Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2020/C 359/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 348, 19.10.2020

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 339, 12.10.2020

EUVL C 329, 5.10.2020

EUVL C 320, 28.9.2020

EUVL C 313, 21.9.2020

EUVL C 304, 14.9.2020

EUVL C 297, 7.9.2020

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Valitus, jonka Gamma-A SIA on tehnyt 11.5.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-352/19, Gamma-A v. EUIPO – Zivju pārstrādes uzņēmumu serviss, 12.3.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-199/20 P)

(2020/C 359/02)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Gamma-A SIA (edustaja: M. Liguts, advokāts)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Zivju pārstrādes uzņēmumu serviss SIA

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 3.9.2020 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan myöntämättä, ja määrännyt Gamma-A SIA:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Gamma-A SIA on tehnyt 11.5.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-353/19, Gamma-A v. EUIPO – Zivju pārstrādes uzņēmumu serviss, 12.3.2020 antamasta tuomiosta

(Asia C-200/20 P)

(2020/C 359/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Gamma-A SIA (edustaja: M. Liguts, advokāts)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (valituslupajaosto) on 3.9.2020 antamallaan määräyksellä jättänyt valitusluvan hyväksymättä ja määrännyt Gamma-A SIA:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 15.7.2020 – Facebook Ireland Limited v. Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e.V.

(Asia C-319/20)

(2020/C 359/04)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: Facebook Ireland Limited

Revision-menettelyn vastapuoli: Bundesverband der Verbraucherzentralen und Verbraucherverbände – Verbraucherzentrale Bundesverband e.V.

Ennakkoratkaisukysymys

Ovatko asetuksen (EU) 2016/679 (1) VIII luvun ja erityisesti sen 80 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 84 artiklan 1 kohdan säännökset esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan – kyseisen asetuksen valvonnasta ja täytäntöönpanosta vastaavien valvontaviranomaisten toimintavallan ja rekisteröityjen käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen ohella – yhtäältä kilpailijoilla ja toisaalta kansallisen lainsäädännön nojalla oikeutetuilla järjestöillä, yhdistyksillä, yksiköillä ja elimillä on asetuksen (EU) 2016/679 rikkomisen perusteella oikeus nostaa loukkaajaa vastaan siviilituomioistuimessa kanne riippumatta siitä, onko yksittäisten rekisteröityjen tosiasiallisia oikeuksia loukattu ja ilman rekisteröidyltä saatua valtuutusta, kun kyseessä on sopimattomien kaupallisten menettelyjen kielto, kuluttajansuojalainsäädännön rikkominen tai pätemättömien yleisten sopimusehtojen käytön kielto?

---

(1)  Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1.).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Audiencia Provincial de Barcelona (Espanja) on esittänyt 20.7.2020 – CDT SA v. MIMR ja HRMM

(Asia C-321/20)

(2020/C 359/05)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Audiencia Provincial de Barcelona

Pääasian asianosaiset

Valittaja: CDT SA

Vastapuolet: MIMR ja HRMM

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Jättääkö unionin tuomioistuimen tuomio, jossa tulkitaan ja sovelletaan unionin direktiiviä ja jossa kansallinen laki todetaan kyseisen direktiivin vastaiseksi, kansallisen lain välittömästi vaikutuksettomaksi vai onko yksityisten välisissä oikeussuhteissa edelleen sovellettava kyseistä lakia, kunnes kansallinen lainsäätäjä muuttaa sitä? Kysymykseen pyydetään vastaamaan joko yleisesti tai tuomion (1) kannalta ja sen kannalta, miten kyseinen tuomio vaikuttaa [kuluttajien ja käyttäjien suojasta annetun yleisen lain uudelleen laaditun tekstin 83 §:ään, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä sanamuodossaan].

2)

Onko unionin oikeusjärjestykseen kuuluva oikeusvarmuuden periaate esteenä sille, että sopimusehdon sisältö poistetaan kokonaisuudessaan sillä perusteella, että kyseistä ehtoa pidetään kohtuuttomana, jos sopimuksen tekemisen ja ehdon laatimisen ajankohtana ei ollut olemassa mitään perustetta sen määrittämiseksi, mikä osa sopimusehdon sisällöstä oli kohtuuton, koska tästä ei ollut annettu minkäänlaista lainsäädäntöä eikä oikeuskäytäntöä? Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, onko seurauksena oltava se, että kyseisestä sopimusehdosta poistetaan ainoastaan sen kohtuuttomana pidetty osa?

