänyt terveydenhuollon työntekijöitä;

19.

kannustaa EU:n jäsenvaltioita helpottamaan ja nopeuttamaan humanitaarisen käytävän perustamista ja viisumimenettelyjä Valko-Venäjältä poliittisista syistä pakeneville tai henkilöille, jotka tarvitsevat lääketieteellistä hoitoa heihin kohdistetun väkivallan seurauksena, ja antamaan heille ja heidän perheilleen kaiken tarvittavan tuen ja avun; kehottaa komissiota panemaan nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön EU:n rahoitustuen, jolla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa ja sortotoimien uhreja, sekä ottamaan käyttöön lisäresursseja, jotta näille voidaan antaa fyysistä, psykologista ja aineellista tukea;

20.

kehottaa EU:ta lisäämään edelleen ihmisten välisiä yhteyksiä tukemalla Valko-Venäjän riippumattomia kansalaisjärjestöjä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, ihmisoikeuksien puolustajia, tiedotusvälineiden edustajia ja riippumattomia toimittajia, luomalla nuorille valkovenäläisille uusia mahdollisuuksia opiskella EU:ssa ja tukemalla edelleen eurooppalaista humanistista yliopistoa; pyytää komissiota perustamaan kiireellisesti apurahaohjelman valkovenäläisistä yliopistoista heidän demokratiamyönteisen asenteensa vuoksi häädetyille opiskelijoille ja tutkijoille;

21.

korostaa, että on pantava toimeen kattava tutkimus hallinnon Valko-Venäjän kansaan kohdistamista rikoksista, ja korostaa osallistuvansa päättäväisesti tämän tutkimuksen tekemiseen;

22.

tuomitsee tiedotusvälineiden ja internetin toiminnan tukahduttamisen sekä toimittajien ja bloggaajien pelottelun maan tilannetta koskevan tiedonkulun pysäyttämiseksi; korostaa Valko-Venäjän kansalaisten oikeutta esteettömään tiedonsaantiin; kehottaa EU:ta käyttämään eurooppalaista demokratiarahastoa ja muita välineitä tukeakseen kyseisiä mediataloja ja toimittajia, jotka ovat joutuneet hallinnon tukahduttamistoimien kohteeksi;

23.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja EUH:ta antamaan täyden tukensa YK:n ihmisoikeusneuvoston ja Etyjin Moskovan mekanismin pyrkimyksille varmistaa, että kansainväliset järjestöt dokumentoivat ihmisoikeusloukkauksia ja raportoivat niistä ja että tämän seurauksena teoista kannetaan vastuu ja uhrit saavat oikeutta;

24.

korostaa, että on tärkeää torjua EU:ta, sen jäsenvaltioita ja toimielimiä koskevan disinformaation leviämistä Valko-Venäjällä sekä Valko-Venäjän tilannetta koskevaa disinformaatiota EU:n sisällä sekä muita kolmansien osapuolten aiheuttamia hybridiuhkia; varoittaa hallintoa mahdollisista yrityksistä käyttää kansallisia, uskonnollisia, etnisiä ja muita vähemmistöjä sijaiskohteena yhteiskunnan huomion ohjaamiseksi pois vaalivilpistä ja sitä seuranneista massiivisista mielenosoituksista ja tukahduttamistoimista; tuomitsee Valko-Venäjän katolisen kirkon johtajan arkkipiispa Tadeusz Kondrusiewiczin maahanpaluun kieltämisen;

25.

tuomitsee Venäjän federaation hybridivaikuttamisen Valko-Venäjään ja erityisesti niin kutsuttujen media-asiantuntijoiden siirtämisen Valko-Venäjän valtion tiedotusvälineisiin sekä neuvonantajien lähettämisen sotilas- ja lainvalvontavirastoihin, ja vaatii Venäjän federaation hallitusta lopettamaan kaiken peitellyn tai avoimen sekaantumisen Valko-Venäjän sisäisiin prosesseihin; kehottaa Venäjän federaatiota kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta ja Valko-Venäjän itsemääräämisoikeutta; varoittaa, ettei Aljaksandr Lukašenkalla ole poliittisia tai moraalisia valtuuksia solmia Valko-Venäjän puolesta minkäänlaisia uusia sopimussuhteita, mukaan lukien Venäjän viranomaisten kanssa, sillä ne voisivat uhata Valko-Venäjän suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta;

26.

korostaa, että on tärkeää säilyttää Valko-Venäjän kehityskulut yhtenä EU:n prioriteettina; muistuttaa, että EU:n on oltava yhtenäinen ja sinnikäs reagoinnissaan Valko-Venäjän tilanteeseen;

27.

pitää valitettavana, että Valko-Venäjä on jo ladannut ydinpolttoainetta Astravietsin ydinvoimalan ensimmäiseen reaktoriin ja aikoo aloittaa energiantuotannon marraskuussa 2020 ilman, että se panee täysimääräisesti täytäntöön stressitestien perusteella annettuja suosituksia, mikä on erityisen huolestuttavaa näinä suuren poliittisen epävakauden aikoina;

28.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja kaikkien muiden demokraattisten maiden kansallisia jääkiekkoliittoja vaatimaan kansainvälistä jääkiekkoliittoa (IIHF) peruuttamaan päätöksensä järjestää vuoden 2021 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut osittain Valko-Venäjällä, kunnes maan tilanne ja erityisesti ihmisoikeustilanne ovat parantuneet;

29.

toistaa EU:n neuvostolle antamansa kehotuksen perustaa kattava, tehokas ja oikea-aikainen unionin laajuinen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmä (ns. Magnitskin lista), jonka avulla vakavista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleva tai niihin osallistunut henkilö, valtio, muu kuin valtiollinen toimija tai muu yhteisö voidaan ottaa viipymättä toimenpiteiden kohteeksi;

30.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle sekä Valko-Venäjän tasavallan ja Venäjän federaation viranomaisille.

(1) EUVL C 11, 13.1.2020, s. 18.

(2) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 100.

(3) EUVL C 298, 23.8.2018, s. 60.

(4) EUVL C 224, 27.6.2018, s. 135.

(5) EUVL C 349, 17.10.2017, s. 41.

(6) EUVL L 45, 18.2.2020, s. 3.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/133

P9_TA(2020)0233

Filippiinien tilanne, mukaan lukien Maria Ressan tapaus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Filippiinien tilanteesta, mukaan lukien Maria Ressan tapaus (2020/2782(RSP))

(2021/C 385/14)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Filippiinien tilanteesta ja erityisesti 15. syyskuuta 2016 (1), 16. maaliskuuta 2017 (2) ja 19. huhtikuuta 2018 (3) antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon, että Filippiinit ja EU (tuolloin Euroopan talousyhteisö EEC) solmivat diplomaattisuhteet 12. toukokuuta 1964,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Filippiinien tasavallan kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

—	ottaa huomioon Filippiinien aseman Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) perustajajäsenenä,

—	ottaa huomioon 10. helmikuuta 2020 julkistetun yhteisen valmisteluasiakirjan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa koskevan unionin erityisen kannustusmenettelyn (GSP+) mukaisesta vuodet 2018 ja 2019 kattavasta Filippiinien arvioinnista (SWD(2020)0024),

—	ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 16. kesäkuuta 2020 antaman julkilausuman Maria Ressan ja Reynaldo Santoksen tuomitsemisesta,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 11. heinäkuuta 2019 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksien edistämisestä ja suojelusta Filippiineillä,

—	ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2020 julkaistun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet'n vuosikertomuksen ihmisoikeustilanteesta Filippiineillä,

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön,

—	ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2020 hyväksytyn Filippiinien tasavallan lain nro 11479, joka tunnetaan myös terrorismin vastaisena lakina,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon, että Filippiineillä ja EU:lla on pitkät diplomaattiset, taloudelliset, kulttuuriset ja poliittiset suhteet; ottaa huomioon, että ratifioimalla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen unioni ja Filippiinit ovat vahvistaneet yhteisen sitoumuksensa hyvän hallinnon, demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen periaatteisiin sekä alueen vakauteen ja turvallisuuteen;

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 30. kesäkuuta 2020 antamassa kertomuksessa Filippiinien ihmisoikeustilanteesta todettiin, että hallituksen huumeidenvastaiseen kampanjaan liittyvät surmat olivat ”laajalle levinneitä ja järjestelmällisiä” ja että hallituksen tietojen mukaan ainakin 8 663 ihmistä oli tapettu; ottaa huomioon, että toisten arvioiden mukaan määrä on jopa kolminkertainen; ottaa huomioon, että presidentti Duterte on nimenomaisesti kannustanut poliisia toteuttamaan laittomia teloituksia ja luvannut heille koskemattomuuden, ja tällaisiin toimiin osallistuneet poliisit ovat saaneet ylennyksiä; ottaa huomioon, että presidentti Duterte on vannonut jatkavansa huumeidenvastaista kampanjaansa aina nykyisen presidenttikautensa loppuun eli vuoteen 2022 saakka; ottaa huomioon, että suurin osa uhreista tulee köyhistä ja syrjäytyneistä yhteisöistä;

ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet kutistuvat yhä enemmän; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien puolustajiin, toimittajiin ja aktivisteihin, jotka pyrkivät paljastamaan maassa tapahtuneiksi väitetyt laittomat teloitukset ja muut ihmisoikeusloukkaukset, kohdistuu jatkuvasti uhkailua, häirintää, pelottelua ja väkivaltaa; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan ihmisoikeuksien puolustaminen rinnastetaan rutiininomaisesti kapinaan; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan tammikuun 2015 ja joulukuun 2019 välisenä aikana surmattiin ainakin 208 ihmisoikeuksien puolustajaa, toimittajaa ja ammattiyhdistysaktiivia, joista 30 oli naisia;

ottaa huomioon, että filippiiniläinen toimittaja ja yksi uutissivusto Rapplerin perustajista ja sen toimitusjohtaja Maria Ressa on pitkään ollut maalitauluna hallituksen huumeiden vastaista sotaa vastaan esittämänsä kritiikin ja Rapplerin laittomista teloituksista tekemien kriittisten raporttien takia; ottaa huomioon, että Maria Ressa ja Rapplerin tutkija Reynaldo Santos Jr joutuivat syytteeseen ”kyberherjauksesta”, josta Manilan alueellinen rikostuomioistuin tuomitsi heidät 15. kesäkuuta 2020 määrittämättömään rangaistukseen, joka voi johtaa jopa kuuden vuoden vankeusrangaistukseen; ottaa huomioon, että Ressaa ja Rappleria vastaan on nostettu ainakin kuusi muuta syytettä;

ottaa huomioon, että Filippiinien kongressi äänesti heinäkuun 2020 alussa maan suurimman televisio- ja radiokanavan ABS-CBN:n lähetysluvan uusimista vastaan; ottaa huomioon, että presidentti Duterten kieltäytymistä uudistamasta kanavan lähetyslupaa pidetään kostotoimena tiedotusvälineiden uutisoinnista huumeiden vastaisesta kampanjasta ja vakavista ihmisoikeusloukkauksista;

ottaa huomioon, että senaattori Leila de Lima, joka on yksi presidentti Duterten huumeidenvastaisen kampanjan tärkeimmistä vastustajista, poistettiin toimestaan senaatin oikeus- ja ihmisoikeusvaliokunnan puheenjohtajana 19. syyskuuta 2016, ja hän on ollut vangittuna odottamassa oikeudenkäyntiä pidättämisestään lähtien 24. helmikuuta 2017; ottaa huomioon vakavan huolen siitä, että rikkomukset, joista senaattori de Limaa syytetään, ovat tekaistuja ja pohjautuvat poliittisiin tarkoitusperiin;

G.	ottaa huomioon, että Global Witness -järjestön mukaan ainakin 43 maaoikeuksien puolustajaa tapettiin vuonna 2019; ottaa huomioon, että suurin osa heistä oli yhteisöjen johtajia ja kaivoshankkeiden ja maatalousteollisuuden vastaisten kampanjoiden aktiivisia osallistujia;

ottaa huomioon, että Filippiinien alkuperäiskansojen osuus on 10 – 20 prosenttia koko väestöstä; ottaa huomioon, että vuonna 2018 alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevä YK:n erityisraportoija määritteli Filippiinit maaksi, jossa alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien puolustajia kriminalisoidaan ja heitä vastaan hyökätään kaikkein eniten koko maailmassa; ottaa huomioon, että YK on varoittanut, että alkuperäiskansojen alueiden militarisoiminen ja kokoontumis- ja ilmaisunvapauden rajoitukset lisääntyvät ja että tämä kehitys liittyy läheisesti liike-elämän etuihin; ottaa huomioon, että turvallisuuden ja taloudellisen kehityksen jatkuva puute Mindanaon saarella sekä raportoidut kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomiset ja siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen ja sovinnon edistymisen puute ovat edelleen vakavia huolenaiheita;

ottaa huomioon, että Zara Alvarez, joka on Karapatan-ihmisoikeusryhmän oikeudellinen työntekijä, ammuttiin 17. elokuuta 2020; ottaa huomioon, että Zara Alvarez oli saanut useita uhkauksia, häntä oli ahdisteltu hänen ihmisoikeustyönsä takia ja hän oli vuoden 2016 puolivälin jälkeen järjestönsä 13. tapettu jäsen; ottaa huomioon, että rauhanpuolustajaa, maaoikeusaktivistia ja Karapatanin jäsentä Randall ”Randy” Echanisia kidutettiin ja hänet surmattiin 10. elokuuta 2020; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan sekä Echanis että Alvarez oli toistuvasti ”leimattu punaisiksi” (leimattu terroristeiksi tai kommunisteiksi) ja heidän nimensä oli luettelossa yhdessä vähintään 600 henkilön kanssa, jotka Filippiinien oikeusministeri oli pyytänyt vuonna 2018 tuomioistuinta julistamaan ”terroristeiksi”;

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto ja YK:n erityisraportoijat ovat ilmaisseet huolensa riippumattomiin uutislähteisiin kohdistuvasta säännönmukaisesta pelottelusta; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuonna 2020 laatimassa vuosittaisessa lehdistönvapausluokituksessa Filippiinit sijoittuu sijalle 136 kaikkiaan 180 maasta; ottaa huomioon, että Duterten vallassaolon aikana 16 toimittajaa on murhattu;

ottaa huomioon, että Filippiinit vetäytyi maaliskuussa 2018 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta sen jälkeen, kun Kansainvälinen rikostuomioistuin oli aloittanut ”alustavan tutkinnan” Dutertea vastaan tehdystä kantelusta, joka liittyi huumeiden vastaisen kampanjan yhteydessä tehtyihin lukuisiin teloituksiin;

ottaa huomioon, että Filippiinien edustajainhuone hyväksyi vuonna 2017 lakiesityksen kuolemanrangaistuksen palauttamisesta; ottaa huomioon, että lakiesitys edellyttää senaatin ennakkohyväksyntää, ennen kuin presidentti Duterte – joka kampanjoi aktiivisesti sen palauttamiseksi – voi panna sen täytäntöön; toteaa, että kuolemanrangaistuksen palauttaminen rikkoisi räikeästi kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen toista valinnaista pöytäkirjaa, jonka osapuoli Filippiinit on;

ottaa huomioon, että Filippiinien viranomaiset hyväksyivät uuden terrorisminvastaisen lain 3. heinäkuuta 2020; ottaa huomioon, että paikallisten kansalaisyhteiskunnan ryhmien mukaan laki heikentää hälyttävässä määrin ihmisoikeuksia koskevia takeita, laajentaa terrorismin määritelmää ja pidentää ilman pidätysmääräystä tapahtuvan säilöönoton kestoa kolmesta päivästä 14 päivään, mikä hämärtää tärkeitä eroja kritiikin, rikollisuuden ja terrorismin välillä, aiheuttaa laillisuusongelmia ja lisää entisestään ihmisoikeusloukkausten riskiä;

ottaa huomioon, että presidentti Duterte on toistuvasti syyllistynyt seksistiseen ja naisvihamieliseen puheeseen ja käyttäytymiseen; ottaa huomioon, että paikallisten kansalaisjärjestöjen mukaan naisiin, myös naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin, kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat lisääntyneet Duterten hallinnon aikana; ottaa huomioon, että naispuolisiin ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistetaan halventavia ja seksuaalisesti värittyneitä kommentteja, raiskausuhkauksia ja hyökkäyksiä;

ottaa huomioon, että Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC) vuoden 2020 raportissa Filippiinit kuuluu kymmenen työntekijöille vaarallisimman maan joukkoon maailmassa; ottaa huomioon, että Filippiinien ammattiyhdistysliike on valittanut työntekijöiden oikeuksien tukahduttamisesta muun muassa ”punaiseksi leimaamalla”, katoamisilla ja tappamalla työntekijöiden johtohenkilöitä ja ammattiyhdistysaktiiveja;

ottaa huomioon, että hlbtiq-yhteisöön kohdistuu jatkuvaa häirintää; ottaa huomioon, että presidentti Duterte on toistuvasti viitannut poliittisten vastustajien seksuaaliseen suuntautumiseen heidän pilkkaamiseksi ja antanut toukokuussa 2019 julkisesti lausuntoja, joissa todetaan, että homoseksuaalisuus on sairaus; ottaa huomioon, että poliisi tukahdutti kesäkuussa 2020 hlbtqi-Pride-tapahtuman ja pidätti tietojen mukaan 20 ihmistä;

ottaa huomioon, että Filippiineillä on arviolta 60 000–100 000 lasta, jotka kuuluvat prostituutiorinkeihin; ottaa huomioon, että määrittämätön määrä lapsia pakotetaan työskentelemään hyväksikäyttöä osoittavissa työoloissa; ottaa huomioon, että Unicef on ilmaissut vakavan huolensa rikosoikeudellisen vastuun ikärajan alentamisesta;

R.	toteaa, että Transparency International -järjestön vuosittain julkaisemassa maailmanlaajuisessa korruptiovertailussa Filippiinit sijoittui vuonna 2019 sijalle 113 kaikkiaan 180 maasta;

ottaa huomioon, että Filippiinit on hyötynyt 25. joulukuuta 2014 alkaen EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän (GSP +) tehostetuista kauppaetuuksista; ottaa huomioon, että tämän aseman edellytyksenä on, että maa on ratifioinut ja pannut täytäntöön 27 kansainvälistä yleissopimusta, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintotapaa; ottaa huomioon, että vuonna 2019 25 prosenttia Filippiinien kokonaisviennistä EU:hun (lähes 2 miljardia euroa) sai etuuskohtelun tämän järjestelmän mukaisesti; ottaa huomioon, että vaikka EU on havainnut merkittävää taantumista maan ihmisoikeustilanteessa, se ei ole tähän mennessä käynnistänyt mekanismia, joka voisi johtaa näiden kauppaetuuksien keskeyttämiseen;

ilmaisee syvän huolensa Filippiinien nopeasti huononevasta ihmisoikeustilanteesta presidentti Duterten valtakaudella; panee merkille YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kesäkuussa 2020 julkaiseman raportin ja kehottaa Filippiinien hallitusta hyväksymään ja panemaan täytäntöön kaikki siinä luetellut suositukset;

tuomitsee jyrkästi tuhannet laittomat teloitukset ja muut vakavat ihmisoikeusloukkaukset, jotka liittyvät niin kutsuttuun huumeiden vastaiseen sotaan; kehottaa Filippiinien hallitusta lopettamaan välittömästi kaikki väkivaltaisuudet, jotka kohdistuvat epäiltyihin huumerikollisiin, ja hajottamaan yksityiset ja valtion tukemat puolisotilaalliset ryhmät; vaatii, että laittomien huumausaineiden torjuntaa on jatkettava noudattaen täysimääräisesti oikeudenmukaista menettelyä kansallisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja korostaen kansanterveyttä;

tuomitsee kaiken uhkailun, häirinnän, pelottelun, raiskaukset ja väkivallan, jotka kohdistuvat niihin, jotka pyrkivät paljastamaan laittomia teloituksia ja muita ihmisoikeusloukkauksia maassa, mukaan lukien ihmisoikeus- ja ympäristöaktivistit, ammattiyhdistysaktivistit ja toimittajat; tuomitsee lain ja oikeusjärjestelmien väärinkäytön keinona vaientaa kriittisiä ääniä;

kehottaa Filippiinien viranomaisia toteuttamaan välittömästi puolueettomia, avoimia, riippumattomia ja merkityksellisiä tutkimuksia kaikista laittomista teloituksista, mukaan lukien Jory Porquian, Randall ”Randy” Echanisin ja Zara Alvarezin kuolemat, sekä muista väitetyistä loukkauksista;

on huolissaan lehdistönvapauden heikkenemisestä Filippiineillä; tuomitsee kaikki toimittajiin kohdistuvat uhkaukset, häirinnän, pelottelun, epäoikeudenmukaiset syytteet ja väkivallan, myös Maria Ressan tapauksen; kehottaa luopumaan kaikista häntä ja hänen työtovereitaan vastaan poliittisin perustein nostetuista syytteistä; muistuttaa, että lehdistönvapaus ja sananvapaus ovat demokratian perustekijöitä; kehottaa Filippiinien viranomaisia uusimaan tärkeimmän audiovisuaalisen konsernin ABS-CBN:n lähetysluvan; kehottaa EU:n edustustoa ja EU:n jäsenvaltioiden edustustoja Manilassa seuraamaan tiiviisti Maria Ressan ja Reynaldo Santos Jr:n tapauksia ja antamaan kaiken tarvittavan avun;

kehottaa jälleen Filippiinien viranomaisia luopumaan kaikista poliittisin perustein nostetuista syytteistä senaattori Leila de Limaa vastaan, vapauttamaan hänet siksi aikaa, kun hän odottaa oikeudenkäyntiä, sallimaan hänen vapaasti käyttää oikeuksiaan ja täyttää velvollisuuksiaan vaaleilla valittuna edustajana ja tarjoamaan hänelle asianmukaiset turvallisuus- ja hygieniaolot pidätysaikana; kehottaa EU:ta jatkamaan hänen tapauksensa tiivistä seurantaa;

muistuttaa tukevansa voimakkaasti kaikkia ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajia Filippiineillä ja heidän työtään; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden edustustoja maassa vahvistamaan tukeaan kansalaisyhteiskunnalle yhteistyössään Filippiinien viranomaisten kanssa ja käyttämään kaikkia saatavilla olevia välineitä tehostaakseen tukeaan ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajien työlle sekä tarvittaessa helpottamaan pikaviisumien myöntämistä ja tarjoamaan tilapäisen suojan EU:n jäsenvaltioissa;

kehottaa Filippiinien viranomaisia tunnustamaan, että ihmisoikeuksien puolustajilla on legitiimi rooli rauhan, oikeudenmukaisuuden ja demokratian takaamisessa; kehottaa Filippiinien viranomaisia takaamaan kaikissa olosuhteissa maan kaikkien ihmisoikeuksien puolustajien ja toimittajien fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja varmistamaan, että he voivat tehdä työtään suotuisassa ympäristössä ja ilman kostotoimien pelkoa; pitää myönteisenä, että Filippiinien edustajainhuone hyväksyi yksimielisesti ihmisoikeuksien puolustajien suojelua koskevan lain, ja kehottaa senaattia ja presidenttiä panemaan sen pikaisesti täytäntöön;

ilmaisee vakavan huolensa äskettäin annetusta terrorisminvastaisesta laista ja muistuttaa, että missään olosuhteissa edunvalvontaa, protestointia, toisinajattelua, lakkoja tai muuta vastaavaa kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien käyttämistä ei voida pitää terroritekoina;

10.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan päätöslauselman hyväksymistä meneillään olevassa YK:n ihmisoikeusneuvoston 45. istunnossa, jotta voidaan käynnistää riippumaton kansainvälinen tutkinta Filippiineillä vuodesta 2016 lähtien tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista;

11.

pitää erittäin valitettavana Filippiinien hallituksen päätöstä vetäytyä Rooman perussäännöstä; kehottaa hallitusta kumoamaan tämän päätöksen; kannustaa Kansainvälistä rikostuomioistuinta jatkamaan tutkintaansa väitteistä, että huumeiden vastaisen sodan yhteydessä tapahtuneiden tappamisten yhteydessä on syyllistytty rikoksiin ihmisyyttä vastaan; kehottaa Filippiinien hallitusta tekemään täysin yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjänviraston kanssa sen tehdessä Filippiinien tilannetta koskevaa alustavaa tutkintaa;

12.

kehottaa jälleen Filippiinien viranomaisia keskeyttämään viipymättä käynnissä olevat menettelyt kuolemanrangaistuksen palauttamiseksi; palauttaa mieliin, että EU pitää kuolemanrangaistusta julmana ja epäinhimillisenä rangaistuksena, joka ei toimi rikollisen toiminnan pelotteena;

13.

vaatii Filippiinejä noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien suojelemiseksi, myös aseellisissa konflikteissa; kehottaa hallitusta puolustamaan heidän oikeuksiaan, lisäämään heidän mahdollisuuksiaan ja ryhtymään toimiin heidän elinolojensa parantamiseksi;

14.

tuomitsee naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja muistuttaa, että tällainen väkivalta on vakava ihmisoikeusrikkomus ja loukkaa naisten ja tyttöjen ihmisarvoa; tuomitsee jyrkästi presidentti Duterten toistuvat naisvihamieliset lausunnot; kehottaa presidenttiä kohtelemaan naisia kunnioituksella ja pidättäytymään yllyttämisestä väkivaltaan heitä kohtaan;

15.

tuomitsee hlbtiq-ihmisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja muistuttaa, että tällainen väkivalta on vakava ihmisoikeusrikkomus ja loukkaa ihmisarvoa; tuomitsee jyrkästi presidentti Duterten alentavat ja seksistiset lausunnot ihmisistä, jotka tuntevat kuuluvansa hlbtqi-yhteisöön;

16.

on huolissaan lisääntyvästä korruptiosta Filippiinien nykyisessä hallinnossa; kehottaa Filippiinien viranomaisia lisäämään toimiaan, jotta korruptiota torjuttaisiin tehokkaasti; korostaa, että tässä mielessä on tärkeää kunnioittaa demokratian ja oikeusvaltion perustavia periaatteita;

17.

palauttaa mieliin, että hallitusten pandemian vuoksi hyväksymillä toimenpiteillä olisi suojeltava eikä heikennettävä kansalaisten ihmisoikeuksia; korostaa, että näiden toimenpiteiden olisi oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, niiden olisi noudatettava kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita ja kansallisia lakeja ja ne olisi pidettävä voimassa vain ehdottoman välttämättömän ajan, eikä niitä saa käyttää tekosyynä demokratian ja kansalaisvapauksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen rajoittamiseksi;

18.

on pöyristynyt lapsikaupasta, lasten värväyksestä sotilaiksi ja osallistumisesta maan konflikteihin ja vaatii Filippiinien hallitusta lopettamaan tällaiset käytännöt; kannustaa hallitusta tehostamaan toimiaan kaikkien lasten suojelemiseksi hyväksikäytöltä ja puolustamaan heidän oikeuksiaan, myös alkuperäiskansojen lasten oikeutta koulutukseen; vastustaa kaikkia ehdotuksia laskea rikosoikeudellisen alaikäisyyden ikärajaa;

19.

tuomitsee YK:n erityistoimenpiteiden toimeksiantojen haltijoihin kohdistetut uhkaukset, pelottelun ja henkilökohtaiset hyökkäykset; kehottaa Filippiinien viranomaisia tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja kaikkien YK:n ihmisoikeusmekanismien kanssa, myös helpottamalla niiden vierailuja maahan ja pidättymällä niihin kohdistetuista pelottelu- tai kostotoimista;

20.

kehottaa komissiota, ottaen huomioon maan ihmisoikeusloukkausten vakavuuden ja jollei huomattavaa parannusta tapahdu ja jos Filippiinien viranomaiset eivät osoita halukkuutta tehdä yhteistyötä, käynnistämään menettely, joka voi johtaa GSP+-etuuksien väliaikaiseen peruuttamiseen;

21.

kehottaa Filippiinien viranomaisia tukemaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden täytäntöönpanoa ja varmistamaan tehokkaiden ihmisoikeuksia koskevien huolellisuusvelvoiteprosessien täytäntöönpanon investointi-, kehitys- ja liiketoimintahankkeissa, erityisesti kun on kyse laajamittaisista maatalousteollisuuden hankinnoista, kaivannaisteollisuudesta, infrastruktuurihankkeista ja yhteistyöstä, jossa on mukana turvallisuusala; kehottaa EU:hun sijoittautuneita tai siellä toimivia yrityksiä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n ohjaavia periaatteita ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä ja kansallista oikeutta sekä suorittamaan tarkan ja kattavan huolellisuusvelvoiteprosessin kaikista liiketoimistaan ja -suhteistaan maassa;

22.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan tiiviisti Filippiinien tilannetta ja raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille, Filippiinien presidentille, hallitukselle ja kongressille, Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) jäsenvaltioiden hallituksille, YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) pääsihteerille.

(1) EUVL C 204, 13.6.2018, s. 123.

(2) EUVL C 263, 25.7.2018, s. 113.

(3) EUVL C 390, 18.11.2019, s. 104.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/142

P9_TA(2020)0235

Mosambikin humanitaarinen tilanne

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Mosambikin humanitaarisesta tilanteesta (2020/2784(RSP))

(2021/C 385/16)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon terrorismin vastaiset kansainväliset yleissopimukset ja pöytäkirjat,

—	ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—	ottaa huomioon 10. syyskuuta 2020 päivätyn YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) raportin Mosambikin tilanteesta (1),

—	ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2020 päivätyn OCHA:n raportin Mosambikin tilanteesta,

—	ottaa huomioon mielivaltaista vangitsemista käsittelevän YK:n työryhmän (UNWGAD) 87. istunnossa 1. toukokuuta 2020 hyväksytyn lausunnon Mosambikista,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportit Mosambikista,

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 päivätyn yleismaailmallista määräaikaistarkistusta käsittelevän YK:n työryhmän raportin,

—	ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1984, ja sen valinnaisen pöytäkirjan, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18. joulukuuta 2002,

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2020 annetut neuvoston päätelmät Mosambikista,

—	ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena kokonaisvaltainen EU–Afrikka-strategia” (JOIN(2020)0004),

—	ottaa huomioon EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2019: Mosambik,

—	ottaa huomioon EU:n Mosambikia koskevan maaohjelman ja yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston (2014–2020),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin Mosambikissa 15. lokakuuta 2019 järjestetyistä parlamentti- ja maakuntavaaleista,

—	ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—	ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2020 käydyn EU:n ja Mosambikin välisen 28. poliittisen vuoropuhelun,

—	ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön (SADC) ja EU:n välisen talouskumppanuussopimuksen,

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Mosambikista ja SADC-alueesta,

—	ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajan 29. kesäkuuta 2020 antaman lausunnon,

—	ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

—	ottaa huomioon Afrikan peruskirjan demokratiasta, vaaleista ja hyvästä hallinnosta,

—	ottaa huomioon Afrikan yhtenäisyysjärjestön yleissopimuksen terrorismin torjunnasta ja ehkäisystä,

—	ottaa huomioon SADC:n perusperiaatteet,

—	ottaa huomioon 17. elokuuta 2020 annetut SADC:n päätelmät Mosambikista,

—	ottaa huomioon vuonna 2019 tehdyn sopimuksen rauhasta ja kansallisesta sovinnosta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

toteaa, että lokakuusta 2017 lähtien niin kutsuttu al-Shabaab-terroristiryhmä, joka on ilmoittanut olevansa osa aseellista ryhmää nimeltä ISCAP (Isis-terroristijärjestön Keski-Afrikan osasto), on tehnyt maan pohjoisosassa sijaitsevassa Cabo Delgadon maakunnassa yli 500 väkivaltaista iskua terrorisoiden paikallisväestöä, ja toteaa, että iskuissa on kuollut yli 1 500 ihmistä ja niiden seurauksena yli 250 000 ihmistä on joutunut siirtymään asuinsijoiltaan ja yli 700 000 ihmistä on avun tarpeessa;

B.	toteaa, että terrori-iskuista on tullut yhä väkivaltaisempia ja että niitä on tehty lukuisiin kyliin, joissa on poltettu tai tuhottu yli 1 000 kotia; toteaa, että taistelijoiden kerrotaan alkaneen siepata naisia ja tyttöjä;

toteaa, että jihadistijoukot valtasivat elokuussa Mocimboa da Praian strategisen satamakaupungin, jossa sijaitsee raakaöljyn ja nesteytetyn maakaasun hyödyntämisen kannalta keskeinen satama; katsoo sen, että al-Shabaab on saanut pysyvän jalansijan kaupungissa, kertovan terroristiryhmän vahvistumisesta ja kehittymisestä taistelussa;

D.	panee merkille, että islamistikapinalliset turvautuvat yhä useammin laittomaan huumekauppaan rahoituslähteenä;

E.	toteaa, että Mosambikissa ei ole perinteisesti ollut radikaalia islamismia; toteaa, että Mosambikin 31 miljoonasta asukkaasta noin 30 prosenttia on roomalaiskatolisia ja 18 prosenttia muslimeja ja että muslimit ovat enemmistönä vain kahdessa maakunnassa, jotka ovat Cabo Delgado ja Niassa;

F.	panee merkille, että Mosambikin viranomaiset eivät ole kyenneet estämään iskuja sotilaallisilla toimillaan ja eivätkä puuttumaan hälyttävää vauhtia pahenevaan humanitaariseen hätätilaan;

panee merkille, että Mosambikin hallituksen turvallisuusjoukot ovat vastanneet tilanteeseen suhteettomalla väkivallalla ja toisinaan kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten vastaisesti; panee merkille, että Mosambikin presidentti Filipe Nyusi on myöntänyt viranomaisten syyllistyneen Cabo Delgadossa ”tahattomiin” ihmisoikeusloukkauksiin; panee merkille ilmoitetut tiedot ilmaisunvapauden tukahduttamistoimista ja toimittajien häirinnästä;

H.	toteaa, että Mosambikin armeijalla ei ole riittäviä valmiuksia selviytyä terrorismin äkillisestä lisääntymisestä alueella; toteaa, että on edelleen perusteltua pelätä, että taistelut leviävät naapurimaihin ja horjuttavat alueen vakautta;

huomauttaa, että yli puolet Cabo Delgadon väkivaltaisuuksista kärsineistä ihmisistä on lapsia; panee merkille syytökset lasten värväämisestä aseellisiin ryhmiin, sieppauksista sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta ja sukupuoleen perustuvasta väkivallasta; toteaa, että väestö joutuu usein panttivangiksi aseellisten ryhmien ja valtion asevoimien välisissä taisteluissa;

huomauttaa, että Mosambikilla on velvollisuus noudattaa perustavia ihmisoikeusnormeja ratifioimiensa kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, erityisesti pidätyskeskuksissaan; toteaa, että vaikka al-Shabaab-ryhmän syyksi luetaan barbaarisia tekoja, Mosambikin turvallisuusjoukkojen ei pitäisi vastata niihin uusilla ihmisoikeusloukkauksilla;

K.	panee merkille, että maaliskuussa 2020 perustettiin Mosambikin pohjoisalueen integroidun kehittämisen virasto ADIN (Agencia de desenvolvimento integrado do norte), jonka erityisenä tavoitteena on puuttua pohjoisen sosioekonomisiin ongelmiin;

L.	ottaa huomioon, että elokuussa 2019 allekirjoitettiin rauhan ja kansallisen sovinnon sopimus, jonka tarkoituksena on tuoda maahan rauha, tehdä loppu väkivallasta, mahdollistaa demokratiaan osallistuminen ja parantaa ihmisoikeus- ja kansalaisoikeustilannetta;

toteaa, että Mosambikin tilanne on edelleen erittäin hauras ja että sillä on paljon taloudellisia, sosiaalisia ja turvallisuushaasteita; toteaa, että Mosambik kuuluu köyhimpiin ja vähiten kehittyneisiin maihin, että se sijoittuu 189 maata kattavassa inhimillisen kehityksen indeksissä sijalle 180 ja että mosambikilaisen keskimääräinen elinajanodote syntymähetkellä on vain 58 vuotta; toteaa, että yli 10 miljoonaa mosambikilaista elää äärimmäisessä köyhyydessä ja kärsii puutteellisesta ruokaturvasta; toteaa asiaintilan koskevan erityisesti naisia ja haavoittuvia ryhmiä, joiden tilanne on kaikkein vaikein;

toteaa, että covid-19-kriisi on tuonut entistä selvemmin esiin alueen talouden haurauden, sillä riittävän sosiaalisen suojelun puutteessa miljoonat harmaassa taloudessa työskentelevät ja muut työttömiksi jääneet ihmiset kärsivät nälkää ja puutetta ja joutuvat haavoittuvaan asemaan ja toisinaan jopa perusihmisoikeuksien loukkausten uhriksi; toteaa, että 9. syyskuuta 2020 Mosambikissa oli yli 4 500 vahvistettua covid-19-tautitapausta, joita on maan kaikissa 11 maakunnassa, ja koronavirukseen oli kuollut 27 ihmistä;

toteaa, että Mosambikia on viime vuosina kohdannut useita tuhoisia ilmastoon liittyviä luonnonkatastrofeja, muun muassa kaksi suuren luokan hirmumyrskyä vuonna 2019, jotka ovat pahentaneet jo ennestään korkeaa köyhyysastetta ja turvattomuutta; toteaa, että nämä katastrofit ovat johtaneet laajoilla alueilla puutteelliseen ruokaturvaan ja paikoin krooniseen aliravitsemukseen, minkä johdosta yli 43 prosentilla alle 5-vuotiaista lapsista on kasvuhäiriöitä; toteaa, että 7,9 miljoonan ihmisen arvioidaan tarvitsevan kiireellistä humanitaarista apua vuonna 2020;

toteaa, että erityisesti Cabo Delgadon asukkaiden hätä on kasvattanut Mosambikin sisäistä solidaarisuutta ja saanut etenkin nuoret käynnistämään kansallisen solidaarisuuskampanjan #CaboDelgadoTambénÉMocambique (Cabo Delgado on myös Mosambikia) maakunnan tukemiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi alueen traagisesta tilanteesta,

ottaa huomioon, että Mosambikista löydettiin valtavia kaasuvarantoja vuosina 2010 ja 2013: toteaa, että tämä noin 5 000 miljardin kuutiometrin maakaasuesiintymä on maailman yhdeksänneksi suurin; toteaa, että esiintymä saattaa tehdä Mosambikista yhden maailman neljästä suurimmasta nesteytetyn maakaasun tuottajamaasta; toteaa, että lähivuosina odotetaan vähintään 60 miljardin dollarin investointeja näiden varantojen hyödyntämiseen, mikä on kautta aikojen suurin Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan investoitu summa;

katsoo, että kaikissa eurooppalaisissa ja muissa ulkomaisissa teollisissa ja taloudellisissa investoinneissa Mosambikiin olisi alusta alkaen noudatettava YK:n ohjaavia periaatteita yritysten ihmisoikeusvastuusta; toteaa, että komissio harkitsee parhaillaan pakollisia due diligence -velvoitteita, joilla varmistettaisiin, että EU:n investoijat ja kaivannaisteollisuuden toimijat toimivat vastuullisesti ja edistävät paikallista kehitystä Mosambikin kaltaisissa maissa;

toteaa, että vaikka lukutaidottomuus, eriarvoisuus ja lasten aliravitsemus on Mosambikissa pahinta Cabo Delgadon alueella, erityisesti kyseisessä maakunnassa ja koko maassa on runsaasti luonnonvaroja ja raaka-aineita, mikä on houkutellut investointeja lukuisilta kansainvälisiltä ja EU:n yrityksiltä, jotka kilpailevat luonnonvaramarkkinoille pääsystä; panee merkille, että joidenkin tietojen mukaan luonnonvaroista saadut tulot ovat jakautuneet epätasaisesti Mosambikissa;

T.	ottaa huomioon, että Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) hyväksyi 13. huhtikuuta 2020 välittömiä velkahelpotuksia 25 jäsenmaalleen, muun muassa Mosambikille noin 309 miljoonan Yhdysvaltain dollarin avustuksen CCRT-katastrofirahastostaan, auttaakseen lieventämään covid-19-pandemian vaikutuksia;

U.	ottaa huomioon, että Mosambikista vastaava YK:n humanitaarinen koordinaattori Myrta Kaulard kehotti 4. kesäkuuta 2020 kansainvälistä yhteisöä lisäämään tukeaan Mosambikille;

V.	panee merkille, että EU lupasi Mosambikille 200 miljoonaa euroa elvytystukea vuoden 2019 hirmumyrskyjen jälkeen ja sen lisäksi 110 miljoonaa euroa EU:n covid-19-tukea;

ottaa huomioon, että SADC:n vuoden 2015 alueellisessa terrorisminvastaisessa strategiassa, joka kehitettiin YK:n maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian mukaisesti, tarjotaan apua nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseen, rajaturvallisuuteen, humanitaariseen apuun ja terrorismin perimmäisiin syihin puuttumiseen;

toteaa, että Mosambik hoitaa tällä hetkellä SADC:n kiertävää puheenjohtajuutta; panee merkille, että 17. elokuuta 2020 pidetyssä 40. huippukokouksessaan SADC kiitti maata sen jatkuvista pyrkimyksistä torjua terrorismia ja väkivaltaisia iskuja ja ilmaisi solidaarisuutensa ja sitoutumisensa Mosambikin tukemiseen terrorismin ja väkivaltaisten iskujen torjunnassa sekä tuomitsi kaikki terroriteot ja aseelliset hyökkäykset;

Y.	panee merkille, että sekä EU:n Mosambikin-edustusto että EU:n neuvosto ilmaisivat huhtikuussa 2020 vakavan huolensa Cabo Delgadossa tehdyistä iskuista ja siviileihin kohdistuvan väkivallan lisääntymisestä;

Z.	toteaa, että väkivaltaisuudestaan ja järkyttävästä ihmishenkien menetyksestä huolimatta Cabo Delgadon tilanne ei ole saanut kansainvälistä huomiota, minkä vuoksi on hukattu kallisarvoista aikaa puuttua asiaan tehokkaasti ja aiemmin;

ilmaisee vakavan huolensa turvallisuustilanteen heikkenemisestä Pohjois-Mosambikissa, erityisesti Cabo Delgadon maakunnassa, ja ilmaisee osanottonsa väkivallan uhreille, joita on yli 1 500; ilmaisee solidaarisuutensa ja tukensa Mosambikin kansalle ja erityisesti niille yli 250 000 ihmiselle, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan;

korostaa, että nykyiset turvallisuusongelmat pahentavat jo ennestään erittäin haurasta humanitaarista tilannetta, joka johtuu vakavasta alikehittyneisyydestä, merkittävistä ilmastohäiriöistä ja konflikteista;

kehottaa Mosambikin viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin ja päättäväisiin toimiin islamistikapinallisten torjumiseksi ja kaikkien Cabo Delgadon asukkaiden suojelemiseksi; ilmaisee vakavan huolensa siitä, että kapinalliset saavat yhä enemmän tukea alueellisilta ja kansainvälisiltä terroristijärjestöiltä; korostaa tässä yhteydessä valitettavia yhtäläisyyksiä muiden alueiden, kuten Sahelin ja Afrikan sarven, kanssa;

korostaa, että ellei kapinaa pysäytetä, se saattaa kasvaa ja levitä naapurimaihin ja uhata alueellista vakautta; tähdentää, että tämän vuoksi tarvitaan sekä maan hallituksen että alueellisten ja kansainvälisten toimijoiden tehokasta ja kestävää politiikkaa;

muistuttaa Mosambikin hallitusta sen vastuusta saattaa kaikki terrorismista epäillyt oikeuden eteen oikeudenmukaisissa oikeudenkäynneissä; kehottaa Mosambikin hallitusta käynnistämään riippumattoman ja puolueettoman tutkimuksen kidutustapauksista ja muista vakavista loukkauksista, joihin sen turvallisuusjoukkojen väitetään syyllistyneen Cabo Delgadossa; muistuttaa, että Mosambik on sopimuspuolena kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevassa Afrikan peruskirjassa ja kidutuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa, joissa kielletään kidutus ja muu kaltoinkohtelu sekä mielivaltainen ihmishengen riistäminen;

korostaa, että on tärkeää suojella toimittajien, ihmisoikeuksien puolustajien, aktivistien ja kaikkien niiden oikeuksia, jotka pelkästään harjoittavat ihmisoikeuksiaan ja ilmaisevat näkemyksensä yleistä huolta aiheuttavista kysymyksistä; kehottaa Mosambikin viranomaisia tutkimaan puolueettomasti kaikki epäilyt tiedotusvälineisiin kohdistetuista vahingonteoista ja sananvapauden tukahduttamisesta samoin kuin syytökset toimittajien häirinnästä ja pelottelusta;

kehottaa Mosambikin viranomaisia varmistamaan demokratian, ihmisoikeuksien, tehokkaan paikallishallinnon ja oikeusvaltion tosiasiallisen palauttamisen Pohjois-Mosambikissa; muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattaminen ja demokraattisten vapauksien kunnioittaminen ovat myös ratkaisevan tärkeitä Mosambikin vapautusrintaman (Frelimo) ja Mosambikin kansallisen vastarintaliikkeen (Renamo) välillä vuonna 2019 allekirjoitetun lopullisen rauhansopimuksen onnistumisen kannalta;

pitää erittäin tärkeänä jatkaa tarvittavia uudistuksia, jotta voidaan vastata asianmukaisesti Mosambikin kansan tarpeisiin ja jotta heistä ei tulisi alttiita radikalisoitumiselle; korostaa erityisesti kiireellistä tarvetta luoda työpaikkoja ja mahdollisuuksia Cabo Delgadon asukkaille ja erityisesti nuorille; korostaa lisäksi tarvetta pyrkiä poistamaan joitakin terrorismin perimmäisiä syitä, joita ovat turvattomuus, köyhyys, ihmisoikeusloukkaukset, eriarvoisuus, syrjäytyminen, työttömyys, ympäristön pilaantuminen, korruptio ja julkisten varojen väärinkäyttö sekä rankaisemattomuus, sillä näin voidaan merkittävästi edistää terroristijärjestöjen hävittämistä;

korostaa tarvetta varmistaa, että kaikissa alueella toteutettavissa sotilaallisissa toimissa suojellaan, kunnioitetaan ja edistetään ihmisoikeuksia, ja kannustaa Mosambikin viranomaisia tukemaan ja tekemään yhteistyötä alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja yhteisöperustaisten ryhmien kanssa sellaisten foorumien luomiseksi, jotka mahdollistavat rauhanrakennusaloitteet ja joilla kannustetaan rauhanomaiseen osallistumiseen, vuoropuheluun, sovinnontekoon ja kaikkien sidosryhmien rinnakkaiseloon; pitää valitettavana yksityisten turvallisuusjoukkojen käyttöä tässä konfliktissa, sillä ne lisäävät entisestään maalle aiheutuvia rahallisia kustannuksia ja toimivat ilman minkäänlaista kansainvälistä valvontaa;

10.

panee huolestuneena merkille maan sisäisten pakolaisten tilanteen heikkenemisen Mosambikissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä SADC:n ja sen jäsenvaltioiden kanssa alueen pahenevan humanitaarisen kriisin ratkaisemiseksi ja tehokkaan toimintasuunnitelman laatimiseksi;

11.

kehottaa Mosambikin hallitusta tekemään avointa yhteistyötä kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n erityisraportoijien, kanssa ja sallimaan riippumattomien ihmisoikeustutkijoiden ja -tarkkailijoiden pääsyn maahan sekä arvioimaan asianmukaisesti Cabo Delgadon väestön humanitaarisia tarpeet, jotta he saavat tarvitsemaansa apua; katsoo lisäksi, että väkivallan uhreja on suojeltava avustussuunnitelman avulla, jotta he kykenevät jatkamaan elämäänsä;

12.

katsoo, että tarvitaan koordinoidumpia alueellisia ja kansainvälisiä toimia, jotta voidaan vastata Cabo Delgadon välittömiin humanitaarisiin ja turvallisuuskriiseihin, ja pitää välttämättömänä puuttua rajat ylittäviin uhkiin, kuten terroristihyökkäyksiin, ruokaturvaan, maan sisäisiin pakolaisiin ja salakuljetukseen; kehottaa siksi Euroopan ulkosuhdehallintoa antamaan lisätukea SADC:lle ja Afrikan unionille, jotta saadaan aikaan pitkäaikainen ja rauhanomainen ratkaisu;

13.

huomauttaa, että SADC:n poliittisesta sekä puolustus- ja turvallisuusyhteistyöstä vastaavan elimen (Organ for Politics, Defence and Security, OPDS), etenkin sen monikansallisen taisteluyksikön, jonka tehtävänä on puuttua vakaviin kapinatilanteisiin, olisi oltava tärkeä aktiivinen toimija tämän konfliktin hallinnassa ja ensi alkuun tuomittava se samalla kun se kannustaa ja tukee Mosambikin viranomaisia pitkällä aikavälillä sellaisten lisäuudistusten täytäntöönpanossa, joilla pyritään edistämään demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota, jotka ovat vakauden, rauhan ja kehityksen edellytys;

14.

toistaa, että EU on valmis aloittamaan vuoropuhelun Mosambikin kanssa tehokkaiden vaihtoehtojen määrittämiseksi EU:n avun täytäntöönpanolle ottaen huomioon tilanteen monimutkaisen ja alueellisen luonteen, ja kehottaa Mosambikin hallitusta suhtautumaan avoimemmin vuoropuheluun ja yhteistyöhön EU:n ja SADC:n kanssa; kannustaa tässä yhteydessä Mosambikin viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan kaikkia tasoja tekemään yhteistyötä, jotta voidaan löytää osallistava ratkaisu ja vastata kiireesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tarpeisiin;

15.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa Josep Borrellia ja EU:n jäsenvaltioita seuraamaan edelleen tiiviisti tilannetta ja lisäämään tukeaan kansallisille ja alueellisille viranomaisille; pitää tässä yhteydessä myönteisinä 22. kesäkuuta 2020 annettuja neuvoston päätelmiä, mutta vaatii, että erityisesti niiden jäsenvaltioiden, joilla on historialliset ja ystävälliset yhteydet Mosambikiin, olisi toteutettava lisää diplomaattisia toimia, jotta voidaan korostaa kiireellisten toimien tarvetta tässä asiassa, joka vaikuttaa koko alueen turvallisuuteen ja humanitaariseen tilanteeseen, sekä kiinnittää hallituksen huomio geopoliittisiin seurauksiin, joita aiheutuu, jos ei toteuteta koordinoituja alueellisia ja kansainvälisiä toimia;

16.

toivoo, että kun EU:n uusi Afrikka-strategia on otettu tehokkaasti käyttöön, se auttaa tiivistämään EU:n ja Afrikan yhteistyötä, joka perustuu tasavertaiseen kumppanuuteen koko mantereella, ja että ne pyrkivät yhdessä parantamaan taloudellista, sosiaalista sekä turvallisuus- ja ihmisoikeustilannetta Mosambikin kaltaisissa maissa;

17.

arvelee, että Mosambikin tämänhetkisiä tapahtumia ja niiden sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia käsitellään asianmukaisesti EU:n Afrikan-politiikassa seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 2021; korostaa, että koska Mosambikin väestö kärsii usein tulvista ja muista luonnonkatastrofeista, sen olisi saatava kaikki mahdollinen tuki ja humanitaarinen apu;

18.

katsoo, että tuleva EU:n ja Afrikan huippukokous on erinomainen tilaisuus puuttua paremmin tähän humanitaariseen tragediaan ja samalla EU:lle tilaisuus lisätä tukeaan alueellisille ja maanosan laajuisille järjestöille;

19.

muistuttaa Beirassa 30. toukokuuta ja 1. kesäkuuta 2019 pidetyssä avunantajien kansainvälisessä avunantajien konferenssissa tehdyistä kansainvälisistä avustussitoumuksista, joissa EU lupasi 200 miljoonaa euroa elvytystukea; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita täyttämään nämä sitoumukset täysimääräisesti; huomauttaa, että pitkän aikavälin elpyminen edellyttää kestävää ja osallistavaa talouskehitystä; kehottaa siksi tukemaan EU:ta varoilla Mosambikin pyrkimyksiä vakauttaa talouttaan, luoda työpaikkoja ja edistää maaseudun kilpailukykyä samalla kun varmistetaan osallisuus ja ympäristönsuojelu;

20.

pitää IMF:n CCRT-katastrofirahoitusta myönteisenä askeleena oikeaan suuntaan Mosambikin auttamiseksi torjumaan covid-19:n taloudellisia seurauksia; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan lisärahoitusta IMF:lle ja IMF:ää tutkimaan uusia vaihtoehtoja CCRT:n käytettävissä olevien varojen lisäämiseksi esimerkiksi käyttämällä omia varantojaan; muistuttaa, että rahastoon suoritettavat rahoitusosuudet eivät saa missään tapauksessa korvata julkista kehitysapua;

21.

pitää äärimmäisen tärkeänä, että paikallisväestö etenkin maan köyhimmissä maakunnissa hyötyy luonnonvarojen hyödyntämisestä; kehottaa hallitusta kohdentamaan hyödyntämishankkeista saatavat tulot oikeudenmukaisesti paikallisiin kehityshankkeisiin, joissa noudatetaan tiukkoja ympäristö- ja sosiaalinormeja;

22.

muistuttaa, että Mosambikin kansan, sekä kristittyjen että muslimien, rauhanomainen rinnakkaiselo on jatkunut jo pitkään, ja on vakuuttunut siitä, että tämä suvaitsevaisuuden ja solidaarisuuden malli tulee selviämään islamistiterroristien hyökkäyksistä;

23.

korostaa tarvetta asettaa koulutus etusijalle ja edistää maaseudun kehittämistä radikalisoitumisen torjumiseksi erityisesti maaseutualueiden nuorten keskuudessa;

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Mosambikin hallitukselle ja parlamentille sekä eteläisen Afrikan kehitysyhteisön SADC:n ja Afrikan unionin jäsenille ja johtajille.

