Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Etätyön haasteet: työajan järjestäminen, työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen ja oikeus olla tavoittamattomissa”

(puheenjohtajavaltio Portugalin pyytämä valmisteleva lausunto)

(2021/C 220/01)

Esittelijä:

Carlos Manuel TRINDADE

Neuvoston puheenjohtajavaltion Portugalin lausuntopyyntö	26.10.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	11.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	221/15/20

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

ETSK toteaa, että covid-19-pandemian yhteydessä etätyö on myötävaikuttanut talouden toiminnan jatkumiseen ja työllisyyden turvaamiseen jäsenvaltioissa sekä vähentänyt toimintatappioita. Miljoonat työntekijät Euroopassa – Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) arvioiden mukaan noin 40 prosenttia – ovat ryhtyneet työskentelemään kotoa käsin.

1.2.

Tarkasteltaessa tilannetta Euroopassa ennen pandemiaa, voidaan havaita, että etätyön suhteellinen osuus oli tuolloin Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna pienempi – alle puolet niiden osuudesta. Toisaalta pandemia on nopeuttanut siirtymistä etätyöskentelyyn, josta on tullut korvaamaton tekijä taudin torjunnassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksillä, työntekijöillä ja yhteiskunnalla on edessään valtavia haasteita. Tästä pandemiasta on luonnollisesti paljon opiksi otettavaa, minkä ansiosta voidaan parantaa etätyöhön liittyviä mahdollisuuksia ja poistaa siihen liittyviä riskejä.

1.3.

ETSK antaa tässä yhteydessä tunnustusta Euroopan tason työmarkkinaosapuolille kaukonäköisyydestä, kun ne tekivät vuonna 2002 sopimuksen etätyöstä. ETSK kehottaa jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia jatkamaan työmarkkinavuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja sekä määrittelemään kullekin jäsenvaltiolle ja kuhunkin alakohtaiseen tilanteeseen soveltuvat säännöt ja menettelyt.

1.4.

ETSK katsoo, että on löydettävä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon talouden digitalisaatio ja siirtyminen kohti entistä kestäväpohjaisempaa kehitystä ja vallitsevan eriarvoisuuden vähenemistä.

1.5.

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan etätyötä koskevan vuoden 2002 sopimuksen ja digitalisaatiota koskevan vuoden 2020 sopimuksen täytäntöönpanoa. Pandemiasta saatujen kokemusten pohjalta EU:ssa ja jäsenvaltioissa voitaisiin muuttaa nykyisiä säännöksiä ja luoda uusia säännöksiä etätyön hyvien puolien edistämiseksi ja työntekijöiden perusoikeuksien suojelemiseksi. ETSK toteaa, että työajan järjestäminen, työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvät riskit, työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen, oikeus olla tavoittamattomissa ja työntekijöiden oikeuksien toteutuminen etätyössä ovat seikkoja, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tahti, jolla teknologia muuttuu työelämässä ja käyttöön otetaan uusia työskentelytapoja, kiihtyy kaiken aikaa, ja on tarpeen varmistaa, että säännöt ja käytännöt soveltuvat tulevaisuuden uudenlaisiin olosuhteisiin.

1.6.

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden on yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa varmistettava, että etätyötä varten on olemassa asianmukaiset kansalliset puitteet, joissa määritellään pelisäännöt etätyöstä kiinnostuneille yrityksille ja työntekijöille.

1.7.

ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti.

1.8.

ETSK korostaa, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolten väliset, vuosina 2002 ja 2020 tehdyt sopimukset sisältävät keskeiset periaatteet, joiden avulla voidaan hyödyntää etätyön myönteisiä vaikutuksia ja minimoida sen kielteiset vaikutukset.

1.9.

ETSK katsoo, että sääntelyn kannalta olennaista on varmistaa, että etätyö on vapaaehtoista ja että siitä on mahdollista siirtyä pois ja että etätyöntekijöillä on samat yksilölliset ja kollektiiviset oikeudet kuin vastaavilla työntekijöillä yrityksissä, joille he työskentelevät. Työ on muun muassa organisoitava niin, että varmistetaan vastaava työtaakka, ja etätyöjärjestelyt on vahvistettava kirjallisesti. Tarvittaessa on otettava käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan etätyöntekijöiden oikeuksien toteutuminen: Tämä koskee myös työterveyttä ja -turvallisuutta.

1.10.

ETSK toteaa, että on tärkeää määritellä selkeästi kaikki laitteisiin, vastuisiin ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ennen etätyön aloittamista. ETSK katsoo, että työnantajatahot ovat pääsääntöisesti vastuussa etätyössä tarvittavien laitteiden tarjoamisesta, asentamisesta ja ylläpidosta. Työnantajan olisi katettava suoraan etätyöstä aiheutuvat kustannukset, erityisesti ne, jotka liittyvät viestintään (kulutushyödykkeet, matkapuhelinyhteydet, internet).

1.11.

ETSK ehdottaa, että yritysten on käytettävä etätyön alalla unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sekä jäsenvaltio-, alue-, toimiala- ja yritystason työehtosopimusneuvotteluissa saavutettuja sopimuksia noudattaen asianmukaisia mekanismeja, jotka mahdollistavat normaalin työajan ja ylityön mittaamisen.

1.12.

ETSK katsoo, että työajan seuranta- ja rekisteröintimenetelmissä on tähdättävä tiukasti tähän tavoitteeseen, niiden on oltava työntekijöiden tiedossa, eivätkä ne saa olla tungettelevia ja työntekijöiden yksityisyyttä loukkaavia. Niissä on myös otettava huomioon sovellettavat tietosuojaperiaatteet.

1.13.

ETSK tähdentää, ettei etätyöntekijöitä saa asettaa työelämässä epäedulliseen asemaan. Tämä koskee etenkin heidän urakehitystään, jatkokoulutusta, yrityksen sisäisten tietojen saatavuutta, ammattiyhdistystoimintaa ja -edustusta, erityisiä työntekijöiden oikeuksia (työterveyshuolto, vakuutukset jne.) ja yrityksessä sovellettavien muiden erityisten oikeuksien käyttöä.

1.14.

ETSK katsoo, että etätyön vaikutuksia koskevien tutkimusten pohjalta on käynnistettävä Euroopan komission, ILO:n ja OECD:n yhteinen prosessi ILO:n yleissopimuksen laatimiseksi etätyöstä. ETSK katsoo myös, että säällisten etätyöolosuhteiden olisi oltava osa ihmisarvoista työtä koskevaa ILO:n ohjelmaa ja vastaavia kansallisia ohjelmia.

2.   Etätyön käsitteistöä ja taustaa

2.1.

Käsillä olevassa lausunnossa vastataan puheenjohtajavaltio Portugalin esittämiin kysymyksiin etätyön haasteista työajan järjestämisessä, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa ja oikeudessa olla tavoittamattomissa pyrkimyksenä edistää eurooppalaista sosiaalista mallia. Näihin kysymyksiin sisältyy sukupuoliulottuvuus, jota kuitenkin käsitellään erillisessä lausunnossa (asiakokonaisuus SOC/662) niin, että lausunnot täydentävät toisiaan.

2.2.

ETSK arvostaa ILO:n ja Eurofoundin tekemää työtä etätyön menetelmien ja käsitteiden alalla, sillä ne mahdollistavat tietojen vertailun unionin tasolla ja kansainvälisesti (1).

2.3.

Tässä asiakirjassa ETSK käyttää termiä ”etätyö” tarkoittamaan ammatillista toimintaa, jota työntekijät harjoittavat etäjärjestelyin yrityksen tilojen ulkopuolella tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen. Paikka, missä työ suoritetaan, ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen ovatkin kaksi etätyön keskeistä ominaispiirrettä. ETSK toteaa, että on eri tapoja tehdä etätyötä riippuen voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä ja vallitsevista kansallisista käytännöistä. Tässä lausunnossa keskitytään palkattujen työntekijöiden tekemään etätyöhön, eikä siinä tarkastella itsenäisiin ammatinharjoittajiin liittyviä kysymyksiä, joita on käsiteltävä tulevaisuudessa erillisessä lausunnossa.

2.4.

Etätyötä on pyritty sääntelemään. Vaikka eurooppalaisella tai kansainvälisellä tasolla ei ole etätyötä koskevia erityisiä direktiivejä tai normeja, EU:lla on käytettävissään sovellettavissa olevia välineitä, joista voidaan mainita muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (2) työajan järjestämisestä, neuvoston direktiivi 89/391/ETY (3) työturvallisuudesta ja -terveydestä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1152 (4) avoimista ja ennakoitavista työehdoista Euroopan unionissa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1158 (5) työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta. ETSK kehottaa jäsenvaltioita saattamaan nämä direktiivit tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöään.

2.5.

Myös Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat olleet valppaina tällä alalla. Vuonna 2002 allekirjoitettiin etätyötä koskeva itsenäinen puitesopimus, mutta täytäntöönpano on ollut epäyhtenäistä EU:n eri osissa. Siinä painotetaan seuraavia näkökohtia: etätyön vapaaehtoisuus; yhdenvertainen kohtelu yrityksen vastaavien työntekijöiden kanssa erityisesti työmäärän, koulutukseen pääsyn ja kollektiivisten oikeuksien osalta; mahdollisuus etätyön lopettamiseen; se, ettei etätyöhön siirtyminen muuta työntekijän asemaa; etätyöntekijän yksityisyyden kunnioittaminen; tietosuoja sekä työterveys- ja työturvallisuusnormien noudattaminen. Jotta varmistetaan, että terveys- ja -turvallisuusnormeja sovelletaan oikein, työnantajalla, ammattijärjestöllä tai työntekijän edustajilla ja muilla asiaankuuluvilla viranomaisilla on pääsy työpaikalle kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimusneuvottelujen asettamissa rajoissa. Jos etätyöntekijä työskentelee kotonaan, pääsy edellyttää ennakkoilmoitusta ja etätyöntekijän hyväksyntää. Etätyöntekijällä on oikeus pyytää tarkastuskäyntejä.

2.6.

Euroopan tason työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat kesäkuussa 2020 digitalisaatiota koskevan itsenäisen puitesopimuksen, joka kattaa nimenomaan seuraavat neljä erityistä aihealuetta: digitaaliset taidot ja työsuhdeturva, tavoitettavissa ja tavoittamattomissa olemisen tavat, tekoäly ja määräysvallan pysyminen ihmisellä, ihmisarvon kunnioittaminen ja valvonta. ETSK pitää tarpeellisena arvioida mahdollisimman pian tämän sopimuksen määräysten täytäntöönpanon tuloksia. Komitea kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia edistämään sopimuksen nopeaa ja asianmukaista täytäntöönpanoa. SEUT-sopimuksen määräysten (151 artikla ja sitä seuraavat artiklat) mukaisesti voitaisiin mahdollisesti käynnistää EU:n tasolla ja/tai jäsenvaltiotasolla lainsäädäntöaloite, jotta voidaan suojata työntekijöiden oikeus olla tavoittamattomissa ja panna se täytäntöön.

2.7.

Myös Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat tehneet ja tekevät jatkossakin merkittävää työtä monilla aloilla. Lausunnon liitteenä on luettelo etätyön ja digitalisaation alalla tehdyistä sopimuksista. Vaikka luettelo ei ole tyhjentävä, se antaa osviittaa ponnisteluista työmarkkinavuoropuhelun puitteissa.

2.8.

Jäsenvaltioiden tasolla työlainsäädännössä säännellään tiettyjä etätyön kannalta keskeisiä seikkoja – esimerkiksi työajan kesto ja järjestäminen, alisteiset työsuhteet sekä työterveys ja -turvallisuus – erityisin säännöksin, joihin sisältyy muun muassa vaatimus kirjallisesta työsopimuksesta. Etätyötä koskeva puitesopimus on vaikuttanut hyväksyttyjen sääntöjen sisältöön.

2.9.

Etätyöstä on käyty ja käydään jatkossakin työehtosopimusneuvotteluja, ja siitä on laadittu kansallisella, toimialakohtaisella tai yritystasolla sopimuksia (eräissä tapauksissa kolmikantasopimuksia), joiden sisältöön on vaikuttanut myös vuoden 2002 eurooppalainen sopimus. Neuvotteluja käydään usein yritystasolla, joten sopimusten sisällöstä tiedetään vähän (6).

2.10.

Itä-Euroopan jäsenvaltiot ovat poikkeus tästä todellisuudesta. ETSK kehottaa kyseisten jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolia neuvottelemaan tai ajantasaistamaan etätyötä koskevia yleissopimuksia.

2.11.

Vuonna 2015 toteutetusta Euroopan työolotutkimuksesta saatujen tietojen mukaan etätyötä tekevien työntekijöiden osuus oli korkea Pohjoismaissa – Tanskassa (37 prosenttia) ja Ruotsissa (33 prosenttia) – ja Alankomaissa (30 prosenttia), keskitasolla esimerkiksi Luxemburgissa (26 prosenttia), Ranskassa (25 prosenttia), Virossa (24 prosenttia), Belgiassa (24 prosenttia) ja Suomessa (24 prosenttia) ja alhainen puolessa EU:n jäsenvaltioista, toisin sanoen 12–13 prosenttia (Saksa, Espanja, Bulgaria, Liettua, Romania) tai 7–11 prosenttia (Italia, Tšekki, Puola, Slovakia, Portugali ja Unkari). Todettakoon, että yleisesti ottaen luokka ”satunnainen etätyö” kattaa puolet etätyöntekijöistä, ja hieman alle neljäsosa tekee ”säännöllistä etätyötä” (kotona tehtävä etätyö) (7).

2.12.

Mainittakoon muutamia tuloksia tuoreesta tutkimuksesta (8):

2.12.1.

Vuonna 2019 ainoastaan 5,4 prosenttia työvoimasta 27 jäsenvaltion EU:ssa työskenteli tavallisesti kotoa käsin – osuus pysyi viime vuosikymmenellä käytännössä muuttumattomana. Vuosina 2009–2019 niiden työntekijöiden osuus, jotka tekivät toisinaan etätyötä, nousi kuitenkin vuoden 2009 5,2 prosentista 9 prosenttiin vuonna 2019. ILO:n tutkimusten mukaan etätyötä tekevien osuus (liikkuva etätyö mukaan luettuna) EU:n koko työvoimasta on 8 prosenttia; vastaavat osuudet ovat Yhdysvalloissa 20 prosenttia ja Japanissa 16 prosenttia (9).

2.12.2.

Etätyön yleisyys vaihtelee suuresti aloittain ja ammateittain, ja se on erityisen yleistä tieto- ja teknologia-aloilla ja osaamisintensiivisillä aloilla sekä lisäksi korkean osaamistason ammattilaisten keskuudessa. Jäsenvaltioiden tuotantorakenne, työllisyyden jakautuminen yritysten koon mukaan, itsenäisten ammatinharjoittajien osuus ja työntekijöiden digitaaliset taidot ovat eräitä tekijöitä, jotka selittävät etätyön yleisyyden eroja ja vaihteluja jäsenvaltioiden välillä.

2.12.3.

Erot etätyömahdollisuuksissa ja työntekijöiden saamassa suojelussa voivat lisätä eriarvoisuutta työntekijöiden välillä, myös kun ajatellaan sukupuoliulottuvuutta, jota käsitellään asiakokonaisuuteen SOC/622 kuuluvassa lausunnossa. Tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisu.

2.12.4.

Työntekijöiden digitaalisten taitojen kehittäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vastata teknologisen muutoksen ja uusien työskentelytapojen mukanaan tuomiin haasteisiin (vuonna 2019 alle 25 prosenttia EU:n yrityksistä sai koulutusta digitaalisten taitojen alalla osuuden vaihdellessa Romanian 6 prosentista Suomen 37 prosenttiin).

2.13.

Covid-19-pandemian myötä miljoonat työntekijät Euroopassa ovat siirtyneet työskentelemään kotoa käsin, ja Eurofound arvioi, että noin 40 prosenttia on aloittanut kokoaikaisen etätyön pandemian seurauksena. Useimmissa tapauksissa tämä on pakollista viranomaisten terveysvalvontasyistä tekemien päätösten vuoksi.

2.14.

ETSK viittaa tässä yhteydessä lukuisiin lausuntoihinsa (10), jotka liittyvät työn tulevaisuuteen, digitalisaatioon, työajan järjestämiseen sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen.

3.   Etätyön mahdollisuudet ja riskit

3.1.

Yritysten kannalta etätyö voi parantaa tuottavuutta, mutta se voi synnyttää ongelmia organisaatiokulttuurin ja työn organisoinnin suhteen. Yritysten näkökulmasta etätyön hyödyntämiseen liittyy useita tavoitteita, joista voidaan mainita muun muassa seuraavat (11): i. Organisoidaan työ tulosten pohjalta siten, että työntekijöiden itsenäisyys ja vastuu tuloksista lisääntyy. ii. Työskentelyn tuottavuus ja tehokkuus paranee (vähemmän keskeytyksiä). iii. Säästetään tilaa toimitiloissa/toimistoissa ja vähennetään tiloihin liittyviä kustannuksia. iv. Helpotetaan tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden työhönpääsyä (työntekijät, joilla on hoitovelvoitteita tai liikuntavamma).

3.2.

Työntekijöiden kannalta etätyö voi helpottaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja vähentää työmatkakustannuksia. Yleisesti ottaen etätyö voi mahdollistaa entistä suuremman itsenäisyyden ja parantaa keskittymistä ja tuottavuutta (12). Itsenäisyys ei kuitenkaan aina poista terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja voi jopa johtaa työtahdin kiristymiseen, kun siihen yhdistyy liiallinen työtaakka ja organisaatiokulttuuri, jossa painotetaan kilpailua ja vaaditaan huipputasoisia työsuorituksia, mikä johtaa liialliseen työtaakkaan (josta ei makseta korvausta) ja riittämättömiin lepoaikoihin (13).

3.3.

ETSK korostaa, että etätyö on myönteinen tekijä kestävän kehityksen, talouden hiilestä irtautumisen sekä kaupunkiliikenteen edistämisen kannalta.

3.4.

ETSK toteaa, että etätyö on vähentänyt merkittävästi covid-19-pandemian kielteisiä vaikutuksia. Etätyön huomattava lisääntyminen on mahdollistanut sen, että monet talouden alat ovat pysyneet elinvoimaisina.

3.5.

ETSK toteaa, että työ- ja vapaa-ajan välinen häilyvä raja voi johtaa tosiasiallisen työajan pitenemiseen ja työtahdin kiristymiseen, vaikeuksiin työstä irtautumisessa sekä perheelle jäävän ajan vähenemiseen. Työajan mittaaminen ja seuranta on suuri haaste jäsenvaltioiden työsuojeluviranomaisille, ja siihen on aiheellista vastata asianmukaisesti.

3.6.

Tutkimuksista käy ilmi, että työntekijöille aiheutuu erinäisiä riskejä. Riskit eivät liity ainoastaan eristyksissä olon eri muotoihin – esimerkiksi stressi, masennus ja ahdistus –, vaan myös tuki- ja liikuntaelimistön ongelmiin, päänsärkyyn, väsymykseen, unihäiriöihin ja uusiin digitaalisiin ilmiöihin, kuten virtuaaliseen sairausläsnäoloon. Sairausläsnäolojen vaikutus työelämään vaihtelee. Eurofoundin mukaan osa työntekijöistä suhtautuu siihen kielteisesti, kun taas toiset ovat tyytyväisiä voidessaan työskennellä kotoa käsin sen sijaan, että menisivät työnantajan tiloihin tuntiessaan vointinsa huonoksi. Tämä ei kuitenkaan saisi rajoittaa oikeutta sairauslomaan. Etätyö aiheuttaa myös merkittäviä ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi ammattiyhdistystoiminnan organisoimiseen ja siihen osallistumiseen, näkymättömyyteen, yksityisyyden loukkaamiseen ja työntekijöiden hajallaan olemiseen.

3.7.

ETSK toteaa, että etätyöhön liittyy muitakin riskejä, kuten kyberturvallisuusriskejä, joihin on puututtava asianmukaisesti, jotta voidaan suojella yrityksiä ja etätyöntekijöiden yksityisyyttä. Toinen etätyöhön liittyvä riski on mahdollinen kielteinen vaikutus organisaatiokulttuuriin tavaroita ja palveluja tuottavissa yksiköissä tai yhdistys- ja/tai vapaaehtoistoimintaan liittyvissä rakenteissa.

3.8.

Etätyö edellyttää tieto- ja viestintäteknisiä taitoja, laitteiden ja palvelujen saatavuutta sekä työskentelyyn soveltuvia asuinoloja ja muita olosuhteita, mikä nostaa esiin kysymyksen taloudellisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta.

3.9.

ETSK on tietoinen siitä, että etätyö voi helpottaa tiettyjen syrjittyjen ryhmien, erityisesti vammaisten henkilöiden, raskaana olevien naisten ja yksinhuoltajien, pääsyä työmarkkinoille, sillä he kohtaavat usein rakenteellisia esteitä työllistymisessä.

3.10.

ETSK katsoo, että sääntelyn kannalta olennaista on varmistaa, että etätyö on vapaaehtoista ja että siitä on mahdollista siirtyä pois – paitsi kun pandemian kaltaisissa poikkeustilanteissa viranomaiset määräävät etätyöhön – ja että etätyöntekijöillä on samat yksilölliset ja kollektiiviset oikeudet kuin vastaavilla työntekijöillä yrityksissä, joille he työskentelevät. Etätyöjärjestelyt on myös vahvistettava kirjallisesti. Tarvittaessa on otettava käyttöön erityisiä toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan etätyöntekijöiden oikeuksien toteutuminen ja yhdenvertainen kohtelu suhteessa muihin työntekijöihin.

3.11.

ETSK katsoo, että etätyön sääntelyllä voidaan varmistaa säälliset työolot ja vähentää osaltaan eriarvoisuutta ja työssäkäyvien köyhyyttä (14).

3.12.

ETSK katsoo, että työnantajatahot ovat vastuussa koulutuksesta sekä etätyössä tarvittavien laitteiden tarjoamisesta, asentamisesta ja ylläpidosta. Työnantajan olisi katettava suoraan etätyöstä aiheutuvat kustannukset, erityisesti ne, jotka liittyvät viestintään (kulutushyödykkeet, matkapuhelinyhteydet, internet).

3.13.

On huolehdittava kaikista tarvittavista toimenpiteistä etätyöhön liittyvien tietojen, erityisesti etätyöntekijöiden yksityisten tietojen, suojaamiseksi.

3.14.

ETSK panee merkille, että etätyöntekijöiden toiminnan tarkkailu-, valvonta- ja seurantajärjestelmät ovat yleistyneet merkittävästi suuressa osassa yrityksiä. ETSK suosittaa, että näiden valvontavälineiden käytössä otetaan huomioon tietosuojaperiaatteet ja että sitä tarvittaessa säädellään tulevassa EU:n lainsäädännössä ja/tai käsitellään jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolten jäsenvaltio-, alue-, toimiala- ja yritystasolla käymissä työehtosopimusneuvotteluissa.

4.   Etätyön haasteet

4.1.   Työajan järjestäminen

4.1.1.

ETSK toteaa, että tutkimusten päätelmissä ollaan yksimielisiä etätyön vaikutuksista työaikaan ja mainitaan pitkät työajat etätyön suurimpana haittana (15). Etätyön ansiosta työntekijät pystyvät jäsentämään työpäivänsä ja välttämään matkustamisen kodin ja työpaikan välillä, mutta vastaavasti se johtaa siihen, että työskentely jatkuu illalla ja viikonloppuisin.

4.1.2.

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ovat hiljattain päässeet yhteisymmärrykseen siitä, että säännölliset keskustelut esimiesten ja työntekijöiden ja/tai heidän edustajiensa välillä työajoista ja työprosesseista (16) on yksi niistä toimenpiteistä, joita on tarkasteltava osana sopimuksen perustana olevaa yhteistä kumppanuusprosessia.

4.1.3.

Eurofoundin tutkimuksesta (17) käy ilmi seuraavaa:

4.1.3.1.

Säännöllisessä etätyössä noin 30 prosenttia työntekijöistä työskentelee vapaa-ajalla päivittäin tai useita kertoja viikossa. Noin 50 prosentilla työntekijöistä työ keskeytyy ennakoimattomien työtehtävien hoitamisen takia ja noin 20 prosenttia työntekijöistä työskentelee yli 48 tuntia viikossa (noin 30 prosenttia liikkuvan etätyön tekijöistä ja 10 prosenttia satunnaisen etätyön tekijöistä).

4.1.3.2.

Säännöllisessä etätyössä noin 40 prosentilla työntekijöistä lepoaika jää alle 11 tuntiin (noin 25 prosentilla satunnaisen etätyön tekijöistä ja noin 60 prosentilla liikkuvan etätyön tekijöistä).

4.1.4.

Eurofoundin kyselytutkimusten mukaan työtahdin kiristyminen on yleinen ongelma Euroopan maissa (esimerkiksi 37 prosenttia työntekijöistä mainitsee tiukentuneet määräajat) ja on yleisempää etätyöntekijöiden – erityisesti liikkuvien etätyöntekijöiden – keskuudessa (18).

4.1.5.

On arvioitava tieto- ja viestintäteknisten laitteiden intensiivisen käytön, kuten päätetyöskentelyn tai älypuhelimilla tehtävän työn, vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Kielteiset vaikutukset, joita etätyö voi vahvistaa, ovat psykologinen paine (stressi), silmien rasittuminen, ahdistuneisuus, päänsärky, väsymys, unihäiriöt sekä tuki- ja liikuntaelinongelmat (19).

4.1.6.

Vaikka onkin olemassa etätyöhön sovellettavia eurooppalaisia normeja, on arvioitava, ovatko työaikadirektiivi ja muut kohdassa 2.4 mainitut direktiivit sekä etätyötä koskeva sopimus (2002) ja digitalisaatiota koskeva sopimus (2020) riittäviä etätyöntekijöiden suojelemiseksi (20). ETSK panee tässä yhteydessä merkille EU:n oikeuskäytännön merkityksen, sillä siinä todetaan, että ”[– –] jäsenvaltioiden on [– –] velvoitettava työnantajat ottamaan käyttöön objektiivinen ja luotettava järjestelmä, johon on pääsy ja jonka avulla kunkin työntekijän päivittäin suorittama työaika voidaan mitata” (21). ETSK toteaa, että jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää tällaisen järjestelmän täytäntöönpanoa koskevat erityisjärjestelyt ottaen huomioon mm. toimialojen ja toimintojen väliset erot (22).

4.1.7.

ETSK ehdottaakin, että yritysten on käytettävä etätyön alalla unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sekä alue-, toimiala- ja yritystason työehtosopimusneuvotteluissa saavutettuja sopimuksia noudattaen asianmukaisia mekanismeja, jotka mahdollistavat normaalin työajan ja ylityön mittaamisen.

4.1.8.

ETSK katsoo, että yhdenvertainen kohtelu suhteessa saman yrityksen vastaaviin työntekijöihin kattaa työterveyden ja -turvallisuuden, työn organisoimisen niin, että varmistetaan vastaava työmäärä, sekä ammattijärjestöjen tai työntekijöiden edustajien oikeuden päästä paikkaan, jossa etätyötä tehdään, kansallisten säädösten ja työehtosopimusten asettamissa rajoissa.

4.1.9.

Etätyöntekijöitä ei saa asettaa työelämässä epäedulliseen asemaan. Tämä koskee etenkin heidän urakehitystään, jatkokoulutusta, yrityksen sisäisten tietojen saatavuutta, ammattiyhdistystoimintaa ja -edustusta, erityisiä työntekijöiden oikeuksia (työterveyshuolto, vakuutukset jne.) ja yrityksessä sovellettavien muiden erityisten oikeuksien käyttöä.

4.2.   Työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen

4.2.1.

Yksi etätyön yleistymistä vauhdittava seikka on vaikutelma, että sen avulla voidaan parantaa työ- ja yksityiselämän tasapainoa, lisätä tuottavuutta, parantaa sitoutumista ja vähentää työntekijöiden vaihtuvuutta. Koska kuitenkin on vaikea tehdä lopullisia johtopäätöksiä etätyön vaikutuksista työelämään aihetta käsittelevän nykytutkimuksen pohjalta, todellisuus saattaa olla paljon monimutkaisempi ja monitulkintaisempi kuin tämä sekä työntekijöitä että työnantajia hyödyttävä mahdollinen tilanne – ja mahdollisesti jopa ristiriidassa sen kanssa (23).

4.2.2.

ETSK toteaa, että yhä joustavampien työaikojen ja ILO:n ajaman ihmisarvoista työtä koskevan tavoitteen välillä on ristiriita.

4.2.3.

ETSK painottaa, että työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa kielteiset vaikutukset kärjistyvät etätyöntekijöiden kohdalla ja että ne vaihtelevat myös työntekijän yksilöllisten ominaisuuksien, työkulttuurin ja työn organisoinnin mukaan (24). ETSK katsoo, että alaa säätelevän direktiivin tehokas saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä parantaa varmasti osaltaan etätyöntekijöiden työoloja (25). ETSK kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kyseinen direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti.

4.2.4.

ETSK toteaa, että etätyön vaikutukset työ- ja yksityiselämän tasapainoon ovat erittäin moniselitteisiä tai jopa ristiriitaisia ja edellyttävät lisätutkimuksia palkkatyön ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (26).

4.2.5.

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että työntekijöille ja esimiehille on annettava asianmukaista koulutusta etätyön hallinnoinnin hyvistä käytännöistä sekä oikeudellisten normien ja sopimussääntöjen noudattamisesta erityisesti, kun kyse on työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen edistämisestä.

4.2.6.

ETSK kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan riittäviä investointeja, jotta voidaan luoda ja/tai kehittää laadukkaita vanhusten ja lasten hoivapalveluja, jotka ovat kaikkien saatavilla ja joiden avulla voidaan osaltaan varmistaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen.

4.3.   Oikeus olla tavoittamattomissa

4.3.1.

ETSK on tietoinen siitä, että ainaisen käytettävissä olemisen kulttuuri sekä etätyötä tekevien jatkuva tavoitettavissa oleminen ja levon puute aiheuttavat merkittäviä fyysisiä ja psykososiaalisia riskejä (27). Tavoitettavissa oleminen tekee palkkatyön ja yksityiselämän välisestä rajanvedosta vaikeaa.

4.3.2.

Näiden kielteisten vaikutusten rajoittamiseksi jäsenvaltiot ovat ottaneet hiljattain käyttöön toimintapolitiikkoja – vaikkakin erilaisin lähestymistavoin – ja/tai työmarkkinaosapuolet ja yritykset ovat toteuttaneet toimia, jotka liittyvät oikeuteen olla tavoittamattomissa, jotta työntekijöitä voitaisiin suojella vapaa-ajallaan.

4.3.3.

Jatkuvalla tavoitettavissa olemisella on kielteisiä seurauksia. Naiset ovat muita heikommassa asemassa, sillä he kantavat taakan palkattomasta kotitaloustyöstä sekä lasten, vanhusten tai sairaiden hoitamisesta (28).

4.3.4.

Lainsäädäntö kattaa valtaosan etätyöhön liittyvistä aiheista, joten sen tehokas täytäntöönpano on edelleen erittäin merkityksellistä. Unionin tasolla allekirjoitettiin kesäkuussa 2020 digitalisaatiota koskeva puitesopimus. Siinä määrätään muun muassa menettelyistä, jotka koskevat oikeutta olla tavoittamattomissa, lainsäädännön, työehtosopimusten ja muiden sopimusmääräysten mukaisten työaikasäännösten noudattamisesta sekä siitä, ettei työntekijä ole velvollinen olemaan työnantajien tavoitettavissa työajan ulkopuolella. ETSK toteaa, että työmarkkinaosapuolet panevat parhaillaan kyseistä sopimusta täytäntöön jäsenvaltiotasolla. On kuitenkin edelleen mahdollista käynnistää SEUT-sopimuksen määräysten (151 artikla ja sitä seuraavat artiklat) mukaisesti lainsäädäntöaloite, jotta voidaan suojata työntekijöiden oikeus olla tavoittamattomissa ja panna se täytäntöön ja estetään heidän työolojensa heikentyminen.

