1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, ei suorita näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, jollei se pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti. Näin on etenkin silloin, kun kyseisellä ylläpitäjällä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä, tai kun mainittu ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista, mistä voi olla osoituksena se, että ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.

2)

Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, kunhan kyseisellä ylläpitäjällä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntee sen alustalle ladatut sisällöt tai valvoo niitä.

Direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tällainen ylläpitäjä jää kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle ainoastaan, jos se on tietoinen käyttäjiensä konkreettisista laittomista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin.

3)

Direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija voi kansallisen oikeuden nojalla saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palvelua kolmas osapuoli on käyttänyt hänen oikeutensa loukkaamiseen ja joka ei ole saanut loukkauksesta direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa, vasta sen jälkeen, kun kyseisestä loukkauksesta on ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu ensin mainitulle välittäjälle eikä välittäjä ole toiminut viipymättä poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja varmistaakseen, ettei tällaisia loukkauksia toisteta. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin tällaista edellytystä sovellettaessa varmistauduttava siitä, ettei tämä edellytys johda siihen, että loukkauksen tosiasiallinen päättäminen viivästyy siten, että siitä aiheutuu suhteettomia vahinkoja oikeudenhaltijalle.

1)

Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 10 artiklaa on tulkittava niin, että sitä sovelletaan ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrättyjä liikennerikkomuspisteitä koskevien henkilötietojen käsittelyyn.

2)

Asetuksen (EU) 2016/679 säännöksiä, muun muassa sen 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 10 artiklaa, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan julkishallinnon elin, joka vastaa rekisteristä, johon ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrätyt liikennerikkomuspisteet merkitään, saattamaan kyseiset tiedot yleisön saataville ilman, että henkilö, joka pyytää oikeutta tutustua niihin, on perustellut erityisen intressin saada mainitut tiedot.

3)

Asetuksen (EU) 2016/679 säännöksiä, muun muassa sen 5 artiklan 1 kohtaa, 6 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 10 artiklaa, on tulkittava niin, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa julkishallinnon elimelle, joka vastaa rekisteristä, johon merkitään ajoneuvojen kuljettajille tieliikennerikkomuksista määrätyt liikennerikkomuspisteet, annetaan oikeus luovuttaa kyseiset tiedot talouden toimijoille uudelleenkäyttöä varten.

4)

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava niin, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion perustuslakituomioistuin, jonka käsiteltävänä on valitus kansallisesta lainsäädännöstä, joka unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnöstä tekemän ratkaisun valossa osoittautuu unionin oikeuden vastaiseksi, päättää oikeusvarmuuden periaatteen perusteella, että kyseisen lainsäädännön oikeusvaikutukset pysytetään voimassa sen tuomion julistamispäivään saakka, jolla se ratkaisee kyseisen perustuslainmukaisuutta koskevan valituksen lainvoimaisesti.

1)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevan määräaikaista työtä koskevan puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen on kaikkien asiassa sovellettavien kansallisen oikeuden sääntöjen mukaisesti arvioitava, ovatko sen rajoittaminen – erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta – kolmeen perättäiseen vuoteen, että sama yritys palkkaa urakkakohtaisten sopimusten avulla samassa maakunnassa sijaitseville eri työpaikoille määräaikaisia työntekijöitä, ja se, että näille työntekijöille myönnetään työsuhteen päättymistä koskeva korvaus – edellyttäen, että kyseinen kansallinen tuomioistuin toteaa, että nämä toimenpiteet on tosiasiallisesti toteutettu kyseisiin työntekijöihin nähden – asianmukaisia toimenpiteitä perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä johtuvien väärinkäytösten estämiseksi tai tarpeen vaatiessa niiden sanktioimiseksi, taikka kyseisen 5 lausekkeen 1 kohdassa tarkoitettuja ”vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä”. Kyseessä olevan jäsenvaltion viranomaiset eivät missään tapauksessa saa soveltaa tällaista kansallista lainsäädäntöä siten, että ns. urakkakohtaisten määräaikaisten työsopimusten uudistamista pidetään kyseisen puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista ”perustelluista syistä” oikeutettuna pelkästään siitä syystä, että kukin näistä sopimuksista on tehty yleensä yhtä ainoaa työmaata varten sen kestosta riippumatta, koska tällainen kansallinen lainsäädäntö ei estä käytännössä kyseessä olevaa työnantajaa kattamasta tällaisen uudistamisen avulla pysyviä ja jatkuvia henkilöstötarpeita.

2)

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12.3.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan siirrettäessä henkilöstöä julkisten sopimusten yhteydessä siirretyn työntekijän oikeudet ja velvollisuudet, joita sijaantulevan yrityksen on kunnioitettava, rajoittuvat yksinomaan niihin, jotka johtuvat viimeisestä sopimuksesta, jonka kyseinen työntekijä on tehnyt lähtevän yrityksen kanssa, edellyttäen, että tämän säännöstön soveltamisesta ei seuraa, että mainittu työntekijä joutuu epäedullisempaan asemaan ainoastaan tämän siirron johdosta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Euroopan komissio ja Espanjan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 20.9.2019 antama tuomio Venezuela v. neuvosto (T 65/18, EU:T:2019:649) kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään Venezuelan bolivariaanisen tasavallan kanne, jossa vaaditaan Venezuelan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 13.11.2017 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2017/2063 2, 3, 6 ja 7 artiklan kumoamista.

2)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen aineellisen kysymyksen ratkaisemiseksi.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta 22.9.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 913/2010 13 artiklan 1 kohtaa, 14 artiklan 9 kohtaa ja 18 artiklan c alakohtaa sekä yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta 21.11.2012 annetun Europan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU 27 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuina yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä IV olevan 3 kohdan a alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että direktiivin 3 artiklan 2 alakohdassa määritelty rataverkon haltija on se viranomainen, joka on toimivaltainen antamaan kansallisen verkkoselostuksen yhteydessä ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettelyyn sovellettavat säännöt ja tässä yhteydessä päättämään, että hakemusten jättämisessä 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle keskitetylle palvelupisteelle on käytettävä yksinomaan tiettyä sähköistä varausjärjestelmää.

2)

Kansallisen sääntelyelimen suorittamaa tarkistusta, joka koskee keskitetylle palvelupisteelle esitettävien ratakapasiteetin käyttöoikeutta koskevien hakemusten jättämismenettelystä verkkoselostuksessa annettuja sääntöjä, säännellään asetuksen N:o 913/2010 20 artiklan säännöksissä, ja näitä säännöksiä on tulkittava siten, että jäsenvaltion sääntelyelin ei voi vastustaa näitä sääntöjä noudattamatta tästä 20 artiklasta johtuvia yhteistyövelvoitteita ja erityisesti kuulematta muita tavaraliikennekäytävään osallistuvien jäsenvaltioiden sääntelyelimiä, jotta mahdollisuuksien mukaan omaksuttaisiin yhtenäinen lähestymistapa.

3)

Asetuksen N:o 913/2010 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että johtokunnan tämän säännöksen nojalla vahvistamat puitteet ratakapasiteetin käyttöoikeuden jakamisesta tavaraliikennekäytävällä eivät ole unionin oikeuden toimi.

1)

Valitus hylätään.

2)

WD vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) oikeudenkäyntikulut.

1)

SEUT 56 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä onnenpelimarkkinoiden järjestämistä koskevalle kaksiosaiselle järjestelmälle pelkästään sillä perusteella, että arpajaisia ja kasinoja koskevan monopolin haltijan mainontakäytännöillä pyritään edistämään aktiivista osallistumista peleihin muun muassa arkipäiväistämällä pelejä, antamalla niistä myönteinen kuva sen perusteella, että saadut tulot käytetään yleisen edun mukaiseen toimintaan, tai lisäämällä pelien kiinnostavuutta huomiota herättävillä mainoksilla, joissa korostetaan houkuttelevasti mahdollisuutta suuriin voittoihin.

2)

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta on tulkittava siten, että siinä velvoitetaan jäsenvaltion tuomioistuin jättämään soveltamatta SEUT 56 artiklan vastaista sisäisen oikeuden säännöstä, myös silloin, kun tämän jäsenvaltion ylempi tuomioistuin on todennut kansallisen lainsäädännön olevan yhteensopivaa unionin oikeuden kanssa.

1)

Unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Tribunale di Potenzan (Potenzan alioikeus, Italia) esittämiin ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen.

2)

Tribunale di Potenzan esittämän kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

1)

Siviiliprosessilain 22 §:ssä säädetään sen tilanteen varalta, että kuluttajan direktiivin 93/13/EY (1) nojalla esittämät kohtuuttomia ehtoja koskevat vaatimukset hyväksytään tuomioistuinmenettelyn ulkopuolella, että kuluttajien on vastattava oikeudenkäyntikuluistaan, eikä elinkeinonharjoittajan, joka ei ollut hyväksynyt ennen kanteen nostamista esitettyjä vaatimuksia, menettelyä oteta huomioon. Onko kyseistä Espanjan prosessioikeudellista säännöstöä pidettävä tehokkuusperiaatteen sekä direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan vastaisena olennaisena esteenä, joka on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja ei käytä oikeuttaan sopimusehtojen mahdollisen kohtuuttomuuden tehokkaaseen tuomioistuinvalvontaan?

