22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/3

Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 30.1.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-502/16, Stefano Missir Mamachi di Lusignano ym. v. komissio, 20.11.2019 antamasta tuomiosta

(Asia C-54/20 P)

(2020/C 209/05)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan komissio

Muut osapuolet: Stefano Missir Mamachi di Lusignano, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Anne Jeanne Cécile Magdalena Maria Sintobin, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Maria Letizia Missir Mamachi di Lusignano, Livio Missir Mamachi di Lusignanon perillisenä, Carlo Amedeo Missir Mamachi di Lusignano, Giustina Missir Mamachi di Lusignano, Tommaso Missir Mamachi di Lusignano ja Filiberto Missir Mamachi di Lusignano

Vaatimukset

—	valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin velvoitti komission korvaamaan henkisen kärsimyksen, joka Maria Letizia Missirille ja Stefano Missirille aiheutui Alessandro Missirin kuolemasta

—	asia on otettava ratkaistavaksi ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on otettava tutkittavaksi

—	Stefano Missir ja Maria Letizia Missir on velvoitettava vastaamaan oikeudenkäyntikuluista molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio vetoaa valituksensa tukesi kahteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 48–64 kohtaa, koskee oikeudellista virhettä henkilöstösäännöissä ”tarkoitetun” henkilön käsitteen tulkinnassa. Toisessa osassa, joka koskee valituksenalaisen tuomion 134 ja 135 kohtaa, valittaja vetoaa toissijaisesti oikeudelliseen virheeseen siinä toteamuksessa, jonka mukaan kuolleen virkamiehen veli ja sisar voivat henkilöstösääntöjen mukaan perustellusti vaati korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut virkamiehen kuolemasta.

Toisessa valitusperusteessa valittaja vetoaa perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen siltä osin kuin komissio velvoitettiin korvaamaan henkinen kärsimys, joka kuolleen virkamiehen veljelle ja sisarelle aiheutui tämän viimeksi mainitun kuolemasta. Tämä toinen valitusperuste koskee valituksenalaisen tuomion 154–168, 171, 172 ja 181 kohtaa.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/4

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 4.2.2020 – AR v. Stadt Pforzheim

(Asia C-56/20)

(2020/C 209/06)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg

Pääasian asianosaiset

Valittaja: AR

Vastapuoli: Stadt Pforzheim

Ennakkoratkaisukysymys

Onko unionin oikeus, erityisesti ajokorteista 20.12.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, (1) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna ajokorteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY saksankielisen toisinnon oikaisemisesta 29.6.2018 annetulla komission direktiivillä (EU) 2018/933, (2) esteenä sellaisille kansallisen oikeuden säännöksille, joiden mukaan silloin, kun tehdään direktiivin 2006/126/EY 11 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tunnustamatta jättämistä koskeva päätös, ulkomainen EU-ajokortti, jonka haltijalla ei ole vakinaista asuinpaikkaa Saksassa, on viipymättä esitettävä päättävälle kansalliselle viranomaiselle, jotta se voi tehdä ajokorttiin merkinnän puuttuvasta ajo-oikeudesta Saksan alueella; EU-ajokortin osalta tällainen rajoitusmerkintä on yleensä tilaan 13 kiinnitettävä punainen ”D”-kirjain, joka on yliviivattu (esim. tarra)?

(1) EUVL 2006, L 403 s. 18.

(2) EUVL 2018, L 165 s. 35.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Procura della Repubblica di Trento (Italia) on esittänyt 24.1.2020 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on XK

(Asia C-66/20)

(2020/C 209/08)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Procura della Repubblica di Trento

Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa

Muu osapuoli: Finanzamt Münster

Ennakkoratkaisukysymys

Onko rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU (1) 2 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan ii alakohtaa, siltä osin kuin siinä säädetään, että määräyksen antavalla viranomaisella voidaan tarkoittaa myös ”mitä tahansa muuta määräyksen antavan valtion määrittelemää toimivaltaista viranomaista, joka kyseessä olevassa tapauksessa toimii tutkintaviranomaisena rikosoikeudellisessa menettelyssä ja jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivalta antaa todisteiden hankkimista koskeva määräys”, mutta todetaan myös, että tällaisessa tapauksessa ”määräyksen antavan valtion tuomarin, tuomioistuimen, tutkintatuomarin tai yleisen syyttäjän on lisäksi vahvistettava eurooppalainen tutkintamääräys, ennen kuin se toimitetaan täytäntöönpanoviranomaiselle, sen jälkeen kun on ensin tutkittu sen vastaavan tämän direktiivin mukaisia eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista koskevia, erityisesti 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä”, tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sen nojalla vapauttaa hallintoviranomaisen velvollisuudesta hakea eurooppalaiselle tutkintamääräykselle vahvistus toteamalla tämän hallintoviranomaisen olevan ”direktiivin 2 artiklassa tarkoitettu oikeusviranomainen”?

(1) EUVL 2014, L 130, s. 1.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/5

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 24.2.2020 – LW v. Saksan valtio

(Asia C-91/20)

(2020/C 209/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: LW

Vastapuoli: Saksan valtio

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko direktiivin 2011/95/EU (1) 3 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan pakolaisaseman saaneen henkilön alaikäiselle naimattomalle lapselle on myönnettävä kyseisestä henkilöstä johdettu pakolaisasema (nk. perheenjäsenen pakolaissuoja) silloinkin, kun lapsella on myös – toiselta vanhemmalta saatu – sellaisen toisen maan kansalaisuus, joka ei ole sama kuin pakolaisen alkuperämaa ja jonka suojaan lapsi voi turvautua?

Onko direktiivin 2011/95/EU 23 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että rajoitus, jonka mukaan perheenjäsenillä on oikeus tämän direktiivin 24–35 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin vain, jos tämä on mahdollista perheenjäsenen henkilökohtainen oikeudellinen asema huomioon ottaen, esteenä sille, että ensimmäisessä kysymyksessä kuvatuissa olosuhteissa alaikäiselle lapselle myönnetään pakolaiseksi tunnustetusta henkilöstä johdettu pakolaisasema?

Onko ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta merkitystä sillä, onko lapsen ja hänen vanhempiensa mahdollista ja kohtuullista asettua maahan, jonka kansalainen lapsi ja hänen äitinsä ovat ja jonka suojaan he voivat turvautua ja joka ei ole sama kuin pakolaisen (isä) alkuperämaa, vai riittääkö, että perheen yhtenäisyys voidaan säilyttää liittovaltion alueella oleskeluoikeudesta annettujen säännösten perusteella?

(1) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL 2011, L 337, s. 9).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/6

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 24.2.2020 – Ordine Nazionale Biologi, MX, NY ja OZ v. Presidenza del Consiglio dei Ministri

(Asia C-96/20)

(2020/C 209/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Corte suprema di cassazione

Pääasian asianosaiset

Valitajat: Ordine Nazionale Biologi, MX, NY ja OZ

Vastapuoli: Presidenza del Consiglio dei Ministri

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten 2002/98/EY (1) 9 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että koska siinä mainitaan veripalvelulaitoksen vastuuhenkilön asemaan pääsyltä edellytetyt kolme vähimmäisvaatimusta, se, että henkilöllä on ”lääketieteen tai biotieteiden alan [korkeakoulu]tutkinto” antaa suoraan tällaisen tutkinnon suorittaneille kummankin tieteenalan osalta oikeuden päästä veripalvelulaitoksen vastuuhenkilön tehtävään?

2)	Salliiko vai estääkö unionin oikeus sen, että kansallisessa oikeudessa rajataan veripalvelulaitoksen vastuuhenkilön tehtävään pääsy siten, ettei siihen hyväksytä henkilöitä, jotka ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon biotieteissä?”

(1) Laatu- ja turvallisuusvaatimusten asettamisesta ihmisveren ja veren komponenttien keräämistä, tutkimista, käsittelyä, säilytystä ja jakelua varten sekä direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta 27.1.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/98/EY (EUVL 2003, L 33, s. 30).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/7

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 26.2.2020 – StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz GmbH v. eprimo GmbH

(Asia C-102/20)

(2020/C 209/12)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz GmbH

Vastapuoli: eprimo GmbH

Muu osapuoli: Interactive Media CCSP GMBH

Ennakkoratkaisukysymykset

Täyttyvätkö direktiivin 2002/58/EY (1) 2 artiklan toisen kohdan h alakohdassa tarkoitetun lähettämisen käsitteen kriteerit, kun kyse ei ole viestistä, jonka sähköisen viestintäpalvelun käyttäjä on lähettänyt toiselle käyttäjälle palvelua tarjoavan yrityksen välityksellä mainitun toisen käyttäjän sähköiseen ”osoitteeseen”, vaan viestistä, jonka mainospalvelimet (Adserver) näyttävät salasanalla suojatun sähköpostitilin internetsivun avaamisen jälkeen automaattisesti tietyissä, tätä tarkoitusta varten varatuissa, sattumanvaraisesti valitun käyttäjän sähköpostin saapuneet-kansion kohdissa (inbox-mainos)?

Edellyttääkö direktiivin 2002/58/EY 2 artiklan toisen kohdan h alakohdassa tarkoitettu viestin vastaanottaminen sitä, että saatuaan tiedon viestistä vastaanottaja aktivoi tahdonvaraisella vastaanottamispyynnöllään ohjelman teknisten ominaisuuksien mukaisen viestitietojen välittämismekanismin, vai onko riittävää, että siitä, että käyttäjä avaa salasanalla suojatun sähköpostitilinsä internetsivun, seuraa, että viesti näkyy sähköpostitilin saapuneet-kansiossa?

3)	Onko myös silloin kyse direktiivin 2002/58/EY 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sähköpostista, kun viestiä ei lähetetä jo ennen viestin välittämistä konkreettisesti määritellylle yksittäiselle vastaanottajalle vaan esitetään sattumanvaraisesti valitun käyttäjän saapuneet-kansiossa?

4)	Onko ainoastaan silloin kyse direktiivin 2002/58/EY 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sähköpostin käytöstä suoramarkkinointitarkoituksiin, kun todetaan, että käyttäjään kohdistuu häiriötä vakavampi rasite?

Onko ainoastaan silloin kyse direktiivin 2005/29/EY (2) liitteessä I olevan 26 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun myyntiyhteydenoton edellytykset täyttävästä yksilöllisestä mainoksesta, kun asiakkaaseen otetaan yhteys sellaisen välineen avulla, joka on alun perin tarkoitettu lähettäjän ja vastaanottajan väliseen yksilölliseen viestintään, vai riittääkö, että – kuten on riidanalaisen mainoksen osalta – yksilöllinen yhteys perustuu siihen, että mainos näytetään yksityisen sähköpostitilin saapuneet-kansiossa ja siten siis kohdassa, johon asiakas odottaa saavansa hänelle yksilöllisesti osoitettuja viestejä?

(1) Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY (EYVL 2002, L 201, s. 37).

