Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2021/C 98/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 88, 15.3.2021

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 79, 8.3.2021

EUVL C 72, 1.3.2021

EUVL C 62, 22.2.2021

EUVL C 53, 15.2.2021

EUVL C 44, 8.2.2021

EUVL C 35, 1.2.2021

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Valitus, jonka Anne-Marie Klose on tehnyt 10.11.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-81/20, Klose v. EUIPO, 9.9.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-600/20 P)

(2021/C 98/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Anne-Marie Klose (edustaja: I. Seher, Rechtsanwältin)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 11.2.2021 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä ja määrännyt valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka PV on tehnyt 23.11.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) yhdistetyissä asioissa T-786/16 ja T-224/18, PV v. komissio, 30.1.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-640/20 P)

(2021/C 98/03)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: PV (edustaja: D. Birkenmaier, Rechtsanwalt)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

—	yhdistetyissä asioissa T-786/16 ja T-224/18 30.1.2020 annettu tuomio on kumottava

—	tämä asia sekä yhdistetyt asiat T-786/16 ja T-224/18 on ratkaistava, kuten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklassa määrätään

—	vastaaja on velvoitettava korvaamaan asian C-111/20 P oikeudenkäyntikulut sekä kaikki muut asioissa T-786/16, T-224/18, T-224/18 R1 ja T-224/18 R2 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Ensimmäinen valitusperuste koskee SEUT 72 ja SEUT 270 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 23 artiklan virheellistä tulkintaa ja unionin yleisen tuomioistuimen esittämää näkemystä, jonka mukaan henkilöstösäännöt ovat yksinomainen oikeuslähde toimihenkilöiden ja heidän toimielimensä välisten riitojen ratkaisemiseksi.

2.	Toinen valitusperuste koskee SEU 4 artiklan, perusoikeuskirjan 41 artiklan ja henkilöstösääntöjen 11 a artiklan rikkomista.

3.	Kolmas valitusperuste koskee yleisen oikeusperiaatteen ”fraus omnia corrompit” loukkaamista ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan rikkomista.

4.	Neljäs valitusperuste koskee perusoikeuskirjan 1, 3, 4, 31 ja 41 artiklan sekä henkilöstösääntöjen 1 e ja 12 a artiklan rikkomista.

5.	Viides valitusperuste koskee vääristeltyjen asiakirjojen käyttöä, henkilöstösääntöjen 59 artiklan 1 kohdan kolmannen ja viidennen alakohdan tulkintaa vääristyneellä tavalla sekä 6.7.2014 päivätyn komission sisäisen päätöksen 92-2004 rikkomista.

6.	Kuudes valitusperuste liittyy tahallisiin virheisiin sovellettaessa periaatetta, joka koskee sopimusvelvoitteiden toteuttamatta jättämistä vastavuoroisia velvoitteita sisältävissä sopimussuhteissa sillä perusteella, ettei toinen sopimuspuoli ole toteuttanut omia velvoitteitaan.

7.

Seitsemäs valitusperuste koskee perusoikeuskirjan 41 artiklan ja henkilöstösääntöjen 25 artiklan rikkomista sekä tahallista tietojen salaamista, joka liittyy siihen, että henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimisto (PMO) on syyllistynyt maksamatta jääneiden palkkojen, joiden määrä on 21 593,64 euroa, väärinkäyttöön.

8.	Kahdeksas valitusperuste, jonka mukaan ensimmäisen kurinpitomenettelyn CMS 13/087 kumoamiseen liittyneitä seurauksia on laiminlyönnin takia vääristelty.

9.	Yhdeksäs valitusperuste, joka koskee perusoikeuskirjan 15 artiklan rikkomista.

10.	Kymmenes valitusperuste, johon vedotaan toissijaisesti ja jonka mukaan on rikottu kieltoa lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta (ultra petita).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Veszprémi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 30.11.2020 – ENERGOTT Fejlesztő és Vagyonkezelő Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

(Asia C-643/20)

(2021/C 98/04)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Veszprémi Törvényszék

Pääasian asianosaiset

Valittaja: ENERGOTT Fejlesztő és Vagyonkezelő Kft.

Vastapuoli: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun direktiivin 2006/112/EY (1) (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 90 artiklan 1 ja 2 kohtaa (etenkin kun otetaan huomioon 23.11.29017 annettu tuomio Di Maura (C-246/16) (2) ja 29.1.2020 annettu määräys Porr Építési Kft. (C-292/19) (3)) sekä unioin oikeuden tehokkuusperiaatetta ja vastaavuusperiaatetta tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät voi vahvistaa lopullisesti perintäkelvottomia saatavia koskevan arvonlisäveron palauttamista koskevaa vanhentumisaikaa alkavaksi ennen päivää, jolloin saatava, jonka perusteella arvonlisävero palautetaan, on todettu perintäkelvottomaksi?

2)

Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 273 artiklaa (etenkin kun otetaan huomioon 23.11.29017 annettu tuomio Di Maura ja 29.1.2020 annettu määräys Porr Építési Kft.) ja unioin oikeuden tehokkuusperiaatetta, vastaavuusperiaatetta ja verotuksen neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että näiden säännösten ja periaatteiden vastaiseksi on katsottava jäsenvaltion lainkäyttäjän käytäntö, jonka mukaan, kun kyse on lopullisesti perintäkelvottomiksi tulleita saatavia koskevan arvonlisäveron palauttamisesta, jäsenvaltion lainkäyttäjä edellyttää arvonlisäveron palauttamiselta, että verovelvollisten on sen lisäksi, että niiden on valvottava kyseinen saatava maksukyvyttömyysmenettelyssä, ryhdyttävä muihin perintätoimenpiteisiin saadakseen saatavansa perityksi?

3)

Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 273 artiklaa (etenkin kun otetaan huomioon 23.11.29017 annettu tuomio Di Maura ja 29.1.2020 annettu määräys Porr Építési Kft.) ja unioin oikeuden tehokkuusperiaatetta, vastaavuusperiaatetta ja verotuksen neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että näiden säännösten ja periaatteiden vastaiseksi on katsottava jäsenvaltion lainkäyttäjän käytäntö, jonka mukaan maksulaiminlyöntitilanteessa palveluja suorittavan yhtiön on välittömästi lopetettava palvelun suorittaminen, sillä mikäli se ei toimi näin vaan jatkaa kyseessä olevan palvelun suorittamista, lopullisesti perintäkelvottomiksi tulleita saatavia koskevaa arvonlisäveroa ei voitaisi vaatia palautettavaksi huolimatta siitä, että perintäkelvottomuus on ilmennyt myöhemmin?

4)

Onko arvonlisäverodirektiivin 90 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 273 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15–17 artiklaa (etenkin kun otetaan huomioon 23.11.29017 annettu tuomio Di Maura ja 29.1.2020 annettu määräys Porr Építési Kft.) sekä unioin oikeuden tehokkuusperiaatetta, vastaavuusperiaatetta ja verotuksen neutraalisuuden periaatetta tulkittava siten, että näiden säännösten, määräysten ja periaatteiden vastaista on se, että lainkäyttäjä on asettanut toisessa, kolmannessa ja neljännessä kysymyksessä kuvatut edellytykset mihinkään oikeussääntöön tukeutumatta asiassa Porr Építési Kft. annetun määräyksen johdosta ja se etteivät nämä edellytykset olleet verovelvollisille täysin selviä ennen saatavien tuloa lopullisesti perintäkelvottomiksi?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

(2)  EU:C:2017:887

(3)  EU:C:2020:89

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Ráckevei Járásbíróság (Unkari) on esittänyt 8.12.2020 – EP ym. v. ERSTE Bank Hungary Zrt.

(Asia C-670/20)

(2021/C 98/05)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Ráckevei Járásbíróság

Pääasian asianosaiset

Kantajat: EP, TA, FV ja TB

Vastaaja: ERSTE Bank Hungary Zrt.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Voidaanko asiassa C-186/16, Andriciuc ym. (1) annetussa tuomiossa kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY (2) 4 artiklan 2 kohdasta omaksutun tulkinnan perusteella katsoa, että sellainen vaihtokurssiriskin kantamista koskeva sopimusehto on selkeä ja ymmärrettävä, jossa ei määrätä nimenomaisesti, että velallinen joutuu yksin kantamaan vaihtokurssiriskin kokonaisuudessaan vaan jossa on vain velallisen ilmoitus siitä, että se on täysin tietoinen liiketoimeen liittyvistä mahdollisista riskeistä ja erityisesti siitä, että kyseessä olevan ulkomaisen valuutan arvon muutokset suhteessa Unkarin forinttiin (HUF) voivat muuttaa tällaisen forinttimääräisen lainan lainanhoitokuluja niin ylös- kuin alaspäinkin?

2)

Onko edellä kuvattu sopimusehto sen tuomiossa C-186/16, Andriuc ym. muotoillun vaatimuksen mukainen, jonka mukaan kuluttajan on kyettävä arvioimaan ne – mahdollisesti huomattavatkin – taloudelliset vaikutukset, joita hänen maksuvelvoitteisiinsa voi kohdistua vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun otetaan huomioon, että asiakirjassa, jonka otsikko on ”Tiedot valuuttamääräiseen rahoitukseen liittyvistä yleisistä riskeistä” ja jonka kuluttaja on allekirjoittanut sopimusta tehtäessä, viitataan samalla tavalla vaihtokurssivaihtelujen suotuisiin ja kielteisiin vaikutuksiin ja annetaan näin ymmärtää – Magyar Bankszövetségin (Unkarin pankkiunioni) julkilausumien mukaisesti –, että valuuttakurssit ovat vakaita ja näin että pitkällä aikavälillä kurssivaihtelujen suotuisat ja kielteiset vaikutukset kompensoivat toisensa?