3)

Onko oikeusvarmuuden periaate esteenä sille, että oikeuskäytännössä vahvistettua kansallisen oikeussäännön tulkintaperustetta sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty ennen kyseisen perusteen määrittämistä eli ajankohtana, jona tuomioistuinten yleisesti soveltama peruste oli uuden oikeuskäytännössä vahvistetun perusteen vastainen?

---

(1)  Tuomio 14.6.2012, Banco Español de Crédito (C-618/10, EU:C:2012:349).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Cataluña (Espanja) on esittänyt 23.7.2020 – IP v. Tribunal Económico-Administrativo Regional de Catalunya (TEAR de Catalunya)

(Asia C-330/20)

(2020/C 359/06)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña

Pääasian asianosaiset

Kantaja: IP

Vastaaja: Tribunal Económico-Administrativo Regional de Catalunya (TEAR de Catalunya)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön oikeus – erityisesti SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja vapaan liikkuvuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon perusperiaatteet – esteenä luonnollisten henkilöiden tuloverosta 28.11.2006 annetun lain 35/2006 (Ley del Impuesto sobre la Renta de las Personas Físicas 35/2006) 39 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, sellaisena kuin se on 29.10.2012 annetun lain 7/2012 3 §:n 2 kohdassa, jossa luonnehditaan ”perusteettomaksi pääomatuloksi”, ”joka tapauksessa”, vanhentumattomista kausista vanhimman tulona verotettavaksi, kun laiminlyödään muodollisesti ulkomailla sijaitsevasta omaisuudesta tai sinne talletetuista oikeuksista ja varoista Modelo 720 -lomakkeella tapahtuva tiedonantovelvollisuus tai se toteutetaan määräajan jälkeen, ilman että sovelletaan yleisessä verolaissa 58/2003 (Ley General Tributaria 58/2003) säädettyjä vanhentumissääntöjä, paitsi jos on kyse ”ilmoitetuista tuloista” tai tuloista, jotka ovat peräisin kausilta, jolloin henkilö ei ollut Espanjassa asuva verovelvollinen?

2)

Onko siinä tapauksessa, että edeltävään kysymykseen vastataan kieltävästi, koska kansallista säännöstä pidetään oikeasuhteisena, yhteisön oikeus – erityisesti SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja vapaan liikkuvuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet sekä suhteellisuusperiaate – esteenä luonnollisten henkilöiden tuloverosta 28.11.2006 annetun lain 35/2006 (Ley del Impuesto sobre la Renta de las Personas Físicas 35/2006) 39 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, josta johtuvat edellä mainitut seuraukset sille, että kyseiset tulot on ilmoitettu määräajan jälkeen mutta ennen minkäänlaisen tarkastusmenettelyn aloittamista tai tiedoksiantoa ja ennen kuin on esitetty pyyntöä verotietojen vaihdosta, kun tätä varten on olemassa mekanismi kolmannen valtion kanssa,?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 24.7.2020 – VD

(Asia C-339/20)

(2020/C 359/07)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: VD

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Eikö sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (1) 12 artiklan 2 kohdan a ja d alakohdassa sekä markkinoiden väärinkäytöstä 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014, (2) joka on korvannut ensin mainitun direktiivin 3.7.2016 alkaen, 23 artiklan 2 kohdan g ja h alakohdassa, kun nämä luetaan kyseisen asetuksen johdanto-osan 65 perustelukappaleen valossa, anneta lainsäätäjälle, kun huomioon otetaan vaihdettujen tietojen salassa pitäminen ja se, että asia voi koskea yleisesti suurta yleisöä, mahdollisuutta edellyttää televiestintäoperaattoreilta, että nämä säilyttävät tilapäisesti mutta yleisesti käyttäjätiedot, jotta direktiivin 11 artiklassa ja asetuksen 22 artiklassa mainittu hallintoviranomainen voi, silloin kun tiettyjä henkilöitä on syytä epäillä osallisuudesta sisäpiirikauppaan tai markkinoiden manipulointiin, vaatia operaattorilta sen tallentamia tietoliikennetietoja, jos on syytä olettaa, että nämä tutkinnan kohteeseen liittyvät tallennetut tiedot voivat osoittautua merkityksellisiksi todistettaessa väärinkäytön tosiasiallinen tapahtuminen erityisesti siten, että niiden avulla voidaan jäljittää epäilysten heräämistä edeltänyt asianomaisten henkilöiden yhteydenpito?