4.3.5.

Jäsenvaltioissa on eriäviä näkemyksiä siitä, miten oikeus olla tavoittamattomissa toteutetaan (29). Neljä maata (Belgia, Espanja, Italia ja Ranska) on ottanut käyttöön asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Kahdessa maassa on joko käsitelty säädösehdotuksia (Portugali) tai toteutettu kuulemisprosessi (Alankomaat), mutta asiasta ei ole säädetty laissa. Muissa jäsenvaltioissa näkemykset eroavat toisistaan: eräissä tapauksissa ammattijärjestöt kannattavat erillistä lainsäädäntöä, koska nykyisen lainsäädännön ei katsota riittävän; toisissa tapauksissa näkemyksenä on, että työehtosopimusneuvottelut ovat paras sääntelymuoto; eräissä tapauksissa työaikaa sääntelevän lainsäädännön katsotaan riittävän tarkoitusta varten.

4.3.6.

Tämä tilanne huomioon ottaen ETSK pitää tervetulleena Euroopan parlamentin 21. tammikuuta 2021 antamaa päätöslauselmaa, jonka Euroopan komissio on ottanut huomioon 4. maaliskuuta julkaistussa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan toimintasuunnitelman etätyötä ja oikeutta olla tavoittamattomissa käsittelevässä luvussa (30). ETSK katsoo tässä yhteydessä, että oikeutta olla tavoittamattomissa olisi käsiteltävä asianmukaisesti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa.

4.3.7.

ETSK korostaa, että tältä osin ylityö ei sinänsä ole ongelma, kunhan siinä noudatetaan vahvistettuja sääntöjä, erityisesti sen enimmäismäärää, ja taataan, että kaikesta tehdystä työstä maksetaan korvaus kunkin maan lainsäädännön mukaisesti.

5.   Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten toimet

5.1.

ETSK huomauttaa, että on lisättävä etätyötä koskevan tilastotiedon määrää ja laatua – sekä tutkimusta –, jotta voidaan kartoittaa parhaat käytännöt ja analysoida etätyön vaikutuksia työntekijöiden elämään, yrityksiin ja yhteiskuntaan. ETSK kehottaa Euroopan komissiota parantamaan etätyöstä ja sen vaikutuksista tehtävää tutkimusta, edistämään jäsenvaltioiden välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa työajan järjestämisestä, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta ja oikeudesta olla tavoittamattomissa sekä tukemaan tarvittavaa osaamisen siirtämistä ja sen kehittämistä eri tasojen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työehtosopimusneuvotteluja kunnioittaen.

5.2.

ETSK korostaa, että vuosina 2002 ja 2020 tehdyt sopimukset sisältävät keskeiset periaatteet, joiden avulla voidaan hyödyntää etätyön myönteisiä vaikutuksia ja minimoida sen kielteiset vaikutukset.

5.3.

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan vuoden 2002 sopimuksen ja vuoden 2020 sopimuksen täytäntöönpanoa ja tarvittaessa mukauttamaan nykyistä sääntelyä pandemiasta saatujen kokemusten pohjalta sekä kehittämään uutta sääntelyä etätyön hyvien puolien edistämiseksi ja työntekijöiden perusoikeuksien suojelemiseksi. Tahti, jolla teknologia muuttuu työelämässä ja käyttöön otetaan uusia työskentelytapoja, kiihtyy kaiken aikaa, ja saattaa olla tarpeen varmistaa, että säännöt ja käytännöt soveltuvat tulevaisuuden uudenlaisiin olosuhteisiin.

5.4.

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden on yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa turvattava asianmukaiset kansalliset etätyöpuitteet, joissa määritellään pelisäännöt tämän työskentelymuodon käyttöönotosta kiinnostuneille yrityksille ja työntekijöille, ottamalla huomioon edellä mainitut sopimukset.

5.5.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä ennen kaikkea työajan järjestämiseen, työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviin riskeihin, työ- ja yksityiselämän yhteensovittamiseen, oikeuteen olla tavoittamattomissa ja työntekijöiden oikeuksien toteutumiseen etätyössä.

5.6.

ETSK on vakuuttunut siitä, että etätyöhön liittyviä ongelmia on käsiteltävä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden suuntaviivojen puitteissa.

5.7.

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen ja osallistaminen kaikilla tasoilla, myös työehtosopimusneuvottelujen kautta, on olennaisen tärkeää tasapainoisten, ihmisarvoisten ja oikeudenmukaisten ratkaisujen löytämiseksi.

5.8.

ETSK katsoo, että etätyön vaikutuksia koskevien tutkimusten pohjalta on käynnistettävä Euroopan komission, ILO:n ja OECD:n yhteinen prosessi ILO:n yleissopimuksen laatimiseksi etätyöstä. ETSK katsoo myös, että säällisten etätyöolosuhteiden olisi oltava osa ihmisarvoista työtä koskevaa ILO:n ohjelmaa ja vastaavia kansallisia ohjelmia.

---

(1)  Soojung-Kim Pang, A. (2017), Rest – Why you get more done when you work less.

(2)  EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9.

(3)  EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(4)  EUVL L 186, 11.7.2019, s. 105.

(5)  EUVL L 188, 12.7.2019, s. 79.

(6)  Eurofound & ILO, Working anytime, anywhere: The effects on the world of work (2017), s. 51 (jäljempänä ”Eurofound & ILO, 2017”).

(7)  Euroopan komissio, Telework in the EU before and after the COVID-19: where we were, where we head to, Science for Policy Briefs, 2020.

(8)  Sama kuin edellä.

(9)  ILO, Telework in the 21st century, 2019, s. 294

(10)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 44, EUVL C 197, 8.6.2018, s. 45, EUVL C 237, 6.7.2018, s. 8, EUVL C 367, 10.10.2018, s. 15, EUVL C 440, 6.12.2018, s. 37, EUVL C 232, 14.7.2020, s. 18

(11)  Eurofound & ILO, 2017, s. 51.

(12)  Eurofound, Telework and ICT-based mobile work: flexible working in the digital age, 2020 (jäljempänä muodossa ”Eurofound, 2020”), s. 53.

(13)  Eurofound & ILO, 2017, s. 40.

(14)  Ks. Euroopan parlamentin äskettäin antama päätöslauselma

(15)  Telework in the 21st century, ILO, 2019, s. 298.

(16)  Euroopan tason työmarkkinaosapuolten välinen puitesopimus digitalisaatiosta, kesäkuu 2020, s. 10.

(17)  Further exploring the working conditions of ICT-based mobile workers and home-based teleworkers, työasiakirja, 2020, s. 23.

(18)  Eurofound, 6th European Working Conditions Survey, Overview report, 2016 s. 47. Ks. myös edellinen alaviite.

(19)  Etätyön vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin ks.: Eurofound, 2020, s. 27.

(20)  Eurofound, 2020, s. 54.

(21)  Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-55/18, ECLI:EU:C:2019:402, kohta 60. Muuta etätyöhön liittyvää oikeuskäytäntöä: asiat C-518/15,C-344/19, C-580/19, C-214/20 ja C-84/94

(22)  Ks. edellä mainittu asia C-55/18, ECLI: EU:C:2019:402, kohta 63.

(23)  Telework in the 21st century, ILO, 2019, s. 302.

(24)  Pääasiallinen lähde: Eurofound, 2020, s. 13.

(25)  Eurofound, 2020, s. 54.

(26)  Eurofound & ILO, 2017, s. 33 ja 40.

(27)  Eurofound & ILO, 2017, s. 37.

(28)  Ks. ETSK:n lausunto, asiakokonaisuus SOC/662 (ks. tämän virallisen lehden sivu 13)

(29)  Pääasiallinen lähde: Eurofound, 2020, s. 13.

(30)  Ks. Euroopan parlamentin äskettäin antama päätöslauselma

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Etätyö ja sukupuolten tasa-arvo – edellytykset sille, ettei etätyö lisää palkattoman hoiva- ja kotityön epätasaista jakautumista naisten ja miesten välillä ja että sen avulla voidaan edistää sukupuolten tasa-arvoa”

(puheenjohtajavaltio Portugalin pyytämä valmisteleva lausunto)

(2021/C 220/02)

Esittelijä:	Milena ANGELOVA
Toinen esittelijä:	Erika KOLLER

Neuvoston puheenjohtajavaltion Portugalin esittämä lausuntopyyntö	26.10.2020 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	11.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	219/10/18

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

Etätyö on hyvin tunnettu työmuoto, ja covid-19-pandemia on lisännyt huomattavasti sen käyttöä, minkä johdosta yli kolmannes työntekijöistä työskentelee kotoa käsin. Naiset tekevät etätyötä miehiä enemmän (1). Koska naiset huolehtivat yleensä suurimmasta osasta hoiva- ja kotityöstä, he ovat nähneet etätyön ainoana mahdollisuutena tämän palkattoman työn ja palkkatyön yhdistämiseen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kiinnittää huomiota siihen riskiin, että etätyötä käytetään mahdollisuutena huolehtia kaksinkertaisesta työtaakasta eli palkkatyöstä ja palkattomasta työstä. ETSK suhtautuukin myönteisesti Euroopan komission kampanjaan sukupuolistereotypioiden torjumiseksi (2), vahvistaa, että tarvitaan kulttuurista muutosta ja että on poistettava mahdolliset rakenteelliset esteet palkattoman kotitaloustyön tasapuolisemman jakautumisen saavuttamiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön.

1.2.

Pandemia on poikkeuksellinen tilanne, joten on tarpeen arvioida etätyön ja sukupuolten tasa-arvon välisiä yhteyksiä yleisemmästä ja pidemmän aikavälin näkökulmasta. Etätyö on pandemian aikana ollut mahdollisuuksien mukaan pakollista terveydensuojelutoimenpiteenä, ja siihen on liittynyt monia poikkeuksia ja rajoituksia. Etätyötä tehdään normaalioloissa yleensä vapaaehtoisesti työn järjestämiseksi siten, että se vastaa parhaiten yritysten ja organisaatioiden yleisiä tavoitteita ja tarpeita, ottaen samalla huomioon sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeet ja noudattaen niin EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntö- ja sääntelykehystä (3) kuin työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tuloksia sekä työ- ja työehtosopimuksissa vahvistettuja käytännön järjestelyjä.

1.3.

Etätyö tarjoaa monia mahdollisuuksia sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, ja sen avulla voidaan esimerkiksi parantaa työmarkkinoille osallistumista, lisätä joustavuutta työajan organisoinnissa ja palkattomien hoivavelvoitteiden ja palkkatyön yhdistämisessä ja parantaa näin työmarkkinoille osallistumista, lisätä tuottavuutta korkeamman suoritustason ansiosta, parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellista yhteensovittamista ilman, että on tarpeen muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja säästää aikaa ja kustannuksia työmatkaliikenteen loppumisen tai vähentymisen ansiosta. Samaan aikaan etätyöhön liittyy riskejä, kuten seuraavista seikoista johtuvia mahdollisia haasteita: työntekijän muuttuminen näkymättömäksi työyhteisössä, virallisten ja epävirallisten tukirakenteiden ulkopuolelle jääminen, henkilökohtaisten kontaktien puuttuminen työtovereiden kesken, tiedon sekä ylennys- ja koulutusmahdollisuuksien ulkopuolelle jääminen, sukupuolten epätasa-arvon mahdollinen paheneminen ja väkivallan ja häirinnän uhan lisääntyminen. Naisten kohdalla tämä voi kärjistää nykyistä sukupuolten epätasa-arvoa. Tällaisten riskien vähentäminen onnistuneesti edellyttää asianmukaista tasa-arvoanalyysiä, sillä jopa politiikat, jotka saattavat näyttää sukupuolineutraaleilta, voivat todellisuudessa olla sukupuolisokeita ja vaikuttaa kielteisesti naisiin, joten on pyrittävä kaikin tavoin saamaan aikaan myönteisiä vaikutuksia.

1.4.

ETSK panee merkille etätyötä koskevat nykyiset oikeudelliset ja lisäpuitteet, joihin kuuluvat työaikadirektiivi, työturvallisuutta ja -terveyttä koskeva direktiivi, työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskeva direktiivi sekä Euroopan tason työmarkkinaosapuolten itsenäiset puitesopimukset etätyöstä vuodelta 2002 ja digitalisaatiosta vuodelta 2020. Komitea toteaa myös, ettei etätyötä varten ole olemassa konsolidoituja eurooppalaisia puitteita. Euroopan parlamentin mukaan ”tarvitaan lainsäädäntökehystä etätyötä koskevien ehtojen sääntelemiseksi koko EU:ssa, jotta voidaan varmistaa kunnolliset työolot ja -ehdot digitaalitaloudessa ja näin edistää eriarvoisuuden vähentämistä ja työssäkäyvien köyhyyden käsittelemistä”. ETSK suosittaakin, että nykyisiä sääntöjä arvioidaan niiden tehokkuuden määrittämiseksi ottaen huomioon etätyön nopea lisääntyminen, tietoisuus uusista riskeistä ja saadut kokemukset. Lisäksi komitea kehottaa työmarkkinaosapuolia tarkistamaan etätyötä koskevaa puitesopimusta vuodelta 2002 ja antamaan sille uutta pontta.

1.5.

Työmarkkinaosapuolet voivat edistää merkittävästi etätyötä esimerkiksi työehtosopimusneuvottelujen avulla siten, että tuetaan sukupuolten tasa-arvoa, työhyvinvointia ja tuottavuutta. Kun otetaan huomioon työpaikkojen laaja kirjo, parhaat tulokset voidaan saavuttaa räätälöidyillä toimenpiteillä yritys- ja työpaikkatasolla. Vaikka työnantajat päättävät itse työn organisoinnista, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeä keino käsitellä työpaikoilla sellaisia kysymyksiä kuin palkat, työajat, saavutettavuussäännöt, työterveys ja -turvallisuus sekä osaamisen kehittäminen etätyön yhteydessä.

1.6.

Sukupuolineutraalin etätyön perusedellytyksiä on tarvittavien teknologioiden, välineiden ja taitojen saatavuus. ETSK toistaa kehotuksensa investoida digitaaliseen infrastruktuuriin ja kaikkien ulottuvilla oleviin yhteyksiin, mukaan luettuina paikalliset yhteiset tilat, jotka helpottavat etätyötä kodin ulkopuolella, sekä digitaalisten taitojen parantamiseen kiinnittäen erityistä huomiota naisiin, jotta nämä voivat osallistua täysipainoisesti työmarkkinoille. Lisäksi on poistettava kaikenlaiset digitaalisen kuilun muodot (4).

1.7.

Sukupuolten tasa-arvoisen etätyön ja yleensäkin työnteon edellytyksiä ovat lapsille, henkilöille, joilla on erityistarpeita, ja ikääntyneille henkilöille tarjolla olevien hoivainfrastruktuurin ja -palvelujen saatavuus, saavutettavuus ja kohtuuhintaisuus. ETSK peräänkuuluttaa hoivaa koskevaa Euroopan laajuista sopimusta (Care Deal for Europe), jonka avulla voidaan varmistaa laadukkaampien palvelujen tarjoaminen kaikille koko elämän ajan. Komitea kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan laadukkaiden, kohtuuhintaisten, saavutettavissa olevien ja monipuolisten hoivapalvelujen saatavuuden ja investoimaan niihin, jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset tarpeet ja tilanteet.

1.8.

Etätyöhön liittyy riski siitä, että työntekijästä tulee näkymätön työyhteisössä ja että tämä jää virallisten ja epävirallisten tukirakenteiden ja tiedon ulkopuolelle ja ilman henkilökohtaisia kontakteja kollegoihin. Tämä voi johtaa siihen, ettei työntekijää oteta huomioon ylentämis- ja koulutusmahdollisuuksien yhteydessä ja ettei tällä ole tärkeää tietoa palkoista ja olemassa olevista työntekijöiden oikeuksista. Naisten kohdalla tämä saattaa kärjistää sukupuolten eriarvoisuutta, kuten sukupuolten palkkaeroa. Palkkauksen läpinäkyvyyttä koskeva direktiiviehdotus, jonka Euroopan komissio julkaisi 4. maaliskuuta 2021, saattaa olla yksi tärkeä keino puuttua näkymättömyydestä johtuvaan tiedonpuutteeseen.

1.9.

Jotta yksityisen sektorin innovointi ja investoinnit uusiin menetelmiin voitaisiin mahdollistaa ja niihin voitaisiin kannustaa ja jotta voitaisiin luoda uusia työpaikkoja osallistavan työllisyyden pohjalta, on olennaisen tärkeää, että EU tarjoaa suotuisat olosuhteet yrittäjyydelle ja liiketoiminnalle ja edistää digitalisaatiota erityisesti mikro- ja pk-yrityksissä. Myös julkinen sektori on merkittävä työnantaja, ja tarvitaankin asianmukaisia investointeja, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset työolot ja -ehdot ja infrastruktuurin nykyaikaistaminen digitalisaation tavoitteiden saavuttamiseksi. Julkisen ja yksityisen sektorin tiivistä ja sujuvaa yhteistyötä tarvitaan myös käytännössä digitaalisen infrastruktuurin, koulutuksen, terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla.

1.10.

ETSK kehottaa tutkimaan etätyön sukupuolivaikutuksia ja edellytyksiä olosuhteissa, joissa pandemia ei ole hallitseva tekijä, ja ottamaan huomioon talouden ja yhteiskunnan eri alojen pitkän aikavälin kehityksen sekä keräämään ja levittämään nykyisiä hyviä käytäntöjä kaikkialla EU:ssa. Näin mahdollistettaisiin sukupuolinäkökulman huomioon ottava toimintamalli pyrittäessä tarvittaviin teknisiin ja sosiaalisiin innovaatioihin sen varmistamiseksi, että etätyö edistää osaltaan sukupuolten tasa-arvoa (5).

1.11.

Koska yhteiskunnalliset perinteet ja yksilöiden asenteet määrittävät etätyön vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon, ETSK kehottaa toteuttamaan kohdennettuja toimia ja kampanjoita stereotyyppisen ajattelun vähentämiseksi ja siitä eroon pääsemiseksi. ETSK kehottaa työmarkkinaosapuolia ja Euroopan ja jäsenvaltiotason kansalaisyhteiskunnan organisaatioita edistämään aktiivisesti stereotypioista poikkeavia perherooleja sekä stereotypioista poikkeavia naisten ja miesten opiskelu-, ammatti- ja työpaikkavalintoja.

1.12.

ETSK kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden päättäjiä käymään vuoropuhelua ja tekemään yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, jotta voidaan kaikin tavoin torjua kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja työpaikalla, kotona ja verkossa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita myös ratifioimaan pikaisesti väkivaltaa ja häirintää koskevan ILO:n yleissopimuksen (nro 190) vuodelta 2019 sekä Istanbulin yleissopimuksen.

2.   Yleistä

2.1.

ETSK on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Portugalin aloitteeseen pyytää kahta toisiaan täydentävää valmistelevaa lausuntoa, jotta voidaan arvioida syvällisemmin etätyötä ja tutkia pandemian aikana saatuja kokemuksia. Näin voitaisiin myös ohjata paremmin työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja edistää hyviä käytäntöjä etätyön käyttöönottamiseksi. Kyseisiä lausuntoja hyödynnetään tulevissa ehdotuksissa neuvoston päätelmiksi vuoden 2021 alkupuoliskolla.

2.2.

Talouden ja yhteiskunnan nopea digitalisaatio, jota covid-19-pandemia on huomattavasti nopeuttanut, on vauhdittanut etätyön käyttöönottoa: heinäkuussa 2020 työntekijöistä 34 prosenttia työskenteli kotoa käsin kokonaan ja 14 prosenttia osittain (6). Etätyön huomattava yleistyminen liittyy siis pandemiaan, mutta on kiinnitettävä huomiota myös tavanomaisiin etätyöoloihin, joihin pandemia ei vaikuta.

2.3.

Sukupuolten tasa-arvo riippuu monista tekijöistä, ja etätyöllä on erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon liittyvien vaikutusten ohella, mutta tässä valmistelevassa lausunnossa tarkastellaan puheenjohtajavaltio Portugalin pyynnön mukaisesti nimenomaan etätyön ja sukupuolten tasa-arvon välisiä yhteyksiä. Tarkoituksena on löytää tapoja tehdä etätyöstä keino sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja välttää palkattoman hoiva- ja kotityön epätasaisen jakautumisen kärjistyminen naisten ja miesten välillä, sillä etätyöhön voi liittyä sukupuolten tasa-arvon kannalta niin hyötyjä kuin haittoja. ETSK korostaa tarvetta valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo päätöksenteossa, jotta voidaan lieventää riskejä ja tarttua mahdollisuuksiin.

2.4.

Etätyön potentiaalin hyödyntäminen ja siihen liittyvien riskien lieventäminen edistävät osaltaan sukupuolten tasa-arvon alalla saavutettujen globaalien tulosten säilyttämistä (7). Vaikka miehet tekevät naisia todennäköisemmin liikkuvaa työtä työnantajan toimitilojen ulkopuolella, naiset tekevät etätyötä miehiä useammin kotona. Tämä selittyy jossain määrin maa- ja kulttuurikohtaisilla sukupuolirooleilla sekä työ- ja perhe-elämän malleilla (8). Naiset tekevät kotitalouksissa yleensä suurimman osan palkattomasta hoivatyöstä (9), ja vaikka se on sosioekonomisen elämän olennainen osa, sitä ei tunnusteta sellaiseksi. Etätyö voi osaltaan parantaa työ- ja yksityiselämän tasapainoa, mutta se uhkaa myös sälyttää naisille entistä suuremman osan palkattomasta kotityöstä, samalla kun he joutuvat alttiiksi muille vaaroille, kuten perhe- tai verkkoväkivallalle, tai jäävät paitsi uramahdollisuuksista.

2.5.

Sekä yhteiskunnan kokonaisuudessaan että yritysten on kaikin mahdollisin tavoin pyrittävä poistamaan tällaiset sukupuolistereotypiat ja tunnustettava naiset täysiarvoisiksi työntekijöiksi monien muiden rooliensa ja ominaisuuksiensa lisäksi. Tällaisten ennakkoluulojen taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset yhteiskunnalle ovat erittäin korkeat. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tulisi kaikilla aloilla toimia edelläkävijänä tässä ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien mutta myös Euroopan talouden kannalta olennaisessa kysymyksessä (10).

2.6.

Etätyön vaikutuksia arvioitaessa on tärkeää huomata, että pandemian vaikutukset saattavat poiketa huomattavasti normaaliolojen vaikutuksista. On todennäköistä, että etätyön hyödyt ja haitat tulevat selvemmin esiin pandemian aikana, kun etätyö on ollut pakollista ja ihmisten elämää on monella tapaa rajoitettu ja kun koti on ollut kaikkien perheenjäsenten yhteinen työ-, opiskelu- ja asumistila. Arvioitaessa etätyön vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon ja työelämään on näin ollen otettava lyhyen aikavälin näkökulman ohella huomioon ennen kaikkea pitkän aikavälin näkökulma ja kiinnitettävä myös asianmukaista huomiota tavanomaisten työolojen ja -ehtojen tarjoamiseen etätyön aikana. Normaaliaikoina etätyön olisi perustuttava yhteiseen sopimukseen ja vapaaehtoisuuteen, ja kaikista sen käytännön järjestelyistä olisi sovittava sopimuksessa ja/tai työehtosopimuksissa.

2.7.

ETSK toteaa tässä yhteydessä myös, että tietyillä lausunnossa tarkastelluilla elementeillä voidaan osaltaan edistää Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamaa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa, erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita 5 (sukupuolten tasa-arvo) ja 8 (ihmisarvoinen työ ja talouskasvu). Tavoitteella 5 pyritään poistamaan kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan muodot sekä edistämään palkattoman hoiva- ja kotityön tunnustamista ja arvostamista asettamalla käyttöön julkisia palveluja, infrastruktuuria ja sosiaalisen suojelun politiikkoja sekä edistämällä jaettua vastuuta kotitaloudessa ja perheessä. Tavoitteena on myös mahdollistavan teknologian, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan, käyttö naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteella 8 pyritään jatkuvaan, osallistavaan ja kestävään talouskasvuun, tuottavaan täystyöllisyyteen sekä ihmisarvoiseen työhön kaikille, ja siinä tähdätään tuottavuuden lisäämiseen esimerkiksi teknologisten parannusten ja innovoinnin avulla.

3.   Pandemian opetukset: sukupuolinäkökulma

3.1.

Etätyön sukupuoliulottuvuutta tarkasteltaessa pandemiasta voidaan ottaa opiksi. Pandemia korostaa naisten merkitystä taloudessa keskeisinä hoivatyöntekijöinä, jotka useimmiten työskentelevät etulinjassa (11). Tutkimuksista (12) ilmenee, että pandemia on kärjistänyt monelta osin nykyistä sukupuolten välistä rakenteellista eriarvoisuutta työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa ja että se on vaikuttanut naisiin suhteettomasti. Tässä luvussa tarkastellaan eräitä keskeisiä havaintoja (pääasiassa kotoa käsin tehdystä) etätyöstä pandemian aikana, sillä sukupuolinäkökulman huomioon ottamista voidaan hyödyntää sukupuolten tasa-arvon edistämiseen.

3.2.

Etätyö on ollut mahdollisuuksien mukaan pakollista pandemian torjumiseksi, mutta kaikki työntekijät eivät ole voineet tehdä etätyötä. Etätyö on ollut yleisempää kaupungeissa kuin maaseudulla ja niiden henkilöiden keskuudessa, joilla on korkea-asteen koulutus. Etätyön tekeminen vaihtelee myös aloittain, ja etätyö on yleisempää koulutuksen, rahoituspalvelujen ja julkishallinnon aloilla ja vähäisempää terveydenhuollossa, liikenteessä, maataloudessa, kaupassa ja hotelli- ja ravintola-alalla (13). Tuoreet tutkimukset tarjoavat tietoa siitä, mitkä ammatit soveltuvat etätyöhön, mutta lisäanalyysit ovat tarpeen (14). On myös selvää, että kaikkea työtä ei voi tehdä etäältä käsin ja eräissä tapauksissa etätyötä voidaan soveltaa vain hyvin rajoitetusti (15).

3.3.

Pandemian aikana naiset ovat tehneet etätyötä miehiä enemmän. Vaikka viikoittaista työaikaa on lyhennetty enemmän miesten kuin naisten osalta kyseisenä aikana, työssäkäyvät naiset lopettivat todennäköisemmin työnsä tilapäisesti (lomautus). Todennäköinen syy tähän on se, että työssäkäyvät naiset ja äidit ovat pääosin huolehtineet lisääntyneestä kotityöstä covid-19-pandemian aikana työpaikkojen, koulujen ja päiväkotien sulkeuduttua. Jos kahden työssäkäyvän kotitalouksissa oli mahdollisuus valita, naiset hyödynsivät miehiä todennäköisemmin lomautusmahdollisuutta (16). Saatavilla olevien lastenhoitopalvelujen ja muiden hoivapalvelujen suppeampi tarjonta sekä lastentarhojen ja muiden hoivalaitosten joustamattomuus pahensivat monissa jäsenvaltioissa entisestään vanhempien tilannetta, mikä vaikutti eniten naisiin ja äiteihin.

3.4.

Kaikista etätyöntekijöistä neljännes oli alle 12-vuotiaiden lasten vanhempia, ja heistä 22 prosenttia kamppaili ”huomattavasti muita ryhmiä enemmän voidakseen keskittyä työhön ja saavuttaakseen asianmukaisen työ- ja yksityiselämän tasapainon” (17). Erityisesti hoivavelvollisuuksista huolehtivien naisten työntekoa kotoa käsin haittasivat useat tekijät, kuten keskeytyksettömän työnteon edellyttämän hiljaisen tilan puute, mutta myös työntekoon käytettävissä olevan ajan puute yhdistettynä taipumukseen pidentää työpäivää, olla tavoitettavissa jopa kellon ympäri ja jättää noudattamatta saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tapoja. Tämä edellyttää asianomaisen voimassa olevan lainsäädännön parempaa täytäntöönpanoa ja valvonnan tehostamista työsuojelutarkastuksilla sekä nykyisen kehyksen asianmukaisuuden arviointia. Yksinhuoltajat, joista EU:ssa on naisia 85 prosenttia, olivat erityisen hankalassa asemassa, koska heidän oli pandemian vuoksi entistäkin vaikeampaa tasapainottaa työ- ja yksityiselämää (18).

3.5.

On myös viitteitä siitä, että korkeaa ammattitaitoa edellyttävillä vaativilla ja kilpailuilla aloilla työskentelevät naiset, kuten tutkijat, kärsivät tilanteesta mieskollegojaan enemmän (19), koska palkaton hoiva- ja kotityö alensi heidän suorituskykyään ja heikensi edelleen heidän uranäkymiään. Yhtä lailla pk-yrityksiä luotsaavat naisyrittäjät kokivat taloudellisten ongelmien ohella huomattavia aikapaineita pyrkiessään ylläpitämään yritystoimintaansa sulkutoimien aikana (20).

3.6.

Pandemia on myös lisännyt hälyttävästi naisiin kohdistuvaa sekä fyysistä että verkkoväkivaltaa, ja verkkoväkivallan uhrit ovat aiempaa huomattavasti enemmän mahdollisen avun resurssien ja sen tarjoamien mahdollisuuksien ulottumattomissa (21). Perheväkivalta on lisääntynyt kolmanneksella pandemian aikana, jolloin on mahdollisuuksien mukaan ollut välttämätöntä pysyä kotona ja työskennellä kotoa käsin pandemian leviämisen estämiseksi (22). On myös käynyt ilmi, että etätyö on johtanut työhön liittyvän seksuaalisen häirinnän yleistymiseen verkossa.

4.   Etätyön mahdollisuudet, riskit ja edellytykset

4.1.

Etätyön mahdollisimman tehokas hyödyntäminen sukupuolten tasa-arvon ja työ- ja yksityiselämän tasapainon edistämiseksi edellyttää, että tarkastellaan kattavasti sen mahdollisia hyötyjä ja riskejä naisten ja miesten kannalta. Ilman asianmukaista tasa-arvoanalyysiä sukupuolineutraalilta vaikuttava toimintapolitiikka saattaa itse asiassa olla sukupuolisokeaa ja vaikuttaa kielteisesti naisiin.

4.2.

Etätyön tarjoamia mahdollisuuksia ovat muun muassa seuraavat: — joustavuuden lisääntyminen työajan organisoinnissa ylipäätään, ja tietyssä määrin lisämahdollisuuksien tarjoutuminen työntekijöille ajankäytön järjestämiseen odotettujen tulosten saavuttamiseksi — joustavuuden lisääntyminen palkattomien hoivavelvoitteiden ja palkkatyön yhdistämisessä – saattaa edistää osallistumista työmarkkinoille — mahdollisuus lapsiin tai huollettaviin perheenjäseniin liittyvän hoivatyön tasapuolisempaan jakamiseen, kun molemmat vanhemmat tekevät etätyötä — yhteiskunnassa tai työpaikalla olevien esteiden rajoittamien henkilöiden, esimerkiksi vammaisten henkilöiden, parempi osallistaminen työmarkkinoille — tuottavuuden lisääntyminen korkeamman suoritustason ansiosta — työvoiman kysynnän ja tarjonnan välisen alueellisen yhteensovittamisen paraneminen ilman, että on tarpeen muuttaa toiselle paikkakunnalle – voisi johtaa työpaikkojen alueellisen jakautumisen muutokseen kaupunkien ja maaseudun välillä (23) — ajan ja kustannusten säästyminen työmatkaliikenteen loppumisen tai vähentymisen ansiosta.

4.3.

