28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/2

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on X

(Asia C-690/18)

(2021/C 252/02)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Muut osapuolet: Consommation, logement et cadre de vie (CLCV), France Nature Environnement, Générations futures, Greenpeace France, ADR Europe Express, Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir) AS ym.

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 6.5.2021 antamallaan määräyksellä määrännyt seuraavaa:

Moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20.6.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (1) 3 artiklan 10 alakohtaa on tulkittava siten, että tietokoneohjelma, joka on osa moottorinohjausjärjestelmää tai vaikuttaa siihen, on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu rakenteeseen kuuluva laite, koska se vaikuttaa päästöjenrajoitusjärjestelmän toimintaan ja vähentää sen tehokkuutta.

Asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetun päästöjenrajoitusjärjestelmän käsitteen alaan kuuluvat sekä pakokaasupäästöjen jälkikäsittelyksi kutsuttavat teknologiat ja strategiat, joilla vähennetään päästöjä jälkikäteen eli niiden muodostumisen jälkeen, että sellaiset teknologiat ja strategiat, joilla pakokaasujen takaisinkierrättämisjärjestelmän tavoin vähennetään päästöjä etukäteen eli niiden muodostumisen aikana.

Asetuksen N:o 715/2007 3 artiklan 10 alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna estolaitteena on pidettävä laitetta, joka havaitsee kyseisessä asetuksessa säädettyjen tyyppihyväksymismenettelyjen kulkuun liittyvät muuttujat, jotta päästöjenrajoitusjärjestelmän suorituskykyä voidaan parantaa kyseisten menettelyjen aikana ja siten saada ajoneuvolle tyyppihyväksyntä, vaikka tällainen parannus voidaan myös havaita satunnaisesti ajoneuvon tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

Asetuksen N:o 715/2007 5 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että estolaite, joka parantaa järjestelmällisesti ajoneuvojen päästöjenrajoitusjärjestelmän suorituskykyä tyyppihyväksyntään liittyvissä menettelyissä kyseisessä asetuksessa vahvistettujen päästörajojen noudattamiseksi ja kyseisiä ajoneuvoja koskevan tyyppihyväksynnän saamiseksi, ei voi kuulua tällaisia laitteita koskevasta kiellosta mainitussa säännöksessä säädetyn poikkeuksen – joka koskee moottorin suojaamista vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamista – alaan, vaikka kyseinen laite osaltaan hidastaa moottorin vanhentumista tai likaantumista.

(1) EUVL 2007, L 171, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Y

(Asia C-691/18)

(2021/C 252/03)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Muut osapuolet: BT, Consommation, logement et cadre de vie (CLCV), Générations futures, Greenpeace France ja CU, Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir)

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 6.5.2021 antamallaan määräyksellä määrännyt seuraavaa:

(1) EUVL 2007, L 171, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/3

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d'instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Z

(Asia C-692/18)

(2021/C 252/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Muut osapuolet: DV, IA, ATPIC, EW ym., Consommation, logement et cadre de vie (CLCV), Conseil national des associations familiales laïques (CNAFAL), FX, France Nature Environnement, Générations futures, GY, Greenpeace France, HZ ym. ja Union fédérale des consommateurs – Que choisir (UFC – Que choisir)

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 6.5.2021 antamallaan määräyksellä määrännyt seuraavaa:

(1) EUVL 2007, L 171, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Las Palmas de Gran Canaria (Espanja) on esittänyt 6.10.2020 – Banco Santander SA v. YC

(Asia C-503/20)

(2021/C 252/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Las Palmas de Gran Canaria

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Banco Santander SA

Vastaaja: YC

Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) toteaa 25.3.2021 antamallaan määräyksellä, että ensimmäisen kysymyksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, ja se vastaa toiseen kysymykseen, että kulutusluottoja koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 22.12.1986 annettua neuvoston direktiiviä 87/102/ETY (1), sellaisena kuin se on muutettuna 22.2.1990 annetulla neuvoston direktiivillä 90/88/ETY (2), ja kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48/EY (3) on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle – sellaisena kuin sitä tulkitaan kansallisessa oikeuskäytännössä –, jossa säädetään kuluttajalta kulutusluottosopimuksen nojalla perittävää todellista vuosikorkoa koskevasta rajoituksesta, jolla pyritään torjumaan luottokiskontaa, kunhan kyseinen lainsäädäntö ei ole ristiriidassa kyseisillä direktiiveillä yhdenmukaistettujen sääntöjen kanssa erityisesti siltä osin kuin on kyse tiedonantovelvollisuuksista.

(1) EYVL 1987, L 42, s. 48.

(2) EYVL 1990, L 61, s. 14.

(3) EUVL 2008, L 133, s. 66.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado Mercantil no 7 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 11.3.2021 – AD ym. v. PACCAR Inc, DAF TRUCKS NV ja DAF Trucks Deutschland GmbH

(Asia C-163/21)

(2021/C 252/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Juzgado Mercantil no 7 de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Kantaja: AD ym.

Vastaaja: PACCAR Inc, DAF TRUCKS NV ja DAF Trucks Deutschland GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104/EU (1) 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että olennaisten todisteiden esittämisellä viitataan vain vastaajan tai kolmannen osapuolen hallinnassa oleviin asiakirjoihin, jotka ovat jo olemassa, vai sisältyykö 5 artiklan 1 kohtaan päinvastoin myös mahdollisuus saada esitetyksi uusia asiakirjoja, jotka osapuolen, jolle todisteiden esittämistä koskeva pyyntö on esitetty, on laadittava kasaamalla tai luokittelemalla sen hallussa olevia tietoja tai dataa?

(1) EUVL 2014, L 349, s. 1

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 23.3.2021 – Nokia Technologies Oy v. Daimler AG

(Asia C-182/21)

(2021/C 252/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Nokia Technologies Oy

Vastaaja: Daimler AG

Muut osapuolet: Continental Automotive GmbH, Continental Automotive Hungary Kft., Bury Sp. z.o.o., TomTom Sales B.V., VALEO Telematik und Akustik GmbH (vormals Peiker acustic GmbH), Robert Bosch GmbH, Huawei Technologies Deutschland GmbH, TomTom International B.V. ja Sierra Wireless S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko olemassa velvoite, jonka mukaan tavarantoimittajat ovat etusijalla lisenssejä myönnettäessä?

Voiko myöhemmän kaupan portaan yritys vastustaa patentinloukkausta koskevaa patentinhaltijan nostamaa kieltokannetta vetoamalla SEUT 102 artiklassa tarkoitettuun määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, kun patentti on olennainen standardointielimen vahvistaman standardin kannalta (ns. SEP eli essentiaalipatentti) ja kun patentin haltija on antanut tälle elimelle peruuttamattoman sitoumuksen, jonka mukaan se myöntää jokaiselle kolmannelle osapuolelle lisenssin FRAND-ehdoin, sellaisessa tilanteessa, jossa standardia, jonka kannalta riidanalainen patentti on olennainen, tai sen osia käytetään jo patentinloukkausta koskevan kanteen vastaajan hankkimassa esituotteessa ja patentinhaltija epää sen lisenssiä hakevilta vastaajan tavarantoimittajilta oman rajoittamattoman FRAND-ehdoin myönnettävän lisenssin, joka koskisi kaikkia standardia käyttäviä tuotteita koskevia, patenttioikeudellisesti relevantteja hyödyntämistapoja?

a)	Päteekö tämä erityisesti silloin, jos lopputuotteiden myyjän alalla on kaupallisten käytäntöjen mukaista, että tavarantoimittajat selventävät oikeuksille annettavan suojan toimittamissaan tavaroissa käytettyjen patenttien osalta hankkimalla lisenssin?

Onko tavarantoimittajille lisenssejä myönnettäessä annettava etusija olemassa toimitusketjun jokaisessa portaassa vai ainoastaan sellaisen tavarantoimittajan osalta, joka sijoittuu lopputuotteen myyjää välittömästi edeltävään portaaseen jalostusketjun lopussa? Onko kaupallisilla käytännöillä tässäkin tapauksessa ratkaiseva merkitys?

Edellyttääkö kilpailuoikeuteen perustuva väärinkäytön kielto sitä, että tavarantoimittajalle myönnetään FRAND-ehdoin oma, rajoittamaton lisenssi, joka koskee standardia käyttävien tuotteiden kaikkia patenttioikeudellisesti relevantteja hyödyntämistapoja, jolloin lopputuotteen myyjät (ja mahdollisesti tuotantoketjun aikaisempaan portaaseen kuuluvat ostajat) eivät puolestaan tarvitse enää omaa, erillistä essentiaalipatentin haltijan lisenssiä, jotta vältetään patenttiloukkaus siinä tapauksessa, että toimitettua tavaraa käytetään sen tarkoituksen mukaisesti?

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, asetetaanko SEUT 102 artiklassa erityisiä laadullisia, määrällisiä ja/tai muita vaatimuksia perusteille, joiden mukaisesti standardin kannalta olennaisen patentin haltija tekee ratkaisun siitä, mitä saman tuotanto- ja jalostusketjun eri tasoilla olevia potentiaalisia patentinloukkaajia vastaan se nostaa patentinloukkausta koskevan kieltokanteen?

Unionin tuomioistuimen 16.7.2015 antamaan tuomioon Huawei v. ZTE (C-170/13) (1) perustuvien vaatimusten konkretisointi:

Onko riippumatta siitä, että essentiaalipatentin haltijan ja essentiaalipatentin hyödyntäjän täytettäviksi vastavuoroisesti kuuluvat toimintavelvoitteet (patenttiloukkauksesta ilmoittaminen, lisenssihakemus, FRAND-lisenssitarjous; lisenssitarjous tavarantoimittajille, jotka ovat etusijalla lisenssejä myönnettäessä) on täytettävä ennen oikeudenkäyntiä, ennen oikeudenkäyntiä laiminlyödyt toimintavelvoitteet mahdollista täyttää jälkikäteen oikeudenkäynnin aikana siten, että oikeudet säilyvät?