3)

Onko edellä kuvattu sopimusehto tuomiossa C-186/16, Andriuc ym. muotoillun sen vaatimuksen mukainen, jonka mukaan kuluttajan on kyettävä arvioimaan ne mahdollisesti huomattavatkin taloudelliset vaikutukset, joita hänelle voi aiheutua maksuvelvoitteidensa osalta vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun sopimuksessa ja vaihtokurssiriskiä koskevassa tiedotteessa, joka on allekirjoitettu sopimusta tehtäessä, ei kummassakaan ole ilmoitettu nimenomaisesti eikä välillisesti siitä, että kuukausittain suoritettavat lyhennysmaksut voivat kohota huomattavastikin tai todellisuudessa nousta täysin rajattomastikin?

4)

Voidaanko tuomiossa C-186/16, Andriciuc ym. kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdasta omaksutun tulkinnan perusteella katsoa, että sellainen vaihtokurssiriskin kantamista koskeva sopimusehto on selkeä ja ymmärrettävä, jossa ei määrätä nimenomaisesti, että velallinen joutuu yksin kantamaan vaihtokurssiriskin kokonaisuudessaan, eli kun sopimusehdoista ei käy nimenomaisesti ilmi, että kuukausittain suoritettavat lyhennysmaksut voivat kohota huomattavastikin tai todellisuudessa nousta täysin rajattomastikin?

5)

Onko yleisluontoisesti muotoiltu ja vakiosopimukseen liitetty kuluttajan antama ilmoitus sellaisenaan riittävä osoitus siitä, että vaihtokurssiriskiä koskevat tiedot olivat tuomiossa C-186/16, Andriciuc ym. muotoiltujen niiden vaatimusten mukaisia, joiden mukaan keskivertokuluttajan on saamiensa tietojen avulla kyettävä arvioimaan myös ne – mahdollisesti huomattavatkin – taloudelliset vaikutukset, joita hänen maksuvelvoitteisiinsa voi kohdistua vaihtokurssiriskin kantamisesta, kun minkään muun sopimuksessa tai tiedotteessa olevan kohdan ei voida katsoa tukevan tätä päätelmää?

6)

Voidaanko tuomion C-186/19, Andriciuc ym. sisällön perusteella katsoa, että Kúrian omaksuma oikeudellinen tulkinta, jonka mukaan ”se, että vastapuoli on antanut tiedot kurssiriskistä, on sellaisenaan osoitus siitä, että valittajan on pitänyt ottaa tämä huomioon realistisena mahdollisuutena”, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 2 kohdan mukainen?

---

(1)  EU:C:2017:703.

(2)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka tribunal judiciaire d’Auch (Ranska) on esittänyt 9.12.2020 – EP v. Préfet du Gers ja Institut National de la Statistique et des Études Économiques

(Asia C-673/20)

(2021/C 98/06)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal judiciaire d’Auch

Pääasian asianosaiset

Kantaja: EP

Vastaajat: Préfet du Gers ja Institut National de la Statistique et des Études Économiques

Muu asianosainen: Maire de Thoux

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklaa ja Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisesta tehtyä sopimusta tulkittava siten, että niillä peruutetaan niiden Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten unionin kansalaisuus, jotka ovat ennen siirtymäajan loppua käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaaseen sijoittautumiseen toisen jäsenvaltion alueelle, etenkin yli 15 vuotta toisen jäsenvaltion alueella asuneiden osalta, joita koskee Yhdistyneen kuningaskunnan niin sanottu ”15 year rule” -laki ja joilta siten evätään äänioikeus kokonaan?

2)

Mikäli kysymykseen vastataan myöntävästi, onko erosopimuksen 2, 3, 10, 12 ja 127 artiklan, luettuina yhdessä erosopimuksen johdanto-osan 6 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 20 ja 21 artiklan kanssa, katsottava antaneen näille Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille poikkeuksetta oikeuden säilyttää unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeutensa, jotka heillä oli ennen kuin heidän maansa erosi Euroopan unionista?

3)

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, eikö erosopimus ole osittain pätemätön siltä osin kuin siinä loukataan Euroopan unionin identiteetin muodostavia periaatteita ja rikotaan etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 20 ja 21 artiklaa ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 ja [40] artiklaa, ja eikö siinä loukata suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin siinä ei ole määräystä, jonka nojalla he voivat säilyttää poikkeuksetta nämä oikeudet?

4)

Eikö erosopimuksen 127 artiklan 1 kohdan b alakohta ole joka tapauksessa osittain pätemätön siltä osin kuin siinä rikotaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 20 ja 21 artiklaa ja myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklaa, koska siinä evätään unionin kansalaisilta, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaaseen sijoittautumiseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, äänioikeus ja vaalikelpoisuus kunnallisvaaleissa kyseisessä maassa, ja, mikäli unionin yleinen tuomioistuin ja unionin tuomioistuin tulkitsevat kyseistä kohtaa samalla tavoin kuin Ranskan Conseil d’État, eikö tämä rikkominen ulotu niihin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja vapaaseen sijoittautumiseen toisen jäsenvaltion alueella yli 15 vuotta ja joita koskee Yhdistyneen kuningaskunnan niin sanottu ”15 year rule” -laki ja joilta siten evätään äänioikeus kokonaan?

Valitus, jonka Colin Brown on tehnyt 11.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-18/19, Brown v. komissio, 5.10.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-675/20 P)

(2021/C 98/07)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Colin Brown (edustaja: I. van Damme, advocaat)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion, jossa riidanalaista päätöstä (1) ei kumottu;

—

katsoo käytettävissään olevien kattavien tietojen perusteella, että riidanalainen päätös on kumottava ja että valittajan oikeus ulkomaankorvaukseen ja matkakuluihin on palautettava 1.12.2017 lukien, ja että korvaukset, jotka ovat maksamatta 1.2.2017 ja sen ajankohdan välillä, jolloin kantajan korvausta koskeva oikeus palautetaan, maksetaan valittajalle korkoineen, ja

—	velvoittaa komission korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa virheellisesti, kun se katsoi, että siinä sallitaan virkamiehen ulkomaankorvausta koskevan oikeuden poistaminen tai edellytetään sen poistamista, kun virkamies hankkii sen maan kansalaisuuden, jossa hänen asemapaikkansa on, kun virkamiehen asemapaikka ei muutu.

Toisen kanneperusteen mukaan tapa, jolla unionin yleinen tuomioistuin tuomiossaan ja komissio päätöksessään sovelsivat henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, merkitsee perusteetonta syrjintää.

---

(1)  Komission etuuksien hallinto- ja maksutoimiston 19.3.2018 tekemä päätös, jolla peruutettiin kantajan oikeus ulkomaankorvaukseen ja matkakuluihin 1.12.2017 lukien.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 22.12.2020 – Avis Autovermietung Gesellschaft mbH v. Verein für Konsumenteninformation

(Asia C-701/20)

(2021/C 98/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: Avis Autovermietung Gesellschaft mbH

Revision-menettelyn vastapuoli: Verein für Konsumenteninformation

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus, jäljempänä asetus 2016/679) (1) VIII luvun ja erityisesti sen 80 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 84 artiklan 1 kohdan säännökset esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan – kyseisen asetuksen valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien valvontaviranomaisten toimintavallan ja rekisteröityjen käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen ohella – yhtäältä kilpailijoilla ja toisaalta kansallisen lainsäädännön nojalla oikeutetuilla järjestöillä, yhdistyksillä, yksiköillä ja elimillä on asetuksen 2016/679 rikkomisen perusteella oikeus nostaa loukkaajaa vastaan siviilituomioistuimessa kanne riippumatta siitä, onko yksittäisten rekisteröityjen tosiasiallisia oikeuksia loukattu ja ilman rekisteröidyltä saatua valtuutusta, kun kyseessä on sopimattomien kaupallisten menettelyjen kielto, kuluttajansuojalainsäädännön rikkominen tai pätemättömien yleisten sopimusehtojen käytön kielto?

---

(1)  EUVL 2016, L 119, s. 1.

Valitus, jonka Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals Co. Ltd on tehnyt 28.12.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-307/18, Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals v. komissio, 15.10.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-718/20 P)

(2021/C 98/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Zhejiang Jiuli Hi-Tech Metals Co. Ltd (edustajat: K. Adamantopoulos, dikigoros, ja P. Billiet, advocaat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaisuudessaan

—	hyväksyy valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja kumoaa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2018/330 (1) valittajaa koskevin osin unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla

—	velvoittaa muun osapuolen korvaamaan valittajalle tässä asiassa ja unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-307/1 aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Vaihtoehtoisesti valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	palauttaa asian unionin yleiselle tuomioistuimelle, jotta tämä ratkaisisi ne valittajan vaatimukset, jotka ovat ratkaisukelpoisia

—	toteaa, että oikeudenkäyntikuluista lausutaan myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen toteamalla, että komissio oli nyt käsiteltävässä tapauksessa ilmoittanut kaikki olennaiset tosiseikat ja näkökannat hyvissä ajoin tämän asian valittajalle. Jos komissio olisi noudattanut asetuksen (EU) 2016/1036 (2) (jäljempänä perusasetus) 20 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisia velvoitteitaan, valittaja olisi voinut toimittaa komissiolle asianmukaiset huomautukset, mikä olisi johtanut valittajalle suotuisampaan polkumyynnin määrittämiseen. Unionin yleinen tuomioistuin otti myös tosiseikaston huomioon vääristyneessä muodossa, koska se katsoi, että valittajan ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien porausputkien tuoteryhmän normaaliarvo oli vahvistettu intialaisen tuottajan ilmoittamien tuotevalvontakoodien perusteella.

