—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-169/17 5.3.2019 antaman tuomion

—

kumoaa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) johtajan tekemän siirtämispäätöksen PERS-AFFECT-16-134 ja myöntää korvauksen lainvastaisen siirron aiheuttamasta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä

—

toissijaisesti kumoaa tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

1)

Henkilöstösääntöjen (1) 7 artiklan ja Euroopan tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan rikkominen

Valittaja väittää unionin yleisen tuomioistuimen soveltaneen henkilöstösääntöjen 7 artiklaa virheellisesti. Siirtäminen pääosaston päällikön tehtävistä neuvonantajaksi ilman ylenemismahdollisuuksia ja ilman valittajan oikeuksia suojaavaa arviointi- tai kurinpitomenettelyä ei merkitse lainmukaista siirtämistä toisiin tehtäviin vaan lainvastaista siirtämistä alempiarvoisiin tehtäviin. Henkilöstösääntöjen muuttamisesta vuonna 2014 seurasi se, että osaston päällikköjen ylenemismahdollisuuksista yli palkkaluokan AD 12 tuli virkamiesoikeudellinen urapolku. Nimittävä viranomainen ei voi evätä tätä urapolkua yksipuolisella päätöksellä ilman asianmukaista arviointi- tai kurinpitomenettelyä. Vuodesta 2014 lähtien päällikön tehtävää ei ole lain mukaan voitu enää samastaa neuvonantajan tehtävään ilman etenemismahdollisuuksia.

Unionin yleinen tuomioistuin viittaa oikeuskäytäntöön, joka liittyy henkilöstösääntöjen 7 artiklan nojalla tapahtuvaan toisiin tehtäviin siirtämiseen ja palkkaluokkien vastaavuuteen, mutta tekee siitä väärät johtopäätökset.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja hallinnollisen virheen, kun se ei lausunut lopullisesti toisesta kanneperusteesta, joka koskee valittajan lainvastaista tehtävästä pois siirtämistä 10.10.2016, johon ei liittynyt samanaikainen siirtäminen uuteen tehtävään, mikä tapahtui vasta 17.10.2016. Tämän vuoksi kyse ei ole henkilöstösääntöjen 7 artiklassa tarkoitetusta siirtämisestä toisiin tehtäviin (tuomion 49–106 kohta).

2)

Tosiseikkojen huomioon ottaminen virheellisellä tavalla

Unionin yleinen tuomioistuin tukeutui nyt käsiteltävässä tuomiossa tosiseikkoihin, joita ei ole esitetty asiakirja-aineistossa, ja lisäksi tosiseikkoihin, jotka poikkeavat asiakirja-aineistossa esitetyistä tosiseikoista.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin ei selvästikään ole myöskään arvioinut todisteita. Jos se olisi tehnyt niin, sen olisi pitänyt arvioida vastaajan lausuntojen uskottavuutta.

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen arviointi, joka koskee valittajan toimia suhteessa hänen velvollisuuteensa ilmoittaa ilmeisen sääntöjenvastaisista toimenpiteistä, poistaa henkilöstösääntöjen 21a artiklan 1 kohdan ja 22 artiklan tehokkaan vaikutuksen.

3)

Väitteiden, jotka koskevat velvollisuutta huolehtia virkamiesten hyvinvoinnista ja työpaikkakiusaamista, lainvastainen arvioiminen ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan virheellinen soveltaminen

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan pääjohtajan 10.10.2016–17.10.2016 tekemät toimet merkitsivät työpaikkakiusaamista sillä perusteella, että ne olivat voimassa olevan oikeuden vastaisia. Väitteet, jotka koskevat velvollisuuden huolehtia virkamiesten hyvinvoinnista laiminlyömistä ja työpaikkakiusaamista, liittyvät erottamattomasti 10.10.2016–17.10.2016 tehtyihin lainvastaisiin tehtävästä erottamista ja siirtämistä koskeviin päätöksiin. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin esitti, työpaikkakiusaaminen ei henkilöstösääntöjen 12 a artiklan 3 kohdan mukaan edellytä minkäänlaista ”käyttäytymismallia”. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään lausunut lainkaan velvollisuuden huolehtia virkamiesten hyvinvoinnista laiminlyömisestä, mikä ilmeni siten, että valittajan ammatillisia saavutuksia vähäteltiin julkisesti, kun hänet siirrettiin toisiin tehtäviin.