2)

Siltä varalta, että Cour de cassation joutuisi toteamaan unionin tuomioistuimen vastauksen perusteella, ettei käyttäjätietojen säilyttämistä koskeva Ranskan lainsäädäntö ole unionin oikeuden mukainen, voidaanko kyseisen lainsäädännön vaikutukset pysyttää tilapäisesti voimassa, jotta vältetään oikeudellinen epävarmuus ja jotta aiemmin kerättyjä ja säilytettyjä tietoja voidaan käyttää kyseisen lainsäädännön mukaisessa tarkoituksessa?

3)

Voiko kansallinen tuomioistuin pysyttää tilapäisesti voimassa sellaisen lainsäädännön vaikutukset, jonka mukaan markkinoiden väärinkäyttöä koskevista tutkimuksista vastaavan riippumattoman hallintoviranomaisen virkamiehet voivat saada käyttäjätietoja nähtäväkseen ilman tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisen harjoittamaa ennakkovalvontaa?

---

(1)  EYVL 2003, L 96, s. 16.

(2)  Markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014 (EUVL 2014, L 173, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Wien (Itävalta) on esittänyt 31.7.2020 – IE v. Magistrat der Stadt Wien

(Asia C-357/20)

(2020/C 359/08)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Wien

Pääasian asianosaiset

Valittaja: IE

Vastapuoli: Magistrat der Stadt Wien

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Miten luontodirektiivin (1) 12 artiklan [1] kohdan [d] alakohdassa tarkoitettua lisääntymispaikan käsitettä on tulkittava ja kuinka lisääntymispaikka on erotettava alueellisesti muista paikoista?

2)	Mitkä ovat ratkaisevat tekijät, joiden perusteella on määritettävä, onko lisääntymispaikka ajallisesti rajattu, ja jos on, millä ajanjaksolla?

3)	Minkä kriteerien mukaan on määritettävä, heikennetäänkö lisääntymispaikkaa tietyllä teolla tai laiminlyönnillä tai hävitetäänkö se tietyllä teolla tai laiminlyönnillä?

4)	Minkä kriteerien mukaan on määritettävä, onko luontodirektiivin 12 artiklan [1] kohdan [d] alakohdassa tarkoitettua levähdyspaikkaa heikennetty tai onko se hävitetty?

---

(1)  Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna tiettyjen ympäristöalan direktiivien mukauttamisesta Kroatian tasavallan liittymisen johdosta 13.5.2013 annetulla neuvoston direktiivillä 2013/17/EU (EUVL 2013, L 158, s. 193).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Cataluña (Espanja) on esittänyt 5.8.2020 – CZ v. Tribunal Económico-Administrativo Regional de Catalunya (TEAR de Catalunya)

(Asia C-366/20)

(2020/C 359/09)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Superior de Justicia de Cataluña

Pääasian asianosaiset

Kantaja: CZ

Vastaaja: Tribunal Económico-Administrativo Regional de Catalunya (TEAR de Catalunya)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yhteisön oikeus – erityisesti SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja vapaan liikkuvuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon perusperiaatteet – esteenä luonnollisten henkilöiden tuloverosta 28.11.2006 annetun lain 35/2006 (Ley del Impuesto sobre la Renta de las Personas Físicas 35/2006) 39 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, sellaisena kuin se on 29.10.2012 annetun lain 7/2012 3 §:n 2 kohdassa, jossa luonnehditaan ”perusteettomaksi pääomatuloksi”, ”joka tapauksessa”, vanhentumattomista kausista vanhimman tulona verotettavaksi, kun laiminlyödään muodollisesti ulkomailla sijaitsevasta omaisuudesta tai sinne talletetuista oikeuksista ja varoista Modelo 720 -lomakkeella tapahtuva tiedonantovelvollisuus tai se toteutetaan määräajan jälkeen, ilman että sovelletaan yleisessä verolaissa 58/2003 (Ley General Tributaria 58/2003) säädettyjä vanhentumissääntöjä, paitsi jos on kyse ”ilmoitetuista tuloista” tai tuloista, jotka ovat peräisin kausilta, jolloin henkilö ei ollut Espanjassa asuva verovelvollinen?

