KOMISSION TIEDONANTO

asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamisesta

(2020/C 32/01)

1.   JOHDANTO

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (1), jäljempänä ’asetus’, 26 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan, myös kyseisen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka on ilmoitettava tai ainakin on mainittava, että se on eri kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Komissio antoi 28. toukokuuta 2018 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/775 (2), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus’, jossa vahvistetaan asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamista koskevat säännöt. Täytäntöönpanoasetuksessa selvennetään ja yhdenmukaistetaan erityisesti tapaa, jolla pääainesosan alkuperä on merkittävä.

Tämän komission tiedonannon tarkoituksena on antaa ohjeita elintarvikealan toimijoille ja kansallisille viranomaisille asetuksen 26 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamisesta. Tätä tiedonantoa olisi luettava yhdessä asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen muiden asiaa koskevien säännösten kanssa. Nämä ohjeet eivät etenkään vaikuta asetuksen 7 artiklassa säädettyyn kieltoon antaa tietoja, jotka johtavat kuluttajia harhaan. Tässä tiedonannossa selvennetään säännöksiä, jotka jo sisältyvät sovellettavaan lainsäädäntöön. Sillä ei laajenneta lainsäädännöstä johtuvia velvoitteita eikä oteta käyttöön mitään lisävaatimuksia, jotka kohdistuvat toimijoihin ja toimivaltaisiin viranomaisiin.

Tiedonannon tarkoituksena on vain avustaa kansalaisia, elintarvikealan toimijoita ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia asetuksen 26 artiklan 3 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamisessa. Ainoastaan Euroopan unionin tuomioistuimella on lopullinen toimivalta tulkita unionin lainsäädäntöä. Tässä tiedonannossa esitettyjä näkemyksiä ei pidä ymmärtää siten, että ne määräävät ennalta Euroopan komission kannan unionin ja kansallisissa tuomioistuimissa mahdollisesti käsiteltävissä asioissa.

2.   ASETUKSEN 26 ARTIKLAN 3 KOHDAN SOVELTAMISALAAN LIITTYVÄT KYSYMYKSET

Asetuksen 26 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetetaan kaksi edellytystä pääainesosan erityisten merkintävaatimusten soveltamiselle: 1) elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka on ilmoitettu ja 2) ilmoitettu elintarvikkeen alkuperämaa ja lähtöpaikka ei ole sama kuin sen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka.

Asetuksen 26 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan 26 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan sisältyviä erityisiä merkintävaatimuksia sovelletaan vain tapauksiin, jotka kuuluvat täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan, sellaisena kuin se on määriteltynä täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklassa.

Täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalassa on kaksi rajoitusta:

Täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka voidaan ilmoittaa ”millä tahansa keinoin kuten paikkoihin tai maantieteellisiin alueisiin viittaavan maininnan, kuvan, symbolin tai sanan avulla, lukuun ottamatta tavanomaisiin ja yleisnimiin sisältyviä maantieteellisiä nimityksiä, jotka kirjaimellisesti ilmoittavat alkuperän mutta joiden ei yleisesti ymmärretä ilmaisevan alkuperämaata tai lähtöpaikkaa”.

Toiseksi täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että täytäntöönpanoasetusta ei sovelleta ”asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (3), asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (4), asetuksen (EY) N:o 110/2008 (5) tai asetuksen (EU) N:o 251/2014 (6) tai kansainvälisten sopimusten nojalla suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin” eikä rekisteröityihin tavaramerkkeihin, jos niitä pidetään alkuperämerkintänä. Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 6 kappaleessa selvennetään toisesta poikkeuksesta, että vaikka asetuksen 26 artiklan 3 kohtaa on periaatteessa sovellettava myös toisen poikkeuksen mukaisiin tapauksiin, asiaa koskevia täytäntöönpanosääntöjä on vielä tarkasteltava ja ne annetaan myöhemmin.

2.1.   Viittaus elintarvikealan toimijoihin

2.1.1.   Voiko etiketissä ilmoitettu elintarvikealan toimijan nimi / toiminimi johtaa asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen?

Asetuksen johdanto-osan 29 kappaleen ja 2 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaan elintarvikealan toimijan nimeä, toiminimeä tai osoitetta etiketissä ei ole pidettävä asetuksessa tarkoitettuna elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisena. Sen vuoksi viittaukset elintarvikealan toimijan oikeushenkilöön eivät periaatteessa johda asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

Tällaista ilmaisua voidaan kuitenkin pitää asetuksen 7 artiklan nojalla harhaanjohtavana elintarvikkeen todellisen alkuperämaan tai lähtöpaikan osalta, jos sitä korostetaan selvästi pakkauksessa ja jos tietty alkuperä tai lähtöpaikka on tuotu esiin näkyvästi eikä kyseinen alkuperä ole sama kuin elintarvikkeen pääainesosan alkuperä. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava tällaiset tapaukset ottaen huomioon kaikki etiketissä annetut tiedot ja tuotteen koko ulkoasu.

2.2.   Tuotenimet

2.2.1.   Voivatko tuotenimet, joita ei ole suojattu täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla rekisteröidyillä tavaramerkeillä, johtaa asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen?

Täytäntöönpanoasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa selvennetään, että vaikka alkuperämerkinnät, jotka ovat osa rekisteröityjä tavaramerkkejä, kuuluvat asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, täytäntöönpanoasetusta ei sovelleta tällaisiin merkintöihin odotettaessa sellaisten erityisten sääntöjen hyväksymistä, jotka koskevat 26 artiklan 3 kohdan soveltamista tällaisiin merkintöihin. EU:n lainsäätäjä tunnustaa unionin erityisellä lainsäädännöllä säänneltyjen rekisteröityjen tavaramerkkien erityisluonteen ja tavoitteet, ja tämän vuoksi komissio tarkastelee vielä, miten pääainesosan alkuperä on asetuksen 26 artiklan 3 kohdan nojalla ilmoitettava, jos sitä vaaditaan tällaisten merkintöjen osalta. Sitä vastoin tuotenimet, jotka sisältävät maantieteellisiä mainintoja ja jotka eivät ole rekisteröityjä tavaramerkkejä, eivät kuulu tämän tilapäisen poikkeuksen piiriin, minkä vuoksi niihin sovelletaan täytäntöönpanoasetusta asetuksen 26 artiklan 3 kohdasta johtuvien velvoitteiden lisäksi.

2.3.   Elintarvikkeen nimi

2.3.1.   Voidaanko katsoa, että tavanomaiset nimet, jotka sisältävät maantieteellisiä mainintoja, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan o alakohdassa määritellään ”tavanomainen nimi” nimeksi, jonka sen jäsenvaltion kuluttajat, jossa elintarviketta myydään, mieltävät kyseisen elintarvikkeen nimeksi ilman, että nimeä tarvitsee selittää.

Täytäntöönpanoasetuksen johdanto-osan 8 kappaleen ja 1 artiklan 1 kohdan nojalla täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan eivät kuulu tavanomaiset ja yleisnimet, joihin sisältyy maantieteellisiä nimityksiä, jotka kirjaimellisesti ilmoittavat alkuperän mutta joiden ei yleisesti ymmärretä ilmaisevan elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa. Tällaiset nimet viittaavat usein maantieteelliseen paikkaan, alueeseen tai maahan, jossa kyseistä elintarviketta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan, ja niistä on ajan mittaan tullut tietyn elintarvikeryhmän tavanomaisia tai yleisnimiä. Edellyttäen, että tällaiset yleiset nimitykset tai tavanomaiset nimet eivät herätä kuluttajassa käsitystä elintarvikkeen tietystä maantieteellisestä alkuperästä, niiden käyttö ei johda asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

Esimerkki: Frankfurter (nakki).

Koska kysymys liittyy kuluttajien käsitykseen asiasta kussakin jäsenvaltiossa ja kuluttajien näkemyksissä on merkittäviä eroja EU:n sisällä, on harkittava tapauskohtaisesti, ymmärtääkö kuluttaja jonkin nimen tavanomaiseksi tai yleisnimeksi.

2.3.2.   Voidaanko katsoa, että viralliset nimet, jotka sisältävät maantieteellisiä mainintoja, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan n alakohdan mukaisesti ”virallisella nimellä” tarkoitetaan elintarvikkeen nimeä, josta säädetään elintarvikkeeseen sovellettavissa unionin säännöksissä, tai jos tällaisia unionin säännöksiä ei ole, sitä nimeä, josta säädetään siinä jäsenvaltiossa sovellettavissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, jossa elintarviketta myydään loppukuluttajalle tai suurtalouksille.

Toisin sanoen tällaiset nimet ovat kodifioituja tavanomaisia nimiä, jos lainsäätäjä on pitänyt tärkeänä niiden käytön sekä niiden määrittämien tuotteiden koostumuksen yhdenmukaistamista, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajien odotukset tietyllä nimellä myydyn elintarvikkeen ominaisuuksista täyttyvät.

Edellä esitetty huomioon ottaen ei pidä katsoa, että viralliset nimet, joihin sisältyy maantieteellinen maininta, muodostavat asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun alkuperän ilmoittamisen, kun lainsäätäjä on jo ottanut huomioon 26 artiklan 3 kohdan.

