(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi ss21 päivänä marraskuuta 2017 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Belgia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Belgia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Belgian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti palveluja parantavat toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista häiriönsietokykyisten palvelumarkkinoiden osalta, toimenpiteet, joilla parannetaan julkisen talouden kestävyyttä, tehokkuutta ja koostumusta, sekä satunnaistulojen käyttäminen julkisen velan vähentämiseen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen, julkisen talouden parantamisen ja finanssipoliittisten puskureiden kasvattamisen osalta, ja työvoimapolitiikkaa tehostavat toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista onnistuneiden työmarkkinasiirtymien tukemisen osalta.

(3)

Belgiaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Belgian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Belgia toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Belgiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2019 vakausohjelmassa julkisen talouden rahoitusaseman asteittaista parantamista 0,7 prosentin alijäämästä vuonna 2018 suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) 0,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, ei saavuteta vuoden 2019 vakausohjelman aikana, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Julkisen talouden velka oli enimmillään lähes 107 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2014 ja supistui sen jälkeen 102 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, ja nyt sen odotetaan vuoden 2019 vakausohjelman mukaan supistuvan 94 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, jotka tarvitaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden tueksi vuodesta 2020 eteenpäin, ei kuitenkaan ole täsmennetty, ja komission kevään 2019 talousennusteen mukaan tämä osaltaan edistää arvioitua rakenteellisen rahoitusaseman heikkenemistä vuonna 2020, jos politiikka pysyy muuttumattomana.

(7)

Komissio antoi 5 päivänä kesäkuuta 2019 SEUT-sopimuksen 126 artiklan 3 kohdan nojalla laaditun kertomuksen, koska Belgia ei noudattanut velkasääntöä vuonna 2018. Kertomuksessa todettiin kaikkien merkityksellisten tekijöiden arvioinnin perusteella, että tehdyn analyysin perusteella ei voida tehdä lopullista päätelmää siitä, noudattiko Belgia SEUT-sopimuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 1467/97 määriteltyä velkakriteeriä.

(8)

Belgia vahvistaa vuoden 2019 vakausohjelmassaan vuoden 2019 alustavassa talousarviosuunnitelmassa esitetyn pyynnön saada hyödyntää ennaltaehkäisevään osioon sisältyvää joustoa neuvoston 12 päivänä helmikuuta 2016 vahvistaman vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvää joustoa koskevan yhteisesti sovitun kannan mukaisesti. Belgia pyysi lupaa poiketa tilapäisesti keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, jotta se voisi toteuttaa merkittäviä rakenneuudistuksia, joilla on myönteinen vaikutus julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Rakenneuudistuksilla tarkoitetaan eläkeuudistusta, verotuksen painopisteen siirtämistä, yhteisöverotuksen uudistusta, työmarkkinauudistusta sekä julkishallinnon uudistusta. Komission kevään 2019 talousennusteessa vahvistetaan, että Belgia noudattaa vuonna 2019 vähimmäisvertailuarvoa, jolla taataan varmuusmarginaali suhteessa alijäämän viitearvoon (3 prosenttia suhteessa BKT:hen). Kaikista toimenpiteistä paitsi julkishallinnon uudistuksesta on nyt annettu säädös. Kun otetaan huomioon toimenpiteiden luonne, ja erityisesti verotuksen painopisteen siirtäminen ja yhteisöverotuksen uudistus, niiden lyhyen aikavälin vaikutuksiin liittyy edelleen epävarmuutta etenkin siksi, että uudistus ei ole budjettineutraali, mikä on heikentänyt julkisen talouden rahoitusasemaa. Toimenpiteillä on kuitenkin parannettu talouden kasvupotentiaalia, alennettu työttömyysastetta ja pienennetty makrotalouden epätasapainojen riskejä, mikä on vaikuttanut myönteisesti julkisen velan kestävyyteen keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näin ollen Belgian voidaan tällä hetkellä katsoa täyttävän edellytykset poiketa tilapäisesti keskipitkän aikavälin tavoitteesta pyytämänsä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019, kunhan se toteuttaa sovitut uudistukset asianmukaisella tavalla, mitä seurataan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa.

(9)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Belgialle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) nimellinen kasvu ei ole yli 1,8 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Koska Belgia täyttää edellytykset poiketa tilapäisesti keskipitkän aikavälin tavoitteesta pyytämänsä 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen rakenneuudistuslausekkeen nojalla, vuonna 2019 vaadittavaa rakenteellista sopeutusta voidaan pienentää 0,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen, jolloin nettomääräisten perusmenojen nimelliskasvu olisi vuonna 2019 enintään 2,8 prosenttia. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuosina 2018 ja 2019 yhdessä tarkasteltuina.

(10)

Kun otetaan huomioon, että Belgian julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 0,1 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu saisi vuonna 2020 olla enintään 1,6 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2020, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Belgian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdolliset satunnaistulot olisi tärkeää käyttää julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen. Belgian julkisen talouden keskipitkän ja pitkän aikavälin kestävyys on edelleen uhattuna, mikä johtuu suuresta velan määrästä suhteessa BKT:hen ja väestön ikääntymisestä aiheutuvien, erityisesti eläkkeisiin ja pitkäaikaishoitoon liittyvien kustannusten ennakoidusta kasvusta. Vuonna 2015 säädettiin joukko eläkeuudistuksia, joiden seurauksena lakisääteistä eläkeikää nostetaan 65 vuodesta ss66 vuoteen vuodesta 2025 alkaen ja 67 vuoteen vuodesta 2030 alkaen. Lisäksi varhaiseläkettä koskevia ikään ja työskentelyvuosiin liittyviä vaatimuksia tiukennettiin. Tästä huolimatta julkiset eläkemenot kasvaisivat vuosina 2016–2070 silti 2,9 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, ja kasvu tapahtuisi lähinnä seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Lisäksi useiden suurten virkamiesryhmien varhaiseläkkeelle jäämisen ehdot ovat edelleen tavanomaisia ehtoja edullisemmat. Pitkäaikaishoitoon käytettävien julkisten menojen ennustetaan kasvavan 1,7 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2016–2070. Kasvu on keskimääräistä suurempaa, ja menojen määrä on jo lähtökohtaisesti yksi unionin suurimmista. Pitkäaikaishoidon järjestämisen hajanaisuus – kun toimivaltuudet ovat jakautuneet eri hallintotasoille – asettaa jotkin varainkäytön tehokkuuden osa-alueet kyseenalaisiksi, joten äskettäisen tehtävien siirron nettovaikutus ei ole vielä selvillä. Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän vahvistaminen auttaisi saavuttamaan tavoiteltuja tehokkuushyötyjä. Hoitopalettia voitaisiin ehkä optimoida pitkäaikaishoitojärjestelmän kustannustehokkuuden lisäämiseksi.

(11)

Julkisten menojen koostumusta ja tehokkuutta voidaan parantaa, jotta voidaan luoda liikkumavaraa julkisten investointien lisäämiselle. Viimeaikaisesta vähenemisestä huolimatta Belgian kokonaismenot suhteessa BKT:hen ovat edelleen euroalueen suurimpia. Julkisten menojen suuruus viittaa siihen, että julkista taloutta voitaisiin sopeuttaa menopohjaisemmin. Kun otetaan huomioon julkisten menojen suuruus, tiettyjen politiikkojen tulokset ja tiettyjen julkisten palvelujen laatu, herää kysymys kustannustehokkuudesta. Menojen uudelleenarvioinnit ja politiikka-arvioinnit voivat auttaa Belgiaa priorisoimaan ja parantamaan julkisten menojen tehokkuutta. Lisäksi menojen uudelleenarviointien yhteydessä voitaisiin arvioida yritysten tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnatun epäsuoran julkisen tuen tehokkuutta. Tuki on unionin suurimpia suhteessa BKT:hen, ja sen kasvu jatkui viime vuonna. Liittovaltion ja alueelliset viranomaiset ovat hiljattain ilmaisseet kiinnostuksensa sisällyttää menojen uudelleenarvioinnit talousarviomekanismiinsa.

(12)

Julkisen talouden koordinointi eri tahojen välillä ei tällä hetkellä ole riittävän joustavaa, jotta voitaisiin luoda liikkumavaraa suuriin hankkeisiin tehtäville julkisille investoinneille. Tuloksellinen julkisen talouden koordinointi on olennaista Belgian kaltaisessa liittovaltiossa, missä suuri osa menoja koskevasta toimivallasta on siirretty valtiotasoa alemmille hallintotasoille. Muodollista sopimusta vuotuisista tavoitteista kaikilla hallintotasoilla ei edelleenkään ole vuonna 2013 tehdystä yhteistyösopimuksesta huolimatta, mikä vaikeuttaa julkisen talouden koordinointia. Toisin kuin aiemmissa vakausohjelmissa, kun neuvottelukomitea pani merkille julkisen talouden kehitysarvion, kaikki hallintotasot hyväksyivät vuoden 2018 vakausohjelmassa esitetyn julkisen talouden kehityksen kokonaisarvion ja tukivat julkisen talouden tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2020 mennessä kaikilla hallintotasoilla. Vaikka hyväksyntä lisäsi kehityksen kokonaisarvion uskottavuutta, vuotuisista julkisen talouden tavoitteista kullakin hallintotasolla ei päästy muodolliseen sopimukseen. Erimielisyys tavoitteista voi heikentää keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävän kokonaisarvion toteutumista. Lisäksi se estää finanssipolitiikkaa käsittelevän korkean neuvoston julkisen sektorin lainanottotarvetta käsittelevän jaoston mahdollisuuksia valvoa näiden tavoitteiden noudattamista. Vuoden 2019 vakausohjelma sisältää vain suuntaa-antavia julkisen talouden kokonais- ja välitavoitteita, sillä sekä liittovaltion tasolla että alue- ja kuntatasolla järjestettiin vaalit 26 päivänä toukokuuta 2019.

(13)

Viimeaikainen talouskasvu on johtanut työllisyyden kasvuun, ja työllisyys on korkeimmillaan kymmeneen vuoteen. Siitä huolimatta työntekijöiden siirtyminen työvoiman ulkopuolelta tai työttömyydestä työllisiksi on edelleen vähäistä eikä Belgia ole saavuttamassa työllisyysasteen osalta Eurooppa 2020 -tavoitettaan (73,2 prosenttia). Alueelliset työmarkkinaerot ovat edelleen suuria. Huolimatta tasaisesta laskusuuntauksesta viimeisten viiden vuoden aikana nuorisotyöttömyys ylittää selvästi unionin keskiarvon Brysselissä. Matalan osaamistason työntekijöiden, maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, ikääntyneiden työntekijöiden ja vammaisten osallistuminen työmarkkinoille on vähäistä. Tämä viittaa siihen, että sekä rakenteelliset että väestöryhmäkohtaiset tekijät estävät työmarkkinoille integroitumista ja että nykyiset aktivointitoimenpiteet eivät ole yhtä toimivia kaikkien väestöryhmien kohdalla. Ikääntyneiden (55–64-vuotiaiden) työntekijöiden työllisyysaste on edelleen alle unionin keskiarvon, ja ero unionin keskiarvoon on edelleen suuri yli 60-vuotiaiden kohdalla. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, erityisesti naisten, työttömyys on edelleen muita yleisempää, heidän työvoimaosuutensa on pienempi, heidän osuutensa köyhistä työssäkäyvistä on muita suurempi, ja he ovat useammin ylipäteviä. Uusien tulokkaiden kotouttamiseksi ja syrjinnän torjumiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, mutta koordinointi on kuitenkin edelleen puutteellista pyrittäessä vastaamaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohtaamiin haasteisiin. Vähäisen työmarkkinoille osallistumisen parantamiseksi on toteutettu toimenpiteitä niin kutsutun Jobs deal -työmarkkinauudistuksen yhteydessä, mutta niiden vaikutuksia on vielä arvioitava.

(14)

Työnteon taloudellisia pidäkkeitä on edelleen merkittävästi. Vaikka verotuksen muutos on kaventanut työn verokiilaa, se on edelleen keskimäärin suuri kaikkien palkansaajien keskuudessa lukuun ottamatta erittäin pienipalkkaisia (joiden palkka on 50 prosenttia keskipalkasta). Belgia on edelleen ainoa jäsenvaltio, jossa työttömyysetuuksia ei ole rajoitettu ajallisesti, vaikka ne asteittain pienenevätkin. Sairauden tai vamman vuoksi etuuksia saavilla ja kotitalouksien toisilla tulonsaajilla on taloudellisia pidäkkeitä ottaa vastaan kokopäivätyötä. Erityisesti yksinhuoltajilla (ja vähemmässä määrin pareilla, joilla on lapsia) on vain vähän taloudellisia kannustimia (kokoaika)työn vastaanottamiseen siitä aiheutuvien kustannusten ja etuuksien menettämisen vuoksi. Lisäksi voi syntyä koordinointiongelmia, sillä vastuu sosiaalisesta suojelusta on jaettu liittovaltion, alueellisten ja paikallisten tasojen kesken. Sosiaaliturvajärjestelmä ei virallisesti kata itsenäisiä ammatinharjoittajia työttömyysetuuksien, työtapaturmien ja ammattitautien osalta.

(15)

Koulutustulosten heikkeneminen oppivelvollisuuskoulutuksen puitteissa ja merkittävät erot koulutusjärjestelmässä ovat edelleen ongelma. Niiden nuorten osuutta, jotka eivät hallitse perustaitoja, on tarpeen pienentää erityisesti ranskankielisessä yhteisössä, jossa osuus on OECD:n keskiarvoa korkeampi. Sosioekonomisesta taustasta ja maahanmuuttajataustasta aiheutuvat koulutustulosten erot ovat suuria. Opettajat tarvitsevat lisää tukea moninaisuuden hallintaan, ja heidän täydennyskoulutustaan on yhä tarpeen mukauttaa. Koulutustulosten parantamiseen ja erojen kaventamiseen tähtääviä uudistuksia on vauhditettava, jotta voidaan lisätä osaamisvaltaista, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä sosiaalista osallisuutta. Ranskankielisen yhteisön merkittävä koulu-uudistus Pacte d’excellence etenee. Hankkeen tarkoituksena on parantaa perustaitoja, tehokkuutta ja hallinnointia sekä vähentää eriarvoisuutta. Sen yhteydessä on annettu asetuksia opettajien töiden organisoinnista, yhteisestä opetussuunnitelmasta, koulujen johtajien asemasta sekä uusien oppilaiden ranskan kielen taidosta, ja ne tulevat voimaan syyskuussa 2020. Flaaminkielinen yhteisö toteuttaa joitakin keskiasteen koulutuksen uudistuksia lukuvuodesta 2019/2020 alkaen, mutta oppilaiden ohjaaminen varhaisessa vaiheessa erityyppisiin kouluihin on edelleen ongelma. Näiden uudistusten ja toimenpiteiden vaikutus riippuu myös niiden tosiasiallisesta täytäntöönpanosta ja seurannasta. Belgian liittoparlamentti on myös laskenut oppivelvollisuusiän kuudesta vuodesta viiteen. Kun otetaan huomioon jo ennestään suuret koulutusmenot, uudistuksissa on keskityttävä entistä enemmän järjestelmän tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen ja sen kykyyn tuottaa tulevaisuudessa tarvittavia ja työmarkkinoiden kannalta olennaisia taitoja.

(16)

Taitojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuus ja vähäinen ammatillinen liikkuvuus haittaavat työllisyyden ja tuottavuuden kasvua. Huolimatta useista alueellisista ja liittovaltion toimista, joilla on pyritty paikkaamaan osaamisvajetta ja lisäämään aktivointia myös osana Jobs deal -uudistusta, työvoimapulaa esiintyy useilla aloilla, erityisesti tieto- ja viestintätekniikassa, rakennusalalla sekä terveydenhoidossa. Rakennusalan kasvua hidastavat taitojen puute ja työvoimapula. Joillakin aloilla työvoiman uudelleenkoulutusta ja jatkokoulutusta on lisättävä merkittävästi. Myös aikuisten osallistuminen koulutukseen ja ammatilliseen liikkuvuuteen on vähäistä. Heikko kielitaito on merkittävä ongelma etenkin Brysselissä, jossa vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman mukaan noin puolessa tarjolla olevista työpaikoista edellytetään sekä ranskan että hollannin taitoa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on suuri, mutta tutkinnon suorittaneita on liian vähän luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan aloilla (jäljempänä ’STEM-alat’). Vuonna 2016 Belgia sijoittui unionissa 26. sijalle STEM-alojen korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrässä, ja näihin aloihin liittyvillä koulutusaloilla aloittaneiden uusien opiskelijoiden määrä oli alhainen etenkin naisten osalta. Flanderin vuosia 2012–2020 koskevan STEM-toimintasuunnitelman toteuttaminen on kokonaisuudessaan edennyt, mutta keskiasteen teknisen tai ammattitutkinnon suorittaneiden määrä on STEM-aloilla pysynyt vuoden 2010 tasolla. Ranskankielisellä yhteisöllä ei ole STEM-aloja koskeva suunnitelmaa, ja sen on vielä toteutettava äskettäin hyväksytty digitaalista koulutusta koskeva strategia. Yrittäjätaitojen ja luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alan taitojen puute jarruttaa uusien yritysten perustamista. Digitaalisten taitojen yleinen taso on hyvä, mutta se ei ole paranemassa. Vuoden 2019 kansallisessa uudistusohjelmassa korostetaan Flanderin ja Vallonian välistä sopimusta sekä Flanderin ja Brysselin pääkaupunkialueen välillä suunniteltua sopimusta alueiden välisen työvoiman liikkuvuuden parantamiseksi.

(17)

Tutkimus- ja kehitystoiminta on keskittynyt muutamille teollisuudenaloille eikä innovoinnin levittäminen muualle talouteen ole riittävää, mikä viime kädessä vaikuttaa tuottavuuden kasvuun. Julkisin varoin rahoitettu tutkimustoiminta vaikuttaa olevan alle unionin keskiarvon. Tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla on myös alueiden välisiä ja sisäisiä eroja. Strategisia investointeja koskevassa kansallisessa suunnitelmassa todetaan, että lisäämällä digitalisointia voitaisiin parantaa maan tuottavuutta ja innovointikapasiteettia. Tämä edellyttää digitaaliseen infrastruktuuriin tehtäviä investointeja, mukaan lukien toimia, joilla 5G saadaan onnistuneesti käyttöön, inhimillistä pääomaa ja yrittäjyyttä sekä digitaaliteknologian nopeaa käyttöönottoa erityisesti yrityksissä, jotka ovat jääneet siinä jälkeen.

(18)

Tieinfrastruktuurin laatu heikkenee, sillä siihen ei ole vuosiin kohdistettu kuin vähäisiä julkisia investointeja. Laajan ja tiheän tieverkon ylläpito ei myöskään vaikuta kustannustehokkaalta alueiden ja paikallisviranomaisten kannalta. Belgian tiet ovat unionin ruuhkaisimpia. Rautatieverkko on tiheä ja laadukas, mutta sen valmiiksi saaminen ja parantaminen on edelleen haaste, ja etenkin Brysselin ympäristössä sekä Antwerpenin ja Zeebruggen satamiin johtavilla väylillä on ruuhkia. Esikaupunkialueiden rautatieinfrastruktuuriin ja opastinlaitteisiin on suunniteltu merkittäviä investointeja, mutta niitä jarruttavat erityisesti alueiden talousarviomäärärahojen myöntämistä koskevat säännöt. Lisäksi vääristävät kannustimet ja kilpailun ja investointien esteet kotimaan rautateiden henkilöliikenteessä ja kaupunkien välisessä linja-autoliikenteessä rajoittavat vaihtoehtoisten joukkoliikenteen ja vähäpäästöisen liikenteen kysyntää ja tarjontaa. Lisääntyvät ruuhkat johtuvat osittain henkilöautojen jatkuvasta lisääntymisestä, johon kannustavat teiden maksuttomuus, työsuhdeautovähennys ja alhainen ympäristöverotus. Kiinteän omaisuuden varainsiirtoverot ovat korkeita, ja työsuhdeautojärjestelmä vaikuttaa haitallisesti liikkuvuuteen. Rautatiepalvelujen laatu on heikentynyt, ja julkisen liikenteen tarjonnassa on kaupunkialueilla sekä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä parantamisen varaa erityisesti Valloniassa, jossa työhön pääseminen on työnhakijoille merkittävä ongelma. Vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman mukaan merkittäviä investointeja ja uudistuksia on käynnissä kaikilla alueilla, ja liittovaltiotasolla edistytään – yhteistyössä alueiden kanssa – Brysselin esikaupunkialueiden rautatieverkoston loppuun saattamisessa. Belgia on hyväksynyt lain kotimaan rautatiepalveluiden avaamisesta, mutta julkisen palvelun velvoitteiden mukaisen matkustajaliikenteen, josta on liikenteenharjoittajan kanssa tehty suoraan sopimus, osuus on Belgiassa edelleen erittäin suuri. Yksityiset linja-autoliikenteen harjoittajat eivät saa harjoittaa kaukoliikenteen linja-autopalveluja. Takseja koskeva sääntely puolestaan vaihtelee paikallisviranomaisten välillä. Vaikka alueet ovat laatineet omat liikkuvuussuunnitelmansa, koordinoinnin monimutkaisuus estää johdonmukaisen vision liikkuvuudesta Belgian sisällä ja mahdollisesti myös Belgian ja sen rajakaupunkien ja -alueiden välillä. Rautatiealan sääntelyviranomaisella on varaa kehittää sääntelytoimintansa soveltamisalaa.

(19)

Energiasiirtymän tueksi tarvitaan huomattavia investointeja. Vanhan, ennen energianormien käyttöönottoa rakennetun rakennuskannan kunnostaminen auttaa saavuttamaan vuosien 2020 ja 2030 päästövähennystavoitteet. Vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöönotto on melko vähäistä. Tarvitaan suuria investointeja sähköntuotantoon sekä yhteenliittämiskapasiteettia, älykkäitä verkkoja, varastointia ja energiatehokkuutta.

(20)

Hallituksen toimista huolimatta yrityksille aiheutuvat runsaat sääntely- ja hallintorasitteet kuormittavat yrittäjyyttä. Start-up- ja pienyritysten verotusta on kevennetty, mutta rahoitusinvestointien verotus on edelleen monimutkainen. Belgia on uudistanut yhtiölainsäädäntöään, minkä seurauksena on vähennetty yhtiömuotojen määrää, helpotettu sähköistä viestintää oikeudellisissa asioissa, vähennetty vähimmäispääomavaatimuksia ja vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman mukaisesti uudistettu maksukyvyttömyyslainsäädäntöä niin, että se koskee erityisesti myös vapaita ammatteja. Näistä toimista huolimatta rakennuslupien saannissa on pitkiä viiveitä, kiinteistöjen rekisteröinti on kallista ja oikeudenkäyntimenettelyt ovat pitkiä. Hallinto-oikeuden alalla on haasteita, jotka johtuvat resurssien puutteesta ja pitkällisistä menettelyistä, mikä viivästyttää merkittävästi erityisesti rakennuslupien käsittelyä mutta myös hankintamenettelyjä. Lisäksi ilmasto-, energia-, digitaali- ja liikennepolitiikkojen koordinointi on monimutkaista ja siinä on parantamisen varaa. Tulliviranomaisten ja markkinavalvontaviranomaisten välinen yhteistyö on puutteellista, jolloin on suurempi riski, että unioniin pääsee vaatimusten vastaisia tuotteita Belgian rajojen kautta. Vaikutustenarviointia voitaisiin integroida päätöksentekoprosessiin paremmin. Yritysten saatavilla olevien digitaalisten julkisten palvelujen laatu on heikko. Oikeuslaitoksen puutteellinen digitalisointi, erityisesti tiedonkeruussa, on edelleen huomattava haaste. Digitalisoinnin loppuun saattaminen on tärkeää, jotta oikeuslaitoksen laatua voidaan parantaa edelleen esimerkiksi päivittämällä toimintaprosesseja ja hallinnoimalla paremmin tuomioistuinten henkilöresursseja ja taloudellisia resursseja.

(21)

Kilpailun ja investointien esteet useiden yrityspalveluiden alalla haittaavat kasvua ja tuottavuutta. Uusien palveluntarjoajien aloittamisasteet ovat huomattavasti alle unionin keskiarvon, kun taas voitot ovat unionin keskiarvoa suuremmat. Komission laatima rajoittavuutta kuvaava indikaattori osoittaa, että kirjanpitäjiä, veroneuvojia, arkkitehteja ja kiinteistönvälittäjiä koskeva Belgian sääntelykehys on huomattavasti tiukempi kuin unionissa keskimäärin. Äskettäin annetussa laissa tiukennetaan patenttiasiamiehiä koskevia vaatimuksia. Liittovaltion suunnittelutoimisto arvioi, että vähentämällä reilusti sääntelytaakkaa, joka kohdistuu oikeudellisiin palveluihin, taloushallinnon palveluihin ja arkkitehtipalveluihin, lisättäisiin työn tuottavuutta. Kiinteistökauppoja koskevat säännellyt notaarimaksut ovat huomattavia, mikä nostaa jo ennestään korkeita rekisteröintiveroja. Alueet ovat edistyneet epätasaisesti käsiteollisuuden ja kaupan ammatteja koskevissa uudistuksissa. Vähittäiskaupan alalla on edelleen toimintarajoituksia, jotka haittaavat alan tuottavuutta ja estävät investointeja. Supermarketketjujen kilpailu ei ole optimaalista, mikä johtuu pääasiassa voimakkaasta keskittymisestä ja markkinoille tulon ja niiltä poistumisen hitaudesta. Vähittäiskaupan sääntelyindikaattorin mukaan Belgiassa rajoitetaan jäsenvaltioista kuudenneksi eniten vähittäiskauppiaiden toimintaympäristöä. Vuoden 2019 kansallisessa uudistusohjelmassa korostetaan viimeaikaisia Brysselin pääkaupunkialueella toteutettuja uudistuksia, joilla helpotetaan vähittäiskaupan sijoittumista. Tietoliikennemarkkinoille on tyypillistä voimakas keskittyminen (jota viimeaikaiset yritysostot lisäävät entisestään) ja kilpailun vähäisyys. Tämä käy ilmi myös suhteellisen korkeista kiinteän verkon palvelujen hinnoista verrattuna vertaismaihin. Kiinteiden verkkojen vähittäismarkkinoille ovat tyypillisiä vakiintuneiden operaattorien ja kaapeliverkko-operaattorien maantieteellisesti määritellyt duopolit. Tämä voi luoda esteitä joidenkin operaattoreiden yhdistettyjen kiinteän verkon ja mobiiliverkon palvelujen tarjoamiselle. Vuoden 2019 kansallisessa uudistusohjelmassa tuodaan esiin, että talousoikeutta koskeva uudistus, jolla on tarkoitus parantaa kilpailulainsäädännön noudattamista ja maan kilpailuviranomaisen toimintaa tehostamalla menettelyjä ja vähentämällä riskiä uusista riita-asioista markkinatuomioistuimessa, on hyväksytty. Belgian kilpailuviranomaisen resurssit ovat vähäiset muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten resursseihin verrattuna.

(22)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Belgia voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(23)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Belgian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Belgialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Belgian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Bulgaria kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Bulgariaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Bulgarian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Bulgarian makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti rahoitussektorilla on haavoittuvuustekijöitä samalla kun yritykset ovat hyvin velkaantuneita ja niillä on järjestämättömiä lainoja. Vaikka epätasapainojen lähteisiin puuttumisessa on edistytty, pankkien ja muun rahoitusalan valvontaa ja ohjausta koskevien viimeaikaisten uudistusten täysimääräinen täytäntöönpano ja seuranta on ratkaisevan tärkeää.

(3)

Bulgaria toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 24 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Bulgariaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuonna 2018 maan julkinen talous oli 2 prosenttia ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT). Vuoden 2019 lähentymisohjelmassaan Bulgarian hallitus tähtää 0,3 prosentin alijäämään suhteessa BKT:hen vuonna 2019, 0,4 prosentin ylijäämään vuonna 2020, 0,2 prosentin ylijäämään vuonna 2021 ja 0,1 prosentin ylijäämään vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan asteittain 22,6 prosentista vuonna 2018 suhteessa BKT:hen 16,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 0,7 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,6 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2020, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Bulgarian vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Verotulot ja verosäännösten noudattaminen paranevat, ja käynnissä on useita aloitteita. Veronkanto ei kuitenkaan näytä kehittyvän kaikkialla samassa tahdissa. Tämä koskee erityisesti työhön liittyvää verotusta ja sosiaaliturvamaksuja sekä joitakin valmisteveroluokkia. Näytön perusteella myös pimeä työ ja polttoaineiden laiton kauppa ovat edelleen haaste. Veronkannon parantamiseen tähtäävien toimien jatkaminen ja kohdennetut lisätoimenpiteet verojärjestelmän tiettyjen osien haasteiden ratkaisemiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta edelleen laaja-alaista harmaata taloutta saadaan hillittyä.

(7)

Hallitus on toteuttanut toimia julkisen varainkäytön vaikuttavuuden parantamiseksi. Maailmanpankki on saanut valmiiksi useita julkisia instituutioita (ministeriöitä ja kuntia) kattavan menojen uudelleenarvioinnin ja kaksi pilottitutkimusta, joista toinen käsittelee poliisi- ja pelastustoimea ja toinen jätevesihuoltoa, sekä laatinut hallitukselle käsikirjan tulevia arviointeja varten. Hallitus otti vuoden 2018 keskipitkän aikavälin julkisen talouden strategiassa käyttöön joukon tulosindikaattoreita, joilla on tarkoitus arvioida eri politiikanalojen menojen vaikutuksia pitkällä aikavälillä ja auttaa talousarvion arvioinnissa ja suunnittelussa. Näiden aloitteiden jatkotoimien odotetaan parantavan julkisten menojen laatua, tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä ja sitä kautta julkishyödykkeiden tarjontaa ja laatua.

(8)

Valtionyhtiöt kärsivät heikosta omistajaohjauksesta, mikä heijastuu pitkälti myös niiden taloudelliseen suorituskykyyn. Valtionyhtiöiden omistajaohjauksen oikeudellista kehystä uudistetaan parhaillaan yhteistyössä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kanssa ja komission perustaman rakenneuudistusten tukipalvelun tuella. Uudistuksella pyritään korjaamaan nykyisiä puutteita lähentämällä kansallista lainsäädäntöä valtionyhtiöiden omistajaohjausta koskeviin OECD:n suuntaviivoihin. Kehyksen hyväksyminen ja tehokas täytäntöönpano varmistavat uudistuksen jatkuvuuden ja ovat ratkaisevan tärkeitä sen onnistumisen kannalta.

(9)

Talouden suotuisan toimintaympäristön ansiosta pankkien vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden tunnusluvut paranivat keskimäärin. Samalla rahoitusalan ulkopuolisten yritysten järjestämättömien lainojen määrä supistui, vaikka se onkin edelleen suuri. Järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoista on tullut dynaamisemmat. Bulgarian kansallispankki hyväksyi 30. toukokuuta 2019 päätöksen järjestämättömien saamisten käsittelyä koskevien Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden täytäntöönpanosta. Rahoitusalan arviointien edellyttämät jatkotoimet ovat vahvistaneet pankkisektoria, mutta joitakin haavoittuvuuksia on edelleen jäljellä. Vuoden 2018 uusiin sääntelyaloitteisiin kuuluivat säännöt, jotka koskevat suuria riskikeskittymiä ja asiakaskokonaisuuksien tunnistamista, vastasyklisen pääomapuskurikannan korottaminen ja makrovakausvälineiden käyttöönotto lainanottajiin kohdistuvissa toimenpiteissä. Lähipiirin liiketoimia koskevien lainsäädäntöaloitteiden jatkotoimina suoritettavat jatkuvat valvontatoimet lähipiirille myönnettävien lainojen rajoittamiseksi ja vakuuksiin liittyvien säännösrikkomusten rankaisemiseksi ovat olennaisen tärkeitä moitteettomien liiketoimintakäytäntöjen tukemiseksi. Pankkien kriisinratkaisukehyksen vahvistaminen on toinen parhaillaan toteutettava toimenpide, joka parantaa rahoitusalan häiriönsietokykyä.

(10)

Maksukyvyttömyysjärjestelyjen uudistuksen valmistuminen voisi auttaa yksityisen sektorin suuren velkamäärän ja järjestämättömien lainojen edelleen suuren osuuden vähentämisessä. Joidenkin elementtien puuttuminen heikentää maksukyvyttömyyskehyksen tehokkuutta ja vaikuttavuutta, mikä tekee maksukyvyttömyysmenettelyistä hitaita ja kalliita. Samalla riittävien seurantavälineiden puuttuminen estää nykyisten ja uusien maksukyvyttömyyttä edeltävien menettelyjen ja maksukyvyttömyysmenettelyjen asianmukaisen analysoinnin sekä konkreettisten esteiden tai heikkojen kohtien tunnistamisen. Lokakuussa 2018 Bulgaria pyysi komission rakenneuudistusten tukipalvelusta apua edistääkseen maksukyvyttömyyskehyksen uudistamista. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa maksukyvyttömyyskehyksen puutteet ja laatia etenemissuunnitelma niiden korjaamiseksi. Uudistuskehityksen tukeminen ja tulevan etenemissuunnitelman toteuttaminen on tärkeää.

(11)

Bulgaria hyväksyi lainsäädäntömuutoksia vuonna 2018 ja toukokuussa 2019 ja pyrkii siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (6) (neljäs rahanpesun vastainen direktiivi) saatetaan täysin johdonmukaisesti osaksi maan kansallista lainsäädäntöä. Näiden toimenpiteiden tulokselliseen toteuttamiseen olisi kiinnitettävä huomiota. Viranomaiset eivät ole vieläkään viimeistelleet kansallista riskinarviointia tai tiedottaneet siitä, vaikka se toimii kulmakivenä suunniteltaessa riittäviä kansallisia toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjumiseksi. Lisäksi viimeaikainen kehitys pankkisektorilla viittaa siihen, että kansainvälisten rahoitusliiketoimien kansallista valvontaa on parannettava ja rahanpesun torjuntakehyksen tuloksellinen täytäntöönpano on varmistettava. Korruptioriski on otettava paremmin huomioon, sillä se on rahanpesun esirikos. Bulgarian viranomaisten on saatava aikaan konkreettista näyttöä käytännön tuloksista, josta ovat osoituksena korkean tason korruptiotapauksissa annetut lopulliset tuomiot. Talousrikostutkinnan ja taloudellisen profiloinnin käyttö on vähäistä.

(12)

Pankkien ulkopuolista valvontaa ollaan uudistamassa. Rahoitusvalvontakomissio hyväksyi syyskuussa 2017 pankkien ulkopuolisen rahoitusvalvonnan uudistamista koskevan toimintasuunnitelman yhteistyössä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen kanssa. Käynnissä olevan toimintasuunnitelman täysimääräinen ja oikea-aikainen täytäntöönpano ja sen noudattamisen valvonta edistävät pankkien ulkopuolisen rahoitussektorin asianmukaista valvontaa. Sekundaarilainsäädäntöön on tehty muutoksia, joilla pyritään parantamaan arvostussääntöjä ja niiden soveltamista. Niiden tuloksellinen täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta ratkaisisi jäljellä olevat, aiemmin havaitut arvostusongelmat. Lisäksi konsernitason valvonta on edelleen ongelma asianmukaisen riskiperusteisen vakuutusvalvonnan varmistamisessa.

(13)

Autovakuutusalalla on joitakin haavoittuvuuksia. Tarkkaan määriteltyjen korvaussääntöjen avulla tuomarit voisivat antaa yhdenmukaisempia tuomioita yksittäisissä tuomioistuinkäsittelyissä. Tällainen menettely auttaisi pitkällä aikavälillä vähentämään moottoriajoneuvojen vastuuvakuutusalan kustannuksia, volatiliteettia ja vakuutusriskiä. Alan kestävyyttä parantaisi myös parempi hinnoittelu, jossa asiakkaiden ajohistoria otettaisiin huomioon. Rahoitusvalvontakomissio on ehdottanut bonus-malus-järjestelmää, josta käydään laajaa julkisesta keskustelua. Lisäksi vihreän kortin järjestelmää hallinnoivan viraston likviditeettiin on suhtauduttu erittäin huolestuneesti pääasiassa siksi, että yksi bulgarialainen vakuutuksenantaja ei ole kyennyt maksamaan korvauksia. Järjestelmän uskottavuuden ja tehokkuuden kannalta on ratkaisevan tärkeää, että kaikki jäsenet noudattavat tiukasti velvoitteitaan.

(14)

Infrastruktuurissa on suuria investointivajeita. Liikenneinfrastruktuurin kattavuus ja laatu ovat parantuneet, mutta ne ovat edelleen unionin keskiarvoa heikompia. Euroopan laajuinen liikenneverkko on edelleen Bulgariassa kesken. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viiden viime vuoden aikana. Rautatie- ja maantieosuuksien sekä niihin liittyvien Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmien ja älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä on jatkettava. Bulgariassa yhdyskuntajätevesien viemäröinti- ja käsittelyaste on matala, ilmansaastetasot korkeita, kaatopaikoille päätyvän yhdyskuntajätteen osuus suuri ja kierrätysaste huomattavasti unionin keskiarvoa alhaisempi. Investointeja kestävään vesihuoltoon, resurssitehokkuuteen ja kiertotalouteen siirtymiseen tarvitaan. Lisäksi investointitarpeet energia-alalla sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi ovat huomattavia. Talouden korkea energiaintensiteetti ja hidas edistyminen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa erityisesti rakennusalalla haittaavat maan yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä. Siksi on lisättävä toimia, joilla varmistetaan, että teollisuuteen, liikenteeseen ja rakennusalalle tehdään huomattavia energiansäästöjä tuottavia kohdennettuja investointeja. Bulgarian kansallisessa ilmasto- ja energiasuunnitelmassa hahmoteltujen painopisteiden mukaiset lisäinvestoinnit puhtaan energian infrastruktuuriin (kuten puhtaaseen ja vähähiiliseen sähköntuotantoon, siirtoverkkoihin ja älykkäisiin verkkoihin) auttaisivat osaltaan parantamaan talouden yleistä kilpailukykyä sekä ihmisten elämänlaatua.

(15)

Vaikka julkiset tutkimusmäärärahat kasvoivat vuonna 2018, tutkimus- ja kehitysmenot ovat edelleen hyvin pienet sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Suuret monikansalliset yritykset ovat hallitsevassa asemassa yksityisen sektorin tutkimus- ja kehitysinvestoinneissa, jotka keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Uudistusten hidas toteuttaminen ja tutkimus-, kehitys- ja innovointijärjestelmän suuri hajanaisuus heikentävät tutkimus- ja kehitysinvestointien vaikutusta tuottavuuteen ja kasvuun. Moni yliopisto ja tutkimuslaitos pärjää edelleen heikosti korkeatasoisessa tieteellisessä tutkimuksessa. Tiede- ja yritysmaailman väliset yhteydet ovat edelleen hyvin heikot, ja inhimillisen pääoman saatavuus tutkimus- ja kehittämisjärjestelmässä on huomattava huolenaihe. Klusterit ja niiden tarjoamat mahdollisuudet ovat Bulgariassa alikehittyneitä, sillä niillä ei useinkaan ole kriittistä massaa. Lisäuudistusten, toimivamman ohjausjärjestelmän ja vaikuttavampien julkisten investointien avulla voidaan maksimoida vaikutukset tuottavuuteen ja parantaa talouden kilpailukykyä. Lisäksi digitalisaation lisääntyminen yrityksissä ja uusien liiketoimintamallien käyttöönotto ovat ratkaisevan tärkeitä maan tuottavuuden kannalta.

(16)

Julkisen hallinnon ja sähköisen viranomaisasioinnin uudistukset edistyvät hitaasti ja tuottavat riittämättömiä parannuksia, ja liiketoimintaympäristö pysyy heikkona. Useita uudistustoimenpiteitä on hyväksytty, mutta niiden toteuttaminen käytännössä on edennyt hitaasti. Institutionaaliset puutteet, sääntelyn epävarmuus, korruptio ja riittämätön työvoiman tarjonta ovat edelleen suurimmat esteet investoinneille. Julkisen sektorin hallintoa hyödyttäisivät suurempi läpinäkyvyys, selvemmät säännöt ja pitkän aikavälin perspektiivi. Myös tuotetestauksessa ja -turvallisuudessa esiintyy puutteita vähäisten taloudellisten ja henkilöresurssien vuoksi. Vaikka suurin osa kansalliseen hankintastrategiaan kuuluvista toimenpiteistä on hyväksytty, niiden toteuttaminen vaatii jatkuvaa seurantaa, valvontaa ja arviointia. Hankintoja tehdään usein ilman tarjouskilpailua ja usein yhden ainoan tarjouksen perusteella, mikä vaarantaa järjestelmän läpinäkyvyyden ja toimivuuden. Julkisten hankintojen sektorin hallinnolliset valmiudet ovat jatkuva haaste, samoin julkisia hankintoja tekevien tahojen ammattimaistaminen ja yhdistetyt hankinnat. Sähköisten hankintamenettelyjen huomattava viivästyminen estää julkisten hankintamenettelyjen läpinäkyvyyden ja tehokkuuden parantamisen.

(17)

Työmarkkinatilanne on parantunut, mutta haasteita riittää edelleen. Työllisyysaste on noussut korkeimmalle tasolle Bulgarian unioniin liittymisen jälkeen, ja työttömyysaste on unionin keskiarvon alapuolella. Myönteisestä kehityksestä huolimatta joillakin väestöryhmillä, kuten heikosti koulutetuilla, nuorilla, romaneilla ja vammaisilla, on edelleen vaikeuksia saada töitä. Pitkäaikaistyöttömien tukemiseksi ollaan toteuttamassa erityistoimia. Vuonna 2018 heidän osuutensa työvoimasta oli 3 prosenttia. Vaikuttavien ja jatkuvien tiedotustoimien, aktiivisen työvoimapolitiikan ja integroitujen työllisyys- ja sosiaalipalvelujen yhdistelmä voisi parantaa heikommassa asemassa olevien väestöryhmien työllistettävyyttä ja työnsaantimahdollisuuksia.

(18)

Bulgarian kasvavan osaamisvajeen korjaaminen edellyttää huomattavia investointeja. Nuorten työllistymismahdollisuudet saattaisivat parantua, jos työharjoittelujen ja oppisopimuskoulutuksen laatu ja tuloksellisuus paranisivat. Lisäksi aikuisväestön osallistuminen ammatillisiin täydennys- ja uudelleenkoulutustoimenpiteisiin on hyvin vähäistä. Digitaalisten taitojen kehittämiseen tähtäävistä toimenpiteistä huolimatta bulgarialaisten digitaaliset perustaidot (29 prosenttia väestöstä hallitsee digitaaliset perustaidot, kun unionin keskiarvo on 57 prosenttia) kuuluvat unionin heikoimpien joukkoon.

(19)

Vuonna 2018 Bulgaria ratifioi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen vähimmäispalkoista ja asiasta käytiin useita neuvottelukierroksia, mutta silti työnantajat ja ammattiliitot ovat edelleen eri mieltä vähimmäispalkan määrittävistä kriteereistä. Objektiivista ja läpinäkyvää palkanmäärittämismekanismia koskevissa neuvotteluissa on pyrittävä laajempaan yhteisymmärrykseen. Vaikka työmarkkinaosapuolten osallistuminen toimenpiteiden ja uudistusten suunnitteluun ja toteuttamiseen näyttää lisääntyneen, jatkuva tuki tehostetulle työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle on edelleen tarpeen.

(20)

Koulutustulokset ovat edelleen huonoja ja vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa niihin yhä suuresti. Tämä kuvastaa koulutusjärjestelmän laatuun ja inklusiivisuuteen liittyviä haasteita. Bulgaria ei investoi riittävästi koulutukseen. Tämä koskee erityisesti esiasteen ja alemman perusasteen koulutusta, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseksi varhaislapsuudesta lähtien. Osallistuminen laadukkaaseen varhaiskasvatukseen on vähäistä erityisesti romanien ja muiden heikommassa asemassa olevien väestöryhmien lasten osalta. Koulunkäynnin varhain lopettaneiden osuus on edelleen suuri, mikä vaikuttaa myöhemmässä vaiheessa kielteisesti työllistyvyyteen ja työmarkkinatuloksiin. Ammatillisen koulutuksen työmarkkinarelevanssi ja duaalikoulutusjärjestelmän saatavuus ovat edelleen riittämättömiä. Käynnissä olevista toimenpiteistä huolimatta tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan varmistaa, että korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden taidot riittävät johdonmukaisesti paikkaamaan lyhyen ja keskipitkän aikavälin osaamisvajetta. Joitakin järjestelyjä opettajien uudelleenkouluttamiseksi ja ammatin houkuttelevuuden lisäämiseksi on otettu käyttöön. Opettajien perus- ja jatkokoulutusohjelmia on kuitenkin vielä vahvistettava, ja opetushenkilökunnan työskentelyolosuhteita parantavia lisätoimia tarvitaan edelleen.

(21)

Tuloerot sekä köyhyys- ja syrjäytymisriski ovat Bulgariassa edelleen suuria. Vaikka köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste on alenemassa, vuonna 2018 se oli 32,8 prosenttia, mikä on edelleen selvästi yli unionin keskiarvon. Sosiaaliturvajärjestelmä ei kata kaikkia työntekijöitä, ja sosiaalisen suojelun järjestelmä ei riitä ratkaisemaan merkittäviä sosiaalisia ongelmia. Tämä kuvastaa sosiaalimenojen alhaista tasoa, sosiaalipalvelujen epätasaista saatavuutta kautta maan ja verojärjestelmän heikkoa uudelleenjakovaikutusta. Vuonna 2018 väestön rikkaimman 20 prosentin tulot olivat 7,7 kertaa suuremmat kuin köyhimmän 20 prosentin, eli tuloerot ovat edelleen unionin korkeimpia. Vaikka joitakin toimenpiteitä on toteutettu, vähimmäistulon riittävyys ja kattavuus on edelleen heikko, eikä sen säännölliseen tarkistukseen ole edelleenkään objektiivista mekanismia. Sosiaalipalvelut kärsivät heikosta laadusta ja aktiivista osallisuutta edistävän kokonaisvaltaisen lähestymistavan puutteesta. Sosiaalipalvelujen, terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon saatavuudessa on edelleen eroja. Tämä heikentää niiden kykyä tarjota kattavaa tukea heikoimmassa asemassa oleville, kuten romaneille, lapsille, vanhuksille, vammaisille ja maaseudulla asuville. Osalla väestöstä on vaikeuksia löytää kohtuuhintaisia asuntoja. Sen vuoksi tarvitaan lisätoimia, jotka edistävät aktiivista osallisuutta ja heikommassa asemassa olevien väestöryhmien kuten romanien sosioekonomista integroitumista, parantavat laadukkaiden palvelujen saatavuutta ja vähentävät aineellista puutetta.

(22)

Terveydenhuoltoalaa vaivaa edelleen julkisten rahoituksen vähäisyys. Bulgariassa terveydenhuoltopalvelujen saatavuus on heikkoa, mikä johtuu rajallisten resurssien epätasaisesta jakautumisesta ja sairausvakuutusjärjestelmän heikosta kattavuudesta. Palvelujen käyttäjiltä perittävät maksut ovat huomattavia, sillä niiden on kompensoitava julkisen rahoituksen vähäisyys. Yleislääkäreiden heikko saatavuus rajoittaa perusterveydenhuollon tarjontaa. Sairaanhoitajapula on merkittävä, sairaanhoitajien määrä asukasta kohden on unionin alhaisimpia. Kansallisen terveysstrategian nopeampi ja tehokkaampi toteuttaminen auttaisi puuttumaan näihin ongelmakohtiin.

(23)

Komissio valvoo edelleen oikeuslaitoksen uudistamista sekä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa Bulgariassa yhteistyö- ja seurantamekanismin puitteissa. Tämän vuoksi näitä osa-alueita ei käsitellä Bulgarian maakohtaisissa suosituksissa, mutta ne ovat tärkeitä, jotta maan liiketoimintaympäristö voi kehittyä myönteiseen suuntaan. Marraskuussa 2018 julkaistussa yhteistyö- ja seurantamekanismia koskevassa kertomuksessa todettiin, että Bulgaria on jatkanut oikeuslaitoksen uudistamista ja korjannut puutteita korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, mutta useilla osa-alueilla tarvitaan lisätoimia. Komission on tarkoitus arvioida edistymistä uudelleen alkusyksystä 2019.

(24)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Bulgaria voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(25)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Bulgarian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 lähentymisohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Bulgarialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Bulgarian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(26)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Bulgarian odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(27)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävästä suosituksesta 2,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tšekki ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tšekkiä koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Tšekin edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Tšekki toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tšekkiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2019 lähentymisohjelmassaan hallitus odottaa julkisen talouden siirtyvän 0,3 prosentin ylijäämästä vuonna 2019 suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) 0,2 prosentin alijäämään vuonna 2020. Alijäämän ennustetaan kasvavan asteittain 0,5 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, jota on muutettu (vuonna 2019 alijäämätavoite on rakenteellisin luvuin 1 prosentti ja vuodesta 2020 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen) ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen siten, että se on 29,7 prosenttia vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa. Julkisen sektorin palkkojen ja sosiaalisten tulonsiirtojen odotetaan kasvavan edelleen, kun taas kokonaistulot vähenevät hieman suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2019 heikkenevän noin -0,1 prosenttiin ja vuonna 2020 edelleen -0,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Tšekin vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Tšekillä on pitkällä aikavälillä keskisuuria julkisen talouden kestävyyteen liittyviä riskejä, jotka johtuvat pääasiassa väestön ikääntymiseen liittyvistä kustannuksista. Eläkemenot ovat merkittävin pitkän aikavälin kestävyyteen kielteisesti vaikuttava tekijä, sillä niiden odotetaan kasvavan noin 2 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä. Pitkän aikavälin riskit aiheutuvat epäsuotuisasta väestönkehityksestä sekä siitä, että eläkeiän lakisääteiseksi ylärajaksi on asetettu 65 vuotta. Tämän seurauksena vanhushuoltosuhde eli ikääntyneiden määrä suhteessa aktiiviväestöön lähes kaksinkertaistuu noin 50 prosenttiin vuoteen 2070. Viimeaikaiset toimenpiteet parantavat eläkkeiden riittävyyttä. Eläke-etuuksien avokätisempien indeksiehtojen lisäksi hallitus on korottanut peruseläkkeen määrää ja iäkkäämpien eläkkeensaajien eläkkeitä. Näiden lisäksi ei kuitenkaan toteuteta toimia, jotka parantaisivat kestävyyttä. Esimerkiksi lakisääteistä eläkeikää ei nosteta automaattisesti elinajanodotteen paranemisen myötä. Tällä hetkellä kaikki muutokset eläkeikään (lakisääteiseen ja varhaiseläkkeeseen) tehdään hallituksen ehdotuksesta, ja parlamentin on hyväksyttävä ne. Nämä toimenpiteet voitaisiin yhdistää työmarkkinapolitiikkaan, jolla tuettaisiin pidempiä työuria ja aliedustettujen väestöryhmien osallistumista. Ikäsidonnaisten julkisten terveydenhuoltomenojen odotetaan kasvavan 1,1 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä, mikä myös heikentää julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Tässä yhteydessä sairaalasektorin lisäkeskittäminen ja perusterveydenhuoltoon sekä integroituun sosiaali- ja terveydenhuoltoon investoiminen voisi parantaa terveydenhuoltojärjestelmän kustannusvaikuttavuutta.

(7)

Tšekin keskuspankki voi asettaa makrovakaustoimena suositusluonteisia kiinnitysluottorajoja, mutta nykyisen lainsäädännön nojalla sen valtuudet määrätä seuraamuksia ovat rajoitetut, koska sillä ei ole virallista toimivaltaa valvoa niiden täytäntöönpanoa. Vaikka tšekkiläiset pankit yleisesti ottaen noudattavat suosituksia, sitovilla lakisääteisillä rajoilla ne samoin kuin muut kiinnitysluoton antajat saataisiin todennäköisesti noudattamaan raja-arvoja nykyistä paremmin ja samalla varmistettaisiin rahoitusjärjestelmän vakaus ja vähennettäisiin lainanottajien riskejä. Tšekin keskuspankkilain muuttamista koskevan lainsäädäntöehdotuksen käsittely on edelleen kesken.

(8)

Hienoisista parannuksista huolimatta korruptio on edelleen ongelma yrityksille ja saattaa haitata taloudellista toimintaa. Myönteistä on, että vuonna 2017 käynnistettyjä (mukaan lukien julkisia hankintoja koskevia) uudistuksia toteutetaan parhaillaan, ja hallitus on viimein hyväksynyt joitakin keskeneräisiä toimenpiteitä ja lähettänyt ne parlamentin käsiteltäväksi. Näitä ovat muun muassa ehdotukset, jotka koskevat ylimmän tilintarkastusviraston tehtäväkentän ulottamista alueisiin ja kuntiin sekä nimityksiä valtion omistamiin yrityksiin, joissa sääntely on olennaista eturistiriitojen välttämiseksi. Väärinkäytösten paljastajien suojelua ja lobbausta koskevia ehdotuksia ei ole kuitenkaan vielä hyväksytty.

(9)

Tšekin työmarkkinat toimivat tällä hetkellä hyvin. Työllisyys on viimeksi kuluneiden seitsemän vuoden aikana kasvanut tasaisesti ja työttömyys on vähentynyt huomattavasti. Pienten lasten äitien, matalan osaamistason työntekijöiden ja vammaisten työmarkkinapotentiaalia ei kuitenkaan hyödynnetä tarpeeksi. Näiden ryhmien työmarkkinoille osallistumista on selkeästi mahdollista lisätä, koska maassa esiintyy työvoimapulaa. Työllisyyserot ja sukupuolten väliset palkkaerot ovat edelleen suuria huolimatta viimeaikaisista toimenpiteistä, joilla vanhempainvapaata on muutettu joustavammaksi ja lastenhoitopalveluja on lisätty. Naisten työllisyysaste on edelleen selvästi alhaisempi kuin miesten. Kohtuuhintaisten lastenhoitopalvelujen heikolla saatavuudella, pitkillä vanhempainvapaaoikeuksilla, joustavien työjärjestelyjen vähäisellä käytöllä ja pitkäaikaishoitopaikkojen puutteella on edelleen suuri vaikutus työmarkkinoille osallistumiseen. Virallisten lastenhoitopalvelujen piirissä oli vuonna 2017 vain 6,5 prosenttia alle kolmivuotiaista lapsista (kun unionin keskiarvo oli 34,2 prosenttia). Vaikka matalan osaamistason työntekijät muodostavat vain pienen osan väestöstä, heidän työllisyysasteensa on selvästi alhaisempi kuin keskitason ja korkean osaamistason työntekijöiden. Myös vammaisten työllisyysaste on edelleen alhainen. Julkiset työvoimapalvelut eivät tällä hetkellä pysty rajallisen kapasiteettinsa vuoksi tarjoamaan työnhakijoille yksilöllistä ja jatkuvaa tukea. Heikommassa asemassa olevien väestöryhmien osallistumista työmarkkinoille voitaisiin edistää lisäämällä julkisten työvoimapalvelujen kenttätoimintaa ja aktivointikapasiteettia sekä toteuttamalla vaikuttavaa ja oikein kohdennettua aktiivista työvoimapolitiikkaa.

(10)

Kun valmistusteollisuuteen painottuvassa taloudessa työvoima ja väestörakenne asettavat rajoitteita, koulutukseen tulisi investoida lisää, myös työssäkäyvien aikuisten osalta, jotta voidaan varmistaa, että maa on valmis talouden rakennemuutoksien mukanaan tuomiin haasteisiin, kuten teknologisiin muutoksiin. Etenkin digitaalialalla saattaa syntyä osaamisen kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa muun muassa tulevaisuuden automaation ja robotisaation seurauksena. Uudet työt edellyttävät uutta osaamista ja huomattavia investointeja erityisesti korkean tason tekniseen ammattitaitoon ja digitaalisiin taitoihin, joita tarvitaan nykyisten mekaanisten töiden automatisoinnin myötä. Vaikka viime vuosina on toteutettu useita kattavaa osaamisstrategiaa koskevia aloitteita, niistä ei ole vielä kehittynyt todellista kattavaa järjestelmää.