2)

Onko siinä tapauksessa, että edeltävään kysymykseen vastataan kieltävästi, koska kansallista säännöstä pidetään oikeasuhteisena, yhteisön oikeus – erityisesti SEUT 63 ja SEUT 65 artikla ja vapaan liikkuvuuden, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteet sekä suhteellisuusperiaate – esteenä luonnollisten henkilöiden tuloverosta 28.11.2006 annetun lain 35/2006 (Ley del Impuesto sobre la Renta de las Personas Físicas 35/2006) 39 §:n 2 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, josta johtuvat edellä mainitut seuraukset sille, että kyseiset tulot on ilmoitettu määräajan jälkeen mutta ennen minkäänlaisen tarkastusmenettelyn aloittamista tai tiedoksiantoa ja ennen kuin on esitetty pyyntöä verotietojen vaihdosta, kun tätä varten on olemassa mekanismi kolmannen valtion kanssa,?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Satversmes tiesa (Latvia) on esittänyt 29.7.2020 – Boriss Cilevičs ym. v. Saeima (Latvian parlamentti)

(Asia C-391/20)

(2020/C 359/10)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Satversmes tiesa

Pääasian asianosaiset

Kantajat: Boriss Cilevičs, Valērijs Agešins, Vjačeslavs Dombrovskis, Vladimirs Nikonovs, Artūrs Rubiks, Ivans Ribakovs, Nikolajs Kabanovs, Igors Pimenovs, Vitālijs Orlovs, Edgars Kucins, Ivans Klementjevs, Inga Goldberga, Evija Papule, Jānis Krišāns, Jānis Urbanovičs, Ļubova Švecova, Sergejs Dolgopolovs, Andrejs Klementjevs, Regīna Ločmele-Luņova ja Ivars Zariņš

Riidanalaisen säädöksen hyväksynyt toimielin: Saeima (Latvian parlamentti)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko pääasiassa riitautetun kaltaisen lainsäädännön katsottava rajoittavan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 artiklassa vahvistettua sijoittautumisvapautta tai toissijaisesti sen 56 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistettua elinkeinovapautta?

2)	Mitä seikkoja on otettava huomioon arvioitaessa kyseisen lainsäädännön osalta oikeuttamisperusteita, sen soveltuvuutta tarkoitukseensa ja oikeasuhteisuutta, kun tällä lainsäädännöllä pyritään hyväksyttävään päämäärään, joka on virallisen kielen suojeleminen kansallisen identiteetin ilmentymänä?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 20.8.2020 – SR

(Asia C-397/20)

(2020/C 359/11)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: SR

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Eivätkö sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista 28.1.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY (1) 12 artiklan 2 kohdan a ja d alakohta sekä markkinoiden väärinkäytöstä 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014, (2) jolla ensin mainittu säädös korvattiin 3.7.2016 alkaen, 23 artiklan 2 kohdan g ja h alakohta, tarkasteltuina kyseisen asetuksen johdanto-osan 65 perustelukappaleen valossa, anna, – kun otetaan huomioon, että välitetyt tiedot ovat salaisia ja se, että kohteena voi olla suuri yleisö, – kansalliselle lainsäätäjälle mahdollisuutta velvoittaa sähköistä viestintää harjoittavat operaattorit säilyttämään kirjautumistiedot väliaikaisesti mutta yleisesti, jotta direktiivin 11 artiklassa ja asetuksen 22 artiklassa mainittu viranomainen voi silloin, kun tiettyjen henkilöiden on syytä epäillä osallistuneen sisäpiirikauppaan tai markkinoiden manipulointiin, vaatia operaattorilta sen hallussa olevat tallenteet tietoliikennetiedoista, jos on syytä olettaa, että tällaisilla tutkinnan kohteeseen liittyvillä tallenteilla voi olla merkitystä näytön saamiseksi väärinkäytöksen tapahtumisesta, ja mahdollistaa näin muun muassa sellaisen asianomaisten välisen yhteydenpidon jäljittämisen, joka on tapahtunut ennen epäilysten heräämistä?

2)

Olisiko siinä tapauksessa, että Cour de cassation joutuisi unionin tuomioistuimen vastauksen perusteella toteamaan, ettei kirjautumistietojen säilyttämistä koskeva Ranskan lainsäädäntö ole unionin oikeuden mukainen, mahdollista, että tämän lainsäädännön vaikutukset pidettäisiin tilapäisesti voimassa, jotta vältyttäisiin oikeudelliselta epävarmuudelta ja jotta tätä ennen koottuja ja säilytettyjä tietoja voitaisiin käyttää johonkin kyseisen lainsäädännön mukaisista tarkoituksista?

