5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/1

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma EU:n nuorisodialogin hallintoa koskevien suuntaviivojen antamiseksi

Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027

(2019/C 189/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO JA SEN JÄSENVALTIOT

PAINOTTAVAT SEURAAVAA:

EU:n nuorisodialogi on nuorten osallistumisen keskeinen väline EU:ssa ja soveltuvin osin muissa Euroopan maissa. Sen tärkeimpiä osatekijöitä ovat päätöksentekijöiden ja nuorten ja heidän edustajiensa välinen suora vuoropuhelu, nuorten kuuleminen heitä koskettavista aiheista ja jatkuva kumppanuus prosessin hallinnossa paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla. Eurooppalaisten nuorisotavoitteiden olisi tarkoitus ”toimia EU:n, sen jäsenvaltioiden ja niiden asiaankuuluvien sidosryhmien ja viranomaisten innoittajina sekä antaa niille suuntaa” (1) EU:n nuorisodialogin täytäntöönpanon osalta ja Euroopan unionin nuorisostrategian mukaisesti.

Euroopan unionin nuorisostrategiassa painotetaan, että jäsenvaltioille on annettava joustoa ja liikkumavaraa EU:n nuorisodialogin täytäntöönpanossa.

EU:n nuorisostrategiassa on eritelty eräitä EU:n nuorisodialogin täytäntöönpanokehystä koskevia tekijöitä:

a.	otetaan huomioon aiemmat kokemukset

b.	pyritään selkeämpään ja keveämpään prosessiin

c.	noudatetaan mielellään 18 kuukauden työskentelyjaksoja

d.	yhdellä jaksolla käsitellään yhtä aihekohtaista prioriteettia

e.	noudatetaan työsuunnitelmaa

f.	EU:n nuorisodialogin hallintoon ja täytäntöönpanoon osallistuvien toimijoiden suhteen sovelletaan joustavuutta

g.	tulosten laatua ja koko prosessin yleistä vaikutusta seurataan jatkuvasti

tunnustetaan kansallisten työryhmien rooli; ne ovat jäsenvaltiotason elimiä, joiden tehtäväksi on annettu osallistua kuulemisten järjestämiseen, nuorten kanssa käytävien vuoropuhelujen edistämiseen ja niiden vaikutusten arviointiin (2). EU:n nuorisostrategian mukaan ”jäsenvaltioita kannustetaan antamaan nuorille mahdollisuus osallistua kaikkiin EU:n nuorisodialogin toimeenpanovaiheisiin muun muassa antamalla kansalliselle nuorisoneuvostolle johtava rooli kansallisessa työryhmässä” (3).

EU:n nuorisodialogin täytäntöönpanoa ja hallintoa koskevat puheenjohtajavaltion ehdotukset (4) joulukuulta 2018 ja komission tiedonanto ”EU:n uusi nuorisostrategia: nuorten osallistaminen, yhdistäminen ja vaikutusmahdollisuudet” (5) voisivat toimia kaikkien nuorisodialogiin osallistuvien ohjeasiakirjoina.

PYRKIVÄT SEURAAVAAN:

Tämä päätöslauselma pyrkii tarjoamaan ohjausta EU:n nuorisodialogin hallintoa varten ja keskittyy erityisesti siihen osallistuviin toimijoihin, heidän rooleihinsa, toiminnan organisatoriseen kehykseen ja täytäntöönpanoon liittyviin hallinnollisiin kysymyksiin. Euroopan nuorisoalalla on merkittävä rooli EU:n nuorisodialogin organisaatiokehyksessä (6).

KATSOVAT SEURAAVAA:

Puheenjohtajakolmikon olisi omaksuttava johtava rooli Euroopan nuorisodialogin täytäntöönpanon ohjaamisessa toimien tiiviissä yhteistyössä Euroopan komission ja kansallisten toimistojen kanssa samoin kuin Euroopan nuorisofoorumin ja muiden nuorisoalan kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa (7).

Puheenjohtajakolmikko järjestää työskentelynsä parhaaksi katsomallaan tavalla, mutta ensisijaisesti olisi edistettävä nuoria edustavan kansalaisyhteiskunnan osallistumista, sillä se on EU:n nuorisodialogin laadukkaan hallinnon ja sen jatkuvan täytäntöönpanon kulmakivi. Nuoria edustavan kansalaisyhteiskunnan olisi EU:n tasolla mieluiten toimittava mahdollisuuksien mukaan Euroopan nuorisofoorumin ja muiden nuorten sidosryhmiä edustavien tahojen välityksellä. Puheenjohtajakolmikon tasolla nuorten kansalaisaktivistien olisi oltava edustettuina kansallisissa työryhmissä, mikäli mahdollista kansallisten nuorisoneuvostojen kautta, ottaen huomioon heidän johtava roolinsa näissä puitteissa.

EU:n nuorisodialogin hallinnon tukemiseksi puheenjohtajakolmikon ja edellä kohdissa 6 ja 7 mainittujen tahojen olisi oltava keskenään säännöllisessä yhteydessä koordinointiryhmän – esimerkiksi eurooppalaisen ohjausryhmän – puitteissa.

Eurooppalaisen ohjausryhmän tehtävänä on

a.	antaa EU:n nuorisodialogia koskevaa yleistä ohjausta esimerkiksi jaksolla käsiteltävästä aihekohtaisesta prioriteetista, kuulemisiin käytettävistä välineistä ja kuulemisten kannalta merkittävistä tapahtumista, kuten EU:n nuorisoasioiden konferensseista;

b.	tarjota tilanteen mukaan sisältöä, välineitä ja tukea, jotta varmistetaan EU:n nuorisodialogin laadukkuus ja yhden jakson sisäinen aihekohtainen johdonmukaisuus;

c.	varmistaa toimiva yhteistyö kansallisten työryhmien kanssa antamalla tarvittaessa ohjeistusta, välineitä ja tukea, jotta EU:n nuorisodialogin laadukas täytäntöönpano voidaan varmistaa;

d.	taata jaksoa koskeva osallistava arviointi samoin kuin sen seuranta ja EU:n nuorisodialogin tulosten seuranta, käyttö ja laaja levittäminen;

e.	edistää Euroopan komission tuella institutionaalisen muistin säilyttämistä, jotta tiedot siirtyvät seuraavalle puheenjohtajakolmikolle;

f.	toteuttaa toimia seuraavan puheenjohtajakolmikon kaudelle siirtymisen helpottamiseksi;

g.	käsitellä kaikkia muita näkökohtia, joita puheenjohtajakolmikko tai jäsenvaltiot pitävät asiaankuuluvina.

10.

Puheenjohtajakolmikon olisi helpotettava nuoria edustavien kansalaisaktivistien osallistumista eurooppalaiseen ohjausryhmään, joka on pohdintafoorumi yhteisten ratkaisujen käsittelyä ja edistämistä varten. Puheenjohtajakolmikko voi ottaa eurooppalaiseen ohjausryhmään mukaan muita osapuolia, kuten eurooppalaisella ja/tai jäsenvaltiotasolla edustuksellisia nuorisojärjestöjä, tutkijoita, asiantuntijoita jne. Edellä mainittujen edustajien ja toimijoiden osallistuminen eurooppalaiseen ohjausryhmään ei vaikuta perussopimuksissa ja neuvoston työjärjestyksessä vahvistettuun puheenjohtajakolmikon toimivaltaan.

11.

Johtavana periaatteena eurooppalaisen ohjausryhmän edustettavuuden varmistamisessa nuorten osalta puheenjohtajakolmikon olisi harkittava toimenpiteitä kaikkien nuorten näkemysten sisällyttämiseksi, myös niiden nuorten, joilla on rajoitetummat mahdollisuudet ja jotka eivät ole mukana nuorisojärjestöissä.

12.

Eurooppalaisen ohjausryhmän sujuvan toiminnan varmistamiseksi ryhmän operatiiviset tehtävät ja työmenetelmät olisi tarvittaessa täsmennettävä työskentelyasiakirjassa.

13.

Jotta voidaan varmistaa sen ennustettavuus, miten EU:n nuorisodialogi etenee kullakin 18 kuukauden työskentelyjaksolla, puheenjohtajan tulisi ajoissa ilmoittaa nuorisotyöryhmälle ja kansallisille työryhmille eurooppalaisen ohjausryhmän organisaatiosta ja toiminnasta, EU:n nuorisodialogin täytäntöönpanon edistymisestä ja kaikista muista edellä olevassa kohdassa 9 mainittuihin asioihin liittyvistä näkökohdista.

14.

Tätä varten luotujen EU:n avustusten mukaisesti kansallisten työryhmien tulisi voida päättää tarpeitansa parhaiten vastaavasta kokoonpanosta ja menettelyistä jäsenvaltionsa erityispiirteet ja EU:n nuorisostrategian asiaankuuluvat säännökset huomioon ottaen, jotta voidaan varmistaa kunkin EU:n nuorisodialogin tavoitteiden täyttyminen ja päätöksentekijöiden, asianosaisten instituutioiden ja erilaisista sosioekonomisista lähtökohdista tulevien nuorten riittävä edustus (8).

15.

Tämä päätöslauselma tulee voimaan 1. heinäkuuta 2019 ja sitä tarkastellaan tarpeen mukaan uudelleen neuvoston vuoden 2024 tekemän väliarvioinnin tulosten perusteella, jotta sitä voidaan mukauttaa mahdollisiin uusiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

(1) Euroopan unionin nuorisostrategia (EUVL C 456, 18.12.2018, s. 2) (3 kohdan 3. kappale).

(2) Ks. unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman ”Erasmus+” vuoden 2019 työohjelma. EUVL C (2018) 6572, 11.10.2018.

(3) EU:n nuorisostrategia, s. 9 (liite 1, 4 kohdan 3 kappale).

(4) Asiak. 15018/18 REV 1 + COR 1 + COR 2.

(5) Asiak. 9264/18 + ADD 1–8 – COM(2018) 269 final + SWD(2018) 168 ja 169 final.

(6) Euroopan nuorisoalalla tarkoitetaan yleensä niiden järjestöjen, nuorisotyöntekijöiden, tutkijoiden, nuoria edustavan kansalaisyhteiskunnan tai muiden asiantuntijoiden muodostamaa kokonaisuutta, jotka osallistuvat nuoriin liittyviä toimia ja hankkeita toteuttavan nuorisopolitiikan kehittämiseen EU:ssa.

(7) Tässä viitataan Erasmus+-ohjelmasta vastaaviin kansallisiin toimistoihin ja puheenjohtajakolmikon muodostavien jäsenvaltioiden Euroopan solidaarisuusjoukkoja koskeviin ohjelmiin.

(8) Kuten alaviite 2.

5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/4

NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 22 päivänä toukokuuta 2019,

laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä

(2019/C 189/02)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 165 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin (1) periaatteessa 11 todetaan, että kaikilla lapsilla on oikeus kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen ja laadukkaaseen hoitoon. Periaate on yhdenmukainen koulutuksen oikeudeksi tunnustavan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2) kanssa, lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen kanssa sekä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen 4.2 kanssa, jonka mukaan kaikilla tytöillä ja pojilla olisi oltava mahdollisuus laadukkaaseen varhaislapsuuden kehitykseen, hoitoon ja esiopetukseen vuoteen 2030 mennessä.

(2)

Tiedonannossaan ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (3) Euroopan komissio esittää vision eurooppalaisesta koulutusalueesta ja tunnustaa varhaiskasvatuksen roolin kouluoppimisen ja elinikäisen oppimisen perustusten rakentajana. Neuvoston päätelmissä koulujen kehittämisestä ja huipputason opetuksesta (4) sekä neuvoston suosituksessa elinikäisen oppimisen avaintaidoista (5) todetaan myös ratkaiseva rooli, joka varhaiskasvatuksella voi olla kaikkien lasten oppimisen, hyvinvoinnin ja kehityksen edistämisessä.

(3)

Sekä päätöksentekijät että tutkijat tunnustavat, että lasten varhaisina elinvuosina (6) rakennetaan perustukset ja kapasiteetti elinikäiselle oppimiselle. Oppiminen on asteittainen prosessi, ja varhaisvuosina rakennettu vahva perusta on edellytys korkeamman tason taitojen ja tietojen omaksumiselle sekä koulumenestykselle. Lisäksi se vaikuttaa olennaisesti lasten terveyteen ja hyvinvointiin. Tästä syystä varhaiskasvatusta on tarpeen tarkastella koulutusjärjestelmien perustuksena, joka on kiinteä osa koulutusjatkumoa.

(4)

Varhaiskasvatukseen osallistuminen hyödyttää kaikkia lapsia, mutta erityisesti niitä, jotka ovat muita heikommassa asemassa. Se auttaa ehkäisemään varhaista osaamisvajetta, ja tästä syystä se on olennainen väline eriarvoisuuden ja koulutusköyhyyden torjumiseksi. Varhaiskasvatuksen tarjonnan olisi oltava osa integroitua lapsen oikeuksiin perustuvaa politiikkatoimien pakettia, jolla pyritään pääsemään lasten kannalta parempiin tuloksiin ja murtamaan huono-osaisuuden kierre. Tarjonnan parantaminen auttaa näin ollen täyttämään sitoumukset, jotka annettiin komission suosituksessa ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (7) ja vuonna 2013 annetussa neuvoston suosituksessa jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (8).

(5)

Varhaiskasvatukseen osallistumisesta on monia hyötyjä (9) niin yksilöille kuin koko yhteiskunnalle. Niitä ovat muun muassa koulutustason kasvu ja työmarkkinatulokset, sosiaalisten ja koulutukseen liittyvien toimien väheneminen sekä yhtenäisempi ja osallistavampi yhteiskunta. Lapset, jotka osallistuivat varhaiskasvatukseen yli vuoden ajan, saivat PIRLS (10)- ja PISA (11)-tutkimuksissa kielistä ja matematiikasta muita enemmän pisteitä. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen osallistumisen on osoitettu olevan myös merkittävä koulunkäynnin varhaista keskeyttämistä ehkäisevä tekijä (12).

(6)

Varhaislapsuudessa alkavalla koulutuksella ja hoidolla on merkittävä rooli opittaessa elämään yhdessä heterogeenisissä yhteiskunnissa. Nämä palvelut voivat lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osallisuutta useilla tavoilla. Ne voivat toimia perheiden kohtaamispaikkoina. Ne voivat auttaa lasten kielitaidon kehityksessä sekä varhaiskasvatuksen kielen että ensimmäisen kielen (13) osalta. Sosioemotionaalisen oppimisen kautta varhaiskasvatuksesta saadut kokemukset voivat opettaa lapsille empaattisuutta sekä saada heidät oppimaan oikeuksistaan ja opettaa tasa-arvoa, suvaitsevaisuutta ja moninaisuutta.

(7)	Investoinnit varhaiskasvatukseen ovat kaikista koulutusinvestoinneista tuottoisimpia, erityisesti muita heikommassa asemassa olevien lasten kohdalla (14). Varhaiskasvatuksen kustannukset ovat korkeatuottoisia varhaisvaiheen investointeja inhimilliseen pääomaan.

(8)

Lisäksi laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuus, saavutettavuus ja kohtuuhintaisuus ovat avaintekijöitä niiden naisten ja myös miesten osallistumisessa työmarkkinoille, joilla on hoitovelvoitteita, mikä on tunnustettu myös Barcelonassa vuonna 2002 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, Euroopan tasa-arvosopimuksessa (15) ja komission 26. huhtikuuta 2017 hyväksymässä työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevassa tiedonannossa (16). Naisten työllisyys vaikuttaa suoraan kotitalouden sosioekonomiseen tilanteeseen ja talouskasvuun.

(9)

Investoiminen varhaiskasvatukseen on järkevää vain, jos palvelut ovat laadukkaita, saavutettavia, kohtuuhintaisia ja osallistavia. On olemassa näyttöä siitä, että ainoastaan laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut tuottavat hyötyä; heikompilaatuisilla palveluilla on lapsiin ja koko yhteiskuntaan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia (17). Politiikkatoimissa ja uudistuksissa painopiste on asetettava laatunäkökohtiin.

(10)

Kaiken kaikkiaan jäsenvaltiot käyttävät merkittävästi vähemmän varoja varhaiskasvatukseen kuin alemman perusasteen koulutukseen. Kuten Barcelonan tavoitteiden edistymistä koskevasta kertomuksesta (18) käy ilmi, varhaiskasvatuspalveluissa ei tällä hetkellä ole saatavilla riittävästi paikkoja ja kysyntä ylittää tarjonnan lähes kaikissa maissa. Saatavuuden, saavutettavuuden ja kohtuuhintaisuuden puutteen on osoitettu olevan suurimpia esteitä näiden palveluiden käytölle (19).

(11)

Euroopan parlamentti kehottaa jäsenvaltioita 14 päivänä syyskuuta 2017 antamassaan päätöslauselmassa aiheesta ”Uusi osaamisohjelma Euroopalle” (20) parantamaan varhaiskasvatuksen laatua ja sen saatavuutta sekä puuttumaan siihen, että laadukkaita ja kaikkien tuloluokkien saatavilla olevia lastenhoitopalveluja tarjoavia infrastruktuureja ei ole riittävästi, ja pohtimaan mahdollisuutta tarjota palvelut ilmaiseksi köyhille ja sosiaalisesti syrjäytyneille perheille.

(12)

Varhaiskasvatuspalveluiden olisi oltava lapsikeskeisiä. Lapset oppivat parhaiten ympäristöissä, jotka perustuvat lasten osallistumiseen ja oppimishaluun. Oppimisen organisoinnista sekä siihen liittyvistä toimista ja kohteista keskustellaan usein kasvattajien ja lasten kesken. Palveluiden olisi tarjottava turvallinen, hoivaava ja huolehtiva ympäristö sekä sosiaalinen, kulttuurinen ja fyysinen tila, jossa lapsilla on erilaisia mahdollisuuksia kehittää potentiaaliaan. Palveluiden suunnittelu perustuu parhaassa tapauksessa siihen peruslähtökohtaan, että koulutus ja hoito ovat toisistaan erottamattomia. Tämän olisi pohjauduttava yhteisymmärrykseen siitä, että lapsuus on itseisarvo ja että lapsia ei pitäisi ainoastaan valmistella koulua ja aikuisuutta varten, vaan heitä olisi myös tuettava ja arvostettava heidän varhaisina elinvuosinaan.

(13)

Kansallisten, alueellisten tai paikallisten säännösten asettamissa puitteissa perheet olisi otettava mukaan kaikkiin lasten koulutuksen ja hoidon osa-alueisiin. Perhe on ensimmäinen ja tärkein paikka lapsen kasvun ja kehittymisen kannalta, ja vanhemmat ja huoltajat ovat vastuussa jokaisen lapsen hyvinvoinnista, terveydestä ja kehityksestä. Varhaiskasvatuspalvelut tarjoavat ihanteellisen mahdollisuuden yhtenäisen toimintatavan luomiseen, sillä ne johtavat ensimmäiseen henkilökohtaiseen kontaktiin vanhempien kanssa. Ongelmia kohdanneille vanhemmille voitaisiin tarjota yksilöllisiä neuvontapalveluja kotikäyntien aikana. Jotta perheiden osallistuminen toteutuisi käytännössä, varhaiskasvatuspalveluja olisi suunniteltava yhteistyössä perheiden kanssa, ja niiden olisi perustuttava luottamukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen (21).

(14)

Osallistuminen varhaiskasvatukseen voi olla tehokas väline koulutustasa-arvon saavuttamisessa lapsille, jotka ovat muita heikommassa asemassa, kuten joihinkin maahanmuuttaja- ja vähemmistöryhmiin (kuten romanit) kuuluvat lapset ja pakolaislapset, erityislapset, mukaan lukien vammaiset lapset, vaihtoehtoisten hoitojärjestelyjen piiriin kuuluvat lapset ja katulapset, vankien lapset sekä lapset perheissä, joissa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on korkea, kuten yksinhuoltajaperheissä tai suurissa kotitalouksissa. Pakolaislapset tarvitsevat haavoittuvan asemansa vuoksi tehostettua tukea. Köyhyys, fyysiset ja emotionaaliset stressitekijät, traumat ja puutteellinen kielitaito voivat haitata heidän tulevia koulutusnäkymiään ja menestyksekästä integroitumista uuteen yhteiskuntaan. Osallistuminen varhaiskasvatukseen voi auttaa lieventämään näitä riskitekijöitä.

