Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2021/C 338/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 329, 16.8.2021

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 320, 9.8.2021

EUVL C 310, 2.8.2021

EUVL C 297, 26.7.2021

EUVL C 289, 19.7.2021

EUVL C 278, 12.7.2021

EUVL C 263, 5.7.2021

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Gyulai Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság – Unkari) – OL, PM ja RO v. Rapidsped Fuvarozási és Szállítmányozási Zrt.

(Asia C-428/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 96/71/ETY - 1 artiklan 1 kohta sekä 3 ja 5 artikla - Työntekijöiden lähettäminen työhön palvelujen tarjoamisen yhteydessä - Kansainvälisessä liikenteessä toimivat kuljettajat - Maan, johon työntekijät lähetetään työhön, vähimmäispalkkojen noudattaminen - Päiväraha - Asetus (EY) N:o 561/2006 - 10 artikla - Työtekijöille polttoaineen kulutuksen perusteella maksettava palkkio)

(2021/C 338/02)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Gyulai Közigazgatási és Munkaügyi Bíróság

Pääasian asianosaiset

Kantajat: OL, PM ja RO

Vastaaja: Rapidsped Fuvarozási és Szállítmányozási Zrt.

Tuomiolauselma

1)	Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 96/71/EY on tulkittava siten, että sitä sovelletaan valtioiden väliseen palvelujen tarjoamiseen maantieliikenteen alalla.

2)

Direktiivin 96/71 3 artiklan 1 kohtaa ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että niissä edellytetään, että jäsenvaltiosta työhön lähetetyt työntekijät voivat vedota siihen, että kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunut työnantaja ei ole noudattanut toisen jäsenvaltion vähimmäispalkkaa koskevia säännöksiä, tätä työnantajaa vastaan ensiksi mainitun jäsenvaltion tuomioistuimessa, jos kyseinen tuomioistuin on toimivaltainen.

3)

Direktiivin 96/71 3 artiklan 7 kohdan toista alakohtaa on tulkittava siten, että päiväraha, jonka määrä vaihtelee työntekijän lähetettynä olon keston mukaan, on vähimmäispalkkaan kuuluva lähetettynä olosta maksettava lisä, paitsi jos se maksetaan korvauksena lähetettynä olosta aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista, kuten matka-, majoitus- tai ruokailukustannuksista, tai jos se vastaa korotusta, jolla muutetaan yhtäältä työntekijän suorituksen ja toisaalta hänen saamansa vastikkeen välistä suhdetta.

4)

Tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta 15.3.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se lähtökohtaisesti ole esteenä sille, että maantiekuljetusyritys myöntää kuljettajille lisän, joka lasketaan niiden säästöjen perusteella, jotka saadaan vähentämällä polttoaineen kulutusta ajomatkalla. Tällainen lisä olisi kuitenkin ristiriidassa kyseisessä säännöksessä vahvistetun kiellon kanssa, jos – sen sijaan, että lisä liittyisi yksinomaan polttoainesäästöihin – sillä palkittaisiin tällaisesta säästöstä ajomatkan ja/tai kuljetettujen tavaroiden määrän perusteella siten, että kuljettajaa kannustettaisiin toimimaan tavalla, joka saattaisi vaarantaa liikenneturvallisuutta, ja/tai rikkomaan asetuksen N:o 561/2006 säännöksiä.

---

(1)  EUVL C 95, 23.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) – Portugali) – Rádio Popular – Electrodomésticos SA v. Autoridade Tributária e Aduaneira

(Asia C-695/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivi 2006/112/EY - Arvonlisävero - Vapautukset - 135 artiklan 1 kohdan a alakohta - Käsitteet ”vakuutustoiminta” ja ”näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset” - 174 artiklan 2 kohta - Vähennysoikeus - Vähennyksen suhdeluku - Kodinkoneita sekä tietotekniikan ja televiestinnän alan muita tavaroita koskevan takuun pidennys - Rahoitusliiketoimien käsite)

(2021/C 338/03)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD)

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Rádio Popular – Electrodomésticos SA

Vastaaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Tuomiolauselma

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 174 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin 135 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava niin, että niitä ei sovelleta takuiden pidennysten myyntiin liittyvään välitystoimintaan, jota harjoittaa verovelvollinen, jonka päätoimialana on kodinkoneiden sekä tietotekniikan ja televiestinnän alan muiden tavaroiden myynti kuluttajille, joten kyseisiin liiketoimiin liittyvän liikevaihdon määrää ei ole jätettävä ottamatta huomioon sen murtoluvun nimittäjässä, jota käytetään mainitun direktiivin 174 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vähennyksen suhdeluvun laskemisessa.

---

(1)  EUVL C 406, 2.12.2019.

Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt tribunal de première instance de Namur – Belgia) – C. J. v. Région wallonne

(Asia C-830/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) - Asetus (EU) N:o 1305/2013 - Delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014 - Nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen - Maatilojen kehittäminen - Nuorille viljelijöille suunnattu yrityksen perustamistuki - Saamisen edellytykset - Vastaavuus - Toiminnan aloittaminen muuten kuin ainoana tilanpidosta vastaavana yrittäjänä - Enimmäismäärät - Vahvistaminen - Määrittämisperusteet - Maatilan standardituotos)

(2021/C 338/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de première instance de Namur

Pääasian asianosaiset

Kantaja: C. J.

Vastaaja: Région wallonne

Tuomiolauselma

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 2, 5 ja 19 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 2 ja 5 artiklan kanssa, on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla sen ylärajan määrittämisperuste, jonka alittuessa nuori viljelijä, joka aloittaa toiminnan muuten kuin ainoana tilanpidosta vastaavana yrittäjänä, voi saada yrityksen perustamistukea, on koko maatilan bruttostandardituotos eikä yksinomaan kyseisen nuoren viljelijän kyseisestä tilasta omistaman osan bruttostandardituotos.

---

(1)  EUVL C 27, 27.1.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Amtsgericht Köln – Saksa) – KA

(Asia C-937/19) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Asetus (EY) N:o 1072/2009 - 1 artiklan 5 kohdan d alakohta - 8 artikla - Maanteiden kansainvälinen tavaraliikenne jäsenvaltiosta toiseen - Kyseistä kansainvälistä kuljetusta välittömästi seuraava kabotaasiliikenne jälkimmäisen jäsenvaltion alueella - Rajoitukset - Yhteisön liikennelupaa ja tarvittaessa kuljetuslupaa koskeva vaatimus - Poikkeukset - Omaan lukuun suoritettua kansainvälistä kuljetusta välittömästi seuraava kabotaasiliikenne - Edellytykset)

(2021/C 338/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Amtsgericht Köln

Pääasian asianosaiset

KA

Muut osapuolet: Staatsanwaltschaft Köln ja Bundesamt für Güterverkehr

Tuomiolauselma

Maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21.10.2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1072/2009 on tulkittava siten, että liikenteenharjoittajalla, joka on suorittanut tämän asetuksen 1 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetulla tavalla omaan lukuunsa kansainvälisen tavarakuljetuksen jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon, on kyseisen asetuksen 8 artiklan 6 kohdan nojalla oikeus harjoittaa kyseistä kansainvälistä kuljetusta välittömästi seuraavaa kabotaasiliikennettä tämän toisen jäsenvaltion alueella edellyttäen kuitenkin, että saman asetuksen 8 artiklan 2–4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.

---

(1)  EUVL C 95, 23.3.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Østre Landsret – Tanska) – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on VAS Shipping ApS

(Asia C-71/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - SEUT 49 ja SEUT 54 artikla - Sijoittautumisvapaus - Kansallinen säännöstö, jonka mukaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevillä kolmansien maiden kansalaisilla on oltava työlupa tässä jäsenvaltiossa - Poikkeus, joka koskee aluksia, jotka poikkeavat jäsenvaltion satamissa enintään 25 kertaa vuoden aikana - Rajoitus - SEUT 79 artiklan 5 kohta - Kansallinen säännöstö, jolla on tarkoitus vahvistaa kolmansista maista palkkatyön tekemistä tai itsenäisen ammatin harjoittamista varten tulevien kolmansien maiden kansalaisten maahantulomäärät kyseisen jäsenvaltion alueelle)

(2021/C 338/06)

Oikeudenkäyntikieli: tanska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Østre Landsret

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

VAS Shipping ApS

Tuomiolauselma

SEUT 49 artiklaa, luettuna SEUT 79 artiklan 5 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivan aluksen, jonka toisessa jäsenvaltiossa kotipaikan omaava yhtiö omistaa suoraan tai välillisesti, miehistöön kuuluvilla kolmansien maiden kansalaisilla on oltava työlupa ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa, paitsi jos asianomainen alus on käynyt siellä yhden vuoden aikana enintään 25 kertaa.

---

(1)  EUVL C 137, 27.4.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Najwyższy – Puola) – Koleje Mazowieckie – KM sp. z o.o. v. Skarb Państwa – Minister Infrastruktury i Budownictwa, nykyisin Minister Infrastruktury, sekä Prezes Urzędu Transportu Kolejowego ja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.

(Asia C-120/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Rautatiekuljetukset - Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntäminen ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen periminen - Direktiivi 2001/14/EY - 4 artiklan 5 kohta - Hinnoittelu - 30 artikla - Kansallinen sääntelyelin, jonka tehtävänä on valvoa, että infrastruktuurimaksut ovat kyseisen direktiivin mukaisia - Infrastruktuurin haltijan ja rautatieyrityksen välinen sopimus infrastruktuurin käytöstä - Direktiivin virheellinen täytäntöönpano - Valtion korvausvastuu - Vahingonkorvausvaatimus - Asian saattaminen ensin kansallisen sääntelyelimen käsiteltäväksi)

(2021/C 338/07)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Koleje Mazowieckie – KM sp. z o.o.

Vastaaja: Skarb Państwa – Minister Infrastruktury i Budownictwa, nykyisin Minister Infrastruktury, sekä Prezes Urzędu Transportu Kolejowego ja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.

Muu osapuoli: Rzecznik Praw Obywatelskich (RPO)

Tuomiolauselma

1)

Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä 26.2.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.10.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/58/EY, säännöksiä ja etenkin sen 4 artiklan 5 kohtaa ja 30 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltion yleinen tuomioistuin ratkaisee valtion korvausvastuuta koskevan kanteen, jonka rautatieyritys on nostanut kyseisen direktiivin sellaisen virheellisen täytäntöönpanon vuoksi, jonka johdosta infrastruktuurin haltijalle väitetään maksetun liikaa maksuja, kun sääntelyelin ja mahdollisesti tuomioistuin, joka on toimivaltainen käsittelemään kyseisen elimen päätöksistä nostetut kanteet, eivät ole vielä lausuneet tämän maksun lainmukaisuudesta. Direktiivin 2001/14, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/58, 30 artiklan 2, 5 ja 6 kohtaa on tulkittava siten, että niiden mukaan käyttöoikeuden haltijana olevalla rautatieyrityksellä on oltava oikeus riitauttaa infrastruktuurin haltijan vahvistamien yksittäisten maksujen määrä sääntelyelimessä, kyseisen elimen on tehtävä päätös tällaisesta riitautuksesta ja toimivaltaisen tuomioistuimen on voitava tutkia kyseinen päätös tältä osin.

2)

Unionin oikeutta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kansallisessa vahingonkorvausoikeudessa yksityisten oikeudelle saada korvausta vahingosta, joka on aiheutunut siitä, että jäsenvaltio on rikkonut unionin oikeutta, asetetaan unionin oikeudessa säädettyjä edellytyksiä vähemmän rajoittavia edellytyksiä.