(1) https://reliefweb.int/report/mozambique/mozambique-situation-report-10-september-2020

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/152

P9_TA(2020)0239

Euroopan kulttuurinen elpyminen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Euroopan kulttuurisesta elpymisestä (2020/2708(RSP))

(2021/C 385/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan sekä 2, 3 ja 4 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 6 ja 167 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 19 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 22 artiklan,

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Nuoriso-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan rooli vahvemman Euroopan rakentamisessa” (COM(2018)0268),

—	ottaa huomioon 22. toukokuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Euroopan uusi kulttuuriohjelma” (COM(2018)0267),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (COM(2017)0673),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurialaa ja luovia toimialoja koskevasta EU:n johdonmukaisesta politiikasta (1),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (2),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman liikenteestä ja matkailusta vuonna 2020 ja sen jälkeen (3),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta (4), jäljempänä ”asetus”,

—	ottaa huomioon 17., 18., 19., 20. ja 21. heinäkuuta 2020 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2018 annetut neuvoston päätelmät kulttuurialan työsuunnitelmasta kaudelle 2019–2022 (2018/C 460/10),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden Euroopan elvytystarpeita kartoittavan valmisteluasiakirjan ”Identifying Europe’s recovery needs”, joka liittyy 27. toukokuuta 2020 annettuun komission tiedonantoon ”Euroopan h-hetki: korjaamalla ja kehittämällä parempaa seuraavalle sukupolvelle” (COM(2020)0456),

—	ottaa huomioon vuonna 2015 tehdyn tutkimuksen kulttuuriperinnön merkityksestä Euroopalle (”Cultural Heritage Counts for Europe”),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.	ottaa huomioon, että kulttuuri on Euroopan unionille strateginen ala, joka on tärkeä osa paitsi talouttamme myös demokraattisia, kestäviä, vapaita ja osallistavia yhteiskuntia ja heijastaa Euroopan moninaisuutta, arvoja, historiaa, vapauksia ja eurooppalaista elämäntapaa;

ottaa huomioon, että kulttuuri ja taiteen vapaus myötävaikuttavat merkittävästi yhteiskunnan elinvoimaisuuteen, antavat kaikille yhteiskuntaryhmille mahdollisuuden ilmaista identiteettiään ja edistävät sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua tiivistäen entisestään EU:n keskinäisiä siteitä;

C.	toteaa, että kulttuuri on itsessään arvokasta ihmisyyden, demokratian ja kansalaistoiminnan ilmaisukeinona ja se voi olla avainasemassa kestävän kehityksen edistämisessä;

D.	toteaa, että kulttuuri vahvistaa yhteiskuntien sosiaalista pääomaa, helpottaa kansalaisten osallistumista demokratiaan, edistää luovuutta, hyvinvointia ja kriittistä ajattelua, integraatiota ja yhteenkuuluvuutta sekä moninaisuutta, tasa-arvoa ja moniarvoisuutta;

E.	toteaa, että kulttuurinen osallistuminen on tunnustettu yhdeksi tärkeimmistä yhteiskunnallisen muutoksen sekä osallistavien ja selviytymiskykyisten yhteiskuntien kehittämisen vauhdittajista;

F.	toteaa, että kulttuuri sekä kulttuuriala ja luovat alat ovat tärkeässä osassa kaikenlaisen syrjinnän, myös rasismin ja muukalaisvihan, torjunnassa ja että ne ovat sananvapauden foorumi;

toteaa, että pandemia on paljastanut kulttuurialan ja luovien alojen todellisen yhteiskunnallisen arvon Euroopassa ja niiden taloudellisen painoarvon; toteaa, että kulttuuritalous on EU:lle ja sen taloudelle strateginen ala, joka tarjoaa mielekkään työpaikan miljoonille eurooppalaisille ja kestävän rahoituksen Euroopan moninaisuudelle ja heijastaa samalla eurooppalaisia arvoja, historiaa ja vapauksia;

ottaa huomioon, että Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen toimijat säilyttävät ja edistävät Euroopan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja lujittavat osaltaan eurooppalaista identiteettiä kaikilla tasoilla; pitää kyseisiä toimijoita korvaamattomana voimavarana EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen ja talouskasvun kannalta sekä merkittävänä maailmanlaajuisen kilpailukyvyn lähteenä;

ottaa huomioon, että Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen osuus Euroopan bruttokansantuotteesta on noin 4 prosenttia, mikä on samaa tasoa kuin tieto- ja viestintätekniikan tai majoitus- ja ravitsemispalvelujen osuus; panee merkille, että vuonna 2019 kulttuuriala työllisti 7,4 miljoonaa ihmistä 27 jäsenvaltion EU:ssa, mikä on 3,7 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n kokonaistyöllisyydestä; toteaa, että vuonna 2019 itsenäisten ammatinharjoittajien osuus 27 jäsenvaltion EU:ssa oli kulttuurialalla yli kaksinkertainen koko talouden keskiarvoon verrattuna (5);

J.	panee merkille, että komission omien arvioiden mukaan kulttuuriala ja luovat alat, jotka tuottavat 509 miljardia euroa BKT:n arvonlisäyksestä, ovat covid-19-kriisin ja rajoittamistoimenpiteiden vuoksi todennäköisesti menettäneet 80 prosenttia liikevaihdostaan vuoden 2020 toisella neljänneksellä;

K.	toteaa, että kulttuuriperintöalalla työskentelee Euroopassa yli 300 000 ihmistä ja ala työllistää välillisesti 7,8 miljoonaa henkeä Euroopassa; ottaa huomioon, että Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen luovan työn tekijät ovat tällä hetkellä aliedustettuina tilastojärjestelmissä;

toteaa, että kulttuuriala ja luovat alat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa ja hyödyttävät todistetusti muitakin aloja, kuten matkailua ja liikennettä; toteaa, että Maailman matkailujärjestön mukaan neljä kymmenestä matkailijasta valitsee matkakohteensa sen kulttuuritarjonnan perusteella ja että kaksi kolmesta eurooppalaisesta uskoo kulttuuriperintötarjonnan vaikuttavan lomakohteensa valintaan; huomauttaa, että Eurooppa on edelleen maailman suosituin kulttuurimatkailukohde;

ottaa huomioon, että Euroopan kulttuurin kirjo kärsii vakavasti covid-19-pandemiasta ja että monet kulttuurialan ja luovien alojen toimijat ovat perikadon partaalla ilman julkisia investointeja ja tukea; ottaa huomioon, että tämän sektorin toiminnan seisahtumisella on ollut heijastusvaikutuksia muihin aloihin, kuten liikenteeseen ja matkailuun;

toteaa, että kulttuuriala ja luovat alat ovat epätyypillinen sektori omine talousmalleineen, erityistarpeineen ja vaihtelevan kokoisine yksiköineen, joskin se koostuu pääasiassa pienistä rakenteista (pk-yritykset, mikro-organisaatiot ja itsenäiset ammatinharjoittajat), joilla on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saada rahoitusta markkinoilta ja joiden usein epäsäännölliset ja sekalaiset tulot ovat peräisin eri lähteistä, kuten julkiset tuet, yksityiset sponsorit, yleisötulot tai tekijänoikeuskorvaukset;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemiaan liittyvä kriisi on myös kärjistänyt kulttuurialan ja luovien alojen jo aiemmin olemassa olleita haavoittuvuustekijöitä, joita ovat esimerkiksi taiteilijoiden ja kulttuurialan työntekijöiden toimeentulon epävarmuus sekä monien kulttuurilaitosten niukka budjetti;

huomauttaa, että covid-19-pandemian täysimittaiset vaikutukset kulttuurialaan ja luoviin aloihin ovat vasta paljastumassa ja että keskipitkän ja pitkän aikavälin kokonaisvaikutuksia ei vielä tiedetä; katsoo, että tämä vaikuttaa taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten sosiaalisiin oikeuksiin ja heidän oikeuteensa saada oikeudenmukainen taloudellinen korvaus työstään sekä kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden turvaamiseen;

Q.	toteaa, että covid-19-kriisillä on jo nyt ja tulee myös jatkossa olemaan pysyvä kielteinen vaikutus kulttuurituotantoon ja luovaan työhön, levitykseen ja tuloihin, joten se köyhdyttää Euroopan kulttuurista moninaisuutta;

ottaa huomioon, että teatterit, oopperat, elokuvateatterit, konserttisalit, museot, kulttuuriperintökohteet ja muut taiteen esityspaikat olivat ensimmäisiä ovensa rajoittamistoimenpiteiden vuoksi sulkeneita ja että ne ovat viimeisten joukossa aloittamassa uudelleen toimintaansa; toteaa, että monet kulttuuri- ja taidetapahtumat, kuten messut, festivaalit, konsertit ja esitykset, on peruutettu tai siirretty hamaan tulevaisuuteen; toteaa, että uusien taudinpurkausten estämiseksi määrätyt terveys- ja turvallisuustoimenpiteet eivät mahdollista täyden kapasiteetin toimintaa lähitulevaisuudessa;

panee merkille, että pandemian aikana monien eurooppalaisten ollessa eristyksissä kotonaan kulttuurisisällön ja luovan sisällön jakaminen auttoi heitä jaksamaan; toteaa, että kulttuurisisällön saatavuus verkossa on moninkertaistunut ja siihen on näin helpompi tutustua, usein vieläpä maksutta, kirjailijoiden, taiteilijoiden, esiintyvien taiteilijoiden ja muiden luovan työn tekijöiden ansiosta; toteaa, että tämä vähentää entisestään luovan työn tekijöiden tuloja; panee merkille, että kulttuurisisällön saatavuus verkossa ei ole lisännyt oikeudenhaltijoiden ja esiintyvien taiteilijoiden tuloja;

T.	toteaa, että eriarvoisuus digitaalisen infrastruktuurin saatavuudessa on rajoittanut perusoikeutta kulttuurin saatavuuteen, kulttuuriin osallistumiseen ja taiteelliseen ilmaisuun;

katsoo, että seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvät Luova Eurooppa -ohjelmaa koskevat peräkkäiset talousarvioehdotukset eivät edes ennen covid-19-kriisiä selvästikään vastanneet alan toimijoiden eivätkä parlamentin odotuksia, ja toteaa, että parlamentti on vaatinut ohjelman rahoituksen kaksinkertaistamista siitä, mitä se oli vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä;

ottaa huomioon, että komission tarkistetussa monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa leikataan Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoitusta 20 prosentilla, Luova Eurooppa -ohjelman rahoitusta 13 prosentilla ja Erasmus+-ohjelman rahoitusta 7 prosentilla verrattuna komission vuonna 2018 tekemään monivuotista rahoituskehystä koskevaan ehdotukseen; huomauttaa, että Eurooppa-neuvoston 17. heinäkuuta 2020 vahvistama kanta vastaa ainoastaan komission vuoden 2018 ehdotusta; toteaa, että Luova Eurooppa on ainoa EU-ohjelma, josta tarjotaan suoraa tukea kulttuurialalle ja luoville aloille kaikkialla Euroopassa; huomauttaa, että sen enempää Luova Eurooppa -ohjelmasta katettaviksi suunnitellut aloitteet kuin sen määrärahatkaan eivät tarjoa riittävää tukea jo nykyisellään ylikuormitetulle ja alirahoitetulle ohjelmalle;

W.	toteaa, että pandemia tarjoaa tilaisuuden määritellä uudelleen kulttuurin tulevaisuus, ja katsoo kestävämmän kulttuuriekosysteemin luomisen edellyttävän, että pohditaan laajemmin planeetan tulevaisuutta ja ilmastokriisiin reagoimisen kiireellisyyttä;

pitää kulttuurialaa ja luovia aloja elintärkeinä ympäristön kestävyyden saavuttamisen kannalta; katsoo, että niille on jatkossakin turvattava asianmukainen rahoitus ja ne on määriteltävä turvalliseksi investoinniksi, jotta oltaisiin valmiita siirtymään hiilineutraaliin talouteen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti;

ilmaisee vilpittömän solidaarisuutensa esiintyville taiteilijoille, taiteilijoille, luovan työn tekijöille, kirjailijoille, kustantajille, heidän yrityksilleen ja kaikille muille kulttuurin luojille, myös harrastelijoille, ja kulttuurialan työntekijöille, joihin globaali covid-19-pandemia on vaikuttanut vakavasti, ja antaa tunnustusta heidän toiminnalleen ja solidaarisuudelleen näinä miljoonille eurooppalaisille vaikeina aikoina;

korostaa, että pandemian jälkeinen elpyminen ja Euroopan kulttuuripolitiikan vireyttäminen liittyvät kiinteästi muihin EU:n ja maailman kohtaamiin haasteisiin, ilmastokriisi etunenässä; on vakuuttunut siitä, että tuleva kulttuuripolitiikka on nivottava tiiviisti sosiaalisiin haasteisiin sekä vihreään ja digitaaliseen siirtymään;

pitää olennaisen tärkeänä kohdistaa merkittävä osa EU:n toimielinten suunnittelemista talouden elvytystoimista kulttuurialalle ja luoville aloille ja toteuttaa niiden rinnalla laaja-alaisia ja pikaisia toimia Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen toimijoiden hyväksi, jotta ne voivat jatkaa työtään tulevina kuukausina ja selviytyä kriisistä ja jotta sektorin resilienssiä voidaan parantaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota koordinoimaan kulttuurialan ja luovien alojen tukitoimiaan;

pitää myönteisinä komission ja Eurooppa-neuvoston ponnisteluja Next Generation EU -elpymisvälineen laatimiseksi; on kuitenkin huolissaan siitä, että mitään täsmällistä summaa ei ole selvästi osoitettu suoraan kulttuurialalle ja luoville aloille; vaatii tähän liittyen, että kulttuurialan ja luovien alojen toimijoiden olisi oltava selkeästi jäsenvaltioiden kohdennettujen toimien keskiössä ja että niiden olisi hyödyttävä laajasti ja nopeasti kaikista elvytysvaroista;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kohdistamaan kulttuurialalle ja luoville aloille niiden erityistarpeiden mukaisesti vähintään 2 prosenttia elpymis- ja palautumistukivälineen elvytysvaroista; painottaa, että prosenttiosuuden olisi heijastettava kulttuurialan ja luovien alojen suurta merkitystä EU:n BKT:lle, sillä ne tarjoavat 7,8 miljoonaa työpaikkaa ja tuottavat 4 prosenttia BKT:stä; toistaa, että tarvitaan täsmällistä ohjelmasuunnittelua ja rahoitussuunnitelmia, joilla varmistetaan toiminnan jatkuvuus kulttuurialalla ja luovilla aloilla sekä tarjotaan ennustettavuutta alalla toimiville;

suhtautuu myönteisesti REACT-EU-välineen perustamiseen suorana toimintasuunnitelmana, jonka tavoitteena on tarjota lisärahoitusta kriisiytyneille alueille ja talouden aloille; pitää myönteisenä, että kulttuuri on määritelty tärkeäksi ja kriisistä kärsiväksi alaksi; on kuitenkin huolissaan siitä, ettei ole toteutettu mitään toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kulttuuriala ja luovat alat hyötyvät kyseisestä aloitteesta; kehottaa jäsenvaltioita pitämään kulttuurialaa ja luovia aloja strategisina aloina ja painopisteenä EU:n elpymissuunnitelmassa ja määrittämään selkeän talousarvion, johon kytketään näiden toimijoiden elpymistä edistäviä pikaisia ja konkreettisia toimia, joiden olisi hyödytettävä kaikkia sidosryhmiä, myös itsenäisiä taiteilijoita, ja joilla ei tavoitella ainoastaan taloudellista elpymistä vaan pyritään myös parantamaan kulttuurialan ja luovien alojen työntekijöiden työoloja;

kritisoi sitä, että Luova Eurooppa -ohjelma ei saanut lisärahoitusta Next Generation EU -välineestä, ja kehottaa korottamaan ohjelman kokonaismäärärahat 2,8 miljardiin euroon;

pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että kulttuurialan ja luovien alojen toimijoihin tavallisesti sovellettavia erityisiä kansallisia sosiaalisia, verotuksellisia ja taloudellisia sääntöjä voidaan jatkaa niin kauan kuin kriisi kestää ja myös sen jälkeen; pyytää jäsenvaltioita sisällyttämään kulttuurialalla ja luovilla aloilla toimivat pk-yritykset jo toteuttamiinsa erityisiin pk-yritysten elvytyssuunnitelmiin; pyytää jäsenvaltioita harkitsemaan taloudellisen tuen tarjoamista kulttuuripaikoille ja -tapahtumille, kun ne panevat täytäntöön uusia terveys- ja turvallisuustoimenpiteitä;

kehottaa lisäämään koordinointia, jotta voidaan tunnistaa parhaat käytännöt ja konkreettiset ratkaisut, joilla voidaan tukea kulttuurialaa ja luovia aloja nykytilanteessa ja kun toimintaa mahdollisesti käynnistetään uudelleen; suhtautuu myönteisesti alan toteuttamiin kampanjoihin #saveEUculture ja #double4culture sekä komission pyrkimyksiin promotoida kulttuurialaa ja luovia aloja #CreativeEuropeAtHome-kampanjalla;

10.

panee huolestuneena merkille, että sosiaaliset turvaverkot ovat usein sellaisten luovaa työtä ammatikseen tekevien henkilöiden ulottumattomissa, joiden työmuoto on epätyypillinen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sosiaalietuuksien saatavuuden kaikille luovan työn ammattilaisille, toisin sanoen myös työmuodon ollessa epätyypillinen;

11.

kehottaa komissiota ottamaan EU:n tasolla käyttöön kulttuurialan ja luovien alojen työoloja koskevan eurooppalaisen kehyksen, jossa huomioitaisiin sektorin erityispiirteet ja vahvistettaisiin suuntaviivoja ja periaatteita työolojen parantamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota rajat ylittävään työskentelyyn;

12.

panee merkille, että matkustusrajoitukset haittaavat edelleen eurooppalaista kulttuuriyhteistyötä ja ovat vaikuttaneet vakavasti kansainväliseen liikkuvuuteen ja kiertueisiin, jotka ovat merkittävä tulonlähde kulttuurialan toimijoille; panee merkille, että kansainvälisten yhteistyöhankkeiden, kiertueiden ja yhteistuotantojen rahoitusta on monissa tapauksissa leikattu ja ohjattu pandemiaan liittyvään kriisirahoitukseen; on huolissaan näiden toimenpiteiden haitallisista vaikutuksista eurooppalaiseen kulttuuriyhteistyöhön; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään tarpeettomista Schengen-rajoituksista ja kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden käyttöön suuntaviivoja, jotka koskevat rajat ylittävien kiertueiden, kulttuurialan live-esitysten ja kulttuuritoiminnan turvallista toteuttamista;

13.

kehottaa komissiota tukemaan taiteilijoiden liikkuvuutta, jotta he voivat vaihtaa käytäntöjä ja tekniikoita, ja edistämään merkittävästi heidän integroitumistaan työmarkkinoille; tukee voimakkaasti tähän liittyvää taiteellisten taitojen vastavuoroista tunnustamista;

14.

suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen (SURE) perustamiseen, koska sillä on tarkoitus tukea jäsenvaltioiden erityisesti pk-yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia varten käyttöön ottamia työajan lyhentämistoimenpiteitä; katsoo, että tämä väline, joka kattaa mahdollisimman monia kulttuurialan toimijoita, kuten freelancekirjailijat, esiintyvät taiteilijat, taiteilijat ja muut luovan työn tekijät, saattaa mahdollistaa kulttuurialan ja luovien alojen toimijoiden pysymisen omalla alallaan korvaamalla heidän tulonmenetyksensä ja varmistamalla, että asiantuntemusta ei menetetä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita antamaan riittävät takeet siitä, että SURE on nopeasti toimintakykyinen ja kaikkien oikeushenkilöiden käytettävissä, mukaan lukien kulttuurialan ja luovien alojen epäviralliset yksiköt;

15.

katsoo, ettei meneillään olevaa pandemiaa ja sen vaikutuksia talouteen pitäisi käyttää perusteena vähentää entisestään jäsenvaltioiden tai EU:n julkista kulttuurirahoitusta; korostaa Luova Eurooppa -ohjelman, sen Media-alaohjelman, Kulttuurin alaohjelman ja monialaisen toimintalinjan ratkaisevaa merkitystä Euroopan tason yhteistyön ja riittävän vakauden varmistamisessa tällä alalla, sillä ne ovat tarjonneet hankkeille mahdollisuuden saada EU:n rahoitusta ja kehittää pitkäkestoisia kumppanuuksia; kehottaa komissiota ottamaan kulttuurialan ja luovat alat kauttaaltaan huomioon monivuotisessa rahoituskehyksessä; muistuttaa tässä yhteydessä, että parlamentti on pyytänyt kaksinkertaistamaan Luova Eurooppa -ohjelmalle seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä osoitetut määrärahat, ja toistaa painokkaasti kantansa kulttuurialan ja luovien alojen sekä niiden työntekijöiden tukemisesta; pitää äärimmäisen tärkeänä, että ohjelmat viimeistellään ja hyväksytään mahdollisimman pian, jotta varmistetaan sujuva siirtymä edeltävistä ohjelmista uusiin; korostaa, että jos uuden rahoituskauden alkaminen viivästyy, komission on turvattava siirtymä nykyisen Luova Eurooppa -ohjelman ja uuden ohjelman välisen katkoksen paikkaamiseksi;

16.

kehottaa komissiota yksilöimään laajan valikoiman erilaisia rahoituslähteitä, joista voi olla hyötyä kulttuurialalle ja luoville aloille, sekä tiedottamaan niistä selkeästi; tähdentää, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin kulttuurialan ja luovien alojen tulevalla osaamis- ja innovointiyhteisöllä olisi oltava johtava rooli tässä asiassa; kehottaa komissiota ottamaan kulttuurikokeilujen, innovoinnin ja taidetutkimuksen alalla toimivat kulttuurialan ja luovien alojen toimijat Horisontti Eurooppa -puiteohjelman rahoituksen piiriin; toistaa, että Euroopan tasolla on lisättävä synergioita ja samalla edistettävä uusia innovatiivisia ja digitaalisia ratkaisuja, jotka voivat auttaa sektoria niin nyt kuin vastaisuudessakin;

17.

tunnustaa digitoinnin merkityksen kulttuurialan ja luovien alojen teosten luomisessa, tuotannossa, levityksessä ja saatavuudessa sekä kehottaa komissiota kartoittamaan tarkemmin eurooppalaisten kulttuuriteosten digitoinnin rahoitusta ja tekemään digitaalisten taitojen hankkimisen ja infrastruktuurin käytön helpommaksi pk-yrityksille ja organisaatioille;

18.

panee merkille, että suurin osa tähän mennessä suunnitelluista tukitoimista on ollut velkapohjaisia, mikä ei ole kestävä vaihtoehto kaikille kulttuuriekosysteemin sidosryhmille; vaatii antamaan mittavaa ja ensisijaisesti avustuksiin perustuvaa tukea kulttuurialalle ja luoville aloille, jotta voidaan varmistaa paikallisyhteisöjen toimeentulo;

19.

suhtautuu myönteisesti kulttuurialan ja luovien alojen lainantakausvälineen uusiin tukitoimenpiteisiin, joilla pyritään parantamaan kulttuurialan ja luovien alojen pk-yritysten mahdollisuuksia saada kohtuuhintaista velkarahoitusta; korostaa, että lainantakausväline on asetettava laajemmin saataville, jotta se kattaisi kaikki jäsenvaltiot ja alueet sekä kaikenkokoiset pk-yritykset; kehottaa ottamaan lainantakausvälineen tehostetusti käyttöön InvestEU-ohjelmassa joustavuuden lisäämiseksi kulttuurialan ja luovien alojen toimijoille;

20.

kehottaa komissiota varmistamaan, että kulttuurialan ja luovien alojen pk-yritykset saavat enemmän tukea velkarahoituksen muodossa vuosien 2021–2027 InvestEU-ohjelman tulevien takausvälineiden kautta;

21.

pitää valitettavana, että kansalaisjärjestöjen ja pienempien järjestöjen mahdollisuuksia saada rahoitusta ei ole kehitetty; pyytää siksi jäsenvaltioita ja komissiota tarkistamaan nykyisiä takuuperusteitaan ja -politiikkaansa erityisesti niiden pk-yritysten tapauksessa, joiden riskiprofiili on korkeampi, joilla on vain vähän tai ei lainkaan mahdollisuuksia saada rahoitusta markkinoilta ja jotka tuottavat aineettomia hyödykkeitä;

22.

kehottaa komissiota ryhtymään toimiin lieventääkseen kriisin yhä voimistuvaa vaikutusta kulttuurialaan ja luoviin aloihin aikana, jolloin festivaalien ja kulttuuritapahtumien jatkuvalla peruuttamisella on tuhoisia taloudellisia seurauksia erityisesti musiikkialan, esittävien taiteiden alan ja itsenäisten taiteilijoiden kannalta; katsoo, että olisi perustettava esittäville taiteille tarkoitettuja eurooppalaisia digitaalialustoja, jotta voidaan jakaa mahdollisimman paljon eurooppalaista kulttuurisisältöä ja luovia tuotteita; pyytää, että tällaiset alustat suunnitellaan pitäen mielessä taiteilijoiden, luovan työn tekijöiden ja yritysten oikeus oikeudenmukaiseen korvaukseen työstään; pyytää saada osallistua tiiviimmin yhdessä asiaankuuluvien toimijoiden kanssa sellaisten ratkaisujen määrittelyyn, joilla tuetaan toimintaa ja etenkin taiteilijoita ja luovan työn tekijöitä, joihin suurten festivaalien ja kulttuuritapahtumien peruuttaminen vaikuttaa;

23.

kehottaa komissiota selvittämään, antavatko kulttuurirahoituksen kansalliset jakamismenetelmät kaikille luovan työn tekijöille mahdollisuuden saada rahoitusta ja jaetaanko määrärahat riippumattomasti, maksutta ja oikeudenmukaisesti; kehottaa komissiota kehittämään parempia määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita, jotta kulttuurialasta ja luovista aloista olisi jatkuvasti saatavilla luotettavaa tietoa;

24.

muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että kulttuurialaa ja luovia aloja voidaan auttaa toipumaan kriisistä muilla toimenpiteillä, kuten alentamalla kaikkien kulttuurihyödykkeiden ja -palvelujen alv-kantoja, parantamalla aineettomien hyödykkeiden arvottamista ja myöntämällä kulttuurituotannolle verohyvityksiä;

25.

huomauttaa, että matkailun osuus EU:n BKT:stä on 10,3 prosenttia ja lisäksi 40 prosenttia siitä liittyy kulttuuritarjontaan; katsoo, että matkailun asteittainen vilkastuminen tarjoaa mahdollisuuden edistää aktiivisesti eurooppalaista kulttuuria ja kulttuuriperintöä ja laskea samalla perusta kestävälle eurooppalaiselle matkailulle; kehottaa tässä yhteydessä käynnistämään vuosittaisen ohjelman, joka koskee eurooppalaisten kulttuuristen ja kulttuuriperintöarvojen luomista ja heijastaa Euroopan kulttuurista moninaisuutta; pyytää sisällyttämään kulttuurin säilyttämisen ja taiteellisen luomisen mahdollisimman suuressa määrin rakennerahastoista tuettaviin hankkeisiin; korostaa historiallisen ja kulttuurimatkailun merkittävää lisäarvoa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan yhdennetyn politiikan, jolla tuetaan sektorin elpymistä;

26.

pitää tärkeänä tarttua tähän tilaisuuteen ja tehdä eurooppalaista kulttuurisisältöä tunnetuksi maailmanlaajuisesti kannustamalla eurooppalaista tuotantoa ja kehittämällä eurooppalaisia lähetysverkkoja; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta asiaa koskeva lainsäädäntö, kuten muutettu direktiivi audiovisuaalisista mediapalveluista (6), direktiivi tekijänoikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla (7) sekä satelliitti- ja kaapelidirektiivi (8), voidaan saattaa mahdollisimman sujuvasti osaksi kansallista lainsäädäntöä; korostaa elokuva- ja videoteollisuuden mahdollisuuksia ja kehottaa luomaan yleiseurooppalaisen kumppanuuden, jolla tuetaan eurooppalaisia elokuvataiteen ammattilaisia; korostaa, että mainittujen direktiivien ja tulevien lainsäädäntöehdotusten täytäntöönpanossa on säilytettävä ja edistettävä kollektiivisia mekanismeja, joilla varmistetaan yksittäisten luovan työn tekijöiden riittävä suojelu;

27.

tiedostaa mediaekosysteemin heikentyneen aseman sekä paikallisten ja alueellisten uutismedioiden ja pienemmillä markkinoilla toimivien tiedotusvälineiden vaikean tilanteen; katsoo, että koska vapaa, riippumaton ja riittävästi rahoitettu media myös ehkäisee disinformaation leviämistä ja heikentää sen tehoa, komission olisi esitettävä asiaan liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita ja erityisiä aloitteita paikallisten ja alueellisten sekä pienillä markkinoilla toimivien tiedotusvälineiden tukemiseksi; pitää aiheellisena harkita uutismedioille tarkoitetun markkinaehtoisen rahaston perustamista; tukee komission tulevia ehdotuksia digitaalisia palveluja koskevaksi lainsäädäntöpaketiksi, etenkin verkkoalustoja ja verkkomainontaa koskevia uusia ja tarkistettuja sääntöjä; katsoo, että olisi kiinnitettävä huomiota tiedotusvälineiden omistuksen keskittymiseen, joka usein vähentää uutistarjonnan moniarvoisuutta ja moninaisuutta ja voi myös vaikuttaa kielteisesti tiedotusalan markkinoihin; tukee kaavailtua media- ja audiovisuaalialan toimintasuunnitelmaa ja sen tavoitteita, jotka koskevat kilpailukyvyn lisäämistä ja alan digitalisaatiokehityksen tukemista;

28.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan ja edistämään taiteellisen ilmaisun vapautta, joka on elintärkeää demokratian edistämiselle ja yhteiskuntien palautumiselle ennennäkemättömästä kriisistä; korostaa EU-rahoituksen suurta merkitystä kulttuurin ja median vapauden ja moninaisuuden edistämiselle ja säilyttämiselle; pitää kulttuurialaa ja luovia aloja talouden dynaamisimpina ja katsoo, että ne voivat edistää sukupuolten tasa-arvoa ja toimia kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisen siirtymän vahvana katalysaattorina;

29.

korostaa kulttuurisen moninaisuuden suomia mahdollisuuksia Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen maailmanlaajuisessa toiminnassa ja kehottaa soveltamaan tasapainoista toimintamallia, johon osallistuu laaja joukko erikokoisia toimijoita eri alueilta; kehottaa tässä yhteydessä komissiota arvioimaan asianmukaisesti nykyisiä ohjelmia ja EU:n toimia, kuten Euroopan kulttuuriperintötunnusta, ja suorittamaan myös taloudellisen arvioinnin, jotta voidaan parantaa kulttuuriperintöä ja kulttuurireittejä koskevaa viestintää ja jotta kansalaiset ovat paremmin selvillä EU:n toimista; kehottaa lisäksi komissiota ehdottamaan Euroopan kulttuuria koskevaa kunnianhimoista ja osallistavaa viestintä- ja edistämispolitiikkaa, joka toisi eurooppalaisille kulttuurisisällöille, -tapahtumille ja -paikoille todellista Euroopan ja maailman laajuista näkyvyyttä;

30.

katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission toimilla Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen hyväksi olisi tuettava toimijoita ja aloitteita, jotka heijastavat Euroopan kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta, vähemmistökielet ja pienet kielet mukaan lukien;

31.

kehottaa komissiota etsimään käytännön ratkaisuja yhteistyössä Euroopan kulttuuripääkaupunkien kanssa ja auttamaan niitä mahdollisuuksien mukaan lieventämään pandemiasta johtuvia häiriöitä sekä käymään perusteellista vuoropuhelua erityisesti vuosien 2020 ja 2021 kulttuuripääkaupunkien tapahtumanjärjestäjien kanssa; korostaa, että on tärkeää lisätä niiden käytettävissä olevia tukimekanismeja ja rahoitusratkaisuja; muistuttaa, että nykyolosuhteiden vuoksi Euroopan kulttuuripääkaupunkien aikataulua on muutettu, ja kehottaa päätöksentekijöitä arvioimaan mahdollisuutta pidentää seuraavaksi vuorossa olevien kaupunkien kulttuuripääkaupunkikautta;

32.

kehottaa tehostamaan toimia kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden antaman nosteen hyödyntämiseksi, jotta se jättäisi pysyvän jäljen toimintapolitiikkaan; kehottaa painokkaasti komissiota omaksumaan kokonaisvaltaisemman lähestymistavan kulttuuriperintöön ja pitämään aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä, luonnonperintöä ja digitaalista kulttuuriperintöä saman asian toisiinsa liittyvinä ja erottamattomina puolina; korostaa tarvetta perustaa EU:n tasolla pysyvä foorumi, jonka ytimessä on järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta, kulttuuriperintöä koskeviin toimiin liittyvää yhteistyötä ja niiden koordinointia varten; kehottaa myös laatimaan digitaalista kulttuuriperintöä varten kattavan kehyksen, jossa keskitytään erityisesti nykyisen kulttuuriperinnön digitointiin ja digitoidun kulttuuriaineiston laajaan saatavuuteen; huomauttaa tässä yhteydessä yhteentoimivuuden ja standardien tärkeydestä; kehottaa tarkistamaan perinpohjaisesti kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä 27. lokakuuta 2011 annettua komission suositusta (9);

33.

korostaa, että sulkutoimien aikana monet kulttuuriperintökohteet jäivät ilman valvontaa ja asianmukaista ylläpitoa, mistä aiheutui niille vahinkoa, ja huomauttaa, että nämä kohteet kärsivät jo ennestään ympäristön pilaantumisen, luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutoksen seurauksista sekä laittomista kaivauksista ja laittomasta kaupasta; korostaa tarvetta suojella kulttuuriperintöalan työpaikkoja, tukea restauroinnin ammattilaisia ja kulttuuriperinnön asiantuntijoita ja antaa heille tarvittavat keinot suojella Euroopan kulttuuriperintökohteita;

34.

katsoo, että kulttuuriulottuvuuden on oltava osa kansalaisten kanssa käytävää vuoropuhelua erityisesti tulevassa Euroopan tulevaisuutta käsittelevässä konferenssissa;

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 238, 6.7.2018, s. 28.

(2) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(3) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0169.

(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 221.

(5) https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Culture_statistics_-_cultural_employment#Self-employment

(6) EUVL L 303, 28.11.2018, s. 69.

(7) EUVL L 130, 17.5.2019, s. 92.

(8) EYVL L 248, 6.10.1993, s. 15.

(9) EUVL L 283, 29.10.2011, s. 39.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/159

P9_TA(2020)0240

Covid-19: terveysarviointien ja riskiluokituksen koordinointi EU:ssa sekä vaikutukset Schengenin alueeseen ja sisämarkkinoihin

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 covid-19-pandemiasta: terveysarviointien ja riskiluokituksen koordinointi EU:ssa sekä vaikutukset Schengenin alueeseen ja sisämarkkinoihin (2020/2780(RSP))

(2021/C 385/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan sekä sen 4, 6, 9, 21, 67, 114, 153, 169 ja 191 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 35 ja 45 artiklan,

—	ottaa huomioon henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (2) (vapaasta liikkuvuudesta annettu direktiivi) ja siihen kirjatun syrjintäkiellon periaatteen,

—	ottaa huomioon komission suuntaviivat rajaturvallisuustoimenpiteitä varten terveyden suojelemiseksi ja tavaroiden ja välttämättömien palvelujen saatavuuden turvaamiseksi (3) ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden harjoittamista koskevat suuntaviivat covid-19-epidemian aikana (4),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (5),

—	ottaa huomioon 13. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vaiheittaiset ja koordinoidut toimet vapaan liikkuvuuden palauttamiseksi ja sisärajatarkastusten poistamiseksi – Covid-19” (6),

—	ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon EU:hun suuntautuvaa muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskevan väliaikaisen rajoituksen soveltamisen arvioinnista (COM(2020)0399),

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Schengen-alueen tilanteesta covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen (7),

—	ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n kansanterveysstrategiasta covid-19-pandemian jälkeen (8),

—	ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2020 annetun komission tiedonannon EU:n lyhyen aikavälin terveydenhuoltovalmiudesta koronavirusepidemioiden varalta (COM(2020)0318),

—	ottaa huomioon 4. syyskuuta 2020 annetun komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta (COM(2020)0499),

—	ottaa huomioon Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskuksen (ECDC) uusimman tartuntatautien uhkia koskevan raportin (CDTR) ja ECDC:n covid-19-tautiin liittyvät kansanterveyttä koskevat suuntaviivat ja raportointiprotokollat,

—

ottaa huomioon matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11. helmikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (9),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon, että covid-19-pandemia on siirtynyt akuutista riskinhallintavaiheesta krooniseen riskinhallintavaiheeseen; ottaa huomioon, että vaikuttaa todennäköiseltä, että virus pysyy aktiivisena, kunnes tehokas ja turvallinen rokote löydetään ja sitä toimitetaan riittävän suuria määriä, jotta voidaan varmistaa asianmukainen suoja erittäin suurelle osalle maailman väestöä; katsoo, että tämä tarkoittaa, että elämme vaikeissa olosuhteissa vielä ainakin useita kuukausia;

B.	ottaa huomioon, että covid-19-taudin esiintyvyys sekä sen leviämisen vauhti ja kesto vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen ja jäsenvaltiossa alueesta toiseen;

C.	ottaa huomioon, että useiden rokotteiden testaus on edennyt pitkälle mutta toistaiseksi minkään rokotteen myyntilupamenettelyä ei ole saatettu päätökseen EU:ssa;

D.	ottaa huomioon, että jokavuotinen influenssakausi mitä todennäköisimmin lisää niiden henkilöiden määrää, joilla on lieviä oireita ja jotka olisi testattava;

E.	ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa testauskapasiteetti ei ole vieläkään riittävä; ottaa huomioon, että joskus ihmisten on odotettava päiviä saadakseen covid-19-testiensä tulokset; toteaa, että tämä vaikuttaa suuresti heidän mahdollisuuksiinsa työskennellä ja matkustaa;

F.	ottaa huomioon, että jotkut jäsenvaltiot kieltäytyvät tunnustamasta toisessa jäsenvaltiossa tehtyjä covid-19-testejä; toteaa, että tällainen epäluottamus vaikeuttaa suuresti ihmisten elämää;

G.	katsoo, että erilaiset lähestymistavat covid-19:ään liittyvien tietojen keräämiseen EU:ssa vaikeuttavat tietojen vertailua;

ottaa huomioon, että edelleenkään ei ole yhdenmukaistettua menetelmää tartunnan saaneiden henkilöiden määrää koskevien tietojen keräämiseksi ja niiden arvioimiseksi eikä yhdenmukaistettua menetelmää covid-19:ää koskevan liikennevalomallin soveltamiseksi; toteaa, että tämän yhdenmukaisuuden puutteen vuoksi tartunnan saaneita ihmisiä koskevia tietoja tulkitaan usein hyvin eri tavalla eri jäsenvaltioissa, mikä saattaa johtaa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten perusteettomaan syrjintään;

ottaa huomioon, että covid-19-pandemian johdosta toteutetut EU:n toimet ovat tähän mennessä osoittaneet, että kansanterveystoimenpiteitä, muun muassa rajoituksia, jotka koskevat ihmisten vapaata liikkuvuutta rajojen sisällä ja niiden yli, koordinoidaan puutteellisesti jäsenvaltioiden välillä ja EU:n toimielinten kanssa;

ottaa huomioon, että kun uudet covid-19-tapaukset ovat viime aikoina lisääntyneet kaikkialla EU:ssa, jäsenvaltiot ovat jälleen toteuttaneet erilaisia ja koordinoimattomia toimenpiteitä, jotka koskevat muista EU-maista matkustavien ihmisten vapaata liikkuvuutta, ja että joissakin tapauksissa ne ovat sulkeneet rajansa; ottaa huomioon, että kukin jäsenvaltio on ottanut käyttöön omat kansalliset toimenpiteensä, joita ei ole koordinoitu EU:n tasolla ja joita ovat muun muassa pakollinen tai suositeltu karanteeni (jonka kesto vaihtelee), saapumisen yhteydessä tehtävät negatiiviset polymeraasiketjureaktiotestit (PCR), joiden enimmäisvoimassaoloaika vaihtelee, erilaisten kansallisten matkustajapaikannuslomakkeiden käyttö, riskialueiden määrittelyä koskevien erilaisten perusteiden käyttö sekä kasvomaskien käyttöä koskevat erilaiset vaatimukset;

ottaa huomioon, että moniin eurooppalaisiin on sovellettu erilaisia sääntöjä paitsi heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa mukaan myös sen mukaan, mihin he ovat matkustaneet; toteaa, että tällainen koordinoinnin puute johti kesäkaudella siihen, että tarkastukset ja toimenpiteet rajoilla sekä lentoasemilla ja rautatieasemilla olivat heikosti organisoituja;

L.	ottaa huomioon, että covid-19-kriisillä on ollut merkittäviä terveysvaikutuksia ja monissa tapauksissa erittäin merkittäviä kielteisiä vaikutuksia perusoikeuksiin ja taloudelliseen, tieteelliseen, sosiaaliseen ja matkailuun liittyvään vaihtoon sekä kulttuurivaihtoon;

M.	ottaa huomioon, että terveydenhuollon tarjoaminen kuuluu ennen kaikkea kansalliseen toimivaltaan mutta kansanterveys kuuluu jäsenvaltioiden ja unionin jaettuun toimivaltaan;

katsoo, että EU:lla on edelleen varaa parantaa kansanterveyspolitiikan toteuttamista perussopimusten nykyisissä rajoissa; ottaa huomioon, että perussopimusten kansanterveyttä koskevia määräyksiä ei edelleenkään hyödynnetä riittävästi niiden sitoumusten osalta, joita niillä voitaisiin täyttää; muistuttaa tässä yhteydessä 10. heinäkuuta 2020 antamastaan päätöslauselmasta, jossa kehotetaan luomaan Euroopan terveysunioni;

O.	katsoo, että rajat ylittäviin uhkiin voidaan puuttua vain yhdessä, mikä edellyttää yhteistyötä ja yhteisvastuuta unionissa sekä yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa;

ottaa huomioon, että siitä alkaen, kun covid-19-virus alkoi levitä laajemmin EU:ssa, parlamentti on toistuvasti kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan koordinoituja toimenpiteitä, jotka koskevat ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla; toteaa, että ihmisten, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus ovat niiden neljän vapauden kolme peruspilaria, joihin sisämarkkinoiden moitteeton toiminta perustuu;

katsoo, että jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet, mukaan lukien sisärajatarkastusten uudelleenkäyttöönotto, vaikuttavat unionin oikeuteen kirjattuihin ihmisten oikeuksiin ja vapauksiin; katsoo, että jäsenvaltioiden tai unionin toteuttamissa toimenpiteissä olisi aina kunnioitettava perusoikeuksia; katsoo, että näiden toimenpiteiden olisi oltava välttämättömiä, oikeasuhteisia, tilapäisiä ja soveltamisalaltaan rajallisia;

R.	toteaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu ei ole valinnaista vaan perussopimusten mukainen velvoite ja yksi eurooppalaisista arvoistamme;

S.	katsoo, että ihmisten vapaata liikkuvuutta koskevat koordinoimattomat rajoitukset EU:n sisällä pirstovat voimakkaasti sisämarkkinoita;

ottaa huomioon, että komissio on jo toteuttanut koordinoinnin parantamiseksi erilaisia toimia muun muassa antamalla suuntaviivoja, tiedonantoja, hallinnollisia kirjeitä ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta;

U.	katsoo, että neuvoston olisi tuettava tätä suositusta ja vahvistettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot koordinoivat päätöksiään ja toimiaan viruksen leviämisen pysäyttämiseksi tai rajoittamiseksi;

katsoo, että paluu täysin toimivaan Schengen-alueeseen on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan turvata vapaan liikkuvuuden periaate ja sisämarkkinoiden toiminta, jotka ovat kaksi Euroopan yhdentymisen tärkeimmistä saavutuksista ja keskeinen edellytys EU:n talouden elpymiselle covid-19-pandemian jälkeen;

W.	ottaa huomioon, että toisistaan poikkeavat matkustusrajoitukset ovat johtaneet siihen, että monien kansalaisten lentoja on peruttu eivätkä he ole vielä saaneet niistä korvausta;

X.	katsoo, että parlamentti toisena lainsäätäjänä ja ainoana EU:n kansalaisten suoraan valitsemana toimielimenä on otettava mukaan erottamattomana ja olennaisena osana kaikkiin keskusteluihin EU:n koordinoinnista tämän terveyskriisin ratkaisemiseksi;

Y.	katsoo, että jäsenvaltiot eivät näytä ottaneen oppia kriisin alusta lähtien saaduista kokemuksista; toteaa, että yhteistä eurooppalaista terveyspolitiikkaa ei ole vieläkään vaan on ainoastaan useita kansallisia politiikkoja;

Z.	katsoo, että EU:n on tehtävä etukäteen suunnitelmia, joiden avulla voidaan vastata covid-19:n leviämisen mahdolliseen jatkumiseen ja/tai muihin vastaaviin kriiseihin;

on huolissaan covid-19:n leviämisen vaikutuksista ja sen pitkän aikavälin seurauksista, jotka kohdistuvat ihmisten hyvinvointiin kaikkialla maailmassa, erityisesti heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin ja haavoittuvassa tilanteessa oleviin ihmisiin, kuten ikääntyneisiin ja jo ennestään heikosta terveydestä kärsiviin henkilöihin;

ilmaisee huolensa covid-19-tapausten lisääntymisestä useissa jäsenvaltioissa kesäkuusta lähtien ja korostaa voimakkaasti, että tämän pandemian tehokas torjunta edellyttää yhteistä ja koordinoitua terveysjohtamista;

huomauttaa, että on tärkeää saada kansalaiset vakuuttuneiksi siitä, että eri jäsenvaltioiden toteuttamat toimenpiteet ovat keskenään johdonmukaisia, jolloin heidät saadaan helpommin noudattamaan niitä;

muistuttaa, että unionin kansalaisten vapaa liikkuvuus on EU:n perussopimuksiin ja EU:n perusoikeuskirjaan kirjattu perusoikeus;

tähdentää, että tätä oikeutta voidaan rajoittaa vain tietyistä rajatuista yleiseen etuun liittyvistä syistä eli yleisen järjestyksen ja turvallisuuden suojelemiseksi; korostaa, että näitä rajoituksia sovellettaessa on noudatettava Schengenin rajasäännöstöä ja EU:n oikeuden yleisiä periaatteita, erityisesti suhteellisuusperiaatetta ja syrjimättömyyttä;

huomauttaa, että sisärajatarkastukset ovat viimeinen keino, ja muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi selvitettävä, soveltuvatko muut toimenpiteet yhtä hyvin tai paremmin saman tavoitteen saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että vähimmäisvaatimusten mukaisten terveystarkastusten ja/tai oikeasuhteisten poliisitarkastusten määrääminen on parempi vaihtoehto kuin sisärajavalvonnan käyttöönotto, ja ryhtymään ainoastaan toimenpiteisiin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä, koordinoituja ja oikeasuhteisia;

katsoo, että on olennaisen tärkeää pitää EU:n sisärajat avoimina tavaroille ja palveluille EU:ssa ja Euroopan talousalueella, koska sisärajojen sulkemisella voisi olla haitallisia vaikutuksia sisämarkkinoihin; huomauttaa, että on olennaisen tärkeää sitoutua sellaisten yhteisten toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla palautetaan jäsenvaltioiden välinen luottamus, jotta voidaan palauttaa tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla;

toistaa kiireellisen vetoomuksensa komissiolle ja jäsenvaltioille, jotta ne jatkaisivat tässä yhteydessä kohdennettua, jäsenneltyä ja toimivaa yhteistyötä yhteisten toimenpiteiden tarpeen määrittelemiseksi ja ennakoimiseksi;

huomauttaa, että Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) tuo edelleen esiin eroja jäsenvaltioiden tiedonkeruussa ja tietojen ilmoittamisessa; pitää valitettavana, että tämä yhdenmukaistamisen puute estää saamasta selkeää ja täydellistä kuvaa viruksen leviämisestä Euroopassa tiettynä aikana;

10.

painottaa, että ECDC tekee korvaamatonta työtä ja että sille olisi välittömästi annettava lisää resursseja, myös enemmän vakinaista henkilöstöä, jotta se voi jatkaa covid-19:ää koskevaa työtään ja samalla jatkaa muita tauteja koskevaa työtään tai aloittaa sen uudelleen; kehottaa komissiota ehdottamaan ECDC:n toimeksiannon tarkistamista, jotta keskuksen pitkän aikavälin budjettia, henkilöstöä ja toimivaltuuksia voidaan lisätä merkittävästi niin, että se voi huolehtia kansanterveyden kansainvälistä tasoa olevasta suojelusta kaikkina aikoina, myös epidemioiden aikana;

11.

panee merkille, että kukin jäsenvaltio on noudattanut oman tieteellisen asiantuntijalaitoksensa suosituksia ja koordinointi muiden jäsenvaltioiden tai komission kanssa on ollut hyvin vähäistä;

12.

katsoo, että ECDC:n olisi voitava arvioida asianmukaisesti ja tehokkaasti viruksen leviämisriskiä ja julkaista viikoittain päivitettävä riskikartta, joka perustuu yhteiseen värikoodiin ja joka laaditaan jäsenvaltioiden keräämien ja toimittamien tietojen perusteella;

13.

kannattaa komission hiljattain esitetyssä ehdotuksessa neuvoston suositukseksi esitettyä värikoodia; katsoo, että ehdotettu luokittelu (vihreä, oranssi, punainen ja harmaa) helpottaa liikkuvuutta EU:ssa ja antaa kansalaisille avoimempaa tietoa;

14.

kehottaa siksi neuvostoa hyväksymään nopeasti ja panemaan täytäntöön komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi koordinoidusta lähestymistavasta vapaan liikkuvuuden rajoittamiseen covid-19-pandemian johdosta; korostaa, että tällainen yhteinen kehys on ratkaisevan tärkeä, jotta vältetään mahdolliset häiriöt sisämarkkinoilla siten, että vahvistetaan ainakin selkeät säännöt sellaisia matkustajia varten, jotka suorittavat välttämättömiä tehtäviä, kuten kuljetusalan työntekijät, terveyden- ja vanhustenhoidon kaltaisten rajat ylittävien palvelujen tarjoajat ja kausityöntekijät;

15.

korostaa, että hyväksyttyjen yhteisten menetelmien ja kriteerien sekä ECDC:n laatimien karttojen pitäisi helpottaa koordinoidun lähestymistavan soveltamista jäsenvaltioiden omiin päätöksentekoprosesseihin ja varmistaa, että kaikki jäsenvaltioiden tekemät päätökset ovat johdonmukaisia ja hyvin koordinoituja;

16.

toteaa, että kumulatiiviset ilmaantuvuusluvut ja positiivisten testitulosten määrät ovat tärkeitä arvioitaessa viruksen leviämistä, mutta katsoo, että olisi otettava huomioon muita kriteereitä, kuten sairaalahoidossa olevien määrä ja tehohoitoyksiköiden käyttöaste;

17.

kehottaa komissiota edistämään yhteisiä menetelmiä terveystietojen keräämiseksi sekä kuolonuhrien määrän laskemiseksi ja ilmoittamiseksi;

18.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön saman määritelmän positiiviselle covid-19-tautitapaukselle, covid-19-kuolemantapaukselle ja taudista paranemiselle;

19.

korostaa, että yhteisten määritelmien, terveyskriteerien ja menetelmien ansiosta jäsenvaltiot ja komissio voivat tehdä yhteisen analyysin epidemiologisesta riskistä EU:n tasolla;

20.

suhtautuu erittäin myönteisesti komission ehdottamaan alueelliseen lähestymistapaan; katsoo, että ECDC:n riskikartoitus olisi tehtävä alueellisella tasolla eikä ainoastaan kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita tämän vuoksi toimittamaan ECDC:lle alueviranomaisten keräämät tiedot;

21.

muistuttaa, että ECDC on suositellut jäsenvaltioille, että ne noudattaisivat viruksen leviämisen estämiseksi perustason vähimmäistoimenpiteitä, joita ovat esimerkiksi hygieniatoimenpiteet, lähikontaktien välttäminen ja kokoontumisten rajoittaminen, kasvomaskien käyttö tietyissä ympäristöissä, etätyöjärjestelyt, laajamittainen testaus, tautitapausten eristäminen, lähikontaktissa olleiden määrääminen karanteeniin ja haavoittuvien väestöryhmien suojelu;

22.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan ECDC:n edellä mainittuja suosituksia ja määrittelemään yhteisen kehyksen terveystoimenpiteille, joita asianomaisten alueiden viranomaisten olisi toteutettava pandemian leviämisen pysäyttämiseksi;

23.

toteaa, että jos tartuntamäärä kasvaa, viranomaisten olisi harkittava lisätoimenpiteitä kiinnittäen erityistä huomiota riskialueisiin ja jaettava niitä, mukaan lukien väestön liikkumisen rajoittaminen, kontaktien määrän vähentäminen henkilöä kohti ja joukkokokousten välttäminen sekä erityisen huomion kiinnittäminen riskialttiisiin alueisiin;

24.

katsoo, että tällainen kehys vahvistaisi keskinäistä luottamusta jäsenvaltioiden välillä ja asianomaisten alueiden välillä ja estäisi vastatoimina toteutettavat rajoittavat toimenpiteet;

25.

huomauttaa, että rajojen sulkeminen on vaikuttanut kielteisesti talouteen ja raja-alueilla asuvien ihmisten elämään ja että useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön näitä alueita koskevia erityisiä poikkeuksia ja mukautuksia sääntöihin; kehottaa siksi jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten raja-alueiden erityispiirteisiin, joilla rajat ylittävä työmatkaliikenne on yleistä, ja painottamaan tarvetta tehdä paikallisella ja alueellisella tasolla yhteistyötä näillä alueilla, luomaan yhdessä terveydenhuollon järjestelyjä reaaliaikaista koordinointia ja tiedonvaihtoa varten sekä ottamaan käyttöön niin kutsuttuja vihreitä kaistoja olennaisen tärkeille työntekijöille;

26.

kehottaa hyväksymään ja panemaan täytäntöön yhteisen testausstrategian, jonka mukaisesti testitulokset tunnustettaisiin kaikissa jäsenvaltioissa ja tarjottaisiin riittävät testausvalmiudet, jotta varmistetaan, että jokainen, jonka on päästävä testiin, voi teettää sen ilman suhteettomia odotusaikoja; katsoo, että matkaa varten tehtävä testi, jos se on tarpeen, olisi tehtävä mieluummin lähtömaassa; toteaa lisäksi, että jäsenvaltioiden ja komission olisi laadittava luettelo niistä viranomaisista, joilla on lupa myöntää testitodistus näihin tarkoituksiin, jotta prosessissa vältytään väärinkäytöksiltä;

27.

kehottaa komissiota ja ECDC:tä arvioimaan mahdollisuutta käyttää laajemmin luotettavia mutta edullisia 15 minuutin testejä;

28.

palauttaa mieliin, että useimmat jäsenvaltiot ovat kehittäneet covid-19-jäljityssovelluksia, joissa käytetään samaa hajautettua rakennetta; odottaa, että näiden sovellusten yhteentoimivuus saavutetaan EU:n tasolla lokakuuhun mennessä EU:n laajuisen covid-19-jäljitysjärjestelmän mahdollistamiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen kansalaisia käyttämään näitä sovelluksia ja noudattamaan tässä kaikilta osin yleistä tietosuoja-asetusta;

29.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota ECDC:n lausunnon huomioon ottaen sopimaan yhteisestä karanteeniajasta, joka koskee välttämätöntä ja muuta kuin välttämätöntä EU:n sisäistä matkustamista sekä välttämätöntä ja muuta kuin välttämätöntä matkustamista kolmansista maista EU:hun;

30.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yhteisen protokollan, joka koskee oireettomien potilaiden seurantaa ja toimenpiteitä niiden potilaiden eristämiseksi, joiden covid-19-testitulos on positiivinen, ja toimenpiteitä tällaisten potilaiden kontaktien eristämiseksi;

31.

pitää myönteisenä, että kansalaiset käyttävät matkustajapaikannuslomakkeita; katsoo, että käsittelyn yksinkertaistamiseksi olisi käytettävä ensisijaisesti matkustajalomakkeen yhdenmukaistettua digitaalista versiota ja että sen olisi oltava tarjolla analogisessa muodossa, jotta kaikilla eurooppalaisilla on mahdollisuus täyttää lomake; kehottaa komissiota kehittämään yhdenmukaistetun matkustajapaikannuslomakkeen, jotta voidaan luoda luottamusta EU:n laajuiseen seurantajärjestelmään;

32.

vaatii, että kaikkien yksityisyyttä ja tietosuojaa rajoittavien toimenpiteiden on oltava laillisia, tehokkaita ihmishenkiin ja kansanterveyteen kohdistuvien riskien torjumiseksi ja ehdottoman oikeasuhteisia ja että niitä on käytettävä ainoastaan kansanterveydellisiin tarkoituksiin ja tiukkojen aikarajojen puitteissa; korostaa, että hätätila-aloitteet eivät saa johtaa laajamittaiseen valvontaan kriisin jälkeen, ja vaatii takeita tältä osin;

33.

vaatii, että matkustajapaikannuslomakkeen ja sen käytön on oltava kaikilta osin tietosuojasääntöjen, erityisesti tietojen eheyttä ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen, mukaista; vaatii, että tallennettuja tietoja olisi käytettävä ainoastaan covid-19-kontaktien jäljittämiseen eikä mihinkään muuhun tarkoitukseen käyttötarkoituksen rajoittamisen periaatteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita päivittämään asiaa koskevaa lainsäädäntöään vastaavasti;

34.

palauttaa mieliin EU:n kansanterveysstrategiasta covid-19-pandemian jälkeen antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kehotuksen, jonka mukaan komission olisi ehdotettava eurooppalaisen lääkintäapumekanismin perustamista, jotta voidaan reagoida kaikentyyppisiin terveyskriiseihin, vahvistaa toiminnan koordinointia EU:n tasolla ja seurata lääkkeiden ja lääkinnällisten tuotteiden strategisen varaston perustamista ja käyttöönottoa sekä varmistaa sen asianmukainen toiminta; katsoo, että eurooppalainen lääkintäapumekanismin olisi virallistettava covid-19-terveyskriisin aikana käyttöön otetut työmenetelmät ja sen olisi pohjauduttava rajatylittävästä terveydenhuollosta annetussa direktiivissä, valtioiden rajat ylittävistä terveysuhkista annetussa päätöksessä (10) ja unionin pelastuspalvelumekanismissa vahvistettuihin toimenpiteisiin;

35.

kehottaa perustamaan komission johtaman covid-19-työryhmän eurooppalaisen lääkintäapumekanismin puitteissa; katsoo, että kunkin jäsenvaltion olisi oltava edustettuna tässä työryhmässä ja nimettävä yhteyshenkilö kansallisten johtajiensa keskuudesta; ehdottaa, että työryhmän päätavoitteena olisi oltava Euroopan ja jäsenvaltioiden tasolla välitettyjen suositusten säännöllinen levittäminen; katsoo, että parlamentilla olisi oltava pysyvä arviointia koskeva toimeksianto työryhmän työn arvioimiseksi;

36.

muistuttaa, että selkeä, oikea-aikainen ja kattava tiedottaminen yleisölle on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan rajoittaa käyttöön otettujen vapaan liikkuvuuden rajoitusten vaikutuksia ja varmistaa ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä se, että kansalaiset noudattavat rajoituksia;

37.

korostaa, että on tärkeää saada selkeää, helposti saatavilla olevaa ja ymmärrettävää tietoa tartuntamääristä Euroopassa sekä kansallisista, alueellisista ja paikallisista tartuntamääristä, terveydenhuoltojärjestelmistä, käytössä olevista toimenpiteistä ja matkustusrajoituksista; korostaa, että näiden ratkaisevan tärkeiden tietojen on oltava saatavilla kaikilla virallisilla kielillä ja kielillä, joita merkittävä osa väestöstä käyttää, jotta voidaan ottaa huomioon maahanmuuttajataustaiset ihmiset;

38.

korostaa, että koko väestön, myös niiden henkilöiden, joiden lukutaito on heikko, on voitava ymmärtää helposti kaikki tiedot ja julkisessa viestinnässä on käytettävä selkeitä, yhdenmukaistettuja värejä ja ymmärrettäviä symboleja, ja korostaa, että nämä tiedot olisi annettava myös analogisessa muodossa asianmukaisissa paikoissa, jotta voidaan ottaa huomioon henkilöt, joilla ei ole pääsyä tai joilla on rajoitettu pääsy internetiin;

39.

kehottaa lentoyhtiöitä maksamaan mahdollisimman pian korvauksia matkustajille, joiden lennot on peruutettu pandemian vuoksi, ja täyttämään asetuksessa (EY) N:o 261/2004 säädetyt velvoitteensa; pyytää komissiota tutkimaan matkustajien oikeuksien loukkauksia tämän pandemian aikana;

40.

muistuttaa, että covid-19-pandemian aikana useilla kriittisillä aloilla, kuten elintarvike-, lääke- ja terveydenhuoltoaloilla ja niiden toimitusketjuissa, on ollut valtavia häiriöitä;

41.

korostaa tarvetta varmistaa tehokkaat, palautumiskykyiset ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavat sisämarkkinat, joilla kansalaisille tärkeitä tuotteita ja palveluja toimitetaan edelleen kaikkialla EU:ssa ja ne asetetaan kaikkien kansalaisten saataville;

42.

kehottaa komissiota toteuttamaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kattavan ja monialaisen analyysin EU:n talouksista, jotta voidaan ymmärtää covid-19-pandemian aikana koettujen vaikutusten syvyys ja arvioida, missä määrin rajat ylittävissä arvoketjuissa on esiintynyt häiriöitä; katsoo, että tästä muodostuu olennainen tietopohja, jonka avulla komissio voi antaa päivitettyjä suosituksia ja määrittää keskeiset politiikkatoimet, joilla vahvistetaan sisämarkkinoiden kollektiivista pitkän aikavälin elpymistä, jossa ketään ei jätetä jälkeen;

43.

muistuttaa, että ihmisten jokapäiväisen elämän kannalta on ratkaisevan tärkeää, että välttämättömiä hyödykkeitä, kuten elintarvikkeita, lääkinnällisiä laitteita tai suojavarusteita, toimitetaan jatkuvasti kaikkialla EU:ssa; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen kriittistä infrastruktuuria koskevaksi päivitetyksi direktiiviksi, jolla varmistetaan välttämättömien tavaroiden ja palvelujen jatkuva vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla kriisiaikoina, kuten pandemian aikana;

44.

katsoo, että tältä osin olisi kehitettävä kattava strategia, jotta voidaan varmistaa tavaroiden vapaa liikkuvuus kaikkina aikoina ja välttää yksipuoliset rajoittavat toimenpiteet ottaen samalla huomioon yleistä turvallisuutta ja kansanterveyttä koskevat toimenpiteet sekä edistää talouden elpymistä, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä ja valmistautua uuteen kriisiin;

45.

tukee voimakkaasti komission jäsenvaltioille antamaa kehotusta pidättyä toteuttamasta kansallisia toimenpiteitä, joilla kielletään henkilönsuojainten tai muiden tärkeiden lääkinnällisten tarvikkeiden tai lääkkeiden vienti EU-maiden sisällä;

46.

pitää erityisen tärkeänä, että jäsenvaltiot voivat yhdistää resursseja, myös valmistuskapasiteettia, jotta henkilönsuojainten, hengityslaitteiden ja muiden lääkinnällisten laitteiden, laboratoriotarvikkeiden ja puhdistustuotteiden kasvavaan kysyntään EU:ssa voidaan vastata, mikä myös auttaisi vahvistamaan strategisen rescEU-valmiusvaraston varantoja;

47.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyistä julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntökehystä, jotta voidaan maksimoida nykyisten joustavuussäännösten potentiaali hankintojen yksinkertaistamiseksi, nopeuttamiseksi ja joustavoittamiseksi, ja korostaa lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja henkilönsuojainten yhteishankintojen merkitystä niiden saatavuuden varmistamisessa kaikilla alueilla, myös maaseutualueilla sekä syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla;

48.

muistuttaa, että covid-19-kriisi on tuonut esiin kuluttajansuojassa olevia heikkouksia, jotka johtuvat huijausten ja vaarallisten tuotteiden yleistymisestä erityisesti verkossa; korostaa, että näihin heikkouksiin on tarpeen puuttua. jotta voidaan varmistaa tulevan digitaalisia palveluja koskevan säädöksen avulla, että verkkoalustat voivat ryhtyä asianmukaisiin toimiin tällaisia tuotteita vastaan, niin että digitaaliset sisämarkkinat ovat oikeudenmukaiset ja turvalliset kaikille,

49.

korostaa, että kuluttajien on oltava hyvin perillä oikeuksistaan ja vaihtoehdoista, joita heillä on tarjolla heidän ostaessaan tavaroita tai palveluja, erityisesti kriisiaikoina; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin tarjotakseen luotettavaa ja riittävää tietoa, joka on helposti kuluttajien saatavilla kaikkialla unionissa;

50.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan unionin elpymisvälineeseen liittyvät toimenpiteet mahdollisimman nopeasti ottamalla käyttöön tarvittavat kansalliset menettelyt, jotka ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja epäbyrokraattisia, jotta varmistetaan, että EU:n talouden elpyminen on tehokasta pyrittäessä eroon EU:n viime aikoina kokemasta syvimmästä kriisistä; korostaa, että covid-19-kriisiä ei pitäisi käyttää tekosyynä lykätä tai heikentää erilaisten tuote- ja teollisuusstandardien, muun muassa kestävyyden edistämiseksi noudatettavien standardien, täytäntöönpanoa tai luopua siitä vaan se olisi pikemminkin nähtävä mahdollisuutena parantaa sisämarkkinoita siten, että edistetään kestävää tuotantoa ja kulutusta;

51.

katsoo, että nopea paluu täysin toimivaan Schengen-alueeseen on äärimmäisen tärkeää, ja kehottaa kiireellisesti jäsenvaltioita keskustelemaan yhdessä parlamentin, neuvoston ja komission kanssa Schengen-alueen elpymissuunnitelmasta, mukaan lukien tavoista ja keinoista palata täysin toimivaan Schengen-alueeseen ilman sisärajatarkastuksia, sekä valmiussuunnitelmista mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan estää se, että väliaikaisista sisärajatarkastuksista tulee lähes pysyviä keskipitkällä aikavälillä;

52.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saattaa päätökseen kaikkien jäsenvaltioiden integroituminen Schengen-alueeseen, jotta koordinoituja ja yhdenmukaistettuja toimia sovellettaisiin yhtäläisesti kaikkialla unionissa ja jotta kaikki unionin alueella asuvat kansalaiset hyötyisivät niistä yhdenvertaisesti;

53.

muistuttaa, että on otettu käyttöön väliaikaisia matkustusrajoituksia, joita sovelletaan muuhun kuin välttämättömään matkustukseen kolmansista maista Schengen-alueelle; korostaa, että kaikkien pääsyn epäämistä ulkorajoilla koskevien päätösten on oltava Schengenin rajasäännöstön säännösten mukaisia, mukaan lukien erityisesti perusoikeuksien kunnioittaminen säännöstön 4 artiklan mukaisesti;

54.

kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia seuraamaan ennakoivasti markkinoita kriisin aikana ja sen jälkeen, jotta voidaan estää covid-19-tilanteesta kuluttajille aiheutuvat haitat ja auttaa kuluttajia käyttämään EU:n oikeuteen perustuvia oikeuksiaan;

55.

korostaa, että kansallisten viranomaisten covid-19-pandemian johdosta määräämien rajoittavien toimenpiteiden kestoa olisi lähtökohtaisesti rajoitettava, koska niiden ainoana perusteena on pandemian torjuminen; odottaa komission huolehtivan tarkasti siitä, ettei väliaikaisista toimenpiteistä muodostu perusteettomia pysyviä esteitä tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla;

56.

kehottaa komissiota laatimaan ”selviytymis- ja palautumiskykyistä Eurooppaa” koskevan strategian, johon kuuluu riskinarviointikartta ja vaihtoehtoja, joilla käsitellään terveydenhuoltojärjestelmien moitteetonta hallinnointia ja niihin investointia sekä pandemian torjuntaa Euroopan tasolla, mukaan lukien häiriönsietokykyiset toimitusketjut EU:ssa, minkä ansioista voidaan pitää yllä keskeisten tuotteiden, kuten lääkkeiden ja lääkinnällisten laitteiden, tuotantoa;

57.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1.

