19.4.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 136/8

Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2021/C 136/07)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”VÄRMLÄNDSKT SKRÄDMJÖL”

EU-nro: PGI-SE-02414 – 5.4.2018

SAN ( ) SMM (X)

1. (SAN:n tai SMM:n) nimi tai nimet

”Värmländskt skrädmjöl”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ruotsi

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji

Luokka 1.6: Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Värmländskt skrädmjöl” on Värmlannissa perinteisesti viljellystä kaurasta (Avena sativa L) kivijauhettu jauho. Ennen jauhamista kaura paahdetaan.

Värmländskt skrädmjöl -jauhon ominaispiirteitä ovat seuraavat:

Väri: vaaleankeltainen – sipulin kuoren haaleaa sävyä muistuttava.

Tuoksu: vastapuitu jyvä, täyteläinen, mehevä ja pähkinäinen, jossa aistittavissa paahtamiseen liittyviä vivahteita.

Maku: täyteläinen maku, jossa paahdettuja ja pähkinäisiä vivahteita ja pitkä miellyttävä jälkimaku.

Koostumus: jauhe, jossa jyvän koko on 0,2–0,3 mm

Valkuaispitoisuus: 9–14 %

Rasvapitoisuus: 4–7 %

Hiilihydraatit: 60–75 %

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Raaka-aineet: Värmländskt skrädmjöl -jauhoa tuotetaan kaurasta (Avena sativa L), jota viljellään 4 kohdassa kuvatulla maantieteellisellä alueella. Nykyisellään viljeltävä lajike on Symphony, joka kypsyy varhain. Sen jyvät ovat suuri- ja tasakokoisia, ja niiden rasvapitoisuus on keskinkertainen (tuhatjyväpaino on n. 45 g, kuiva-aineessa raakarasvaa on n. 4,8 % ja proteiinia n. 10 %).

Kauran rasvapitoisuus ja jyväkoko ovat Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuotannon kannalta keskeisiä.

Jyvien koolla ja koon vaihtelulla on merkitystä etenkin paahtamisen ja kuorimisen kannalta. Jotta voidaan varmistaa, että jyvät paahtuvat tasaisesti, kauranjyvien on oltava mahdollisimman samankokoisia. Käytetyn kauran jyväkoko on 2–4 mm ja vesipitoisuus ≤ 14 %.

Rasvapitoisuudella on merkitystä etenkin jauhamisen kannalta. Kaura on vilja, jonka rasvapitoisuus on suhteellisen korkea. Korkea rasvapitoisuus saa jauhon paakkuuntumaan jauhamisen aikana, mikä estää myllynkivien pyörimisen. Sen vuoksi Värmländskt skrädmjöl -jauhon valmistuksessa käytetään ainoastaan lajikkeita, joiden rasvapitoisuus on alle viisi prosenttia kuiva-aineesta.

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Koko tuotantoprosessin – raaka-aineen viljelystä paahtamiseen, kuorimiseen ja jauhamiseen – on tapahduttava 4 kohdassa mainitulla maantieteellisellä alueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

–

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuotantoalue käsittää Värmlannin läänin.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Yhteys perustuu tuotteen erityisominaisuuksiin.

Maantieteellisen alueen erityispiirteet ovat seuraavat:

Värmlannissa on selvästi happamaa ja köyhää mineraalimaata, jossa orgaaninen aines on vähäistä. Rakenteensa vuoksi maaperän vedensitomiskyky on hyvä. Ilmastolle ovat ominaisia kylmät lumiset talvet ja suhteellisen kuumat kesät. Keväällä lämpötila vaihtelee yön pakkasasteista päivän yli 0 oC:n lämpötiloihin. Yhdistettynä maaperän vedenpidätyskykyyn tämä saa aikaan jään muodostumista, joka vuorostaan työntää syyskylvettyä kauraa esiin jäätyneestä maasta.

Värmlannin maakunnan fyysisten olosuhteiden vuoksi kevätkauran viljelytavasta tuli hallitseva viljanviljelymenetelmä, kun itäisistä maakunnista (nykyinen Suomi) tulleet siirtolaiset asuttivat alueen 1500-luvun lopulla.

Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuottajien osalta tuotanto alkaa kauran viljelystä. Tämä tarkoittaa, että viljellään Värmländskt skrädmjöl -jauhon valmistukseen erityisesti tarkoitettua kauraa, jonka jyväkoko sekä vesi- ja rasvapitoisuus soveltuvat Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuotantoon yksittäisissä myllyissä.

Edellä 4 kohdassa kuvatulla maantieteellisellä alueella kasvatettu kaura puidaan ja kuivataan siten, että vesipitoisuus on enintään 14 prosenttia. Värmländskt skrädmjöl -jauhon valmistamiseksi kaura paahdetaan koivuhaloilla lämmitetyissä uuneissa, joissa lämpötila pysyy tasaisena. Kauraa sekoitetaan jatkuvasti paahtamisen aikana palamisen estämiseksi. Kaura on paahdettava kauttaaltaan ja perusteellisesti, jotta esiin saadaan Värmländskt skrädmjöl -jauholle ominainen pähkinäinen tuoksu ja maku. Jotta voidaan varmistaa, että jyvät paahtuvat tasaisesti, jyvien ydinten on oltava kooltaan mahdollisimman samankokoisia.

Kauraan jäljelle jäänyt vesi haihtuu noin kaksi tuntia kestävän paahtamisen aikana. Paahtoaika riippuu lämpötilasta ja kauralajikkeesta. Paahtamisen päätyttyä paahtamisuunin lämpötila on noin 220 oC.

Paahtamisen jälkeen kaura kuoritaan ja rouheet (ytimet) erotetaan kuorista. Rouheet jauhetaan kahden suuren myllynkiven välissä (kivien koko vaihtelee myllyittäin) jauhoksi, jonka hiukkaskoko on 0,2 mm–0,3 mm. Mylläri tunnustelee jauhoja ja säätää myllynkiviä toivotun koostumuksen saavuttamiseksi.

Tuotteen erityisyys:

Jalostusprosessissa kauran paahtaminen on Värmländskt skrädmjöl -jauhon ominaisuuksiin eniten vaikuttava osa. Paahtaminen antaa Värmländskt skrädmjöl -jauholle sille ominaisen vastapuidun jyvän selvästi pähkinäisen tuoksun sekä täyteläisen, pitkän, pähkinäisen maun, jossa on selviä ja täyteläisiä paahtamiseen vivahteita. Näiden makua lisäävien ominaisuuksien vuoksi Värmländskt skrädmjöl -jauho on tänä päivänä suosittu tuote, jota käytetään erilaisissa ruokalajeissa ja leivonnaisissa.

