Euron kurssi (1)

6. huhtikuuta 2020

(2020/C 115/01)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,0791
JPY	Japanin jeniä	117,54
DKK	Tanskan kruunua	7,4660
GBP	Englannin puntaa	0,87800
SEK	Ruotsin kruunua	10,9788
CHF	Sveitsin frangia	1,0560
ISK	Islannin kruunua	155,50
NOK	Norjan kruunua	11,3875
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	27,603
HUF	Unkarin forinttia	365,24
PLN	Puolan zlotya	4,5643
RON	Romanian leuta	4,8335
TRY	Turkin liiraa	7,3136
AUD	Australian dollaria	1,7790
CAD	Kanadan dollaria	1,5280
HKD	Hongkongin dollaria	8,3651
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,8200
SGD	Singaporen dollaria	1,5480
KRW	Etelä-Korean wonia	1 326,04
ZAR	Etelä-Afrikan randia	20,3534
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,6519
HRK	Kroatian kunaa	7,6255
IDR	Indonesian rupiaa	17 710,73
MYR	Malesian ringgitiä	4,7097
PHP	Filippiinien pesoa	54,667
RUB	Venäjän ruplaa	82,4810
THB	Thaimaan bahtia	35,459
BRL	Brasilian realia	5,7056
MXN	Meksikon pesoa	27,0896
INR	Intian rupiaa	82,1060

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.9753 – Hexcel/Woodward)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 115/02)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen – komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta

(2020/C 115/03)

Tämä ilmoitus julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”GAILLAC”

PDO-FR-A0502-AM03

Tiedonannon päivämäärä: 19.12.2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1.   Viittaus viralliseen geokoodiin

Tuote-eritelmän 1 luvun IV kohdan 1 alakohdan a ja b alakohtaan ilmaisun ”Tarn” jälkeen lisätään sanat ”vuoden 2019 virallinen geokoodi”.

Maantieteellinen alue määritetään Ranskan tilasto- ja taloustutkimusinstituutin (INSEE) vuosittain päivittämän voimassa olevan virallisen geokoodin mukaan. Maantieteellisen alueen ulkorajat vastaavat täysin INSEE:n tietoja.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

2.   Toimituksellinen muutos

Tuote-eritelmän 1 luvun IV kohdan 1 alakohdan b alakohdasta poistetaan kunnat Bellegarde ja Marsal ja siihen lisätään kunta Bellegarde-Marsal.

Tämä muutos johtuu näiden kahden kunnan yhdistymisestä. Muutos ei vaikuta maantieteelliseen alueeseen.

Tämän vuoksi muutetaan yhtenäisen asiakirjan 6 kohtaa.

3.   Rajattu viljelyalue

Tuote-eritelmän 1 luvun IV kohdan 2 alakohtaan sanojen ”6. marraskuuta 2014” jälkeen lisätään sanat ”ja 18.–19.6.2019”.

Tämän muutoksen tarkoituksena on lisätä päivämäärä, jolloin kansallinen toimivaltainen viranomainen hyväksyi maantieteellisellä tuotantoalueella sijaitsevan rajatun viljelyalueen muutoksen. Viljelyalueen rajaamisella tarkoitetaan asianomaisen suojatun alkuperänimityksen tuotantoon soveltuvien viljelylohkojen määrittämistä maantieteellisellä tuotantoalueella.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

4.   Kuljetukset hyväksyttyjen varastoijien välillä

Poistetaan 1 luvun IX kohdan 5 alakohdan b alakohta, joka koskee päivämäärää, jolloin viini lasketaan liikkeelle valtuutettujen varastonpitäjien välillä.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.   Siirtymätoimenpide

Tuote-eritelmän 1 luvun XI kohdan 4 alakohta poistetaan.

Muutos koskee siirtymätoimenpiteen poistamista, koska siirtymätoimenpiteen voimassaolo on päättynyt.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

6.   INAO-viittaus

Tuote-eritelmän 3 luvun II kohdassa Montreuil sous-bois’n kunta korvataan kunnalla Montreuil.

Muutos johtuu siitä, että kunnan nimi on muuttunut.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Tuotteen nimi

”Gaillac”

2.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

5.	Laatukuohuviini

6.	Maustettu laatukuohuviini

4.   Viinin/viinien kuvaus

Hiilihapottomat valkoviinit

Hiilihapottomien valkoviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 10,5 til-%.

Valkoviinien (jotka myydään pakkaamattomina tai pullotettuina) käymiskykyisten sokerien pitoisuus on enintään 4 g/l.

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 13 til-%.

Viineissä on hedelmäisiä ja kukkaisia aromeja, ja niiden happamuus on kohtalainen. Viinit voivat saada maininnan ”primeur”. Tällöin viinit viiniytetään ja ne on tarkoitettu nautittaviksi nopeasti eli valmistusta seuraavien kuukausien aikana.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Hiilihapottomat valkoviinit, joilla maininta ”doux”

Hiilihapottomien valkoviinien, joilla on maininta ”doux”, luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12,5 til-%.

Viinien käymiskykyisten sokerien pitoisuus on vähintään 45 g/l (pakkaamattomana tai pakattuna kaupan pidettävät erät).

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 15 til-%.

Näissä viineissä on usein kypsän omenan, päärynän ja eksoottisten hedelmien aromeja. Viinit voivat säilyä jopa viisi vuotta.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Kokonaisalkoholipitoisuus vähintään (til-%)	10
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Hiilihapottomat valkoviinit, joilla maininta ”vendanges tardives”

Hiilihapottomien valkoviinien, joilla on maininta ”vendanges tardives”, luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 17 til-%.

Valkoviinien (pakatut erät) käymiskykyisten sokerien pitoisuus on vähintään 100 g/l.

Viineissä on kuivattujen tai kandeerattujen hedelmien aromeja taikka hunajaisia tuoksuja. Viinien hapokkuus, alkoholisuus ja pehmeys ovat tasapainossa, minkä vuoksi viineistä voi tulla ikääntyessään vieläkin monivivahteisempia.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Hiilihapottomat punaviinit

Viinien luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus on vähintään 11 til-%.

Viinien, joilla on maininta ”primeur”, luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus on vähintään 10,5 til-%.

Punaviinien, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on enintään 14 til-% (pakkaamattomana tai pakattuna kaupan pidettävät erät), käymiskykyisten sokerien pitoisuus on enintään 2,5 g/l.

Punaviinien, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 14 til-% (pakkaamattomana tai pakattuna kaupan pidettävät erät), käymiskykyisten sokerien pitoisuus on enintään 4 g/l.

Punaviinien (pakattuina), joilla on maininta ”primeur”, käymiskykyisten sokerien pitoisuus on enintään 2 g/l.

Viinierien, jotka ovat valmiita pidettäviksi kaupan pakkaamattomina tai pakattuina, omenahappopitoisuus on enintään 0,4 g/l.

Viinierien, jotka ovat valmiita pidettäviksi kaupan pakkaamattomina ja jotka saattavat saada maininnan ”primeur”, haihtuvien happojen pitoisuus on enintään 10,2 mEq/l.

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 13,5 til-%.

Viinien, joilla on maininta ”primeur”, kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 13 til-%.

Viinien maussa on usein havaittavissa punaisten hedelmien ja marjojen aromeja ja mausteisia vivahteita. Viinien tanniinit tulevat esille. Viinit saavat vanhetessaan rakennetta ja pyöreyttä. Viinit ovat hyviä nuorena, mutta vanhenevat myös hyvin.

Viinit, joilla on maininta ”primeur”, ovat tasapainoisia ja niissä on hedelmäisiä aromeja. Aromit ovatkin keveitä ja hienostuneita. Viinien valmistuksessa käytetään ainoastaan Gamay N -lajiketta.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Hiilihapottomat roseeviinit

Hiilihapottomien roseeviinien luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus on vähintään 11 til-%.

Roseeviinien (jotka myydään pakkaamattomina tai pullotettuina) käymiskykyisten sokerien pitoisuus on enintään 4 g/l.

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 13,5 til-%.

Roseeviinit ovat väriltään enemmän tai vähemmän kirsikanpunaisia. Viinit ovat aromeiltaan hedelmäisiä ja miellyttävän raikkaita.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Kuohuviinit

Kuohuviinien luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus on vähintään 9 til-%.

Kuohuviinien, joiden toinen käyminen tapahtuu -pulloissa, käymiskykyisten sokerien pitoisuus (jälkikäymisen ja tarvittaessa expedition-liuoksen lisäämisen jälkeen) on enintään 50 g/l.

Jos rypälemehu on väkevöity, viinien kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 13 til-%.

Kuohuviinien, joiden toinen käyminen tapahtuu pulloissa, rakenne on vahvasti hapokas, mikä tekee viineistä raikkaita ja hienoja. Tähän hapokkuuteen yhdistyy hedelmäisiä vivahteita.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Kuohuviinit, joilla maininta ”méthode ancestrale”

Kuohuviinit, joilla on maininta ”méthode ancestrale”, ovat maustettuja laatukuohuviinejä.