(2) Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (EUVL 2005, L 149, s. 22).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/8

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 3.3.2020 – JY

(Asia C-118/20)

(2020/C 209/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Revision-menettelyn valittaja: JY

Vastapuolena oleva viranomainen: Wiener Landesregierung

Ennakkoratkaisukysymykset

Kuuluuko luonnollisen henkilön, joka, kuten Revision-menettelyn valittaja pääasian oikeudenkäynnissä, on luopunut Euroopan unionin yhden jäsenvaltion kansalaisuudesta ja siten unionin kansalaisuudesta saadakseen toisen jäsenvaltion kansalaisuuden tämän toisen jäsenvaltion kansalaisuuden myöntämisestä hänen hakemuksensa perusteella annetun vakuuttelun mukaisesti ja joka on myöhemmin menettänyt mahdollisuuden saada unionin kansalaisuuden takaisin kyseisen vakuuttelun peruuttamisen myötä, tilanne luonteeltaan ja seuraamustensa vuoksi unionin oikeuden soveltamisalaan, jolloin kansalaisuuden myöntämistä koskevan vakuuttelun peruuttamisessa on noudatettava unionin oikeutta?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, tarvittaessa kansalliset tuomioistuimet mukaan luettuina, jäsenvaltion kansalaisuuden myöntämisestä annetun vakuuttelun peruuttamista koskevan päätöksen yhteydessä todettava, onko vakuuttelun peruuttaminen, joka estää unionin kansalaisuuden takaisin saamisen, kyseisen henkilön tilanteeseen kohdistuvien seurausten osalta unionin oikeuden näkökulmasta tarkasteltuna suhteellisuusperiaatteen mukaista?

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/9

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 3.3.2020 – Koleje Mazowieckie – KM sp. z o.o. v. Skarb Państwa – Minister Infrastruktury i Budownictwa nykyisin Minister Infrastruktury, Prezes Urzędu Transportu Kolejowego ja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.

(Asia C-120/20)

(2020/C 209/14)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Koleje Mazowieckie – KM sp. z o.o.

Vastaajat: Skarb Państwa – Minister Infrastruktury i Budownictwa nykyisin Minister Infrastruktury, Prezes Urzędu Transportu Kolejowego ja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko 26.2.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY (1) säännöksiä ja erityisesti tämän direktiivin 4 artiklan 5 kohtaa sekä 30 artiklan 1, 3, 5 ja 6 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että rautatieyritys, ilman, että sääntelyelimen päätökseen kohdistetaan tuomioistuinvalvontaa, vaatii jäsenvaltiolta vahingonkorvausta direktiivin virheellisestä täytäntöönpanosta tilanteessa, jossa vahingonkorvauksen osa olisi rautateiden infrastruktuurin käytöstä liikaa peritty maksu?

Onko se, että katsotaan, että on oikeus saada korvausta unionin oikeuden perusteella unionin oikeuden virheellisestä soveltamisesta ja erityisesti direktiivin virheellisestä täytäntöönpanosta tai sen täytäntöönpanon laiminlyönnistä, ainoastaan silloin, kun rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, oikeuden rikkominen on merkittävä (erityisesti kun on kyseessä ilmeinen ja vakava jäsenvaltion harkintavallan ylittäminen direktiivin täytäntöönpanossa) ja vahinko on välittömässä syy-yhteydessä laiminlyöntiin, esteenä jäsenvaltion säännökselle, jossa annetaan tällaisissa tapauksissa oikeus saada korvausta vähemmän tiukoin edellytyksin?

(1) Rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta 26.2.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/14/EY (EYVL 2001, L 75, s. 29).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/10

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy w Gliwicach (Puola) on esittänyt 5.3.2020 – D. Spółka Akcyjna v. W. Zrt

(Asia C-127/20)

(2020/C 209/16)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy w Gliwicach

Pääasian asianosaiset

Kantaja: D. Spółka Akcyjna

Vastaaja: W. Zrt

Ennakkoratkaisukysymys

ja jos vastaus on kieltävä:

Onko matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että lentoliikenteen harjoittajan, jonka lentokone on joutunut yhteentörmäykseen linnun kanssa, on sen kohtuudella toteutettavaksi kuuluvien toimenpiteiden puitteissa lentojensa suunnittelun yhteydessä määrättävä työvuorosuunnitelma tai miehistöjärjestely siten, että miehistö olisi valmis lentotyöhön viipymättä vaaditun turvallisuustarkastuksen suorittamisen jälkeen riippumatta lento- ja työaikarajoituksista ja lepoa koskevista vaatimuksista, joista säädetään lentotoimintaan liittyvistä teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti 5.10.2012 annetussa komission asetuksen (EU) N:o 965/2012 (2) liitteessä III?

(1) EUVL 2004, L 46, s. 1.

(2) EUVL 2012, L 296, s. 1.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/11

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 10.3.2020 – BM, DM ja EN v. Getin Noble Bank SA

(Asia C-132/20)

(2020/C 209/17)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Valittajat: BM, DM ja EN

Vastapuoli: Getin Noble Bank SA

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa, SEU 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 38 artiklaa ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että unionin oikeudessa tarkoitetuksi riippumattomaksi ja puolueettomaksi sekä riittävän päteväksi tuomioistuimeksi voidaan katsoa sellainen elin, jonka jäsenen on ensimmäisen kerran tai myöhemmin nimittänyt (ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen) tuomariksi totalitaarisen, epädemokraattisen kommunistisen valtion poliittinen toimeenpaneva elin (Rada Państwa Polskiej Rzeczypospolitej Ludowej (Puolan kansantasavallan valtioneuvosto)) tämän valtion oikeusministerin ehdotuksesta, kun otetaan huomioon erityisesti se, että 1) nimitysperusteet eivät olleet avoimia ja 2) tuomari voitiin milloin tahansa erottaa virasta, sekä se, että 3) nimitysmenettelyyn eivät osallistuneet tuomareiden itsehallintoelimet tai 4) asianmukaiset, demokraattisten vaalien perusteella muodostetut viranomaiset, mikä saattaa vaarantaa sen luottamuksen, jota tuomioistuinten on herätettävä demokraattisessa yhteiskunnassa?

Onko edellä 1 kohdassa esitetyn kysymyksen ratkaisemisen kannalta merkityksellistä, että tuomarin nimittäminen seuraaviin (ylemmän oikeusasteen tuomioistuinten) tuomarin virkoihin on saattanut perustua asianmukaisen (palvelusajan mukaisen) työskentelyjakson tunnustamiseen ja arviointiin työstä sellaisissa tehtävissä, joihin kyseisen henkilön ovat ainakin ensimmäisen kerran nimittäneet edellä 1 kohdassa tarkoitetut poliittiset elimet mainitussa kohdassa kuvatun menettelyn mukaisesti, mikä saattaa vaarantaa sen luottamuksen, jota tuomioistuinten on herätettävä demokraattisessa yhteiskunnassa?

Onko edellä 1 kohdassa esitetyn kysymyksen ratkaisemisen kannalta merkityksellistä, että tuomarin nimittäminen seuraaviin tuomarin virkoihin (ylemmän oikeusasteen tuomioistuimissa Sąd Najwyższya (ylin tuomioistuin, Puola) lukuun ottamatta) ei edellyttänyt demokraattisen yhteiskunnan arvojen kunnioittamisesta annettavaa tuomarinvakuutusta ja että henkilö on ensimmäisen nimityksensä yhteydessä vakuuttanut puolustavansa kommunistisen valtion poliittista järjestelmää ja niin sanottua kansandemokraattista oikeusvaltiota, mikä saattaa vaarantaa sen luottamuksen, jota tuomioistuinten on herätettävä demokraattisessa yhteiskunnassa?

Onko SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa, SEU 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 38 artiklaa ja direktiivin 93/13 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että unionin oikeudessa tarkoitetuksi riippumattomaksi ja puolueettomaksi tuomioistuimeksi, jolla on riittävä pätevyys, voidaan katsoa sellainen elin, jonka jäsen on ensimmäisen kerran tai myöhemmin nimitetty (ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen) tuomariksi tavalla, joka selvästi rikkoo Euroopan unionin jäsenvaltion perustuslakia, koska kyseisen, myöhemmin (Krajowa Rada Sądownictwan (kansallinen tuomarineuvosto, Puola, jäljempänä KRS)) tuomariksi nimitetyn henkilön ehdokkaaksi valinneen elimen virat on täytetty Euroopan unionin jäsenvaltion perustuslain vastaisesti, minkä Euroopan unionin jäsenvaltion perustuslakituomioistuin on todennut ja mikä saattaa vaarantaa sen luottamuksen, jota tuomioistuinten on herätettävä demokraattisessa yhteiskunnassa?

Onko SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa, SEU 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 38 artiklaa ja direktiivin 93/13 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että unionin oikeudessa tarkoitetuksi riippumattomaksi ja puolueettomaksi tuomioistuimeksi, jolla on riittävä pätevyys, voidaan katsoa sellainen elin, jonka jäsen on nimitetty ensimmäisen kerran tai myöhemmin (ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen) tuomarin virkaan ja valittu ehdokkaaksi tähän virkaan sellaisessa hakijoiden arviointielimen (KRS:n) menettelyssä, joka ei täyttänyt hakijoiden valinnan julkisuutta ja avoimuutta koskevia kriteerejä, mikä saattaa vaarantaa sen luottamuksen, jota tuomioistuinten on herätettävä demokraattisessa yhteiskunnassa?

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa sekä SEU 6 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 38 artiklaa ja direktiivin 93/13 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että Euroopan unionin jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen (Sąd Najwyższy) on turvatakseen tehokkaan oikeussuojan keinolla, jolla voidaan ehkäistä kohtuuttomien ehtojen pysyvä soveltaminen myyjien ja toimittajien sekä kuluttajien välisissä sopimuksissa, arvioitava viran puolesta menettelyn jokaisessa vaiheessa,

täyttääkö edellä 1 ja 4 kohdassa kuvattu tuomioistuin Euroopan unionin oikeudessa tarkoitetun riippumattoman ja puolueettoman sekä riittävän pätevän tuomioistuimen kriteerit, riippumatta siitä, miten näissä kohdissa mainittujen kriteerien arviointi vaikuttaa sopimusehdon kohtuuttomuuden arviointiin, ja

b)	onko edellä 1 ja 4 kohdassa kuvatussa tuomioistuimessa käytävä oikeusprosessi pätevä?

Onko SEU 2 artiklaa, SEU 6 artiklan 1 ja 3 kohtaa sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, sekä perusoikeuskirjan 38 artiklaa ja direktiivin 93/13 7 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että edellä 1–5 kohdassa kuvatuista olosuhteista johtuvan tuomioistuimen tai sen tuomarin riippumattomuuden puutteen toteamisen esteenä voivat Euroopan unionin lainsäädännön mukaan olla Euroopan unionin jäsenvaltion perustuslailliset säännökset, jotka koskevat tuomioistuinten organisaatiota tai tuomarinimityksiä ja estävät sen arvioimisen, onko tuomari nimitetty asianmukaisella tavalla?

(1) EYVL 1993, L 95, s. 29.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 11.3.2020 – European Pallet Association eV v. PHZ BV

(Asia C-133/20)

(2020/C 209/18)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hoge Raad der Nederlanden

Pääasian asianosaiset

Valittaja: European Pallet Association eV

Vastapuoli: PHZ BV

Ennakkoratkaisukysymykset

a)	Edellyttääkö menestyksellinen vetoaminen yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 13 artiklan 2 kohtaan, että kyseisten tavaramerkillä suojattujen tavaroiden pitäminen edelleen liikkeessä loukkaa tai voi loukata yhtä tai useampaa edellä 3.2.4 kohdassa tarkoitettua tavaramerkin tehtävää?

b)	Jos ensimmäisen kysymyksen a kohtaan vastaan myöntävästi, onko tällöin kyseessä vaatimus, joka asetetaan ”perustellun aiheen” olemassaolon lisäksi?

c)	Onko yhteisötavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 2 kohtaan aina mahdollista vedota menestyksellisesti jo sillä perusteella, että yhtä tai useampaa ensimmäisen kysymyksen a kohdassa tarkoitettua tavaramerkin tehtävää loukataan?

