1)

Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista seikkaa, joka voisi vaikuttaa

2)

Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä päätöksen 2009/62/EY kumoamisesta 15.6.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 501/2009 on pätemätön siltä osin kuin Liberation Tigers of Tamil Eelam on pysytetty sillä tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa.

1)

Unionin tuomioistuimelle esitettyjen pätevyyttä koskevien kysymysten tarkastelussa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä vaikuttaisi lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd., Buildyet Shoes Mfg., DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd, Dongguan Stella Footwear Co Ltd, Dongguan Taiway Sports Goods Limited, Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co., Jianle Footwear Industrial, Sihui Kingo Rubber Shoes Factory, Synfort Shoes Co. Ltd., Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd., Wei Hao Shoe Co. Ltd., Wei Hua Shoe Co. Ltd., Win Profile Industries Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta 18.8.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1395 tai myöskään lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Best Royal Co. Ltd, Lac Cuong Footwear Co., Ltd, Lac Ty Co., Ltd, Saoviet Joint Stock Company (Megastar Joint Stock Company), VMC Royal Co Ltd, Freetrend Industrial Ltd ja siihen etuyhteydessä oleva yritys Freetrend Industrial A (Vietnam) Co, Ltd., Fulgent Sun Footwear Co., Ltd, General Shoes Ltd, Golden Star Co, Ltd, Golden Top Company Co., Ltd, Kingmaker Footwear Co. Ltd., Tripos Enterprise Inc. tai Vietnam Shoe Majesty Co., Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta 13.9.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1647 pätevyyteen.

2)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 16.11.2000 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2700/2000, 221 artiklan 3 kohdassa säädettyjä vanhentumissääntöjä sovelletaan tämän tuomion tuomiolauselman 1 kohdassa tarkoitetuilla täytäntöönpanoasetuksilla käyttöön otettujen polkumyyntitullien kantamiseen.

1)

Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut SEUT 18, SEUT 34, SEUT 56 ja SEUT 92 artiklan mukaisia velvoitteitaan, kun se on ottanut käyttöön henkilöajoneuvojen infrastruktuurin käyttömaksun ja säätänyt samanaikaisesti Saksassa rekisteröityjen ajoneuvojen omistajien hyväksi ajoneuvoverovapautuksesta, jonka määrä vastaa vähintään maksetun maksun määrää.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Saksan liittotasavalta velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Itävallan tasavallan oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4)

Itävallan tasavalta vastaa neljäsosasta omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)

Alankomaiden kuningaskunta ja Tanskan kuningaskunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

1)

Sen arvioimisessa, ovatko ulkomailla asuvan tytäryhtiön tappiot lopullisia 13.12.2005 annetun tuomion Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763) 55 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sillä seikalla, että tytäryhtiön jäsenvaltiossa ei ole mahdollista siirtää yhtiön tappioita toiselle verovelvolliselle sulautumisen yhteydessä mutta tällainen siirtäminen on mahdollista emoyhtiön jäsenvaltiossa kotimaisten yhtiöiden sulautumisen yhteydessä, ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei emoyhtiö osoita, ettei sen ole mahdollista hyödyntää kyseisiä tappioita varmistamalla esimerkiksi luovutuksen kautta, että kolmas ottaa tappiot verotuksessa huomioon tulevien verovuosien aikana.

2)

Mikäli ensimmäisessä kysymyksessä mainittu seikka on merkityksellinen, sillä seikalla ei ole merkitystä, että tytäryhtiön asuinvaltiossa ei ole olemassa toista subjektia, joka olisi voinut vähentää tappiot sulautumisen yhteydessä, jos vähentäminen olisi ollut sallittua siellä.

1)

13.12.2005 annetun tuomion Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763) 55 kohdassa tarkoitettua ulkomailla asuvan tytäryhtiön lopullisten tappioiden käsitettä ei voida soveltaa tytäryhtiön tytäryhtiöön, elleivät konsernivähennystä hakevan emoyhtiön ja tytäryhtiön tytäryhtiön, jonka tappioita voitaisiin mahdollisesti pitää lopullisina, välissä olevat kaikki yhtiöt asu samassa jäsenvaltiossa.

2)

Sen arvioimisessa, ovatko ulkomailla asuvan tytäryhtiön tappiot lopullisia 13.12.2005 annetun tuomion Marks & Spencer (C-446/03, EU:C:2005:763) 55 kohdassa tarkoitetulla tavalla, sillä seikalla, että tytäryhtiön jäsenvaltiossa ei ole mahdollista siirtää yhtiön tappioita toiselle verovelvolliselle likvidaatiovuoden aikana, ei ole ratkaisevaa merkitystä, ellei emoyhtiö osoita, ettei sen ole mahdollista hyödyntää kyseisiä tappioita varmistamalla esimerkiksi luovutuksen kautta, että kolmas ottaa tappiot verotuksessa huomioon tulevien verovuosien aikana.

3)

Mikäli tämän tuomiolauselman 2 kohdassa mainittu seikka on merkityksellinen, sillä seikalla ei ole merkitystä, missä määrin tytäryhtiön, jonka tappioita voitaisiin mahdollisesti pitää lopullisina, asuinvaltion lainsäädännön soveltamisen seurauksena osaa tappioista ei voitu vähentää tappiota tehneen tytäryhtiön kyseisen verovuoden voitoista tai toisen samaan konserniin kuuluvan yksikön voitoista.

1)

Uusien todisteiden hyväksymistä koskeva pyyntö hylätään.

2)

Valitus hylätään.

3)

RF vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

1)

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY, 3 artiklan u alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista laitosta, joka tuottaa harjoittaessaan kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitettua toimintaa ”polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 [megawattia (MW)]”, sähköä, joka on ensisijaisesti tarkoitettu käytettäväksi sen omiin tarpeisiin, on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna ”sähköntuottajana”, kun tämä laitos yhtäältä harjoittaa samanaikaisesti sellaista tuotteen valmistustoimintaa, joka ei kuulu kyseisen liitteen soveltamisalaan, ja toisaalta johtaa jatkuvasti vastiketta vastaan osan, vaikka vähäisenkin, tuotetusta sähköstä julkiseen sähköverkkoon, johon mainitun laitoksen on oltava pysyvästi liitettynä teknisistä syistä.

2)

Päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU 3 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisella laitoksella ei ole siltä osin kuin sitä on pidettävä direktiivin 2003/87 3 artiklan u alakohdassa tarkoitettuna ”sähköntuottajana” oikeutta saada päästöoikeuksia maksutta harjoittamansa kyseisen direktiivin liitteessä I tarkoitetun toiminnan ”polttoaineiden poltto laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 MW”, yhteydessä tuotetun lämmön osalta, kun tätä lämpöä käytetään muuhun tarkoitukseen kuin sähköntuotantoon, jos tällainen laitos ei täytä mainitun direktiivin 10 a artiklan 4 ja 8 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 30 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevien lääkkeiden kaltaisten tavaroiden tullausarvo lasketaan tässä säännöksessä säädetyn deduktiivisen menetelmän mukaisesti, toimivaltaisen kansallisen tullihallinnon on ”samankaltaisten tavaroiden” määrittämiseksi otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat, kuten näiden tavaroiden koostumus, se, ovatko ne keskenään korvattavissa vaikutustensa osalta, ja se, ovatko ne kaupallisesti vaihdettavissa, ja suoritettava täten tosiseikkoja koskeva arviointi, jossa otetaan huomioon kaikki seikat, joilla voi olla vaikutusta näiden tavaroiden todelliseen taloudelliseen arvoon, mukaan lukien tuodun tavaran ja sen valmistajan markkina-asema.

