6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/2

P8_TA(2018)0196

Vuosikertomus 2016 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 vuosikertomuksesta 2016 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta (2017/2216(INI))

(2020/C 41/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 5 kohdan,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—	ottaa huomioon päätöslauselmansa aikaisemmista komission ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) vuosikertomuksista,

—

ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen ”Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaaminen – Petostentorjunta – Vuosikertomus 2016”(COM(2017)0383) sekä sen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2017)0266, SWD(2017)0267, SWD(2017)0268, SWD(2017)0269 ja SWD(2017)0270),

—	ottaa huomioon OLAFin kertomuksen vuodelta 2016 ja OLAFin valvontakomitean toimintakertomuksen vuodelta 2016,

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuodelta 2016 ja toimielinten vastaukset (1),

—

ottaa huomioon Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta 11. syyskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (2) ja sen soveltamisesta 2. lokakuuta 2017 tehdyn väliarvioinnin (COM(2017)0589 ja SWD(2017)0332),

—	ottaa huomioon unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin 5. heinäkuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (3) (PIF-direktiivi),

—	ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (4),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18. joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (5),

—	ottaa huomioon komission teettämän alv-vajetta koskevan kertomuksen vuodelta 2015 ja 7. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon arvonlisäveroa koskevasta toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0148),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa C-105/14 Taricco ym. (6),

—	ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa (7),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0135/2018),

A.	ottaa huomioon, että noin 74 prosenttia unionin talousarvion toteutuksesta kuuluu jäsenvaltioiden ja komission jaetun vastuun piiriin; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat ensisijaisesti vastuussa omien varojen kantamisesta erityisesti arvonlisäverojen ja tullien muodossa;

B.	katsoo, että moitteettoman julkisten varojen käytön ja unionin taloudellisten etujen suojaamisen olisi oltava unionin politiikassa keskiössä, jotta kansalaisten luottamusta lisättäisiin varmistamalla, että heidän rahojaan käytetään asianmukaisesti ja vaikuttavasti;

C.	katsoo, että hyviin tuloksiin pääseminen yksinkertaistamisprosessien avulla edellyttää tulojen, menojen, tulosten ja vaikutusten säännöllistä arviointia tuloksellisuuden tarkastusten avulla;

toteaa, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien erilaisuuteen on kiinnitettävä riittävästi huomiota sääntöjenvastaisuuksien ja petosten torjumiseksi; toteaa, että komission olisi tästä syystä tehostettava toimiaan, joilla varmistetaan, että petosten torjunta pannaan täytäntöön vaikuttavasti ja se tuottaa aiempaa konkreettisempia ja tyydyttävämpiä tuloksia;

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 325 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltiot toteuttavat samat toimenpiteet suojatakseen unionin taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan petolliselta menettelyltä”;

toteaa, että sääntöjenvastaisuuksien määrän vaihtelu voidaan yhdistää monivuotisten ohjelmakausien etenemiseen (havaintoja tehdään enemmän kausien lopulla ohjelmien päättämisen vuoksi) sekä sellaisten jäsenvaltioiden raportoinnin viivästymiseen, joilla on taipumuksena ilmoittaa valtaosa aikaisempien monivuotisten ohjelmien sääntöjenvastaisuuksista samalla kertaa;

G.	toteaa, että arvonlisävero on jäsenvaltioille merkittävä ja kasvava tulonlähde, joka tuotti lähes 1 035,3 miljardia euroa vuonna 2015 ja jonka osuus unionin omista varoista oli kyseisenä vuonna 18,3 miljardia euroa eli 13,9 prosenttia unionin kokonaistuloista;

H.	toteaa, että alv-järjestelmät ovat etenkin rajat ylittävässä toimissa alttiita petoksille ja veronkiertostrategioille ja että pelkästään MTIC-petokset, joita kutsutaan yleisesti karusellipetoksiksi, aiheuttivat alv-tulonmenetyksiä noin 50 miljardin euron arvosta vuonna 2015;

toteaa, että korruptio vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin etenkin järjestäytyneen rikollisuuden muodossa ja että se ei ainoastaan rasita unionin taloutta vaan myös horjuttaa demokratiaa ja oikeusvaltiota kaikkialla Euroopassa; toteaa, etteivät tarkat luvut kuitenkaan ole tiedossa, koska komissio on päättänyt olla julkaisematta tietoja unionin korruptiontorjuntakertomuksessa;

J.	toteaa, että petos on esimerkki tarkoituksellisesta väärinkäytöksestä ja rikos, kun taas sääntöjenvastaisuus tarkoittaa, että sääntöjä ei ole noudatettu;

K.	toteaa, että alv-vaje oli vuonna 2015 noin 151,5 miljardia euroa ja että se vaihtelee alle 3,5 prosentista yli 37,2 prosenttiin eri maissa;

ottaa huomioon, että OLAF on ainoa unionin elin, joka on erikoistunut unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, kunnes Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO) perustetaan ja Eurojust uudistetaan; toteaa, että useissa jäsenvaltioissa se on ainoa unionin taloudellisia etuja suojaava elin vielä EPPOn perustamisen jälkeenkin;

Sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja niistä ilmoittaminen

panee tyytyväisenä merkille, että vuonna 2016 petoksiksi ilmoitettujen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä (19 080 tapausta) oli laskenut 15 prosenttia vuoden 2015 määrästä (22 349 tapausta) ja että niiden arvo oli laskenut kahdeksan prosenttia (3,21 miljardista eurosta (2015) ja 2,97 miljardiin euroon (2016));

panee merkille, että petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on laskenut hienoisesti, 3,5 prosenttia, mikä tarkoittaa, että vuonna 2014 alkanut laskusuuntaus on jatkunut; toivoo, että määrien väheneminen 637,6 miljoonasta (2015) 391 miljoonaan (2016) kuvastaa petosten todellista vähenemistä eikä kyse ole havainnoinnin puutteista;

muistuttaa, että kaikki sääntöjenvastaisuudet eivät ole petoksia ja että eri virheiden välille on tehtävä selvä ero;

katsoo, että komissio ja jäsenvaltiot eivät tee riittävän vaikuttavaa yhteistyötä petosten havainnoinnin alalla; toivoo tämän vuoksi, että toteutetaan joukko toimenpiteitä, joiden ansiosta yhteistyöstä tulee tiiviimpää, vaikuttavampaa ja tehokkaampaa;

pitää valitettavana, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole ottaneet käyttöön kansallisia petostentorjuntastrategioita; pyytää komissiota ryhtymään aktiivisesti auttamaan jäsenvaltioita laatimaan kansallisia petostentorjuntastrategioitaan erityisesti, koska ne hallinnoivat noin 74:ää prosenttia unionin talousarviosta;

kehottaa jälleen komissiota perustamaan yhtenäisen järjestelmän, jonka avulla jäsenvaltioissa kerätään vertailukelpoisia tietoja sääntöjenvastaisuuksista ja petostapauksista, jotta voidaan yhdenmukaistaa ilmoitusmenettelyjä ja varmistaa toimitettujen tietojen laatu ja vertailukelpoisuus;

on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen ilmoitusmenettelyihin liittyviä eroavuuksia, joiden vuoksi valvonnan vaikuttavuudesta voi saada virheellisen käsityksen; pyytää komissiota jatkamaan ponnistelujaan auttaakseen jäsenvaltioita parantamaan tarkastusten tasoa ja laatua ja jakamaan petostorjunnan parhaita käytäntöjä;

PIF-direktiivi ja Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskeva asetus (8) (EPPO-asetus)

pitää myönteisenä, että on annettu PIF-direktiivi, jossa vahvistetaan vähimmäissäännöt rikosten ja seuraamusten määrittelystä unionin taloudellisiin etuihin vaikuttavien petosten alalla, ja toteaa tämän kattavan rajatylittävät alv-petokset, joiden kokonaisvahingot ovat vähintään 10 miljoonaa euroa; muistuttaa kuitenkin, että komissio arvioi tätä kynnysarvoa 6. heinäkuuta 2022 mennessä; panee tyytyväisenä merkille, että PIF-direktiivin soveltamisala kattaa arvonlisäveropetokset, mikä on erityisen tärkeää rajat ylittävien arvonlisäpetosten torjunnan tehostamisessa; katsoo, että direktiivi on ensimmäinen askel yhdenmukaistetun unionin rikosoikeuden aikaansaamiseksi; panee merkille, että direktiiviin sisältyy korruption määritelmä ja että siinä määritellään petoksellisen toiminnan kriminalisoitavat tyypit;

pitää myönteisenä, että 20 jäsenvaltiota on päättänyt edetä syyttäjänviraston perustamisessa tiiviimmän yhteistyön avulla; vaatii OLAFin ja syyttäjänviraston välistä toimivaa yhteistyötä, joka perustuu täydentävyyteen, tehokkaaseen tietojenvaihtoon ja OLAFin syyttäjänviraston toiminnalle antamaan tukeen, sekä päällekkäisten rakenteiden, toimivaltaristiriitojen ja puutteellisesta toimivallasta johtuvien oikeudellisten porsaanreikien välttämistä; pitää kuitenkin valitettavana, että kaikki unionin jäsenvaltiot eivät ole halunneet osallistua aloitteeseen, ja korostaa, että petosten havainnointi on tärkeää säilyttää yhtä tehokkaana kaikissa jäsenvaltioissa; pyytää komissiota kannustamaan niitä jäsenvaltioita osallistumaan syyttäjänviraston toimintaan, jotka ovat olleet tähän mennessä haluttomia siihen;

10.

kehottaa osallistuvia jäsenvaltioita ja komissiota aloittamaan valmistelutyön, jotta syyttäjänviraston toiminta voidaan käynnistää mahdollisimman pian, ja kehottaa niitä ottamaan parlamentin mahdollisimman tiiviisti mukaan menettelyihin, etenkin pääsyyttäjän nimittämiseen; kehottaa komissiota nimittämään syyttäjänvirastolle mahdollisimman pian väliaikaisen hallintojohtajan virastoa koskevan asetuksen 20 artiklan mukaisesti; katsoo ehdottomasti, että syyttäjänvirastolle olisi osoitettava riittävästi henkilöstöä ja resursseja jo ennen sen toiminnan virallista käynnistymistä; toteaa jälleen, että syyttäjänviraston on oltava riippumaton;

11.

kehottaa jäsenvaltioita, syyttäjänvirastoa, OLAFia ja Eurojustia tekemään toimivaa yhteistyötä; muistuttaa Eurojustia koskevasta asetuksesta parhaillaan käytävistä neuvotteluista; korostaa, että Eurojustin, OLAFin ja syyttäjänviraston toimivalta on määriteltävä selkeästi; korostaa, että syyttäjänviraston, Eurojustin ja OLAFin on tehtävä saumatonta yhteistyötä sekä poliittisesti että operatiivisesti, jotta vältetään tehtävien mahdolliset päällekkäisyydet ja jotta petosten torjunta olisi aidosti tehokasta unionin tasolla; toteaa tässä yhteydessä jälleen, että näiden kolmen elimen työjärjestelyt olisi laadittava ja hyväksyttävä mahdollisimman pian EPPO-asetuksen 99–101 artiklan mukaisesti; katsoo ehdottomasti, että syyttäjänvirastolla olisi oltava valtuudet ratkaista toimivaltaristiriitoja sen tehtävien hoitamisen kannalta tärkeissä tapauksissa;

Tulot – omat varat

12.

on huolissaan alv-vajeesta ja unionin arvonlisäverojärjestelmään liittyvistä petoksista johtuvista menetyksistä, joiden suuruus oli 159,5 miljardia euroa vuonna 2015;

13.

on tyytyväinen siihen, että on hyväksytty lyhyen aikavälin toimenpiteitä, joilla torjutaan komission 7. huhtikuuta 2016 julkaisemassa toimintasuunnitelmassa ”Kohti EU:n yhtenäistä arvonlisäveroaluetta”mainittuja arvonlisäveromenetyksiä; korostaa, että rajat ylittäviin arvonlisäveropetoksiin liittyvien ongelmien ratkaiseminen edellyttää päättäväisiä, koordinoituja ja nopeita toimia; kehottaa komissiota nopeuttamaan menettelyjään, joiden avulla se esittää ehdotuksiaan toimintasuunnitelman mukaisesta lopullisesta alv-järjestelmästä, jotta vältetään verotulojen menetykset unionissa ja jäsenvaltioissa;

14.

pitää valitettavana, että vaikka perinteisiin omiin varoihin liittyvien petostapausten ja muiden tapausten kokonaismäärä on laskenut 5 514 tapauksesta (2015) 4 647 tapaukseen (2016), niihin liittyvien varojen kokonaismäärä on noussut 445 miljoonasta 537 miljoonaan euroon ja on siis 13 prosenttia vuosien 2012–2016 keskiarvoa suurempi;

15.

panee erittäin huolestuneena merkille, että tupakan salakuljetus unioniin on lisääntynyt viime vuosina ja että siitä aiheutuu arviolta 10 miljardin euron vuotuiset julkisten tulojen menetykset unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioille, ja toteaa, että siihen liittyy samalla huomattavasti järjestäytynyttä rikollisuutta sekä terrorismia; katsoo, että jäsenvaltioiden on tehostettava pyrkimyksiään torjua näitä laittomia toimia esimerkiksi parantamalla yhteistyö- ja tietojenvaihtomenettelyjä jäsenvaltioiden välillä;

16.

ottaa huomioon OLAFin ja jäsenvaltioiden yhteistyössä kolmansien maiden eri yksiköiden ja Maailman tullijärjestön (WCO) kanssa toteuttamien 12 yhteisen tullioperaation tulokset, ja toteaa, että niiden avulla on takavarikoitu 11 miljoonaa savuketta, 287 000 sikaria, 250 tonnia muita tupakkatuotteita, kahdeksan tonnia kannabista ja 400 kiloa kokaiinia;

17.

panee merkille, että tavaroiden tulliselvityksen aikana suoritetut tullitarkastukset sekä petostentorjuntayksiköiden suorittamat tarkastukset olivat tehokkaimmat tavat havaita unionin talousarvion tulopuoleen liittyviä petostapauksia;

18.

on huolissaan tullitarkastuksista ja siitä, miten kannetaan tullimaksut, jotka muodostavat osan unionin talousarvion omista varoista; muistuttaa, että on jäsenvaltioiden tulliviranomaisten vastuulla toteuttaa tarkastuksia, joiden avulla määritetään, ovatko tuojat noudattaneet tullimaksu- ja tuontisääntöjä;

19.

pitää valitettavina unionin alueella toteutettavissa tullitarkastuksissa esiintyviä eroavuuksia ja petoksiin liittyviä suuria rahamääriä, jotka vaikuttavat omien varojen kantamisjärjestelmään; pyytää komissiota lujittamaan yhteistä tullitarkastuspolitiikkaa mahdollistamalla todellinen yhdenmukaistaminen, jolla parannetaan perinteisten omien varojen kantoa, ja varmistamaan unionin turvallisuus- ja talousintressien suojaaminen keskittyen erityisesti laittomien ja väärennettyjen tuotteiden kaupan torjuntaan;

20.

pitää valitettavana sitä, että kiinalainen vaate- ja jalkinetuonti arvioitiin alakanttiin vuosina 2013–2016 maahantulon yhteydessä useissa Euroopan maissa ja erityisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

21.

korostaa, että OLAF on suosittanut, että komissio perisi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselta takaisin puuttuvan 1,987 miljardin euron määrän, jonka olisi normaalisti pitänyt palautua unionin talousarvioon;

22.

pitää valitettavana sitä, että komissio ei pysty laskemaan OLAFin takaisinperinnästä esittämien suositusten perusteella takaisin perittyä kokonaismäärää; kehottaa komissiota raportoimaan vuosittain OLAFin suositusten perusteella takaisinperittyjen unionin omien varojen määrän, ottamaan käyttöön järjestelmän, jonka avulla pystytään laskemaan kokonaismäärät, ilmoittamaan perimättä olevat määrät ja julkaisemaan OLAFin vuosikertomuksissa tietoja suositusten noudattamisesta ja tiedot tosiasiallisesti perityistä määristä;

23.

katsoo, että komission olisi toimitettava vuosittain tiedot ennakoitujen ja tosiasiallisesti kannettujen arvonlisäverojen ja tullimaksujen välisestä erosta;

Menot

24.

pitää valitettavana, että muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä kasvoi suorien menojen osalta 16 prosenttia edellisestä vuodesta, kun se sitä vastoin laski kaikilla muilla talousarvion aloilla;

25.

pitää valitettavana sitä, että nyt on jo neljäs vuosi, jonka aikana suoran hallinnoinnin osalta petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien osuus on kasvanut määrällisesti (16 tapausta vuonna 2015 ja 49 tapausta vuonna 2016) ja myös arvonsa puolesta (0,78 miljoonaa euroa vuonna 2015 ja 6,25 miljoonaa euroa vuonna 2016); pyytää komissiota esittämään vuoden 2018 loppuun mennessä erityissuunnitelman tämän alan petosten vähentämiseksi;

26.

panee merkille, että Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) osalta petoksiksi ilmoitettujen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien määrä on edelleen kaksi kertaa niin suuri kuin vuonna 2012, vaikka se onkin laskenut 3 250 tapauksesta (2015) 2 676 tapaukseen (2016), mutta haluaa korostaa, että määrät olivat vuonna 2016 ainoastaan 8 prosenttia vuoden 2012 määriä korkeammat; panee myös merkille, että vaikka vuosina 2015 ja 2016 petoksiksi ilmoitettujen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä on tämän rahaston osalta laskenut 16 prosenttia, petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on noussut 17 prosenttia, mutta pitää kuitenkin myönteisenä sitä, että petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvän rahoituksen määrä on laskenut yli 50 prosenttia; panee myös merkille, että maaseuturahaston osalta petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien osuus maksuista on viiden viime vuoden aikana ollut noin 0,5 prosenttia;

27.

panee merkille, että koheesio- ja kalatalouspolitiikan alalla vuonna 2016 petoksiksi ilmoitettuja ja muita sääntöjenvastaisuuksia oli 8 497 eli 22 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015 mutta edelleen 25 prosenttia enemmän kuin keskimäärin viitenä edellisenä vuonna; panee myös merkille, että varoja, joihin liittyi sääntöjenvastaisuuksia, oli viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2015; panee merkille, että 0,42 prosenttiin maksusitoumusmäärärahoista liittyi ohjelmakaudella 2007–2013 petoksia ja 2,08 prosenttiin muita sääntöjenvastaisuuksia;

28.

toteaa tyytyväisenä, että koheesio- ja kalatalouspolitiikan osalta petoksiksi ilmoitettuihin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvä rahamäärä on laskenut lähes 50 prosenttia – 469 miljoonasta eurosta (2015) 235 miljoonaan euroon (2016);

29.

panee tyrmistyneenä merkille, että koheesiorahastoa koskeviin sääntöjenvastaisuuksiin liittyvä rahamäärä on ohjelmakaudella 2007–2013 edelleen kasvanut (277 miljoonasta eurosta (2015) ja 480 miljoonaan euroon (2016)) toisin kuin muissa rahastoissa (EAKR, ESR ja Euroopan kalatalousrahasto), joissa määrä on joko pysynyt vakaana tai se on laskemaan päin;

30.

panee hämmästyneenä merkille, että lähes joka kolmannesta koheesiopolitiikan alalla petoksiksi vuonna 2016 ilmoitetusta sääntöjenvastaisuudesta ei toimitettu minkäänlaisia tietoja asianomaisesta painopistealasta, sillä näiden tietojen puuttuminen vääristää vertailua edellisiin vuosiin; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita korjaamaan tilanteen;

31.

on huolissaan välittäjien hallinnoimiin rahoitusvälineisiin liittyvistä tarkastuksista ja edunsaajien toimipaikkojen tarkastuksissa ilmenneistä heikkouksista; korostaa, että suorien ja epäsuorien lainojen myöntämisen edellytyksenä on oltava maakohtaisten vero- ja kirjanpitotietojen julkaiseminen sekä rahoitustoimenpiteisiin osallistuneiden rahoituksen saajien ja rahoituksen välittäjien tosiasiallista omistajuutta koskevien tietojen ilmoittaminen;

32.

odottaa, että kauden 2014–2020 kattavissa yhteisissä säännöksissä tarkoitettu hallintosääntöjen yksinkertaistaminen mahdollistaa sen, että muiden kuin petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä vähenee, petostapaukset havaitaan ja edunsaajien mahdollisuudet saada unionin rahoitusta paranevat;

33.

panee merkille, että liittymistä edeltävän tuen osalta ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien määrä on edelleen laskemassa, mikä johtuu siitä, että liittymistä edeltävistä ohjelmista luovutaan asteittain; panee kuitenkin merkille, että Turkki on edelleen maa, johon liittyy suurin määrä sääntöjenvastaisuuksia (sekä petoksiksi ilmoitettuja että muita sääntöjenvastaisuuksia), joiden osuus ilmoitetuista tapauksista on yli 50 prosenttia;

34.

odottaa mielenkiinnolla komission 1. tammikuuta 2016 käyttöön ottamalla varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmällä saatuja tuloksia;

35.

kannattaa tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä tietojenvaihdossa; huomauttaa, että monista jäsenvaltioista puuttuu järjestäytyneen rikollisuuden vastainen erityislainsäädäntö, vaikka toiminta on yhä enenevässä määrin rajat ylittävää ja koskee aloja, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin, kuten salakuljetus ja rahan väärentäminen; pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot käyttävät tehokkaita keinoja kasvavan petosten kansainvälistymisen torjunnassa, ja pyytää komissiota ottamaan käyttöön petosten torjuntaa tukevia toimenpiteitä koskevat yhteiset standardit;

Julkiset hankinnat

36.

palauttaa mieliin, että julkiset hankinnat olivat yksi pääasiallisista virhelähteistä viime ohjelmakaudella, ja panee merkille, että julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuvien sääntöjenvastaisuuksien määrä on edelleen korkea; pyytää toistamiseen komissiota luomaan sääntöjenvastaisuuksia koskevan tietokannan, joka mahdollistaa julkisia hankintoja koskevien virheiden esiintyvyyden, vakavuuden ja syiden kokonaisvaltaisen ja mielekkään analysoinnin; kehottaa jäsenvaltioiden asianomaisia viranomaisia kehittämään ja analysoimaan sääntöjenvastaisuuksia koskevia tietokantojaan, jotka sisältävät myös julkisten hankintojen yhteydessä tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet, ja tekemään yhteistyötä komission kanssa toimittaakseen tällaisia tietoja sellaisessa muodossa ja sellaiseen aikaan, että se helpottaa komission työtä; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan julkisia hankintoja koskevien direktiivien 2014/24/EU ja 2014/25/EU saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pian;

37.

kehottaa jälleen komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan koheesiopolitiikan ennakkoedellytysten vahvistamista koskevia säännöksiä erityisesti julkisissa hankinnoissa; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan komission vuosikertomuksessa painotetuilla aloilla, erityisesti julkisten hankintojen, talousrikosten, eturistiriitojen, korruption, väärinkäytösten paljastamisen ja petosten määrittelyn alalla;

Havaitut ongelmat ja tarvittavat toimenpiteet

Paremmat tarkastukset

38.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tiukempia toimenpiteitä petoksiksi ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien torjumiseksi; katsoo, että muut kuin petoksiksi ilmoitetut sääntöjenvastaisuudet olisi estettävä hallinnollisilla toimenpiteillä ja etenkin tekemällä vaatimuksista avoimempia ja yksinkertaisempia;

39.

painottaa, että viranomaisten välinen tietojenvaihtojärjestelmä helpottaisi kahden tai useamman jäsenvaltion välisiä transaktioita koskevien kirjanpitotietojen ristiinvertailua, jonka avulla voitaisiin välttää rakenne- ja investointirahastoja koskevat rajatylittävät petokset ja varmistaa siten horisontaalinen ja kattava lähestymistapa jäsenvaltioiden taloudellisten etujen suojaamiseen; pyytää uudelleen komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen keskinäisestä hallinnollisesta avusta niillä unionin rahoituksen aloilla, joilla tällaista käytäntöä ei vielä ole;

40.

tukee Herkules III -ohjelmaa hyvänä esimerkkinä ”joka eurolle vastinetta”-periaatteesta; pitää tärkeänä tätä ohjelmaa sekä sen panosta pyrittäessä parantamaan tulliviranomaisten valmiuksia torjua rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta ja estää väärennettyjä ja salakuljetettuja tuotteita pääsemästä jäsenvaltioihin;

41.

panee tyytyväisenä merkille Herkules III -ohjelman riippumattoman väliarvioinnin, joka toimitettiin parlamentille ja neuvostolle 11. tammikuuta 2018;

42.

ilmaisee huolensa arvonlisäveroon liittyvien petosten, erityisesti niin kutsuttujen karusellipetosten, lisääntymisestä; panee merkille komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi, joka mahdollistaisi yleisen käännetyn verovelvollisuuden mekanismin soveltamisen jäsenvaltioissa tietyin tiukoin edellytyksin; ottaa huomioon komission ehdotuksen arvonlisäverotuksen yksinkertaistamispaketiksi ja sääntöjen noudattamisesta pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi ja toteaa, että tarkoituksena on luoda pk-yritysten kasvua ja rajatylittävää kauppaa suosiva toimintaympäristö; pyytää komissiota laatimaan kattavan, pitkäaikaisen ja koko unionin laajuisen ratkaisun alv-petosten ongelmaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofiscin toimintaan sen kaikilla toiminta-aloilla, jotta voidaan helpottaa tietojenvaihtoa ja koordinoida toimintapolitiikkaa tämän tyyppisten petosten torjumiseksi, sillä ne ovat vahingollisia unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioille;

43.

kehottaa komissiota julkaisemaan vuosittain julkisen kertomuksen unionin varojen käytöstä sekä Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) rahansiirroista offshore-rakenteisiin ja esittämään siinä myös pysäytettyjen hankkeiden määrän ja luonteen, selittävät huomautukset hankkeiden pysäyttämisen perusteluista ja jatkotoimista, joita on toteutettu sen varmistamiseksi, ettei unionin varoilla vahingoiteta suoraan tai epäsuorasti unionin taloudellisia etuja;

44.

korostaa, että menojen kirjaamisen on ehdottomasti oltava täysin avointa erityisesti, kun on kyse unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä suoraan rahoitetuista infrastruktuurihankkeista; kehottaa komissiota varmistamaan unionin kansalaisille pääsyn kaikkiin yhteisrahoitettuja hankkeita koskeviin tietoihin;

Ennaltaehkäisy

45.

katsoo, että ennaltaehkäisytoimet ovat erittäin tärkeitä unionin varojen käyttöön liittyvien petosten määrän alentamisessa;

46.

pitää myönteisinä komission ja OLAFin ennaltaehkäisytoimia ja kehottaa tehostamaan varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmän ja petostentorjunnan tietojärjestelmän täytäntöönpanoa ja saattamaan valmiiksi kansalliset petostentorjuntastrategiat;

47.

pyytää komissiota jatkamaan varainhoitoasetuksen ja kaikkien muiden hallinnollisten sääntöjen yksinkertaistamista; pyytää komissiota arvioimaan erittäin tarkasti jäsenvaltioiden toimenpideohjelmien rahoitusohjeiden selkeyttä ja lisäarvoa;

48.

kehottaa komissiota laatimaan järjestelmän, jonka avulla digitalisoidaan unionin toimintapolitiikkojen koko täytäntöönpanoprosessi (ehdotuspyynnöt, soveltaminen, arviointi, täytäntöönpano ja maksut) ja jota kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava;

49.

katsoo, että avoimuus on merkittävä petostentorjunnan väline; pyytää komissiota laatimaan kehyksen, jota jäsenvaltioiden on käytettävä julkistaakseen kaikki unionin varoilla rahoitettujen hankkeiden vaiheet maksut mukaan luettuina;

Väärinkäytösten paljastajat

50.

painottaa väärinkäytösten paljastajien tärkeää roolia petosten estämisessä ja havaitsemisessa ja niistä ilmoittamisessa sekä korostaa tarvetta suojella heitä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan väärinkäytösten paljastajien suojan vähimmäistason unionissa;

51.

muistuttaa väärinkäytösten paljastajien suojasta 14. helmikuuta 2017 ja 24. lokakuuta 2017 (9) antamistaan päätöslauselmista ja pyytää painokkaasti, että jäsenvaltiot ja komissio panevat niissä esitetyt suositukset nopeasti täytäntöön;

52.

kehottaa jälleen komissiota esittämään mahdollisimman pikaisesti väärinkäytösten paljastajien suojaa koskevan laaja-alaisen lainsäädäntöehdotuksen, jotta Euroopan unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvia petoksia voidaan estää ja torjua vaikuttavasti;

53.

panee merkille komission maaliskuun ja toukokuun 2017 välisenä aikana järjestämän avoimen julkisen kuulemisen, jossa kerättiin näkemyksiä väärinkäytösten paljastajien suojelusta kansallisella ja unionin tasolla; odottaa, että komissio antaa tulevina kuukausina suunnitteilla olevan aloitteensa, joka koskee väärinkäytösten paljastajien suojan lujittamista unionissa; palauttaa mieliin 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa;

54.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi, jotta voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

Korruption torjunta

55.

pitää valitettavana, että komissio ei enää ole nähnyt tarvetta julkaista korruptiontorjuntakertomusta, minkä vuoksi korruption laajuutta ei ole voitu arvioida asianmukaisesti; palauttaa mieliin rahanpesua, veronkiertoa ja veropetoksia koskevan tutkinnan perusteella neuvostolle ja komissiolle 13. joulukuuta 2017 esittämänsä suosituksen (10), jossa todettiin, että komission korruptionvastainen seuranta jatkuu eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; on katsonut, että korruptiontorjunta voisi jäädä tässä prosessissa muiden taloudellisten ja rahoitukseen liittyvien kysymysten varjoon, ja kehottanut komissiota näyttämään esimerkkiä ja ryhtymään jälleen julkaisemaan kertomuksen sekä sitoutumaan paljon uskottavampaan ja kattavampaan korruptiontorjuntastrategiaan; panee merkille, että korruption torjunta kuuluu poliisi- ja oikeudellisen yhteistyön alaan eli toimintalohkoon, jossa parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjä ja jossa sillä on kattavat valvontavaltuudet;

56.

korostaa, että korruptio on valtava haaste unionille ja jäsenvaltioille ja että ilman tehokkaita korruption vastaisia toimenpiteitä se heikentää talouden suorituskykyä, oikeusvaltiota sekä demokraattisten instituutioiden uskottavuutta ja luottamusta kyseisiin instituutioihin unionissa; palauttaa mieliin 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (11) ja toteaa, että siinä pyydettiin erityisesti laatimaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskeva vuosikertomus, jossa on maakohtaisia suosituksia ja jossa käsiteltäisiin erityisesti korruptiota;

57.

pitää valitettavana, että uusi julkisia hankintoja koskeva direktiivi ei ole tähän mennessä johtanut korruptiotason havainnoinnin osalta huomattavaan parannukseen, ja pyytää komissiolta tehokkaita välineitä, joiden avulla lisätään hankinta- ja alihankintamenettelyjen avoimuutta;

58.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kaikilta osin rahanpesua koskevan unionin direktiivin ja ottamaan käyttöön yritysten ja trustien tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevan julkisen rekisterin;

59.

pyytää jälleen komissiota laatimaan tiukkojen indikaattoreiden ja sellaisten helposti sovellettavien yhtenäisten kriteerien järjestelmän, jotka perustuvat Tukholman ohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin, korruption tason mittaamiseksi jäsenvaltioissa ja niiden korruption vastaisten toimien arvioimiseksi; pyytää komissiota kehittämään korruptioindeksin jäsenvaltioiden luokittelemiseksi; katsoo, että korruptioindeksi voisi olla vankka perusta, jonka varaan komissio voisi rakentaa maakohtaisen valvontamekanisminsa, kun se valvoo unionin varojen käyttöä;

60.

toteaa jälleen, että ennaltaehkäisemiseen olisi sisällyttävä toimivaltaisissa viranomaisissa varojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavan henkilöstön jatkuvaa koulutusta ja tukea sekä tietojen ja parhaiden käytänteiden vaihtamista jäsenvaltioiden välillä; muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten sekä sidosryhmien ratkaisevasta roolista petosten torjunnassa;

61.

palauttaa mieliin, ettei komissiolla ole pääsyä tietoihin, joita jäsenvaltiot vaihtavat keskenään ehkäistäkseen ja torjuakseen MTIC-petoksia, joita yleisesti kutsutaan karusellipetoksiksi; katsoo, että komissiolla olisi oltava pääsy Eurofisciin, jotta jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa voitaisiin valvoa tehokkaammin, arvioida ja parantaa; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita osallistumaan Eurofisc-verkoston toimintaan kaikilla aloilla helpottaakseen ja nopeuttaakseen tietojenvaihtoa oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten, kuten Europolin ja OLAFin, kanssa tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa antamaan komissiolle pääsyn näihin tietoihin, jotta voidaan edistää yhteistyötä, parantaa tietojen luotettavuutta ja torjua rajat ylittäviä rikoksia;

Tutkiva journalismi

62.

katsoo, että tutkivalla journalismilla on keskeinen rooli unionissa ja jäsenvaltioissa tarvittavan avoimuustason parantamisessa ja että sitä on edistettävä ja tuettava oikeudellisin keinoin sekä jäsenvaltioissa että unionissa;

Tupakka

63.

palauttaa mieliin komission päätöksen olla uusimatta PMI-sopimusta, jonka voimassaolo päättyi 9. heinäkuuta 2016; muistuttaa pyytäneensä komissiota 9. maaliskuuta 2016 (12) olemaan uusimatta, jatkamatta tai neuvottelematta sopimusta uudelleen sen voimassaolon päätyttyä; katsoo, että kolme muuta sopimusta (BAT, JTI ja ITL) olisi päätettävä 20. toukokuuta 2019 alkaen; pyytää komissiota antamaan kertomuksen vuoden 2018 loppuun mennessä mahdollisuuksista päättää jäljellä olevat kolme sopimusta;

64.

kehottaa komissiota toteuttamaan unionin tasolla kaikki PMI-tupakkatuotteiden seurannan ja jäljittämisen kannalta tarvittavat toimenpiteet ja ryhtymään oikeustoimiin kaikissa tämän valmistajan tuotteiden laittomissa takavarikointitapauksissa, kunnes kaikki tupakkatuotedirektiivin säännökset ovat täysin täytäntöönpanokelpoisia, jotta PMI-sopimuksen voimassaolon päättymisen ja tupakkatuotedirektiivin sekä tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (FCTC) pöytäkirjan voimaantulon väliin ei jää sääntelyvajetta;

65.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on tukenut tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan Maailman terveysjärjestön (WHO) pöytäkirjan nopeaa ratifiointia, sillä kyseinen pöytäkirja on ensimmäinen monenkeskinen oikeudellinen väline, jolla puututaan tupakan salakuljetusongelmaan kattavasti ja maailmanlaajuisesti;

66.

muistuttaa, että tähän mennessä tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan WHO:n pöytäkirjan on ratifioinut 32 osapuolta, joiden joukossa on ainoastaan kahdeksan unionin jäsenvaltiota ja unioni kokonaisuudessaan; pyytää pöytäkirjan ratifiointia niiltä kymmeneltä jäsenvaltiolta (Saksa, Belgia, Tanska, Suomi, Kreikka, Irlanti, Alankomaat, Slovenia, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ja Norjalta, jotka ovat allekirjoittaneet tupakkatuotteiden laittoman kaupan estämistä koskevan pöytäkirjan mutta eivät vielä ratifioineet sitä;

67.

toivoo saavansa komissiolta lähiaikoina vuodeksi 2018 suunnitellun lopullisen tilannekatsauksen sen vuonna 2013 antamasta tiedonannosta ”Savukkeiden salakuljetuksen ja tupakkatuotteiden muun laittoman kaupan tehokkaampi torjunta – Kokonaisvaltainen EU:n strategia”(COM(2013)0324);

68.

panee tyytyväisenä merkille, että koska unionin tupakkavalvonnasta vastaava laboratorio Geelin yhteisessä tutkimuskeskuksessa (Belgiassa) on ollut toiminnassa huhtikuusta 2016 saakka, se pystyy määrittämään takavarikoidun tupakan kemiallisen profiilin ja erityisominaisuudet, joiden avulla voidaan arvioida tupakan aitous;

OLAFin tutkimukset ja rooli

69.

toteaa, että tähän mennessä OLAFin oikeudellisia suosituksia on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa vain erittäin rajoitetusti; katsoo, että tilanne on kestämätön, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että OLAFin suositukset pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa kaikilta osin;

70.

pitää valitettavana, että lukuisista OLAFin suosituksista ja tutkimuksista huolimatta syyteaste on jäsenvaltioissa ainoastaan 30 prosenttia ja että joidenkin jäsenvaltioiden oikeusviranomaiset eivät pidä unionin varojen väärinkäyttöä koskevia OLAFin suosituksia prioriteettina ja että jopa OLAF ei seuraa suosituksiaan asianmukaisesti; kehottaa komissiota laatimaan säännöt OLAFin suositusten seurannasta;

71.

pitää valitettavana sitä, että kansalliset oikeusviranomaiset jättävät OLAFin tapauksista käsittelemättä noin 50 prosenttia; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja OLAFia vahvistamaan OLAFin antamien todisteiden hyväksyttävyyttä koskevat ehdot; kehottaa OLAFia parantamaan lopullisten kertomustensa laatua, jotta niistä olisi enemmän hyötyä kansallisille viranomaisille;

72.

kehottaa OLAFia soveltamaan realistisempaa lähestymistapaa takaisinperintää koskeviin suosituksiinsa ja raportoimaan myös tosiasiallisesti takaisin perittyjen varojen määristä;

73.

palauttaa mieliin, että OLAF-asetuksessa annetaan pääjohtajalle tärkeä rooli tutkimuksia koskevissa valitusmenettelyissä; palauttaa mieliin, että pääjohtajan suora osallistuminen OLAFin tutkimuksiin heikentää hänen rooliaan ja täten myös asetusta;

74.

pyytää, että komissio saattaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 tarkistamisen yhteydessä Euroopan syyttäjänviraston ja OLAFin toimivaltuudet tasapainoon, vahvistaa menettelytakeita, selkeyttää ja vahvistaa OLAFin tutkintavaltuuksia ja vahvistaa tietyn avoimuustason, jota sovelletaan OLAFin suosituksiin ja kertomuksiin, sekä selkeyttää OLAFin ja sen valvontakomitean yhteistyötä ja tietojensaantia koskevia sääntöjä;

o o

75.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan unionin tuomioistuimelle, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle, Euroopan petostentorjuntavirastolle ja OLAFin valvontakomitealle.

(1) EUVL C 322, 28.9.2017, s. 1.

(2) EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1.

(3) EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29.

(4) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(5) EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.

(6) Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 8. syyskuuta 2015, Taricco ym., C-105/14, ECLI:EU:C:2015:555.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(8) Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).

(9) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2017)0402.

(10) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2017)0491.

(11) Hyväksytyt tekstit P8_TA(2016)0409.

(12) Päätöslauselma 9. maaliskuuta 2016 tupakkasopimuksesta (PMI-sopimus) (EUVL C 50, 9.2.2018, s. 35).

