—

ottaa huomioon lapsen oikeuksista 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklan,

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU (1),

—

ottaa huomioon rikoksesta epäiltyjä tai syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä 11. toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/800 (2),

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja erityisesti sen lastenhoitoa ja lapsille annettavaa tukea koskevan periaatteen 11,

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (3) ja 12. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (COM(2017)0211),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2019 antamansa päätöslauselman intersukupuolisten oikeuksista (4),

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean 25. huhtikuuta 2007 antaman yleiskommentin nro 10 lasten oikeuksista nuoriso-oikeudessa,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean 18. huhtikuuta 2011 antaman yleiskommentin nro 13 lapsen oikeudesta olla joutumatta väkivallan kohteeksi,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean 29. toukokuuta 2013 antaman yleiskommentin nro 14 lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksien yleissopimuksen 37 artiklan, YK:n lapsen oikeuksien komitean 1. syyskuuta 2005 antaman yleiskommentin nro 6 ja YK:n lapsen oikeuksien komitean 28. syyskuuta 2012 päivätyn raportin ”Report of the 2012 Day of General Discussion on the Rights of All Children in the Context of International Migration”,

—

ottaa huomioon Unicefin raportin ”The State of the World’s Children 2019”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 1 artiklassa todetaan, että ”tässä yleissopimuksessa lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan täysi-ikäisyyttä saavuteta aikaisemmin”;

B.

ottaa huomioon, että Euroopassa asuu 100 miljoonaa lasta ja lasten osuus EU:n väestöstä on yli 20 prosenttia ja että alle 18-vuotiaiden lasten osuus kehitysmaiden väestöstä on yli 40 prosenttia;

C.

ottaa huomioon, että lasten oikeuksien edistäminen on EU:n politiikan nimenomainen tavoite ja se on vahvistettu EU:n perusoikeuskirjassa, jossa edellytetään, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon kaikissa EU:n toimissa;

D.

ottaa huomioon, että lapsen oikeuksien yleissopimus on laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus, jonka kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet, ja että siinä asetetaan selkeä oikeudellinen velvoite edistää, suojella ja kunnioittaa kaikkien sopimusvaltioiden lainkäyttövallan alaisten lasten oikeuksia; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti isännöi 20. marraskuuta korkean tason konferenssia lapsen oikeuksien yleissopimuksen 30. vuosipäivän kunniaksi; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin puhemies on luvannut, että kansainvälistä lasten päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta järjestämällä Euroopan parlamentissa tapahtuma, johon osallistuu myös lapsia;

E.

ottaa huomioon, että lasten oikeuksia loukataan edelleen monissa osissa maailmaa, myös EU:n jäsenvaltioissa, väkivallan, hyväksikäytön, riiston, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen sekä uskontoon, vammaisuuteen, sukupuoleen, seksuaaliseen identiteettiin, ikään, etniseen alkuperään tai maahanmuuttaja- tai kotipaikka-asemaan perustuvan syrjinnän seurauksena;

F.

ottaa huomioon, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 12 artiklan ja perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaan lapsella on oikeus tulla kuulluksi ja lapsen mielipide on hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti otettava huomioon häntä koskevissa asioissa;

G.

ottaa huomioon, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen 5 artiklassa todetaan, että ”sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien tai paikallisen tavan mukaisen suurperheen tai yhteisön, laillisten holhoojien ja huoltajien tai muiden lapsesta oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia tarjota lapselle hänen kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti asianmukaista ohjausta ja neuvoa tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien käyttämiseksi”;

H.

ottaa huomioon, että globaalit kysymykset, kuten ilmastonmuutos, uudet teknologiat ja digitalisaatio, aiheuttavat lapsille uusia uhkia mutta tarjoavat myös uusia mahdollisuuksia oppia ja olla yhteydessä muihin;

I.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut panemaan 17 kestävän kehityksen tavoitetta täytäntöön sekä sisäisessä että ulkoisessa politiikassaan ja että tämä koskee myös tavoitetta 16.2 ”lopettaa kaikki lapsiin kohdistuva pahoinpitely, hyväksikäyttö, ihmiskauppa ja kaikki väkivallan muodot sekä lasten kiduttaminen”;

J.

ottaa huomioon, että EU:ssa on melkein 25 miljoonaa alle 18-vuotiasta lasta, joita uhkaa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen; toteaa, että köyhyys riistää lapsilta koulutusmahdollisuuksia, lastenhoito-, terveydenhuolto- ja perhetukipalveluja, riittävän ravinnon ja kunnolliset asuinolot ja jopa suojelun väkivallalta ja että sillä voi olla hyvin pitkäkestoisia vaikutuksia; ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto on tuonut esiin, että lasten köyhyyden torjunnassa on kyse myös perusoikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista (5);

K.

huomauttaa, että tarkistetussa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa todetaan, että lapset ja nuoret edustavat kehitys- ja muutosvoimaa ja vaikuttavat merkittävällä tavalla Agenda 2030:een, myös innovointikykynsä ansiosta; ottaa huomioon, että konsensuksessa myös vakuutetaan, että EU ja sen jäsenvaltiot pyrkivät vahvistamaan nuorten oikeuksia ja heidän voimaantumistaan julkisten asioiden hoidossa edistämällä heidän osallistumistaan paikallistalouteen, yhteiskuntaelämään ja päätöksentekoon;

L.

ottaa huomioon, että investoiminen lasten tulevaisuuteen, se, että lapsia on tärkeää suojella lasten oikeuksia koskevalla kattavalla strategialla, sekä ”lapsitakuun” käyttöönotto keinona torjua köyhyyttä ja varmistaa lasten peruspalvelujen saanti tuodaan esiin tärkeimpinä prioriteetteina demokratiasta ja väestökehityksestä vastaavan komission varapuheenjohtajan Dubravka Šuican ja työllisyysasioista vastaavan komission jäsenen Nicolas Schmitin toimeksiantokirjeissä;

M.

ottaa huomioon, että lapset muodostavat haavoittuvan ryhmän, joka kärsii voimakkaasti ilmastonmuutoksen kielteisistä vaikutuksista, ja lapset ovat ensimmäisiä ilmastonmuutoksen haitallisten vaikutusten, kuten kuivuuden, tulvien ja myrskyjen, elintarvikekriisien ja saastumisen, uhreja; toteaa, että useampi kuin joka neljäs alle viisivuotiaan lapsen kuolema maailmassa liittyy suoraan tai välillisesti ympäristöriskeihin (6);

N.

ottaa huomioon, että lähes joka neljäs EU:ssa kirjattu ihmiskaupan uhri on lapsi ja että osa lapsista joutuu ihmiskaupan kohteeksi omassa jäsenvaltiossaan; ottaa huomioon, että ihmiskaupan kohteina ja seksuaalista hyväksikäyttöä varten käytävän ihmiskaupan uhreina ovat ensisijaisesti tytöt (7);

O.

toteaa, että verkossa tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja riisto on lasten perusoikeuksien vakava loukkaus, josta aiheutuu lapsiuhreille valtavia traumoja ja pitkäaikaisia haitallisia seurauksia, jotka voivat jatkua pitkälle aikuisikään asti, ja että kyseessä on jatkuvasti kehittyvä ilmiö; ottaa huomioon, että uudet rikollisuuden muodot, kuten ”kostoporno” ja seksuaalinen kiristäminen, ovat kasvussa internetissä ja että jäsenvaltioiden täytyy puuttua niihin konkreettisin toimenpitein; toteaa, että tuoreimpien lukujen mukaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää materiaalia sisältävien kuvien määrä verkossa on kasvanut jyrkästi ja ennennäkemättömän nopeasti ja että kuvat ovat levinneet laajalle internetin vuoksi; toteaa, että yli 45 miljoonasta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä sisältävästä kuvasta ja videosta on tehty ilmoitus (8);

P.

toteaa, että lapsen oikeus koulutukseen on aina taattava;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Algeriasta, erityisesti 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia puolustavien aktivistien vangitsemisesta Algeriassa (1) sekä 27. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman arabikevään jälkeisestä ajasta: Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen tulevaisuus (2),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 18. maaliskuuta 2019 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja sen Algeriaa koskevan osuuden,

—

ottaa huomioon EU:n ja Algerian assosiaationeuvoston 14. toukokuuta 2018 pidetyn 11. istunnon,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 36. istunnossa 21.–22. syyskuuta 2017 hyväksytyn Algeriaa koskevan kolmannen yleisen määräaikaisarvioinnin,

—

ottaa huomioon Algerian demokraattisen kansantasavallan ja Euroopan unionin kumppanuuden yhteiset painopisteet, jotka hyväksyttiin 13. maaliskuuta 2017 tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan mukaisesti ja joissa keskitytään perustuslain tarkistamisen toteuttamiseen ja unionin tukeen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiselle Algeriassa,

—

ottaa huomioon EU:n ja Algerian välisen assosiaatiosopimuksen (3) ja etenkin sen 2 artiklan, jossa määrätään, että demokratian periaatteiden ja perustavien ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tämän sopimuksen olennainen osa ja osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan lähtökohta,

—

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2016 tarkistetun Algerian perustuslain ja etenkin sen 2, 34–36, 39, 41, 42, 48 ja 54 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, kuolemanrangaistusta, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta sekä sananvapautta verkossa ja sen ulkopuolella koskevat EU:n suuntaviivat sekä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan uuden EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, joiden tarkoituksena on ottaa ihmisoikeuksien suojelu ja tarkkailu unionin kaiken toiminnan keskiöön,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus), taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

—

ottaa huomioon Afrikan peruskirjan ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista,

—

ottaa huomioon Algerian yhdistyslain nro 12-06 ja viranomaismääräyksen nro 06-03, jolla säännellään muiden kuin muslimien uskonnonharjoitusta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.

toteaa, että Algeria on Euroopan unionin lähinaapuri ja Pohjois-Afrikan alueen keskeinen kumppani;

B.

ottaa huomioon, että 16. helmikuuta 2019, kymmenen päivää sen jälkeen kun Abdelaziz Bouteflika oli ilmoittanut olevansa ehdolla viidennelle toimikaudelle presidenttinä, Algeriassa alkoivat rauhanomaiset mielenosoitukset, jotka tunnetaan nimeltä hirak (liike); ottaa huomioon, että Bouteflika erosi tehtävästään 2. huhtikuuta 2019; ottaa huomioon, että kansallisneuvoston puheenjohtaja Abdelkader Bensalah ryhtyi toimimaan valtionpäämiehenä; ottaa huomioon, että kenraaliluutnantti Ahmed Gaïd Salahin alaisuudessa toimiva sotilasjohto on käyttänyt maassa avoimesti valtaa Bouteflikan eroilmoituksen jälkeen;