Etätyöhön voi myös liittyä riskejä, jotka tulevat useimmiten esiin seuraavien haasteiden yhteydessä: — etätyötilan järjestäminen ja työhön keskittyminen erityisesti silloin, kun muut perheenjäsenet työskentelevät tai opiskelevat kotoa käsin ja koti on liian pieni erillisen työtilan järjestämiseksi — asianmukaisten toimistokalusteiden, myös ergonomisten kalusteiden, ja erityisten tai mukautettujen laitteiden ja ohjelmien saatavuus sekä koulutukseen pääsy — henkilökohtaisten kontaktien ja työtovereiden keskinäisen yhteishengen puute ja riski muuttua ”näkymättömäksi” työyhteisössä — stereotyyppisiin työ- ja perherooleihin perustuvan hoiva- ja kotityön epätasaisen jakautumisen vahvistuminen — sukupuoleen perustuvan väkivallan ja häirinnän, myös verkkohäirinnän, lisääntyminen ja sosiaalisen tuen puuttuminen eristyksen aikana — liikkumisen puute ja päivittäisten rutiinien ja tottumusten keskeytyminen, paine yhdistää työ ja kodin asettamat velvoitteet sekä työ- ja yksityiselämän välisten rajojen hämärtyminen – voi aiheuttaa psyykkisiä ja fyysisiä terveysongelmia, kuten työuupumistapausten lisääntymistä — uusien valvontamahdollisuuksien ja henkilötietojen väärinkäyttö — haasteet valvoa työoloja ja -ehtoja työskenneltäessä kotoa käsin – sekä työnantajien että ammattiliittojen kannalta — kyberturvallisuuteen ja yleiseen tietosuoja-asetukseen liittyvät kysymykset — sosiaalisen kontrollin lisääntyminen — riski työpäivän jatkumisesta pidempään sekä liian lyhyet lepojaksot, mikä johtuu saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon käytänteiden noudattamatta jättämisestä — ammattiliittojen vaikeudet tai kyvyttömyys suojella työntekijöiden oikeuksia — epävarmuus työnantajan vastuusta varmistaa työterveys ja -turvallisuus, työolot ja -ehdot sekä työehtosopimusten noudattaminen.

4.4.

Etätyön konkreettisimmat edellytykset liittyvät tarvittavan infrastruktuurin ja teknologian saatavuuteen. Yhä laajemmin saatavilla olevat yhteydet eivät ole kaikkien ulottuvilla – tietyillä naisryhmillä (esimerkiksi iäkkäillä, sosioekonomisesti heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvilla ja alemman koulutustason omaavilla naisilla) ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia hyötyä yhteyksistä ja digitaaliteknologiasta, mikä osaltaan syventää digitaalista kuilua (24). Tarvitaankin vahvaa julkisen vallan politiikkaa, jotta mahdollistetaan pääsy verkkoihin ja paikallisiin yhteisiin tiloihin, joiden avulla helpotetaan kodin ulkopuolella tehtävää etätyötä. ETSK korostaa, että etätyötä koskevan työmarkkinaosapuolten puitesopimuksen ja asianomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti on vältettävä tilanteita, joissa etätyötä tekevät työntekijät joutuvat vastaamaan etätyön edellyttämien varusteiden kustannuksista. Tämänkaltaisia kustannuksia aiheutuu tieto- ja viestintäteknisistä laitteista, ergonomisista kalusteista, työterveys- ja työturvallisuustoimista sekä fyysiseen työtilaan liittyvistä kasvavista kuluista.

4.5.

Digitaidot ja -koulutus ovat toinen tärkeä etätyön edellytys, ja niiden osalta miehet ovat useimmiten naisia paremmassa asemassa. Ainoastaan kuudessa jäsenvaltiossa internetin käyttötaidot ovat naisilla paremmat kuin miehillä (Suomi, Slovenia, Liettua, Latvia, Kypros ja Bulgaria) (25). Sukupuolten väliset erot digitaidoissa kasvavat iän myötä. Nämä erot on myös otettava huomioon arvioitaessa etätyön sukupuoliulottuvuutta.

4.6.

Digitaitojen lisäksi etätyö edellyttää kykyä omaksua kehittyviä johtamistekniikoita ja työmuotoja, mikä luo haasteita sekä työntekijöille että työnantajille ja erityisesti pk-yrityksille. Yrityksen ja henkilöstön etähallinnoinnissa tarvitaan erityisiä johtamistaitoja, joustavuutta, kriisinsietokykyä ja innovatiivisia tapoja organisoida työtä, sillä etätyö edellyttää pikemminkin tulosjohtamista kuin prosessijohtamista. Olisi tarjottava erityiskoulutusta, jotta autetaan johtajia ja päälliköitä hallinnoimaan tehokkaasti etätyöntekijöitä.

4.7.

Työntekijöiden kannalta suurempi joustavuus ja vapaus organisoida työnsä edellyttää myös voimakasta vastuuta ja sitoutumista sekä itsehallintataitoja ja luottamussuhdetta työntekijöiden ja heidän esimiestensä välillä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että etätyö saattaa tietyillä aloilla lisätä tuottavuutta, ja tätä voidaan hyödyntää paremmin tarjoamalla erityiskoulutusta johtohenkilöstölle. Etätyö voi lisätä työntekijöiden omalle työlleen asettamia vaatimuksia ja parantaa suorituskykyä.

4.8.

Etätyötä tekevillä työntekijöillä olisi oltava yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen ja jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen sekä samat mahdollisuudet ylennyksiin ja uralla etenemiseen. Tämä koskee erityisesti etätyötä tekeviä naisia, joilla saattaa olla vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia osallistua urakehitystä tukeviin toimiin työajan ulkopuolella.

4.9.

Edellyttäen, että tarvittavat välineet ja taidot ovat kaikkien saatavilla, etätyö sinällään on työn muoto, joka on sekä miesten että naisten käytettävissä ja ulottuvilla. Saatavilla olevat, laadukkaat, kohtuuhintaiset, saavutettavat ja monipuoliset julkiset hoivapalvelut ovat näin ollen ratkaisevan tärkeitä etätyön hyödyntämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Eräissä jäsenvaltioissa on käytettävissä taloudellista tukea ja erityisiä verokannustimia, joilla edistetään pätevien ammattilaisten tarjoamaa lastenhoitoa myös kotona – tätä on syytä tutkia vertailuanalyysilla.

4.10.

Etätyö saattaa lisätä tiettyjen palvelujen kysyntää, mutta se voi myös heikentää tilannetta sellaisissa pk-yrityksissä, joita luotsaavat etupäässä naisyrittäjät ja joiden asiakkaista suurin osa on matkalla töihin tai pois töistä olevia naisia. Tämä koskee esimerkiksi pieniä elintarvike- ja muita kauppoja, toreja ja kauppakeskuksia. Tällaisen riskin lieventäminen edellyttäisi luopumista stereotyyppisistä ammatinvalinnoista. Sama pätee naisten ja miesten etätyömahdollisuuksia koskevien sellaisten erojen vähentämiseen, jotka johtuvat alakohtaisesta eriytymisestä ja eri alojen soveltumisesta etätyöhön.

5.   Keinoja sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiseen

5.1.

Työnantajien harkinnassa on päättää työn organisoinnista, mutta työmarkkinaosapuolilla voi esimerkiksi työehtosopimusneuvottelujen kautta olla merkittävä rooli etätyön edistämisessä siten, että viedään eteenpäin sukupuolten tasa-arvoa ja lisätään tuottavuutta ja työhyvinvointia. Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuonna 2002 tekemässä etätyötä koskevassa puitesopimuksessa, jonka kaikki jäsenvaltiot panivat täytäntöön vuoteen 2008 mennessä (26), vahvistetaan yleiset säännöt etätyön käytölle siten, että työnantajien ja työntekijöiden tarpeisiin voidaan vastata tasapuolisesti. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on tärkeä keino käsitellä sellaisia kysymyksiä kuin palkat, työajat, saavutettavuussäännöt, työterveys ja -turvallisuus sekä osaamisen kehittäminen etätyön yhteydessä. ETSK kehottaa myös levittämään parhaita käytäntöjä siitä, miten naiset ja miehet voivat yhdistää työ- ja perhe-elämän tasa-arvoisesti, sekä edistämään ja rahoittamaan työmarkkinaosapuolten yhteisiä toimia.

5.2.

ETSK korostaa, että koska etätyö perustuu teknologiseen infrastruktuuriin ja yhteyksiin, on erittäin tärkeää investoida asianmukaiseen digitaaliseen infrastruktuuriin ja huolehtia vakaista digitaalisista yhteyksistä ja asianmukaisista laitteista ja ohjelmista, jotta mahdollistetaan tehokas etätyö kaikille yhteiskuntaryhmille ja vältetään ongelmia muilla talouden ja yhteiskunnan digitalisaation aloilla.

5.3.

ETSK toistaa kehotuksensa, jonka mukaan digitaalisia taitoja on vahvistettava kaikkien kohdalla, jotta ihmiset voivat reagoida ja osallistua digitaaliseen kehitykseen sekä hyödyntää kaikilta osin sähköisen oppimisen mahdollisuuksia. Tästä on huolehdittava virallisen ja epävirallisen koulutuksen sekä arkioppimisen ja sen validoinnin kautta peruskoulutuksessa ja täydennys- ja uudelleenkoulutuksessa jatkuvan ja elinikäisen oppimisen lähestymistavan mukaisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten osaamiseen, jotta nämä kykenevät osallistumaan täysipainoisesti työmarkkinoille ja suoriutumaan päivittäisistä käytännön digiasioista.

5.4.

ETSK korostaa, että tarvitaan hoivaa koskeva Euroopan laajuinen sopimus (Care Deal for Europe), sillä hoiva-alaan investoimalla varmistettaisiin laadukkaampien palvelujen tarjoaminen kaikille koko elämän ajan ja huolehdittaisiin siitä, että naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia palkansaajia ja vastaavat tasavertaisesti hoivavelvollisuuksista. Komitea kannustaa jäsenvaltioita investoimaan kaiken tyyppisiin hoivainfrastruktuureihin. Next Generation EU -välineeseen sisältyvät kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat tarjoavat mahdollisuuden ohjata investointeja hoiva-alalle. ETSK kehottaa myös levittämään parhaita käytäntöjä siitä, miten naiset ja miehet voivat yhdistää työ- ja perhe-elämän tasa-arvoisesti, sekä edistämään ja rahoittamaan työmarkkinaosapuolten yhteisiä toimia. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan Barcelonan tavoitteita (27), jotta varmistetaan laadukkaan, joustavan, monipuolisen ja kohtuuhintaisen lastenhoidon saatavuus (28). Komitea korostaa myös, että on tärkeää siirtyä laitoshoidosta yhteisöperustaisiin ja yksilökeskeisiin palveluihin sellaisten haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja aikuisten osalta, joilla on erityistarpeita, kuten Euroopan komission julkaisemissa yhteisissä eurooppalaisissa suuntaviivoissa todetaan (29).

5.5.

ETSK kannustaa jäsenvaltioita panemaan työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin täytäntöön tehokkaasti ja oikea-aikaisesti, jotta perheille voidaan tarjota asianmukaisia valintamahdollisuuksia tasa-arvoisempien käytäntöjen edistämiseksi ottaen samalla huomioon myös yritysten, erityisesti pk-yritysten, tarpeet. Pienemmissä yrityksissä, joiden toiminta perustuu lähtökohtaisesti pienen tiimin työskentelyyn, tuotanto-organisaation jatkuvuus ja vakaus on jopa tärkeämpää kuin muissa yrityksissä. Tähän mennessä saatujen kokemusten pohjalta voidaan harkita joustavia järjestelyjä fyysisen läsnäolon ja etätyön yhdistämiseksi.

5.6.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa olevien naisryhmien, kuten vammaisten naisten, yksinhuoltajien, ikääntyneiden naisten, muuttajanaisten ja romaninaisten, olosuhteisiin. Nais- ja perhejärjestöjä on tuettava myös kohdennetuin toimenpitein, jotka rahoitetaan EU:n ja jäsenvaltioiden varoista.

5.7.

Väkivaltatapauksissa olisi väkivallan vastaisen lainsäädännön noudattamisen ohella otettava käyttöön kaikki saatavilla olevat tukipalvelut (koska perheväkivalta on lisääntynyt huomattavasti pandemian johdosta toteutettujen sulkutoimien aikana (30)). ETSK kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja toteuttamaan toimenpiteitä kaikenlaisen naisiin kohdistuvan fyysisen tai verkkoväkivallan ehkäisemiseksi. Myös etätyön yhteydessä tarvitaan tehokkaampia toimia väkivallan ja seksuaalisen häirinnän torjumiseksi työpaikalla. Jos työpaikka ei ole ”turvallinen” (esim. etätyön vuoksi), perheväkivallan uhreilla ei ole tukenaan minkäänlaista sosiaalista valvontaa ja heillä on käytettävissään asiaan liittyvää tietoa ja apua vain rajoitetusti tai ei lainkaan (31). Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava kehittämään perheväkivallan ehkäisemistä koskevia toimintapolitiikkoja ja tuettava tässä kehittämistyössä, mukaan luettuina yhteiset erityistoimet ja asianmukaisten seuranta- ja raportointijärjestelmien käyttöön asettaminen myös ja etenkin silloin, kun työtä tehdään etäyhteyksien välityksellä (32). ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan EU:n edun mukaisesti väkivaltaa ja häirintää koskeva ILO:n yleissopimus (nro 190) vuodelta 2019. Komitea kannustaa jäsenvaltioita ratifioimaan yleissopimuksen (33) pikaisesti. EU:n tulisi kehottaa myös EU:n ulkopuolisia maita ratifioimaan yleissopimus. ETSK panee merkille, että neuvosto on kehottanut niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet Istanbulin yleissopimusta, tekemään niin, ja suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen ehdottaa – Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa esitetyn mukaisesti – lainsäädäntöä naisiin kohdistuvan sukupuoleen perustuvan väkivallan ja myös sukupuoleen perustuvan työpaikkahäirinnän torjumiseksi.

5.8.

Etätyö ei ole uusi työskentelymuoto, mutta siitä aiheutuu monia vielä tuntemattomia vaikutuksia, jotka edellyttävät lisätutkimusta. Olisi esimerkiksi hyödyllistä tutkia sen vaikutuksia ja edellytyksiä olosuhteissa, joita pandemia ei hallitse, ja ottaa huomioon pidemmän aikavälin kehitys talouden ja yhteiskunnan eri aloilla. Koska kaikkien käyttäjien tarpeet huomioon ottaen suunnitellut tekniset ja sosiaaliset innovaatiot ovat avainasemassa, jotta etätyötä voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ja ratkaista samalla sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ongelmia, ETSK kehottaa sisällyttämään nämä aiheet tutkimus-, kehitys- ja innovointipolitiikkaan sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla. Lisäksi olisi kerättävä ja jaettava hyviä esimerkkejä nykyisistä käytännöistä koko EU:ssa, jotta voidaan edistää kehittyneitä ratkaisuja.

5.9.

Koska investoinnit kaikkien käyttäjien tarpeet huomioon ottaen suunniteltuun tekniseen, sosiaaliseen ja innovaatioinfrastruktuuriin ovat valtion talousarvion keskeisiä osia, voidaan rahoituksen asianmukaisella osoittamisella edistää merkittävästi sukupuolten tasa-arvoon perustuvaa etätyötä. Tämän tavoitteen tukemiseen olisi käytettävä myös EU:n varoja, rakennerahastot ja elpymis- ja palautumistukiväline mukaan luettuina.

5.10.

Saavutettavuus on yhteiskunnallinen ilmiö. Työpaikoilla on kehitettävä asiaankuuluvia käytäntöjä, esim. soveltamalla digitalisaatiota koskevan työmarkkinaosapuolten sopimuksen kaltaisia välineitä, ottaen myös huomioon, että Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) valmistelee parhaillaan vuonna 2023 alkavaa, digitalisaatiota koskevaa EU:n Terveellinen työ -kampanjaa.

5.11.

ETSK viittaa myös digitalisaatiota koskevaan itsenäiseen puitesopimukseen (Autonomous framework agreement on digitalisation, AFAD) (34) ja kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan erityistä taloudellista tukea työmarkkinaosapuolten kohdennettuihin yhteisiin toimiin sekä tukemaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka edistävät työ- ja yksityiselämän välistä tasapainoa. Digitalisaatiota koskevassa itsenäisessä puitesopimuksessa tarkennetaan keinoja käsitellä kysymyksiä, jotka liittyvät saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tapoihin digitaalisissa työympäristöissä, mukaan luettuina liiallisen saavutettavuuden ja pitkien työaikojen taustalla olevat syyt. Puitesopimuksen täytäntöönpanoa varten on todennäköisesti olemassa paljon maakohtaisia esimerkkejä, kuten ala- tai yrityskohtaisia sopimuksia ja ohjeasiakirjoja.

5.12.

Ranska, Belgia, Italia ja Espanja ovat antaneet saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tapoja koskevien kansallisten toimintamallien osalta lainsäädäntöä oikeudesta olla tavoittamattomissa. Tarkoituksena on selkeyttää oikeuksia, lisätä tietoisuutta tarpeesta muuttaa työaikamalleja tai jopa edistää kulttuurimuutosta kohti terveellisempää työn organisointia. Alankomaissa ja Portugalissa on tehty asianomaisia lainsäädäntöehdotuksia. Saksassa, Suomessa, Irlannissa, Luxemburgissa, Liettuassa, Maltassa, Ruotsissa ja Sloveniassa asiasta keskustellaan parhaillaan, kun taas loput 13 jäsenvaltiota eivät ole aloittaneet tällaista keskustelua. Euroopan parlamentti äänesti äskettäin päätöslauselmasta, joka koskee oikeutta olla tavoittamattomissa ja jossa se kehottaa Euroopan komissiota esittämään lainsäädäntöä, jonka myötä digitaalisesti työskentelevät voivat olla tavoittamattomissa työaikansa ulkopuolella, vahvistamaan etätyötä koskevat vähimmäisvaatimukset ja selventämään työoloja ja -ehtoja sekä työ- ja lepoaikoja (35). On olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, tarvitaanko lainsäädäntöä vai ovatko nykyiset säännökset riittäviä ja olisiko sovellettava ainoastaan työehtosopimusneuvotteluihin perustuvaa toimintamallia. Eriävistä näkemyksistä huolimatta työmarkkinaosapuolet ovat melko pitkälle yksimielisiä siitä, että saavutettavissa ja saavuttamattomissa olon tavat on määritettävä ja että niistä on sovittava työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa yritystasolla (ja/tai alakohtaisella tasolla) sen varmistamiseksi, että ne mukautetaan eri alojen, yritysten ja muiden organisaatioiden erityistarpeisiin. Samalla on otettava huomioon työntekijöiden tarpeet, erityisesti työterveys ja -turvallisuus.

5.13.

Lisäksi poliittisten päättäjien on kuultava työmarkkinaosapuolia työ- ja työllisyyspolitiikkaa muotoiltaessa, mukaan luettuina etätyöhön ja sen sukupuolivaikutuksiin vaikuttavat politiikat. ETSK painottaa, että sukupuolikysymykset olisi valtavirtaistettava kaikilla politiikan aloilla. Koska etätyö liittyy myös kansalaisten päivittäiseen elämään ja ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan, nais-, perhe-, kuluttaja- ja ympäristöasioiden alalla toimivien asianomaisten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden olisi kyettävä vaikuttamaan politiikan valmisteluun.

5.14.

Jotta annetaan yksityissektorille mahdollisuuksia ja kannustimia innovoida ja investoida uusiin menetelmiin ja luoda uusia työpaikkoja siten, että edistetään sukupuolten tasa-arvoisen etätyön edellytyksiä, on olennaisen tärkeää, että EU huolehtii yrittäjyyden ja liiketoiminnan kannalta suotuisista olosuhteista. Etätyön onnistunut hallinnointi edellyttää käytännössä myös julkisen ja yksityisen sektorin välistä tiivistä ja sujuvaa yhteistyötä. Se on tärkeää esimerkiksi digitaalisen infrastruktuurin, koulutuksen, terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla.

5.15.

Lisäksi yksilöiden ja perheiden tasolla tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa. Stereotyyppisen ajattelun vähentäminen ja siitä eroon pääseminen edellyttää tietoisuuden ja sitoutumisen parantamista. Organisaatiokulttuuria, jolla varmistetaan sukupuolitietoisuus, kuten samapalkkaisuusperiaate ja kaikkien ”näkyvyys”, on myös edistettävä aktiivisesti, ja samalla on tuettava johtotasoa etätyöskentelyä edistävien käytäntöjen kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Tätä olisi tehostettava tiedotuskampanjoilla esimerkiksi työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä. ETSK kannustaa työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioita ottamaan tässä yhteydessä keskeisen roolin ja edistämään stereotypioista poikkeavia perherooleja ja opiskelu-, ammatti- ja työpaikkavalintoja. Sukupuolten tasa-arvo on myös valtavirtaistettava koulutuksessa lastentarhasta ja alakoulusta aina ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen asti.

---

(1)  Eurofoundin raportti Living, working and COVID-19 [Eläminen, työskentely ja covid-19-pandemia – vain englanniksi]. Vertauskohtana vuosi 2018, jolloin alle 5 prosenttia työntekijöistä teki säännöllistä ja alle 10 prosenttia satunnaista etätyötä.

(2)  https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/qanda_20_357

(3)  Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoden 2020 puitesopimus digitalisaatiosta ja vuoden 2002 puitesopimus etätyöstä sekä Euroopan komission tiedonanto Euroopan tason työmarkkinaosapuolten etätyötä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen täytäntöönpanosta, COM(2008) 412 final – http://erc-online.eu/european-social-dialogue/database-european-social-dialogue-texts/

(4)  EUVL C 237, 6.7.2018, s. 8

(5)  http://erc-online.eu/european-social-dialogue/database-european-social-dialogue-texts/ ja http://resourcecentre.etuc.org/

(6)  Eurofoundin raportti Living, working and COVID-19 [Eläminen, työskentely ja covid-19-pandemia].

(7)  Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS): Gender equality: a review in progress – YK varoittaa nyt, että covid-19-pandemia saattaa kumota sukupuolten tasa-arvoon liittyvät globaalit saavutukset, juuri kun kansainvälisen yhteisön oli määrä antaa uutta pontta tällä alalla.

(8)  Tasa-arvoindeksi 2020: Digitalisointi ja työn tulevaisuus, EIGE.

(9)  Tasa-arvoindeksi 2020: Digitalisointi ja työn tulevaisuus, EIGE.

(10)  UNAPL-, FEPIME Catalunya- ja AFAEMME-järjestöjen raportit.

(11)  https://data.unwomen.org/features/covid-19-and-gender-what-do-we-know-what-do-we-need-know

(12)  Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu: Achieving gender equality in the face of the pandemic and existing challenges: https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/ATAG/2021/659440/EPRS_ATA(2021)659440_EN.pdf, https://eige.europa.eu/topics/health/covid-19-and-gender-equality

(13)  Eurofound (2020), Living, working and COVID-19 [Eläminen, työskentely ja covid-19-pandemia].

(14)  Verkkokysely, covid-ryhmä, ansiorakennetutkimus. Eurofound (2020), Teleworkability and the COVID-19 crisis: a new digital divide?

(15)  Yleisesti ottaen arvioidaan, että EU:ssa 37 prosenttia työpaikoista soveltuu etätyöhön (ks. Eurofoundin tiedot).

(16)  Eurofound (2021), COVID-19, Some implications for employment and working life, EU:n julkaisutoimisto, Luxemburg – ei vielä julkaistu.

(17)  Eurofound (2020), Living, working and COVID-19 [Eläminen, työskentely ja covid-19-pandemia].

(18)  Tasa-arvoindeksi 2020: Digitalisointi ja työn tulevaisuus, EIGE.

(19)  https://www.nature.com/articles/d41586-020-01294-9

(20)  UNAPL-, FEPIME Catalunya- ja AFAEMME-järjestöjen raportit.

(21)  https://www.opendemocracy.net/en/5050/covid19-sexual-harassment-work-online/

(22)  https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20200406IPR76610/covid-19-stopping-the-rise-in-domestic-violence-during-lockdown

(23)  https://ec.europa.eu/commission/commissioners/2019-2024/suica/announcements/speech-vice-president-suica-demographic-change-eu-epc_en, https://horizon-magazine.eu/article/teleworking-here-stay-here-s-what-it-means-future-work.html

(24)  https://www.oecd.org/going-digital/bridging-the-digital-gender-divide-key-messages.pdf

(25)  Tasa-arvoindeksi 2020: Digitalisaatio ja työn tulevaisuus, EIGE.

(26)  http://erc-online.eu/european-social-dialogue/database-european-social-dialogue-texts/

(27)  Euroopan uuden sukupuolistrategian 2020–2025 mukaisesti.

(28)  Euroopan tason työmarkkinaosapuolten 24. marraskuuta 2020 antama yhteinen lausuma lastenhoitopalveluista EU:ssa.

(29)  https://deinstitutionalisationdotcom.files.wordpress.com/2017/07/guidelines-final-english.pdf/

(30)  https://unric.org/en/who-warns-of-surge-of-domestic-violence-as-covid-19-cases-decrease-in-europe/, https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20200406IPR76610/covid-19-stopping-the-rise-in-domestic-violence-during-lockdown

(31)  Julkaisussa Brief no 3 – Domestic violence and its impact on the world of work, maaliskuu, 2020, ILO tuo esiin kotiväkivallasta julkiselle taloudelle koituvat korkeat kustannukset (https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---gender/documents/briefingnote/wcms_738117.pdf).

(32)  Esimerkki parhaasta käytännöstä: Vodafone Toolkit on domestic violence and abuse at work: Recognise, respond and refer, https://www.vodafone.com/content/dam/vodcom/files/vodafone_domestic_violence_toolkit_2020.pdf

(33)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52020PC0024&from=FI

(34)  https://www.ceep.eu/wp-content/uploads/2020/06/Final-22-06-20_Agreement-on-Digitalisation-2020.pdf

(35)  https://www.europarl.europa.eu/news/fi/press-room/20210114IPR95618/right-to-disconnect-should-be-an-eu-wide-fundamental-right-meps-say, 472 ääntä puolesta ja 126 vastaan 83:n pidättyessä äänestämästä.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue”

(puheenjohtajavaltio Portugalin pyytämä valmisteleva lausunto)

(2021/C 220/03)

Esittelijä:

Stefan BACK

Lausuntopyyntö	EU:n neuvoston puheenjohtajavaltio Portugali, 26.10.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”
Hyväksytty jaostossa	9.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon numero	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	149/68/10

1.   Päätelmät ja suositukset

Puheenjohtajavaltio Portugalin esittämät kysymykset

1.1.

ETSK katsoo, että vaikka markkinoiden avaamisessa ja teknisessä yhdenmukaistamisessa on tapahtunut paljon niiden 30 vuotta kestäneen vapauttamisen aikana, sekä sääntelyn että toimintakulttuurin tasolla on vielä paljon tehtävää. Toimenpiteissä on kiinnitettävä enemmän huomiota sosiaalilainsäädännön kehittämiseen, mukauttamiseen ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon, ja niiden avulla on pyrittävä paitsi saavuttamaan komission kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiassa kaavailtu markkinaosuuden kasvu myös parantamaan ekologista ja sosiaalista kestävyyttä.

1.2.

Rajatylittävien toimintojen helpottamiseksi tarvitaan toimenpiteitä, joilla vähennetään rajatarkastusten tarvetta, poistetaan hallinnollisia ongelmia ja huolehditaan siitä, ettei rajanylityspaikoilla synny viivästyksiä.

1.3.

Liikennesuunnittelun painopisteitä, kapasiteetin suunnittelua ja tiedotusta on parannettava, jotta voidaan lisätä joustavuutta ja parantaa sekä rautatieinfrastruktuurin että esimerkiksi terminaalien kapasiteetin suunnittelua multimodaalisten virtojen optimoimiseksi.

1.4.

Investointeja tarvitaan infrastruktuuriin mutta myös liikkuvan kaluston digitalisointiin ja päivittämiseen (esim. digitalisointi Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän ERTMS:n käyttöönoton yhteydessä ja automaattiset kytkennät) sekä oikeudenmukaiseen siirtymään ja osaamisen kehittämiseen, jotta voidaan parantaa liikennevirtojen sujuvuutta, optimoida resurssien käyttö ja turvata työpaikat.

1.5.

Rautateiden rahtiliikenteen kehittämiseksi ETSK suosittaa lisätoimenpiteitä, kuten yritysten ja liikennemuotojen välistä yhteistyötä, jotta ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden ja tehokkuuden tavoitteet saavutetaan paremmin, eurooppalaisen yksittäisvaunukuljetusjärjestelmän uudelleenkäynnistämistä, strategisen infrastruktuurin (esim. satamien) yhdistämistä rautatieratkaisuihin, investoimista teollisuusraiteisiin, suurten logistiikkayritysten osallistumista liikennevirtojen uudelleensuuntaamiseen sekä ekologisesti ja sosiaalisesti esimerkillisen toiminnan varmistamista kaikissa liikennemuodoissa.

1.6.

ETSK suosittaa julkisen velan osalta, että kun on kyse liikenneinfrastruktuuriin suunnatuista julkisista investoinneista, Maastrichtin kriteereistä poiketaan myös covid-19-kriisin jälkeen. Rautatiealalle tehtäviin investointeihin kannustavia toimia olisi tehostettava, jotta voidaan edistää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää liikennettä.

1.7.

Infrastruktuurin kehittäminen sekä TEN-T-ydinverkkokäytävien ja tavaraliikennekäytävien oikea-aikainen käyttöönotto on keskeisen tärkeää ja edellyttää priorisointia rahoituksessa ja suunnittelussa. EU:n rautatieverkon vuoden 2030 jälkeistä kehitystä silmällä pitäen on erityisen tärkeää edetä kohti sellaisen suurnopeusverkon kehittämistä, joka yhdistää kaikki EU:n pääkaupungit ja suuret kaupungit.

1.8.

ETSK korostaa, että osaavat ja motivoituneet työntekijät ja hyvät työolot ja -ehdot ovat ratkaisevan tärkeitä rautatieliikenteen onnistuneen kehityksen kannalta. Sen vuoksi on tärkeää, että on olemassa asianmukainen sosiaalilainsäädäntö, joka koskee myös rautatiehenkilöstön lähettämistä työhön muiden jäsenvaltioiden alueelle. ETSK tähdentää toimivan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitystä tässä yhteydessä.

1.9.

Covid-19-kriisistä saatuja kokemuksia on hyödynnettävä kestokykyisemmän ja tehokkaamman rautatiejärjestelmän kehittämiseksi. Häiriönsietokyvyn parantamista on suunniteltava tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

1.10.

Alun perin säädetty rataverkon haltijan asema on epäilemättä auttanut varmistamaan, että infrastruktuurikapasiteetti on jaettu riippumattomalla, oikeudenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla, ja se on parantanut liikenteenharjoittajien luottamusta oikeudenmukaiseen kohteluun. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/34/EU (1) luotuun sääntelykehykseen myöhemmin tehdyt muutokset tarjoavat kuitenkin laajemmin valinnanvaraa organisaatiomallin suhteen, ja niissä keskitytään rataverkon haltijan riippumattomuuteen niin kutsutuissa olennaisissa toiminnoissa (lähtö- ja saapumisaikojen jakaminen, hinnoittelu ja maksujen kerääminen) sekä erillisellä kirjanpidolla aikaan saatuun avoimuuteen. Nykyiset säännökset ovat täysin riittäviä, jotta niillä voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edellyttämä riippumattomuus ja avoimuus.

1.11.

ETSK korostaa, että integroiduissa rautatiejärjestelmissä voidaan huolehtia oikeudenmukaisesta osuuksien jaosta yhtä hyvin kuin integroimattomissa järjestelmissä. Komitea huomauttaa, että monet Euroopan suurista ja menestyneistä rautatiemaista ovat päättäneet säilyttää integroidut rautatieyhtiöt, jotta voidaan varmistaa synergia, parempi koordinointi, joustavuus ja sisäiset työmarkkinat työllisyyden turvaamiseksi.

1.12.