(11)

Opiskelijoiden sosioekonominen tausta vaikuttaa edelleen voimakkaasti koulutustuloksiin. Koulutuksen inklusiivisuutta lisäävä uudistus käynnistettiin vuonna 2016 Euroopan sosiaalirahaston tuella. Sen onnistuminen riippuu kestävän ja riittävän kansallisen rahoituksen saatavuudesta, opettajien ja opetusavustajien lisäkoulutuksesta ja inklusiivisen opetuksen etuja koskevan yleisen tiedon lisäämisestä. Vaikka inklusiivisuuteen tähtäävän koulutusuudistuksen vaikutus on ollut yleisesti ottaen myönteinen, sen vaikutus romanilasten osallistumiseen yleisopetukseen on edelleen vähäinen. Vähäiset investoinnit, opettajan ammatin vähäinen houkuttelevuus ja sosioekonominen eriarvoisuus rajoittavat saavutettavaa koulutustasoa. Opettajista on pulaa, koska opettajan työtä ei arvosteta, palkat ovat viimeaikaisista korotuksista huolimatta matalia muihin ammatteihin verrattuna ja urakehitysmahdollisuuksia on vähän. Opettajan ammatti ei ole lahjakkaiden nuorten silmissä edelleenkään kovin houkutteleva vaihtoehto. Pätevien opettajien puute yhdistettynä odotettuun epäsuotuisaan väestörakenteen kehitykseen viittaa siihen, että tulevaisuudessa saattaa olla entistä haastavampaa saada opettajia palvelukseen ja pitää heidät palveluksessa.

(12)

Vaikka Tšekki on kauttakulkumaa, Euroopan liikenneverkot, mukaan lukien TEN-T-käytävät, eivät ole vielä läheskään valmiita. Myös esikaupunkien liikenneinfrastruktuurissa on edelleen puutteita, mikä rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia löytää kohtuuhintainen asunto ja vaikeuttaa työmatkoja. Heikot liikenneyhteydet haittaavat myös liiketoimintaa, erityisesti syrjäisillä alueilla. Vaikka esikaupungistuminen suurkaupunkialueilla jatkuu, esikaupunkien liikenneverkot ovat jääneet kehityksestä jälkeen erityisesti rautatieinfrastruktuurin osalta. Maa suoriutuu heikosti hiilen vähentämisessä, erityisesti kun tarkastellaan uusiutuvan energian osuutta liikenteessä ja sähköajoneuvojen yleistymistä. Lisäksi sähköajoneuvojen latausinfrastruktuurin suunniteltu kasvu ei ehkä riitä kattamaan tulevaa kysyntää. Investoimalla enemmän kestävään liikenteeseen voitaisiin myös vähentää ilmansaasteita ja melusaastetta, mikä lieventäisi niiden haittavaikutuksia kansanterveyteen erityisesti kaupunkialueilla. Digitaalinen infrastruktuuri on paranemassa, mutta kaupunkien ja maaseudun välillä on edelleen jakolinja, sillä vain 59 prosenttia maaseudun kotitalouksista on nopeiden laajakaistaverkkojen piirissä. Kupari-infrastruktuuriin perustuvien vanhempien verkkojen kehittäminen yhdessä kiinteiden langattomien yhteysratkaisujen kanssa ei riitä vuodeksi 2025 asetettujen verkkoyhteyksiä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen. Tuleviin yhteystarpeisiin vastaaminen edellyttää investointeja erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin (valokuituverkkoihin) ja asianmukaisia kysyntään vaikuttavia toimenpiteitä.

(13)

Tšekin talouden energiaintensiteetti on edelleen unionin suurimpia, sillä energiatehokkuus on parantunut hitaasti erityisesti rakentamisessa. Energiaintensiteetti on suurin teollisuudessa ja asumisessa. Energiatehokkuuden parantaminen tarjoaa Tšekille mahdollisuuden parantaa kilpailukykyä, vähentää kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, kehittää puhtaampaa teollisuutta ja siirtyä ylöspäin arvoketjussa. Kivihiili on valta-asemassa energia-alalla ja suurin hiilidioksidipäästöjen lähde, mikä tekee siitä huomattavan uhkan paikalliselle ilmanlaadulle. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viiden viime vuoden aikana. Maassa ei ole toteutettu tarpeeksi ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja riskien ehkäisemiseen vaadittavia ennaltaehkäisy-, valmius- ja katastrofinhallintatoimia.

(14)

Hallinto- ja sääntelyrasitus voi haitata investointeja. Monet tšekkiläiset yritykset pitävät hallinto- ja sääntelyrasitteita merkittävänä esteenä investoinneille. Nopeasti muuttuva lainsäädäntö ja monimutkaiset hallinnolliset menettelyt vaikeuttavat edelleen liiketoiminnan harjoittamista huomattavasti. Sopimusten täytäntöönpanon kustannukset, jatkuvat muutokset vero- ja työnlainsäädäntöön ja rakennuslupien saamisen vaikeus saattavat vähentää maahan tehtävien investointien houkuttelevuutta. Lisäksi hallinnollisen rasituksen määrä vaihtelee huomattavasti alueittain. Viime aikoina on tehty esityksiä, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa erityisesti suurten infrastruktuurihankkeiden kaavoitusmenettelyjä. Lisäksi hallitus valmistautuu laatimaan uuden rakennuslain vuoteen 2021 mennessä yhdessä työmarkkinaosapuolien kanssa. Vastuu tuotteiden markkinavalvonnasta on hajallaan eri organisaatioissa, siinä esiintyy päällekkäisyyttä ja tehokas koordinointi ja tuloksellinen yhteistyö on haastavaa.

(15)

Julkisia hankintoja koskevien menettelyjen läpinäkyvyys ja hankintoihin liittyvä koulutus ovat parantuneet, mutta ne ovat edelleen jäljessä, kun tarkastellaan kilpailun lisääntymistä. Syynä tähän ovat se, että suuressa osassa menettelyjä saadaan vain yksi tarjous, ongelmat laatukriteerien käytössä ja epäluottamus julkisiin instituutioihin. Valtaosa julkisia hankintoja koskevista päätöksistä perustuu edelleen alhaisimpaan hintaan, sillä strategiseen lähestymistapaan siirtyminen on edelleen kesken. Painopiste on siirtynyt enemmän keskitettyihin hankintoihin ja yhteisen asiantuntemuksen hyödyntämiseen, mutta niiden käyttöönotto edistyy hitaasti todistetuista hyödyistä huolimatta.

(16)

Tšekissä ei ole vielä luotu täysin toimivaa kotimaiseen tutkimukseen ja kehitykseen perustuvaa innovaatioekosysteemiä. Unionin tasolla maa on edelleen kohtuullinen innovoija, vaikka tutkimus- ja kehitysintensiteetti onkin kasvanut. Tämä tulos saattaa liittyä julkisiin investointeihin, joista puuttuu yhdenmukainen strategia tutkimustyön vaatimattomien tulosten sekä yksityisen sektorin ja tiedemaailman välisen yhteistyön parantamiseksi. Tuottavuuden kasvun taustalla ovat pääasiassa suuret ulkomaiset yritykset, kun taas kotimaiset yritykset ovat jääneet jälkeen lisäarvon luomisessa. Lisäksi kokonaistuottavuus, jolla mitataan pääoman ja työvoiman käytön tehokkuutta tuotannossa, on kasvanut suhteellisen hitaasti. Keskittyminen kotimaiseen innovointiin voisi lisätä tuottavuutta kaikessa liiketoiminnassa, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan lukien.

(17)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Tšekki voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(18)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tšekin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 lähentymisohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tšekille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Tšekin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Tšekin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Tanska ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Tanskaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Tanskan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(3)

Tanska toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 15 päivänä maaliskuuta 2019 ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 10 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Tanskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus ennakoi vuoden 2019 lähentymisohjelmassa, että vuosina 2019 ja 2020 julkisen talouden alijäämä on 0,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT). Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan vuoteen 2025 saakka. Vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 33,4 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019, pysyvän vakaana vuonna 2020 ja kasvavan 37,8 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on ohjelmakaudella uskottava. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2019 olevan 0,9 prosenttia ja vuonna 2020 1,0 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Riskit liittyvät vaihtelevista elementeistä, erityisesti eläkerahastojen tuottoverosta, johtuviin tulovajeisiin. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Tanskan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Tanskan tutkimus- ja innovointijärjestelmälle on ominaista investointien suuri määrä, vahva henkilöresurssiperusta ja tieteellinen huippuosaaminen. Tanskan tutkimus- ja innovointikenttä on kuitenkin keskittynyt suhteellisen pieneen määrään toimijoita, kuten pääasiassa lääke- ja bioteknologia-aloilla toimiviin suuriin yrityksiin ja säätiöihin, minkä vuoksi tutkimus- ja innovointijärjestelmä saattaa olla altis ulkoisille häiriöille. Näyttääkin siltä, että kannattaisi investoida innovatiivisten yritysten toiminnan laajentamiseen.

(7)

Työvoiman tarjonnan varmistaminen väestörakenteen muutoksista ja teknologisista muutoksista huolimatta ja puuttuminen työvoimapulaan, erityisesti pulaan koulutetuista työntekijöistä ja tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoista, ovat keskeisiä tekijöitä kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi Tanskassa. Uudistukset ja investoinnit, joilla lisätään ammatillisen koulutuksen houkuttelevuutta ja siihen osallistumista, todennäköisesti lisäävät koulutettujen työntekijöiden tarjontaa. Myös jatkuvat investoinnit aikuiskoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sekä digitaalisiin taitoihin voisivat auttaa vastaamaan tähän haasteeseen. Lisäksi olisi hyödyllistä keskittyä parantamaan syrjäytyneiden ja muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien osallistumista työmarkkinoille. Tämä koskee erityisesti nuoria, joiden koulutustaso on alhainen, maahanmuuttajataustaisia sekä alentuneesti työkykyisiä ja toimintarajoitteisia henkilöitä. Myös maahanmuuttajataustaisten lasten oppimistulosten parantaminen on edelleen haaste.

(8)

Vaikka teiden laatu on korkea, ruuhkat lisääntyvät erityisesti suurten kaupunkien ympäristössä. Lisäksi on vähennettävä hiilen määrää liikenteen alalla, mikä tarkoittaa investointimahdollisuuksia kestävään liikenneinfrastruktuuriin liikenteen vähähiilisyyden edistämiseksi ja liikenneruuhkien vähentämiseksi sekä vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoon. Väistyvä hallitus on esittänyt suunnitelman ruuhkien vähentämiseksi suurten kaupunkien ympäristössä. Kyseistä suunnitelmaa, jolla näihin toimiin osoitetaan 112 miljardia Tanskan kruunua (lähes 6 prosenttia suhteessa BKT:hen) vuosina 2020–2030, ei ole vielä hyväksytty.

(9)

Vaikka Tanskan talouden tuottavuus on yhä unionin korkeimpia, tuottavuuden kasvu on hidastunut jo vuosikymmenten ajan. Vientiyritysten tuottavuuden kasvu on ollut suurempaa kuin yritysten, jotka on suojattu ulkomaisten yritysten taholta tulevalta kilpailulta. Vaikka Tanska on toteuttanut toimia tukeakseen yritysten tuottavuuden kasvua kotimarkkinasuuntautuneilla palvelualoilla, tuottavuuden kasvu ja kilpailu ovat jääneet näillä aloilla muista jälkeen. Tanska on toteuttanut toimenpiteitä lisätäkseen kilpailua rahoitusalalla ja jatkanut yleishyödyllisiä palveluja koskevan strategian toteuttamista.

(10)

Useita vuosia jatkuneen voimakkaan kasvun jälkeen asuntojen hinnat vaikuttavat yliarvostetuilta erityisesti suurimmilla kaupunkialueilla. Asuntojen hintojen nousu oli kuitenkin maltillista vuonna 2018. Vaikka kotitalouksien velan suhde käytettävissä oleviin tuloihin on edelleen supistunut, se on silti yhä unionin korkein. Vaihtuvakorkoisten asuntolainojen osuus ja maksuvapaat kaudet vähenevät asteittain, mutta niitä on edelleen paljon. Näyttää siltä, että uusilla makrovakaustoimenpiteillä on hillitty sellaisten uusien asuntolainojen määrää, jotka ovat tuloihin suhteutettuna suuria ja joiden luototusaste on korkea. Lisäksi Tanskan viranomaiset ovat viime vuosina aktivoineet vastasyklisen pääomapuskurin ja toteuttaneet toimenpiteitä pankkien häiriönsietokyvyn parantamiseksi. Ne ovat myös hyväksyneet (vuonna 2021 voimaan tulevan) kiinteistöverouudistuksen, jolla lakkautetaan myötäsyklinen kiinteistöverojärjestelmä. Erittäin suuri lainamäärä suhteessa tuloihin, suuri velkaantuneisuus ja suuri korkoherkkyys sekä yliarvostetut asuntojen hinnat aiheuttavat kuitenkin riskejä talouden ja rahoituksen vakaudelle, mikä edellyttää jatkuvaa seurantaa.

(11)

Rahanpesun torjumisesta on tullut yksi Tanskan painopistealueista sen jälkeen, kun paljastui, että Tanskan suurin rahoituslaitos oli sekaantunut huomattavaan rahanpesuskandaaliin. Tanskan kansankäräjät on hyväksynyt sopimuksen finanssivalvonnan vahvistamisesta ja sopimuksen uudesta rahanpesun torjuntapaketista, joka sisältää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntastrategian. Strategia perustuu kahdeksaan pilariin, joista yksi on yhteistyön vahvistaminen valvojien, rahanpesun selvittelykeskuksen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välillä. Haasteita kuitenkin riittää, ja finanssivalvojan on vielä hyväksyttävä lisätoimenpiteet ja ohjeet siitä, miten valvontaa vahvistetaan näillä osa-alueilla. Näiden toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen olisi kiinnitettävä huomiota niiden tulokselliseen toteuttamiseen.

(12)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Tanska voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(13)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Tanskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 lähentymisohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Tanskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Tanskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(14)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Tanskan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Saksa kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Saksa kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Saksan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointitoimenpiteet ja palkkojen nousun tukeminen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista euroalueen tasapainottamisen osalta, ja verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn verotuksesta edistää euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toiminnan osalta.

(3)

Saksaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Saksan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Saksan makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti vaihtotaseen ylijäämä supistuu hitaasti ja on edelleen suuri, ja sillä on rajat ylittäviä vaikutuksia. Ylijäämä pieneni hieman vuonna 2018 kotimaisen kysynnän piristyessä, ja sen odotetaan edelleen supistuvan vähitellen tulevina vuosina, joskin se pysyttelee makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä asetetun kynnysarvon yläpuolella. Ylijäämä kertoo siitä, että kotimaiset investoinnit ovat vähäisiä suhteessa säästöihin sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Saksassa on toteutettu toimenpiteitä yksityisten ja julkisten investointien vilkastuttamiseksi, ja ne ovatkin lisääntyneet huomattavasti. Tämä on kasvattanut kotimaisen kysynnän merkitystä kasvun veturina. Investointien ja kulutuksen olisi kuitenkin voitu odottaa kasvavan suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) enemmän, kun otetaan huomioon suotuisat rahoitusehdot, julkisten investointitarpeiden kasautuminen erityisesti kuntasektorilla ja käytettävissä oleva finanssipoliittinen liikkumavara. Palkkojen nousu kiihtyi jonkin verran työmarkkinoiden kiristyessä, mutta reaalipalkkojen nousu on edelleen maltillista.

(4)

Saksa toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 16 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 17 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Saksaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2019 vakausohjelmassaan hallitus odottaa, että vuosina 2019–2023 julkisen talouden ylijäämä on ½–¾ prosenttia suhteessa BKT:hen. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan alle perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon vuonna 2019, ja velkasuhteen odotetaan pienenevän edelleen vähitellen siten, että se on 51¼ prosenttia vuonna 2023. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 1,1 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2020, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Saksan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samaan aikaan olisi tärkeää hyödyntää keskipitkän aikavälin tavoitetta noudattaen finanssi- ja rakennepolitiikkaa, jotta julkisissa ja yksityisissä investoinneissa voitaisiin saavuttaa kestävä kasvusuuntaus erityisesti alue- ja kuntatasolla.

(7)

Julkiset ja yksityiset investoinnit kasvoivat vuonna 2018 voimakkaasti, mutta investointiaste on edelleen alle euroalueen keskiarvon. Julkisten investointien nimelliskasvu oli 7,7 prosenttia ja reaalikasvu 3,8 prosenttia vuonna 2018. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin edelleen, jotta suuri investointitarpeiden suma saadaan purettua erityisesti infrastruktuuri- ja koulutusinvestointien osalta. Julkisten investointien reaalikasvu on negatiivisen kasvun jakson jälkeen ollut positiivinen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden ajan. Kuntatasolla nimelliset investoinnit kasvoivat lähes viidenneksellä pelkästään vuonna 2018. Tämä heijastaa hallituksen pyrkimyksiä lisätä investointeja. Kuntatasolla investoinnit olivat kuitenkin edelleen pienemmät kuin poistot. Kreditanstalt für Wiederaufbau -kehityspankin (KfW) vuoden 2019 kuntapaneelin mukaan oletetut kasautuneet investointitarpeet olivat vuoden loppuun 2018 mennessä 4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä yhdessä julkisen talouden suotuisan rahoitusaseman kanssa osoittaa, että kaikilla hallintotasoilla, erityisesti alue- ja kuntatasolla, on mahdollista lisätä investointeja. Kuntien kapasiteetti- ja suunnittelurajoitteet haittaavat edelleen investointeja julkiseen infrastruktuuriin. Näiden rajoitteiden poistamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, joilla ei kuitenkaan ole vielä saatu aikaan kestäviä konkreettisia tuloksia. Myös digitaalisia julkisia palveluja ja julkisia hankintoja voitaisiin parantaa. Yksityiset investoinnit ovat lisääntyneet huomattavasti, joskaan eivät kaikissa omaisuuserälajeissa. Laiteinvestoinnit ovat kasvaneet voimakkaasti, koska kapasiteetin käyttöaste on ollut ennätyksellisen korkea. Asuntoinvestoinnit lisääntyvät edelleen voimakkaasti. Rakennusala on kuitenkin nyt raportoinut kapasiteettirajoitteista ja hintojen noususta. Muu kuin asuntorakentaminen on lisääntynyt reaalisin luvuin hitaasti, mikä viittaa siihen, että perusinfrastruktuuri ei ehkä ole pysynyt talouden tarpeiden tasalla.

(8)

Julkiset koulutusmenot, jotka olivat 4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, olivat edelleen unionin 4,6 prosentin keskiarvoa pienemmät. Koulutusmenojen osuus kaikista julkisista menoista oli 9,3 prosenttia, joten myös se oli pienempi kuin unionin keskiarvo (10,2 prosenttia). Koulutus- ja tutkimusmenot pysyivät 9,0 prosentissa suhteessa BKT:hen vuonna 2017, eli ne jäivät kansallisesta tavoitteesta, joka on 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaikka koulutusmenot ovat reaalisin luvuin kasvaneet, kasaantuneiden investointitarpeiden suma jatkoi kasvuaan väestörakenteen kehityksen seurauksena. Lainsäädäntömuutokset (ns. DigitalPakt), joiden ansiosta liittohallitus voi tehdä suoraan investointeja digitaaliseen koulutukseen osavaltioiden (Länder) myöntämän rahoituksen lisäksi, ovat lupaavia, mutta niiden tulokset eivät ole vielä nähtävissä. Opiskelijamäärän kasvu, opettajapula, digitalisaatio ja varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laajentaminen ovat haasteita, joihin vastaaminen edellyttää asianmukaista julkista rahoitusta. Koulutusta sekä tutkimusta ja innovointia varten osoitettava lisärahoitus on ratkaisevan tärkeää Saksan potentiaalisen kasvun vauhdittamiselle ja teknologiseen muutokseen sopeutumiselle.

(9)

Saksa on viime vuosina edistynyt tutkimus- ja kehitysintensiteettinsä kasvattamisessa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että suuret yritykset ovat lisänneet tutkimus- ja kehitysmenojaan erityisesti korkean keskitason teknologian valmistusteollisuudessa ja etenkin autoteollisuuden alalla. Pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, tutkimus- ja kehitysintensiteetti on huomattavasti alle unionin keskiarvon ja jää yhä enemmän jälkeen keskiarvosta. Pk-yritykset hyötyvät yleensä suuria yrityksiä vähemmän yhteistyöstä julkisten tutkimuslaitosten kanssa. Nämä kaksi tekijää vähentävät yritysten innovatiivisuutta, joka on pitkällä aikavälillä laskusuunnassa. Lisäinvestoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan paitsi lisätä koko talouden innovointikapasiteettia ja parantaa tuottavuutta myös helpottaa siirtymistä vähähiiliseen talouteen ja kiertotalouteen, erityisesti edistämällä kestävää liikennettä, vihreää energiateknologiaa, ekoinnovointia ja kierrätystä, ja lisätä julkisen sektorin tutkimustoiminnan tuloksellisuutta ja sen panosta näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

(10)

Saksan talouden digitalisoituminen etenee verkkaisesti, ja digitaaliteknologian käyttöönotto pk-yrityksissä jatkuu hitaana. Saksa on jäänyt jälkeen (gigabittinopeuksilla toimivan) erittäin suuren kapasiteetin laajakaistan käyttöönotossa valtakunnallisesti ja erityisesti maaseutualueilla, joilla investointien lisääminen voisi vauhdittaa tuottavuuden kasvua. Vain 9 prosenttia Saksan kotitalouksista on suurtehoisten valokuituverkkojen piirissä (vuoden 2018 puolivälissä), kun unionin keskiarvo on 30 prosenttia. Nykyisten kuparikaapeliverkkojen parantaminen (vektorointi) on edelleen vakiintuneen operaattorin parhaana pitämä teknologinen ratkaisu. Vaikka monet palvelut perustuvat erittäin nopeisiin yhteyksiin, 23 700 yrityspuistoa ei vuonna 2017 ollut vielä valokuituverkon piirissä ja 28 prosentilla kaikista yrityksistä ei ollut pääsyä vähintään 50 megabitin nopeudella toimivaan verkkoon. Nopeiden yhteyksien puuttuminen jarruttaa investointeja, erityisesti kun on kyse pk-yrityksistä, joista monet sijaitsevat maaseudulla tai maaseutumaisilla alueilla. Julkiset toimenpiteet ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä ultranopeaa (≥ 100 Mbit/s) laajakaistaa varten tarvittavan infrastruktuurin käyttöönotolle maaseutualueilla, ja tukien lisäksi voitaisiin tutkia myös muita rahoitusmahdollisuuksia. Myös tulokset, jotka koskevat digitaalisia julkisia palveluja ja sähköisiä terveyspalveluja, jäävät selvästi unionin keskiarvosta. Saksalaisista internetin käyttäjistä vain 43 prosenttia käytti sähköisiä viranomaispalveluja vuonna 2018 (kun unionin keskiarvo oli 64 prosenttia). Verkossa tarjottavia terveys- ja hoitopalveluja on käyttänyt 7 prosenttia saksalaisista (kun unionin keskiarvo on 18 prosenttia). Yleislääkäreistä 19 prosenttia käyttää sähköisiä lääkemääräyksiä (kun unionin keskiarvo on 50 prosenttia).

(11)

Saksassa on investoitava enemmän liikenneinfrastruktuuriin ja puhdasta liikkuvuutta edistäviin ratkaisuihin, jotta voidaan puuttua liikkuvuuteen ja ilmanlaatuun liittyviin haasteisiin sekä tukea ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Ilmanlaatu on Saksassa vakava ongelma erityisesti kaupunkialueilla, joilla liikenteen osuus haitallisista typen oksidien päästöistä on noin 60 prosenttia. Tavaraliikenne voisi hyötyä kehittyneemmistä intermodaalisuusratkaisuista. Auto on edelleen ylivoimaisesti yleisimmin käytetty liikenneväline päivittäisessä työmatkaliikenteessä, ja liikenneruuhkissa kulutetaan aikaa keskimäärin noin 30 tuntia vuodessa. Ruuhkista ja pysäköintipaikkojen etsimisestä aiheutuvien kustannusten on arvioitu olevan noin 110 miljardia euroa vuodessa eli noin 4 prosenttia suhteessa Saksan BKT:hen. Vaikka vaihtoehtoisilla polttoaineilla kulkevat ajoneuvot ovat lisääntyneet jyrkimmin uusien rekisteröityjen ajoneuvojen joukossa, niiden määrä on edelleen pieni. Autojen yhteiskäyttöä ja yhteisautoilua hyödynnetään edelleen hyvin vähän. Lisäksi tarvitaan merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja, kun otetaan huomioon akkujen kriittisten raaka-aineiden uudet toimitusketjut.

(12)

Saksan sähköverkot ovat hitaasti mukautumassa uusiutuviin energialähteisiin, ja merkittävät investoinnit siirto- ja jakeluverkkoihin ovat edelleen tarpeen. Pitkät viivästykset monien hankkeiden toteuttamisessa ovat aiheuttaneet merkittäviä kustannuksia Saksan ja Euroopan sähköverkoille ja sähkömarkkinoille. Energiaverkkojen laajentamista koskevassa vuonna 2009 annetussa laissa määritellyistä 1 800 kilometriä kattavista sähköverkkohankkeista oli vuoden 2018 toisen neljänneksen loppuun mennessä saatu toteutettua vain noin 800 kilometrin osuus, mikä johtui osittain kansalaisten vastustuksesta. Sähköverkon laajentamisen viivästyminen johtaa suurempiin ruuhkautumiskustannuksiin ja lisää markkinoiden toiminnan vääristymiä sekä Saksassa että sen naapurimaissa. Sähkö-, lämpö- ja liikennesektorin yhteenliittämistä, energialähteiden monipuolistamista ja asianmukaista verkkoinfrastruktuuria edistävät energiaverkkoinvestoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä energiajärjestelmän joustavuuden ja talouden eri alojen paremman yhdentymisen kannalta, kun päämääränä on energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen.

(13)

Asunnot eivät Saksassa ole enää yhtä kohtuuhintaisia kuin ennen. Sekä vuokrat että asuntojen hinnat ovat vuodesta 2015 nousseet pitkän aikavälin keskiarvoa nopeammin etenkin suurissa kaupungeissa. Vuonna 2017 asumiskustannukset olivat Saksassa 20 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä kohtuuttomat (eli kokonaisasumiskustannukset olivat yli 40 prosenttia käytettävissä olevista tuloista), kun Euroopan tasolla samassa ikäryhmässä tämä osuus oli 10 prosenttia. Alimmassa tuloryhmässä niiden osuus, joilla asumismenot ylittivät kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan, oli 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin unionin keskiarvo, joka oli 35,3 prosenttia. Hallitus on puuttunut tilanteeseen toteuttamalla joitakin toimenpiteitä, joihin kuuluvat muun muassa vuokrankorotuksia rajoittava ”hintajarru” (Mietpreisbremse), uuden kiinteistön ostoa koskeva tukijärjestelmä (Baukindergeld) sekä peruslain muuttaminen siten, että liittovaltio voi myöntää taloudellista tukea sosiaaliseen asuntotuotantoon. Uudisasuntoja valmistuu kuitenkin huomattavasti kysyntää vähemmän, ja niiden määrä on selvästi alle hallituksen asettaman tavoitteen, joka on 375 000 uudisasuntoa vuodessa. Lisätoimenpiteet, kuten sosiaalisen asuntotuotannon nopeuttaminen, liikkumisvaihtoehtojen parantaminen sekä maankäyttöä ja rakentamista koskevan lainsäädännön uudistaminen, voivat olla tarpeen.

(14)

Saksa on saanut erityisesti hyötyä sisämarkkinoiden yhdentymisestä, ja se on tärkeässä asemassa niiden jatkokehittämisessä. Saksassa on kuitenkin edelleen suuria kilpailuesteitä yrityspalvelujen alalla muihin jäsenvaltioihin verrattuna. Tämä koskee useita eri aloja, joihin kuuluvat muun muassa säännellyt ammatit, kuten arkkitehti- ja insinööripalvelut sekä lakiasiainpalvelut, joissa kilpailua haittaavat sääntelystä johtuvat rajoitteet. Näitä ovat esimerkiksi säännökset, joissa varataan oikeus toiminnan harjoittamiseen tietyille ammatinharjoittajille, sekä hintoja ja palkkioita koskeva sääntely. Myös sääntelemättömien yrityspalvelujen tapauksessa yleistä liiketoimintaympäristöä on rajoitettu enemmän kuin muissa jäsenvaltioissa. Kilpailua lisäävät muutokset yrityspalveluja koskevaan sääntelyyn lisäisivät investointien tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä ja talouden toimeliaisuutta.

(15)

Joidenkin aiempina vuosina tehtyjen parannusten jälkeen Saksassa edistyttiin viime vuonna vain vähän sellaisissa verojärjestelmän uudistuksissa, joilla tuetaan kotimaisia yksityisiä investointeja ja kasvua. Verojärjestelmä on edelleen monimutkainen, ja se vääristää muun muassa työmarkkinoille osallistumista, investointeja ja rahoitusta koskevaa päätöksentekoa. Järjestelmä voisi tarjota tehokkaampia kannustimia investointeihin ja kulutukseen. Eniten edistystä on saavutettu työn verotuksen alalla, mutta tämä edistys ei vielä näy datassa. Työn verotuksen vääristävää vaikutusta on edelleen mahdollista vähentää siirtämällä verotuksen painopistettä työstä muihin osallistavaa ja kestävää kasvua paremmin tukeviin verotulonlähteisiin. Ansiotuloverotus (verokiila) oli Saksassa vuonna 2018 edelleen unionin kireimpiä sekä keski- että pienituloisilla palkansaajilla. Työntekijöiden sosiaaliturvamaksut ovat erityisen suuret muihin maihin verrattuna, ja verokiilasta noin kaksi kolmasosaa muodostuu sosiaaliturvamaksuista ja yksi kolmasosa tuloverosta. Sen sijaan ympäristöverotulot suhteessa BKT:hen kuuluvat unionin pienimpiin. Pääomakustannukset ja keskimääräinen efektiivinen yhteisöveroaste, jotka vaihtelevat alueittain, ovat unionin korkeimpia. Keskimääräinen efektiivinen veroaste oli 28,8 prosenttia (kansallinen aggregaatti), kun unionin keskiarvo oli 20 prosenttia. Yhteisöveron, alueellisen yritysveron (Gewerbesteuer) ja solidaarisuuslisän vuorovaikutuksen vuoksi yhteisöverojärjestelmä on monimutkainen, johtaa korkeisiin verohallinnon kustannuksiin ja vaikuttaa vääristävästi investointien määrään ja sijaintiin. Lisäksi yhteisövero vääristää rahoituspäätöksiä, sillä se suosii velkarahoitusta, jonka määrän arvioidaan vuoden 2017 tietojen perusteella olevan unionin kolmanneksi suurin. Oman pääoman kustannusten pienentäminen voisi lisätä yksityisiä investointeja ja vahvistaa suhteellisen alikehittyneitä riskipääomamarkkinoita.

(16)

Työmarkkinat ovat säilyneet vahvoina, joskaan tiettyjen ryhmien työmarkkinapotentiaalia ei hyödynnetä riittävästi. Työllisyysaste 20–64-vuotiaiden ikäryhmässä oli 79,9 prosenttia vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä eli yksi unionin korkeimmista. Työttömyysaste laski ennätyksellisen alhaiseksi (3,2 prosenttia) vuoden 2019 alkuun mennessä. Avointen työpaikkojen suuresta osuudesta ja työvoimapulasta on tulossa yhä selvemmin ongelma, joka rajoittaa merkittävästi tuotantoa eräillä alueilla ja aloilla. Tästä huolimatta tiettyjen väestöryhmien, kuten naisten ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden, työmarkkinapotentiaalia ei hyödynnetä riittävästi. Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus on Saksassa erittäin suuri (46,7 prosenttia). Työn verotus on Saksassa edelleen suhteellisen korkea, myös pienipalkkaisten työntekijöiden osalta. Avioparien yhteistä tuloverotusta koskevat erityissäännöt (Ehegattensplitting) vähentävät kotitalouden toisen tulonsaajan kannustimia lisätä tuntuvasti työtuntien määrää. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllisyysaste on huomattavasti alhaisempi kuin kantaväestön, ja tämä ero on erityisen suuri naisilla. Saksassa on toteutettu toimenpiteitä, joilla tuetaan pakolaisten integroitumista työmarkkinoille. Tähän liittyy kuitenkin edelleen haasteita, joihin kuuluvat muun muassa puutteellinen saksan kielen taito, tutkinnon puuttuminen tai tutkinto, joka ei kelpaa Saksassa, lastenhoito- ja omaishoitovelvoitteet sekä kokemuksen puute Saksan työmarkkinoilla noudatettavista epävirallisista säännöistä.

(17)

Suurten ikäluokkien eläkkeelle jääminen vaikuttaa Saksaan enemmän kuin muihin jäsenmaihin. Pitkällä aikavälillä tämä väestörakenteen muutos rasittaa Saksan julkista taloutta, ja se voi vaarantaa eläkkeiden riittävyyden ja kasvattaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ikääntyneiden (65-vuotta täyttäneiden) tällä hetkellä pientä osuutta. Vuoden 2018 ikääntymisraportin (Euroopan komissio, 2018d) mukaan Saksan odotetaan vuoteen 2040 mennessä olevan yksi niistä maista, joiden julkisten eläkemenojen kasvu suhteessa BKT:hen kuuluu unionin suurimpiin (kasvun ennustetaan olevan 1,9 prosenttiyksikköä), kun taas julkisten eläkkeiden etuussuhteen odotetaan supistuvan 4,4 prosenttiyksikköä, 37,6 prosenttiin. Viimeaikaiset eläkeuudistukset ovat korottaneet tiettyjen ryhmien etuustasoa, mutta ei ole selvää, ovatko saavutetut sosiaalietuudet oikeassa suhteessa niistä julkiselle taloudelle aiheutuviin merkittäviin kustannuksiin. Hallitus on asettanut myös kaksi raja-arvoa (doppelte Haltelinie): eläkejärjestelmän maksuosuus saa olla enintään 20 prosenttia, ja eläkejärjestelmän korvausasteen on oltava vähintään 48 prosenttia vuoteen 2025 asti. Näiden raja-arvojen noudattamisen odotetaan vaativan merkittäviä finanssipoliittisia varainsiirtoja, jotka lisäävät nuorempien sukupolvien taakkaa entisestään. Lisäksi ongelmana on edelleen pienituloisten työntekijöiden eläketulojen riittävyys.

(18)

Kasvavasta työvoimapulasta huolimatta reaalipalkkojen nousu on maltillista, kun taas nimellistulot kasvoivat 3,1 prosenttia vuonna 2018. Vuonna 2018 palkkasumman kasvuun vaikutti osaltaan myös se, että työllisyys kasvoi etenkin paremmin palkattujen kokoaikaisten työpaikkojen ansiosta ja marginaalisten osa-aikaisten työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista väheni. Palkkasumman kasvu oli hieman tuottavuuden kasvua nopeampaa. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuus supistui edelleen (2 prosenttiyksikköä vuodesta 2016 vuoteen 2017), 49 prosenttiin lännessä ja 34 prosenttiin idässä. Kattavuudessa on huomattavia eroja alojen välillä: julkisella sektorilla ja teollisuudessa kattavuus on laajempaa ja palvelualoilla taas huomattavasti suppeampaa. Pienipalkkaiset työntekijät ovat yleisesti ottaen hyötyneet vähimmäispalkasta, joka on ollut käytössä vuodesta 2015. Tuntipalkat kaikkein alimmissa palkkaluokissa, etenkin kahdessa alimmassa palkkadesiilissä, ovat nousseet huomattavasti. Pienipalkkaisten työntekijöiden osuus, joka oli 22,5 prosenttia vuonna 2017, on edelleen huomattavasti suurempi kuin unionin keskiarvo. Niiden henkilöiden osuus, joilla on vain minityöpaikka, väheni 6,8 prosenttia vuosina 2010–2018, ja sosiaaliturvamaksujen suorittamista edellyttävien työpaikkojen osuus kasvoi samana aikana noin 18,1 prosenttia. Palkkojen nousua edistävien olosuhteiden vahvistaminen tukisi kotimaista kysyntää ja edistäisi euroalueen tasapainottamista.

(19)

Koulutukseen perustuva sosiaalinen nousu on Saksassa vähäistä. Kansalliset lähteet vahvistavat, ettei Saksassa ole juurikaan onnistuttu vähentämään sosioekonomisen taustan vaikutusta koulutustuloksiin. Saksa on saavuttanut hyviä tuloksia hiljattain maahan saapuneiden maahanmuuttajien ja pakolaisten integroimisessa koulutukseen. Maahanmuuttajataustaisilla henkilöillä on kuitenkin yleensä suurempia haasteita kuin kantaväestöön kuuluvilla opiskelijoilla (esimerkiksi koulupudokkaiden osuus on suurempi ja oppisopimuspaikkojen saaminen on vaikeaa). Yhä heterogeenisemmat luokat edellyttävät voimakasta panostusta opettajien ammattikunnan vahvistamiseen ajankohtana, jona opettajista on jo paljon pulaa. Työntekijöiden vähäinen osallistuminen aikuiskoulutukseen herättää huolta työntekijöiden tulevista työmarkkinatuloksista, erityisesti niiden 6,2 miljoonan henkilön osalta, joilla ei ole perustason luku- ja kirjoitustaitoa.

(20)

Vaikka köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevan väestön määrä on vähentynyt vuoden 2014 huippulukemista, yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseen liittyy edelleen haasteita. Vuonna 2017 köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riski sellaisilla lapsilla, joiden vanhempien osaamistaso on matala, oli 67 prosenttiyksikköä suurempi kuin lapsilla, joiden vanhempien osaamistaso on korkea. Ero on huomattavasti suurempi kuin unionissa keskimäärin (53,9 prosenttia).

(21)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Saksa voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(22)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Saksan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Saksalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Saksan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(23)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Saksan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevan suosituksen 1, täytäntöönpanoa. Alla olevassa suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa vaihtotaseen ylijäämään liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Viro ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Viro kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Viron olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Toimenpiteet, joilla investointeihin liittyvä talouspolitiikka keskitetään määritettyihin osa-alueisiin, edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen osalta.

(3)

Viroa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Viron edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Viro toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä toukokuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Viroon sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2019 vakausohjelma on esitetty olettaen, että politiikka pysyy muuttumattomana. Ohjelman tavoitteena on, että julkisen talouden alijäämä, joka vuonna 2018 oli 0,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), on 0,2 prosenttia vuonna 2019, 0,3 prosenttia vuonna 2020 ja 0,7 prosenttia vuoteen 2022 mennessä. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei suunnitelman mukaan saavuteta vuoden 2019 vakausohjelman kattamalla kaudella. Julkisen talouden velan arvioidaan supistuvan 5,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2022 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista, ei ole täsmennetty, mikä on tuloja koskevien oletusten kannalta riski.

(7)

Kun otetaan huomioon komission syksyn 2018 talousennuste, jonka mukaan Viro olisi vuonna 2019 lähempänä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, ja vaaditun sopeutuksen lieventämistä koskevat säännöt, nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu ei saisi olla yli 4,9 prosenttia, mikä vastaa 0,3 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta vuonna 2019. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Viron tuotantokuilun on arvioitu olevan 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen ja BKT:n kasvavan potentiaalista kasvuvauhtia hitaammin, nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2020 saisi olla enintään 4,1 prosenttia, mikä vastaisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun sopeutuskaavion perusteella 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Viro poikkeaa tästä merkittävästi vuonna 2020, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

(9)

Rahanpesun torjumisesta on tullut Viron painopistealue huomattavien rahanpesuskandaalien vuoksi. Viro on lujittanut rahanpesunvastaista säännöstöään, ja ulkomailla asuvien henkilöiden talletusten osuus Viron pankkisektorilla on pienentynyt huomattavasti. Haasteita on kuitenkin edelleen. Viron hallitus on toteuttanut lisätoimenpiteitä ja antanut ohjeita siitä, miten rahanpesuntorjuntaa voidaan vahvistaa edelleen, mutta Viron parlamentti ei ole vielä hyväksynyt lakiehdotusta, jonka tavoitteena on lisätä rahanpesunvastaiseen valvontaan liittyviä valmiuksia. Näiden toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen olisi kiinnitettävä huomiota niiden tulokselliseen toteuttamiseen.

(10)

Osaamisvaje ja osaamisen kohtaanto-ongelmat ovat suurimpia esteitä yritysten investoinneille ja rajoittavat tuottavuuden suurempaa kasvua. Viro on viime vuosina toteuttanut kattavia uudistuksia, mutta työmarkkinoiden kehityssuuntaukset ja työikäisen väestön väheneminen asettavat pitkän aikavälin haasteita koulutusjärjestelmälle. Näihin haasteisiin kuuluvat edelleen koulunkäynnin keskeyttäneiden suuri määrä, kouluverkoston puutteellinen uudelleenorganisointi, korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen riittämätön kyky vastata työmarkkinoiden tarpeisiin sekä opettajien ikääntymiseen ja ammatin vähäiseen houkuttelevuuteen liittyvät haasteet. Vaikka aikuiskoulutukseen osallistuminen lisääntyy, työvoiman taitojen kehittäminen ja uudelleenkoulutus ei ole riittävän nopeaa työmarkkinoiden kehityksen tasalla pysymiseksi. Riittämättömät innovointivalmiudet ovat keskeisessä asemassa havaittujen osaamistarpeiden kannalta. Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden suuresta prosenttiosuudesta huolimatta yritykset tarjoavat vain vähän digiosaamiseen tähtäävää koulutusta. Koulutusjärjestelmän työmarkkinarelevanssia parantamalla voitaisiin varmistaa, että ihmisillä on oikeat taidot. Tähän päästäisiin esimerkiksi panostamalla uraneuvontaan, puuttumalla koulunkäynnin keskeyttämiseen ja ennakoimalla paremmin ammattitaitotarpeita. Lisäksi opettajien työolojen ja opetuksen laadun parantaminen sekä väestörakenteen ja talouden kehitykseen vastaavat koulutuspoliittiset toimenpiteet vahvistaisivat koulutusjärjestelmän valmiuksia.

(11)

Parannuksista huolimatta köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja tuloerot ovat edelleen suuria, erityisesti ikääntyneiden keskuudessa. Vuonna 2017 noin 42 prosenttia 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista oli köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, kun unionin keskiarvo oli 15 prosenttia. Sosiaalietuuksilla ei edelleenkään pystytä vähentämään köyhyyttä tehokkaasti, ja sosiaalinen turvaverkko on heikko. Laadukkaiden ja kohtuuhintaisten sosiaalipalvelujen tarjoamista haittaavat terveys- ja sosiaalipalvelujen välinen heikko koordinointi ja kuntien suuresti vaihteleva kyky tunnistaa sosiaalipalvelujen tarve ja vastata siihen. Yksityishenkilöiden on myös katettava suuri osa viranomaisten tarjoamista palveluista aiheutuvista kustannuksista. Pitkäaikaishoitoon käytettävät julkiset menot olivat Virossa alle puolet unionin keskiarvosta (0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun ne vuonna 2016 olivat 1,6 prosenttia suhteessa BKT:hen). Virossa ei ole käytössä ehkäiseviä toimenpiteitä tai tukijärjestelmää omaishoitajien taakan keventämiseksi. Niiden ihmisten osuus, joilla on täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita, on edelleen yksi unionin suurimmista (11,7 prosenttia), mikä on osoitus terveydenhuoltojärjestelmän saatavuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvistä ongelmista. Nämä haasteet osoittavat, että on tarpeen tarjota kohtuuhintaisia ja laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja yhdennetyllä tavalla ja kehittää kattava pitkäaikaishoitojärjestelmä. Sosiaalista osallisuutta edistävät investoinnit, myös sosiaaliseen infrastruktuuriin, edistäisivät osallistavaa kasvua.

(12)

Sukupuolten palkkaero, joka oli 25,6 prosenttia vuonna 2017, on edelleen unionin suurimpia, ja se on kasvanut hieman edellisvuodesta. Lisäksi vanhemmuuden vaikutus naisten työllisyyteen (25,2 prosenttia) on selvästi unionin keskiarvoa (9,0 prosenttia) suurempi. Pitkät vanhempainvapaat johtavat usein naisten hitaampaan urakehitykseen. Naiset työskentelevät usein heikommin palkatuilla aloilla ja heikommin palkatuissa ammateissa, vaikka heidän koulutustasonsa on miesten koulutustasoa korkeampi. Viimeaikaisilla toimilla on lisätty vanhempainvapaata ja -etuuksia koskevan järjestelmän joustoa tavoitteena helpottaa vanhempien paluuta työmarkkinoille. Lastenhoitopalvelujen käyttö on parantunut. Esimerkiksi taloudellisen toiminnan, ammatin, iän, työkokemuksen tai työvuosien kaltaiset tekijät selittävät kuitenkin vain osan sukupuolten palkkaerosta, minkä vuoksi selittymätön ero on 20 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 11,5 prosenttia. Palkkauksen läpinäkyvyys voisi auttaa ymmärtämään paremmin sukupuolten suuren palkkaeron taustalla olevia syitä. Jatkuvat investoinnit lastenhoitoon ja aktiivisiin työvoimatoimenpiteisiin auttaisivat naisia työllistymään. Lisäksi yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden valmiuksien vahvistaminen ovat edelleen tärkeitä laajemmassa yhteydessä.

(13)

Syrjäisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi hyvin toimiva ja yhteenliitetty liikennejärjestelmä on keskeisessä asemassa Viron taloudellisen toiminnan ja viennin kannalta. Viron liikenneinfrastruktuurissa on puutteita yhteenliitettävyyden ja kestävyyden kannalta. Rautatie- ja intermodaaliliikenne on edelleen alikehittynyttä. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet viiden viime vuoden aikana. Innovatiiviset ja kestävät ratkaisut voisivat auttaa vähentämään ruuhkautumista ja julkiseen liikenteeseen liittyviä ongelmia. Viron sähköjärjestelmän yhdistäminen Manner-Euroopan verkkoon on keskeistä, jotta voidaan varmistaa sähkön toimitusvarmuus koko Itämeren alueella. Infrastruktuuriin tehtävät investoinnit auttaisivat parantamaan virolaisten yritysten kilpailukykyä.

(14)

Erityisesti yksityisen sektorin investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat vähäisiä, ja Viron tuottavuus on jäänyt jälkeen. Julkiset tutkimus- ja kehitysmenot olivat vuonna 2017 hieman alle unionin keskiarvon, mutta yritysten investoinnit olivat vain 0,61 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin puolet unionin keskiarvosta. Yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, osuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta on vähäinen. Muihin kuin tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvät innovaatiomenot supistuvat, ja tiedemaailman ja yritysten välinen yhteistyö on vähäistä. Eräät näistä tekijöistä heikentävät maan innovointikykyä ja tuottavuutta. Entistä kohdennetummat investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin, mukaan lukien yritysten digitalisointi ja automatisointi, lisäisivät Viron tuottavuutta ja kilpailukykyä. Samoin tutkimusaiheiden parempi priorisointi talouden kannalta merkityksellisillä aloilla. Viron viranomaiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet useita toimenpiteitä tutkimus- ja innovointijärjestelmän puutteiden korjaamiseksi, mutta niiden vaikutus on tähän mennessä ollut rajallinen.

(15)

Resurssi- ja energiatehokkuuteen liittyviä haasteita on yhä jäljellä. Viron ekoinnovoinnin suorituskyky ei täysin vastaa maan potentiaalia, ja sen ekoinnovoinnin yhdistetty indeksipistemäärä (60) on 40 prosenttia alle unionin keskiarvon. Joistain viime vuosina toteutetuista parannuksista huolimatta Viron resurssituottavuus on noin kolme kertaa unionin keskiarvoa heikompi ja ero kasvaa muuhun unioniin verrattuna. Vain pieni osa Viron pk-yrityksistä toteuttaa toimia parantaakseen resurssitehokkuuttaan ja muuttuakseen vihreämmäksi. Lisäksi talous on erittäin energiaintensiivinen, ja energiankulutuksen taso on selvästi unionin keskiarvon yläpuolella. Kaikki Viron alueet ovat jääneet jälkeen resurssi- ja energiatehokkuuden parantamisessa. Virossa uusiutuvan energian osuus liikenteessä oli 0,4 prosenttia vuonna 2017 eli huomattavasti alle kansallisen tavoitteen (10 prosenttia). Resurssi- ja energiatehokkuuden parantaminen erityisesti rakennusalalla ja kiertotalouden tukeminen, myös lisäämällä investointeja, edistäisivät entisestään kilpailukykyisempää ja kestävämpää taloutta.

(16)

Maksukyvyttömyysmenettelyt kestävät Virossa noin kolme vuotta, ja takaisinperintäaste on hieman yli 40 prosenttia. Tämä kahlitsee työvoima- ja rahoitusresursseja vähemmän tuottaviin yrityksiin. Se heikentää kannustimia investoida yrityksiin ja tarjota niille rahoitusta. Maksukyvyttömyyskehyksen uudistaminen olisi tärkeää, jotta voitaisiin lyhentää maksukyvyttömyysmenettelyjen kestoa ja nostaa velkojien perintäastetta. Uudistuksessa voitaisiin erityisesti kannustaa käyttämään maksukyvyttömyyttä edeltäviä ja niiden jälkeisiä uudelleenjärjestelymenettelyjä ja ehkäistä yritysten purkamista.

(17)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Viro voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(18)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Viron talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Virolle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Viron finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Irlanti kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Irlanti kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Irlannin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin sekä verotoimenpiteiden käyttöönotto edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen, julkisen talouden parantamisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan osalta.

(3)

Irlantia koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Irlannin edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Irlannin makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti suuri julkinen ja yksityinen velka ja suuri ulkomainen nettovelka tekevät Irlannista alttiin häiriöille, mutta virtamuuttujat ovat jatkaneet kohenemista. Yksityisen velan määrä on edelleen suuri, mutta talouskasvu tukee yhä sen vähenemistä. Monikansallisten yritysten toiminta vaikuttaa edelleen yritysten velkaan. Kotitalouksien velka näyttää yleisesti ottaen olevan sopusoinnussa talouden perustekijöiden kanssa, vaikka se onkin suuri verrattuna käytettävissä oleviin tuloihin. Julkisen velan ennustetaan vähenevän edelleen, samalla kun alijäämäinen julkinen talous lähestyy tasapainoa. Asuntojen hinnat ovat nousseet nopeasti monen vuoden ajan, mutta nousu on viime aikoina hidastunut. Asuntojen hinnat riippuvat suurelta osin tarjontarajoitteista, eikä yliarvostuksesta ole selvää näyttöä. Vaikka järjestämättömien lainojen määrä on yhä suuri, se on edelleen pienentynyt, vaikka pitkän aikavälin maksurästit vähenevätkin muita hitaammin.

(4)

Irlanti toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 17 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Irlantiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus odottaa vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden rahoitusasema kohenee 0,2 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2019 ja paranee sen jälkeen asteittain 1,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2023. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, saavutetaan viimeistään vuonna 2020. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhteen odotetaan vuonna 2019 supistuvan 61,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen ja vuonna 2023 edelleen 51,6 prosenttiin. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2020 alkaen, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Irlannille, että se saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen vuonna 2019. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) 7,0 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2019. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman sallittu heikkeneminen olisi 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan Irlannin odotetaan noudattavan suositeltua julkisen talouden sopeutusta vuonna 2019.

(8)

Irlannin olisi saavutettava julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2020. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 3,7 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia (8), jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Irlannin ennustetaan saavuttavan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla ja ylittävän velkasäännön vaatimukset. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Irlannin vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Kun otetaan huomioon Irlannin BKT:tä ja kotimaista tuotantoa koskevien mittausten välinen ero ja niiden vaikutus velkasuhteeseen sekä Irlannin tämänhetkinen suhdannetilanne ja kasvaneet ulkoiset riskit, olisi tärkeää käyttää mahdollisia satunnaistuloja julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen.

(9)

Julkisen talouden tila on parantunut entisestään tuotannon vahvan kasvun ansiosta, mutta tulojen epävakauteen liittyy vielä riskejä. Tulojen olisi oltava kestävämmällä pohjalla suhdannevaihteluiden ja häiriötilanteiden varalta. Verotukien soveltamisalan ja lukumäärän vähentäminen sekä veropohjan laajentaminen tekisivät tuloista vakaampia talouden epävakauden varalta. Irlanti on korottanut matkailun alennettua arvonlisäverokantaa, mutta viimeaikaisissa verotoimenpiteissä on keskitytty veronkevennyksiin ja verohelpotuksiin. Lisäksi Irlannilla on vielä potentiaalia parantaa tapaa, jolla sen verojärjestelmällä voidaan tukea ympäristötavoitteita. Tällaisia toimia voisivat olla fossiilisten polttoaineiden tukien vähentäminen ja aiempaa vahvemman hintasignaalin antaminen sijoittajille sitoutumalla aikatauluun, jonka mukaisesti hiiliveroa korotetaan seuraavan vuosikymmenen aikana.

(10)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää verojärjestelmien muuttamisessa tehokkaammiksi ja oikeudenmukaisemmiksi, kuten vuonna 2019 annetussa euroaluetta koskevassa suosituksessa todetaan. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Irlanti on toteuttanut toimenpiteitä aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mutta maksettujen rojaltien ja osinkojen suuri määrä suhteessa BKT:hen viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät maan verosääntöjä. Koska Irlantiin sijoittautuneiden yritysten unionin ulkopuolelle suorittamiin rojalti- ja osinkomaksuihin sovelletaan lähdeveroa rajoitetusti, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella.

(11)

Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuu edelleen ikääntymisen kustannuksiin liittyviä riskejä. Terveydenhuoltomenojen ennustetaan kasvavan 4,1 prosentista suhteessa BKT:hen (vuonna 2016) 5,1 prosenttiin vuonna 2070. Suurimmillaan, 5,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, ne ovat vuonna 2063. Irlannin terveydenhuoltojärjestelmässä on osia, jotka toimivat hyvin tai paremmin kuin aiemmin, mutta järjestelmä on silti tehoton, sillä on vaikeuksia vastata kysyntään eikä se tarjoa koordinoitua ja integroitua hoitoa. Voidakseen helpottaa pahenevaa kysyntäpainetta Irlannin hallitus hyväksyi Sláintecaren toteuttamisstrategian ja perusti Sláintecaren ohjelmantoteuttamisviraston. Tarkoituksena on uudistaa ja nykyaikaistaa Irlannin terveys- ja sosiaalipalvelut perusteellisesti seuraavien kymmenen vuoden aikana. Suunniteltu uudistus on uskottava visio siitä, miten terveydenhuoltojärjestelmä saadaan kaikkien ulottuville ja siitä tehdään kestävä, miten se voi vastata vanhenevan väestön asettamiin vaatimuksiin ja miten hoitoa voidaan siirtää yhteisölle ja keskittyä enemmän ennaltaehkäisyyn. Tällä on todennäköisesti myönteinen vaikutus, kun riippuvuus akuuttisairaanhoidosta vähenee ja terveydenhuollosta tulee kustannustehokkaampaa. Strategian täytäntöönpanoa uhkaavat terveydenhuoltojärjestelmän vaikeudet puuttua päällekkäisten sairausvakuutusten markkinoihin ja hallinnoida omaa talousarviota, suoriutumista ja työvoimaa lyhyellä aikavälillä. Myös lyhyen aikavälin kustannuksia on hillittävä, jotta Sláintecaren visio toteutuu pitkällä aikavälillä.