Kuohuviineissä, joilla on maininta ”méthode ancestrale”, on hienoja kuplia ja runsas vaahto. Viineissä on runsaasti aromeja, jotka saattavat tuoda mieleen omenan aromit, mikä on ominaista Mauzac B -lajikkeelle.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	8
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Kuohuviinit, joilla maininta ”doux”

Kuohuviinien, joilla on maininta ”doux”, luonnollinen vähimmäisalkoholipitoisuus on vähintään 11 til-%.

Jälkikäymisen jälkeen viinien käymiskykyisten sokerien pitoisuus on vähintään 50 g/l ja kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään 25 mg/l.

Jos rypälemehu on väkevöity, viinien kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 14 til-%.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	7
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	25

Muut analyyttiset ominaisuudet ovat yhteisön lainsäädännön mukaiset.

5.   Viininvalmistusmenetelmät

a.   Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Tiheys ja etäisyys

Viljelymenetelmä

Viiniköynnösten istutustiheys on vähintään 4 000 köynnöstä hehtaarilla, ja rivien välinen enimmäisetäisyys on 2,5 metriä.

Samalla rivillä olevien köynnösten välinen etäisyys on vähintään 0,8 metriä.

Goblet-kasvatustapaa käytettäessä viiniköynnösten rivien välinen etäisyys on enintään 2,2 metriä.

Pengerkasvatuksessa köynnöskohtainen istutusala on enintään 2,5 neliömetriä.

Viiniköynnösten leikkuuta koskevat säännöt

Viljelymenetelmä

Viiniköynnökset leikataan seuraavasti:

—	joko matalaleikkauksella (Goblet- tai Royat-leikkauksella) tai pitkällä yksinkertaisella Guyot-leikkauksella siten, että köynnökseen jää enintään 12 silmua

—	pitkällä kaksinkertaisella Guyot-leikkauksella siten, että kuhunkin köynnökseen jää enintään 10 silmua.

Leikkaustavasta riippumatta kyseisenä vuonna hedelmää tuottavien oksien määrä kukinnan jälkeen (fenologinen vaihe 23 Lorenzin mukaan) on köynnöstä kohti enintään 10.

Keinokastelu

Viljelymenetelmä

Keinokastelu voidaan sallia.

Sadonkorjuuta koskevat erityissäännökset

Viljelymenetelmä

Punaviinit, jotka saattavat saada maininnan ”primeur”, ja kuohuviinit, jotka saattavat saada maininnan ”méthode ancestrale”, valmistetaan käsin korjatuista rypäleistä.

Viinit, jotka saattavat saada maininnan ”vendanges tardives”, valmistetaan käsin useassa eri vaiheessa korjatuista rypäleistä.

Korjatun sadon kuljetusta koskevat erityissäännökset

Viljelymenetelmä

Kun punaviinien, jotka saattavat saada maininnan ”primeur”, ja kuohuviinien, jotka saattavat saada maininnan ”méthode ancestrale”, valmistukseen tarkoitettu korjattu rypälesato kuljetetaan viinikellareihin, rypälekerroksen korkeus astioissa saa olla enintään 0,6 metriä.

Viininvalmistukseen tarkoitettujen hiilten käyttö

Valmistuksessa sovellettava rajoitus

Roseeviinin valmistukseen tarkoitettujen hiilten käyttö yksinään tai valmisteissa olevina sekoituksina on kielletty.

Väkevöinti

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Punaviineille sallitaan vähennykseen perustuvat väkevöintimenetelmät, ja osittaisen väkevöimisen enimmäisosuudeksi suhteessa käytettyihin määriin vahvistetaan 10 prosenttia.

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään

—	hiilihapottomien valkoviinien osalta 13 til-%

—	kuohuviinien osalta 13 til-% (jos rypälemehu on väkevöity)

—	punaviinien, jotka saattavat saada maininnan ”primeur”, osalta 13 til-%

—	puna- ja roseeviinien osalta 13,5 til-%

—	kuohuviinien, jotka saattavat saada maininnan ”doux”, osalta 14 til-% (jos rypälemehu on väkevöity)

—	hiilihapottomien valkoviinien, jotka saattavat saada maininnan ”doux”, osalta 15 til-%.

b.   Enimmäistuotokset

Hiilihapottomat valkoviinit ja kuohuviinit

72 hl/ha

Hiilihapottomat valkoviinit, joilla maininta ”doux”, ja kuohuviinit, joilla maininta ”doux”

54 hl/ha

Hiilihapottomat valkoviinit, joilla maininta ”vendanges tardives”

25 hl/ha

Hiilihapottomat puna- ja roseeviinit

66 hl/ha

6.   Rajattu maantieteellinen alue

Hiilihapottomien valkoviinien rypäleet on korjattava ja viiniytettävä sekä viini valmistettava, ja kuohuviinien, jotka saattavat saada maininnan ”vendanges tardives”, rypäleet on korjattava ja viiniytettävä sekä viini valmistettava, vanhennettava ja pakattava seuraavien Tarnin departementin kuntien alueella: Alos, Amarens, Andillac, Aussac, Bernac, Bournazel, Brens, Broze, Busque, Les Cabannes, Cadalen, Cahuzac-sur-Vère, Campagnac, Carlus, Castanet, Castelnau-de-Lévis, Castelnau-de-Montmiral, Cestayrols, Combefa, Cordes-sur-Ciel, Coufouleux, Donnazac, Fayssac, Fénols, Florentin, Frausseilles, Gaillac, Giroussens, Itzac, Labastide-de-Lévis, Labessière-Candeil, Lagrave, Larroque, Lasgraisses, Lisle-sur-Tarn, Livers-Cazelles, Loubers, Loupiac, Milhavet, Montans, Montels, Mouzieys-Panens, Noailles, Parisot, Peyrole, Puycelci, Rabastens, Rivières, Rouffiac, Saint-Beauzile, Saint-Marcel-Campes, Saint-Sulpice, Sainte-Cécile-du-Cayrou, Sainte-Croix, Salvagnac, Senouillac, Souel, Técou, Tonnac, Le Verdier, Vieux, Villeneuve-sur-Vère, Vindrac-Alayrac ja Virac.

Roseeviinien rypäleet on korjattava ja viiniytettävä sekä viini valmistettava ja punaviinien rypäleet korjattava ja viiniytettävä ja viinit valmistettava ja vanhennettava seuraavien Tarnin departementin kuntien alueella: Alos, Amarens, Andillac, Arthès, Aussac, Bellegarde-Marsal, Bernac, Bournazel, Brens, Broze, Busque, Les Cabannes, Cadalen, Cahuzac-sur-Vère, Cambon, Campagnac, Carlus, Castanet, Castelnau-de-Lévis, Castelnau-de-Montmiral, Cestayrols, Combefa, Cordes-sur-Ciel, Coufouleux, Cunac, Donnazac, Fayssac, Fénols, Florentin, Frausseilles, Fréjairolles, Gaillac, Giroussens, Itzac, Labastide-de-Lévis, Labessière-Candeil, Lagrave, Larroque, Lasgraisses, Lisle-sur-Tarn, Livers-Cazelles, Loubers, Loupiac, Milhavet, Montans, Montels, Mouzieys-Panens, Mouzieys-Teulet, Noailles, Parisot, Peyrole, Puycelci, Rabastens, Rivières, Rouffiac, Saint-Beauzile, Saint-Grégoire, Saint-Juéry, Saint-Marcel-Campes, Saint-Sulpice, Sainte-Cécile-du-Cayrou, Sainte-Croix, Salvagnac, Senouillac, Souel, Técou, Tonnac, Le Verdier, Vieux, Villeneuve-sur-Vère, Vindrac-Alayrac ja Virac.

7.   Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

Fer N – Fer Servadou, Braucol, Mansois, Pinenc

Len de l’El B – Loin de l’Oeil

Ondenc B

Prunelard N

Syrah N – Shiraz

Muscadelle B

Mauzac B

Duras N

8.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Hiilihapottomat viinit

Valtamerellinen ilmasto edistää viiniköynnösten kasvua keväisin ja laskee talvilämpötiloja, mikä rajoittaa hallan vaaraa. Välimeren vaikutus tuntuu kuivana kuumuutena kesäisin ja syksyisin. Se edistää rypäleiden säännöllistä ja parasta mahdollista kypsymistä. Kuumuuden aiheuttama kuivuusstressi on kohtuullinen. Kuuma, kuiva ja yleensä voimakas Autan-tuuli on merkittävässä asemassa koko viiniköynnöksen kasvukauden ajan, sillä se nopeuttaa silmujen puhkeamista, kukkimista ja hedelmien kypsymistä. Tuuli voi puhaltaa voimakkaasti alkusyksystä, jolloin sen kuumuus ja kuivattava vaikutus edistävät rypäleiden kypsymistä ja rajoittavat tautien kehittymistä. Syyskuun puolivälistä lähtien viileiden ja usein kosteiden öiden ja kuumien päivien vaihtelu on otollista harmaahomeen (botrytis cinerea) ja jalohomeen kehittymiselle viljelylohkoilla, joilla rypäleitä ei ole vielä korjattu. Autan-tuuli voi puhaltaa voimakkaasti alkusyksystä. Rypäleisiin, joita ei ole vielä korjattu, muodostuu nopeasti sokereita ja happoja. Autan-tuulen vaikutuksesta ylikypsyneet ja luonnollisesti rusinoituneet rypäleet ja rypäleet, joissa on jalohometta, korjataan käsin useassa eri vaiheessa ja myöhemmin kuin makeat valkoviinit. Näistä rypäleistä valmistetaan viinejä, jotka saavat maininnan ”vendanges tardives”.