—

kumoaa kokonaisuudessaan Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 2.4.2019 asiassa T-492/17 antaman tuomion

—

kumoaa Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) henkilöstöosaston johtajan viranomaisena, jolla on toimivalta tehdä sopimuksia palvelukseen ottamisesta, 19.9.2016 tekemän päätöksen irtisanoa valittajan toistaiseksi voimassa ollut sopimus 19.6.2017 lukien ja velvoittaa EUH:n korvaamaan valittajalle tämän lainvastaisesta irtisanomisesta aiheutunut henkinen kärsimys

—

toissijaisesti kumoaa tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen

—

velvoittaa EUH:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.

1)

Soveltuuko puitepäätös (1) tilanteeseen, jossa etsitty henkilö oli tuomittu ja määrätty rangaistukseen kolmannessa valtiossa mutta kyseisen kolmannen valtion ja pidätysmääräyksen antaneen valtion kahdenvälisen sopimuksen perusteella kolmannessa valtiossa annettu tuomio tunnustettiin pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa ja pantiin täytäntöön pidätysmääräyksen antaneen valtion lakien mukaisesti?

2)

Jos kysymykseen vastataan myöntävästi ja jos kyse on olosuhteista, joissa täytäntöönpanojäsenvaltio on kansallisessa lainsäädännössään saattanut voimaan puitepäätöksen 4 artiklan 1 kohdan ja 4 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisia eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisia kieltäytymisperusteita, miten täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on arvioitava rikosta, joka on todettu tehdyn kolmannessa valtiossa mutta johon liittyvät olosuhteet osoittavat, että rikokseen liittyy valmistelevia toimia, jotka tehtiin pidätysmääräyksen antavassa valtiossa?

1)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja SEU 6 artiklan 3 kohtaa, tulkittuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion ylimmän asteen tuomioistuin voi päättää virkasuhteen puuttumisen vahvistamista koskevassa menettelyssä, että tuomarina ei ole pidettävä henkilöä, jolle on annettu kyseisen tuomioistuimen tuomarin virkaan nimittämistä koskeva asiakirja joko tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen vastaisten säännösten perusteella tai sellaisella tavalla, joka ei sovi yhteen kyseisen periaatteen kanssa, kun tämän kysymyksen tutkimisesta tuomioistuimessa ennen asiakirjan antamista on tahallaan tehty mahdotonta?

2)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, tulkittuna yhdessä SEUT 267 artiklan kanssa, tulkittava siten, että tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta rikotaan, kun tuomarin virkaan nimittämistä koskeva asiakirja annetaan sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on esittänyt unionin oikeuden tulkintaa koskevan ennakkoratkaisukysymyksen, johon annettavasta vastauksesta riippuu, voidaanko niiden kansallisten oikeussääntöjen, joiden nojalla kyseinen asiakirja on voitu antaa, katsoa soveltuvan yhteen unionin oikeuden kanssa?

3)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa, SEU 6 artiklan 3 kohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta rikotaan, kun oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ei taata, koska jäsenvaltion tuomioistuimen tuomarin virkaan nimittämistä koskeva asiakirja on annettu kyseisen jäsenvaltion oikeussääntöjen vastaisesti toteutetun nimitysmenettelyn perusteella?

4)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, tulkittuna yhdessä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tulkittava siten, että tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta rikotaan, kun kansallinen lainsäätäjä on perustanut jäsenvaltion ylimmän asteen tuomioistuimeen organisatorisen yksikön, jota ei ole pidettävä unionin oikeudessa tarkoitettuna tuomioistuimena?