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/12

P8_TA(2018)0197

Muuntogeeninen sokerijuurikas H7-1 (KM-ØØØH71-4)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D055630–01 – 2018/2651(RSP))

(2020/C 41/03)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon ehdotuksen komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D055630-01),

—	ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22. syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) ja erityisesti sen 11 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 19. maaliskuuta 2018 toimitetun äänestyksen, jossa päätettiin olla antamatta lausuntoa,

—	ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (2) 11 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 26. lokakuuta 2017 antaman lausunnon, joka julkaistiin 16. marraskuuta 2017 (3),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta (COM(2017)0085, COD(2017)0035),

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa, joissa vastustetaan luvan myöntämistä muuntogeenisille organismeille (4),

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon, että KWS SAAT AG ja Monsanto Europe S.A. toimittivat 12. marraskuuta 2004 Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehujen saattamiseksi markkinoille;

ottaa huomioon, että komission päätöksellä 2007/692/EY (5) sallittiin muuntogeenistä sokerijuurikasta H7-1 sisältävien elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehujen markkinoille saattaminen; ottaa huomioon, että ennen kyseistä komission päätöstä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) antoi 5. joulukuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon, joka julkaistiin 14. joulukuuta 2006 (6) (jäljempänä ”EFSA:n vuonna 2006 antama lausunto”);

C.	ottaa huomioon, että KWS SAAT SE ja Monsanto Europe S.A./N.V. toimittivat 20. lokakuuta 2016 yhdessä hakemuksen päätöksen 2007/692/EY mukaisesti annetun luvan uusimisesta;

D.	ottaa huomioon, että EFSA antoi 26. lokakuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti puoltavan lausunnon (7), joka julkaistiin 16. marraskuuta 2017 (jäljempänä ”EFSA:n vuonna 2017 antama lausunto”);

ottaa huomioon, että luvan uusimiseksi esitetty hakemus koskee sellaisten elintarvikkeiden ja rehujen maahantuontia ja jalostusta, jotka on valmistettu muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 tai joissa on kyseistä sokerijuurikasta sisältäviä ainesosia (8); ottaa huomioon, että tällaisiin tuotteisiin kuuluvat sokeri, siirappi, kuivattu sokerijuurikasleike ja melassit, jotka on valmistettu sokerijuurikkaan juuresta; toteaa, että sokerijuurikasleikettä ja melassia käytetään muun muassa eläinten rehuissa (9);

ottaa huomioon, että asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään, että muuntogeeniset elintarvikkeet tai rehut eivät saa vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen, eläinten terveyteen tai ympäristöön ja että komissio ottaa päätöstään laatiessaan huomioon kaikki unionin lainsäädännön asiaa koskevat säännökset sekä muut perustellut tekijät, jotka liittyvät tarkasteltavaan asiaan;

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot esittivät monia kriittisiä huomioita kolmen kuukauden kuulemisjakson aikana sekä EFSAn vuonna 2006 antaman lausunnon (10) että sen vuonna 2017 antaman lausunnon (11) osalta; toteaa jäsenvaltioiden arvostelleen muun muassa sitä, ettei testattu juuria, joita sekoitetaan usein melassiin ja syötetään rehupelletteinä, että lampailla suoritettua kolmen viikon pituista ruokintaseurantaa ei voida pitää edustavana, koska ei ole selvää, arvioitiinko siinä toksikologisesti merkittäviä parametrejä, ettei ole annettu tieteellistä näyttöä väitteestä, jonka mukaan ihmisten altistuminen proteiinille on vähäistä, ettei itse muuntogeenisen organismin allergeenisyyttä ole testattu, etteivät eristettyä proteiinia koskevat tutkimukset riitä osoittamaan haitattomuutta ja ettei koostumusanalyysissa ole fosforia ja magnesiumia koskevia tietoja, joita Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) oli suositellut;

ottaa huomioon, että muuntogeeninen sokerijuurikas H7-1 ilmentää CP4 EPSPS-proteiinia, jonka ansiosta se sietää glyfosaattia; toteaa, että siten on odotettavissa, että muuntogeeninen sokerijuurikas H7-1 altistuu suuremmille ja toistuville glyfosaattiannoksille, mikä johtaa sadon suurempaan jäämäpitoisuuteen ja saattaa lisäksi vaikuttaa kasvien koostumukseen ja viljelyominaisuuksiin;

toteaa, että koska glyfosaattia ruiskutetaan yleensä kasvin lehdille, sitä voi kertyä juuriin sen kulkeutuessa kasvin läpi tai imeytyessä maaperään; toteaa, että glyfosaatin imeytyminen juurten välityksellä on todennettu useissa lajikohtaisissa tutkimuksissa ja myös juurikkaiden kohdalla; toteaa tämän altistumisväylän olevan merkittävä, koska juuret sieppaavat glyfosaatin valumista (12);

katsoo, että rikkakasvien torjunta-aineiden ja niiden aineenvaihduntatuotteiden jäämäpitoisuuksia ja jakaantumista koko kasviin koskevat tiedot ovat olennaisia, jotta torjunta-aineita kestävien geenimuunneltujen kasvien riskejä voidaan arvioida perusteellisesti; ottaa huomioon, että EFSAn GMO-paneelin mukaan glyfosaatin jäämäpitoisuudet eivät kuulu sen toimivaltaan; toteaa, että EFSA ei ole arvioinut geenimuunnetun sokerijuurikkaan H7-1 glyfosaattijäämiä eikä glyfosaatille altistumisesta aiheutuvia mahdollisia muutoksia koostumuksessa ja viljelyominaisuuksissa;

toteaa, että EFSAn torjunta-aineita käsittelevän paneelin mukaan ei yleisesti ottaen voida tehdä päätelmiä muuntogeenisten viljelykasvien ruiskutuksista glyfosaattivalmisteilla aiheutuvien jäämien turvallisuudesta (13); ottaa huomioon, että glyfosaatin ruiskuttamiseen tarkoitetuissa kaupallisissa valmisteissa käytettävien lisäaineiden ja niiden seosten toksisuus voi olla suurempi kuin pelkän vaikuttavan aineen (14); toteaa, että unioni on jo vetänyt markkinoilta polyetoksyloituna talialkyyliamiinina tunnetun lisäaineen, jonka myrkyllisyys aiheutti huolta; toteaa, että ongelmalliset lisäaineet ja seokset saattavat kuitenkin olla edelleen sallittuja muuntogeenistä sokerijuurikasta H7-1 viljelevissä maissa (Yhdysvallat, Kanada ja Japani);

toteaa, että kysymystä glyfosaatin karsinogeenisuudesta ei ole ratkaistu; ottaa huomioon, että EFSA totesi marraskuussa 2015, että glyfosaatti ei todennäköisesti ole karsinogeeninen, ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) totesi maaliskuussa 2017, että vaaraluokitus ei ollut aiheellinen; toteaa, että Maailman terveysjärjestön Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos sitä vastoin luokitteli vuonna 2015 glyfosaatin todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttavaksi aineeksi; toteaa, että parlamentti on asettanut torjunta-aineiden lupamenettelyä unionissa käsittelevän erityisvaliokunnan, joka auttaa selvittämään, ovatko EFSA ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) noudattaneet asiaa koskevia kansainvälisiä tieteellisiä vaatimuksia ja onko toimiala vaikuttanut asiattomasti unionin virastojen toteamuksiin glyfosaatin karsinogeenisyydestä;

toteaa, että komissio ei nykyisin edellytä jäsenvaltioiden arvioivan sokerijuurikkaan glyfosaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/660 (15) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan osana yhteensovitettua monivuotista valvontaohjelmaa vuosiksi 2018, 2019 ja 2020; toteaa, että jäsenvaltiot eivät myöskään arvioi sokerijuurikkaan glyfosaattijäämiä, jotta voitaisiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/555 (16) mukaisesti varmistaa, että enimmäisjäämäpitoisuuksia noudatetaan; toteaa, että tästä syystä ei tiedetä, ovatko tuodut geenimuunnetut sokerijuurikkaat H7-1 unionissa asetettujen enimmäisjäämärajojen mukaisia;

ottaa huomioon, että EFSA on todennut että yhtä lukuun ottamatta kaikki tavanomaisia viljelykasveja (eli viljelykasveja, joissa ei ole geenimuunnettua ainesta) koskevat glyfosaatin edustavat käyttötavat merkitsevät riskiä muille kuin torjuttaville luonnonvaraisille selkärankaisille ja että eräät tärkeimmät tavanomaisia kasveja koskevat käyttötavat merkitsevät suurta pitkän aikavälin riskiä nisäkkäille (17); ottaa huomioon, että ECHA on luokitellut glyfosaatin vedeneläville myrkylliseksi aineeksi, jonka vaikutukset ovat pitkäkestoisia; toteaa, että glyfosaatin käytön kielteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristöön on dokumentoitu laajalti; toteaa, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vuonna 2017 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin kielteinen korrelaatio glyfosaatin käytön ja aikuisten monarkkiperhosten runsauden välillä, etenkin maatalousvaltaisilla alueilla (18);

toteaa, että geenimuunnellun sokerijuurikkaan H7-1 markkinoille saattamista koskevan luvan uusiminen kasvattaa kysyntää sen viljelylle kolmansissa maissa; toteaa, että kuten edellä on mainittu, torjunta-aineita kestäviin geenimuunneltuihin kasveihin käytetään torjunta-aineita suurempina annoksina ja useammin (kuin kasveihin, joissa ei ole geenimuunneltua ainesta), koska ne on tietoisesti jalostettu tätä tarkoitusta varten;

toteaa unionin olevan mukana biologista monimuotoisuutta koskevassa YK:n yleissopimuksessa, jonka mukaisesti osapuolten on varmistettava, etteivät niiden lainkäyttövallan tai valvonnan alaiset toimet vahingoita ympäristöä toisen valtion alueella tai kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla (19); toteaa, että päätös geenimuunnetun sokerijuurikkaan H7-1 luvan uusimisesta tai uusimatta jättämisestä kuuluu unionin lainkäyttövaltaan;

ottaa huomioon, että useita valikoivia torjunta-aineita sietävien muuntogeenisten viljelykasvien kehittäminen johtuu pääasiassa siitä, että rikkakasvien kyky sietää glyfosaattia on kasvanut nopeasti maissa, jotka ovat tukeutuneet suuressa määrin muuntogeenisiin viljelykasveihin; toteaa, että vuonna 2015 koko maailmassa oli ainakin 29 glyfosaatille vastustuskykyistä rikkakasvilajia (20);

R.	ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 35 artiklassa tarkoitetussa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa 19. maaliskuuta 2018 toimitetussa äänestyksessä päätettiin olla antamatta lausuntoa;

toteaa, että komissio on useaan otteeseen pahoitellut sitä, että asetuksen (EY) N:o 1829/2003 voimaantulon jälkeen se on hyväksynyt lupapäätöksiä ilman elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean tukea ja että asian palauttamisesta komissiolle lopullista päätöstä varten on tullut yleinen käytäntö muuntogeenisille elintarvikkeille ja rehuille annettavia lupia koskevassa päätöksenteossa, vaikka se yleensä ottaen on poikkeus tässä prosessissa; toteaa, että myös puheenjohtaja Juncker on pitänyt valitettavana kyseistä käytäntöä ja katsonut sen olevan epädemokraattinen (21);

T.	ottaa huomioon, että parlamentti hylkäsi 28. lokakuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttamisesta 22. huhtikuuta 2015 annetun lainsäädäntöehdotuksen ensimmäisessä käsittelyssä (22) ja kehotti komissiota peruuttamaan ehdotuksen ja esittämään uuden;

ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 182/2011 johdanto-osan 14 kappaleen mukaisesti komission olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti, kun säädös koskee arkoja aloja, kuten kuluttajien terveyttä, elintarviketurvallisuutta ja ympäristöä, koskevissa asioissa välttämään poikkeamasta muutoksenhakukomiteassa mahdollisesti esiin tulevasta täytäntöönpanosäädöksen aiheellisuutta vastustavasta vallitsevasta kannasta;

katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ylittää asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetyn täytäntöönpanovallan;

katsoo, että ehdotus komission täytäntöönpanopäätökseksi ei ole unionin oikeuden mukainen eikä se ole sopusoinnussa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tarkoituksen kanssa; toteaa, että kyseisenä tarkoituksena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (23) säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti luoda perusta ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kuluttajien etujen korkeatasoisen suojelun varmistamiselle muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen suhteen ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden tehokas toiminta;

pyytää komissiota peruuttamaan ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi;

kehottaa komissiota lykkäämään täytäntöönpanopäätösten tekemistä muuntogeenisten organismien lupahakemuksista, kunnes lupamenettelyä on tarkistettu siten, että korjataan nykyisen riittämättömäksi osoittautuneen menettelyn puutteet;

kehottaa erityisesti komissiota noudattamaan biologista monimuotoisuutta koskevaan YK:n yleissopimukseen perustuvia sitoumuksia ja keskeyttämään kaikkien glyfosaattia kestävien geenimuunneltujen kasvien maahantuonnin;

vaatii, että komissio ei hyväksy rikkakasvien torjunta-aineita kestäviä muuntogeenisiä kasveja tekemättä täydellistä arviointia jäämistä, jotka ovat peräisin ruiskutuksista täydentävillä torjunta-aineilla sekä viljelymaissa käytettävillä niistä tehdyillä kaupallisilla valmisteilla;

kehottaa komissiota liittämään rikkakasvien torjunta-aineita kestävien muuntogeenisten kasvien riskinarviointiin täysimääräisesti täydentävien rikkakasvien torjunta-aineiden käyttöä ja niiden jäämiä kaikilta osin koskevan riskinarvioinnin riippumatta siitä, onko kyseistä muuntogeenistä kasvia tarkoitus viljellä unionin alueella vai tuoda sinne elintarvike- ja rehukäyttöön;

toteaa jälleen kerran sitoutuneensa etenemään ripeästi asetuksen (EU) N:o 182/2011 muuttamisesta annettua komission ehdotusta koskevassa työssä ja varmistamaan muun muassa sen, että jos elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea ei anna lausuntoa joko viljelytarkoituksiin tai elintarvikkeisiin tai rehuihin käytettävien muuntogeenisten organismien hyväksymisestä, komissio peruuttaa ehdotuksen; kehottaa neuvostoa jouduttamaan kyseistä komission ehdotusta koskevaa työtä kiireellisenä asiana;

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(2) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(3) http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5065

(4)

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 16. tammikuuta 2014, ehdotuksesta neuvoston päätökseksi muuntogeenisen maissin (Zea mays L., linja 1507), joka on vastustuskykyinen tiettyjä perhostuholaisia kohtaan, markkinoille saattamisesta viljelyä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY mukaisesti (EUVL C 482, 23.12.2016, s. 110).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 16. joulukuuta 2015, 4. joulukuuta 2015 annetusta komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2015/2279 muuntogeenistä maissia NK603 × T25 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 399, 24.11.2017, s. 71).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. helmikuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87705 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 19).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. helmikuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa MON 87708 × MON 89788 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 17).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 3. helmikuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 (MST-FGØ72-2) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 35, 31.1.2018, s. 15).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 8. kesäkuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi, muuntogeenistä maissia Bt11 × MIR162 × MIR604 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, MIR162, MIR604 ja GA21 kahta tai kolmea yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 108).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 8. kesäkuuta 2016, luonnoksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen neilikan (Dianthus caryophyllus L., linja SHD-27531-4) markkinoille saattamisesta (EUVL C 86, 6.3.2018, s. 111).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 6. lokakuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin MON 810 (MON-ØØ81Ø-6) siementen markkinoille saattamista viljelyä varten koskevan luvan uusimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0388).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 6. lokakuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia MON 810 sisältävien tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0389).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 6. lokakuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin Bt11 siementen markkinoille saattamisesta viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0386).

—	Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 6. lokakuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisen maissin 1507 siementen markkinoille saattamisesta markkinoille viljelyä varten (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0387).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 6. lokakuuta 2016, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa 281-24-236 × 3006-210-23 × MON 88913 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0390).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 5. huhtikuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia Bt11 × 59122 × MIR604 × 1507 × GA21 ja muunnostapahtumista Bt11, 59122, MIR604, 1507 ja GA21 kahta, kolmea tai neljää yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0123).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 17. toukokuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia DAS-40278-9 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0215).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 17. toukokuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä puuvillaa GHB119 (BCS-GHØØ5-8) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0214).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 13. syyskuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-68416-4 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0341).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 4. lokakuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa FG72 × A5547-127 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0377).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 4. lokakuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa DAS-44406-6 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0378).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 24. lokakuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 1507 (DAS-Ø15Ø7-1) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0396).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 24. lokakuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä soijaa 305 423 × 40-3-2 (DP-3Ø5423-1 × MON-Ø4Ø32-6) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0397).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 24. lokakuuta 2017, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisiä rapseja MON 88302 × Ms8 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8 × ACS-BNØØ3-6), MON 88302 × Ms8 (MON-883Ø2-9 × ACSBNØØ5-8) ja MON 88302 × Rf3 (MON-883Ø2-9 × ACS-BNØØ3-6) sisältävien, niistä koostuvien tai niistä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamisen sallimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0398).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 1. maaliskuuta 2018, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenistä maissia 59122 (DAS-59122-7) sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0051).

—

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 1. maaliskuuta 2018, ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi luvan myöntämisestä muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × NK603 (MON-87427-7 × MON-89Ø34-3 × MON-ØØ6Ø3-6 ja muunnostapahtumista MON 87427, MON 89034 ja NK603 kahta yhdistelemällä aikaansaatua muuntogeenistä maissia sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen ja päätöksen 2010/420/EU kumoamisesta (Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0052).

(5) Komission päätös 2007/692/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2007, muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamisen sallimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (EUVL L 283, 27.10.2007, s. 69).

(6) http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/431

(7) http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5065

(8) EFSAn vuonna 2017 antama lausunto, s. 3. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/5065

(9) EFSAn vuonna 2006 antama lausunto, s. 1 ja 7: http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/431

(10) Liite G – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2004-164

(11) Liite E – Jäsenvaltioiden huomautukset: http://registerofquestions.efsa.europa.eu/roqFrontend/questionLoader?question=EFSA-Q-2017-00026

(12) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/

(13) EFSA conclusion of the peer review of the pesticide risk assessment of the active substance glyphosate. EFSA journal 2015, 13(11):4302: http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.2903/j.efsa.2015.4302/epdf

(14) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3955666

(15) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/660, annettu 6. huhtikuuta 2017, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2018, 2019 ja 2020 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 94, 7.4.2017, s. 12).

(16) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/555, annettu 9. huhtikuuta 2018, unionin yhteensovitetusta monivuotisesta valvontaohjelmasta vuosiksi 2019, 2020 ja 2021 kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja niiden pinnalla olevien torjunta-ainejäämien enimmäismäärien noudattamisen varmistamiseksi ja kuluttajien kyseisille torjunta-ainejäämille altistumisen arvioimiseksi (EUVL L 92, 10.4.2018, s. 6).

(17) https://efsa.onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.2903/j.efsa.2015.4302

(18) https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/ecog.02719

(19) Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen 3 artikla. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940078

(20) https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5606642/

(21) Esimerkiksi Euroopan parlamentin täysistunnon avauspuheenvuorossa, jossa hän esitti poliittiset suuntaviivat seuraavalle Euroopan komissiolle (Strasbourg 15. heinäkuuta 2014), tai unionin tilaa vuonna 2016 koskevassa puheessa (Strasbourg 14. syyskuuta 2016).

(22) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 165.

(23) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/18

P8_TA(2018)0198

Vuosittainen kertomus Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 vuosittaisesta kertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016 (2017/2190(INI))

(2020/C 41/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan investointipankin (EIP) toimintakertomuksen 2016,

—	ottaa huomioon Euroopan investointipankin tilinpäätöskertomuksen vuodelta 2016 ja tilastokertomuksen vuodelta 2016,

—	ottaa huomioon vuoden 2016 kestävyyskertomuksen, vuoden 2016 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:ssa toteuttamien toimien kolmeen pilariin perustuvasta arvioinnista sekä vuoden 2016 kertomuksen Euroopan investointipankin EU:n ulkopuolella toteuttamien toimien tuloksista,

—	ottaa huomioon tarkastuskomitean vuosikertomukset varainhoitovuodelta 2016,

—	ottaa huomioon EIP-ryhmän petostenvastaista toimintaa koskevan kertomuksen 2016,

—	ottaa huomioon kertomuksen EIP:n avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta vuonna 2016 ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan raportin vuodelta 2016,

—	ottaa huomioon säännösten noudattamista valvovan EIP:n toimiston toimintakertomuksen 2016,

—	ottaa huomioon EIP-ryhmän toimintasuunnitelmat vuosiksi 2015–2017 ja 2016–2018,

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 9 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 15, 126, 174, 175, 208, 209, 271, 308 ja 309 artiklan, pöytäkirjan N:o 5 Euroopan investointipankin perussäännöstä sekä pöytäkirjan N:o 28 taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon Euroopan investointipankin työjärjestyksen,

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EIP:stä – vuosikertomus 2012 (1), 30. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman EIP:n vuosikertomuksesta 2013 (2), 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman EIP:stä – vuosikertomus 2014 (3) ja 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta EIP:n rahoitustoiminnan valvonnasta 2015 (4),

—

ottaa huomioon EIP:n ulkoisista valtuuksista vuosiksi 2007–2013 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1080/2011/EU (5) sekä EU:n takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille unionin ulkopuolella toteutettavia investointihankkeita tukevista rahoitustoimista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 466/2014/EU (6),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 (7),

—	ottaa huomioon 22. heinäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Työtä ja kasvua Euroopan tulevaisuuden hyväksi: kansallisten keskuspankkien rooli Euroopan investointiohjelman tukemisessa” (COM(2015)0361),

—	ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon ja siihen liittyvän yksiköiden valmisteluasiakirjat Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) voimassaoloajan pidentämisestä sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemisestä (COM(2016)0597, SWD(2016)0297 ja SWD(2016)0298),

—	ottaa huomioon syyskuussa 2016 julkaistun EIP:n raportin ESIRin toiminnan arvioinnista,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 2/2016 ehdotuksesta asetukseksi ESIRin vahvistamisesta ja laajentamisesta,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016 ”EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saatujen kokemusten hyödyntäminen” ,

—	ottaa huomioon Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen 8. marraskuuta 2016 tekemän asetuksen (EU) 2015/1017 (ESIR-asetus) soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen,

—	ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2017 annetun komission kertomuksen Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hoitamisesta vuonna 2016 (COM(2017)0326 ja SWD(2017)0235),

—	ottaa huomioon Euroopan komission, Euroopan tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan investointipankin syyskuussa 2016 tekemän kolmikantasopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 22. heinäkuuta 2016 Euroopan investointipankin pääjohtajalle lähettämän kirjeen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0139/2018),

A.	ottaa huomioon, että EIP on EU:n pankki, josta määrätään SEUT-sopimuksen 308 ja 309 artiklassa, ja se on maailman suurin monenvälinen pankki ja suurin julkinen luotonantaja, joka toimii kansainvälisillä pääomamarkkinoilla;

B.	ottaa huomioon, että EIP on perussopimuksen nojalla sitoutunut edistämään unionin yhdentymistä, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aluekehitystä tarkoitukseen kehitetyin investointivälinein, joita ovat lainat, pääomasijoitukset, takaukset, riskinjakovälineet ja neuvontapalvelut;

C.	toteaa, että kestävyyshaasteet lisääntyvät, etenkin kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman yhteydessä, sillä kyseisen ohjelman on johdettava erinäisiin EIP:n suoritteisiin;

D.	panee merkille, että EIP:llä on keskeinen rooli yhä useamman sellaisen rahoitusvälineen käytössä, jonka avulla voidaan hyödyntää EU:n talousarviovaroja;

E.	toteaa, että innovointiin ja taitoihin investoiminen on olennaista Euroopan osaamistalouden kehittämiseksi ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi;

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 309 artiklan mukaan EIP:n keskeisiin tehtäviin kuuluu myötävaikuttaminen sisämarkkinoiden tasapainoiseen ja vakaaseen kehitykseen rahoittamalla hankkeita vähiten kehittyneillä alueilla sekä rahoittamalla sellaisia hankkeita, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi rahoittaa kokonaan;

toteaa, että nykyaikaisella ja kestävällä infrastruktuurilla on olennainen rooli torjuttaessa ilmastonmuutosta ja yhdistettäessä sisämarkkinoita ja Euroopan talouksia; katsoo, että kaikilla tätä koskevilla EIP:n järjestämillä investoinneilla olisi varmistettava, että EU:lla on ”älykkään Euroopan” luomiseen sekä aidosti kestävän ja osallistavan pitkän aikavälin kasvun tukemiseen tarvittava kestävä, tehokas, ympäristöystävällinen ja hyvin integroitu infrastruktuuri;

H.	toteaa EIP:n olevan viitepankki, jonka tehtävänä on edistää uusyritysten ja innovoivien yritysten kasvua;

I.	katsoo, että ilmastotoimia koskevalla EIP:n lainanannolla olisi tuettava siirtymistä hiilestä vapaaseen, ympäristöystävälliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään talouteen sellaisten hankkeiden avulla, joilla edistetään luonnonvarojen tehokasta käyttöä, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta;

J.	ottaa huomioon, että Euroopan investointiohjelmassa on kolme pilaria: rahoituksen hankkiminen investointeja varten, sen varmistaminen, että investoinnit tulevat reaalitalouden käyttöön, ja unionin investointiympäristön parantaminen;

K.	katsoo, että EIP:n investoinnit eivät saisi olla pelkästään rahoituskelpoisia toimia, vaan niiden olisi myös oltava kestävyysperusteiden ja hallinnon normien mukaisia ja noudatettava perussopimuksen vaatimusta, jonka mukaan toiminta ei ole voittoa tavoittelevaa ja se edistää unionin etua;

L.	toteaa, että EIP:ssä kehitettyjä avoimuuden toimintaperiaatteita hankaloittaa toimielimen kahtalainen luonne, sillä se on EU:n pankkina julkinen laitos ja toisaalta myös liikepankki, joka hallinnoi ja säilyttää EIP:n asiakkaita koskevia tietoja;

M.	toteaa, että EIP:n olisi säilytettävä AAA-luottoluokituksensa, josta on erittäin paljon hyötyä sen varojen keräämiseen ja korkotasoltaan houkuttelevaan antolainaukseen perustuvalle liiketoimintamallille, sekä vakaat sijoitussalkkunsa;

N.	toteaa, että vaikka EIP:n on luonteensa mukaisesti toimittava joskus yhdessä yksityisten ja voittoa tavoittelevien yritysten kanssa, sen ensisijaisena tehtävänä on edistää EU:n kansalaisten etuja yksityisten yritysten ja yhtiöiden edun asemesta;

Taloudellisesti kannattavien toimintojen edistäminen siten, että EIP:n investoinneilla on vakaita pitkän aikavälin vaikutuksia

panee merkille, että vuonna 2016 EIP-ryhmän kokonaisrahoitus oli 83,8 miljardia euroa ja että investointeja mobilisoitiin kyseisenä vuonna kaikkiaan 280 miljardia euroa;

panee merkille vuotta 2016 koskevat EIP:n raportit, joissa esitetään erilaisia investointitoimia ja niiden odotettuja vaikutuksia; pyytää jälleen kerran EIP:tä esittämään kattavamman, yksityiskohtaisemman ja yhdenmukaistetumman vuotuisen toimintakertomuksen ja kehottaa parantamaan tietojen esittämistä huomattavasti esittämällä yksityiskohtaisella ja luotettavalla tavalla myös asianomaisen vuoden hyväksyttyjen, allekirjoitettujen ja maksettujen investointien jakautumisen, käytetyt rahoituslähteet (omat varat, ESIR, keskitetysti hallinnoidut EU:n ohjelmat jne.) sekä vastaavat tiedot edunsaajien osalta (jäsenvaltiot, julkinen tai yksityinen sektori, välittäjät tai suorat varojen saajat), tuetut alat ja jälkiarviointien tulokset;

kehottaa EIP:tä jatkamaan tämänsuuntaisia toimia antamalla poliittisille päättäjille täydelliset ja kattavat tiedot sen jäsenvaltioissa ja unionin ulkopuolella suorittamien toimien konkreettisista ja aikaansaaduista taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista vaikutuksista ja saavutetuista tuloksista sekä lisäarvosta kolmen pilarin arviointien ja tulosten arviointiraporttien muodossa; tähdentää, miten tärkeää on laatia kustakin hankkeesta riippumaton arviointi sekä etu- että jälkikäteen; kehottaa EIP:tä esittämään investointien vaikutuksia kuvaavassa raportoinnissa yksityiskohtaisia esimerkkejä kansainvälisestä lisäarvosta sekä keskeisiä indikaattoreita alakohtaisesta ja alojen välisestä menestyksestä; kehottaa EIP:tä välittämään jälkiarviointien tulokset parlamentille;

muistuttaa, että EIP:n tukeen oikeutetuissa toiminnoissa on noudatettava SEUT-sopimuksen mukaista pankin keskeistä tehtävää sekä EU:n poliittisten tavoitteiden periaatteita, sellaisina kuin ne on hahmoteltu Eurooppa 2020 -strategiassa, sekä Pariisin sopimusta (COP 21); korostaa siksi, että EIP:n tehtävänä on elvyttää Euroopan taloutta, jotta unionissa voidaan edistää laadukkaita työpaikkoja ja tukea älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua samoin kuin entistä suurempaa yhteenkuuluvuutta, joka on välttämätöntä yhä kasvavan eriarvoisuuden kääntämiseksi sekä jäsenvaltioissa että niiden välillä; toivoo sen vuoksi, että EIP:n, komission ja jäsenvaltioiden välillä päästäisiin entistä tiiviimpään yhteistyöhön, jotta voitaisiin parantaa suunnittelua ja tavoitteiden määrittelyä ja määrittää siten rahoituskohteiden priorisointi uudelleen;

korostaa, että tarvitaan investointeja pk-yrityksiin, uusyrityksiin, tutkimukseen, innovointiin, digitaalitalouteen ja energiatehokkuuteen, koska ne vaikuttavat merkittävällä tavalla talouksiin sekä paikallisesti että kansallisesti ja ovat keskeinen tekijä EU:n talouden elpymisessä ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen edistämisessä;

huomauttaa, että EIP:n on toistuvasti osallistuttava pysyvän investointivajeen pienentämiseen järkevien taloudellisten kriteerien perusteella; korostaa, että rahoitettujen hankkeiden arvioinnissa olisi otettava huomioon myös sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöä koskevat ulkoisvaikutukset (niin myönteiset kuin kielteiset) ja etenkin se, miten ne vaikuttavat paikallisyhteisöihin, jotta voidaan hahmottaa, koituuko unionin kansalaisille todellista lisäarvoa;

katsoo, että investointihankkeiden hyväksymisen olisi perustuttava vakaaseen ja riippumattomaan analyysiin, jossa arvioidaan taloudellista kannattavuutta ja hankkeisiin liittyviä riskejä, jotta julkisia varoja käytettäessä voidaan välttää riski tappioiden sosialisoimisesta ja voittojen yksityistämisestä; korostaa, että julkisen tuen käyttämiseen olisi kannustettava ainoastaan yleistä etua koskevien tehtävien täyttämistä varten ja tapauksissa, joissa markkinat eivät pysty saamaan aikaan tarvittavia julkista politiikkaa koskevia tuloksia;

muistuttaa, että parlamentti toivoisi sellaisen tasapainoisen strategian määrittelyä, jossa hankkeet ja investoinnit jakautuisivat maantieteellisesti dynaamisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti jäsenvaltioiden kesken, ottaen huomioon, että vähemmän kehittyneisiin maihin ja alueisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota; toteaa, että 70 prosenttia EIP:n lainoista vuonna 2016 (46,8 miljardia euroa) keskittyy vain joihinkin maihin, joilla on kaikkein kehittyneimmät rahoitusmarkkinat, mikä osoittaa, että kaikki jäsenvaltiot ja alueet eivät pysty kuromaan eroja umpeen eivätkä hyödyntämään investointimahdollisuuksia yhtäläisesti;

kannattaa EIP:n neljää julkisen politiikan tavoitetta sekä niitä kaikkia koskevaa kahta monialaista tavoitetta eli taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä ilmastotoimia, jotka koskevat moninaisia aiheita aina alueelliseen epätasapainoon puuttumisesta heikompien alueiden houkuttelevuuden parantamiseen ja suotuisamman ympäristön kehittämiseen kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi; kehottaa kuitenkin jälleen EIP:tä palauttamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ensisijaiseksi julkisen politiikan tavoitteeksi;

10.

kehottaa EIP:tä ottamaan laajan mittakaavan infrastruktuurihankkeissa huomioon kaikki ympäristöön todennäköisesti vaikuttavat riskit ja rahoittamaan ensisijaisesti sellaisia hankkeita, joista osoitetusti koituu todellista lisäarvoa ympäristölle, taloudelle tai paikallisväestölle; korostaa, että on tärkeää valvoa tiukasti mahdollisia korruptio- ja petosriskejä, ja pyytää EIP:tä jäädyttämään hankkeisiin myönnetyt lainat, kun virallinen OLAFin tai kansallisen tason tutkinta sitä edellyttää;

11.

pitää valitettavana, että monilta jäsenvaltioilta puuttuu kyky panna täytäntöön rahoitusvälineitä, toteuttaa julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja saada aikaan erityyppisten rahoitusmuotojen välisiä synergiavaikutuksia, mikä vaikuttaa kielteisesti investointien kehitykseen kokonaisuudessaan;

12.

korostaa, että EU:n varojen ja avustusten käyttö on optimoitava ja että EIP:n on annettava jäsenvaltioille teknistä tukea ja taloudellista neuvontaa helposti saatavilla olevalla tavalla, joka perustuu yhdistelmään, jonka osatekijöitä ovat antolainaus (hankelainat, välilliset lainat, mikrorahoitus, riskipääoma, pääoma- ja rahoitusinvestointi), yhdisteleminen (suoraa tukea täydennetään muilla investointilähteillä, kuten vakuuksilla ja hankejoukkolainoilla) ja neuvonta (taloudellinen ja tekninen asiantuntemus); kehottaa siksi EIP:tä antamaan yhteistyössä komission kanssa neuvonta- ja analyysipalvelujen alalla, hankkeiden hallinnoinnissa ja valmiuksien kehittämisessä enemmän teknistä tukea sellaisille jäsenvaltioille, jotka saavat vain pienen osan EIP-rahoituksesta; muistuttaa, että olisi arvioitava huolellisesti rahoitusvälineiden, kuten hankejoukkolainojen, taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöä koskevia vaikutuksia, jotta voidaan ehkäistä koko riskitaakan siirtyminen suurelle yleisölle;

13.

toteaa, että pankin toteuttama hankkeiden toteutettavuuden arviointi saattaa poiketa rakennerahastojen yhteydessä perinteisesti käytetystä alakohtaisesta arvioinnista; katsoo lisäksi, että toimien vaikuttavuutta olisi arvioitava rahoitusvälineiden potentiaalin ja kestävyyden perusteella, samalla kun otetaan huomioon myös ne saavutettavissa olevat tulokset, joita voidaan mitata;

14.

kehottaa EIP:tä kiinnittämään toimintojaan hoitaessaan huomiota kustannustehokkuuteen siten, että hallinnollisia kustannuksia ja maksuja valvotaan huolellisesti ja niistä raportoidaan, koska EIP:llä on kosolti toimeksiantoja; pitää olennaisena, että toimintoja kehitetään pitäen kustannukset oikeasuhteisina; pyytää EIP:tä sisällyttämään raportointiinsa kattavat tiedot hallinnollisten kustannusten ja maksujen rakenteesta (välittömät, välilliset ja kertyvät) hoidettavien toimeksiantojen luonteen, hankkeiden kokoluokan ja käytettyjen rahoitusvälineiden (laina, vakuus tai pääoma) mukaisesti;

15.

pitää AAA-luottoluokitusta keskeisenä EIP:n investointistrategian kehittämisen ja pitkäaikaista lainanantoa koskevien prioriteettien kannalta; muistuttaa kuitenkin, etteivät EIP:n välineet ja toimet, etenkään riskin siirtoon perustuvat välineet ja toimet, voi olla täysin riskittömiä, jos niillä pyritään edistämään EU:n talouskehitystä;

16.

toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta muodosti 16,1 prosenttia EIP:n pääomasta, mikä vastaa 3,5:tä miljardia euroa maksetusta pääomasta ja 35,7:ää miljardia euroa pankin maksettavasta pääomasta; pyytää EIP:n hallintoa ottamaan selkoa brexitin vaikutuksista EIP:hen ja tiedottamaan asiasta nopeasti parlamentille, jotta EIP kykenisi jatkossakin saavuttamaan politiikan tavoitteensa;

17.

panee merkille EIP:n välittömimmän haasteen, joka johtuu Yhdistyneen kuningaskunnan päätöksestä käynnistää 50 artiklan mukainen menettely, ja toteaa, ettei eroamisen yksityiskohtaisia ehtoja voida ennakoida; kehottaa siksi EIP:tä esittämään parlamentille hankkeiden yksityiskohtaisen jakautumisen sekä niiden toteuttamisen tilanteen vuoden 2017 lopussa samoin kuin alustavan arvion mahdollisista kysymykseen liittyvistä riskeistä;

Lisäarvoa ja täydentävyyttä koskevan valvonnan hiominen EIP:n varainhoidossa

18.

toteaa, että lainoista, vakuuksista ja investoinneista muodostuvalla EIP:n salkulla hankittiin vuonna 2016 investointeja kaikkiaan 280 miljardia euroa; panee merkille, että 67,7 miljardia euroa investoinneista liittyi vuonna 2016 ESIR-hyväksyntöihin, jotka kohdentuivat lähinnä pienemmille yhtiöille (31 prosenttia), energia-alalle (22 prosenttia) ja tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin (22 prosenttia); pitää kuitenkin valitettavana, että suuri osa ESIR-salkun mukaisista investoinneista kohdennettiin hankkeisiin, joihin liittyi fossiilisia polttoaineita; toteaa jälleen kerran, että kunkin hankkeen ympäristövaikutuksia on analysoitava ja arvioitava perusteellisesti;

19.

pitää ratkaisevana, että tehostetaan vaikutuksia ja varmistetaan täydentävyys; panee merkille EIP:n toimintojen mallinnuksen ja arvioidun vaikutuksen, joka lisännee BKT:n kasvua 1,1 prosenttia ja johtanee 1,4 miljoonaan uuteen työpaikkaan vuoteen 2030 mennessä; pitää myönteisenä, että 385 000 pk-yritystä hyötyy EIP:n rahoituksesta, ja muistuttaa, että pk-yritykset muodostavat EU:n talouden selkärangan ja ovat työllisyyden ja kestävän kasvun moottoreita; pyytää EIP:tä raportoimaan säännöllisesti ajan tasalle saatetuista vipuvaikutuksista; ymmärtää kuitenkin, että vipuvaikutus vaihtelee aloittain ja että hanke, jonka vipuvaikutus on pienempi, ei välttämättä merkitse pienempää lisäarvoa;

20.