Ilma viilenee vasta myöhään syksyllä, joten köynnökset tuleentuvat hyvin.

Alueen käytäntöjä ja tuntemusta on hyödynnetty siinä, että rajattuun viljelyalueeseen valitaan kuhunkin maantieteelliseen yksikköön sopiva hyvin vettä läpäisevä ja helposti lämpenevä maaperä kylmien ja routaantuvien olosuhteiden ja hedelmällisimpien maiden sijaan.

Gaillacois’sta peräisin olevat lajikkeet Mauzac B ja Mauzac rose Rs ovat osoittaneet soveltuvuutensa kuivien hiilihapottomien valkoviinien valmistukseen. Näistä lajikkeista saadaan pehmeitä viinejä, jotka ovat vähähappoisia ja joissa on omenan miellyttäviä aromeja. Köynnökset kasvavat erittäin aurinkoisilla rinteillä ja rypäleissä on ylikypsinä runsaasti sokereita.

Len de l’el B -lajike on niin ikään lähtöisin Gaillacois’sta. Lajiketta ei viljellä muissa viinitarhoissa. Lajike tuo viineihin hienoutta ja bukeeta ja se on vendanges tardives -viinien pääasiallinen lajike. Autan-tuulen vaikutuksesta suojatulla maantieteellisellä alueella rypäleiden joukossa voi olla runsaasti luonnollisesti rusinoituneita rypäleitä tai rypäleitä, joissa on jalohometta. Valkoviinien valmistukseen tarkoitettuja lajikkeita täydennetään Ondenc B -lajikkeella. Aiemmin lajiketta viljeltiin Lounais-Ranskassa laajasti, mutta nykyään enää Gaillacin viinitarhoissa miellyttävän makunsa vuoksi ja koska se konsentroituu hyvin köynnöksessä.

Puna- ja roseeviinien valmistuksessa käytetään myös ensisijaisesti alkuperäislajikkeita sekä paikallisia ja alueellisia lajikkeita, joita ovat mm. Duras N, joka on todennäköisesti peräisin Gaillacois’sta ja jota viljellään lähes yksinomaan tämän alueen viinitarhoissa, sekä Lounais-Ranskasta peräisin oleva Fer N. Näihin lajikkeisiin kuuluu myös Gaillacista peräisin oleva Prunelard N, jonka tohtori Guyot mainitsi vuonna 1868 ja jonka viljelystä luovuttiin 1900-luvulla. Tämän lajikkeen viljely kuitenkin elpyi jälleen 1990-luvun lopulla.

Gaillacin viinitarhojen rikkaus perustuu sijaintiin kahden eri ilmastotyypin risteyksessä sekä maantieteellisten ja maaperällisten olosuhteiden monimuotoisuuteen. Läpikulkupaikkana toimineella maantieteellisellä alueella on ominaislaatuisia lajikkeita ja pääasiassa alkuperäislajikkeita, joita on valikoitu ja säilytetty sukupolvelta toiselle ja joille tämä luonnonympäristö on ollut ihanteellinen biotooppi. Tuottajat tuntevat nämä köynnöslajikkeet ja ovat soveltaneet ammattitaitoaan muokkaamalla erityisesti leikkaus- ja sidontatapoja, joiden avulla rypäletertut on voitu jakaa. Näin köynnösten viljelyä on voitu jatkaa.

Tuottajien ammattitaito ilmenee myös siinä, että he ovat omaksuneet tekniikoita, joiden avulla he voivat hyödyntää rypäleiden parhaita ominaisuuksia viiniyttämistekniikoitaan mukauttamalla ja vakiinnuttamalla. Punaviinien vanhentaminen käymisen jälkeen on välttämätöntä, jotta kestävästä alkuperäislajikkeesta saadaan viini, jonka aromit ovat monivivahteisempia ja erityisesti tanniinit pyöreämpiä ja pehmeämpiä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tuote-eritelmässä viininvanhennuksen vähimmäisajaksi on määritetty sadonkorjuuvuotta seuraavan vuoden 1. helmikuuta.

Viinejä, joilla on maininta ”vendanges tardives”, vanhennetaan vähintään sadonkorjuuvuotta seuraavan toisen vuoden 15. toukokuuta asti, ja tänä aikana vähintään kaksi kuukautta pullossa. Pitkä viininvanhennuskausi tasapainottaa viinejä ja sen aikana viineihin muodostuu monivivahteisia aromeja. Näiden ominaisuuksien ja tuotteen erityisyyden ja siten sen maineen säilyttämiseksi näiden viinien pakkaaminen tapahtuu maantieteellisellä alueella. Viinierät, jotka saattavat saada maininnan ”vendanges tardives”, tarkastetaan järjestelmällisesti viininvanhennuskauden lopussa maantieteellisellä alueella.

Kuohuviinit

Sukupolvien ajan tuottajat ovat kehittäneet ammattitaitoaan valmistaa kuohuviinejä eri viininvalmistustekniikoita käyttämällä. Vanhaan menetelmään viittaava ”méthode ancestrale” -menetelmä perustuu pullotetun viinin alkoholikäymisen hallintaan viinikellareissa. Viinit valmistetaan ainoastaan lajikkeista Mauzac B ja Mauzac rose Rs, jotka ovat tunnettuja runsaasta vaahdosta ja hienoista kuplista. Lajikkeet kasvavat aurinkoisilla rinteillä, ja ylikypsistä rypäleistä voidaan valmistaa makeita valkoisia kuohuviinejä.

Tämän ensimmäisen tekniikan jälkeen tuottajat kehittivät menetelmän, jossa toinen käyminen tapahtuu pulloissa. Uudet tuotteet olivat kuivempia ja niiden cuvéen koostumuksen vuoksi omalaatuisia. Ritilöiden päällä (sur lattes) tapahtuvan pitkän viininvanhennusajan ansioista viinien jälkikäyminen on tehokasta ja niihin kehittyy monivivahteiset hedelmäiset aromit.

Näiden yli 2 000 vuotta vanhojen viinitarhojen viinejä on viety Tarn- ja Garonnejokia pitkin, mistä osoituksena ovat Montansin kunnassa valmistettujen amforien jäänteet, joita on löydetty niin Etelä-Espanjasta kuin Pohjois-Skotlannistakin. Kun benediktiinit perustivat Sain-Michelin luostarin, he valitsivat viininviljelyn kannalta parhaimmat alueet. Niin ikään he osoittivat merkittävää organisointikykyä luodessaan Tarnjoen kauppaverkoston ja perustivat merkittävän kellariverkoston. Viini kuljetettiin ensin Tarnjokea, sitten Garonnejokea pitkin Bordeaux’n satamaan, mistä käsin se valloitti Ranskan ja Pohjois-Euroopan. Vuonna 1253 Englannin Rikhard III tilasi 20 tynnyriä Gaillac-viiniä. Gaillac-viinien tunnettuus kasvoi. Vuosilta 1306 ja 1307 jäljellä olevan kirjanpidon mukaan Garonnen laakson kautta Bordeaux’hon vientiä varten kulkeneesta viinistä 40 prosenttia oli Gaillac-viinejä.

Tarnjoen viinitarhojen kokonaispinta-ala on pienentynyt 1980-luvulta lähtien, mutta suojatun alkuperänimityksen ”Gaillac” tuotantomäärän osuus on kasvanut. Suurin osa tuotannosta myydään pullotettuna. Dynaamisuutensa ja ammattitaitonsa ansiosta Gaillac-viinien tuottajat ovat kyenneet ylläpitämään tämän viininviljelyalueen tunnettuutta ja mainetta.

9.   Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Merkinnät

Oikeudellinen kehys:

kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

merkintöihin liittyvät täydentävät säännökset

Edellytyksen kuvaus:

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien etiketissä voidaan mainita laajempi maantieteellinen alue ”Sud-Ouest”. Tämä laajempi maantieteellinen alue voidaan ilmoittaa myös kaikentyyppisissä esitteissä ja astioissa.

Laajempi maantieteellinen alue voidaan kirjoittaa kirjaimin, jotka ovat korkeudeltaan ja leveydeltään enintään yhtä suuria kuin kirjaimet, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.

