Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Toteutumatta jäävän muuttoliikkeen ja kotoutumattomuuden kustannukset”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 110/01)

Esittelijä:	Pavel TRANTINA
Toinen esittelijä:	José Antonio MORENO DÍAZ

Komitean täysistunnon päätös	15.2.2018
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava erityisjaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	7.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	149/09/13

1.   Tiivistelmä päätelmistä ja suosituksista

1.1

ETSK katsoo, että maahanmuutolla on myönteinen vaikutus väestön- ja työvoiman kasvuun. Siinä tapauksessa, että luonnollinen väestönkasvu kääntyy negatiiviseksi, maahanmuutto voi auttaa säilyttämään kokonaisväestön ja -työvoiman muuttumattomalla tasolla. Maahanmuutto ei tosin ole ihanteellinen ratkaisu Euroopan väestön ikääntymisen seurauksiin vastaamiseksi. Tästä huolimatta se voisi myös olla keino korjata työvoimapulaa ja osaamisvajetta, jotka eivät ole yhteydessä väestörakenteen kehitykseen.

1.2

Toteutumatta jäävän muuttoliikkeen skenaario EU:ssa merkitsisi seuraavaa: — Jäsenvaltioiden taloudet kärsisivät huomattavasti; työmarkkinoihin kohdistuisi vaatimuksia, joita olisi mahdoton sovittaa yhteen, kokonaiset teollisuudenalat romahtaisivat, maataloustuotanto supistuisi, rakennusala ei kykenisi vastaamaan kysyntään. — Väestörakenteen kehitykseen liittyvät haasteet kärjistyisivät; eläkejärjestelmien ylläpitäminen voisi tulla mahdottomaksi, terveydenhuolto- ja hoiva-ala voisivat romahtaa, väestökato tietyillä alueilla voisi edetä nopeasti; sosiaalinen yhteenkuuluvuus vaarantuisi. — Laillisen muuttoliikkeen täydellinen kieltäminen johtaisi luonnostaan siihen, että laiton muuttoliike lisääntyisi jyrkästi. Tämä puolestaan johtaisi liiallisiin turvallisuus-, rajoittamis- ja poliisitoimiin, jotka aiheuttaisivat valtavia kustannuksia. Se toimisi yllykkeenä pimeisiin työmarkkinoihin, hyväksikäyttöön ja moderniin orjuuteen sekä toivottomiin perheenyhdistämisyrityksiin. — Rasismi ja muukalaisviha rehottaisivat nykyistäkin enemmän; EU:hun jo aiemmin asettuneet muuttajataustaiset ihmiset, toinen tai kolmas sukupolvi mukaan luettuina, joutuisivat kansalaisten epäluulon ja vihamielisyyden kohteeksi.

1.3

Vastaanottavissa maissa voidaan sitä vastoin havaita seuraavia muuttoliikkeeseen liittyviä mahdollisuuksia: Avoimet työpaikat ja osaamisvajeet voidaan täyttää, talouskasvua voidaan pitää yllä ja ikääntyvälle väestölle suunnatut palvelut voidaan säilyttää siellä, missä nuoria on paikallisesti liian vähän. Eläkekuilu voidaan kuroa umpeen uusien nuorten muuttajataustaisten työntekijöiden maksuosuuksien ansiosta. Maahanmuuttajat tuovat elinvoimaisuutta ja edistävät innovatiivisuutta, ja kulttuurinen ja etninen monimuotoisuus rikastuttaa vastaanottavia maita. Väestökadosta kärsiviä alueita voidaan elvyttää, ja esimerkiksi kouluja voidaan uudistaa. Lähtömaat hyötyvät rahalähetyksistä (muuttajien kotimaahansa lähettämistä varoista), joiden määrä ylittää ulkomaisen avun. Kotimaahansa palaavat muuttajat tuovat mukanaan säästöjä, osaamista ja kansainvälisiä yhteyksiä.

