—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada opetusta ja opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta,

—

ottaa huomioon kestävästä kehityksestä 25. syyskuuta 2015 annetun YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jossa todetaan, että oikeudenmukaisuus, osallisuus ja sukupuolten tasa-arvo liittyvät erottamattomasti kaikkien oikeuteen koulutukseen,

—

ottaa huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja etenkin tavoitteen 4: taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet sekä Incheonin julistuksen ja toimintakehyksen kestävän kehityksen tavoitteen 4 toteuttamisesta, jossa todetaan, että sukupuolten tasa-arvo ja kaikkien oikeus koulutukseen liittyvät erottamattomasti toisiinsa,

—

ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean yleisen suosituksen nro 36 (2017), joka koskee tyttöjen ja naisten oikeutta koulutukseen,

—

ottaa huomioon kestävän kehityksen rahoitusta koskevan Addis Abeban toimintasuunnitelman, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 27. heinäkuuta 2015,

—

ottaa huomioon oikeudesta opetukseen 22. kesäkuuta 2017 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman 35/L2 ”The right to education: follow-up to Human Rights Council resolution 8/4”,

—

ottaa huomioon vuonna 2002 annetun komission tiedonannon koulutuksesta ja köyhyyden vähentämisestä kehitysmaissa (COM(2002)0116),

—

ottaa huomioon koulutuksesta kehitysmaissa vuonna 2010 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”More and Better Education in Developing Countries” (SEC(2010)0121),

—

ottaa huomioon vuonna 2018 annetun komission tiedonannon koulutuksesta hätätilanteissa ja pitkittyneissä kriiseissä (COM(2018)0304),

—

ottaa huomioon G7-ryhmän 9. kesäkuuta 2018 hyväksymän Charlevoix'n julkilausuman tyttöjen, murrosikäisten tyttöjen ja naisten laadukkaasta koulutuksesta kehitysmaissa,

—

ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt (COM(2007)0072),

—

ottaa huomioon 31. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman yhteisen valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0182) täytäntöönpanosta – Sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvaltaa edistävät toimenpiteet: Tyttöjen ja naisten elämän muuttaminen EU:n ulkosuhteiden avulla (2016–2020) (1),

—

ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman kehitysmaiden velan kestävyyden parantamisesta (2),

—

ottaa huomioon koulutuksesta vuonna 2017 julkaistun Unescon maailmaanlaajuisen seurantaraportin ”Accountability in education: Meeting our commitments”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0327/2018),

A.

katsoo, että koulutus on perusihmisoikeus ja keskeistä kaikkien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että koulutuksella ehkäistään köyhyyden siirtymistä sukupolvelta toiselle ja että sillä on keskeinen rooli sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa ja naisten vaikutusvallan vahvistamisessa; katsoo, että koulutukseen oikeudellisena alueena kuuluu muutakin kuin laskennallinen tasa-arvo ja että koulutuksessa ja koulutuksella olisi edistettävä todellista sukupuolten tasa-arvoa;

B.

ottaa huomioon, että viimeisin komission tiedonanto koulutuksesta kehitysmaissa on vuodelta 2002 ja sitä päivitettiin vasta vuonna 2010 laaditulla valmisteluasiakirjalla;

C.

ottaa huomioon, että koulutustuen osuus oli 8,3 prosenttia koko kehitysavusta vuonna 2009; toteaa, että sen osuus oli vähentynyt 6,2 prosenttiin vuonna 2015; ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden osuus väheni 11 prosentista 7,6 prosenttiin saman ajanjakson aikana;

D.

ottaa huomioon, että unionin ja sen jäsenvaltioiden tuki peruskoulutukselle väheni 33,9 prosenttia vuodesta 2009 vuoteen 2015; toteaa, että tämä on enemmän kuin koulutustuki yleensä (15,2 prosenttia);

E.

ottaa huomioon, että 264 miljoonaa kouluikäistä lasta tai nuorta ei saanut vuonna 2015 perus- tai keskiasteen koulutusta;

F.

ottaa huomioon, että vuoden 2017 lopussa maailmassa oli yli 25,4 miljoonaa pakolaista, joista 7,4 miljoonaa oli peruskouluikäisiä lapsia, joista 4 miljoonaa ei saanut minkäänlaista peruskoulutusta; ottaa huomioon, että epävakauden ja konfliktien koettelemissa maissa 37 prosenttia enemmän tyttöjä kuin poikia jää peruskoulutuksen ulkopuolelle ja nuoret naiset jäävät lähes 90 prosenttia todennäköisemmin keskiasteen koulutuksen ulkopuolelle kuin nuoret miehet maissa, joissa ei ole konflikteja;

G.

ottaa huomioon, että YK:n vuonna 2017 julkaiseman kestävän kehityksen tavoitteita koskevan raportin mukaan vuonna 2011 vain noin neljäsosassa Saharan eteläpuolisen Afrikan kouluista oli sähköt ja alle puolessa niistä oli saatavilla juomavettä; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on prosentuaalisesti vähiten koulutettuja peruskoulun ja keskiasteen koulutuksen opettajia;

H.

katsoo, että kehitysmaiden koulutuksen tukemisessa keskityttiin aiemmin liikaa oppilaiden määrään ja liian vähän tarjotun koulutuksen laatuun; toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteen 4 päämääränä on, että laadukas koulutus on kaikkien saatavilla vuoteen 2030 mennessä;

I.

ottaa huomioon, että joillakin kehitysmaiden yrityksillä on vaikeuksia löytää niiden tarpeita vastaavaa pätevää työvoimaa;

J.

katsoo, että vuodesta 2016 alkaen toteutetut toimet, jotka ovat tervetulleita, eivät ole kuitenkaan olleet riittäviä kuromaan umpeen kertynyttä viivettä ja niitä on sen vuoksi jatkettava ja tehostettava;

K.

ottaa huomioon, että Unescon mukaan alhaisen tulotason maiden ja alemman keskitulotason maiden koulutustuki olisi kerrottava kuudella, jotta kestävän kehityksen tavoite 4 saavutettaisiin vuoteen 2030 mennessä; ottaa huomioon, että koulutusmahdollisuuksien rahoitusta koko maailmassa käsittelevän kansainvälisen koulutuskomission (International Commission on Financing Global Education Opportunity) mukaan koulutustuen olisi oltava vuoteen 2030 mennessä 89 miljardia Yhdysvaltain dollaria nykyiseen 12 miljardiin verrattuna;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

—

ottaa huomioon EU:n perussopimukset ja erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

—

ottaa huomioon Romanian perustuslain,

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

—

ottaa huomioon 2. helmikuuta 2017 käymänsä keskustelun demokratiasta ja oikeudesta Romaniassa,

—

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 käymänsä keskustelun Romanian oikeusjärjestelmän uudistuksen oikeusvaltiolle aiheuttamista uhkista,

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 käymänsä keskustelun oikeusvaltiosta Romaniassa,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 1. lokakuuta 2018 käydyn keskustelun komission ensimmäisen varapuheenjohtajan Frans Timmermansin kanssa,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 22. maaliskuuta 2017 järjestetyn kuulemistilaisuuden demokratiasta ja oikeudesta Romaniassa,

—

ottaa huomioon komission puheenjohtajan Junckerin ja ensimmäisen varapuheenjohtajan Timmermansin 24. tammikuuta 2018 antaman yhteisen julkilausuman Romanian viimeaikaisista tapahtumista,

—

ottaa huomioon Venetsian komission 16. maaliskuuta 2018 antaman yhteisen lausunnon Romanian lakiesityksestä nro 140/2017, joka koskee yhdistyksistä ja säätiöistä annetun hallinnollisen määräyksen nro 26/2000 muuttamista,

—

ottaa huomioon Venetsian komission 20. lokakuuta 2018 antaman lausunnon muutoksista Romanian lakiin nro 303/2004 tuomarien ja syyttäjien ohjesäännöstä, lakiin nro 304/2004 oikeuslaitoksen organisaatiosta ja lakiin nro 317/2004 ylimmästä tuomarineuvostosta,

—

ottaa huomioon Venetsian komission 20. lokakuuta 2018 antaman lausunnon muutoksista Romanian rikoslakiin ja rikosprosessilakiin, jotka vaikuttavat myös lakiin nro 78/2000 korruption ehkäisemisestä, havaitsemisesta ja rankaisemisesta ja lakiin nro 304/2004 oikeuslaitoksen organisaatiosta,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston perustaman lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) 11. huhtikuuta 2018 antaman Romaniaa koskevan erillisen kertomuksen,

—

ottaa huomioon komission 15. marraskuuta 2017 antaman kertomuksen Romanian edistymisestä yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa,

—

ottaa huomioon, että Romanian parlamentti hyväksyi joulukuussa 2017 kolme lakia, joilla uudistetaan oikeuslaitosta ja joilla tarkistetaan lakia nro 303/2004 tuomarien ja syyttäjien ohjesäännöstä, lakia nro 304/2004 oikeuslaitoksen organisaatiosta ja lakia nro 317/2004 ylimmästä tuomarineuvostosta; ottaa huomioon rikoslakiin kesäkuussa 2018 ja rikosprosessilakiin heinäkuussa 2018 hyväksytyt muutokset,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) päätöslauselman 2226/2018 ja suosituksen 2134/2018,