Voidaanko yleisesti todeta, että tavaramerkin haltija voi yhteisötavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 2 kohdan perusteella vastustaa tavaroiden pitämistä edelleen liikkeessä sen tavaramerkillä varustettuna, jos joku muu kuin tavaramerkin haltija tai siltä suostumuksen korjaamiseen saaneet henkilöt on korjannut näitä tavaroita?

Jos toisen kysymyksen a kohtaan vastataan kieltävästi, riippuuko yhteisötavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun perustellun aiheen olemassaolo sen jälkeen, kun tavaramerkin haltijan tai sen suostumuksella jonkun muun markkinoille saattamat tavarat on korjannut kolmas osapuoli, tavaroiden luonteesta tai suoritetun korjauksen luonteesta (siten kuin on tarkemmin selitetty edellä 3.2.5 kohdassa) taikka muista olosuhteista, kuten esillä olevan tapauksen erityisistä olosuhteista, jotka on esitetty 2.1 kohdan ii ja iii alakohdassa?

Onko poissuljettua, että tavaramerkin haltija voi yhteisötavaramerkkiasetuksen 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastustaa kolmannen osapuolen korjaamien tavaroiden pitämistä edelleen liikkeessä, jos tavaramerkkiä käytetään tavalla, joka ei voi luoda mielikuvaa siitä, että tavaramerkin haltijan (tai sen käyttöluvan haltijoiden) ja tavaroita edelleen liikkeellä pitävän osapuolen välillä on taloudellinen yhteys, esimerkiksi jos tavaramerkin poistamisen ja/tai tavaroihin tehtyjen täydentävien merkintöjen vuoksi on korjauksen jälkeen selvää, että korjausta ei ole suorittanut tavaramerkin haltija tai sen käyttöluvan haltija taikka näiden suostumuksella joku muu?

b)	Onko tässä yhteydessä merkitystä sillä, voidaanko tavaramerkki poistaa helposti heikentämättä tavaroiden teknistä laatua tai niiden käyttökelpoisuutta?

4)	Onko vastattaessa edellä esitettyjen kysymyksiin merkitystä sillä, onko kyseessä yhteisötavaramerkkiasetuksessa tarkoitettu yhteismerkki, ja jos on, mikä merkitys?

(1) Yhteisön tavaramerkistä (kodifioitu toisinto) 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/13

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 12.3.2020 – JS v. Câmara Municipal de Gondomar

(Asia C-135/20)

(2020/C 209/19)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Supremo Tribunal Administrativo

Pääasian asianosaiset

Valittaja: JS

Vastapuoli: Câmara Municipal de Gondomar

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko Euroopan unionin oikeutta ja erityisesti Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/70/EY (1) liitteenä olevan puitesopimuksen 5 lauseketta tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään ehdottomasti muuntamasta julkisten elinten tekemiä määräaikaisia työsopimuksia toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi?

2)	Onko direktiiviä 1999/70/EY tulkittava siten, että siinä edellytetään sopimusten muuntamista ainoana keinona estää perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytökset?

(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL 1999, L 175, s. 43).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial da Comarca dos Açores (Portugali) on esittänyt 12.3.2020 – MV v. SATA Internacional – Serviços de Transportes Aéreos SA

(Asia C-137/20)

(2020/C 209/20)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal Judicial da Comarca dos Açores

Pääasian asianosaiset

Kantaja: MV

Vastaaja: SATA Internacional – Serviços de Transportes Aéreos SA

Ennakkoratkaisukysymys

Onko tilanne, josta oli kyse 6.6.2016 ja jossa lento peruutettiin määräpaikan lentoaseman sääolosuhteiden vuoksi erityisesti siksi, että lennon lähtöaikaan ei voitu taata kiitotien näkyvyyden minimirajoja eteenpäin tai ylöspäin eikä siten voitu taata, että vaaditut turvallisuusvaatimukset täyttyivät mainitulla lentoasemalla ja kyseisen lentokoneen osalta laskeutumista varten, koska lisäksi sääolosuhteiden ennustettiin huononevan seuraavien tuntien aikana, katsottava olevan asetuksen N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde, joka vapauttaa lentoliikenteen harjoittajan korvausvelvollisuudesta?

(1) Matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004 (EUVL 2004, L 46, s. 1).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Giustizia amministrativa per la Regione siciliana (Italia) on esittänyt 26.3.2020 – Analisi G. Caracciolo srl v. Regione Siciliana – Assessorato regionale della salute – Dipartimento regionale per la pianificazione ym.

(Asia C-142/20)

(2020/C 209/21)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Consiglio di Giustizia amministrativa per la Regione siciliana

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Analisi G. Caracciolo srl

Vastapuolet: Regione Siciliana – Assessorato regionale della salute – Dipartimento regionale per la pianificazione, Regione Sicilia – Assessorato della salute – Dipartimento per le attività sanitarie e osservatorio, Accredia – Ente Italiano di Accreditamento ja Azienda sanitaria provinciale di Palermo

Ennakkoratkaisukysymykset

Euroopan unionin tuomioistuimelta kysytään, onko asetus (EY) N:o 765/2008 (1) esteenä kansalliselle lainsäädännölle (vuonna 2009 annetun lain nro 88 40 §:lle), mikäli sitä tulkitaan niin, että akkreditointia voivat harjoittaa elimet, joilla ei ole kotipaikkaa missään Euroopan unionin jäsenvaltiossa, – eli kääntymättä akkreditoinnista kansallisella tasolla yksin vastaavan elimen puoleen – jos tällaiset elimet kykenevät kuitenkin takaamaan sen, että UNI CEI EN ISO/IEC 17025 ja UNI CEI EN ISO/IEC 17011 -standardeja noudatetaan ja esittämään – esimerkiksi vastavuoroista tunnustamista koskevilla sopimuksilla – näytön siitä, että niillä on asiallisesti sama pätevyys kuin asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitetuilla kansallisilla akkreditointielimillä?

Euroopan unionin tuomioistuimelta kysytään, onko – SEUT 56 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan ja SEUT 102 artiklan kannalta tarkasteltuna – katsottava, että asetuksella (EY) N:o 765/2008 loukataan unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, palvelujen tarjoamisen vapautta ja syrjintäkiellon periaatetta, eriarvoisen kohtelun kieltoa sekä niitä kilpailusääntöjä, joissa kielletään monopoliasemat, kun sillä on kansallisella tasolla otettu akkreditoinnin osalta käyttöön monopoliksi asiallisesti katsottava yhden toimijan järjestelmä?

(1) Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta 9.7.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008 (EUVL 2008,L 218, s. 30).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/15

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Puola) on esittänyt 24.3.2020 – A v. O

(Asia C-143/20)

(2020/C 209/22)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: A

Vastaaja: O

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (1) (uudelleenlaadittu toisinto) 185 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja henkivakuutuksesta 5.11.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY (2) – – (jäljempänä direktiivi 2002/83/EY), 36 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 12 alakohdan kanssa, tulkittava siten, että kun on kyse sellaiseen sijoitusrahastoon (vakuutusrahastoon) sidotuista henkivakuutussopimuksista, joiden perustana ovat johdannaiset (tai strukturoidut rahoitusvälineet, joihin sisältyy johdannaisia), vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja (joka tarjoaa tällaisen vakuutuksen, myy vakuutustuotteen, ”myy” vakuutuksen) on velvollinen ilmoittamaan vakuutetulle kuluttajalle tiedot kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen (johdannainen tai strukturoitu rahoitusväline, johon sisältyy johdannainen) luonteesta, tyyppierittelyn ja ominaispiirteet (englanniksi ”indication of the nature”, saksaksi ”Angabe der Art”, ranskaksi ”indications sur la nature”) vai riittääkö, että ilmoitetaan ainoastaan perustana olevien varojen laji, ilmoittamatta tämän välineen ominaispiirteitä?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan, että vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja (joka tarjoaa tällaisen vakuutuksen, myy vakuutustuotteen, ”myy” sijoitusrahastoon eli vakuutusrahastoon sidotun vakuutuksen) on velvollinen ilmoittamaan kuluttajalle tiedot kohde-etuuden (johdannainen tai strukturoitu rahoitusväline, johon sisältyy johdannainen) luonteesta, tyyppierittelyn ja ominaispiirteet, onko direktiivin 2009/138/EY 185 artiklan 3 kohdan i alakohtaa ja direktiivin 2002/83/EY 36 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä liitteessä III olevan A kohdan 12 alakohdan kanssa, tulkittava siten, että vakuutetulle kuluttajalle kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen (johdannaisen tai strukturoidun rahoitusväline, johon sisältyy johdannainen) luonteesta, tyyppierittelystä ja ominaispiirteistä ilmoitettavien tietojen on sisällettävä samat tiedot eli vastaavat kuin rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY (3) – – (jäljempänä direktiivi 2004/39/EY) 19 artiklan 3 kohdassa ja rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (4) 24 artiklan 4 kohdassa (jäljempänä direktiivi 2014/65/UE) vaaditaan, toisin sanoen monitahoista tietoa johdannaisista ja ehdotetuista sijoitusstrategioista; tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin ja erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä, mukaan lukien erityisesti tiedot vakuutuksenantajan tai laskenta-asiamiehen soveltamasta kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen arvonmääritysmenetelmästä vakuutusturvan kestoaikana, tiedot johdannaiseen ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä, mukaan lukien tiedot johdannaisen arvon ajallisista muutoksista, erityisistä tekijöistä, jotka ovat ratkaisevia näissä muutoksissa, ja niiden vaikutuksen asteesta arvoon?

Onko direktiivin 2009/138/EY 185 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että kun on kyse sellaisista sijoitusrahastoon (vakuutusrahastoon) sidotuista säästöhenkivakuutussopimuksista, jossa rahaston perustana on johdannainen (tai strukturoitu rahoitusväline, johon sisältyy johdannainen), vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja (joka tarjoaa tällaisen vakuutuksen, myy vakuutustuotteen, ”myy” vakuutuksen) on velvollinen ilmoittamaan vakuutettuna olevalle kuluttajalle samat tiedot eli vastaavat kuin direktiivin 2004/39/EY 19 artiklan 3 kohdassa ja direktiivin 2014/65/EU 24 artiklan 4 kohdassa vaaditaan, toisin sanoen monitahoista tietoa johdannaisista ja ehdotetuista sijoitusstrategioista; tähän tulisi sisältyä asianmukaista neuvontaa ja varoituksia kyseisiin rahoitusvälineisiin tehtäviin sijoituksiin ja erityisiin sijoitusstrategioihin sisältyvistä riskeistä, mukaan lukien erityisesti tiedot vakuutuksenantajan tai laskenta-asiamiehen soveltamasta kohde-etuutena toimivan rahoitusvälineen arvonmääritysmenetelmästä, tiedot johdannaiseen ja sen liikkeeseenlaskijaan liittyvistä riskeistä, mukaan lukien tiedot johdannaisen arvon ajallisista muutoksista, erityisistä tekijöistä, jotka ovat ratkaisevia näissä muutoksissa, ja niiden vaikutuksen asteesta arvoon?

Jos toiseen tai kolmanteen (tai näihin molempiin kysymyksiin) vastataan myöntävästi, onko se, että vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja, joka tarjoaa henkivakuutuksen, johon on sidottu sijoitusrahasto (vakuutusrahasto), ei ilmoita vakuutettuna olevalle kuluttajalle vaadittuja (toisessa ja kolmannessa kysymyksessä mainittuja) tietoja tarjottaessa kuluttajalle vakuutusta, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (5) (”sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskeva direktiivi”) – – 5 artiklassa tarkoitettu sopimaton kaupallinen menettely, vai onko vaadittujen tietojen ilmoittamatta jättäminen tämän direktiivin 7 artiklassa tarkoitettu harhaanjohtava kaupallinen menettely?