2)

Tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 152 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että määritettäessä asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti maahantuotujen tavaroiden yksikköhintaa asetuksen N:o 2454/93 152 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu 90 päivän määräaika, jonka kuluessa maahantuodut tavarat on myytävä Euroopan unionissa, on ehdoton määräaika.

3)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, 30 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että maahantuotujen tavaroiden myyntihinnan alennuksia ei voida ottaa huomioon määritettäessä näiden tavaroiden tullausarvoa tämän säännöksen mukaisesti.

1.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys perustuu SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomiseen, luettuna yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklan kanssa.

2.

Valittaja väittää aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 263 artiklan neljättä alakohtaa, kun se ei ottanut huomioon, että Associazione GranoSalusilla on asiavaltuus sen jäsenten henkilökohtaisen asiavaltuuden johdosta, siltä osin kuin riidanalainen täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 2017/2324 ”koskee näitä suoraan ja erikseen”, koska se on ”riidanalainen sääntelytoimi, joka koskee [näitä] suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”.

Valittajana oleva yhdistys väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseessä olevaa säännöstä virheellisesti katsoessaan, että edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava sitä erikseen, ei täyttynyt, koska ”riidanalaisesta toimesta väitetään aiheutuneen vahinkoa kantajan jäsenille yleisesti kuluttajina ja unionin kansalaisina” (määräyksen 57 kohta).

Tämä GranoSalusin jäsenten luonnehdinta on kuitenkin valittajan mukaan virheellinen, kun otetaan huomioon yhdistyksen säännöt, jonka mukaan sen jäsenet, ja heidän kauttaan yhdistys itse, edustavat ja edistävät kuluttajien ja viljelijöiden suojelua toteuttamalla muun muassa toimia, ”joilla pyritään torjumaan erityisesti unionin tasolla mykotoksiinien ja muiden vierasaineiden raja-arvojen mahdollista nostamista kuluttajien ja muun muassa lasten terveyden suojelemiseksi”.

Koska edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa erikseen, täyttyy ja koska tämä edellytys lisätään siihen, jonka mukaan toimen on koskettava valittajaa suoraan, unionin yleinen tuomioistuin lausui tästä näkökulmasta virheellisesti jättäessään ottamatta sen huomioon.

3.

Yhdistys väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi määräyksessään virheellisesti, että tutkittavaksi ottamisen edellytys, jonka mukaan toimen on koskettava kantajaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan mukaisesti, ei täyttynyt riidanalaisen asetuksen (EU) N:o 2017/2324 väitettyjen kansallisten täytäntöönpanotoimen vuoksi, kun se perusteli ratkaisunsa tältä osin ”tehoaineen glyfosaatti sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevien lupien [uusimisella], jonka jäsenvaltiot hyväksyvät”, koska tällaiset toimenpiteet ovat ”SEUT 263 artiklan neljännen kohdan loppuosassa tarkoitettuja riidanalaisen toimen täytäntöönpanotoimia” (valituksenalaisen määräyksen 84 ja 85 kohta).

Tämän arvion virheellisyys tulee valittajan mukaan esiin siitä asiakirjoissa osoitetusta seikasta, että jäsenvaltio, jossa yhdistyksellä ja sen jäsenillä on kotipaikka (Italia) on täytäntöönpannut asetuksen (EU) N:o 2017/2324 19.12.2017 päivätyllä terveysministeriön tiedotteella, jolla tehoaineen glyfosaatti markkinoille saattamista koskeva lupa uusittiin enintään viideksi vuodeksi ja jatkettiin samanaikaisesti glyfosaattia sisältävien kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevia lupia 15.12.2022 saakka ilman, että tässä yhteydessä suoritettiin minkäänlaista harkintaa edes asetuksen (EU) N:o 2017/2324 liitteessä I ja II olevien teknisten määräysten kannalta.

Valittaja väittää tältä osin, että vaikka 19.12.2017 päivättyä ministeriön tiedotetta olisi pidettävä täytäntöönpanotoimena, unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä, että kyseisestä tiedotteesta ei voitu nostaa kannetta kansallisissa tuomioistuimissa, koska tällainen muutoksenhaku on Italian oikeudessa ja oikeuskäytännössä [Consiglio di Stato, 9.11.2005 annettu ratkaisu nro 6243] poissuljettu.

4.

Tämän jälkeen yhdistys kyseenalaistaa määräyksen SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan rikkomisen vuoksi siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastellut riita-asiaa sellaisena kuin se määriteltiin kannekirjelmässä. Valittaja katsoo tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon sitä seikkaa, että riidanalaisen asetuksen välittömät vaikutukset yhdistykseen ja sen kautta yhdistyksen jäseniin johtuvat tehoaineen glyfosaatti mahdollisista syöpää aiheuttavista ominaisuuksista (ks. Kansainvälisen syöväntutkimuslaitoksen 20.3.2015 julkaisema tutkimus, joka on sivuutettu asetuksessa (EU) N:o 2017/2324); tämän tehoaineen hyväksyminen kuuluu valittajan mukaan Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan eikä sen markkinoille saattamisen sallimisen tule kuulua jäsenvaltioiden toimivaltaan, koska kasvinsuojeluaineen kansallinen markkinoille saattamista koskeva lupa ei edellytä minkäänlaista arviointia glyfosaatin osalta, joka on jo hyväksytty Euroopan unionissa, minkä vuoksi on siis poissuljettua, että Italian valtiolla olisi toimivalta sallia tai evätä kasvinsuojeluaineiden ja glyfosaatin markkinoille saattaminen. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli SEUT 263 artiklan neljännessä alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä ilman, että se otti huomioon riita-asian yhteydessä esitettyjä väitteitä eli sitä, että glyfosaattijäämiä on pohjavesissä, elintarvikkeissa (pasta) ja maaperässä, minkä vuoksi tämän aineen markkinoille saattaminen aiheuttaa vahinkoa jäsenvaltioiden maaperälle ja niiden kansalaisille sekä yhdistyksen ja sen kautta yhdistyksen jäsenten edustamille intresseille.

Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siis pitänyt tarkastella sitä, koskeeko toimi kantajaa suoraan SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla, tämän seikan ja yhdistyksen sääntöjen kannalta sekä sen jäsenten ominaisuuden kannalta, mitä se ei määräyksessään tehnyt.

5.

Edellä esitetyn perusteella yhdistys riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan viimeisestä lauseesta tekemän tulkinnan, joka tekee tyhjäksi tämän määräyksen vaikutukset ja on ristiriidassa unionin lainsäätäjän aikomuksen kanssa. Tältä osin valittaja viittaa julkisasiamiesten eri asioissa (ks. mm. ratkaisuehdotus asiassa C-456/13 P, asiassa C-583/11 P ja yhdistetyissä asioissa C-622/16 P-C-624/16 P) esittämiin toteamuksiin, joiden mukaan tällainen rajoittava tulkinta tekisi tyhjäksi SEUT 263 artiklan tarkoituksen ja käytännön vaikutukset.