---

(1)  EUVL C 209, 22.6.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas – Liettua) – BB v. Lietuvos Respublikos sveikatos apsaugos ministerija

(Asia C-166/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Ammattipätevyyden tunnustaminen - Direktiivi 2005/36/EY - 1 artikla ja 10 artiklan b alakohta - Useissa jäsenvaltiossa saatu ammattipätevyys - Saantiedellytykset - Muodollista pätevyyttä osoittavan asiakirjan puuttuminen - SEUT 45 ja SEUT 49 artikla - Työntekijät - Sijoittautumisvapaus)

(2021/C 338/08)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos vyriausiasis administracinis teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja: BB

Vastapuoli: Lietuvos Respublikos sveikatos apsaugos ministerija

Tuomiolauselma

1)

Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU, erityisesti sen 1 artiklaa ja 10 artiklan b alakohtaa, on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta tilanteessa, jossa ammatillisen pätevyytensä tunnustamista hakeva henkilö ei ole saanut kotijäsenvaltiossa muodollista pätevyyttä osoittavaa asiakirjaa, joka antaa hänelle pätevyyden harjoittaa säänneltyä ammattia kyseisessä jäsenvaltiossa.

2)

SEUT 45 ja SEUT 49 artiklaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa asianomaisella henkilöllä ei ole direktiivin 2005/36, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2013/55, liitteessä V olevassa 5.6.2. kohdassa tarkoitettua asiakirjaa, joka osoittaa, että hänellä on proviisorin ammattipätevyys, mutta hän on hankkinut kyseiseen ammattiin liittyvää ammatillistan osaamista sekä kotijäsenvaltiossa että vastaanottavassa jäsenvaltiossa, viimeksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on silloin, kun niille toimitetaan hakemus ammattipätevyyden tunnustamisesta, arvioitava kyseistä osaamista ja verrattava sitä osaamiseen, jota vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään proviisorin ammatin harjoittamisen aloittamista varten. Jos kyseinen osaaminen vastaa vastaanottavan jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä edellytettyä osaamista, kyseisen jäsenvaltion on tunnustettava se. Jos kyseinen vertailu sen sijaan osoittaa, että asianomaisen henkilön osaaminen ja kyseisessä jäsenvaltiossa edellytetty osaaminen vastaavat toisiaan vain osittain, vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oikeus vaatia asianomaista henkilöä osoittamaan, että hän on hankkinut puuttuneet tiedot ja pätevyyden. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on arvioida tarvittaessa, kelpaavatko vastaanottavassa jäsenvaltiossa muun muassa käytännön kokemuksen yhteydessä hankitut tiedot sen osoittamiseen, että asianomainen henkilö on hankkinut puuttuneet tiedot. Jos mainittu vertailu osoittaa, että hakijan suorittaman koulutuksen ja vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetyn koulutuksen välillä on olennaisia eroja, toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä korvaavista toimenpiteistä kyseisten erojen kattamiseksi.

---

(1)  EUVL C 230, 13.7.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Fővárosi Törvényszék – Unkari) – Pharma Expressz Szolgáltató és Kereskedelmi Kft. v. Országos Gyógyszerészeti és Élelmezés-egészségügyi Intézet

(Asia C-178/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Ihmisille tarkoitetut lääkkeet - Direktiivi 2001/83/EY - 5 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta sekä 70 – 73 artikla - Ensimmäisessä jäsenvaltiossa sallitut lääkkeet - Luokittelu lääkkeeksi, joka ei edellytä lääkemääräystä - Myynti apteekeissa toisessa jäsenvaltiossa, jossa lääkkeellä ei ole markkinoille saattamista koskevaa lupaa - Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään ilmoitusta toimivaltaiselle viranomaiselle ja tämän antamaa lausuntoa kyseisen lääkkeen käytöstä - SEUT 34 artikla - Määrällinen rajoitus)

(2021/C 338/09)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Fővárosi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Pharma Expressz Szolgáltató és Kereskedelmi Kft.

Vastaaja: Országos Gyógyszerészeti és Élelmezés-egészségügyi Intézet

Tuomiolauselma

1)

Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 25.10.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/26/EU, 70–73 artiklaa, luettuina tämän direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/26, 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että jollei kyseisessä 5 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisesta muuta johdu, ne ovat esteenä sille, että lääkettä, joka voidaan yhdessä jäsenvaltiossa luovuttaa ilman lääkemääräystä, pidetään toisessakin jäsenvaltiossa lääkkeenä, joka voidaan luovuttaa ilman lääkemääräystä, kun tällä lääkkeellä ei tässä toisessa jäsenvaltiossa ole myyntilupaa eikä luokittelua.

2)

Kansallinen toimenpide, jolla saatetaan direktiivin 2001/83, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/26, 5 artiklan 1 kohta osaksi kansallista oikeutta ja jolla asetetaan lääkkeen, jolla ei ole myyntilupaa, luovuttamisen edellytykseksi lääkemääräys ja toimivaltaisen terveysviranomaisen lausunto, joilla pyritään varmistamaan tässä säännöksessä vahvistettujen edellytysten noudattaminen, ei ole SEUT 34 artiklassa tarkoitettu tuonnin määrällinen rajoitus tai vaikutukseltaan vastaava toimenpide.

---

(1)  EUVL C 279, 24.8.2020.

Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 8.7.2021 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos Aukščiausiasis Teismas – Liettua) – ”Sanresa” UAB v. Aplinkos apsaugos departamentas prie Aplinkos ministerijos

(Asia C-295/20) (1)

(Ennakkoratkaisupyyntö - Julkiset hankinnat - Jätteiden käsittelypalveluja koskevan hankintasopimuksen tekeminen - Direktiivi 2014/24/EU - 58 ja 70 artikla - Toimijalle asetetun sellaisen vaatimuksen luonnehtiminen, jonka mukaan toimijalla on oltava etukäteen annettu kirjallinen hyväksyntä kansainväliselle jätteiden siirrolle - Hankintasopimuksen toteuttamisen ehto)

(2021/C 338/10)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas

Pääasian asianosaiset

Valittaja:”Sanresa” UAB

Vastapuoli: Aplinkos apsaugos departamentas prie Aplinkos ministerijos

Muut osapuolet:”Toksika” UAB, ”Žalvaris” UAB, ”Palemono keramikos gamykla” AB ja ”Ekometrija” UAB

Tuomiolauselma

1)

Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU 18 artiklan 2 kohtaa sekä 58 ja 70 artiklaa on tulkittava siten, että jätehuoltopalvelua koskevan hankintasopimuksen tekomenettelyn yhteydessä se, että talouden toimijalla, joka haluaa siirtää jätteitä jäsenvaltiosta toiseen, on oltava erityisesti jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 2 artiklan 35 alakohdan ja 3 artiklan mukaisesti hyväksyntä niiden valtioiden toimivaltaisilta viranomaisilta, joita tämä siirto koskee, on tämän hankintasopimuksen toteuttamisen ehto.

2)

Direktiivin 2014/24 70 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 18 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tarjoajan tarjous hylätään pelkästään sillä perusteella, että tarjoaja ei tarjoustaan jättäessään esitä näyttöä siitä, että se täyttää jonkin kyseisen hankintasopimuksen toteuttamisen ehdon.

---

(1)  EUVL C 329, 5.10.2020.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, Afdeling Gent (Belgia) on esittänyt 27.5.2021 – The Escape Center BVBA v. Belgian valtio

(Asia C-330/21)

(2021/C 338/11)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank van eerste aanleg Oost-Vlaanderen, Afdeling Gent

Pääasian asianosaiset

Kantaja: The Escape Center BVBA

Vastaaja: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko direktiivin 2006/112 (1) 98 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin liitteessä III olevan 14 kohdan kanssa, tulkittava siten, että urheilulaitosten käyttöoikeus kuuluu alennetun arvonlisäverokannan piiriin vain, jos sen yhteydessä ei tarjota yksilöllistä ohjausta tai ryhmäohjausta?

---

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka tribunal de commerce de Paris (Ranska) on esittänyt 2.6.2021 – AA, BB, joka on AA:n puoliso, Groupe AA SNC, SI, AM, RH, RT, OE, MD, CJ, MI, Brouard-Daude SCP, jota edustaa asianajaja Xavier Brouard Groupe AA SNC:n konkurssipesän pesänhoitajana v. Allianz Bank SA, Allianz France SA, jolle Métropole SA:n oikeudet ovat siirtyneet, Abitbol & Rousselet SCP, jota edustaa asianajaja Frédéric Abitbol Groupe AA SNC:n selvittäjänä, BDR & Associés, jota edustaa asianajaja Xavier Brouard Groupe AA SNC:n konkurssipesän pesänhoitajana, SELAFA MJA, jota edustaa asianajaja Jérôme Pierrel AA:n konkurssipesän pesänhoitajana, SELARL Axym, jota edustaa asianajaja Didier Courtoux AA:n konkurssipesän pesänhoitajana, Bibus SA, aiemmin Matinvest, Allianz I.A.R.D. SA, jolle Métropole SA:n oikeudet ovat siirtyneet

(Asia C-344/21)

(2021/C 338/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal de commerce de Paris

Pääasian asianosaiset

Kantajat: AA, BB, joka on AA:n puoliso, Groupe AA SNC, SI, AM, RH, RT, OE, MD, CJ, MI, Brouard-Daude SCP, jota edustaa asianajaja Xavier Brouard Groupe AA SNC:n konkurssipesän pesänhoitajana

Vastaajat: Allianz Bank SA, Allianz France SA, jolle Métropole SA:n oikeudet ovat siirtyneet, Abitbol & Rousselet SCP, jota edustaa asianajaja Frédéric Abitbol Groupe AA SNC:n selvittäjänä, BDR & Associés, jota edustaa asianajaja Xavier Brouard Groupe AA SNC:n konkurssipesän pesänhoitajana, SELAFA MJA, jota edustaa asianajaja Jérôme Pierrel AA:n konkurssipesän pesänhoitajana, SELARL Axym, jota edustaa asianajaja Didier Courtoux AA:n konkurssipesän pesänhoitajana, Bibus SA, aiemmin Matinvest, Allianz I.A.R.D. SA, jolle Métropole SA:n oikeudet ovat siirtyneet

Ennakkoratkaisukysymykset

—

Onko asetuksessa N:o 4064/89 (1) ja asetuksessa N:o 139/2004 (2) säädettyjä yrityskeskittymien valvontaa koskevia sääntöjä tulkittava siten, että keskittymää, joka on toteutettu ennakkoon ilmoittamista ja toteuttamisen lykkäämistä koskevien velvollisuuksien vastaisesti on pidettävä keskittymänä, josta ei ole tehty ilmoitusta, ja jos näin on, mitä oikeudellisia seurauksia ilmoituksen tekemättä jättämisellä on tämän ensimmäisen keskittymän perusteella myöhemmin toteutettuihin oikeustoimiin? Onko erityisesti keskittymää, josta ei ole tehty ilmoitusta, pidettävä yhteismarkkinoille soveltumattomana asetuksessa N:o 4064/89 ja asetuksessa N:o 139/2004 tarkoitetulla tavalla?

—	Onko asetuksen N:o 4064/89 ja asetuksen N:o 139/2004 3 artiklan 5 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että se, että luotto- tai rahoituslaitos taikka vakuutusyhtiö omistaa osuuksia yli vuoden ajan ilman komission lupaa, merkitsee yhteismarkkinoille soveltumatonta keskittymää?

—	Mitä oikeudellisia seurauksia asetusten N:o 4064/89 ja N:o 139/2004 3 artiklan 5 kohdan a alakohdassa liitetään siihen, että velvollisuutta hakea komissiolta jatkoa yhden vuoden jaksoon, jonka ajan luotto- tai rahoituslaitokset taikka vakuutusyhtiöt voivat omistaa arvopapereita, on laiminlyöty?