1)

Onko 13.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/928/EY (1) perustettua yhteistyö- ja seurantamekanismia pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna Euroopan unionin toimielimen toimena, jota Euroopan unionin tuomioistuinta voidaan pyytää tulkitsemaan? Kuuluvatko 13.12.2006 tehdyllä komission päätöksellä 2006/928/EY perustetun yhteistyö- ja seurantamekanismin sisältö, luonne ja ajallinen kesto Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, jonka Romania allekirjoitti 25.4.2005 Luxemburgissa, soveltamisalaan? Velvoittavatko yhteistyö- ja seurantamekanismin yhteydessä laadituissa kertomuksissa esitetyt vaatimukset Romanian valtiota?

2)

Voidaanko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, vahvistettua tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta tulkita siten, että se koskee myös menettelyjä, jotka liittyvät tuomareiden ylentämiseen?

3)

Loukataanko tätä periaatetta sillä, että otetaan käyttöön ylentämistä ylempään tuomioistuimeen koskeva järjestelmä, joka perustuu yksinomaan asianomaisen toimintaa ja käyttäytymistä koskevaan suppeaan arviointiin, jonka tekee lautakunta, johon kuuluvat tuomareiden kurinpitovalvontaa harjoittavan elimen puheenjohtaja ja kyseisen tuomioistuimen tuomarit ja joka suorittaa erikseen tuomareiden säännöllisen arvioinnin lisäksi sekä tuomareiden arviointia ylentämistä varten että tuomareiden antamien ratkaisujen laillisuusvalvontaa?

4)

Loukataanko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, luettuna yhdessä SEU 2 artiklan kanssa, vahvistettua tuomioistuinten riippumattomuuden periaatetta sillä, jos Romanian valtio ei noudata Euroopan unionin oikeuden ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta ja kertomuksia hyväksyttyään yhteistyö- ja seurantamekanismin ja siihen liittyvät kertomukset ja noudatettuaan näitä yli 10 vuoden ajan mutta muuttaessaan sittemmin ilman ennakkoilmoitusta tuomareiden, jotka eivät ole johtotehtävissä, ylentämistä koskevaa menettelyä yhteistyö- ja seurantamekanismin suositusten vastaisesti?

—

vahvistaa valituksenalaisen määräyksen 24–48 kohdan, joissa komission tekemä tutkimatta jättämistä koskeva oikeudenkäyntiväite on hylätty

—

kumoaa valituksenalaisen määräyksen muilta osin

—

kumoaa SEUT 263 artiklan nojalla komission päätöksen, joka sisältyy päiväämättömään 2.4.2018 vastaanotettuun kirjeeseen, jolla on hylätty valittajan tekemä yhteistarjous ammattijärjestöjen syrjimättömyyttä ja monimuotoisuutta koskevista käytännöistä tehtävää seurantatutkimusta varten (tarjouspyyntö JUST/2017/RDIS/FW/EQUA/0042; OJ/S S215 – 09/11/2017 – 2017/S 215-446067);

—

velvoittaa komission maksamaan yhden euron määrän vahingonkorvauksena

—

vaihtoehtoisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja joka tapauksessa

—

velvoittaa komission korvaamaan valitusmenettelystä ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

2)

3)

Voiko Facebook Irelandin kaltainen yritys, joka ylläpitää mainosrahoitteista, digitaalista sosiaalista verkostoa ja joka tarjoaa käyttöehdoissaan sisältöjen ja mainonnan personalisointia, verkoston turvallisuutta, tuotteiden parantamista ja kokonaisvaltaista ja saumatonta kaikkien konsernin tuotteiden käyttöä, vedota yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun oikeutusperusteeseen, joka koskee käsittelyn tarpeellisuutta sopimuksen täytäntöön panemiseksi, tai kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuun oikeutusperusteeseen, joka koskee oikeutettujen etujen toteuttamista, kun yritys kerää mainittuja tarkoituksia varten tietoja muista konsernin palveluista ja kolmansien verkkosivuilta ja sovelluksista kyseisille sivuille tai sovelluksiin sisältyvien rajapintojen, kuten Facebook Business Toolsin, avulla tai internetin käyttäjän tietokoneelle tai mobiililaitteelle asennettujen evästeiden tai vastaavien tallennusteknologioiden avulla, yhdistää ne käyttäjän Facebook.com-tiliin ja käyttää tietoja?

4)

Jos näin on, voidaanko myös

5)

Jos näin on, voidaanko tietojen kerääminen muista konsernin palveluista ja kolmansien verkkosivuilta ja sovelluksista kyseisille sivuille tai sovelluksiin sisältyvien rajapintojen, kuten Facebook Business Toolsin, avulla tai internetin käyttäjän tietokoneelle tai mobiililaitteelle asennettujen evästeiden tai vastaavien tallennusteknologioiden avulla, tietojen yhdistäminen käyttäjän Facebook.com-tiliin ja tietojen käyttäminen tai jo muuten laillisesti kerättyjen ja yhdistettyjen tietojen käyttäminen oikeuttaa yksittäistapauksittain myös yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c, d tai e alakohdan nojalla, esimerkiksi vastauksen antamisella lailliseen tiettyjen tietojen luovuttamista koskevaan pyyntöön (c alakohta), haitallisen käyttäytymisen estämisellä ja turvallisuuden edistämisellä (d alakohta) tai yhteiskunnan etua edistävällä tutkimuksella tai suojelun, eheyden ja turvallisuuden varmistamisella (e alakohta)?

6)

Voidaanko Facebook Irelandin kaltaiselle määräävässä markkina-asemassa olevalle yritykselle antaa pätevällä tavalla erityisesti yleisen tietoturva-asetuksen 4 artiklan 11 kohdassa tarkoitetulla tavalla vapaaehtoinen, kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu suostumus?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

7)

Jos seitsemänteen kysymykseen vastataan myöntävästi, on vastattava kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kysymykseen siltä osin kuin on kyse tiedoista, jotka kerätään konsernin Instagram-palvelun käyttämisestä.

1)

Onko direktiivin 89/665/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU (2), 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty välitoimimenettely, joka voi kansallisen lainsäännön mukaan olla vireillä Itävallassa myös Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) ja jossa esimerkiksi voidaan myös määrätä tilapäinen kielto tehdä puitejärjestelyjä tai tavarahankintoja koskevia sopimuksia, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (3) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellinen asia? Onko tällainen edellä olevassa kysymyksessä kuvattu välitoimimenettely ainakin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yksityisoikeudellinen asia? Onko direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty välitoimimenettely tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 35 artiklassa tarkoitettu väliaikaisia toimenpiteitä koskeva menettely?

2)

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se antaa yksityiselle subjektiivisia oikeuksia jäsenvaltiota kohtaan ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan ennen direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä välitoimia koskevan hakemuksen ratkaisemista tuomioistuimen on selvitettävä hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtajana toimiva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi, ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen välitoimihakemuksen hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä, jos (muissa) yksityisoikeudellisissa asioissa Itävallassa, kuten esimerkiksi vahingonkorvauskanteissa tai kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän kiellon tapauksessa, maksujen maksamatta jättäminen ei muutoin estä siihen liittyvän välitoimihakemuksen ratkaisemista riippumatta siitä, ovatko oikeussuojaan liittyvät maksut jossain määrin maksamatta, eikä kiinteämääräisten maksujen maksamatta jättäminen lähtökohtaisesti estä myöskään siviilituomioistuimissa kanteesta erillään tehdyn välitoimihakemuksen ratkaisemista; ja lisäksi vastaavasti Itävallassa hallinto-oikeudellisia päätöksiä koskevaan muutoksenhakuun liittyvien maksujen tai hallintotuomioistuinten ratkaisuista perustuslakituomioistuimeen tai ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtäviin valituksiin ja Revision-valituksiin liittyvien maksujen maksamatta jättäminen ei johda muutoksenhaun hylkäämiseen maksujen maksamatta jättämisen vuoksi eikä esimerkiksi myöskään siihen, että näissä muutoksenhakumenettelyissä tai Revision-menettelyissä lykkäävän vaikutuksen tunnustamista koskevat hakemukset voidaan ratkaista ainoastaan hylkäämällä ne?

2.1.

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan ennen direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä välitoimia koskevan hakemuksen ratkaisemista jaoston puheenjohtajan on yksin toimivana tuomarina annettava maksuja koskeva korjaamiskehotus, koska kiinteämääräisiä maksuja ei ole maksettu riittävästi, ja kyseisen yksin toimivan tuomarin on hylättävä välitoimihakemus maksujen maksamatta jättämisen vuoksi, jos muutoin Itävallassa nostettavien siviilikanteiden tapauksessa yhdessä kanteen kanssa jätetyn välitoimihakemuksen osalta tuomioistuinmaksuista annetun lain (Gerichtsgebührengesetz) nojalla ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen yhteydessä maksettujen maksujen lisäksi ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa muita kiinteämääräisiä tuomioistuinmaksuja eikä myöskään lykkäävän vaikutuksen tunnustamista koskevista hakemuksista, jotka jätetään yhdessä hallintotuomioistuimelle tehtävän valituksen, ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtävän Revision-valituksen tai perustuslakituomioistuimeen tehtävän valituksen kanssa ja joilla on toiminnallisesti sama tai samankaltainen oikeussuojaa koskeva tavoite kuin välitoimihakemuksella, tarvitse maksaa omia maksuja?

3)

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/2[3]/EU (4), 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sisältyvää vaatimusta ”ryhtyä mahdollisimman pian väliaikaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on oikaista väitetty virheellinen menettely tai estää asianomaisiin etuihin kohdistuvat lisävahingot”, tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että tämä kiireellisyysvaatimus antaa subjektiivisen oikeuden välitoimihakemuksen ratkaisemiseen viipymättä ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan tuomioistuimen on myös hankintamenettelyjen, joita ei ole toteutettu avoimesti, tapauksessa ennen välitoimihakemuksen, jolla on tarkoitus estää hankintaviranomaisen uudet hankinnat, ratkaisemista selvitettävä – vaikka sillä ei olisi tältä osin merkitystä – hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen tai riitautettavien päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtajana oleva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi, ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen välitoimihakemuksen hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa hakijan maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä?

