6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/5

SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMISTA KÄSITTELEVÄ HALLINTOTOIMIKUNTA

PÄÄTÖS E7,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2019,

käytännön yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelyistä, joita noudatetaan, kunnes sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) on pantu täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltioissa

(ETA:n kannalta ja EY:n ja Sveitsin sopimuksen kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 73/04)

SOSIAALITURVAJÄRJESTELMIEN YHTEENSOVITTAMISTA KÄSITTELEVÄ HALLINTOTOIMIKUNTA, joka

ottaa huomioon sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 72 artiklan a alakohdan, jonka mukaan hallintotoimikunnan tehtävänä on käsitellä kaikkia asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) ja 16 päivänä syyskuuta 2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (2) säännöksistä johtuvia hallinnollisia ja tulkinnallisia kysymyksiä,

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 883/2004 72 artiklan d alakohdan, jonka mukaan hallintotoimikunnan on edistettävä uusien teknologioiden mahdollisimman laajaa käyttöä,

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 883/2004 76 artiklan 3 ja 4 kohdan, joiden mukaan laitoksilla on asetuksen soveltamiseksi yhteistyövelvoite ja niiden on oltava yhteydessä toisiinsa,

ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 987/2009 4 artiklan, jonka mukaan tietojen siirto laitosten tai yhteyselinten välillä on tehtävä sähköisesti ja hallintotoimikunnan on vahvistettava asiakirjojen ja rakenteisten sähköisten asiakirjojen vaihtoa koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maaliskuun 13 päivänä 2014 annetulla päätöksellä E4 jatkettiin asetuksen (EY) N:o 987/2009 95 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja siirtymäkausia, jotka koskevat tietojen täysimääräistä sähköistä vaihtamista jäsenvaltioiden välillä, kahdella vuodella siitä päivästä, jona keskitetty EESSI-järjestelmä on kehitetty, testattu ja toimitettu tuotantovaiheeseen valmiina sille, että jäsenvaltiot voivat aloittaa integroitumisensa keskusjärjestelmään.

(2)	Maaliskuun 16 päivänä 2017 annetussa päätöksessä E5 vahvistettiin asetuksen (EY) N:o 987/2009 4 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tiedonvaihtoon sovellettavan siirtymäkauden käytännön järjestelyt.

(3)	Hallintotoimikunta vahvisti 27–28 päivänä kesäkuuta 2017 pidetyssä 351. kokouksessaan, että keskitetty EESSI-järjestelmä on tarkoitukseensa sopiva eli sopiva EESSI:n mukaiseen tietojenvaihdon aloittamiseen, ja päätöksessä E4 mainittu kahden vuoden siirtymäkausi alkoi 3 päivänä heinäkuuta 2017.

(4)	Hallintotoimikunta sopi 27–28 päivänä maaliskuuta 2019 pidetyssä 358. kokouksessaan, että EESSI-järjestelmään sovellettava siirtymäkausi päättyy asetuksen (EY) N:o 987/2009 95 artiklan ja 13 päivänä maaliskuuta 2014 annetun päätöksen E4 mukaisesti 2 päivänä heinäkuuta 2019.

(5)	Hallintotoimikunta ottaa huomioon tarpeen varmistaa ja säilyttää kansalaisten oikeudet sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien sääntöjen mukaisesti.

(6)	Hallintotoimikunta ottaa huomioon EESSI-hankkeen monimutkaisuuden ja tilan tämän päätöksen hyväksymisajankohtana, tarpeen huolehtia sen sujuvasta ja tehokkaasta käyttöönotosta sekä Euroopan komission ja jäsenvaltioiden yhteisen sitoumuksen EESSI-hankkeen vakauden ja turvallisuuden parantamiseen.

(7)

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioilta edellytettävät intensiiviset kansalliset toimet ja EESSI-hankkeessa tapahtuneet viivästykset sekä se, että kaikki laitokset eivät ole 3 päivänä heinäkuuta 2019 täysin valmiita kaikkien viestien vaihtoon EESSI-järjestelmässä, on aiheellista vahvistaa laitosten hyvän yhteistyön periaatteen mukaisesti tietojenvaihtoon liittyviä tilapäisiä käytännön järjestelyjä, joita noudatetaan, kunnes EESSI on pantu täysimääräisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa ja keskitetyssä EESSI-järjestelmässä.

(8)	Hallintotoimikunta katsoo, että on tarpeen toteuttaa vararatkaisu keskitytetyn EESSI-järjestelmän toimintahäiriön varalta.

(9)	Hallintotoimikunta katsoo, että tätä päätöstä on tarpeen soveltaa 3 päivästä heinäkuuta 2019, jotta voidaan saavuttaa sen tavoitteet eli tarjota laitoksille oikeusvarmuus ja suojata asetusten soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeudet,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Laitosten välinen tietojen vaihtaminen on 3 päivästä heinäkuuta 2019 alkaen tehtävä sähköisesti EESSI-järjestelmän kautta, ja sen on perustuttava rakenteisten sähköisten asiakirjojen (SED-asiakirjojen) vaihtoon asianomaisissa liiketoiminnan tapauskuvauksissa (Business Use Case, BUC). Tämä ei kuitenkaan rajoita vaihtoja, jotka voi olla tarpeen toteuttaa paperimuodossa siten kuin sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevissa asetuksissa säädetään; kyse voi olla esimerkiksi kulloistakin asiaa tukevasta näytöstä.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja jotta voidaan huolehtia toiminnan jatkuvuudesta ja suojata asetusten soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeudet, ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole valmiita vaihtamaan tietoja sähköisesti jonkin BUC:n osalta, voivat jatkaa kyseistä BUC:ia koskevien tietojen vaihtamista käyttämällä mitä tahansa asiakirjaa, tarvittaessa myös vanhentuneeseen muotoon, sisältöön tai rakenteeseen perustuvaa, kunnes niiden jäsenvaltioiden määrä, joilla on EESSI-valmius kyseisen BUC:n osalta, saavuttaa kynnysarvon 80 prosenttia.

Jos vaihdossa käytetään muuta muotoa kuin SED-asiakirjoja eikä muoto sisällä kaikkia SED-asiakirjoissa olevia pakollisia tietoja, näitä tietoja tarvitsevan jäsenvaltion on pyydettävä niitä siltä jäsenvaltiolta, joka antoi muodoltaan vanhentuneen asiakirjan. Jos asianomaisen kansalaisen oikeuksista on epäilyksiä, vastaanottavan laitoksen on otettava yhteys asiakirjan antaneeseen laitokseen hyvän yhteistyön hengessä.

Viimeistään kuuden kuukauden kuluttua 2 kohdassa vahvistetun kynnysarvon saavuttamisesta jäsenvaltioiden on käytettävä muiden jäsenvaltioiden kanssa harjoittamassaan tietojenvaihdossa vain EESSI-järjestelmää eivätkä ne enää voi vapaasti vaihtaa tietoja EESSI-järjestelmän ulkopuolella. Niiden jäsenvaltioiden, joilla ei ole EESSI-valmiutta joidenkin BUC:ien osalta, on toteutettava kansallisella tasolla tarvittavat järjestelyt, jotta ne voivat lähettää muille jäsenvaltioille ja ottaa vastaan muilta jäsenvaltioilta kaikki kyseisiä BUC:eja- koskevat tiedot EESSI-järjestelmän kautta.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kaksi jäsenvaltiota tai useammat jäsenvaltiot voivat sopia, että sellaista tietojenvaihtoa, jota tarvitaan suurten viestimäärien käsittelyyn (kuten Build-hankkeet), voidaan jatkaa missä tahansa muussa muodossa kuin EESSI:ssä siihen saakka, että kahdenvälisen tietojenvaihdon osapuolina olevilla jäsenvaltioilla on EESSI-valmius; tällaisessa tietojenvaihdossa voi olla kyse esimerkiksi terveydenhuoltoon, työtapaturmiin ja ammattitauteihin tai työttömyysetuuksiin liittyviä saatavia koskevista sanomista.

Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole valmiita täyttämään 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan täysimääräisesti, on toimitettava hallintotoimikunnalle lokakuuhun 2019 mennessä sitoumuksensa, jotka koskevat kansallisia täytäntöönpanosuunnitelmia ja keskeisiä välitavoitteita niiden pyrkiessä EESSI-valmiuteen kaikkien BUC:ien osalta ilman lisäviivytyksiä. Niiden on sen jälkeen toimitettava neljännesvuosittain tilannekatsaus hallintotoimikunnalle siihen saakka, että niillä on EESSI-valmius kaikkien BUC:ien osalta.

EESSI-valmius tietyn BUC:n osalta tarkoittaa sitä, että kyseinen jäsenvaltio voi sekä lähettää kyseisen BUC:n tai tapauksen mukaan kyseisen BUC:n aliprosessien mukaiset kaikki sanomat muille jäsenvaltioille, että vastaanottaa kaikki niiden sanomat. Jos BUC ei kuulu kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, EESSI-valmiudella voidaan tarkoittaa vain kyseisen BUC:iin kuuluvien sanomien vastaanottamista.

Kun kahdella jäsenvaltiolla on EESSI-valmius tietyn BUC:n osalta, kaikkien kyseiseen BUC:iin kuuluvien tietojen vaihdon niiden välillä on tapahduttava EESSI-järjestelmän kautta. Tämä ei vaikuta poikkeuksellisiin ja objektiivisesti perusteltuihin tilanteisiin, kuten toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen teknisen järjestelmävian tapauksessa, tai mahdollisiin kahdenvälisiin järjestelyihin, jotka voivat liittyä esimerkiksi yhteiseen testaukseen, kokeiluihin, koulutukseen tai vastaaviin.

Kun on kyse monenvälisestä BUC:sta, jossa tietojenvaihtoon osallistuu useampia kuin kaksi jäsenvaltiota, tietojenvaihto EESSI-järjestelmässä käynnistetään vasta sitten, kun on vahvistettu, että vaihtoon osallistuvat jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että niillä on EESSI-valmius kyseistä BUC:ia varten. Tämä ei vaikuta 4 kohdassa säädettyihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Edellä 7 kohdassa esitettyjä periaatteita sovelletaan myös tapauksissa, joissa BUC:ssa on mukana useampia kuin kaksi jäsenvaltiota.

10.	Jäsenvaltioiden on ilmoitettava hallintotoimikunnalle tiettyä BUC:ia koskevasta EESSI-valmiudestaan vähintään 30 päivää ennen valmiuden saavuttamista.

11.	Tieto siitä, minkä BUC:n osalta milläkin jäsenvaltiolla on EESSI-valmius, on saatettava kansallisten laitosten saataville säännöllisesti (vähintään kuukausittain) ja merkittävä EESSI-järjestelmän laitoshakemistoon.

12.

Hallintotoimikunta seuraa neljännesvuosittaisissa kokouksissaan jäsenvaltioiden edistymistä siihen saakka, että kaikilla jäsenvaltioilla on EESSI-valmius kaikkien BUC:ien osalta. Tilannetta ja tämän järjestelyn puitteissa toteutettavia toimia tarkastellaan uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein, ja tarkastelussa tehdyt päätelmät asetetaan julkisesti saataville.

13.

Tietojenvaihdot, jotka oli aloitettu EESSI-järjestelmän ulkopuolella ennen 1 kohdassa vahvistettua päivämäärää taikka tämän päätöksen 2 kohdan mukaisesti, voidaan saattaa loppuun EESSI-järjestelmän ulkopuolella. Jäsenvaltiot voivat sopia vaihtoehtoisista järjestelyistä kahdenvälisesti tai tarvittaessa hyväksyttää ne hallintotoimikunnalla.

14.	Hallintotoimikunta arvioi tämän päätöksen toimivuutta ja arvioi mahdollisia muutostarpeita kuuden kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta.

15.	Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 3 päivästä heinäkuuta 2019.

Hallintotoimikunnan puheenjohtaja

Adriana STOINEA

(1) EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1.

(2) EUVL L 284, 30.10.2009,s. 1.

6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/11

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun tuote-eritelmän julkaiseminen

(2020/C 73/07)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti (1).

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

AIDON PERINTEISEN TUOTTEEN TUOTE-ERITELMÄ

”ФИЛЕ ЕЛЕНА” (FILE ELENA)

EU-nro: TSG-BG-01017-AM01 – 23. heinäkuuta 2019

”Bulgaria”

1. Rekisteröitävä nimi / rekisteröitävät nimet

”Филе Елена” (File Elena)

2. Tuotelaji

Luokka 1.2. Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)

3. Rekisteröinnin perusteet

3.1. Onko tuote seuraavien vaatimusten mukainen

☒ Se vastaa tuotanto- tai jalostusmenetelmän tai koostumuksen osalta perinteistä käytäntöä kyseisen tuotteen tai elintarvikkeen kohdalla.

☐ Se valmistetaan perinteisesti käytetyistä raaka-aineista tai ainesosista.

Tuote on rekisteröity komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 835/2014.

3.2. Onko nimi seuraavien vaatimusten mukainen

☒ Se on ollut perinteisesti käytössä kyseiseen tuotteeseen viitattaessa.

☐ Se osoittaa tuotteen perinteisen luonteen tai erityisluonteen.

”Филе Елена” (File Elena) on sianlihafileestä erityisellä tavalla valmistettu raakana prässikuivattu lihavalmiste. Nimi tulee Pohjois-Bulgariassa metsäisen Elena Balkan -vuorijonon aluskukkuloilla sijaitsevasta Elenan kaupungista. Nimi itsessään on erityinen, koska se tunnetaan koko maassa ja sitä käytetään yleisesti ilman, että kyseinen maantieteellinen alue on vaikuttanut tuotteen laatuun tai ominaisuuksiin.

4. Kuvaus

4.1. Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta, mukaan lukien tärkeimmät fyysiset, kemialliset, mikrobiologiset tai aistinvaraiset ominaispiirteet, jotka osoittavat tuotteen erityisluonteen (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

”Филе Елена” (File Elena) on raakana prässikuivattu lihavalmiste, joka on valmistettu jäähdytetystä tai jäädytetystä sianlihafileestä, apuaineista ja luontaisista mausteista. Se soveltuu sellaisenaan kaikkien kulutusryhmien ravinnoksi.

Fyysiset ominaisuudet – muoto ja mitat

—	Ovaalin- ja sylinterinmuotoinen, litteä ja pitkulainen, ei erityismittoja.

Kemialliset ominaisuudet

—	Vesipitoisuus: enintään 55 prosenttia kokonaispainosta

—	Suola (natriumkloridi): enintään 6,3 prosenttia kokonaispainosta

—	pH vähintään 5,4.

Aistinvaraiset ominaisuudet

—	Ulkonäkö ja väri: puhdas, hyvin kuivattu pinta, joka on maustettu kyntelillä ja mustapippurilla; kynteli värjää pinnan vihreäksi

—	Leikkauspinta: lihaskudos on vaaleanpunertava ja reunoilta hieman tummempi, rasvan väri vaihtelee kalpean vaaleanpunaisesta kermanväriseen

—	Maku ja tuoksu: luonteenomainen, miellyttävä, hieman suolainen aromi, jossa käytetyt mausteet tulevat selvästi esille ja jossa ei ole vieraita sivumakuja tai -hajuja

—	Kiinteys: tiivis ja elastinen.

”Филе Елена” (File Elena) -valmiste voidaan saattaa markkinoille kokonaisena, paloiteltuna tai viipaloituna, tyhjiöpakattuna tai sellofaaniin tai suojakaasupakkaukseen pakattuna.