—

Onko oikeusvarmuuden yleistä oikeusperiaatetta tulkittava siten, että sillä voidaan rajoittaa mahdollisuutta riitauttaa EU-oikeuden vastaisia toimenpiteitä, kun lainvastaisuuden tapahtumisesta on kulunut jo paljon aikaa ja kun luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt ovat saavuttaneet lainvastaisen toimenpiteen perusteella subjektiivisia oikeuksia? Jos asia on näin, johtavatko unionin oikeuden todetut rikkomiset siihen, että lainvastaisuuksista vastuussa olevia henkilöitä vastaan voidaan nostaa vahingonkorvauskanteita?

—

Onko jäsenvaltioiden sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että valtion rahoituslaitoksen aiheuttamat unionin oikeuden rikkomiset merkitsevät sitä, että kyseinen valtio on velvollinen maksamaan korvausta lainvastaisuuden uhreille unionin oikeudessa asetetuin tavanomaisin edellytyksin?

—

Onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ennen asiassa Stardust Marine annettua tuomiota lainan, jonka korko on edullinen ja valikoiva, joka tuottaa etua tavanomaisin markkinaehdoin myönnettyyn lainaan verrattuna, voitiin katsoa olevan peräisin valtion varoista sen vuoksi, että se oli julkisen yrityksen myöntämä, eikä ole tarpeen tarkistaa, onko laina ollut toiminnallisesti valtiosta johtuva?

—

Asetetaanko SEUT 4 artiklan 3 kohdassa määrätyllä jäsenvaltioiden vilpitöntä yhteistyötä koskevalla velvollisuudella, yhdessä [EY:n perustamissopimuksen] 88 artiklan 3 kohdan[, josta on tullut SEUT 108 artiklan 3 kohta,] tehokkaan vaikutuksen ja välittömän oikeusvaikutuksen kanssa, alemman oikeusasteen tuomioistuimille velvollisuus tutkia viran puolesta valtiontuet, joita ei ole ilmoitettu komissiolle ja tarvittaessa todeta ne lainvastaisiksi?

—	Mitä oikeudellisia seurauksia aiheutuu siitä, että SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti Euroopan komissiolle ei ole tehty ilmoitusta valtiontuesta, muun muassa sellaisten hankintatoimien pätevyyden osalta, joita kyseisen valtiontuen avulla on voitu toteuttaa?

—	Onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että valtiontukea on se, että julkinen luottolaitos siirtää huomattavan määrän pääomaansa valikoivasti toisen pankin hyväksi?

—

Onko SEUT 101 artiklaa, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut asiassa Allianz Hungaria antamassaan tuomiossa, tulkittava siten, että sopimus, jonka edustaja on tehnyt muiden yritysten kanssa ja joka johtaa lakisääteisen velvollisuuden rikkomiseen, on katsottava tarkoitukseen perustuvaksi kilpailunrajoitukseksi, koska Ranskan oikeudessa kielletään edustajaa ostamasta omaisuutta, jonka hän on velvollinen myymään, ja asetetaan tälle velvollisuus toimia lojaalisti ja velvollisuus antaa tietoja valtuuttajalleen tai valtuuttajilleen?

—

Rikotaanko SEUT 101 artiklaa silloin, kun yritykset ovat sopineet hankkivansa kolmannen yrityksen omistukseensa sen markkina-arvoa huomattavasti alhaisempaan hintaan, kun tällainen hankinta on edellyttänyt, että yksi sopimuksen osapuolina olevista yrityksistä rikkoo lojaalisuusvelvollisuutta, tiedonantovelvollisuutta tai Ranskan oikeudessa edustajalle asetettua kieltoa hankkia omaisuutta?

—	Rikotaanko SEUT 101 artiklaa silloin, kun yritysten välinen sopimus on myötävaikuttanut tietojen salaamiseen Euroopan komissiolta yritykselle tai joillekin niistä kuuluviin yrityskeskittymiä koskeviin velvollisuuksiin (erityisesti ilmoitusvelvollisuuteen) liittyen?

—	Rikotaanko SEUT 101 artiklaa silloin, kun yritysten välisen sopimuksen tarkoituksena tai seurauksena on ollut muun muassa se, että valtiontuesta ei ole tehty asianmukaista ilmoitusta Euroopan komissiolle?

—	Onko direktiivin 2014/104/EU (3) 3 artiklaa tulkittava siten, että siinä säädetty ”täysi korvaus” vastaa käsiteltävässä asiassa Adidasin tämänhetkistä osakkeiden arvoa?

—

Kun otetaan huomioon kaikki käsiteltävän asian kannalta merkitykselliset tosiseikat, onko tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin 26.11.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU 10 artiklaa tai tehokkuusperiaatetta, jonka ilmentymä se on, tulkittava siten, että SEUT 101 artiklan ja SEUT 102 artiklan rikkomisesta, joista kantajat ovat ilmoittaneet, aiheutuneen vahingon korvaamista koskevan oikeuden on katsottava vanhentuneen?

—

Koska kyseistä direktiiviä ei sovelleta keskittymiä ja valtiontukia koskevien unionin oikeussääntöjen rikkomisiin, mitä unionin oikeuden oikeussääntöjä on sovellettava vahingonkorvausoikeuden mahdolliseen vanhentumiseen, ja miten niitä on tulkittava käsiteltävän asian kannalta merkityksellisten tosiseikkojen perusteella?

---

(1)  Yrityskeskittymien valvonnasta 21.12.1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL 1989, L 395, s. 1).

(2)  Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EUVL 2004, L 24, s. 1).

(3)  Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin 26.11.2014 annettu neuvoston direktiivi 2014/104/EU (EUVL 2014, L 349, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 4.6.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on DD

(Asia C-347/21)

(2021/C 338/13)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

DD

Ennakkoratkaisukysymykset

Taataanko direktiivin 2016/343 (1) 8 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 10 artiklan 1 kohdan ja 44 perustelukappaleen kanssa, säädetty syytetyn oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä, jos yksittäisessä istunnossa on kuultu todistajaa syytetyn poissa ollessa, mutta syytetylle on annettu seuraavassa istunnossa tilaisuus esittää kysymyksiä tälle todistajalle, ja syytetty on kuitenkin ilmoittanut, ettei hänellä ole kysymyksiä, vai edellyttääkö henkilökohtaista läsnäoloa koskevan oikeuden takaaminen, että tämä kuuleminen, mukaan lukien niiden muiden asianosaisten esittämät kysymykset, jotka olivat läsnä ensimmäisessä kuulemisessa, toistetaan kokonaisuudessaan?

Taataanko direktiivin 2013/48 (2) 3 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan kanssa, säädetty oikeus käyttää puolustautumiseen avustajaa silloin, kun kahdessa yksittäisessä istunnossa on asianajajan poissa ollessa kuultu kahta todistajaa, mutta asianajajalle on annettu seuraavassa istunnossa tilaisuus esittää kysymyksiä molemmille todistajille, vai edellyttääkö puolustusasianajajan käyttämistä koskevan oikeuden takaaminen, että molemmat kuulemiset, mukaan lukien muiden asianosaisten ensimmäisessä kuulemisessa esittämät kysymykset, toistetaan kokonaan ja että lisäksi asianajajalle, joka ei ollut läsnä molemmissa edellisissä istunnoissa, annetaan tilaisuus esittää kysymyksensä?

---

(1)  Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1).

(2)  Oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin 22.10.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU (EUVL 2013, L 294, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 4.6.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat HYA ym.

(Asia C-348/21)

(2021/C 338/14)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

HYA ym.

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sellainen kansallinen laki direktiivin 2016/343 (1) 8 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 33 ja 44 perustelukappaleen sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa, mukainen, jonka mukaan syytetyn oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä kunnioitetaan ja syyttäjäviranomainen täyttää asianmukaisesti velvollisuutensa näyttää toteen syytetyn syyllisyys, kun rikosoikeudellisen menettelyn oikeudenkäyntivaiheessa sellaisten todistajien lausunnot, joita ei voida objektiivisista syistä kuulla, liitetään aineistoon kyseisen menettelyn oikeudenkäyntiä edeltävästä vaiheesta, jolloin näitä todistajia on kuullut, ilman puolustuksen osallisuutta, vain lainvalvontaviranomainen, kuuleminen on kuitenkin suoritettu tuomarin edessä ja lainvalvontaviranomainen olisi jo oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa voinut antaa puolustukselle tilaisuuden osallistua tähän kuulemiseen, mutta on jättänyt näin tekemättä?

---

(1)  Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 4.6.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajina ovat HYA ym.

(Asia C-349/21)

(2021/C 338/15)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa

HYA ym.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallisten tuomioistuinten rikosoikeudellisissa menettelyissä noudattama käytäntö, jonka mukaan tuomioistuin myöntää luvan epäiltyjen puhelujen valvontaan, tallentamiseen ja tallenteiden säilyttämiseen ennalta laaditulla yleisellä tekstimallilla, jossa ilman mitään yksilöintiä todetaan ainoastaan, että lain säännöksiä on noudatettu, direktiivin 2002/58/EY (1) 15 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja 11 perustelukappaleen kanssa, mukainen?

Jos vastaus on kieltävä: Onko unionin oikeuden vastaista se, että kansallista lakia tulkitaan siten, että tällaisen luvan perusteella saatuja tietoja käytetään syytteen toteen näyttämiseksi?

---

(1)  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL 2002, L 201, s. 37).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 4.6.2021 – Spetsializirana prokuratura

(Asia C-350/21)

(2021/C 338/16)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Hakija

Spetsializirana prokuratura

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kansallinen laki (sähköisestä viestinnästä annetun lain (Zakon za elektronnite saobshtenia) 251 b §:n 1 momentti), jonka mukaan vakavan rikollisuuden torjumiseksi kaikki liikennetiedot (sähköisten viestintävälineiden käyttäjien liikenne- ja paikkatiedot) säilytetään yleisesti ja erotuksetta kuuden kuukauden ajan, direktiivin 2002/58/EY (1) 15 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja 11 perustelukappaleen kanssa, mukainen, mikäli kansallisessa laissa säädetään tietyistä takeista?

Onko kansallinen laki (rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks) 159 a §), jossa pääsyä liikennetietoihin ei rajoiteta ehdottoman välttämättömään ja jossa ei niiden henkilöiden osalta, joiden liikennetietoja lainvalvontaviranomaiset saavat, säädetä oikeudesta saada tästä tieto, jos se ei estä rikosoikeudellista menettelyä, tai jossa ei säädetä oikeussuojakeinosta tietojen laitonta saantia vastaan, direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan ja 11 perustelukappaleen kanssa, mukainen?

---

(1)  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL 2002, L 201, s. 37).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka justice de paix du canton de Forest (Belgia) on esittänyt 4.6.2021 – ZG v. Beobank SA

(Asia C-351/21)

(2021/C 338/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Justice de paix du canton de Forest

Pääasian asianosaiset

Kantaja: ZG

Vastaaja: Beobank SA

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko palveluntarjoajalla direktiivin 2007/64/EY (1) 38 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan perusteella velvollisuus toimia parhaan kykynsä mukaan tuloksen saavuttamiseksi vai velvollisuus saavuttaa tietty tulos silloin, kun kyse on ”maksunsaajaa koskevien tietojen” toimittamisesta?

2)	Kattavatko tässä säännöksessä mainitut ”maksunsaajaa koskevat tiedot” ne tiedot, joiden avulla voidaan yksilöidä maksunsaajana ollut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö?