(12)

Huolimatta hallituksen aiemmista pyrkimyksistä hillitä julkisen sektorin eläkemenoja eläkejärjestelmän kokonaisalijäämän odotetaan kasvavan pitkällä aikavälillä merkittävästi eläkemenojen kasvun tuloksena: vuonna 2016 ne olivat 5 prosenttia suhteessa BKT:hen ja vuonna 2070 niiden ennustetaan olevan 6,6 prosenttia (ja suurimmillaan 7,5 prosenttia vuonna 2053). Eläkeuudistusta koskevan etenemissuunnitelman täysimittainen ja pikainen toteuttaminen on keskeisen tärkeä pyrittäessä lisäämään Irlannin eläkejärjestelmän julkistaloudellista kestävyyttä.

(13)

Lisäinvestoinnit osaamiseen, koulutukseen sekä sosiaaliseen osallisuuteen ovat keskeisen tärkeitä, jotta Irlanti voi parantaa tuottavuuttaan ja lisätä pitkän aikavälin osallistavaa kasvua. Työmarkkinat ovat kiristyneet, ja eräillä sektoreilla esiin tuleva osaamisvaje ja kohtaanto-ongelmat edellyttävät työvoiman ulkopuolella oleviin potentiaalisiin työntekijäryhmiin kohdennettavia toimia sekä panostamista hyödyntämättömään inhimilliseen pääomaan. Täydennyskoulutusta sekä opetussuunnitelmien ja ammattikoulutuksen parempaa mukauttamista työmarkkinoiden tarpeisiin olisi edistettävä. Työvoimasta vain pienellä osalla on digitaaliset perustaidot, mikä edellyttää lisäinvestointeja työssäoppimiseen ja aikuisen työvoiman täydennyskoulutukseen. Naisten varsin alhaista työllisyysastetta voidaan kasvattaa investoimalla laadukkaaseen ja edulliseen lastenhoitoon ja ottamalla käyttöön kansallinen lastenhoitojärjestelmä (National Childcare Scheme). Vammaisten työvoimaosuus on yksi Euroopan alhaisimmista. Sellaisissa kotitalouksissa asuvien ihmisten määrä, joiden työssäkäyntiaste on alhainen, on edelleen yksi unionin suurimmista, mikä osoittaa, että tätä väestöryhmää on tuettava juuri sille suunnatuilla, integroiduilla aktivointistrategioilla.

(14)

Talouskriisiä seuranneina vuosina tehtyjen investointien vähäisyys on heikentänyt edullisten asuntojen ja sosiaalisen asuntotuotannon sekä asianmukaisen infrastruktuurin saatavuutta puhtaan liikenteen ja energian, vesihuollon sekä ultranopean laajakaistan aloilla. Tämä puolestaan aiheuttaa esteitä yritysten investoinneille. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viiden vuoden aikana. Infrastruktuurin parantaminen voisi olla yhdessä maankäytön suunnittelun kanssa ratkaiseva tekijä, jolla mahdollistetaan asuntotarjonnan parantaminen, yksityisten investointien lisääminen, tuottavuuden kasvu ja tasapainoinen alueellinen talouskehitys. Tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavat yhteydet ja riittävät digitaaliset taidot ovat edelleen hyvin tärkeitä kotimaisille yrityksille, jotta ne voivat käyttää digitaaliteknologiaa tehokkaasti, sekä kotimaisen tieto- ja viestintäteknologian sektorin menestymiselle. Ultranopean laajakaistan saatavuuteen liittyy edelleen merkittäviä haasteita erityisesti maaseudulla. Puhtaaseen energiaan, puhtaaseen julkiseen liikenteeseen ja vesihuoltoon tehtävien infrastruktuuri-investointien lisääminen sekä hiilestä irtautumisen, energiatehokkuuden, uudistuvan energian ja kiertotalouden alalla toteutettavat tehostetut toimet auttaisivat Irlantia sen siirtyessä vähähiiliseen ja ympäristön kannalta kestävään talouteen.

(15)

Kansallisen kehityssuunnitelman käynnistäminen voisi lopulta johtaa uuden perusinfrastruktuurin rakentamiseen, mutta rakennussektorin heikko kapasiteetti voi muodostua esteeksi sen nopealle käyttöönotolle. Lisäksi monipuolistamalla meriliikennettä ja energiayhteyksiä Manner-Euroopan kanssa voitaisiin parantaa talouden sietokykyä ulkoisia häiriöitä vastaan. Irlanti ei ole tähän mennessä kyennyt purkamaan talouskasvun yhteyttä kasvihuonekaasupäästöihin ja ilman epäpuhtauksiin. Kasvihuonepäästöt ovat lisääntyneet jatkuvasti erityisesti liikenteessä, maataloudessa, energia-alalla ja rakennetun ympäristön alalla. Koska tällä osa-alueella ei ole saatu aikaan kehitystä, Irlannin on vaikeampaa täyttää unionivelvoitteensa, ja samalla tulevien toimien kustannukset kasvavat.

(16)

Jatkuva tarjontavaje ja samanaikainen kysynnän kasvu kiihdyttävät kiinteistöjen hintojen nousua edelleen. Vaikka hinnat eivät vaikuttaneet yliarvostetuilta vuonna 2017, kohtuuhintaisten asuntojen puutteesta on tulossa ongelma. Asuntopula vaikuttaa myös sosiaaliseen asuntotuotantoon, sillä investoiminen ja rakentaminen oli viime vuosikymmenellä riittämätöntä. Sosiaalisen asuntotuotannon kysynnän arvioidaan olevan noin 72 000 asuntoa, mutta vuonna 2019 valmistunee vain 10 000 asuntoa. Irlannin asumisavustuksen (HAP) tai vuokra-asumisjärjestelmän kautta apua voidaan antaa 17 000 kotitaloudelle, mutta tällöin vaarana on, että vuokrat nousevat yksityisillä vuokramarkkinoilla, joilla tarjonta on jo nyt rajallista. Monet sosiaaliset vuokra-asunnot ovat vajaakäytöllä erityisesti Dublinin alueella, osittain vanhentuneiden perimyskäytäntöjen vuoksi. Tarjolla olevien sosiaalisten vuokra-asuntojen tyyppivalikoima on riittämätön, ja asuntoja, joista maksetaan omakustannusperusteista vuokraa (cost-rental), on hyvin vähän, mikä pahentaa tilannetta entisestään. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että tilapäismajoituksessa asuvien henkilöiden ja perheiden määrä kasvaa koko ajan, ja asunnottomia oli helmikuussa 2019 ennätyksellisen paljon.

(17)

Olisi hyvin tärkeää edistää kotimaisten yritysten innovaatiopohjaista tuottavuutta, jotta voitaisiin tukea tuottavuuden vahvempaa ja kestävämpää kasvua. Yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan (T&K) käyttämät menot kasvavat edelleen, mutta ovat alle unionin keskiarvon ja keskittyvät voimakkaasti ulkomaisessa omistuksessa oleviin yrityksiin. Innovaatiopolitiikkaa voitaisiin suunnata tukemaan paremmin irlantilaisia pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä). T&K-toimintaa tuetaan Irlannissa edelleen pääasiassa epäsuoralla tuella (verohyvityksillä, joiden osuus on 80 prosenttia kaikesta julkisesta tuesta). Vahvemmat yhteydet monikansallisten ja kotimaisten yritysten välillä voisivat osaltaan parantaa innovaatioiden jakautumista kaikkialle talouteen. Lisäksi innovointipotentiaalia lisäisi tiiviimpi yhteistyö yritysten ja julkisten tutkimuskeskusten välillä.

(18)

Vaikka julkisen T&K-toiminnan menojen vähäisyys (1,05 % suhteessa BKT:hen, kun unionin keskiarvo on 2 %) aiheuttaa edelleen huolta, hiljattain hyväksytty Future Jobs Ireland 2019 -ohjelma tarjoaa lupaavan kehyksen innovoinnin ja teknologisen muutoksen edistämiselle ja pk-yritysten tuottavuuden parantamiselle. Sen täysimittainen toteuttaminen riippuu kuitenkin siitä, lisätäänkö tutkimukseen ja innovointiin suunnattuja julkisia menoja merkittävästi ja toteutuuko hiljattain hyväksytty ohjelma konkreettisina politiikkatoimina. Nykyisellään tästä kunnianhimoisesta toimenpideluettelosta puuttuvat tietyt tärkeät yksityiskohdat ja tarkat täytäntöönpanoajankohdat. Esimerkiksi vuonna 2019 toteutettavien toimien osalta ei ole esitetty toimenpiteitä, joilla lisättäisiin pitkän aikavälin pääomasijoituksia, jotta kotimaisia yrityksiä voitaisiin tukea liiketoimien laajentamisessa. Politiikkayhdistelmä, jolla pk-yrityksiä kannustetaan investoimaan uusiin teknologioihin, sisältää verohyvityksiä ja muita kannustimia, joilla pyritään lisäämään pk-yritysten investointeja innovointiin. Näiden toimenpiteiden suhteellista laajuutta ei kuitenkaan edelleenkään tiedetä. Future Jobs Ireland 2019 -ohjelmaan ei sisälly erityisiä toimia tai suoritteita, joilla kavennettaisiin Irlannin ja muiden jäsenvaltioiden välistä eroa tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavien laajakaistaverkkojen käyttöönotossa vuoteen 2025 ulottuvien gigabittiyhteiskuntaa koskevien unionin tavoitteiden mukaisesti. Kansallisen laajakaistasuunnitelman odotetaan auttavan tämän puutteen korjaamisessa.

(19)

Alueelliset erot Irlannissa ovat merkittäviä, ja ne ovat kasvaneet viime vuosikymmenen aikana. Alueelliset taloudelliset erot ovat Irlannissa asukasta kohti lasketun BKT:n perusteella suuret verrattuna muihin jäsenvaltioihin. Vuosien 2000 ja 2016 välillä BKT asukasta kohti kasvoi Southern and Eastern -alueella 74 prosenttia, mikä on 63 prosenttiyksikköä enemmän kuin Border, Midland and Western -alueella. Vuoden 2012 jälkeen kasvuvauhti on vain kiihtynyt. Vuonna 2016 BKT asukasta kohti oli Southern and Eastern -alueella 2,6-kertainen Border, Midland and Western -alueeseen verrattuna. Dublinin alueella asuu 40 prosenttia Irlannin väestöstä, ja sen osuus BKT:n kasvusta vuosien 2000 ja 2016 välillä oli 62 prosenttiyksikköä.

(20)

Sääntelyn aiheuttamat esteet yrittäjyydelle (erityisesti tietyt asetukset, jotka liittyvät liikekiinteistöihin ja oikeudellisiin palveluihin) vaikuttavat kielteisesti yritysten markkinoille pääsyyn ja niiltä poistumiseen ja näin myös kotimaisten irlantilaisyritysten tuottavuuteen. Vähittäismarkkinoille pääsyn esteet muodostavat haasteen. Irlanti on niiden viiden maan joukossa, joilla on eniten menettelyä koskevia sääntöjä vähittäismyymälöiden perustamiselle. Vähittäismyyjiin kohdistuu menettelyllisiä esteitä, jotka aiheuttavat viiveitä ja lisäävät uusien myymälöiden avaamisen kustannuksia. Niillä voi olla myös kielteinen vaikutus markkinoiden rakenteeseen ja dynamiikkaan.

(21)

Uutta oikeudellisten palvelujen sääntelyä koskevaa lakia ei ole vieläkään pantu täytäntöön, sillä asetusten käyttöönotossa on merkittäviä viiveitä, vaikka valmistelevia kuulemisia käydäänkin parhaillaan. Edelleen on epävarmaa, voivatko tiettyjen hyväksyttyjen elinten edustajat olla riita-asioissa suoraan yhteydessä oikeusasianajajaan (barrister) tai voivatko oikeushenkilöt olla osakkaina kaikentyyppisissä oikeusalan palveluja tarjoavissa yrityksissä. Kuitenkin on vältettävä asettamasta monialaisille yrityksille liian monimutkaisia toiminta- ja hallintosääntöjä. On ensisijaisen tärkeää suhtautua kunnianhimoisesti sellaisten uudistusten toteuttamiseen, joille ei ole asetettu määräaikaa. Future Jobs Ireland 2019 -ohjelmaan sisältyvällä kohdalla Ambition 2.3 on tarkoitus puuttua oikeudellisten palvelujen kustannuksiin liittyviin ongelmiin, mutta ainoa konkreettinen tulos, joka on määrä saada aikaan vuonna 2019, on alustava ja aikataulu moniselitteinen. Viiveet tämän uudistuksen toteuttamisessa pahentavat osaltaan oikeudellisten palvelujen korkeita kustannuksia Irlannissa, mikä on yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, ja yksityishenkilöille vahingoksi. Koska oikeudelliset palvelut ovat tärkeitä muille yrityspalveluille, oikeudellisten palvelujen rajoituksilla on vaikutusta myös muiden alojen (esim. vakuutusalan) korkeisiin kustannuksiin.

(22)

Järjestämättömien lainojen osuus on jatkanut supistumistaan ja pieneni vuoden 2018 neljättä neljännestä edeltävän vuoden aikana 4,4 prosenttiyksikköä 5,5 prosenttiin. Pankit ovat hyvää vauhtia saavuttamassa vähennystavoitteitaan tukenaan arvopaperien myynti, uudelleenjärjestelyt ja kiinteistöjen hintojen nousu. Asuntoluottojen pitkän aikavälin maksurästejä (yli kaksi vuotta myöhässä olevat maksut) on edelleen verrattain paljon, mikä vaikuttaa osaltaan siihen, että järjestämättömien lainojen osuus pysyy euroalueen keskiarvon yläpuolella. Ongelman sosiaaliseen ja taloudelliseen vaikutukseen puuttumiseksi on esitetty useita, muun muassa haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin kohdistuvia, aloitteita ja lakiesityksiä. Tällainen on esimerkiksi laki, jonka mukaan lainanantaja ei saa siirtää asuntoluottoja, joiden vakuutena on asuinkiinteistö, ilman lainanottajan suostumusta (no consent, no sale). Luottorekisteri alkoi toimia kuluttajaluottojen osalta täysimittaisesti vuonna 2018. Se on keskeinen väline arvioitaessa, kykenevätkö lainanottajat hoitamaan lainansa. Maksukyvyttömyysjärjestelyjä sekä mahdollisuuksia selvittää maksurästejä tuomioistuimessa tai sen ulkopuolella on rajallisesti. Haasteena on edelleen asuntoluottojen pitkän aikavälin maksurästien vähentäminen ja haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia koskevien aloitteiden hyödyntäminen ilman, että järjestämättömien lainojen vähentämiselle luodaan tarpeettomia esteitä. Tilanne edellyttää jatkuvaa valvontaa.

(23)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Irlanti voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(24)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Irlannin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Irlannille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Irlannin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (9), että Irlannin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(26)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevan suosituksen 2, täytäntöönpanoa. Alla olevassa suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kreikka kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Kreikka kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Kreikan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Ohjelmanjälkeisten sitoumusten mukaiset uudistukset ja investointeihin liittyvän talouspolitiikan kohdentaminen määritettyihin osa-alueisiin edistävät euroaluetta koskevan suosituksen noudattamista.

(3)

Kreikkaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Kreikan edistymistä kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Kreikan makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Havaitut epätasapainot liittyvät erityisesti suureen julkiseen velkaan, negatiiviseen ulkomaiseen nettovarallisuusasemaan, järjestämättömien lainojen suureen osuuteen pankkien taseissa ja edelleen korkeaan työttömyysasteeseen. Viime vuosina on lisäksi käynnistetty perusteellisia institutionaalisia ja rakenteellisia uudistuksia talouden nykyaikaistamiseksi. Valtion on jatkettava niiden toteuttamista useita vuosia, jotta niiden vaikutuksia voidaan hyödyntää kaikilta osin.

(4)

Kreikka toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan (5).

(6)

Kreikkaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Kreikan olisi myös säilytettävä vakaa julkisen talouden rahoitusasema, jolla varmistetaan, että neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/1226 (6) vuodeksi 2018 ja keskipitkälle aikavälille asetettu tavoite, joka on 3,5 prosentin perusylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), saavutetaan. Keväällä 2018 neuvosto ei antanut Kreikalle talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä maakohtaista suositusta, sillä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013 (7) 12 artiklan mukaisesti se oli tuolloin vapautettu talouspolitiikan koordinoinnin eurooppalaiseen ohjausjaksoon sisältyvästä seurannasta ja arvioinnista, koska maa oli makrotalouden sopeutusohjelman kohteena. Kreikkaan ohjelman jälkeen sovellettavaan kehykseen sisältyy tiukennetun valvonnan käynnistäminen ja se, että Kreikka otetaan uudestaan mukaan talous- ja sosiaalipolitiikan koordinoinnin eurooppalaisen ohjausjakson kehykseen, minkä lisäksi tiukennetun valvonnan ja eurooppalaisen ohjausjakson prosessien välinen synergia pyritään saamaan mahdollisimman kattavaksi.

(7)

Vuoden 2019 vakausohjelmassaan hallitus ennakoi, että vuosina 2019–2022 nimellinen ylijäämä on 1,1–1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Hallitus asetti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeksi vuodesta 2020 alkaen rakenteellisen ylijäämän, joka on 0,25 prosenttia suhteessa BKT:hen. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (8) perusteella tämä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite on tarkoitus ylittää koko ohjelmakauden ajan, ja julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen niin, että se on 153,3 prosenttia vuonna 2022. Julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario, jonka riippumaton elin on virallisesti vahvistanut, on suotuisa. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 1,9 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2020, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän lasku-uralla, ja maan ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuonna 2019 ja velkasääntöä vuonna 2020. Kaiken kaikkiaan komission kevään 2019 talousennusteen perusteella Kreikan arvioitiin vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen säännöksiä. Tuolloin ei luonnollisestikaan voitu ottaa huomioon määräajan jälkeen hyväksyttyjä uusia toimenpiteitä. Talousennusteen perusteella Kreikan myös katsottiin noudattavan tiukennetun valvonnan kehyksen puitteissa seurattavaa perusylijäämätavoitetta, joka on 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(8)

Vakausohjelmaan ja komission kevään 2019 talousennusteeseen ei sisälly uusia pysyviä toimenpiteitä, joista on ilmoitettu ja jotka on hyväksytty nopeasti niiden määräpäivien jälkeen. Komissio arvioi, että näiden toimenpiteiden vaikutus julkiseen talouteen on yli 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja sitä seuraavina vuosina. Se arvioi myös, että näiden uusien toimenpiteiden käyttöönotto vaarantaa sovitun perusylijäämätavoitteen, sellaisena kuin sitä seurataan tiukennetun valvonnan kehyksen puitteissa ja sellaisena kuin se vahvistetaan annetussa täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2017/1226. Lisäksi uusien toimenpiteiden odotetaan vähentävän rakenteellista rahoitusasemaa, mikä herättää huolta siitä, saavutetaanko julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite vuonna 2020. Uudelleenarviointi tehdään syksyllä 2019, ja siihen sisältyy myös nettomenojen kasvun vertailuarvon tarkistaminen vuonna 2020. Vaikka julkisen talouden velan odotetaan pysyvän lasku-uralla, velan supistamiselle asetetun viitearvon noudattaminen saattaa olla vaarassa. Tätä tilannetta, joka on tuloksena äskettäin hyväksytyistä toimenpiteistä, on arvioitava syksyllä uudelleen.

(9)

Sen jälkeen kun Kreikka sai Euroopan vakausmekanismin nojalla toteutettavan rahoitustukiohjelman onnistuneesti päätökseen, siihen sovelletaan ohjelman jälkeistä valvontakehystä, joka on sisällytetty talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, ja Kreikkaan sovelletaan asetuksen (EU) N:o 472/2013 mukaista tiukennettua valvontaa. Kreikkaa koskevasta tiukennetusta valvonnasta annetuissa komission täytäntöönpanopäätöksissä (EU) 2018/1192 (9) ja (EU) 2019/338 (10) otetaan huomioon se, että Kreikan on keskipitkällä aikavälillä hyväksyttävä edelleen toimenpiteitä, joilla pyritään puuttumaan makrotalouden epätasapainojen todellisiin tai mahdollisiin syihin, ja pantava täytäntöön rakenneuudistuksia, joilla tuetaan vankkaa ja kestävää talouskasvua. Kreikka sitoutui 22 päivänä kesäkuuta 2018 kokoontuneessa euroryhmässä jatkamaan kaikkia ohjelman puitteissa hyväksyttyjä keskeisiä uudistuksia, kunnes ne on saatu toteutettua kaikilta osin. Kreikka sitoutui myös toteuttamaan erityistoimia seuraavilla aloilla: finanssipolitiikka ja julkisen talouden rakenne, sosiaalipalvelut, rahoitusvakaus, työ- ja tuotemarkkinat, yksityistäminen ja julkishallinnon uudistus. Kreikka on velvollinen raportoimaan neljännesvuosittain siitä, miten se on edistynyt tiukennetun valvonnan mukaisten sitoumustensa täyttämisessä. Suotuisa raportti voi kuuden kuukauden välein avata tietä velkahelpotustoimenpiteille, joiden suuruus on 0,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodessa. Euroryhmä päätti huhtikuussa 2019 maksaa politiikkatoimista riippuvien velkatoimenpiteiden ensimmäisen erän, joka on 970 miljoonaa euroa. Kolmas tiukennettua valvontaa koskeva raportti, jossa arvioidaan Kreikan edistymistä sitoumusten täytäntöönpanossa, julkaistiin 5 päivänä kesäkuuta 2019.

(10)

Uudistuksilla, joilla parannetaan liiketoimintaympäristöä ja instituutioiden laatua, erityisesti oikeuslaitoksen tehokkuutta, voitaisiin lisätä Kreikan talouden kestävyyttä, parantaa maksukuria ja vaikuttaa merkittävästi investointipäätöksiin ja yritysten houkuttelemiseen. Viimeaikaisista parannuksista huolimatta Kreikan oikeuslaitokseen kohdistuu edelleen haasteita. Se on tehoton, sillä päätöksen tekeminen kestää usein liian pitkään ja asioiden käsittelyn ruuhkautuminen heikentää tuomioistuinten tuottavuutta. Tälle osa-alueelle on siis kohdennettava lisää toimia, myös niin rahoitusjärjestelmän moitteettoman toiminnan kuin investointipotentiaalin aktivoimisen helpottamiseksi.

(11)

Useita vuosia jatkunut ali-investointi on johtanut suuriin investointivajeisiin Kreikassa. Kasvua edistävien investointien lisääminen on keskeisessä asemassa, kun tuetaan pitkän aikavälin kasvua ja vähennetään alueellisia eroja. Rahoitusalalla toteutettavat luotontarjontaa laajentavat uudistukset ovat keskeisiä investointien tukemisessa. Vuoden 2019 maaraportissa määritetään julkisen ja yksityisen sektorin investointien painopistealueet.

(12)

Investoinnit koulutukseen ovat keskeisiä Kreikan tuottavuuden parantamiseksi, pitkän aikavälin osallistavan kasvun lisäämiseksi sekä kasvun esteiden poistamiseksi innovatiivisilla aloilla. Kreikan koulutusjärjestelmällä on edessään useita haasteita, jotka liittyvät riittämättömiin resursseihin, vähäiseen autonomiaan, alisuoriutumiseen perustaidoissa (myös digitaalisissa taidoissa) ja jatkuvaan osaamisen kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon. Koulutusjärjestelmän laadun parantaminen edellyttää vastuuvelvollisuutta ja seurantaa, jotka puuttuvat lähes kokonaan kaikilta tasoilta. Laadukkaan ja osallistavan koulutuksen edistäminen, koulutuksen kytkeminen paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin, ammatillisen koulutuksen houkuttelevuuden lisääminen ja elinikäiseen oppimiseen osallistumisen edistäminen ovat tärkeitä tekijöitä, jotka tukevat kestävää kasvua.

(13)

Viimeaikaisista parannuksista huolimatta pitkäaikaistyöttömien osuus, 70 prosenttia kaikista työttömistä Kreikassa vuonna 2018, on varsin korkea. Myös korkea nuorisotyöttömyys ja naisten alhainen osallistuminen työmarkkinoille herättävät huolta. Toimenpiteet olisi kohdennettava työllisyysnäkymien parantamiseen, työmarkkinoille osallistumisen edistämiseen ja työpaikkojen luomiselle otollisten olosuhteiden synnyttämiseen. Työmarkkinaosapuolten tuloksellinen vuoropuhelu ja vastuullinen sosiaalinen kumppanuus Kreikassa voivat tukea pysyvien uudistusten toteuttamiselle ja niihin sitoutumiselle suotuisaa ympäristöä, mikä parantaisi työmarkkinoiden toimintaa.

(14)

Vaikka uudistuksia on käynnistetty, Kreikalle ovat ominaisia suuret tuloerot ja se, että sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyysriskin vähentämiseen on pienin unionissa (15,83 prosenttia vuonna 2017, kun unionin keskiarvo oli 33,98 prosenttia). Investoinnit olisi kohdennettava osallistavien, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden sosiaalipalvelujen saatavuuden parantamiseen sekä päiväkotien kehittämiseen. Tukemalla vähävaraisimpia ja edistämällä köyhyysvaarassa olevien lasten, vammaisten, maahanmuuttajien ja pakolaisten integroitumista yhteiskuntaan ottaen samalla huomioon maantieteelliset erot parannettaisiin yhteiskunnallista osallisuutta Kreikassa.

(15)

Kreikka aloitti vuonna 2017 perusterveydenhuoltojärjestelmän kauaskantoisen uudistuksen. Se on ratkaisevan tärkeä perusterveydenhuollon saatavuuden kannalta ja sen toteuttaminen edellyttää jatkuvia investointeja paikallisten perusterveydenhuollon yksiköiden (TOMY) kautta.

(16)

Kreikan liikennejärjestelmällä on edessään merkittäviä haasteita. Se perustuu suurelta osin maantieliikenteeseen ja on vahvasti riippuvainen öljystä. Kaikki pääyhteydet ovat jollakin tavalla yhteydessä Ateena–Thessaloniki-reittiin. Kuljetuskustannukset ovat yhä korkeat, vaikka palvelun laatu, turvallisuusnormit ja älykkäiden liikennejärjestelmien yleistyminen ovat jääneet vähäisiksi. Uusia investointeja tarvitaan multimodaaliliikenteen lisäämiseksi ja alueellisen yhdentymisen ja kaupunkikehityksen edistämiseksi.

(17)

On investoitava enemmän kiinteän jätteen sekä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien käsittelyyn, jotta maan ympäristönsuojelunormit saadaan vastaamaan muun unionin normeja. Kiinteiden jätteiden käsittely on edelleen suuri rakenteellinen haaste. Kreikassa käytetään edelleen paljon kaatopaikkoja ja mekaanis-biologista käsittelyä nykyaikaisempien tekniikoiden sijaan. Lisäksi kierrätetyn yhdyskuntajätteen osuus on vain noin kolmannes unionin keskiarvosta. Investointeja tarvitaan myös parantamaan vedenkäsittelyä, torjumaan maaperän suolaantumista ja tukemaan toimia, joilla pyritään estämään tulvia ja palauttamaan jokien luonnollinen virtaama.

(18)

Infrastruktuurien kehittymättömyys lisää yritysten ja kotitalouksien energiakustannuksia ja muodostaa esteen uusiutuvan energian käyttöönotolle. Kreikan erityisenä haasteena ovat saarten sähköverkkojen yhdistäminen ja yhteydet naapurimaihin. Kaupallisen kaasuinfrastruktuurin jatkokehittäminen auttaisi kasvattamaan markkinoita. Sekä kaasu- että sähkömarkkinoiden uudistuksessa olisi pyrittävä hyödyntämään uuden infrastruktuurin tarjoamia mahdollisuuksia.

(19)

Talouden ja yhteiskunnan digitalisoituminen on edelleen haastavaa, sillä nopeiden laajakaistaverkkojen saatavuus ja digitaaliset taidot ovat selvästi unionin keskiarvon alapuolella. Kreikan on erityisesti investoitava tieto- ja viestintätekniikkaan korvatakseen sen, että finanssikriisin aikana investoinnit olivat vähäisiä. Nopeiden laajakaistayhteyksien riittämättömyys aiheuttaa suuria pullonkauloja dynaamisille vientisuuntautuneille yrityksille. Innovointiin ja ihmisten taitoihin ei investoida riittävästi, jotta se edistäisi tuottavuuden kasvua. Yleisesti ottaen väestön digitaalisten taitojen puute vaikeuttaa työllistymistä ja haittaa innovatiivisten yritysten kehitystä.

(20)

Tutkimus- ja kehitysinvestointien lisäämiseksi tarvitaan kansallisia ja alueellisia ’älykkään erikoistumisen’ uudistettuja strategioita ja lisätoimenpiteitä, joilla puututaan polttavimpiin tutkimus- ja innovointijärjestelmän heikkouksiin. Tällaisia markkinasuuntautuneita investointeja tehdään edelleen vähän, mikä heikentää Kreikan kasvupotentiaalia. Edistymistä tieteellisessä huippuosaamisessa haittaavat julkisen tutkimus- ja kehitystoiminnan matala intensiteetti, tulosperusteisen rahoitusjärjestelmän puute sekä heikot yhteydet tiede- ja yritysmaailman välillä. Suurempia investointeja tarvitaan myös teknologisen kehityksen tason nostamiseksi sekä uusyritysten ja nopeasti kasvavien yritysten potentiaalin hyödyntämiseksi kaikilta osin. Matala kehitystaso näkyy muita jäsenvaltioita vähäisemmässä patenttien määrässä.

(21)

Köyhien kaupunkialueiden, saarten ja ylänköjen elvyttäminen edellyttää investointeja, joilla vastataan talouskriisin aikana tapahtuneeseen fyysisen ja inhimillisen pääoman menetykseen ja heikentymiseen. Epäedullisessa asemassa olevien ja/tai taantuvien teollisuusalueiden kestävä kehittäminen Ateenan–Pireuksen ja Thessalonikin kaupunkialueilla sekä eräissä maan syrjäisten alueiden tärkeimmissä kaupunkikeskuksissa on erityistavoite lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Pitkän aikavälin tavoitteita ovat muun muassa kestävän tuotannollisen toiminnan kehittäminen, liikkuvuus- ja turvallisuusjärjestelmien, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian sekä ympäristönsuojelun saattaminen ajan tasalle sekä luonnonriskeihin tai sosioekonomisiin kriiseihin liittyvän selviytymiskyvyn parantamiseen. Lisäksi olisi kohdennettava toimia sosiaaliseen osallisuuteen, maahanmuuttajien kotouttamiseen, taitojen hankkimiseen työttömyyden vähentämiseksi ja kulttuuritoimintaan köyhien alueiden houkuttelevuuden lisäämiseksi. Jos näihin haasteisiin vastattaisiin yhdennetyillä kaupunkiuudistusstrategioilla, maksimoitaisiin mahdollisuudet saavuttaa parhaat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristötulokset.

(22)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Kreikka voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen rahastojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä investointien onnistumisen kannalta.

(23)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kreikan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman ja vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Kreikan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (11), että Kreikan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2. Kyseiset suositukset tukevat myös neljän ensimmäisen euroaluetta koskevan suosituksen täytäntöönpanoa,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Espanja kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Espanja kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Espanjan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti tuottavuuden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista siltä osin kuin on kyse tuottavuuden parantamisesta euroalueen tasapainottamiseksi, satunnaistulojen käyttäminen julkisen velan vähentämiseen ja investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin edistää euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista puskureiden palauttamisen ja investointien tukemisen osalta, ja osaamisen ja työllistettävyyden parantamiseen tähtäävät toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toimivuuden osalta.

(3)

Espanjaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Espanjan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Espanjan makrotaloudessa on epätasapainoja. Kotimaisen ja ulkomaisen – sekä julkisen että yksityisen – velan suuri määrä ja korkea työttömyys tuottavuuden kasvun ollessa heikkoa ovat edelleen haavoittuvuustekijöitä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Yksityisen sektorin velka vähenee, mutta tarve vähentää velkaantumista on edelleen huomattava. Vaikka bruttokansantuotteen (BKT) kasvu on pysynyt vahvana, julkistalouden velkasuhde on edelleen suuri. Työttömyysaste on laskenut edelleen nopeasti, mutta se on yhä hyvin korkea, ja työmarkkinoiden voimakas jakautuminen määräaikaisiin ja toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin estää työvoiman tuottavuuden nopeamman kasvun. Vuosien 2012–2015 vahvan uudistuskehityksen jälkeen poliittinen tilanne on kuluneen vuoden aikana osaltaan vaikuttanut siihen, että aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa on nytkin edistytty vain vähän. Tämänhetkinen suotuisa taloustilanne tarjoaa myös tilaisuuden vielä tarvittavien uudistusten toteuttamiseen Espanjan talouden häiriönsietokyvyn parantamiseksi ja tuottavuuden kasvun edistämiseksi.

(4)

Espanja toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Vuoden 2019 vakausohjelmassa raportoidaan toimista, joita on toteutettu Espanjan julkisen talouden vakautta koskevassa laissa tarkoitettujen ennaltaehkäisevien ja korjaavien välineiden käyttöön ottamiseksi. Siinä ei kuitenkaan esitetä suunnitelmia näiden välineiden käytön automatisoimiseksi eikä julkisen talouden vakautta koskevan lain menosäännön tarkistamiseksi, jotta voitaisiin vahvistaa sen vaikutusta julkisen talouden vakauttamiseen erityisesti talouden noususuhdanteen aikana. Vuonna 2017 hyväksytyn julkisen sektorin hankintasopimuksia koskevan lain määrätietoinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää julkisten hankintojen alalla, jotta voidaan tehostaa julkisten varojen käyttöä ja ehkäistä väärinkäytöksiä. Erityisesti on tärkeää, että uusi hallintorakenne, erityisesti riippumaton sääntely- ja valvontaelin, voi hoitaa sille osoitetut tehtävät tehokkaasti ja että kattava kansallinen julkisten hankintojen strategia hyväksytään siten, että hyväksyntäprosessiin osallistuvat aktiivisesti hankintaviranomaiset ja -yksiköt kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Lisäksi vuonna 2019 on määrä tehdä useita menojen uudelleenarviointeja, ja niiden perusteella annettavien suositusten täytäntöönpanon pitäisi auttaa tehostamaan julkista varainkäyttöä.

(6)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(7)

Koska liiallinen alijäämä on korjattu oikea-aikaisesti ja kestävällä tavalla ja neuvosto on tehnyt päätöksen (EU) 2019/1001 (6) liiallista alijäämää koskevan menettelyn lopettamisesta, Espanjaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Siinä ennustetaan julkisen talouden rahoitusaseman kohenevan – 2,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019 sen oltua – 2,5 prosenttia vuonna 2018 ja saavuttavan tasapainon vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (7) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteena olevaa rakenteellisesti tasapainoista julkisen talouden rahoitusasemaa ei suunnitelman mukaan saavuteta vuoden 2019 vakausohjelman kattamalla ajanjaksolla. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan niin, että kun se vuonna 2018 oli 97,1 prosenttia, vuonna 2019 se on 95,8 prosenttia ja vuonna 2022 enää 88,7 prosenttia. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vuoden 2019 vakausohjelmassa asetettujen julkisen talouden tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät riskit koskevat enimmäkseen tulopuolta, koska monien tulopuolen toimenpiteiden tuottoon tai hyväksymismahdollisuuksiin liittyy suurta epävarmuutta.

(8)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Espanjalle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (8) nimellinen kasvu ei ole yli 0,6 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,65 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(9)

Kun otetaan huomioon, että Espanjan julkisen talouden velkasuhde ylittää perussopimuksen mukaisen viitearvon eli yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu positiivinen tuotantokuilu on 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen, nettomääräiset julkiset nimelliset perusmenot eivät saisi kasvaa vuonna 2020, jotta rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun sopeutuskaavion mukaisesti. Samaan aikaan on nähtävissä merkkejä siitä, että talouden käyttämätön kapasiteetti on aliarvioitu, sillä inflaation ennustetaan pysyvän alle 2 prosentissa vuosina 2019 ja 2020 ja työmarkkinoilla on edelleen ylikapasiteettia (korkea työttömyysaste ja hyvin suuri vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien, määräaikaisessa työsuhteessa olevien ja työssäkäyvien köyhien osuus). Lisäksi yhteisesti sovittujen menetelmien perusteella laadittuihin tuotantokuiluarvioihin liittyy myös uskottavuusvälineen perusteella paljon epävarmuutta. Tällä perusteella 0,65 prosentin vuotuinen rakenteellinen sopeutus suhteessa BKT:hen, mikä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 0,9 prosentin enimmäiskasvuvauhtia, vaikuttaa asianmukaiselta. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, komission kevään 2019 talousennusteen mukaan riskinä on merkittävä poikkeaminen vaaditulta julkisen talouden sopeutusuralta vuonna 2020. Lisäksi Espanjan ei ennakoida noudattavan väliaikaisen velkasäännön vaatimuksia vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat toimet olisi toteutettava vuodesta 2019 alkaen. Mahdolliset satunnaistulot olisi tärkeää käyttää julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen.

(10)

Työllisyyden kasvu jatkuu Espanjassa vahvana. Työttömyys laskee edelleen, mutta se on edelleen selvästi unionin keskiarvon yläpuolella, erityisesti nuorten ja matalan osaamistason työntekijöiden osalta. Sukupuolten välinen kuilu työllisyydessä ja työuran pituudessa on edelleen suuri. Tämä tarkoittaa potentiaalin tuhlaamista varsinkin, kun otetaan huomioon väestön nopea ikääntyminen.

(11)

Työsopimusten määräaikaisuus, myös vähemmän kausiluonteisilla tai suhdanneherkillä aloilla, on asteittaisesta vähenemisestä huolimatta edelleen yleisempää kuin suurimmassa osassa Eurooppaa, mikä saattaa heikentää Espanjan kasvupotentiaalia ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tämä vaikuttaa eniten nuorisoon, matalan osaamistason työntekijöihin ja kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on usein vähemmän oikeuksia sosiaalietuuksiin ja suurempi köyhyysriski. Määräaikaiset työsuhteet ovat usein hyvin lyhyitä, eivätkä ne juuri kannusta työntekijöitä ja työnantajia panostamaan koulutukseen, mikä puolestaan haittaa tuottavuuden kasvua. Siirtyminen määräaikaisista työsuhteista vakituisiin kangertelee edelleen, ja työvoiman liikkuvuuden esteet vähentävät työnhakijoiden mahdollisuuksia ja haittaavat työvoiman tehokasta jakautumista eri puolille maata.

(12)

Espanja on lisännyt tukea pitkäaikaistyöttömille, joiden osuus työvoimasta oli vuonna 2018 edelleen 6,4 prosenttia. Viime aikoina on tehty aloitteita nuorten työllistettävyyden parantamiseksi neuvonnan ja uraohjauksen avulla, mutta julkiset työvoimapalvelut välittävät edelleen vain pienen osan avoimista työpaikoista, ja niiden käyttökelpoisuutta työnhaussa ja työnvälityksessä on edelleen parannettava. Erityisesti niiden yhteydet työnantajiin ovat joillakin alueilla vähäisiä, ja profilointityökalut työnantajien tarpeiden ja työntekijöiden kohtaamisen helpottamiseksi ovat vielä alkuvaiheessa. Julkisten työvoimapalvelujen ja sosiaalipalvelujen yhteistyö edistyy, mutta se on edelleen vähäistä joillakin alueilla. Lisäämällä investointeja nykyaikaisiin julkisiin työvoimapalveluihin ja tukemalla työvoiman liikkuvuutta voitaisiin osaltaan parantaa työntekijöiden työllistettävyyttä ja sopeutumiskykyä sekä helpottaa työmarkkinoilla tapahtuvia muutoksia ja parantaa näin Espanjan tuottavuutta ja pitkän aikavälin osallistavaa kasvua.

(13)

Työsuojeluviranomaisia vahvistavat toimet määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön torjumiseksi tuottavat jonkin verran tulosta, ja toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten osuus työllisyyden nettokasvusta on kasvussa. Työnantajat käyttävät kuitenkin edelleen laajalti lyhytaikaisia sopimuksia. Aiemmin on saatu näyttöä, jonka mukaan työpaikkojen luomista edistävien useiden kannustimien vaikutus laadukkaiden työpaikkojen lisäämiseen on ollut vähäinen. Espanja on käynnistänyt uuden arvioinnin, jotta se voisi yksinkertaistaa järjestelmää, mutta tuloksia ei ole vielä saatavilla. Rekrytointikilpailuja, joiden tavoitteena on vähentää määräaikaisten työsuhteiden osuutta kaikilla julkishallinnon tasoilla, on vauhditettava, jotta 8 prosentin tavoite saavutettaisiin vuoden 2020 rekrytointikilpailujen loppuun mennessä. Vaikka kolmikantaryhmien perustaminen on hyvä askel kohti työmarkkinaosapuolten nykyistä aktiivisempaa osallistumista politiikan suunnitteluun, myös syvällisempi ja hyvissä ajoin toteutettu kuuleminen olisi hyödyllistä.

(14)

Vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien henkilöiden osuus ja tuloerot pienenevät, ne ovat kuitenkin edelleen unionin keskiarvoa suurempia. Työssäkäyvien köyhyysaste on korkea määräaikaisten, matalan osaamistason tai EU:n ulkopuolella syntyneiden työntekijöiden keskuudessa. Lapsiköyhyysaste laskee, mutta on edelleen hyvin korkea. Muiden sosiaalisten tulonsiirtojen kuin eläkkeiden köyhyyttä vähentävät vaikutukset ovat edelleen unionin heikoimpia, erityisesti lasten osalta. Lapsiperheisiin kohdennetut sosiaalimenot Espanjassa ovat suhteessa BKT:hen unionin alhaisimpia ja huonosti kohdennettuja, vaikka tarveharkintaista lapsilisää on viime aikoina hieman korotettu. Myönteisestä kehityksestä huolimatta sosiaaliturvasta voimakkaasti tai kohtalaisesti riippuvaisten henkilöiden turvassa on edelleen merkittäviä aukkoja. Kansallinen työttömyystuki on edelleen hajanaista, ja eri työnhakijaryhmät kuuluvat eri järjestelmien piiriin. Viimeaikaiset toimenpiteet iäkkäämmälle pitkäaikaistyöttömien ryhmälle (vähintään 52-vuotiaat) annettavan tulotuen kattavuuden ja suojan parantamiseksi saattavat samalla heikentää tämän ryhmän kannustimia työntekoon. Vähimmäistulojärjestelmien ehdot, kattavuus ja riittävyys vaihtelevat suuresti alueittain, ja ne ovat huonosti siirrettävissä alueiden välillä, mikä ei kannusta työvoimaa liikkumaan. Tämän vuoksi moni tukea tarvitseva ei saa sitä. Yleisen sosiaalikorttijärjestelmän käyttöönotto tekee sosiaalietuusjärjestelmästä läpinäkyvämmän ja mahdollistaa paremman kohdentamisen. Vaikka talouden elpyminen edelleen vähentää köyhyyttä, tilanne edellyttää investointeja sosiaaliseen osallisuuteen ja sosiaaliseen infrastruktuuriin (kuten sosiaaliseen asuntotarjontaan) osallistavan kasvun aikaansaamiseksi. Lisäksi Espanjalla on joitakin alueellisen yhteenkuuluvuuden haasteita, kuten akuutti väestökato ja väestön ikääntyminen tietyillä maaseutualueilla. Toimet, joilla edistetään yrittäjyyttä, digitalisaatiota ja yhteisötaloutta, voivat auttaa vastaamaan näihin haasteisiin osana yhdennettyjä aluekehitysstrategioita.

(15)

Espanjan eläkejärjestelmällä oli kriisin aikana tärkeä rooli ikääntyneiden elintason ylläpitämisessä, ja heidän köyhyysriskinsä onkin pienempi. Vuotta 2018 koskevien ikääntymisraportin ja eläkkeiden riittävyyttä koskevan raportin ennusteiden mukaan vuosina 2011 ja 2013 toteutetuilla uudistuksilla parannettiin eläkejärjestelmän kestävyyttä ja eläkkeiden suhteellista riittävyyttä pitkällä aikavälillä. Eläkkeiden korotusten kytkeminen edelleen inflaatioon (kuten vuosina 2018 ja 2019 päätettiin) ja kestävyystekijän lykkääminen edellyttäisivät kuitenkin kompensoivia toimia, jotta eläkejärjestelmän kestävyys keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä voitaisiin varmistaa. Lisäksi tarvitaan toimia tulevien eläkeläisten tulojen riittävyyteen ja heidän työuriensa pituuteen ja kattavuuteen liittyvien keskeisten haasteiden ratkaisemiseksi korkean työttömyyden ja määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden yleisyyden vuoksi.

(16)

Espanjan innovaatiosuorituskykyä ja tuottavuuden kasvua haittaavat vähäinen investoiminen tutkimukseen ja kehitykseen sekä osaamisen kysynnän ja tarjonnan epätasapaino. Yrityssektorin ja erityisesti suuryritysten tutkimus- ja kehittämismenot ovat Espanjassa vain puolet unionin keskiarvosta, ja alueelliset erot ovat merkittäviä. Tätä poikkeamaa vahvistaa se, että julkisten tutkimus- ja kehittämismäärärahojen, erityisesti lainojen, toteutumisaste on alhainen ja pienenee yhä. Osaamisvaje ja osaamisen kysynnän ja tarjonnan epätasapaino ovat toinen tärkeä este edistyksellisen teknologian kehittämiselle ja käytölle erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Huipputeknologian ja osaamisvaltaisten palvelualojen työllisyys on monilla Espanjan alueilla selvästi alhaisempi kuin unionissa keskimäärin. Vaikka älykkääseen erikoistumiseen tähtääviä alueellisia innovointistrategioita kehitetään ja kansallisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan hallinnointia kevennetään, kansallisen ja alueellisen tason keskinäinen koordinointi politiikan suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa on edelleen heikkoa. Espanjan innovaatiosuorituskyvyn parantaminen edellyttää huomattavia investointeja, joilla edistetään yrittäjyyttä ja aloittelevia yrityksiä ja autetaan niitä kasvamaan, edistetään kaikkien yritysten kilpailukykyä ja siirtymistä muun muassa digitalisoinnin avulla enemmän lisäarvoa tuottavaan toimintaan, jotta ne voisivat kasvattaa osuuttaan kansainvälisillä markkinoilla. Se edellyttää myös voimakkaampaa keskittymistä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, yritysten ja korkeakoulujen väliseen yhteistyöhön ja teknologian siirtoon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten hyväksi, tutkimus- ja innovointipolitiikan tehokkaampaa hallinnointia eri hallintotasoilla sekä tutkimus- ja kehitysinfrastruktuurin ja -hankkeiden lähentämistä alueellisiin ja kansallisiin innovointistrategioihin.

(17)

Koulunkäynnin keskeyttävien osuus Espanjassa on pienentynyt mutta on edelleen hyvin suuri, ja alueelliset erot ovat huomattavia. Koulutustulokset vaihtelevat voimakkaasti eri alueilla, ja niissä on parantamisen varaa. Molemmat tekijät vaikuttavat kielteisesti tuottavuuden kasvupotentiaaliin pitkällä aikavälillä. Koulutusjärjestelmän uudistaminen on pysähtynyt. Yritysten on vaikea löytää innovointiin tarvittavaa osaamista, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoita. Espanja on päättänyt toimenpiteistä ammattikoulutuksen duaalimallin parantamiseksi. Tällaisella järjestelmällä voisi olla keskeinen rooli innovaatioiden omaksumiseksi tarvittavien taitojen ja osaamisen tarjoamisessa, mutta ammattikoulutukseen osallistuminen on edelleen vain kohtalaisen suosittua. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on Espanjassa unionin keskiarvoa suurempi, mutta valmistuneiden on vaikea löytää sopivia työpaikkoja. Inhimillisen pääoman kehittäminen kaikilla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen tasoilla, mukaan lukien korkea-asteen ja ammatillinen koulutus, ja yhteistyön lisääminen koulutuksen ja liike-elämän välillä osaamisen kohtaanto-ongelmien lievittämiseksi voisivat edistää vastavalmistuneiden nuorten pääsyä työmarkkinoille. Näin voitaisiin myös tarjota yrityksille taitoja ja osaamista, joita ne tarvitsevat innovointivalmiuksiensa parantamiseksi ja digitalisaation tarjoaman koko kasvupotentiaalin hyödyntämiseksi. Työntekijöiden digitaalisten taitojen parantamiseen tähtäävän uudelleenkouluttamisen ansiosta Espanjan yritykset pysyisivät myös mukana kilpailussa yhä digitoidummassa taloudessa. Kaikki nämä toimet auttaisivat kaventamaan alueellisia eroja.

(18)

Sääntelyn rajoittavuus ja hajanaisuus Espanjassa estävät yrityksiä hyötymästä mittakaavaeduista ja jarruttavat tuottavuutta. Markkinoiden yhtenäisyyttä koskeva laki on edelleen tärkeä väline pyrittäessä ratkaisemaan näitä ongelmia. Lain päättäväisempi täytäntöönpano ja rajoitusten poistaminen erityisesti tiettyjen asiantuntijapalvelujen, kuten rakennusinsinöörien, arkkitehtien ja lakiasiainalan palvelujen, osalta parantaisi kasvumahdollisuuksia ja kilpailua. Kuten muillakin aloilla, joilla alueet ovat ratkaisevia toimijoita uudistusten onnistuneessa täytäntöönpanossa, kansallisten ja alueellisten viranomaisten toimien tiiviimpi ja jatkuva koordinointi voisi tehostaa politiikkoja tällä alalla.

(19)

Puutteelliset rautateiden tavaraliikenteen yhteydet ja vajavainen yhdentyminen unionin sähkö- ja kaasumarkkinoihin estävät Espanjaa saamasta täyttä hyötyä unionin sisämarkkinoista. Tämän vuoksi Espanjan on investoitava lisää liittääkseen sähköverkkonsa laajemmin yhteen muun unionin sähköverkkojen kanssa, jotta se voi saavuttaa tavoitteen, jonka mukaan vähintään 10 prosenttia asennetusta sähköntuotantokapasiteetista on yhteenliitettyä vuoteen 2020 mennessä. Investointeja tarvitaan myös rautateiden käytön lisäämiseksi tavaraliikenteessä, mukaan lukien rajat ylittävät yhteydet Ranskaan ja Portugaliin sekä yhteydet satamiin ja logistiikkakeskuksiin.

(20)

Merkittäviä investointivajeita on edelleen myös kestävämmän luonnonvarojen hoitomallin varmistamisessa. Energian kysyntää voitaisiin hallita paremmin vähentämällä rakennusten energiankulutusta sekä kehittämällä älyverkkoja ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön varastointia. Myös kestävää liikennettä ja kiertotaloutta olisi edistettävä lisätoimin. Tietyt Espanjan alueet kuuluvat eniten ilmastonmuutokselle alttiina oleviin Euroopan alueisiin. Niiden olemassa oleviin vesivaroihin kohdistuu paineita, jotka edellyttävät lisää infrastruktuuri-investointeja vesihuollon parantamiseksi muun muassa jäteveden käsittelyn, verkostoissa esiintyvien vuotojen ja vedensaannin osalta. Vaikka viime vuosina on tapahtunut tasaista edistystä, Espanjan on vielä täytettävä tietyt unionin vesilainsäädännön vaatimukset. Edistyminen kaikkien näiden tavoitteiden saavuttamisessa toisi Espanjalle ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä.

(21)

Kaikkien havaittujen investointivajeiden yhteydessä olisi otettava huomioon aluekohtaiset erot investointitarpeissa. Henkeä kohti lasketun BKT:n alueelliset erot ovat kohtuullisia, mutta ne ovat edelleen suurempia kuin ennen kriisiä, mikä johtuu pääasiassa työpaikkojen katoamisen epätasaisesta vaikutuksesta eri alueisiin. Alueelliset erot näkyvät tällä hetkellä voimakkaimmin työtä ja sosiaaliturvaa kuvaavissa indikaattoreissa, jotka useimmilla Espanjan alueilla alittavat unionin keskiarvon. Muissa sosioekonomisissa indikaattoreissa, joilla mitataan esimerkiksi innovointia, yrittäjyyttä ja kilpailukykyä, on suuria alueellisia eroja. Investointeihin liittyvässä talouspolitiikassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon alueelliset erot investointitarpeissa.

(22)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Espanja voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot sekä syrjäisimpiin alueisiin kuuluvan Kanariansaarten erityistilanteen. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(23)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Espanjan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Espanjalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Espanjan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (9) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevien suositusten 1, 2 3, täytäntöönpanoa. Suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Ranska kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Ranska kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Ranskan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti satunnaistulojen käyttäminen julkisen velan vähentämiseen, julkisten menojen järkeistäminen ja investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin edistää euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista finanssipoliittisten puskurien kasvattamisen, julkisen talouden parantamisen ja investointien tukemisen osalta. Verojärjestelmän yksinkertaistaminen ja sääntelystä johtuvien rajoitusten vähentäminen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista liiketoimintaympäristön osalta. Työllistettävyyden parantaminen edistää euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toimivuuden osalta.

(3)

Ranskaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Ranskan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Ranskan makrotaloudessa on epätasapainoja. Epätasapainot johtuvat etenkin suuresta julkisesta velasta ja heikosta kilpailukyvyn dynamiikasta oloissa, joissa tuottavuuden kasvu on alhaista.

(4)

Ranska toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Ranskaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Hallitus ennakoi vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden ylijäämä, joka oli 2,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, kasvaa 3,1 prosenttiin vuonna 2019, ja supistuu sen jälkeen asteittain 1,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Julkisen talouden alijäämän ennakoidaan kasvavan vuonna 2019, minkä komission kevään 2019 talousennuste vahvistaa. Kasvu johtuu pääasiassa kertaluonteisesta alijäämää lisäävästä vaikutuksesta, joka seuraa siitä, että työllisyyden ja kilpailukyvyn verohyvitys muunnetaan työnantajien sosiaaliturvamaksujen pysyväksi alennukseksi. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta (0,4 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen) ei odoteta saavutettavan vuoden 2019 vakausohjelman kattamalla kaudella. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan kasvavan niin, että kun se vuonna 2018 oli 98,4 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2019 se on 98,9 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja supistuvan sitten 96,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan ennakoitujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2020 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä täsmennetty.

(7)

Komissio antoi 5 päivänä kesäkuuta 2019 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 126 artiklan 3 kohdan nojalla kertomuksen, koska vuoden 2019 vakausohjelmassa ennakoitiin nimellisen alijäämän ylittävän vuonna 2019 SEUT-sopimuksen mukaisen viitearvon (3 prosenttia suhteessa BKT:hen) ja ilmoitettujen tietojen perusteella väliaikaista velkasääntöä ei lähtökohtaisesti noudatettu vuonna 2018. Kertomuksessa se totesi kaikki merkitykselliset tekijät arvioituaan, että olisi katsottava, että tällä hetkellä Ranska noudattaa SEUT-sopimuksessa ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/1997 määriteltyjä alijäämä- ja velkakriteeriä.

(8)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Ranskalle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) nimellinen kasvu ei ole yli 1,4 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(9)

Kun otetaan huomioon, että Ranskan julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu on 0,7 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2020 ei saisi olla yli 1,2 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Ranska poikkeaa tästä merkittävästi vuonna 2020, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Ranskan ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdolliset satunnaistulot olisi tärkeää käyttää julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen.

(10)

Julkisen talouden vakauttamistoimilla on onnistuttu vähentämään julkisia menoja suhteessa BKT:hen vain vähän, ja julkiset menot suhteessa BKT:hen olivat vuonna 2018 edelleen unionin korkeimmat (56 prosenttia). Julkisen velan väheneminen riippuu siitä, miten julkisia menoja onnistutaan supistamaan. Hallitus on vuodesta 2017 toteuttanut uudistettua julkisen talouden vakauttamisstrategiaa, joka kattaa viisivuotisen presidenttikauden. Sen onnistuminen riippuu siitä, saavutetaanko keskus- ja paikallishallintoa sekä terveydenhuoltojärjestelmää varten asetetut menotavoitteet.