C.

ottaa huomioon, että Abdelaziz Bouteflika oli ollut presidenttinä vuodesta 1999 lähtien; ottaa huomioon, että vuonna 2016 tehdyssä perustuslain tarkistuksessa rajoitettiin tulevien presidenttien toimikausien enimmäismäärä kahteen; ottaa huomioon, että perustuslain tarkistusta ei voitu soveltaa takautuvasti, joten Bouteflika sai luvan olla ehdokkaana viidennelle kaudelle; ottaa huomioon, että presidentinvaalit oli alun perin määrä pitää 18. huhtikuuta 2019 mutta ne siirrettiin ensin pidettäväksi 4. heinäkuuta 2019 ja sitten 12. joulukuuta 2019;

D.

ottaa huomioon, että koko maassa järjestettiin rauhanomaisia mielenosoituksia helmi-, maalis- ja huhtikuussa 2019 ja sen jälkeen joka tiistai ja perjantai viimeisten 40 viikon ajan; ottaa huomioon, että viime viikkoina mielenosoittajat ovat järjestäneet kaikkialla maassa yömarsseja;

E.

ottaa huomioon, että hirak-mielenosoituksilla on laaja kannatus ja hirak on Algerian suurin protestiliike; ottaa huomioon, että suurin osa mielenosoittajista on nuoria; ottaa huomioon, että mielenosoittajat vaativat loppua korruptiolle, poliittisten toimintamahdollisuuksien puuttumiselle, korkealle työttömyysasteelle ja mielenosoitusten tukahduttamiselle sekä lisäksi moniarvoisempaa ja osallistavampaa kehystä vapaiden vaalien valmistelemiseksi osana laajempaa poliittista siirtymävaihetta;

F.

ottaa huomioon, että vuoden 2019 maailman lehdistönvapausindeksissä Algeria sijoittui 180 tutkitun maan joukossa sijalle 141 ja siinä todettiin maan lehdistönvapauden olevan uhattuna ja toimittajien kohtaavan toistuvasti vainoa; ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset harjoittavat rakenteellista sensuuria, jonka kohteena ovat riippumattomat media-alan organisaatiot, sosiaalisessa mediassa toimivat kansalaisjournalistit ja muut tiedotusvälineet ja joka koskee kaikkea uutisointia, jonka katsotaan tukevan eriäviä mielipiteitä;

G.

ottaa huomioon, että Algerian viranomaiset ovat tammikuusta 2018 lähtien sulkeneet useita kirkkoja, joista suurin osa kuuluu Algerian protestanttisten kirkkojen oikeudellisesti tunnustettuun kattojärjestöön Église protestante d’Algérie (EPA);

H.

ottaa huomioon, että julkisen La Chaîne 3 -radioaseman päätoimittaja Meriem Abdou erosi tehtävästään 23. helmikuuta 2019 protestina hirak-liikkeen puolueelliselle kohtelulle; ottaa huomioon, että useita muita toimittajia on pidätetty tai uhkailtu, heidän joukossaan France 24 -kanavan entinen arabiankielinen kirjeenvaihtaja Sofiane Merakchi sekä toimittajat Azeb El Sheihk ja Abdelmouji Khelladi, jotka ovat olleet pidätettyinä 26. syyskuuta 2019 ja 14. lokakuuta 2019 lähtien;

I.

ottaa huomioon, että Nadia Madassi, joka oli ollut Canal Algérie -televisiokanavan toimittaja viimeisten 15 vuoden ajan, erosi tehtävästään 4. maaliskuuta 2019 häntä koskeneiden sensuuriväitteiden vuoksi; ottaa huomioon, että viestintäministeriö määräsi 5. maaliskuuta 2019Echorouk-sanomalehdelle ja El Bilad -televisiokanavalle seuraamuksia, koska ne olivat uutisoineet mielenosoituksista; ottaa huomioon, että Facebook-ryhmä ”Algérie – Debout!”, jossa on yli 500 000 jäsentä, suljettiin ja sen perustajaa ja hallinnoijaa Sofiane Benyounesia häirittiin ja kuulusteltiin useita kertoja ennen syytteeseen asettamista; ottaa huomioon, että julkaisuja Jeune Afrique, Tout Sur l’Algerie, Algérie Part, Interlignes ja Observ’Algérie on sensuroitu;

J.

ottaa huomioon, että hirak-mielenosoittajat, ihmisoikeuksien puolustajat, toimittajat ja bloggaajat joutuvat yhä useammin viranomaisten hampaisiin tai pidätetyiksi käytettyään ilmaisun- tai kokoontumisvapauttaan tai oikeuttaan kokoontua rauhanomaisesti;

K.

ottaa huomioon, että Algerian asianajajaliitto (Union nationale des ordres des avocats, UNOA) on yksimielisesti tuominnut hirak-aktivistien pidätykset ja vapauksien rajoittamisen; ottaa huomioon, että 24. lokakuuta 2019 noin 500 asianajajaa osoitti mieltään Algerissa ja vaati kunnioittamaan mielenosoittajien oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta; ottaa huomioon, että UNOA on perustanut komitean tukemaan pidätettyjä mielenosoittajia ja toisinajattelijoita puolustavia asianajajia;

L.

ottaa huomioon, että Algerian ihmisoikeusliiton (Ligue algérienne pour la défense des droits de l’homme, LADDH) mukaan hirakin alusta lähtien yli sata ihmistä on pidätetty ja vangittu rauhanomaisten mielenosoitusten yhteydessä; ottaa huomioon, että heitä vastaan esitetyt syytteet – kansallisen yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden heikentäminen, kokoontumiseen yllyttäminen ja armeijan moraalin heikentäminen – ovat epämääräisiä ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien vastaisia;

M.

ottaa huomioon, että 87-vuotias itsenäisyyssodan veteraani Lakhdar Bouregaa pidätettiin 29. kesäkuuta 2019 hänen arvosteltuaan armeijan päällikköä; ottaa huomioon, että 22-vuotias oikeustieteen opiskelija Nour el Houda Dahmani, jolle oli määrätty kuuden kuukauden vankeustuomio 17. syyskuuta 2019 järjestetyn opiskelijamarssin vuoksi, vapautettiin 25. marraskuuta 2019 ja hänestä on tullut viikoittaisten opiskelijamarssien keulakuva; ottaa huomioon, että Ibrahim Daouadji ja neljä muuta aktivistia pidätettiin 12. lokakuuta 2019, koska he arvostelivat nuorisoministerin vierailua;

N.

ottaa huomioon, että lääkäri, ihmisoikeuksien puolustaja, Amazigh At-Mzab -yhteisön puolustaja ja LADDH:n entinen jäsen Kamal Eddine Fekhar pidätettiin laajamittaisten mielenosoitusten yhteydessä ja hän kuoli 28. toukokuuta 2019 oltuaan nälkälakossa 53 päivää; ottaa huomioon, että kuoleman uskotaan johtuneen pidätysoloista ja lääketieteellisen hoidon laiminlyönnistä; ottaa huomioon, että 22-vuotias Ramzi Yettou kuoli vammoihin, jotka hän sai, kun poliisi pahoinpiteli hänet raa’asti huhtikuussa 2019;

O.

ottaa huomioon, että johtava oppositiohahmo, historiallisen oppositiopuolueen (Front des forces socialistes, FFS) entinen pääsihteeri ja nykyisin tunnustamattoman sosialistisen ja demokraattisen puolueen johtaja Karim Tabbou pidätettiin 12. syyskuuta 2019; ottaa huomioon, että Tipazan tuomioistuin vapautti hänet 26. syyskuuta 2019 mutta alle 14 tunnin kuluttua hänet pidätettiin uudelleen eri lainkäyttöalueella (Sidi M’Hamed) mutta vastaavissa oloissa ja häntä pidetään nyt tosiasiallisesti eristysvankeudessa;

P.

ottaa huomioon, että useita Rassemblement actions jeunesse -järjestön (RAJ) jäseniä, mukaan lukien sen perustaja Hakim Addad, sen puheenjohtaja Abdelouahab Fersaoui ja sen jäsenet Massinissa Aissous, Djalal Mokrani, Ahmed Bouider, Kamel Ouldouali, Karim Boutata, Ahcene Kadi, Wafi Tigrine ja Khireddine Medjanin, pidätettiin Algerian mielipidevankeja tukevien rauhanomaisten mielenosoitusten aikana;

Q.

ottaa huomioon, että useita mielenosoittajia, kuten yhä pidätettyinä olevat Samir Belarbi, Fodil Boumala, Fouad Ouicher, Saida Deffeur ja Raouf Rais, sekä ihmisoikeuksien puolustajia, kuten Said Boudour, Hamid Goura ja Slimane Hamitouche, on syytettyinä armeijan moraalin heikentämisestä;

R.

ottaa huomioon, että Sidi M’Hamedin tuomioistuin Algerissa aloitti 11. marraskuuta 2019 oikeudenkäynnin 42:a aktivistia vastaan, ja toteaa, että heidän joukossaan ovat Wilayan People’s Provincial Assembly -elimen jäsen Samira Messouci ja että heitä syytettiin valtion alueen koskemattomuuden vaarantamisesta heidän kannettuaan amazighien tunnusta; ottaa huomioon, että tätä lippua on käytetty koko maassa viikoittaisissa mielenosoituksissa kansallisen lipun rinnalla; ottaa huomioon, että useat maan tuomioistuimet ovat vapauttaneet saman syytteen nojalla pidätettyjä mielenosoittajia;

S.

ottaa huomioon, että Algerian perustuslakiin on kirjattu perusvapaudet, myös yhdistymisvapaus, joka määritellään tarkemmin laissa nro 12-06; ottaa huomioon, että laissa nro 12-06 edellytetään, että kaikkien yhdistysten, myös jo rekisteröityjen, on rekisteröidyttävä ja saatava sisäasiainministeriöltä rekisteröintikuitti, ennen kuin ne voivat toimia laillisesti; ottaa huomioon, että useiden kansalaisjärjestöjen, valtiosta riippumattomien järjestöjen, uskonnollisten ja hyväntekeväisyysjärjestöjen, kuten LADDH, EuromedRights, RAJ, Amnesty International, Algerian protestanttisen yhdistyksen, muiden kuin muslimiryhmien kansallisen komitean ja feministisen AFEPEC-yhdistyksen, ennakkorekisteröintihakemukset ovat edelleen käsiteltävinä, vaikka ne täyttävät kaikki oikeudelliset vaatimukset; toteaa, että näin ollen niiltä puuttuu virallinen oikeudellinen asema;

T.

