—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hyväksyy kantajan Euroopan unionin tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksen nro 16 729 154 kokonaisuudessaan tai toissijaisesti palauttaa asian valituslautakuntaan

—

velvoittaa vastapuolen EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli tulee väliintulijaksi

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuolta EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä ei velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hyväksyy kantajan Euroopan unionin tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksen nro 16 761 769 kokonaisuudessaan tai toissijaisesti palauttaa asian valituslautakuntaan

—

velvoittaa vastapuolen valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli tulee väliintulijaksi

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuolta valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä ei velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoamaan EKP:n 26.11.2019 päivätyn päätöksen, jolla EKP on evännyt oikeuden tutustua sen asiakirjoihin

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP on jättänyt huomiotta kantajan ensisijaisen aineellisen oikeuden saada tutustua sen asiakirjaan.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan EKP:n päätös perustuu asetuksen (EU) N:o 468/2014 (1) 32 artiklan 1 kohdan perusteettoman suppeaan tulkintaan.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan EKP:n päätös loukkaa kantajan oikeutta saada riittävästi perusteltu päätös.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan kantajan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jossa katsotaan, että EKP on loukannut oikeusperiaatetta, jonka mukaan kukaan ei voi perustella väitteitään omien virheidensä avulla (nemo auditur propriam turpitudinem allegans).

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu.

—

tutkimaan kanteen ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan riidanalaisen toimen (1) ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, koska vastaaja ei ole noudattanut kaikki komission täytäntöönpanoasetuksessa N:o 844/2012 (2) (12 ja 13 artikla) vahvistettuja pakollisia vaatimuksia ja se on toteuttanut riidanalaisen toimen epätäydellisen riskinarvioinnin perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että riidanalaista toimea ei ole toteutettu täydellisen, lainmukaisesti vaaditun tieteellisen perusteen nojalla.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu avoimuusperiaatteen loukkaamiseen ensin mainittuun kantajaan nähden, koska ensin mainittu kantaja ei saanut missään uusimismenettelyn vaiheessa ilmoitusta siitä, että oli olemassa muita huolenaiheita kuin ne, jotka oli mainittu julkisessa kuulemisessa taikka jotka tulivat esiin EFSAn 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti esittämässä lisätietopyynnössä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, koska riidanalaisen toimen perustana ovat vakiomuotoisen EFSAn vertaisarviointikertomuksen sijaan kaksi EFSAn lausuntoa, eikä ensin mainittu kantaja voinut esittää tieteellisiä kannanottoja vastaajan esiin tuomiin huolenaiheisiin vastaamiseksi.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ennalta varautumisen periaatteen loukkaamiseen: riidanalainen toimi perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen, jota on sovellettu lainvastaisesti tehoaineeseen klooripyrifossimetyyli, koska ensin mainittu kantaja oli esittänyt relevantteja tietoja, jotka – sen jälkeen, kun ne oli testattu – osoittivat negatiivisia tuloksia, minkä vuoksi ennalta varautumisen periaatteen mukaiset vaatimukset oli täytetty. Lisäksi ennalta varautumisen periaatetta voidaan soveltaa vain, kun riskinarviointi on suoritettu ja saatettu päätökseen. Nyt käsiteltävässä asiassa riskinarviointia ei kuitenkaan ollut saatettu päätökseen ja ennalta varautumisen periaate itsessään muodosti perustan riskinarvioinnista tehtävälle päätelmälle.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska vastaaja otti huomioon merkityksettömän tekijän riidanalaisen toimen toteuttamiseksi. Riidanalainen toimi toteutettiin sääntelykomiteamenettelyssä, joka edellyttää pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean määräenemmistöpäätöstä. Edessä olevan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen (Brexit) vuoksi Yhdistyneen kuningaskunnan edustaja ei osallistunut 6.12.2019 pidettyyn pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean kokoukseen, vaan antoi sen sijaan Suomelle valtakirjansa äänestykseen. Yhdistyneen kuningaskunnan edustaja ei osallistunut, koska Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli elokuun 2019 lopussa ilmoittanut maan osallistumista EU:n tieteellisten komiteoiden kokouksiin koskevasta uudesta politiikastaan. Se, että Suomi – ja siten vastaaja – otti huomioon Brexitiin perustuvan politiikan, tarkoittaa sitä, että merkityksetön tekijä otettiin huomioon riidanalaisen toimen toteuttamisessa.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen: vastaaja ja EFSA olivat olleet sitä mieltä, että klooripyrifossimetyyli voi aiheuttaa terveydellisiä ongelmia, ja tätä varten ne järjestivät asiantuntijakokouksen, jonka jälkeen esittelevää jäsenvaltiota pyydettiin suorittamaan lisätutkimuksia kirjallisuudesta näiden ongelmien vahvistamiseksi. Tämä tutkimustyö johti päätökseen, joka tehtiin epärelevanttien tutkimusten perusteella ja antamatta ensin mainitulle kantajalle tilaisuutta kertoa näkemyksistään.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että genotoksisuuspäätelmä ei ole oikeudellisesti pätevä: vastaaja teki päätelmän klooripyrifossimetyylin mahdollisesta genotoksisuudesta lainvastaisen interpoloinnin ja todistusnäyttöön perustuvan lähestymistavan virheellisen soveltamisen perusteella.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että kehitykseen liittyvää neurotoksisuutta koskeva päätelmä ei ole oikeudellisesti kestävä; vastaaja on yksilöinyt huolenaiheita, jotka koskevat klooripyrifossimetyylin kehitykseen liittyvää neurotoksisuutta perustuen klooripyrifossietyylin ja organofosfaattisten aineiden interpolointiin klooripyrifossimetyylin kanssa ilmoittamatta, miten ja miksi tämä interpolointi oli tieteellisesti ja oikeudellisesti asianmukaista.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu lisääntymiselle vaarallisia aineita koskevien luokittelusääntöjen rikkomiselle; vastaaja rikkoi asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (3) vahvistettuja sääntöjä, kun se totesi, että klooripyrifossimetyylin luokittelu kategoriaan 1B kuuluvaksi lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi saattaa olla asianmukaista. Tämä näkemys perustui lainvastaiseen ja perusteettomaan interpoloinnin soveltamiseen.