Onko patentin hyödyntäjän lisenssihakemusta pidettävä huomion arvoisena vain silloin, jos kaikkien asiaan liittyvien seikkojen kattavan arvioinnin perusteella selvästi ja yksiselitteisesti ilmenee, että essentiaalipatentin hyödyntäjä haluaa ja on valmis tekemään essentiaalipatentin haltijan kanssa lisenssisopimuksen FRAND-ehdoin, riippumatta siitä, millaisia nämä FRAND-ehdot ovat (koska ne eivät ylipäätään ole vielä määritettävissä, jos tähän ajankohtaan mennessä ei ole esitetty lisenssitarjousta)?

Ilmaiseeko patentinloukkaaja, joka ei ole useaan kuukauteen reagoinut patenttiloukkausta koskevaan ilmoitukseen, säännönmukaisesti haluttomuutensa lisenssin hankkimiseen, jolloin sillä ei ole – suullisesti esitetystä lisenssipyynnöstä huolimatta – tällaista lisenssiä, minkä vuoksi essentiaalipatentin haltijan kieltokanne on hyväksyttävä?

Voidaanko lisenssiehdoista, jotka essentiaalipatentin hyödyntäjä on esittänyt vastatarjouksessa, päätellä, että lisenssihakemusta ei ole esitetty, sillä seurauksella, että essentiaalipatentin haltijan nostama kieltokanne on tällä perusteella hyväksyttävä arvioimatta ensin sitä, vastaako essentiaalipatentin haltijan oma lisenssitarjous (joka edeltää essentiaalipatentin hyödyntäjän vastatarjousta) ylipäänsä FRAND-ehtoja?

Onko tällainen päätelmä joka tapauksessa suljettava pois silloin, jos vastatarjouksen lisenssiehdot, joiden perusteella on katsottava, että lisenssihakemusta ei ole esitetty, eivät ole ilmeisellä tavalla FRAND-ehtojen kanssa yhteensopimattomia eikä yhteensopimattomuutta ole ratkaistu ylimmässä oikeusasteessa?

(1) C-170/13, EU:C:215:477.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/9

Kanne 1.4.2021 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-204/21)

(2021/C 252/15)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P.J.O. Van Nuffel ja K. Herrmann)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että

—

antaessaan ja pitäessään voimassa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) 42a §:n 1 ja 2 momentin ja 55 §:n 4 momentin, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain (ustawa o Sądzie Najwyższym) 26 §:n 3 momentin ja 29 §:n 2 ja 3 momentin ja hallintotuomioistuimista annetun lain (ustawa o sądach administracyjnych) 5 §:n 1a ja 1b momentin, sellaisina kuin ne ovat yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain ja tiettyjen muiden lakien muuttamisesta 20.12.2019 annetun lain (ustawa z dnia 20 grudnia 2019 r. o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych, ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw, jäljempänä muutoslaki) johdosta, sekä muutoslain 8 §:n, jossa kielletään kaikkia kansallisia tuomioistuimia tarkastamasta sellaisten unionin vaatimusten noudattamista, jotka koskevat laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan yhdistettyjen määräysten, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen valossa, mukaisia velvoitteitaan,

—

antaessaan ja pitäessään voimassa ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 26 §:n 2, 4, 5 ja 6 momentin ja 82 §:n 2, 3, 4 ja 5 momentin, sellaisina kuin ne ovat muutoslain johdosta, sekä muutoslain 10 §:n, jolla vahvistetaan ylimmän tuomioistuimen erityisen valvonnan ja julkisten asioiden jaoston (Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznych) yksinomainen toimivalta tutkia vaatimukset ja oikeuskysymykset, jotka koskevat tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuden puutetta, Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan yhdistettyjen määräysten, sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan,

—

antaessaan ja pitäessään voimassa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 72 §:n 1 momentin 1, 2 ja 3 kohdan, sellaisina kuin ne ovat muutoslain johdosta, joiden perusteella kurinpitorikkomuksena voidaan pitää sitä, että tutkitaan, onko unionin vaatimuksia, jotka koskevat laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, noudatettu, Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan yhdistettyjen määräysten, sekä SEUT 267 artiklan mukaisia velvoitteitaan,

—

antaessaan ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaostolle (Izba Dyscyplinarna), jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivallan ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan ja tehtävien hoitamiseen (esimerkiksi vaatimukset aloittaa rikosprosessi tuomaria ja avustavaa tuomaria vastaan tai vaatimukset viimeksi mainittujen pidättämisestä, ylimmän tuomioistuimen tuomareita koskevat työoikeuden ja sosiaalivakuutusten alaan kuuluvat asiat sekä ylimmän tuomioistuimen tuomareiden eläkkeelle siirtämistä koskevat asiat), Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan,

—

antaessaan ja pitäessään voimassa yleisten tuomioistuinten järjestämisestä annetun lain 88a §:n, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain 45 §:n 3 momentin ja hallintotuomioistuimista annetun lain 8 §:n 2 momentin, sellaisina kuin ne ovat muutoslain johdosta, Puolan tasavalta on loukannut oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklalla ja 8 artiklan 1 kohdalla sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (1) 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdalla, 6 artiklan 3 kohdalla ja 9 artiklan 1 kohdalla.

—	Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kun otetaan huomioon ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston muodostamista, sen kokoonpanoa ja sille annettua toimivaltaa koskevat seikat, kurinpitojaosto ei ole oikeusviranomainen, jolla on SEU 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan yhdistetyissä määräyksissä tarkoitetut itsenäisen tuomioistuimen ominaispiirteet. Näin ollen sen toimivallan pitäminen voimassa asioissa, jotka koskevat muita kansallisia tuomareita ja heidän asemaansa ja tuomarin tehtävän hoidon edellytyksiä, loukkaa heidän riippumattomuuttaan ja rikkoo SEU 19 artiklan 1 kohtaa.

Muutoslain säännökset, jotka estävät puolalaisia tuomareita tutkimasta kokoonpanoissa, jotka ratkaisevat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia asioita, SEU 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan yhdistetyissä määräyksissä tarkoitettujen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevien vaatimusten noudattamisen, rikkovat viimeksi mainittuja määräyksiä ja vahingoittavat SEUT 267 artiklaan perustuvaa ennakkoratkaisukysymysjärjestelmää. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten on nimittäin taattava se, että laillisesti perustettu riippumaton ja puolueeton tuomioistuin kuulee yksityisten asian asioissa, jotka koskevat unionin oikeuteen perustuvia yksilöllisiä oikeuksia. Se, että katsotaan, että tällainen tutkiminen on kurinpitorikkomus, rikkoo myös unionin oikeutta. Jokaisella kansallisella tuomarilla on unionin oikeutta soveltavana tuomioistuimena oltava mahdollisuus arvioida viran puolesta tai hakemuksesta, tutkiiko unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia asioita unionin oikeudessa tarkoitettu riippumaton tuomari ilman, että tällaisella tuomarilla on riski joutua kurinpitomenettelyn kohteeksi. Se, että ylimmän tuomioistuimen erityisen valvonnan ja julkisten asioiden jaostolle annetaan yksinomainen toimivalta tutkia vaatimukset tuomarin jääväämisestä tietyssä asiassa tai nimittää toimivaltainen ratkaisukokoonpano, tai vaatimukset, jotka perustuvat väitteeseen tuomarin/tuomioistuimen riippumattomuuden puutteesta, ei mahdollista sitä, että muut tuomarit voivat täyttää edellä mainitut velvollisuutensa ja esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat tämän unionin oikeuden vaatimuksen tulkintaa. Sitä vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jokainen kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen esittämään ennakkoratkaisukysymyksen SEUT 267 artiklan nojalla ja tuomioistuimet, joiden ratkaisuihin ei voi hakea muutosta, ovat velvollisia saattamaan asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi tulkintaa koskevien epäilyjen tapauksessa.

Jokaisen tuomarin velvollisuus julkaista Julkisia tietoja koskevassa tiedotteessa (Biuletyn Informacji Publicznej) 30 päivän kuluessa tuomarin tehtävään nimittämisestään tiedot, jotka koskevat hänen kuulumistaan yhdistykseen, tehtävistä, joita hän hoitaa voittoa tavoittelemattomissa säätiöissä, sekä kuulumisestaan poliittiseen puolueeseen ennen nimittämistään tuomarin tehtävään loukkaa tuomarin perusoikeutta yksityiselämänsä kunnioittamiseen ja henkilötietojensa suojaan sekä rikkoo yleisen tietosuoja-asetuksen säännöksiä.

(1) EUVL 2016, L 119, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 31.3.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on V.S.

(Asia C-205/21)

(2021/C 252/16)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Spetsializiran nakazatelen sad

Hakija

Ministerstvoto na vatreshnite raboti, Glavna direktsia za borba s organiziranata prestapnost

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen

V.S.

Ennakkoratkaisukysymykset

1.	Pannaanko direktiivin 2016/680 (1) 10 artikla tehokkaasti täytäntöön viittaamalla kansallisessa lainsäädännössä eli sisäministeriöstä annetun lain (Zakon za ministerstvo na vatreshnite raboti) 25 §:n 3 momentissa ja 25 a §:ssä samankaltaiseen asetuksen 2016/679 (2) 9 artiklan säännökseen?

Täyttyykö direktiivin 2016/680 10 artiklan a alakohdassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 52 artiklan, 3 artiklan ja 8 artiklan kanssa, asetettu vaatimus, jonka mukaan henkilökohtaisen koskemattomuuden ja henkilötietojen suojelun rajoittamisesta on säädettävä lailla, jos on olemassa keskenään ristiriitaisia kansallisia oikeussääntöjä geneettisten ja biometristen tietojen käsittelyn sallimisesta poliisin rekisteriin merkitsemiseksi?

Sopiiko sisäministeriöstä annetun lain 68 §:n 4 momentin kaltainen kansallinen oikeussääntö, jonka mukaan tuomioistuimella on velvollisuus määrätä pakollisesta henkilötietojen keräämisestä (rekisterikuvien ottaminen, sormenjälkien ottaminen ja näytteenotto DNA-profiilin määrittämiseksi), jos virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta syytetty henkilö kieltäytyy tekemästä vapaaehtoisesti yhteistyötä näiden henkilötietojen keräämisessä, ilman, että tuomioistuin voisi arvioida, voidaanko kyseisen henkilön vakavin perustein katsoa syyllistyneen väitettyyn rikokseen, yhteen yhdessä perusoikeuskirjan 48 artiklan kanssa luetun direktiivin 2016/680 6 artiklan a alakohdan kanssa?