ottaa huomioon, että Algerian ratifioiman kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan hallitusten on varmistettava kaikkien lainkäyttövaltaansa kuuluvien ja erityisesti uskonnollisten vähemmistöjen oikeus uskonnon-, ajatuksen- ja omantunnonvapauteen; toteaa, että tähän sisältyy vapaus harjoittaa valitsemaansa uskontoa julkisesti tai yksityisesti yksin tai yhdessä muiden kanssa;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

—

ottaa huomioon aiemmat Kuubasta antamansa päätöslauselmat, erityisesti 17. marraskuuta 2004 Kuubasta (1), 2. helmikuuta 2006 EU:n politiikasta Kuuban hallituksen suhteen (2), 21. kesäkuuta 2007 Kuubasta (3), 11. maaliskuuta 2010 Kuuban mielipidevangeista (4) ja 5. heinäkuuta 2017 esityksestä neuvoston päätökseksi poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kuuban tasavallan välisen sopimuksen tekemisestä unionin puolesta (5) ja 15. marraskuuta 2018 (6) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja Kuuban välisen sopimuksen, joka allekirjoitettiin joulukuussa 2016 ja jota on sovellettu väliaikaisesti 1. marraskuuta 2017 lähtien,

—

ottaa huomioon Havannassa 9. syyskuuta 2019 pidetyn EU:n ja Kuuban yhteisneuvoston toisen kokouksen,

—

ottaa huomioon EU:n ja Kuuban toisen virallisen ihmisoikeusvuoropuhelun, joka järjestettiin 3. lokakuuta 2019 Brysselissä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen mukaisesti,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston toukokuussa 2018 antaman yleisen määräaikaisarvioinnin Kuubasta,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä muut kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

—

ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 10. joulukuuta 1984 ja jonka sopimusvaltio Kuuba on,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka allekirjoittajiin Kuuba kuuluu,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että 1. lokakuuta 2019 Kuuban isänmaallisen liiton (UNPACU) oppositiojohtaja José Daniel Ferrer pidätettiin mielivaltaisesti ilman syytteitä ja häneltä evättiin yhteydenpito ulkomaailmaan ainakin 72 tunnin ajan;

B.

ottaa huomioon, että Kuuban viranomaiset ovat vanginneet, ahdistelleet ja pelotelleet häntä yli kymmenen vuoden ajan hänen rauhanomaisen poliittisen aktivisminsa vuoksi; ottaa huomioon, että vuonna 2018 häntä pidettiin eristyssellissä kymmenen päivän ajan;

C.

ottaa huomioon, että 2. marraskuuta 2019 Ferrer sai salakuljetettua vankilasta kirjeen, jossa todettiin, että häntä oli kidutettu ja pahoinpidelty, että hänen henkensä oli vaarantunut vankeudessa ja että häneltä oli evätty asianmukainen lääketieteellinen hoito; ottaa huomioon, että Ferrerin perheen 15. marraskuuta 2019 antamien tietojen mukaan häntä pidetään Aguadoresin vankilassa Santiago de Cubassa, jossa hänet on viety rangaistusselliin; ottaa huomioon, että 7. marraskuuta 2019 hänen vaimonsa tapasi hänet muutaman minuutin ajan ja vahvisti, että hänen terveydentilansa oli kriittinen, koska hän oli laihtunut puolet painostaan, mikä johtui myös hänen aloittamastaan nälkälakosta;

D.

ottaa huomioon, että useiden kansalaisjärjestöjen mukaan hän on vain yksi Kuuban noin 120 poliittisesta vangista; ottaa huomioon, että Kuubassa vainotaan, pidätetään mielivaltaisesti tai pidetään vangittuina monia riippumattomia toimittajia, rauhanomaisia toisinajattelijoita ja ihmisoikeuksien puolustajia, jotka ovat enimmäkseen demokraattisen opposition jäseniä, erityisesti José Guía Piloto, Silverio Portal Contreras, Mitzael Díaz Paseiro, Orlando Zapata Tamayo, Eliecer Bandera Barrera, Edilberto Ronal Azuaga ja Roberto de Jesús Quiñones Haces;

E.

ottaa huomioon, että pisimpään vangittuna ollut kuubalainen poliittinen vanki, Armando Sosa Fortuny, joka oli viettänyt 43 vuotta vankilassa, kuoli 28. lokakuuta 2019; ottaa huomioon, että Kuuban viranomaiset eivät olleet suostuneet vapauttamaan häntä hänen terveydentilansa heikkenemisestä huolimatta;

F.

ottaa huomioon, että kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaan kaikille, jotka pidätetään tai vangitaan, on ilmoitettava samalla pidätyksen syyt ja heidät on vietävä viipymättä tuomarin eteen;

G.

ottaa huomioon, että Kuuban hallituksen toimet rikkovat vuonna 2016 allekirjoitetun, poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevan EU:n ja Kuuban välisen sopimuksen 1 artiklan 5 kohdan ja 22 artiklan määräyksiä, joiden mukaan Kuuban hallitus sitoutuu kunnioittamaan ja parantamaan ihmisoikeuksia;

H.

ottaa huomioon, että parlamentti antoi 5. heinäkuuta 2017 hyväksyntänsä poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä koskevalle sopimukselle; toteaa, että parlamentin hyväksynnässä tuotiin selvästi esiin vakava huoli Kuuban ihmisoikeustilanteesta ja siihen sisältyy keskeyttämislauseke, jos ihmisoikeuksia koskevia määräyksiä rikotaan;

I.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan johtama EU:n ja Kuuban välinen ihmisoikeusvuoropuhelu alkoi vuonna 2015 ja viides kierros käytiin 9. lokakuuta 2018; ottaa huomioon, että EU ja Kuuba pitivät 3. lokakuuta 2019 toisen virallisen ihmisoikeusvuoropuhelunsa; ottaa huomioon, ettei se ole tuottanut mitään konkreettisia tuloksia, vaikka Kuuba valittiin uudelleen YK:n ihmisoikeusneuvostoon kaudelle 2017–2019; ottaa huomioon, että kaikkeen poliittiseen vuoropuheluun on sisällyttävä suora ja tiivis vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien opposition poliittisten toimijoiden kanssa ilman rajoituksia;

J.

ottaa huomioon, että Havannassa 9. syyskuuta 2019 pidetyn EU:n ja Kuuban yhteisneuvoston toisen kokouksen aikana yli 100 aktivistia pidätettiin mielivaltaisesti; ottaa huomioon, ettei EU ole ottanut kantaa näihin toimiin eikä myöskään Ferrerin tapaukseen;

K.

ottaa huomioon, että parlamentti on myöntänyt mielipiteenvapauden Saharov-palkinnon kuubalaisille aktivisteille kolme kertaa: Oswaldo Payálle vuonna 2002, Naiset valkoisissa -järjestölle vuonna 2005 ja Guillermo Fariñasille vuonna 2010; ottaa huomioon, että Saharov-palkinnon saajia ja heidän omaisiaan häiritään ja pelotellaan edelleen säännöllisesti ja heitä estetään lähtemästä maasta ja osallistumasta kansainvälisiin tapahtumiin;

L.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia, vapautta sekä kansalaisten ihmisarvoa ja etuja voidaan parhaiten edustaa ja puolustaa demokratiassa;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Haitista ja erityisesti 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Haitin tilanteesta vuosi maanjäristyksen jälkeen: humanitaarinen apu ja jälleenrakennus (1) ja 8. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman lapsiorjuudesta Haitissa (2),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13. toukokuuta 2019 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2018 ja erityisesti sen Haitia koskevan maapäivityksen,

—

ottaa huomioon Haitiin 19.–23. marraskuuta 2018 lähetetyn EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien Haitin vakautusoperaation (MINUSTAH) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (UN OHCHR) heinäkuussa 2017 antaman vuosikertomuksen Haitin ihmisoikeustilanteesta 1. heinäkuuta 2015–31. joulukuuta 2016,

—

ottaa huomioon MINUSTAHin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston raportin väitetyistä ihmisoikeusloukkauksista ja väärinkäytöksistä 13. ja 14. marraskuuta 2018 La Salinen alueella Port-au-Princessä,

—

ottaa huomioon 17. maaliskuuta 2017 pidetyssä YK:n ihmisoikeusneuvoston 34. istunnossa hyväksytyn yleisen määräaikaisarvioinnin (UPR) Haitista,

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 16. joulukuuta 1966 ja jonka sopimusvaltio Haiti on,

—

ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka osapuolena Haiti on,

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2019 annetun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2476 (2019),

—

ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin vuodelta 2015,

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 7. marraskuuta 2019 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman Haitin tilanteesta,

—

ottaa huomioon Amnesty Internationalin 31. lokakuuta 2019 julkaiseman artikkelin, jossa esitetään näyttöä liiallisesta voimankäytöstä mielenosoittajia vastaan,

—

ottaa huomioon YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston 1. lokakuuta 2019 antaman raportin Haitin tilanteesta,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin Haitin edustuston 28. toukokuuta 2019 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 144 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että hallituksen heinäkuussa 2018 antama ilmoitus tukien poistamisesta ja polttoaineiden hintojen nousun sallimisesta jopa 50 prosentilla johti laajalle levinneisiin protesteihin ja maan pahimpiin sisäisiin levottomuuksiin vuosien aikana; ottaa huomioon, että toimenpiteellä toteutettiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa helmikuussa 2018 sovittuja leikkauksia vastineeksi 96 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoituslainoista, joilla maata autettiin maksamaan ulkomaanvelkaansa;

B.

ottaa huomioon, että oppositiojohtajien järjestämissä mielenosoituksissa vaadittiin presidentti Jovenel Moïsen eroamista rajun inflaation ja hallituksen järjestelmällistä korruptiota koskevien väitteiden, joiden mukaan myös entinen presidentti Michel Martelly oli osallistunut korruptioon, takia sekä talouden ja elintarviketurvan puutteen takia; toteaa, että ulkomaat eivät juurikaan kiinnittäneet huomiota näihin ongelmiin; ottaa huomioon, että mielenosoitukset, jotka alkoivat yli vuosi sitten protesteina korruptioskandaaleista, joissa Haitin viranomaiset olivat osallisina, ovat vaatineet noin sata uhria ja aiheuttaneet erittäin paloherkän ilmapiirin; ottaa huomioon, että korruptio näyttää olevan yleinen ongelma Haitin yhteiskunnassa ja politiikassa;

C.

ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot tukahduttivat mielenosoitukset käyttämällä kovia ammuksia ja kyynelkaasua; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mukaan helmikuun mielenosoituksissa kuoli 41 ihmistä ja 100 loukkaantui; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tuoreimpien tietojen mukaan 15. syyskuuta ja 1. marraskuuta 2019 välisenä aikana samankaltaisissa mielenosoituksissa kuoli ainakin 42 ihmistä, heistä 19 lainvalvontaviranomaisten tappamina, ja 86 loukkaantui;

D.

ottaa huomioon, että Haitilla ei ole ollut hallitusta maaliskuusta 2019 lähtien, mikä on haitannut maan mahdollisuuksia saada kansainvälistä apurahoitusta ja Maailmanpankin lainoja; ottaa huomioon, että tammikuusta 2020 lähtien Haitilla ei ole parlamenttia, koska parlamenttivaalien järjestäminen lokakuussa 2019 epäonnistui; ottaa huomioon, että Moïse on ilmoittanut aikovansa toteuttaa perustuslakiuudistuksia, joilla vahvistetaan presidentin toimivaltuuksia;

E.

ottaa huomioon, että mielenosoituksista huolimatta oikeustoimiin ei ole ryhdytty; ottaa huomioon, että tämä rankaisemattomuus ja kansainvälisen yhteisön huomion puute ovat entisestään ruokkineet väkivaltaa; ottaa huomioon, että pitkittynyt ja jatkuva kriisi on myös rajoittanut entisestään mahdollisuuksia saada terveydenhoitoa, ruokaa ja koulutusta sekä mahdollisuuksia tyydyttää muita tarpeita ja pahentanut sähkö- ja polttoainepulaa;

F.

ottaa huomioon, että monilla yhteisöillä ei edelleenkään ole pääsyä sähköverkkoon vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen ja että niiden päivittäisten tarpeiden tyydyttäminen riippuu sähkögeneraattoreista; ottaa huomioon, että polttoaineiden hinnannousu rajoittaa entisestään taloudellisia mahdollisuuksia;

G.

katsoo, että on uskottavaa näyttöä siitä, että puoliautomaattisilla kivääreillä aseistetut poliisit ovat ampuneet mielenosoitusten aikana kovia ammuksia, mikä on kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja voimankäyttöä koskevien normien vastaista; ottaa huomioon, että toimittajia häiritään jatkuvasti ja heitä vastaan hyökätään fyysisesti; ottaa huomioon, että mielenosoituksista raportoinut Radio Mégan toimittaja Néhémie Joseph ammuttiin kuoliaaksi autoonsa 11. lokakuuta 2019, että Associated Press -tietotoimiston kuvajournalistia Chery Dieu-Naliota ammuttiin kasvoihin syyskuussa 2019, että Radio Sans Finin reportteri Pétion Rospide ammuttiin autoonsa kesäkuussa 2019 ja että toimittaja Vladjimir Legagneur katosi maaliskuussa 2018;

H.

ottaa huomioon, että rankaisemattomuutta on esiintynyt myös sellaisissa tapauksissa kuin La Salinessa, pääkaupungin Port-au-Princen laitamilla lokakuussa 2018 tapahtunut joukkomurha, jossa 70 ihmistä tapettiin mielivaltaisesti ja 13 naista raiskattiin; ottaa huomioon, että hallitus katsoo joukkomurhan johtuneen jengisodasta; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestö (OAS) ja YK:n oikeusapuoperaatio Haitissa (Minujusth) katsovat Haitin kansallisen ihmisoikeusverkoston (RNDDH) keräämien tietojen perusteella, että tämä verilöyly johtui presidentin vaimon Martine Moïsen ja useiden hallituksen edustajien yrityksestä lahjoa La Salinen asukkaat lopettamaan presidentti Moïsen vastaiset mielenosoitukset, ja väittävät, että verilöyly alkoi siksi, että asukkaat kieltäytyivät ottamasta lahjusta vastaan; ottaa huomioon, että Haitin ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet OAS:n valtuuskuntaa tutkimaan tätä joukkomurhaa;

I.

ottaa huomioon, että maan turvallisuustilanne on heikentynyt rajusti lokakuun 2017 jälkeen, jolloin YK:n Haitin vakautusoperaation rauhanturvaajat korvattiin Minujusth-operaatiolla, jonka henkilöstön poliisikoulutus on vähäistä;

J.

katsoo, että sukupuoleen perustuva syrjintä on edelleen vakava huolenaihe maassa; ottaa huomioon, että sukupuolten epätasa-arvon indeksi (GII) Haitissa on 0,593, mikä asettaa maan 142. sijalle 159. maasta vuoden 2015 indeksissä; ottaa huomioon, että hlbti-henkilöihin kohdistuva syrjintä, leimaaminen, syrjäytyminen ja väkivalta on järjestelmällistä ja yleistä Haitissa; ottaa huomioon, että nuoret tytöt saavat vain vähän tai eivät lainkaan koulutusta; ottaa huomioon, että raiskauksen ja perheväkivallan kriminalisoivat lait hyväksyttiin vasta vuonna 2005, rikoslakia ei ole tarkistettu vuoden 1835 jälkeen ja että naisilla ja tytöillä ei useinkaan ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada oikeudellista suojaa; ottaa huomioon, että Gonaïvesin siviilivankilassa raiskattiin 7. marraskuuta 2019 10 naisvankia, joista yksi oli 15-vuotias tyttö; ottaa huomioon, että tilanahtaus, elintarvikepula, perhevierailujen puute ja muut epäinhimilliset olot ovat olleet yleisiä Haitin vankilajärjestelmässä mielenosoitusten alusta lähtien;

K.

ottaa huomioon, että suurin osa Haitin lapsista ei ole voinut käydä koulua sen jälkeen, kun lukuvuosi alkoi syyskuussa; ottaa huomioon, että lukutaidottomuus ja koulutukseen pääsy ovat Haitissa suuria ongelmia, sillä noin puolet kaikista 15 vuotta täyttäneistä haitilaisista on lukutaidottomia ja koko maassa vähintään 350 000 lasta ja nuorta jää perusasteen koulutuksen ulkopuolelle;

L.

ottaa huomioon, että Restavèk-järjestelmä, joka on nykyaikainen orjuuden muoto, on edelleen käytössä oleva käytäntö, jossa köyhien perheiden lapsia lähetetään asumaan yhdessä muihin perheisiin ja työskentelemään niissä kotitaloustyöntekijöinä, jotka kärsivät usein pahoinpitelystä ja huonosta kohtelusta ja joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin;

M.

ottaa huomioon, että Haiti, joka oli YK:n kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 168, on jatkuvasti humanitaarisen avun ja kehitysavun tarpeessa; toteaa, että maan sijoitus oli alhaisempi kuin ennen; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan Haiti on edelleen Amerikan köyhin maa ja yksi maailman köyhimmistä valtioista, sillä 59 prosenttia väestöstä elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella, 24 prosenttia äärimmäisen köyhyyden rajan alapuolella ja yli 40 prosenttia väestöstä on työttömiä; ottaa huomioon, että hallituksen korruptio on laajalle levinnyttä ja että Transparency Internationalin vuoden 2018 korruptioindeksissä Haiti oli 161. sijalla 180 tutkitusta valtiosta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 22. lokakuuta 2019 antaman julkilausuman Bolivian vaaliprosessista ja 15. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman Bolivian tilanteesta,

—

ottaa huomioon Boliviaan lähetetyn Amerikan valtioiden järjestön (OAS) vaalitarkkailuvaltuuskunnan 21. lokakuuta 2019 antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon tarkastajaryhmän 10. marraskuuta 2019 antaman lausunnon Bolivian vaaliprosessista,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Michelle Bachelet’n 16. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon Boliviassa 21. helmikuuta 2016 järjestetyn perustuslakia koskevan kansanäänestyksen,

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Bolivian tilanteesta,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan viimeisimmät lehdistötiedotteet Bolivian ihmisoikeustilanteesta, erityisesti 23. lokakuuta, 12. marraskuuta ja 19. marraskuuta 2019 annetut tiedotteet,

—

ottaa huomioon Bolivian perustuslain,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Boliviassa järjestettiin 20. lokakuuta 2019 presidentin- ja parlamenttivaalit erittäin kahtiajakautuneessa ilmapiirissä, mikä johtui siitä, että presidentti Evo Morales on kiistanalainen hahmo ja hänen ehdokkuutensa hyväksymisestä oli erimielisyyttä;

B.

ottaa huomioon, että Bolivian perustuslain muuttamisesta järjestetyn kansanäänestyksen vuonna 2016 hävinnyt Evo Morales pyrki neljännelle toimikaudelle perustuslakituomioistuimen hyväksynnän jälkeen, ja toteaa päätöksen osoittavan, että Bolivian oikeuslaitos ei selvästikään ole riippumaton;

C.

ottaa huomioon, että kun yli 80 prosenttia äänistä oli laskettu alustavien tulosten nopean ja turvallisen välitysjärjestelmän (TREP) avulla, keskusvaalilautakunta lopetti alustavien tulosten julkistamisen; toteaa, että tässä vaiheessa luvut osoittivat selvästi, että toinen äänestyskierros olisi järjestettävä; ottaa huomioon, että OAS:n mukaan 24 tuntia myöhemmin keskusvaalilautakunta esitti tietoja, joiden mukaan suuntaus kääntyi selittämättömällä tavalla, mikä muutti vaalitulosta merkittävästi ja aiheutti luottamuksen menetyksen vaaliprosessiin; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin sulki pois mahdollisuuden toiseen äänestyskierrokseen, sillä sen mukaan vaadittu 10 prosentin ero kahden ehdokkaan välillä oli saavutettu;

D.

ottaa huomioon, että keskusvaalilautakunnan toiminta herätti erimielisyyttä ja epäilyksiä vilpistä opposition ehdokkaiden kannattajien lisäksi myös kansallisten ja kansainvälisten tarkkailijoiden sekä kansainvälisen yhteisön enemmistön keskuudessa;

E.

ottaa huomioon, että presidentti Morales julistautui vaalien voittajaksi jo ennen kuin kaikki viralliset tulokset oli välitetty ja julkistettu;

F.

ottaa huomioon, että OAS:n, EU:n ja kansainvälisen yhteisön lausumissa ilmaistiin vakavaa huolta ääntenlaskennan perusteettomasta keskeyttämisestä ja vaalilautakunnan tarkkailijoiden mahdollisesta puolueellisesta toiminnasta; ottaa huomioon, että bolivialaiset ja kansainväliset kumppanit suosittelivat järjestämään vaalien toisen kierroksen, jotta poliittinen kriisi saataisiin ratkaistua;

G.

