EUROOPAN JÄRJESTELMÄRISKIKOMITEAN SUOSITUS,

annettu 26 päivänä syyskuuta 2019,

luottolaitosten sivuliikkeitä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, koskevien tietojen vaihdosta ja keruusta makrovakausvalvontaa varten

(EJRK/2019/18)

(2019/C 412/01)

EUROOPAN JÄRJESTELMÄRISKIKOMITEAN HALLINTONEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan b, d ja f alakohdan sekä 16, 17 ja 18 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean työjärjestyksen hyväksymisestä 20 päivänä tammikuuta 2011 tehdyn Euroopan järjestelmäriskikomitean päätöksen EJRK/2011/1 (2) ja erityisesti sen 15 artiklan 3 kohdan e alakohdan sekä 18, 19 ja 20 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Makrovakauspolitiikan perimmäisenä tavoitteena on osallistua koko finanssijärjestelmän vakauden turvaamiseen mm. lisäämällä finanssijärjestelmän kestävyyttä ja vähentämällä järjestelmäriskien kasaantumista.

(2)

Asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 todetaan, että mahdollisten järjestelmäriskien seurannan ja arvioinnin olisi perustuttava laajaan valikoimaan makrotaloutta ja mikrotason rahoitusta koskevia asiaankuuluvia tietoja ja indikaattoreita, ja annetaan Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) käyttöön kaikki sen tehtävien suorittamisessa tarvittavat tiedot, samalla kun huolehditaan siitä, että nämä tiedot käsitellään tarvittaessa luottamuksellisina.

(3)

Muiden viranomaisten, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä – mukaan lukien viranomaiset, jotka tekevät tausta-analyysejä makrovakauspoliittisia päätöksiä varten – pitäisi myös saada käyttöönsä tehtäviensä suorittamisessa tarvitsemansa tietosarjat ja indikaattorit. Tiedot, joita asiaan liittyvillä viranomaisilla on käytettävissään alueillaan olevista sivuliikkeistä, vaihtelevat eri jäsenvaltioissa tietojen kattavuuden ja raportointitiheyden osalta.

(4)

Euroopan järjestelmäriskikomitean suosituksessa EJRK/2011/3 (3) suositettiin muun muassa jäsenvaltioiden varmistavan, että makrovakausviranomaisella on toimivalta pyytää ja saada viivytyksettä kaikki tehtäviensä hoitamisen kannalta relevantit kansalliset tiedot, myös mikrotason valvonnasta ja arvopaperimarkkinoiden valvonnasta vastaavilta viranomaisilta ja myös muita kuin valvontaan liittyviä tietoja sekä yksittäisiä laitoksia koskevat tiedot perustellusta pyynnöstä ja riittävin järjestelyin luottamuksellisuuden suojaamiseksi. Kyseisessä suosituksessa ei kuitenkaan kyetty ennakoimaan erilaisia makrovakauspolitiikan lähtökohtiin ja harjoittamiseen liittyviä institutionaalisia järjestelyjä, joita jäsenvaltioissa on toteutettu vuodesta 2011 lähtien. Tästä syystä siinä ei käsitelty erikseen tiettyjä institutionaalisia järjestelyjä, joita saatetaan tarvita sen varmistamiseksi, että makrovakausviranomaisilla on käytettävissään tietoja, joita pidetään tarpeellisina niiden tehtävien hoitamiseksi mutta jotka eivät ole niiden käytettävissä.

(5)

Tällä hetkellä rajat ylittävien rahoituspalvelujen tarjoaminen sellaisten luottolaitosten sivuliikkeiden toimesta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, muodostaa finanssijärjestelmän merkittävän osan useissa jäsenvaltioissa. Näissä jäsenvaltioissa tietyt sivuliikkeet a) on nimetty toimivaltaisten viranomaisten toimesta merkittäviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (4) 51 artiklan mukaisesti, b) täyttävät muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten kriteerit direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti, c) hoitavat kriittisiä tehtäviä Euroopan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen perusteella, tai niillä on d) merkittävä markkinaosuus rahoitusvakauden kannalta merkityksellisistä toiminnoista (jäljempänä yhdessä ’rahoitusvakauden kannalta merkitykselliset sivuliikkeet’). Unionin lainsäädännössä ei esitetä rahoitusvakauden kannalta merkityksellisten sivuliikkeiden yhdenmukaistettua määritelmää. Rajat ylittävien rahoituspalvelujen tarjoamisen tällaisten sivuliikkeiden välityksellä odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa, kun rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen etenee Euroopan unionissa. Kaikkien viranomaisten, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, on voitava saada tiettyjä perustietoja kaikista toimialueellaan toimivista sivuliikkeistä, joiden emoluottolaitosten päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Tätä tarvitaan, jotta viranomainen voi vähintään arvioida, ovatko nämä sivuliikkeet rahoitusvakauden kannalta merkityksellisiä maassa, jossa ne toimivat. Jos viranomainen katsoo, että tilanne on tällainen, sen on voitava myös saada yksityiskohtaisia tietoja näiden sivuliikkeiden toiminnasta.

(6)

Luottolaitosten sivuliikkeet, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, ovat eri kokoisia ja merkitykseltään erilaisia. Jos näitä sivuliikkeitä pidetään rahoitusvakauden kannalta merkityksellisinä maassa, jossa ne toimivat, on tarpeen tehostaa vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion asiaan liittyvien viranomaisten keskinäistä yhteistyötä. Tällaisissa tapauksissa emolaitoksia ja konserneja, joihin nämä sivuliikkeet kuuluvat, koskevien valikoitujen tietojen vaihto on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida mahdollista voimistavaa vaikutusta, joka tällaisilla sivuliikkeillä voi olla luottojen liiallisen kasvun tai kriisin aikana. On tarpeen vaihtaa tällaisia valikoituja tietoja, jotka koskevat omia varoja ja velkaantumista (mukaan lukien asianomaiset puskurivaatimukset), rahoitusta ja likviditeettiriskiä, liiketoimintastrategiaa ja elvytyssuunnitelmien tiettyjä osatekijöitä, näiden emolaitosten ja konsernien osalta myös makrovakauspolitiikan tehokkuuden varmistamiseksi tällaisten sivuliikkeiden vastaanottavissa jäsenvaltioissa.

(7)

Näistä syistä suosituksessa C mainittujen tietosarjojen toimittamista pidetään välttämättömänä, jotta viranomaiset, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, kykenevät täyttämään tehtävänsä. Tällaiset tiedot pitäisi toimittaa näille viranomaisille perustellusta pyynnöstä tiedonsaantitarpeen perusteella sekä unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä sovellettavin rajoituksin. Jos näiden viranomaisten on saatava lisätietoja hoitaakseen tehtäviään ja seuratakseen tai arvioidakseen järjestelmäriskejä tai kehittääkseen uusia poliittisia välineitä, niille pitäisi antaa tällaisia lisätietoja perustellusta pyynnöstä.

(8)

Direktiivissä 2013/36/EU, erityisesti sen 56 artiklassa, tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5) ei poissuljeta tietojenvaihtoa sellaisten valvontatehtäviään hoitavien toimivaltaisten viranomaisten sekä viranomaisten tai laitosten välillä, joilla on velvollisuus ylläpitää finanssijärjestelmän vakautta jäsenvaltioissa, eikä aseteta sille esteitä. Vaikka unionin oikeudessa säädetään asiaan liittyvien mikrovakausviranomaisten keskinäistä tietojenvaihtoa koskevasta kehyksestä, makrovakausvalvontaa koskevaa tietojenvaihtoa varten ei ole olemassa kehystä.

(9)

Keskuspankit keräävät tietoja luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Euroopan keskuspankkijärjestelmän kansallisia keskuspankkeja kannustetaan jakamaan tällaisia tietoja asiaan liittyvien viranomaisten kanssa perustellusta pyynnöstä ja tiedonsaantitarpeen perusteella, koska tätä pidetään tehokkaana keinona edistää niiden tehtävien hoitoa.

(10)

Hyvin suunnitellut järjestelyt, jotka koskevat tietojen vaihtamista luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, voisivat auttaa viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, hoitamaan tehtävänsä. Yhteisymmärryspöytäkirjojen käytöllä päästäisiin standardointiin ja ennustettavuuteen ja saavutettaisiin yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat niiden tehtävien hoitamisen kannalta merkityksellisiä tietoja; yhteisymmärryspöytäkirjoja pidetään myös tehokkaana ja tuloksellisena keinona saavuttaa tavoite ottaa käyttöön tietojen jakamisen kulttuuri asiaan liittyvien makrovakausviranomaisten välillä. Tältä kannalta Nordic-Baltic Macroprudentail Forum (6) ja viimeisin Cooperation and Coordination on cross-border financial stability in the Nordic-Baltic region -niminen yhteisymmärryspöytäkirja (7) voisivat olla lähtökohtina asiaan liittyvien viranomaisten väliselle tiivistä yhteistyötä koskevalle kehykselle.

(11)	Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti päätös siitä, mikä viranomainen on asiaan liittyvä viranomainen, joka kerää tietoja rahoitusvakauden tai makrovakauden valvontaa varten, pitäisi tehdä asianomaisessa jäsenvaltiossa.