korostaa, että nykyisellä verkkaisen elpymisen kaudella EIP:n toiminta on kohdennettava huolellisesti laadukkaisiin hankkeisiin, joilla vahvistetaan täydentävyyttä suhteessa muihin unionin välineisiin ja EIP:n tärkeimpiin toimiin; toivoo siksi, että EIP:n, komission ja jäsenvaltioiden välillä voidaan tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä markkinoiden joustavuuden sekä digitaali- ja liikenneinfrastruktuurien parantamiseksi, sillä niiden puute koetaan usein esteeksi investoinneille;

21.

katsoo, että kustakin katetusta hankkeesta olisi annettava laadullisia hallinnointia koskevia tietoja valvontaa tai täydentävyyttä koskevien indikaattoreiden ja riskeille altistumisen perusteella, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti lisäarvoa, mahdollista roolia vaikuttavuuden moottorina tai EU:n talouden edistämistä;

22.

kehottaa EIP:tä antamaan täsmällisiä tietoja siitä, miten EU:n julkisten varojen vipuvaikutus vaarantuu, vähimmäisvipuvaikutuksista ja keskimääräisistä vipuvaikutuksista, jotka välittyvät edunsaajille tai hankkeisiin, sekä houkutellun yksityisen rahoituksen suuruusluokasta; pyytää yksilöimään selvästi osuuden, joka vastaa julkisten varojen ja yksityisen pääoman vipuvaikutusta; katsoo vaarana olevan, että kerrannaisvaikutusta on yliarvioitu ja että määritellyt tavoitteet ja tulokset ovat olleet pelkästään arvioita, joita ei ole vahvistettu konkreettisilla, täsmällisillä, selkeillä ja ajan tasalla olevilla tilastoilla;

ESIR-rahaston tähänastiset saavutukset

23.

panee merkille, että ESIR-rahaston odotettiin tuottavan vuoden 2016 loppuun mennessä kaikkiaan 163,9 miljardin euron tukikelpoiset investoinnit; panee samalla kuitenkin merkille, että EIP-ryhmän vuoden 2018 toimintasuunnitelman mukaan infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan ja pk-yritysikkunan vuonna 2016 toteutuneiden investointien todellinen määrä oli yhteensä vain 85,5 miljardia euroa ja, kun otetaan huomioon vuoden 2015 kokonaissumma 37 miljardia euroa, ESIRin toteuttamien investointien kokonaissummaksi saadaan 122,5 miljardia euroa;

24.

asettaa kyseenalaiseksi, voidaanko korotettu 500 miljardin euron tavoite saavuttaa ESIR 2.0:n täytäntöönpanon avulla, ja kehottaa EIP:tä todistamaan ESIRin lisäarvon yksityisiä investointeja stimuloivana rahoitusvälineenä;

25.

muistuttaa, että ESIR-rahastoa tuetaan unionin talousarviosta toisin kuin EIP:n muita nykyisiä rahoitusvälineitä ja että sen toiminnan perusajatuksena on saada aikaan täydentävyyttä yksilöimällä aidosti täydentäviä ja innovoivia tulevaisuuteen suuntautuvia aloja, suuririskisempiä hankkeita sekä uusia vastapuolia yksityiseltä sektorilta;

26.

toteaa, että Euroopan investointiohjelman eri pilareiden keskinäinen täydentävyys on edelleen alkuvaiheessa; toteaa, että vaikka EIP-ryhmällä on toisen pilarin mukaisesti paljon vaikutusvaltaa Euroopan investointineuvontakeskuksessa, ryhmän vaikutusvalta jää hyvin rajatuksi muissa toisen pilarin osissa (varmistetaan, että investoinnit vastaavat reaalitalouden tarpeita) ja kolmannessa pilarissa (investointiympäristön kohentaminen – sääntelyuudistus);

27.

korostaa täydentävyysperusteen merkitystä, sillä siihen kuuluu sellaisten toimien tukeminen, joihin voidaan saada vain ESIR-rahaston tukea, kun puututaan näihin selvästi tunnistettuihin markkinahäiriöihin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin, ja joita ei olisi voitu suorittaa samassa laajuudessa tai aikataulussa ilman ESIR-rahastoa; pyytää, että EIP-ryhmä hyödyntäisi koko riskinkantokykyään, jotta voidaan valita innovoivia yrityksiä ja osoittaa samalla mahdollisuudet tuottaa aitoa lisäarvoa esimerkiksi pysyvien ja laadukkaiden työpaikkojen avulla;

28.

muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuettavien hankkeiden täydentävyyden arviointi on dokumentoitava asianmukaisesti; pitää valitettavana, että hyväksyttyjen toimien tulostaulua ei julkisteta ESIR 1.0:ssa; muistuttaa, että julkistamattomuudesta seuraa vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta koskevia kysymyksiä; pitää tärkeänä ESIR-rahaston indikaattoreiden tulostaulua koskevaa avoimuutta, joka on välttämätöntä myös, jotta rahaston investointikomitea voidaan asettaa vastuuseen; pitää siksi myönteisenä, että indikaattoreiden tulostaulu julkistetaan ESIR 2.0:ssa; korostaa myös, että täydentävyysperiaate on määriteltävä entistä paremmin EIP:n normaaleja toimia suuririskisempien toimien yhteydessä, jotta voidaan varmistaa entistä parempi yhdenmukaisuus ja avoimuus hankkeiden valinnassa;

29.

kehottaa EIP:tä antamaan kaikki asianmukaiset laadullista hallinnointia koskevat tiedot rahaston ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamisesta, millä osoitetaan tavoitteiden tosiasiallinen täydentävyys ja vaikutukset vertailukohtiin verrattuna;

30.

kehottaa EIP:tä antamaan lisätietoja ESIR-hankkeista, joihin mahdollisesti sisältyy vakavasti ympäristöön vaikuttavia ja täydentävyydeltään kyseenalaisia infrastruktuurin laitteistoja, kuten biojalostamoja, terästehtaita, jälleenkaasutus- ja kaasunvarastointilaitoksia sekä moottoriteitä; kehottaa EIP:tä ottamaan vakavasti huomioon paikallisviranomaisten, asianomaisten yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan ryhmien lausunnot asianmukaista huolellisuutta koskevien menettelyidensä mukaisesti; suosittaa, että EIP jäädyttää ja tarvittaessa peruuttaa rahoituksen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti, mikäli on tieteellisiä todisteita ympäristörikkomuksista ja yhteiskuntaan tai paikallisyhteisöihin kohdistuvista haitoista tai on olemassa niiden vakava riski;

31.

vaatii vastuullisuuden edistämiseksi, että investointikomitea arvioi tulospainotteisten investointien kehitystä säännöllisesti indikaattoreiden tulostaulun avulla, jotta voidaan havaita hankkeet, jotka ovat todellisten makrotaloudellisten seuraustensa tai kestävään kehitykseen ja työpaikkojen luomiseen liittyvien elvyttävien vaikutustensa kannalta hyvin kohdennettuja; vaatii objektiivista kuvaa näiden hankkeiden täydentävyydestä ja lisäarvosta sekä siitä, miten ne vastaavat unionin toimintapolitiikkoja tai muita EIP:n perinteisiä toimia;

32.

pitää valitettavana, että ainoastaan 20 prosentilla ESIR-rahoituksesta on tuettu hankkeita, jotka edistävät ilmastonmuutoksen lievittämistä ja siihen sopeutumista, vaikka EIP:n vakiosijoitussalkku on saavuttanut 25 prosentin kynnysarvon; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen enimmäisnormeja noudatetaan kaikissa olosuhteissa, jotta voidaan suojella ympäristöä ja täyttää COP 21 -kriteerit;

33.

pitää huolestuttavana, että vuoden 2016 lopulla ESIR-investoinnit sosiaaliseen infrastruktuuriin (inhimillinen pääoma, kulttuuri ja terveys) olivat vain 4 prosenttia (alle 900 miljoonaa euroa) ja että se oli ESIRin avulla vähiten tuettu ala kokonaisuudessaan samoin kuin kahdessa yksittäisessä ikkunassa, infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa sekä pk-yritysikkunassa; korostaa, että on selvästikin lisättävä nopeasti ja merkittävästi tällaisten investointien osuutta ja laajuutta;

34.

pitää valitettavana, että olemassa olevia tukipalveluja ei ole saatavilla paikallisesti kussakin jäsenvaltiossa valmiuksissa esiintyvien puutteiden korjaamiseksi; katsoo, että paikallisille ja alueellisille toimijoille olisi annettava riittävästi täsmennyksiä tai strategiset ohjeet, joissa käsitellään erityisesti ESIR-rahaston asemointia ja mahdollista yhdistämistä unionin tai EIP:n muiden rahastojen kanssa; katsoo, että ESIRin ja muiden EU:n rahoituslähteiden (COSME, Horisontti 2020) välistä yhteistyötä olisi parannettava parempien synergiaetujen tarjoamiseksi; korostaa, ettei ESIR-rahastoa saisi pitää pelkästään yhtenä monista rahoituslähteistä ja että olisi pyrittävä huolellisesti välttämään päällekkäistä kohdentamista tai päällekkäistä rahoitusta;

35.

panee merkille, että ESIR-rahaston ensimmäisestä puolentoista vuoden kaudesta aiheutuvien EIP:n erityistoimien määrä on kasvanut; katsoo, että ESIR-rahastosta tuetuilla EIP:n erityistoimilla on saatava aikaan täydentävyyttä verrattuna EIP:n, Euroopan investointirahaston tai unionin muihin rahoitusvälineisiin;

36.

vaatii, että toimien valintaprosessin avoimuutta on parannettava ja indikaattoreiden tulostaulussa on ilmoitettava kaikki allekirjoitettuja toimia koskevat operationaaliset tiedot, ja vaatii myös parantamaan vastuullisuutta toimista;

37.

kehottaa sujuvoittamaan hallinnointijärjestelyjä, jotta voidaan määritellä paremmin komission ja EIP:n vastuualueet, varmistaa riippumattomuus ja ehkäistä päätöksentekoprosessiin osallistuvien eri toimijoiden, etenkin ESIR-rahaston investointikomitean jäsenten, eturistiriidat;

38.

pitää myönteisenä, että uudessa ESIR 2.0 -ehdotuksessa lisätään vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamenttia kohtaan (mukaan lukien säännöllinen raportointi ja parlamentin edustaja ESIR-rahaston johtokunnassa) ja parannetaan rahaston indikaattoreiden tulostaulun avoimuutta; odottaa siksi, että indikaattoreiden tulostaulun mukaiset hankearvioinnit julkaistaan ESIR 2.0 -asetuksen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että unionin talousarvion varoja käytetään vakuutena vain sellaisille hankkeille, joiden luonne oikeuttaa tällaisen julkisen lisätuen; pitää kuitenkin valitettavana, että ESIR-rahaston voimassaoloajan pidentämistä koskevan ehdotuksen yhteydessä ei esitetty parempaa sääntelyä koskevissa suuntaviivoissa kaavailtua vaikutustenarviointia eikä varainhoitoasetuksen 30 ja 140 artiklassa tarkoitettua ennakkoarviointia, joka rahoitusohjelmilta ja -välineiltä vaaditaan;

39.

suosittelee, että vuosittaisissa kertomuksissa ilmoitettaisiin, miten EIP on ottanut huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmissa esitetyt suositukset, ja että tästä vastuuvelvollisuuteen liittyvästä käytännöstä tehtäisiin virallinen;

Muutoksen vauhdittajien kartoittaminen ja arvonmuodostus EU:n julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamisessa

40.

panee merkille unionissa vuonna 2016 toteutettuja EIP:n toimia koskevan kertomuksen, jossa esitellään sen tarjoamaa rahoitusta neljällä politiikan alalla, joita ovat innovointi ja taidot (19,6 prosenttia EIP:n allekirjoittamista sopimuksista vuonna 2016, yhteensä 13,1 miljardia euroa), pk-yritysten ja mid cap -yritysten rahoitus (31,7 prosenttia allekirjoitetuista sopimuksista, 21,3 miljardia euroa), infrastruktuuri (27,1 prosenttia, 18,1 miljardia euroa) ja ympäristö (21,6 prosenttia, 14,5 miljardia euroa);

41.

pitää valitettavana, ettei unionissa vuonna 2016 toteutettuja EIP:n toimia koskevassa selonteossa anneta jäsenneltyjä tietoja yhdestä pankin monialaisesta toimintaperiaatteesta eli taloudellisesta ja sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta; ilmaisee huolensa siitä, että jo toisena vuotena peräkkäin EIP ei saavuttanut vuonna 2016 yhteenkuuluvuuteen tehdyissä investoinneissa odotettua 30 prosentin tasoa (unionissa päästiin 26,8 prosentin tasoon vuonna 2016 ja 25,2 prosentin tasoon vuonna 2015);

42.

korostaa, että EIP:n vuosikertomuksiin on sisällytettävä yksityiskohtaisempi analyysi EU:n investointitarpeista aloittain, jotta voidaan havaita alueet, joilla investoinnit jäävät jälkeen siitä, mikä on tarpeen EU:n ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että EIP:n olisi arvioitava, miten sen investointivälineillä voidaan paikata tällaista vajetta;

43.

katsoo, että EIP:n antolainausta voitaisiin lisätä kohdentamalla resursseja tehokkaammin ja strategisemmin, ottamalla kohteiksi tuottavia ja kestäviä investointihankkeita, jotka tuottavat osoitetusti lisäarvoa ja parempaa synergiaa julkisten varojen kanssa, jotta voidaan edistää julkisia investointeja ja elvyttää sisäistä kysyntää; korostaa, että tällaista lisäystä olisi täydennettävä monipuolistamalla vastaavasti EIP:n tuotevalikoimaa, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tehokkaampi ja avoimempi käyttö, samalla kun huolehditaan julkisten ja yksityisten hyötyjen tasapainosta, ja soveltamalla muita innovoivia ratkaisuja, jotta voidaan reagoida paremmin reaalitalouden tarpeisiin;

44.

huomauttaa kehottaneensa usein EIP:tä toimimaan parhaiden menettelyjen levittämisen katalysaattorina ja mahdollistajana kaikissa jäsenvaltioissa käyttäen erityisesti asiaankuuluvia kansallisia kehityspankkeja sekä investointifoorumeja ja -laitoksia, jotka muodostavat keskeisen välineen, jolla unioni voi vastata koordinoidusti alhaiseen investointitasoon;

45.

pitää valitettavana, että sosiaaliset investoinnit ovat alle 6 prosenttia EIP:n vuotuisesta salkusta; korostaa, että sosiaalinen yhteenkuuluvuus on EIP:n keskeinen horisontaalinen ensisijainen tavoite, ja painottaa, että pankin olisi otettava huomioon tarve vähentää eriarvoisuutta ja eroavuuksia EU:ssa ja investoida sosiaalialalle ja maantieteellisesti entistä laajemmin;

Tuki pk-yrityksille ja mid cap -yrityksille

46.

toteaa, että useampien pk-yrityksiä tukevien rahoitusvälineiden kehittämistä koskeva suuntaus merkitsee perinteisiin avustuksiin verrattuna toimintapoliittista haastetta ja muutoksia tapahtumien valvonnassa, varainhoidossa sekä pk-yrityksille suoritettavien maksujen tasossa ja vauhdissa; huomauttaa, että pk-yrityksillä ja mid cap -yrityksillä on ratkaiseva rooli Euroopan taloudessa, koska ne luovat vaurautta ja työpaikkoja ja edistävät innovointia; korostaa, että pk-yritykset muodostavat yli 90 prosenttia EU:n yrityksistä ja työllistävät kaksi kolmannesta aktiivityöväestöstä, joten EIP:n on pidettävä edelleen yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan sitä, että pk-yritykset ja mid cap -yritykset saavat rahoitusta; muistuttaa, että EIP:n olisi oltava yksi niistä laitoksista, jotka auttavat vähentämään pk-yritysten rahoitusvajetta;

47.

toteaa, että EIP:n pk-yrityksille myöntämä tuki muodosti noin 33,6 prosenttia sen Euroopan investointirahaston kautta vuonna 2016 myöntämästä rahoituksesta ja että se hankki rahoituksen välittäjien kautta 36,2 miljardin euron investoinnit, joilla pyritään säilyttämään 3,8 miljoonaa työpaikkaa;

48.

panee merkille, että InnovFin-tuotteiden kirjo on laajentunut, kun perustettiin kaksi uutta rahoitusvälinettä, jotka kohdennetaan uusiutuvaa energiaa ja tartuntatauteja koskeviin esittelyhankkeisiin; pitää myönteisenä uutta 140 miljoonan arvoista toimea, johon kuuluu vertaistasolla tapahtuva luotonantojärjestelmä, jolla luodaan yhteyksiä investoijien ja rahoitusta hakevien pk-yritysten välille;

49.

kehottaa EIP:tä tekemään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioissa toimivien rahoituksen välittäjien kanssa, jotta mahdollisille edunsaajille voidaan antaa asiaa koskevia tietoja pyrkien luomaan yrittäjämyönteinen ympäristö, jossa pk-yritysten on helpompi saada rahoitusta; korostaa EIP:n merkitystä edistettäessä kumppanuuksia ja vahvistettaessa tukivälineitä, joilla rahoitetaan mikroyritysten, pk-yritysten ja innovoivien uusyritysten toimintaa; kehottaa lisäksi EIP:tä tekemään tiiviimpää yhteistyötä alueellisten julkisten laitosten kanssa, jotta voidaan optimoida pk-yritysten rahoitusmahdollisuudet;

50.

korostaa, että EIP:n on kehitettävä edelleen riskikulttuuriaan, jotta voidaan kohentaa sen vaikuttavuutta ja täydentävyyttä sen toimien ja EU:n eri politiikkatoimien välillä etenkin taloudellisesti epäsuotuisilla alueilla tai epävakailla alueilla, mikä vastaa jatkuvaa ja pitkäaikaista tavoitetta helpottaa pk-yritysten rahoituksen saatavuutta, vaarantamatta kuitenkaan moitteettoman varainhoidon periaatteita;

51.

korostaa, että tarvitaan pienen mittakaavan hankkeisiin räätälöityjä investointiohjelmia, jotta kyetään varmistamaan pk-yritysten osallistuminen; katsoo, että EIP:n olisi osallistuttava mikroyritysten mahdollisen rahoitusvajeen paikkaamiseen lisäämällä rahoitusvälineiden ja -tuotteiden, kuten mikrorahoitusvälineiden ja vakuuksien, käyttöä;

52.

painottaa, että rahoituksen saanti ja kansainvälistyminen ovat merkittäviä esteitä pk-yrityksille; korostaa, että pk-yritykset muodostavat Euroopan talouden selkärangan; katsoo, että EIP on valinnut oikean suunnan mutta sen on lisättävä ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että pk-yritykset saavat rahoitusta helpommin ja tehokkaammin, jotta ne pystyvät integroitumaan maailmanlaajuisiin arvoketjuihin; katsoo, että EIP:n on tuettava muun muassa tuontirahoitusjärjestelmän avulla unionin yrityksiä, jotka haluavat harjoittaa liiketoimintaa ulkomailla;

Innovointi ja taidot

53.

korostaa, että innovointiin ja taitoihin investoiminen on ratkaisevaa, jotta Euroopasta voidaan kehittää osaamistalous ja jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet, mukaan lukien tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:sta käytetään tutkimukseen ja kehittämiseen; toivoo erityisesti, että EIP rahoittaa yhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden kanssa hankkeita, joiden avulla voidaan taata ammattitaitoisen työvoiman puutteen korjaaminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, sillä se on merkittävä este investoinneille;

54.

panee merkille, että innovoivia hankkeita varten annettiin vuonna 2016 lainaa yhteensä 13,5 miljardia euroa, josta 12,2 miljardia euroa koski ensimmäisiä allekirjoituksia, kun taas uusia toimia vastaavat hankkeiden kokonaisinvestointikustannukset olivat kaikkiaan 50,2 miljardia euroa;

55.

kehottaa EIP:tä varmistamaan, että se tukee innovoivien yritysten uusien tuotteiden, prosessien ja palvelujen kehittämistä ja kaupallistamista, koska innovoivien yritysten on vaikea saada rahoitusapua liikepankeilta; korostaa EIP:n roolia Euroopan digitaalisen verkon (esimerkiksi nopean laajakaistan) valmiiksi saattamisen sekä digitaalisten sisämarkkinoiden, jotka kattavat myös digitaaliset palvelut, luomisen edistämisessä; kannustaa EIP:tä kehittämään kannustimia, joilla edistetään julkisen ja yksityisen sektorin investointeja tieto- ja viestintätekniikan, biotieteiden, elintarvikkeiden, kestävän maatalouden, metsätalouden sekä vähähiilisten teknologioiden tutkimukseen ja kehittämiseen;

56.

pitää myönteisenä, että koulutuksen alalla on uudistettu osaamistaloutta koskevaa antolainausohjelmaa, mikä on johtanut rahoituksen laajentamiseen myös muualle kuin nuorille tarkoitettuhiin aloitteisiin, jotta mukaan on voitu ottaa kaikkia ikäryhmiä koskeva ammatillinen koulutus ja elinikäinen oppiminen;

Infrastruktuuri-investoinnit

57.

katsoo, että unionin ensisijaisena tavoitteena olisi oltava sellaisten hankkeiden toteuttaminen, joista koituu todellista eurooppalaista lisäarvoa; katsoo, että innovatiivinen ja tehokas talous tarvitsee edistynyttä, ympäristöystävällistä ja laadukasta liikennejärjestelmää ja -infrastruktuuria, joiden olisi kuuluttava unionin ensisijaisiin tavoitteisiin ja joissa keskitytään erityisesti innovatiiviseen multimodaaliseen infrastruktuuriin ja innovatiivisiin liikenneratkaisuihin harvaan asutuilla alueilla;

58.

kehottaa EIP:tä kiinnittämään entistä enemmän huomiota infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen etenkin muita heikommassa asemassa olevilla alueilla, jotta voidaan välttää taloudellisen lähentymisprosessin hidastuminen; kehottaa siksi pohtimaan EU:n tasolla julkisen rahoituksen antamista myös luonteeltaan väliaikaisille toimille, joiden avulla voidaan todella antaa uutta pontta julkisille investoinneille infrastruktuuriin;

59.

korostaa, että Euroopan investointipolitiikassa on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota monialaisiin kysymyksiin, etenkin tulevien kestävien liikennevälineiden ja -palvelujen yhteydessä, mikä edellyttää vaihtoehtoisen energian verkkojen ja televiestintäverkkojen samanaikaista ja johdonmukaista kehittämistä; korostaa siksi EIP:n olennaista roolia tällaisiin hankkeisiin tarvittavan pitkän aikavälin rahoituksen järjestämisessä kilpailukykyisin ehdoin;

60.

panee merkille, että EIP rahoitti vuonna 2016 infrastruktuurin ja liikenteen alaa yhteensä 18,1 miljardilla eurolla, ja muistuttaa, miten tärkeää on tuottaa todellista taloudellista, ympäristöä koskevaa ja sosiaalista lisäarvoa unionin kansalaisille ja arvioida yksityiskohtaisesti niin valittuja hankkeita etukäteen kuin saavutettuja tuloksia jälkikäteen;

61.

kehottaa EIP:tä investoimaan EU:ssa toteutettavissa infrastruktuuritoimissa huomattavasti enemmän resursseja perusteellisen neuvonta-avun antamiseen paikallisviranomaisille ja pienemmille kunnille entistä varhaisemmassa vaiheessa hankkeiden yksilöintiä ja ennalta arviointia varten;

62.

on huolissaan EIP:n 1,5 miljardin euron lainasta Trans-Adriatic Pipeline -kaasuputkihankkeeseen, koska hankkeen kauttakulkumaissa Albaniassa, Kreikassa ja Italiassa ei vaihtelevissa määrin noudateta Equator principles -periaatteissa vaadittuja ympäristöllisiä ja sosiaalisia vähimmäisvaatimuksia; pitää valitettavana, että Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki EBRD on jo myöntänyt rahoitukseen 500 miljoonaa euroa, ja katsoo, että kyseinen hanke ei sovellu EIP:n investoinnin kohteeksi eikä minkään pankin, joka haluaa tehdä sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisia investointeja, pitäisi harkita sen rahoittamista;

Ympäristö ja ilmastotoimet

63.

panee merkille, että EIP on sitoutunut kohdentamaan vähintään 25 prosenttia EU:n lainanannosta vähähiilistä ja ilmaston muutokseen sopeutuvaa kasvua koskeviin hankkeisiin; toteaa, että ympäristöä koskevien toimien arvo oli vuonna 2016 yhteensä 14,4 miljardia euroa, josta kestävän liikenteen toimien osuus oli 4,9 miljardia euroa, ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen tehokasta käyttöä koskevien toimien taas 5,0 miljardia euroa ja uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevien toimien puolestaan 4,6 miljardia euroa; panee myös merkille, että ilmastotoimien monialaisen tavoitteen allekirjoituksista kertyy 17,5 miljardia euroa;

64.

korostaa COP 21 -konferenssissa liikenteelle asetettujen tavoitteiden merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa; pitää huolestuttavana, että liikenne aiheuttaa lähes neljänneksen Euroopan kasvihuonekaasupäästöistä ja on merkittävin kaupunkien ilmansaasteiden aiheuttaja, samalla kun alan päästöt ovat korkeammalla tasolla kuin vuonna 1990; panee merkille, että EIP rahoitti vuosina 2014–2016 fossiilisin polttoaineisiin perustuvia jäsenvaltioiden energiahankkeita yhteensä 5,3 miljardilla eurolla ja että kaksi näistä hankkeista koski öljyä, yksi hiiltä ja 27 kaasua, minkä lisäksi rahoitettiin 976 miljoonalla eurolla ulkosuhteisiin liittyvien hankkeiden takuurahaston kautta kuutta EU:n ulkopuolista hanketta, joista yksi liittyy hiileen ja viisi fossiiliseen kaasuun; korostaa, että rahoituksessa olisi edistettävä siirtymistä maantieliikenteestä kestävämpiin liikennemuotoihin;

65.

pitää tärkeänä, että hankkeet joihin on suunniteltu EIP:n rahoitusta tai osarahoitusta, ovat COP 21:n täytäntöönpanoon liittyvien kansallisten ilmastotavoitteiden mukaisia;

66.

kehottaa EIP:tä edistämään hankkeiden rahoittamista ilmastostrategiansa ja Pariisin sopimuksen mukaisesti fossiilisille polttoaineille annettavaa tukea vähentäen, jotta niistä tulee EU:n keskeinen väline maailmanlaajuisissa yhteisissä pyrkimyksissä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja tukemaan kestävää kehitystä ja energiajärjestelmän muuttamista aiempaa kilpailukykyisemmäksi, varmemmaksi ja kestävämmäksi vuoteen 2030 ulottuvan energiastrategian mukaisesti; kehottaa EIP:tä tämän vuoksi pidättymään sellaisten hankkeiden rahoittamisesta, joissa käytetään erittäin saastuttavaa ja vanhentunutta teknologiaa, etenkin kun edistetään energia-alan investointeja; kehottaa EIP:tä lisäämään lainanantoa julkista infrastruktuuria koskeviin hankkeisiin, joilla lievennetään ilmastonmuutoksen seurauksia (esim. tulvia), ja pienen mittakaavan uusiutuvaa energiaa koskeviin hankkeisiin;

67.

kehottaa EIP:tä vahvistamaan edelleen tukeaan uusiutuvan energian alalle ja etenkin hajautetuille ja pienen mittakaavan hankkeille;

Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen

68.

muistuttaa, että 10 prosenttia EIP:n koko lainanannosta on varattu unionin ulkopuolisiin toimiin, ja panee merkille, että EIP:n unionin ulkopuolisten hankkeiden edistäjille tarjoama kokonaismäärä on kasvanut vuoteen 2015 verrattuna; korostaa tästä syystä, että unionin ulkoisia toimia ohjaavien yleisten periaatteiden noudattamisen kannalta on tärkeää, että EIP raportoi unionin ulkopuolisista toimista vuosittain ja hoitaa sille kuuluvan tehtävänsä unionin sitoutuessa uudelleen kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen ja soveltaen johdonmukaisesti EU:n muita toimintapolitiikkoja, YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaa ja Pariisin sopimusta tukee koulutusta ja kunnollisten työpaikkojen luomista, varmistaa ihmisoikeuksien sekä työ- ja ympäristöoikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin ja edistää sukupuolten tasa-arvoa; korostaa, että tukiessaan EU:n yrityksiä ulkomailla EIP:n olisi otettava asianmukaisesti huomioon EU:n kauppastrategia, mukaan lukien nykyiset ja tulevat kauppasopimukset;

69.

kehottaa EIP:tä kehittämään yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston kanssa menetelmiä, joilla mitataan unionin ulkopuolelle myönnettyjen lainojen vaikutuksia EU:n kehitysyhteistyöhön yleensä ja erityisesti Agenda 2030 -toimintaohjelman ja ihmisoikeuksiin kohdistuvien vaikutusten kannalta;

70.

panee merkille EIP:n aloitteet, joilla pyritään vahvistamaan muuttoliikkeen lähtömaiden taloudellista selviytymiskykyä, ja erityisesti sen toimet unionin Afrikan-politiikan vaikutuksia moninkertaistavan ratkaisun kehittämiseksi;

71.

katsoo, että EIP:n on tehostettava riskinottoon ja riskien takaamiseen liittyviä valmiuksiaan, erityisesti kun on kyse yksityisen sektorin kehittämistä ja vahvistamista koskevista hankkeista sekä hankkeista, jotka kytkeytyvät taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloitteeseen;

72.

toteaa jälleen kerran, että tilintarkastustuomioistuimen on vauhditettava unionin talousarviosta tuettavien EIP:n toimien arviointia ja lisättävä EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien piiriin kuuluvien toimien valvontaa;

73.

korostaa, että EIP:n ulkoisilla toimilla olisi tuettava EU:n erittäin merkittävinä pitämiä toimintalohkoja;

74.

panee merkille, että EIP lisää AKT-maita koskevan vaikuttavan rahoituksen välineen valmiuksia ja on tekemässä siitä uudistuvan rahaston, josta kohdennetaan 300 miljoonaa euroa muuttoliikkeen käsittelyyn suoraan tukemalla yksityisen sektorin aloitteita; panee merkille, että EIP kohdentaa lisäksi AKT-maiden investointikehykseen 500 miljoonaa euroa, jotka on tarkoitettu muuttoliikkeeseen keskittyviin julkisen sektorin hankkeisiin; korostaa olevan tärkeää, että EIP:n varoja ei käytetä turvallisuutta eikä rajavalvontaa koskeviin tarkoituksiin; katsoo, että sen sijaan olisi keskityttävä kolmansien maiden kestävään kehitykseen; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää tarkastaa yksityiskohtaisesti, että toteutetuissa hankkeissa on noudatettu huolellisesti ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia; kehottaa EIP:tä ottamaan hankkeiden täytäntöönpanossa huomioon mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset ja keskeyttämään lainat sellaisissa tapauksissa; suosittelee, että EIP suostuu noudattamaan merkityksellisiä YK:n ihmisoikeusyleissopimuksia vuoden 2018 loppuun mennessä, jotta ihmisoikeuksiin liittyvät asianmukaista huolellisuutta koskevat menettelyt voidaan sisällyttää hankesyklin kaikkiin vaiheisiin; kehottaa laatimaan käytännön ohjeistusta, joka koskee kaikkiin perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin ja asianomaisiin ryhmiin liittyvien näkökulmien arviointia ja jota käytetään ennakkoarvioinnissa ja jatkuvassa valvonnassa hankekohtaisesti; edellyttää, että komissio laatii arvion EU:n takuun kattamien hankkeiden ihmisoikeusloukkauksia koskevista riskeistä;

75.

korostaa Cotonoun sopimuksen yhteydessä vuonna 2003 käyttöön otetun investointivälineen vaikuttavuutta ja edellyttää, että tämänkaltaisen välineen käyttöä jatketaan, kun EU neuvottelee vuonna 2020 uudelleen sopimuksista AKT-kumppaneidensa kanssa;

76.

kehottaa EIP:tä varmistamaan uusien ulkoisten lainanantovaltuuksiensa yhteydessä, että myös uudesta ensisijaisesta tavoitteesta, muuttoliikkeestä, saadaan todellista lisäarvoa ja täydentävyyttä entisten, ilmastoa, pk-yrityksiä ja sosioekonomista infrastruktuuria koskevien tavoitteiden ohella; korostaa siksi, että äskettäin käynnistetty taloudellisen selviytymiskyvyn kehittämisaloite pannaan täytäntöön asianmukaisesti ja sillä tuetaan hankkeita, jotka poikkeavat aiemmin rahoitetuista hankkeista;

77.

panee tyytyväisenä merkille EIP:n roolin paikallisen yksityissektorin kehittämisessä ja sen mikrorahoitukselle antaman tuen ja tietää, että sen toiminnot tarjoavat uusia talous- ja kaupankäyntimahdollisuuksia; korostaa, että EIP:n toimia on mukautettava asianmukaisesti ja tehokkaasti nykyisiin kansainvälisiin haasteisiin; vaatii, että EIP:n ulkoista lainanantovaltuutta laajennetaan, jotta sen rooli kasvaisi kestävän kehityksen toteuttamisessa ja se tarjoaisi strategisen ratkaisun puuttumalla muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ja jotta se osallistuisi aktiivisemmin uuteen yksityistä sektoria koskevaan strategiaan; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tehostamaan osallistumistaan paikallisia ja alueellisia kauppareittejä edistäviin infrastruktuuri-, liikenne- ja digitalisointihankkeisiin ja myötävaikuttamaan pk-yritysten kansainvälistymiseen edesauttaen täten aktiivisesti kaupan helpottamista koskevan WTO:n sopimuksen täytäntöönpanoa; toteaa jälleen kerran, että EIP:n on mukautettava toimintojaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin;

78.

panee merkille, että EIP hyväksyi vuonna 2016 uusia mikrorahoitusvälineitä, joista yksi koskee Karibiaa, yksi Tyynenmeren aluetta ja kaksi Afrikkaa ja joiden arvo on kaikkiaan 110 miljoonaa euroa, sekä yhden eteläistä naapuruutta koskevan mikrorahoitusvälineen, jonka arvo on 75 miljoonaa euroa; muistuttaa, että EIP:n mikrorahoitusvälineet ja tekninen tuki ovat tuottaneet 300 miljoonaa euroa yli 1,5 miljoonalle edunsaajalle; kehottaa EIP:tä sisällyttämään seuraavaan kertomukseensa näiden välineiden vipuvaikutukset sekä varat, jotka on kohdennettu ulkoisten toimien rahoitusvälineiden avulla;

79.

panee merkille, että vuonna 2016 puolet kaikista ulkoisen lainanantovaltuuden mukaisista EIP:n lainanantotoimista päätyi paikallisille rahoituksen välittäjille, millä pyrittiin edistämään mikroluottoja; kehottaa EIP:tä arvioimaan rahoituksen välittäjien jälleenlainausta sukupuolinäkökulmasta, koska mikroluotot on tarkoitettu useimmiten naisyrittäjille;

80.

panee merkille, että EIP suunnittelee perustavansa EIP-ryhmään kehitystä käsittelevän alaosaston, josta on tarkoitus tulla EU:n kehityspankki; kehottaa EIP:tä ja komissiota etenemään näissä valmistelussa mahdollisimman avoimella ja osallistavalla tavalla ja järjestämään muun muassa julkisen kuulemismenettelyn;

81.

panee merkille, että EIP voi olla lainanantovälineidensä ansiosta EU:n uuden talousdiplomatian merkittävä tehostaja; korostaa tässä yhteydessä, että EIP:n on otettava toimissaan huomioon talousdiplomatian näkökohdat;

82.

tukee EIP:n ja jäsenvaltioiden kehitysvirastojen kumppanuuksien tehostamista sekä EIP:n ja muiden monenvälisten kehityspankkien yhteishankkeita erityisesti silloin, kun niiden tarkoituksena on edistää YK:n vuoden 2030 kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista;

83.

panee merkille, että Aasiaan suuntautuvia suoraan ulkomaiseen investointiin perustuvia tukitoimia ei ole ollut viime vuosina lainkaan; korostaa, että EU:n investoijien ja erityisesti pk-yritysten olisi oltava enemmän läsnä Kiinan, Intian ja ASEAN-maiden markkinoilla ja hyödyttävä tasavertaisista toimintaedellytyksistä; kehottaa EIP:tä osoittamaan unionin yrityksille suoraa rahoitusta ulkoisten investointien tueksi myös ulkoisen lainanantovaltuuden avulla;

EIP:n hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän, liiketoimintakäytänteiden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuutta koskevien normien tehostaminen

84.

katsoo, että olisi vahvistettava vaikutusten ja tulosten seurannan sekä vastuuvelvollisuuden ja näkyvyyden lisäämisen yhteyksiä soveltaen perustana sidosryhmiä (rahoituksen välittäjät, edistäjät ja lopulliset edunsaajat) velvoittavaa varmuuden hankkimista koskevaa menettelyä, joka sisältää perinpohjaiset eheystarkastukset ja asiakkaan tunnistamista koskevat tarkastukset; pyytää EIP:tä antamaan tietoja suuririskisistä alihankkeista ja tiedottamaan kokemuksista muiden kansainvälisten monenvälisten kehityspankkien kanssa, erityisesti kun on kyse tietojen vaihtamisesta yritys- ja verotusasioihin liittyvien asianmukaista huolellisuutta koskevien tarkastusten tuloksista tai asiakkaan tunnistamista koskevien uudelleenarviointien tuloksista;

85.

pitää tärkeänä, että lisätään paikallisesti ja alueellisesti tietoa mahdollisuuksista saada rahoitusta ja teknistä tukea EU:n kautta; toteaa lisäksi, että EIP:n hankkeiden rahoitukseen osallistumisen on oltava asianmukaisesti eri sidosryhmien tiedossa, jotta kansalaiset ovat paikallistasolla perillä oikeuksistaan hakea muutosta valitusmekanismista vastaavalta toimistolta tai esittää kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle; toteaa, että vuonna 2016 kirjattiin 89 valitusta, joista 84 otettiin käsiteltäväksi, kun taas vuonna 2015 otettiin vastaan 56 muutoksenhakua;

86.

on huolissaan EIP:n valitusmekanismin käytön ehdotetusta tarkistamisesta ja kehottaa EIP:tä varmistamaan erityisesti, että EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston johtaja rekisteröi kaikki valitukset asianmukaisesti ja ilmoittaa valituksen esittäjille heidän valitustensa vastaanottamisesta, ennen kuin päätös niiden ottamisesta käsiteltäväksi tehdään; toteaa, että EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston johtajan on oltava riippumaton muista pankin hallintorakenteen osista ja voitava tehdä kaikki valituksen käsiteltäväksi ottamista koskevat päätökset EIP-ryhmän yksiköitä kuulematta ja hänen olisi tehtävä päätökset valituksen ottamisesta käsiteltäväksi tutkintaa, vaatimustenmukaisuuden noudattamisen tarkastelua tai sovittelua varten, vaikka ei olisi tehtykään sopimusta EIP:n yksiköiden, ylitarkastajan tai hallituksen kanssa; toteaa, että johtajan on seurattava Euroopan oikeusasiamiehen esimerkkejä hallinnollisten epäkohtien määrittelystä niin, että ne käsittävät huonon tai epäonnistuneen hallinnon muodot, kuten hallinnolliset väärinkäytökset, epäoikeudenmukaisuuden, syrjinnän, vallan väärinkäytön, vastaamatta jättämisen, tietojen antamisesta kieltäytymisen sekä tarpeettomat viipeet; toteaa, että menettelyn on oltava mahdollisimman avoin ja valitusmekanismista vastaavan toimiston on annettava aktiivisesti tietoja menettelyistään, toimistaan ja käsittelemistään tapauksista; katsoo, että valitusmekanismista vastaavan toimiston johtajan ja henkilöstön palvelukseenottomenettelyjen avoimuutta on parannettava;