(11)

Terveydenhuoltomenot ovat kasvaneet jatkuvasti. Terveydenhuollon kokonaismenojen arvioitiin olevan 11,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2017, mikä on enemmän kuin muissa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD) kuuluvissa jäsenvaltioissa. Syksyllä 2018 ilmoitettiin uudesta terveydenhuoltojärjestelmän uudistuksesta, ja sitä koskeva lakiehdotus esitettiin 13 päivänä helmikuuta 2019. Uudistuksen onnistuminen riippuu siitä, saadaanko aikaan selkeä oikeudellinen ja organisatorinen kehys, joka tarjoaa oikeanlaisia kannustimia ja edistää julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä. Ilmoitettu terveydenhuoltojärjestelmän uudistus ei sisällä terveydenhuoltomenojen kasvunormin tarkistusta (Objectif National de Dépenses d’Assurance Maladie, ONDAM). Tämä menonormi kattaa kolmanneksen sosiaaliturvamenoista. Vaikka tavoite on täyttynyt vuodesta 2010 alkaen, ONDAM-tavoitetta on korotettu vuodesta 2017 alkaen jo kolmesti. Sitä korotettiin vuosiksi 2018–2020 tarkistamalla alkuperäistä 2,1 prosentin kasvutavoitetta 2,3 prosenttiin vuoden 2018 talousarviolaissa, ja sitten edelleen 2,5 prosenttiin sosiaaliturvatalousarviota koskevassa laissa vuonna 2019. Tämä johtuu jossain määrin Ma santé 2022 -lakiehdotuksesta aiheutuvista lisämenoista.

(12)

Paikallistasolla julkiset menot ylittivät vuodeksi 2017 suunnitellun kasvutavoitteen. Vuodesta 2014 lähtien paikallishallinnon julkisille menoille on määritelty Ranskassa menonormi, joka ilmaisee vuositasolla sekä paikallistason julkisten toimintamenojen että rahoitustarpeiden ei-sitovat kasvutavoitteet (Objectif d’évolution de la Dépense Locale). Vuonna 2018 tämän menonormin lisäksi tehtiin vuosiksi 2018–2020 oikeudellisesti sitovia sopimuksia, joiden osapuolina olivat valtio ja 71 prosenttia 322 suurimmasta paikallisviranomaisesta. Kuntien lukumäärä on pienentynyt vain vähän, mikä saattaa vaikeuttaa menonormin noudattamista. Vuosien 2014–2016 alueuudistuksessa alueiden lukumäärä väheni puoleen, mutta kuntien lukumäärä supistui vain hieman; niitä on edelleen yli 34 000, mikä on ylivoimaisesti eniten unionissa.

(13)

Hallitus on esittänyt uudistetun julkisen talouden vakauttamisstrategian, jonka toteuttaminen viisivuotisen presidenttikauden aikana edellyttää myös vielä keskeneräisen Action Publique 2022 -ohjelman toteuttamista. Ohjelman tarkoituksena on tehostaa merkittävästi julkisia menoja ja parantaa samalla julkishallinnon toimintaa. Hallitus on selkeästi korostanut menetelmiin ja prosesseihin liittyviä näkökohtia, mutta ei ole keskittynyt eri aloilla mahdollisesti kertyvien säästöjen määrän ennakkoarviointiin. Tämä lähestymistapa saattaa johtua monimutkaisesta uudistusprosessista ja tarpeesta pehmentää aroista aiheista käytävää julkista keskustelua. Sen vuoksi on kuitenkin vaikeampi arvioida määrällisesti kokonaisstrategiaa ja sen vaikutusta julkisen talouden vakauttamiseen. Etenkään ei ole selvää, miten ja missä aikataulussa uudistusohjelma – mukaan lukien ministeriöiden muutossuunnitelmat, joihin sisältyy useita erilaisia toimenpiteitä – edistäisi konkreettisesti nimenomaista tavoitetta vähentää julkisia menoja suhteessa BKT:hen vuoteen 2022 mennessä. Kaiken kaikkiaan saatavilla olevat tiedot osoittavat, että euroryhmän vuonna 2016 hyväksymiä menojen uudelleenarviointia koskevia ohjeita noudatetaan vain osittain.

(14)

Julkisen talouden velkaan liittyy keskipitkällä aikavälillä edelleen suuria kestävyysriskejä. Julkisen talouden velkaantuneisuus ja rakenteellinen alijäämä aiheuttavat kestävyyshaasteita erityisesti keskipitkällä aikavälillä. Tällaisten riskien välttämiseksi olisi erittäin tärkeää toteuttaa julkisen talouden toimia, joilla voidaan ratkaisevasti parantaa Ranskan rakenteellista perusjäämää. Julkisen talouden velkasuhteen alentaminen parantaisi myös Ranskan talouden kasvunäkymiä ja kestokykyä.

(15)

Suunniteltu eläkeuudistus voisi auttaa supistamaan julkisen talouden velkaa keskipitkällä aikavälillä ja siten vähentää velan kestävyyteen liittyviä riskejä. Eläkejärjestelmän budjettitasapaino riippuu pitkälti makrotalouden oletuksista. Ranskan eläkkeitä käsittelevän neuvoa-antavan neuvoston (Conseil d’orientation des retraites) uusimman vuosikertomuksen mukaan eläkemenot olivat 13,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, ja niiden odotetaan olevan 13,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2022, kunnes ne asettuvat tasolle 11,8–13,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuoteen 2070 mennessä sen mukaan, miten BKT:n ja työllisyyden kasvu kehittyvät ajan mittaan. Ranskassa on nykyisin yli 40 eri eläkevakuuttajaa. Eri työntekijäryhmillä on omat vakuuttajansa, ja ne toimivat erilaisten sääntöjen mukaan. Tämän vuoden loppuun mennessä on tarkoitus esittää lakiehdotus, jolla näitä vakuuttajia koskevia sääntöjä vähitellen yhdenmukaistettaisiin, jotta eläkejärjestelmän toimintaa voitaisiin yksinkertaistaa ja ennen muuta parantaa sen läpinäkyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja tehokkuutta.

(16)

Työllisyysaste parani edelleen ja nousi 71,3 prosenttiin vuonna 2018. Työttömyysaste aleni edelleen ja oli 9,1 prosenttia vuonna 2018, mutta se ylittää yhä selvästi sekä unionin keskiarvon (6,8 prosenttia) että euroalueen keskiarvon (8,2 prosenttia). Lisäksi Ranskan työmarkkinat ovat edelleen erittäin segmentoituneet. Lähes 85 prosenttia uusista työsopimuksista on määräaikaisia, ja vakinaistamista tapahtuu vähemmän kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa. Vastentahtoinen osa-aikatyö on myös erittäin yleistä, ja se kattoi 42,3 prosenttia kaikista osa-aikaisista työsopimuksista vuonna 2018. Suunnitellun työttömyysetuusjärjestelmän uudistuksen (Unédic) avulla pyritään puuttumaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen vähentämällä kannustimia tehdä erittäin lyhytaikaisia työsopimuksia tai noudattaa käytäntöä, jossa sama työntekijä rekrytoidaan toistuvasti samaan yritykseen niin, että välissä on lyhyt työttömyysjakso, sekä vähentämään järjestelmän velkaa. Työmarkkinaosapuolien neuvottelut työttömyysetuusjärjestelmästä alkoivat syksyllä 2018. Tavoitteena oli i) vähentää järjestelmän velkaa, ii) tarkastella uudelleen työttömien kannustimia työn vastaanottamiseen ja iii) luoda kannustinmekanismi, jonka avulla voitaisiin vähentää yritysten kannustimia tehdä hyvin lyhytaikaisia työsopimuksia. Työmarkkinaosapuolet eivät kuitenkaan päässeet sopimukseen uusista säännöistä. Uudistus on nyt hallituksen käsissä, ja se on sitoutunut ilmoittamaan viimeistään kesällä 2019, mitkä toimenpiteet se aikoo toteuttaa.

(17)

Huono-osaisten ryhmien työmarkkinatilanne on edelleen suhteellisesti vaikeampi kuin muiden ryhmien. Unionin ulkopuolella syntyneiden työllisyysaste vuonna 2018 oli 57,5 prosenttia eli unionin alhaisimpia (Ranskassa syntyneillä se on 73,1 prosenttia). On näyttöä siitä, että maahanmuuttajataustaiset työnhakijat ovat rekrytointiprosesseissa usein epäedullisessa asemassa. Myös se, että he ovat keskittyneet köyhille asuinalueille, on ongelma. Epäsuotuisimpien alueiden (Quartiers prioritaires de la politique de la ville) asukkailla, maahanmuuttajataustaiset henkilöt mukaan lukien, on edelleen vaikeuksia työmarkkinoilla, ja heidän työttömyysasteensa oli 24,7 prosenttia vuonna 2017. Politiikkatoimista huolimatta sosioekonominen tausta ja maahanmuuttajatausta vaikuttavat edelleen selvästi koulutustuloksiin ja haittaavat työmarkkinoille pääsyä.

(18)

Myös matalan osaamistason työntekijät ja nuoret ovat työmarkkinoilla edelleen epäedullisessa asemassa. Matalan osaamistason työntekijöiden työttömyysaste aleni vuonna 2017 ensimmäisen kerran sitten vuoden 2008, mutta se oli vuonna 2018 yhä 16,2 prosenttia eli selvästi yli kriisiä edeltävän tason. Vuonna 2018 nuorten (15–24-vuotiaiden) työttömyysaste aleni 1,6 prosenttiyksikköä 20,7 prosenttiin, mutta se on edelleen selvästi yli unionin keskiarvon (15,2 prosenttia). Matalan osaamistason nuorten työttömyysaste oli vuonna 2018 edelleen erittäin korkea: 35,6 prosenttia. Aktiivinen työllistymisen tukeminen, mukaan lukien ammatinvalinnanohjaus ja työnhakuun liittyvä tuki, osaamisen parantamiseen tähtäävien toimien saatavuus, innovatiiviset toimet kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten tavoittamiseksi sekä tiukemmat syrjivien käytäntöjen vastaiset toimet ovat avainasemassa, kun edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Syrjäisimmillä alueilla on lisäksi erityisiä haasteita, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

(19)

Työmarkkinatilanteen parantuessa useat indikaattorit kertovat osaamisen kohtaanto-ongelmista. Vaikka työttömyys ja vajaatyöllisyys on edelleen suurta, pula ammattitaitoisista työntekijöistä on lisääntymässä erityisesti tietyillä aloilla. Osaamisvaje ja pätevien työntekijöiden puute ovat keskeisiä syitä siihen, että kaikkia avoimia työpaikkoja ei saada täytettyä. Ranskan julkisen työvoimapalvelun (Pôle Emploi) tietojen mukaan vuonna 2017 rekisteröidyistä 3,2 miljoonasta avoimesta työpaikkailmoituksesta 150 000 peruttiin hakijoiden puuttumisen vuoksi. On näyttöä siitä, että finanssikriisin ja sitä seuranneen elpymisen aikana osaamisen kohtaanto-ongelmien lisääntyminen johti siihen, että työttömyys aleni hitaammin ja pitkäaikaistyöttömyys lisääntyi. Ammatillisen peruskoulutusjärjestelmän työmarkkinatulokset ovat paranemassa. Hallitus otti vuonna 2018 käyttöön kattavan toimenpidekokonaisuuden, jonka avulla parannetaan pääsyä ammatilliseen perus- ja täydennyskoulutukseen ja tarkistetaan ammattikoulutusjärjestelmän hallintoa ja rahoitusta. Näitä uudistuksia täydentää osaamisen kehittämistä koskeva investointisuunnitelma (Plan d’investissement dans les compétences), jonka tarkoituksena on kouluttaa ja antaa ohjausta miljoonalle työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevalle nuorelle ja miljoonalle matalan osaamistason työnhakijalle vuosina 2018–2022.

(20)

Yleisellä tasolla Ranskan sosiaaliturvajärjestelmä on onnistunut vähentämään eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien osuus on pienentynyt entisestään historiallisen alhaiselle tasolle eli 17,1 prosenttiin vuonna 2017, kun unionin keskiarvo on 22,4 prosenttia. Tuloerot ovat kuitenkin edelleen selvästi suuremmat kuin ennen finanssikriisiä. Lisäksi siirtyminen tulokvantiileissa ylöspäin on vähentynyt erityisesti alimmassa kvantiilissa. Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on lisääntynyt joissakin ryhmissä, kuten yksinhuoltajaperheiden ja unionin ulkopuolella syntyneiden keskuudessa. Vähimmäistoimeentulon saajille tarkoitettu neuvonta ei ole aina riittävää, ja siinä on suuria alueellisia eroja. Paremmin koordinoitu lisätuki sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi voisi auttaa vastaamaan näihin haasteisiin, kuten syyskuussa 2018 esitetyssä kansallisessa köyhyydentorjuntastrategiassa kaavaillaan. Vaikka terveydenhuoltojärjestelmän suorituskyky on yleisesti ottaen hyvä, lisäinvestoinneilla voitaisiin vähentää palvelujen saatavuudessa ilmeneviä alueellisia eroja erityisesti syrjäisimmillä alueilla.

(21)

Euroopan innovaatioiden tulostaulun mukaan Ranska ei viimeaikaisista aloitteista huolimatta ole onnistunut kaventamaan eroa unionin innovaatiojohtajiin. Investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat pysyneet entisellään, ja uusien yritysten on vaikea kasvaa. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Ranska ei pysty saavuttamaan kansallista tutkimus- ja kehitysintensiteettiä koskevaa Eurooppa 2020 -tavoitettaan (3 prosenttia), ja yrityssektorin investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat vielä kaukana 2 prosentin tavoitteesta. Tutkimukseen ja kehitykseen suunnatut julkiset menot ovat unionin keskiarvon yläpuolella, ja niihin sisältyy monenlaisia suoria ja epäsuoria tukiohjelmia yritysten tutkimus- ja innovointitoimiin, kuten tutkimusta ja kehitystä koskeva verohyvitys (Crédit d’Impôt Recherche), joka on yksi OECD-maiden anteliaimmista. Tutkimus- ja kehitystyön sekä innovointiekosysteemin yleinen suoritustaso ei kuitenkaan vielä vastaa siihen osoitetun julkisen tuen suurta määrää. Vaikka nykyiset välineet, myös Crédit d’Impôt Recherche, on arvioitu hiljattain, koko politiikkayhdistelmän kattavasta arvioinnista olisi hyötyä tulevien toimien täytäntöönpanon suunnittelussa. Heinäkuussa 2018 perustetun innovaationeuvoston (Conseil de l’innovation) tehtävänä on valvoa yksinkertaistamistoimia, joihin kuuluu muun muassa alueellisen, kansallisen ja eurooppalaisen innovointituen koordinoinnin parantaminen. Innovaatioiden levittämisessä olisi apua myös tieteen ja liike-elämän välisten yhteyksien tiivistämisestä erityisesti tietämyksen siirtoa edistävien ohjelmien puitteissa, sillä Ranskassa yritykset rahoittavat julkista tutkimus- ja kehitystoimintaa edelleen vähemmän kuin unionissa keskimäärin. Tuki kilpailukykyklustereille (pôles de compétitivité) on uusittu neljänneksi kaudeksi (2019–2022). Etusijalle asetetaan klusteriorganisaatiot, joilla on hyvät yhteydet muihin tahoihin paikallistasolla ja jotka keskittyvät kansallisiin teollisuuden painopisteisiin, mutta joilla on myös kokemusta unionin hankkeista. Yksityistämisten avulla rahoitettu innovointi- ja teollisuusrahasto (Fonds pour l’innovation et l’industrie) auttaa niin ikään keräämään rahoitusta tekoälyyn. Tähän liittyvien teknologioiden, kuten esineiden internetin, 5G-verkkojen, suurteholaskennan ja yleisemmin datavetoisen talouden, kehittäminen on yksi näiden aloitteiden onnistumisen avaintekijöistä. Myös alueelliset investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä innovaatiosuorituskyky vaihtelevat huomattavasti alueittain. Useat maaseutualueet tai teollisuuden muutosprosessissa olevat alueet suoriutuvat unionin keskiarvoa heikommin. Heikoimmin suoriutuvat syrjäisimmät alueet.

(22)

Tällä hetkellä Ranska suoriutuu hyvin energiapolitiikassa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja pystyy todennäköisesti täyttämään vuodeksi 2020 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen. Sen on kuitenkin lisättävä merkittävästi investointejaan saavuttaakseen vuodeksi 2020 asetetut uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteensa sekä vuodeksi 2030 asetetut kunnianhimoisemmat ilmasto- ja energiatavoitteensa erityisesti uusiutuvien energialähteiden käytön ja rakennuskannan energiatehokkaan kunnostuksen osalta. Koska yli puolet näiden investointien nykyisestä rahoituksesta tulee julkisista varoista, hankkeiden rahoittamisesta olisi tehtävä taloudellisten olosuhteiden ja sääntelyn avulla yksityiselle sektorille kannattavampaa, niin että näitä merkittäviä investointimahdollisuuksia voitaisiin hyödyntää. Erityisen suuri hyödyntämätön potentiaali liittyy uusiutuvan energian käytön nopeuttamiseen lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Myös rakennusten energiatehokkuuteen liittyy suuria investointitarpeita. Tämä koskee erityisesti asuntosektorin peruskorjausta, joka kattaa suuren osan ilmastoinvestointivajeesta, koska valtaosa rakennuskannasta on vanhaa ja käsittää 7–8 miljoonaa ns. lämpöseulaa eli huonosti eristettyä ja runsaasti energiaa kuluttavaa rakennusta (noin 20 prosenttia kokonaisasuntokannasta). Ranskan yritysten rakennuskannasta oli vuonna 2017 tiukat energiatehokkuusvaatimukset täyttäviä rakennuksia vähemmän (25 prosenttia) kuin unionissa keskimäärin (39 prosenttia). Energia-alalla on merkittäviä alueellisia eroja. Energiaintensiteetti pienenee lähes kaikilla alueilla, mutta eri tahtiin, ja uusiutuvan energian käytössä on huomattavia eroja. Lisäinvestoinnit verkkojen yhdistämiseen erityisesti Iberian niemimaan kanssa voisivat edistää unionin energian sisämarkkinoiden yhdentämistä ja lisätä samalla kilpailua sekä helpottaa uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa.

(23)

Vuonna 2018 laadittu kiertotaloutta koskeva kansallinen etenemissuunnitelma (Feuille de Route pour l’Économie Circulaire) on resurssitehokkuutta koskeva kunnianhimoinen politiikkakehys, jonka täytäntöönpano edellyttää riittäviä investointeja. Vaikka kierrätysmateriaalien osuus materiaalin kokonaiskysynnästä (kierrätetyn aineen käyttöaste) on selvästi yli unionin keskiarvon (19,5 prosenttia, kun se oli 11,7 prosenttia vuonna 2016), yhdyskuntajätteen kierrätys on yhä hieman alle unionin keskiarvon (41,8 prosenttia, kun se oli 46,4 prosenttia vuonna 2016). Tältä osin kiertotaloutta koskevan lakiesityksen hyväksyminen on edistysaskel, sillä se lisää myös uusioraaka-aineiden, etenkin muovin, käyttöä. Uusia resurssitehokkaita liiketoimintamalleja ja tuotantoprosesseja, kuten teollista symbioosia, on edistettävä edelleen varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten keskuudessa. Tätä voidaan tukea kehittämällä innovatiivisia rahoitusvälineitä ja ekoinnovoinnin rahoitusta.

(24)

Investoinnit verkkoyhteyksien parantamiseksi erityisesti muita heikommassa asemassa olevilla alueilla voisivat osaltaan auttaa poistamaan eriarvoisuutta Ranskassa. Nopeiden laajakaistaverkkojen saatavuus on Ranskassa unionin keskiarvoa heikompaa, ja nopeita laajakaistayhteyksiä käyttää vain 20 prosenttia kotitalouksista, kun unionin keskiarvo vuonna 2018 oli 41 prosenttia. Myös mobiililaajakaistapalveluja käytetään edelleen vähemmän kuin unionissa keskimäärin. Laajakaistan kattavuus vaihtelee suuresti eri alueilla ja on edelleen rajoitettu muutamilla maaseutualueilla ja syrjäisimmillä alueilla. Ultranopeaa laajakaistaa koskevan suunnitelman (Plan France Très Haut Débit) ja siihen liittyvien toimenpiteiden odotetaan edistävän merkittävästi verkkoyhteyksiä koskevien tavoitteiden saavuttamista. Näiden toimenpiteiden täytäntöönpanoa erityisesti alueilla, joilla kattavuus on heikko, on seurattava tiiviisti, koska lähestymistapa on pitkälti hajautettu ja pullonkaulat ovat mahdollisia, jos verkon laajentamiseen ei saada riittävästi osaavaa työvoimaa.

(25)

Vaikka parhaillaan toteutetaan hankkeita, joiden tarkoituksena on parantaa veronmaksajien oikeusvarmuutta (Loi pour un État au service d’une société de confiance, ESSOC-laki) ja yksinkertaistaa järjestelmää, Ranskan verojärjestelmä on edelleen monimutkainen, mikä rasittaa liiketoimintaympäristöä. Verolaki sisältää useisiin eri verokantoihin perustuvia järjestelmiä ja erilaisia verotukia (hyvitykset, vapautukset ja veronalennukset). Monimutkaisten sääntöjen avulla pyritään usein saavuttamaan tiettyjä politiikkatavoitteita, kuten keventämään heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien verorasitusta ja kannustamaan tai muulla tavoin ohjaamaan tietynlaiseen käyttäytymiseen. Vaarana on kuitenkin, että säännöksistä tulee vaikeaselkoisia, mikä lisää niiden noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Tämä puolestaan vähentää Ranskan houkuttelevuutta ja synnyttää porsaanreikiä.

(26)

Verotukien virtaviivaistaminen ja pienten verojen karsiminen voisi edistää verojärjestelmän yksinkertaistamista. Verotukien kokonaisarvoksi arvioidaan 4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019. Toisin kuin edellisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä, nykyisessä vuosien 2018–2022 rahoituskehyksessä ei ole asetettu verotuille menokattoa. Sen sijaan siinä asetetaan ei-sitova tavoite, jonka mukaan verotukia saisi olla enintään 28 prosenttia nettoverotulojen ja verotukien yhteenlasketusta määrästä. Vaikka vuoden 2018 talousarviossa esitetty verotukien osuus on pienempi kuin vuosien 2018–2022 monivuotisen rahoituskehyksen mukainen 28 prosentin tavoite, se varmasti kasvaa tulevaisuudessa (25,5 prosenttia vuoden 2018 lopussa ja 26 prosenttia vuonna 2019).

(27)

Vuoden 2019 talousarviossa verotukien kokonaismäärä pienennetään alle 100 miljardiin euroon, mikä katkaisee viisi vuotta jatkuneen kasvun. Verotukien lukumäärä on kuitenkin noussut 457:stä 474:een vuodesta 2018 vuoteen 2019. Tilintarkastustuomioistuin suositti vuonna 2018 nykyisten verotukien virtaviivaistamista ja huomautti, ettei niitä valvota ja arvioida riittävästi. Lisäksi olisi edelleen lakkautettava sellaisia veroja, joista saadaan vain vähän tuloja tai jotka ovat tehottomia. Vuoden 2019 talousarviolaissa lakkautetaan 26 veroa, joista saadaan vain vähän tuloja: vuonna 2019 poistetaan 20 veroa, joista saatavat tulot ovat yhteensä 132 miljoonaa euroa, ja vuonna 2020 vielä 6 veroa, joista saatavat tulot ovat yhteensä 208 miljoonaa euroa. Tällaisten pienten verojen lakkauttamisen odotetaan jatkuvan vuonna 2020 samaan tahtiin.

(28)

Yrityksiä rasittavat edelleen myös muut tuotantoverot. Tuotantoverot olivat 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2016, eli korkeammat kuin Italiassa (1,4 prosenttia), Espanjassa (1,0 prosenttia) tai Saksassa (0,4 prosenttia). Näillä veroilla on eri veropohjia (liikevaihto, lisäarvo, palkat, kiinteistöt), ja ne voivat kasvattaa kokonaistuotantokustannuksia. Tämä voi heikentää erityisesti valmistusteollisuuden kilpailukykyä. Vuoden 2019 talousarviolaissa leikataan vain yhtä tuotantoveroa (forfait social), jota peritään valtakunnallisella tasolla. Toimenpiteen kustannukset ovat 660 miljoonaa euroa vuodessa (sen jälkeen kun se on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön vuonna 2020).

(29)

Edistyksestä ja kunnianhimoisista uudistuksista huolimatta yrityspalveluihin ja säänneltyihin ammatteihin pääsyyn liittyy edelleen esteitä ja niihin liittyvä kilpailu on vähäistä. OECD:n uusi indeksi, joka koskee Euroopan talousalueen (ETA) sisäiseen palvelukauppaan kohdistuvia rajoituksia, osoittaa, että sääntely on Ranskassa rajoittavampaa kuin muualla ETA-alueella keskimäärin esimerkiksi kirjanpidon, lakiasiainpalvelujen ja jakelupalvelujen aloilla. Pääasiallisia esteitä ovat rajoittavat lupavaatimukset, käytännöt, joissa oikeus toiminnan harjoittamiseen varataan tietyille ammatinharjoittajille, sekä osakkeenomistusta ja äänioikeutta koskevat vaatimukset. Vähittäiskaupan alalla Ranska on toteuttanut uudistuksia sääntelytaakan keventämiseksi. Monet toimintarajoitukset heikentävät kuitenkin edelleen vähittäismyymälöiden tehokkuutta ja asettavat ne epäedulliseen asemaan sähköiseen kaupankäyntiin verrattuna. Vuoden 2019 kansallisessa uudistusohjelmassa esitetään uusia yksityiskohtaisia toimenpiteitä kilpailun lisäämiseksi muutamilla palvelualoilla (kuten autokoulujen, kiinteistönhoitoyhtiöiden ja autojen varaosien myynnin alalla). Kilpailuviranomainen esitti lausunnossaan 4 päivänä huhtikuuta 2019, että lääkkeiden jakelua koskevia rajoituksia lievennettäisiin siten, että turvataan samalla kansanterveyden korkeatasoinen suojelu.

(30)

Palvelualoilla esteet ovat johtaneet siihen, että kilpailu on vähäistä, voittomarginaalit suuria ja hinnat korkeita, mikä on heikentänyt koko talouden kilpailukykyä. Yrityskannan vaihtuvuus on Ranskassa keskeisillä palvelualoilla vähäisempää kuin muualla unionissa. Kilpailun puute palvelualoilla yhdistettynä korkeisiin työvoimakustannuksiin on edesauttanut hintojen pysymistä korkeina erityisesti kiinteistökaupoissa sekä majoitus- ja ravitsemus- ja lakiasiantuntija- ja kirjanpitopalveluissa. Koska myös näitä palveluja käyttävät yritykset joutuvat maksamaan nämä palvelukustannukset, ne ovat yksi lisätekijä, joka heikentää Ranskan kilpailukykyä, myös teollisuudessa.

(31)

PACTE-lain (loi relative à la croissance et la transformation des entreprises) tarkoituksena on tukea yritysten kasvua ja rakennemuutosta. Se vähentää yritysten kohtaamien kasvukynnysten määrää, joskin jäljelle jäävät kynnykset ovat entistä laajempia ja kalliimpia ylittää. Lailla otetaan käyttöön viiden vuoden siirtymäaika, ja kynnys katsotaan saavutetuksi vasta sen päätyttyä. Lailla myös kannustetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä hyödyntämään työntekijöille tarkoitettuja yrityksen suorituskykyyn liittyviä kannustimia ja osallistumisjärjestelmiä. Lisäksi siinä säädetään yrityksen perustamiseen tai rekisteröintiin liittyvien menettelyjen yksinkertaistamisesta ja otetaan käyttöön uusia sääntöjä, joiden nojalla yrittäjät voivat saada uuden mahdollisuuden. Lailla myös nopeutetaan maksukyvyttömyysmenettelyjä ja alennetaan niihin liittyviä kustannuksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten osalta muun muassa parantamalla menettelyjen ennakoitavuutta. Ranskan viranomaisten omien arvioiden mukaan PACTE-lain potentiaalinen vaikutus BKT:hen on 0,32 prosentin kasvu vuoteen 2025 mennessä ja 1 prosentti pidemmällä aikavälillä. Laki on tärkeää panna täytäntöön kaikilta osin hyvissä ajoin, jotta uudistuksesta saadaan mahdollisimman suuri hyöty.

(32)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Ranska voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot ja syrjäisimpien alueiden erityistilanteen.

(33)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Ranskan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Ranskalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Ranskan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(34)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(35)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevien suositusten 1 ja 2, täytäntöönpanoa. Suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kroatia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Kroatiaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Kroatian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Kroatian makrotaloudessa on epätasapainoja, jotka liittyvät julkisen, yksityisen ja ulkomaisen velan suureen määrään tilanteessa, jossa potentiaalinen kasvu on heikkoa. Epätasapainot ovat kuitenkin tasoittuneet viime vuosina voimakkaan nimelliskasvun ja varovaisen finanssipolitiikan tukemana. Negatiivinen ulkoinen nettorahoitusasema on kohentunut vaihtotaseiden pysytellessä ylijäämäisinä. Julkinen velka on vähentynyt huomattavasti vuoden 2015 huippulukemasta. Yksityisen sektorin velan vähentäminen on käynnissä, mutta se hidastunee, kun luotonanto lisääntyy ja investoinnit elpyvät. Rahoitussektori on hyvin pääomitettu ja kannattava, mutta järjestämättömien lainojen osuus on edelleen suuri, vaikka se onkin supistumassa. Politiikkatoimia on tehostettu, mutta rakenteellisten toimenpiteiden perusteellinen toteuttaminen on edelleen ratkaisevan tärkeää talouden häiriönsietokyvyn vahvistamiseksi. Joistakin edistysaskelista huolimatta kansantaloutta ja julkista taloutta koskevien tilastojen täydellisyyteen, oikeellisuuteen ja aikarajoihin liittyy edelleen ongelmia.

(3)

Kroatia toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 18 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu jossain määrin huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Kroatiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Julkinen talous oli 0,2 prosenttia ylijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden rahoitusasema heikkenee –0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja sen jälkeen kohenee vähitellen 0,8 prosentin ylijäämään vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, jota on muutettu (vuoden 2019 alijäämätavoite 0,75 prosenttia ja vuodesta 2020 1 prosentti suhteessa BKT:hen) ylittyy suunnitelmien mukaan edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan on odotettavissa, että julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen supistuu 71,6 prosentista vuonna 201968,5 prosenttiin vuonna 2020 ja edelleen 62 prosenttiin vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Suunnitellut julkisen talouden tavoitteet vaikuttavat kuitenkin varovaisilta. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan julkisen talouden rahoitusasema on 0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,5 prosenttia vuonna 2020. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan –0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja –0,5 prosenttia vuonna 2020, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kroatian ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kroatian ennustetaan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(6)

Kroatian parlamentti hyväksyi joulukuussa 2018 finanssipoliittista vastuuta koskevan lain. Sen tavoitteena on vahvistaa finanssipoliittisen toimikunnan rakennetta ja toimeksiantoa sekä antaa numeeriset finanssipolitiikan säännöt, rakenteellista rahoitusasemaa koskeva sääntö mukaan lukien. Valtion tilintarkastusviraston toimeksiantoa vahvistettiin maaliskuussa 2019 ottamalla käyttöön seuraamusjärjestelmiä sellaisia tapauksia varten, joissa sen suosituksia ei ole noudatettu, ja laajentamalla sen tekemien tarkastusten soveltamisalaa. Julkisen talouden kehystä vahvistetaan entisestään hyväksymällä tarkistettu talousarviolaki. Tämän odotetaan parantavan julkisen talouden suunnittelua, julkista taloutta koskevien tietojen keruuta sekä valtiontakausten myöntämisen perusteita.

(7)

Kroatian julkishallinnon alueellinen hajanaisuus heikentää sen tehoa ja pahentaa alueellisia eroja. Monien paikallishallintojen taloudelliset ja hallinnolliset resurssit eivät riitä kattamaan niiden vastuualaan kuuluvia palveluja. Tämä aiheuttaa suuria eroja julkisten palvelujen tarjonnassa taloudellisesti ja hallinnollisesti vahvojen ja heikkojen paikallisyksiköiden välillä kaikkialla Kroatiassa. Keskushallinnon tasolla viranomaiset ovat toteuttaneet toimia monimutkaisen valtionvirastojärjestelmän yksinkertaistamiseksi, mutta oikeudellinen kehys, jolla järjestelmän yhdenmukaistaminen on tarkoitus viedä pidemmälle, on vielä kesken. Keskushallinnon paikallistasolla toimivien sivutoimipisteiden tehtävät on tarkoitus siirtää piirikunnille.

(8)

Terveydenhuoltojärjestelmään on kertynyt lisää velkaa vuonna 2018, mikä aiheuttaa julkiselle taloudelle riskin. Järjestelmän rahoittaminen perustuu työikäiseltä väestöltä perittäviin maksuihin ja valtion talousarviosta tehtyihin tulonsiirtoihin, vaikka viimeksi mainitun kustannuskattavuus on jatkuvasti jäänyt vajaaksi. Vuonna 2019 käyttöönotetun sairausvakuutusmaksun korotuksen ja tupakan valmisteveron korotuksen (joulukuu 2018) odotetaan parantavan terveydenhuoltojärjestelmän taloudellista tilannetta. Käynnissä oleva sairaaloiden toiminnallinen yhdentäminen ja perusterveydenhuollon parantamiseen tähtäävät toimet voivat lisätä varojen käytön tehokuutta, mutta toteutus etenee hitaasti.

(9)

Palkanmuodostusjärjestelmä ei kata johdonmukaisesti julkishallintoa ja julkisia palveluita, mikä vaikuttaa heikentävästi yhdenvertaiseen kohteluun ja estää julkisen sektorin palkkamenojen keskitetyn ohjauksen. Virkamieskunnan palkanmuodostusta koskevaa uutta lainsäädäntöä on lykätty kerta toisensa jälkeen. Lain tavoitteena on lisätä koko julkisen hallinnon yhdenmukaisuutta ottamalla käyttöön yhteiset palkkataulukot ja tehtävien vaativuuskertoimet, jotka perustuvat yhdenmukaisempiin tehtävänkuvauksiin ja osaamiskehyksiin. Kroatiassa on työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle puitteet, mutta työskentelymenetelmien ja -menettelyjen on kehityttävä aidon vuoropuhelun saavuttamiseksi. Ammattiliittojen hajanaisuus heikentää myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vaikuttavuutta.

(10)

Työttömyysasteen lasku jatkui nopeana vuonna 2018. Myös nuorisotyöttömyys väheni huomattavasti mutta on edelleen korkea. Kroatian työvoimaosuus- ja työllisyysaste ovat kuitenkin yhä alhaiset; varhaiseläkkeelle siirtyminen ja hoitovelvoitteet vaikuttavat merkittävästi työvoiman ulkopuolella olevien osuuteen. Työelämään pääsyä on parannettava esimerkiksi ennakoimalla ja tarjoamalla tarvittavia taitoja. Monet työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen vaikuttavat seikat ovat edelleen ajankohtaisia ja nykyiset toimenpiteet, joilla autetaan ihmisiä pääsemään työmarkkinoille vaikuttavat riittämättömiltä. Työmarkkinainstituutioiden valmiudet ovat rajalliset, ja työvoimapalvelujen. sosiaalipalvelujen ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien välinen yhteistyö on heikkoa. Eläkejärjestelmien uudistuksia koskeva merkittävä paketti tuli voimaan vuonna 2019. Uudistuksella on kolme päätavoitetta: i) puuttua eläkemallia koskeviin epäjohdonmukaisuuksiin, jotka ovat johtaneet tiettyjen eläkeläisten epäoikeudenmukaiseen kohteluun, ii) parantaa eläkejärjestelmän riittävyyttä pidentämällä työuria ja iii) vahvistaa eläkejärjestelmän toisen pilarin institutionaalista kehystä ja tuloksellisuutta.

(11)

Sosioekonomiset erot ovat tärkein koulutustasoon vaikuttava tekijä. Kroatian tulokset jäävät alle unionin keskiarvon koulutuksessa, etenkin varhaiskasvatuksessa ja päivähoidossa, perustaidoissa, korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrässä, aikuisten osallistumisessa koulutukseen ja ammatillisen koulutuksen työmarkkinarelevanssissa. Kroatia toteuttaa parhaillaan opetussuunnitelmien uudistamista kokeiluhankkeena, mutta uudistuksen täysi potentiaali saavutetaan ainoastaan, jos se toteutetaan kokonaisuudessaan ja jos se yhdistetään opettajankoulutukseen.

(12)

Vaikka työttömyysaste on edelleen suhteellisen korkea, työvoimapula vaivaa joitakin talouden aloja. Tämä johtuu pääasiassa osaamisvajeesta. Digitaitoja parantamalla voitaisiin kasvattaa tuottavuutta ja kuroa umpeen joitakin osaamisvajeita. Ammatillisen koulutuksen vähäinen työmarkkinarelevanssi vaikuttaa osaltaan siihen, että tutkinnon suorittaneiden työllisyysaste on alhainen. Opiskelijoiden osallistuminen ohjelmiin, joihin sisältyy työssäoppimista, on vähäistä. Alueellisten osaamiskeskusten ja duaalikoulutusohjelmien perustamisen olisi parannettava ammatillisen koulutuksen laatua ja helpotettava tarvittavien taitojen tunnistamista. Osallistuminen aikuiskoulutusohjelmiin, joita tarjotaan osana toimenpiteitä, joilla autetaan ihmisiä löytämään työtä tai koulutusta, on vähäistä. Tämä koskee erityisesti niitä, joiden koulutustarve on suurin, kuten matalan osaamistason työntekijöitä ja työttömiä henkilöitä.

(13)

Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskille alttiina olevan väestön osuus on vähenemässä mutta on edelleen unionin keskiarvoa suurempi. Tämä riski koskee pääasiassa vanhuksia ja vammaisia. Mahdollisuudet vähentää köyhyyttä sosiaalisilla tulonsiirroilla ovat unionin keskiarvoon verrattuna edelleen heikot. Viranomaiset ovat ryhtyneet toimiin parantaakseen paikallisella tasolla myönnettävien sosiaalietuuksien kirjaamista yhdenmukaistamalla niiden luokittelua. Tämän tuloksena saataneen parempi yleiskuva tarjottavista eduista koko maan tasolla, mitä voitaisiin jatkossa hyödyntää sosiaalisen suojelun järjestelmän vaikuttavuuden parantamisessa siten, että tavoitettaisiin sitä kipeimmin tarvitsevat.

(14)

Liikenneverkko on epätasapainoinen, sillä rautateiden infrastruktuuri on jäänyt huomattavasti jälkeen kehityksestä, mikä on johtanut palvelun heikkoon laatuun ja muodostanut esteitä työntekijöiden liikkuvuudelle. Pienempien kaupunkien julkinen liikenne kärsii riittämättömästä infrastruktuurista. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet merkittävästi viiden viime vuoden aikana. Uusiutuvien energialähteiden osuus liikenteessä jää selvästi alle vuoden 2020 tavoitteen (10 prosenttia). Tarvitaan lisätoimia ja -investointeja, jotta voidaan tuloksellisesti vähentää fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen suurta osuutta, edistää intermodaalisuutta ja yleisemmin hillitä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymistä.

(15)

Kroatian korkeaa energiaintensiteettiä voitaisiin vähentää investoimalla energiatehokkuuteen ja älykkäisiin energiajärjestelmiin. Erityistä huomiota voitaisiin kiinnitettävä rakennusten energiankulutuksen vähentämiseen ja kaukolämpöverkostojen energiatehokkuuden parantamiseen. Tuuli- ja aurinkoenergiaan kohdistuviin investointeihin liittyy myös paljon mahdollisuuksia, ja sama pätee uusiutuvien energialähteiden käyttöön lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Niitä edistämällä Kroatian saarista voisi tulla omavaraisempia energian suhteen Puhdasta energiaa EU:n saarille -aloitteen mukaisesti. Kroatia on erityisen altis ilmastoriskeille, erityisesti tulville ja metsäpaloille.

(16)

Investoinneilla voitaisiin myös edistää siirtymistä kiertotalouteen. Niitä tarvitaan tukemaan erillistä jätteen keräystä ja kierrätystä vaihtoehtoina kaatopaikoille, kehittämään vaihtoehtoja raaka-aineille ja lisäämään kierrätettyjen materiaalien kysyntää ja yleisön tietämystä kestävistä kulutustavoista ja -käyttäytymisestä. Lisäksi tarvitaan huomattavia investointeja, joilla voidaan varmistaa jäteveden keruu ja käsittely taajamissa, joiden asukasvastineluku on yli 2 000. Vesijohtoverkkoihin investoimalla voitaisiin vähentää juomaveden vuotoa ja täyttää laatuvaatimukset.

(17)

Tutkimus- ja innovointivalmiudet ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönotto edellyttävät investointeja, joilla vahvistetaan innovaatiosuorituskykyä ja edistetään tuottavuuden kasvua, jota pirstoutuneet ja tehottomat tutkimus- ja innovaatiotoimet haittaavat. Kroatian älykkään erikoistumisen strategian 2016–2020 tavoitteena on edistää innovointia, korjata järjestelmän hajanaisuus ja varmistaa, että tutkimus- ja kehittämistoiminta keskittyy keskeisiin taloudellisiin painopisteisiin. Odotuksena kuitenkin on, että sen täytäntöönpano kiihtyy edelleen. Investoinneilla voitaisiin tukea yliopistojen ja yritysten keskinäistä yhteistyötä, jotta mahdollistetaan teknologian siirto ja tutkimustulosten kaupallistaminen, ja voitaisiin vahvistaa hallintotapaa.

(18)

Valtionyhtiöiden hallinnoinnin parantamiseen tähtäävät toimet ovat hitaasti edenneet. Uusi hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstö on hyväksytty ja keskipitkän aikavälin suunnittelua ja tuloksia koskeva raportointi on määrätty pakolliseksi. Se, että valtionyhtiöt, joiden kannattavuus on alhainen ja tuottavuus heikko, hallitsevat monia aloja, heikentää kuitenkin edelleen taloutta. Vuonna 2018 sellaisten yritysten määrä, joihin liittyy valtion erityisintressi, väheni entisestään, ja useampi yritys on nyt virallisesti myytävissä, mutta selkeää yksityistämisstrategiaa ei kuitenkaan ole. Viranomaisten toimet näyttävät keskittyvän siihen, että suuresta vähemmistöosakkuuksien määrästä päästään eroon ja että tuottamattomat omaisuuserät aktivoidaan. Korruptiota pidetään laajalle levinneenä ja kasvavana. Korruption ehkäisemiseen ja seuraamusten langettamiseen ei ole välineitä, etenkään paikallisella tasolla. Paikallisten julkisten yritysten valvonta- ja seuraamusmekanismeja on vielä parannettava niihin nimitettyjen henkilöiden osalta.

(19)

Liialliset hallinnolliset ja lainsäädännölliset vaatimukset sekä veroluonteiset maksut kuormittavat etenkin pieniä yrityksiä. Hallinnollisen taakan määrittäminen on saatu päätökseen, mikä mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat ryhtyä toteuttamaan taakan keventämiseen tähtääviä perusteltuja toimenpiteitä. Veroluonteisten maksujen alentaminen on viivästynyt. Liiallisesti säänneltyjen ammatillisten palvelujen suuri määrä haittaa kilpailua. Edistystä on saavutettu tietyillä aloilla, erityisesti taksipalvelujen alalla, mutta moniin taloudellisesti tärkeisiin ammatteihin sovellettavat rajoitukset ovat edelleen voimassa.

(20)

Edistymisestä huolimatta pahoin ruuhkautuneet ja pitkittyneet siviili- ja kauppaoikeudelliset tuomioistuinkäsittelyt vähentävät oikeusvarmuutta. Samalla rikosoikeuden tehottomuus haittaa talousrikosten torjuntaa. Käsitys tuomioistuimen riippumattomuudesta on heikentynyt entisestään. Oikeusneuvostoa koskevaan lakiin tehdyt muutokset hyväksyttiin vuonna 2018. Ylintä kauppatuomioistuinta lukuun ottamatta käsiteltävien asioiden ruuhkautumisen jatkuva väheneminen johtui pääasiassa uusien asioiden määrän vähenemisestä. Sähköistä viestintää kokeillaan parhaillaan joissakin tuomioistuimissa, mutta sen käyttöä ei ole vielä laajennettu valtakunnallisesti.

(21)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista ja erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Kroatia voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä näiden investointien onnistumisen kannalta. Julkisten hankintojen institutionaalista kehystä on vahvistettava, jotta voidaan parantaa sääntöjen noudattamista ja mahdollistaa strategiset hankinnat politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi ja julkisten varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi.

(22)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kroatian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 lähentymisohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kroatialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon niiden merkityksen Kroatian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia. Tämä on osoitus siitä, että unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(23)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (6), että Kroatian odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 lähentymisohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4. Suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Italia kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Italia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Italian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti julkishallintoa, oikeuslaitosta ja kilpailua koskevat toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista kestävien tuotemarkkinoiden ja instituutioiden laadun osalta. Investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin ja satunnaistulojen käyttäminen julkisen velan vähentämiseen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen ja puskureiden palauttamisen osalta. Toimenpiteet työllistymisen parantamiseksi ja tuotannontekijöihin kohdistuvan verorasituksen vähentämiseksi edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toiminnan osalta, ja toimenpiteet pankkien taseiden parantamiseksi edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 4 noudattamista järjestämättömien lainojen vähentämisen osalta.

(3)

Italiaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Italian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Italian makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. Suuri valtion velka ja pitkittynyt heikko tuottavuuden kehitys ovat riskejä, jotka vaikuttavat muihin maihin. On erityisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla voidaan pienentää Italian talouteen kohdistuvien haittavaikutusten riskiä, sillä kun otetaan huomioon sen talouden suuruus ja vaikutukset muihin maihin, tällaiset riskit kohdistuvat myös talous- ja rahaliittoon.

(4)

Italia toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. Italian vuoden 2019 kansallisessa uudistusohjelmassa käsitellään vuoden 2018 maakohtaisissa suosituksissa esiin otettuja rakenteellisia kysymyksiä vain osittain, eikä uudistusohjelmaan sisältyvistä vähäisistä uusista sitoumuksista ole useinkaan tarkempaa tietoa tai toteutusaikataulua. Italian uudistusstrategia perustuu kuitenkin jo suunnitteilla oleviin merkittäviin uudistuksiin eri osa-alueilla, mikä on osoitus yleisestä jatkuvuudesta aiempiin kansallisiin uudistusohjelmiin verrattuna.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Italiaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus arvioi vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden ylijäämä, joka oli 2,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, kasvaa 2,4 prosenttiin vuonna 2019, ja supistuu sen jälkeen asteittain, 2,1 prosenttiin vuonna 2020 ja 1,5 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Näissä kehitysarvioissa otetaan huomioon alv:n korotus (1,3 % suhteessa BKT:hen vuonna 2020 ja 1,5 % suhteessa BKT:hen vuodesta 2021), joka on säädetty ”suojalausekkeeksi”, jotta julkisen talouden tavoite saavutettaisiin vuodesta 2020. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, jota on muutettu (vuoden 2019 tavoitteena rakenteellisin luvuin tasapainossa oleva rahoitusasema, ja vuodesta 2020 alkaen 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen), ei saavuteta ohjelmakaudella. Julkisen talouden velka kasvoi vuonna 2018 (132,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen, kun se vuonna 2017 oli 131,4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Vuoden 2019 vakausohjelmassa sen ennakoidaan vuonna 2019 kasvavan 0,4 prosenttiyksikköä, 132,6 prosenttiin, ja supistuvan vuoteen 2022 mennessä 128,9 prosenttiin. Näissä kehitysarvioissa oletetaan yksityistämistulojen suuruudeksi 1 prosentti suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,3 prosenttia vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Viime vuosina alv:n korotukset, jotka on säädetty ”suojalausekkeeksi”, on kuitenkin järjestelmällisesti kumottu ilman riittäviä vaihtoehtoisia rahoitustoimenpiteitä, eikä yksityistämistavoitteita ole saavutettu. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan nimellisen BKT:n kasvu on vuonna 2020 pienempi ja julkisen talouden alijäämä suurempi kuin vuoden 2019 vakausohjelmassa on ennustettu, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Komission ennuste ei vuoden 2020 osalta sisällä ”suojalausekkeeksi” säädettyä alv:n korotusta.

(7)

Komissio antoi 5 päivänä kesäkuuta 2019 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 126 artiklan 3 kohdan nojalla laaditun kertomuksen, koska Italia ei noudattanut velkasääntöä vuonna 2018. Kertomuksessa todettiin, että kun kaikki merkitykselliset tekijät on arvioitu, olisi katsottava, että Italia ei tällä hetkellä noudata SEUT-sopimuksessa ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1467/1997 määriteltyä velkakriteeriä ja että liiallisen alijäämän menettely on näin ollen velan takia perusteltu.

(8)

Vuoden 2019 tarkistetussa alustavassa talousarviosuunnitelmassa esitetyn pyynnön mukaisesti vuoden 2019 vakausohjelmassa vahvistetaan, että vuonna 2018 Morandin sillan romahtaminen Genovassa ja poikkeuksellisen epäsuotuisat sääolot vaikuttivat julkiseen talouteen merkittävästi, ja esitetään riittävä näyttö näiden julkisen talouden lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan vuoden 2019 talousarvioon sisältyy ylimääräiseen tieverkon kunnossapito-ohjelmaan ja hydrogeologisten riskien ehkäisysuunnitelmaan liittyviä poikkeuksellisia menoja, joiden määrä on noin 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Koska Morandin sillan romahtaminen ja vuoden 2018 epäsuotuisat sääolot ovat suoraan yhteydessä toisiinsa, voitaisiin harkita, että ylimääräiseen teiden kunnossapitoon ja hydrogeologisten riskien ehkäisemiseen liittyviin poikkeuksellisiin menoihin sovelletaan epätavallista tapahtumaa koskevaa lauseketta. Komission mukaan näiden toimenpiteiden osalta hyväksyttävät lisämenot ovat vuonna 2019 yhteensä 0,18 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä Morandin sillan romahtamista ja poikkeuksellisen epäsuotuisia sääoloja pidetään epätavallisina tapahtumina, joiden vaikutus Italian julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Lopullinen arviointi (myös hyväksyttävät määrät) tehdään keväällä 2020 Italian viranomaisten toimittamien vuoden 2019 toteutumatietojen perusteella.

(9)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Italialle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu (7) ei ole yli 0,1 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä suositellulta sopeutusuralta poiketaan merkittävästi vuonna 2019. Tämä päätelmä ei muutu, vaikka Morandin sillan romahtamisen seurauksena toteutettavan tieverkon ylimääräisen kunnossapito-ohjelman ja poikkeuksellisen epäsuotuisista sääoloista johtuvien hydrogeologisten riskien ehkäisysuunnitelman vaikutus julkiseen talouteen vähennettäisiin vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevän osion vaatimuksesta.

(10)

Kun otetaan huomioon, että Italian julkisen talouden velka on yli 60 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ennustettu tuotantokuilu -0,1 prosenttia, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen vaatimuskaavion perusteella nettomääräisiä julkisia perusmenoja olisi supistettava vuonna 2020 nimellisin luvuin 0,1 prosenttia, jolloin rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Italia poikkeaa tästä merkittävästi vuonna 2020, jos politiikka säilyy muuttumattomana. Italian ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Lisäksi Italian julkinen velka suhteessa BKT:hen on noin 132 prosenttia, mikä tarkoittaa, että merkittävä määrä resursseja varataan velanhoitokustannusten kattamiseen. Kasvua tukeviin toimiin, kuten koulutukseen, innovointiin ja infrastruktuuriin, on tästä syystä käytettävissä vähemmän varoja. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi tarvittavia toimia olisi toteutettava vuodesta 2019 alkaen. Mahdolliset satunnaistulot olisi tärkeää käyttää julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen.

(11)

Italian verojärjestelmässä tuotannontekijöitä verotetaan edelleen voimakkaasti, mikä haittaa talouskasvua. Työhön ja pääomaan kohdistuva suuri verorasitus heikentää työllisyyttä ja hillitsee investointeja. Vuoden 2019 talousarviossa on kevennetty itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienten yritysten verotusta. Siinä on kuitenkin myös tilapäisesti lisätty yritysten verotaakkaa kokonaistasolla, erityisesti rahoituslaitosten osalta. Kasvun kannalta vähemmän haitallisia verotuskohteita, kuten kiinteistöjä ja kulutusta, hyödynnetään liian vähän, mikä tarkoittaa, että verotaakkaa on mahdollista siirtää pois työstä ja pääomasta talousarvion kannalta neutraalisti. Ensiasuntojen juokseva kiinteistövero kumottiin vuonna 2015 myös varakkaammilta kotitalouksilta. Lisäksi maan ja kiinteistöjen arvot (kiinteistörekisteriarvot), joiden perusteella kiinteistövero laskentaan, ovat pitkälti vanhentuneita, ja uudistus, jolla ne saatetaan markkina-arvoja vastaaviksi, on edelleen kesken. Erilaisia verotukia, varsinkin alennettuja arvonlisäverokantoja, on käytössä paljon. Verotuet ovat mittavia, ja niiden yksinkertaistamista on viime vuosina järjestelmällisesti lykätty. Monimutkaista verolainsäädäntöä olisi yksinkertaistettava, jotta voitaisiin parantaa verosäännösten noudattamista ja keventää siitä yrityksille ja kotitalouksille aiheutuvaa rasitusta. Arvonlisäverovaje (ero teoreettisten alv-tulojen ja todellisuudessa kerättyjen alv-tulojen välillä) on unionin korkeimpia. Yksi syy tähän on verovilpin yleisyys, joka liittyy erityisesti kuitittomaan maksamiseen ja laskutukseen. Sähköisen kuitin pakollisuus kuluttajien kanssa tehtävissä kaupoissa on positiivinen askel vajeen paikkaamisessa. Laissa säädettyjä käteismaksujen kynnysarvoja on kuitenkin korotettu viime vuosina, mikä saattaa vähentää sähköistä maksamista. Tämän sijaan sähköiseen maksamiseen voitaisiin kannustaa ja näin parantaa verosäännösten noudattamista.

(12)

Vuonna 2017 eläkemenot suhteessa BKT:hen olivat Italiassa noin 15 prosenttia eli unionin suurimpia. Keskipitkällä aikavälillä niiden odotetaan kasvavan, koska vanhushuoltosuhde heikkenee. Vuoden 2019 talousarvio ja asetus, jolla uusi varhaiseläkejärjestelmä pantiin täytäntöön tammikuussa 2019, merkitsevät joiltakin osin perääntymistä aikaisemmista eläkeuudistuksista, mikä heikentää julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä aikavälillä. Eläkemenot kasvavat keskipitkällä aikavälillä myös näiden uusien säännösten vuoksi. Vuosina 2019–2021 on uuden varhaiseläkejärjestelmän (quota 100) ansiosta mahdollista jäädä eläkkeelle 62-vuotiaana, jos on maksanut eläkemaksuja 38 vuotta. Lisäksi nykyisten varhaiseläkesäännösten soveltamisalaa on laajennettu muun muassa siten, että aiempiin eläkeuudistuksiin sisältyvä vähimmäiseläkemaksun indeksointi elinajanodotteeseen on lykätty vuoteen 2026. Näitä säännöksiä varten on vuoden 2019 talousarviossa korvamerkitty varoja 0,2 prosenttia ja vuosina 2020 ja 2021 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta myös seuraavina vuosina on odotettavissa lisäkustannuksia. Eläkkeisiin liittyvät suuret julkiset menot rajoittavat muita sosiaalimenoja ja kasvua edistäviä menoja, kuten koulutus- ja investointimenoja, ja kaventavat mahdollisuuksia vähentää kokonaisuudessaan suurta verorasitusta ja mittavaa julkista velkaa. Lisäksi varhaiseläkemahdollisuuksien laajentaminen saattaa vaikuttaa kielteisesti työvoiman tarjontaan, sillä ikääntyneiden työntekijöiden (55–64-vuotiaiden) työssäkäynti on jo nyt jäänyt Italiassa jälkeen unionin keskiarvosta, mikä haittaa potentiaalista kasvua ja heikentää julkisen velan kestävyyttä. Jotta eläkemenojen kasvua voitaisiin rajoittaa, aiemmin hyväksytyt eläkeuudistukset, joilla hillitään väestön ikääntymisestä aiheutuvia implisiittisiä vastuita, olisi toteutettava kokonaisuudessaan. Lisäksi voitaisiin saada aikaan säästöjä puuttumalla suuriin eläke-etuuksiin, jotka eivät ole tasapainossa eläkemaksujen kanssa, noudattaen samalla oikeudenmukaisuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteita.