(15)	Osallistavan varhaiskasvatuksen tarjoaminen voi edistää niiden sitoumusten täyttämistä, jotka jäsenvaltiot ovat antaneet lapsen oikeuksia ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevissa YK:n yleissopimuksissa, joiden allekirjoittajia kaikki jäsenvaltiot ovat.

(16)

Vuonna 2014 julkaistu laatupuitteiden pääperiaatteita koskeva ehdotus (22) oli ensimmäinen varhaiskasvatuksen laatua koskeva lausuma, jonka eurooppalaiset asiantuntijat 25 maasta esittivät. Lausumat perustuvat viiteen ulottuvuuteen: saatavuus, henkilöstö, opetussuunnitelma, seuranta ja arviointi sekä hallinto ja rahoitus. Lausumista yhteensä kymmenen koskee varhaiskasvatuksen tarjonnan laadun parantamista. Monissa maissa tämä asiakirja toimitettiin paikallisille sidosryhmille, jotka ovat mukana poliittisiin tiedotustoimiin, tutkimukseen ja koulutukseen liittyvissä aloitteissa. Näissä maissa puiteluonnos toimi voimakkaana muutoksen vauhdittajana vaikuttamalla poliittisiin kuulemisprosesseihin, jotka tukivat olemassa olevia uudistuspolkuja.

(17)	Kaikki laatupuitteiden viisi ulottuvuutta ovat olennaisia laadukkaiden palveluiden takaamiseksi. Erityisesti varhaiskasvatuksen ammattilaisten työllä on pitkäkestoisia vaikutuksia lasten elämään. Monissa maissa ammatilla on kuitenkin melko alhainen profiili ja asema (23).

(18)

Täyttääkseen ammatillisen roolinsa lasten ja heidän perheidensä tukemisessa varhaiskasvatusalan henkilöstö tarvitsee monipuolista tietotaitoa ja osaamista sekä syvällisen ymmärryksen lapsen kehityksestä ja tietoa varhaiskasvatuspedagogiikasta. Henkilöstön ammattitaidon parantaminen on avainasemassa, koska korkeatasoinen valmistautuminen korreloi parempilaatuisen palvelun, lasten ja henkilöstön välisen laadukkaamman vuorovaikutuksen ja sitä kautta lasten kehitykseen liittyvien parempien tulosten kanssa (24).

(19)

Monilla palveluntarjoajilla työskentelee avustajia, joiden päätehtävänä on tukea lasten ja perheiden kanssa suoraan työskenteleviä kasvattajia. Avustajilla on usein matalampi koulutustaso kuin kasvattajilla, ja monissa maissa avustajille ei ole mitään pätevyysvaatimuksia. Tästä syystä henkilöstön, myös avustajien, ammattitaidon parantaminen on välttämätöntä (25). Jatkuva ammatillinen kehittyminen on olennainen osa avustajien pätevyyden parantamista.

(20)

Laatupuitteet tai jokin muu vastaava asiakirja voi olla hyvän hallinnon tehokas osatekijä varhaiskasvatuksessa. Asiantuntijalausuntojen ja äskettäisen poliittisen katsauksen (26) mukaan maissa, joissa kehitetään ja pannaan täytäntöön laatupuitteita, lähestymistapa uudistuksiin on kokonaisvaltaisempi ja johdonmukaisempi. On tärkeää, että asiaankuuluvat sidosryhmät ja ammattilaiset osallistuvat laatupuitteiden suunnitteluun ja tuntevat ne omakseen.

(21)

Jäsenvaltiot ovat asettaneet vertailuarvoja ja tavoitteita lasten osallistumiselle varhaiskasvatukseen. Vuonna 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteita (27), joiden mukaan virallisesti järjestetyn varhaiskasvatuksen piirissä olisi unionissa oltava vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosenttia kolme vuotta täyttäneistä mutta alle oppivelvollisuusikäisistä lapsista sekä vähintään 33 prosenttia alle kolmevuotiaista lapsista. Nämä tavoitteet vahvistettiin myös Euroopan tasa-arvosopimuksessa vuosiksi 2011–2020. Edistymistä näissä tavoitteissa on käsitelty Barcelonan tavoitteita koskevassa komission kertomuksessa (28). Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa (29) asetettiin tavoitteeksi, että 95 prosenttia neljä vuotta täyttäneistä lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen ennen perusasteen koulutuksen alkamista.

(22)

Jäsenvaltiot ovat viime vuosina edistyneet yleisesti ottaen hyvin varhaiskasvatuspalveluiden saatavuuden parantamisessa. Koulutusalan ET 2020 -vertailuarvo ja Barcelonan tavoite alle kolmevuotiaiden lasten osalta on saavutettu. Kolmevuotiaiden ja sitä vanhempien alle oppivelvollisuusikäisten lasten osallistumista koskevaa Barcelonan tavoitetta ei ole vielä saavutettu vuoden 2011 jälkeen tapahtuneesta edistymisestä huolimatta. Vuonna 2016 tähän ikäryhmään kuuluvista lapsista 86,3 prosenttia osallistui varhaiskasvatukseen. Näiden keskiarvojen taakse kätkeytyy kuitenkin merkittäviä jäsenvaltioiden, alueiden ja yhteiskunnallisten ryhmien välisiä eroja (30). Tarvitaan lisätoimia sen varmistamiseksi, että kaikilla lapsilla on pääsy laadukkaaseen varhaiskasvatukseen niin aikaisin kuin vanhemmat sitä haluavat. Erityisesti tarvitaan toimenpiteitä, joilla parannetaan muita heikommassa asemassa olevien lasten pääsyä varhaiskasvatukseen (31).

(23)

Tässä suosituksessa pyritään vahvistamaan yhteisymmärrys siitä, mitä laadukas varhaiskasvatusjärjestelmä tarkoittaa. Siinä esitetään mahdollisia toimia, joita hallitukset voivat harkita oman erityistilanteensa mukaisesti. Suositus on osoitettu myös vanhemmille, instituutioille ja järjestöille, mukaan lukien työmarkkinaosapuolet ja kansalaisjärjestöt sekä tutkijat, jotka pyrkivät kehittämään toimialaa.

(24)

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan tässä suosituksessa (32) mitä tahansa säänneltyä järjestelyä, jossa lapselle tarjotaan koulutusta ja hoitoa syntymästä oppivelvollisuusiän alkamiseen asti riippumatta sen järjestämispaikasta, rahoitustavasta, aukioloajoista tai ohjelmallisesta sisällöstä, ja siihen sisältyvät päiväkoti- ja perhepäivähoito, yksityisesti tai julkisesti rahoitetut palvelut sekä esiopetus.

(25)	Tässä suosituksessa otetaan täysimääräisesti huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet,

SUOSITTAA, ETTÄ JÄSENVALTIOT

kansallisen ja unionin lainsäädännön, käytettävissä olevien resurssien ja kansallisten olosuhteiden mukaisesti sekä tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa:

Parantavat laadukkaiden varhaiskasvatusjärjestelmien saatavuutta tämän suosituksen liitteessä esitetyissä varhaiskasvatuksen laatupuitteissa olevien lausumien sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 11 mukaisesti.

Toimivat sen varmistamiseksi, että varhaiskasvatuspalvelut ovat saavutettavia, kohtuuhintaisia ja osallistavia. Huomioon olisi otettava

a)	tarve tukea lapsen kehitystä johdonmukaisella tavalla alkaen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa varhaiskasvatuspalveluja käyttämällä,

b)	tarve analysoida tarjonta ja perheiltä tuleva kysyntä, jotta varhaiskasvatuspalveluiden tarjonta voidaan mukauttaa paremmin perheiden tarpeita vastaavaksi vanhempien toiveita kunnioittaen,

tarve analysoida ja poistaa esteitä, joita perheet saattavat kohdata varhaiskasvatuspalvelujen saatavuuteen ja käyttöön liittyen, kuten kustannukset, köyhyyteen liittyvät esteet, maantieteellinen sijainti, joustamattomat aukioloajat, erityislapsille tarjottavien palvelujen riittämättömyyteen liittyvät esteet, kulttuuriset ja kielelliset esteet, syrjintä sekä tiedon puute,

tarve luoda yhteyksiä perheisiin ja yhteistyötä näiden ja erityisesti haavoittuvassa tai heikommassa asemassa olevien perheiden kanssa, jotta niille voidaan tiedottaa varhaiskasvatukseen osallistumisen mahdollisuuksista ja hyödyistä ja tapauksen mukaan saatavilla olevasta tuesta sekä rakentaa luottamusta näitä palveluita kohtaan ja kannustaa niihin osallistumista varhaislapsuudesta alkaen,

tarve varmistaa, että kaikilla perheillä, jotka haluavat hyödyntää varhaiskasvatuspalveluja, on pääsy kohtuuhintaiseen ja laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, parhaimmassa tapauksessa työskentelemällä asianmukaisella hallintotasolla, jotta oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatuspaikkaan toteutuu käytännössä,

tarve tarjota osallistavaa varhaiskasvatusta kaikille lapsille, myös erilaisista taustoista tuleville lapsille sekä lapsille, joilla on erityisopetukseen liittyviä tarpeita tai vammoja, välttäen erottelua ja kannustaen heidän osallistumistaan riippumatta heidän vanhempiensa tai huoltajiensa työmarkkinatilanteesta,

g)	tarve tukea kaikkia lapsia koulunkäyntikielen oppimisessa ottaen samalla huomioon myös heidän ensimmäinen kielensä ja kunnioittaen sitä,

h)	tarve lujittaa ennalta ehkäiseviä toimia, vaikeuksien varhaista havaitsemista sekä erityislapsille ja heidän perheilleen tarjottavia riittäviä palveluja, ottaen mukaan kaikki asiaankuuluvat toimijat, esim. koulutus-, sosiaali- ja terveysviranomaiset sekä vanhemmat.

Tukevat varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidon parantamista, johtajat mukaan lukien. Riippuen olemassa olevasta pätevöitymisen tasosta ja työoloista tehokkaisiin toimiin voi kuulua seuraavaa:

varhaiskasvatuksen ammattilaisten aseman kohottaminen luomalla korkeat ammatilliset vaatimukset, tarjoamalla varhaiskasvattajille houkuttelevan ammatillisen aseman ja houkuttelevia uranäkymiä, pyrkimällä saavuttamaan sukupuolten tasapainoisemman edustuksen ja luomalla polkuja pätevöitymiseen henkilöstölle, jolla on alhaisen tason ammattipätevyys tai ei lainkaan ammattipätevyyttä, sekä erityisiä pätevöitymispolkuja avustajia varten,

b)	peruskoulutuksen ja jatkuvan ammatillisen kehittymisen parantaminen, jotta voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon lasten hyvinvointiin, oppimiseen ja kehitykseen liittyvät tarpeet, olennaiset yhteiskunnalliset kehityssuunnat, sukupuolten tasa-arvo sekä lapsen oikeuksien täydellinen ymmärtäminen,

c)	ajan antaminen henkilöstölle ammatillisiin toimiin, kuten harkintaan, suunnitteluun, vuorovaikutukseen vanhempien kanssa ja yhteistyöhön muiden ammattilaisten ja kollegoiden kanssa;

d)	pyrkiminen siihen, että henkilöstön osaaminen riittää vastaamaan sellaisten erilaisista taustoista tulevien lasten yksilöllisiin tarpeisiin, joilla on oppimiseen liittyviä erityistarpeita, mukaan lukien vammoja, ja henkilöstön valmentaminen erilaisten ryhmien ohjaamiseen.

Parantavat varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien kehittämistä, jotta ne olisivat lasten etujen mukaisia, tukisivat heidän hyvinvointiaan ja vastaisivat kunkin yksittäisen lapsen ainutlaatuisia tarpeita ja potentiaalia, mukaan lukien lapset, joilla on erityistarpeita tai jotka ovat haavoittuvassa tai muita heikommassa asemassa. Kokonaisvaltaista oppimista ja lasten kehitystä tukeviin toimintatapoihin voisi sisältyä

a)	tasapainon varmistaminen sosioemotionaalisen ja kognitiivisen kehittämisen tarjonnassa tunnustamalla leikin, luontoyhteyden, musiikin, taiteiden ja fyysisen aktiivisuuden roolin merkitys,

b)	osallistumiseen, aloitteellisuuteen, itsenäisyyteen, ongelmanratkaisuun ja luovuuteen kannustaminen sekä päättelyyn, tutkimiseen ja yhteistyöhön tähtääviin oppimisjärjestelyihin rohkaiseminen,

c)	empatian, myötätunnon, keskinäisen kunnioituksen ja tietoisuuden vaaliminen tasa-arvon ja moninaisuuden suhteen,

d)	mahdollisuuksien tarjoaminen varhaiseen kielelle altistumiseen ja oppimiseen leikin kautta ja

e)	sellaisten räätälöityjen monikielisten varhaiskasvatusohjelmien harkitseminen mahdollisuuksien mukaan, joissa otetaan huomioon myös kaksi- tai monikielisten lasten erityistarpeet,

f)	ohjeiden antaminen ammattilaisille iänmukaisesta digitaalisten laitteiden ja uusien teknologioiden käytöstä;

g)	varhaiskasvatuksen koulutusjatkumoon integroimisen edistäminen sekä varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen henkilöstön, vanhempien ja neuvontapalvelujen välisen yhteistyön tukeminen lasten sujuvaa perusopetukseen siirtymistä varten,

h)	osallistavan ja demokraattisen sekä kaikkien lasten tarpeet huomioon ottavan opetusympäristön edistäminen.

Edistävät asiaankuuluvilla tasoilla avointa ja johdonmukaista varhaiskasvatuspalveluiden seurantaa ja arviointia toimintapolitiikan kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Tuloksellisia toimintatapoja voisivat olla

a)	itsearviointivälineiden, kyselyiden ja tarkkailuohjeiden käyttö osana laadunhallintaa järjestelmän ja palveluiden tasolla,

b)	riittävien ja iänmukaisten menetelmien käyttö, joilla edistetään lasten osallistumista ja kuunnellaan heidän mielipiteitään, huoliaan ja ideoitaan ja otetaan lasten näkökulma huomioon arviointiprosessissa,

c)	olemassa olevien välineiden käyttö varhaiskasvatuspalveluiden osallistavuuden parantamiseksi. Näihin kuuluu esimerkiksi Euroopan erityisopetuksen ja inklusiivisen opetuksen kehittämiskeskuksen kehittämä osallistavan varhaiskasvatuksen oppimisympäristön itsearviointiväline.

Pyrkivät varmistamaan varhaiskasvatuspalveluiden tarjonnan kannalta riittävän rahoituksen ja lainsäädäntökehyksen. Huomioon olisi otettava

a)	varhaiskasvatukseen tehtävien investointien kasvattaminen keskittymällä saatavuuteen, laatuun ja kohtuuhintaisuuteen sekä hyödyntämällä tarvittaessa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia;

b)	räätälöityjen kansallisten tai alueellisten laatupuitteiden luominen ja ylläpito;

c)	perheille ja lapsille tarjottavien palveluiden välisen paremman yhteistyön tai niiden yhdentymisen edistäminen erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä koulujen kanssa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla,

d)	vankkojen lastensuojelukäytäntöjen sisällyttäminen varhaiskasvatusjärjestelmään, jotta lapsia voidaan suojella kaikenlaiselta väkivallalta,

sellaisen järjestelmän kehittäminen, jolla pyritään

(1)	vahvaan vuoropuhelun ja pohdinnan kulttuuriin, joka edistää jatkuvaa kehitys- ja oppimisprosessia kaikkien tasojen toimijoiden kesken,

(2)	laadukkaisiin varhaiskasvatusinfrastuktuureihin ja asianmukaiseen maantieteelliseen jakautumiseen lasten elinympäristöön nähden.

Raportoivat olemassa olevien kehysten ja välineiden avulla varhaiskasvatusjärjestelmien saatavuuteen ja laatuun liittyvistä kokemuksista ja edistymisestä.

KANNATTAA KOMISSION AIKOMUSTA

Helpottaa jäsenvaltioiden välistä kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamista eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden ja sitä seuraavien ohjelmien yhteydessä sekä sosiaalisen suojelun komiteassa.

Tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä niiden kysynnän perusteella järjestämällä tilaisuuksia vertaisoppimiseen ja vertaisneuvontaan.

10.

Tukea OECD:n varhaiskasvatusverkoston kanssa tehtävää yhteistyötä tulosten jakamisen helpottamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

11.

Tukea laadukkaiden osallistavien varhaiskasvatuspalvelujen kehittämistä asettamalla saataville unionin rahoitusta erityisesti Erasmus+ -ohjelman ja tarvittaessa Euroopan investointi- ja rakennerahastojen, kuten Interregin, kautta, rajoittamatta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia neuvotteluja.

12.

Ehdottaa varhaiskasvatuspalveluiden tarjoamista koskevaa päivitettyä eurooppalaista vertailuarvoa tai tavoitetta, joka on yhdenmukainen muutetun ET 2020 -vertailuarvon ja Barcelonan tavoitteiden kanssa, sen jälkeen, kun jäsenvaltioita on kuultu. Tästä vertailuarvoa koskevasta ehdotuksesta sekä muista ehdotetuista koulutusalan eurooppalaisista vertailuarvoista olisi keskusteltava ja päätettävä neuvostossa siinä yhteydessä, kun laaditaan uusi koulutuksen strateginen viitekehys vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

13.

Raportoida neuvostolle suosituksen seurannasta olemassa olevien viitekehysten ja välineiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Tehty Brysselissä 22 päivänä toukokuuta 2019.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. B. MATEI

(1) Asiak. 13129/17.

(2) EUVL C 326, 26.10.2012, s. 391.

(3) COM(2017) 673 final.

(4) EUVL C 421, 8.12.2017, s. 2.

(5) EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1.

(6) Varhaisten elinvuosien määritelmä on yleensä syntymästä 6. ikävuoteen, ja se vastaa ISCED-koulutustasoa 0.

(7) EUVL L 59, 2.3.2013, s. 5.

(8) EUVL C 378, 24.12.2013, s. 1.

(9) Benefits of early childhood education and care and the conditions for obtaining them, koulutusta tutkivien taloustieteilijöiden asiantuntijaverkoston (EENEE) selvitys.

(10) Kansainvälinen lukutaitotutkimus (Progress in International Reading Literacy Study, PIRLS).

(11) Kansainvälinen oppimistulosten arviointiohjelma (PISA), OECD (2016), Education at a Glance.

(12) Euroopan komissio (2014), Study on the effective use of early childhood education and care in preventing early school leaving.

(13) Ensimmäinen kieli: kielen variantti (tai variantit), joka on omaksuttu ja jota on käytetty varhaislapsuudessa (ennen suurin piirtein kahden tai kolmen vuoden ikää) aikana, jolloin ihminen ottaa kielelliset valmiudet ensimmäistä kertaa haltuunsa. Tätä pidetään parempana terminä kuin ilmaisua ”äidinkieli”, koska ensimmäinen kieli ei välttämättä ole pelkästään äidin kieli.

(14) The Economics of Human Development and Social Mobility. Annual Reviews of Economics, Vol.6 (2014), 689–733.

(15) EUVL C 155, 25.5.2011, s. 10.

(16) COM(2017) 252 final.

(17) A Review of Research on the Effects of Early Childhood Education and Care on Child Development. CARE Project Report (2015).

(18) COM(2018) 273 final.

(19) OECD (2017), Starting Strong 2017: Key OECD Indicators on Early Childhood Education and Care; Eurofound (2015) Early childhood care: Accessibility and quality of services.

(20) P8_TA(2017)0360.

(21) Toimintapoliittinen asiakirja Children in Europe (2008), Young children and their services: developing a European approach.

(22) Euroopan komission johdolla varhaiskasvatusta pohtineen työryhmän raportti: Proposal for Key principles of a Quality Framework for Early Childhood Education and Care (2014).