87.

pyytää kiinnittämään huomiota huolenaiheisiin, joita tuotiin esiin julkisissa kuulemisissa ja jotka koskivat joitakin EIP:n valitusmekanismista vastaavan toimiston uudistusehdotuksia, kuten valitusmekanismista vastaavan toimiston poissulkemista julkisiin hankintoihin liittyvissä tapauksissa sekä EIP:n toimintapolitiikan laillisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä valitusmekanismista vastaavan toimiston riippumattomuuden rajoittamista vaatimuksella, jonka mukaan muita yksiköitä on kuultava ennen sen arvioimista, otetaanko valitus käsiteltäväksi, ja vähentämällä toimiston mahdollisuuksia antaa suosituksia; kehottaa painokkaasti hallitusta ottamaan nämä huolenaiheet huomioon;

88.

pitää hyvin tärkeänä, että Euroopan oikeusasiamies kohdistaa EIP:hen julkista valvontaa;

89.

pitää myönteisenä, että EIP:n hallintoneuvoston kokousten pöytäkirjat julkistetaan, ja suosittelee, että EIP harkitsee myös hallituksensa kokouksiin liittyvien ei-luottamuksellisten tietojen julkistamista; pyytää jälleen kerran, että hanketasolla julkistettaisiin järjestelmällisesti EIP:n Euroopan ulkopuolella toteuttamia toimia koskevat loppuraportit sekä EIP:n hankkeita koskevat kolmen pilarin arvioinnit ja tulosten arvioinnit; katsoo, että EFSI 2.0:ssa kaavailtu indikaattoreiden tulostaulun julkistamista koskeva käytänne olisi ulotettava kaikkiin EIP:n toteuttamiin hankkeisiin; toteaa, että tällainen julkistaminen edustaisi merkittävää läpimurtoa EIP:n hankkeiden avoimuudessa;

90.

pitää hyvin huolestuttavana, että pankin johto ei ole toistaiseksi vastannut millään tavalla parlamentin Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2015 27. huhtikuuta 2017 antaman päätöslauselman 75 ja 76 kohdassa esitettyihin erityisiin kehotuksiin, ja muistuttaa, että on laadittava tiukemmat säännöt eturistiriidoista sekä selkeät, tiukat ja avoimet perusteet, joilla ehkäistään kaikenlaista korruptiota; toteaa, että EIP:n on muutettava käytännesääntöjään varmistaakseen, että sen varapuheenjohtajat eivät vastaa kotijäsenvaltioissaan toteutettavista toimista, koska muutoin saatettaisiin vaarantaa laitoksen riippumattomuus; on erittäin huolissaan puutteista, joita on havaittu EIP:n nykyisissä mekanismeissa, joilla ehkäistään mahdollisia eturistiriitatilanteita sen hallintoelimissä; kehottaa EIP:tä ottamaan huomioon oikeusasiamiehen suositukset ja tarkistamaan käytännesääntöjään mahdollisimman pian, jotta voidaan paremmin ehkäistä hallintoelimiä koskevia eturistiriitoja ja mahdollisia ”pyöröovikysymyksiä” ; kehottaa EIP:tä liittymään EU:n avoimuusrekisteriä koskevaan toimielinten väliseen sopimukseen heti, kun komission, parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut on saatu päätökseen;

91.

korostaa, että EIP:n olisi edelleen pidettävä kaikenlaisten haitallisten verokäytänteiden torjumista yhtenä ensisijaisena tavoitteenaan; kehottaa EIP:tä soveltamaan ripeästi verojen välttelyyn, veroparatiiseihin ja muihin tähän liittyviin kysymyksiin asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä ja normeja ja edellyttämään vastaavasti asiakkailtaan kyseisten sääntöjen noudattamista; on huolissaan siitä, että EIP ei ole antanut tietoja tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista, erityisesti kun rahoitus on ollut riippuvainen pääomasijoitusrahastoista; kehottaa EIP:tä toteuttamaan ennakoivia toimenpiteitä ja tehostamaan asianmukaista huolellisuutta koskevia toimenpiteitä, kun EIP:n hankkeiden havaitaan kytkeytyvän verotuksellisesti epäilyttäviin oikeudenkäyttöalueisiin;

92.

painottaa, että EIP:n on laadittava perusteellinen julkinen luettelo rahoituksen välittäjiä koskevista valintaperusteista, jotta voidaan vauhdittaa EU:n lupausta verotukseen liittyvien väärinkäytöksien torjumisesta sekä korruptiota, järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista ja terrorismia koskevien riskien tehokkaammasta ehkäisemisestä; korostaa, että hankkeiden arviointiperusteita on parannettava, jotta voidaan varmistaa, että unionin varoja ei investoida kolmansien maiden kohteisiin, jotka eivät noudata verotuksen kansainvälisiä normeja;

93.

tähdentää, että verotuksen avoimuutta ja hyvää verohallintoa koskevia normeja olisi tehostettava, etenkin kun on kyse veron välttelemistä koskevista määräyksistä; ottaa huomioon, että EU hyväksyi vuoden 2017 lopussa luettelon yhteistyöhaluttomista verotuksellisista oikeudenkäyttöalueista; kehottaa tässä yhteydessä EIP:tä tehostamaan käynnissä olevassa uudelleenarvioinnissa läpinäkymättömiä ja yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevaa politiikkaansa ja kehittämään laajemmin vastuullista veropolitiikkaa; kehottaa EIP:tä osoittamaan, että verotuksen avoimuutta koskevia tiukempia normeja voidaan ottaa käyttöön hyväksymällä oikeudellisia vähimmäisvaatimuksia pidemmälle meneviä toimintaperiaatteita siten, että EIP toimii oikeudenmukaisen verotuksen suunnannäyttäjänä; tähdentää erityisesti, että suorien ja välillisten lainojen ehdoksi on asetettava, että verotusta ja rahoitusta koskevat tiedot julkistetaan maakohtaisesti ja että tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevat tiedot jaetaan poikkeuksitta rahoitustoimeen osallistuville edunsaajille ja rahoituksen välittäjille;

94.

pitää myönteisenä, että EIP korostaa petoksiin, korruptioon ja kilpailunvastaiseen yhteistyöhön soveltamansa nollatoleranssin merkitystä; kehottaa EIP:tä toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet mukaan lukien maksujen ja lainojen myöntämisen keskeytys EIP:n ja EU:n taloudellisten etujen suojelemiseksi, kun OLAFin tutkinnat tai rikostutkinnat niin edellyttävät, ja kehottaa lisäksi EIP:tä mukauttamaan sisäisiä sääntöjään vastaavasti; korostaa, että hankinta- ja alihankintajärjestelmiä koskevat tiedot on ilmoitettava, jotta voidaan välttää kaikki petoksia ja korruptiota koskevat riskit; korostaa, että EIP:n verkkosivustolla olisi varoittavan vaikutuksen varmistamiseksi oltava erillinen ja näkyvä osio, jossa julkaistaisiin poissuljetut yksiköt; korostaa, että EIP:n on luotava muiden monenvälisten lainanantajien kanssa ristikkäisiä poissulkemisverkostoja; kehottaa EIP:tä yhdenmukaistamaan poissulkemista koskevat toimintaperiaatteensa muiden monenvälisten lainanantajien, kuten Maailmanpankin, kanssa, sillä Maailmanpankki luokittelee yli 800 henkilöä ja yritystä poissuljetuiksi, vaikka sen antaman rahoituksen määrä on arviolta puolet EIP:n rahoituksesta;

95.

toivoo, että EIP jatkaa komission vuonna 2016 esittämän tiedonannon mukaisesti edelleen tehokasta verotusta koskevan ulkoisen strategian täytäntöönpanoa ja parantamista ja takaa kansainvälisten verotuksen avoimuutta koskevien normien noudattamisen kannustaen samalla kansainväliseen maakohtaiseen raportointiin; kehottaa EIP:tä takaamaan korkealaatuiset tiedot viime käden edunsaajista ja estämään tehokkaasti sellaiset rahoituksen välittäjien kanssa tehtävät rahasiirrot, joilla on kielteisiä vaikutuksia avoimuuteen, petoksiin, korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja rahanpesuun tai joilla on kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia;

96.

pitää valitettavana, että dieselskandaali on herättänyt kysymyksiä siitä, että Volkswagen on saanut lainoja EIP:ltä vilpillä ja vääryydellä; pyytää EIP:tä noudattamaan OLAFin suosituksia ja toteuttamaan aktiivisia toimia petostentorjuntapolitiikan täytäntöön panemiseksi; korostaa, että EIP on salaillut asioita kyseistä tapausta käsitellessään, ja kehottaa pankkia julkistamaan sen Volkswagenille antamaa lainaa koskevan OLAFin kertomuksen ja esittämään siitä ainakin havainnollisen yhteenvedon;

97.

toteaa, että pitkään kestäneet MOSE-tulvansuojelujärjestelmään liittyvät korruptiotutkimukset saatiin päätökseen 14. syyskuuta 2017 ja että Venetsian tuomioistuin antoi päätöksen, jonka nojalla kaksi skandaalissa suoraan osallisina ollutta henkilöä tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen ja heiltä takavarikoitiin 9 575 000 euroa; pitää valitettavana, että EIP myönsi vuosina 2011–2013 MOSE-hankkeen täytäntöön panemiseen kolme lainaa, joiden arvo oli yhteensä 1,2 miljardia euroa ja joista viimeisin myönnettiin sen jälkeen, kun kansalliset viranomaiset olivat käynnistäneet korruptiotutkimukset; kehottaa EIP:tä varmistamaan, että sen petoksiin soveltamaa nollatoleranssia noudatetaan mahdollisimman tiukasti, ja perumaan kaiken rahoituksen MOSE-hankkeelta ja siihen liittyviltä hankkeilta, joissa on mukana Veneton alueen hankkeiden täytäntöönpanoon osallistuneita yhtiöitä ja edunsaajia; viittaa erityisesti A4-moottoritien jatkeeseen (Passante di Mestre), jota koskevat veropetoksia, korruptiota ja järjestäytyneen rikollisuuden soluttautumista koskevat tutkimukset ovat edelleen käynnissä, ja Venetsian ja Triesten välisen A4-moottoritieosuuden kolmanteen kaistaan; kehottaa EIP:tä suorittamaan asianmukaisen sisäisen tutkinnan edunsaajien valinnasta sekä varojen tilittämisestä ja hallinnoinnista ja julkistamaan tutkinnan tulokset;

98.

pitää myönteisenä, että EIP-ryhmä arvioi säännöllisesti uudelleen parhaan pankkitoiminnan järjestelmää ja käytänteitä havaitakseen noudattamista koskevat puutteet; katsoo, että EIP:n ja Euroopan investointirahaston valtuudet edellyttävät kattavaa ja säännöllistä riskinarviointi- ja valvontajärjestelmää EIP-ryhmän tasolla; pitää siksi EIP:n yleisen vastuuvelvollisuuden kannalta olennaisena, että hiotaan ydinliiketoiminnan prosesseja ja jaetaan valtuuksien hoitamista koskevia tietoja;

99.

pitää myönteisinä ehdotuksia, joita EIP:n eettisen ja säännönmukaisen toiminnan toimikunta on tehnyt hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän ja avoimuuden saralla, kuten eettisten kysymysten sisällyttämistä toimikunnan valtuuksiin, sekä mekanismeja, joilla ehkäistään paremmin eturistiriitoja hallintoelimissä ja mahdollisia ”pyöröovitapauksia” , EIP:n hallituksen jäseniä koskevan virasta pidättämismenettelyn käyttöönottamista ja sellaisen neuvoa-antavan toimikunnan perustamista, joka voi antaa lausuntoja ennen EIP:n hallituksen jäsenten virallista nimittämistä;

100.

korostaa, että on tärkeää tiukentaa työsuhteen jälkeistä nuhteettomuutta koskevia velvoitteita ja ottaa käyttöön konkreettisia seuraamuksia EIP:n ylimmän johdon ja yksityisen sektorin välisiä mahdollisia pyöröovitapauksia varten; katsoo siksi, että hallintoneuvoston entisiin jäseniin olisi sovellettava vähintään kahdentoista kuukauden karenssiaikaa, jolloin he eivät saa pyrkiä vaikuttamaan EIP:n hallintoelimiin tai henkilöstöön;

101.

pitää myönteisenä, että EIP on käynnistänyt väärinkäytösten paljastajia koskevien toimintaperiaatteidensa uudelleenarvioinnin ja päivittänyt rahanpesun ja terrorismirahoituksen vastaisen kehyksen täytäntöönpanoa siitä lähtien, kun kehys hyväksyttiin EIP:ssä vuonna 2014, mikä kytkeytyy tiiviisti asiakkaan tunnistamista koskeviin vaatimuksiin hoidettavina olevien salkkujen ja uusien liiketoimintojen osalta;

Parlamentin suositusten seuranta

102.

pyytää jälleen kerran EIP:tä ilmoittamaan parlamentin vuotuisissa päätöslauselmissa antamien aiempien suositusten tilanteesta ja toteutusvaiheesta, erityisesti lainanantotoiminnan vaikutuksista;

o o

103.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 2.

(2) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 77.

(3) EUVL C 66, 21.2.2018, s. 6.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0138.

(5) EUVL L 280, 27.10.2011, s. 1.

(6) EUVL L 135, 8.5.2014, s. 1.

(7) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/35

P8_TA(2018)0200

Koheesiopolitiikka ja temaattinen tavoite ”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista”

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 koheesiopolitiikan ja temaattisen tavoitteen ”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista”(yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 7 kohta) täytäntöönpanosta (2017/2285(INI))

(2020/C 41/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon koheesiopolitiikan ja temaattisen tavoitteen ”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista”(yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1) 9 artiklan 7 kohta),

—	ottaa huomioon yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 37 artiklan ERI-rahastoista tuettavista rahoitusvälineistä,

—	ottaa huomioon Euroopan kehitysrahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 1301/2013 5 artiklan 7 kohdan kestävän liikenteen edistämisestä ja pullonkaulojen poistamisesta tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista (2),

—	ottaa huomioon koheesiorahastosta annetun asetuksen (EU) N:o 1300/2013 4 artiklan d alakohdan kestävän liikenteen edistämisestä ja pullonkaulojen poistamisesta tärkeimmistä verkkoinfrastruktuureista (3),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1315/2013 unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (4),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (5),

—	ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1386/2013/EU vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (6),

—	ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2018 antamansa päätöslauselman EU:n vähemmän kehittyneistä alueista (7),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2017 antamansa päätöslauselman yhteenkuuluvuuden ja kehityksen edistämisestä EU:n syrjäisimmillä alueilla: SEUT-sopimuksen 349 artiklan täytäntöönpano (8),

—	ottaa huomioon 18. toukokuuta 2017 antamansa päätöslauselman oikeasta rahoitusvalikoimasta Euroopan alueille: rahoitusvälineet ja avustukset EU:n koheesiopolitiikassa (9),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman liikennepolitiikan vuoden 2011 valkoisen kirjan täytäntöönpanosta: tilannekatsaus ja kohti kestävää liikkuvuutta (10),

—	ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2009 antamansa päätöslauselman vihreästä kirjasta Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevasta politiikasta tulevaisuudessa (11),

—	ottaa huomioon komission 9. lokakuuta 2017 antaman seitsemännen kertomuksen taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta ”Minun alueeni, minun Eurooppani, meidän tulevaisuutemme”(COM(2017)0583),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2018 annetun komission tiedonannon ”Uskottavat jäsenyysnäkymät ja EU:n tehostettu sitoumus Länsi-Balkanin maille”(COM(2018)0065),

—	ottaa huomioon 24. lokakuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi ja uudistettu strateginen kumppanuus EU:n syrjäisimpien alueiden kanssa”(COM(2017)0623),

—	ottaa huomioon 20. syyskuuta 2017 annetun komission tiedonannon kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla (COM(2017)0534),

—	ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena kilpailukykyinen ja resurssitehokas kaupunkiliikenne”(COM(2013)0913),

—	ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050”(COM(2011)0112),

—	ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2011 annetun komission valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”(COM(2011)0144),

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 annetun komission vihreän kirjan ”Euroopan laajuinen liikenneverkko: Katsaus politiikkaan – Integroidumpi Euroopan laajuinen liikenneverkko yhteisen liikennepolitiikan tueksi”(COM(2009)0044),

—	ottaa huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien jälkiarvioinnista elokuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Work Package 1: Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2007–2013, focusing on the European Regional Development Fund (ERDF) and the Cohesion Fund (CF)”,

—

ottaa huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien jälkiarvioinnista kesäkuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Regional development trends in the EU – Work Package 1: Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2007–2013, focusing on the European Regional Development Fund (ERDF) and the Cohesion Fund (CF)”,

—	ottaa huomioon koheesiopolitiikan ohjelmien jälkiarvioinnista toukokuussa 2016 annetun komission yhteenvetokertomuksen ”Work Package 5: Ex post evaluation of Cohesion Policy programmes 2007–2013, focusing on the European Regional Development Fund (ERDF) and the Cohesion Fund (CF)”,

—	ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2017 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness in low-income and low-growth regions – the lagging regions report”(Alhaisen tulotason ja kasvun alueiden kilpailukyky – vähemmän kehittyneitä alueita koskeva kertomus) (SWD(2017)0132),

—	ottaa huomioon 4. toukokuuta 2010 annetun komission valmisteluasiakirjan ”Tulevaa Euroopan laajuisen liikenneverkon politiikkaa koskevasta kuulemisesta”(COM(2010)0212),

—	ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Approximated European Union greenhouse gas inventory: Proxy GHG emission estimates for 2016”,

—	ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän ja maaliskuussa 2016 julkaistun liikennealan tutkimuksen ”The world is changing, transport, too”,

—	ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston politiikkayksikön B (rakenne- ja koheesiopolitiikka) teettämän ja tammikuussa 2010 julkaistun liikennealan tutkimuksen ”The future of the EU’s transport infrastructure”,

—	ottaa huomioon Eurostatin vuoden 2016 tilastoasiakirjan ”Energy, transport and environment indicators – 2016 edition”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A8-0136/2018),

toteaa, että temaattisella keskittymisellä, jonka avulla pyritään parantamaan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) tehokkuutta ja tukemaan alueiden pyrkimyksiä Eurooppa 2020 -strategian toteutuksessa, on keskitytty nimenomaisesti temaattiseen tavoitteeseen 7 liittyviin investointeihin, jotka koskevat liikenneinfrastruktuurin laadun parantamista ja myös olemassa olevan infrastruktuurin tehokasta käyttöä;

toteaa, että koheesiorahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) antavat tukea sekä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen että niiden ulkopuolisen alueellisen ja paikallisen liikenneinfrastruktuurin kehittämiselle etenkin vähiten kehittyneissä jäsenvaltioissa ja vähiten kehittyneillä alueilla, joilla tarvitaan edelleen huomattavia toimia puuttuvien yhteyksien luomiseksi, pullonkaulojen poistamiseksi ja liikkuvan kaluston nykyaikaistamiseksi;

toteaa, että liikenneala ja sen infrastruktuuri ovat keskeisiä ja tärkeitä tekijöitä kaikkien maiden kehityksen sekä jäsenvaltioiden väestön hyvinvoinnin kannalta, ja sen vuoksi liikenneala on edelleen yksi keskeisistä investointialoista, joka edistää kasvua, kilpailukykyä ja kehitystä vahvistamalla EU:n kaikkien alueiden taloudellista potentiaalia ja edistämällä näin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tukemalla sisämarkkinoita ja edistämällä siten yhteenkuuluvuutta, yhdentymistä ja sosiaalista ja taloudellista osallisuutta, torjumalla alueiden välistä epätasapainoa, helpottamalla palveluiden ja koulutuksen saatavuutta syrjäisimmillä alueilla, joita tällä hetkellä uhkaa väestökato, ja vahvistamalla liiketoiminnan käynnistämis- ja kehittämisverkostoja;

ottaa huomioon, että ERI-rahastoista investoitiin kaudella 2007–2013 liikenneinfrastruktuuriin 81 miljardia euroa eli lähes kolmannes (31 prosenttia sen varoista); toteaa, että suurimmat liikenneinfrastruktuuri-investoinnin myönteiset vaikutukset näkyvät erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa, jonne osoitettiin 69 prosenttia koko liikennerahoituksesta;

ottaa huomioon, että vuosien 2014–2020 monivuotista rahoituskehystä sävyttää ERI-rahastojen ja Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahojen kasvu; toteaa, että viimeaikaisen talous- ja rahoituskriisin kielteisillä seurauksilla ja ohjelmakauden täytäntöönpanon viivästymisellä ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta liikenneinvestointeihin; toteaa, että EU:n liikenneinfrastruktuuri-investoinnit ovat niitä toimintapolitiikkoja, joilla tuotetaan sisämarkkinoille kohdistuvien heijastusvaikutusten ansiosta eniten EU:n lisäarvoa, mikä todellakin tekee kaikista jäsenvaltioista investoinnin osalta nettoedunsaajia;

toteaa, että EU:n talousarviosta tuettujen tie-, rautatie- ja satamahankkeiden menestystarinat edistävät osaltaan talouden, kasvun, teollisuuden, viennin, matkailun, kaupan, työpaikkojen luomisen, alueiden elvyttämisen ja väestökadon kääntämisen kehitystä; toteaa, että EU:n tuomasta lisäarvosta on esimerkkejä, kuten Krakovan ja Rzeszówin välisen rautatielinjan E30/C-E30 uudenaikaistaminen Puolassa, Sofian ja Plovdivin välinen rautatie Bulgariassa, Leipzigin keskustan rautatietunneli (osat 5 ja 6) Saksassa, Voticen ja Benešov u Prahyn välisen rautatien uudenaikaistaminen Tšekin tasavallassa, Ülemisten liittymän jälleenrakentaminen Tallinnassa Virossa, Alexandrian ja Craiovan välisen valtatien DN6 kunnostus Romaniassa, Madridista Valenciaan Murciaan kulkeva huippunopea rataosuus Espanjassa, Sofian ja Mustallamerellä olevan Burgasin sataman välisen Traakian moottoritien valmistuminen, Budapestin metrolinja 4 Unkarissa, Sofian metrolinjat Bulgariassa ja monet muut kohteet;

ottaa huomioon, että Euroopan laajuiset liikenneverkot ja liikenneinfrastruktuuri, kuten maantiet (suurten nopeuksien) rautatieinvestoinnit, vesiväylät ja lentoliikenne ovat EU:n prioriteetteja, ja jos unionin investoinnit viivästyisivät, vaje voitaisiin täyttää lisäämällä ulkomaisia suoria investointeja, jolloin tuotot, verot ja työllistymismahdollisuudet siirtyisivät EU:n ulkopuolelle ja alueiden riippuvuus ja makrotalouden epävakaus mahdollisesti lisääntyisivät; toteaa, että tällainen prosessi heikentäisi unionin alueellista läsnäoloa ja toimintapolitiikkoja pitkällä aikavälillä ja johtaisi pirstaloitumiseen ja eroavaisuuksiin;

toteaa, että osan ydinverkkokäytävien kehittämistä muodostavat olennaiset osatekijät, kuten vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuri (latauslaitteet) ja älykkäät ja innovatiiviset liikennejärjestelmät, ja että ydinverkkokäytävien kehitystyö on keskeisen tärkeässä asemassa koko liikennejärjestelmän hiilestä irtautumisen mahdollistajana;

katsoo, että unionin sisämarkkinoiden valmiiksi saattamisen ja moitteettoman toiminnan sekä unionin ja maailmanmarkkinoiden välisen yhteyden ennakkoedellytyksenä ovat älykkäät, tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavat, kestävät ja täysin yhteenliitetyt liikenne-, energia- ja digitaaliset verkot; katsoo, että juuri niiden ansiosta unionin talouden tuottavuus kasvaa sekä alueellinen koheesio ja kansalaisten hyvinvointi lisääntyy;

toteaa, että entistä integroidumpi suhtautuminen liikenneinfrastruktuuriin kohdistuviin sijoituksiin poistaa pullonkauloja, parantaa eri liikennemuotojen yhdistämismahdollisuuksia ja lisää investointeja siirtymiseen maanteiltä rautateille samoin kuin ympäristöystävällisiin ajoneuvoihin, kuten sähköautoihin, sekä rautateihin ja vesiväyliin; toteaa, että tämä johtaa energian monimuotoistumiseen liikenteessä ja vihreämpiin liikenneverkkoihin vähentäen täten kasvihuonekaasupäästöjä, parantaen ilmanlaatua ja edistäen lisätoimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi;

K.	toteaa, että liikenne on merkittävä osa EU:n energia- ja ilmastopolitiikkaa ja että EU:n uusiutuvan energian vähimmäisosuuksia koskevia tavoitteita ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitetta ei voida saavuttaa ilman liikennealan merkittävää panosta;

painottaa, että temaattiseen tavoitteeseen ”kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä verkkoinfrastruktuureista”liittyviä liikenneinfrastruktuuri-investointeja olisi edelleenkin rahoitettava unionissa seuraavalla ohjelmakaudella etenkin Verkkojen Eurooppa -välineen, koheesiorahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) avulla; ehdottaa, että suuren eurooppalaisen lisäarvon ja aiheutuvien laajojen heijastusvaikutusten vuoksi näiden rahoituslähteiden olisi edelleen oltava käytettävissä ja katettava tasapainoisesti unionin kaikki jäsenvaltiot ja alueet, jotta voidaan edistää unionin koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa;

panee merkille, että EU:n liikenneinfrastruktuuri-investointien taustalla olevan toimintalogiikan olisi yhä perustuttava keskitetysti hallinnoitujen ja jaettujen hallintoresurssien väliseen tasapainoon, jotta poliittiset tarpeet ja rahoitustarpeet täyttyisivät; palauttaa mieliin, että Verkkojen Eurooppa -välineen avulla pyritään käsittelemään keskitetysti Euroopan laajuisten liikenneverkkojen keskeisiin käytäviin liittyvää EU:n laajuista painopistettä, turvallisuus, teknologinen innovointi ja ympäristönäkökohdat mukaan lukien; muistuttaa lisäksi, että EAKR:lla ja koheesiorahastolla on vahva alueellinen ulottuvuus, joka vastaa paikallista kysyntää (kaupunkialueet ja niiden ulkopuoliset alueet) ja alueellisia ominaispiirteitä; toteaa, että niillä tuetaan yhdistymistä Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon ja liikkuvuutta sekundaaristen ja tertiaaristen solmukohtien sekä multimodaaliterminaalien kautta (kattava Euroopan laajuinen liikenneverkko); korostaa tässä yhteydessä, että näiden kolmen rahoituslähteen asiaankuuluvia talousarviomäärärahoja on lisättävä tasapainoisesti, jotta vältetään investointien epäsymmetrinen jakautuminen eri tasojen välillä; kehottaa komissiota helpottamaan yksinkertaistettujen, oikea-aikaisten ja joustavien menettelyjen käyttöönottoa, jotta ERI-rahastojen varoja voitaisiin siirtää alueiden, toimenpideohjelmien ja niiden toimintalinjojen välillä niin, että ne niiden avulla voitaisiin vastata asianmukaisesti muuttuviin taloudellisiin realiteetteihin ja alueelliseen kysyntään;

katsoo, että muiden rahoituslähteiden, kuten Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja rahoitusvälineiden, rooli on määritettävä sen perusteella, täydentävätkö ne EAKR:n ja koheesiorahaston rahoitusta sekä EIP:n lainanantotoimia; panee merkille, että Verkkojen Eurooppa -välineen liikenteen rahoituslähteiden yhdistämistä koskevalla vuoden 2017 ehdotuspyynnöllä on myös määrä vahvistaa näitä synergiavaikutuksia, mutta lisäksi tarvitaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä lisätukea valmiuksien kehittämiselle; painottaa tässä yhteydessä, että ESIR-rahastoa olisi käytettävä julkisten ja yksityisten kumppanuuksien perustana, kun rahoitusvälineitä yhdistellään yksityisiin investointeihin ja kansalliseen/alueelliseen rahoitukseen hanketasolla; huomauttaa, että rahoituskelpoisia infrastruktuurihankkeita olisi ensisijaisesti tuettava lainoilla, EU:n vakuuksilla tai niiden yhdistelmällä EAKR:n, koheesiorahaston tai Verkkojen Eurooppa -välineen rahoituksen lisäksi; katsoo kuitenkin, että avustusten olisi edelleen oltava pääasiallinen rahoituslähde investoinneille, joita käytetään kestävän julkisen liikenteen rahoitukseen;

panee merkille, että infrastruktuuri edellyttää kysynnän ja tulevien tarpeiden objektiivista ja etukäteen suoritettavaa kvantifiointia ennen talousarvion ja toteutusmenetelmien vahvistamista; painottaa, että näiden keskeisten infrastruktuuritavoitteiden yhteydessä EAKR:n ja koheesiorahaston tukikelpoisuusehdoissa olisi voitava ottaa huomioon olemassa oleva kysyntä asianmukaisella alueellisella tasolla; panee myös merkille, että Euroopan laajuisen, alueellisen ja paikallisen liikenneverkon mallintamisella on mahdollista tehokkaasti osoittaa, missä investoinneilla saataisiin paras eurooppalainen lisäarvo;

kehottaa komissiota kestävän liikenteen tukemiseksi ja keskeisten verkkoinfrastruktuurien pullonkaulojen poistamiseksi laatimaan tukikelpoisuusehtoja koskevan tarkistuslistan, joka vastaa paremmin liikenneinfrastruktuureita koskevia paikallisia ja alueellisia tarpeita, jotta voidaan määrittää liikenteen kokonaismäärärahat, tarvittavat investoinnit sekä asetettavat ensisijaiset tavoitteet; pitää tärkeänä sitä, että perustana käytetään EU:n liikennealan tulostaulun tietoja, jotka ovat laadukkaita, luotettavia, ajantasaisia, jäsenneltyjä ja saatavilla; toteaa lisäksi, että tämä tarkistuslista voi käsittää esimerkiksi eri liikennemuotojen liitettävyyden, paikalliset ja alueelliset erityispiirteet, vaihtoehtoisten liikennemuotojen saatavuuden, maantie- ja rautatieliikenteen turvallisuuden sekä ympäristövaikutuksen;

toteaa, että tarvitaan entistä integroidumpia investointeja liikenteen perusinfrastruktuureihin vähiten kehittyneillä alueilla sekä vuoristoisilla, syrjäisillä, väestökadosta kärsivillä ja kaikkein syrjäisimmillä alueilla, joille pääsy on hankalaa, ja niille on suunnattava enemmän EAKR:n. Verkkojen Eurooppa -välineen ja koheesiorahaston liikenneinfrastruktuuri-investointeja sen jälkeen, kun eurooppalainen lisäarvo on osoitettu riittävällä kustannus-hyötyanalyysilla, ja pitää tarpeellisena eri liikennemuotojen liitettävyyttä koskevan työn kehittämistä; korostaa, että näiden alueiden saavutettavuuden parantaminen on ehtona taloudelliselle kehitykselle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään julkisia kuulemisia ennen hankkeiden täytäntöönpanoa ja näin rohkaisemaan kehitystä kohti julkisen sektorin aktiivisempaa osallistumista liikenneratkaisuihin kansallisella ja alueellisella mutta myös paikallisella/kaupunkien ja maaseudun tasolla niin, että pyritään kehittämään optimaalisia liikenneinvestointeja;

toteaa, että liikennealan kestävät innovoinnit edellyttävät kolmen pääasiallisen välineen – ERI-rahastojen, Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti 2020 -ohjelman ja sen seuraajan – välistä synergiaa ja täydentävyyttä;

pyytää vahvistamaan EAKR:n tukea Euroopan alueelliselle yhteistyölle käyttämällä muita rahoituslähteitä ja kehottaa keskittymään keskeisiin kestävää liikenneinfrastruktuuria koskeviin investointeihin (esim. rajat ylittävät vesiväylät, satamat, sillat, rautatiet, yhteenliitetyt liikennemuodot ja terminaalit jne.); katsoo, että investoinnit olisi kohdistettava raja-alueiden, myös EU:n ulkorajojen, yhteyksiin, neuvonta-apuun ja valmiuksien kehittämiseen hanketasolla; kehottaa poistamaan esteet, jotta voidaan helpottaa investointeja ja etenkin rajat ylittäviä investointeja (vesiväylät, rautatie- ja maatieliikenne) sekä pääsyä ulkoisille markkinoille;

kehottaa poistamaan liikenneinfrastruktuurin puutteet Länsi-Balkanin reiteillä integroitujen liikennehankkeiden yhteydessä keskittymällä lisäämään investointeja yhteenliitettävyyteen ja puuttumaan liikenteen pullonkauloihin ottaen erityisesti huomioon komission tiedonannon Länsi-Balkanin lähentymisestä Eurooppaan; pitää tässä yhteydessä tärkeänä Euroopan alueellista yhteistyötä sekä integroituja liikennehankkeita koskevia makroalueellisia strategioita; panee samalla merkille tarpeen parantaa liikennesuunnitelmien ja -hankkeiden koordinointia liikenteen puutteiden poistamiseksi esimerkiksi Länsi-Balkanin maiden kanssa; muistuttaa tämän osalta myös, että merisatamat ja vesiväylät ovat usein rajatylittäviä kokonaisuuksia ja niiden olisi hyödyttävä samoista osarahoitusosuuksista kuin rajatylittävät rautatie- ja tiehankkeet;

10.

korostaa tarvetta sisällyttää koheesiopolitiikkaan ilmastonsuojelu kestävän liikenteen tavoitteen mukaisesti, jotta voidaan täyttää hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevat unionin tavoitteet; pyytää komissiota kehottamaan jäsenvaltioita sisällyttämään Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyviä rahoitettavia hankkeita koskevaan päätöksentekoon ja suunnittelutyöhön unionin ympäristölainsäädännön, erityisesti Natura 2000 -verkoston, strategiset ympäristöarvioinnit, ympäristövaikutusten arvioinnin, ilman laadun, vesipuitedirektiivin, luontotyyppi- ja lintudirektiivit sekä Euroopan ympäristökeskuksen liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM);

11.

painottaa, että olisi lisättävä tukea älykkäälle liikenteenohjaukselle, myös digitalisoinnin avulla, tehostamalla nykyisen infrastruktuurin käyttöä ja ohjaamalla liikennettä ruuhkahuippujen ulkopuolelle;

12.

vaatii riittävää ja kunnianhimoista yhteistä unionin liikennepolitiikkaa, joka perustuu yhtenäiseen ja EU:n liikennealan välineiden avulla koordinoituun rahoituskehykseen; katsoo, että temaattinen keskittyminen olisi säilytettävä, jotta yksinkertaistaminen ja eri rahoituslähteiden väliset synergiavaikutukset olisivat mahdollisia hanketasolla; ehdottaa, että laaditaan yhteinen säännöstö kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin liittyville kaikille rahoituslähteille; katsoo, että julkisia hankintoja ja valtiontukisääntöjen noudattamista koskevia menettelyjä on virtaviivaistettava, standardoitava ja nopeutettava;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan hankkeiden yhteisrahoitusta seuraavalla ohjelmakaudella ”käytä tai menetä” -periaatteen mukaisesti;

14.

suhtautuu myönteisesti Euroopan alueiden hankkeille annettavan yhteisen avun (JASPERS) ohjelman yhteydessä tehtyyn työhön sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijakeskuksen (EPEC) ja Euroopan investointineuvontakeskuksen työhön; odottaa kuitenkin, että EIP-ryhmän EU:ssa toteuttamissa liikenneinfrastruktuuritoimissa osoitettaisiin huomattavasti enemmän resursseja perusteellisen neuvonta-avun antamiseen paikallisille, alueellisille ja kansallisille viranomaisille varhaisemmassa vaiheessa sellaisten hankkeiden yksilöintiä ja ennalta arviointia varten, joilla on eurooppalaista lisäarvoa;

15.

kehottaa komissiota ehdottamaan koheesiopolitiikan uusien, vuoden 2020 jälkeen sovellettavien asetusten yhteydessä enemmän korvamerkittyjä varoja siihen, että kaupungit voivat yhdessä esittää infrastruktuuria tai teknologiaa koskevia tarjouspyyntöjä kaupunkiliikenteen hiilestä vapauttamiseksi sekä maantieajoneuvojen aiheuttamien ilmansaasteiden vähentämiseksi;

16.

kannattaa riittävien resurssien kohdentamista liikenneturvallisuutta Euroopassa edistävään tutkimukseen ja sitä edistäviin ohjelmiin ja hankkeisiin liikenneturvallisuutta koskevan Vallettan julistuksen mukaisesti;

17.

korostaa tarvetta varmistaa, että riittävästi resursseja on saatavilla tukemaan kestävää liikkuvuutta kaupungeissa, älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä, pyöräilijöille ja jalankulkijoille suunnattuja hankkeita sekä liikenteen esteettömyyden parantamista vammaisten henkilöiden kannalta;

18.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan alueiden komitealle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.

(4) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1.

(5) EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129.

(6) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2018)0067.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0316.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0222.

(10) EUVL C 316, 22.9.2017, s. 155.