1.4

Muuttoliikkeen koko potentiaalin toteuttaminen edellyttää lähestymistapaa, jossa muun muassa hyödynnetään nykyistä paremmin muuttajaväestön osaaminen. ETSK on vakuuttunut siitä, että tätä on tuettava asianmukaisilla osaamisen validointia koskevilla toimintapolitiikoilla ja mekanismeilla, ja kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita tukemaan niiden nopeaa kehittämistä. Osaamiskumppanuuksien asianmukainen täytäntöönpano EU:n ulkopuolisten maiden kanssa hyödyttäisi lisäksi sekä EU:ta että muuttajien lähtömaita.

1.5

EU:n olisi otettava käyttöön toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä, joilla tuetaan turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä ja joilla myös vahvistetaan osallisuutta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

1.6

Kotoutumattomuuteen liittyy taloudellisia, sosiokulttuurisia ja poliittisia riskejä ja kustannuksia. Investoiminen muuttajien kotoutumiseen on näin ollen paras vakuutus mahdollisten tulevien kustannusten, ongelmien ja jännitteiden varalle. EU:n yhteiskuntien eri väestöryhmien pelkoihin, toiveisiin ja huoliin olisi vastattava julkisin toimin EU:n vastaisen ja muukalaisvihamielisen retoriikan torjumiseksi. Tätä varten asianomaisiin toimintapolitiikkoihin tulisi sisältyä selkeä, johdonmukainen ja perusteltu joukko muuttajia itseään koskevia velvollisuuksia, mutta yhtä lailla niiden yhteydessä olisi tuomittava johdonmukaisesti muuttajien vastainen retoriikka ja käyttäytyminen.

1.7

ETSK painottaa, että kotoutumisen edistäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vahvistaa EU:n perusarvoja ja -periaatteita, joista monimuotoisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat keskeisellä sijalla. Kotoutuminen on asia, joka koskee koko yhteiskuntaa, vastaanottavaan maahan asettuvat muuttajat mukaan luettuna heidän asemastaan tai alkuperästään riippumatta. Pakolaisten kaltaisia erityisen haavoittuvia henkilöitä varten tarvitaan kuitenkin erityisiä toimintapolitiikkoja, ja parhaita tuloksia voi tuottaa yhteisöpohjainen ja räätälöity, kohdennettu tuki ennemminkin kuin yleispätevä lähestymistapa. Onkin välttämätöntä, että EU:n jäsenvaltiot ottavat oppia toinen toisiltaan ja pyrkivät vilpittömästi luomaan ympäristön, jossa muuttajien kotouttaminen on toteutettavissa ja jossa riskit vältetään.

2.   Lausunnon tausta ja tavoitteet

2.1

Suurimmat muuttovirrat Euroopassa sitten toisen maailmansodan ovat herättäneet kansalaisten huolen uusista hallitsemattomista muuttovirroista ja tuoneet esille sen, että on tärkeää omaksua yhteinen toimintatapa laittoman muuttoliikkeen torjunnassa ja turvata EU:n toimintakyky. EU:n jäsenvaltiot ovat joutuneet vastaamaan haasteisiin, jotka ovat koskeneet muuttoliikkeen hallintaa, rahoittamista ja siitä tiedottamista, sekä kansalaisten tähän liittyviin pelkoihin. Eräät poliitikot ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen. ETSK on kuitenkin vakuuttunut siitä, että on kiireellisesti muutettava muuttoliikkeestä välittyvää sanomaa ja palattava tosiasioiden pohjalta käytävään rationaaliseen keskusteluun. Pakolaiset ja muuttajat olisi nähtävä mahdollisuutena eikä uhkana Euroopan taloudelliselle ja sosiaaliselle mallille.