4.2. Kuvaus 1 kohdassa nimetyn tuotteen tuotantomenetelmästä, jota tuottajien on noudatettava, mukaan lukien tapauksen mukaan käytettyjen raaka-aineiden tai ainesosien laji ja ominaisuudet sekä menetelmä, jolla tuote valmistetaan (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Koostumus:

—	Sianlihafile, jäähdytetty tai jäädytetty: 100 kg

—	Suolausseos 100 kg:aa sianlihafilettä kohti: 3,5 kg suolaa, 40 g antioksidanttia eli askorbiinihappoa (E300), 100 g kaliumnitraattia tai 85 g natriumnitraattia, 500 g puhdistettua kidesokeria;

—	Mausteseos 100 kg:aa sianlihafilettä kohti: 2 kg kynteliä ja 200 g jauhettua mustapippuria

—	Sidelanka: elintarvikekäyttöön sallittu.

Valmistusmenetelmä:

”Филе Елена” (File Elena) on tehty jäähdytetystä tai jäädytetystä sianlihafileestä, jonka pH on 5,6–6,2. File leikataan veitsellä kylkiluiden ulkonevalta pinnalta alaspäin selkärangan suuntaisesti nikamia pitkin. Sen jälkeen poistetaan rintanikamien välinen lihaskudos. Fileet puhdistetaan rasvasta ja sidekudoksesta ja laitetaan puhtaisiin astioihin suolausta varten. Jotta suolausseoksen eri osat sekoittuisivat tasaisesti, nitraatit ja suola sekoitetaan ensin, minkä jälkeen lisätään muut ainesosat. Suolaus tapahtuu kuivasuolauksena eli jokaiseen sianlihafileeseen hierotaan suolausseosta joko käsin tai mekaanisesti. Suolatut lihapalat asetetaan useaan riviin sopiviin astioihin ja säilytetään kylmähuoneissa, joiden lämpötila on 0–4 °C. Lihapalojen järjestystä vaihdetaan 5 päivän kuluttua (pohjimmaisena ja päällimmäisenä olevien palojen paikkaa vaihdetaan keskenään), minkä jälkeen palat jätetään vielä vähintään 5 päiväksi samoihin olosuhteisiin. Kun suolausprosessi on päättynyt, kuhunkin sianlihafileeseen kiinnitetään silmukka sidelangasta. Sen jälkeen fileet ripustetaan puisiin ja/tai metallisiin kehikkoihin (tankoihin), jotka pannaan ruostumatonta terästä oleviin pyörillä varustettuihin makkaratelineisiin. Palat eivät saa koskettaa toisiaan. Ne jätetään telineelle valumaan 24 tunniksi enintään 12°С:n lämpötilaan. Valutuksen jälkeen fileet siirretään tavallisiin tai ilmastoituihin kuivaushuoneisiin, joissa lämpötilaa ja kosteutta voidaan säädellä. Kuivaus tapahtuu enintään 17 °С lämpötilassa, ja suhteellinen kosteus on 70–85 %. Kuivauksen aikana tuotetta prässätään puisilla prässeillä. Sianlihafileitä pidetään prässeissä 12–24 tunnin ajan. Fileet pannaan prässiin, kun ne ovat hieman kuivuneet ja niiden pinnalla tuntuu ohut kuori. Fileitä prässätään useaan kertaan, kunnes tuote on kokonaan kuiva ja fileet oikean muotoisia. Prässien on imettävä ja vapautettava kosteutta, minkä vuoksi niiden on oltava luonnonmateriaalia (puuta), joka voidaan puhdistaa ja kuivata. Prässäys muokkaa tuotteen lopulliseen muotoonsa. Viimeisen prässäyksen jälkeen fileet kieritellään reseptin mukaisesti jauhetusta mustapippurista ja murskatusta kyntelistä etukäteen tasaiseksi sekoitetussa seoksessa.

Kuivausprosessi kestää lihapalojen koosta riippuen vähintään 25 päivää, kunnes saavutetaan tuotteelle ominainen tiivis ja elastinen koostumus.

4.3. Tuotteen perinteisen luonteen todistavat tärkeimmät tekijät (tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohta)

Tuotteen erityisyys

”Филе Елена” (File Elena) -valmisteen erityispiirteet perustuvat seuraaviin ominaisuuksiin:

—	Raaka-aine: Sianruhon erittäin laadukas ja ravinteikas osa eli ulkofile.

—	Tuotteen pinta: Kieritelty kyntelistä ja jauhetusta mustapippurista sopivassa suhteessa reseptin mukaan valmistetussa seoksessa, joka antaa tuotteelle erityisen vihertävän värin, jota ei ole muilla samaan ryhmään kuuluvilla raakana kuivatuilla lihavalmisteilla.

—	Maku ja aromi: Tuotteen ominaismaku ja -aromi perustuvat huolellisesti valittuihin ja prosessoituihin ainesosiin, erityisiin kuivaus- ja prässäysolosuhteisiin ja sopivaan maustevalintaan. Tältä osin pääosassa on maustekynteli, joka antaa tuotteelle sen tunnusomaisen erityismaun.

Tuotteen erityisyys

”Филе Елена” (File Elena) on hienontamattomasta lihasta raakana prässikuivattu lihavalmiste. Vuosisatoja vanhat naudan-, vasikan-, lampaan- ja vuohenliharuokien valmistuksessa käytetyt bulgarialaiset perinteet ovat tarjonneet hyvän pohjan saman tekniikan käyttämiselle myös sianlihatuotteiden valmistuksessa. Vastaavanlaisia tuotteita on valmistettu kotitalouksissa useilla Bulgarian alueilla, joilla siankasvatusta on voitu harjoittaa. Bulgarian ollessa osa ottomaanien valtakuntaa sianlihatuotteita oli kuitenkin uskonnollisista syistä lähes mahdotonta saattaa markkinoille. Ensimmäiset tiedot samantyyppisestä sianlihatuotteesta ovat vuodelta 1855, kun Stojan Arnaudov Gabrovosta valmisti raakana kuivattua sianlihaa 2 090 grozyn hintaan, joka oli tuona aikana huomattava summa (Petar Tsonchev: Iz stopanskoto minalo na Gabrovo, Hudozhnik-kustantamo, Sofia, 1929).

Ensimmäinen ”Филе Елена” (File Elena) -valmistetta koskeva normatiivinen asiakirja oli teollisuusstandardi ON 18 64338-73, File svinsko syrovo-susheno Elena (raakana prässikuivattu sianlihafile ”Elena”), maatalous- ja elintarvikeministeriö, Sofia, 1973, jonka laativat Ivan Konovski ja Trendafil Ignatov. Tuotteen valmistustekniikka vakiintui lopulta 1980-luvun alussa, kun lihateollisuus oli valtion valvonnassa. Tuolloin Elenan alueen yrityksissä työskentelevät asiantuntijat olivat kartuttaneet kokemusta jo useiden vuosien ajan. Viimeisin valtion normatiivinen asiakirja on TU 22/18. toukokuuta 1983, Тehnicheski uslovia za file svinsko surovo-susheno Elena (Raakana prässikuivatun sianlihafileen ”Elena” tekninen eritelmä), NAPS, Sofia, 1983, ja sen liitteenä olevat tekniset ohjeet Тehnologicheska instruktsia za proisvodstva na surovo-susheno svinsko file Elena (Raakana prässikuivatun sianlihafileen ”Elena” tuotantoa koskevat tekniset ohjeet), maatalous- ja elintarvikeministeriö, Sofia, 1983. ”File Elenaa” on valmistettu edellä lueteltujen asiakirjojen mukaisesti näihin päiviin saakka.

Tuotantoteknologiaa ja tuotteen valmistusta kuvataan myös seuraavissa asiakirjoissa: Sbornik tehnologicheski instruktsii za proizvodstvo na mesni proizvedenia, Tehnologichna instruktsii za proiszdovdsto na delikatesi ot svinski filet (Sianlihafileistä valmistettujen tuotteiden tuotannossa käytetyt tekniset ohjeet), s. 319, ”File Elena”, NAPS-DSO Rodopa ja Lihateollisuusinstituutti, Sofia, 1980, ja asiakirjassa Tehnologicheski narachnik za dobiv i prerabotka na meso ot svine, edar i dreben rogat dobitak, s. 98, DSO Rodopa ja Lihateollisuusinstituutti, Sofia, 1984. Bulgarian lihanjalostajien yhdistys kokosi vuonna 2003 hienontamattomia raakana kuivattuja lihavalmisteita koskevia perinteisiä reseptejä ja valmistusteknologioita teokseen Sbornik s traditsionni balgarski retsepturi i tehnologii, jonka sivulla 88–89 on tietoa ”File Elenasta”.

”Филе Елена” (File Elena) -valmisteen perinteinen luonne johtuu seuraavista:

—	reseptin muuttumattomuus

—	tuotantoprosessissa käytettävät menetelmät

—	perinteinen maku.

Perinteinen resepti on säilynyt vuosia muuttumattomana. Reseptin perinteinen luonne ilmenee perusainesosissa, suolausseoksen koostumuksessa ja mausteseoksen koostumuksessa (katso 4.2 kohta). Resepti on sama kuin tuotteen ensimmäisissä kuvauksissa. Ne löytyvät edellä mainituista asiakirjoista eli teollisuusstandardista ON 18 64338-73 ja asiakirjasta TU 22/18. toukokuuta 1983, jotka ovat edelleen voimassa.

”Филе Елена” (File Elena) -valmisteen ominaisuuksista ja valmistusprosessissa käytetyistä perinteisistä menetelmistä kerrotaan myös Hristo Savatovin, Veliko Tarnovossa sijaitsevan Rodopan lihatehtaan palveluksessa pitkään olleen asiantuntijan, muistiinpanoissa.

Näillä perinteisillä menetelmillä tarkoitetaan suolaus-, prässäys- ja kuivausmenetelmiä sekä mausteseoksen levittämismenetelmää.

—	Suolaus tapahtuu kuivasuolauksena eli jokaiseen sianlihafileeseen hierotaan suolausseosta joko käsin tai mekaanisesti. Suolaus kestää vähintään 10 päivää ja aloittaa kypsymisprosessin.

—

Tuotteen perinteinen ominaisuus on myös kosteuden tasapuolinen jakautuminen, joka varmistetaan prässäyksellä. Tällöin liha kuivuu tasaisesti, jolloin liha kypsyy oikein. Liha prässätään luonnonpuusta valmistetuilla prässeillä. Puu pitää tuotteen stabiilina prässättäessä ja imee osittain tuotteesta vapautuneen kosteuden, mikä on tärkeää sekä tuotteen muodon että tuotteelle ominaisen mikroflooran luonnollisen kehittymisen kannalta.

—

Tuotteen kuivaus tapahtuu erityisissä ilmanlämpö- ja kosteusolosuhteissa, joissa valikoituu valmiin tuotteen luonteenomaisiin aistinvaraisiin sekä ravintosisältöön ja makuun liittyviin ominaisuuksiin vaikuttava mikrofloora. Perinteinen tekniikka edellyttää kuivaus- ja kypsytystiloja, joissa Bulgarialle ominaiset maitohappobakteerit kehittyvät ja säilyvät. Tässä perinteisessä kuivausmenetelmässä käytetyt luonnonmukaiset prosessit perustuvat bulgarialaisten alan ammattilaisten sukupolvelta toiselle siirtämään tietämykseen ja työhön, kuten ensimmäisestä, vuodelta 1973 peräisin olevasta teknisestä asiakirjasta käy ilmi.

—

Mausteseoksen tuotteelle tuomat ominaispiirteet perustuvat seoksen valmistustapaan ja levittämiseen tuotteen pintaan. Perinteenä on ollut, että kuivattu kynteli murskataan jauhamisen sijasta ja mausteseos levitetään fileen pintaan kierittelemällä fileitä mausteseoksessa. Näillä perinteisillä valmistusmenetelmillä eli kyntelin murskaamisella ja mausteseoksessa kierittelyllä varmistetaan, että mausteen sisältämät eteeriset öljyt säilyvät ja antavat valmiille tuotteelle voimakkaamman maun. Mausteseoksen tuore vihreä väri saadaan tämän ansiosta säilymään valmiin tuotteen pinnalla.

Tuotteen maku on säilynyt muuttumattomana kaikki ne vuodet, joina ”Филе Елена” (File Elena) -valmistetta on tuotettu ja saatettu markkinoille.

Perinteisen maun muodostuminen

Perinteisten kuivaus- ja prässäysmenetelmien avulla valikoitunut mikrofloora sekä huolellisesti valittu ja tasapainoinen mausteseos muodostavat ”Филе Елена” (File Elena) -valmisteelle ominaisen aromin ja maun, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti.

Professori Kalinka Boshkovan mukaan ”Филе Елена” (File Elena) -valmisteen suolauksen, kypsyttämisen, kuivauksen ja prässäyksen aikana ainesosissa tapahtuu monimutkaisia mikrobiologisia, fysikaalis-kemiallisia ja biokemiallisia prosesseja (Boshkova Kalinka, Mikrobiologia na mesoto, ribata i yaytsata, Plovdiv, 1994). Juuri näiden prosessien ansiosta valmis tuote saa tasaisen värin, hyvän rakenteen sekä miellyttävän aromin ja maun. Tämä perustuu lihan sisältämissä ainesosissa olevan luonnollisen mikroflooran koostumukseen ja kasvuun. Pääosin mikrofloora sisältää mikrokokkeja (M. varians) ja maitohappobakteereja (L. plantarum, L. casei). Asiaa ovat tutkineet V. Peneva, S. Brachkova, G. Stoeva, and S. Kuncheva: Sadarzhanie na nitriti v mesni produkti, Nitriittejä ja lihatuotteiden laatua koskeva toinen kansainvälinen symposiumi, s. 115, Artikkelikokoelma, Varna, 1984, ja R. Kiseva: Usavershenstvuvane na tehnologiyata za proizvodstvo na surovo-susheni mesni produkti ot nerazdrobeni surovini. Disertatsia, Lihateollisuusinstituutti, Sofia, 1985.

”Филе Елена” (File Elena) on voittanut lukuisia palkintoja Bulgariassa ja ulkomailla pidetyillä messuilla ja näyttelyissä. Se on saanut palkintoja ja kultamitaleja Brysselissä vuonna 1986 pidetyssä 57. kansainvälisessä näyttelyssä, Sofiassa pidetyssä lihaa ja lihavalmisteita esitelleessä kansainvälisessä näyttelyssä ”Meatmania” järjestetyssä Taynata na balgarskia vkus -kilpailussa (Yubileyno izdanie ”10 godini AMB – 1994–2003”, s. 22–30) ja Saksassa vuosina 2010 ja 2013 pidetyissä IFFA:n kansainvälisissä näyttelyissä. Lisäksi se sai kunniadiplomin Belgian suurlähetystön Sofiassa vuonna 2007 perinteisille bulgarialaisille tuotteille järjestämässä kilpailussa.

(1) EYVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/16

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta).

(2020/C 73/08)

Tämä ilmoitus julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Ribera del Duero”

Viitenumero: PDO-ES-A0626-AM04

Tiedonannon päivämäärä: 20. marraskuuta 2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1. Valkoviinien ja merkinnän ”clarete” sisällyttäminen eritelmään (tuote-eritelmän 2 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.4 kohta)

Kuvaus ja perustelut

SAN-nimitykseen ”Ribera del Duero” sisällytetään valkoviinit ja synonyymi ”clarete” lisätään roseeviinien kuvaukseen, jotta voitaisiin parantaa viinien menestymistä markkinoilla.