Rataverkon haltijoiden ja liikenteenharjoittajien välinen koordinointimekanismi sekä rataverkon haltijoiden eurooppalainen verkosto ovat keskeisiä tekijöitä, jotka auttavat saavuttamaan optimaalisen tehokkuuden.

Lisäpäätelmät

1.13.

Rataverkon haltijoiden on keskityttävä enemmän ongelmakohtiin, kaupunkialueisiin, rajatylittäviin yhteyksiin ja liikennevirtoihin sekä yhteistyöhön.

1.14.

Mahdollisuus liikenteen ja resurssien koordinoituun hallintaan käytävä- tai EU-tasolla on mielenkiintoinen, ja sitä on tarkasteltava esimerkiksi osana rautateiden tavaraliikennekäytävien toteuttamista tai TEN-T-ydinverkkokäytäviä.

1.15.

ETSK pohtii, tarvitseeko rautatieliikenne toimintakulttuuriin muutosta ja lähestymistapaa, jossa keskitytään paljon nykyistä enemmän asiakkaiden tarpeisiin sekä henkilö- että rahtiliikenteen osalta. Euroopan rautateiden teemavuotta 2021 olisi hyödynnettävä tilaisuutena edistää tätä käyttäytymisen muutosta ja kehittää entistä sujuvampaa yhteistyötä liikenteenharjoittajien ja asiakkaiden välillä sekä optimoida digitalisaation tarjoamien mahdollisuuksien käyttö.

1.16.

ETSK toteaa, että covid-19-pandemia on viivästyttänyt hankkeiden toteuttamista tai pysäyttänyt sen. Nyt on tärkeää hankkia menetetty aika takaisin.

1.17.

Vaikuttaa selvältä, että rautatiejärjestelmän nykyiset politiikkatoimi- ja parannustarpeet olisi myös otettava huomioon, jotta voidaan saavuttaa liikennemuotojakaumaa koskevat tavoitteet ja jotta rautatiet voivat hoitaa oman osuutensa kestävässä eurooppalaisessa multimodaalisessa liikennejärjestelmässä. Valtiontuet ja valtion toimet ovat ratkaisevan tärkeitä keskeisten palvelujen varmistamiseksi myös covid-19-kriisin jälkeen.

1.18.

Covid-19-pandemia vaikuttaa kielteisesti kaikenlaiseen rautateiden matkustajaliikenteeseen ja erityisesti kansainvälisiin reitteihin. Kun otetaan huomioon rautatiealan tilanne – sen tulojen menetykset vuonna 2020 (26 miljardia euroa), vuoden 2021 tappiot sekä odotettu hidas elpyminen –, riittävä ja joustava taloudellinen tuki rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille on tarpeen ja se on otettava käyttöön tehokkaalla tavalla, jotta voidaan tukea rautatieliikennemarkkinoiden kehitystä ja alan kilpailukykyä muihin liikennemuotoihin nähden.

1.19.

Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ovat välttämättömiä, jotta voidaan varmistaa kaikkien ulottuvilla olevat, kohtuuhintaiset ja osallistavat henkilöliikennepalvelut. ETSK katsoo, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen ilman tarjouskilpailua on yksi toimivimmista ja tehokkaimmista toimenpiteistä rautateiden henkilöliikenteen edistämiseksi.

1.20.

Euroopan rautateiden teemavuosi 2021 tarjoaa erinomaisen tilaisuuden arvioida tähänastista kehitystä ja asettaa tulevaisuuden tavoitteita. ETSK kehottaakin laatimaan puolueettoman analyysin EU:n rautatiepolitiikasta ja sen saavutuksista kohdassa 7.2 esitetyn tarpeen ja SEUT-sopimuksen 90 ja 91 artiklassa vahvistettujen liikennepolitiikan tavoitteiden mukaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (2), SEUT-sopimuksen 14 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 sekä EU:n perusoikeuskirjan 36 artiklan mukaisen oikeuden asianmukaisiin julkisiin palveluihin markkinahäiriötilanteissa.

2.   Yleistä / Puheenjohtajavaltio Portugalin kysymykset

2.1.

Puheenjohtajavaltio on pyytänyt, että lausunnossa keskityttäisiin seuraaviin kolmeen kysymykseen:

2.2.

Mitä voidaan oppia kolme vuosikymmentä jatkuneista yrityksistä vapauttaa rautatieala EU-maissa (ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa)?

2.3.

Onko rautatiejärjestelmän eriyttäminen parantanut tai heikentänyt järjestelmän suorituskykyä kokonaisuudessaan?

2.4.

Olisiko rataverkon haltijoiden erottamisessa rautatieliikenteen harjoittajista noudatettava yhtä ainoaa mallia vai olisiko edistettävä useita erilaisia malleja?

3.   Yhtenäinen eurooppalainen rautatiealue

3.1.

Yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta hahmoteltiin vuonna 1996 annetussa valkoisessa kirjassa ”Strategia yhteisön rautateiden elvyttämiseksi”. Se on pantu täytäntöön neljän lainsäädäntöpaketin turvin. Niistä päätettiin vuosina 2001, 2004, 2007 ja 2016. Vuonna 2001 rautateiden rahtiliikenteen osuus liikennemuotojakaumasta (maaliikenne) oli 17,5 prosenttia, vuonna 2006 17,0 prosenttia ja vuonna 2018 17,9 prosenttia. Rautateiden matkustajaliikenteen osuus liikennemuotojakaumasta (kaikki henkilöliikenteen muodot) oli seuraava: 6,6 prosenttia vuonna 2007, 6,6 prosenttia vuonna 2010 ja 6,9 prosenttia vuonna 2018. Jos tarkastellaan vain maaliikennettä osuus oli 6,9 prosenttia vuonna 2007, 7,0 prosenttia vuonna 2011 ja 7,9 prosenttia vuonna 2018 (3). Samasta lainsäädäntökehyksestä huolimatta kehitys oli eri jäsenvaltioissa erilaista.

3.2.

Paketteihin on sisältynyt kansallisten ja kansainvälisten matkustaja- ja rahtiliikenteen markkinoiden avaaminen sekä tekninen yhdenmukaistaminen, mukaan lukien vaatimukset, jotka koskevat infrastruktuuria ja liikkuvaa kalustoa ja niin muodoin myös Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää, jota käytetään pääasiassa TEN-T-verkossa.

3.3.

Kehyksessä varmistetaan myös rataverkon haltijoiden riippumattomuus olennaisten toimintojen, kuten lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen ja rataverkon haltijan erillistä kirjanpitoa koskevien säännösten suhteen.

3.4.

Lisäksi lainsäädäntökehykseen sisältyy Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY (4), joka koskee veturinkuljettajien pätevyyttä ja terveydellistä soveltuvuutta sekä kansainvälisessä liikenteessä edellytettävää kielitaitoa, ja neuvoston direktiivi 2005/47/EY (5), jossa säädetään liikkuvassa työssä olevan henkilöstön työoloista rajatylittävien yhteentoimivien toimintojen yhteydessä. Molemmat perustuvat Euroopan tason työmarkkinaosapuolten sopimuksiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 155 artiklan mukaisesti.

3.5.

Kehykseen sisältyy myös rataverkon haltijoiden ja liikenteenharjoittajien välinen kansallinen koordinointimekanismi, joka koskee infrastruktuurin ylläpitoon ja kapasiteettiin liittyviä tavoitteita, intermodaalisuutta ja yhteentoimivuutta sekä infrastruktuurin käyttömahdollisuuksiin ja hyödyntämiseen sekä intramodaalisuuteen ja palveluiden laatuun liittyviä kysymyksiä. Rataverkon haltijoiden eurooppalainen verkosto varmistaa yhteistyön ja näkemystenvaihdon.

3.6.

Matkustajaliikennettä koskeviin sääntöihin sisältyy säännöksiä julkista palveluhankintaa koskevista sopimuksista ja julkisista hankinnoista sekä mahdollisuus ilmoittaa hinnoittelua ja palvelutasoa koskevista yleisistä säännöistä. Julkista henkilöliikennettä säännellään julkisen palvelun velvoitteita koskevalla asetuksella (EY) N:o 1370/2007 (muutettu asetuksella (EU) 2016/2338), jossa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Säännöt koskevat muun muassa toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden toimivaltaa asettaa sosiaalisia vaatimuksia ja sosiaalinormeja ja velvoittaa henkilöstön siirtoon liikenteenharjoittajan vaihtuessa.

4.   Täytäntöönpanon nykytilanne – jäljellä olevat ongelmat 30 vuoden jälkeen

4.1.

Lähes kolmen vuosikymmenen ponnistelut kansainvälisen ja kansallisen rahti- ja matkustajaliikenteen markkinoiden avaamiseksi sekä erilaisten teknisten ja turvallisuussääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja sitä myötä yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomiseksi eivät ole tuottaneet toivottuja kokonaistuloksia.

4.2.

Rautateiden kansainvälisiin henkilöliikennereitteihin ja tämän markkinasegmentin kapasiteetin kehittämiseen liittyen on myös muistettava, että kestävää ja älykästä liikkuvuutta koskevalla EU:n strategialla pyritään toteuttamaan vuoteen 2050 mennessä täysin toimiva erittäin nopein yhteyksin varustettu multimodaalinen Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN-T) kestävää ja älykästä liikennettä varten. Tämänkaltaisilla yhteyksillä olisi voitava verkottaa EU:n suuret kaupungit rautatiepohjaisilla kestävillä palveluilla ja korvata asteittain ja ainakin osittain mannerten sisäiset lentoyhteydet.

4.3.

Markkinoiden täydellisestä avaamisesta, infrastruktuurin vapaan ja syrjimättömän käyttöoikeuden varmistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, teknisten sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja hallinnollisesta yksinkertaistamisesta huolimatta alalla on edelleen huomattavia puutteita, kun ajatellaan rautateiden kykyä kasvattaa osuuttaan liikennemuotojakaumasta sekä matkustaja- että rahtiliikenteessä. Eräitä kysymyksiä käsitellään komission yksiköiden vuonna 2020 laatimassa valmisteluasiakirjassa (”valmisteluasiakirja”), joka liittyy tiedonantoon kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiasta ja jossa esitetään useita ehdotuksia (6). Vastaavia näkemyksiä rahtiliikenteen osalta esitetään vuonna 2016 laaditussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa ”EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla”.

4.4.

ETSK katsoo, että EU:n oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoon ja markkinoiden avautumisasteen mittaamiseen rajoittuva analyysi ei riitä yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen puutteiden aukottomaan analysointiin ja ymmärtämiseen. ETSK kehottaakin analysoimaan laajasti ja kattavasti onnistumiseen liittyviä tekijöitä ja ongelmia ja arvioimaan nykyistä kehystä, myös sen vaikutusta työoloihin ja -ehtoihin, ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 90 ja 91 artiklan mukaisen velvoitteen luoda sisämarkkinat, joilla on yhdenmukaistetut säännöt kansainväliselle liikenteelle, sekä vahvistaa kabotaasin edellytykset. Lisäksi on otettava huomioon SEUT-sopimuksen 14 artikla, joka koskee yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, ja kiinnitettävä asianmukaista huomiota rautatieliikenteen sisämarkkina- ja kilpailulainsäädännön periaatteisiin, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1370/2007, pitäen mielessä myös SEUT-sopimuksen pöytäkirjan N:o 26 ja EU:n perusoikeuskirjan 36 artiklan mukainen jäsenvaltioiden rooli.

4.5.

Markkinoiden avaaminen on näin ollen sujunut epätasaisesti. On kuitenkin olemassa useita menestystarinoita. Huolimatta yleisestä laskusuuntauksesta EU:n tasolla esimerkiksi Itävalta, Saksa ja Ruotsi ovat saavuttaneet hyviä tuloksia, kun otetaan huomioon rautatiekuljetusten osuus liikennemuotojakaumasta ja tavaramäärät (7).

4.6.

Itävaltalainen valtion omistama rautatieyhtiö ÖBB on onnistunut kehittämään kansainvälisten yöjunayhteyksien verkoston, vaikka sen osuus kotimaisista markkinoista laski 88,4 prosentista 86,5 prosenttiin vuonna 2018. Matkustajaliikenteen 2,2 miljardin euron kokonaisliikevaihdosta vuonna 2019 noin 1,4 miljardia euroa näyttää liittyvän julkisen palvelun velvoitteeseen (8).

4.7.

Julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset ovat välttämättömiä, jotta kansalaisille voidaan taata saavutettavissa olevat, kohtuuhintaiset ja osallistavat henkilöliikennepalvelut. Markkinat ovat avoimet kaupallisille henkilöliikennepalveluille, usein kaukoliikenteelle. Kaukoliikennettä ja alueellista liikennettä ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan. Jokainen kaukojuna suorittaa matkustajien kannalta alueellisia tehtäviä erityisesti esikaupunkialueilla pysähtyessään. Alueellisilla raideyhteyksillä varmistetaan tarvittava matkustajamäärä ja hoidetaan syöttöliikennettä pääradoille. Ne myös keventävät pääratojen infrastruktuuriin kohdistuvaa painetta ja varmistavat yhteydet alueella. Jäsenvaltiot ovat ryhtyneet lisätoimiin luodakseen keskeisiä liikennepalveluja uusien junayhteyksien, myös yöjunien, avulla, ja eräät vakiintuneet rautatieliikenteen harjoittajat ovat tämän kehityksen kärjessä. Esimerkiksi Saksa (TEE 2.0), Alankomaat ja Ruotsi ovat jo ilmoittaneet tällaisista suunnitelmista. ETSK katsoo, että nämä aloitteet osoittavat rautatiejärjestelmän monitahoisuuden ja että kansainvälisessä henkilöliikenteessä vuodesta 2010 käytössä ollut vapaa markkinoille pääsy ei ole oikea väline (kansainvälisen) pitkän matkan matkustajaliikenteen kehityksen edistämiseen. Tarvitaan poliittista tahtoa, ympäristöystävällisten ja osallistavien ratkaisujen priorisointia koskevia poliittisia päätöksiä sekä riittäviä investointeja ja hyvää hallintotapaa.

4.8.

ETSK katsoo, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen ilman tarjouskilpailua on yksi toimivimmista ja tehokkaimmista toimenpiteistä rautateiden henkilöliikenteen edistämiseksi. Se on rautatiejärjestelmien selkäranka esimerkiksi Itävallassa ja Sveitsissä, missä rautateiden markkinaosuudet ovat isommat kuin muualla. Lisäksi ETSK toteaa, että markkinoiden avautumisaste ja asiakastyytyväisyys tai lippujen hinnat eivät korreloi keskenään.

4.9.

Edellä mainitun komission valmisteluasiakirjan mukaan markkinoiden avaamiseen ja houkuttavien raideyhteyksien luomiseen liittyy kuitenkin vielä lukuisia ongelmia. Keskeisiä osatekijöitä ovat seuraavat:

4.9.1.

Liikenteenharjoittajat eivät saa riittävästi tietoa, jotta nämä voisivat tehdä asianmukaisia tarjouksia tarjouskilpailumenettelyissä, vaikka vuonna 2016 annettuun neljänteen rautatiepakettiin tehtiin muutoksia, joiden tarkoituksena oli varmistaa riittävien tietojen saatavuus tarjouksien tekijöille.

4.9.2.

Liikkuvan kaluston saatavuus on edelleen suuri ongelma uusille toimijoille. Liikkuvaa kalustoa, jonka sertifiointi on voimassa kaikkialla EU:ssa, on edelleen verrattain vaikea saada sekä matkustaja- että rahtiliikenteeseen.

4.9.3.

Julkisen palvelun velvoitteeseen kuuluvassa matkustajaliikenteessä tarvittavan liikkuvan kaluston saatavuuden osalta rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 annetaan toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus toteuttaa tarvittaessa toimenpiteitä tällaisen käyttöoikeuden saamisen helpottamiseksi.

4.9.4.

Suorien tai yhdistelmälippujen myynti rautateillä on edelleen ongelmallista, etenkin kun on kyse hintoja, varauksia ja liikennettä koskevista ajantasaisista tiedoista.

4.10.

Huolimatta neljänteen rautatiepakettiin sisältyvistä säännöksistä, joiden mukaan liikenteenharjoittajat voivat saada Euroopan rautatievirastolta yhtenäisen turvallisuustodistuksen kaikkialla EU:ssa harjoitettavaa liikennettä varten, monia sääntöjä ei ole yhdenmukaistettu, mikä lisää rajatylittävien toimintojen monimutkaisuutta ja kustannuksia ja aiheuttaa viivästyksiä rajanylityspaikoissa. Tällaisten sääntöjen yhdenmukaistaminen saattaa siksi olla tärkeä tehtävä tulevaisuuden kannalta ja ennakkoedellytys tuleville yhteisille digitaalisille ja automaatioratkaisuille.

4.11.

ETSK korostaa, että tekninen yhdenmukaistaminen ja infrastruktuurin nykyaikaistaminen ovat keskeinen tekijä toimivan yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomisessa. Infrastruktuurin ja liikkuvan kaluston nykyaikaistamiseen tehtävät investoinnit ovat erittäin kalliita. Suurnopeusrautateiden kaltaiset rautatiealan innovaatiot ovat itse asiassa olleet valtio-omisteisten toimijoiden kehittämiä, ja niihin on käytetty julkista tukea. Tutkimukseen ja innovointiin sovelletaan erityisiä valtiontukisääntöjä.

4.12.

ETSK panee merkille, että komissio tekee yhteistyötä rautatiealan ja jäsenvaltioiden kanssa helpottaakseen rajanylityksiä rautateiden tavaraliikennekäytävissä. Komitean mielestä on tärkeää, että komissio kartoittaa laajasti olemassa olevia esteitä, kuten erilaisia asenteisiin liittyviä ongelmia, ja ehdottaa ratkaisuja. Tässä yhteydessä ETSK kehottaa huolehtimaan siitä, että työmarkkinaosapuolet pääsevät mukaan komission valmistelutyöhön.

4.13.

Rautateiden rahtiliikenteeseen liittyy useita erityiskysymyksiä. Valmisteluasiakirjassa on esitetty seuraavat huomiot ja ehdotukset:

4.13.1.

Tavaraliikenteen luonne on muuttunut. Markkinoilla on yhä enemmän tavaroita, joiden kuljettaminen edellyttää sekä joustavuutta että entistä suurempaa luotettavuutta monimutkaisissa toimitusketjuissa, joissa on kyse suurista arvoista, mikä asettaa rautatieliikenteen usein epäedulliseen kilpailuasemaan, koska se ei ole riittävän täsmällistä, luotettavaa, ennakoitavaa ja joustavaa. Esimerkiksi vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä yli 50 prosenttia Alppien tavaraliikennekäytävän junista viivästyi yli kolme tuntia.

4.13.2.

Esimerkiksi junien sijaintia ja odotettua saapumisaikaa koskevat tiedot ovat niukkoja. Sen lisäksi kapasiteetinhallintaa ja liikenteenohjausta ei yleensä koordinoida rautatieinfrastruktuurin ja terminaalien kaltaisten laitosten välillä. Tämä haittaa resurssien hallinnan optimoimista.

4.13.3.

Nykyaikaisten, muualla maailmassa yleisesti käytössä olevien automatisoitujen kytkentäjärjestelmien puute EU:ssa haittaa yksittäisvaunukuljetusten suorituskykyä.

4.13.4.

Rahtiliikenne jää toissijaiseksi kapasiteetin suunnittelussa sekä rajatylittävällä että kansallisella tasolla.

4.13.5.

Pitkän aikavälin kapasiteetti- ja aikataulusuunnittelu haittaa markkinalähtöisiä liiketoimintamalleja ja estää rautateitä vastaamasta asiakkaiden esittämiin vaatimuksiin lyhyellä aikavälillä. Kotimaanliikenteen ensisijaisuus ja rajatylittävän liikenteen koordinoinnin puute aiheuttavat lisäongelmia rajatylittävälle rahtiliikenteelle.

4.13.6.

Heikko kannattavuus vähentää investointeja, ja infrastruktuuri-investointeja ei koordinoida riittävästi yli rajojen edes keskeisillä liikenneväylillä.

4.13.7.

On toivottavaa, että ainakin osa rajatylittävää rahtiliikennettä koskevista koordinointi- ja suunnitteluongelmista voidaan ratkaista eurooppalaisia rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevan asetuksen meneillään olevan arvioinnin yhteydessä. (9)

4.14.

Yleisesti ottaen vaikuttaa siltä, että rautatiekapasiteetin hallintoprosessi on suunniteltava uudelleen, jotta liikenteenharjoittajat voisivat tarjota palveluja asiakkaiden tarpeiden mukaisesti riittävän luotettavasti, täsmällisesti ja joustavasti. Tämä edellyttää muun muassa sekä matkustaja- että rahtiliikenteen kattavaa kokonaisvaltaista näkemystä kapasiteetin hallinnasta, mikä helpottaisi kapasiteetin optimaalista käyttöä.

4.15.

Rautateiden rahtiliikenteen osalta tilintarkastustuomioistuin esittää jo mainitussa erityiskertomuksessaan samankaltaisia huomioita kuin komissio esitti valmisteluasiakirjassaan. Erityiskertomuksessa esitetään useita suosituksia, jotka koskevat rautateiden rahtiliikennemarkkinoiden toiminnan kehittämistä, mukaan lukien valvonnan parantaminen vakiintuneiden toimijoiden ja rataverkon haltijoiden kilpailunvastaisen toiminnan torjumiseksi, liikenteenohjauksen parantaminen rautateiden tavaraliikennekäytävissä sekä suorituskyvyn seuranta ja infrastruktuuritarpeiden tarkempi yksilöiminen.

4.16.

Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa tuodaan esiin myös veturinkuljettajat muun muassa veturinkuljettajien hyväksymisestä annetun direktiivin 2007/59/EY mukaisen kielijärjestelyn osalta ja ehdotetaan, että liitteen VI kohdassa 8 esitetyt kielivaatimukset olisi korvattava kansainvälisessä rautatieliikenteessä käytettävän yhden ja ainoan kielen taitoa koskevilla vaatimuksilla.

4.17.

Erityiskertomuksessa todetaan, että havaitut strategiset ja sääntelyyn liittyvät ongelmat ovat luonteeltaan sellaisia, että ellei niihin puututa, lisärahoitus ei auta ratkaisemaan niitä.

4.18.

Olisi kiinnitettävä huomiota myös rautateiden tavaraliikennekäytäviä koskevaan, ministerikokouksen 21. syyskuuta 2020 antamaan julkilausumaan, jossa korostetaan digitalisaation ja TEN-T-ydinverkkokäytävien oikea-aikaisen täytäntöönpanon ja ERTMS:n käyttöönoton merkitystä.

4.19.

Vaikuttaa siltä, että yleisesti ollaan yhtä mieltä ammattitaitoisen rautatiehenkilöstön ja hyvien työolojen ja -ehtojen merkityksestä. Tämän vuoksi tarvitaan toimia, joilla estetään sosiaalinen polkumyynti, jota kehittyy rautatiealalla markkinoiden avaamisen myötä samoin kuin muillakin liikenteen aloilla EU:ssa. Nykyiset säännökset – kuten työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi – eivät välttämättä sovellu rautatiehenkilöstön tilanteeseen, sillä niissä ei oteta huomioon esimerkiksi rautatiealan erittäin liikkuviin työntekijöihin liittyviä erityisvaatimuksia. Tämä tekee myös valvonnasta haastavaa. ETSK katsookin, että maantieliikenteen tapaan myös rautatieliikenteen työntekijöitä varten saatetaan tarvita erityissääntöjä.

4.20.

ETSK panee tässä yhteydessä merkille rautatiealan työmarkkinaosapuolten raportoimat puutteet, jotka koskevat rautatiealan sosiaalisia määräyksiä ja lainsäädäntöä sekä niiden täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa, esimerkiksi julkisen palvelun velvoitetta koskevan asetuksen sosiaalilausekkeiden täytäntöönpanoa sekä liikkuvassa työssä olevan henkilöstön työoloja rajatylittävien toimintojen yhteydessä koskevan direktiivin 2005/47/EY soveltamista, seurantaa ja noudattamisen valvontaa.

4.21.

ETSK tukee varauksetta yhteisymmärrystä siitä, että rautatiealalla on oltava ammattitaitoinen henkilöstö, jolla on hyvät työolot ja -ehdot, ja panee merkille yhteentoimivia rajatylittäviä palveluja suorittavien, liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden ajo- ja lepoaikoja koskevan sopimuksen, jonka työmarkkinaosapuolet tekivät tammikuussa 2004 työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa ja joka pantiin täytäntöön direktiivillä 2005/47/EY.

4.22.

ETSK toteaa, että työmarkkinaosapuolet ovat sopineet jatkavansa työtään työmarkkinavuoropuhelun puitteissa sopimuksen täytäntöönpanon seurannan parantamiseksi. Ne ovat sitoutuneet yhteisen julkilausuman avulla edistämään rajatylittävää toimintaa, välttämään yksinomaan työolojen ja -ehtojen eroihin perustuvaa kilpailua ja säilyttämään tasapuoliset toimintaedellytykset rajatylittävää toimintaa harjoittavien yritysten välillä (10). Direktiivin 2005/47/EY osalta työmarkkinaosapuolet korostavat, että ”yksi hanketta koskevista havainnoista on se, että kansallisia toimivaltaisia viranomaisia koskevat epäselvyydet haittaavat sopimuksen asianmukaista seurantaa ja noudattamisen valvontaa jäsenvaltiotasolla. Myös tilanteissa, joissa viranomainen – yleensä kansallinen työsuojeluviranomainen – on selkeästi määritelty, siltä näyttää puuttuvan tarvittavat resurssit, valmiudet ja/tai tietoisuus sopimuksesta ja sen täytäntöönpanodirektiivistä, jotta se voisi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti”. ETSK olettaa, että EU:n toimet ovat tarpeen.

4.23.

ETSK panee merkille julkisen palvelun velvoitteita koskevaa asetusta (EY) N:o 1370/2007 käsittelevän työmarkkinaosapuolten julkilausuman, jonka mukaan kilpailun seuraukset eivät saisi vaikuttaa palveluja tarjoavan henkilöstön työoloihin ja -ehtoihin ja jossa todetaan, että sen vuoksi valtiollisella, alueellisella tai paikallisella tasolla tarvitaan sitovia sosiaalinormeja ja/tai on toteuttava henkilöstön pakollisia siirtoja liikenteenharjoittajan vaihtuessa (11). Tätä ei ole riittävällä tavalla pantu täytäntöön eikä varmistettu käytännössä, ja se edellyttää EU:n toimia. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti näiden säännösten täytäntöönpanoa ja ryhtymään tarvittaviin toimiin.

4.24.

Liikenteenharjoittajat vaikuttavat olevan samaa mieltä siitä, että ala tarvitsee nyt aikaa totutellakseen ja sopeutuakseen neljänteen rautatiepakettiin.

5.   Covid-19-pandemiakriisi – selviytymistesti

5.1.

Covid-19-kriisi on merkinnyt koetta ja haastetta rautatieliikenteelle samoin kuin kaikille muillekin liikenteen aloille ja kaikille liikennesektorin työntekijöille. Rautateiden luotettavuus, turvallisuus ja keskeinen asema henkilö- ja rahtiliikenteessä kuuluu covid-19-pandemian yhteydessä tehtyihin myönteisiin havaintoihin, ja tästä kuuluu kiitos myös rautatiehenkilöstön ponnisteluille erittäin vaikeissa olosuhteissa. Valtiontuki on auttanut monia rautatieyhtiöitä vaikeina aikoina, kun liikennemäärät ovat supistuneet voimakkaasti.

5.2.

Euroopan rautatieyhteisön keräämien tietojen mukaan covid-19-pandemia vaikuttaa kielteisesti kaikenlaiseen rautateiden matkustajaliikenteeseen ja erityisesti kansainvälisiin reitteihin. Tulonmenetykset olivat 26 miljardia euroa vuonna 2020, ja ne ovat jatkuneet vuoden 2021 ensimmäisinä kuukausina. Lisäksi elpymisen odotetaan etenevän hitaasti.

5.3.

Covid-19-kriisi on kuitenkin myös valveuttanut tarpeesta kehittää selviytymiskykyä hyödyttäviä toimenpiteitä ja parantaa johdonmukaisuutta ja koordinointia verkon suhteen sekä kiinnittää enenevästi huomiota rajatylittävän infrastruktuurin kehittämiseen (12). Toisaalta se on lisäksi osoittanut, että kaupungeilla on tärkein rooli liikenneongelmien ratkaisemisessa ja ettei niitä pitäisi jättää selviytymään yksin. EU:n on siis kiinnitettävä kaupunkeihin erityistä huomiota.

5.4.

Valtio-omisteiset liikenteenharjoittajat on pandemian aikana velvoitettu jatkamaan henkilö- ja rahtiliikennepalveluja ja varmistamaan turvallinen toiminta. Valtiontuki ja valtion toimet ovat useissa tapauksissa pystyneet estämään rautatiejärjestelmän romahtamisen, mikä on ollut välttämätöntä keskeisten palvelujen turvaamiseksi.

6.   Puheenjohtajavaltion esille ottamat eriyttämiseen liittyvät kysymykset

6.1.

Vaikuttaa siltä, että puheenjohtajavaltion esittämiin kahteen kysymykseen vastataan hyvin direktiivin 2012/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna, II luvun 1 ja 2 jakson säännöksillä, joiden tarkoituksena on varmistaa rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden hallinnon riippumattomuus (1 jakso) sekä rautateiden infrastruktuurin hallinnon ja kuljetustoiminnan ja liikennetoimintatyyppien erottaminen (2 jakso).

6.2.

Kyseisissä säännöksissä annetaan laajalti vaihtoehtoja organisaatiomuotoa ajatellen, kunhan varmistetaan infrastruktuurin hallinnosta vastaavan yksikön riippumattomuus reittien ja hinnoittelun osalta. Sama koskee velvollisuutta erilliseen kirjanpitoon infrastruktuurin hallinnon ja operatiivisen toiminnan sekä matkustaja- ja rahtiliikenteen välillä samoin kuin julkisen palvelun tehtävistä maksettavien julkisten varojen käytön avoimuutta.

6.3.

Junareittien jakamista ja hinnoittelua koskevan neutraaliuden takaamista sekä kirjanpitoa koskevien sääntöjen avoimuutta on pidettävä hyödyllisenä, koska niillä varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja avoimuus.

6.4.

On syytä todeta, että Saksan, Puolan, Italian ja Itävallan kaltaiset suuret rautatiemaat ovat säilyttäneet integroidut rautatieyhtiöt varmistaen samalla rataverkon haltijoiden riippumattomuuden sellaisten olennaisten toimintojen osalta kuin lähtö- ja saapumisaikojen jakaminen, hinnoittelu ja maksujen kerääminen ja että esimerkiksi Ranska on integroinut uudelleen infrastruktuurin hallinnan ja toiminnot. Kyseiset maat pitävät tätä hyödyllisenä rautatiejärjestelmälle, jotta voidaan käyttää hyväksi synergioita, taata tiivis yhteistyö, lisätä joustavuutta jne. Olisi myös otettava huomioon rautateiden henkilöstölle suurista sisäisistä työmarkkinoista koituvat hyödyt erityisesti turvallisuuden kannalta tärkeissä ammateissa, joihin liittyy terveydellisiä ja psykologisia vaatimuksia.

6.5.

Vapautta valita organisaatiomuoto on pidettävä hyödyllisenä, eikä jäsenvaltioita siis tulisi velvoittaa toimintojen eriyttämiseen.

7.   Loppuhuomioita

7.1.