Edellä esitetty huomioon ottaen valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa määräyksessä SEUT 263 artiklan neljännen alakohdan viimeisestä lauseesta tekemä tulkinta on ilmeisellä tavalla ristiriidassa perusoikeuskirjan 47 artiklan [”Jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Jokaisella on oikeus — – oikeudenmukaiseen — – oikeudenkäyntiin”] kanssa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) ja 13 artiklan (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin) kanssa ja muodostaa täten esteen mahdollisuudelle saattaa tällaisessa tapauksessa unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi toimi, joka koskee kantajaa suoraan, josta aiheutuu perusteetonta haittaa unionin oikeudessa käyttöön otettuun oikeuksien suojaamista koskevaan järjestelmään.

1)

Onko eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä 24.9.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 (1) 26 artiklan 2 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on sallittua poiketa kyseisen asetuksen 4 artiklan 4 kohtaan sisältyvästä säännöksestä ja ottaa eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi käyttöön eläinten suojelusta ja hyvinvoinnista 14.8.1986 annetun lain muuttamisesta eläinten sallittujen teurastusmenetelmien osalta 7.7.2017 annetun Flanderin hallintoalueen asetuksen säännösten kaltaisia sääntöjä, joissa säädetään yhtäältä tainnuttamattomien eläinten teurastamista koskevasta kiellosta, joka koskee myös uskonnollisten rituaalien puitteissa tehtävää teurastusta, ja toisaalta uskonnollisten rituaalien puitteissa suoritettavassa teurastuksessa käytettävästä vaihtoehtoisesta tainnutusmenettelystä, joka perustuu peruutettavissa olevaan tainnutukseen ja sääntöön, jonka mukaan tainnutus ei saa johtaa eläimen kuolemaan?

2)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi, onko edellä mainitun neuvoston asetuksen 26 artiklan 2 kohdan c alakohta ensimmäisessä kysymyksessä kuvatulla tavalla tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdan vastainen?

3)

Jos ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi, onko edellä mainitun neuvoston asetuksen 26 artiklan 2 kohdan c alakohta yhdessä 4 artiklan 4 kohdan kanssa luettuna ja ensimmäisessä kysymyksessä kuvatulla tavalla tulkittuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20, 21 ja 22 artiklan vastainen, koska uskonnollisten rituaalien määrittämiä erityismenetelmiä käyttäen suoritettavan eläinten lopettamisen osalta säädetään vain ehdollisesta poikkeuksesta eläimen tainnuttamista koskevaan velvollisuuteen (4 artiklan 4 kohta luettuna yhdessä 26 artiklan 2 kohdan kanssa), kun taas metsästyksen, kalastuksen sekä urheilu- ja kulttuuritapahtumien yhteydessä tapahtuvan eläinten lopettamisen osalta säädetään asetuksen perustelukappaleissa ilmoitetuista syistä, että kyseisiin toimiin ei sovelleta asetusta eikä velvollisuutta tainnuttaa eläin lopettamisen yhteydessä (1 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 3 kohta)?

1)

jossa käytetään kiinteää tariffiasteikkoa sen sijaan, että tariffissa otettaisiin huomioon (alati kehittyviä teknisiä apuvälineitä käyttäen) tekijänoikeusjärjestön suojaamien teosten täsmällinen osuus tilaisuuden aikana soitetusta musiikista

2)

ja jossa lupamaksut riippuvat ulkoisista tekijöistä, kuten pääsymaksusta, virvokkeiden hinnasta, taiteilijoiden esiintymispalkkioihin varatusta budjetista ja muita seikkoja, kuten lavastusta, varten varatusta budjetista?

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2007/60/EY (1) 7 artiklan 1 ja 5 kohdan ja 15 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin kyse on vesipiireistä ES120 Gran Canaria, ES122 Fuerteventura, ES123 Lanzarote, ES124 Tenerife, ES125 La Palma, ES126 La Gomera ja ES127 El Hierro.

—

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2007/60/EY 10 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin kyse on vesipiireistä ES120 Gran Canaria, ES122 Fuerteventura ja ES125 La Palma.

—

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Onko julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (1) 57 artiklan 4 kohdan c ja g [alakohtaa] luettuina yhdessä 6 ja 7 kohdan kanssa tulkittava siten, että ne ovat esteenä soveltamistavalle, jonka mukaan talouden toimijan on oma-aloitteisesti esitettävä näyttöä toimista, jotka se on toteuttanut luotettavuutensa osoittamiseksi?

2)

Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko [direktiivin 2014/24/EU] 57 artiklan 4 kohdan c ja g [alakohdalla] luettuina yhdessä 6 ja 7 kohdan kanssa näin tulkittuina välitön oikeusvaikutus?

—

Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (1) 17 artiklan 4 kohdan b alakohta ja 17 artiklan 4 kohdan c alakohdan viimeinen lause (eli ilmaisu ”toteuttaneet parhaansa mukaan b alakohdan mukaisesti toimia estääkseen niiden tulevat lataukset palveluun”) on kumottava

—

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Onko direktiivin 2011/16 (1) 20 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion viranomaisen esittämä tietojenvaihtopyyntö, jossa tietojenvaihtopyynnön kohteena olevat verovelvolliset määritellään pelkästään sen perusteella, että he ovat oikeushenkilön osakkeenomistajia ja taloudellisia edunsaajia, eikä pyynnön esittävä viranomainen ole ennakolta tunnistanut kyseisiä verovelvollisia nimellä ja yksilöllisesti, on kyseisessä säännöksessä asetettujen tunnistamisvaatimusten mukainen?

2)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko saman direktiivin 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa tulkittava siten, että ennalta arvioidun olennaisuuden vaatimuksen noudattaminen merkitsee, että pyynnön esittävän jäsenvaltion viranomainen voi osoittaa, että kyse ei ole tietojen kalastelusta, vaikka pyynnön kohteena olevia verovelvollisia ei olekaan tunnistettu yksilöllisesti, perustelemalla selvin ja riittävin selityksin, että se suorittaa kohdennettua tutkintaa rajatusta henkilöryhmästä eikä pelkkää yleiseen verovalvontaan liittyvää tutkintaa ja että kyseisen tutkinnan oikeutuksena ovat perustellut epäilyt tarkkaan määrätyn lakisääteisen velvollisuuden noudattamatta jättämisestä?

3)

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että kun

hänelle on häntä koskevan tietojenantamismääräyksen pätevyyden liitännäisen lainvoimaisen tunnustamisen ja häntä koskevan sakonvahvistamispäätöksen pätevyyden lainvoimaisen tunnustamisen jälkeen myönnettävä lykkäävä määräaika sakon maksamiseen, jotta hän voisi noudattaa tietojenantamismääräystä saatuaan näin tietoonsa toimivaltaisen tuomioistuimen lainvoimaisesti vahvistamaan ennalta arvioituun olennaisuuteen liittyviä seikkoja?