---

(1)  Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (EUVL 2007, L 319, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Belgia) on esittänyt 9.6.2021 – Tilman SA v. Unilever Supply Chain Company AG

(Asia C-358/21)

(2021/C 338/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Tilman SA

Vastapuoli: Unilever Supply Chain Company AG

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn Luganossa 30.10.2007 allekirjoitetun yleissopimuksen 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisena pidettävä sitä, että toimivaltaista tuomioistuinta koskeva lauseke sisältyy yleisiin sopimusehtoihin, joihin kirjallisesti tehdyssä sopimuksessa viitataan mainitsemalla hyperlinkki internet-sivuille, joille siirtyminen mahdollistaa tutustumisen mainittuihin yleisiin sopimusehtoihin, niiden lataamisen ja niiden tulostamisen, ilman, että sopimuspuolta, jota vastaan kyseiseen lausekkeeseen vedotaan, on kehotettu hyväksymään kyseiset ehdot rastittamalla ruudun mainituilla internet-sivuilla?

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – HTTS v. neuvosto

(Asia T-692/15 RENV) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Luettelo henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään - Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen)

(2021/C 338/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH (Hampuri, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Schlingmann)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J. P. Hix ja M. Bishop)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Tricot, C. Hödlmayr, J. Roberti di Sarsina ja M. Kellerbauer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan perustuva vaatimus, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, jonka väitetään aiheutuneen siitä, että kantajan nimi on lisätty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2010 (EUVL 2010, L 195, s. 25) nojalla Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL 2007, L 103, s. 1) liitteessä V olevaan luetteloon ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1) nojalla tämän asetuksen liitteessä VIII olevaan luetteloon.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	HTTS Hanseatic Trade Trust & Shipping GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvostolle tässä asiassa ja asiassa T-692/15 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)	Kukin asianosainen vastaa asiassa C-123/18 P aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan

4)	Euroopan komissio vastaa tässä asiassa, asiassa T-692/15 ja asiassa C-123/18 P aiheutuneista omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 59, 15.2.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – HM v. komissio

(Asia T-587/16 RENV) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palvelukseen ottaminen - Kilpailuilmoitus EPSO/AST-SC/03/15 - Arviointikokeisiin osallistumisen epääminen - Uudelleentarkastelua koskeva pyyntö - Kieltäytyminen toimittamasta tätä pyyntöä avoimen kilpailun valintalautakunnalle sen vuoksi, että se on esitetty liian myöhään - EPSOn ja kilpailun valintalautakunnan välinen toimivallanjako - Oikeussuojan tarve)

(2021/C 338/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: HM (edustaja: asianaja H. Tettenborn)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Bohr ja G. Gattinara)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 17.8.2015 tekemän päätöksen kumoamiseksi, jolla jätetään ottamatta huomioon pyyntö tarkastella uudelleen valintalautakunnan päätöstä evätä kantajan osallistuminen kilpailun EPSO/AST-03/15-3 seuraavaan vaiheeseen

Tuomiolauselma

1)	Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) 17.8.2015 tekemä päätös jättää ottamatta huomioon pyyntö tarkastella uudelleen valintalautakunnan päätöstä evätä kantajan osallistuminen kilpailun EPSO/AST-03/15-3 seuraavaan vaiheeseen kumotaan.

2)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka liittyvät alkuperäiseen menettelyyn Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa (F-17/16) ja unionin yleisessä tuomioistuimessa (T-587/16), menettelyyn unionin tuomioistuimessa asiassa C_70/19 P sekä tähän asian palauttamista koskevaan menettelyyn (T-587/16 RENV).

---

(1)  EUVL C 191, 30.5.2016 (asia rekisteröitiin alun perin Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-17/16, ja se siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – Bateni v. neuvosto

(Asia T-455/17) (1)

(Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet - Luettelo henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään - Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta - Vanhentuminen - Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen)

(2021/C 338/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Naser Bateni (Hampuri, Saksa) (edustaja: asianajaja M. Schlingmann)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J. P. Hix ja M. Bishop)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Hödlmayr, J. Roberti di Sarsina ja M. Kellerbauer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 268 ja SEUT 340 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan korvausta vahingosta, jonka kantaja väitetysti kärsi sen seurauksena, että hänen nimensä sisällytettiin ensinnäkin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL 2010, L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/783/YUTP (EUVL 2011, L 319, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1) liitteessä VIII olevaan luetteloon asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1245/2011 (EUVL 2011, L 319, s. 11), toiseksi Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1) liitteessä IX olevaan luetteloon ja kolmanneksi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 15.11.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/661/YUTP (EUVL 2013, L 306, s. 18) liitteessä olevaan luetteloon ja asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 15.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1154/2013 (EUVL 2013, L 306, s. 3) liitteessä olevaan luetteloon.

Tuomiolauselma

1)	Kanne jätetään osin tutkimatta ja hylätään osin perusteettomana.

2)	Naser Bateni vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 300, 11.9.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 14.7.2021 – Nike European Operations Netherlands ja Converse Netherlands v. komissio

(Asia T-648/19) (1)

(Valtiontuki - Alankomaiden Niken hyväksi toteuttama tuki - Verotusasioissa annetut ennakkoratkaisut (tax rulings) - Päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely - Markkinaehtoperiaate - Etu - Valikoivuus - Yhdenvartainen kohtelu - Hyvä hallintotapa - Puutteellinen alustava tutkinta - Vakavat vaikeudet - Perusteluvelvollisuus)

(2021/C 338/22)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Nike European Operations Netherlands BV (Hilversum, Alankomaat) ja Converse Netherlands BV (Amsterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat: R. Martens ja D. Colgan)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: R. Martens ja D. Colgan)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen valtiontuesta SA.51284 (2018/NN) – Alankomaat – Mahdollinen tuki Niken hyväksi – 10.1.2019 annetun komission päätöksen C(2019) 6 final kumoamiseksi, jolla aloitetaan SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	Nike European Operations Netherlands BV ja Converse Netherlands BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 413, 9.12.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – Irish Wind Farmers’ Association ym. v. komissio

(Asia T-680/19) (1)

(Valtiontuki - Energia-ala - Yritysten kiinteistöverotuksesta annettu Irlannin lainsäädäntö - Sen veron määrän laskentatapa, joka fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan sähkön tuottajien on maksettava - Tuulipuistojen pitäjien kantelu - Päätös, jolla todetaan, ettei kyse ole valtiontuesta - Muodollista tutkintamenettelyä ei ole aloitettu - Vakavat vaikeudet - Asianomaisten osapuolien menettelylliset oikeudet)

(2021/C 338/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Irish Wind Farmers’ Association Clg (Kilkenny, Irlanti), Carrons Windfarm Ltd (Shanagolden, Irlanti), Foyle Windfarm Ltd (Dublin, Irlanti) ja Greenoge Windfarm Ltd (Bunclody, Irlanti) (edustajat: asianajajat M. Segura Catalán ja M. Clayton, avocates)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Herrmann ja S. Noë)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus valtiontuesta SA.44671 (2019/NN) – Irlanti – 9.7.2019 annetun komission päätöksen C(2019) 5257 final kumoamiseksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 423, 16.12.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – ID v. EUH

(Asia T-28/20) (1)

(Henkilöstö - Sopimussuhteiset toimihenkilöt - Irtisanomispäätös, joka on tehty ennen koeajan päättymistä - Ilmeinen soveltumattomuus - Sopimaton käyttäytyminen - Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 84 artikla)

(2021/C 338/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ID (edustaja: asianajaja C. Bernanrd-Glanz)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spáč)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus yhtäältä sellaisen 6.3.2019 tehdyn EUH:n päätöksen kumoamiseksi, jolla kantajan työsopimus irtisanotaan ennen koeajan päättymistä, ja toisaalta sellaisen aineellisen vahingon ja henkisen kärsimyksen korvaamiseksi, joka kantajalle väitetään aiheutuneen kyseisestä päätöksestä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	ID velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 95, 23.3.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – Frommer v. EUIPO – Minerva (I-cosmetics)

(Asia T-205/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki I-cosmetics - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta)

(2021/C 338/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Angela Frommer (Unterschleißheim, Saksa) (edustaja: asianajaja F. Remmertz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Ivanauskas ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Minerva GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja R. Dissmann)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 10.2.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 675/2019-2), joka koskee Minervan ja Angela Frommerin välistä menettämismenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Angela Frommer vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.

3)	Minerva GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 201, 15.6.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – Micron Technology v. EUIPO (INTELLIGENCE, ACCELERATED)

(Asia T-386/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin INTELLIGENCE, ACCELERATED rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Suhteellinen hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta)

(2021/C 338/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Micron Technology, Inc. (Boise, Idaho, Yhdysvallat) (edustaja: M. Edenborough, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: L. Rampini ja V. Ruzek)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 6.4.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 2873/2019-1), joka koskee hakemusta sanamerkin INTELLIGENCE, ACCELERATED rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Micron Technology, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

---

(1)  EUVL C 271, 17.8.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.7.2021 – S. Tous v. EUIPO – Zhejiang China-Best Import & Export (valaisin)

(Asia T-492/20) (1)

(Yhteisömalli - Mitättömyysmenettely - Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää valaisinta - Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt kuvamerkit, jotka esittävät nallekarhua - Mitättömyysperuste - Asetuksen (EY) N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b ja e alakohta)

(2021/C 338/27)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: S. Tous, SL (Manresa, Espanja) (asiamiehet: asianajajat D. Gómez Sánchez ja J. Gracia Albero)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Zhejiang China-Best Import & Export Co. Ltd (Hangzhou, Kiina)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 26.5.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1553/2019-3), joka koskee S. Tousin ja Zhejiang China-Best Import & Exportin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään

2)	S. Tous, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 313, 21.9.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen varapresidentin määräys 2.7.2021 – Bourel ym. v. komissio

(Asia T-777/19 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Valtiontuki - Tuulivoimapuistojen rakentaminen - Ranskan useiden merituulivoimapuistojen hyväksi toteuttamat yksittäiset tukitoimenpiteet - Päätös, jolla tuet todetaan sisämarkkinoille soveltuviksi - Töiden alkaminen - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2021/C 338/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: David Bourel (Pléneuf-Val-André, Ranska) ja viisi muuta kantajaa, joiden nimet ovat määräyksen liitteessä (edustaja: asianajaja Le Berre)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Stromsky ja A. Bouchagiar)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen 26.7.2019 annetun komission päätöksen C(2019) 5498 final täytäntöönpanon lykkäämiseksi, jolla komissio päätti olla vastustamatta tukea useiden Ranskan tasavallan ilmoittamien merituulivoimapuistojen hyväksi

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 25.6.2021 – OM v. komissio

(Asia T-728/20) (1)

(Kumoamiskanne - Henkilöstö - Virkamiehet - Sosiaaliturva - Yhteinen sairausvakuutusjärjestelmä - Sairauskulujen korvaaminen - Hakemuksen hylkääminen - Valituksen hylkääminen - Perustelujen korvaaminen - Toisen valituksen jättäminen - Kanteen nostamisen määräaika - Tutkimatta jättäminen)

(2021/C 338/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: OM (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: L. Hohenecker ja L. Vernier)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) 9.9. ja 17.9.2019 tekemät päätökset kieltäytyä korvaamasta kantajan lääketieteellisten analyysien kuluja ja toisaalta 23.3.2020 tehty päätös hylätä kantajan näistä päätöksistä tekemät valitukset.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	OM velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 53, 15.2.2021.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.7.2021 – Mendes de Almeida v. neuvosto

(Asia T-75/21) (1)

(Kumoamiskanne - Toimielimiä koskeva oikeus - Tiiviimpi yhteistyö Euroopan syyttäjänviraston perustamisessa - Asetus (EU) 2017/1939 - Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittäminen - Yhden Portugalin nimeämän ehdokkaan nimittäminen - Kanteen nostamisen määräaika - Alkamisajankohta - Tutkimatta jättäminen)

(2021/C 338/30)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Ana Carla Mendes de Almeida (Sobreda, Portugali) (edustajat: asianajajat R. Leandro Vasconcelos ja M. Marques de Carvalho)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: K. Pleśniak, R. Meyer, K. Kouri ja J. Gil)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä 27.7.2020 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1117 (EUVL 2020, L 244, s. 18) kumoamiseksi siltä osin kuin siinä nimitetään Moreira Alves d’Oliveira Guerra Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjäksi väliaikaisena toimihenkilönä palkkaluokkaan AD 13 kolmen vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia ja joka alkaa 29.7.2020

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Pyyntö asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä hylätään.