(11) EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 35.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/41

P8_TA(2018)0201

Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (2018/2666(RSP))

(2020/C 41/07)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä”(COM(2017)0211),

—	ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä,

—	ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 19. syyskuuta 2016 hyväksymän päätöslausuman ”New Yorkin julkilausuma pakolaisista ja muuttajista” (1),

—	ottaa huomioon katuoloissa elävistä lapsista 21. kesäkuuta 2017 annetussa YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 21 (2017) olevan 44 kohdan (2),

—	ottaa huomioon 6. maaliskuuta 2017 annetut EU:n suuntaviivat lapsen oikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi (”Kaikki lapset mukaan”),

—	ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä (3),

—	ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (4),

—	ottaa huomioon 12. syyskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin osalta (5),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. huhtikuuta 2018 asiassa C-550/16, A ja S vastaan Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie, antaman tuomion (6),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (O-000031/2018 – B8-0016/2018),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon, että Unicefin mukaan Euroopassa asuu noin 5,4 miljoonaa maahantulijalasta (7); ottaa huomioon, että YK:n pakolaisvaltuutetun (UNCHR) tuoreimpien lukujen mukaan Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan ja Bulgariaan saapui vuonna 2017 yhteensä 32 039 lasta; ottaa huomioon, että näistä 46 prosenttia oli ilman huoltajaa olevia tai huoltajastaan eroon joutuneita lapsia ja että loput 54 prosenttia saapui vanhempiensa tai muiden hoitajien kanssa; ottaa huomioon, että 1. syyskuuta 2016 säilöönotettuja lapsia oli raporttien mukaan 821 yhdeksässä jäsenvaltiossa; ottaa huomioon, että suurin osa jäsenvaltioista ei anna tietoja maahanmuuton yhteydessä säilöönotetuista lapsista eikä kerää näitä tietoja järjestelmällisesti (8);

B.	ottaa huomioon, että on kulunut vuosi siitä, kun komissio antoi 12. huhtikuuta 2017 tiedonannon ”Lasten suojelu muuttoliikkeen yhteydessä”, ja että komission suositusten täytäntöönpanoon liittyy jäsenvaltioissa edelleen haasteita;

ottaa huomioon, että luotettavien tietojen puuttuminen ja perheiden yhdistämistä ja holhoojan nimittämistä koskevat pitkälliset menettelyt sekä pelko pidätetyksi joutumisesta, palauttamisesta lähtömaahan tai siirrosta ensimmäiseen saapumismaahan saavat lapset pakenemaan, jolloin heitä uhkaa ihmiskauppa, väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö;

D.	ottaa huomioon, että vastaanottotilojen puutteelliset lastensuojelupalvelut ja lapsille suunnattujen aktiviteettien vähyys vaikuttavat kielteisesti lasten mielenterveyteen;

E.	ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja lapsen oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa vaaditaan, että kaikissa lasta koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu;

ottaa huomioon, että hiljattain tehdyn vertailututkimuksen (9) mukaan jäsenvaltiot etenevät erilaisilla nopeuksilla turvapaikanhakijalasten integroimisessa kouluun ja että joissakin tapauksissa lapset eivät ole koulussa vielä kolmen kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä, mistä aiheutuu erityisiä ongelmia vanhemmille lapsille;

G.	ottaa huomioon, että Asylum Information Database -tietokantaa koskevan vuoden 2016 raportin mukaan turvapaikkamenettelyyn pääsy on usein ongelmallista, mistä voi aiheutua merkittäviä viipeitä (10);

H.	ottaa huomioon, että osalla jäsenvaltioista on yhä haasteita iän määrittämisessä ja niiden lasten suojelemisessa, jotka eivät ano turvapaikkaa;

ottaa huomioon, että Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) on julkaissut hiljattain raportin seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneista muuttajista ja että sen mukaan arviolta 80 prosenttia Nigeriasta keskisen Välimeren reitin kautta tulleista tytöistä – joiden määrä on lisääntynyt 1 454:stä tytöstä vuonna 2014 yhteensä 11 009:ään tyttöön vuonna 2016 – on mahdollisesti joutunut seksuaalista hyväksikäyttöä varten harjoitettavan ihmiskaupan uhreiksi; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on yhä vaikeuksia ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneiden tyttöjen tunnistamisessa ja heidän tukemisessaan;

J.	ottaa huomioon, että lasten valtiottomuus aiheuttaa vakavan ihmisoikeushaasteen ja viivästyttää täten lasten aseman määrittämistä koskevaa menettelyä Euroopan unionissa, minkä seurauksena lapset jäävät peruspalvelujen ja oikeuksien ulkopuolelle;

korostaa, että kaikilla lapsilla, riippumatta heidän muuttaja- tai pakolaisasemastaan, on ennen kaikkea oikeus nauttia kaikista oikeuksista, jotka on kirjattu YK:n yleissopimukseen lapsen oikeuksista;

uskoo vahvasti, että komission olisi avustettava jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan asianmukaisesti täytäntöön kokonaisvaltainen oikeuksiin perustuva lähestymistapa kaikkien lapsiin liittyvien politiikkojen yhteydessä;

korostaa, että on tärkeää laatia yksilöllinen suunnitelma, joka perustuu kunkin lapsen tarpeisiin ja muihin erityisiin haavoittuvuuksiin, kun otetaan huomioon, että lasten elämänlaatu ja hyvinvointi edellyttävät myös varhaisessa vaiheessa tapahtuvaa kotoutumista, yhteisöllistä tukijärjestelmää ja lapsille annettavia mahdollisuuksia hyödyntää täysipainoisesti potentiaaliaan; toteaa, että tällainen lähestymistapa on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi ennaltaehkäistä lasten katoamista;

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lapsen edun periaatteen kaikissa lapsia koskevissa päätöksissä lasten asemasta riippumatta;

korostaa, että lapsille on annettava kaikki tarvittavat tiedot lasten oikeuksista, menettelyistä ja suojelumahdollisuuksista lapsiystävällisellä ja sukupuolierot huomioon ottavalla tavalla ja lasten ymmärtämällä kielellä; kehottaa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa auttamaan jäsenvaltioita laatimaan riittävästi vastaanottoaineistoa lapsille tiedottamiseksi;

kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan menettelyjä, joilla nimitetään ilman huoltajaa saapuville lapsille holhooja tai väliaikainen holhooja;

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla saapuvilla lapsilla on pääsy lastensuojelusta vastaavan toimihenkilön luo myös hotspot-alueilla, lasten majoitustiloissa ja rajanylityspaikoilla;

kehottaa jäsenvaltioita takaamaan, että kaikilla ja erityisesti ilman huoltajaa saapuvilla lapsilla on mahdollisuus ihmisarvoiseen asumiseen ja terveydenhoitoon, ja varmistamaan esteetön pääsy viralliseen koulutukseen ja inklusiiviseen opetukseen samoin edellytyksin kuin maan kansalaisilla, mukaan lukien kieliopetuksen kaltaiset valmistelevat toimenpiteet, jotta varmistetaan lasten kotoutuminen vastaanottaviin yhteiskuntiin koko sen ajan, kun he ovat jäsenvaltion alueella;

palauttaa mieliin, että ilman huoltajaa olevat lapset olisi majoitettava eri tiloihin kuin aikuiset, jotta vältytään väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön riskeiltä;

10.

kehottaa asettamaan etusijalle Kreikasta ja Italiasta tulevien ilman huoltajaa olevien ja EU:n siirtopäätösten edellytykset täyttävien lasten siirrot; kehottaa perustamaan rakenteita, joilla jatketaan lasten siirtoja saapumisjäsenvaltioista, jos se on lasten edun mukaista;

11.

on tietoinen paikallisten ja alueellisten viranomaisten keskeisestä roolista, sillä ne ovat eturintamassa vastaanottamassa ja kotouttamassa maahantulijalapsia rajallisista resursseista huolimatta; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan valmiuksia ja myöntämään riittävät resurssit maahantulijalasten ja erityisesti ilman huoltajaa saapuvien lasten vastaanottamiseksi;

12.

kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävän ja jatkuvan rahoituksen ja tuen paikallisille ja alueellisille viranomaisille sekä varmistamaan mahdollisuuden saada eurooppalaista rahoitusta esimerkiksi turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastolta;

13.

kehottaa jäsenvaltioita viipymättä jatkamaan kaikkia keskeneräisiä perheen yhdistämistä koskevia menettelyjä;

14.

korostaa, että lapsia ei saa ottaa säilöön muuttoliikkeen yhteydessä, ja kehottaa jäsenvaltioita majoittamaan kaikki lapset ja lapsiperheet säilöönotolle vaihtoehtoisiin yhteisölähtöisiin tiloihin, kun heidän maahanmuuttaja-asemaa koskevaa hakemustaan käsitellään;

15.

katsoo, että jos EU:n jäsenvaltiossa esiintyy maahantulijalasten ja heidän perheidensä pitkitettyä ja järjestelmällistä säilöönottoa, komission olisi käynnistettävä rikkomusmenettely asianomaista jäsenvaltiota vastaan, jotta varmistetaan lasten perusoikeuksien kunnioittaminen;

16.

korostaa, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti investoitava psykologiseen ja psykiatriseen tukeen ja kuntoutukseen lasten mielenterveyteen liittyvien kysymysten käsittelemiseksi;

17.

korostaa, että on tärkeää perustaa kattava ja lapsen etuun perustuva tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä sen varmistamiseksi, että lapset kirjataan kansallisiin suojelujärjestelmiin ja että he säilyvät niissä, soveltaen lapsiin keskittyvää lähestymistapaa koko menettelyn ajan ja noudattaen tinkimättä lapsen oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta; korostaa, että jäsenvaltiot eivät saa käyttää pakkokeinoja lasten biometristen tunnisteiden ottamiseksi;

18.

kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan iänmääritysmenettelyjä koskevia parhaita toimintatapoja, jotta iänmäärittelylle asetettaisiin korkeatasoiset vaatimukset unionin tasolla; korostaa, että lasten lääkärintarkastukset olisi toteutettava tavalla, joka ei ole kiusallinen eikä loukkaa lasten ihmisarvoa;

19.

kehottaa jäsenvaltioita lisäksi tehostamaan toimiaan ja lainvalvontaviranomaisten ja lastensuojeluviranomaisten rajat ylittävää yhteistyötä kateissa olevien lasten löytämiseksi ja suojelemiseksi siten, että lapsen etu asetetaan aina etusijalle;

20.

pitää valitettavana, että lasten jääminen valtiottomiksi on yhä laajamittainen ilmiö; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita varmistamaan, että lasten valtiottomuus sisällytetään riittävällä tavalla kansalliseen lainsäädäntöön lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen 7 artiklaa täysimääräisesti noudattaen;

21.

panee merkille jäsenvaltioiden ja komission aikaansaaman edistyksen Euroopan edunvalvontalaitosten verkoston yhteydessä ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan verkostoa;

22.

korostaa, että lasten kanssa työskentelevillä toimijoilla ei saa olla rikosrekisterimerkintöjä varsinkaan lapsiin liittyvistä rikoksista; kehottaa jäsenvaltioita antamaan heille jatkuvaa ja asianmukaista koulutusta ilman huoltajaa olevien alaikäisten oikeuksista ja tarpeista, myös mahdollisista sovellettavista lasten hyvinvoinnin turvaamista koskevista normeista;

23.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, rajat ylittävä yhteistyö mukaan lukien, ihmiskaupan ja kaikenlaisen hyväksikäytön lapsiuhrien tunnistamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikilla lapsiuhreilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada tukipalveluja; tiedostaa, että tyttöjen hyväksikäyttö prostituutiotarkoituksiin muodostaa erityisen ongelman;

24.

korostaa, että uusien turvallisten ja laillisten reittien avaaminen antaisi unionille ja jäsenvaltioille paremmat mahdollisuudet käsitellä erityisesti lasten suojelutarpeita ja murentaa salakuljettajien liiketoimintamalli;

25.

panee merkille monien kansallisten ja eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen, etsintä- ja pelastustoimia suorittavat järjestöt mukaan lukien, antaman humanitaarisen avun lasten edun turvaamiseksi;

26.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kiireellisesti toimiaan järjestäytyneen rikollisuuden eri muotojen, lapsikauppa mukaan lukien, käsittelemiseksi yhdessä, torjumaan rankaisemattomuutta ja varmistamaan, että näihin rikoksiin syyllistyneet tuodaan oikeuden eteen viipymättä riippumatta siitä, ovatko kyseiset henkilöt unionin vai kolmannen maan kansalaisia;

27.

katsoo, että lasten oikeudet muuttoliikkeen yhteydessä olisi asetettava ensisijaiseen asemaan vuoden 2020 jälkeisellä rahoituskaudella, kun otetaan huomioon komission vuonna 2017 antama tiedonanto lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä, kestävän kehityksen tavoitteet ja komission ohjeet EU-varojen käytöstä muuttajien kotouttamiseen;

28.

kehottaa jäsenvaltioita lisäämään jäsenvaltioiden eri viranomaisten välistä rajat ylittävää yhteistyötä, tietojen jakamista ja koordinointia, jotta täytetään aukot ja varmistetaan, että lastensuojelujärjestelmät ovat riittäviä eivätkä ne ole hajanaisia;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle.

(1) YK:n päätöslauselma A/RES/71/1, http://www.un.org/en/ga/search/view_doc.asp?symbol=A/RES/71/1

(2) https://www.streetchildrenresources.org/resources/general-comment-no-21-2017-on-children-in-street-situations/

(3) EUVL C 289, 9.8.2016, s. 57.

(4) EUVL C 58, 15.2.2018, s. 9.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0329.

(6) EU:C:2018:248.

(7) https://www.unicef.org/publications/files/Uprooted_growing_crisis_for_refugee_and_migrant_children.pdf

(8) http://fra.europa.eu/en/publication/2017/child-migrant-detention

(9) ‘#Backtoschool’, the Global Progressive Forum, Migration Policy Group ja the SIRIUS European Policy network, www.globalprogressiveforum.org/backtoschool

(10) Vuoden 2016 AIDA-raportti, s. 3.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/45

P8_TA(2018)0202

Kosmetiikkaa koskeva yleinen eläinkoekielto

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 kosmetiikkaa koskevasta yleisestä eläinkoekiellosta (2017/2922(RSP))

(2020/C 41/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (1) (”kosmetiikka-asetus”),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 13 artiklan,

—	ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon eläinkoekiellosta ja kaupanpitokiellosta sekä vaihtoehtoisten menetelmien nykytilanteesta kosmetiikan alalla (COM(2013)0135),

—	ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 annetun komission kertomuksen eläinkokeille vaihtoehtoisten koemenetelmien kehittämisestä, validoinnista ja oikeudellisesta hyväksymisestä kosmetiikka-alalla (2013–2015) (COM(2016)0599),

—	ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2015 annetun komission tiedonannon eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Stop Vivisection”(C(2015)3773),

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 21. syyskuuta 2016 asiassa C-592/14 antaman tuomion (2),

—	ottaa huomioon maaliskuussa 2016 julkistetun erityiseurobarometritutkimuksen N:o 442 aiheesta ”Attitudes of Europeans towards Animal Welfare”(Eurooppalaisten suhtautuminen eläinten hyvinvointiin),

—	ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan pyynnöstä tammikuussa 2017 tehdyn tutkimuksen ”Animal Welfare in the European Union”,

—	ottaa huomioon neuvostolle esitetyn kysymyksen kosmetiikkaa koskevasta yleisestä eläinkoekiellosta (O-000040/2018 – B8-0017/2018),

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kosmetiikkaa koskevasta yleisestä eläinkoekiellosta (O-000041/2018 – B8-0018/2018),

—	ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.	toteaa, että kosmetiikka-asetuksessa vahvistetaan ehdot, jotka koskevat kosmeettisten valmisteiden ja ainesosien kaupan pitämistä EU:ssa, ja että asetuksen tarkoitus on kosmeettisten valmisteiden sisämarkkinoiden aikaansaaminen varmistaen samalla ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu;

B.	toteaa, että SEUT-sopimuksen 13 artiklan mukaan laadittaessa ja pantaessa täytäntöön unionin politiikkaa, erityisesti sisämarkkinoiden osalta, eläinten hyvinvoinnin vaatimukset pitäisi ottaa täysimääräisesti huomioon, koska eläimet ovat tuntevia olentoja;

toteaa, että kosmetiikka on olennainen osa EU:n kansalaisten jokapäiväistä elämää ja kattaa suuren määrän erilaisia tuotteita meikeistä ja deodorantista kylpemisen, suihkussa käymisen ja auringonoton yhteydessä sekä hiustenhoidossa, ihonhoidossa ja kynsienhoidossa, parranajossa ja suuhygieniassa käytettäviin tuotteisiin;

D.	toteaa, että EU on sitoutunut edistämään eläinten hyvinvointia ja suojelemaan samalla ihmisten terveyttä ja ympäristöä;

E.	toteaa, että kosmetiikan turvallisuuden varmistamiseksi kosmetiikka-asetuksen 10 artiklassa todetaan, että jokaisesta kosmetiikkatuotteesta on tehtävä turvallisuuden arviointi ja laadittava turvallisuusselvitys;

toteaa, että kosmetiikka-asetuksen 11 artiklassa edellytetään tuotetietojen ylläpitämistä jokaisesta markkinoille saatettavasta tuotteesta ja että tuotetietojen on sisällettävä tiedot kaikista eläinkokeista, jotka liittyvät kosmeettisen valmisteen tai sen ainesosien kehittämiseen tai turvallisuuden arviointiin;

G.	toteaa, että eläinkokeet ovat olleet kiellettyjä EU:ssa valmiiden kosmeettisten valmisteiden osalta syyskuusta 2004 ja kosmeettisten ainesosien osalta maaliskuusta 2009, jäljempänä ’testauskielto’;

toteaa, että maaliskuusta 2009 alkaen EU:ssa ei ole saanut pitää kaupan valmiita kosmeettisia valmisteita ja niiden ainesosia, jotka on testattu eläinkokeella, poikkeuksina toistuvasta annostelusta johtuva myrkyllisyys, lisääntymiselle vaaralliset vaikutukset ja toksikokinetiikka; toteaa, että näiden erityisten monimutkaisten terveysvaikutusten osalta kaupanpitokielto on ollut voimassa maaliskuusta 2013 riippumatta siitä, onko vaihtoehtoisia eläinkokeettomia testausmenetelmiä käytettävissä, jäljempänä ’kaupanpitokielto’;

toteaa, että suurinta osaa kosmeettisissa valmisteissa esiintyvistä aineista käytetään myös monissa muissa kuluttaja- ja teollisuustuotteissa, kuten lääkevalmisteissa, pesuaineissa ja muissa kemikaaleissa sekä elintarvikkeissa; toteaa, että näitä aineita on saatettu testata eläinkokeilla asiaa koskevan säädöskehyksen, kuten REACH-asetuksen (3) mukaisesti, kun vaihtoehtoja ei ole ollut;

toteaa, että maaliskuussa 2016 tehdyn erityiseurobarometritutkimuksen N:o 442 mukaan 89 prosenttia EU:n kansalaisista on samaa mieltä siitä, että EU:n pitäisi tehdä enemmän edistääkseen laajempaa tietoisuutta eläinten hyvinvoinnin merkityksestä kansainvälisesti, ja 90 prosenttia EU:n kansalaisista on samaa mieltä siitä, että on tärkeää ottaa käyttöön eläinten hyvinvointia koskevat tiukat vaatimukset, jotka tunnustetaan kaikkialla maailmassa;

toteaa, että parlamentti saa useita vetoomuksia kansalaisilta, jotka käyttävät SEUT-sopimuksen 24 ja 227 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 44 artiklassa säädettyä oikeuttaan ja vaativat eläinkokeiden lopettamista sekä Euroopassa että koko maailmassa ja eläinten hyvinvointia koskevien kansainvälisten standardien laatimista;

L.	toteaa, että kansalaiset toivovat uutta lainsäädäntökehystä, jonka tarkoituksena on poistaa vähitellen eläinkokeet;

toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti asiassa C-592/14 21. syyskuuta 2016 antamassaan tuomiossa, että sellaisten kosmeettisten valmisteiden saattaminen unionin markkinoille, jotka sisältävät ainesosia, jotka on EU:n ulkopuolella testattu eläinkokein kyseisten valmisteiden pitämiseksi kaupan kolmansissa maissa, voidaan kieltää, jos kyseisistä kokeista saatuja tietoja käytetään kyseisten valmisteiden turvallisuuden osoittamiseksi tarkoituksena saattaa ne EU:n markkinoille;

N.	toteaa, että porsaanreiät mahdollistavat EU:n ulkopuolella eläinkokein testattujen kosmeettisten valmisteiden saattamisen EU:n markkinoille ja tuotteiden testaamisen uudelleen EU:ssa käyttäen vaihtoehtoisia eläinkokeettomia menetelmiä, mikä rikkoo EU:n lainsäädännön henkeä;

O.	toteaa, että EU on keskeinen toimija Yhdistyneissä kansakunnissa; toteaa, että EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden on jatkettava sitoutumistaan kansainväliseen oikeuteen ja monenväliseen yhteistyöhön perustuvaan maailmanjärjestykseen;

P.	katsoo, että Euroopan unionin olisi lisättävä toimia korkeampien eläinten hyvinvointia koskevien standardien edistämisen sisällyttämiseksi unionin ulkosuhteisiin;

Kokemuksia EU:n merkittävästä kosmetiikkaa koskevasta eläinkoekiellosta

huomauttaa, että Euroopalla on menestyvä ja innovatiivinen kosmetiikkasektori, joka tarjoaa työpaikan noin kahdelle miljoonalle ihmiselle, ja että Eurooppa on maailman suurin kosmeettisten valmisteiden markkina-alue; painottaa, että EU:n eläinkoekielto ei ole vaarantanut sektorin kehitystä;

panee merkille, että voimassa olevia testaus- ja kaupanpitokieltoja noudatetaan Euroopassa erittäin kattavasti; painottaa kuitenkin, että vakavan ja ensisijaisena ratkaistavan ongelman muodostaa se, että eläinkokeita edelleen vaativista kolmansista maista unioniin tuotavan kosmetiikan tuotetiedoista puuttuu täydellinen ja luotettava dokumentaatio;

katsoo, että EU:n uraauurtava kosmetiikkaa koskeva eläinkoekielto oli maailmalle vahva signaali EU:n eläinten suojelulle antamasta arvosta ja on onnistunut osoittamaan, että kosmetiikkaa koskevien eläinkokeiden vähittäinen lopettaminen on mahdollista;

muistuttaa, että Euroopassa on tehty poliittinen valinta kiellon panemiseksi täytäntöön riippumatta siitä, onko eläinkokeille olemassa kattavasti vaihtoehtoja; katsoo Euroopan esimerkin osoittavan, että eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien puuttuminen joidenkin tutkittavien ominaisuuksien kohdalla ei ole argumentti kosmetiikkaa koskevan yleisen eläinkoekiellon asettamista vastaan;

muistuttaa, että kosmetiikalle tehtäviä eläinkokeita ei enää voida perustella, ja pyytää EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisia suuren yleisön tavoin torjumaan kosmeettisten valmisteiden testaamisen eläinkokeilla sekä tukemaan innovatiivisten ja inhimillisten testausmenetelmien kehittämistä;

pyytää sääntelyviranomaisia ja yrityksiä perustamaan säännöllisiä ja riippumattomia tarkastuksia sisältävän seurantajärjestelmän, jonka avulla varmistetaan, että alan toimittajat noudattavat täydellistä kieltoa;

Kiellon vaikutus vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen

muistuttaa, että eläinkoekielto on lisännyt vaihtoehtoisten testausmenetelmien kehittämiseen tähtäävää tutkimusta ja että toimet vaikuttavat selvästi kosmetiikka-alan ulkopuolellakin; huomauttaa, että myös vaihtoehtoisten menetelmien validoinnissa ja niitä koskevien sääntöjen hyväksymisessä on edistytty huomattavasti;

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita asettamaan käyttöön riittävästi keskipitkän tai pitkän aikavälin rahoitusta, jolla kehitetään, validoidaan ja otetaan käyttöön vaihtoehtoisia testausmenetelmiä, joilla korvataan täysin eläinkokeet, joilla testataan keskeisiä toksikologisia ominaisuuksia, kuten karsinogeenisuus, lisääntymismyrkyllisyys ja toistuvasta annostelusta johtuva myrkyllisyys (4);

korostaa tarvetta jatkuvaan koulutukseen, jotta varmistetaan laboratorioiden ja toimivaltaisten viranomaisten asianmukainen tietämys vaihtoehdoista ja prosesseista;

10.

toteaa, että akateemisilla laitoksilla on tärkeä rooli edistettäessä eläinkokeiden vaihtoehtoja eri tieteenaloilla ja levitettäessä uutta osaamista ja käytäntöjä, joita on saatavana mutta joita ei käytetä laajasti;

11.

korostaa tarvetta työskennellä kansainvälisissä elimissä, jotta nopeutetaan vaihtoehtoisten menetelmien validointia ja hyväksymistä ja tarjotaan tiedon siirtämistä ja taloudellista tukea kolmansille maille, joissa tutkijat saattavat olla tietämättömiä vaihtoehtoisista menetelmistä ja joissa testauslaitoksilla ei ehkä ole tarvittavaa infrastruktuuria;

12.

huomauttaa, että EU on edistänyt vaihtoehtoisia menetelmiä koskevaa kansainvälistä yhteistyötä eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä koskevan eurooppalaisen kumppanuusaloitteen (European Partnership for Alternative Approaches to Animal Testing, EPAA) puitteissa ja osallistunut useisiin muihin aiheeseen liittyviin kansainvälisiin prosesseihin, kuten kosmetiikka-asetusta koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön (International Collaboration on the Cosmetics Regulation, ICCR) ja vaihtoehtoisia testimenetelmiä koskevaan kansainväliseen yhteistyöfoorumiin (International Cooperation on Alternative Test Methods, ICATM); toteaa, että tällainen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää;

Kansainvälinen tilanne

13.

korostaa, että Guatemala, Intia, Islanti, Israel, Norja, Serbia, Sveitsi, Turkki ja Uusi-Seelanti ovat saattaneet voimaan kosmetiikkaa koskevat eläinkoekiellot; toteaa, että muut maat, kuten Etelä-Korea ja Australia, ovat edistyneet huomattavasti tällaisen kiellon suuntaan;

14.

toteaa, että huolimatta joistakin huomattavista lainsäädännöllisistä edistysaskelista ympäri maailmaa noin 80 prosenttia maailman maista sallii edelleen eläinkokeet ja eläinkokein testatun kosmetiikan kaupan pitämisen;

Kosmetiikkaa koskevan yleisen eläinkoekiellon käyttöönotto

15.

kehottaa käyttämään kosmetiikka-asetusta mallina kosmetiikkaa koskevien eläinkokeiden kansainvälisen kiellon sekä eläinkokeella testattujen kosmeettisten ainesosien ja valmisteiden kansainvälistä kauppaa koskevan kiellon säätämiseksi ennen vuotta 2023;

16.

kehottaa EU:n toimielimiä takamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille EU:n markkinoille asetetuille tuotteille ja varmistamaan, ettei mitään niistä ole testattu eläinkokeilla kolmannessa maassa;

17.

kehottaa EU-johtajia edistämään ja puoltamaan kosmetiikkaa koskevaa yleistä eläinkoekieltoa sekä helpottamaan sen käyttöönottoa tapaamisissaan vastaavissa tehtävissä toimivien tahojen, etenkin YK:n pääsihteerin, kanssa;

18.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita käyttämään diplomaattisia verkostojaan ja toimimaan päättäväisesti kaikissa mahdollisissa sekä kahdenvälisissä että monenvälisissä neuvotteluyhteyksissä muodostaakseen vahvan ja laajan yhteenliittymän, jonka puitteissa tuetaan yleistä eläinkoekieltoa kosmeettisten valmisteiden alalla;

19.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita helpottamaan, edistämään ja tukemaan eläinten käyttöä kosmetiikkaa koskevissa kokeissa vastustavan kansainvälisen sopimuksen tekemistä YK:n puitteissa; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan kosmetiikkaa koskevan yleisen eläinkoekiellon seuraavan YK:n yleiskokouksen asialistalle;

20.

kehottaa komissiota toimimaan ennakoivasti kaikkien sidosryhmien, kuten kosmetiikan eläinkoetestauksen lopettamiseen tähtäävän maailmanlaajuisen kampanjan taustavoimien sekä kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, jotta voidaan edistää seuraavan YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestettäviä oheistapahtumia sekä edistää vuoropuhelua kosmetiikkaa koskevien eläinkokeiden vastaisen kansainvälisen sopimuksen hyödyistä ja olennaisista näkökohdista;

21.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, etteivät mitkään meneillään olevat kauppaneuvottelut tai Maailman kauppajärjestön säännöt heikennä kosmetiikkaa koskevaa EU:n eläinkoekieltoa; kehottaa komissiota jättämään eläinkokeilla testatut kosmeettiset valmisteet kaikkien jo voimassa olevien tai neuvotteluvaiheessa olevien vapaakauppasopimusten ulkopuolelle;

o o

22.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59.

(2) ECLI:EU:C:2016:703.

(3) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(4) Kuluttajien turvallisuutta käsittelevän tiedekomitean antamat kosmeettisten ainesosien turvallisuusarvioinnin testausohjeet – 9. päivitys, SCCS/1564/15.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/50

P8_TA(2018)0203

EU:n lammas- ja vuohialan nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 EU:n lammas- ja vuohialan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä (2017/2117(INI))

(2020/C 41/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission aloitteesta vuosina 2015 ja 2016 järjestetyn Euroopan lampaanlihafoorumin suositukset,

—	ottaa huomioon tutkimuksen lammas- ja vuohialan tulevaisuudesta Euroopassa, jonka parlamentin politiikkayksikkö B teki maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan pyynnöstä,

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman lammas- ja vuohialan tulevaisuudesta Euroopassa (1),

—	ottaa huomioon komission vuonna 2011 tekemän arvioinnin YMP-toimenpiteistä lammas- ja vuohialalla,

—	ottaa huomioon 19. kesäkuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät luontoa, ihmisiä ja taloutta koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta,

—	ottaa huomioon 15. marraskuuta 2017 antamansa päätöslauselman toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten (2),

—	ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2017 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi”(COM(2017)0339),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä,

—	ottaa huomioon Alankomaiden oikeusasiamiehen päätelmät, jotka hän antoi vuoden 2012 raportissaan hallituksen lähestymistavasta Q-kuumeeseen (3) sekä vuonna 2017 julkaisemassaan tutkimuksessa siitä, mitä hallitus on oppinut Q-kuume-epidemiasta (4),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8-0064/2018),

ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvatus ovat suurimmassa osassa EU:ta aloja, joilla on alhainen kannattavuus ja unionin alhaisimpiin kuuluva tulotaso, mikä on suurelta osin seurausta korkeista, toisinaan myyntihinnat ylittävistä toiminta- ja sääntelykustannuksista, sekä raskas hallinnollinen rasite, minkä vuoksi monet kasvattajat yhä useammin päättävät lähteä näiltä aloilta;

B.	toteaa, että elintarvikeketjun epätasapaino lisää näiden alojen haavoittuvuutta, ja pitää valitettavana, että toistaiseksi komissio ei ole toteuttanut parlamentin vaatimia tarvittavia sääntelytoimia;

C.	katsoo, että lammas- ja vuohituotanto ja sen säilyttäminen on mahdotonta ilman kasvattajille taattuja vakaita tuloja;

ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvatus Euroopassa on kausiluonteista, toisin kuin eräillä muilla maailman alueilla, jotka voivat harjoittaa kattavaa kasvatusta ja tuotantoa ympäri vuoden; ottaa huomioon, että huomattava kausiluonteisuus voi johtaa viljelijöiden ja tuottajien taloudelliseen epävarmuuteen;

E.	ottaa huomioon, että molemmilla aloilla on potentiaalia luoda ja säilyttää työpaikkoja epäsuotuisilla alueilla, kuten syrjäisillä alueilla ja vuoristoalueilla;

katsoo, että lammas- ja vuohituotannossa on merkittävää kehitys- ja työllisyyspotentiaalia monille epävakaille maaseutualueille ja kaupunkien lähialueille lähinnä lampaan- ja vuohenlihan sekä korkealaatuisten maitotuotteiden myynnin ansiosta, sillä ne voidaan tuoda markkinoille lyhyiden paikallisten toimitusketjujen avulla;

G.	ottaa huomioon, että lampaankasvattajilla on vaikeuksia löytää pätevää ja joskus jopa ammattitaidotonta työvoimaa;

H.	ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvatus on osa monien jäsenvaltioiden kulttuuriperintöä ja tuottaa korkealaatuisia perinteisiä tuotteita;

I.	toteaa, että lammas- ja vuohialalla on noudatettava maailman tiukimpia vaatimuksia elintarviketurvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä ympäristönsuojelun alalla;

toteaa, että lampaat ja vuohet, etenkin kuin harjoitetaan laiduntamista, ovat tärkeitä ympäristön kestävyyden edistämisessä, sillä niitä elää 70 prosentilla EU:n luonnonhaitoista kärsivistä alueista, myös syrjäisillä ja suhteellisen vaikeapääsyisillä alueilla, ja ne auttavat osaltaan pitämään yllä luonnon monimuotoisuutta (kotoperäiset paikalliset rodut mukaan luettuina) ja torjumaan eroosiota, biomassan ei-toivottua kertymistä, suojapatojen vahingoittumista, lumivyöryjä ja metsä- ja pensaikkopaloja;

K.	toteaa, että lampaan- ja vuohenkasvatuksella on tärkeä sosioekonominen merkitys Euroopan maaseutualueilla, sillä ne tukevat maataloutta ja työllisyyttä epäsuotuisilla alueilla ja tuottavat korkealaatuisia perinteisiä tuotteita;

toteaa, että on edistettävä kasvattajien sukupolvenvaihdosta, jotta voidaan varmistaa tällaisen karjankasvatuksen jatkuminen ja auttaa taltuttamaan monien sellaisten maaseutualueiden nopea väestökato, joilla on niukasti peruspalveluita ja perheiden tukipalveluita, millä on vaikutusta erityisesti naisiin, jotka tekevät merkittävää, usein näkymätöntä työtä tällä alalla;

toteaa, että nämä alat tarjoavat suotuisan ympäristön ja mahdollisuuksia nuorille, jotka haluavat aloittaa maataloustoiminnan inhimillisissä maatilarakenteissa, joissa on alhaisempi pääoman tarve, vahva kollektiivinen organisaatio, harjoitetaan talkootyötä ja joissa on yhteisen käytön mahdollistavia osuuskuntia, tai jotka haluavat perustaa yrityksiä;

ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvattajien keski-ikä nousee ja että sukupolvien välisessä tietämyksen siirrossa on puutteita, mikä haittaa molempien alojen moitteetonta toimintaa ja saattaa johtaa ammattitaidon ja tietämyksen heikkenemiseen tulevaisuudessa; ottaa huomioon, että kasvattajilta ja korkealaatuisten jalosteiden, kuten pienimuotoisesti tuotetun juuston, tuottajilta puuttuvat usein tarvittavat myynti- ja markkinointitaidot, joita tarvitaan niiden valmistamien tuotteiden saattamiseksi markkinoille houkuttelevalla tavalla;

O.	toteaa, että suuri osa lampaista ja vuohista kasvatetaan EU:ssa laajaperäisen kotieläintuotannon olosuhteissa, kuten laitumella; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa alat tukeutuvat intensiiviseen vuohen- ja lampaankasvatukseen;

toteaa, että nämä alat auttavat suojelemaan ekologisesti tai luonnonarvoltaan hyvin arvokkaita alueita, kuten laidunmaita ja luonnonlaitumia, metsälaitumia ja muita metsälaidunjärjestelmiä tai dehesa-laidunmaita sekä vähemmän hedelmällisiä maa-alueita, ja niillä on myös keskeinen tehtävä aluskasvillisuuden raivaamisessa;

ottaa huomioon, että ennen asetuksen (EU) 2017/2393 (5) voimaantuloa pysyvien nurmien määritelmä ei kattanut asianmukaisesti Välimeren alueen laidunmaita, joilla kasvaa puumaisia lajeja, kuten dehesa-laidunmaat ja muut peltometsäjärjestelmiin liittyvät ekosysteemit, minkä vuoksi pienempi osuus alueista voi saada suoria tukia, millä on vahingollinen vaikutus näiden alueiden karjankasvattajiin;

ottaa huomioon, että laiduntaminen on perinteistä laajaperäisen karjankasvatuksen toimintaa, jota harjoitetaan erityisesti vuoristoalueilla, ja se tekee kehityksen mahdolliseksi alueilla, joille on vaikea päästä tai joita on vaikea mekanisoida ja joiden maataloustuotannollinen arvo on alhainen, ja mahdollistaa siten taloudellisen toiminnan säilymisen;

S.	ottaa huomioon, että vuodenaikojen mukainen laiduntaminen on osa maatalouskäytäntöjä joissakin jäsenvaltioissa;

T.	ottaa huomioon, että nykyiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan (YMP) sisältyy erilaisille kotoperäisille lammas- ja vuohiroduille myönnettävä tuki;

U.	ottaa huomioon, että nämä rodut ovat mukautuneet hyvin paikalliseen ympäristöön ja niillä on merkittävä tehtävä biologisen monimuotoisuuden ja luonnon tasapainon säilyttämisessä elinympäristöissään;

V.	ottaa huomioon, että kotoperäiset rodut ovat huomattavasti paremmin sopeutuneita paikallisiin olosuhteisiin ja ominaisuuksiin;

W.	ottaa huomioon, että 1980-luvun jälkeen lampaiden määrä on laskenut 25 miljoonalla ja että viimeisten 17 vuoden aikana tuotanto on vähentynyt yli 20 prosenttia;

ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenlihan kulutus on vähentynyt viime vuosien aikana merkittävästi, sillä lampaanlihan kulutus henkeä kohti on laskenut vuonna 2001 kulutetusta 3,5 kilosta nykyiseen kahteen kiloon, ja toteaa, että tämän laskusuuntauksen on havaittu jatkuvan vuonna 2017 erityisesti nuorten keskuudessa;

Y.	ottaa huomioon Euroopan vuohenlihamarkkinoiden ainutlaatuisuuden, sillä tuotanto sijoittuu pääasiassa Kreikkaan, Espanjaan ja Ranskaan, ja kulutus puolestaan on erityisen merkittävää Portugalissa, Italiassa ja Kreikassa;

Z.	ottaa huomioon, että vuohenlihan tuotanto kileistä tai täysikasvuisista eläimistä on sesonkiluonteista ja kyseessä on vain muutaman toimijan hallinnassa olevan maidontuotannon sivutuote, jonka myyntihinta ei tarjoa riittävää korvausta kasvattajalle;

AA.	ottaa huomioon, että vuohenlihan vähäinen esilläolo myyntipisteissä merkitsee tuotteen vähäistä näkyvyyttä ja siten kulutuksen laskua;

AB.	ottaa huomioon, että 3 prosenttia eurooppalaisesta maidontuotannosta ja 9 prosenttia eurooppalaisesta juustontuotannosta pohjautuu lampaan- ja vuohenkasvatukseen ja että nämä alat työllistävät 1,5 miljoonaa ihmistä Euroopan unionissa;

AC.	ottaa huomioon, että vuohenmaidon ja -juuston kulutus on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi useissa jäsenvaltioissa;

AD.

ottaa huomioon, että unionin lampaanlihantuotanto kattaa vain noin 87 prosenttia markkinakysynnästä ja että kolmansista maista, joiden kärjessä on Uusi-Seelanti, peräisin oleva tuonti heikentää eurooppalaisen tuotannon kilpailukykyä herkimpinä ajankohtina (pääsiäinen ja joulu), mutta myös muina vuodenaikoina, sillä Uusi-Seelanti ja Australia ovat lampaanlihan suurimpia viejiä;

AE.

ottaa huomioon, että Uusi-Seelanti on viime vuosina lisännyt tuoreen ja jäähdytetyn lihan vientiä ja vähentänyt perinteistä pakastetun lihan vientiään, mikä on lisännyt maan viennin vaikutusta unionin tuoreen lihan markkinoihin ja laskenut eurooppalaisille tuottajille maksettavia hintoja; katsoo, että tämä on otettava huomioon Uuden-Seelannin kanssa käytävissä tulevissa vapaakauppasopimusneuvotteluissa;

AF.	ottaa huomioon, että monissa tapauksissa eurooppalaiset tuottajat eivät voi kilpailla tasapuolisesti sellaisista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kanssa, johon sovelletaan usein alhaisempia laatua, sääntelyä ja ympäristöstandardeja koskevia vaatimuksia;

AG.	katsoo, että arkaluonteisuutensa vuoksi lammas- ja vuohialoja olisi joko suojeltava Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin sekä Australian välillä parhaillaan käytävien vapaakauppasopimusneuvottelujen yhteydessä tai ne olisi jätettävä kokonaan näiden kauppasopimusten ulkopuolelle;

AH.	ottaa huomioon, että joillakin alueilla EU:n naapurustossa on osoitettu kiinnostusta EU:sta peräisin oleviin lampaan- ja vuohenlihatuotteisiin, mikä on EU:n tuottajille tilaisuus, jota ei valitettavasti ole hyödynnetty täysimääräisesti;

AI.	ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia EU:n sisäiseen lampaanlihakauppaan, sillä Yhdistynyt kuningaskunta on unionin tärkein lampaanlihan tuottajamaa ja ensisijainen saapumisreitti kolmansista maista peräisin olevalle tuonnille;

AJ.	ottaa huomioon, että Yhdistynyt kuningaskunta tuo noin puolet lampaanlihan markkinakiintiöstään Uudesta-Seelannista ja lähes kaksi kolmasosaa Australiasta ja että unioni ei voi vapautua yhdessä yössä kansainvälisistä sitoumuksistaan, mikä lisää brexitin aiheuttamaa epävarmuutta;

AK.	ottaa huomioon, että lampaiden ja vuohien villa on kestävä, uusiutuva ja biologisesti hajoava resurssi tekstiilialalla;

AL.	ottaa huomioon, että villaa ei tunnusteta SEUT-sopimuksen liitteen I mukaiseksi maataloustuotteeksi, vaan se on luokiteltu ainoastaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaiseksi eläimistä saatavaksi sivutuotteeksi;

AM.

ottaa huomioon, että tunnustuksen puute saattaa lampaankasvattajat epäedulliseen asemaan muihin kasvattajiin verrattuna, koska villaan sovelletaan kuljetettaessa korkeampia vaatimuksia kuin tunnustettuihin maataloustuotteisiin ja koska villaan ei ole mahdollista soveltaa markkinatoimenpiteitä yhteisen markkinajärjestelyn kautta;

AN.	ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvatusta harjoitetaan pääasiassa laajaperäisesti, joten eläimet ovat suorassa yhteydessä luonnonvaraisten eläinten kanssa, joiden terveydentilasta ei ole takeita;

AO.

ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 999/2001 mukaisesti scrapie-suunnitelma on johtanut jalostuseläinkantojen vaihdon vähenemiseen 100 prosentilla, ja toteaa, että pienten kotoperäisten rotujen kohdalla scrapie-genotyyppien määrittely on johtanut urosjalostuseläinten määrän vähenemiseen jopa 50 prosentilla;

AP.

ottaa huomioon, että äskettäiset eläintautien puhkeamiset ovat osoittaneet, että taudin puhkeaminen yhdessä jäsenvaltiossa voi muodostaa uhkan koko Euroopan maatalousmarkkinoille, ja muistuttaa, että Euroopan unionissa on puhjennut useita epidemioita, joista joillakin, kuten vuosina 2007–2011 vuohitiloilla puhjenneella kaikkein laajimmalla Q-kuume-epidemialla, on seurauksia ihmisten terveydelle;

AQ.	toteaa, että lampaiden ja vuohien rokottaminen suojelee jäsenvaltioissa olevia laumoja rajat ylittäviä tauteja vastaan, rajoittaa infektioriskiä jäsenvaltioiden välillä ja auttaa lieventämään mikrobilääkeresistenssin vaikutuksia;

AR.

ottaa huomioon, että mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevan Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelman mukaan rokottamalla tapahtuva immunisaatio on kustannustehokas kansanterveydellinen toimenpide mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi huolimatta siitä, että antibioottien käyttö on edullisempaa lyhyellä aikavälillä, ja että suunnitelmassa esitetään myös kannustimia diagnostiikkamenetelmien, vaihtoehtoisten mikrobilääkkeiden ja rokotusten käytön lisäämiseksi;

AS.	ottaa huomioon, että lampaiden ja vuohien sähköisen tunnistamisen järjestelmä takaa tehokkaalla tavalla eläinten jäljitettävyyden, mutta korvamerkkien lukemisessa tapahtuvista tahattomista virheistä tai korvamerkkien katoamisesta voi aiheutua toisinaan kohtuuttomia seuraamuksia;

AT.	ottaa huomioon, että kasvattajilla on myös usein vaikeuksia soveltaa nykyisiä tunnistamista koskevia sääntöjä karitsoihin ja kileihin;

AU.

ottaa huomioon, että tiettyjen eläinlajien, erityisesti suurpetojen, suojelu luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) nojalla, niiden elinympäristöjen ja luonnollisten saaliiden määrän ja laadun heikkeneminen yhdistettynä maaseudun väestökatoon ja jäsenvaltioiden puutteellisiin investointeihin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ovat kaikki osaltaan lisänneet petoeläinten hyökkäyksiä lammas- ja vuohilaumoja kohtaan kaikilla alueilla ja pahentaneet joidenkin maatilojen jo ennestään epävarmaa tilannetta ja vaarantaneet perinteisen maa- ja laiduntalouden monilla alueilla;

AV.	toteaa, että joillakin Euroopan unionin alueilla petoeläinten ja suurpetojen suojelun taso on hyvä;

AW.	toteaa, että olisi harkittava mahdollisuutta muuttaa lajien suojelun tasoa tietyillä alueilla heti, kun haluttu suojelun taso on saavutettu;

AX.

ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenkasvattajien on selviydyttävä huomattavasta byrokratiasta ja hallinnollisista rasitteista, joita aiheutuu paitsi YMP:stä myös muista EU:n säännöistä, kuten säännöistä, jotka koskevat sellaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi;

AY.	ottaa huomioon, että lammas- ja vuohimarkkinat ovat erittäin pirstoutuneet ja markkinahintojen ilmoittaminen ei ole kovinkaan avointa;

AZ.	ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on hyvin vähän teurastamoita, mikä estää kyseisten alojen kehittymistä niissä;

BA.

ottaa huomioon, että teurastusalan rakenneuudistus, terveysvaatimukset ja kasvatuksen vähenemisestä johtuva eläinten teurastuksen väheneminen ovat johtaneet monilla alueilla sellaisten talouden välineiden häviämiseen, joita tarvitaan lisäarvon tuottamiseksi ja paikallisten hankintaketjujen tukemiseksi;

BB.

ottaa huomioon, että muun muassa teurastamoalalla tehdyt rakenneuudistukset, toimenpiteet, joita on sovellettu ”hullun lehmän”kriisin seurauksena, sekä hygienia- ja terveyspakettiin liittyvät tekijät ovat johtaneet monissa jäsenvaltioissa erinäisten suoran paikallisen myynnin säilymisen kannalta tarpeellisten välineiden häviämiseen ja teurastuskustannusten kasvuun;

BC.	ottaa huomioon, että liikuteltavat lypsyasemat ja teurastamot tai toimenpiteet tällaisten palveluiden asettamiseksi saataville paikan päällä ovat tärkeitä ja tarpeellisia, jotta edistetään lampaan- ja vuohenkasvatuksen tuottavuutta;

BD.	ottaa huomioon, että lampaan- ja vuohenlihan lopputuotevalikoima ei useinkaan ole kovin suuri verrattuna muihin lihatyyppeihin, minkä vuoksi ne eivät ole kuluttajan kannalta niin houkuttelevia, jolloin kysyntää on vähemmän;

BE.	ottaa huomioon tarpeen parantaa lihantuotannon lisäarvoa ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä, jotka on sovitettu paremmin yhteen nuorten kulutustottumusten kanssa;

BF.	ottaa huomioon, että lampaista ja vuohista saadaan laaja valikoima liha-, maito- ja villatuotteita kuluttajille koko EU:ssa ja että lampaan- ja vuohenkasvatuksella on tärkeä kulttuurinen rooli monissa yhteisöissä, kuten ”kukeri”Bulgariassa ja ”capra”Romaniassa;

BG.	ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa on kasvavat markkinat paikallisille ja luonnonmukaisesti kasvatetuille maataloustuotteille, jotka vastaavat kuluttajien avoimuus- ja laatuvaatimuksia;

BH.	ottaa huomioon, että asetuksen (EU) N:o 1151/2012 ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 665/2014 mukaisesti jäsenvaltiot voivat käyttää vapaaehtoista laatuilmaisua ”vuoristoalueen tuote”keinona lisätä vuoristoalueiden lampaista ja vuohista saatavien tuotteiden näkyvyyttä;

BI.	ottaa huomioon, että EU:n laatujärjestelmät ja erityisesti suojatut maantieteelliset merkinnät ja suojatut alkuperänimitykset tarjoavat välineet lampaista ja vuohista saatavien tuotteiden näkyvyyden lisäämiseen ja siten suuremmat mahdollisuudet tuotteiden markkinoiden toteutumiseen;

BJ.	ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa on puutteita toista näistä aloista tai molempia aloja koskevassa rakennepolitiikassa, mikä on esteenä niiden kehittämiselle;

BK.	katsoo, että tällaisiin toimenpiteisiin voisi sisältyä erilaisia vaiheita, kuten jalostusta (siitosvalinta, pässien kasvatus jne.) sekä markkinatoteutusta koskevia suosituksia;

Parempi tuki

tukee komission aloitteesta järjestetyn Euroopan lampaanlihafoorumin vuonna 2016 julkaisemia suosituksia ja erityisesti tarvetta asettaa ympäristömaksu lammas- ja vuohialan roolin tunnustamiseksi julkishyödykkeiden tarjonnassa erityisesti, kun tämä perustuu laajaperäiseen laiduntamiseen ja kyse on maanparannuksesta sekä monimuotoisuuden, ekosysteemien, ympäristön kannalta arvokkaiden alueiden ja veden laadun säilyttämisestä sekä ilmastonmuutoksen, tulvien, lumivyöryjen, metsäpalojen ja niihin liittyvän eroosion ehkäisemisestä ja maaseudun ja työllisyyden säilyttämisestä; korostaa, että näiden suositusten olisi koskettava myös vuohenliha-alaa ja molempien alojen maidontuotantoa;

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan kannustimien tarjoamista viljelijöille, jotka harjoittavat vuodenaikojen mukaista siirtymistä laitumelta toiselle;

kannattaa lammas- ja vuohialaa koskevien vapaaehtoisten tuotantoon sidottujen tukien ja muiden vastaavien molemmille aloille tarkoitettujen toimenpiteiden säilyttämistä tai tarvittaessa vahvistamista yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) seuraavan uudistamisen yhteydessä, eriytetyt tuet laiduntaville laumoille mukaan luettuina, jotta voidaan jarruttaa tuottajien katoamista näiltä aloilta Euroopan unionissa, kun otetaan huomioon, että lampaiden ja vuohien kasvattajat ovat erittäin riippuvaisia suorista tuista;

korostaa, että asetuksesta (EU) 2017/2393 käydyissä neuvotteluissa saavutetun sopimuksen mukaisesti vapaaehtoisen tuotantoon sidotun tuen järjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään poistamalla viittaukset määrällisiin rajoituksiin ja tuotannon säilyttämiseen ja säätämällä siitä, että tiettyjä kelpoisuusvaatimuksia ja kokonaistalousarviota voidaan tarkistaa vuosittain jäsenvaltioissa;

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita laajentamaan maatalouden ympäristötuet koskemaan laidunmaita, joita käytetään lampaiden ja vuohien laiduntamiseen, ja tukemaan kasvattajia, jotka edistävät eläinten hyvinvointia;

suhtautuu myönteisesti asetusta (EU) 2017/2393 koskevien neuvottelujen yhteydessä saavutettuun sopimukseen Välimeren alueen laidunmaiden, kuten dehesa-laidunmaiden, erityispiirteiden tunnustamisesta, jotta saataisiin aikaan oikeudenmukaisemmat suoriin tukiin oikeutetun alueen määrittelemistä koskevat järjestelyt ja päästäisiin eroon tyypillisestä luonnonlaiduntamisen ja metsälaidunjärjestelmien syrjinnästä;

korostaa tämän tyyppisen laiduntamisen merkitystä metsäpalojen ehkäisemisessä, mutta toteaa kuitenkin, että nämä parannukset ovat edelleen vapaaehtoisia jäsenvaltioille;

katsoo, että muita metsäpeltojärjestelmiin liittyviä ekosysteemejä ei saisi syrjiä tässä yhteydessä, ja vaatii, että 50 prosentin nurmivaatimus metsäalueilla hehtaarikohtaisen suoran tuen myöntämiseksi viljelijöille poistetaan, kun kyseessä ovat vuohien ja lampaiden kasvattajat;

kannattaa laiduntamisen sallimista ekologisilla aloilla, mukaan luettuina kuivat ja huonolaatuiset laidunmaat, joita on joillakin muita heikommassa asemassa olevilla alueilla;

10.

korostaa, että laiduntamista ei pitäisi sallia, jos vaarana on herkkien luonnonalueiden vahingoittuminen; korostaa tässä yhteydessä märehtijöiden suurta merkitystä raakakuidun hyödyntämisessä;

11.

pitää tarpeellisena tarjota lisää tukea nuorille ja uusille viljelijöille, sekä suorien tukien että maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa maksettavien tukien muodossa, johdonmukaisesti kansallisten toimintalinjojen kanssa kannustimien käyttöönottamiseksi lammas- ja vuohitilojen perustamiseksi tai jatkamiseksi, sillä karjankasvattajien keskimääräinen ikä, joka on jopa selvästi korkeampi kuin muissa maatalousammateissa heikon kannattavuuden vuoksi, on yksi keskeisistä maaseutualueiden elinvoimaisuuden ja unionin elintarviketurvan ylläpitämisen haasteista;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon erityisongelmat, joita näillä aloilla työskenteleviä naisia edustavat järjestöt ovat tuoneet esiin, toteuttamalla toimenpiteitä, joilla muun muassa parannetaan heidän näkyvyyttään, edistetään omistajuutta ja yhteisomistajuutta sekä otetaan käyttöön tarvittavia perheiden tukipalveluja;

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä ohjelmia, joiden ansiosta naiset voivat löytää paikkansa näillä aloilla, sillä tämä voisi vaikuttaa merkittävästi tarvittavaan sukupolvenvaihdokseen näillä aloilla ja auttaa säilyttämään lampaan- ja vuohenkasvatuksen perheyritystoimintana;

14.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota lammas- ja vuohialan geneettisten resurssien moninaisuuteen, koska ne ovat tärkeitä tuottavuudelle (hedelmällisyys, jälkeläistuotto jne.), tuotteiden laadulle sekä eläinten sopeuttamiselle ympäristöönsä;

15.

arvostaa tällä hetkellä saatavilla olevia tukia kotoperäisten rotujen ja eriytetyn laadun, myös luonnonmukaisen tuotannon sertifioinnin, edistämiseksi;

16.

korostaa tässä yhteydessä, että eläinten jalostussuunnitelmissa olisi otettava huomioon paikallisten rotujen ja maatiaisrotujen säilyttäminen;

17.

korostaa kotoperäisten lammas- ja vuohirotujen merkitystä Alppien alueen laiduntamiselle, sillä muiden rotujen käyttö alueella on käytännössä mahdotonta;

18.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tehostetaan tällaisten lammas- ja vuohirotujen tukemista;

19.

kehottaa lisäämään tukea lammas- ja vuohialalla toimiville tuottajaorganisaatioille;

20.

ottaa huomioon tukien kehityksen näillä aloilla, mikä on erittäin tärkeää tuotannon tehokkuuden ja kilpailukyvyn lisäämiseksi, tuotteiden laadun parantamiseksi ja EU:n omavaraisuuden lisäämiseksi lampaanlihan tarjonnan osalta, ja toteaa, tämä kaikki on EU:n tehokkuuden ja laadun parantamista koskevien tavoitteiden mukaista;

Menekinedistäminen ja innovointi

21.

kehottaa komissiota lisäämään tukeaan innovatiivisia tuotantomenetelmiä ja -tekniikoita koskevalle tutkimukselle lammas- ja vuohialan kilpailukyvyn lujittamiseksi ja liha-, maito- ja villatuotteiden menekin edistämiseksi unionin sisämarkkinoilla, minkä yhteydessä olisi korostettava perinteisten tuotteiden, kuten juuston, lisäksi myös uudenlaisempia ruhonosia, jotta voidaan tarjota kuluttajien odotuksia ja markkinakysyntää vastaavia tuotteita; kehottaa komissiota edistämään myös säännöllisempää kulutusta toteuttamalla tiedotuskampanjoita uusille kuluttajille soveltuvista ruuanlaitto- ja valmistustavoista, myös uusissa naapurimaissa ja itäisillä markkinoilla, ja korostamaan lampaan- ja vuohenlihan ravitsemuksellisia ja terveydellisiä hyötyjä;

22.

pitää välttämättömänä torjua ajatusta siitä, että lampaasta on vaikea tehdä ruokaa, sekä vastustaa punaisen lihan syönnin välttelyä koskevaa nykysuuntausta;

23.

korostaa, että on välttämätöntä pyrkiä lisäämään lampaan- ja vuohenlihan kulutusta, jos aiotaan lisätä tuotantoa EU:ssa;

24.

ilmaisee tyytyväisyytensä komission aikeeseen luoda lampaan- ja vuohenlihasta ja -maidosta valmistettuja tuotteita koskeva oma budjettikohta seuraavissa unionin yhteisrahoittamissa menekinedistämistoimissa;

25.

korostaa tarvetta varmistaa riittävä rahoitus menekinedistämiskampanjoille, joilla pyritään lisäämään lampaasta ja vuohesta saatavien tuotteiden kulutusta kaikkialla EU:ssa;

26.

kehottaa sisällyttämään nahat ja villan tukeen oikeutettujen tuotteiden joukkoon;

27.

kehottaa komissiota koordinoimaan lampaasta ja vuohesta saatavien tuotteiden suojatun maantieteellisen merkinnän ja suojatun alkuperänimityksen edistämiskampanjoita niiden houkuttelevuuden lisäämiseksi; kehottaa tutkimaan perusteellisesti villan markkinamahdollisuuksia tuottajien paremman taloudellisen tuoton varmistamiseksi;

28.

kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vapaaehtoisen laatuilmaisun ”vuoristoalueen tuote”, kuten nykyisessä EU:n lainsäädännössä säädetään, sillä kyseessä on väline, jolla varmistetaan tuotteen parempi näkyvyys ja lisätään kuluttajien mahdollisuutta tehdä tietoon perustuvia valintoja;

29.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön lampaan- ja karitsanlihaa koskevat takuumerkinnät sekä yksittäisille tuottajille että tuottajajärjestöille mahdollisina eriytetyn laadun tuensaajina; korostaa, että toimivaltaisen paikallisen viranomaisen on hyväksyttävä tällaiset merkinnät niiden käyttöä koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti;

30.

kehottaa tukemaan EU:n laajuisia menekinedistämistapahtumia, kuten lammas- ja vuohialoille omistettuja festivaaleja ja muita vastaavanlaisia vuotuisia tapahtumia keinona lisätä kansalaisten tietoisuutta näiden alojen hyödyistä EU:lle, ympäristölle ja unionin kansalaisille;

31.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan perinteisen lampaan- ja vuohenkasvatuksen käytäntöjen hyödyntämistä maatilamatkailun avulla;

Hyvät käytännöt

32.

kehottaa komissiota luomaan olosuhteet lampaan- ja vuohenmaidon tuotantoalan kehittämiselle siten, että tiloille annetaan mahdollisimman suuri lisäarvo sellaisten korkealaatuisten menettelyjen avulla, jotka edistävät pääasiassa lyhyiden tai paikallisten hankintaketjujen kautta markkinoitavien maitotuotteiden tuotantoa tiloilla; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että komissio varmistaa, että hygieniavaatimukset pannaan paremmin täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa käyttämällä erityisesti FACE-verkoston (Farmhouse and Artisan Cheese & Dairy Producers European network) viljelijöiden yhteistyössä komission kanssa laatimaa ”Guide for Good Hygiene Practices in Artisanal Cheese Production”-opasta;

33.

kehottaa komissiota perustamaan verkkofoorumin, jossa keskitytään lammas- ja vuohialaan ja jonka päätarkoituksena on vaihtaa näitä aloja koskevia jäsenvaltioiden hyviä käytäntöjä ja tietoja;

34.

kehottaa komissiota laatimaan lammas- ja vuohialalta saatavien tuotteiden markkinointiin hyvien käytänteiden ohjeet, jotka voidaan sitten jakaa jäsenvaltioiden ja ammattijärjestöjen kesken;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota villantuotantoon ja -jalostukseen tukemalla tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa koskevien ohjelmien täytäntöönpanoa villan jalostusketjuun osallistuvien tahojen kesken;

36.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta tehdä villan kohdalla poikkeuksia sovellettaessa asetusta (EY) N:o 1069/2009 ja asetusta (EU) N:o 142/2011 eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelystä, koska kyseessä on tuote, jota ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi;

Markkinoiden parantaminen

37.

kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia hintojen avoimuuden lisäämiseksi näillä aloilla, jotta kuluttajat ja tuottajat saisivat tietoa tuotteiden hinnoista;

38.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan mahdollisuutta yhdenmukaistaa ruhoja koskevia järjestelyjä, jotta ne heijastavat todellisia kustannuksia vaarantamatta paikallisten rotujen takaamaa luonnon monimuotoisuutta, sekä mahdollisuutta perustaa eurooppalainen seurantakeskus, jossa seurattaisiin myös lampaan- ja vuohenlihan hintoja ja tuotantokustannuksia; korostaa, että on tärkeää seurata marginaaleja elintarvikkeiden koko toimitusketjussa, tukkuhinnat mukaan luettuina;

39.

varoittaa, että muuttumattomana pysyvä tai vähenevä kysyntä ja suurempi tuotanto voivat johtaa tuottajahintojen alenemiseen;

40.

muistuttaa, että asetuksen (EU) N:o 1308/2013 149 artiklan mukaisesti tuottajaorganisaatioihin ryhmittyneet lampaan- ja vuohenmaidon tuottajat voivat käydä yhteisiä sopimusneuvotteluja siten, että ei ylitetä 33:a prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta eikä 3,5:tä prosenttia unionin kokonaistuotannosta; korostaa, että kyseiset raja-arvot määritettiin ennen kaikkea lehmän raakamaidon tuotannolle ja ne ovat näin ollen rajoittavat ja soveltuvat huonosti pienten märehtijöiden tuotantoon, erityisesti kun viljelijät haluavat järjestäytyä paikallisiksi tuottajajärjestöiksi, monen ostajan tuottajajärjestöiksi tai kun heillä on vastassaan suuri teollisuusyhtymä;

41.

kehottaa laatimaan täsmälliset indikaattorit, jotta voidaan valvoa paremmin vuohenlihan tuotantoa, kulutusta ja kauppaa, ja tekemään selvän eron aikuisten vuohien ja kilien välillä;

42.

katsoo, että tuottajien neuvottelu- ja markkinavoimaa elintarvikeketjussa on parannettava ja että unionin muilla maatalous- ja karjankasvatusaloilla olemassa olevaa tuottajajärjestöjen ja toimialaorganisaatioiden välityksellä tapahtuvaa sopimusjärjestelyä vastaava järjestelmä on laajennettava lammas- ja vuohialalle sekä liha- että maitotuotteiden tuotantoon asetuksen (EU) 2017/2393 puitteissa saavutetun sopimuksen mukaisesti, jotta parannetaan alojen kilpailukykyä ja nykyistä alhaista tuottavuutta;

43.

kehottaa rinnastamaan lampaanlihan suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän kinkun vastaavaan merkintään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 172 artiklassa säädetyssä tapauksessa, jotta voidaan lisätä mahdollisuuksia, joilla kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan;

44.

panee merkille, että lampaan- tai vuohenmaidon tuottajaorganisaatiot tai niiden yhteenliittymät voivat jättää huomiotta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 149 artiklan mukaiset sitovat enimmäismäärät, jos ne harjoittavat taloudellista toimintaa (menekinedistäminen, laadunvalvonta, pakkaukset, pakkausten merkinnät tai jalostaminen) yhdessä 152 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2017/2393;

45.

kannustaa kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät vielä niin tee, laajentamaan ns. maitopaketin taloudellisen tuen koskemaan lampaan- ja vuohenmaitoa;

46.

katsoo, että on estettävä lammas- ja vuohialan tuotteiden myynti alle tuottajahintojen;

47.

pyytää komissiota tarkastelemaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa lampaan- ja vuohenlihan toimitusketjua (esimerkiksi tekemään eron aikuisten eläinten ja karitsojen tai vohlien välillä) ja varmistamaan, että kasvattajat saavat myynnistä kohtuulliset tulot;

48.

korostaa tässä yhteydessä lampaasta ja vuohesta saatavien tuotteiden suoran markkinoinnin merkitystä;

49.

kehottaa komissiota muokkaamaan maaperää suotuisaksi tuottajien ja tuottajajärjestöjen harjoittamalle suoramyynnille keinotekoisten hinnankorotusten rajoittamiseksi;

50.

kannattaa lampaankasvatusalan paikallisten toimitusketjujen kehittämistä keinona lisätä lammastilojen tuloja ja parantaa kysynnän ja tarjonnan välistä tasapainoa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kiinnittämään erityistä huomiota toimintalinjoihinsa, jotka koskevat paikallisia teurastamoja, jotka ovat välttämättömiä näiden paikallisten toimitusketjujen kehittämiselle;

51.

muistuttaa, että tuottajat voivat panna täytäntöön toimenpiteitä myös lampaan- tai vuohenmaidosta saatavan juustotarjonnan sääntelemiseksi suojatun maantieteellisen merkinnän ja suojatun alkuperänimityksen avulla asetuksen (EU) N:o 1308/2013 150 artiklan mukaisesti;

52.

pitää myönteisenä, että näiden välineiden soveltamista on jatkettu myös vuodesta 2020 eteenpäin osana sopimusta, joka saavutettiin asetusta (EU) 2017/2393 koskevissa neuvotteluissa;

53.

katsoo, että on tarpeen edistää viljelijöiden keskuudessa osuuskuntien kaltaisia yrityksiä, jotka parantavat niiden neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa, tuovat lisäarvoa jäsenvaltioiden viljelijöiden tuotantoon ja toteuttavat toimia, jotka johtavat kustannussäästöihin tai joita on vaikea toteuttaa erikseen, kuten innovointia ja karjakonsultointia;

54.

kannustaa niiden jäsenvaltioiden viranomaisia, joissa lammas- ja vuohialan ammattijärjestöillä on todistetusti intressejä näillä aloilla, laatimaan keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita alojen kehittämiseksi ja tekemään ehdotuksia siitä, kuinka jalostusta voidaan parantaa ja kuinka tuotteita voidaan markkinoida;

55.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään ohjelmia, joilla tuottajia kannustetaan perustamaan tuottaja- ja markkinointiryhmiä, harjoittamaan suoramyyntiä sekä tuottamaan erityismerkinnöin varustettuja, erityisominaisuuksia omaavia lampaan- ja vuohenliha- sekä lampaan- ja vuohenmaitotuotteita (kuten luomutuotteita tai alueellisia erikoisuuksia);

56.

kehottaa komissiota helpottamaan hallinnollisia vaatimuksia sellaisten pienten vuohen- ja lampaanjuustohankkeiden käynnistämiseksi maatilalla, joiden avulla viljelijät voivat nostaa maatilansa lisäarvoa;

57.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uusia keinoja ja välineitä, joiden avulla näitä aloja voidaan auttaa selviytymään kriiseistä, vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin ja varmistamaan kestävä kehityksensä;

58.

pitää välttämättömänä, että lammas- ja vuohialalla on kriisin ennaltaehkäisyyn ja hallintaan tarvittavia välineitä valmiina, jotta voidaan rajoittaa hintavaihtelua ja varmistaa tuottajille oikeudenmukainen tuotto ja investoinneille suotuisa ympäristö sekä se, että nuoret jatkavat maatilojen pitoa;

59.

toteaa, että lampaan- ja vuohenlihan laatu riippuu suuressa määrin niiden ravintoresursseista ja että lammas- ja vuohialan kilpailuolosuhteet voivat sen vuoksi vaihdella huomattavasti alueelta toiselle EU:n sisällä;

60.

kehottaa kansallisia viranomaisia varmistamaan tuottajien pääsyn markkinoille ja erikoistuneiden jälleenmyyntipisteiden perustamisen;

Brexit ja kauppasopimukset

61.

pyytää komissiota analysoimaan, millainen tilanne lammasmarkkinoilla seuraa Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen jälkeen, ja kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet voimakkaiden markkinahäiriöiden estämiseksi ja luomaan myös hintoja ja markkinoita koskevan tehokkaamman turvaverkon alan suojelemiseksi brexitin vaikutukselta;

62.

vaatii komissiota noudattamaan jatkossakin varovaisuutta uuden vapaakauppasopimuksen neuvottelemisessa Uuden-Seelannin ja Australian kanssa sillä välin, kun odotetaan vaikutustenarviointia brexitistä lammas- ja vuohialalle aiheutuvista vaikutuksista, etenkin kun on kyse EU:n Uudelle-Seelannille lampaanliha-alalla myöntämästä 287 000 tonnin teuraspainoekvivalentin kiintiöstä, josta käytetään keskimäärin 75 prosenttia ja josta noin 48 prosenttia päätyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja EU:n Australialle lampaanliha-alalla myöntämästä 19 200 tonnin teuraspainoekvivalentin kiintiöstä, josta käytetään lähes 100 prosenttia ja josta noin 75 prosenttia päätyy Yhdistyneeseen kuningaskuntaan;

63.

katsoo, että näihin uusiin vapaakauppasopimuksiin olisi sisällyttävä unioniin kohdistuvaa karitsanlihanvientiä varten Uudelle-Seelannille ja Australialle myönnetyn kiintiön segmentointi erillisiin kategorioihin, jotta tuore ja jäähdytetty liha voidaan erottaa pakastetusta lihasta; muistuttaa, että EU:ssa karitsaa markkinoidaan hyvin usein 6–9 kuukauden ikäisenä, kun taas Uudessa-Seelannissa ikä on useammin 12 kuukautta; korostaa, että EU:n markkinoille pääsyä koskevia etuuskohtelujärjestelmiä ei saa nostaa yli nykyisten tariffikiintiöiden;

64.

muistuttaa, että parlamentti on määritellyt lampaanlihan erityisen arkaluonteiseksi Uuden-Seelannin kanssa käytävissä vapaakauppasopimusneuvotteluissa ja tukenut kaikkein herkimpien alojen mahdollista poisjättämistä 26. lokakuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa, joka sisältää parlamentin suosituksen neuvostolle neuvotteluvaltuutuksesta Uuden-Seelannin kanssa käytäviin kauppaneuvotteluihin (6);

65.

korostaa, että kaikkien vapaakauppasopimusten on oltava kaikilta osin EU:n tiukkoja eläinten hyvinvointia, ympäristönsuojelua ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien normien mukainen; toteaa, että Uuden-Seelannin nykyiset tariffikiintiöt vaikuttavat EU:n lampaanlihan tuotantoon;

66.

toteaa olevansa huolissaan kirjeestä, jonka Yhdysvallat ja kuusi muuta suurta maataloustuotteiden viejämaata (Argentiina, Brasilia, Kanada, Uusi-Seelanti, Thaimaa ja Uruguay) lähettivät Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin edustajille Maailman kauppajärjestössä (WTO) 26. syyskuuta 2017 ja jonka syynä olivat sisäiset keskustelut mahdollisesta tuontitariffikiintiöiden uudelleenjakamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan ja unionin muiden jäsenvaltioiden kesken;

67.

korostaa myös, että on tärkeää, että Yhdistynyt kuningaskunta säilyttää nykyisen osuutensa tariffikiintiöistä unionista eroamisensa jälkeen, ja että päästään tilanteeseen, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n markkinoille ei tuoda liikaa lampaanlihaa, jotta estetään kielteiset vaikutukset tuottajiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EU:ssa;

68.

ymmärtää, että Yhdistyneen kuningaskunnan lampaanliha-ala on riippuvainen unionin markkinoista, mutta katsoo, että tämä tilanne aiheuttaa sekä haasteita että mahdollisuuksia;

69.

katsoo, että Yhdistyneen kuningaskunnan lähdön unionista olisi tarjottava tilaisuus kehittää edelleen Euroopan lammas- ja vuohialaa, jotta vähennetään EU:n riippuvuutta lampaan- ja vuohenlihan tuonnista Uudesta-Seelannista;

70.

pitää valitettavana, että on yli 1 400 eurooppalaista maantieteellisillä merkinnöillä suojattua maataloustuotetta, joihin ei sovelleta automaattisesti samantasoista suojelua niillä kolmansien maiden markkinoilla, jotka EU:n neuvottelemat kansainväliset kauppasopimukset kattavat;

71.

pyytää ottamaan huomioon lammas- ja vuohialan tuottajien epävarman tilanteen tehtäessä uusia kauppasopimuksia kolmansien maiden kanssa ja erityisesti luokittelemaan ne herkiksi aloiksi tai jättämään ne kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle, jotta ei vaaranneta millään tavoin eurooppalaista tuotantomallia tai haitata paikallista ja alueellista taloutta;

72.

korostaa, että pääasiallisten lampaan- ja vuohenlihan viejämaiden tuotantokustannukset ja -vaatimukset ovat huomattavasti alhaisemmat kuin vastaavaa toimintaa Euroopassa harjoittavilla;

73.

korostaa, että näitä aloja olisi kohdeltava asianmukaisesti ottamalla esimerkiksi käyttöön tariffikiintiöitä tai riittäviä siirtymäkausia ottaen asianmukaisesti huomioon kauppasopimusten kumulatiivisen vaikutuksen maatalouteen ja jättämällä ne jopa neuvottelujen ulkopuolelle;

74.

korostaa tässä yhteydessä erityisesti vakavia ongelmia, jotka liittyvät eläinten hyvinvointiin sekä pitkistä kuljetusmatkoista kaukaisemmista maista tai kaukaisempiin maihin aiheutuviin ympäristöongelmiin;

75.

kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lampaanlihatuotteille EU:ssa pakollisen merkitsemisjärjestelmän, jossa olisi mahdollisesti EU:n yhteinen logo, jotta kuluttajat voisivat erottaa EU-tuotteet ja kolmansien maiden tuotteet toisistaan; ehdottaa, että tällainen merkintä voitaisiin sertifioida käyttämällä tiettyjä edellytyksiä, mukaan lukien maatilan varmistusjärjestelmä ja alkuperämaamerkintä, jotta varmistetaan, että tuotteen alkuperä on kuluttajien tiedossa;

76.

katsoo, että tällainen järjestelmä on suunniteltava siten, ettei sillä heikennetä nykyisten, jäsenvaltioissa ja alueellisesti käytettävien menekinedistämiseen tähtäävien merkintäjärjestelmien vaikuttavuutta;

77.

kehottaa komissiota auttamaan vientimarkkinoiden avaamisessa EU:n lampaanlihalle ja teurasjätteille niissä maissa, joissa nykyään sovelletaan tarpeettomia rajoituksia;

78.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta lisätä vientiä Pohjois-Afrikkaan, jonka markkinat kasvavat ja jossa arvostetaan EU:n takaamaa laatua ja elintarviketurvallisuutta;

79.

kehottaa komissiota laatimaan raportteja EU:n vuohen- ja lampaanliha- sekä -maitotuotteiden mahdollisista kohdemarkkinoista;

80.

kehottaa komissiota edistämään EU:n viemien tuotteiden laatua erityisesti tiukkojen terveysvaatimusten ja jäljitettävyyden avulla, jotka takaavat Uudesta-Seelannista ja Australiasta tuotua lihaa korkealaatuisemman lampaan- ja vuohenlihan; toteaa, että EU:n laadulle antama erityinen painoarvo on asia, jota olisi korostettava, jotta kannustetaan eurooppalaisen lampaan- ja vuohenlihan kulutukseen;

Sähköinen tunnistusjärjestelmä

81.

vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tutkimaan mahdollisuutta yhdenmukaistaa toleranssitasot otettaessa käyttöön karjankasvattajille tahattomista virheistä lampaiden sähköisen tunnistamisen järjestelmän käytössä määrättäviä seuraamuksia sillä tiukalla edellytyksellä, että tämä ei johda suuremman virhemarginaalin hyväksymiseen kuin ennaltaehkäisevässä eläinten terveydenhoidossa ja kuin on perusteltua ”One Health”-lähestymistavan valossa;

82.

pitää tärkeänä yhdenmukaistaa lähestymistapaa ja parantaa ennaltaehkäisevää eläinten terveydenhoitoa unionissa;

83.

korostaa, että jäsenvaltioiden olisi pantava lainsäädäntö täytäntöön ilman poikkeuksia;

84.

korostaa, että korvamerkkien katoamisaste on suurempi laajaperäisesti laiduntavien lampaiden kohdalla luonnonhaitta-alueilla kuin tasankoalueiden karjan kohdalla, ja pyytää komissiota tunnustamaan tämän;

85.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan mahdollisuutta laatia paikallisiin tarkoituksiin yksinkertaistettu tunnistamisjärjestelmä pienikokoisille laumoille laajaperäisessä tuotannossa vaikuttamatta tuotteiden todelliseen jäljitettävyyteen ja ottamaan käyttöön joustavampia ja kasvusuuntautuneempia säännöksiä, jotka koskevat elektronisten korvamerkkien käyttöä;

86.

toteaa, että tunnistamisjärjestelmät olisi suunniteltava siten, että minimoidaan byrokratia; korostaa, että alhaisen tulotason tuottajat tarvitsevat rahoitustukea kalliiden ja pakollisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien käyttöönottamiseksi;

Terveyteen liittyvät näkökohdat

87.

huomauttaa, että eläintautien puhkeamisella on tuhoisia seurauksia eläinten, maanviljelijöiden ja paikallisten asukkaiden hyvinvoinnille;

88.

korostaa, että ihmisten ja eläinten terveyden on oltava aina ensi sijalla;

89.

korostaa, että tarvitaan enemmän toimia, joilla estetään rajatylittävä eläintautien puhkeaminen ja vähennetään antibioottiresistenssin vaikutusta sekä edistetään rokottamista, jotta voidaan estää tartuntatautien leviäminen lampaisiin ja vuohiin;

90.

kehottaa komissiota tarjoamaan kannustimia ja tukea lampaiden ja vuohien kasvattajille, jotka voivat osoittaa, että he ovat saavuttaneet korkean rokotuskattavuuden eläintensä keskuudessa mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevan Eurooppalainen yhteinen terveys -toimintasuunnitelman mukaisesti, koska markkinoilla ei muutoin ole juurikaan kannustimia viljelijöille;

91.

pyytää komissiota parantamaan kykyään vastata eläintautien, kuten bluetongue-taudin, puhkeamiseen muun muassa kehittämällä uuden eläinten terveyttä koskevan EU:n strategian, rahoittamalla tutkimusta, korvaamalla tappiot ja maksamalla tukiennakkoja;

92.

kehottaa laatimaan suunnitelman, jonka tarkoituksena on ehkäistä uroskilien sairastuvuutta ja kuolleisuutta eläimen luontaisen arvon perusteella ja asettaa etusijalle sekä uroskilien että pukkien hyvinvointi;

93.

kehottaa komissiota helpottamaan luotettavan immuniteetin antavien rokotteiden käyttöä ensimmäisenä toimenpiteenä mahdollisten tautiesiintymien torjumiseksi alalla;

94.

korostaa tarvetta parantaa lampaille ja vuohille tarkoitettujen lääkkeiden ja eläinlääkinnän saatavuutta EU-tasolla tukemalla lääkealan tutkimusta ja selkeyttämällä markkinointilupia;