Toisen valitusperusteen mukaan valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä katsottiin, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla annettujen unionin toimien lainmukaisuutta ei tutkita Kiinan kansantasavallan liittymisestä WTO:hon tehdyn pöytäkirjan perusteella. Valittaja väittää vaihtoehtoisesti, että valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä ei todettu, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohta on poikkeus kyseisen asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdasta ja että sitä voidaan soveltaa yksinomaan Kiinasta unioniin suuntautuvaan tuontiin Kiinan liittymisestä WTO:hon tehdyn pöytäkirjan 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla niin kauan kuin kyseiset määräykset ovat voimassa. Se, että komissio käytti valittajan tapauksessa Intiaa vertailumaana, on valittajan mukaan sekä unionin että WTO:n säännöstön vastaista. Tämän lähestymistavan seurauksena komissio totesi valittajan polkumyyntimarginaalin erittäin suureksi, vaikka sitä ei olisi ollut lainkaan, jos komissio olisi soveltanut valittajaan perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohtaa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei käsitellyt lainkaan kysymystä intialaisen tuottajan komissiolle toimittamista epätäsmällisistä tiedoista, jotka mainitaan valituksenalaisen tuomion 154 kohdassa ja näin ollen myös sen myöhemmissä kohdissa, vaikka se oli esitellyt kyseisen valittajan argumentin asianmukaisesti valituksenalaisen tuomion 150 kohdassa.

Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia rasittavat virheet perusasetuksen 2 artiklan 10 ja 11 kohdan sekä 11 artiklan 9 kohdan, joissa asetetaan unionin toimielimille velvollisuus varmistaa valittajan tapauksessa normaaliarvon ja valittajan vientihinnan tasapuolinen vertailu, soveltamisessa.

Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia rasittavat oikeudelliset virheet ja tosiseikkojen ottaminen huomioon vääristyneessä muodossa. Komission käyttämä menetelmä valittajan ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien C-tyypin normaaliarvoon sovellettavien kerrointen sekä valittajan ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien porausputkien normaaliarvon määrittämiseksi oli virheellinen eikä sillä voitu taata valittajalle perusasetuksen 2 artiklassa tarkoitettua tasapuolista normaaliarvoa, mistä seurasi valittajalle aivan liiallinen polkumyyntimarginaali. Kyseiset unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset myös poikkeavat valittajan mukaan täysin WTO:n valituselimen oikeuskäytännöstä asiassa EC Fasteners.

Viidennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen sisällyttämällä sisäiseen jalostukseen liittyvissä tullimenettelyissä käytetyt ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien hinnat toteamuksiinsa valittajan ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien alihinnoittelun vaikutuksista unionissa.

---

(1)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 5.3.2018 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/330 (EUVL 2018, L 63, s. 15).

(2)  Polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia (Italia) on esittänyt 8.1.2021 – Sea Watch E.V. v. Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti ja Capitaneria di Porto di Palermo

(Asia C-14/21)

(2021/C 98/10)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Sea Watch E.V.

Vastapuolet: Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti ja Capitaneria di Porto di Palermo

Ennakkoratkaisukysymykset

A)

Kuuluuko sellainen alus, jonka lippuvaltion luokituslaitos on luokitellut rahtialukseksi mutta joka käytännössä harjoittaa yksinomaan ja järjestelmällisesti epäkaupallista toimintaa, jollaista kansalaisjärjestö Sea Watchin (jäljempänä myös SW) ja sen Sea Watch 4 -aluksen (jäljempänä myös SW4) SW:n peruskirjan mukaisesti harjoittama meripelastustoiminta (SAR, search and rescue) on, direktiivin 2009/16/EY (1) soveltamisalaan ja voidaanko siihen siten kohdistaa satamavaltion suorittamaa valvontaa (Port State Control, PSC)? Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2009/16/EY soveltamisalaan kuuluvat myös alukset [jotka eivät käytännössä harjoita kaupallista toimintaa], onko näin tulkittu direktiivi esteenä kansallisen asetuksen nro 53/2011 3 §:n (jolla direktiivin 2009/16/EY 3 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) kaltaiselle säännökselle, jossa (mainitun kansallisen asetuksen 3 §:n 1 momentissa) satamavaltion suorittaman valvonnan soveltamisala nimenomaisesti määritellään niin, että se rajoittuu ainoastaan kaupallisiin tarkoituksiin käytettyihin aluksiin, ja sen ulkopuolelle rajataan paitsi huvialukset myös sellaiset rahtialukset, jotka eivät käytännössä harjoita kaupallista toimintaa eli joita ei käytetä tällaiseen toimintaan? Voidaanko perustellusti katsoa, että siltä osin kuin direktiivi vuonna 2017 tehtyjen muutosten jälkeen kattaa myös matkustaja-alukset, sen soveltamisalaan kuuluvat myös rahtialukset, jotka harjoittavat järjestelmällisesti meripelastustoimintaa, jolloin merihädästä pelastettujen ihmisten kuljettaminen rinnastettaisiin matkustajien kuljettamiseen?

B)

Voidaanko sitä, että aluksella kuljetettavien henkilöiden määrä on ollut merkittävästi suurempi kuin turvavarusteita koskevassa todistuskirjassa on mainittu, vaikkakin meripelastustehtävästä johtuen, tai sitä, että aluksella on turvavarusteita koskeva todistuskirja, joka koskee merkittävästi pienempää henkilömäärää kuin aluksella on tosiasiallisesti kuljetettu, hyväksyttävästi pitää direktiivin 2009/16 11 artiklassa mainitussa liitteessä I olevan II osan 2A kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena tekijänä tai liitteessä I olevan II osan 2B kohdassa tarkoitettuna ennalta arvaamattomana tekijänä?

C)

Voiko ja/tai pitääkö direktiivin 2009/16/EY 13 artiklassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivin aluksiin kohdistuvaa, satamavaltion valvonnan yhteydessä tehtävää yksityiskohtaista tarkastusta koskeviin valtuuksiin sisällyttää myös valtuus tarkastaa, mitä toimintaa alus tosiasiassa harjoittaa, riippumatta siitä, mitä toimintaa varten lippuvaltio ja sen luokituslaitos ovat myöntäneet alukselle luokitustodistuksen ja vastaavat turvallisuuskirjat, ja näin ollen valtuus tarkastaa, onko kyseisellä aluksella todistuskirjat ja täyttääkö se yleisemmin kansainvälisten sopimusten mukaiset, turvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat vaatimukset ja/tai määräykset, ja jos vastaus on myöntävä, voidaanko tätä valtuutta käyttää myös sellaiseen alukseen, joka käytännössä harjoittaa järjestelmällisesti meripelastustoimintaa?

D)

Miten on tulkittava SOLAS-yleissopimuksen 1 artiklan b kohtaa, johon nimenomaisesti viitataan direktiivin 2009/16/EY 2 artiklassa ja jonka yhdenmukainen tulkinta unionissa on sen vuoksi taattava satamavaltioiden suorittamaa valvontaa silmällä pitäen, siltä osin kuin siinä määrätään, että ”sopimushallitukset sitoutuvat antamaan kaikki ne lait, asetukset, määräykset ja ohjesäännöt sekä ryhtymään kaikkiin muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen tämän yleissopimuksen saattamiseksi kaikilta osiltaan täydellisesti voimaan, täten varmistaakseen sen, että ihmishengen turvallisuutta silmälläpitäen alus on sopiva siihen käyttöön, johon se on tarkoitettu”, ja erityisesti, siltä osin kuin satamavaltioiden on tarkastuksillaan arvioitava, onko alus sopiva siihen käyttöön, johon se on tarkoitettu, onko tarkastuksessa yksinomaiseksi tekijäksi omaksuttava ne määräykset, jotka perustuvat luokitukseen ja asianmukaisiin turvallisuutta koskeviin todistuskirjoihin, jotka puolestaan perustuvat abstraktilla tasolla ilmoitettuun toimintaan, vai voidaanko huomioon ottaa myös se tarkoitus, johon alusta käytännössä käytetään? Kun huomioon otetaan myös mainittu kansainvälinen sopimusmääräys, onko satamavaltion viranomaisilla paitsi valtuudet tarkastaa se, vastaavatko aluksen varusteet lippuvaltion myöntämien todistuskirjojen mukaisia määräyksiä, jotka perustuvat aluksen teoreettiseen luokitukseen, myös valtuudet arvioida aluksen todistuskirjojen ja varusteiden vaatimustenmukaisuutta suhteessa siihen toimintaan, jota aluksella käytännössä harjoitetaan ja joka poikkeaa luokitustodistuksessa ilmoitetusta? Samat huomiot on esitettävä 4.12.2019 annetun IMO:n päätöslauselman A.1138(31) – Procedures of Port State Control, 2019, 1.3.1 kohdan osalta siltä osin kuin siinä todetaan seuraavaa: ”Under the provisions of the relevant conventions set out in section 1.2 above, the Administration (i.e. the Government of the flag State) is responsible for promulgating laws and regulations and for taking all other steps which may be necessary to give the relevant conventions full and complete effect so as to ensure that, from the point of view of safety of life and pollution prevention, a ship is fit for the service for which it is intended and seafarers are qualified and fit for their duties.)”.