(12)

Direktiivin 2013/36/EY 40 artiklan nojalla vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki luottolaitokset, joilla on sivuliikkeitä niiden alueella, raportoivat niille määräajoin näiden vastaanottavien jäsenvaltioiden alueella harjoittamistaan toimista. Tätä raportointia voidaan vaatia i) tietojenvaihtoa ja tilastointia varten, ii) sivuliikkeiden toteamiseksi merkittäviksi tai iii) vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle direktiivin 2013/36/EU nojalla uskottujen valvontatehtävien hoitamiseksi. Ei ole selvää, voidaanko tämän artiklan nojalla kerättyjä tietoja käyttää myös makrovakauden valvontaa varten, koska kyseisessä säännöksessä ei eroteta makrovakauden ja mikrovakauden valvontaa toisistaan. Tästä syystä Euroopan komission pitäisi harkita asetuksen (EU) N:o 575/2013 513 artiklassa säädetyn tarkastelun yhteydessä, pitäisikö unionin lainsäädäntöä muuttaa eli selventää, että sivuliikkeitä koskevia tietoja voidaan kerätä myös makrovakauden valvontaa varten.

(13)

Luottolaitosten sivuliikkeisiin, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa, sovelletaan vain kansallista lainsäädäntöä, eikä tätä alaa koskevia kansallisia lakeja ole yhteensovitettu unionin oikeudessa. Sen jälkeen kun direktiivin 2013/36/EU 47 artiklaa muutettiin äskettäin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) N:o 2019/878 (8), siinä säädetään, että kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on kerättävä luottolaitosten sivuliikkeiltä, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa, vähimmäistason tietosarja, jota on täydennettävä kaikilla muilla tiedoilla, joita pidetään välttämättöminä sivuliikkeen liiketoiminnan kattavan seurannan mahdollistamiseksi. Tällaiset tiedot pitäisi jakaa sellaisten viranomaisten kanssa, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, jos tämä on mahdollista ja asianmukaista. Komission pitäisi asetuksen (EU) N:o 575/2013 513 artiklassa säädetyssä – ja edellä mainitussa – tarkastelussa, joka koskee sitä, pitäisikö unionin lainsäädäntöä muuttaa eli selventää, että sivuliikkeitä koskevia tietoja voidaan kerätä myös makrovakauden valvontaa varten, tarkastella myös sitä, olisiko tarkoituksenmukaista kerätä tietoja näitä tarkoituksia varten luottolaitosten sivuliikkeiltä, joiden päätoimipaikka on kolmannessa maassa.

(14)

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (9) (jäljempänä YVM-asetus) nojalla EKP on toimivaltainen viranomainen merkittävien luottolaitosten osalta yhteisen valvontamekanismin (YVM) yhteydessä. EKP on tässä ominaisuudessa vastuussa merkittävien luottolaitosten valvonnasta ja tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa hoitaessaan tehtäviään yhteisissä valvontaryhmissä, joihin kuuluu EKP:n ja asiaan liittyvien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöä. Tämä mahdollistaa valvottaviin luottolaitoksiin liittyvien tietojen sujuvan ja nopean vaihtamisen. Viranomaiset, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, voivat pyytää ja saada EKP:ltä tietoja valvontatehtäväänsä varten luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa.

(15)

YVM-asetuksen 5 artiklan 2 kohdan nojalla EKP on vastuussa kansallisten viranomaisten toteuttamien makrovakaustoimenpiteiden arvioinnista ja tarvittaessa korkeampien pääomapuskureita koskevien vaatimusten ja tiukempien toimenpiteiden soveltamisesta. Tässä yhteydessä tiedot luottolaitosten sivuliikkeistä, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, kuuluvat tietoryhmiin, jotka saattavat olla tarpeen, jotta EKP voi hoitaa näitä tehtäviä.

(16)

YVM:ään osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja valvottavista luottolaitoksista valvontakollegioissa, joita perustetaan direktiivin 2013/36/EU 51 ja 116 artiklan nojalla ja jotka ovat elimiä, joissa koordinoidaan luottolaitoksen rajat ylittäviin toimintoihin liittyviä valvontatehtäviä.

(17)

Tämä rajat ylittävä tietojenjakomekanismi keskittyy mikrovakauden valvonnan tavoitteisiin. Näin ollen direktiivin 2013/36/EU 51 ja 116 artikla sekä komission delegoitu asetus (EU) 2016/98 (10), jossa vahvistetaan valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset, eivät koske erikseen sellaisten viranomaisten osallistumista, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä asiaan liittyvissä valvontakollegioissa. Kotijäsenvaltion asiaan liittyvä toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin lähtökohtaisesti kutsua muita yhteisöjä osallistumaan valvontakollegioiden kokouksiin sillä edellytyksellä, että kaikki kollegion jäsenet suostuvat tähän. Tietyt tiedot, jotka liittyvät luottolaitokseen, johon sivuliike kuuluu, ja joita jaetaan valvontakollegioissa, saattavat olla merkityksellisiä makrovakauden valvonnan kannalta. Toimivaltaisia viranomaisia kannustetaan tässä yhteydessä kutsumaan asiaan liittyviä viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, mukaan keskusteluihin, jotka koskevat valvontakollegioissa käsiteltäviä makrovakauden valvonnan kannalta merkityksellisiä erityisaiheita. Asiaan liittyvien viranomaisten nimenomainen ottaminen mukaan valvontakollegioihin mahdollisina tarkkailijoina komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/98 nojalla voisi antaa enemmän varmuutta niiden asemasta. Makrovakausviranomaisten edustajien kutsuminen mukaan valvontakollegioiden kokouksiin antamaan muille osallistujille tietoja makrovakauteen kohdistuvista riskistä tai makrovakauden alaa koskevan sääntelyn kehityksestä voisi myös olla hyödyllistä valvontakollegioissa käytävien keskustelujen kannalta.

(18)

Jotta varmistettaisiin tässä suosituksessa tarkoitetun tietojenvaihdon johdonmukaisuus, tehokkuus ja tuloksellisuus, Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) pitäisi yhteistyössä EJRK:n kanssa laatia ohjeita tietojenvaihtoa ja sen seurantaa varten. Jotta asiaan liittyviltä sidosryhmiltä saatavat tiedot olisivat jossain määrin yhdenmukaisia, EPV:n pitäisi ottaa käyttöön yhteisymmärryspöytäkirjoja koskeva yhteinen kehys yhteistyössä kaikkien asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa.

(19)	Tämä suositus ei vaikuta keskuspankkien rahapoliittiseen toimivaltaan unionissa.

(20)	EJRK:n suositukset julkaistaan sen jälkeen kun niille, joille suositus on osoitettu, on ilmoitettu julkaisemisaikeista, ja sen jälkeen kun EJRK:n hallintoneuvosto on ilmoittanut Euroopan unionin neuvostolle aikeestaan julkaista ne ja antanut neuvostolle mahdollisuuden ottaa tähän kantaa,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1 JAKSO

SUOSITUKSET

Suositus A – Yhteistyö ja tietojenvaihto tiedonsaantitarpeen perusteella

Suositetaan, että asiaan liittyvät viranomaiset

1.

vaihtavat tietoja, joita pidetään tarpeellisina, jotta ne voivat hoitaa tehtäviään, jotka liittyvät makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksymiseen ja/tai käyttöönottoon, tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviään tehokkaasti ja tuloksellisesti luottolaitosten vastaanottavassa jäsenvaltiossa sijaitsevien sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa. Tietojenvaihdon tulisi perustua – EPV:n alasuosituksen C(1) nojalla antamien ohjeiden mukaisesti – tällaisia sivuliikkeitä koskevaan perusteltuun tietopyyntöön, jonka on esittänyt vastaanottavan jäsenvaltion asiaan liittyvä viranomainen, jolle on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä. Vaihdettavien tietojen pitäisi olla oikeassa suhteessa siihen, mikä merkitys sivuliikkeillä on vastaanottavan jäsenvaltion rahoitusvakauden kannalta.

2.

ottavat käyttöön yhteisymmärryspöytäkirjoja tai muita vapaaehtoisia yhteistyöjärjestelyjen ja tietojenvaihdon muotoja keskenään – tai kolmannen maan asiaan liittyvän viranomaisen kanssa – luottolaitosten vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevien sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jos kaikki asianomaiset osapuolet pitävät tätä tarpeellisena ja asianmukaisena tietojenvaihdon edistämiseksi.

Suositus B – Muutokset unionin lainsäädäntöön

Suositetaan, että Euroopan komissio

1.

arvioi, onko unionin lainsäädännössä rajoituksia, jotka estävät viranomaisia, joille on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, saamasta tai vastaanottamasta sivuliikkeitä koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen näiden toimintojen hoitamiseksi tai näiden tehtävien täyttämiseksi,

2.	ehdottaa, että unionin lainsäädäntöä muutetaan kaikkien tällaisten rajoitusten poistamiseksi, jos Euroopan komissio toteaa arviointinsa perusteella, että tällaisia rajoituksia on olemassa.

Suositus C – Ohjeet tietojenvaihtoa ja sen seurantaa varten

Suositetaan, että Euroopan pankkiviranomainen

1.

antaa ohjeita suosituksen A mukaisesti asiaan liittyvien viranomaisten keskinäistä tietojenvaihtoa varten luottolaitosten sivuliikkeistä, joilla on päätoimipaikka toisessa jäsenvaltiossa, jolloin tietoihin pitäisi sisältyä vähintään luettelo vaihdettavista tiedoista tiedonsaantitarpeen perusteella sekä sovellettavan unionin oikeuden ja kansallisten lakien rajoissa. Luettelon pitäisi sisältää vähintään tietoeriä kaikista seuraavista ryhmistä   sivuliikkeen tasolla: a) varat ja vastuut eriteltyinä; b) varojen erittelyt luotonsaajaperusteisten toimenpiteiden osalta; c) velat eriteltyinä; d) rahoitussektorin sisäiset vastuut; e) tiedot, jotka ovat tarpeen muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII-laitokset) määrittämiseksi;   emokonsernin/emolaitoksen tasolla: f) omat varat ja velkaantuminen; g) rahoitus ja likviditeetti; h) merkitykselliset tiedot sivuliikkeistä, kuten liiketoimintastrategia ja tietyt tiedot luottolaitosten elvytyssuunnitelmista sekä merkitykselliset valvontaan perustuvat arvioinnit;

2.	seuraa säännöllisesti yhteistyössä EJRK:n kanssa asiaan liittyvien viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja tuloksellisuutta luottolaitosten sellaisten sivuliikkeiden osalta, joiden päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa.