1)

Onko direktiivin 2008/115/EY (1) (jäljempänä palauttamisdirektiivi) 10 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 4 ja 24 artiklan, palauttamisdirektiivin johdanto-osan 22 perustelukappaleen ja 5 artiklan johdantolauseen ja a alakohdan sekä direktiivin 2011/95/EU (2) (jäljempänä määrittelydirektiivi) 15 artiklan kanssa, tulkittava siten, että jäsenvaltion viranomaisten on, ennen kuin ilman huoltajaa matkustavalle alaikäiselle määrätään paluuvelvoite, hankittava varmuus ja selvitys siitä, onko alkuperämaassa joka tapauksessa lähtökohtaisesti järjestetty asianmukainen vastaanotto ja onko se saatavilla?

2)

Onko palauttamisdirektiivin 6 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, etteivät jäsenvaltiot saa tehdä ikään perustuvaa eroa laillisen alueella oleskelun sallimisen yhteydessä, jos vahvistetaan, ettei ilman huoltajaa matkustava alaikäinen voi saada pakolaisen asemaa tai toissijaista suojelua?

3)

Onko palauttamisdirektiivin 6 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että jos ilman huoltajaa matkustava alaikäinen ei noudata paluuvelvoitettaan eikä jäsenvaltio suorita mitään konkreettisia toimia maasta poistamiseen ryhtymiseksi, paluuvelvoitetta on lykättävä ja näin ollen laillinen oleskelu on sallittava? Onko palauttamisdirektiivin 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että palauttamispäätöksen antamista ilman huoltajaa matkustavalle alaikäiselle suorittamatta tämän jälkeen maastapoistamistoimia ennen kuin kyseinen ilman huoltajaa matkustava alaikäinen täyttää 18 vuotta on pidettävä vilpittömän yhteistyön periaatteen ja yhteisön sisäistä lojaliteettia koskevan periaatteen vastaisena?

1)

Onko kansallisella tuomioistuimella velvollisuus määrätä tuensaaja maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta (vrt. tuomio CELF) (1) myös käsiteltävän asian kaltaisessa tilanteessa, jossa sääntöjen vastainen valtiontuki on ollut korvausta julkisen palvelun suorittamisesta, tuen on jälkikäteen todettu olevan SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaista sisämarkkinoille soveltumatonta tukea ja tuki on hyväksytty koko julkisen palvelun toiminnan kokonaistalouden, mukaan lukien sen pääomittaminen, arvioinnin perusteella?

2)

Onko kansallisella tuomioistuimella käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa velvollisuus määrätä tuensaaja maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta (vrt. tuomio CELF) myös sellaisten summien osalta, jotka tuensaaja on siirtänyt sidosyritykselleen julkisen palveluvelvoitteen yhteydessä mutta jotka myöhemmän komission ratkaisun nojalla katsotaan SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiseksi tuensaajalle myönnetyksi eduksi?

3)

Onko kansallisella tuomioistuimella käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa velvollisuus määrätä tuensaaja maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta (vrt. tuomio CELF) myös valtiontuesta, jonka tuensaaja on vastaanottanut julkiselta yritykseltä, kun osa tämän rahavaroista on peräisin tuensaajan palveluiden myynnistä?

1.

kumoamaan yleisen tuomioistuimen asiassa T-229/17, Saksan liittotasavalta vastaan Euroopan komissio, 10.4.2019 antaman tuomion

2.

kumoamaan yhdenmukaistetun standardin EN 14342:2013 ”Puiset lattianpäällysteet. Ominaisuudet, vaatimustenmukaisuuden arviointi ja merkintä” viitetietojen säilyttämisestä varauksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 nojalla 25.1.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/133 (1)

3.

kumoamaan yhdenmukaistetun standardin EN 14904:2006 ”Liikuntapaikkojen pintarakenteet. Monitoimikäyttöön tarkoitettujen sisäurheilutilojen pintarakenteet. Määrittely” viitetietojen säilyttämisestä varauksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 mukaisesti 25.1.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2017/145 (2)

4.

kumoamaan 10.3.2017, 11.8.2017, 15.12.2017 ja 9.3.2018 annetut komission tiedonannot, (3) jotka liittyvät rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 täytäntöönpanoon, siltä osin kuin kyseisissä tiedonannoissa viitataan yhdenmukaistettuihin standardeihin EN 14342:2013 ja EN 14904:2006

5.

vaatimusten toiseen, kolmanteen ja neljänteen kohtaan nähden toissijaisesti palauttamaan asian yleiseen tuomioistuimeen

6.

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

hyväksymään valituksen, kumoamaan kokonaisuudessaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-530/18 antaman määräyksen, tutkimaan uudelleen asian T-530/18 ja hyväksymään Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 13.6.2018 annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/873 (1) osittaista kumoamista koskevan vaatimuksen

—

hyväksymään valituksen, kumoamaan kokonaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-530/18 antaman määräyksen ja palauttamaan asian T- 530/18 unionin yleiseen tuomioistuimeen, joka asiaa uudelleen tutkiessaan hyväksyy kumoamista koskevan vaatimuksen ja kumoaa osittain 13.6.2018 annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2018/873, kuten edellä on mainittu

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

A.

SEUT 263 ja SEUT 297 artiklan rikkominen sekä oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen

B.

Kontradiktorisen periaatteen loukkaaminen myös unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan kannalta

Romania väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut kontradiktorista periaatetta, koska se ei ole antanut Romanian viranomaisten ottaa kantaa tietoihin, jotka komissio on toimittanut vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kysymykseen ja jotka ovat olleet perustana sille, että kanne on jätetty tutkimatta.

—

kumoamaan SEUT 270 artiklan nojalla toimen, jolla kantaja suljettiin pois avoimesta kilpailusta EPSO/AD/338/17

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla Euroopan komission päätöksen C(2018) 3969

—

kumoamaan SEUT 270 artiklan nojalla avoimen kilpailun EPSO/AD/356/18 varallaololuettelon

—

määräämään kohtuulliseksi katsomansa vahingonkorvauksen ja velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen peruste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevien 3 ja 7 artiklan, sellaisina kuin niitä on tulkittu etenkin asiassa T-361/10, Pachitis v. komissio, ja asiassa T-587/16, HM v. komissio, annetuissa tuomioissa, väitettyyn rikkomiseen.

2.

Toinen peruste, joka perustuu siihen, että kantajan mukaan postikoritehtävän valmistelumenettelyä on pidettävä henkilöstösääntöjen liitteessä III olevassa 6 artiklassa säädetyn valintalautakunnan työskentelyn salaisuutta koskevan velvollisuuden rikkomisena.

3.

Kolmas peruste, joka perustuu siihen, että postikoritehtävän toteuttaminen EPSOn yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti merkitsi kantajaan kohdistuvaa välillistä syrjintää vammaisuuden osalta sekä kohtuullisia mukautuksia koskevan velvollisuuden rikkomista.

Vaatimus kumota SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla Euroopan komission päätös C(2018) 3969

4.