2.2

Nykyinen politiikka, jossa muuttoliikkeen valvonta asetetaan ulkopoliittisella asialistalla etusijalle, heikentää EU:n asemaa ulkosuhteissa, minkä johdosta unioni joutuu alttiiksi kiristykselle ja menettää uskottavuuttaan ihmisoikeuskysymyksissä. ETSK on vakuuttunut, että EU:n ja jäsenvaltioiden on edettävä nykyistä mallia pidemmälle ja varmistettava, että edistetään laillisen maahantulon muotoja, joilla helpotetaan hallittua muuttoliikettä ja onnistunutta osallistamista. Turvalliset ja lailliset reitit voivat lieventää EU:n turvapaikkajärjestelmään kohdistuvaa painetta.

2.3

Samanaikaisesti voidaan todeta, että laillinen tai muun tyyppinen muuttoliike jatkuu niin kauan kuin EU:n markkinat ruokkivat työvoiman kysyntää. Ainakin tietyillä ammattialoilla kysyntä kasvaa (hoitoala, kotitaloustyö, sosiaalipalvelut, rakentaminen jne.) (1).

2.4

Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini käytti vuoden 2017 kansalaisyhteiskuntapäivillä kesäkuussa pääpuheenvuoron aiheesta ”Globaali Eurooppa ja sen rooli rauhan ja vakauden kannalta” (2). Puheessaan hän totesi, että Eurooppa tarvitsee muuttoliikettä taloudellisista ja kulttuurisista syistä. Mogherini ehdotti, että ETSK laatisi tutkimuksen tai tiedonannon toteutumatta jäävän muuttoliikkeen kustannuksista, sillä hänen vaikutelmansa oli, että EU:n tietyt taloudenalat romahtaisivat, jos kaikki muuttajat katoaisivat yhtäkkiä. Tiedonannossa esitettäisiin talous- ja yhteiskuntaelämän toimijoiden näkemykset siitä, millainen Euroopan unioni olisi ilman muuttajia. Käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto on jatkoa Mogherinin idealle.

2.5

Muuttoliikkeellä on monet kasvot: se voi olla laillista, laitonta tai, kuten on voitu todeta viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, luonteeltaan humanitaarista Syyriassa ja muualla maailmassa käytävän sodan seurauksena. Muuttoliikevirrat ovat niin ikään heterogeenisiä, ja työvoiman muuttoliike voi olla kausiluonteista ja käsittää manuaalisen työn tekijöitä tai korkean osaamistason työntekijöitä. Käsillä olevassa asiakirjassa keskitytään pääasiassa turvalliseen, hallittuun ja EU:n tukemaan työvoiman muuttoliikkeeseen (ja siihen liittyvään perheenyhdistämiseen). Siinä tarkastellaan kuitenkin myös EU:hun suuntautuvan maahanmuuton muita muotoja sekä (väliaikaisen) humanitaarisen muuttoliikkeen (turvapaikanhakijat) ja laittoman muuttoliikkeen puitteissa saapuvien muuttajien mahdollista panosta.

3.   Yleistä

3.1   Väestönkehitys – EU:n ikääntyvä ja vähenevä väestö

3.1.1

2000-luvun alussa EU:lla on vastassaan ikääntyvä väestö, ennallaan pysyvä tai jopa vähenevä kantaväestö, korkea työttömyys ja lisäksi – eräissä unionin keskeisistä jäsenvaltioista – hidas talouskasvu. Samalla Eurooppa on edelleen yksi muuttoliikkeen pääasiallisista määränpäistä (3).

3.1.2

Muutokset työvoiman määrässä ovat yksi suurimmista Euroopan unionin haasteista. Työvoiman tarjonta (määrä) ei kehity työvoiman kysyntään nähden itsenäisesti. Sen tulevia kehityskulkuja on mahdollista arvioida yhdistelemällä työvoiman työmarkkinoille osallistumisen erilaisia skenaarioita väestöennusteisiin, kuten tilastojulkaisun European Demographic Data Sheet 2018 (4) tekijät esittävät. Euroopan unionin nykyinen työvoima käsittää noin 245 miljoonaa työntekijää. Arvioidakseen työvoiman tarjontaa tulevaisuudessa vuoteen 2060 saakka tekijät määrittelivät kolme työvoimaan osallistumisen skenaariota, joissa työntekijöiden määrä vaihtelee 214, 227 tai 245 miljoonan työntekijän välillä.