Lisätietoja

Oikeudellinen kehys:

kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

merkintöihin liittyvät täydentävät säännökset

Edellytyksen kuvaus:

Tarkistettuun alkuperänimitykseen voidaan lisätä maininta ”méthode ancestrale” niiden viinien osalta, jotka vastaavat tuote-eritelmän tätä mainintaa koskevia edellytyksiä.

Tarkistettuun alkuperänimitykseen voidaan lisätä maininta ”primeur” niiden viinien osalta, jotka vastaavat tuote-eritelmän tätä mainintaa koskevia edellytyksiä.

Tarkistettuun alkuperänimitykseen voidaan lisätä maininta ”doux” niiden viinien osalta, jotka vastaavat tuote-eritelmän tätä mainintaa koskevia edellytyksiä.

Tarkistettuun alkuperänimitykseen voidaan lisätä maininta ”vendanges tardives” niiden viinien osalta, jotka vastaavat tuote-eritelmän tätä mainintaa koskevia edellytyksiä.

Viineissä, jotka saavat maininnan ”primeur” tai ”vendanges tardives”, on oltava merkintä vuosikerrasta.

Kuohuviinit ja kuohuviinit, joilla maininta ”méthode ancestrale”

Oikeudellinen kehys:

kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

Tuotantotoimet rypäleiden korjuusta sakanpoistoon tapahtuvat maantieteellisellä alueella.

Kuohuviinien toinen käyminen tapahtuu lasipulloissa. Säilytys pulloissa sakan päällä kestää vähintään yhdeksän kuukautta.

Kuohuviinit, joilla on maininta ”méthode ancestrale”, käyvät vain kerran. Käyminen alkaa sammioissa. Jälkikäyminen tapahtuu ainoastaan pulloissa ja käynnistyy osittain käyneestä rypälemehusta.

Säilytys pulloissa sakan päällä kestää vähintään kaksi kuukautta.

Ottaen huomion valmistusprosessin, jossa jälkikäyminen tapahtuu pulloissa, viinit pakataan maantieteellisellä alueella.

Viinit, joiden toinen käyminen tapahtuu pulloissa, saatetaan kuluttajamarkkinoille, kun viiniä on säilytetty pulloissa sakan päällä vähintään yhdeksän kuukautta ja aikaisintaan sadonkorjuuta seuraavan vuoden 1. syyskuuta.

Viinit, joilla on maininta ”méthode ancestrale”, saatetaan kuluttajamarkkinoille, kun viiniä on säilytetty pulloissa sakan päällä vähintään kaksi kuukautta.

Hiilihapottomat valkoviinit, joilla maininta ”vendanges tardives”

Oikeudellinen kehys:

kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

Viinejä, joilla on maininta ”vendanges tardives”, vanhennetaan vähintään sadonkorjuuvuotta seuraavan toisen vuoden 15. toukokuuta asti ja tänä aikana vähintään kaksi kuukautta pullossa. Pitkä viininvanhennuskausi tasapainottaa viinejä ja sen aikana viineihin muodostuu monivivahteisia aromeja.

Viinit pullotetaan rajatulla maantieteellisellä alueella ja erät tarkastetaan järjestelmällisesti viininvanhennuskauden lopussa. Tuottajien tavoitteena on toisaalta säilyttää paremmin näiden vahvaa ammattitaitoa edellyttävien pitkään vanhennettavien tuotteiden keskeiset ominaisuudet, ja toisaalta taata ja säilyttää tuotteiden laatu ja erityisyys ja näin ollen suojatun alkuperänimityksen maine toteuttamalla tuotantoalueella tarkastuksia, jotka edellyttävät erityistä aistinvaraista asiantuntemusta.

Linkki eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-1d5b3ef7-29eb-4f86-a2bf-d9d8dd9d6274

---

(1)  EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.

Ilmoitus yrityksille, jotka aikovat tuoda Euroopan unioniin tai viedä Euroopan unionista otsonikerrosta heikentäviä valvottavia aineita vuonna 2021, ja yrityksille, jotka aikovat valmistaa tai tuoda näitä aineita välttämättömiin laboratorio- ja analyysitarkoituksiin vuonna 2021

(2020/C 115/04)

Kohdassa 4 mainittu toiminta

5.

Yritysten, jotka haluavat vuonna 2021 tuoda tai valmistaa valvottavia aineita välttämättömiin laboratorio- ja analyysitarkoituksiin tai tuoda valvottavia aineita kriittisiin käyttötarkoituksiin (halonit), raaka-aineiksi tai prosessireagensseiksi, on meneteltävä kohdissa 6–9 kuvatulla tavalla.

6.

Yritysten, jotka eivät vielä ole rekisteröityneet ODS-lupajärjestelmään (https://webgate.ec.europa.eu/ods2), on rekisteröidyttävä ennen 19. päivää toukokuuta 2020.

7.

Yrityksen on täytettävä ja toimitettava kiintiöhakemuslomake verkossa ODS-lupajärjestelmän avulla. Kiintiöhakemuslomakkeen voi täyttää 19. toukokuuta 2020 alkaen ODS-lupajärjestelmän verkkosivuilla.

8.

Komissio ottaa huomioon ainoastaan asianmukaisesti täytetyt ja virheettömät kiintiöhakemuslomakkeet, jotka saapuvat viimeistään 19. kesäkuuta 2020. Yrityksiä kehotetaan toimittamaan kiintiöhakemuslomakkeensa mahdollisimman pian ja riittävän ajoissa ennen määräajan päättymistä, jotta niihin on vielä mahdollista tehdä korjauksia ennen ilmoituskauden päättymistä.

9.

Pelkästään kiintiöhakemuslomakkeen palauttaminen ei vielä oikeuta tuomaan tai valmistamaan valvottavia aineita välttämättömiin laboratorio- ja analyysitarkoituksiin tai tuomaan valvottavia aineita kriittisiin käyttötarkoituksiin (halonit), raaka-aineiksi tai prosessireagensseiksi. Ennen kyseisten aineiden tuomista tai valmistamista vuonna 2021 yritysten on haettava lupaa käyttämällä ODS-lupajärjestelmän verkkosivuilta saatavaa lupahakemuslomaketta.

Tuonti muihin kuin kohdassa 4 lueteltuihin käyttötarkoituksiin sekä vienti

10.

Yritysten, jotka aikovat vuonna 2021 viedä valvottavia aineita tai tuoda valvottavia aineita muihin kuin kohdassa 4 mainittuihin käyttötarkoituksiin, on meneteltävä kohdissa 11 ja 12 kuvatulla tavalla.

11.

Yritysten, jotka eivät vielä ole rekisteröityneet ODS-lupajärjestelmään, on rekisteröidyttävä mahdollisimman pian.

12.

Ennen kuin yritykset vuonna 2021 harjoittavat tuontia muihin kuin kohdassa 4 mainittuihin käyttötarkoituksiin tai harjoittavat vientiä, niiden on haettava lupaa käyttämällä ODS-lupajärjestelmän verkkosivuilta saatavaa lupahakemuslomaketta.

---

(1)  EUVL L 286, 31.10.2009, s. 1.

(2)  Vain 15 ja 17 artiklan mukaisesta yleisestä tuonti- tai vientikiellosta vapautuksen saaneiden aineiden tuonti tai vienti voidaan sallia.

(3)  EUVL L 145, 4.6.2008, s. 1.

(4)  EUVL L 147, 2.6.2011, s. 4.

Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla

(2020/C 115/05)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa julkaisupäivästä.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄ

”BERTHOUD”

EU-nro: TSG-FR-02466-15.11.2019

Ranska

1.   Rekisteröitävä nimi / rekisteröitävät nimet

”Berthoud”

2.   Tuotelaji

Luokka 2.21 Valmisateriat

3.   Rekisteröinnin perusteet

3.1   Onko tuote seuraavien vaatimusten mukainen

☐	Se vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla.

☒	Se valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista. Berthoud on yksittäisastiasta tarjoiltava perinteinen lämmin ateria, jossa suojatun alkuperänimityksen Abondance-juusto on sulaneessa muodossa.

3.2   Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen

☒	Se on ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa. Berthoud on perinteinen resepti, joka on kehitetty ja nimetty 1900-luvun alussa. Reseptin nimi tulee sukunimestä, joka on yleinen Chablais’ssa (Haute-Savoien pohjoisosassa sijaitseva alue).

☐	Se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen tai erityisluonteen.

4.   Kuvaus

4.1   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta, mukaan lukien tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet, jotka osoittavat tuotteen erityisluonteen (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Berthoud on yksittäisastiasta tarjoiltava lämmin ateria, jossa suojatun alkuperänimityksen Abondance-juusto on sulaneessa muodossa.

Tarjontamuoto

Ateria tarjoillaan uuninkestävässä posliinivuoassa (”assiette à Berthoud”).