E)

Jos vahvistetaan, että satamavaltiolla on valtuudet tarkastaa, että aluksella on todistuskirjat ja se täyttää vaatimukset ja/tai määräykset, jotka perustuvat siihen käyttöön, johon alus on käytännössä tarkoitettu, unionin tuomioistuimelta tiedustellaan lisäksi seuraavaa: 1) Voiko satamavaltio, joka suorittaa satamavaltion suorittaman valvonnan, aluksen pysäyttämisen välttämiseksi edellyttää, että aluksella on sellaiset muut todistuskirjat ja se täyttää sellaiset muut turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevat vaatimukset ja/tai määräykset, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa? 2) Jos edeltävään kysymykseen 1 vastataan myöntävästi, voidaanko alukselta sen pysäyttämisen välttämiseksi edellyttää sellaisia muita todistuskirjoja ja sellaisten muiden turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevien vaatimusten ja/tai määräysten täyttymistä, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa, ainoastaan siinä tapauksessa, että meripelastustoiminnan luokittelusta ja vastaavia todistuskirjoja ja turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevista vaatimuksista ja/tai määräyksistä on olemassa selvä ja luotettava kansainvälinen ja/tai unionin tasoinen oikeudellinen kehys? 3) Jos edeltävään kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, onko vaatimus, joka koskee sellaisia muita todistuskirjoja ja sellaisten muiden turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevien vaatimusten ja/tai määräysten täyttymistä, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa, esitettävä lippuvaltion ja/tai satamavaltion kansallisen lainsäädännön nojalla, ja edellyttääkö tämä tarkoitus laintasoista sääntelyä vai riittääkö myös alemmantasoinen lainsäädäntö tai mahdollisesti pelkkä yleisesti sovellettava hallinnollinen sääntely? 4) Jos edeltävään kysymykseen 3 vastataan myöntävästi, onko satamavaltion velvollisuus osana satamavaltion suorittaman valvonnan yhteydessä tehtäviä tarkastuksia täsmällisesti ja erityisesti ilmoittaa, minkä kansallisen lain, asetuksen tai yleisesti sovellettavan hallinnollisen toimen perusteella (siten kuin edellä 3 kohdan mukaisesti on määritetty) ne turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevat vaatimukset ja/tai tekniset määräykset, jotka satamavaltion valvonnan kohteena olevan aluksen on täytettävä meripelastustoiminnan harjoittamiseksi, on määritetty ja mitä korjaavia toimia tarkalleen ottaen edellytetään, jotta mainittua lainsäädäntöä voidaan katsoa noudatetun? 5) Ellei satamavaltiolla ja/tai lippuvaltiolla ole tällaista lain tai asetuksen taikka yleisesti sovellettavaan hallinnolliseen toimeen sisältyvää sääntelyä, voiko satamavaltion viranomainen konkreettisessa yksittäistapauksessa ilmoittaa ne turvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat vaatimukset ja/tai tekniset määräykset, jotka satamavaltion valvonnan kohteena olevan aluksen on täytettävä meripelastustoiminnan harjoittamiseksi? 6) Jos edellä oleviin kysymyksiin 4 ja 5 vastataan kieltävästi, voidaanko lippuvaltion nimenomaisten asiaa koskevien ohjeiden puuttuessa meripelastustoiminnan katsoa olevan toistaiseksi sallittua siten, ettei sitä voida estää antamalla pysäyttämismääräyksiä siinä tapauksessa, että satamavaltion valvonnan kohteena oleva alus täyttää edellä mainitut, toista luokitusta (nimittäin rahtialusta) koskevat vaatimukset ja/tai määräykset ja joiden täyttymisen lippuvaltio on konkreettisesti vahvistanut?

---

(1)  Satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY (EUVL 2009, L 131, s. 57).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia (Italia) on esittänyt 8.1.2021 – Sea Watch E.V. v. Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti ja Capitaneria di Porto di Porto Empedocle

(Asia C-15/21)

(2021/C 98/11)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunale Amministrativo Regionale per la Sicilia

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Sea Watch E.V.

Vastapuolet: Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti ja Capitaneria di Porto di Porto Empedocle

Ennakkoratkaisukysymykset

A)

Kuuluuko sellainen alus, jonka lippuvaltion luokituslaitos on luokitellut rahtialukseksi mutta joka käytännössä harjoittaa yksinomaan ja järjestelmällisesti epäkaupallista toimintaa, jollaista kansalaisjärjestö Sea Watchin (jäljempänä myös SW) ja sen Sea Watch 4 -aluksen (jäljempänä myös SW4) SW:n peruskirjan mukaisesti harjoittama meripelastustoiminta (SAR, search and rescue) on, direktiivin 2009/16/EY (1) soveltamisalaan ja voidaanko siihen siten kohdistaa satamavaltion suorittamaa valvontaa (Port State Control, PSC)? Mikäli unionin tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2009/16/EY soveltamisalaan kuuluvat myös alukset [jotka eivät käytännössä harjoita kaupallista toimintaa], onko näin tulkittu direktiivi esteenä kansallisen asetuksen nro 53/2011 3 §:n (jolla direktiivin 2009/16/EY 3 artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä) kaltaiselle säännökselle, jossa (mainitun kansallisen asetuksen 3 §:n 1 momentissa) satamavaltion suorittaman valvonnan soveltamisala nimenomaisesti määritellään niin, että se rajoittuu ainoastaan kaupallisiin tarkoituksiin käytettyihin aluksiin, ja sen ulkopuolelle rajataan paitsi huvialukset myös sellaiset rahtialukset, jotka eivät käytännössä harjoita kaupallista toimintaa eli joita ei käytetä tällaiseen toimintaan? Voidaanko perustellusti katsoa, että siltä osin kuin direktiivi vuonna 2017 tehtyjen muutosten jälkeen kattaa myös matkustaja-alukset, sen soveltamisalaan kuuluvat myös rahtialukset, jotka harjoittavat järjestelmällisesti meripelastustoimintaa, jolloin merihädästä pelastettujen ihmisten kuljettaminen rinnastettaisiin matkustajien kuljettamiseen?

B)

Voidaanko sitä, että aluksella kuljetettavien henkilöiden määrä on ollut merkittävästi suurempi kuin turvavarusteita koskevassa todistuskirjassa on mainittu, vaikkakin meripelastustehtävästä johtuen, tai sitä, että aluksella on turvavarusteita koskeva todistuskirja, joka koskee merkittävästi pienempää henkilömäärää kuin aluksella on tosiasiallisesti kuljetettu, hyväksyttävästi pitää direktiivin 2009/16 11 artiklassa mainitussa liitteessä I olevan II osan 2A kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena tekijänä tai liitteessä I olevan II osan 2B kohdassa tarkoitettuna ennalta arvaamattomana tekijänä?

C)

Voiko ja/tai pitääkö direktiivin 2009/16/EY 13 artiklassa tarkoitettuihin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivin aluksiin kohdistuvaa, satamavaltion valvonnan yhteydessä tehtävää yksityiskohtaista tarkastusta koskeviin valtuuksiin sisällyttää myös valtuus tarkastaa, mitä toimintaa alus tosiasiassa harjoittaa, riippumatta siitä, mitä toimintaa varten lippuvaltio ja sen luokituslaitos ovat myöntäneet alukselle luokitustodistuksen ja vastaavat turvallisuuskirjat, ja näin ollen valtuus tarkastaa, onko kyseisellä aluksella todistuskirjat ja täyttääkö se yleisemmin kansainvälisten sopimusten mukaiset, turvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat vaatimukset ja/tai määräykset, ja jos vastaus on myöntävä, voidaanko tätä valtuutta käyttää myös sellaiseen alukseen, joka käytännössä harjoittaa järjestelmällisesti meripelastustoimintaa?