4)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan (5) (jäljempänä perusoikeuskirja) (EUVL 2012, C 326, s. 391) 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että siinä annetaan yksityiselle subjektiivisia oikeuksia ja että se on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan tuomioistuimen on myös hankintamenettelyjen, joita ei ole toteutettu avoimesti, tapauksessa ennen välitoimihakemuksen, jolla on tarkoitus estää hankintaviranomaisen uudet hankinnat, ratkaisemista selvitettävä – vaikka sillä ei olisi tältä osin merkitystä – hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtajana oleva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen välitoimihakemuksen hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa hakijan maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä?

5)

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se antaa yksityiselle subjektiivisia oikeuksia jäsenvaltiota kohtaan ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan siinä tapauksessa, ettei kiinteämääräisiä maksuja makseta, direktiivissä 89/665/ETY, sellaisena kuin sitä sovelletaan, tarkoitettuja välitoimia koskevan hakemuksen osalta hallintotuomioistuimen jaoston lainkäyttöelimenä on (enää vain) velvoitettava hakija maksamaan kiinteämääräiset maksut (mistä seuraa maksuvelvollisen oikeussuojamahdollisuuksien väheneminen), kun taas siviilioikeudellisissa menettelyissä kanteisiin, välitoimihakemuksiin ja muutoksenhakuihin liittyvät maksut, jos niitä ei makseta, määrätään maksettaviksi tuomioistuimille suoritettavista maksuista ja suorituksista annetun lain (Gerichtliches Einbringungsgesetz) mukaisella päätöksellä ja hallinto-oikeudessa muutoksenhakuihin liittyvät maksut hallintotuomioistuimeen tai perustuslakituomioistuimeen tehtävien valitusten osalta ja Revision-menettelyihin liittyvät maksut ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtävien Revision-valitusten osalta, jos näitä maksuja ei makseta, määrätään yleensä maksettaviksi maksuista vastaavan viranomaisen päätöksessä, josta (nimittäin maksujen määräämisestä tehdystä päätöksestä) voidaan aina valittaa hallintotuomioistuimeen ja sen ratkaisusta puolestaan voidaan tehdä Revision-valitus ylimpään hallintotuomioistuimeen tai valitus perustuslakituomioistuimeen?

6)

Onko direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että puitejärjestelyn tekeminen vain yhden ainoan talouden toimijan kanssa direktiivin 2014/24/EU 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti muodostaa direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemisen?

6.1.

Onko direktiivin 2014/24/EU 33 artiklan 3 kohtaan sisältyvää ilmaisua ”puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset” tulkittava siten, että kyseessä on puitejärjestelyyn perustuva hankintasopimus silloin, kun hankintaviranomainen valitsee yksittäisen hankintasopimuksen sopimuspuolen nimenomaisesti tukeutuen tehtyyn puitejärjestelyyn? Vai onko ilmaisua ”puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset” tulkittava siten, että silloin, kun unionin tuomioistuimen tuomiossa C-216/17 (6), 64 kohta, tarkoitettu puitejärjestelyn kokonaismäärä on jo käytetty kokonaan, kyseessä ei ole enää hankintasopimus, joka perustuu alun perin tehtyyn puitejärjestelyyn?

7)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se on esteenä sellaisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan hankintamenettelyä koskevassa oikeusriidassa nimetyn hankintaviranomaisen on välitoimihakemusta koskevassa menettelyssä annettava kaikki tarvittavat tiedot ja toimitettava kaikki tarvittavat asiakirjat – ja ellei se tee näin, on mahdollista antaa sitä koskeva yksipuolinen tuomio –, jos tämän hankintaviranomaisen elinten jäsenet tai työntekijät, joiden on annettava nämä tiedot hankintaviranomaisen puolesta, joutuvat näin myös alttiiksi riskille, että jopa heihin itseensä kohdistetaan tietojen antamisen tai asiakirjojen toimittamisen johdosta mahdollisesti rikosoikeudellisia toimenpiteitä?

8)

Onko direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/2[3]/EU, 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvää edellytystä, jonka mukaan hankintoja koskevat muutoksenhakumenettelyt on toteutettava varsinkin tehokkaasti, kun otetaan lisäksi huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja muut unionin oikeussäännöt tulkittava siten, että näissä oikeusäännöissä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että ne ovat esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakevan välitoimihakemuksen tekijä on velvollinen nimeämään välitoimihakemuksessaan konkreettisen hankintamenettelyn ja hankintaviranomaisen konkreettisen päätöksen, vaikka kyseinen hakija ei sellaisten hankintamenettelyjen tapauksessa, joissa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, ei yleensä saa tietoonsa, miten monta hankintamenettelyä, jotka eivät ole avoimia, hankintaviranomainen on toteuttanut ja miten monta hankintaa koskevaa päätöstä hankintamenettelyissä, jotka eivät ole avoimia, on jo tehty?

9)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että kyseisessä määräyksessä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että se on esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakeva muutoksenhakija on velvollinen nimeämään välitoimihakemuksessaan konkreettisen hankintamenettelyn ja hankintaviranomaisen konkreettisen päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen ja on myös riitautettu, vaikka sellaisen hankintamenettelyn tapauksessa, joka hakijan kannalta ei ole avoin ja jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, kyseinen hakija ei yleensä voi tietää, miten monta hankintamenettelyä, jotka eivät ole avoimia, hankintaviranomainen on toteuttanut ja miten monta hankintaa koskevaa päätöstä hankintamenettelyissä, jotka eivät ole avoimia, on jo tehty?

10)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaisen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että kyseisessä määräyksessä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että se on esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakevan välitoimihakemuksen tekijä on velvollinen maksamaan kiinteämääräisiä maksuja, joiden määrää se ei voi ennakoida, koska sellaisen hankintamenettelyn tapauksessa, jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta ja joka ei hakijan kannalta ole avoin, hakija ei yleensä voi tietää, onko hankintaviranomainen toteuttanut hankintamenettelyjä, jotka eivät ole avoimia, ja jos, niin miten monta, ja mikä on näiden hankintasopimusten kohteena olevan hankinnan ennakoitu arvo sekä miten monta hankintaa koskevaa päätöstä, jotka voidaan riitauttaa erikseen, tällaisissa hankintamenettelyissä on jo tehty?

1)

Onko Bundesverwaltungsgerichtissä vireillä oleva muutoksenhakumenettely, jolla pannaan täytäntöön direktiivi 89/665/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU (2), tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (3) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu siviili- ja kauppaoikeudellinen asia? Onko tällainen edellä olevassa kysymyksessä kuvattu muutoksenhakumenettely ainakin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yksityisoikeudellinen asia?

2)

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se antaa yksityiselle subjektiivisia oikeuksia jäsenvaltiota kohtaan ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan ennen muutoksenhaun, jossa on vaadittava hankintaviranomaisen tekemän päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen, mitättömäksi toteamista, ratkaisemista tuomioistuimen on selvitettävä hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen toimivaltaisen jaoston puheenjohtajana toimiva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi, ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen muutoksenhaun hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä, jos yksityisoikeudellisissa asioissa Itävallassa, kuten esimerkiksi vahingonkorvauskanteissa tai kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän kiellon tapauksessa, maksujen maksamatta jättäminen ei muutoin estä kanteen ratkaisemista riippumatta siitä, ovatko oikeussuojaan liittyvät maksut jossain määrin maksamatta, ja lisäksi vastaavasti Itävallassa hallinto-oikeudellisia päätöksiä koskevaan muutoksenhakuun liittyvien maksujen tai hallintotuomioistuinten ratkaisuista perustuslakituomioistuimeen tai ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtäviin valituksiin ja Revision-valituksiin liittyvien maksujen maksamatta jättäminen ei johda muutoksenhaun hylkäämiseen maksujen maksamatta jättämisen vuoksi?

2.1.

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan ennen direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23, 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä välitoimia koskevan hakemuksen ratkaisemista jaoston puheenjohtajan on yksin toimivana tuomarina annettava maksuja koskeva korjaamiskehotus, koska kiinteämääräisiä maksuja ei ole maksettu riittävästi, ja kyseisen yksin toimivan tuomarin on hylättävä välitoimihakemus maksujen maksamatta jättämisen vuoksi, jos muutoin Itävallassa nostettavien siviilikanteiden tapauksessa yhdessä kanteen kanssa jätetyn välitoimihakemuksen osalta tuomioistuinmaksuista annetun lain (Gerichtsgebührengesetz) nojalla ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen yhteydessä maksettujen maksujen lisäksi ei lähtökohtaisesti tarvitse maksaa muita kiinteämääräisiä tuomioistuinmaksuja eikä myöskään lykkäävän vaikutuksen tunnustamista koskevista hakemuksista, jotka jätetään yhdessä hallintotuomioistuimelle tehtävän valituksen, ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtävän Revision-valituksen tai perustuslakituomioistuimeen tehtävän valituksen kanssa ja joilla on toiminnallisesti sama tai samankaltainen oikeussuojaa koskeva tavoite kuin välitoimihakemuksella, tarvitse maksaa omia maksuja?