Jos sekä toiseen että kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko se, että vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja (joka tarjoaa tällaisen vakuutuksen, myy vakuutustuotteen, ”myy” sijoitusrahastoon (vakuutusrahastoon) sidotun henkivakuutuksen, ei selkeästi kerro kuluttajalle, että sijoitusrahaston (vakuutusrahaston) varat on sijoitettu johdannaisiin (tai strukturoituihin rahoitusvälineisiin, joihin sisältyy johdannaisia), sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu sopimaton kaupallinen menettely, vai onko vaadittujen tietojen antamatta jättäminen tämän direktiivin 7 artiklassa tarkoitettu harhaanjohtava kaupallinen menettely?

Jos sekä toiseen että kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko se, että vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja, joka tarjoaa sijoitusrahastoon (vakuutusrahastoon) sidotun henkivakuutuksen, ei selvitä kuluttajalle yksityiskohtaisesti sen välineen tarkkoja ominaispiirteitä, johon sijoitusrahaston (vakuutusrahaston) varat on sijoitettu, eli erityisesti ei anna tietoja tällaisen välineen toimintaperiaatteista, jos kyseessä on johdannainen (tai strukturoitu rahoitusväline, johon sisältyy johdannainen), sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu sopimaton kaupallinen menettely, vai onko vaadittujen tietojen antamatta jättäminen tämän direktiivin 7 artiklassa tarkoitettu harhaanjohtava kaupallinen menettely?

(1) EUVL 2009, L 335, s. 1.

(2) EYVL 2002, L 345, s. 1.

(3) EUVL 2004, L 145, s. 1.

(4) EUVL 2014, L 173, s. 349.

(5) EUVL 2005, L 149, s. 22.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/17

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.3.2020 – Bundeswettbewerbsbehörde v. Nordzucker ym.

(Asia C-151/20)

(2020/C 209/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Bundeswettbewerbsbehörde

Vastapuolet: Nordzucker AG, Südzucker AG ja Agrana Zucker GmbH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kilpailuoikeutta koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ne bis in idem -periaatteen sovellettavuudelle asetettua kolmatta edellytystä eli sitä, että rikkomisen on koskettava samaa suojeltavaa oikeudellista intressiä, sovellettava myös silloin, kun kahden jäsenvaltion kilpailuviranomaisten on samojen tosiseikkojen ja samojen henkilöiden osalta sovellettava kansallisten oikeussääntöjen ohella myös samoja unionin oikeussääntöjä (tässä tapauksessa: SEUT 101 artiklaa)?

Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi:

2)	Onko tällaisessa tapauksessa, jossa sovelletaan rinnakkain unionin ja kansallista kilpailuoikeutta, kyseessä sama suojeltu oikeudellinen intressi?

Onko lisäksi ne bis in idem -periaatetta sovellettaessa merkitystä sillä, onko jäsenvaltion kilpailuviranomaisen tekemässä ajallisesti ensimmäisessä sakkopäätöksessä otettu huomioon kilpailuoikeuden rikkomisen tosiasialliset vaikutukset toiseen jäsenvaltioon, jonka kilpailuviranomainen on antanut vasta tämän ajankohdan jälkeen ratkaisun toteuttamassaan kilpailuoikeudellisessa menettelyssä?

Onko myös menettelyssä, jossa osapuolen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevaan kansalliseen ohjelmaan osallistumisen vuoksi voidaan ainoastaan todeta sen rikkoneen kilpailuoikeutta, kyseessä ne bis in idem -periaatteen soveltamisalaan kuuluva menettely, vai voidaanko tällainen pelkkä rikkomisen toteaminen tehdä sakon määräämistä koskevan (toisessa jäsenvaltiossa toteutetun) aiemman menettelyn lopputuloksesta riippumatta?

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/18

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekki) on esittänyt 31.3.2020 – Kemwater ProChemie s.r.o. v. Odvolací finanční ředitelství

(Asia C-154/20)

(2020/C 209/24)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Nejvyšší správní soud

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Kemwater ProChemie s.r.o.

Vastaaja: Odvolací finanční ředitelství

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko direktiivin 2006/112/EY (1) vaatimusten mukaista se, että ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeuden soveltamisen edellytyksenä verovelvollisen on voitava osoittaa, että vastaanotetun verollisen liiketoimen on suorittanut toinen konkreettinen verovelvollinen?

Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä ja jos verovelvollinen ei täytä edellä mainittua todistusvelvollisuutta, voidaanko ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus evätä häneltä ilman, että on voitu osoittaa, että verovelvollinen tiesi tai hänen voitiin olettaa tienneen, että tavarat tai palvelut hankkimalla hän osallistuu veropetokseen?

(1) Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/18

Kanne 14.4.2020 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-161/20)

(2020/C 209/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland, E. Georgieva, S. L. Kalėda ja W. Mölls)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomistuin

—

kumoaa neuvoston päätöksen, (1) joka sisältyy Coreperin 5.2.2020 toteuttamaan toimeen ja jossa hyväksytään kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) toimitettava ehdotus, joka koskee elinkaarta koskevien ohjeiden käyttöönottoa kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden polttoaineketjun alkupään kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi, jotta neuvoston puheenjohtaja toimittaisi sen IMO:hon jäsenvaltioiden ja komission puolesta

—	pysyttää päätöksen vaikutukset

—	velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komission nostama kumoamiskanne koskee neuvoston päätöstä, joka sisältyy Coreperin 5.2.2020 toteuttamaan toimeen ja jossa hyväksytään kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) toimitettava ehdotus, joka koskee elinkaarta koskevien ohjeiden käyttöönottoa kestävien vaihtoehtoisten polttoaineiden polttoaineketjun alkupään kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi (päästöehdotus), jotta neuvoston puheenjohtaja toimittaisi sen IMO:hon jäsenvaltioiden ja komission puolesta.

Komissio vetoaa kanteensa tueksi kahteen perusteeseen.

Komissio katsoo ensiksi, että neuvoston päätöksellä loukataan SEUT 3 artiklan 2 kohdan mukaista unionin yksinomaista toimivaltaa. Unionilla nimittäin on SEUT 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yksinomainen toimivalta päästöehdotuksen kattamalla alalla, koska yhteiset säännöt, joita sovelletaan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä tarkoitettuihin unionin sisäisiin tilanteisiin, kattavat kyseisen alan suurelta osin.

Komissio katsoo toiseksi, että neuvoston päätöksellä loukataan sen SEU 17 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja toimielinten oikeuksia, koska vain komissiolla on oikeus toimia unionin puolesta ja huolehtia unionin ulkoisesta edustuksesta.

(1) Neuvoston 24.2.2020 päivätty asiakirja ST 6287/20

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/19

Kanne 23.4.2020 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta

(Asia C-169/20)

(2020/C 209/26)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. França ja C. Perrin)

Vastaaja: Portugalin tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Portugalin tasavalta ei noudata Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 110 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ota Portugaliin tuotavien, muissa jäsenvaltioissa hankittujen ajoneuvojen rekisteröintimaksun määrittämisessä sovellettavan ajoneuvon arvon laskemisessa huomioon arvonalennusta ympäristötekijän osalta

—	Portugalin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kyseessä olevan Portugalin lainsäädännön mukaan maahantuotuja ajoneuvoja ja vastaavia kotimaisia ajoneuvoja verotetaan eri tavalla. Voimassa olevat yksityiskohtaiset verottamissäännöt ja laskentatapa johtavat siihen, että maahantuodun ajoneuvon verotus on lähes aina korkeampi.

Tilanne on huolestuttava ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastainen: unionin tuomioistuin on jo antanut useita tuomioita muista jäsenvaltioista hankittuihin käytettyihin ajoneuvoihin sovellettavan veron laskemista koskevasta Portugalin lainsäädännöstä.

Portugalin lainsäädännöllä ei voida taata sitä, ettei muista jäsenvaltioista hankittujen ajoneuvojen verotus ei ole korkeampi kuin vastaavien kotimaisten käytettyjen ajoneuvojen verotus. Tämän selittää se, että vuoden 2016 lainsäädäntöuudistuksen seurauksena käytetyn ajoneuvon arvon määrittämisessä käytettävän ympäristötekijän osalta ei oteta huomioon arvonalentumista.

Tästä seuraa, että Portugalin lainsäädännön mukainen arvonalentumistaulukko ei johda asianmukaiseen arvioon maahantuodun käytetyn ajoneuvon käyvästä arvosta. Niinpä maahantuodusta käytetystä ajoneuvosta maksettavan rekisteröintimaksun määrä ylittää vastaavasta Portugalissa jo rekisteröidystä käytetystä ajoneuvosta maksettavan maksun määrän, mikä on SEUT 110 artiklan ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaista.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/20

Kanne 24.4.2020 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-180/20)

(2020/C 209/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Kellerbauer ja T. Ramopoulos)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisellä kokonaisvaltaisella ja tehostetulla kumppanuussopimuksella (jäljempänä kumppanuussopimus) perustetussa kumppanuusneuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kumppanuusneuvoston, kumppanuuskomitean sekä kumppanuusneuvoston perustamien alakomiteoiden ja muiden elimien työjärjestysten hyväksymiseen ja alakomiteoiden luettelon laatimiseen kyseisen sopimuksen soveltamiseksi lukuun ottamatta sopimuksen II osastoa 17.2.2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/245 (1) (jäljempänä neuvoston päätös 2020/245) ja Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Armenian tasavallan välisellä kokonaisvaltaisella ja tehostetulla kumppanuussopimuksella perustetussa kumppanuusneuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta kumppanuusneuvoston, kumppanuuskomitean sekä kumppanuusneuvoston perustamien alakomiteoiden ja muiden elimien työjärjestysten hyväksymiseen ja alakomiteoiden luettelon laatimiseen kyseisen sopimuksen II osaston soveltamiseksi 17.2.2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/246 (2) (jäljempänä neuvoston päätös 2020/246)

—	velvoittaa Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää, että i) jättämällä kumppanuussopimuksen II osaston neuvoston päätöksen 2020/245 soveltamisalan ulkopuolelle, ii) antamalla erillisen neuvoston päätöksen 2020/246, joka koskee yksinomaan kumppanuussopimuksen II osastoa ja jonka aineellinen oikeusperusta on SEU 37 artikla, ja iii) lisäämällä SEUT 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan, jossa määrätään, että neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti, jos sopimus koskee alaa, jolla unionin säädöksen antaminen edellyttää yksimielisyyttä, neuvosto rikkoo perustamissopimusta, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Kanne perustuu seuraaviin kanneperusteisiin:

Ensinnäkin unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 218 artiklan 9 kohtaan perustuvan neuvoston päätöksen, joka koskee sopimuksella perusteluissa elimissä unionin puolesta esitettävää kantaa, aineellinen oikeusperusta on määritettävä sopimuksen, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena, painopisteen mukaisesti. Kumppanuussopimus koskee pääasiassa taloudellista yhteistyötä ja kehitysyhteistyötä sekä kuljetuspalvelujen kauppaa, kun taas kumppanuussopimuksen ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väliset yhteydet eivät ole riittävän merkittävät takaamaan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa aineellisena oikeusperustana, kun otetaan huomioon sopimus kokonaisuutena. Näin ollen neuvosto sisällytti SEU 37 artiklan virheellisesti päätöksen 2020/246 oikeusperustaan ja kyseinen päätös annettiin virheellisesti yksimielisyyttä edellyttävän äänestyssäännön mukaisesti.