Syy-yhteys:

Kauran viljelyperinne sai alkunsa 1500-luvulla, jolloin suomalaisia muutti Värmlantiin. Siirtolaiset asettivat asumaan maakunnan harvaan asutuille seuduille ja alkoivat viljellä viljaa, muun muassa kauraa. Kauran ongelmana oli, että jyviä oli vaikea jauhaa. Jauhamisen helpottamiseksi kaura oli ensin kuorittava eli jyvä oli erotettava akanasta. Akanoiden irrottamiseksi kaura oli ensin kuivattava. Tämä tehtiin alun perin paahtamalla sitä leivinuunissa tai saunassa. Kuoriminen helpotti jauhamista, ja sen ansiosta kaurajauhot myös säilyivät pidempään.

Keyland (1919) kertoo teoksessa ”Svensk vegetabilisk allmogekost”, että kauran paahtamiseen, kuorimiseen ja jauhamiseen tarkoitettujen erikoismyllyjen rakentaminen alkoi 1800-luvun puolivälissä. Kauran viljelystä ja jyvien paahtamisesta kuorimisen ja jauhamisen helpottamiseksi tuli tärkeitä Värmlannin asukkaiden ruokavalion kannalta. Keylandin mukaan kuorimisesta ja kauran käytöstä tuli Värmlannin erikoisuus. Hänen mukaansa missään muussa Ruotsin maakunnassa kaurajauhoa ei käytetty ihmisravintona yhtä paljon kuin Värmlannissa.

Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuotanto on riippuvainen inhimillisistä tekijöistä: viljelijän ja myllärin välinen yhteistyö on ratkaiseva tuotteen laadun kannalta. Yhteistyöllä tarkoitetaan sitä, että viljelijä viljelee Värmländskt skrädmjöl -jauhon valmistukseen erityisesti tarkoitettua kauraa, jonka jyväkoko sekä vesi- ja rasvapitoisuus ovat sopivia tuotantoprosessin jatkamiseksi Värmländskt skrädmjöl -jauhoa valmistavissa myllyissä. Myllärin on puolestaan sovitettava paahtaminen, kuoriminen ja jauhaminen kauran ominaisuuksiin ja mukautettava eri tuotantovaiheita siten, että ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Paahtamis-, kuorimis- ja jauhamisprosessi on alusta loppuun käsityötä, ja raaka-aineen ominaisuuksien tuntemus sekä tietämys siitä, miten kaura käyttäytyy jalostuksen aikana, on Värmländskt skrädmjöl -jauhon ominaisuuksien kannalta olennaista.

Kauran koostumuksen, maun sekä paahtamisen aikana syntyvän savun väristä myllärit osaavat päätellä, milloin kaura on riittävän paahtunutta. Tekniikasta on kuvauksia Värmlannin vanhoissa asiakirjoissa: ”Jos kaura piti jauhaa jauhoksi, sauna oli jyvien kuivaamiseen oiva paikka. Sauna ei saanut olla liian kuuma, vaan jyvät oli kuivatettava pikemminkin hitaasti. Jyvät olivat tarpeeksi kuivia jauhamista varten, kun jyvän ydin kirposi esiin hampaalla purtaessa.” Värmländskt skrädmjöl -jauhon tuotanto on näin ollen täysin riippuvainen siitä, miten paljon tietämystä ja kokemusta myllärillä on raaka-aineesta ja siitä, miten kaura käyttäytyy paahtamis-, kuorimis- ja jauhamisprosessissa.

Värmländskt skrädmjöl -jauholla on laaja paikallinen tuki: paikalliset kylätapahtumat rakentuvat jauhon ja siihen liittyvien ruokaperinteiden ympärille. Jauhoa myydään myös laajemmalti, sillä sitä käytetään tuomaan makua eri ruokalajeihin ja leivonnaisiin.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://www.livsmedelsverket.se/globalassets/produktion-handel-kontroll/livsmedelsinformation-markning-halsopastaenden/skyddade-beteckningar/ansokan_skradmjol_2020_05_28.pdf

(1) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

19.4.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 136/11

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2021/C 136/08)

Tämä tiedonanto julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

YHTENÄISEN ASIAKIRJAN MUUTTAMISTA KOSKEVAN VAKIOMUUTOKSEN TIEDOKSI ANTAMINEN

”CRÉMANT DU JURA”

PDO-FR-A0740-AM01

Tiedonannon päivämäärä: 2.2.2021

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1. Maantieteellisen alueen kuntaluettelon ajantasaistaminen

Tarkistetun alkuperänimityksen ”Crémant du Jura” tuote-eritelmän I lukua muutetaan seuraavasti:

— IV kohdan 1 alakohdan a alakohtaan sisällytetään viittaus vuoden 2018 viralliseen geokoodiin, ja kohdan kuntaluettelo ajantasaistetaan. Tämän lisäksi kohtaan lisätään päivämäärä, jona kansallisen alkuperä- ja laatuinstituutin (Institut national de l’origine et de la qualité, INAO) toimivaltainen kansallinen komitea hyväksyi nimityksen tarkistetun maantieteellisen alueen. Nämä muutokset ovat toimituksellisia, eivätkä ne muuta nimityksen maantieteellistä aluetta millään tavalla. Ne ovat tarpeen kuntien tai kuntien osien yhdistymisten tai siirtymisten taikka nimenmuutosten vuoksi. Tekstin uudella muotoilulla saadaan varmistettua, että maantieteellisen alueen kunnat määritellään tuote-eritelmässä yhä täsmällisesti.

— IV kohdan 1 alakohdan b alakohtaan on tehty samat muutokset samoista syistä.

Yhtenäisen asiakirjan 1.6 kohtaa ”Rajattu maantieteellinen alue” muutetaan tämän seurauksena.

Lisätään a ja b alakohdan perään seuraava virke: ”Maantieteellistä aluetta kuvaavat kartta-asiakirjat ovat saatavilla Institut national de l’origine et de la qualitén verkkosivustolla.”, jotta alan toimijat ovat tietoisia tästä seikasta.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

2. Istutustiheys

Tuote-eritelmän I luvun VI kohdan 1 alakohdan a alakohtaan lisätään seuraava teksti: ”viljelylohkoilla voi olla enintään kuuden rivin välein 2–3,2 metriä leveitä käytäviä soveltuvien koneiden kulun mahdollistamiseksi”. Säännössä on tähän saakka kielletty yli 2 metrin etäisyys rivien välillä.