(2) EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77.

(3) EUVL C 86 I, 16.3.2020, s. 1.

(4) EUVL C 102 I, 30.3.2020, s. 12.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(6) EUVL C 169, 15.5.2020, s. 30.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0175.

(8) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0205.

(9) EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1.

(10) EUVL L 293, 5.11.2013, s. 1.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/167

P9_TA(2020)0241

Vihreämpien kaupunkien eurooppalainen teemavuosi 2022

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 vihreämpien kaupunkien eurooppalaisesta teemavuodesta 2022 (2019/2805(RSP))

(2021/C 385/20)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (1),

—	ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2),

—	ottaa huomioon tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta 23. lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/60/EY (3),

—	ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman vihreästä infrastruktuurista – Euroopan luonnonpääoman parantaminen (4),

—	ottaa huomioon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman,

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” (COM(2011)0244),

—	ottaa huomioon 20. toukokuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” (COM(2020)0380),

—	ottaa huomioon vihreää infrastruktuuria koskevan EU:n strategian (5),

—	ottaa huomioon 24. toukokuuta 2019 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vihreää infrastruktuuria koskevan EU:n strategian täytäntöönpanon edistymisestä (COM(2019)0236),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2013 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen” (COM(2013)0249),

—	ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 annetun alueiden komitean lausunnon komission tiedonannosta ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen” (6),

—	ottaa huomioon 16. lokakuuta 2013 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen” (7),

—	ottaa huomioon komissiolle 19. syyskuuta 2013 esitetyn kysymyksen vihreää infrastruktuuria (GI) koskevan EU:n politiikan kehittämisestä (O-000094/2013 – B7-0525/2013),

—	ottaa huomioon Århusin yleissopimuksen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa,

—	ottaa huomioon Euroopan vihreä pääkaupunki -palkinnon (8),

—	ottaa huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (9),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Kaupunkien ja vihreän infrastruktuurin merkitys – Vihreämpien kaupunkien eurooppalainen teemavuosi 2022” (O-000039/2020 – B9-0014/2020),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että vihreä infrastruktuuri ymmärretään strategisesti suunnitelluksi verkostoksi, jossa on luonnontilassa olevia alueita, osaksi luonnontilassa olevia alueita ja muita ympäristöön liittyviä tekijöitä, joka on suunniteltu tuottamaan useita erilaisia ekosysteemipalveluja, jota hoidetaan tässä tarkoituksessa ja johon kuuluu viherympäristö (tai sinisiä vesiekosysteemejä) sekä muita maa-alueiden (myös rannikoiden) ja merialueiden fyysisiä elementtejä sekä maaseudulla että kaupunkiympäristössä;

ottaa huomioon, että EU:ssa 72 prosenttia ihmisistä asuu kaupungeissa ja esikaupunkialueilla ja että kaupunkiväestön osuus kasvaa edelleen ja voi yltää 80 prosenttiin vuonna 2020 (10); toteaa näiden lukujen osoittavan, että vihreät kaupungit ovat tärkeämpiä kuin koskaan planeettamme suurten haasteiden ratkaisemisessa ja että niiden potentiaali olennaisina keskuksina kasvaa niin globaalien toimintaohjelmien täytäntöönpanossa kuin kansalaisten osallistamisessa poliittiseen päätöksentekoon;

ottaa huomioon, että kaupungeilla on edessään monenlaisia haasteita, kuten ilmastonmuutoksen vaikutus niiden asukkaiden terveyteen ja ympäristöongelmat, ja vihreä infrastruktuuri tarjoaa kosolti mahdollisuuksia löytää moniin näistä ongelmista luontopohjaisia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia ratkaisuja, jotka ovat yleisesti edullisia ja kestäviä ja luovat työpaikkoja;

katsoo, että on tärkeää lisätä tietoisuutta vihreästä infrastruktuurista ja sen monista myönteisistä vaikutuksista ekosysteemeihin ja niiden väestöille tarjoamiin palveluihin, jotta voidaan paremmin edistää luontopohjaisia ratkaisuja maa- ja aluesuunnittelussa sekä viheralueiden perustamista ja uudistamista, nopeuttaa siirtymistä harmaasta vihreään infrastruktuurinormiin kaupunkisuunnittelussa ja aluekehityksessä ja auttaa kaupunkeja sopeutumaan paremmin ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin;

ottaa huomioon, että vihreä infrastruktuuri tarjoaa ekosysteemipalveluja, jotka ovat tähdellisiä hyvinvoinnillemme, kaupunkien elintarviketuotannolle sekä veden kiertokululle ja pidätykselle, lisäävät veden imeytymistä ja vähentävät ympäristön pilaantumista luonnollisten prosessien kautta, säätelevät ympäristön lämpötilaa, tukevat luonnon monimuotoisuutta (pölyttäjät mukaan lukien), parantavat ravintoainekiertoja, tekevät asuinalueista viihtyisämmän näköisiä, helpottavat asukkaiden liikuntamahdollisuuksia ja parantavat heidän hyvinvointiaan;

toteaa, että vihreä infrastruktuuri edistää Natura 2000 -verkostojen kehittämistä kaupunkialueilla, jolloin voidaan parantaa ekologisten vihreiden ja sinisten käytävien välisiä yhteyksiä, tehostaa ekosysteemin kannalta olennaisten lajien ja luontotyyppien suojelua ja auttaa ylläpitämään ekosysteemipalvelujen tarjontaa kaupunkialueilla; ottaa huomioon, että Natura 2000 -verkoston tarjoamien ekosysteemipalvelujen vuotuisten hyötyjen on arvioitu olevan 300 miljardia euroa koko EU:ssa ja vihreän infrastruktuurin hyödyt ovat vielä paljon arvokkaammat;

toteaa, että kaupunkien viherryttämisessä on kyse muustakin kuin vain kaupunkien vehreyttämistä koskevien aloitteiden toteuttamisesta, kun otetaan huomioon puhtaan ilman, veden ja maaperän sekä luonnon monimuotoisuutta edistävän kaupunkimaiseman merkitys vehreiden alueiden kestävyyden varmistamisen kannalta;

H.	toteaa, että vihreä infrastruktuuri on ratkaiseva osa luonnon monimuotoisuutta koskevaa vuoteen 2020 ulottuvaa strategiaa ja vuoteen 2030 ulottuvaa biodiversiteettistrategiaa;

toteaa, että vihreä infrastruktuuri edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä, koska se vahvistaa ekosysteemien kykyä sietää ilmastonmuutosta ja auttaa vähentämään ilmakehän hiilidioksidimääriä suoran hiilensidonnan kautta, erityisesti turvesoilla, valtamerissä ja metsissä; toteaa, että se myös auttaa vähentämään veden ja jäteveden pumppausta ja käsittelyä sekä näihin liittyvää energiantarvetta ja pienentämään rakennusten energiankäyttöä ja rakennuksista aiheutuvia päästöjä viherelementtejä, kuten viherkattoja ja -seiniä, ja resurssitehokkuutta parantavia uusia materiaaleja sisältävien ”älykkäiden rakennusten” ansiosta; toteaa, että vihreä infrastruktuuri myös auttaa vähentämään liikenteen energiantarvetta ja liikenteeseen liittyvää ympäristön pilaantumista, sillä se helpottaa vaihtoehtoisten, puhtaiden liikennemuotojen, kuten pyöräilyn, kävelyn ja puhtaan joukkoliikenteen, myös vesiliikenteen, käyttöönottoa;

toteaa, että vihreä infrastruktuuri edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista, sillä sen avulla voidaan suojella luonnonpääomaa, säilyttää luontotyyppejä ja luonnonvaraisia lajeja sekä parantaa ekologista tilaa, vesistöjen hoitoa ja elintarviketurvallisuutta; toteaa, että sen kehittäminen on yksi tehokkaimmista toimenpiteistä, joita kaupungeissa voidaan toteuttaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, koska se lieventää ilmastonmuutoksen ja yhä yleisemmiksi käyvien äärimmäisten sääilmiöiden, kuten helleaaltojen, metsäpalojen, rankkasateiden, tulvien ja kuivuuden, kielteisiä vaikutuksia, tasaa äärilämpötiloja ja parantaa kaupunkialueilla asuvien EU:n asukkaiden elämänlaatua;

ottaa huomioon, että yli 22 prosenttia eurooppalaisista lajeista on nyt uhanalaisia Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisten lajien luettelon mukaan; toteaa, että kaupunkien viherryttäminen auttaa edistämään luonnon monimuotoisuutta ja sillä voi olla merkittävä rooli biodiversiteettikriisin lieventämisessä; toteaa, että kaupunkiluonnon monimuotoisuuden edistäminen voi tuoda sivuhyötyjä ekosysteemien sietokyvyn ja hiilidioksidin talteenottopotentiaalin lisääntymisen kautta;

ottaa huomioon, että hyvä kaupunkisuunnittelu, istutukset ja vettä läpäisevät katupäällysteet lisäävät vedenpidätystä, säätelevät imeytymistä ja estävät kaupunkiympäristön hulevesien muodostumista asfalttia ja betonia paremmin; ottaa huomioon, että laadukas vihreä infrastruktuuri vähentää tulvariskiä;

M.	toteaa, että hyvin suunniteltu vihreä infrastruktuuri on yksi parhaista tavoista lisätä ekologisten vihreiden ja sinisten käytävien määrää ja siten suojella luonnon monimuotoisuutta;

ottaa huomioon, että kasvit puhdistavat ilmaa suodattamalla pienhiukkasia ja tuottamalla happea; toteaa, että kaupunkiemme ilmanlaadusta on tullut yksi EU:n suurimmista tämänhetkisistä terveyshaasteista; toteaa, että puhtaampi ilma parantaisi miljoonien ihmisten, muun muassa astmaatikkojen ja hengitystiesairauksista kärsivien, elämänlaatua; ottaa huomioon, että EU:ssa kuolee joka vuosi ennenaikaisesti 430 000 ihmistä, koska he ovat joutuneet hengittämään saastunutta ilmaa; katsoo, että ilmanlaadun parantamisen on oltava EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien ensisijainen tavoite, jotta ihmisiä ja ekosysteemejä voidaan suojella ilman pilaantumisen vaikutuksilta; toteaa, että ilmanlaadun paraneminen voisi vähentää ennenaikaisten kuolemantapausten määrää merkittävästi;

toteaa, että puiden ja kasvillisuuden käyttö voi vähentää melusaastetta kaupunkialueilla; ottaa huomioon, että melu on ilmanlaadun jälkeen toiseksi suurin terveysongelmia aiheuttava ympäristötekijä; ottaa huomioon, että EU:n rahoittamassa HOSANNA-tutkimushankkeessa todettiin, että luonnonkasvien muodostamat meluesteet suojaavat asukkaita paremmin liikennemelulta kuin yleisesti käytetyt suoraseinäiset meluvallit; toteaa, että melusaaste vaikuttaa kielteisesti luonnon monimuotoisuuteen ja luontoon ja että kaupunkien viherryttämistoimiin olisi sisällyttävä aloitteita melusaasteen vähentämiseksi;

katsoo, että vihreää infrastruktuuria olisi edistettävä myös rannikkokaupungeissa, jotka yleensä sijaitsevat kosteikkojen välittömässä läheisyydessä, jotta voidaan säilyttää meri- ja rannikkoluonnon monimuotoisuus sekä meri- ja rannikkoekosysteemit ja edistää rannikkoalueiden talouden, matkailun ja maiseman kestävää kehitystä; toteaa, että tämä positiivinen kehitys puolestaan parantaa kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia näillä haavoittuvilla alueilla, jotka kärsivät erityisesti merenpinnan noususta;

katsoo, että vihreää infrastruktuuria olisi edistettävä satama-alueilla, koska ne ovat tärkeä osa rannikkokaupunkeja ja kattavat yleensä laajoja maa-alueita, jotka ovat myös osa Natura 2000 -verkostoa; katsoo, että näin voidaan puuttua paremmin ympäristökysymyksiin, kuten ympäristön pilaantumiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen, ja auttaa edistämään uusien infrastruktuurihankkeiden, kuten satamien sähköistämisen, kehittämistä;

R.	ottaa huomioon, että vihreä infrastruktuuri tarjoaa mahdollisuuden päästä luontoon niille, jotka eivät muuten voisi viettää paljon aikaa luonnossa, kuten lapsille, ikäihmisille ja vammaisille henkilöille, ja parantaa heidän tietämystään ja tietoisuuttaan luonnosta ja ekologisista haasteista;

toteaa, että vihreämmät kaupungit voivat tarjota merkittäviä terveyshyötyjä, sillä ne parantavat ilmanlaatua, kannustavat asukkaita liikkumaan ja urheilemaan enemmän, auttavat ehkäisemään ja parantamaan masennusta, vahvistavat immuunijärjestelmää ja viime kädessä lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia (11);

toteaa, että muun muassa kaupunkipuistojen ja -puutarhojen, vihreämpien katujen, rakennusten viherkattojen, kasvikatteisten bussipysäkkien ja vihreämpien leikkipaikkojen määrän kasvattaminen parantaa asuinalueiden ja kaupunkien vetovoimaa ja asuinmukavuutta; toteaa, että ne myös lisäävät asukkaiden välisiä sosiaalisia kontakteja, kannustavat myönteisiin käyttäytymismuutoksiin ja vahvistavat yhteisöllisyyttä; katsoo, että julkisessa omistuksessa olevat viheralueet voivat tuoda kaupunkien asukkaille mittaamattomia hyötyjä;

ottaa huomioon, että vihreämpien asuinalueiden on todettu nostavan kiinteistöjen arvoa, sillä vihreys tekee alueista houkuttelevampia mahdollisten ostajien silmissä, minkä vuoksi on olennaisen tärkeää toteuttaa toimenpiteitä keskiluokkaistumisen hillitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet asua vihreämmillä asuinalueilla;

toteaa, että kaupunkien viherryttäminen voi edesauttaa kestävämpää pienimuotoista elintarviketuotantoa ja pienentää ruoan jalanjälkeä vahvistamalla lyhyitä toimitusketjuja, mikä mahdollistaisi uusien mikroyritysten syntymisen sekä rohkaisisi asukkaita aktiivisuuteen tässä asiassa ja saisi heidät ymmärtämään paremmin elintarvikeketjun toimintaa ja erityisesti luonnonmukaista ja ympäristön kannalta kestävää viljelyä;

ottaa huomioon, että 80 prosenttia mereltä löytyvästä jätteestä on peräisin kaupungeista ja siihen sisältyy myös jokien valuma-alueiden yläjuoksulta tulevaa jätettä; katsoo, että on tärkeää parantaa kaupunkialueiden jätehuoltojärjestelmiä erityisesti hajakuormituksen, roskaantumisen ja makrojätteen osalta esimerkiksi tehostamalla suodatusta jätevedenpuhdistamoissa, jotta voidaan tehdä kaupungeista vihreämpiä ja torjua valtamerten pilaantumista;

X.	katsoo, että kansalaiset on otettava mukaan ja heidän täytyy kokea voivansa vaikuttaa omalla panoksellaan kaupunkisuunnitteluun ja vihreän infrastruktuurin suunnitteluun, jossa on otettava huomioon paikalliset ympäristöön liittyvät sekä sosiaaliset, taloudelliset ja teknologiset erityispiirteet;

ottaa huomioon, että vihreän infrastruktuurin kehittäminen liittyy vahvasti sen kestävään hallinnointiin, erityisesti kun on kyse vesivaroista; katsoo, että on tärkeää yhdistää vihreä ja sininen infrastruktuuri ympäristön kannalta vastuullisella tavalla muun muassa veden ja sadeveden uudelleenkäytön ja tehokkaan vesihuollon avulla;

ottaa huomioon, että puuston tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat sitä merkittävämpiä mitä vanhempia puut ovat; katsoo, että kaupunkialueiden järkevä ja integroitu hoito ja suunnittelu on olennaisen tärkeää, jotta voidaan maksimoida niiden kehityspotentiaali ja antaa kansalaisille mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti vihreän infrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia ja palveluja;

toteaa, että vihreämmät kaupungit voivat edistää Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja vahvistaa EU:n kykyä sietää ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen; korostaa, että vihreämmillä kaupungeilla voi olla merkittävä rooli YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja uuden kaupunkikehitysohjelman sitoumusten täyttämisessä, erityisesti kun on kyse vesivarojen käytön parantamisesta sekä luonnon monimuotoisuuden parantamisesta kaupunkiympäristössä;

kehottaa komissiota laatimaan uuden vihreämpiä kaupunkeja ja vihreää infrastruktuuria koskevan EU:n strategian, jolla autetaan kaupunkeja tekemään osansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä autetaan parantamaan kaupunkien asukkaiden hyvinvointia;

kehottaa komissiota ehdottamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa toimenpiteitä, jotka koskevat nimenomaisesti kaupunkien roolia ja edistävät investointeja vihreään infrastruktuuriin;

painottaa, että on tärkeää sisällyttää ilmasto- ja ympäristönäkökohdat tehokkaasti paikalliseen, alueelliseen, kansalliseen ja maailmanlaajuiseen kaupunkeja koskevaan päätöksentekoon;

korostaa tarvetta hyväksyä ilmastonmuutoksen seurauksille alttiita kaupunkeja koskeva sopeutumisstrategia, joka perustuu riskinehkäisyä ja -hallintaa koskevaan uuteen innovatiiviseen ekosysteemilähtöiseen lähestymistapaan, erityisesti yksilöimällä veden vetäytymisalueet ja tulvien imeytymisalueet sekä alueet, joilla on luonnollinen tulvasuoja, ja, jos se on välttämätöntä, alueet, jotka tarvitsevat keinotekoista suojaa;

kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan toimintasuunnitelmia ja osallistumaan yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, kanssa aktiivisesti toimiin, joilla edistetään ja säilytetään kaupunkien viheralueita;

tunnustaa julkisten viheralueiden suuren merkityksen kaupunkien asukkaiden fyysiselle ja henkiselle hyvinvoinnille erityisesti covid-19-pandemian aikana; kehottaa paikallisia, alueellisia ja kansallisia viranomaisia suojelemaan ja edistämään kaupunkien viheralueita, parantamaan niiden laatua ja varmistamaan, että asukkaat pääsevät helposti oman alueensa julkisille viheralueille;

korostaa, että kaupunkien mahdollisuuksia auttaa suojelemaan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja aliarvioidaan; muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalvelujen ja vihreän infrastruktuurin lisääminen kaupungeissa ja kaupunkien lähialueilla parantaa ihmisten terveyttä; muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen kehittämisellä ja toteuttamisella sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemitoimintojen sisällyttämisellä ja laajemmalla integroinnilla kaupunkiarkkitehtuuriin, -politiikkaan ja -suunnitteluun voi olla tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa kaupungeissa, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään näitä käytäntöjä;

on tyytyväinen siihen, että vuoteen 2030 ulottuvassa biodiversiteettistrategiassa, joka on osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa, keskitytään voimakkaasti kaupunkialueiden ja niiden lähialueiden viherryttämiseen ja kaupunkialueiden biodiversiteetin lisäämiseen; suhtautuu erityisen myönteisesti uusiin kaupunkien viherryttämissuunnitelmiin ja kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan kaupungit ovat erittäin kunnianhimoisia näitä suunnitelmia laatiessaan ja että ne pannaan tehokkaasti täytäntöön; kehottaa jäsenvaltioita edistämään myös alle 20 000 asukkaan kaupunkialueiden viherryttämistä;

10.

ehdottaa, että vuosi 2022 nimetään vihreämpien kaupunkien eurooppalaiseksi teemavuodeksi;

11.

ehdottaa, että vihreämpien kaupunkien eurooppalaisen teemavuoden 2022 tavoitteet ovat seuraavat:

a.	lisätä tietoisuutta viheralueiden hyödyistä rakennetussa ympäristössä; ottaa käyttöön aloitteita, joilla lisätään viheralueiden tarjontaa muun muassa asuinalueiden läheisyydessä;

lisätä tutkimuksen määrää ja parantaa sen laatia sekä lisätä uusien innovaatioiden kehittämistä eri asiantuntija-aloilla, joilla voidaan luoda vihreämpää lisäarvoa ja kohentaa elämänlaatua kaupungeissa; antaa kohdennettua tukea kestävälle digitalisoinnille EU:ssa ja sitä kautta startup-yrityksille ja digitaalisille innovaatioille; tehostaa vihreän infrastruktuurin alan hankkeiden laajentamista;

kannustaa paikallisviranomaisia ja kansalaisia ryhtymään toimiin ja parantamaan omaa asuinaluettaan ja ympäristöään ja yhdistämään voimansa yhteisönä oman kaupunkinsa selviytymiskyvyn parantamiseksi ja sen tulevaisuuden muokkaamiseksi; lisätä kansalaisten osallistumista muihin toimiin ja päätöksiin, jotka koskevat ympäristöä ja yleensä kaupunkielämää;

d.	synnyttää viheralueita ja sinivihreää infrastruktuuria arvostavaa kulttuuria; kannustaa kaupunkirakentamiseen, jossa otetaan huomioon viheralueiden tarve tärkeänä osana kaupunkien elämänlaatua;

e.	edistää ilmastoystävällisten materiaalien ja palvelujen käyttöä julkisten hankintojen kautta;

f.	lisätä vihreän infrastruktuurin alan hankkeiden määrää; viedä eteenpäin vihreää infrastruktuuria koskevaa EU:n strategiaa ja lisätä sen resursseja;

luoda yhteys olemassa olevien aloitteiden välille ja jakaa lukuisten aloitteiden ja strategioiden mukaisesti jäsenvaltioiden välillä parhaita käytäntöjä, jotka koskevat muun muassa kaupunkisuunnittelua, kestävää kaupunkikehitystä ja infrastruktuuria, luontopohjaisia ratkaisuja, vihreää arkkitehtuuria, puhtaampaa energiaa, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikkuvuutta, vesivarojen tehokasta hoitoa sekä jätehierarkiaan perustuvaa kiertoperiaatteen mukaista kestävää jätehuoltoa, jonka tarkoituksena on saavuttaa jätteettömyystavoite tai minimoida jätteen määrä kierrättämällä mahdollisimman paljon;

laatia EU:n kaupunkien viherryttämistä ja viheralueiden säilyttämistä koskeva vuoteen 2030 ulottuva etenemissuunnitelma, jossa tuodaan esille ekologisen kaupunkisuunnittelun periaatetta keinona kannustaa sopusointuisten yhteyksien luomiseen kaupunki- ja maaseutuympäristöjen välillä sekä tunnustaa näiden keskinäinen riippuvuus ja kaksisuuntaisen suhteen tarve;

i.	toteuttaa eri yleisöille tarkoitettuja valistustoimia, joiden sisältö on räätälöity kohderyhmän mukaan ottaen erityisesti huomioon lapset;

j.	kannustaa aloitteisiin kaupunkiliikenteen vähentämiseksi sekä edistää julkista liikennettä ja investoida siihen;

k.	lopettaa asteittain tuholaisten ja rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö kaupunkialueilla asukkaiden ja kaupunkiluonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi;

l.	varmistaa laajin mahdollinen ympäristöalan kansalaisjärjestöjen osallistuminen ympäristönsuojelu- ja ympäristökasvatustoimiin;

m.	lisätä merkittävästi kaupunkien viherkattojen rakentamista ja julkisivujen viherryttämistä kaupunki-ilmaston, ilmanlaadun ja eristyksen parantamiseksi;

n.	tukea kaupunkipuutarhoja sekä siirtolapuutarha-alueiden ja kaupunkien koulujen puutarhanhoitomahdollisuuksien turvaamista ja kehittämistä kaikkialla EU:ssa, sillä ne ovat tärkeä osa lasten ympäristökasvatusta;

12.

kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin kaupunkien ilmanlaadun parantamiseksi erityisesti vähentämällä päästöjä uusilla kaupunkiliikenteen ratkaisuilla, jotka suosivat tehokkaampia ja ympäristön kannalta kestävämpiä julkisen liikenteen vaihtoehtoja;

13.

korostaa, että on tärkeää edistää kansalaisten osallistumista kaupunkialueiden viherryttämiseen ja viheralueiden kunnossapitoon ja mahdollistaa se siten, että he osallistuvat tarvittaessa kestäväpohjaisen maankäytön suunnittelu- ja täytäntöönpanovaiheisiin, jotta saadaan aikaan kestäviä kaupunkisuunnitteluratkaisuja, kansalaiset saadaan sitoutumaan viherryttämistoimiin ja kaupungeista saadaan sosiaalisesti osallistavia, sietokykyisiä, vähäpäästöisiä ja kansalaisten kannalta houkuttelevia; pitää tärkeänä varmistaa, että ihmiset ovat tietoisia siitä, miten he voivat omalta osaltaan edistää kaupunkien viherryttämistä, pitää viheralueita kunnossa ja muuntaa niitä terveellisemmiksi ympäristöiksi; kannustaa kuntia ja alueita tukemaan mahdollisimman laajasti kansalaisten esittämiä vihreitä aloitteita ja kehittämään yksityisen tuen hankkeita viheralueita varten; kehottaa kuntia ja alueita hyväksymään ja toteuttamaan vihreitä kaupunkeja koskevia kunnianhimoisia aloitteita;

14.

kehottaa komissiota jatkossakin tukemaan kunnianhimoisia toimenpiteitä energia- ja resurssitehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota auttamaan turvaamaan asianmukaisen rahoituksen kestävää kaupunkikehitystä ja vihreää infrastruktuuria edistäville toimille, kuten EU:n kaupunkien innovaatiokumppanuuksille ja yhteishankinnoille; kehottaa komissiota auttamaan lisäämään kaupunkien kollektiivista voimaa, jotta tehokkaat ratkaisut voidaan ottaa nopeasti laajempaan käyttöön; kehottaa komissiota tukemaan yksityisen sektorin osallistumista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, Euroopan investointipankin kunnianhimoisempaa ohjelmaa ja pk-yrityksille suunnattuja kannustimia, joilla voi olla ratkaiseva rooli innovatiivisten ja kestävien ratkaisujen kehittämisessä;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7.

(2) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7.

(3) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 27.

(4) EUVL C 468, 15.12.2016, s. 190.

(5) Komissio esittelee vihreää infrastruktuuria koskevaa EU:n strategiaa osoitteessa http://ec.europa.eu/environment/nature/ecosystems/strategy/index_en.htm

(6) EUVL C 356, 5.12.2013, s. 43.

(7) EUVL C 67, 6.3.2014, s. 153.

(8) https://ec.europa.eu/environment/europeangreencapital/index_en.htm

(9) https://www.kaupunginjohtajienyleiskokous.eu/fi/

(10) Analysing and managing urban growth, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina, 2019, https://www.eea.europa.eu/articles/analysing-and-managing-urban-growth

(11) Urban Green Spaces Increase Happiness, Euroopan komissio, Bryssel, http://ec.europa.eu/environment/europeangreencapital/space-increase-happiness/

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/180

P9_TA(2020)0218

Unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttaminen ***I

Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2020 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2020)0220 – C9-0160/2020 – 2020/0097(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 385/28)

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 viite

Komission teksti	Tarkistus
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 196 artiklan ja 322 artiklan 1 kohdan a alakohdan ,	ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 196 artiklan,

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(1 a)

Ilmastonmuutos on johtamassa luonnonkatastrofien yleistymiseen, voimistumiseen ja monimutkaistumiseen kaikkialla maailmassa, ja kehitysmaat, erityisesti vähiten kehittyneet maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot, ovat erityisen haavoittuvia yhtäältä siksi, että niillä ei ole riittävän kehittyneitä valmiuksia sopeutua ilmastonmuutoksen seurauksiin ja hillitä niitä sekä reagoida ilmastoon liittyviin katastrofeihin, ja toisaalta siksi, että ne ovat maantieteellisesti alttiita tulville, kuivuudelle ja metsäpaloille.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)

Samalla, kun tunnustetaan jäsenvaltioiden ensisijainen vastuu luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisystä ja niihin varautumisesta ja reagoimisesta, unionin mekanismilla edistetään jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(2)

Samalla, kun jäsenvaltioilla säilyy ensisijainen vastuu luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisystä ja niihin varautumisesta ja reagoimisesta, unionin mekanismin ja erityisesti rescEU:n avulla edistetään jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti , sillä ne täydentävät jäsenvaltioiden olemassa olevia valmiuksia, mikä mahdollistaa tehokkaamman varautumisen ja reagoinnin tilanteissa, joissa kansallisen tason valmiudet eivät riitä .

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(2 a)

Metsäpalot uhkaavat ihmisten henkeä ja toimeentuloa sekä biologista monimuotoisuutta, aiheuttavat runsaita hiilipäästöjä ja vähentävät maapallon kykyä sitoa hiiltä, mikä pahentaa entisestään ilmastonmuutosta. Erityistä huolta aiheuttavat tilanteet, joissa tulipalo tuhoaa aarniometsiä tai radioaktiivisesti saastuneita alueita. Ilmastoon liittyvien katastrofien, kuten metsäpalojen, lisääntyminen edellyttää unionin ulkopuolella toteutettavien unionin pelastuspalvelumekanismin operaatioiden vahvistamista, ennaltaehkäisyyn ja katastrofivalmiuteen keskittyvät toimet mukaan lukien.

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)	Covid-19-pandemiasta saatu ennennäkemätön kokemus on osoittanut, että unionin kriisinhallinnan tehokkuus on rajallinen. Sitä rajoittavat unionin hallinnointikehyksen soveltamisala ja se, missä määrin unioni on valmistautunut katastrofeihin, jotka vaikuttavat useimpiin jäsenvaltioihin.

(3)

Covid-19-pandemiasta saatu ennennäkemätön kokemus on osoittanut, että unionin kriisinhallinnan tehokkuus on rajallinen. Sitä rajoittavat unionin hallinnointikehyksen soveltamisala ja se, missä määrin unioni on valmistautunut katastrofeihin, jotka vaikuttavat useimpiin jäsenvaltioihin. Lisäksi on selvää, että unioni ja jäsenvaltiot eivät ole riittävästi varautuneet entistä suurempiin ja monimutkaisempiin katastrofeihin, joilla on kauaskantoisia ja pidempiaikaisia maailmanlaajuisia seurauksia, kuten laajoihin pandemioihin. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden pelastuspalvelutoimia koordinoidaan paremmin ja että rescEU:ta vahvistetaan.

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 a)

Covid-19-kriisistä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että unioni ja jäsenvaltiot eivät ole varautuneet riittävän hyvin vastaamaan laajamittaisiin hätätilanteisiin ja että nykyinen oikeudellinen kehys ei ole riittävän tarkoituksenmukainen. Covid-19-kriisi on myös tuonut esiin, miten katastrofien vaikutukset ihmisten terveyteen, ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen voivat saada ennennäkemättömät mittasuhteet. Kun otetaan huomioon tarve vahvistaa terveyteen ja pelastuspalveluun liittyviä unionin valmiuksia ja toimia, on olennaisen tärkeää, että rescEU:ta vahvistetaan, siitä tehdään joustavampi ja nopeampi ja sen toimintaa koordinoidaan paremmin kansallisten pelastuspalveluviranomaisten kanssa. Lisäksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot antavat riittävästi tietoa siitä, miten ne ehkäisevät hätätilanteita ja ovat varautuneet niihin.

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 b)

Jotta maksimoidaan avoimuus ja vastuuvelvollisuus unionin kansalaisia kohtaan, komission olisi annettava ohjeet siitä, miten unionin pelastuspalvelumekanismin puitteissa toteutuneista menoista määritellään se osuus, joka olisi katsottava julkiseksi kehitysavuksi.

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 3 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 c)

Covid-19-pandemiasta saatujen kokemusten perusteella ja kun otetaan huomioon tarve parantaa unionin toimintavalmiutta terveyden ja pelastuspalvelun aloilla, rescEU:ta olisi vahvistettava merkittävästi sen toiminnan parantamiseksi unionin mekanismin kaikilla kolmella osa-alueella, jotka ovat ennaltaehkäisy, varautuminen ja avustustoimet.

Tarkistus 9

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)	Jotta tällaisiin tapahtumiin voitaisiin varautua paremmin, tarvitaan kiireellisiä toimia unionin mekanismin lujittamiseksi.

(5)

Jotta tällaisiin tapahtumiin voitaisiin varautua paremmin, tarvitaan kiireellisiä toimia unionin mekanismin lujittamiseksi. Unionin mekanismin lujittamisen olisi täydennettävä unionin politiikkatoimia ja rahastoja, ja se ei saisi korvata katastrofivalmiuden ja -palautuvuuden periaatteen valtavirtaistamista kyseisiin politiikkatoimiin ja rahastoihin.

Tarkistus 88

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Jotta voidaan parantaa ennaltaehkäisyyn ja varautumiseen liittyvää suunnittelua, unionin olisi edelleen edistettävä investointeja katastrofien ehkäisyyn eri aloilla sekä kokonaisvaltaisia riskinhallintaan liittyviä toimintatapoja, joilla tuetaan ennaltaehkäisyä ja varautumista, ottaen huomioon useita riskejä kattava lähestymistapa ja ekosysteemilähtöinen lähestymistapa sekä ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset, tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien tiedeyhteisöjen ja keskeisten talouden toimijoiden kanssa. Tätä varten monialaiset ja kaikki riskit kattavat lähestymistavat olisi asetettava etusijalle. Niiden olisi perustuttava unionin laajuisiin kriisinsietokykyä koskeviin tavoitteisiin, ja ne olisi otettava huomioon valmiuksien ja varautumisen perusmääritelmässä. Komission tarkoituksena on tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa määriteltäessä unionin laajuisia kriisinsietokykyä koskevia tavoitteita.

(6)

Tarkistus 11

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Stressitestejä ja avustusvalmiuksien sertifiointiprosessia olisi pidettävä keskeisinä tekijöinä, joilla varmistetaan katastrofien ennaltaehkäisyn tehokkuus. Tarvitaan säännöllisiä riskinarviointeja alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta kansalliset viranomaiset voivat tarvittaessa toteuttaa toimenpiteitä kriisinsietokyvyn vahvistamiseksi, myös käyttämällä olemassa olevia unionin varoja. Tällaisissa riskinarvioinneissa olisi keskityttävä kunkin alueen erityispiirteisiin, kuten seismiseen toimintaan, toistuviin tulviin tai metsäpaloihin. Näissä arvioinneissa olisi otettava huomioon myös rajatylittävän yhteistyön taso, jotta unionin mekanismilla olisi yksityiskohtaiset tiedot paikallisesti käytettävissä olevista valmiuksista, mikä mahdollistaisi kohdennetummat avustustoimet.

Tarkistus 12

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 b)

Unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevien tavoitteiden määrittelyssä ennaltaehkäisy- ja varautumistoimien tukemiseksi olisi arvioitava tarkasti ja otettava huomioon pitkän aikavälin sosiaaliset seuraukset, jotka havaitaan ensimmäisessä hätätilan jälkeisessä vaiheessa ja joiden hallinnasta vastaavat pelastuspalveluvirastot, kiinnittäen erityistä huomiota heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.

Tarkistus 89

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 c)

Alue- ja paikallisviranomaisten rooli katastrofien ehkäisyssä ja hallinnassa on erittäin tärkeä, ja niiden avustusvalmiuksia on tarpeen hyödyntää asianmukaisesti kaikissa tämän päätöksen nojalla toteutettavissa koordinointi- ja käyttöönottotoimissa jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten kehysten mukaisesti, jotta voidaan minimoida päällekkäisyydet ja edistää yhteentoimivuutta. Tällaisilla viranomaisilla voi olla tärkeä ennaltaehkäisevä tehtävä, ja ne myös reagoivat ensimmäisinä katastrofin jälkeen yhdessä vapaaehtoistoimijoidensa valmiuksien kanssa. Näin ollen on tarpeen tehdä jatkuvaa yhteistyötä paikallisella, alueellisella ja rajatylittävällä tasolla, jotta rescEU:n käyttöönottoa edeltävää nopeaa toimintaa varten voidaan perustaa yhteisiä varoitusjärjestelmiä sekä järjestää säännöllisesti ensimmäisiä avustustoimenpiteitä koskevia julkisia tiedotuskampanjoita.

Tarkistus 13

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 a)

Yhteisen resurssipohjan luominen kokoaa yhteen pelastusryhmiä, asiantuntijoita ja tarvikkeita, joita jäsenvaltiot pitävät jatkuvasti valmiustilassa EU:n pelastuspalveluoperaatioita varten. On olennaista, että nämä ryhmät täyttävät tiukat laatu- ja luotettavuusvaatimukset yhteistoimintakyvyn varmistamiseksi.

Tarkistus 14

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)

Unionin mekanismin olisi hyödynnettävä unionin avaruusinfrastruktuuria, kuten Euroopan maanseurantaohjelmaa (Copernicus), Galileoa, avaruustilannetietoisuutta ja valtiollista satelliittiviestintää, jotka tarjoavat tärkeitä unionin tason välineitä sisäisiin ja ulkoisiin hätätilanteisiin vastaamiseksi. Copernicus-ohjelman valmiusjärjestelmät antavat tukea hätäavun koordinointikeskuksen hätätilanteiden eri vaiheissa, joita ovat muun muassa katastrofin ennakkovaroitus ja ennaltaehkäisy ja palautuminen siitä. Valtiollisen satelliittiviestinnän tarkoituksena on tarjota turvallisia satelliittiviestintävalmiuksia, jotka on erityisesti räätälöity vastaamaan valtion käyttäjien tarpeisiin hätätilanteiden hallinnassa. Galileo on ensimmäinen maailmanlaajuinen erityisesti siviilikäyttöön Euroopassa ja kaikkialla maailmassa suunniteltu satelliittinavigointi- ja paikannusinfrastruktuuri, ja sitä voidaan käyttää myös muilla aloilla kuten hätätilanteiden hallinnassa, mukaan lukien ennakkovaroitusjärjestelmissä. Galileon asiaankuuluviin palveluihin kuuluu hätäapupalvelu, jossa lähetetään signaalien avulla varoituksia tiettyjä alueita koskevista luonnonkatastrofeista tai muista hätätilanteista. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää tätä palvelua. Kun ne päättävät käyttää sitä, niiden olisi järjestelmän validoimiseksi määritettävä ja ilmoitettava komissiolle kansalliset viranomaiset, jotka on valtuutettu käyttämään kyseistä hätäpalvelua.

(9)

Unionin mekanismin olisi hyödynnettävä unionin avaruusinfrastruktuuria, kuten Euroopan maanseurantaohjelmaa (Copernicus), Galileoa, avaruustilannetietoisuutta ja valtiollista satelliittiviestintää, jotka tarjoavat tärkeitä unionin tason välineitä sisäisiin ja ulkoisiin hätätilanteisiin vastaamiseksi. Copernicus-ohjelman valmiusjärjestelmät antavat tukea hätäavun koordinointikeskuksen hätätilanteiden eri vaiheissa, joita ovat muun muassa katastrofin ennakkovaroitus ja ennaltaehkäisy ja palautuminen siitä. Valtiollisen satelliittiviestinnän tarkoituksena on tarjota turvallisia satelliittiviestintävalmiuksia, jotka on erityisesti räätälöity vastaamaan valtion käyttäjien tarpeisiin hätätilanteiden hallinnassa. Galileo on ensimmäinen maailmanlaajuinen erityisesti siviilikäyttöön Euroopassa ja kaikkialla maailmassa suunniteltu satelliittinavigointi- ja paikannusinfrastruktuuri, ja sitä voidaan käyttää myös muilla aloilla kuten hätätilanteiden hallinnassa, mukaan lukien ennakkovaroitusjärjestelmissä. Galileon asiaankuuluviin palveluihin kuuluu hätäapupalvelu, jossa lähetetään signaalien avulla varoituksia tiettyjä alueita koskevista luonnonkatastrofeista tai muista hätätilanteista. Jäsenvaltioita olisi kannustettava käyttämään tätä palvelua , koska sen avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä ja helpottaa hätätoimien koordinointia . Kun ne päättävät käyttää sitä, niiden olisi järjestelmän validoimiseksi määritettävä ja ilmoitettava komissiolle kansalliset viranomaiset, jotka on valtuutettu käyttämään kyseistä hätäpalvelua.

Tarkistus 15

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 a)

Unionin mekanismia ja rescEU:ta olisi kehitettävä niin, että unioni pystyy reagoimaan tehokkaasti monenlaisiin hätätilanteisiin. Ilmastonmuutos on johtamassa luonnonkatastrofien yleistymiseen, voimistumiseen ja monimutkaistumiseen unionissa ja maailmanlaajuisesti, mikä edellyttää laajaa solidaarisuutta eri maiden välillä. Metsäpalot tuhoavat joka vuosi monissa jäsenvaltioissa tuhansia hehtaareja ja vaativat useita ihmishenkiä. Tämä tilanne kävi erityisen selvästi ilmi Portugalin vuoden 2017 metsäpalokauden aikana, ja komission rescEU-ehdotus annettiin sen seurauksena marraskuussa 2017. Jäsenvaltioilla on usein riittämättömät ennaltaehkäisy- ja avustusvalmiudet, ja tämä koskee myös metsäpalojen pahiten koettelemia jäsenvaltioita. Tästä syystä on olennaista, että katastrofien ehkäisyä, katastrofivalmiuksia sekä avustustoimintaa katastrofitilanteissa vahvistetaan ja että unionin mekanismiin sisältyvät riittävät valmiudet toimia metsäpalojen ja muiden luonnonkatastrofien yhteydessä, myös rescEU:n siirtymäkauden aikana.

Tarkistus 16

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 b)

Covid-19-pandemian aikana komissio pystyi päätöksen N:o 1313/2013/EU nykyisten säännösten pohjalta lisäämään rescEU:n valmiuksiin lääkinnällisten laitteiden varastoinnin, johon sisältyy lääketieteellisiä vastatoimia, kuten tehohoitoon tarkoitettuja lääkinnällisiä laitteita, henkilönsuojaimia, laboratoriotarvikkeita, rokotteita ja lääkkeitä, ja jonka tarkoituksena on varautua ja reagoida rajatylittävään vakavaan terveysuhkaan. Tästä lääkinnällisten laitteiden varastosta toimitettiin henkilönsuojaimia jäsenvaltioihin ja ehdokasmaihin. Koska vain jäsenvaltiot saavat hankkia, vuokrata tai liisata rescEU:n valmiuksia, varastoinnin käyttöönotosta annetun täytäntöönpanosäädöksen hyväksymisen ja näiden lääkinnällisten laitteiden ja tarvikkeiden ensimmäisen toimituksen välillä ehti kulua yli kuukausi.

Tarkistus 17

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)

Jotta unionilla olisi operatiiviset valmiudet reagoida nopeasti laajamittaiseen hätätilanteeseen tai tapahtumiin, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia, kuten covid-19-pandemia, sillä olisi oltava mahdollisuus hankkia, vuokrata tai liisata rescEU:n valmiuksista tai tehdä niistä sopimus, jotta se voisi auttaa jäsenvaltioita laajoissa hätätilanteissa, joissa niiden valmiudet ylittyvät, pelastuspalvelutoiminnan tukemista koskevan toimivallan mukaisesti ja kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin . Nämä valmiudet on sijoitettava etukäteen logistisiin keskuksiin unionin sisällä tai, strategisista syistä, esimerkiksi YK:n humanitaarisen avun varastojen kaltaisten keskusten muodostamien luotettavien verkostojen kautta .

(10)

Jotta unionilla olisi operatiiviset valmiudet reagoida nopeasti ja tehokkaasti laajamittaisiin hätätilanteisiin tai tapahtumiin, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia, kuten covid-19-pandemia, sillä olisi oltava mahdollisuus itsenäisesti hankkia, vuokrata tai liisata rescEU:n valmiuksia tai tehdä niistä sopimus, jotta se voisi auttaa jäsenvaltioita laajoissa sekä rajatylittävissä hätätilanteissa, joissa niiden valmiudet ylittyvät, pelastuspalvelutoiminnan tukemista koskevan toimivallan mukaisesti. Nämä valmiudet on sijoitettava etukäteen logistisiin keskuksiin unionin sisällä. Euroopan lääkevirastoa (EMA) ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskusta (ECDC) olisi tarvittaessa kuultava lääketieteellisiin hätätilanteisiin reagoimiseen tarkoitettujen valmiuksien määrittelyn, hallinnoinnin ja jakelun yhteydessä.

Tarkistus 18

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 a)

Unionin mekanismin toimien toteutuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojeluun. Tämän lisäksi ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi kriisiaikoina komission olisi kehitettävä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa parhaisiin käytäntöihin perustuvaa ohjeistusta sukupuoleen perustuvan väkivallan uhrien tukemiseksi unionin pelastuspalvelumekanismin puitteissa.

Tarkistus 19

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 b)

Kun otetaan huomioon solidaarisuutta ja laadukkaiden terveyspalvelujen universaalia saatavuutta koskevat periaatteet sekä unionin keskeinen asema maailmanlaajuisia terveyshaasteita koskevan kehityksen vauhdittamisessa, unionin pelastuspalvelumekanismin olisi luotava paremmat ennaltaehkäisy-, varautumis- ja avustusvalmiudet lääketieteellisten hätätilanteiden varalta niin, että varmistetaan synergia ja täydentävyys erityisesti EU4Health-ohjelman sekä muiden asiaankuuluvien unionin ohjelmien kanssa.

Tarkistus 20

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(11)	rescEU:n valmiuksia, joita jäsenvaltiot ovat hankkineet, vuokranneet tai liisanneet tai jotka ne ovat muulla tavalla hankkineet sopimuksella, voitaisiin käyttää kansallisiin tarkoituksiin, mutta ainoastaan silloin, kun niitä ei käytetä tai tarvita unionin mekanismin avustusoperaatioihin.

(11)

rescEU:n valmiuksia, joita jäsenvaltiot tai komissio ovat hankkineet, vuokranneet tai liisanneet tai jotka ne ovat muulla tavalla hankkineet sopimuksella, voitaisiin käyttää kansallisiin tarkoituksiin niissä jäsenvaltioissa, joihin nämä valmiudet on sijoitettu , mutta ainoastaan silloin, kun niitä ei käytetä tai tarvita unionin mekanismin avustusoperaatioihin , ja niin, että rajatylittävien hätätilanteiden torjunta asetetaan etusijalle .

Tarkistus 21

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Unionin edun mukaista on tarvittaessa reagoida hätätilanteisiin kolmansissa maissa. Vaikka rescEU:n valmiudet on ensisijaisesti perustettu käytettäväksi turvaverkkona unionissa, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja humanitaariset periaatteet huomioon ottaen, niitä voitaisiin käyttää myös unionin ulkopuolella.

(12)

Unionin edun mukaista on tarvittaessa reagoida hätätilanteisiin kolmansissa maissa. Vaikka rescEU:n valmiudet on ensisijaisesti perustettu käytettäväksi turvaverkkona unionissa, asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa , kun humanitaarisia toimijoita on kuultu ennen operaatioita, ja humanitaariset periaatteet huomioon ottaen, niitä voitaisiin käyttää myös unionin ulkopuolella.

Tarkistus 22

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13)	Jotta jäsenvaltioita voitaisiin tukea avun toimittamisessa, Euroopan pelastuspalvelureserviä olisi edelleen vahvistettava yhteisrahoittamalla käyttöön annettujen voimavarojen toimintakustannuksia, kun ne otetaan käyttöön unionin ulkopuolella.

(13)

Jotta jäsenvaltioita voitaisiin tukea avun toimittamisessa myös unionin ulkopuolelle , Euroopan pelastuspalvelureserviä olisi edelleen vahvistettava yhteisrahoittamalla käyttöön annettujen voimavarojen toimintakustannuksia samantasoisesti riippumatta siitä , otetaanko ne käyttöön unionin alueella vai sen ulkopuolella.

Tarkistus 23

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(14 a)

Yhteistyön vahvistaminen metsäpalojen ilmasammutuksessa ja muissa katastrofeihin liittyvissä avustustoimissa edellyttää, että hallinnollisia prosesseja olisi mahdollisuuksien mukaan kevennettävä, jotta tilanteisiin voidaan puuttua viipymättä.

Tarkistus 24

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 16 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(16)

Ottaen huomioon, että rescEU:n valmiuksien käyttöönotto avustusoperaatioissa unionin mekanismin puitteissa tuo merkittävää unionin lisäarvoa varmistamalla hätätilanteissa olevien ihmisten tehokkaan ja nopean avustamisen, olisi asetettava lisää näkyvyyttä koskevia velvoitteita tietojen antamiseksi unionin kansalaisille ja tiedotusvälineille ja unionin roolin nostamiseksi esiin. Komission olisi annettava kansallisille viranomaisille kunkin avustustoimen osalta viestintäohjeet sen varmistamiseksi, että unionin rooli tuodaan asianmukaisesti esiin.

Tarkistus 25

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 17 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(17)	Jotta voidaan lisätä joustavuutta ja saavuttaa optimaalinen talousarvion toteuttaminen , välillinen hallinnointi olisi sisällytettävä talousarvion toteuttamismenetelmäksi .

(17)	Jotta voidaan lisätä joustavuutta ja toteuttaa talousarvio optimaalisesti, tässä päätöksessä olisi säädettävä välillisestä hallinnoinnista talousarvion toteuttamismenetelmänä , kun se on perusteltua kyseisen toimen luonteen ja sisällön vuoksi .

Tarkistus 26

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(17 a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (1 a) , jäljempänä ”varainhoitoasetus”, 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä tämän päätöksen 25 artiklan 2 kohdassa lueteltujen yhteisöjen olisi täytettävä varainhoitoasetuksen 155 artiklan mukaisesti vuotuiset raportointivelvoitteensa. Näitä yhteisöjä koskevat raportointivaatimukset vahvistetaan varainhoitoasetuksen 130 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tarkastussopimuksessa.

Tarkistus 27

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 18 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(18)

Jotta voidaan edistää ennustettavuutta ja pitkän aikavälin vaikuttavuutta pantaessa täytäntöön päätöstä N:o 1313/2013/EU, komission olisi hyväksyttävä vuotuisia tai monivuotisia työohjelmia, joissa esitetään suunnitellut määrärahat. Tämän tarkoituksena on auttaa unionia lisäämään joustavuutta talousarvion toteuttamisessa ja näin tehostaa ennaltaehkäisy- ja varautumistoimia.

Poistetaan.

Tarkistus 28

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(18 a)

Delegoiduilla säädöksillä olisi määriteltävä unionin johtavien virastojen vahvempi toimivalta hallinnoida rescEU:n valmiuksia, johtaa hankintaprosessia ja antaa suosituksia maantieteellisesti hajautettuihin logistisiin keskuksiin sijoitettavista määristä ja tuotteista.

Tarkistus 29

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(18 b)

Lääketieteellisiin hätätilanteisiin reagoimiseen tarkoitettujen unionin strategisten valmiusreservien ja -varastojen perustamisen, hallinnoinnin ja jakelun EU4Health-ohjelman puitteissa olisi täydennettävä rescEU:n reservejä.

Tarkistus 30

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(22 a)

Unionin mekanismin olisi myös mahdollistettava jäsenvaltioiden vapaaehtoiset lisärahoitusosuudet.

Tarkistus 31

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 23 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(23)

Vaikka ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteet ovat olennaisia, koska niillä lisätään unionin kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, katastrofien esiintymistä, ajankohtaa ja suuruutta ei voida ennustaa. Kuten covid-19-kriisi on osoittanut, se, kuinka paljon määrärahoja tarvitaan asianmukaisten vastatoimien varmistamiseksi, voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen, ja tarvittaessa määrärahojen olisi oltava heti käytettävissä. Ennakoitavuuden periaatteen sovittaminen yhteen sen kanssa, että uusiin tarpeisiin on reagoitava nopeasti, edellyttää ohjelmien rahoituksen täytäntöönpanon mukauttamista. Näin ollen on aiheellista sallia käyttämättä jääneiden määrärahojen siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle, rajoittaen siirrot seuraavaan vuoteen ja yksinomaan avustustoimiin, sen lisäksi, mitä varainhoitoasetuksen 12 artiklan 4 kohdassa säädetään.

(23)

Vaikka ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteet ovat olennaisia, koska niillä lisätään unionin kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, katastrofien esiintymistä, ajankohtaa ja suuruutta ei voida ennustaa. Kuten covid-19-kriisi on osoittanut, se, kuinka paljon määrärahoja tarvitaan asianmukaisten vastatoimien varmistamiseksi, voi vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen, ja tarvittaessa määrärahojen olisi oltava heti käytettävissä. Ennakoitavuuden periaatteen sovittaminen yhteen sen kanssa, että uusiin tarpeisiin on reagoitava nopeasti, edellyttää ohjelmien rahoituksen täytäntöönpanon mukauttamista. Näin ollen on aiheellista sallia käyttämättä jääneiden määrärahojen siirtäminen varainhoitovuodelta toiselle, rajoittaen siirrot seuraavaan vuoteen ja ennaltaehkäisy-, varautumis- ja avustustoimiin, sen lisäksi, mitä varainhoitoasetuksen 12 artiklan 4 kohdassa säädetään.

Tarkistus 32

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 25 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(25)

Päätöksen N:o 1313/2013/EU liite I ei ole riittävän joustava, jotta unioni voisi asianmukaisesti mukauttaa ennaltaehkäisyn, varautumisen ja avustustoimien rahoitusta, ja näin ollen se on kumottava. Katastrofiriskien hallinnan eri vaiheisiin kohdennettava rahoitus on määritettävä etukäteen. Tämä joustavuuden puute estää unionia mukautumasta katastrofien ennakoimattomuuteen.

Poistetaan.

Tarkistus 33

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 25 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(25 a)

Covid-19-pandemian aikana unionin mekanismin puitteissa toteutettavien toimien rahoittamiseksi on myönnetty lisämäärärahoja, jotta rescEU:lla olisi toimivat valmiudet ja jotta unionin mekanismi voisi vastata tehokkaasti unionin kansalaisten tarpeisiin. On tärkeää huolehtia tarvittavasta joustavuudesta, jonka turvin unioni pystyy reagoimaan tehokkaasti katastrofien ennakoimattomuuteen, samalla kun säilytetään tietty ennustettavuus tässä päätöksessä asetettujen tavoitteiden toteuttamisessa. On tärkeää saavuttaa tarvittava tasapaino näiden tavoitteiden täyttämisessä. Jotta liitteessä I esitetyt prosenttiosuudet voidaan saattaa ajan tasalle uudistetun unionin mekanismin painopisteiden mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

Tarkistus 34

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – - 1 alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

1 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(-1)	Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Unionin mekanismin avulla varmistettava suojelu kattaa ensisijaisesti ihmisten mutta myös ympäristön ja omaisuuden, kulttuuriperintö mukaan lukien, suojelun sekä unionin alueella että sen ulkopuolella tapahtuvien kaikenlaisten luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä, mukaan lukien terroritekojen seuraukset, teknologian ja säteilyonnettomuuksien aiheuttamat katastrofit sekä ympäristökatastrofit, meren pilaantuminen ja akuutit terveyttä uhkaavat hätätilanteet. Terroritekojen ja säteilyonnettomuuksien aiheuttamien katastrofien seurausten osalta unionin mekanismi voi kattaa ainoastaan valmius- ja avustustoimet.

”2. Unionin mekanismin avulla varmistettava suojelu kattaa ensisijaisesti ihmisten mutta myös ympäristön ja omaisuuden, kulttuuriperintö mukaan lukien, suojelun sekä unionin alueella että sen ulkopuolella tapahtuvien kaikenlaisten luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä, mukaan lukien terroritekojen seuraukset, teknologian ja säteilyonnettomuuksien aiheuttamat katastrofit sekä ympäristökatastrofit, meren pilaantuminen , hydrogeologinen epävakaus ja akuutit terveyttä uhkaavat hätätilanteet. Terroritekojen ja säteilyonnettomuuksien aiheuttamien katastrofien seurausten osalta unionin mekanismi voi kattaa ainoastaan valmius- ja avustustoimet.”

Tarkistus 35

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – - 1 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

1 artikla – 3 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(-1 a)

Korvataan 1 artiklan 3 kohta seuraavasti:

3. Unionin mekanismilla edistetään jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta käytännön yhteistyöllä ja koordinoinnilla ilman, että tällä on vaikutusta jäsenvaltioiden ensisijaiseen velvollisuuteen suojella katastrofeilta oman alueensa ihmisiä, ympäristöä ja omaisuutta, kulttuuriperintö mukaan lukien, ja tarjota jäsenvaltioiden katastrofihallintajärjestelmille riittävät resurssit, jotta ne voivat selviytyä asianmukaisesti ja johdonmukaisella tavalla luonteeltaan ja laajuudeltaan sellaisista katastrofeista , joita voidaan kohtuudella ennakoida tapahtuvaksi ja joihin voidaan varautua.

”3. Unionin mekanismilla edistetään jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta käytännön yhteistyöllä ja koordinoinnilla ilman, että tällä on vaikutusta jäsenvaltioiden ensisijaiseen velvollisuuteen suojella katastrofeilta oman alueensa ihmisiä, ympäristöä , maata ja omaisuutta, kulttuuriperintö mukaan lukien, ja tarjota jäsenvaltioiden katastrofihallintajärjestelmille riittävät resurssit, jotta ne voivat ehkäistä luonteeltaan ja laajuudeltaan sellaisia katastrofeja , joita voidaan kohtuudella ennakoida tapahtuvaksi ja joihin voidaan varautua , sekä selviytyä niistä asianmukaisesti ja johdonmukaisella tavalla .”