2.4.   Erilaiset maininnat etiketissä

2.4.1.   Voidaanko katsoa, että maininnat, kuten ”tehty xx:ssä”, ”tuotettu xx:ssä” tai ”xx:n tuote”, joiden jälkeen esitetään maantieteellinen maininta, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Kuluttajat liittävät maininnat, kuten ”tehty (maassa)”, ”valmistettu (maassa)” tai ”tuotettu (maassa)”, 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun alkuperän ilmoittamiseen, minkä vuoksi periaatteessa pitäisi katsoa, että ne ilmoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan. Lisäksi kyseiset maininnat viittaavat tuotanto- tai valmistusmenetelmään, joka jalostettujen elintarvikkeiden tapauksessa voi vastata asetusta sovellettaessa alkuperämaan merkitystä, sellaisena kuin se on määriteltynä unionin tullikoodeksista annetun asetuksen (7) 60 artiklan 2 kohdassa, eli kyseessä on maa, jossa elintarvikkeelle on suoritettu viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu jalostus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.

Samoin maininta ”(maan) tuote” tarkoittaa yleisesti kuluttajan kannalta asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alkuperän ilmoittamista. Lisäksi maininta ”(maan) tuote” todennäköisesti tarkoittaa kuluttajalle sitä, että koko elintarvike, mukaan luettuna sen ainesosat, tulevat etiketissä mainitusta maasta.

2.4.2.   Voidaanko katsoa, että maininnat, kuten ”pakattu x:ssä” tai ”X tuottanut/tehnyt Y:lle”, jonka jälkeen esitetään elintarvikealan toimijan nimi ja osoite, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Maininta ”pakattu x:ssä” ilmoittaa selvästi paikan, jossa elintarvike on pakattu, eikä se sellaisenaan yleensä todennäköisesti tarkoita kuluttajalle asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alkuperän ilmoittamista. Näin ollen, vaikka kyseinen mainita viittaa maantieteelliseen paikkaan, sen ei katsota osoittavan elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa.

Maininnat ”tuottanut/valmistanut/pakannut” (ja elintarvikealan toimijan nimi ja osoite) tai ”X tuottanut/tehnyt Y:lle” viittaavat kirjaimellisesti asianomaiseen elintarvikealan toimijaan eivätkä ne yleensä todennäköisesti tarkoita kuluttajalle elintarvikkeen alkuperän ilmoittamista. Kuten tämän tiedonannon 2.1.1 kohdassa todetaan, etiketissä annettua elintarvikealan toimijan nimeä, toiminimeä tai osoitetta ei ole pidettävä asetuksessa tarkoitettuna elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisena.

Kuluttajien näkemykseen vaikuttavat kuitenkin etiketin kaikki osatekijät, myös tuotteen koko ulkoasu. Sen vuoksi huomioon on otettava koko pakkaus, kun arvioidaan mahdollista harhaanjohtavuutta elintarvikkeen alkuperän osalta.

2.4.3.   Voidaanko katsoa, että lyhenteet, kuvat tai muut maininnat, jotka on lisätty etikettiin vapaaehtoisesti sitä varten, että kuluttajat löytäisivät helpommin oman kielensä monikielisistä etiketeistä, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Tällaisia merkintöjä ei pitäisi pitää alkuperämerkintöinä, jos ne viittaavat selvästi etiketissä annettujen elintarviketietojen eri kieliversioihin.

2.4.4.   Voidaanko katsoa, että maininnat, kuten ”tyyppinen”, ”tyyliin”, ”reseptillä”, ”x:n innoittamana” tai ”à la”, joihin sisältyy maantieteellinen maininta, osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Maininnat, kuten ”tyyppinen”, ”tyyliin”, ”reseptillä”, ”x:n innoittamana” tai ”à la”, viittaavat yleensä elintarvikkeen tai sen tuotantomenetelmän reseptiin tai erityisominaisuuksiin, eikä niitä siten olisi pidettävä alkuperän ilmoittamisena.

Huomioon on kuitenkin otettava koko pakkaus, kun arvioidaan mahdollista harhaanjohtavuutta elintarvikkeen alkuperän osalta. On myös syytä mainita, että asetuksen 7 artiklan tarkoituksen mukaisesti edellä esitetyt maininnat ovat perusteltuja vain, jos kyseisellä elintarvikkeella on erityisominaisuuksia tai erityinen luonne tai se on käynyt läpi tietynlaisen tuotantomenetelmän, joka määrittää väitetyn yhteyden etiketissä mainittuun maantieteelliseen paikkaan.

2.4.5.   Voidaanko katsoa, että kansalliset symbolit tai lipun värit osoittavat elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan?

Kuluttajan näkökulmasta lippuja ja/tai karttoja pidetään merkityksellisimpinä viittauksina alkuperämerkintään. Sen vuoksi selviä ja näkyviä lippuja ja/tai karttoja, jotka viittaavat tiettyyn maantieteelliseen alueeseen, olisi pidettävä alkuperän ilmoittamisena, ja niiden käytön pitäisi johtaa asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen. Kuluttajat voivat pitää myös muita kansallisia symboleja, kuten tunnistettavaa kansallista monumenttia, maisemaa tai henkilöä, elintarvikkeen alkuperän ilmoittamisena. Koska tällaisten graafisten kuvien ymmärtäminen kuitenkin riippuu tuotteesta ja maasta, niitä on arvioitava tapauskohtaisesti. Tähän liittyen jäsenvaltioiden olisi erityisesti otettava huomioon symbolien/graafisten kuvien sijainti, koko, väri, kirjasinkoko sekä elintarvikkeen kaikki merkinnät eli se, että merkinnät kokonaisuudessaan eivät aiheuta epäselvyyttä kuluttajille elintarvikkeen alkuperän suhteen.

Tuotenimien osalta asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamista käsitellään tämän tiedonannon 2.2.1 kohdassa.

Erityishuomiota olisi kiinnitettävä sellaisten kuvien ja muiden mainintojen käyttöön, joissa viitataan kansalliseen/paikalliseen tapahtumaan tai kansalliseen/paikalliseen urheilujoukkueeseen tapahtuman juhlistamiseksi. Tällaisten mainintojen tilapäinen luonne huomioon ottaen niitä olisi arvioitava tapauskohtaisesti, jotta voidaan määrittää, johtavatko ne 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen.

2.4.6.   Voivatko elintarvikkeen etiketissä esitetyt lisämaininnat, jotka koskevat EU:n lainsäädännössä suojattuja maantieteellisiä merkintöjä tai tavaramerkkejä, johtaa asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen?

Odotettaessa erityisten sääntöjen hyväksymistä täytäntöönpanoasetusta ei sovelleta sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin EU:n lainsäädännössä suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin eikä rekisteröityihin tavaramerkkeihin. Jos elintarvikkeessa on kuitenkin myös muita visuaalisia merkintöjä, joissa esimerkiksi viitataan samoihin tai eri maantieteellisiin paikkoihin, tällaiset merkinnät kuuluvat täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan, jos asetuksen 26 artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät.

2.5.   Mikä on täytäntöönpanoasetuksen ja luonnonmukaisia elintarvikkeita koskevan EU:n lainsäädännön vuorovaikutus?

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 (8), jäljempänä ’luonnonmukaisia elintarvikkeita koskeva asetus’, säädetään luonnonmukaista tuotantoa koskevien sääntöjen yleisistä puitteista, mukaan luettuna säännökset luonnonmukaiseen tuotantoon viittaavien termien käytöstä. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös luonnonmukaisten tuotteiden merkintöjä ja EU:n luomumerkin käyttöä koskevat edellytykset ja vaaditaan, että kun tällaista merkkiä käytetään, esitetään lähtöpaikka, jossa maatalousperäiset raaka-aineet, joista tuote koostuu, on tuotettu. Näillä säännöillä taataan kuluttajalle vastaavat tiedot kuin 26 artiklan 3 kohdalla.

Asetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti jälkimmäisiä sääntöjä sovelletaan rajoittamatta kuitenkaan tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavissa unionin erityissäännöksissä säädettyjen merkintävaatimusten soveltamista. Luonnonmukaisia elintarvikkeita koskevan asetuksen säännöksiä on pidettävä erityissäännöksinä, jotka ovat ensisijaisia asetuksen 26 artiklan 3 kohtaan nähden. Näin ollen kun käytetään EU:n luomumerkkiä, asetuksen 26 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta.

3.   PÄÄAINESOSAN TUNNISTAMINEN

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan q alakohdan mukaan ”pääainesosalla” tarkoitetaan elintarvikkeen ainesosaa tai ainesosien yhdistelmää, jonka osuus kyseisestä elintarvikkeesta on yli 50 prosenttia tai jonka kuluttaja yleensä liittää elintarvikkeen nimeen ja josta vaaditaan useimmissa tapauksissa määrän ilmoittamista.

3.1.   Miten pääainesosa olisi yksilöitävä?

Asetuksen 26 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa elintarvikealan toimijoiden on annettava tiedot kyseisen elintarvikkeen pääaineosista asetuksen 2 artiklan 2 kohdan q alakohdan määritelmän perusteella.

Pääainesosan oikeudellisessa määritelmässä yksilöidään kahdentyyppisiä kriteereitä elintarvikkeen pääainesosan määrittämiseksi: a) määrällinen kriteeri, jonka mukaan ainesosan osuus elintarvikkeesta on yli 50 prosenttia, ja b) laadullinen kriteeri, jonka mukaan kuluttaja yleensä liittää ainesosan elintarvikkeen nimeen.