5)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, SEU 2 artiklaa, SEU 4 artiklan 3 kohtaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, tulkittuna yhdessä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan kanssa, tulkittava siten, että kysymystä siitä, onko henkilö, jolle on annettu jäsenvaltion ylimmän asteen tuomioistuimen tuomarin virkaan nimittämistä koskeva asiakirja, tuomarin virkasuhteessa ja tuomarin asemassa, ei voi ratkaista kansallisen oikeuden mukaan toimivaltainen organisatorinen yksikkö, johon asianomainen henkilö on nimitetty ja joka muodostuu pelkästään henkilöistä, joiden nimityskirjoja rasittaa edellä toisessa, kolmannessa ja neljännessä kysymyksessä mainitut virheet, ja jota tästä syystä ei voida pitää unionin oikeudessa tarkoitettuna tuomioistuimena, vaan sen ratkaiseminen kuuluu toiselle kyseisen tuomioistuimen organisatoriselle yksikölle, joka täyttää unionin oikeuden mukaiset tuomioistuimen tunnusmerkit?

—

kumoamaan Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 17.5.2019 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2019/806 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

kumoamaan Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 17.5.2019 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/798 siltä osin kuin se koskee kantajaa

—

korvaamaan kantajalle asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkoja koskevaan ilmeiseen arviointivirheeseen. Kantaja katsoo, että neuvosto on tehnyt ilmeisen arviointivirheen perustellessaan häneen kohdistettuja toimenpiteitä sillä, että hänen väitetään olevan päätöksen 2013/255/YUTP 27 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ”Syyriassa toimiva johtava liike-elämän edustaja”. Hän riitauttaa luokittelunsa ”johtavaksi liike-elämän edustajaksi” ja riidanalaisista toimista ilmenevän kumottavissa olevan olettaman yhteyksistään Syyrian hallintoon. Kantaja huomauttaa, ettei hänellä ole minkäänlaisia yhteyksiä Syyrian hallintoon.

Lisäksi päätöksen 2013/255/YUTP 27 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan 3 kohdan mukaisesti kantaja kumoaa kyseisen päätöksen 27 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn kumottavissa olevan olettaman osoittamalla oma-aloitteisesti, että (i) hän ei ole tai ei enää ole lähellä hallintoa ja (ii) että hän ei vaikuta siihen (iii) eikä hän aiheuta todellista riskiä neuvoston Syyrian tilanteen johdosta toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden kiertämisestä.

Kantajan mukaan neuvosto pysyy tosiseikkoja koskevassa ilmeisen virheellisessä arvioinnissa jättäessään huomiotta olettaman kumoamisen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu omistusoikeuden ja ammatinharjoittamisen oikeuden suhteettomaan loukkaamiseen. Kantaja katsoo, että neuvosto on hyväksymillään sanktioilla vastoin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ensimmäistä lisäpöytäkirjaa väistämättömästi loukannut hänen omistusoikeuttaan ja ammatinharjoittamisen oikeuttaan. Kantajan mukaan häntä ei voida estää nauttimasta häiriöttömästi omaisuudestaan ja taloudellisesta vapaudestaan, ja tästä syystä riidanalaiset toimenpiteet on kumottava siltä osin kuin ne koskevat häntä.

—

kumoamaan Euroopan unionin neuvoston 3.7.2019 tekemän implisiittisen päätöksen olla tunnustamatta EU-vaalien lykkäämisestä toukokuun 2019 loppuun 3.5.2019 esitetyn pyynnön jälkeistä hiljaisuutta laiminlyönniksi

—

toteamaan, että Euroopan unionin neuvosto pidättäytyi lainvastaisesti lykkäämästä EU-vaaleja ja muutti näin 22.5.2018 tekemässä päätöksessään (EU, Euratom) 2018/767 säätämäänsä ajankohtaa eikä mahdollistanut brittiläisille kantajille aktiivista osallistumista vuoden 2019 vaaleihin, jotka olivat ratkaisevan tärkeät erityisesti Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisen mahdollisen erosopimuksen ratifioinnin kannalta