Edellä esitetystä käy ilmi, että eurooppalainen rautatiealue ei ole missään tapauksessa täydellinen. Menestystekijöitä ja työoloihin ja -ehtoihin kohdistuvia vaikutuksia on analysoitava perusteellisemmin. Käytettävissä olevissa analyyseissä on arvioitu ongelmia, jotka liittyvät voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoon, mukaan lukien markkinoille pääsy, yhteentoimivuus ja tekninen yhdenmukaistaminen, mm. operatiivisten ja teknisten sääntöjen puutteellinen yhdenmukaistaminen. Niissä on kuitenkin myös havaittu kustannusongelmia, myöhästymisiä, sellaisen liikkuvan kaluston puutetta, joka pystyy kulkemaan koko EU:n alueella, ja yleisiä ongelmia avoimiin markkinoihin sopeutumisessa. Vaikuttaa siltä, että markkinoiden avaamisen mahdollisia vaikutuksia työoloihin ja -ehtoihin ei ole analysoitu. Monia asioita voitaisiin ja pitäisi parantaa, jotta järjestelmä toimisi paremmin, siitä tulisi kilpailukykyisempi, se pystyisi kasvattamaan markkinaosuuttaan koko EU:ssa ja siitä tulisi täysimittainen toimija tehokkaassa ja ekologisesti ja sosiaalisesti kestävässä multimodaalisessa liikenne- ja liikkuvuusjärjestelmässä, joka palvelee käyttäjiä ja on hyväksi ympäristölle.

7.2.

ETSK katsoo, että on aika tehdä yleinen tilannearvio EU:n rautatiejärjestelmästä. ETSK kehottaakin analysoimaan laajasti ja kattavasti onnistumiseen liittyviä tekijöitä ja ongelmia sekä arvioimaan nykyistä kehystä, myös sen vaikutusta työoloihin ja -ehtoihin. ETSK kehottaa tekemään puolueettoman arvioinnin ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 90 ja 91 artiklan mukaisen velvoitteen luoda sisämarkkinat, joilla on yhdenmukaistetut säännöt kansainväliselle liikenteelle, sekä vahvistaa kabotaasin edellytykset. Tässä yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon SEUT-sopimuksen 14 artiklan ja pöytäkirjan N:o 26 sekä EU:n perusoikeuskirjan 36 artiklan määräykset yleistä taloudellista etua koskevista palveluista. Analyysissä olisi tarkasteltava ympäristönäkökohtia ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettuja tavoitteita, rautateiden roolia yleishyödyllisenä palveluna ja sosiaalista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ajatellen sekä rautateiden kilpailukykyä ja toimintaa rajatylittävässä multimodaalisessa liikennejärjestelmässä yhteistyön, resurssitehokkuuden, palvelutason ja asiakas- ja kuluttajatyytyväisyyden kannalta kiinnittäen erityistä huomiota työntekijöiden työoloihin ja -ehtoihin kohdistuviin vaikutuksiin. Euroopan rautateiden teemavuosi 2021 tarjoaa erinomaisen tilaisuuden arvioida tähänastista kehitystä ja asettaa tulevaisuuden tavoitteita.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32.

(2)  EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1.

(3)  EU:n tilastotaskukirjojen (Statistical Pocketbooks) eri laitosten mukaan.

(4)  EUVL L 315, 3.12.2007, s. 51.

(5)  EUVL L 195, 27.7.2005, s. 15.

(6)  SWD(2020) 331 final.

(7)  Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityisraportti 2016, ”EU:n rautateiden tavaraliikenne ei ole vielä oikeilla raiteilla”, kohdat 23–27.

(8)  OBB Holding Geschäftsbericht 2019, s. 61 ja 65–66.

(9)  EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22.

(10)  Yhteentoimivia rajatylittäviä rautatiealan palveluja suorittavien, liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden tiettyjä työoloja koskevan sopimuksen täytäntöönpanon ja soveltamisen arviointi, ”Rail mobile workers” -hanke – eurooppalaisten rautatiealan työmarkkinaosapuolten Euroopan rautatieyhteisön (CER) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) yhteiset päätelmät.

(11)  https://www.etf-europe.org/resource/joint-cer-etf-opinion-protection-of-staff-september-2013

(12)  Ks. esimerkiksi Bundeministerium für Verkeht und digitale Infrastruktur ”Folgerungen für die zukünkftige Verkehrspolitik nach den Erfahrsungen und dem Umgang mit der COVID-19 Pandemie”; Wissenschaftlicher Beirat beim Bundesminister für Verkehr und digitale Infrastruktur Nr 2/Jahr 2020.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista ”Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukainen energiaunionin tilaa koskeva vuoden 2020 katsaus”

(COM(2020) 950 final)

ja ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien EU:n laajuinen arviointi – Vihreän siirtymän ja talouden elpymisen edistäminen yhdennettyjen kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien avulla”

(COM(2020) 564 final)

(2021/C 220/04)

Esittelijä:TBL

Lutz RIBBE

Lausuntopyynnöt	Euroopan komissio: 11.11.2020 ja 27.11.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”
Hyväksyminen jaostossa	9.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	236/4/6

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on vaikuttunut siitä, miten säntillisesti ja tarkasti komissio dokumentoi ja arvioi energiaunionin kehitystä. Kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien laadinta- ja arviointitapa osoittaa, että energiaunionin hallinto toimii.

1.2.

ETSK panee helpottuneena merkille, että vaikka jotkin jäsenvaltiot ovat selvästi jäljessä tavoitteista, yleisesti ottaen vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteet on saavutettu. Tähän ei kuitenkaan pidä tyytyä. Seuraavien 30 vuoden tavoitteet, jotka ovat tähtäimessä 2020-luvulta lähtien, ovat huomattavasti kunnianhimoisempia, ja muutosvauhtia on nopeutettava tuntuvasti. Yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalista ja taloudellista tilannetta ei saisi tässä yhteydessä silti unohtaa, muutoin energiakäänteen vauhdittamiseen tähtäävien investointien ja uudistusten yhteiskunnallinen hyväksyntä vaarantuisi. Energiakäänne vaarantuu myös, jos politiikassa lupaillaan laajojen väestön osien osallisuutta mutta todellisuudessa lupaukseen ei suhtauduta vakavasti eikä sitä lunasteta.

1.3.

Näin ollen on entistäkin tärkeämpää kiinnittää maailmanlaajuisten (ilmasto)tavoitteiden lisäksi huomiota niihin erityistavoitteisiin, jotka komissio on asettanut itselleen joustavaa energiaunionia koskevassa puitestrategiassa ja ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketissa. Niiden osalta tulos on erittäin paljon huonompi.

1.4.

Komissio toteaa puitestrategiassa, että keskeisenä tavoitteena on asettaa kansalaiset energiaunionin keskiöön. Energiaunionin tilaa käsittelevässä tiedonannossaan se ei kuitenkaan mainitse sanallakaan, miten tämän tavoitteen saavuttamisen laita on ja millaisin strategioin siihen on vastaisuudessa tarkoitus pyrkiä. Tämä on ETSK:n mielestä täysin epäasianmukaista.

1.5.

Kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevassa arvioinnissaan komissio katsoo, ettei jäsenvaltioiden suunnitelmissa kiinnitetä riittävästi huomiota yhteisöenergian kehittämiseen. Tämä on huolestuttavaa. On kuitenkin pettymys, että komissio ei mene asiassa sen pidemmälle vaan tyytyy ainoastaan esittämään jäsenvaltioille hyvin yleisluonteisen vetoomuksen. Jos puhtaan energian säädöspaketissa ja energiaunionia koskevassa puitestrategiassa asetetuista kunnianhimoisista tavoitteista ei pidetä tosissaan kiinni, tästä on haittaa muutenkin kuin vain energiaunionin kannalta. Vaakalaudalla on myös EU:n politiikan uskottavuus ylipäätään.

1.6.

ETSK katsookin, että komission on tulevissa kertomuksissaan tarkasteltava seikkaperäisemmin kolmannen energiasäädöspaketin täytäntöönpanon, noudattamisen sekä noudattamisen valvonnan tasoa ja laatua jäsenvaltioissa, erityisesti kun on kyse siitä, miten jäsenvaltiot aikovat asettaa kansalaiset toiminnan keskiöön. Energialainsäädännön täytäntöönpanossa on aiemmin ollut viivästyksiä, eikä sitä ole useinkaan hoidettu kansalaisia hyödyttävällä tavalla.

1.7.

Kriittinen tarkastelu on tarpeen myös kolmen muun energiaunioniin liittyvän tavoitteen osalta: energiantuonnin ja näin ollen energiariippuvuuden vähentäminen, ilmaston ja ympäristön kannalta haitallisille energialähteille myönnettävien tukien poistaminen ja johtoaseman ottaminen uusiutuvien energiamuotojen, energiatehokkuuden ja sähköisen liikkuvuuden alalla. Kaikki nämä kolme tavoitetta ovat jääneet saavuttamatta, kuten komission tiedonannoista ilmenee. Syistä ei kuitenkaan puhuta mitään, eikä tiedonannoissa liioin esitetä, mitä näistä epäonnistumisista otetaan opiksi ja mitä tästä seuraa jatkotoimia ajatellen, esimerkiksi elpymisrahaston yhteydessä.

1.8.

ETSK:n mielestä jäsenvaltioiden kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat osoittavat, ettei eurooppalainen energiapolitiikka ole riittävän johdonmukaista. Lisäksi komitea pitää useimpia kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia liian epämääräisinä, etenkin kun on kyse sellaisista tärkeistä kysymyksistä kuin energiavarmuus ja oikeudenmukainen siirtymä.

1.9.

ETSK kehottaakin komissiota kiinnittämään kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arvioinnissa enemmän huomiota myös oikeudenmukaista siirtymää koskevien strategioiden asianmukaisuuteen ja arvioimaan tässä yhteydessä erityisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamista: — työelämän siirtymien helpottaminen — hiilestä irtautumisen vuoksi työpaikkansa menettävien työntekijöiden tukeminen (menetetty työpaikka olisi ainakin korvattava muulla vastaavalla työpaikalla) — energiaköyhyyden torjuminen ja degressiivisten jakaumavaikutusten kompensointi — sellaisten aluetaloudellisten mahdollisuuksien hyödyntäminen, jotka perustuvat uusiutuviin energialähteisiin sekä uudenlaisiin mahdollisuuksiin osallistua sähköntuotantoon ja päästä siitä osalliseksi.

2.   Yleisiä huomioita komission asiakirjoista

2.1.

Komissio julkaisi 25. helmikuuta 2015 tiedonannon aiheesta ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (1). Strategialle asetettiin seuraavat tavoitteet: — energiaturvallisuus, mm. vähentämällä riippuvuutta energiantuonnista — täysin yhdentyneet EU:n energiamarkkinat — kestävä, vähähiilinen ja ilmastoystävällinen talous — tutkimus, innovointi ja kilpailukyky, jotta EU kykenee saavuttamaan maailmanlaajuisen johtoaseman uusiutuvan energian alalla — eurooppalaisten työntekijöiden kouluttaminen niin, että heillä on tulevaisuuden energiajärjestelmän edellyttämää osaamista — sijoittajien luottamuksen saavuttaminen pitkän aikavälin tarpeita ja poliittisia tavoitteita kuvastavin hintasignaalein.

2.2.

Komissio totesi tuolloin kuitenkin tähtäävänsä ennen muuta sellaiseen energiaunioniin, ”jonka keskiössä ovat kansalaiset, jotka sitoutuvat energiajärjestelmän muutokseen, saavat uusista teknologioista hyötyä energialaskujensa pienentyessä ja osallistuvat aktiivisesti markkinoiden toimintaan, ja jossa suojellaan heikoimmassa asemassa olevia kuluttajia”. Lisäksi sidosryhmien osallistuminen energiaunionin toteuttamiseen oli komission mukaan ensisijaisen tärkeää ja sosiaalisesti oikeudenmukainen siirtymä energiakäänteen onnistumisen edellyttämä perusperiaate.

2.3.

Komissio esitti myös, että energiaunionissa tarvitaan yhdennettyä hallinto- ja seurantajärjestelmää. Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1999 (2) (”hallintoasetus”) EU loi tarvittavan oikeusperustan tätä varten. Asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltiot esittämään säännöllisesti kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmansa, joihin sisältyy myös kuvaus niiden panoksesta energiaunionin tavoitteiden saavuttamiseen.

2.4.

Energiaunionin tilaa koskevassa vuoden 2020 katsauksessaan komissio esittää nyt yhteenvedon saavutetusta edistyksestä ja ryhmittelee edistysaskeleet seuraavien viiden otsikon alle: — Hiilestä irtautuminen (mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen) — Energiatehokkuus (ottaen erityisesti huomioon energiatehokkuus etusijalle -periaate) — Energiavarmuus (mukaan lukien EU:hun suuntautuvan energiantuonnin vähentäminen sekä kansallisten energiajärjestelmien joustavuuden ja häiriönsietokyvyn lisääminen) — Energian sisämarkkinat — Tutkimus, innovointi ja kilpailukyky. Lisäksi katsauksessa käsitellään aihetta ”Energiaunioni ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”.

2.5.

Tältä pohjalta komissio esittää ajatuksia siitä, miten tavoitteeseen ”vihreä elpyminen ja kestävä talous” päästään. Se ottaa ensinnäkin esiin esittämänsä strategiat energiajärjestelmän integroimiseksi ja vedyn käytön lisäämiseksi Euroopassa.

2.6.

Lisäksi komissio perustelee tarvetta nostaa hiilidioksidipäästöjen vähennystavoite vähintään 55 prosenttiin vuoden 1990 tasosta sekä lupailee strategiaa metaanipäästöjen vähentämiseksi ja visiota ”merellä tuotettavasta energiasta”. Tässä yhteydessä se kritisoi, että jäsenvaltioiden kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmiensa yhteydessä esittämät strategiat ovat usein epäselviä ja liian abstrakteja.

2.7.

Kaiken kaikkiaan komissio katsoo, ettei tilanne ole vielä tyydyttävä, vaikka vuoteen 2020 tähdänneet uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistavoitteet onnistutaan katsauksen mukaan saavuttamaan suurelta osin kaikkialla EU:ssa. Muutamissa jäsenvaltioissa ”kehitystä” olisi kuitenkin ”nopeutettava”.

2.8.

Komissio kehottaa toteuttamaan lisätoimia energiatehokkuuden alalla. Erityisesti rakennusten peruskorjauksessa on havaittu merkittäviä puutteita.

2.9.

Katsaukseen on nyt ensi kertaa liitetty seikkaperäinen selvitys energiatuista (3). Siinä todetaan selkeästi, että a) energiatuista tarvitaan edelleen laadukkaampia tietoja (4) ja b) fossiilisten polttoaineiden tukia ”on selvästi tarpeen vähentää”. EU-tason nykyisiä oikeudellisia välineitä pidetään riittämättöminä.

2.10.

Lisäksi todetaan, että energia-alalle on viime vuosina investoitu 27 jäsenvaltion EU:ssa yhä vähemmän tutkimus- ja kehittämisvaroja ja että Eurooppa on jäänyt tässä suhteessa merkittävästi jälkeen muista talousalueista. Katsauksen mukaan nämä suuntaukset ”eivät ole rohkaisevia”. Komissio ilmoittaakin esimerkiksi akkuvarastointiin ja vetyyn liittyvistä uusista toimista, joiden avulla pyritään elvyttämään tutkimus- ja innovointitoimintaa ja puuttumaan kansallisen tason investointien havaittuun vähenemiseen.

2.11.

Katsauksen mukaan energiantuontikustannukset ovat viime vuosina taas nousseet (ja ovat nyt yli 330 miljardia euroa vuodessa), joten aiempi laskusuuntaus on jälleen kääntynyt päinvastaiseksi.

2.12.

Komissio toistaa katsauksensa päätteeksi, että EU:lle tarjoutuu covid-19-kriisin myötä ainutlaatuinen mahdollisuus investointeihin, joilla voitaisiin tukea EU:n talouden elpymistä ja samalla nopeuttaa vihreää ja digitaalista siirtymää.

2.13.

Kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien EU:n laajuista arviointia käsittelevässä tiedonannossaan komissio päätyy siltä osin myönteiseen lopputulokseen, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja uusiutuvien energiamuotojen suhteen on edistytty siihen malliin, että vastaavien vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden tasoa voidaan vuonna 2021 nostaa selvästi. Toisaalta komissio toteaa, että energiatehokkuudessa, tutkimusinvestoinneissa ja innovoinnissa on vielä valtavasti parantamisen varaa. Näiden puutteiden korjaaminen edellyttää sitä, että jäsenvaltiot ottavat huomioon monivuotisen rahoituskehyksen sekä elpymis- ja palautumistukivälineen tarjoamat uudet rahoitusmahdollisuudet.

3.   ETSK:n yleishuomioita

3.1.

Aluksi on paikallaan esittää komissiolle suorasanaiset kiitokset: säntillisyys, jolla energiaunionin hallintoa hoidetaan ja joka näkyy näistä laajoista asiakirjoista (ja niiden liitteistä), osoittaa sen suhtautuvan asiaan erittäin vakavasti. Säntillinen ote on myös ehdottomasti tarpeen, sillä tähän mennessä asetetut ilmastotavoitteet, joita on tarkoitus tiukentaa, saavutetaan vain hädin tuskin, jos lainkaan. Tavoite tehdä Euroopan unionista ilmastoneutraali viimeistään vuoteen 2050 mennessä on äärimmäisen tärkeä, ja sen saavuttaminen edellyttää hyvin erilaisten poliittisten lähestymistapojen historiallisesti kenties ainutlaatuista strategista suunnittelua ja koordinointia, jonka on mentävä paljon pidemmälle kuin toistaiseksi on päätetty.

3.2.

Tätä taustaa vasten ETSK on vahvasti samaa mieltä komission kanssa, kun tämä korostaa, että jäsenvaltioiden on laadittava selkeämpiä strategioita ja pantava ne viipymättä täytäntöön. Tässä yhteydessä on otettava entistä paremmin huomioon energiakäänteen sosiaaliset sekä työllisyyteen ja osaamiseen liittyvät vaikutukset ja muut jakaumavaikutukset ja tehtävä selkoa siitä, miten näihin haasteisiin voidaan vastata.

3.3.

Komission esittämät keskeiset päätelmät ovat ymmärrettäviä ja tukemisen arvoisia. Tämä koskee erityisesti toteamusta, että edistyminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energiatehokkuuden parantamista ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa luo erinomaiset lähtökohdat entistä kunnianhimoisemmille tavoitteille.

3.4.

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä myös siitä, että uudet virikkeet ovat tarpeen. Olisi kuitenkin ollut toivottavaa, että komissio olisi konkretisoinut, mistä näissä uusissa virikkeissä on kyse.

3.5.

Komitea pitää loogisena sitä, että komissio nivoo energiaunionin kehittämisen Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan sekä covid-19-pandemiaan liittyvään elvytyspolitiikkaan, sillä niistä ei kummastakaan ollut vielä tietoakaan silloin, kun energiaunionin strategiset puitteet ja hallintoasetus laadittiin. ETSK korostaa, että Euroopan energiaunioni tarjoaa ihanteelliset lähtökohdat vihreän kehityksen ohjelman toimille. Siksi nyt tehdyn arvioinnin yhteydessä olisi ollut entistäkin tärkeämpää yksilöidä ilmenneet puutteet tarkemmin ja kehittää niiden korjaamiseen tähtääviä strategioita. Näin ei ole tehty ainakaan kolmessa tapauksessa, joita tarkastellaan lähemmin seuraavassa.

”Kansalaiset energiaunionin keskiöön” -tavoitteen puutteellinen toteutuminen

3.6.

Kuten kohdassa 2.2 todetaan, komissio on energiaunionin strategisissa puitteissa määritellyt kansalaislähtöisen ja kansalaiskeskeisen politiikan kaikkein tärkeimmäksi (!) tavoitteeksi. Siksi tähän tavoitteeseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota myös energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa esittämällä konkreettisia ehdotuksia kansalaisten, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien avoimesta ja aktiivisesta osallistumisesta ja osallistamisesta päätöksentekoon, esimerkiksi kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien osalta, sekä aktiivisesta osallistumisesta ja osallisuudesta markkinoiden toimintaan. Käytännössä osallisuusnäkökohtaa ei kuitenkaan edes mainita katsauksessa, eikä siinä pohdita lainkaan, palvelevatko tulevaisuuden varalta ehdotetut toimenpiteet nimenomaan tämän tavoitteen saavuttamista.

3.7.

Sama ongelma näkyy tällä hetkellä muun muassa komission esittämässä energiajärjestelmän integrointistrategiassa, jossa kansalaisia pidetään vain kuluttajina eikä aktiivisina markkinatoimijoina. Myös Euroopan komission (5) määrittelemien painopisteiden, nimittäin vetystrategian ja luvatun merellä tuotettavaa energiaa koskevan vision, yhteydessä on vaikea kuvitella, että kansalaisten osallisuus olisi ylipäätään mahdollista tai sitä olisi edes mietitty. Tästä syystä on erittäin arveluttavaa, että komissio kaavailee kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arviointia käsittelevässä tiedonannossa käyttävänsä vastikään perustettua uusiutuvan energian rahoitusmekanismia erityisesti avomeriteknologioiden edistämiseen.

3.8.

Näin toimiessaan komissio jättää voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä huomiotta, sillä sähkön sisämarkkinoita koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (6) johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan seuraavaa: ”[– –] ovat tehneet yhteisöenergiasta toimivan ja kustannustehokkaan keinon vastata kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin [– –]. [– –] Koska kuluttajat ovat suoraan osallisina yhteisöenergia-aloitteissa, niillä on mahdollista helpottaa integroidusti uuden teknologian käyttöönottoa ja uusien kulutustottumusten omaksumista, mukaan lukien älykkäät jakeluverkot ja kulutusjousto. Yhteisöenergia voi myös edistää kotitalouksien energiatehokkuutta ja auttaa torjumaan energiaköyhyyttä vähentämällä kulutusta ja alentamalla toimitushintoja. [– –] Onnistuessaan tällaiset aloitteet ovat tuottaneet yhteisölle taloudellista, sosiaalista ja ympäristönäkökohtiin liittyvää hyötyä [– –].” Euroopan lainsäätäjien mielestä yhteisöenergian avulla voidaan siis korjata erinäisiä komission asiakirjoissa esitettyjä epäkohtia. Tästä syystä on vieläkin vaikeampi ymmärtää, ettei komissio kiinnitä asiaan huomiota omissa asiakirjoissaan. Tavoitteiden ja todellisuuden välillä on valtava kuilu, eikä komissiolla edelleenkään näytä olevan todellista strategiaa, jolla kansalaisista pyritään saamaan aktiivisia kumppaneita.

3.9.

Tämä kritiikki on kuitenkin kohdistettava myös useimmille jäsenvaltioille, sillä jäsenvaltioiden on hallintoasetuksen (EU) 2018/1999 20 artiklan nojalla käsiteltävä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan myös yhteisöenergiaa. Komissio korostaa arvioinnissaan, etteivät jäsenvaltiot ole noudattaneet tätä velvoitetta riittävässä määrin, jos lainkaan. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tulevan tarkistuksen yhteydessä konkreettisempia säännöksiä yhteisöenergian edistämiseksi.

Energiaturvallisuutta ja energiantuonnin vähentämistä koskevien tavoitteiden puutteellinen toteutuminen

3.10.

Energiaunionin strategisena tavoitteena on parantaa energiaturvallisuutta muun muassa vähentämällä energiantuontia. Komissio mainitsee jokseenkin ohimennen, ettei edistystä ole havaittavissa – energiantuontimenot ovat päinvastoin jälleen kasvaneet. Vedyn yhä suurempi merkitys saattaa osaltaan jopa johtaa siihen, että tuonti lisääntyy tulevaisuudessa entisestäänkin, sillä komissio laskee vetystrategiassaan tietoisesti tuonnin varaan. ETSK odottaa komissiolta selväsanaista selitystä asiasta.

3.11.

Lisäksi ETSK kehottaa noudattamaan eurooppalaisen solidaarisuuden periaatetta pyrittäessä välttämättömän energiantuonnin turvaamiseen. Jäsenvaltioiden erilliset ratkaisut, kuten Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen yhteydessä, voivat vaarantaa paitsi ilmastonsuojelun myös energiaturvallisuuden. Tällaiset eurooppalaista solidaarisuutta heikentävät toimet uhkaavat horjuttaa kansalaisten luottamusta unioniin ja tehdä hallaa EU:n imagolle kolmansissa maissa.

Innovointia ja maailmanlaajuista johtoasemaa koskevan tavoitteen puutteellinen toteutuminen

3.12.

Tilanne näyttää synkältä myös innovoinnin osalta. Energiaunionin tilaa koskevasta katsauksesta välittyvä kuva tutkimus- ja innovointi-investointien ja patenttihakemusten tilanteesta vie pohjaa energiaunionin mahtipontiselta tavoitteelta ottaa alalla maailmanlaajuinen johtoasema. Tämän huolestuttavan havainnon vuoksi on tarpeen analysoida tarkoin ja perusteellisesti, mikä on mennyt vikaan, jotta tämän kielteisen kehityksen syyt saadaan yksilöityä ja selvitettyä juurta jaksaen. Tältä pohjalta on kehitettävä konkreettisia toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

3.13.

Edellä kohdissa 3.6–3.11 esitetyn valossa on syytä todeta selväsanaisesti, että samojen iskulauseiden toistaminen kerta toisensa jälkeen ei riitä vaan niiden on johdettava käytännön toimiin. Muutoin EU:n politiikan uskottavuus vaarantuu. Missään käsillä olevista komission asiakirjoista, energiajärjestelmän integrointistrategia ja vetystrategia mukaan luettuina, ei kuitenkaan esitetä konkreettisia toimenpiteitä, jotka voisivat auttaa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Energiaunionin sosiaali- ja aluepoliittinen merkitys

3.14.

Komissio esittää energiaunionin tilaa koskevan katsauksensa luvuissa 2.6 ja 3.3 myös muutamia sosiaalipoliittisia pohdintoja. Ne ovat asianmukaisia, ja ETSK kannattaa erityisesti covid-19-kriisiin liittyvien elpymistukien kytkemistä ilmasto- ja energiapoliittisiin tavoitteisiin. Myös oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseksi kaavaillut toimenpiteet ovat asiallisia ja luovat edellytykset sille, että ihmiset saadaan toimimaan ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamisen hyväksi. Se, onko niistä todella apua ”ketään ei unohdeta” -periaatteen toteutumisessa, riippuu käytännössä yksittäisten välineiden käyttöönotosta ja rahoituksesta sekä niiden konkreettisesta soveltamisesta jäsenvaltioissa.

3.15.

ETSK muistuttaa aiemmissa lausunnoissa esittämästään vakaasta käsityksestä (7): sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseen tarkoitettuja varoja ja elpymistukia on käytettävä ilmastonsuojelua ja energiakäännettä edistävällä tavalla, mutta lisäksi ilmasto- ja energiapolitiikka on suunniteltava (ja voidaan suunnitella) sellaiseksi, että se edistää sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Tällaisia toimintamalleja on jo olemassa, ja kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arviointia käsittelevässä tiedonannossa jopa mainitaan muutama, esimerkiksi hankkeet aurinkopuistojen rakentamiseksi entisille ruskohiilen louhintapaikoille Portugalissa ja Kreikassa sekä erittäin strategisesti kohdennettu tuottajakuluttajatuki Liettuassa. Nämä esimerkit ovat kuitenkin kaukana yleisestä tai vallitsevasta käytännöstä.

3.16.

Niinpä on olemassa riski, että energiakäänne lisää sosiaalisia ja alueellisia eroja, esimerkiksi jos komissio hoitaa energiajärjestelmän integroinnin, vetyinfrastruktuurin kehittämisen ja merellä tuotettavan energian edistämisen suunnitelmiensa mukaisesti, jolloin se siis suosii keskitettyjä toimintamalleja hajautettujen kustannuksella.

3.17.

Keskitetyn ja hajautetun infrastruktuurin rinnakkainen rakentaminen on joka tapauksessa ongelmallista ja uhkaa aiheuttaa hukkainvestointeja. Esimerkiksi kattava vetyputkiverkosto ja matalan lämpötilan kaukolämpöverkko, jonka laajentamista kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arviointia käsittelevässä komission tiedonannossa vaaditaan, kilpailevat keskenään siitä, kumpaa käytetään. Investointivarmuuden takaamiseksi ETSK onkin kehottanut tekemään asiaa koskevia periaatepäätöksiä (8). Ne ovat strategisesti tärkeitä myös energiaunionin onnistumisen kannalta, mutta asia sivuutetaan tarkasteltavana olevissa asiakirjoissa kokonaan.

3.18.

Digitalisaatio jätetään energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa huomiotta samaan tapaan kuin lähes kaikissa muissakin komission viimeaikaisissa energiapoliittisissa asiakirjoissa. Se mahdollistaa kuitenkin mielenkiintoisia toimintamalleja, kuten älykkäät mikroverkot ja älykkäät markkinat, mikrokaupankäynnin (micro trading) ja virtuaalivoimalat. Ne voivat kaikki omalta osaltaan parantaa energian sisämarkkinoiden tehokkuutta ja suorituskykyä muun muassa siksi, että ne vahvistavat aktiivisten kuluttajien asemaa. Komissio on käsitellyt asiaa energiaunionia koskevassa puitestrategiassa (9), vaikkakin melko lyhyesti. On käsittämätöntä, että tämä näkökohta sivuutetaan energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa, vaikka digitaaliteknologian käyttöä on nimenomaan syytä tarkastella huolellisesti hyödyllisyysnäkökulmasta ja mahdollisten eettisten, erityisesti datasuvereniteettiin liittyvien, ongelmien kannalta.

3.19.

Joka tapauksessa on kuitenkin huolehdittava siitä, että digitalisaatio hoidetaan niin, että siitä on hyötyä loppukäyttäjille. Kansalaiset odottavat edelleen, että lisääntyvä digitalisaatio toisi mukanaan parempia palveluita. Esimerkkeinä mainittakoon mahdollisuus vaihtaa energiantoimittajaa päivittäin, välitön palaute viallisista mittareista tai epäilyttävistä käyttötavoista sekä juoheat menettelyt oman tuotannon liittämiseksi verkkoon.

4.   Erityishuomioita

Hiilestä irtautumista käsittelevä luku energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa

4.1.

Komissio toteaa perustellusti, että uusiutuvien energiamuotojen käyttö tuo mukanaan monia etuja. Se, kuka näistä eduista hyötyy, riippuu kuitenkin ratkaisevasti siitä, toteutetaanko energiakäänne lähtökohtaisesti keskittäen vai hajauttaen (10). Tätä näkökohtaa komissio ei ota katsauksessaan esiin.

Energiavarmuutta käsittelevä luku energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa

4.2.

Komissio kiinnittää aivan oikein runsaasti huomiota toimitusvarmuuteen ja tässä yhteydessä energiaturvallisuuteen. Sen merkitys kansantaloudelle on nimittäin arvaamattoman suuri. Perinteisen tuontiriippuvuuskysymyksen lisäksi on ennen kaikkea pohdittava kykyä kestää ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä, kuten kyberrikollisuutta. Tuoreimpien tutkimustulosten (11) mukaan paras strategia hyvän kestokyvyn takaamiseksi on vahvistaa sellaisia hajautettuja rakenteita, jotka pystyvät toimimaan täysin itsenäisesti omina järjestelminään. Komission olisi otettava nämä tulokset paremmin huomioon.

4.3.

Vihreällä vedyllä on tulevaisuudessa kiistatta oma osuutensa eurooppalaisen energiajärjestelmän toimitusvarmuuden turvaamisessa. ETSK viittaa tältä osin lausuntoihinsa vetystrategiasta (12) ja energiajärjestelmän integrointistrategiasta (13).

4.4.

Myöskään tässä yhteydessä ei pidä kiinnittää huomiota vain suuren mittaluokan teknologiaan (vedyn tuontia palvelevan infrastruktuurin rakentaminen mukaan luettuna). On olemassa lukuisia innovatiivisia, ympäristöystävällisiä ja ennen kaikkea alueellisia tai paikallisia ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa suoraan paikan päällä (muun muassa alueellinen vedyn tuotanto tai synteettisten polttoaineiden tuotanto). Niiden turvin voidaan lisätä toimitusvarmuutta, vähentää tuontiriippuvuutta, parantaa paikallista työllisyyttä vihreiden työpaikkojen avulla ja edistää arvonmuodostusta alueilla. Mikro- ja pk-yrityksillekin olisi annettava mahdollisuus päästä osallisiksi ja hyötyä vihreän kehityksen ohjelmasta, mikä myös lisää vihreän kehityksen ohjelman ja energiakäänteen hyväksyntää.