(23) Eurofound (2015), Early childhood care: working conditions, training and quality of services – A systematic review.

(24) European Commission (2011), CoRe: Competence Requirements in Early Childhood Education and Care.

(25) Professionalisation of Childcare Assistants in Early Childhood Education and Care (ECEC): Pathways towards Qualification, NESET II report (2016).

(26) The current state of national ECEC quality frameworks, or equivalent strategic policy documents, governing ECEC quality in EU Member States, NESET II Report 4/2017.

(27) SN 100/1/02 REV 1.

(28) COM(2018) 273 final.

(29) EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.

(30) COM(2018) 273 final.

(31) Euroopan komissio (2017), Koulutuksen seurantakatsaus.

(32) ISCED 0.1 ja ISCED 0.2.

LIITE

”Lapsilla on oikeus kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen ja laadukkaaseen hoitoon.”

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari

Syntymästä ja elämän ensimmäisistä vuosista alkava oppiminen ja kasvatus vaikuttavat voimakkaimmin lasten elämään, sillä ne luovat perustan elinikäiselle kehittymiselle. Nämä laatupuitteet tarjoavat tärkeimmät periaatteet ja eurooppalaisen lähestymistavan laadukkaisiin varhaiskasvatusjärjestelmiin perustuen EU:n jäsenvaltioiden hyviin käytäntöihin ja huippututkimukseen. Ne muodostuvat kymmenestä laatulausumasta, jotka liittyvät viiteen laajempaan laatualueeseen: saatavuus, henkilöstö, opetussuunnitelma, seuranta ja arviointi sekä hallinto ja rahoitus. Kymmenessä laatulausumassa kuvataan laadukkaiden palveluiden käytännössä todetut pääasialliset piirteet. Laatupuitteet ovat hallinnollinen väline, jonka tavoitteena on ohjata varhaiskasvatusjärjestelmien kehitystä ja ylläpitoa.

Näiden puitteiden tärkeimpänä tavoitteena on kuvailla järjestelmää, joka voi tarjota laadukasta varhaiskasvatusta kaikille lapsille, ja sen kehittämistä. Niissä noudatetaan seuraavia periaatteita:

—	laadukkaat palvelut ovat ratkaisevan tärkeitä lasten kehityksen ja oppimisen edistämisessä ja pitkällä aikavälillä heidän koulutusmahdollisuuksiensa parantamisessa

—	vanhempien osallistuminen kumppaneina näihin palveluihin on olennaista – perhe on kaikkein tärkein lapsen kasvun ja kehittymisen paikka, ja vanhemmat (ja huoltajat) ovat vastuussa kunkin lapsen hyvinvoinnista, terveydestä ja kehityksestä

—	varhaiskasvatuspalveluiden on oltava lapsikeskeisiä, niissä on otettava lapset aktiivisesti mukaan ja huomioitava lasten mielipiteet.

EU:N VARHAISKASVATUKSEN LAATUPUITTEET

Kaikkien lasten SAATAVILLA olevat laadukkaat varhaiskasvatuspalvelut tukevat heidän tervettä kehitystään ja koulumenestystään, auttavat vähentämään sosiaalista epätasa-arvoa sekä kaventavat eri sosioekonomisista taustoista tulevien lasten välisiä eroja osaamisessa. Yhtäläinen saatavuus on olennaista myös sen varmistamiseksi, että vanhemmat, erityisesti naiset, voivat integroitua (uudelleen) joustavasti työmarkkinoille.

Laatulausumat:

1. Palvelut, jotka ovat kaikkien perheiden ja niiden lasten saatavilla ja kohtuuhintaisia.

Yleinen laillinen oikeus varhaiskasvatuspalveluihin tarjoaa vakaan perustan kaikkien lasten tavoittamiseen. Väestötiedot ja vanhemmille osoitetut kyselytutkimukset varhaiskasvatuspaikkojen kysynnästä voivat toimia lisätarpeiden arvioinnin ja kapasiteetin mukauttamisen perustana.

Palveluissa voidaan puuttua perheiden ja lasten osallistumisen tiellä oleviin esteisiin. Tähän voi kuulua vaadittujen varhaiskasvatusmaksujen mukauttaminen, jotta palvelut ovat myös alemman tulotason kotitalouksien saatavilla. Näyttöä on myös siitä, että joustavat aukioloajat ja muut järjestelyt voivat mahdollistaa erityisesti sellaisten lasten osallistumisen, joiden äidit käyvät työssä tai jotka ovat yksinhuoltajaperheistä ja jotka kuuluvat vähemmistöryhmiin tai vähäosaisten ryhmiin.

Palveluiden järjestäminen tasaisesti kaupungeissa ja maaseutualueilla, vaurailla ja köyhillä asuinalueilla ja alueilla voi laajentaa saatavuutta yhteiskunnassa heikossa asemassa oleville. Laadukkaiden palveluiden saatavuuden asuinalueilla, joilla asuu köyhiä perheitä, vähemmistöön kuuluvia tai maahanmuuttaja- tai pakolaisperheitä, on osoitettu vaikuttavan eniten yhdenvertaisuuden ja sosiaalisen osallisuuden tukemiseen.

2. Palvelut, jotka kannustavat osallistumiseen, vahvistavat sosiaalista osallisuutta ja tukevat moninaisuutta.

Varhaiskasvatusjärjestelyt voivat aktiivisesti kannustaa osallistumiseen ottamalla vanhemmat, perheet ja hoitajat mukaan päätöksentekoprosesseihin (esimerkiksi vanhempaintoimikuntien kautta). Perheiden, erityisesti yksinhuoltajien ja vähäosaisten tai vähemmistöön kuuluvien tai maahanmuuttajaperheiden tavoittaminen kohdennettujen aloitteiden kautta antaa niille mahdollisuuden ilmaista tarpeitaan, jotka voidaan huomioida suunniteltaessa paikallisyhteisöjen vaatimuksia vastaavia palveluita.

Henkilöstön rekrytointia syrjäytyneistä ryhmistä taikka maahanmuuttaja- tai vähemmistöryhmistä voidaan edistää, koska on osoitettu olevan eduksi, jos varhaiskasvatushenkilöstön koostumus kuvastaa yhteisön monimuotoisuutta.

Lasten kieliä, kulttuuria ja kotitaustoja arvostavan myönteisen ilmapiirin luominen vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteen kehittymiseen lapsilla. Myös asianmukainen täydennyskoulutus valmistaa henkilöstöä ottamaan vastaan ja tukemaan kaksikielisiä lapsia.

Varhaiskasvatusjärjestelyjen puitteissa perheille voidaan kehittää hyviä käytäntöjä, joiden avulla siirtyminen kotoa varhaiskasvatuksen piiriin on sujuvaa, ja niissä voidaan tukea vanhempien osallistumista järjestämällä erityisaloitteita.

HENKILÖSTÖ on kaikkein tärkein tekijä lasten hyvinvoinnin, oppimisen ja kehityksen kannalta. Tästä syystä henkilöstön työolot ja ammatillinen kehittyminen katsotaan olennaisiksi laadun osatekijöiksi.

Laatulausumat:

3. Pätevä henkilöstö, jonka perus- ja jatkokoulutus antaa heille mahdollisuuden täyttää ammatillisen roolinsa.

Tuloksellisissa varhaiskasvatusjärjestelmissä tarkastellaan mahdollisuutta parantaa henkilöstön ammatillista asemaa, mikä on yleisesti tunnustettu yhdeksi laadun avaintekijäksi, nostamalla pätevyystasoja, tarjoamalla houkuttelevaa ammatillista asemaa ja joustavia uranäkymiä sekä vaihtoehtoisia polkuja avustajille. Tätä voidaan tukea pyrkimällä pedagogiseen henkilöstöön, joka muodostuu avustavan henkilöstön lisäksi korkeasti koulutetuista varhaiskasvatukseen erikoistuneista ammattilaisista, joilla on täysi ammattipätevyys.

Viimeisintä kehitystä edustavia peruskoulutusohjelmia suunnitellaan yhdessä alan toimijoiden kanssa, ja niissä varmistetaan asianmukainen tasapaino teorian ja käytännön välillä. Hyötyä on myös siitä, jos koulutusohjelmissa valmistellaan henkilöstöä työskentelemään yhdessä ja parantamaan reflektiivistä pätevyyttään. Nämä ohjelmat voivat hyötyä siitä, että henkilöstöä koulutetaan työskentelemään kielellisesti ja kulttuurisesti monimuotoisissa ryhmissä, joiden lapset tulevat vähemmistöryhmiin kuuluvista, maahanmuuttaja- ja pienituloisista perheistä.

Henkilöstö, jolla on kyky ottaa huomioon pienten lasten kehitykseen liittyvät tarpeet, edut ja potentiaali ja joka kykenee myös havaitsemaan mahdollisia kehitys- ja oppimisongelmia, voi tukea lapsen kehitystä ja oppimista aktiivisemmin. Säännölliset ja yksilölliset mahdollisuudet jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen hyödyttävät kaikkia henkilöstön jäseniä, mukaan luettuina avustajat ja lisähenkilöstö.

Henkilöstön pätevyyteen olisi tarvittavien lapsen kehitystä ja lapsipsykologiaa koskevien elementtien osalta sisällyttävä jäsenvaltioiden erilaisten koulutusrakenteiden mukaisesti tietämys lastensuojelujärjestelmistä sekä yleisemmin lapsen oikeuksista.

4. Tukea tarjoavat työolot ja ammattimainen johtajuus, jotka mahdollistavat havainnoinnin, pohdinnan, suunnittelun, tiimityöskentelyn ja yhteistyön vanhempien kanssa.

Varhaiskasvatusjärjestelmät, joissa pyritään parempiin työoloihin sekä asianmukaisempiin palkkatasoihin, voivat tehdä varhaiskasvatusalasta houkuttelevamman vaihtoehdon todelliseen urakehitykseen tähtäävälle pätevämmälle henkilöstölle.

Aikuisten ja lasten väliset suhdeluvut ja ryhmäkoot ovat sopivimpia, jos ne on suunniteltu asianmukaisesti lapsiryhmän ikärakenteen ja kokoonpanon kannalta, sillä pienemmät lapset tarvitsevat enemmän huomiota ja hoivaa.

Ammatilliset oppimisyhteisöt järjestelmissä ja järjestelmien välillä vaikuttavat positiivisesti antamalla henkilöstölle tilaa ja aikaa yhteisten käytäntöjen ja yhteistyön kehittämiseen.

Uusien henkilöstön jäsenten neuvonta ja valvonta perehtymisvaiheen aikana voi auttaa heitä omaksumaan ammatillisen roolinsa nopeasti.

OPETUSSUUNNITELMA on tehokas työväline lasten hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen parantamiseksi. Laajoissa pedagogisissa puitteissa vahvistetaan periaatteet lasten kehityksen ja oppimisen tukemiseksi varhaiskasvatuksen käytännöillä, jotka vastaavat lasten etuja, tarpeita ja potentiaalia.

Laatulausumat:

5. Opetussuunnitelma perustuu pedagogisiin tavoitteisiin, arvoihin ja toimintatapoihin, joiden avulla lapset voivat saavuttaa täyden potentiaalinsa, ja siinä huomioidaan lasten sosiaalinen, emotionaalinen, kognitiivinen ja fyysinen kehitys sekä heidän hyvinvointinsa.

Lapsikeskeiset pedagogiset toimintatavat voivat ylläpitää lasten kokonaiskehitystä paremmin, tukea heidän oppimisstrategioitaan ja edistää heidän kognitiivista ja ei-kognitiivista kehitystään nojautumalla järjestelmällisemmin kokeelliseen oppimiseen, leikkiin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Määritelty opetussuunnitelma on osoittautunut eduksi, sillä se voi tarjota yhdenmukaisen kehyksen hoidolle, koulutukselle ja sosialisaatiolle kiinteänä osana varhaiskasvatuspalveluita. Ihannetapauksessa tällaisessa kehyksessä määritellään pedagogiset tavoitteet, jotka antavat kasvattajille mahdollisuuden mukauttaa toimintatapaansa lasten yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja siinä voidaan antaa ohjeita laadukkaan oppimisympäristön luomiseen. Siinä otetaan asianmukaisesti huomioon lasten lukutaidon kehittymistä edistävien kirjojen ja muun painetun materiaalin saatavuus.

Edistämällä monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja kielitietoisuutta tehokas opetussuunnitelmakehys tukee maahanmuuttajien ja pakolaisten integroitumista. Siinä voidaan huomioida sekä heidän äidinkielensä että koulunkäyntikielen kehittyminen.

6. Opetussuunnitelmassa edellytetään, että henkilöstö tekee yhteistyötä lasten, kollegoiden ja vanhempien kanssa omien käytäntöjensä arvioimisessa.

Opetussuunnitelman avulla vanhemmat, sidosryhmät ja henkilöstö voidaan osallistaa paremmin ja varmistaa, että se vastaa asianmukaisesti tarpeita, etuja ja lasten potentiaalia.

Opetussuunnitelmassa voidaan määritellä roolit ja prosessit, joilla henkilöstö tekee säännöllistä yhteistyötä vanhempien sekä muissa lasten palveluissa (kuten terveys-, sosiaalihuolto- ja koulutussektoreilla) toimivien kollegoiden kanssa.

Mahdollisuuksien mukaan opetussuunnitelmassa voidaan antaa varhaiskasvatushenkilöstölle ohjeet yhteydenpidosta kouluhenkilökunnan kanssa lasten siirtyessä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen tai alemman perusasteen opetukseen.

SEURANTA JA ARVIOINTI pitävät yllä laatua. Vahvuuksia ja heikkouksia osoittamalla sen prosessit voivat olla tärkeitä osatekijöitä varhaiskasvatusjärjestelmien laadun parantamisessa. Ne voivat tarjota sidosryhmille ja päätöksentekijöille tukea aloitteissa, joilla vastataan lasten, vanhempien ja paikallisyhteisöjen tarpeisiin.

Laatulausumat:

7. Seuranta ja arviointi tuottaa tietoa asiaankuuluvalla paikallisella, alueellisella ja/tai kansallisella tasolla politiikan ja käytännön laadun jatkuvien parannusten tueksi.

Avoimet tiedot palveluista ja henkilöstöstä tai opetussuunnitelman täytäntöönpanosta asianmukaisella kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla voivat auttaa parantamaan laatua.

Säännöllinen palaute voi helpottaa politiikan arviointia, kun annetaan myös mahdollisuus analysoida julkisten varojen käyttöä ja sitä, mikä kussakin kontekstissa on tehokasta.

Henkilöstön oppimistarpeiden tunnistamiseksi ja oikeiden päätösten tekemiseksi siitä, miten palvelujen laatua ja ammatillista kehittymistä voidaan parhaiten parantaa, on hyödyllistä, että varhaiskasvatusjohtajat keräävät olennaisia tietoja hyvissä ajoin.

8. Lapsen edun mukainen seuranta ja arviointi.

Lapsen oikeuksien suojelemiseksi varhaiskasvatusjärjestelmään olisi sisällytettävä vankat lastensuojelukäytännöt, joilla autetaan suojelemaan lapsia kaikenlaiselta väkivallalta. Tehokas lastensuojelu kattaa seuraavat neljä aihealuetta: 1) politiikka, 2) ihmiset, 3) menettelyt ja 4) vastuu. Lisätietoa näistä aihealueista on saatavilla Keeping children safe -järjestön julkaisemassa asiakirjassa ”Child safeguarding standards and how to implement them”.

Seuranta- ja arviointiprosessit voivat edistää kaikkien sidosryhmien aktiivista osallistumista ja yhteistyötä. Kaikki laadun kehittämiseen osallistuvat voivat vaikuttaa seuranta- ja arviointikäytäntöihin ja hyötyä niistä.

Saatavilla oleva näyttö osoittaa, että useat erilaiset seurantamenetelmät (esim. havainnointi, dokumentointi sekä lasten osaamisen ja oppimisen narratiivinen arviointi) voivat tarjota hyödyllistä tietoa sekä kertoa lasten kokemuksista ja kehityksestä esimerkiksi sujuvaa kouluun siirtymistä ajatellen.

Seurantavälineitä ja osallistavia arviointimenettelyjä voidaan kehittää siten, että lapsille annetaan mahdollisuus kertoa oppimiskokemuksistaan ja sosiaalisista kokemuksistaan varhaiskasvatusympäristössä.

HALLINTO JA RAHOITUS ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta varhaiskasvatus voi täyttää tehtävänsä lasten henkilökohtaisessa kehityksessä ja oppimisessa, suoritustasoerojen pienentämisessä ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Kattava ja johdonmukainen julkinen politiikka, joka liittää varhaiskasvatuksen muihin pienten lasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin liittyviin palveluihin, tuottaa laadukkaita tuloksia.

Laatulausumat:

9. Sidosryhmillä on selkeä ja yhteinen käsitys tehtävistään ja vastuualoistaan sekä tietoisuus siitä, että niiden odotetaan toimivan yhteistyössä kumppaniorganisaatioiden kanssa.

Varhaiskasvatuspalvelut hyötyvät läheisestä yhteistyöstä kaikkien lapsiin liittyvien palveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden, koulujen ja paikallisten sidosryhmien kanssa. Tällaisten eri viranomaisten välisten yhteyksien on todettu olevan tehokkaampia, jos niitä säännellään johdonmukaisella toimintakehyksellä, joka voi ennakoivasti tukea yhteistyötä ja pitkäaikaisia investointeja paikallisyhteisöihin.

Sidosryhmien osallistumisen on osoitettu olevan ratkaisevan tärkeää varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

Varhaiskasvatusta koskevista eri säännöksistä vastaavien viranomaisten yhteensovittamisella tai koordinoinnilla voi olla myönteinen vaikutus järjestelmän laatuun.

10. Lainsäädäntö, sääntely ja/tai rahoitus tukevat edistymistä kohti yleistä oikeutta laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen, ja edistymisestä raportoidaan säännöllisesti asiaankuuluville sidosryhmille.

Kaikille lapsille tarjottavien palveluiden laadun parantaminen saatetaan saavuttaa paremmin ottamalla vähitellen käyttöön yleinen lainsäädäntöön perustuva oikeus. Tähän kuuluu myös sen edistäminen, että varhaiskasvatukseen osallistutaan varhaislapsuudesta alkaen. Voi olla hyödyllistä vertailla, luovatko markkinoihin perustuvat varhaiskasvatuspalvelut epätasa-arvoa palveluiden saavutettavuuteen tai heikompaa laatua heikommassa asemassa oleville lapsille, ja tehdä tarpeen mukaan suunnitelmia korjaavista toimenpiteistä.

Läheinen yhteys työ-, terveys- ja sosiaalipolitiikkaan voi olla selkeä etu, sillä se voi edistää tehokkaampaa resurssien uudelleenjakoa kohdentamalla lisärahoitusta heikommassa asemassa oleviin ryhmiin ja asuinalueisiin.

5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/15

NEUVOSTON SUOSITUS,

annettu 22 päivänä toukokuuta 2019,

kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen

(2019/C 189/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 165 ja 166 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Tiedonannossaan ”Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla” (1) Euroopan komissio esittää suunnitelman eurooppalaisesta koulutusalueesta, jossa valtioiden rajat eivät haittaa laadukasta ja osallistavaa oppimista, opiskelua ja tutkimustyötä, jossa on tavallista viettää aikaa toisessa jäsenvaltiossa opiskelemassa, oppimassa tai työskentelemässä, jossa paljon suurempi osa ihmisistä puhuu oman äidinkielensä lisäksi kahta muuta kieltä ja jossa ihmiset tiedostavat voimakkaasti eurooppalaisen identiteettinsä sekä yhteisen eurooppalaisen kielellisen ja kulttuurisen perintönsä ja sen monimuotoisuuden.

(2)

Oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleen Göteborgin huippukokouksen epävirallisen työistunnon aikana valtion- tai hallitusten päämiehet keskustelivat koulutuksen ja kulttuurin merkityksestä Euroopan tulevaisuudelle. Eurooppa-neuvoston päätelmissä 14. joulukuuta 2017 (2) kehotettiin jäsenvaltioita, neuvostoa ja komissiota edistämään tämän alan työtä, kukin oman toimivaltansa puitteissa.