Sopiiko sisäministeriöstä annetun lain 68 §:n 1–3 momentin kaltainen kansallinen oikeussääntö, jossa säädetään yleisesti kaikkien virallisen syytteen alaisesta tahallisesta rikoksesta syytettyjen henkilöiden rekisterikuvien ottamisesta, sormenjälkien ottamisesta ja näytteenotosta DNA-profiilin määrittämiseksi, yhteen direktiivin 2016/680 10 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan sekä 8 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa?

(1) Luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (EUVL 2016, L 119, s. 89)

(2) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (EUVL 2016, L 119, s. 1)

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 1.4.2021 – Autoridade Tributária e Aduaneira v. DSR — Montagem e Manutenção de Ascensores e Escadas Rolantes SA

(Asia C-218/21)

(2021/C 252/17)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Autoridade Tributária e Aduaneira

Vastapuoli: DSR — Montagem e Manutenção de Ascensores e Escadas Rolantes SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin oikeuden ja erityisesti [kuudennen] arvonlisäverodirektiivin (1) liitteen IV kanssa yhteensopivana pidettävä arvonlisäverolain liitteenä olevan luettelon I 2.27 kohdan soveltamista siten, että se kattaa hissien korjauksen ja huollon, jonka suorittaa edellä esitetyssä tosiseikastokuvauksessa tarkoitettu yritys, ja että alennettua arvonlisäverokantaa on siten sovellettava?

Onko Euroopan unionin oikeuden ja erityisesti [kuudennen] arvonlisäverodirektiivin liitteen IV kanssa yhteensopivana pidettävä arvonlisäverolain mainitun säännöksen soveltamista siten, että lisäksi otetaan huomioon muita kansallisia säännöksiä, eli siviililain 1207 § , 204 §:n 1 momentin e kohta ja 3 momentti ja 1421 §:n 2 momentin b kohta (säännökset, joissa määritellään urakkasopimuksen ja kiinteistön käsitteet ja joiden perusteella oletetaan, että hissi on asuinosakeyhtiön yhteinen osa)?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa, CAAD) (Portugali) on esittänyt 29.3.2021 – VX v. Autoridade Tributária ja Aduaneira

(Asia C-224/21)

(2021/C 252/18)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa, CAAD)

Pääasian asianosaiset

Valittaja: VX

Vastapuoli: Autoridade Tributária ja Aduaneira

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 63 artiklaa tulkittava SEUT 65 artiklan 1 kohta huomioon ottaen siten, että se on esteenä luonnollisten henkilöiden välittömässä verotuksessa jäsenvaltiossa sovellettavalle järjestelmälle, jossa ulkomailla asuvien verovelvollisten kyseisessä jäsenvaltiossa omistaman kiinteän omaisuuden myynnistä saadun luovutusvoiton verotuksessa sovelletaan kahta eri järjestelmää, joista (i) toisen mukaan luovutusvoittoon kokonaisuudessaan (veron peruste) eli yleisten määräytymisperusteiden mukaisesti laskettuun luovutusvoittoon (määräytyminen) sovelletaan 28 prosentin suuruista suhteellista kiinteää erillisverokantaa, ja toisen (ii) mukaan [tällaisen luovutusvoiton verotukseen] sovelletaan maassa asuvia henkilöitä koskevaa järjestelmää, jossa sen jälkeen, kun luovutusvoiton suuruus on laskettu samojen yleisten määräytymisperusteiden mukaisesti, voitosta (veron peruste) otetaan huomioon vain puolet (50 prosenttia) ja tämä summa (kyseiset 50 prosenttia luovutusvoitosta) on laskettava yhteen verovelvollisen kyseisen vuoden maailmanlaajuisten tulojen kanssa, eli näihin tuloihin kokonaisuutena sovellettava verokanta vahvistetaan maassa asuvia henkilöitä koskevan yleisen veroasteikon mukaisesti (jossa porrastettu progressiivinen verokanta nousee 14,5 prosentista 48 prosenttiin siten, että sitä voidaan korottaa korkeintaan 5 prosenttia, kun verotettavan tulon kokonaismäärä ylittää tietyn rajan) ja tätä verokantaa sovelletaan ulkomailla asuvien henkilöiden osalta vain kyseisiin tuloihin – eli kiinteän omaisuuden luovutusvoittoihin – joista otetaan huomioon vain 50 prosenttia (kun taas näin vahvistettua verokantaa sovelletaan maassa asuvien henkilöiden osalta sekä näihin että muihin verovuonna saatuihin tuloihin)?

—

Ulkomailla asuvan verovelvollisen on siis valittava jompikumpi näistä mahdollisista järjestelmistä tuloveroilmoituksessaan, joka hänen on joka tapauksessa annettava jäsenvaltiossa (Portugali) valitsipa hän ulkomailla asuviin henkilöihin sovellettavan yleisen järjestelmän (kuvattu edellä i kohdassa) tai maassa asuvia henkilöitä koskevan järjestelmän (kuvattu edellä ii kohdassa) mukaisen verotuksen ja merkittävä tämä veroilmoitukseen. On muistettava, että ulkomailla asuvia henkilöitä koskeva ilmoitusvelvollisuus (tuloveroilmoituksen antaminen lomakkeella 3) oli olemassa jo ennen sen lainsäädäntömuutoksen hyväksymistä, jolla kyseiseen viralliseen lomakkeeseen lisättiin mahdollisuus valita maassa asuviin henkilöihin sovellettava järjestelmä.

—	Silloin kun verovelvollinen valitsee maassa asuviin henkilöihin sovellettavan järjestelmän mukaisen verotuksen, hänen on (samassa veroilmoituksessa) ilmoitettava kaikki kyseisenä vuonna saamansa maailmanlaajuiset tulot.

Onko SEUT 63 artiklaa tulkittava SEUT 65 artiklan 1 kohta huomioon ottaen siten, että se on esteenä luonnollisten henkilöiden välittömässä verotuksessa jäsenvaltiossa sovellettavalle järjestelmälle, jonka mukaan kun kyse on a) maassa asuvista henkilöistä, luovutusvoittojen, joista otetaan huomioon vain 50 prosenttia, kanssa on laskettava yhteen kaikki muut verovelvollisen kyseisenä vuonna saamat maailmanlaajuiset tulot (ilman opting out mahdollisuutta) niiden maassa asuvan henkilön kokonaistulojen määrittämiseksi, joihin sovelletaan porrastetun progressiivisen veroasteikon mukaista verokantaa (verovelvollisen henkilökohtaisen tilanteen perusteella tehtävien veronalennusten ja vähennysten jälkeen), mutta kun kyse on b) ulkomailla asuvista henkilöistä, luovutusvoittoihin kokonaisuutena (veron peruste) sovelletaan kiinteää erillisverokantaa (sen jälkeen kun luovutusvoittojen määrä on laskettu niiden samojen sääntöjen mukaan, joita sovelletaan maassa asuviin henkilöihin)?

—

On huomattava, että ensin mainitussa tapauksessa (a) verokanta nousee 14,5 prosentista 48 prosenttiin siten, että, kun tulon kokonaismäärä ylittää tietyn rajan, tähän voidaan lisätä korkeintaan 5 prosentin suuruinen marginaalivero, kun taas jälkimmäisessä tapauksessa (b) erillisverokanta on 28 prosenttia.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 21.4.2021 – SIA Piltenes meži v. Lauku atbalsta dienests

(Asia C-251/21)

(2021/C 252/19)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Augstākā tiesa (Senāts)

Pääasian asianosaiset

Ensimmäisen oikeusasteen kantaja ja kassaatioasian valittaja: SIA Piltenes meži

Vastapuoli: Lauku atbalsta dienests

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluvatko Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1) 30 artiklan 6 kohdan soveltamisalaan korvaukset, joita suoritetaan metsäalueille luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (2) tavoitteiden täyttämiseksi perustetuista pienistä luonnonsuojelualueista?

Sovelletaanko luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY tavoitteiden täyttämiseksi perustetuista pienistä luonnonsuojelualueista suoritettavan korvauksen myöntämiseen rajoituksia, joista säädetään tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti 25.6.2014 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 702/2014 (3) vaikeuksissa oleville yrityksille suoritettavien korvausten osalta?

(1) EUVL 2013, L 347, s. 487.

(2) EUVL 2010, L 20, s. 7.

(3) EUVL 2014, L 193, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Vidin (Bulgaria) on esittänyt 23.4.2021 – Korporativna targovska banka AD, selvitystilassa v. Elit Petrol AD

(Asia C-260/21)

(2021/C 252/20)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Okrazhen sad Vidin

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Corporate Commercial Bank AD, selvitystilassa

Vastaaja: Elit Petrol AD

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEUT 63 artiklan määräystä pääomien ja maksujen vapaasta liikkuvuudesta tulkittava siten, että se kattaa pankkiin kohdistuvaa kuittausta koskevan ilmoituksen, kun pankin velallisena oleva yhtiö täyttää sitoumuksensa suorittamalla kuittauksen samalta pankilta olevilla vastavuoroisilla, määrältään selvillä, rahassa määritellyillä ja erääntyneillä saamisilla?

Onko SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että yhtiön ja pankin välillä jo laillisesti ilmoitettujen kuittausten pätevyyden edellytyksiin tehtyä muutosta, jolla mitätöidään ilmoitetut kuittaukset uusien jo ilmoitettuihin kuittauksiin taannehtivasti sovellettavien edellytysten vuoksi, on pidettävä SEUT 63 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna rajoituksena, jos sillä rajoitetaan mahdollisuutta täyttää velvoitteet sellaisia muita yhtiöitä kohtaan, joista unionin muista jäsenvaltioista olevat henkilöt omistavat osakkeita tai osuuksia tai joiden velkakirjoja tällaisilla henkilöillä on?