3)	Lausunnon antaminen neuvoston esittämästä liitännäisvaatimuksesta raukeaa.

4)	Ana Carla Mendes de Almeida velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 128, 12.4.2021.

Kanne 21.6.2021 – Saksa v. komissio

(Asia T-349/21)

(2021/C 338/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: J. Möller ja R. Kanitz)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan sen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/33/EU 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti, onko Saksan toteuttama Oronan valmistaman hissimallin markkinoille saattamisen kieltämistä koskeva toimenpide perusteltu, 24.3.2021 tehdyn komission päätöksen (EU) 2021/534 (1)

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Direktiivin 95/16/EY liitteessä I olevan 2.2. kohdan, luettuna yhdessä yhdenmukaistetun standardin EN 81-1 kanssa, rikkominen siksi, että hissikorin katon ja kuilun yläosan [Schachtkopf] katon välisen pystysuuntaisen etäisyyden vaatimuksen merkitystä ei ole ymmärretty oikein — komissio ei ole ymmärtänyt oikein hissikorin katon ja kuilun yläosan katon välisen vertikaalisen etäisyyden, josta määrätään yhdenmukaistetussa standardissa EN 81-1, sellaisena kuin se on alkuperäisessä versiossa ja jota jopa korostetaan sen päivitetyssä versiossa (EN 81-20), merkitystä. Riidanalaisessa päätöksessä ei ensinnäkään ymmärretä perustuvanlaatuisesti pystysuuntaisen vähimmäisetäisyyden mittaamista oikein. Komission mukaan direktiivin 95/16/EY säännöksiä vastaavien olennaisten turvallisuus- ja terveysvaatimusten arvioinnin osalta ratkaisevaa ei ensisijaisesti ole tämä pystysuuntainen etäisyys, vaan hissikorin yläpuolella olevan suojautumispaikan tilavuus. Sitä paitsi komissio vertaa virheellisesti kuilun yläosassa olevaa suojautumispaikkaa ja vapaata tilaa koskevia vaatimuksia vaatimuksiin, jotka koskevat kuilukuoppaa [Schachtgrube].

2)

Toinen kanneperuste: Direktiivin 95/16/EY liitteessä I olevan 2.2. kohdan, luettuna yhdessä yhdenmukaistetun standardin EN 81-1 kanssa, rikkominen siksi, että arvioinnin kannalta merkitykselliset onnettomuusskenaariot oli määritelty virheellisesti — komissio on arvioinut virheellisesti direktiivin 95/16/EY liitteessä I olevassa 2.2. kohdassa olevia puristumisriskin estämistä koskevia vaatimuksia siksi, että se on viitannut riidanalaisen päätöksen 55 perustelukappaleessa ainoastaan redundantin jarrun pettämiseen merkityksellisenä onnettomuusskenaariona.

3)

Kolmas kanneperuste: Tosiseikkojen virheellinen määrittäminen siksi, että turva-asentoon asettautumiseen tarvittavan ajan ja hissikorin ylöspäin suuntautuvien hallitsemattomien liikkeiden riskin merkitystä ei ole ymmärretty oikein — komissio asettaa kokonaisarviossaan riidanalaisen päätöksen 55–57 perustelukappaleessa perustaksi hissikorin ylöspäin suuntautuvien hallitsemattomien liikkeiden vaarallisuudesta ja niiden ilmaantumisen todennäköisyydestä tehdyt oletukset, jotka eivät pidä paikkaansa.

4)

Neljäs kanneperuste: Tosiseikkojen virheellinen määrittäminen ja arviointi siksi, että niiden osalta omaksuttiin Corformance- nimisen yrityksen selvityksestä seuraava virheellinen esitys — komissio käytti päätöstään varten Corformance-nimisen yrityksen selvityksestä seuraavaa virheellistä kokonaisvertailua.

5)

Viides kanneperuste: Näyttöä koskevien sääntöjen ja direktiivin 95/16/EY 5 artiklan 2 kohdan rikkominen — komissio ei ole ottanut päätöksessään riittävästi huomioon, että valmistajan vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi esittämät todisteet eivät ole olennaisilta kohdin täydellisiä. Perustelukappaleista käy lisäksi ilmi, että komissio on katsonut virheellisesti, että markkinavalvontaviranomaisilla on näyttötaakka silloin, kun standardista on poikettu, ja on riidanalaista, täytettäisiinkö turvallisuusvaatimukset vaihtoehtoisella, samanarvoisella ratkaisulla.

---

(1)  EUVL 2002, L 106, s. 60.

Kanne 25.6.2021 – Hotel Cipriani v. EUIPO – Altunis (CIPRIANI FOOD)

(Asia T-358/21)

(2021/C 338/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Hotel Cipriani (Venetsia, Italia) (edustajat: asianajajat M. Rieger Jansen, D. Op de Beeck ja W. Pors)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Altunis-Trading, Gestão e Serviços, Lda (Funchal, Portugal)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki CIPRIANI FOOD – EU-tavaramerkki nro 683 250

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 27.4.2021 asiassa R 1599/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan

—	hyväksyy tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen kokonaisuudessaan ja kumoaa riidanalaisen EU-tavaramerkin

—	velvoittaa EUIPO:n ja mahdolliset väliintulijat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan tavaramerkin mitättömäksi julistamista hakeneen asianosaisen oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan rikkominen

—	Valituslautakunta teki virheen katsoessaan, ettei ”viljoista tehtyjä valmisteita” voida asianmukaisesti tarkastella pienempinä kokonaisuuksina.

Kanne 18.6.2021 – ClientEarth v. komissio

(Asia T-359/21)

(2021/C 338/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ClientEarth AISBL (Bryssel, Belgia) (edustajat: solicitor F. Logue ja barrister-at-law J. Kenny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan vastaajan 9.4.2021 implisiittisesti tekemän päätöksen, jolla evättiin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (2) nojalla oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin ja tietoihin, jotka liittyvät ensinnäkin tehoaineisiin mankotsepi ja sypermetriini ja toiseksi jäsenvaltioiden äänestyskantoihin pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa vastaajan täytäntöönpanoasetusten (EU) 2019/2094 (3), (EU) 2020/2087 (4), (EU) 2019/1589 (5) ja (EU) 2018/1262 (6) osalta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, jonka mukaan vastaaja jätti esittämättä perustelut vastoin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan 1 kohtaa, unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohtaa ja SEUT 296 artiklan toista kohtaa.

---

(1)  Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43).

(2)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).

(3)  Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden benfluraliini, dimoksistrobiini, fluatsinami, flutolaniili ja mankotsepi, mekoproppi-P, mepikvatti, metiraami, oksamyyli ja pyraklostrobiini hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä 29.11.2019 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2094 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2019, L 317, s. 102–104).

(4)  Tehoaineen mankotsebi hyväksynnän uusimatta jättämisestä kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteen muuttamisesta 14.12.2020 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/2087 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2020, L 423, s. 50–52).

(5)  Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden amidosulfuroni, beta-syflutriini, bifenoksi, klorotoluroni, klofentetsiini, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dikamba, difenokonatsoli, diflubentsuroni, diflufenikaani, fenoksaproppi-P, fenpropidiini, fludioksonili, flufenaset, fostiatsaatti, indoksakarbi, lenasiili, MCPA, MCPB, nikosulfuroni, pikloraami, prosulfokarbi, pyriproksifeeni, tiofanaattimetyyli, triflusulfuroni ja tritosulfuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä 26.9.2019 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1589 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2019, L 248, s. 24–27).

(6)  Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tehoaineiden 1-metyylisyklopropeeni, beta-syflutriini, klorotaloniili, klorotoluroni, klomatsoni, sypermetriini, daminotsidi, deltametriini, dimetenamidi-p, diuroni, fludioksonili, flufenaset, flurtamoni, fostiatsaatti, indoksakarbi, MCPA, MCPB, prosulfokarbi, tiofanaattimetyyli ja tribenuroni hyväksynnän voimassaoloajan pidentämisestä 20.9.2018 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1262 (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2018, L 238, s. 62–64).

Kanne 29.6.2021 – Coinbase v. EUIPO – – bitFlyer (coinbase)

(Asia T-366/21)

(2021/C 338/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Coinbase, Inc. (San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja A. Nordemann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: bitFlyer (Tokio, Japani)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: Tavaramerkin coinbase Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 308 248

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 29.4.2021 asiassa R 1751/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 30.6.2021 – Unimax Stationery v. EUIPO – Mitsubishi Pencil (uni)

(Asia T-369/21)

(2021/C 338/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Unimax Stationery (Daman, Intia) (edustaja: asianajaja E. Amoah)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Mitsubishi Pencil Co. Ltd (Tokio, Japani)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki uni – EU-tavaramerkki nro 6 920 615

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 22.4.2021 asiassa R 1909/2020-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdan kanssa, on rikottu.

Kanne 1.7.2021 – Etablissements Nicolas v. EUIPO – St. Nicolaus (NICOLAS)

(Asia T-373/21)

(2021/C 338/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Etablissements Nicolas (Thiais, Ranska) (edustaja: asianajaja T. de Haan)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: St. Nicolaus a.s. (Liptovský Mikuláš, Slovakia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki NICOLAS – EU-tavaramerkki nro 6 231 484

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 21.4.2021 asiassa R 1195/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien kantajalle viraston valituslautakunnan neljännessä jaostossa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 2.7.2021 – Instituto Cervantes v. komissio

(Asia T-376/21)

(2021/C 338/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Instituto Cervantes (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja E. van Nuffel d’Heynsbroeck)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan Euroopan komission päätöksen tehdä sopimus puitesopimusten tekemistä Euroopan unionin toimielinten, elinten ja virastojen kielikoulutusta koskevan hankinnan (N:o HR/2020/OP/0014) erästä 3 (espanjan kieli) ensisijaisesti CLL Centre de Langues-Allingua -ryhmittymän kanssa ja toissijaisesti kantajan kanssa

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, kun kyse on tarjousten ominaisuuksien arvioinnista.

2	Toisen kanneperusteen mukaan tarjousten ominaisuuksia ei ole vertailtu.

3	Kolmas kanneperuste koskee sitä, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen, kun se hylkäsi tarjoukseen liitetyn hyperlinkin välityksellä saatavilla olevat tarjouksen osat niiden sääntöjenmukaisuudesta varmistumatta.

4

Neljäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti, perustuu yhtäältä siihen, että kantajan tarjouksesta sellaisenaan johtuvien ominaisuuksien arvioinnin ja sen, että tarjous on noteerattu hankintailmoituksen 1.1 ja 1.2 alakriteereihin, välillä ei ole yhteyttä, ja toisaalta siihen, ettei avoimuusperiaatetta ole noudatettu.

5	Viidennen kanneperusteen mukaan tavoitetta, jonka mukaan julkiset hankinnat olisivat avoimet kilpailulle mahdollisimman laajasti, ei ole noudatettu.