Kun elintarvikealan toimijat antavat tietoja elintarvikkeen pääainesosasta/pääainesosista, niiden olisi otettava huomioon eri tekijöitä. Elintarvikkeen määrällisen koostumuksen lisäksi on tarkasteltava huolellisesti sen erityisominaisuuksia, luonnetta ja etiketin koko ulkoasua. On myös otettava huomioon kuluttajien näkemykset ja odotukset kyseisestä elintarvikkeesta annettujen tietojen osalta. Elintarvikealan toimijoiden olisi otettava huomioon, vaikuttaako tietyn ainesosan alkuperän ilmoittaminen todennäköisesti merkittävästi kuluttajan ostopäätökseen ja johtaako alkuperän ilmoittamisen puuttuminen kuluttajaa harhaan.

On myös syytä mainita, että asetuksen 7 artiklan tarkoituksen mukaisesti pääainesosan alkuperästä annettavat tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia eikä niillä saa missään tapauksessa kiertää asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä ja tavoitteita.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset valvovat asetuksen edellä mainittujen säännösten täytäntöönpanoa.

3.2.   Voiko elintarvikkeessa olla enemmän kuin yksi pääainesosa? Jos voi, olisiko elintarvikkeesta, joka sisältää enemmän kuin yhden pääainesosan, annettava kaikkien pääainesosien alkuperä?

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan q alakohdassa todetaan ”pääainesosan” määritelmässä, että kyseessä voi olla ainesosa (yksikkö) tai ainesosien yhdistelmä (monikko). Tämän sanamuodon mukaan olisi pääteltävä, että ”pääainesosan” määritelmän mukaan elintarvikkeella voi olla useampia kuin yksi pääainesosa.

Lisäksi asetuksen 26 artiklan 3 kohdan säännösten perusteella on ilmeistä, että jos elintarvikealan toimija tunnistaa määritelmän perusteella useamman kuin yhden pääainesosan, kaikkien näiden pääainesosien alkuperämaa tai lähtöpaikka on ilmoitettava.

3.3.   Onko mahdollista, että pääainesosan määritelmän soveltamisen perusteella elintarvikkeessa ei ole yhtään pääainesosaa?

Asetuksen 26 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa ensin on arvioitava, voidaanko mitään elintarvikkeen ainesosaa pitää sen pääainesosana asetuksen 2 artiklan 2 kohdan q alakohdan määritelmän perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että elintarvikkeella ei ole asetuksessa tarkoitettua pääainesosaa, jos yhdenkään sen ainesosan osuus ei ole yli 50 prosenttia, kuluttaja ei yleensä liitä mitään sen ainesosista elintarvikkeen nimeen eikä useimmissa tapauksissa vaadita ainesosan määrän ilmoittamista.

3.4.   Kattavatko asetuksen 26 artiklan 3 kohta ja täytäntöönpanoasetus yhden ainesosan tuotteet?

Asetuksen 26 artiklan 3 kohta voi kattaa jalostetun yhden ainesosan tuotteen, jos sen viimeinen merkittävä jalostus tapahtui paikassa, joka ei ole sama kuin raaka-aineena olevan ainesosan alkuperäpaikka, tai jos ainesosa hankittiin eri paikoista. Tällainen tilanne johtaisi asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamiseen, jos elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan ja pääainesosan (ainoan ainesosan) alkuperämaa tai lähtöpaikka ei ole sama kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka.

3.5.   Jos kuluttajat tietävät hyvin, että elintarvikkeen pääainesosa voidaan hankkia vain EU:n ulkopuolelta, onko sen alkuperä ilmoitettava?

Asetuksessa ei säädetä mistään poikkeuksesta, jonka mukaan pääainesosien alkuperämaata tai lähtöpaikkaa ei tarvitsisi ilmoittaa, jos se ei ole sama kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka. Näin ollen vaikka elintarvikkeen pääainesosa voitaisiin hankkia vain EU:n ulkopuolelta ja lopullisen elintarvikkeen alkuperätiedoissa viitataan EU:hun (tai jäsenvaltioihin) asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kyseisen pääainesosan alkuperä on ilmoitettava.

3.6.   Voiko pääainesosa olla koostettu ainesosa?

Asetuksen 2 artiklan 2 kohdan h alakohdan mukaan ”koostetulla ainesosalla” tarkoitetaan ainesosaa, joka koostuu useammasta kuin yhdestä ainesosasta.

Koostettu ainesosa kuuluu asetuksen 26 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, jos se täyttää asetuksen 2 artiklan 2 kohdan q alakohdassa säädetyt pääainesosan määritelmän edellytykset.

Jos pääainesosan alkuperästä on ilmoitettava tiedot asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja pääainesosa on koostettu ainesosa, elintarvikealan toimijoiden on toimitettava asianmukaisen tasoiset tiedot, jotka soveltuvat parhaiten kyseisen elintarvikkeen osalta. Niiden olisi otettava huomioon kyseisen elintarvikkeen erityisluonne, sen koostumus ja valmistusprosessi, kuluttajien näkemykset, odotukset ja kiinnostus koostetun ainesosan pääainesosan alkuperän ilmoittamisen suhteen (paikka, josta koostetun ainesosan pääainesosa on peräisin, kuten korjuu- tai viljelypaikka) sekä se, miten koostetun ainesosan ainesosat ilmoitetaan ainesosaluettelossa.

On myös syytä mainita, että asetuksen 7 artiklan tarkoituksen mukaisesti koostetun ainesosan alkuperästä ilmoitettavat tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia eikä niillä saa missään tapauksessa kiertää asetuksen 26 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä ja tavoitteita.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset valvovat asetuksen edellä mainittujen säännösten täytäntöönpanoa.

4.   MAANTIETEELLISET TASOT

Jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja, täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetaan erityisiä sääntöjä, joita sovelletaan, jos pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka annetaan asetuksen 26 artiklan 3 kohdan perusteella. Näillä säännöillä on tarkoitus varmistaa, että tällaiset tiedot ovat riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä.

Tätä varten täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan a alakohdassa yhdenmukaistetaan maantieteelliset alueet, joihin pääainesosan alkuperämerkinnässä on viitattava.

4.1.   Voidaanko saman pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoittaa viittaamalla eri maantieteellisiin tasoihin (esim. ”EU ja Sveitsi”)?

Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa on luettelo maantieteellisistä alueista, joihin pääainesosan merkinnässä on viitattava. Asetuksen 26 artiklan 3 kohdan vaatimusten täyttämiseksi elintarvikealan toimijoiden on valittava yksi täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan a alakohdassa luetelluista maantieteellisistä alueista. Säännöksen sanamuodon perusteella on ilmeistä, että täytäntöönpanoasetuksessa ei säädetä mahdollisuudesta yhdistää siinä lueteltuja eri maantieteellisiä tasoja yhden pääainesosan osalta.

Esimerkkejä:

—	”Sveitsi” vastaa 2 artiklan a alakohdan iv alakohdassa säädettyä maantieteellistä aluetta. ”EU” sitä vastoin vastaa 2 artiklan a alakohdan i alakohdassa säädettyä maantieteellistä aluetta. Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan a alakohdassa ei säädetä mahdollisuudesta yhdistää nämä kaksi.

Elintarvikealan toimijat voivat kuitenkin täydentää merkintöjä ”EU” ja ”muu kuin EU” lisätiedoilla, kunhan ne täyttävät asetuksessa vahvistetut vapaaehtoisesti annettuja elintarviketietoja koskevat yleiset vaatimukset (asetuksen 36 artikla). Tällaiset tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia tai epäselviä. Elintarvikealan toimijat voivat siis ilmoittaa ”Sveitsin” vapaaehtoisena tietona, jolla täydennetään mainintaa ”muu kuin EU”.

Esimerkki:

—	”EU ja muu kuin EU (Sveitsi)”

—	”EU (Espanja) ja muu kuin EU (Sveitsi)”.

4.2.   Voidaanko pääainesosan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamiseksi yhdistää sekä jäsenvaltioita että kolmansia maita?

Täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklan a alakohdan iv alakohdassa annetaan mahdollisuus ilmoittaa pääainesosan alkuperämaaksi jäsenvaltio/jäsenvaltioita tai kolmas maa/kolmansia maita. Tämä tarkoittaa sitä, että toimijat voivat valita yhden näistä merkinnöistä tai käyttää niitä molempia.

5.   TIETOJEN ESITTÄMINEN

Asetuksen mukaisesti pääainesosasta annettavien tietojen olisi täydennettävä kuluttajille elintarvikkeen alkuperämaasta tai lähtöpaikasta annettavia tietoja. Niiden olisi oltava helposti havaittavia, luettavia ja tarvittaessa pysyviä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklassa vahvistetaan sääntöjä näiden tietojen asettelusta ja esittämisestä.

5.1.   Voidaanko pääainesosan alkuperämaa ilmoittaa käyttämällä maakoodeja?

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista asetuksen 26 artiklassa säädetyissä tapauksissa. Asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa edellytetään lisäksi, että 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti pakollisesti ilmoitettavat tiedot on ilmoitettava sanoin ja numeroin ja ne voidaan lisäksi ilmaista kuvin tai tunnuksin.

Asetuksen säännöksistä seuraa, että pääainesosan alkuperämaa on aina ilmoitettava sanoin. Tältä osin jäsenvaltioiden on arvioitava, voidaanko tiettyjä maakoodeja pitää sanoina. Maakoodia voidaan pitää hyväksyttävänä erityisesti, jos on kohtuullista odottaa, että kaupanpitämismaan kuluttajat ymmärtävät sen oikein eikä heitä johdeta harhaan. Näin voisi olla esimerkiksi lyhenteiden ”UK”, ”USA” ja ”EU” tapauksessa.