Tarkistus 36

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – - 1 b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

3 artikla – 1 kohta – c alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(-1 b)

Korvataan 3 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

c)	helpottaa nopeita ja tehokaita avustustoimia katastrofitapauksessa tai katastrofin välittömästi uhatessa, myös toteuttamalla toimenpiteitä kyseisten katastrofien välittömien seurausten lievittämiseksi ;

”c)	helpottaa nopeita ja tehokaita avustustoimia katastrofitapauksessa tai katastrofin välittömästi uhatessa, myös poistamalla mahdolliset byrokraattiset esteet ;”

Tarkistus 37

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

4 artikla – 1 kohta – 4 a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(1 a)

Lisätään 4 artiklaan alakohta seuraavasti:

”4 a. ’unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevilla tavoitteilla’ tarkoitetaan tavoitteita, jotka määritetään ennaltaehkäisy- ja varautumistoimien tukemiseksi ja joiden tarkoituksena on parantaa unionin ja sen jäsenvaltioiden valmiuksia kestää sellaisen katastrofin vaikutukset, joka aiheuttaa tai voi aiheuttaa ylikansallisia vaikutuksia, tarjota yhteinen lähtökohta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi tällaisen katastrofin vaikutuksista huolimatta ja varmistaa, että sisämarkkinat toimivat asianmukaisesti tällaisessa tilanteessa;”

Tarkistus 38

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

5 artiklan 1 kohdan c alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(1 b)

Korvataan 5 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle eri alat kattavan yleiskatsauksen ja kartan niistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofiriskeistä, joita unioni voi kohdata, noudattamalla johdonmukaista lähestymistapaa politiikan eri aloilla, joiden puitteissa voidaan käsitellä katastrofien ennaltaehkäisyä tai jotka voivat vaikuttaa siihen, ja ottamalla asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset;

”c)

laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle eri alat kattavan yleiskatsauksen ja kartan niistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofiriskeistä, joita unioni voi kohdata, mukaan lukien katastrofit, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ylikansallisia vaikutuksia, noudattamalla johdonmukaista lähestymistapaa politiikan eri aloilla, joiden puitteissa voidaan käsitellä katastrofien ennaltaehkäisyä tai jotka voivat vaikuttaa siihen, ja ottamalla asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset;”

Tarkistus 39

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 c alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

5 artikla – 1 kohta – h alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(1 c)

Korvataan 5 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:

h)	edistää niiden unionin eri rahastojen käyttöä, joilla voidaan tukea kestävää kriisien ennaltaehkäisyä ja rohkaisee jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään näitä rahoitusmahdollisuuksia;

”h)	edistää niiden unionin rahastojen käyttöä, joilla voidaan tukea kestävää kriisien ennaltaehkäisyä , myös hydrogeologisen epävakauden aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisyä, ja rohkaisee jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään näitä rahoitusmahdollisuuksia;”

Tarkistus 40

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – -a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 1 kohta – c alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

-a)	Korvataan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:

c)	kehitettävä ja parannettava edelleen katastrofeihin liittyvää riskinhallintasuunnitteluaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla;

”c)

kehitettävä ja parannettava edelleen katastrofeihin liittyvää riskinhallintasuunnitteluaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla , myös rajatylittävän yhteistyön osalta, ottaen huomioon 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet sekä riskit, jotka liittyvät katastrofeihin, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ylikansallisia vaikutuksia ;”

Tarkistus 41

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 1 kohta – d alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

-a a)

Korvataan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

toimitettava komissiolle yhteenveto a ja b alakohdassa tarkoitettujen arviointien asiaankuuluvista seikoista merkittävimpien riskien osalta. Jäsenvaltioiden on laadittava kuvaus ensisijaisista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä sellaisten merkittävimpien riskien osalta, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, ja – jos se katsotaan tarpeelliseksi – sellaisten riskien osalta, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia. Yhteenveto on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi sekä aina, kun on tapahtunut merkittäviä muutoksia;

”d)

toimitettava komissiolle yhteenveto a ja b alakohdassa tarkoitettujen arviointien asiaankuuluvista seikoista merkittävimpien riskien osalta. Jäsenvaltioiden on laadittava kuvaus ensisijaisista ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteistä sellaisten merkittävimpien riskien osalta, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia tai jotka liittyvät katastrofeihin, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa ylikansallisia vaikutuksia , ja – jos se katsotaan tarpeelliseksi – sellaisten riskien osalta, joiden todennäköisyys on pieni mutta vaikutukset huomattavia. Yhteenveto on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi sekä aina, kun on tapahtunut merkittäviä muutoksia;”

Tarkistus 42

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 1 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f)	parannettava katastrofeista johtuvia vahinkoja koskevien tietojen keruuta kansallisella tai asianmukaisella alueellisella tasolla, jotta voidaan varmistaa 10 artiklan 1 kohdan mukainen näyttöön perustuva skenaarioiden laatiminen.”

parannettava katastrofeista johtuvia vahinkoja koskevien tietojen keruuta kansallisella tai asianmukaisella alueellisella tasolla, jotta voidaan varmistaa 10 artiklan 1 kohdan mukainen näyttöön perustuva skenaarioiden laatiminen , varsinkin kun pyritään tunnistamaan puutteita rajatylittävissä katastrofivalmiuksissa .”

Tarkistus 43

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – c alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

6 artikla – 5 kohta

Komission teksti	Tarkistus
5. Komissio määrittää unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet ennaltaehkäisy- ja varautumistoimien tukemiseksi. Katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevilla tavoitteilla on varmistettava yhteinen lähtökohta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi vaikutuksiltaan huomattavan katastrofin ketjureaktiovaikutusten varalta. Tavoitteiden on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuviin skenaarioihin, joissa otetaan huomioon muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutukset katastrofiriskiin, tiedot aiemmista tapahtumista ja monialainen vaikutusanalyysi kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.	5. Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukautta tämän muutospäätöksen voimaantulopäivästä] 30 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä päätöstä vahvistamalla unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet ennaltaehkäisy- ja varautumistoimien tukemiseksi. Katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevilla tavoitteilla on varmistettava yhteinen lähtökohta yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi ja sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi vaikutuksiltaan huomattavan katastrofin ketjureaktiovaikutusten varalta. Näiden tavoitteiden on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuviin skenaarioihin, joissa otetaan huomioon muun muassa ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden häviämisen vaikutukset katastrofiriskiin, tiedot aiemmista tapahtumista sekä monialainen vaikutusanalyysi ja asianomaisille alueille aiheutuvien pitkän aikavälin sosiaalisten vaikutusten analyysi kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Laatiessaan katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevia tavoitteita komissio keskittyy erityisesti jäsenvaltioiden alueita koetteleviin toistuviin katastrofeihin ja ehdottaa kansallisille viranomaisille konkreettisia toimenpiteitä, mukaan lukien unionin rahoituksella toteutettavat toimenpiteet, joilla vahvistetaan kykyä selviytyä kriiseistä.”
Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä 30 artiklan mukaisesti unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevien tavoitteiden määrittämiseksi;”

Tarkistus 44

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

7 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

Komission teksti	Tarkistus
Hätäavun koordinointikeskuksen tehtävänä on erityisesti koordinoida, seurata ja tukea reaaliaikaisesti hätätilanteissa toteutettavaa avustustoimintaa unionin tasolla. Hätäavun koordinointikeskus tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten kriisijärjestelmien, pelastuspalveluviranomaisten sekä asiaankuuluvien unionin elinten kanssa.	Hätäavun koordinointikeskuksen tehtävänä on erityisesti koordinoida, seurata ja tukea reaaliaikaisesti hätätilanteissa toteutettavaa avustustoimintaa unionin tasolla. Hätäavun koordinointikeskus tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten kriisijärjestelmien, pelastuspalveluviranomaisten , yhteisötason vapaaehtoisryhmien sekä asiaankuuluvien unionin elinten kanssa.

Tarkistus 45

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

8 artikla – c alakohta – 1 luetelmakohta

Komission teksti

Tarkistus

—	kehittääkseen unionin etua palvelevia rajatylittäviä havainto- ja ennakkovaroitusjärjestelmiä,

—	kehittääkseen unionin etua palvelevia rajatylittäviä havainto- ja ennakkovaroitusjärjestelmiä, jotta voidaan lieventää katastrofien tai pandemioiden välittömiä vaikutuksia ihmisten elämään,

Tarkistus 46

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

8 artikla – c alakohta – 3 a luetelmakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

—	tarjotakseen teknistä koulutusapua paikallisyhteisöille, jotta voidaan parantaa niiden valmiuksia reagoida kriisiin ensin ilman ulkopuolista apua,

Tarkistus 47

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 5 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

9 artikla – 10 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 a)

Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:

”10 a. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että pelastustyöntekijät ovat asianmukaisesti varustettuja ja valmiita reagoimaan mihin tahansa 1 artiklassa tarkoitettuun katastrofiin.”

Tarkistus 48

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

10 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä parantaakseen monialaista suunnittelua, joka koskee selviytymistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, joilla todennäköisesti on ylikansallisia vaikutuksia, ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset mukaan lukien. Katastrofien ennaltaehkäisyä ja katastrofiapua koskevaan suunnitteluun on sisällyttävä sellaisten katastrofivalmiutta koskevien skenaarioiden laatiminen unionin tasolla, jotka perustuvat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisiin riskinarviointeihin sekä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen yleiskatsaukseen riskeistä, 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen katastrofeihin liittyvään riskinhallintasuunnitteluun, 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaiseen katastrofeista johtuvia vahinkoja koskevien tietojen keruuseen sekä voimavarojen kartoitukseen ja avustusvalmiuksien käyttöönottoa koskevien suunnitelmien laatimiseen, ottaen huomioon 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet.

1. Komissio ja jäsenvaltiot työskentelevät yhdessä parantaakseen monialaista suunnittelua, joka koskee selviytymistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, joilla todennäköisesti on ylikansallisia vaikutuksia, ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset ja yleistyvät rajatylittävät maastopalot mukaan lukien. Katastrofien ennaltaehkäisyä ja katastrofiapua koskevaan suunnitteluun on sisällyttävä sellaisten katastrofivalmiutta koskevien skenaarioiden laatiminen unionin tasolla, jotka perustuvat 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisiin riskinarviointeihin sekä 5 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen yleiskatsaukseen riskeistä, 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaiseen katastrofeihin liittyvään riskinhallintasuunnitteluun, 6 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaiseen katastrofeista johtuvia vahinkoja koskevien tietojen keruuseen sekä voimavarojen kartoitukseen ja avustusvalmiuksien käyttöönottoa koskevien suunnitelmien laatimiseen, ottaen huomioon 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet.

Tarkistus 49

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

10 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Komissio ja jäsenvaltiot määrittävät pelastuspalvelun antaman avun sekä unionin ja jäsenvaltioiden antaman humanitaarisen avun rahoituksen yhteisvaikutuksen unionin ulkopuolella toteutettavien, humanitaaristen kriisien avustusoperaatioiden katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevassa suunnittelussa sekä edistävät sitä , ja kuulevat tässä yhteydessä humanitaarisia toimijoita, paikalliset toimijat mukaan lukien, sekä paikallisia viranomaisia aina kun se on mahdollista .”

Tarkistus 50

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

11 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Komissio määrittelee 33 artiklan 2 kohdan mukaista tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ”valmiustavoitteet”, ottaen huomioon tunnistetut riskit, 6 artiklan 5 kohdan mukaiset katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet, 10 artiklan 1 kohdan mukaisen skenaarioiden laatimisen sekä yleiset valmiudet ja puutteet .

2. Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan pelastuspalvelureserviin tarvittavien keskeisten avustusvalmiuksien lajit ja määrän, jäljempänä ”valmiustavoitteet”, ottaen huomioon tunnistetut riskit, yleiset valmiudet, puutteet ja kaikki määritetyt 6 artiklan 5 kohdan mukaiset unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet sekä kaikki 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut skenaariot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tarkistus 51

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Komissio määrittelee 33 artiklan 2 kohdan mukaista tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä ne valmiudet, joista rescEU:n on muodostuttava, ottaen huomioon 6 artiklan 5 kohdan mukaiset katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet, 10 artiklan 1 kohdan mukaisen skenaarioiden laatimisen sekä tunnistetut ja uudet riskit ja yleiset valmiudet ja puutteet unionin tasolla, erityisesti metsäpalojen lentosammutuksen, kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinonnettomuuksien sekä lääkinnällisten hätätapausten yhteydessä.

2. Komissio perustaa logistisiin keskuksiin lääketieteellisten vastatoimien ja lääkinnällisten laitteiden eurooppalaisia reservejä, joihin sisältyy epätodennäköisiin mutta seurauksiltaan vakaviin tapahtumiin tarkoitettuja lääketieteellisiä vastatoimia. Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä ne valmiudet, joista rescEU:n on muodostuttava, ottaen huomioon muun muassa kaikki määritetyt 6 artiklan 5 kohdan mukaiset unionin katastrofivalmiutta ja -palautuvuutta koskevat tavoitteet ja kaikki 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut skenaariot sekä tunnistetut ja uudet riskit ja yleiset valmiudet ja puutteet unionin tasolla, erityisesti metsäpalojen lentosammutuksen, maanjäristyksiin ja tulviin liittyvien pelastustoimien, kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinonnettomuuksien sekä lääkinnällisten hätätapausten yhteydessä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio päivittää säännöllisesti rescEU:n valmiuksien lukumäärää ja luokitusta koskevat tiedot ja asettaa ne suoraan muiden unionin toimielinten saataville.

Tarkistus 52

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Lääketieteellisiin hätätilanteisiin reagoimiseen tarkoitettujen valmiuksien, kuten strategisen varmuusvaraston, hätälääkintäryhmien ja muiden asiaankuuluvien valmiuksien, osalta komissio varmistaa tehokkaan koordinoinnin ja synergian muiden unionin ohjelmien ja rahastojen, erityisesti EU4Health-ohjelman (1 a) , sekä asiaankuuluvien unionin tason ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Tarkistus 53

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Komissio tai jäsenvaltiot hankkivat, vuokraavat tai liisaavat rescEU:n valmiuksia ja/tai muulla tavalla hankkivat niitä sopimuksella. Komissio voi ostaa, vuokrata tai liisata rescEU:n valmiuksia ja/tai muulla tavoin hankkia niitä sopimuksella, jotta voidaan varastoida ja jakaa laadukkaita tarvikkeita tai tarjota palveluja jäsenvaltioille, soveltaen hankintamenettelyjä unionin varainhoitoa koskevien sääntöjen mukaisesti. Jos komissio hankkii rescEU:n valmiuksia, se säilyttää omistusoikeuden näihin valmiuksiin silloinkin, kun niitä jaetaan jäsenvaltioille. Jos komissio vuokraa tai liisaa rescEU:n valmiuksia tai hankkii niitä muulla tavoin sopimuksella, komissio säilyttää täyden määräysvallan näiden valmiuksien suhteen. Jos komissio hankkii valmiuksia, joita ei voi käyttää uudelleen, se voi siirtää tällaisten valmiuksien omistusoikeuden sitä pyytävälle jäsenvaltiolle. Kun jäsenvaltiot hankkivat, vuokraavat tai liisaavat rescEU:n valmiuksia tai muulla tavoin hankkivat niitä sopimuksella, komissio voi myöntää jäsenvaltioille suoria avustuksia ilman ehdotuspyyntöjä.

Tarkistus 54

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 3 kohta – 3 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

rescEU:n valmiudet ovat niiden jäsenvaltioiden hallussa, jotka hankkivat, vuokraavat tai liisaavat tai muulla tavalla hankkivat sopimuksella kyseisiä valmiuksia. Unionin selviytymiskykyä voidaan parantaa siten, että rescEU:n valmiudet, jotka komissio hankkii, vuokraa tai liisaa tai muulla tavalla hankkii sopimuksella, sijoitetaan strategisesti etukäteen unionin sisällä. Yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa rescEU:n valmiuksia, joita komissio hankkii, vuokraa tai liisaa tai muulla tavalla hankkii sopimuksella, voitaisiin sijoittaa myös kolmansiin maihin asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen hallinnoimien luotettavien verkostojen kautta. ”

Tarkistus 55

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 5 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

a a)	Korvataan 5 kohta seuraavasti:

5. Jäsenvaltion, joka omistaa, vuokraa tai liisaa rescEU:n valmiuksia, on varmistettava näiden valmiuksien rekisteröinti yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään (CECIS) ja se, että nämä valmiudet ovat käytettävissä ja otettavissa käyttöön unionin mekanismin operaatioita varten.

”5. Komission tai jäsenvaltion, joka omistaa, vuokraa, liisaa tai muulla tavalla hankkii sopimuksella rescEU:n valmiuksia, on varmistettava näiden valmiuksien rekisteröinti yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään (CECIS) ja se, että nämä valmiudet ovat käytettävissä ja otettavissa käyttöön unionin mekanismin operaatioita varten.

rescEU:n valmiuksia voidaan käyttää 23 artiklan 4 a kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin tarkoituksiin ainoastaan silloin, kun niitä ei käytetä tai tarvita unionin mekanismin avustusoperaatioihin.

rescEU:n valmiuksia on käytettävä 32 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti annettujen täytäntöönpanosäädösten sekä komission ja tällaiset avustusvalmiudet omistavan, vuokraavan tai liisaavan jäsenvaltion välisten operatiivisten sopimusten mukaisesti; sopimuksissa määritetään rescEU:n valmiuksien käyttöönoton ehdot ja edellytykset, osallistuva henkilöstö mukaan lukien.

Operatiivisissa sopimuksissa määritetyillä ehdoilla ja edellytyksillä on myös varmistettava, että rescEU:n valmiuksia käytetään tämän päätöksen mukaisesti ja erityisesti noudattaen tämän artiklan 6 kohdassa vahvistettua vaatimusta rescEU:n valmiuksien käytettävissä olosta sekä 1 artiklassa vahvistettuja yleistavoitteita. Ehdoissa ja edellytyksissä määritetään myös toimenpiteet, jotka otetaan käyttöön siinä tapauksessa, että sääntöjä ei noudateta, jotta unionin rahoituksen asianmukainen käyttö voidaan turvata.”

Tarkistus 56

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

12 artikla – 10 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”rescEU:n valmiuksia voidaan ottaa käyttöön tämän artiklan 6–9 kohdan mukaisesti.”

”rescEU:n valmiuksia voidaan ottaa käyttöön tämän artiklan 6–9 kohdan mukaisesti. Komissio vahvistaa erityissäännöksiä, joilla taataan vastuuvelvollisuus ja rescEU:n valmiuksien asianmukainen käyttö kolmansissa maissa, mukaan lukien unionin valvontaviranomaisten pääsy niihin. Unionin mekanismin näkyvyys kolmansissa maissa on varmistettava tämän päätöksen 20 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.”

Tarkistus 57

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 8 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

13 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – fa alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 a)

Lisätään 13 artiklan 1 kohdan toiseen alakohtaan alakohta seuraavasti:

”f a)

sellaisten erityisasiantuntemukseen perustuvien valmiuksien luominen, joita voidaan käyttää kulttuuriperintöön vaikuttavissa katastrofeissa.”

Tarkistus 58

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

15 artikla – 3 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b)	kerää ja analysoi yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa tilannetta koskevia vahvistettuja tietoja, millä pyritään muodostamaan yhteistä tilannetietoisuutta , ja jakaa ne jäsenvaltioille;”

b)	kerää ja analysoi yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa tilannetta koskevia vahvistettuja tietoja, millä pyritään muodostamaan yhteistä tietoisuutta tilanteesta ja sen johdosta toteutettavista toimista , ja jakaa nämä tiedot suoraan jäsenvaltioille;”

Tarkistus 59

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 9 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

16 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(9 a)

Korvataan 16 artiklan 2 kohta seuraavasti:

2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi integroidaan täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen avun koordinointitoimiston (OCHA) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen. Jos kyseessä on ihmisen aiheuttama katastrofi tai monitahoinen hätätilanne, komissio varmistaa, että avustustoimet ovat humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisia ja että humanitaarisia periaatteita kunnioitetaan.

”2. Tämän artiklan mukaiset avustustoimet voidaan toteuttaa joko itsenäisinä avustustoimina tai osallistumalla kansainvälisen järjestön johtamaan avustustoimeen. Unionin koordinointi integroidaan täysin Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen avun koordinointitoimiston (OCHA) suorittaman yleisen koordinoinnin kanssa ja sen johtoasemaa kunnioittaen. Jos kyseessä on ihmisen aiheuttama katastrofi tai monitahoinen hätätilanne, komissio kuulee humanitaarisia toimijoita, paikalliset toimijat mukaan lukien, aina kun se on mahdollista, sekä varmistaa, että avustustoimet ovat humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisia ja että humanitaarisia periaatteita kunnioitetaan.”

Tarkistus 60

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

17 artikla – 1 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a)	ennaltaehkäisyyn liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

a)	ennaltaehkäisyyn liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti, kun on kyse pandemiasta ;

Tarkistus 61

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

17 artikla – 1 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b)	ennalta valmistautumiseen liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)	ennalta valmistautumiseen liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityisesti, kun on kyse pandemiasta ;

Tarkistus 62

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 11 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

18 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

a a)	kehittämällä kartta-aineistoa resurssien nopeaa käyttöönottoa varten ottaen erityisesti huomioon raja-alueiden erityispiirteet rajatylittävien riskien, kuten maastopalojen, varalta;

Tarkistus 63

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – b a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 3 kohta – 1 alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

b a)	Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta määrärahasta voidaan kattaa myös sellaisiin valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimiin liittyviä kuluja, joita tarvitaan unionin mekanismin hallinnoimiseen ja sen tavoitteiden saavuttamiseen.

”Tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa sekä 19 a artiklassa tarkoitetusta määrärahasta voidaan kattaa myös sellaisiin valmistelu-, seuranta-, valvonta-, tarkastus- ja arviointitoimiin liittyviä kuluja, joita tarvitaan unionin mekanismin hallinnoimiseen ja sen tavoitteiden saavuttamiseen.”

Tarkistus 64

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – b b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

b b)	lisätään kohta seuraavasti: ”3 a. Tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa sekä 19 a artiklassa tarkoitetut rahoituspuitteet kohdennetaan kattamaan toimia, joilla ennaltaehkäistään luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja sekä varaudutaan ja reagoidaan niihin.”

Tarkistus 65

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – c alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

c)	korvataan 4 kohta seuraavasti:

Poistetaan.

”4. Edellä 1 ja 1 a kohdassa tarkoitetut rahoituspuitteet kohdennetaan sellaisten toimien kattamiseen, joilla ennaltaehkäistään luonnon ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja sekä varaudutaan ja reagoidaan niihin.”

Tarkistus 66

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 4 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

c a)	Korvataan 4 kohta seuraavasti:

4. Edellä 1 kohdassa vahvistetut rahoituspuitteet jaetaan kaudella 2014–2020 liitteessä I esitettyjen prosenttiosuuksien ja periaatteiden mukaisesti.

”4. Edellä 1 kohdassa vahvistetut rahoituspuitteet jaetaan kaudella 2014–2020 liitteessä I olevassa 1 kohdassa esitettyjen prosenttiosuuksien ja kyseisen liitteen 3 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.”

Tarkistus 67

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – c b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 4 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

c b)	lisätään kohta seuraavasti: ”4 a. Tämän artiklan 1 a kohdassa ja 19 a artiklassa vahvistetut rahoituspuitteet jaetaan kaudella 2021–2027 liitteessä I olevassa 2 kohdassa esitettyjen prosenttiosuuksien ja kyseisen liitteen 3 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.”

Tarkistus 68

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – d alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artiklan 5 ja 6 kohta

Komission teksti

Tarkistus

d)	kumotaan 5 ja 6 kohta.

Poistetaan.

Tarkistus 69

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – d a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 5 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

d a)	Korvataan 5 kohta seuraavasti:

5. Komissio tarkastelee liitteessä I esitettyä jaottelua 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun väliarviointikertomuksen tulosten perusteella. Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa ja tämän arvion tulosten perusteella delegoituja säädöksiä 30 artiklan mukaisesti kunkin liitteessä I esitetyn luvun mukauttamiseksi yli 8 ja enintään 16 prosenttiyksiköllä. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017.

”5. Komissio tarkastelee liitteessä I esitettyä jaottelua 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulosten perusteella. Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa talousarvion toteutukseen vaikuttavien odottamattomien tapahtumien tai rescEU:n valmiuksien perustamisen perusteella delegoituja säädöksiä 30 artiklan mukaisesti liitteen I muuttamiseksi kunkin liitteessä I olevassa 1 ja 2 kohdassa esitetyn luvun mukauttamiseksi yli 10 prosenttiyksiköllä.”

Tarkistus 70

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – d b alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 6 kohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

d b)	Korvataan 6 kohta seuraavasti:

6. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, jos avustustoimiin käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen tarkistus on erittäin kiireellisissä tapauksissa välttämätöntä, kunkin liitteessä I esitetyn luvun mukauttamiseksi yli 8 ja enintään 16 prosenttiyksikköä käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen puitteissa ja 31 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

”6. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 30 artiklan mukaisesti , jos avustustoimiin käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen tarkistus on erittäin kiireellisissä tapauksissa välttämätöntä, liitteen I muuttamiseksi kunkin liitteessä I olevassa 1 ja 2 kohdassa esitetyn luvun mukauttamiseksi yli 10 prosenttiyksiköllä käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen puitteissa ja 31 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.”

Tarkistus 71

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 12 alakohta – d c alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 artikla – 6 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

d c)

Lisätään 19 artiklaan kohta seuraavasti:

”6 a. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät kutakin varainhoitovuotta varten käytettävissä olevat määrärahat tämän kuitenkaan rajoittamatta vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) … /… säännösten ja talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta … päivänä …kuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.”

Tarkistus 72

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 13 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

19 a artikla – 1 kohta

Komission teksti	Tarkistus
Asetuksen [ERI] 2 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet pannaan täytäntöön tämän päätöksen mukaisesti mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetuilla määrillä , jollei sen 4 artiklan 4 ja 8 kohdasta muuta johdu.	Asetuksen [ERI] 2 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet pannaan täytäntöön tämän päätöksen mukaisesti mainitun asetuksen 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla 2 187 620 000 euron määrällä (käypinä hintoina) , jollei sen 4 artiklan 4 ja 8 kohdasta muuta johdu.

Tarkistus 73

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 14 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

20 a artikla – 1 kohta – 2 alakohta

Komission teksti	Tarkistus
Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että unionin mekanismista rahoitettuja operaatioita koskevassa julkisessa viestinnässä	Tämän päätöksen nojalla annetun avun tai rahoituksen on tuotettava asianmukaista näkyvyyttä komission antamien kutakin avustustoimea koskevien erityisohjeiden mukaisesti . Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että unionin mekanismista rahoitettuja operaatioita koskevassa julkisessa viestinnässä

Tarkistus 74

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 14 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

20 a artikla – 1 kohta – 2 a alakohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Jos RescEU:n valmiuksia käytetään 12 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin kansallisiin tarkoituksiin, jäsenvaltioiden on tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla tavoilla ilmoitettava kyseisten valmiuksien alkuperä ja varmistettava kyseisten valmiuksien hankkimiseen käytetyn unionin rahoituksen näkyvyys.

Tarkistus 75

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

21 artikla – 1 kohta – h alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

a a)	Korvataan 21 artiklan 1 kohdan h alakohta seuraavasti:

h)	13 artiklassa kuvattujen varautumistoimien tukeminen;

”h)	13 artiklassa kuvattujen varautumistoimien tukeminen erityisesti vahvistamalla nykyisiä koulutusverkostoja ja niiden välistä synergiaa sekä edistämällä uusien verkostojen kehittämistä niin, että keskitytään innovatiivisiin ratkaisuihin sekä uusiin riskeihin ja haasteisiin ;”

Tarkistus 76

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 15 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

21 artikla – 3 kohta – 3 alakohta

Komission teksti	Tarkistus
Tässä kohdassa tarkoitettu rahoitustuki voidaan panna täytäntöön monivuotisilla työohjelmilla. Jos toimet kestävät yli vuoden, talousarviositoumukset voidaan jakaa vuotuisiin maksueriin.	Poistetaan.

Tarkistus 77

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

25 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Komissio toteuttaa unionin rahoitustuen varainhoitoasetuksen mukaisesti suoralla hallinnoinnilla tai välillisellä hallinnoinnilla, johon osallistuvat varainhoitoasetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut elimet .

2. Komissio toteuttaa unionin rahoitustuen hallinnoiden sitä suoraan asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 mukaisesti tai välillisesti kyseisen asetuksen 62 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen elinten kanssa . Rahoitustuen toteuttamistapaa valittaessa etusijalle asetetaan suora hallinnointi. Komissio voi käyttää välillistä hallinnointia, jos se on toimen luonteen ja sisällön vuoksi perusteltua. Siirretään komissiolle valta antaa 30 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä päätöstä määrittämällä unionin mekanismin puitteissa toteutettavat toimet, jotka voidaan toteuttaa käyttäen välillistä hallinnointia.

Tarkistus 78

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

25 artikla – 4 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Komissio hyväksyy täytäntöönpanoasetuksilla tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi vuotuisia työohjelmia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Vuotuisissa tai monivuotisissa työohjelmissa esitetään tavoitteet, odotetut tulokset, täytäntöönpanomenetelmä sekä rahoituksen kokonaismäärä. Niihin sisältyy myös kuvaus rahoitettavista toimista, kullekin toimelle osoitettava ohjeellinen määrä ja alustava toteutusaikataulu. Vuotuisissa tai monivuotisissa työohjelmissa kuvataan 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rahoitustuen osalta kutakin ohjelmassa tarkoitettua maata koskevat toimet.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanoasetuksilla tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi vuotuisia työohjelmia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Vuotuisissa työohjelmissa esitetään tavoitteet, odotetut tulokset, täytäntöönpanomenetelmä sekä rahoituksen kokonaismäärä. Niihin sisältyy myös kuvaus rahoitettavista toimista, kullekin toimelle osoitettava ohjeellinen määrä ja alustava toteutusaikataulu. Vuotuisissa työohjelmissa kuvataan 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rahoitustuen osalta kutakin ohjelmassa tarkoitettua maata koskevat toimet.

Tarkistus 79

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

25 artikla – 4 kohta – 2 alakohta

Komission teksti	Tarkistus
Vuotuisia tai monivuotisia työohjelmia ei kuitenkaan vaadita IV luvun katastrofiaputoimiin kuuluvien toimien osalta, joihin ei voida myöntää varoja ennakolta.	Vuotuisia työohjelmia ei kuitenkaan vaadita IV luvun katastrofiaputoimiin kuuluvien toimien osalta, joihin ei voida myöntää varoja ennakolta.

Tarkistus 80

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 18 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

25 artikla – 5 kohta

Komission teksti

Tarkistus

5. Sen lisäksi, mitä varainhoitoasetuksen 12 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksusitoumus- ja maksumäärärahat, joita ei ole käytetty sen varainhoitovuoden loppuun mennessä, jonka vuotuiseen talousarvioon ne on otettu, siirretään ilman eri toimenpiteitä seuraavalle varainhoitovuodelle, ja ne voidaan sitoa seuraavan varainhoitovuoden 31 päivään joulukuuta asti. Varainhoitovuodelta toiselle siirretyt määrärahat voidaan käyttää ainoastaan avustustoimiin. Varainhoitovuodelta toiselle siirretyt määrärahat käytetään seuraavana varainhoitovuonna ensin.”

5. Sen lisäksi, mitä varainhoitoasetuksen 12 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksusitoumus- ja maksumäärärahat, joita ei ole käytetty sen varainhoitovuoden loppuun mennessä, jonka vuotuiseen talousarvioon ne on otettu, siirretään ilman eri toimenpiteitä seuraavalle varainhoitovuodelle, ja ne voidaan sitoa seuraavan varainhoitovuoden 31 päivään joulukuuta asti. Varainhoitovuodelta toiselle siirretyt määrärahat voidaan käyttää ennaltaehkäisy-, varautumis- ja avustustoimiin. Varainhoitovuodelta toiselle siirretyt määrärahat käytetään seuraavana varainhoitovuonna ensin.”

Tarkistus 81

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 20 alakohta – a alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

30 artikla – 2 kohta

Komission teksti	Tarkistus
2. Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2027 saakka 6 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.”	2. Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2027 saakka 6 artiklan 5 kohdassa , 19 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 21 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.”

Tarkistus 82

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 20 alakohta – a a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

30 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

a a)	kumotaan 3 kohta.

Tarkistus 83

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 20 alakohta – b alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

30 artikla – 4 kohta

Komission teksti

Tarkistus

4. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 5 kohdassa , 19 artiklan 5 ja 6 kohdassa, 21 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Tarkistus 84

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 20 alakohta – c alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

30 artikla – 7 kohta

Komission teksti

Tarkistus

7. Edellä olevan 6 artiklan 5 tai 21 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

7. Edellä olevan 6 artiklan 5 kohdan, 19 artiklan 5 tai 6 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan tai 25 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Tarkistus 85

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 22 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

34 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(22 a)

Lisätään 34 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Komissio arvioi viimeistään … päivänä …kuuta … [24 kuukautta tämän muutospäätöksen voimaantulopäivästä] unionin mekanismin toimintaa sekä sen koordinointia ja synergiaa EU4Health-ohjelman ja unionin muun terveydenhuoltolainsäädännön kanssa voidakseen esittää lainsäädäntöehdotuksen, johon sisältyisi erityisen eurooppalaisen lääkintäapumekanismin perustaminen.”

Tarkistus 86

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 23 alakohta

Päätös N:o 1313/2013/EU

Liite I

Komission teksti

Tarkistus

(23)	Kumotaan liite I.

Poistetaan.

Tarkistus 87

Ehdotus päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 23 a alakohta (uusi)

Päätös N:o 1313/2013/EU

Liite I

Nykyinen teksti

Tarkistus

(23 a)

Muutetaan liite I seuraavasti:

Liite I

”Liite I

Määrärahojen prosenttiosuudet 19 artiklan 1 ja 1 a kohdassa sekä 19 a artiklassa tarkoitetuista unionin mekanismin täytäntöönpanoa varten varatuista rahoituspuitteista ja niitä koskevat periaatteet

Määrärahojen prosenttiosuudet 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin mekanismin täytäntöönpanoa varten varatuista rahoituspuitteista

1.	Määrärahojen prosenttiosuudet 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista unionin mekanismin täytäntöönpanoa varten varatuista rahoituspuitteista kaudella 2014–2020

Ennaltaehkäisy 20 % +/- 8 prosenttiyksikköä

Ennaltaehkäisy 10 % +/- 10 prosenttiyksikköä

Varautuminen 50 % +/- 8 prosenttiyksikköä

Varautuminen 65 % +/- 10 prosenttiyksikköä

Avustustoimet 30 % +/- 8 prosenttiyksikköä

Avustustoimet 25 % +/- 10 prosenttiyksikköä

2.	Määrärahojen prosenttiosuudet 19 artiklan 1 a kohdassa ja 19 a artiklassa tarkoitetuista unionin mekanismin täytäntöönpanoa varten varatuista rahoituspuitteista kaudella 2021–2027

Ennaltaehkäisy 8 % +/- 10 prosenttiyksikköä

Varautuminen 80 % +/- 10 prosenttiyksikköä

Avustustoimet 12 % +/- 10 prosenttiyksikköä

Periaatteet

3.	Periaatteet

Komissio antaa tämän päätöksen täytäntöönpanossa etusijan toimille, joille tässä päätöksessä on asetettu määräaika, ennen tämän määräajan päättymistä tavoitteena saada toimi toteutettua kyseisessä määräajassa.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0148/2020).

(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

(1 a) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n terveysalan toimintaohjelman perustamisesta kaudeksi 2021–2027 ja asetuksen (EU) No 282/2014 kumoamisesta (”EU4Health-ohjelma”) (COM(2020)0405).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/217

P9_TA(2020)0219

Alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuinen tiedonkeruujärjestelmä ***I

Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2020 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi (COM(2019)0038 – C8-0043/2019 – 2019/0017(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 385/29)

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan - 1 kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(-1)

Ilmastonmuutoksen aiheuttama ennennäkemätön uhka edellyttää kunnianhimoisempia tavoitteita ja tehokkaampia ilmastotoimia sekä unionin että kansainvälisellä tasolla. Unioni on sitoutunut tehostamaan toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja Pariisin sopimuksen (1 a) panemiseksi täytäntöön viimeisten käytettävissä olevien tieteellisten tietojen mukaisesti. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2018 erityisraportissa ”Global Warming of 1,5 oC” vahvistetaan, että on ratkaisevan tärkeää saada aikaan huomattavia päästövähennyksiä kaikilla aloilla, jotta maapallon lämpötilan nousu voidaan rajoittaa alle 1,5 celsiusasteen. IPCC:n vuoden 2019 erityisraportissa ”The Ocean and Cryosphere in a Changing Climate” todetaan lisäksi, että ilmastomekanismit riippuvat valtamerten ja merten ekosysteemien terveydestä ja että näihin ekosysteemeihin vaikuttavat tällä hetkellä maailmanlaajuinen lämpeneminen, saastuminen, merten biologisen monimuotoisuuden liiallinen hyväksikäyttö, happamoituminen, happivaje ja rannikoiden eroosio. IPCC muistuttaa, että valtameret ovat osa ratkaisua ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja niihin sopeutumiseksi, ja korostaa tarvetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja ekosysteemien saastumista sekä lisätä luonnollisia hiilinieluja.

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(1)

Meriliikenteellä on maailmanlaajuisia vaikutuksia ilmastoon , koska se aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Vuonna 2015 sen osuus kaikista EU:n liikennealan kasvihuonekaasupäästöistä oli 13 prosenttia (15). Kansainvälinen merenkulku on ainoa liikennemuoto, joka ei sisälly unionin sitoumukseen kasvihuonekaasujen vähentämisestä.

(1)

Meriliikenteellä on vaikutuksia ilmastonmuutokseen, merten biologiseen monimuotoisuuteen, ilmanlaatuun ja kansanterveyteen , koska se aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä, kuten metaanin, typen oksidien, rikin oksidien, hiukkasten ja mustan hiilen päästöjä . Vuonna 2015 sen osuus kaikista EU:n liikennealan kasvihuonekaasupäästöistä oli 13 prosenttia (15). Kansainvälisen meriliikenteen päästöjen odotetaan kasvavan 50–250 prosenttia vuoteen 2050 mennessä (1 a) . Jos lisätoimia ei toteuteta, Euroopan talousalueeseen liittyvien meriliikenteen päästöjen odotetaan kasvavan 86 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä huolimatta siitä, että Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on hyväksynyt alusten vähimmäistehokkuusnormit. Kansainvälinen merenkulku on ainoa liikennemuoto, joka ei sisälly unionin sitoumukseen kasvihuonekaasujen vähentämisestä. IMO hyväksyi 13 päivänä huhtikuuta 2018 alustavan strategiansa alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Strategian täytäntöönpanemiseksi tarvitaan kiireellisesti toimenpiteitä sekä maailmanlaajuisesti että unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa välittömien toimien toteuttaminen meriliikenteen päästöjen vähentämiseksi, Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon edistämiseksi ja unionin laajuisen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi heikentämättä muiden alojen ilmastotoimia.

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)	Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen sen sitoumuksen mukaisesti, jonka lainsäädäntövallan käyttäjät ovat tehneet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/842 (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/410 (17).

(2)

Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava yhteisiin toimiin kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamiseksi mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2050 Pariisin sopimuksen mukaisten unionin sitoumusten ja Eurooppa-neuvoston 12 päivänä joulukuuta 2019 ilmastonmuutoksesta antamien päätelmien mukaisesti .

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Euroopan parlamentin helmikuussa 2014 antamassa päätöslauselmassa vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista kehotetaan komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan unionille sitova vuoteen 2030 ulottuva tavoite kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Euroopan parlamentti totesi myös, että kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jos unioni aikoo hoitaa oman osuutensa maailmanlaajuisista ponnisteluista.

(3)

Euroopan parlamentin 14 päivänä maaliskuuta 2019 antamassa päätöslauselmassa ilmastonmuutoksesta kannatettiin suurella enemmistöllä ilmastoneutraaliuden tavoitteen saavuttamista mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2050. Euroopan parlamentti on myös toistuvasti kehottanut komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään unionin sitovaa vuoteen 2030 ulottuvaa tavoitetta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 55 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Euroopan parlamentti totesi myös, että kaikkien talouden alojen , myös kansainvälisen ilmailu- ja meriliikennealan, on osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jos unioni aikoo saavuttaa ilmastotavoitteensa ja hoitaa oman osuutensa maailmanlaajuisista ponnisteluista. Nopeat toimet meriliikennealan hiilestä irtautumiseksi ovat sitäkin tärkeämpiä, kun otetaan huomioon, että parlamentti julisti 28 päivänä marraskuuta 2019 ilmasto- ja ympäristöhätätilan.

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 a)

Vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25) 28 päivänä marraskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti korosti myös tarvetta EU:n lisätoimiin meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöihin puuttumiseksi, koska IMOn edistyminen asiassa on ollut hidasta ja riittämätöntä. Euroopan parlamentti kannatti erityisesti meriliikennealan sisällyttämistä unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (jäljempänä ”EU:n päästökauppajärjestelmä”) ja alusten tehokkuusnormien käyttöön ottamista unionin tasolla. Markkinapohjaiset politiikkatoimet päästöjen vähentämiseksi eivät yksinään riitä unionin päästövähennystavoitteiden saavuttamiseen, ja niitä olisi täydennettävä sitovilla sääntelyä koskevilla päästövähennysvaatimuksilla, jotka pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä unionin sisäiseksi kasvihuonekaasupäästöjen sitovaksi vähennystavoitteeksi vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Eurooppa-neuvosto totesi myös, että liikennealalla on tärkeää vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja riskejä, jotka liittyvät riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista, ja pyysi komissiota tarkastelemaan edelleen välineitä ja toimenpiteitä osana kokonaisvaltaista ja teknologianeutraalia lähestymistapaa, jolla edistetään muun muassa päästöjen vähentämistä , uusiutuvan energian lähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta liikenteen alalla .

(4)

Eurooppa-neuvosto vahvisti 12 päivänä joulukuuta 2019 antamissaan päätelmissä (1 a) tavoitteen saavuttaa ilmastoneutraali EU vuoteen 2050 mennessä. Eurooppa-neuvosto totesi myös, että kaikkien asiaankuuluvien EU:n säädösten ja politiikkojen on oltava johdonmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa , edistettävä sen saavuttamista ja tarjottava tasapuoliset toimintaedellytykset .

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 a)

Meriliikenne on nykyään ainoa ala, johon ei nimenomaisesti sovelleta unionin päästövähennystavoitteita tai erityisiä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa aikovansa toteuttaa lisätoimia meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöihin puuttumiseksi ja erityisesti aikeestaan laajentaa EU:n päästökauppajärjestelmän koskemaan meriliikennealaa, säännellä saastuttavimpien alusten pääsyä unionin satamiin ja velvoittaa laiturissa olevat alukset käyttämään maasähköä. Komissio vahvistaa 4 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan ehdotuksessa asetukseksi puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi ja asetuksen (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (1 a) , että ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä on ryhdyttävä lisätoimiin ja että kaikkien alojen on osallistuttava toimiin, koska nykyisillä toimilla kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan vähenevän vain 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 b)

Poistamalla markkinaesteitä meriliikennealalla muun muassa käyttämällä avointa ja luotettavaa tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmää pyritään edistämään energiatehokkuusteknologioiden käyttöönottoa ja vähentämään siten meriliikenteen päästöjä noin 2 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Jotta meriliikenneala voisi osallistua täysimääräisesti koko taloutta koskeviin pyrkimyksiin saavuttaa unionin ilmastoneutraaliustavoite sekä vuoden 2030 tavoitteet ja muut mahdolliset välitavoitteet, tarvitaan lisätoimia. EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetus on unionin ensisijainen väline meriliikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen ja ilman pilaantumisen tarkkailussa, raportoinnissa ja todentamisessa ja muodostaa perustan lisätoimille. Kyseisen asetuksen soveltamisalaa olisi sen vuoksi laajennettava, niin että siihen sisältyisi yhtiöitä sitovia vaatimuksia vähentää kasvihuonekaasupäästöjään liikennesuoritetta kohti, ja on myös tarpeen laajentaa EU:n päästökauppajärjestelmä koskemaan meriliikennealaa.

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Huhtikuussa 2015 Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen (EU) 2015/757 meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta, jäljempänä ”EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetus” (20). Sitä täydennettiin vuonna 2016 kahdella delegoidulla asetuksella (21) ja kahdella täytäntöönpanoasetuksella (22). EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen päämääränä on kerätä tietoa alusten päästöistä päätöksenteon tueksi ja luoda kannustimia päästövähennyksiin tarjoamalla tietoa alusten tehokkuudesta merkityksellisille markkinoille. EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen hyväksyminen oli ensimmäinen toimi monivaiheisessa lähestymistavassa, jonka tavoitteena on sisällyttää meriliikenteen päästöt unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin ja myöhemmässä vaiheessa hinnoitella kyseiset päästöt aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Kun EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetus hyväksyttiin, komissio sitoutui pohtimaan meriliikenteen päästöjä koskevien tulevien lainsäädäntöehdotusten yhteydessä, mitkä olisivat seuraavat toimet sen varmistamiseksi, että alan osuus unionin päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa olisi oikeudenmukainen, ja erityisesti mahdollisuutta laajentaa EU:n päästökauppajärjestelmä koskemaan meriliikennealaa. EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen mukaan yhtiöillä on vuodesta 2018 alkaen velvollisuus tarkkailla alustensa polttoainekulutusta, hiilidioksidipäästöjä ja energiatehokkuutta Euroopan talousalueen (ETA) satamiin ja niistä pois suuntautuvilla matkoilla, raportoida niistä ja todentaa ne joka vuosi. Tämä velvoite koskee myös ETA-satamissa aiheutuneita hiilidioksidipäästöjä. Ensimmäisten päästöselvitysten määräaika oli 30 päivänä huhtikuuta 2019 , ja komissio julkisti ne 30 päivänä kesäkuuta 2019 .

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

Merenkulusta aiheutuvien päästöjen vähentämistä ja niiden ilmaston lämpenemistä ja ilman pilaantumista aiheuttavien vaikutusten pienentämistä ei saisi toteuttaa tavalla, joka vahingoittaa merten biologista monimuotoisuutta, ja lisäksi olisi toteutettava toimenpiteitä niiden merten ja rannikoiden ekosysteemien ennallistamiseksi, jotka kärsivät merenkulkualan vaikutuksista, joita ovat meriin päästetyt aineet, mukaan lukien painolastivesi, hiilivedyt, raskasmetallit ja kemikaalit, merellä kadonneet kontit ja yhteentörmäykset valaiden kanssa.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 b)

Meriliikennealalla aluksen omistaja ei aina ole sama henkilö tai yhteisö, joka liikennöi alusta kaupallisesti. Sen vuoksi kaikkien EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen mukaisesti vaadittujen tietojen keräämisen olisi kuuluttava aluksen kaupallisesta toiminnasta vastaavalle osapuolelle, kuten liikenteen harjoittajalle, aikarahtaajalle tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajalle.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 c)

EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen nojalla kerättyjä tietoja olisi käytettävä edistämään siirtymistä päästöttömiin aluksiin ottamalla käyttöön alusten energiatehokkuustodistus, jossa on luokitusasteikko, jotta mahdollistetaan alusten avoin vertailu erityisesti myyntiä tai vuokrausta varten sekä kannustetaan jäsenvaltioita edistämään parhaita käytäntöjä ja tukemaan tehokkaimpia aluksia.

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 d)

Komission olisi kehitettävä yhteistyössä alusten omistajien, muiden sidosryhmien ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa merenkulkualan EU-ympäristömerkki, jotta kuluttajille voidaan tiedottaa heidän ostamiinsa tuotteisiin liittyvän meriliikenteen ympäristövaikutuksista. Tällainen ympäristömerkki tukisi merenkulkualan ympäristö- ja energiasiirtymää tarjoamalla luotettavan ja avoimen tavan tiedottaa asiakkaille vapaaehtoisista aloitteista. Se kannustaisi kuluttajia ostamaan sellaisten aluksen omistajien kuljettamia tuotteita, jotka ovat vähentäneet ympäristövaikutustaan esimerkiksi kasvihuonekaasu- ja epäpuhtauspäästöjen, melusaasteen sekä jäte- ja vesihuollon osalta.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 e kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 e)

Neuvoston direktiivillä 92/106/ETY (1 a) myötävaikutetaan liikenteen päästöjen vähenemiseen edistämällä siirtymistä maanteiden tavaraliikenteestä vähäpäästöisempiin liikennemuotoihin, esimerkiksi päästöttömiin jokikäytäviin. Tätä direktiiviä on tarkistettava, jotta voidaan tehostaa toimia multimodaalisen liikenteen edistämiseksi sekä tehokkuuden ja vähäpäästöisten vaihtoehtojen lisäämiseksi. Päästötön vesiliikenne on keskeisessä asemassa kehitettäessä kestävää liikennemuotosiirtymää maanteiltä vesiväylille, ja sen vuoksi on tarpeen tukea investointeja sisävesisatamien tankkaus- ja latausinfrastruktuureihin.

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 f kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 f)

Maantieteellisen sijaintinsa ja taloudellisen toimintansa vuoksi unionin satamat ovat energiasiirtymän kannalta strategisia keskuksia. Satamat ovat (tuonnin, varastoinnin ja jakelun kautta tulevien) energiahyödykkeiden tärkeimpiä saapumispaikkoja, ja ne osallistuvat yhä enemmän uusiutuvan energian tuotantolaitosten kehittämiseen ja laativat uusia energianhallinta- ja kiertotalousstrategioita. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisesti unionin olisi siksi tuettava meriliikennealan hiilestä irtautumista strategisella lähestymistavalla tukeakseen unionin satamien roolia energiasiirtymän edistäjinä. Jäsenvaltioita olisi kannustettava edistämään päästöttömien satamien kehittämistä ja investoimaan tankkaus- ja latausinfrastruktuureihin. Se varmistaisi välittömät terveyshyödyt kaikille satama- ja rannikkoalueilla asuville kansalaisille ja rajoittaisi haitallisia vaikutuksia meri- ja rannikkoalueiden biologiseen monimuotoisuuteen tällaisilla laajoilla maa-alueilla, joista osa kuuluu Natura 2000 -verkostoon.

Tarkistus 16

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)

EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen 22 artiklassa todetaan, että jos maailmanlaajuisesta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä päästään kansainvälisellä tasolla sopimukseen, komissio tarkastelee EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetusta uudelleen ja ehdottaa siihen tarvittaessa muutoksia varmistaakseen yhdenmukaisuuden kyseisen kansainvälisen sopimuksen kanssa.

(7)

EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen 22 artiklassa todetaan, että jos maailmanlaajuisesta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä tai maailmanlaajuisista toimenpiteistä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi päästään kansainvälisellä tasolla sopimukseen, komissio tarkastelee EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetusta uudelleen ja ehdottaa siihen tarvittaessa muutoksia varmistaakseen yhdenmukaisuuden kyseisen kansainvälisen sopimuksen kanssa. On tärkeää, että unioni voi mahdollisista maailmanlaajuisista toimenpiteistä riippumatta edelleen olla kunnianhimoinen ja osoittaa ilmastojohtajuutta pitämällä voimassa tai ottamalla käyttöön tiukempia toimenpiteitä unionissa.

Tarkistus 17

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(8)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet koko talouden laajuiseen päästövähennystavoitteeseen Pariisin sopimuksessa, joka hyväksyttiin joulukuussa 2015 pidetyssä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) (23) osapuolten 21. konferenssissa. Kansainvälisen merenkulun päästöjen rajoittamiseksi on ryhdytty toimiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta, ja näitä toimia olisi edistettävä. IMO hyväksyi (24) lokakuussa 2016 alusten polttoöljykulutusta koskevan tietojenkeruujärjestelmän, jäljempänä ”IMOn kansainvälinen tietojenkeruujärjestelmä”. IMO hyväksyi myös 13 päivänä huhtikuuta 2018 alustavan strategian alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi (jäljempänä ”IMOn alustava strategia”) pyrkimyksenään saada kyseisten päästöjen lisääntyminen loppumaan mahdollisimman pian ja vähentää niitä vähintään 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2008 tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia päästöjen poistamiseksi kokonaan. Samalla IMOn jäsenvaltiot ja liitännäisjäsenet, mukaan lukien kaikki unionin jäsenvaltiot, sitoutuivat vähentämään kansainvälisen merenkulkualan hiilidioksidipäästöjä liikennesuoritetta kohti keskimäärin vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja jatkamaan toimia 70 prosentin vähennyksen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää IMOn alustavan strategian keskeiset osat unionin oikeuteen ja jatkaa rakentavaa yhteistyötä IMOn jäsenvaltioiden kanssa maailmanlaajuisen sopimuksen aikaansaamiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimenpiteistä. Yhtiöt olisi velvoitettava vähentämään vuotuisia hiilidioksidipäästöjä liikennesuoritetta kohti lineaarisesti keskimäärin vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä kaikkien niiden vastuulla olevien alusten osalta verrattuna tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen mukaisesti raportoitujen samankokoisten ja -tyyppisten alusten luokan keskimääräiseen suoritukseen. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimenpiteiden perustaso olisi vahvistettava käyttämällä THETIS-MRV-järjestelmästä ja IMOn tietojenkeruujärjestelmästä saatuja tietoja, ja samalla olisi otettava täysin huomioon päästövähennykset, joita hiilestä irtautumiseksi ensimmäisinä toimiin ryhtyneet yhtiöt ovat jo toteuttaneet. Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä, joissa määritellään perustason määrittämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, kunkin alusluokan vuotuinen vähennyskerroin, liikapäästösakkojen laskentaa ja perintää koskevat säännöt ja välineet sekä kaikki muut säännöt, jotka ovat tarpeen tämän velvoitteen noudattamiseksi ja noudattamisen todentamiseksi.

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)	Komissio arvioi EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen 22 artiklan nojalla, miten nämä kaksi rinnakkaista järjestelmää voitaisiin yhdenmukaistaa, jotta voitaisiin vähentää alusten hallinnollista rasitetta ja samalla säilyttää mainitun asetuksen tavoitteet.

(9)

Komissio arvioi EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen 22 artiklan nojalla, miten nämä kaksi rinnakkaista järjestelmää voitaisiin yhdenmukaistaa, jotta voitaisiin vähentää alusten , erityisesti pk-yritysten omistuksessa olevien alusten, hallinnollista rasitetta ja samalla säilyttää mainitun asetuksen tavoitteet.

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)

Vaikutustenarviointi osoitti, että näiden kahden järjestelmän osittaisella yhdenmukaistamisella voitaisiin osaltaan vähentää varustamoille aiheutuvaa hallinnollista taakka ja samalla säilyttää EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen keskeiset tavoitteet. Osittaisen yhdenmukaistamisen myötä ei kuitenkaan tulisi muuttaa EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen niitä vaatimuksia, jotka koskevat hallintokäytäntöä, soveltamisalaa, todentamista, läpinäkyvyyttä tai hiilidioksidiraportointia, koska se heikentäisi merkittävästi mainitun asetuksen tavoitteita sekä kykyä tarjota tietoja tulevaa poliittista päätöksentekoa varten ja kannustaa energiatehokkaiden toimenpiteiden käyttöönottoon ja vastaavien käyttäytymismallien omaksumiseen laivaliikenteen alalla. Siksi kaikki muutokset, joita EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetukseen tehdään sen yhdenmukaistamiseksi IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän kanssa, olisi rajattava koskemaan määritelmiä, tarkkailuparametrejä, tarkkailusuunnitelmia ja malleja.

(10)

Vaikutustenarviointi osoitti, että näiden kahden järjestelmän osittaisella yhdenmukaistamisella voitaisiin osaltaan vähentää varustamoille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja samalla säilyttää EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen keskeiset tavoitteet. Osittaisen yhdenmukaistamisen myötä ei kuitenkaan tulisi muuttaa EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen niitä vaatimuksia, jotka koskevat hallintokäytäntöä, todentamista, läpinäkyvyyttä tai hiilidioksidiraportointia, koska se heikentäisi merkittävästi mainitun asetuksen tavoitteita sekä kykyä tarjota tietoja tulevaa poliittista päätöksentekoa varten ja kannustaa energiatehokkaiden toimenpiteiden käyttöönottoon ja vastaavien käyttäytymismallien omaksumiseen laivaliikenteen alalla. Siksi kaikki muutokset, joita EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetukseen tehdään sen yhdenmukaistamiseksi IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän kanssa, olisi rajattava koskemaan aluksia, joihin kyseistä asetusta sovelletaan, määritelmiä, tarkkailuparametrejä, tarkkailusuunnitelmia ja malleja.

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Vuosittain tarkkailtavia ja raportoitavia tietoja koskevat IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän määräykset olisi otettava huomioon sen varmistamiseksi, että niistä alusten toiminnoista, jotka kuuluvat molempien järjestelmien alaisuuteen, kerätään tietoja yhdenmukaisesti. Tätä varten vaaditaan parametrin ”kantavuus” raportoimista, kun taas parametrin ”kuljetettu lasti” raportoiminen on vapaaehtoista . Parametri ”merellä vietetty aika” olisi korvattava IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän määritelmällä ”matkan kesto tunneissa”. Lisäksi parametrin ”kuljetun matkan pituus” laskennan perustana tulisi käyttää IMOn kansainvälistä tietojenkeruujärjestelmää (25), jotta voidaan vähentää hallinnollista rasitetta.

(12)

Vuosittain tarkkailtavia ja raportoitavia tietoja koskevat IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän määräykset olisi otettava huomioon sen varmistamiseksi, että niistä alusten toiminnoista, jotka kuuluvat molempien järjestelmien alaisuuteen, kerätään tietoja yhdenmukaisesti. Tätä varten vaaditaan parametrin ”kantavuus” sekä parametrin ”kuljetettu lasti” raportoimista . Parametri ”merellä vietetty aika” olisi korvattava IMOn kansainvälisen tietojenkeruujärjestelmän määritelmällä ”matkan kesto tunneissa”. Lisäksi parametrin ”kuljetun matkan pituus” laskennan perustana tulisi käyttää IMOn kansainvälistä tietojenkeruujärjestelmää (25), jotta voidaan vähentää hallinnollista rasitetta.

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13)

Tarkkailusuunnitelmien sisältöä olisi virtaviivaistettava, jotta voidaan ottaa huomioon IMOn kansainvälinen tietojenkeruujärjestelmä, lukuun ottamatta niitä suunnitelman osia, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen nojalla tarkkaillaan ja raportoidaan ainoastaan unioniin liittyviä tietoja. Siksi kaikkien ”matkakohtaisten” säännösten olisi edelleenkin oltava osa tarkkailusuunnitelmaa. Komission olisi myös avustettava jäsenvaltioita jakamalla asiantuntemusta ja hyviä käytäntöjä sekä ottamalla käyttöön uusia teknologioita, jotta voidaan vähentää hallinnollisia esteitä ja saada tietoja tehokkaasti ja turvallisesti.

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 a)

Komission EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetusta koskevan ehdotuksen yhteydessä vuonna 2013 tekemä vaikutustenarviointi osoitti EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuden meriliikenteen päästöjen kohdalla, ja siinä yksilöitiin EU:n päästökauppajärjestelmä tai tavoiteperusteinen korvausrahasto vaihtoehdoiksi, joilla voitaisiin varmistaa tarvittavien päästövähennysten saavuttaminen alalla. Jotta merenkulkuala voitaisiin sisällyttää unionin päästövähennystoimien piiriin, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/87/EY1 a olisi muutettava, jotta se kattaisi meriliikenteen päästöt. Komission olisi annettava delegoituja säädöksiä meriliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärän vahvistamiseksi muiden alojen mukaisesti ja meriliikenteen päästöoikeuksien jakomenetelmän vahvistamiseksi täysimittaisella huutokaupalla. Komission olisi kyseisiä delegoituja säädöksiä valmistellessaan saatettava ajan tasalle vuonna 2013 tehty vaikutustenarviointi erityisesti siten, että siinä otetaan huomioon unionin koko taloutta koskeva vuoteen 2030 ulottuva kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite ja asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määritelty ilmastoneutraaliustavoite sekä taloudelliset vaikutukset, myös tahattomien liikennemuotosiirtymien ja hiilivuodon mahdolliset riskit. Komission olisi julkistettava tämän arvioinnin tulokset. On tärkeää, että unioni ja sen jäsenvaltiot tukevat kansainvälisellä tasolla toteutettavia toimenpiteitä, joilla vähennetään meriliikenteen ilmastovaikutuksia. Komission olisi seurattava, miten IMO edistyy markkinapohjaisen toimenpiteen käyttöönotossa, ja, jos jokin maailmanlaajuinen markkinapohjainen toimenpide hyväksytään, sen olisi pohdittava, miten varmistetaan unionin toimenpiteiden ja maailmanlaajuisten toimenpiteiden yhdenmukaisuus siten, että säilytetään unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyys ja tehokkuus.