(3)	Eurooppa-neuvosto kehotti Barcelonassa 15. ja 16. maaliskuuta 2002 antamissaan päätelmissä koulutuksen alan lisätoimiin, jotta parannettaisiin ”perustaitojen hallintaa esimerkiksi opettamalla vähintään kahta vierasta kieltä hyvin varhaisesta iästä lähtien”.

(4)	Lukutaito ja monikielitaito on määritetty elinikäisen oppimisen avaintaidoista annetussa neuvoston suosituksessa (3) vahvistettujen kahdeksan avaintaidon joukkoon.

(5)

Monikielitaito (4) on eurooppalaista koulutusaluetta koskevan suunnitelman painopiste. Kun koulutukseen ja työhön liittyvä liikkuvuus kasvaa unionin sisällä, maahanmuutto kolmansista maista unioniin kasvaa ja yhteistyötä tehdään globaalissa mittakaavassa, koulutusjärjestelmissä on arvioitava uudelleen kielten opetukseen ja oppimiseen liittyviä haasteita ja Euroopan kielellisen monimuotoisuuden tarjoamia mahdollisuuksia.

(6)

Kieltenoppimisen ja -opetuksen lisääminen ja tehostaminen voisi vahvistaa koulutuksen eurooppalaista ulottuvuutta. Se voisi edistää eurooppalaista identiteettiä kaikessa monimuotoisuudessaan täydentäen paikallisia, alueellisia ja kansallisia identiteettejä ja perinteitä sekä luoda parempaa ymmärrystä unionista ja sen jäsenvaltioista. Monikielitaito parantaa ymmärrystä muista kulttuureista ja siten osaltaan kehittää kansalaisuus- ja demokratiataitoja.

(7)

Lähes puolet eurooppalaisista (5) ilmoittaa, etteivät he pysty käymään keskustelua muulla kielellä kuin ensimmäisellä kielellään (6). Puutteet monikielitaidossa aiheuttavat vaikeuksia ja ovat esteenä merkitykselliselle vuorovaikutukselle julkishallinnon ja yksilöiden välillä erityisesti raja-alueilla (7).

(8)

Vain neljä kymmenestä toisen asteen oppijasta saavuttaa ensimmäisessä vieraassa kielessään tason ”itsenäinen kielenkäyttäjä”, joka viittaa kykyyn käydä yksinkertaista keskustelua. Vain neljäsosa saavuttaa tämän tason toisessa vieraassa kielessään (8). Vertaileva yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kieliä koskeva analyysi osoitti, että suurin osa jäsenvaltioista kohtaa haasteita varmistaessaan, että kieltenopetuksen oppimistulokset ovat asianmukaisia. Vaikka haasteita on kaikilla koulutuksen aloilla, ne koskevat erityisesti ammatillista koulutusta, jossa kielten oppimiselle annetaan vähemmän painoarvoa.

(9)

Rajallinen kielitaito on edelleen yksi suurimmista esteistä Euroopan koulutus- ja nuoriso-ohjelmien tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Toisin sanoen monikielitaito antaa yksilöille paremmat mahdollisuudet hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia, kuten työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sekä tehdä enemmän tietoon perustuvia päätöksiä mahdollisuuksista muissa EU-maissa.

(10)

Monikielitaito tarjoaa kilpailuetua sekä yrityksille että työnhakijoille, jos se esiintyy osana laajempaa tarvittavien taitojen kokonaisuutta. Vieraiden kielten osaamisen ja työpaikan saamisen välillä on positiivinen korrelaatio. Kuitenkin viimeisimmän ammatillista koulutusta koskevan kyselytutkimuksen (CVTS 2016) tulokset osoittavat, että vain 7,9 prosenttia yrityksistä (jotka tarjoavat koulutusta työntekijöilleen) lähettävät työntekijänsä kielikursseille (osuus vaihtelee Slovakian 22,1 prosentista Irlannin 0,5 prosenttiin).

(11)

Ihmiset tarvitsevat oikeanlaisia taitoja ja osaamista voidakseen pitää yllä nykyistä elintasoa, tukeakseen korkeaa työllisyysastetta ja edistääkseen sosiaalista yhteenkuuluvuutta tulevaisuuden yhteiskunnassa ja työelämässä. Parempi monikielitaito voisi tukea lisääntyvää liikkuvuutta ja yhteistyötä unionin sisällä. Tämä on myös keskeinen näkökanta maahanmuuttajalasten, -opiskelijoiden ja -aikuisten täyden integroitumisen varmistamiseksi.

(12)	Yhteiskunnassa, joka on yhä liikkuvampi ja digitaalisempi, on haettava uusia tapoja oppia. Erityisesti digitaalinen kehitys mahdollistaa yhä useampien kielten oppimisen ja harjoittelun luokkahuoneen ja opetussuunnitelman ulkopuolella. Nykyiset arviointikäytännöt eivät vastaa täysin tätä kehitystä.

(13)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisessä periaatteessa todetaan, että jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat täysipainoisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä. Monikielitaito on yksi avaintaidoista, jotka voisivat parantaa työllisyyttä, itsensä toteuttamista, aktiivista kansalaisuutta, kulttuurien välistä ymmärrystä ja sosiaalista osallisuutta. Se määritellään ”kykynä käyttää eri kieliä asianmukaisesti ja toimivasti viestinnässä”.

(14)

Yli puolet jäsenvaltioista tunnustaa virallisesti rajojensa sisäisiä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä, mukaan lukien kansalliset viittomakielet, joita voidaan käyttää oikeudellisiin ja hallinnollisiin tarkoituksiin. Monet näistä kielistä ylittävät kansalliset rajat. Maahanmuuttaja- ja pakolaisryhmien kielet täydentävät kuvaa Euroopan kielistä.

(15)

Koulut ovat entistä tietoisempia tarpeesta varmistaa, että kaikki lapset, taustasta ja ensimmäisestä kielestä riippumatta, saavuttavat koulunkäyntikielessä erittäin hyvän osaamistason, tarvittaessa erityisin tukitoimin. Tämä tukee tasapuolisuutta ja tasavertaisia mahdollisuuksia sekä vähentää koulunkäynnin keskeyttämisen riskiä.

(16)

Koulujen kielitietoisuus voisi sisältää tietoisuuden ja ymmärryksen kaikkien oppilaiden luku- ja monikielitaidosta, myös sellaisten kielten taidosta, joita ei opeteta kyseisessä koulussa. Koulut voivat erottaa toisistaan eri monikielitaidon tasoja asiayhteyden ja kielenkäyttötarkoituksen mukaan sekä kunkin oppijan olosuhteiden, tarpeiden, kykyjen ja kiinnostuksenkohteiden mukaan.

(17)

Yli puolessa Euroopan unionin koulutusjärjestelmistä mainitaan haasteeksi pula opettajista tietyissä oppiaineissa, kuten vieraissa nykykielissä, ja monet jäsenvaltiot ovat tehneet uudistuksia tai ottaneet käyttöön kannustimia, jotta kieltenopettajia saataisiin lisää. Nämä uudistukset ja kannustimet voisivat sisältää stipendejä, joilla houkutellaan kieliaineista valmistuneita, joilla on muuta työkokemusta, opetuksen tai uudistettujen opettajankoulutusohjelmien pariin.

(18)	Aloitteet avaintaitojen parantamiseksi kouluopetuksessa, myös kytkemällä kokemukset paremmin akateemiseen oppimiseen käyttäen digitaaliteknologiaa ja tukien innovointia kouluissa, ovat vahvistaneet oppimistuloksiin keskittymistä. Ne ovat myös tukeneet monikielitaidon hankkimista.

(19)

Sisällön ja kielen integroitu opetus eli oppiaineiden opettaminen vieraalla kielellä sekä kieltenoppimisen digitaaliset ja verkkotyökalut ovat osoittautuneet toimiviksi välineiksi erityyppisille oppijoille. Kieltenopettajat kaikkialla Euroopassa voisivat hyötyä jatkuvasta ammatillisesta kehittymisestä sekä päivittämällä digitaalisia taitojaan että oppimalla, kuinka he voivat parhaiten kehittää opetustaan käyttämällä erilaisia menetelmiä ja uutta teknologiaa. Avoimien oppimisresurssien kartoitus, jossa otetaan huomioon Euroopan neuvostossa tehty työ, voisi tukea opettajia tässä asiassa.

(20)

Monikielitaidon määrittelyä ja kehittämistä on tuettu erilaisilla eurooppalaisilla aloitteilla. Kieliä koskevalla yhteisellä eurooppalaisella viitekehyksellä tuetaan kaikkien kielten oppimista ja opettamista, ja se on läpinäkyvä, johdonmukainen ja kattava vertailuväline taitotasojen arviointiin ja vertaamiseen. Siinä erotetaan toisistaan perustaso, itsenäisen kielenkäyttäjän taso ja taitavan kielenkäyttäjän taso, joista viimeksi mainittu mahdollistaa kielenkäyttäjän työskentelyn tai opiskelun arvioidulla kielellä. Vuonna 2018 työkalua täydennettiin uusilla kuvaimilla mediaatiolle, viittomakielille ja muille aloille sekä nuoria oppijoita koskevilla kuvainlajitelmilla. Näin pyrittiin parantamaan viitekehyksen saatavuutta laajemmalle yleisölle.

(21)

Europass-kielipassi on kielitaidon itsearviointiin käytettävä standardoitu malli, jossa hyödynnetään kieliä koskevaa yhteistä eurooppalaista viitekehystä. Tämä kielipassi auttaa kansalaisia ilmaisemaan kielitaitonsa koulutusta, työntekoa tai harjoittelua koskevien liikkuvuusjaksojensa aikana samalla, kun se auttaa työnantajia ymmärtämään työvoiman kielitaidon.

(22)

Kielihankkeiden eurooppalainen laatuleima (9) palkitsee huippuosaamisen ja innovoinnin kieltenopetuksen alalla kaikissa osallistuvissa maissa. Se kannustaa kouluja ja muita instituutioita käyttämään uusia menetelmiä ja strategioita paikallisten, alueellisten, kansallisten ja eurooppalaisten tavoitteiden edistämiseksi. Se on osaltaan parantanut tietoisuutta eurooppalaisesta yhteistyöstä kielten opetuksessa ja oppimisessa sekä monikielisen dynamiikan edistämisessä eri koulutusaloilla.

(23)

Kaikki jäsenvaltiot ovat tunnustaneet tarpeen kehittää monikielisyyttä ja monikielitaitoa unionissa. Euroopan komissio aikoo työstää ehdotusta uusiksi eurooppalaisiksi koulutusta koskeviksi vertailuarvoiksi sekä vaihtoehtoja tietojen keräämiseksi. Ehdotukseen saattaa sisältyä eurooppalainen kielitaidon vertailuarvo, jolla pyritään saamaan tarkempi kuva monikielitaidosta unionissa. Näistä vertailuarvoista keskustellaan ja päätetään neuvostossa siinä yhteydessä, kun laaditaan uusi koulutuksen strateginen viitekehys vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.

(24)	Vaikka on totta, että monikielitaito karttuu koko elämän ajan ja mahdollisuuksia tähän olisi oltava kaikissa elämänvaiheissa, tässä suosituksessa käsitellään erityisesti perus- ja toisen asteen koulutusta, ja mahdollisuuksien mukaan myös varhaiskasvatusta ja ammatillista peruskoulutusta.

(25)	Tässä suosituksessa otetaan täysimääräisesti huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet,

SUOSITTELEE, ETTÄ JÄSENVALTIOT

kansallisen ja unionin lainsäädännön, käytettävissä olevien resurssien ja kansallisten olosuhteiden mukaisesti sekä tiiviissä yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa

tutkivat tapoja auttaa nuoria hankkimaan ennen toisen asteen koulutuksen päättymistä – koulunkäyntikielensä lisäksi – mahdollisuuksien mukaan vähintään yhdessä eurooppalaisessa kielessä taitotason, joka sallii heidän käyttää kyseistä kieltä tehokkaasti sosiaalisiin, oppimiseen liittyviin ja ammatillisiin tarkoituksiin, ja kannustavat heitä hankkimaan kolmannessa kielessä tason, joka mahdollistaa jossakin määrin sujuvan vuorovaikutuksen (10),

soveltavat kokonaisvaltaista lähestymistapaa kielten opetuksen ja oppimisen parantamiseen kansallisella, alueellisella, paikallisella tai koulun tasolla ja tarvittaessa hyödyntäen liitteessä olevia esimerkkejä toimintatavoiksi,

varmistavat, että lähestymistapa koskee perus- ja toisen asteen koulutuksen kaikkia sektoreita alkaen mahdollisimman varhaisesta asteesta ja sisältäen ammatillisen peruskoulutuksen.

Osana tällaisia kokonaisvaltaisia lähestymistapoja edistävät kielitietoisuuden lisäämistä kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa seuraavin keinoin:

a)	tukemalla aktiivisesti oppijoiden ja opettajien liikkuvuutta muun muassa hyödyntäen unionin asianomaisten rahoitusohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia ja tunnustamalla tällaisen liikkuvuuden,

b)	vahvistamalla koulunkäyntikielten taitoa perustana muulle oppimiselle ja koulumenestykselle kaikkien oppijoiden kohdalla, erityisesti maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisten tai heikoista lähtökohdista tulevien oppilaiden kohdalla,

c)	auttamalla oppijoita laajentamaan koulunkäyntikielten taitoaan sen myötä, että opettajia tuetaan antamalla heille mahdollisuus käyttää omassa oppiaineessaan tiettyä kieltä, mukaan lukien lisäämällä tietoisuutta kielen eri rekistereistä ja erityisestä sanastosta,

d)	edistämällä kieltenopetuksen jatkuvuutta eri kouluasteilla,

e)	arvostamalla oppijoiden kielellistä monimuotoisuutta ja käyttämällä sitä oppimisen resurssina esimerkiksi osallistamalla vanhempia, muita hoitajia ja paikallisyhteisöä kieltenopetukseen,

harkitsemalla mahdollisuuksia arvioida ja validoida kielitaitoa, joka ei kuulu opetussuunnitelmaan vaan on seurausta informaalista oppimisesta (esimerkiksi maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisten tai kaksikielisten oppilaiden tapauksessa) tai siitä, että oppilas on käynyt koulua toisen maan, joka on hänen entinen asuinmaansa, virallisessa koulujärjestelmässä, esimerkiksi laajentamalla oppijan päättötutkintoon lisättävissä olevien kielten valikoimaa,

g)	vahvistamalla kieliä koskevan yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen käyttöä erityisesti kielten opetussuunnitelmien, testauksen ja arvioinnin kehittämisen innoittajana,

h)	varmistamalla kouluille tuki siihen, että ne määrittävät oman lähestymistapansa kielenoppimiseen kunnioittaen samalla kansallista lainsäädäntöä, ja auttamalla kouluja aktiivisesti arvostamaan ja käyttämään kielellistä monimuotoisuuttaan,

tarjoamalla kouluille ja koulutuskeskuksille mahdollisuuksia vahvistaa eurooppalaista ulottuvuuttaan esimerkiksi jatkamalla kielihankkeiden eurooppalaisen laatuleiman toteuttamista, kehittämällä erityisen eurooppalaisen ulottuvuuden käsittäviä koululeimoja ja järjestämällä kansallisia tapahtumia kielten monimuotoisuuden ympärille.

tukevat opettajia, kouluttajia, tarkastajia ja koulujen johtajia kielitietoisuuden kehittämisessä seuraavin keinoin:

a)	panostamalla mahdollisuuksien mukaan kieltenopettajien perus- ja täydennyskoulutukseen heidän taitojensa parantamiseksi sekä henkilöstön houkuttelemiseksi ja palveluksessa pitämiseksi, jotta voitaisiin säilyttää laaja kielivalikoima perus- ja toisen asteen koulutuksessa,

b)	tehostamalla vapaaehtoista yhteistyötä kieltenopettajien perus- ja täydennyskoulutuksesta vastaavien instituutioiden välillä,

c)	ottamalla luokkahuoneen kielelliseen monimuotoisuuteen valmistautumisen mukaan opettajien ja koulujen johtajien peruskoulutukseen ja jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen,

d)	edistämällä opintojaksojen suorittamista ulkomailla opetusalan tutkintoa suorittavien opiskelijoiden keskuudessa sekä kannustamalla kaikkien opettajien, kouluttajien, tarkastajien ja koulujen johtajien liikkuvuutta,

e)	edistämällä oppimiseen liittyvän liikkuvuuden integroimista kieltenopettajien koulutukseen ja tunnustamista niin, että vastavalmistuneet kieltenopettajat voisivat hyötyä mieluiten yhden lukukauden kokemuksesta ulkomailla opinnoissa tai opetustehtävissä, erityisesti Erasmus+ -ohjelman kautta,

f)	suosittelemalla eTwinning-verkoston (11) ja muiden virtuaaliyhteistyön muotojen käyttöä sekä kasvokkain tapahtuvaa verkostoitumista oppimiskokemuksien rikastamiseksi kouluissa sekä opettajien ja oppilaiden monikielitaidon tukemiseksi,

g)	edistämällä yhteistyöhön perustuvaa opetusta kielten opettajien ja muiden aineiden opettajien välillä.

kannustavat innovatiivisten, osallistavien ja monikielisten opetusmenetelmien tutkimusta ja käyttöä, mukaan lukien esimerkiksi digitaalisten välineiden käyttö, keskinäinen ymmärtäminen, oppiaineiden opettaminen vieraalla kielellä (sisällön ja kielen integroitu opetus) sekä opettajien innovatiivinen peruskoulutus,

varmistavat, että koulutuksen eri vaiheissa hankittua kielitaitoa seurataan, mikä täydentää olemassa olevaa tietoa kieltenoppimisen mahdollisuuksista,

raportoivat olemassa olevien viitekehysten ja välineiden keinoin kieltenoppimisen edistämiseen liittyvistä kokemuksista ja siinä saavutetusta edistyksestä,

SUHTAUTUU MYÖNTEISESTI KOMISSION AIKOMUKSEEN

tukea tämän suosituksen jatkotoimia helpottamalla jäsenvaltioiden keskinäistä oppimista ja kehittämällä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa monikielisiä välineitä ja resursseja, kuten

a)	ohjeita siihen, kuinka kielten opetuksen ja arvioinnin voisi kytkeä yhteiseen eurooppalaiseen kielitaidon viitekehykseen (12),

b)	näyttöön perustuvaa ohjausmateriaalia uusista oppimismuodoista ja kannustavia lähestymistapoja myös sellaisiin kieliin, jotka eivät kuulu opetussuunnitelmaan,

c)	digitaalisia välineitä kielten oppimiseen ja opetushenkilöstön ammatilliseen kehittämiseen kieltenopetuksen alalla, kuten verkossa olevia avoimia massakursseja, itsearviointityökaluja (13) ja verkostoja, mukaan lukien eTwinning-verkosto ja School Education Gateway -portaalin Teacher Academy,

d)	menetelmiä ja välineitä tukemaan monikielitaidon seurantaa unionissa.

10)

vahvistaa koululaisten, ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden sekä opettajien, kouluttajien, tarkastajien ja koulujen johtajien liikkuvuutta Erasmus+-ohjelman puitteissa ja tukea yleisesti ottaen soveltuvin osin unionin rahoituksen, kuten Erasmus+ tai Horisontti 2020 -rahoituksen, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston tai Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käyttöä tämän suosituksen ja sen liitteen täytäntöönpanossa, rajoittamatta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä koskevia neuvotteluja.

11)

vahvistaa kieltenoppimista koskevaa yhteistyötä Euroopan neuvoston ja Eurooppalaisen nykykielten keskuksen kanssa innovatiivisten menetelmien edistämiseksi kielten opetuksessa ja oppimisessa sekä tietoisuuden lisäämiseksi kieltenoppimisen keskeisestä merkityksestä nykyajan yhteiskunnissa.