2 JAKSO

SOVELTAMINEN

1.   Määritelmät

Tässä suosituksessa käytetään seuraavia määritelmiä:

a)	’sivuliikkeellä’ tarkoitetaan liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan suoraan luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia,

b)	’luottolaitoksella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta,

c)

’rahoitusvakauden kannalta merkityksellisellä sivuliikkeellä’ tarkoitetaan luottolaitoksella vastaanottavassa jäsenvaltiossa olevaa sivuliikettä, jolla on päätoimipaikka toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ja joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä: i) vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut, että sivuliike on nimetty merkittäväksi direktiivin 2013/36/EU 51 artiklan mukaisesti, ii) vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen tai nimetty viranomainen on vahvistanut, että sivuliike täyttää direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII-laitokset) määrittämiseksi Euroopan pankkivalvontaviranomaisen ohjeiden EBA/GL/2014/10 (11) mukaisesti, iii) vastaanottavan jäsenvaltion kansallinen kriisinratkaisuviranomainen on vahvistanut, että sivuliike harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (12) 2 artiklan 1 kohdan 35 kohdassa tarkoitettuja kriittisiä toimintoja, iv) sivuliikkeen markkinaosuus on suurempi kuin 2 prosenttia yhdestä tai useammasta direktiivin 2013/36/EU (13) 133 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdassa vahvistetusta vastuiden ryhmästä.

d)	’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 44 alakohdassa määriteltyä vastaanottavaa jäsenvaltiota,

e)	’kotijäsenvaltiolla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 43 alakohdassa määriteltyä kotijäsenvaltiota,

f)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan viranomaista tai elintä, joka virallisesti tunnustetaan kansallisessa lainsäädännössä ja jolle annetaan kansallisessa lainsäädännössä toimivalta valvoa luottolaitoksia osana kyseisen jäsenvaltion valvontajärjestelmää, mukaan lukien EKP niiden tehtävien osalta, jotka sille on annettu neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 9 artiklan 1 kohdan nojalla,

g)	’yhteisymmärryspöytäkirjalla’ tarkoitetaan vapaaehtoista järjestelyä, jolla vahvistetaan, miten asiaan liittyvät viranomaiset aikovat tehdä yhteistyötä keskenään, ja jolla täsmennetään vaihdettavien tietojen yksityiskohdat sovellettavien lakien ja asetusten mukaisesti,

h)

’asiaan liittyvällä viranomaisella’ tarkoitetaan 1. viranomaista, jolle on uskottu makrovakauspoliittisten toimenpiteiden hyväksyminen ja/tai käyttöönotto tai muita rahoitusvakautta koskevia tehtäviä, kuten tausta-analyysien tekeminen, mukaan lukien muun muassa i. direktiivin 2013/36/EU VII osaston 4 luvussa tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 458 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nimetty viranomainen, ii. EKP asetuksen (EU) N:o 1024/2013 9 artiklan 1 kohdan nojalla, iii. makrovakausviranomainen, jolla on suosituksessa EJRK/2011/3 esitetyt tavoitteet, järjestelyt, tehtävät, valtuudet, keinot, tilintekovelvollisuus ja muut ominaisuudet, 2. toimivaltaista viranomaista.

2.   Soveltamiskriteerit

1.

Tätä suositusta sovellettaessa noudatetaan seuraavia kriteerejä: a) tiedonsaantitarpeen periaate ja suhteellisuusperiaate pitäisi ottaa asianmukaisesti huomioon kunkin suosituksen tavoitteen ja sisällön mukaisesti, b) liitteessä kunkin suosituksen osalta vahvistetut suosituksen noudattamista koskevat erityiset kriteerit pitäisi täyttää.

2.

Suosituksen kohteita pyydetään raportoimaan EJRK:lle ja neuvostolle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän suosituksen johdosta, taikka perustelemaan asianmukaisesti miksi toimiin ei ole ryhdytty. Ilmoituksiin on sisällyttävä vähintään a) tiedot toteutettujen toimenpiteiden sisällöstä ja aikataulusta, b) arvio toimenpiteiden toimivuudesta tämän suosituksen tavoitteisiin nähden, c) yksityiskohtaiset perustelut toimimatta jättämiselle tai tästä suosituksesta poikkeamiselle, viivästymiset mukaan luettuina.

3.   Seurannan aikarajat

Niitä, joille suositus on osoitettu, pyydetään raportoimaan EJRK:lle ja neuvostolle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän suosituksen johdosta, taikka perustelemaan asianmukaisesti, miksi toimiin ei ole ryhdytty, seuraavien aikarajojen mukaisesti.

1.   Suositus A

a)	Asiaan liittyviä viranomaisia pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä väliraportti suosituksen A täytäntöönpanosta.

b)	Asiaan liittyviä viranomaisia pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä lopullinen raportti suosituksen A täytäntöönpanosta ja ottamaan huomioon mahdolliset kansalliseen ja unionin lainsäädäntöön ja EPV:n ohjeisiin tehtävät muutokset.

2.   Suositus B

Komissiota pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2022 mennessä raportti suosituksen B täytäntöönpanosta.

3.   Suositus C

EPV:tä pyydetään toimittamaan EJRK:lle ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä raportti suosituksen C täytäntöönpanosta.

4.   Seuranta ja arviointi

1.

EJRK:n sihteeristö a) avustaa adressaatteja huolehtimalla raportoinnin yhteensovittamisesta ja asianmukaisten raportointipohjien tarjoamisesta sekä antamalla tarvittaessa yksityiskohtaisia tietoja menettelystä ja aikataulusta seurantaa varten, b) tarkastaa adressaattien harjoittaman seurannan, tarjoaa apua niiden pyynnöstä ja toimittaa seurantaraportit EJRK:n hallintoneuvostolle ohjauskomitean välityksellä.

2.

EJRK:n hallintoneuvosto arvioi adressaattien raportoimia toimia ja perusteluja sekä tarvittaessa päättää, onko adressaatti jättänyt noudattamatta tätä suositusta perustelematta asianmukaisesti, miksi se ei ole ryhtynyt toimiin.

---

(1)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 1.

(2)  EUVL C 58, 24.2.2011, s. 4.

(3)  Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus, annettu 22 päivänä joulukuuta 2011, kansallisten viranomaisten makrovakauspoliittisista valtuuksista (EUVL C 41, 14.2.2012, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(6)  The Nordic-Baltic Macroprudential Forum (NBMF) on alueellinen yhteistyöelin, joka saattaa yhteen keskuspankkien hallitusten jäsenet ja valvontaviranomaisten johtajat. NBMF käsittelee säännöllisesti Pohjoismaiden ja Baltian alueen sekä yksittäisten maiden rahoitusmarkkinoiden vakauteen kohdistuvia riskejä sekä makrovakaustoimenpiteitä ja niiden vastavuoroista toteuttamista keinona hallita näitä riskejä ja edistää alueellista koordinointia.

(7)  Memorandum of Understanding on Cooperation and Coordination on cross-border financial stability between relevant Ministries, Central Banks, Financial Supervisory Authorities and Resolution Authorities of Denmark, Estonia, Finland, Iceland, Latvia, Lithuania, Norway and Sweden, päivätty 31 päivänä tammikuuta 2018.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/878, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, direktiivin 2013/36/EU muuttamisesta vapautettujen yhteisöjen, rahoitusalan holdingyhtiöiden, rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden, palkitsemisen, valvontatoimenpiteiden ja -valtuuksien sekä pääoman ylläpitämistoimenpiteiden osalta (EUVL L 150, 7.6.2019, s. 253).

(9)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

(10)  Komission delegoitu asetus (EU) 2016/98, annettu 16 päivänä lokakuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/ EU täydentämisestä valvontakollegioiden toiminnan yleiset edellytykset täsmentävillä teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 21, 28.1.2016, s. 2).

(11)  Euroopan pankkivalvontaviranomaisen ohjeet, annettu 16 päivänä joulukuuta 2014, kriteereistä direktiivin 2013/36/EU (CRD) 131 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytysten määrittämiseen muiden järjestelmän kannalta merkittävien laitosten (O-SII:t) arviointia varten (EBA/GL/2014/10).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(13)  Sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2019/878.

Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen

(Asia M.9512 — EQT/Colony Capital/Zayo)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2019/C 412/02)

Komissio päätti 22. marraskuuta 2019 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja todeta sen sisämarkkinoille soveltuvaksi. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavissa ainoastaan englanniksi, ja se julkistetaan sen jälkeen kun siitä on poistettu mahdolliset liikesalaisuudet. Päätös on saatavilla

—	komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—	sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32019M9512. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät nuorisotyöntekijöiden koulutuksesta

(2019/C 412/03)

NEUVOSTO JA NEUVOSTOSSA KOKOONTUNEET JÄSENVALTIOIDEN HALLITUSTEN EDUSTAJAT, jotka

TOTEAVAT SEURAAVAA:

1.