Sääntelyneuvosto katsoo, että alueella on riittävästi etenkin 20 viime vuoden ajalta ja pääasiassa Albillo Mayor -alkuperäislajikkeeseen perustuvaa kokemusta valkoviinien tuotannosta, jotta nämä tuotteet voidaan sisällyttää SAN-nimitykseen ”Ribera del Duero”.

Halu jatkaa näiden perinteisten valkoviinilajikkeiden viljelyä alueella, näiden lajikkeiden geneettinen monimuotoisuus, mediavaikutus ja viinien kaupallinen menestys markkinoilla ovat syitä, joiden vuoksi sääntelyneuvosto on laatinut säännöt lajikkeiden sisällyttämiseksi eritelmään, sillä tätä on toivottu jo pitkään.

Tällä hetkellä on olemassa ainakin 25 viininvalmistamoa, jotka pitävät kaupan tätä Albillo Mayor -lajikkeeseen perustuvaa valkoviinityyppiä, yleensä SMM-nimityksellä ”Vino de la Tierra de Castilla y León”. Viinit ovat menestyneet erittäin hyvin (viisi Albillo Mayor -viiniä on saanut yli 91 pistettä arvostetun The Wine Advocate -lehden listauksissa).

Merkintä ”Clarete” on lisätty roseeviinien kuvaukseen, sillä toimijat ovat pyytäneet tätä. Toimijat haluavat, että alueella käytetään jatkossakin tätä perinteistä merkintää, joka määrittelee nämä viinit niiden värin mukaan. Tämän merkinnän lisääminen eritelmään ei aiheuta muutoksia edellytyksiin ja tuotantomenetelmiin.

Muutostyyppi: tavallinen

Sekä valkoviinit että clarete-viinit (clarete-viinit ovat samanlaisia kuin roseeviinit, mutta niillä on alueella perinteisesti käytetty nimi; nimi viittaa viinien väriin, ja se tunnustetaan merkintöjä koskevassa kansallisessa lainsäädännössä) sisällytetään luokkaan ”Viinit”, joka on edelleen ainoa tuote-eritelmässä vahvistettu luokka. Tämä muutos ei muuta, lisää tai poista mitään viiniluokkaa. Täten se ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

2. Valkoviinien fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien kuvaus (tuote-eritelmän 2 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.4 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Määritellään analyyttiset ominaisuudet, joita on noudatettava, jotta valkoviinit vastaavat tuote-eritelmää ja niistä voidaan käyttää SAN-nimitystä ”Ribera del Duero”.

Uuden viinityypin sisällyttäminen eritelmään edellyttää, että sen fysikaalis-kemialliset ominaisuudet määritellään vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä 17 päivänä lokakuuta 2018 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/34 20 artiklassa määritettyjen ehtojen mukaisesti.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutoksella mukautetaan fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia, mutta se ei aiheuta merkittävää muutosta lopputuotteeseen, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen kuvatut ominaisuutensa ja profiilinsa, jotka ovat seurausta luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

3. Aistinvaraisten ominaisuuksien uudelleenmäärittely (tuote-eritelmän 2 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.4 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Määritellään uudelleen aistinvaraiset ominaisuudet, jotka eri viiniluokkien on täytettävä, jotta niistä voidaan käyttää SAN-nimitystä ”Ribera del Duero”. Määritelmä saadaan näin paremmin vastaamaan nykyisiä aistinvaraisia analyysimenetelmiä.

Lisätään eritelmään aistinvaraiset ominaisuudet, jotka SAN-nimityksen valkoviinien on täytettävä.

Sen kokemuksen perusteella, jota sääntelyneuvosto on saanut maaseuturahaston rahoittamassa hankkeessa ”Analyyttisten työkalujen kehittäminen Kastilia ja Leónin SAN-nimitysten maistelukomiteoiden tekemien aistinvaraisten analyysien standardisointiin”, päätettiin laatia aiempaa tarkemmat määritelmät eri tuotetyypeistä ja lisätä eritelmään lukuisia johdantona toimivia määritelmiä, joilla selitetään ja selkeytetään viinien tulkintaa. Muutoksella vastataan erityisesti pyrkimyksiin kuvata paremmin ominaisuuksia, jotka eri viinityypeillä on oltava, ja pyrkimyksiin tukea parhaillaan kehitettävien, standardin UNE-EN ISO/IEC 17025:2017 mukaisten aistinvaraisten analyysimenetelmien käyttöönottoa.

Valkoviinien kuvaamiseksi on käytetty edellä mainitun raportin tietoja (raportti sisältää joitain olennaisia viittauksia) sekä esimerkiksi sääntelyneuvoston tutkimus- ja testausosastolla vuosien mittaan kerättyjä kuvauksia tästä viinityypistä, josta alueella on runsaasti kokemusta.

Tämä ei muuta tuotteen ominaisuuksia, vaan pikemminkin tarjoaa uusien aistinvaraisten analyysimenetelmien mukaisen tarkemman kuvauksen.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutoksella mukautetaan aistinvaraisia ominaisuuksia, mutta se ei aiheuta merkittävää muutosta suojattuun tuotteeseen, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen kuvatut ominaisuutensa ja profiilinsa, jotka ovat seurausta luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

4. Viljelymenetelmien tarkistaminen (tuote-eritelmän 3 kohdan a alakohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.1 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Määritellään suojattujen viinien tuottamiseen käytetyiltä Albillo Mayor -lajikkeen rypäleilta edellytetty luontainen vähimmäispitoisuus.

Ottaen huomioon, että raikkaus on tärkeää tässä viinityypissä, ja Instituto Tecnológico Agrario Castilla y León -instituutin (Kastilia ja Leónin maataloustekniikkainstituutti, ITACyL) Albillo Mayor -lajikkeen kloonivalinnan aikana saama kokemus ja laatimat raportit tämän parametrin vähimmäiskynnys päätettiin asettaa 17,9 Brix-asteeseen (10,5 Baumé-astetta). Päätökseen vaikuttivat myös tämäntyyppisen valkoviinien raikkautta suosiva markkinatrendi ja vuosikertojen selvät säähän liittyvät erot.

Lisäksi päätettiin ilmoittaa parametrit Brix-asteina, koska helpottaa sadonkorjuun valvontatehtävien asettamista.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutoksella mukautetaan pelkästään niitä edellytyksiä, jotka koskevat rypäleitä alkuvaiheessa. Se ei aiheuta merkittävää muutosta suojattuun tuotteeseen, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen kuvatut ominaisuutensa ja profiilinsa, jotka ovat seurausta luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

5. Tuotantoedellytyksiä koskeva muutos: uutosmäärä (tuote-eritelmän 3 kohdan b alakohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.1 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Uutosmäärä nostetaan 70 litrasta 72 litraan viiniä sataa kilogrammaa rypäleitä kohti.

Viime vuosina viininvalmistamojen uudet teknologiat, jäähdyttäminen ja tyhjiösuodattimien käyttö rypälemehun luokittelussa ovat johtaneet siihen, että voidaan käyttää suurempi määrä rypälemehua aiheuttamatta kuitenkaan liian suurta kuormitusta, joka vaikuttaisi kielteisesti laatuun. Tuloksena on suurempi uutosmäärä mutta sama tuote-eritelmässä edellytetty laatutaso.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutos ei aiheuta merkittävää muutosta suojattuun tuotteeseen, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen kuvatut ominaisuutensa ja profiilinsa, jotka ovat seurausta luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

6. Kypsytysolosuhteet ja -ajat (tuote-eritelmän 3 kohdan b alakohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.1 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Kypsytysolosuhteita ja -aikoja koskevat säännöt on siirretty 8 kohdasta 3 kohtaan, koska tätä pidetään tarkoituksenmukaisempana.

Kypsytysolosuhteita ja -aikoja koskevia sääntöjä ei ole muutettu – ne on vain siirretty 8 kohdan b alakohdan 3 alakohdasta ”Merkintöjä koskevat säännöt”, jossa ne sisältyivät perinteisten ja valinnaisten merkintöjen käyttöä koskeviin sääntöihin, 3 kohdan b alakohdan 3 alakohtaan ”Erityiset viininvalmistusmenetelmät, kypsytysolosuhteet”.

Samalla on käytetty hyväksi mahdollisuus selkeyttää kypsytysaikojen laskentaa ja määrätä, että tässä kohdassa mainitut kypsytysajat eivät saa missään tapauksessa alkaa ennen sadonkorjuuvuoden lokakuun 1. päivää. Perinteisten merkintöjen ”RESERVA” ja ”GRAN RESERVA” käyttöä varten edellytettyjen vähimmäiskypsytysaikojen laskenta alkaa, kun viinierä kaadetaan tammitynnyreihin.

Lisäksi tynnyreiden enimmäistilavuudesta on sääntö, jolla taataan, että tynnyrit ovat lopputuotteen laadun kannalta sopivia (330 perinteisten merkintöjen ja 600 Roble/Barrica-merkinnän osalta).

Muutostyyppi: tavallinen

Muutos koskee ainoastaan siirtoa eri kohtaan ja selvennystä. Se ei aiheuta merkittävää muutosta suojattuun tuotteeseen, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen kuvatut ominaisuutensa ja profiilinsa, jotka ovat seurausta luonnollisten ja inhimillisten tekijöiden vuorovaikutuksesta. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

7. Muutos viininvalmistusta koskeviin rajoituksiin: punaviinilajikkeiden määrät (tuote-eritelmän 3 kohdan c alakohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.1 kohta)

Kuvaus ja perustelut

SAN-nimityksen ”Ribera del Duero” punaviinien lajikekoostumus määritellään uudelleen nostamalla Red Grenache -lajikkeen sallittu osuus 25 prosenttiin, koska kyseisen lajikkeen arvostus kasvaa markkinoilla.

Hyväksytyn Red Grenache -lajikkeen sallittu määrä päätettiin nostaa määrään, joka vastaa muiden hyväksyttyjen punaviinilajikkeiden sallittuja määriä. Muutoksella vastataan esitettyihin toiveisiin, sillä tämän lajikkeen vivahteita pidetään miellyttävinä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta lajikkeen käyttöön, sillä Tempranillo- tai Tinto Fino- tai Tinta del Pais -lajikkeen vähimmäismäärä on edelleen 75 prosenttia. Useat toimijat käyttävät jo tätä lajiketta yhä enemmän. He muistuttavat, että viiniasiantuntijat ovat antaneet korkeita pisteitä näille viineille ja myös sellaisille viineille, joista SAN-nimitystä ei voida käyttää sen vuoksi, että tämän lajikkeen osuus on niissä nimityksessä sallittua suurempi. Red Grenache -lajiketta on perinteisesti käytetty paljon alueen punaviineissä. Näin ollen sen perinteinen luonne ja yhteys alueeseen on näytetty toteen.

Lisäksi alueella olevat Red Grenache -lajikkeen viljelylohkot ovat aito genotyyppisen vaihtelevuuden lähde, koska ne on valikoitu massal selection ‐periaatteella sukupolvien kuluessa, ja ne ovat sen vuoksi sopeutuneet täydellisesti alueeseen. Sääntelyneuvosto haluaa säilyttää tämän tilanteen ja edistää tätä arvoa erityisesti, jotta alueella pystytään jatkossa selviämään muuttuvista tilanteista, etenkin ilmaston lämpenemisestä.

Tämän lajikkeen laajemmasta käytöstä on hyötyä myös, kun pyritään vastaamaan markkinoilla vallitsevaan entistä raikkaampien viinien kysyntään, koska lajikkeella voidaan todennäköisimmin tuottaa tällaisia viinejä.

Muutostyyppi: tavallinen

8. Muutos viininvalmistusta koskeviin rajoituksiin: valkoviinilajikkeiden määrät (tuote-eritelmän 3 kohdan c alakohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.1 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Määritetään suojattujen valkoviinien sallitut lajikemäärät. Tämä koskee etenkin Albillo Mayor -päälajiketta.

Rekisteröidyt toimijat tuottavat markkinoille yhä enemmän valkoviinejä, joita alkuperänimitys ei kuitenkaan kata ja jotka sisältävät suuren määrän kotoperäistä Albillo Mayor -lajiketta. Tämä seikka voidaan ottaa sopivalla tavalla huomioon tekemällä lajikkeesta päälajike ja asettamalla sen vähimmäismäärä 75 prosenttiin. Tässä voidaan käyttää samaa perustelua kuin alueen punaviinien osalta. Tempranillo-punaviinilajikkeen vähimmäismäärä on myös 75 prosenttia.

Alkuperänimitystä ”Ribera del Duero” ja sen sääntelyneuvostoa koskevan asetuksen ensimmäisessä siirtymäsäännöksessä todetaan seuraavaa:

Yksi. – 21. heinäkuuta 1982 annetun määräyksen kolmannen siirtymäsäännöksen mukaisesti sääntelyneuvosto voi hyväksyä suojattujen viinien valmistamisen tuotantoalueen viinitarhojen rypäleistä silloin kun tilalla viljellään useita lajikkeita, mutta edellyttäen että tässä asetuksessa hyväksyttyjen lajikkeiden viljelyosuus on suurin.

Lisäksi on harkittu eritelmän muuttamista tulevaisuudessa, jotta eritelmään voidaan sisällyttää uusia viinityyppejä. Tämän vuoksi on aiheellista varmistaa, että kotoperäisen lajikkeen tyypilliset ominaisuudet säilyvät, sekä säilyttää liikkumavara muiden perinteisten lajikkeiden sallimiseksi viineissä edellyttäen, että tulevat tekniset tutkimukset mahdollistavat sen.

Tässä yhteydessä on lisättävä, että alueella tuotettuja viinejä, joiden päälajike on Albillo Mayor, pidetään kaupan laadukkaina erikoisviineinä, ja yleensä niiden hinnat ovat korkeita verrattuna siihen viiniluokkaan, johon ne kuuluvat, minkä vuoksi ne ovat arvokkaita valkoviinejä.

Muutostyyppi: tavallinen

Kuten edellä on perusteltu, valkoviinien lisäämistä eritelmään ei voida pitää muutoksena EU:n tasolla. Sen jälkeen kun nämä viinit on lisätty eritelmään, määritetään niiden tuotantosäännöt ja rajoitteet, joilla säilytetään alueen viinien keskeiset ominaisuudet. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

9. Maantieteellisen alueen tarkistaminen (tuote-eritelmän 4 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.6 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Tarkistetaan maantieteellinen alue.

Rajattua aluetta ei ole muutettu. Ainoat päivitykset koskevat alueen muodostavien paikkojen nimiä, sillä alkuperänimityksen käyttöönoton jälkeen on tehty muutoksia kuntarajoihin ja paikallisiin viranomaisiin.

Muutostyyppi: tavallinen

Itse aluetta ei ole muutettu, vaan pelkästään kyseisen kohdan sanamuotoa.

10. Albillo mayor -lajikkeen hehtaarikohtaisen tuotoksen enimmäismäärän sisällyttäminen eritelmään (tuote-eritelmän 5 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.5.2 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Kuvaus ja perustelut: Lisätään eritelmään Albillo Mayor -lajikkeen hehtaarikohtaisen tuotannon enimmäismäärä, joka on 9 500 kg/ha.

Vaikka lajikkeiden tuottavuus saattaa vaihdella Ribera del Duero -alueella, ITACyL-instituutin Albillo Mayor -lajikkeen kloonivalinnan aikana tekemät tutkimukset osoittavat, että 9 500 kilogrammaa hehtaaria kohti on kohtuullinen tuotantomäärä tälle lajikkeelle, ja näin ollen tämä määrä lisätään eritelmään.