Toiseksi unionin toimielimet eivät voi keinotekoisesti jakaa yhtä toimea eri osiin ja siten luoda osia, joilla kullakin on eri painopisteet, tai muuten niiden annetaan kiertää SEU 13 artiklan vaatimusta siitä, että kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa sekä niissä määrättyjen menettelyjen, edellytysten ja tavoitteiden mukaisesti. Kun neuvosto määrittää sopimuksella perusteluissa elimissä unionin puolesta esitettävän kannan SEUT 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti ottaen huomioon sopimuksen kaikki määräykset kyseisen elimen toimintaa koskevista säännöistä, neuvoston päätöksen jakaminen kahdeksi päätökseksi ei voi olla perusteltua. Koska kumppanuussopimuksessa ei eroteta toisistaan menettelysääntöjä, joita sovelletaan, kun kyseessä olevat elimet toimivat II osaston nojalla tai kun ne toimivat kumppanuussopimuksen muiden osastojen nojalla, neuvosto toimi virheellisesti antaessaan kaksi erillistä neuvoston päätöstä, joista toinen koskee yksinomaan kumppanuussopimuksen II osastoa.

(1) EUVL 2020, L 52, s. 3.

(2) EUVL 2020, L 52, s. 5.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Giorgio Armani v. EUIPO – Asunción (GIORGIO ARMANI le sac 11)

(Asia T-653/18) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin GIORGIO ARMANI le sac 11 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit LESAC ja lesac - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2020/C 209/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Giorgio Armani SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja S. Martínez-Almeida y Alejos-Pita)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: H. O’Neill)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Felipe Domingo Asunción (Madrid, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.8.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 2462/2017-4), joka koskee osapuolten Asunción ja Giorgio Armani välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Giorgio Armani SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 25, 21.1.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/22

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Giorgio Armani v. EUIPO – Asunción (le sac 11)

(Asia T-654/18) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin le sac 11 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit LESAC ja lesac - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2020/C 209/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Giorgio Armani SpA (Milano, Italia) (edustaja: asianajaja S. Martínez-Almeida y Alejos-Pita)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: H. O’Neill)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Felipe Domingo Asunción (Madrid, Espanja)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.8.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 2464/2017-4), joka koskee osapuolten Asunción ja Giorgio Armani välistä väitemenettelyä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Giorgio Armani SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 25, 21.1.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/23

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Tilly-Sabco v. neuvosto ja komissio

(Asia T-707/18) (1)

(Maatalous - Vientituki - Siipikarjan liha - Asetus (EU) 2018/1277, joka on annettu sen jälkeen kun täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 689/2013 kumottiin unionin tuomioistuimen tuomiolla - Toimen antajan toimivalta - Menettelyn väärinkäyttö - Perusteluvelvollisuus - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen - Vahinko)

(2020/C 209/30)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Tilly-Sabco (Guerlesquin, Ranska) (edustajat: asianajajat R. Milchior ja S. Charbonnel)

Vastaajat: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: D. Komilaki ja M. Alver) ja Euroopan komissio (asiamiehet: A. Lewis ja B. Hofstötter)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus siipikarjanlihan vientitukien vahvistamisesta 18.9.2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1277 (EUVL 2018, L 239, s. 1) kumoamiseksi ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen vahingon korvaamiseksi, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut siitä, että mainittujen vientitukien määräksi on vahvistettu nolla euroa ajanjaksolle 19.7.–31.12.2013.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Tilly-Sabco velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 54, 11.2.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/24

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Tecnodidattica v. EUIPO (Karttapallon ja valaisimen jalustan muoto)

(Asia T-752/18) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Karttapallon ja valaisimen jalustan muoto - Ehdoton hylkäysperuste - Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuva merkki - Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan1 kohdan e alakohdan ii alakohta - Tärkeiden tai olennaisten koristeellisten ja mielikuvituksellisten seikkojen puuttuminen)

(2020/C 209/31)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Tecnodidattica SpA (San Colombano Certenoli, Italia) (edustajat: asianajajat S. Corona ja F. Corona)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: L. Rampini)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 9.10.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 76/2017-2), joka koskee hakemusta karttapallon ja valaisimen jalustan muodosta koostuvan kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Tecnodidattica SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 72, 25.2.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/24

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Bergslagernas Järnvaru v. EUIPO – Scheppach Fabrikation von Holzbearbeitungsmaschinen (Puunhalkaisutyökalu)

(Asia T-73/19) (1)

(Yhteisömalli - Mitättömyysmenettely - Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää puunhalkaisutyökalua - Aikaisempi kansallinen malli - Mitättömyysperuste - Yksilöllisen luonteen puuttuminen - Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohta - Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen - Asetuksen N:o 6/2002 62 artikla)

(2020/C 209/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Bergslagernas Järnvaruaktiebolag (Saltsjö-Boo, Ruotsi) (edustajat: asianajajat S. Kirschstein-Freund ja B. Breitinger)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Hanne)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Scheppach Fabrikation von Holzbearbeitungsmaschinen GmbH (Ichenhausen, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 23.11.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1455/2018-3), joka koskee Scheppach Fabrikation von Holzbearbeitungsmaschinenin ja Bergslagernas Järnvarun välistä mitättömyysmenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Bergslagernas Järnvaruaktiebolag velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 122, 1.4.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/25

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Abarca v. EUIPO – Abanca Corporación Bancaria (ABARCA SEGUROS)

(Asia T-106/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin ABARCA SEGUROS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki ABANCA - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2020/C 209/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Abarca – Companhia de Seguros SA (Lissabon, Portugali) (edustajat: asianajajat J. Pimenta ja Á. Pinho)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: G. Schneider, J. Crespo Carrillo ja H. O’Neill)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Abanca Corporación Bancaria, SA (Betanzos, Espanja) (edustaja: asianajaja M. Aznar Alonso)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 22.11.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1370/2018-2), joka koskee Abanca Corporación Bancarian ja Abarca – Companhia de Segurosin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Abarca – Companhia de Seguros SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ja Abanca Corporación Bancaria, SA:n oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 131, 8.4.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Kerry Luxembourg v. EUIPO – Döhler (TasteSense)

(Asia T-109/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin TasteSense rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki MultiSense - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(2020/C 209/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Kerry Luxembourg Sàrl (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat A. von Mühlendahl ja H. Hartwig)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Ivanauskas ja H. O’Neill)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: Döhler GmbH (Darmstadt, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 27.11.2018 tekemästä päätöksestä (asia R 1178/2018-2), joka koskee Döhlerin ja Kerry Luxembourgin välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Kerry Luxembourg Sàrl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 139, 15.4.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/26

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – CV ym. v. komissio

(Asia T-496/19) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palkkaus - Korjauskerroin - Kiinteämääräinen kulukorvaus Asumiskulut - Perusteluvelvollisuus - Huolenpitovelvollisuus - Ostovoiman vastaavuus - Yhdenvertainen kohtelu)

(2020/C 209/35)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: CV, CW ja CY (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: B. Mongin ja M. Brauhoff)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen komission implisiittisen päätöksen kumoamiseksi, jolla kyseisen toimielimen nimittävä viranomainen hylkäsi kantajien vaatimuksen lähinnä siitä, että heidän asemapaikkaansa eli tässä tapauksessa Pariisiin sovellettavaa korjauskerrointa korotetaan tarvittaessa taannehtivasti.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	CV, CW ja CY velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 305, 9.9.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/27

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – CZ ym. v. EUH

(Asia T-497/19) (1)

(2020/C 209/36)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: CZ, DB, DC ja DD (edustaja: asianajaja J.-N. Louis)

Vastaaja: Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) (asiamiehet: S. Marquardt ja R. Spac)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus sellaisen EUH:n implisiittisen päätöksen kumoamiseksi, jolla nimittävä viranomainen ja EUH:n työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen hylkäsi kantajien vaatimuksen lähinnä siitä, että heidän asemapaikkaansa eli tässä tapauksessa Pariisiin sovellettavaa korjauskerrointa korotetaan tarvittaessa taannehtivasti.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	CZ, DB, DC ja DD velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

(1) EUVL C 305, 9.9.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/27

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.4.2020 – Axactor v. EUIPO – Axa (AXACTOR)

(Asia T-594/19) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2020/C 209/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Axactor SE (Oslo, Norja) (edustajat: solicitor D. Stone, solicitor A. Dykes ja solicitor A. Leonelli)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Axa SA (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja P. Martini-Berthon)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 28.6.2019 tekemästä päätöksestä (asia R 479/2018-4), joka koskee Axa SA:n ja Axactor SE:n välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Axactor SE ja Axa SA vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikuluista.

(1) EUVL C 363, 28.10.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/28

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.4.2020 – ArcelorMittal Bremen v. komissio

(Asia T-623/19) (1)

(Laiminlyöntikanne - Direktiivi 2003/87/19 - Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä - Päätös 2011/278/EU - Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat siirtymäsäännökset - Muutos kansalliseen jakosuunnitelmataulukkoon, joka koskee Saksaa ajanjaksolla 2013 – 2020 - Merkittävä kapasiteetin laajennus - Oikeudenkäynti on menettänyt kohteensa - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2020/C 209/38)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: ArcelorMittal Bremen GmbH (Bremen, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Altenschmidt ja L. Buschmann)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.-F. Brakeland ja A. Becker)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 265 artiklaan perustuva vaatimus sen toteamiseksi, että komissio on lainvastaisesti jättänyt tekemättä päätöksen, joka koskee maksutta jaettavien päästöoikeuksien vuosittaista kokonaismäärää siltä osin kuin on kyse merkittävästä kapasiteetin laajennuksesta kuumalle metallille määritetyn tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan kantajan laitoksen osasta, ja toissijaisesti SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus komission 19.7.2019 kantajan 1.7.2019 esittämästä vaatimuksesta väitetysti tekemän päätöksen kumoamiseksi.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(1) EUVL C 363, 28.10.2019.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/29

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 4.5.2020 – Csordas ym. v. komissio

(Asia T-146/20 R)

(Väliaikainen oikeussuoja - Henkilöstö - Komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston vaalit - Sääntöjenmukaisuus - Toimielimen valvontavelvollisuus - Välitoimihakenus - Fumus boni juris -edellytys ei täyty)

(2020/C 209/39)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: Annamaria Csordas (Luxemburg, Luxemburg), Adrian Sorin Cristescu (Luxemburg), Jean Putz (Esch-sur-Alzette, Luxemburg) ja Miguel Vicente-Nunez (Luxemburg) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Milanowska, T. Lilamand ja T. Bohr)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 91 artiklan 4 kohtaan perustuva vaatimus, jolla pyritään ensisijaisesti ensiksi vaalilautakunnan 26.11.2019 päivätyn ilmoituksen, jolla julistettiin komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston vaalitulos, toiseksi komission 28.11.2019 antaman päätöksen, joka koski toimielimessä edustettuina olevien ammattijärjestöjen ja ammattialajärjestöjen edustavuuden laskelmaa, kolmanneksi komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston toimeksiannon, joka perustuu marraskuussa 2019 pidettyihin vaaleihin, neljänneksi komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston edustajiensa nimeämisen komission henkilöstökomitean keskuskomiteaan ja viidenneksi muiden päätösten, jotka koskivat lisävarojen myöntämistä komission henkilöstön edustajille, täytäntöönpanon lykkäämiseen ja toisaalta komission velvoittamiseen pitämään väistyvä henkilöstökomitea palveluksessa pääasiassa annettavaan tuomioon saakka ja rajaamaan sen toimeksianto juokseviin asioihin, ja toissijaisesti ensiksi velvoittamaan komissio rajaamaan komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston toimeksianto, joka perustuu marraskuun 2019 vaaleihin, juokseviin asioihin ja toiseksi velvoittamaan kyseinen paikallisjaosto nimeämään komission henkilöstökomitean keskuskomiteaan Union syndicale Luxembourgin esittämät edustajat.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/29