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 b)

Onnistunut siirtyminen päästöttömään merenkulkuun edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa ja oikeanlaista suotuisaa toimintaympäristöä, joka kannustaa sekä aluksia että satamia koskevaan innovointiin. Tällaiseen suotuisaan toimintaympäristöön sisältyy julkisia ja yksityisiä investointeja tutkimukseen ja innovointiin, teknisiä ja operatiivisia toimenpiteitä alusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettujen kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten vedyn ja ammoniakin, ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden käyttöönotto, mukaan lukien tarvittavat tankkaus- ja latausinfrastruktuurit satamissa. EU:n päästökauppajärjestelmässä meriliikenteen päästöoikeuksien huutokaupasta saatavilla tuloilla olisi perustettava valtamerirahasto, jolla parannetaan alusten energiatehokkuutta ja tuetaan investointeja meriliikenteen hiilestä irtautumisen helpottamiseksi myös lähimerenkulussa ja satamissa. Komission olisi myös kehitettävä toimenpiteitä, joilla säännellään saastuttavimpien alusten pääsyä unionin satamiin ja velvoitetaan laiturissa olevat fossiilisia polttoaineita käyttävät alukset käyttämään maasähköä tai vaihtoehtoisia päästöttömiä polttoaineita. Komission olisi myös arvioitava mahdollisuutta vaatia satamia ottamaan käyttöön päästöihin perustuvat seisontamaksut.

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 c)

Onnistunut siirtyminen päästöttömiin ja ympäristöystävällisiin aluksiin edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa, jolla edistetään alusten ympäristöystävällisyyttä parantavia innovatiivisia toimenpiteitä, jotka koskevat esimerkiksi runkorakennetta, uusia moottoreita ja kestäviä vaihtoehtoisia polttoaineita sekä tuulta käyttövoimana, ja operatiivisia toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa lyhyellä aikavälillä polttoaineen kulutuksen ja sitä kautta päästöjen vähentämiseksi, kuten nopeuden vähentäminen tai parempi reittisuunnittelu. Nopeuden vähentämistä (slow steaming) testattiin laajamittaisesti vuosina 2006–2012 polttoaineiden hintojen noustua jyrkästi: nopeuden vähentäminen 10 prosentilla vähensi kulutusta noin 19 prosentilla (1 a) , ja päästöt vähenivät vastaavasti. Markkinapohjaiset toimenpiteet, kuten EU:n päästökauppajärjestelmä, kannustavat vähentämään päästöjä ja investoimaan tutkimukseen ja innovointiin alusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä ottamaan käyttöön kestäviä vaihtoehtoisia polttoaineita ja käyttövoimateknologioita, mukaan lukien tarvittavat tankkaus- ja latausinfrastruktuurit satamissa ja sisävesisatamissa.

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(14 a)

Jotta THETIS-MRV-rekisteriin ilmoitetut tiedot olisivat jatkossakin korkealaatuisia, Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA) olisi annettava tarvittavat valtuudet ja resurssit, jotta se voi tarkastaa päästöselvitykset, jotka todentaja on todennut tyydyttäviksi.

Tarkistus 26

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(14 b)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen asetuksen (EU) 2015/757 toimivuutta ottaen huomioon kyseisen asetuksen ja IMOn maailmanlaajuisen tietojenkeruujärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset sekä muun asiaankuuluvan kehityksen, jolla pyritään vähentämään meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä.

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(14 c)

Meriliikenteestä aiheutuu myös ilman epäpuhtauksia, kuten rikin oksidien (SOx), typen oksidien (NOx), hiukkasten, otsonikerrosta heikentävien aineiden (ODS) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjä1 a. Ilman epäpuhtaudet vaikuttavat haitallisesti sekä ympäristöön että ihmisten terveyteen, erityisesti rannikko- ja satama-alueilla asuviin tai työskenteleviin kansalaisiin. Komission olisi tarkasteltava voimassa olevaa lainsäädäntöä uudelleen kesäkuuhun 2021 mennessä ja tehtävä konkreettisia ehdotuksia meriliikenteen päästöistä johtuvaa ilman pilaantumista koskevan ongelman ratkaisemiseksi. Komission olisi myös työskenneltävä rikkipäästöjen valvonta-alueiden ja typen oksidien päästöjen valvonta-alueiden laajentamiseksi kaikilla Euroopan merillä, myös Välimerellä, ja puututtava lisäksi ongelmaan, joka koskee kaasunpesulaitteista tyhjennetyn pesuveden ja muiden aineiden, kuten painolastiveden, hiilivetyjen, raskasmetallien ja kemikaalien, laskemista avoimiin vesiin, ja ongelmaan, joka aiheutuu tällaisten aineiden vaikutuksesta merten biologiseen monimuotoisuuteen.

Tarkistus 28

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(15)

Asetuksen (EU) 2015/757 tavoitteena on se, että tarkkaillaan ETA:n satamissa käyvien alusten hiilidioksidipäästöjä , raportoidaan niistä ja todennetaan ne ensimmäisenä vaiheena vaiheittaisessa lähestymistavassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tätä tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. IMOn kansainvälinen tietojenkeruujärjestelmä olisi otettava huomioon. Tässä asetuksessa säädettyjen yhtenäisten vaatimusten pohjalta varmistetaan kerättyjen tietojen vertailukelpoisuus ja luotettavuus. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(15)

Asetuksen (EU) 2015/757 tavoitteena on se, että tarkkaillaan ETA:n satamissa käyvien alusten kasvihuonekaasupäästöjä , raportoidaan niistä ja todennetaan ne , jotta voidaan vähentää alusten keskimääräistä hiili-intensiteettiä liikennesuoritetta kohti, myös vähentämällä merkittävästi laiturissa olevien alusten päästöjä, ja hinnoitella kyseiset päästöt meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tätä tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. IMOn kansainvälinen tietojenkeruujärjestelmä olisi otettava huomioon. Tässä asetuksessa säädettyjen yhtenäisten vaatimusten pohjalta varmistetaan kerättyjen tietojen vertailukelpoisuus ja luotettavuus. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(15 a)

Siirtyminen ilmastoneutraaliin merenkulkuun on vielä kesken, ja siihen liittyvät sääntelytoimet ovat olleet toistaiseksi riittämättömiä. Satamilla voi olla merkittävä rooli meriliikenteen hiilestä irtautumisessa. Unionin satamissa käyvien alusten liikenteenharjoittajat olisi velvoitettava varmistamaan maasähköön liittämisen kaltaisilla keinoilla, että niiden alukset eivät laiturissa ollessaan aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä tai ilmaa pilaavia päästöjä. Tämä olisi erityisen tärkeää kaupunkialueiden läheisyydessä sijaitsevissa laitureissa, jotta voidaan vähentää ilman pilaantumisen vaikutuksia ihmisten terveyteen. Kun otetaan huomioon, että alusten vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin ja ilmaa pilaaviin päästöihin vaihtelevat, eniten saastuttavien alusten, myös suurten matkustaja-alusten, olisi ensin täytettävä tämä vaatimus.

Tarkistus 30

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(15 b)

Alusten liikenteenharjoittajien olisi varmistettava, että ne käyttävät aluksia mahdollisimman energiatehokkaasti siten, että päästöt pysyvät mahdollisimman alhaisina. Laivanrakentajien olisi varmistettava, että ne asettavat päästöjen vähentämisen etusijalle uusia aluksia rakennettaessa.

Tarkistus 31

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – otsikko (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Asetuksen (EU) 2015/757 muuttaminen

Tarkistus 32

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – - 1 kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Muutetaan asetus (EU) 2015/757 seuraavasti:

Tarkistus 33

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – - 1 a kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

Johdanto-osan 23 kappale

Nykyinen teksti

Tarkistus

(-1 a) Korvataan johdanto-osan 23 kappale seuraavasti:

(23)

Unionin tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmää ei tässä vaiheessa pitäisi soveltaa hiilidioksidin lisäksi muihin kasvihuonekaasuihin , lyhytvaikutteisiin ilmastonmuutosta aiheuttaviin yhdisteisiin eikä ilman epäpuhtauksiin , jotta voidaan välttää vaatimukset sellaisten mittauslaitteiden asentamisesta, jotka eivät ole riittävän luotettavia tai kaupallisesti saatavilla, mikä puolestaan voisi heikentää unionin tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän täytäntöönpanoa .

”(23)

Unionin tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä olisi laajennettava kattamaan myös muut kasvihuonekaasut , lyhytvaikutteiset ilmastonmuutosta aiheuttavat yhdisteet ja ilman epäpuhtaudet , jos on olemassa riittävän luotettavia tai kaupallisesti saatavilla olevia mittauslaitteita , jotta ilmastoa, ympäristöä ja ihmisten terveyttä voidaan suojella paremmin .”

Tarkistus 34

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – - 1 b kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

1 artikla

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(-1 b) Korvataan 1 artikla seuraavasti:
1 artikla	”1 artikla
Kohde	Kohde
Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin saapuvista, tällaisissa satamissa olevista tai tällaisista satamista lähtevistä aluksista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen ja muiden merkittävien tietojen täsmällistä tarkkailua, raportointia ja todentamista, jotta meriliikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää kustannustehokkaalla tavalla .	Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin saapuvista, tällaisissa satamissa olevista tai tällaisista satamista lähtevistä aluksista peräisin olevien kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden merkittävien tietojen täsmällistä tarkkailua, raportointia ja todentamista . Jotta voidaan edistää unionin koko taloutta koskevaa asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määriteltyä ilmastoneutraaliustavoitetta , samalla kun otetaan huomioon 13 päivänä huhtikuuta 2018 hyväksytty alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeva IMOn alustava strategia, tässä asetuksessa asetetaan yhtiöille velvoitteita vähentää vuotuisia keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjään liikennesuoritetta kohti 12 a artiklan mukaisesti .”

Tarkistus 35

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – - 1 c kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

2 artikla – 1 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(-1 c) Korvataan 2 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1. Tätä asetusta sovelletaan vetoisuudeltaan yli 5 000 bruttotonnin aluksiin niiden hiilidioksidipäästöjen osalta, jotka ovat vapautuneet alusten tekemillä matkoilla viimeisimmästä käyntisatamasta jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta seuraavaan käyntisatamaan sekä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa käyntisatamissa olon aikana.	”1. Tätä asetusta sovelletaan vetoisuudeltaan vähintään 5 000 bruttotonnin aluksiin niiden kasvihuonekaasupäästöjen osalta, jotka ovat vapautuneet alusten tekemillä matkoilla viimeisimmästä käyntisatamasta jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan käyntisatamaan ja jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta seuraavaan käyntisatamaan sekä jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa käyntisatamissa olon aikana.”

Tarkistus 36

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – -a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

3 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(-a)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”a a)

’kasvihuonekaasupäästöillä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (*1) liitteessä II lueteltuja aluksista vapautuvia kasvihuonekaasuja;

Tarkistus 37

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – -a a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

3 artikla – 1 kohta – b alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

-a a)

Korvataan b alakohta seuraavasti:

”käyntisatamalla” satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan lastia taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta; näin ollen lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muonavarastoja, vaihtaa miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta ja/tai sen laitteita, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen eikä pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi;

”b)

’käyntisatamalla’ satamaa, johon alus pysähtyy lastaamaan tai purkamaan huomattavan osan lastista taikka päästämään matkustajat alukseen tai aluksesta; näin ollen lukuun ei oteta pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on täydentää polttoaine- tai muonavarastoja, vaihtaa miehistö, siirtyä kuivatelakalle tai korjata alusta ja/tai sen laitteita, pysähdyksiä satamaan sen vuoksi, että alus tarvitsee apua tai on merihädässä, satamien ulkopuolella tapahtuvia siirtoja aluksesta toiseen eikä pysähdyksiä, joiden yksinomaisena tarkoituksena on suojautua huonolta säältä tai jotka ovat välttämättömiä etsintä- tai pelastustoimien vuoksi;”

Tarkistus 38

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – a alakohta

Asetus (EU) 2015/757

3 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

”d)

’yhtiöllä’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on ottanut vastuun aluksen toiminnoista aluksen omistajalta ja suostunut ottamaan hoidettavakseen kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 336/2006 asetetut velvoitteet ja vastuut ;”

”d)

’yhtiöllä’ aluksen omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa , aikarahtaajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, joka on ottanut vastuun aluksen kaupallisista toiminnoista aluksen omistajalta ja on vastuussa aluksen kuluttaman polttoaineen maksamisesta ;”

Tarkistus 39

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – a a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

3 artikla – 1 kohta – i alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(a a)

Korvataan i alakohta seuraavasti:

i)	”muilla merkittävillä tiedoilla” tietoja, jotka koskevat alusten polttoainekulutuksesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, liikennesuoritetta ja energiatehokkuutta ja joiden avulla voidaan analysoida päästöjen kehityssuuntia ja arvioida alusten suoritusta;

”i)

’muilla merkittävillä tiedoilla’ tietoja, jotka koskevat alusten polttoainekulutuksesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, liikennesuoritetta , maasähkön toimitusta aluksen laiturissa olon aikana ja energiatehokkuutta ja joiden avulla voidaan analysoida päästöjen kehityssuuntia ja arvioida alusten suoritusta;”

Tarkistus 40

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 a kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

4 artikla – 1 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(1 a) Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1. Yhtiöiden on 8–12 artiklan mukaisesti tarkkailtava kunkin aluksensa asianomaisia muuttujia raportointikaudella ja raportoitava niistä. Niiden on suoritettava tarkkailu ja raportointi kaikissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa ja sellaisten matkojen osalta, jotka saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai lähtevät tällaisesta satamasta.	”1. Yhtiöiden on 8–12 artiklan mukaisesti tarkkailtava kunkin niiden kaupallisessa operatiivisessa määräysvallassa olevan aluksen asianomaisia muuttujia raportointikaudella ja raportoitava niistä. Niiden on suoritettava tarkkailu ja raportointi kaikissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvissa satamissa ja sellaisten matkojen osalta, jotka saapuvat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan tai lähtevät tällaisesta satamasta.”

Tarkistus 41

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 b kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

5 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	(1 b) Lisätään 5 artiklaan kohta seuraavasti:
	”2 a. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta täsmentämällä menetelmät, joilla määritellään metaanipäästöt. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten antamisen lisäksi komissio arvioi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin saapuvista, tällaisissa satamissa olevista tai tällaisista satamista lähtevistä aluksista peräisin olevien muiden kasvihuonekaasupäästöjen kuin hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen vaikutusta koko maailman ilmastoon ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kyseistä kertomusta täydennetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksella, jossa keskitytään kyseisten päästöjen käsittelemistä koskevaan ongelmaan.”

Tarkistus 72

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta – i a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

6 artikla – 3 kohta – c a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(i a)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”c a)

vaihtoehtoisten polttoaineiden, mukaan lukien nesteytetty maakaasu, biopolttoaineet ja muuta kuin biologista alkuperää olevat hiiltä sisältävät uusiutuvat polttoaineet, päästökertoimet on ilmaistava CO2-ekvivalentteina ja niihin on sisällyttävä kaikki kasvihuonekaasut, ja niiden on perustuttava elinkaarianalyysiin. Komissio määrittää nämä päästökertoimet täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

Tarkistus 42

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 3 kohta – a alakohta

Asetus (EU) 2015/757

9 artikla – 1 kohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f)	kuljetettu lasti vapaaehtoiselta pohjalta;”.

Poistetaan.

Tarkistus 43

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 3 a kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

9 artikla – 2 kohta – a alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(3 a) Korvataan 9 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

a)	kaikki aluksen raportointikaudella tekemät matkat joko alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta tai päättyvät tällaiseen satamaan; ja

”a)	vähintään 90 prosenttia aluksen raportointikaudella tekemistä matkoista joko alkaa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta tai päättyy tällaiseen satamaan; ja”

Tarkistus 44

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 4 kohta – a a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

10 artikla – 1 kohta – j a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(a a)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”j a)

kuljetettu lasti.”

Tarkistus 45

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 kohta – a alakohta

Asetus (EU) 2015/757

11 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

”2. Jos yhtiö vaihtuu, edellisen yhtiön on toimitettava komissiolle ja asianomaisen lippuvaltion viranomaisille niin lähellä vaihtumisen toteutumispäivää kuin käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, selvitys, joka kattaa samat osat kuin päästöselvitys mutta rajoittuu kauteen, jonka aikana toiminnot toteutettiin sen vastuulla.”

”2. Jos yhtiö vaihtuu, edellisen yhtiön on toimitettava komissiolle ja asianomaisen lippuvaltion viranomaisille vaihtumisen toteutumispäivänä tai niin lähellä vaihtumisen toteutumispäivää kuin käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään yksi kuukausi sen jälkeen, selvitys, joka kattaa samat osat kuin päästöselvitys mutta rajoittuu kauteen, jonka aikana toiminnot toteutettiin sen vastuulla. Uuden yhtiön on varmistettava, että jokainen sen vastuulla oleva alus täyttää tämän asetuksen vaatimukset vaihtumisen jälkeen jäljellä olevan raportointikauden ajan. ”

Tarkistus 46

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 kohta – b a alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

11 artikla – 3 kohta – xi a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(b a)

Lisätään 3 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:

”xi a)

kuljetettu lasti;”

Tarkistus 47

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 kohta – b b alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

11 artikla – 3 kohta – xi b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(b b)

Lisätään 3 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti:

”xi b)

aluksen koko;”

Tarkistus 48

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 a kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

II a luku (uusi) – 12 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(5 a) Lisätään luku seuraavasti:

”II a luku

PÄÄSTÖVÄHENNYS

12 a artikla

Päästöjen vähentäminen

1. Yhtiöiden on vähennettävä vuotuisia hiilidioksidipäästöjä liikennesuoritetta kohti lineaarisesti vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä kaikkien niiden vastuulla olevien alusten osalta verrattuna tämän asetuksen mukaisesti raportoitujen samankokoisten ja -tyyppisten alusten luokan keskimääräiseen suoritukseen.

2. Jos yhtiö jonakin vuonna jättää noudattamatta 1 kohdassa tarkoitettua vuotuista vähennystä, komissio määrää taloudellisen seuraamuksen, jonka on oltava tehokas, oikeasuhteinen, varoittava ja yhteensopiva EU:n päästökauppajärjestelmän kaltaisen markkinapohjaisen päästökauppajärjestelmän kanssa. Liikapäästösakon maksaminen ei vapauta yhtiötä sen 1 kohdan mukaisesta velvoitteesta vuoteen 2030 ulottuvan kauden aikana. Yhtiöihin, jotka eivät ole noudattaneet tässä artiklassa säädettyjä päästörajoja, sovelletaan 20 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiä.

3. Komissio antaa viimeistään … [6 kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta] 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta määrittelemällä 1 kohdassa tarkoitetut alusluokat, määrittämällä kunkin alusluokan osalta sovellettava perustaso ja vuotuinen lineaarinen vähennyskerroin käyttäen THETIS-MRV-järjestelmän tietoja, mukaan lukien pakollisena parametrinä ’kuljetettu lasti’, ja IMOn kansainvälistä tietojenkeruujärjestelmää ja ottaen samalla täysimääräisesti huomioon päästövähennykset, jotka hiilestä irtautumiseksi ensimmäisinä toimiin ryhtyneet yhtiöt ovat jo toteuttaneet, jotta saavutetaan 1 kohdassa tarkoitettu päästövähennystavoite, ja täsmentämällä säännöt ja välineet, joiden avulla lasketaan ja peritään 2 kohdassa tarkoitettu liikapäästösakko, ja kaikki muut säännöt, jotka ovat tarpeen tämän artiklan noudattamiseksi ja noudattamisen todentamiseksi.

4. Komissio antaa 12 kuukauden kuluessa siitä, kun IMO on hyväksynyt toimenpiteet 13 päivänä huhtikuuta 2018 hyväksytyn alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan alustavan strategian panemiseksi täytäntöön, ja ennen kyseisten toimenpiteiden voimaantuloa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se tarkastelee IMOn päättämien toimenpiteiden kunnianhimoisuutta ja yleistä ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä, mukaan lukien niiden yleinen tavoite suhteessa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, unionin koko taloutta koskevaan vuoteen 2030 ulottuvaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeseen ja asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määriteltyyn ilmastoneutraaliustavoitteeseen.

5. Komissio voi tarvittaessa täydentää 4 kohdassa tarkoitettua kertomusta esittämällä lainsäädäntöehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi siten, että ehdotus on yhdenmukainen unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa, erityisesti unionin koko taloutta koskevan vuoteen 2030 ulottuvan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen ja asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määritellyn ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.”

Tarkistus 49

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 b kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

12 b artikla (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	(5 b) Lisätään artikla seuraavasti: ”12 b artikla Laiturissa olevien alusten päästöt Yhtiöiden on varmistettava, että vuoteen 2030 mennessä yksikään niiden vastuulla oleva alus ei päästä kasvihuonekaasupäästöjä laiturissa ollessaan.”

Tarkistus 50

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 c kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 1 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(5 c) Korvataan 21 artiklan 1 kohta seuraavasti:
1. Komissio julkaisee vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 11 artiklan mukaisesti tiedot raportoiduista hiilidioksidipäästöistä samoin kuin tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot.	”1. Komissio julkaisee vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 11 artiklan mukaisesti raportoidut tiedot samoin kuin tämän artiklan 2 kohdassa säädetyt tiedot.”

Tarkistus 51

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 5 d kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – a alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(5 d) Korvataan 21 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

a)	aluksen tunnistetiedot (nimi, IMO-tunnistenumero ja rekisteröinti- tai kotisatama);

”a)	aluksen tunnistetiedot (nimi , yhtiö , IMO-tunnistenumero ja rekisteröinti- tai kotisatama);”

Tarkistus 74

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 a kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – d alakohta

Nykyinen teksti

Tarkistus

(6 a) Muutetaan 21 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

d)	vuosittainen kokonaispolttoainekulutus matkoilla;

d)	vuosittainen kokonaispolttoainekulutus matkoilla polttoainetyyppiä kohden ;

Tarkistus 52

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 b kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 b) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k a)

aluksen koko.”

Tarkistus 76

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 c alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 c) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k b)

kokonaismatka;”

Tarkistus 77

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 d kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k c alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 d ) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k c)

kantavuus”;

Tarkistus 78

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 e alakohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k d alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 e) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k d)

liikennesuorite;”

Tarkistus 79

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 f kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k e alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 f) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k e)

laivanvarustajan nimi;”

Tarkistus 80

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 g kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 2 kohta – k f alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 g) Lisätään 21 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”k f)

kuljetettu rahti.”

Tarkistus 53

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 h kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 artikla – 6 a kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	(6 h) Lisätään 21 artiklaan kohta seuraavasti: ”6 a. Työohjelmansa 2020–2022 mukaisesti EMSA suorittaa 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen tilastollinen lisätodentaminen, jotta varmistetaan, että annetut tiedot ovat yhdenmukaisia.”

Tarkistus 54

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 i kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

21 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 i) Lisätään artikla seuraavasti:

”21 a artikla

Alusten ympäristötehokkuutta koskeva merkintä

1. Päästöjen vähentämiseen kannustamiseksi ja tietojen avoimuuden lisäämiseksi komissio perustaa alusten ympäristötehokkuutta koskevan kokonaisvaltaisen unionin merkintäjärjestelmän, jota sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin aluksiin.

2. Komissio antaa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2021 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla alusten ympäristötehokkuutta koskevan unionin merkintäjärjestelmän toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännökset sekä tekniset standardit, jotka muodostavat järjestelmän perustan.”

Tarkistus 55

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 j kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

22 artikla – 3 kohta

Komission teksti	Tarkistus
	(6 j) Kumotaan 22 artiklan 3 kohta.

Tarkistus 56

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 k kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

22 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 k) Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Uudelleentarkastelu

1. Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 uudelleen tämän asetuksen toimivuutta ottaen huomioon sen täytäntöönpanosta saadut kokemukset sekä muun asiaankuuluvan kehityksen, jolla pyritään vähentämään meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä sekä täyttämään Pariisin sopimuksen mukaiset unionin sitoumukset. Osana uudelleentarkastelua komissio ehdottaa lisävaatimuksia aluksista peräisin olevien muiden kasvihuonekaasupäästöjen kuin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sekä ilman epäpuhtauksien ja avoimiin vesiin laskettavien jätevesipäästöjen, myös kaasunpesulaitteista peräisin olevien jätevesipäästöjen, vähentämiseksi. Uudelleentarkastelussa on myös tarkasteltava tämän asetuksen soveltamisalan laajentamista koskemaan aluksia, joiden vetoisuus on 400–5 000 bruttotonnia. Uudelleentarkastelua täydennetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksella tämän asetuksen muuttamiseksi.

2. Osana Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (*2) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013 (*3) tulevaa uudelleentarkastelua komissio tekee myös ehdotuksen sitovien tavoitteiden asettamisesta jäsenvaltioille sen varmistamiseksi, että meri- ja sisävesisatamissa on tarjolla riittävästi maasähköä.

Tarkistus 57

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 l kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

23 artikla – 2 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(6 l) Korvataan 23 artiklan 2 kohta seuraavasti:
2. Siirretään komissiolle 1 päivästä heinäkuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.	”2. Siirretään komissiolle 1 päivästä heinäkuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa , 5 artiklan2 a kohdassa, 12 a artiklan 3 kohdassa , 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.”

Tarkistus 58

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 m kohta (uusi)

Asetus (EU) 2015/757

23 artikla – 3 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(6 m) Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.	”3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 2 kohdassa, 5 artiklan 2 a kohdassa, 12 a artiklan 3 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.”

Tarkistus 59

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 6 n kohta

Asetus (EU) 2015/757

23 artikla – 5 kohta

Nykyinen teksti	Tarkistus
	(6 n) Korvataan 23 artiklan 5 kohta seuraavasti:
5. Edellä 5 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.	”5. Edellä 5 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 2 a kohdan, 12 a artiklan 3 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

Tarkistus 60

Ehdotus asetukseksi

1 a artikla (uusi)

Direktiivi 2003/87/EY

II a luku (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

1 a artikla

Direktiivin 2003/87/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2003/87/EY seuraavasti:

(1)

Lisätään luku seuraavasti:

”II a LUKU

MERILIIKENNE

3 g a artikla

Soveltamisala

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2022 päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen niiden kasvihuonekaasupäästöjen osalta, jotka ovat peräisin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 (*4) soveltamisalaan kuuluvista jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluviin satamiin saapuvista, tällaisissa satamissa olevista tai tällaisista satamista lähtevistä aluksista. Jos yhtiö vaihtuu asetuksen (EU) 2015/757 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, uuden yhtiön on hankittava kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia ainoastaan siltä kaudelta, jonka aikana aluksen toiminta tapahtui sen vastuulla.

3 g b artikla

Meriliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä ja jakomenettely

1. Komissio saattaa ajan tasalle 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä vuonna 2013 tehdyn vaikutustenarvioinnin, joka sisältyy komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o 525/2013 (*5) ja antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä vahvistamalla meriliikenteen päästöoikeuksien kokonaismäärä muita aloja vastaavasti ja täysimittaiseen huutokauppaan perustuva meriliikenteen päästöoikeuksien jakomenettely sekä säätämällä hallinnoivaa jäsenvaltiota koskevista erityissäännöksistä. Delegoitujen säädösten on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin ja eri vaihtoehtojen vaikutusten arviointiin, mukaan lukien vaikutukset päästöihin sekä taloudelliset vaikutukset.

2. Jäljempänä olevaa 12 ja 16 artiklaa sovelletaan meriliikenteen päästöoikeuksiin samalla tavalla kuin muuhun toimintaan liittyviin päästöoikeuksiin.

3. Vähintään 50 prosenttia tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatavista tuloista käytetään 3 g c artiklan mukaisesti perustetun rahaston kautta.

4. Päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja, joita ei käytetä 3 g c artiklassa määritellyn rahaston kautta ja jotka jaetaan jäsenvaltioille, käytetään tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti erityisesti ilmastonmuutoksen torjumiseen unionissa ja kolmansissa maissa, ilmaston lämpenemisen vaikutusten kohteena olevien merten ekosysteemien suojeluun ja ennallistamiseen sekä oikeudenmukaisen siirtymän tukemiseen jäsenvaltioissa tukemalla työntekijöiden uudelleensijoittamista, uudelleenkoulutusta ja osaamisen kehittämistä, koulutusta, työnhakualoitteita ja aloittelevia yrityksiä työmarkkinaosapuolten kanssa käytävässä vuoropuhelussa. Kaikki näiden tulojen käyttöä koskevat tiedot on julkistettava.

5. Komissio seuraa tämän luvun täytäntöönpanoa ja mahdollisia suuntauksia sellaisten yhtiöiden osalta, jotka pyrkivät välttämään tämän direktiivin vaatimusten noudattamista. Tarvittaessa komissio ehdottaa toimenpiteitä tällaisen välttelyn estämiseksi.

3 g c artikla

Valtamerirahasto

1. Perustetaan ajanjaksoksi 2022–2030 valtamerirahasto, jäljempänä ”rahasto”, jolla parannetaan alusten energiatehokkuutta ja tuetaan investointeja innovatiivisiin teknologioihin ja infrastruktuureihin meriliikennealan hiilestä irtautumiseksi myös lähimerenkulussa ja satamissa sekä uusiutuvista energialähteistä tuotettujen kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden, kuten vedyn ja ammoniakin, ja päästöttömien käyttövoimateknologioiden, tuulivoimateknologia mukaan lukien, käyttöönottoa. Rahaston tuloista 20 prosenttia on käytettävä ilmaston lämpenemisestä kärsivien merten ekosysteemien, kuten suojeltujen merialueiden, suojelun, ennallistamisen ja paremman hoidon tukemiseen ja monialaisen kestävän sinisen talouden, kuten uusiutuvan merienergian, edistämiseen. Kaikki rahastosta tukea saaneet investoinnit on julkistettava, ja niiden on oltava johdonmukaisia tämän direktiivin tavoitteiden kanssa.

2. Poiketen siitä, mitä tämän direktiivin 12 artiklassa säädetään, meriliikennealan yhtiöt voivat maksaa rahastoon vuotuisen jäsenmaksun asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti raportoitujen edeltävän kalenterivuoden kokonaispäästöjensä perusteella vähentääkseen meriliikennealan yhtiöiden hallinnollista taakkaa, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset ja/tai yhtiöt, jotka eivät toimi usein tämän direktiivin soveltamisalalla. Rahasto palauttaa päästöoikeuksia kollektiivisesti niiden meriliikennealan yhtiöiden puolesta, jotka ovat rahaston jäseniä. Rahasto vahvistaa vuosittain viimeistään 28 päivänä helmikuuta päästötonnista maksettavan jäsenmaksun, joka on vähintään yhtä suuri kuin päästöoikeuksien korkein kirjattu ensi- tai jälkimarkkinajärjestelyhinta edeltävänä vuonna.

3. Rahasto hankkii päästöoikeuksia tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maksujen kokonaismäärää edeltävänä kalenterivuonna vastaavan määrän ja palauttaa ne tämän direktiivin 19 artiklan mukaisesti perustettuun rekisteriin vuosittain viimeistään 30 päivänä huhtikuuta mitätöintiä varten. Kaikki maksuja koskevat tiedot asetetaan julkisesti saataville.

4. Rahastoa hallinnoi keskitetysti unionin elin, jonka hallintorakenteen on oltava samanlainen kuin tämän direktiivin 10 a artiklan 8 kohdassa säädetyn rahaston hallinnointi. Sen hallintorakenteen ja päätöksentekoprosessin on oltava avoimia ja osallistavia erityisesti prioriteettialojen, perusteiden ja avustusten myöntämismenettelyjen määrittelyssä. Asiaankuuluvilla sidosryhmillä on oltava asianmukainen neuvoa-antava rooli. Kaikki investointeja koskevat tiedot ja kaikki muut rahaston toimintaa koskevat merkitykselliset tiedot asetetaan julkisesti saataville.

5. Komissio neuvottelee kolmansien maiden kanssa siitä, miten myös ne voivat hyödyntää rahastoa.

6. Komissiolle siirretään valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä direktiiviä tämän artiklan täytäntöönpanon osalta.

3 g d artikla

Ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä koskeva komission kertomus ja uudelleentarkastelu

1. Komissio antaa 12 kuukauden kuluessa siitä, kun IMO on hyväksynyt meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevia maailmanlaajuisia markkinapohjaisia toimenpiteitä, ja ennen kyseisten toimenpiteiden voimaantuloa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se tarkastelee kyseisten toimenpiteiden kunnianhimoisuutta ja yleistä ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä, mukaan lukien niiden yleinen tavoite suhteessa Pariisin sopimuksen tavoitteisiin, unionin koko taloutta koskevaan vuoteen 2030 ulottuvaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeseen ja asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määriteltyyn ilmastoneutraaliustavoitteeseen. Kertomuksessa on erityisesti otettava huomioon näihin maailmanlaajuisiin toimenpiteisiin osallistumisen taso, niiden täytäntöönpanokelpoisuus, avoimuus, noudattamatta jättämisestä määrättävät seuraamukset, yleisön osallistumista koskevat prosessit, päästöhyvitysten käyttö, päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen, rekisterit, vastuuvelvollisuus sekä biopolttoaineiden käyttöä koskevat säännöt.

2. Komissio täydentää tarvittaessa 1 kohdassa tarkoitettua kertomusta esittämällä lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamiseksi siten, että ehdotus on yhdenmukainen unionin ilmastotoimien ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja tehokkuuden säilyttämistä koskevan tavoitteen kanssa, erityisesti unionin koko taloutta koskevan vuoteen 2030 ulottuvan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen ja asetuksessa (EU) …/… [eurooppalainen ilmastolaki] määritellyn ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0144/2020).

(1 a) Pariisin sopimus (EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4).

(15) https://www.eea.europa.eu/data-and-maps/indicators/transport-emissions-of-greenhouse-gases/transport-emissions-of-greenhouse-gases-10.

(1 a) https://gmn.imo.org/wp-content/uploads/2017/05/GHG3-Executive-Summary-and-Report_web.pdf.

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasujen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/410, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2018, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kustannustehokkaiden päästövähennysten ja vähähiilisyyttä edistävien investointien edistämiseksi sekä päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta (EUVL L 76, 19.3.2018, s. 3).

(1 a) https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-29-2019-INIT/fi/pdf

(1 a) https://ec.europa.eu/info/files/commission-proposal-regulation-european-climate-law_fi

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).

(21) Komission delegoitu asetus (EU) 2016/2072, annettu 22 päivänä syyskuuta 2016, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 mukaisista todentamistoiminnoista ja todentajien akkreditoinnista (EUVL L 320, 26.11.2016, s. 5); Komission delegoitu asetus (EU) 2016/2071, annettu 22 päivänä syyskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta hiilidioksidipäästöjen tarkkailumenetelmien ja muiden merkittävien tietojen tarkkailua koskevien sääntöjen osalta EUVL L 320, 26.11.2016, s. 1).

(22) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1927, annettu 4 päivänä marraskuuta 2016, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 mukaisista tarkkailusuunnitelmien, päästöselvitysten ja vaatimustenmukaisuusasiakirjojen malleista (EUVL L 299, 5.11.2016, s. 1). Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1928, annettu 4 päivänä marraskuuta 2016, muiden alusluokkien kuin matkustaja-alusten, ro-ro-alusten ja konttialusten kuljettaman lastin määrittämisestä meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti (EUVL L 299, 5.11.2016, s. 22).

(1 a) Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).

(23) Pariisin sopimus (EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4).

(24) IMOn päätöslauselma MEPC.278(70), jolla muutetaan MARPOL-yleissopimuksen liitettä VI.

(23) Pariisin sopimus (EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4).

(24) IMOn päätöslauselma MEPC.278(70), jolla muutetaan MARPOL-yleissopimuksen liitettä VI.

(25) IMOn päätöslauselma MEPC.282 (70).

(1 a) ”The impact of international shipping on European air quality and climate forcing”, Euroopan ympäristökeskus, tekninen raportti nro 4/2013.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/256

P9_TA(2020)0220

Esitys neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä *

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. syyskuuta 2020 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (10025/2020 – C9-0215/2020 – 2018/0135(CNS))

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

(2021/C 385/30)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon neuvoston esityksen (10025/2020),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan, joiden mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C9-0215/2020),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselmat seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä: vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevan parlamentin kannan valmistelu (1) ja Euroopan unionin omien varojen järjestelmän uudistaminen (2),

—	ottaa huomioon 30. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista (3),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2018 antamansa väliaikaisen mietinnön monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 – parlamentin kanta yhteisymmärryksen saavuttamiseksi (4),

—	ottaa huomioon 10. lokakuuta 2019 antamansa päätöslauselman monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin (5),

—	ottaa huomioon komission ja neuvoston 10. lokakuuta 2019 antamat julkilausumat monivuotisesta rahoituskehyksestä 2021–2027 ja omista varoista: aika vastata kansalaisten odotuksiin,

—	ottaa huomioon 15. toukokuuta 2020 antamansa päätöslauselman uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta (6),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n talousarvio Euroopan elpymissuunnitelman moottorina” (COM(2020)0442),

—	ottaa huomioon omia varoja käsittelevän korkean tason työryhmän loppuraportin ja suositukset, jotka julkaistiin joulukuussa 2016 ja esiteltiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle tammikuussa 2017,

—	ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2020 antamansa päätöslauselman Eurooppa-neuvoston 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmistä (7),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 82 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A9-0146/2020),

hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseensä;

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Tarkistus 1

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(1 a)

Tämä päätös muodostaa oikeusperustan sille, että komissio voi lainata varoja pääomamarkkinoilta rahoittaakseen menoja Next Generation EU -elpymispaketin puitteissa. Takaisinmaksettavien määrien pääomaan ja korkoihin liittyvät kustannukset on jälleenrahoitettava unionin talousarviosta ennalta määritellyssä aikataulussa liikkeeseen laskettujen joukkovelkakirjojen maturiteetin ja velanmaksustrategian mukaan. Tällaiset kustannukset eivät saisi johtaa ohjelmamenojen tai investointivälineiden varojen perusteettomaan vähentämiseen monivuotisessa rahoituskehyksessä, eivätkä ne saisi johtaa kansallisiin rahoitusosuuksiin tehtäviin jyrkkiin lisäyksiin. Sen vuoksi ja Next Generation EU -välineen takaisinmaksusuunnitelman uskottavuuden ja kestävyyden lisäämiseksi tällaiset kustannukset olisi katettava kokonaan aidoista uusista omista varoista saatavilla tuloilla. Niihin liittyviin menoihin käytettävät määrärahat olisi laskettava monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismäärien lisäksi, sellaisina kuin niistä säädetään monivuotista rahoituskehystä koskevassa uudessa asetuksessa.

Tarkistus 2

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 1 b kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(1 b)

Kaikkien uusista omista varoista saatavien määrien, jotka ylittävät takaisinmaksuvelvoitteiden kattamiseksi tiettynä vuonna tarvittavan tason, olisi jäätävä unionin talousarvioon yleisinä tuloina. Takaisinmaksusuunnitelman päättymisen jälkeen kyseisillä omilla varoilla olisi edelleen rahoitettava unionin talousarviota yleisinä tuloina. Uusien omien varojen korin käyttöönoton olisi taattava unionin menojen rahoittamisen asianmukainen taso monivuotisessa rahoituskehyksessä samalla, kun pienennetään kansallisten BKTL-pohjaisten rahoitusosuuksien hallitsevuutta unionin vuotuisen talousarvion rahoittamisessa, ja siten horjutettava käsitystä unionin talousarviosta ”nollasummapelinä”, jolle on leimallista rutiininomainen ”oikeudenmukainen palautuma”. Tämä voisi puolestaan helpottaa menojen parempaa kohdentamista unionin tasolla ensisijaisiin aloihin ja yhteisiin julkishyödykkeisiin, joista saadaan suuria tehokkuushyötyjä kansallisiin menoihin verrattuna.

Tarkistus 3

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 1 c kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(1 c)

Uudet omien varojen luokat olisi otettava käyttöön vuodesta 2021 alkaen, jotta niiden tuotto olisi käytettävissä, kun korko- ja takaisinmaksuvelvoitteita syntyy. Uudet omat varat olisi sovitettava yhteen unionin toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa, ja niillä olisi tuettava Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja sisämarkkinoiden toimintaa sekä toimia yhteisöverotuksen vaikuttavuuden parantamiseksi ja veropetosten, verovilpin ja veronkierron torjunnan lujittamiseksi. Euroopan parlamentti hyväksyi jo marraskuussa 2018 antamassaan monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevassa väliaikaisessa mietinnössä mahdollisen uusien omien varojen ja muiden tulojen muodostaman korin, jolla on tällaisia ominaisuuksia, ja tätä koria voitaisiin laajentaa kattamaan muita vaihtoehtoja.

Tarkistus 4

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(5)

Tilintarkastustuomioistuin, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat toistuvasti huomauttaneet, että ALV-perusteisten omien varojen nykyinen määrittämismenetelmä on liian monimutkainen. Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi näin ollen, että on aiheellista yksinkertaistaa näiden omien varojen laskentaa.

(5)

Arvonlisäperusteiset omat varat ovat vakiintunut tulolähde unionin talousarviossa, ja niiden olisi edelleen heijastettava sisämarkkinoiden kuluttajien ja unionin julkisen talouden välistä luontaista yhteyttä. Tilintarkastustuomioistuin, Euroopan parlamentti ja jäsenvaltiot ovat kuitenkin toistuvasti huomauttaneet, että ALV-perusteisten omien varojen nykyinen määrittämismenetelmä on liian monimutkainen. Sen vuoksi on aiheellista yksinkertaistaa näiden omien varojen laskentaa.

Tarkistus 5

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(6)

Jotta unionin rahoitusvälineet saataisiin paremmin linjaan sen politiikan painopisteiden kanssa, jotta unionin talousarvion merkitys sisämarkkinoiden toiminnassa voitaisiin ottaa paremmin huomioon ja jotta unionin politiikkatavoitteita voitaisiin tukea paremmin ja jäsenvaltioiden unionin vuotuiseen talousarvioon maksamia bruttokansantuloon (BKTL) perustuvia rahoitusosuuksia , jäljempänä ”BKTL-perusteiset rahoitusosuudet ” voitaisiin supistaa , heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi , että unioni pyrkii tulevina vuosina uudistamaan omien varojen järjestelmää ja ottamaan käyttöön uusia omia varoja .

(6)

Jotta voitaisiin rahoittaa vähintään unionin elpymisvälineen takaisinmaksettavien määrien pääomaan ja korkoihin liittyvät kustannukset, jotta unionin rahoitusvälineet saataisiin paremmin linjaan sen politiikan painopisteiden kanssa, jotta unionin talousarvion merkitys sisämarkkinoiden toiminnassa voitaisiin ottaa paremmin huomioon ja jotta unionin politiikkatavoitteita , kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa ja digitaalista muutosta, voitaisiin tukea paremmin pienentäen samalla jäsenvaltioiden unionin vuotuiseen talousarvioon maksamien bruttokansantuloon (BKTL) perustuvien rahoitusosuuksien , jäljempänä ”BKTL-perusteiset rahoitusosuudet ”, hallitsevuutta , on tarpeen ottaa käyttöön uusia omien varojen luokkia , jotka perustuvat yhteiseen yhdistettyyn yhteisöveropohjaan, Euroopan unionin päästökauppajärjestelmästä saataviin kansallisiin tuloihin ja kierrättämättömän muovipakkausjätteen perusteella laskettavaan, kiertotalouden edistämiseksi tarkoitettuun kansalliseen rahoitusosuuteen . Lisäksi tätä varten olisi otettava käyttöön uusia omia varoja, jotka perustuvat hiilidioksidipäästöjen tullimekanismiin WTO:n sääntöjä täysin noudattaen, digitaalisten palvelujen veroon ja finanssitransaktioveroon, jotka pannaan täytäntöön mieluiten kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymän järjestelyn mukaisesti, niin pian kuin asiaa koskevan lainsäädännön edellytykset ovat olemassa. Komission olisi mahdollisimman pian tehtävä tarvittavat lainsäädäntöehdotukset kyseisistä uusista omista varoista ja mahdollisista muista uusista omista varoista, joilla tuetaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa sekä sisämarkkinoiden toimintaa ja pyrkimyksiä parantaa yhteisöverotuksen tehokkuutta. Komission jo ilmoittamia mahdollisia uusia omia varoja, kuten sisämarkkinavero, olisi arvioitava lähemmin, ennen kuin ne esitellään Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Tarkistus 6

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(7)

Ensimmäisenä toimena olisi otettava käyttöön uusi omien varojen luokka, joka perustuu kierrättämättömän muovipakkausjätteen perusteella laskettavaan kansalliseen rahoitusosuuteen. Unionin talousarviolla voidaan unionin muovistrategian mukaisesti auttaa vähentämään muovipakkausjätteestä johtuvaa ympäristön pilaantumista. Omilla varoilla, jotka perustuvat kunkin jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrän perusteella määritettyyn kansalliseen rahoitusosuuteen, kannustetaan vähentämään kertakäyttömuovien kulutusta, lisäämään kierrätystä ja edistämään kiertotaloutta. Samaan aikaan jäsenvaltioilla on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vapaus toteuttaa omalta kannaltaan sopivimmat toimenpiteet edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen välttämiseksi, että kansallisiin rahoitusosuuksiin kohdistuisi liiallisia regressiivisiä vaikutuksia, niiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksiin, joiden BKTL asukasta kohden vuonna 2017 oli vähemmän kuin EU:n keskiarvo, olisi sovellettava mukautusmekanismia, johon kuuluu vuotuinen kiinteämääräinen vähennys. Vähennyksen olisi vastattava 3,8 :aa kilogrammaa kerrottuna väestöllä vuonna 2017 asianomaisissa jäsenvaltioissa .

(7)

Unionin talousarviolla voidaan unionin muovistrategian mukaisesti auttaa vähentämään muovipakkausjätteestä johtuvaa ympäristön pilaantumista ja saavuttamaan pakkausjätettä koskevat kierrätystavoitteet . Omilla varoilla, jotka perustuvat kunkin jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrän perusteella määritettyyn kansalliseen rahoitusosuuteen, kannustetaan vähentämään kertakäyttömuovien kulutusta, lisäämään kierrätystä ja edistämään kiertotaloutta. Komission olisi otettava käyttöön yksinkertaistettu laskentamenetelmä sekä tehokkaita rekisteröinti- ja valvontamekanismeja. Samaan aikaan jäsenvaltioilla on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti vapaus toteuttaa omalta kannaltaan sopivimmat toimenpiteet edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Koska mainittu rahoitusosuus on tarkoitettu saastuttaja maksaa -periaatteeseen perustuvaksi omien varojen luokaksi, siihen ei pitäisi soveltaa mitään korjausmekanismia .

Tarkistus 7

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(7 a)

Yhtenä unionin ensisijaisena tavoitteena on saavuttaa päästöjen vähentämistavoite, johon se on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksessa ja jonka mukaan se vähentää päästöjä vähintään 40 prosenttia vuosina 1990–2030. Euroopan unionin päästökauppajärjestelmä, jäljempänä ”päästökauppajärjestelmä”, on yksi tärkeimmistä tämän tavoitteen saavuttamiseksi käyttöön otetuista välineistä; sen tuottamat tulot perustuvat päästöoikeuksien huutokauppaan. Kun otetaan huomioon päästökauppajärjestelmän yhdenmukaistettu luonne sekä rahoitus, jota unioni tarjoaa tukeakseen ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista jäsenvaltioissa, unionin talousarvioon on aiheellista ottaa tähän liittyvä uusi omien varojen luokka. Tämän omien varojen luokan olisi perustuttava jäsenvaltioiden huutokauppaamiin päästöoikeuksiin, ja sen olisi sisällettävä siirtymäajan mahdollisuus osoittaa päästöoikeuksia maksutta energia-alalle. Jotta voitaisiin ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/87/EY (1 a) sisältyvät tiettyjä jäsenvaltioita koskevat erityissäännökset, solidaarisuuteen, kasvuun ja yhteenliitäntään liittyvistä syistä uudelleen jaettuja sekä innovaatiorahastoon ja modernisaatiorahastoon osoitettuja päästöoikeuksia ei pitäisi ottaa huomioon näitä omia varoja vastaavaa rahoitusosuutta määritettäessä. Päästökauppajärjestelmään perustuvat omat varat olisi myös määriteltävä siten, että otetaan huomioon päästökauppadirektiivin soveltamisalan tulevasta laajentamisesta uusille aloille tai uusille maantieteellisille alueille mahdollisesti saatavat lisätulot varmistaen samalla unionin kilpailukyky.

Tarkistus 8

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(8)

Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että täydentävien omien varojen perustaksi komissio esittää vuoden 2021 alkupuoliskolla ehdotuksia hiilidioksidipäästöjen tullimekanismista ja digitaaliverosta, jotta ne voitaisiin ottaa käyttöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2023. Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota esittämään tarkistetun ehdotuksen päästökauppajärjestelmästä ja mahdollisesti ulottamaan sen koskemaan ilmailu- ja meriliikennealaa. Se totesi lopuksi, että unioni pyrkii kauden 2021–2027 monivuotisessa rahoituskehyksessä ottamaan käyttöön muita omia varoja, joihin voi kuulua finanssitransaktiovero .

(8)

Tarvittavat täydentävät omat varat olisi otettava käyttöön viimeistään vuoteen 2028 mennessä tässä päätöksessä vahvistetun oikeudellisesti sitovan aikataulun mukaisesti, minkä pitäisi varmistaa, että asiaa koskeva lainsäädäntö voidaan hyväksyä ajoissa ja ottaa käyttöön siten, että tuotot ovat käytettävissä kustannusten syntyessä. Komission olisi esitettävä tätä koskevia lainsäädäntöehdotuksia. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisessä toimielinten sopimuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaisempia järjestelyjä ja muita määräyksiä, jotka koskevat kyseistä oikeudellisesti sitovaa aikataulua, kuten ajankohdat tiettyjen uusien omien varojen luokkien voimaantulolle tai mahdolliselle takautuvalle soveltamiselle .

Tarkistus 9

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(8 a)

Ensimmäisenä toimena käyttöön otettava kierrättämättömän muovipakkausjätteen määrään perustuva rahoitusosuus täydentää nykyisiä omia varoja tammikuusta 2021 alkaen. Lisäksi 30 prosenttia päästökauppajärjestelmän huutokauppatuotoista saatavista tuloista muodostaa unionin talousarvion yleisen tulolähteen vuodesta 2021 alkaen. Toisena toimena komissio tekee tarvittavat ehdotukset finanssitransaktioveron muuttamiseksi omien varojen perusteeksi vuodesta 2024 alkaen. Komissio tekee vuoden 2021 alkupuoliskolla myös lainsäädäntöehdotuksia hiilidioksidipäästöjen tullimekanismiin ja digitaaliveroon perustuvan uusien omien varojen luokan käyttöönottamiseksi. Tuotot saadaan käyttöön vuodesta 2023 alkaen. Jos hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi toteutetaan tuonnista kannettavien lisätullitariffien muodossa, se kuuluu perinteisiä omia varoja koskevan lainsäädännön soveltamisalaan eikä edellyttäisi erillistä omia varoja koskevaa päätöstä. Jos hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi toteutetaan päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisen muodossa, sen pitäisi kuulua täysin päästökauppajärjestelmään perustuvien omien varojen piiriin. Kolmantena vaiheena ja osana monivuotisen rahoituskehyksen vuoden 2024 alkupuoliskolla toteutettavaa väliarviointia/tarkistusta komissio tekee uusia – tai uudelleenlaatii aiempia – ehdotuksia yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan muuttamiseksi omien varojen perusteeksi. Lainsäädännön pitäisi tulla voimaan ajoissa niin, että näistä uusista omista varoista saatavat tuotot tulevat käyttöön vuodesta 2026 alkaen. Veroon perustuvia omia varoja ei tarvitse soveltaa takautuvasti.

Tarkistus 10

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(9)

Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että omia varoja koskevien järjestelyjen yleisinä ohjaavina tavoitteina tulisi olla yksinkertaisuus, avoimuus ja yhdenvertaisuus, oikeudenmukainen taakanjako mukaan luettuna. Se totesi myös, että kauden 2021–2027 osalta kiinteämääräisillä korjauksilla vähennetään Tanskan, Alankomaiden, Itävallan ja Ruotsin sekä elpymisen ja palautumiskyvyn tukemisen puitteissa myös Saksan vuotuista BKTL-perusteista rahoitusosuutta.

(9)	Maksuosuusalennukset ja muut korjausmekanismit olisi poistettava.

Tarkistus 11

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(9 a)

Unioni pyrki ottamaan käyttöön mahdollisia täydentäviä muita uusia omia varoja lähivuosina ja ennen vuotta 2028. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ehdottaa uutta omien varojen luokkaa, komissio arvioi ehdotuksen.

Tarkistus 12

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(9 b)

Kun otetaan huomioon tulevat keskustelut perussopimusten muutoksista ja jotta voidaan hyödyntää Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin tarjoamaa tilaisuutta, unionin talousarvion tulopuolen demokraattista legitiimiyttä, vastuullisuutta, palautumiskykyä ja yhteensopivuutta merkittävien toimintapoliittisten tavoitteiden kanssa olisi edelleen lujitettava myöntämällä Euroopan parlamentille tehokkaampia toimivaltuuksia lainsäädäntöä koskevan päätöksenteon alalla ja aktiivisempi rooli omien varojen järjestelmän täytäntöönpanon seurannassa sekä asiaan liittyvässä alakohtaisessa lainsäädännössä.

Tarkistus 13

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(10)	Jäsenvaltioiden olisi pidätettävä itsellään kantokuluina 25 prosenttia kantamiensa perinteisten omien varojen määristä .

(10)

Jäsenvaltioiden perinteisiä omia varoja varten kantamista määristä kantokuluina pidättämä 20 prosenttia muodostaa merkittävän omien varojen osuuden, jota ei aseteta unionin talousarvion käyttöön. Jäsenvaltioiden perinteisistä omista varoista pidättämiä kantokuluja olisi vähennettävä nykyisestä 20 prosentista alkuperäiseen 10 prosenttiin, jotta tullilaitteita, tullin henkilöstöä ja tullin tietojärjestelmiä varten tarkoitettu rahoitustuki vastaisi paremmin todellisia kustannuksia ja tarpeita. Osuuden olisi oltava sama kaikille jäsenvaltioille.

Tarkistus 14

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(11)

SEUT-sopimuksen 311 artiklan neljännen kohdan mukaan neuvosto vahvistaa unionin omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet asetuksella . Tällaisten toimenpiteiden olisi sisällettävä myös kaikkiin omien varojen luokkiin sovellettavat yleisluonteiset ja tekniset säännökset. Tällaisten toimenpiteiden olisi sisällettävä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat budjettijäämän laskentaa ja ottamista talousarvioon , sekä omien varojen kannon valvonnan ja seurannan edellyttämät säännökset ja järjestelyt.

(11)

SEUT-sopimuksen 311 artiklan neljännen kohdan mukaan neuvosto vahvistaa unionin omien varojen järjestelmää koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet. Tällaisten toimenpiteiden olisi sisällettävä myös kaikkiin omien varojen luokkiin sovellettavat yleisluonteiset ja tekniset säännökset , joiden osalta asianmukainen parlamentaarinen valvonta on erityisen tärkeää . Tällaisten toimenpiteiden olisi sisällettävä yksityiskohtaiset säännöt, joita noudatetaan vahvistettaessa 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen omien varojen käyttöön asetettavia määriä, mukaan luettuina 2 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tarkoitettuihin omiin varoihin sovellettavat verokannat , sekä bruttokansantuloon liittyvät tekniset kysymykset, omien varojen kannon valvonnan ja seurannan edellyttämät säännökset ja järjestelyt , mukaan luettuina säännöt tarkastuksista sekä sellaisten virkamiesten ja muiden toimihenkilöiden toimivaltuuksista, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksia, sekä kaikki asiaa koskevat raportointivaatimukset . Tällaisten toimenpiteiden olisi sisällettävä myös käytännön säännökset, joiden nojalla jäsenvaltioille ja toisena budjettivallan käyttäjänä toimivalle Euroopan parlamentille tiedotetaan määräajoin lainanoton tilanteesta, velanhoidosta ja siihen liittyvistä riskinhallintastrategioista sekä takaisinmaksusuunnitelmasta.

Tarkistus 15

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(13)

Omien varojen enimmäismääriin nähden olisi jäätävä riittävästi liikkumavaraa, jotta unioni voi kattaa kaikki taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa tiettynä vuonna . Unionin talousarvioon vuotuisten maksumäärärahojen kattamiseksi asetettavien omien varojen kokonaismäärä saisi olla enintään 1,40 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta. Vuotuisten maksusitoumusmäärärahojen kokonaismäärä saisi olla enintään 1,46 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta .

(13)

Jotta omien varojen enimmäismääriin nähden jäisi riittävästi liikkumavaraa, jonka avulla unioni voi kattaa kaikki taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa tiettynä vuonna, omien varojen enimmäismäärää olisi kasvatettava 1,50 prosenttiin jäsenvaltioiden yhteenlasketusta markkinahintaisesta bruttokansantulosta maksumäärärahojen osalta .

Tarkistus 16

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

(16 a)

Yksinomaan sen vuoksi, että voidaan kattaa poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat ylimääräiset taloudelliset velvoitteet ja ehdolliset velat ja varmistaa rahoitusvakaus myös talouden laskusuhdanteen aikana, maksumäärärahojen enimmäismäärää olisi kasvatettava 0,6 prosenttiyksiköllä.

Tarkistus 17

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 19 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(19)

Lainaksi otettavilla varoilla tarjotaan tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ja takaisin maksettavaa tukea rahoitusvälineiden kautta tai rahoitetaan talousarviotakauksia, ja lainaksi otettujen varojen takaisinmaksu ja lainakorot olisi rahoitettava unionin talousarviosta . Sellaiset lainaksi otetut varat, jotka myönnetään lainoina jäsenvaltioille, olisi maksettava takaisin lainansaajina olevilta jäsenvaltioilta saaduilla määrillä. Tarvittavat varat on tarpeen osoittaa ja asettaa unionin käyttöön, jotta se voi kattaa kaikki poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa tiettynä vuonna ja kaikissa olosuhteissa SEUT-sopimuksen 310 artiklan 4 kohdan ja 323 artiklan mukaisesti.

(19)

Lainaksi otettavilla varoilla tarjotaan tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, ja takaisin maksettavaa tukea rahoitusvälineiden kautta tai rahoitetaan talousarviotakauksia, ja lainaksi otettujen varojen takaisinmaksu ja lainakorot olisi rahoitettava unionin talousarvioon otetuista uusista omista varoista saaduilla tuotoilla . Sellaiset lainaksi otetut varat, jotka myönnetään lainoina jäsenvaltioille, olisi maksettava takaisin lainansaajina olevilta jäsenvaltioilta saaduilla määrillä. Tarvittavat varat on tarpeen osoittaa ja asettaa unionin käyttöön, jotta se voi kattaa kaikki poikkeuksellisesta ja väliaikaisesta lainanottovaltuudesta aiheutuvat taloudelliset velvoitteensa ja ehdolliset velkansa tiettynä vuonna ja kaikissa olosuhteissa SEUT-sopimuksen 310 artiklan 4 kohdan ja 323 artiklan mukaisesti.