Kokemus on myös osoittanut, että ITACyL-instituutin arvioima määrä on sopiva. Tuotantoa rajoittavan tämänhetkisen enimmäismäärän vuoksi on yleensä jouduttu leikkaamaan pois paljon terttuja. Tämä johtuu siitä, että tähän saakka rypäleitä on voitu käyttää ainoastaan puna- ja roseeviinien tuotannossa, sillä SAN-nimitys ei ole kattanut muita viinejä.

Uusi enimmäismäärä on aiempaa korkeampi, koska eritelmään on lisätty valkoviinit. Valkoviineissä tavoitellaan selkeää raikkautta, mutta tämän lajikkeen tuotantoa rajoittava vanha enimmäismäärä vaikeuttaa tällaisen viinin tuottamista.

Muutostyyppi: tavallinen

Erityisesti valkoviinien tuotannossa käytetylle Albillo Mayor -lajikkeelle on asetettava hehtaarikohtainen enimmäistuotos. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

11. Albillo mayor -lajikkeen lisäys päälajikkeeksi (tuote-eritelmän 6 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.7 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Kuvaus ja perustelut: Albillo Mayor -lajikkeen katsotaan olevan päälajike, koska se on aina ollut alueen keskeisin valkoinen lajike.

Valkoviinien sisällyttämisen eritelmään on liityttävä erottamattomasti siihen, että Albillo Mayor -lajike on kulmakiven asemassa viinintuotannossa. Tätä lajiketta on siksi pidettävä ensisijaisena lajikkeena, ei pelkästään hyväksyttynä lajikkeena.

On olemassa lukuisia syitä, jotka tukevat Albillo Mayor -lajikkeen valintaa Ribera del Duero -alueella tuotettujen valkoviinien päälajikkeeksi:

—	Ensinnäkin se on alueen ainoa hyväksytty valkoinen lajike.

—	Toiseksi se on rekisteröityjen viininvalmistamojen kaupan pitämien valkoviinien pääasiallinen lajike, ja näiden viinien menestys markkinoilla ja viinikriitikkojen keskuudessa lisää lajikkeeseen kohdistuvaa kiinnostusta.

—	Kolmanneksi se on suojatulla alueella viljellyistä lajikkeista perinteisin ja omaleimaisin. Valkoviinien ominaispiirteet ovat siis voimakkaasti sidoksissa tähän lajikkeeseen, joka täytyy näin ollen vahvistaa Ribera del Duero -alueella tuotettujen valkoviinien päälajikkeeksi.

Tämän vuoksi suositeltavinta olisi määrittää Albillo Mayor -lajike päälajikkeeksi sisällytettäessä valkoviinit eritelmään, jotta voidaan varmistaa, että alueen viinit säilyttävät perinteiset ominaispiirteensä.

Albillo Mayor -lajiketta on perinteisesti aina viljelty rinnakkain Tempranillo-lajikkeen kanssa alueen viinitarhoissa. Ribera del Duero -alueen viinien ominaispiirteet ovatkin määräytyneet näiden molempien lajikkeiden perusteella.

Muutostyyppi: tavallinen

Erityisesti valkoviinien tuotannossa käytetty Albillo Mayor -lajike on aina ollut hyväksytty, ja se on alueen keskeisin valkoinen lajike. Kyseessä ei siis ole muutos, vaan edellä selitetyn asiantilan tunnustaminen. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

12. Perinteisiä sivulajikkeita koskevan poikkeuksen sisällyttäminen eritelmään (tuote-eritelmän 6 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Sallitaan perinteisten viinitarhojen rypäleiden käyttö SAN-nimityksen viinien valmistuksessa.

Tiettyjen sivulajikkeiden käyttö päälajikkeisiin sekoitettuna on ollut perinteenä useiden vuosien ajan, myös sen jälkeen, kun alkuperänimitystä ryhdyttiin käyttämään alueella rosee-/clarete-viineistä (tämä oli osa erityissääntöjä ja tapahtui ennen tuote-eritelmän laatimista).

Lisäksi alueella olevien perinteisten lajikkeiden viljelylohkot ovat merkittävä geneettisen vaihtelevuuden lähde, koska ne on valikoitu massal selection ‐periaatteella sukupolvien kuluessa, ja ne ovat sen vuoksi sopeutuneet alueeseen. Sääntelyneuvosto haluaakin säilyttää tämän tilanteen ja edistää tätä perinteistä arvoa erityisesti, jotta alueella pystytään jatkossa selviämään muuttuvista tilanteista, etenkin ilmaston lämpenemisestä.

Markkinoilla suositaan entistä raikkaampia viinejä, jotka ovat samalla monivivahteisia. Tämän vuoksi on hyödyllistä käyttää näitä lajikkeita enemmän. Tämän sallimista toimijat ovatkin usein pyytäneet.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutos ei aiheuta merkittävää muutosta ominaisuuksiin, vaan tuote säilyttää yhteydessä maantieteelliseen alueeseen mainitut ominaispiirteensä. Tarkoituksena on koota yhteen perinteiset käytännöt, alueelle tuotujen lajikkeiden tarjoamat mahdollisuudet ja uudet viininvalmistustrendit, jotta voidaan valmistaa kuluttajien tämänhetkisiä mieltymyksiä vastaava tuote. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

13. Yhteyttä koskevan sanamuodon päivitys (tuote-eritelmän 7 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.8 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Yhteyttä koskevaan sanamuotoon tehdään vähäisiä muutoksia, joilla selkeytetään tiettyjä käsitteitä ja perustellaan ehdotetut muutokset.

Ehdotetut muutokset SAN-nimityksen ”RIBERA DEL DUERO” tuote-eritelmään eivät aiheuta merkittävää muutosta yhteyteen tai vaaranna sitä. On kuitenkin ollut tarpeen muokata yhteyttä, jotta voidaan selkeyttää muutamia käsitteitä ja korostaa erityisesti, että kyseessä olevat muutokset ovat perusteltuja eivätkä riko syy-seuraussuhdetta.

Muutostyyppi: tavallinen

Kyseessä ei ole merkittävä muutos, vaan pelkästään sopivamman sanamuodon käyttäminen. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

14. Muutos 8 kohdassa esitettyihin sovellettaviin lisävaatimuksiin (tuote-eritelmän 8 kohta ja yhtenäisen asiakirjan 1.9 kohta)

Kuvaus ja perustelut

Muutokset 8 kohtaan ”Muut sovellettavat vaatimukset”: mainitaan ajantasainen oikeudellinen kehys ja selkeytetään tiettyjä tekijöitä, kuten rekisteröintivelvoitetta, tuotosta koskevia poikkeuksia, perusteluita pullotukseen alkuperäispaikassa ja merkintöjä. Lisäksi otetaan käyttöön mahdollisuus käyttää merkinnöissä pienempien maantieteellisten alueiden nimiä.

Kohta on muutettu kokonaan, jotta selkeytetään joitakin aiemmin hieman epäselviksi jääneitä seikkoja. Sanamuoto vastaa nyt paremmin nykyisiä sääntöjä.

Mahdollisuus mainita pienempi maantieteellinen alue tarkoittaa, että maantieteellisellä alueella sijaitsevien kuntien ja paikallisyhteisöjen nimet voidaan mainita. Muutoksella vastataan esitettyihin toiveisiin, sillä nykyään kuluttajat arvostavat tietoa tuotteen lähtöpaikasta yhä enemmän.

Kyseessä ovat hallinnolliset yksiköt, joten paikka käy tarkasti ilmi.

Muutostyyppi: tavallinen

Kohtaan tehdyt muutosehdotukset eivät aiheuta muutosta suojattuun nimeen eivätkä uusia kaupan pitämisen rajoituksia. Näin ollen muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

15. Päivitys 9 kohdan b alakohtaan ”eritelmän valvonta: valvontatehtävät” (tuote-eritelmän 9 kohdan b alakohta)

Kuvaus ja perustelut

Kuvaus ja perustelut: Päivitetään valvontatehtäviä koskevaa kohtaa.

Standardin UNE-EN-ISO 17065 hyväksyntäprosessi, johon sääntelyneuvosto osallistuu, edellyttää tämän kohdan tarkistamista, jotta kohta noudattaa standardissa säädettyjä periaatteita.

Muutostyyppi: tavallinen

Muutos ei kuulu kumpaankaan asetuksen (EU) 2019/33 14 artiklan 1 kohdassa mainituista muutosluokista.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1. Tuotteen nimi

”Ribera del Duero”

2. Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3. Rypäletuotteiden luokat

Viini

4. Viinin/viinien kuvaus

”VINO TINTO JOVEN”, ”JOVEN ROBLE”

”JOVEN” (ei kypsytystä tai alle kolmen kuukauden kypsytys- ja/tai tynnyrikypsytysaika)

Ulkonäkö: kirkas, vähintään keskivoimakas väri ja purppuranpunaisesta punaviolettiin vaihtelevat sävyt.

Aromi: keskivahvoja punaisten ja/tai tuoreiden tummien hedelmien aromeja.

Maku: Hapokkuuden ansiosta tasapainoinen ja raikas, kevyt tai keskitäyteläinen. Vähintään lyhyt jälkimaku.

”JOVEN ROBLE” (yli kolmen kuukauden kypsytys- ja/tai tynnyrikypsytysaika)

Ulkonäkö: kirkas, vähintään keskivoimakas väri ja purppuranpunaisesta punaviolettiin vaihtelevat sävyt.

Aromi: punaisten ja/tai tuoreiden tummien hedelmien aromeja sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomia aromeja.

Maku: Hapokkuuden ansiosta tasapainoinen ja raikas, vähintään keskitäyteläinen. Vähintään lyhyt jälkimaku.

Tässä kohdassa säädetyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet noudattavat EU:n säännöissä määriteltyjä raja-arvoja.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11,5
Vähimmäishappopitoisuus	4 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra) (*1)	0,833
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	150

”CRIANZA”

Ulkonäkö: Kirkas, vähintään keskivoimakas väri ja granaatinpunaisesta punaviolettiin vaihtelevat sävyt. Ei hiilidioksidia.

Aromi: punaisten ja/tai tuoreiden tummien hedelmien aromeja sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomia vähintään keskivahvoja aromeja.

Maku: tasapainoinen, riittävä happojen tuoma raikkaus, täyteläisyys vaihtelee keskivahvasta vahvaan, ja jälkimaku vaihtelee keskipitkästä pitkään.

Tässä kohdassa säädetyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet noudattavat EU:n säännöissä määriteltyjä raja-arvoja.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11,5
Vähimmäishappopitoisuus	4 milliekvivalenttia/litra
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra) (*2)	0,833
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	150

PUNAINEN ”RESERVA” JA ”GRAN RESERVA” JA MUUT YLI KAHDEN VUODEN IKÄISET PUNAVIINIT

”RESERVA” JA ”GRAN RESERVA”

Ulkonäkö: Kirkas tai hieman samea, vähintään keskivoimakas väri ja tiilenpunaisesta punaviolettiin vaihtelevat sävyt. Ei hiilidioksidia.

Aromi: keskivahvoja tammitynnyrikypsytyksen tuomia aromeja sekä mahdollisesti hillottujen hedelmien aromeja muttei tuoreiden hedelmien aromeja.

Maku: tasapainoinen, riittävä happamuus, täyteläisyys vaihtelee keskivahvasta vahvaan, ja jälkimaku vaihtelee keskipitkästä pitkään.

MUUT YLI KAHDEN VUODEN IKÄISET VIINIT (joilla yli kolmen kuukauden kypsytys- ja/tai tynnyrikypsytysaika)

Ulkonäkö: kirkas tai hieman samea, vähintään keskivoimakas väri ja tiilenpunaisesta punaviolettiin vaihtelevat sävyt.

Aromi: tammitynnyrikypsytyksen tuomia aromeja.

Maku: tasapainoinen, riittävä happamuus, täyteläisyys vaihtelee keskivahvasta vahvaan, ja jälkimaku vaihtelee keskipitkästä pitkään.

Tässä kohdassa säädetyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet noudattavat EU:n säännöissä määriteltyjä raja-arvoja.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11,5
Vähimmäishappopitoisuus	4 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra) (*3)	0,833
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	150

ROSEE-/CLARETE-VIINIT

Ei kypsytystä:

Ulkonäkö: kirkas, sipulin kuoren värisen ja vadelman vaaleanpunaisen välillä oleva värisävy, mahdollisesti hieman harmaan sävyjä pullon pohjalla.

Aromi: punaisten hedelmien ja/tai muiden hedelmien aromeja.

Maku: tasapainoinen ja raikas, keskivahva tai vahva happamuus, ja kevyt tai keskitäyteläinen.

Kypsytettynä:

Ulkonäkö: kirkas, sipulin kuoren värisen ja vadelman vaaleanpunaisen välillä oleva värisävy, mahdollisesti hieman harmaan sävyjä pullon pohjalla.

Aromi: Tuoreiden tai hillottujen punaisten hedelmien ja/tai muiden hedelmien aromeja sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomia aromeja. Reserva- ja Gran Reserva ‐viineissä voi olla hedelmien aromeja.

Maku: tasapainoinen ja raikas, keskivahva tai vahva happamuus, ja kevyt tai keskitäyteläinen.

Tässä kohdassa säädetyt fysikaalis-kemialliset ominaisuudet noudattavat EU:n säännöissä määriteltyjä raja-arvoja.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11
Vähimmäishappopitoisuus	4,3 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra) (*4)	0,833
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	180

VALKOVIINIT

Ei kypsytystä:

Ulkonäkö: kirkas ja voimakkuudeltaan vaihteleva oljenkeltainen.

Aromi: ”Muiden hedelmien” aromeja. Voi olla kasvien vivahteita.

Maku: tasapainoinen ja raikas, keskivahva tai vahva happamuus, ja kevyt tai keskitäyteläinen.

Kypsytettynä:

Ulkonäkö: Puhdas, oljenkeltaisen ja kullankeltaisen välinen väri. Perinteisillä merkinnöillä ”Crianza”, ”Reserva” ja ”Gran Reserva” varustetuissa viineissä sallitaan syvän kullankeltainen väri.

Aromi: Tuoreiden tai hillottujen ”muiden hedelmien” aromeja sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomia aromeja. Reserva- ja Gran Reserva -viineissä voi olla hedelmien aromeja.

Maku: tasapainoinen ja raikas, keskivahva tai vahva happamuus, ja kevyt tai keskitäyteläinen.

Haihtuvien happojen pitoisuus enintään:

0,65 g/l käymättömissä viineissä ja viineissä, joita ei ole kypsytetty tynnyrissä (10,83 milliekvivalenttia/litra)

0,8 g/l käymättömissä viineissä ja viineissä, joita ei ole kypsytetty tynnyrissä (13,33 milliekvivalenttia/litra)

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)	10,83
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)	180

5. Viininvalmistusmenetelmät

a. Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Viljelymenetelmät

Jotta viinin viljelylohkoja voidaan käyttää SAN-nimityksen ”Ribera del Duero” rypäleiden tuotantoon, lohkojen on oltava istutuksesta laskien vähintään kolmannella kasvukaudellaan.

Viljelymenetelmät

Uusien köynnösten vähimmäistiheys on 2 000 viiniköynnöstä hehtaaria kohti.

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Punaisilla lajikkeilla 19,1 Brix-astetta (11 Baumé-astetta) ja valkoisilla lajikkeilla 17,9 Brix-astetta (10,5 Baumé-astetta).

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Enintään 72 litraa viiniä tai rypälemehua jokaisesta 100 kilogrammasta rypäleitä.