Energian sisämarkkinoita käsittelevä luku energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa ja kertomus energian sisämarkkinoiden edistymisestä

4.5.

Komission mukaan puhtaan energian säädöspaketilla on parannettu edellytyksiä edistää kuluttajien osallistumista energiamarkkinoille ja luoda tasapuoliset toimintaedellytykset uusille markkinatoimijoille. Käytännössä kuitenkin vain sähkön sisämarkkinoita koskevan direktiivin säännöksillä on tältä osin merkitystä. Vielä ei ole mahdollista määrittää, miten pitkälti jäsenvaltiot ovat tosiasiassa saattaneet nämä säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään, joten komission päätelmä on ennenaikainen. ETSK kehottaa tekemään kiireellisesti syvällisen arvioinnin kuluttajien osallistumista koskevan tärkeän tavoitteen toteutumisesta – tässä yhteydessä olisi arvioitava myös tulonjakopoliittisia vaikutuksia, erityisesti kun on kyse pienituloisten kotitalouksien osallisuudesta.

4.6.

Komissio korostaa markkinahintasignaalien merkitystä muun muassa sijoittajien kannalta. Tämä on epäilemättä tärkeä näkökohta, mutta sitä on tarkasteltava eriytetymmin. Useimmat sähkön tukkumarkkinat kuvastavat vain lyhyen aikavälin hintatasoa. Se, toimivatko lyhyen aikavälin hinnat ylipäätään jonkinlaisena signaalina sijoittajille, on energiataloustieteessä kiistanalainen kysymys, kuten ETSK on jo aiemmissa lausunnoissaan (14) todennut. Näin ollen ei ole asianmukaista, että komissio puhuu tässä yhteydessä ”energian sisämarkkinoista” erittelemättä asiaa sen kummemmin. Energiaunionin onnistuminen edellyttää uutta markkinarakennetta ainakin sähköalalla. Uusiutuvia energialähteitä koskeva täysi tasevastuu ei yksistään riitä. ETSK kehottaakin komissiota esittämään mahdollisimman pian omat ajatuksensa uudesta markkinarakenteesta. Tässä yhteydessä olisi huolehdittava myös siitä, että kaikkiin markkinatoimijoihin sovelletaan tase- ja säätösähkömarkkinoilla samoja ehtoja. Tämä on aivan välttämätöntä myös energiajärjestelmän integroinnin onnistumisen kannalta (15).

4.7.

Lisäksi on pidettävä mielessä, ettei toimitusvarmuus- ja ilmastoneutraaliustavoitteita voida saavuttaa pelkästään hintasignaalien turvin.

4.8.

Komissio korostaa energian sisämarkkinoiden edistymistä koskevassa kertomuksessa erittäin perustellusti, että jäsenvaltioiden ja EU:n energiapolitiikan painopisteenä on edelleen oltava kilpailun mahdollistaminen tuotanto- ja toimitustasolla, mutta jättää avoimeksi, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Se, että kilpailua voidaan edistää vain kytkemällä markkinat yhteen, ei pidä paikkaansa eikä ole puhtaan energian säädöspaketin yhteydessä vahvistetun EU:n lainsäädännön mukaista. Sähkömarkkina-asetuksen 16 artiklan mukaisia kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevia periaatteita sovellettaessa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden maantieteellinen sijainti, sillä se voisi myös oikeuttaa kapasiteetin asentamista koskevan määräajan pidentämisen. Aktiivisen kilpailun kannalta on joka tapauksessa tärkeää huolehtia ennen kaikkea markkinoille pääsystä, eritoten pienten toimijoiden pääsymahdollisuuksista, ja esimerkiksi digitalisaatiosta voi olla tässä paljon hyötyä.

4.9.

Komissio toteaa energian sisämarkkinoiden edistymistä koskevassa kertomuksessa myös, että lämpövoimalat, esimerkiksi sekä sähköä että lämpöä tuottavat kaasuvoimalat, voivat tuoda järjestelmään merkittävää joustavuutta mutta huonosti suunnitellut kapasiteettimekanismit voivat vääristää sisämarkkinoita vakavalla tavalla. ETSK viittaa tältä osin asiakokonaisuuteen TEN/625 kuuluvassa lausunnossa esittämäänsä kantaan. Komitea kehottaa komissiota arvioimaan kriittisesti jäsenvaltioissa käytössä olevia kapasiteettimekanismeja, myös sähkön sisämarkkinoista annetun asetuksen 22 artiklan mukaisten vaatimusten noudattamisen osalta. Kyseisessä artiklassa asetetaan muun muassa raja-arvo, joka on 550 grammaa hiilidioksidia kilowattituntia kohti.

4.10.

Komissio muistuttaa energian sisämarkkinoiden edistymistä koskevassa kertomuksessa, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoilta on yleisesti evätty mahdollisuus omistaa ja operoida sähkön varastointijärjestelmiä. ETSK on periaatteessa suhtautunut myönteisesti tähän päätökseen (16), mutta jakeluverkonhaltijoiden olisi voitava omistaa ja operoida sähkön varastointijärjestelmiä, jos se on verkon toiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. Komitea katsoo myös, että tämän on kuljettava käsi kädessä älykkäiden markkinoiden vahvistamisen kanssa, jotta varastonhaltijoilla on kannustin toimia verkonhaltijoiden lähettämien signaalien mukaisesti ja hoitaa varastointi järjestelmän kannalta hyödyllisellä tavalla. Verkonhaltijat taas tarvitsevat asianmukaisia kannustimia signaalien lähettämiseen.

4.11.

Jakeluverkoilla on ratkaisevan tärkeä rooli älykkäiden markkinoiden luomisessa sekä energiakäänteen onnistumisessa kaiken kaikkiaan, ja siksi unionin energiapolitiikassa on tulevaisuudessa panostettava enemmän niiden nykyaikaistamiseen.

4.12.

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, ettei neuvoston energiaverodirektiivin 2003/96/EY (17) ensisijaista tavoitetta enää saavuteta. Komitea kannattaakin komission esittämää aikomusta ja kehottaa laatimaan direktiivin uudelleen kunnianhimoisin ottein ja uudistamaan samalla tavoin myös muita mekanismeja, joiden tavoitteena on poistaa fossiilisten polttoaineiden tuet ja sisällyttää ulkoiset kustannusten hintoihin.

4.13.

ETSK korostaa jälleen kerran energiaköyhyysongelmaa ja kehottaa komissiota toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, jotka menevät määritelmää koskevia abstrakteja suuntaviivoja ja seurantakeskusta pidemmälle. ETSK on korostanut useaan otteeseen, että kansalaisten laaja osallisuus energia-alalla on yksi monista keinoista, joilla ongelmaa voidaan helpottaa.

4.14.

ETSK muistuttaa tässä yhteydessä kannastaan, jonka mukaan on olennaisen tärkeää estää kahden luokan energiayhteiskunnan muodostuminen. Tilanne ei saa kehittyä sellaiseksi, että vain taloudellisesti ja teknisesti hyvässä asemassa olevat kotitaloudet kykenevät hyötymään energiakäänteestä ja kaikki muut kotitaloudet joutuvat maksumiehiksi. Energiaköyhyydestä kärsivät kansalaiset eivät yleensä ole poliittisesti kaikkein vahvimmassa asemassa. Siksi komission olisi tehtävä enemmän sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot pyrkivät aktiivisesti puuttumaan energiaköyhyyteen tehokkaalla tavalla: sekä kaavailtu rakennusten energiakunnostukseen kannustava aloite (perusparannusaalto) että kansalaisten aktiivinen osallistaminen uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähkön tuotantoon voivat auttaa lievittämään energiaköyhyyttä. Lisäksi on otettava huomioon, että päästökauppajärjestelmän mahdollinen laajentaminen lämmitys- ja liikennealalle voi vaikuttaa siihen, miten oikeudenmukaisesti hyödyt ja kustannukset jakautuvat.

Tutkimusta, innovointia ja kilpailukykyä käsittelevä luku energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa

4.15.

ETSK pelkää, että EU:n takamatka tietyillä aloilla, esimerkiksi aurinkoakku- ja litiumioniakkuteknologiassa, johtuu liian vähäisestä kysynnästä. Komitea kehottaakin komissiota omaksumaan laaja-alaisemman strategian: EU tarvitsee aktiivisia teollisuuspoliittisia aloitteita Kiinan määräävän markkina-aseman murtamiseksi. Komission ehdotus akkuja koskevaksi asetukseksi on esimerkki oikeansuuntaisesta askeleesta. Lisäksi tulevassa energiajärjestelmässä olisi vahvistettava hajautettuja rakenteita, sillä tämä edistää esimerkiksi akkujen kysyntää, luo mittakaavaetuja ja tekee akuista siten hinnoiltaan houkuttelevia.

Energiaunionia ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa käsittelevä luku energiaunionin tilaa koskevassa katsauksessa

4.16.

ETSK tukee komission pyrkimyksiä ajaa kunnianhimoisia ilmastosopimuksia maailmanlaajuisella tasolla. Tämä edellyttää päästötullien käyttöönottoa sekä ilmastonsuojelun (ja muiden kestävän kehityksen tavoitteiden) entistä kunnianhimoisempaa ja konkreettisempaa huomioon ottamista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (18).

Kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien arviointia käsittelevä tiedonanto

4.17.

ETSK ei ymmärrä, miksi komission kritiikki uusiutuvien energialähteiden potentiaalin riittämättömästä huomioon ottamisesta koskee vain merellä tapahtuvaa energiantuotantoa. Komitea kehottaa komissiota luopumaan omasta tavastaan suosia yksipuolisesti avomeriteknologiaa maalla tapahtuvan aurinkosähkön- ja tuulienergiantuotannon kustannuksella ja esittämään erilliset strategiat viimeksi mainittujen teknologioiden kehittämiseksi.

4.18.

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio tunnustaa uusiutuvien energialähteiden tarjoavan mahdollisuuksia uusien työpaikkojen luomiseen. Komitea korostaa kuitenkin, että tämän potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen ei hoidu itsestään vaan edellyttää aktiivista politiikkaa erityisesti työpaikkojen laadun varmistamiseksi. Tässä yhteydessä on täysin käsittämätöntä, että komissio kiinnittää aurinkosähköön niin vähän huomiota, etenkin kun aurinkosähköala luo kaikkein eniten työpaikkoja, kuten tiedonannossa todetaan.

4.19.

ETSK kehottaa komissiota muotoilemaan tarjouskilpailusäännöt uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tulevan tarkistuksen yhteydessä siten, että uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen ja pk-yritysten on nykyistä helpompi osallistua tarjouskilpailuihin.

4.20.

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että investoinnit matalan lämpötilan kaukolämpöjärjestelmiin ovat erittäin toivottavia. Olisikin käynnistettävä asiaa koskeva aloite.

4.21.

Hiilinielut ovat tärkeä ilmastonsuojeluväline. Jäsenvaltioiden kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa esiin tuotu huoli luonnollisten häiriötekijöiden lisääntymisestä on kuitenkin otettava vakavasti, ja siksi LULUCF-hyvityksiä olisi aina tarkasteltava vain muita ilmastonsuojelumahdollisuuksia täydentävänä tekijänä.

---

(1)  COM(2015) 80 final.

(2)  EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(3)  COM(2020) 950 final – Liite 2.

(4)  Tämä on hämmästyttävää, onhan EU:ssa jo yli 30 vuoden ajan keskusteltu tarpeesta poistaa ympäristön kannalta haitalliset tuet.

(5)  Ja puheenjohtajavaltio Saksan.

(6)  EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125.

(7)  EUVL C 47, 11.2.2020, s. 30 ja EUVL C 62, 15.2.2019, s. 269.

(8)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 85.

(9)  COM(2015) 80 final, s. 13.

(10)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 85.

(11)  Ks. Hirschl, B., Aretz, A., Bost, M., Tapia, M. ja Gößling-Reisemann, S. (2018), Vulnerabilität und Resilienz des digitalen Stromsystems (Digitaalisen sähköjärjestelmän haavoittuvuus ja kestokyky), loppuraportti, Berlin, Bremen, ladattavissa osoitteesta www.strom-resilienz.de

(12)  EUVL C 123, 9.4.2021, s. 30.

(13)  EUVL C 123, 9.4.2021, s. 22.

(14)  EUVL C 82, 3.3.2016, s. 13.

(15)  EUVL C 364, 28.10.2020, s. 158.

(16)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.

(17)  EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

(18)  EUVL C 81, 2.3.2018, s. 44.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n strategia metaanipäästöjen vähentämiseksi”

(COM(2020) 663 final)

(2021/C 220/05)

Esittelijä:

Udo HEMMERLING

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 27.11.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”
Hyväksytty jaostossa	9.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	252/5/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) kannattaa EU:n metaanistrategian tavoitteenasettelua ja sen yleistä kohdentamista metaanipäästöjen merkittävään vähentämiseen ilmaston suojelemiseksi.

1.2.

On ymmärrettävää, että strategiassa keskitytään niihin aloihin, joilla metaanipäästöt ovat suurimmat, eli maatalouteen, energia-alaan ja jätehuoltoon.

1.3.

Metaanistrategia olisi kytkettävä biotalous- ja kiertotalousstrategioihin.

1.4.

ETSK pitää erityisen tervetulleena, että siinä painotetaan metaanipäästöjen kartoittamisen parantamista ja kansainvälisiä aloitteita päästöjen vähentämiseksi, sillä metaanipäästöt ovat usein peräisin hajakuormituslähteistä kansainvälisten tuotanto- ja toimitusketjujen varrelta. ETSK ehdottaa EU:n metaanistrategiaan seuraavia lisäyksiä:

1.5.

Koska metaanipäästöt ovat enimmäkseen peräisin hajakuormituslähteistä ja metaanipäästöjen kartoittaminen on monimutkaista, päästöjen seuranta on usein vaikeaa. Parempaa seurantaa olisi kehitettävä johdonmukaisella ja vertailukelpoisella tavalla merkittäville aloille, joita ovat esimerkiksi maatalous, energia-ala, jätehuolto ja kemianteollisuus. Metaanin hajapäästöjen suora sisällyttäminen kasvihuonekaasujen kauppajärjestelmään tai niiden suora hinnoittelu on hyvin vaikeaa ja usein mahdotonta. Pistekuormituspäästöjä olisi kuitenkin pyrittävä kartoittamaan siltä osin kuin se on mahdollista ja samalla tavoin kaikkien päästöjä aiheuttavien alojen osalta.

1.6.

Jäsenvaltioiden olisi esitettävä ilmastonsuojelusuunnitelmissaan lietteestä ja lannasta, biojätteestä, jätevesistä ja kaatopaikoilta peräisin olevan biokaasun sekä kaivoskaasun hyödyntämisen tilanne ja mahdollisuudet ja määriteltävä toimenpiteet näiden kaasujen käytön lisäämiseksi.

1.7.

Maataloudessa on vielä paljon metaanipäästöjen vähentämismahdollisuuksia, joita ovat erityisesti lietteen ja lannan mädättäminen biokaasulaitoksissa, edistysaskeleet tuotantoeläinten ruokinnassa ja jalostuksessa ja vähäpäästöinen lannoitteiden levittäminen. Näitä mahdollisuuksia olisi täsmennettävä edelleen EU:n metaanistrategian täytäntöönpanon aikana.

1.8.

Jätehuollossa biojätteen erilliskeräyksestä ja kierrättämisestä olisi vähitellen tultava normi kaikkialla EU:ssa. Tämä luo edellytykset välttää vielä enemmän metaanipäästöjä tällä alalla.

2.   Yleiskatsaus Euroopan komission metaanistrategiaan

2.1.

Metaanin osuus EU:n kaikista, 3,76 miljardin hiilidioksidiekvivalenttitonnin kasvihuonekaasupäästöistä on 10,5 prosenttia (2018). Metaanipäästöjä on pystytty vähentämään lähes 34 prosenttia vuodesta 1990.

2.2.

Metaanistrategia kohdistuu tärkeimpiin ihmisen toiminnasta aiheutuviin metaanipäästöihin sekä päästöjä aiheuttaviin aloihin, jotka ovat maatalous (53 prosenttia EU:n metaanipäästöistä), jätehuolto (26 prosenttia) ja energia-ala (19 prosenttia), ja siinä ehdotetaan vähentämistoimenpiteitä. Luonnolliset – esimerkiksi luonnonvaraisten märehtijöiden tai suoalueiden – metaanipäästöt eivät näin ollen kuulu strategian piiriin.

2.3.

Metaanipäästöjen maailmanlaajuisella vähentämisellä voidaan edistää merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Nykyisten maailmanlaajuisten metaanipäästöjen puolittamisella olisi maailmanlaajuisesti 0,18 celsiusasteen jäähdytysvaikutus vuoteen 2050 mennessä.

2.4.

EU:n osuus maailman metaanipäästöistä on 5 prosenttia. EU aiheuttaa merkittäviä lisäpäästöjä kolmansissa maissa fossiilisen kaasun, öljyn ja hiilen tuonnin kautta. Sen vuoksi Euroopan komissio ehdottaa toimia näiden päästöjen vähentämiseksi kansainvälisissä toimitusketjuissa.

2.5.

Komissio ehdottaa metaanipäästöjen kartoittamisen ja raportoinnin merkittävää parantamista.

2.6.

Metaanistrategiassa ei käsitellä erikseen nykyistä tieteellistä tietoa metaanin erityisistä vaikutuksista lyhytikäisenä kasvihuonekaasuna (ks. kohta 3).

3.   Tieteellinen tieto metaanin ilmastovaikutuksista ja seuraukset ilmastoneutraaliuspolitiikalle

3.1.

Yksi metaanin (CH4) perusominaisuuksista kasvihuonekaasuna on se, että sen elinikä on suhteellisen lyhyt ja että se hajoaa ilmakehässä vedeksi (H2O) ja hiilidioksidiksi (CO2) noin 12 vuodessa. Tällä on merkittäviä seurauksia metaanin ilmastovaikutusten kannalta ja myös vertailulle ilmastojalanjäljen viitearvona käytetyn hiilidioksidin kanssa.

3.2.

Hiilidioksidi on ilmakehässä stabiili eikä hajoa metaanin tapaan, joten hiilidioksidia kutsutaan myös pitkäikäiseksi kasvihuonekaasuksi (stock gas). Tämän vuoksi hiilidioksidia kertyy ilmakehään esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytöstä johtuvien päästöjen seurauksena (muutoin samanlaisten edellytysten vallitessa) yhä enemmän ja sen pitoisuus kasvaa jatkuvasti.

3.3.

Sen sijaan lyhytikäisten kasvihuonekaasujen (flow gas), kuten metaanin, päästöjä kompensoi niiden luonnollinen hajoamisprosessi. Lyhyestä eliniästä johtuen päästöt kompensoituvat poistumilla, mikä johtaa vakaisiin ilmakehän pitoisuuksiin, jos päästöt pysyvät vakaina.

3.4.

Metaanin lyhyen eliniän lisäksi myös sen alkuperä on ratkaisevan tärkeä ilmastovaikutuksen kannalta, sillä sen hajoaminen tuottaa kasvihuonekaasu hiilidioksidia. (Esim. märehtijöiden ruoansulatuksesta tai suoriisin viljelystä peräisin olevan) biogeenisen metaanin hajoamisen tuottama hiilidioksidi on aiemmin poistunut ilmakehästä fotosynteesissä kasvien kasvaessa, ja se on näin ollen pohjimmiltaan osa kiertojärjestelmää, jossa hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä säilyy samana.

3.5.

Sitä vastoin (esimerkiksi maakaasun, öljyn tai hiilen tuotannosta peräisin olevan) fossiilisen metaanin hajoaminen hiilidioksidiksi ja vedeksi on ilmakehälle hiilidioksidin lisälähde ja nostaa siten sen hiilidioksidipitoisuutta.

3.6.

Näillä metaanin ominaispiirteillä on useita seurauksia ilmastovaikutusten ja ilmastopolitiikan muotoilun kannalta. Tämä koskee erityisesti ilmastoneutraaliustavoitetta. (Biogeenisen) metaanin tasaisina pysyvät päästöt johtavat tämän kasvihuonekaasun lyhytikäisyyden vuoksi keskipitkällä aikavälillä ilmakehässä tasaisena pysyvään metaanipitoisuuteen, jonka säteilyvaikutus ilmastoon ja siten myös lämpövaikutus on tasainen. Jos metaanipäästöt vähenevät, ilmakehän pitoisuus vähenee, mikä johtaa säteilyvaikutuksen ja siten myös lämpötilan alenemiseen (jäähdytysvaikutus).

3.7.

Tasaiset hiilidioksidipäästöt puolestaan lisäävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta niin kauan kuin hiilidioksidipäästöjä syntyy. Hiilidioksidipäästöjen loputtuakin niiden aiheuttama hiilidioksidipitoisuus säilyy ilmakehässä, mikä johtaa jatkuvaan säteilyvaikutukseen ja pysyvään lämmitysvaikutukseen.

3.8.

Ilmastoneutraalin vaikutuksen saavuttamiseksi lyhyt- ja pitkäaikaisten kasvihuonekaasujen kohdalla tarvitaan siksi erilaisia lähestymistapoja. Jotta hiilidioksidin jatkuvasta säteilyvaikutuksesta johtuva pysyvä lämpötilan nousu pystyttäisiin kumoamaan ja lämpötila palauttamaan hiilidioksidipäästöjä edeltävälle tasolle, tarvitaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden aktiivista vähentämistä hiilinielujen avulla. Kun taas halutaan säilyttää lämpötilataso vakaana jatkuvien (väistämättömien) hiilidioksidipäästöjen tapauksessa, on tarpeen poistaa jatkuvasti sama määrä hiilidioksidia ilmakehästä kuin siihen päästetään (nettopäästöjen nollataso). Tämä ilmaistaan kasvihuonekaasujen nollatason nettopäästötavoitteena. (Biogeenisten) metaanilähteiden kohdalla ilmastoneutraali vaikutus saavutetaan kuitenkin jo pitämällä päästöt vakaina, kun taas hiilidioksidiekvivalenteiksi muunnettujen metaanipäästöjen kompensoiminen poistamalla kasvihuonekaasuja ilmakehästä johtaa jäähdytysvaikutukseen.

3.9.

Näin ollen nollatason nettopäästötavoite hiilidioksidiekvivalentteina ilmaistuna ei ole asianmukainen poliittinen lähestymistapa lyhytikäisen kasvihuonekaasun metaanin kohdalla. Esimerkiksi Uuden-Seelannin nollahiilisäädöksessä (Zero Carbon Act) metaanipäästöt otetaan erikseen huomioon. Lyhytikäisten kasvihuonekaasujen ilmastovaikutukset olisi otettava kasvihuonekaasutaseissa huomioon tarkoituksenmukaisemmalla laskutavalla (vrt. Oxfordin yliopiston tutkimustyö: https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1748-9326/ab6d7e).

4.   Metaanipäästöjen vähentäminen – lisähuomioita

4.1.

Kasvihuonekaasupäästöjä pystytään vähentämään muuttamalla kuluttajien käyttäytymistä. Tämä koskee myös ravitsemusta, eli käytännössä on suositeltava eläintuotteiden kulutuksen vähentämistä. Ilmastopolitiikassa olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että avoimessa yhteiskunnassa kyse on ihmisten elämäntapojen vapaaehtoisista muutoksista.

4.2.

Maataloudessa olisi karjankasvatuksesta aiheutuvien metaanipäästöjen vähentämismahdollisuuksien ohella otettava huomioon myös maankäyttöön liittyvät kytkökset. Märehtijät ovat käytännössä laidunmaiden käytön ja säilyttämisen keskeinen perusta. Ilmastopolitiikan näkökulmasta laidunmaiden säilyttäminen on puolestaan erittäin tärkeää kasvumaahan sitoutuneen hiilidioksidin vuoksi.

4.3.

Kaikissa EU-maissa ei ole vielä käytössä kattavia keräys- ja energiakäyttöjärjestelyjä kaatopaikoilta, jätevedenpuhdistamoista tai suljetuista hiilikaivoksista peräisin oleville metaanikaasuille.

4.4.

Monilla jäsenvaltioilla ei vielä ole kattavia biojätteiden erilliskeräys- ja hyödyntämisjärjestelmiä. Tämä estää kompostoinnista tai mädätyksestä (biokaasu) peräisin olevien metaanipäästöjen minimoinnin biojätteen käsittelyssä.

4.5.

EU ei vielä aseta maakaasun, öljyn ja hiilen kaltaisten fossiilisten polttoaineiden tuonnin yhteydessä erityisiä luonnon-, ympäristön- ja ilmastonsuojeluvaatimuksia. Luvatun metaanipäästöjen vähentämistä koskevien vaatimusten kehittämisen olisi oltava osa laajempaa vihreän kehityksen ohjelman puitteissa toteutettavaa fossiilienergian tuonnin ympäristöjalanjäljen pienentämistä.

4.6.

Ihmisen toiminnasta aiheutuvien metaanipäästöjen seurannan kehittämisen yhteydessä myös luonnolliset metaanipäästöt tulisi kartoittaa suuntaa antavasti kattavan kokonaiskuvan saamiseksi.

4.7.

Metaanipäästöjä vähentävien teknologioiden tutkimusta, kehittämistä ja markkinoille pääsyn lisäämistä olisi edistettävä eurooppalaisissa verkostoissa, joissa talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten tulisi olla osallisina.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 kumoamisesta”

(COM(2020) 824 final – 2020/0360 (COD))

(2021/C 220/06)

Esittelijä:

Philippe CHARRY

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 18.1.2021 Euroopan unionin neuvosto, 19.1.2021
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 172 artikla ja 304 artikla
Vastaava jaosto	”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta”
Hyväksyminen jaostossa	9.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	252/3/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

ETSK kannattaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevien EU:n sääntöjen mukauttamista vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisiksi, jotta pystytään toimittamaan puhdasta, kohtuuhintaista ja varmaa energiaa ja samalla irrottamaan energiajärjestelmä hiilestä, siirtymään kohti ilmastoneutraaliutta, kehittämään uusiutuvia energialähteitä, parantamaan energiatehokkuutta ja ehkäisemään energiaköyhyyden riski. Tässä otetaan huomioon, että Eurooppa tarvitsee energiajärjestelmän, jolla turvataan energian toimitusvarmuus kaikille EU:n jäsenvaltioille ja kohtuuhintaisen energian saanti kaikille ja joka perustuu nopeaan sähköistämiseen samaan aikaan kun kaksinkertaistetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto. ETSK kehottaa lisäämään asetukselle ehdotettuun oikeusperustaan erikseen viittauksen EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklaan.

1.2.

ETSK muistuttaa tarpeesta saavuttaa kaikki TEN-E-asetuksen avulla täytäntöön pantavan energiapolitiikan tavoitteet. Koska energiaverkoilla on keskeinen rooli energiajärjestelmän tasapainon, häiriönsietokyvyn ja kehittämisen kannalta, komitea toivoo, että asetuksella edistettäisiin selkeämmin energiajärjestelmän integrointia, jotta voitaisiin suosia kaikkia hiilettömän energian muotoja ja tehdä mahdottomaksi järjestelmän kaikenlainen hajauttaminen.

1.3.

ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia edistämään hiilidioksidipäästöjä aiheuttamattomia energialähteitä teknologianeutraaliuden pohjalta. Komitea kehottaa myös tukemaan kansainvälisen lämpöydinkoereaktorihankkeen (ITER) puitteissa tehtävää työtä, jonka päämääränä on puhtaan ja kohtuuhintaisen energian tarjoaminen kaikille vuoden 2050 jälkeen. Komitea toivoo, että toteutetaan hankkeita, joilla pyritään luomaan ennakkoedellytykset vety- ja fuusioajan alkamiselle.

1.4.

ETSK kehottaa asettamaan etusijalle innovoinnin ja sellaisten energiaverkkojen suunnittelun, joissa pyritään vähentämään siirtoon liittyvää energiahävikkiä.

1.5.

Merituulivoiman alalla ETSK toivoo, että etusijalle asetetaan säteittäiset liitäntähankkeet ja että tästä teknologiasta tehdään yleinen ympäristöarviointi.

1.6.

ETSK toivoo, että maakaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyviä hankkeita ei jätettäisi asetuksen mukaisten yhteistä etua tai keskinäistä etua koskevien hankkeiden tukikelpoisuuskriteerien ulkopuolelle.

1.7.

Komitea toivoo, että asetusehdotuksessa käytettäisiin yhteistä etua ja keskinäistä etua koskevien hankkeiden tukikelpoisuuskriteereissä ilmaisua ”uusiutuva tai hiiletön” pelkän ”uusiutuvan” sijasta.

1.8.

ETSK kehottaa mainitsemaan asetuksessa erikseen unionin tavoitteet, joita ovat energian toimittaminen kaikille asukkaille kohtuuhintaan, korkean laatu- ja turvallisuustason varmistaminen sekä yhdenvertainen kohtelu ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen.

1.9.

ETSK vaatii, että hallintoon liittyvä komission valta käyttää delegoituja säädöksiä rajataan tiukasti vain välttämättömään ja että otetaan käyttöön monitoimijainen hallinto, johon kuuluu kansalaisyhteiskunnan edustajia eri ammattialoilta, palkansaajajärjestöistä, käyttäjäyhdistyksistä jne.

1.10.

ETSK ehdottaa, että asetuksessa vahvistetaan unionin vastuu yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittamisesta niin, että yhdistetään rahoituslähteitä priorisoimatta niitä.

1.11.

Järjestelmän yleisen tasapainon ohjaamiseksi ja suurjännitesiirtoverkkojen toimitusten jatkuvuuden varmistamiseksi EU:n laajuisesti ETSK pyytää, että komissio tutkisi mahdollisuutta perustaa suurjännitesähkön siirtoverkkojen yleiseurooppalainen operaattori, joka olisi samaan aikaan yhdennetty ja hajautettu.

2.   Yleistä

2.1.

Komissio ehdottaa Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevien sääntöjen tarkistamista.

2.2.

Vuonna 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (1) asetettiin säännöt Euroopan laajuisten energiaverkkojen kehittämiselle ja yhteentoimivuudelle. Ehdotuksessaan komissio korostaa, että asetus on auttanut edistämään EU:n energiapolitiikan tavoitteita, joiden tarkoituksena on parantaa energiaverkkojen yhteenliitäntöjä kaikkialla unionissa.

2.3.

Komission tekemässä arvioinnissa todetaan kuitenkin, että ”nykyinen kehys ei ole ollut riittävän joustava mukautuakseen unionin muuttuviin poliittisiin tavoitteisiin”, minkä vuoksi komissio ehdottaa asetuksen tarkistamista.

2.4.

Tarkistuksessa muutetaan erityisesti EU:n rahoitukseen oikeutettujen yhteistä etua koskevien hankkeiden valintaperusteita: niiden tulee täyttää kestävyyttä koskeva peruste ja noudattaa vahingon välttämisen periaatetta sellaisena kuin se on esitetty vihreän kehityksen ohjelmassa.

2.5.

Ehdotuksessa muutetaan TEN-E-politiikan mukaiseen rahoitustukeen oikeutettuja infrastruktuuriluokkia poistamalla tuki öljy- ja kaasuinfrastruktuurilta.

2.6.

Ehdotuksessa korostetaan erityisesti merellä sijaitsevia sähköverkkoja ja niiden liittämistä maalla sijaitsevaan infrastruktuuriin keskitetyn palvelupisteen käyttöönoton avulla.

2.7.

Ehdotuksen tarkoituksena on ottaa paremmin huomioon vetyä käyttävä infrastruktuuri, mukaan lukien siirtoverkot ja tietynlaiset elektrolyysilaitteistot.

2.8.

Asetusehdotuksella halutaan edistää älykkäiden sähköverkkojen kehittämistä, jotta voidaan helpottaa nopeaa sähköistämistä ja lisätä sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä.