Kanne 5.7.2021 – Flybe v. komissio

(Asia T-380/21)

(2021/C 338/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Flybe Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: G. Peretz, QC, ja asianajaja D. Colgan)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että yleinen tuomioistuin

—

kumoaa osittain Euroopan komission 23.4.2021 tekemän päätöksen, joka koskee sitä, että komissio hyväksyy British Airwaysin ja Flybe Limitedin välillä tehdyn lähtö- ja saapumisaikojen siirtoa koskevan sopimuksen, joka liittyy asiaan nro COMP/M.6447 – IAG/BMI, kumoamalla riidanalaisen päätöksen alaviitteen 23 kokonaisuudessaan tai toissijaisesti muuttamalla riidanalaisen päätöksen alaviitettä 23

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on arvioinut tosiseikkoja virheellisesti selittäessään lähtö- ja saapumisaikojen luovuttamista koskevassa sopimuksessa asetettuja rajoituksia. Kantaja toteaa, että sopimuksessa, joka on neuvoteltu British Airwaysin ja Flybe Limitedin (aiemmin Thyme OPCO Limited) välillä, ei millään tavoin viitata tarpeeseen yhdistää lähtö- ja saapumisaikojen siirtämiseen toimiluvan siirtoa. Kantaja esittää, että koska komissio on lisännyt alaviitteeseen 23 maininnan ”i.e. together with Thyme’s OL” (”ts. yhdessä Thymen toimiluvan kanssa”), kyseisessä alaviitteessä ilmoitetaan tiivistettynä virheellistä tietoa sopimuksen sisällöstä.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissio ole asianmukaisesti ottanut huomioon kantajan kykyä täyttää ylimääräistä vaatimusta, joka koskee ainoastaan korvaavien lähtö- ja saapumisaikojen (Remedy Slots) siirtämistä silloin, kun tähän sisältyy myös sen toimiluvan siirtäminen, mikä ei ole mahdollista Yhdistyneen kuningaskunnan lentoyhtiöiden toimilupia koskevan sääntelyn mukaan.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissio ole ottanut huomioon lähtö- ja saapumisaikojen luovuttamista koskevan sopimuksen tosiasiallista, taloudellista ja oikeudellista asiayhteyttä, jonka perusteella olisi käynyt ilmi, ettei ollut tarvetta asettaa rajoitusta toimiluvan siirtämisen osalta.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission menettely on ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa. Kantaja toteaa, että International Consolidated Airlines Groupin esittämät sitoumukset eivät sisältäneet rajoitusta, joka olisi koskenut korvaavien lähtö- ja saapumisaikojen siirtämistä.

5.	Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi asettamalla rajoituksen keskustelematta siitä ensiksi kantajan kanssa.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio ei ole täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan. Kantaja toteaa, ettei komissio ole mitenkään perustellut sitä, että se on asettanut kantajaan kohdistuvan rajoituksen, mikä on ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että oikeudellisessa toimessa on ilmoitettava syyt, joille se perustuu.

Kanne 7.7.2021 – Banque postal v. SRB

(Asia T-383/21)

(2021/C 338/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Banque postale (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen ja delegoidun asetuksen mukaiset kriisinratkaisurahaston etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskennan yksityiskohtaiset menettelysäännökset eivät heijasta näiden laitoksien todellista kokoa eivätkä riskiä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen ja delegoidun asetuksen mukainen kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien järjestelmä perustui arviointiin, joka keinotekoisesti huononsi kantajan kaltaisten suurikokoisten ranskalaisten laitosten riskiprofiilia ja johti näin suhteettoman korkeaan rahoitusosuuden määrään.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, koska yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetussa asetuksessa, delegoidussa asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksessa säädettyä etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien määrän laskemista ei voida ensinnäkään arvioida ennalta riittävän tarkasti eikä se toiseksi riipu niinkään laitoksen omasta tilanteesta ja riskiprofiilista vaan pikemminkin tämän tilanteesta suhteessa muihin rahoitusosuuksia suorittaviin laitoksiin. Lopuksi kantaja väittää myös, että riski-indikaattorien vahvistamisen ei olisi pitänyt olla komission vastuulla delegoidun asetuksen puitteissa, koska kyseisillä kriteereillä on erittäin keskeinen ja ratkaiseva merkitys vahvistettaessa rahoitusosuuksien määrää (SEUT 290 artikla).

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisessa päätöksessä ei ole riittävän selkeitä ja täydellisiä tietoja, joiden nojalla maksettavien rahoitusosuuksien määrät perustellaan ja niitä voidaan valvoa.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaamiseen. Kantaja vetoaa kyseisen kanneperusteen tueksi myös siihen seikkaan, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole riittävän selkeitä ja täydellisiä tietoja, joiden nojalla maksettavien rahoitusosuuksien määrät perustellaan ja niitä voidaan valvoa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen peruuttamattomien maksusitoumusten käyttörajoituksen osalta sillä perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä ei esitetä täsmällisesti ja yksityiskohtaisesti, miksi on välttämätöntä yhtäältä asettaa peruuttamattomiin maksusitoumuksiin turvautumisen katoksi 15 prosenttia ja toisaalta olla hyväksymättä takuuksi muuta kuin käteistä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja esittää tältä osin, että kriisinratkaisuneuvoston esiin nostama myötäsyklisyyden riski ja maksuvalmiusriski peruuttamattomiin maksusitoumuksiin turvautumisen rajoittamiseksi ovat perusteettomia, kun otetaan huomioon erityisesti peruuttamattomien maksuvalmiussitoumusten ominaispiirteet ja niiden käyttöyhteys.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen. Kantaja väittää, että kriisinratkaisuneuvosto yhtäältä nojautuu sellaisten säännösten virheelliseen tulkintaan, jotka mahdollistavat peruuttamattomiin maksusitoumuksiin turvautumisen, kun se asettaa samanlaisen toimenpiteen kaikille laitoksille abstraktin analyysin perusteella, ja toisaalta vie kyseisiltä säännöksiltä niiden tehokkaan vaikutuksen, koska peruuttamattomien maksusitoumusten osuus on järjestelmällisesti ja ilman riittäviä perusteluja rajoitettu lainmukaiseen vähimmäismäärään.

Kanne 7.7.2021 – Confédération nationale du Crédit Mutuel ym. v. SRB

(Asia T-384/21)

(2021/C 338/40)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Confédération nationale du Crédit Mutuel (Pariisi, Ranska) ja 26 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajia

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-383/21, Banque postale v. SRB.

Kanne 7.7.2021 – BPCE ym. v. SRB

(Asia T-385/21)

(2021/C 338/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: BPCE (Pariisi, Ranska) ja 44 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajia

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-383/21, Banque postale v. SRB.

Kanne 7.7.2021 – Crédit agricole ja Crédit agricole Corporate and Investment Bank v. komissio

(Asia T-386/21)

(2021/C 338/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Crédit agricole SA (Montrouge, Ranska), Crédit agricole Corporate and Investment Bank (Montrouge) (edustajat: Barrister D. Beard, Barrister ja Solicitor C. Hutton)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa (kokonaan tai osittain) Euroopan komission 28.4.2021 tekemän päätöksen (C(2021) 2871)

—	kumoaa (kokonaan tai osittain) Euroopan komission 28.4.2021 tekemällä päätöksellä (C(2021) 2871) määrätyn sakon

—	velvoittaa Euroopan komission toteuttamaan unionin tuomioistuimen tuomion noudattamisen edellyttämät toimenpiteet SEUT 266 artiklan mukaisesti

—	velvoittaa Euroopan komission korvaamaan kantajille tästä kanteesta ja kaikista menettelyn seuraavista vaiheista aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se totesi kantajien osallistuneen kilpailua rajoittavaan tarkoitukseen perustuvaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen: — Komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se totesi, että väitetyt tietojenvaihtokäytännöt merkitsevät kilpailua rajoittavaan tarkoitukseen perustuvia rikkomisia, jotka voivat olla osa väitettyä yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua rikkomista. — Komissio ei toteuttanut tarvittavaa analyysiä perustellakseen toteamustaan, jonka mukaan väitetyt tietojenvaihtokäytännöt merkitsevät kilpailua rajoittavaan tarkoitukseen perustuvia rikkomisia.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se totesi, että kantajat olivat myötävaikuttaneet kokonaissuunnitelmaan ja että kantajien väitetty osallistuminen oli jatkuvaa. — Komissio ei ole osoittanut, että kantajat myötävaikuttivat kokonaissuunnitelmaan tai olivat siitä tietoisia. — Komissio ei ole osoittanut, että ensimmäinen tai toinen kantaja osallistui jatkettuun rikkomiseen.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä, kun se oletti toisen kantajan olleen tietoinen tietyistä tiedoista. — Komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se oletti, että välittäjät olivat tietoisia kaikesta Bloomberg chatin sisältämästä tiedosta pelkästään olemalla kirjautuneena keskustelutilaan. Tämän vuoksi komissio joko tulkitsi väärin tai tulkitsi liian laajentavasti olemassa olevaa oikeuskäytäntöä.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä laskiessaan sakon määrää. — Komissio poikkesi perusteetta sakkojen laskemisessa käytettävistä suuntaviivoista, kun se ei laskenut myynnin arvoa viimeisen täyden väitettyyn rikkomiseen osallistumisvuoden perusteella. — Komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta määrittäessään kerrointa erityistä varoitusvaikutusta varten. — Komissio poikkesi perusteetta sakkojen laskemisessa käytettävistä suuntaviivoista, kun se ei käyttänyt parhaita saatavilla olevia lukuja laskeakseen myynnin arvoa. — Komissio teki arviointivirheitä, kun se arvioi rikkomisen vakavuutta ja lieventäviä olosuhteita. — Komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä, kun se arvioi väitetyn rikkomisen kestoa.

Kanne 7.7.2021 – Société générale ym. v. SRB

(Asia T-387/21)

(2021/C 338/43)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Societé générale (Pariisi, Ranska), Crédit du Nord (Lille, Ranska) ja SG Option Europe (Puteaux, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajia

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-383/21, Banque postale v. SRB.

Kanne 7.7.2021 – Crédit agricole ym. v. SRB

(Asia T-388/21)

(2021/C 338/44)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Crédit agricole SA (Montrouge, Ranska) ja 48 muuta kantajaa (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajia

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-383/21, Banque postale v. SRB.

Kanne 7.7.2021 – BNP Paribas v. SRB

(Asia T-397/21)

(2021/C 338/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: BNP Paribas (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat A. Gosset-Grainville, M. Trabucchi ja M. Dalon)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla 14.4.2021 tehdyn päätöksen nro SRB/ES/2021/22, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoonvuodelta 2021 etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien laskemista, siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

toteamaan SEUT 277 artiklan nojalla, ettei seuraavia yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen, täytäntöönpanoasetuksen ja delegoidun asetuksen säännöksiä sovelleta — yhteisestä kriisinratkaisumekanismista annetun asetuksen 69 artiklan 1 kohta, 69 artiklan 2 kohta sekä 70 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a ja b alakohta — delegoidun asetuksen 4 artiklan 2 kohta, 6 ja 7 artikla sekä liite I — täytäntöönpanoasetuksen 4 artikla

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen, jotka ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-383/21, Banque postale v. SRB.