95.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen luonnonvaraisten eläinten terveyden seurantaa erityisesti alueilla, joilla laumoja kasvatetaan laajaperäisesti;

Petoeläimet

96.

muistuttaa, että petoeläinten lisääntyminen johtuu muun muassa nykyisestä EU:n lainsäädännöstä, jonka tavoitteena on säilyttää kotoperäiset villieläinlajit;

97.

kannattaa luontotyyppidirektiivin asiaa koskevien liitteiden tarkistamista, jotta voidaan hillitä ja hallita näiden petoeläinten leviämistä tietyillä laidunalueilla;

98.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon tämän direktiivin mukanaantuoman joustavuuden näihin ongelmiin puuttumiseksi, jotta maaseutualueiden kestävää kehitystä ei vaaranneta;

99.

korostaa, että tarvitaan puolueetonta, tieteeseen perustuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon eläinten käyttäytyminen, saalistajan ja saaliin suhteet, tarkka aluekohtainen luontotyyppidirektiivissä lueteltujen lajien saaliiksijoutumisriskin kvantifiointi, risteytyminen, lajidynamiikka ja muut käsiteltävissä ehdotuksissa esiintuodut ekologiset seikat;

100.

korostaa, että karjaan kohdistuvat susien ja suojelemattomien suden ja koiran risteytymien hyökkäykset lisääntyvät huolimatta aina vain suurempien resurssien käyttöönotosta, mikä tulee yhä kalliimmaksi kasvattajille ja yhteisöille;

101.

korostaa, että suositellut ja täytäntöönpannut toimenpiteet laumojen suojelemiseksi ovat nyt saavuttaneet rajansa, sillä eläinhävikki on kasvanut huomattavasti;

102.

huomauttaa, että tämän tehottomuuden vuoksi herää kysymys ympäristöystävällisten karjankasvatusmuotojen, kuten laiduntamisen, tulevaisuudesta, sillä jotkut viljelijät ovat alkaneet pitää eläimiään suljetuissa ympäristöissä, mikä ei johda ainoastaan tulipalo- ja lumivyöryriskiä lisäävään valtavien laajaperäisten alueiden hylkäämiseen, vaan myös maatilojen siirtymiseen kohti tehotuotantoon perustuvaa viljelyä ja karjankasvatusta;

103.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia viljelijöitä ja muita sidosryhmiä kuullen harkitsemaan maaseudun kehittämistoimenpiteitä, joilla voidaan suojella laumoja, korvata asianmukaisesti petoeläinten hyökkäysten aiheuttamat vahingot, myös muiden kuin luontotyyppidirektiivillä suojeltujen petoeläinten, ja mukauttaa tuki laumojen täydentämiseksi;

104.

pitää välttämättömänä ryhtyä toimiin petoeläinten suojeluaseman tarkistamiseksi Bernin sopimuksen yhteydessä;

105.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kyseisen sopimuksen suositukset, jotta estetään koiran ja suden risteytymien leviäminen, sillä ne uhkaavat canis lupus -lajin säilymistä ja ovat hyvin suurelta osin vastuussa lammas- ja vuohilaumoihin kohdistuvista hyökkäyksistä;

106.

panee merkille lammaskoiralajikkeiden uudelleenkäyttöönoton osittaisen onnistumisen keinona häätää pois sudet tai ainakin koiran ja suden risteytymät;

107.

ehdottaa ”susiasiamiehen”valitsemista toimimaan välittäjänä asianomaisten eri intressien välillä ja suojeluasemaa koskevissa kiistoissa, ja korostaa, että on kompensoitava susisurmista aiheutuneita menetyksiä, joissakin jäsenvaltioissa ”karhuasiamiehestä”saadun onnistuneen esimerkin mukaisesti;

108.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten 15. marraskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa esitetyt parlamentin suositukset;

109.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita alan työllisyystilanteen parantamiseksi kehittämään ohjelmia, joilla parannetaan vahti- ja lammaskoirien koulutusta ja koulutetaan niiden asianmukaiseen käyttöön karjatiloilla, ja parantamaan tätä tarkoitusta varten kiireesti rajatylittävää yhteistyötä ja ajatustenvaihtoa sekä onnistuneita lähestymistapoja viranomaisten, karjankasvattajien ja suojelijoiden välillä, kun kyse on suurista petoeläimistä;

110.

kehottaa perustamaan suojeltuja laidunalueita, joilla suuria petoeläimiä voidaan säännellä, jotta suurten petoeläinten paluu ei johda takaiskuihin eläinten hyvinvoinnin kannalta suotuisissa maatalouskäytännöissä (vaeltamiseen perustuva lampaiden hoito, avoimet karsinat jne.) tai perinteisessä maanviljelyssä ja laiduntamisessa (vuoristolaiduntaminen);

Teurastamot

111.

toteaa, että keskittyminen teurastamoalalla on kasvanut, mikä näkyy siinä, että koko lihateollisuusketju on lihanjalostusryhmittymien hallinnassa alkaen elävistä eläimistä aina pakattuun tuoreeseen lihaan asti, mikä ei johda ainoastaan elävien eläinten pidempiin kuljetusreitteihin, vaan aiheuttaa myös korkeampia kustannuksia ja heikompaa kannattavuutta tuottajille;

112.

kehottaa komissiota määrittelemään tukitoimia teurastuskeskusten perustamiseksi ja yksinkertaistamaan lupamenettelyjä;

113.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään paikallisia verkostoja, joilla voi olla vipuvaikutus tulojen lisäämiseen, sillä ne helpottavat paikallisten ja siirrettävien teurastamojen perustamista, jotka ovat välttämättömiä näiden alojen strukturoimiseksi;

Koulutus

114.

kehottaa jäsenvaltioita järjestämään alan edustajille koulutusta siitä, miten tuotteita voidaan hyödyntää siten, että ne voivat kilpailla muiden liha- ja maitotuotteiden rinnalla;

115.

katsoo, että on välttämätöntä perustaa vuodenaikojen mukaiseen laiduntamiseen keskittyviä paimennuskouluja jäsenvaltioihin, joissa tämäntyyppinen kasvatus on yleisempää, ja pyrkiä siten tarjoamaan karjankasvatukseen liittyvä vaihtoehtoinen työllistymismahdollisuus, joka edistää sukupolvenvaihdoksia ja samalla auttaisi vahvistamaan laiduneläinten kasvatuksen perinteisen ammatin arvostusta ja sosiaalista tunnustusta;

116.

katsoo, että on välttämätöntä edistää ei vain innovointia (viljelykäytännöt, uudet tuotteet jne.), mutta myös lammas- ja vuohialan neuvontaa sekä perus- ja jatkokoulutusta;

Muut asiat

117.

kehottaa komissiota panemaan asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön, etenkin 22. joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen aikana, täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa;

118.

pitää tarpeellisena noudattaa Euroopan unionin tuomioistuimen antamaa tuomiota, jossa todettiin, ettei eläinten hyvinvoinnin suojelu pääty EU:n ulkorajoilla ja että eläimiä Euroopan unionista vievien on sen vuoksi noudatettava eläinten hyvinvointia koskevia EU:n sääntöjä, myös EU:n ulkopuolella;

119.

kiinnittää huomiota siihen, että monilla lampaan- ja vuohenkasvatusalueilla, erityisesti Välimeren alueella, on puutetta vedestä, mikä vain pahentaa maapallon lämpenemistä;

120.

korostaa siksi, että on tarpeen varmistaa vesivarojen parempi hallinnointi toteuttamalla mukautuksia, joissa otetaan huomioon sateiden jakautuminen koko vuoden aikana sekä kestävyys;

o o

121.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 286 E, 27.11.2009, s. 41.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0441.

(3) https://www.nationaleombudsman.nl/onderzoeken/2012/100

(4) https://www.nationaleombudsman.nl/onderzoeken/2017030-onderzoek-naar-de-lessen-die-de-overheid-uit-de-qkoorts-epidemie-heeft

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2393, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o 1305/2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1307/2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ja elintarvikeketjuun, eläinten terveyteen ja eläinten hyvinvointiin, kasvien terveyteen ja kasvien lisäysaineistoon liittyvien menojen hallinnointia koskevista säännöksistä annetun asetuksen (EU) N:o 652/2014 muuttamisesta (EUVL L 350, 29.12.2017, s. 15).

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0420.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/64

P8_TA(2018)0204

Tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja vapaus Euroopan unionissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa (2017/2209(INI))

(2020/C 41/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6, 7, 9, 10, 11 ja 49 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 10 ja 16 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan,

—	ottaa huomioon 21. joulukuuta 1965 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 2106 hyväksytyn ja allekirjoituksia sekä ratifioimista varten avatun kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1),

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 29 jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta,

—	ottaa huomioon eurooppalaisen julistuksen lehdistönvapaudesta,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean ja parlamentaarisen yleiskokouksen julistukset, suositukset ja päätöslauselmat sekä Venetsian komission lausunnot ja luettelon oikeusvaltion arviointiperusteista,

—	ottaa huomioon paineen alla työskenteleviä toimittajia koskevan Euroopan neuvoston tutkimuksen ”Journalists under pressure – Unwarranted interference, fear and self-censorship in Europe”,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n korruptiosopimuksen ja Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen,

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomitean yleishuomion nro 34,

—	ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet,

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ja YK:n ihmisoikeusneuvoston asiaa koskevat päätöslauselmat sekä mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan raportit,

—	ottaa huomioon toimittajien turvallisuutta ja rankaisemattomuuskysymystä koskevan YK:n toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) ja erityisesti sen mediavaltuutetun työn tiedotusvälineiden vapauden alalla,

—	ottaa huomioon Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävän foorumin työn,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2017 annetun mielipiteen- ja sananvapauden edistämisestä ja suojelusta vastaavan YK:n erityisraportoijan, Etyjin mediavaltuutetun, Amerikan valtioiden järjestön (OAS) ilmaisunvapauden erityisraportoijan sekä Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien toimikunnan (ACHPR) ilmaisunvapauden ja tiedonsaannin erityisraportoijan yhteisen julistuksen sananvapaudesta ja ”valeuutisista”, disinformaatiosta ja propagandasta,

—

ottaa huomioon Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemat lehdistönvapausindeksin tulokset sekä yliopistollisen Eurooppa-instituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen (Centre for Media Pluralism and Media Freedom) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen hankkeen tulokset,

—	ottaa huomioon Article 19 -kansalaisjärjestön julkaiseman kunnianloukkausta käsittelevän muistion ”Defining Defamation: Principles on Freedom of Expression and Protection of Reputation”,

—	ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa” (2),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (3) sekä 29. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman unionin kansalaisten laajamittaisesta sähköisestä valvonnasta 12. maaliskuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman jatkotoimista (4),

—	ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman ”Sähköinen demokratia Euroopan unionissa: mahdollisuudet ja haasteet” (5),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta (6),

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman väärinkäytösten paljastajien merkityksestä EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa (7) ja 24. lokakuuta 2017 antamansa päätöslauselman legitiimeistä toimista yleisen edun hyväksi toimivien väärinkäytösten paljastajien suojelemiseksi heidän paljastaessaan luottamuksellisia tietoja yrityksistä ja julkisista elimistä (8),

—	ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta digitaalisessa ympäristössä (9),

—	ottaa huomioon sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat ja komission suuntaviivat EU:n tuesta tiedotusvälineiden vapaudelle ja riippumattomuudelle laajentumismaissa vuosina 2014–2020,

—	ottaa huomioon komission vuonna 2016 pidetyn vuotuisen perusoikeuskollokvion aiheesta ”moniarvoiset tiedotusvälineet ja demokratia”sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston aiheesta julkaisemat asiakirjat,

—	ottaa huomioon, että komissio on nimittänyt valeuutisia ja verkossa olevaa disinformaatiota käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on opastaa valeuutisia koskevan ilmiön laajuuden selvittämisessä ja asiaankuuluvien sidosryhmien roolien ja vastuualueiden määrittelemisessä,

—	ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun (EDPS) lausunnon 5/2016 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin (2002/58/EY) uudelleentarkastelusta,

—	ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (10),

—	ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2017 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät turvallisuudesta ja puolustuksesta,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0144/2018),

ottaa huomioon, että oikeus sananvapauteen ja oikeus mielipiteenvapauteen ovat perusoikeuksia ja välttämättömiä edellytyksiä yksilöiden täysipainoiselle kehittymiselle ja aktiiviselle osallistumiselle demokraattiseen yhteiskuntaan, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteiden sekä muiden ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutumiselle;

B.	ottaa huomioon, että moniarvoisuus on erottamaton osa vapautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

C.	ottaa huomioon, että tiedonanto-oikeus ja tiedonsaantioikeus ovat osa perustavaa laatua olevia demokraattisia ydinarvoja, joiden pohjalle Euroopan unioni on perustettu;

D.	toteaa, että moniarvoisten, riippumattomien ja luotettavien tiedotusvälineiden merkitystä demokratian ja oikeusvaltion suojelijoina ja valvojina ei voi aliarvioida;

ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden vapaus, moniarvoisuus ja riippumattomuus ovat sananvapauden olennaisia osia; ottaa huomioon, että tiedotusvälineillä on demokraattisessa yhteiskunnassa keskeinen tehtävä vallan vahtikoirana, sillä ne lisäävät kansalaisten tiedonsaanti- ja vaikutusmahdollisuuksia laajentamalla heidän ymmärrystään vallitsevasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta toimintaympäristöstä ja samalla edistävät kansalaisten tietoista osallistumista demokraattiseen toimintaan; toteaa, että tätä tehtävää olisi laajennettava siten, että se kattaa myös verkko- ja kansalaisjournalismin sekä bloggaajien, internetin käyttäjien, sosiaalisessa mediassa toimivien aktivistien ja ihmisoikeuksien puolustajien työn, jotta se vastaisi nykyistä perusteellisesti muuttunutta mediatodellisuutta siten, että samalla kunnioitetaan oikeutta yksityisyyteen; toteaa, että verkon neutraalius on keskeinen periaate avoimen internetin kannalta;

F.	ottaa huomioon, että valeuutiset, verkkokiusaaminen ja kostoporno herättävät yhä enemmän huolta yhteiskunnissamme ja erityisesti nuorten keskuudessa;

G.	ottaa huomioon, että valeuutisten ja disinformaation leviäminen sosiaalisessa mediassa ja hakusivustoilla on vahingoittanut huomattavasti perinteisten tiedotusvälineiden uskottavuutta, mikä puolestaan heikentää niiden valmiuksia toimia vahtikoirina;

H.	ottaa huomioon, että viranomaisten tehtävä on olla rajoittamatta sananvapautta ja niiden positiivisena velvoitteena on hyväksyä oikeus- ja sääntelykehys, jolla edistetään vapaiden, riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden kehittämistä;

toteaa, että kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 ja 4 artiklan ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 30 artiklan nojalla sananvapautta ei saa koskaan käyttää puolustamaan kyseistä yleissopimusta tai julistusta rikkovaa puhetta, kuten vihapuhetta tai propagandaa, joka perustuu ajatuksiin tai teorioihin jonkin rodun tai tietynväristen ihmisten ryhmän tai etnisen ryhmän paremmuudesta tai jolla yritetään oikeuttaa tai edistää rotuvihaa tai syrjintää;

J.	toteaa, että viranomaisilla on velvollisuus suojella julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta erityisesti demokraattisia yhteiskuntia palvelevina toimijoina sen sijaan, että ne ajaisivat vallassa olevien hallitusten etua;

K.	ottaa huomioon, että viranomaisten olisi myös varmistettava, että tiedotusvälineet noudattavat voimassa olevia lakeja ja asetuksia;

toteaa, että äskettäiset poliittiset tapahtumat eri jäsenvaltioissa, joissa nationalismi ja populismi ovat kasvussa, ja lisääntyvät toimittajiin kohdistuvat paineet ja uhkailut osoittavat, että Euroopan unionin on taattava tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus sekä edistettävä ja puolustettava niitä;

ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston mukaan sekä valtion että valtiosta riippumattomien toimijoiden toimittajiin kohdistamilla väärinkäytöksillä ja rikoksilla on vakavia ja pelottavia vaikutuksia sananvapauteen; toteaa, että perusteettoman vaikuttamisen riski ja toistuvuus lisäävät pelkoa toimittajien, kansalaisjournalistien, bloggaajien ja muiden tiedotusalan toimijoiden keskuudessa, mikä saattaa johtaa suureen itsesensuuriin ja heikentää siten kansalaisten tiedonsaanti- ja osallistumisoikeutta;

ottaa huomioon, että sanan- ja mielipiteenvapauden edistämistä ja suojelua käsittelevä YK:n erityisraportoija muistutti syyskuussa 2016, että hallitusten vastuulla on paitsi kunnioittaa journalismia myös varmistaa, että toimittajia ja heidän lähteitään suojellaan vahvalla lainsäädännöllä, rikkojien syytteeseen asettamisella ja laajoilla turvatoimilla tarpeen vaatiessa;

toteaa, että toimittajat ja muut media-alan toimijat joutuvat yhä kohtaamaan väkivaltaa, uhkailua, häirintää ja julkista häpäisyä Euroopan unionissa pääasiassa siksi, että he tekevät tutkivaa journalismia suojellakseen yleistä etua vallan väärinkäytöltä, korruptiolta, ihmisoikeusloukkauksilta tai rikolliselta toiminnalta;

ottaa huomioon, että toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuuden takaaminen on ennakkoedellytys sen varmistamiselle, että he voivat hoitaa täysin tehtävänsä ja käyttää valmiuksiaan tiedottaakseen asianmukaisella tavalla kansalaisille ja osallistuakseen vaikuttavasti julkiseen keskusteluun;

Q.	toteaa, että Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävän foorumin mukaan valtiolliset toimijat ovat syypäitä yli puoleen kaikista media-alan ammattilaisiin kohdistuneista häirintätapauksista;

R.	toteaa, että tutkivaa journalismia olisi edistettävä kansalaisten osallistumisena ja kansalaisten myönteisenä toimintana, jota olisi tuettava viestinnän, oppimisen, koulutuksen ja valmennuksen avulla;

ottaa huomioon, että mediajärjestelmän radikaali kehitys, tiedotusvälineiden moniarvoisuuden verkkoulottuvuuksien nopea kasvu ja hakukoneiden ja sosiaalisen median alustojen nousu uutisten lähteiksi tarjoavat sekä haasteen että mahdollisuuden sananvapauden edistämiselle, uutisten tuottamisen demokratisoimiselle saattamalla kansalaiset osallisiksi julkisesta keskustelusta ja sille, että yhä useammasta tiedon käyttäjästä tulee tiedon tuottaja; ottaa kuitenkin huomioon, että vallan keskittyminen viestinnän monialayrityksille, alustojen tarjoajille ja internetpalvelujen välittäjille ja taloudellisten yhtiöiden ja poliittisten toimijoiden harjoittama tiedotusvälineiden valvonta voi haitata julkisen keskustelun moniarvoisuutta ja tiedonsaantia ja vaikuttaa journalismin ja lähetystoimintaa harjoittavien tiedotusvälineiden vapauteen, luotettavuuteen, laatuun ja toimitukselliseen riippumattomuuteen; toteaa, että tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n tasolla ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että hakukoneet, sosiaalisen median alustat ja muut huipputeknologian suuryritykset kunnioittavat EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden sääntöjä esimerkiksi sähköisen viestinnän tietosuojan ja kilpailun aloilla;

T.	toteaa, että toimittajilla on oltava suora, välitön ja rajoittamaton pääsy julkishallinnon tietoihin, jotta he voivat asettaa viranomaiset asianmukaisella tavalla vastuuseen;

U.	toteaa, että sekä tutkintaoikeuden että väärinkäytösten paljastajien avulla saadut tiedot täydentävät toisiaan ja että molemmat ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että toimittajat voivat täyttää yleistä etua koskevan tehtävänsä;

V.	toteaa, että toimittajat tarvitsevat parhaan mahdollisen oikeudellisen suojan, jotta he voivat käyttää ja levittää tällaisia yleistä etua koskevia tietoja työssään;

W.	ottaa huomioon, että oikeus pyytää ja saada tietoja viranomaisilta on yhä hyvin hajanainen ja puutteellinen Euroopan unionin alueella;

ottaa huomioon, että media-alalla on keskeinen tehtävä kaikissa demokraattisissa yhteiskunnissa; ottaa huomioon, että talouskriisin vaikutukset yhdistettyinä sosiaalisen median alustojen ja muiden huipputeknologian suuyritysten sekä erittäin valikoivasta mainonnasta saatavien tulojen samanaikaiseen kasvuun ovat lisänneet merkittävästi media-alan toimijoiden, riippumattomat toimittajat mukaan lukien, työolojen epävarmuutta ja sosiaalista epävarmuutta, minkä seurauksena ammatilliset, sosiaaliset ja laatua koskevat normit ovat heikentyneet merkittävästi journalismin alalla, mikä voi vaikuttaa kielteisesti toimijoiden toimitukselliseen riippumattomuuteen;

toteaa, että Euroopan neuvoston Euroopan audiovisuaalinen seurantakeskus on tuominnut digitaalisen duopolin syntymisen, sillä Googlen ja Facebookin osuus kaikesta digitaalisen mainonnan markkinoiden kasvusta oli 85 prosenttia vuonna 2016, mikä vaarantaa perinteisten mainosrahoitteisten mediayhtiöiden, kuten kaupallisten televisiokanavien, sanomalehtien ja aikakauslehtien, tulevaisuuden, sillä ne tavoittavat huomattavasti rajallisemman yleisön;

ottaa huomioon, että laajentumispolitiikan yhteydessä komission velvollisuutena on vaatia noudattamaan Kööpenhaminan arviointiperusteita kaikilta osin myös sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden alalla ja että EU:n olisi siksi näytettävä esimerkkiä asettamalla korkeimmat normit tällä alalla; ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioina valtioita sitovat jatkuvasti EU:n perussopimuksiin ja EU:n perusoikeuskirjaan sisältyvät ihmisoikeusvelvoitteet ja että sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kunnioittamista jäsenvaltioissa olisi tarkasteltava säännöllisesti; toteaa, että EU voi olla uskottava maailmanlaajuisilla foorumeilla ainoastaan, jos lehdistön ja median vapaudet on turvattu ja niitä kunnioitetaan myös itse unionissa;

AA.

ottaa huomioon, että tutkimuksissa löydetään jatkuvasti todisteita siitä, että naiset ovat vähemmistössä eri media-aloilla ja erityisesti luovissa tehtävissä ja että naiset ovat vakavalla tavalla aliedustettuina ylemmillä päätöksentekotasoilla; ottaa huomioon, että tutkimukset naisten osallistumisesta journalismiin viittaavat siihen, että vaikka toimittajan ammatin aloittavien työntekijöiden keskuudessa vallitsee suhteellisen hyvä sukupuolten tasapaino, päätöksentekovastuun jakaumaa kuvastaa merkittävä sukupuolten välinen epätasapaino;

AB.

toteaa, että näiden periaatteiden kunnioittamisen takaavat Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen määräykset pannaan täytäntöön tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sekä tiedon laatua ja saatavuutta edistävillä myönteisillä toimilla (positiivinen vapaus), mutta ne edellyttävät myös viranomaisten toiminnasta pidättäytymistä, jotta vältytään haitallisilta hyökkäyksiltä (negatiivinen vapaus);

AC.

toteaa, että laiton ja mielivaltainen valvonta, etenkin laajamittaisesti toteutettuna, on ristiriidassa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, kuten sananvapauden – mukaan lukien lehdistönvapauden ja uutislähteiden luottamuksellisuuden suojelun – sekä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa koskevan oikeuden kanssa; toteaa, että internetillä ja varsinkin sosiaalisella medialla on rooli vihapuheen levityskanavana ja väkivaltaiseen ääriajatteluun johtavan radikalisoitumisen edistäjänä laittoman sisällön levityskanavana erityisesti nuorten keskuudessa; toteaa, että näiden ilmiöiden torjunta edellyttää tiivistä ja koordinoitua yhteistyötä kaikkien asianosaisten toimijoiden välillä hallinnon kaikilla tasoilla (paikallinen, alueellinen ja kansallinen taso) sekä kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kanssa; toteaa, että perusoikeuksia koskevien velvoitteiden olisi aina liityttävä tehokkaisiin turvallisuuteen ja terrorismintorjuntaan liittyviin lakeihin ja toimintoihin sekä toimenpiteisiin, joiden tavoitteena on torjua ja ehkäistä vihapuhetta ja väkivaltaisia ääriliikkeitä, jotta vältytään ristiriidoilta sananvapauden suojelun kanssa;

AD.

ottaa huomioon, että kuten Euroopan neuvosto toteaa, väärinkäytösten paljastaminen on perustavanlaatuinen osa sananvapautta ja sillä on keskeinen rooli sääntöjenvastaisuuksien ja rikkomusten havaitsemisessa ja niistä raportoimisessa sekä demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja avoimuuden vahvistamisessa; toteaa, että väärinkäytösten paljastukset ovat keskeinen tiedonlähde torjuttaessa järjestäytynyttä rikollisuutta, tutkittaessa, tunnistettaessa ja julkistettaessa julkisen ja yksityisen sektorin korruptiotapauksia sekä selvitettäessä yksityisten yritysten luomia veronkiertojärjestelyjä; ottaa huomioon, että tämän roolin vaikuttavuus edellyttää väärinkäytösten paljastajien asianmukaista suojelua EU:ssa, jäsenvaltioissa ja kansainvälisesti ja sitä, että edistetään väärinkäytösten paljastajien tärkeän yhteiskunnallisen roolin tunnustamista;

AE.	toteaa, että tutkivalle journalismille olisi annettava erityinen asema korruption ja hallinnollisten epäkohtien torjumisessa EU:ssa ja taloudellista tukea yhteistä hyvää palvelevana välineenä;

AF.	ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen avulla tehtyjen havaintojen mukaan tiedotusvälineiden omistus on yhä erittäin keskittynyttä ja että tämä vaarantaa merkittävällä tavalla mediasisällössä esitettyjen tietojen ja näkökulmien moninaisuuden;

AG.

toteaa, että myös EU-asioiden ja EU:n toimielinten ja virastojen työstä uutisointiin olisi sovellettava kansallisten uutisten tavoin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden vaatimuksia ja että tällaisia uutisia olisi julkaistava monilla eri kielillä, jotta ne tavoittavat mahdollisimman monta EU:n kansalaista;

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, muun muassa varmistamaan riittävän julkisen rahoituksen, jotta taataan demokraattista yhteiskuntaa palveleva moniarvoinen, riippumaton ja vapaa mediaympäristö ja edistetään sitä, mukaan luettuina julkisten tiedotusvälineiden, kansalaismedian ja ruohonjuuritason tiedotusvälineiden riippumattomuus ja kestävyys, jotka muodostavat olennaisen osan suotuisaa ympäristöä, jolla taataan perusoikeus sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen;

korostaa lainsäätäjien, toimittajien, kustantajien ja internetpalvelujen välittäjien jaettua vastuuta mutta myös kansalaisten vastuuta tiedon kuluttajina;

kehottaa EU:n toimielimiä takaamaan, että EU:n perusoikeuskirja pannaan täytäntöön kaikissa päätöksissä, toimissa ja politiikoissa, jotta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta aiheettomasta kansallisten viranomaisten vaikutuksesta voidaan pitää yllä tehokkaasti; pyytää tässä yhteydessä komissiota toteuttamaan säädösehdotustensa arvioinnin yhteydessä ihmisoikeuksia koskevia vaikutustenarviointeja ja esittämään ehdotuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamiseksi asiaa koskevan parlamentin 25. lokakuuta 2016 antaman päätöslauselman mukaisesti;

korostaa, että on tarpeen ottaa käyttöön riippumattomat valvontamekanismit, joiden avulla voidaan arvioida tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta EU:ssa, jotta voidaan edistää ja suojella Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistettuja oikeuksia ja vapauksia ja reagoida viipymättä niihin mahdollisesti kohdistuviin uhkiin ja rikkomuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan täysin ja vahvistamaan tältä osin jo kehitettyjä työkaluja, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälinettä ja Euroopan neuvoston journalismin toimintamahdollisuuksia ja toimittajien turvallisuutta edistävää foorumia;

kehottaa komissiota perussopimusten valvojana suhtautumaan jäsenvaltioiden hallitusten pyrkimyksiin vahingoittaa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta sellaisena vakavana ja järjestelmällisenä vallan väärinkäyttönä ja hyökkäyksenä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja Euroopan unionin perusarvoja vastaan kuin mitä ne ovat, kun otetaan huomioon, että sananvapaus ja mielipiteenvapaus ovat perusluonteisia ihmisoikeuksia ja että tiedotusvälineiden vapaudella, moniarvoisuudella ja riippumattomuudella on keskeinen rooli demokraattisessa yhteiskunnassa, sillä niiden avulla valvotaan muun muassa hallitusten ja valtioiden vallan käyttöä;

kehottaa jäsenvaltioita tekemään riippumattoman arvioinnin asiaankuuluvista laeistaan ja käytännöistään, jotta voidaan suojella sananvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta;

on erittäin huolissaan niistä väärinkäytöksistä, rikoksista ja kuolemaan johtaneista hyökkäyksistä, joita jäsenvaltioissa kohdistuu edelleen toimittajiin ja media-alan työntekijöihin heidän toimintansa vuoksi; kehottaa jäsenvaltioita kaikin keinoin ehkäisemään tällaista väkivaltaa, varmistamaan vastuuvelvollisuuden ja välttämään rankaisemattomuutta sekä takaamaan, että uhreilla ja heidän perheillään on mahdollisuus asianmukaisiin oikeussuojakeinoihin; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhteistyössä toimittajajärjestöjen kanssa riippumattoman ja puolueettoman sääntelyelimen, jonka tehtävänä on toimittajiin kohdistuvan väkivallan ja uhkailun valvonta, dokumentointi ja raportointi sekä toimittajien suojelusta ja turvallisuudesta vastaaminen kansallisella tasolla; kehottaa jäsenvaltioita lisäksi panemaan kaikilta osin täytäntöön Euroopan neuvoston suosituksen CM/Rec(2016)4 journalismin suojelemisesta sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuudesta;

ilmaisee huolensa toimittajien työolojen heikentymisestä ja toimittajien kohtaaman henkisen väkivallan määrästä; kehottaa siksi jäsenvaltioita laatimaan tiiviissä yhteistyössä toimittajajärjestöjen kanssa kansallisia toimintasuunnitelmia toimittajien työolojen parantamiseksi ja toimittajien suojelemiseksi henkiseltä väkivallalta;

ilmaisee huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta Maltalla sen jälkeen, kun korruptiota vastustanut toimittaja Daphne Caruana Galizia murhattiin lokakuussa 2017, ja toteaa, että häneen kohdistettiin lisäksi häirintää, mukaan luettuina turvaamistoimena tehdyt takavarikoinnit, joilla hänen pankkitilinsä jäädytettiin, sekä monikansallisten yritysten esittämät uhkaukset;

10.

tuomitsee voimakkaasti slovakialaisen tutkivan journalistin Ján Kuciakin ja hänen kumppaninsa Martina Kušnírován murhat;

11.

panee tyytyväisenä merkille päätökseen nimetä Euroopan parlamentin lehdistösali murhatun toimittajan Daphne Caruana Galizian mukaan; pyytää jälleen tähän liittyen, että Euroopan parlamentti nimeäisi tutkivalle journalismille vuosittain myönnettävän palkinnon hänen mukaansa;

12.

kehottaa puheenjohtajakokousta esittämään ehdotuksen siitä, miten parlamentti voisi kunnioittaa Ján Kuciakin työtä, ja harkitsemaan Euroopan parlamentin journalismiharjoittelun nimeämistä tämän mukaan;

13.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa Toimittajat ilman rajoja -järjestön käynnistämälle aloitteelle perustaa toimittajien turvallisuudesta vastaavan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin erityisedustajan tehtävä;

14.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan sekä lainsäädännöllä että käytännössä turvallisen ja vakaan toimintaympäristön toimittajille ja muille media-alan toimijoille, mukaan lukien EU:n jäsenvaltioissa laillisesti toimittajan työtään tekevät ulkomaiset toimittajat, ja ylläpitämään sitä, jotta nämä voivat työskennellä täysin riippumattomasti ja ilman perusteetonta vaikuttamista, kuten väkivallan uhkaa, häirintää, rahoitus- ja talouspaineita, poliittista painostusta, painetta paljastaa luottamuksellisia lähteitä ja aineistoja sekä ilman kohdennettua valvontaa; korostaa, että jäsenvaltioiden on taattava näihin tekoihin liittyvät tehokkaat oikeussuojakeinot toimittajille, joiden työskentelyn vapautta on uhattu, jotta vältetään tiedotusvälineiden itsesensuuri; korostaa, että toimittajien turvallisuutta edistävien toimenpiteiden käsittelyyn on tärkeää soveltaa sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa lähestymistapaa;

15.

korostaa, että on tärkeää varmistaa toimittajille ja media-alan työntekijöille asianmukaiset työolot täysin EU:n perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan vaatimusten mukaisesti, jotta vältetään perusteeton sisäinen ja ulkoinen paine, riippuvuus, haavoittuvuus ja epävakaus ja näin ollen itsesensuurin riski; korostaa, ettei riippumatonta journalismia voida taata eikä edistää yksinomaan markkinoiden avulla; pyytää näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja laatimaan uusia sosiaalisesti kestäviä talousmalleja, joiden tarkoituksena on rahoittaa ja tukea laadukasta ja riippumatonta journalismia, ja varmistamaan, että kansalaiset saavat täsmällistä tietoa; pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan taloudellista tukeaan julkisten palvelujen tarjoajille ja tutkivalle journalismille sekä pidättäytymään toimituksellisiin päätöksiin sotkeutumisesta;

16.

tuomitsee hallitusten pyrkimykset hiljentää kriittiset tiedotusvälineet ja tuhota tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus, mukaan lukien myös hienovaraisemmat tavat, jotka eivät tavallisesti herätä Euroopan neuvoston toimittajien ja muiden turvallisuutta sekä journalismin toimintamahdollisuuksia edistävän foorumin huomiota, kuten esimerkiksi se, että hallituksen jäsenet ja heidän kätyrinsä ostavat kaupallisia tiedotusvälineitä ja kaappaavat julkisia tiedotusvälineidä omien etujensa ajamista varten;

17.

korostaa tarvetta tukea ja laajentaa lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden eurooppalaisen keskuksen toimia ja erityisesti sen tarjoamaa oikeudellista tukea uhattuina oleville toimittajille;

18.

painottaa, että media-alan ammattilaiset työskentelevät usein epävarmoissa oloissa työsopimustensa, palkkojensa ja sosiaaliturvansa osalta, mikä heikentää heidän mahdollisuuksiaan asianmukaiseen työntekoon ja rajoittaa siten tiedotusvälityksen vapautta;

19.

on tietoinen siitä, että sananvapaus voidaan asettaa sellaisten rajoitusten alaiseksi, joista on säädetty laissa, joilla on laillinen tarkoitus ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi; ilmaisee kuitenkin olevansa huolissaan kunnianloukkausta koskevien rikoslakien kielteisistä ja pelottavista vaikutuksista sananvapautta, lehdistönvapautta ja julkiseen keskusteluun osallistumista koskeviin oikeuksiin; kehottaa jäsenvaltioita pidättäytymään kunnianloukkausta koskevien rikoslakien väärinkäytöstä varmistamalla oikeudenmukaisen tasapainon sananvapauden ja yksityis- ja perhe-elämän, maine mukaan lukien, kunnioittamisen välillä ja varmistamalla samalla oikeuden tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja pidättäytymällä liian ankarista ja kohtuuttomista rangaistuksista ja sanktioista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kriteerien mukaisesti;

20.

kehottaa komissiota ehdottamaan direktiiviä strategisesti kansalaisvaikuttamista vastaan nostettavien oikeusjuttujen (SLAPP) kieltämiseksi, jotta voidaan suojella riippumattomia tiedotusvälineitä EU:ssa haitantekona nostettavilta oikeusjutuilta, joiden tarkoituksena on näiden tiedotusvälineiden hiljentäminen tai pelottelu;

21.

katsoo, että osallistuminen demokraattisiin prosesseihin perustuu ennen kaikkea todelliseen ja syrjimättömään mahdollisuuteen saada tietoa ja tietämystä; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään asianmukaisia toimintalinjoja, joiden avulla saavutetaan internetin yleinen käyttöoikeus ja tunnustetaan internetin käyttöoikeus ja verkon neutraalius perusoikeuksiksi;

22.

pitää valitettavana Yhdysvaltojen telehallintoviraston päätöstä kumota vuoden 2015 määräykset verkon neutraaliudesta ja korostaa tästä päätöksestä maailmanlaajuisesti yhteenliitetyssä digitaalisessa maailmassa mahdollisesti aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia oikeudelle saada tietoja ilman syrjintää; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan verkon neutraaliuden periaatteen vahvistamista eurooppalaisten verkon neutraaliutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta kansallisille viranomaisille annettujen Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) suuntaviivojen pohjalta ja niitä kehittämällä;

23.

korostaa riippumattomien ja moniarvoisten tiedotusvälineiden tärkeää roolia poliittisessa keskustelussa ja moniarvoista tiedonsaantia koskevan oikeuden toteutumisessa sekä vaalikausien aikana että niiden välisinä aikoina; korostaa tarvetta taata kaikille poliittisille toimijoille yhtäläiset ilmaisumahdollisuudet kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja käyttää toimijoille yleisradiokanavilla myönnettävän lähetysajan perusteena toimituksellisia ja ammatillisia kriteerejä eikä institutionaalista edustavuutta tai poliittisia näkemyksiä;

24.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pidättäytymään sellaisten tarpeettomien toimenpiteiden hyväksymisestä, joiden tarkoituksena on rajoittaa mielivaltaisesti internetin käyttöä ja perusihmisoikeuksien toteuttamista tai valvoa julkista viestintää esimerkiksi hyväksymällä mediatalojen ja/tai verkkosivustojen perustamista ja toimintaa koskevia sortavia sääntöjä, julistamalla mielivaltaisesti hätätiloja, rajoittamalla teknisesti digitaalista teknologiaa esimerkiksi estämällä, suodattamalla, häiritsemällä ja sulkemalla digitaalisia tiloja, tai yksityistämällä tosiasiallisesti valvontatoimenpiteitä siten, että välittäjiä painostetaan toimiin, jolla rajoitetaan tai poistetaan internetsisältöä; kehottaa myös EU:ta ja jäsenvaltioita estämään yksityisiä toimijoita toteuttamasta tällaisia toimenpiteitä;

25.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yksityisten yritysten ja hallitusten täyden avoimuuden algoritmien, tekoälyn ja automatisoidun päätöksenteon käytössä, ja toteaa, että niitä ei saa panna täytäntöön tai kehittää siten, että tarkoituksena on estää, suodattaa ja poistaa mielivaltaisesti internetin sisältöä, ja kehottaa varmistamaan, että kaikki EU:n digitaalipolitiikat ja -strategiat laaditaan ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan pohjalta siten, että niissä tarjotaan asianmukaiset muutoksenhaku- ja suojakeinot ja että ne ovat täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia;

26.