—

ottaa huomioon Romanian perustuslakituomioistuimen 20. lokakuuta 2018 tekemän päätöksen, jonka mukaan rikosprosessilakiin tehdyistä 96 muutoksesta 64 on perustuslain vastaisia; ottaa huomioon perustuslakituomioistuimen 25. lokakuuta 2018 antaman julistuksen, jonka mukaan rikoslain muutoksista 30 on ristiriidassa perustuslain kanssa,

—

panee merkille tammikuun 2017 jälkeen toistuvasti järjestetyt joukkomielenosoitukset korruptiota vastaan ja oikeusvaltioperiaatteen puolesta, mukaan luettuna Bukarestissa 10. elokuuta 2018 pidetty Diaspora at Home -joukkomielenosoitus, jossa satoja ihmisiä loukkaantui poliisin väkivaltaisen toiminnan vuoksi niin pahoin, että he tarvitsivat lääketieteellistä hoitoa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo (SEU:n 2 artikla);

B.

ottaa huomioon, että SEU:n 6 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan, että ”ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta”;

C.

toteaa, että EU toimii sen keskinäistä luottamusta koskevan olettaman perusteella, että jäsenvaltiot noudattavat demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa;

D.

ottaa huomioon, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on vahvistettu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja että se on demokraattisen vallanjaon periaatteen välttämätön edellytys;

E.

ottaa huomioon, että huhtikuussa 2018 hyväksymässään Romaniaa koskevassa raportissa Euroopan neuvoston lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) ilmaisi vakavan huolensa tuomareiden ja syyttäjien ohjesääntöä, oikeuslaitoksen organisaatiota ja ylintä tuomarineuvostoa koskevien, Romanian parlamentin hyväksymien lakien tietyistä näkökohdista sekä rikoslakiin esitetyistä muutosluonnoksista; toteaa, että GRECO kyseenalaistaa lainsäädäntöprosessin, pelkää vaikutusta oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja päättelee, että korruptionvastaisia normeja rikotaan epäsuorasti;

F.

ottaa huomioon, että Venetsian komissio totesi 20. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa nro 924/2018, joka rajoittui ”luonnosten tiettyihin, erityisen kiistanalaisiin näkökohtiin”, että ”vaikka luonnoksiin on saatu myönteisiä parannuksia kritiikin ja useiden perustuslakituomioistuimen päätösten jälkeen … nämä kolme luonnosta ovat tuoneet esiin tärkeitä näkökohtia, jotka … voivat aiheuttaa tuomareille ja syyttäjille paineita ja viime kädessä heikentää oikeuslaitoksen ja sen jäsenten riippumattomuutta ja, yhdistettynä varhaiseläkejärjestelyihin, sen tehokkuutta ja laatua, millä on kielteisiä vaikutuksia korruption torjuntaan”, ja katsoi, että nämä seikat todennäköisesti ”heikentävät yleisön luottamusta oikeuslaitokseen” (1);

G.

ottaa huomioon, että Venetsian komissio totesi 20. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa nro 930/2018, että oli ”tarpeen ja asianmukaista, että Romanian parlamentti toteuttaa rikoslain uudistuksen pannakseen täytäntöön perustuslakituomioistuimen päätökset ja asiaa koskevat EU:n direktiivit” ja että monet muutokset ”heikentävät vakavasti Romanian rikosoikeusjärjestelmän tehokkuutta erilaisten rikosten, myös korruptioon liittyvien rikosten, väkivaltarikosten ja järjestäytyneen rikollisuuden, torjunnassa” (2);

H.

toteaa, että Venetsian komissio ilmaisi 16. maaliskuuta 2018 antamassaan yhteisessä lausunnossa nro 914/2018 olevansa tyytyväinen siihen, että ”Bukarestin kokousten aikana lakiesityksen tekijät ovat ilmaisseet olevansa valmiita muuttamaan lakiesitystä useassa kohdassa”, ja kehotti Romanian viranomaisia ottamaan huomioon sen tärkeimmät suositukset eli että ”lakiesityksen uudet raportointi- ja julkistamisvaatimukset, mukaan luettuina seuraamukset toimintojen keskeyttämisestä ja purkamisesta, jos sääntöjä ei ole noudatettu, ovat selvästi tarpeettomia ja suhteettomia ja ne olisi kumottava”, ja että yksityiskohtaisten rahoituskertomusten julkaisemisella kuuden kuukauden välein ja tulolähteen ilmoittamisella määrästä riippumatta ja yhdistettynä hajottamisseuraamukseen on ”hillitsevä vaikutus kansalaisyhteiskuntaan” ja ne ovat ristiriidassa ”yhdistymisvapauden ja yksityiselämän kunnioittamista koskevan oikeuden kanssa” (3);

I.

toteaa, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on kehottanut Romaniaa hylkäämään äskettäin ehdotetut lakiesitykset, joilla asetetaan kansalaisjärjestöjen taloudellista raportointia koskevia lisävelvoitteita, muuttamaan niitä Venetsian komission ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ETYJ/ODIHR) suositusten mukaisesti sekä toimittamaan ne laajaan julkiseen kuulemiseen ennen niiden hyväksymistä (4);

J.

ottaa huomioon, että komissio nosti 19. heinäkuuta 2018 Romaniaa vastaan kanteen Euroopan unionin tuomioistuimessa siksi, ettei se ole saattanut neljättä rahanpesun vastaista direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään; ottaa huomioon, että Romanian parlamentti hyväksyi 24. lokakuuta 2018 rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lakiesityksen;

K.

ottaa huomioon, että näinä aikoina käydään keskustelua Romanian tiedustelupalvelun (SRI) roolista ja sen väitetystä sekaantumisesta Romanian oikeuslaitoksen toimintaan, minkä vuoksi herää kysymys, miten laajasti ja millä tavoin se on siihen mahdollisesti sekaantunut; ottaa huomioon, että Venetsian komissio totesi 20. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa, että tiedustelupalvelun valvontaa koskevia oikeussääntöjä on syytä arvioida perinpohjaisesti;

L.

ottaa huomioon, että toukokuussa 2016 pantiin alulle vetoomus Romanian perustuslain muuttamiseksi siten, että perheen määritelmä rajattaisiin koskemaan vain miehen ja naisen välistä avioliittoa; ottaa huomioon, että useat ihmisoikeusryhmät ovat ilmaisseet huolensa siitä, että ehdotus saattaa johtaa kansainvälisten ihmisoikeusnormien rikkomiseen ja lisätä homoseksuaalien syrjintää Romaniassa; ottaa huomioon, että parlamentti hyväksyi perustuslakimuutoksen kahden kolmanneksen enemmistöllä; ottaa huomioon, että asiasta järjestetyssä kansanäänestyksessä äänestysvilkkaus jäi alle vaaditun 30 prosentin;

M.

ottaa huomioon, että ILGA-Europen (International Lesbian and Gay Association) julkaiseman hlbti-henkilöiden ihmisoikeustilannetta Euroopassa vuonna 2018 käsittelevän vuosikatsauksen mukaan Romania on EU:n 28 jäsenvaltiosta 25. sijalla, kun tarkastellaan lainsäädäntöä, vihapuhetta ja hlbti-henkilöiden syrjintää;

N.

toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedonsaantia ja sananvapautta koskevaa oikeutta; ottaa huomioon, että väärinkäytösten paljastaminen on olennainen osa tutkivaa journalismia ja lehdistönvapautta ja että aiheesta ”Väärinkäytösten paljastajille parempi suojelu EU:ssa”23. huhtikuuta 2018 annetun komission tiedonannon (COM(2018)0214) mukaan useimmissa jäsenvaltioissa väärinkäytösten paljastajien suojelu rajoittuu vain hyvin vähäisiin tilanteisiin; katsoo, että julkisena vahtikoirana tiedotusvälineet ovat ratkaisevassa asemassa vaalittaessa näitä oikeuksia ja suojeltaessa kaikkia muita perusoikeuksia;

O.

ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö on vaatinut kiinnittämään huomiota yrityksiin muuttaa Romanian viestimet poliittisen propagandan välineiksi ja ilmaissut huolensa tiedotusvälineiden poliittisesta sensuroinnista (5);

P.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklassa määrätään, että ”jokaisella on oikeus rauhanomaiseen kokoontumisvapauteen ja yhdistymisvapauteen kaikilla tasoilla erityisesti poliittisessa, ammattiyhdistys- ja yhteiskunnallisessa toiminnassa”;

Q.

ottaa huomioon, että raportit Romanian poliisin väkivaltaisesta toiminnasta 10. elokuuta 2018 pidettyjen mielenosoitusten aikana ovat herättäneet vakavaa huolta voimankäytön oikeasuhteisuudesta ja mielenosoittajien perusoikeuksien rikkomisesta, mikä on saanut Romanian lainvalvontaviranomaiset käynnistämään tutkimuksia;

R.

ottaa huomioon, että korruptio on edelleen yksi EU:n haasteista; ottaa huomioon, että korruption luonne ja laajuus saattavat vaihdella eri jäsenvaltioissa mutta se vahingoittaa koko EU:ta ja sen taloutta ja yhteiskuntaa, heikentää talouden kehitystä, murentaa demokratiaa ja sabotoi oikeusvaltioperiaatetta;

S.