Kanne 18.3.2020 – JP v. komissio

(Asia T-179/20)

(2020/C 209/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: JP (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Champetier)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 17.7.2019 tehdyn päätöksen, jolla päätetään olla ottamatta kantajaa avoimessa kilpailussa EPSO/AD/363/18 – Hallintovirkamiehet (AD7) menestyneistä ehdokkaista laadittuun varallaololuetteloon, ja 10.12.2019 tehdyn päätöksen, jolla kantajan tekemä uudelleenarviointia koskeva vaatimus on hylätty

—	määräämään vastaajan korvaamaan aiheutuneen vahingon

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu sen periaatteen loukkaamiseen, jonka mukaan valintalautakunnan jäsenillä on oltava riittävät taidot, jotta he kykenevät arvioimaan objektiivisesti ehdokkaan suoritusta ja ammatillisia taitoja kyseistä alaa koskevassa haastattelussa, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu sen periaatteen loukkaamiseen, jonka mukaan valintalautakunnan kokoonpanon on oltava riittävän vakaa.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/30

Kanne 20.4.2020 – Square v. EUIPO ($ Cash App)

(Asia T-210/20)

(2020/C 209/41)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Square, Inc. (San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor M. Hawkins sekä asianajajat K. Lüder ja T. Dolde)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkin $ Cash App Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 410 819

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.2.2020 asiassa R 811/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien ”Operaatiot” -osastossa ja ensimmäisessä valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 2 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—	yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita on loukattu

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/31

Kanne 20.4.2020 – Square v. EUIPO ($ Cash App)

(Asia T-211/20)

(2020/C 209/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Square, Inc. (San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor M. Hawkins sekä asianajajat K. Lüder ja T. Dolde)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkin $ Cash App Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti nro 1 410 839

Riidanalainen päätös: EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 5.2.2020 asiassa R 810/2019-1 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien ”Operaatiot” -osastossa ja ensimmäisessä valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 2 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/32

Kanne 15.4.2020 – JK v. komissio

(Asia T-219/20)

(2020/C 209/43)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: JK (edustaja: asianajaja N. de Montigny)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan EUH:n budjetoinnin, hallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtajan 5.6.2019 tekemän päätöksen, jolla hylätään hänen 5.2.2019 henkilöstösääntöjen 24 artiklan perustella tekemänsä valitus

—	kumoamaan komission nimittävän viranomaisen implisiittisen päätöksen, jolla hylätään hänen 5.2.2019 henkilöstösääntöjen 24 artiklan perustella tekemänsä valitus

—	kumoaa, siltä osin kuin tämä päätös on seurannut implisiittistä hylkäämistä, kantajan 4.9.2019 tekemän valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen, jonka budjetoinnin, hallinnon ja henkilöstöhallinnon pääosaston pääjohtaja antoi tiedoksi 6.1.2020

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 12 a artiklan rikkomiseen, oikeudelliseen virheeseen työpaikkakiusaamisen käsitteen arvioinnissa ja erityisesti sen arvioinnissa toimielimen avustamisvelvollisuuden henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisen täytäntöönpanon kannalta ja oikeudelliseen virheeseen, jonka nimittävä viranomainen teki valituksen hylkäämisen yhteydessä, ennen kuin mitään aloitetta hallinnollisesta menettelystä tehtiin, siltä osin kuin on kyse valituksen tueksi esitettyjen seikkojen todistamisen merkityksestä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu niiden seikkojen arvioinnissa tapahtuneeseen ilmeiseen virheeseen, jotka toimitettiin avustamispyynnön tueksi, siihen seikkaan nähden, että kantaja katsoo esittäneensä väitteensä myötä riittävästi seikkoja, jotka ovat omiaan osoittamaan häneen kohdistuneiden hyökkäysten todenmukaisuuden.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/32

Kanne 23.4.2020 – Orion v. Komissio

(Asia T-223/20)

(2020/C 209/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Orion Oyj (Espoo, Suomi) (edustajat: asianajaja C. Schoonderbeek, solicitor J. Mulryne ja solicitor E. Amos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa vastaajan 13.2.2020 tekemän päätöksen myöntää ”Dexmedetomidine Accordille” yleinen myyntilupa ja

—	velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan kaikki oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen oikeudelliseen perusteeseen.

Ensimmäisessä oikeudellisessa perusteessa kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikottiin direktiivin 2001/83/EY (1) 10 artiklan 1 kohtaa luettuna yhdessä sen 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa, koska sillä hyväksyttiin ”Precedex”-lääkevalmiste, jolle oli myönnetty markkinoille saattamista koskeva kansallinen lupa Tšekin tasavallassa ennen Euroopan unioniin liittymistä, vertailulääkkeeksi, vaikka tätä kansallista lupaa ei ollut myönnetty (tai päivitetty) voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti.

Toisessa oikeudellisessa perusteessa kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä rikottiin asetuksen N:o 726/2004 (2) 14 artiklan 11 kohtaa luettuna yhdessä direktiivin 2001/83 10 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan kanssa, koska siinä todettiin, että kantajan ”Dexdor”-tuotetta koskeva säädösperusteinen tietosuoja-aika oli päättynyt, ja hyväksyttiin, että sitä (ja sen taustalla olevaa tutkimustietoa) voitiin käyttää vertailulääkkeenä (geneerisen) kopiotuotteen markkinoille saattamista koskevaa lupaa koskevassa hakemuksessa sillä perusteella, että ”Precedex”-ja ”Dexdor”-lääkevalmisteet kuuluvat samaan yleiseen myyntilupaan.

3.	Kolmannessa oikeudellisessa perusteessa kantaja väittää, että riidanalaiseen päätökseen ei sisälly riittäviä perusteluja SEUT 296 artiklassa edellytetyllä tavalla.

(1) Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6.11.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL 2001, L 311, s. 67).

(2) Ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31.3.2004 annettu asetus (EY) N:o 726/2004 (EUVL 2004, L 136, s. 1).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/33

Kanne 27.4.2020 – PNB Banka v. EKP

(Asia T-230/20)

(2020/C 209/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PNB Banka AS (Riika, Latvia) (edustaja: asianajaja O. Behrends)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan EKP:n 17.2.2020 päivätyn päätöksen AS PNB Bankan pankkitoimiluvan peruuttamisesta

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa 13 kanneperusteeseen.

1)	Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on puutteellisia ja harhaanjohtavia tietoja menettelystä.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan EKP käytti riidanalaista päätöstä varten lainvastaisesti neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (1) 14 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 (2) 83 artiklassa tarkoitettua kaksivaiheista menettelyä (johon liittyy kansallisen toimivaltaisen viranomaisen ehdotus), vaikka EKP oli tehnyt 1.3.2019 uudelleen määrittelyä koskevan päätöksen, jolla se otti kantajan suoran valvonnan hoidettavakseen.

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu menettelyvirheisiin kansallisessa toimivaltaisessa viranomaisessa eli rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimintaa valvovassa viranomaisessa.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan EKP ei ole asetuksen (EU) N:o 468/2014 83 artiklan 1 kohdan menettelysäännön vuoksi voinut tehdä 12.9.2019 päivättyä toimiluvan peruuttamista koskevaa päätösluonnosta 17.2.2020.

5)	Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on menettelyllisesti ja aineellisesti lainvastainen, koska EKP peruutti toimiluvan tosiasiallisesti 15.8.2019 suoritetun arvioinnin, joka koskee sitä, onko pankki kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, nojalla.

6)	Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanlainen päätös on lainvastainen, koska kantajan edustusoikeuteen on puututtu lainvastaisesti ja tältä on siten viety kaikki menettelylliset oikeudet.

7)	Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska se on perusteltu puutteellisesti.

8)	Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu.

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan EKP ei voinut tukeutua 12.9.2019 annettuun latvialaiseen maksukyvyttömyyttä koskevaan ratkaisuun, koska kyseinen ratkaisu oli lainvastainen ja perustui yksinomaan EKP:n virheelliseen arviointiin siitä, onko pankki kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan EKP tukeutui riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti muihinkin perusteisiin, joiden mukaan suuriin riskikeskittymiin sovellettavia rajoituksia ja lakisääteisiä pääomavaatimuksia oli väitetysti rikottu, eivätkä kyseiset perusteet olleet perusteltuja eikä rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimintaa valvova viranomainen nojautunut niihin päätösluonnoksessaan.

11)	Yhdestoista kanneperuste, jonka mukaan päätös on aineellisesti lainvastainen, koska kantaja on ollut rahoitus- ja pääomamarkkinoiden toimintaa valvovan viranomaisen ja siten välillisesti EKP:n yksinomaisessa valvonnassa 12.9.2019 alkaen.

12)	Kahdestoista kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös on suhteeton.

13)	Kolmastoista kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös perustuu kaikkiin virheisiin arvioinnissa, joka koskee sitä, onko pankki kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa.

(1) Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL 2013, L 287, s. 63).

(2) Kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa 16.4.2014 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014 (EUVL 2014, L 141, s. 1).

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/35

Kanne 23.4.2020 – Price v. neuvosto

(Asia T-231/20)

(2020/C 209/46)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: David Price (Le Dorat, Ranska) (edustaja: asianajaja J. Fouchet)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

lykkäämään asian käsittelyä ja esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset nopeutetussa menettelyssä:

1.	Onko niin, että Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen seurauksena Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset, jotka ovat ennen siirtymäkauden päättymistä käyttänet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oikeuttaan sijoittautua toiseen jäsenvaltioon, menettävät unionin kansalaisuuden?

Mikäli kysymykseen vastataan myöntävästi, onko erosopimuksen 2, 3, 10, 12 ja 127 artiklan, luettuina yhdessä erosopimuksen johdanto-osan 6 kohdan ja SEUT 18, 20 ja 21 artiklan kanssa, katsottava antaneen näille Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille poikkeuksetta oikeuden säilyttää unionin kansalaisuuteen liittyvät oikeutensa, jotka heillä oli ennen kuin heidän maansa erosi Euroopan unionista?

3.	Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, eikö erosopimus ole SEUT 18, 20 ja 21 artiklan vastainen siltä osin kuin siinä ei ole määräystä, jonka nojalla he voivat säilyttää poikkeuksetta nämä oikeudet?`

Eikö joka tapauksessa ole niin, että erosopimuksen 127 artiklan 1 kohdan b alakohta on paitsi SEUT 18, 20 ja 21 artiklan vastainen, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklan vastainen siltä osin kuin siinä viedään unionin kansalaisilta, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja vapauttaan sijoittautua Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, kunnallinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus kyseisessä valtiossa, ja – mikäli unionin yleinen tuomioistuin ja unionin tuomioistuin tulkitsevat kyseisiä määräyksiä samalla tavoin kuin Ranskan Conseil d’État – eikö tämä rikkominen ulotu Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisiin, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja sijoittautumisvapauttaan?