3)

Voiko kansallinen tuomioistuin pitää tilapäisesti voimassa sellaisen lainsäädännön vaikutukset, jonka nojalla markkinoiden väärinkäyttöä koskevissa asioissa tutkinnasta vastaavan riippumattoman hallintoviranomaisen virkamiehet voivat hankkia kirjautumistietoja ilman tuomioistuimen tai jokin muu riippumaton hallintoviranomaisen suorittamaa ennakkovalvontaa?

---

(1)  EUVL 2003, L 96, s. 16.

(2)  Markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16.4.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014 (EUVL 2014, L 173, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Krajský soud v Brně (Tšekki) on esittänyt 20.8.2020 – ELVOSPOL s.r.o. v. Odvolací finanční ředitelství

(Asia C-398/20)

(2020/C 359/12)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Krajský soud v Brně

Pääasian asianosaiset

Valittaja: ELVOSPOL s.r.o.

Vastapuoli: Odvolací finanční ředitelství

Ennakkoratkaisukysymys

Onko sellainen kansallisen säännöstö ristiriidassa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) 90 artiklan tarkoituksen kanssa, jonka perusteella arvonlisäverovelvollinen ei saa oikaista myynteihin sisältyvän arvonlisäveron määrää sellaisen saatavan arvon perusteella, joka on syntynyt vähemmän kuin kuukautta ennen tuomioistuimen verovelvollisesta tekemää konkurssiinasettamispäätöstä, jos velvollisuus arvonlisäveron maksamiseen on syntynyt sellaiselle toiselle verovelvolliselle suoritetun verollisen liiketoimen yhteydessä, joka on laiminlyönyt maksut osittain tai kokonaan?

---

(1)  EUVL 2006, L 347, s. 1.

Valitus, jonka Danilo Poggiolini on tehnyt 1.9.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-347/19 ja T-348/19, Falqui ja Poggiolini v. parlamentti, 3.7.2020 antamasta määräyksestä

(Asia C-408/20 P)

(2020/C 359/13)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Danilo Poggiolini (edustajat: F. Sorrentino, A. Sandulli ja B. Cimino, avvocati)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

—

On todettava, että Poggiolinin vaatimus, joka koskee Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston 11.4.2019 antaman ilmoituksen nro D(2019) 14435 kumoamista ja varainhoidon pääosaston – jäsenten taloudellisten ja sosiaalietuuksien osasto – jäsenten edustajanpalkkioiden ja sosiaalietuuksien yksikkö – yksikönpäällikkö – 8.7.2019 antaman ilmoituksen nro D309419 kumoamista, voidaan ottaa tutkittavaksi; tämän johdosta edellä mainitut ilmoitukset on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen asian ratkaisemista varten

—	Euroopan parlamentti on velvoitettava korvaamaan kaikki tämän asian käsittelystä ja asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston asiassa T-348/19 3.7.2020 antaman määräyksen nro 951576 kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi ja erityisesti seuraaviin perusteisiin:

Valitusperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentin oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan Poggiolinin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamaa kannetta ei voitu ottaa tutkittavaksi, on esitetty myöhässä suhteessa siihen kahden kuukauden määräaikaan, joka on vahvistettu unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklassa ja 130 artiklan 1 kohdassa, ja siihen, ettei unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 60 artiklaa, jonka mukaan ”oikeudenkäynnissä noudatettavia määräaikoja pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä”, voida soveltaa e-Curialla toimitettuihin asiakirjoihin.

Valitusperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston 11.4.2019 antama ilmoitus nro D(2019) 14435 on kannekelpoinen siltä osin kuin sillä oli välittömiä oikeusvaikutuksia. Sen kumoamista koskeva vaatimus voidaan siis ottaa tutkittavaksi.

Valitusperuste, joka perustuu siihen, että varainhoidon pääosaston – jäsenten taloudellisten ja sosiaalietuuksien osasto – jäsenten edustajanpalkkioiden ja sosiaalietuuksien yksikkö – yksikönpäällikkö – 8.7.2019 antaman veloitusilmoituksen nro D309419 kumoamista koskeva vaatimus, joka on esitetty unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa tarkoitetussa kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä, voidaan ottaa tutkittavaksi, ja siihen, että tällaista kirjelmää on pidettävä kannekirjelmänä, jos kaikki vaatimukset ovat täyttyneet.