D)

Miten on tulkittava SOLAS-yleissopimuksen 1 artiklan b kohtaa, johon nimenomaisesti viitataan direktiivin 2009/16/EY 2 artiklassa ja jonka yhdenmukainen tulkinta unionissa on sen vuoksi taattava satamavaltioiden suorittamaa valvontaa silmällä pitäen, siltä osin kuin siinä määrätään, että ”sopimushallitukset sitoutuvat antamaan kaikki ne lait, asetukset, määräykset ja ohjesäännöt sekä ryhtymään kaikkiin muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen tämän yleissopimuksen saattamiseksi kaikilta osiltaan täydellisesti voimaan, täten varmistaakseen sen, että ihmishengen turvallisuutta silmälläpitäen alus on sopiva siihen käyttöön, johon se on tarkoitettu”, ja erityisesti, siltä osin kuin satamavaltioiden on tarkastuksillaan arvioitava, onko alus sopiva siihen käyttöön, johon se on tarkoitettu, onko tarkastuksessa yksinomaiseksi tekijäksi omaksuttava ne määräykset, jotka perustuvat luokitukseen ja asianmukaisiin turvallisuutta koskeviin todistuskirjoihin, jotka puolestaan perustuvat abstraktilla tasolla ilmoitettuun toimintaan, vai voidaanko huomioon ottaa myös se tarkoitus, johon alusta käytännössä käytetään? Kun huomioon otetaan myös mainittu kansainvälinen sopimusmääräys, onko satamavaltion viranomaisilla paitsi valtuudet tarkastaa se, vastaavatko aluksen varusteet lippuvaltion myöntämien todistuskirjojen mukaisia määräyksiä, jotka perustuvat aluksen teoreettiseen luokitukseen, myös valtuudet arvioida aluksen todistuskirjojen ja varusteiden vaatimustenmukaisuutta suhteessa siihen toimintaan, jota aluksella käytännössä harjoitetaan ja joka poikkeaa luokitustodistuksessa ilmoitetusta? Samat huomiot on esitettävä 4.12.2019 annetun IMO:n päätöslauselman A.1138(31) – Procedures of Port State Control, 2019, 1.3.1 kohdan osalta siltä osin kuin siinä todetaan seuraavaa: ”Under the provisions of the relevant conventions set out in section 1.2 above, the Administration (i.e. the Government of the flag State) is responsible for promulgating laws and regulations and for taking all other steps which may be necessary to give the relevant conventions full and complete effect so as to ensure that, from the point of view of safety of life and pollution prevention, a ship is fit for the service for which it is intended and seafarers are qualified and fit for their duties.)”.

E)

Jos vahvistetaan, että satamavaltiolla on valtuudet tarkastaa, että aluksella on todistuskirjat ja se täyttää vaatimukset ja/tai määräykset, jotka perustuvat siihen käyttöön, johon alus on käytännössä tarkoitettu, unionin tuomioistuimelta tiedustellaan lisäksi seuraavaa: 1) Voiko satamavaltio, joka suorittaa satamavaltion suorittaman valvonnan, aluksen pysäyttämisen välttämiseksi edellyttää, että aluksella on sellaiset muut todistuskirjat ja se täyttää sellaiset muut turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevat vaatimukset ja/tai määräykset, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa? 2) Jos edeltävään kysymykseen 1 vastataan myöntävästi, voidaanko alukselta sen pysäyttämisen välttämiseksi edellyttää sellaisia muita todistuskirjoja ja sellaisten muiden turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevien vaatimusten ja/tai määräysten täyttymistä, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa, ainoastaan siinä tapauksessa, että meripelastustoiminnan luokittelusta ja vastaavia todistuskirjoja ja turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevista vaatimuksista ja/tai määräyksistä on olemassa selvä ja luotettava kansainvälinen ja/tai unionin tasoinen oikeudellinen kehys? 3) Jos edeltävään kysymykseen 2 vastataan kieltävästi, onko vaatimus, joka koskee sellaisia muita todistuskirjoja ja sellaisten muiden turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevien vaatimusten ja/tai määräysten täyttymistä, jotka liittyvät sen tosiasiallisesti harjoittamaan toimintaan, erityisesti siinä tapauksessa, että se harjoittaa meripelastustoimintaa, esitettävä lippuvaltion ja/tai satamavaltion kansallisen lainsäädännön nojalla, ja edellyttääkö tämä tarkoitus laintasoista sääntelyä vai riittääkö myös alemmantasoinen lainsäädäntö tai mahdollisesti pelkkä yleisesti sovellettava hallinnollinen sääntely? 4) Jos edeltävään kysymykseen 3 vastataan myöntävästi, onko satamavaltion velvollisuus osana satamavaltion suorittaman valvonnan yhteydessä tehtäviä tarkastuksia täsmällisesti ja erityisesti ilmoittaa, minkä kansallisen lain, asetuksen tai yleisesti sovellettavan hallinnollisen toimen perusteella (siten kuin edellä 3 kohdan mukaisesti on määritetty) ne turvallisuutta ja saastumisen ehkäisemistä koskevat vaatimukset ja/tai tekniset määräykset, jotka satamavaltion valvonnan kohteena olevan aluksen on täytettävä meripelastustoiminnan harjoittamiseksi, on määritetty ja mitä korjaavia toimia tarkalleen ottaen edellytetään, jotta mainittua lainsäädäntöä voidaan katsoa noudatetun? 5) Ellei satamavaltiolla ja/tai lippuvaltiolla ole tällaista lain tai asetuksen taikka yleisesti sovellettavaan hallinnolliseen toimeen sisältyvää sääntelyä, voiko satamavaltion viranomainen konkreettisessa yksittäistapauksessa ilmoittaa ne turvallisuutta, saastumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevat vaatimukset ja/tai tekniset määräykset, jotka satamavaltion valvonnan kohteena olevan aluksen on täytettävä meripelastustoiminnan harjoittamiseksi? 6) Jos edellä oleviin kysymyksiin 4 ja 5 vastataan kieltävästi, voidaanko lippuvaltion nimenomaisten asiaa koskevien ohjeiden puuttuessa meripelastustoiminnan katsoa olevan toistaiseksi sallittua siten, ettei sitä voida estää antamalla pysäyttämismääräyksiä siinä tapauksessa, että satamavaltion valvonnan kohteena oleva alus täyttää edellä mainitut, toista luokitusta (nimittäin rahtialusta) koskevat vaatimukset ja/tai määräykset ja joiden täyttymisen lippuvaltio on konkreettisesti vahvistanut?

---

(1)  Satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/16/EY (EUVL 2009, L 131, s. 57).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 13.1.2021 – JW, HD, XS v. LOT Polish Airlines

(Asia C-20/21)

(2021/C 98/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Valittajat: JW, HD, XS

Vastapuoli: LOT Polish Airlines

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (1) 7 artiklan 1 alakohdan b alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on lentomatkasta, joka on varattu koko matkaa varten vahvistetulla yhtenäisellä varauksella ja joka koostuu kahdesta tai useammasta osuudesta, kyseisessä säännöksessä tarkoitettu velvoitteen täyttämispaikka voi olla myös lennon ensimmäisen osuuden määräpaikka, kun kuljetusten suorittajina näillä osuuksilla on kaksi eri lentoliikenteen harjoittajaa ja asetuksen (EY) N:o 261/2004 (2) nojalla nostetun korvauskanteen perusteena on lennon ensimmäisen osuuden myöhästyminen ja kanne kohdistuu lennon ensimmäisen osuuden suorittaneeseen lentoliikenteen harjoittajaan?

---

(1)  EUVL 2012, L 351, s. 1.

(2)  Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 19.1.2021 – Eurocostruzioni Srl v. Regione Calabria

(Asia C-31/21)

(2021/C 98/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Eurocostruzioni Sr

Vastaaja: Regione Calabria

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Edellyttääkö neuvoston asetuksen (EY) N:o 1260/1999 (1) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä rakennerahastoista yhteisrahoitettujen toimien tukikelpoisuuden osalta 28.7.2000 annettu komission asetus (EY) N:o 1685/2000, erityisesti sen liitteessä olevan 1 säännön ”menojen osoittamista” koskevan 2 kohdan 2.1. alakohdassa tarkoitettu säännös, että lopullisen edunsaajan on ehdottomasti osoitettava suorittamansa maksut maksukuiteilla siinäkin tapauksessa, että rahoitus on myönnetty edunsaajalle kiinteistöhankkeen toteuttamiseksi sen omilla tarvikkeilla ja välineillä ja omalla työvoimalla, vai voidaanko tästä poiketa muutoinkin kuin nimenomaisesti säädetyssä tapauksessa, jossa maksukuittien esittäminen ei ole mahdollista ja jossa vaaditaan esittämään ”vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat”?

2)	Miten on tulkittava edellä mainittua ilmaisua ”vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat”?

3)

Ovatko asetuksen edellä mainitut säännökset esteenä erityisesti sellaiselle kansalliselle ja alueelliselle lainsäädännölle ja niistä seuraaville hallinnollisille täytäntöönpanoon liittyville menettelyille, joissa, kun rahoitus on myönnetty edunsaajalle kiinteistöhankkeen toteuttamiseksi sen omilla tarvikkeilla ja välineillä ja omalla työvoimalla, säädetään sellaisesta julkishallinnon rahoittamien kulujen valvontajärjestelmästä, johon kuuluu: a) töiden etukäteinen kvantifiointi alueellisen julkisia töitä koskevan hinnaston perusteella ja niiden erien osalta, joita ei siinä mainita, voimassa olevien teknisen suunnittelijan arvioimien markkinahintojen perusteella, b) jälkikäteen tehtävä selvitys, jossa esitetään töitä koskeva kirjanpito, joka koostuu työselosteesta ja kirjanpito-otteesta, joiden jokaisen sivun työnjohtaja ja edunsaajayrityksen edustaja ovat asianmukaisesti allekirjoittaneet, ja jossa toimivaltaisen alueellisen hallintoviranomaisen nimittämä vastaanottotarkastuslautakunta tarkastaa ja arvioi toteutetut työt edellä a kohdassa tarkoitettujen yksikköhintojen perusteella?