3)

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 1 artiklan 1 kohtaan sisältyvää vaatimusta, jonka mukaan hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta varsinkin mahdollisimman nopeasti, tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että tämä nopeutta koskeva vaatimus antaa subjektiivisen oikeuden nopeaan muutoksenhakumenettelyyn ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan tuomioistuimen on myös hankintamenettelyjen, joita ei ole toteutettu avoimesti, tapauksessa ennen muutoksenhaun, jossa on vaadittava hankintaviranomaisen tekemän päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen, mitättömäksi toteamista, ratkaisemista selvitettävä kaikissa tapauksissa hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen jaoston puheenjohtajana oleva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi, ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen muutoksenhaun hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti kyseisen hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa hakijan maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä?

4)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan (4) (jäljempänä perusoikeuskirja) (EUVL 2012, C 326, s. 391) 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava direktiivin 2014/24/EU (5) 18 artiklan 1 kohdan mukainen avoimuusedellytys ja muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan tuomioistuimen on myös hankintamenettelyjen, joita ei ole toteutettu avoimesti, tapauksessa ennen muutoksenhaun, jossa on vaadittava hankintaviranomaisen tekemän päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen, mitättömäksi toteamista, ratkaisemista selvitettävä hankintamenettelyn tyyppi ja hankinnan (ennakoitu) arvo sekä tietyissä hankintamenettelyissä tehtyjen riitautettujen päätösten, jotka voidaan riitauttaa erikseen, yhteisarvo ja mahdollisesti myös tietyn hankintamenettelyn osat, jotta tuomioistuimen jaoston puheenjohtajana oleva tuomari antaa mahdollisesti korjaamiskehotuksen maksamatta olevien maksujen perimiseksi, ja siinä tapauksessa, ettei maksuja makseta, ennen muutoksenhaun hylkäämistä maksujen maksamisen laiminlyönnin vuoksi tai viimeistään samanaikaisesti hylkäämisen kanssa muutoksenhaun osalta toimivaltainen tuomioistuimen jaosto velvoittaa hakijan maksamaan oikeudenkäyntimaksut muiden oikeuksien menettämisen yhteydessä?

5)

Onko vastaavuusperiaatetta tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se antaa yksityiselle subjektiivisia oikeuksia jäsenvaltiota kohtaan ja on esteenä sellaisten Itävallan kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan siinä tapauksessa, ettei muutoksen hakemiseksi direktiivissä 89/665/ETY, sellaisena kuin sitä sovelletaan, tarkoitettuihin hankintaviranomaisten päätöksiin tuomioistuimessa käytettävään muutoksenhakukeinoon (tai mahdollisesti myös tuomioistuimessa käytettävään muutoksenhakukeinoon, joka koskee hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnan lainvastaisuuden toteamista vahingonkorvauksen saamiseksi) liittyviä kiinteämääräisiä maksuja makseta, hallintotuomioistuimen jaoston lainkäyttöelimenä on (enää vain) velvoitettava hakija maksamaan maksettavaksi tulevat kiinteämääräiset maksut, joita ei ole maksettu (mistä seuraa maksuvelvollisen oikeussuojamahdollisuuksien väheneminen), kun taas siviilioikeudellisissa menettelyissä kanteisiin ja muutoksenhakuihin liittyvät maksut, jos niitä ei makseta, määrätään maksettaviksi tuomioistuimille suoritettavista maksuista ja suorituksista annetun lain (Gerichtliches Einbringungsgesetz) mukaisella hallintoviranomaisen päätöksellä ja myös hallinto-oikeudessa muutoksenhakuihin liittyvät maksut hallintotuomioistuimeen tai perustuslakituomioistuimeen tehtävien valitusten osalta ja Revision-menettelyihin liittyvät maksut ylimpään hallintotuomioistuimeen tehtävien Revision-valitusten osalta, jos maksuja ei makseta, määrätään yleensä maksettaviksi hallintoviranomaisen päätöksellä, josta (nimittäin maksujen määräämisestä tehdystä päätöksestä) voidaan yleensä aina valittaa hallintotuomioistuimeen ja sen ratkaisusta puolestaan voidaan tehdä Revision-valitus ylimpään hallintotuomioistuimeen tai valitus perustuslakituomioistuimeen?

6)

Onko direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että puitejärjestelyn tekeminen vain yhden ainoan talouden toimijan kanssa direktiivin 2014/24/EU 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti muodostaa direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemisen ja että tästä syystä hankintaviranomaisen päätös siitä, minkä talouden toimijan kanssa tämä puitejärjestely on tarkoitus tehdä direktiivin 2014/24/EU 33 artiklan 3 kohdan nojalla, on direktiivin 89/665/ETY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/23/EU, 2 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hankintapäätös?

6.1.

Onko direktiivin 2014/24/EU 33 artiklan 3 kohtaan sisältyvää ilmaisua ”puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset” tulkittava siten, että kyseessä on puitejärjestelyyn perustuva hankintasopimus silloin, kun hankintaviranomainen valitsee yksittäisen hankintasopimuksen sopimuspuolen nimenomaisesti tukeutuen tehtyyn puitejärjestelyyn? Vai onko ilmaisua ”puitejärjestelyyn perustuvat hankintasopimukset” tulkittava siten, että silloin, kun unionin tuomioistuimen tuomiossa C-216/17 (6), 64 kohta, tarkoitettu puitejärjestelyn kokonaismäärä on jo käytetty kokonaan, kyseessä ei ole enää hankintasopimus, joka perustuu alun perin tehtyyn puitejärjestelyyn?

6.2.

Jos kysymykseen 6.1. vastataan myöntävästi:

Onko direktiivin 2014/24/EU 4 ja 5 artiklaa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että puitejärjestelyyn perustuvan yksittäisen hankinnan ennakoitu arvo on aina direktiivin 2014/24/EU 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu hankinnan ennakoitu arvo? Vai onko kyseisen direktiivin 4 artiklan mukainen hankinnan ennakoitu arvo puitejärjestelyyn perustuvan yksittäisen hankinnan tapauksessa se hankinnan arvo, joka kyseisen direktiivin 5 artiklaa sovellettaessa hankinnan ennakoidun arvon määrittämiseksi saadaan puitejärjestelyyn perustuvan yksittäisen tavarahankinnan osalta?

7)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että se on esteenä sellaisen säännöksen soveltamiselle, jonka mukaan hankintamenettelyä koskevassa oikeusriidassa nimetyn hankintaviranomaisen on annettava kaikki tarvittavat tiedot ja toimitettava kaikki tarvittavat asiakirjat – ja ellei se tee näin, on mahdollista antaa sitä koskeva yksipuolinen tuomio –, jos tämän hankintaviranomaisen elinten jäsenet tai työntekijät, joiden on annettava nämä tiedot hankintaviranomaisen puolesta, joutuvat näin myös alttiiksi riskille, että jopa heihin itseensä kohdistetaan tietojen antamisen tai asiakirjojen toimittamisen johdosta mahdollisesti rikosoikeudellisia toimenpiteitä?

8)

Onko julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL 1989, L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/2[3]/EU, 1 artiklan 1 kohdan mukaista edellytystä, jonka mukaan hankintoja koskevat muutoksenhakumenettelyt on toteutettava varsinkin tehokkaasti, kun otetaan lisäksi huomioon perusoikeuskirjan 47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja muut unionin oikeussäännöt, tulkittava siten, että näissä oikeussäännöissä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että ne ovat esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakeva muutoksenhakija on velvollinen nimeämään muutoksenhaussaan konkreettisen hankintamenettelyn ja hankintaviranomaisen konkreettisen päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen, vaikka kyseinen hakija ei sellaisen hankintamenettelyn tapauksessa, jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, yleensä saa tietoonsa, onko hankintaviranomainen toteuttanut kansallisen oikeuden nojalla suorahankintamenettelyjä, jotka hakijan kannalta eivät ole avoimia, tai neuvottelumenettelyjä, joissa ei ennakolta julkaista ilmoitusta ja jotka hakijan kannalta eivät ole avoimia, tai onko toteutettu yksi tai useampi ei-avoin hankintamenettely, joissa on tehty yksi tai useampi päätös, joka voidaan riitauttaa?

9)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että kyseisessä määräyksessä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että se on esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakeva muutoksenhakija on velvollinen nimeämään muutoksenhaussaan konkreettisen hankintamenettelyn ja hankintaviranomaisen konkreettisen päätöksen, joka voidaan riitauttaa erikseen, vaikka sellaisen hankintamenettelyn tapauksessa, jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, kyseinen hakija ei yleensä voi tietää, onko hankintaviranomainen toteuttanut kansallisen oikeuden nojalla suorahankintamenettelyjä, jotka hakijan kannalta eivät ole avoimia, tai neuvottelumenettelyjä, joissa ei julkaista ilmoitusta ja jotka hakijan kannalta eivät ole avoimia, tai onko toteutettu yksi tai useampi hankintamenettely, joissa on tehty yksi tai useampi päätös, joka voidaan riitauttaa?

10)

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tulkittava muut unionin oikeussäännöt huomioon ottaen siten, että kyseisessä määräyksessä annetaan subjektiivisia oikeuksia ja että se on esteenä sellaisten kansallisten säännösten soveltamiselle, joiden mukaan oikeussuojaa hakeva muutoksenhakija on velvollinen maksamaan kiinteämääräisiä maksuja, joiden määrää se ei voi muutoksenhaun ajankohtana ennakoida, koska sellaisen hankintamenettelyn tapauksessa, jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta ja joka ei hakijan kannalta ole avoin, hakija ei yleensä voi tietää, onko hankintaviranomainen toteuttanut kansallisen oikeuden mukaisia suorahankintamenettelyjä tai ei-avoimia neuvottelumenettelyjä, joissa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, ja miten suuri hankinnan ennakoitu arvo on mahdollisesti toteutetussa neuvottelumenettelyssä, jossa ei ennakolta julkaista ilmoitusta, tai miten monta päätöstä, jotka voidaan riitauttaa erikseen, niissä on jo tehty?