ottaa huomioon, että ääntenlaskennan odottamaton keskeyttäminen ja presidentti Moralesin julistautuminen vaalien voittajaksi johtivat massiivisiin protesteihin ja opposition kannattajien sekä presidentti Moralesin kannattajien liikehdintään; ottaa huomioon, että kyseiset mielenosoitukset ovat olleet suuri huolenaihe koko kansainväliselle yhteisölle ja että niiden seurauksena on tähän mennessä kuollut ainakin 32 ihmistä ja loukkaantunut satoja ja pidätetty yli 600 ihmistä; ottaa huomioon, että maa kärsi Moralesin kannattajien järjestämien katusulkujen seurauksena elintarvike- ja polttoainepulasta, millä on vakavia seurauksia siviiliväestölle; ottaa huomioon, että väkivalta, turvallisuusjoukkojen väitetty tarpeeton ja kohtuuton voimankäyttö sekä yhteiskunnan murtuminen aiheuttavat huolta;

H.

ottaa huomioon, että vaalien hallinnoinnista vastaavalla elimellä ei ollut minkäänlaista uskottavuutta ja että yksi sen jäsenistä erosi ääntenlaskennan aikana; ottaa huomioon, että oppositio ei tunnustanut tällaisissa olosuhteissa käytyjen vaalien tulosta ja tuomitsi väitetyn vaalivilpin;

I.

ottaa huomioon, että EU ei lähettänyt täysimittaista vaalitarkkailuvaltuuskuntaa vaan sitä edusti vain pieni tekninen ryhmä, joka koostui kolmesta alempiarvoisesta virkamiehestä;

J.

ottaa huomioon, että luottamuksen palauttamiseksi sekä hallitus että vaaliviranomaiset hyväksyivät OAS:n ammattilaisista koostuvan ryhmän tekemän sitovan teknisen tarkastuksen; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri tuki tätä tarkastusta;

K.

ottaa huomioon, että OAS:n 10. marraskuuta 2019 tekemässä tarkastuksessa paljastui merkittäviä sääntöjenvastaisuuksia ja manipulointia äänestyksen aikana ja että siinä kehotettiin mitätöimään vaalien tulos sekä suositeltiin uutta vaaliprosessia, johon olisi otettava mukaan uusia vaaliviranomaisia, jotta varmistetaan uskottavien vaalien järjestäminen;

L.

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun 10. marraskuuta 2019 esiteltiin OAS:n tarkastusraportti, jossa vaadittiin vaaliprosessin mitätöimistä ja uusimista, monet korkea-arvoiset valtion virkamiehet erosivat, mukaan lukien presidentti, varapresidentti, senaatin puhemies sekä vaalielinten edustajia; ottaa huomioon, että Evo Morales ja eräät muut hänen hallituksensa jäsenet joutuivat eroamaan viroistaan, lähtemään maasta ja luopumaan tehtävistään; ottaa huomioon, että asevoimien korkea-arvoiset jäsenet ehdottivat, että entisen presidentin Evo Moralesin olisi erottava; toteaa, että asevoimien ja poliisin olisi pidättäydyttävä vaikuttamasta poliittisiin prosesseihin ja niiden olisi oltava siviilivalvonnassa;

M.

ottaa huomioon, että Jeanine Áñez allekirjoitti kiistanalaisen asetuksen, jolla armeijan joukkoja suojellaan syytteeseenpanolta toimista, joita ne ovat toteuttaneet yleisen järjestyksen palauttamiseksi;

N.

ottaa huomioon, että useat eroamiset johtivat siihen, että toinen varapuhemies Jeanine Áñez nousi väliaikaiseksi presidentiksi, jotta uudet presidentinvaalit voidaan järjestää nopeasti, sillä tämä on ainoa demokraattinen ja perustuslaillinen tapa ratkaista nykyinen kriisi;

O.

ottaa huomioon, että Bolivian parlamentin alahuone ja ylähuone hyväksyivät yksimielisesti presidentinvaalien järjestämistä valmistelevan lain 23. marraskuuta 2019 ja väliaikainen presidentti Áñez allekirjoitti sen myöhemmin; ottaa huomioon, että hyväksytty laki kieltää presidentin virassa kaksi peräkkäistä kautta toimineita henkilöitä asettumasta uudelleen ehdolle, mikä tekee Evo Moralesin ehdokkuuden mahdottomaksi;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (ilmastonmuutossopimus, UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen biologisesta monimuotoisuudesta,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportissa ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella esitetyn uusimman ja kattavimman tieteellisen näytön ilmastonmuutoksen tuhoisista vaikutuksista, paneelin viidennen arviointikertomuksen (AR5) ja sitä koskevan tiivistelmäraportin, erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä sen erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

—

ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin 29. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevan maailmanlaajuisen arviointiraportin päätöksentekijöille tarkoitetussa yhteenvedossa kuvatun biologisen monimuotoisuuden häviämisen valtavan uhan,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 25. konferenssin (COP25), joka on määrä pitää Madridissa Espanjassa 2.–13. joulukuuta 2019,

—

ottaa huomioon ilmastosopimuksen sopimuspuolten 26. konferenssin, joka on määrä pitää joulukuussa 2020, ja ottaa huomioon, että kaikkien sopimuspuolten on lisättävä kansallisesti määriteltyjä panoksiaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti,

—

ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten 15. konferenssin (COP15), joka on määrä pitää Kunmingissa Kiinassa lokakuussa 2020 ja jossa sopimuspuolten on päätettävä vuoden 2020 jälkeisistä maailmanlaajuisista puitteista biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi,

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (1),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2019 antamansa päätöslauselman vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25) (2),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

katsoo, että välittömät ja kunnianhimoiset toimet ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 1,5 asteeseen ja välttää biologisen monimuotoisuuden laajamittainen häviäminen;

B.

katsoo, että tämän toiminnan on perustuttava tieteeseen ja että kansalaisten ja yhteiskunnan ja talouden kaikkien alojen, myös teollisuuden, on osallistuttava siihen sosiaalisesti tasapainoisella ja kestävällä tavalla; katsoo, että toiminnalla on tuettava Euroopan kansantalouksien kilpailukykyä ja että sitä on täydennettävä vahvoilla sosiaalisilla ja osallistavilla toimenpiteillä, jotta varmistetaan oikeudenmukainen ja tasapuolinen siirtymä, jolla tuetaan työpaikkojen luomista, ja että samalla on otettava huomioon hyvinvoinnin korkean tason, laadukkaiden työpaikkojen ja koulutuksen tarve;

C.

katsoo, että mitään hätätilaa ei saisi koskaan käyttää demokraattisten instituutioiden rapauttamiseen eikä perusoikeuksien heikentämiseen; toteaa, että kaikki toimenpiteet hyväksytään aina demokraattisessa prosessissa;

1.

2.

3.

4.

5.

—

ottaa huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (ilmastonmuutossopimus, UNFCCC) ja siihen liitetyn Kioton pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon sopimuspuolten 21. konferenssissa (COP 21) Pariisissa 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—

ottaa huomioon sopimuspuolten 24. konferenssin (COP 24), Kioton pöytäkirjan osapuolikokouksen 14. istunnon (CMP 14) ja Katowicessa Puolassa 2.–14. joulukuuta 2018 pidetyn Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimivan osapuolten konferenssin ensimmäisen istunnon kolmannen osan (CMA1.3),

—

ottaa huomioon ilmastonmuutossopimuksen osapuolten konferenssin puheenjohtajiston 1. marraskuuta 2019 tekemän päätöksen hyväksyä tulevana puheenjohtajavaltiona toimivan Chilen hallituksen ehdotuksen COP 25 -kokouksen pitämisestä Madridissa Espanjassa 2.–13. joulukuuta 2019,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 23. syyskuuta 2019 järjestämän ilmastohuippukokouksen,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2018 antamansa päätöslauselman vuonna 2018 Katowicessa Puolassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 24) (1),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2019 antamansa päätöslauselman ilmastonmuutoksesta: eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta Pariisin sopimuksen mukaisesti (2),

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” (COM(2018)0773),

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2019 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 4. lokakuuta 2019 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon Latvian ja komission 6. maaliskuuta 2015 esittämät EU:n ja sen jäsenvaltioiden suunnitellut kansallisesti määritellyt panokset ilmastonmuutossopimukseen,

—

ottaa huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin ilmaston lämpenemisestä 1,5 celsiusasteella, viidennen arviointikertomuksen (AR5) ja sitä koskevan tiivistelmäraportin, erityisraportin ilmastonmuutoksesta ja maaperästä sekä erityisraportin valtameristä ja kryosfääristä ilmaston muuttuessa,

—

ottaa huomioon ilmastonmuutokseen sopeutumista käsittelevän kansainvälisen komission (Global Commission on Adaptation) lippulaivaraportin ilmastonmuutokseen sopeutumisesta,

—

ottaa huomioon marraskuussa 2018 julkaistun YK:n ympäristöohjelman (UNEP) päästökuilua koskevan 9. tiivistelmäraportin ”Emissions Gap Report 2018” ja sen 4. raportin sopeutumiseroista ”Adaptation Gap Report 2018”,

—

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2019 julkaistun Euroopan ympäristöviraston indikaattoriarvioinnin ”Economic losses from climate-related extremes in Europe”,

—

ottaa huomioon maaliskuussa 2019 julkaistun Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) lausunnon ”Statement on the State of the Global Climate in 2018” ja 22. marraskuuta 2018 julkaistun WMO:n 14. Greenhouse Gas Bulletin -tiedotteen,

—

ottaa huomioon COP 24 -ilmastokokouksen yhteydessä allekirjoitetut Sleesian julkilausuman yhteisvastuusta ja oikeudenmukaisesta siirtymästä, Sleesian ministerikokouksen antaman metsiä ja ilmastonmuutosta koskevan Forests for Climate -julkilausuman sekä sähköistä liikkuvuutta ja päästötöntä liikennettä koskevan Driving Change Together -kumppanuuden,

—

ottaa huomioon 29. toukokuuta 2019 julkaistun biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevän hallitustenvälisen tiede- ja politiikkafoorumin (IPBES) päätöksentekijöille tarkoitetun yhteenvedon biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja koskevasta maailmanlaajuisesta arviointiraportista,

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten (3),

—

ottaa huomioon YK:n ilmastohuippukokouksen 2019 tieteellisen neuvoa-antavan ryhmän koolle kutsuman viimeisimmän ilmastotiedekokouksen korkean tason tiivistelmäraportin ”United in Science”,

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2019 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Eurobarometri-tutkimuksen,

—

ottaa huomioon neuvostolle (O-000029/2019 – B9-0055/2019) ja komissiolle (O-000030/2019 – B9-0056/2019) esitetyt kysymykset vuonna 2019 Madridissa Espanjassa järjestettävästä YK:n ilmastokokouksesta (COP 25),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 136 artiklan 5 kohdan ja 132 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että Pariisin sopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2016; toteaa, että 19. marraskuuta 2019 mennessä ilmastonmuutossopimuksen 197 sopimuspuolesta 187 oli jättänyt YK:lle ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat;

B.

toteaa, että 6. maaliskuuta 2015 EU ja sen jäsenvaltiot esittivät suunnitellut kansallisesti määritellyt panoksensa ilmastonmuutossopimukseen, mikä merkitsee sitoutumista sitovaan vähennystavoitteeseen, jonka mukaan EU:n sisäisiä kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna;

C.

ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen allekirjoittajien antamat tähänastiset sitoumukset eivät ole riittäviä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi; ottaa huomioon, että tämänhetkiset EU:n ja jäsenvaltioiden esittämät kansallisesti määritellyt panokset eivät ole Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden mukaisia, minkä vuoksi niitä on tarkistettava;

D.

ottaa huomioon, että IPCC:n ilmaston lämpenemistä 1,5 celsiusasteella koskevasta raportista käy ilmi, että 1,5 celsiusasteen lämpötilan nousun vaikutukset ovat todennäköisesti huomattavasti lievempiä kuin 2 celsiusasteen lämpötilan nousun vaikutukset;

E.

ottaa huomioon, että neljä viime vuotta (2015–2018) olivat maailmanlaajuisten tietojen mukaan kaikkien aikojen neljä lämpimintä vuotta ja että vuonna 2018 maailman hiilipäästöt olivat ennätyksellisen suuret; ottaa huomioon, että heinäkuu 2019 oli kuumin koskaan tilastoitu kuukausi ja että vuosi 2019 jatkaa samaa suuntausta, joten ajanjakso 2015–2019 on WMO:n mukaan kuumin tilastoitu viisivuotisjakso;

F.

ottaa huomioon, että WMO:n mukaan maailmanlaajuinen hiilidioksidipitoisuus oli 407,8 miljoonasosaa (ppm) vuonna 2018 eli 2,2 miljoonasosaa korkeampi kuin vuonna 2017 ja että hiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan yltävän 410 miljoonasosaan tai jopa ylittävän sen vuoden 2019 loppuun mennessä;

G.

ottaa huomioon, että 185 maassa eri puolilla maailmaa on järjestetty ilmastolakkoja osana maailmanlaajuista liikettä ja että syyskuussa 2019 ennätykselliset 7,6 miljoonaa ihmistä lähti kaduille osoittamaan mieltään historian laajimmissa ilmastomielenosoituksissa;

H.

ottaa huomioon, että Pariisin sopimuksen johdanto-osassa todetaan, ”että on tärkeää varmistaa kaikkien ekosysteemien, myös valtamerien ekosysteemien, toimintakyvyn säilyminen” ja että ilmastonmuutossopimuksen 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa korostetaan, että sopimuspuolten on edistettävä kaikkien kasvihuonekaasujen nielujen ja varastojen kestävää hoitoa, biomassa, metsät ja valtameret sekä muut manner-, rannikko- ja meriekosysteemit mukaan luettuina, sekä niiden suojelemista ja lisäämistä;

I.

ottaa huomioon, että COP 25 -kokouksen tuleva puheenjohtajavaltio Chile on jo ilmoittanut aikovansa painottaa valtamerien roolia ilmaston lämpenemisen torjumisessa ja että tämä päätös on entistäkin järkevämpi sen jälkeen, kun IPCC julkaisi uuden hälyttävän raportin valtamerien lämpenemisestä;

J.

toteaa, että metsät vaikuttavat osaltaan merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen; ottaa huomioon, että kasvavat metsät imevät itseensä noin 10 prosenttia EU:n kasvihuonekaasupäästöistä; toteaa, että metsäkadon osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on lähes 20 prosenttia ja siihen vaikuttavat erityisesti lisääntynyt tehokarjankasvatus sekä soijan- ja palmuöljyntuotanto, myös EU:n markkinoita varten; katsoo, että EU:n olisi vähennettävä epäsuoraa vaikutustaan metsäkatoon (ns. epäsuorasti aiheutettu metsäkato), josta se on vastuussa;

K.

ottaa huomioon, että parlamentti on useaan otteeseen, muun muassa 14. maaliskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa ilmastonmuutoksesta, pyytänyt komissiota tarkastelemaan hiilidioksidin hinnoittelua aloilla, jotka eivät vielä kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään;

L.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos vaikuttaa suhteettoman paljon kehitysmaihin, vaikka niiden hiilidioksidipäästöt ovat paljon pienemmät kuin kehittyneillä mailla;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

81.

82.

83.

84.

85.

86.

87.

88.

89.

90.

91.

92.

93.

94.

95.

96.

97.

98.

99.

100.

101.

102.

103.

104.

105.

106.

107.

108.

109.

110.

111.

112.

113.

114.

115.

116.

117.

118.

119.

120.

121.

122.

123.

124.

125.

126.

127.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka avattiin allekirjoitettavaksi 11. toukokuuta 2011 Istanbulissa Turkissa, jäljempänä ”Istanbulin yleissopimus”,

—

ottaa huomioon neljännessä naisten maailmankonferenssissa 15. syyskuuta 1995 hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking + 5 (2005), Peking + 15 (2010) ja Peking + 20 (2015) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia koskevien YK:n oikeudellisten välineiden määräykset,

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun ehdotuksen neuvoston päätökseksi (COM(2016)0109),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/865 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden osalta (1),

—

ottaa huomioon 11. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2017/866 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta turvapaikanhaun ja palauttamiskiellon osalta (2),

—

ottaa huomioon 23. toukokuuta 1969 tehdyn valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen ja erityisesti sen 26 ja 27 artiklan,

—

ottaa huomioon asiaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (3),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (4) ja 12. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 606/2013 yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (5),

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (6) sekä 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (7),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (8) sekä 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (9),

—

ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2019 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä siitä, ovatko ehdotukset Euroopan unionin liittymisestä Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta sopusoinnussa perussopimusten kanssa, sekä liittymiseen sovellettavasta menettelystä (10),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman toimenpiteistä kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi ja torjumiseksi työpaikoilla, julkisissa tiloissa ja poliittisessa elämässä EU:ssa (11),

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman seksuaalisen häirinnän ja hyväksikäytön torjumisesta EU:ssa (12),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (COM(2016)0109 – 2016/0062(NLE)) (13),

—

ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (14),

—

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetut EU:n suuntaviivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen sitoutuminen sukupuolten tasa-arvon edistämiseen vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston maaliskuussa 2014 julkaiseman kertomuksen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevästä EU:n laajuisesta tutkimuksesta ”Violence against women: an EU-wide survey”,

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2019 annetun Armeniaa koskevan Venetsian komission lausunnon naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen perustuslaillisista vaikutuksista,

—

ottaa huomioon 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (15),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on yksi EU:n perusarvoista; ottaa huomioon, että oikeus yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjimättömyyteen on Euroopan unionin perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettu perusoikeus ja sitä olisi noudatettava kaikilta osin;

B.

toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) tasa-arvoindeksin mukaan mikään EU-maa ei ole vielä saavuttanut kokonaan naisten ja miesten tasa-arvoa; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan poistaminen on tämän tavoitteen saavuttamisen edellytys;

C.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen on yksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tähtäävän EU:n strategisen toimintaohjelman (2016–2019) painopisteistä;

D.

ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa esitetyn määritelmän mukaan ”naisiin kohdistuva väkivalta” tarkoittaa ”naisiin kohdistuvaa ihmisoikeusloukkausta ja yhtä syrjinnän muotoa, ja se käsittää kaikki sellaiset sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä”;

E.

ottaa huomioon, että Belém do Parán yleissopimuksen seurantamekanismin (MESECVI) mukaan naismurhalla tarkoitetaan naisen väkivaltaista kuolemaa sukupuolensa perusteella, tapahtuipa se perheessä, avosuhteessa tai missä tahansa muussa henkilöiden välisessä suhteessa, yhteisössä kenen tahansa henkilön toimesta tai valtion tai sen edustajien toteuttamana tai suvaitsemana joko teoin tai laiminlyönnein (16);

F.

ottaa huomioon, että Istanbulin yleissopimuksessa määrätään, että on varmistettava kaikkien sen määräysten täytäntöönpano, ”erityisesti toimet uhrien oikeuksien suojelemiseksi, syrjimättä ketään esimerkiksi biologisen tai sosiaalisen sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, iän, terveydentilan, vamman, siviilisäädyn, maahanmuuttajataustan, pakolaisaseman tai muun aseman perusteella”;

G.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuva ja sukupuoleen perustuva sekä fyysinen että henkinen väkivalta, on yleistä ja vaikuttaa naisiin yhteiskunnan kaikilla tasoilla iästä, koulutuksesta, tuloista, sosiaalisesta asemasta tai alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta;

H.

ottaa huomioon, että sukupuoleen perustuva väkivalta on sekä naisten monilla elämänaloilla – työ, terveys ja taloudellisten resurssien saanti, valta ja tieto sekä henkilökohtainen ajanhallinta – kokeman rakenteellisen epätasa-arvon syy että sen seuraus; toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan torjuminen edellyttää sen syiden ja siihen vaikuttavien tekijöiden ymmärtämistä;

I.

katsoo, että pyrittäessä selittämään naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyyttä yhteiskunnissamme on tärkeää huomioida rakenteellinen tai institutionaalinen väkivalta, joka voidaan määritellä naisten alistamiseksi talous- ja yhteiskuntaelämässä sekä politiikassa;

J.

ottaa huomioon, että naiset eivät ole kaikkialla EU:ssa tasaveroisesti suojattuja sukupuoleen perustuvalta väkivallalta, koska jäsenvaltioiden politiikat ja lainsäädäntö poikkeavat toisistaan;

K.

katsoo, että oikeusjärjestelmät eivät useinkaan tarjoa naisille riittävää tukea; toteaa, että monissa tapauksissa uhri voi joutua kuulemaan halventavia kommentteja lainvalvontaviranomaisilta tai hän voi olla tilanteessa, jossa hän on riippuvainen jostakusta muusta, minkä vuoksi hän pelkää vielä enemmän ilmoittaa väkivallasta;

L.

ottaa huomioon, että tällä vuosikymmenellä on maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla voitu havaita näkyvä ja järjestäytynyt pyrkimys hyökätä sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia vastaan, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet;

M.