Lämmin ateria on koostumukseltaan pehmeä, ja paistumisen aikana muodostuva pintakerros on väriltään kullanruskea.

Berthoud-aterian erityisluonne perustuu seuraaviin ominaispiirteisiin:

1.

Reseptin perusainesosa — Aboncance-juusto: täysirasvaisesta lehmän raakamaidosta tehty juusto, joka on saanut nimensä Abondance-nimisestä laaksosta ja kylästä. Aboncance-juustoa on valmistettu vuosisatojen ajan, ja se on suojatun alkuperänimityksen juusto. Sitä valmistetaan nykyään yksinomaan Haute-Savoien vuoristoalueella. Puolikovan Abondance-juuston juustomassa antaa Berthoud-aterialle paiston aikana pehmeän ja suussa sulavan koostumuksen.

2.

Reseptin muut erityiset ainesosat — Vin de Savoie tai Savoie: suojatun alkuperänimityksen valkoviini, jota tuotetaan Savoien ja Haute-Savoien departementeissä Ranskassa — Madeira: suojatun alkuperänimityksen likööri, jota tuotetaan Madeiran saarella, joka kuuluu Portugaliin TAI — Porto: suojatun alkuperänimityksen likööri, jota tuotetaan Ylä-Douron alueella Portugalissa — valkosipuli (kynsinä): Berthoud-vuoan pohja hangataan kauttaaltaan valkosipulilla — muskottipähkinä: ateriaan voidaan lisätä hyppysellinen muskottipähkinää — pippuri.

3.

Yksittäisastia erityisen koostumuksen aikaan saamiseksi Berthoud tarjoillaan yksittäisastiassa. Kyseessä on lämmin ateria, joka nautitaan nopeasti, koska sen koostumus muuttuu nauttimisen aikana. Jäähtyminen muuttaa aterian koostumuksen säikeiseksi ja venyväksi. Yksittäisannoksena Berthoud on mahdollista nauttia nopeammin kuin usealle ruokailijalle tarjoillussa astiassa.

4.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tapauksen mukaan käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä menetelmä, jolla tuote valmistetaan (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Ainesosat (yhdelle hengelle):

Pakolliset ainesosat:

—	SAN-juusto Abondance (ilman kuorta): vähintään 180 g

—	SAN-viini Vin de Savoie: 3–4 cl

—	SAN-viini Madeira tai Porto: 1–2 cl

—	Valkosipuli (kynsinä): riittävästi, jotta astian sisäpuoli voidaan hangata kauttaaltaan valkosipulilla

—

Pippuri

Valinnainen ainesosa:

—	Muskottipähkinä: hyppysellinen

Berthoud-aterian valmistuksessa ei saa käyttää mitään muita ainesosia kuin edellä mainittuja.

Muita ainesosia ei saa lisätä reseptiin vaan ne on tarjottava lisukkeena.

Tuotantomenetelmä

Tuotantomenetelmänä on perinteinen Berthoud-aterian valmistusmenetelmä.

Aluksi Berthoud-vuoka hangataan riittävällä määrällä valkosipulia (kynsinä).

Vuoan on oltava posliinia ja suhteellisen paksu, jotta se pitää aterian lämpimänä.

Vuoan on oltava läpimitaltaan 12–15 cm ja korkeudeltaan 2,5–4,5 cm, ja sen pohjan on oltava vähintään 0,7 cm paksu.

Tällaisissa mittasuhteissa Abondance-juustosta tulee koostumukseltaan yhtenäinen. Ateriasta tulee pehmeä ja suussa sulava sisältä ja rapea päältä, ja ateria säilyy pidempään lämpimänä.

Kun Abondance-juuston kuori on poistettu, juusto leikataan ohuiksi viipaleiksi tai raastetaan (vähintään 180 g henkeä kohden) ja asetellaan Berthoud-vuokaan.

Tämän jälkeen päälle kaadetaan Vin de Savoie -viiniä ja Madeira- tai Porto-viiniä.

Ateriaan voidaan lisätä hyppysellinen muskottipähkinää.

Lopuksi lisätään pippuria. Ateria paistetaan ja gratinoidaan perinteisessä uunissa 180–200 asteessa noin 8–15 minuutin ajan, jotta juusto pehmenee ja pinnasta tulee kullanvärinen.

Ateria tarjoillaan välittömästi, eikä sitä saa kuumentaa uudelleen.

Mikroaaltouunin käyttö on kielletty.

Reseptin valmistamiseen liittyvät erityisominaisuudet

—	Abondance-juuston käyttö: jotta Abondance-juuston aromit kehittyisivät parhaalla mahdollisella tavalla, juusto on kuoren poistamisen jälkeen leikattava ohuiksi viipaleiksi tai raastettava. Juustoa ei koskaan laiteta astiaan yhtenä palana.

—	Paistoaika: toisin kuin muissa juustopohjaisissa resepteissä Berthoud-aterian paistoaika on suhteellisen lyhyt: 8–15 minuuttia riittää saamaan aikaan kullanvärisen pintakerroksen.

Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Asianomaisten ravintoloitsijoiden ruokalistoissa Berthoud-nimen on oltava samalla aukeamalla eurooppalaisen APT-logon kanssa.

”APT” (tai maininta ”aito perinteinen tuote”) voidaan merkitä ruokalistoihin myös välittömästi ennen Berthoud-nimeä tai sen jälkeen.

4.3   Tuotteen perinteisen luonteen todistavat tärkeimmät tekijät (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Berthoud-aterian perinteinen luonne perustuu siihen, että siinä käytetään pääainesosina Abondance-juustoa (SAN-juusto vuodesta 1996) ja valkoviiniä, jotka ovat olleet Chablais’n alueen (Sveitsin rajan tuntumassa Haute-Savoien pohjoisosassa sijaitseva alue) paikallistuotteita jo vuosisatojen ajan.

Näiden tuotteiden valmistaminen, saatavuus ja perinteisyys Berthoud-aterian alkuperäalueella selittävät niiden käytön reseptin ainesosina. Abondance-juusto on tälle alueelle tunnusomainen (sen valmistus alkoi jo 1100-luvulla). Valkoviini on jo pitkään ollut tärkein Chablais’n alueella valmistettu viinituote, ja nykyään se kuuluu Vin de Savoie -nimityksen viineihin.

Lisäksi aterian valmistuksessa on käytetty seuraavia aromaattisia ainesosia jo vähintään 30 vuoden ajan: Porto- tai Madeira-likööri sekä valkosipuli.

Berthoud-ateria kehitettiin 1900-luvun alussa Concisessa (Thonon-les-Bains) sijaitsevassa bistrossa ”Cercle Républicain”, jota piti Berthoudin perhe. Perhe oli kotoisin Abondancen kunnasta samannimisestä laaksosta.

Bistron asiakkaille ryhdyttiin tarjoilemaan ateriaa, joka koostui sulatetusta Abondance-juustosta, johon oli lisätty valkosipulia, valkoviiniä, pippuria ja muskottipähkinää. Pian tämä ateria sai nimekseen Berthoud ravintoloitsijaperheen sukunimen mukaan.

Berthoudin resepti sisältyy Eugénie Julien keittokirjaan Cuisine Savoyarde: recettes traditionnelles et modernes (Editions ATRA, 1978, s. 25–26), mikä osoittaa, että reseptiä on käytetty jo yli 40 vuotta.

Berthoud mainitaan lukuisissa 1900-luvulla julkaistuissa teoksissa, muun muassa seuraavissa:

—	Chapeau, Laurent: Le Fromage d’Abondance (Syndicat agricole du Val d’Abondance, 1981, s. 10);

—	Hermann, Marie-Thérèse: — La cuisine paysanne de Savoie (Philippe Sers Editeur, 1982, s. 169); — La Savoie traditionnelle (Editeur Curandera, 1987, s. 37); — Dictionnaire de la cuisine de Savoie: traditions et recettes (Christine Bonneton, 1992, s. 21);

—	Lallemand, Roger: Les Savoies gastronomiques (Charles Corlet, 1988, s. 32–33);

—	Conseil national des arts culinaires: Inventaire du patrimoine culinaire de la France Edition Rhône-Alpes (1995, s. 395, joka koskee Abondance-juustoa);

—	Gillet, Bruno: Au fil de la Dranse (1992);

—	Richard, Didier: Les gourmandises du terroir: traditions, recettes, emplettes… (Didier-Richard, 1997, s. 58);

—	L’association des diététiciens de la langue française: Recettes régionales et menus équilibrés (Solal Editeurs, 1997, s. 13).

Lisäksi Fermiers Savoyards -osuuskunnan pakkauspaperiin (jota alan ammattikunta käytti vuoteen 1985 saakka) oli painettu aterioiden ”Fondue savoyarde”, ”Raclette” ja Berthoud” reseptit.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukainen muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2020/C 115/06)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI SUOJATUN MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”PIAVE”

EU-nro: PDO-IT-0686-AM02 – 5.4.2019

SAN (X) SMM ()

1.   Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Consorzio di tutela del formaggio ’Piave’ DOP [SAN-juuston ”Piave” suojeluyhdistys], jonka sääntömääräinen kotipaikka on Via Nazionale 57/A, 32030 Busche di Cesiomaggiore (BL).