1)

Onko tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY (EYVL 1993, L 248, s. 15) 1 artiklan 2 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että paitsi yleisradio-organisaatio myös satelliittipaketintarjoaja, joka osallistuu jakamattomaan ja yhtenäiseen lähetysprosessiin, harjoittaa – korkeintaan suostumusta edellyttävää – lähetyksen oikeuksien käyttämistä merkitsevää toimintaa ainoastaan siinä valtiossa, jossa yleisradio-organisaation valvonnassa ja vastuulla ohjelmasignaalit saatetaan satelliittiin johtavaan ja maata kohti palaavaan katkeamattomaan välitysketjuun, jolloin on niin, että kun satelliittipaketintarjoaja osallistuu lähetysprosessiin, sen tällä toiminnalla ei voida loukata tekijänoikeuksia lähetyksen vastaanottamisvaltiossa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko tiettyjen satelliitin välityksellä tapahtuvaan yleisradiointiin ja kaapeleitse tapahtuvaan edelleen lähettämiseen sovellettavien tekijänoikeutta sekä lähioikeuksia koskevien sääntöjen yhteensovittamisesta 27.9.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/83/ETY (1) 1 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa ja tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (2) 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä tulkittava siten, että satelliittipaketintarjoaja, joka osallistuu satelliitin välityksellä tapahtuvaan teosten välittämiseen yleisölle samanaikaisesti toisena toimijana, joka yhdistää useampia, eri yleisradio-organisaatioiden lähettämiä ilmaisten ja maksullisten TV-ohjelmien salattuja teräväpiirtosignaaleja oman valintansa mukaan yhdeksi paketiksi ja tarjoaa tällä tavalla tuotettua itsenäistä audiovisuaalista tuotettaan vastikkeellisesti asiakkailleen, tarvitsee asianomaisten oikeuksien haltijan erillisen luvan myös ohjelmapakettiin sisältyvien ilmaisten TV-ohjelmien suojattujen sisältöjen osalta, vaikka se tällöin vain mahdollistaa asiakkaidensa pääsyn teoksiin, jotka ovat lähetysalueella muutenkin jo vapaasti – vaikkakin huonompilaatuisena eli vakiopiirtotelevisiona – kaikkien saatavilla?

1.

Edellyttääkö asetuksen (EU) 2016/679 (1) (yleinen tietosuoja-asetus) 82 artiklassa säädetty oikeus saada vahingonkorvausta sen lisäksi, että kyseisessä asetuksessa olevia säännöksiä on rikottu, myös sitä, että kantajalle on aiheutunut vahinkoa, vai onko kyseisen asetuksen säännösten rikkominen jo sellaisenaan riittävä peruste vahingonkorvauksen myöntämiseksi?

2.

Sovelletaanko vahingonkorvauksen määrän määrittämiseen tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden lisäksi muita unionin oikeuden sääntöjä?

3.

Onko unionin oikeuden kanssa yhteensopivaa, että aineettomasta vahingosta myönnettävän vahingonkorvauksen edellytyksenä on, että oikeudenloukkauksella on ainakin jossain määrin merkittävä vaikutus tai seuraus, joka ulottuu pidemmälle kuin oikeudenloukkauksesta aiheutunut harmi?

—

kumoaa valituksenalaisen määräyksen

—

toteaa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen perustelluksi ja kumoaa komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/389 (1) siltä osin kuin se koskee valittajia ja

—

velvoittaa komission korvaamaan sekä valitusmenettelystä aiheutuvat että unionin yleisessä tuomioistuimessa pidetystä menettelystä aiheutuneet kulut.

1)

Miten direktiivin 2008/104/EY (1) 5 artiklan 3 kohtaan sisältyvä käsite ”vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua” määräytyy, ja onko se etenkin laajempi kuin suojelu, josta kansallisessa ja unionin oikeudessa säädetään pakottavasti kaikkien työntekijöiden osalta?

2)

Minkä edellytysten ja arviointiperusteiden on täytyttävä, jotta voidaan katsoa, että vuokratyöntekijöiden työehtojen ja -olojen osalta työehtosopimukseen sisältyvät määräykset, jotka poikkeavat direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, on annettu noudattaen vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua?

3)

Onko kansallisen lainsäätäjän velvoitettava työmarkkinaosapuolet noudattamaan direktiivin 2008/104 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vuokratyöntekijöiden yleisen suojelun noudattamista koskevia edellytyksiä ja arviointiperusteita, jos se antaa niille mahdollisuuden tehdä työehtosopimuksia, joihin sisältyy yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta poikkeavia määräyksiä vuokratyöntekijöiden työehtojen ja -olojen osalta, ja jos kansalliseen työehtojärjestelmään sisältyy vaatimuksia, joiden perusteella työehtosopimuksen osapuolilta voidaan odottaa etujen asianmukaista tasapainoa (ns. tae työehtosopimusten oikeellisuudesta)?

4)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

5)

Jos kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Voivatko kansalliset tuomioistuimet siinä tapauksessa, että vuokratyöntekijöiden työehtoja ja -oloja koskevat työehtosopimusten määräykset poikkeavat yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, tutkia näitä työehtosopimuksia direktiivin 2008/104 5 artiklan 3 kohdan nojalla rajoituksetta sen kannalta, noudatetaanko poikkeavissa määräyksissä vuokratyöntekijöiden yleistä suojelua, vai edellyttääkö Euroopan unionin perusoikeuskirjan 28 artikla ja/tai direktiivin 2008/104 johdanto-osan 19 perustelukappaleeseen sisältyvä viittaus ”työmarkkinaosapuolten riippumattomuuteen”, että työmarkkinaosapuolille annetaan vuokratyöntekijöiden yleisen suojelun noudattamisen osalta harkintavaltaa, jota voidaan tutkia tuomioistuimissa ainoastaan rajoitetusti, ja jos, niin miten laaja tämä harkintavalta on?

1)

Onko julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (1) 63 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava yksinään ja yhdessä eurooppaoikeudellisten periaatteiden, nimittäin julkisia hankintoja koskevien yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteiden, soveltamisalan puitteissa siten, että jos hankintaviranomainen toteaa, että yksikkö, jonka voimavaroja talouden toimija käyttää hyväksi, ei täytä valintaperusteita, hankintaviranomainen on velvollinen pyytämään talouden toimijaa korvaamaan kyseisen yksikön tai sillä on mahdollisuus pyytää tällaista korvaamista, jos talouden toimija haluaa tulla valituksi?

2)

Onko olemassa olosuhteita, joissa hankintaviranomaisen yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteiden perusteella, myös hankintasopimusten tekomenettelyn tilanteen mukaan, ei (enää) pidä tai se ei (enää) saa vaatia korvaamiseen ryhtymistä?

1.

2.

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi, onko asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansainvälisen suojelun hakija vastustaa siirtopäätöstä koskevan oikeussuojakeinon yhteydessä siirtoa menestyksekkäästi sillä perusteella, ettei siirtoa voida toteuttaa, koska määräaika kahden jäsenvaltion (käsiteltävässä tapauksessa Saksa ja Italia) aiemmin sopimalle siirrolle on päättynyt?

1)

Onko kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (EUVL 2013, L 180 (1)) 29 artiklaa tulkittava siten, että 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu siirrolle asetettu juokseva määräaika alkaa kulua uudelleen sillä hetkellä, kun ulkomaalainen – sen jälkeen kun hän on estänyt toista jäsenvaltiota toteuttamasta siirtoa pakenemalla – jättää toisessa (käsiteltävässä tapauksessa kolmannessa) jäsenvaltiossa uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen?

2)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi, onko asetuksen (EU) N:o 604/2013 27 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansainvälisen suojelun hakija vastustaa siirtopäätöstä koskevan oikeussuojakeinon yhteydessä siirtoa menestyksekkäästi sillä perusteella, ettei siirtoa voida toteuttaa, koska määräaika kahden jäsenvaltion (käsiteltävässä tapauksessa Ranska ja Itävalta) aiemmin sopimalle siirrolle on päättynyt, minkä seurauksena määräaika, jonka kuluessa Alankomaat voi toteuttaa siirron, on päättynyt?

1.

Onko asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 1974/2006 (1) 45 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa on kyse ”tilusjärjestelystä” tai ”uusjakotoimenpiteestä”, jonka seurauksena tuensaaja ei voi noudattaa tekemiään sitoumuksia?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko se, että jäsenvaltio ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin tuensaajan sitoumusten mukauttamiseksi tilan uuteen tilanteeseen, peruste sille, että varojen takaisinmaksua ei edellytetä sitoumuksen tosiasiallisen keston osalta?

3.

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, kuinka 19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (2) 31 artiklaa on tulkittava käsiteltävän asian todettu tosiseikasto huomioon ottaen ja millainen on neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30.11.2009 annetun komission asetuksen (EY) 1122/2009 (3) 75 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan luonne?

1.

Onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (1) 55 artikla yhteensopiva Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan kanssa ja pätevä siltä osin kuin siinä sallitaan poikkeaminen kaksoisrangaistavuuden kiellosta siten, että sopimuspuoli voi kyseisen yleissopimuksen ratifioidessaan tai hyväksyessään selittää, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artikla ei sido sitä, kun ulkomaisen tuomion taustalla oleva teko muodostaa uhan valtion turvallisuudelle tai muille kyseisen sopimuspuolen yhtä olennaisille eduille?