(13)

Talouden taantumasta huolimatta työllisyys kasvoi edelleen vuonna 2018, tosin hieman hitaammin kuin edellisvuonna. Työllisten määrä oli vuoden lopussa 23,2 miljoonaa eli suurempi kuin ennen finanssikriisiä. Työllisyysaste (20–64-vuotiaat) nousi viime vuonna 63 prosenttiin, mutta se on edelleen huomattavasti alle unionin keskiarvon (73,2 prosenttia). Lisäksi alueelliset erot ovat merkittäviä, ja työmarkkinat ovat edelleen segmentoituneet. Määräaikaisten työsopimusten osuus kasvoi entisestään vuonna 2018. Työttömyysaste laski 10,6 prosenttiin. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys ovat edelleen korkealla tasolla, mikä hidastaa potentiaalista kasvua ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Naisia, matalan osaamistason työntekijöitä ja nuoria on runsaasti työvoiman ulkopuolella. Lisäksi työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (15–24-vuotiaat) osuus, 19,2 prosenttia vuonna 2018, on unionin korkein. Vastentahtoinen osa-aikatyö on myös yleistä, mikä viittaa työmarkkinoilla jatkuvaan ylikapasiteettiin.

(14)

Tuloerot ja köyhyysriski ovat merkittäviä, ja alueelliset erot ovat suuria. Vuonna 2017 köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa oli 28,9 prosenttia väestöstä. Osuus on suurempi kuin ennen finanssikriisiä ja ylittää selvästi unionin keskiarvon (22,4 prosenttia). Tämä koskee erityisesti lapsia ja varsinkin maahanmuuttajataustaisia lapsia. Työssäkäyvien köyhyys on yleistä ja lisääntymässä erityisesti määräaikaisten ja maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden keskuudessa. Itsenäisillä ammatinharjoittajilla, joiden osuus työvoimasta on 20,8 prosenttia (unionin keskiarvo 13,7 prosenttia), on yleensä heikompi suoja sosiaalisten riskien varalta kuin palkatuilla työntekijöillä. Myös kohtuuhintaisten ja asianmukaisten asuntojen saatavuus on haaste, ja sosiaalipalvelujen tarjonta on edelleen kehittymätöntä ja hajanaista. Sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen on unionin vähäisimpiä. Vuonna 2018 käyttöön otettu köyhyyden vastainen ohjelma on korvattu tietyin edellytyksin uudella mittavalla järjestelmällä (kansalaispalkka), jossa lähestymistapana on aktiivinen osallisuus. Työllisyys- ja sosiaalipalveluille koituva huomattava hallinnollinen taakka on haaste uudistuksen täytäntöönpanolle. Sen todellinen vaikutus riippuu siitä, miten tuloksellisesti toimenpiteillä saadaan ihmisiä töihin tai koulutukseen, missä määrin on tarjolla yksilöllisiä sosiaalipalveluja ja miten valvonta toteutetaan. Se, missä määrin eniten apua tarvitsevat pystytään saavuttamaan, vaikuttaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähenemiseen. Terveydenhuoltojärjestelmän tulokset ovat yleisesti ottaen hyvät, vaikka menot ovat unionin keskiarvoa pienemmät. Terveydenhuollon tarjonta vaihtelee kuitenkin suuresti alueittain, mikä vaikuttaa palvelujen saatavuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tehokkuuteen. Tilannetta voitaisiin kohentaa parantamalla hallintoa ja seuraamalla palvelujen vakiotasoa. Vammaisten ja muiden heikossa asemassa olevien ryhmien tukemisessa koti- ja avohoidon sekä pitkäaikaishoidon lisääminen on keskeistä.

(15)

Pimeä työ on Italiassa yleistä, erityisesti maan eteläosissa. Italian kansallisen tilastolaitoksen arvioiden mukaan harmaan talouden arvo oli vuonna 2016 noin 210 miljardia euroa (12,4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Siitä noin 37,2 prosenttia liittyy pimeään työhön. Tämä koskee erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten maahanmuuttajia, naisia ja alaikäisiä. Uusi työsuojeluvirasto, joka on ollut toiminnassa vuodesta 2017, on kiinnittänyt maataloudessa erityistä huomiota ilmiöön (caporalato), jolle on ominaista sääntöjenvastaisuuksien runsaus ja työvoiman hyväksikäytön riski erityisesti sääntöjenvastaisesti maahan tulleiden tapauksessa. Äskettäin hyväksyttyjen toimenpiteiden tiivis seuranta ja lisätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta pimeää työtä ja työvoiman hyväksikäyttöä voidaan torjua ja ehkäistä sekä varmistaa oikeudenmukaiset ja turvalliset työolot. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että kansalaispalkan toteutustapa maksimoi kannustimet lailliseen työhön ja tukee pimeän työn muuttamista lailliseksi sekä pelotteiden että myönteisten kannustimien avulla.

(16)

Julkisten työvoimapalvelujen parantaminen – lisäämällä resursseja ja parantamalla palvelujen laatua – on ratkaisevan tärkeää, jotta uutta kansalaispalkkajärjestelmää koskeva uudistus voidaan toteuttaa. Tämän pienituloisille ja työttömille suunnatun uuden kansalaispalkkajärjestelmän yhteydessä aktiivinen työvoimapolitiikka on tärkeä väline, jolla voidaan vähentää työmarkkinoiden kitkaa ja kannustaa ihmisiä etsimään työtä. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää, että työvoimapalveluissa on riittävästi pätevää henkilökuntaa. Toimiva työnhakuneuvonta, jolla pyritään parantamaan koulutusta ja ammattitaidon kehittämistä, on olennaisen tärkeää, jotta voidaan parantaa työvoiman liikkuvuutta ja huolehtia siitä, että työntekijöillä on oikeanlaista osaamista, jolla vastata työmarkkinoiden tuleviin haasteisiin työympäristön muuttuessa yhä haastavammaksi ja kilpaillummaksi. Hiljattain on toteutettu joitakin toimia, joilla on pyritty parantamaan aktiivisen työvoimapolitiikan tuloksellisuutta. Tällaisia ovat muun muassa seurantaindikaattoreiden ja vähimmäisvaatimusten määrittely, pitkäaikaistyöttömiä koskevan strategian hyväksyminen sekä kvalitatiivisen profilointityökalun kehittäminen. Julkisten työvoimapalvelujen yleinen tehokkuus ja niiden kyky löytää ihmisille töitä on kuitenkin edelleen heikko, tulokset vaihtelevat huomattavasti alueiden välillä ja integrointi sosiaali- ja koulutuspolitiikkaan on vähäistä. Myös yhteistyö työnantajien kanssa on heikkoa.

(17)

Sukupuolten välinen työllisyysero on Italiassa edelleen unionin suurimpia, ja naisten työllisyysaste, vaikkakin hieman kasvussa, on huomattavasti alhaisempi kuin unionissa keskimäärin (53,1 prosenttia vuonna 2018, kun se unionissa oli 67,4 prosenttia). Panostukset hoitopalveluihin ja naisten osallistumiseen työmarkkinoille ovat edelleen riittämättömiä, kuten myös toimenpiteet, joilla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja asianmukaisia työ- ja yksityiselämän tasapainottamistoimia. Vielä ei ole kuitenkaan laadittu kattavaa strategiaa, jolla edistetään naisten osallistumista työmarkkinoille. Pakollista isyysvapaata on pidennetty hieman, neljästä päivästä viiteen, mutta vanhempainvapaajärjestelmä on edelleen riittämätön. Tämä seikka yhdistettynä alikehittyneisiin lastenhoito- ja pitkäaikaishoitopalveluihin estää ansiotyön tekoa naisilta, joilla on lapsia tai muita hoitoa tarvitsevia perheenjäseniä. Vuonna 2017 alle kolmivuotiaista lapsista oli virallisen varhaiskasvatuksen piirissä vain 28,6 prosenttia eli selvästi unionin keskiarvoa vähemmän. Lastenhoitoa, terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa koskevissa panostuksissa olisi otettava huomioon palvelujen saatavuudessa ilmenevät suuret maantieteelliset erot. Lisäksi kotitalouksien toiseen tulonsaajaan kohdistuva suuri verokiila ei kannusta naisia ottamaan vastaan työtä. Naisten työvoimaosuuden, ja muidenkin väestönosien työvoimaosuuksien, kasvattaminen voisi edistää talouskasvua, sillä se lisäisi työvoiman tarjontaa, vähentäisi köyhyyttä ja lieventäisi väestön ikääntymisestä aiheutuvia sosiaalisia ja taloudellisia riskejä.

(18)

Alun perin kaavaillulla keskitettyjen työehtosopimusneuvottelujen uudistuksella pyrittiin saamaan palkat vastaamaan paremmin taloudellista tilannetta alueellisella ja yritystasolla. Confindustria ja Italian kolme suurta ammattiliittoa (Cgil, Cisl ja Uil) allekirjoittivat maaliskuussa 2018 puitesopimuksen laajentaakseen toisen tason neuvotteluja. Sopimus myös lisää oikeusvarmuutta selkeyttämällä työmarkkinaosapuolten edustusta koskevia sääntöjä neuvotteluissa ja parantaa algoritmia, jolla vähimmäispalkat asetetaan. Työnantajajärjestö ja kolme suurinta ammattiliittoa allekirjoittivat vuoden 2018 lopussa ensimmäisen täytäntöönpanosopimuksen edustavuudesta, työterveydestä ja työturvallisuudesta.

(19)

Panostaminen koulutukseen ja osaamiseen on ratkaisevan tärkeää älykkään, osallistavan ja kestävän kasvun edistämiseksi. Italian koulutusjärjestelmän puutteet ja korkean osaamistason heikko kysyntä hidastavat tuottavuuden kasvua. Koulutusjärjestelmän laadun parantaminen on suuri haaste. Koulunkäynnin keskeyttämisaste on selvästi yli unionin keskiarvon (14,5 prosenttia, kun se oli 10,6 prosenttia vuonna 2018), ja koulutustuloksissa on suuria alueellisia eroja. Vaikka perus- ja keskiasteen koulutukseen osoitetun rahoituksen osuus on suurin piirtein sama kuin unionin keskiarvo, lisätoimet opettajien houkuttelemiseksi, rekrytoimiseksi ja motivoimiseksi voisivat osaltaan parantaa oppimistuloksia. Rekrytointijärjestelmä perustuu pikemminkin tietoihin kuin taitoihin, ja opetusharjoittelu on vähäistä. Lisäksi opettajan palkka on Italiassa edelleen pieni verrattuna kansainväliseen tasoon ja suhteessa muiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden palkkoihin. Palkka nousee hitaammin kuin vertaismaissa, ja uranäkymät ovat rajoitetumpia, sillä ammatti tarjoaa vain yhden urapolun. Lisäksi palkankorotukset perustuvat pelkästään virkaikään eivätkä ansioihin. Tämän vuoksi opettajan ammatin houkuttelevuus on korkeasti koulutettujen keskuudessa erittäin vähäinen ja opetushenkilöstö turhautunutta, mikä puolestaan vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden oppimistuloksiin. Oppisopimusjärjestelmä sai vauhtia viime vuosina, mutta nyt sen laajuutta on supistettu. Italialaisten opiskelijoiden ja aikuisten suoriutuminen avain- ja perustaidoissa on unionin heikointa. Aikuisten osallistuminen koulutukseen on hyvin vähäistä ja vähenee edelleen tilanteessa, jossa korkean ja matalan osaamistason työntekijöiden välinen työllisyysero on unionin suurimpia. Erityisen tarpeellista on kehittää digitaalisia taitoja. Tähän mennessä digitaalisten taitojen ja infrastruktuurin kehittämisessä on edistytty vain vähän. Inhimilliseen pääomaan panostaminen on ennakkoedellytys julkisten ja yksityisten investointien edistämiselle, ja nykyisiltä toimenpiteiltä digitaalisten taitojen ja aikuiskoulutuksen edistämiseksi puuttuu kattavuus. Perustason ja vaativamman tason digitaaliset taidot jäävät alle unionin keskiarvon: vain 44 prosentilla 16–74-vuotiaista on digitaaliset perustaidot (57 prosenttia unionissa).

(20)

Vähäinen panostus ihmisten osaamiseen hidastaa Italian siirtymistä tietämystalouteen, hidastaa tuottavuuden kasvua ja rajoittaa mahdollisuuksia parantaa reaalista kilpailukykyä ja BKT:n kasvua. Koulutuseroilla voidaan selittää myös sitä, että Italian mikro- ja pienyritysten tuottavuus on heikompi kuin vertaismaissa. Korkea-asteen koulutuksessa ei ole riittävästi rahoitusta eikä henkilöstöä, ja ammatillista korkea-asteen koulutusta on vähän, vaikka työllistymisaste on korkea. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus on edelleen alhainen (27,9 prosenttia 30–34-vuotiaista vuonna 2018), ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on suhteellisen vähän erityisesti luonnontieteiden ja tekniikan aloilla. Kohdennetut panostukset osaamiseen ovat ennakkoedellytys, jotta voidaan edistää julkisia ja yksityisiä investointeja, erityisesti aineettomaan omaisuuteen. On tarpeen edistää opiskelua osaamisvaltaisten alojen kannalta merkityksellisillä opintoaloilla ja vahvistaa tiettyjä taitoja, kuten digitaalisia taitoja ja taloustaitoja.

(21)

Tuottavuutta lisäävien strategioiden, kuten tuote-, prosessi- ja organisaatioinnovaatioiden käyttöönotto pienemmissä yrityksissä on vähäistä, erityisesti Etelä-Italiassa. Investoinnit aineettomaan omaisuuteen ovat olleet huomattavasti unionin keskiarvoa vähäisempiä 2000-luvun alusta lähtien. Yritysten tutkimus- ja kehitysmenot ovat lähes puolet pienemmät kuin euroalueen keskiarvo. Julkinen tuki yritysten tutkimus- ja kehitysmenoihin on edelleen vähäistä, joskin tilanne on paranemassa verokannustimien kasvaneen roolin ansiosta. Myös julkiset tutkimus- ja kehitysmenot ovat euroalueen keskiarvoa pienemmät. Vähäinen innovointi voi hidastaa myös vihreään talouteen siirtymistä. Italian innovaatiosuorituskyvyn parantaminen edellyttää lisäinvestointeja aineettomaan omaisuuteen sekä voimakkaampaa teknologian siirron painottamista ottaen huomioon alueelliset heikkoudet ja yritysten koon. Talousarviossa on äskettäin esitelty joitakin toimia innovatiivisten teknologioiden edistämiseksi. Julkista tukea yritysten tutkimus- ja kehitysmenoihin voidaan lisätä suorien ja epäsuorien toimenpiteiden tasapainoisella yhdistelmällä ja tekemällä perusteellinen arviointi olemassa olevista väliaikaisia verokannustimista, jotta tehokkaimmista kannustimista voidaan tehdä pysyviä. Osaamista tukevat toimenpiteet (kuten teknologiaklusterit) ja yhteistyö yritysten välillä auttavat erityisesti pienempiä yrityksiä ratkaisemaan näitä ongelmia ja parantamaan heikkoa tuottavuuttaan.

(22)

Italian infrastruktuurin laadun ja kestävyyden parantamiseksi tarvitaan investointeja. Liikenneinfrastruktuuria koskeva investointistrategia (Connettere l’Italia) ei ole toteutunut. Rautateiden, maanteiden ja kestävän kaupunkiliikenteen suunniteltujen investointien toteuttamisessa on edistytty varsin vähän. Tämä johtuu hallinnollisista viivästyksistä, varojenkäytön tehottomuudesta, hankintalain puutteellisesta täytäntöönpanosta sekä lupamenettelyistä ja oikeudenkäynneistä. Unionin liikenteen tulostaulu osoittaa, että Italian infrastruktuurin laatu on heikompi kuin unionissa keskimäärin. Sen kunto on selkeä huolenaihe, kuten Morandin sillan romahtaminen Genovassa osoittaa. Hallitus on asettanut kunnossapidon ja turvallisuuden etusijalle laatimalla suunnitelman, jolla seurataan infrastruktuurin kunnossapitotilannetta, ja perustamalla rautatie- ja maantieinfrastruktuurin turvallisuudesta vastaavan uuden viraston. Tähän liittyen Italialle sallittiin vuodeksi 2019 unionin finanssipoliittisten sääntöjen puitteissa 1 miljardin euron poikkeama. Poikkeama liittyy investointisuunnitelmaan, jolla turvataan Morandin sillan kaltaista tieinfrastruktuuria. Kestävään liikenteeseen ja infrastruktuuriin investoiminen on myös keino vastata ympäristöhaasteisiin. Unionin kunnianhimoisten, vuoteen 2030 ulottuvien energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kestäviä vihreitä investointeja. Yhdennetty kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma on keskeinen ohjausväline hiilestä irtautumiseen ja energiaan liittyville investointitarpeille. Energiainfrastruktuurin parantaminen edellyttää investointeja, jotka edistäisivät paremmin häiriöitä sietävää, puhtaampaa, turvallisempaa ja joustavampaa energiajärjestelmää, ja samalla markkinoiden yhdentyminen lisääntyisi ja hintaerot kaventuisivat. Italian sähköverkko ei vielä pysty selviytymään rajat ylittävästä sähkön kaupasta eikä vaihtuvan uusiutuvan energian vuodeksi 2030 ennustetusta määrästä. Hydrogeologisten ja seismisten riskien ehkäisemiseen tarkoitetut investoinnit ovat tarpeen, jotta katastrofimenoja voidaan vähentää, myös infrastruktuurin osalta. Italialle sallittiin vuonna 2019 unionin finanssipoliittisten sääntöjen nojalla 2,1 miljardin euron poikkeama, jolla pyrittiin varmistamaan mittavien hydrogeologisten riskien ennaltaehkäisy. Lisäksi eteläisessä Italiassa investoinnit jätehuoltoon ja vesi-infrastruktuuriin ovat riittämättömiä, ja riskeinä ovat edelleen vesipula ja kuivuus. Alan hajanaisuus ja pienempien toimijoiden heikko luottoprofiili muodostavat edelleen esteen investoinneille. Investoinnit esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaan, ympäristön kestävyyteen ja riskien ehkäisemiseen sekä maaseudun yhteyksiin auttaisivat kaventamaan myös alueellisia eroja. Myös laajakaistaverkko on vielä kehittymätön maaseudulla. Ultranopean (vähintään 100 Mbit/s) laajakaistan kattavuus on Italiassa edelleen jäljessä (vain 24 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 60 prosenttia) ja lähes EU:n heikoin (sijalla 27). Kattavuus myös lisääntyy edelleen hyvin hitaasti. Sekä ultranopea laajakaistan kattavuus että käyttö jäävät selvästi alle unionin keskiarvon.

(23)

Julkisen sektorin heikot valmiudet hoitaa varainhankintaa erityisesti paikallisella tasolla muodostavat investointien esteen eri aloilla, mikä johtuu monimutkaisista menettelyistä, vastuualueiden päällekkäisyydestä ja huonosta johtamisesta julkisella sektorilla. Riittämätön osaaminen rajoittaa julkisella sektorilla mahdollisuuksia arvioida, valita ja hallinnoida investointihankkeita. Tämä myös heikentää unionin varojen käyttöä, jossa Italia jää unionin keskiarvosta. Eteläisessä Italiassa hallinnon heikompi laatu rajoittaa merkittävästi varainkäyttöä ja politiikan suunnittelua. Hallinnollisten valmiuksien parantaminen on ennakkoedellytys julkisten investointien toteuttamiselle ja unionin varojen tulokselliselle käytölle, ja sillä on myönteisiä heijastusvaikutuksia yksityisiin investointeihin ja BKT:n kasvuun. Tällaisilla parannuksilla voitaisiin lisätä laajakaista-, liikenne-, vesihuolto- ja kiertotalousinvestointien vaikutusta erityisesti Etelä-Italiassa. Se on jäänyt jälkeen pääasiassa aineettomissa investoinneissa. Keskus- ja paikallisviranomaisten hallinnollisten valmiuksien parantaminen vaikuttaisi myönteisesti investointihankkeiden suunnitteluun, arviointiin ja seurantaan sekä mahdollisten pullonkaulojen havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen.

(24)

Italian julkishallinnon tehostaminen ja sen yritysmyönteisyyden lisääminen vaikuttaisivat myönteisesti liiketoimintaympäristöön, investointeihin ja yritysten kykyyn hyödyntää innovointimahdollisuuksia. Vuonna 2015 hyväksyttiin kattava julkisen hallinnon uudistamista koskeva valtuutuslaki. Uudistuksessa puututtiin useimpiin tehottomuuksiin, kuten menettelyjen kestoon ja monimutkaisuuteen, läpinäkyvyyden puutteeseen, tehottomaan johtamiseen julkisella sektorilla, julkisessa omistuksessa olevien yritysten tehottomaan johtamiseen ja vähäiseen digitalisaatioon. Vuoden 2017 loppuun mennessä suurin osa uudistuksesta oli hyväksytty, ja toteutus on nyt käynnissä uuden Concretezza -lain tuella. Epäjohdonmukainen suunnittelu, niukat taloudelliset resurssit ja riittämätön koordinointi hidastavat kuitenkin monimutkaisuutta vähentävien ja läpinäkyvyyttä lisäävien digitaalisten julkisten palvelujen toteuttamista keskeisillä aloilla, kuten verkkomaksujärjestelmissä. Julkisen sektorin työntekijöiden korkea keski-ikä ja keskimäärin vähäiset digitaaliset taidot hidastavat prosessia entisestään. Kun selkeät tavoitteet ja tuloksellinen toteuttaminen yhdistetään, tulokset ovat kuitenkin ilmeisiä, kuten julkishallintojen sähköisten markkinoiden ja sähköisen laskutuksen nopea kehittäminen on osoittanut. Vuonna 2015 toteutetussa julkishallinnon uudistuksessa oli tarkoitus hyväksyä uusi kehys myös paikallisten julkisten palvelujen hallinnon uudistamiseksi. Italian perustuslakituomioistuin kuitenkin katsoi marraskuussa 2016, että muun muassa paikallisia julkisia palveluja koskevan täytäntöönpanoasetuksen hyväksymisessä sovellettu menettely oli perustuslain vastainen. Näin ollen tarvitaan uusi lakiesitys, jolla edistetään paikallisten julkisten palvelujen tehokkuutta ja laatua muun muassa suosimalla tarjouskilpailuja talon sisäisten ratkaisujen tai suoraan sovittujen sopimuksien sijaan.

(25)

Vuoden 2018 talous- ja rahoitusasiakirjan päivityksessä (NADEF 2018) hankevalmistelu ja hankkeen elinkaaren laadun parantaminen määritettiin ratkaiseviksi tekijöiksi, joiden avulla tulokselliset investoinnit saadaan Italiassa uudelleen käyntiin. Samassa asiakirjassa ilmoitettiin erityisen avustusrahaston perustamisesta hankkeiden valmistelua ja keskeisten infrastruktuurihankkeiden arviointia varten. Paikallisten elinten toteuttamien pienempien hankkeiden valmisteluun on suunnitteilla toinen avustusrahasto. Kumpaakaan rahastoa koskevaa täytäntöönpanoasetusta ei ole kuitenkaan vielä annettu, ja rahastoille osoitettavat määrärahat voivat olla pienemmät kuin DEF 2018:ssa alun perin esitettiin. Vuoden 2019 talousarviolaissa mainitaan hankekeskuksen (Centrale per la progettazione) perustaminen, mutta kyseinen elin ei ole vielä toiminnassa, ja sen perustaminen näyttää olevan pitkäaikaisempi prosessi. Toiminnan osalta ei ole selvää, miten hankekeskus toimii vuorovaikutuksessa kuntien ja muiden paikallisten elinten kanssa.

(26)

Liiketoimintaympäristön kehittäminen helpottaisi yrittäjyyttä, ja paremmat kilpailuolosuhteet edistäisivät resurssien ja tuottavuuden kasvun tehokkaampaa kohdentamista. Vuoden 2015 vuotuinen kilpailulaki hyväksyttiin elokuussa 2017, ja se on pantava asianmukaisesti täytäntöön. Lisäksi tietyillä aloilla, kuten yrityspalveluissa ja vähittäiskaupan alalla, on edelleen merkittäviä kilpailunesteitä. Sääntelykehyksen laadun parantaminen varmistaisi tasapuoliset toimintaedellytykset sekä innovatiivisille alustoille että perinteisille toimijoille ja antaisi mahdollisuuden hyödyntää yhteistyötalouden koko potentiaalia ja tekisi kilpailusta tasapuolisempaa kaikilla aloilla. Tarjouskilpailumenettelyjen lisääminen palveluhankintasopimusten ja julkishyödykkeiden käyttölupien myöntämisessä parantaisi palvelujen laatua. Koska julkisten hankintojen järjestelmää koskeva sääntely on epävakaata, jotkin aiempien uudistusten keskeiset edut voivat vaarantua ja investoinnit lykkääntyä. Tuotteiden markkinavalvonta on hajallaan eri organisaatioissa, päällekkäisyyttä on paljon eikä tehokkaita koordinointijärjestelmiä ole. Tämä vähentää valvonnan tuloksellisuutta sääntöjä rikkovien yritysten harjoittaman vilpillisen kilpailun estämisessä.

(27)

Italian siviilioikeusjärjestelmän tehottomuus on edelleen ongelma. Siviili- ja kauppaoikeuden alalla riita-asioiden käsittelyajat kuuluivat vuonna 2017 yhä unionin pisimpiin kaikissa oikeusasteissa. Oikeudenkäyntien kesto ensimmäisessä oikeusasteessa on pidentynyt vuoteen 2016 verrattuna, mutta ylemmissä oikeusasteissa aiemmat uudistukset ovat alkaneet vaikuttaa oikeudenkäyntien kestoon myönteisesti. Oikeudenkäyntien väärinkäyttömahdollisuuksia on edelleen varaa rajoittaa ja tehostaa näin tuomioistuinten toimintaa. Kassaatiotuomioistuimessa (Corte suprema di cassazione) tapausten suuri määrä ja sen verojaoston alhaisempi selvitysaste vaikuttaa kielteisesti tuomioistuimen tehokkuuteen ja herättää epäilyjä vero-oikeusjärjestelmää kohtaan ensimmäisessä ja toisessa oikeusasteessa. Yksinkertaisempien menettelysääntöjen asianmukainen noudattaminen voisi ratkaisevasti nopeuttaa siviilioikeudenkäyntejä. Uudistuksesta, jonka tarkoituksena on sujuvoittaa siviilioikeudellista menettelyä, on ilmoitettu, mutta sitä ei ole vielä esitetty parlamentille. Muita haasteita ovat edelleen epäjohdonmukainen ja rajoitettu muutoksenhakujen karsiminen toisessa oikeusasteessa tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen nojalla, lukuisat täyttämättä olevat hallintohenkilöstön työpaikat sekä tuomioistuinten väliset erot tapausten hallinnoinnin tehokkuudessa.

(28)

Italia on viime aikoina edistynyt jonkin verran korruptiontorjuntalainsäädäntönsä parantamisessa muun muassa parantamalla väärinkäytösten paljastajien suojelua, vahvistamalla kansallisen korruptiontorjuntaviranomaisen roolia lainsäädännön täytäntöönpanossa ja antamalla tammikuussa 2019 uuden korruptionvastaisen lain. Viimeksi mainitulla pyritään edistämään korruption havaitsemista ja kitkemistä tiukentamalla seuraamuksia, parantamalla tutkintatekniikkaa ja tarjoamalla korruption paljastajille lievennettyjä seuraamuksia. Laissa säädetään myös vanhentumisaikojen keskeytymisestä ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion jälkeen, mutta vasta vuodesta 2020 alkaen. Tämä on kauan kaivattua myönteistä kehitystä, joka vastaa kansainvälisiä normeja. Korruption kitkeminen on Italiassa kuitenkin edelleen tehotonta. Tämä johtuu lähinnä siitä, että rikosoikeudelliset menettelyt kestävät liian pitkään, koska ei ole toteutettu kipeästi tarvittavaa rikosoikeudenkäyntiuudistusta, johon kuulusi myös muutoksenhakujärjestelmän uudistaminen oikeudenkäyntien väärinkäytön välttämiseksi. Lisäksi syytteeseenpanojärjestelmässä on edelleen puutteita tiettyjen rikosten, kuten julkisten varojen kavalluksen, osalta.

(29)

Edistyminen taseiden tervehdyttämisessä on jatkunut Italian pankeissa esiin tulleista markkinapaineista huolimatta. Koska pankeilla on runsaasti valtion joukkovelkakirjoja, markkinoiden epävakaus on heikentänyt niiden pääomapositioita, mikä on lisännyt niiden varainhankintakustannuksia ja vaikeuttanut vakuudetonta tukkuvarainhankintaa. Erityisesti pienten ja keskisuurten pankkien on syytä jatkaa vanhan järjestämättömistä ja todennäköisesti maksamatta jäävistä lainoista koostuvan lainakannan pienentämistä, jotta voidaan turvata rahoitusmarkkinoiden vakaus ja vahvistaa talouden luototusta. Pankkien ja erityisesti pienempien pankkien edistyminen lakisääteisten varainhankintavaatimusten täyttämisessä parantaisi myös järjestelmän kykyä kestää ulkoisia häiriöitä. On myös tärkeää puuttua pankkien rakenteellisesti heikkoon kannattavuuteen lisäämällä tehokkuutta ja liiketoimintamallin optimointia. Maksukyvyttömyysmenettelyn uudistamista koskevan lainsäädännön pikainen täytäntöönpano auttaisi nopeuttamaan edelleen hitaita ulosmittausmenettelyjä ja vakuuksien täytäntöönpanomenettelyjä ja parantaisi entisestään pankkisektorin häiriönsietokykyä. Valtion maksamat korvaukset osakkeenomistajille ja yksityissijoittajille, joilla on hallinnollisessa selvitystilamenettelyssä olleiden pankkien etuoikeusasemaltaan heikommassa asemassa olevia velkapapereita, olisi kohdistettava tiukasti vain niihin sosiaalisiin vaikutuksiin, joita väärin perustein tapahtunut myynti on aiheuttanut. Pankkijärjestelmän hallintotapaa olisi parannettava edelleen saattamalla suurten osuuspankkien vuonna 2015 hyväksytty uudistus pikaisesti päätökseen, kun asiaan on saatu oikeudellinen selkeys.

(30)

Pankkilainat ovat edelleen yleisin yritysrahoituksen lähde. Pienemmillä ja innovatiivisilla yrityksillä on kuitenkin edelleen vaikeuksia saada lainaa, erityisesti Etelä-Italiassa. Pääomamarkkinat ovat muihin jäsenvaltioihin verrattuna alikehittyneet, mikä johtuu myös kysyntää hillitsevistä tekijöistä, joita ovat heikko rahoitustietämys, pelko määräysvallan menettämisestä yrityksessä ja työläät hallinnolliset vaatimukset. Viime vuosina on otettu käyttöön useita toimenpiteitä, joilla parannetaan rahoituksen saantia. Ne koskevat pääasiassa pankkilainoja, vaikkakin myös markkinalähtöiset toimenpiteet, kuten minibondit, vaihtoehtoiset sijoitusmarkkinat, riskipääoma ja suora julkinen tuki, ovat auttaneet pieniä ja innovatiivisia yrityksiä saamaan rahoitusta. Yritysten oman pääoman ehtoista rahoitusta koskevan verohelpotuksen poistaminen vuoden 2019 talousarvioon mennessä voi vähentää yritysten halukkuutta oman pääoman ehtoisen rahoituksen käyttöön. Pankkisektorin ulkopuolisen rahoituksen edistäminen edellyttää, että otetaan huomioon pienempien ja innovatiivisten yritysten tarpeet ja sijoittajien valmiudet arvioida investointihankkeita. Rahoituslähteiden monipuolistaminen suojelisi yritysten investointeja pankkisektorin häiriöiltä ja tukisi samalla innovointia ja kasvua.

(31)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Italia voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(32)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Italian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Italialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Italian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(33)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(34)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5. Kyseiset suositukset tukevat myös neljän ensimmäisen euroaluetta koskevan suosituksen täytäntöönpanoa. Suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Kypros kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Kypros kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Kyproksen olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Hallinnollista rasitusta vähentävät toimenpiteet edistävät euroalueelle annetun suosituksen 1 noudattamista siltä osin kuin on kyse liiketoimintaympäristön ja tuottavuuden parantamisesta euroalueen tasapainottamiseksi. Investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin edistää euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista siltä osin kuin on kyse investointien tukemisesta. Verotusta koskevat toimenpiteet ja osaamisen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista siltä osin kuin on kyse aggressiivisen verosuunnittelun torjunnasta ja työmarkkinoiden toimivuudesta. Investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin edistää euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista siltä osin kuin on kyse investointien tukemisesta.

(3)

Kyprosta koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Kyproksen edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Kyproksen makrotaloudessa on liiallisia epätasapainoja. On erittäin tärkeää, että Kypros puuttuu yksityisen, julkisen ja ulkomaisen velan sekä järjestämättömien lainojen suureen määrään.

(4)

Kypros toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 15 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Kyprokseen sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Julkisen talouden rahoitusasema oli 4,8 prosenttia alijäämäinen suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018 ja ylitti sen vuoksi perussopimuksessa määrätyn 3 prosentin viitearvon. Vuoden 2019 vakausohjelmassa ennakoidaan, että nimellinen julkisen talouden rahoitusasema on 3,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja yli 2,0 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen ohjelmakauden aikana. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellisesti tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema, saavutetaan suunnitelmien mukaan vuosina 2019–2022. Julkisen talouden velka kasvoi noin 102,5 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2018, mutta vuoden 2019 vakausohjelmassa sen odotetaan supistuvan 95,7 prosenttiin vuonna 2019 ja supistuvan tasaisesti sen jälkeen 77,5 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Vakausohjelmassa esitetyt makrotalouden ja talousarvio-oletuksiin liittyvät riskit painottuvat kehityksen heikkenemisen suuntaan lähinnä ulkoiseen kehitykseen liittyvistä syistä sekä siksi, että julkisen talouden uudistamista koskevat tuomioistuimen päätökset ovat voineet vaikuttaa julkiseen talouteen, ja siksi, että julkiset sairaalat tarvitsevat rahoitusta kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän ensimmäisinä vuosina. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan julkisen talouden rahoitusasema on BKT:hen suhteutettuna 3,0 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2019 ja 2,8 prosenttia ylijäämäinen vuonna 2020. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,7 prosenttia vuonna 2020, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kyproksen ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että Kyproksen ennustetaan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Komissio antoi 5 päivänä kesäkuuta 2019 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 126 artiklan 3 kohdan nojalla laaditun kertomuksen, sillä ilmoitettujen tietojen perusteella julkisen talouden alijäämä ylitti vuonna 2018 SEUT-sopimuksen mukaisen viitearvon (3 prosenttia suhteessa BKT:hen). Kertomuksessa se totesi, että lisätoimenpiteitä, jotka johtavat päätökseen liiallisen alijäämän olemassaolosta, ei pitäisi toteuttaa. Julkisen hallinnon tehottomuus on edelleen haaste siitä huolimatta, että sähköisen hallinnon palveluissa on edistytty jonkin verran. Tämä vaikuttaa liiketoimintaympäristöön. Keskeiset lainsäädäntöehdotukset tilanteen korjaamiseksi ovat edelleen toteuttamatta. Näihin kuuluvat julkisen hallinnon uudistusta koskevat ehdotukset. Valtionyhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän puutteet saattavat edistää julkisten vastuusitoumusten kasautumista ja estää kyvyn investoida keskeisiin yleishyödyllisiin palveluihin, kuten televiestintään ja energiaan. Julkisen sektorin palkkamenojen hillitsemistä, joka on ollut merkittävä tekijä Kyproksen julkisen talouden vakauttamisessa, kannattaa jatkaa.

(8)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää verojärjestelmien muuttamisessa tehokkaammiksi ja oikeudenmukaisemmiksi, kuten vuonna 2019 annetussa euroaluetta koskevassa suosituksessa todetaan. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Kypros on toteuttanut toimenpiteitä aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mutta osinko- ja korkomaksujen suuri määrä (suhteessa BKT:hen) viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset saattavat hyödyntää Kyproksen verosääntöjä. Koska osinko-, korko- ja – monissa tapauksissa – rojaltimaksuista, joita Kyprokseen sijoittautuneet yritykset suorittavat unionin ulkopuolelle, ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Lähdeveron puuttuminen yhdessä yhtiöveroon sovellettavien verotuksellista kotipaikkaa koskevien sääntöjen kanssa saattaa helpottaa aggressiivista verosuunnittelua. Laskennallista korkovähennysjärjestelmää on seurattava tarkasti, jotta voidaan estää järjestelmän käyttäminen väärin aggressiivisessa verosuunnittelussa. Kyproksessa on käytössä järjestelmä, jossa kansalaisuuden ja kotipaikan saa sijoitusta vastaan (Scheme for Naturalisation of Investors in Cyprus by Exception and Residence by Investment Scheme). Tuottoihin, joita ulkomainen sijoittaja saa sijoituksestaan, sovelletaan matalaa henkilökohtaista veroprosenttia, eikä kyseisen henkilön edellytetä viettävän paljoakaan aikaa järjestelmää tarjoavalla lainkäyttöalueella. OECD katsoo, että tällaisiin järjestelmiin liittyy suuri väärinkäytön riski, että niitä käytetään kiertämään automaattinen tilitietojen vaihto.

(9)

Järjestämättömiä lainoja koskevan kattavan strategian yhteydessä on toteutettu merkittäviä toimenpiteitä. Niiden seurauksena järjestämättömät lainat ovat vähentyneet merkittävästi pankkijärjestelmässä lähinnä siksi, että Cyprus Cooperative Bank myytiin ja purettiin ja sen järjestämättömät lainat siirrettiin valtion omistamalle omaisuudenhoitoyhtiölle. Lisäksi on parannettu lainojen myyntiä koskevaa lakia ja hyväksytty laki lainojen arvopaperistamisesta. Omaisuuden myynnistä kertyvän tuoton maksimoimiseksi ja viime kädessä yksityisen velan määrän vähentämiseksi on olennaisen tärkeää, että valtion omistamalla omaisuudenhoitoyhtiöllä on toimiva hallintorakenne, pitkälle erikoistunut johto, toiminnallinen riippumattomuus Kyproksen valtiosta ja hyvin määritellyt tavoitteet. Näiden tavoitteiden on oltava linjassa niiden sitoumusten kanssa, jotka hallitus teki siinä yhteydessä, kun Euroopan komissio valtiontukipäätöksessään hyväksyi Cyprus Cooperative Bankin myynnin. Lisäksi on tärkeää perustaa lainoja ostaville yrityksille riittävä valvontakehys, koska tällaisten yritysten – joihin kuuluu myös valtion omistama omaisuudenhoitoyhtiö – määrä on lisääntynyt ja tulevaisuudessa järjestämättömiä lainoja on tarkoitus myydä lisää. Vakuutus- ja eläkerahastojen valvonnan ohjaus-, hallinnointi- ja hallintovalmiudet ovat yhä heikkoja. Valvontaviranomaisten integrointi olisi saatettava nopeasti päätökseen. Yleisesti ottaen pääomamarkkinoiden valvontakehystä on vahvistettava, kun otetaan huomioon muiden rahoituspalveluyritysten kuin pankkien suhteellisen suuri rajatylittävä toiminta ja toimiluvan saaneiden yritysten räjähdysmäinen kasvu viime vuosina.

(10)

Työllisyys lisääntyy, työttömyys vähenee ja julkisten työvoimapalvelujen lyhyen aikavälin kapasiteettia edistää työllisyyden aktiivista tukemista on parannettu. Julkisten työvoimapalvelujen kapasiteetin pitkän aikavälin kestävyys on kuitenkin ongelma, koska lisähenkilöstö palkattiin vain kahdeksi vuodeksi. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli vuonna 2018 unionin suurimpia. Haasteena on edelleen julkisten työvoimapalvelujen tehottomuus ja niiden vähäinen hyödyntäminen aktivointitoimissa, joilla autetaan ihmisiä löytämään työtä. On siis syytä vahvistaa työllistymiseen tähtäävää kenttätyötä ja aktivointitukea erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien osalta. Tähän sisältyy itsenäisen ammatinharjoittamisen ja sosiaalisen talouden edistäminen sekä työmarkkinainstituutioiden ja -palvelujen nykyaikaistaminen. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä hankkimaan taitoja, jotka vastaavat paremmin työmarkkinoiden tarpeita.

(11)

Osaamisvaje ja osaamisen kohtaanto-ongelmat ovat suurimpia esteitä yritysten investoinneille. Tämä osoittaa, että käyttämättömän ja alikäytetyn työvoimareservin koulutukseen tarvitaan lisää investointeja, opetussuunnitelmat on sovitettava paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja on investoitava tarpeita vastaavaan ammatillisen koulutuksen infrastruktuuriin. Edistyminen keskeisissä koulutusuudistuksissa, kuten opettajien nimitysten ja arviointien parantamisessa, on epätasaista. Koulutustulokset ovat edelleen heikkoja. Myös osallistuminen varhaiskasvatukseen on vähäistä ja kotitalouksilla on yhä harvemmin varaa siihen, koska niiden tulot alenivat finanssikriisin aikana nopeammin kuin lastenhoitokustannukset. Jatkamalla koulutusjärjestelmän nykyaikaistamista kaikilla tasoilla autetaan parantamaan koulutustuloksia ja lisäämään kestävän kasvun mahdollisuuksia Kyproksessa. Ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmien tarkistaminen on lupaava askel eteenpäin pyrittäessä vähentämään osaamisen kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa työmarkkinoilla. Vallitseva osaamisen kohtaanto-ongelma korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden keskuudessa ja aikuisten, erityisesti vähän koulutettujen, vähäinen osallistuminen aikuiskoulutukseen osoittavat, että tarvitaan parempia ammatillista täydennyskoulutusta ja uudelleenkoulutusta koskevia toimenpiteitä.

(12)

Kypros on edistynyt terveydenhuollossa hyväksymällä uuden kansallisen terveydenhuoltojärjestelmän perustamista koskevaa lainsäädäntöä. Uuden järjestelmän tarkoituksena on parantaa terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta, ottaa käyttöön yleiskattava terveydenhuolto, vähentää potilailta perittävien maksujen suurta määrää ja lisätä terveydenhuoltopalvelujen tehokkuutta julkisella sektorilla. Ennen kuin järjestelmä otetaan täysimääräisesti käyttöön vuonna 2020 täytäntöönpanoon liittyy merkittäviä haasteita ja investointitarpeita. Järjestelmän pitkän aikavälin kestävyyden säilyttäminen, myös julkisten sairaaloiden taloudellisen ja toiminnallisen riippumattomuuden varmistaminen, on edelleen ratkaisevan tärkeää. Toimenpiteet, joiden tavoitteena on nykyaikaistaa ja tehostaa terveydenhuoltopalvelujen, perusterveydenhuolto mukaan lukien, tarjoajien toimintaa, ottaa käyttöön sähköiset terveydenhuoltopalvelut ja perustaa kansallinen lääkeorganisaatio, vahvistaisivat edelleen terveydenhuoltojärjestelmää. Pitkäaikaishoidon taso on alhainen ja muodostaa haasteen väestön ikääntyessä.

(13)

Kyproksen heikko ympäristönsuojelun taso on suuri huolenaihe, ja maa on altis ilmastonmuutokselle. Kyproksen on parannettava merkittävästi jätehuoltojärjestelmäänsä ja kiertotaloutta. Jätettä syntyy Kyproksella edelleen huomattavasti enemmän kuin unionissa keskimäärin, ja jätteen muodostuminen on lisääntynyt vuodesta 2014. Nykyisissä jätteenkäsittelylaitoksissa ei saavuteta korkeaa kierrätysastetta, ja kaatopaikkaverojen kaltaisten taloudellisten ohjauskeinojen puute tekee kierrätyksestä taloudellisesti kannattamatonta. Vesihuollossa on puutteita varsinkin kaupunkialueilla. Veden niukkuus yhdessä pohjaveden liiallisen käytön kanssa on Kyproksen suurin haaste. Mitä tulee yhdyskuntajätevesiin, huomattava määrä jätevettä päästetään ympäristöön keräämättä ja käsittelemättä. Ainoastaan noin puolet kaikesta jätevedestä käsitellään biologisesti. Kuivuus ja veden niukkuus ovat isoja ongelmia, ja ne voivat vaikuttaa Kyproksen maaseutuelinkeinoihin ja matkailuun, jos ei toteuteta riittäviä politiikkatoimia. Onkin olennaisen tärkeää panostaa luonnonvarojen kestävään hoitoon ja tehokkaaseen käyttöön sekä ympäristö- ja ilmastolainsäädännön tiukempaan valvontaan, jotta Kyproksessa voidaan lieventää ilmastonmuutoksen kielteisiä vaikutuksia, säilyttää ja ennallistaa saaren luonnonympäristö sekä varmistaa kestävä talouskasvu pitkällä aikavälillä.

(14)

Kypros voi hyödyntää uusiutuvia energialähteitään, erityisesti aurinkoenergiaa, paljon nykyistä paremmin ja vähentää nykyistä energiatehottomuutta. Uusiutuvan energian osuus Kyproksessa oli 9,72 prosenttia vuonna 2017, ja vuoden 2020 tavoite on 13 prosenttia. Energian tehoton käyttö korostuu asuin- ja liikerakennuksissa, jotka on rakennettu joko täysin ilman tai lähes ilman lämmön talteenottoa, erityisesti kaupunkiympäristössä. Uusiutuvanenergian alalla tehtävien investointien reunaehdot ovat parantuneet, ja käyttöön on otettu muun muassa aurinkosähköjärjestelmiä sekä pienille ja keskisuurille yrityksille ja kotitalouksille tarkoitettuja tukijärjestelmiä. Kypros ei kuitenkaan ole vielä täysin hyödyntänyt uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian, varsinkaan aurinkoenergian, huomattavaa potentiaalia. Riippuvuus maanteistä maaliikenteessä aiheuttaa useita haasteita, joista tärkeimpiä ovat ilmansaasteiden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Lisäksi liikenne kaupungeissa ja satamaan johtavilla teillä ruuhkautuu merkittävästi huipputunteina. Kypros on jäljessä uusiutuvien energialähteiden käytössä myös liikenteessä (uusiutuvien osuus 2,7 prosenttia vuonna 2016). Sen voi olla vaikeaa saavuttaa 10 prosentin sitova tavoite vuoteen 2020 mennessä.

(15)

Investoiminen digitaalitalouteen ja työntekijöiden digitaalisten taitojen parantaminen ovat olennaisen tärkeitä tuottavuuden lisäämiseksi. Kypros sijoittuu Euroopan komission vuoden 2019 Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksillä (DESI) mitattuna heikompaan päähän. Vain 50 prosentilla 16–74-vuotiaista kyproslaisista on digitaaliset perustaidot, ja tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden osuus työvoimasta on edelleen pienempi (2,3 prosenttia) kuin unionissa keskimäärin (3,7 prosenttia), mikä haittaa digitaalitalouden potentiaalia. Viranomaisten ja kansalaisten välillä on vain vähän verkkovuorovaikutusta, ja vain 50 prosenttia kyproslaisista asioi verkossa. Sähköinen kaupankäynti lisääntyy, mutta se on edelleen unionin keskiarvoa vähäisempää.

(16)

Innovointitoiminta on Kyproksessa edelleen maltillisella tasolla, ja maan innovaatiosuorituskyky on laskenut vuodesta 2010. Julkiset ja yksityiset tutkimus- ja kehitysmenot ovat unionin alhaisimpia, mikä haittaa tutkimuskeskusten ja yrityssektorin innovointikykyä. Myös tiedemaailman ja yritysten välinen vuorovaikutus on hyvin vähäistä. Kyproksen kilpailukyvyn ja erityisesti sen pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi on tärkeää lisätä yrityssektorin innovointikykyä sekä parantaa rahoituksen saantia ja tarkoin määriteltyihin älykkään erikoistumisen aloihin kohdennettavia investointeja.

(17)

Hallinnollinen rasitus on suuri, erityisesti strategisia investointeja käynnistettäessä. Strategisia investointeja koskevien lupien saamista koskevissa menettelyissä on paljon yksinkertaistettavaa, eikä asiaa koskevaa lainsäädäntöä ole vielä annettu.

(18)

Kasvua koskevan toimintasuunnitelman toteuttaminen on edistänyt jonkin verran yrittäjyyttä ja pk-yritysten rahoituksen saantia. Pk-yrityksille suunnatut taloudelliset tukitoimenpiteet perustuvat kuitenkin edelleen pääasiassa avustuksiin ja unionin ja/tai kansallisten rahastojen tukemaan pankkirahoitukseen. Toistaiseksi yritykset Kyproksessa hyödyntävät erittäin vähän vaihtoehtoisia rahoituksen lähteitä, kuten riskipääomaa, oman pääoman ehtoista rahoitusta ja joukkorahoitusta. Yritystukien parempi koordinointi voisi parantaa niiden käyttöä. Yksityistämistoimia, joilla houkutellaan tuottavuutta lisääviä ulkomaisia investointeja, on monissa tapauksissa lykätty, ja vain muutamat yksityistämishankkeet ovat vähitellen etenemässä.

(19)

Oikeuslaitoksen tehottomuus vaikuttaa edelleen sopimusten täytäntöönpanoon ja estää siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden nopeaa ratkaisemista ja vakavien rikosten tutkintaa. Monimutkaiset ja vanhanaikaiset siviilioikeudelliset menettelysäännöt ja tuomioistuinten päätösten heikko täytäntöönpano heikentävät pankkien halukkuutta turvautua maksukyvyttömyys- ja ulosmittaussäännöstöön vähentääkseen järjestämättömiä lainojaan. Useilla uudistuksilla pyritään ratkaisemaan oikeuslaitoksen polttavimmat ongelmat, joita ovat erityisesti vanhanaikaiset siviilioikeudelliset menettelysäännöt, tuomioistuinten vähäinen erikoistuminen ja digitalisointi, käsiteltävänä olevien tapausten suma ja tuomarien elinikäisen koulutuksen puute, mutta edistyminen on hidasta. Uudistusten olisi oltava linjassa niiden sitoumusten kanssa, jotka hallitus teki siinä yhteydessä, kun Euroopan komissio valtiontukipäätöksessään hyväksyi Cyprus Cooperative Bankin myynnin. Vuonna 2018 hyväksyttiin aiempaa parempi maksukyvyttömyys- ja ulosmittaussäännöstö. Uusien lakien määrätietoinen täytäntöönpano siten, että samalla varmistetaan oikeuslaitoksen tehokkuus ja tuomioiden tiukempi täytäntöönpano, auttaisi parantamaan velkojen takaisinmaksukuria. Kansallinen korruptiontorjuntastrategia on ollut käytössä joulukuusta 2017, ja sitä on vahvistettu kansallisella horisontaalisella korruption vastaisella toimintasuunnitelmalla, jonka Euroopan unionin neuvosto hyväksyi toukokuussa 2019. Uuden riippumattoman korruptiontorjuntaviraston perustamista koskeva lakiesitys ja väärinkäytösten paljastajien suojaa koskeva lakiesitys on toimitettu parlamentille, mutta niitä ei ole vielä hyväksytty. Nämä lait auttaisivat lujittamaan kansallista korruptiontorjuntakehystä. Korruptiontorjuntauudistuksia olisi nopeutettava panemalla korruption vastainen toimintasuunnitelma nopeasti täytäntöön. Syyttäjälaitoksen riippumattomuus on turvattava, ja lainvalvontavalmiuksia on vahvistettava.

(20)

Saantokirjojen myöntämisessä olevaa ruuhkaa on pyritty purkamaan, mutta se on yhä suuri. Kiinteistöjen luovutusjärjestelmän (eli saantokirjojen myöntäminen ja siirto) puutteiden korjaamiseksi ole vielä rakenteellista ratkaisua. Näiden puutteiden korjaaminen on välttämätöntä ulosmittausmenettelyjen helpottamiseksi ja vakuuksien realisoinnin mahdollistamiseksi.

(21)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Kypros voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(22)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Kyproksen talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Kyprokselle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Kyproksen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(23)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Kyproksen odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(24)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–5. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevien suositusten 1, 3 ja 4, täytäntöönpanoa,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Latvia ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Latvia kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Latvian olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin ja toimenpiteisiin osaamisen parantamiseksi auttavat edistämään euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista siltä osin kuin on kyse tuottavuuden parantamisesta euroalueen tasapainottamiseksi, ja verotoimenpiteillä voidaan edistää euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toiminnan osalta.

(3)

Latviaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Latvian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Latvia toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 15 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 17 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Latviaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus odottaa vuoden 2019 vakausohjelmassaan julkisen talouden rahoitusaseman kohenevan niin, että alijäämän oltua 1,0 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018 se on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019, 0,4 prosenttia vuonna 2020 ja 0,2 prosenttia vuonna 2021. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, saavutetaan suunnitelmien mukaan vuonna 2019, kun otetaan huomioon sallittu tilapäinen poikkeaminen rakenneuudistusten toteuttamisen perusteella. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhteen ennakoidaan supistuvan 33,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2022 mennessä. Vuoden 2019 vakausohjelmassa esitetyt BKT:n kasvua koskevat ennusteet vaikuttavat uskottavilta. Julkisen talouden rahoitusasemaan kohdistuvat riskit ovat tasapainossa.

(7)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018, että Latvia saavuttaisi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2019, kun otetaan huomioon rakenneuudistusten toteuttamisen takia tilapäisesti sallitut poikkeamat. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) 4,8 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia vuonna 2019. Tällöin rakenteellisen rahoitusaseman kohentuminen olisi 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan Latvian odotetaan olevan lähellä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitettaan, kun otetaan huomioon rakenneuudistusten toteuttamisen takia tilapäisesti sallittu poikkeama. Tämänhetkisen arvion perusteella on siis olemassa jonkinasteisen poikkeamisen vaara vuonna 2019. Samaan aikaan nettomääräisten julkisten perusmenojen ennustettu nimelliskasvu viittaa tällä hetkellä siihen, että vaarana on merkittävä poikkeaminen vaatimuksesta vuonna 2019. Jos rakenteellisen rahoitusaseman ei enää ennusteta olevan lähellä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, kun otetaan huomioon rakenneuudistusten toteuttamisen takia tilapäisesti sallittu poikkeama, tulevien arviointien yhteydessä on otettava kokonaisarvioinnissa huomioon mahdollinen poikkeaminen vaatimuksesta.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Latvian tuotantokuilun on arvioitu olevan 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2020 saisi olla enintään 3,5 prosenttia, mikä vastaisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti yhteisesti sovitun sopeutuskaavion perusteella 0,5 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Jos politiikka säilyy muuttumattomana, komission kevään 2019 talousennusteen mukaan Latvian odotetaan olevan lähellä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitettaan. Tämänhetkisen arvion perusteella on siis olemassa jonkinasteisen poikkeamisen vaara vuonna 2020. Samaan aikaan nettomääräisten julkisten perusmenojen ennustettu nimelliskasvu viittaa tällä hetkellä siihen, että vaarana on merkittävä poikkeaminen vaatimuksesta vuonna 2020. Jos rakenteellisen rahoitusaseman ei enää ennusteta olevan lähellä keskipitkän aikavälin tavoitetta, tulevien arviointien yhteydessä on otettava kokonaisarvioinnissa huomioon mahdollinen poikkeaminen vaatimuksesta. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi, että Latvian on oltava valmis toteuttamaan vuodesta 2019 alkaen lisätoimenpiteitä, jotta vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä voidaan noudattaa.