3.1.3

Muiden ennusteiden, kuten Euroopan komission Göteborgissa vuonna 2017 järjestetyssä sosiaalialan huippukokouksessa esittelemän taustatiedotteen, mukaan vuonna 2060 jokaista ikääntynyttä henkilöä kohti on kaksi työikäistä henkilöä. Nykyisin työikäisiä on neljä. Tämä merkitsee huomattavaa vaaraa, kun ajatellaan Euroopan sosiaalisen mallin säilyttämistä sen nykyisessä muodossaan.

3.1.4

Toisaalta maahanmuutolla on myönteinen vaikutus väestön- ja työvoiman kasvuun. Siinä tapauksessa, että luonnollinen väestönkasvu kääntyy negatiiviseksi, maahanmuutto voi auttaa säilyttämään kokonaisväestön ja -työvoiman muuttumattomalla tasolla. Maahanmuutto voisi myös olla keino korjata työvoimapulaa ja osaamisvajetta, jotka eivät ole yhteydessä väestörakenteen kehitykseen. Kuten Hampurin kansainvälisen talouden instituutti (HWWI) toteaa selvityksessään The Costs and Benefits of European Immigration (5), maahanmuutto ei kuitenkaan ole ihanteellinen ratkaisu Euroopan väestön ikääntymisen seurauksiin vastaamiseksi (koska myös muuttajat ikääntyvät).

3.2   Kolmansista maista peräisin olevan työvoiman muuttoliikkeen tarjoamat mahdollisuudet

Voidaan mainita seuraavat vaikutukset (6):

3.2.1

Vastaanottavissa maissa: — Avoimia työpaikkoja ja osaamisvajetta voidaan täyttää. — Voidaan pitää yllä talouskasvua. — Ikääntyvälle väestölle suunnatut palvelut voidaan säilyttää siellä, missä nuoria on paikallisesti liian vähän. — Eläkekuilu voidaan kuroa umpeen sellaisten uusien nuorten muuttajataustaisten työntekijöiden maksuosuuksien avulla, jotka myös maksavat veroja. — Maahanmuuttajat tuovat elinvoimaisuutta ja edistävät innovatiivisuutta. — Kulttuurinen ja etninen monimuotoisuus rikastuttaa vastaanottavia maita. — Väestökadosta kärsiviä alueita voidaan elvyttää, mukaan lukien koulut, joiden oppilasmäärät ovat laskussa.

3.2.2

Lähtömaissa: — Kehitysmaat hyötyvät rahalähetyksistä (muuttajien kotimaahansa lähettämistä varoista), joiden määrä nykyisin ylittää usein ulkomaisen avun (7), mutta myös kulttuurivaihdosta. — Työttömyys vähenee, ja nuoret muuttajat parantavat elämässään onnistumisen mahdollisuuksia. — Kotimaahansa palaavat muuttajat tuovat mukanaan säästöjä, osaamista ja kansainvälisiä yhteyksiä.

4.   Toteutumatta jäävän muuttoliikkeen kustannukset

4.1   Talouskasvun tukeminen ja työmarkkinoiden tarpeisiin vastaaminen

4.1.1

EU:n ulkopuolelta peräisin olevalla maahanmuutolla on sekä välittömiä että epäsuoria vaikutuksia talouskasvuun: maahanmuuttoon perustuvan työvoiman kasvun ja BKT:n kokonaiskasvun välillä näyttää vallitsevan selkeä vastaavuussuhde. Esimerkiksi Ruotsi on myöntänyt viime vuosina tuhansia työlupia tietotekniikan kehittäjille, marjanpoimijoille ja kokeille. Työperusteinen maahanmuutto edistää osaltaan merkittävästi Ruotsin taloutta: työvoimamuuttajia rekrytoivat yritykset kasvavat nopeammin kuin muut niihin verrattavissa olevat yritykset. EU:n ja ETA:n ulkopuolisten työvoimamuuttajien vuotuinen panos Ruotsin BKT:hen on yli miljardi euroa ja verotuloihin yli 400 miljoonaa euroa (8).