Onko SEUT 63 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan kansallinen lainsäädäntö, jolla muutetaan taannehtivasti yhtiön ja pankin välillä jo laillisesti ilmoitettujen kuittausten pätevyyden edellytyksiä ja jolla mitätöidään ilmoitetut kuittaukset jo suoritettuihin kuittauksiin taannehtivasti sovellettavien uusien edellytysten perusteella?

Onko SEUT 4 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sekä SEUT 26, SEUT 27, SEUT 114 ja SEUT 115 artiklaa, joilla säännellään unionin sisämarkkinoita, tulkittava siten, että niissä sallitaan kansallinen lainsäädäntö, jolla muutetaan taannehtivasti yhtiön ja pankin välillä jo laillisesti ilmoitettujen kuittausten pätevyyden edellytyksiä jäsenvaltiossa mitätöimällä ilmoitetut kuittaukset jo suoritettuihin kuittauksiin taannehtivasti sovellettavien uusien edellytysten perusteella, myös tilanteissa, joissa on kyse ainoastaan samaa kansalaisuutta olevien oikeussubjektien välisistä oikeussuhteista, jotka voidaan näin ollen luokitella jäsenvaltion sisäisiksi oikeussuhteiksi, joilla ei ole suoraa rajatylittävää liittymää unionin sisämarkkinoille?

Onko SEU 2 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 19 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan kanssa, tulkittava siten, että niissä sallitaan kansallinen lainsäädäntö, jolla muutetaan ilmoitetun kuittauksen pätevyyden edellytyksiä suhteessa pankkiin siten, että uusille edellytyksille annetaan nimenomaisesti taannehtiva vaikutus ja mitätöidään aiemmalla ajanjaksolla laillisesti suoritetut kuittaukset, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on aloitettu pankkiin kohdistuva maksukyvyttömyysmenettely ja saatettu vireille oikeudenkäynti, joissa vaaditaan mitätöimään pankilta olevien saatavien kuittaukset, joihin sovellettiin niiden suorittamisajankohtana toisenlaisia oikeudellisia edellytyksiä?

Onko oikeusvarmuuden periaatetta, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, tulkittava siten, että se sallii kansallisen lainsäädännön, jolla muutetaan pankkiin kohdistuvaa kuittausta koskevan pätevän ilmoituksen edellytyksiä siten, että uusille edellytyksille annetaan nimenomaisesti taannehtiva vaikutus ja aiemmalla ajanjaksolla laillisesti suoritetut kuittaukset mitätöidään, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on aloitettu pankkiin kohdistuva maksukyvyttömyysmenettely ja saatettu vireille oikeudenkäynti, joissa vaaditaan mitätöimään pankilta olevien saatavien kuittaukset, joihin sovellettiin niiden suorittamisajankohtana toisenlaisia oikeudellisia edellytyksiä?

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 23.4.2021 – A v. B

(Asia C-262/21)

(2021/C 252/21)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Muutoksenhakija: A

Vastapuoli: B

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (1) (Bryssel IIa -asetus) 2 artiklan 11 alakohtaa lapsen luvattomasta poisviemisestä tulkittava siten, että kysymys on säännöksessä tarkoitetun kaltaisesta tilanteesta, kun lapsen toinen vanhempi on ilman toisen vanhemman suostumusta vienyt lapsen pois asuinpaikkavaltiostaan toiseen, asian käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon viranomaisen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (2) (Dublin III -asetus) perusteella antaman siirtopäätöksen perusteella?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kielteisesti, onko Bryssel IIa -asetuksen 2 artiklan 11 alakohtaa luvattomasta palauttamatta jättämisestä tulkittava siten, että kysymys on säännöksessä tarkoitetun kaltaisesta tilanteesta, kun lapsen asuinpaikkavaltion tuomioistuin on kumonnut viranomaisen asian käsittelyn siirtämistä koskevan ratkaisun, mutta palautettavaksi määrätyllä lapsella ei ole enää asuinpaikkavaltiossaan voimassa olevaa oleskelulupaa, eikä oikeutta saapua valtioon tai oleskella kyseisessä valtiossa?

Mikäli ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella Bryssel IIa -asetuksen 2 artiklan 11 alakohtaa on tulkittava siten, että kysymys on luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä, ja lapsi tulisi siten palauttaa asuinpaikkavaltioonsa, onko vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan ensimmäisen kappaleen b kohtaa tulkittava siten, että se asettaa esteen lapsen palauttamiselle joko

sillä perusteella, että äitinsä välittömässä hoidossa ollut imeväisikäinen sylilapsi joutuisi yksin palatessaan määräyksessä tarkoitettuun vakavaan vaaraan siitä, että palauttaminen saattaisi hänet ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi tai että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen; tai

ii)

sillä perusteella, että lapsi otettaisiin asuinpaikkavaltiossaan huostaan ja hänet sijoitettaisiin asumaan joko yksin tai äitinsä kanssa turvakotiin, mikä ilmentäisi määräyksessä tarkoitettua vakavaa vaaraa siitä, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi, tai että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen taikka

iii)	sillä perusteella, että lapsi joutuisi vailla voimassa olevaa oleskelulupaa määräyksessä tarkoitetulla tavalla kestämättömään tilanteeseen?

Mikäli kolmanteen kysymykseen annetun vastauksen perusteella vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan ensimmäisen kappaleen b kohdan kieltäytymisperusteita voidaan tulkita siten, että lapsi joutuisi vakavaan vaaraan siitä, että palauttaminen saattaisi hänet ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi tai että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen, onko Bryssel IIa -asetuksen 11 artiklan 4 alakohtaa tulkittava yhdessä unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa sekä Bryssel IIa -asetuksessa tarkoitetun lapsen edun käsitteen mukaisesti siten, että tilanteessa, jossa lapsella ja äidillä ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa lapsen asuinpaikkavaltiossa, eikä siten oikeutta saapua sinne tai oleskella siellä, lapsen asuinpaikkavaltion on toteutettava riittävät järjestelyt, joilla taataan lapsen ja hänen äitinsä laillinen oleskelu mainitussa jäsenvaltiossa? Jos lapsen asuinpaikkavaltiolla on tällainen velvollisuus, onko jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatetta tulkittava siten, että luovuttava jäsenvaltio voi sen mukaisesti luottaa siihen, että lapsen asuinpaikkavaltio täyttää nämä velvoitteensa, vai edellyttääkö lapsen etu, että asuinpaikkavaltion viranomaisilta on tarpeen saada selvitys niistä tosiasiallisista toimista, joihin lapsen edun turvaamiseksi on ryhdytty tai ryhdytään, jotta luovuttava jäsenvaltio voi muun muassa arvioida toimien riittävyyttä lapsen edun näkökulmasta?

Mikäli lapsen asuinpaikkavaltiolla ei ole edellä 4. ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitettua velvollisuutta toteuttaa tarvittavia järjestelyitä, onko vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 20 artiklaa tulkittava edellä 3. ennakkoratkaisukysymyksen i)–iii) alakohdissa tarkoitetuissa tilanteissa perusoikeuskirjan 24 artiklan valossa siten, että se muodostaa esteen lapsen palauttamiselle sen vuoksi, että palauttamista voitaisiin pitää siinä tarkoitetulla tavalla ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevien perusperiaatteiden vastaisena?

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003, annettu 27 päivänä marraskuuta 2003 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta (EUVL 2003, L 338, s. 1).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (EUVL 2013, L 180, s. 31).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 23.4.2021 – Norra Stockholm Bygg AB v. Per Nycander AB

(Asia C-268/21)

(2021/C 252/22)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Högsta domstolen

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Norra Stockholm Bygg AB

Vastapuoli: Per Nycander AB

Muu osapuoli: Entral AB

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Asetetaanko yleisen tietosuoja-asetuksen (1) 6 artiklan 3 ja 4 kohdassa vaatimuksia myös editiovelvollisuutta koskevan kansallisen prosessilainsäädännön suhteen?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, seuraako yleisestä tietosuoja-asetuksesta, että huomioon on otettava myös rekisteröityjen henkilöiden intressit arvioitaessa sitä, onko henkilötietoja sisältävä asiakirja määrättävä esitettäväksi? Asetetaanko unionin oikeudessa tässä tapauksessa vaatimuksia sille, kuinka tämä arviointi on tarkkaan ottaen tehtävä?

(1) Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Budapest Környéki Törvényszék (Unkari) on esittänyt 28.4.2021 – WD v. Agrárminiszter

(Asia C-273/21)

(2021/C 252/23)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Budapest Környéki Törvényszék

Pääasian asianosaiseta

Kantaja: WD

Vastaaja: Agrárminiszter

Ennakkoratkaisukysymys

Onko asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (1) 32 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa tulkittava siten, että kiinteistö, joka on kiinteistörekisterissä luokiteltu [maatalouskäytöstä poistetuksi] lentokentäksi ja jolla ei harjoiteta minkäänlaista lentokenttään liittyvää toimintaa, on katsottava ensisijaisesti maatalouskäytössä olevaksi maa-alaksi, jos sillä harjoitetaan eläinten kasvatukseen liittyvää maatalouselinkeinoa?

(1) Yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 608).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/18

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 3.5. 2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) asiassa T-161/18., Braesch ym. v. komissio, 24.2.2021 antamasta tuomiosta

(Asia C-284/21 P)

(2021/C 252/24)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Bouchagiar ja K. Blanck)

Muut osapuolet: Anthony Braesch, Trinity Investments DAC, Bybrook Capital Master Fund LP, Bybrook Capital Hazelton Master Fund LP ja Bybrook Capital Badminton Fund LP

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion

—	antaa itse ratkaisun ensimmäisessä oikeusasteessa esitetystä kanteesta ja jättää kanteen tutkimatta

—	velvoittaa menettelyn muut osapuolet vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 108 artiklan 2 kohtaa ja valtiontukia koskevan menettelyasetuksen (1) 1 artiklan h kohtaa, kun se luokitteli virheellisesti ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleet ”osapuoliksi, joita asia koskee” tai ”asianomaisiksi osapuoliksi”.

Sillä perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleet saattoivat nostaa kanteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla 4.7.2017 annetusta komission päätöksestä C(2017) 4690 final, joka koskee valtiontukea SA.47677 (2017/N), jolla hyväksyttiin Italian Banca Monte dei Paschi di Sienalle antama valtiontuki sisämarkkinoille soveltuvana.