Yhdistys koostuu Piave-juuston tuottajista, ja sillä on 14. lokakuuta 2013 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen nro 12511 13 §:n 1 momentin nojalla oikeus esittää muutoshakemus.

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3.   Eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

☐ Tuotteen nimi

☒ Tuotteen kuvaus

☐ Maantieteellinen alue

☐ Alkuperätodisteet

☒ Tuotantomenetelmä

☐ Yhteys maantieteelliseen alkuperään

☐ Merkinnät

☐ Muu [täsmennettävä]

4.   Muutosten tyyppi

☒ Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

☐ Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5.   Muutos/muutokset

Tavaran kuvaus

Juuston ominaisuuksia on täsmennetty. Muutos koskee 2 artiklan viimeistä kohtaa (tuotteen ominaisuudet) ja yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohdan viimeistä kohtaa.

Nykyinen sanamuoto:

Muutettu teksti:

Ehdotetun muutoksen tavoitteena on määritellä SAN-juuston ”Piave” aistinvaraiset ominaisuudet asianmukaisemmalla tavalla sisällyttämällä siihen maitoalaan soveltuvampia ja merkityksellisempiä termejä. Kypsempien juustojen värin määritelmää on laajennettu pelkästä oljenkeltaisesta vastaamaan paremmin näiden juustojen tummempaa ja vaihtelevampaa väriä. Tämä johtuu tuotannon vuodenajasta, ja siihen vaikuttavat myös maitokarjan ravinnon sisältämät kukinnot.

Reikien esiintymisen osalta toistetaan, että ”Piave” SAN on reiätön juusto, jossa voi kuitenkin ajoittain olla pieniä, mekaanisen tai muun käsittelyn aiheuttamia reikiä. Ne johtuvat toisaalta erilaisista puristusjärjestelmistä ja toisaalta siitä, että luonnollisissa maitohapatteissa on joitakin kaasua tuottavien mikro-organismien pesäkkeitä. Erityisesti propionihappobakteerien aktiivisuudesta johtuvaa huomattavaa reikien muodostumista on tietenkin vältettävä, sillä se on merkki epänormaalista ja hallitsemattomasta käymisestä. Myös termin ”lastumaisuus” merkitystä on selvennetty.

Nämä muutokset ovat tarpeen, koska edellinen sanamuoto ei jousta näiden ominaisuuksien tarkistamisessa ja saattaa johtaa siihen, että joitakin juustoja ei sertifioida Piave-juustoksi, vaikka niillä on tarvittavat ominaisuudet.

Tuotantomenetelmä

Tuote-eritelmän 5 artiklassa ja yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohdassa oleva raaka-aineen tuotantoa koskeva kohta on muotoiltu uudelleen karjarotujen ja lypsykarjan ruokinnan osalta.

Nykyinen sanamuoto:

Muutettu teksti:

Pyydetyn muutoksen tarkoituksena on palauttaa paikallinen Grigio Alpina -rotu, joka hylättiin aiemmin sen alhaisemman tuottavuuden vuoksi mutta joka on löydetty viime vuosina uudelleen sen erityisen sitkeyden ja vuoristomaastoon mukautuvuuden vuoksi. Grigio Alpina -rotu on keskikokoinen, niukkaruokainen maatiaislehmä, joka löytää taitavasti ravintoa myös vaikeasti saavutettavilla laitumilla ja pystyy siten hyödyntämään alueen luonnonvaroja erityisen hyvin. Grigio Alpinaa käytetään myös lihantuotantoon. Sen molemmat käyttötarkoitukset ja erityinen soveltuvuus vuoristomaastoon ovat tekijöitä, jotka kannustavat yhä enemmän tämän rodun palauttamiseen maatiloille Bellunon provinssin vuoristoalueella. Grigio Alpinan maidosta valmistettu juusto vastaa täysin Piave-juuston ominaisuuksia. Muutoksessa on tuotu esiin myös toinen vuoristoalueille ja siten koko Piave-juuston tuotantoalueelle tyypillinen karjankasvatuksen piirre eli se, että kyseessä olevia karjarotuja risteytetään usein. Vuoristotilat eivät sovellu erityisen hyvin kohdennettuun geneettiseen valintaan, ja siksi niissä on perinteisesti käytetty karjan tavallisia jälkeläisiä.

Nykyinen sanamuoto:

”Ruokinta-annos ei saa sisältää seuraavia kiellettyjä ravintoaineita:

—	teollisia lääkerehuja,

—	vihanneksia, hedelmiä, rypsiä,

—	ureaa, ureafosfaattia eikä biureettia.”

Muutettu teksti:

”Ruokinta-annos ei saa sisältää seuraavia ravintoaineita:

—	teollisia lääkerehuja,

—	suoraan käytettäviä tuoreita vihanneksia, hedelmiä, rypsiä,

—	ureaa, ureafosfaattia eikä biureettia.”

Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on täsmentää, että vihannekset, hedelmät ja rypsi ovat kiellettyjä ravintoaineina vain, jos niitä käytetään suoraan niiden tuoreessa muodossa, koska niiden kosteuspitoisuus voi johtaa ei-toivottuun käymiseen, joka aiheuttaa muutoksia maidon aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ilmene, jos kyseisiä elintarvikkeita käytetään lehmien ruokinnassa kuivassa tai tiivistetyssä muodossa. Sen vuoksi tällaisia rehuja ei tarvitse kieltää maitokarjan ruokinnassa.

Ilmaisu ”kielletty” toistaa käsitteen ”ei saa sisältää”, minkä vuoksi se on poistettu.

5 artikla Varastointi, keräys ja kuljetus

Maidon keräysmenetelmä on päivitetty.

Nykyinen sanamuoto:

Muutettu teksti:

Muutoksen tarkoituksena on siirtyä pois ajatuksesta, että kaksi tai neljä lypsyä ymmärretään perinteisiksi lypsyiksi eli kahdeksi päivässä. Automaattisen lypsämisen käyttöönoton ansiosta peräkkäisiä lypsyjä päivän aikana on voitu lisätä. Automaattisten lypsyjärjestelmien käytöllä ei ole tieteellisesti todettua vaikutusta maidon ominaisuuksiin, vaan sen koostumus on tilastollisesti vertailukelpoinen rasva- ja proteiinipitoisuutensa suhteen perinteisellä lypsymenetelmällä saatuun maitoon. Näiden järjestelmien käyttö itse asiassa parantaa lehmien hyvinvointia poistamalla stressin, jota lypsäminen vain kahdesti päivässä aiheuttaa laktaatiohuipun aikana. Mahdollisuus saada suurempia maitomääriä useammin kuin kaksi kertaa päivässä vähentää myös vetimiin sekä utareisiin kohdistuvaa stressiä, parantaa maidon mikrobiologista laatua ja ehkäisee utaretulehduksia. Lisäksi se parantaa maidon reologisia ominaisuuksia, joilla mitataan juoksettumisen vahvuutta eli sitä, kuinka nopeasti saostuma reagoi juoksuttimen entsymaattiseen vaikutukseen ja miten se vastustaa sen erottamiseen käytettävän leikkurin (”lira”) mekaanista toimintaa.

Maidon keräyksen/jalostuksen ajoitukseen tehtävä muutos johtuu siitä, että nykyisillä lypsy- ja jäähdytysjärjestelmillä ja maidon varastointiolosuhteilla tilalla voidaan varmistaa optimaaliset tuotehygieniavaatimukset ja säilyttää maidon ominaisuudet aikaisempaa pidempään, mikä tarkoittaa, että keräyksen ja jalostuksen välistä aikaa ei enää tarvitse rajoittaa. Tätä kaikkea tukevat jalostuskokeet ja mikrobiologiset löydökset, jotka osoittavat, että maito soveltuu jalostukseen vielä yli kolme päivää lypsystä.

Tämän muutoksen tarkoituksena on vastata pienten karjankasvattajien tarpeisiin, sillä he joutuvat erityisesti talvella selviytymään vuoristoalueille tyypillisistä vaikeista tieoloista.

Lämpökäsittely

Lämpökäsittelymenetelmä on sovitettu yhteen todellisten tuotantomahdollisuuksien kanssa.

Nykyinen sanamuoto:

Muutettu teksti:

Kohdan muuttaminen on perusteltua, koska jalostuksen parametrit voivat vaihdella käytettävän järjestelmän tyypin mukaan. Siksi on tarpeen säätää myös järjestelmistä, joilla saadaan sama tulos käyttämällä eri kestoja ja lämpötiloja (esim. putkimaiset pastörointilaitteet verrattuna levypastörointilaitteisiin). Näin ollen pastörointivaihe pysyy muuttumattomana, mutta edellä esitetyistä syistä kiinteitä viitearvoja ei ilmoiteta, koska ne sisältyvät pastöroinnin määritelmään ja niitä säännellään erityisellä lainsäädännöllä.