Kanne 6.7.2021 – Ryanair ja Ryanair Sun v. komissio

(Asia T-398/21)

(2021/C 338/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) ja Ryanair Sun S.A. (Varsova, Puola) (edustajat: asianajajat F.-C. Laprévote, E. Vahida, V. Blanc, S. Rating ja I.-G Metaxas-Maranghidis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan asiassa valtiontuki SA.59158 – Puola – COVID-19 – Aid to LOT (1)22.12.2020 tekemän päätöksen ja

—	velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan vastaaja sovelsi virheellisesti tilapäisiä puitteita valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa. Se väittää erityisesti, ettei vastaaja ole osoittanut, että LOT saattoi saada tilapäisten puitteiden perusteella pääomitustukea, ja se väittää, ettei vastaaja ole arvioinut, oliko pääomituksen ohella käytettävissä muita asianmukaisempia ja vähemmän kilpailua vääristäviä toimenpiteitä. Kantaja väittää edelleen, että vastaaja on tarkastellut puutteellisesti pääomituksen määrän oikeasuhteisuutta, tuesta maksettavaa korvausta ja edellytyksiä valtiontuen lopettamiselle sekä tuen osia, joissa on kyse ohjauksesta ja kohtuuttomien kilpailun vääristymien välttämisestä.

2.

Toisen kanneperusteen mukaan vastaaja sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa katsoessaan kykenevänsä esittämään oikeusperustan, jolla tuki voitiin perustella. Kantaja väittää myös, ettei vastaaja ole osoittanut, että tuki on välttämätöntä, asianmukaista ja oikeasuhteista Puolan taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi, ja ettei se ole suorittanut vertailua eli punninnut keskenään tuella saavutettavia myönteisiä vaikutuksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetettujen tavoitteiden toteutumisen kannalta ja siitä aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten kannalta.

3.

Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalaisella päätöksellä rikotaan EUT-sopimuksen tiettyjä määräyksiä ja loukataan Euroopan unionin oikeuden yleisiä oikeusperiaatteita, jotka ovat olleet perustana lentoliikenteen vapauttamiselle EU:ssa 1980-luvun lopulta alkaen (eli syrjimättömyys, palvelujen tarjoamisen vapaus – jota sovelletaan lentoliikenteeseen asetuksella (EU) N:o 1008/2008 (2)– ja sijoittautumisvapaus).

4.	Neljännen kanneperusteen mukaan vastaaja ei ole aloittanut muodollista tutkintamenettelyä vakavista vaikeuksista huolimatta ja on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia.

5.	Viidennen kanneperusteen mukaan vastaaja ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

---

(1)  EUVL 2021, C 260, s. 10–11.

(2)  Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (uudelleen laadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 24.9.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008 (EUVL 2008 L 293, s. 3–20).

Kanne 7.7.2021 – KN v. parlamentti

(Asia T-401/21)

(2021/C 338/47)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: KN (edustajat: asianajajat M. Casado García-Hirschfeld ja M. Aboudi)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi

—	kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—	määräämään aineettomasta vahingosta maksettavaksi korvaukseksi summan, jonka kohtuulliseksi määräksi (ex aequo bono) arvioidaan 100 000 euroa

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa, joka koskee Europan parlamentin 28.4.2021 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2019, pääluokka VI – Euroopan talous- ja sosiaalikomitea [2020/2145(DEC)] ja Euroopan parlamentin 29.4.2021 antamaa päätöslauselmaa, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa edellä mainittua päätöstä, tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan SEUT 16 artiklan 1 kohtaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 8 artiklaa ja asetuksen 2018/1725 (1) 4 ja 5 artiklaa on rikottu, kurinpitomenettelyjen ja oikeudenkäyntejä koskevien tietojen luottamuksellisuuden periaatetta on loukattu ja asetuksen N:o 883/2013 (2) 10 artiklaa on rikottu.

2.	Toisen kanneperusteen mukaan oikeutta syyttömyysolettamaan, hyvän hallinnon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta 23.10.2018 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2018/1725 (EUVL 2018, L 295, s. 39).

(2)  Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11.9.2013 annettu asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013 (EUVL 2013, L 248, s. 1).

Kanne 7.7.2021 – Dexia Crédit Local v. SRB

(Asia T-405/21)

(2021/C 338/48)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Dexia Crédit Local (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat H. Gilliams ja J.-M. Gollier)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 14.4.2021 tekemän päätöksen, joka koskee yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaa ja jonka viite on SRB/ES/2021/22

—	velvoittamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan rikkomiseen, koska riidanalaisessa päätöksessä vahvistetaan vuoden 2021 tavoitetasoksi kahdeksasosa 1,35 prosentista, joka lasketaan suojattujen talletusten määrästä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 lainvastaisuuteen: — suhteellisuusperiaatetta on loukattu ensinnäkin sen vuoksi, että yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskenta on ristiriidassa asetuksen N:o 806/2014 tavoitteiden kanssa, toiseksi sen vuoksi, että laskennassa ei oteta huomioon sitä, että kantaja on luottolaitos, joka divestoidaan ja jolle on myönnetty valtiontakaus ja jonka hyväksi yhteistä kriisinratkaisurahastoa ei käytännössä koskaan tulla käyttämään, ja kolmanneksi sen vuoksi, että laskenta johtaa siihen, että laitoksen hallittu kriisinratkaisu tulee kalliimmaksi, — yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on loukattu, koska asetuksessa kohdellaan samalla tavalla yhtäältä laitoksia, jotka divestoidaan ja joille on myönnetty valtiontakaus, ja toisaalta liiketoimintaa harjoittavia laitoksia.

3)

Kolmas kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka perustuu siihen, että yhteinen kriisinratkaisuneuvosto on loukannut suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta toisessa kanneperusteessa esitetyin perustein, koska se ei noudattanut kyseisiä periaatteita soveltaessaan kantajaan delegoidun asetuksen N:o 2015/63 säännöksiä mukauttamatta niitä.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu avoimuuden puutteeseen ja perustelujen puutteellisuuteen, koska esitettyjen tietojen perusteella puolustautumisoikeuksia ei voida käyttää tehokkaasti.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 806/2014 5, 69 ja 70 artiklalla ei ole oikeusperustaa, koska ne on annettu SEUT 114 artiklan nojalla vaikka kyse ei ole lainsäädännön lähentämisestä.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 806/2014 5, 69 ja 70 artiklalla ei ole oikeusperustaa, koska ne on annettu SEUT 114 artiklan nojalla vaikka kyse ei ole verosäännöksistä.

Kanne 8.7.2021 – Credit Suisse Group ja Credit Suisse Securities (Europe) v. komissio

(Asia T-406/21)

(2021/C 338/49)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Credit Suisse Group AG (Zürich, Sveitsi), Credit Suisse Securities (Europe) Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: asianajajat R. Wesseling ja F. ten Have)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 102 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.40346 – SSA-joukkovelkakirjat) 28.4.2021 tehdyn komission päätöksen C(2021) 2871 (jäljempänä päätös) 1 artiklan tai vaihtoehtoisesti kumoamaan päätöksen 1 artiklan d alakohdan tai vielä vaihtoehtoisemmin kumoamaan 1 artiklan d alakohdan osittain, siltä osin kuin siinä todetaan, että hinnanmuodostusta koskevat tiedoksiannot merkitsevät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta ja/tai että kantajat ovat osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkuvaan kilpailunrajoitukseen koko sen keston ajan, joka kyseisessä artiklassa mainitaan

—	kumoaa päätöksen 2 artiklan d alakohdan tai vaihtoehtoisesti kumoaa päätöksen 2 artiklan d alakohdan osittain

—	velvoittaa komission vastaamaan oikeudenkäyntikuluista tai vaihtoehtoisesti asianmukaiseksi katsotusta osuudesta kustannuksista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio on rikkonut SEUT 101 artiklaa ja perusteli puutteellisesti toteamustaan, jonka mukaan kantajat menettelivät tavalla, joka merkitsee tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta ja/tai –vääristämistä. Erityisesti — komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa, kun se ei ottanut riittävällä tavalla huomioon merkityksellistä oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä ja kun se ei täyttänyt velvollisuuttaan näyttää toteen sitä, että riidanalaisessa päätöksessä kyseessä oleva toiminta merkitsee tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, — toissijaisesti komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa siltä osin kuin se katsoi, että hinnanmuodostusta koskevat tiedoksiannot merkitsevät tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta, — komissio teki hinnanmuodostusta koskevien tiedoksiantojen osalta oikeudellisen virheen, kun se korvasi tarkoitukseen perustuvaa kilpailunrajoitusta koskevan arvioinnin sen seikan arvioinnilla, jääkö menettely SEUT 101 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle, koska se on liitännäisrajoitus.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio on rikkonut SEUT 101 artiklaa siltä osin kuin se sovelsi virheellisesti yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen käsitettä. Erityisesti — komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, että pysyvien keskustelufoorumien yhteydessä tiheästi tehdyt tiedoksiannot, joka käytäntö lakkasi vuoden 2013 helmikuussa, ja vuoden 2013 helmikuun jälkeen satunnaisesti tehdyt kahdenväliset tiedoksiannot liittyivät yleiseen suunnitelmaan, jolla oli yhteinen tavoite, eikä se ole perustellut sitä riittävällä tavalla, — komissio ei ole esittänyt näyttöä siitä, että kantajilla oli tiedossaan tai niillä olisi pitänyt olla tiedossaan muiden toimijoiden kahdenvälisiä tiedoksiantoja tai että ne olisivat kohtuudella voineet ennakoida ne, eikä se ole perustellut sitä riittävällä tavalla, — riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta ja perustella riittävällä tavalla sitä, että väitetty rikkominen oli jatkuva, — riidanalaisessa päätöksessä ei osoiteta yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkuvaa rikkomista riidanalaisen päätöksen 1 artiklan d alakohdassa mainitun jakson koko keston ajalta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komission käyttämällä sakon laskentamenetelmällä rikotaan asetuksen 1/2003 (1) 23 artiklaa, sovelletaan virheellisesti sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja (2) ja loukataan velvollisuutta perustella riidanalaiset päätökset. Erityisesti — komissio ei ole esittänyt riittäviä perusteluita, jotta kantajat olisivat voineet arvioida, onko sakon laskennassa käytetty menetelmä virheellinen, — komissio on tehnyt myyntiarvosta arvion, jossa kantajien myynnin arvo ja näin ollen väitetyn rikkomisen taloudellinen merkitys arvioidaan huomattavan korkeaksi, ja poikkeaa täten sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa olevasta myyntiarvon käsitteestä, — kantajille määrätyssä sakossa arvioidaan väitetyn rikkomisen vakavuus liian korkeaksi, — kantajille määrättyyn sakkoon sisältyy ajanjakso, jonka aikana kantajat eivät osallistuneet väitettyyn rikkomiseen.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

(2)  Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat (EUVL 2006, C 210, s. 2) (Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat).