ottaa huomioon, että Romanian kansallisen korruptiontorjuntayksikön pääsyyttäjä erotettiin toimestaan 9. heinäkuuta 2018 vastoin tuomarineuvoston lausuntoa perustuslakituomioistuimen annettua päätöksen presidentin valtaoikeuksien rajoittamisesta; ottaa huomioon, että Venetsian komissio sitä vastoin totesi 20. lokakuuta 2018 antamassaan lausunnossa, että olisi tärkeää ”vahvistaa syyttäjien riippumattomuutta ja säilyttää sellaisten instituutioiden kuin presidentin ja ylimmän tuomarineuvoston rooli ja vahvistaa sitä, koska ne pystyvät toimimaan vastapainona (oikeus)ministerin vallalle”; ottaa huomioon, että oikeusministeri vaati 24. lokakuuta 2018 valtakunnansyyttäjän erottamista toimestaan syyttäen tätä toimivaltuuksiensa ylittämisestä

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 ja 3 artiklan 3 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 19 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10, 21 ja 22 artiklan,

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin (direktiivi rotujen välisestä tasa-arvosta) 2000/43/EY (1),

—

ottaa huomioon Kööpenhaminan kriteerit sekä EU:n säännöt, jotka ehdokasvaltion on täytettävä, mikäli se haluaa liittyä EU:hun (yhteisön säännöstö),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista sekä YK:n julistuksen alkuperäiskansojen oikeuksista,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 1. marraskuuta 2005 hyväksytyn päätöslauselman A/RES/60/7 juutalaisten joukkotuhon muistamisesta,

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen pöytäkirjat, erityisesti syrjinnän kieltoa koskevan pöytäkirjan N:o 12,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) perusoikeuksia käsittelevän vuosikertomuksen 2018 ja perusoikeusviraston julkaiseman toisen tutkimuksen Euroopan unionin vähemmistöistä ja syrjinnästä (EU-MIDIS II),

—

ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja sen 13. joulukuuta 2006 hyväksytyn valinnaisen pöytäkirjan (A/RES/61/106),

—

ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

—

ottaa huomioon vuonna 2014 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1985 kansallisten vähemmistöjen tilanteesta ja oikeuksista Euroopassa,

—

ottaa huomioon vuonna 2017 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen romanien ja kiertävän Travellers-ryhmän osallistamista koskevan päätöslauselman 2153 romanien ja kiertävien ryhmien (”travellers”) osallisuuden edistämisestä,

—

ottaa huomioon vuonna 2018 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 2196 alueellisten kielten tai vähemmistökielten suojelusta ja edistämisestä Euroopassa,

—

ottaa huomioon vuonna 2017 hyväksytyn Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallintoasiain kongressin alueellisten kielten ja vähemmistökielten nykytilaa koskevan päätöslauselman 424 alueellisista ja vähemmistökielistä Euroopassa nykyisin,

—

ottaa huomioon vuonna 1993 hyväksytyn Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suosituksen 1201 vähemmistöjen oikeuksia koskevaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjaksi,

—

ottaa huomioon 1. helmikuuta 2012 hyväksytyn Euroopan neuvoston ministerikomitean julkilausuman romanivastaisuuden ja romaneihin kohdistuvan rasistisen väkivallan lisääntymisestä Euroopassa,

—

ottaa huomioon 16.–17. toukokuuta 2005 Varsovassa pidetyssä Euroopan neuvoston valtion- ja hallitusten päämiesten kolmannessa huippukokouksessa hyväksytyn Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välisiä suhteita koskevan ohjeen N:o 5,

—

ottaa huomioon Etyjin vuoden 1990 Kööpenhaminan asiakirjan sekä Etyjin vähemmistövaltuutetun ja Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston antamat lukuisat vähemmistöjen oikeuksia koskevat aihekohtaiset suositukset ja ohjeet,

—

ottaa huomioon 7. helmikuuta 2018 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjimättömyydestä EU:n jäsenvaltioissa (2),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman perusoikeusnäkökohdista romanien integroinnissa EU:ssa: romanivastaisuuden torjunta (3),

—

ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (4),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (5),

—

ottaa huomioon 15. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman kansainvälisen romanipäivän johdosta – mustalaisvastaisuus Euroopassa ja romanien toisen maailmansodan aikaisen kansanmurhan tunnustaminen EU:ssa (6),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa (7),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa (8),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman katsauksesta Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2017: kansalaisten oikeuksista vahvempia demokraattisen muutoksen unionissa (9),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (10),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion ja oikeuskäytännön erityisesti asiassa T-646/13, (Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe v. komissio), sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

—

ottaa huomion Euroopan unionin perusoikeusviraston kertomukset ja tutkimukset, esimerkiksi kertomuksen aiheesta ”Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden kunnioittaminen ja suojelu 2008–2010”, samoin kuin muut merkitykselliset kertomukset, joita kansalliset, unionin ja kansainväliset järjestöt ja valtiosta riippumattomat järjestöt ovat laatineet asiasta,

—

ottaa huomioon perinteisiä vähemmistöjä, kansallisia yhteisöjä ja kieliä käsittelevän Euroopan parlamentin laajennetun työryhmän toiminnan ja havainnot,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A8-0353/2018),

A.

ottaa huomioon, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet ovat erottamaton osa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja riippumattomia; toteaa, että vähemmistöjen oikeuksien suojelu ja edistäminen ovat olennaisen tärkeitä, kun on kyse rauhasta, turvallisuudesta ja vakaudesta sekä suvaitsevaisuuden, keskinäisen kunnioituksen, ymmärryksen ja yhteistyön edistämisestä kaikkien samalla alueella asuvien ihmisten keskuudessa;

B.

toteaa, että EU on kulttuurien, kielten, uskontojen, perinteiden ja historian muodostama mosaiikki ja yhteisö, jossa yhteiset perusarvot yhdistävät erilaisia kansalaisia; katsoo, että Euroopan rikkaus ei ole itsestäänselvyys ja sitä olisi suojeltava ja vaalittava;

C.

ottaa huomioon, että noin kahdeksan prosenttia unionin kansalaisista kuuluu johonkin kansalliseen vähemmistöön ja noin kymmenen prosenttia puhuu alueellista tai vähemmistökieltä; ottaa huomioon, että jatkuva häirintä, syrjintä – myös moninkertainen ja moniperusteinen syrjintä – ja väkivalta rajoittavat ihmisten kykyä käyttää täysimääräisesti perusoikeuksiaan ja -vapauksiaan ja vaikeuttavat heidän yhdenvertaista osallistumistaan yhteiskunnan toimintaan;

D.

katsoo, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia suojelemalla voidaan auttaa rakentamaan kestävää tulevaisuutta Euroopalle sekä edistää ihmisarvon, tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteiden noudattamista; ottaa huomioon, että edut eivät rajoitu vähemmistöihin, koska tällainen suojelu ja edistäminen tuovat mukanaan vakautta, taloudellista kehitystä ja vaurautta kaikille;

E.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä unionin primaarilainsäädännössä otettiin käyttöön ”vähemmistöihin kuuluvat henkilöt” käsite, joka oli ensimmäinen nimenomainen viittaus asiaan unionin oikeuden historiassa; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa todetaan seuraavaa: ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo”; ottaa huomioon, että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin kunkin yksittäisen jäsenvaltion on kunnioitettava ja edistettävä aktiivisesti ja johdonmukaisesti kaikissa toimintapolitiikoissaan sekä unionissa että sen ulkopuolella; toteaa, että näitä oikeuksia on kohdeltava samoin kuin muita perussopimuksissa esitettyjä oikeuksia;

F.

toteaa, että unionin perussopimuksissa seurataan tässä asiassa kansainvälisen oikeuden lähestymistapaa eikä määritellä termiä ”vähemmistöt”; toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen;

G.

toteaa myös, että SEUT-sopimuksen 19 artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti erityisessä lainsäätämisjärjestyksessä ja Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet syrjinnän torjumiseksi;

H.

toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan myötä käsitteestä ”kansalliset vähemmistöt” on tullut unionin oikeuteen kuuluva termi; toteaa, että perusoikeuskirjan 21 artiklassa painotetaan nimenomaisesti, että syrjintä on kielletty; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden perusoikeuksien suojelemiseen;

I.

katsoo, että unionin kansalaisuuden määritelmää koskevassa SEU-sopimuksen 9 artiklassa nimenomaisesti todetaan, että unioni noudattaa kaikessa toiminnassaan kansalaistensa yhdenvertaisuuden periaatetta, jonka mukaan sen toimielimet, elimet ja laitokset kohtelevat kansalaisia yhdenvertaisesti;

J.

ottaa huomioon, että kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus sekä alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ovat vähemmistöjen suojelua koskevan kansainvälisen järjestelmän merkittäviä saavutuksia ja osapuolina olevien valtioiden kannalta tärkeitä kansainvälisiä välineitä, joilla laaditaan normeja; ottaa huomioon, että kyseisten sopimusten vaikutusta heikentää hidas ratifiointiprosessi, osapuolten esittämät varaumat ja valvontavallan puute, minkä vuoksi ne ovat riippuvaisia valtioiden hyvästä tahdosta; katsoo, että tuomioiden, päätösten ja suositusten järjestelmällinen täytäntöön panematta jättäminen johtaa myös näiden kahden kansainvälisen välineen noudattamatta jättämisen normalisoitumiseen;

K.