Neuvoston päätöslauselmassa Euroopan unionin nuorisostrategiasta 2019–2027 kehotetaan jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota muun muassa tukemaan laadukkaan nuorisotyön kehittämistä paikallisella, alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla, nuorisotyöntekijöiden koulutus mukaan luettuna.

2.

Nuorisotyön monimuotoisuus ja sen erityispiirteet jäsenvaltioissa kuvastavat jäsenvaltioiden historiaa, sosioekonomisia olosuhteita ja kulttuuritaustoja sekä niiden kansallisia, alueellisia ja paikallisia prioriteetteja.

3.

Eroavuuksista huolimatta nuorisotyöntekijöiden koulutustarpeista on yhteinen ymmärrys, joka pohjautuu pitkäkestoiseen yhteistyöhön Euroopan nuorisoalalla, yhteisiin arvoihin sekä lukuisiin nuorisotyötä koskeviin tutkimuksiin, julkilausumiin, ohjelmiin, päätelmiin ja suosituksiin (1). Toimet, joiden tarkoituksena on muun muassa laatia eurooppalainen ammatillisten normien luokitus, kartoittaa nuorisotyöntekijöiden koulutus- ja urapolkuja, parantaa nuorisotyön tarjonnan laatua, tarjota nuorisotyötä koskevaa tietoa ja tukea nuorisotyöntekijöiden ammatillista kehitystä EU:n ohjelmien ja Euroopan neuvoston nuorisotyöportfolion avulla, tuovat hyödyllisiä aineksia tähän yhteneväiseen pohjaan.

4.

Nuorisotyöntekijöiden koulutus tulisi mukauttaa vastaamaan yksittäisten jäsenvaltioiden erityistarpeita ja -olosuhteita. Nuorisotyöntekijöiden koulutus edellyttää joustavaa, käyttäjälähtöistä, monitasoista ja monialaista toimintamallia.

5.

Nuorisotyöntekijöiden koulutusta voivat antaa muun muassa nuorisojärjestöt, nuorisotyöjärjestöt, kunnalliset tai alueelliset nuorisotyöorganisaatiot ja muut kansalaisjärjestöt sekä oppilaitokset, jotka tarjoavat nuorisotyöhön liittyvää koulutusta.

6.

Koska nuorisotyöntekijöiden koulutus on mukautettava kansallisiin olosuhteisiin, tuloksena olevat mallit ja käytännöt eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä muihin jäsenvaltioihin.

7.

Viimeaikaiset tutkimukset ja selvitykset (2) viittaavat siihen, että nuorisotyön alalla on pula laadukkaasta koulutuksesta eikä nuorisotyöntekijöille ole tarjolla riittävästi koulutusta Euroopassa. Tarjolla ei myöskään ole riittävästi tietoa koulutustarpeista ja eri jäsenvaltioiden nykyisestä tarjonnasta.

8.

Laadukas, joustava ja käytännönläheinen nuorisotyöntekijöiden koulutus, jota tuetaan säännöllisellä tutkimuksella, on olennainen edellytys ja vauhdittaja nuorisotyön laadun ja merkityksen tunnustamisen edistämiselle.

PAINOTTAVAT SEURAAVAA:

9.

Nuorisotyöntekijöille on tarpeen kehittää ja tarjota laadukasta koulutusta ottaen huomioon nuorisotyön moninaisuus Euroopassa.

10.

On tarpeen tutkia lisää palkattujen ja vapaaehtoisten nuorisotyöntekijöiden koulutusväyliä ja oppimispolkuja. Saatavilla ei ole tarpeeksi tietoa siitä, miten virallinen ja epävirallinen koulutus kytkeytyvät käytännön nuorisotyöhön ja valmistavat nuorisotyöntekijöitä siihen. On myös tarpeen kartoittaa nuorisotyöntekijöiden urapolkuja ja tarjota syvällisempi näkemys nuorisojärjestöjen, nuorisotyöjärjestöjen ja kunnallisen tai alueellisen nuorisotyön hallinnosta työssä oppimisen ja koulutuksen tukemiseksi. Lisää tietoa tarvitaan myös siitä, miten nuorisotyöntekijöiden yhdistysten ja verkostojen vaikutusmahdollisuuksia voidaan parantaa ja vahvistaa vertaisoppimista, vertaisneuvontaa ja vertaistukea varten.

11.

Tutkimuksella, käytännönläheisillä ja alhaalta ylöspäin suuntautuvilla näkökulmilla ja toimintatavoilla on keskeinen asema nuorisotyöntekijöiden koulutuksessa.

12.

Vertaisoppimisen, vertaisohjauksen, mentoroinnin sekä valvotun käytännön työskentelyn ja pohtivan työotteen merkitys ja mahdollisuudet nuorisotyöntekijöiden koulutuksessa.

13.

On tunnustettava ne moninaiset taidot (3), joita nuorisotyöntekijät tarvitsevat työskennellessään nuorten kanssa, kun näiden elämäntilanteet muuttuvat.

14.

Nuorisotyöntekijöiden perus- ja jatkokoulutus on tärkeää, jotta he voivat vastata nuorten kannalta merkityksellisiin esiin nouseviin kysymyksiin, joita ovat esimerkiksi digitalisaatio, muuttoliike, ilmastonmuutos, työmarkkinoiden muutokset, demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat uhkat sekä epävarmuuden lisääntyminen, ja käsitellä niitä.

15.

Nuorisotyöntekijöiden koulutusta olisi voitava pitää välineenä, jolla pannaan täytäntöön Euroopan nuorisopolitiikan tavoitteita ja nuorisotyöstrategioita, erityisesti Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027.

16.

On tärkeää perustaa tai tarpeen mukaan vahvistaa kestäviä rakenteita ja resursseja, joiden avulla voidaan kehittää nuorisotyöntekijöiden koulutusta Euroopassa,

KEHOTTAVAT JÄSENVALTIOITA JA EUROOPAN KOMISSIOTA TOIMIVALTANSA PUITTEISSA JA ASIANMUKAISILLA TASOILLA TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN ASIANMUKAISESTI HUOMIOON OTTAEN:

17.

Tekemään nykyisen kartoituksen pohjalta lisätutkimuksia tämänhetkisistä nuorisotyöntekijöiden koulutusjärjestelmistä Euroopassa, jotta saadaan tarkempaa tietoa siitä, mitä vaikutuksia Euroopan tasolla kehitetyillä nuorisotyöntekijöiden koulutukseen jäsenvaltioissa sovellettavilla politiikoilla, menetelmillä ja välineillä on. Aina kun se on mahdollista, tiedot olisi kerättävä saatavilla olevien välineiden avulla, kuten nuorisopolitiikan eurooppalaisen tietokeskuksen ja nuorisoasioiden wikisivuston kautta.

18.

Kehittämään jäsenvaltioiden välistä yhteisymmärrystä laadukkaasta nuorisotyöntekijöiden koulutuksesta ja sen tavoitteista ja edistämään joustavien, käytäntöön perustuvien ja monitasoisten toimintamallien kehittämistä nuorisotyöntekijöiden koulutuksessa kansallisten, alueellisten ja paikallisten tarpeiden ja odotusten täyttämiseksi kussakin jäsenvaltiossa.

19.

Luomaan virallista ja epävirallista nuorisotyökoulutusta varten pätevyyteen perustuvat puitteet, joissa otetaan huomioon erot työsuhteessa olevien / palkattujen nuorisotyöntekijöiden, niiden, jotka haluavat hakeutua nuorisotyöhön, ja vapaaehtoisten nuorisotyöntekijöiden ja -ohjaajien koulutustarpeissa, ja jotka perustuvat vertaisoppimiseen ja joissa hyödynnetään digitaalista oppimista ja muita innovatiivisia menetelmiä. Tällaisissa puitteissa ei aseteta mitään muodollisia vaatimuksia kansallisille koulutusohjelmille, ja niissä kunnioitetaan kaikilta osin kansallista toimivaltaa.

20.

Kannustamaan jäsenvaltioita tekemään tarvittaessa maakohtaisen nuorisotyön osaamistarpeiden ja näiden keskeisten osatekijöiden kartoituksen ja sen mukaisesti arvioimaan, päivittämään ja kehittämään edelleen nuorisotyöntekijöiden koulutusohjelmia, joita paikalliset, alueelliset tai kansalliset oppilaitokset taikka nuorisotyökoulutusta tarjoavat organisaatiot järjestävät sekä peruskoulutuksen että jatkokoulutuksen tarjoamiseksi.

21.

Kannustamaan jäsenvaltioita, Euroopan komissiota ja asiaankuuluvia kansallisia laitoksia ja nuorisoalan sidosryhmiä tekemään yhteistyötä Euroopan neuvoston, nuorisojärjestöjen ja muiden asiaan liittyvien organisaatioiden ja verkostojen kanssa nuorisotyöntekijöiden koulutuksen kehittämiseksi edelleen Euroopan tasolla.

22.

Edistämään ja helpottamaan erityisesti tieteidenvälistä kahden- ja monenvälistä yhteistyötä jäsenvaltioiden julkishallintojen, yliopistojen ja oppilaitosten välillä, mukaan lukien ammatilliset oppilaitokset ja organisaatiot, joilla on jo koulutus- ja harjoitteluohjelmia nuorisotyöntekijöille, sekä organisaatiot, jotka haluavat kehittää tällaisia ohjelmia.

23.