Kypsytysolosuhteet

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

”CRIANZA”: Punaviinien vähimmäiskypsytysaika on 24 kuukautta, joista vähintään 12 kuukauden ajan viiniä kypsytetään tammitynnyreissä. Rosee-/clarete-viinien ja valkoviinien vähimmäiskypsytysaika on 18 kuukautta, joista vähintään 6 kuukauden ajan viiniä kypsytetään tammitynnyreissä.

”RESERVA”: Punaviinien vähimmäiskypsytysaika on 36 kuukautta. Viiniä kypsytetään vähintään 12 kuukautta tammitynnyreissä ja sen jälkeen pullossa. Rosee-/clarete-viinien ja valkoviinien vähimmäiskypsytysaika on 24 kuukautta. Viiniä kypsytetään vähintään 6 kuukautta tammitynnyreissä ja sen jälkeen pullossa.

”GRAN RESERVA”: Punaviinien vähimmäiskypsytysaika on 60 kuukautta. Viiniä kypsytetään vähintään 24 kuukautta tammitynnyreissä ja sen jälkeen pullossa. Rosee-/clarete-viinien ja valkoviinien vähimmäiskypsytysaika on 48 kuukautta. Viiniä kypsytetään vähintään 6 kuukautta tammitynnyreissä ja sen jälkeen pullossa.

Kypsytysolosuhteet

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Merkintä ”ROBLE/BARRICA”

Punaviinejä, rosee-/clarete-viinejä ja valkoviinejä kypsytetään tynnyreissä vähintään kolme kuukautta.

Kypsytysolosuhteet

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Crianza, Reserva ja Gran Reserva -viinejä kypsytetään tammitynnyreissä, joiden tilavuus on enintään 330 litraa.

Roble/Barrica-viinejä kypsytetään tynnyreissä, joiden tilavuus on enintään 600 litraa.

Asianomainen viininvalmistusmenetelmien rajoitus

SAN-nimityksen ”Ribera del Duero” kattamien viinien tuotannossa on käytettävä eri lajikkeita seuraavien osuuksien mukaisesti:

Punaviinit sisältävät vähintään 95 tässä tuote-eritelmässä hyväksytyn punaisen rypälelajikkeen rypälettä sataa rypälettä kohti. Tempranillo-, Tinto Fino- tai Tinta del Pais -lajikkeiden osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia.

Rosee-/clarete-viinien tuotannossa käytetyistä rypäleistä vähintään 50 prosenttia on oltava tässä tuote-eritelmässä hyväksyttyjen punaisten lajikkeiden rypäleitä.

Valkoviinien tuotannossa käytetyistä rypäleistä vähintään 75 prosenttia on oltava Albillo Mayor -lajikkeen rypäleitä.

b. Enimmäistuotokset

PUNAISET LAJIKKEET

7 000 kg rypäleitä/ha

PUNAISET LAJIKKEET

50,4 hl/ha

VALKOISET LAJIKKEET

9 500 kg rypäleitä/ha

VALKOISET LAJIKKEET

68,4 hl/ha

6. Rajattu maantieteellinen alue

BURGOSIN MAAKUNTA: ADRADA DE HAZA, ANGUIX, ARANDA DE DUERO (LA AGUILERA ja SINOVAS), BAÑOS DE VALDEARADOS, BERLANGAS DE ROA, CALERUEGA, CAMPILLO DE ARANDA, CASTRILLO DE LA VEGA, LA CUEVA DE ROA, FRESNILLO DE LAS DUEÑAS, FUENTECEN, FUENTELCESPED, FUENTELISENDO, FUENTEMOLINOS, FUENTENEBRO, FUENTESPINA, GUMIEL DE IZÁN, GUMIEL DE MERCADO, HAZA, HONTANGAS, HONTORIA DE VALDEARADOS, LA HORRA, HOYALES DE ROA, MAMBRILLA DE CASTREJÓN, MILAGROS, MORADILLO DE ROA, NAVA DE ROA, OLMEDILLO DE ROA, PARDILLA, PEDROSA DE DUERO (BOADA DE ROA, GUZMÁN, QUINTANAMANVIRGO ja VALCABADO DE ROA), PEÑARANDA DE DUERO (CASANOVA), QUEMADA, QUINTANA DEL PIDIO, ROA, SAN JUAN DEL MONTE, SAN MARTÍN DE RUBIALES, SANTA CRUZ DE LA SALCEDA, LA SEQUERA DE HAZA, SOTILLO DE LA RIBERA (PINILLOS DE ESGUEVA), TERRADILLOS DE ESGUEVA, TORREGALINDO, TÓRTOLES DE ESGUEVA (VILLOVELA DE ESGUEVA), TUBILLA DEL LAGO, VADOCONDES, VALDEANDE, VALDEZATE, LA VID Y BARRIOS (GUMA ja ZUZONES), VILLAESCUSA DE ROA, VILLALBA DE DUERO, VILLALBILLA DE GUMIEL, VILLANUEVA DE GUMIEL, VILLATUELDA ja ZAZUAR.

SEGOVIAN MAAKUNTA: ALDEHORNO, HONRUBIA DE LA CUESTA, MONTEJO DE LA VEGA DE LA SERREZUELA ja VILLAVERDE DE MONTEJO (VILLALVILLA DE MONTEJO).

SORIAN MAAKUNTA: ALCUBILLA DE AVELLANEDA (ALCOBA DE LA TORRE ja ZAYAS DE BÁSCONES), (ALCUBILLA DEL MARQUÉS), CASTILLEJO DE ROBLEDO, LANGA DE DUERO (ALCOZAR, BOCIGAS DE PERALES, VALDANZO, VALDANZUELO ja ZAYAS DE TORRE), MIÑO DE SAN ESTEBAN ja SAN ESTEBAN DE GORMAZ (ALDEA DE SAN ESTEBAN, ATAUTA, INES, MATANZA DE SORIA, OLMILLOS, PEDRAJA DE SAN ESTEBAN, PEÑALBA DE SAN ESTEBAN, QUINTANILLA DE TRES BARRIOS, REJAS DE SAN ESTEBAN, SOTO DE SAN ESTEBAN, VELILLA DE SAN ESTEBAN ja VILLÁLVARO).

VALLADOLIDIN MAAKUNTA: BOCOS DE DUERO, CANALEJAS DE PEÑAFIEL, CASTRILLO DE DUERO, CURIEL DE DUERO, FOMPEDRAZA, MANZANILLO, OLIVARES DE DUERO, OLMOS DE PEÑAFIEL, PEÑAFIEL (ALDEAYUSO, MÉLIDA ja PADILLA DE DUERO), PESQUERA DE DUERO, PIÑEL DE ABAJO, PIÑEL DE ARRIBA, QUINTANILLA DE ARRIBA, QUINTANILLA DE ONÉSIMO, RÁBANO, ROTURAS, TORRE DE PEÑAFIEL (MOLPECERES), VALBUENA DE DUERO (SAN BERNARDO) ja VALDEARCOS DE LA VEGA.

7. Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

TEMPRANILLO – TINTA DEL PAIS

TEMPRANILLO – TINTO FINO

ALBILLO MAYOR

8. Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Edellä 5 kohdassa määritellyn maantieteellisen alueen ympäristö ja ilmasto-olosuhteet antavat viineille niiden ominaispiirteet. Näin ollen alueen päälajikkeisiin liittyvät samankaltaisuudet osoittavat, että alueella viljellyillä rypäleillä on tiettyjä ominaispiirteitä, jotka aiheuttavat nämä samankaltaisuudet.

Tämä saa aikaan viinien tasapainoisen ja luonnollisen happamuuden. Punaviinien ominaispiirteenä on myös korkea fenolipitoisuus, jonka takia antosyaanien ja vitisiinien aiheuttamat sinertävät vivahteet ovat selkeästi huomattavissa ja tanniinien polymeerit ovat korkealaatuisia.

Ilmasto vaikuttaa merkittävästi rypäleisiin varsinkin sen vuoksi, että alue sijaitsee keskimäärin korkealla. Rypäleiden hidas kypsyminen sekä päivä- ja yölämpötilojen suuret erot kuitenkin loppujen lopuksi mahdollistavat sopivien yhdisteiden erinomaisen kehittymisen päivän aikana ja vähentävät yhdisteiden metabolista palamista yön aikana. Pitkä kypsymisaika myös pehmentää tanniineja luonnollisesti.

Tämän seurauksena SAN-nimityksen ”RIBERA DEL DUERO” kattama tuotantoalue on sopiva laadukkaiden viinien valmistukseen edellyttäen, että viinitarhojen tuotannolle asetetaan enimmäismäärä ja että myöhäisiä lajikkeita ei käytetä. Alueella saadaan paljon auringonpaistetta – yli 2 400 tuntia vuodessa – ja kesällä sekä kasvun ja kypsymisen aikana sää on kuuma. Nämä olosuhteet ovat korkean polyfenolipitoisuuden kannalta välttämättömät.

Alue soveltuu laadukkaiden viinien valmistukseen, mutta vaatii myös mukautuksia muun muassa istutusalueisiin, lajikkeisiin, kasvien elinvoimaisuuteen ja viljelymenetelmiin.

Pinnanmuodostukseen, ilmastoon ja maaperätyyppeihin liittyvien tuotantoalueen luonnonolosuhteiden ansiosta viinitarhat, jotka ovat mukautuneet erityisesti Ribera del Dueron tuotantoon, kehittyvät parhaalla mahdollisella tavalla.

Edellä kuvattujen alueen erityisolosuhteiden lisänä tulevat Tinto Fino -lajikkeen kehittymiselle tällä alueella luonteenomaiset piirteet, jotka antavat viineille niiden ainutlaatuisen luonteen. Lajike on sopeutunut alueeseen niin hyvin, että sen voidaan katsoa olevan kotoperäinen. Rypäleiden ominaispiirteiden ansiosta voidaan valmistaa hyvin säilyviä laatuviinejä, mikä on käynyt ilmeiseksi vuosisatojen kuluessa ja näkyy suojattujen viinien nykypäivän markkinoinnissa ja viinien asemassa kuluttajien suosikkiviineinä.

Albillo Mayor -lajiketta voidaan puolestaan pitää alueen kotoperäisten valkoisten lajikkeiden päälajikkeena, koska sitä on perinteisesti istutettu alueella eniten. Alueen valkoviinit on myös perinteisesti aina tuotettu tästä lajikkeesta.

9. Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Pullottaminen rajatulla alueella

Oikeudellinen kehys:

Kansallisessa lainsäädännössä

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus

Viininvalmistusprosessi sisältää pullotuksen ja kypsyttämisen, ja näin ollen tuote-eritelmässä kuvatut aistinvaraiset ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet voidaan taata ainoastaan, jos viininkäsittely tapahtuu kokonaisuudessaan tuotantoalueella. SAN-nimityksen ”Ribera del Duero” viinien pullotus on yksi niistä tekijöistä, jotka ovat ratkaisevassa asemassa tuote-eritelmässä määriteltyjen ominaisuuksien saavuttamisessa. Tämän seurauksena ja jotta voidaan varmistaa laatu ja antaa takuu alkuperästä ja valvonnasta, pullotus tehdään viininvalmistamoissa, jotka sijaitsevat tuotantoalueen rekisteröidyissä pullotuslaitoksissa.

Merkintävaatimukset

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus

Kaikkien suojattujen viinien merkinnöissä on oltava maininta maantieteellisestä alueesta ”Ribera del Duero”.

SAN-nimityksen korvaava perinteinen merkintä on ”Designation of Origin” (DO) (”alkuperänimitys”).

Merkintävaatimukset

Oikeudellinen kehys:

SAN-/SMM-nimityksistä vastaava elin vahvistaa, jos jäsenvaltio on näin säätänyt.

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus

Suojatuista viineistä voidaan käyttää perinteisiä merkintöjä ”CRIANZA”, ”RESERVA” ja ”GRAN RESERVA”, jos niiden tuotannossa on noudatettu tuote-eritelmässä määriteltyjä kypsytysolosuhteita (3 kohdan b alakohdan 2 alakohta).

Suojatuista viineistä voidaan käyttää merkintää ”ROBLE/BARRICA”, jos niiden tuotannossa on noudatettu tuote-eritelmässä määriteltyjä kypsytysolosuhteita (3 kohdan b alakohdan 2 alakohta).

Merkintävaatimukset

Oikeudellinen kehys:

SAN-/SMM-nimityksistä vastaava elin vahvistaa, jos jäsenvaltio on näin säätänyt.

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus

SAN-nimityksellä ”RIBERA DEL DUERO” suojattujen viinien valinnaisena merkintänä voidaan käyttää minkä tahansa sellaisen pienemmän maantieteellisen alueen (yhteisön) maantieteellistä nimeä, joka mainitaan tämän asiakirjan 5 kohdan luettelossa, edellyttäen että 85 prosenttia käytetyistä rypäleistä on peräisin merkityn pienemmän maantieteellisen alueen viljelylohkoilta.

Linkki eritelmään

www.itacyl.es/documents/20143/342640/Ppta+Mod+PCC+DO+RIBERA+Rev+3.docx/77b3b8ce-6ae7-0506-4314-1a47654af80a

(1) EYVL L 9, 11.1.2019, s. 2.

(*1) 0,833 milliekvivalenttia litrassa kutakin tilavuusprosenttia kohti enintään vuoden kypsytetyissä viineissä. Yli vuoden kypsytetyissä viineissä pitoisuus ei saa ylittää seuraavasti laskettua enimmäismäärää: 1 g/l 10 tilavuusprosenttiin asti, jonka jälkeen pitoisuus nousee 0,06 g/l kutakin tilavuusprosenttia kohti.

(*2) 0,833 milliekvivalenttia litrassa kutakin tilavuusprosenttia kohti enintään vuoden kypsytetyissä viineissä. Yli vuoden kypsytetyissä viineissä pitoisuus ei saa ylittää seuraavasti laskettua enimmäismäärää: 1 g/l 10 tilavuusprosenttiin asti, jonka jälkeen pitoisuus nousee 0,06 g/l kutakin tilavuusprosenttia kohti.

(*3) 0,833 milliekvivalenttia litrassa kutakin tilavuusprosenttia kohti enintään vuoden kypsytetyissä viineissä. Yli vuoden kypsytetyissä viineissä pitoisuus ei saa ylittää seuraavasti laskettua enimmäismäärää: 1 g/l 10 tilavuusprosenttiin asti, jonka jälkeen pitoisuus nousee 0,06 g/l kutakin tilavuusprosenttia kohti.

(*4) 0,833 milliekvivalenttia litrassa kutakin tilavuusprosenttia kohti enintään vuoden kypsytetyissä viineissä. Yli vuoden kypsytetyissä viineissä pitoisuus ei saa ylittää seuraavasti laskettua enimmäismäärää: 1 g/l 10 tilavuusprosenttiin asti, jonka jälkeen pitoisuus nousee 0,06 g/l kutakin tilavuusprosenttia kohti.

6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/29

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2020/C 73/09)

Tämä ilmoitus julkaistaan annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Cornas”

PDO-FR-A0697-AM01

Tiedonannon päivämäärä: 20. joulukuuta 2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1. Maantieteellisen alueen ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen määrittely

Maantieteelliseen alueeseen ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan alueeseen kuuluvien kuntien luetteloa on tarkennettu lisäämällä tuote-eritelmän IV kohtaan viittaus vuoden 2019 viralliseen geokoodiin.

Viittauksen avulla tarkennetaan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen osalta, että Drômen departementissa sijaitsevat kunnat Mercurol ja Veaunes on yhdistetty nimen Mercurol-Veaunes alle.

Tarkennus on lisätty tämän yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Lisäedellytykset”.