katsoo, että jäsenvaltioissa jo käytössä olevat parhaat käytännöt olisi otettava huomioon, kun laaditaan yhteisiä eurooppalaisia vähimmäisnormeja, joilla suojellaan vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia, kuten on tehty Italiassa (Alto Adige/Etelä-Tiroli) tai Saksassa (Schleswig-Holstein);

L.

toteaa, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet taataan sekä monenvälisissä että kahdenvälisissä kansainvälisissä sopimuksissa ja vahvistetaan useiden valtioiden perustuslaeissa ja että niiden noudattaminen on tärkeä edellytys oikeusvaltioperiaatteen määrittämisessä;

M.

katsoo, että rotusyrjintädirektiivi on keskeinen oikeudellinen toimenpide, jolla torjutaan rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää; toteaa, että useat jäsenvaltiot eivät ole vieläkään panneet sitä täysimääräisesti täytäntöön; ottaa huomioon, että direktiivin 5 artiklassa todetaan, että täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja;

N.

toteaa, että vuonna 2000 käyttöön otettu EU:n tunnuslause ”moninaisuudessaan yhtenäinen” korostaa moninaisuuden kunnioittamista yhtenä Euroopan unionin perusarvoista;

O.

ottaa huomioon, että Kööpenhaminan arviointiperusteet ovat osa EU:n jäsenyyskriteereitä; toteaa, että yhdessä kolmesta Kööpenhaminan arviointiperusteesta edellytetään selvästi, että maat takaavat demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelun; ottaa huomioon, että kun ehdokasmaasta tulee jäsenvaltio, vähemmistöjen oikeuksien seuranta lakkaa;

P.

toteaa kokemuksen osoittavan, että liittymistä valmistelevat maat ovat halukkaampia noudattamaan Kööpenhaminan kriteereitä; toteaa, että sellaisen asianmukaisen kehyksen puutteessa, jolla taataan näiden kriteerien täyttäminen liittymisen jälkeen, jäsenvaltioissa voi esiintyä vakavaa taantumista sen jälkeen, kun niistä on tullut EU:n jäseniä; toteaa, että EU:lla ei edelleenkään ole jäsenvaltioita koskevia yhteisiä unionin tason normeja vähemmistöjen suojelusta;

Q.

toteaa, että nykyään unionilla on vain tehokkuudeltaan rajallisia välineitä, joilla se voisi puuttua syrjinnän, rasismin ja muukalaisvastaisuuden järjestelmälliseen ja institutionaaliseen ilmenemiseen; katsoo, että komissiolle esitetyistä lukuisista kehotuksista huolimatta vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden tehokkaan suojelun varmistamiseksi on toteutettu vain rajallisia toimia;

R.

katsoo, että on kehitettävä vahvoja oikeusvaltiomekanismeja ja -prosesseja, jotta voidaan varmistaa, että perussopimusten periaatteita ja arvoja noudatetaan kaikkialla unionissa; toteaa, että vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa näitä arvoja; katsoo, että olisi otettava käyttöön tehokkaita mekanismeja jäljellä olevien puutteiden korjaamiseksi; katsoo, että tällaisten mekanismien olisi oltava näyttöön perustuvia, objektiivisia ja syrjimättömiä sekä toissijaisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattavia ja niitä olisi sovellettava sekä jäsenvaltioiden että unionin toimielimiin ja niiden olisi perustuttava vaiheittaiseen lähestymistapaan, johon sisältyy sekä ennalta ehkäiseviä että korjaavia osia; toteaa, että parlamentti on vahvistanut tukensa tälle asialle 25. lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa, jossa komissiolle esitettiin suosituksia demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta, ja että tämä voisi olla keskeinen vielä puuttuvan eurooppalaisen hallintoperiaatteen kehittämisen kannalta;

S.

ottaa huomioon, että kielet ovat erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä ja kulttuurin välittömin ilmenemismuoto; ottaa huomioon, että kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen on EU:n perusarvo, joka on vahvistettu muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklassa sekä SEU-sopimuksen johdanto-osassa, jossa todetaan, että jäsenvaltiot ”hakevat innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä, josta kehittyneitä yleismaailmallisia arvoja ovat ihmisen loukkaamattomat ja luovuttamattomat oikeudet sekä vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate”;

T.

toteaa, että kielellinen monimuotoisuus on tärkeä osa alueen kulttuurista rikkautta; ottaa huomioon, että 40–50 miljoonaa EU:n kansalaista puhuu jotakin sen 60 alueellisesta kielestä ja vähemmistökielestä, joista jotkin ovat vakavasti uhattuina; katsoo, että vähemmistökielten aseman heikentyminen on havaittavissa kaikkialla EU:ssa; toteaa, että kielet, joita puhutaan pienissä yhteisöissä ja joilla ei ole virallista asemaa, ovat erityisen alttiita kielen sammumisen riskille;

U.

ottaa huomioon, että arviolta yksi tuhannesta käyttää kansallista viittomakieltä ensimmäisenä kielenään; katsoo, että näille kielille olisi myönnettävä virallinen asema;

V.

toteaa, että osallistavissa yhteiskunnissa yksilöllinen identiteetti ja kansallinen identiteetti ovat yhtä tärkeitä eivätkä sulje toisiaan pois; katsoo, että vähemmistöjä koskevissa jäsenvaltioiden kansallisissa sääntelyjärjestelmissä on vakavia puutteita ja että yhdenmukaistamisen ja symmetrian taso on alhainen;

W.

toteaa, että Euroopan kulttuuriperintö on rikas ja moninainen; toteaa, että kulttuuriperintö rikastuttaa kansalaisten elämää; ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 3 artiklassa vahvistetaan, että ”unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä”; toteaa, että Euroopassa vuosisatojen ajan yhdessä eläneisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat osa tätä rikasta, ainutlaatuista ja monimuotoista perintöä sekä erottamaton osa eurooppalaista identiteettiä;

X.

toteaa, että tällaisten vähemmistöjen tunnustamisessa ja niiden oikeuksien kunnioittamisessa on suuria eroja jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että kaikkialla EU:ssa vähemmistöihin kohdistuu edelleen institutionaalista syrjintää ja heihin sovelletaan loukkaavia stereotypioita ja jopa heidän saavutettuja oikeuksiaan rajoitetaan usein tai sovelletaan valikoivasti;

Y.

katsoo, että vähemmistöjen suojelemisen ja syrjinnän vastaisten toimien välillä vallitsee ero; katsoo, että syrjinnän vastaiset toimet eivät riitä estämään sulauttamista valtakulttuuriin; toteaa, että todellinen yhdenvertaisuus ulottuu syrjinnästä pidättäytymistä pidemmälle ja tarkoittaa, että vähemmistöille taataan niiden oikeuksien käyttö, kuten muun muassa oikeus identiteettiin, kielen käyttämiseen ja opetukseen sekä kulttuuri- ja kansalaisoikeudet, yhdenvertaisesti enemmistöön nähden;

Z.

ottaa huomioon, että EU:ssa muukalaisvihamielisen väkivallan ja vihapuheen yleistyminen, jota äärioikeistolaiset tahot usein pyrkivät edistämään, vaikuttaa ja kohdistuu vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin;

AA.

toteaa, että vähemmistöihin kuuluvat EU:n kansalaiset odottavat, että heidän oikeuksiaan suojellaan paremmin unionissa, kuten käy ilmi Euroopan parlamentille esitettyjen asiaa koskevien vetoomusten suuresta määrästä;

AB.

ottaa huomioon, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Minority Safepack” -vetoomuksen on allekirjoittanut EU:ssa 1 215 879 henkilöä, mikä osoittaa, että EU:n kansalaiset haluavat vahvistaa oikeudellista kehystä, jolla hallinnoidaan vähemmistöpolitiikkoja EU:ssa;

AC.

ottaa huomioon, että parantamisen varaa on kuitenkin huomattavasti siinä, millä tavalla vähemmistöjen oikeudet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön EU:ssa; ottaa huomioon, että demokraattisten instituutioiden legitimiteetti perustuu kaikkien yhteiskuntaryhmien osallistumiseen ja edustukseen, vähemmistöihin kuuluvat henkilöt mukaan lukien;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208, 209, 210, 211 ja 214 artiklan,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 päätösasiakirjana hyväksytyn kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman (Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development) sekä kestävän kehityksen 17 tavoitetta,

—

ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ”Meidän maailmamme, meidän ihmisarvomme, meidän tulevaisuutemme” (1), joka hyväksyttiin toukokuussa 2017,

—

ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—

ottaa huomioon 2. toukokuuta 2017 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Digital4Development: digitaaliteknologian ja -palvelujen valtavirtaistaminen EU:n kehityspolitiikassa” (SWD(2017)0157),

—

ottaa huomioon toukokuussa 2015 hyväksytyn Euroopan digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkoisen investointiohjelman,

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: ”Kaikkien kauppa” -strategian täytäntöönpanoa koskeva kertomus – Globalisaation hallinta edistyksellisen kauppapolitiikan avulla (COM(2017)0491),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Kohti sähköisen kaupankäynnin strategiaa” (2),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman valmistautumisesta maailman humanitaarisen avun huippukokoukseen: humanitaarisen avun haasteet ja mahdollisuudet antamansa päätöslauselmat (3),

—

ottaa huomioon 13. toukokuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263),

—

ottaa huomioon marraskuussa 2017 annetut neuvoston päätelmät kehitystä edistävästä digitalisoinnista,

—

ottaa huomioon Buenos Airesissa Argentiinassa 10.–13. joulukuuta 2017 pidetyn WTO:n 11. ministerikokouksen,

—

ottaa huomioon YK:n Kansainvälisen televiestintäliiton aloitteet kehitysmaiden tukemiseksi (ITU-D),

—

ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön informaatioteknologiasopimuksen,

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) Cancúnissa vuonna 2016 antaman ministerikokouksen julkilausuman digitaalitaloudesta,

—

ottaa huomioon tieto- ja viestintäteknologiasta vastaavien G7-maiden ministereiden Takamatsussa Japanissa 29. ja 30. huhtikuuta 2016 pitämässä kokouksessa antaman yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) sähköistä kaupankäyntiä kaikille koskevan aloitteen,

—

ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan (A/RES/61/106),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysvaliokunnan mietinnön (A8-0338/2018),

A.

ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa 2017 korostetaan tieto- ja viestintätekniikan ja -palvelujen merkitystä osallistavan kasvun ja kestävän kehityksen mahdollistajina;

B.

ottaa huomioon, että komission kehitystä edistävää digitalisointia koskeva strategia (D4D) kattaa talouskasvun ja ihmisoikeudet, terveydenhuollon, koulutuksen, maatalouden ja elintarviketurvan, perusinfrastruktuurin, vesihuollon ja puhtaanapidon, hallinnon ja sosiaalisen suojelun sekä sukupuolikysymyksiä ja ympäristöä koskevat monialaiset tavoitteet;

C.

toteaa, että digitaliteknologia tarjoaa mahdollisuudet kestävyyden ja ympäristönsuojelun turvaamiseen; ottaa huomioon, että digitaalisten laitteiden valmistuksessa käytetään tiettyjä harvinaisia metalleja, jotka ovat heikosti kierrätettävissä, ja että sähkö- ja elektroniikkalaiteromu muodostaa ympäristöä ja terveyttä koskevan haasteen; toteaa, että YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja Interpolin (4) mukaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (SER) on ympäristörikollisuuden ensisijainen osa-alue;

D.

toteaa, että Maailmanpankin ID4D-hankkeen (Identification for Development Global Dataset) vuonna 2017 päivitettyjen tietojen mukaan maailmanlaajuisesti arviolta 1,1 miljardia ihmistä ei pysty virallisesti todistamaan henkilöllisyyttään eikä syntymänsä rekisteröintiä ja heistä 78 prosenttia elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa; katsoo, että tämä on merkittävä este kestävän kehityksen tavoitteen 16.9 saavuttamiselle ja merkitsee myös estettä digitaalisessa ympäristössä toimimiselle ja siitä hyötymiselle;

E.

ottaa huomioon, että viidessä kestävän kehityksen tavoitteessa mainitaan nimenomaisesti digitaaliteknologiat (koulutusta koskeva tavoite 4, sukupuolten tasa-arvoa koskeva tavoite 5, ihmisarvoista työtä ja talouskasvua koskeva tavoite 8, infrastruktuuria, teollistumista ja innovointia koskeva tavoite 9 ja kumppanuuksia koskeva tavoite 17);

F.

ottaa huomioon, että kestävän kehityksen tavoitteissa korostetaan, että vuoteen 2020 mennessä vähiten kehittyneiden maiden kansalaisille tarjottava yhtäläinen ja edullinen internetin käyttömahdollisuus on ratkaisevan tärkeä kehityksen edistämiselle, koska digitaalitalouden kehitys voi edistää osallistavaa kasvua ja säällisiä työpaikkoja, vientimääriä ja viennin monipuolistamista;

G.

ottaa huomioon, että UNCTADin mukaan digitalisaatio synnyttää lisääntyvässä määrin monopoleja ja luo uusia haasteita kartellien torjunnalle ja kilpailupolitiikalle sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa (5);

H.

ottaa huomioon, että tietoyhteiskuntahuippukokouksen tulosten täytäntöönpanon kokonaisvaltaisessa arvioinnissa (6) YK:n yleiskokous sitoutui hyödyntämään tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksia, jotta voidaan saavuttaa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet ja muut kansainvälisesti sovitut kehitystavoitteet, ja totesi, että tieto- ja viestintätekniikka voisi nopeuttaa kaikkien 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamista;

I.

ottaa huomioon, että yhteydet ovat edelleen haaste ja huolenaihe, sillä ne ovat perussyy erilaisten digitaalisten kahtiajakojen syntymiseen sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttömahdollisuuksien että sen käytön yhteydessä;

J.

ottaa huomioon nopeuden, jolla digitaalinen talous on kehittymässä, sekä kehitysmaissa digitaalitaloudessa esiintyvät merkittävät erot turvallisen kansallisen politiikan, säännösten ja kuluttajansuojan kehittämisen suhteen ja korostaa, että on kiireesti tarpeen tehostaa kehitysmaiden valmiuksia ja lisätä niille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille annettavaa teknistä apua;

K.

katsoo, että digitaalinen lukutaito ja osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä sosiaalisen ja henkilökohtaisen kehittymisen ja edistyksen kannalta sekä yrittäjyyden edistämisessä ja vahvojen digitaalitalouksien kehittämisessä;

L.

katsoo, että digitalisoinnin pitäisi myös auttaa parantamaan humanitaarisen avun toimittamista, sietokykyä, katastrofien ehkäisyä ja siirtymäkauden tukea, koska sen avulla voidaan yhdistää humanitaarinen apu ja kehitysapu epävakaisissa tilanteissa ja konfliktitilanteissa;

M.

toteaa, että yli puolet maailman väestöstä on edelleen verkon ulkopuolella ja edistyminen on ollut hidasta kohti kestävän kehityksen tavoitetta 9 lisätä merkittävästi tieto- ja viestintäteknologian saatavuutta ja pyrkiä tarjoamaan yhtäläinen ja edullinen internetin käyttömahdollisuus vähiten kehittyneissä maissa vuoteen 2020 mennessä;

N.

ottaa huomioon, että koko planeetan mobiilipalvelut lisääntyvät valtavasti ja että mobiililaitteiden käyttäjien määrä on nyt suurempi kuin niiden ihmisten määrä, joilla on käytettävissään sähköä, jätevesihuolto tai puhdasta vettä;

O.

toteaa, että humanitaarisen innovoinnin on oltava humanitaaristen periaatteiden (humaanisuus, puolueettomuus, neutraalius ja riippumattomuus) sekä ihmisarvoisuuden periaatteen mukaista;

P.

katsoo, että humanitaarista innovointia on tehtävä vastaanottavan väestön oikeuksien, ihmisarvon ja valmiuksien edistämiseksi ja että kaikkien kriisin koetteleman yhteisön jäsenten olisi voitava hyötyä innovoinnista ilman että käyttöä rajoittamassa on syrjiviä esteitä;

Q.

toteaa, että riskien analysointia ja riskien lieventämistä on käytettävä siihen, että estetään tahattoman vahingon syntyminen, mukaan luettuna yksityisyyteen ja tietoturvaan kohdistuvat sekä paikallistalouksiin vaikuttavat vahingot;

R.

toteaa, että testausta, pilottihankkeita ja kokeiluja on toteutettava kansainvälisesti hyväksyttyjen eettisten standardien mukaisesti;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistetut periaatteet, joita ovat erityisesti demokratian ja oikeusvaltion edistäminen ja rauhan säilyttäminen, konfliktien estäminen ja kansainvälisen turvallisuuden lujittaminen,

—

ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 vahvistetun neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (1), (”yhteinen kanta”)

—

ottaa huomioon yhteisen kannan 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun yhdeksännentoista vuosikertomuksen (2),

—

ottaa huomioon tehokkaan asevientivalvonnan edistämisestä 22. tammikuuta 2018 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2018/101 (3) ja asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevista EU:n tiedotustoimista 29. toukokuuta 2017 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2017/915 (4),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon päivitetyn version, jonka neuvosto hyväksyi 26. helmikuuta 2018 (5),

—

ottaa huomioon sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen kantaan liittyvän käyttäjän oppaan,

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 1996 hyväksytyn tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontaa koskevan Wassenaarin järjestelyn sekä tällaisten tuotteiden ja teknologian ja ampumatarvikkeiden joulukuussa 2017 ajantasaistetut luettelot (6),

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman ja erityisesti toimintasuunnitelman tuloksen 11 (e) sekä 20. heinäkuuta 2015 hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2015–2019) ja erityisesti sen tavoitteen 21 (d),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 2. huhtikuuta 2013 hyväksymän asekauppasopimuksen (7), joka tuli voimaan 24. joulukuuta 2014,

—

ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY (8),

—

ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (9), sellaisena kuin se on muutettuna 16. huhtikuuta 2014 annetulla asetuksella (EU) N:o 599/2014, sekä asetuksen liitteessä I olevan luettelon kaksikäyttötuotteista ja -teknologiasta (”kaksikäyttötuoteasetus”),

—

ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja erityisesti tavoitteen nro 16, jolla pyritään edistämään oikeudenmukaisten, rauhanomaisten ja osallistavien yhteiskuntien kestävää kehitystä,