Valittaja vetoaa lisäksi kolmeen muuhun valitusperusteeseen, jotka perustuvat 11.4.2019 annetun veloitusilmoituksen D(2019) 14435 ja 8.7.2019 annetun veloitusilmoituksen D309419 lainvastaisuuteen ja joita ovat erityisesti

valitusperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemää päätöstä Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista on rikottu

valitusperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentti ei ole jättänyt soveltamatta pätemätöntä kansallista sääntelyä (joka on vahvistettu Italian parlamentin puhemiehistön [Camera dei deputati italiana] päätöksellä nro 14/2018), ja

valitusperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan parlamentti on soveltanut lainvastaisesti kansallista säännöstöä, joka on ristiriidassa unionin oikeusjärjestyksen perustavanlaatuisten periaatteiden kanssa ja ennen kaikkea luottamuksensuojan periaatteen kanssa ja joka merkitsee unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen loukkaamisesta

Valitus, jonka Solar Ileias Bompaina AE on tehnyt 11.9.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-143/19, Solar Ileias Bompaina v. komissio, 3.7.2020 antamasta määräyksestä

(Asia C-429/20 P)

(2020/C 359/14)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Solar Ileias Bompaina AE (edustajat: A. Metaxas, dikigoros ja A. Bartosch, Rechtsanwalt

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin:

—	kumoaa valituksenalaisen määräyksen

—	toteaa, että kanne otetaan tutkittavaksi ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu kahteen valitusperusteeseen.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheellisen oikeudellisen analyysin kanteen perustana olevista tosiseikoista, koska se ei ottanut huomioon kantajan jättämän kantelun sisältöä, vaikka se oli hyvin ymmärtänyt sen sisällön.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti näyttökynnystä.

Kanne 18.8.2020 – Liettua v. komissio

(Asia T-537/20)

(2020/C 359/15)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: Liettuan tasavalta (asiamiehinään R. Dzikovič ja K. Dieninis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin:

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen (1) siltä osin kuin se on osoitettu Liettuan tasavallalle ja koskee ”varhennettu eläke” -toimenpidettä (toimenpide 113) ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen. Se väittää, että kun komissio antoi riidanalaisen päätöksen, jolla se määräsi Liettualle 2 186 447,97 euron suuruisen oikaisun sillä perusteella, että olennaisissa valvontatoimissa esiintyi puutteita, se rikkoi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 52 artiklan 2 kohtaa ja asetuksen (EU) N:o 908/2014 (3) 34 artiklan 6 kohtaa ja 35 artiklan 1 kohtaa eikä noudattanut suhteellisuusperiaatetta ja yhteistyövelvoitetta.

Kun komissio määritti sääntöjenvastaisuuden laajuuden, rikkomisen luonteen ja Euroopan unionille aiheutuneen taloudellisen vahingon, se sovelsi Liettuaan kiinteämääräistä oikaisua, vaikka Liettuan viranomaiset olivat tehneet jälkikäteistarkastuksia, jotka perustuivat unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-508/15, Liettuan tasavalta v komissio antaman tuomion valossa kehitettyihin arviointiperusteisiin, vaikka tulokset johtivat tarkkaan arvioon EU:n varoille todellisuudessa aiheutuneesta vahingosta ja vaikka sääntöjenvastaisuuden laajuus oli niin vähäinen, että komissio kykeni lopettamaan koko tutkinnan.

---

(1)  Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.6.2020 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2020/859 (EUVL 2020, L 195, s. 59).

(2)  Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 549).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta 6.8.2014 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014 (EUVL 2014, L 255, s. 59).

Kanne 26.8.2020 – Guasch Pubill v. EUIPO – Napkings (Puhdistusliinat, pöytäliinat)

(Asia T-538/20)

(2020/C 359/16)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Marcos Guasch Pubill (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja R. Guerras Mazón)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Napkings SL (Madrid, Espanja)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen mallin haltija: Kantaja

Riidanalainen malli: Yhteisömalli nro 650 627-0003 (Puhdistusliinat, pöytäliinat)

Riidanalainen päätös: EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 23.6.2020 asiassa R 1051/2019-3 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen, hyväksyy oikeusvoimaväitteen ja velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikuut

—

toissijaisesti hylkää esiin tuodut perustelut ja kumoaa riidanalaisen päätöksen, tekee tämän päätöksen korvaavan toisen päätöksen, hylkää mitättömyysvaatimuksen kaikki perustelut tai palauttaa asian EUIPO:lle, jotta se tutkii ”täydentävät perustelut”, joista ei se ole vielä lausunut, ja velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 52 artiklan 3 kohdan rikkominen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan rikkominen

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 6 artiklan yhdistettyjen säännösten rikkominen.