(9)

Verotulot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat Latviassa alhaiset verrattuna unionin keskiarvoon, mikä rajoittaa jossain määrin myös julkisten palvelujen, erityisesti terveydenhuollon, tarjontaa ja sosiaalista osallisuutta. Pääoma ja kiinteistöt ovat suhteellisen aliverotettuja, ja maa- ja kiinteistöverojen laskemiseen käytettävien arvojen jäädyttäminen vähentää niistä saatavia tuloja entisestään. Samaan aikaan työhön kohdistuva verorasitus on pienipalkkaisten työntekijöiden osalta edelleen suuri suhteessa unionin keskiarvoon, vaikka sitä on vähennetty. Eri arvioiden mukaan harmaan talouden osuus näyttää viime vuosina pienentyneen. Taloudellisen toiminnan aliraportoinnin osuus on Latviassa kuitenkin korkeampi kuin muissa Baltian maissa. Erityisesti palkkojen aliraportointi (pimeästi maksetut palkat), varsinkin rakennusalalla, muodostaa suuren osan harmaasta taloudesta.

(10)

Sen jälkeen, kun Latvian kolmanneksi suurin pankki suljettiin rahanpesuväitteiden vuoksi, maa on tiukentanut ulkomailla asuvia asiakkaita koskevaa asetusta. Tämän seurauksena ulkomailla asuvien henkilöiden talletukset, jotka ovat vakavin rahanpesun riskitekijä Latviassa, ovat vähentyneet huomattavasti toukokuusta 2018 lähtien, mutta rahanpesun torjuntaan liittyviä haasteita on edelleen. Lisäksi Latvia on laatinut tarkan toimintasuunnitelman rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntastrategiansa parantamiseksi. Toimintasuunnitelmassa esitettyjä ensisijaisia tavoitteita ovat riskiperusteisen valvonnan lisääminen, valvontaviranomaisten riittävien henkilöresurssien varmistaminen ja tuloksellisesta tietojenvaihdosta ja yhteistyöstä huolehtiminen tutkintaviranomaisten kesken ja yksityisen sektorin kanssa. Näiden toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen olisi kiinnitettävä huomiota niiden tulokselliseen toteuttamiseen. Myös lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten valmiuksia on lisättävä.

(11)

Latvialla on haasteita useiden Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin sosiaalisen suojelun ja osallisuuden periaatteiden toteuttamisessa. Tuloerot ovat Latviassa suuret, sillä vero- ja etuusjärjestelmän kautta tapahtuva tulojen uudelleenjako on vähäistä. Sosiaalietuuksien riittävyys on edelleen heikkoa, ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen on vähäinen. Vanhusten ja vammaisten köyhyysriski on suhteellisen suuri ja kasvaa edelleen, koska etuudet eivät pysy palkkojen nousun tahdissa. Köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste oli vuonna 2018 vanhusten kohdalla 49,0 prosenttia (unionin keskiarvo 18,2 prosenttia vuonna 2017) ja vammaisten kohdalla 40,7 prosenttia vuonna 2017 (unionin keskiarvo 29,3 prosenttia vuonna 2017). Valtion vammaisille myöntämiä sosiaaliturvaetuuksia ja vanhuuseläkkeiden vähimmäismäärää ei ole tarkistettu vuoden 2006 jälkeen. Vähimmäistoimeentuloa koskevasta uudistuksesta ilmoitettiin vuonna 2014, mutta sitä ei ole pantu täytäntöön. Tällä on kielteisiä vaikutuksia köyhimpiin kotitalouksiin. Myös pitkäaikaishoidon saatavuus on edelleen heikkoa. Näin ollen on tarpeen investoida sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, muun muassa vähävaraisimmille suunnattuun elintarvikeapuun ja aineelliseen apuun. Lisäksi tarvitaan investointeja, myös infrastruktuuriin tehtäviä, jotta voidaan parantaa lastenhoidon, pitkäaikaishoidon, työllisyyspalvelujen ja muiden sosiaalipalvelujen saatavuutta ja mahdollistaa terveys- ja sosiaalipalvelujen integrointi, johon kuuluu myös siirtyminen laitoshoidosta avohoitoon. Erittäin puutteellisissa asuinoloissa asuvien osuus on Euroopan suurimpia (15,2 prosenttia, koko unionissa keskimäärin 4,0 prosenttia vuonna 2017), ja sosiaalisen asuntotuotannon asuntoja on vähän. Kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan parantamiseksi tarvitaan investointeja.

(12)

Vaikka kokonaistyöllisyysaste on korkea ja kasvussa, epäsuotuisalla väestökehityksellä ja maastamuutolla on kielteisiä vaikutuksia työssäkäyvien määrään. Lisäksi työllisyys vaihtelee alueittain ja osaamistason mukaan. Enemmän vaikeuksia on ikääntyneillä henkilöillä, joiden taidot ovat vanhentuneet. Työvoiman vähäinen digitaalinen osaaminen rajoittaa digitaaliteknologian käyttöä yrityksissä ja innovointipotentiaalia. Aikuisten osallistuminen koulutukseen ja työttömien osallistuminen aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin on unionin keskiarvoa vähäisempää.

(13)

Koulutusjärjestelmän haasteena on lujittaa resursseja ja parantaa samalla laatua ja tehokkuutta. Vaikka Latvian koulutusjärjestelmä toimii hyvin oppimistulosten osalta, laadukkaan koulutuksen saatavuus riippuu edelleen asuinpaikasta ja koulutyypistä. Ammattikoulutuksen opetussuunnitelmien uudistus, jonka tarkoituksena on mukauttaa niitä uusiin osaamisvaatimuksiin, on edistynyt, ja ammattioppilaitosten tilanne on parantunut merkittävästi. Niiden houkuttelevuus on kuitenkin edelleen heikko, ja koulutukseen osallistumisen aste ja vastavalmistuneiden työllistymisaste jäävät alle unionin keskiarvon.

(14)

Osaamistarjonnan varmistaminen on eräs tärkeimmistä aloista, joilla on merkittävä investointitarve. On tarpeen toteuttaa tätä tavoitetta vastaavia investointeja, myös infrastruktuuriin, jotta voidaan parantaa koulutuksen laatua, tehokkuutta ja työmarkkinarelevanssia sekä edistää elinikäistä oppimista, erityisesti joustavia täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia. Investointeja tarvitaan myös työhönpääsyn parantamiseksi sekä aktiivisen työvoimapolitiikan tavoittavuuden ja kattavuuden kehittämiseksi ja työvoiman työllistettävyyden sekä alakohtaisen ja alueellisen liikkuvuuden lisäämiseksi. Laajemmin tarkasteltuna oikeudenmukaisten työolojen edistämisen ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamisen kannalta on tärkeää vahvistaa työmarkkinaosapuolten valmiuksia.

(15)

Väestön terveystulokset ovat heikkoja, mikä johtuu pääasiassa julkisten terveydenhuoltomenojen vähäisyydestä ja epäterveellisistä elämäntapavalinnoista. Terveydenhuollon rahoitusta on lisätty hiljattain, mikä vähentää joitain palvelujen saatavuuteen liittyviä vuotuisia pääsyrajoituksia ja lyhentää pitkiä hoitoonpääsyaikoja. Terveydenhuollon julkinen rahoitus on kuitenkin edelleen selvästi unionin keskiarvoa vähäisempää. Terveydenhuoltopalvelujen nopea ja yhdenvertainen saatavuus on rajallinen. Tämä johtaa siihen, että itse ilmoitetut, täyttämättä jääneet terveydenhuoltotarpeet ovat suuria, koska palvelujen käyttäjiltä peritään suuria maksuja. Tämä koskee etenkin heikossa asemassa olevia väestöryhmiä. Myös mahdollisuuksien eriarvoisuus on laajaa. Terveydenhuollon tehokkuuden ja laadun parantamiseen tähtäävät uudistukset etenevät, mutta ne ovat vielä alkuvaiheessa ja niitä olisi vauhditettava, samoin kuin tehokkaita ehkäiseviä toimenpiteitä, sairaalasektorin yksinkertaistamista, perusterveydenhuollon vahvistamista ja kohdennettua laadunhallintaa. Lisäksi Latviassa on pulaa terveydenhuoltoalan työvoimasta, erityisesti sairaanhoitajista, mikä haittaa julkisen terveydenhuollon järjestämistä ja vaarantaa terveydenhuoltouudistusten onnistumisen. Jos terveyspalveluiden jakaminen kahteen ryhmään (”täysimääräiset palvelut” ja ”vähimmäistason palvelut”) tulee voimaan, vaarana on, että se rajoittaa terveydenhuoltopalvelujen yhdenvertaista saatavuutta entisestään ja johtaa terveysongelmien lisääntymiseen. On toteutettava näitä tarpeita vastaavia terveydenhuoltoinvestointeja, myös infrastruktuuriin kohdistuvia, jotta voidaan lisätä terveydenhuollon saatavuutta, kohtuuhintaisuutta ja laatua ja näin parantaa väestön terveydentilaa ja varmistaa terveemmät ja pidemmät työurat.

(16)

Latvian investoinnit tutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat vähäisiä, ja sillä on huomattava innovoinnin investointivaje. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan suunnattujen menojen osuus Latviassa oli vuonna 2017 unionin alhaisimpia, ja se on pysynyt kymmenen viime vuoden ajan pitkälti ennallaan. Lisäksi tutkimusrahoitus perustuu lähes yksinomaan unionin rahastoihin. Tämän seurauksena Latvia on kohtalainen innovoija, jolla on joitakin vahvoja puolia, kuten tieto-, viestintä- ja teknologiainfrastruktuuri. Sen suorituskyky on kuitenkin jäänyt kehityksestä jälkeen henkilöstöresurssien, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön sekä henkiseen omaisuuteen tehtävien investointien osalta.

(17)

Myös alueellisten erojen pienentämiseen tähtäävissä investoinneissa on merkittävää vajausta. Riian ja Latvian muiden alueiden välillä on edelleen huomattavia taloudellisia eroja. Vaikka Latvia kokonaisuutena lähentyy unionia, talouden suorituskyvyn ero pääkaupunkiseudun ja muiden alueiden välillä ei ole kaventunut sen jälkeen, kun Latvia liittyi unioniin. Julkisten palvelujen kilpailukyky ja laatu vaihtelevat huomattavasti Latvian eri alueilla, mikä vaikuttaa alueiden houkuttelevuuteen. Investointitarpeita tarkasteltaessa olisi sen vuoksi otettava huomioon merkittävät alueelliset erot liikkuvuudessa ja digitaalisessa infrastruktuurissa, erityisesti viimeisen osuuden yhteyksissä. Yhteyksissä Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin sekä syrjäseutujen ja raja-alueiden yhteyksissä on edelleen suuria puutteita. Tällä on kielteinen vaikutus Latvian talouden toimintaan ja vientiin. Investointivajetta on myös Rail Baltica -hankkeen ja Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaan kuuluvien keskeisten sähköinfrastruktuurihankkeiden loppuun saattamisessa. Lisäksi tarvitaan investointeja resurssitehokkuuteen, jotta voidaan vauhdittaa Latvian energiakäännettä. Lisätoimia tarvitaan myös kokonaisenergiatehokkuuden parantamiseksi erityisesti asunto- ja liikennealalla.

(18)

Väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan lain hyväksyminen äskettäin on myönteinen askel, ja maan korruptiontorjuntaelin on viime aikoina vauhdittanut myös korkean tason korruptiotapausten paljastamista. Suosinnan katsotaan kuitenkin edelleen vaikuttavan viranomaisten päätöksentekoon, ja hankintamenettelyjä pidetään alttiina korruptiolle, mikä johtuu läpinäkyvyyden puutteesta erityisesti kunnissa sekä valtion omistamissa ja kunnallisissa yrityksissä. Kilpailulakiin tehdyt muutokset, jotka tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020, rajoittavat valtion omistamien ja kunnallisten yritysten kykyä vaikuttaa toiminnallaan kielteisesti kilpailuun. Eturistiriitojen käsittelyä koskevat lainsäädäntömuutokset voivat johtaa väärinkäytöksiin. Äskettäin hyväksytyt eettiset säännöt eivät koske poliittisesti nimitettyjä henkilöitä.

(19)

Julkisia palveluja ei ole mukautettu vastaamaan väestön vähenemisen ja ikääntymisen aiheuttamiin tarpeisiin. Väestön väheneminen ja kaupungistuminen johtaa maaseudulla infrastruktuurin ja julkisten palvelujen vajaakäyttöön. Laadukkaiden palvelujen saatavuuden säilyttämiseksi harvaan asutuilla ja tyhjenevillä alueilla tarvitaan julkishallintoa, koulutusta ja terveydenhuoltopalveluja koskevia strategioita, mutta samalla on huolehdittava palvelujen tehostamisesta. Äskettäin on ilmoitettu yleisestä aluehallinnon uudistuksesta, joka on määrä panna täytäntöön viimeistään joulukuussa 2021. Panemalla uudistus ripeästi täytäntöön voitaisiin parantaa julkisen sektorin vastuuvelvollisuutta ja tehokkuutta, varsinkin kun otetaan huomioon unionin rahastoja koskeva toimenpideohjelma, joka on määrä hyväksyä viimeistään vuonna 2020.

(20)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Latvia voisi mainituilla aloilla hyödyntää EU:n rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(21)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Latvian talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Latvialle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Latvian finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (8) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Liettua ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Liettua kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Liettuan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointitoimenpiteet auttavat edistämään euroalueen suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen osalta, ja koulutustoimenpiteet auttavat edistämään euroalueen suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toiminnan osalta.

(3)

Liettuaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Liettuan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Liettua toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 10 päivänä toukokuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Liettuaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2019 vakausohjelmassaan hallitus odottaa julkisen talouden ylijäämän olevan 0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2019 ja 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020, minkä jälkeen sen odotetaan edelleen supistuvan 0,1 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2021. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite (1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen) ylitetään koko ohjelmakauden ajan. Liettuan annettiin lisäksi vuonna 2017 tilapäisesti poiketa tästä tavoitteesta rakenneuudistusten vuoksi. Tämä poikkeama on voimassa kolmen vuoden ajan. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka vuonna 2018 oli 34,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, odotetaan supistuvan 32,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Suunniteltuja ylijäämätavoitteita tukevia tarvittavia toimenpiteitä ei ole kuitenkaan riittävästi eritelty vuodesta 2020 eteenpäin. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan vuonna 2019 olevan 1 prosenttia ja vuonna 2020 0,9 prosenttia alijäämäinen suhteessa BKT:hen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen mukaisesti. Samaan aikaan menojen kehitystä olisi seurattava tarkasti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, erityisesti ottaen huomioon tulojen vakauteen tulevaisuudessa mahdollisesti kohdistuvat riskit. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Liettuan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Hallitus hyväksyi kesäkuussa 2018 joukon säädöksiä, joilla pannaan täytäntöön laaja kuusi rakenneuudistusta sisältävä paketti. Uudistusten kattamat alat ovat koulutus, terveydenhuolto, verotus, epävirallinen talous, eläkkeet ja innovointi.

(8)

Liettua on jatkanut toimenpiteitä harmaan talouden torjumiseksi ja verosäännösten noudattamisen parantamiseksi. Vaikka näiden toimenpiteiden tulokset ovat rohkaisevia, verosäännösten noudattaminen on yleisesti ottaen edelleen vähäistä. Liettuan alv-vaje on yhä yksi EU:n suurimmista. Verosäännösten noudattamisen parantaminen lisäisi tuloja ja tekisi verojärjestelmästä oikeudenmukaisemman. Toimenpiteitä, joiden tavoitteena on veropohjan laajentaminen sellaisiin verotulonlähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia kasvun kannalta, ei ole toteutettu. Ympäristö- ja kiinteistöverot jäävät edelleen unionin keskiarvosta, eikä autoverotuksen tai yksityismatkustajien tienkäyttöveron osalta ole odotettavissa muutoksia.

(9)

Julkiset eläkkeet on vuodesta 2018 alkaen sidottu automaattisesti palkkamenojen kasvuun. Tämän odotetaan supistavan julkisia eläkemenoja 6,9 prosentista suhteessa BKT:hen 5,2 prosenttiin vuosina 2016–2070. Työllisten määrän ennakoidun vähenemisen vuoksi oletetaan, että eläkkeiden riittävyys heikkenee, koska eläke-etuudet eivät pysy palkkojen nousun tahdissa. Eläke-etuussuhteen, jolla ilmaistaan keskimääräinen eläke suhteessa keskipalkkaan, odotetaan heikkenevän tasaisesti tasosta, joka on jo nyt unionin alhaisimpia. Nykyisessä lainsäädännössä todetaan, että kun etuussuhde heikkenee, hallituksen on ehdotettava korjaavia toimenpiteitä. Koska tällaisten tulevien toimenpiteiden tarkasta luonteesta ja ajoituksesta ei ole varmuutta, niitä ei oteta huomioon ikääntymisraportin ennusteissa. Ne muodostavat kuitenkin riskin julkisen talouden kestävyyden kannalta. Jos kokonaisetuussuhde pysyisi ennallaan vuoteen 2070 asti, eläkemenot kasvaisivat 7 prosenttiin suhteessa BKT:hen sen sijaan, että ne supistuisivat ennakoidusti 5,2 prosenttiin. Tämän vuoksi on epävarmaa, miten eläkelainsäädäntöä sovelletaan käytännössä ja mitkä sen seuraukset olisivat ajan mittaan julkisen talouden kestävyyden ja eläkkeiden riittävyyden kannalta.

(10)

Köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien ihmisten huomattava osuus sekä suuret tuloerot ovat edelleen merkittävä haaste Liettualle ja heikentävät sen osallistavan talouskasvun näkymiä. Talouskasvun jatkumisesta huolimatta moniin yhteiskuntaryhmiin (kuten ikääntyneisiin, vammaisiin, lapsiin, yksinhuoltajiin ja työttömiin) kohdistuu Liettuassa erityisen suuri köyhyys- ja syrjäytymisriski. Vaikka sosiaalista turvaverkkoa on parannettu viime vuosina, Liettuan vero- ja etuusjärjestelmän korjaava kokonaisvaikutus ja sosiaaliturvamenot suhteessa BKT:hen ovat edelleen Euroopan unionin vähäisimpiä. Joitakin alustavia toimia on toteutettu korkeaan köyhyysasteeseen ja suuriin tuloeroihin puuttumiseksi. Näitä ovat muun muassa ”kulutustarpeiden vähimmäismäärän” käyttöönotto, yleisen lapsilisän korottaminen ja vanhuuseläkkeiden indeksointi. Jatkuvasti korkea köyhyys- ja eriarvoisuusaste osoittavat, että Liettualla on paljon tehtävää, jotta se voi lähentyä unionin keskiarvoa vastaavaa sosiaaliturvan tasoa, ja että sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi tarvitaan investointeja. Muita heikommassa asemassa oleville ryhmille suunnatut aktiivisen osallisuuden strategiat ovat tehokkaampia, kun niissä yhdistyvät vähimmäistulo- ja eläkejärjestelmien parempi riittävyys, aktiiviset työvoimapoliittiset toimenpiteet ja sosiaalipalvelujen parempi tarjonta, mukaan lukien lastenhoito ja sosiaalinen asuntotuotanto.

(11)

Työmarkkinat ovat kiristyneet, mikä on seurausta työllisyyden kasvusta, mutta siihen on vaikuttanut myös epäsuotuisa väestörakenteen kehitys, kuten maastamuutto. Jotta voidaan lieventää työikäisen väestön vähenemisen vaikutusta, tarvitaan investointeja inhimilliseen pääomaan ja kaikkien parempaa pääsyä työmarkkinoille. Jatkuva osaamisvaje ja osaamisen kohtaanto-ongelmat huomioon ottaen on tärkeää, että Liettua nopeuttaa uudistuksia, joilla parannetaan laatua ja tehokkuutta kaikilla koulutusasteilla ja varmistetaan tasapuolinen pääsy laadukkaaseen ja inklusiiviseen koulutukseen. Väestön väheneminen on asettanut kouluverkoston paineen alaiseksi. Väestörakenteen muutos edellyttää strategioita, joilla turvataan kaikille mahdollisuus laadukkaaseen koulutukseen, samalla kun varmistetaan kouluverkoston tehokkuus ja tuetaan opettajia, joihin koulujen yhdistäminen vaikuttaa. Korkea-asteen koulutusverkoston vahvistamiseksi tarvitaan vielä merkittäviä toimia. Verkostoon kuuluu yli 40 valtion omistamaa ja yksityistä yliopistoa ja korkeakoulua. Ammatillisen koulutuksen tarjoajien on nykyaikaistettava opetussuunnitelmia ja pystyttävä vastaamaan paremmin paikallisten ja alueellisten työmarkkinoiden tarpeisiin. Vaikuttavat ja helposti saatavilla olevat aikuiskoulutus-, uudelleenkoulutus- ja jatkokoulutustoimenpiteet yhdessä sosiaalipalvelujen kanssa voisivat tuoda lisää ihmisiä työmarkkinoille. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on edelleen vähäistä, 6,6 prosenttia vuonna 2018, mikä on selvästi alle unionin keskiarvon (11,1 prosenttia). Liettuan talous voi hyötyä investoinneista, jotka suuntautuvat osaamisen (esimerkiksi digiosaaminen), kehittämiseen, innovointiin ja heikommassa asemassa olevien (esimerkiksi vammaiset ja ikääntyneet, työttömät tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevat aikuiset) integrointiin paremmin työmarkkinoille. Laajemmin tarkasteltuna työmarkkinaosapuolten valmiuksien parantaminen on tärkeää niiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäämiseksi.

(12)

Heikot terveydenhuollon tulokset ja vähäiset investoinnit terveydenhuoltoon ovat jatkuvia haasteita. Resurssien käyttöä voitaisiin järkeistää huomattavasti siirtymällä laitoshoidosta avohoitoon. Sairaalapalveluja käytetään edelleen runsaasti, sairaalassa hoidettavien pitkäaikaissairaiden osuus on suuri ja potilaspaikkojen käyttöaste on suhteellisen alhainen. Sairaalahoidon resurssien jatkuva rationalisointi ja perusterveydenhuoltoa parantavat kohdennetut investoinnit, jotka kohdistuvat myös terveydenhuoltohenkilöstöön, ovat tarpeen toiminnan tehostamiseksi ja terveystulosten parantamiseksi. Hoidon laatu on edelleen yksi tärkeimmistä syistä heikkoihin terveydenhuollon tuloksiin. Hoidon laadun parantamiseen tähtäävät toimenpiteet ovat hajanaisia, akkreditoinnin käyttö perusterveydenhuollossa on hyvin vähäistä, eikä akkreditointijärjestelmää ole sovellettu sairaaloissa. Erityisesti investoinnit tautien ehkäisytoimenpiteisiin ovat vähäisiä. Lisäksi toimista, joilla pyritään tehostamaan tautien ehkäisytoimenpiteitä paikallisella tasolla, puuttuu kokonaisvaltainen näkemys, ja niitä heikentää se, että kansanterveysvirastojen ja perusterveydenhuollon välinen yhteistyö ei ole järjestelmällistä. Lopuksi on todettava, että terveydenhuoltomenojen alhainen taso yhdistettynä suhteellisen suuriin epävirallisiin maksuihin ja potilailta perittävien maksujen suureen määrään vaikuttaa kielteisesti terveydenhuollon saatavuuden tasapuolisuuteen.

(13)

Korruption torjumiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, mutta sidonnaisuusilmoitusten rekisteriä ei ole vieläkään perustettu. Vuonna 2018 annettiin väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevaa lakia täytäntöönpanevaa lainsäädäntöä, ja parhaillaan keskustellaan uudesta lobbausta sääntelevästä laista. Sääntöjenvastaisuuksia esiintyy edelleen terveydenhuoltojärjestelmässä esiintyvän korruption torjunnassa.

(14)

Liettuan investoinnit suhteessa BKT:hen ovat edelleen alle unionin ja muiden Baltian maiden keskiarvon. Liettualaisten yritysten innovointiaste on alhainen ja teknologian omaksumiskyky heikko. Erityisesti yksityisellä sektorilla tarvitaan lisää investointeja tutkimukseen ja innovointiin. Tämä lisäisi tuottavuutta, joka on viimeaikaisesta kasvusta huolimatta selvästi unionin tasoa heikompi. Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden puute osoittaa, että on tarpeen investoida digitaalisiin taitoihin, joilla tuetaan kilpailukykyä, innovointia ja Liettuan kykyä omaksua teknologiaa. Lisäksi on edistettävä siirtymistä osaamispohjaisempaan ja korkeamman lisäarvon talouteen.

(15)

Talous on suhteellisen resurssi-intensiivinen ja on erittäin riippuvainen energian ja raaka-aineiden tuonnista. Resurssituottavuus on alhainen, kun taas energiankulutus on suurta, erityisesti asumisen ja liikenteen aloilla. Energiatehokkuuteen, erityisesti rakennussektorilla, ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kotimaiseen tuotantoon tehtävien investointien lisääminen edistäisi ”vihreää” taloutta ja mahdollistaisi kestävämmän kasvun. Samalla se vähentäisi riippuvuutta energiantuonnista.

(16)

Liettua kärsii edelleen kansainvälisten rautatie-, maantie-, meri- ja lentoliikenneyhteyksien vähäisyydestä, ja sen integrointia muuhun Eurooppaan on lisättävä. Parempien liikenneyhteyksien myötä talouden tuottavuus lisääntyisi ja sisämarkkinoita voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti. Liikennealan tilanne on selvästi unionin keskiarvoa heikompi, kun on kyse Euroopan laajuisten (TEN-T) maantie- ja rautatieverkkojen laajuudesta, tutkimus- ja innovointi-investoinneista liikenteen alalla, kestävyysnäkökohdista ja liikenneturvallisuudesta. Raideliikennettä hallitsee itä–länsi-akseli, kun taas liikenneyhteydet pohjoisesta etelään ovat edelleen alikehittyneitä. Sen vuoksi tarvitaan huomattavia investointeja, jotta voidaan luoda kestävä, ilmastonmuutokseen sopeutuva, älykäs, turvallinen ja intermodaalinen TEN-T-verkko ja varmistaa sen käytettävyys sekä edistää kestävää kaupunkiliikennettä. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viiden viime vuoden aikana. Liettuan sähköjärjestelmän yhteensovittaminen Manner-Euroopan verkon kanssa on keskeistä, jotta voidaan varmistaa sähkön toimitusvarmuus koko Itämeren alueella.

(17)

Alueelliset erot ovat Liettuassa unionin keskiarvoa suuremmat, ja ne ovat kasvaneet kahden viime vuosikymmenen aikana. Liettuan nopean taloudellisen lähentymisen hyödyt keskittyvät voimakkaasti kahdelle suurkaupunkialueelle. Maaseutuvaltaisilla alueilla, jotka kattavat suurimman osan maasta ja joilla asuu lähes 55 prosenttia väestöstä, väestö vähenee voimakkaasti, minkä lisäksi laadukkaiden julkisten palvelujen saatavuus heikkenee. Maan sisäiset merkittävät sosioekonomiset erot osoittavat, että tietyillä alueilla on erityisiä investointitarpeita. Liettuassa haasteena on edelleen myös vierekkäisten alueiden välisten yhteyksien lisääminen, mukaan lukien liikenne- ja digitaaliset yhteydet.

(18)

Liettuan viranomaiset päivittivät julkisten investointien tehostamiseksi sääntöjä, jotka koskevat valtion talousarviosta rahoitettujen investointihankkeiden valmistelua ja valintaa. Vuodesta 2018 lähtien kaikkia uusia investointihankkeita olisi tarkasteltava kustannus-hyötyanalyysin avulla ja niiden olisi täytettävä ylimääräiset valintaperusteet. Tämä on tärkeä ensiaskel, mutta lisätoimet ovat tarpeen, jotta voidaan maksimoida julkisten investointien vaikutus pitkän aikavälin kasvupotentiaalin lisäämiseen ja kasvavien alueellisten erojen pienentämiseen. Viranomaiset ovat aloittaneet valtion budjetointijärjestelmän tarkistuksen, jonka tavoitteena on pidentää budjetoinnin kattamaa ajanjaksoa ja vahvistaa menojen ja yleisten taloudellisten tavoitteiden välistä yhteyttä. On ratkaisevan tärkeää varmistaa, että uusi strategisten investointien suunnittelua koskeva järjestelmä on valmis ennen vuosien 2021–2023 talousarviomenettelyä ja vuonna 2021 alkavaa unionin uutta rahoitussykliä.

(19)

Liettualla ei ole yhteen koottua tutkimus- ja innovointistrategiaa. Tälle alalle on ominaista toimenpiteiden hajanaisuus ja sellaisten tukijärjestelmien suuri määrä, jotka eivät tuo synergiaetuja. Hallinto- ja ohjausjärjestelmän monimutkaisuutta lisää toteuttavien elinten runsaslukuisuus. Niillä ei ole yhteistä lähestymistapaa tutkimusta ja innovointia koskevan politiikkayhdistelmän tukemiseen, ja hallintojärjestelmä itsessään näyttää rajoittavan mahdollisuuksia käyttää monenlaisia välineitä. Tämä tilanne on erityisen haitallinen tiedemaailman ja yritysten välisen yhteistyön kannalta ja haittaa innovatiivista toimintaa. Vastikään toteutettu tutkimus- ja innovointipolitiikkaa koskevan vastuun jakaminen talous- ja innovointiministeriön sekä opetus- ja tiedeministeriön välillä ei toistaiseksi mahdollista johdonmukaista politiikkakehystä. Tällaiseen kehykseen liittyisi synergisiä tukijärjestelmiä, jotka olisivat potentiaalisten tuensaajien saatavilla keskitetyn palvelupisteen kautta.

(20)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Liettua voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(21)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Liettuan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Liettualle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Liettuan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Liettuan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Luxemburg ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Luxemburg kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Luxemburgin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin ja toiseen maahan tapahtuviin maksuihin puuttuminen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen ja aggressiivisen verosuunnittelun osalta, ja toimenpiteet, joilla parannetaan ikääntyneiden osallistumista työmarkkinoille, edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista riittävän ja kestävän sosiaalisen suojelun järjestelmän varmistamisen osalta.

(3)

Luxemburgia koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Luxemburgin edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Luxemburg toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Luxemburgiin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus ennakoi vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden ylijäämä, joka oli 2,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, supistuu 1,0 prosenttiin vuonna 2019, ja että rahoitusasema paranee tämän jälkeen lähes tasaisesti niin, että vuonna 2023 ylijäämä on 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, jota on muutettu (vuoden 2019 tavoitteesta, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, siten että vuodesta 2020 eteenpäin tavoitteena on 0,5 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen), ylittyy koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan pysyvän reilusti alle perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa koko vuoden 2019 vakausohjelman kattaman kauden lukuun ottamatta vuotta 2023, jolloin se on uskottava. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 0,9 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,5 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Luku on erityisesti vuoden 2020 osalta pienempi kuin vuoden 2019 vakausohjelmassa, mutta ylittää silti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen tai vastaa sitä. Samaan aikaan menojen kehitystä olisi seurattava tarkkaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, erityisesti kun otetaan huomioon tulojen vakauteen tulevaisuudessa mahdollisesti kohdistuvat riskit. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Luxemburgin vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(7)

Ikääntymiseen liittyvien menojen (eläkemenot, terveydenhuoltomenot ja pitkäaikaishoidon menot) odotetaan Luxemburgissa kasvavan pitkällä aikavälillä huomattavasti viimeaikaisista uudistuksista huolimatta. Jos oletetaan, ettei nykyiseen järjestelmään tehdä politiikkamuutoksia, julkisen talouden kestävyys saattaa vaarantua pitkällä aikavälillä. Näin saattaa tapahtua siitäkin huolimatta, että julkista velkaa on tällä hetkellä vähän ja sosiaaliturvajärjestelmässä on kertyneitä varantoja, joilla odotetaan voitavan varmistaa järjestelmän toiminta vuoteen 2041 asti. Luxemburgille on annettu tätä haastetta koskevia suosituksia vuodesta 2011 lähtien, mutta niiden noudattamisessa on tähän mennessä edistytty vain vähän. Hallituksen eläketyöryhmä käsitteli vuoden 2018 raportissaan erilaisia tapoja parantaa eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä, kuten eläkejärjestelmän maksuosuuden asteittaista nostamista, eläkeiän nostamista pidentyneen elinajanodotteen huomioon ottamiseksi ja asteittaisen eläkkeelle siirtymisen edistämistä. Raportissa ehdotetaan asianmukaisesti mitoitetuista uudistuksista muodostuvaa monitahoista strategiaa, jolla on tarkoitus varmistaa järjestelmän pitkän aikavälin kestävyys ja pitää samalla sekä talouteen että eläkkeensaajiin kohdistuvat vaikutukset mahdollisimman vähäisinä. Ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu uhkaa myös terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmien pitkän aikavälin kestävyyttä. Yli kolme neljäsosaa pitkäaikaishoidon menoista katetaan julkisella rahoituksella. Sosiaaliturvan yleisen valvontaelimen vuonna 2013 laatiman analyysin mukaan pitkäaikaishoidon vakuutusjärjestelmän pitäisi säilyä taloudellisesti vakaana vuoteen 2030 asti, jos rahoitusosuutta nostetaan asteittain 1,4 prosentista 1,7 prosenttiin, jotta kustannukset voidaan pitää linjassa huoltosuhteen kanssa. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, miten tämä vaikuttaa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen. Jotta sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja kestävällä perustalla oleva julkinen talous voidaan varmistaa pitkällä aikavälillä, väestöpolitiikan olisi oltava linjassa koulutuspolitiikan kanssa ja siinä olisi noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa sekä haasteet että mahdollisuudet, joita liittyy väestörakenteen kehityksen ja digitaalitalouden mukanaan tuomiin muutoksiin, kun otetaan huomioon väestön ikääntymisen odotetut vaikutukset työvoiman tarjontaan lähitulevaisuudessa. Tietyillä aloilla on viime aikoina ilmennyt työvoimapulaa, joka saattaa haitata tuottavuuden kasvua ja vähentää pitkän aikavälin kasvupotentiaalia.

(8)

Yleisesti ottaen hyvistä työmarkkinatuloksista huolimatta työllisyysaste polkee paikallaan ja tietyt ryhmät kohtaavat edelleen erityisiä vaikeuksia työmarkkinoilla. Etenkin ikääntyneiden työllisyysaste on erityisen alhainen, ja tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan parantaa heidän osallistumistaan työmarkkinoille. Varhaiseläkejärjestelmät, jotka kannustavat työntekijöitä jättämään työelämän, ovat edelleen yleisiä, ja vuonna 2017 myönnetyistä uusista eläkkeistä 57,5 prosenttia oli varhennettuja vanhuuseläkkeitä. Vuonna 2018 hallitus kumosi yhden varhaiseläkejärjestelmän, joka tarjosi mahdollisuuden jäädä eläkkeelle 57-vuotiaasta lähtien, mutta heikensi tämän uudistuksen vaikutuksia lieventämällä muihin varhaiseläkejärjestelmiin liittyviä rajoituksia. Ikääntyneiden alhainen työvoimaosuus on myös suurelta osin seurausta vero- ja etuusjärjestelmään perustuvista taloudellisista pidäkkeistä, jotka ovat suhteessa merkittäviä tässä ikäryhmässä. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen edellyttää kattavaa strategiaa, johon sisältyy toimenpiteitä, joilla autetaan ikääntyneitä työntekijöitä jatkamaan työelämässä pidempään. Parlamentille huhtikuussa 2014 esitettyä lakiehdotusta, jonka tavoitteena on kannustaa yli 150 työntekijän yrityksiä palkkaamaan ikääntyneitä työntekijöitä ja pitämään heidät töissä ikäjohtamistoimenpiteiden avulla, ei ole vielä hyväksytty parlamentissa.

(9)

Vaikka Luxemburg on edelleen sitoutunut parantamaan yrityspalvelujen sääntely-ympäristöä, sääntelyesteet ovat komission sääntelyindikaattorin mukaan yhä suuria useilla aloilla, kuten laki-, kirjanpito-, arkkitehtuuri ja insinööripalvelujen tapauksessa (7). Myös joulukuussa 2018 julkaistu ETA:n sisäiseen palvelukauppaan kohdistuvia rajoituksia koskeva OECD:n indeksi vahvisti, että sääntelystä johtuvat muihin EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvat rajoitukset ovat Luxemburgissa näiden alojen osalta suurempia kuin sisämarkkinoilla keskimäärin.

(10)

Luxemburgin talousmalli tuottaa hyviä tuloksia, jotka osoittavat, että osaamista vaativia työpaikkoja syntyy jatkuvasti lisää. Tämän kehityksen tukena ovat korkeat tuottavuustasot, jotka pitkälti heijastavat maailmanmarkkinoille osallistumisesta saatavia tehokkuushyötyjä etenkin rahoitusalalla. Tuottavuuden kasvu on kuitenkin viime vuosina pysähtynyt, sillä sitä ovat haitanneet yritysten vähäiset investoinnit innovointiin ja digitaaliseen integraatioon. Luxemburgin strategialla, jossa tarkoituksena on monipuolistaa taloutta kehittämällä keskeisiä osaamisintensiivisiä aloja datavetoiseen talouteen siirryttäessä, on hyvät mahdollisuudet saada aikaan korkean lisäarvon investointeja ja vauhdittaa tuottavuuden kasvua. Samalla julkiset investoinnit ovat edelleen merkittäviä, ja ne on keskitetty näihin aloihin, joihin kuuluu muun muassa vahva tieto- ja viestintätekniikka-ala. Tämä ei ole kuitenkaan auttanut edistämään yksityisiä investointeja innovointiin ja digitalisaatioon. Tutkimukseen ja innovointiin sekä digitaaliseen integraatioon tehtävien investointien lisääminen erityisesti yrityksissä – etenkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä – on tärkeää, jotta tuottavuuden kasvua voidaan lisätä ja Luxemburgin taloutta monipuolistaa edelleen. On olennaisen tärkeää, että tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa ja alan tukivälineitä varten luodaan johdonmukainen ja yhdennetty kansallinen kehys, johon kuuluu myös odotettujen taloudellisten vaikutusten tarkkaan arviointiin perustuva priorisointi, jotta Luxemburg voi täysin hyödyntää kaikkia innovaatioekosysteeminsä tarjoamia mahdollisuuksia.

(11)

Jotta Luxemburgissa voitaisiin lisätä tuottavuutta, työllisyyttä ja pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia, on tärkeää investoida nykyistä enemmän osaamiseen, etenkin tieto- ja viestintätekniseen osaamiseen, työllistettävyyteen ja koulutukseen, myös mukauttamalla opetussuunnitelmat paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja edistämällä teknologista muutosta ja digitalisaatiota.

(12)

Liikenteen ruuhkahuippujen aiheuttamat ilmansaasteet ja liikenneruuhkat ovat edelleen suuri ongelma Luxemburgissa sekä kilpailukyvyn että ympäristön kannalta. Lisäksi tieliikenteen hiilidioksidipäästöt nopeuttavat ilmastonmuutosta. Komissiolle toimitettujen vuotta 2017 koskevien kansallisten ennusteiden mukaan on odotettavissa, että Luxemburg jää vuoden 2020 kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteestaan 3 prosenttiyksiköllä ja vuoden 2030 tavoitteestaan 20 prosenttiyksiköllä, jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta. Rajatyöntekijöiden määrä, joka on tällä hetkellä noin 45 prosenttia Luxemburgin työvoimasta, liikennepolttoaineiden alhainen verotus ja asuntojen korkeat hinnat lisäävät autoilua ja ovat esteenä ilmanlaadun ja liikenneolosuhteiden parantamiselle. Samaan aikaan kuitenkin vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien henkilöautojen osuus Luxemburgissa myydyistä uusista henkilöautoista on muutaman viime vuoden aikana lisääntynyt.

(13)

Riittämätön asuntojen tarjonta voi vähentää Luxemburgin houkuttelevuutta. Asuntojen runsas kysyntä Luxemburgissa perustuu edelleen väestönkasvuun, suotuisiin rahoitusehtoihin ja rajatyöntekijöiden suureen määrään. Asuntotarjonta ja -investoinnit vaikuttavat riittämättömiltä, ja niitä haittaavat rakennusmaan riittämätön saatavuus ja alhainen asuntotiheys, jotka johtuvat pääasiassa siitä, ettei maanomistajilla ole kannustimia rakentaa uusia asuntoja tai myydä omistamaansa maata. Myös sosiaalinen asuntotarjonta vaikuttaa riittämättömältä, ja tilanne viittaa siihen, että Luxemburgissa tarvitaan merkittäviä investointeja asuntomarkkinoiden kiristyvien jännitteiden lieventämiseksi. Kauden 2018–2023 hallitusohjelmassa vahvistetuilla politiikkatoimilla pyritään näin ollen kasvattamaan asuntotarjontaa. Tällaisia toimia ovat kaavoituslakeihin tehtävät muutokset rakennusalueiden lisäämiseksi sekä kohtuuhintaisen ja sosiaalisen asuntotarjonnan kehittämiseksi.

(14)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää, jotta verojärjestelmistä saadaan tehokkaampia ja oikeudenmukaisempia, kuten vuoden 2019 euroalueen suosituksessa todetaan. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Luxemburg on toteuttanut toimia aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mutta osinko-, korko- ja rojaltimaksujen suuri määrä suhteessa BKT:hen osoittaa, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset saattavat hyödyntää maan verosääntöjä. Suurin osa suorista ulkomaisista sijoituksista on erillisyhtiöiden hallussa. Koska unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suoritettavista korko- ja rojaltimaksuista ei kanneta lähdeveroa ja koska osinkomaksut on vapautettu lähdeverosta tietyissä olosuhteissa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella.

(15)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Luxemburg voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla.

(16)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Luxemburgin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Luxemburgille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Luxemburgin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(17)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (8), että Luxemburgin odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Unkari ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Unkaria koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Unkarin edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten noudattamisessa (3), aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(3)

Unkari toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Unkariin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Hallitus suunnittelee vuoden 2019 lähentymisohjelmassa julkisen sektorin alijäämän supistumista 1,8 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2019, kun se vuonna 2018 oli 2,2 prosenttia. Alijäämän odotetaan supistuvan sen jälkeen asteittain 1,2 prosenttiin vuonna 2021, ja tasapainoinen julkisen talouden rahoitusasema saavutettaneen vuonna 2023. Unkari olisi uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella vuonna 2022 lähellä julkisen talouden keskipitkän aikavälin muutettua tavoitettaan, jonka mukaan rakenteellisen alijäämän määräksi asetettiin ensin 1,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja sitten 1,0 prosenttia vuodesta 2020, ja saavuttaisi sen seuraavana vuonna. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan supistuvan vähitellen alle 60 prosenttiin vuoden 2022 loppuun mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuoden 2019 osalta uskottava mutta vuodesta 2020 alkaen huomattavan suotuisa, mikä aiheuttaa riskejä alijäämätavoitteiden saavuttamiselle. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2020 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(6)

Neuvosto totesi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan nojalla 22 päivänä kesäkuuta 2018, että Unkarin oli havaittu vuonna 2017 poikenneen merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta. Tämän havaitun merkittävän poikkeaman johdosta neuvosto antoi 22 päivänä kesäkuuta 2018 suosituksen (6), jossa se suositteli Unkarille tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) nimellinen kasvu olisi enintään 2,8 prosenttia vuonna 2018. Tämä vastaisi 1,0 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Neuvosto antoi 4 päivänä joulukuuta 2018 päätöksen (EU) 2018/2028 (8), jossa todettiin, että Unkari ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 22 päivänä kesäkuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen johdosta ja antoi tarkistetun suosituksen (9). Neuvosto pyysi 4 päivänä joulukuuta 2018 antamassaan suosituksessa Unkaria toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 3,3 prosenttia vuonna 2019. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Neuvosto antoi 14 päivänä kesäkuuta 2019 päätöksen (EU) 2018/1003 (10), jossa todettiin, että Unkari ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 4 päivänä joulukuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen johdosta. Lisäksi vuoden 2018 toteutumaa koskevien tietojen perusteella Unkarin todettiin poikenneen merkittävästi suositellusta sopeutuksesta vuonna 2018.

(7)

Komissio antoi Unkarille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1466/97 10 artiklan 2 kohdan nojalla 5 päivänä kesäkuuta 2019 varoituksen sillä perusteella, että maa on poikennut merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuraltaan vuonna 2018. Neuvosto antoi 14 päivänä kesäkuuta 2019 uuden suosituksen (11), jonka mukaan Unkarin oli toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu on vuonna 2018 enintään 3,3 prosenttia, minkä perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suosituksesta poiketaan vuonna 2019.

(8)

Neuvosto suositteli 14 päivänä kesäkuuta 2019 antamassaan suosituksessa, että Unkari toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 4,7 prosenttia vuonna 2020. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä saattaisi Unkarin tarkoituksenmukaiselle julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävälle sopeuttamisuralle. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Unkari poikkeaa tästä vaatimuksesta vuonna 2020, jos politiikka säilyy muuttumattomana. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen tarvitaan merkittäviä lisätoimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi 14 päivänä kesäkuuta 2019 annetun neuvoston suosituksen mukaisesti, jotta havaittu merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta voitaisiin korjata.

(9)

Kokonaistyöllisyysaste on parantunut merkittävästi voimakkaan talouskasvun myötä, mutta kaikki ryhmät eivät ole hyötyneet tästä kehityksestä tasapuolisesti. Eri taitotasojen työntekijöiden sekä miesten ja naisten väliset työllisyys- ja palkkaerot ovat edelleen suuria verrattuna unionin keskiarvoon. Sukupuolten välinen suuri työllisyysero johtuu osittain laadukkaan lastenhoidon puutteellisesta tarjonnasta. Työmarkkinatulokset ovat heikkoja erilaisten haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien, kuten romanien ja vammaisten, osalta. Vaikka julkinen työllistämisohjelma on osoittautunut tehottomaksi osallistujien ohjaamiseksi työpaikkoihin yleisillä työmarkkinoilla ja sitä on supistettu, se on edelleen mittava. Muita toimia, joilla autetaan työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia löytämään työtä tai hankkimaan koulutusta, ei ole kohdennettu riittävän hyvin. Työllistettävyyttä voitaisiin parantaa kehittämällä digiosaamista. Viime aikoina toteutettujen toimenpiteiden tavoitteena on saada enemmän eläkeläisiä takaisin töihin ja lisätä työssäkäyvien eläkeläisten lukumäärää vähitellen. Unkarin yleinen köyhyystilanne on kohentunut vuodesta 2013. Työttömyysetuuksien kesto on unionin lyhin, enintään kolme kuukautta, mikä on huomattavasti vähemmän kuin työpaikan löytämiseen keskimääräinen tarvittava aika.

(10)

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien osuus on laskussa. Painopistettä on selvästi siirretty sosiaalietuuksista työhön liittyviin perhetukiin ja luontoisetuuksiin, joita ei kuitenkaan ole kohdennettu riittävän hyvin köyhiin. Asunnon omistamiseen liittyviä tukia on lisätty, kun taas sosiaalinen asuntotarjonta ei ole kasvanut.

(11)

Koulutustulokset jäävät unionin keskiarvon alapuolelle, ja niissä on suuria alueellisia eroja. Koulunkäynnin keskeyttäminen on yleisempää ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus alhaisempi kuin unionissa keskimäärin. Koulutusjärjestelmä haittaa sosiaalista liikkuvuutta. Oppilaat ohjataan jo varhaisessa vaiheessa erityyppisiin kouluihin, joiden välillä on suuria eroja koulutustuloksissa ja työllistymispoluissa. Niiden alemman perusasteen koulujen osuus, joissa enemmistö oppilaista on romaneja, kasvoi 10 prosentista 15 prosenttiin vuosina 2008–2017. Viime aikoina on toteutettu toimenpiteitä, joilla on pyritty jakamaan heikommassa asemassa olevia oppilaita tasaisesti eri kouluihin, mutta niiden vaikutusta on rajoittanut valtiosta riippumattomien koulujen vapauttaminen vaatimuksesta ottaa tällaisia oppilaita. Heikommassa asemassa olevat lapset päätyvät yleensä ammatillisiin keskiasteen kouluihin, joissa perustaidot kehittyvät tavanomaista huonommin, opintojen keskeyttäminen on yleistä ja palkka- ja uranäkymät ovat heikommat. Heikommassa asemassa olevien ryhmien, erityisesti romanien, vähäinen osallistuminen laadukkaaseen koulutukseen on hukattu mahdollisuus kartuttaa inhimillistä pääomaa. Haasteena on lisäksi edelleen opettajapula. Opettajien palkat ovat nousseet viime vuosina, mutta palkkataso on edelleen suhteellisen alhainen verrattuna muiden korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden palkkoihin. Korkea-asteen koulutukseen osallistuvien vähäinen määrä ei vastaa korkeasti koulutettujen työntekijöiden suurta kysyntää eikä se ole linjassa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden palkkapreemion kanssa, joka on unionin korkein. Unkarin korkeakoulujen taloudellinen autonomia on unionin vähäisin. Lisäksi korkea-asteen koulutusta koskevaan lakiin huhtikuussa 2017 tehty muutos, jossa asetettiin lisävaatimuksia Unkarissa toimiville kansainvälisille yliopistoille, herätti lisää huolta akateemisesta vapaudesta. Kansainvälisesti arvostetuin unkarilainen yliopisto ilmoitti vuonna 2018 aikeista lähteä maasta lakimuutoksen aiheuttaman epävarmuuden vuoksi.

(12)

Terveystilanne on heikompi kuin useimmissa muissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu sekä epäterveellisistä elämäntavoista että terveydenhuollon heikosta vaikuttavuudesta. Tupakoinnin, alkoholin ongelmakäytön ja lihavuuden yleisyys on unionin kärkeä. Unkarilaiset ovat unionissa kaikkein suurimmassa riskissä kuolla ennenaikaisesti huonon ilmanlaadun vuoksi. Vältettävissä olevien kuolemantapausten määrä on unionin suurimpia, mikä johtuu osittain riittämättömistä seulonnoista ja puutteellisesti järjestetystä perusterveydenhuollosta. Laadukkaan hoidon saatavuudessa on merkittäviä sosioekonomisia eroja. Julkiset terveydenhuoltomenot ovat unionin keskiarvoa pienemmät, ja kansalaiset maksavat itse saadakseen laadukasta hoitoa, mikä uhkaa kasvattaa sosioekonomisia terveyseroja. Järjestelmä on edelleen erittäin sairaalapainotteinen, ja perusterveydenhuollossa on puutteita, erityisesti kroonisten sairauksien varhaisessa havaitsemisessa ja ehkäisemisessä. Terveydenhuollon huomattava henkilöstövaje erityisesti yleislääkärien ja sairaanhoitajien osalta haittaa hoidon saantia köyhemmillä alueilla.

(13)

Tutkimus- ja innovointivalmiuksien lisääminen voisi parantaa Unkarin vaatimatonta innovaatiosuorituskykyä ja lisätä tuottavuutta. Aineettoman omaisuuden vähäinen kertymä näkyy patentti-, tavaramerkki- ja mallihakemusten sekä innovatiivisten yritysten vähyytenä ja pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistymisen vähäisyytenä. Pienemmät yritykset ovat erityisen haluttomia innovoimaan, mikä haittaa niiden osallistumista globaaleihin arvoketjuihin. Yritysten tutkimus- ja kehitystoiminta on keskittynyt muutamaan suureen, pääasiassa ulkomaisessa omistuksessa olevaan yritykseen, ja se hyötyy avokätisestä julkisesta tuesta. Tiede- ja yritysmaailman yhteistyön tukeminen parantaisi osaltaan innovaatiosuorituskykyä ja teknologian siirtoa. Julkisen tiedeperustan laatu kärsii tehottomasta tutkimus- ja kehityspolitiikasta sekä rahoitusvajeesta, sillä julkisen sektorin tutkimus- ja kehitysmenot jäävät selvästi unionin keskiarvon alapuolelle. Viimeaikaiset rahoituksen leikkaamiseen ja tieteen ja tutkimuksen riippumattomuuden rajoittamiseen tähtäävät politiikkatoimet aiheuttavat epävarmuutta näillä foorumeilla, mikä saattaa johtaa huippututkijoiden maastamuuttoon ja tutkimuksen laadun jatkuvaan heikkenemiseen.

(14)

Heikot paikalliset julkisen liikenteen yhteydet ja korkeat työmatkakustannukset lisäävät työttömyyttä epäsuotuisilla alueilla. Maantie- ja rautatieverkkojen huono kunto vaikeuttaa liikkuvuutta ja heikentää matkustusturvallisuutta, sillä yli puolet tieverkosta on huonossa kunnossa, erityisesti epäsuotuisilla alueilla. Liikenneverkot ovat Budapest-keskeisiä, eivätkä paikalliset verkot ja maan halki kulkevat yhteydet ole kovin kehittyneitä. Ruuhkat ovat Unkarin kaupunkialueilla kasvava haaste ja tuottavuuden este. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viiden viime vuoden aikana.

(15)

Asuinrakennusten energiatehokkuus on edelleen heikko. Sähköverkon on valmistauduttava uusiutuvista energialähteistä hajautetusti tuotetun sähkön osuuden kasvuun. Puolet Unkarin pinta-alasta on huomattavan alttiina ilmastonmuutokseen liittyville riskeille, kuten kuivuudelle ja tulville, minkä vuoksi pääjokien vesienhoitoon tarvitaan investointeja. Ilman saastuminen ja veden laatu ovat edelleen ongelma. Eniten saastuttavat kotitalouksien kiinteän polttoaineen poltto, maatalous ja liikenne. Kiertotalous on vielä alkuvaiheessa, yhdyskuntajätteen kierrätys on riittämätöntä, eivätkä taloudelliset ohjauskeinot riitä ratkaisemaan Unkarin ympäristöhaasteita.

(16)

Korruption ehkäisemisessä ja korruptiosyytteiden nostamisessa on edelleen ongelmia. Useiden indikaattoreiden mukaan korruptio näyttää yleistyneen Unkarissa viime vuosina. Korruptioriski ja suosinta vääristävät resurssien kohdentamista, sillä niitä ei kanavoida kaikkein tuottavimmille yrityksille. Syyttäjälaitoksen toiminnalla on ratkaiseva merkitys korruption torjunnassa. Toimenpiteet alemman tason korruption kitkemiseksi näyttävät tuottaneen jonkin verran tuloksia, mutta vieläkään ei ole merkkejä korkean tason virkamiehiä tai heidän lähipiiriään koskevista tehokkaista syytetoimista silloin, kun vakavia korruptioepäilyjä ilmenee. Tutkinnan lopettamispäätöksiin liittyvä vastuuvelvollisuus antaa aihetta huoleen, koska tällaisten päätösten riitauttamiseen ei ole tehokkaita oikeussuojakeinoja. Korruption torjuntaa haittaavat lisäksi julkisten laitosten soveltamat rajoitukset, kuten tiedon pyytämistä ehkäisevät maksut.

(17)

Oikeusjärjestelmän riippumattomuus, tehokkuus ja laatu ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa yritysten houkuttelemisessa ja talouskasvun mahdollistamisessa. Oikeuslaitoksen riippumattomuuden varmistamiseksi välttämättömään valvontajärjestelmään katsotaan kohdistuvan entistä enemmän paineita yleisen tuomioistuinjärjestelmän piirissä. Kansallisella tuomarineuvostolla on entistä suurempia haasteita oikeusviraston päällikön toimivallan tasapainottamisessa. On esitetty kysymyksiä siitä, miten tämä vaikuttaa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen. Hallintotuomioistuimia koskevan lain osalta todetaan, että hallitus esitti 30 päivänä toukokuuta 2019 kyseisen lain voimaantuloa ja siirtymäkauden sääntöjä koskevan lain kumoamista.