—

toteamaan laiminlyönnin

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston maksamaan jokaiselle kantajalle 1 500 euroa puolustautumiskustannuksina.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu kantajien EU-vaaleissa äänestämistä koskevan oikeuden, jota suojataan unionin oikeudessa, loukkaamiseen. Kyseisen kanneperusteen yhteydessä kantajat väittävät erityisesti, että

2)

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että neuvoston lainvastaisesta laiminlyönnistä aiheutui kolminkertainen äänestämistä EU-vaaleissa koskevan oikeuden menettäminen. Kyseisen kanneperusteen yhteydessä kantajat väittävät erityisesti, että

3)

Kolmas kanneperuste perustuu Euroopan unionin neuvoston laiminlyönnin toteamista ja EU-vaalien lykkäämisestä kieltäytymistä koskevaan lainvastaisuusväitteeseen. Kieltäytyminen perustui kantajien mukaan luvan antamisesta aloittaa neuvottelut Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kanssa kyseisen jäsenvaltion Euroopan unionista eroamiseen sovellettavia yksityiskohtaisia määräyksiä koskevan sopimuksen tekemiseksi 22.5.2017 annettuun neuvoston päätökseen (EU, Euratom) (asiakirja XT 21016/17) ja kyseisen sopimuksen liitteeseen, jossa vahvistetaan mainitun sopimuksen neuvotteluohjeet (asiakirja XT 21016/17 ADD 1 REV 2), joita kantajat pitävät lainvastaisina.

—

toteamaan, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ja että se on perusteltu, ja tämän seurauksena:

—

kumoamaan [Y]:n nimittävänä viranomaisena 3.5.2019 tekemän päätöksen, jonka neuvoston johtava oikeudellinen neuvonantaja [X] antoi kantajalle tiedoksi 6.5.2019 ja jonka mukaan ”1. Kantaja, joka on syntynyt 25.3.1956 [luottamuksellinen] (1), ja on palkkaluokan AST 7 virkamies, asetetaan virkavapaalle yksikön edun vuoksi henkilöstösääntöjen 42 c artiklan nojalla ja hän voi vaatia mainitussa artiklassa tarkoitettuja taloudellisia etuja. 2. Tämä päätös tulee voimaan 31.12.2015.”

—

velvoittamaan neuvoston maksamaan kantajalle korvauksena aineellisesta vahingosta ja uran vaarantumisesta 151 101,72 euroa, jota voidaan korottaa tai alentaa oikeudenkäynnin aikana,

—

velvoittamaan neuvoston maksamaan kantajalle korvauksena henkisestä kärsimyksestä ja maineen vahingoittumisesta 70 000 euroa, jota voidaan korottaa tai alentaa oikeudenkäynnin aikana,

—

joka tapauksessa velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen ja unionin oikeuden perusperiaatteiden ja yleisten periaatteiden, mm. perusteltujen odotusten ja luottamuksensuojan periaatteen, hyvän hallinnon, vilpittömän mielen ja oikeusvarmuuden periaatteiden sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantaja katsoo tässä yhteydessä, että nimittävä viranomainen ei ole selvästikään soveltanut ja tulkinnut asianmukaisesti edellä mainittuja säännöksiä ja periaatteita, koska se ei ole toteuttanut Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 14.12.2018 antaman kumoamistuomion FV v. neuvosto (T-750/16, EU:T:2018:972) edellyttämiä toimia. Se katsoo myös, että viimeksi mainittu on loukannut periaatetta, jonka mukaan hallinnon on tehtävä ratkaisu, joka ei ole suhteeton eli joka on tarpeen tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, mikä tarkoittaa, että päätöksen sisältö ja muoto vastaavat tavoiteltua päämäärää. Lopuksi kantaja väittää, että hänen perusteltua luottamustaan siihen, että nimittävä viranomainen panee asianmukaisesti ja huolella edellä mainitun tuomion T-750/16 täytäntöön ilman taannehtivaa vaikutusta ja siten, että SEUT 266 artiklaa sovelletaan asianmukaisesti, on loukattu.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhtäältä siihen, että kanteen kohteena olevalla päätöksellä loukataan henkilöstösääntöjen 42 c artiklaan ja 23.10.2015 julkaistuun henkilöstötiedotteeseen 71/15 sisältyviä edellytyksiä, mikä tarkoittaa, että on loukattu periaatetta, jonka mukaan hallinnon on perustettava ratkaisunsa oikeudellisesti hyväksyttäviin perusteisiin, jotka ovat asianmukaisia, joihin ei liity ilmeistä arviointivirhettä ja jotka eivät ole oikeudellisesti tai tosiseikkojen osalta virheellisiä, ja toisaalta menettelyn väärinkäyttöön.