5.2.   Jos tuotenimi sisältää alkuperämerkinnän ja tuotenimi on pakkauksessa useassa kohdassa, pitäisikö pääainesosan alkuperä ilmoittaa joka kerta, kun tuotenimi esitetään elintarvikkeessa? Sama kysymys koskee graafisia merkintöjä, kuten lippuja

Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että jos elintarvikkeen alkuperä ilmoitetaan sanallisesti, pääainesosan alkuperää koskevien tietojen on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva merkintä. Täytäntöönpanoasetuksessa ei säädetä joustosta, joka mahdollistaisi pääainesosan alkuperän ilmoittamisen vain kerran, jos lopullisen elintarvikkeen alkuperä ilmoitetaan useaan kertaan etiketissä.

Asetuksen perusteella on ilmeistä, että pääainesosan alkuperä on esitettävä selvästi ja näkyvästi kuluttajalle ja aina samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin tuotteen alkuperä, mukaan luettuna liput. Sen vuoksi, jos myyntinimitys, joka sisältää alkuperän ilmoittamisen tai lippuja, toistetaan pakkauksessa, myös pääainesosien alkuperää koskevat tiedot on toistettava vastaavasti.

5.3.   Sovelletaanko asetuksen 13 artiklan 3 kohtaa myös täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaiseen pääainesosien alkuperän ilmoittamiseen?

Asetuksen 13 artiklassa vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa lueteltujen pakollisten elintarviketietojen esittämistä ja näin ollen myös alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevien tietojen esittämistä, siten kuin niistä säädetään 26 artiklassa (asetuksen 9 artiklan 1 kohdan i alakohta). Asetuksen 13 artiklan säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta kuitenkaan tiettyihin elintarvikeryhmiin sovellettavien unionin erityissäännösten soveltamista.

Täytäntöönpanoasetuksessa säädetään erityisistä tietojen esittämistä koskevista vaatimuksista pääainesosan alkuperän ilmoittamisen osalta. Sen 3 artiklassa säädetään erityisesti, että tietojen on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin elintarvikkeen alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskeva merkintä ja on käytettävä kirjasinkokoa, jonka x-korkeus on vähintään 75 prosenttia elintarvikkeen alkuperämerkinnän x-korkeudesta. Lisäksi todetaan, että pääainesosan alkuperää koskevat tiedot on esitettävä kirjasinkoolla, joka ei ole pienempi kuin 1,2 mm.

Edellä mainittuja täytäntöönpanoasetuksen erityisvaatimuksia täydennetään asetuksen 13 artiklan horisontaalisilla säännöksillä, joita olisi sovellettava kumulatiivisesti.

Asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa säädetään poikkeuksesta pakollisten tietojen esittämistä varten vaadittuun kirjasinkokoon, kun on kyse pienistä pakkauksista (pinta-ala pienempi kuin 80 cm2). Koska asetuksen 13 artiklan säännöksiä sovelletaan asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin pakollisiin tietoihin, niitä sovelletaan myös asetuksen 26 artiklan 3 kohdan mukaiseen pääainesosan alkuperän ilmoittamiseen. Näin ollen, kun on kyse pakkauksista ja astioista, joissa suurimman pinnan pinta-ala on pienempi kuin 80 cm2, täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kirjasinkoon x-korkeuden on oltava vähintään 0,9 mm.

---

(1)  EUVL L 304, 22.11.2011, s. 18.

(2)  EUVL L 131, 29.5.2018, s. 8.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta (EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 251/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91 kumoamisesta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 14).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (uudelleenlaadittu) (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

Euron kurssi (1)

30. tammikuuta 2020

(2020/C 32/02)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1029
JPY	Japanin jeniä	120,03
DKK	Tanskan kruunua	7,4729
GBP	Englannin puntaa	0,84183
SEK	Ruotsin kruunua	10,6398
CHF	Sveitsin frangia	1,0690
ISK	Islannin kruunua	135,90
NOK	Norjan kruunua	10,1738
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,250
HUF	Unkarin forinttia	338,36
PLN	Puolan zlotya	4,2873
RON	Romanian leuta	4,7770
TRY	Turkin liiraa	6,5970
AUD	Australian dollaria	1,6412
CAD	Kanadan dollaria	1,4577
HKD	Hongkongin dollaria	8,5678
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6973
SGD	Singaporen dollaria	1,5030
KRW	Etelä-Korean wonia	1 315,00
ZAR	Etelä-Afrikan randia	16,2673
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,6504
HRK	Kroatian kunaa	7,4423
IDR	Indonesian rupiaa	15 094,84
MYR	Malesian ringgitiä	4,5087
PHP	Filippiinien pesoa	56,246
RUB	Venäjän ruplaa	69,6719
THB	Thaimaan bahtia	34,405
BRL	Brasilian realia	4,6836
MXN	Meksikon pesoa	20,6985
INR	Intian rupiaa	79,0110

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Erityiskertomus nro 4/2020

”Uusien kuvantamistekniikoiden käyttö yhteisen maatalouspolitiikan seurannassa: kehitys yleisesti ottaen vakaata, mutta ilmaston ja ympäristön seurannan osalta hitaampaa”

(2020/C 32/03)

Euroopan tilintarkastustuomioistuin tiedottaa, että erityiskertomus nro 4/2020 ”Uusien kuvantamistekniikoiden käyttö yhteisen maatalouspolitiikan seurannassa: kehitys yleisesti ottaen vakaata, mutta ilmaston ja ympäristön seurannan osalta hitaampaa” on juuri julkaistu.

Kertomus on luettavissa ja ladattavissa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen internet-sivustolla (http://eca.europa.eu).

Tiivistelmä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnosta, joka koskee ehdotuksia sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä

(Koko lausunto on luettavissa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi Euroopan tietosuojavaltuutetun verkkosivustolla www.edps.europa.eu)

(2020/C 32/04)

Komissio antoi huhtikuussa 2018 kaksi ehdotusta – yhden asetukseksi ja yhden direktiiviksi – oikeudellisesta kehyksestä, jonka avulla poliisi- ja oikeusviranomaiset pystyisivät entistä helpommin ja nopeammin turvaamaan sähköisen todistusaineiston ja saamaan sen käyttöönsä rajat ylittävissä tapauksissa. Sen jälkeen neuvosto on hyväksynyt yleisiä lähestymistapoja ehdotuksiin ja Euroopan parlamentti on laatinut useita työasiakirjoja. Euroopan tietosuojaneuvosto on antanut lausuntonsa. Kansainvälisellä tasolla on tapahtunut asiaan liittyvää kehitystä, erityisesti on käynnistetty neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa sähköisen todistusaineiston rajat ylittävää saatavuutta koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta sekä työ tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen toisen lisäpöytäkirjan parissa. Euroopan tietosuojavaltuutettu haluaa tällä lausunnolla antaa EU:n lainsäätäjille uusia näkemyksiä tulevaan ehdotuksia koskevaan työhön, ja se ottaa siinä huomioon edellä luetellun kehityksen.

Nykymaailmassa, jota uudet teknologiat muuttavat jatkuvasti, aika on usein ratkaisevan tärkeää, jotta asianosaiset viranomaiset saavat tehtäviensä suorittamisessa välttämättömät tiedot. Kansallisiakin tapauksia tutkittaessa lainvalvontaviranomaisten eteen kuitenkin tulee yhä useammin rajat ylittäviä tilanteita, koska on käytetty ulkomaista palveluntarjoajaa ja tiedot on tallennettu sähköisesti toiseen jäsenvaltioon. Euroopan tietosuojavaltuutettu tukee tavoitetta, jonka mukaan on varmistettava, että lainvalvontaviranomaisilla on tehokkaat välineet tutkia rikoksia ja nostaa niistä syyte. Hän suhtautuu erityisen myönteisesti ehdotusten tavoitteeseen nopeuttaa ja helpottaa tietojen saatavuutta rajat ylittävissä tapauksissa virtaviivaistamalla menettelyjä EU:ssa.

Tietosuojavaltuutettu haluaa kuitenkin korostaa, että kaikissa tämän alan aloitteissa on noudatettava täysimääräisesti EU:n perusoikeuskirjaa ja EU:n tietosuojalainsäädäntöä ja että on olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikki tarvittavat takeet ovat käytettävissä. Etenkin tehokas perusoikeuksien suojelu kerättäessä sähköistä todistusaineistoa rajojen yli edellyttää, että oikeusviranomaisten osallistumista täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa lisätään. Oikeusviranomaisten pitäisi osallistua tähän prosessiin järjestelmällisesti mahdollisimman pian, niillä pitäisi olla mahdollisuus tarkistaa, että määräyksissä noudatetaan perusoikeuskirjaa, ja niillä pitäisi olla oikeus esittää hylkäämistä sillä perusteella.

Myös asetusehdotuksen tietoluokkien määritelmiä olisi selkeytettävä, ja niiden johdonmukaisuus muiden EU:n lainsäädännön tietoluokkien määritelmien kanssa olisi varmistettava. Tietosuojavaltuutettu suosittelee myös arvioimaan uudelleen tasapainon niiden rikosten tyyppien, joista eurooppalaisia esittämismääräyksiä voitaisiin antaa, ja asianosaisten tietoluokkien välillä EU:n tuomioistuimen kyseeseen tulevan oikeuskäytännön nojalla.