Neljäs peruste, joka perustuu asiassa T-516/14, Alexandrou v. komissio, ja asiassa C-491/15 P, Typke v. komissio, annetuissa tuomioissa mainittujen periaatteiden loukkaamiseen.

Vaatimus kumota SEUT 270 artiklan nojalla avoimen kilpailun EPSO/AD/356/18 varallaololuettelo

5.

Viides peruste, joka perustuu EPSOn toimivallan puuttumiseen, sillä se ei ollut toimittanut valintalautakunnalle kilpailun yleisten sääntöjen 4.2.2 kohdassa tarkoitettua kantajan uudelleentarkastelupyyntöä tai se korvasi valintalautakunnan arvioinnin omallaan päätöksissä ja/tai perusteluissa.

6.

Kuudes peruste, joka perustuu henkilöstösääntöjen sekä vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä annetun direktiivin säännösten rikkomiseen.

—

kumoamaan riidanalaisen toimen tai muuttamaan sitä

—

toteamaan, että kantajalla on oikeus saada oikeussubjektilomakkeensa vahvistettua ja näin ollen saada riidanalainen rahoitus.

—

unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25.10.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 966/2012 131.2 artiklaa on rikottu

—

luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu

—

suhteellisuusperiaatetta ja mielivaltaisuuden kieltoa on loukattu

—

on tehty ilmeinen arviointivirhe

—

riittävät, relevantit ja asianmukaiset perustelut puuttuvat siltä osin kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, ettei Comitén luottamuksensuojaa ja oikeusvarmuutta ei ole loukattu.

—

toteaa, että Euroopan komissio ei ole noudattanut velvoitteitaan, jotka koskevat sen takaamista, että Romania noudattaa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY mukaisia velvoitteitaan;

—

toteaa, että Euroopan komissio ei ole noudattanut velvoitteitaan, jotka koskevat sen takaamista, että Romania noudattaa luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta 27.4.2001 6 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/680 mukaisia velvoitteitaan;

—

toteaa, että Euroopan komissio ei ole noudattanut velvoitteitaan, jotka koskevat sen takaamista, että Romania noudattaa luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/679 mukaisia velvoitteitaan;

—

toteaa, että Euroopan komissio ei ole noudattanut velvoitteitaan, jotka koskevat sen takaamista, että Romania noudattaa oikeusvaltiota ja lainkäyttöelinten riippumattomuutta koskevia periaatteita ja kunnioittaa sen tuomiovaltaan kuuluvien henkilöiden perusoikeuksia, ja

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan henkisen kärsimyksen, jonka määräksi arvioidaan 2 euroa;

—

velvoittaa vastaajan korjaamaan tulevaisuudessa tämän hetkiset noudattamatta jättämiset.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Euroopan komissio ole noudattanut velvoitteitaan, jotka liittyvät lainkäyttöelinten riippumattomuuteen ja perustuvat päätökseen perustaa yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskeva järjestelmä, perussopimuksiin ja perusoikeuskirjaan.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei Euroopan komissio ole noudattanut sille kuuluvia henkilötietojen suojelua koskevia velvoitteitaan.

—

kumoamaan EKP:n 21.3.2019 tekemän päätöksen, joka koski kantajien ehdotettua määräosuuden hankkimista kohdepankista

—

velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP:n direktiivin 2013/36/EU (1) 22 artiklan 2 kohdan mukainen arviointijakso päättyi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä, minkä vuoksi EKP ei enää voinut vastustaa ehdotettua hankintaa.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan EKP loukkasi YVM-asetuksen (2) 15 artiklassa säädettyä menettelyä ja YVM-kehysasetuksen (3) 85–87 artiklassa säädettyä menettelyä.

3.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös perustuu direktiivin 2013/36/EU 23 artiklan ja sen Latvian täytäntöönpanosäännösten mukaisten arviointikriteerien virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen.

4.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan EKP loukkasi suhteellisuusperiaatetta.

5.

Viides kanneperuste, jonka mukaan EKP jätti ottamatta huomioon päätöksen, jolla ehdotettua hankintaa vastustettiin, harkinnanvaraisuuden.

6.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan EKP otti asian merkitykselliset tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

7.

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan EKP loukkasi luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita.

8.

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan EKP loukkasi nemo auditor -periaatetta jättämällä ottamatta huomioon oman vastuunsa luottamuksen menettämisestä sääntelymenettelyssä.

—

ottamaan sen kumoamiskanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvostolla ole toimivaltaa antaa riidanalaista päätöstä, koska unioni ja Marokon kuningaskunta eivät ole toimivaltaisia tekemään kansainvälistä sopimusta, jota sovelletaan Länsi-Saharassa, Saharan kansan sijasta ja puolesta. Mainittua kansaa edustaa Polisario-rintama.

2)

Toinen kanneperuste perustuu laiminlyöntiin tutkia kysymys perusoikeuksien ja kansainvälisten humanitääristen oikeuksien noudattamisesta, koska neuvosto ei ole tutkinut tätä kysymystä ennen riidanalaisen päätöksen antamista.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan neuvosto ei ole täyttänyt velvoitettaan panna täytäntöön unionin tuomioistuimen tuomioita, koska riidanalaisessa päätöksessä jätetään huomiotta 27.2.2018 annetun tuomion Western Sahara Campaign UK (C-266/16, EU:C:2018:118) perustelut.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu unionin kansainvälistä toimintaa ohjaavien periaatteiden ja olennaisten arvojen loukkaamiseen, koska

5)

Viides kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalainen päätös on vastoin unionin toistuvia julistuksia, jotka koskevat tarvetta noudattaa itsemääräämisoikeutta ja kansainvälisten sopimusten suhteellista vaikutusta.

6)

Kuudes kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen virheelliseen soveltamiseen, koska kun otetaan huomioon Länsi-Saharan erillinen ja erityinen asema, itsemääräämisoikeuden loukkaamaton luonne ja Saharan kansan asema kolmantena osapuolena, neuvoston tehtävänä ei ole luoda oikeasuhteisuutta kalastussopimuksella väitetysti syntyvien ”etujen” ja Saharan luonnonvaroille aiheutuvien vaikutusten välillä.

7)

Seitsemäs kanneperuste perustuu ristiriitaan yhteisen kalastuspolitiikan kanssa, koska riidanalaisella päätöksellä solmitun sopimuksen mukaan Euroopan unionin aluksilla on pääsy Saharan kansan kalavaroihin ilman viimeksi mainitun suostumusta Marokon viranomaisille maksettua vastiketta vastaan, vaikka Länsi-Saharan vesialueet eivät ole Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 61 ja 62 artiklassa tarkoitettuja Marokon vesialueita.

8)

Kahdeksas kanneperuste perustuu itsemääräämisoikeuden loukkaamiseen, koska

9)

Yhdeksäs kanneperuste perustuu kansainvälisten sopimusten suhteellista vaikutusta koskevan periaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisessa päätöksessä ei myönnetä Saharan kansalle kolmannen osapuolen asemaa EU:n ja Marokon välisissä suhteissa ja asetetaan sille sen kansallista aluetta ja luonnonvaroja koskevia kansainvälisiä velvoitteita ilman sen suostumusta.