Tarkistus 18

Esitys päätökseksi

Johdanto-osan 25 kappale

Neuvoston esitys

Tarkistus

(25)

Tämän päätöksen olisi tultava voimaan vasta kun kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimustensa mukaisesti, jolloin kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti. Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille jäsenvaltioiden aikomuksen hyväksyä tämä päätös mahdollisimman pian. Koska on tarpeen mahdollistaa lainanotto kiireellisesti covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi, tämän päätöksen olisi tultava voimaan viimeisen tämän päätöksen hyväksymismenettelyjen päätökseen saattamista koskevan tiedonannon vastaanottamista seuraavan ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

(25)

Jotta ratifiointiprosessi voitaisiin aloittaa, neuvosto hyväksyy tämän päätöksen kuultuaan Euroopan parlamenttia. Euroopan parlamentti on ilmaissut aikomuksensa antaa pikaisesti neuvoa-antava lausunto, joka on oikeudellisesti tarpeen sen prosessin aloittamiseksi, jolla komissio valtuutetaan aloittamaan lainanottotoimet Euroopan elpymisvälineen rahoittamiseksi. Tämän päätöksen olisi tultava voimaan vasta kun kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sen valtiosääntöjensä asettamien vaatimustensa mukaisesti, jolloin kansallista itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan täysimääräisesti , myös omien varojen uusien luokkien osalta . Heinäkuun 17–21 päivänä 2020 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille jäsenvaltioiden aikomuksen hyväksyä tämä päätös mahdollisimman pian. Koska on tarpeen mahdollistaa lainanotto kiireellisesti covid-19-kriisin seurauksiin puuttumiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden rahoittamiseksi, tämän päätöksen olisi tultava voimaan viimeisen tämän päätöksen hyväksymismenettelyjen päätökseen saattamista koskevan tiedonannon vastaanottamista seuraavan ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tarkistus 19

Esitys päätökseksi

2 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c alakohta

Neuvoston esitys

Tarkistus

c)	yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta kunkin jäsenvaltion tuottaman kierrättämättömän muovipakkausjätteen painoon. Verokanta on 0,80 euroa kilogrammaa kohti . Sovelletaan neljännessä alakohdassa määriteltyä vuotuista kiinteämääräistä vähennystä tiettyjen jäsenvaltioiden osalta ;

c)	yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2021 kierrättämättömän muovipakkausjätteen painoon. Todellinen verokanta saa olla enintään 2,00 euroa kilogrammaa kohti;

Tarkistus 20

Esitys päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c a alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

c a)

yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2021 määrään, joka vastaa direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista huutokaupattavista päästöoikeuksista saatavia tuloja sekä kyseisen direktiivin 10 c artiklan 3 kohdan mukaisesti määritettyä energiantuotantoalan nykyaikaistamiseen siirtymäajaksi maksutta jaettavien päästöoikeuksien markkina-arvoa. Todellinen verokanta saa olla enintään 50 prosenttia. Kaikista lisätuloista, joita saadaan päästökauppajärjestelmän soveltamisalan mahdollisesta tulevasta laajentumisesta uusille aloille ja alueille 1 päivän tammikuuta 2021 jälkeen;

Tarkistus 21

Esitys päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c b alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

c b)	komission ehdotuksen […/…] mukaisen hiilidioksidipäästöjen tullimekanismin tuottamista tuloista 1 päivään tammikuuta 2023 mennessä;

Tarkistus 22

Esitys päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c c alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

c c)

digitaalisten palvelujen verosta saatavista tuloista tiettyjen digitaalisten palvelujen tarjoamisesta saatavista tuloista kannettavaa digitaalisten palvelujen veroa koskevasta yhteisestä järjestelmästä annetun neuvoston direktiivin (COM(2018)0148) hyväksymistä ja täytäntöönpanoa silmällä pitäen 1 päivään tammikuuta 2023 mennessä. Todellinen verokanta saa olla enintään 100 prosenttia;

Tarkistus 23

Esitys päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c d alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

c d)	yhdenmukaisen verokannan soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2026 siihen verotettavien voittojen osuuteen, joka kullekin jäsenvaltiolle on kohdennettu yhteistä yhdistettyä yhteisöveropohjaa koskevien unionin sääntöjen mukaisesti. Todellinen verokanta saa olla enintään 6 prosenttia;

Tarkistus 24

Esitys päätökseksi

1 artikla – 1 kohta – 1 alakohta – c e alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

c e)

neuvoston direktiivin (EU) […/…] mukaisesti kannettavan finanssitransaktioveron soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2024 siten, että osuuteen sovellettavat verokannat eivät ylitä kyseisessä direktiivissä säädettyjä vähimmäiskantoja. Jos finanssitransaktioveroa koskeva direktiivi pannaan väliaikaisesti täytäntöön tiiviimmän yhteistyön puitteissa, nämä omat varat eivät saa vaikuttaa jäsenvaltioihin, jotka eivät osallistu tiiviimpään yhteistyöhön;

Tarkistus 25

Esitys päätökseksi

2 artikla – 2 kohta

Neuvoston esitys

Tarkistus

2. Vuosina 2021–2027 Itävallalle myönnetään sen vuotuiseen BKTL-perusteiseen rahoitusosuuteen bruttovähennys, joka on 565 miljoonaa euroa, Tanskalle myönnetään sen vuotuiseen BKTL-perusteiseen rahoitusosuuteen bruttovähennys, joka on 377 miljoonaa euroa, Saksalle myönnetään sen vuotuiseen BKTL-perusteiseen rahoitusosuuteen bruttovähennys, joka on 3 671 miljoonaa euroa, Alankomaille myönnetään sen vuotuiseen BKTL-perusteiseen rahoitusosuuteen bruttovähennys, joka on 1 921 miljoonaa euroa ja Ruotsille myönnetään sen vuotuiseen BKTL-perusteiseen rahoitusosuuteen bruttovähennys, joka on 1 069 miljoonaa euroa. Edellä mainitut määrät ovat vuoden 2020 hintoina, ja ne muunnetaan käypiin hintoihin käyttämällä uusinta talousarvioesityksen laadinta-ajankohtana saatavilla olevaa euroina ilmaistua bruttokansantuotteeseen perustuvaa unionin deflaattoria, sellaisena kuin komissio on sen määrittänyt. Kaikki jäsenvaltiot osallistuvat bruttovähennysten rahoittamiseen.

2. Mikään jäsenvaltio ei saa hyötyä maksuosuusalennuksesta tai korjauksesta.

Tarkistus 26

Esitys päätökseksi

2 artikla – 2 a kohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

2 a. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa yksityiskohtaiset järjestelyt ja muut tarvittavat määräykset oikeudellisesti sitovan aikataulun soveltamiseksi uusien omien varojen käyttöönottoon toimielinten välisessä sopimuksessa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021. Kyseisistä uusista omista varoista saatavien tulojen on oltava riittävät kattamaan ainakin 3 b artiklan mukaisesti perustetusta lainanottokapasiteetista aiheutuvien lainanottokustannusten takaisinmaksu. Uusien omien varojen on myös taattava unionin menojen rahoittamisen asianmukainen taso monivuotisessa rahoituskehyksessä samalla, kun pienennetään BKTL-pohjaisten rahoitusosuuksien hallitsevuutta.

Komissio esittää tätä koskevat aiheelliset lainsäädäntöehdotukset.

Vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkistusta on käytettävä muun muassa lainsäädännön mukauttamiseksi ja tarvittaessa uuden lainsäädännön hyväksymiseksi, jotta saavutetaan tässä kohdassa säädetyt tavoitteet.

Tarkistus 27

Esitys päätökseksi

3 artikla – 1 kohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
1. Unionin käyttöön vuotuisten maksumäärärahojen kattamiseksi asetettujen omien varojen kokonaismäärä saa olla enintään 1,40 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta .	1. Unionin käyttöön vuotuisten maksumäärärahojen kattamiseksi asetettujen omien varojen kokonaismäärä saa olla enintään 1,50 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta .

Tarkistus 28

Esitys päätökseksi

3 artikla – 2 kohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
2. Unionin talousarvioon otettujen maksusitoumusmäärärahojen vuotuinen kokonaismäärä saa olla enintään 1,46 prosenttia kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta BKTL:sta.	Poistetaan.

Tarkistus 29

Esitys päätökseksi

3 artikla – 3 kohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
3. Maksusitoumusmäärärahojen ja maksumäärärahojen välillä on säilytettävä kiinteä yhteys, jotta varmistetaan niiden yhdenmukaisuus ja jotta 1 kohdan mukaista enimmäismäärää voidaan noudattaa peräkkäisinä vuosina.	Poistetaan.

Tarkistus 30

Esitys päätökseksi

3 artikla – 4 kohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
4. Jos asetuksen (EU) N:o 549/2013 muuttamisesta on seurauksena merkittäviä muutoksia BKTL:n tasoon, komissio laskee uudelleen 1 ja 2 kohdassa vahvistetut enimmäismäärät sellaisina kuin ne ovat väliaikaisesti lisättyinä 3 c artiklan mukaisesti seuraavan kaavan perusteella:	Poistetaan.
BKTLt–2 + BKTLt–1 + BKTLt nykyinen EKT x% (y %) *_________________ BKTLt – 2 + BKTLt – 1 + BKTLt EKT muutettu
Kyseisessä kaavassa ”t” on viimeisin kokonainen vuosi, jonka osalta asetuksessa (EU) N:o 2019/516 (5) määritellyt tiedot ovat saatavilla, ja ”x” viittaa omien varojen enimmäismäärään maksumäärärahojen osalta ja ”y” omien varojen enimmäismäärään maksusitoumusmäärärahojen osalta.
Kyseisessä kaavassa ”EKT” on Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmä unionissa.

Tarkistus 31

Esitys päätökseksi

3 b artikla – 2 kohta – 1 alakohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin käytettyjen varojen pääoman takaisinmaksu ja pääomasta maksettavat korot katetaan unionin yleisestä talousarviosta . Talousarviositoumukset voidaan jakaa vuotuisiin eriin useille vuosille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (6) 112 artiklan 2 kohdan mukaisesti.	Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin käytettyjen varojen pääoman takaisinmaksu ja pääomasta maksettavat korot katetaan unionin yleiseen talousarvioon otetuista uusista omista varoista saaduilla tuotoilla . Talousarviositoumukset voidaan jakaa vuotuisiin eriin useille vuosille asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 112 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Tarkistus 32

Esitys päätökseksi

5 artikla

Neuvoston esitys	Tarkistus
5 artikla	Poistetaan.
Ylijäämän siirtäminen
Varainhoitovuoden kaikkien toteutuneiden menojen jälkeen mahdollisesti jäljelle jäävä unionin tulojen ylijäämä siirretään seuraavalle varainhoitovuodelle.

Tarkistus 33

Esitys päätökseksi

6 artikla – 2 kohta

Neuvoston esitys	Tarkistus
2. Jäsenvaltiot pidättävät itsellään kantokuluina 20 prosenttia 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista määristä.	2. Jäsenvaltiot pidättävät itsellään korvauksena kantokuluista 10 prosenttia 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista määristä.

Tarkistus 34

Esitys päätökseksi

7 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

b a)	kilpailusakoista ja rikkomistapauksista saatavien tulojen käsittely talousarviossa;

Tarkistus 35

Esitys päätökseksi

7 artikla – 1 kohta – b b alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

b b)

säännöt, joita noudatetaan vahvistettaessa 2 artiklan 1 kohdan a–c e kohdassa tarkoitettujen omien varojen käyttöön asetettavia määriä, mukaan luettuina kyseisiin omiin varoihin sovellettavat verokannat, joiden osalta noudatetaan kyseisissä alakohdissa säädettyjä enimmäismääriä, sekä bruttokansantuloon perustuviin omiin varoihin sovellettavan verokannan laskentamenetelmä;

Tarkistus 36

Esitys päätökseksi

7 artikla – 1 kohta – b c alakohta (uusi)

Neuvoston esitys

Tarkistus

b c)

edellä olevan 2 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi laskentaperusteena käytettävä bruttokansantulo, bruttokansantulon mukauttamista koskevat säännökset sekä säännökset, joita sovelletaan maksumäärärahojen ja maksusitoumusmäärärahojen enimmäismäärien uudelleenlaskentaan silloin kun bruttokansantuloon aiheutuu merkittäviä muutoksia.

(1) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 51.

(2) EUVL C 162, 10.5.2019, s. 71.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0226.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0449.

(5) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0032.

(6) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0124.

(7) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0206.

(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/516, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, markkinahintaisen bruttokansantulon yhdenmukaistamisesta sekä neuvoston direktiivin 89/130/ETY, Euratom ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1287/2003 kumoamisesta (BKTL-asetus) (EUVL L 91, 29.3.2019, s. 19).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/275

P9_TA(2020)0222

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntä (todelliset ajonaikaiset päästöt) ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 17. syyskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 715/2007 muuttamisesta (COM(2019)0208 – C9-0009/2019 – 2019/0101(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 385/31)

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 715/2007 vaaditaan, että uusien kevyiden ajoneuvojen on noudatettava tiettyjä päästörajoja (Euro 5 ja Euro 6), ja asetetaan lisävaatimuksia ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudelle. Kyseisen asetuksen panemiseksi täytäntöön tarvittavat tekniset erityisvaatimukset vahvistettiin komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 (4) ja sen jälkeen komission asetuksessa (EU) N:o 2017/1151 (5).

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 715/2007 vaaditaan, että uusien kevyiden ajoneuvojen on noudatettava tiettyjä päästörajoja (Euro 5 ja Euro 6), ja asetetaan ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudelle lisävaatimuksia, joita on muutettu ja jotka on edelleen konsolidoitu asetuksella (EU) 2018/858 (3 a) , jota sovelletaan 1 päivästä syyskuuta 2020 . Asetuksen (EY) N:o 715/2007 panemiseksi täytäntöön tarvittavat tekniset erityisvaatimukset vahvistettiin komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 (4) ja sen jälkeen komission asetuksessa (EU) 2017/1151 (5).

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnässä käytettäviä päästövaatimuksia on tiukennettu vaiheittain merkittävästi Euro-normien käyttöönoton ja myöhemmän tarkistamisen myötä. Vaikka ajoneuvojen päästöt ovat yleisesti ottaen vähentyneet huomattavasti eri säänneltyjen epäpuhtauksien osalta, näin ei ole käynyt dieselmoottorien NOx-päästöjen ja bensiinikäyttöisten suoraruiskutusmoottorien hiukkaspäästöjen tapauksessa etenkään silloin, kun kyse on kevyiden hyötyajoneuvojen moottoreista. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan sen vuoksi toimia.

(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 a)

Euroopan ympäristökeskuksen (EEA) vuonna 2019 julkaisemassa ilmanlaaturaportissa (1 a) arvioidaan, että vuonna 2016 pitkäaikainen altistuminen ilmansaasteille aiheutti yli 506 000 ennenaikaista kuolemantapausta EU:n 28 jäsenvaltiossa. Raportissa vahvistettiin myös, että tieliikenne oli edelleen merkittävin NOx-päästöjen lähde EU:n alueella vuonna 2017, jolloin tieliikenteen päästöjen osuus kaikista EU:n NOx-päästöistä oli noin 40 prosenttia, ja että noin 80 prosenttia kaikista tieliikenteen NOx-päästöistä aiheutuu dieselkäyttöisistä ajoneuvoista.

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 b)

Kuluttajien luottamuksen palauttamisen kannalta on olennaista, että ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot ovat riippumattomien toimijoiden saatavissa.

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(3 c)

Viimeaikaiset tapaukset, joissa valmistajat eivät ole noudattaneet nykyistä oikeudellista kehystä vaan ovat esimerkiksi rikkoneet asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisia lakisääteisiä velvoitteitaan, ovat paljastaneet valvonta- ja täytäntöönpanomekanismien heikkoudet. Kuluttajat ovat jääneet vaille tyydyttävää korvausta, sillä silloinkin kun korvaus on myönnetty, ajoneuvoja ei useinkaan ole sen myötä saatettu Euro 5- ja Euro 6 -normien mukaisiksi. Koska yhä useammassa Euroopan kaupungissa määrätyt dieselkiellot vaikuttavat kansalaisten päivittäiseen elämään, asianmukaisia korvaavia toimenpiteitä olisivat soveltuvan pakokaasun käsittelyteknologian asentaminen vaatimustenvastaisiin ajoneuvoihin (laitteiston muuttaminen) tai vaihtopalkkion tarjoaminen, jos kuluttaja tahtoo vaihtaa ostamansa ajoneuvon päästöttömämpään malliin.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Tämän perusteella komissio laati uuden menetelmän, jolla ajoneuvojen päästöjä testataan todellisissa ajo-olosuhteissa, eli todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvien päästöjen (RDE) testin. RDE-testausmenettely otettiin käyttöön komission asetuksilla (EU) 2016/427 (6) ja (EU) 2016/646 (7). Se sisällytettiin myöhemmin asetukseen (EU) 2017/1151, ja sitä paranneltiin komission asetuksella (EU) 2017/1154 (8).

(5)

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Asetuksessa (EU) N:o 2016/646 (9) vahvistettiin RDE-testausmenettelyn soveltamispäivät ja RDE:ssä sovellettavat vaatimustenmukaisuusvaatimukset. Sitä varten käytettiin epäpuhtauskohtaisia vaatimustenmukaisuuden tunnuslukuja , joilla otetaan huomioon kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä (PEMS) tehtyjen mittausten tilastollinen ja tekninen epävarmuus.

(6)

Asetuksessa (EU) 2016/646 (9) vahvistettiin RDE-testausmenettelyn soveltamispäivät ja RDE:ssä sovellettavat vaatimustenmukaisuusvaatimukset. Henkilöajoneuvoja ja kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat soveltamisen alkamispäivät porrastettiin vuosittain, jotta kunkin ajoneuvoryhmän valmistajille taattaisiin mahdollisuus oikea-aikaiseen suunnitteluun. Sitä varten otettiin käyttöön epäpuhtauskohtaiset vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut , joilla otetaan huomioon kannettavilla päästöjenmittausjärjestelmillä (PEMS) tehtyjen mittausten tilastollinen ja tekninen epävarmuus.

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(6 a)

EEA:n vuonna 2016 julkaiseman raportin mukaan ero todellisten ajonaikaisten päästöjen ja laboratoriossa mitattujen päästöjen välillä johtui pääasiassa kolmesta tekijästä: vanhentuneesta testausmenettelystä, nykyisen menettelyn joustavuudesta sekä ajonaikaisista tekijöistä, jotka ovat riippuvaisia kuljettajasta. Ajotavasta ja ulkoilman lämpötilasta johtuvan marginaalin selvittämiseksi tarvitaan tutkimusta. Vaatimustenmukaisuuden tunnusluku, laitteistoon liittyvä marginaali sekä ajonaikaisiin tekijöihin liittyvä marginaali, joka on riippuvainen kuljettajasta ja lämpötilasta, olisi erotettava selkeästi toisistaan.

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 13 päivänä joulukuuta 2018 tuomion yhdistetyissä asioissa T-339/16, T-352/16 ja T-391/16 22 , joissa haettiin asetuksen (EU) 2016/646 kumoamista. Yleinen tuomioistuin kumosi asetuksen (EU) 2016/646 sen osan, jossa vahvistettiin vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut, joilla arvioidaan, vastaavatko RDE-testien tulokset asetuksessa (EY) N:o 715/2007 vahvistettuja päästöraja-arvoja. Tuomioistuin katsoi, että vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut olisi voinut vahvistaa vain lainsäätäjä, koska ne liittyvät säädöksen (asetus (EY) N:o 715/2007 ) olennaiseen osaan.

(7)

Unionin yleinen tuomioistuin antoi 13 päivänä joulukuuta 2018 tuomion yhdistetyissä asioissa T-339/16, T-352/16 ja T-391/16, joissa haettiin asetuksen (EU) 2016/646 kumoamista. Yleinen tuomioistuin kumosi asetuksen (EU) 2016/646 sen osan, jossa oli vahvistettu vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut, joilla arvioidaan, vastaavatko RDE-testien tulokset asetuksessa (EY) N:o 715/2007 vahvistettuja päästöraja-arvoja. Tuomioistuin katsoi, että vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut olisi voinut vahvistaa vain lainsäätäjä, koska ne liittyvät asetuksen (EY) N:o 715/2007 keskeiseen osaan ja koska niiden seurauksena ”typen oksideille määritettyjä Euro 6 -päästörajoja nimittäin tosiasiallisesti muutetaan RDE-testien osalta, vaikka näitä rajoja on sovellettava niissä” .

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(8)

Yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen teknisiä perusteluja . Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että tekniikan kehityksen nykyisessä vaiheessa todellisissa ajo-olosuhteissa ja laboratoriossa mitatut päästöt edelleen poikkeavat toisistaan, vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut on aiheellista sisällyttää asetukseen (EY) N:o 715/2007.

(8)

Yleinen tuomioistuin esitti epäilynsä siitä, olisiko komission ”perusteltua vedota mahdollisiin tilastollisiin virheisiin” varsinkaan väliaikaisen vaatimustenmukaisuuden tunnusluvun 2,1 osalta, ja totesi, että ”tilastolliset epävarmuustekijät […] saadaan korjattua otoksen tai kokeiden edustavuutta […] tai suoritettujen kokeiden määrää […] koskevilla toimilla” . Lisäksi tuomioistuin totesi käyttöön otetun teknisen epävarmuusmarginaalin osalta, ”ettei RDE-testin perusteella voida määrittää, ovatko testatun ajoneuvon päästöt näiden rajojen mukaiset tai edes lähellä niitä”. Kaikilla mittauslaitteistoilla on tekninen epävarmuusmarginaali, ja koska PEMS-laitteistoja käytetään vaihtelevammissa olosuhteissa, niillä on todettu olevan hieman suurempi marginaali kuin ei-liikuteltavilla laboratoriolaitteistoilla, vaikka tämä voi itse asiassa tarkoittaa sekä päästöjen yli- että aliarviointia. Ottaen huomioon, että tekniikan kehityksen nykyisessä vaiheessa todellisissa ajo-olosuhteissa ja laboratoriossa mitatut päästöt edelleen poikkeavat toisistaan, vaatimustenmukaisuuden tunnusluvut on aiheellista sisällyttää väliaikaisesti asetukseen (EY) N:o 715/2007.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(8 a)

Dieselgate-skandaalin viimeaikaisesta kehityksestä 28 päivänä maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa Euroopan parlamentti piti myönteisenä yleisen tuomioistuimen antamaa tuomiota ja kehotti erikseen, että komissio ei ottaisi käyttöön uusia vaatimustenmukaisuuden tunnuslukuja, jotta varmistetaan, että Euro 6 -normeja ei enää heikennetä enempää vaan että niitä noudatetaan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, kuten asetuksessa (EY) N:o 715/2007 alun perin säädettiin.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)

Jotta valmistajat voisivat noudattaa Euro 6 -päästörajoja RDE-menettelyn yhteydessä, RDE:ssä sovellettavat vaatimustenmukaisuusvaatimukset olisi otettava käyttöön kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa olisi valmistajan pyynnöstä sovellettava väliaikaista vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua, ja toisessa vaiheessa käytettäisiin vain lopullista vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua. Lopullista vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua olisi käytettävä siirtymäkauden aikana, ja siihen olisi sisällyttävä marginaali, joka ilmaisee PEMS-järjestelmän käyttöönottoon liittyvää ylimääräistä mittausepävarmuutta. Komission olisi jatkuvasti arvioitava kyseistä vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua teknisen kehityksen valossa ja tarkistettava sitä vuosittain alaspäin tieteellisen näytön, mittausmenettelyn tarkkuuden parantumisen ja PEMS-järjestelmän teknisen kehityksen perusteella. Vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua olisi alennettava asteittain, ja sen soveltamisen olisi päätyttävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2022 .

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 a)

Komission olisi määritettävä viimeistään kesäkuuhun 2021 mennessä tiukemmat vaatimukset sellaisille PEMS-mittauslaitteille, joita on mahdollista käyttää RDE-testeissä. Vahvistetuissa standardeissa olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat Euroopan standardointikomitean (CEN) kehittämät standardit, jotka perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin PEMS-laitteistoihin.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 b)

On tärkeää korostaa, että tämä ehdotus koskee vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua, kun taas päästöraja-arvoja käsitellään tulevassa Euro 6 -normin jälkeistä päästönormia koskevassa ehdotuksessa. Jotta tulevien (Euro 6 -normin jälkeisten) päästöraja-arvojen hyväksymisessä ja ilmanlaadun parantamisessa unionin kansalaisia varten voidaan edistyä ripeästi, on olennaisen tärkeää, että komissio esittää tarvittaessa asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen mahdollisimman pian ja viimeistään kesäkuuhun 2021 mennessä, kuten se ilmoitti 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa, jossa korostetaan tarvetta siirtyä kestävään ja älykkääseen liikkuvuuteen ja varmistaa eteneminen kohti päästötöntä liikkuvuutta. Euro 6 -normin jälkeisten päästönormien täytäntöönpanossa ei pitäisi käyttää mitään vaatimustenmukaisuuden tunnuslukuja.

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 c)

Jotta valmistajia voidaan kannustaa omaksumaan aloitteellinen ja ympäristömyönteinen asenne, tulevassa Euro-päästönormien tarkistuksessa olisi testattava, kvantifioitava ja arvioitava uudet typen oksidien talteenottoon tarkoitetut teknologiset innovaatiot.

Tarkistus 16

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)

Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön mahdollisuus, jonka mukaan lainsäätäjä voi siirtää komissiolle vallan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Toimenpiteet, joita SEUT-sopimuksen 290 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivallan siirto voi koskea, vastaavat periaatteessa toimenpiteitä, jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) 5 a artiklassa säädetyn, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalaan. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa asetuksen (EY) N:o 715/2007 säännökset, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn noudattamisesta, SEUT -sopimuksen 290 artiklan mukaisiksi.

(10)

Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön mahdollisuus, jonka mukaan lainsäätäjä voi siirtää komissiolle vallan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia. Toimenpiteet, joita Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ”SEUT”, 290 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivallan siirto voi koskea, vastaavat periaatteessa toimenpiteitä, jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) 5 a artiklassa säädetyn, valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamisalaan. Sen vuoksi on tarpeen mukauttaa asetuksen (EY) N:o 715/2007 säännökset, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn noudattamisesta, SEUT 290 artiklan mukaisiksi.

Tarkistus 17

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(11)

Jotta voitaisiin edesauttaa unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista ja vähentää ajoneuvojen päästöjä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti siltä osin kuin on kyse tyyppihyväksynnässä sovellettaviin erityisiin menettelyihin, testeihin ja vaatimuksiin liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä. Valtuutukseen olisi sisällyttävä asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentäminen tällaisilla tarkistetuilla säännöillä sekä päästöjen mittaamisessa käytettävillä testisykleillä, vaatimuksilla, jotka koskevat päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttökiellon täytäntöönpanoa, tarvittavilla toimenpiteillä, joilla pannaan täytäntöön valmistajan velvollisuus järjestää ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen rajoittamaton ja standardoitu saatavuus, ja vahvistamalla hiukkasten mittaamiseen käytettävä tarkistettu menettely. Valtuutukseen olisi sisällyttävä myös asetuksen (EY) N:o 715/2007 muuttaminen lopullisten vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen tarkistamiseksi alaspäin PEMS-järjestelmän teknisen edistymisen valossa ja hiukkasmassaan perustuvien raja-arvojen kalibroimiseksi uudelleen sekä hiukkasmäärään perustuvien raja-arvojen ottamiseksi käyttöön. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle olisi toimitettava kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla olisi oltava järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(11)

Jotta voitaisiin edesauttaa unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamista ja vähentää ajoneuvojen päästöjä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti siltä osin kuin on kyse tyyppihyväksynnässä sovellettaviin erityisiin menettelyihin, testeihin ja vaatimuksiin liittyvistä yksityiskohtaisista säännöistä. Valtuutukseen olisi sisällyttävä asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentäminen tällaisilla tarkistetuilla säännöillä sekä päästöjen mittaamisessa käytettävillä testisykleillä, vaatimuksilla, jotka koskevat päästöjenrajoitusjärjestelmien tehokkuutta vähentävien estolaitteiden käyttökiellon täytäntöönpanoa, ja vahvistamalla hiukkasten mittaamiseen käytettävä tarkistettu menettely. Vaikka korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavia tietoja koskevat säännökset kumotaan asetuksella (EU) 2018/858 pian tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, oikeusvarmuuden vuoksi ja sen varmistamiseksi, että lainsäätäjällä on käytettävissään kaikki vaihtoehdot, valtuutukseen olisi sisällyttävä myös tarvittavat toimenpiteet, joilla pannaan täytäntöön valmistajan velvollisuus järjestää ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen rajoittamaton ja standardoitu saatavuus. Valtuutukseen olisi sisällyttävä myös asetuksen (EY) N:o 715/2007 muuttaminen vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen tarkistamiseksi alaspäin mittausmenettelyn laadun parantumisen tai PEMS-järjestelmän teknisen edistymisen valossa ja hiukkasmassaan perustuvien raja-arvojen kalibroimiseksi uudelleen sekä hiukkasmäärään perustuvien raja-arvojen ottamiseksi käyttöön. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti (1 a). Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 3 alakohta – a alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

4 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Nämä velvollisuudet sisältävät liitteessä I asetettujen päästörajojen noudattamisen. Määritettäessä, onko liitteessä I olevassa taulukossa 2 vahvistettuja Euro 6 -päästörajoja noudatettu, jaetaan mahdollisessa pätevässä todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvien päästöjen (RDE) testissä määritetyt päästöarvot liitteessä I olevassa taulukossa 2 a vahvistetulla sovellettavalla vaatimustenmukaisuuden tunnusluvulla. Tuloksen on pysyttävä mainitussa liitteessä olevassa taulukossa 2 vahvistettuja Euro 6 -päästörajoja pienempänä. Vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua alennetaan asteittain tarkistamalla sitä vuosittain alaspäin JRC:n tekemien arviointien perusteella. Vaatimustenmukaisuuden tunnusluvun soveltamisen on päätyttävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2022. ”

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 4 alakohta – a alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

5 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

”1. Valmistajan on varustettava ajoneuvot siten, että ne komponentit, jotka voivat vaikuttaa päästöjen määrään, on suunniteltu, valmistettu ja asennettu siten, että ajoneuvo on tavanomaisessa käytössä tämän asetuksen mukainen. Valmistajan on myös taattava pilaantumista rajoittavien laitteiden luotettavuus sekä pyrittävä pienentämään näiden laitteiden varastamisen tai peukaloinnin riskiä. ”

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 6 alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

8 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 6 ja 7 artiklan täydentämiseksi. Tähän kuuluu teknisten eritelmien määrittely ja ajan tasalle saattaminen siltä osin kuin on kyse tavasta, jolla OBD-järjestelmää koskevat sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on annettava, jolloin on kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten erityistarpeisiin.”

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

10 artikla – 4 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Euro 6 -päästörajojen noudattaminen on mahdollisen pätevän RDE-testin aikana määritettävä ottamalla huomioon liitteessä I olevassa taulukossa 2 a vahvistettu epäpuhtauskohtainen vaatimustenmukaisuuden tunnusluku 4 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Vaatimustenmukaisuuden tunnuslukua alennetaan asteittain tarkistamalla sitä vuosittain alaspäin JRC:n tekemien arviointien perusteella. Vaatimustenmukaisuuden tunnusluvun soveltamisen on päätyttävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2022.

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 7 alakohta – b alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

10 artikla – 5 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta – 10 alakohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

14 artikla – 3 kohta ja 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

3. Siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

3. Komissio antaa 14 a artiklan mukaisesti viimeistään 1 päivänä kesäkuuta 2021 delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta menettelyjen, testien ja vaatimusten sekä päästöjen mittaamisessa käytettävien testisyklien mukauttamiseksi vastaamaan todellisia ajonaikaisia päästöjä tavanomaisissa käyttöolosuhteissa niin, että tässä otetaan huomioon muassa lämpötila ja rajaolosuhteet, pienennetään nollavasteen poikkeamaa ja puututaan vaarallisiin hiukkaspiikkeihin, jotka johtuvat suodattimen puhdistuksesta, sekä otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat CENin kehittämät standardit, jotka perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin laitteistoihin.

a)	täydennetään tätä asetusta menettelyjen, testien ja vaatimusten sekä päästöjen mittaamisessa käytettävien testisyklien mukauttamiseksi vastaamaan todellisia ajonaikaisia päästöjä;

b)	muutetaan tätä asetusta liitteessä I olevassa taulukossa 2 a vahvistettujen epäpuhtauskohtaisten lopullisten vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.”

3 a. Siirretään komissiolle valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä asetusta liitteessä I olevassa taulukossa 2 a vahvistettujen epäpuhtauskohtaisten vaatimustenmukaisuuden tunnuslukujen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen ja tarkistamiseksi alaspäin .”

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

Liite – 1 kohta

Asetus (EY) N:o 715/2007

Liite I – taulukko 2 a – rivi 2

Komission teksti

CF pollutant-final (2)

1,43

1,5

—

Tarkistus

CFpollutant-final (2)

1 + marginaali (marginaali = 0,32 (*1) )

1 + marginaali (marginaali = 0,5 (*1) )

—

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0139/2020).

(4) Komission asetus (EY) N:o 692/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta (EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1).

(5) Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).

(3 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1).

(1 a) Air Quality in Europe 2019 (Euroopan ilmanlaaturaportti 2019), Euroopan ympäristökeskus.

(6) Komission asetus (EU) 2016/427, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta (EUVL L 82, 31.3.2016, s. 1).

(7) Komission asetus (EU) 2016/646, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta (EUVL L 109, 26.4.2016, s. 1).

(8) Komission asetus (EU) 2017/1154, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) N:o 1230/2012 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 692/2008 kumoamisesta annetun komission asetuksen (EU) 2017/1151 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen todellisissa ajo-olosuhteissa syntyvistä päästöistä (Euro 6) (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 708).

(8 a) Komission asetus (EU) 2018/1832, annettu 5 päivänä marraskuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY, komission asetuksen (EY) N:o 692/2008 ja komission asetuksen (EU) 2017/1151 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjä koskevien tyyppihyväksyntätestien parantamiseksi, mukaan luettuina käytönaikaiseen vaatimustenmukaisuuteen ja todellisiin ajonaikaisiin päästöihin sekä polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen seurantalaitteiden käyttöönottoon liittyvät testit (EUVL L 301, 27.11.2018, s. 1).

(9) Komission asetus (EU) 2016/646, annettu 20 päivänä huhtikuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 692/2008 muuttamisesta kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 6) osalta (EUVL L 109, 26.4.2016, s. 1).

(11) Neuvoston päätös 1999/468/EY, tehty 28 päivänä kesäkuuta 1999, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23).

(1 a) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(2) CFpollutant-final on vaatimustenmukaisuuden tunnusluku, jota käytetään määritettäessä Euro 6 -päästörajojen noudattaminen ottamalla huomioon kannettavien päästömittausjärjestelmien (PEMS) käyttöön liittyvät tekniset epävarmuustekijät .

(*1) tarkistetaan alaspäin vähintään kerran vuodessa yhteisen tutkimuskeskuksen tekemien säännöllisten arviointien perusteella

(2) CFpollutant-final on vaatimustenmukaisuuden tunnusluku, jota käytetään määritettäessä Euro 6 -päästörajojen noudattaminen siirtymäkauden aikana ottamalla huomioon kannettavien päästömittausjärjestelmien (PEMS) käyttöönottoon liittyvät ylimääräiset tekniset mittausepävarmuudet . Se ilmaistaan muodossa 1 + mittausepävarmuudesta johtuva marginaali. Marginaali laskee nollaan ja vaatimustenmukaisuuden tunnusluvun soveltaminen päättyy viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2022.

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/289

P9_TA(2020)0223

Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 17. syyskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022 – C9-0007/2020 – 2020/0006(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2021/C 385/32)

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(1)

Unionin koheesiopolitiikkaa koskevalla sääntelykehyksellä vuosiksi 2021–2027 seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa edistetään unionin sitoumuksia panna täytäntöön Pariisin ilmastosopimus ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet keskittämällä unionin rahoitus vihreisiin tavoitteisiin. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön yksi prioriteeteista, joka esitetään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa (11), jäljempänä ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, ja se muodostaa osan Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa (12), josta myönnetään oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin nojalla koheesiopolitiikan puitteissa rahoitusta, jolla on tarkoitus käsitellä niitä taloudellisia ja yhteiskunnallisia kustannuksia, joita aiheutuu ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen siirtymisestä, kun mahdolliset kasvihuonekaasupäästöt kompensoidaan vastaavalla hiilen sitomisella.

(1)

Unionin koheesiopolitiikkaa koskevalla sääntelykehyksellä vuosiksi 2021–2027 seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa edistetään unionin sitoumuksia panna täytäntöön Pariisin ilmastosopimus , jolla rajataan maapallon keskilämpötilan nousu alle 1,5 celsiusasteeseen, Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari keskittämällä unionin rahoitus vihreisiin tavoitteisiin. Tällä asetuksella pannaan täytäntöön yksi prioriteeteista, joka esitetään Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa, jäljempänä ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (11), ja se muodostaa osan Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa (12), josta myönnetään oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin nojalla koheesiopolitiikan puitteissa rahoitusta, jolla on tarkoitus käsitellä niitä taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä kustannuksia, joita aiheutuu ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen siirtymisestä, kun mahdolliset kasvihuonekaasupäästöt kompensoidaan vastaavalla hiilen sitomisella covid-19-pandemian vaikutukset huomioon ottaen .

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 2 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(2)

Siirtyminen ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen on yksi unionin tärkeimmistä poliittisista tavoitteista. Eurooppa-neuvosto vahvisti 12 päivänä joulukuuta 2019 tavoitteen ilmastoneutraalista unionista vuoteen 2050 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjuminen hyödyttää kaikkia pitkällä aikavälillä ja tarjoaa mahdollisuuksia ja haasteita kaikille keskipitkällä aikavälillä, mutta kaikki alueet ja jäsenvaltiot eivät aloita siirtymää samasta vaiheesta eikä niillä ole samoja toimintavalmiuksia. Jotkin ovat edistyneempiä kuin toiset, ja siirtymällä on laajoja yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia niillä alueilla, joilla nojaudutaan voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin – etenkin kivi- ja ruskohiileen, turpeeseen ja öljyliuskeeseen – tai kasvihuonekaasuvaltaiseen teollisuuteen. Tällaisissa tilanteissa riskinä on eritahtinen siirtymä unionissa ilmastotoimien alalla mutta myös kasvavat erot alueiden välillä, mikä on haitallista yhteiskunnallisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden kannalta.

(2)

Siirtyminen ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen on yksi unionin tärkeimmistä poliittisista tavoitteista. Eurooppa-neuvosto vahvisti 12 päivänä joulukuuta 2019 tavoitteen ilmastoneutraalista unionista vuoteen 2050 mennessä Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Ilmastonmuutoksen ja ympäristön pilaantumisen torjuminen hyödyttää kaikkia pitkällä aikavälillä ja tarjoaa mahdollisuuksia ja haasteita kaikille keskipitkällä aikavälillä, mutta kaikki alueet ja jäsenvaltiot eivät aloita siirtymää samasta vaiheesta eikä niillä ole samoja toimintavalmiuksia. Jotkin ovat edistyneempiä kuin toiset, ja siirtymällä on laajoja yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia niillä alueilla, joilla nojaudutaan voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin – etenkin kivi- ja ruskohiileen, turpeen käyttöön energiantuotannossa ja öljyliuskeeseen – tai kasvihuonekaasuvaltaiseen teollisuuteen. Tällaisissa tilanteissa riskinä on eritahtinen siirtymä unionissa ilmastotoimien alalla mutta myös kasvavat erot alueiden ja erityisesti syrjäisimpien alueiden, syrjäisten alueiden, saarialueiden ja maantieteellisesti epäsuotuisien alueiden sekä väestökadosta kärsivien alueiden välillä, mikä on haitallista yhteiskunnallisen, taloudellisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden kannalta.

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale:

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Jotta siirtymä onnistuisi, sen on oltava oikeudenmukainen ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä kaikkien kannalta. Sen vuoksi sekä unionin että jäsenvaltioiden on otettava huomioon siirtymän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset alusta lähtien ja otettava käyttöön kaikki mahdolliset välineet haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Unionin talousarviolla on tässä merkittävä tehtävä.

(3)

Jotta siirtymä onnistuisi, sen on oltava oikeudenmukainen , osallistava ja yhteiskunnallisesti hyväksyttävä kaikkien kannalta. Sen vuoksi unionin, jäsenvaltioiden ja niiden alueiden on otettava huomioon siirtymän taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset alusta lähtien ja otettava käyttöön kaikki mahdolliset välineet haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. Unionin talousarviolla on tässä merkittävä tehtävä sen varmistamisessa, että ketään ei jätetä jälkeen .

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)

Kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja Kestävä Eurooppa -investointiohjelmassa esitetään, oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla olisi täydennettävä muita toimia, joita toteutetaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen nojalla vuosina 2021–2027. Sen avulla olisi käsiteltävä yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia, joita aiheutuu unionin siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen, yhdistämällä alueellisella tasolla unionin talousarvion menot ilmastotavoitteisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin.

(4)

Kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja Kestävä Eurooppa -investointiohjelmassa esitetään, oikeudenmukaisen siirtymän mekanismilla olisi täydennettävä muita toimia, joita toteutetaan seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen nojalla vuosina 2021–2027. Sen avulla olisi käsiteltävä yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia, joita aiheutuu erityisesti prosessin vaikutuspiiriin kuuluville työntekijöille unionin siirtymisestä ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä , yhdistämällä alueellisella tasolla unionin talousarvion menot ilmastotavoitteisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin edistäen kestävää taloutta, vihreitä työpaikkoja ja kansanterveyttä .

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Asetuksella perustetaan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jäljempänä ”JTF-rahasto”, joka on yksi koheesiopolitiikan puitteissa toteutetun oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin pilareista. JTF-rahaston tavoitteena on lieventää ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia tukemalla alueita ja työntekijöitä, joihin siirtymä vaikuttaa eniten. JTF-rahaston erityistavoitteen mukaisesti JTF-rahastosta tuetuilla toimilla olisi helpotettava suoraan siirtymän vaikutusta rahoittamalla paikallisen talouden monipuolistamista ja nykyaikaistamista ja lieventämällä kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen. Tämä tuodaan esiin JTF-rahaston erityistavoitteessa, joka on vahvistettu samalla tasolla ja lueteltu yhdessä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 4 artiklassa esitettyjen poliittisten tavoitteiden kanssa.

(5)

Asetuksella perustetaan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jäljempänä ”JTF-rahasto”, joka on yksi koheesiopolitiikan puitteissa toteutetun oikeudenmukaisen siirtymän mekanismin pilareista. JTF-rahaston tavoitteena on lieventää ja kompensoida ilmastosiirtymän haitallisia vaikutuksia tukemalla alueita ja työntekijöitä, joihin siirtymä vaikuttaa eniten , ja edistää tasapainoista sosioekonomista siirtymää, jolla torjutaan sosiaalista epävarmuutta ja epävakaata liiketoimintaympäristöä . JTF-rahaston erityistavoitteen mukaisesti JTF-rahastosta tuetuilla toimilla olisi helpotettava suoraan siirtymän vaikutusta rahoittamalla paikallisen talouden monipuolistamista ja nykyaikaistamista elvyttämällä luonnonvaroja ja lieventämällä kielteisiä vaikutuksia työllisyyteen ja elintasoon . Tämä tuodaan esiin JTF-rahaston erityistavoitteessa, joka on vahvistettu samalla tasolla ja lueteltu yhdessä asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 4 artiklassa esitettyjen poliittisten tavoitteiden kanssa.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 6 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(6)

Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjumisen merkitys Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevien unionin sitoumusten, Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen unionin entistä kunnianhimoisempien tavoitteiden mukaisesti, JTF-rahastolla olisi oltava keskeinen tehtävä ilmastotoimien valtavirtaistamisen edistämisessä. Varat JTF:n omista määrärahoista ovat täydentäviä ja tulevat niiden investointien lisäksi, jotka tarvitaan, jotta saavutetaan yleinen 25 prosentin tavoitetaso unionin talousarviomenoista ilmastotavoitteiden edistämiseksi. EAKR:sta ja ESR+:sta siirrettävillä varoilla edistetään tämän tavoitteen täysimääräistä saavuttamista.

(6)

Kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen torjumisen merkitys Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoa koskevien unionin sitoumusten, Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen unionin entistä kunnianhimoisempien tavoitteiden mukaisesti, JTF-rahastolla olisi oltava keskeinen tehtävä ilmasto- ja ympäristötoimien valtavirtaistamisen edistämisessä. Varat JTF:n omista määrärahoista ovat täydentäviä ja tulevat niiden investointien lisäksi, jotka tarvitaan, jotta saavutetaan yleinen 30 prosentin tavoitetaso unionin talousarviomenoista ilmastotavoitteiden edistämiseksi. EAKR:sta ja ESR+:sta vapaaehtoisesti siirrettävillä varoilla voitaisiin edistää tämän tavoitteen täysimääräistä saavuttamista.

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 7 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(7)	JTF-varoilla olisi täydennettävä koheesiopolitiikan puitteissa käytettävissä olevia varoja.

(7)	JTF-varoilla olisi täydennettävä koheesiopolitiikan puitteissa käytettävissä olevia varoja. JTF-rahaston perustaminen ei saisi johtaa muiden koheesiorahastojen leikkauksiin tai niistä tehtäviin pakollisiin siirtoihin.

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 8 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(8)

Siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen on haaste kaikille jäsenvaltioille. Se on erityisen vaativaa niille jäsenvaltioille, joissa nojaudutaan voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin tai kasvihuonekaasuvaltaiseen teolliseen toimintaan, jotka on poistettava vaiheittain käytöstä tai joita on mukautettava ilmastoneutraaliuteen siirtymisen vuoksi, ja joilla ei ole varoja tähän. JTF-rahaston olisi näin ollen katettava kaikki jäsenvaltiot, mutta rahoituksen jakamisessa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden valmiudet rahoittaa investointeja, jotka tarvitaan ilmastoneutraaliuteen siirtymisestä selviytymiseksi.

(8)

Siirtyminen ilmastoneutraaliin talouteen on haaste kaikille jäsenvaltioille. Se on erityisen vaativaa niille jäsenvaltioille, joissa nojaudutaan tai on viime aikoihin asti nojauduttu voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin tai kasvihuonekaasuvaltaiseen teolliseen toimintaan, jotka on poistettava vaiheittain käytöstä tai joita on mukautettava ilmastoneutraaliuteen siirtymisen vuoksi, ja joilla ei ole varoja tähän. JTF-rahaston olisi näin ollen katettava kaikki jäsenvaltiot, mutta rahoituksen jakamisessa olisi keskityttävä alueisiin, joihin siirtyminen vaikuttaa eniten, ja otettava huomioon jäsenvaltioiden valmiudet rahoittaa investointeja, jotka tarvitaan ilmastoneutraaliuteen siirtymisestä selviytymiseksi , siten, että otetaan erityisesti huomioon vähiten kehittyneet alueet, syrjäisimmät alueet, vuoristoalueet, saaret, harvaan asutut alueet, maaseutualueet, syrjäiset alueet sekä maantieteellisesti epäsuotuisat alueet, joiden vähäinen väestömäärä vaikeuttaa energiasiirtymää kohti ilmastoneutraaliutta, sekä kunkin jäsenvaltion lähtötilanne .

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)	Asianmukaisen rahoituskehyksen laatimiseksi JTF-rahastoa varten komissio vahvistaa Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteeseen käytettävissä olevien määrärahojen vuosijakauman jäsenvaltioittain objektiivisten kriteerien perusteella.

(9)

Asianmukaisen rahoituskehyksen laatimiseksi JTF-rahastoa varten komissio vahvistaa Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteeseen käytettävissä olevien määrärahojen vuosijakauman jäsenvaltioittain objektiivisten kriteerien perusteella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kunnat ja kaupungit voivat saada suoraan JTF-varoja, jotka asetetaan niiden saataville niiden objektiivisten tarpeiden mukaisesti.

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(10)

Tässä asetuksessa yksilöidään investointityypit, joiden menoja voidaan tukea JTF-rahastosta. Kaikessa tuetussa toiminnassa olisi noudatettava täysimääräisesti unionin ilmasto- ja ympäristöprioriteetteja . Investointien luetteloon olisi sisällytettävä ne, joilla tuetaan paikallista taloutta ja jotka ovat kestäviä pitkällä aikavälillä, ottaen huomioon kaikki vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet. Rahoitetuilla hankkeilla olisi edistettävä siirtymistä ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen. Taantuvilla aloilla, kuten kivi- ja ruskohiileen, turpeeseen tai öljyliuskeeseen tai näiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden louhintaan perustuvassa energian tuotannossa, tuki olisi liitettävä toiminnan asteittaiseen lopettamiseen ja vastaavaan työllisyystason alenemiseen. Muuttuvilla toiminta-aloilla, joilla kasvihuonekaasupäästöt ovat suuret, tuella olisi edistettävä uutta toimintaa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa tai uusia prosesseja tai tuotteita, jotka johtavat päästöjen merkittävään pienenemiseen, vuotta 2030 koskevien EU:n ilmastotavoitteiden ja vuotta 2050 koskevan EU:n ilmastoneutraaliuden tavoitteen (13) mukaisesti siten, että kuitenkin säilytetään työllisyys ja parannetaan sitä ja vältetään ympäristön pilaantuminen. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä myös toimiin, joilla vahvistetaan innovointia ja tutkimusta edistyneen ja kestävän teknologian alalla samoin kuin digitalisaation ja liitettävyyden alalla, edellyttäen että tällaisilla toimenpiteillä edistetään siirtymistä ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen ja lievennetään siitä aiheutuvia kielteisiä sivuvaikutuksia.

(10)

Tässä asetuksessa yksilöidään investointityypit, joiden menoja voidaan tukea JTF-rahastosta. Kaikessa tuetussa toiminnassa olisi noudatettava täysimääräisesti unionin ilmastoon ja ympäristöön liittyviä sekä yhteiskunnallisia sitoumuksia ja prioriteetteja . Investointien luetteloon olisi sisällytettävä ne, joilla tuetaan ihmisiä, yhteisöjä ja paikallista taloutta ja jotka ovat kestäviä pitkällä aikavälillä, ottaen huomioon kaikki Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteet. Rahoitetuilla hankkeilla olisi edistettävä vaiheittaista ja täydellistä siirtymistä kestävään, ilmastoneutraaliin ja saasteettomaan talouteen ja kiertotalouteen. Taantuvilla aloilla, kuten kivi- ja ruskohiileen, turpeeseen tai öljyliuskeeseen tai näiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden louhintaan perustuvassa energian tuotannossa, tuki olisi liitettävä toiminnan asteittaiseen lopettamiseen ja vastaavaan työllisyystason alenemiseen. Muuttuvilla toiminta-aloilla, joilla kasvihuonekaasupäästöt ovat suuret, tuella olisi edistettävä uutta toimintaa ottamalla käyttöön uutta teknologiaa tai uusia prosesseja tai tuotteita, jotka johtavat päästöjen merkittävään pienenemiseen, vuotta 2030 koskevien EU:n ilmastotavoitteiden ja vuotta 2050 koskevan EU:n ilmastoneutraaliuden tavoitteen (13) mukaisesti siten, että kuitenkin säilytetään osaamiseen perustuva työllisyys ja parannetaan sitä ja vältetään ympäristön pilaantuminen. Erityishuomiota olisi kiinnitettävä myös toimiin, joilla vahvistetaan innovointia ja tutkimusta edistyneen ja kestävän teknologian alalla samoin kuin digitalisaation, liitettävyyden ja älykkään ja kestävän liikkuvuuden alalla, edellyttäen, että tällaisilla toimenpiteillä edistetään siirtymistä ilmastoneutraaliin ja kiertotalouteen ja lievennetään siitä aiheutuvia kielteisiä sivuvaikutuksia kunkin jäsenvaltion taloudelliset, yhteiskunnalliset ja energiaan liittyvät erityispiirteet huomioon ottaen. Kulttuurin, koulutuksen ja yhteisöllisyyden rakentamisen merkitys siirtymäprosessissa olisi myös otettava huomioon tukemalla kaivostoiminnan perintöön liittyviä toimia.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(11)

Jotta voidaan suojella kansalaisia, joihin ilmastosiirtymä vaikuttaa eniten, JTF-rahastosta olisi katettava myös vaikutusten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden uudelleenkoulutus ja uusien taitojen hankkiminen. Tavoitteena on auttaa heitä sopeutumaan uusiin työllisyysmahdollisuuksiin ja tarjota työnhakuneuvontaa työnhakijoille ja edistää heidän aktiivista integroitumistaan työmarkkinoille.

(11)

Jotta voidaan suojella kansalaisia, joihin ilmastosiirtymä vaikuttaa eniten, JTF-rahastosta olisi katettava myös vaikutusten kohteeksi joutuneiden työntekijöiden ja työnhakijoiden, erityisesti naisten, uudelleenkoulutus, uusien taitojen hankkiminen ja koulutus . Tavoitteena on auttaa heitä sopeutumaan uusiin työllisyysmahdollisuuksiin sekä hankkimaan vihreään talouteen sopivaa uutta ammattitaitoa ja tarjota työnhakuneuvontaa työnhakijoille ja edistää heidän aktiivista integroitumistaan työmarkkinoille. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen olisi oltava ohjaavana periaatteena tuen myöntämisessä JTF-rahastosta.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Jotta parannettaisiin siirtymän vaikutuksista kärsivien alueiden talouden monipuolistamista, JTF-rahastosta olisi annettava tukea pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin. Tuotannollisen investoinnin olisi katsottava tarkoittavan yritysten kiinteään pääomaan tai aineettomaan omaisuuteen tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi tehtävää investointia, joka siten edistää pääoman bruttomuodostusta ja työllisyyttä. Muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviä tuotannollisia investointeja olisi tuettava vain, jos ne ovat tarpeen siirtymästä johtuvien työpaikkojen menetysten lieventämiseksi luomalla tai suojaamalla merkittävä määrä työpaikkoja eivätkä ne johda tuotannon siirtämiseen tai ole seurausta siitä. Investoinnit olemassa oleviin tuotantolaitoksiin, mukaan luettuna unionin päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin tuotantolaitoksiin, olisi sallittava, jos ne edistävät siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä ja alittavat merkittävästi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (14) mukaiset ilmaisjaon laskemiseen käytettävät vertailuarvot ja jos niiden tuloksena suojellaan merkittävä määrä työpaikkoja. Tällaiset investoinnit olisi perusteltava asianmukaisesti alueellisessa oikeudenmukaista siirtymää koskevassa suunnitelmassa. Sisämarkkinoiden ja koheesiopolitiikan yhtenäisyyden suojaamiseksi yrityksiä hyödyttävien toimenpiteiden olisi oltava SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan sisältyvien unionin valtiontukisääntöjen mukaisia ja erityisesti tuki muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin olisi rajattava yrityksiin, jotka sijaitsevat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuilla tukialueilla .

(12)

Jotta parannettaisiin siirtymän vaikutuksista kärsivien alueiden talouden monipuolistamista, JTF-rahastosta olisi annettava tukea pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin. Tuotannollisen investoinnin olisi katsottava tarkoittavan yritysten kiinteään pääomaan tai aineettomaan omaisuuteen tavaroiden ja palvelujen tuottamiseksi tehtävää investointia, joka siten edistää pääoman bruttomuodostusta ja työllisyyttä. Muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviä tuotannollisia investointeja olisi tuettava vain, jos ne ovat tarpeen siirtymästä johtuvien työpaikkojen menetysten lieventämiseksi luomalla tai suojaamalla merkittävä määrä työpaikkoja eivätkä ne johda tuotannon siirtämiseen tai ole seurausta siitä. Investoinnit olemassa oleviin tuotantolaitoksiin, mukaan luettuna unionin päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin tuotantolaitoksiin, olisi sallittava, jos ne edistävät siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä ja alittavat merkittävästi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (14) mukaiset ilmaisjaon laskemiseen käytettävät vertailuarvot ja jos niiden tuloksena luodaan ja säilytetään merkittävä määrä työpaikkoja. Tällaiset investoinnit olisi perusteltava asianmukaisesti alueellisessa oikeudenmukaista siirtymää koskevassa suunnitelmassa , ja niiden olisi oltava kestäviä ja noudatettava soveltuvin osin saastuttaja maksaa -periaatetta ja energiatehokkuus etusijalle -periaatetta . Sisämarkkinoiden ja koheesiopolitiikan yhtenäisyyden suojaamiseksi yrityksiä hyödyttävien toimenpiteiden olisi oltava SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan sisältyvien unionin valtiontukisääntöjen mukaisia.

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 a)

JTF-rahastosta muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin annettava tuki olisi rajattava asetuksen …/… [yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 102 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin vähemmän kehittyneisiin alueisiin ja siirtymäalueisiin.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13)

Jotta voitaisiin tarjota joustavuutta JTF-varojen kohdentamiseen Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen puitteissa, pitäisi olla mahdollista laatia itsenäinen JTF-ohjelma tai kohdentaa JTF-varat yhteen tai useampaan toimintalinjaan ohjelmassa, jota tuetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) tai koheesiorahastosta. Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 21 a artiklan mukaisesti JTF-varoja olisi vahvistettava täydentävällä rahoituksella EAKR:sta ja ESR+:sta. EAKR:sta ja ESR+:sta siirrettävien määrien olisi oltava johdonmukaisia alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa vahvistettujen toimien tyypin kanssa.

(13)

Jotta voitaisiin tarjota joustavuutta JTF-varojen kohdentamiseen Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen puitteissa, pitäisi olla mahdollista laatia itsenäinen JTF-ohjelma tai kohdentaa JTF-varat yhteen tai useampaan toimintalinjaan ohjelmassa, jota tuetaan Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR), Euroopan sosiaalirahasto plussasta (ESR+) tai koheesiorahastosta. Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 21 a artiklan mukaisesti JTF-varoja voitaisiin vahvistaa vapaaehtoisesti täydentävällä rahoituksella EAKR:sta ja ESR+:sta. EAKR:sta ja ESR+:sta siirrettävien määrien olisi oltava johdonmukaisia alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa vahvistettujen toimien tyypin kanssa.

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(14)

JTF-tuen edellytyksenä olisi oltava siirtymäprosessin tosiasiallinen toteuttaminen tietyllä alueella, jotta saavutetaan ilmastoneutraali talous. Jäsenvaltioiden olisi laadittava yhteistyössä asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa ja komission tuella alueelliset oikeudenmukaista siirtymää koskevat suunnitelmat, joissa esitetään siirtymäprosessi yksityiskohtaisesti ja jotka ovat johdonmukaisia kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kanssa. Komissio perustaa siirtymävaiheessa olevien kivihiilialueiden foorumiin pohjautuvan oikeudenmukaista siirtymää käsittelevän foorumin, joka mahdollistaa kahden- ja monenvälisen kokemusten vaihdon hankitusta tietämyksestä ja hyvistä käytännöistä kaikilla toiminta-aloilla, joihin vaikutukset kohdistuvat.

(14)

JTF-tuen edellytyksenä olisi oltava siirtymäprosessin tosiasiallinen ja mitattavissa oleva toteuttaminen tietyllä alueella, jotta saavutetaan ilmastoneutraali talous. Jäsenvaltioiden olisi laadittava sosiaalisessa vuoropuhelussa ja yhteistyössä asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa asetuksen (EU) …/… [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklassa vahvistetun kumppanuusperiaatteen mukaisesti ja komission tuella alueelliset oikeudenmukaista siirtymää koskevat suunnitelmat, joissa esitetään siirtymäprosessi yksityiskohtaisesti ja jotka ovat johdonmukaisia kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien kanssa ja menevät mahdollisesti niitä pitemmälle . Komissio perustaa siirtymävaiheessa olevien kivihiilialueiden foorumiin pohjautuvan oikeudenmukaista siirtymää käsittelevän foorumin, joka mahdollistaa kahden- ja monenvälisen kokemusten vaihdon hankitusta tietämyksestä ja hyvistä käytännöistä kaikilla toiminta-aloilla, joihin vaikutukset kohdistuvat.

Tarkistus 16

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(15)

Alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa olisi yksilöitävä alueet, joihin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja joihin JTF-tuki olisi keskitettävä, ja kuvattava toteutettavat toimet ilmastoneutraalin talouden saavuttamiseksi etenkin siltä osin kuin kyseessä on fossiilisten polttoaineiden tuotantoon liittyvien laitosten tai muun kasvihuonekaasuvaltaisen toiminnan muuntaminen tai lopettaminen. Nämä alueet olisi määriteltävä tarkasti, ja niiden olisi vastattava NUTS-tason 3 alueita tai oltava osa niitä. Suunnitelmissa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti näiden alueiden haasteet ja tarpeet ja yksilöitävä tarvittavien toimien tyyppi siten, että varmistetaan sellaisten ilmastonmuutosta kestävien taloudellisten toimien johdonmukainen kehittäminen, jotka ovat myös ilmastoneutraaliuteen siirtymisen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisia. Vain siirtymäsuunnitelmien mukaisesti tehdyt investoinnit voivat saada taloudellista tukea JTF-rahastosta. Alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien olisi oltava osa komissio hyväksymiä ohjelmia (jotka saavat tapauksen mukaan tukea EAKR:sta, ESR+:sta, koheesiorahastosta tai JTF-rahastosta).