Tietosuojavaltuutettu antaa myös erityisiä suosituksia useista sähköistä todistusaineistoa koskevien ehdotusten osista, joita on parannettava: määräysten ja siirrettyjen tietojen aitous ja luottamuksellisuus, eurooppalaisten säilyttämismääräysten mukainen rajattu säilyttäminen, sovellettava tietosuojalainsäädäntö, rekisteröityjen oikeudet, rekisteröidyt, joilla on erioikeuksia ja vapauksia, oikeudelliset edustajat, aikarajat, joissa eurooppalaisia esittämismääräyksiä on noudatettava, ja palveluntarjoajien mahdollisuus vastustaa määräyksiä.

Tietosuojavaltuutettu pyytää myös selkeyttämään entisestään ehdotetun asetuksen suhdetta tuleviin kansainvälisiin sopimuksiin. Asetusehdotuksella olisi säilytettävä tietosuojan korkea taso EU:ssa, ja sen olisi oltava lähtökohta neuvoteltaessa kansainvälisiä sopimuksia sähköisen todistusaineiston rajat ylittävästä saatavuudesta.

1.   JOHDANTO JA TAUSTA

1.

Komissio antoi 17. huhtikuuta 2018 kaksi lainsäädäntöehdotusta (jäljempänä ’ehdotukset’) ja niiden vaikutustenarvioinnin (1). Ehdotukset ovat — ehdotus asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä (2) (jäljempänä ’asetusehdotus’) — ehdotus direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä (3) (jäljempänä ’direktiiviehdotus’).

2.

Asetusehdotus olisi voimassa yhtä aikaa rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annetun direktiivin 2014/41/EU (jäljempänä ’tutkintamääräysdirektiivi’) (4) kanssa. Direktiivin tarkoituksena on helpottaa todistusaineiston keräämistä toisen jäsenvaltion alueella, ja se koskee kaikkia todistusaineiston keräämisen tyyppejä, myös sähköisiä tietoja (5). Kaikkien tutkintamääräysdirektiivin antamiseen osallistuneiden jäsenvaltioiden (6) piti saattaa se osaksi kansallista lainsäädäntöään toukokuuhun 2017 mennessä (7).

3.

Euroopan tietosuojaneuvosto (8) (jäljempänä ’tietosuojaneuvosto’) antoi ehdotuksista lausunnon (9)26. syyskuuta 2018.

4.

Neuvosto hyväksyi 7. joulukuuta 2018 yleisnäkemyksensä asetusehdotuksesta (10) ja 8. maaliskuuta 2019 direktiiviehdotuksesta (11). Euroopan parlamentti julkaisi työasiakirjojen sarjan.

5.

Euroopan tietosuojavaltuutettu (jäljempänä ’tietosuojavaltuutettu’) suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on kuullut tietosuojavaltuutettua epävirallisesti ennen ehdotusten antamista. Tietosuojavaltuutettu suhtautuu myönteisesti myös asetusehdotuksen johdanto-osan 66 kappaleessa ja direktiiviehdotuksen johdanto-osan 24 kappaleessa tähän lausuntoon tehtyihin viittauksiin.

6.

Komissio hyväksyi 5. helmikuuta 2019 kaksi suositusta neuvoston päätöksiksi: suosituksen luvan antamiseksi aloittaa neuvottelut sopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa liittyvästä rajat ylittävästä pääsystä sähköiseen todistusaineistoon (12) ja suosituksen luvan antamiseksi komissiolle osallistua tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS N:o 185) (jäljempänä ’tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus’) toisesta lisäpöytäkirjasta käytäviin neuvotteluihin (13). Molemmista suosituksista piti antaa tietosuojavaltuutetun lausunnot (14). Molemmat Yhdysvaltojen ja Euroopan neuvoston välillä käytävät neuvottelut liittyvät läheisesti toisiinsa.

7.

Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta lähetti helmikuussa 2019 tietosuojavaltuutetulle ja tietosuojaneuvostolle samanlaiset kirjeet, joissa pyydettiin oikeudellista arviointia Yhdysvaltain kongressin maaliskuussa 2018 antaman tietojen laillista käyttöä ulkomailla koskevan lain (CLOUD ACT) (15) vaikutuksesta tietosuojaa koskevaan EU:n oikeudelliseen kehykseen. Tietosuojavaltuutettu ja tietosuojaneuvosto antoivat tähän pyyntöön 12. heinäkuuta 2019 yhteisen vastauksen ja alustavan arvioinnin (16).

8.

Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat allekirjoittivat 3. lokakuuta 2019 kahdenvälisen sopimuksen sähköisen todistusaineiston rajat ylittävästä saatavuudesta vakavan rikollisuuden torjunnassa (17). Se on ensimmäinen täytäntöönpanosopimus, jonka nojalla yhdysvaltalaiset palveluntarjoajat voivat noudattaa CLOUD ACT -lain mukaisesti ulkomailta tulevia pyyntöjä sisältötiedoista.

Tämä lausunto koskee molempia ehdotuksia, mutta pääosin käsitellään asetusehdotusta. Tietosuojavaltuutetun tehtävän mukaisesti keskitytään ensisijaisesti yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskeviin oikeuksiin. Lausunnon tarkoituksena on täydentää johdonmukaisesti tietosuojaneuvoston lausuntoa 23/2018, ja siinä otetaan myös huomioon neuvoston yleisnäkemykset ja Euroopan parlamentin työasiakirjat.

5.   PÄÄTELMÄT

70.

Tietosuojavaltuutettu tukee tavoitetta, jonka mukaan on varmistettava, että lainvalvonta- ja oikeusviranomaisilla on tehokkaat välineet tutkia rikoksia ja nostaa niistä syyte uusien teknologioiden muuttamassa maailmassa. Tietosuojavaltuutettu haluaisi kuitenkin varmistaa, että tässä toiminnassa noudatetaan täysin perusoikeuskirjaa ja EU:n tietosuojasäännöstöä. Asetusehdotuksen mukaan henkilötietoja pitäisi säilyttää ja välittää EU:ssa ja sen ulkopuolella jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, yksityisten yhteisöjen ja joissakin tapauksissa kolmansien maiden viranomaisten välillä. Siihen sisältyisi rajoituksia kahteen perusoikeuteen eli perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattuun oikeuteen yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja 8 artiklassa taattuun oikeuteen henkilötietojen suojaan. Lainmukaisuus edellyttää, että kyseisissä rajoituksissa noudatetaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa esitettyjä ehtoja ja täytetään etenkin välttämättömyysehto.

71.

Tietosuojavaltuutettu katsoo ensinnäkin, että olisi arvioitava lisää muita vaihtoehtoja, joista saadaan paremmat takeet ja saavutetaan samat tavoitteet.

72.

Toiseksi tietosuojavaltuutettu panee merkille, että asetusehdotuksessa on jo useita menettelytakeita. Tietosuojavaltuutettu on kuitenkin huolissaan siitä, että merkittävä vastuu sen tarkistamisesta, että EPOC- ja EPOC-PR-todistuksissa noudatetaan perusoikeuskirjaa, on uskottu palveluntarjoajille, ja suosittelee ottamaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion nimeämiä oikeusviranomaisia mukaan mahdollisimman pian sähköisen todistusaineiston keräämisprosessiin.

73.

Tietosuojavaltuutettu suosittelee varmistamaan yhdenmukaisuuden sähköisen todistusaineiston luokkien määritelmien ja EU:n lainsäädännön nykyisten erityisten tietoluokkien määritelmien välillä ja pohtimaan uudelleen verkkoyhteystietojen luokkaa tai soveltamaan näiden tietojen saatavuuteen samoja ehtoja kuin transaktiotietojen ja sisältötietojen luokkien saatavuuteen. Asetusehdotuksessa olisi esitettävä selkeästi ja yksinkertaisesti kunkin tietoluokan määritelmät, jotta voidaan varmistaa oikeusvarmuus kaikille asianosaisille sidosryhmille. Tietosuojavaltuutettu suosittelee myös tilaajatietojen luokan ehdotetun määritelmän muuttamista, jotta siitä saadaan entistä selkeämpi.

74.

Hän suosittelee myös arvioimaan uudelleen tasapainoa niiden rikostyyppien välillä, joista eurooppalaisia esittämismääräyksiä voidaan antaa, ja ottamaan siinä huomioon unionin tuomioistuimen asiaankuuluvan viimeaikaisen oikeuskäytännön. Erityisesti mahdollisuus antaa esittämismääräys transaktio- ja sisältötietojen esittämiseksi pitäisi rajoittaa vakaviin rikoksiin. Tietosuojavaltuutetun mielestä paras vaihtoehto olisi määritellä suljettu luettelo erityisistä vakavista rikoksista, joista voidaan antaa esittämismääräys transaktio- ja sisältötietojen esittämiseksi. Tämäkin lisäisi oikeusvarmuutta kaikille asianosaisille sidosryhmille.

75.

Tietosuojavaltuutettu antaa myös suosituksia, joiden tarkoituksena on varmistaa tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevien oikeuksien noudattaminen ja saavuttaa samalla tavoite todistusaineiston nopeasta keräämisestä erityisiä rikosoikeudellisia menettelyjä varten. Keskeisiä ovat toimittamisen turvallisuus kaikkien asianosaisten sidosryhmien välillä, määräysten ja todistusten aitous ja tietojen rajattu säilyttäminen EPOC-PR-todistuksissa.

76.