Muutos täyttää myös sellaisen Bellunon alueen yritysten vaatimukset, joilla ei ole mahdollisuutta pastöroida maitoa, kuten vuoristotilat tai pienet vuoristomeijerit. Tämän muutoksen ansiosta raakamaitoa voidaan käyttää perinteiden mukaisesti.

Juustonvalmistus

Jotkin juustonvalmistuksen tekniset parametrit on määritelty paremmin.

Nykyinen teksti:

Muutettu teksti:

Tämän muutoksen myötä jalostusaikoja voidaan mukauttaa käytettävän järjestelmän tyypin mukaan. Eri vaiheet voivat vaihdella sammioiden tyypin ja kapasiteetin mukaan. Vuosien mittaan on havaittu, että vähimmäis- ja enimmäiskeston asettaminen rajoittaa käytettävissä olevien tuotantojärjestelmien valikoimaa.

Sanojen ”sekoittaminen – asettuminen” poistaminen on perusteltua, koska tämä vaihe on olennainen osa kypsennettyjen juustojen tuotantoteknologiaa ja sen täsmentäminen on tarpeetonta, koska se vain tekee tekstistä hankalamman.

Suolaus

Nykyinen teksti:

Muutettu teksti:

Vuosien mittaan on todettu, että vähimmäiskeston asettaminen suolavedessä liottamiselle on hyvin rajoittava määräys, jonka vuoksi tätä vaihetta ei voida mukauttaa erilaisiin tuotantotilanteisiin. Suolauksen menetelmät ja kesto itse asiassa vaihtelevat eri suolatyyppien mukaan. Ne puolestaan vaihtelevat tilavuuden, veden kiertomenetelmän, lämpötilan, upotusmenetelmän, suolaveden puhdistusmenetelmien jne. mukaan. Nämä erot merkitsevät sitä, että tehokkuus, jolla suola läpäisee juuston, vaihtelee. Sen vuoksi katsottiin aiheelliseksi poistaa suolaveteen upottamisen vähimmäiskesto.

Tämän rajoituksen poistaminen vastaa niiden pienten yritysten tuotantotarpeita, jotka korostivat sen rajoittavuutta, koska niillä ei ole automatisoituja järjestelmiä tai henkilöstöä, joita tarvitaan tämän vaiheen tiukkaan hallintaan. Piave SAN:n aistinvaraiset ominaisuudet takaavat kuitenkin oikean suolapitoisuuden.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Piave”

EU-nro: PDO-IT-0686-AM02 – 5.4.2019

SAN (X) SMM ()

1.   (SAN:n tai SMM:n) nimi tai nimet

”Piave”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotetyyppi

Luokka 1.3 Juustot

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Piave” on lehmänmaidosta valmistettu lieriön muotoinen, kova ja kypsytetty juusto.

Piave-juusto saatetaan kulutukseen seuraavanlaisissa kypsyysasteissa:

Fresco [tuore]: kypsytetty yli 20 mutta alle 60 päivää; halkaisija 320 mm ± 20 mm; kannan korkeus 80 mm ± 20 mm ja paino 6,8 kg ± 1 kg.

Mezzano [keskikypsä]: kypsytetty yli 60 päivää mutta alle 180 päivää; halkaisija 310 mm ± 20 mm; kannan korkeus 80 mm ± 20 mm ja paino 6,6 kg ± 1 kg.

Vecchio [kypsä]: kypsytetty yli 6 kuukautta; halkaisija 290 mm ± 20 mm; kannan korkeus 80 mm ± 20 mm ja paino 6 kg ± 1 kg.

Vecchio selezione Oro [kypsä – erikoisvalikoima]: kypsytetty yli 12 kuukautta; halkaisija 280 mm ± 20 mm; kannan korkeus 75 mm ± 20 mm ja paino 5,8 kg ± 1 kg.

Vecchio Riserva [kypsä – Reserve]: kypsytetty yli 18 kuukautta; halkaisija 275 mm ± 20 mm; kannan korkeus 70 mm ± 20 mm ja paino 5,5 kg ± 1 kg.

Piave-juustolla on seuraavat ominaisuudet:

Rasvaprosentti: Fresco 33 % ± 4 %, Mezzano 34 % ± 4 %, Vecchio > 35 %.

Valkuaispitoisuus: Fresco 24 % ± 4 %, Mezzano 25 % ± 4 %, Vecchio > 26 %.

– Maku: pääasiassa pehmeä ja maitohappoinen, erityisesti kypsyysasteessa ”Fresco”, mutta myös kypsyysasteessa ”Mezzano”. Kypsyysasteen kasvaessa maukkaus kasvaa sekä muuttuu voimakkaaksi ja täyteläiseksi, kypsimpien juustojen kohdalla jopa hieman pistäväksi.

– Kuori: kirkas, pehmeä ja vaalea kypsyysasteessa ”Fresco”, kypsyysasteen kasvaessa kuori muuttuu paksummaksi ja tiiviimmäksi sekä kovaksi ja tumman okranväriseksi kypsyysasteessa ”Vecchio, Vecchio Selezione Oro ja Vecchio Riserva”.

– Juustomassa: Kypsyysasteessa ”Fresco” reiätön, tiivis, vaaleankeltainen ja yhtenäinen. Kypsyysasteen kasvaessa väri on tummempi ja koostumus kuivempi, rakeisempi ja murenevampi. Kaikissa kypsyysasteissa juuston satunnaiset pienet reiät ja vähäiset epäsäännöllisyydet (lastumaisuus) voidaan hyväksyä, mutta selkeä ja/tai propionihappobakteerien aktiivisuudesta johtuva reikien muodostuminen on kiellettyä.

3.3   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

Maitokarjan ruokinnassa tulee täyttää seuraavat vaatimukset:

Vähintään 70 % heinistä ja 50 % kuiva-aineannoksesta on tuotettava 4 kohdassa rajoitetulla tuotantoalueella, joka sijaitsee kokonaan vuoristoalueella.

Ruokinta-annos ei saa sisältää seuraavia ravintoaineita:

—	teollisia lääkerehuja,

—	suoraan käytettäviä tuoreita vihanneksia, hedelmiä, rypsiä,

—	ureaa, ureafosfaattia eikä biureettia.

Piave-juuston tuotannossa käytetään ainoastaan Bellunon provinssissa tuotettua maitoa, josta vähintään 80 % saadaan tuotantoalueen tyypillisistä karjaroduista: Bruna Italiana (Italian ruskea), Pezzata Rossa Italiana (Italian punakirjava), Frisona Italiana (Italian friisiläinen), Grigio Alpina (Alppien harmaa) ja niiden risteytykset.

Muutkin tuotannossa käytettävät raaka-aineet täyttävät paikallisia perinteitä kunnioittavat edellytykset. Tuotannossa käytettävät maitohapate ja juoksute ovat paikallisia tuotteita. Ne valmistetaan Bellunon provinssissa tuotetuista maidosta ja herasta, jotka sisältävät paikallista maitohappobakteerikantaa.

Maitohapatteen happopitoisuus on 10 °SH/50 ± 3.

Juoksutteen happopitoisuus on 27 °SH/50 ± 3.

3.4   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Koko tuotantoprosessin (maidontuotannon, titrauksen, lämpökäsittelyn, hapatteen ja juoksetteen valmistuksen, juuston valmistuksen, muotteihin laiton / muoteista poiston, puristamisen, merkitsemisen, esikypsytyksen, suolauksen ja kypsytyksen) on tapahduttava 4 kohdassa määritellyllä alueella.

3.5   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Tuotteen nimi ”Piave” on merkittävä juuston kantaan pystysuoraan, vuorotellen kumpaankin lukusuuntaan (tekstin korkeus 70 mm ± 5 mm).

Jokaisessa tahkossa on oltava tuotantoerän tiedot, joista käy ilmi tuotantopäivä, -kuukausi ja -vuosi. Tuotantoerän koodi on painettava juuston kantaan tai pohjaan.

Tahkon päällä on etiketti, jossa lukee seuraavat ilmaisut:

—	”Piave” Denominazione d’Origine Protetta [suojattu alkuperänimitys];

—	Fresco, Mezzano tai Vecchio (Vecchio Selezione Oro – Vecchio Riserva);

—	valmistajan merkki tai toiminimi.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Piave-juuston tuotantoalue kattaa Bellunon provinssin.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Bellunon provinssi sijaitsee kokonaan vuoristoseudulla, jossa maantieteelliset rajat muodostuvat vuorijonoista. Ne erottavat Bellunon alueen Friuli Venezia Giulian alueesta idässä, Trevison ja Vicenzan provinsseihin kuuluvasta Veneton tasangosta etelässä, Trentinosta ja Etelä-Tirolista lännessä sekä Itävallasta pohjoisessa. Pohjoisesta etelä-kaakkoon alueen halki virtaa Piave-joki, jonka yläjuoksu sijaitsee Peralba-vuorella Val Visdendessä, Comelicon alueella, joka on Bellunon provinssin pohjoisin osa.