Edistämään jatkuvaa yhteistyötä nuorisotyöntekijöiden koulutukseen osallistuvien julkisten nuorisotyön tarjoajien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välillä, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja levittää ideoita kaikkialla Euroopassa. Tätä varten olisi tarpeen mukaan hyödynnettävä EU:n eri ohjelmien, kuten Erasmus+-ohjelman, tarjoamia mahdollisuuksia.

24.

Tehostamaan nuorisotyöntekijöiden koulutusta, nuorisotyöhön liittyvää tutkimusta ja epävirallisen oppimisen tunnustamista nuorisotyössä tarjoamalla mahdollisuuksia vaihtoon, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen ja hyödyntämällä tehokkaasti EU:n ohjelmien ja rahastojen, kuten Erasmus+-ohjelman, Euroopan solidaarisuusjoukkojen, Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, Horisontti 2020 -ohjelman ja Luova Eurooppa -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia.

PYYTÄVÄT EUROOPAN KOMISSIOTA:

25.

Tutkimaan vaihtoehtoja vuoden 2021 loppuun mennessä nuorisotyöntekijöiden koulutuksen kehittämiseksi edelleen, mukaan lukien tästä aiheesta laadittavan neuvoston suosituksen valmistelu.

26.

Lisäämään digitaalista osaamista epävirallisen oppimisen ja koulutuksen avulla ottaen huomioon nykyisen digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelman ajantasaistamisprosessi sen laajentamiseksi koskemaan myös nuorisotyötä.

---

(1)  Ks. liitteessä olevat viiteasiakirjat.

(2)  Ks. liitteessä mainittu viiteasiakirja 4.

(3)  Youth work (education) in flux: contemporary challenges in an erratic Europe, EU:n nuorisokonferenssin raportti, Helsinki, 1.–3. heinäkuuta 2019, Tomi Kiilakoski & Marko Kovacic.

Neuvoston päätelmät Eurojustista:unionin oikeudellisen yhteistyön yksikkö digiaikana

(2019/C 412/04)

NEUVOSTO ON HYVÄKSYNYT SEURAAVAT PÄÄTELMÄT:

1.

Neuvosto viittaa Eurooppa-neuvoston 20. kesäkuuta 2019 hyväksymään uuteen strategiseen ohjelmaan 2019–2024, jossa kansalaisten ja vapauksien suojelu vahvistetaan seuraavan institutionaalisen syklin yhdeksi keskeiseksi prioriteetiksi. Unioni on strategisen ohjelman mukaisesti sitoutunut kehittämään ja vahvistamaan terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjuntaa, parantamaan yhteistyötä ja tietojenvaihtoa sekä kehittämään edelleen unionin yhteisiä välineitä.

2.

Neuvosto on tyytyväinen Eurojustin vuosikertomukseen varainhoitovuodelta 2018 (7944/19) ja Eurojustin edistymiseen tehtävässään keskeisenä toimijana kansallisten viranomaisten välisen oikeudellisen koordinoinnin ja yhteistyön helpottamisessa ja vahvistamisessa, kun on kyse rajatylittävän rikollisuuden, erityisesti terrorismin, ihmiskaupan, maahanmuuttajien salakuljetuksen, kyberrikollisuuden ja korruption vakavimpien muotojen tutkinnasta ja syytteeseenpanosta. Kuten aiempinakin vuosina, Eurojustin käsiteltäviksi saatettujen uusien tapausten määrä kasvoi tasaisesti vuonna 2018.

3.

Neuvosto pitää myönteisenä, että Eurojust on tehnyt yhteistyösopimukset Albanian ja Georgian kanssa ja saattanut päätökseen neuvottelut yhteistyösopimuksesta Serbian kanssa ja että Eurojustiin on lähetetty uusia yhteyssyyttäjiä. Nämä yhteistyösopimukset edistävät merkittävästi oikeudellista yhteistyötä asianomaisten kolmansien maiden kanssa, samoin kuin yhteyssyyttäjät. Tästä voi olla hyötyä myös muille toimijoille, erityisesti Euroopan syyttäjänvirastolle (EPPO), sellaisena kuin se on vahvistettuna asetuksella (EU) 2017/1939 (1). Eurojustia kannustetaan varmistamaan, että uudet yhteistyösopimukset tulevat voimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 12. joulukuuta 2019, jolloin asetusta (EU) 2018/1727 (2) aletaan soveltaa. Eurojustia kehotetaan tutkimaan tarvetta tehdä yhteistyösopimuksia muiden kolmansien maiden kanssa, kun se laatii yhteistyöstrategiansa kyseisen asetuksen 52 artiklan 1 kohdan perusteella. Neuvosto pyytää myös komissiota laatimaan suosituksia kansainvälisiä sopimuksia koskevien neuvottelujen aloittamiseksi mahdollisimman pian kyseisen asetuksen soveltamispäivän jälkeen.

4.

Neuvosto panee tyytyväisenä merkille, että Eurojustin terrorismin vastainen rekisteri, johon kootaan terrorisminvastaisia toimia koskevat oikeudelliset tiedot kaikista EU:n jäsenvaltioista, otettiin käyttöön syyskuussa 2019. Rekisteri sisältää tiedot, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet neuvoston päätöksen 2005/671/YOS (3) mukaisesti. Se lisää EU:n ja sen jäsenvaltioiden tehokkuutta terrorismin torjunnassa. Koska tietojen toimittaminen jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta Eurojustille on ennakkoedellytys sille, että terrorismin vastainen rekisteri toimii tehokkaasti ja tuottaa lisäarvoa jäsenvaltioiden viranomaisten tutkimuksille, neuvosto toteaa jälleen, että jäsenvaltioilla on velvollisuus toimittaa tällaiset tiedot neuvoston päätöksen 2005/671/YOS mukaisesti.

Eurojustin tehtävä

5.

Neuvosto korostaa, että Eurojust on keskeinen toimija vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Sillä on erityinen ja ennakoiva rooli tapausten koordinoinnissa unionin oikeudellisen yhteistyön alalla. Eurojust on ainoa EU:n virasto, joka koordinoi oikeusviranomaisten toimintaa kussakin turvallisuusketjun osassa. Sillä on ainutlaatuinen ja elintärkeä rooli vakavien rajatylittävien tutkinta- ja syytetoimien koordinoinnissa kansallisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välillä kaikissa rikosoikeudellisen prosessin vaiheissa rikostutkinnan alusta lopulliseen tuomioon.

6.

Vaikka Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) vastaa jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten tukemisesta vakavan rajatylittävän rikollisuuden ehkäisemisessä ja torjunnassa, Eurojustin tehtävänä on tukea ja tehostaa kansallisten tutkinta- ja syyttäjäviranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä sekä vakavien rajatylittävien rikosten tutkinnassa että niiden syytteeseenpanossa. Eurojust ja Europol ovat toisiaan täydentäviä, ja niiden olisi pyrittävä edelleen tekemään tiivistä yhteistyötä ja täydentämään toistensa työtä. Neuvosto on vahvasti sitä mieltä, että on sekä Europolin että Eurojustin edun mukaista, että kumpikin virasto toimii hyvin ja tehokkaasti, sillä molemmilla on omien toimivaltuuksiensa puitteissa sama tavoite: rajatylittävän vakavan rikollisuuden tehokkaampi torjuminen EU:ssa ja siten turvallisempi Eurooppa.

7.

EPPOn ja Eurojustin olisi luotava tiivis suhde ja pidettävä sitä yllä kummankin toimivaltuuksien ja toimivallan puitteissa tapahtuvan keskinäisen yhteistyön sekä virastojen välisten operatiivisten sekä hallinnon ja johdon välisten yhteyksien kehittämisen kautta, kuten EPPOsta annetun asetuksen (EU) 2017/1939 100 artiklassa ja Eurojustista annetun asetuksen (EU) 2018/1727 50 artiklassa todetaan. Eurojustilla on todennäköisesti tärkeä rooli EPPOn toiminnassa, erityisesti sen varhaisessa vaiheessa. Sillä on myös keskeinen rooli tapauksissa, joissa on osallisina sekä EPPOon osallistuvia että siihen osallistumattomia jäsenvaltioita, sekä tapauksissa, joissa on kyse EPPOn toimivallan ulkopuolelle jäävistä petoksista. Molemmilla toimijoilla on ainutlaatuinen rooli ja asema EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Neuvosto kehottaa Eurojustia luomaan läheiset suhteet EPPOon heti, kun tämä on aloittanut operatiivisen toimintansa. Eurojustin olisi pyrittävä avustamaan EPPOa erityisesti sitten, kun se on toiminnassa, muun muassa jakamalla EPPOlle lähes 20 vuoden aikana kertynyttä asiantuntemustaan monimutkaisten rajatylittävien tutkintatoimien koordinoinnista ja tukemisesta sekä suhteista EU:n ulkopuolisiin valtioihin. EPPOn ja Eurojustin välinen työjärjestely olisi perustettava mahdollisimman pian.

8.

Neuvosto korostaa myös Eurojustin ja muiden EU:n elinten, laitosten ja virastojen, kuten OLAFin ja Frontexin, välisen yhteistyön merkitystä. Kaikkien näiden EU:n toimijoiden olisi toimivaltuuksiensa puitteissa tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan tunnistaa uusia synergiaetuja ja hyödyntää niiden vahvuuksia täysipainoisella ja johdonmukaisella tavalla sekä avustaa jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä luoda turvallisempi ympäristö EU:n kansalaisille.

9.