Edellä esitettyjen yleisten huomioiden ja keskeisten suositusten lisäksi tietosuojavaltuutettu on antanut tässä lausunnossa lisäsuosituksia ehdotusten seuraavista kohdista: — viittaus sovellettavaan tietosuojakehykseen — rekisteröityjen oikeudet (avoimuuden parantaminen ja oikeus oikeussuojakeinoon) — rekisteröidyt, joilla on erioikeuksia ja vapauksia — oikeudellisten edustajien nimittäminen todistusaineiston keräämiseen rikosasioissa — EPOC-todistuksessa ja tietojen esittämisessä noudatettavat aikarajat — palveluntarjoajien mahdollisuus vastustaa määräystä rajatuin perustein.

77.

Tietosuojavaltuutettu myös tuntee aloitteen esittämisen laajemman taustan ja tehdyt kaksi neuvoston päätöstä. Toinen niistä koskee tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen toista lisäpöytäkirjaa Euroopan neuvostossa ja toinen neuvottelujen käynnistämistä Yhdysvaltojen kanssa. Hän pyytää selkeyttämään entisestään asetusehdotuksen suhdetta kansainvälisiin sopimuksiin. Tietosuojavaltuutettu antaa mielellään rakentavan panoksensa, jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukaisuus ja yhteensopivuus lopullisten tekstien ja EU:n tietosuojakehyksen välillä.

---

(1)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja: Impact Assessment, SWD(2018) 118 final (jäljempänä ’vaikutustenarviointi’), saatavilla osoitteessa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=SWD%3A2018%3A118%3AFIN.

(2)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköistä todistusaineistoa rikosoikeudellisissa asioissa koskevista eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä, COM(2018) 225 final.

(3)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä, COM(2018) 226 final.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä, EUVL. L 130, 1.5.2014, s. 1; ks. asetusehdotuksen 23 artikla.

(5)  Tutkintamääräysdirektiivissä säädetään suorasta yhteistyöstä yhden jäsenvaltion määräyksen antaneen viranomaisen ja toisen jäsenvaltion täytäntöönpanoviranomaisen välillä tai tarpeen mukaan kyseessä olevan jäsenvaltion (olevien jäsenvaltioiden) nimittämän keskusviranomaisen (nimittämien keskusviranomaisten) välityksellä. Sen tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa tätä yhteistyötä säätämällä vakiomuodoista ja tiukoista aikarajoista sekä poistamalla useita esteitä rajat ylittävältä yhteistyöltä, esimerkiksi, ”määräyksen antava viranomainen voi antaa eurooppalaisen tutkintamääräyksen sellaisten tutkintatoimenpiteiden toteuttamiseksi, joiden tarkoituksena on väliaikaisesti estää todisteena mahdollisesti käytettävän aineiston tuhoaminen, muuntaminen, liikuttaminen, siirtäminen tai luovuttaminen” ja ”täytäntöönpanoviranomaisen on tehtävä väliaikaista toimenpidettä koskeva päätös ja ilmoitettava siitä mahdollisimman pian ja aina kuin se on mahdollista 24 tunnin kuluessa eurooppalaisen tutkintamääräyksen vastaanottamisesta”(32 artikla); lisäksi tutkintamääräyksen täytäntöönpanoon sellaisten henkilöiden tunnistamiseksi, joilla on jonkin yksilöidyn puhelinnumeron tai IP-osoitteen liittymäsopimus, ei sovelleta vaatimusta kaksoisrangaistavuudesta (10 artiklan 2 kohdan e alakohta 11 artiklan 2 kohdan kanssa).

(6)  Kaikki EU:n jäsenvaltiot lukuun ottamatta Tanskaa ja Irlantia.

(7)  Kaikki osallistuvat jäsenvaltiot ovat saattaneet tutkintamääräysdirektiivin osaksi kansallisia lakejaan vuonna 2017 tai 2018. Ks. Euroopan oikeudellisen verkoston tiedot täytäntöönpanon tilasta: https://www.ejn-crimjust.europa.eu/ejn/EJN_Library_StatusOfImpByCat.aspx?CategoryId=120.

(8)  Yleisen tietosuoja-asetuksen 68 artiklan nojalla perustettu tietosuojaneuvosto on kumotun direktiivin 95/46/EY 29 artiklan nojalla perustetun työryhmän seuraaja. Kyseisen 29 artiklan mukaisen tietosuojatyöryhmän tavoin tietosuojaneuvostossa on edustajia kansallisista tietosuojaviranomaisista ja tietosuojavaltuutetusta.

(9)  Opinion 23/2018 of 26 September 2018 on Commission proposals on European Production and Preservation Orders for electronic evidence in criminal matters (Art. 70.1.b) (jäljempänä ’tietosuojaneuvoston lausunto 23/2018’), saatavilla englanniksi osoitteessa https://edpb.europa.eu/sites/edpb/files/files/file1/eevidence_opinion_final_en.pdf.

(10)  https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2018/12/07/regulation-on-cross-border-access-to-e-evidence-council-agrees-its-position/#.

(11)  https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2019/03/08/e-evidence-package-council-agrees-its-position-on-rules-to-appoint-legal-representatives-for-the-gathering-of-evidence/.

(12)  Suositus neuvoston päätökseksi luvan antamisesta aloittaa neuvottelut sopimuksen tekemiseksi Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa liittyvästä rajat ylittävästä pääsystä sähköiseen todistusaineistoon, COM(2019) 70 final.

(13)  Suositus neuvoston päätökseksi luvan antamisesta tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (CETS N:o 185) toisesta lisäpöytäkirjasta käytäviin neuvotteluihin osallistumiseen, COM(2019) 71 final. EU:n kaikki jäsenvaltiot ovat tähän mennessä allekirjoittaneet Euroopan unionin neuvoston yleissopimuksen tietoverkkorikollisuutta ja sähköistä todistusaineistoa koskevan kansainvälisen yhteistyön lujittamisesta, ja niistä lähes kaikki ovat ratifioineet sen. Tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen ratifiointi on edelleen käynnissä Irlannissa ja Ruotsissa. Tietoverkkorikollisuutta koskeva yleissopimus on sitova kansainvälinen väline, jonka sopimusosapuolten on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään sähköisiä verkkoja vastaan tai niiden avulla tehdyistä erityisistä rikoksista ja luotava erityiset valtuudet ja menettelyt, jotta kansalliset viranomaiset voisivat suorittaa rikostutkintansa, mukaan lukien sähköisessä muodossa olevan todistusaineiston kerääminen rikoksesta. Sillä myös edistetään sopimusosapuolten välistä kansainvälistä yhteistyötä. Tietojen epävakaisuudesta johtuvien haasteiden ratkaisemiseksi on erityistoimenpiteitä. Tämän osalta yleissopimuksessa säädetään tallennettujen tietokonetietojen nopeutetusta säilyttämisestä. Koska suojattujen tietojen siirtäminen pyynnön esittäneelle valtiolle edellyttää lainvoimaista päätöstä keskinäistä oikeusapua koskevasta pyynnöstä, säilyttämiseen ei pidä soveltaa kaikkia hylkäysperusteita. Esimerkiksi kaksoisrangaistavuutta edellytetään vain poikkeustapauksissa (29 artikla).

(14)  Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto 2/2019, joka koskee luvan antamista neuvotella Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä sähköisen todistusaineiston rajatylittävää saatavuutta koskevasta sopimuksesta, ja Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunto 3/2019, joka koskee osallistumista tietoverkkorikollisuuteen liittyvän Budapestin yleissopimuksen toisesta lisäpöytäkirjasta käytäviin neuvotteluihin.

(15)  Saatavilla osoitteessa https://www.congress.gov/bill/115th-congress/house-bill/1625/text.

(16)  https://edpb.europa.eu/our-work-tools/our-documents/letters/epdb-edps-joint-response-libe-committee-impact-us-cloud-act_fr.

(17)  https://www.gov.uk/government/publications/ukusa-agreement-on-access-to-electronic-data-for-the-purpose-of-countering-serious-crime-cs-usa-no62019.

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 16 artiklan 4 kohdan mukainen komission ilmoitus

Säännöllistä lentoliikennettä koskevien julkisen palvelun velvoitteiden asettaminen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 32/05)

Jäsenvaltio	Ranska
Reitti	Cayenne – Camopi Saint Georges – Camopi
Julkisen palvelun velvoitteiden voimaantulopäivä	1. heinäkuuta 2020
Osoite, jossa mahdolliset julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvät merkitykselliset tiedot ja/tai asiakirjat ovat saatavilla	Uusia julkisen palvelun velvoitteita kotimaan lentoliikenteessä koskeva 18. joulukuuta 2019 tehty täysistunnon päätös [Délibération n° AP-2019-94 du 18 décembre 2019 – Nouvelles Obligations de Service Public relatives au transport aérien intérieur] https://www.ctguyane.fr/deliberations/

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 16 artiklan 4 kohdan mukainen komission ilmoitus

Säännöllistä lentoliikennettä koskevien julkisen palvelun velvoitteiden muuttaminen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 32/06)