4.1.2

Muuttajaväestön ansiosta EU:n työvoima on kasvanut 70 prosenttia vuosina 2004–2014 (9). On vaikea määrittää täsmällisesti, millainen vaikutus näin suurella työvoimavajeella olisi EU:n talouteen ja yksittäisiin jäsenvaltioihin. Lisäksi ulkomailla syntynyt väestö integroituu yleensä markkinasegmentteihin (segmentoituminen), jotka joko kasvavat nopeasti tai taantuvat, mikä tuo lisää joustavuutta EU:n työmarkkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi.

4.1.3

Niin ikään muuttajaväestö osallistuu kunkin maan työllisyystilanteeseen edistämällä osaltaan kulutusta ja uusien työpaikkojen luomista. Maahanmuuttajayrittäjät edistävät talouskasvua ja työllisyyttä ja elvyttävät myös usein unohtuneita käsityöläisammatteja ja elinkeinoja sekä osallistuvat yhä aktiivisemmin lisäarvoa tuottavien hyödykkeiden ja palvelujen tuottamiseen (10). ETSK suosittaakin, että ryhdytään erityistoimenpiteisiin maahanmuuttajayrittäjien luovuuden ja innovointivalmiuksien vahvistamiseksi sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden tasolla että paikallisesti. On tarpeen kitkeä syrjintää ja luoda kaikille yhtäläiset edellytykset, jotta maahanmuuttajayrittäjät voivat osaltaan edistää osallistavaa kasvua ja laadukkaiden työpaikkojen luomista (11).

4.1.4

ETSK katsoo myös, että koska yhteisötalouden yritykset toimivat usein hoiva-alalla sekä jakamistalouden ja kiertotalouden alalla, ne voivat edistää ja tukea uusien työpaikkojen luomisen lisäksi myös yrittäjyyttä ja muuttajien taloudellisen toiminnan harjoittamista EU:n ulkopuolella (12).

4.1.5

Julkiseen talouteen kohdistuvan maahanmuuton vaikutuksen mittaaminen on monimutkainen kysymys. OECD kuitenkin katsoo (13), että kaiken kaikkiaan muuttajilla on ollut neutraali vaikutus julkiseen talouteen viiden viime vuosikymmenen aikana – toisin sanoen heidän mahdollisesti aiheuttamansa kustannukset on katettu perittyinä veroina ja maksuina saatujen tulojen avulla.

4.1.6

Oxford Economicsin laatiman tutkimuksen (14) päätelmien mukaan muuttajataustaiset työntekijät ovat osaltaan auttaneet säilyttämään työvoiman riittävän tarjonnan vuosien 2004–2008 taloudellisen nousukauden vauhdittamiseksi. Muuttajataustaisen työvoiman saatavuus näyttää olleen ratkaisevaa siltä osin, että eräät yritykset kykenivät jatkamaan toimintaansa tai että niiden ei tarvinnut siirtää tuotantoaan ulkomaille (tekijät viittaavat 600 yritystä käsittäneeseen kyselytutkimukseen, jossa 31 prosenttia vastaajista katsoi, että muuttajat olivat tärkeitä heidän organisaationsa selviytymisen kannalta – luku, joka nousi 50 prosenttiin terveyden- ja sosiaalihuollon sekä maatalouden aloilla).