—

kumoamaan 5.4.2019 päivätyn päätöksen, jolla hänen 10.4.2018 esittämänsä avustamispyyntö hylättiin

—

kumoamaan tarvittaessa 4.11.2019 päivätyn päätöksen, jolla hänen 5.7.2019 päivätty valituksensa hylättiin

—

määräämään rahallisesta korvauksesta, jonka määräksi voidaan oikeuden ja kohtuuden mukaan arvioida 75 000 euroa ja

—

velvoittamaan korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu huolenpitovelvollisuuden laiminlyömiseen.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 9 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 9 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista, mukaan lukien toimenpiteiden oikeuttamisen ja tehokkaan oikeussuojan takaamisen mahdollistavan perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen, sekä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä siltä osin kuin kyse on kantajan osallistumisesta Kongon demokraattisessa tasavallassa tekoihin, jotka ovat vakavia ihmisoikeusloukkauksia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan on loukattu oikeutta yksityisyyteen, syyttömyysolettamaa ja suhteellisuusperiaatetta.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan Kongon demokraattista tasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2008/369/YUTP kumoamisesta 20.12.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/788/YUTP (EUVL 2010, L 336, s. 30) 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja tiettyjen rajoittavien erityistoimenpiteiden käyttöönotosta Kongon demokraattista tasavaltaa koskevaa aseidenvientikieltoa rikkovia henkilöitä vastaan 18.7.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1183/2005 (EUVL 2005, L 193, s. 1) 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä ei voida soveltaa. Tältä osin kantaja väittää, että mainituissa artikloissa määritetyn kaltaisella oikeudellisella kriteerillä, jonka perusteella hänen nimensä on merkitty kyseessä oleviin luetteloihin, loukataan unionin toimien ennakoitavuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta siltä osin kuin sillä annetaan neuvostolle mielivaltainen ja harkinnanvarainen arviointivalta.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 8 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 8 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—

hyväksyy tavaramerkin MaxWear rekisteröinnin haettujen tavaroiden osalta, ja

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklan 2 kohtaa on rikottu.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 3 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 3 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 1 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 1 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 12 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 12 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 11 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 11 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 10 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 10 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 2 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 2 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 7 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 7 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 6 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 6 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 5 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 5 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/2109 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja päätöksen 2010/788/YUTP liitteessä II olevassa 4 kohdassa

—

kumoamaan 9.12.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2101 siltä osin kuin siinä pysytetään kantaja asetuksen (EY) N:o 1183/2005 liitteessä I a olevassa 4 kohdassa

—

toteamaan päätöksen 2010/788/YUTP 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja asetuksen (EY) 1183/2005/EY 2 b artiklan 1 kohdan b alakohdan säännökset lainvastaisiksi