Kantaja katsoo tässä yhteydessä, että tehdessään riidanalaisen päätöksen näissä olosuhteissa nimittävä viranomainen ei ole selvästikään soveltanut ja tulkinnut asianmukaisesti edellä mainittuja henkilöstösääntöjä ja henkilöstötiedotetta, koska se on perustellut päätöksensä sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta virheellisillä perusteluilla. Hän katsoo, että neuvosto ei ole perustellut yksikön etua, johon se vetosi soveltaessaan kantajaan 42 c artiklaa, eikä yksilöinyt niitä tosiasiallisia organisaation tarpeita, joiden vuoksi väitettiin, että oli välttämätöntä hankkia uusia pätevyyksiä, joita kantaja ei kykenisi hankkimaan, ja lisäksi nimittävä viranomainen on selvästi käyttänyt 42 c artiklaa kurinpitomenettelynä.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu huolenpitovelvoitteen rikkomiseen. Kantaja katsoo tässä yhteydessä, että tehdessään riidanalaisen päätöksen näissä olosuhteissa nimittävä viranomainen ei ole noudattanut tasapainoa, jonka nojalla toimielimen on otettava huomioon kaikki seikat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan sen ratkaisuun, ja huomioitava sekä yksikön etu että kyseisen virkamiehen etu.

—

kumoamaan 23.5.2019 annetun päätöksen C(2019) 4027 final siltä osin kuin on kyse

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on käyttänyt väärin valtuuksiaan laskea rahastoista maksettava määrä eikä se ole noudattanut luottamuksensuojan periaatetta

2.

Toinen kanneperuste perustuu siihen, että SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu ja että hyvän hallinnon periaatetta on loukattu

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan niin, että valitus hyväksytään ja väite hylätään kokonaisuudessaan

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kaikki kulut, jotka perustuvat menettelyyn väiteosastossa, menettelyyn valituslautakunnassa ja käsiteltävänä olevaan oikeudenkäyntimenettelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, tai ovat niiden kannalta merkityksellisiä.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 95 artiklan 1 kohdan rikkominen.

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen ja

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä on tehty ilmeinen oikeudellinen virhe, koska asetuksen (EY) N:o 141/2000 (2) 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”tyydyttävä menetelmä” tulkittaessa trecondista on vaadittu kyseisen säännöksen vastaisesti tietoja niiden melfalaanin ja syklofosfamidin käyttöaiheiden osalta, joihin ei ole saatu lupaa.

2)

Toisessa kanneperusteessa vedotaan lisäksi harkintavallan väärinkäyttöön, sillä sellaisten käyttöaiheiden huomioon ottaminen, joihin ei ole saatu lupaa, on vastoin merkityksellistä 18.11.2016 annettua komission ilmoitusta harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000 3, 5 ja 7 artiklan soveltamisesta (2016/C 424/03). (3)

3)

Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä loukataan myös harkintavallan väärinkäytön seurauksena yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, koska komissio ei ole arvioidessaan vireillä olleen menettelyn aikana asetuksen (EY) N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”tyydyttävä menetelmä” ottanut perusteeksi enää ehdollistamishoitoa ennen kantasolusiirtoja vaan hoidon kantasolusiirroilla sellaisenaan.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä on lisäksi syyllistytty ilmeiseen arviointivirheeseen, koska arvioitaessa sitä, onko trecondista asetuksen (EY) N:o 141/2000 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ”merkittävää etua”, tarkastelussa ei ole otettu huomioon kaikkia tietoja, sillä kliinisiä tietoja, jotka on saatu välillisten vertailujen perusteella, ei ole otettu arviointiin mukaan sillä perusteella, etteivät ne ole metodisesti päteviä.

5)

Viides kanneperuste perustuu siihen, että riidanalainen päätös on lopuksi harkintavallan väärinkäytön erityisenä seurauksena ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa, koska välillisiä vertailutietoja ei ole hyväksytty metodiselta kannalta, vaikka aikaisemmin välilliset vertailutiedot, jotka perustuvat vertailukelpoisiin menetelmiin, on hyväksytty vertailukelpoisissa tapauksissa.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohdan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen;

—

toteaa, että Euroopan komissio on rikkonut perussopimuksia, koska se ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin ja koska se ei ole tehnyt päätöstä direktiivin 93/42/ETY (1) 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti Saksan 7.1.1998 vireille panemassa suojalausekemenettelyssä, joka koskee CE-merkittyä lääkinnällistä laitetta ”Inhaler Broncho-Air”,

—

velvoittaa vastaajaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Euroopan komissio rikkoo direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole CE-merkittyä lääkinnällistä laitetta ”Inhaler Broncho-Air” koskevan suojalausekemenettelyn 7.1.1998 tapahtuneen vireillepanon jälkeen tehnyt mitään päätöstä, eikä sillä ole tältä osin ollut lainkaan harkintavaltaa.

2)

Toinen kanneperuste: Koska Euroopan komissio on laiminlyönyt tehdä päätöksen (toimimattomuus), se on rikkonut SEUT 34 artiklaa ja loukannut oikeutta tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen lääkinnällisen laitteen ”Inhaler Broncho-Air” osalta.

3)

Kolmas kanneperuste: Koska Euroopan komissio on laiminlyönyt tehdä päätöksen, se on loukannut Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaa, koska kantajalta on evätty mahdollisuus saattaa päätös tutkittavaksi laillisessa tuomioistuimessa ja käyttää siellä puolustautumisoikeuksiaan.

4)

Neljäs kanneperuste: Euroopan komissio on rikkonut perusoikeuskirjan 41 artiklaa, koska tähän mennessä ei ole kuultu niitä, joita kansallinen kieltopäätös koskee, eikä mitään päätöstä ole tehty kohtuullisessa ajassa huolimatta direktiivin 93/42/ETY 8 artiklan 2 kohtaan sisältyvistä unionin oikeuden säännöksistä.

5)

Viides kanneperuste: Koska Euroopan komissio on laiminlyönyt tehdä päätöksen, se on loukannut kantajan perusoikeuskirjan 17 artiklassa taattua omaisuudensuojaa, koska kantaja ei voi tämän laiminlyönnin vuoksi saattaa tuotettaan ”Inhaler Broncho-Air” tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin.

6)

Kuudes kanneperuste: Euroopan komission toimimattomuus merkitsee lisäksi perusoikeuskirjan 20 artiklan, yhdenvertaisuutta lain edessä koskevan periaatteen loukkausta, koska komissio on tehnyt päätöksiä vastaavissa tapauksissa. Tämä merkitsee samalla perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syrjintäkiellon loukkaamista.

7)

Seitsemäs kanneperuste: Koska Euroopan komissio on laiminlyönyt tehdä päätöksen, kantajalta on evätty yli 20 ajan oikeus harjoittaa vapaasti valitsemaansa ammattia ”Inhaler Broncho-Airin” keksijänä, joten Euroopan komissio on loukannut perusoikeuskirjan 15 artiklaa.