2.

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Ovatko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 ja 55 artikla ja perusoikeuskirjan 50 ja 52 artikla esteenä Saksan liittotasavallan Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä rikoslain (Strafgesetzbuch) 129 §:n osalta antamalle selitykselle (Bundesgesetzblatt 1994 II, s. 631), jonka mukaan kyseinen selitys koskee myös sellaisia – nyt kyseessä olevan kaltaisia – rikollisjärjestöjä, jotka tekevät yksinomaan omaisuusrikoksia ja joilla ei ole sen ohella poliittisia, ideologisia, uskonnollisia tai maailmankatsomuksellisia päämääriä ja jotka eivät myöskään pyri vilpillisin keinoin saamaan vaikutusvaltaa politiikassa, tiedotusvälineissä, julkishallinnossa, oikeuslaitoksessa tai taloudessa?

—

Valituksenalainen tuomio on kumottava.

—

Crédit lyonnais on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

ylittänyt tuomioistuinvalvonnan rajat, kun se on korvannut EKP:n suorittaman monitahoisten taloudellisten kysymysten arvioinnin omalla arvioinnillaan unionin tuomioistuinten alalla vahvistaman standardin vastaisesti;

—

laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa, kun EKP:n ei ole t mahdollista ymmärtää, miten sen arviointi säänneltyjen talletusten puitteissa myönnetystä kaksinkertaisesta valtiontakauksesta voi olla virheellinen;

—

ottanut vääristyneellä tavalla huomioon sille riita-asian kuluessa esitetyt seikat, kun se on ilmeisen virheelliseesti tulkinnut sekä ensimmäisessä oikeusasteessa riitautettua päätöstä (päätös ECB-SSM-2019-FRCAG-39) että EKP:n soveltamaa metodologiaa, jonka pohjalta Crédit lyonnais’n esittämä poikkeuslupahakemus tutkittiin;

—

rikkonut asetuksen N:o 575/2013 (1) 4 artiklan 1 kohdan 94 kohtaa, kun se on lisännyt ylivelkaantumisriskin määritelmään kriteerejä, joita siinä ei ole, ja rikkonut asetuksen N:o 575/2013 tiettyjen vastuiden jättämistä vähimmäisomavaraisuusasteen laskemisen ulkopuolelle koskevaa 429 artiklan 14 kohtaa riistäen EKP:lta sille tässä artiklassa annetun harkintavallan.

1)

Euroopan keskuspankin (EKP) 23.7.2014 tekemä päätös, jolla BZ:n sairauden ammattitaudiksi tunnustamista koskeva menettely päätettiin, kumotaan.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

EKP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Kanne hylätään.

2)

FD velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Tilintarkastustuomioistuimen 22.5.2019 tekemä päätös hylätä GW:n pyyntö asian saattamisesta työkyvyttömyyslautakunnan käsiteltäväksi kumotaan.

2)

Tilintarkastustuomioistuin velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Euroopan keskuspankin (EKP) 28.1.2019 tekemä päätös kumotaan siltä osin kuin siinä kieltäydytään myöntämästä GY:lle kotitalouslisää vuodelta 2019.

2)

EKP velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Kanne hylätään.

2)

Joëlle Mélin velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

—

kumoamaan komission viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston 18.3.2021 tekemän päätöksen ARES(2021)1955613, joka sisältää kantajaa erikseen koskevan takaisinmaksuvaatimuksen ja perintäilmoituksen

—

palauttamaan rahoitushakemukset Euroopan komissiolle tarkastusmenettelyä varten ja määräämään rahoitussopimuksen Slovak Safer Internet’, No. SI-2010-SIC-1231002 mukaisten merkityksellisten ja tukikelpoisten kustannusten korvaamisesta

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jolla vaaditaan vastaajan päätöksen ja takaisinmaksuvaatimuksen ARES(2021)1955613 kumoamista olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, perussopimusten tai niiden soveltamiseksi annettujen säännösten rikkomisen taikka toimivallan ylittämisen, erityisesti tosiseikkojen ja havaintojen virheellisen oikeudellisen arvioinnin (puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaaminen, suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen, oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen, lakisääteisyyden vaatimuksen noudattamatta jättäminen, luottamuksensuojan ja taannehtivuuskiellon periaatteen loukkaaminen, tarkastukseen Audit 12-INFS-024 ja seurantatarkastukseen 15-NR01-044 liittyvien tosiseikkojen ja havaintojen virheellinen oikeudellinen arviointi) vuoksi.

2)

Toinen kanneperuste, jolla väitetään, että vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle tukikelpoiset kustannukset avustussopimuksen SI-2010-SIC-123002 – ”Slovak Safer Internet” alkuperäisenä edunsaajana ja sopimuspuolena pätevän ja tehokkaan avustussopimuksen mukaisesti, koska vastaajalla on toimivalta sen ja kantajan väliseen pätevään ja tehokkaaseen sopimukseen liittyvissä hankkeiden täytäntöönpanoa ja varojen siirtoja koskevissa asioissa.

3)

Kolmas kanneperuste, jolla väitetään, että vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kantaja vaatii edellä mainittujen argumenttien ja riidanalaisen päätöksen mielivaltaisuuden vuoksi korvausta unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvista kustannuksista sekä vaatimukseen liittyvistä asianajopalkkioista.

—

kumoamaan 15.7.2020 tehdyn päätöksen jättää kantajan sopimus uusimatta

—

kumoamaan kantajan vuoden 2019 arviointikertomuksen

—

kumoamaan tarpeellisilta osin 11.2.2021 tehdyn päätöksen hylätä valitus

—

määräämään korvausta kantajalle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta kannekirjelmässä lasketun mukaisesti

—

määräämään korvausta kantajalle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 10 000 euron kohtuullisen arvion mukaisesti

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vuoden 2019 arviointikertomusta ei viimeistelty asianmukaisesti ja sopimuksen uusimista koskeva kertomus pohjautui viimeistelemättömään arviointikertomukseen.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan puolueettomuusperiaatetta on loukattu sekä henkilöstösääntöjen 11 artiklaa ja unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tulla kuulluksi ja perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu sekä henkilöstösääntöjen 25 artiklaa, unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja EIOPAn sopimuksen uusimista koskevan menettelyn 6.7, 6.9 ja 6.10 kohtaa on rikottu.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan on tehty ilmeinen arviointivirhe, jätetty tekemättä huolellinen arviointi asian kaikista osatekijöistä ja rikottu unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa yhdessä sopimuksen uusimista koskevan menettelyn 4 artiklan ja 6.5 kohdan kanssa.

5.

Viides kanneperuste, jonka mukaan on tapahtunut sukupuoleen ja perhetilanteeseen perustuvaa syrjintää sekä rikottu henkilöstösääntöjen 1d artiklaa ja unionin perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklaa.

6.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan huolellisuusvelvollisuutta ei ole noudatettu.

—

kumoamaan Euroopan komission innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) 30.3.2021 tekemän, hankkeen päättämistä koskevan päätöksen ARES(2021)1953853

—

palauttamaan asian Euroopan komissiolle ja INEA:lle ja pitämään hanketta ja tukisopimusta pätevänä ja voimassaolevana hanketta ”Slovak Safer Internet Centre IV”, nro 2015-SK-IA-0038 koskevan tukisopimuksen INEA/CEF/ICT/A2015/1154788 perusteella

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jolla vaaditaan Euroopan komission tekemän, hankkeen päättämistä koskevan päätöksen ARES(2021)1953853 kumoamista olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, perussopimusten tai niiden soveltamiseksi annettujen säännösten rikkomisen taikka toimivallan ylittämisen, erityisesti tosiseikkojen ja havaintojen virheellisen oikeudellisen arvioinnin (hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaaminen, suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen, oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen, lakisääteisyyden vaatimuksen noudattamatta jättäminen, luottamuksensuojan periaatteen loukkaaminen ja hankkeen 2015-SK-IA-0038 Slovak Safer Internet Centre IV viimeistä maksuerää koskevaan pyyntöön liittyvien tosiseikkojen ja havaintojen virheellinen oikeudellinen arviointi) vuoksi.

2)

Toinen kanneperuste, jolla vaaditaan hankkeen 2015-SK-IA-0038 Slovak Safer Internet Centre IV viimeistä maksuerää koskevan pyynnön palauttamista komissiolle ja INEA:lle arvioimista ja valvontatehtävän täyttämistä sekä tukisopimukseen INEA/CEF/ICT/A2015/1154788 perustuvien sopimusvelvoitteiden täyttämistä varten sekä komission velvoittamista suorittamaan kantajalle tukikelpoisia kustannuksia koskeva viimeinen maksuerä pätevän ja tehokkaan tukisopimuksen nojalla, koska komissiolla on toimivalta sen ja kantajan väliseen pätevään ja tehokkaaseen sopimukseen liittyvissä hankkeiden täytäntöönpanoa ja varojen siirtoja koskevissa asioissa.

3)

Kolmas kanneperuste, jolla väitetään, että vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kantaja vaatii edellä mainittujen argumenttien ja riidanalaisen päätöksen mielivaltaisuuden vuoksi korvausta unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvista kustannuksista sekä vaatimukseen liittyvistä asianajopalkkioista.