(18)

Julkisten hankintojen järjestelmä on viime vuosina parantunut, mutta kilpailun tiellä on edelleen esteitä. Näitä ovat muun muassa rajoitetusti julkisten menettelyjen käyttö ja tarjouskilpailumenettelyjen järjestelyistä johtuvat sääntöjenvastaisuudet, joita liittyy erityisesti puutteellisiin valinta- ja myöntämisperusteisiin sekä tarjoajien eriarvoiseen kohteluun. Vaikka osa indikaattoreista osoittaa tilanteen parantuneen, yhden tarjoajan menettelyjen määrä on edelleen suuri. Sähköisen hankintamenettelyn tuloksellinen käyttö voisi vielä parantaa tehokkuutta ja avoimuutta.

(19)

Työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun rakenteet ja prosessit ovat Unkarissa edelleen alikehittyneet, eivätkä ne anna työmarkkinaosapuolille mahdollisuuksia osallistua mielekkäällä tavalla politiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Puutteet sidosryhmien osallistumisessa ja vähäinen läpinäkyvyys heikentävät päätöksenteon tietopohjaa ja laatua. Tämä johtaa lainsäädännön tiheisiin ja ennalta arvaamattomiin muutoksiin eikä kannusta tekemään paljon lisäarvoa tuottavia investointeja.

(20)

Verojärjestelmän parantamiseksi on toteutettu toimenpiteitä, mutta osa ongelmista on edelleen ratkaisematta. Työhön kohdistuva verorasitus on vähentynyt, mutta se on edelleen suuri matalapalkkaisten työntekijöiden osalta. Alakohtaiset verot ja suuri määrä pieniä veroja monimutkaistavat verojärjestelmää ja lisäävät säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia erityisesti pienten yritysten osalta.

(21)

Sääntelyyn liittyvät esteet ja valtion puuttuminen tuotemarkkinoihin haittaavat tehokkaasti toimivien yritysten valintaa ja rajoittavat kilpailua. Viranomaiset hankkivat tietyt palvelut edelleen valtionyhtiöiltä tai tarkoitusta varten perustetuilta yksityisiltä yrityksiltä. Tietyt räätälöidyt säädökset ja toimenpiteet sekä tapauskohtaiset vapautukset kilpailuvalvonnasta haittaavat markkinoiden toimintaa ja investointeja. Ongelmana on lisäksi oikeudellisen kehyksen heikko ennustettavuus erityisesti vähittäiskauppasektorilla, joka on viime vuosina joutunut sopeutumaan säännösten toistuviin muutoksiin. Kuluneen vuoden aikana on annettu lainsäädäntöä lisäluvasta, joka tarvitaan vähittäismyyntitilojen käytön tai suunnitelman muuttamiseen. Myös ammattien sääntely on edelleen rajoittavaa. Kilpailun puute näillä aloilla saattaa haitata innovointia ja tehokkuutta.

(22)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää, jotta verojärjestelmistä saadaan tehokkaampia ja oikeudenmukaisempia. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Unkari on toteuttanut aggressiivisen verosuunnittelun vastaisia toimia, mutta Unkariin ja Unkarista muihin maihin suuntautuu suhteellisen suuria pääomavirtoja erillisyhtiöiden välityksellä eikä niillä ole juurikaan yhteyttä reaalitalouteen. Koska Unkariin sijoittautuneiden yritysten ulkomaille (eli unionin asukkailta kolmansien maiden asukkaille) maksettavista osinko-, korko- ja rojaltimaksuista ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella.

(23)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Unkari voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(24)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Unkarin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 lähentymisohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Unkarille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Unkarin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(25)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (12) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Malta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Malta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Maltan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin sekä verotoimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan osalta.

(3)

Maltaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Maltan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Malta toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 16 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Maltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus ennakoi vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden ylijäämä, joka oli 2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, supistuu 0,9 prosenttiin vuonna 2019 ja kasvaa tämän jälkeen vain vähän niin, että vuonna 2020 ylijäämä on 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen ja vuosina 2021 ja 2022 se on 1,1 prosenttia. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on rakenteellinen budjettitasapaino, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen odotetaan pysyvän alle perussopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon ja supistuvan 46 prosentista vuonna 2018 vähitellen siten, että se on noin 33 prosenttia vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman odotetaan olevan 0,6 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja 0,8 prosenttia ylijäämäinen suhteessa BKT:hen vuonna 2020, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Maltan vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samaan aikaan menojen kehitystä olisi seurattava tarkkaan lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, erityisesti kun otetaan huomioon tulojen vakauteen tulevaisuudessa mahdollisesti kohdistuvat riskit.

(7)

Ikäsidonnaisten julkisten menojen kasvu on riski julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydelle. Eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmistä aiheutuvien ikäsidonnaisten julkisten menojen odotetaan kasvavan huomattavasti muihin jäsenvaltioihin verrattuna, mikä viittaa velkaantumisen lisääntymisriskiin pitkällä aikavälillä. Eläkkeiden riittävyyden parantamiseksi on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla muun muassa lisätään kannustimia yksityisiin eläkesäästöihin ja vapaaehtoisiin ammatillisiin lisäeläkkeisiin. Käynnissä olevilla toimilla on edistetty työvoiman tarjonnan lisäämistä ja työurien pidentämistä, mikä on vaikuttanut myönteisesti naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteeseen. Vuonna 2018 hallitus mukautti järjestelmää siten, että siihen sisällytettiin eläkeiän saavuttamisen jälkeen suoritetut maksut, ja mahdollisti sen, että alle 65-vuotiaat itsenäiset ammatinharjoittajat ja osa-aikaisesti työssäkäyvät eläkeläiset voivat maksaa ansiotuloihinsa suhteutettuja eläkemaksuja, millä edistetään työurien pidentämistä. Lakisääteisen eläkeiän, jota nostetaan asteittain nykyisestä 63 vuoden tasosta, on kuitenkin määrä pysyä vuoden 2027 jälkeen ennallaan 65 vuodessa siitä huolimatta, että eliniänodotteen odotetaan pidentyvän edelleen. Vuonna 2018 perustetun eläkestrategiatyöryhmän on määrä julkaista joulukuuhun 2020 mennessä raportti, jossa esitetään suosituksia eläkejärjestelmän riittävyyden ja kestävyyden parantamiseksi. Terveydenhuollon alalla käynnissä on toimenpiteitä, joilla pyritään hajauttamaan palveluja sairaaloista perusterveydenhuoltoon ja parantamaan pitkäaikaishoitopalvelujen tarjontaa. Tämänhetkiset suunnitelmat laajentaa julkisten sairaaloiden avohoidon kapasiteettia voivat auttaa lyhentämään hoitoonpääsyaikoja tietyillä erikoisaloilla. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan hyödynnetty kokonaisvaltaisesti muita toimenpiteitä, joilla vähennettäisiin tarpeetonta hoitoonohjausta erikoislääkäreille ja päivystyshoidon epäasianmukaista käyttöä ohjaamalla muita kuin varsinaisia päivystyspotilaita avohoidon piiriin, mikä estää parantamasta järjestelmän tehokkuutta. Palveluja pyritään hajauttamaan sairaaloista perusterveydenhuoltoon panemalla täytäntöön uusi terveyskeskusten konsepti ja tekemällä investointeja, joilla pyritään asteittain laajentamaan sähköisten terveyspalvelujen käyttöä. Koska pitkäaikaishoidon tarve on kasvussa, vuosina 2017–2018 otettiin käyttöön uudenlaisia avohoito- ja kotihoitopalveluja. Eläkkeiden ja terveydenhuollon alalla toteutettuihin toimenpiteisiin sisältyy potentiaalia, mutta niiden vaikutus julkisen talouden kestävyyteen ei ole vielä konkretisoitunut.

(8)

Maltassa on kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut selvä siirtymä kohti palvelualaa, joka painottuu voimakkaasti kansainvälisiin aloihin, kuten rahoituspalveluihin, matkailuun ja etäpelaamiseen. Palvelusektorin laajeneminen on osaltaan vauhdittanut talouskasvua ja johtanut suureen vaihtotaseen ylijäämään. Samaan aikaan yhä lisääntyvä riippuvuus aloista, joiden katsotaan olevan alttiita rahoitusjärjestelmän eheyteen kohdistuville riskeille, aiheuttaa haasteita hallintokehykselle ja kohdistaa painetta valvonta- ja täytäntöönpanovalmiuksiin. Erityisesti rahoitus- ja pelialan koko ja toimet kryptovaluuttatoimijoiden houkuttelemiseksi edellyttävät rahanpesun torjunnan tehokasta täytäntöönpanoa. Myönteisiä edistysaskeleita ovat äskettäinen rahanpesun selvittelykeskuksen henkilöstön ja määrärahojen lisääminen sekä sen menettelyjen ja prosessien tehostaminen. Myös hallintojärjestelmässä erityisesti korruptiontorjunnan alalla vallitsevat puutteet voivat vaikuttaa kielteisesti liiketoimintaympäristöön ja investointeihin. Eri hallintotasoilla on olemassa erityisesti eturistiriitojen riski. Lisäksi poliisin talousrikosyksikössä ei tällä hetkellä ole riittävästi henkilöstöä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että lainsäädäntökehyksen lujittamisen lisäksi varmistetaan sen oikea-aikainen ja perinpohjainen täytäntöönpano. Hallintokehyksen parantaminen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistaminen ovat keskeisiä tekijöitä Maltan houkuttavuuden säilyttämiseksi ja talouden suojelemiseksi maineriskeiltä.

(9)

Vakuutusalaan kohdistuu passiivisen valvonnan riskejä, joiden osalta kansallisten ja ulkopuolisten valvontaviranomaisten välinen yhteistyö on olennaisen tärkeää. Toisin kuin pankkisektorilla, vakuutusalalla tytäryhtiöiden valvonta perustuu kotivaltion harjoittamaan valvontaan, eli Maltaan rekisteröidyt ja muissa maissa vakuutuksia myöntävät vakuutusyhtiöt ovat Maltan sääntelyviranomaisen suorassa valvonnassa. Valvontavalmiuksia ei ole kuitenkaan vielä vahvistettu riittävästi. Lisäksi tiukka valvonta on tarpeen siksi, että vakuutusliiketoimintamallit ja -tuotteet ovat monimutkaisia ja kiinnostus erillisyhtiöiden perustamiseen ja laajentamiseen on kasvussa.

(10)

Käynnissä on uudistuksia, joilla pyritään parantamaan edelleen oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja oikeusjärjestelmää. Niihin kuuluu erityisesti uuden, ylimmästä syyttäjästä ja poliisista riippumattoman syyttäjälaitoksen perustaminen, jota on suositellut myös Euroopan neuvoston Demokratiaa oikeusteitse -komissio (Venetsian komissio) joulukuussa 2018 antamassaan Maltaa koskevassa lausunnossa. Jotta investoinneista voidaan hyötyä täysipainoisesti, edellytyksenä on lisäksi hallintokehyksen lujittaminen, muun muassa tehokas oikeudellinen täytäntöönpano ja korruption torjunta.

(11)

Innovatiivisten yritysten osuus on vieläkin yleistä kehitystä jäljessä. Tuloksia tutkimuksen ja innovoinnin alalla on tarpeen parantaa älykkään erikoistumisen avulla, jotta voidaan edistää tuottavuuden kasvua. Malta ei ole vielä laatinut johdonmukaista ja kattavaa pitkän aikavälin kilpailukykystrategiaa, jolla kotimaista taloutta voitaisiin nostaa arvoketjussa ylöspäin. Kun otetaan huomioon Maltan erikoistuminen nopeasti kasvaviin palveluihin ja sen lohkoketjuteknologiaan liittyvät pyrkimykset, on ratkaisevan tärkeää investoida entistäkin enemmän hallinto- ja valvontavalmiuksiin. Lisäksi Maltan innovointikyvyn parantaminen edellyttää lisäinvestointeja aineettomiin hyödykkeisiin, muun muassa tutkimukseen ja kehitykseen (T&K), sekä osaamisvajeisiin puuttumista ja tieteen ja yritysmaailman välisten yhteyksien helpottamista. Nämä toimet olisi toteutettava osana tutkimus- ja innovointijärjestelmän hallinnoinnin tehostamista.

(12)

Maltan on edistettävä siirtymistä kestävämpään ja resurssitehokkaampaan talouteen esimerkiksi investoimalla hyödyntämättömään potentiaaliin, joka liittyy energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin, vesihuoltojärjestelmään, jätehuoltoon, ilmastoinnin lisääntyvien päästöjen torjuntaan, ilmastotoimiin ja kestävään liikkuvuuteen, jolla hillitään tieliikenteen päästöjä. Maltan liiketoimintaympäristön vakavimpiin heikkouksiin kuuluvat liikenneruuhkat, jotka johtuvat siitä, että kuljetuksissa ja työmatkaliikenteessä on vain vähän vaihtoehtoja yksityisautoilulle ja että autotiheys on suuri. Tämä on edelleen merkittävä haaste. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet viiden viime vuoden aikana. Uusiutuvien energialähteiden osuus energiayhdistelmässä kasvoi 7,2 prosenttiin vuonna 2017, mikä on hieman enemmän kuin vuosille 2017–2018 määritellyn ohjeellisen kehityspolun mukainen taso (6,5 prosenttia). Energian loppukulutus on Maltassa kuitenkin jatkuvassa kasvussa. Eri aloilla tarvitaan lyhyellä aikavälillä lisäinvestointeja, jotta voidaan saavuttaa vuodeksi 2020 asetetut uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat kansalliset tavoitteet. Tutkimus- ja kehitysrahoitusta tai tukitoimia olisi kohdennettava sellaisten uusien tai parannettujen teknologioiden kehittämiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymyksiä. Asuntomarkkinabuumista aiheutuvat ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset kustannukset edellyttävät tiiviimpää seurantaa. Rakennusjätteen hävittämiseen olisi sovellettava kiertotalouden periaatteita sen ympäristövaikutusten rajoittamiseksi. Asumiskustannusten nousun taloudellisiin ja sosiaalisiin seurauksiin on kiinnitettävä huomiota.

(13)

Maltan työllisyysaste on nyt unionin keskiarvoa korkeampi ja nousee edelleen. Tässä yhteydessä sovellettavalla erityispainotuksella voitaisiin edistää vammaisten henkilöiden tilannetta. Sukupuolten välinen työllisyysero on edelleen unionin suurin, ja naisten osallistuminen työmarkkinoille alkaa vähentyä 40 ikävuoden jälkeen, mikä johtuu suurelta osin hoitovelvollisuuksista. Tämä puute voitaisiin korjata lisäämällä työttömille omaishoitajille myönnettävää työmarkkinatukea. Kasvava riippuvuus ulkomaisesta työvoimasta työvoimapulan ja osaamisvajeen paikkaamisessa aiheuttaa sosiaalisia ja kestävyyshaasteita. Työmarkkinoita, osaamista ja sosiaalista osallisuutta koskevien toimintapoliittisten aloitteiden seurantaa ja arviointia olisi hyvä parantaa.

(14)

Malta investoi koulutukseen suhteellisen runsaasti varoja, mutta vaikka osallistumisen taso on noussut ja tutkinnon suorittaneiden määrä kasvanut, tämä ei vielä näy yleisenä tulosten paranemisena. Investointistrategiassa olisi hyödyllistä kiinnittää enemmän huomiota sosiaalisesti heikommassa asemassa olevien tilanteen parantamiseen, jotta strategia olisi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvan laadukasta ja osallistavaa koulutusta koskevan periaatteen mukainen. Kuluneen vuosikymmenen aikana toteutetut toimenpiteet ovat vähentäneet koulunkäynnin keskeyttämistä, mutta keskeytysaste on edelleen unionin korkeimpia. Hiljattain toteutetuilla toimenpiteillä pyritään parantamaan myös korkea-asteen koulutuksen osallistavuutta, mutta tutkinnon suorittaneiden osuus on edelleen alle unionin keskiarvon ja johtaa osaamishaasteisiin. Osallistuminen aikuiskoulutukseen on kasvussa mutta on matalan osaamistason työntekijöiden ja työvoiman ulkopuolella olevien kohdalla edelleen vähäistä.

(15)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää verojärjestelmien muuttamisessa tehokkaammiksi ja oikeudenmukaisemmiksi, kuten vuonna 2019 annetussa euroaluetta koskevassa suosituksessa todetaan. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Malta on toteuttanut toimenpiteitä aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mutta maksettujen rojaltien ja osinkojen suuri määrä suhteessa BKT:hen osoittaa, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset saattavat hyödyntää maan verosääntöjä. Koska Maltaan sijoittautuneiden yritysten unionin ulkopuolelle maksettavista osinko-, korko- ja rojaltimaksuista ei peritä lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan maassa. Vaikka Maltan NID-vähennysjärjestelmä auttaa vähentämään velanoton suosimista, järjestelmän veronkierron vastaiset säännökset yhdistettynä avokätiseen tuottoprosenttiin ja osakepohjaiseen järjestelmään antavat aihetta tarkalle seurannalle, jotta voidaan estää järjestelmän käyttäminen väärin aggressiivisessa verosuunnittelussa. Vaikka Maltan yksityissijoittajaohjelman ja Maltan asuinpaikka- ja viisumiohjelman myötä ei automaattisesti myönnetä verotuksellista kotipaikkaa, tiettyjen vaatimusten täyttyessä tulot voidaan vapauttaa veroista sellaisia henkilöitä, joiden kotipaikka on muualla, koskevan järjestelmän perusteella ilman merkittäviä fyysisen läsnäolon vaatimuksia, jos tuloja ei siirretä Maltaan. Nämä järjestelmät saattavat helpottaa aggressiivista verosuunnittelua, ja OECD on todennut, että niihin liittyy suuri väärinkäytön riski siten, että niitä käytetään kiertämään rahoitustilejä koskeva automaattinen tietojenvaihto.

(16)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Malta voisi mainituilla aloilla hyödyntää EU:n rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla.

(17)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Maltan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Maltalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Maltan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(18)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Maltan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Alankomaat kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Alankomaat kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Alankomaiden olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointitoimenpiteet ja palkkojen nousua tukevat toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista euroalueen tasapainottamisen osalta, verotusta koskevat toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan osalta, ja velanoton suosimisen vähentäminen kotitaloussektorilla edistää euroaluetta koskevan suosituksen 4 noudattamista siltä osin kuin on kyse velanoton suosimisen vähentämisestä verotuksessa.

(3)

Alankomaita koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Alankomaiden edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Alankomaiden makrotaloudessa on epätasapainoja. Epätasapainot liittyvät suureen yksityiseen velkaan ja suureen vaihtotaseen ylijäämään, ja ne vaikuttavat myös muihin maihin. Yksityinen velka suhteessa BKT:hen on talouskasvun ansiosta edelleen vähentynyt sekä yritysten että kotitalouksien osalta, mutta velan määrä on edelleen suuri. Kotitalouksien nimellisvelka kuitenkin kasvaa hitaasti asuntojen hintojen nousun seurauksena.

(4)

Alankomaat toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Alankomaihin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus odottaa vuoden 2019 vakausohjelmassaan, että julkisen talouden ylijäämä, joka oli 1,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, supistuu 0,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan, joka oli 52,4 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, odotetaan supistuvan 44,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan rakenteellisen rahoitusaseman ylijäämä, joka oli 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2018, supistuu ensin 0,7 prosenttiin vuonna 2019 ja sen jälkeen 0,2 prosenttiin vuonna 2020, mikä ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Julkisen talouden velan odotetaan pysyvän vakaalla lasku-uralla. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi Alankomaiden vuosina 2019 ja 2020 noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia. Samaan aikaan olisi tärkeää hyödyntää finanssi- ja rakennepolitiikkaa investointien kasvusuuntauksen tukemiseksi noudattaen samalla julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta.

(7)

Pitkäaikaishoitoon liittyvien julkisten menojen ennustettu kasvu viittaa siihen, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuu keskimääräinen riski. Hallitus siirsi vuonna 2015 suuren osan pitkäaikaishoidon järjestelmästä kunnille parantaakseen järjestelmän tehokkuutta ja vähentääkseen julkisia menoja. Tämän uudistuksen vaikutusta julkisen talouden kestävyyteen on tarpeen seurata.

(8)

Alankomaiden talletussuojarahasto on itsenäinen oikeushenkilö, jonka varat ovat marraskuusta 2018 lähtien olleet valtiovarainhallintoon avatulla tilillä, jolle ne siirrettiin Alankomaiden keskuspankissa olleelta erillistililtä. Talletussuojarahaston varat on kerrytetty vähitellen. Niiden tämänhetkinen määrä on noin 1 miljardi euroa, ja pankkien on tarkoitus maksaa rahastoon vielä 4 miljardia euroa vuoteen 2024 mennessä. Rahaston varat on sijoitettava vähäriskisistä omaisuuseristä muodostuvaan hajautettuun salkkuun 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU (7) (talletussuojadirektiivi) mukaisesti. Rahaston tilin siirtäminen vähentää bruttovelan määrää, mutta sillä ei ole vaikutusta julkisen talouden alijäämään. Siirron ansiosta valtiovarainhallinto voi käyttää rahaston varoja julkisten menojen rahoittamiseen, mutta sen on asetettava varat saataville tilanteessa, jossa on tarpeen maksaa korvauksia tallettajille tai rahoittaa rahaston lakisääteisiin tehtäviin kuuluvia toimenpiteitä, millä saattaa olla vaikutusta rahoitusvakauteen.

(9)

Alankomaiden kotitalouksilla on suuria asuntoihin ja eläkkeisiin liittyviä epälikvidejä omaisuuseriä yhdistettynä suureen kotitalouksien velkaan. Pitkät taseet tekevät kotitalouksista alttiita rahoitusmarkkinoiden ja talouden häiriöille. Kotitalouksien suuren velkaantuneisuuden taustalla ovat paitsi asuntolainakorkoihin perustuva avokätinen verohelpotus myös hyvin toimivan keskisegmentin puuttuminen vuokramarkkinoilta sekä suuret pakolliset eläkesäästöt. Keskeinen haaste kotitalouksien suureen velkaantuneisuuteen puuttumiselle ovat asuntomarkkinat. Niille on vuosikymmenten kuluessa muodostunut jäykkyyksiä ja vääristäviä kannustimia, jotka ohjaavat asuntorahoitusta ja alakohtaista säästökäyttäytymistä. Vuodesta 2012 on toteutettu useita toimenpiteitä, joilla tähän ongelmaan puututaan osittain. Ilmoitetusta asuntolainakorkojen verovähennyskelpoisuuden nopeutetusta supistamisesta on annettu laki, jota aletaan soveltaa vuonna 2020. Asuntolainoihin liittyvä verohelpotus tarjoaa tästä huolimatta edelleen huomattavan edun, ja sen seurauksena on yhä se, että kotitaloudet suosivat merkittävässä määrin velanottoa. Samaan aikaan yksityiset vuokra-asuntomarkkinat, jotka ovat ainoa tukea saamaton segmentti, ovat edelleen heikosti kehittyneet, ja niiden osuus kaikista asunnoista on 13 prosenttia. Vuokramarkkinoilla ei ole hyvin toimivaa keskisegmenttiä, minkä vuoksi kotitaloudet suosivat asunnon ostamista vuokraamisen sijaan. Tämä johtaa suuriin velkamääriin suhteessa tuloihin ja taloudelliseen haavoittuvuuteen.

(10)

Vaikka eläkejärjestelmä toimii eläkkeiden riittävyyden ja julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta hyvin, siinä on puutteita, jotka liittyvät ylisukupolviseen oikeudenmukaisuuteen, eläkeoikeuksien läpinäkyvyyteen ja järjestelmän joustavuuteen. Lisäksi työeläkemaksut ovat korkeita ja vaihtelevat eläkerahastojen tuloksen mukaan. Näin ollen maksut voivat vaikuttaa kotitalouksien menoihin suhdanteita voimistavalla tavalla. Eläkejärjestelmän uudistus voisi elinkaaren aikana johtaa pienempiin pakollisiin eläkemaksuihin ja vakaampaan kulutukseen (ns. ”kulutuksen tasoittamiseen”). Hallitus aikoo uudistaa eläkejärjestelmän toista pilaria huomattavasti. Tavoitteena on parantaa kattavuutta ja luoda entistä läpinäkyvämpi, joustavampi ja vakuutusmatemaattisesti oikeudenmukaisempi järjestelmä. Asuntomarkkinoilla toimivien laitosten ja eläkejärjestelmän samanaikaisella uudistamisella voitaisiin lyhentää kotitalouksien taseita ja vähentää kotitaloussektorin alttiutta rahoitusmarkkinoiden ja talouden häiriöille. Tällä olisi myönteisiä vaikutuksia myös makrotalouden häiriönsietokykyyn ja talouskasvuun.

(11)

Vähäisestä työttömyydestä, avoimien työpaikkojen suuresta osuudesta ja kasvavasta työvoimapulasta huolimatta palkkojen nimelliskasvu on toistaiseksi pysynyt maltillisena (1,1 prosenttia vuonna 2017 ja 2,4 prosenttia vuonna 2018). Työehtosopimusten mukaiset palkat nousivat keskimäärin 2,1 prosenttia vuonna 2018. Sen sijaan julkisen sektorin palkat nousivat tätä nopeammin (3 prosenttia vuoden 2018 jälkipuoliskolla). Lisäksi julkisella sektorilla neuvoteltiin palkkasopimukset, joiden seurauksena kaikkien valtionhallinnon virkamiesten palkkojen nimelliskasvu on kahden vuoden jaksolla 7 prosenttia. Alemman perusasteen opettajien palkankorotuksiin on osoitettu lisärahoitusta. Lisäksi hallitus on hyväksynyt useita verotuksellisia toimenpiteitä, joilla vähennetään työhön kohdistuvaa verorasitusta ja pyritään lisäämään työssä käyvien käytettävissä olevia nettotuloja. Kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen lisääminen entisestään vahvistamalla palkkojen nousua tukevia olosuhteita ja eläkejärjestelmän toisen pilarin uudistaminen sen läpinäkyvyyden, ylisukupolvisen oikeudenmukaisuuden ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi tukisivat kotimaista kysyntää ja edistäisivät euroalueen tasapainottamista.

(12)

Aggressiivisen verosuunnittelun torjuminen on olennaisen tärkeää, jotta verojärjestelmistä saadaan tehokkaampia ja oikeudenmukaisempia, kuten vuoden 2019 euroalueen suosituksessa todetaan. Veronmaksajien aggressiivisista verosuunnittelustrategioista aiheutuvat jäsenvaltioiden väliset heijastusvaikutukset edellyttävät koordinoituja kansallisia politiikkatoimia, joilla täydennetään unionin lainsäädäntöä. Alankomaat on toteuttanut toimenpiteitä aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi, mutta Alankomaiden kautta maksettujen osinkojen, rojaltien ja korkojen suuri määrä viittaa siihen, että aggressiivista verosuunnittelua harjoittavat yritykset hyödyntävät maan verosääntöjä. Suuri osa suorista ulkomaisista sijoituksista on erillisyhtiöiden hallussa. Koska unionin ulkopuolelle (ts. sellaisilta osapuolilta, joiden kotipaikka on unionissa, sellaisille osapuolille, joiden kotipaikka on kolmansissa maissa) suoritettaviin rojalti- ja korkomaksuihin ei sovelleta lähdeveroa, seurauksena voi olla, että kyseiset maksut välttyvät kokonaan verotukselta, jos niitä ei veroteta myöskään maksun vastaanottajan lainkäyttöalueella. Ilmoitus verotusta koskevasta uudistusohjelmasta, jossa otetaan käyttöön rojalti- ja korkomaksuista perittävä lähdevero tapauksissa, joissa on kyse väärinkäytöksestä tai matalan verotuksen lainkäyttöalueille suoritettavista maksuista, on myönteinen askel aggressiivisen verosuunnittelun vähentämiseksi, ja ohjelman toteutusta olisi seurattava tiiviisti.

(13)

Työllisyyden kasvu on viime vuosina ollut seurausta pääasiassa tilapäisten työpaikkojen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen lisääntymisestä, joskin vakituisessa työsuhteessa olevien työllisyyden kasvu on viime aikoina ollut tilapäisessä työsuhteessa olevien työllisyyden kasvua nopeampaa. Joustavien työmuotojen osuus on kuitenkin edelleen suuri, ja ne muodostavat merkittävän osan työmarkkinoista. Määräaikaisten työsopimusten osuus on suuri, ja yksinyrittäjien määrä kasvaa nopeasti. Tämän taustalla ovat sovellettavan työlainsäädännön ja työsuojelun suuret erot samoin kuin vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön erot. Alankomaissa on hyväksytty toimenpidepaketti (työmarkkinatasapainoa koskeva lakiluonnos Wet Arbeidsmarkt in Balans), jolla on tarkoitus helpottaa vakituisten työntekijöiden palkkaamista ja rajoittaa joustavien sopimusten joustavuutta. Näiden toimenpiteiden toteuttamista (lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2020) olisi seurattava tiiviisti. Lisäksi on ilmoitettu toimenpiteistä, joilla lievennetään työnantajien velvoitetta maksaa työntekijöille sairausajan palkkaa kahden vuoden ajan. Muita konkreettisia toimenpiteitä ei tähän mennessä kuitenkaan ole hyväksytty. Jotkin näistä institutionaalisista tekijöistä luovat näin yhä taloudellisia kannustimia, joiden vuoksi työntekijät ryhtyvät itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi tai suosivat yksinyrittäjyyttä. Itsenäiset ammatinharjoittajat ovat muita useammin alivakuutettuja työkyvyttömyyden, työttömyyden ja ikääntymisen varalta, mikä saattaa vaikuttaa sosiaaliturvajärjestelmän kestävyyteen pitkällä aikavälillä. Lisäksi näennäisyrittäjyyttä torjuvien toimenpiteiden toteuttamista on lykätty vuoteen 2020.

(14)

Vaikka työmarkkinat toimivat yleisesti ottaen hyvin, merkittävänä haasteena on edelleen työhön liittyvien yhtäläisten mahdollisuuksien ja aktiivisen osallisuuden edistäminen. Tämä koskee etenkin maahanmuuttajataustaisia henkilöitä sekä työmarkkinoiden laitamilla tai niiden ulkopuolella olevia henkilöitä. Lisäksi työmarkkinoilla on edelleen hyödyntämätöntä työvoimapotentiaalia, erityisesti osa-aikatyötä tekevien naisten suuressa ryhmässä.

(15)

Tekninen ja digiosaaminen sekä pätevät ammattilaiset ovat Alankomaiden talouden innovaatiovalmiuden ja tuottavuuden kasvun kannalta ratkaisevassa asemassa. Tämä vuoksi on tarpeen investoida nykyistä enemmän koulutukseen, myös digitaalisiin taitoihin liittyvään koulutukseen, ja edistää joustavia jatko- ja uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia. Yhteiskunnan innovointivalmiuksien parantaminen edellyttää myös investointeja luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen. Lisäksi on ratkaisevan tärkeää lisätä investointeja osaamiseen ja koulutukseen, jotta voidaan parantaa työmarkkinoiden laitamilla olevien pääsyä työmarkkinoille ja heidän työllistettävyyttään ja samalla edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia ja aktiivista osallisuutta.

(16)

Alankomaiden tutkimus- ja kehittämisinvestointien intensiteetti on noussut yli 2 prosenttiin, mutta se on edelleen selvästi alle kansallisena tavoitteena olevan 2,5 prosentin tason ja myös alle parhaiten suoriutuvien maiden tason. Tuottavuuden osalta Alankomaat on yksi parhaiten suoriutuvista maista monilla aloilla. Tuottavuuden jatkuva kasvu riippuu sen vuoksi erittäin voimakkaasti innovoinnista. Tällaista kasvua tukisivat etenkin yksityisen sektorin lisäpanostukset tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin.

(17)

Energiakäänne ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen edellyttävät huomattavia investointeja kestävämmän ja resurssitehokkaamman talouskehityksen varmistamiseksi. Alankomaat todennäköisesti ylittää vuodeksi 2020 asetetut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteensa, mutta vuodeksi 2030 asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä. Vuodeksi 2020 asetettuja primäärienergiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevia tavoitteita ei saavuteta ilman lisätoimenpiteitä. Alankomaiden kansallisessa energiasopimuksessa vuodeksi 2023 asetettu uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on todennäköisesti saavutettavissa merituulipuistoihin tehtävien investointien ansiosta. Hallituksen tavoitteena on hyväksyä vuoden 2019 loppuun mennessä kansallinen energia- ja ilmastosuunnitelma, joka antaa vuoteen 2030 asti ulottuvan yleiskuvan Alankomaiden investointitarpeista energiaunionin eri ulottuvuuksien osalta, mukaan lukien uusiutuva energia, energiatehokkuus, energian toimitusvarmuus ja ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen.

(18)

Maa on tiheään asuttu, ja sillä on kehittynyt infrastruktuuri. Alankomaat on myös unionin logistiikan kannalta tärkeässä asemassa, sillä unionin suurin satama sijaitsee Rotterdamissa ja yksi unionin suurimmista lentoasemista Schipholissa. Liikenneruuhkia on vähennetty rakentamalla lisäinfrastruktuuria, mutta ne aiheuttavat edelleen suuria yhteiskunnallisia kustannuksia ja niissä hukkautuu runsaasti aikaa.

(19)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista tarpeista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Alankomaat voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla.

(20)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Alankomaiden talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkoimenpiteet, joita on toteutettu Alankomaille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Alankomaiden finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (8), että Alankomaiden odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 3. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevien suositusten 1 ja 4, täytäntöönpanoa. Suosituksessa 3 tarkoitetuilla finanssipoliittisilla toimilla pyritään muun muassa puuttumaan epätasapainoihin, jotka liittyvät vaihtotaseen ylijäämään,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Itävalta ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Itävalta kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Itävallan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin edistää euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen osalta, kun taas suosituksella siirtää verotuksen painopistettä pois työn verotuksesta edistetään euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden toiminnan osalta.

(3)

Itävaltaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Itävallan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Itävalta toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 24 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Itävaltaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja velkasääntöä. Vuoden 2019 vakausohjelmassa hallitus odottaa julkisen talouden rahoitusaseman kohenevan siten, että ylijäämä, joka vuonna 2018 oli 0,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), kasvaa 0,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2019, minkä jälkeen sen odotetaan supistuvan asteittain siten, että vuonna 2023 saavutetaan tasapainoinen rahoitusasema. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ylittyy edelleen koko ohjelmakauden ajan. Vakausohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan asteittain niin, että kun se vuonna 2018 oli 73,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, vuonna 2023 se on 59,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Julkisen talouden keskipitkän aikavälin suunnitelman riskit vaikuttavat kohtalaisilta ja koskevat pääasiassa niiden julkishallinnon kustannussäästöjen ilmoitettua täytäntöönpanoa, jotka on tarkoitus käyttää henkilökohtaisen tuloveron ja yhteisöveron suunnitellun uudistuksen rahoittamiseen.

(7)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018, että Itävalta saavuttaisi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2019, kun otetaan huomioon epätavallisten tapahtumien vuoksi sallittu tilapäinen poikkeama. Tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen (7) 2,9 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia. Tällöin rakenteellinen rahoitusasema kohenisi 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan odotuksena on, että rakenteellinen rahoitusasema, joka on -0,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019, kohenee 0,0 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2020, joten se ylittää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen. Itävallan ennustetaan noudattavan velkasääntöä vuosina 2019 ja 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että ennusteiden perusteella Itävalta noudattaa vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia vuosina 2019 ja 2020.

(8)

Itävaltaan kohdistuu pitkällä aikavälillä keskisuuria julkisen talouden kestävyysriskejä. Nämä riskit johtuvat terveydenhuoltoon, pitkäaikaishoitoon ja eläkkeisiin liittyvien julkisten menojen ennustetusta kasvusta. Terveydenhuoltopalvelujen kattavuus on Itävallassa yleisesti ottaen hyvä, ja julkisten terveydenhuoltomenojen ennustetaan kasvavan vuoteen 2070 mennessä 1,3 prosenttiyksikköä (8,3 prosenttiin) suhteessa BKT:hen eli nopeammin kuin unionissa keskimäärin (0,9 prosenttiyksikköä). Pitkäaikaishoitoon käytettävien julkisten menojen ennustetaan vuoteen 2070 mennessä kaksinkertaistuvan 1,9 prosentista 3,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Menokattojen käyttöönotto hallintotasojen välistä taloudellista tasausta koskevassa laissa vuodelta 2017 ja perusterveydenhuoltouudistus, jonka tarkoituksena oli vähentää liiallista riippuvuutta sairaalasektorista, ovat alkaneet korjata kestävyysongelmaa. Äskettäin hyväksytty sosiaaliturvalaitoksia koskeva laki saattaa johtaa säästöihin hallinnossa ja hallintokustannuksissa, mutta siitä aiheutuu alkuvaiheen kustannuksia. Laatua ja kustannustehokkuutta voitaisiin parantaa edelleen tehostamalla julkisia hankintoja (esim. unionin laajuiset tarjouskilpailut, muiden tekijöiden kuin hinnan käyttäminen sopimuksentekoperusteina ja alueiden rajat ylittävä tarjouskilpailujen yhdistäminen) ja käyttämällä laajemmin sähköisiä terveydenhuoltopalveluja. Pitkäaikaishoidossa viimeaikaisten toimenpiteiden, joista voidaan mainita päätös lakkauttaa potilaiden velvollisuus käyttää yksityisomaisuuttaan pitkäaikaisen vuodeosastohoidon rahoittamiseen, odotetaan ennemminkin lisäävän kuin hillitsevän menoja.

(9)

Eläkemenojen arvioidaan olevan suurimmillaan vuonna 2036, jolloin niiden ennustetaan ylittävän vertailuperusteena käytetyn vuoden 2016 tason 1,2 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen. Jo toteutetuissa uudistuksissa on onnistuttu tarjoamaan kannustimia myöhentää eläkkeelle siirtymistä (vuosina 2014–2017 tosiasiallinen työmarkkinoilta poistumisikä on noussut miehillä noin 1,5 vuodella ja naisilla 1 vuodella). Haasteena on kuitenkin edelleen lakisääteisen eläkeiän ja todellisen eläkkeellesiirtymisiän välisen eron kurominen umpeen, ja työurien pidentämistä olisi edistettävä. Lisäksi ikääntyvässä yhteiskunnassa sekä varhaiseläkkeen että lakisääteisen eläkkeen vähimmäisiän mukauttaminen auttaisi parantamaan pitkän aikavälin kestävyyttä tehokkaammin. Julkiset eläkemenot saattaisivat supistua, jos otettaisiin käyttöön automaattinen kytkös lakisääteisen eläkeiän ja elinajanodotteen tulevan pitenemisen välillä. Tällaisen supistumisen suuruudeksi arvioidaan 2,4 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen vuosina 2016–2070, joten se kompensoisi kasvua tilanteessa, jossa politiikkaa ei muuteta.

(10)

Itävallan fiskaalinen federalismi johtaa siihen, että meno- ja veronkantovastuiden välillä on merkittävä epäsuhta valtiotasoa alemmilla tasoilla. Sen sijaan, että sovellettaisiin verotuksellista autonomiaa, valtiotasoa alempien hallintotasojen talousarviovarat kootaan monimutkaisella veronjakojärjestelmällä ja hallintotasojen välisillä tulonsiirroilla. Tämä heikentää sekä julkisen talouden avoimuutta että poliittista vastuuta ja tarjoaa niukasti kannustimia julkisen varainkäytön tehostamiselle. Vuonna 2017 annetussa hallintotasojen välistä taloudellista tasausta koskevassa laissa on otettu käyttöön useita muutoksia, joilla sujuvoitetaan eri hallintotasojen välisiä rahoitussuhteita. Näitä muutoksia ovat muun muassa yhteisten verojen jaon yksinkertaistaminen, oman tulonlähteen osoittaminen osavaltioille ja sopiminen lisäuudistuksista, joilla lainsäädäntö- ja täytäntöönpanovastuu jaetaan avoimemmin eri hallintotasojen välillä. Viimeksi mainitun seikan osalta Kompetenzbereinigungspaket on ensimmäinen askel kohti vastuiden erottamista toisistaan, koska vastuuta yhteisistä politiikanaloista kohdennetaan uudelleen joko (yksinomaan) liittovaltiotasolle tai osavaltioiden tasolle ja keskinäisiä hyväksyntäoikeuksia vähennetään. Laki vaikuttaa kuitenkin vain rajattuun määrään politiikanaloja.

(11)

Itävallan verorakenteelle on ominaista työhön kohdistuva suuri verorasitus (työnantajamaksut ja sosiaaliturvamaksut). Rasituksen odotetaan kasvavan ajan mittaan niin kauan kuin veroluokkia ei ole sidottu inflaatioon. Työstä saatavien verotulojen osuus kokonaisverotuloista vuonna 2017 oli 55,3 prosenttia, joka on suurimpia osuuksia unionissa (keskiarvo: 49,7 prosenttia). Työn verokiilaa on saatu kavennettua viimeaikaisilla uudistuksilla, joita ovat olleet muun muassa pienipalkkaisten työntekijöiden ja työnantajien sosiaaliturvamaksujen alentaminen ja työssäkäyville vanhemmille myönnettävä verohelpotus (Familienbonus plus). Veroyhdistelmän painopistettä on mahdollista siirtää nykyistä enemmän lähteisiin, joilla voidaan tukea paremmin osallistavaa ja kestävää kasvua. Erityisesti juoksevia kiinteistöveroja pidetään suhteellisen kasvuystävällisinä ja progressiivisina, koska korkeamman tulotason palkansaajilla on todennäköisesti enemmän asuntovarallisuutta. Juoksevista kiinteistöveroista saatavat tulot ovat suurelta osin vanhentuneen veropohjan vuoksi Itävallassa edelleen alhaiset ja reilusti alle unionin keskiarvon. Veropohjan uudelleenarviointi auttaisi tuottamaan lisätuloja ja ratkomaan oikeudenmukaisuuskysymyksiä, joita syntyy, kun maa-alueiden ja kiinteistöjen arvo on irrotettu markkinahinnoista. Verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta voitaisiin parantaa myös tehokkailla ja hyvin suunnitelluilla varallisuusveroilla, erityisesti, kun otetaan huomioon Itävallan huomattavat varallisuuserot ja perintö- ja lahjaveron puuttuminen. Ympäristöveroilla autetaan ottamaan huomioon kielteiset ulkoisvaikutukset, joita luonnonvarojen käytöstä ja ympäristöä saastuttavasta toiminnasta aiheutuu terveydelle ja ilmastolle. Tässä yhteydessä olisi tarkasteltava uudelleen tällaisen toiminnan nykyistä suotuisaa verokohtelua.

(12)

Työmarkkinoiden tilanne on paranemassa. Tuottavuutta ja pitkän aikavälin kasvua heikentää kuitenkin inhimillisen pääoman hyödyntämätön potentiaali. Muutokset ovat tarpeen erityisesti naisten, matalan osaamistason työntekijöiden, ikääntyneiden työntekijöiden ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden osalta. Vaikka naisten työllisyysaste on yleisesti ottaen korkea (Itävalta 71,7 prosenttia, koko unioni 67,4 prosenttia vuonna 2018), kokoaikatyössä käyvien naisten määrä on edelleen melko pieni. Osa-aikatyötä tekevien naisten osuus on selvästi unionin keskiarvoa suurempi (Itävalta 47,6 prosenttia, koko unioni 30,8 prosenttia vuonna 2018). Tämän taustalla ovat pääasiassa lastenhoitopalvelujen riittämättömyys ja palkattomia hoivatehtäviä suorittavien naisten suuri osuus. Lastenhoitopalvelujen tarjonnan ja perhevapaiden nykyinen rakenne ei edistä riittävästi miesten ja naisten yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Lisäämällä investointeja kohtuuhintaisiin kokopäiväisiin lastenhoitopalveluihin ja kouluihin voitaisiin edistää useampien naisten kokoaikaista työssäkäyntiä ja naisten työmarkkinapotentiaalin tehokkaampaa käyttöä sekä parantaa tuottavuutta ja pitkän aikavälin osallistavaa kasvua. Naisten osa-aikatyö selittää myös merkittävältä osin sukupuolten välistä tasoittamatonta palkkaeroa, joka on edelleen selvästi unionin keskiarvon yläpuolella (Itävalta 19,9 prosenttia, koko unioni 16,0 prosenttia vuonna 2017). Muita eron tärkeitä taustatekijöitä ovat naisten yliedustus matalapalkka-aloilla, koulutusvalintojen eriytyminen sukupuolen mukaan, naisten aliedustus johto- ja valvontatehtävissä sekä katkokset työurassa. Kaiken kaikkiaan sukupuolten välinen huomattava ero eläketuloissa (Itävalta 40,5 prosenttia, koko unioni 35,2 prosenttia vuonna 2017) johtuu suurelta osin työelämän aikana esiintyneistä sukupuoleen perustuvista tuloeroista. Lisäksi marginaalisesti työllistyneet henkilöt, joista suurin osa on naisia, eivät kuulu työttömyysetuuksien piiriin. Matalan osaamistason työntekijöiden korkea työttömyysaste viittaa työmarkkinapotentiaalin vajaakäyttöön. Työttömistä yli 44 prosenttia on suorittanut ainoastaan peruskoulutuksen (ylempään perusasteeseen saakka, Pflichtschule). Aktiivinen työvoimapolitiikka, jolla kannustetaan useampia ihmisiä työskentelemään tai etsimään työtä, sekä elinikäisen oppimisen tarjoamat mahdollisuudet ovat edelleen ratkaisevassa asemassa maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja matalan osaamistason aikuisten työvoimapotentiaalin hyödyntämisessä. Työmarkkinaosapuolten osallistuminen näitä toimintapolitiikkoja koskevaan päätöksentekoprosessiin on ollut perinteisesti vahvaa, mutta nyt se on kyseenalaistettu.

(13)

Ammattitaitoisen työvoiman puute viittaa siihen, että investointeja yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen olisi lisättävä. Muita heikommassa asemassa olevien oppilaiden oppimistulokset eivät ole parantuneet. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ja muiden oppilaiden oppimistulosten välinen ero on edelleen suuri. Valtakunnalliset kokeet vuonna 2016 osoittivat, että perustaitojen hallinnassa on haasteita, sillä noin neljäsosa 8-luokkalaisista ei täytä oppimisvaatimuksia saksan kielellä tai täyttää ne vain osittain. Heikoista sosioekonomisista oloista tulevien ja/tai maahanmuuttajataustaisten oppilaiden tulokset eivät ole juurikaan parantuneet valtakunnallisissa kokeissa. Viimeaikaiset kansainväliset kokeet ovat myös vahvistaneet, että alemmista sosioekonomisista ryhmistä tulevat tai maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät yhä enemmän jälkeen lukutaidossa. Kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelman mukaan syntyjään itävaltalaiset oppilaat menestyvät niin paljon ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajia paremmin, että tasoero vastaa lähes kolmea kouluvuotta. Viimeaikaiset koulutusuudistukset horjuttavat osittain aiempia uudistuspyrkimyksiä, eivätkä ne ole unionin ja OECD:n parhaiden käytäntöjen mukaisia. Tässä yhteydessä kokopäiväkoulun laajentaminen on hidastunut ja yleisen koulutuksen piirissä lisätään oppilaiden eriyttämistä. Jotta sosioekonomisesta taustasta tai maahanmuuttajataustasta aiheutuvaan koulutustulosten epätasaisuuteen voidaan löytää ratkaisuja, tarvitaan investointeja. Kansalaisten digitaaliset taidot ovat Itävallassa unionin keskiarvoa paremmalla tasolla, mutta maa on jäämässä jälkeen parhaiten suoriutuvista maista. Ammattitaitoisten tietotekniikka-alan työntekijöiden puute taloudessa lisääntyy, sillä alalta valmistuvien määrä ei riitä vastaamaan kasvavaan kysyntään.

(14)

Itävalta on vahvasti tutkimus- ja kehittämistoimintaan investoiva maa, jolla on kunnianhimoiset kansalliset tavoitteet. Tieteen ja innovoinnin tuotokset eivät kuitenkaan ole unionin innovaatiojohtajien (8) tasolla. Lisäinvestoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen eivät muunnu kokonaan innovointituloksiksi ja tuottavuuden kasvuksi. Erityisen heikosti Itävalta suoriutuu, kun on kyse nopeasti kasvavissa innovatiivisissa yrityksissä syntyvien työpaikkojen määrästä. Tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit olisivat vaikuttavampia, jos ne muunnettaisiin kaikilta osin huipputason tieteellisiksi tuloksiksi ja uraauurtaviksi innovaatioiksi. Tässä tarkoituksessa olisi lisättävä ja parannettava tieteen ja liiketoiminnan välisiä yhteyksiä ja kannustettava eri alueiden välillä ja muiden maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön älykkään erikoistumisen prioriteettien alalla. Lisäksi investointeja jatkamalla voitaisiin saada aikaan merkittävää tuottavuuden kasvua ja innovaatiotuloksia esimerkiksi ekoinnovoinnin, pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, innovointikapasiteetin ja toisiaan täydentävien aineettomien hyödykkeiden aloilla.

(15)

Vaikka Itävallan edistyminen digitalisaation alalla on yleisesti ottaen unionin keskiarvoa parempaa, se ei yllä unionin innovaatiojohtajien tasolle. Tämä koskee digitaaliteknologian käyttöä, mutta myös sen kehittämistä. Itävallan tieto- ja teknologiasektori on verrattain pieni, eikä se ole kasvanut samassa määrin kuin vastaavat sektorit innovaatiojohtajamaissa. Lisäksi maaseutualueilla ei ole nopeita yhteyksiä, mikä kasvattaa alueiden välisiä eroja, jotka liittyvät digitalisaatioon ja innovointivalmiuksiin. Myös koulujen digitaalisessa infrastruktuurissa on merkittäviä puutteita, jotka liittyvät esimerkiksi langattomien lähiverkkojen kattavuuteen. Itävalta on ottanut käyttöön muutamia rahoitusohjelmia, joilla parannetaan nopeita internetyhteyksiä koko maassa. Itävallan yleisen digitalisaatiostrategian uudelleen käynnistäminen tarjoaa tilaisuuden ottaa käyttöön tavoitteita ja indikaattoreita sekä seurata digitalisaation alalla tarvittavien julkisten ja yksityisten investointien edistymistä.

(16)

Energiatehokkuuden parantaminen ja uusiutuvien energiavarojen osuuden lisääminen vahvistaisivat Itävallan kestävän kasvun potentiaalia ja auttaisivat saavuttamaan maan vuodeksi 2030 asetetut ilmasto- ja energiatavoitteet. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin lisätoimia. Lisäksi julkiset investoinnit ympäristö- ja energia-alan tutkimukseen ja kehittämiseen ovat unionin keskiarvoa vähäisempiä. Energiankulutusta voitaisiin vähentää parantamalla energiatehokkuutta ja lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä pk-yrityksissä. Itävallan talous voisi vauhdittua merkittävästi, jos investoitaisiin rakennusten peruskorjaukseen, uusiutuvista energialähteistä tuotettavaan sähköön ja kestävään liikkuvuuteen. Siirtyminen kohti kiertotaloutta edellyttää kokonaisvaltaista strategiaa ja yritysten investointien lisäämistä.

(17)

Vaikka viime aikoina on tapahtunut suotuisaan taloustilanteeseen liittyvää elpymistä, Itävalta ei ole vielä onnistunut palauttamaan vuosikymmenen ajan pysähtyneenä ollutta kokonaistuottavuuden kasvua, joka on talouskasvun ja kilpailukyvyn keskeinen vauhdittaja. Tuottavuuden kasvua tukevat keinot liittyvät yritysten digitalisaatioon, yritysten kasvuun ja palvelualan kilpailuun. Vaikka suuremmat yritykset Itävallassa ottavat digitaaliteknologiaa ja digitaalisia liiketoimintamalleja ripeästi käyttöön, pienemmät yritykset jäävät kehityksessä jälkeen. Pienten yritysten, myös mikroyritysten, digitalisaatio on erityisen tärkeää, sillä ne ovat Itävallan talouden selkäranka. KMU Digital -ohjelmaa on hyödynnetty huomattavassa määrin, mikä osoittaa, että pk-yrityksissä on tarvetta ja kiinnostusta saada digitalisaatiota koskevaa neuvontaa. Tämän ohjelman pidentäminen ja laajentaminen auttaisi asiaa, samoin kuin yritysten digitalisaation ottaminen entistä tärkeämmäksi osaksi Itävallan yleistä digitalisaatiostrategiaa.

(18)

Yritystoiminnan aloittamiseen ja laajentamiseen liittyy Itävallassa edelleen rakenteellisia ongelmia, erityisesti erittäin innovatiivisten yritysten kohdalla. Itävalta on vertailukelpoisia jäsenvaltioita jäljessä, kun on kyse nopeasti kasvavissa innovatiivisissa yrityksissä syntyvien työpaikkojen määrästä. Tämä viittaa tarpeeseen parantaa innovatiivisten yritysten mahdollisuuksia laajentaa toimintaansa, sillä niiden laajentumispyrkimyksiä haittaa edelleen esimerkiksi riskipääomatilanne, joka on vähemmän kehittynyt ja vähemmän monipuolinen kuin innovaatiojohtajamaissa. Myöhemmän vaiheen rahoitus, esimerkiksi riskipääomarahoituksena ja kasvuyritysten mahdollisuutena saada rahoitusta julkisilta pääomamarkkinoilta, muodostaa pullonkaulan. Wienin pörssiin äskettäin perustettu pk-yritysten lista on askel oikeaan suuntaan. Nopeasti kasvavat yritykset ovat olennaisen tärkeitä uusien, myös digitaalisten, teknologioiden ja liiketoimintamallien levittämisen ja siten myös tuottavuuden kasvun kannalta.

(19)

Itävallassa on merkittäviä markkinoille pääsyn esteitä ja rajoittavia sääntöjä, jotka liittyvät yrityspalveluihin ja säänneltyihin ammatteihin. Tällaisia ovat esimerkiksi erityiset osakkeenomistusta koskevat vaatimukset, lukuisat varatut toiminnot ja monialayrityksiä koskevat rajoitukset. Itävallan vähittäiskauppa-alan suhteellisen heikkoon kehittymiseen vaikuttavat sääntelyyn liittyvät, erityisesti kauppojen päivittäistä toimintaa koskevat esteet. Itävallan yrityksiä kuormittaa edelleen suuri hallinnollinen rasitus, joka on vakava ongelma. Liiketoimintaympäristön parantamisessa tärkeitä välineitä ovat jatkuvat pyrkimykset vähentää rasitteita ja suunniteltu Itävallan elinkeinolupalain (Gewerbeordnung) arviointi. Lisäksi kilpailun lisääminen palvelualalla auttaisi vastaamaan haasteisiin, joita Itävallalla on digitaaliteknologian ja digitaalisten liiketoimintamallien levittämisessä.

(20)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Itävalta voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(21)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Itävallan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Itävallalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon niiden merkityksen Itävallan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia. Tämä on osoitus siitä, että unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(22)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (9), että Itävallan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Puola ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Puolaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Puolan edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisessa.