12)

raportoida suosituksen täytäntöönpanon seurannasta pääasiassa olemassa olevien viitekehysten ja välineiden avulla.

Tehty Brysselissä 22. toukokuuta 2019.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C.-B. MATEI

(1) COM(2017) 673 final.

(2) EUCO 19/1/17 REV 1.

(3) EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1.

(4) Euroopan neuvosto käyttää englanniksi käsitettä ”plurilingualism”, kun tarkoitetaan yksilön useiden kielten taitoa; Euroopan unionin virallisissa asiakirjoissa käytetään ilmaisua ”multilingualism” kuvaamaan sekä yksilön taitoja että yhteiskunnallisia tilanteita. Tämä johtuu osittain siitä, että käsitteiden ”plurilingual” ja ”multilingual” välillä on vaikea tehdä eroa muissa kielissä kuin englannissa ja ranskassa.

(5) Europeans and their languages – erityiseurobarometrin 2012 yhteenvetoraportti.

(6) Ensimmäinen kieli: kielen variantti (tai variantit), joka on omaksuttu ja jota on käytetty varhaislapsuudessa (ennen suurin piirtein kahden tai kolmen vuoden ikää) aikana, jolloin ihminen ottaa kielelliset valmiudet ensimmäistä kertaa haltuunsa. Tätä pidetään parempana terminä kuin ilmaisua ”äidinkieli”, koska ensimmäinen kieli ei välttämättä ole pelkästään äidin kieli.

(7) Komission tiedonanto kasvun ja yhteenkuuluvuuden edistämisestä EU:n raja-alueilla, COM(2017) 534.

(8) Euroopan komissio (2012) – First European Survey on language competences, executive summary.

(9) Kielihankkeiden eurooppalainen laatuleima myönnetään kansallisella tasolla, ja sitä tuetaan Erasmus+-ohjelmasta.

(10) Klassiset kielet, kuten muinaiskreikka ja latina, voivat kuulua oppijan kielivalikoimaan.

(11) eTwinning on yhteisö, jossa opettajat esikoulusta toisen asteen oppilaitoksiin kohtaavat toisensa ja jota ylläpidetään suojatulla internet-alustalla.

(12) Tämä perustuu kokemuksiin ja asiantuntemukseen, joita on saatu Euroopan neuvoston laatiessa ja päivittäessä viitekehystä ja Eurooppalaisen nykykielten keskuksen ja komission soveltaessa tätä työtä opettajankoulutukseen yhteisesti rahoitettujen hankkeiden kautta.

(13) Tällä hetkellä Europass tarjoaa kielitaidon itsearviointityökalun, ja sen toimivuutta ja tehokkuutta tullaan arvioimaan osana Europass-päätöksen täytäntöönpanoa.

LIITE

Kielitietoisuus kouluissa – kokonaisvaltaisten lähestymistapojen kehittäminen kielten oppimiseen

Kokonaisvaltaiset lähestymistavat kieleen voisivat tukea kielten oppimista koskevan suosituksen täytäntöönpanoa. Tässä liitteessä luetellaan useita pedagogisia periaatteita ja hyviä käytäntöjä, joille on yhteistä pyrkimys lisätä yleistä kielitietoisuutta kouluissa ja joiden perimmäisenä tavoitteena on parantaa kielten oppimistuloksia.

Kielten opetus on tärkeä osa-alue kaikkien oppiaineiden kohdalla, kun otetaan huomioon ne monet tavat, joilla kieltä käytetään luokkahuoneessa, sekä kielen tärkeä rooli oppiaineen sisällön oppimisessa ja ymmärtämisessä. Hyvän akateemisen kielen käyttötaidon hankkiminen kulkee käsi kädessä oppiaineen sisällön tuntemuksen ja ymmärtämisen kehittymisen kanssa.

Koulujen ja ammatillisten oppilaitosten kielitietoisuus voisi tukea ymmärrystä siitä, että kielen oppiminen on dynaaminen prosessi ja jatkumo. Ensimmäisen kielen ja sen eri rekistereiden ja tyylien oppiminen on jatkuvaa ja tiukasti sidoksissa muiden kielten oppimiseen eri taitotasoilla, jotka vastaavat kunkin oppijan olosuhteita, tarpeita ja kiinnostuksen kohteita.

Koulujen ja ammatillisten oppilaitosten kielitietoisuus voisi tukea pohdintaa kielen ulottuvuudesta kouluorganisaation, opetuksen ja käytännön kaikilla tasoilla: lukutaidon kehittämisessä, vieraan kielen oppimisessa, aineenopetuksessa, oppilaiden mukanaan tuomien muiden kielten tunnustamisessa, viestinnässä vanhempien kanssa ja laajemmassa kouluympäristössä jne.

Tiivis yhteistyö kouluyhteisön eri jäsenten välillä, mieluiten siten, että koulu nähdään oppimiskeskuksena tai asiaa lähestytään koko koulun käsittävän toimintamallin mukaisesti, voi edistää ymmärrystä kielitietoisuudesta.

Koulujen ja ammatillisten oppilaitosten kielitietoisuutta voidaan tukea esimerkiksi seuraavassa esitetyillä hyvillä käytännöillä.

1. Monikielisyys kouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa

—

Myönteinen asenne kielellistä monimuotoisuutta kohtaan voi auttaa luomaan kieliystävällisen ympäristön, jossa useampien kielten oppiminen ja käyttäminen nähdään rikkautena ja voimavarana. Tietoisuutta kielten oppimisen merkityksestä sekä kielten laajemman käytön koulutuksellisista, kognitiivisista, sosiaalisista, kulttuurien välisistä, ammatillisista ja taloudellisista hyödyistä voidaan lisätä ja kannustaa.

—	Kielitaidon kehittäminen ja kielitietoisuus voidaan integroida oppiainerajat ylittävästi koko opetussuunnitelmaan. Kielten ja muiden oppiaineiden integrointi voi mahdollistaa aidompaa oppimista, joka suuntautuu tosielämän tilanteisiin.

—

Oppijoiden motivaatiota kieltenopiskeluun voidaan kannustaa kytkemällä opetuksen sisältö heidän omiin elämänalueisiinsa ja kiinnostuksen kohteisiinsa niin, että otetaan huomioon informaali oppiminen ja edistetään synergioita opetusohjelman ulkopuolisen toiminnan kanssa. Kytköksiä jokapäiväisen kielenkäytön sekä koulujen tai ammatillisten oppilaitosten välillä voidaan vahvistaa aiemman kieltenoppimisen tunnustamisella ja tarjoamalla mahdollisuus lisätä koulun päättötodistukseen taidot, jotka ovat seurausta informaalista oppimisesta (esimerkiksi maahanmuuttaja- tai pakolaistaustaisten tai kaksikielisten oppilaiden tapauksessa) tai siitä, että oppilas on käynyt koulua toisen maan, joka on hänen entinen asuinmaansa, virallisessa koulujärjestelmässä.

—	Oppijan koko kielelliselle kirjolle voidaan antaa arvoa ja sitä voidaan tukea koulussa. Lisäksi sitä voidaan käyttää pedagogisena resurssina edistämään kaikkien oppijoiden oppimista. Oppilaat voivat auttaa toisiaan oppimaan, kertoa omasta kielestään tai kielistään muille ja vertailla kieliä.

—	Koulut voisivat tarjota laajan valikoiman kieliä kansainvälisesti tärkeimpien viestintäkielten lisäksi. Käyttöönotto voi olla erilainen riippuen siitä, onko maassa kaksi tai useampia virallisia kieliä tai onko olemassa kiinnostusta edistää naapurimaan kielen oppimista.

—	Varhaiskasvatuslaitosten ja koulujen välisten kumppanuuksien perustaminen raja-alueilla kannustaa lapsia oppimaan naapurinsa kieltä varhaisesta iästä alkaen ja madaltaa kielimuureja raja-alueilla.

—

Kouluja ja ammatillisia oppilaitoksia voidaan kannustaa hyödyntämään entistä paremmin Euroopan kielten päivää ja kielihankkeiden eurooppalaista laatuleimaa kieltenoppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämiseen. Erityisen eurooppalaisen ulottuvuuden käsittävillä koululeimoilla edistettäisiin koulujen ja koulutuskeskusten eurooppalaista ulottuvuutta.

2. Tehokas ja innovatiivinen opetus tehostettuun kielten oppimiseen

—

Digitaalisten välineiden tarjoamat mahdollisuudet voitaisiin ottaa kattavammin käyttöön kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin tueksi. Teknologia voi tukea merkittävästi kielivalikoiman laajentamista ja tarjota mahdollisuuksia kielelle altistumiseen. Se voi myös olla erittäin hyödyllistä niiden kielten tukemisessa, joita ei opeteta kouluissa. Kriittisen ajattelun ja medialukutaidon kehittäminen sekä teknologian asianmukainen ja turvallinen käyttö voivat olla tässä yhteydessä keskeisiä oppimisen elementtejä.

—	Virtuaalinen yhteistyö koulujen välillä eTwinning-verkoston ja muiden virtuaalisen yhteistyön muotojen kautta voi auttaa nuoria oppimaan kieliä paremmin, työskentelemään muissa maissa asuvien nuorten kanssa ja valmistautumaan ulkomailla tapahtuvaan opiskeluun, harjoitteluun tai vapaaehtoistyöhön.

—	Oppilaiden liikkuvuudesta, muun muassa Erasmus+-ohjelman kautta, voisi tulla vakituinen osa oppimisprosessia. Tämä pitäisi ulottaa virtuaaliseen liikkuvuuteen ja henkilökunnan laajempaan liikkuvuuteen.

—	Opettajat, kouluttajat ja oppijat voivat käyttää diagnostisen, formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin yhdistelmää kielen kehityksen seuraamiseksi ja arvioimiseksi. Edistymistä seurataan henkilökohtaisten kieliportfolioiden, esimerkiksi eurooppalaisen kielisalkun tai Europass-kielipassin avulla.

3. Opettajien ja kouluttajien tuki

—

Nykykielten opettajia tulisi kannustaa osallistumaan vaihto-ohjelmiin maissa, joissa heidän kohdekieltään puhutaan, osana peruskoulutusta ja/tai ammatillista täydennyskoulutusta. Vastavalmistunut kieltenopettaja voisi olla viettänyt mieluiten yhden lukukauden ulkomailla opinnoissa tai opetustehtävissä.

—	Muiden kuin nykykielten opettajat ja kouluttajat voisivat hankkia kielitietoisuutta ja tietoa kielten didaktiikasta sekä menetelmiä oppijoiden tukemiseen.

—	Kieltenopetukseen voitaisiin ottaa mukaan kieliavustajia käyttämällä jäsenvaltioiden välisiä vaihto-ohjelmamahdollisuuksia.

—

Ammatilliset täydennyskoulutusmahdollisuudet olisi tuotava opettajien saataville (verkostojen, käytäntöyhteisöjen, verkossa olevien massakielikurssien, osaamiskeskusten, yhteisöllisen verkko-oppimisen, yhteisöllisen toimintatutkimuksen jne. kautta), jotta opettajat pysyvät ajan tasalla uusimmista opetusalan innovaatioista ja voivat kehittää osaamistaan.

4. Kumppanuussuhteet ja kytkökset laajempaan kouluympäristöön kielten opetuksen tukemiseksi

—	Koulut ja ammatilliset oppilaitokset voisivat tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa lasten kieltenopetuksen tukemiseksi erityisesti tapauksissa, joissa lapset ovat monikielisiä tai käyttävät kotona muuta kieltä kuin koulunkäyntikieltä.

—

Koulut ja ammatilliset oppilaitokset voivat kehittää kumppanuussuhteita kielikeskusten/kielilaboratorioiden, julkisten kirjastojen, kulttuurikeskusten tai muiden kulttuurijärjestöjen, yliopistojen ja tutkimuskeskusten kanssa osallistavampien oppimisympäristöjen luomiseksi, kielten käyttöönoton rikastuttamiseksi ja opetusmenetelmien parantamiseksi ja innovoimiseksi.

—	Koulut, ammatilliset oppilaitokset ja kunnat voivat yhdistää resurssejaan sellaisten kielikeskusten luomiseksi, jotka tarjoavat suuremman kielivalikoiman, vähemmän puhuttujen kielten ja/tai sellaisten kielten ylläpitämiseksi, joita ei opeteta koulussa.

—	Yhteistyö työnantajien kanssa alueella tai sen ulkopuolella voi auttaa parantamaan ymmärrystä työelämässä tarvittavan monikielitaidon tärkeydestä ja auttaa varmistamaan, että saatu monikielitaito tukee tehokkaasti työllistymistä.

—

Rajat ylittäviin kumppanuussuhteisiin oppilaitosten välillä voidaan kannustaa raja-alueilla. Opiskelijoiden, opettajien, kouluttajien ja hallintohenkilökunnan sekä jatko-opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuutta voidaan helpottaa tarjoamalla tietoa ja kursseja naapurimaassa puhuttavilla kielillä. Monikielisyyden edistäminen näissä rajat ylittävissä kumppanuuksissa voi auttaa tutkinnon suorittaneita valmistautumaan kumman tahansa maan työmarkkinoille.

—	Opettajankoulutuslaitosten välistä yhteistyötä on syytä edistää.

5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/23

Neuvoston päätelmät neuvoston suosituksen ”Taitojen parantaminen: uusia mahdollisuuksia aikuisille” täytäntöönpanosta

(2019/C 189/04)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

PALAUTTAA MIELEEN asian poliittisen taustan, joka on esitetty näiden päätelmien liitteessä, ja erityisesti seuraavat seikat:

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäisessä periaatteessa esitetty koulutuksen sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa, että jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja osallistavaan yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat täysipainoisen osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä (1);

YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 4 tarkoituksena on taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Kuten komission pohdinta-asiakirjassa ”Kohti kestävää Eurooppaa vuoteen 2030 mennessä” todetaan, ”kaikki muuttuu, ja muutos koskee kaikkia. Koulutus, tiede, teknologia, tutkimus ja innovointi ovat edellytyksiä sille, että EU:n talous saadaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti kestävälle pohjalle.”;

neuvosto antoi 22. toukokuuta 2018 päätelmät eurooppalaista koulutusaluetta koskevan vision toteuttamisesta (2). Niissä neuvosto totesi, että eurooppalaisen koulutusalueen tulisi perustua elinikäisen oppimisen jatkumoon, ja korosti, että eurooppalaisen koulutusalueen osana toteutettavien aloitteiden tulisi sisältää koko koulutusjärjestelmä, myös aikuiskoulutus ja ammatillinen koulutus;

Euroopan väestön ikääntyminen, pitkäikäisyyden lisääntyminen yhteiskunnassa ja tarve edistää sukupolvien välistä yhteistyötä, työmarkkinoiden yhä nopeammat muutokset, työnteon uudet muodot ja digitaaliteknologioiden yleistyminen arjessa kaikilla aloilla johtavat siihen, että uusien taitojen kysyntä ja tarve parantaa taitoja, tietoja ja osaamista kasvaa; tästä syystä on entistä kiireellisemmin tarjottava täydennys- tai uudelleenkoulutusta kaikille niille, jotka eivät ole hankkineet perustaitoja tai tutkintoa, joka varmistaisi heidän työllistettävyytensä ja mahdollisuutensa aktiiviseen kansalaisuuteen;

työmarkkinoilla tällä hetkellä tapahtuvien suurten muutosten takia osallistava ja laadukas koulutus – jota on tarjolla kaikissa elämän vaiheissa – on entistäkin ratkaisevammassa asemassa, ja unionin on vastattava täydennys- ja uudelleenkoulutuksen vaatimukseen, joka edellyttää strategisia lähestymistapoja elinikäiseen oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen; joidenkin tietojen mukaan 54 prosenttia kaikista työntekijöistä tarvitsee jo vuonna 2022 huomattavaa täydennys- ja uudelleenkoulutusta (3);

unionissa eurooppalaisen koulutusyhteistyön 2020 (ET 2020) aikuiskoulutuksen tavoitetason toteuttamisessa ei ole saavutettu edistystä viimeiseen vuosikymmeneen: vuonna 2017 10,9 prosenttia aikuisista oli hiljattain harjoittanut jonkinlaista oppimista, kun vuoden 2020 tavoitetasoksi on asetettu 15 prosenttia (4);

g)	talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaisissa suosituksissa täydennys- ja uudelleenkoulutus ja elinikäinen oppiminen on määritelty keskeiseksi haasteeksi, johon on tulevaisuudessa vastattava useassa eri jäsenvaltiossa;

vuonna 2017 61 miljoonaa unionin 25–64-vuotiaista aikuisista oli päättänyt virallisen koulutuksensa ennen toisen asteen opintojen suorittamista loppuun (5); samalla yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen keskeyttävien osuus oli vuonna 2017 10,6 prosenttia ja on nyt miltei vuoden 2020 tavoitteessa, joka on alle 10 prosenttia, vaikka luvuissa on suurta vaihtelua maiden välillä; 43 prosentilla unionin väestöstä on riittämättömät digitaaliset taidot ja 17 prosentilta ne puuttuvat kokonaan (6); ja suunnilleen 20 prosentilla OECD:n aikuisten osaamistutkimuksessa (PIAAC) (7) mukana olevien maiden aikuisväestöstä on vaikeuksia perustaidoissa, kuten luku- ja laskutaidossa. Siksi näille aikuisille tarkoitettuun opetustarjontaan on kiinnitettävä kiireellisesti huomiota;

kaikkiin ei voi soveltaa yhtä ja samaa mallia; työllisillä, työttömillä ja työvoiman ulkopuolella olevilla henkilöillä ja monilla eri alaryhmillä on kaikilla omia erityistarpeitaan; unionissa laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien ja pakolaisten taitojen ja osaamisen arvioiminen ja validointi sekä näille henkilöille suunnattu täydennys- ja uudelleenkoulutus nopeuttaa heidän siirtymistään työmarkkinoille ja sujuvaa kotoutumistaan uusiin yhteisöihin;

investoinneilla täydennys- ja uudelleenkoulutukseen voi olla suuri taloudellinen vaikutus sekä vaikutuksia tuottavuuden kasvuun ja talouskasvuun: taitavampi ja pätevämpi väestö, joka voi lisätä innovointeja ja teknologista edistystä (8); verotulojen kasvu ja julkisten menojen väheneminen, joka johtuu ihmisten terveyden parantumisesta, yhteiskunnallisesta ja kansalaisosallistumisesta sekä rikollisuuden vähenemisestä (9);

Yksilön osalta täydennys- ja uudelleenkoulutus voi parantaa työllistettävyyttä, lisätä ansioita, parantaa terveyttä ja hyvinvointia, edistää aktiivisempaa kansalaisuutta ja sosiaalista osallisuutta. Yksilön ja työnantajien saattaa kuitenkin olla vaikeaa tunnistaa näitä vaikutuksia, jolloin ne eivät investoi tarpeeksi täydennys- ja uudelleenkoulutukseen, minkä takia olisi tarjottava oikeanlaisia kannustimia, joilla lisätään tietoisuutta ja kannustetaan osallistumaan täydennyskoulutukseen;

tätä taustaa vasten neuvosto hyväksyi 19. joulukuuta 2016 suosituksen taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille, jäljempänä ’suositus’ (10), jossa kehotetaan soveltamaan strategista ja koordinoitua lähestymistapaa yhteisten oppimismahdollisuuksien tarjoamiseen unionin 61 miljoonalle (11) matalan taito- ja/tai koulutustason aikuiselle ja jonka tarkoituksena on auttaa sellaisia aikuisia, joiden taitojen ja tutkintojen taso on matala, parantamaan perustaitojaan eli luku- ja kirjoitustaitoa, laskutaitoa ja digitaalisia taitoja ja/tai hankkimaan laajempia taitoja, tietoja ja osaamista ja paremman pätevyystason;

taitojen parantamisesta annetussa suosituksessa suositellaan, että jäsenvaltiot tarjoaisivat matalan taito- ja/tai koulutustason aikuisille mahdollisuuksia parantaa taitojaan helposti saatavilla olevan polun kautta, joka koostuu kolmesta vaiheesta: taitojen arviointi, jotta voidaan määrittää olemassa olevat taidot ja taitojen parantamistarpeet; räätälöity koulutus- ja mentorointipalvelujen tarjonta, jonka avulla osallistujat voivat päivittää taitojaan ja korjata puutteita osaamisessaan; sekä mahdollisuus validoida ja tunnustaa hankitut taidot, tiedot ja osaaminen, jotta henkilöt voivat saada tutkinnon tai työllistyä.