10)

Kymmenes kanneperuste perustuu kansainvälisten humanitääristen oikeuksien loukkaamiseen ja kansainvälisen rikosoikeuden rikkomiseen, koska

11)

Yhdestoista kanneperuste perustuu unionin velvoitteiden rikkomiseen sikäli kuin on kyse kansainvälistä vastuuta koskevasta oikeudesta, sillä kun riidanalaisella päätöksellä solmitaan Marokon kuningaskunnan kanssa kansainvälinen sopimus, jota sovelletaan Länsi-Saharassa, tällä päätöksellä haudataan ne vakavat kansainvälisen oikeuden rikkomiset, joihin Marokon miehitysjoukot ovat syyllistyneet Saharan kansaa vastaan, ja autetaan ja tuetaan näihin loukkauksiin perustuvan tilanteen ylläpitoa.

—

ottamaan sen kumoamiskanteen tutkittavaksi

—

kumoamaan riidanalaisen asetuksen

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

—

kumoamaan SEUT 263 artiklan perusteella komission 7.3.2019 asiassa AT.40023 tekemän päätöksen siltä osin kuin se koskee Ranskan markkinoita ja Groupe Canal + nykyisiä ja tulevia sopimuksia

—

velvoittamaan komission korvaamaan Groupe Canal +:n oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu komission toimivallan ylitykseen siitä syystä, että komission elokuva-alan maarajoitusten lopettamisen edellytykseksi asettamat sitoumukset ovat ristiriidassa unionin lainsäätäjän viime aikoina hyväksymien lainsäädäntömuutosten kanssa.

2)

Toinen kanneperuste perustuu komission SEUT 101 artiklan 1 kohtaa koskevaan ilmeiseen arviointivirheeseen siltä osin kuin se katsoi, että NBCUniversalin, Sony Picturesin, Warner Brosin ja Skyn ehdottamat sitoumukset eivät vaikuta kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja yleisemmin elokuvien rahoitukseen ja esittämiseen Euroopan talousalueella.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että komissio asetti kilpailua koskevaan huoleen nähden ilmeisen kohtuuttomat sitoumukset ja sivuutti kolmansien intressit.

—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja katsomaan sen perustelluksi

—

kumoamaan tämän johdosta riidanalaisen päätöksen osittain

—

määräämään korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) toimenpiteistä ja menettelystä, joita on arvioitava kokonaisvaltaisesti, ja jonka korvauksen määräksi kantaja arvioi oikeuden ja kohtuuden mukaan 50 000 euroa

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1 ja 25 artiklan ja Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä VIII olevan 6 artiklan rikkomiseen sekä arviointivirheen olemassaoloon. Kantaja katsoo tältä osin, ettei ole olemassa mitään perustetta eikä oikeudellista perustaa, joilla voitaisiin perustella PMO:n päätöstä pidättää edelleen yli kaksi kolmasosaa hänen eläkkeestään.

2.

Toinen kanneperuste perustuu laillisuuden ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen. Kantajan mukaan henkilöstösäännöt ovat erityissäädös, joka menee kaiken muun kansallisen oikeuden edelle: henkilöstösäännöissä on siis vähimmäistoimeentulon osalta aineellisia säännöksiä, jotka poikkeavat sekä unionin yleisestä työoikeudesta että kansallisesta työoikeudesta.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu hyvän hallinnon ja huolenpitovelvollisuuden periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin mitään perusteita tosiseikoista tai todisteista, joilla voitaisiin perustella PMO:n päätöstä varata oikeus pidättää uudelleen 3 839,60 euroa kantajan myöhemmistä eläkkeistä.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen muun muassa siitä syystä, että jos noudatetaan PMO:n tulkintaa, vähimmäistoimeentulo riippuu virkamiehen asuinmaasta.

Kantajaa vaatii myös korvausta henkisestä vahingosta, joka hänelle aiheutui PMO:n toteuttamista sääntöjenvastaisuuksista, joiden vuoksi hän ei voi elää ihmisarvoisella tavalla.

—

vahvistaa, että vastaaja on laiminlyönyt SEUT 108 mukaiset velvoitteensa, koska se ei ole päättänyt muodollista tutkintamenettelyä asiassa SA.34402 (2015/C ex 2012/NN) tekemällä päätöstä kohtuullisessa ajassa SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja asetuksen 2015/1589 (1) 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

SEUT 108 artiklaa on rikottu, koska muodollista tutkintamenettelyä ei ole päätetty

2)

On loukattu oikeutta asian käsittelyyn kohtuullisessa ajassa, joka on osa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaista hyvää hallintoa

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan on loukattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa yhdessä sen 20 artiklan kanssa

4)

On loukattu perusteluvelvollisuutta, joka on osa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

—

kumoamaan Euroopan parlamentin finanssiasioista vastaavan pääosaston tiedonannon, johon sisältyy Italian edustajainhuoneen puhemiehen toimiston 12.7.2018 päivätty mietintö nro 14/2018 ja/tai Italian senaatin puhemiesneuvoston mietintö nro 6/2018 ja joka tapauksessa

—

kumoamaan Euroopan parlamentin myöntämän eläkkeen uuden määrityksen ja laskentatavan

—

lausumaan, että kantajalla on oikeus säilyttää kyseinen eläke sellaisten määrien suuruisena, jotka on ansaittu ja jotka erääntyvät sen säännöstön mukaisesti, joka oli voimassa ennen Italian edustajainhuoneen puhemiehen toimiston 12.7.2018 päivätyn mietinnön nro 14/2018 ja/tai Italian senaatin puhemiesneuvoston mietinnön nro 6/2018 voimaantuloa, ja velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan hänelle kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät inflaatiokorotuksineen ja laillisine korkoineen tehdystä pidätyksestä alkaen

—

määräämään Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja palauttamaan välittömästi ja täysimääräisesti eläkkeen sen alkuperäiseen määrään sekä korvaamaan kaikki sellaiset mahdolliset vahingot, joiden perusteella kantajalle syntyy oikeus korvaukseen

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asianajopalkkiot arvonlisäveroineen ja kiinteämääräiset maksut ja kulut.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valitus hylätään siinä

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin valitus hylätään siinä

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

—

toteaa kanneperusteen perustelluksi ja kumoaa riidanalaisen päätöksen, toteaa vastakkain olevien tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran olemassaolon ja näin ollen määrää, että hakemuksen kohteena oleva tavaramerkki hylätään täysin

—

velvoittaa EUIPO:n ja vastapuolen, jos tämä esiintyy oikeudenkäynnissä unionin yleisessä tuomioistuimessa, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—

velvoittaa EUIPO:n toteamaan, että riidanalainen kansainvälinen tavaramerkin rekisteröinti nro 898 322 on pätevä kaikkien luokkaan 39 ja 41 rekisteröityjen tavaroiden ja palvelujen osalta, ja

—

velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan (Sky Limited) korvaamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien neljännessä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, on rikottu.

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 94 artiklaa on rikottu.

—

kumoamaan luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EU) 2018/1806 muuttamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen osalta 10.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/592

—

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut mukaan lukien 5 000 euron suuruiset asianajokulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu unionin kansalaisuudesta johtuvien saavutettujen oikeuksien loukkaamiseen asetuksella (EU) 2019/592.