—

kumoamaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen tekemisestä 30.1.2020 annetun neuvoston päätöksen (EU) 2020/135 ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamista Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä koskevan sopimuksen siltä osin kuin erosopimuksella ei voida täysimääräisesti turvata näiden kansalaisten oikeutta terveyteen ja siltä osin kuin nämä toimet automaattisesti ja yleisesti ilman minkäänlaista suhteellisuusarviointia erottelevat unionin kansalaiset ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset 1.2.2020 alkaen, ja näin ollen kumoamaan erityisesti johdanto-osan kuudennen kappaleen ja erosopimuksen 9, 10, ja 127 artiklan,

—	velvoittamaan Euroopan unionin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut mukaan lukien 5 000 euron suuruiset asianajokulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahdeksaan kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, että tiettyihin ryhmiin kuuluvien Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten unionin kansalaisuuden menettämisen osalta ei ole tehty suhteellisuusarviointia. Kantaja väittää, että hän ei Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisena, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionissa ja ollut poissa Yhdistyneen kuningaskunnan alueelta yli 15 vuotta, ole voinut osallistua 23.6.2016 järjestettyyn kansanäänestykseen Yhdistyneen kuningaskunnan EU-jäsenyydestä.

2)	Toinen kanneperuste koskee demokratian, yhdenvertaisen kohtelun, vapaan liikkuvuuden, sananvapauden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista.

Kolmas kanneperuste koskee unionin oikeusjärjestyksen rikkomista ja unionin kansalaisuuteen kuuluvan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista. Kantaja väittää erityisesti, että riidanalainen päätös on vastoin unionin oikeusjärjestystä, jossa sovelletaan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, ja vastoin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen mukaista oikeusjärjestystä.

Neljäs kanneperuste koskee oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista. Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä vahvistetaan se, että kantaja menettää pysyvän oleskeluoikeutensa, jonka hän on saanut viiden vuoden yhtäjaksoisen oleskelun jälkeen jäsenvaltiossa, ilman että tästä menetyksestä aiheutuvia konkreettisia seurauksia on otettu huomioon ja erityisesti ilman minkäänlaista suhteellisuusarviointia.

Viides kanneperuste koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa taatun yksityis- ja perhe-elämää koskevan oikeuden loukkaamista. Kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä loukataan hänen oikeuttaan yksityis- ja perhe-elämään, koska häneltä viedään unionin kansalaisuus ja näin ollen oikeus oleskella vapaasti sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen hän ei ole mutta jonne hän on perustanut perhe-elämänsä.

Kuudes kanneperuste koskee Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevan oikeuden loukkaamista. Kantajan mukaan erosopimuksen 127 artikla rikkoo SEUT 18 artiklaa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaa. Riidanalainen päätös on siis kumottava siltä osin kuin sillä ratifioitava sopimus sisältää säännöksen, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia syrjivä.

Seitsemäs kanneperuste koskee riidanalaisessa päätöksessä tehtävää automaattista ja yleistä erottelua unionin kansalaisten ja Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten välillä ilman minkäänlaista suhteellisuusarviointia Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten yksityis- ja perhe-elämän osalta 1.2.2020 alkaen. Kantaja esittää tämän kanneperusteen tueksi, että unionin kansalaisuuden menettäminen ei voi olla automaattista ja yleistä, että olisi pitänyt suorittaa seurauksia koskeva konkreettinen arviointi ja että tällaisen arvioinnin puuttuessa riidanalainen päätös on kumottava

Kahdeksas kanneperuste koskee perusoikeuskirjan 35 artiklan rikkomista eli terveyttä koskevan oikeuden loukkaamista. Kantaja katsoo, että koska erosopimuksessa ei määrätä minkäänlaisesta toimesta hänen terveytensä suojelemiseksi, tämä täydentävä toimivalta poistuu Yhdistyneen kuningaskunnan ja sen kansalaisten osalta, mikä saattaa viimeksi mainitut vaaraan erityisesti pandemian ja terveyskriisin aikana.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/36

Kanne 1.5.2020 – Ryanair v. komissio

(Asia T-238/20)

(2020/C 209/47)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ryanair DAC (Swords, Irlanti) (edustajat: asianajajat E. Vahida, F. Laprévote, S. Rating ja I. Metaxas-Maranghidis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan komission 11.4.2020 antaman päätöksen valtiontuesta SA.56812 (1)

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—	Kantaja on myös pyytänyt, että sen kanne käsiteltäisiin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklassa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission päätös on EUT-sopimusten erityismääräysten vastainen ja loukkaa kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltoa ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia unionin oikeuden yleisiä periaatteita, joihin lentoliikenteen vapauttaminen kilpailulle Euroopan unionissa on perustunut 1980-luvun lopulta lähtien. Lentoliikenteen markkinoiden vapauttaminen Euroopan unionissa on mahdollistanut aidosti yleiseurooppalaisten halpalentoyhtiöiden kasvun. Komission päätöksessä jätetään huomiotta tällaisten yleiseurooppalaisten lentoyhtiöiden merkitys Euroopan unionin jäsenvaltioiden liikenneverkostolle sallimalla Ruotsin myöntävän tukea vain niille Euroopan unionin lentoyhtiöille, joille Ruotsi on myöntänyt Euroopan unionin liikennelupia. SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään poikkeuksesta SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiseen valtiontukien kieltoon, mutta siinä ei määrätä poikkeuksista muihin EUT-sopimuksen sääntöihin ja periaatteisiin.

2)	Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission päätöksessä on laiminlyöty komission velvollisuus punnita vastakkain tuen hyödyllisiä vaikutuksia ja sen haitallisia vaikutuksia kaupankäyntiin ja ylläpitää häiriintymätön kilpailu (niin sanottu tasapainotesti).

3)	Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on laiminlyönyt muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen vakavista vaikeuksista huolimatta sekä loukannut kantajan menettelyllisiä oikeuksia.

4)	Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätöksessä laiminlyödään komission perusteluvelvollisuus.

(1) Euroopan komission 11.4.2020 antama päätös valtiontuesta SA.56812 Ruotsi – Lentoyhtiöiden hyväksi toteutettu lainatakausjärjestelmä tilapäisissä puitteissa valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa (ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä)

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/37

Kanne 30.4.2020 – Stada Arzneimittel v. EUIPO – Pfizer (RUXXIMLA)

(Asia T-239/20)

(2020/C 209/48)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Stada Arzneimittel AG (Bad Vilbel, Saksa) (edustajat: asianajajat J.-C. Plate ja R. Kaase)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Pfizer Inc. (New York, New York, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin RUXXIMLA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 17 865 742

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.2.2020 asiassa R 1879/2019-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/38

Kanne 5.5.2020 – Stada Arzneimittel v. EUIPO – Pfizer (RUXYMLA)

(Asia T-248/20)

(2020/C 209/49)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Stada Arzneimittel AG (Bad Vilbel, Saksa) (edustajat: asianajajat J.-C. Plate ja R. Kaase)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Pfizer Inc. (New York, New York, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus sanamerkin RUXYMLA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – rekisteröintihakemus nro 17 865 739

EUIPO:ssa käyty menettely:Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 13.2.2020 asiassa R 1878/2019-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut valitusmenettelyssä aiheutuneet kulut mukaan lukien

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/39

Kanne 7.5.2020 – González Calvet v. SRB

(Asia T-257/20)

(2020/C 209/50)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Ramón González Calvet ja Joan González Calvet (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja P. Molina Bosch)

Vastaaja: yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston 17.3.2020 tekemän päätöksen SRB/EES/2020/52

—	arvostamaan kaikki koko Banco Popular Groupin varat eikä vain emoyhtiön varat erikseen tytäryhtiöiden varoista, kuten Deloitte on tehnyt, koska koko konserni on sulautunut Banco Santanderiin eikä ainoastaan emoyhtiö

—	arvostamaan järjestetyt lainat 100 prosenttiin kirjanpitoarvostaan

—	arvostamaan järjestämättömät lainat 100 prosenttiin kirjanpitoarvostaan, koska ne on katettu takuilla ja varauksilla lähes 100-prosenttisesti

—	arvostamaan Banco Popular –konsernin kiinteistövarallisuus 10 896 miljoonaan euroon, koska vastaavat varaukset on jo vähennetty

—

arvostamaan Banco Popular –konsernin varat kokonaisuudessaan 153 785 miljoonaan euroon kanteeseen sisältyvien perustelujen mukaisesti, mikä antaa osakkeenomistajille selvitystilassa 29 365 miljoonan euron realisointiarvon sen jälkeen, kun on vähennetty 124 420 miljoonaa euroa, jotka Deloitten mukaan oltiin velkaa velkojille

—	vahvistamaan korvaukseksi 7,00 euroa osakkeelta, mikä saadaan jakamalla 29 365 miljoonaa euroa 4 196 miljoonalla osakkeella, jotka olivat liikkeellä päätöshetkellä

—

määräämään Ramón González Calvetille korvausta 317 072 euroa (kolmesataaseitsemäntoistatuhattaseitsemänkymmentäkaksi) hänen 45 296 osakkeensa pakkolunastuksesta ja Joan González Calvetille korvausta 11 977 euroa (yksitoistatuhattayhdeksänsataaseitsemänkymmentäseitsemän) hänen 1 711 osakkeensa pakkolunastuksesta sekä oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB) selvitti 6.6.2017 Banco Popularin ja myi sen yhden euron hintaan Banco Santanderille. Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto päätti kuultuaan Banco Popularin obligaationhaltijoita ja osakkeenomistajia, joita se päätös koski, päätöksellään SRB/EES/2020/52, ettei mainituille intressitahoille makseta mitään korvausta ja perusti päätöksensä Deloitten arvostusilmoitukseen 3.

Kanteessa kantajat katsovat, että Deloitte on tilintarkastusyritys, jonka maine on mennyt Gowexin, Bankian, Gescarteran ja Abengoan kaltaisten tapausten vuoksi, eikä se tosiasiassa tällä hetkellä toimi minkään suuren espanjalaisen pankin tilintarkastajana.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seuraaviin seikkoihin.

Kantajat tuovat esiin, että Deloitten arvostus on puolueellinen SRB:n eduksi ja osakkeenomistajille haitallinen muun muassa sen vuoksi, että

—	siirretyt verosaatavat, jotka Banco Santander on saanut täysimääräisesti, aliarvostetaan

—	siinä ei oteta huomioon, että järjestämättömät lainat oli katettu 100-prosenttisesti takuilla ja varauksilla

—	järjestettyjen lainojen salkku aliarvostetaan

—	siinä ei oteta huomioon kaikkia Banco Popular –konsernin varoja, koska siinä erotetaan oikeudellisen yksikön Banco Popular varat sen tytäryhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden varoista

—	siinä ei oteta huomioon sitä, että kiinteistöomaisuuden kirjanpidollinen nettoarvo oli varausten vähentämisen jälkeen 10 896 miljoonaa euroa

SRB teki 23.5.2017 Deloitten kanssa sopimuksen Banco Popularin arvostamisesta ajankohtana, jolloin sen puheenjohtaja Elka König myönsi Bloomberg TV:n haastattelussa, että Banco Popular oli SRB:n tarkkailussa. Tästä voi päätellä, että SRB oli jo 23.5.2017 päättänyt selvittää Banco Popularin, mikä vuoti Reuters-uutistoimistolle 31.5., mistä aiheutui talletuspakoepisodi, joka romahdutti Banco Popularin likviditeetin.

Espanjan keskuspankin mukaan Euroopan keskuspankki katsoi että Banco Popular oli maksukykyinen pankki 13.3.2017. Banco Popular ei koskaan ollut selvitystilassa, kuten Deloitte väittää, mutta on selvää, että SRB asetti tavoitteeksi selvittää Banco Popularin voidakseen pelastaa Banco Santanderin, joka on eurooppalainen ja maailmanlaajuinen järjestelmäpankki, jonka tappiot (jotka kantajat ovat laskeneet 22 573 miljoonaksi euroksi vuoden 2017 aikana) salattiin sen osakkeenomistajilta Banco Popularin pakkolunastamisella ja sulauttamisella.