2.	PANEE MERKILLE täytäntöönpanotoimien kartoittamista koskevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (12), joka on julkaistu suosituksen säännösten mukaisesti.

PANEE MERKILLE saavutetun edistyksen ja erityisesti seuraavaa:

a)	joissakin jäsenvaltioissa suosituksen hyväksyminen on toiminut herätteenä kansalliselle keskustelulle ja olemassa olevien ohjelmien kriittiselle arvioinnille;

b)	jotkin jäsenvaltiot ovat käynnistämässä uusia poliittisia ohjelmia, joilla tuetaan aikuisväestön täydennys- ja uudelleenkoulutusta suosituksen tavoitteiden mukaisesti;

c)	vaikka suurin osa ilmoitetuista toimenpiteistä koskee työttömiä aikuisia, joissakin jäsenvaltioissa keskitytään myös tukemaan työssäkäyviä matalan taitotason työntekijöitä, jotka edustavat merkittävää osaa kohderyhmästä;

d)	monet jäsenvaltiot käyttävät hyväkseen unionin ohjelmista saatavaa tukea sen eri muodoissa.

KOROSTAA olevansa sitoutunut suosituksessa esitettyyn tavoitteeseen ja KEHOTTAA jäsenvaltioita suosituksen perusteella ja kansallisen lainsäädännön, kansallisten olosuhteiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaisesti sekä läheisessä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa mahdollisuuksien mukaan

a)	ottamaan käyttöön kestäviä pitkän aikavälin toimenpiteitä aikuisten täydennys- ja uudelleenkoulutusta varten osana laajempaa strategista lähestymistapaa elinikäiseen osaamisen kehittämiseen;

ottamaan käyttöön yhdenmukaisen strategisen lähestymistavan, joka koskee perustaitojen opetusta aikuisille, joiden taito- ja/tai koulutustaso on matala, ja perustuu kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden väliseen koordinointiin ja kumppanuuksiin osana kokonaisvaltaisia osaamisstrategioita tai toimintasuunnitelmia;

edistämään kumppanuuksia, joissa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja otetaan mukaan asiaankuuluvat toimijat, myös työmarkkinaosapuolet eri politiikan aloilta (sosiaali-, työllisyys- ja koulutusala), jotta perustaitojen opetus voidaan sisällyttää muihin palveluihin, joita kohdennetaan aikuisille, joiden taito- ja/tai koulutustaso on matala;

d)	lisäämään työnantajien ja erityisesti pk-yritysten tietoisuutta täydennys- ja uudelleenkoulutuksen merkityksestä sekä aikuisten osaamisen kehittämiseen käytettävissä olevista tukimekanismeista ja kannustamaan niitä edistämään ja tarjoamaan koulutusmahdollisuuksia työntekijöilleen;

keskittymään opetustarjonnassa erityisesti siihen, että autetaan edunsaajia hankkimaan vähintään kolmen perustaidon eli luku- ja kirjoitustaidon, laskutaidon ja digitaalisten taitojen vähimmäistaso sekä muita keskeisiä taitoja, jotka ovat olennaisia aktiiviselle osallistumiselle kestävään yhteiskuntaan ja kestävän työllisyyden saavuttamiseksi;

f)	varmistamaan tarvittaessa, että tällainen opetustarjonta sisältää kolme vaihetta: taitojen arviointi, räätälöity ja joustava koulutustarjonta sekä taitojen, tietojen ja osaamisen validointi ja tunnustaminen;

g)	tarjoamaan oppimismahdollisuuksia, jotka on taitojen arvioinnin perusteella räätälöity erityisesti edunsaajien yksilöllisiin oppimistarpeisiin ja jotka perustuvat tietoon työmarkkinoiden tarjoamista mahdollisuuksista;

h)	tarjoamaan tiedotus-, ohjaus- ja tukitoimenpiteitä sekä kannustimia, jotta varmistetaan aloitteen onnistunut toteuttaminen;

harkitsemaan synergioiden kehittämistä tehokkaiden politiikkojen ja toimien välillä, kun näiden tarkoituksena on vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä ja pienentää sellaisten aikuisten osuutta, joiden taito- ja/tai koulutustaso on matala, esimerkiksi nuorisotakuuseen ja taitojen parantamisen polkuun kuuluvien toimien välillä;

j)	arvioimaan, miten niiden toimet ovat vaikuttaneet kohderyhmän edistymiseen suosituksessa tarkoitettujen taitojen hankkimisessa ja tutkintojen suorittamisessa.

KEHOTTAA komissiota

tukemaan edelleen taitojen parantamista koskevan suosituksen täytäntöönpanoa muun muassa jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien keskinäisen oppimisen kautta ja laatimalla kohdennettuja ehdotuspyyntöjä, joissa keskitytään erityisesti jäsenvaltioiden avustamiseen, jotta ne voivat puuttua tilannekatsauksessa määritettyihin haasteisiin ja tutkia mahdollisuutta antaa aikuiskoulutuksen kansallisille koordinaattoreille vahvempi ja innovatiivinen rooli;

helpottamaan monialaista yhteistyötä ja koordinointia Euroopan tasolla luomalla yhteyksiä muihin aloitteisiin ja unionin rahoitusohjelmien kautta sekä edistämään hyvien käytäntöjen vaihtamista järjestämällä keskinäisen oppimisen tapahtumia ja hyödyntämällä aikuiskoulutuksen eurooppalaisen foorumin (EPALE) ja/tai Europassin kaltaisia välineitä;

ottamaan huomioon toimintapolitiikkaehdotuksia laatiessaan, myös vuoden 2020 jälkeistä yhteistyökehystä varten, myös aikuisoppimisen pitkän aikavälin haasteen ja aikuiset, joiden taidot ja tutkinnot ovat vanhentuneita tai tasoltaan matalia ja joiden olisi saatava mahdollisuus päästä taitojen parantamisen polulle;

tekemään yhteistyötä unionin elinten (Cedefop, ETF) ja kansainvälisten järjestöjen, kuten OECD:n, YK:n tai Unescon kanssa, ja hyödyntämään niiden asiantuntemusta, jotta voidaan vastata täydennys- ja uudelleenkoulutuksen haasteeseen, muun muassa tekemällä asiaan liittyviä tutkimuksia ja analyyseja aikuisten oppimisesta ja taitojen arvioinneista (esim. PIAAC).

(1) Asiak. 13129/17.

(2) EUVL C 195, 7.6.2018, s. 7.

(3) Maailman talousfoorumi: Future of Jobs report, 2018.

(4) Työvoimatutkimus, 2018.

(5) Työvoimatutkimus, 2018.

(6) Digital Inclusion and Skills Report, Euroopan komissio, vuoden 2017 tiedot.

(7) Itävalta, Belgia (FL), Tšekki, Saksa, Tanska, Viro, Kreikka, Espanja, Suomi, Ranska, Irlanti, Italia, Liettua, Alankomaat, Puola, Ruotsi, Slovenia, Slovakia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Unkari.

(8) OECD, PIAAC, 2016.

(9) Skills Matter, OECD, 2016.

(10) EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.

(11) Vuonna 2017 61,3 miljoonalla ihmisellä 25–64-vuotiaasta väestöstä oli enintään ylemmän perusasteen tutkinto (Eurostat, työvoimatutkimus, 2018). Vuonna 2012, jolloin PIAAC-tietoja kerättiin, enintään ylemmän perusasteen tutkinto oli työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 70 miljoonalla 25–64-vuotiaista. Luku on sittemmin pienentynyt joka vuosi, erityisesti seuraavista syistä: a) 25 vuotta täyttävien henkilöiden koulutustaso on korkeampi, sillä monet nuoret suorittavat toisen asteen koulutuksen tai vastaavan, ja b) eläkeikäisten ihmisten koulutustaso on yleensä matalampi lukuun ottamatta joitakin Itä-Euroopan maita.

(12) ”Neuvoston suositus taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille – Täytäntöönpanotoimien kartoittaminen” SWD(2019) 89 final.

LIITE

Poliittinen tausta

Komission suositus 2008/867/EY, annettu 3 päivänä lokakuuta 2008, työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä (1)

Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 21 päivänä marraskuuta 2008 – ”Elinikäisen ohjauksen parempi sisällyttäminen elinikäisen oppimisen strategioihin” (2)

Neuvoston suositus, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2011, koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämiseen tähtäävistä politiikoista (3)

Neuvoston päätöslauselma uudistetusta eurooppalaisesta aikuiskoulutusohjelmasta (4)

Neuvoston suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (5)

Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013, nuorisotakuun perustamisesta (6)

Neuvoston ja komission yhteinen vuoden 2015 raportti eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta (7)

Neuvoston suositus, annettu 15 päivänä helmikuuta 2016, pitkäaikaistyöttömien integroitumisesta työmarkkinoille (8)

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusi osaamisohjelma Euroopalle: Vahvistetaan yhdessä inhimillistä pääomaa, työllistettävyyttä ja kilpailukykyä, annettu 10. kesäkuuta 2016

10.

Neuvoston suositus, annettu 19 päivänä joulukuuta 2016, taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille (9)

11.

Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2017, eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä elinikäisen oppimisen edistämiseksi ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen kumoamisesta (10)

12.

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/646, annettu 18 päivänä huhtikuuta 2018, yhteisistä puitteista parempien palvelujen tarjoamiseksi taitojen ja tutkintojen alalla (Europass) ja päätöksen N:o 2241/2004/EY kumoamisesta (11)

13.

Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2018, elinikäisen oppimisen avaintaidoista (12)

14.

Neuvoston päätelmät eurooppalaista koulutusaluetta koskevan vision toteuttamisesta (13).

(1) EUVL L 307, 18.11.2008, p. 11.

(2) EUVL C 319, 13.12.2008, p. 4.

(3) EUVL C 191, 1.7.2011, s. 1.

(4) EUVL C 372, 20.12.2011, s. 1.

(5) EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(6) EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1.

(7) EUVL C 417, 15.12.2015, s. 25.

(8) EUVL C 67, 20.2.2016, s. 1.

(9) EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1.

(10) EUVL C 189, 15.6.2017, s. 15.

(11) EUVL L 112, 2.5.2018, s. 42.

(12) EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1.

(13) EUVL C 195, 7.6.2018, s. 7.

5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/28

Nuoret ja työn tulevaisuus

(2019/C 189/05)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO

OTTAA HUOMIOON SEURAAVAA:

Euroopan unionin nuorisostrategiassa 2019–2027 todetaan, että nuoret ovat oman elämänsä arkkitehteja, vaikuttavat yhteiskunnan positiiviseen muutokseen ja monipuolistavat EU:n pyrkimyksiä, ja että nuorisopolitiikka voi olla mukana luomassa ympäristöä, jossa nuoret voivat tarttua mahdollisuuksiin ja tuntea eurooppalaiset arvot omikseen. Työmarkkinoiden muuttumisen johdosta Euroopan unionin olisi tuettava nuorten henkilökohtaista kehitystä ja kasvua kohti itsenäisyyttä, kehitettävä heidän selviytymiskykyään sekä varustettava nuoret tarvittavilla resursseilla, jotta he voivat osallistua yhteiskuntaan. Näin edistetään nuorten köyhyyden ja kaikenlaisen syrjinnän poistamista ja kannustetaan nuorten sosiaalista osallisuutta.

”Työn tulevaisuus” on yläkäsite, joka kuvaa työpaikkojen kehittymistä keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä, kun tietyt suuntaukset vaikuttavat siihen. EU:n nuorisoasioiden moninaisessa ympäristössä ”työn tulevaisuutta” ohjaavat muun muassa seuraavat seikat:

Väestörakenteen muutos siinä mielessä, että EU:n kasvava taloudellinen vanhushuoltosuhde luo paineita lisätä niiden henkilöiden tuottavuutta, jotka siirtyvät työmarkkinoille, jotta voidaan kompensoida kokeneen työvoiman siirtyminen eläkkeelle ja samalla osaltaan vastata kasvaviin sosiaalimenoihin, jotka nekin ovat seurausta ikääntyvän väestön määrän lisääntymisestä. Vaikka nämä kehityskulut avaavat mahdollisuuksia hoivataloudessa, ne saattavat myös edellyttää vuoropuhelua sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden kysymyksistä.

On odotettavissa, että teknologian ja innovaatioiden kehitys, jota EU:n digitaaliset sisämarkkinat sekä tutkimus- ja kehitysaloitteet edistävät, johtaa digitaaliteknologian käytön lisääntymiseen taloudessa sekä tiettyjen työpaikkojen katoamiseen samalla, kun muilla talouden aloilla voi avautua työmahdollisuuksia. Voidakseen hyötyä näistä muutoksista kaikilla nuorilla eurooppalaisilla, myös niillä, joilla on muita heikommat mahdollisuudet, on oltava pääsy inklusiiviseen ja laadukkaaseen viralliseen ja epäviralliseen koulutukseen, jonka avulla he voivat parantaa kaikkia taitojaan.

Korkeamman osaamistason kysyntä työmarkkinoilla. Työnantajilla on jo nyt vaikeuksia täyttää korkeamman ja keskitason osaamista edellyttäviä avoimia työpaikkoja, ja samalla työvoimassa on kolme kertaa enemmän matalan osaamistason työntekijöitä kuin tarjolla on perustason ammatteja (1). Koska matalan osaamistason työntekijöiden kysyntä vähenee edelleen eriasteisesti eri jäsenvaltioissa, työmarkkinoille tulevilla nuorilla on oltava korkeampi koulutustaso, joka antaa heille elinikäisen oppimisen avaintaidot sekä erityiset digitaaliset, ammatilliset ja henkilökohtaiset taidot, jotka tukevat heitä erilaisten tulevien urapolkujen hallinnassa.

Tarve puuttua ilmastonmuutokseen, minkä yhteydessä EU:n pyrkimykset siirtyä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen voivat lisätä työmarkkinoiden kysyntää sellaisilla aloilla tarvittavalle osaamiselle kuin uusiutuva energia, ympäristön kannalta kestävä rakentaminen ja jälkiasentaminen tai kestävä maatalous.

Globaalit arvoketjut, joissa tavaroiden ja palvelujen tuotanto tapahtuu eri maanosissa, ovat lisääntyneet. Tätä prosessia edesauttaa työllisyyden uusien muotojen syntyminen esimerkiksi alustatalouden myötä, sillä alustatalous vaikuttaa työnantajan ja työntekijän välisiin perinteisiin suhteisiin, työmarkkinoiden kehitykseen ja työlainsäädäntöön. Tulojen epävarmuus, sosiaalisen suojelun puute, työssäkäyvien köyhyys, epävarmat työolot ja työpaikkakiusaaminen ovat haasteita, joihin on vastattava.

Euroopan unionin nuoret ovat taipuvaisia suhtautumaan tulevaan työelämäänsä pelon tai epävarmuuden tuntein (2). Tällaiset huolet, erityisesti jos ne liittyvät työnhaussa hylätyksi tulemiseen, työnvälityksen laadun ongelmiin, epävarmoihin työsuhteisiin tai sosiaaliseen painostukseen, joka koskee työpaikan löytämistä tai siinä pysymistä, voivat vaikuttaa kielteisesti nuorten tunne-elämään, mikä voi johtaa myös henkisen ja fyysisen terveyden ongelmiin tai kasvavaan huolestuneisuuteen nuorten eurooppalaisten keskuudessa (3).

Työllisyyden uusista muodoista tähän mennessä saadut kokemukset osoittavat, että tulevaisuudessa käytössä voi olla enemmän joustavia tapoja ottaa työntekijöitä palvelukseen, mikä voi vaikuttaa myönteisesti työvoiman jakautumiseen ja niiden työntekijöiden henkilökohtaiseen hyvinvointiin, jotka valitsevat freelancetyöhön perustuvan elämäntavan. Toisaalta vaikka nämä työpaikat ovat yleensä nuorten ja erityisesti sellaisten nuorten, joilla on muita heikommat mahdollisuudet, hallussa, vaarana on, että he juuttuvat pienipalkkaisiin määräaikaisiin työsuhteisiin, joissa on vähäinen sosiaaliturva ja heikot ammatillisen etenemisen mahdollisuudet.

Osaamiseen ja asianmukaiseen ohjaukseen perustuva vankka pohja, jota täydentävät laadukas osaamista koskevan tiedon hankinta sekä laadukkaat, mukautuvat ja tarpeisiin vastaavat koulutusjärjestelmät ja elinikäisen oppimisen edistäminen, voi auttaa nuoria siirtymään menestyksekkäästi työmarkkinoille ja liikkumaan niiden sisällä sekä luomaan itselleen palkitsevan uran.

Vankan kognitiivisen pohjan hankkimiseksi on tulevaisuuden työympäristön kannalta välttämätöntä edistää sellaisten taitojen hankkimista, jotka tukevat teknologian tehokasta käyttöä ja sen ymmärtämistä. Taitojen pitäisi keskittyä uuden teknologian hallinnan lisäksi siihen, että ymmärretään, miten sillä voidaan vaikuttaa yhteiskuntaan. Kun nuoret eurooppalaiset parantavat valmiuksiaan voidakseen hyötyä tehokkaasti työn muuttuvasta luonteesta, heidän olisi saatava myös tärkeimmät pehmeän osaamisen taidot, jotka liittyvät muun muassa ongelmanratkaisuun, viestintään, yrittäjyystaitoihin, kriittiseen ajatteluun, luovaan ajatteluun, itsensä esiintuomiseen, itseilmaisuun ja neuvottelemiseen.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaan jokaisella on oikeus ”saada oikea-aikaista ja räätälöityä apua omien työllisyysnäkymiensä parantamiseksi ja itsensä työllistämisen helpottamiseksi. Tähän kuuluu oikeus saada tukea työpaikan etsimiseen, kouluttautumiseen ja uudelleenkoulutukseen. Jokaisella on oikeus siirtää sosiaalista suojelua ja koulutusta koskevat etuudet työelämän muutostilanteissa” sekä oikeus ”oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun työolojen, sosiaalisen suojelun saatavuuden ja koulutuksen osalta”. Kun valmistetaan nuoria työn tulevaisuutta varten, on näin ollen ratkaisevan tärkeää, että ”nuorilla henkilöillä on oikeus täydennyskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen, harjoitteluun tai tasokkaaseen työtarjoukseen neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai koulutuksen päättämisestä” (4).

EU:n nuorisostrategiaan 2019–2027 ja siihen liittyvään vuosien 2019–2021 työsuunnitelmaan on sisällytetty Euroopan nuorison työtä koskevat näkemykset ja visio, jotka ilmenevät nuorisotavoitteissa ja erityisesti tavoitteessa nro 7 ”Laatutyöpaikkoja kaikille”,

KOROSTAA SEURAAVAA:

Tulevien sukupolvien nuoret eurooppalaiset astuvat työmarkkinoille, jotka ovat täynnä mahdollisuuksia ja haasteita, osana globaalia toimintaympäristöä, jossa EU pyrkii parantamaan kansalaistensa elämänlaatua ja siten parantamaan taloudellista kilpailukykyään, työn tuottavuutta ja työvoiman osaamista sekä varmistamaan, että nuorten tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa ja heidän odotuksiinsa vastata.

10.

Työn luonteen muuttumisella voi olla myönteisiä vaikutuksia nuorten eurooppalaisten ja tulevien sukupolvien elämään. Samalla on tärkeää vastata muun muassa niihin työmuotoja ja ammattiasemaa koskeviin asiaankuuluviin huolenaiheisiin ja vaikutuksiin, joita tällaiset muutokset synnyttävät, erityisesti sellaisten nuorten osalta, joilla on muita heikommat mahdollisuudet ja joiden osaamistaso saattaa olla matala. Tässä yhteydessä on lisättävä nuorten tietämystä ja tietoisuutta erilaisten työmuotojen ja ammattiasemien vaikutuksista.