Jäsenvaltio	Ranska
Reitti	Cayenne – Maripasoula Cayenne – Saül Cayenne – Grand Santi St Laurent du Maroni – Grand Santi St Laurent du Maroni – Maripasoula
Julkisen palvelun velvoitteiden ensimmäinen voimaantulopäivä	30. heinäkuuta 1996 (Cayenne – Maripasoula et Cayenne – Saül) 25. huhtikuuta 2005 (Saint Laurent du Maroni – Grand Santi) 1. kesäkuuta 2005 (Cayenne – Grand Santi ja St Laurent du Maroni – Maripasoula)
Muutosten voimaantulopäivä	1. heinäkuuta 2020
Osoite, jossa mahdolliset julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvät merkitykselliset tiedot ja/tai asiakirjat ovat saatavilla	Uusia julkisen palvelun velvoitteita kotimaan lentoliikenteessä koskeva 18. joulukuuta 2019 tehty täysistunnon päätös [Délibération n° AP-2019-94 du 18 décembre 2019 – Nouvelles Obligations de Service Public relatives au transport aérien intérieur] https://www.ctguyane.fr/deliberations/

Lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 17 artiklan 5 kohdan mukainen komission ilmoitus

Tarjouspyyntö säännöllisen lentoliikenteen harjoittamisesta julkisen palvelun velvoitteiden mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 32/07)

Jäsenvaltio	Ranska
Reitit	Paketti 1 (itä): Cayenne – Camopi Saint Georges – Camopi Paketti 2 (länsi): Cayenne – Maripasoula Cayenne – Saül Cayenne – Grand Santi St Laurent du Maroni – Grand Santi St Laurent du Maroni – Maripasoula
Sopimuksen voimassaoloaika	5 vuotta
Hakemusten ja tarjousten jättämisen määräaika	31. maaliskuuta 2020
Osoite, josta tarjouspyynnön teksti ja kaikki julkiseen tarjouskilpailuun ja julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvät merkitykselliset tiedot ja/tai asiakirjat ovat saatavilla	Hôtel de la Collectivité Territoriale de Guyane Carrefour de Suzini – 4179, route de Montabo BP 47025 – 97307 Cayenne Cedex https://www.ctguyane.fr/marches-publics/

SIT 2020 - Ehdotuspyyntö

Uudet ajattelutavat, jotka muuttavat maailmaa: EIP-instituutin Sosiaaliset innovaatiot -ideakilpailu 2020

(2020/C 32/08)

EIP-instituutti järjestää yhdeksännen Sosiaaliset innovaatiot -ideakilpailunsa

Social Innovation Tournament (SIT) -ideakilpailu edistää innovatiivisia ideoita ja palkitsee uusia ratkaisutapoja, joiden kautta voidaan saada aikaan yhteiskunnallisia ja ympäristövaikutuksia. Ideoitavat hankkeet voivat liittyä moniin eri osa-alueisiin koulutuksesta ja terveydenhuollosta työllisyyden parantamiseen sekä uusiin menetelmiin, järjestelmiin ja prosesseihin. Kaikki hankkeet kilpailevat kahdesta palkinnosta yleisessä kategoriassa, minkä lisäksi tämän vuoden aiheeseen, eli ympäristöön ja erityisesti luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien säilyttämiseen, liittyvät hankkeet kilpailevat kahdesta palkinnosta erityiskategoriassa. Kummankin kategorian voittajaehdotus saa palkintona 50 000 euroa ja toiseksi tullut ehdotus 20 000 euroa.

Seuraa meitä Facebookissa: www.facebook.com/EibInstitute

Lisätietoja kilpailusta ja tarkemmat ohjeet innovatiivisen ehdotuksen tekemiseen löytyvät osoitteesta: http://institute.eib.org/programmes/social/social-innovation-tournament/

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Case M.9434 — UTC/Raytheon)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2020/C 32/09)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2020/C 32/10)

Tämä ilmoitus julkaistaan annetun komission (1) delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Brachetto D’Acqui / Acqui”

Viitenumero: PDO-IT-A1382-AM04

Tiedonannon päivämäärä: 25. syyskuuta 2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1.   Viinien kuvaus

Kuvaus ja perustelut:

Hiilihapottomien Brachetto d’Acqui- tai Acqui-viinien ja kuohuviinien vähimmäishappopitoisuutta on muutettu 5 grammasta/litra 4,5 grammaan/litra.

Kuohuviinien (spumante) sokerittoman uutoksen vähimmäispitoisuutta on vähennetty 18 grammasta/litra 17 grammaan/litra.

Perustelut:

Ilmasto-olosuhteiden muutokset ovat vaikuttaneet fenologisiin vaiheisiin ja rypäleiden kypsymiseen, joka tapahtuu usein aikaisin ja johon liittyy rypälemehun ja siitä tehtyjen viinien happoisuuden pieneneminen. Sen vuoksi on katsottu asianmukaiseksi vähentää vähimmäishappopitoisuutta 0,5 grammalla/litra.

Sokerittoman uutteen vähentäminen yhdellä grammalla litraa kohden on viralliseen menetelmään liittyvä kuiva-aineen vähimmäisnettopitoisuuden aikaisemman arvon muodollinen muutos.

Tämä muutos koskee yhtenäisen asiakirjan 1.4 kohtaa ja tuote-eritelmän 6 artiklaa.

2.   Viininvalmistus- ja pullotusalue

Kuvaus ja perustelut:

a)	Viininvalmistus- ja pullotusaluetta koskevat määräykset ja niihin liittyvät poikkeukset on muotoiltu uudelleen niin, että kaikki toimet, joista määrätään jo tuote-eritelmän 5 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 11 kohdassa, on koottu 5 artiklan 1 kohtaan ja 5 artiklan 2 kohtaan.

b)	Nykyisessä EU:n lainsäädännössä säädetyn poikkeuksen mukaisesti kaikki viininvalmistus-/tuotantotoimet ovat sallittuja koko Piemonten alueella eikä niitä ole rajoitettu Astin, Cuneon ja Alessandrian maakuntiin.

c)

Vain niiden viinityyppien ”Brachetto d’Acqui” ja ”Acqui” spumante, joiden sokeripitoisuus vaihtelee erittäin kuivasta puolikuivaan, toinen käymisprosessi voi tapahtua jollain ympäröivistä hallinnollisista alueista Liguria, Lombardia, Emilia Romagna ja Valle d’Aosta nykyisessä EU:n lainsäädännössä säädetyn poikkeuksen mukaisesti.

Perustelut:

Kohdat a) ja b) ovat muodollisia muutoksia, joilla eri tyyppisten viinien valmistusta/tuotantoa ja pullottamista koskevat määräykset sekä niihin liittyvät poikkeukset kuvataan asianmukaisesti ja voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaisesti.

Kohta c): sen alueen laajentamisen tarkoituksena, jolla viininvalmistustoimet ovat poikkeuksen nojalla sallittuja vain tietyntyyppisten kuohuviinien osalta, on luoda tuottajille uusia mahdollisuuksia vastata markkinoiden uusiin tarpeisiin.

Muutokset koskevat yhtenäisen asiakirjan 1.9 kohtaa (Lisäedellytykset) ja tuote-eritelmän 5 artiklaa.

3.   Merkinnät

Kuvaus ja perustelut:

Viinityypeissä ”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” ja ”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” spumante, joissa on merkintä ”Denominazione di Origine Controllata e Garantita” [”tarkistettu ja taattu alkuperänimitys” tai DOCG], sokeripitoisuutta ei tarvitse merkitä eri kirjasimilla kuin nimeä.

Perustelut: Poistetaan rajoitus, mikä lisää tuottajien vapautta suunnitella haluamansa etiketti.

Muutokset koskevat yhtenäisen asiakirjan 1.9 kohtaa (Lisäedellytykset) ja tuote-eritelmän 5 artiklaa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Tuotteen nimi

Brachetto d’Acqui

Acqui

2.   Maantieteellisen Merkinnän Tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

6.

Aromaattinen laatukuohuviini

4.   Viinin/viinien kuvaus

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui”

Brachetto-rypäleistä valmistettu viini, jonka tunnusomaisen ja erittäin hienon aromin voimakkuus määräytyy käytetyn viininvalmistusmenetelmän mukaan. Rypäleet kasvatetaan tarkasti määritetyllä alueella Piemontessa, 26 kunnassa Astin ja Alessandrian maakunnissa.

Ominaisuudet kulutushetkellä:

väri: keskivoimakas rubiininpunainen, granaatinpunaiseen tai vaaleanpunaiseen vivahtava;

aromi: tunnusomainen, erittäin hienostunut, toisinaan hedelmäinen, mausteiseen vivahtava versiossa, jossa on pienempi sokeripitoisuus;

maku: hienostunut, tunnusomainen, kuivasta makeaan;

kokonaisalkoholipitoisuus vähintään: 11,50 til-% ja todellinen alkoholipitoisuus käymisen lopussa vähintään 5 %;

 

sokeriton uutos vähintään: 18 g/l.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	5
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” spumante

Brachetto-rypäleistä valmistettu viini, jonka tunnusomaisen ja erinomaisen aromin voimakkuus määräytyy käytetyn viininvalmistusmenetelmän mukaan. Rypäleet kasvatetaan tarkasti määritetyllä alueella Piemontessa, 26 kunnassa Astin ja Alessandrian maakunnissa.

Ominaisuudet kulutushetkellä:

vaahto: hienojakoinen ja pitkäkestoinen;

väri: keskivoimakas rubiininpunainen, granaatinpunaiseen tai vaaleanpunaiseen vivahtava;

aromi: tunnusomainen, hienostunut, toisinaan hedelmäinen, mausteiseen vivahtava versiossa, jossa on pienempi sokeripitoisuus;

maku: hienostunut, tunnusomainen, erittäin kuivasta makeaan;

kokonaisalkoholipitoisuus vähintään: 12 til-% ja todellinen alkoholipitoisuus käymisen lopussa vähintään 6 %;

sokeriton uutos vähintään: 17 g/l.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	6
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” passito

Tämä makea aromaattinen viini valmistetaan rypäleistä, jotka on kasvatettu tarkasti määritetyllä alueella Piemontessa, 26 kunnassa Astin ja Alessandrian maakunnissa.