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa ja EUIPO:ssa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan ja SEUT 296 artiklan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 72 artiklan 6 kohdan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen;

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen;

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen.

—

Olennaisten menettelymääräysten (puolustautumisoikeus, oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa) rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

muuttaa riidanalaista päätöstä siten, i) että kantajan valitus hyväksytään, ii) että mitättömyyden julistamista hakeneiden hakemukset 10292 ja 10689 (yhteisömallin mitättömyys), jotka koskevat kyseessä olevan rekisteröidyn yhteisömallin julistamista mitättömäksi, hylätään kokonaisuudessaan, iii) että mitättömyyden julistamista hakeneet velvoitetaan korvaamaan kantajalle valituslautakunnassa ja mitättömyysosastossa käydyssä menettelyssä aiheutuneet kulut ja iv) että vaihtoehtoisesti asia palautetaan mitättömyysosaston käsiteltäväksi yhteisömallista annetun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.

—

määrää kantajan oikeudenkäyntikulut korvattaviksi.

—

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaa ja johdanto-osan kymmenettä perustelukappaletta on rikottu.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

kumoaa vastaajan 16.1.2019 antaman ratkaisun siltä osin kuin yhteisömallin nro 5807179-0001-0012 etusijaa ei ole tunnustettu; tunnustamaan väitetyn etuoikeuspäivän 26.10.2017 ja suorittamaan yhteisömallin korjatun julkistamisen etuoikeusmerkinnällä

—

määrää valitusmaksun korvattavaksi sille

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

toissijaisesti järjestää suullisen käsittelyn.

—

Yhteisömallista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 41 artiklan 1 kohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valitus tavaramerkin menetetyksi julistamisesta hylättiin EU-tavaramerkkirekisteröinnin nro 8 435 695 kattamien seuraavien tavaroiden osalta: Laitteistot ja ohjelmistot erityisesti kasino- ja pelihallipeleihin, peliautomaatteihin, kolikkokoneisiin, videoarpajaisautomaatteihin tai Internetin kautta pelattaviin onnenpeleihin; kasinopelit, onnenpeliautomaatit ja onnenpelikoneet, erityisesti kaupalliseen käyttöön kasinoissa ja onnenpelihalleissa voitonmaksulla varustettuina tai ilman, tai onnenpelit Internetin välityksellä; kolikkoautomaatit ja/tai elektroniset rahapelilaitteet, joissa joko voi voittaa tai ei voi voittaa; elektroniset tai sähkötekniset onnenpelilaitteet, onnenpeliautomaatit, onnenpelikoneet, kolikko-, poletti-, seteli-, lippukäyttöiset kolikkokoneet tai elektronisilla, magneettisilla tai biometrisillä tallennusvälineillä toimivat kolikkokoneet, erityisesti kasinoiden ja onnenpelihallien kaupalliseen käyttöön varustettuina voitonmaksulla tai ilman sitä; kolikkoautomaattien, pelilaitteiden, peliautomaattien ja pelikoneiden kotelot; sähköiset, elektroniset tai sähkömekaaniset laitteet bingopelien, arpajaispelien tai videoarpajaispelien järjestämiseen ja vedonlyöntitoimistojen käyttöön, verkotettuina tai ilman verkotusta; sähköpneumaattiset ja sähkökäyttöiset vetokoneet (peliautomaatit), ja muuttaa sitä siten, että muun osapuolen menettämisvaatimus hylätään tältä osin, ja velvoittaa muun osapuolen korvaamaan valitus- ja menettämismenettelyn kustannukset

—

Toissijaisesti: kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valitus tavaramerkin menetetyksi julistamisesta hylättiin EU-tavaramerkkirekisteröinnin nro 8 435 695 kattamien edellä mainittujen tavaroiden osalta ja palauttaa asian tältä osin EUIPO:lle

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen rikkominen

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hylkää Aldi Einkauf GmbH & Co. OHG:n väitteen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.