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2092 (1) siltä osin kuin se koskee kantajia

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että Euroopan komissio on rikkonut muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (perusasetus) 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohtaa, 3 artiklan 2 kohtaa ja 7 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, kun se on katsonut, että palmuöljyn viljelyn rahastolta (Oil Palm Plantation Fund) saadut maksut ovat olleet tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea ja kun se ei ole mukauttanut kantajien väitettyä etuutta ottamalla huomioon myönnettyjä vähennyksiä ja kuljetus- ja luottokustannuksia, jotka ovat aiheutuneet väitettyjen tukien hankkimisesta.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohtaa, 3 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, 3 artiklan 2 kohtaa, 6 artiklan d alakohtaa ja 28 artiklan 5 kohtaa ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, kun se on katsonut, että hallitus on tukenut raakapalmuöljyn tuotantoa riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on tehnyt ilmeisen arviointivirheen ja rikkonut perusasetuksen 8 artiklan 8 kohtaa, kun sen katsonut, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävän vahingon uhkaa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on rikkonut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohtaa ja 8 artiklan 6 kohtaa ja tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä, kun se on katsonut, että Indonesiasta tuleva tuonti on aiheuttanut merkittävän vahingon uhkaa unionin tuotannonalalle ja kun se ei ole ottanut huomioon Argentiinasta tulevan tuonnin vaikutusta.

—

kumoamaan elektronisten näyttöjen ekologista suunnittelua koskevista vaatimuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY nojalla sekä komission asetuksen (EY) N:o 1275/2008 muuttamisesta ja komission asetuksen (EY) N:o 642/2009 kumoamisesta 1.10.2019 annettu komission asetus (EU) 2019/2021 sikäli kuin siinä kielletään halogenoidut palonestoaineet

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen antaessaan komissio rikkoi ekologisesta suunnittelusta annetun direktiivin (1) 1 artiklan 4 kohtaa ja 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan i alakohtaa, käytti väärin toimivaltaansa ja ylitti toimivaltansa sekä esti muiden unionin oikeuden säädösten tehokkaan oikeusvaikutuksen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia kieltämällä riidanalaisella asetuksella halogenoidut palonestoaineet elektronisissa näytöissä.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen eikä ottanut kaikkia tietoja huomioon, rikkoi ekologisesta suunnittelusta annetun direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa ja laiminlöi velvollisuutensa suorittaa asianmukainen vaikutustenarviointi, kun se kielsi halogenoidut palonestoaineet riidanalaisella asetuksella.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan oikeusvarmuuden periaatetta, koska kantaja asetetaan oikeudellisen epävarmuuden tilaan, jota ei voida hyväksyä.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska halogenoitujen palonestoaineiden kielto ylittää sen, mikä on asianmukaista, ei ole tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi eikä ole vähiten rajoittava toimenpide, johon komissio olisi voinut turvautua.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella asetuksella loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska halogenoitujen palonestoaineiden kielto on syrjivä muita tuoteryhmiä ja muita aineita kohtaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen asetuksen antaessaan komissio rikkoi ekologisesta suunnittelusta annetun direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa sekä päätöksen 1999/468/EY (2) 5a artiklan 1-4 kohtaa, 7 ja 8 artiklaa ja käytti väärin toimivaltaansa.

—

muuttaa riidanalaista päätöstä siten, että se hylkää EU-tavaramerkiksi rekisteröityä, luokkaan 36 kuuluvia palveluja ”raha-asiat” koskevaa kuviomerkkiä nro 5 641 303 URSUS Kapital koskevan mitättömyysvaatimuksen, joka perustuu tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttumiseen, ja toteaa, että tavaramerkkiä nro 5 641 303 on käytetty tosiasiallisesti ”raha-asioihin”,

—

toissijaisesti antaa tuomion, jossa – sen lisäksi, että se muuttaa riidanalaista päätöstä – se hylkää EU-tavaramerkiksi rekisteröityä, luokkaan 36 kuuluvia palveluja ”raha-asiat” koskevaa kuviomerkkiä nro 5 641 303 URSUS Kapital koskevan mitättömyysvaatimuksen, se toteaa, että tavaramerkkiä nro 5 641 303 on käytetty tosiasiallisesti ainakin ”raha-asioihin, nimittäin sijoituspalveluihin, varojen sijoittamiseen, sijoitusanalyysiin, sijoitusten hallintaan, sijoitusneuvontaan ja kiinteistösijoituspalveluihin”,

—

toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 18 ja 58 artiklaa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 10 artiklaa on rikottu.