Rivien välinen etäisyys on olennainen tekijä silloin, kun lasketaan auringonvaloa saavaa kasvipinta-alaa, joka on otettava huomioon silloin, kun lasketaan, millainen tuotostaso tarkistetun nimityksen viinitarhalle on odotettavissa. Sen varmistamiseksi, että tätä määräystä voidaan valvoa, tuote-eritelmään on myös sisällytetty keskimääräisen etäisyyden määritelmä.

Nämä tuote-eritelmään lisätyt uudet säännöt sisällytetään yhtenäisen asiakirjan 1.5 kohtaan ”Viininvalmistusmenetelmät”.

3. Tukilangoitusta ja lehvistön korkeutta koskevat säännöt

Tuote-eritelmän I luvun VI kohdan 1 alakohdan c alakohdassa tuetun lehvistön korkeutta koskevaa sääntöä on muutettu, jotta se soveltuisi viinitarhoihin, joissa rivien välinen keskimääräinen etäisyys on yli 1,6 metriä mutta enintään 2 metriä, ja viinitarhoihin, joissa rivien välinen keskimääräinen etäisyys on enintään 1,6 metriä. Näiden kahden viinitarhatyypin osalta lisätään kuitenkin, että ”tuetun lehvistön korkeuden on oltava sellainen, että ulkoista kasvipinta-alaa voidaan käyttää vähintään 1,2 neliömetriä yhden rypälekilogramman tuottamiseen”.

Näillä toimijoiden käytäntöihin tehdyillä lisäyksillä taataan se, että auringonvaloa saavaa lehtipinta-alaa on riittävästi, jotta rypäleet pystyvät saavuttamaan tyydyttävän kypsyysasteen. Nämä lisäykset ovat tarpeen, koska tämän viinilajin tuotantoa kehitetään Juran viininviljelyalueella viinitarhoissa, joissa viiniköynnökset on istutettu vähimmäisistutustiheyttä tiheämmin niin, että rivien välinen etäisyys pienenee.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

4. Viljelylohkokohtaiset keskimääräiset enimmäistuotokset ja tuotokset

Tuote-eritelmän I luvun VI kohdan 1 alakohdan d alakohdassa viljelylohkokohtainen keskimääräinen enimmäistuotos nostetaan 16 000 kilogrammaan hehtaaria kohden niillä viininviljelylohkoilla, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on enintään 1,6 metriä. Tällaisissa viinitarhoissa istutustiheys on suurempi kuin viinitarhoissa, joissa köynnökset on istutettu niin, että rivien välinen keskimääräinen etäisyys on yli 1,6 metriä. Kun otetaan huomioon muut viinitarhan hoitoa koskevat säännöt, tällaiset viinitarhat tuottavat muita enemmän rypäleitä.

VIII kohdan 1 alakohdassa tuotos nostetaan 78 hehtolitraan hehtaaria kohden niillä viininviljelylohkoilla, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on enintään 1,6 metriä. Tiheämmin istutetuissa viinitarhoissa tuotosta ja viljelylohkokohtaista enimmäistuotosta kasvatetaan, koska istutustiheydet ja lehvistön korkeus antavat mahdollisuuden tällaisen tuottavuustason saavuttamiseen niin, että samalla pystytään takaamaan, että laatu säilyy odotetun kaltaisena.

Tuotos pidetään ennallaan 74 hehtolitrassa hehtaaria kohden niissä viinitarhoissa, joissa rivien välinen keskimääräinen etäisyys on yli 1,6 metriä ja enintään 2 metriä.

Lisätään kappale, jossa täsmennetään, että mikäli viljelylohkojen käyttötarkoitusta koskevaa ennakkoilmoitusta ei ole tehty (tästä ilmoitusvelvollisuudesta on määrätty jo tuote-eritelmästä vuonna 2011 hyväksytyn version II luvussa), sallittu enimmäistuotos on kyseisen sadon osalta alkuperänimityksen ”Côtes du Jura” (valkoviini) enimmäistuotos, mikäli tuotos on nimitykselle ”Crémant du Jura” sallittua enimmäistuotosta pienempi. Tällä ennakkoilmoituksella helpotetaan Crémant du Jura -viinien erityisten tuotantoedellytysten noudattamisen valvontaa, sillä ilmoituksen perusteella tuotos saa olla maantieteellisen alueen kuohumattomien viinien tuotosta suurempi.

I luvun VIII kohdan 2 alakohdassa ”Tuotantoon ottaminen” enimmäistuotos nostetaan 90 hehtolitraan hehtaaria kohden niillä viininviljelylohkoilla, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on enintään 1,6 metriä.

Enimmäistuotos pidetään ennallaan 80 hehtolitrassa hehtaaria kohden niissä viinitarhoissa, joissa rivien välinen keskimääräinen etäisyys on 1,6–2 metriä.

Näissä tuotosten muutoksissa otetaan huomioon se, miten tuotosten on havaittu kehittyneen Juran viininviljelyalueella crémant-kuohuviinien tuotantoon tarkoitetuissa viinitarhoissa. Tuotokset voidaan nostaa ehdotetuille tasoille tiheimmin istutetuissa viinitarhoissa; vaaditulla auringonvaloa saavan lehtipinta-alan vähimmäiskoolla taataan, että sato saavuttaa odotettuun laatuunsa nähden tyydyttävän kypsyysasteen.

Enimmäistuotoksen muutos tehdään yhtenäisen asiakirjan 1.5.2 kohtaan.

5. Muut viljelymenetelmät

Tuote-eritelmän I luvun VI kohdan 2 alakohdan a alakohdassa jyrkimpiin viljelylohkoihin, joilla ei ole sadevesien talteenottojärjestelmää, sovellettava rivien enimmäispituus korvataan kylvetyn tai luontaisen kasvuston hallintaa koskevalla velvoitteella. Tällä uudella säännöllä mahdollistetaan eroosion aiempaa parempi hallinta ja otetaan huomioon hallitun nurmettumisen kehittyminen viininviljelyalueella.

I luvun VI kohdan 2 alakohdan a ja b alakohdasta poistetaan näiden sääntöjen voimaantulopäivä ja maininta niiden rajoitetusta soveltamisesta uusiin istutuksiin.

Todetut viljelymenetelmät tekevät mahdolliseksi näiden sääntöjen soveltamisen kaikissa viinitarhoissa.

Näillä muutoksilla ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

6. Sadonkorjuun alkamispäivä

Tuote-eritelmän I luvun VII kohdan 1 alakohdan a alakohdasta poistetaan siinä vahvistettu sadonkorjuun alkamispäivä. Viljelijä päättää sadonkorjuupäivän kullekin viljelylohkolleen sen mukaan, missä tahdissa rypäleet kypsyvät, ja niin, että rypäleet saavuttavat tuote-eritelmässä vahvistetun vähimmäissokeripitoisuuden.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

7. Pullotus

Tuote-eritelmän I luvun IX kohdan 2 alakohdan c alakohtaan lisätään seuraava virke: ”Ainoastaan sellaisten perusviinien pullottaminen on sallittua, jotka täyttävät aistinvaraisessa tutkimuksessa tarkastussuunnitelmassa määritellyt edellytykset.”