---

(1)  Rakennerahastoja koskevista yleisistä säännöksistä 21.6.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1260/1999 (EYVL 1999, L 161, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wiesbaden (Saksa) on esittänyt 20.1.2021 – Hauptpersonalrat der Lehrerinnen und Lehrer beim Hessischen Kultusministerium

(Asia C-34/21)

(2021/C 98/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Wiesbaden

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hauptpersonalrat der Lehrerinnen und Lehrer beim Hessischen Kultusministerium

Muu osapuoli: Der Minister des Hessischen Kultusministeriums

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko asetuksen (EU) N:o 2016/679 (1) 88 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että jotta säännöksen voidaan katsoa olevan kyseisen asetuksen 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yksityiskohtaisempi sääntö työntekijöiden henkilötietojen käsittelystä työsuhteen yhteydessä oikeuksien ja vapauksien suojan varmistamiseksi, sen on täytettävä kyseisen asetuksen 88 artiklan 2 kohdassa tällaisille säännöille asetetut vaatimukset?

2)	Jos on ilmeistä, ettei kansallinen säännös täytä asetuksen 2016/679 88 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia, voidaanko sitä silti soveltaa edelleen?

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Varhoven kasatsionen sad (Bulgaria) on esittänyt 19.1.2021 – ”Konservinvest” OOD v. ”Bulkons Parvomay” OOD

(Asia C-35/21)

(2021/C 98/15)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Varhoven kasatsionen sad

Asianosaiset pääasiassa

Kassaatiomenettelyn valittaja:”Konservinvest” OOD

Kassaatiomenettelyn vastapuoli:”Bulkons Parvomay” OOD

Ennakkoratkaisukysymys

Sallitaanko maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 9 artiklassa muissa kuin kyseisessä säännöksessä tarkoitetuissa siirtymäkauden tapauksissa kansallinen järjestelmä mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi ja suojaamiseksi ja annetaanko kyseisessä säännöksessä jäsenvaltioille oikeus soveltaa kansallisella tasolla muita, rinnakkaisia säännöksiä (samaan tapaan kuin tavaramerkkien rinnakkaisjärjestelmässä), joilla pyritään ratkaisemaan tällaisiin maantieteellisiin merkintöihin liittyvän oikeuden loukkauksia koskevat riidat sellaisten paikallisten elinkeinonharjoittajien välillä, jotka valmistavat ja myyvät asetuksen N:o 1151/2012 soveltamisalaan kuuluvia maataloustuotteita ja elintarvikkeita jäsenvaltiossa, jossa maantieteellinen merkintä rekisteröitiin?

---

(1)  Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012 (EUVL 2012, L 343, s. 1).

Valitus, jonka Lietuvos geležinkeliai AB on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu ensimmäinen jaosto) asiassa T-814/17, Lietuvos geležinkeliai v. komissio, 18.11.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-42/21 P)

(2021/C 98/16)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Lietuvos geležinkeliai AB (edustajat: W. Deselaers, K. Apel ja P. Kirst, Rechtsanwälte)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Orlen Lietuva AB

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain siltä osin kuin sillä hylätään valittajan kanne 2.10.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 6544 final (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet) (1) kumoamiseksi

—	kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain

—	toissijaisesti poistaa Lietuvos geležinkeliaille määrätyn sakon tai alentaa sen määrää edelleen ja

—	velvoittaa komission korvaamaan kaikki tästä muutoksenhakumenettelystä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.

Ensinnäkin, unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti ja tämän seurauksena soveltanut virheellisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukana määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen on annettava oikeus käyttää infrastruktuuria ainoastaan, jos kieltäytymisellä saatetaan poistaa kaikki kilpailu markkinoilta siihen yritykseen nähden, joka pyytää käyttöoikeutta, jos tällaista kieltäytymistä ei voida objektiivisesti perustella ja jos käyttöoikeus sinänsä on välttämätön kyseisen yrityksen toiminnan harjoittamisen kannalta.

Toiseksi, se, että 19 kilometrin pituinen Luoteis-Liettuassa sijaitsevan Mažeikiain ja Latvian rajan välinen raideosuus (jäljempänä raideosuus) poistettiin ”kovalla kiireellä ja ilman, että sitä ennen olisi saatu tarvittavaa rahoitusta”, ei merkitse määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä.

Kolmanneksi, unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että raideosuuden poistaminen oli omiaan rajoittamaan kilpailua.

Neljänneksi, unionin yleinen tuomioistuin toimi ristiriitaisesti viittaamalla valittajan väitettyyn kilpailunvastaiseen aikomukseen määrittäessään, onko sakkoa määrättävä, ja arvioidessaan sakon määrää, vaikka se oli todennut, että väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ei perustu valittajan aikomukseen, kilpailunvastaiseen strategiaan tai vilpilliseen mieleen.

---

(1)  Tiivistelmä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 102 artiklan mukaisesta menettelystä 2.2.2017 annetusta komission päätöksestä (Asia AT.39813 – Baltian rautatiet) (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 6544) (EUVL 2017, C 383, s. 7).

Valitus, jonka Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto on tehnyt 27.1.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-735/18, Aquind v. ACER, 18.11.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-46/21 P)

(2021/C 98/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER) (edustajat: asiamiehet P. Martinet ja E. Tremmel sekä B. Creve, advokat)

Muu osapuolei: Aquind Ltd

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain

—	jos unionin tuomioistuin katsoo asian olevan ratkaisukelpoinen, hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen perusteettomana

—	vaihtoehtoisesti palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti

—	velvoittaa Aquind Ltd:n korvaamaan sekä valitusmenettelystä aiheutuvat että oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisessa tuomiossa kantajan neljännen ja yhdeksännen kanneperusteen ja kumosi sen vuoksi ACERin valituslautakunnan päätöksen A-001-2018, hylkäsi kanteen muilta osin ja velvoitti ACERin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. ACER väittää tässä valituksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt seuraavat oikeudelliset virheet:

1.	Unionin yleinen tuomioistuin teki sekä yleisellä tasolla että nyt käsiteltävässä asiassa oikeudellisen virheen arvioidessaan ACERin valituslautakunnan harjoittaman valvonnan intensiteettiä silloin, kun kyse on monitahoisissa teknisissä ja taloudellisissa arvioissa tehdyistä virheistä.

2.	Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan asetuksen N:o 714/2009 (1) 17 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

---

(1)  Verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 714/2009 (EUVL 2009, L 211, s. 15).

Kanne 1.2.2021 – Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta

(Asia C-60/21)

(2021/C 98/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: W. Roels ja V. Uher)

Vastaaja: Belgian kuningaskunta

Vaatimukset

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

—	toteaa, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut sille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 45 artiklan ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA) 28 artiklan mukaisesti kuuluvia velvollisuuksia,

kun se kieltäytyi vähentämästä elatussuorituksia tai niiden sijasta maksettavaa pääomaa sekä täydentäviä maksusuorituksia sellaisten ulkomailla asuvien kiinteistöeläkkeiden ostajien verotettavasta tulosta, jotka saavat Belgiassa alle 75 prosenttia ansiotuloistaan ja joilla ei ole oikeutta tähän samaan vähennykseen asuinjäsenvaltiossaan, koska heidän kyseisessä valtiossa verotettavat tulonsa ovat vähäiset,

—	Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että kyseessä oleva lainsäädäntö on omiaan tekemään perussopimuksissa varmistettujen liikkumisvapauksen ja erityisesti SEUT 45 artiklassa ja ETA-sopimuksen 28 artiklassa määrätyn työntekijöiden vapaan liikkuvuuden käytön vähemmän houkuttelevaksi verovelvollisille, joiden asuinpaikka on muualla.

Belgian lainsäädännössä nimittäin evätään ulkomailla asuvalta verovelvolliselta, joka saa Belgiassa alle 75 prosenttia verotettavista ansiotuloistaan ja joka ei voi tosiasiallisesti hyötyä asuinvaltiossaan mahdollisuudesta vähentää elatussuoritukset, koska hänen kyseisessä valtiossa verotettavat tulonsa ovat liian vähäiset. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja muun muassa sen 10.5.2012 asiassa C-39/10, Euroopan komissio v. Viro, antamassa tuomiossa on kuitenkin katsottu, että tällaisessa tapauksessa työskentelyvaltion on otettava huomioon muualla asuvan verovelvollisen henkilökohtainen tilanne ja perhetilanne.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Kazembe Musonda v. neuvosto

(Asia T-110/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Jean-Claude Kazembe Musonda (Lubumbashi, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Jean-Claude Kazembe Musonda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Boshab v. neuvosto

(Asia T-111/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Omistusoikeus - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/20)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Évariste Boshab (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Évariste Boshab velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Kampete v. neuvosto

(Asia T-113/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/21)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ilunga Kampete (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ilunga Kampete velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Kande Mupompa v. neuvosto

(Asia T-116/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Omistusoikeus - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/22)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Alex Kande Mupompa (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Alex Kande Mupompa velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Amisi Kumba v. neuvosto

(Asia T-118/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/23)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Gabriel Amisi Kumba (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Gabriel Amisi Kumba velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Mutondo v. neuvosto

(Asia T-119/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Kalev Mutondo (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kalev Mutondo velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Numbi v. neuvosto

(Asia T-120/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: John Numbi (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	John Numbi velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Ruhorimbere v. neuvosto

(Asia T-121/2019) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/26)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Éric Ruhorimbere (Mbuji-Mayi, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Éric Ruhorimbere velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Ramazani Shadary v. neuvosto