Kanne 9.7.2021 – PB v. komissio

(Asia T-407/21)

(2021/C 338/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: PB (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan esillä olevan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi tämän seurauksena

—

kumoamaan 5.5.2021 tehdyn ja 10.5.2021 tiedoksi annetun komission päätöksen periä takaisin (i) 4 241 507 euroa (hankintasopimus TACIS/2006/101-510) (pääoma) tai 4 674 256,92 euroa (pääoma korotettuna viivästyskorolla 30.4.2021) ja (ii) 1 197 055,86 euroa (hankintasopimus CARDS/2008/166-429) (pääoma) tai 1 298 608,85 euroa (pääoma korotettuna viivästyskorolla 30.4.2021), josta on vähennettävä 399 825 euroa

—	määräämään maksettavaksi takaisin kaikki komission kyseisen päätöksen perusteella mahdollisesti takaisin perimät summat korotettuna viivästyskorolla, joka on Euroopan keskuspankin soveltama korko korotettuna seitsemällä prosenttiyksiköllä

—	määräämään maksettavaksi vahingonkorvausta 10 000 euroa, jota voidaan myöhemmin tarkistaa

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu varainhoitoasetuksen rikkomiseen, sillä komissiolla ei ole mitään saatavia kantajalta eikä missään tapauksessa mitään selvää saatavaa.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taattujen huolellisuusvelvollisuuden ja puolueettomuusperiaatteen noudattamatta jättämiseen. Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä esitettiin takaisinperintämenettelyn aloittamisen perusteeksi, ettei kantaja ollut hyväksynyt veloituslaskua, muistutusta eikä virallista kehotusta. Vastaaja ei kuitenkaan tässä yhteydessä yhtäältä täsmentänyt, että kantaja oli riitauttanut nämä asiakirjat, eikä toisaalta maininnut, että belgialainen tuomioistuin oli katsonut olevansa toimivaltainen tutkimaan HB:n sen käsiteltäväksi kahden sopimuksen perusteella saattaman asian. Kantaja lisää, ettei vastaaja noudattanut myöskään perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei selittänyt perusteita, joiden perusteella se päätyi käsiteltävässä asiassa tekemäänsä ratkaisuun. Kantaja katsoo viimein, ettei komissio tarkastellut käsiteltävän asian kaikkia merkityksellisiä seikkoja huolellisesti eikä puolueettomasti.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei komissiolla ole toimivaltaa antaa täytäntöönpanokelpoisia päätöksiä, sekä oikeudellisen perustan puuttumiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja väittää, ettei komissiolla ollut toimivaltaa antaa kahta täytäntöönpanokelpoista päätöstä sellaisen saatavan takaisinperimiseksi, jonka komissio väittää sillä olevan taloudelliselta toimijalta, jonka hallituksen jäsen kantaja on, ja josta se katsoo kantajan olevan yhteisvastuussa, sillä niiden väliseen sopimukseen ei sisälly välityslauseketta, jolla unionin tuomioistuimille annettaisiin toimivalta niiden välisissä sopimukseen perustuvissa riita-asioissa. Kantaja katsoo, että jos komissiolla ei ole toimivaltaa antaa näitä kyseistä toimijaa koskevaa kahta päätöstä, sillä ei myöskään voi olla toimivaltaa toimia näin kantajan osalta, koska sen toiminta on luonteeltaan sopimukseen perustuvaa.

Kanne 9.7.2021 – HB v. komissio

(Asia T-408/21)

(2021/C 338/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: HB (edustajat: asianajajat L. Levi ja M. Vandenbussche)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi ja siten,

—

kumoamaan komission 5.5.2021 tekemät päätökset, jotka on annettu tiedoksi 10.5.2021 ja jotka koskevat seuraavien summien perimistä takaisin: (i) 4 241 507 euroa (hankinta TACIS/2006/101-510) (pääoma) tai 4 674 256,92 euroa (pääoma viivästyskorkoineen 30.4.2021 alkaen) ja (ii) 1 197 055,86 euroa (hankinta CARDS/2008/166-429) (pääoma) tai 1 298 608,85 euroa (pääoma, viivästyskorkoineen 30.4.2021 alkaen), joista on vähennettävä 399 825 euroa

—	määräämään, että kaikki komission tämän päätöksen perusteella mahdollisesti takaisin perimät määrät on palautettava viivästyskorkoineen, joka vastaa Euroopan keskuspankin soveltamaa korkoa korotettuna seitsemällä prosenttiyksiköllä

—	velvoittamaan komission maksamaan yhden euron symbolisen summan vahingonkorvauksena, jonka määrää voidaan myöhemmin tarkistaa

—	velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa riidanalaisia päätöksiä, oikeusperusta on puuttunut ja luottamuksensuojan periaatetta on loukattu. Kantajan mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa täytäntöönpanomääräyksen muodostavia riidanalaisia päätöksiä sellaisen saatavan perimiseksi, jonka komissio väittää sillä olevan kantajalta, koska niitä sitovassa sopimuksessa ei ole välityslauseketta, jolla unionin tuomioistuimille annettaisiin toimivalta ratkaista niiden väliset sopimusoikeudelliset oikeusriidat.

Toisen kanneperusteen mukaan varainhoitoasetusta on rikottu, koska komissiolla ei ole kantajalta mitään saatavaa tai ei ainakaan mitään selvää saatavaa.

Kolmannen kanneperusteen mukaan olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu, eikä huolellisuusvelvoitetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettua puolueettomuusperiaatetta ole noudatettu. Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan takaisinperintämenettelyn aloittamisen perustelemiseksi, ettei kantaja ole noudattanut veloitusilmoitusta, muistutuskirjettä ja virallista huomautusta. Näin tehdessään vastaaja ei kuitenkaan yhtäältä täsmennä sitä, että kantaja on riitauttanut ne, eikä toisaalta mainitse sitä, että belgialainen tuomioistuin on todennut, että sillä on toimivalta ratkaista siinä vireille pantu kahteen sopimukseen perustuva kanne. Kantaja lisää, ettei vastaaja ole noudattanut myöskään perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei ole esittänyt syitä, joiden vuoksi se on päätynyt tässä asiassa tekemäänsä päätökseen. Kantaja katsoo vielä, ettei komissio ole tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikkia tähän asiaan liittyviä merkityksellisiä seikkoja.

Kanne 12.7.2021 – Alauzun ym. v. komissio ja EMA

(Asia T-418/21)

(2021/C 338/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Virginie Alauzun (Saint-Cannat, Ranska) ja 774 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja F. Di Vizio)

Vastaajat: Euroopan komissio ja Euroopan lääkevirasto (EMA)

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	ensisijaisesti kumoamaan Euroopan komission 31.5.2021 antaman täytäntöönpanopäätöksen EMEA/H/C/005735/II/0030, koska olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu ja koska perustelut ovat puutteelliset siltä osin kuin on kyse ehdollisesta myyntiluvasta,

—	toissijaisesti kumoamaan Euroopan lääkeviraston (EMA) ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevän komitean 28.5.2021 antaman lausunnon, jossa EMA suositteli ehdollista myyntilupaa BioNTechin ja Pfizerin valmistamalle Comirnaty-rokotteelle,

—	velvoittamaan EMA:n ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa, joka on nostettu komission 31.5.2021 antamasta päätöksestä, jolla muutettiin ihmisille tarkoitetun lääkkeen ”Comirnaty – mRNA-rokote (nukleosidimodifioitu) covid-19-tautiin” ehdollista myyntilupaa, joka myönnettiin päätöksellä C(2020) 9598(final), tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen ja perustelujen puutteellisuuteen. Kantajat väittävät, että riidanalaisissa päätöksissä ei osoiteta, että kyseessä oleva rokote kuuluu asetuksen N:o 507/2006 (1) soveltamisalaan ja että se täyttää kyseisen asetuksen 2 ja 4 artiklassa säädetyt vaatimukset. Kantajien mukaan kyseessä olevan ehdollisen myyntiluvan osalta ei ollut kyse hätätilanteesta tai kansalaisille hengenvaarallisesta sairaudesta. Kantajat lisäävät, että mainittu myyntilupa ei myöskään voi perustua positiiviseen riski-hyötysuhteeseen tai siihen, että myyntiluvalla täytetään puutteellisen lääketieteellisen hoidon tarpeita. Kantajan katsovat myös, että riidanalaisesta myyntiluvasta kansanterveydelle koituvat hyödyt eivät ole suuremmat kuin lisätietojen puuttumiseen liittyvät riskit.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu perusoikeuksien ja tässä tapauksessa oikeuksien, jotka koskevat oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja oikeutta elämään ja joista säädetään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 3 ja 2 artiklassa, loukkaamiseen.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 soveltamisalaan kuuluvista ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden ehdollisista myyntiluvista 29.3.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 507/2006 (EUVL 2006, L 92, s. 6).

Kanne 12.7.2021 – Cargolux v. komissio

(Asia T-420/21)

(2021/C 338/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Cargolux) (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: asianajajat G. Goeteyn ja E. Aliende Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission Cargoluxille osoittaman 30.4.2021 päivätyn kirjeen kokonaisuudessaan,

—

määräämään SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla ja 16.12.2015 annetun tuomion Cargolux Airlines International SA v. komissio (asia T-39/11) mukaisesti unionin, jota komissio edustaa, korvaamaan vahingon, joka Cargoluxille aiheutui siitä, että komissio ei maksanut viivästyskorkoa ja koronkorkoa, ja siten maksamaan seuraavat määrät SEUT 266 artiklan toisen kohdan, SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisesti: a) maksettava viivästyskorko, eli korko 39 900 000 euron määrälle Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioita varten 1.11.2010 vahvistaman korkokannan mukaisesti (joka on 1 prosentti), korotettuna 3,5 prosentilla, 15.2.2011 ja 5.2.2016 väliseltä ajanjaksolta, mikä johtaa 8 075 972,03 euron määrään, tai toissijaisesti sellaisen korkokannan mukaisesti, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi, b) maksettava koronkorko, eli korko edellä a) kohdassa tarkoitetulle viivästyskorolle 5.2.2016 alkaen siihen asti, kunnes komissio tosiasiassa maksaa edellä a) kohdassa tarkoitetun määrän (tai jos unionin yleinen tuomioistuin hylkää Cargoluxin vaatimuksen koronkoron laskemisesta 5.2.2016 alkaen, kyseinen korko on joka tapauksessa laskettava kyseessä olevan kanteen päivämäärästä alkaen siihen asti, kunnes komissio tosiasiassa maksaa edellä a) kohdassa tarkoitetun määrän), Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioita varten 1.11.2010 vahvistaman korkokannan mukaisesti (joka on 1 prosentti), korotettuna 3,5 prosentilla (tai toissijaisesti sellaisen korkokannan mukaisesti, jonka unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi),

—	määräämään komission korvaamaan Cargoluxin oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan 30.4.2021 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annetussa riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe, ja se on kumottava kokonaisuudessaan SEUT 263 artiklan nojalla. Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä todetaan virheellisesti, että Cargoluxin 2.2.2021 esittämä pyyntö, joka koskee viivästyskoron ja koronkoron maksamista, on vanhentunut ja ettei sitä voida ottaa käsiteltäväksi.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan siitä, että komissio rikkoi SEUT 266 artiklan ensimmäistä kohtaa, syntyi unionille sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, jonka perusteella sen on maksettava Cargoluxille viivästyskorkoa ja koronkorkoa vastaava korvaus SEUT 266 artiklan toisen kohdan, SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

Kanne 14.7.2021 – Assaad v. neuvosto

(Asia T-426/21)

(2021/C 338/54)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Nizar Assaad (Beirut, Libanon) (edustajat: Barrister M. Lester, Solicitor G. Martin ja Solicitor C. Enderby Smith)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa 6.5.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (YUTP) 2021/751 (1) ja 6.5.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/743 (2), joilla muutetaan neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP liitteessä I olevaa merkintää 36 ja 18.1.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 36/2012 liitteessä II olevaa merkintää 36 (jäljempänä riidanalaiset toimet), siltä osin kuin niitä sovelletaan kantajaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja väittää, että neuvosto on todennut vuodesta 2011 lähtien toistuvasti, ettei kantaja ole se henkilö, joka on merkitty Syyriaan kohdistettavien rajoittavien toimenpiteiden luettelon kohtaan 36. Riidanalaisilla toimilla neuvosto on pyrkinyt kumoamaan tämän kannan ja väittää nyt ilman mitään tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin perustuvia perusteluja, että kantaja on merkitty luetteloon vuodesta 2011 lähtien. Kantajan kanneperusteissa riitautetaan neuvoston riidanalaisissa toimissa tekemä täyskäännös sillä perusteella, että neuvosto on tehnyt useita arviointivirheitä, toimet ovat lainvastaisesti taannehtivia ja oikeusvarmuuden periaatteen vastaisia, neuvosto on käyttänyt väärin harkintavaltaansa ja toimet ovat oikeusvoimaperiaatteen vastaisia.

---

(1)  EUVL 2021, L 160, s. 115.

(2)  EUVL 2021, L 160, s. 1.