Kanne 2.9.2020 – Sopra Steria Benelux ja Unisys Belgium v. komissio

(Asia T-546/20)

(2020/C 359/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Sopra Steria Benelux (Ixelles, Belgia) ja Unisys Belgium (Machelen, Belgia) (edustajat: asianajajat L. Masson ja G. Tilman)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa päätöksen, jonka komissio on tehnyt viitenumerolla TAXUD/2019/OP/0006 julkaistun hankintailmoituksen ”CCN-järjestelmän kehitys – verotuksen ja tulliliiton pääosaston tietoteknisten alustojen määritteleminen, kehittäminen, ylläpitäminen ja kolmannen tason tuki – Erä A: yhteinen tietoliikenneverkko/yhteinen järjestelmien rajapinta (CCN-/CSI) -alustan kehitys” perusteella ja jolla — hylättiin kantajien muodostaman yhteenliittymän tekemä tarjous — päätettiin tehdä hankintasopimus ARHS-IBM -yhteenliittymän kanssa

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta 18.7.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 2018/1046 (EUVL 2018, L 193, s. 1) liitteessä I olevan 23 artiklan rikkomista. Lisäksi kanneperuste koskee ilmeistä arviointivirhettä siltä osin kuin — komissio ei ollut kiinnittänyt huomiota sopimuspuoleksi hyväksytyn toimijan hintojen poikkeuksellisuuteen; — komissio ei ollut katsonut sopimuspuoleksi hyväksytyn toimijan tarjousta poikkeuksellisen alhaiseksi.

2.

Toinen kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden rikkomista, josta määrätään muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa, siitä syystä, ettei komissio ole asianmukaisesti perustellut päätöstään olla katsomatta sopimuspuoleksi hyväksytyn toimijan tarjousta poikkeuksellisen alhaiseksi.

Kanne 3.9.2020 – Jeronimo Martins Polska v. EUIPO – Rivella International (Riviva)

(Asia T-551/20)

(2020/C 359/18)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Jeronimo Martins Polska S.A. (Kostrzyn, Puola) (edustaja: asianajaja R. Skubisz)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Rivella International AG (Rothrist, Sveitsi)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus EU-sanamerkiksi Riviva – Rekisteröintihakemus nro 16 888 174

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 1.7.2020 asiassa R 2420/2019-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja jos toinen osapuoli valituslautakunnassa liittyy oikeudenkäyntiin, myös väliintulijan.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 47 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 3.9.2020 – QB v. EKP

(Asia T-555/20)

(2020/C 359/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: QB (edustaja: asianajaja L. Levi)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään sen,

ja täten

—	kumoamaan 8.10.2019 laaditun vuoden 2015 arviointikertomuksen

—	sikäli kuin se on tarpeen, kumoamaan 7.2.2020 ja 24.6.2020 tehdyt päätökset, joilla hylättiin kantajan oikaisuvaatimus ja valitus,

—	velvoittamaan vastaajan suorittamaan aineettomasta vahingosta korvausta, jonka kohtuulliseksi määräksi arvioidaan 15 000 euroa

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan ja arviointioppaan rikkomiseen, koska kantajan osalta ei suoritettu uutta arviointia vaan alkuperäisen arviointikertomuksen sisältö ainoastaan kopioitiin edelleen.

2)	Toinen kanneperuste perustuu arviointioppaan ja menettelysääntöjen rikkomiseen ja huolenpitovelvoitteen loukkaamiseen, koska kantajan arviointikertomuksessa ei yksilöidä keinoja työsuorituksen parantamiseksi eikä vahvisteta tavoitteita siten kuin arviointioppaassa edellytetään.

3)	Kolmas kanneperuste perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen riidanalaisessa arviointikertomuksessa kyseisessä kertomuksessa käytettyjen tosiseikkojen arvioinnin osalta.