(1) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annettu neuvoston asetus (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/19

Kanne 4.5.2021 – Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta

(Asia C-286/21)

(2021/C 252/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: O. Beynet, M. Noll-Ehlers)

Vastaaja: Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Nyt esillä olevassa asiassa komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—

toteaa yhtäältä, että Ranskan tasavalta on edelleen jättänyt noudattamatta ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (1) 13 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteen XI kanssa, mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan, kun se on ylittänyt systemaattisesti ja jatkuvasti PM10-hiukkasten päiväkohtaisen raja-arvon 1.1.2005 lähtien Pariisin taajamassa ja ilmanlaadun arviointialueella (FR04A01/FR11ZAG01) ja 1.1.2005 alkaen vuoteen 2016 asti Martinique/Fort-de-Francen alueella (FR39N10/FR02ZAR01)

—

toteaa toisaalta, että Ranskan tasavalta on näillä kahdella alueella 11.6.2010 lähtien jättänyt noudattamatta direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä direktiivin liitteen XV kanssa, mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan ja erityisesti velvoitettaan huolehtia siitä, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Pariisin osalta päiväkohtaista raja-arvoa on jätetty noudattamatta yhtäjaksoisesti vuodesta 2005 lähtien viimeksi saatavilla oleviin tietoihin eli vuoteen 2019 asti. Tämän lisäksi todetaan, että päiväkohtaisen raja-arvon ylitykset Pariisin alueella ovat selvästi sallittua yleisempiä (ylitysten lukumäärä on kaksinkertainen sallittujen ylitysten lukumäärään verrattuna) eivätkä ne ole parantuneet vuodesta 2015 lähtien. Martiniquen alueella päiväkohtaista raja-arvoa on jätetty noudattamatta yhtäjaksoisesti vuoteen 2016 saakka (pois lukien vuosi 2008).

Pariisin ja Martiniquen alueilla PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyivät hetkellä, jolloin perusteltuun lausuntoon vastaamisen määräaika päättyi. Tuolloin Ranskan olisi pitänyt laatia suunnitelmat ja ilmoittaa niistä. Analyysi osoittaa, ettei Ranska ole hyväksynyt tällaisia suunnitelmia. Ranska ei ole (kansallisella ja alueellisella tasolla) toteuttamillaan toimenpiteillä kyennyt takaamaan sitä, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi, kuten direktiivin 2008/50/EY säännöksissä edellytetään.

(1) EUVL 2008, L 152, s. 1.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/20

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Sun Stars & Sons v. EUIPO – Carpathian Springs (AQUA CARPATICA)

(Asia T-637/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kolmiulotteisen merkin AQUA CARPATICA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat EU- ja kansalliset kolmiulotteiset merkit VODAVODA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2021/C 252/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sun Stars & Sons Pte Ltd (Singapore, Singapore) (edustajat: asianajajat M. Maček ja C. Saettel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Carpahian Springs SA (Vatra Dornei, Romania) (edustajat: asianajajat D. Bogdan, G. Bozocea ja M. Stănescu)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 6.8.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 317/2018-4), joka koskee osapuolten Sun Stars & Sons ja Carpathian Springs välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Sun Stars & Sons Pte Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 399, 25.11.2019.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/20

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Sun Stars & Sons v. EUIPO – Valvis Holding (AC AQUA AC)

(Asia T-638/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kolmiulotteisen merkin AC AQUA AC rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat EU- ja kansalliset kolmiulotteiset merkit VODAVODA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2021/C 252/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sun Stars & Sons Pte Ltd (Singapore, Singapore) (edustajat: asianajajat M. Maček ja C. Saettel)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Valvis Holding SA (Bukarest, Romania) (edustajat: asianajajat D. Bogdan, G. Bozocea ja M. Stănescu)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 6.8.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 317/2018-4), joka koskee osapuolten Sun Stars & Sons ja Valvis Holding välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Valvis Holding SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 399, 25.11.2019.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/21

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Metamorfoza v. EUIPO – Tiesios kreivės (MUSEUM OF ILLUSIONS)

(Asia T-70/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin MUSEUM OF ILLUSIONS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiempi EU-sanamerkki MUSEUM OF ILLUSIONS - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Asetuksen 2017/1001 95 artikla)

(2021/C 252/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Metamorfoza d.o.o. (Zagreb, Kroatia) (edustaja: asianajaja A. Bijelić)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (asiamiehet: L. Rampini ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Tiesios kreivės (Vilna, Liettua)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.12.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 663/2019-2), joka koskee osapuolten Tiesios kreivės ja Metamorfoza välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 2.12.2019 tekemä päätös (asia R 663/2019-2) kumotaan.

2)	Kaikki asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 103, 30.3.2020.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Tornado Boats International v. EUIPO – Haygreen (TORNADO)

(Asia T-167/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki TORNADO - Ehdoton mitättömyysperuste - Vilpillinen mieli - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2021/C 252/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Tornado Boats International ApS (Lystrup, Tanska) (edustaja: asianajaja M. Hoffgaard Rasmussen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Folliard-Monguiral ja V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: David Haygreen (Colwyn Bay, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: R. Harrison, solicitor)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 17.1.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1169/2018-1), joka koskee osapuolten D. Haygreen ja Tornado Boats International välistä mitättömyysmenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Tornado Boats International ApS vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.

3)	David Haygreen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 175, 25.5.2020.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Bavaria Weed v. EUIPO (BavariaWeed)

(Asia T-178/20) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin BavariaWeed rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Yleisen järjestyksen vastainen tavaramerkki - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohta - Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 2 kohta)

(2021/C 252/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Bavaria Weed GmbH (Herrsching am Ammersee, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Wolhändler)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Söder)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 22.1.2020 tekemästä päätöksestä (asia R 1458/2019-5), joka koskee hakemusta kuviomerkin BavariaWeed rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bavaria Weed GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 191, 8.6.2020.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/23

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.4.2021 – Target Ventures Group v. EUIPO – Target Partners (TARGET VENTURES)

(Asia T-274/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - Riidanalaista tavaramerkkiä koskeva luopumisilmoitus - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2021/C 252/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Target Ventures Group Ltd (Road Town, Brittiläiset Neitsytsaaret) (edustajat: asianajajat T. Dolde ja P. Homann)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: P. Sipos)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Target Partners GmbH (München, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Klett ja C. Mikyska)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, joka on nostettu EUIPO:n toisen valituslautakunnan 4.2.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 1685/2017-2), joka koskee Target Ventures Groupin ja Target Partnersin välistä mitättömyysmenettelyä

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Target Ventures Group Ltd ja Target Partners GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan kumpikin korvaamaan puolet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 213, 24.6.2019.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/23

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.5.2021 – Groupe Canal + v. komissio

(Asia T-358/19) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Televisiolähetystoiminta - Päätös, jolla sitoumukset määrätään velvoittaviksi - Riidanalaisen toimen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2021/C 252/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Groupe Canal + SA (Issy-les-Moulineaux, Ranska) (edustajat: asianajajat P. Wilhelm, P. Gassenbach ja O. de Juvigny)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Dawes, C. Urraca Caviedes ja L. Wildpanner)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 7.3.2019 tehty komission päätös (asia AT.40023 – Maksutelevisiosisällön rajat ylittävä saatavuus), jossa määrätään oikeudellisesti velvoittaviksi sitoumukset, joita tarjoavat The Walt Disney Company, The Walt Disney Company Limited, Universal Studios International B.V., Universal Studios Limited and Comcast Corporation, CPT Holdings Inc., Colgems Productions Limited, Sony Corporation, Warner Bros. International Television Distribution Inc., Warner Media LLC, Sky UK Limited ja Sky Limited.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

2)	Lausunnon antaminen Ranskan tasavallan väliintulohakemuksesta raukeaa.

3)	Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan luettuna Groupe Canal +:n oikeudenkäyntikulut, lukuun ottamatta väliintulosta aiheutuneita kuluja.

4)	Groupe Canal +, komissio ja Ranskan tasavalta vastaavat kukin omista oikeudenkäyntikuluistaan, jotka liittyvät väliintulohakemukseen.

(1) EUVL C 270, 12.8.2019.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/24

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.5.2021 – Asoliva ja Anierac v. komissio

(Asia T-822/19) (1)

(Kumoamiskanne - Maatalous - Luokittelu yhteen neitsytoliiviöljyn kolmesta luokasta - Täytäntöönpanotoimet - Toimi ei koske kantajaa erikseen - Tutkimatta jättäminen)

(2021/C 252/33)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Asociación Española de la Industria y Comercio Exportador de Aceite de Oliva (Asoliva) (Madrid, Espanja) ja Asociación Nacional de Industriales Envasadores y Refinadores de Aceites Comestibles (Anierac) (Madrid) (edustaja: asianajaja V. Rodríguez Fuentes)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Konstantinidis, F. Castilla Contreras ja M. Morales Puerta)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota oliiviöljyn ja uutetun oliiviöljyn ominaisuuksista sekä niiden määritysmenetelmistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2568/91 muuttamisesta 27.9.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/1604 (EUVL 2019, L 250, s. 14) 1 artiklan 1 kohdan b alakohta.

Määräysosa

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	Asociación Española de la Industria y Comercio Exportador de Aceite de Oliva (Asoliva) ja Asociación Nacional de Industriales Envasadores y Refinadores de Aceites Comestibles (Anierac) velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 27, 27.1.2020.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/25

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 26.4.2021 – Jouvin v. komissio

(Asia T-472/20 ja T-472/20 AJ II) (1)

(Kumoamiskanne - Kilpailu - Kartellit ja muut yhteistoimintajärjestelyt - Pakettien keräämisen, seurannan ja jakelun markkinat - Kantelun hylkäävä päätös - Selvästi täysin perusteeton kanne - Kanteen nostamisen jälkeen tehty oikeusapuhakemus)

(2021/C 252/34)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Frédéric Jouvin (Clichy, Ranska) (edustaja: asianajaja L. Bôle-Richard)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Ernst, A. Keidel ja A. Boitos)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 28.5.2020 annettu komission päätös C(2020) 3503 final, jolla hylättiin kantajan tekemä kantelu väitetyistä SEUT 101 artiklan rikkomisista

Määräysosa

1)	Kanne hylätään selvästi täysin perusteettomana.