Neuvosto kannustaa Eurojustia hyödyntämään edelleen täysimääräisesti ainutlaatuista asemaansa ja lisäämään proaktiivista rooliaan tekemällä havaintoja rikollisuuden ja sen muotojen kehittymisestä ja suuntauksista EU:ssa ja sen ulkopuolella sekä parantamalla kansallisten viranomaisten tietämystä ja valmiuksia jakamalla tietoa niiden kanssa.

Digitaalinen rikosoikeus ja asianhallintajärjestelmä

10.

Neuvosto korostaa, että EU:n poliisi- ja oikeudellinen yhteistyö edellyttää tietojenvaihdon parantamista ja EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistamista tietosuojavaatimuksia täysimääräisesti noudattaen, sillä näin vahvistetaan nopeaa, luotettavaa ja turvallista tietojen ja todisteiden vaihtoa virastojen ja elinten, kuten Europolin, OLAFin, Frontexin, EPPOn ja Eurojustin välillä. Eurojustilla on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että kansallisiin tietoihin voidaan tehdä ristiviittauksia eri rikostutkimusten välisten yhteyksien löytämiseksi. Tätä varten olisi varmistettava, että Eurojustin kansallisilla jäsenillä on pääsy sähköisen todistusaineiston digitaaliseen vaihtojärjestelmään, jonka komissio on luonut ja jota jäsenvaltiot käyttävät.

11.

Neuvosto kehottaa komissiota ja Eurojustia edistämään edelleen 6. joulukuuta 2018 pidetyssä oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa esiteltyä rikosoikeuden digitalisointia koskevaa aloitettaan. Sen tarkoituksena on antaa unionin oikeusviranomaisille mahdollisuus luoda toisiinsa suojattu yhteys, jotta ne voivat lähettää ja vastaanottaa (arkaluonteisia) tietoja rikostapauksissa. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon olemassa olevat tietotekniset ratkaisut, kuten sähköisen todistusaineiston digitaalinen vaihtojärjestelmä ja suojattu tiedonvaihtoverkkosovellus (SIENA).

12.

On olennaisen tärkeää, että Eurojustin IT-infrastruktuuri ja asianhallintajärjestelmä toimii tehokkaasti ja moitteettomasti tietosuojavaatimuksia täysin noudattaen, jotta Eurojust voi tukea vakavia rajatylittäviä rikostapauksia käsitteleviä kansallisia oikeusviranomaisia. Tämä on erittäin tärkeää, jotta Eurojust voi toimittaa toimivaltaisille kansallisille viranomaisille tietojen käsittelyn tuloksia koskevaa tietoa ja palautetta, jota nämä viranomaiset voivat odottaa saavansa Eurojustin oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Nykyinen asianhallintajärjestelmä on melko vanha, eikä se tue asianmukaisesti tietojenvaihtoa. Eurojustin olisi sen vuoksi tarkasteltava keinoja parantaa ja nykyaikaistaa asianhallintajärjestelmää ottaen huomioon yhteentoimivuus olemassa olevien tai rakenteilla olevien ratkaisujen kanssa (kuten sähköisen todistusaineiston digitaalinen vaihtojärjestelmä).

Uusi Eurojust-asetus

13.

Eurojust-asetusta (EU) 2018/1727 sovelletaan 12. päivästä joulukuuta 2019. Uuden lainsäädäntökehyksen myötä Eurojust voi käsitellä tehokkaammin kansallisten viranomaisten jatkuvasti lisääntyviä pyyntöjä, erityisesti sellaisilla ensisijaisilla aloilla kuin terrorismi, ihmiskauppa, muuttajien salakuljetus, kyberrikollisuus ja korruptio.

14.

Heti kun asetusta on alettu soveltaa, Eurojustin kollegio voi esittää virallisesti luonnoksen uudeksi työjärjestykseksi asetuksen 5 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Eurojustin kollegio voi hyväksyä työjärjestyksen neuvoston annettua niille hyväksyntänsä. Asiaankuuluvia toimijoita kehotetaan huolehtimaan kaikista tarvittavista toimista edistääkseen työjärjestyksen nopeaa hyväksymistä, minkä pitäisi mahdollistaa se, että Eurojust voi hoitaa tehtävänsä tehokkaammin.

15.

Neuvosto pitää erittäin tärkeänä, että Eurojust voi keskittyä operatiiviseen työhönsä, etenkin kun käsiteltävien tapausten määrä kasvaa jatkuvasti. Tätä varten Eurojustia kannustetaan jatkamaan sellaisten muutosten toteuttamista, jotka tehostavat ja nykyaikaistavat sen hallintoa EU:n virastona. Kun otetaan huomioon myös Eurojustin ainutlaatuinen EU-tason rooli vakavien rajatylittävien rikosten tutkinnan ja syytteeseenpanon koordinoinnissa, mukaan lukien sen yhteisille tutkintaryhmille antama merkittävä tuki, olisi varmistettava, että Eurojust voi keskittyä tapauksiin, jotka edellyttävät tällaista koordinointia. Sellaisia tapauksia, joita voitaisiin edistää tietojenvaihdolla ja/tai oikeudenkäyntiasiakirjojen siirrolla, olisi käsiteltävä käyttäen muita kanavia, kuten Euroopan rikosoikeudellista verkostoa (EJN).

16.

Neuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä Eurojustin ja Tanskan välisen sopimuksen tekemiseen. Sopimuksella varmistetaan, että Eurojust-asetusta sovellettaessa EU:n oikeudellisen yhteistyön kehyksessä ei ole aukkoja.

Yhteistyön ja koordinoinnin parantaminen verkostojen kanssa

17.

Neuvosto viittaa 6. kesäkuuta 2019 antamiinsa päätelmiin ”Eurojustin sekä neuvoston rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä varten perustamien verkostojen synergia” (EUVL C 207, 18.6.2019, s. 1). Neuvosto kannustaa Eurojustia yhteistyössä EJN:n, joukkotuhontaa käsittelevän verkoston, yhteisten tutkintaryhmien verkoston ja Euroopan oikeudellisen kyberrikollisuusverkoston (EJCN) kanssa panemaan täytäntöön kyseisessä asiakirjassa esitetyt päätelmät, jotka on luettava yhdessä kyseisten päätelmien liitteenä olevassa yhteisessä asiakirjassa esitettyjen ehdotusten ja suositusten kanssa.

Resurssit

18.

Neuvosto viittaa 18. lokakuuta 2018 annettuihin Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joissa kehotetaan toteuttamaan toimia, joilla Eurojustille ja Europolille annetaan riittävät resurssit, jotta ne voivat vastata teknologisen kehityksen ja muuttuvien turvallisuusuhkien asettamiin uusiin haasteisiin, muun muassa viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja tiedonsaantia parantamalla. EU:n ja sen jäsenvaltioiden nykyisin kohtaamat terrorismin, muuttajien salakuljetuksen, kyberrikollisuuden, ihmiskaupan ja huumekaupan aiheuttamat turvallisuusuhat edellyttävät edelleen poliisilta ja oikeuslaitokselta tehokasta reagointia. Tässä yhteydessä neuvosto korostaa, että turvallisuus- ja rikosoikeusketjua olisi tarkasteltava kokonaisuutena kattavan turvallisuuden varmistamiseksi unionissa. Sen vuoksi olisi tunnustettava kaikkien tähän ketjuun osallistuvien toimijoiden merkitys ja rooli, jotta vältetään esteet jossakin ketjun osassa ja – mikä pahempaa – se, että lopulta päädyttäisiin rankaisemattomuuteen.

19.

Neuvosto toteaa, että Eurojustin työmäärä kasvaa jatkuvasti. Sillä on uusiakin tehtäviä, kuten oikeudellista terrorismintorjuntaa koskevaan rekisteriin liittyvät tehtävät, lisääntyvä yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä asetuksen (EU) 2018/1727 käytännön täytäntöönpano. Vaikka Eurojustin operatiivinen työtaakka ja tehtävät ovat lisääntyneet huomattavasti, sen talousarvio ei ole kasvanut. Lisäksi neuvosto korostaa, että lainvalvontaviranomaisten rahoitusresurssien ehdotettu kasvu seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa saattaa johtaa tuomioistuimissa käsiteltävien tapausten määrän kasvuun, joka puolestaan voi lisätä Eurojustin työmäärää. Neuvosto toistaa pitävänsä tärkeänä tehokasta, ajan tasalla olevaa ja asianmukaisesti toimivaa tietotekniikkainfrastruktuuria ja asianhallintajärjestelmää, jotta Eurojust voi suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Neuvosto toteaa, että tällaisten parannusten toteuttaminen edellyttää asianmukaisia henkilöresursseja ja määrärahoja.

20.

Edellä esitetyn perusteella neuvosto katsoo, että Eurojustille olisi osoitettava riittävät resurssit, myös Eurojustin talousarviosta riippuvaisten verkostojen hyväksi, jotta voidaan varmistaa sen asianmukainen toiminta turvallisuus- ja rikosoikeusketjun kannalta ratkaisevan tärkeänä toimijana EU:ssa ja varmistaa sen merkittävän strategisen ja operatiivisen työn jatkuva kehittäminen.

---

(1)  Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12. lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa.

(EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1.)

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1727, annettu 14. marraskuuta 2018, Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virastosta (Eurojust) ja neuvoston päätöksen 2002/187/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 138).

(3)  Neuvoston päätös 2005/671/YOS, tehty 20. syyskuuta 2005, terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä (EUVL L 253, 29.9.2005, s. 22).