11.

Nuoret eurooppalaiset katsovat, että työllisyyden olisi oltava yksi EU:n kolmesta tärkeimmästä prioriteetista sekä myös yksi niistä aloista, joilla EU:n on ryhdyttävä toimiin kannustaakseen nuoria ilmaisemaan solidaarisuutta (5). Tämä osoittaa, että nuorilla on taipumus omaksua ihmiskeskeinen lähestymistapa tulevaan työelämäänsä.

12.

Ensimmäisten työpaikkojen olisi luotava pohja palkitsevalle uralle, joka edistää sosiaalista nousua, erityisesti niiden nuorten osalta, joilla on muita heikommat mahdollisuudet ja jotka eivät ole työelämässä tai koulutuksessa (NEET-nuoret). Kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti kestävän kehityksen tavoitteen 8 sekä nuorisotavoitteen 7 mukaisesti ihmisarvoista työtä on pidettävä nuorten oikeutettuna toiveena heidän ensimmäisestä palkallisesta työkokemuksestaan lähtien.

13.

On oletettavaa, että koulunkäynnin keskeyttäneet ja vähän koulutetut nuoret ovat edelleen haavoittuvaisia tulevaisuuden työmarkkinoilla, joilla matalan ja keskitason osaamistason työntekijöiden palkkaerojen voidaan olettaa lisääntyvän, mikä saattaa aiheuttaa työssäkäyvien köyhyyteen liittyviä haasteita. Vaikka NEET-nuorten määrä vähenee (6), he ovat edelleen erittäin haavoittuvassa asemassa ja heitä tuetaan edelleen nuorisotakuun puitteissa (7). Niille, joita nuorisotakuu ei koske, taitojen parantamisen polun (8) pitäisi tarjota lisämahdollisuuksia perustaitojen parantamiseen ja etenemiseen kohti työmarkkinoilla vaadittavia pätevyyksiä.

14.

On olennaista varmistaa sujuva siirtyminen koulusta työelämään ja työpaikasta toiseen sekä helpottaa nuorten työllistymistä ja vähentää työttömyysjaksoja, jotta vältetään kielteiset seuraukset nuorten työurien kannalta (9).

15.

Olisi painotettava enemmän sellaisia arvoja ja politiikkoja, joilla kannustetaan työntekoon ja joiden tavoitteena on parantaa nuorten omaa elämänlaatua, mutta olisi myös edistettävä merkityksellisellä tavalla sen sosiaalisen ja fyysisen ympäristön yleistä hyvinvointia, jossa nuoret elävät. Tässä yhteydessä kestävän kehityksen olisi oltava työn tulevaisuutta koskevien toimintamallien perustana.

16.

On jatkuvasti edistettävä kaikkien nuorten yhdenvertaista pääsyä laadukkaisiin työpaikkoihin ja ryhdyttävä toimenpiteisiin kaikkia sellaisia stereotypioita vastaan, jotka vaikuttavat nykylasten urahaaveisiin ja rajoittavat pääsyä tiettyihin työpaikkoihin sekä pitävät yllä syrjintää ja eriarvoisuutta koulutuksessa ja työmarkkinoilla.

17.

Taitojen kehittämisen lisäksi nuorisotyöllä on myönteinen vaikutus nuorten ja erityisesti sellaisten nuorten elämään, joilla on muita heikommat mahdollisuudet, esimerkiksi työttömyyteen tai työnhakuprosessissa koettuihin takaiskuihin liittyvien mielenterveyden tai tunne-elämän ongelmien yhteydessä.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN MUKAISESTI JA ASIANMUKAISILLA TASOILLA

18.

kiinnittämään erityistä huomiota nuoriin, jotka ovat vaarassa marginalisoitua tai tulla syrjityiksi esimerkiksi etnisen alkuperänsä, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, vammaisuutensa, uskontonsa, vakaumuksensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi, jotta varmistetaan kaikkien nuorten osallisuus tulevaisuuden työmarkkinoilla;

19.

tukemaan nuorisotakuuta koskevan suosituksen täysimääräistä täytäntöönpanoa ottaen samalla huomioon asiaankuuluvat kansalliset olosuhteet, politiikat ja toimenpiteet;

20.

tarvittaessa edistämään ja asettamaan etusijalle uudistukset, jotka koskevat sekä virallisen että epävirallisen koulutuksen aloja ja joissa keskitytään nuorten erilaisissa oppimisympäristöissä – koulutuksessa, vapaaehtoistyössä, harjoittelussa tai palkkatyössä – hankkimien avaintaitojen kehittämiseen ja validointiin, jotta voidaan helpottaa tällaisen osaamisen sovittamista yhteen työmarkkinoiden ja tulevaa työvoimaa koskevan kysynnän kanssa;

21.

tehostamaan yhteistyötä, jonka yleisenä tavoitteena on taata kaikkien lasten ja nuorten oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen, erityisesti jotta vähennetään koulunkäynnin keskeyttämistä ja lisätään kaikkien nuorten yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutukseen ja työelämään, myös niiden, jotka muuttavat perheenjäsentensä työn vuoksi toiseen EU:n jäsenvaltioon (10);

22.

antamaan työllisyysaiheille runsaasti tilaa kuulemisissa, joita käydään nuorten kanssa osana EU:n nuorisodialogiin liittyviä prosesseja ja/tai niiden ulkopuolella, jotta saadaan parempi käsitys nuorten huolenaiheista, kiinnostuksen kohteista, odotuksista ja kyvyistä. Yhtä tärkeää on toimittaa näiden kuulemisten tulokset nuorten, päättäjien ja työnantajien saataville jatkotoimien varmistamiseksi;

23.

edistämään nuorten yrittäjyyttä ja keskittymään muun muassa nuorille suunnattuihin yrittäjyyskoulutukseen sekä neuvonta-, mentorointi- tai valmennuspalveluihin ja tarvittaessa aiheeseen liittyvään nuorisotyöhön. Yhteiskunnallista ja osallistavaa yrittäjyyttä pidetään myös esimerkkeinä mahdollisista tavoista, joilla nuoret työllistävät toisia nuoria, mikä edistää solidaarisuustoimia;

24.

edistämään Euroopan sosiaalirahastosta, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta EU:n ohjelmasta, nuorisotyöllisyysaloitteesta, Erasmus+-ohjelmasta tai Euroopan solidaarisuusjoukoista ja niiden seuraajaohjelmista myönnettyjen varojen käyttöä; silloin kun se on tässä yhteydessä asianmukaista, antamaan mahdollisille edunsaajille ohjeita siitä, miten hyödyntää näiden ohjelmien välisiä synergioita ja niiden täydentävyyttä;

25.

tarvittaessa hyödyntämään EU:n nuorisopolitiikan välineitä, kuten Youth Wiki -verkostoa tai tulevien kansallisten toimien suunnitelmia ja keskinäisen oppimisen toimia hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi, jotta edistetään konkreettisten poliittisten ratkaisujen löytämistä nuorten tulevan työelämään siirtymisen yhteydessä;

26.

tukemaan nuorisojärjestöjä ja muita asiaankuuluvia toimijoita niiden valmistaessa nuoria siihen, että nämä voivat osallistua tehokkaasti nuorisodialogin prosesseihin ja hyötyä nuorisotyöstä;

27.

tukemaan edelleen nuoria tilanteissa, joissa heihin saattaa työttömyyden, työodotusten tai ammatti-/koulutusvalintojen takia kohdistua sukupolveen liittyviä stereotypioita;

28.

edistämään monialaista poliittista toimintamallia, kun käsitellään nuorisotyöllisyyteen liittyviä kysymyksiä niin kansallisella ja Euroopan tasolla kuin jäsenvaltioiden välisen yhteistyön puitteissa;

29.

kansalliset olosuhteet huomioon ottaen lisäämään sosiaalisen suojelun saatavuutta nuorille parantamalla tarvittaessa sosiaalisen suojelun järjestelmien kykyä mukautua nuorten todellisiin työllistymisnäkymiin ja ottaa huomioon työelämän ulkopuolella olevien nuorten tarpeet.

KEHOTTAA EUROOPAN KOMISSIOTA

30.

nojaamaan myönteisiin kokemuksiin, joita Europass (11)- ja Youthpass (12)-järjestelyjen puitteissa on saatu yksilötason taitojen ja pätevyyksien tunnistamisesta ja niistä tiedottamisesta, jotta voidaan lisätä niiden vaikuttavuutta nuorten eurooppalaisten ja erityisesti sellaisten nuorten, joilla on muita heikommat mahdollisuudet, keskuudessa ja auttaa heitä esittelemään taitojaan ja luomaan yhteyksiä asiaankuuluviin työpaikkoihin;

31.

antamaan kansallisille hallintorakenteille ohjeita siitä, miten lisätä mahdollisten edunsaajien tietoisuutta keinoista hyödyntää synergioita ja täydentävyyttä nuorille tarkoitettujen EU-rahoitusmahdollisuuksien edistämisessä;

32.

asettamaan etusijalle järjestelmät, jotka noudattavat Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ensimmäistä periaatetta, jonka mukaan ”jokaisella on oikeus laadukkaaseen ja inklusiiviseen opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen sellaisten taitojen ylläpitämiseksi ja hankkimiseksi, jotka mahdollistavat osallistumisen yhteiskunnan toimintaan ja auttavat työmarkkinoille siirtymisessä” (13);

33.

lisäämään edelleen sukupuolen mukaan eriteltyihin tietoihin perustuvaa laadullista, määrällistä ja näyttöön perustuvaa tutkimusta sukupolvien sisäisestä ja välisestä sosiaalisesta liikkuvuudesta, keskittyen erityisesti nuoriin, sekä laadullista tutkimusta nuorten asenteista ja huolenaiheista, jotka liittyvät työelämään siirtymiseen, jotta voidaan tukea EU:n nuorisopolitiikkojen tehokkuutta työllisyyskysymyksissä;

34.

järjestämään keskinäisen oppimisen toimia tai tapahtumia yhdessä nuorisoalan, ammattiliittojen, liike-elämän järjestöjen ja hallitusten edustajien kanssa, jotta voidaan käsitellä monialaisesta näkökulmasta, myös nuorisopolitiikan näkökulmasta, niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita työn tulevaisuus aiheuttaa nuorille eurooppalaisille;

35.

hyödyntämään kaikkia asiaankuuluvia EU:n välineitä, myös EU:n nuorisokoordinaattoria, käsiteltäessä työn luonteeseen vaikuttavia suuntauksia, jotta nuorisonäkökulma voidaan sisällyttää monialaiseen poliittiseen päätöksentekoon EU:n tasolla ja kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

KEHOTTAA EU:N NUORISOALAA (14)

36.

pyrkimään aktiivisesti varmistamaan, että nuoret ovat edustettuina ja osallistuvat tehokkaasti EU:n nuorisodialogin ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun prosesseihin sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden tasolla ja alueellisella tasolla ja edistävät näin tiivistä yhteistyötä viranomaisten sekä työmarkkinaosapuolten ja talouselämän osapuolten kanssa nuorten työelämään liittyvissä asioissa;

37.

lisäämään osaltaan nuorten työntekijöiden tietoisuutta heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, myös työpaikkakiusaamisen ja kaikenlaisen syrjinnän osalta, tavoitteena suojella heidän koulutuspyrkimyksiään ja koulutustaan työhön liittyvien vaatimusten yhteydessä;

38.

ottamaan huomioon työmarkkinat ja osaamista koskevan tiedon hankinta, jotta voidaan jatkuvasti parantaa nuorisotyön menetelmiä ja lisätä näin nuorisotyön tehokuutta nuorten osaamisen kehittämisen välineenä;

39.

edistämään nuorisotyötoimintaa kaikkien nuorten keskuudessa, myös sellaisten nuorten, jotka ovat vaarassa marginalisoitua työmarkkinoilla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi;

40.

tekemään yhteistyötä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, jotta voidaan perustaa kansallisen tason kumppanuuksia ja edistää näin nuorisotakuun täytäntöönpanoa;

41.

hyödyntämään saatavilla olevia mahdollisuuksia EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta parannetaan nuorisotyön keinojen laatua nuorten työhön pääsyn osalta.

(1) Eurostat (2018), EU:n työvoimatutkimus.

(2) Kansainvälinen työjärjestö (ILO) (2018), Addressing the situation and aspirations of youth. Raportti on laadittu työn tulevaisuutta käsittelevän maailmanlaajuisen komission toista kokousta varten.

(3) Jäsennelty vuoropuhelu VI – Aihekohtainen raportti nuorisotavoitteesta nro 5: Mielenterveys ja henkinen hyvinvointi (2018).

(4) Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, I luku, periaate 4 (Työllisyyden aktiivinen tukeminen)https://ec.europa.eu/commission/priorities/deeper-and-fairer-economic-and-monetary-union/european-pillar-social-rights/european-pillar-social-rights-20-principles_fi. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat yhdessä julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista 17. marraskuuta 2017 oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa Göteborgissa, Ruotsissa.

(5) Flash-eurobarometri nro 455 Euroopan nuorisosta (2018). Kyselyn toteutti ”TNS political & social” Euroopan komission koulutuksen, nuorisoasioiden, urheilun ja kulttuurin pääosaston pyynnöstä.

(6) NEET-nuorten osuus 15–29-vuotiaiden ikäryhmässä on pienentynyt vuoden 2012 ennätyksellisistä 15,9 prosentista ja oli Eurostatin mukaan vuonna 2017 enää 13,4 prosenttia (Sustainable Development in the European Union: Eurostat 2018 Monitoring report on progress towards the SDG’s in an EU context).

(7) Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013, nuorisotakuun perustamisesta (EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1).

(8) Neuvoston suositus, annettu 19 päivänä joulukuuta 2016, taitojen parantamisesta: uusia mahdollisuuksia aikuisille (EUVL C 484, 24.12.2016, s. 1).

(9) Eurofound (2017), Long-term unemployed youth: Characteristics and policy responses, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg.

(10) Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari, I luku, periaate 1 (Opetus, koulutus ja elinikäinen oppiminen) (ks. alaviite 4).

(11) https://europass.cedefop.europa.eu/

(12) https://www.youthpass.eu/en/

(13) Ks. alaviite 10.

(14) ”EU:n nuorisoalalla” tarkoitetaan yleensä kaikki niitä järjestöjä, nuorisotyöntekijöitä, tiedeyhteisön jäseniä, nuorisoalan kansalaisyhteiskunnan edustajia tai muita nuorisopolitiikan kehittämiseen osallistuvia asiantuntijoita, jotka toteuttavat nuorisoa koskevia toimia ja hankkeita EU:ssa.

LIITE

Nämä päätelmät antaessaan neuvosto palauttaa mieleen erityisesti seuraavat päätöslauselmat, päätelmät ja suositukset:

1.	Neuvoston suositus nuorisotakuun perustamisesta (1)

2.	Neuvoston päätöslauselma nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteista: Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027 (2)

3.	Neuvoston päätelmät nuorison roolista EU:n väestönkehityksen haasteisiin vastaamisessa (3)

4.	Neuvoston päätelmät ”Työn tulevaisuus: elinkaariajattelu” (4)

5.	Neuvoston päätelmät työn tulevaisuudesta: uusi todellisuus, uudet ratkaisut (5)

6.	Neuvoston päätelmät nuorisotyön roolista sellaisten keskeisten elämäntaitojen kehittämisen tukemisessa, jotka helpottavat nuorten onnistunutta siirtymistä aikuisuuteen, aktiiviseen kansalaisuuteen ja työelämään (6)

7.	Neuvoston päätelmät älykkäästä nuorisotyöstä (7)

8.	Neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista (8)

9.	Neuvoston suositus tutkinnon suorittaneiden seurannasta (9)

10.	Neuvoston suositus epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista (10)

11.	Neuvoston päätelmät eurooppalaista koulutusaluetta koskevan vision toteuttamisesta (11)

12.	Neuvoston suositus sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (12)

13.	Neuvoston päätelmät nuorten yrittäjyyden edistämisestä nuorten sosiaalisen osallisuuden lisäämiseksi (13)

(1) EUVL C 120, 26.4.2013, s. 1

(2) EUVL C 456, 18.12.2018, s. 1.

(3) EUVL C 196, 8.6.2018, s. 16.

(4) Asiak. 10134/18.

(5) Asiak. 15506/17.

(6) EUVL C 189, 15.6.2017, s. 30.

(7) EUVL C 418, 7.12.2017, s. 2.

(8) EUVL C 189, 4.6.2018, s. 1.

(9) EUVL C 423, 9.12.2017, s. 1.

(10) EUVL C 398, 22.12.2012, s. 1.

(11) EUVL C 195, 7.6.2018, s. 7.

(12) Asiak. 10134/18.

(13) EUVL C 183, 14.6.2014, s. 18.

5.6.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

C 189/34

Neuvoston päätelmät nuorista luovista sukupolvista

(2019/C 189/06)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

OTTAA HUOMIOON:

—

poliittisen taustan, jossa korostuu, että on tärkeää luoda unioni, jossa nuoret saavat parhaan mahdollisen koulutuksen ja voivat opiskella ja työllistyä missä päin maanosaamme tahansa, ja josta ilmenee tarve tarjota parempia mahdollisuuksia konkreettisten toimien ja liitteessä mainittujen tehostettujen EU-ohjelmien avulla,

—	Euroopan uuden kulttuuriohjelman, jonka Euroopan komissio hyväksyi toukokuussa 2018 ja jossa korostetaan kulttuurin ja luovuuden merkitystä yhteiskunnalle ja Euroopan talouden kilpailukyvylle,

—	kauden 2019–2022 kulttuurialan työsuunnitelman, joka hyväksyttiin 27. marraskuuta 2018, ja siinä esitetyn toteamuksen, jonka mukaan nuorten kaltaisten erityisryhmien tarpeet on otettava paremmin huomioon yhteenkuuluvuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi.

ON TIETOINEN SEURAAVASTA:

—	Tulevien politiikkojen kulmakivenä on oltava nuorten aktivoiminen ja tulevina vuosina on olennaisen tärkeää kuulla nuoria.

—	Lapsilla ja nuorilla on edessään monia haasteita tämän päivän globalisoituneessa maailmassa ja siksi on tärkeää, että he ymmärtävät kulttuurisia arvoja ja kulttuurista moninaisuutta valmistautuessaan elämään maailman kansalaisina.

—

Digitalisaatio on muuttanut kulttuuri- ja luovien teosten luomisprosessia, tuotantoa, jakelua, välittämistä ja kuluttamista ja helpottanut näiden teosten saavutettavuutta maailmanlaajuisesti. Digitalisaatio on luonut uusia tapoja lähestyä kulttuuria sekä uusia muotoja henkilökohtaiseen uudelleentulkintaan ja itseilmaisuun, mikä herättää vahvaa kiinnostusta nuorten keskuudessa ja sitouttaa heidät aktiiviseksi yleisöksi.

—	Nuoret tarvitsevat uusia taitoja voidakseen vastata työttömyyden, sosiaalisen syrjäytymisen, muuttoliikkeen ja uusien teknologioiden kaltaisiin erityishaasteisiin. Eduistaan huolimatta nämä uudet taidot voivat myös lisätä eriarvoisuutta ja syventää kulttuurisia ja taloudellisia eroja.

—	Taiteellisten ja luovien taitojen kehittäminen sekä luovien kykyjen vaaliminen ovat kulttuurialan ja luovien alojen ytimessä; ne edistävät innovointia, myös sosiaalista innovointia, ja sitä kautta älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

—	Kielitaito on olennainen edellytys liikkuvuuden kannalta Euroopan unionissa oli sitten kyse pääsystä koulutukseen, kulttuuriin tai Euroopan työmarkkinoille.