2)	Oikeusapuhakemus hylätään.

3)	Frédéric Jouvin velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 423, 7.12.2020.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/25

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 5.5.2021 – Ovsyanniko v. neuvosto

(Asia T-714/20 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty)

(2021/C 252/35)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Dmitry Vladimirovih Ovsyannikov (Moskova, Venäjä) (edustajat: asianajajat J. Iriarte Ángel ja E. Delage González)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: H. Marcos Fraile ja P. Mahnič)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan lykkäämään rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta 17.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16), Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä 17.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6), päätöksen 2014/145 muuttamisesta 20.11.2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/2163 (EUVL 2017, L 304, s. 51), asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 20.11.2017 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2153 (EUVL 2017, L 304, s. 3), päätöksen 2014/145 muuttamisesta 13.3.2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/399 (EUVL 2020, L 78, s. 44), asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 13.3.2020 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/398 (EUVL 2020, L 78, s. 1), päätöksen 2014/145 muuttamisesta 10.9.2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/1269 (EUVL 2020, L 298, s. 23), asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 10.9.2020 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1267 (EUVL 2020, L 298, s. 1), päätöksen 2014/145 muuttamisesta 1.10.2020 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2020/1368 (EUVL 2020, L 318, s. 5) ja asetuksen N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 1.10.2020 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1367 (EUVL 2020, L 318, s. 1) täytäntöönpanoa siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/26

Kanne 25.3.2021 – McCord v. komissio

(Asia T-161/21)

(2021/C 252/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Raymond Irvine McCord (Belfast, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: asianajaja C. O’Hare)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla Euroopan komission 29.1.2021 tekemän päätöksen ja/tai antaman asetusehdotuksen, joka koskee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen (2019/C 384 I/01) (”erosopimus”) Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 16 artiklan soveltamista

—	kumoamaan SEUT 263 artiklan nojalla Euroopan komission päätöksen, joka koskee sitä, ettei sillä ole julkistettua linjausta tai määräystä, jonka mukaan Euroopan komissio kehittää ja julkistaa linjauksen siitä, missä olosuhteissa komissio vetoaa Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 16 artiklaan

—	toteamaan SEUT 265 artiklan nojalla, että Euroopan komissio on laiminlyönyt julkistetun linjauksen tai määräyksen tekemisen koskien sitä, että Euroopan komissio kehittää ja julkistaa linjauksen siitä, missä olosuhteissa komissio vetoaa Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 16 artiklaan

—	velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuneet kuluun mukaan luettuna kaikki valmistelevat oikeudelliset kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa siihen, että Euroopan komission tekemä päätös ja/tai antama asetusehdotus, joka koskee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen (1) Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 16 artiklan soveltamista, oli suhteeton ja lainvastainen. Hän esittää lisäksi, että komission on julkistettava tulevaisuudessa linjauksensa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehdyn sopimuksen Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan 16 artiklan soveltamisesta.

(1) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehty sopimus (EUVL 2019, CI 384, s. 1).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/27

Kanne 28.4.2021 – Illumina v. komissio

(Asia T-227/21)

(2021/C 252/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Illumina, Inc. (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat) (edustajat: D. Beard, QC, ja asianajaja P. Chappatte)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa Euroopan komission yrityskeskittymien valvonnasta annetun asetuksen 139/2004/EY (1) 22 artiklan 3 kohdan nojalla 19.4.2021 tekemän päätöksen (asia COMP/M.10188), jossa se hyväksyi Autorité de la Concurrencen (kilpailuviranomainen, Ranska) sulautuma-asetuksen 22 artiklan 1 kohdan nojalla 9.3.2021 tekemän pyynnön komission käsiteltäväksi siirtämisestä ja totesi olevansa toimivaltainen tutkimaan Illumina, Inc:n ja Grail, Inc:n yrityskeskittymän sulautuma-asetuksen nojalla;

—	kumoaa ne viisi tähän päätökseen liittyvää päätöstä, joissa komissio antoi Alankomaille, Belgialle, Kreikalle, Islannille ja Norjalla oikeuden yhtyä siirtämistä koskevaan pyyntöön;

—	kumoaa siirtämistä koskevan pyynnön;

—

jos ja siltä osin kuin on tarpeen, kumoaa komission 11.3.2021 päivätyn päätöksen, jossa Illuminalle ilmoitettiin, että komissio oli vastaanottanut siirtämistä koskevan pyynnön, mistä sulautuma-asetuksen 22 artiklan 4 kohdan toisen virkkeen mukaisesti oli oikeudellisena seurauksena, että Illumina ei saa toteuttaa yrityskeskittymää sulautuma-asetuksen 7 artiklan mukaan;

—	velvoittaa komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä kanneperustetta.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komission päätös tutkia yrityskeskittymä ei kuulu sen toimivaltaan. Erityisesti on niin, että

—	päätöksessä esitetään sulautuma-asetuksen tavoite virheellisesti;

—	päätöksessä ei ole otettu huomioon, että siirtämiset komission käsiteltäväksi sulautuma-asetuksen 22 artiklan (ja sen 9 artiklan) nojalla ovat poikkeuksellisia ja toimivaltuuksia pitäisi tulkita suppeasti;

—	päätöksessä arvioidaan sulautuma-asetuksen valmisteluasiakirjoja virheellisesti;

—	päätöksessä tulkitaan sulautuma-asetuksen 22 artiklan sanamuotoa virheellisesti;

—	komissio tulkitsee päätöstä toissijaisuusperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.

Toisen kanneperusteen mukaan komission päätös tutkia yrityskeskittymä on pätemätön, koska Ranskan kilpailuviranomainen ei esittänyt siirtämistä koskevaa pyyntöä oikea-aikaisesti ja/tai päätös on ristiriidassa oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden kanssa komissiosta johtuneiden viivästysten vuoksi. Erityisesti on niin, että

—

komissio teki oikeudellisen virheen tulkitessaan ja soveltaessaan sulautuma-asetuksen 22 artiklan 1 kohtaan sisältyvää ilmaisua ”sai tiedon” sen päivämäärän laskemiseksi, josta 15 työpäivän määräaika alkoi, ja teki virheen, kun se ei havainnut, että pyyntöä ei ollut tehty oikea-aikaisesti, joten komissiolla ei olisi ollut toimivaltaa tehdä päätöstä;

—

lisäksi tai vaihtoehtoisesti: jos ja siltä osin kuin sulautumisasetuksen 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kehotuskirje oli väline, jolla Ranskan viranomaiset (ja/tai muut jäsenvaltiot) ”saivat tiedon” yrityskeskittymästä, komission viivästys kehotuskirjeen lähettämisessä oli ristiriidassa oikeusvarmuuden perustavanlaatuisen periaatteen kanssa ja sen hyvän hallinnon periaatteen mukaisen velvollisuuden kanssa, joka koskee toimimista kohtuullisessa ajassa.

Kolmannen kanneperusteen mukaan se käytännön muutos, jota komission yrityskeskittymän tutkimista koskeva päätös merkitsee, on ristiriidassa Illuminan perustellun luottamuksen ja oikeusvarmuuden kanssa, koska komissaari Vestager esitti 11.9.2020 täsmällisen ja ehdottoman lausunnon, jonka mukaan komission 22 artiklaan liittyviä tapauksia koskeva käytäntö tulisi muuttumaan uuden ohjeistuksen antamisen jälkeen. Kehotuskirje kuitenkin lähetettiin ennen uuden ohjeistuksen julkaisemista ajankohtana, jolloin komission julkilausuttuna käytäntönä oli yrittää rajoittaa siirtämistä koskevia pyyntöjä jäsenvaltioilta, joilla ei ollut niiden osalta toimivaltaa kansallisten lakiensa mukaan. Näin ollen komissio noudatti uutta käytäntöä ennen 22 artiklaa koskevan uuden ohjeistuksena julkaisemista, mikä oli ristiriidassa Illuminan perustellun luottamuksen ja oikeusvarmuuden kanssa.

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja arviointivirheitä, jotka horjuttavat komission päätöstä tutkia yrityskeskittymää. Erityisesti on niin, että

—	kehotuskirjeessä ja siirtämistä koskevassa pyynnössä oli perustavanlaatuisia asiavirheitä ja/tai menettely ei ollut oikeudenmukainen/puolustautumisoikeuksia ei kunnioitettu, minkä vuoksi päätös ja/tai pyyntö ovat lainvastaisia;

—	komission toteamus vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan oli virheellinen, koska se ei perustunut asianmukaiseen näyttöön;

—	komission toteamus siitä, että yrityskeskittymä uhkaa vaikuttaa merkittävästi kilpailuun, oli virheellinen, koska se ei perustunut asianmukaiseen näyttöön.

(1) Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL 2004, L 24, s. 1).

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/29

Kanne 4.5.2021 – Fidelity National Information Services v. EUIPO – IFIS (FIS)

(Asia T-237/21)

(2021/C 252/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Fidelity National Information Services, Inc. (Jacksonville, Florida, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja P. Wilhelm)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Banca IFIS SpA (Mestre, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin FIS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 13 232 236

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 26.2.2021 asiassa R 1460/2020-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n ja valituslautakunnassa käsitellyn asian toisen osapuolen korvaamaan kantajalle tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/29

Kanne 5.5.2021 – Varabei v. neuvosto

(Asia T-245/21)

(2021/C 252/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Mikalai Mikalevich Varabei (Novopolotsk, Valko-Venäjä) (edustajat: asianajajat G. Kremslehner ja H. Kühnert sekä M. Lester, QC)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan välittömin oikeusvaikutuksin Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2012/642/YUTP muuttamisesta 25.2.2021 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/353 (1) sekä Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 8 a artiklan täytäntöönpanosta 25.2.2021 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/339 (2)

—	velvoittamaan neuvoston vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä. Kantajan mukaan komissio ei selittänyt, miten kantajan liiketoiminnalliset intressit osoittavat, että kantaja hyötyy Lukashenkon hallinnosta tai tukee sitä. Päinvastoin on kantajan mukaan niin, että hänen intressinsä öljy-, hiili- ja pankkisektoreilla eivät ole sitä mittaluokkaa, että ne ilmentäisivät kantajan kannattavan tai tukevan hallintoa millään tavalla.