—

kumoaa Euroopan parlamentin pääsihteerin 16.3.2021 tekemän päätöksen;

—

peruuttaa Euroopan parlamentin 31.3.2021 antaman maksumääräyksen nro 7010000523;

—

velvoittaa parlamentin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan parlamentin päätös oli ilman perusteita annettu kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti myöhässä, kun parlamentti jätti noudattamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taattua periaatetta, jonka mukaan hallinnollisessa menettelyssä asia on käsiteltävä kohtuullisessa ajassa. Tämän vuoksi kantajan puolustautumisoikeuksia loukattiin sen johdosta, että takaisinperintämenettely häntä vastaan aloitettiin myöhässä, koska tämän menettelyn kesto aiheutti sen, että hänellä ei ollut mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti esitettyjä syytöksiä vastaan ja esittää todisteita.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan Euroopan parlamentin pääsihteerin maksumääräyksen perusteena oleva päätös oikeudellisena toimena, joka koskee kantajaa, tehtiin puolueetonta ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, prosessuaalista yhdenvertaisuutta ja kantajan puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita loukaten:

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan parlamentti teki arviointivirheen, koska se ei arvioinut kantajan esittämiä todisteita, jotka vahvistivat, että assistentin unionin yleiseen tuomioistuimeen saattamat asiat, joihin parlamentti nojautuu ja joiden perusteella takaisinperintämenettely aloitettiin, ovat virheellisiä (vahvistaa, että tutkinta aloitettiin perusteetta) ja merkitsevät perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan parlamentti loukkasi SEUT 296 artiklassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta ja laiminlöi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden siltä osin kuin takaisin maksettavaksi määräksi vahvistettiin 78 838,21 euroa. Takaisin maksettavaa määrää ei ole kokonaisuudessaan perusteltu, minkä vuoksi riidanalaisessa päätöksessä oletetaan, että parlamentin avustaja ei koskaan työskennellyt kantajalle.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan yleisön saatavilla oleva parlamentin informaatio vahvistaa, että assistentti hoiti parlamentin avustajan tehtäviä enintään 15.12.2015 saakka, mikä osoittaa, että varojen takaisinperintämenettelyn aloittaminen oli kohtuutonta, minkä vuoksi päätös on kumottava.

—

kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien pursotettujen alumiiniprofiilien tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 29.3.2021 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/546 (1) ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan nyt käsiteltävässä asiassa.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu prosessuaalisen yhdenvertaisuuden ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, ilmeiseen arviointivirheeseen sekä puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja kantajan nimen paljastamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu komission tekemään ilmeiseen arviointivirheeseen arvioitaessa vahinkoa ja syy-yhteyttä sovelletun menetelmän, tiedon ja menettelyn kannalta ja polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (2) (jäljempänä perusasetus) 3 artiklan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 1 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan 2 kohdan rikkomiseen se vuoksi, ettei tarkasteltavana olevaa tuotetta ole määritelty asianmukaisesti.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 1 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan rikkomiseen sekä ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin on kyse tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä ja asianomaisesta maasta tulevan tuonnin arvioimisesta vahinkoanalyysiä ja syy-yhteyttä varten (CN-7610 90 90).

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan rikkomiseen siltä osin kuin komissio on valinnut väärin ”asianmukaisen edustavan” maan.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan rikkomiseen siltä osin kuin on kyse sen raportin oikeudellisesta asemasta, jolla komissio osoittaa, että tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla on merkittäviä kilpailun vääristymiä. Kantaja väittää, että Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä annettua asetusta N:o 1/1958 (3) on rikottu ja kantajan perusoikeuksia on loukattu, koska kantaja ei voinut saada edellä mainittua raporttia italian kielellä.

—

toteamaan pätemättömäksi ja kumoamaan Euroopan unionin komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston 14.4.2021 tekemän hylkäyspäätöksen (EMPL), EMPL.B.2/AP/ab, viite Ares (2021)

—

velvoittamaan komission tekemään oikeudenmukaisen tukipäätöksen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Komission 14.4.2021 antamassa riidanalaisessa hylkäyspäätöksessä ymmärretään väärin unionin varainhoitoasetuksen (1) 197 artiklan 2 kohdan c alakohdan merkitys ehdotuspyynnön VP/2020/008 yhteydessä ja sovelletaan kyseisiä säännöksiä virheellisesti eurooppalaisiin yritysneuvostoihin. Tukea hakeville eurooppalaisille yritysneuvostoille asetettu vaatimus esittää näytöksi vakaudesta ja taloudellisesta kapasiteetista oma talousarvio tai vuosittainen tilinpäätös ja pankkitili jättää kantajan mukaan suuren enemmistön eurooppalaisista yritysneuvostoista, joille ei direktiivin 2009/38/EY (2) täytäntöönpanemiseksi annetuissa kansallisissa säännöksissä anneta omaa oikeushenkilöllisyyttä, etukäteen tuen ulkopuolelle. Tämä on yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden vastaista ja samalla täysin ristiriidassa tukiohjelman tarkoituksen kanssa.

2)

Koska hakukelpoisten piirin rajoittamista ei mainita ehdotuspyynnössä, jota jopa nimenomaisesti mainitaan sovellettavan rajoituksitta muun muassa brittiläisiin eurooppalaisiin yritysneuvostoihin, rajoitus on lisäksi unionin perustavanlaatuisen avoimuusperiaatteen vastainen.

3)

Hylkäyspäätöksessä omaksuttu tulkinta ja sen soveltaminen eurooppalaisiin yritysneuvostoihin johtaa lisäksi sellaisten yritysten perusteettomaan suosimiseen, joita – työmarkkinaosapuolina – suorastaan kehotetaan ehdotuspyynnössä VP/2020/00 esittämiin sopivia rahoitettavia hankkeita.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 2 kohdan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 27 artiklan 4 kohdan rikkominen.

—

kumoamaan kantajan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästä Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä 27.7.2020 annettua neuvoston täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2020/1117, siltä osin kuin siinä nimitetään Euroopan syyttäjänviraston syyttäjäksi kolmen vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia ja joka alkaa 29.7.2020, väliaikaisena toimihenkilönä palkkaluokkaan AD 13 José Eduardo Moreira Alves d’Oliveira Guerra yhtenä Portugalin alun perin nimeämistä kolmesta ehdokkaasta (EUVL L 244, 29.7.2020, s. 18), koskevasta valituksesta ja täydentävästä valituksesta 8.3.2021 tehdyn neuvoston päätöksen

—

kumoamaan Euroopan syyttäjänviraston Euroopan syyttäjien nimittämisestä 27.7.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2020/1117, siltä osin kuin siinä nimitetään Euroopan syyttäjänviraston syyttäjäksi kolmen vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia ja joka alkaa 29.7.2020, väliaikaisena toimihenkilönä palkkaluokkaan AD 13 José Eduardo Moreira Alves d’Oliveira Guerra

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska neuvosto on katsonut, ettei se ole henkilöstösääntöjen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa, luettuna yhdessä muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklan kanssa, tarkoitettu ”nimittävä viranomainen” nimittäessään Euroopan syyttäjät asetuksen 2017/1939 96 artiklan 1 kohdan nojalla.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan syyttäjien nimittämiseen sovellettavien syyttäjänviraston riippumattomuusperiaatteen takaavien sääntöjen rikkomiseen. Kantaja väittää, että Portugalin hallituksen Euroopan unionin neuvostolle 29.11.2019 lähettämässä kirjeessä esittämä vastalause asetuksen (EU) 2017/1939 14 artiklan 3 kohdassa mainitun valintalautakunnan tekemästä kyseisen hallituksen itsensä esittämien ehdokkaiden luokittelusta koskee sen esittämästä paremmuusjärjestyksestä poikkeavan ehdokkaan osoittamista, ja se, että neuvosto on hyväksynyt tämän, horjuttaa Euroopan syyttäjien nimitysmenettelyn rakennetta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen virheeseen päätöksen perusteluissa. Kantaja väittää erityisesti, että Portugalin hallituksen neuvostolle 29.11.2019 lähettämä kirje sisälsi kaksi vakavaa virhettä, jotka Portugalin hallitus itse on myöntänyt. Kyseessä on kuuteen kertaan esitetty maininta Portugalin hallituksen etusijalle asettamasta hakijasta, joka on ”yleinen apulaissyyttäjä José Guerra”, ja toteamus, jonka mukaan sama syyttäjä oli vastuussa tutkinnasta ja syyttämisestä Euroopan unionin rahoituksellisia etuja vastaan tehtyjä rikoksia koskevassa merkittävässä oikeudenkäynnissä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön. Kantaja väittää, että ne tavoitteet, joita varten Euroopan unionin neuvostolle on annettu toimivaltuuksia Euroopan syyttäjien valinta- ja nimittämismenettelyssä, koskevat kyseisen elimen riippumattomuuden varmistamista ja sellaisten pätevimpien kansallisten ehdokkaiden nimittämistä, jotka tarjoavat kaikki takeet riippumattomuudesta Euroopan syyttäjän tehtävien hoitamiseksi.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen. Kantaja väittää, että siltä osin kuin neuvosto on poikennut valintalautakunnan lausunnosta ja siten kyseisen lautakunnan suorittaman arvioinnin tulokseen perustuvasta paremmuusjärjestyksestä, yleinen perustelu pelkän viittauksen muodossa ”kyseisten ehdokkaiden ansioista tehdystä erilaisesta arvioinnista, joka suoritettiin asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä” merkitsee perustelujen puuttumista kokonaan, koska kantaja ei voi tämän perusteella tietää, millä perusteella hänet on hylätty.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden loukkaamiseen. Kantaja väittää, että kun neuvosto on tehnyt hänen osaltaan ”kyseisten ehdokkaiden ansioista erilaisen arvioinnin, joka suoritettiin asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä”, se on loukannut yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteita.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin kyse on palveluista, joiden osalta rekisteröinti on evätty

—

kumoaa 17.4.2020 päivätyn hakemusmenettelyssä nro 17 975 929 tehdyn operatiivisen osaston päätöksen siltä osin kuin kyse on palveluista, joiden osalta rekisteröinti on evätty

—

palauttaa asian EUIPO:on, jotta se voi muuttaa päätöstä asiasisällön osalta ja rekisteröidä EU-tavaramerkin 17 975 929 kaikkien sen kattamien palvelujen osalta

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan operatiivisessa osastossa ja valituslautakunnassa pidetyissä menettelyissä aiheutuneet kulut ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

näin ollen vahvistaa EU-tavaramerkin nro 2 756 740 rekisteröinnin pätevyyden

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asian käsittelystä EUIPO:ssa aiheutuneet kustannukset.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan g alakohdan rikkominen

—

Kantajan tavaramerkin käytössä saamasta erottamiskyvystä esittämää näyttöä on arvioitu virheellisesti.