KATSOO, ETTÄ:

Edellä esitetyn perusteella on tärkeää jatkaa toimia seuraavan viiden painopisteen käsittelemiseksi:

—	edistetään kulttuurin parempaa saatavuutta ja lasten ja nuorten osallistumista kulttuuriin;

—	vahvistetaan eri alojen välistä yhteistyötä painottaen kulttuurin ja koulutuksen välisiä synergioita;

—	edistetään nuorten yrittäjyyttä kulttuurialalla ja luovilla aloilla;

—	edistetään uusien kykyjen syntymistä;

—	edistetään digitaalisia taitoja ja medialukutaitoa.

TUO ESIIN, ETTÄ:

—	Kulttuuriorganisaatioilla, koulutuslaitoksilla ja nuorisotyöllä on keskeinen rooli luotaessa perusta luovuudelle, joka on koko yhteiskunnan kehityksen kannalta ratkaiseva tekijä.

—

Lasten ja nuorten kulttuuriosallistumiseen tarvitaan strategisempi lähestymistapa, jolla voidaan edistää lasten ja nuorten luovaa ja kriittistä ajattelua sekä auttaa heitä kehittämään taitoja, jotka ovat tärkeitä hyvinvoinnin, oppimisen, yhteenkuuluvuuden tunteen, aktiivisen kansalaisuuden, sosiaalisen osallisuuden ja tulevan työllistymisen tai yritystoiminnan aloittamisen kannalta.

—

Virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen kautta sekä myös kulttuuri- ja luovaan toimintaan osallistumisen kautta saadut kulttuuriset ja luovat taidot antavat nuorille eväät luovuuteen ja kekseliäisyyteen, ongelmanratkaisuun sekä yhteistyöhön ja kokeiluihin. Kokeellinen lähestymistapa on olennaisen tärkeä luovuuden ja innovoinnin edistämisessä. Taide- ja kulttuurikasvatus osana erikoistunutta tai alojen välistä lähestymistapaa on näin ollen keskeisessä asemassa, sillä sen avulla luodaan uusia mahdollisuuksia nuorille ja annetaan heille näin paremmat valmiudet kohdata tulevat haasteet sekä edistetään vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä, henkilökohtaista kehitystä ja vastavuoroista kulttuurien ymmärtämistä.

—	On myös tärkeää kannustaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan sujuvaa siirtymistä koulutuksesta työelämään. Tähän kuuluu myös nuorten yrittäjyyden, harjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen tukeminen kulttuurialalla ja luovilla aloilla.

—

Nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä taitojensa, koulutustasonsa tai sen suhteen, miten he ovat valmistautuneet tulevaisuuteen ja mitkä heidän odotuksensa ovat. Työmarkkinoille pääsyyn tai yritystoiminnan aloittamiseen liittyvien ja yleensä aikuisen elämässä tarvittavien taitojen ylläpitämiseen ja parantamiseen tähtäävät aloitteet ja toimet olisi räätälöitävä niiden valmiuksien mukaan, joita nuorilla jo on.

—

Eriarvoistavat tekijät sekä taloudelliset ja sosiaaliset esteet, jotka voivat haitata nuorten pääsyä ja osallistumista kulttuuriin luojina, kuluttajina ja yrittäjinä tai estää heiltä uusien teknologioiden käytön, olisi tunnistettava ja niihin olisi puututtava, jotta kaikkien, myös muita heikommassa asemassa olevien nuorten, panos ja osallistuminen olisi mahdollista hyödyntää täysimääräisesti.

—	Jotta voitaisiin varmistaa, että kaikki nuoret saadaan mukaan, olisi erityistä huomiota kiinnitettävä nuoriin, jotka ovat syrjäytymisvaarassa etnisen taustansa, sukupuolensa, seksuaalisen suuntautumisensa, vammaisuuden, uskontonsa, vakaumuksensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi.

—

Digitaalisen kehityksen ansiosta kulttuuria on monipuolisesti saatavilla, mutta tämä ei välttämättä takaa pääsyä korkealaatuiseen monikieliseen kulttuurisisältöön. Onkin erittäin tärkeää, että nuorten yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviä kulttuuripolitiikkoja saadaan vahvistettua niin, että kaikki nuoret voivat saada kulttuurikokemuksia ja kehittää luovaa ja kriittistä ajatteluaan sekä kriittistä ja analyyttistä osaamistaan. Kaikki nämä tekijät ovat heille keskeisen tärkeitä digitaaliseen kulttuurisisältöön pääsyn ja vuorovaikutuksen kannalta.

—

Digitaaliteknologioilla on myönteinen vaikutus luovuuden kehittymiseen, sillä ne mahdollistavat uudenlaisen ilmaisun, viestinnän, kulttuuriin osallistumisen ja kritiikin. Luovuudella voi lisäksi olla tärkeä asema, kun teknologioista ja digitaalisista palveluista halutaan tehdä käyttäjäystävällisempiä. Teknologian inhimillistäminen voi näin ollen auttaa varmistamaan, että se palvelee ihmisiä ja vastaa heidän tarpeisiinsa. Koska nuoret ovat sekä kulttuurin luojia että kulttuurin kuluttajia ja usein diginatiiveja, he suosivat uusia liiketoimintamalleja, joita ei aiemmin ollut olemassa. Tästä näkökulmasta katsoen innovatiiviset rahoitusmekanismit voivat edistää yrittäjyyttä ja antaa olennaisen panoksen tämän päivän kilpailukykyiselle, kestävälle ja innovointiin suuntautuneelle luovalle taloudelle.

—

Neuvosto ottaa huomioon avointa koordinointimenetelmää käsittelevän työryhmän selvityksen ”The role of public policies in developing entrepreneurial and innovation potential of the cultural and creative sectors” tulokset, joiden mukaan on keskeisen tärkeää ottaa huomioon kulttuurialan ja luovien alojen erityispiirteet, erityisesti arvoketjujen moninaisuus ja se, että useimmat näiden alojen yritykset ovat pieniä tai mikroyrityksiä tai koostuvat itsenäisistä ammatinharjoittajista. Nuorten luovuuden ja yrittäjyyden tukemiseen tähtäävissä toimenpiteissä olisi tästä syystä olettava huomioon nämä ominaispiirteet.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA TOIMIVALTUUKSIENSA PUITTEISSA JA TOISSIJAISUUSPERIAATTEEN HUOMIOON OTTAEN KÄSITTELEMÄÄN SEURAAVAA VIITTÄ PAINOPISTETTÄ:

1. Edistetään kulttuurin parempaa saatavuutta ja lasten ja nuorten osallistumista kulttuuriin

Jäsenvaltioita ja komissiota pyydetään

luomaan myös jatkossa mahdollisuuksia lapsille ja nuorille, erityisesti lähtökohdiltaan heikompiosaisille lapsille ja nuorille, jotta he voivat päästä osallisiksi kulttuurista ja osallistua siihen ja jotta vähennetään eroja ja sosiaalista eriarvoisuutta sekä tavoitetaan mahdollisimman suuri yleisö; varmistamaan lasten ja nuorten yhtäläiset mahdollisuudet niin kaupungeissa kuin maaseudulla kulttuuriorganisaatioiden ja -tapahtumien avulla tai digitaalisin keinoin, jotta kulttuurin yhdenvertaista saatavuutta ja siihen osallistumista haittaavat esteet voidaan poistaa;

ii)	helpottamaan aktiivista osallistumista kulttuuriin edistämällä yhteistä kehittämistä ja monikielisyyttä;

iii)	kannustamaan kulttuuriorganisaatioita edistämään ja muokkaamaan tarjoamaansa sisältöä muun muassa digitaaliteknologian avulla, jotta lapset ja nuoret tavoitettaisiin paremmin ja lisättäisiin heidän kiinnostustaan kulttuuriin, taiteelliseen ilmaisuun ja tieteeseen;

iv)	edistämään näyttöön perustuvia politiikkoja seuraamalla säännöllisesti lasten ja nuorten kulttuurin kulutusta, käyttäytymistä ja mieltymyksiä sekä heidän saavutuksiaan luovuudessa ja kielitaidossa;

v)	edistämään edelleen lukemista lasten ja nuorten keskuudessa, sillä se on keino löytää kulttuuri sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja ilmaisuissa.

Komissiota pyydetään

i)	tukemaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja vertaisoppimistoimia jäsenvaltioissa;

ii)	tukemaan innovatiivisia aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa nuorten pääsyä ja osallistumista kulttuuriin sitä luovina tai kuluttavina henkilöinä tai yrittäjinä.

2. Vahvistetaan eri alojen välistä yhteistyötä painottaen kulttuurin ja koulutuksen välisiä synergioita

Jäsenvaltioita ja komissiota pyydetään

i)	tukemaan taide- ja kulttuurikasvatusta ja näin edistämään kulttuurikokemuksia ja osallistumista kulttuuritoimintaan sekä hyödyntämään digitaaliteknologioiden tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurin ja kielten saatavuuden edistämisessä;

ii)	edistämään koulujen, taiteilijoiden ja muiden kulttuurialan ammattilaisten sekä kulttuuriorganisaatioiden välistä yhteistyötä lapsille ja nuorille suunnatun oppimistoiminnan alalla;

iii)	edistämään opettajien ja muiden ammattilaisten koulutusta, jotta heillä olisi tarvittavat taidot lasten ja nuorten luovuuden kehittämiseksi;

iv)	tukemaan eri alojen välisiä kulttuuritietoisuutta ja -ilmaisua koskevia toimia sekä edistämään asiaankuuluvien taitojen ja osaamisen, myös taiteellisten ja kielitaitojen, hankkimista.

Komissiota pyydetään

kehittämään hankkeita ja toimia, joilla edistetään luovuutta koulutuksessa, myös tekemällä yhteistyötä OECD:n, Euroopan neuvoston ja Unescon kaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, ja painottamaan luovaa ja kriittistä ajattelua kaikilla koulutustasoilla, muun muassa edistämällä tieteen, teknologian, insinööritieteiden, taiteiden ja matematiikan oppiaineita;

ii)	edistämään edellä mainittuja aloitteita ja niiden tulosten levittämistä neuvoston valmisteluelimissä ja myös laajemmalle yleisölle.

3. Edistetään nuorten yrittäjyyttä kulttuuri- ja luovilla aloilla

Jäsenvaltioita kehotetaan

i)	tarkastelemaan saatavilla olevan rahoituksen käytön optimointia tilanteen mukaan luovuuden ja nuorten yrittäjyyshankkeiden tukemiseksi;

ii)	kannustamaan kulttuurialan ja luovien alojen yrityshautomoiden, residenssien, liiketoiminnan katalysaattoreiden, klustereiden ja luovuuskeskusten sekä digitaalisten foorumien kehittämistä ja edistämään alojen välisiä kumppanuuksia ja verkostoja;

iii)

edistämään yrittäjyyskulttuuria, luovuutta ja innovointia elinikäisen oppimisen avulla varhaisesta vaiheesta alkaen ja virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen kautta kiinnittäen erityistä huomiota muotoiluajatteluun ja koulutusmahdollisuuksiin, esimerkiksi yrittäjyysaloitteiden muodossa sekä ennen liiketoimintasuunnitelman täytäntöönpanoa että sen jälkeen;

iv)	pohtimaan, miten nuorten johtamille kulttuurialan start up -yrityksille voitaisiin luoda suotuisat olosuhteet, joilla tuetaan eri alojen välistä innovointia.

Komissiota pyydetään

edistämään kulttuuri- ja luovien alojen yrittäjyyttä ja eri alojen välistä verkostoitumista nuorten keskuudessa korostaen niiden potentiaalia edistää kulttuurialan ja luovien alojen ammattilaisten kehittymistä liikkuvuuden, vaihdon, yhteiskehittämisen ja yhteistyön, opintomatkojen ja vertaisoppimistapahtumien kautta;

ii)	tukemaan kulttuuri- ja luovien alojen ammattilaisten ja yritysten kumppanuuksia, muun muassa edistämällä start up -yrityksiä, luovuuskeskuksia ja hautomoverkostoja huipputeknologian ja tieteen integroimiseksi luovuuteen, taiteeseen ja designiin.

4. Edistetään uusien kykyjen syntymistä

Jäsenvaltioita kehotetaan

i)	harkitsemaan yhteistyön tehostamista kulttuuri- ja koulutusalan sidosryhmien kesken luovien kykyjen tukemiseksi, innovointiin liittyvän kilpailun kannustamiseksi ja palkitsemalla luovuutta kulttuurialalla;

ii)	lisäämään uusien teknologioiden saatavuutta, myös muita heikommassa asemassa oleville nuorille lahjakkaiden nuorten mahdollisuuksien lisäämiseksi.

Komissiota pyydetään

i)	edistämään asiaankuuluvien EU-ohjelmien puitteissa kulttuuria ja luovuutta, taidekasvatus mukaan lukien;

ii)	tukemaan nuorten luovien kykyjen kehitystä monikielisten foorumien, liikkuvuusjärjestelyjen ja -politiikkojen kautta.

5. Edistetään digitaalista osaamista ja medialukutaitoa

Jäsenvaltioita kehotetaan

edistämään digitaalista osaamista, medialukutaitoa sekä luovaa ja kriittistä ajattelua muun muassa asiaankuuluvista EU-ohjelmista ja -rahastoista, sillä nämä kyvyt ovat elintärkeitä, jotta varmistetaan nuorten sukupolvien työllistettävyys ja heidän kykynsä mukautua digitaaliteknologioiden tuomiin rakennemuutoksiin. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat toimia yhteyksinä koulutuksen, kansalaisjärjestöjen ja yritysten välillä;

ii)	edistämään teknologian luovaa käyttöä, luovaa ja kriittistä ajattelua sekä analyyttisiä taitoja virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen avulla, mukaan lukien avoimet oppimisresurssit, jotta nuorten kykyä arvioida tietoa voidaan kehittää;

iii)	jatkamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja tutkimusta asiantuntijoiden ja päättäjien välillä medialukutaidon hankkimisen parantamiseksi.

Jäsenvaltioita ja komissiota pyydetään

i)	tukemaan medialukutaitotoimenpiteitä, jotka ovat keskeisen tärkeitä digitaaliteknologian käyttöä ajatellen ja joilla on suuri vaikutus nuorten luovaan ja kriittiseen ajatteluun, kulttuurin saatavuuteen sekä kulttuuri-ilmiöiden ymmärtämisen ja sisällön luomiseen tarvittavien kykyjen kannalta;

ii)	tukemaan opettajien ja nuorisotyöntekijöiden koulutusta virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen alalla, jotta heillä olisi tarvittava osaaminen medialukutaidon käsittelemiseen, kun he työskentelevät lasten ja nuorten parissa.

Komissiota pyydetään

jatkamaan jäsenvaltioiden asiantuntijayhteisöjen kuulemista parhaista tavoista koota yhteen ja edistää, mukaan lukien myös asianmukaisten verkkovälineiden avulla, nykyisiä aloitteita, jotta niitä voidaan käyttää jatkotyöskentelyn pohjana, ja lisätä nuorten tietoisuutta keskeisistä digitaalisiin medioihin liittyvistä kysymyksistä, joita ovat esimerkiksi osallistuminen ja luovuus, tiedon luotettavuus, kriittinen ajattelu ja tietoiset valinnat sekä yksityisyyden kunnioittaminen.

KEHOTTAA JÄSENVALTIOITA JA KOMISSIOTA hyödyntämään käytettävissä olevia resursseja nuorten sukupolvien valmistamiseksi tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja haasteisiin.

LIITE

Eurooppa-neuvosto

Rooman julistus, 25. maaliskuuta 2017

Eurooppa-neuvoston päätelmät, 14. joulukuuta 2017 (EUCO 19/1/17 REV 1)

Eurooppa-neuvoston päätelmät, 15. joulukuuta 2016 (EUCO 34/16)

Eurooppa-neuvoston päätelmät, 20. ja 21. lokakuuta 2016 (EUCO 31/16)

Bratislavan julkilausuma, 16. syyskuuta 2016

Neuvosto

Neuvoston päätelmät kulttuuri- ja luovien alojen vaikutuksesta innovoinnin, talouden kestävyyden ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä (EUVL C 172, 27.5.2015, s. 13)

Neuvoston päätelmät nuorten luovuuden ja innovointikyvyn edistämisestä (EUVL C 169, 15.6.2012, s. 1)

Neuvoston päätelmät kulttuuri- ja luovuuskompetensseista ja niiden merkityksestä Euroopan aineettoman pääoman rakentamisessa (EUVL C 372, 20.12.2011, s. 19)

Neuvoston päätelmät luovan sukupolven tukemisesta: lasten ja nuorten luovuuden ja innovointikyvyn kehittäminen kulttuurisen ilmaisun ja kulttuurin laajemman saatavuuden kautta (EUVL C 301, 11.12.2009, s. 9)

Euroopan unionin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma nuorisoalan eurooppalaisen yhteistyön puitteista: Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027 (EUVL C 456, 18.12.2018, s. 1)

Komissio

Komission tiedonanto: Euroopan uusi kulttuuriohjelma, 22.5.2018 (COM(2018) 267 final)

Komission tiedonanto: EU:n uusi nuorisostrategia: nuorten osallistaminen, yhdistäminen ja vaikutusmahdollisuudet, 22.5.2018 (COM(2018) 269 final)

Komission tiedonanto: Eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen koulutuksen ja kulttuurin avulla, 17.11.2017 (COM(2017) 673 final)

Avoimen koordinointimenetelmän selvitykset:

—	Cultural awareness and expression handbook (2016)

—	Promoting access to culture via digital means: policies and strategies for audience development (2017)

—	The role of public policies in developing entrepreneurial and innovation potential of the cultural and creative sectors (2018)

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 189

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	62. vuosikerta 5. kesäkuu 2019

Sisältö		Sivu
	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Neuvosto
2019/C 189/01	Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma EU:n nuorisodialogin hallintoa koskevien suuntaviivojen antamiseksi – Euroopan unionin nuorisostrategia 2019–2027	1
	SUOSITUKSET
	Neuvosto
2019/C 189/02	Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2019, laadukkaista varhaiskasvatusjärjestelmistä	4
2019/C 189/03	Neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2019, kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta kielten opetukseen ja oppimiseen	15

	IV Tiedotteet
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
	Neuvosto
2019/C 189/04	Neuvoston päätelmät neuvoston suosituksen Taitojen parantaminen: uusia mahdollisuuksia aikuisille täytäntöönpanosta	23
2019/C 189/05	Nuoret ja työn tulevaisuus	28
2019/C 189/06	Neuvoston päätelmät nuorista luovista sukupolvista	34
	Euroopan komissio
2019/C 189/07	Euron kurssi	39
2019/C 189/08	Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli	40
2019/C 189/09	Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli	41
2019/C 189/10	Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli	42
2019/C 189/11	Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli	43
2019/C 189/12	Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli	44

	V Ilmoitukset
	KILPAILUPOLITIIKAN TOTEUTTAMISEEN LIITTYVÄT MENETTELYT
	Euroopan komissio
2019/C 189/13	Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä (Asia M.9385 – Orange/SecureLink) – Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia ( 1 )	45

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,1244
JPY	Japanin jeniä	121,62
DKK	Tanskan kruunua	7,4679
GBP	Englannin puntaa	0,88738
SEK	Ruotsin kruunua	10,6260
CHF	Sveitsin frangia	1,1178
ISK	Islannin kruunua	139,30
NOK	Norjan kruunua	9,7860
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	25,744
HUF	Unkarin forinttia	322,00
PLN	Puolan zlotya	4,2802
RON	Romanian leuta	4,7353
TRY	Turkin liiraa	6,5295
AUD	Australian dollaria	1,6116
CAD	Kanadan dollaria	1,5111
HKD	Hongkongin dollaria	8,8143
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,7062
SGD	Singaporen dollaria	1,5396
KRW	Etelä-Korean wonia	1 330,90
ZAR	Etelä-Afrikan randia	16,4791
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,7686
HRK	Kroatian kunaa	7,4210
IDR	Indonesian rupiaa	15 992,34
MYR	Malesian ringgitiä	4,6886
PHP	Filippiinien pesoa	58,207
RUB	Venäjän ruplaa	73,3390
THB	Thaimaan bahtia	35,188
BRL	Brasilian realia	4,3638
MXN	Meksikon pesoa	22,1603
INR	Intian rupiaa	77,8740


	(1) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.