2.9.

Uusilla säännöksillä kannustetaan investoimaan älykkäisiin verkkoihin, jotta olisi mahdollista integroida olemassa oleviin verkkoihin puhtaat kaasut (kuten biokaasu ja uusiutuva vety). Huomiota kiinnitetään sähköverkkojen sekä hiilidioksidin varastointi- ja siirtoverkkojen modernisointiin.

2.10.

Lisäksi ehdotetaan uusia säännöksiä, joilla pyritään tukemaan paremmin kolmansien maiden – kuten Länsi-Balkanin maiden – kanssa toteutettavia yhteenliitäntähankkeita sekä keskinäistä etua koskevia hankkeita, joiden voidaan osoittaa edistävän unionin yleisiä energia- ja ilmastotavoitteita toimitusvarmuuden ja hiilestä irtautumisen alalla.

2.11.

Hallinnointikehykseen ehdotettujen muutosten tavoitteeksi ilmoitetaan infrastruktuurin suunnittelun parantaminen ja ilmastotavoitteiden ja EU:n energiajärjestelmän integrointiperiaatteiden huomioon ottaminen. Ehdotuksessa varmistetaan, että sidosryhmät osallistuvat prosessiin nykyistä enemmän kaikissa vaiheissa, annetaan suurempi rooli energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) ja tehostetaan komission suorittamaa valvontaa.

2.12.

Lisäksi ehdotetaan erilaisia toimenpiteitä, joilla yksinkertaistetaan hallinnollisia menettelyjä hankkeiden täytäntöönpanon nopeuttamiseksi.

3.   Erityistä

3.1.

Tarkasteltava ehdotus kuuluu unionin energiapolitiikan kehykseen, joka on määritelty perussopimuksissa (2), asetuksessa energiaunionin hallinnosta (3), Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisestä annetuissa määräyksissä (4) sekä laajassa toimenpidepaketissa, jolla määritetään Euroopan unionin uusi strategia: ”tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous” (5). EU pyrkii näin sovittamaan yhteen unionin tavoitteet – energian sisämarkkinoiden toimivuus, energian toimitusvarmuus, energiatehokkuus, energiansäästö, uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen ja energiaverkkojen yhteenliittäminen – vaikuttamatta jäsenvaltion oikeuteen ”määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, jäsenvaltion eri energialähteiden välillä tekemiin valintoihin” tai ”jäsenvaltion energiahuollon yleiseen rakenteeseen”. ETSK kehottaakin lisäämään asetuksen oikeusperustaa koskevaan ehdotukseen erillisen viittauksen EU:sta tehdyn sopimuksen 194 artiklaan.

3.2.

ETSK kannattaa EU:n sääntöjen mukauttamista vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden mukaisiksi, jotta pystytään toimittamaan puhdasta, kohtuuhintaista ja varmaa energiaa ja samalla irrottamaan energiajärjestelmä hiilestä, siirtymään kohti ilmastoneutraaliutta, kehittämään uusiutuvia energialähteitä, parantamaan energiatehokkuutta ja ehkäisemään energiaköyhyyden riski.

3.3.

ETSK kannattaa tavoitetta saavuttaa ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä ja suuremmat kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet vuoteen 2030 mennessä. Tässä otetaan huomioon, että Eurooppa tarvitsee energiajärjestelmän, jolla turvataan energian toimitusvarmuus kaikille EU:n jäsenvaltioille ja kohtuuhintaisen energian saanti kaikille ja joka perustuu nopeaan sähköistämiseen samaan aikaan kun kaksinkertaistetaan uusiutuviin energialähteisiin perustuva sähköntuotanto, irrotetaan kaasuala hiilestä ja käytetään yhä enemmän innovatiivisia ratkaisuja.

3.4.

Tiedonannossaan ”Käyttövoimaa ilmastoneutraalille taloudelle: EU:n energiajärjestelmän integrointistrategia” (6) komissio korostaa seuraavaa: ”energiajärjestelmän koordinoidulla suunnittelulla ja käytöllä yhtenä kokonaisuutena, joka kattaa useita energiankantajia, infrastruktuureja ja kulutussektoreita, irrotetaan Euroopan talous hiilestä tehokkaasti, perusteellisesti ja kohtuullisin kustannuksin”. Lisäksi komissio varoittaa siitä, että ”nykyinen energiajärjestelmä perustuu edelleen useisiin rinnakkaisiin ja vertikaalisiin energian arvoketjuihin, jotka kytkevät tietyt energiaresurssit tiukasti tiettyihin loppukäyttöaloihin” ja että ”tällaisella erillisten siilojen mallilla ei ilmastoneutraalia taloutta saada aikaan”.

3.5.

Alakohtaisia tai yleisempiä integroituja energiajärjestelmiä (tuotanto-siirto-jakelu) oli olemassa kaikissa Euroopan maissa valtakunnallisella tai alueellisella tasolla 1950-luvulta 1970-luvulle. EU:n sisämarkkinoiden rakentaminen 1980-luvulta lähtien neljän perusvapauden varaan johti monenlaisiin ”hajautumisiin” ja avautumiseen kilpailulle tarkoituksena parantaa laatua ja tehokkuutta kuluttajien hyväksi.

3.6.

ETSK kannattaa integrointistrategiaa, jonka on ulotuttava kaikkiin unionin energiapolitiikan osa-alueisiin. Se merkitsee integroinnin palauttamista asteittain ja kaikkien sellaisten uusien hajauttamishankkeiden keskeyttämistä, jotka kärjistäisivät ”siilojen” muodostumista, sillä tavoitteena on varmistaa energiajärjestelmän koordinoitu suunnittelu ja toiminta. Komitea vaatii, että asetuksella ajetaan energiajärjestelmän integrointia ja lopetetaan sen kaikenlainen hajauttaminen.

3.7.

ETSK korostaa tarvetta saavuttaa kaikki TEN-E-asetuksen avulla täytäntöön pantavan energiapolitiikan tavoitteet. Energiaverkkojen avulla varmistetaan yhteys tuottajien ja käyttäjien välillä. Ne ovat eräänlainen energiajärjestelmän ”reaktorisydän”. Jotta voitaisiin saavuttaa keskeinen päämäärä eli energiajärjestelmän tasapaino, häiriönsietokyky ja kehittäminen, tarkasteltavassa asetusehdotuksessa olisi sitouduttava vahvemmin tähän integrointikehitykseen, johon kuuluu myös tuottajakuluttajien ja osuuskuntien toiminnan kehittäminen. Nyt asia vain mainitaan ohimennen johdanto-osan 13 kappaleessa (vaikka siinä mainitaan ”[energia]järjestelmän integrointi”, ehdotuksessa ei anneta Euroopan laajuiselle energiainfrastruktuurille omaa paikkaa strategisessa kehityksessä kohti koordinoitua suunnittelua ja toimintaa). Tätä tavoitetta silmällä pitäen olisi syytä täsmentää, missä laajuudessa eri jäsenvaltioiden välistä yhteenliittämiskapasiteettia olisi kehitettävä, niin että painotetaan mieluummin pullonkaulojen ratkaisemista kuin yleisiä keskiarvoja (10 % vuonna 2020 ja 15 % vuonna 2030). ETSK katsoo, että esitetystä ehdotuksesta puuttuu kunnianhimoa ja resursseja.

3.8.

ETSK kehottaa komissiota, neuvostoa ja parlamenttia edistämään hiilidioksidipäästöjä aiheuttamattomia energialähteitä teknologianeutraaliuden pohjalta. Komitea tukee myös kansainvälisen lämpöydinkoereaktorihankkeen (ITER) puitteissa tehtävää työtä, jonka päämääränä on puhtaan ja kohtuuhintaisen energian tarjoaminen kaikille vuoden 2050 jälkeen. Energiaverkkojen suunnittelussa on annettava etusija innovoinnille, infrastruktuurin tehokkuudelle ja siirtoon liittyvästä energiahävikistä aiheutuvien korkeiden kustannusten alentamiselle.

3.9.

ETSK ymmärtää merituulivoiman tärkeän aseman asetusehdotuksessa. Komitea toivoo, että etusijalle asetetaan säteittäiset liitäntähankkeet. ETSK toivoo, että merituulivoiman kaikista osa-alueista laaditaan kattava ympäristöarviointi, jossa otetaan huomioon tuuliturbiinien purkaminen ja kierrätys. Merituulivoimaa koskevan keskitetyn palvelupisteen käyttöönotto voi puolestaan aiheuttaa mittavia hallinnollisia rasitteita ilman todistettua hyötyä, sillä hankkeita, joita varten on tehtävä lupahakemuksia useille jäsenvaltioille, on hyvin vähän. Sinänsä kannatettava pyrkimys merituulivoiman suunnitteluun pyritään toteuttamaan turhan rajoittavalla järjestelyllä, jossa asetetaan kapasiteettitavoitteita, jotka ovat ristiriidassa kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin kirjattujen tavoitteiden sekä perussopimuksissa vahvistetun energiayhdistelmää koskevan valinnanvapauden kanssa.

3.10.

ETSK pohtii, miksi komissio haluaa lopettaa kokonaan kaasuinfrastruktuurin tukemisen, vaikka kyseinen infrastruktuuri on tällä hetkellä välttämätön tiettyjen EU:n alueiden toimitusvarmuudelle ja vaikka maakaasua voitaisiin käyttää siirtymävaiheen energiana (7), joka on vähemmän haitallista kuin hiili tai öljy. ETSK on jo aiemmissa lausunnoissaan antanut tukensa sille, että maakaasuinfrastruktuuri voidaan ottaa uudelleen käyttöön uusiutuville kaasuille, jolloin siihen investoiminen on edelleen tarkoituksenmukaista (8). Näistä syistä komitea toivoo, että maakaasua ei kokonaan suljeta tukien ulkopuolelle, ennen kuin se on tosiasiallisesti korvattu muilla vastaavanhintaisilla energialähteillä. Komitea pyytää, että maakaasun siirtoinfrastruktuuriin liittyvät hankkeet katsottaisiin asetuksen kriteerien nojalla tukikelpoisiksi ja voitaisiin valita yhteistä etua tai keskinäistä etua koskeviksi hankkeiksi.

3.11.

ETSK toteaa, että toistuva viittaaminen ”uusiutuvuuteen” hankkeiden valintaperusteissa (9) herättää epäilyjä siitä, otetaanko huomioon hiilettömän energian siirtohankkeita, joita EU kuitenkin tarvitsisi kipeästi ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Komitea toivookin, että asetusehdotuksessa käytetään mieluummin ilmaisua ”uusiutuva tai hiiletön”.

3.12.

ETSK ei kannata ”kolmivaiheista harkintaa”, jota on tarkoitus soveltaa yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittamiseen johdanto-osan 46 kappaleen mukaisesti. Sen mukaan ”olisi annettava etusija markkinoille”, vaikka kyse on EU:n tavoitteiden kannalta olennaisesta infrastruktuurista, jonka tulee pohjautua unionin solidaarisuuteen tai tasaamiseen niin, että rahoituslähteitä yhdistetään priorisoimatta niitä. Komitea ehdottaa, että asetuksessa vahvistetaan unionin vastuu yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoittamisesta niin, että yhdistetään rahoituslähteitä priorisoimatta niitä.

3.13.

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana ETSK kantaa erityistä huolta käyttäjien, ennen kaikkea asukkaiden, oikeuksista ja demokraattisesta hallinnosta.

3.14.

Jotta energiaunionista ei tulisi epätasa-arvoinen ja jotta voitaisiin parantaa energiaköyhyydessä elävien ja pienituloisten tilannetta, ETSK toistaa useissa aiemmissa lausunnoissaan (10) todetun tarpeen huolehtia siitä, että kaikki asukkaat voivat saada energiaa kohtuulliseen hintaan ja että täytetään unionin tavoitteet, jotka ovat ”korkea laadun ja turvallisuuden taso sekä kohtuuhintaisuus, yhdenvertainen kohtelu sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen” (11). Tämän olisi oltava yhteistä etua koskevien hankkeiden tärkein valintaperuste. Komitea kehottaakin mainitsemaan asetuksessa erikseen unionin tavoitteet eli energian toimittaminen kaikille asukkaille kohtuuhintaan, korkean laatu- ja turvallisuustason varmistaminen, kohtuullinen hinta sekä yhdenvertainen kohtelu ja yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistäminen.

3.15.

Käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa annetaan hallinnon alalla liikaa painoa komission roolille – se olisi supistettava delegoitujen säädösten käyttämiseen 3 artiklan nojalla vain välttämättömissä tilanteissa – sekä ACERin roolille tarkastelematta keinoja vähentää olemassa olevaa tiedon ja toimivallan epäsymmetriaa, jotta voitaisiin rakentaa monitoimijainen hallintomalli, jossa nykyistä painavamman aseman saisivat kansalaisyhteiskunnan edustajat eri ammattialoilta, palkansaajajärjestöistä, käyttäjäyhdistyksistä jne. myös alueellisissa ryhmissä. ETSK pyytää, että komission valta käyttää delegoituja säädöksiä rajataan tiukasti vain välttämättömään ja että otetaan käyttöön todellinen monitoimijainen hallintomalli.

3.16.

Kun otetaan huomioon sähköverkkojen erityispiirteet, ETSK kehottaa komissiota tutkimaan kaikkien sidosryhmien kanssa ja laajan kuulemisen pohjalta mahdollisuutta luoda monitasoiseen hallintoon perustuva yleiseurooppalainen operaattori, joka on yhtä aikaa yhdennetty ja hajautettu: — yhdennetty, jotta voidaan ohjata järjestelmän yleistä tasapainoa ja varmistaa suurjännitesiirtoverkkojen toimitusten jatkuvuus EU:n laajuisesti ja jotta operaattorille voidaan osoittaa julkisen palvelun tehtäviä ja velvoitteita tai EU:n yleisen edun mukaisia palveluita, ottaen huomioon, että tällaisen operaattorin toiminta olisi riippuvainen valtiotason ja valtiotasoa alempien tasojen operaattoreista, jolloin se olisi — hajautettu tarkoituksenmukaisimmalle alueyksikölle kunkin jäsenvaltion erityispiirteiden mukaisesti. ETSK kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta perustaa suurjännitesähkön siirtoverkkojen yleiseurooppalainen operaattori.

---

(1)  EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39.

(2)  EUVL C 326, 26.10.2012, s. 134.

(3)  EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(4)  EUVL C 115, 9.5.2008, s. 124, EUVL C 202, 7.6.2016, s. 125, EUVL C 202, 7.6.2016, s. 125.

(5)  COM(2019) 640 final.

(6)  COM(2020) 299 final.

(7)  Ks. 10.–11. joulukuuta 2020 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

(8)  COM(2020) 301 final (EUVL C 123, 9.4.2021, s. 30).

(9)  Esimerkiksi asiakirjan COM(2020) 824 final 4 artiklan 3 kohdassa tai liitteessä IV.

(10)  EUVL C 429, 11.12.2020, s. 77, EUVL C 47, 11.2.2020, s. 98, EUVL C 14, 15.1.2020, s. 105, EUVL C 353, 18.10.2019, s. 96, EUVL C 353, 18.10.2019, s. 79, EUVL C 282, 20.8.2019, s. 51, EUVL C 262, 25.7.2018, s. 86, ETSK:n tiedonanto ”Euroopan energiaunionin arviointi – energiakäänteen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen ulottuvuus”.

(11)  EUVL C 115, 9.5.2008, s. 308.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Tulliliiton vieminen seuraavalle tasolle: toimintasuunnitelma”

(COM(2020) 581 final)

(2021/C 220/07)

Esittelijä:

Anastasis YIAPANIS

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 11.11.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen jaostossa	2.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	259/0/6

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1.

ETSK suhtautuu myönteisesti seuraavat viisi vuotta kattavaan hyvin konkreettiseen toimintasuunnitelmaan kansallisten tulliviranomaisten tukemiseksi. Kun toimintasuunnitelma on pantu täytäntöön, se johtaa yhdessä säännöllisten vaikutustenarviointien kanssa tullin todelliseen nykyaikaistamiseen kautta EU:n.

1.2.

Vaikka uudistaminen alkoi vuonna 2016 unionin tullikoodeksin käyttöönotolla (1), viimeaikainen kehitys, kuten kasvavat kauppavirrat, kukoistava sähköinen kaupankäynti, tullien ja alv:n välttäminen, tavaroiden laiton kauppa ja aliarvostus, edellyttävät kaikki välittömiä ja koordinoituja toimia. Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen tulliliitosta lisää jo nyt työtaakkaa ja aiheuttaa erityisiä haasteita tulliviranomaisille.

1.3.

Tällainen kunnianhimoinen suunnitelma edellyttää riittävää yhteisrahoitusta. ETSK ei ole varma siitä, että kaikki jäsenvaltiot ovat valmiita hyväksymään ehdotetun aikataulun ja osallistumaan omalla rahoitusosuudellaan.

1.4.

Tulliviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten ja hallintotahojen välistä yhteistyötä ja yhteentoimivuutta on tehostettava nopeasti. Parhaiden käytäntöjen jakaminen voisi myös parantaa tullipalvelujen tuottavuutta, ja saatavilla olevan suuren tietomäärän asianmukainen hallinnointi mahdollistaisi toimitusketjujen älykkään valvonnan ja ennakointivalmiuksien parantamisen.

1.5.

Tulliviranomaisille olisi annettava riittävät resurssit kaikkia taloudelliseen arvoon liittymättömiä tehtäviä varten, ja olisi otettava käyttöön valvontaa ja tarvittavan henkilöstön määrää koskevat vähimmäisvaatimukset. ETSK pitää äärimmäisen tärkeänä, että markkinavalvonta-asetusta (2) koskevat täytäntöönpanosäädökset hyväksytään mahdollisimman pian.

1.6.

Seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen erittäin pitkä hyväksymisprosessi ja EU27-johtajien vaikeudet päästä sopimukseen hyvin tärkeistä toimista vaarantavat sekä EU:n talouden asianmukaisen elpymisen että kansalaisten ja yritysten tarvitseman välittömän tuen.

1.7.

ETSK suosittaa, että tutkitaan välittömästi lohkoketjuteknologian sisällyttämistä ehdotettuun toimintasuunnitelmaan. Lisäksi robotiikan ja tekoälyn teknologista kehitystä ja olemassa olevia innovatiivisia ratkaisuja voitaisiin hyödyntää helposti välittömin ja merkityksellisin tuloksin.

1.8.

ETSK ehdottaa, että kiinnitetään erityistä huomiota haavoittuvimpiin saapumis- ja poistumispaikkoihin, ja arvostaa sitä, että tulliliiton vahvuus määritellään sen heikoimman lenkin perusteella. Vaatimustenmukainen, koordinoidumpi ja yhdennetympi riskienhallintajärjestelmä kaventaisi viranomaisten välisiä eroja ja vahvistaisi ketjun heikoimpia lenkkejä. Vuoden 2021 toiselle neljännekselle ilmoitettu uusi riskinhallintastrategia onkin tervetullut.

1.9.

Tarvitaan erityisiä määrärahoja, jotta uusi tuontivalvontajärjestelmä (ICS2) voidaan liittää yhteen muiden sähköisten järjestelmien kanssa. ETSK korostaa tällaisen monimutkaisen verkoston asianmukaisen hallinnan merkitystä.

1.10.

ETSK toteaa, että on varmistettava riittävät henkilöresurssit sekä asianmukainen koulutus henkilöstölle lastausta ja saapumista edeltävien ennakkotietojen analysointia varten. Komitea on jo kehottanut laatimaan ”yhteisiä koulutuskehyksiä käyttäen pohjana EU:n tullialan osaamiskehystä” (3).

1.11.

EU:n verotietokeskuksen perustaminen veropetoksia torjuvan Eurofisc-verkoston yhteyteen on merkittävä parannus, ja ETSK odottaa kiinnostuneena komission arviota asiasta.

1.12.

Sähköinen kaupankäynti on hyvin tärkeä ala pk-yrityksille. ETSK on huolissaan siitä, ettei tiedonannossa mainita suotuisan toimintakehyksen luomista pk-yrityksille tämän kunnianhimoisen toimintasuunnitelman avulla.

1.13.

ETSK katsoo, että alustoilla on tärkeää tietoa, jota tulli voisi käyttää, mutta niiden olisi investoitava erikseen tietotekniikkaohjelmistoihin, kuten automatisoituihin robotiikkajärjestelmiin. Niille olisi annettava rahoitusta sellaisten tietojen keräämiseen, joita ne eivät muuten tarvitsisi. ETSK on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen verkossa toimivien markkinapaikkojen roolia ja velvollisuuksia.

1.14.

Tarvitaan nopeasti kattava analyysi unionin kansainvälisistä yhteistyöjärjestelmistä ja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa. Se johtaisi parempaan täytäntöönpanon valvontaan.

1.15.

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen ottaa käyttöön EU:n tullialan keskitetty palvelupiste ja antaa sille täyden tukensa.

1.16.

ETSK on huolissaan siitä, että jos jäsenvaltiot eivät tue kiistanalaista ehdotusta EU:n tulliviraston perustamiseen tähtäävästä hankkeesta, tällaisen monimutkaisen ja kytköksellisen järjestelmän hallinnointi aiheuttaa lisärasitteita komission yksiköille.

1.17.

ETSK uskoo vakaasti, että työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistaminen auttaa toteuttamaan tämän kunnianhimoisen toimintasuunnitelman varmistaen samalla sen kansalaisille ja yrityksille tuoman hyödyn laaja-alaisen jakautumisen.

2.   Johdanto

2.1.

EU:n tulliliitto on ollut olemassa vuodesta 1968, ja se kattaa kaiken tavarakaupan kaikissa 27 jäsenvaltiossa. Tulliliitto helpottaa vuosittain tavarakauppaa yli 3,5 biljoonan euron arvosta, ja EU:n tulliviranomaiset käsittelevät joka sekunti 27 tavaraa, joista on tehty tulli-ilmoitus.

2.2.

Komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin toimikautensa alussa esittämien poliittisten suuntaviivojen mukaisesti Euroopan komissio julkaisi 28. syyskuuta 2020 kunnianhimoisen toimintasuunnitelman tulliliiton uudistamiseksi siten, että siitä tehdään älykkäämpi, yksinkertaisempi ja digitaalisesti tehokkaampi vuoteen 2025 mennessä. Tämä vaikuttaisi myönteisesti sekä EU:n tuloihin että Euroopan kansalaisten turvallisuuteen. Lisäksi yritykset hyötyisivät yksinkertaisemmista ja nopeammista raportointivelvoitteista.

2.3.

ETSK on jo todennut, että ”tehokas tulliunioni on Euroopan integraatioprosessin ehdoton edellytys, jotta voidaan varmistaa tehokas, turvallinen ja avoin tavaroiden vapaa liikkuvuus sekä mahdollisimman korkea kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu, paras mahdollinen työllisyystilanne sekä petosten ja väärennösten tehokas torjunta” (4).

2.4.

ETSK suhtautuukin myönteisesti kansallisten tulliviranomaisten tukemiseen tähtäävään seuraavat viisi vuotta kattavaan hyvin konkreettiseen toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy 30 suunniteltua ja aikataulutettua toimea neljällä strategisella alalla: riskienhallinta, verkkokaupan hallinta, vaatimusten noudattamisen edistäminen ja tulliviranomaisten yhtenäinen toiminta.

2.5.

Nykyisessä tullijärjestelmässä on ilmennyt puutteita ja heikkoja lenkkejä, eikä kaikkien jäsenvaltioiden tulliviranomaisten välillä jaettuja suuria tietomääriä käytetä tehokkaasti. Euroopan parlamentti ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin ovat jo ilmaisseet huolensa tulonmenetyksistä, jotka johtuvat tuontitavaroiden tehottomista tullitarkastuksista.

2.6.

Tullimaksut muodostavat merkittävän osan EU:n talousarviosta, ja niiden osuus kaikista tuloista on noin 14 prosenttia. Komission petostentorjuntaviraston (OLAF) mukaan tullipetokset ovat yleisiä, ja se on suositellut tullien perimistä yli 2,7 miljardin euron arvosta vuosina 2017–2019. Kolmansista maista tuotujen väärennettyjen tavaroiden arvon arvioidaan olevan 121 miljardia euroa vuodessa, ja teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomukset tuottavat yli 83 miljardia euroa myynnissä ja aiheuttavat 15 miljardin euron verotulojen menetyksen.

2.7.

Myönteistä on, että lähes 100 prosenttia tulli-ilmoituksista lähetetään sähköisesti.

3.   Yleistä

3.1.

Tulliliitto tarvitsee pikaisesti investoimista sekä ohjelmistojen että inhimillisten valmiuksien koordinoituun päivittämiseen. Vaikka uudistaminen alkoi vuonna 2016 unionin tullikoodeksin käyttöönotolla (5), kasvavat kauppavirrat, kukoistava sähköinen kaupankäynti, tullien ja alv:n välttäminen, tavaroiden laiton kauppa ja aliarvostus edellyttävät kaikki välittömiä ja koordinoituja toimia. Lisäksi tulli vastaa tavaroiden tarkastamisesta myös monien niiden taloudelliseen arvoon liittymättömien seikkojen osalta. ETSK arvostaa sitä, että tulliliiton vahvuus määritellään sen heikoimman lenkin perusteella, ja ehdottaakin, että erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvimpiin saapumis- ja poistumispaikkoihin. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti uutta tullitarkastuslaitteiden rahoitusvälinettä, joka on suunniteltu erityisesti tukemaan uusinta kehitystä edustavien tullilaitteiden hankintaa, huoltoa ja korvaamista.

3.2.

Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen tulliliitosta lisää jo nyt työtaakkaa ja aiheuttaa erityisiä haasteita tulliviranomaisille. Tulli-ilmoitusten määrän odotetaan kasvavan merkittävästi, kun tullitarkastukset otetaan uudelleen käyttöön.

3.3.

Tulliviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten ja hallintotahojen välistä yhteistyötä ja yhteentoimivuutta on tehostettava nopeasti. ETSK on jo varoittanut, että ”jäsenvaltioiden – poliisi-, tiedustelu-, oikeus-, tulli- ja veroalalla toimivien – eri viranomaisten ja elinten välinen yhteistyö on hyvin kaukana optimaalisesta tasosta” (6).

3.4.

Tulli on tiiviisti mukana terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Pelkästään vuonna 2019 tulli takavarikoi 400 tonnia huumausaineita, 3 699 ampuma-asetta sekä 3,5 miljardia kappaletta tupakkatuotteita ja savukkeita. Kaikista käteisrahailmoituksista 11,5 prosenttia on ollut virheellisiä, mikä vastaa arvoltaan noin 331 miljoonaa euroa (7).

3.5.

Tiedonhallinta on äärimmäisen tärkeää alalla, missä liikkuu suuri määrä ilmoituksia, tuotetietoja, veroja ja muuta vastaavaa. Saatavilla olevien tietojen suuren määrän hallinta merkitsisi välitöntä ja merkittävää parannusta nykyiseen tullijärjestelmään ja auttaisi myös vastaamaan paremmin ja kattavammin kasvaviin haasteisiin. Se mahdollistaisi myös toimitusketjujen älykkään valvonnan ja paremmat ennakointivalmiudet.

3.6.

ETSK on jokseenkin pettynyt siihen, että komissio pyytää tiedonannon viimeisessä virkkeessä VAIN Euroopan parlamenttia ja neuvostoa tukemaan toimintasuunnitelmaa eikä mainitse lainkaan Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa. Komitea uskoo vakaasti, että työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistaminen auttaa toteuttamaan tämän kunnianhimoisen toimintasuunnitelman varmistaen samalla sen kansalaisille ja yrityksille tuoman hyödyn laaja-alaisen jakautumisen.

4.   Erityistä

4.1.

ETSK arvostaa ilman muuta kunnianhimoista etenemissuunnitelmaa ja toimien toteuttamiselle asetettuja konkreettisia määräaikoja. Tämä on selkeä edistysaskel, ja kun toimintasuunnitelma on pantu täytäntöön, se johtaa yhdessä säännöllisten vaikutustenarviointien kanssa tullin todelliseen nykyaikaistamiseen kautta EU:n.

4.2.

Tällainen kunnianhimoinen suunnitelma edellyttää riittävää rahoitusta. Vaikka osa ehdotetuista toimista edellyttää yhteistä rahoitusta ja EU on valmis vastaamaan osuudestaan, ETSK pohtii, ovatko kaikki jäsenvaltiot valmiita hyväksymään ehdotetun aikataulun ja osallistumaan omalla rahoitusosuudellaan. Ehdotuksen onnistuminen voidaan varmistaa vain tarkkaan koordinoidulla rahoituksella ja täytäntöönpanolla.

4.3.

EU:n rakenteet ovat kuitenkin osoittautuneet hauraiksi, ja se on reagoinut viiveellä ja koordinoimattomasti kriittisiin tilanteisiin, myös covid-19-pandemiaan. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin vaatimus Schengen-alueen uudelleenjärjestelystä ja hänen pyyntönsä analysoida uudelleen henkilöiden vapaata liikkuvuutta unionissa ovat sekä vakavia että huolestuttavia.

4.4.

Lisäksi seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen uskomattoman pitkä hyväksymisprosessi vaarantaa EU:n talouden asianmukaisen elpymisen sekä kansalaisten ja yritysten tarvitseman välittömän tuen. Näyttää siltä, että EU27-johtajien on yhä vaikeampaa päästä sopimukseen erittäin tärkeistä toimista, ja ratkaisujen saavuttamiseen kuluva pitkä aika ja jahkailu osoittavat, että EU:n hallintojärjestelmä on vanhentunut ja tehoton.

4.5.

Vaikka asiasta keskusteltiin ja sitä analysoitiin jo vuonna 2018, ehdotukseen ei sisälly lohkoketjuteknologian käyttöä. ETSK katsoo, että tullijärjestelmällä on juuri oikea rakenne tällaisen kehityksen hyödyntämiseksi, ja suosittaa, että tutkitaan välittömästi lohkoketjuteknologian sisällyttämistä ehdotettuun toimintasuunnitelmaan.

4.6.

ETSK huomauttaa lisäksi, että robotiikan ja tekoälyn mahdollista käyttöä tullioperaatioiden nykyaikaistamiseksi ei ole analysoitu lainkaan. Komitea uskoo, että robotiikan ja tekoälyn teknologista kehitystä ja olemassa olevia innovatiivisia ratkaisuja voitaisiin hyödyntää helposti tällaisessa monitahoisessa toimintasuunnitelmassa välittömin ja merkityksellisin tuloksin.

4.7.   Riskienhallinta

4.7.1.

Sen jälkeen kun yhteisön tullikoodeksiin tehtiin vuonna 2005 turvallisuutta koskevia muutoksia, EU on toteuttanut riskienhallintatoimia kahdella puolustuslinjalla: etukäteisarviointi ja tarkastusten suorittaminen ennen tavaroiden saapumista tullialueelle ja sen jälkeen. ETSK katsoo, että suurin haaste liittyy menettelyjen koordinoimattomaan soveltamiseen jäsenvaltioissa ja puutteisiin tietojen jakamisessa maiden välillä. Vaatimustenmukaisen, koordinoidumman ja yhdennetymmän riskienhallintajärjestelmän varmistaminen kaventaisi viranomaisten välisiä eroja ja vahvistaisi ketjun heikoimpia lenkkejä. Vuoden 2021 toiselle neljännekselle ilmoitettu uusi riskinhallintastrategia onkin hyvin lupaava.

4.7.2.

Digitalisaatio ja sähköisen kaupankäynnin yleistyminen tekevät kuluttajille entistä helpommaksi tehdä verkko-ostoksia kaikkialta maailmasta. Kaikki tuotteet eivät kuitenkaan noudata tuoteturvallisuutta ja/tai kuluttajansuojaa koskevia tiukkoja eurooppalaisia standardeja. Tämä tulee usein kuluttajille yllätyksenä. ETSK suhtautuu myönteisesti tavoitteeseen vahvistaa riskienhallintaprosessia, jotta sisämarkkinoita ja erityisesti kansalaisia voidaan suojella paremmin vaatimustenvastaisilta ja vaarallisilta tuotteilta.