Vuorijonojen (luoteessa Dolomiittien, kaakossa Alppien alarinteiden) läheisyydestä ja koko pituudeltaan alueen halki virtaavasta Piave-joesta johtuen alueella on omaleimainen, naapurialueista poikkeava ympäristö. Vuosittainen keskisademäärä on huomattavan suuri ja alimmat keskilämpötilat ovat viereisiin alueisiin verrattuna varsin matalia. Ainutlaatuisista lämpötila- ja kosteusolosuhteista johtuen alueella kasvaa vuoristoseudulle tyypillisiä ruohokasveja. Bellunon provinssi sijaitsee Italian Alpeilla, Dolomiittien alueella ja kattaa kaksi merkittävää puistoa: Parco Nazionale delle Dolomiti Bellunesi (Bellunon Dolomiittien kansallispuisto) ja Parco Naturale Regionale delle Dolomiti d’Ampezzo (Ampezzon Dolomiittien alueellinen luonnonpuisto).

Bellunon provinssin pinta-ala on kauttaaltaan vuoristoista. Tasankojen ja kukkuloiden puuttuminen, alueen korkea sijainti ja rinteiden jyrkkyys ovat syitä, joiden perusteella Bellunon provinssin alue luokitellaan epäsuotuisaksi maanviljelysalueeksi, mutta toisaalta niiden ansiosta alue soveltuu maidon- ja juustontuotantoon. Bellunon provinssille on ominaista laaja laidunmaapinta-ala. Alueen 13 000 hehtaarista laidunmaata riittää joka eläimelle 4,38 hehtaaria, kun naapurialueilla laidunpinta-alan keskiarvo on huomattavasti pienempi (0,67 hehtaaria/eläin).

Piave-juustolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat

—	erityinen makuprofiili, joka johtuu kypsytyksen eri vaiheissa tapahtuvasta, käytettyjen hapatteiden ja tuotteessa olevien mikro-organismikantojen aiheuttamasta valkuaisaineiden ja rasvojen pilkkoutumisesta;

—	tiivis massa, joka johtuu kaasua muodostavan käymisen puuttumisesta;

—	maitoinen aromi, joka on voimakkaampi vähän kypsytetyssä tuotteessa;

—	maku, joka muuttuu asteittain voimakkaaksi ja täyteläiseksi, kypsytetyimmissä tuotteissa lähes mausteisen voimakkaaksi, muttei koskaan mausteisen pistäväksi, minkä johdosta Piave-juustossa on tasapainoinen, ainutlaatuinen ja tunnistettava maku.

Edellä mainitut laatuominaisuudet johtuvat pääasiassa seuraavista seikoista:

a)

Tuotannossa käytettävä maito on muilta alueilta (jopa muualta Venetosta) tulevaan maitoon verrattuna rasvaisempaa ja valkuaisainepitoisempaa. Piave-juuston tuotannossa käytettävä maito tulee ainoastaan Bellunon provinssin alueelta. Sen rasvapitoisuus (3,93 %) ja valkuaisainepitoisuus (3,35 %) ovat suuremmat verrattuna muista Veneton provinsseista tuotettuun maitoon (3,69 % rasvaa ja 3,27 % valkuaisaineita) ja kansallisiin keskiarvoihin (3,7 % rasvaa ja 3,28 % valkuaisaineita).

b)

Tuotannossa käytettävä maidon mikrobikasvusto on paikallista kantaa. Piave-juuston tuotannossa käytettävä maitohapate ja juoksute ovat paikallisia tuotteita, jotka saadaan paikallista maitohappobakteerikantaa sisältävistä maidosta ja herasta. Koska mikrobikasvusto on tuotettu paikallisesta kannasta, se on ikään kuin maantieteellisen tuotantoalueen mikrobiologinen leima. Hapatteen ja juoksutteen sisältämässä mikrobikasvustossa tapahtuu monimutkaisia reaktioita eri mikrobien välillä. Kyseisiä reaktioita voidaan pitää yhtenä niistä merkittävistä tekijöistä, joiden johdosta Piave-juustolla on sille tyypilliset aistinvaraiset ominaisuudet.

Piave-juuston aistinvaraiset ja ravitsemukselliset ominaisuudet johtuvat vuoristoisen tuotantoalueen maantieteellisistä ja ympäristöön liittyvistä tuotannon erityispiirteistä.

Runsasrasvaisen ja valkuaisainepitoisen Piave-juuston tuotantoon käytettävässä maidossa on selkeitä ominaispiirteitä, mikä on seurausta vuoristoseudulla tapahtuvasta karjankasvatuksesta.

Vuoristoseudulla yleensä, mutta etenkin Bellunon provinssissa, maidontuotantomäärät ovat tyypillisesti alhaisia. Maidontuotanto hehtaaria kohti (Bellunon provinssissa sijaitsevalla ympärivuotisella laitumella alle 10 litraa, muissa provinsseissa keskimäärin 272 litraa) ja tuottavuus eläintä kohti (44 hehtolitraa vuodessa eläintä kohti, kun alueellinen keskiarvo on 57 hehtolitraa) ovat selvästi muiden alueiden tuotantomääriä alhaisemmat. Eläinten määrä laitumella on myös huomattavasti vähäisempi verrattuna naapurialueiden ja -provinssien määriin. Kuten edellä mainittiin, Piave-juuston tuotantoalueella pysyvää laidunta on 4,38 hehtaaria nautaa kohti, mikä on paljon suurempi määrä kuin lähialueilla ja paljon suurempi kuin alueellinen keskiarvo (0,67 hehtaaria / eläin).

Lisäksi alueen ympäristöolot, kuten keskilämpötila ja -sademäärä, jotka poikkeavat huomattavasti naapurialueiden oloista, mahdollistavat vuoristoseudulle tyypillisten ruohokasvien viihtymisen alueella. Kyseiset kasvit antavat erityisen aromin Bellunossa tuotetulle maidolle ja siten myös Piave-juustolle.

Kaikki edellä mainitut tekijät (rajoitetun alueen alhaiset maidontuotantomäärät, laaja laidunmaan pinta-ala, vuoristoalueen ruohokasvien runsas saatavuus nautojen ravinnoksi) tekevät alueesta selvästi erottuvan ekologisen lokeron ja vaikuttavat Bellunon provinssissa tuotetun maidon laatuominaisuuksiin.

Maidon erityiset laatuominaisuudet sekä paikallisissa juustomeijereissä tuotetut mikrobiviljelmät (hapate ja juoksute) antavat Piave-juustolle sen tyypilliset aistinvaraiset ominaisuudet.

Piave-juuston tuotantoperinne on siirtynyt bellunolaisten keskuudessa sukupolvelta toiselle ja sen juuret ulottuvat 1800-luvun loppuun, jolloin Italian vuoristoalueelle perustettiin ensimmäiset kiertoliikkeeseen perustuvat meijerit.

Ensimmäiset ”Piave”-nimiset tuotteet (tunnettu joki, tunnettu tuote) ilmestyivät markkinoille 1960-luvulla. Silloin Latteria Sociale Cooperativa della Vallata Feltrina -meijeriin päivittäin saapuvasta 10 maitotonnista kolmannes suunnattiin Piave ja Fior di latte -juustojen tuotantoon.

Piave-juuston nimi tulee samannimisestä joesta, joka halkoo koko Bellunon alueen pohjoisesta eteläkaakkoon.

Nykyään kuluttajat tuntevat tuotteen hyvin ja arvostavat sitä. Se on 1980-luvulta lähtien saanut huomattavia tunnustuksia erityisyytensä ja tyypillisyytensä ansiosta. Kansallisesti se on palkittu Spino d’Oro -palkinnolla vuonna 1986, 1992 ja 1994, Mostra delle produzioni casearie di Thiene -messujen 23., 26. ja 27. järjestämiskerroilla. Kansainvälisesti tuote on huomioitu Veronassa vuoristojuustojen kilpailussa vuonna 2005, jolloin se sai ensimmäisen Buonitalia-makupalkinnon parhaana vientijuustona, ja Dublinissa World Cheese Awards -kilpailussa, jossa se voitti ensimmäisen palkinnon kypsytettyjen juustojen luokassa. Se on myös palkittu World Food -näyttelyssä Moskovassa vuonna 2007.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

Eritelmän konsolidoitu teksti on saatavissa internetosoitteessa http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai

menemällä suoraan maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriön kotisivulle (www.politicheagricole.it) ja valitsemalla ensin ”Qualità” (ylhäällä oikealla), sen jälkeen ”Prodotti DOP IGP STG” (näytön vasemmassa laidassa) ja lopuksi ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.