2. Viininviljelykäytännöt

Tuote-eritelmän VI kohtaa – ”Viiniköynnösten kasvatustapa” – on täydennetty määräyksellä, jossa edellytetään Grapevine flavescence dorée ‐fytoplasmasta vapaan kasviaineiston istuttamista. Lisätään seuraava asiasta laadittu määräys tämän yhtenäisen asiakirjan kohtaan ”Viininvalmistusmenetelmät – Viljelykäytännöt”:

”Viiniköynnösten istutuksiin ja korjausistutuksiin on 1. tammikuuta 2020 alkaen käytettävä kasviaineistoa, joka on käsitelty kuumalla vedellä tai muulla menetelmällä, jonka Ranskan maatalousministeriö on hyväksynyt Grapevine flavescence dorée ‐fytoplasman torjuntaan.”

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1. Tuotteen nimi

Cornas

2. Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3. Rypäletuotteiden luokat

Viini

4. Viini(e)n kuvaus

Alkuperänimitystä ”Cornas” käytetään hiilihapottomista punaviineistä.

Viinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 10,5 tilavuusprosenttia.

Viinien omenahappopitoisuus on pakkausvaiheessa enintään 0,4 grammaa litraa kohden.

Viinien käymiskykyisten sokereiden (glukoosi ja fruktoosi) pitoisuus on pakkausvaiheessa

—	enintään 3 grammaa litraa kohden viineillä, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on enintään 13,5 tilavuusprosenttia;

—	enintään 4 grammaa litraa kohden viineillä, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 13,5 tilavuusprosenttia.

Viinien kokonaisalkoholipitoisuus saa olla väkevöinnin jälkeen enintään 13,5 tilavuusprosenttia.

Kokonaishappopitoisuus, haihtuvien happojen täsmentämätön pitoisuus ja kokonaisrikkidioksidipitoisuus ovat yhteisön sääntelyn mukaisia.

Viinit ovat yksinomaan punaviinejä; ”Cornas” on ainoa ”Côtes du Rhône septentrionales” ‐ryhmään kuuluva tarkistettu alkuperänimitys, johon viini tuotetaan yksinomaan Syrah N ‐rypälelajikkeesta.

Viineillä on aina niille luonteenomainen hyvin tumma granaatinpunainen tai melkein musta väri, johon kehittyy vanhenemisen myötä meripihkan sävyjä. Viinit ovat voimakkaita ja harteikkaita ja parhaimmillaan pitkän säilytyksen jälkeen. Viinien rakenteeseen viitataan usein laatusanalla ”viriili”.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til.-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til.-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/l)

5. Viininvalmistusmenetelmät

a. Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Viljelykäytäntö

—	Viiniköynnösten istutustiheys on vähintään 4 400 köynnöstä hehtaaria kohden.

—	Kullakin köynnöksellä on enintään 2,30 neliömetriä maa-alaa. Pinta-ala saadaan kertomalla rivien väliset etäisyydet samalla rivillä olevien köynnösten etäisyydellä.

—	Köynnösrivien välinen etäisyys on enintään 2,50 metriä.

Viiniköynnökset leikataan seuraavilla tekniikoilla siten, että köynnökseen jää enintään 8 silmua:

—	kannusversollisella matalaleikkauksella (goblet taikka yksi- tai kaksihaarainen Royat-muoto)

—	yksin- tai kaksinkertaisella Guyot-leikkauksella.

Rungon enimmäiskorkeus on 0,60 metriä. Korkeus mitataan maasta pääoksanhaarojen alaosaan.

—	Viini valmistetaan käsin poimituista rypäleistä. Rypäletertut kuljetetaan kokonaisina viiniyttämispaikkaan.

Viiniköynnösten istutuksiin ja korjausistutuksiin on 1. tammikuuta 2020 alkaen käytettävä kasviaineistoa, joka on käsitelty kuumalla vedellä tai muulla menetelmällä, jonka Ranskan maatalousministeriö on hyväksynyt Grapevine flavescence dorée -fytoplasman torjuntaan.

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

—	Korjatun rypälesadon lämpökäsittely yli 40 °C:ssa on kielletty.

—	Puupalojen käyttö on kielletty.

Edellä esitettyjen määräysten lisäksi viininvalmistusmenetelmien on oltava yhteisön tasolla ja Ranskan maatalous- ja merikalastuslaissa (Code rural et de la pêche maritime) asetettujen velvoitteiden mukaisia.

b. Enimmäistuotokset

46 hehtolitraa/ha

6. Rajattu maantieteellinen alue

Viinirypäleet on korjattava ja viiniytettävä sekä viini valmistettava Cornas’n kunnan alueella Ardèchen departementissa.

7. Pääasialliset rypälelajikkeet

Syrah N – Shiraz

8. Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Rhônen laakson tarkistettujen alkuperänimitysten järjestelmässä ”Cornas” on osa ”Crus des Côtes du Rhône” ‐laatuviinejä.

Tarkistettu alkuperänimitys ”Cornas” kuuluu tarkistetun alkuperänimityksen ”Côtes du Rhône” pohjoisosaan mutta on eteläisin, josta tuotetaan punaviinejä.

Viinitarhat sijoittuvat Rhônen oikealle rannalle vastapäätä Valencen kaupunkia, tarkistettujen alkuperänimitysten ”Saint-Péray” ja ”Saint-Joseph” maantieteellisten alueiden väliin.

Maantieteelliseen alueeseen kuuluu yksi ainoa Ardèchen departementin kunta, Cornas.

Alkuperänimityksen ”Cornas” maantieteellinen alue rajoittuu pääasiassa graniitista muodostuvaan amfiteatterin muotoiseen alueeseen, joka saa paljon aurinkoa, on suojassa tuulilta ja lämmin. Kukkuloiden rinteet on pengerretty, ja penkereitä reunustavat pienet tukimuurit, jotka viininviljelijäyhteisö on kärsivällisesti asetellut paikoilleen ja joista yhteisö edelleen huolehtii. Tavoitteena on yhtä lailla sekä tuotantomahdollisuuksien säilyttäminen että maisemansuojelu.

Cornas-viinin tuottajat pyrkivät säilyttämään tämän kukkuloiden viiniköynnöksen omaperäisyyden ja erikoispiirteet pitämällä yllä perinteistä sadonkorjuutapaa poimia rypäleet käsin.

Tarkistetun alkuperänimityksen kotikunnan nimi perustuu ehkä paikallisilmastoon, sillä keltin kielellä ”Cornas” tarkoittaa auringonpolttamaa maata. Lauhkeiden ilmasto-olojen ansiosta sato kypsyy varhain, mikä selittää sen, että vaikka Cornas sijaitsee vain 12 kilometriä etelään tarkistetun alkuperänimityksen ”Hermitage” alueesta, sadonkorjuu aloitetaan siellä usein viikkoa aikaisemmin.

Luonnonolot muodostavat kokonaisuuden, joka on mahdollistanut Syrah N ‐rypälelajikkeen istuttamisen. Lajike onkin alueelle tunnusomainen, vaikka sitä on satunnaisesti levinnyt muille alueille. Huolellisesti rajatuilta viljelylohkoilta saatavat rypäleet kypsyvät varhain, ja niistä valmistetaan viriiliä viiniä, jota luonnehtivat tumma väri, runsaat mutta silkkiset tanniinit ja voimakkaat aromit. Rakenne varmistaa viinin säilyvyyden, ja viinin laatua on ylistetty vuosisatojen ajan, kuten monilukuisista arkistomerkinnöistä käy ilmi. Nykyään viinin laatu tunnustetaan yksimielisesti ja maailmanlaajuisesti.

Tarkistetun alkuperänimityksen ”Cornas” maine perustuu yksinomaan punaviiniin, kun taas sen rinnakkaistuote ”Saint-Péray”, naapurialueen tarkistettu alkuperänimitys, tunnetaan vain valkoviinistä.

Cornas-viinin omaperäisyys ja identiteetti perustuvat paitsi aistinvaraisiin ominaisuuksiin, viininviljelyalueen pieneen kokoon ja ilmastoon, myös sen yhdenmukaisuuteen (yksi ainoa kunta, yksi ainoa rypälelajike, maalajit ovat enimmäkseen graniittista alkuperää).

9. Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöihin liittyvät täydentävät määräykset

Edellytyksen kuvaus:

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää pienemmän maantieteellisen yksikön nimi seuraavin edellytyksin:

—	Kyseessä on kiinteistörekisterialue.

—	Paikka on mainittu sadonkorjuuilmoituksessa.

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää suurempi maantieteellinen yksikkö ”Cru des Côtes du Rhône” tai ”Vignobles de la Vallée du Rhône”. Suuremman maantieteellisen yksikön ”Vignobles de la Vallée du Rhône” käyttöedellytykset on tarkennettu sopimuksessa, jonka asianomaisten eri alkuperänimitysten suojelusta ja hallinnoinnista vastaavat elimet ovat allekirjoittaneet.

Välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus

Edellytyksen kuvaus:

Viiniyttämistä koskevan poikkeuksen mukaisesti välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue muodostuu 1. tammikuuta 2019 vahvistetun virallisen geokoodin perusteella seuraavista kunnista:

—

Ardèchen departementti: Alboussière, Andance, Ardoix, Arlebosc, Arras-sur-Rhône, Boffres, Bogy, Champagne, Champis, Charmes-sur-Rhône, Charnas, Châteaubourg, Cheminas, Colombier-le-Cardinal, Eclassan, Etables, Félines, Gilhac-et-Bruzac, Glun, Guilherand-Granges, Lemps, Limony, Mauves, Ozon, Peaugres, Peyraud, Plats, Quintenas, Saint-Barthélemy-le-Plain, Saint-Cyr, Saint-Georges-les-Bains, Saint-Romain-d’Ay, Saint-Romain-de-Lerps, Sarras, Sécheras, Serrières, Saint-Désirat, Saint-Etienne-de-Valoux, Saint-Jean-de-Muzols, Saint-Péray, Soyons, Talencieux, Thorrenc, Toulaud, Tournon-sur-Rhône, Vernosc-lès-Annonay, Vinzieux ja Vion;

—

Drômen departementti: Albon, Andancette, Beaumont-Monteux, Beausemblant, Bourg-lès-Valence, Chanos-Curson, Chantemerle-les-Blés, Châteauneuf-sur-Isère, Chavannes, Clérieux, Crozes-Hermitage, Erôme, Gervans, Granges-les-Beaumont, Larnage, Laveyron, Mercurol-Veaunes, La Motte-de-Galaure, Ponsas, Pont-de-l’Isère, La Roche-de-Glun, Saint-Barthélemy-de-Vals, Saint-Donat-sur-l’Herbasse, Saint-Rambert-d’Albon, Saint-Uze, Saint-Vallier, Serves-sur-Rhône, Tain-l’Hermitage, Triors ja Valence;

—	Isèren departementti: Chonas-l’Amballan, Le-Péage-de-Roussillon, Reventin-Vaugris, Les Roches-de-Condrieu, Sablons, Saint-Alban-du-Rhône, Saint-Clair-du-Rhône, Saint-Maurice-l’Exil, Salaise-sur-Sanne, Seyssuel ja Vienne;

—	Loiren departementti: Bessey, La Chapelle-Villars, Chavanay, Chuyer, Lupé, Maclas, Malleval, Pélussin, Roisey, Saint-Michel-sur-Rhône, Saint-Pierre-de-Bœuf, Saint-Romain-en-Jarez ja Vérin

—	Rhônen departementti: Ampuis, Condrieu, Les Haies, Loire-sur-Rhône, Longes, Saint-Cyr-sur-le-Rhône, Saint-Romain-en-Gal, Sainte-Colombe ja Tupin-et-Semons.

Linkki eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-352971f9-f819-4a53-8429-9ee9238c98c4

6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/33

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen

(2020/C 73/10)

Euroopan komissio on hyväksynyt kyseisen vähäisen muutoksen annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti (1).

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”WEST COUNTRY LAMB”

EU-nro: PGI-UK-0667-AM02 – 1. elokuuta 2018

SAN ( ) SMM (x)

1. Nimi/nimet

”West Country Lamb”

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Yhdistynyt kuningaskunta

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1. Tuotelaji

Luokka 1.1 Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2. Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Nimitystä ”West Country Lamb” käytetään ruhoista, puoliruhoista tai paloista, jotka ovat peräisin Englannissa West Countryn alueella syntyneistä ja kasvatetuista karitsoista. Karitsat on teurastettava hyväksytyissä teurastamoissa Meat South West ‐yhdistyksen tai vastaavien standardien mukaisesti.

Karitsat voivat olla teurastettaessa enintään 12 kuukauden ikäisiä. Jos eläin on i) syntynyt ennen jonkin vuoden 1. lokakuuta ja ii) teurastettu seuraavan vuoden 1. tammikuuta ja 30. huhtikuuta välisenä aikana, sen liha on raakakypsytettävä. Raakakypsytys voi tapahtua säilyttämällä ruhoja teurastuksen ja loppukuluttajalle myynnin välillä vähintään viisi päivää kylmäsäilytyslämpötilassa tai soveltamalla vuoden 1994 Meat & Livestock Commission (MLC) Lamb Blueprint -teoksessa kuvattua kypsytysprosessia (mukaan lukien sähköstimulointi ja lantioriiputus). Lopullisen teuraspainon on oltava 9–26 kg.

Nurmikasvivoittoisen ravinnon ansiosta karitsan lihasten kemiallinen koostumus (ks. jäljempänä taulukko 1) ja lihan aistinvaraiset ominaisuudet ovat paremmat kuin väkirehulla ruokituilla karitsoilla.

Taulukko 1.

Karitsan selkälihaksen rasvahappokoostumus (mg/100 g) ja e-vitamiinipitoisuus (mg/kg)

	Nurmirehu	Väkirehu
18:2 (2)	98	143
18:3 (3)	52	29
EPA (4)	23	15
DHA (5)	6,5	4,9
E-vitamiini	4,6	1,9
18:2 / 18:3	1,9	5

Liha onkin täyteläisemmän makuista eli ruokailukokemuksesta kehkeytyy loistava. Rasvan väri voi vaihdella valkoisesta kermaiseen, mutta erityisruokinta yleensä antaa kermaisen värin. Lihan väri vaihtelee vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen, ja se tummenee raakakypsytyksessä. Ruhojen luokitus (EUROP-järjestelmään perustuva) optimaalisen syöntilaadun varmistamiseksi:

Lihakkuusluokkaan O tai parempaan luokitellut ruhot, rasvaisuus 2–3H. Ruhojen koko voi vaihdella markkinoiden mieltymysten ja lammastyypin mukaan.

	Rasvaisuus kasvaa =>
Lihakkuusluokka paranee =>		1	2	3L	3H	4L	4HL	5
	E
	U
	R
	O
	P

West Country Lamb -lihaa myydään teurastuksen jälkeen kaupoille seuraavissa muodoissa:

—	Koko ruho, ei kuitenkaan syötäväksi kelpaamattomat muut eläimen osat, nahka, pää ja sorkat. Munuaiset ja munuaisrasva voidaan jättää paikoilleen.

—	Kokonainen puoliruho: puolikas ruho pituussuunnassa halkaistuna.

—	Ruhonosat: ruhot/puoliruhot paloitellaan pienemmiksi paloiksi vakiintuneen tavan (kuluttajien mieltymysten) mukaisesti. Palat voivat olla luullisia tai luuttomia ja pakattuja suojapakkauksiin.

—	Muut syötävät eläimenosat otetaan talteen ennen luokitusta.

West Country Lamb -lihaa voidaan myydä tuoreena (jäähdytettynä) tai jäädytettynä.