Ominaisuudet kulutushetkellä:

väri: keskivoimakas rubiininpunainen, toisinaan granaatinpunaiseen vivahtava;

aromi: Brachetto-lajikkeelle tyypillinen erittäin hienostunut myskinen aromi, toisinaan vivahde puuta;

maku: makea, myskinen, harmoninen, pehmeä, toisinaan vivahde puuta;

kokonaisalkoholipitoisuus vähintään: 16 til-%;

sokeriton uutos vähintään: 20 g/l.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til-%)	11
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

5.   Viininvalmistusmenetelmät

a.   Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Ei ole.

b.   Enimmäistuotokset

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui”, mukaan luettuina spumante ja passito

8 000 kg rypäleitä hehtaarilta

6.   Rajattu maantieteellinen alue

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” DOCG-viinien valmistuksessa käytettävät rypäleet on kasvatettava Piemonten alueella näissä 26:ssa Astin ja Alessandrian maakunnissa sijaitsevissa kunnissa:

Astin maakunta:

seuraavien kuntien koko hallinnollinen alue: Vesime, Cessole, Loazzolo, Bubbio, Monastero Bormida, Rocchetta Palafea, Montabone, Fontanile, Mombaruzzo, Maranzana, Quaranti, Castel Boglione, Castel Rocchero, Sessame, Castelletto Molina, Calamandrana, Cassinasco ja Nizza Monferrato (vain Belbojoen oikealla puolella oleva alue);

Alessandrian maakunta:

seuraavien kuntien koko hallinnollinen alue: Acqui Terme, Terzo, Bistagno, Alice Bel Colle, Strevi, Ricaldone, Cassina ja Visone.

7.   Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

Brachetto N

8.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” DOGC

”Brachetto d’Acqui” DOCG -viinin ominaisuudet ovat pääasiassa peräisin tuotantoalueelta Alto Monferratosta. Alue kattaa 26 kuntaa Astin ja Alessandrian maakunnissa. Nizza Monferraton alueella maaperä on savea, ja Acqui Termessä ja sen lähialueilla se on hiekkaa ja kalkkia. Rypäleiden ja niistä valmistettujen viinien tuoksuominaisuudet johtuvat suurelta osin näistä viljelyolosuhteista.

Alueen soveltuvuus viininviljelyyn, erityinen morfologia ja ilmasto-olosuhteet sekä viininvalmistustaidot ja ‐perinteet ovat johtaneet vuosien mittaan siihen, että Brachetto on valikoitunut tähän ympäristöön parhaiten soveltuvaksi rypäleeksi.

Vuonna 1817 naturalisti Gallesio kuvasi viiniä sanoin ”VINO CELEBRE” [”kuuluisa viini”] ja luokitteli sen alkoholipitoiseksi, vaaleaksi jälkiruokaviiniksi, joka alkoi vanhetessaan maistua portviiniltä tai sherryltä. Hän kertoi, että Brachetto-viinit, sekä makeat että kuohuviinit, olivat erittäin tunnettuja ja myivät hyvin Etelä-Amerikan markkinoilla. Se tarkoittaa, että tuotannon on täytynyt olla tuohon aikaan huomattavaa. Tämän rypälelajikkeen todellinen tieteellinen luokittelija Attilio Garino Canina laati vuonna 1922 ensimmäisen virallisen määritelmän: ”Brachetto kuuluu makeiden, aromaattisten punaviinien luksusluokkaan. Se on viini, jolla on erityinen aromi ja kohtalainen alkoholi- ja sokeripitoisuus, se ei ole erityisen voimakkaanvärinen ja se nautitaan usein helmeilevänä tai kuohuviininä...”

Yksi kiinnostavimmista Caninan historiallisesti merkittävistä toteamuksista on se, että vaikka Brachetto oli erityisen suosittu Acquin ja Nizza Monferraton alueella, markkinatuotanto oli vain 500 hl.

Mikä oli saanut sellaisen viinin ”katoamaan”, jota oli 50 vuotta aiemmin viety maasta suuria määriä?

Viinikirva oli tuhonnut paljon viinitarhoja ensimmäisen maailmansodan loppuun mennessä: kun oli aika istuttaa viiniköynnöksiä uudelleen, viininviljelijät valitsivat muita rypälelajikkeita kuin Brachetton, koska ne vastasivat markkinoiden suuntauksia paremmin kuin Brachetto, joka vaati erityistä hoitoa ja huomiota. Tämä johti sen häviämiseen. Sen elpyminen tapahtui vasta äskettäin: Noin vuonna 1950 eteläisen Piemonten kukkuloilla, missä pieni joukko Brachetton uskollisia kannattajia edelleen tuotti sitä, yksi tuottajista, Arturo Bersano, jonka katse oli suuntautunut tulevaisuuteen, vaikka hän kunnioittikin perinteitä, kehitti Brachetto-kuohuviinin, joka valmistetaan autoklaavissa tankkikäymismenetelmällä. Siitä lähtien Brachetto on ollut näkyvästi esillä suurten aromaattisten viinien joukossa, ja erottuu siellä erityisominaisuuksillaan ja siksi, että kaikkein kokeneimmat viiniasiantuntijat arvostavat sitä. Brachettoon liittyy myös muiden kuin makeiden viinien perinne, josta on osoituksena muiden kuin makeiden hiilihapottomien Brachetto-viinien tuotanto 1900-luvun alusta lähtien Strevin, Alto Monferraton ja Acqui Termen alueilla ja Cantine Spinolan puolikuiva Brachetto, joka on palkittu viininvalmistuskilpailuissa (Brachetto d’Acqui rosato semisecco 1987 ja Brachetto secco 1964). Viini mainitaan vuonna 1985 Barolo & Co ‐lehdessä, jossa Brachettoa kuvaillaan ”tyypiltään paikalliseksi lajikkeeksi, joka voidaan saattaa markkinoille myös kuivana versiona”. Historiallinen maininta löytyy myös Acquin alueen ”Terme e Vino” ‐viinimyymälän omistajan Carlo Lazzerin Brachetto seccosta: ”1980-luvulla tarjoiltiin Cantine Spinolan tuottamaa Brachetto seccoa”, erityisesti aperitiivina, joka oli erittäin suosittu, koska se oli maultaan kevyt eikä liian makea. Noina vuosina Brachetto secco palkittiin myös viininvalmistuskilpailuissa Acqui Termessä.” Kokeilujen jälkeen vuodesta 2008 lähtien on tuotettu kuivaa, aromaattista kuohuviiniä 100-prosenttisesti Brachetto-rypäleistä. Tämä viini todettiin ”tuotteeksi, jota arvostetaan ja kulutetaan paikallisesti ja jota viedään erikoistuotteena Japaniin, Etelä-Koreaan ja Yhdysvaltoihin”.

9.   Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö.

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskeva poikkeus.

Edellytyksen kuvaus:

Rypäleiden kuivaus, puristus, viiniyttäminen ja toinen käyminen sallitaan rajatun tuotantoalueen lisäksi koko Piemonten alueella.

Lisäksi ”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” spumante ‐viinien, joiden sokeripitoisuus vaihtelee erittäin kuivasta puolikuivaan, toinen käymisprosessi voidaan toteuttaa Ligurian, Lombardian, Emilia Romagnan ja Valle d’Aostan hallinnollisella alueella voimassa olevan EU:n lainsäädännön mukaisesti.

Pullottaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö.

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pullottaminen rajatulla maantieteellisellä alueella.

Edellytyksen kuvaus:

Pullotus on tehtävä tuotantoalueella, mukaan luettuina alueet, joilla viininvalmistus/‐tuotanto on poikkeuksellisesti sallittua.

Syynä tähän määräykseen on Euroopan unionin lainsäädännön mukaisesti SAN-viinien ”Brachetto d’Acqui” ja ”Acqui” laadun ja imagon suojelu, niiden alkuperän takaaminen ja asiaankuuluvien tarkastusten tehokkuuden ja oikea-aikaisuuden varmistaminen. Nämä edellytykset varmistetaan parhaiten siten, että pullotus tapahtuu tuotantoalueella, koska kuljetusta ja pullottamista koskevien teknisten sääntöjen soveltaminen ja noudattaminen on tuotantoalueen tilojen tehtävä.

Myös toimivaltaisen elimen hoitama valvontajärjestelmä, jonka mukaan toimijoiden on toimittava tuotannon kaikissa vaiheissa, toimii tehokkaammin rajatulla alueella.

Merkinnät

Oikeudellinen kehys:

Kansallinen lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisävaatimukset

Edellytyksen kuvaus:

Viinityypeissä ”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” ja ”Brachetto d’Acqui” tai ”Acqui” spumante, joissa on merkintä ”Denominazione di Origine Controllata e Garantita” [”tarkistettu ja taattu alkuperäisnimitys” tai DOCG], sokeripitoisuutta ei saa merkitä samalle riville kuin viinin nimi. Sokeripitoisuus on myös merkittävä pienemmillä kirjasimilla kuin nimeen käytetyt kirjasimet.

Linkki eritelmään

https://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/14376

---

(1)  EYVL L 9, 11.1.2019, s. 2.