Tämä sääntö on sisällytetty tuote-eritelmään, jotta voidaan välttää sellaisten perusviinien jälkikäyminen, jotka vioittaisivat lopputuotetta.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

8. Varastointi

Tuote-eritelmän I luvun IX kohdan 4 alakohdassa täsmennetään, että se, että pakattujen tuotteiden varastointiin tarkoitettua erityistä paikkaa koskevat perustelut pätevät myös sakan päällä pidettäviin viineihin, jotta voidaan varmistaa jälkikäymisen, joka on tämän viinilajin kannalta ratkaisevan tärkeä vaihe, odotettu laatu ja helpottaa sen valvontaa.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

9. Syy-yhteys

I luvun X kohdan 3 alakohdan ensimmäisessä alakohdassa olevasta virkkeestä ”Tietyillä tuote-eritelmässä olevilla tuotantoedellytyksillä (rivien pituuden rajoittaminen, nurmikaistaleet) edesautetaan tämän maaperän säilymistä ja rajoitetaan eroosion yleisiä riskejä.” poistetaan ilmaus ”rivien pituuden rajoittaminen”.

Tämä poisto johtuu viinitarhan hoitoa koskevan uuden säännön käyttöönotosta: kylvetyn tai luontaisen kasvuston hallintaa koskeva velvoite (tuote-eritelmän VI kohdan ”Viinitarhan hoito” 2 alakohdassa) korvaa rivien enimmäispituutta koskevan velvoitteen. Uudella säännöllä mahdollistetaan eroosion aiempaa parempi hallinta ja otetaan huomioon hallitun nurmettumisen kehittyminen viininviljelyalueella.

Tämä muutos sisällytetään yhtenäisen asiakirjan 1.8 kohdassa olevaan kohtaan ”Syy-yhteys”.

10. Siirtymätoimenpiteet

Tuote-eritelmän I luvun XI kohdan 1 alakohdassa siirtymäaika, jonka kuluessa ennen 1. elokuuta 1994 istutetuilta viljelylohkoilta, joilla ei ole noudatettu vähimmäisistutustiheyttä, saadusta sadosta on yhä oikeus käyttää tarkistettua alkuperänimitystä, rajataan päättymään satovuoden 2024 jälkeen, vaikka aikaisemmin nimitystä oli oikeus käyttää näiden viiniköynnösten raivauspäivään saakka.

Täsmennetään, että näillä viljelylohkoilla on noudatettava muuten samoja viinitarhan hoitoa ja tuotoksia koskevia sääntöjä kuin viininviljelylohkoilla, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on yli 1,6 metriä ja enintään 2 metriä.

XI kohdan 3 alakohdasta poistetaan ajanjakso, jonka kuluessa pullotustoimintaan voitiin soveltaa erityistä kuluttajamarkkinoille saattamisen päivämäärää koskenutta toimenpidettä. Poisto tehdään, koska ajanjakso on umpeutunut.

Näillä muutoksilla ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

11. Viljelylohkojen käyttötarkoitusta koskeva ennakkoilmoitus

Tuote-eritelmän II luvun I kohdan 1 alakohdassa tämän ennakkoilmoituksen tekemiselle tai sen hiljaisen uudistamisen peruuttamiselle asetettua määräaikaa pidennetään 1. päivästä kesäkuuta 30. päivään kesäkuuta, jotta toimijat voisivat saada paremman käsityksen tulevan sadon ominaisuuksista ja valita rypäleille niille parhaiten sopivan käyttötarkoituksen.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

12. Hakemusta koskeva ilmoitus

Tuote-eritelmän II luvun I kohdan 5 alakohdassa todetaan, että tässä ilmoituksessa annettaviin tietoihin on ehdottomasti lisättävä perusviinierän numero, jotta voidaan varmistaa erän jäljitettävyys (perusviinin) aistinvaraisen tutkimuksen jälkeen.

Tällä tiedolla pystytään noudattamaan entistä tiukemmin velvoitetta siitä, että perusviinit, jotka voisivat vioittaa lopputuotetta, on vedettävä pois Crémant du Jura -viinien valmistuksesta.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

13. Tärkeimmät tarkastettavat kohdat ja arviointimenetelmät

Tuote-eritelmän III luvun I kohdassa oleva taulukko tärkeimmistä tarkastettavista kohdista ja niitä vastaavista arviointimenetelmistä päivitetään tiettyjen I lukuun tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi ja tiettyjen arviointimenetelmien täsmentämiseksi.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

14. Valvontaelimiä koskevat tiedot

Tuote-eritelmän III luvun I kohdassa tätä osaa koskevia laatimissääntöjä on muutettu sen jälkeen, kun tuote-eritelmä hyväksyttiin syyskuussa 2011, niin, ettei tarkastusviranomaisen täydellisiä tietoja enää merkitä näkyviin silloin, kun sertifiointielin suorittaa tarkastukset.

Viittaus valvontaelimen soveltamaan COFRACin (Ranskan akkreditointikomitea) antamaan akkreditointistandardiin on poistettu, koska tämä viittaus muuttuu varsin usein ja näin ollen tuote-eritelmää olisi muutettava jatkuvasti asianmukaisten tietojen ilmoittamiseksi.

Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1. Tuotteen nimi

Crémant du Jura

2. Maantieteellisen merkinnän tyyppi:

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3. Rypäletuotteiden luokat

5.	Laatukuohuviini

4. Viinin/viinien kuvaus

Viinit ovat laadukkaita kuohuvia valko- tai roseeviinejä.

a)	Väkevöinnin yhteydessä viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla jälkikäymisen jälkeen ja ennen sakan poistoa enintään 13 tilavuusprosenttia.

Kokonaishappopitoisuus, haihtuvien happojen pitoisuus, kokonaisrikkidioksidipitoisuus ja sokeripitoisuus sekä hiilidioksidin ylipaine 20 °C:n lämpötilassa mitattuna ovat unionin lainsäädännön mukaiset.

Valkoinen kuohuviini, joka valmistetaan pääasiassa Chardonnay B -lajikkeesta, on hienostunut ja hienovarainen. Siinä on moniulotteinen mutta herkkä aromivalikoima, jossa voidaan usein erottaa omenan, briossin ja hasselpähkinän vivahteita.