(15)

Alueellisissa oikeudenmukaista siirtymää koskevissa suunnitelmissa olisi yksilöitävä alueet, joihin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja joihin JTF-tuki olisi keskitettävä, ja kuvattava toteutettavat toimet vuotta 2030 koskevien unionin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi sekä ilmastoneutraalin talouden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä etenkin siltä osin kuin kyseessä on fossiilisten polttoaineiden tuotantoon liittyvien laitosten tai muun kasvihuonekaasuvaltaisen toiminnan muuntaminen tai lopettaminen , siten, että säilytetään työllistymismahdollisuudet ja laajennetaan niitä alueilla, joihin siirtymä vaikuttaa eniten, jotta voidaan välttää sosiaalinen syrjäytyminen. Työttömyysasteen ja väestökadon kaltaiset vaikeuttavat tekijät olisi otettava huomioon . Nämä alueet olisi määriteltävä tarkasti, ja niiden olisi vastattava NUTS-tason 3 alueita tai oltava osa niitä. Suunnitelmissa olisi esitettävä yksityiskohtaisesti näiden alueiden haasteet, tarpeet ja mahdollisuudet ja yksilöitävä tarvittavien toimien tyyppi siten, että varmistetaan sellaisten ilmastonmuutosta kestävien taloudellisten toimien johdonmukainen kehittäminen, jotka ovat myös ilmastoneutraaliuteen siirtymisen ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisia. Vain siirtymäsuunnitelmien mukaisesti tehdyt investoinnit voivat saada taloudellista tukea JTF-rahastosta. Alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien olisi oltava osa komissio hyväksymiä ohjelmia (jotka saavat tapauksen mukaan tukea EAKR:sta, ESR+:sta, koheesiorahastosta tai JTF-rahastosta).

Tarkistus 17

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 19 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli tukea alueita , joihin kohdistuu taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia hiilineutraaliin talouteen siirtymisen vuoksi. Keskeisiä syitä tähän ovat yhtäältä eri alueiden väliset kehityserot ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyys sekä jäsenvaltioiden ja alueiden taloudellisten resurssien rajoitukset ja toisaalta tarve yhtenäiseen täytäntöönpanokehykseen, joka kattaa useita unionin rahastoja yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin nojalla. Koska edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(19)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli tukea ihmisiä, taloutta ja ympäristöä alueilla , joihin kohdistuu taloudellisia ja yhteiskunnallisia muutoksia ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen vuoksi. Keskeisiä syitä tähän ovat yhtäältä eri alueiden väliset kehityserot ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyys sekä jäsenvaltioiden ja alueiden taloudellisten resurssien rajoitukset ja toisaalta tarve yhtenäiseen täytäntöönpanokehykseen, joka kattaa useita unionin rahastoja yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin nojalla ja varmistaa korkeiden yhteiskunnallisten ja ympäristöä koskevien normien noudattamisen sekä työntekijöiden osallistumisen edistämisen . Koska edellä mainitut tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti	Tarkistus
1. Tällä asetuksella perustetaan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jäljempänä ”JTF-rahasto”, tuen antamiseksi alueille , joihin kohdistuu vakavia sosioekonomisia haasteita sen vuoksi, että unioni siirtyy ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä.	1. Tällä asetuksella perustetaan oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jäljempänä ”JTF-rahasto”, tuen antamiseksi sellaisten alueiden ihmisille, taloudelle ja ympäristölle , joihin kohdistuu vakavia sosioekonomisia haasteita sen vuoksi, että unioni siirtyy kohti vuodelle 2030 asetettujen energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista ja ilmastoneutraalia taloutta vuoteen 2050 mennessä.

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [4 artiklan 1 kohdan] toisen alakohdan mukaisesti JTF-rahastolla on edistettävä yhtä ainoaa erityistavoitetta, jolla annetaan ”alueille ja ihmisille mahdollisuus käsitellä yhteiskunnallisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia, joita ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisellä on” .

Asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [4 artiklan 1 kohdan] toisen alakohdan mukaisesti JTF-rahastolla on edistettävä yhtä ainoaa erityistavoitetta, jolla annetaan alueille, ihmisille , yrityksille ja muille sidosryhmille mahdollisuus käsitellä yhteiskunnallisia , työllisyyteen liittyviä , taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia, joita on ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisellä vuoteen 2050 mennessä sekä vuotta 2030 koskevien välitavoitteiden saavuttamisella Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti .

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

3 artikla – 2 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen puitteissa JTF-rahaston talousarviositoumuksiin käytettävissä olevat määrärahat kaudella 2021–2027 ovat 11 270 459 000 euroa käypinä hintoina, ja niitä voidaan tapauksen mukaan korottaa unionin talousarvioon osoitetuilla lisävaroilla ja muilla varoilla sovellettavan perussäädöksen mukaisesti.

2. Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun -tavoitteen puitteissa JTF-rahaston talousarviositoumuksiin käytettävissä olevat määrärahat kaudella 2021–2027 ovat 25 358 532 750 euroa vuoden 2018 hintoina (”pääoman määrä”) , eikä niitä saa siirtää muiden asetuksen (EU) …/… [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] kattamien rahastojen määrärahoista. Pääoman määrää voidaan tapauksen mukaan korottaa unionin talousarvioon osoitetuilla lisävaroilla ja muilla varoilla sovellettavan perussäädöksen mukaisesti.

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

3 a artikla – 3 kohta

Komission teksti	Tarkistus
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun määrän vuotuinen jakautuminen jäsenvaltioittain sisällytetään 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun komission päätökseen liitteessä I esitetyn menetelmän mukaisesti.	3. Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä asetetaan jäsenvaltion pyynnöstä saataville myös vuosiksi 2025–2027. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määrän vuotuinen jakautuminen kullekin jaksolle jäsenvaltioittain sisällytetään 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun komission päätökseen liitteessä I esitetyn menetelmän mukaisesti.

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

3 b artikla (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	3 b artikla Vihreä palkitsemismekanismi Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 3 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen määrien summasta 18 prosenttia jaetaan sen mukaan, miten nopeasti jäsenvaltiot vähentävät kasvihuonekaasupäästöjään, jaettuna niiden viimeisimmällä keskimääräisellä BKTL:lla.

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

3 c artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

3 c artikla

Syrjäisimpien alueiden ja saarten erityismäärärahat

Edellä 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 3 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen määrien summasta 1 prosentti muodostaa saarten erityismäärärahan ja 1 prosentti SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden erityismäärärahan, jotka osoitetaan asianomaisille jäsenvaltioille.

Tarkistus 66

Ehdotus asetukseksi

3 d artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

3 d artikla

JTF-rahaston käyttöoikeus

JTF-rahaston käytön ehtona on, että hyväksytään kansallinen tavoite kohti ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä.

Sellaisten jäsenvaltioiden kohdalla, jotka eivät vielä ole asettaneet kansallista tavoitetta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi, kansallisista määrärahoista asetetaan käyttöön ainoastaan 50 prosenttia ja loput 50 prosenttia sitten, kun jäsenvaltiot ovat hyväksyneet tavoitteen.

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a)	pk-yrityksiin, mukaan luettuna startup-yritykset, tehtävät tuotannolliset investoinnit, jotka johtavat talouden monipuolistamiseen ja uudistamiseen;

a)	mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin, mukaan luettuna startup-yritykset ja kestävä matkailu , tehtävät tuotannolliset ja kestävät investoinnit, jotka johtavat työpaikkojen luomiseen, nykyaikaistamiseen, talouden monipuolistamiseen ja uudistamiseen;

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b)	uusien yritysten perustamiseen tehtävät investoinnit, myös yrityshautomoiden ja konsulttipalvelujen kautta;

b)	uusien yritysten perustamiseen ja nykyisten yritysten kehittämiseen myös yrityshautomoiden ja konsulttipalvelujen kautta tehtävät investoinnit, jotka johtavat työpaikkojen luomiseen ;

Tarkistus 26

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – b a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

b a)	sosiaalisiin infrastruktuureihin tehtävät investoinnit, jotka johtavat työpaikkojen luomiseen ja talouden monipuolistamiseen;

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

c)	tutkimus- ja innovointitoimintaan tehtävät investoinnit, joilla edistetään edistyneen teknologian siirtoa;

c)	tutkimus- ja innovointitoimintaan, myös yliopistoissa ja julkisissa tutkimuslaitoksissa, tehtävät investoinnit, joilla edistetään edistyneen ja markkinavalmiin teknologian siirtoa;

Tarkistus 28

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

d)	teknologian ja infrastruktuurien käyttöönottoon tehtävät investoinnit, joilla edistetään kohtuuhintaista puhdasta energiaa, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa;

teknologian ja infrastruktuurien käyttöönottoon tehtävät investoinnit, joilla edistetään kohtuuhintaista puhdasta energiaa ja sen järjestelmiä , kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta , energian varastointiteknologioita ja kestävää uusiutuvaa energiaa , kun investoinnit johtavat työpaikkojen luomiseen ja kestävien työpaikkojen laajamittaiseen säilyttämiseen ;

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – d a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

d a)	investoinnit älykkääseen ja kestävään liikkuvuuteen ja ympäristöystävälliseen liikenneinfrastruktuuriin;

Tarkistus 30

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – d b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

d b)	investoinnit hankkeisiin, joilla torjutaan energiaköyhyyttä, erityisesti sosiaaliseen asuntotuotantoon, ja edistetään energiatehokkuutta, ilmastoneutraalia lähestymistapaa ja vähäpäästöistä kaukolämpöä alueilla, joihin siirtymä eniten vaikuttaa;

Tarkistus 31

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

e)	digitalisaatioon ja digitaaliseen liitettävyyteen tehtävät investoinnit;

e)	digitalisaatioon , digitaaliseen innovointiin ja digitaaliseen liitettävyyteen , digitaalinen viljely ja täsmäviljely mukaan luettuina, tehtävät investoinnit;

Tarkistus 32

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – f alakohta

Komission teksti

Tarkistus

f)	laitosalueen kunnostamiseen ja puhdistamiseen, maan saneeraukseen ja käyttötarkoituksen muuttamiseen tehtävät investoinnit;

f)	vihreään infrastruktuuriin sekä laitosalueen ja hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamiseen ja puhdistamiseen sekä maan käyttötarkoituksen muuttamiseen tehtävät investoinnit silloin, kun saastuttaja maksaa -periaatetta ei voida soveltaa ;

Tarkistus 104

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – g alakohta

Komission teksti

Tarkistus

g)	kiertotalouden vahvistamiseen, mukaan luettuna jätteiden ehkäisemisen, vähentämisen, resurssitehokkuuden, uudelleenkäytön, korjauksen ja kierrätyksen kautta, tehtävät investoinnit;

g)	kiertotalouden vahvistamiseen jätteiden ehkäisemisen, vähentämisen, resurssitehokkuuden, uudelleenkäytön, korjauksen ja kierrätyksen kautta, tehtävät investoinnit;

Tarkistus 33

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – g a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

g a)	yleishyödyllisten yhteiskunnallisten ja julkisten palvelujen luominen ja kehittäminen;

Tarkistus 34

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – g b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

g b)	investoinnit kulttuuriin, koulutukseen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen, mukaan luettuna kaivostoiminnan aineellisen ja aineettoman perinnön ja yhteisöllisten keskusten arvon kohottaminen;

Tarkistus 35

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – h alakohta

Komission teksti

Tarkistus

h)	työntekijöiden uudelleenkoulutus ja uusien taitojen hankkiminen;

h)	työntekijöiden ja työnhakijoiden uudelleenkoulutus, uusien taitojen hankkiminen ja koulutus ;

Tarkistus 36

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – i alakohta

Komission teksti

Tarkistus

i)	työnhakuneuvonta työnhakijoille;

i)	työnhakuneuvonta työnhakijoille , aktiivisen ikääntymisen tukeminen ja toimeentulotuki työpaikasta toiseen siirtyville työntekijöille ;

Tarkistus 37

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 1 alakohta – j alakohta

Komission teksti

Tarkistus

j)	työnhakijoiden aktiivinen osallistaminen;

j)	työnhakijoiden , etenkin naisten, vammaisten henkilöiden ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, aktiivinen osallistaminen;

Tarkistus 38

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

JTF-rahastosta voidaan tukea lisäksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetuilla tukialueilla muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviä tuotannollisia investointeja, edellyttäen että tällaiset investoinnit on hyväksytty osana alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevaa suunnitelmaa 7 artiklan 2 kohdan h alakohdassa vaadittujen tietojen perusteella. Tällaiset investoinnit ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat tarpeen alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa varten.

JTF-rahastosta voidaan tukea lisäksi asetuksen N:o …/… [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 102 artiklan 2 kohdassa vahvistetuilla vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviä tuotannollisia investointeja, edellyttäen että tällaiset investoinnit on hyväksytty osana alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevaa suunnitelmaa 7 artiklan 2 kohdan h alakohdassa vaadittujen tietojen perusteella. Tällaiset investoinnit ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat tarpeen alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa varten ja uusien työpaikkojen luomiseksi ja kun ne ovat työpaikkojen luomiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja samapalkkaisuuteen sekä ympäristötavoitteisiin liittyvien sosiaalisten tavoitteiden mukaisia ja helpottavat siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen tukematta yritysten siirtymistä asetuksen …/… [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti .

Tarkistus 39

Ehdotus asetukseksi

4 artikla – 2 kohta – 3 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

JTF-rahastosta voidaan tukea myös investointeja, joilla pyritään vähentämään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellusta toiminnasta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, edellyttäen että tällaiset investoinnit on hyväksytty osana alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevaa suunnitelmaa 7 artiklan 2 kohdan h alakohdassa vaadittujen tietojen perusteella. Tällaiset investoinnit ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat tarpeen alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa varten.

JTF-rahastosta voidaan tukea myös investointeja, joilla pyritään vähentämään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetellusta toiminnasta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä, edellyttäen että tällaiset investoinnit on hyväksytty osana alueellista oikeudenmukaista siirtymää koskevaa suunnitelmaa tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdan i alakohdassa vaadittujen tietojen perusteella ja että ne täyttävät muut tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyt edellytykset . Tällaiset investoinnit ovat tukikelpoisia vain, jos ne ovat tarpeen alueellisen oikeudenmukaista siirtymää koskevan suunnitelman täytäntöönpanoa varten.

Tarkistus 40

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

c)	komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (16) 2 artiklan 18 kohdassa määriteltyjä vaikeuksissa olevia yrityksiä;

c)	komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (16) 2 artiklan 18 kohdassa määriteltyjä vaikeuksissa olevia yrityksiä , lukuun ottamatta tapauksia, joissa vaikeudet johtuvat energiasiirtymästä tai joissa vaikeudet alkoivat 15 päivän helmikuuta 2020 jälkeen ja johtuvat covid-19-kriisistä ;

Tarkistus 41

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

d)	fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, käsittelyyn, jakeluun, varastointiin tai polttamiseen liittyviä investointeja;

d)	fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, käsittelyyn, kuljetukseen, jakeluun, varastointiin tai polttamiseen liittyviä investointeja;

Tarkistus 42

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

e)	investointeja laajakaistainfrastruktuuriin alueilla, joilla on vähintään kaksi vastaavaan luokkaan kuuluvaa laajakaistaverkkoa.

e)	investointeja laajakaistainfrastruktuuriin alueilla, joilla markkinat tarjoavat vastaavia ratkaisuja asiakkaille kilpailukykyisin ehdoin;

Tarkistus 43

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta – e a alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

e a)	muihin kuin pk-yrityksiin tehtäviä investointeja, joihin liittyy työpaikkojen ja tuotantoprosessien siirtymistä eri jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan;

Tarkistus 44

Ehdotus asetukseksi

5 artikla – 1 kohta – e b alakohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

e b)	NUTS 2 -alueella toteutettavia toimia, joissa ohjelman aikana on määrä toteuttaa uuden kivihiili-, ruskohiili- tai öljyliuskekaivoksen tai turpeennostokentän avaaminen taikka tilapäisesti käytöstä poistetun kivihiili-, ruskohiili- tai öljyliuskekaivoksen tai turpeennostokentän uudelleen avaaminen.

Tarkistus 45

Ehdotus asetukseksi

5 kohta – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 5 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädetään, komissio voi hyväksyä kivihiilen, ruskohiilen tai öljyliuskeen louhinnasta tai turpeennostosta ja niiden polttamisesta voimakkaasti riippuvaisten alueiden osalta alueellisia oikeudenmukaista siirtymää koskevia suunnitelmia, joihin sisältyy investointeja maakaasuun liittyviin toimintoihin, sillä edellytyksellä, että tällaiset toiminnot katsotaan ympäristön kannalta kestäviksi asetuksen (EU) 2020/852 (16 a) 3 artiklan mukaisesti ja että ne täyttävät seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

a)	niitä käytetään siirtymävaiheen teknologiana kivihiilen, ruskohiilen, turpeen tai öljyliuskeen korvaamiseksi;

b)	ne ovat kestävän saatavuuden rajoissa tai yhteensopivia puhtaan vedyn, biokaasun ja biometaanin käytön kanssa;

c)	ne edistävät ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien unionin ympäristötavoitteiden saavuttamista nopeuttamalla luopumista kokonaan kivihiilen, ruskohiilen, turpeen tai öljyliuskeen käytöstä;

d)	ne vähentävät merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä ja ilman pilaantumista ja parantavat energiatehokkuutta;

e)	ne edistävät energiaköyhyyden torjumista;

f)	ne eivät haittaa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä kyseisillä alueilla ja ovat yhteensopivia ja synergiassa uusiutuvien energialähteiden myöhemmän käytön kanssa.

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi myös hyväksyä muihin kuin asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklan mukaiset vaatimukset täyttäviin toimintoihin tehtävät investoinnit, jos ne täyttävät kaikki muut tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset ja jäsenvaltio pystyy alueellisessa oikeudenmukaista siirtymää koskevassa suunnitelmassa perustelemaan tarpeen tukea näitä toimintoja ja se osoittaa, että kyseiset toiminnot ovat johdonmukaisia unionin energia- ja ilmastotavoitteiden ja -lainsäädännön sekä kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman kanssa.

Tarkistus 46

Ehdotus asetukseksi

6 artikla – 1 kohta – 1 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

JTF-varat kohdennetaan alueluokkiin, joihin asianomaiset alueet kuuluvat, 7 artiklan mukaisesti laadittujen alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien perusteella, jotka komissio on hyväksynyt osana ohjelmaa tai ohjelman muutosta. Kohdennetut varat asetetaan saataville yhdessä tai useammassa erityisohjelmassa tai ohjelman yhdessä tai useammassa toimintalinjassa.

JTF-varat kohdennetaan alueluokkiin, joihin asianomaiset alueet tai taloudelliset toiminnot kuuluvat, 7 artiklan mukaisesti laadittujen alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien perusteella, jotka komissio on hyväksynyt osana ohjelmaa tai ohjelman muutosta. Kohdennetut varat asetetaan saataville yhdessä tai useammassa erityisohjelmassa tai ohjelman yhdessä tai useammassa toimintalinjassa.

Tarkistus 47

Ehdotus asetukseksi

6 artikla – 1 kohta – 2 alakohta

Komission teksti

Tarkistus

Komissio hyväksyy vain ohjelman, jossa alueiden , joihin siirtymäprosessin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja jotka sisältyvät alueelliseen oikeudenmukaista siirtymää koskevaan suunnitelmaan, yksilöinti on perusteltu asianmukaisesti ja asiaan liittyvä alueellinen oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma on johdonmukainen kyseisen jäsenvaltion kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman kanssa.

Paitsi jos komissio perustelee asianmukaisesti hyväksyntänsä epäämisen , se hyväksyy ohjelman, jossa on asianmukaisesti yksilöity kyseiseen alueelliseen oikeudenmukaista siirtymää koskevaan suunnitelmaan sisältyvät alueet, joihin siirtymäprosessin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin , ja asiaan liittyvä alueellinen oikeudenmukaista siirtymää koskeva suunnitelma on johdonmukainen kyseisen jäsenvaltion kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman , vuotta 2050 koskevan ilmastoneutraaliustavoitteen, vuoteen 2030 mennessä saavutettavien välitavoitteiden ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin kanssa.

Tarkistus 48

Ehdotus asetukseksi

6 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. JTF-toimintalinjan tai -toimintalinjojen on sisällettävä JTF-varat, jotka koostuvat kokonaan tai osittain jäsenvaltioiden JTF-määrärahoista ja asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [21 a] artiklan mukaisesti siirretyistä varoista. JTF-toimintalinjaan siirrettyjen EAKR- ja ESR+ -varojen määrän on oltava yhteensä vähintään puolitoistakertainen mutta enintään kolminkertainen toimintalinjaan JTF-rahastosta myönnetyn tuen määrään nähden lukuun ottamatta 3 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja varoja .

2. JTF-toimintalinjan tai -toimintalinjojen on sisällettävä JTF-varat, jotka koostuvat kokonaan tai osittain jäsenvaltioiden JTF-määrärahoista . Kyseisiä varoja voidaan täydentää asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [21 a] artiklan mukaisesti vapaaehtoisesti siirretyistä varoista. JTF-toimintalinjaan siirrettyjen EAKR- ja ESR+-varojen kokonaismäärä saa olla enintään puolitoistakertainen toimintalinjaan JTF-rahastosta myönnetyn tuen määrään nähden. EAKR:sta ja ESR+:sta siirrettävien varojen on säilytettävä alkuperäiset tavoitteensa ja sisällyttävä EAKR:n ja ESR+:n temaattisen keskittämisen tasoihin.

Tarkistus 49

Ehdotus asetukseksi

6 artikla – 2 a kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	2 a. JTF-rahasto on tarkoitettu kunkin alueen heikoimmassa asemassa olevia yhteisöjä varten, ja sen vuoksi 2 artiklassa tarkoitetun erityistavoitteen saavuttamista edistäviin JTF-rahastosta rahoitettaviin tukikelpoisiin hankkeisiin voidaan myöntää yhteisrahoitusta enintään 85 prosenttia asiaankuuluvista kustannuksista.

Tarkistus 50

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jäsenvaltioiden on laadittava liitteessä II esitetyn mallin mukaisesti yhdessä asianomaisten alueiden viranomaisten kanssa yksi tai useampia alueellisia oikeudenmukaista siirtymää koskevia suunnitelmia, jotka kattavat yhden tai useamman vaikutusten kohteeksi joutuneen alueen, joka vastaa yhteisen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön tasoa 3, jäljempänä ”NUTS 3 -tason alueet”, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 (17), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella ( EY ) N:o 868 / 2014 , tai sen osia. Tuettavien alueiden on oltava alueita, joihin siirtymän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin, etenkin siltä osin kuin on kyse fossiilisten polttoaineiden tuotannossa odotetuista työpaikkojen menetyksistä ja kasvihuonekaasuvaltaisimpien teollisuuslaitosten tuotantoprosessien muuttamistarpeista.

1. Jäsenvaltioiden on laadittava liitteessä II esitetyn mallin mukaisesti yhdessä asianomaisten alueiden paikallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa ja asetuksen (EU) …/… [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] 6 artiklassa vahvistetun kumppanuusperiaatteen mukaisesti sekä tapauksen mukaan EIP:n ja EIR:n tuella yksi tai useampia alueellisia oikeudenmukaista siirtymää koskevia suunnitelmia, jotka kattavat yhden tai useamman vaikutusten kohteeksi joutuneen alueen, joka vastaa yhteisen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön tasoa 3, jäljempänä ”NUTS 3 -tason alueet”, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 (17), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella ( EU ) 2016 / 2066 , tai sen osia. Tuettavien alueiden on oltava alueita, joihin siirtymän taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin, etenkin siltä osin kuin on kyse fossiilisten polttoaineiden tuotannossa odotetuista työpaikkojen menetyksistä ja kasvihuonekaasuvaltaisimpien teollisuuslaitosten tuotantoprosessien muuttamistarpeista.

Tarkistus 51

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – a alakohta

Komission teksti

Tarkistus

a)	kuvaus kansallisen tason siirtymäprosessista ilmastoneutraaliin talouteen, mukaan luettuna aikataulu keskeisille siirtymävaiheille, jotka ovat kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tuoreimman version mukaisia;

kuvaus kansallisen tason siirtymäprosessista kohti unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä ilmastoneutraaliin talouteen vuoteen 2050 mennessä , mukaan luettuna aikataulu keskeisille siirtymävaiheille, jotka ovat kansallisen energia- ja ilmastosuunnitelman tuoreimman version mukaisia;

Tarkistus 52

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – b alakohta

Komission teksti

Tarkistus

b)	perustelu alueiden yksilöimiseksi a alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi, joihin siirtymäprosessin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja joita olisi tuettava JTF-rahastosta 1 kohdan mukaisesti;

b)	perustelu alueiden yksilöimiseksi a alakohdassa tarkoitetuiksi alueiksi, joihin siirtymäprosessin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin ja joita olisi tuettava JTF-rahastosta 1 kohdan mukaisesti , mukaan luettuina sellaiset indikaattorit kuin työttömyysaste ja väestökadon aste ;

Tarkistus 53

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – c alakohta

Komission teksti

Tarkistus

arviointi siirtymähaasteista alueilla, joihin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin, mukaan luettuna ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset; arvioinnissa olisi yksilöitävä niiden työpaikkojen ja työpaikkojen menetysten määrä, joihin vaikutus mahdollisesti kohdistuu, kehitystarpeet sekä tavoitteet, jotka olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä ja jotka liittyvät kasvihuonekaasuvaltaisen toiminnan muuttamiseen tai lopettamiseen näillä alueilla;

vaikutustenarviointi siirtymähaasteista alueilla, joihin vaikutukset kohdistuvat kielteisimmin, mukaan luettuna ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen yhteiskunnalliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset; arvioinnissa olisi yksilöitävä niiden työpaikkojen ja työpaikkojen menetysten määrä, joihin vaikutus mahdollisesti kohdistuu, mahdolliset vaikutukset valtion tuloihin, kehitystarpeet sekä tavoitteet, jotka liittyvät kasvihuonekaasuvaltaisen toiminnan muuttamiseen tai lopettamiseen näillä alueilla , ja energiaköyhyyttä koskevat haasteet ;

Tarkistus 54

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – d alakohta

Komission teksti

Tarkistus

d)	kuvaus JTF-tuen odotetusta panoksesta ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen yhteiskunnallisten, taloudellisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten käsittelyyn;

d)	kuvaus JTF-tuen odotetusta panoksesta ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisen yhteiskunnallisten, väestörakenteeseen liittyvien, taloudellisten , terveydellisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten käsittelyyn;

Tarkistus 55

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – e alakohta

Komission teksti

Tarkistus

e)	arviointi tuen johdonmukaisuudesta muihin kansallisiin ja alueellisiin strategioihin ja suunnitelmiin nähden;

e)	tapauksen mukaan arviointi tuen johdonmukaisuudesta muihin kansallisiin ja alueellisiin strategioihin ja suunnitelmiin nähden;

Tarkistus 56

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta – h alakohta

Komission teksti

Tarkistus

jos tukea myönnetään muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin, kattava luettelo tällaisista toimista ja yrityksistä sekä perustelu tällaisen tuen tarpeellisuudesta puuteanalyysillä, jossa osoitetaan, että jos investointia ei tehdä, odotettu työpaikkojen menetysten määrä ylittäisi odotetun uusien työpaikkojen määrän;

jos tukea myönnetään muihin yrityksiin kuin pk-yrityksiin tehtäviin tuotannollisiin investointeihin, suuntaa-antava luettelo tällaisista toimista ja yrityksistä sekä perustelu tällaisen tuen tarpeellisuudesta puuteanalyysillä, jossa osoitetaan, että jos investointia ei tehdä, odotettu työpaikkojen menetysten määrä ylittäisi odotetun uusien työpaikkojen määrän;

Tarkistus 57

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 3 kohta

Komission teksti	Tarkistus
3. Alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon on otettava mukaan asiaan liittyvät kumppanit asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [6] artiklan mukaisesti.	3. Alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon on otettava mukaan asiaan liittyvät kumppanit asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [6] artiklan mukaisesti ja tapauksen mukaan EIP ja EIR .

Tarkistus 58

Ehdotus asetukseksi

8 artikla – 2 kohta

Komission teksti	Tarkistus
2. Tuotosindikaattoreiden lähtötasona käytetään nollaa. Vuodelle 2024 asetetut välitavoitteet ja vuodelle 2029 asetetut tavoitteet ovat kumulatiivisia. Tavoitteita ei saa tarkistaa sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ohjelman muuttamista koskevan pyynnön, joka on toimitettu asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [14 artiklan 2 kohdan] mukaisesti.	2. Tuotosindikaattoreiden lähtötasona käytetään nollaa. Vuodelle 2024 asetetut välitavoitteet ja vuodelle 2029 asetetut tavoitteet ovat kumulatiivisia.

Tarkistus 59

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Jos komissio katsoo ohjelman lopullisen tuloksellisuuskertomuksen tarkastelun perusteella , että JTF-varojen yhden tai useamman tuotos- ja tulosindikaattorin osalta vahvistetusta tavoitteesta ei ole saavutettu vähintään 65:tä prosenttia, se voi tehdä rahoitusoikaisuja asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] [98] artiklan mukaisesti vähentämällä JTF-rahastosta kyseiseen toimintalinjaan maksettavaa tukea suhteessa saavutuksiin .

Ohjelman lopullisen tuloksellisuuskertomuksen tarkastelun perusteella komissio voi tehdä rahoitusoikaisuja asetuksen (EU) [uusi yhteisiä säännöksiä koskeva asetus] mukaisesti.

Tarkistus 60

Ehdotus asetukseksi

10 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

10 a artikla

Siirtymäsäännökset

Jäsenvaltioille myönnetään … päivään …kuuta … saakka [yksi vuosi tämän asetuksen voimaantulosta] siirtymäkausi alueellisten oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien laatimista ja hyväksymistä varten. Kaikkien jäsenvaltioiden on oltava siirtymäkauden aikana täysin oikeutettuja tämän asetuksen mukaiseen rahoitukseen, jota komissio ei ota huomioon määrärahan vapauttamista tai rahoituksen menettämistä koskevaa päätöstä käsitellessään.

Tarkistus 61

Ehdotus asetukseksi

10 b artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

10 b artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee viimeistään seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnin loppuun mennessä JTF-rahaston täytäntöönpanoa ja arvioi, onko aiheellista muuttaa sen soveltamisalaa asetukseen (EU) 2020/852 mahdollisesti tehtyjen muutosten, asetuksessa (EU) 2020/… [EU:n ilmastolaki] vahvistettujen unionin ilmastotavoitteiden sekä kestävää rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa tapahtuneen kehityksen mukaisesti. Komissio antaa tältä pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon voidaan liittää lainsäädäntöehdotuksia.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A9-0135/2020).

(11) COM(2019)0640, 11.12.2019.

(12) COM(2020)0021, 14.1.2020.

(11) COM(2019)0640, 11.12.2019.

(12) COM(2020)0021, 14.1.2020.

(13) Ks. komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta (COM(2018)0773).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).

(16) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(16 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).

22.9.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 385/317

P9_TA(2020)0225

Sen toteaminen, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835 – 2017/0360R(NLE))

(2021/C 385/33)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2017)0835),

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 2 artiklan ja 7 artiklan 1 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

—	ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2004 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman komission tiedonannosta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (1),

—	ottaa huomioon 15. lokakuuta 2003 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta – Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen (2),

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi” (3),

—	ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Puolan tilanteesta (4),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Puolan viimeaikaisista tapahtumista ja niiden vaikutuksesta Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin perusoikeuksiin (5),

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltion ja demokratian tilasta Puolassa (6),

—	ottaa huomioon, että komissio käynnisti tammikuussa 2016 oikeusvaltiotoimintakehyksen mukaisen jäsennellyn vuoropuhelun,

—	ottaa huomioon oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa 27. heinäkuuta 2016 annetun komission suosituksen (EU) 2016/1374 (7),

—	ottaa huomioon oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa 21. joulukuuta 2016 annetun komission suosituksen (EU) 2017/146 (8), joka täydentää suositusta (EU) 2016/1374,

—	ottaa huomioon oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa 26. heinäkuuta 2017 annetun komission suosituksen (EU) 2017/1520 (9), joka täydentää suosituksia (EU) 2016/1374 ja (EU) 2017/146,

—	ottaa huomioon oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa 20. joulukuuta 2017 annetun komission suosituksen (EU) 2018/103 (10), joka täydentää komission suosituksia (EU) 2016/1374, (EU) 2017/146 ja (EU) 2017/1520,

—	ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta (11),

—	ottaa huomioon 14. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman seksuaalikasvatuksen kriminalisoinnista Puolassa (12),

—	ottaa huomioon 18. joulukuuta 2019 antamansa päätöslauselman hlbti-henkilöihin kohdistuvasta julkisesta syrjinnästä ja vihapuheesta, mukaan lukien hlbti-vapaat alueet (13),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2019 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2017 (14),

—	ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa (15),

—	ottaa huomioon 16. tammikuuta 2020 antamansa päätöslauselman käynnissä olevista SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisista Puolaa ja Unkaria koskevista kuulemisista (16),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2020 antamansa päätöslauselman EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi (17),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (18),

—	ottaa huomioon 13. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon heikentämispyrkimyksistä EU:ssa (19),

—	ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman EU:n liittymisestä Istanbulin yleissopimukseen ja muista toimenpiteistä sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi (20),

—	ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (21),

—	ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2019 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeuksien ja arvojen ohjelman perustamisesta (22),

—

ottaa huomioon komission Puolaa vastaan käynnistämät neljä rikkomusmenettelyä, jotka liittyvät Puolan oikeusjärjestelmän uudistukseen ja joista kaksi ensimmäistä ovat johtaneet unionin tuomioistuimen tuomioihin (23), joissa todetaan, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, jossa vahvistetaan tehokkaan oikeussuojan periaate, on rikottu, kun taas kaksi muuta menettelyä ovat vielä kesken,

—	ottaa huomioon kolme kuulemista, jotka yleisten asioiden neuvosto järjesti Puolan kanssa vuonna 2018 SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan Varsovaan 19.–21. syyskuuta 2018 tekemän vierailun jälkeen 3. joulukuuta 2018 päivätyn virkamatkaraportin sekä valiokunnassa 20. marraskuuta 2018 ja 23. huhtikuuta 2020 pidetyt kuulemistilaisuudet Puolan oikeusvaltiotilanteesta,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston ja Euroopan petostentorjuntaviraston vuosikertomukset,

—	ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 2018 antamat suositukset nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksista,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomion, 24. heinäkuuta 2014, Al Nashiri v. Puola, (hakemus nro. 28761/11),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 89 artiklan ja 105 artiklan 5 kohdan,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan väliaikaisen mietinnön (A9-0138/2020),

ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa määrätään ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa todetaan;

ottaa huomioon, että toisin kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan soveltamisala ei rajoitu unionin oikeuden kattamiin aloihin, kuten 15. lokakuuta 2003 annetussa komission tiedonannossa todetaan, ja että unioni voi näin ollen arvioida, onko olemassa selvä vaara, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja yhteisiä arvoja loukataan vakavasti, ei pelkästään silloin, kun loukkaus tapahtuu tällä rajatulla alalla, vaan myös silloin, kun loukkaus tapahtuu aloilla, joilla jäsenvaltiot toimivat itsenäisesti;

toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa mainittujen arvojen rikkomista jäsenvaltiossa koskeva selvä vaara ei koske ainoastaan yksittäistä jäsenvaltiota, jossa riski on olemassa, vaan vaikuttaa aina kielteisesti muihin jäsenvaltioihin, niiden keskinäiseen luottamukseen ja unionin koko luonteeseen;

D.	ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan mukaisesti sitoutuneet vapaasti ja vapaaehtoisesti sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuihin yhteisiin arvoihin;

toteaa, että parlamentin huolenaiheet liittyvät seuraaviin seikkoihin:

—	lainsäädäntöjärjestelmän ja vaalijärjestelmän toimivuus

—	oikeuslaitoksen riippumattomuus ja tuomareiden oikeudet

—	perusoikeuksien suojaaminen;

toistaa useissa oikeusvaltion ja demokratian tilanteesta Puolassa antamissaan päätöslauselmissa esittämänsä kannan, jonka mukaan tässä päätöslauselmassa mainitut tosiseikat ja suuntaukset yhdessä merkitsevät systeemistä uhkaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan arvoille ja muodostavat selvän vaaran niiden vakavasta rikkomisesta;

ilmaisee syvän huolensa siitä, että kolmesta Puolan viranomaisten kanssa neuvostossa pidetystä kuulemisesta, useista Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa Puolan viranomaisten läsnä ollessa käydyistä keskusteluista, Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja Euroopan neuvoston hälyttävistä raporteista ja neljästä komission käynnistämästä rikkomusmenettelystä huolimatta Puolan oikeusvaltiotilannetta ei ole korjattu vaan se on heikentynyt vakavasti SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamisen jälkeen; katsoo, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn puitteissa neuvostossa käydyt keskustelut eivät ole olleet säännöllisiä eivätkä jäsenneltyjä eikä niissä ole käsitelty riittävästi menettelyn käynnistämisen syynä olleita olennaisia kysymyksiä eikä kartoitettu asianmukaisesti sitä, millainen vaikutus Puolan hallituksen toimilla on SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuihin arvoihin;

panee merkille, että komission 20. joulukuuta 2017 antama, SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen perusteltu ehdotus oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa: ehdotus neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (24), on rajallinen soveltamisalaltaan, sillä se koskee Puolan oikeusvaltiotilannetta suppeassa merkityksessä oikeuslaitoksen riippumattomuutena; katsoo, että perustellun ehdotuksen soveltamisalaa on kiireellisesti laajennettava sisällyttämällä siihen selvä riski unionin muiden perusarvojen, erityisesti demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, vakavista loukkauksista;

katsoo, että viimeisimmät tapahtumat SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisissa kuulemisissa tuovat jälleen korostetusti esiin, että tarvitaan välittömästi demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevaa täydentävää ja ennaltaehkäisevää unionin mekanismia, kuten parlamentti esitti 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa;

vahvistaa kantansa, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita, mukaan lukien tarve suojata edunsaajien oikeudet, ja kehottaa neuvostoa aloittamaan toimielinten väliset neuvottelut mahdollisimman pian;

toistaa kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman budjettimäärärahoja seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä koskevan kantansa ja kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan, että kansallisille ja paikallisille kansalaisyhteiskunnan organisaatiolle annetaan riittävästi rahoitusta, jotta voidaan lisätä ruohonjuuritason tukea demokratialle, oikeusvaltioperiaatteelle ja perusoikeuksille Puolassa ja muissa jäsenvaltioissa;

Puolan lainsäädäntöjärjestelmän ja vaalijärjestelmän toimivuus

Puolan parlamentin käyttämä valta tarkistaa perustuslakia

tuomitsee sen, että Puolan parlamentti otti itselleen perustuslain tarkistamisvaltuudet, joita sillä ei ollut toimiessaan tavallisena lainsäätäjänä, kun se hyväksyi 22. joulukuuta 2015 lain perustuslakituomioistuimesta annetun lain muuttamisesta (25) ja 22. heinäkuuta 2016 perustuslakituomioistuimesta annetun lain (26), kuten perustuslakituomioistuin totesi 9. maaliskuuta (27), 11. elokuuta (28) ja 7. marraskuuta 2016 (29) antamissaan tuomioissa (30);

pitää lisäksi valitettavana, että Puolan parlamentti on hyväksynyt monia erityisen arkaluonteisia säädöksiä aikana, jolloin lakien riippumatonta perustuslainmukaisuuden valvontaa ei voida enää tehokkaasti taata, kuten 30. joulukuuta 2015 annettu laki, jolla muutetaan virkamieslakia ja tiettyjä muita lakeja (31), 15. tammikuuta 2016 annettu laki, jolla muutetaan poliisilakia ja tiettyjä muita lakeja (32), 28. tammikuuta 2016 annettu laki syyttäjälaitoksesta (33) ja 28. tammikuuta 2016 annettu laki, jolla pannaan täytäntöön yleistä syyttäjälaitosta koskeva laki (34), 18. maaliskuuta 2016 annettu laki, jolla muutetaan oikeusasiamiestä koskevaa lakia ja tiettyjä muita lakeja (35), 22. kesäkuuta 2016 annettu laki kansallisesta medianeuvostosta (36), 10. kesäkuuta 2016 annettu laki terrorismintorjunnasta (37) sekä useita muita säädöksiä, joilla järjestetään oikeusjärjestelmää perinpohjaisesti uudelleen (38);

Nopeutettujen lainsäädäntömenettelyjen käyttö

10.

pitää valitettavana, että Puolan parlamentti käyttää usein nopeutettuja lainsäädäntömenettelyjä hyväksyessään keskeistä lainsäädäntöä, jolla uudistetaan oikeuslaitoksen organisaatiota ja toimintaa, kuulematta mielekkäällä tavalla sidosryhmiä, esimerkiksi tuomarikuntaa (39);

Vaalilaki ja vaalien järjestäminen

11.

panee huolestuneena merkille, että Etyjin mukaan tiedotusvälineiden puolueellisuus ja suvaitsematon retoriikka lokakuun 2019 parlamenttivaalien kampanjassa olivat merkittävä huolenaihe (40) ja että vaikka kaikki ehdokkaat pystyivät kampanjoimaan vapaasti, valtion korkeat virkamiehet käyttivät julkisesti rahoitettuja tapahtumia kampanjaviestintään; panee lisäksi merkille, että vallassa olevan puolueen hallitseva asema julkisissa tiedotusvälineissä vahvisti entisestään sen ylivoimaa (41); pitää valitettavana, että vihamielisyys, tiedotusvälineiden uhkailu, suvaitsematon retoriikka ja valtion varojen väärinkäyttötapaukset veivät huomion Puolan kesä- ja heinäkuun 2020 presidentinvaaliprosessista (42);

12.

on huolissaan siitä, että korkeimman oikeuden uuden erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaoston (jäljempänä ”erityisvalvontajaosto”), jonka enemmistö koostuu uuden kansallisen tuomarineuvoston nimittämistä tuomareista ja jota ei ehkä hyväksytä riippumattomaksi tuomioistuimeksi unionin tuomioistuimen arvioinnin mukaan, tehtävänä on varmistaa parlamenttivaalien pätevyys ja tutkia vaaleihin liittyviä kiistoja; toteaa, että tämä herättää vakavaa huolta vallanjaosta ja Puolan demokratian toiminnasta, sillä se tekee vaaliriitojen oikeudellisen valvonnan erityisen alttiiksi poliittiselle vaikuttamiselle ja voi aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta tällaisen oikeudellisen valvonnan pätevyydestä (43);

13.

panee merkille, että Venetsian komission vuoden 2002 hyvän käytännön ohjeissa vaaliasioissa (44) annetaan selkeät suuntaviivat parlamenttivaalien järjestämisestä yleisissä hätätilanteissa ja myös epidemioiden aikana; panee merkille, että vaikka näiden ohjeiden mukaan poikkeukselliset äänestysjärjestelyt ovat mahdollisia, niiden käyttöön ottamista koskevien muutosten katsotaan olevan parhaiden eurooppalaisten käytäntöjen mukaisia vain silloin, jos yleisen äänioikeuden periaate taataan; katsoo, että tämä ei päde 10. toukokuuta 2020 järjestettäviksi suunniteltujen presidentinvaalien vaalijärjestelyihin tehtyihin muutoksiin, koska ne saattaisivat estää vaalien toimittamisen rehellisellä, salaisella ja yhdenvertaisella tavalla kunnioittaen täysimääräisesti oikeutta yksityisyyteen (45) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (46) mukaisesti; toteaa lisäksi, että nämä muutokset ovat vastoin Puolan perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka kehitettiin perustuslainmukaisuuden valvonnan ollessa vielä tehokasta ja jonka mukaan vaalilain muuttaminen ei ole enää sallittua kuusi kuukautta ennen vaaleja; panee huolestuneena merkille, että ilmoitus presidentinvaalien lykkäämisestä annettiin vain neljä päivää ennen suunniteltua päivämäärää;

Oikeuslaitoksen ja muiden elinten riippumattomuus ja tuomareiden oikeudet Puolassa

Oikeusjärjestelmän uudistus – yleisiä huomioita

14.

toteaa, että vaikka oikeusjärjestelmän organisointi kuuluu kansalliseen toimivaltaan, unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että jäsenvaltioiden on tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan; muistuttaa, että kansalliset tuomarit ovat myös unionin oikeutta soveltavia eurooppalaisia tuomareita, minkä vuoksi heidän riippumattomuutensa on yhteinen huolenaihe unionille, myös unionin tuomioistuimelle, jonka on valvottava oikeusvaltioperiaatteen noudattamista, sellaisena kuin se on vahvistettu SEU-sopimuksen 19 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä ”perusoikeuskirja”) 47 artiklassa unionin oikeuden soveltamisen alalla; kehottaa Puolan viranomaisia suojelemaan ja ylläpitämään Puolan tuomioistuinten riippumattomuutta;

Perustuslakituomioistuimen kokoonpano ja toiminta

15.

muistuttaa, että perustuslakituomioistuinta koskevat lait, jotka hyväksyttiin 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016, sekä vuoden 2016 lopussa hyväksytty kolmen säädöksen paketti (47) horjuttivat vakavasti perustuslakituomioistuimen riippumattomuutta ja legitiimiyttä ja että perustuslakituomioistuin julisti 22. joulukuuta 2015 ja 22. heinäkuuta 2016 annetut lait perustuslain vastaisiksi 9. maaliskuuta 2016 ja 11. elokuuta 2016; muistuttaa, että Puolan viranomaiset eivät tuolloin julkaisseet kyseisiä tuomioita eivätkä panneet niitä täytäntöön; pitää erittäin valitettavana, että Puolan lakien perustuslainmukaisuutta ei voida enää tehokkaasti taata Puolassa edellä mainittujen lainsäädäntömuutosten voimaantulon jälkeen (48); kehottaa komissiota harkitsemaan rikkomusmenettelyn käynnistämistä perustuslakituomioistuinta koskevan lainsäädännön, sen laittoman kokoonpanon ja Euroopan unionin tuomioistuimen 19. marraskuuta 2019 antaman ennakkoratkaisun (49) noudattamisen estämiseen liittyvän roolin osalta;

Korkeimman oikeuden tuomareiden eläkkeelle siirtymistä, nimittämistä ja kurinpitoa koskevat menettelyt

16.

muistuttaa, että vuonna 2017 muutokset korkeimman oikeuden ensimmäisen presidentin (jäljempänä ensimmäinen presidentti) virkaan ehdokkaina olevien nimittämismenetelmään veivät kaiken merkityksen korkeimman oikeuden tuomarien osallistumiselta valintamenettelyyn; tuomitsee sen, että 20. joulukuuta 2019 annettu laki, jolla muutettiin yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annettua lakia, korkeinta oikeutta koskevaa lakia ja tiettyjä muita lakeja lakeja (jäljempänä ”20. joulukuuta 2019 annettu laki”) (50), vähentää entisestään tuomarien osallistumista korkeimman oikeuden ensimmäisen presidentin valintaprosessiin, sillä siinä otetaan käyttöön Puolan tasavallan presidentin nimittämä virkaa tekevän ensimmäisen presidentin virka ja vähennetään päätösvaltaista jäsenmäärää kolmannella kierroksella vain 32 tuomariin 125:sta, mikä käytännössä johtaa Puolan perustuslain 183 pykälän 3 momentissa vahvistetusta Puolan tasavallan presidentin ja tuomarikunnan välisen vallanjaon mallista luopumiseen (51);

17.

panee huolestuneena merkille virkaa tekevän ensimmäisen presidentin nimittämiseen ja hänen nimittämisensä jälkeen toteuttamiinsa toimiin liittyneet sääntöjenvastaisuudet; on erittäin huolissaan siitä, että ensimmäisen presidentin virkaan ehdolla olevien valintaprosessissa ei noudatettu Puolan perustuslain 183 pykälää eikä korkeimman oikeuden työjärjestystä ja että siinä ei noudatettu korkeimman oikeuden tuomareiden yleiskokouksen (jäljempänä ”yleiskokous”) jäsenten neuvotteluja koskevia perusvaatimuksia; toteaa pahoitellen, että epäilyt, jotka koskevat yleiskokouksessa järjestetyn valintaprosessin pätevyyttä sekä virkaa tekevien presidenttien puolueettomuutta ja riippumattomuutta valintaprosessin aikana, voivat edelleen heikentää vallanjakoa ja Puolan tasavallan presidentin 25. toukokuuta 2020 nimittämän korkeimman oikeuden uuden ensimmäisen presidentin legitimiteettiä ja kyseenalaistaa siten korkeimman oikeuden riippumattomuuden; muistuttaa, että Puolan tasavallan presidentti rikkoi samalla tavoin lakia, kun hän nimitti perustuslakituomioistuimen presidentin;

18.

jakaa komission huolen siitä, että Puolan tasavallan presidentin (ja joissain tapauksissa oikeusministerin) mahdollisuus käyttää vaikutusvaltaa korkeimman oikeuden tuomareita vastaan käynnistetyissä kurinpitomenettelyissä nimittämällä kurinpitomenettelystä vastaavan virkamiehen tutkimaan asiaa, jolloin korkeimman oikeuden nimittämä kurinpitomenettelystä vastaava virkamies suljetaan pois kyseisestä menettelystä, herättää huolta vallanjaon periaatteen kannalta ja saattaa vaikuttaa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen (52);

19.

muistuttaa, että unionin tuomioistuin katsoi 24. kesäkuuta 2019 antamassaan tuomiossa (53), että korkeimman oikeuden nykyisten tuomareiden eläkeiän alentaminen on unionin oikeuden vastaista ja rikkoo tuomareiden erottamattomuuden periaatetta ja siten oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaatetta, sen jälkeen, kun se oli aiemmin hyväksynyt komission välitoimia koskevan pyynnön 17. joulukuuta 2018 antamallaan määräyksellä (54); panee merkille, että Puolan viranomaiset hyväksyivät 21. marraskuuta 2018 lain, jolla muutettiin korkeimmasta oikeudesta annettua lakia (55), noudattaakseen unionin tuomioistuimen määräystä, mikä on tähän mennessä ainoa tapaus, jossa ne ovat kumonneet oikeusjärjestelmää sääntelevää lainsäädäntökehystä koskevat muutokset unionin tuomioistuimen päätöksen perusteella;

Korkeimman oikeuden kurinpitoasioita käsittelevän jaoston ja erityisvalvontajaoston kokoonpano ja toiminta

20.

muistuttaa, että vuonna 2018 korkeimpaan oikeuteen perustettiin kaksi uutta jaostoa, kurinpitoasioita käsittelevä jaosto ja erityisvalvontajaosto, ja ne miehitettiin uuden kansallisen tuomarineuvoston valitsemilla vastikään nimitetyillä tuomareilla, joille annettiin erityisiä toimivaltuuksia, kuten erityisvalvontajaoston valtuudet kumota alemman oikeusasteen tuomioistuinten tai korkeimman oikeuden itsensä antamat lopulliset tuomiot ylimääräisellä uudelleentarkastelulla ja kurinpitoasioita käsittelevän jaoston valtuudet määrätä kurinpitoasioissa tuomioita muille korkeimman oikeuden ja yleisten tuomioistuinten tuomareille, mikä loi tosiasiallisesti ”korkeimman oikeuden korkeimman oikeuden sisälle” (56);

21.

muistuttaa, että 19. marraskuuta 2019 antamassaan päätöksessä (57) unionin tuomioistuin vastasi korkeimman oikeuden (työoikeuden ja sosiaaliturva-asioiden jaoston, jäljempänä ”työoikeuden jaosto”) esittämään ennakkoratkaisupyyntöön, joka koski kurinpitoasioita käsittelevää jaostoa, ja totesi, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus olla ottamatta huomioon kansallisen lainsäädännön säännöksiä, joilla varataan toimivalta ratkaista asia, jossa voidaan soveltaa unionin oikeutta elimeen, joka ei täytä riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimuksia;

22.

panee merkille, että ennakkoratkaisua pyytänyt korkein oikeus (työoikeuden jaosto) totesi myöhemmin 5. joulukuuta 2019 antamassaan tuomiossa (58), että kurinpitoasioita käsittelevä jaosto ei täytä Puolan ja unionin oikeuden mukaisia riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen vaatimuksia, ja toteaa, että korkein oikeus (siviili-, rikos- ja työoikeuden jaostot) antoi 23. tammikuuta 2020 päätöslauselman (59), jossa se toisti, että kurinpitoasioita käsittelevä jaosto ei ole tuomioistuin sen riippumattomuuden puutteen vuoksi, minkä vuoksi sen päätöksiä ei voida pitää asianmukaisesti valtuutetun tuomioistuimen antamina; panee erittäin huolestuneena merkille, että Puolan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että näillä päätöksillä ei ole oikeudellista merkitystä kurinpitoasioita käsittelevän jaoston ja uuden kansallisen tuomarineuvoston toiminnan jatkumisen kannalta, ja että perustuslakituomioistuin julisti 20. huhtikuuta 2020 korkeimman oikeuden päätöslauselman perustuslain vastaiseksi (60) ja loi siten Puolaan vaarallisen oikeudellisen kahtiajaon, joka loukkaa avoimesti unionin oikeuden ensisijaisuutta ja unionin tuomioistuimen tulkinnan mukaan erityisesti SEU-sopimuksen 19 artiklan 1 kohtaa, sillä se rajoittaa unionin tuomioistuimen 19. marraskuuta 2019 tekemän päätöksen (61) tehokkuutta ja estää puolalaisia tuomioistuimia panemasta sitä täytäntöön (62);

23.

panee merkille unionin tuomioistuimen 8. huhtikuuta 2020 antaman määräyksen (63), jossa Puolaa kehotetaan välittömästi keskeyttämään kurinpitoasioita käsittelevän jaoston toimivaltaa koskevien kansallisten säännösten soveltaminen, ja kehottaa Puolan viranomaisia panemaan määräyksen pikaisesti täytäntöön; kehottaa Puolan viranomaisia noudattamaan määräystä täysimääräisesti ja kehottaa komissiota esittämään unionin tuomioistuimelle lisäpyynnön sakon määräämiseksi, jos määräystä rikotaan jatkuvasti; kehottaa komissiota käynnistämään kiireellisesti rikkomusmenettelyt, jotka liittyvät erityisvalvontajaoston toimivaltaa koskeviin kansallisiin säännöksiin, koska sen kokoonpanossa on samat puutteet kuin kurinpitoasioita käsittelevässä jaostossa;

Uuden kansallisen tuomarineuvoston kokoonpano ja toiminta

24.

muistuttaa, että jäsenvaltioilla on oikeus perustaa tuomarineuvosto, mutta jos tällainen neuvosto perustetaan, sen riippumattomuus on taattava eurooppalaisten normien ja jäsenvaltion perustuslain mukaisesti; muistuttaa, että sen jälkeen kun kansallista tuomarineuvostoa, joka on tuomioistuinten ja tuomareiden riippumattomuuden turvaamisesta Puolan perustuslain 186 pykälän 1 momentin mukaisesti vastaava elin, uudistettiin 8. joulukuuta 2017 annetulla lailla, jolla muutettiin kansallisesta tuomarineuvostosta annettua lakia ja eräitä muita lakeja (64), Puolan tuomarikunta menetti toimivaltuudet lähettää edustajia kansalliseen tuomarineuvostoon ja samalla vaikutusvaltansa tuomareiden rekrytointiin ja ylennyksiin; muistuttaa, että ennen uudistusta kansallisen tuomarineuvoston 25 jäsenestä 15 oli muiden tuomareiden valitsemia tuomareita, kun taas vuoden 2017 uudistuksen jälkeen Puolan parlamentin alahuone on valinnut nämä tuomarit; pitää erittäin valitettavana, että yhdessä kaikkien vanhojen sääntöjen nojalla nimitettyjen jäsenten toimikausien ennenaikaisen päättymisen kanssa vuoden 2018 alussa tämä toimenpide johti kansallisen tuomarineuvoston pitkälle menevään politisoitumiseen (65);

25.

muistuttaa, että pannessaan täytäntöön unionin tuomioistuimen 19. marraskuuta 2019 antamassa tuomiossa vahvistettuja kriteerejä korkein oikeus totesi 5. joulukuuta 2019 antamassaan tuomiossa ja 15. tammikuuta 2020 tekemissään päätöksissä (66) sekä 23. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, että uuden kansallisen tuomarineuvoston ratkaiseva rooli vasta perustetun kurinpitoasioita käsittelevän jaoston tuomareiden valinnassa heikentää viimeksi mainitun riippumattomuutta ja puolueettomuutta (67); on huolissaan uuden kansallisen tuomarineuvoston nykyisessä kokoonpanossaan nimittämien tai ylentämien tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja heidän ratkaisuihin osallistumisensa mahdollisista vaikutuksista menettelyjen pätevyyteen ja laillisuuteen;

26.

muistuttaa, että Euroopan tuomarineuvostojen verkosto keskeytti uuden kansallisen tuomarineuvoston jäsenyyden 17. syyskuuta 2018, koska se ei enää täyttänyt vaatimuksia, jotka koskevat riippumattomuutta toimeenpanovallasta ja lainsäätäjästä, ja käynnisti erottamismenettelyn huhtikuussa 2020 (68);

27.

kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt 12. toukokuuta 2011 annetusta kansallista tuomarineuvostoa koskevasta laista (69), sellaisena kuin se on muutettuna 8. joulukuuta 2017, ja pyytämään unionin tuomioistuinta keskeyttämään uuden kansallisen tuomarineuvoston toiminnan välitoimilla;

Yleisten tuomioistuinten organisaatiota, tuomioistuinten presidenttien nimittämistä ja yleisten tuomioistuinten tuomareiden eläkejärjestelyä koskevat säännöt

28.

pitää valitettavana, että oikeusministeri, joka on Puolan järjestelmässä myös valtakunnansyyttäjä, sai valtuudet nimittää ja erottaa alempien tuomioistuinten presidenttejä harkintansa mukaan kuuden kuukauden siirtymäkauden aikana ja että vuosina 2017–2018 oikeusministeri vaihtoi yli 150 tuomioistuinten presidenttiä ja varapresidenttiä; panee merkille, että tämän ajanjakson jälkeen tuomioistuinten presidenttien erottaminen jäi oikeusministerin tehtäväksi eikä näitä valtuuksia juurikaan valvota tehokkaasti; panee lisäksi merkille, että oikeusministeri sai myös muita ”kurinpidollisia” valtuuksia suhteessa tuomioistuinten presidentteihin ja ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten presidentteihin, joilla puolestaan on nyt laajat hallinnolliset valtuudet suhteessa alemman oikeusasteen tuomioistuinten presidentteihin (70); pitää valitettavana tätä merkittävää takaiskua oikeusvaltiolle ja oikeuslaitoksen riippumattomuudelle Puolassa (71);

29.

pitää valitettavana, että 20. joulukuuta 2019 annetulla lailla, joka tuli voimaan 14. helmikuuta 2020, muutettiin tuomareiden yleiskokousten kokoonpanoa ja siirrettiin osa näiden oikeudellisen itsehallinnon elinten toimivallasta oikeusministerin nimittämille tuomioistuinten presidenttien kollegioille (72);

30.

palauttaa mieliin, että unionin tuomioistuin totesi 5. marraskuuta 2019 antamassaan tuomiossa (73), että yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta 12. heinäkuuta 2017 annetun lain säännökset (74), joilla lasketaan yleisten tuomioistuinten tuomareiden eläkeikää, sallitaan oikeusministerin päättää heidän työtehtävissä jatkamisestaan ja asetetaan eri eläkeikä sukupuolesta riippuen, ovat ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa;

Tuomareiden oikeudet ja riippumattomuus, mukaan lukien tuomareiden uusi kurinpitojärjestelmä

31.