22.6.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 209/40

Kanne 8.5.2020 – Global Chartered Controller Institute v. EUIPO – CFA Institute (CCA CHARTERED CONTROLLER ANALYST CERTIFICATE)

(Asia T-266/20)

(2020/C 209/51)

Kannekirjelmän kieli: espanja

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Global Chartered Controller Institute SL (Alicante, Espanja) (edustajat: asianajajat M. Pomares Caballero ja T. Barber Giner)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: CFA Institute (Charlottesville, Virginia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Kuviomerkin CCA CHARTERED CONTROLLER ANALYST CERTIFICATE rekisteröintihakemus EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 508 161

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 25.2.2020 asiassa R 235/2019-5 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	muuttaa riidanalaista päätöstä toteamalla, että nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset rekisteröinnin epäämisperusteen soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty

—	tai kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

—	velvoittaa EUIPO:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut (mukaan lukien valituslautakunnassa käytyyn menettelyyn liittyvät kulut) sekä velvoittaa muun osapuolen valituslautakunnassa korvaamaan asian käsittelystä väitejaostossa aiheutuneet kulut.

Kanneperusteet

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 92 artiklaa on rikottu.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 209

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	63. vuosikerta 22. kesäkuu 2020

Sisältö		Sivu
	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan unionin tuomioistuin
2020/C 209/01	Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä	1

	V Ilmoitukset
	TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Unionin tuomioistuin
2020/C 209/02	Asia C-838/19: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal de commerce de Bordeaux (Ranska) on esittänyt 18.11.2019 – Boé Aquitaine SELARL v. Mercialys SA	2
2020/C 209/03	Asia C-860/19 P: Valitus, jonka Nathaniel Magnan on tehnyt 24.11.2019 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-99/19, Magnan v. komissio, 25.9.2019 antamasta määräyksestä	2
2020/C 209/04	Asia C-939/19: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Amtsgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 24.12.2019 – Flightright GmbH v. Eurowings GmbH	3
2020/C 209/05	Asia C-54/20 P: Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 30.1.2020 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-502/16, Stefano Missir Mamachi di Lusignano ym. v. komissio, 20.11.2019 antamasta tuomiosta	3
2020/C 209/06	Asia C-56/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 4.2.2020 – AR v. Stadt Pforzheim	4
2020/C 209/07	Asia C-65/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 7.2.2020 – VI v. KRONE – Verlag Gesellschaft mbH & Co KG	4
2020/C 209/08	Asia C-66/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Procura della Repubblica di Trento (Italia) on esittänyt 24.1.2020 – Rikosoikeudenkäynti, jossa vastaajana on XK	5
2020/C 209/09	Asia C-91/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 24.2.2020 – LW v. Saksan valtio	5
2020/C 209/10	Asia C-96/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Corte suprema di cassazione (Italia) on esittänyt 24.2.2020 – Ordine Nazionale Biologi, MX, NY ja OZ v. Presidenza del Consiglio dei Ministri	6
2020/C 209/11	Asia C-100/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 26.2.2020 – XY v. Hauptzollamt B	7
2020/C 209/12	Asia C-102/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 26.2.2020 – StWL Städtische Werke Lauf a.d. Pegnitz GmbH v. eprimo GmbH	7
2020/C 209/13	Asia C-118/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 3.3.2020 – JY	8
2020/C 209/14	Asia C-120/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 3.3.2020 – Koleje Mazowieckie – KM sp. z o.o. v. Skarb Państwa – Minister Infrastruktury i Budownictwa nykyisin Minister Infrastruktury, Prezes Urzędu Transportu Kolejowego ja PKP Polskie Linie Kolejowe S.A.	9
2020/C 209/15	Asia C-121/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank Den Haag, zittingsplaats Amsterdam (Alankomaat) on esittänyt 4.3.2020 – VG v. Minister van Buitenlandse Zaken	9
2020/C 209/16	Asia C-127/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy w Gliwicach (Puola) on esittänyt 5.3.2020 – D. Spółka Akcyjna v. W. Zrt	10
2020/C 209/17	Asia C-132/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 10.3.2020 – BM, DM ja EN v. Getin Noble Bank SA	11
2020/C 209/18	Asia C-133/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 11.3.2020 – European Pallet Association eV v. PHZ BV	12
2020/C 209/19	Asia C-135/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supremo Tribunal Administrativo (Portugali) on esittänyt 12.3.2020 – JS v. Câmara Municipal de Gondomar	13
2020/C 209/20	Asia C-137/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Judicial da Comarca dos Açores (Portugali) on esittänyt 12.3.2020 – MV v. SATA Internacional – Serviços de Transportes Aéreos SA	14
2020/C 209/21	Asia C-142/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Giustizia amministrativa per la Regione siciliana (Italia) on esittänyt 26.3.2020 – Analisi G. Caracciolo srl v. Regione Siciliana – Assessorato regionale della salute – Dipartimento regionale per la pianificazione ym.	14
2020/C 209/22	Asia C-143/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy-Woli w Warszawie (Puola) on esittänyt 24.3.2020 – A v. O	15
2020/C 209/23	Asia C-151/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 27.3.2020 – Bundeswettbewerbsbehörde v. Nordzucker ym.	17
2020/C 209/24	Asia C-154/20: Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekki) on esittänyt 31.3.2020 – Kemwater ProChemie s.r.o. v. Odvolací finanční ředitelství	18
2020/C 209/25	Asia C-161/20: Kanne 14.4.2020 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto	18
2020/C 209/26	Asia C-169/20: Kanne 23.4.2020 – Euroopan komissio v. Portugalin tasavalta	19
2020/C 209/27	Asia C-180/20: Kanne 24.4.2020 – Euroopan komissio v. Euroopan unionin neuvosto	20
	Unionin yleinen tuomioistuin
2020/C 209/28	Asia T-653/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Giorgio Armani v. EUIPO – Asunción (GIORGIO ARMANI le sac 11) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin GIORGIO ARMANI le sac 11 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit LESAC ja lesac – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Merkkien samankaltaisuus – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta)	22
2020/C 209/29	Asia T-654/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Giorgio Armani v. EUIPO – Asunción (le sac 11) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin le sac 11 rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aiemmat kansalliset sana- ja kuviomerkit LESAC ja lesac – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Merkkien samankaltaisuus – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Aiemman tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 ja 3 kohta)	22
2020/C 209/30	Asia T-707/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Tilly-Sabco v. neuvosto ja komissio (Maatalous – Vientituki – Siipikarjan liha – Asetus (EU) 2018/1277, joka on annettu sen jälkeen kun täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 689/2013 kumottiin unionin tuomioistuimen tuomiolla – Toimen antajan toimivalta – Menettelyn väärinkäyttö – Perusteluvelvollisuus – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Sellaisen oikeussäännön, jolla annetaan yksityisille oikeuksia, riittävän ilmeinen rikkominen – Vahinko)	23
2020/C 209/31	Asia T-752/18: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.3.2020 – Tecnodidattica v. EUIPO (Karttapallon ja valaisimen jalustan muoto) (EU-tavaramerkki – Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Karttapallon ja valaisimen jalustan muoto – Ehdoton hylkäysperuste – Yksinomaan teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta muodostuva merkki – Asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan1 kohdan e alakohdan ii alakohta – Tärkeiden tai olennaisten koristeellisten ja mielikuvituksellisten seikkojen puuttuminen)	24
2020/C 209/32	Asia T-73/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Bergslagernas Järnvaru v. EUIPO – Scheppach Fabrikation von Holzbearbeitungsmaschinen (Puunhalkaisutyökalu) (Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää puunhalkaisutyökalua – Aikaisempi kansallinen malli – Mitättömyysperuste – Yksilöllisen luonteen puuttuminen – Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohta – Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen – Asetuksen N:o 6/2002 62 artikla)	24
2020/C 209/33	Asia T-106/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Abarca v. EUIPO – Abanca Corporación Bancaria (ABARCA SEGUROS) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin ABARCA SEGUROS rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi EU-sanamerkki ABANCA – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	25
2020/C 209/34	Asia T-109/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – Kerry Luxembourg v. EUIPO – Döhler (TasteSense) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin TasteSense rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Aikaisempi EU-sanamerkki MultiSense – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)	26
2020/C 209/35	Asia T-496/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – CV ym. v. komissio (Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskerroin – Kiinteämääräinen kulukorvaus Asumiskulut – Perusteluvelvollisuus – Huolenpitovelvollisuus – Ostovoiman vastaavuus – Yhdenvertainen kohtelu)	26
2020/C 209/36	Asia T-497/19: Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 29.4.2020 – CZ ym. v. EUH (Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskerroin – Kiinteämääräinen kulukorvaus Asumiskulut – Perusteluvelvollisuus – Huolenpitovelvollisuus – Ostovoiman vastaavuus – Yhdenvertainen kohtelu)	27
2020/C 209/37	Asia T-594/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.4.2020 – Axactor v. EUIPO – Axa (AXACTOR) (EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Väitteen peruuttaminen – Lausunnon antamisen raukeaminen)	27
2020/C 209/38	Asia T-623/19: Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 30.4.2020 – ArcelorMittal Bremen v. komissio (Laiminlyöntikanne – Direktiivi 2003/87/19 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Päätös 2011/278/EU – Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat siirtymäsäännökset – Muutos kansalliseen jakosuunnitelmataulukkoon, joka koskee Saksaa ajanjaksolla 2013 – 2020 – Merkittävä kapasiteetin laajennus – Oikeudenkäynti on menettänyt kohteensa – Lausunnon antamisen raukeaminen)	28
2020/C 209/39	Asia T-146/20 R: Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 4.5.2020 – Csordas ym. v. komissio (Väliaikainen oikeussuoja – Henkilöstö – Komission henkilöstökomitean Luxemburgin paikallisjaoston vaalit – Sääntöjenmukaisuus – Toimielimen valvontavelvollisuus – Välitoimihakenus – Fumus boni juris -edellytys ei täyty)	29
2020/C 209/40	Asia T-179/20: Kanne 18.3.2020 – JP v. komissio	29
2020/C 209/41	Asia T-210/20: Kanne 20.4.2020 – Square v. EUIPO ($ Cash App)	30
2020/C 209/42	Asia T-211/20: Kanne 20.4.2020 – Square v. EUIPO ($ Cash App)	31
2020/C 209/43	Asia T-219/20: Kanne 15.4.2020 – JK v. komissio	32
2020/C 209/44	Asia T-223/20: Kanne 23.4.2020 – Orion v. Komissio	32
2020/C 209/45	Asia T-230/20: Kanne 27.4.2020 – PNB Banka v. EKP	33
2020/C 209/46	Asia T-231/20: Kanne 23.4.2020 – Price v. neuvosto	35
2020/C 209/47	Asia T-238/20: Kanne 1.5.2020 – Ryanair v. komissio	36
2020/C 209/48	Asia T-239/20: Kanne 30.4.2020 – Stada Arzneimittel v. EUIPO – Pfizer (RUXXIMLA)	37
2020/C 209/49	Asia T-248/20: Kanne 5.5.2020 – Stada Arzneimittel v. EUIPO – Pfizer (RUXYMLA)	38
2020/C 209/50	Asia T-257/20: Kanne 7.5.2020 – González Calvet v. SRB	39
2020/C 209/51	Asia T-266/20: Kanne 8.5.2020 – Global Chartered Controller Institute v. EUIPO – CFA Institute (CCA CHARTERED CONTROLLER ANALYST CERTIFICATE)	40