Lisäksi kantaja väittää, ettei hänen sisällyttämistään luetteloon voida perustella sillä, että hän on Bremino-konsernin osaomistaja. Kyseinen konserni ei ole saanut valikoivaa veroetua tai muutakaan tukea Valko-Venäjän hallinnolta.

(1) EUVL 2021, L 68, s. 189.

(2) EUVL 2021, L 68, s. 68.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/30

Kanne 7.5.2021 – Fibrecycle v. EUIPO (BACK-2-NATURE)

(Asia T-248/21)

(2021/C 252/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Fibrecycle Pty Ltd (Helensvale, Australia) (edustaja: asianajaja T. Stein)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Sanamerkin BACK-2-NATURE Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 485 655

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 3.3.2021 asiassa R 1699/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/31

Kanne 11.5.2021 – Aquino v. parlamentti

(Asia T-253/21)

(2021/C 252/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Roberto Aquino (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

ja sen vuoksi

—	kumoamaan 7.7.2020 tehdyn päätöksen, jolla henkilöstöasioiden pääosaston pääjohtaja kumosi henkilöstökomitean puheenjohtajan valinnan ja päätti puheenjohtajan vaalin järjestämisestä uudelleen

—	kumoamaan 14.9.2020 pidetyn järjestäytymiskokouksen ja siinä järjestetyn vaalin sekä erityisesti henkilöstökomitean puheenjohtajan valinnan

—	kumoamaan 5.2.2021 tehdyn päätöksen, jolla kantajan 6.10.2020 tekemä oikaisuvaatimus hylättiin

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan aineeton vahinko, jonka määräksi arvioidaan ex aequo et bono 2 000 euroa ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että vastaaja ei ole noudattanut velvollisuuttaan varmistaa virkamiehilleen ja heidän valituille edustajilleen mahdollisuus nimetä edustajansa vapaasti ja vahvistettuja sääntöjä noudattaen. Kantaja vetoaa myös henkilöstökomitean työjärjestyksen 4 artiklan rikkomiseen ja huolellisuusvelvoitteen noudattamatta jättämiseen.

2.	Toinen kanneperuste perustuu siihen, että kuulluksi tulemista koskevaa oikeutta on loukattu ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa on rikottu.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/31

Kanne 10.5.2021 – Armadora Parleros v. komissio

(Asia T-254/21)

(2021/C 252/42)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Armadora Parleros, SL (Santa Eugenia de Ribeira, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Navas Marqués)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että Euroopan komissio on rikkonut yhteistä kalastuspolitiikkaa sääntelevän asetuksen N:o 1224/2009 118 artiklaa laiminlyönnin vuoksi, kun se ei ole tarkastanut eikä valvonut riittävästi sitä, että Espanjan kuningaskunta noudattaa tätä sääntelyä asianmukaisesti, ja kyseinen laiminlyönti voi merkitä kantelijalle ARMADORA PARLEROS, S.L:lle vastaista toimea

—	toteamaan, että tästä rikkomisesta, johon komissio on syyllistynyt, on aiheutunut vahinkoa kantelijalle ARMADORA PARLEROS, S.L:lle makrillin ja turskan kalastukseen liittyvänä tulonmenetyksenä ajanjaksolla 2006–2020

—

velvoittamaan Euroopan komission maksamaan vahingonkorvauksena kaupalliselle yhtiölle ARMADORA PARLEROS, S.L:lle summan, jonka suuruus on YHDEKSÄN MILJOONAA KAHDEKSANSATAAKAHDEKSANKYMMENTÄYKSI TUHATTA NELJÄSATAAKOLMEKYMMENTÄNELJÄ EUROA JA KUUSIKYMMENTÄYKSI SENTTIÄ (9 881 434,61 €), laillisine korkoineen ja mainitut korot pääomitettuina ja

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen.

Kantaja näet väittää, että Euroopan komissio on menetellyt lainvastaisesti. Tämä koskee erityisesti sitä, ettei Euroopan komissio ole noudattanut valvonta- ja tarkastusvelvoitettaan Espanjan kuningaskuntaan nähden siltä osin kuin on kyse yhteisen kalastuspolitiikan ja erityisesti yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12.10.1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2847/93 (EYVL 1993, L 261, s. 1) ja yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 1) tehokkaasta soveltamisesta. Se viittaa tältä osin erityisesti siihen, että ”Kantabrian vesillä ja luoteisilla vesillä kalastavien troolarien moottorien tehoa ei ole tarkastettu”.

Tämän velvoitteiden laiminlyönnin seurauksena kantajalle on aiheutunut vuosina 2006–2020 vahinkoa sen vuoksi, ettei se ole voinut käyttää ”Vianto Tercero” -alusta, joka on yhteisen kalastuspolitiikan virheellisen soveltamisen takia pitänyt romuttaa ja joka on tämän seurauksena jäänyt täysin käyttämättä. Kaikesta tästä on aiheutunut yhtiölle ARMADORA PARLEROS S.L. taloudellista vahinkoa.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/32

Kanne 14.5.2021 – Basaglia v. komissio

(Asia T-257/21)

(2021/C 252/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Giorgio Basaglia (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat G. Balossi, F. Fimmanò ja G. Borriello)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta velvoittamaan komission maksamaan Giorgio Basaglialle hänen kannekirjelmässään esitetyistä syistä ja sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella aiheutuneesta vahingosta vähintään 5 013 328,64 euron suuruisen vahingonkorvauksen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen ja keskittyy yhdessä osassa hänelle aiheutuneen vahingon määrän selvittämiseen.

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevasta sopimussuhteen ulkopuolisesta vastuusta kantaja huomauttaa, että

—	unionin yleinen tuomioistuin on 23.9.2020 antamallaan tuomiolla Basaglia v. komissio (T-727/19, ei julkaistu, EU:T:2020:446) kumonnut komission päätöksen, jolla se hylkäsi kantajan pyynnön saada tutustua asiakirjoihin

—	kyseisellä tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin on erityisesti vahvistanut komission toiminnan olleen lainvastaista, koska se oli yksipuolisesti rajoittanut kantajan oikeutta saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin

—

tästä lainvastaisesta toiminnasta johtui ilmeinen vahinko sekä kantajaa vastaan vireille pannuissa rikosoikeudenkäynneissä että tilintarkastustuomioistuimessa vireille pannussa veromenettelyssä, koska kantaja ei voinut kehitellä puolustustaan täysimittaisesti missään näissä kolmessa menettelyssä, ja että

—	lainvastaisen toiminnan ja aiheutuneen vahingon välillä on selvä syy-yhteys.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/33

Kanne 17.5.2021 – Neolith Distribution v. EUIPO (Koristekuvion esitys)

(Asia T-259/21)

(2021/C 252/44)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Neolith Distribution, SL (Madrid, Espanja) (edustaja: asianajaja N. Fernández Fernández-Pacheco)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin (Koristekuvion esitys) rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 18 162 188

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 12.3.2021 asiassa R 2155/2020-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	antaa ratkaisun, jolla EUIPO määrätään hyväksymään, että kuviomerkkiä koskevan EU-tavaramerkkihakemuksen nro 18 162 188 rekisteröimisellä kaikkien niiden tavaroiden osalta, joita varten kyseisellä merkillä haetaan suojaa luokassa 19, on oikeudellinen perusta

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä aiheutuneet kulut ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävässä menettelyssä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

28.6.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 252/34

Kanne 18.5.2021 – Ryanair v. komissio

(Asia T-268/21)

(2021/C 252/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat E. Vahida, F.-C. Laprévote, V. Blanc, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan vastaajan 22.12.2020 tekemän päätöksen Valtiontuki SA.59029 – Italia – COVID-19 – Korvausjärjestelmä, joka koskee lentoyhtiöitä, joilla on italialainen liikennelupa (1), ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan vastaaja on rikkonut EUT-sopimuksen tiettyjä määräyksiä ja loukannut Euroopan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, jotka ovat olleet perustana lentoliikenteen vapauttamiselle EU:ssa 1980-luvun lopulta lähtien (eli syrjintäkiellon periaatetta, palvelujen tarjoamisen vapautta – jota sovelletaan lentoliikenteeseen asetuksella 1008/2008 (2) – ja sijoittautumisvapautta)

2)	Toisen kanneperusteen mukaan vastaaja on soveltanut virheellisesti SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen tarkastellessaan COVID-19 -kriisistä aiheutuneiden vahinkojen vuoksi myönnetyn tuen oikeasuhteisuutta.

3)	Kolmannen kanneperusteen mukaan vastaaja ei ole aloittanut muodollista tutkintamenettelyä vakavista vaikeuksista huolimatta ja on loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia.

4)	Neljännen kanneperusteen mukaan vastaaja ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan.

(1) EUVL 2021, C 77, s. 6.

(2) Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä 24.9.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1008/2008 (uudelleen laadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL 2008, L 293, s. 3).