4.7.3.

Ehdotus käynnistää yhteisiä analyysivalmiuksia koskeva aloite on ehdottomasti askel eteenpäin. Tietojen jakaminen petostentorjuntaviranomaisten kanssa on myös kannatettavaa. ETSK pohtii kuitenkin, onko käytettävissä riittävästi rahoitusta ICS2-järjestelmän liittämiseksi yhteen muiden sähköisten järjestelmien kanssa. Seuraava välitön huolenaihe liittyy tällaisen monimutkaisen verkoston hallintaan sekä tarvittaviin asiantunteviin ja asianmukaisesti koulutettuihin henkilöresursseihin.

4.7.4.

ETSK on lisäksi huolissaan siitä, että jos jäsenvaltiot eivät tue EU:n uuteen tullivirastoon tähtäävää hanketta, tällaisen monimutkaisen ja kytköksellisen järjestelmän hallinnointi aiheuttaa lisärasitteita komission yksiköille.

4.7.5.

Komissio on ehdottanut data-analyysien tekemistä lastausta ja saapumista edeltävistä ennakkotiedoista kaikkien tuotteiden ja kaikkien kuljetusvälineiden osalta vuoteen 2024 asti. Ei kuitenkaan ole selvää, millaisia henkilöresursseja tarvitaan kussakin jäsenvaltiossa tai minkä tasoista ja kuinka pitkää koulutusta henkilöstö vaatisi. Sama koskee saapumisen jälkeisiä menettelyjä varten suunniteltuja riskienhallinnan lisäprosesseja. ETSK on jo myös kehottanut laatimaan ”yhteisiä koulutuskehyksiä käyttäen pohjana EU:n tullialan osaamiskehystä, jonka avulla pyritään yhdenmukaistamaan ja parantamaan tullien suorituskykyä kaikkialla EU:ssa” (8).

4.8.   Verkkokaupan hallinta

4.8.1.

Sähköinen kaupankäynti on tuonut merkittäviä etuja ja mahdollisuuksia sekä kansalaisille että yrityksille. Siihen sisältyy kuitenkin merkittäviä haasteita, jotka liittyvät vero- ja tullilainsäädännön noudattamiseen tavarakaupassa sekä myös lukuisiin tulliselvityspyyntöihin, jotka koskevat erinäisiä tarkastuksia taloudelliseen arvoon liittymättömien seikkojen osalta. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa turvallisuus ja teollis- ja tekijänoikeudet. ETSK toteaa, että tulliviranomaisilla on keskeinen rooli vaatimustenvastaisten ja/tai vaarallisten tuotteiden sisämarkkinoille pääsyn estämisessä, ja katsoo, että näille viranomaisille on annettava riittävät resurssit myös kaikkia taloudelliseen arvoon liittymättömiä vastuita varten.

4.8.2.

Sähköisen kaupankäynnin alv-säännöksiä koskevan paketin (9) täytäntöönpanon vuodesta 2021 odotetaan tuovan huomattavasti tuloja jäsenvaltioiden talousarvioihin ja luovan tasapuoliset toimintaedellytykset liiketoimintaympäristölle. EU:n verotietokeskuksen perustamista veropetoksia torjuvan Eurofisc-verkoston yhteyteen voidaan pitää huomattavana parannuksena tulliviranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksien kannalta. ETSK odottaa mielenkiinnolla komission arviota asiasta.

4.8.3.

ETSK katsoo, että paras tapa säännellä ja hallita sähköistä kaupankäyntiä on tehostaa yhteistyötä muiden maiden kanssa OECD:n ja G20:n puitteissa. Komitea on jo korostanut, että ”talouden digitalisointiin sovellettavia veropoliittisia toimintalinjoja sekä välineiden ja toimivien ratkaisujen kehittämistä on koordinoitava kansainvälisellä tasolla” (10).

4.8.4.

Sähköinen kaupankäynti on hyvin tärkeä ala pk-yrityksille. Rajatylittävä kauppa on kuitenkin jo hajanaista erilaisten olemassa olevien esteiden vuoksi, ja ETSK on huolissaan siitä, että tiedonannossa ei viitata lainkaan suotuisan toimintakehyksen luomiseen pk-yrityksille tämän kunnianhimoisen toimintasuunnitelman avulla. Syyskuun Eurobarometrin mukaan vain neljä prosenttia pk-yrityksistä myy tuotteitaan kuluttajille muissa jäsenvaltioissa (11).

4.8.5.

Ehdotus asettaa alustoille tulliraportointivelvoitteita on mahdollinen rasite laillisille yrityksille. Alustoilla on tärkeää tietoa, jota tulli voisi käyttää, mutta niiden olisi investoitava erikseen tietotekniikkaohjelmistoihin, jotka voivat kerätä ja toimittaa tällaista tietoa. Automatisoitujen robottijärjestelmien käyttöä olisi tutkittava välittömästi, sillä ne voisivat olla korvaamattomia välineitä raportointivelvoiteprosessin helpottamiseksi. Lisäksi ETSK katsoo, että näille yrityksille olisi annettava tarvittava rahoitus, jos niitä pyydetään keräämään tietoja, joita ne eivät muuten tarvitsisi. Näiden tietojen hallinta on erittäin tärkeää muun muassa tulli- ja alv-petosten, aliarvostuksen ja väärien alkuperäilmoitusten torjunnassa. ETSK on jo esittänyt, että ”laaditaan eurooppalainen standardi, joka koskee sen datan ja niiden tietojen keräämistä käyttäjistä, jotka verkkoalustojen on ilmoitettava veroviranomaisille” (12).

4.8.6.

ETSK on kuitenkin tyytyväinen siihen, että komissio tarkastelee parhaillaan uudelleen verkossa toimivien markkinapaikkojen roolia ja velvollisuuksia. Niillä tulisi olla enemmän vastuuta ja velvollisuuksia siinä, että ne tarkastavat, että niiden alustoilla myytävät tuotteet ovat vaatimustenmukaisia ja turvallisia.

4.9.   Vaatimusten noudattamisen edistäminen

4.9.1.

Luotettavia elinkeinonharjoittajia palkitaan jo etuusjärjestelyllä siitä, että ne noudattavat EU:n tullilainsäädäntöä. ETSK kannattaa ehdotusta kolmansien maiden kanssa tehtyjen EU:n nykyisten etuuskohtelujärjestelyjen seurannasta. Kattava analyysi unionin kansainvälisistä yhteistyöjärjestelmistä ja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa johtaisi täytäntöönpanon valvonnan parantumiseen.

4.9.2.

Ehdotus EU:n tullialan keskitetyn palvelupisteen käyttöönotosta on kaikkia osapuolia hyödyttävä hanke ja ETSK antaa sille täyden tukensa. Yksityinen sektori hyötyisi yhteen kertaan tehtävän raportoinnin mahdollisuudesta, ja eri viranomaiset voisivat valita tarvitsemansa tiedot. Tämä on selkeä edistysaskel kaikille osapuolille, ja sen odotetaan tuottavan jopa 690 miljoonan euron säästöt tullihallinnossa seitsemän ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana.

4.9.3.

On kuitenkin jokseenkin vaikea ymmärtää, miten ehdotettu unionin tullikoodeksia koskeva analyysi voisi osoittaa, että sähköiset järjestelmät ovat vanhentuneet, kun ehdotuksen hyväksymisestä on kulunut vasta alle neljä vuotta.

4.9.4.

Säännösten noudattamatta jättämisestä jäsenvaltioissa määrättävien seuraamusten hajanaisuus vääristää kilpailua sisämarkkinoilla ja mahdollistaa heikompien lenkkien ilmaantumisen järjestelmään. Vakaan ja yhtenäisen kehyksen luominen vahvistaisi koko tulliliittoa. Vaikka ajatus on teoriassa erinomainen, ETSK pohtii, miten Euroopan komissio aikoo toteuttaa sen, sillä samaa aihetta koskeva vuonna 2013 tehty ehdotus hylättiin.

4.9.5.

Samantasoinen valvonta on lisäksi vaikeaa, jos tullivirkailijoiden määrä vaihtelee jäsenvaltiosta riippuen 7:stä 70:een 100 000:ta asukasta kohti (13). ETSK suosittaa, että otetaan käyttöön valvontaa ja tarvittavan henkilöstön määrää koskevat vähimmäisvaatimukset.

4.9.6.

Covid-19-kriisi on paljastanut tullijärjestelmän puutteet: EU:n alueelle on päätynyt useita vaatimustenvastaisia ja vaarallisia tuotteita. ETSK pitää tärkeänä, että markkinavalvonta-asetusta (14) koskevat täytäntöönpanosäädökset hyväksytään mahdollisimman pian.

4.9.7.

Lisäksi ETSK kannattaa ehdotusta kiinnittää erityistä huomiota etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevien sääntöjen ja menettelyjen soveltamiseen EU:n 41 vapaakauppasopimuksessa. Mitä tulee muihin kauppakumppaneihin, erityisesti Kiinaan, sähköisen kaupankäynnin eksponentiaalinen kasvu on tuonut lisänsä tullialan nykyisiin haasteisiin. Näin ollen on täysin normaalia arvioida tilannetta ja antaa tarvittaessa lainsäädäntöä.

4.10.   Tulliviranomaisten yhtenäinen toiminta

4.10.1.

Analyysit osoittavat, että rajatylittävää yhteistyötä voidaan tehostaa merkittävästi. ETSK katsoo, että ainoa tapa edetä on varmistaa yhteistyön lisääminen ja parantaminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisten välillä sekä tullin ja muiden kansallisten viranomaisten välillä. Parhaiden käytäntöjen jakaminen voisi myös lisätä tullipalvelujen tuottavuutta.

4.10.2.

Tämän yhteistyön toteuttamiseksi tarvittavien tullitarkastuslaitteiden hankinta edellyttää huomattavia investointeja. ETSK panee merkille, että alkuperäisessä ehdotuksessa (15) komissio on ilmoittanut kattavansa vain 80 prosenttia tarvittavista investoinneista. Loput 20 prosenttia jäisivät jäsenvaltioiden vastuulle. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne covid-19-pandemian johdosta, ETSK ei usko, että kaikki 27 jäsenvaltioita pystyisivät investoimaan tällaisia summia vuonna 2021.

4.10.3.

Lopuksi komissio esittää rohkeasti kiistanalaisen ehdotuksen EU:n tulliviraston perustamista koskevan vaikutustenarvioinnin laatimisesta vuoteen 2023 mennessä. ETSK pitää epätodennäköisenä, että jäsenvaltiot suostuisivat tähän.

---

(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.

(3)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Tullitarkastuslaitteiden rahoitusvälineen perustaminen yhdennetyn rajaturvallisuuden rahaston osaksi” (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 67).

(4)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 39.

(5)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(6)  EUVL C 246, 28.7.2017, s. 22.

(7)  Toinen kaksivuotiskertomus edistymisestä unionin tulliliiton ja sen hallinnoinnin kehittämisessä.

(8)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 67.

(9)  Modernising VAT for cross-border e-commerce.

(10)  EUVL C 364, 28.10.2020, s. 62.

(11)  Flash Eurobarometer 486.

(12)  EUVL C 364, 28.10.2020, s. 62.

(13)  Rahoitusalan henkilöstön liiton (Union of Finance Personnel in Europe) tutkimus.

(14)  EUVL L 169, 25.6.2019, s. 1.

(15)  COM(2018) 321 final.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 952/2013 muuttamisesta”

(COM(2020) 673 final – 2020/306 (COD))

(2021/C 220/08)

Esittelijä:

Athanasios IOANNIDIS

Lausuntopyynnöt	Euroopan parlamentti, 11.11.2020 neuvosto, 13.11.2020
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3, 114 ja 207 artikla
Vastaava jaosto	”sisämarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen jaostossa	2.3.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2021
Täysistunnon nro	559
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	268/0/3

1.

Päätelmät ja suositukset

1.1.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 952/2013 muuttamisesta. Ehdotuksella halutaan puuttua tulliviranomaisten ja toimivaltaisten kumppaniviranomaisten väliseen hajanaiseen yhteentoimivuuteen tavaroiden tulliselvityksessä.

1.2.

Ehdotus vastaa ETSK:n mielestä sekä toimintasuunnitelmaan ”Tulliliiton nostaminen uudelle tasolle – Vahvaa ja nykyaikaista tulliunionia koskeva toimintaohjelma” että EU:n tulliliiton ja sen hallinnoinnin kehittämisestä annettuun tiedonantoon liittyviä unionin strategisia tavoitteita ja visiota.

1.3.

ETSK katsoo, että ehdotus on omiaan tukemaan verotuksen ja tulliliiton pääosaston (TAXUD) vuosien 2016–2020 strategista suunnitelmaa sekä 19. huhtikuuta 2016 annetussa komission tiedonannossa (1) esitettyä EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelmaa (2016–2020), jonka tarkoituksena on tehostaa julkisia palveluja poistamalla nykyisiä digitaalisia esteitä, vähentämällä byrokratiaa ja parantamalla kansallisten viranomaisten välisen vuorovaikutuksen laatua.

1.4.

ETSK toteaa, että tullialan yhdennetyn palveluympäristön toteuttaminen vie tavarakaupan uudelle digitaalisuuden aikakaudelle yksinkertaistamisen ja automaation avulla. Se tulee lisäämään kauppaa EU:ssa yleisesti ottaen sekä parantamaan unionin kilpailukykyä ja nykyaikaistamaan tullin toimintaa. Lisäksi odotettavissa on monenlaisia tuloksia, jotka hyödyttävät asianomaisia sidosryhmiä: jäsenvaltioiden tulliviranomaisia, toimivaltaisia kumppaniviranomaisia, talouden toimijoita ja kansalaisia.

1.5.

ETSK katsoo, että EU:n yhdennetyn palveluympäristön ja kansallisten palveluympäristöjen ei pitäisi toimia yksinomaan digitaalisena palveluväylänä, jonka kautta voi kerätä ja vaihtaa tietoja. Koska tietojärjestelmät ja -prosessit kehittyvät, tulevaisuudessa niiden puitteissa tulee voida toteuttaa – kuten jäsenvaltiot ja neuvosto ovat sopineet – myös monimutkaisempia automaattisia laskentaprosesseja, joita käytetään tavarapaljouksien hallinnassa. Näin kaupan alan toimijat voivat saada kokonaiskuvan kauppatapahtumista, joita olisikin tämän johdosta luonnehdittava ”älykkäiksi”.

1.6.

ETSK katsoo, että muuta kuin tullialaa koskevien unionin muodollisuuksien sisällyttäminen EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmään (CSW-CERTEX) edellyttää uutta tietoteknistä infrastruktuuria, jotta voidaan luoda yhteyksiä kansallisten tullialan yhdennettyjen palveluympäristöjen ja muuta kuin tullialaa koskevien unionin järjestelmien välille. Vaihdettavat tiedot on määriteltävä tarkasti.

1.7.

ETSK kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota järjestelmien ja palveluympäristöjen kyberturvallisuuteen luomalla korkeatasoisia turvajärjestelmiä toimintaympäristön suojelemiseksi hyökkäyksiltä, jotka voisivat horjuttaa EU:n tavarakauppaa ja johtaa tuhoisiin taloudellisiin seurauksiin.

1.8.

ETSK on samaa mieltä siitä, että tullialan yhdennettyä palveluympäristöä koskevan ohjelman tehokas täytäntöönpano ja viivästysten välttäminen edellyttävät erityistä huomiota niiltä jäsenvaltioilta, jotka eivät osallistuneet vuonna 2015 toteutettuun pilottihankkeeseen ”EU:n tullialan yhdennetty palveluympäristö – Yhteinen eläinlääkinnällinen tuloasiakirja (EU CSW-CVED)” eivätkä näin ollen ole kehittäneet EU:n yhdennetyn palveluympäristön mukaisia kansallisia tullialan yhdennettyjä palveluympäristöjä.

1.9.

Samankaltaisen ongelman aiheuttaa se, että useat jäsenvaltiot ovat kehittäneet erillisinä hankkeina omia kansallisia yhdennettyjä palveluympäristöjä, joissa noudatettavat säännöt poikkeavat toisistaan tietoteknisestä tulliarkkitehtuurista, prioriteeteista ja kustannusrakenteista riippuen.

1.10.

Edellä mainituista syistä ETSK kaipaa yksityiskohtaisempaa aikataulua, johon sisältyy jäsenvaltioille asetettuja tavoitteita ja toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ne voivat saattaa kansalliset tullialan yhdennetyt palveluympäristöt yhdenmukaisiksi Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön kanssa.

1.11.

ETSK panee merkille järjestelmän monimutkaisuuden ja sen, että järjestelmän täytäntöönpano edellyttää koordinointia sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä. Komitea ehdottaa, että yhdennetyn palveluympäristön toimintaa ja kehittämistä koskevaa seurantaa ja raportointia varten vahvistetaan yksityiskohtaisempi aikataulu sekä tavoitteet ja toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden ja kansallisten toimijoiden on toteutettava järjestelmän käyttöön ottamiseksi.

1.12.

ETSK kehottaa tehostamaan ohjelman avulla perusoikeuksien noudattamista ja tietosuojaa sen koko soveltamisalalla.

1.13.

ETSK pitää tietotekniikkajärjestelmiä, kansallisia yhdennettyjä palveluympäristöjä ja EU:n tullialan yhdennettyä palveluympäristöä käyttävän henkilöstön valmentamista ja kouluttamista ratkaisevan tärkeänä. Nyt käynnistetyn hankkeen puitteissa olisikin tarjottava työntekijöille ammatillista jatko- ja täydennyskoulutusta, joihin olisi saatava kansallista ja/tai EU-rahoitusta.

2.   Taustaa/Johdanto

2.1.

Jäsenvaltiot ja komissio sitoutuivat vuonna 2008 edistämään sähköistä tulliympäristöä EU:ssa laatimalla puitteet yhdennetyille palveluympäristöille. Vuonna 2014 annetussa Venetsian julistuksessa ehdotettiin asteittain toteuttavaa toimintasuunnitelmaa EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön perustamiseksi ja sen oikeudellisen kehyksen kehittämiseksi. Tämä tavoite toistettiin unionin tulliliiton ja sen hallinnoinnin kehittämisen edistymisestä vuonna 2016 annetussa komission tiedonannossa, jossa ilmoitettiin komission suunnitelmista löytää toimiva ratkaisu EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön kehittämiseksi ja luomiseksi. Tätä lähestymistapaa kannatettiin Ecofin-neuvoston 23. toukokuuta 2017 antamissa päätelmissä.

2.2.

Komissio käynnisti vuonna 2015 pilottihankkeen ”EU:n tullialan yhdennetty palveluympäristö – Yhteinen eläinlääkinnällinen tuloasiakirja (EU CSW-CVED)”. Hanketta hallinnoivat yhdessä verotuksen ja tulliliiton pääosasto (TAXUD) ja terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto (SANTE), ja sen tavoitteena oli, että tulli voi automaattisesti varmentaa muuta kuin tullialaa koskevat kolme sääntelymuodollisuutta, jotka esitetään yhdessä tulli-ilmoituksen kanssa todisteena säännösten noudattamisesta. Tähän pilottihankkeeseen osallistuivat vapaaehtoisesti alun perin viiden jäsenvaltion tullihallinnot. Sen seuraajalla eli EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmällä (EU CSW-CERTEX) laajennettiin sääntelyvaatimusten soveltamisalaa ja otettiin käyttöön uusia toimintoja, kuten paljouksien hallinnointi. Osallistuvien jäsenvaltioiden määrä nousi viidestä yhdeksään, ja järjestelmään sisältyy yhä useampia politiikanaloja.

2.3.

Covid-19-pandemian vuoksi on entistä tärkeämpää luoda vahvemmat puitteet tulliliitolle ja helpottaa edelleen tullimuodollisuuksien ja muuta kuin tullialaa koskevien unionin muodollisuuksien täyttämistä talouden elpymisen tukemiseksi. Kansainvälisessä kaupassa sovellettavien tullimuodollisuuksien ja muiden unionin sääntelymuodollisuuksien lisääntyvä digitalisointi avaa jäsenvaltioille uusia mahdollisuuksia parantaa digitaalista yhteistyötä.

3.   Komission ehdotuksen pääsisältö

3.1.

Unionin kansainväliseen kauppaan sovelletaan sekä tullilainsäädäntöä että muuta unionin lainsäädäntöä. Muuta kuin tullialaa koskevista muodollisuuksista vastaavat viranomaiset (”toimivaltaiset kumppaniviranomaiset”) ja tulliviranomaiset työskentelevät usein omissa suljetuissa piireissään, mikä luo kaupan alan toimijoille monimutkaisia ja raskaita raportointivelvoitteita ja tehottomia tavaroiden tulliselvitysprosesseja, jotka tarjoavat otolliset puitteet virheille ja petoksille. Komissio ja jäsenvaltiot ovat tehneet vuosien mittaan useita sitoumuksia yhdennettyä palveluympäristöä koskevien aloitteiden laatimisesta tavaroiden tulliselvitystä varten, jotta tulliviranomaisten ja toimivaltaisten kumppaniviranomaisten puutteelliseen yhteentoimivuuteen tavaroiden tulliselvitysprosessien hallinnoinnissa voitaisiin puuttua ja toimia koordinoida tällä alalla.

3.2.

Komission ehdottamalla asetuksella perustetaan Euroopan unionin tullialan yhdennetty palveluympäristö, joka tarjoaa unionin tasolla ja kansallisella tasolla integroituja, yhteentoimivia sähköisiä palveluja Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmän kautta. Näin tuetaan kansallisten tullialan yhdennettyjen palveluympäristöjen ja asetuksen liitteessä tarkoitettujen muuta kuin tullialaa koskevilla aloilla käytettävien unionin järjestelmien välistä vuorovaikutusta ja tietojenvaihtoa.

4.   Yleistä

4.1.

Asetusehdotus on ensimmäinen ja oleellinen askel kohti tulliviranomaisten välisen yhteistyön parantamista siten, että käyttöön otetaan yhteinen sähköinen sovellus. Ehdotus on kattava, ja siinä analysoidaan laajasti Euroopan unionin tullialan yhdennetyn palveluympäristön toimintaan liittyviä tuloksia, toimia ja toimenpiteitä.

4.2.

Yhdennetyssä palveluympäristössä yritykset ja kaupan alan toimijat voivat toimittaa tietoja, olipa kyse täydentävistä asiakirjoista tai muuta kuin tullialaa koskevista unionin muodollisuuksista, sähköisessä muodossa kussakin jäsenvaltiossa toimivaan (kansalliseen) sähköiseen palveluympäristöön, mikä vähentää päällekkäisyyksien riskiä ja säästää aikaa ja kauppatapahtuman kustannuksia. Yhdennetyssä palveluympäristössä tulliviranomaiset ja muut viranomaiset voivat kerätä tietoja, jotka toimitetaan tavaroiden tulliselvitysmenettelyjä koskevan yhdenmukaistetun järjestelmän mukaisesti. Samalla EU saa kokonaiskuvan rajojensa yli tuotavista ja vietävistä tuotteista ja pystyy tarkkailemaan tavarapaljouksia kiintiöiden valvomiseksi ja petosten torjumiseksi.

4.3.

Kuten komission ehdotuksessa todetaan, ohjelman täytäntöönpanon rahoittavat EU ja jäsenvaltiot yhdessä. Unioni vastaa EU CSW-CERTEXin yhdennetyn palveluympäristön kehittämiseen, integrointiin ja toimintaan liittyvistä kustannuksista, kun taas jäsenvaltiot vastaavat kansallisten yhdennettyjen palveluympäristöjensä kehittämisen, integroinnin ja toiminnan sekä niiden EU CSW-CERTEXiin kytkemisen aiheuttamista kustannuksista. Koska covid-19-pandemia on ajanut kaikki EU:n jäsenvaltiot rahoituskriisiin, ETSK:ta askarruttaa, miten komissio pystyy varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat tätä vaatimusta ja osoittavat ohjelman täytäntöönpanoon varat kansallisista talousarvioistaan.

4.4.

Yhdennettyä palveluympäristöä koskevan aloitteen yhdenmukaisuus ja toteuttaminen edellyttävät, että jäsenvaltiot velvoitetaan panemaan se täytäntöön. Tullialan yhdennetyn palveluympäristön onnistuminen on riippuvaista siitä, että kaikki maat alkavat noudattaa sääntöjä, yhdenmukaistavat menettelynsä ja toteuttavat palveluympäristön samanaikaisesti. ETSK kiinnittää huomiota siihen riskiin, että osa jäsenvaltioista ei ehkä toteuta yhdennettyä palveluympäristöä arvioidussa aikataulussa (covid-19-kriisistä johtuvien) budjettirajoitusten ja muiden poliittisten painopisteiden vuoksi. Tämä aiheuttaa lukuisia ongelmia unionin tulli- ja kauppapolitiikalle, jäsenvaltioista puhumattakaan. ETSK tiedustelee komissiolta, onko jäsenvaltioille, jotka eivät toteuta yhdennettyä palveluympäristöä tai jotka ylittävät asetetun määräajan, tiedossa seuraamuksia.

4.5.

Samalla kun toteutetaan yhdennettyyn palveluympäristöön liittyviä toimenpiteitä, tulee myös nykyaikaistaa tullilaitosta ja sen toimintaa. Olisi erittäin hyödyllistä laatia ensin selvitys jäsenvaltioiden saapumisporttien nykytilanteesta ja arvioida tarvetta investoida palvelujen parantamiseen, jotta ne voisivat tarjota puitteet yhdennetylle palveluympäristölle. Samalla voitaisiin vahvistaa suuntaa-antava ajankohta, johon mennessä yhdennetyn palveluympäristön kansallisen osan on määrä valmistua.

4.6.

Komissio toteaa asetusehdotuksessaan, että kunkin jäsenvaltion on nimettävä tietty viranomainen toimimaan yhdennettyyn palveluympäristöön liittyvien toimien toteuttamisen ja hallinnoinnin kansallisena koordinaattorina. ETSK haluaisi tietää, onko kansallisen koordinaattorin nimeäminen kunkin jäsenvaltion yksinomaisella vastuulla vai aikooko komissio antaa suosituksia.

4.7.

ETSK katsoo, että kerättyjen tietojen ja myös kaikkien tulli-ilmoitusten tietosuojan varmistamiseen liittyvissä toimissa, joita toteutetaan muun toiminnan ohella, on otettava huomioon seuraavat seikat: — mikä viranomainen on vastuussa luottamuksellisuuden varmistamisesta, ja miten toleranssitaso vahvistetaan eri tasoilla — kaupan alan toimijoille yhdennetyssä palveluympäristössä annettavat takeet ja yksityiskohtaiset tiedot taatusta suojasta.

5.   Erityistä

5.1.

ETSK katsoo, että tarkastelun kohteena olevan asetusehdotuksen ja toissijaisuusperiaatetta käsittelevän kohdan voidaan nähdä edistävän kaavaillun toimenpiteen eli yhdennetyn palveluympäristön perustamisen kautta Euroopan BKT-kehitystä ja kilpailukykyä.

5.2.

ETSK pitää välttämättömänä, että kunkin jäsenvaltion osalta tehdään vaikutustenarviointi ja että tässä yhteydessä korostetaan ehdotetun toimintapolitiikan täytäntöönpanon hyötyjä, jotta jäsenvaltiot saataisiin vakuuttuneiksi siitä, että se kannattaa toteuttaa nopeasti. Komitea kehottaa komissiota lisäksi raportoimaan, millaisia vaikutuksia tullialan yhdennetyn palveluympäristön kokeilulla on ollut pilottihankkeeseen osallistuvissa jäsenvaltioissa.

5.3.

ETSK pitää asetusehdotuksessa analysoidun vaikutustenarviointiraportin perusteella sopivimpana yhdistelmää, joka koostuu vaihtoehdoista 1, 6 ja 8 (ii) (2).

5.4.

ETSK korostaa, että Euroopan komission olisi hyväksyttävä ehdotetun asetuksen 2 artiklassa tarkoitettujen kansallisten yhdennettyjen palveluympäristöjen toimintaa varten yhtenäiset tekniset eritelmät.

5.5.

ETSK huomauttaa, että Euroopan komission olisi hyväksyttävä ehdotetun asetuksen 8 artiklassa tarkoitettujen kansallisten yhdennettyjen palveluympäristöjen toimintaa varten yhtenäiset tekniset eritelmät, jotta vältytään tulli-ilmoituksiin liittyviltä toimintahäiriöiltä. Komitean mielestä olisi hyödyllistä luoda yksi vakioitu toimintamalli.

5.6.

ETSK katsoo tullialan yhdennetyn palveluympäristön onnistuneen toiminnan edellyttävän, että kansalliset ympäristöt toimivat sujuvasti ja että niiden henkilöstö on asianmukaisesti koulutettua. Koska tullivirkailijoiden määrä (3) sataatuhatta asukasta kohden vaihtelee jäsenvaltiosta riippuen 7:stä 70:een, komitea suosittaa järjestelmän käyttöä ja tarvittavan henkilöstön määrää koskevien vähimmäisvaatimusten lisäämistä tekstiin.

5.7.

ETSK suosittaa, että ehdotetun asetuksen 1 artiklaan lisätään teksti ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisen tietosuoja-asetuksen säännösten ja tämän asetuksen 6 artiklan säännösten soveltamista”.

5.8.

ETSK huomauttaa, että 3 artiklassa voitaisiin käsitellä sekä oikeudelliselta että sisällölliseltä kannalta ristiriitaa, joka syntyy, kun artiklassa viitataan Euroopan unionin tullialan yhdennettyyn palveluympäristöön ja sen osana myös muuta kuin tullialaa koskeviin unionin järjestelmiin. Näitä kysymyksiä voitaisiin käsitellä erillisessä kohdassa. (Viittauksiin voitaisiin lisäksi tehdä tarvittavat mukautukset.)

5.9.

ETSK pyytää selventämään, hyväksyykö Euroopan komissio työohjelman ennen asetuksen antamista vai vasta sen jälkeen, kun asetus on tullut voimaan. Jos asetus tulee voimaan ensin, missä aikataulussa toimintasuunnitelma on määrä hyväksyä?

5.10.

ETSK katsoo, että 21 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen viittaus mahdollisuuteen peruuttaa komission valta antaa delegoituja säädöksiä on aivan liian epämääräinen, ja pyytää selventämään, koskeeko peruuttaminen yksittäistä 5 artiklan 4 kohdassa, 10 artiklan 3 kohdassa tai 13 artiklan 4 kohdassa mainittua asiaa vai niitä kaikkia. On myös epäselvää, onko tässä kyse yhdestä säädöksestä jossakin edellä mainituista asiakokonaisuuksista vai yleisesti mahdollisuudesta antaa säädöksiä tietystä asiakokonaisuudesta. Komitea huomauttaa, että lainsäädäntövallan käyttäjien olisi kuultava toisiaan niille ilmoittamiseen liittyvässä prosessissa.

---

(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 – Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen, COM(2016) 179 final, 19. huhtikuuta 2016.

(2)  Vaihtoehdossa 1 tehdään EU CSW-CERTEX pakolliseksi, ja se kattaa sellaiset EU:n sääntelyvaatimukset, joista on EU:n tasolla saatavilla asiaankuuluvia tulliin liittyviä tietoja kaikista jäsenvaltioista. Tämä mahdollistaisi automatisoidun paljouksien hallinnan. Vaihtoehdossa 6 otetaan kansallisella tasolla käyttöön yhdennetyt palveluympäristöt, jotka tarjoavat talouden toimijoille yhdenmukaistetut keskitetyt asiointipisteet tullimuodollisuuksien ja muiden muodollisuuksien täyttämiseksi. Vaihtoehto 8 (ii) perustuu taloudellisen toimijan rekisteröinti- ja tunnistenumeron (Economic Operators Registration and Identification number, EORI-numero) laajempaan käyttöön vain validoinnissa. COM(2020) 673 final.

(3)  https://ufe-online.eu/wp-content/uploads/2020/04/2020-04-04.pdf