Euron kurssi (1)

6. joulukuuta 2019

(2019/C 412/05)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1094
JPY	Japanin jeniä	120,44
DKK	Tanskan kruunua	7,4722
GBP	Englannin puntaa	0,84453
SEK	Ruotsin kruunua	10,5183
CHF	Sveitsin frangia	1,0968
ISK	Islannin kruunua	134,60
NOK	Norjan kruunua	10,1235
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,533
HUF	Unkarin forinttia	330,19
PLN	Puolan zlotya	4,2772
RON	Romanian leuta	4,7800
TRY	Turkin liiraa	6,3893
AUD	Australian dollaria	1,6190
CAD	Kanadan dollaria	1,4618
HKD	Hongkongin dollaria	8,6852
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,6886
SGD	Singaporen dollaria	1,5084
KRW	Etelä-Korean wonia	1 317,31
ZAR	Etelä-Afrikan randia	16,2232
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,7993
HRK	Kroatian kunaa	7,4390
IDR	Indonesian rupiaa	15 554,41
MYR	Malesian ringgitiä	4,6145
PHP	Filippiinien pesoa	56,348
RUB	Venäjän ruplaa	70,7441
THB	Thaimaan bahtia	33,645
BRL	Brasilian realia	4,6402
MXN	Meksikon pesoa	21,4658
INR	Intian rupiaa	79,0435

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

Asia M.9559 – Telefónica/Prosegur/Prosegur Alarmas España

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2019/C 412/06)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.9653 – Pon Tyre Group / Gilde Fund V / Gundlach Automotive Corporation)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2019/C 412/07)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.9586 – SEGRO / PSPIB / 7R Projekt 5)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2019/C 412/08)

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

Erään viinialan nimityksen tuote-eritelmän vakiomuutoksen hyväksymistä koskevan tiedonannon julkaiseminen (komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 17 artiklan 2 ja 3 kohta)

(2019/C 412/09)

Tämä tiedonanto julkaistaan 17. lokakuuta 2018 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 (1) 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

VAKIOMUUTOKSEN HYVÄKSYNNÄN TIEDOKSI ANTAMINEN

”Prosecco”

PDO-IT-A0516-AM06

Tiedonannon päivämäärä: 3.9.2019

HYVÄKSYTYN MUUTOKSEN KUVAUS JA PERUSTELUT

1.   Nautittavaksi tarkoitettujen viinien ominaisuudet

Kuvaus: Kuohuviiniluokassa oleviin ilmaisuihin brut, extra dry, dry ja demi-sec lisätään ilmaisut brut nature ja extra brut.

Perustelut: Tämän muutoksen myötä sallitaan ilmaisujen brut nature ja extra brut käyttö niiden kuohuviinien yhteydessä, jotka tuotetaan perinteisesti jäännössokerin kanssa voimassa olevassa lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaisesti. Lisäksi kuluttajat saavat muutoksen myötä enemmän tietoa niiden tuotteiden erityisyydestä ja aistinvaraisista ominaisuuksista, joissa on merkintä asteikolla brut nature–demi-sec.

Muutos koskee tuote-eritelmän 5 ja 6 artiklaa ja yhtenäisen asiakirjan 1.4 kohtaa Viinien kuvaus.

2.   Pakkaaminen

Kuvaus: Viineissä on käytettävä sinettiä, jonka korkkipitoisuus on vähintään 51 prosenttia (painosta). Viinin kanssa kosketuksissa olevan sinetin kohdan korkkipitoisuuden on oltava vähintään 51 prosenttia.

Perustelut: Tämän muutoksen tarkoituksena on parantaa suojatun alkuperänimityksen ”Prosecco” saaneiden kuohuviinien imagoa. Kun käytetään sinettiä, jonka korkkipitoisuus on vähintään 51 painoprosenttia (myös viinin kanssa kosketuksissa oleva kohta) ja voimassa olevan lainsäädännön mukaisten muiden materiaalien osuus on enintään 49 prosenttia, tarkoituksena on suojella näiden tuotteiden mainetta ja perinteitä ja varmistaa kuohuviinien ominaisuuksien parempi säilyminen.

Muutos koskee tuote-eritelmän 8 artiklaa, mutta se ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

1.   Tuotteen nimi

”Prosecco”

2.   Maantieteellisen merkinnän tyyppi

SAN – Suojattu alkuperänimitys

3.   Rypäletuotteiden luokat

1.

Viini

4.	Kuohuviini

5.	Laatukuohuviini

6.	Aromaattinen laatukuohuviini

8.	Helmeilevä viini

4.   Viinin/viinien kuvaus

Prosecco-viini

Väri: oljenkeltainen.

Aromi: hienostunut, omaleimainen, käytetyille rypälelajikkeille tyypillinen.

Maku: kuivasta puolimakeaan, raikas ja omaleimainen.

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 10,50 %.

Sokeriton uutos vähintään: 14 g/l.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til.-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til.-%)
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Prosecco – kuohuviini, laatukuohuviini ja aromaattinen laatukuohuviini

Väri: oljenkeltainen, jonka voimakkuus vaihtelee, kuultava, kestävä vaahto.

Aromi: hienostunut, omaleimainen, käytetyille rypälelajikkeille tyypillinen.

Maku: erittäin kuivasta (brut nature) puolikuivaan, raikas ja omaleimainen.

Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina vähintään: 11,00 %.

Sokeriton uutos vähintään: 14 g/l.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til.-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til.-%)
Vähimmäishappopitoisuus	4,5 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

Prosecco – hiilihapotettu kuohuviini

Väri: oljenkeltainen, jonka voimakkuus vaihtelee, kuultava, kuplien muodostuminen havaittavissa.

Aromi: hienostunut, omaleimainen, käytetyille rypälelajikkeille tyypillinen.

Maku: kuivasta puolimakeaan, raikas ja omaleimainen.

Kokonaisalkoholipitoisuus vähintään: 10,50 %.

Sokeriton uutos vähintään: 14 g/l.

Perinteisesti pullossa käyneen helmeilevän viinin aistinvaraiset ominaisuudet voivat vaihdella.

Väri: saattaa olla samea.

Aromi: miellyttävä ja omaleimainen, jossa saattaa olla leivänkuoren ja hiivan vivahteita.

Maku: kuiva, vaahtoava ja hedelmäinen, jossa saattaa olla leivänkuoren ja hiivan vivahteita.

Kaikki analyyttiset parametrit, joita ei esitetä seuraavassa taulukossa, ovat kansallisessa ja EU:n lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen mukaiset.

Yleiset analyyttiset ominaisuudet
Kokonaisalkoholipitoisuus enintään (til.-%)
Todellinen alkoholipitoisuus vähintään (til.-%)
Vähimmäishappopitoisuus	4,0 g/l viinihappona ilmaistuna
Haihtuvien happojen pitoisuus enintään (milliekvivalenttia/litra)
Kokonaisrikkidioksidipitoisuus enintään (mg/litra)

5.   Viininvalmistusmenetelmät

a.   Olennaiset viininvalmistusmenetelmät

Kuohuviinin tai laatukuohuviinin valmistuksessa käytettäviä viinejä koskeva viininvalmistusmenetelmä

Erityinen viininvalmistusmenetelmä

Kuohuviinin tai laatukuohuviinin valmistuksessa saa käyttää viinejä, jotka on valmistettu Chardonnay-, Pinot Bianco-, Pinot Grigio- ja Pinot Nero -rypäleistä (valkoviini) yksinään tai sekoituksena siten, että niiden osuus on enintään 15 prosenttia. Edellytyksenä on, että viininvalmistusprosessissa käytetty Glera-lajike on kasvanut yhden lajikkeen viinitarhassa tai viinitarhassa, jossa muiden kuin tässä menetelmässä sallittujen vähemmistönä olevien rypälelajikkeiden osuus on enintään 15 prosenttia.

b.   Enimmäistuotokset

”Prosecco”

18 000 kg rypäleitä/ha.

”Prosecco”

135,0 hl/ha.

6.   Rajattu maantieteellinen alue

Suojatun alkuperänimityksen ”Prosecco” saaneiden viinien tuotannossa käytetyt rypäleet on tuotettava alueella, joka muodostuu Bellunon, Gorizian, Padovan, Pordenonen, Trevison, Triesten, Udinen, Venetsian ja Vicenzan maakunnista.

7.   Pääasiallinen rypälelajike / pääasialliset rypälelajikkeet

Glera lunga (V) – Serprino

Glera lunga (V) – Glera

Glera (V) – Serprino

8.   Yhteyden/yhteyksien kuvaus

Suojattu alkuperänimitys ”Prosecco” – kaikki viiniluokat

Yhteyden kannalta merkitykselliset luontoon liittyvät tekijät

Koillis-Italiassa sijaitsevan Prosecco-viinin viljelyalue on maastoltaan tasaista ja siinä on joitakin mäkisiä alueita. Tämän Veneton ja Friulin alueen ilmasto on lauhkea. Pohjoisessa Alpit antavat suojan kylmiltä pohjoistuulilta ja etelässä scirocco-tuulet pyyhkivät Adrianmeren rantaa ja tuovat mukanaan riittävästi sadetta etenkin kesäkuukausina, hillitsevät lämpötilaa ja antavat viiniköynnöksille riittävästi vettä nuppujen ja rypäleterttujen kasvukausien aikana.

Loppukesästä, kun auringonvaloa on jokunen tunti vähemmän ja kun bora-tuulet puhaltavat idästä, päivä- ja yölämpötilojen välillä on suuria eroja ja rypäleissä voidaan havaita lukuisia aromaattisia aineita kypsymisen viimeisessä vaiheessa.