toteaa jälleen, että verkkokiusaaminen, kostoporno ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva aineisto herättävät yhä enemmän huolta yhteiskunnissamme ja että niillä voi olla erittäin vakavia vaikutuksia erityisesti nuoriin ja lapsiin, ja korostaa, että alaikäisten etuja ja oikeuksia on kunnioitettava täysimääräisesti joukkotiedotusvälineissä; kannustaa kaikkia jäsenvaltioita laatimaan ennakoivaa lainsäädäntöä näiden ilmiöiden torjumiseksi, mukaan lukien säännökset selkeästi ihmisarvolle haitallisten sisältöjen havaitsemisesta, niistä ilmoittamisesta ja niiden poistamisesta sosiaalisesta mediasta; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimintaansa, jolla luodaan tehokasta vastapropagandaa ja annetaan selkeät suuntaviivat, joilla varmistetaan riittävä oikeusvarmuus ja ennustettavuus käyttäjille, palveluntarjoajille ja koko internetalalle varmistaen samalla mahdollisuus oikeussuojakeinoihin kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jotta estetään sosiaalisen median väärinkäyttö terrorismitarkoituksia varten; korostaa, että mahdollisia internetin sisältöä rajoittavia tai poistavia toimenpiteitä olisi hyväksyttävä vain erityisissä, nimenomaisissa ja perustelluissa tilanteissa ja tiukassa oikeudellisessa valvonnassa kansainvälisten normien, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti;

27.

panee merkille komission edistämät verkossa levitettävän vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt; toteaa, että yrityksillä on laaja harkintavalta sen määrittelemisessä, mitä laittomuudet ovat, ja pyytää tämän harkintavallan rajoittamista, jotta vältytään sensuurilta ja sananvapauden mielivaltaiselta rajoittamiselta;

28.

vahvistaa, että anonymiteetti ja salaus ovat olennaisia välineitä demokraattisten oikeuksien ja vapauksien toteuttamisessa, digitaalista infrastruktuuria ja viestintää kohtaan koetun luottamuksen lisäämisessä sekä lähteiden luottamuksellisuuden suojelussa journalismin alalla; panee merkille, että salaus ja anonymiteetti tarjoavat yksityisyyden ja turvallisuuden, joka on tarpeen sanan- ja mielipiteenvapautta koskevan oikeuden käyttämiseksi digitaaliajalla, ja palauttaa mieliin, että tietojen vapaa saatavuus tarkoittaa väistämättä sellaisten henkilötietojen suojelemista, joita kansalaiset jättävät jälkeensä verkossa toimiessaan; panee merkille, että salausta ja anonymiteettia voidaan käyttää myös vääriin tarkoituksiin, mikä tekee rikollisen toiminnan estämisestä ja tutkimusten suorittamisesta vaikeaa, kuten lainvalvonnasta ja terrorismin torjunnasta vastaavat viranomaiset ovat todenneet; palauttaa mieliin, että salauksen ja anonymiteetin rajoittaminen on rajattava tiukasti laillisuus-, tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen; kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita hyväksymään kokonaisuudessaan ja panemaan täytäntöön 22. toukokuuta 2015 annetussa mielipiteen- ja sananvapauden edistämistä ja suojelemista käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportissa annetut suositukset, jotka koskevat salauksen ja anonymiteetin käyttöä digitaalisessa viestinnässä;

29.

kannustaa laatimaan eettiset säännöt toimittajille ja tiedotusvälineiden johtoon kuuluville, jotta voidaan varmistaa toimittajien ja tiedotusvälineiden täydellinen riippumattomuus;

30.

korostaa, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaiset kohtaavat monia esteitä verkossa tehtyjen rikkomusten tutkinnassa ja niistä syytteeseen asettamisessa, mikä on seurausta myös jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavasta lainsäädännöstä;

31.

toteaa, että kehittyvässä digitaalisen median ekosysteemissä on noussut esiin uusia välittäjiä, jotka kykenevät vaikuttamaan verkossa esiintyviin tietoihin ja ajatuksiin ja hallitsemaan niitä hankkimalla itselleen portinvartijan tehtäviä ja valtuuksia; korostaa, että riippumattomia ja itsenäisiä verkkokanavia, -palveluja ja -lähteitä on oltava riittävä määrä, jotta voidaan varmistaa mielipiteiden ja demokraattisten ajatusten moniarvoisuus kansalaisille yleistä etua koskevista kysymyksistä; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään uusia tai jo olemassa olevia kansallisia politiikkoja ja toimenpiteitä näihin asioihin liittyen;

32.

toteaa, että uusi digitaalinen ympäristö on pahentanut disinformaation tai niin sanottujen valeuutisten leviämiseen liittyvää ongelmaa; palauttaa kuitenkin mieliin, ettei tämä ole uusi ilmiö eikä se rajoitu ainoastaan tietoverkkoihin; korostaa, että on tärkeää taata oikeus saada laadukkaita tietoja parantamalla kansalaisten mahdollisuuksia saada luotettavia tietoja ja estämällä disinformaation levittäminen verkossa ja sen ulkopuolella; palauttaa mieliin, että termiä valeuutiset ei tulisi koskaan käyttää heikentämään kansalaisten luottamusta tiedotusvälineisiin tai kriittisten äänien uskottavuuden horjuttamiseen tai kriminalisoimiseen; toteaa huolestuneena, että valeuutiset voivat luoda potentiaalisen uhan sanan- ja ilmaisunvapaudelle ja median riippumattomuudelle, ja korostaa, että valeuutisten leviäminen voi vaikuttaa kielteisesti poliittisen keskustelun laatuun ja hyvin asioista perillä olevien kansalaisen osallistumiseen demokraattiseen yhteiskuntaan; pitää tärkeinä sellaisia tehokkaita itsesääntelyjärjestelmiä, jotka perustuvat paikkansapitävyyden ja avoimuuden periaatteisiin ja jotka sisältävät lähteiden varmentamiseen liittyviä asianmukaisia velvoitteita ja välineitä, ja riippumattomien ja sertifioitujen kolmansia osapuolia olevien järjestöjen toteuttamaa tosiasioiden tarkistamista, jotta voidaan edistää tiedon objektiivisuutta ja sen suojelua;

33.

kannustaa sosiaalisen median yhtiöitä ja verkkoalustoja kehittämään työkaluja, joiden avulla käyttäjät voivat raportoida ja ilmoittaa mahdollisista valeuutisista, jotta tiedot voidaan korjata nopeasti ja riippumattomat ja puolueettomat sertifioidut kolmansia osapuolia olevat tosiasioiden tarkistamiseen erikoistuneet järjestöt voivat arvioida ne ja laatia tarkat määritelmät valeuutisille ja disinformaatiolle, jotta pienennetään yksityisen sektorin toimijoille jätettyä harkintavaltaa, ja jatkamaan vääriksi tiedoiksi osoittautuneiden tietojen kutsumista valeuutisiksi, jotta stimuloidaan julkista keskustelua ja estetään jo kerran disinformaatioksi todetun valeuutisen esittäminen uudestaan toisessa muodossa;

34.

panee tyytyväisenä merkille komission päätökseen perustaa valeuutisia ja verkossa olevaa disinformaatiota käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, joka koostuu kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen median alustojen, tiedotusvälineiden, toimittajien ja tutkijoiden edustajista, jotta voidaan analysoida näitä uusia uhkia ja ehdottaa operatiivisia toimenpiteitä, joihin olisi ryhdyttävä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla;

35.

korostaa verkon toimijoiden vastuuta välttää sitä, että ne levittävät varmentamattomia tai valheellisia tietoja vain lisätäkseen kävijämääriään verkossa esimerkiksi niin sanottujen klikkiotsikoiden avulla;

36.

panee merkille, että lehtien kustantajien rooli ja investoinnit tutkivaan, ammattimaiseen ja riippumattomaan journalismiin on välttämätöntä, jotta voidaan torjua valeuutisten leviämistä, ja korostaa, että on tarpeen varmistaa moniarvoisen toimituksellisen lehdistösisällön kestävyys; kannustaa sekä komissiota että jäsenvaltioita investoimaan riittävät taloudelliset resurssit medialukutaitoon ja digitaaliseen lukutaitoon ja viestintästrategioiden kehittämiseen yhdessä kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa, jotta voidaan voimaannuttaa kansalaisia ja verkon käyttäjiä ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan tunnistaa epäilyttäviä tietolähteitä ja olla tietoisia niistä sekä havaita ja paljastaa tahallisesti virheellinen sisältö ja propaganda; kannustaa tätä tavoitetta silmällä pitäen jäsenvaltioita sisällyttämään media- ja informaatiolukutaidon osaksi kansallisia koulutusjärjestelmiä; kehottaa komissiota harkitsemaan kansallisen tason parhaita käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa journalismin laatu ja julkaistavien tietojen luotettavuus;

37.

vahvistaa jokaisen yksilön oikeuden päättää henkilökohtaisten tietojensa kohtalosta, erityisesti yksinomaisesta oikeudesta valvoa henkilötietojen käyttöä ja paljastamista ja oikeudesta tulla unohdetuksi, joka määritellään mahdollisuutena saada nopeasti poistettua sosiaalisesta mediasta ja hakusivustoilta sellainen sisältö, joka saattaisi haitata hänen itsekunnioitustaan;

38.

panee merkille, että internet ja yleisimmin ottaen digitaalisen ympäristön kehittyminen ovat laajentaneet useiden ihmisoikeuksien soveltamisalaa, mikä käy ilmi esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuimen 13. toukokuuta 2014 antamasta tuomiosta asiassa C-132/12 Google Spain SL ja Google Inc. vastaan Agencia Española de Protección de Datos (AEPD) ja Mario Costeja González (11); kehottaa tähän liittyen EU:n toimielimiä käynnistämään osallistavan prosessin, jotta voidaan laatia eurooppalainen internetoikeuksien peruskirja, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioissa kehitetyt parhaat käytännöt – erityisesti Italian julistus internetoikeuksista –, joita olisi käytettävä vertailukohtina yhdessä asiaankuuluvien eurooppalaisten ja kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden kanssa digitaalisen ympäristön sääntelyä varten;

39.

korostaa väärinkäytösten paljastajien keskeistä roolia yleisen edun suojelemisessa ja yleisen vastuuvelvollisuuden ja sekä julkisten että yksityisten instituutioiden lahjomattomuuden edistämisessä; kehottaa jälleen kerran komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ja panemaan täytäntöön riittävän, edistyneen ja kattavan väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan yhteisestä eurooppalaisesta lainsäädännöstä koostuvan kehyksen tukemalla täysin Euroopan neuvoston suosituksia ja parlamentin 14. helmikuuta ja 24. lokakuuta 2017 antamia päätöslauselmia; pitää välttämättömänä varmistaa, että ilmoittamismekanismit ovat helposti saatavilla ja turvallisia ja että väärinkäytösten paljastajien ja tutkivien toimittajien väitteet tutkitaan ammattimaisella tavalla;

40.

korostaa, että väärinkäytösten paljastajien oikeudellinen suoja heidän paljastaessaan tietoja perustuu erityisesti kansalaisten tiedonsaantioikeuteen; korostaa, että kukaan ei saisi menettää suojelua vain siksi, että hän on tehnyt tosiseikkoja koskevan arviointivirheen tai että yleisen edun vaarantamista koskeva uhka ei toteutunutkaan, edellyttäen, että ilmoituksen tekemisen hetkellä henkilöllä on ollut perusteltua syytä uskoa sen todenmukaisuuteen; palauttaa mieliin, että henkilöä, joka tietoisesti ilmoittaa väärää tai harhaanjohtavaa tietoa toimivaltaisille viranomaisille, ei tulisi pitää väärinkäytösten paljastajana eikä hän näin ollen saisi hyötyä suojelumekanismeista; korostaa lisäksi, että kaikille henkilöille, joille aiheutuu suoraa tai välillistä vahinkoa perättömän tai harhaanjohtavan tiedon ilmoittamisesta tai paljastamisesta, olisi myönnettävä oikeus käyttää tehokkaista oikeussuojakeinoja;

41.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään toimenpiteitä tietolähteiden luottamuksellisuuden suojelemiseksi, jotta voidaan estää syrjivät toimet tai uhkaukset;

42.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että toimittajilla on asianmukaiset välineet tietojen pyytämiseksi ja vastaanottamiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden julkishallinnon viranomaisilta asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti ilman, että tutustuminen estetään mielivaltaisilla päätöksillä; toteaa, että toimittajien tai kansalaisten tutkintaoikeuden kautta saamat tiedot, väärinkäytösten paljastajien avulla saadut tiedot mukaan luettuina, täydentävät toisiaan ja molemmat ovat keskeisen tärkeitä, jotta toimittajat voivat täyttää yleistä etua koskevan tehtävänsä; toteaa jälleen, että julkisiin lähteisiin ja tapahtumiin pääsyn olisi perustuttava objektiivisiin, syrjimättömiin ja läpinäkyviin kriteereihin;

43.

painottaa, että lehdistönvapaus edellyttää riippumattomuutta poliittisesta ja taloudellisesta vallasta, mikä tarkoittaa yhdenvertaista kohtelua toimituksellisesta suuntauksesta riippumatta; palauttaa mieliin, että on tärkeää varmistaa sellaisen journalismin säilyminen, joka hyötyy mekanismeista, jotka ehkäisevät keskittymistä yksittäisiin, monopolistisiin tai monopolinomaisiin ryhmiin, jotta varmistetaan vapaa kilpailu ja toimituksellinen monimuotoisuus; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön tiedotusvälineiden omistajuutta koskevaa sääntelyä, jotta vältetään omistajuuden laaja-alainen keskittyminen media-alalla ja tiedotusvälineiden välillinen omistus ja ristiinomistus sekä taataan avoimuus ja tietojen ilmoittaminen sekä kansalaisten hyvät mahdollisuudet saada tietoja tiedotusvälineiden omistajuudesta, rahoituslähteistä ja hallinnasta; korostaa, että on tärkeää soveltaa asianmukaisia rajoituksia julkisessa virassa olevien henkilöiden oikeuksiin omistaa tiedotusvälineitä ja varmistaa riippumaton valvonta ja tehokkaat vaatimusten noudattamista varmistavat mekanismit, jotta ehkäistään eturistiriitoja ja pyöröovi-ilmiötä; pitää välttämättömänä, että riippumattomat ja puolueettomat kansalliset viranomaiset varmistavat audiovisuaalisen media-alan tehokkaan valvonnan;

44.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään strategisia valmiuksiaan ja osallistamaan EU:n ja sen naapurimaiden paikallisyhteisöjä, jotta voidaan edistää moniarvoista mediaympäristöä ja viestiä EU:n politiikoista johdonmukaisesti ja tehokkaasti;

45.

kehottaa jäsenvaltioita antamaan täyden tukensa ja kannatuksensa Euroopan neuvoston ministerikomitean 7. maaliskuuta 2018 jäsenvaltioille antamalle suositukselle tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja tiedotusvälineiden omistajuutta koskevasta avoimuudesta;

46.

palauttaa mieliin yleisradioyhtiöiden tärkeän roolin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden säilyttämisessä, kuten on korostettu perussopimusten pöytäkirjassa N:o 29; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan näille yhtiöille asianmukaiset ja tarvittavat taloudelliset ja tekniset resurssit, jotta nämä yhtiöt voivat hoitaa yhteiskunnallisen tehtävänsä ja palvella yleistä etua; kehottaa siksi jäsenvaltioita takaamaan yleisradioyhtiöiden toimituksellisen riippumattomuuden suojelemalla niitä selvästi määriteltyjen sääntelykehysten avulla kaikenlaiselta hallituksen tasolta peräisin olevalta, poliittiselta tai kaupalliselta puuttumiselta ja vaikuttamiselta, samalla kun varmistetaan kaikkien valtaa lähetystoiminta- ja televiestintäalalla käyttävien julkisten elinten ja toimijoiden täysimääräinen hallinnollinen itsenäisyys ja riippumattomuus;

47.

kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan lupien myöntämistä kansallisille lähetystoimintaa harjoittaville yhtiöille koskevat käytäntönsä tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kunnioittamista koskevan periaatteen kanssa; korostaa, että myönnettävien lupien maksuja ja niihin liittyvien velvollisuuksien ankaruutta olisi seurattava ja varmistettava, että ne eivät vaaranna tiedotusvälineiden vapautta;

48.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot myöntävät yleisradiotoimintalupia objektiivisten, avoimien, tasapuolisten ja oikeasuhteisten kriteerien perusteella;

49.

ehdottaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden tehokasta suojelemista varten yritysten, joiden todellinen omistaja omistaa myös media-alan yhtiön, osallistuminen julkisiin hankintoihin olisi kiellettävä, tai siitä olisi ainakin tehtävä täysin läpinäkyvää; ehdottaa, että jäsenvaltioita olisi vaadittava raportoimaan säännöllisesti kaikesta media-alan yrityksille annetusta julkisesta rahoituksesta ja että tiedotusvälineiden omistajille annettavaa julkista rahoitusta olisi valvottava säännöllisesti; korostaa, että tiedotusvälineen omistajana ei saisi olla henkilö, joka on tuomittu rikoksista tai todettu syyllisiksi rikoksiin;

50.

korostaa, että kaikki media-alan organisaatioille myönnettävä julkinen rahoitus olisi myönnettävä sellaisten syrjimättömien, objektiivisten ja läpinäkyvien kriteereiden perusteella, jotka olisi ilmoitettava etukäteen kaikille media-alan toimijoille;

51.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden olisi löydettävä tapoja tukea tiedotusvälineitä, esimerkiksi varmistamalla arvonlisäverotuksen neutraalius alv:n tulevaisuudesta 13. lokakuuta 2011 annetun päätöslauselman (12) suosituksen mukaisesti ja tukemalla aloitteita, jotka liittyvät tiedotusvälineisiin;

52.

kehottaa komissiota osoittamaan pysyvän ja riittävän rahoituksen EU:n talousarviosta tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja vapautta käsittelevän keskuksen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tueksi ja perustamaan vuotuisen mekanismin, jonka avulla arvioidaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden riskit EU:n jäsenvaltioissa; korostaa, että samaa mekanismia olisi sovellettava tiedotusvälineiden moniarvoisuuden mittaamiseen ehdokasmaissa ja että tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tuloksilla olisi oltava todellista vaikutusta neuvotteluprosessin etenemiseen;

53.

kehottaa komissiota seuraamaan ja keräämään tietoja ja tilastoja tiedotusvälineiden vapaudesta ja moniarvoisuudesta kaikista jäsenvaltioista sekä analysoimaan tarkasti tapaukset, joissa toimittajien perusoikeuksia on rikottu, ottaen kuitenkin toissijaisuusperiaatteen huomioon;

54.

korostaa tarvetta tehostaa parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden audiovisuaalisten sääntelyviranomaisten kesken;

55.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon suositukset, jotka sisältyivät Euroopan parlamentin 25. lokakuuta 2016 antamaan päätöslauselmaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevan EU:n järjestelmän perustamisesta; kehottaa siksi komissiota sisällyttämään tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen tulokset ja suositukset tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja vapauteen EU:ssa liittyvistä riskeistä vuotuiseen kertomukseen demokratiasta, oikeusvaltioperiaatteesta ja perusoikeuksista;

56.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan medialukutaidon vahvistamiseksi ja koulutusta koskevien aloitteiden edistämiseksi kaikkien kansalaisten keskuudessa virallisen ja epävirallisen oppimisen sekä arkioppimisen kautta elinikäisen oppimisen näkökulmasta ja lisäksi kiinnittämään erityistä huomiota opettajien perus- ja jatkokoulutukseen ja tukeen sekä edistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alan ja kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, myös media-alan ammattilaisten, kansalaisyhteiskunnan ja nuorisojärjestöjen välillä; vahvistaa, että on tarpeen tukea ikätasoon sopivia innovatiivisia välineitä vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja verkkoturvallisuuden edistämiseksi opetussuunnitelman pakollisina osina kouluissa ja kuroa digitaalinen kahtiajako umpeen sekä erityisten teknologista lukutaitoa koskevien hankkeiden avulla että riittävillä infrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla, jotta turvataan tiedon yleinen saatavuus;

57.

korostaa, että kriittisen arviointi- ja analysointikyvyn kehittäminen mediasisällön käytön ja luomisen suhteen on olennaista, jotta ihmiset voivat ymmärtää ajankohtaisia kysymyksiä ja osallistua julkiseen elämään sekä jotta heillä voi olla tietoa niin mahdollisista muutosvaikutuksista kuin uhistakin, joita yhä monimutkaisempi ja yhteenkytketympi mediaympäristö tuo tullessaan; korostaa, että medialukutaito on ratkaisevan tärkeä demokraattinen taito, joka lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä toimenpiteitä, jotta voidaan edistää ja tukea medialukutaitoa koskevia hankkeita, kuten ”Medialukutaito kaikille”-pilottihanke, ja laatimaan kattavan medialukutaitoa koskevan toimintalinjan, joka kohdennetaan koskemaan kansalaisia kaikissa ikäryhmissä ja kaikentyyppisiä tiedotusvälineitä, olennaisena osana Euroopan unionin koulutuspolitiikkaa ja siksi kaikkien asiaankuuluvien EU:n rahoitusmahdollisuuksien tuella, kuten ERI-rahastot ja Horisontti 2020 -puiteohjelma;

58.

panee huolestuneena merkille, että vuonna 2016 tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineessä korostettiin, että vähemmistöjen, paikallis- ja alueyhteisöjen, naisten ja vammaisten henkilöiden mahdollisuudet käyttää tiedotusvälineitä ovat vaarassa; korostaa, että osallistava media on keskeinen tekijä avoimen, vapaan ja moniarvoisen mediaympäristön kannalta ja että kaikilla kansalaisilla on oikeus saada riippumatonta tietoa äidinkielellään, olipa kyseessä sitten valtion virallinen kieli tai vähemmistökieli; korostaa, että on tärkeää tarjota eurooppalaisille toimittajille, erityisesti vähemmän käytetyillä kielillä ja vähemmistökielillä työskenteleville toimittajille, riittävät koulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuudet; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja tukemaan tutkimusta, hankkeita ja toimintalinjoja, joilla parannetaan tiedotusvälineiden käyttömahdollisuuksia, sekä haavoittuville vähemmistöryhmille suunnattuja asianmukaisia aloitteita (kuten pilottihanke ”Työharjoittelumahdollisuudet vähemmistökielten tiedotusvälineille”) ja takaamaan kaikille kansalaisille osallistumis- ja ilmaisumahdollisuudet;

59.

kannustaa media-alaa suojelemaan sukupuolten tasa-arvoa media-alan toimintatavoissa ja käytännöissä käyttämällä yhteissääntelymekanismeja, sisäisiä menettelysääntöjä ja muita vapaaehtoisia toimia;

60.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan yhteiskunnallisiin kampanjoihin, koulutusohjelmiin ja kohdennetumpaan koulutukseen ja tietoisuuden lisäämiseen (myös teollisuuden päätöksentekijöille), jotta voidaan edistää tasa-arvoisempia arvoja ja käytäntöjä rahoituksen ja edistämisen avulla sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla media-alan sukupuolten epätasa-arvon ratkaisemiseksi tehokkaasti;

61.

suosittaa, että komissio kehittää EU:n media-alaa varten alakohtaisen strategian, jonka perustana ovat innovointi ja kestävyys; katsoo, että tällaisen strategian olisi vahvistettava media-alan toimijoiden välistä rajatylittävää yhteistyötä ja yhteistuotantoja EU:ssa, jotta korostetaan niiden moninaisuutta ja edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua, lisätään yhteistyötä Euroopan unionin kaikkien toimielinten, erityisesti Euroopan parlamentin, omien uutistoimistojen ja audiovisuaalisten palvelujen kanssa sekä edistetään EU-asioiden käsittelyä ja näkyvyyttä tiedotusvälineissä;

62.

korostaa, että on tärkeää kehittää uusia malleja sellaisen Euroopan julkisen yleisradiotoiminnan alustan perustamiseksi, joka edistää EU:n laajuisia poliittisia keskusteluja, joiden perustana ovat tosiasiat, mielipide-erot ja kunnioitus, lisää mielipiteiden moninaisuutta hiljattain muuttuneessa mediaympäristössä ja edistää EU:n näkyvyyttä sen ulkosuhteissa;

63.

pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot suojelevat tiedotusvälineiden vapautta ja sananvapautta nykytaiteissa edistämällä sellaisten taideteosten luomista, jotka tuovat esiin sosiaalisia huolenaiheita, kannustavat käymään kriittistä vuoropuhelua ja inspiroivat esittämään vastakkaisia ajatuksia;

64.

korostaa, että informaatiota sisältävän mediasisällön maakohtaiset estot on poistettava, jotta EU:n kansalaisille voidaan tarjota pääsy muiden jäsenvaltioiden televisiokanavien verkko-, tilausvideo- ja suoratoistopalveluihin;

65.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvoston pääsihteerille.

(1) EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.

(2) EUVL C 55, 12.2.2016, s. 33.

(3) EUVL C 378, 9.11.2017, s. 104.

(4) EUVL C 355, 20.10.2017, s. 51..

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0095.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0409.

(7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0022.

(8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0402.

(9) EUVL C 32, 4.2.2014, s. 6.

(10) EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6.

(11) ECLI:EU:C:2014:317.

(12) EUVL C 94 E, 3.4.2013, s. 5.

6.2.2020

Euroopan unionin virallinen lehti

C 41/80

P8_TA(2018)0195

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotto: EGF/2017/010 BE/Caterpillar

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Belgian hakemus – EGF/2017/010 BE/Caterpillar) (COM(2018)0156 – C8-0125/2018 – 2018/2043(BUD))

(2020/C 41/15)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2018)0156 – C8-0125/2018),

—	ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahastosta (2014–2020) ja asetuksen (EY) N:o 1927/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013 (1) (EGR-asetus),

—	ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (2) ja erityisesti sen 12 artiklan,

—	ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2. joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (3) ja erityisesti sen 13 kohdan,

—	ottaa huomioon 2. joulukuuta 2013 tehdyn toimielinten sopimuksen 13 kohdassa tarkoitetun trilogimenettelyn,

—	ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan kirjeen,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0148/2018),

ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineitä voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupan huomattavien rakenteellisten muutosten tai maailmanlaajuisen talous- ja rahoituskriisin seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.	katsoo, että vähennetyille työntekijöille tarjottavan unionin taloudellisen tuen olisi oltava dynaamista ja että sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti;

ottaa huomioon, että Belgia on toimittanut hakemuksen EGF/2017/010 BE/Caterpillar EGR:n rahoitustuen saamiseksi sen 2 287 työntekijän vähennyksen vuoksi, joka toteutettiin NACE Rev. 2:n kaksinumerotasoon 28 (Muiden koneiden ja laitteiden valmistus) luokitellulla toimialalla NUTS 2 -tason alueella Hainaut (BE32) Belgiassa;

ottaa huomioon, että hakemus perustuu EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiseen toimintakriteeriin, jossa edellytetään, että vähintään 500 työntekijää vähennetään jäsenvaltiossa sijaitsevasta yrityksestä neljän kuukauden viiteajanjaksona, mukaan luettuina työntekijät, jotka vähennetään yrityksen toimittajien tai jatkojalostajien palveluksesta, ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka lopettavat työskentelynsä;

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja sen vuoksi Belgia on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea 4 621 616 euroa eli 60 prosenttia 7 702 694 euron kokonaiskustannuksista;

toteaa, että Belgian viranomaiset jättivät hakemuksen EGR-rahoitustuen saamiseksi 18. joulukuuta 2017 ja että Belgian toimitettua hakemusta koskevia lisätietoja komissio sai sitä koskevan arvionsa valmiiksi 23. maaliskuuta 2018 ja ilmoitti asiasta parlamentille samana päivänä;

toteaa, että Belgia hakee EGR-rahoitustukea toisen kerran Caterpillarin työntekijävähennysten vuoksi ja että edellinen hakemus EGF/2014/011/BE/Caterpillar jätettiin heinäkuussa 2014 ja se hyväksyttiin (4); toteaa, että kyseisessä tapauksessa tuettujen työntekijöiden ja käsiteltävänä olevan hakemuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden välillä ei ole päällekkäisyyttä;

panee merkille, että Belgia toteaa työntekijävähennysten olevan yhteydessä globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin, rakennus- ja kaivostyökonealojen maailmanlaajuiseen kilpailuun ja siitä seuranneeseen Caterpillarin koneiden markkinaosuuden pienenemiseen; toteaa, että työntekijävähennykset liittyvät Caterpillarin syyskuussa 2015 ilmoittamaan uudelleenjärjestelyjä ja kustannusten leikkaamista koskevaan maailmanlaajuiseen suunnitelmaan;

on huolissaan siitä, että kolmansissa maissa toimivat yritykset saattavat löyhemmän ympäristölainsäädännön ja pienempien työvoimakustannusten seurauksena olla kilpailukykyisempiä kuin unionissa toimivat yritykset;

on tietoinen siitä, että Euroopan kaivosalan tuotanto on laskenut ja että EU-28-alueen vienti on laskenut dramaattisesti vuodesta 2014 lähtien Euroopan teräksen hinnan ja sitä myöten myös koneiden valmistuskustannusten noustua, erityisesti Kiinaan verrattuna; pitää kuitenkin valitettavana, että Caterpillar on päättänyt siirtää Gosseliesin tuotantolaitoksen tuotannon muihin tuotantoyksiköihin Ranskassa (Grenoble) ja muihin laitoksiin Euroopan ulkopuolella, kuten Kiinaan ja Etelä-Koreaan; toteaa tämän johtaneen Gosseliesin laitoksen äkilliseen sulkemiseen ja 2 300 työntekijän irtisanomiseen, mikä on sysännyt tuhannet perheet sosiaalisen ja inhimilliseen ahdinkoon, vaikka Gosseliesin laitos tuotti voittoa, etenkin edellisinä vuosina tehtyjen investointien jälkeen;

pitää valitettavana, että Gosseliesin toimipaikan työntekijöille tiedotettiin sulkemisesta pelkällä tiedonannolla; pitää valitettavana, että tätä tunteetonta päätöstä tehtäessä ei kuultu alue- eikä paikallisviranomaisia; pitää valitettavana, että mitään tietoja ei annettu eikä työntekijöiden ja liittojen edustajista piitattu, sillä heille ei kerrottu etukäteen mitään toimipaikan sulkemisesta; edellyttää siksi, että unionissa on tehostettava työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan;

edellyttää, että Charleroin alueelle koituvia sosioekonomisia vaikutuksia lievennetään ja että alueen talouden elvyttämiseksi toteutetaan tarmokkaita toimia, erityisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla;

muistuttaa, että Caterpillarin työntekijävähennysten odotetaan haittaavan merkittävästi paikallista taloutta; korostaa, että päätös vaikuttaa moniin tavarantoimittajien ja jatkojalostajien työntekijöihin;

10.

ottaa huomioon, että hakemus koskee Caterpillarin ja sen viiden tavarantoimittajan irtisanomaa 2 287:ää työntekijää, joista useimmat ovat 30–54-vuotiaita; korostaa myös, että yli 11 prosenttia irtisanotuista työntekijöistä on 55–64-vuotiaita, joiden taidot soveltuvat tehdasteollisuuden alalle; tähdentää, että Charleroissa työnhakijoilla on suurimmaksi osaksi matala osaamistaso (50,6 prosentilla ei ole keskiasteen koulutusta), ja 40 prosenttia on pitkäaikaistyöttömiä (yli 24 kuukautta); pitää valitettavana, että työttömyysasteen odotetaan näiden irtisanomisten jälkeen nousevan 6,1 prosenttia Hainaut’n alueella Vallonian julkisen työvoimapalvelun (FOREM) mukaan; korostaa tätä silmällä pitäen, että EGR:stä osarahoitetut aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet ovat tärkeitä, sillä ne auttavat näitä ryhmiä palaamaan työmarkkinoille;

11.

pitää myönteisenä, että EGR:n tuella yhteisrahoitettuja yksilöllisiä palveluja tarjotaan jopa 300:lle työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalle alle 30-vuotiaalle nuorelle;

12.

toteaa, että Belgia suunnittelee viidenlaisia toimia hakemuksen piiriin kuuluville irtisanotuille työntekijöille ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille: i) yksilöllinen työnhakuneuvonta, yksittäisten tapausten hallinnointi ja yleiset tiedotuspalvelut, ii) koulutus ja uudelleenkoulutus, iii) yrittäjyyden edistäminen, iv) tuki yrityksen perustamiseen, v) avustukset; korostaa tarvetta varmistaa, että taloudellinen apu on vaikuttavaa ja kohdennettua;

13.

pitää myönteisenä, että on päätetty järjestää koulutuskursseja, jotka vastaavat CATCH-suunnitelmassa (5) asetettuja Charleroin kehittämisprioriteetteja;

14.

on tyytyväinen siihen, että tulotukitoimenpiteiden osuus on 13,68 prosenttia yksilöllisten palvelujen koko paketista eli selvästi EGR-asetuksessa asetetun 35 prosentin enimmäismäärän alapuolella ja että näiden toimenpiteiden edellytyksenä on, että kohteena olevat edunsaajat osallistuvat aktiivisesti työnhaku- tai koulutustoimiin;

15.

pitää myönteisenä, että yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin laadinnassa on kuultu työryhmää, johon kuului Vallonian julkinen työvoimapalvelu, investointirahasto SOGEPA sekä ammattiliittojen edustajia ja muita työmarkkinaosapuolia; kehottaa Belgian ja Vallonian viranomaisia osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin;

16.

muistuttaa 5. lokakuuta 2016 suurella äänten enemmistöllä hyväksytystä päätöslauselmastaan (viimeaikaisten Caterpillarin ja Alstomin tapausten myötä esiin tullut tarve eurooppalaiseen uudelleenteollistamispolitiikkaan), jossa edellytetään Eurooppaa hyödyntämään erityisesti tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin perustuvaa aitoa teollisuuspolitiikkaa ja korostetaan, miten tärkeää on suojella unionin teollisuutta kolmansien maiden vilpillisiltä kaupallisilta käytänteiltä;

17.

toteaa Belgian viranomaisten vahvistaneen, ettei ehdotetuille toimille saada rahoitustukea muista unionin rahastoista tai rahoitusvälineistä, että kaksinkertainen rahoitus estetään ja että ehdotetuilla toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia;

18.

muistuttaa, että EGR-tuki ei saa korvata toimenpiteitä, jotka ovat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulla, eikä toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu yritysten tai alojen rakennemuutosta varten;

19.

korostaa, että ainoastaan 591 irtisanottua työntekijää oli löytänyt uuden työpaikan 15:nteen maaliskuuta 2018 mennessä; edellyttää siksi, että EGR:n toimintakauden päättyessä tehdään analyysi, jotta voidaan arvioida, olisiko annettava lisää työmarkkinoille palaamiseen tarkoitettua apua; pitää valitettavana, että edellinen tätä yritystä koskeva päätös EGR-rahaston varojen käyttöön ottamisesta (EGF/2014/011) johti siihen, että vain suhteellisen vähäinen osuus edunsaajista pääsi uudelleen töihin; toivoo, että tästä saatu kokemus otetaan huomioon nykyisessä ehdotuksessa;

20.

muistuttaa, että EGR-asetuksen 7 artiklan mukaisesti yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin suunnittelussa on ennakoitava tulevia työmarkkinanäkymiä ja tarvittavia taitoja ja paketin olisi oltava yhteensopiva resurssitehokkaaseen ja kestävään talouteen siirtymisen kanssa;

21.

pyytää, että komissio kehottaa kansallisia viranomaisia antamaan tulevissa ehdotuksissa yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, millä aloilla on kasvumahdollisuuksia ja siten mahdollisuuksia palkata työntekijöitä, sekä keräämään perusteltuja tietoja EGR-rahoituksen vaikutuksesta muun muassa työpaikkojen laatuun ja EGR:n toimien avulla saavutetusta työmarkkinoille paluun asteesta;

22.

muistuttaa komissiolle esittämästään kehotuksesta varmistaa kaikkien EGR-tapauksiin liittyvien asiakirjojen julkisuus;

23.

hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

24.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(3) EUVL C 373, 20.12.2013, s. 1.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/471, annettu 11. maaliskuuta 2015, Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (hakemus EGF/2014/011 BE/Caterpillar, Belgia) (EUVL L 76, 20.3.2015, s. 58).

(5) Plan Catalysts for Charleroi (CATCH), Accélérer la Croissance de l'Emploi dans la Région de Charleroi, September 2017, http://www.catch-charleroi.be/.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Belgian hakemuksen johdosta – EGF/2017/010 BE/Caterpillar

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä (EU) 2018/847.)

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 41

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	63. vuosikerta 6. helmikuu 2020

	III Valmistavat säädökset
	EUROOPAN PARLAMENTTI
2020/C 41/11	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi kumppanuuden perustamisesta tehtyyn Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä unionin ja jäsenvaltioiden puolesta (09021/2017 – C8-0243/2017 – 2017/0083(NLE))	76
2020/C 41/12	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan väliseen puitesopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta (07817/2016 – C8-0218/2017 – 2015/0138(NLE))	77
2020/C 41/13	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi uuden psykoaktiivisen aineen N-(1-amino-3,3-dimetyyli-1-oksobutan-2-yyli)-1-(sykloheksyylimetyyli)-1H-indatsoli-3-karboksamidi (ADB-CHMINACA) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (05387/2018 – C8-0028/2018 – 2017/0340(NLE))	78
2020/C 41/14	Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. toukokuuta 2018 esityksestä neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi uuden psykoaktiivisen aineen 1-(4-syanobutyyli)-N-(2-fenyylipropan-2-yyli)-1H-indatsoli-3-karboksiamidi (CUMYL-4CN-BINACA) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (05392/2018 – C8-0025/2018 – 2017/0344(NLE))	79
2020/C 41/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta (Belgian hakemus – EGF/2017/010 BE/Caterpillar) (COM(2018)0156 – C8-0125/2018 – 2018/2043(BUD))	80

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2018‒2019 Istunnot 2. ja 3. toukokuuta 2018 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 59, 14.2.2019 . HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
2020/C 41/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 vuosikertomuksesta 2016 Euroopan unionin taloudellisten etujen suojaamisesta – petostentorjunta (2017/2216(INI))	2
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
2020/C 41/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 ehdotuksesta komission täytäntöönpanopäätökseksi muuntogeenisestä sokerijuurikkaasta H7-1 (KM-ØØØH71-4) valmistettujen elintarvikkeiden tai rehujen markkinoille saattamista koskevan luvan uusimisesta muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti (D055630–01 – 2018/2651(RSP))	12
2020/C 41/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 vuosittaisesta kertomuksesta Euroopan investointipankin rahoitustoiminnan valvonnasta 2016 (2017/2190(INI))	18
2020/C 41/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 Venezuelan vaaleista ((2018/2695(RSP))	33
2020/C 41/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 koheesiopolitiikan ja temaattisen tavoitteen kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista(yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 9 artiklan 7 kohta) täytäntöönpanosta (2017/2285(INI))	35
2020/C 41/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 lasten suojelusta muuttoliikkeen yhteydessä (2018/2666(RSP))	41
2020/C 41/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 kosmetiikkaa koskevasta yleisestä eläinkoekiellosta (2017/2922(RSP))	45
2020/C 41/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 EU:n lammas- ja vuohialan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä (2017/2117(INI))	50
2020/C 41/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. toukokuuta 2018 tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta Euroopan unionissa (2017/2209(INI))	64