(Asia T-122/19) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/27)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Emmanuel Ramazani Shadary (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Emmanuel Ramazani Shadary velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Kanyama v. neuvosto

(Asia T-123/19) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/28)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Célestin Kanyama (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Célestin Kanyama velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Ilunga Luyoyo v. neuvosto

(Asia T-124/19) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Kongon demokraattisen tasavallan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Kantajan nimen pysyttäminen rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luettelossa - Perusteluvelvollisuus - Oikeus tulla kuulluksi - Näyttö luetteloihin merkitsemisen ja niissä pysyttämisen perusteltavuudesta - Ilmeinen arviointivirhe - Rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen johtaneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitseminen edelleen - Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan - Syyttömyysolettama - Oikeasuhteisuus - Lainvastaisuusväite)

(2021/C 98/29)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ferdinand Ilunga Luyoyo (Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta) (edustajat: asianajajat T. Bontinck, P. De Wolf, A. Guillerme ja T. Payan)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: J.-P. Hix, H. Marcos Fraile, S. Van Overmeire ja M.-C. Cadilhac

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan yhtäältä Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/788/YUTP muuttamisesta 10.12.2018 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2018/1940 (EUVL 2018, L 314, s. 47) ja toisaalta tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 9 artiklan täytäntöönpanosta 10.12.2018 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1931 (EUVL 2018, L 314, s. 1) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajaa.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ferdinand Ilunga Luyoyo velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 139, 15.4.2019.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.2.2021 – Klymenko v. neuvosto

(Asia T-258/20) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Ukrainan tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Luettelo henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen kohdistuu - Kantajan nimen pysyttäminen luettelossa - Neuvoston velvollisuus varmistua siitä, että kolmannen valtion viranomaisen päätös on tehty kunnioittaen puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan)

(2021/C 98/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Aleksandr Viktorovych Klymenko (Moskova, Venäjä) (edustaja: asianajaja M. Phelippeau)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Vitro ja P. Mahnič)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne kumota Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2020 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2020/373 (EUVL 2020, L 71, s. 10) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/370 (EUVL 2020, L 71, s. 1) siltä osin kuin näissä säädöksissä kantajan nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan

Tuomiolauselma

1)

Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2020 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2020/373 ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2020 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/370 kumotaan siltä osin kuin Oleksandr Viktorovych Klymenkon nimi on pysytetty luettelossa henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä sovelletaan.

2)	Päätöksen 2020/373 1 artiklan vaikutukset pidetään voimassa Klymenkon osalta siihen asti, kunnes Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu muutoksenhakuaika päättyy, tai jos muutosta haetaan tämän ajan kuluessa, muutoksenhaun hylkäämiseen asti.

3)	Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 222, 6.7.2020.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 4.2.2021 – Germann Avocats v. komissio

(Asia T-352/18) (1)

(Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne - Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Seurantatutkimus ammattijärjestöjen syrjimättömyyttä ja monimuotoisuutta koskevista käytännöistä - Tarjouksentekijän tarjouksen hylkääminen - Tarjouskilpailun ratkaisuperusteet - Kanne, joka on osittain selvästi täysin perusteeton ja jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat)

(2021/C 98/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Germann Avocats LLC (Geneve, Sveitsi) (edustajat: asianajajat C. Giannakopoulos ja N. Skandamis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Estrada de Solà ja A. Katsimerou, avustajanaan asianajaja R. van Melsen)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne, jossa vaaditaan yhtäältä SEUT 263 artiklan nojalla kumoamaan komission päätös, jolla on hylätty kantajan tekemä tarjous tarjouspyyntömenettelyssä JUST/2017/RDIS/FW/EQUA/0042 (”Seurantatutkimus ammattijärjestöjen syrjimättömyyttä ja monimuotoisuutta koskevista käytännöistä”) (2017/S 215-446067), ja toisaalta SEUT 268 artiklan nojalla korvausta mainitun päätöksen tekemisestä kantajalle aiheutuneeksi väitetystä vahingosta.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	Germann Avocats LLC velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 301, 27.8.2018.

Kanne 22.1.2021 – SFD v. EUIPO – Allmax Nutrition (ALLNUTRITION DESIGNED FOR MOTIVATION)

(Asia T-35/21)

(2021/C 98/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: SFD S.A. (Opole, Puola) (edustaja: asianajaja T. Grucelski)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Allmax Nutrition Inc. (North York, Ontario, Kanada)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan ALLNUTRITION DESIGNED FOR MOTIVATION – Rekisteröintihakemus nro 15 971 435

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 28.10.2020 asiassa R 511/2020-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	hylkää väitteen

—	velvoittaa EUIPO:n ja muun osapuolen valituslautakunnassa korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta

Kanne 19.1.2021 – Inivos ja Inivos v. komissio

(Asia T-38/21)

(2021/C 98/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Inivos Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) ja Inivos BV (Rotterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajajat R. Martens ja L. Hoet)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen, jonka tekopäivä ei ole tiedossa ja jolla on aloitettu neuvottelumenettely 200 desinfiointirobotin hankkimiseksi ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta

—	kumoamaan päätöksen, jonka tekopäivä ei ole tiedossa ja jolla desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloja varten (Covid-19) tehtävän puitesopimuksen sopimuspuoleksi on valittu UVD Robots APS / Kompaï Robotics & Teamnet

—	kumoamaan 19.11.2020 tehdyn päätöksen, jolla puitesopimus desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloja varten (Covid-19) on tehty UVD Robots APS / Kompaï Robotics & Teamnetin kanssa

—	toteamaan, että puitesopimus desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloja varten (Covid-19) ja erityisesti sopimukset FW-00103506 ja FW-00103507 ovat mitättömiä

—	toteamaan, että vastaaja on korvausvelvollinen mahdollisuuden menettämisestä aiheutuneesta vahingosta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja on rikkonut varainhoitoasetuksen 160 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä varainhoitoasetuksen liitteessä I olevan 1 luvun 2 jakson 11 kohtaa ja loukannut hyvän hallinnon periaatetta, kun se on virheellisesti toteuttanut neuvottelumenettelyn ilman etukäteen julkaistavaa hankintailmoitusta 200 desinfiointirobotin hankkimiseksi, ja on näin tehnyt ilmeisen arviointivirheen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan vastaaja on yhtäältä rikkonut varainhoitoasetuksen 61 artiklaa, 160 artiklan 1 kohtaa ja 167 artiklan 1 kohtaa ja loukannut avoimuutta, yhdenvertaisuutta ja syrjintäkieltoa koskevia unionin oikeuden yleisiä periaatteita, ja toisaalta rikkonut Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa, koska vastaaja ja sopimuspuoleksi valittu tarjoaja (UVD Robots APS) ovat eturistiriitatilanteessa; tämä merkitsee vakavaa sääntöjenvastaisuutta ja sitä, että tehty puitesopimus on mitätön.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan vastaaja on rikkonut varainhoitoasetuksen 160 artiklan 3 kohtaa, koska UVD Robots APS:n valinta desinfiointiroboteista Euroopan sairaaloja varten (Covid-19) tehtävän puitesopimuksen sopimuspuoleksi vääristää kilpailua.

Kanne 25.1.2021 – Slovakia v. komissio

(Asia T-40/21)

(2021/C 98/34)

Oikeudenkäyntikieli: slovakki

Asianosaiset

Kantaja: Slovakian tasavalta (asiamies: B. Ricziová)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 18.11.2020 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1734 (1) siltä osin kuin siinä sovelletaan Slovakian tasavaltaan rahoitusoikaisua, joka liittyy toimenpiteeseen ”Tuotannosta irrotetut suorat tuet” varainhoitovuonna 2016 (vastaten hakuvuosia 2013 ja 2014) ja jonka kokonaismäärä on 19 656 905,11 euroa.

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 52 artiklan 4 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 (3) 34 artiklan 2 kohdan kanssa, rikkomiseen, koska Slovakin tasavallan osalta on loukattu tässä säännöksessä annettuja menettelyllisiä takeita.

Esitetyssä kanneperusteessa kantaja väittää, että komission täytäntöönpanopäätöksellä 2020/1734 jätetään Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 19 656 905,11 euron määrä, jonka Slovakin tasavalta on maksanut maataloustukirahaston puitteissa ja joka vastaa osaa rahoitusoikaisusta, joka liittyy toimenpiteeseen ”Tuotannosta irrotetut suorat tuet” varainhoitovuonna 2016 (pinta-alakohtainen tilatukijärjestelmä – puutteita viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmän päivityksen laadussa, paikalla tehtyjen tarkastusten laadussa ja takaisinperinnän aloittamisessa – hakuvuosi 2015). Kantajan mukaan mainittu määrä vastaa hakuvuosia 2013 ja 2014, jotka eivät olleet tarkastuksen kohteena.

---

(1)  EUVL 2020, L 390, s. 10.

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta 6.8.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 59).