tuomitsee uudet säännökset, joilla otetaan käyttöön tuomareita ja tuomioistuinten presidenttejä koskevia uusia kurinpitorikkomuksia ja seuraamuksia, koska ne vaarantavat vakavasti oikeuslaitoksen riippumattomuuden (75); tuomitsee uudet säännökset, joilla kielletään tuomareiden kaikenlainen poliittinen toiminta, velvoitetaan tuomarit julkistamaan jäsenyytensä yhdistyksissä ja rajoitetaan sisällöllisesti oikeudellisen itsehallinnon elinten käsittelyjä, sillä ne ylittävät oikeusvarmuuden, tarpeellisuuden ja suhteellisuuden periaatteet rajoittaessaan tuomareiden sananvapautta (76);

32.

on syvästi huolissaan kurinpitomenettelyistä, joita Puolassa on käynnistetty tuomareita ja syyttäjiä vastaan heidän unionin oikeuden soveltamista koskevien oikeudellisten päätöstensä tai oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja oikeusvaltioperiaatetta puolustavien julkisten lausumiensa vuoksi; tuomitsee erityisesti sen, että yli 10:tä prosenttia tuomareista uhkaa kurinpitomenettely (77), koska he ovat allekirjoittaneet Etyjille osoitetun kirjeen presidentinvaalien asianmukaisesta toimittamisesta ja tukeneet repression kohteeksi joutuneita tuomareita; tuomitsee herjauskampanjan puolalaisia tuomareita vastaan ja virkamiesten osallistumisen siihen; kehottaa Puolan viranomaisia pidättäytymään kurinpitomenettelyjen väärinkäytöstä sekä muista oikeuslaitoksen auktoriteettia heikentävistä toimista;

33.

kehottaa Puolan viranomaisia poistamaan uudet (muun muassa kurinpitorikkomuksia koskevat) säännökset, jotka estävät tuomioistuimia tutkimasta muiden tuomareiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia kysymyksiä unionin oikeuden ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen näkökulmasta, ja estävät näin tuomareita noudattamasta unionin oikeuden mukaista velvollisuuttaan sivuuttaa unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevat kansalliset säännökset (78);

34.

pitää myönteisenä komission edellä mainittujen uusien säännösten osalta käynnistämiä rikkomusmenettelyjä; pitää valitettavana, että 29. huhtikuuta 2020 jälkeen ei ole tapahtunut edistystä; kehottaa komissiota käsittelemään asian ensisijaisena ja pyytämään unionin tuomioistuinta käyttämään nopeutettua menettelyä ja määräämään välitoimia, kun asia siirretään unionin tuomioistuimeen;

Valtakunnansyyttäjän asema ja syyttäjälaitoksen organisaatio

35.

tuomitsee oikeusministerin ja valtakunnansyyttäjän tehtävien yhdistämisen, valtakunnansyyttäjän toimivallan lisäämisen suhteessa syyttäjälaitokseen, oikeusministerin toimivallan lisäämisen oikeuslaitoksen osalta (27. heinäkuuta 2001 annettu laki yleisten tuomioistuinten organisaatiosta (79) sellaisena kuin se on muutettuna) ja näiden toimivaltuuksien valvonnan heikon aseman (kansallinen syyttäjäneuvosto), koska ne johtavat liian monien toimivaltuuksien kasautumiseen yhdelle henkilölle ja vaikuttavat suoraan kielteisesti syyttäjälaitoksen riippumattomuuteen politiikan kentästä, kuten Venetsian komissio on todennut (80);

36.

muistuttaa, että unionin tuomioistuin totesi 5. marraskuuta 2019 antamassaan tuomiossa, että yleisten syyttäjien eläkeiän laskeminen oli vastoin unionin lainsäädäntöä, koska siinä asetettiin eri eläkeikä Puolassa yleisinä syyttäjinä toimiville miehille ja naisille;

Yleisarvio Puolan oikeusvaltiotilanteesta

37.

on samaa mieltä komission, Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän ja tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan kanssa siitä, että kun otetaan huomioon edellä mainittujen oikeusjärjestelmää koskevaan lainsäädäntökehykseen tehtyjen erillisten muutosten vuorovaikutus ja kokonaisvaikutus, ne rikkovat vakavasti, pysyvästi ja systeemisesti oikeusvaltioperiaatetta ja antavat lainsäädäntö- ja toimeenpanovallan käyttäjille mahdollisuuden vaikuttaa koko oikeusjärjestelmän rakenteeseen ja toimintaan vallanjako- ja oikeusvaltioperiaatteen vastaisella tavalla, mikä heikentää merkittävästi Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuutta (81); tuomitsee vuodesta 2016 alkaen toteutettujen toimenpiteiden ja Puolan viranomaisten tekemien nimitysten epävakauttavan vaikutuksen Puolan oikeusjärjestykseen;

Perusoikeuksien suojelu Puolassa

Puolan ihmisoikeusvaltuutettu

38.

on huolissaan poliittisista hyökkäyksistä ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta vastaan (82); korostaa, että ihmisoikeusvaltuutettu on julkisesti arvostellut vastuualueeseensa liittyviä nykyisen hallituksen toteuttamia erilaisia toimenpiteitä; muistuttaa, että ihmisoikeusvaltuutetun ohjesääntö on kirjattu Puolan perustuslakiin ja että nykyisen ihmisoikeusvaltuutetun toimikauden on määrä päättyä syyskuussa 2020; muistuttaa, että Puolan perustuslain mukaan parlamentin alahuone valitsee ihmisoikeusvaltuutetun senaatin suostumuksella;

Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin

39.

on huolestunut raporteista, joissa kerrotaan oikeudenkäyntien aiheettomasta viivästymisestä, vaikeuksista saada oikeusapua pidätyksen aikana ja tapauksista, joissa asianajajan ja päämiehen välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta ei ole kunnioitettu riittävästi (83); kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti asianajajien tilannetta Puolassa; muistuttaa, että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada neuvoja sekä antaa riippumattoman asianajajan puolustaa ja edustaa itseään perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan mukaisesti;

40.

on huolissaan siitä, että sen jälkeen kun joulukuun 20. joulukuuta 2019 annettu laki tuli voimaan 14. helmikuuta 2020, vain erityisvalvontajaosto, jonka riippumattomuus ja puolueettomuus on itsessään kyseenalainen, on voinut päättää, onko tuomari tai tuomioistuin riippumaton ja puolueeton, joten kansalaiset menettävät tuomioistuinvalvonnan tärkeän osatekijän kaikissa muissa oikeusasteissa (84); muistuttaa, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin velvoittaa kaikki tuomioistuimet tarkistamaan omasta aloitteestaan, täyttävätkö ne riippumattomuuden ja puolueettomuuden vaatimukset (85);

Tiedonsaantioikeus ja sananvapaus, tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus mukaan luettuna

41.

toteaa jälleen, että tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus ovat erottamaton osa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta ja että tiedonanto-oikeus ja tiedonsaantioikeus ovat osa perustavaa laatua olevia demokraattisia arvoja, joiden pohjalle unioni on perustettu; muistuttaa, että parlamentti kehotti 16. tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa neuvostoa käsittelemään, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisissa kuulemisissa uutta kehitystä sananvapauden ja myös tiedotusvälineiden vapauden osalta;

42.

palauttaa mieliin, että 14. syyskuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti ilmaisi huolensa aiemmin hyväksytyistä ja vastikään ehdotetuista muutoksista Puolan tiedotusvälineitä koskevaan lakiin; kehottaa jälleen komissiota arvioimaan annetun lainsäädännön yhteensopivuutta EU:n oikeuden ja etenkin perusoikeuskirjan 11 artiklan ja julkisia tiedotusvälineitä koskevan unionin lainsäädännön kanssa;

43.

on vakavasti huolissaan Puolan viranomaisten viime vuosina toteuttamista yleisradioyhtiötä koskevista toimista, mukaan lukien julkisen yleisradioyhtiön muuttaminen hallitusta kannattavaksi yleisradioyhtiöksi, julkisten tiedotusvälineiden ja niiden hallintoelinten riippumattomien tai eriävien äänten vaientaminen ja yleisradioyhtiöiden lähettämän sisällön valvominen (86); muistuttaa, että Puolan perustuslain 54 pykälässä taataan sananvapaus ja kielletään sensuuri;

44.

on syvästi huolissaan siitä, että jotkut poliitikot käyttävät kohtuuttoman paljon kunnianloukkauskanteita toimittajia vastaan, mukaan lukien rikosoikeudellisten sakkojen määrääminen ja toimittajien estäminen harjoittamasta ammattiaan; pelkää, että tällä on tukahduttava vaikutus ammattiin ja toimittajien ja tiedotusvälineiden riippumattomuuteen (87); kehottaa Puolan viranomaisia takaamaan asianmukaisten oikeussuojakeinojen saatavuuden toimittajille ja heidän perheilleen, jotka joutuvat sellaisten oikeudenkäyntien kohteeksi, joiden tarkoituksena on vaientaa tai pelotella riippumattomia tiedotusvälineitä; kehottaa Puolan viranomaisia panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan neuvoston 13. huhtikuuta 2016 antaman suosituksen journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta (88); pitää valitettavana, että komissio ei ole esittänyt lainsäädäntöä, jolla torjutaan strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita ja jolla suojeltaisiin myös puolalaisia toimittajia ja tiedotusvälineitä haitantekotarkoituksessa nostetuilta kanteilta;

45.

on huolissaan raportoiduista tapauksista, joissa toimittajia on pidätetty työssään, kun he ovat uutisoineet liikkumisrajoitusten vastaisista mielenosoituksista covid-19-epidemian aikana (89);

Akateeminen vapaus

46.

toteaa olevansa huolissaan tutkijoita vastaan kunnianloukkauksesta nostettavien oikeudenkäyntien käytöstä ja niillä uhkailemisesta; kehottaa Puolan viranomaisia kunnioittamaan sananvapautta ja akateemista vapautta kansainvälisten normien mukaisesti (90);

47.

kehottaa Puolan parlamenttia kumoamaan Kansallisen muistiperinnön instituutista – Puolan kansaa vastaan tehtyjen rikosten syytekomissiosta 18. joulukuuta 1998 annetun lain (91) 6 c luvun, joka vaarantaa ilmaisunvapauden ja riippumattoman tutkimustoiminnan tekemällä niistä siviilioikeudellisen rikkomuksen, josta voidaan nostaa kanne siviilituomioistuimissa sillä perusteella, että se vahingoittaa Puolan ja sen kansan mainetta, esimerkkinä syytökset Puolan tai puolalaisten osallisuudesta holokaustiin (92);

Kokoontumisvapaus

48.

toistaa Puolan hallitukselle esittämänsä kehotuksen kunnioittaa kokoontumisvapautta poistamalla nykyisestä julkisista kokoontumisista 24. heinäkuuta 2015 annetusta laista (93), sellaisena kuin se on muutettuna 13. joulukuuta 2016 (94), säännökset, joissa asetetaan etusijalle hallituksen hyväksymät ”sykliset” kokoontumiset (95); kehottaa Puolan viranomaisia pidättymään rikosoikeudellisten seuraamusten määräämisestä henkilöille, jotka osallistuvat rauhanomaisiin kokoontumisiin tai vastamielenosoituksiin, ja luopumaan rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan nostetuista rikossyytteistä; kehottaa Puolan viranomaisia lisäksi suojelemaan asianmukaisesti rauhanomaisia kokoontumisia ja saattamaan oikeuden eteen henkilöt, jotka hyökkäävät väkivaltaisesti rauhanomaisiin kokoontumisiin osallistuvia ihmisiä vastaan;

49.

on huolissaan erittäin tiukasta julkisten kokoontumisten kiellosta (96), joka oli voimassa covid-19-pandemian aikana ilman, että olisi julistettu Puolan perustuslain 232 pykälässä tarkoitettua luonnonkatastrofin aiheuttamaa hätätilaa, ja korostaa tarvetta soveltaa suhteellisuusperiaatetta, kun kokoontumisoikeutta rajoitetaan;

Yhdistymisvapaus

50.

kehottaa Puolan viranomaisia muuttamaan Kansallisen vapauden instituutista – Kansalaisyhteiskunnan kehityskeskuksesta 15. syyskuuta 2017 annettua lakia (97) (98), jotta turvataan paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla toimivien kriittisten kansalaisyhteiskunnan ryhmien mahdollisuus saada valtion rahoitusta sekä julkisten varojen oikeudenmukainen, puolueeton ja avoin jakaminen kansalaisyhteiskunnalle, millä varmistetaan moniarvoinen edustus (99); toistaa kehotuksensa, jonka mukaan asianomaisille organisaatioille olisi annettava riittävästi rahoitusta unionin eri rahoitusvälineistä, kuten kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman lohkosta, joka koskee unionin arvoja, ja unionin pilottihankkeista; on erittäin huolissaan siitä, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puolalaisiin jäseniin kohdistuu poliittista painostusta heidän edustajantoimensa mukaisesti toteuttamiensa toimien vuoksi (100);

51.

on huolissaan oikeusministerin ja ympäristöministerin lehdistötiedotteesta, jossa käsitellään tiettyjä kansalaisjärjestöjä ja pyritään leimaamaan ne ulkomaisten tahojen etuja ajaviksi; on erittäin huolissaan lainvalmistelussa olevasta lakiluonnoksesta, jolla perustetaan kansalaisjärjestöjen rahoitusta koskeva julkinen rekisteri ja velvoitetaan ne ilmoittamaan mahdolliset ulkomaiset rahoituslähteensä (101);

Yksityisyyden suoja ja tietosuoja

52.

toistaa 14. syyskuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä päätelmän, että terrorismin vastaisista toimista 10. kesäkuuta 2016 annetussa laissa ja 6. huhtikuuta 1990 annetussa muutetussa poliisilaissa (102) salaisen valvonnan täytäntöönpanoa varten esitetyt menettelylliset takeet ja aineelliset edellytykset eivät riitä estämään niiden liiallista käyttöä tai perusteetonta puuttumista ihmisten, myös opposition ja kansalaisyhteiskunnan johtajien, yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan (103); kehottaa jälleen komissiota arvioimaan kyseisen lainsäädännön yhteensopivuutta EU:n oikeuden kanssa ja kehottaa Puolan viranomaisia kunnioittamaan täysin kaikkien kansalaisten yksityisyyttä;

53.

on erittäin huolestunut siitä, että Puolan digitaaliasioiden ministeriö siirsi 22. huhtikuuta 2020 postipalvelujen tarjoajalle henkilötietoja yleisestä väestörekisterijärjestelmästä (PESEL-rekisteristä), minkä tarkoituksena oli helpottaa presidentinvaalien järjestämistä 10. toukokuuta 2020 postiäänestyksellä, vaikka siirrolle ei ollut asianmukaista oikeusperustaa, sillä Puolan parlamentti hyväksyi kokonaan postitse järjestettäviä vaaleja koskevan lakiehdotuksen vasta 7. toukokuuta 2020; panee lisäksi merkille, että PESEL-rekisteri ei ole täysin yhdenmukainen vaaliluettelon kanssa ja se sisältää myös muiden EU:n jäsenvaltioiden kansalaisten henkilötietoja, minkä vuoksi edellä mainitussa siirrossa saattoi olla kyse asetuksen (EU) 2016/679 rikkomisesta; muistuttaa, että Euroopan tietosuojaneuvosto (EDPB) katsoi, että viranomaiset voivat luovuttaa tietoja vaaliluetteloihin kuuluvista henkilöistä, mutta vain silloin, kun tämä on nimenomaisesti hyväksytty kansallisessa lainsäädännössä (104); panee merkille, että Puolan ihmisoikeusvaltuutettu teki Varsovan voivodikunnan hallinto-oikeudelle valituksen, joka perustui siihen, että Puolan digitaaliasioiden ministeriö oli mahdollisesti rikkonut Puolan perustuslain 7 ja 51 pykälää;

Kattava seksuaalikasvatus

54.

toistaa 14. marraskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä syvän huolestumisen, johon myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu yhtyi (105), Puolan rikoslain 200 b pykälän muuttamista koskevasta lakiehdotuksesta, jonka ”Stop Paedophilia” -aloite toimitti parlamentille, sillä sen säännökset ovat erittäin epämääräisiä, väljiä ja suhteettomia ja sillä pyritään tosiasiassa kriminalisoimaan alaikäisille annettava seksuaalikasvatus ja sen soveltamisala merkitsee sitä, että kaikkia henkilöitä, etenkin vanhempia, opettajia ja seksuaalikasvattajia, saattaa uhata enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus, jos he antavat ihmisten seksuaalisuutta, terveyttä ja sukupuolisuhteita koskevaa valistusta;

55.

korostaa, että ikään sovitettu ja näyttöön perustuva kattava seksuaali- ja parisuhdekasvatus on avainasemassa, jotta voidaan kehittää nuorten taitoja luoda terveitä, tasa-arvoisia, huolehtivia ja turvallisia suhteita, joissa ei ole syrjintää, pakottamista ja väkivaltaa; katsoo, että kattava seksuaalikasvatus vaikuttaa myönteisesti myös sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen muun muassa muuttamalla haitallisia sukupuolinormeja sekä asenteita sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kohtaan, auttamalla ehkäisemään lähisuhdeväkivaltaa, pakottamista seksuaaliseen tekoon sekä homo- ja transfobiaa, murtamalla seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista riistoa tai hyväksikäyttöä koskevan hiljaisuuden sekä vahvistamalla nuorten valmiuksia hakea apua; kehottaa Puolan parlamenttia pidättäytymään hyväksymästä ehdotettua lakiluonnosta Puolan rikoslain 200 b pykälän muuttamisesta ja kehottaa painokkaasti Puolan viranomaisia varmistamaan, että kaikki koululaiset saavat tieteellisesti paikkansapitävää ja kattavaa kansainvälisten vaatimusten mukaista seksuaalikasvatusta ja että tällaista kasvatusta ja tietoa tarjoavia henkilöitä tuetaan siinä tosiasioihin perustuvalla ja objektiivisella tavalla;

Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet

56.

muistuttaa, että perusoikeuskirjan, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys on osa useita eri ihmisoikeuksia, kuten oikeutta elämään ja ihmisarvoon, vapautta epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta, oikeutta terveydenhoitoon, oikeutta yksityisyyteen, oikeutta koulutukseen ja syrjintäkieltoa, kuten käy ilmi myös Puolan perustuslaista; muistuttaa, että parlamentti arvosteli ankarasti 15. marraskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa kaikkia lainsäädäntöehdotuksia, joilla kielletään abortti tapauksissa, joissa sikiö on vaikeasti tai hengenvaarallisesti epämuodostunut, ja näin rajoitetaan ratkaisevasti aborttiin liittyvän hoidon saatavuutta ja käytännössä lähes kielletään se Puolassa, koska suurin osa laillisista aborteista tehdään tällä perusteella (106), ja korosti, että kaikkien saatavilla olevat terveyspalvelut, seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ja niihin liittyvät oikeudet mukaan luettuina, ovat perusihmisoikeuksia (107); pitää valitettavina ehdotettuja muutoksia (108) lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ammateista 5. joulukuuta 1996 annettuun lakiin (109), joiden nojalla lääkäreillä ei enää olisi oikeudellista velvoitetta osoittaa vaihtoehtoista laitosta tai ammatinharjoittajaa, jos seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut evätään henkilökohtaisten vakaumusten vuoksi; on huolissaan omatuntolausekkeen käytöstä ja siitä, että potilaiden ohjaamiseen toiseen laitokseen ei ole luotettavia mekanismeja ja että naisilla, joilta tällaiset palvelut on evätty, ei ole oikea-aikaisia muutoksenhakukeinoja; kehottaa Puolan parlamentin jäseniä pidättymään uusista yrityksistä rajoittaa naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia; painottaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeutta koskevien palveluiden epääminen on naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto; kehottaa Puolan viranomaisia ryhtymään toimiin pannakseen täysimääräisesti täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Puolaa koskeneissa asioissa antamat tuomiot, sillä se on useaan otteeseen todennut, että rajoittava aborttilaki ja täytäntöönpanon laiminlyönti loukkaavat naisten ihmisoikeuksia (110);

57.

palauttaa mieliin, että aiemmat yritykset rajoittaa entisestään abortin saantia, joka on Puolassa jo nyt yksi unionin tiukimmin rajoitetuista, pysäytettiin vuosina 2016 ja 2018 Puolan kansalaisten niin kutsutuilla mustilla marsseilla ilmaiseman laajamittaisen vastustuksen vuoksi; kehottaa painokkaasti Puolan viranomaisia harkitsemaan naisten ja tyttöjen mahdollisuutta saada jälkiehkäisypillereitä rajoittavan lain kumoamista;

Vähemmistöihin ja muihin haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, myös hlbti-henkilöihin, kohdistuva vihapuhe, julkinen syrjintä, naisiin kohdistuva väkivalta, perheväkivalta ja suvaitsematon käytös

58.

kehottaa Puolan viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin rasistisen vihapuheen ja väkivaltaan yllyttämisen torjumiseksi päättäväisesti verkossa ja sen ulkopuolella ja tuomitsemaan julkisesti julkisuuden henkilöiden, myös poliitikkojen ja tiedotusvälineiden edustajien, rasistisen vihapuheen ja sanoutumaan siitä irti (111), jotta voidaan torjua kansallisiin ja etnisiin vähemmistöihin (myös romaneihin), maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja kielteisiä asenteita ja varmistaa rotusyrjintää edistävien tai siihen yllyttävien puolueiden tai organisaatioiden laittomaksi julistamista koskevien lakien tehokas täytäntöönpano (112); kehottaa Puolan viranomaisia noudattamaan YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean vuonna 2019 antamia suosituksia (113);

59.

on erittäin huolissaan Puolan oikeusministerin äskettäin tekemästä päätöksestä (114) aloittaa virallisesti prosessi, jossa Puola irtisanoo Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus); kannustaa Puolan viranomaisia panemaan kyseisen yleissopimuksen tehokkaasti täytäntöön käytännössä muun muassa varmistamalla voimassa olevan lainsäädännön soveltamisen koko maassa ja tarjoamalla riittävästi laadukkaita turvakoteja väkivallan uhreiksi joutuneille naisille ja heidän lapsilleen; pelkää, että päätös voisi merkitä vakavaa takaiskua sukupuolten tasa-arvolle ja naisten oikeuksille;

60.

panee merkille, että Euroopan unionin perusoikeusviraston toukokuussa 2020 toteuttaman toisen hlbti-tutkimuksen tulokset osoittavat, että hlbti-henkilöihin tai tällaiseksi henkilöksi miellettyihin henkilöihin kohdistuva suvaitsemattomuus ja väkivalta ovat lisääntyneet Puolassa ja että tutkimukseen vastanneet puolalaiset hlbti-henkilöt suhtautuvat täysin epäuskoisesti hallituksen toimiin ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden torjumiseksi, sillä näihin toimiin uskovien henkilöiden osuus on koko unionin alhaisin (vain neljä prosenttia) ja niiden vastaajien osuus, jotka välttävät tietyissä paikoissa käymistä pahoinpitelyn, ahdistelun tai uhkailun pelon vuoksi, on suurin (79 prosenttia);

61.

palauttaa mieliin, myös vuoden 2020 presidentinvaalien osalta, 18. joulukuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä kannan, jossa se tuomitsi jyrkästi kaiken viranomaisten harjoittaman hlbti-henkilöihin kohdistuvan syrjinnän ja heidän perusoikeuksiensa loukkaamisen, kuten viranomaisten ja vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden harjoittaman vihapuheen, pride-kulkueiden ja valistusohjelmien kieltämisen ja riittämättömän suojelun hyökkäyksiltä, sekä julistukset, joilla tietyistä Puolan alueista tehdään niin kutsutusta hlbt-ideologiasta vapaita alueita, ja ”alueelliset perheoikeuksien peruskirjat”, joissa syrjitään erityisesti yksinhuoltajaperheitä ja hlbti-perheitä; panee merkille, että hlbti-henkilöiden tilanne Puolassa ei ole parantunut päätöslauselman hyväksymisen jälkeen ja että puolalaisten hlbti-henkilöiden mielenterveys ja fyysinen turvallisuus ovat erityisessä vaarassa; muistuttaa, että Puolan ihmisoikeusvaltuutettu, joka teki hallintotuomioistuimille yhdeksän valitusta, joiden mukaan hlbti-vapaat vyöhykkeet rikkovat unionin lainsäädäntöä, sekä komissio ja kansainväliset järjestöt ovat tuominneet tällaiset toimet; muistuttaa, että koheesiorahaston varoja ei saa käyttää sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään ja että työnantajina toimivien kuntien on noudatettava neuvoston direktiiviä 2000/78/EY (115), jossa kielletään sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä ja häirintä työelämässä (116); ilmaisee tämän vuoksi vakavan huolensa siitä, että oikeusministeri on myöntänyt taloudellista tukea kunnille, jotka jätettiin eurooppalaisen ystävyyskaupunkitoiminnan ulkopuolelle hlbti-vapaaksi alueeksi julistamisen vuoksi; on lisäksi erittäin huolissaan siitä, että rahoitustukea myönnetään rikoksen uhrien tukemiseksi perustetusta ministeriön oikeusrahastosta; kehottaa komissiota hylkäämään edelleen tällaisia päätöksiä hyväksyneiden viranomaisten esittämät unionin rahoitusta koskevat hakemukset; kehottaa Puolan viranomaisia panemaan täytäntöön unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön ja käsittelemään tässä yhteydessä samaa sukupuolta olevien puolisoiden ja vanhempien tilannetta, jotta varmistetaan, että he voivat käyttää oikeudellisesti ja tosiasiallisesti oikeuttaan syrjimättömyyteen (117); tuomitsee homofobian leviämistä Puolassa dokumentoivan Atlas of Hate -teoksen julkaisseita kansalaisyhteiskunnan aktivisteja vastaan aloitetut oikeudenkäynnit; kehottaa painokkaasti Puolan hallitusta varmistamaan hlbti-henkilöiden oikeudellisen suojelun kaikenlaisilta viharikoksilta ja vihapuheelta;

62.

pitää erittäin valitettavana 48 hlbti-aktivistin ”Puolan Stonewalliksi” kutsuttua joukkopidätystä 7. elokuuta 2020, sillä se antaa huolestuttavan signaalin sananvapaudesta ja kokoontumisvapaudesta Puolassa; pitää valitettavana tapaa, jolla pidätettyjä kohdeltiin kidutuksen ennaltaehkäisystä vastaavan kansallisen valvontaelimen (118) tietojen mukaan; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä tuomitsemaan viipymättä poliisiväkivallan hlbti-henkilöitä kohtaan Puolassa;

63.

pitää erittäin valitettavana Puolan piispainkokouksen virallista kantaa (119), jonka mukaan se vaatii hlbti-henkilöille ”käännytyshoitoa”; toistaa Euroopan parlamentin kannan (120), jossa se kannusti jäsenvaltioita kriminalisoimaan tällaiset käytännöt sekä palauttaa mieliin seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä suojelua käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan toukokuussa 2020 antaman raportin, jossa kehotetaan jäsenvaltioita kieltämään ”käännytyshoidot” (121);

64.

toteaa, että Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuuden puute on jo alkanut vaikuttaa Puolan ja muiden jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen erityisesti rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön alalla, kun otetaan huomioon, että kansalliset tuomioistuimet ovat kieltäytyneet tai varoneet luovuttamasta puolalaisia epäiltyjä eurooppalaiseen pidätysmääräykseen liittyvän menettelyn nojalla Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuuteen liittyvien syvien epäilysten vuoksi; katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen heikentyminen Puolassa uhkaa erityisen vakavalla tavalla unionin oikeusjärjestyksen yhdenmukaisuutta; huomauttaa, että jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus voidaan palauttaa vasta, kun SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettujen arvojen kunnioittaminen on varmistettu;

65.

kehottaa Puolan hallitusta noudattamaan kaikkia perussopimuksiin, perusoikeuskirjaan, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin sisältyviä määräyksiä, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, ja käymään vilpitöntä vuoropuhelua komission kanssa; korostaa, että tällainen vuoropuhelu on käytävä puolueettomalla, näyttöön perustuvalla ja yhteistyöhakuisella tavalla; kehottaa Puolan hallitusta tekemään yhteistyötä komission kanssa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa esitetyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti; kehottaa Puolan hallitusta panemaan nopeasti ja täysimääräisesti täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomiot ja kunnioittamaan unionin oikeuden ensisijaisuutta; kehottaa painokkaasti Puolan hallitusta ottamaan täysin huomioon Venetsian komission suositukset oikeusjärjestelmän organisoinnissa, myös toteuttaessaan korkeimman oikeuden lisäuudistuksia;

66.

kehottaa neuvostoa ja komissiota pidättäytymään oikeusvaltioperiaatteen suppeasta tulkinnasta ja käyttämään täysimääräisesti SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaista menettelyä puuttumalla sen avulla seurauksiin, joita Puolan hallituksen toimista aiheutuu kaikille SEU-sopimuksen 2 artiklassa säädetyille periaatteille, joihin kuuluvat muun muassa demokratia ja perusoikeudet, kuten tässä mietinnössä on tuotu esiin;

67.

kehottaa neuvostoa aloittamaan mahdollisimman pian uudelleen viralliset kuulemiset, joista viimeinen pidettiin jo joulukuussa 2018, ja sisällyttämään näihin kuulemisiin kaikki viimeisimmät merkittävät kielteiset tapahtumat oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien aloilla; kehottaa neuvostoa vihdoin toimimaan SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti toteamalla, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti SEU:n 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja, kun otetaan huomioon tässä päätöslauselmassa ja monissa kansainvälisten ja eurooppalaisten järjestöjen raporteissa, unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen raporteissa esitetty mittava näyttö; suosittelee painokkaasti, että neuvosto antaa Puolalle kuulemisten jatkotoimena konkreettisia suosituksia SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja ilmoittaa määräajat näiden suositusten täytäntöönpanolle; kehottaa lisäksi neuvostoa sitoutumaan siihen, että se arvioi hyvissä ajoin näiden suositusten täytäntöönpanon; kehottaa neuvostoa pitämään parlamentin säännöllisesti ajan tasalla ja tiiviisti mukana ja toimimaan avoimesti, jotta kaikki unionin toimielimet ja elimet sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöt voivat osallistua näihin toimiin ja valvontaan mielekkäällä tavalla;

68.

kehottaa komissiota hyödyntämään sen käytettävissä olevia välineitä täysimääräisesti, jotta voidaan puuttua selvään vaaraan, että Puola loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja, ja käyttämään erityisesti nopeutettuja rikkomusmenettelyjä ja välitoimia koskevia hakemuksia unionin tuomioistuimessa sekä talousarviovälineitä; kehottaa komissiota pitämään parlamentin edelleen säännöllisesti ajan tasalla ja tiiviisti mukana;

o o

69.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Puolan tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvostolle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 408.

(2) COM(2003)0606.

(3) COM(2014)0158.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0123.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0344.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0442.

(7) EUVL L 217, 12.8.2016, s. 53.

(8) EUVL L 22, 27.1.2017, s. 65.

(9) EUVL L 228, 2.9.2017, s. 19.

(10) EUVL L 17, 23.1.2018, s. 50.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0055.

(12) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0058.

(13) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0101.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0204.

(16) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0014.

(17) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2020)0054.

(18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.

(19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0111.

(20) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2019)0080.

(21) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0349.

(22) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0407.

(23) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio, 24.6.2019, komissio v. Puola, C-619/18, ECLI:EU:C:2019:531; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 5.11.2019, komissio v. Puola, C-192/18, ECLI:EU:C:2019:924.

(24) COM(2017)0835.

(25) Ustawa z dnia 22 grudnia 2015 r. o zmianie ustawy o Trybunale Konstytucyjnym (Dz.U. 2015 poz. 2217).

(26) Ustawa z dnia 22 lipca 2016 r. o Trybunale Konstytucyjnym (Dz.U. 2016 poz. 1157).

(27) Perustuslakituomioistuimen tuomio 9. maaliskuuta 2016, K 47/15.

(28) Perustuslakituomioistuimen tuomio 11. elokuuta 2016, K 39/16.

(29) Perustuslakituomioistuimen tuomio 7. marraskuuta 2016, K 44/16.

(30) Ks. Venetsian komission 14. lokakuuta 2016 antama lausunto perustuslakituomioistuimesta 22. heinäkuuta 2016 annetusta laista, lausunto nro. 860/2016, 127 kohta; komission 20. joulukuuta 2017 antama perusteltu ehdotus, 91 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(31) Ustawa z dnia 30 grudnia 2015 r. o zmianie ustawy o służbie cywilnej oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2016 poz. 34).

(32) Ustawa z dnia 15 stycznia 2016 r. o zmianie ustawy o Policji oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2016 poz. 147).

(33) Ustawa z dnia 28 stycznia 2016 r. Prawo o prokuraturze (Dz.U. 2016 poz. 177).

(34) Ustawa z dnia 28 stycznia 2016 r. Przepisy wprowadzające ustawę – Prawo o prokuraturze (Dz.U. 2016 poz. 178).

(35) Ustawa z dnia 18 marca 2016 r. o zmianie ustawy o Rzeczniku Praw Obywatelskich oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2016 poz. 677).

(36) Ustawa z dnia 22 czerwca 2016 r. o Radzie Mediów Narodowych (Dz.U. 2016 poz. 929).

(37) Ustawa z dnia 10 czerwca 2016 r. o działaniach antyterrorystycznych (Dz.U. 2016 poz. 904).

(38) Ks. komission 20. joulukuuta 2017 antama perusteltu ehdotus, 112–113 kohta.

(39) Euroopan tuomarineuvostojen verkosto, Varsovan julistus, 3. kesäkuuta 2016.

(40) Etyj/ODIHR, lausunto alustavista havainnoista ja päätelmistä sen rajoitettua vaalitarkkailua suorittavan kansainvälisen valtuuskunnan tehtävän jälkeen, 14. lokakuuta 2019.

(41) Etyj/ODIHR, rajoitettua vaalitarkkailua suorittavan kansainvälisen valtuuskunnan loppuraportti 13. lokakuuta 2019 pidetyistä parlamenttivaaleista, Varsova, 14. helmikuuta 2020.

(42) Etyj/ODIHR, erityinen vaalienarviointivaltuuskunta, lausunto 12. heinäkuuta 2020 järjestettyä presidentinvaalien toista kierrosta koskevista alustavista havainnoista ja päätelmistä, Varsova, 13. heinäkuuta 2020.

(43) Venetsian komissio, lausunto 8.–9. joulukuuta 2017, CDL-AD(2017)031, 43 kohta; oikeusvaltioperiaatteen noudattamisesta Puolassa 20. joulukuuta 2017 annettu komission suositus (EU) 2018/103, joka täydentää suosituksia (EU) 2016/1374, (EU) 2017/146 ja (EU) 2017/1520 (EUVL L 17, 23.1.2018, s. 50), 25 kohta.

(44) Venetsian komissio, CDL-AD (2002) 23, lausunto nro. 190/2002, hyvän käytännön ohjeet vaaleihin liittyvissä asioissa. Suuntaviivat ja selitysmuistio, 30. lokakuuta 2002; katso myös Venetsian komissio, CDL-PI(2020)005rev-e Report – Respect for Democracy Human Rights and Rule of Law during States of Emergency – Reflections, s. 23.

(45) Ks. myös Etyj/ODIHR, lausunto säädösehdotuksesta, joka koskee Puolan tasavallan presidentin yleisten vaalien järjestämistä koskevia vuonna 2020 määrättyjä erityissääntöjä (senaatin asiakirja nro. 99), 27. huhtikuuta 2020.

(46) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(47) Ustawa z dnia 30 listopada 2016 r. o organizacji i trybie postępowania przed Trybunałem Konstytucyjnym (Dz.U. 2016 poz. 2072); ustawa z dnia 30 listopada 2016 r. o statusie sędziów Trybunału Konstytucyjnego (Dz.U. 2016 poz. 2073); Ustawa z dnia 13 grudnia 2016 r. – Przepisy wprowadzające ustawę o organizacji i trybie postępowania przed Trybunałem Konstytucyjnym oraz ustawę o statusie sędziów Trybunału Konstytucyjnego (Dz.U. 2016 poz. 2074).

(48) Venetsian komissio, lausunto 14.–15. lokakuuta 2016, 128 kohta; YK:n ihmisoikeuskomitea, loppupäätelmät seitsemännestä Puolaa koskevasta määräaikaiskatsauksesta, 31. lokakuuta 2016, 7–8 kohta; komission suositus (EU) 2017/1520.

(49) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio, 19. marraskuuta 2019, A. K. ja muut v. Sąd Najwyższy, C-585/18, C-624/18 ja C-625/18, ECLI:EU:C:2019:982.

(50) Ustawa z dnia 20 grudnia 2019 r. o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych, ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2020 poz. 190).

(51) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 51–55 kohta.

(52) Ks. komission 20. joulukuuta 2017 antama perusteltu ehdotus, COM(2017)0835, 133 kohta. Ks. myös Etyj–ODIHR, lausunto Puolan korkeimmasta oikeudesta annetun säädösluonnoksen tietyistä säännöksistä (26. syyskuuta 2017 alkaen), 13. marraskuuta 2017, s. 33.

(53) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio, 24.6.2019, komissio v. Puola, C-619/18, ECLI:EU:C:2019:531.

(54) Euroopan unionin tuomioistuimen 17. joulukuuta 2018 antama määräys, komissio v. Puola, C-619/18 R, ECLI:EU:C:2018:1021.

(55) Ustawa z dnia 21 listopada 2018 r. o zmianie ustawy o Sądzie Najwyższym (Dz.U. 2018 poz. 2507).

(56) Etyj–ODIHR, 13. marraskuuta 2017 annettu lausunto, s. 7–20; Venetsian komissio, 8.–9. joulukuuta 2017 annettu lausunto, 43 kohta; komission suositus (EU) 2018/103, 25 kohta; GRECO, Puolan neljännen kierroksen arviointikertomuksen lisäys (34 artikla), 18.–22. kesäkuuta 2018, 31 kohta; Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 8 kohta.

(57) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio, 19. marraskuuta 2019, A. K. ja muut v. Sąd Najwyższy, C-585/18, C-624/18 ja C-625/18, ECLI:EU:C:2019:982.

(58) Korkeimman oikeuden tuomio 5. joulukuuta 2019, III PO 7/19.

(59) Korkeimman oikeuden siviili-, rikos- ja työasioita käsittelevien jaostojen päätöslauselma, 23. tammikuuta 2020, BSA I-4110–1/2020.

(60) Perustuslakituomioistuimen tuomio 20. huhtikuuta 2020, U 2/20.

(61) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 38 kohta.

(62) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 38 kohta.

(63) Euroopan unionin tuomioistuimen 8. huhtikuuta 2020 antama määräys, komissio v. Puola, C-791/19 R, ECLI:EU:C:2020:277.

(64) Ustawa z dnia 8 grudnia 2017 r. o zmianie ustawy o Krajowej Radzie Sądownictwa oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2018 poz. 3).

(65) Euroopan tuomareiden neuvoa-antavan neuvoston 7. huhtikuuta 2017 ja 12. lokakuuta 2017 antamat lausunnot; Etyj/ODIHR, lopullinen lausunto kansallisen tuomarineuvoston säädökseen esitetyistä muutosehdotuksista, 5. toukokuuta 2017; Venetsian komissio, 8.–9. joulukuuta 2017 annettu lausunto, sivut 5–7; GRECO, Puolaa koskeva ad hoc -mietintö (34 artikla), 19.–23. maaliskuuta 2018, ja lisäys 18.–22. kesäkuuta 2018; Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 42 ja 61 kohta.

(66) Korkeimman oikeuden päätös 15. tammikuuta 2020, III PO 8/18; korkeimman oikeuden päätös 15. tammikuuta 2020, III PO 9/18.

(67) Tässä asiassa ks. myös seuraavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevat asiat: Reczkowicz ja kaksi muuta v. Puola (hakemukset nro. 43447/19, 49868/19 ja 57511/19), Grzęda v. Puola (nro. 43572/18), Xero Flor w Polsce sp. z o.o. v. Puola (nro. 4907/18), Broda v. Puola ja Bojara v. Puola (nro. 26691/18 ja 27367/18), Żurek v. Puola (nro. 39650/18) sekä Sobczyńska ym. v. Puola (nro. 62765/14, 62769/14, 62772/14 ja 11708/18).

(68) Euroopan tuomarineuvostojen verkoston johtokunnan 21. helmikuuta 2020 päivätty kirje. Katso myös Euroopan tuomariliiton 4. toukokuuta 2020 päivätty kirje, jolla tuetaan Euroopan tuomarineuvostojen verkostoa.

(69) Ustawa z dnia 12 maja 2011 r. o Krajowej Radzie Sądownictwa (Dz.U. 2011 nr 126 poz. 714).

(70) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 45 kohta.

(71) Ks. myös Euroopan neuvosto, Euroopan tuomareiden neuvoa-antavan neuvoston työvaliokunta (CCJE-BU), CCJE-BU(2018)6REV, 18. kesäkuuta 2018.

(72) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 46–50 kohta.

(73) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 5.11.2019, komissio v. Puola, C-192/18, ECLI:EU:C:2019:924.

(74) Ustawa z dnia 12 lipca 2017 r. o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych oraz niektórych innych ustaw (Dz.U. 2017 poz. 1452).

(75) Etyj/ODIHR, kiireellinen väliaikainen lausunto yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain, Puolan korkeimmasta oikeudesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta annetusta lakiesityksestä (20. joulukuuta 2019 alkaen), 14. tammikuuta 2020, s. 23–26; Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 44–45 kohta.

(76) Etyj/ODIHR, 14. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen väliaikainen lausunto, s. 18–21; Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 24–30 kohta.

(77) Yleisten tuomioistuinten tuomareiden kurinpitomenettelyistä vastaavan apulaissyyttäjän tiedonanto, heinäkuu 2020, http://rzecznik.gov.pl/wp-content/uploads/2020/07/KomunikatFWS.pdf.

(78) Etyj/ODIHR, 14. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen väliaikainen lausunto, s. 13–17; Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 31–43 kohta.

(79) Ustawa z dnia 27 lipca 2001 r. Prawo o ustroju sądów powszechnych (Dz.U. 2001 nr 98 poz. 1070).

(80) Venetsian komission 8.–9. joulukuuta 2017 antama lausunto yleisen syyttäjän virastosta annetusta laista, sellaisena kuin se on muutettuna, CDL-AD(2017)028, 115 kohta.

(81) Komission suositus (EU) 2018/103; Yhdistyneet kansakunnat, tuomareiden ja lakimiesten riippumattomuutta käsittelevä erityisraportoija, 25. kesäkuuta 2018 annettu julkilausuma; Euroopan komissio, vuoden 2019 talouspolitiikan EU-ohjausjakso: Maaraportti Puola, 27. helmikuuta 2019, SWD(2019)1020 final, s. 42; Euroopan tuomarineuvostojen verkoston, EU:n korkeimpien oikeuksien presidenttien verkoston ja eurooppalaisten tuomareiden yhdistyksen puheenjohtajat, 20. syyskuuta 2019 päivätty kirje; GRECO, neljännen arviointikierroksen (34 artikla) lisäyksen seuranta – Puola, 6. joulukuuta 2019, 65 kohta; Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, demokraattisten instituutioiden toiminnasta Puolassa 28. tammikuuta 2020 annettu päätöslauselma 2316 (2020), 4 kohta.

(82) Ks. myös Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, Puolan pääministerille osoitettu kirje, 19. tammikuuta 2018; ENNHRIn, Equinetin, GANHRIn, IOI:n ja OHCHR Europen allekirjoittama yhteinen julkilausuma Puolan ihmisoikeusvaltuutetun tukemiseksi, kesäkuu 2019.

(83) YK:n ihmisoikeuskomitea, loppupäätelmät seitsemännestä Puolaa koskevasta määräaikaiskatsauksesta, 23. marraskuuta 2016, 33 kohta.

(84) Venetsian komissio ja Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion pääosasto, 16. tammikuuta 2020 annettu kiireellinen yhteinen lausunto, 59 kohta.

(85) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 26.3.2020, Simpson v. neuvosto ja HG v. komissio, yhdistetyt asiat C-542/18 RX-II ja C-543/18 RX-II, ECLI:EU:C:2020:232, 57 kohta.

(86) Ks. myös maailman lehdistönvapausindeksi (World Press Freedom Index), jossa Puola on pudonnut 18. sijalta 62. sijalle vuoden 2015 jälkeen.

(87) Euroopan neuvoston foorumi journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi, vuosikertomus 2020, maaliskuu 2020, s. 42.

(88) Euroopan neuvoston ministerikomitean 13. huhtikuuta 2016 jäsenvaltioille antama suositus CM/Rec(2016)4 journalismin suojelusta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta.

(89) International Press Institute (IPI) Tracker on Press Freedom Violations Linked to COVID-19 Coverage, https://ipi.media/covid19-media-freedom-monitoring/.

(90) Euroopan neuvosto, Amerikan valtioiden järjestö ym., akateemista vapautta, institutionaalista itsemääräämisoikeutta ja demokratian tulevaisuutta käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin julistus, 21. kesäkuuta 2019.

(91) Ustawa z dnia 18 grudnia 1998 r. o Instytucie Pamięci Narodowej – Komisji Ścigania Zbrodni przeciwko Narodowi Polskiemu (Dz.U. 1998 nr 155 poz. 1016).

(92) Ks. myös Etyjin mediavaltuutetun 28. kesäkuuta 2018 antama julkilausuma.

(93) Ustawa z dnia 24 lipca 2015 r. – Prawo o zgromadzeniach (Dz.U. 2015 poz. 1485).

(94) Ustawa z dnia 13 grudnia 2016 r. o zmianie ustawy – Prawo o zgromadzeniach (Dz.U. 2017 poz. 579).

(95) Katso myös YK:n asiantuntijoiden 23. huhtikuuta 2018 antama tiedonanto, jossa kehotetaan Puolaa varmistamaan vapaa ja täysimääräinen osallistuminen ilmastoneuvotteluihin.

(96) Puolan ihmisoikeusvaltuutettu, kirje sisäasiain- ja hallintoministeriölle, 6. toukokuuta 2020.

(97) Ustawa z dnia 15 września 2017 r. o Narodowym Instytucie Wolności – Centrum Rozwoju Społeczeństwa Obywatelskiego (Dz.U. 2017 poz. 1909).

(98) Etyj/ODIHR, lausunto Puolan Kansallisen vapauden instituutista – Kansalaisyhteiskunnan kehityskeskuksesta annetusta lakiluonnoksesta, Varsova, 22. elokuuta 2017.

(99) Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, raportti perusoikeuksista ja oikeusvaltiosta: kansalliset kehityssuuntaukset kansalaisyhteiskunnan kannalta 2018-2019, s. 41–42.

(100) ETSK:n lehdistötiedote aiheesta ”Kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvat hälyttävät paineet: ETSK:n puolalaisesta jäsenestä tulee hallituksen kostotoimien kohde, eivätkä kansalaisjärjestöt enää pysty valitsemaan omia ehdokkaitaan”, 23. kesäkuuta 2020.

(101) Ympäristöministerin lehdistötiedote yhteistyössä oikeusministerin kanssa, 7. elokuuta 2020, https://www.gov.pl/web/srodowisko/nowe-prawo-wzmocni--przejrzystosc-finansowania-organizacji-pozarzadowych.

(102) Ustawa z dnia 6 kwietnia 1990 r. o Policji (Dz.U. 1990 nr 30 poz. 179).

(103) YK:n ihmisoikeuskomitea, loppupäätelmät Puolan seitsemännestä määräajoin annettavasta kertomuksesta, 23. marraskuuta 2016, 39–40 kohta. Katso myös YK:n asiantuntijoiden tiedonanto, jossa Puolaa kehotetaan varmistamaan vapaa ja täysimääräinen osallistuminen ilmastoneuvotteluihin, 23. huhtikuuta 2018.

(104) Euroopan tietosuojaneuvosto, kirje Puolan presidentinvaaleja koskevien tietojen julkistamisesta, 5. toukokuuta 2020.

(105) Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu, 14. huhtikuuta 2020 annettu lausunto.

(106) Vuonna 2017 sikiövaurioista johtuvien aborttien osuus kaikista hoidoista oli 97,9 prosenttia: Center for Health Information Systems, julkisten tilastojen tilastotutkimusohjelman MZ-29 raportit, jotka on julkaistu Puolan parlamentin alahuoneen verkkosivustolla. Sprawozdanie Rady Ministrów z wykonywania oraz o skutkach stosowania w 2016 r. ustawy z dnia 7 stycznia 1993 r. o planowaniu rodziny, ochronie płodu ludzkiego i warunkach dopuszczalności przerywania ciąży (Dz. U. poz. 78, z późnn. zm.).

(107) Ks. myös joulukuussa 2017 julkaistu Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun asiakirja ”Women’s sexual and reproductive health and rights in Europe”; naisiin kohdistuvaa syrjintää käsittelevää YK:n työryhmää neuvovien YK:n asiantuntijoiden 22. maaliskuuta 2018 antama lausunto ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun 14. huhtikuuta 2020 antama lausunto.

(108) Ustawa z dnia 16 lipca 2020 r. o zmianie ustawy o zawodach lekarza i lekarza dentysty oraz niektórych innych ustaw (Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(109) Ustawa z dnia 5 grudnia 1996 r. o zawodach lekarza i lekarza dentysty (Dz.U. 1997 nr 28 poz. 152).

(110) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 20. maaliskuuta 2007, Tysiąc v. Puola, (hakemus nro. 5410/03); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 20. maaliskuuta 2007, R. R. v. Puola, (hakemus nro. 27617/04); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 30. lokakuuta 2012, P. ja S. v. Puola, (hakemus nro. 57375/08);

(111) Euroopan parlamentin päätöslauselma, 15. marraskuuta 2017, 18 kohta. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, demokraattisten instituutioiden toiminnasta Puolassa 28. tammikuuta 2020 annettu päätöslauselma 2316(2020), 14 kohta. YK:n ihmisoikeuskomitea, loppupäätelmät Puolan seitsemännestä määräajoin annettavasta kertomuksesta, 23. marraskuuta 2016, CCPR/C/POL/CO/7, 15–18 kohta.

(112) Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien komitea, loppupäätelmät Puolan 22.–24. määräaikaisraportista, elokuu 2019.

(113) Ks. edellinen alaviite.

(114) Oikeusministeriö, lehdistötiedote ehdotuksesta irtisanoa Istanbulin yleissopimus, 25. heinäkuuta 2020, https://www.gov.pl/web/sprawiedliwosc/ministerstwo-sprawiedliwosci-konwencja-stambulska-powinna-zostac-wypowiedziana-poniewaz-jest-sprzeczna-z-prawami-konstytucyjnymi.

(115) Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista (EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16);

(116) Euroopan komissio, alue- ja kaupunkipolitiikan pääosasto, kirje Lublinin, Łódźin, Vähä-Puolan, Ala-Karpatian ja Święty Krzyżin alueiden viranomaisille, 27. toukokuuta 2020. Ks. myös unionin tuomioistuimen tuomio, 23. huhtikuuta 2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI, C-507/18, ECLI:EU:C:2020:289.

(117) Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio 5. kesäkuuta 2018, Coman, C-673/16, ECLI:EU:C:2018:385; Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 2. maaliskuuta 2010, Kozak v. Puola, (hakemus nro. 13102/02); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 22. tammikuuta 2008, E.B v. Ranska, (hakemus nro. 43546/02); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 19. helmikuuta 2013, X ja muut v. Itävalta, (hakemus nro. 19010/07); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 30. kesäkuuta 2016, Taddeucci ja McCall v. Italia, (hakemus nro. 51362/09); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 21. heinäkuuta 2015, Oliari ja muut v. Italia, (hakemukset nro. 18766/11 ja 36030/11); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 14. joulukuuta 2017, Orlandi ja muut v. Italia, (hakemukset nro. 26431/12, 26742/12, 44057/12 ja 60088/12); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio, 14. tammikuuta 2020, Beizaras ja Levickas v. Liettua, (hakemus nro. 41288/15).

(118) Puolan ihmisoikeusvaltuutettu, lehdistötiedote ”The National Preventive Mechanism for the Prevention of Torture (KMPT) visits police places of detention after overnight detentions in Warsaw”, 11. elokuuta 2020, https://www.rpo.gov.pl/en/content/national-preventive-mechanism-prevention-torture-kmpt-visits-police-places-detention-after-overnight.

(119) Puolan piispainkokouksen kanta hlbti-henkilöitä koskeviin asioihin, elokuu 2020, https://episkopat.pl/wp-content/uploads/2020/08/Stanowisko-Konferencji-Episkopatu-Polski-w-kwestii-LGBT.pdf.

(120) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2019)0032.

(121) Seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvalta väkivallalta ja syrjinnältä suojelua käsittelevän YK:n riippumattoman asiantuntijan raportti käännytyshoidoista, toukokuu 2020, https://undocs.org/A/HRC/44/53.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 385

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 22. syyskuu 2021

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2020–2021 Istunnot 14.–17. syyskuuta 2020 HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 15. syyskuuta 2020
2021/C 385/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. syyskuuta 2020 tehokkaista toimenpiteistä Erasmus+ -ohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman sekä Euroopan solidaarisuusjoukkojen muuttamiseksi ympäristöystävällisemmiksi (2019/2195(INI))	2
	Keskiviikko 16. syyskuuta 2020
2021/C 385/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n tehtävästä maailman metsien suojelemisessa ja ennallistamisessa (2019/2156(INI))	10
2021/C 385/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n ja Afrikan turvallisuusyhteistyöstä Sahelin alueella, Länsi-Afrikassa ja Afrikan sarvessa (2020/2002(INI))	24
2021/C 385/04	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta ehdotusta komission asetukseksi tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 16 osalta (D067917/01 – 2020/2712(RPS))	39
2021/C 385/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. syyskuuta 2020 EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanosta (2019/2200(INI))	40
	Torstai 17. syyskuuta 2020
2021/C 385/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 aseviennistä: yhteisen kannan 2008/944/YUTP täytäntöönpano (2020/2003(INI))	47
2021/C 385/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 strategisesta lähestymistavasta ympäristössä oleviin lääkeaineisiin (2019/2816(RSP))	59
2021/C 385/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 EU:n rakennuskannan energiatehokkuuspotentiaalin maksimoinnista (2020/2070(INI))	68
2021/C 385/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 lääkepulasta – kuinka ratkaista kasvava ongelma (2020/2071(INI))	83
2021/C 385/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 romanien kansallisten integrointistrategioiden täytäntöönpanosta: romanitaustaisiin henkilöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden torjunta Euroopassa (2020/2011(INI))	104
2021/C 385/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen valmistelusta, erityisesti vaarallisesta eskaloitumisesta ja Turkin roolista itäisellä Välimerellä (2020/2774(RSP))	117
2021/C 385/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Valko-Venäjän tilanteesta (2020/2779(RSP))	122
2021/C 385/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Venäjän tilanteesta ja Aleksei Navalnyin myrkyttämisestä (2020/2777(RSP))	128
2021/C 385/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Filippiinien tilanteesta, mukaan lukien Maria Ressan tapaus (2020/2782(RSP))	133
2021/C 385/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 tri Denis Mukwegen tapauksesta Kongon demokraattisessa tasavallassa (2020/2783(RSP))	138
2021/C 385/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Mosambikin humanitaarisesta tilanteesta (2020/2784(RSP))	142
2021/C 385/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 ehdotuksesta komission asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja IV muuttamisesta siltä osin kuin on kyse sykloksidiimin, flonikamidin, haloksifopin, mandestrobiinin, mepikvatin, Metschnikowia fructicola -kannan NRRL Y-27328 ja proheksadionin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla (D063880/06 – 2020/2734(RPS))	148
2021/C 385/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 Euroopan kulttuurisesta elpymisestä (2020/2708(RSP))	152
2021/C 385/19	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 covid-19-pandemiasta: terveysarviointien ja riskiluokituksen koordinointi EU:ssa sekä vaikutukset Schengenin alueeseen ja sisämarkkinoihin (2020/2780(RSP))	159
2021/C 385/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 vihreämpien kaupunkien eurooppalaisesta teemavuodesta 2022 (2019/2805(RSP))	167

	III Valmistelevat säädökset
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 15. syyskuuta 2020
2021/C 385/21	Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen keskusvastapuolten valvontakomitean puheenjohtajan nimittämisestä (N9-0041/2020 – C9-0276/2020 – 2020/0906(NLE))	173
2021/C 385/22	Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen keskusvastapuolten valvontakomitean riippumattoman jäsenen nimittämisestä (N9-0042/2020 – C9-0277/2020 – 2020/0907(NLE))	174
2021/C 385/23	Euroopan parlamentin päätös 15. syyskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen keskusvastapuolten valvontakomitean riippumattoman jäsenen nimittämisestä (N9-0042/2020 – C9-0278/2020 – 2020/0908(NLE))	175
2021/C 385/24	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 15. syyskuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi luvan antamisesta Portugalille soveltaa alennettuja valmisteverokantoja tiettyihin Madeiran ja Azorien itsehallintoalueilla tuotettaviin alkoholituotteisiin (COM(2020)0240 – C9-0190/2020 – 2020/0118(CNS))	176
	Keskiviikko 16. syyskuuta 2020
2021/C 385/25	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kolmansiin maihin sijoittautuneilta keskusvastapuolilta perimien maksujen osalta 14. heinäkuuta 2020 annettua komission delegoitua asetusta (C(2020)4891 – 2020/2720(DEA))	177
2021/C 385/26	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä niiden perusteiden osalta, joita arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi otettava huomioon määrittäessään, onko kolmannen maan keskusvastapuoli merkittävä järjestelmän kannalta tai tuleeko siitä mahdollisesti merkittävä järjestelmän kannalta unionin tai sen yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusvakaudelle, 14. heinäkuuta 2020 annettua komission delegoitua asetusta (C(2020)4892 – 2020/2726(DEA))	178
2021/C 385/27	Euroopan parlamentin päätös olla vastustamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä niiden osatekijöiden osalta, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen on vähintään arvioitava arvioidessaan kolmansien maiden keskusvastapuolten vastaavaa yhdenmukaisuutta koskevia pyyntöjä, sekä arviointia koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen ja edellytysten osalta 14. heinäkuuta 2020 annettua komission delegoitua asetusta (C(2020)4895 – 2020/2729(DEA))	179
2021/C 385/28	Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2020 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista annetun päätöksen N:o 1313/2013/EU muuttamisesta (COM(2020)0220 – C9-0160/2020 – 2020/0097(COD))	180
2021/C 385/29	Euroopan parlamentin 16. syyskuuta 2020 hyväksymät tarkistukset ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi (COM(2019)0038 – C8-0043/2019 – 2019/0017(COD))	217
2021/C 385/30	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. syyskuuta 2020 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä (10025/2020 – C9-0215/2020 – 2018/0135(CNS))	256
	Torstai 17. syyskuuta 2020
2021/C 385/31	Euroopan parlamentin tarkistukset 17. syyskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun asetuksen (EY) N:o 715/2007 muuttamisesta (COM(2019)0208 – C9-0009/2019 – 2019/0101(COD))	275
2021/C 385/32	Euroopan parlamentin tarkistukset 17. syyskuuta 2020 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeudenmukaisen siirtymän rahaston perustamisesta (COM(2020)0022 – C9-0007/2020 – 2020/0006(COD))	289
2021/C 385/33	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sen toteamisesta, että on olemassa selvä vaara, että Puolan tasavalta loukkaa vakavasti oikeusvaltioperiaatetta (COM(2017)0835 – 2017/0360R(NLE))	317
2021/C 385/34	P9_TA(2020)0236 Kestävät rautatiemarkkinat ja covid-19:n leviäminen ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 17. syyskuuta 2020 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi toimenpiteiden vahvistamisesta kestäviä rautatiemarkkinoita varten covid-19-pandemian johdosta (COM(2020)0260 – C9-0186/2020 – 2020/0127(COD)) P9_TC1-COD(2020)0127 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 17. syyskuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/… antamiseksi toimenpiteiden vahvistamisesta kestäviä rautatiemarkkinoita varten covid-19:n leviämisen johdosta	334
2021/C 385/35	Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. syyskuuta 2020 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 8/2020 varainhoitovuodeksi 2020: Maksumäärärahojen lisäys hätätilanteen tukivälinettä varten covid-19-rokotestrategian rahoittamiseksi sekä koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskevaa toista investointialoitetta varten (10696/2020 – C9-0290/2020 – 2020/1997(BUD))	335