Roseekuohuviini valmistetaan yleensä Pinot noir N -lajikkeesta. Siinä on usein havaittavissa pienten punaisten hedelmien vivahteita.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%):
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus:
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra):
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/l):

5. Viininvalmistusmenetelmät

a. Erityiset viininvalmistusmenetelmät

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

a)	Puunpalasten käyttö on kielletty.

b)	Viininvalmistukseen tarkoitettujen hiilten käyttö yksinään tai valmisteissa olevina sekoituksina on kielletty roseeviinien valmistuksessa.

c)	Edellä esitettyjen määräysten lisäksi viininvalmistusmenetelmien on oltava unionin tasolla ja Ranskan maatalous- ja merikalastuslaissa (Code rural et de la pêche maritime) asetettujen velvoitteiden mukaisia.

d)	Viinien puristuspaikkojen on täytettävä sadon vastaanottamista, puristuslaitteistoja ja viininpuristimia, viininpuristimien täyttöä, puristemehujen fraktiointia ja hygieniaa koskevat kriteerit.

Viljelymenetelmä

Istutustiheys

Istutustiheys on vähintään 5 000 köynnöstä hehtaarilla paitsi silloin, kun on kyse pengermille istutettavista viiniköynnöksistä;

Kun on kyse viiniköynnöksistä, joita ei istuteta pengermille, ja pengerviljelmistä, joissa on vähintään kaksi viiniköynnösriviä, kunkin köynnöksen enimmäispinta-ala on 2 neliömetriä; tämä pinta-ala saadaan kertomalla rivien väliset etäisyydet samalla rivillä olevien köynnösten välisellä etäisyydellä; näiden viiniköynnösten rivien välinen etäisyys saa olla enintään 2 metriä.

Soveltuvien koneiden kulun mahdollistamiseksi viljelylohkoilla voi olla enintään kuuden rivin välein 2–3,2 metriä leveitä käytäviä.

Rivien välinen keskimääräinen etäisyys mitataan jakamalla viljelylohkon enimmäisleveys asianomaisen lohkon enimmäisleveydellä olevien rivien tosiasiallisella määrällä.

Leikkaussäännöt

Viiniköynnökset leikataan joko yksinkertaisella tai kaksinkertaisella Guyot-leikkauksella tai matalaleikkauksella (Royat-leikkaus) niin, että kuhunkin köynnökseen jää enintään 20 silmua ja hehtaaria kohden jää enintään 120 000 silmua;

Yksinkertaisessa tai kaksinkertaisessa Guyot-leikkauksessa satoversoon jätetään enintään 10 silmua ja lisäksi jätetään enintään kaksi kaksisilmuista kannusversoa.

Korjatun sadon kuljetus

Rypäleitä voidaan kuljettaa ainoastaan löysästi suljetuissa astioissa sellaisissa olosuhteissa, että rypäleet säilyvät ehjinä ja rypäleistä valuva mehu pääsee poistumaan.

b. Enimmäistuotokset

Viljelylohkot, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on enintään 1,6 metriä

90 hehtolitraa/ha

Viljelylohkot, joilla rivien välinen keskimääräinen etäisyys on yli 1,6 metriä ja enintään 2 metriä

80 hehtolitraa/ha

6. Rajattu maantieteellinen alue

Rypäleet korjataan ja viiniytetään ja viinit valmistetaan, kypsytetään ja pakataan seuraavien Juran departementin kuntien vuoden 2018 viralliseen geokoodiin perustuvalla alueella, sellaisena kuin toimivaltainen kansallinen komitea on sen hyväksynyt 16.11.2010: Abergement-le-Grand, Abergement-le-Petit, Aiglepierre, Arbois, Arlay, Les Arsures, Augea, Aumont, Balanod, Baume-les-Messieurs, Beaufort, Bersaillin, Blois-sur-Seille, Brainans, Bréry, Buvilly, Césancey, La Chailleuse (vain entisen Saint-Laurent-La-Rochen kunnan alue), Champagne-sur-Loue, La Chapelle-sur-Furieuse, Château-Chalon, Chevreaux, Chille, Chilly-le-Vignoble, Conliège, Courbouzon, Cousance, Cramans, Cuisia, Darbonnay, Digna, Domblans, L’Etoile, Frébuans, Frontenay, Gevingey, Gizia, Grange-de-Vaivre, Grozon, Ladoye-sur-Seille, Lavigny, Lons-le-Saunier, Le Louverot, Macornay, Mantry, Marnoz, Mathenay, Maynal, Menétru-le-Vignoble, Mesnay, Messia-sur-Sorne, Miéry, Moiron, Molamboz, Monay, Montagna-le-Reconduit, Montaigu, Montain, Montholier, Montigny-lès-Arsures, Montmorot, Mouchard, Nevy-sur-Seille, Orbagna, Pagnoz, Pannessières, Passenans, Perrigny, Le Pin, Plainoiseau, Les Planches-près-Arbois, Poligny, Port-Lesney, Pretin, Pupillin, Quintigny, Revigny, Rotalier, Ruffey-sur-Seille, Saint-Amour, Saint-Cyr-Montmalin, Saint-Didier, Saint-Jean-d’Etreux, Saint-Lamain, Saint-Lothain, Sainte-Agnès, Salins-les-Bains, Sellières, Les Trois Châteaux, Toulouse-le-Château, Tourmont, Trenal, Vadans, Val-Sonnette (ainoastaan kuntien Grusses, Vercia ja Vincelles entiset alueet), Vaux-sur-Poligny, Vernantois, Le Vernois, Villeneuve-sous-Pymont, Villette-lès-Arbois, Voiteur.

Rypäleitä voidaan viiniyttää ja viinejä voidaan valmistaa, kypsyttää ja pakata myös seuraavien Juran departementin kuntien vuoden 2018 viralliseen geokoodiin perustuvalla alueella, sellaisena kuin toimivaltainen kansallinen komitea on sen hyväksynyt 16.11.2010: Le Chateley, La Ferté, Hauteroche (ainoastaan entisen Crançot’n kunnan alue), Pont-du-Navoy.

7. Pääasiallinen rypälelajike (pääasialliset rypälelajikkeet)

Chardonnay B

Pinot gris G

Pinot noir N

Poulsard N – Ploussard

Savagnin blanc B

Trousseau N

8. Yhteyden/yhteyksien kuvaus

”Maantieteellistä aluetta koskevat tiedot”

a) Kuvaus yhteyden kannalta merkityksellisistä luontoon liittyvistä tekijöistä

Nimityksen ”Crémant du Jura” maantieteellinen alue on osa Revermontin luonnonaluetta, jonka rajana on idässä Juravuoriston ensimmäinen kalkkikivitasanne, jonka keskikorkeus on 550 metriä, lännessä tasanko Bressen hautavajoaman itäisellä reunalla. Viininviljelyalue sijaitsee 80 kilometriä pitkällä ja 2–5 kilometriä leveällä suurimmaksi osaksi länteen viettävällä epäyhtenäisellä alueella 300–450 metrin korkeudessa.