Tuotantoalueella on runsaasti mineraaleja ja hivenaineita. Maaperä on pääasiassa tulvamaata ja koostumukseltaan saviperäistä lietemaata, ja se on merkittävissä määrin lohkareista. Tämä johtuu dolomiittien ja jokikerrostumien eroosiosta, minkä johdosta maaperän läpäisykyky on hyvä.

Historialliset ja inhimilliset tekijät

Aikaisimmat asiakirjat, joissa Prosecco-viini mainitaan, ovat vuodelta 600 jaa. Kuvauksessa kerrotaan hienostuneesta valkoviinistä, joka on peräisin Triesten ja etenkin Prosecco-alueen karstimaalta.

Tämän viinin tuotanto siirtyi myöhemmin etenkin Veneton ja Friulin mäkisille alueille.

Proseccon menestys perustuu ennen kaikkea siihen, että 1800-luvun alussa ammattitaitoiset viininviljelijät alkoivat kehittää voimakkaan Glera-lajikkeen viljelymenetelmiä tarkoituksenaan rajoittaa yksittäisten köynnösten tuotantotaakkaa ja varmistaa, että rypäleet kypsyvät kunnolla ja säilyttävät aromaattiset ominaisuutensa. He kehittivät myös parhaat luonnolliseen pullokäymiseen perustuvat viininvalmistusmenetelmät, joissa käyminen tapahtui alkuperäisesti pullossa ja sittemmin ruostumattomasta teräksestä valmistetuissa säiliöissä.

Edellisen vuosisadan aikana tieteellis-teknisesti ammattitaitoiset ja tuotantoon erikoistuneet ammattilaiset ovat muodostaneet verkoston, jonka tarkoituksena on hioa Prosecco-viinin tuotanto- ja käsittelymenetelmät huippuunsa. Näin on parannettu ominaisuuksia, joiden ansiosta niin italialaiset kuin kansainväliset kuluttajat tunnistavat ja arvostavat näitä viinejä. Keskeisenä tekijänä on ollut se, että tuottajat ovat voineet tehdä kokeiluja ja kehittää Prosecco-viinin valmistus- ja pullokäymismenetelmiä. Tämän ansiosta tuottajat ovat kyenneet säilyttämään rypäleiden tuoksut viinin aromaattisessa profiilissa.

Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen ympäristön tuotteen erityisominaisuuksiin

Lauhkea ilmasto, jossa sataa ja scirocco-tuulet puhaltavat kesäisin, on ratkaisevassa asemassa viiniköynnösten oikeanlaisen kehityksen kannalta kasvukauden aikana.

Päivä- ja yölämpötilojen väliset erot ja kuivat bora-tuulet rypäleiden kypsymisen viimeisessä vaiheessa edistävät happamien aineiden säilymistä ja lukuisten aromaattisten esiasteiden tuotantoa. Nämä tekijät määrittävät Prosecco-viineille ominaiset kukkaiset ja hedelmäiset vivahteet.

Maaperä on tulvamaata ja koostumukseltaan saviperäistä lietemaata ja melko hedelmäistä. Tämä tuo runsaan sadon ja pitää sokerin kertymisen kohtuullisella tasolla. Tällaisessa maaperässä on myös mineraaleja ja hivenaineita, joiden ansiosta rypäleiden kemialliset ja aistinvaraiset ominaisuudet pysyvät tasapainossa. Näiden avulla saadaan puolestaan perusviiniä, josta valmistetaan helmeilevää viiniä ja kuohuviiniä, joiden alkoholipitoisuus on kohtuullinen ja aistinvarainen profiili raikas, kuiva ja hedelmäinen ja joilla on Prosecco-viinille ominainen maku.

Käytetyn rypäletyypin – etenkin Glera-lajikkeen – sokerikertyminen on kohtuullista ja sen hapokkuus ja aromaattisten aineiden (kypsyysaste) pitoisuus optimaalisia. Lopputuloksena on miellyttävän aromaattinen, alkoholipitoisuudeltaan alhainen perusviini, joka soveltuu Prosecco-viinin tuottamiseen.

Prosecco-kuohuviinit ja helmeilevät Prosecco-viinit ovat tyypillisesti kuivia, ja niiden aistinvaraisia ominaisuuksia ovat tyypillisesti kirkas oljenkeltainen väri ja se, että pienet kuplat ja kestävä vaahto ovat tasapainossa.

Viinin tuoksu on erittäin hyvä ja hienostunut ja siinä on (valkoisten kukkien) omaleimaisen kukkaisia ja hedelmäisiä (omena, päärynä, eksoottiset ja sitrushedelmät) vivahteita. Maun osalta sokeriset ja hapokkaat komponentit ovat tasapainossa. Voimakas maku tuntuu kitalaella raikkaalta, pehmeältä ja eloisalta.

Prosecco-kuohuviinin ominaisuuksia vahvistetaan Charmat-menetelmän avulla, jossa perusviiniä uudelleenkäytetään luonnollisesti suurissa säiliöissä tai sammioissa, joissa Prosecco-viinit saavat kitalaessa eloisalta tuntuvan pirteytensä.

Juuri Charmat-menetelmällä saadaan Prosecco-viinistä mahdollisimman aromaattinen ja saadaan aikaan sen miellyttävän raikas ja omaleimainen maku, joka tekee siitä niin italialaisten kuin kansainvälistenkin kuluttajien kannalta erittäin halutun ja arvostetun viinin.

Lisäksi on mainittava kuohumattoman Prosecco-viinin rajoitettu tuotanto. Näiden viinien aistinvaraiset ominaisuudet ovat edellä kuvatun kaltaiset, mutta niissä on omaleimaisia hedelmäisiä vivahteita ja ne ovat täyteläisempiä ja maukkaampia.

Niin italialaiset kuin kansainvälisetkin kuluttajat arvostavat suojatun alkuperänimityksen ”Prosecco” saaneita viinejä.

9.   Olennaiset lisäedellytykset (pakkaaminen, merkinnät, muut vaatimukset)

Suojattu alkuperänimitys ”Prosecco”

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Tuotantoa rajatulla maantieteellisellä alueella koskevat poikkeukset

Edellytyksen kuvaus:

Toisin kuin komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kaikkien viinityyppien valmistukseen liittyviä toimia voidaan toteuttaa myös rajatun maantieteellisen tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevalla Veronan maakunnan kuntien hallintoalueella, mikäli rypäleet ovat peräisin viinitiloilta, joita viljeltiin aktiivisesti 30. marraskuuta 2011. Viinin valmistukseen liittyviä toimia voidaan toteuttaa myös muissa rajatun maantieteellisen tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevissa maakunnissa, kun ministeriö on myöntänyt siihen erillisen luvan.

Kun ministeriö on myöntänyt luvan ja kun perinteiset tuotantoalueet otetaan huomioon, helmeilevän ja kuohuviiniluokkien valmistuksessa käytettävää perusviiniä voidaan käyttää pulloissa myös rajoitetun maantieteellisen alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevilla alueilla komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Suojattu alkuperänimitys ”Prosecco” – maantieteellinen lisäyksikkö

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Merkintöjä koskevat lisämääräykset

Edellytyksen kuvaus:

Suojatun alkuperänimityksen ”Prosecco” saaneiden viinien etikettiin voidaan lisätä viittaus ”Trevison maakunta” tai ”Treviso”, ”Triesten maakunta” tai ”Trieste” tai ”Pokrajina Trst” tai ”Trst”, jos kyseiset rypäle-erät koostuvat ainoastaan mainituissa maakunnissa sijaitsevista viinitarhoista kerätyistä rypäleistä tai jos tuote on tuotettu ja pakattu samassa maakunnassa kuin siinä, missä rypäleet on viljelty komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/33 55 artiklan ja asetuksen (EU) No 1308/2013 120 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti.

Suojattu alkuperänimitys ”Prosecco”

Oikeudellinen kehys:

EU:n lainsäädäntö

Lisäedellytyksen tyyppi:

Pakkaaminen rajatulla maantieteellisellä alueella

Edellytyksen kuvaus:

Pullotusta rajatulla alueella koskevat säännökset on vahvistettu EU:n lainsäädännön mukaisesti (asetuksen (EU) 607/2009 4 artikla 2 kohta). Edellä mainitun lainsäädännön mukaisesti pullotuksen on tapahduttava rajatulla maantieteellisellä alueella, jotta voidaan turvata suojatun alkuperänimityksen ”Prosecco” saaneen viinin laatu ja maine sekä taata sen alkuperä ja varmistaa asianmukaisten tarkastusten tehokkuus. Prosecco-viinin erityispiirteet ja ominaisuudet, jotka liittyvät viinin maantieteelliseen alkuperäalueeseen sekä nimityksen saavuttamaan maineeseen, voidaan taata paremmin, jos viini pullotetaan tuotantoalueellaan. Viinin kuljetusta ja pullottamista koskevien teknisten sääntöjen soveltamisesta ja noudattamisesta vastaavat tällöin alueen tilat, joilla on tarvittavat tiedot ja taidot ja joiden etujen mukaista on säilyttää saavutettu maine. Lisäksi vaatimuksella varmistetaan, että toimivaltaiset elimet voivat tehdä tehokkaita pullotustarkastuksia viinintuottajien luona, kun vältetään ne riskit, jotka mahdollisesti aiheutuvat tuotteen kuljetuksesta pullotettavaksi alueen ulkopuolella. Tämä säännös hyödyttää sen vuoksi viinintuottajia itseään, jotka ovat vastuussa nimityksen laadun ja maineen suojaamisesta ja pitävät sitä tärkeänä.

Linkki eritelmään

https://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/14390

---

(1)  EUVL L 9, 11.1.2019, s. 2.