—

kumoaa Euroopan parlamentin puhemiehen päätöksen, joka käy ilmi hänen 10.12.2019 päiväämästään kirjeestä, olla ilmoittamatta parlamentille ja siirtämättä asianmukaiselle valiokunnalle pyyntöä kantajien koskemattomuuden puolustamiseksi, jonka Diana Riba i Giner toimitti heidän puolestaan 10.10.2019 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoamaan 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2070 seuraavan osan: liite IV – Osat A (Rehukasvien siemenet), B (Viljakasvien siemenet), C (Viiniköynnös), F (Vihannesten siemenet), I (Vihannesten taimet) ja J (Hedelmäkasvit).

—

toteamaan, että asetus EU 2016/2031 on pätemätön 36 artiklan, liitteessä I olevan 4 jakson 3 kohdan ja 37 artiklan 2 kohdan osalta.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EU) 2016/2031 36 artiklan e ja f alakohdan rikkomiseen, suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen ja perusteluiden puutteellisuuteen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan FAO:n kansainvälisen sopimuksen rikkomiseen

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta 30.5.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/848 (EUVL L 150, s. 1) rikkomiseen

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ristiriitaan Euroopan unionin maatalouspolitiikan kanssa

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle aiheutuneet kulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja hyväksymään sen

—

kumoamaan riidanalaiset päätökset

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu hyvän hallinnon periaatteen ja perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen. Kantaja väittää, että komissio ei ole kohdellut häntä oikeudenmukaisesti eikä kunnioittanut sillä olevaa huolellisuusvelvoitetta ja huolenpitovelvoitetta. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt hankkia selvyys siitä, että kantajaa vastaan vireillä ollut rikosoikeudellinen menettely päättyi syytteen nostamatta jättämiseen, ja toimittaa tieto tästä kurinpitolautakunnalle, jotta se ottaa mainitun lopputuloksen huomioon päätöksessään.

2)

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisen päätöksen valmistelevat toimet ovat sääntöjenvastaisia ja että komissio on niiden yhteydessä tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä. Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen kahden valmistelevan toimen sääntöjenvastaisuus merkitsee myös itse päätöksen sääntöjenvastaisuutta.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu Euroopan unionin virkamiesten henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan rikkomiseen sen johdosta, että kaikkia kantajan tilannetta koskevia olosuhteita ei ole tutkittu ja että arvionitiperusteita, joiden nojalla seuraamus on määrätty, on arvioitu virheellisesti tai painotettu epäsuhtaisella tavalla.

—

kumoaa hopeazeoliitin hyväksymättä jättämisestä valmisteryhmiin 2 ja 7 kuuluvissa biosidivalmisteissa käytettävänä vanhana tehoaineena 26.11.2019 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1960 (1) ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksia ja asetuksen (EU) N:o 528/2012 (2) 4 ja 19 artiklaa sovellettaessa on tehty oikeudellinen virhe.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen – SEUT 290 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 ja 19 artiklan rikkominen

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksia sovellettaessa on tehty oikeudellinen virhe – syrjimättömyysperiaate

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksia sovellettaessa on tehty oikeudellinen virhe – oikeusvarmuuden periaate

—

ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—

joka tapauksessa velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei merkitse etua.

Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen tueksi, että riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet eivät merkitse taloudellista etua vaan kyseisen vapautuksen poistaminen aiheuttaisi satamatoimijalle taloudellisen rasituksen, koska sen on edelleen rahoitettava yleiseen etuun liittyviä investointeja omalla varallisuudellaan.

2)

Toinen kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan, SEUT 296 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että komissio ei edun olemassaolon arvioinnin yhteydessä tutkinut kattavasti kaikkia käytettävissä olevia tietoja.

Toisen kanneperusteen tueksi esitetään, että komissio sen, merkitsivätkö riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet etua, tutkimisen yhteydessä arvioinut kattavasti kaikkia satamatoimijan menettelyn aikana toimittamia tietoja.

3)

Kolmas kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei vääristä eikä uhkaa kilpailua eikä sillä ole vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen vaihdantaan.

Kolmannen kanneperusteen tueksi väitetään, että riidanalaisten päätösten kohteena olevilla verosta vapauttamista koskevilla toimenpiteillä ei paranneta satamatoimijoiden kilpailuasemaa eikä siten ole mahdollista, että kilpailu vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen vaihdantaan. Niinpä kyseessä ei ole SEUT 107 artiklassa tarkoitettu valtiontuki.