ottaa huomioon, että perusoikeusviraston tutkimuksessa vuodelta 2014 kävi ilmi, että kolmasosa kaikista Euroopan naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa ainakin kerran 15-vuotiaana tai sitä vanhempana, 55 prosenttia naisista on kohdannut vähintään yhdenlaista seksuaalista häirintää, 11 prosenttia on kokenut verkkohäirintää, yksi kahdestakymmenestä (5 prosenttia) on raiskattu ja enemmän kuin yksi kymmenestä on kärsinyt seksuaalisesta väkivallasta, johon on liittynyt voimankäyttöä; ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa yli puolet murhan uhreiksi joutuneista naisista kuolee kumppanin, sukulaisen tai perheenjäsenen surmaamina; ottaa huomioon, että ainoastaan 14 prosenttia naisista oli ilmoittanut vakavimmista parisuhdeväkivaltatilanteista poliisille ja että vain 13 prosenttia oli ilmoittanut vakavimmista parisuhteen ulkopuolisista väkivaltatilanteista, mikä osoittaa, että valtaosa tapauksista jää ilmoittamatta; ottaa huomioon, että viime vuosien #metoo-liike on kannustanut naisia ja tyttöjä ilmoittamaan hyväksikäyttö-, väkivalta- ja häirintätapauksista;

N.

ottaa huomioon, että EU:ssa esiintyy edelleen nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan muotoja, jotka koskevat pääasiassa naisia; ottaa huomioon, että 71 prosenttia kaikista ihmiskaupan uhreista maailmassa on naisia ja tyttöjä ja että näistä naisista ja tytöistä kolme neljästä joutuu seksuaalisesti hyväksikäytetyksi (17);

O.

ottaa huomioon, että verkkoväkivalta ja -häirintä aiheuttavat usein fyysisiä seurauksia ja vakavan uhan tällaisen väkivallan lisääntymisestä, koska ne innostavat verkon käyttäjiä jäljittelemään väkivaltaa ja häirintää, josta he ovat lukeneet, ja ryhtymään tällaisiin tekoihin;

P.

ottaa huomioon, että jotkin naisten ja tyttöjen ryhmät, kuten maahanmuuttaja-, pakolais- ja turvapaikanhakijanaiset, vammaiset naiset ja tytöt, lbti-naiset ja romaninaiset, ovat risteävän ja moninkertaisen syrjinnän vaarassa ja siksi vieläkin alttiimpia sukupuoleen perustuvalle väkivallalle eivätkä pysty saamaan oikeussuojaa tai hyödyntämään tuki- ja suojapalveluja eivätkä käyttämään perusoikeuksiaan;

Q.

toteaa, että sukupuoleen perustuvan väkivallan naisuhrit ja heidän lapsensa tarvitsevat usein erityistä tukea ja suojelua, koska tällaiseen väkivaltaan liittyy suuri toistuvan uhriksi joutumisen, pelottelun ja kostotoimien riski;

R.

toteaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta heikentää ihmisoikeuksia, yhteiskunnan vakautta ja turvallisuutta, kansanterveyttä, naisten koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia sekä lasten ja yhteisöjen hyvinvointia ja kehitysnäkymiä;

S.

ottaa huomioon, että altistumisella fyysiselle, seksuaaliselle tai henkiselle väkivallalle ja hyväksikäytölle on vakavia vaikutuksia uhreihin ja tämä voi aiheuttaa pysyvää ruumiillista, seksuaalista, emotionaalista tai henkistä haittaa tai taloudellista vahinkoa;

T.

ottaa huomioon, että naisiin kohdistuvien rikosten tekijöiden rankaisemattomuutta esiintyy edelleen ja se on saatava loppumaan varmistamalla, että siihen syyllistyneet asetetaan syytteeseen ja että väkivallasta selvinneet naiset ja tytöt saavat asianmukaista tukea ja tunnustusta oikeusjärjestelmän puolelta; katsoo, että on perustavanlaatuisen tärkeää tarjota koulutusta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa torjuville palveluntarjoajille, kuten lainvalvontaviranomaisille, tuomareille tai poliittisille päättäjille;

U.

toteaa, että EU:n on yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet edistääkseen ja suojellakseen kaikkien naisten ja tyttöjen oikeutta elää ilman väkivaltaa sekä julkisessa että yksityiselämässä;

V.

toteaa, että vaikka Istanbulin yleissopimuksen hyväksymisestä on kulunut kahdeksan vuotta, kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet sitä eikä myöskään EU;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venäjän federaatiosta,

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevat YK:n perusperiaatteet,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 12. marraskuuta 2019 käydyn keskustelun (1),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Molotov–Ribbentrop-sopimuksen välittömänä seurauksena kommunistinen Neuvostoliitto liitti omaan alueeseensa Liettuan tasavallan muiden maiden lisäksi;

B.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisten sitoumustensa perusteella ja Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön täysjäsenenä Venäjän federaatio on sitoutunut noudattamaan demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja kunnioittamaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia;

C.

toteaa, että Neuvostoliiton asevoimat tekivät 11.–13. tammikuuta 1991 hyökkäysteon Liettuan itsenäistä valtiota ja sen kansaa vastaan, jolloin 14 ihmistä kuoli ja lähes 800 loukkaantui, kun he yrittivät rauhanomaisin keinoin puolustaa Vilnan televisiotornia; huomauttaa, että Neuvostoliiton asevoimat jatkoivat pyrkimyksiään tukahduttaa itsenäisyysliike aina Moskovassa elokuussa 1991 tapahtuneeseen vallankaappausyritykseen saakka;

D.

ottaa huomioon, että verilöyly tuomittiin ympäri maailmaa ja että myös Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtaja tuomitsi sen joukkomielenosoituksessa Moskovassa muutamaa päivää myöhemmin;

E.

huomauttaa, että Venäjän federaatio tunnusti 11. maaliskuuta 1990 tapahtuneen Liettuan tasavallan itsenäisyyden palauttamisen valtioiden välisten suhteiden perustasta Liettuan tasavallan ja Venäjän sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan välillä 29. heinäkuuta 1991 tehdyllä sopimuksella;

F.

toteaa, että Venäjän federaatio otti itselleen entisen Neuvostoliiton ja sen seuraajavaltion oikeudet ja velvollisuudet;

G.

toteaa, että Vilnan alueellinen tuomioistuin antoi 27. maaliskuuta 2019 ns. tammikuun 13. päivän tapauksessa tuomion, jossa Neuvostoliiton entinen puolustusministeri Dmitri Jazov, neuvostoarmeijan Vilnan-varuskunnan entinen komentaja Vladimir Ushoptšik, KGB:n erikoisjoukkojen entinen komentaja Mihail Golovatov ja 64 Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan kansalaista todettiin syyllisiksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan osallisuudesta Liettuan valtioon kohdistuneeseen hyökkäystekoon;

H.

ottaa huomioon, että kaikki tästä hyökkäyksestä syytetyt tuomittiin poissaolevina lukuun ottamatta kahta entistä neuvostoarmeijan upseeria, Juri Meliä ja Gennadi Ivanovia, ja että heille langetettiin enimmillään 14 vuoden vankeusrangaistus; ottaa huomioon, että nämä keväällä 2019 langetetut tuomiot koskevat traagisia tapahtumia Liettuan julistauduttua itsenäiseksi 11. maaliskuuta 1990 ja Neuvostoliiton yritettyä pakottaa Liettua perumaan itsenäisyysjulistus ja että tapahtumat saivat alkunsa taloussaarrosta vuoden 1990 ensimmäisellä puoliskolla ja kärjistyivät yritykseen kaataa rajuin ottein Liettuan hallitus tammikuussa 1991;

I.

ottaa huomioon, että tammikuun 13. päivän tapauksen esitutkinnassa Liettuan tasavallan viranomaiset pyysivät aktiivisesti Venäjän federaation toimivaltaisilta viranomaisilta oikeusapua tässä rikosprosessissa mutta Venäjän federaatio ei tehnyt yhteistyötä;

J.

ottaa huomioon, että Venäjän federaation katsotaan aktiivisesti suojelevan päällystöä ja varsinaisia tekijöitä, jotka syyllistyivät viattomiin ja aseettomiin siviileihin kohdistuneisiin aseellisiin hyökkäyksiin, kuten joukkojen komentajana tammikuun 1991 tapahtumien aikana toiminutta Mihail Golovatovia, ja se tekee kaikkensa, jotta nämä välttyisivät joutumasta vastuuseen teoistaan;

K.

huomauttaa, että Venäjän ensimmäinen reaktio tuomioistuimen ratkaisuun oli kielteinen, sillä Venäjän valtionduuma väitti, että oikeudenkäynnillä oli ”poliittiset vaikuttimet” ja se oli ”pyrkimys kirjoittaa uusiksi historiaa”, kun taas Venäjän ulkoministeri ilmoitti, että ”asia ei jää tähän”;

L.

toteaa, että heinäkuun 2018 ja huhtikuun 2019 välisenä aikana Venäjän federaation tutkintakomitea käynnisti rikosoikeudellisia menettelyjä tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintaan ja käsittelyyn osallistuneita Liettuan tasavallan syyttäjiä, tutkijoita ja tuomareita vastaan Venäjän federaation rikoslain 299 ja 305 pykälän perusteella, joissa vahvistetaan rikosoikeudellinen vastuu ”syyttömäksi tiedetyn henkilön saattamisesta rikosoikeudelliseen vastuuseen” ja siitä, että ”tuomari antaa tietoisesti väärän tuomion tai ratkaisun taikka toteuttaa muun tällaisen oikeustoimen”;

M.

katsoo, että tällaiset Venäjän federaation poliittisin perustein nostamat rikossyytteet saattavat johtaa pyrkimyksiin käyttää väärin Interpolin järjestelmää ja muita kahden- ja monenvälisiä yhteistyösopimuksia niin, että tammikuun 13. päivän tapauksen tutkintatuomarien ja asiaa käsittelevien tuomarien oikeuksia rajoitetaan etsintöjen, kuulustelujen ja pidätysten aikana; toteaa, että Venäjän federaatio saattaa yrittää hakea kansainvälistä pidätysmääräystä tässä prosessissa mukana oleville liettualaisille virkamiehille;

N.

huomauttaa, että Venäjän federaation valtion valvonnassa olevissa tiedotusvälineissä käydään propaganda- ja disinformaatiokampanjaa, ja sitä käyvät myös sen viralliset edustajat, jotka kehittelevät salaliittoteorioita tammikuun 13. päivän tapauksesta, ja toteaa, että tämä on osa EU:hun ja demokratioihin kohdistuvia hybridiuhkia;

O.

huomauttaa, että oikeusvaltioperiaate, oikeuslaitoksen riippumattomuus mukaan lukien, on yksi yhteisistä arvoista, joihin EU perustuu; toteaa, että perussopimusten nojalla komission vastuulla on yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa taata oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen unionin perusarvona ja varmistaa, että EU:n oikeutta, arvoja ja periaatteita kunnioitetaan;

P.

toteaa, että minkä tahansa jäsenvaltion tuomarit ovat samalla myös koko Euroopan unionin tuomareita;

Q.

katsoo, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on oikeusvaltioperiaatteen tukipilari ja että se on toimivan demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannalta olennaista; toteaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa;

R.

huomauttaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevien YK:n perusperiaatteiden mukaan kaikkien valtiollisten ja muiden instituutioiden velvollisuutena on kunnioittaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja toimia sen mukaisesti; ottaa huomioon, että periaatteissa todetaan myös, että oikeusprosessiin ei saa sopimattomasti tai perusteettomasti puuttua (2);

S.

toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa vahvistetaan erityisesti periaatteet, jotka koskevat yhdenvertaisuutta lain edessä, syyttömyysolettamaa ja oikeutta oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa;

T.

huomauttaa, että Venäjän federaatiokin on ratifioinut keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, jonka 1 artiklassa määrätään, että ”sopimuspuolet sitoutuvat tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti antamaan toisilleen mahdollisimman laajalti keskinäistä oikeusapua ryhdyttäessä toimenpiteisiin rikoksen johdosta, jos asian käsittely oikeusapua pyydettäessä kuuluu pyynnön esittäneen osapuolen oikeusviranomaisten toimivaltaan”;

U.

toteaa, että Venäjän federaatio rikkoo yhä useammin kansainvälistä oikeutta ja kansainvälisiä sitoumuksia ja omaksuu hyvien naapurisuhteiden vastaisia kantoja, mikä vaarantaa mahdollisuudet tulevaan yhteistyöhön;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

—

ottaa huomioon WTO:n välimiehen Airbus-tukikiistassa (DS316) 2. lokakuuta 2019 tekemän päätöksen, jonka mukaan Yhdysvallat saa määrätä 7,5 miljardin dollarin (6,8 miljardin euron) arvosta EU:n vientiin kohdistuvia vastatoimia,

—

ottaa huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen 14. lokakuuta 2019 tekemän virallisen päätöksen, jossa näille vastatoimille näytetään vihreää valoa,

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen päätöksen ottaa 18. lokakuuta 2019 alkaen käyttöön joitakin maataloustuotteita ja joitakin muita kuin maataloustuotteita koskeva uusi 25 prosentin arvotulli ja muita kuin maataloustuotteita koskeva 10 prosentin arvotulli,

—

ottaa huomioon sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavista maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 kumoamisesta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1144/2014 (1), jäljempänä ”menekinedistämisasetus”, asiaa koskevat artiklat sekä sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavien maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien vuotuisen työohjelman 2020 hyväksymisestä 18. marraskuuta 2019 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen,

—

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (2), jäljempänä ”yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus”, asiaa koskevat artiklat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on EU28:n maataloustuotteiden viennin tärkein kohdemaa, että kyseisen viennin arvo oli 22,3 miljardia euroa vuonna 2018 (16,2 prosenttia kaikesta maatalous- ja elintarviketuotteiden viennistä) ja että Yhdysvallat on näin ollen korvaamaton markkina-alue sekä viennin arvon että määrän puolesta;

B.

ottaa huomioon, että uusien tullien kohteeksi joutuu 4,3 miljardin euron arvosta maatalous- ja elintarvikealan vientituotteita (60 prosenttia vastatoimien kokonaisarvosta) ja tullimaksujen tuotto tulee olemaan 1,1 miljardia euroa;

C.

toteaa, että Yhdysvaltojen päätös vaikuttaa eniten Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Ranskaan, Espanjaan, Italiaan, Saksaan ja Irlantiin mutta myös muiden EU:n jäsenvaltioiden maatalous- ja elintarvikealaan kohdistuu kielteisiä vaikutuksia;

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen pakotteet kohdistuvat pääasiassa EU:n tunnusomaisiin korkean lisäarvon maataloustuotteisiin, joista monet ovat EU:n laatujärjestelmällä suojattuja (viini ja väkevät alkoholijuomat, kuten mallasviski, oliiviöljy ja maitotuotteet, kuten voi ja juusto);

E.

ottaa huomioon, että kohteena on myös muita maataloustuotteita, kuten syötäväksi tarkoitetut oliivit, sianliha, kahvi, makeat keksit ja pikkuleivät, hedelmäjalosteet, sitrushedelmät, simpukat, liköörit ja kašmir, vaikkakin vähäisemmässä määrin;

F.

toteaa, että viljelijät ja elintarvikeketjun toimijat ovat Venäjän asettaman tuontikiellon ohella jälleen joutuneet muiden kuin maataloustuotteiden kauppaa koskevan riidan uhreiksi ja että Yhdysvaltojen päätös soveltaa näitä tulleja on voimassa toistaiseksi, kunnes jäsenvaltiot noudattavat WTO:n päätöstä Airbus-kiistassa;

G.

toteaa, että Yhdysvaltojen vastatoimet aiheuttavat eurooppalaisille tuottajille lisää taloudellista ja oikeudellista epävarmuutta luonnostaankin epävakaalla alalla ja lisäävät epävakautta EU:n sisämarkkinoilla, joilla jo nyt ilmenee Venäjän tuontikiellosta aiheutuvia häiriöitä ja joilla on valmistauduttava Yhdistyneen kuningaskunnan mahdollisesta EU:sta eroamisesta aiheutuviin taloudellisiin seurauksiin;

H.

toteaa, että Yhdysvallat voi lainsäädäntönsä nojalla ottaa käyttöön ns. tullikarusellin, joka vaikuttaisi muihinkin tuotteisiin, lisäisi vastatoimien taloudellisia seurauksia ja vaikuttaisi suhteettomasti maatalous- ja elintarvikealaan;

I.

ottaa huomioon, että Boeingin tukia koskeva kiista on edelleen ratkaistavana WTO:ssa;

J.

ottaa huomioon, että joillakin aloilla, kuten syötäväksi tarkoitetut oliivit (joihin Yhdysvallat on soveltanut tulleja marraskuusta 2017 lähtien) ja oliiviöljy, Yhdysvaltojen päätös pahentaa sisämarkkinoiden jo entisestään heikkoa tilannetta ja että toisilla aloilla, kuten viini, viski ja maitotuotteet, se uhkaa aiheuttaa vakavia yleisiä markkinahäiriöitä; katsoo, että tämä päätös uhkaisi näin ollen kasvua, investointeja ja työpaikkojen luomista ja vähentäisi merkittävästi kilpailukykyä ja supistaisi markkinaosuutta, joiden kehittäminen on kestänyt vuosia ja joiden menetyksestä on vaikea toipua;

K.

ottaa huomioon, että tullit johtavat kuluttajahintojen huomattavaan nousuun ja aiheuttavat taloudellisia ja työpaikkojen menetyksiä yrityksille Atlantin molemmin puolin, mikä hyödyttää viime kädessä EU:n ja Yhdysvaltojen ulkopuolisia tuottajia;

L.

toteaa, että EU:n nykyisten sääntöjen mukaan Yhdysvaltojen markkinoille kohdistuvia, jo hyväksyttyjä myynninedistämiskampanjoita ei voida suunnata uudelleen ja että jotkut jo toteutetut erittäin arvokkaiden tuotteiden edistämistoimet saattavat osoittautua merkityksettömiksi, jos Yhdysvaltojen tulleja ryhdytään soveltamaan;

M.

toteaa, että jo lähtökohdiltaan herkkä EU:n maatalous on yhä tiiviimmin integroitunut kansainvälisille markkinoille ja että tässä tilanteessa rakentavien kauppasuhteiden merkitys korostuu ja on tärkeää ylläpitää korkealaatuisten tuotteiden elintarvikeketjua, joka pystyy vastaamaan kuluttajien kysyntään;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

—

ottaa huomioon 15. huhtikuuta 1994 Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen,

—

ottaa huomioon riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 17 artiklan, jolla perustetaan WTO:n riitojenratkaisuelimen pysyvä valituselin,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin, Kiinan, Kanadan, Intian, Norjan, Uuden-Seelannin, Sveitsin, Australian, Korean tasavallan, Islannin, Singaporen, Meksikon, Costa Rican ja Montenegron tiedonannon WTO:n yleisneuvostolle 11. joulukuuta 2018 (WT/GC/W/752/Rev.2) sekä Euroopan unionin, Kiinan, Intian ja Montenegron tiedonannon WTO:n yleisneuvostolle 11. joulukuuta 2018 (WT/GC/W/753/Rev.1),

—

ottaa huomioon riitojen ratkaisusta annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen 25 artiklan nojalla EU:n ja Kanadan välillä 25. heinäkuuta 2019 sovitun valitusten välimiesmenettelyä koskevan väliaikaisjärjestelyn sekä Norjan kanssa 21. lokakuuta 2019 sovitun vastaavan järjestelyn,

—

ottaa huomioon valituselimen toimintaa käsittelevän, WTO:n yleisneuvoston alaisen epävirallisen prosessin ja Uuden-Seelannin suurlähettilään David Walkerin selonteot WTO:n yleisneuvostolle 28. helmikuuta 2019 (JOB/GC/215), 7. toukokuuta 2019 (JOB/GC/217), 23. heinäkuuta 2019 (JOB/GC/220) ja 15. lokakuuta 2019 (JOB/GC/222) sekä suurlähettiläs Walkerin yleisneuvostolle 15. lokakuuta 2019 esittämän ehdotuksen valituselimen toimintaa koskevaksi yleisneuvoston päätökseksi, joka on hänen antamansa selonteon liitteenä,

—

ottaa huomioon komission 26. marraskuuta 2019 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

A.

ottaa huomioon, että WTO perustettiin vahvistamaan monenvälisyyttä sekä edistämään osallistavaa maailmantaloutta ja avointa, sääntöihin perustuvaa ja syrjimätöntä monenvälistä kauppajärjestelmää;

B.

ottaa huomioon, että WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä, joka on luonteeltaan sitova, kaksivaiheinen ja riippumaton ja jonka sovittelijat ovat puolueettomia, on menestyksekkäästi edistänyt WTO:n sääntöjen noudattamista sekä monenvälisen kauppajärjestelmän turvallisuutta ja ennustettavuutta, minkä ansiosta on vältetty yksipuolisia toimenpiteitä;

C.

ottaa huomioon, että WTO:n valituselimellä on keskeinen rooli WTO:n riitojenratkaisujärjestelmässä;

D.

ottaa huomioon, että Yhdysvallat on vuodesta 2017 estänyt seitsenjäsenisen valituselimen jäsenten uusimisen ja hylännyt useita ehdotuksia käynnistää valintaprosessi jäljellä olevien avoimien toimien täyttämiseksi;

E.

ottaa huomioon, että valituselimen kolmesta jäljellä olevasta jäsenestä kahden toimikausi päättyy 10. joulukuuta 2019 eikä valituselin voi sen jälkeen enää käsitellä mahdollisia uusia valituksia, koska siihen tarvitaan kolme jäsentä;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) (1) ja siihen vuosina 2005 ja 2010 tehdyt tarkistukset (2),