3.3. Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Karitsoille voidaan antaa täydennysrehua vieroitus- ja loppukasvatusvaiheissa. Tällöin kotieläintuottajan on kirjattava tiedot ainesosista ja hankinnoista, ja tarkastajien on tarkastettava tämä kirjanpito sen varmistamiseksi, että rehukasvien osuus ravinnosta on vähintään 70 prosenttia. Järjestelmässä vaaditaan laajaperäistä kasvatusta, jossa karitsat laiduntavat ennen teurastusta tietyn ajan, yleensä kaksi kuukautta.

3.4. Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Karitsoiden on synnyttävä ja ne on kasvatettava ja loppukasvatettava West Countryn alueella.

3.5. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

–

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteelliseen alueeseen kuuluu West Countryn alueen Englannissa muodostavat kuusi kreivikuntaa: Cornwall, Devon, Dorset, Gloucestershire, Somerset ja Wiltshire.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Maantieteellisen alueen erityisyys:

West Country Lamb -lihan ja maantieteellisen alueen välinen yhteys perustuu tuotteen laatuun ja muihin ominaisuuksiin.

Englannissa sijaitsevaa West Countryn aluetta voidaan kuvailla nurmialueiden niemimaaksi. Se, harjoitetaanko nurmi- vai peltoviljelyä, riippuu osittain erityyppisistä maalajeista. West Countryn alueella on paljon pohjavesimaata ja ruskomaata, joilla nurmi kasvaa hyvin mutta jotka eivät sovellu kovin hyvin peltokasveille. Peltokasvien viljelyaloilla on enemmän läpäisevämpää savi- ja hiekkamaata. Lisäksi West Countryn alueella on Yhdistyneen kuningaskunnan korkein keskilämpötila ja korkeimmat alimmat ja ylimmät lämpötilat.

West Country on Englannin suurin ja maatalousvaltaisin alue. Alue on yksi Yhdistyneen kuningaskunnan viljavimmista. Siellä tuotetaan noin 21 prosenttia Englannin lampaanlihasta. Tämä yhdistyneenä nautatalouden 24 prosentin osuuteen on osaltaan muokannut ja säilyttänyt alueen maisemaa ja perinteitä. Suuri kotieläintiheys on edistänyt alueella tarvittavia työpaikkoja luovan lihanjalostusteollisuuden kehitystä.

West Countryn alueella yhdistyvät lämpimät ja leudot lämpötilat, koko vuodelle tasaisesti jakautuvat sateet ja syvä kosteutta pidättävä maaperä. Tämän vuoksi lähes koko vuoden ajan saadaan nurmi- ja rehukasvisatoa sekä eläimiä voidaan laiduntaa. Suurella osalla aluetta nurmi kasvaa yli 300 päivää vuodessa. Koska kasvukausi jatkuu West Countryn alueella läpi vuoden, yleisin tuotantosuunta on kotieläinkasvatus. Lisäksi yli 25 prosenttia West Countryn laitumista sijaitsee joko kansallispuistoissa tai poikkeuksellisen luonnonkauniilla alueilla. Alueella on myös yli 57 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan kukkaniityistä. Bristolin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan nurmirehua syöneen karitsan lihan maku on täyteläisempi ja pidetympi kuin väkirehulla ruokitun karitsan.

Lisäksi ainutlaatuisen leudon ilmaston ja ympärivuotisen nurmenkasvun ansiosta karitsoja syntyy alueella läpi vuoden.

Tuotteen erityisyys:

West Countryn alueella käytetään yleisesti kotieläinten ruokinnassa tuoretta nurmea ja nurmisäilörehua. Tämä vaikuttaa karitsanlihan laatuun ja ravintoarvoon rasvahappokoostumuksen, e-vitamiinipitoisuuden ja aistinvaraisen laadun osalta. Nämä vaikutukset on osoitettu selvästi tieteellisissä kokeissa. Niissä näkyy viljavoittoisesti (väkirehulla) ruokittujen karitsojen ja nurmirehuvoittoisesti ruokittujen karitsojen rasvahappokoostumuksen ero (taulukko 1). Nurmirehulla ruokittujen karitsojen rasvahappoprofiili erosi varsin paljon väkirehulla ruokittujen karitsojen rasvahappoprofiilista. Väkirehua saaneiden karitsojen lihaksissa oli enemmän linolihappoa ja siitä muodostunutta arakidonihappoa sekä molempia n-6-rasvahappoja (omega-6). Nurmirehua saaneiden karitsojen lihaksissa oli suuremmat pitoisuudet linoleenihappoa ja siitä muodostunutta eikosapentaeenihappoa (EPA) ja dokosaheksaeenihappoa (DHA) sekä kaikkia n-3-rasvahappoja (omega-3). Väkirehulla ruokittujen eläinten lihaksissa n-6-rasvahappoja oli merkittävästi enemmän kuin n-3-rasvahappoja. Ihmisten ruokavaliossa suositeltava suhde on enintään 4, johon päästiin helposti nurmirehulla ruokittujen karitsojen lihassa, toisin kuin väkirehulla ruokittujen karitsojen lihassa. Yksinkertainen suhde, joka erottaa nurmirehulla ja väkirehulla ruokittujen karitsojen lihan, on 18:2 / 18:3. Taulukossa 1 tämä on nurmirehulla ruokittujen karitsojen osalta 1,9 ja väkirehulla ruokittujen karitsojen osalta 5.

Nurmikasveista – olivatpa ne tuoreena tai säilörehuna – eläin saa alfalinoleenihappoa, jonka se voi muuntaa pitkäketjuisiksi n-3-sarjan monityydyttymättömiksi rasvahapoiksi (PUFA), jotka ovat tärkeitä ravintoaineita ihmisten ruokavaliossa. Nurmikasveissa on myös e-vitamiinia, ja nurmirehuilla ruokittujen karitsojen lihassa on enemmän n-3-rasvahappoja ja e-vitamiinia. Nämä ravintoaineet vaikuttavat myös lihan makuun.

Nurmeen ja rehukasveihin perustuva ravinto tuottaa todistetusti tietyn rasvahappoprofiilin, joka eroaa väkirehuravinnosta. Nurmirehulla ruokitulla karitsalla linolihappoarvo on noin 1,5 prosenttia, EPA 0,7 prosenttia ja DHA > 0,2 prosenttia. Nämä arvot ovat lihan rasvahappojen prosentteja (rasvahappokoostumus kuvataan usein juuri näin). Tämä vaikutus on eduksi West Country Lamb -lihalle. Nurmikasvien luontaisesti sisältämä e-vitamiini varastoituu karitsojen lihas- ja rasvakudokseen. Nurmisäilörehua saaneilla karitsoilla lihasten e-vitamiinipitoisuus on vähintään kaksinkertainen verrattuna väkirehulla ruokittuihin karitsoihin. Sen ansiosta liha pysyy vähittäismyynnissä pidempään kirkkaanpunaisena.

Brittiläisissä tutkimuksissa on havaittu, että loppuruokintavaiheessa nurmirehulla ruokitun karitsan lihan maku on parempi kuin viljalla ruokitun karitsan. Karitsanlihan saamat pisteet olivat nurmirehulla ruokituilla karitsoilla korkeammat kuin väkirehulla ruokituilla karitsoilla. Epänormaalille maulle annetut pisteet olivat nurmirehuruokinnassa paljon alhaisemmat.

Erään riippumattoman raportin mukaan erityisominaisuuksia ovat n-6-rasvahappojen alhainen osuus suhteessa n-3-rasvahappoihin sekä korkea e-vitamiinipitoisuus.

—	suhde 18:2 / 18:3 on alle 4

—	e-vitamiini > 3 mg/kg selkälihasta.

Polled Dorset- ja Dorset Horn -lammasrodut ovat vain kaksi esimerkkiä alueellisista roduista, jotka ovat sopeutuneet hyödyntämään alueen lähes ympärivuotista nurmenkasvua. Monet viljelijät kasvattavat näitä rotuja, koska uuhet tiinehtyvät usein ja pystyvät karitsoimaan myös syksyllä. Näin tuottajilla on karitsoita myytäviksi tammikuun lopulta alkaen. Alavimmilla mailla kasvatettavat katraat karitsoivat tammi- ja helmikuussa, kun taas Bodmin Moorin, Dartmoorin ja Exmoorin ylängöillä sijaitsevilla tiloilla karitsointi tapahtuu yleensä huhti- ja toukokuussa, joten karitsantuotanto ja karitsojen saatavuus on luontaisesti ympärivuotista.

Englannin West Countryn alueella ilmasto, topografia ja geologia suosivat vehreän nurmen kasvua. Alueella kasvatettavat karitsat – ja sitä kautta myös niistä saatava liha – saavat tämän ansiosta erityisominaisuuksia. Valtaosa maatalousmaasta on nurmea, joka soveltuu ihanteellisesti lampaankasvatukseen ja myös lisäravinnoksi.

Siitä, että West Countryn alueella tuotetulla ja jalostetulla karitsanlihalla on ominaisuuksia, jotka liittyvät erottamattomasti kyseiseen maantieteelliseen alueeseen, on vankkaa ja objektiivista tieteellistä näyttöä. Koska nurmea on runsaasti saatavilla ja sitä hyödynnetään paljon, lihassa on korkeammat pitoisuudet n-3-sarjan monityydyttymättömiä rasvahappoja (PUFA) ja e-vitamiinia.

Nurmen kasvuun vaikuttavia tekijöitä ovat maalaji, lämpötila, sadanta ja auringonpaiste. Tärkeä lisätekijä on topografia, toisin sanoen korkeus merenpinnasta: nurmen kasvu heikkenee, mitä korkeammalle mennään. West Countryn alueella vallitsevan suotuisamman ilmaston ansiosta nurmen kasvupäiviä on enemmän kuin muilla alueilla. Toisin kuin missään muualla Britanniassa, nurmi kasvaa kaikkialla West Countryn alueella yli 220 päivää vuodessa ja joissain paikoin yli 300 päivää vuodessa.

Eritelmän julkaisutiedot

(tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta)

https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/762856/west-country-lamb-pgi-spec.pdf

(1) EYVL L 179, 19.6.2014, s. 17.

(2) linolihappo

(3) linoleenihappo

(4) eikosapentaeenihappo

(5) dokosaheksaeenihappo

6.3.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/37

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2020/C 73/11)

Tämä ilmoitus julkaistaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Corbières”

PDO-FR-A0671-AM02

Tiedonannon päivämäärä: 20. joulukuuta 2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1. Maantieteellinen alue ja välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue

Tuote-eritelmän IV kohdan maantieteellistä aluetta koskeva 1 alakohta ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta koskeva 3 alakohta on saatettu ajan tasalle viittaamalla vuoden 2019 viralliseen geokoodiin.

Maantieteellisen alueen muodostavien kuntien luettelossa kolmen kunnan – Fraisse-des-Corbières, Mayronnes ja Portel-des-Corbières – nimet on siis ajantasaistettu, eivätkä maantieteellisen alueen rajat ole siitä muuttuneet.

Välittömässä läheisyydessä sijaitsevan alueen kuntaluettelossa on ajantasaistettu yhden kunnan nimi. Se on Pyrénées-Orientalesin departementissa sijaitseva Opoul-Perillos. Ajantasaistus ei muuta välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta.

Yhtenäisen asiakirjan kohdat ”Rajattu maantieteellinen alue” ja ”Lisäedellytykset – välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue” on saatettu ajan tasalle.

2. Viiniköynnöslajikkeet

Tuote-eritelmän V kohtaan on lisätty toissijaisia rypälelajikkeita, jotta kasviaineisto olisi mahdollista sopeuttaa entistä paremmin maantieteellisen alueen maaperä- ja ilmasto-olosuhteisiin. Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien profiili säilyy entisellään, ja toissijaisten rypälelajikkeiden lisäämisen jälkeen niiden osuus lajikevalikoimassa on enintään 10 prosenttia.

—	Punaviinit: lisätään Marselan N lisälajikkeeksi.

—	Rosee- ja valkoviinit: lisätään Carignan blanc B ja Viognier B.

—	Roseeviinit: siirretään Piquepoul noir N päälajikkeesta toissijaiseksi lajikkeeksi, ja poistetaan Muscat à petits grains blancs B toissijaisten lajikkeiden luettelosta, sillä sitä ei käytetä tarkistetun alkuperänimityksen viinien tuottamiseen.

Muutetaan yhtenäisen asiakirjan kohtia, jotka koskevat pääasiallisia ja toissijaisia rypälelajikkeita, joista viinit on saatu.

3. Punaviinin tuotos

Punaviinien tuotosta on alennettu suhteessa rosee- ja valkoviineihin. Punaviinien tuotos (tuote-eritelmän VIII kohta) on nyt 58 hl/ha, kun aiemmin se oli kaikilla viineillä 60 hl/ha.

Tuotosten määrät yhtenäisessä asiakirjassa saatetaan ajan tasalle.

Samalla kun alennetaan punaviinin tuotosta hehtaaria kohden, alennetaan tuote-eritelmän VI kohdassa ”Viinitarhan hoito” punaviinien osalta viljelylohkon keskimääräinen enimmäistuotos 8 500 kilogrammaan rypäleitä hehtaaria kohden. Aiemmin se oli kaikilla viineillä 9 000 kilogrammaa. Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

4. Sanamuodon ajantasaistaminen kohdassa ”Merkinnät”

Merkintöjä koskevan erityismääräyksen sanamuoto tuote-eritelmän XII kohdan 2 alakohdan b alakohdassa on saatettu ajan tasalle sisältöä muuttamatta.

Aiemmin teksti kuului seuraavasti:

”– Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää suuremman maantieteellisen yksikön nimi ”Languedoc”.

Nimitys kirjoitetaan kirjaimin, jotka ovat korkeudeltaan ja leveydeltään enintään puolet kirjaimista, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.”

Korvataan sana ”nimitys” sanoilla ”maantieteellinen yksikkö”.

Korvataan sanat ”tarkistettu alkuperänimitys” sanalla ”alkuperänimitys”.

Ajantasaistetaan kohta ”Lisäedellytykset – merkinnät”.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1. Tuotteen nimi

Corbières

2. Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3. Rypäletuotteiden luokat

Viini

4. Viini(e)n kuvaus

Analyyttiset ominaisuudet

Viinit ovat kuivia hiilihapottomia valko-, puna- ja roseeviinejä.

Valko- ja roseeviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 11,5 tilavuusprosenttia.

Punaviinien luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia.

Pakkaamisen ja kuluttajamarkkinoille saattamisen vaiheessa punaviinien omenahappopitoisuus on enintään 0,4 grammaa litraa kohden.

Pakkaamisen ja kuluttajamarkkinoille saattamisen vaiheessa punaviinien, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on enintään 14 tilavuusprosenttia, käymiskykyisten sokereiden (glukoosi + fruktoosi) pitoisuus on enintään 3 grammaa litraa kohden, ja punaviinien, joiden luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 14 tilavuusprosenttia, käymiskykyisten sokereiden (glukoosi + fruktoosi) pitoisuus on enintään 4 grammaa litraa kohden. Valko- ja roseeviinien käymiskykyisten sokereiden (glukoosi + fruktoosi) pitoisuus on enintään 4 grammaa litraa kohden.