4)

Neljäs kanneperuste koskee SEUT 107 artiklan ensimmäisen kohdan virheellistä soveltamista sillä perusteella, että verovapautus ei ole valikoiva.

Neljännen kanneperusteen tueksi väitetään, että riidanalaisten päätösten kohteena olevat verosta vapauttamista koskevat toimenpiteet eivät ole valikoivia, koska ne eivät merkitse poikkeamista viitejärjestelmästä, eikä kyse ole näin ollen SEUT 107 artiklassa tarkoitetusta valtiontuesta.

5)

Viides kanneperuste on toissijainen ja koskee sitä, että vaikka kyseessä olevat verosta vapauttamiset olisivat valtiontukea, ne soveltuisivat sisämarkkinoille.

Viidennen kanneperusteen tueksi ja toissijaisesti väitetään, että jopa siinä tapauksessa, että riidanalaisten päätösten kohteena olevia verosta vapauttamista koskevia toimenpiteitä pidettäisiin valtiontukena, ne olisivat sisämarkkinoille soveltuvaa tukea.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos tämä osallistuu menettelyyn väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen valituslautakunnassa, jos tämä osallistuu menettelyyn väliintulijana, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen.

—

kumoaa lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU)

—

velvoittaa komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on rikkonut muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (jäljempänä perusasetus) 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 2 kohtaa määrittäessään alihinnoittelua, koska se ei tutkinut kaikkea asian kannalta merkityksellistä näyttöä ja jätti vahvistamatta alihinnoittelun tuotteen osalta kokonaisuudessaan.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi myös perusasetuksen 8 artiklan 5 kohtaa, koska se perusti syy-yhteyttä koskevan analyysinsa virheelliseen alihinnoittelua koskevaan toteamukseen.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa, kun se totesi yhtäältä, että Oil Palm Plantation Fundin (jäljempänä OPPF) suorittamia maksuja on pidettävä avustuksina eikä maksuina biodieselin ostoista, ja toisaalta, että komissio (i) nojautui ilmeisen virheelliseen vaihtoehtoiseen skenaarioon ja (ii) jätti toteamatta, että mahdollinen hyöty siirtyy biodieselin sekoittajille.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 7 artiklaa, kun se laski OPPF-järjestelyn mukaisen hyödyn määrän.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 8 kohtaa, kun se ei perustanut vahingon toteamista konkreettisiin todisteisiin ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten tekijöiden tarkasteluun.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se sisällytti tiettyjä alihinnoittelun analyysia koskevia seikkoja vain riidanalaiseen asetukseen, joten se riisti kantajalta mahdollisuuden esittää kommentteja tältä osin.

—

kumoaa lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa 28.11.2019 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2092

—

velvoittaa komission korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio on rikkonut muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (jäljempänä perusasetus) 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 2 kohtaa määrittäessään alihinnoittelua, koska se (1) ei tutkinut kaikkea asian kannalta merkityksellistä näyttöä ja (2) jätti vahvistamatta alihinnoittelun tuotteen osalta kokonaisuudessaan.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi myös perusasetuksen 8 artiklan 5 kohtaa, koska se perusti syy-yhteyttä koskevan analyysinsa virheelliseen alihinnoittelua koskevaan toteamukseen.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa, kun se totesi yhtäältä, että Indonesian hallitus on valtuuttanut tai määrännyt raa’an palmuöljyn tuottajat tarjoamaan tavaroitaan riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan, että se on antanut tulo- tai hintatukea palmuöljyn tuottajille ja että näin on annettu etua.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa, kun se totesi yhtäältä, että Oil Palm Plantation Fundin (jäljempänä OPPF) suorittamia maksuja on pidettävä avustuksina eikä maksuina biodieselin ostoista, ja toisaalta, että OPPF:n maksuilla annetaan etua biodieselin tuottajille, koska komissio nojautui ilmeisen virheelliseen vaihtoehtoiseen skenaarioon ja jätti toteamatta, että mahdollinen hyöty siirtyy biodieselin sekoittajille.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja rikkoi perusasetuksen 7 artiklaa, kun se laski OPPF-järjestelyn mukaisen hyödyn määrän.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 artiklan 8 kohtaa, kun se ei perustanut vahingon toteamista konkreettisiin todisteisiin ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten tekijöiden tarkasteluun.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se sisällytti tiettyjä alihinnoittelun analyysia koskevia seikkoja vain riidanalaiseen asetukseen, joten se riisti kantajalta mahdollisuuden esittää kommentteja tältä osin.