Alueella on mutkikas ketju pohjois-eteläsuuntaisia kukkuloita, jotka ovat alueen pääylänköä alempana 50–100 metrin korkeudessa ja joiden lomassa on samansuuntaisia alanteita. Tämä maaston luonne on suorassa yhteydessä siihen, että Jura työntyi Bressen seudulle Alppien kohoamisen yhteydessä: suora pääylänkö on Juravuoriston ensimmäisen tasanteen reunalla ja koostuu geologisesti keskijurakauden kovasta kalkkikivikerroksesta, jonka alla on paksu kerros trias- ja liaskausien merkeli- ja saviainesta; kukkulat ovat tasanteesta irronneita työntösiirrosten edellä liikkuneita palasia (työntölaattoja). Ne ovat yleensä pidempiä pohjois-eteläsuunnassa (2–3 kilometriä) kuin itä-länsisuunnassa (0,5–1 kilometriä). Nämä kalkkikivilaatat ovat kestäneet hyvin eroosiota, minkä ansiosta ne erottuvat yhä kohoumina maantieteellisen alueen maisemassa. Alanteissa pohjamaa on sen sijaan merkelimaata. Alanteiden maa-aines on peräisin alkujaan yli 200 metrin paksuisesta merkelikerroksesta, joka kulkeutui asteittain Bressen alueelle työntösiirroksessa.

Eroosio on ollut voimakasta tässä helposti murenevassa merkelimaa-aineksessa ja saanut näin aikaan jyrkkiä pinnanmuotoja. Suurin osa rypäleiden korjuuseen rajatuista viljelylohkoista sijaitsee joko tasanteen reunalla ja sen juurella tasanteen metsäisen kielekkeen alapuolella tai vuoristoalueen juurella sijaitsevien kukkuloiden eniten valoa saavilla rinteillä. Kalkkikiveä esiintyy kaikkialla. Tämä läpäisevä ja liukoinen kivilaji sopii erittäin hyvin viininviljelyyn ja erityisesti Juran alueen lajikkeille. Kalkkikivitasannetta reunustavilla kukkuloilla maaperä on melko monipuolista – maa-ainekseen on sekoittunut merkeliä, savimaata ja kalkkikiviainesta.

Maantieteellisellä alueella on viileä ja erittäin sateinen valtameri-ilmasto, johon mannerilmasto vaikuttaa kuitenkin voimakkaasti: vuotuiset lämpötilat vaihtelevat voimakkaasti, keskilämpötila on 10,5 °C, kesällä on lämmintä ja kosteaa. Vuotuinen sademäärä on yli 1 000 millimetriä, ja sateita saadaan tasaisesti pitkin vuotta.

b) Kuvaus yhteyden kannalta merkityksellisistä inhimillisistä tekijöistä

Juran alueella on harjoitettu viininviljelyä roomalaisten ajasta alkaen. Juran viininviljelyalueesta on runsaasti mainintoja vuodesta 1 000 lähtien.

Kuohuviinejä on tuotettu Juran alueella jo hyvin pitkään, ja valmistusmenetelmä, joka perustuu viinin toiseen alkoholikäymiseen pullossa, on ollut käytössä 1600-luvulta saakka. Tällä tuotannolla on pitkät perinteet, ja jopa osa tarkistetun alkuperänimityksen (kuten ”Arbois” ja ”L’Etoile”) saaneiden viinien sadosta käytettiin kuohuviinien valmistukseen. Näillä Juran kuohuviineillä on vankka maine. Tietyt viininvalmistajasuvut erikoistuivat 1900-luvulla kuohuviinien tuotantoon, ja menetelmiä kehitettiin vahvan omaleimaisten viinien tuotantoa varten: rypäleet pyritään pitämään ehjinä mahdollisimman pitkään, ne puristetaan hellävaraisesti, viiniä kypsytetään pitkään ritilöillä (sur lattes), ja viinit käyvät toisen kerran pulloissa.

Tarkistettu alkuperänimitys ”Crémant du Jura” hyväksyttiin 9.10.1995. Tämän jälkeen tuottajat lakkasivat tuottamasta kuohuviinejä Juran alueen muilla tarkistetuilla alkuperänimityksillä, kuten nimityksillä ”Arbois”, ”Côtes du Jura” ja ”L’Etoile”.

Juran alueella viljellyt lajikkeet ovat olleet käytössä jo useita vuosisatoja. Viininviljelijät ovat valinneet tuotantoon seuraavat kolme Juran alueelle tyypillistä lajiketta: Poulsard N, josta on kirjallisia mainintoja Juran alueelta vuodesta 1620, Trousseau N, josta on varmoja havaintoja Juran alueelta vuodesta 1732, ja Savagnin B, josta on havaintoja vuodesta 1717 alkaen. Viljelijät ovat lisäksi sopeuttaneet käyttöönsä seuraavat kaksi lajiketta, jotka ovat alkujaan peräisin viereiseltä Burgundin viininviljelyalueelta: Juran alueella vuodesta 1717 käytetty lajike Chardonnay B ja lajike Pinot noir N, jonka varhaisin kirjallinen maininta on vuodelta 1385 (nimellä ”Savagnin noir”). Crémant du Jura -viinien tuotanto perustuu kaikkiin näihin lajikkeisiin.

Vuonna 2009 viinejä tuotettiin 310 hehtaarin alueella: kuohuvia valkoviinejä tuotettiin noin 17 000 hehtolitraa ja kuohuvia roseeviinejä 2 000 hehtolitraa.

”Tuotteen laatua ja ominaisuuksia koskevat tiedot”

Roseekuohuviini valmistetaan yleensä Pinot noir N -lajikkeesta. Siinä on usein havaittavissa pienten punaisten hedelmien vivahteita.

Syy-yhteys

Rypäleiden erityisominaisuudet juontuvat kalkkikivisoran peittämästä (savesta ja kalkkikivestä koostuvasta) merkelimaasta. Viiniköynnökset kasvavat maaperässä, jonka syvemmät kerrokset ovat aina viileitä ja jonka pinnalla oleva paksu kivikerros lämpenee helposti ja johtaa pintavesiä tehokkaasti pois. Tietyillä tuote-eritelmän tuotantoedellytyksillä (muun muassa nurmikaistaleet) edesautetaan tämän maaperän säilymistä ja rajoitetaan eroosion yleisiä riskejä.