Ensinnäkin kantajat väittävät, että parlamentti ja neuvosto ovat loukanneet heidän oikeuttaan yksityis- ja perhe-elämään, koska kantajat ovat keskittäneet elämänsä yli viidentoista vuoden ajan toiseen unionin jäsenvaltioon, johon heillä on tiivis yhteys; joillakin heistä on puoliso ja lapset, jotka ovat kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, ja jotkut omistavat siellä sijaitsevia kiinteistöjä.

Toiseksi kantajat katsovat, että riidanalaisessa asetuksessa ei oteta huomioon yhdenvertaisuuden periaatetta, koska heille unionin kansalaisuutensa perusteella kuuluvat oikeutensa lakkautetaan tekemättä eroa niiden kansalaisten, joihin sovelletaan heille unionin kansalaisuuden perusteella kuuluvan äänioikeuden poistamista sen jälkeen, kun he ovat asuneet 15 vuotta Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella, ja muiden kansalaisten välillä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu Gibraltarin aseman loukkaamiseen riidanalaisella asetuksella, koska siinä oleva viittaus Gibraltariin ”Ison-Britannian kruununsiirtomaana” voi ainoastaan vaikeuttaa Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välistä neuvotteluilmapiiriä Gibraltarin asukkaiden vahingoksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille asetuksella 2018/1240 myönnetyn viisumivapauden loukkaamiseen, koska kantajien on haettava ETIAS-matkustuslupaa ja koska täten on mahdollista, että tämä lupa evätään heiltä.

—

kumoamaan Euroopan parlamentin finanssiasioista vastaavan pääosaston tiedonannon, johon sisältyy Italian edustajainhuoneen puhemiehen toimiston 12.7.2018 päivätty mietintö nro 14/2018 ja/tai Italian senaatin puhemiesneuvoston mietintö nro 6/2018 ja joka tapauksessa

—

kumoamaan Euroopan parlamentin myöntämän eläkkeen uuden määrityksen ja laskentatavan

—

lausumaan, että kantajalla on oikeus säilyttää kyseinen eläke sellaisten määrien suuruisena, jotka on ansaittu ja jotka erääntyvät sen säännöstön mukaisesti, joka oli voimassa ennen Italian edustajainhuoneen puhemiehen toimiston 12.7.2018 päivätyn mietinnön nro 14/2018 ja/tai Italian senaatin puhemiesneuvoston mietinnön nro 6/2018 voimaantuloa, ja velvoittamaan Euroopan parlamentin maksamaan hänelle kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät inflaatiokorotuksineen ja laillisine korkoineen tehdystä pidätyksestä alkaen

—

määräämään Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja palauttamaan välittömästi ja täysimääräisesti eläkkeen sen alkuperäiseen määrään sekä korvaamaan kaikki sellaiset mahdolliset vahingot, joiden perusteella kantajalle syntyy oikeus korvaukseen

—

velvoittamaan Euroopan parlamentin korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asianajopalkkiot arvonlisäveroineen ja kiinteämääräiset maksut ja kulut.

—

kumoamaan parlamentin päätöksen, jolla on evätty kantajien pääsy Euroopan parlamentin jäsenille varattuun vastaanottopalveluun ja Euroopan parlamentin puhemiehen 29.5.2019 antama ohje, mikä on estänyt kantajia antamasta työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdassa vaaditun kirjallisen ilmoituksen

—

kumoamaan parlamentin päätöksen, sellaisena kuin se on vahvistettu ilman oikeudellista perustaa Euroopan parlamentin puhemiehen 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä, olla ottamatta huomioon 26.5.2019 pidettyjen Europarlamenttivaalien Espanjassa virallisesti julistettuja tuloksia, ja tämän jälkeen tehdyn päätöksen, jonka mukaan on otettu huomioon valituista Euroopan parlamentin jäsenistä laadittu erilainen ja epätäydellinen luettelo, jonka Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet 17.6.2019 ja joka ei sisällä kantajia

—

kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen, jolla se on katsonut, että Espanjan vaalilautakunnan 20.6.2019 päivätty tiedonanto poistaa kantajien valitsemista Euroopan parlamentin jäseniksi koskevan tiedonannon vaikutuksen, mikä merkitsee laitonta edustajantoimen vapautumisen julistamista ja sitä, että parlamentti on rikkonut vuoden 1976 vaalisäädöksen 13 artiklaa

—

kumoamaan Euroopan parlamentin päätöksen, sellaisena kuin se on vahvistettu ilman oikeudellista perustaa Euroopan puhemiehen 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä, jolla on kieltäydytty takaamasta Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan mukainen kantajien oikes hoitaa edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen ja siihen asti kunnes Euroopan parlamentin ja Espanjan oikeusviranomaisten käsiteltäväksi saatetut oikeusriidat on ratkaistu

—

kumoamaan Euroopan parlamentin puheenjohtajan päätöksen, sellaisena kuin se on vahvistettu ilman oikeudellista perustaa Euroopan puhemiehen 27.6.2019 päivätyllä kirjeellä, jolla on kieltäydytty vahvistamasta kantajien vapaudet ja erioikeudet Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklan nojalla työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti.

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja velvoittamaan SEUT 340 artiklan toisen kohdan mukaisesti vastaajan korvaamaan kantajille aiheutuneet vahingot seuraavasti: Euroopan parlamentin jäsenille maksettava kuukausipalkka ja yhden euron symbolinen korvaus aineettomasta vahingosta.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan parlamentin päätös 1 evätä kantajien pääsy Euroopan parlamentin jäsenille varattuun vastaanottopalveluun ja Euroopan parlamentin puhemiehen 29.5.2019 antama ohje rikkovat Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 20 ja 21 artiklaa sekä 39 artiklan 2 kohtaa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan parlamentin päätös olla ottamatta huomioon 26.5.2019 pidettyjen Europarlamenttivaalien Espanjassa virallisesti julistettuja tuloksia, ja tämän jälkeen tehdyn päätöksen, jonka mukaan on otettu huomioon valituista Euroopan parlamentin jäsenistä laadittu erilainen ja epätäydellinen luettelo, jonka Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet 17.6.2019 ja joka ei sisällä kantajia, rikkovat vuoden 1976 vaalisäädöksen 12 artiklaa ja Eurooppa-neuvoston päätöksen 2018/937 (1) 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan, SEU 10 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 14 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä vuoden 1976 vaalisäädöksen 1 artiklan 3 kohdan kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan parlamentin päätös siitä, että Espanjan vaalilautakunnan 20.6.2019 päivätty tiedonanto poistaa kantajien valitsemista Euroopan parlamentin jäseniksi koskevan tiedonannon vaikutuksen, mikä merkitsee laitonta edustajantoimen vapautumisen julistamista ja sitä, että parlamentti on rikkonut vuoden 1976 vaalisäädöksen 13 artiklaa, rikkoo vuoden 1976 vaalisäädöksen 6 artiklan 2 kohtaa, 8 artiklaa ja 13 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan, SEU 10 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 14 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä vuoden 1976 vaalisäädöksen 1 artiklan 3 kohdan kanssa.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan parlamentin päätös, jolla on kieltäydytty takaamasta Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan mukainen kantajien oikeus hoitaa edustajantointaan ensimmäisen vaalien jälkeisen istunnon alusta alkaen ja siihen asti kunnes Euroopan parlamentin ja Espanjan oikeusviranomaisten käsiteltäväksi saatetut oikeusriidat on ratkaistu, rikkoo Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohtaa ja vuoden 1976 vaalisäädöksen 5 artiklan 1 kohtaa ja 12 artiklaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan, SEU 10 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 14 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä vuoden 1976 vaalisäädöksen 1 artiklan 3 kohdan kanssa.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentin puhemiehen päätös, jolla on kieltäydytty vahvistamasta kantajien vapaudet ja erioikeudet Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan (N:o 7) 9 artiklan nojalla työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti, rikkoo Euroopan parlamentin työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohtaa, vuoden 1976 vaalisäädöksen 6 artiklan 2 kohtaa ja mainitun pöytäkirjan 9 artiklaa luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 39 artiklan 2 kohdan, SEU 10 artiklan 1 ja 2 kohdan, SEU 14 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä vuoden 1976 vaalisäädöksen 1 artiklan 3 kohdan kanssa.