—

kumoamaan Euroopan henkilöstövalintatoimiston (EPSO) kilpailua EPSO/AD/371/19 (AD7) – 6 – Tieteellisen tutkimuksen alan hallintovirkamiehet valintakomitean 9.3.2020 tekemän päätöksen ja 19.8.2020 tekemän uudelleentarkastelupäätöksen olla merkitsemättä kantajan nimeä varallaololuetteloon

—

tarpeen mukaan kumoamaan 15.3.2021 tehdyn valituksen hylkäämispäätöksen

—

pyytämään esittämään kantajaa koskevat testit ja tulokset kilpailun jokaisesta kokeesta ja seuraavien vaiheiden tulokset jokaiseen sääntöjenvastaisuuteen liittyvien tulosten ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan mukaisesti todetuista sääntöjenvastaisuuksista kantajalle aiheutuneen stressin seurausten merkityksen aineellisen arvioimisen mahdollistamiseksi

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen osa: Kilpailun EPSO/AD/371/19 (AD7) – 6 – Tieteellisen tutkimuksen alan hallintovirkamiehet kokeiden järjestämisessä tapahtui teknisiä virheitä, jotka hallinto on tunnustanut ja joista kantajalle aiheutui lisääntynyttä stressiä kokeiden aikana.

2)

Toinen osa: Hallinnolta puuttuva huolellisuus ja se, että se ei reagoinut korjatakseen edellä mainitut virheet.

3)

Kolmas osa: Kantajan suorituksen arvioinnissa ei otettu huomioon virheitä eikä otettu käyttöön menettelyitä, jotka takaisivat yhdenvertaisuuden hakijoiden välillä.

4)

Neljäs osa: Kantajan suoritusten ilmeisen virheellinen arviointi.

—

kumoamaan SRB:n yhteiseen kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien vuodelta 2021 laskennasta 14.4.2021 tekemän päätöksen (SRB/ES/2021/22) liitteineen ja kumoamaan sen joka tapauksessa siltä osin kuin kyseinen päätös liitteineen koskee määrää, joka kantajan on maksettava

—

lykkäämään oikeudenkäyntiä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan c tai d alakohdan nojalla siihen saakka, kunnes (yhdistetyt) asiat C-584/20 P (1) ja C-621/20 P (2), C-663/20 P (3) ja C-664/20 P (4) on lainvoimaisesti ratkaistu, koska kyseiset muutoksenhakumenettelyt, jotka ovat olleet vireillä jo jonkin aikaa, koskevat suurelta osin samoja oikeuskysymyksiä

—

velvoittaa SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotovaatimusten noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, että riidanalaista päätöstä ei ole annettu kantajalle tiedoksi kokonaisuudessaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotovaatimusten noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, että riidanalainen päätös on puutteellisesti perusteltu

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotovaatimusten noudattamatta jättämiseen sillä perusteella, ettei kantajaa ole kuultu ja ettei sen oikeutta tulla kuulluksi ole kunnioitettu

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (5) lainvastaisuuteen toimivaltaperustana riidanalaisen päätöksen tekemiselle tai kyseisessä asetuksessa vahvistetun riskiprofiiliin perustuvan sopeutusmenetelmän lainvastaisuuteen

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (7) lainvastaisuudelle toimivaltaperustoina delegoidun asetuksen 2015/63 ja näin ollen riidanalaisen päätöksen antamiselle

—

kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 14.4.2021 tekemän päätöksen kriisinratkaisurahastoon etukäteen suoritettavista vuoden 2021 rahoitusosuuksista (SRB/ES/2021/22) liitteineen ainakin siltä osin kuin kyseiset päätös ja liite koskevat kantajan rahoitusosuutta

—

lykkäämään asian käsittelyä yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan c ja d alakohdan mukaisesti siihen saakka, kunnes (yhdistetyissä) asioissa C-584/20 P (1) ja C-621/20 P (2), C-663/20 P (3) ja C-664/20 P (4) on annettu lainvoimainen tuomio, koska kyseisissä jo vireillä olevissa asioissa on kyse pitkälti samoista oikeuskysymyksistä

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoaa mitättömyysosaston 4.12.2019 tekemän mitätöintipäätöksen nro 22964C sekä tämän päätöksen vahvistavan viidennen valituslautakunnan 20.4.2021 tekemän päätöksen kulut mukaan lukien, ja hylkää valituksen vastapuolen mitättömyysvaatimuksen

—

toissijaisesti kumoaa mitättömyysosaston 4.12.2019 tekemän mitätöintipäätöksen nro 22964C sekä tämän päätöksen vahvistavan viidennen valituslautakunnan 20.4.2021 tekemän päätöksen kulut mukaan lukien, ja hylkää valituksen vastapuolen mitättömyysvaatimuksen siltä osin kuin se koskee ajoneuvoja ja ajoneuvojen osia – kun ne kuuluvat luokkaan 12 –, nimittäin maalla kulkevia ajoneuvoja ja niiden osia

—

edelleen toissijaisesti kumoaa mitättömyysosaston 4.12.2019 tekemän mitätöintipäätöksen nro 22964C sekä tämän päätöksen vahvistavan viidennen valituslautakunnan 20.4.2021 tekemän päätöksen kulut mukaan lukien, ja hylkää valituksen vastapuolen mitättömyysvaatimuksen siltä osin kuin se koskee ajoneuvoja ja ajoneuvojen osia – kun ne kuuluvat luokkaan 12 –, nimittäin polkupyöriä ja kaksipyöräisiä ajoneuvoja ja niiden osia.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan rikkominen.

—

kumoamaan yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskemisesta 14.4.2021 tehdyn vastaajan päätöksen (SRB/ES/2021/22) kantajaa koskevin osin

—

lykkäämään asian käsittelyä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan c ja d alakohdan nojalla siihen saakka, kunnes asioissa T-413/18 (1), T-481/19 (2), T-339/20 (3) ja T-424/20 (4) sekä C-664/20 P (5) on annettu lainvoimainen ratkaisu tai niiden käsittely on muutoin päätetty

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (6), neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 (7) ja EUT-sopimuksen rikkomiseen velvoittamalla kantaja suorittamaan vakausmaksuja rahastoon

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 47 artiklan rikkomiseen siitä syystä, ettei laskentamenettelyssä ole mahdollista esittää täysimääräisiä perusteluja vakausmaksun suuruuden laskemiselle. Delegoitu asetus (EU) 2015/63 on osittain tehoton.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusoikeuskirjan 16 ja 20 artiklan rikkomiseen, sillä riidanalaisella päätöksellä loukataan kantajan erityistilanteen vuoksi yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta ja elinkeinonvapautta.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotomääräysten ja mahdollisesti täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/81 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, sillä on epävarmaa, tehtiinkö SRB-päätös asianmukaisesti. Vastaaja ei myöskään selvittänyt tosiseikastoa, kuullut kantajaa ennen SRB-päätöksen tekemistä eikä perustellut päätöstään riittävästi.

5)

Viides (toissijainen) kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ylimitoitetun tavoitetason määrittämisen vuoksi, sillä vastaaja olisi saanut asettaa tavoitetasoksi korkeintaan 55 000 000 000 euroa.

6)

Kuudes (toissijainen) kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan kanssa, rikkomiseen, sillä vastaajan olisi pitänyt vakausmaksun suuruutta laskiessaan jättää merkityksellisten velkojen ulkopuolelle riskittömät velat.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 6 kohdan, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen 2015/63 5 artiklan 3 ja 4 kohdan kanssa, rikkomiseen, sillä vastaaja laski kantajan vakausmaksut virheellisesti johdannaissopimusten bruttoperusteisen tarkastelun vuoksi.

8)

Kahdeksas (toissijainen) kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 6 kohdan, luettuna yhdessä delegoidun asetuksen 2015/63 6 artiklan 8 kohdan a alakohdan kanssa, rikkomiseen, sillä vastaaja piti kantajaa virheellisesti uudelleenjärjestelyn kohteena olevana laitoksena.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin hakemus on hylätty

—

muuttaa riidanalaista päätöstä hyväksymällä valituksen tutkijan päätöksestä olla hyväksymättä hakemusta luokkaan 16 kuuluvien tavaroiden osalta ja

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajalle asian käsittelystä sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että EUIPO:ssa aiheutuneet kulut.

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 165 artiklan 5 kohdan sekä komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 36 artiklan 2 kohdan rikkominen.