Kanne 26.1.2021 – About You v. EUIPO – Safe-1 Immobilieninvest (Y/O/U YOUR ORIGINAL U)

(Asia T-50/21)

(2021/C 98/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: About You GmbH (Hampuri, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Mosing)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Safe-1 Immobilieninvest GmbH (Mauer, Itävalta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki Y/O/U YOUR ORIGINAL U – EU-tavaramerkki nro 10 226 901

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 19.11.2020 asiassa R 529/2020-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	järjestää suullisen käsittelyn;

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen, sillä seurauksella, että EUIPO kumoaa EU-tavaramerkin kokonaisuudessaan;

—

velvoittaa EUIPO:n ja EUIPO:ssa käydyn menettelyn muun osapuolen siinä tapauksessa, että se esittää kirjallisia huomautuksia, vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja EUIPO:n valituslautakunnassa käydyissä menettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Näyttöä koskevia menettelyllisiä vaatimuksia ei ole noudatettu siltä osin kuin kyse on oikeusvarmuudesta ja luottamuksensuojan periaatteesta.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklaa (yhdessä 18 artiklan kanssa) ja 95 artiklaa on rikottu ja vastaavasti yhdessä komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 10, 19 ja 27 artiklan kanssa.

Kanne 26.1.2021 – About You v. EUIPO – Safe-1 Immobilieninvest (Y/O/U YOUR ORIGINAL U)

(Asia T-51/21)

(2021/C 98/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: About You GmbH (Hampuri, Saksa) (edustaja: asianajaja W. Mosing)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Safe-1 Immobilieninvest GmbH (Mauer, Itävalta)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Muu osapuoli valituslautakunnassa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-kuviomerkki Y/O/U YOUR ORIGINAL U – EU-tavaramerkki nro 10 226 918

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 19.11.2020 asiassa R 530/2020-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	järjestää suullisen käsittelyn;

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen, sillä seurauksella, että EUIPO kumoaa EU-tavaramerkin kokonaisuudessaan;

—

velvoittaa EUIPO:n ja EUIPO:ssa käydyn menettelyn muun osapuolen siinä tapauksessa, että se esittää kirjallisia huomautuksia, vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja EUIPO:n valituslautakunnassa käydyissä menettelyissä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Näyttöä koskevia menettelyllisiä vaatimuksia ei ole noudatettu siltä osin kuin kyse on oikeusvarmuudesta ja luottamuksensuojan periaatteesta.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklaa (yhdessä 18 artiklan kanssa) ja 95 artiklaa on rikottu ja vastaavasti yhdessä komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 10, 19 ja 27 artiklan kanssa.

Kanne 1.2.2021 – Rotondaro v. EUIPO – Pollini (COLLINI)

(Asia T-69/21)

(2021/C 98/37)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Carmine Rotondaro (Monaco, Monaco) (edustaja: asianajaja M. Locatelli)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Pollini SpA (Gatteo, Italia)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-kuviomerkiksi COLLINI – Rekisteröintihakemus nro 15 841 091

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 3.12.2020 asiassa R 2518/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	vahvistaa väiteosaston päätöksen ja toteaa, että tavaramerkki COLLINI voidaan rekisteröidä EU-tavaramerkiksi kaikkia luokkien 18 ja 25 tavaroita varten hakemuksessa nro 15 841 091 esitetyn mukaisesti

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	EUIPO:n pääjohtajan 22.9.2017 antamien käytännön ohjeiden (päätös nro EX-17-1) virheellinen soveltaminen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.

Kanne 3.2.2021 – Bowden ja Young v. Europol

(Asia T-72/21)

(2021/C 98/38)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Ian James Bowden (Haag, Alankomaat) ja Janey Young (Haag) (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol)

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa 30.3.2020 päivätyt yksittäispäätökset, joiden mukaan kantajille ei myönnetä Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua poikkeusta kansalaisuusedellyksestä ja heidän työsopimuksensa siis päätetään kyseisten palvelussuhteen ehtojen 47 artiklan nojalla soveltamalla irtisanomisaikaa, joka alkaa kulua ”siirtymäkauden päätyttyä”31.12.2020 erosopimuksen mukaisesti

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu sovelletun menettelyn ja sovellettujen kriteerien lainvastaisuuteen, oikeudelliseen virheeseen ja tulkintavirheeseen, avoimuuden, selkeyden, oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden puuttumiseen sekä hyvää hallintoa koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämiseen poikkeusmenettelyn hyväksymisen yhteydessä.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu legitiimien odotusten loukkaamiseen, asiakirja-aineiston yksilöllisen ja perusteellisen tutkinnan puuttumiseen, mielivaltaisten päätösten tekemiseen, menettelyn väärinkäyttöön ja perustelujen puuttumiseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu tehokasta kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen.

5)	Viides kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja kaikkea syrjintää koskevan kiellon periaatteen loukkaamiseen.

6)	Kuudes kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

Kanne 5.2.2021 – Teva Pharmaceutical Industries ja Cephalon v. komissio

(Asia T-74/21)

(2021/C 98/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Teva Pharmaceutical Industries Ltd (Petach Tikva, Israel) ja Cephalon Inc. (West Chester, Pennsylvania, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat D. Tayar ja S. Ortoli)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 26.11.2020 antaman päätöksen C(2020) 8153 Final kokonaisuudessaan

—	kumoamaan Teva Pharmaceutical Industries Ltd:lle ja Cephalon Inc:lle riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätyt sakot

—	toissijaisesti alentamaan Teva Pharmaceutical Industries Ltd:lle määrättyjen sakkojen määrää huomattavasti

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan, että kyseessä oleva sopimus muodosti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

2)	Toisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan virheen katsoessaan, että sovintoratkaisu muodosti tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen.

3)	Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen soveltaessaan SEUT 101 artiklan 3 kohtaa.

4)	Neljännen kanneperusteen mukaan Tevalle ja Cephalonille määrätyt sakot on kumottava tai ainakin Tevalle määrättyjen sakkojen määrää on alennettava huomattavasti.

Kanne 5.2.2021 – Cargolux v. komissio

(Asia T-80/21)

(2021/C 98/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cargolux Airlines International SA (Cargolux) (Sandweiler, Luxemburg) (edustajat: asianajajat G. Goeteyn ja E. Aliende Rodríguez)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

velvoittamaan unionin, jota komissio edustaa, korvaamaan vahingon, joka Cargoluxille on aiheutunut siksi, että komissio ei ole maksanut viivästyskorkoa ja koronkorkoa, joka on maksettava SEUT 266 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla 16.12.2015 annetun tuomion Cargolux Airlines International SA v. komissio (T-39/11) mukaisesti, ja siten maksamaan SEUT 266 artiklan toisen kohdan, SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan nojalla seuraavat määrät: i. viivästyskorkoa vastaava määrä eli 39 900 000 euron määrälle maksettava Euroopan keskuspankin jälleenrahoitustoimiin 1.11.2010 sovellettavan korkokannan (1 prosentti) mukainen korko, korotettuna 3,5 %:lla 15.2.2011 ja 5.2.2016 välisenä aikana, mikä johtaa 8 075 972,03 euron määrään, taikka muuta yleisen tuomioistuimen asianmukaiseksi katsomaa korkokantaa soveltaen ii. koronkorkoa vastaava määrä eli korko viivästyskorolle ajanjaksolle 5.2.2016 alkaen siihen päivään asti, kun komissio tosiasiallisesti maksaa vaaditun määrän (tai jos yleinen tuomioistuin hylkää Cargoluxin vaatimuksen koronkoron juoksemisesta 5.2.2016 lähtien, viimeistään vaatimuksen esittämispäivän ja sen päivän, jona komissio suorittaa maksun, välisen ajanjakson ajan), Euroopan keskuspankin jälleenrahoitustoimiin 1.11.2010 sovellettavan korkokannan (1 prosentti) mukaista korkoa soveltaen, korotettuna 3,5 %:lla (taikka muuta yleisen tuomioistuimen asianmukaiseksi katsomaa korkokantaa soveltaen)

—	velvoittamaan komission korvaamaan Cargoluxin oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, jonka mukaan komissiolla on SEUT 266 artiklan toisen kohdan, SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan perusteella sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu maksaa viivästyskoron ja koronkoron määrää vastaava korvaus Cargoluxille.

Kanne 8.2.2021 – QF v. komissio

(Asia T-85/21)

(2021/C 98/41)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QF (edustaja: asianajaja S. Orlandi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan päätöksen, jolla kantajan nimi jätettiin merkitsemättä sisäisen kilpailun COM/03/AD/18 perusteella laadittuun varallaololuetteloon

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu merkityksellisten perustelujen puuttumiseen. Kantaja katsoo, että perustelut muodostuvat kirjallisista arvioinneista, jotka eivät ole yhtenäisiä annettujen arvosanojen kanssa. Valintalautakunta ei ole myöskään ilmoittanut ennen kokeita vahvistettuja arviointiperusteita, joten kantaja tai nimittävä viranomainen eivät kyenneet selvittämään, olivatko arviointiperusteet sääntöjenmukaisia.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen. Kantaja vetoaa tässä yhteydessä erityisesti siihen seikkaan, että valintalautakunta on muuttanut kokeiden jälkeen jäsentensä arviointitaulukon perusteella antamia arvosanoja, vaikka tällä arviointitaulukolla piti taata hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että valintalautakunta on tehnyt ilmeisen arviointivirheen, koska se ei kyennyt perustelemaan riittävin oikeudellisin perustein ilmeisiä epäyhtenäisyyksiä kirjallisten arviointien ja numeroarvosanojen välillä muiden hakijoiden vastaavien arviointien vertailun osalta.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.1.2021 – MS v. komissio

(Asia T-602/20) (1)

(2021/C 98/42)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ensimmäisen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 404, 30.11.2020.