Kuohuviinien tuotantoperinteet ovat Juran alueella mahdollistaneet sen, että esivanhemmilta perittyjä menetelmiä on mukautettu asteittain sukupolvien ketjussa. Rypäleet poimitaan ehjinä löysästi suljettuihin laatikoihin, minkä jälkeen ne puristetaan erittäin hellävaraisesti ja vähitellen. Näin rypäleiden keskeiset ominaisuudet ja erityisesti niiden luonnonympäristöön perustuva aromaattinen potentiaali saadaan säilymään.

Puristamoissa noudatetaan näin ollen tiukkoja sääntöjä, ja niiden lupia valvotaan tarkasti. Viinien pitkä kypsytys ”sakan päällä” (sur lie) pullossa tapahtuvan toisen alkoholikäymisen aikana edistää sekundaaristen aromien kehittymistä ja viinin alkuperään liittyvien erityisominaisuuksien pääsemistä oikeuksiinsa.

Vuonna 1734 Polignyssä toiminut Chevalier-niminen viininvalmistaja kuvasi tarkasti menetelmää, jolla hän valmisti ”harmaata, Champagnen kaltaista viiniä”. Kuohuviinin tuotantoa on 1600-luvun alusta alkaen kuvattu värikkäällä ilmaisulla ”vin fou” (”hullu viini”). Eräs Arbois’n huomattava viinikauppa on ottanut tämän ilmaisun uudelleen käyttöön.

9. Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöihin liittyvät täydentävät määräykset

Edellytyksen kuvaus:

Vapaaehtoiset merkinnät, joiden käyttöä jäsenvaltiot voivat unionin lainsäädännön perusteella säännellä, kirjoitetaan etiketteihin kirjaimin, jotka ovat mitoiltaan eli sekä korkeudeltaan että leveydeltään enintään kaksi kertaa niin suuret kuin kirjaimet, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

a)	Tuotanto rypäleiden keruusta sakanpoistoon tapahtuu kaikilta osin asianomaisella maantieteellisellä alueella.

b)	Viinit on pakattava asianomaisella maantieteellisellä alueella. Tältä osin on otettava huomioon, että valmistusprosessi perustuu siihen, että viinit käyvät pulloissa uudelleen.

c)	Pullotus lasipulloihin, joissa jälkikäyminen tapahtuu, on tehtävä aikaisintaan sadonkorjuuta seuraavan joulukuun 1. päivänä.

d)	Viinit voidaan saattaa kuluttajamarkkinoille aikaisintaan sen jälkeen, kun niitä on kypsytetty 12 kuukautta pullotuspäivästä lukien.

Linkki tuote-eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-3639eb82-2655-461f-a811-87ed70ec6303

(1) EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.

19.4.2021

Euroopan unionin virallinen lehti

C 136/19

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun tuote-eritelmän julkaiseminen

(2021/C 136/09)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”MEJILLÓN DE GALICIA” / ”MEXILLÓN DE GALICIA”

EU-nro: PDO-ES-0165-AM02 – 18.9.2020

SAN (X) SMM ( )

1. Nimi

”Mejillón de Galicia” / ”Mexillón de Galicia”

2. Jäsenvaltio tai EU:n ulkopuolinen maa

Espanja

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1 Tuotelaji [liitteen XI mukaisesti]

Luokka 1.7. Tuore kala, nilviäiset, äyriäiset ja kalapohjaiset tuotteet

3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Tuore sinisimpukka, joka kuuluu lajiin Mytilus galloprovincialis ja jota kasvatetaan kelluvilla lavoilla ja lautoilla ”batea”-järjestelmässä.

Kyseessä on simpukka, jonka kuori muodostuu kahdesta samanlaisesta kalkkikuoresta, joita peittää ulkokuori. Päätuotantoalue on Rías Gallegas, jokilaaksoalue, jossa on laaja kasvisto ja eläimistö, minkä vuoksi ulkokuoreen on usein kiinnittynyt merirokkoja, nivelmatoja, kaksisoluisia eliöitä ja merileviä.

Simpukan sisäpuolella on liha, joka on väriltään yleensä oranssiin vivahtavan kermankeltainen ja joka muodostuu kahdesta lihaliuskasta, joita kiertää tummanvioletti reunus.

Jotta simpukat saavat tuoretuotteiden kulutusmarkkinoilla suojatun alkuperänimikkeen ”Mejillón de Galicia” mukaisen suojan, niiden on ensin kuljettava puhdistamon ja lähettämön kautta asetuksen N:o 853/2004 (EY) mukaisesti. Jotta sinisimpukan kasvatuksen maantieteelliseen ympäristöön liittyviin tekijöihin perustuvat laatu- ja ominaispiirteet eivät muuttuisi, se on puhdistettava A Coruñan y Pontevedran maakunnan Rias Gallegasin merivedellä.

3.3 Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

—

3.4 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikki toimenpiteet – simpukantoukkien keräämisestä lopputuotteen jalostukseen ennen sen saattamista myyntiin ja markkinoille – pitää suorittaa rajatulla maantieteellisellä alueella.

3.5 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.6 Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Neuvosto käyttää omaa etikettiä, jonka on oltava tunnisteena kaikissa pakkauksissa, jotka sisältävät suojatulla alkuperänimityksellä suojattuja sinisimpukoita. Etiketissä on oltava logon alapuolella selvästi erottuvana merkintä ”Denominación de Origen Protegida Mexillón de Galicia” [Suojattu alkuperänimitys, Mexillón Galicia]. Lisäksi siinä on oltava tarkastuskoodit, joista määritetyt parametrit täyttävä sinisimpukka täytyy pystyä yksiselitteisesti tunnistamaan.

Tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty raaka-aineena tuotetta ”Mejillón de Galicia DOP” [Mejillón de Galicia SAN], voidaan myös teknologisen tai säilömisprosessin jälkeen toimittaa kuluttajille pakkauksissa, joihin on harkinnanvaraisesti lisätty EU-tunnus merkinnän ”Elaborado con Denominación de Origen Protegida Mejillón de Galicia” [Valmistettu suojatun alkuperänimityksen Mejillón de Galicia mukaan] viereen saman suuruisella tai pienemmällä kirjasinlajilla edellyttäen, että:

—	”Mejillón de Galicia DOP”, josta on todistus, muodostaa ainoan osan vastaavasta tuoteryhmästä ja että

—	merkinnän ”Elaborado con Denominación de Origen Protegida Mejillón de Galicia” käyttäjillä on siihen lupa.