—

ottaa huomioon YK:n aseidenriisuntaohjelman ”Yhteisen tulevaisuutemme turvaaminen”,

—

ottaa huomioon tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta 23. marraskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2134 (10),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ihmisoikeusneuvostolle antaman raportin aseiden siirtojen vaikutuksesta ihmisoikeuksien toteutumiseen (11),

—

ottaa huomioon aikaisemmat asiaa koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 13. syyskuuta 2017 (12) ja 17. joulukuuta 2015 (13) antamansa päätöslauselmat yhteisen kannan täytäntöönpanosta,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan puolustusalan teollisen kehittämisen ohjelman perustamisesta EU:n puolustusteollisuuden kilpailukyvyn ja innovointikapasiteetin tukemiseksi (COM(2017)0294) ja ehdotuksen asetukseksi Euroopan puolustusrahastosta (COM(2018)0476),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2016 (14), 15. kesäkuuta 2017 (15) ja 30. marraskuuta 2017 (16) antamansa päätöslauselmat Jemenin humanitaarisesta tilanteesta,

—

ottaa huomioon 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä (17),

—

ottaa huomioon Jemenin ihmisoikeustilanteesta 17. elokuuta 2018 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston raportin, jossa tarkastellaan myös syyskuun 2014 jälkeen tehtyjä rikkomuksia ja loukkauksia (A/HRC/39/43),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan ja 132 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0335/2018),

A.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklassa vahvistetaan luonnollinen oikeus erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen;

B.

ottaa huomioon, että aseiden viennillä ja siirroilla on kiistämätön vaikutus ihmisoikeuksiin ja ihmisten turvallisuuteen, sosioekonomiseen kehitykseen ja demokratiaan; ottaa huomioon, että asevienti vaikuttaa myös olosuhteisiin, joiden vuoksi ihmiset joutuvat pakenemaan kotimaistaan; katsoo, että nämä ovat perusteltuja syitä luoda tiukka, avoin, vaikuttava ja yleisesti hyväksytty ja määritelty asevalvontajärjestelmä;

C.

ottaa huomioon, että yhteinen kanta 2008/944/YUTP on oikeudellisesti sitova asiakirja, jossa vahvistetaan kahdeksan perustetta; katsoo, että jos nämä perusteet eivät täyty, vientilupa olisi evättävä (perusteet 1–4) tai epäämistä olisi ainakin harkittava (perusteet 5–8); ottaa huomioon, että yhteisen kannan 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätös sotilasteknologian tai puolustustarvikkeiden siirrosta tai siirron epäämisestä on edelleen kunkin jäsenvaltion omassa harkinnassa;

D.

toteaa uusimpien lukujen (18) osoittavan, että aseiden vienti 28 jäsenvaltion EU:sta oli yli 27 prosenttia maailmanlaajuisesta kokonaisviennistä vuosina 2013–2017, mikä tekee unionista maailman toiseksi suurimman aseiden toimittajan Yhdysvaltain (34 prosenttia) jälkeen ja ennen Venäjää (22 prosenttia); ottaa huomioon, että vuosina 2015 ja 2016 myönnettyjen asevientilupien arvo oli suurimmillaan unionin tietojen keräämisen käynnistymisen jälkeen ja niiden kokonaisarvo oli 195,95 miljardia euroa vuonna 2015 ja tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevän työryhmän (COARM) tuoreimman kertomuksen mukaan 191,45 miljardia euroa vuonna 2016 (19); toteaa, että vuosien 2015 ja 2016 luvut ovat valitettavasti harhaanjohtavia ja epätarkkoja, koska lupien määrä ei ole lähitulevaisuudessa odotettavissa olevaa todellista vientiä kuvaava tarkka luku vaan kuvastaa osittain pikemminkin aikomusta;

E.

ottaa huomioon, että COARM-työryhmän vuosikertomukset ovat toistaiseksi ainoa väline, jonka tarkoituksena on kattaa yhteisen kannan täytäntöönpano; katsoo, että nämä kertomukset ovat lisänneet jäsenvaltioiden aseviennin avoimuutta ja että käyttäjän oppaan ohjeiden ja selitysten määrä on lisääntynyt huomattavasti; ottaa huomioon, että yhteinen kanta on lisännyt tietoja asevientilupien myöntämisestä;

F.

huomauttaa, että sekä maailmanlaajuinen että alueellinen turvallisuusympäristö on muuttunut suuresti, erityisesti unionin eteläisellä ja itäisellä naapurialueella, mikä korostaa sitä, että on kiireellisesti parannettava menetelmiä, joiden avulla vientilupiin liittyviin riskinarviointeihin tuotetaan tietoa, ja tehtävä niistä turvallisempia;

G.

toteaa, että yhteisen kannan 3 artiklan mukaan kahdeksalla perusteella määritellään vain vähimmäistaso, eivätkä ne estä jäsenvaltioita toteuttamasta tiukempia aseviennin valvontaa koskevia toimenpiteitä; toteaa, että aseiden vientiluvan myöntämistä tai epäämistä koskeva päätöksentekoprosessi kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan;

H.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät toimita COARM-työryhmälle täydellisiä tietoja; ottaa huomioon, että koska tietojen keruujärjestelyt ja esittämismenettelyt vaihtelevat jäsenvaltioittain ja ne tulkitsevat kahdeksaa perustetta eri tavoin, tietokokonaisuudet ovat epätäydellisiä ja erilaisia ja aseiden vientikäytännöt vaihtelevat laajasti; muistuttaa, että tietojenvaihdon on oltava kunkin maan kansallisen lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyjen mukaista;

I.

ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole olemassa standardoitua, riippumatonta varmennus- ja raportointijärjestelmää, joka antaisi tietoa yhteisen kannan kahdeksan perusteen noudattamisesta;

J.

ottaa huomioon, että viime vuosina on hyväksytty pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevia toimenpiteitä ja Wassenaarin järjestelyyn sisältyvää kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian luetteloa on päivitetty; ottaa huomioon, että vaikka aseiden välityksen valvonnan, unionin ulkopuolella tapahtuvan lisensoidun valmistuksen ja loppukäyttäjien valvonnan kaltaisia kysymyksiä on otettu käsiteltäväksi ja jossain määrin sisällytetty itse yhteiseen kantaan, monet erityisesti kaksikäyttötuotteiden, kyberteknologian ja valvonnan alan tuotteet eivät vielä kuulu valvontajärjestelmän piiriin;

K.

ottaa huomioon, että 19. vuosikertomus paljastaa, että 40,5 prosenttia aseiden vientiluvista myönnettiin MENA-alueen maihin ja niiden arvo oli 77,5 miljardia euroa ja että Saudi-Arabian, Egyptin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien osuus tästä viennistä oli suurin ja arvoltaan 57,9 miljardia euroa;

L.

ottaa huomioon, että joissakin tapauksissa tiettyihin maihin, esimerkiksi Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Saudi-Arabian johtaman liittouman jäsenmaihin, vietyjä aseita on käytetty Jemenin kaltaisissa konflikteissa; katsoo, että tällainen vienti on selvästi yhteisen kannan vastaista;

M.

huomauttaa, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa Jemenin humanitaarisesta tilanteesta parlamentti kehotti komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään aloitteen EU:n asevientikiellon määräämiseksi Saudi-Arabialle;

N.

ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden luvallisesti siirtämillä ja sittemmin Jemenin nykyisessä konfliktissa käytetyillä aseilla on ollut katastrofaalinen vaikutus Jemenin kestävään kehitykseen;

O.

ottaa huomioon, että puolustusalasta on tullut EU:n toimintapolitiikan keskeinen osa-alue, koska EU:n globaalistrategiassa todetaan, että kestävä, innovatiivinen ja kilpailukykyinen eurooppalainen puolustusteollisuus on olennainen Euroopan strategisen riippumattomuuden ja uskottavan YTPP:n kannalta (20); ottaa huomioon, että asevienti on keskeinen tekijä Euroopan puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan tehostamisessa ja että puolustusteollisuuden ensisijaisena tavoitteena on taata EU:n jäsenvaltioiden turvallisuus ja puolustus ja edistää osaltaan YUTP:n täytäntöönpanoa; ottaa huomioon, että Euroopan puolustusrahaston ja sen äskettäin käynnistetyn edeltäjän Euroopan puolustusteollisen kehittämisohjelman päätehtävänä on tukea Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukykyä (21);

P.

ottaa huomioon, että avoimuustoimenpiteet, kuten aseviennin valvonta, auttavat edistämään luottamusta jäsenvaltioiden välillä;

Q.

ottaa huomioon, että yhteisen kannan 10 artiklassa todetaan yksiselitteisesti, että kahdeksan perusteen noudattaminen on etusijalla jäsenvaltioiden mahdollisiin taloudellisiin, sosiaalisiin, kaupallisiin tai teollisiin etuihin nähden;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (1),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen eli Euroopan ihmisoikeussopimuksen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja raportit,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon Nro 1/2018 17. heinäkuuta 2018, joka koskee 2 päivänä toukokuuta 2018 esitettyä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) laatiman perusoikeusraportin 2018,

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 annetun komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158),

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2018 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta, jolla neuvostoa pyydetään toteamaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla, onko olemassa selvä vaara, että Unkari loukkaa vakavasti unionin perustana olevia arvoja (2),

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman komission päätöksestä käynnistää SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukainen menettely Puolan tilanteen johdosta (3),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta Maltalla (4),

—

ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2018 antamansa päätöslauselman tutkivien journalistien suojelusta Euroopassa: slovakialaisen journalistin Ján Kuciakin ja Martina Kušnírován tapaus (5),

—

ottaa huomioon 3. lokakuuta 2018 käymänsä täysistuntokeskustelun oikeusvaltioperiaatteesta Romaniassa,

—

ottaa huomioon 1. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n perusoikeustilanteesta vuonna 2016 (6),

—

ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen neuvoston asetukseksi vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (COM(2018)0322),

—

ottaa huomioon vuoden 2018 EU:n oikeusalan tulostaulun,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, demokratia, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, ja että nämä arvot ovat jäsenvaltioille yhteisiä;

B.

ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaate, demokratia ja perusoikeudet ovat kolmenvälisessä suhteessa, jossa ne vahvistavat toisiaan ja turvaavat yhdessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden perustuslaillisen ytimen;

C.

ottaa huomioon, että komissio vahvisti oikeusvaltioperiaatetta koskevan toimintakehyksen vuonna 2014; ottaa huomioon, että tätä kehystä on käytetty vain kerran ja että tämä väline on osoittautunut riittämättömäksi ehkäisemään tai korjaamaan oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvia uhkia;

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ei ole objektiivista ja pysyvää mekanismia demokratian, perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen valvomiseksi kaikissa jäsenvaltioissa;

E.

ottaa huomioon, että vuoden 2018 EU:n oikeusalan tulostaulusta käy ilmi, että edelleen on haasteita siinä, miten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät toimivat ja mitä vaikutuksia tietyillä jäsenvaltioissa toteutetuilla uudistuksilla on;

F.

ottaa huomioon, että oikeuden, perusoikeuksien ja kansalaisuuden alalla on vireillä lukuisia rikkomusmenettelyjä (7);

G.

toteaa, että perusoikeusvirasto on julkaissut useita raportteja, joissa tuodaan esiin eri jäsenvaltioissa ilmenneitä demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevia haasteita, kuten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toimintamahdollisuuksien kutistuminen Euroopassa (8);

H.

toteaa, että demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskeviin uhkiin on nähty puututtavan tilannekohtaisesti, mikä on johtanut hyvin erilaisiin lähestymistapoihin eri jäsenvaltioissa;

I.

ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn Puolan tilanteen johdosta ja että Euroopan parlamentti on käynnistänyt saman menettelyn Unkarin tilanteen vuoksi;

J.

ottaa huomioon, että parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta on perustanut oikeusvaltioperiaatetta käsittelevän seurantaryhmän, joka on aloittanut työnsä käsittelemällä tutkivien journalistien murhia ja oikeusvaltioperiaatetta;

K.

katsoo, että nämä EU:n toimet ovat enemmän reaktiivisia kuin ennaltaehkäiseviä ja että epätasainen ja politisoitunut huomio demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskeviin haasteisiin haittaa niitä monissa jäsenvaltioissa;

L.

ottaa huomioon 2. toukokuuta 2018 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin talousarvion suojaamisesta tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita (COM(2018)0324);

M.

ottaa huomioon, että asetusehdotuksesta annetussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa Nro 1/2018 korostetaan tarvetta selventää edelleen ohjeistolähteitä ja menettelyjä, joilla voidaan todentaa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuvia yleisiä puutteita;

N.

ottaa huomioon, että EU:n aiemmat korruptiontorjuntakertomukset ja vuoden 2018 EU-ohjausjakson maaraportit osoittavat, että korruptio on vakava huolenaihe monissa jäsenvaltioissa ja se rapauttaa kansalaisten luottamusta instituutioihin ja oikeusvaltioon;

O.

ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan jäsenvaltioissa kohdistuvat haasteet vaarantavat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, joka perustuu keskinäisen luottamuksen kumottavissa olevaan olettamaan (praesumptio iuris tantum);

P.

ottaa huomioon, että oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan jäsenvaltioissa kohdistuvat haasteet vaarantavat unionin ulkoisen toiminnan oikeutuksen, erityisesti liittymis- ja naapuruuspolitiikan suhteen;

Q.

ottaa huomioon, että kaikilla unionin toimielimillä, elimillä, laitoksilla ja virastoilla on velvollisuus kunnioittaa, suojella ja edistää demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia;

R.

ottaa huomioon, että unioni ei ole vieläkään liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen huolimatta SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesta velvoitteesta;

S.

ottaa huomioon, että komissio ja neuvosto eivät ole reagoineet parlamentin päätöslauselmaan demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevasta EU:n mekanismista ja että ne ovat toistaiseksi kieltäytyneet hyväksymästä toimielinten välistä sopimusta demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia koskevasta EU:n sopimuksesta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 8 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21, 22, 36 ja 37 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) viidennen osan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2016,

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman, joka sisälsi luonnoksen neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (1), 21. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista/pitkälle menevistä vapaakauppa-alueista (2), 15. marraskuuta 2017 antamansa suosituksen itäisestä kumppanuudesta (3), 14. maaliskuuta 2018 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi makrotaloudellisen lisärahoitusavun myöntämisestä Georgialle (4) ja 14. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman Georgian miehitetyistä alueista kymmenen vuotta Venäjän hyökkäyksen jälkeen (5),

—

ottaa huomioon vuosittaiset kansalliset toimintasuunnitelmat, jotka koskevat Euroopan unionin ja Georgian assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa,

—

ottaa huomioon 9. marraskuuta 2017 julkaistun komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen valmisteluasiakirjan Georgian assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanoa koskevasta selvityksestä (SWD(2017)0371),

—

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden huippukokousten yhteiset julkilausumat, joista viimeisin oli Brysselissä 24. marraskuuta 2017 annettu yhteinen julkilausuma,

—

ottaa huomioon Riian huippukokouksessa vuonna 2015 perustetun yhteistyökehyksen ”20 tavoitetta vuodeksi 2020”, jossa edistetään vahvempaa taloutta, vahvempaa hallintoa, vahvempia yhteyksiä ja vahvempaa yhteiskuntaa,

—

ottaa huomioon EU:n yhdistetyn Georgian tukikehyksen vuosiksi 2017–2020,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2018 pidetyn Euroopan unionin ja Georgian assosiaationeuvoston neljännen kokouksen tulokset,

—

ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen istuntojen, viimeksi 25.–27. kesäkuuta 2018 pidetyn istunnon, tulokset, jotka johtivat seitsemään päätöslauselmaan, ja kehottaa EU:ta lisäämään välitystyötään jäätyneissä konflikteissa,

—

ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2018 pidetyn EU:n ja Georgian parlamentaarisen assosiaatiovaliokunnan kuudennen kokouksen loppulausuman ja suositukset,

—

ottaa huomioon 22. maaliskuuta 2018 pidetyn EU:n ja Georgian kansalaisyhteiskuntafoorumin kolmannen kokouksen yhteisen julistuksen,

—

ottaa huomioon viisumivapauden keskeyttämistä koskevan mekanismin mukaisen komission 20. joulukuuta 2017 julkaiseman ensimmäisen kertomuksen (COM(2017)0815),

—

ottaa huomioon Venetsian komission 19. maaliskuuta 2018 antaman lopullisen lausunnon Georgian perustuslakiuudistuksesta (CDL-AD(2018)005),

—

ottaa huomioon 21. syyskuuta 2015 laaditun sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä käsittelevän yhteisen valmisteluasiakirjan ”Gender equality and women's empowerment: transforming the lives of girls and women through EU external relations 2016-2020” (SWD(2015)0182),

—

ottaa huomioon Transparency Intenational -järjestön 2. heinäkuuta 2015 antaman raportin ”The State of Corruption: Armenia, Azerbaijan, Georgia, Moldova and Ukraine”,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnalle laaditut asiantuntijalausunnot, mukaan lukien 26. lokakuuta 2017 julkaistu tutkimus ”The electoral reforms in three association countries of the Eastern Neighbourhood – Ukraine, Georgia and Moldova and their impact on political developments in these countries” (6), 28. kesäkuuta 2018 julkaistu tutkimus ”Association agreements between the EU and Moldova, Georgia and Ukraine” (7), sekä syyskuussa 2018 julkaistu vertaileva tutkimus, jonka otsikkona on ”The development of an institutional framework for the implementation of the Association Agreements in Georgia, Moldova and Ukraine: a comparative perspective” published in September 2018” (8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0320/2018),

A.

toteaa, että EU:n ja Georgian suhteet ovat jatkuvasti syventyneet uusien merkittävien saavutusten myötä, jotka ovat EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen, pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen (DCFTA) ja assosiaatio-ohjelman mukaisia ja joita ovat muun muassa viisumivapaan järjestelyn voimaantulo sekä Georgian liittyminen energiayhteisöön;

B.

toteaa, että keskeisten arvojen täysimääräinen kunnioittaminen, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallinto sekä ihmisoikeudet ja perusvapaudet, myös vähemmistöjen oikeudet, on jatkossakin EU:n yhdentymisen kulmakivi;

C.

toteaa, että miehitettyjen Etelä-Ossetian ja Abhasian alueiden humanitaarinen tilanne ja eristyneisyys muodostavat edelleen yhden Georgian suurimmista haasteista;

D.

ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön vuoden 2017 korruptioindeksi osoittaa, että korruption torjunnassa on edelleen saavutettu hyviä tuloksia;

E.

toteaa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa vuosina 2017–2020 koskeva kansallinen strategia ja sen vuonna 2017 hyväksytty toimintasuunnitelma keskittyvät ”laillisten varkaiden”, huumausaineiden kauttakulun ja kyberrikollisuuden torjuntaan ja analyysiin perustuvan poliisityön ja lähipoliisitoiminnan käyttöön ottamiseen;

F.

toteaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva Istanbulin sopimus tuli voimaan 1. syyskuuta 2017, ja Georgiassa on perustettu sukupuolten tasa-arvoa, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa käsittelevä viranomaisten välinen komitea;

G.

toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2018 lehdistönvapausindeksissä Georgian sijoitus on hieman parantunut, vuoden 2017 sijalta 64 sijalle 61;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 8 artiklan ja V osaston, erityisesti sen 21, 22, 36 ja 37 artiklan, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) viidennen osan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. heinäkuuta 2016,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa, erityisesti 5. heinäkuuta 2018 poliittisesta kriisistä Moldovassa Chișinăun kaupunginjohtajan vaalin mitätöinnin jälkeen (1), 15. marraskuuta 2017 itäisestä kumppanuudesta ennen marraskuussa 2017 pidettävää huippukokousta (2), 4. heinäkuuta 2017 makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisestä Moldovan tasavallalle (3) ja 21. tammikuuta 2016 Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehdyistä assosiaatiosopimuksista / pitkälle menevistä ja laaja-alaisista vapaakauppa-alueista (4) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon yhteisymmärryspöytäkirjan, lainajärjestelysopimuksen ja makrotaloudellista rahoitusapua kaudella 2017–2018 koskevan 100 miljoonan euron arvoisen avustussopimuksen allekirjoittamisen marraskuussa 2017,

—

ottaa huomioon Moldovan kansallisen toimintasuunnitelman, joka koskee Moldovan ja Euroopan unionin assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa vuosina 2017–2019,

—

ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2018 julkaistun komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteisen valmisteluasiakirjan Moldovan tasavallan assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevasta selvityksestä (SWD(2018)0094),

—

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden huippukokousten yhteiset julkilausumat, joista viimeisin annettiin Brysselissä 24. marraskuuta 2017,

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2018 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Moldovan tasavallasta,

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2015 julkaistun Transparency Intenationalin raportin ”The State of Corruption: Armenia, Azerbaijan, Georgia, Moldova and Ukraine”,

—

ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (Etyj/ODIHR) ja Euroopan neuvoston Venetsian komission lausunnot ja suositukset, erityisesti Moldovan vaaliuudistuksesta 15. maaliskuuta 2018 annetun lausunnon,

—

ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen, itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin ja Moldovan muiden kansalaisyhteiskunnan edustajien suositukset ja toimet,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan valtuuskunnan Moldovaan 3. ja 4. huhtikuuta 2018 tekemän matkan tulokset,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnalle laaditut asiantuntijalausunnot, mukaan lukien 26. lokakuuta 2017 julkaistu tutkimus ”The electoral reforms in three association countries of the Eastern Neighbourhood – Ukraine, Georgia and Moldova and their impact on political developments in these countries” (5), 28. kesäkuuta 2018 julkaistu tutkimus ”Association agreements between the EU and Moldova, Georgia and Ukraine” (6) ja heinäkuussa 2018 julkaistu vertaileva tutkimus ”The Development of a Institutes Framework for the Implementation of the Association Agreements in Georgia, Moldova and Ukraine” (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0322/2018),

A.

toteaa, että Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan poliittiset ja taloudelliset suhteet ovat syventyneet itäisen kumppanuuden myötä ja erityisesti sen jälkeen, kun 27. kesäkuuta 2014 allekirjoitettiin 1. heinäkuuta 2016 voimaan tullut EU:n ja Moldovan välinen assosiaatiosopimus, johon kuuluu pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue (DCFTA);

B.

toteaa, että assosiaatiosopimus perustuu yhteisiin arvoihin, joita ovat demokraattisten periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne esitetään ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, vuonna 1975 järjestetyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen Helsingin päätösasiakirjassa ja vuonna 1990 tehdyssä Uutta Eurooppaa koskevassa Pariisin peruskirjassa;

C.

toteaa, että Moldova sitoutui tällä sopimuksella EU:n lainsäädännön ja käytännön perusteella useilla osa-alueilla suuriin kansallisiin uudistuksiin, jotka edistävät hyvää hallintoa, taloudellista kehitystä ja vahvempaa yhteistyötä EU:n kanssa; toteaa, että näiden toimien tueksi EU sitoutui antamaan Moldovalle huomattavaa rahoitus- ja budjettitukea yhteensä 1,14 miljardia euroa vuodesta 2007 lähtien kohdennetuista varoista ja lisäksi alueellista ohjelmarahoitusta;

D.

toteaa, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue mahdollistaa tavaroiden ja palvelujen etuoikeutetun pääsyn Moldovasta EU:n markkinoille; toteaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen seurauksena EU:n ja Moldovan välinen kauppa kasvoi 20 prosentilla vuonna 2017 neljään miljardiin euroon; toteaa, että EU on tällä hetkellä Moldovan suurin kauppakumppani, jonka osuus kaikesta kaupasta on 55 prosenttia; toteaa, että EU on myös suurin investoija Moldovassa; toteaa, että vuoden 2018 alustavat tiedot vahvistavat myönteisen kehityksen; toteaa, että Moldovan etuusjärjestelyjen 90 prosentin käyttöaste osoittaa, miten pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue on ollut hyödyllinen Moldovan yrityksille, työntekijöille ja kansalaisille; toteaa, että edistystä on tapahtunut sellaisilla tärkeillä aloilla kuin terveys- ja kasvinsuojelutoimet, kaupan tekniset esteet, tullit ja julkiset hankinnat; toteaa, että sisäiset neuvoa-antavat ryhmät on perustettu kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun määräysten mukaisesti ja että ne ovat kokoontuneet tähän mennessä kolme kertaa;

E.

toteaa, että vastineena Moldovan uudistuksille oikeuden ja turvallisuuden sekä korruption torjunnan alalla EU myös suostui vuonna 2014 antamaan Moldovan kansalaisille oikeuden matkustaa Schengen-alueelle ilman viisumia, kunhan heillä on biometrinen passi; toteaa, että yli 1,5 miljoonaa Moldovan kansalaista on hyötynyt tästä viisumivapausjärjestelmästä sen käyttöönoton jälkeisten neljän ensimmäisen vuoden aikana;

F.

toteaa, että EU on toistuvasti ilmaissut huolensa demokraattisten normien heikentymisestä, mikä johtuu Moldovan viranomaisten viimeaikaisista päätöksistä, kuten kesäkuussa 2018 Chișinăussa järjestettyjen paikallisvaalien mitätöinnistä kyseenalaisin perustein ja läpinäkymättömällä tavalla, heinäkuussa 2017 ODIHR:n ja Venetsian komission kielteisistä suosituksista huolimatta hyväksytystä vaaliuudistuksesta, vuonna 2014 paljastuneesta miljardin dollarin pankkipetoksesta vastaavien syytteeseen asettamisen riittämättömästä edistymisestä ja erityisesti riippumattomiin tuomareihin, toimittajiin ja poliittisiin vastustajiin kohdistuvien ihmisoikeusrikkomusten lisääntymisestä;

G.

toteaa, että näiden kehityssuuntausten seurauksena EU ei vuonna 2017 suorittanut oikeusalan uudistuksiin tarkoitettuja budjettitukiohjelman kahta viimeistä maksuerää, koska Moldovan viranomaiset eivät osoittaneet riittävää sitoutumista tämän alan uudistamiseen, ja vuonna 2018 EU keskeytti makrotaloudellisen rahoitusavun ensimmäisen maksuerän suorittamisen, koska Moldova ei täyttänyt 4. heinäkuuta 2017 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen liitteenä olevia poliittisia ehtoja, joissa määritellään, että ”makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen ennakkoedellytyksenä on se, että avunsaajamaa noudattaa tehokkaita demokratian mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää ja oikeusvaltioperiaatetta ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen”;

H.

ottaa huomioon, että näiden päätösten jälkeen uudemmat kehityssuuntaukset ovat aiheuttaneet lisää huolta erityisesti siksi, että heinäkuussa 2018 hyväksyttiin ”verouudistuspaketti”, jonka veroarmahdusjärjestelmä lisää rahanpesun riskiä, ja siksi, että oppositioon ja sen rauhanomaisiin mielenosoituksiin sekä pieniin riippumattomiin tiedotusvälineisiin, jotka taistelevat toimintansa säilymisen puolesta heinäkuussa 2018 hyväksytystä uudesta audiovisuaalialan mediapalveluja koskevasta laista huolimatta, kohdistuu edelleen painostusta;

I.

ottaa huomioon, että Moldova on Transparency Internationalin vuoden 2017 korruptioindeksissä 180 maan joukossa 122. sijalla yhdessä Azerbaidžanin ja Malin kanssa; ottaa huomioon, että Moldova on Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä 180 maan joukossa 81. sijalla, kun se vuonna 2014 oli 56. sijalla;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.