Kokonaishappopitoisuus, haihtuvien happojen pitoisuus ja kokonaisrikkidioksidipitoisuus ovat yhteisön sääntelyn mukaisia.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til.-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til.-%)
Vähimmäishappopitoisuus
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (mEq/l)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/l)

Punaviinien kuvaus

Kuiva punaviini valmistetaan sekoittamalla vähintään kahta rypälelajiketta, joista toinen on usein Carignan N. Tämä lajike vaikuttaa viinin rakenteeseen, kun taas muut lajikkeet tuovat viiniin pyöreyttä ja aromaattista moniulotteisuutta.

Viini on yleensä tasapainoista, harteikasta ja voimakasta, ja usein siinä on vahvoja punaisten marjojen ja mausteiden vivahteita.

Viini voidaan nauttia nuorena, mutta se soveltuu hyvin myös kypsytykseen.

Roseeviinien kuvaus

Roseeviini on kuiva viini, sen eleganttia tuoksua leimaavat useimmiten kukkaiset ja hedelmäiset vivahteet. Alkuun raikasta suutuntumaa seuraa upea pyöreys.

Valkoviinien kuvaus

Kuivaa valkoviiniä luonnehtivat ensisijaisesti elegantit valkoisten kukkien aromit sekä pyöreyden ja hienostuneisuuden yhdistävä tasapainoinen maku.

5. Viininvalmistusmenetelmät

a. Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Viininvalmistaja saa käyttää roseeviinien valmistuksessa viininvalmistukseen tarkoitettuja hiiliä puristemehuissa ja vielä käymistilassa olevissa uusissa viineissä enintään 20 prosentissa asianomaisen viininvalmistajan kustakin viinirypälesadosta valmistamien roseeviinien tilavuudesta.

Viljelykäytäntö

Viiniköynnösten istutustiheys on vähintään 4 000 köynnöstä hehtaarilla.

Köynnösrivien välinen etäisyys saa olla enintään 2,50 metriä.

Kullakin köynnöksellä saa olla enintään 2,5 neliömetriä maa-alaa. Pinta-ala saadaan kertomalla rivien väliset etäisyydet rivillä olevien köynnösten välisellä etäisyydellä.

Goblet-kasvatustavassa köynnökset leikataan matalaleikkauksena siten, että köynnökseen jää enintään kuusi kannusta. Kussakin kannusversossa on enintään kaksi silmua.

Royat-kasvatustavassa köynnökset leikataan matalaleikkauksena valitsemalla seuraavista vaihtoehdoista:

—	Köynnökseen jätetään enintään kuusi kannusta, ja kussakin kannusversossa on enintään kaksi silmua.

—	Köynnökseen jätetään enintään kymmenen kannusta, ja kussakin kannusversossa on enintään yksi silmu.

Kastelu on sallittu.

b. Enimmäistuotokset

Valko- ja roseeviinit:

60 hehtolitraa/ha

Punaviinit:

58 hehtolitraa/ha

6. Rajattu maantieteellinen alue

Viinirypäleet korjataan ja viiniytetään ja viini valmistetaan maantieteellisellä alueella, johon kuuluvat vuoden 2019 virallisen geokoodin mukaan seuraavat Auden departementin kunnat:

Albas, Arquettes-en-Val, Bages, Barbaira, Bizanet, Boutenac, Camplong-d’Aude, Canet, Capendu, Cascastel-des-Corbières, Caunettes-en-Val, Caves, Comigne, Conilhac-Corbières, Coustouge, Cruscades, Cucugnan, Davejean, Dernacueillette, Douzens, Duilhac-sous-Peyreperthuse, Durban-Corbières, Embres-et-Castelmaure, Escales, Fabrezan, Felines-Termenès, Ferrals-les-Corbières, Feuilla, Fitou, Floure, Fontcouverte, Fontiès-d’Aude, Fontjoncouse, Fraisse-des-Corbières, Gruissan, Jonquières, Labastide-en-Val, Lagrasse, Laroque-de-Fa, Leucate, Lézignan-Corbières, Luc-sur-Orbieu, Mayronnes, Maisons, Montbrun-des-Corbières, Montgaillard, Montirat, Montlaur, Montredon-des-Corbières, Montséret, Monze, Moux, Narbonne, Névian, Ornaisons, Padern, Palairac, La Palme, Paziols, Peyriac-de-Mer, Port-la-Nouvelle, Portel-des-Corbières, Pradelles-en-Val, Quintillan, Ribaute, Rieux-en-Val, Roquefort-des-Corbières, Rouffiac-des-Corbières, Saint-André-de-Roquelongue, Saint-Jean-de-Barrou, Saint-Laurent-de-la-Cabrerisse, Saint-Pierre-des-Champs, Serviès-en-Val, Sigean, Talairan, Taurize, Termes, Thézan-des-Corbières, Tournissan, Treilles, Tuchan, Vignevieille, Villar-en-Val, Villeneuve-les-Corbières, Villerouge-Termenès, Villesèque-des-Corbières ja Villetritouls.

7. Pääasialliset rypälelajikkeet

Vermentino B – Rolle

Carignan N

Grenache N

Lledoner pelut N

Mourvèdre N – Monastrell

Syrah N – Shiraz

Cinsaut N – Cinsault

Marsanne B

Bourboulenc B – Doucillon blanc

Grenache blanc V

Macabeu B – Macabeo

Roussanne B

8. Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Corbièresin vuoristo muodostaa luonnollisen, historiallisen ja kulttuurisen rajan Roussillonin alueen kanssa, ja sen viinitarhat avautuvat Välimerelle ja Languedocin tasangolle. Corbièresin alue muodosti pitkään rajan Espanjaa vastaan, mutta se menetti raja-asemansa vuonna 1659, kun allekirjoitettiin Pyreneiden rauhansopimus, jolla ”Pohjois-Katalonia” liitettiin Ranskaan.

Corbièresin alue ulottuu 60 kilometrin matkalla Narbonnen rannikolta Carcassonnen porteille. Ainutlaatuiseen vuoristoon limittyneenä on vaihtelevien syvänteiden jono, joka on jakautunut neljään tai viiteen hyvin erilaiseen maantieteelliseen yksikköön.

Välimerellinen ilmasto leimaa koko vuoristoa, ja huippuja lukuun ottamatta alueen kasvisto on välimerellistä. Se kilpailee tilasta viiniköynnösten kanssa keskellä erittäin kuivaa aluetta, jolla tuulee lähes 300 päivänä vuodessa.

Tuottajat ovat sukupolvien mittaan rakentaneet Corbières-viinitarhat tälle lokeroituneelle, valoisalle mutta vaikeasti viljeltävälle alueelle, jolla syksyn ja kevään harvalukuiset sateet ovat toisinaan rankkoja.

Tuottajat ovat harkinneet viiniköynnösten istutusta tarkkaan ja ottaneet käyttöön eri tilanteisiin sopivia viininviljelykäytäntöjä ja kasvatustapoja.

Hyvin yleinen rypälelajike on Carignan N, joka on mitä vaikeimmissa olosuhteissa paras lajike – se on täydellisesti sopeutunut alueen kuumaan, kuivaan ja tuuliseen ilmastoon. Sitä täydentävät rypälelajikkeet Grenache N, Mourvèdre N ja Syrah N. Viimeksi mainittu on varhainen lajike, jota istutetaan syvimmille ja kosteimmille maille. Tuulelle arkana se yleensä sidotaan. Myöhäisempää Mourvèdre N ‐rypälelajiketta käytetään kuumimmilla mailla, rannikkoalueella ja suojaisissa paikoissa. Grenache N on kaikkialla läsnä. Sitä istutetaan ohutmultaisille ja kuiville kukkuloille, samoin kuin Carignan N ‐lajiketta.

Viininviljelijät ovat saaneet kaiken irti rypälelajikkeista valitsemalla erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin alkuperänimityksen alueen sisällä sopivat lajikkeet. Ohutmultaisilla ja kivisillä mailla tuotetaan ryhdikkäitä ja voimakkaita punaviinejä, ja syvemmillä ja kosteammilla mailla kasvatetuista rypäleistä roseeviinit saavat niille tyypilliset hedelmäiset aromit. Suojaisia viljelylohkoja hyödynnetään tuottamalla puna- ja roseeviinejä, joissa on tanniinista notkeutta ja tunnusomaisia hedelmäisiä sävyjä (punaviineissä etenkin punaisten marjojen vivahteita). Välimerellinen lämpö auttaa puolestaan tuottamaan pyöreitä ja tasapainoisia valkoviinejä.

Tarkistetun alkuperänimityksen ”Corbières” saaneiden viinien valtti on tämä rypälelajikkeiden toisiaan täydentävyys. Maineikkaan viinin kauppa oli erittäin pitkään hyvin kehittyneen paikallisen kaupankäynnin erioikeus, minkä ansiosta viini on saanut erittäin laajan jakelun Ranskan markkinoilla.

”Carcassonnen viisi poikaa”, Peyrepertusen, Puylaurensin, Quéribusin, Termesin ja Aguilarin linnat, ovat kalkkikivimuuriensa harjalta todistaneet Corbièresin levotonta menneisyyttä ja kataarien murhenäytelmää vuorilla. Lagrassen ja Fontfroiden loisteliaiden luostarien rauniot muistuttavat munkkien keskeisestä asemasta viiniköynnösten istutuksessa. Viiniköynnös on ainoa kasvi, joka pystyy hyödyntämään erinomaisesti garrigue-pensaikoilta, kanervanummilta ja kallioilta vapaaksi jäävää köyhää ja kuivaa maaperää, mikä on saanut Corbières-viinin ylpeät tuottajat pontevasti puolustamaan tarkistetun alkuperänimityksensä mainetta.

9. Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöihin liittyvät täydentävät määräykset

Edellytyksen kuvaus:

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää pienemmän maantieteellisen yksikön nimi seuraavin edellytyksin:

—	Kyseessä on kiinteistörekisterialue.

—	Paikka on mainittu sadonkorjuuilmoituksessa.

Kiinteistörekisterialueen nimi kirjoitetaan välittömästi tarkistetun alkuperänimityksen jälkeen kirjaimin, jotka saavat olla korkeudeltaan ja leveydeltään enintään puolet kirjaimista, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.

Tarkistetun alkuperänimityksen saaneiden viinien merkinnöissä voidaan täsmentää suurempi maantieteellinen yksikkö ”Languedoc”.

Nimitys kirjoitetaan kirjaimin, jotka saavat olla korkeudeltaan ja leveydeltään enintään puolet kirjaimista, joilla tarkistettu alkuperänimitys kirjoitetaan.

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus

Edellytyksen kuvaus:

Välittömässä läheisyydessä sijaitseva alue koostuu viiniyttämistä ja viinin valmistusta koskevan poikkeuksen mukaisesti seuraavista kunnista:

—

Auden departementti: Argens-Minervois, Armissan, Auriac, Badens, Blomac, Bouilhonnac, Carcassonne, Castelnau-d’Aude, Clermont-sur-Lauquet, Coursan, Cuxac-d’Aude, Fajac-en-Val, Fleury, Greffeil, Ladern-sur-Lauquet, Lairière, Mailhac, Marcorignan, Marseillette, Mas-des-Cours, Massac, Montjoi, Moussan, Mouthoumet, Palaja, Paraza, Puicheric, Raissac-d’Aude, Roquecourbe-Minervois, Roubia, Rustiques, Saint-Couat-d’Aude, Saint-Martin-des-Puits, Soulatgé, Tourouzelle, Trèbes, Villedaigne ja Vinassan;

—	Pyrénées-Orientalesin departementti: Le Barcarès, Maury, Opoul-Périllos, Rivesaltes, Saint-Paul-de-Fenouillet, Salses-le-Château, Tautavel ja Vingrau.

Linkki eritelmään

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-72919cce-47ac-43c8-bbfd-7524f14d9e66

(1) EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 73

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	63. vuosikerta 6. maaliskuu 2020

Sisältö		Sivu
	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan komissio
2020/C 73/01	Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 149 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu tiedonanto raakamaidon tuotantomäärien julkistamisesta	1
2020/C 73/02	Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen (Asia M.9681 — Inflexion/ICG/Marston) ( 1 )	3

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Euroopan komissio
2020/C 73/03	Euron kurssi — 5. maaliskuuta 2020	4
2020/C 73/04	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta — Päätös E7, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2019, käytännön yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelyistä, joita noudatetaan, kunnes sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) on pantu täysimääräisesti täytäntöön jäsenvaltioissa ( 1 )	5

Vuosikohtaiset tiedot (1000 tonnia)
Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 149 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut raakamaidon tuotantomäärät (*2)
2018	Lehmät	Uuhet	Vuohet	Puhvelit
BE	4 178,00	0,00	41,00	0,00
BG	898,77	71,54	43,14	11,75
CZ	3 161,51	0,02 (*3)	0,05 (*3)	0,00
DK	5 615,20	0,00	0,00	0,00
DE	33 086,81	6,65	16,19	0,00
EE	796,90	0,00	0,70	0,00
IE	7 831,25	0,00	0,00	0,00
EL	654,80	851,70	338,40	0,00
ES	7 335,62	566,36	515,55	0,00
FR	25 054,77	317,59	639,90	0,00
HR	618,00	7,00	9,00	0,00
IT	12 339,75	485,11	61,99	244,79
CY	228,08	34,15	32,42	0,00
LV	980,20	0,00	2,70	0,00
LT	1 568,01	0,00	3,83	0,00
LU	407,62	0,05	3,22	0,00
HU	1 948,83	1,65	3,28	0,00
MT	40,41	1,89	0,93	0,00
NL	14 090,00	0,00	335,00	1,20
AT	3 821,19	12,69	26,11	0,00
PL	14 171,15	0,61	7,45	0,00
PT	1 939,67	72,57	28,05	0,00
RO	3 797,60	401,30	228,20	16,20
SI	628,93	0,62	1,68	0,00
SK	904,62	12,07	0,31	0,00
FI	2 397,88	0,00	0,00	0,00
SE	2 760,23	0,00	0,00	0,00
UK	15 488,11	0,00	0,00	0,00
EU-28	166 743,91	2 843,57	2 339,10	273,94

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1187
JPY	Japanin jeniä	119,63
DKK	Tanskan kruunua	7,4712
GBP	Englannin puntaa	0,86670
SEK	Ruotsin kruunua	10,5915
CHF	Sveitsin frangia	1,0663
ISK	Islannin kruunua	142,20
NOK	Norjan kruunua	10,3710
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,346
HUF	Unkarin forinttia	335,70
PLN	Puolan zlotya	4,3029
RON	Romanian leuta	4,8110
TRY	Turkin liiraa	6,8038
AUD	Australian dollaria	1,6917
CAD	Kanadan dollaria	1,5021
HKD	Hongkongin dollaria	8,6936
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7744
SGD	Singaporen dollaria	1,5495
KRW	Etelä-Korean wonia	1 327,01
ZAR	Etelä-Afrikan randia	17,2746
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,7579
HRK	Kroatian kunaa	7,4905
IDR	Indonesian rupiaa	15 851,98
MYR	Malesian ringgitiä	4,6532
PHP	Filippiinien pesoa	56,785
RUB	Venäjän ruplaa	74,3070
THB	Thaimaan bahtia	35,295
BRL	Brasilian realia	5,1480
MXN	Meksikon pesoa	22,0737
INR	Intian rupiaa	82,1530

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2020/C 73/05	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.9764 — Red Rock Power/Capman Infra Lux Management/NH-Amundi Asset Management/JV) Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	8
2020/C 73/06	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Case M.9734 — HPS/MDP/Arachas) Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	10
	MUUT SÄÄDÖKSET
	Euroopan komissio
2020/C 73/07	Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun tuote-eritelmän julkaiseminen	11
2020/C 73/08	Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta).	16
2020/C 73/09	Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)	29
2020/C 73/10	Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen	33
2020/C 73/11	Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)	37