—

julistamaan mitättömäksi tai kumoamaan kokonaisuudessaan toimen, joka on annettu kantajalle tiedoksi Euroopan parlamentin sellaisen riidanalaisen tiedonannon muodossa, jolla kantajan edustajantoimen päättymiseen liittyvät eläkeoikeudet määritetään uudelleen ja jolla määrätään perittäväksi takaisin määrä, joka perustuu kyseisen eläkkeen aiemmin sovellettuun laskentatapaan

—

määräämään Euroopan parlamentin palauttamaan kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät lisättyinä laillisine korkoineen sovelletusta pidätyksestä alkaen sekä velvoittamaan Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja toteuttamaan kaikki tarvittavat aloitteet, toimet tai toimenpiteet, jotta kyseinen eläkesuoritus palautetaan välittömästi ja täysimääräisesti alkuperäiseen laajuuteensa

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimen toteuttajan toimivallan puuttumiseen, olennaisten muotomääräysten rikkomiseen ja siitä seuraavaan perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu kanteen kohteena olevan toimen oikeusperustan puuttumiseen ja oikeudelliseen virheeseen Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen täytäntöönpanotoimenpiteiden 75 artiklan tulkinnassa

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseisellä tiedonannolla rikotaan selvästi Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen täytäntöönpanotoimenpiteiden 75 artiklan toisessa kohdassa vahvistettua oikeudellista edellytystä, koska kyseisessä säännöksessä viitataan nimenomaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin edellytyksiin, mikä sulkee pois jäsenvaltion edustajainhuoneen sisäisten mietintöjen relevanssin

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten oikeusvarmuuden periaatteen, luottamuksensuojan periaatteen, saatujen oikeuksien suojaa koskevan periaatteen ja yhdenvertaisuusperiaatteen ilmeiseen loukkaamiseen

—

julistamaan mitättömäksi tai kumoamaan kokonaisuudessaan toimen, joka on annettu kantajalle tiedoksi Euroopan parlamentin sellaisen riidanalaisen tiedonannon muodossa, jolla kantajan edustajantoimen päättymiseen liittyvät eläkeoikeudet määritetään uudelleen ja jolla määrätään perittäväksi takaisin määrä, joka perustuu kyseisen eläkkeen aiemmin sovellettuun laskentatapaan

—

määräämään Euroopan parlamentin palauttamaan kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät lisättyinä laillisine korkoineen sovelletusta pidätyksestä alkaen sekä velvoittamaan Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja toteuttamaan kaikki tarvittavat aloitteet, toimet tai toimenpiteet, jotta kyseinen eläkesuoritus palautetaan välittömästi ja täysimääräisesti alkuperäiseen laajuuteensa

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

julistamaan mitättömäksi tai kumoamaan kokonaisuudessaan toimen, joka on annettu kantajalle tiedoksi Euroopan parlamentin sellaisen riidanalaisen tiedonannon muodossa, jolla kantajan edustajantoimen päättymiseen liittyvät eläkeoikeudet määritetään uudelleen ja jolla määrätään perittäväksi takaisin määrä, joka perustuu kyseisen eläkkeen aiemmin sovellettuun laskentatapaan

—

määräämään Euroopan parlamentin palauttamaan kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät lisättyinä laillisine korkoineen sovelletusta pidätyksestä alkaen sekä velvoittamaan Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja toteuttamaan kaikki tarvittavat aloitteet, toimet tai toimenpiteet, jotta kyseinen eläkesuoritus palautetaan välittömästi ja täysimääräisesti alkuperäiseen laajuuteensa

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

julistamaan mitättömäksi tai kumoamaan kokonaisuudessaan toimen, joka on annettu kantajalle tiedoksi Euroopan parlamentin sellaisen riidanalaisen tiedonannon muodossa, jolla kantajan edustajantoimen päättymiseen liittyvät eläkeoikeudet määritetään uudelleen ja jolla määrätään perittäväksi takaisin määrä, joka perustuu kyseisen eläkkeen aiemmin sovellettuun laskentatapaan

—

määräämään Euroopan parlamentin palauttamaan kaikki perusteettomasti pidätetyt määrät lisättyinä laillisine korkoineen sovelletusta pidätyksestä alkaen sekä velvoittamaan Euroopan parlamentin panemaan annettavan tuomion täytäntöön ja toteuttamaan kaikki tarvittavat aloitteet, toimet tai toimenpiteet, jotta kyseinen eläkesuoritus palautetaan välittömästi ja täysimääräisesti alkuperäiseen laajuuteensa

—

velvoittamaan parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

A)

ensisijaisesti

B)

toissijaisesti, mikäli ensisijaisia vaatimuksia ei hyväksytä,

toteaa direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta 21.10.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 (1) 5 artiklan 1 kohdan a ja f alakohdan pätemättömiksi, koska ne ovat vastoin yhteisön oikeuden perusperiaatteita, erityisesti yhdenvertaisuusperiaatetta, syrjintäkiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sellaisina kuin ne on vahvistettu SEU 2 artiklassa ja niitä on tulkittu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä

C)

joka tapauksessa velvoittaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee asian selvittämiseen liittyviä laiminlyöntejä, tosiseikkojen virheellistä arviointia, asetuksen 2015/63 5 artiklan a alakohdan virheellistä soveltamista sekä syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista.

2)

Toinen kanneperuste koskee asian selvittämiseen liittyviä laiminlyöntejä, tosiseikkojen virheellistä arviointia, asetuksen 2015/63 5 artiklan f alakohdan virheellistä soveltamista ja syrjintäkiellon ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamista.

3)

Kolmas kanneperuste koskee unionin toimielimen menettelyn lainvastaisuutta ja sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta SEUT 268 artiklan nojalla.

4)

Neljäs kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja muihin perusteisiin nähden liitännäisenä, koskee tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja näiden perusteella sitä, ettei asetusta 2015/63 voida soveltaa.