(3)

Puola toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 26 päivänä huhtikuuta 2019 ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 29 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Puolaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallitus ennakoi vuoden 2019 lähentymisohjelmassaan, että julkisen talouden rahoitusasema heikkenee hieman niin, että alijäämä, joka oli 0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2018, kasvaa 0,6 prosenttiin vuonna 2022, ja että alijäämä on 1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2019 ja ylijäämä 0,2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2020. Uudelleenlaskettu rakenteellinen rahoitusasema, jossa alijäämä on 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, yltää lähelle julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1,0 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velan odotetaan supistuvan 48,9 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2018 40,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2022. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2020 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(6)

Vuoden 2019 lähentymisohjelmassa todetaan, että Puola on toteuttanut kuivuuteen liittyvät korvaavat toimenpiteet ja että niiden vaikutus julkiseen talouteen oli merkittävä vuonna 2018. Lähentymisohjelmassa esitetään riittävät todisteet näiden julkiselle taloudelle aiheutuvien lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Kuivuudesta johtuvien menojen erityiskäsittelyä voitaisiin harkita ”epätavallisia tapahtumia koskevan lausekkeen” mukaisesti. Komission mukaan hyväksyttävät lisämenot olivat vuonna 2018 yhteensä 0,07 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 9 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan 3 kohdan säännöksissä otetaan huomioon tällaiset lisämenot, sillä poikkeuksellista kuivuutta pidetään epätavallisena tapahtumana, jonka vaikutus Puolan julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2018 osalta, jotta nämä lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon.

(7)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Puolalle sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (5) nimellinen kasvu ei ole yli 4,2 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Puolan tuotantokuilun on arvioitu olevan 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen, vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun vaatimusten sopeutuskaavion perusteella nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2020 ei saisi olla yli 4,4 prosenttia, mikä vastaisi 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2020, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

(9)

Puola on edistynyt merkittävästi verosäännösten noudattamisen parantamisessa. Samaan aikaan maan talouskasvu on ollut vahvaa ja työmarkkinat ovat olleet elinvoimaiset, ja sosiaaliturvamaksun alaisten työsuhteiden osuus on vähitellen kasvanut. Kaikki nämä tekijät ovat edistäneet julkisten tulojen kasvua. Osa tulojen kasvusta on syklistä ja saattaa hiipua, kun makrotaloudellinen ympäristö heikkenee. Toisaalta myös julkiset menot suhteessa BKT:hen ovat viime vuosina lisääntyneet. Monet uudet menoluokat ovat luonteeltaan pysyviä, eikä niitä ole välttämättä helppo muuttaa lähitulevaisuudessa. Lisäksi Puolan julkiseen talouteen kohdistuu tulevaisuudessa paineita lisätä menoja, erityisesti väestön ikääntymisen vuoksi. Nämä tekijät lisäävät sellaisten uusien välineiden tarvetta, joiden avulla menojen hallinnointia voidaan lujittaa muun muassa arvioimalla säännöllisesti menojen vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Puola jatkoi vuonna 2018 toimia talousarviojärjestelmän parantamiseksi, mutta uudistus on kokonaisuutena monimutkainen, ja se on tarkoitus toteuttaa vaiheittain useiden vuosien aikana. Vaikka julkisen talouden kehys on vahva ja riippumattomat laitokset hoitavat joitakin finanssipoliittisen neuvoston tehtäviä, Puola on edelleen ainoa jäsenvaltio, jossa ei ole riippumatonta finanssipoliittista neuvostoa. Puola ei ole edistynyt alennettujen alv-kantojen laajamittaisen käytön rajoittamisessa, mutta hallitus on käynnistänyt uudistuksen, jonka avulla näitä verokantoja voidaan yksinkertaistaa ja niiden virhealttiutta vähentää.

(10)

Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä nousi vuoteen 2017 saakka, mikä johtui toteutetuista uudistuksista, kuten varhaiseläkemahdollisuuksien poistamisesta ja lakisääteisen eläkeiän asteittaisesta nostamisesta. Vuonna 2018 keskimääräinen eläkeikä laski sekä miehillä että naisilla, mikä johtuu lakisääteisen eläkeiän alentamisesta vuoden 2017 lopulla. Koska työikäinen väestö vähenee, todellisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen on työmarkkinoille osallistumisen ja talouskasvun kannalta ratkaisevan tärkeää. On myös olennaisen tärkeää varmistaa tulevien eläkkeiden riittävyys, ehkäistä vanhuusiän köyhyys ja parantaa tätä varten myös eläkejärjestelmän julkistaloudellista kestävyyttä. Syksyllä 2017 toteutettu lakisääteisen eläkeiän alentaminen 60 vuoteen naisilla ja 65 vuoteen miehillä heikentää huomattavasti tulevia eläke-etuuksia ja luo miesten ja naisten välille tässä suhteessa merkittävän kuilun. Nykyiset etuuskohteluun perustuvat eläkejärjestelyt aiheuttavat julkiselle taloudelle lisäkustannuksia ja vähentävät työntekijöiden liikkuvuutta eri alojen välillä. Viljelijöiden sosiaalivakuutusjärjestelmä, jonka julkinen tuki on noin 0,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, vähentää työvoiman liikkuvuutta ja lisää osaltaan piilotyöttömyyttä maatalouden alalla.

(11)

Suotuisa makrotaloudellinen tilanne on tukenut Puolan työmarkkinoiden vahvaa kehitystä viime vuosina. Työllisyysaste on edelleen noussut, ja monta vuotta alentunut työttömyysaste vakiintui vuonna 2018 historiallisen alhaiselle tasolle alle 4 prosenttiin. Tiettyjen ryhmien työvoimaosuus on kuitenkin yhä pieni verrattuna muihin jäsenvaltioihin. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa matalan osaamistason työntekijät sekä vammaiset ja heidän hoitajansa ja ikääntyneet työntekijät. Puolan sosiaalietuusjärjestelmä ei tarjoa riittävästi kannustimia ottaa työtä vastaan. Lapsilisä on vähentänyt köyhyyttä ja eriarvoisuutta, mutta kokonsa ja mallinsa vuoksi sillä on ollut kielteinen vaikutus vanhempien, useimmiten naisten, osallistumiseen työmarkkinoille. Päivähoidossa olevien alle kolmivuotiaiden lasten osuus on edelleen unionin alhaisimpia. Lisäksi pitkäaikaishoidosta vastaavat pääasiassa perheenjäsenet lähes kokonaan ilman institutionaalista tukea, mikä estää omaishoitajia työskentelemästä. Lakisääteisen eläkeiän alentaminen on kannustanut ikääntyneitä työntekijöitä poistumaan työvoimasta. Muuttoliike unionin ulkopuolisista maista on auttanut vastaamaan työvoiman kysynnän kasvuun, mutta on nähtävissä merkkejä siitä, että jatkossa lisätyövoimaa voi olla vaikea saada ulkomailta.

(12)

Puola on toteuttanut vuosina 2015–2017 toimenpiteitä työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentämiseksi rajoittamalla mahdollisuuksia määräaikaisten työsuhteiden väärinkäyttöön, korottamalla eräisiin epätyypillisiin työsuhteisiin liittyviä sosiaaliturvamaksuja ja ottamalla käyttöön vähimmäistuntipalkan eräiden tällaisten työsuhteiden yhteydessä. Tilapäisten sopimusten osuus on supistunut vuodesta 2015 toteutettujen toimenpiteiden ja työvoimapulan vuoksi, mutta vaikka tämä prosessi nopeutui vuonna 2018, osuus on edelleen unionin korkeimpia. Tähän ongelmaan liittyviä lainsäädännöllisiä muutoksia ei ole jatkettu, koska työlain uudistusta ei lopulta pantu täytäntöön. Itsenäisten ammatinharjoittajien ja tietyissä epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden eläkkeiden riittävyys saattaa tulevaisuudessa muodostua ongelmaksi.

(13)

Elinikäiseen oppimiseen kannustava laadukas koulutusjärjestelmä, jota tuetaan riittävillä investoinneilla, voisi olla Puolan tulevien kasvunäkymien tukemisessa keskeinen tekijä. On ratkaisevan tärkeää antaa ihmisille taitoja ja osaamista, joiden avulla he voivat työllistyä nopeasti muuttuvilla työmarkkinoilla. Näin voidaan tukea sekä työmarkkinoille osallistumista että talouden innovointikykyä. Aikuisopiskelu on selvästi unionin keskiarvoa vähäisempää, eikä ammatillista koulutusta yrityksissä hyödynnetä riittävästi. Tämän ohella digitaalisen osaamisen sekä luku- ja laskutaidon puutteet heikentävät erityisesti niiden aikuisten työllistyvyyttä, joilla ei ole korkea-asteen koulutusta. Opettajankoulutuksen heikko laatu ja opettajien jossain määrin puutteellinen osaaminen todennäköisesti heikentävät koulutuksen laatua. Myös korkeakoulutuksen laadunvarmistusjärjestelmässä on puutteita. Ammatillisen koulutuksen ja korkea-asteen koulutuksen alalla viime aikoina toteutetuista uudistuksista huolimatta aikuiskoulutuksen koordinointi on edelleen puutteellista, ja erilaisten politiikkatoimien vaikutus yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatuun ja osaamistasoon jää epäselväksi.

(14)

Puolan talousnäkymien pitkän aikavälin kehitys riippuu talouden innovointikyvystä. Puola kuuluu kuitenkin yhä heikoimpien innovoijien joukkoon, ja matalan teknologian alat muodostavat merkittävän osan maan talouden rakenteesta, minkä lisäksi innovaatiosuorituskyvyssä on alueellisia eroja. Tieteen ja yritysmaailman välisen yhteistyön parantamiseksi on toteutettu joitakin toimenpiteitä, mutta jäljellä on edelleen useita sekä rahoitukseen liittyviä että muita esteitä. Keskeisiä esteitä ovat etenkin monimutkaiset hallinnolliset menettelyt ja tutkijoiden rajalliset taidot hallinnoida julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiä tutkimus- ja kehityshankkeita (T&K). Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja suurempien yritysten yhdessä muodostamien klusterien ja vakiintuneiden yritysverkkojen rooli innovatiivisten ratkaisujen levittämisessä on yhä vähäinen. Vuonna 2018 toteutettu korkea-asteen koulutusuudistus on joiltain osin parantanut Puolan tiedemaailman tilannetta, mutta siinä puututtiin vain osittain eräisiin tärkeisiin kysymyksiin, kuten tutkimussektorin hajanaisuuteen, tutkijoiden palkkoihin ja Puolan tieteen kansainvälistymiseen. Kotimaisten T&K-bruttomenojen määrä oli vuonna 2017 edelleen noin puolet unionin keskiarvosta, minkä lisäksi alueelliset erot olivat suuria.

(15)

Vaikka terveydenhuollon tulokset ovat edelleen parantuneet, ne ovat edelleen alle unionin keskiarvon. Vuonna 2017 miesten elinajanodote oli 7,9 vuotta lyhyempi kuin naisilla, ja vuonna 2016 ero eniten ja heikoimmin koulutettujen puolalaisten välillä oli 10 vuotta. Alhaiset terveydenhuoltomenot ja henkilöstöpula heikentävät terveydenhuoltopalvelujen saatavuutta ja terveydenhuoltojärjestelmän vaikuttavuutta. Ammatissa toimivien lääkäreiden ja sairaanhoitajien määrä suhteessa väkilukuun on unionin alhaisimpia, ja neljäsosa terveydenhuollon henkilöstöstä on eläkeiässä. Niiden henkilöiden osuus, jotka kokevat jääneensä vaille tarvitsemaansa terveydenhoitoa, pieneni vuonna 2017, mutta se oli silti unionin suurimpia, ja eräiden menettelyjen odotusajat ovat pidentyneet huomattavasti vuodesta 2010. Puolassa on kartoitettu terveydenhuoltopalvelujen tarvetta, mutta kartoitusten tuloksia ei vielä hyödynnetä terveydenhuoltopalveluja ja -investointeja koskevassa päätöksenteossa. Terveydenhuoltojärjestelmän toiminta perustuu edelleen liiaksi sairaalahoitoon, ja perusterveydenhuolto- ja avohoitopalvelut ovat kehittymättömiä. Pitkäaikaishoidon järjestelmä on heikko, eikä standardoituja palveluja ja strategista lähestymistapaa ole. Pitkäaikaishoidosta vastaavat valtaosaksi epäviralliset hoitajat, usein perheenjäsenet, jotka eivät juuri saa institutionaalista tukea. Vuonna 2017 Puolan julkiset terveydenhuoltomenot olivat yhteensä 4,7 prosenttia suhteessa BKT:hen, eli selvästi alle unionin keskiarvon (7 prosenttia suhteessa BKT:hen). Puola aikoo asteittain lisätä näitä menoja tulevina vuosina. Tämä voi kuitenkin olla vaikeaa, sillä äskettäin julkistetut suunnitelmat lisätä sosiaalisia tulonsiirtoja keski- ja suurituloisille kotitalouksille rajoittavat finanssipoliittista liikkumavaraa tulevaisuudessa.

(16)

Puolan infrastruktuuri on parantunut merkittävästi, mutta eräillä aloilla on yhä huomattavia puutteita verkkoyhteyksissä. Tieinvestoinnit, jotka on määrä toteuttaa tienrakennusohjelman mukaisesti vuoteen 2024 mennessä, keskittyvät maan itäosiin, minkä vuoksi yhteydet eräillä pohjoisilla alueilla jäävät heikommiksi. Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin kuuluvissa rautatieyhteyksissä on edelleen merkittäviä puutteita, ja investoinnit rautateihin etenevät hitaammin kuin investoinnit maanteihin. Liikennekuolemien määrä on edelleen unionin suurimpia. Kaupungeissa on yhä enemmän liikenteestä johtuvia ongelmia, kuten ruuhkia ja ilmansaasteita, kun henkilöautokanta kasvaa ja suuri osa autoista on vanhoja. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet voimakkaasti viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Nykyiset kannustimet käyttää joukkoliikennettä ja vähäpäästöisiä ja aktiivisia liikennemuotoja eivät ole riittäviä näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Kiinteiden internetyhteyksien kattavuus on Puolassa edelleen unionin heikoimpia, sillä ultranopea laajakaista on saatavilla lähinnä vain suurkaupungeissa.

(17)

Puolan talous on yksi unionin vähiten hiilitehokkaita. Julkisten ja yksityisten rakennusten huono eristys lisää energiankulutusta ja energiaköyhyyttä. Puolassa on myös enemmän ilmansaasteista kärsiviä kaupunkeja kuin muualla unionissa, erityisesti maan etelä- ja keskiosissa. Investoimalla energiatehokkuuden parantamiseen erityisesti rakennusalalla, lisäämällä vähähiilisen ja puhtaamman energiantuotannon osuutta ja tukemalla liikenteestä aiheutuvien päästöjen vähentämistä voitaisiin vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja rajoittaa ilman saastumista sekä alentaa samalla sosiaalisia kustannuksia ja parantaa elämänlaatua. Nykyinen sääntely-ympäristö, muun muassa kaasun varastointia ja sähkön hintojen jäädyttämistä koskevat lait sekä rannikoiden tuulivoimapuistoja koskevat säännökset, voi vaikeuttaa sähkö- ja kaasumarkkinoille tehtäviä investointeja ja heikentää Puolan energia-alan ja energiaintensiivisten toimialojen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä.

(18)

Uuden ja tarkistetun lainsäädännön laatu sekä vakaa ja ennustettavissa oleva liiketoimintaympäristö ovat erittäin tärkeitä suotuisten taloudellisten olosuhteiden säilyttämiseksi ja yksityisten investointien lisäämiseksi. Epävakaa sääntelykehys ja muut yritysten laajentumista vaikeuttavat esteet vähentävät investointeja ja tuottavuutta. Todellinen vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien kanssa parantaisi osaltaan lainsäädännön laatua, ja tarvittavien tarkistusten määrän väheneminen edistäisi liiketoimintaympäristön vakautta. Siksi työmarkkinaosapuolten kuulemisen ja julkisten kuulemisten vaikutuksen vahvistaminen siten, että varmistetaan kuulemisten riittävä kesto, otetaan sidosryhmien näkemykset paremmin huomioon ja vähennetään niiden lakien määrää, joiden valmistelu on vapautettu kuulemisista, auttaisi merkittävällä tavalla vähentämään lainsäädännön jatkuvista muutoksista johtuvaa hallinnollista rasitusta, lisäisi investointeja ja edistäisi kestävää talouskasvua pitkällä aikavälillä. Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden takaaminen on tässä yhteydessä niin ikään tärkeää. On syytä muistaa, että joulukuussa 2017 komissio esitteli neuvostolle perustellun ehdotuksensa sen toteamiseksi, että Puolassa on olemassa selvä vaara oikeusvaltioperiaatteen vakavaan loukkaukseen. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut näitä kysymyksiä koskevan tuomion, ja niitä käsitellään kyseisessä tuomioistuimessa parhaillaan vireillä olevissa menettelyissä. Oikeusvarmuus ja luottamus sääntely-, vero- ja muiden politiikkojen ja instituutioiden laatuun ja ennakoitavuuteen ovat investointiympäristön kannalta tärkeitä tekijöitä.

(19)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Puola voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(20)

Valtion rooli on viime vuosina kasvanut voimakkaasti pankki-, vakuutus- ja energia-aloilla. Valtionomistuksen lisääntyminen on uusi haaste kilpailulle sekä sääntely- ja hallintokehykselle. Hallinnon laadusta ja sääntely- ja valvontaviranomaisten riippumattomuudesta on sen vuoksi tulossa yhä tärkeämpiä tekijöitä, kun otetaan huomioon mahdolliset eturistiriidat ja rahoituksen vahvemmat yhteydet julkiseen talouteen.

(21)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 lähentymisohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (6) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Portugali kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Portugali kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Portugalin olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Erityisesti investointeihin liittyvän talouspolitiikan keskittäminen määritettyihin osa-alueisiin ja satunnaistulojen käyttäminen julkisen velan vähentämiseen edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen ja puskureiden palauttamisen osalta. Toimenpiteet, joilla vähennetään työmarkkinoiden segmentoitumista, parannetaan osaamista ja tehostetaan sosiaalista turvaverkkoa edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 3 noudattamista työmarkkinoiden ja sosiaalisen suojelun järjestelmien toiminnan osalta. Sääntelystä aiheutuvien rasitteiden vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 1 noudattamista siltä osin kuin on kyse liiketoimintaympäristön ja tuottavuuden parantamisesta euroalueen tasapainottamiseksi. Maksukyvyttömyys- ja takaisinperintämenettelyjen tehostaminen edistää euroaluetta koskevan suosituksen 4 noudattamista järjestämättömien lainojen vähentämisen osalta.

(3)

Portugalia koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Portugalin edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio päätteli analyysinsa perusteella, että Portugalin makrotaloudessa on epätasapainoja. Erityisesti suuri ulkomainen nettovelka, yksityinen ja julkinen velka sekä järjestämättömien lainojen suuri osuus ovat haavoittuvuustekijöitä tilanteessa, jossa tuottavuuden kasvu on vähäistä. Politiikkatoimia tarvitaan edelleen. Erityisesti on pantava täytäntöön suunnitelmat järjestämättömien lainojen määrän vähentämisestä ja liiketoimintaympäristön parantamisesta. Monien uudistussuunnitelmien hyväksyminen ja täytäntöönpano edellyttävät seurantaa. Näihin kuuluvat muun muassa julkisen talouden kestävyyden parantamiseksi toteutettavat finanssipoliittiset ja rakenteelliset uudistukset.

(4)

Portugali toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Portugaliin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota ja väliaikaista velkasääntöä. Portugali aikoo vuoden 2019 vakausohjelmansa perusteella saavuttaa vuonna 2019 julkisen talouden alijäämän, joka on 0,2 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), ja vuonna 2020 ylijäämän, joka on 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja parantaa tilannetta edelleen niin, että ylijäämä on vuoteen 2022 mennessä kasvanut 0,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Suunnitelmissa on otettu vain osittain huomioon pankkitukitoimien potentiaaliset alijäämää kasvattavat vaikutukset vuodesta 2020 eteenpäin. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoite, jota on muutettu (vuoden 2019 tavoitteesta, joka on 0,25 prosentin rakenteellinen ylijäämä suhteessa BKT:hen, siten että vuodesta 2020 eteenpäin tavoitteena on rakenteellisin luvuin tasapainossa oleva rahoitusasema), on tarkoitus saavuttaa vuonna 2020. Vuoden 2019 vakausohjelman mukaan julkisen talouden velka suhteessa BKT:hen on 118,6 prosenttia vuonna 2019, 115,2 prosenttia vuonna 2020 ja 103,7 prosenttia vuonna 2020. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on vuosina 2019 ja 2020 uskottava ja seuraavina vuosina suotuisa. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista vuodesta 2019 eteenpäin, ei kuitenkaan ole vielä riittävästi täsmennetty.

(7)

Vuoden 2019 vakausohjelmassa ei anneta tietoja siitä, millaisia julkistaloudellisia vaikutuksia niillä poikkeuksellisilla menoilla on, joita aiheutuu vuoden 2017 laajojen maastopalojen seurauksena toteutettavista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on suojata Portugalin aluetta maastopaloilta. Portugalin viranomaiset toimittivat kuitenkin 9 päivänä toukokuuta 2019 päivätyllä kirjeellä riittävät tiedot näiden julkiselle taloudelle aiheutuvien lisäkustannusten laajuudesta ja luonteesta. Kirjeessä todetaan etenkin, että vuoden 2018 talousarvion toteutukseen sisältyy poikkeuksellisia menoja ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, joilla on tarkoitus suojata Portugalin aluetta maastopaloilta, ja että nämä menot ovat noin 0,04 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kirjeessä eritellään hätätilanteiden hallintaan liittyvät kertaluonteisiksi toimenpiteiksi luokitellut menot ja ennaltaehkäisyyn liittyvät menot. Koska maastopalojen ehkäisystä aiheutuvat menot ovat luonteeltaan integroituja ja suorassa yhteydessä vuoden 2017 laajoihin maastopaloihin, niihin voitaisiin harkita sovellettavan erityiskohtelua epätavallista tapahtumaa koskevan lausekkeen perusteella. Komission mukaan ennaltaehkäisyyn liittyvien toimenpiteiden osalta hyväksyttävät lisämenot vuonna 2018 ovat 0,04 prosenttia suhteessa BKT:hen. Asetuksen (EY) N:o 1466/97 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan säännökset kattavat tällaiset lisämenot, sillä ennennäkemättömän laajat maastopalot katsotaan niiden mukaan epätavalliseksi tapahtumaksi, jonka vaikutus Portugalin julkiseen talouteen on merkittävä, eikä kestävyys vaarannu, jos tilapäinen poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuralta sallitaan. Vaadittua sopeutusta kohti julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta on siksi pienennetty vuoden 2018 osalta, jotta nämä lisäkustannukset voidaan ottaa huomioon.

(8)

Neuvosto suositti 13 päivänä heinäkuuta 2018 Portugalille sen varmistamista, että nettomääräisten julkisten perusmenojen (6) nimellinen kasvu ei ole yli 0,7 prosenttia vuonna 2019, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä suositellusta sopeutuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(9)

Portugalin pitäisi saavuttaa julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2020, kun otetaan huomioon sallitut poikkeamat, jotka liittyvät poikkeuksellisiin tapahtumiin, joiden takia myönnetään tilapäinen poikkeama. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan tämä vastaa nettomääräisten julkisten perusmenojen 1,5 prosentin nimellistä enimmäiskasvuvauhtia, jolloin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Portugali poikkeaa tästä vaatimuksesta merkittävästi vuonna 2020, jos politiikka säilyy muuttumattomana. Samaan aikaan Portugalin ennustetaan noudattavan väliaikaista velkasääntöä vuonna 2019, mikä johtuu 0,25 prosentin sallitusta vuotuisesta poikkeamasta, mutta sen ei alustavan näytön perusteella ennusteta noudattavan velkasääntöä vuonna 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi. Mahdollisten satunnaistulojen käyttö julkisen talouden velkasuhteen pienentämiseksi edelleen olisi tärkeää.

(10)

Portugalin julkisen talouden kestävyyden parantamisen edellytyksenä on jatkuva kasvua edistävä julkisen talouden vakauttaminen. Lisäksi julkisen talouden laatua voidaan parantaa ja menojen kasvua edistävää vaikutusta lisätä tukemalla investointeja (ks. jäljempänä). Julkiset investoinnit ovat vuonna 2018 tapahtuneesta kasvusta huolimatta edelleen unionin normeihin nähden hyvin vähäisiä ja jatkuvasti alle hallituksen omien tavoitteiden. Sitoumusten valvontaa koskevan lain täytäntöönpanon varmistaminen, budjettikehyslain tinkimätön ja oikea-aikainen täytäntöönpano sekä toiminnan rationalisointipyrkimysten jatkaminen ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä menojen valvonnan parantamisen ja varainkäytön tehostamisen kannalta. Viimeaikaisilla alhaalta ylöspäin suuntautuvilla tiettyjä aloja koskevilla yksittäisillä menojen uudelleenarvioinneilla on saatu yleisesti ottaen aikaan vain vähän tehokkuussäästöjä. Suurempien tehokkuussäästöjen saamiseksi menoja olisi Portugalin julkisen talouden kehyksessä arvioitava jatkossa säännöllisesti uudelleen. Lisäksi tarvitaan nykyistä syvemmälle meneviä uudistuksia, joilla parannetaan tehokkuutta, sekä selkeä ylhäältä alaspäin suuntautuva lähestymistapa, jolla kokonaismenot pidetään kurissa. Näiden toimien olisi pitkälti perustuttava julkishallinnon uudistusstrategiaan, jolla pyritään sovittamaan julkisen sektorin henkilöstömäärä paremmin yhteen tehokkaan palvelutarjonnan tarpeen kanssa. Tässä yhteydessä olisi muun muassa tuettava henkilöstön uudelleensijoittamista ja -kouluttamista, korostettava henkilökohtaisten ansioiden merkitystä ja pyrittävä tekemään julkishallinnosta houkutteleva työpaikka korkean osaamistason työntekijöille.

(11)

Portugalin julkiseen talouteen kohdistuu jatkuvasti paineita epäsuotuisan väestönkehityksen, erityisesti väestön ikääntymisen, vuoksi, ja tilanne vaikuttaa kielteisesti etenkin eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyteen. Vaikka aiemmilla uudistuksilla on parannettu eläkejärjestelmän pitkän aikavälin kestävyyttä, käynnissä olevat erityiseläkkeiden korotukset ja varhaiseläkeuudistukset ovat johtaneet siihen, että väestön ikääntymisestä johtuvan kasvusuuntauksen lisäksi eläkemenoja on kasvatettu. Eläkejärjestelmän yleiseen kestävyyteen voi kohdistua kielteisiä vaikutuksia, jos riittäviä kompensoivia toimenpiteitä ei toteuteta. Terveydenhuoltoalalla edistettiin vuonna 2018 edelleen kustannustehokkuutta muun muassa lisäämällä keskitettyjen hankintojen sekä rinnakkaisvalmisteiden ja biosimilaarien käyttöä. Samaan aikaan sairaaloilla on kuitenkin jatkuvasti suuria maksurästejä, jotka johtuvat budjettisuunnitteluun ja -toteutukseen sekä kirjanpidon valvontaan ja toiminnan johtamiseen liittyvistä puutteista. Sairaaloiden maksurästit vähenivät tilapäisesti vuonna 2018 huomattavien ylimääräisten maksusuoritusten seurauksena. Vuodeksi 2019 on laadittu uusi ohjelma, jolla pyritään puuttumaan sairaaloiden maksurästeihin rakenteellisin toimenpitein ottamalla käyttöön julkisia sairaaloita varten uusi hallintomalli ja kasvattamalla samaan aikaan huomattavasti niiden vuotuisia talousarvioita. Se, pystytäänkö ohjelmalla hidastamaan sairaaloiden maksurästien kertymistä lyhyellä aikavälillä ja siten varmistamaan niiden kokonaismäärän rakenteellinen väheneminen, riippuu ratkaisevasti ohjelman oikea-aikaisesta ja tehokkaasta toteuttamisesta.

(12)

Valtion omistamien yritysten nettotulojen kasvattaminen ja niiden velkojen vähentäminen auttaisivat lisäämään Portugalin julkisen talouden kestävyyttä. Viranomaisten suunnitelmana on, että valtion omistamien yritysten nettotulot saatetaan kokonaistasolla lähelle tasapainoa vuonna 2019, mikä merkitsee viivettä verrattuna aiempiin ilmoituksiin, joiden mukaan tämä tavoite oli tarkoitus saavuttaa jo vuonna 2018. Lisäksi toimenpiteet, joilla on tarkoitus varmistaa alkuperäisten toimintasuunnitelmien noudattaminen, sekä toimet, joilla on tarkoitus varmistaa oikea-aikaisempi, avoimempi ja kattavampi seuranta, ovat viivästyneet ja niihin perustuvia tarvittavia korjaavia toimia on toteutettu hitaasti. Etenkään ei ole huolehdittu riittävästä ennakkoavoimuudesta, joka koskee valtion omistamien yritysten rahoittamista pääomituksen ja lainojen avulla.

(13)

Vaikka käynnissä on joitakin työmarkkinoiden segmentoitumista vähentäviä toimenpiteitä, joihin kuuluvat muun muassa työsuojeluviranomaisen vahvistaminen ja julkishallinnossa epävarmoissa työsuhteissa olevien työntekijöiden integrointiohjelman käynnistäminen, määräaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden osuus on Portugalissa edelleen selvästi unionin keskiarvoa suurempi. Hallitus ja työnantajien ja työntekijöiden edustajat ovat sopineet yksityiskohtaisemmista toimenpiteistä, joilla on tarkoitus vähentää työmarkkinoiden segmentoitumista ja työsuhteiden epävarmuutta sekä edistää työehtosopimusneuvotteluja. Näille toimenpiteille tarvitaan kuitenkin vielä parlamentin hyväksyntä, eikä niistä ole vielä annettu lainsäädäntöä.

(14)

Työmarkkinaolosuhteiden parantuminen on johtanut siihen, että yhä harvemmat ovat vaarassa ajautua köyhyyteen tai syrjäytyä sosiaalisesti. Tästä huolimatta tuloerot ovat edelleen suuria ja sosiaalisten tulonsiirtojen vaikutus köyhyyden vähentämiseen on vähäinen. Vaikka tuloerot ovat Portugalissa kaventumassa, ne ovat edelleen huomattavasti suuremmat kuin unionissa keskimäärin. Vähimmäistulojärjestelmän riittävyys on unionin heikoimpia, sillä sen tarjoamat tulot ovat vain 40 prosenttia kansallisesta köyhyysrajasta. Tehottomasti toimiva sosiaalisten tulonsiirtojen järjestelmä voi tarkistamattomana joutua kovalle koetukselle, jos talous taantuu tulevaisuudessa, ja vaikutukset kohdistuisivat tällöin etenkin muita heikoimmassa asemassa oleviin.

(15)

Työntekijöiden matala koulutustaso muodostaa esteen investoinneille ja tuottavuuden kasvulle. Noin 50 prosentilla 25–64-vuotiaista on matala koulutustaso, eli osuus ylitti selvästi unionin keskiarvon (22 prosenttia) vuonna 2018. Yritysten mukaan merkittävänä esteenä niiden investoinneille on ammattitaitoisen henkilöstön vähäinen saatavuus. Erityisesti aikuiskoulutuksen alalla voitaisiin toteuttaa lisätoimia matalan koulutustason omaavien aikuisten (joiden osallistuminen koulutukseen on alle unionin keskiarvon) saamiseksi koulutuksen piiriin ja tarjota kohdennettuja julkisia kannustimia myös pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta nämä kouluttaisivat henkilöstöään. Digiosaaminen muodostaa erityisen haasteen, sillä 50 prosentilla Portugalin väestöstä ei ole digitaalisia perustaitoja, kun unionin keskiarvo on 43 prosenttia. Investoinnit yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, myös infrastruktuuriin, ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä parantamaan työllistettävyyttä ja lisäämään sosiaalista liikkuvuutta.

(16)

Toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään osallistumista korkea-asteen koulutukseen muun muassa kasvattamalla merkittävästi apurahojen määrää, toteutetaan parhaillaan osana toimia, joiden tavoitteena on lisätä korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrää. Portugalissa 30–34-vuotiaista 33,5 prosenttia on suorittanut korkea-asteen tutkinnon, eli osuus on edelleen alle unionin keskiarvon (40,7 prosenttia). Tämä osuus on pitkään ollut alhainen etenkin tieto- ja viestintätekniikan, luonnontieteiden, matematiikan ja tilastotieteen aloilla, millä voi olla kielteisiä vaikutuksia Portugalin tuottavuuden kasvuun ja innovointikapasiteettiin. Vaikka hallitus yrittää puuttua ongelmaan lisäämällä näiden alojen opiskelupaikkojen määrää ja tarkastelemalla uudelleen korkea-asteen koulutusjärjestelmää, lisätoimia tarvitaan.

(17)

Kun tarkastellaan rahoitusjärjestelmää, järjestämättömien lainojen osuus on 9,4 prosenttia, eli se on edelleen suhteellisen suuri. Useimmat pankit ovat kuitenkin edistyneet huomattavasti järjestämättömien lainojen vähentämistä koskevien tavoitteidensa saavuttamisessa, ja järjestämättömien lainojen kokonaiskanta laski 50 prosentilla huipun eli kesäkuun 2016 ja joulukuun 2018 välillä. Ongelmallisten omaisuuserien jälkimarkkinat piristyivät, ja pankit myös nopeuttivat tappiokirjauksiaan ja järjestämättömien lainojensa laadun parantamista. Järjestämättömien yrityslainojen osuus kaikista järjestämättömistä lainoista on pysynyt jatkuvasti suurena (65 prosenttia). Viranomaiset ovat viime vuosina toteuttaneet useita oikeudellisia ja institutionaalisia uudistuksia, jotka koskevat maksukyvyttömyyttä ja velkojen perintää. Maksukyvyttömyysmenettely kestää kuitenkin edelleen keskimäärin pitkään, ja vireillä on yhä runsaasti oikeustapauksia. Oikeudelliset puitteet ja tuomioistuinjärjestelmä vaikuttavat voimakkaasti takaisinperintäprosessiin ja vakuuksien tehokkaan haltuunoton mahdollisuuteen. Takaisinperintämenettelyjen pitkä keskimääräinen kesto rasittaa hintoja, joita markkinat soveltavat järjestämättömiin omaisuuseriin.

(18)

Hallinnon yksinkertaistamiseen tähtäävien uudistusten alalla on toteutettu enimmäkseen vain sellaisia laaja-alaisia toimia, joissa on kyse menettelyjen muuttamisesta paperittomiksi ja yhden kerran periaatteen soveltamisesta. Hallinnon nykyaikaistamisen alan saavutuksia olisi täydennettävä tehokkaammilla hallinnon yksinkertaistamistoimilla. Etusijalle olisi asetettava etenkin uudistukset, joiden tarkoituksena on vähentää toimitettavien asiakirjojen määrää, sekä uudistukset, joiden tarkoituksena on joko korvata lupajärjestelmät sovellettavien ehtojen noudattamisen vahvistavalla yksinkertaisella ilmoituksella tai – arkaluonteisten alojen tapauksessa – yksinkertaistaa lupamenettelyjä lyhentämällä päätöksentekoaikaa ja ottamalla käyttöön hiljainen hyväksyntä. Tiettyjä aloja koskevien menettelyjen yksinkertaistaminen on edelleen puutteellista. Hallinnolliset maksut ovat yhä liian suuria, etenkin rakennusalalla. Lisäksi julkisten hankintojen suunnitteluun ja seurantaan liittyvät puutteet haittaavat kilpailua. Julkisten hankintojen järjestelmän toimintaa voitaisiin parantaa ottamalla käyttöön jäsennelty määrällinen suunnittelu ja varmistamalla hankintasopimusten täytäntöönpanovaiheen tiiviimpi valvonta. Vaikka suorahankinnat vähenivät huomattavasti vuosina 2017–2018, niitä käytetään edelleen paljon.

(19)

Portugali on rahoitustukiohjelmansa yhteydessä pyrkinyt keventämään tarkasti säänneltyjen ammattien sääntelyä erityisesti vuoden 2013 puitelailla. Joissakin tapauksissa sääntelyn keventäminen kuitenkin pysähtyi tai säätelyrasitteet jopa lisääntyivät, kun yksittäisistä ammateista annettiin erillissääntöjä ja yritysryhmiä koskeva kielto otettiin käyttöön. Yritys- ja asiantuntijapalveluihin kohdistuu edelleen sääntelystä ja hallinnosta johtuvia rajoituksia, jotka voivat olla kilpailun, hintatason, innovoinnin ja palvelujen laadun kannalta ongelmallisia. Tähän mennessä ei ole ilmoitettu uudistussuunnitelmista, joilla vastattaisiin komission suosituksiin asiantuntijapalvelujen sääntelystä tai taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) (yhteistyössä Portugalin kilpailuviranomaisen kanssa) vuonna 2018 laatimaan arviointiraporttiin, joka koskee kilpailua Portugalin itsesäännellyissä ammateissa.

(20)

Yritysten mahdollisuudet saada rahoitusta ovat viime vuosina parantuneet, ja niiden yritysten osuus, jotka ilmoittavat rahoituksen saannin suurimmaksi investointien esteeksi, vastaa nyt unionin keskiarvoa. Portugalin viranomaiset käynnistivät ja tehostivat useita tämän alan aloitteita, joihin kuuluvat muun muassa Capitalizar-ohjelma ja eräät muut tietyntyyppisille yrityksille tai tietyille aloille suunnatut ohjelmat. Portugalilaisilla yrityksillä on kuitenkin edelleen tapana käyttää runsaasti omia varojaan investointien rahoittamiseen, ja pankkilainoista riittämätön määrä päätyy yrityksiin, joiden tuottavuus on parempi. Sijoitettu pääoma työntekijää kohti on vähäinen, mikä on merkittävä este Portugalin talouden tuotantorakenteen parantamiselle. Tässä yhteydessä on tärkeää, että tuotannollisia investointeja lisätään ja että ne suunnataan vähitellen uudelleen sellaisiin yrityksiin, joilla on kasvupotentiaalia, ja aloille, joilla tuottavuus on hyvä. Vaikka muista lähteistä peräisin oleva rahoitus, kuten riskipääoma ja oma pääoma, on viime vuosina lisääntynyt, sen määrä on edelleen selvästi unionin keskiarvoa pienempi.

(21)

Oikeuslaitos on muuttumassa tehokkaammaksi, mutta sillä on edelleen ratkaistavanaan kriittisiä haasteita, jotka liittyvät pitkiin käsittelyaikoihin ja käsittelyä odottavien asioiden suureen määrään erityisesti hallinto- ja verotuomioistuimissa. Korruption kitkeminen jatkuu, mutta korruption torjunta on edelleen ongelma koordinoidun strategian puuttumisen ja vastuun hajauttamisen vuoksi.

(22)

Tutkimus- ja kehitysinvestoinnit ovat hiljattain jälleen vilkastuneet, mutta ne eivät edelleenkään riitä parantamaan Portugalin kansallista tutkimus- ja innovointijärjestelmää. Tutkimus- ja kehitysmenojen osuus suhteessa BKT:hen supistui vuosien ajan, mutta se on viime aikoina jälleen kasvanut, ja vuonna 2017 tutkimus- ja kehitysintensiteetti oli yrityssektorilla hieman suurempi kuin julkisen sektorilla. Portugali on edistynyt vain vähän talouden rakenteensa parantamisessa siten, että arvonlisäyksestä aiempaa suurempi osuus on peräisin korkean teknologian valmistusteollisuudesta ja osaamisintensiivisistä palveluista. Aineettomaan omaisuuteen tehtävien investointien edistäminen tarjoaa Portugalille merkittäviä mahdollisuuksia investointien ja tuottavuuden kasvun lisäämiseen. Tällaisia ovat muun muassa investoinnit paitsi tutkimukseen ja kehitykseen myös johtamistaitoihin, finanssiosaamiseen ja digitaalisiin taitoihin, joiden ansiosta yritykset voivat kasvaa, lisätä innovointikapasiteettiaan ja päästä vientimarkkinoille.

(23)

Riittämättömät meri- ja rautatieyhteydet heikentävät vientiyritysten mahdollisuuksia hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Portugali on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi luontainen merenkulun saapumismaa erityisesti Atlantin yli suuntautuvilla reiteillä. Sinesissä (Terminal Vasco da Gama), Leixõesissa ja Barreirossa sijaitseviin uusiin konttiterminaaleihin ajoissa tehtävillä investoinneilla ja muissa Portugalin tärkeissä satamissa (Viana do Castelo, Leixões, Aveiro, Figueira da Foz ja Setúbal) käynnissä olevien investointihankkeiden päätökseen saattamisella voitaisiin lisätä näiden satamien rahdin käsittelykapasiteettia. Rautatieliikennettä hyödynnetään edelleen hyvin vähän liikenneyhteyksissä Espanjaan (sekä itä–länsi- että pohjoinen–etelä-käytävillä). Portugalin kansainvälistä rautatieliikennettä voitaisiin parantaa laatimalla Iberian niemimaan kattava kokonaissuunnitelma. Tässä yhteydessä olisi määritettävä välivaiheet, terminaalit ja ne yhteydet, joiden ansiosta voidaan hyötyä Espanjan rataverkkoon tehdyistä parannuksista, sekä edistettävä Kansainvälisen rautatieliiton raideleveyden käyttöä.

(24)

Resurssitehokkuusinvestoinneilla ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista edistävillä investoinneilla voitaisiin tukea pitkän aikavälin kestävän kasvun saavuttamista. Portugalissa haasteena on edelleen ilmastonmuutoksen haittavaikutusten, kuten tulvien ja metsäpalojen, ennakointi. Vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamiseen liittyy edelleen haasteita, ja vuotta 2017 koskevat tuoreimmat tiedot osoittavat, että energiankulutus on kasvussa. Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen ja yritysten energiankulutuksen vähentämisen aloilla on vielä runsaasti tehtävää. Rajatylittävien energiayhteyksien parantamisella voitaisiin lisätä kilpailua ja helpottaa uusiutuvan energian käyttöä.

(25)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Portugali voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot ja syrjäisimpien alueiden erityistilanteen. Maan hallinnollisten valmiuksien vahvistaminen näiden varojen hallinnoimiseksi on tärkeä tekijä tämän investoinnin onnistumisen kannalta.

(26)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Portugalin talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Portugalille viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Portugalin finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(27)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1.

(28)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2019 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1–4. Neuvoston suositukset tukevat osaltaan myös vuoden 2019 euroalueen suosituksen, erityisesti euroaluetta koskevien suositusten 1, 2 ja 4, täytäntöönpanoa. Alla olevassa suosituksessa 1 tarkoitetulla finanssipolitiikalla puututaan muun muassa suureen julkisen talouden velkaan liittyviin epätasapainoihin,

(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Romania kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu.

(2)

Romaniaa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Romanian edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (3) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 27 päivänä helmikuuta 2019. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Romanian makrotaloudessa on epätasapainoja. Haavoittuvuustekijät liittyvät erityisesti kustannuskilpailukyvyn vähenemiseen ja vaihtotaseen alijäämän kasvuun tilanteessa, jossa finanssipolitiikka on elvyttävää ja liiketoimintaympäristö ennakoimaton. Viimeaikaiset lainsäädäntöaloitteet aiheuttavat riskejä rahoitusalan toiminnalle ja voivat haitata yksityisiä investointeja.

(3)

Romania toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 9 päivänä toukokuuta 2019 ja vuoden 2019 lähentymisohjelmansa 8 päivänä toukokuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(4)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (4) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(5)

Romaniaan sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Hallituksen vuoden 2019 lähentymisohjelman mukaan nimellinen alijäämä on 2,8 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) vuonna 2019 ja supistuu tämän jälkeen asteittain siten, että se on 2,0 prosenttia vuonna 2022. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (5) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei saavuteta ohjelmakauden aikana. Lähentymisohjelman mukaan julkisen talouden velkasuhteen odotetaan pysyvän alle 40 prosentissa vuoteen 2022 asti. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Lisäksi toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista, ei ole riittävästi täsmennetty.

(6)

Neuvosto totesi 22 päivänä kesäkuuta 2018 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklan 4 kohdan nojalla, että Romania poikkesi merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta vuonna 2017. Tämän havaitun merkittävän poikkeaman johdosta neuvosto antoi 22 päivänä kesäkuuta 2018 Romanialle suosituksen (6), jossa pyydettiin toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu (7) olisi enintään 3,3 prosenttia vuonna 2018 ja enintään 5,1 prosenttia vuonna 2019. Tämä vastaisi 0,8 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen kumpanakin vuonna. Neuvosto antoi 4 päivänä joulukuuta 2018 päätöksen (EU) 2018/2020 (8), jossa todettiin, että Romania ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 22 päivänä kesäkuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen johdosta ja antoi tarkistetun suosituksen (9). Neuvosto pyysi 4 päivänä joulukuuta 2018 antamassaan suosituksessa Romaniaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 4,5 prosenttia vuonna 2019. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Neuvosto antoi 14 päivänä joulukuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/1002 (10), jossa todettiin, että Romania ei ollut toteuttanut tuloksellisia toimia 4 päivänä kesäkuuta 2018 annetun neuvoston suosituksen johdosta. Lisäksi vuoden 2018 toteutumatietojen perusteella katsottiin, että Romania poikkesi vuonna 2018 suositellusta sopeutuksesta merkittävästi. Komissio antoi Romanialle SEUT-sopimuksen 121 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1466/97 10 artiklan 2 kohdan nojalla 5 päivänä kesäkuuta 2019 varoituksen sillä perusteella, että maa on poikennut merkittävästi julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeuttamisuraltaan vuonna 2018. Neuvosto antoi 14 päivänä kesäkuuta 2019 uuden suosituksen (11), jonka mukaan Romanian oli toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu on vuonna 2019 enintään 4,5 prosenttia, minkä perusteella vuotuinen rakenteellinen sopeutus on 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan vuonna 2019.

(7)

Neuvosto suositteli 14 päivänä kesäkuuta 2018 antamassaan suosituksessa, että Romania toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu on enintään 5,1 prosenttia vuonna 2020. Tällöin vuotuinen rakenteellinen sopeutus olisi 0,75 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Romania poikkeaa tästä vuonna 2020, jos politiikka säilyy muuttumattomana. Lisäksi komission kevään 2019 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämä ylittää perussopimuksen mukaisen 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen sekä vuonna 2019 että vuonna 2020. Kaiken kaikkiaan neuvosto arvioi voimakkaasti heikkenevien julkisen talouden näkymien perusteella, että vuonna 2019 tarvitaan merkittäviä lisätoimia vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi neuvoston 14 päivänä kesäkuuta 2019 antaman suosituksen mukaisesti, jotta merkittävä poikkeaminen julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen johtavalta sopeutusuralta voitaisiin korjata.

(8)

Romanian talousarvion suunnittelussa jätetään julkisen talouden kehyksen säännökset säännöllisesti huomiotta. Kansallinen rakenteellista alijäämää koskeva sääntö edellyttää julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteen (enintään 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen) noudattamista tai sen lähenemistä. Romania poikkesi vuonna 2016 julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteesta ja on siitä lähtien ollut siitä poikkeavalla uralla kansallista alijäämää koskevan säännön vastaisesti. Vuoden 2018 talousarvioon syksyllä 2018 hyväksytyillä kahdella muutoksella poikettiin jälleen useista säännöistä, joilla kielletään alijäämä- ja menokattojen korotukset meneillään olevan varainhoitovuoden aikana. Hallitus antoi helmikuussa 2019 ja parlamentti hyväksyi maaliskuussa vuoden 2019 talousarvion, joka poikkesi taas monista julkisen talouden säännöistä, esimerkiksi rakenteellista alijäämää koskevasta säännöstä. Kuten aiempinakaan vuosina, viranomaiset eivät lähettäneet parlamentille keskipitkän aikavälin julkisen talouden strategian päivitystä elokuun lakisääteiseen määräaikaan mennessä ja ylenkatsoivat näin sen ohjaavaa roolia. Kuten aiempinakaan vuosina, viranomaiset eivät myöskään noudattaneet vaatimusta allekirjoittaa ilmoitus, jonka mukaan vuoden 2019 talousarviossa ja julkisen talouden strategiassa noudatetaan julkista taloutta koskevia sääntöjä ja finanssipoliittisen vastuun periaatteita.

(9)

Verosäännösten noudattaminen on yhä heikkoa. Arvonlisäverosta teoreettisesti odotetun ja tosiasiallisesti saadun tuoton välinen ero on edelleen hyvin suuri. Laaja epävirallinen talous on verosäännösten noudattamisen kannalta lisähaaste, ja pimeän työn vuoksi valtion talousarvioon jää saamatta merkittäviä tuloja. Lisäksi käteismaksujen laaja käyttö helpottaa veronkiertoa. Romania on edistynyt viime vuoden aikana vain vähän verosäännösten noudattamisen ja veronkannon vahvistamista koskevien toistuvien maakohtaisten suositusten toteuttamisessa. Veroviranomaisen tietoteknisiin järjestelmiin liitettyjen sähköisten maksupäätteiden käyttöönotto etenee edelleen varsin hitaasti. Verohallinto on perustamassa riskinarviointijärjestelmää veronmaksajiin kohdistuvien tarkastusten tekemiseksi.

(10)

Rahoitussektoria on pyritty vakauttamaan monen vuoden ajan, mutta vuonna 2018 rahoitusvakaus oli jälleen paineen alla hallituksen ja parlamentin lainsäädäntöaloitteiden vuoksi. Hallitus asetti joulukuun 2018 lopussa poikkeusasetuksella veron pankkien omaisuudelle, mutta ei tehnyt tästä vaikutustenarviointia tai kuullut sidosryhmiä. Tämä toi esiin useita kysymyksiä veron kielteisestä vaikutuksesta pankkien vakavaraisuuteen, rahapolitiikan harjoittamiseen ja lopulta investointeihin ja talouskasvuun. Veron määräämistavalla ja sitä koskevilla säännöksillä on ollut merkittävän kielteinen vaikutus valuuttakurssiin, hallituksen mahdollisuuksiin saada markkinoilta lainaa ja lopulta siihen, millaisina sidosryhmät pitävät operatiivisia riskejä. Joitakin veron ristiriitaisimpia osatekijöitä muutettiin maaliskuussa 2019, mutta muutokset tehtiin jälleen hallituksen poikkeusasetuksella ja ilman vaikutustenarviointia. Pankkien kokonaisvaroihin kohdistuvan veron haastavimmat osatekijät poistettiin. Uuden muotoilun mukaan vero saattaa kuitenkin vääristää luotonannon kannustimia, mikä johtaisi luototuksen vääränlaiseen kohdentumiseen taloudessa. Näiden muutosten mahdolliset vaikutukset rahapolitiikan välittymiseen olisi arvioitava. Parlamentti hyväksyi vuoden 2018 lopussa useita lainsäädäntöaloitteita. Perustuslakituomioistuin totesi ne maaliskuussa 2019 perustuslain vastaisiksi, mutta tästä huolimatta ne ovat aiheuttaneet pankkisektorille lisäpainetta ja vahvistaneet yleistä käsitystä oikeudellisen kehyksen arvaamattomuudesta. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että lainsäädäntöelimet voivat esittää uudestaan tällaisia aloitteita.

(11)

Parlamentin joulukuussa 2018 hyväksymä uusi eläkelaki aiheuttaa todennäköisesti riskejä julkisen talouden kestävyydelle. Tärkeimmän eläkkeiden indeksoinnissa käytettävän parametrin eli eläkepisteen on määrä nousta 15 prosenttia syyskuussa 2019 ja 40 prosenttia syyskuussa 2020. Eläkelaki muuttaisi useita eläke-etuuksia laskettaessa käytettäviä parametreja. Eläkepisteen arvon on määrä nousta, kun nykyisten eläkkeiden indeksikerroin ei enää lähenny hintoja, vaan muodostuu pysyvästi palkoista ja hinnoista. Eläkettä laskettaessa käytettävää kertymisjaksoa myös lyhennetään, mikä johtaa uusien eläkkeiden kohdalla suurempiin eläkemenoihin. Korjausindeksin (jolla ensimmäinen eläke yhdistettiin aiemmin osittain palkkoihin) poistaminen uusista eläkkeistä kuitenkin vähentää muista parametreista johtuvaa eläkemenojen kasvua kokonaisuutena. Eläkkeiden riittävyyteen vaikuttavat eräät rakenteelliset haasteet, joihin ei ole puututtu. Keskimääräinen todellinen eläkkeellesiirtymisikä on lähellä unionin keskiarvoa, mutta se ei ole naisille ja miehille sama. Kun naisten kertymisjakso on lisäksi lyhyempi, sukupuolten välinen eläke-ero on merkittävä.

(12)

Vuonna 2008 käyttöön otettu eläkejärjestelmän uudistus on peruutettu asteittain. Toisen pilarin eläkerahastoihin suoritettavien eläkemaksujen suunniteltuja korotuksia on lykätty toistuvasti. Niiden oli tarkoitus olla 6 prosenttia bruttopalkoista vuoteen 2016 mennessä, mutta vuonna 2018 ne olivat vain 3,75 prosenttia bruttopalkoista. Toisen pilarin eläkerahastoja heikensivät entisestään toimenpiteet, jotka hallitus hyväksyi poikkeusasetuksella vuoden 2018 lopussa. Näihin rahastoihin suoritettavat maksuosuudet ovat nyt vapaaehtoisia viiden vuoden vähimmäiskertymisjakson jälkeen. Toista pilaria hoitaville eläkerahastoyhtiöille asetettua vähimmäispääomavaatimusta korotettiin merkittävästi, mikä aiheutti riskin, että Romanian markkinoilta poistuu rahastoyhtiöitä. Myös bruttomaksuista suoritettavia hallintopalkkioita leikattiin merkittävästi, mikä saattaa vaikuttaa rahastoyhtiöiden taloudellisiin tuloksiin ja lisätä mahdollisuutta, että yrityksiä poistuu markkinoilta. Tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia paikallisten pääomamarkkinoiden kehittymiseen ja käytettävissä oleviin yhteisösijoittajiin, ja taloudellisilta toimijoilta voi poistua kipeästi kaivattu pitkän aikavälin investointien lähde. Lisäksi toisen pilarin heikentäminen tai purkaminen johtaa eläketulojen yksipuolistumiseen ja asettaa eläkkeet alttiiksi entistä suuremmille poliittisille ja väestökehitykseen liittyville riskeille. Hallitus antoi maaliskuussa 2019 poikkeusasetuksen, jonka mukaan uudet rahastoyhtiöille asetetut vähimmäispääomavaatimukset pysyvät voimassa, mutta määräaikaa maksaa koko lisäpääoma lykättiin joulukuuhun 2019. Hallitus laski toukokuussa 2019 huomattavasti eläkerahastoyhtiöille asetettuja vähimmäispääomavaatimuksia, mikä osittain kumosi joulukuussa 2018 päätetyt korotukset. Muuttumattomina pysyvät myös muut joulukuussa 2018 annetussa poikkeusasetuksessa annetut säännökset, jotka vaarantavat toisen pilarin eläkerahastojen elinkelpoisuuden.

(13)

Koulutusjärjestelmän laatuun ja inklusiivisuuteen liittyvillä haasteilla on kielteinen vaikutus Romanian osallistavan kasvun potentiaaliin. Vaikka määrärahat kasvoivat vuonna 2019, Romanian koulutusmenot ovat unionin alhaisimpia erityisesti niillä koulutusasteilla, jotka ovat tärkeimpiä (edelleen hyvin yleisen) koulunkäynnin varhaisen keskeyttämisen estämiseksi, tasavertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi myöhemmin elämässä. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistutaan unionin keskiarvoa vähemmän, osittain palvelujen puutteen vuoksi. Tällä on vaikutusta naisten työmarkkinaosallistumiseen sekä taitojen varhaiseen oppimiseen. Kouluverkoston nykyaikaistaminen ja optimointi väestökehityksen mukaan edistyy liian hitaasti. Kouluista 10 prosentissa on liikaa oppilaita ja 58 prosentissa ylikapasiteettia. Perustaitojen ja digitaalisten taitojen hankkimisessa on merkittäviä haasteita. Opettajien taitoja soveltaa oppijalähtöistä lähestymistapaa ei ole kehitetty tarpeeksi. Maaseudun ja kaupunkien välillä on yhä eroja, ja muita heikommassa asemassa olevilla ryhmillä, kuten romaneilla, on rajalliset mahdollisuudet saada laadukasta ja inklusiivista opetusta.