Alkuperänimityksen ”Mejillón de Galicia DOP” rekisteröinnillä myönnettyjen teollis- ja tekijänoikeuksien haltijana sääntelyneuvosto antaa luvan käyttää kaikkien teknisen käsittelyn ja säilömisen läpikäyneiden tuotteiden etiketeissä näitä ilmaisuja ja tunnuksia.

Sääntelyneuvosto kirjaa asianmukaisiin rekistereihin ne, joilla on valtuudet käyttää ilmaisua ”elaborado con Denominación de Origen Mejillón de Galicia”, sekä varmistaa tuotteiden vaatimustenmukaisuuden ja sen, että ilmaisuja ja tunnuksia käytetään oikein.

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue: Viljelyalue on A Coruñan ja Pontevedran maakunnissa Rías Gallegasin rannikkomerialueella, joka soveltuu sinisimpukoiden allasviljelyyn. Se muodostuu seuraavista alueista: Ría de Ares-Sada, Ría de Muros-Noia, Ría de Arousa, Ría de Pontevedra ja Ría de Vigo.

Puhdistus- ja lähettämöalue rajautuu seuraaviin rannikkomaakuntiin: A Coruña ja Pontevedra.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Historialliselta alkuperältään sinisimpukka on jo ammoisista ajoista ollut Galician rannikon ensimmäisten asukkaiden ravinnonlähde. Tästä on olemassa runsaasti todisteita muinaisilla asuinsijoilla ja historiallisissa asiakirjoissa (Navaz, 1942; Vázquez Varela ja García Quintela, 1998; VVAA 1988 ja 1998; Senén-López Gómez, 1999). Lisäksi on korostettava sinisimpukan esiintymistä entisaikojen tärkeimmissä gastronomisissa tuotteissa (kuten Habsburgien ajan Espanjan hovin ”kuninkaallisessa säilykkeessä”). Galician historia ja rannikko liittyvät epäilemättä kiinteästi sinisimpukkaan. Tämä yhteys on peräisin jo 500-luvulta eKr, ja se on edelleen voimissaan, mikä näkyy esimerkiksi lukuisissa paikannimissä, henkilönimissä ja gastronomisissa juhlissa (simpukkajuhlat). Galician maisemaan kuuluvat nykyään erottamattomana osana sen suistoalueiden viljelylautat, jotka kertovat simpukanviljelyn kehittymisestä. Simpukanviljelyyn liittyville sanoille on jopa otettu käyttöön erityissanasto: mexilla (alamittainen simpukka), desdoble (tuotantoprosessiin liittyvä toimi). Tämä historiallinen perintö on luonut myös erityisen viljelymenetelmän, joka tunnetaan kansainvälisestikin nimellä ”Galician system”. Menetelmällä on omantyylisensä välineistö ja raaka-aineet sekä perinteiset kasvatusmenetelmät, joilla saadaan aikaan muista erottuva tuote (López Capoint, 1973; López Capont ja Fidalgo Fernández, 1977; Otero Pedrayo, 1980; Lorenzo, 1982; Calo-Lourido, 1985 a, b ja c).

Luonnonympäristöltään Rías Gallegas katsotaan ekologiseksi järjestelmäksi, ja alueella on merkittävä perustuotanto; siellä viljellään simpukoita ja erityisesti sinisimpukoita. Nämä lajit sijoittuvat elintarvikeketjun alkupäähän, mikä on suurien satojen kannalta keskeistä. Rías Gallegasin sinisimpukoissa esiintyvät tuotannolliset erot (kasvu ja lihan tuotto) perustuvat mukautettaviin fysiologisiin prosesseihin, jotka liittyvät ravinnon hyväksikäyttöön (Fernández Reiriz y Labarta). Rías Gallegasissa viljellyn sinisimpukan erityisyys perustuu sen kykyyn mukautua viljelypaikkana olevan ekologisen järjestelmän ominaispiirteisiin, ja se on suorassa yhteydessä elintarvikkeen saatavuuteen ja laatuun.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://mar.xunta.gal/sites/default/files/fileadmin/arquivos/mar/prego_condicions_dop_mexillon_de_galicia_2020.pdf

(1) EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 136

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	64. vuosikerta 19. huhtikuu 2021

Sisältö		Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	LAUSUNNOT
	Euroopan komissio
2021/C 136/01	Komission lausunto, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2021, – Liettuan Maišiagalassa sijaitsevan radioaktiivisen jätteen varastointilaitoksen käytöstä poistamisen ja purkamisen yhteydessä syntyvän radioaktiivisen jätteen hävittämistä edeltävää jätehuoltoa koskevasta suunnitelmasta	1

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2021/C 136/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.10199 — Goldman Sachs/Advania) ( 1 )	3

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Neuvosto
2021/C 136/03	Ilmoitus tietyille henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetuissa neuvoston päätöksessä 2010/413/YUTP ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 267/2012 säädettyjä rajoittavia toimenpiteitä	4
	Euroopan komissio
2021/C 136/04	Euron kurssi — 16. huhtikuuta 2021	5
2021/C 136/05	Komission tiedonanto	6

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1986
JPY	Japanin jeniä	130,37
DKK	Tanskan kruunua	7,4368
GBP	Englannin puntaa	0,86793
SEK	Ruotsin kruunua	10,1055
CHF	Sveitsin frangia	1,1011
ISK	Islannin kruunua	151,90
NOK	Norjan kruunua	10,0180
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,927
HUF	Unkarin forinttia	361,10
PLN	Puolan zlotya	4,5509
RON	Romanian leuta	4,9263
TRY	Turkin liiraa	9,6692
AUD	Australian dollaria	1,5459
CAD	Kanadan dollaria	1,4986
HKD	Hongkongin dollaria	9,3152
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6725
SGD	Singaporen dollaria	1,5980
KRW	Etelä-Korean wonia	1 335,70
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,0967
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,8157
HRK	Kroatian kunaa	7,5668
IDR	Indonesian rupiaa	17 420,96
MYR	Malesian ringgitiä	4,9466
PHP	Filippiinien pesoa	58,001
RUB	Venäjän ruplaa	90,8921
THB	Thaimaan bahtia	37,420
BRL	Brasilian realia	6,7400
MXN	Meksikon pesoa	23,8806
INR	Intian rupiaa	89,2355

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2021/C 136/06	Ilmoitus talouden toimijoille – Uusi hakukierros tiettyjen teollisuus- ja maataloustuotteiden yhteisen tullitariffin autonomisten tullien suspendoimiseksi	7
	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2021/C 136/07	Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla	8
2021/C 136/08	Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)	11
2021/C 136/09	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun tuote-eritelmän julkaiseminen	19


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.