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 252

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 28. kesäkuu 2021

Sisältö		Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2021/C 252/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2021/C 252/02	Asia C-690/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on X	2
2021/C 252/03	Asia C-691/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d’instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Y	3
2021/C 252/04	Asia C-692/18: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juge d'instruction du tribunal de grande instance de Paris (Ranska) on esittänyt 29.10.2018 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on Z	3
2021/C 252/05	Asia C-450/20 P: Valitus, jonka Comprojecto-Projectos e Construções, Lda, ym. ovat tehneet 10.9.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-90/20 REC, Comprojecto-Projectos e Construções ym. v. EKP ja Banco de Portugal, 8.7.2020 antamasta määräyksestä	4
2021/C 252/06	Asia C-503/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Las Palmas de Gran Canaria (Espanja) on esittänyt 6.10.2020 – Banco Santander SA v. YC	5
2021/C 252/07	Asia C-539/20 P: Valitus, jonka Hochmann Marketing GmbH on tehnyt 22.10.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-807/19, Hochmann Marketing v. komissio, 23.1.2020 antamasta määräyksestä	5
2021/C 252/08	Asia C-679/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de lo Contencioso-Administrativo no 17 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 15.12.2020 – Administración General del Estado v. Ayuntamiento de Les Cabanyes	6
2021/C 252/09	Asia C-29/21 P: Valitus, jonka Tinnus Enterprises LLC on tehnyt 18.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-574/19, Tinnus Enterprises v. EUIPO, 18.11.2020 antamasta tuomiosta	6
2021/C 252/10	Asia C-59/21 P: Valitus, jonka Embutidos Monells SA on tehnyt 1.2.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-639/19, Sánchez Romero Carvajal Jabugo v. EUIPO – Embutidos Monells (5MS MMMMM), 2.12.2020 antamasta tuomiosta	6
2021/C 252/11	Asia C-67/21 P: Valitus, jonka BSH Hausgeräte GmbH on tehnyt 2.2.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (kymmenes jaosto) asiassa T-152/20, BSH Hausgeräte v. EUIPO (Home Connect), 2.12.2020 antamasta tuomiosta	7
2021/C 252/12	Asia C-93/21 P: Valitus, jonka easyCosmetic Swiss GmbH on tehnyt 15.2.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (yhden tuomarin kokoonpano) asiassa T-858/19, easyCosmetic Swiss v. EUIPO, 9.12.2020 antamasta tuomiosta	7
2021/C 252/13	Asia C-163/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado Mercantil no 7 de Barcelona (Espanja) on esittänyt 11.3.2021 – AD ym. v. PACCAR Inc, DAF TRUCKS NV ja DAF Trucks Deutschland GmbH	7
2021/C 252/14	Asia C-182/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgerichts Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 23.3.2021 – Nokia Technologies Oy v. Daimler AG	8
2021/C 252/15	Asia C-204/21: Kanne 1.4.2021 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta	9
2021/C 252/16	Asia C-205/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Spetsializiran nakazatelen sad (Bulgaria) on esittänyt 31.3.2021 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on V.S.	11
2021/C 252/17	Asia C-218/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 1.4.2021 – Autoridade Tributária e Aduaneira v. DSR — Montagem e Manutenção de Ascensores e Escadas Rolantes SA	12
2021/C 252/18	Asia C-224/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Arbitral Tributário (Centro de Arbitragem Administrativa, CAAD) (Portugali) on esittänyt 29.3.2021 – VX v. Autoridade Tributária ja Aduaneira	13
2021/C 252/19	Asia C-251/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Augstākā tiesa (Senāts) (Latvia) on esittänyt 21.4.2021 – SIA Piltenes meži v. Lauku atbalsta dienests	14
2021/C 252/20	Asia C-260/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Okrazhen sad Vidin (Bulgaria) on esittänyt 23.4.2021 – Korporativna targovska banka AD, selvitystilassa v. Elit Petrol AD	14
2021/C 252/21	Asia C-262/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein oikeus (Suomi) on esittänyt 23.4.2021 – A v. B	15
2021/C 252/22	Asia C-268/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 23.4.2021 – Norra Stockholm Bygg AB v. Per Nycander AB	17
2021/C 252/23	Asia C-273/21: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Budapest Környéki Törvényszék (Unkari) on esittänyt 28.4.2021 – WD v. Agrárminiszter	17
2021/C 252/24	Asia C-284/21 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 3.5. 2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kolmas jaosto) asiassa T-161/18., Braesch ym. v. komissio, 24.2.2021 antamasta tuomiosta	18
2021/C 252/25	Asia C-286/21: Kanne 4.5.2021 – Euroopan komissio v. Ranskan tasavalta	19
	Unionin yleinen tuomioistuin
2021/C 252/26	Asia T-637/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Sun Stars & Sons v. EUIPO – Carpathian Springs (AQUA CARPATICA) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kolmiulotteisen merkin AQUA CARPATICA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aiemmat EU- ja kansalliset kolmiulotteiset merkit VODAVODA – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaaran puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))	20
2021/C 252/27	Asia T-638/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Sun Stars & Sons v. EUIPO – Valvis Holding (AC AQUA AC) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kolmiulotteisen merkin AC AQUA AC rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aiemmat EU- ja kansalliset kolmiulotteiset merkit VODAVODA – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaaran puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))	20
2021/C 252/28	Asia T-70/20: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Metamorfoza v. EUIPO – Tiesios kreivės (MUSEUM OF ILLUSIONS) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin MUSEUM OF ILLUSIONS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aiempi EU-sanamerkki MUSEUM OF ILLUSIONS – Sekaannusvaaran puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Asetuksen 2017/1001 95 artikla)	21
2021/C 252/29	Asia T-167/20: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Tornado Boats International v. EUIPO – Haygreen (TORNADO) (EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – EU-kuviomerkki TORNADO – Ehdoton mitättömyysperuste – Vilpillinen mieli – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))	22
2021/C 252/30	Asia T-178/20: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 12.5.2021 – Bavaria Weed v. EUIPO (BavariaWeed) (EU-tavaramerkki – Hakemus kuviomerkin BavariaWeed rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Yleisen järjestyksen vastainen tavaramerkki – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohta – Asetuksen 2017/1001 7 artiklan 2 kohta)	22
2021/C 252/31	Asia T-274/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 8.4.2021 – Target Ventures Group v. EUIPO – Target Partners (TARGET VENTURES) (EU-tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Riidanalaista tavaramerkkiä koskeva luopumisilmoitus – Lausunnon antamisen raukeaminen)	23
2021/C 252/32	Asia T-358/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.5.2021 – Groupe Canal + v. komissio (Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Televisiolähetystoiminta – Päätös, jolla sitoumukset määrätään velvoittaviksi – Riidanalaisen toimen peruuttaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen)	23
2021/C 252/33	Asia T-822/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.5.2021 – Asoliva ja Anierac v. komissio (Kumoamiskanne – Maatalous – Luokittelu yhteen neitsytoliiviöljyn kolmesta luokasta – Täytäntöönpanotoimet – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Tutkimatta jättäminen)	24
2021/C 252/34	Asia T-472/20 ja T-472/20 AJ II: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 26.4.2021 – Jouvin v. komissio (Kumoamiskanne – Kilpailu – Kartellit ja muut yhteistoimintajärjestelyt – Pakettien keräämisen, seurannan ja jakelun markkinat – Kantelun hylkäävä päätös – Selvästi täysin perusteeton kanne – Kanteen nostamisen jälkeen tehty oikeusapuhakemus)	25
2021/C 252/35	Asia T-714/20 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 5.5.2021 – Ovsyanniko v. neuvosto (Väliaikainen oikeussuoja – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty)	25
2021/C 252/36	Asia T-161/21: Kanne 25.3.2021 – McCord v. komissio	26
2021/C 252/37	Asia T-227/21: Kanne 28.4.2021 – Illumina v. komissio	27
2021/C 252/38	Asia T-237/21: Kanne 4.5.2021 – Fidelity National Information Services v. EUIPO – IFIS (FIS)	29
2021/C 252/39	Asia T-245/21: Kanne 5.5.2021 – Varabei v. neuvosto	29
2021/C 252/40	Asia T-248/21: Kanne 7.5.2021 – Fibrecycle v. EUIPO (BACK-2-NATURE)	30
2021/C 252/41	Asia T-253/21: Kanne 11.5.2021 – Aquino v. parlamentti	31
2021/C 252/42	Asia T-254/21: Kanne 10.5.2021 – Armadora Parleros v. komissio	31
2021/C 252/43	Asia T-257/21: Kanne 14.5.2021 – Basaglia v. komissio	32
2021/C 252/44	Asia T-259/21: Kanne 17.5.2021 – Neolith Distribution v. EUIPO (Koristekuvion esitys)	33
2021/C 252/45	Asia T-268/21: Kanne 18.5.2021 – Ryanair v. komissio	34
2021/C 252/46	Asia T-149/14: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Anastasiou v. komissio ja EKP	34
2021/C 252/47	Asia T-150/14: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Pavlides v. komissio ja EKP	35
2021/C 252/48	Asia T-151/14: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Vassiliou v. komissio ja EKP	35
2021/C 252/49	Asia T-152/14: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Medilab v. komissio ja EKP	35
2021/C 252/50	Asia T-514/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.4.2021 – Tsilikas v. komissio	35
2021/C 252/51	Asia T-534/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.5.2021 – Tsilikas v. komissio	36
2021/C 252/52	Asia T-537/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.4.2021 – Aycinena ym. v. komissio	36
2021/C 252/53	Asia T-541/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.4.2021 – Guillen Lazo v. parlamentti	36
2021/C 252/54	Asia T-547/16: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.5.2021 – Miranda Garcia v. Euroopan unionin tuomioistuin	36
2021/C 252/55	Asia T-147/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – APG Intercon ym. v. neuvosto ym.	37
2021/C 252/56	Asia T-179/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Scordis, Papapetrou & Co ym. v. neuvosto ym.	37
2021/C 252/57	Asia T-188/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Papaconstantinou ym. v. neuvosto ym.	37
2021/C 252/58	Asia T-196/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Vital Capital Investments ym. v. neuvosto ym.	37
2021/C 252/59	Asia T-197/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 12.5.2021 – JV Voscf ym. v. neuvosto ym.	38
2021/C 252/60	Asia T-208/18: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 5.5.2021 – Nessim Daoud ym. v. neuvosto ym.	38
2021/C 252/61	Asia T-702/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.4.2021 – Compass Overseas Holdings ym. v. komissio	38
2021/C 252/62	Asia T-139/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.4.2021 – Applia v. komissio	38
2021/C 252/63	Asia T-140/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.4.2021 – Applia v. komissio	39
2021/C 252/64	Asia T-141/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.4.2021 – Applia v. komissio	39
2021/C 252/65	Asia T-142/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 29.4.2021 – Applia v. komissio	39
2021/C 252/66	Asia T-260/20: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 11.5.2021 – Da Silva Carreira v. komissio	39
2021/C 252/67	Asia T-66/21: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 6.5.2021 – Precisis v. EUIPO – Easee (EASEE)	39