4.1.7

On selvää, että maahanmuutosta voi olla taloudellista hyötyä sekä lähtömaille että vastaanottaville maille. Kun otetaan huomioon nykyiset talouden ja kaupankäynnin rakenteet, eniten hyötyvät kuitenkin nimenomaan rikkaat ja voimakkaat maat. Muuttoliike merkitsee myös mahdollisuutta tuoda kansat yhteen kulttuurisesti ja edistää keskinäistä ymmärrystä. Eripuraisuutta voi kuitenkin ilmetä, jos ei ryhdytä toimiin paikallisväestön mutta myös muuttajayhteisöjen keskuudessa vallitsevien väärinkäsitysten, ennakkoluulojen tai myyttien hälventämiseksi.

4.2   Osaamisvajeen kurominen umpeen

4.2.1

EU:n talouden tuottavuudesta menetetään yleisellä tasolla vuosittain yli viisi prosenttia työntekijöiden osaamisen ja työmarkkinoiden tarpeiden välisen epäsuhdan johdosta. Tämä käy ilmi ETSK:n tilaamasta, Institute for Market Economics -laitoksen laatimasta tutkimuksesta (15), joka julkaistiin 24. heinäkuuta 2018. Tutkimuksen mukaan tämä vastaa 80 sentin rahamäärän menetystä kultakin tehdyltä työtunnilta. Ammattialat, jotka kärsivät tästä eniten, ovat tietotekniikan ja viestinnän ala, lääketiede sekä yleisemmin tieteen, teknologian ja insinööritieteiden alat. Ilmiö vaikuttaa myös opettajiin, sairaanhoitajiin ja kätilöihin. Suuntaus on tutkimuksen tekijöiden mukaan pahenemassa väkiluvun supistumisen ja teknologian kehityksen seurauksena. Tähän osaamisvajeeseen voitaisiin vastata osittain työvoiman muuttoliikkeen avulla.

4.2.2

Muuttoliikkeen koko potentiaalin toteuttaminen tällä alalla edellyttää kuitenkin lähestymistapaa, jossa muun muassa hyödynnetään nykyistä paremmin muuttajaväestön osaamista ja pätevyyttä. Maahanmuuttajat ovat yleensä ylikoulutettuja heille tarjolla oleviin työtehtäviin (16).

4.2.3

Osaamisvaje voidaan kuroa osittain umpeen vain, mikäli maahanmuuttajat saavat osaamisensa ja pätevyytensä validoitua. EU:n validointimekanismit ovat kuitenkin edelleen kehitteillä ja jäsenvaltiokohtaisia. Jäsenvaltiot ja ruohonjuuritason toimijat eivät hyödynnä riittävästi EU:n taitoprofiilityökalua. On olemassa kuitenkin valtiovallasta riippumattomien organisaatioiden aloitteita, joista esimerkkeinä mainittakoon Bertelsmann Stiftung -säätiön tuottamat osaamista kartoittavat kortit ja verkossa tehtävä ammatillinen itsearviointi (17).

4.2.4

Osaamiskumppanuuksien asianmukainen täytäntöönpano EU:n ulkopuolisten maiden kanssa hyödyttäisi sekä EU:ta että muuttajien lähtömaita.

4.3   Hoiva-alan tukeminen

4.3.1

Terveydenhuoltoalan työvoimapula on tikittävä aikapommi. Kyseessä on jatkuva kriisi (18), ja ilman asianmukaisia poliittisia vastatoimia työvoimapula pahenee. Euroopan komissio määritteli hoiva-alan strategisesti tärkeäksi alaksi jo vuonna 1994. Vuonna 2010 se varoitti, että jollei pitkäaikaishoidon lähes miljoonan työntekijän vajeen korjaamiseksi ryhdytä kiireellisiin toimenpiteisiin, terveydenhuollossa voi vuoteen 2020 mennessä syntyä kahden miljoonan työntekijän vaje (19).

4.3.2

Monissa jäsenvaltioissa on pulaa hoiva-alan työntekijöistä. Niin laillisten kuin paperittomien hoivatyöntekijöiden palkkaaminen helpottaa työvoimapulaa hoiva-alalla. Erityisesti eteläeurooppalaiset hoivajärjestelmät ovat vahvasti riippuvaisia kotitalouksissa asuvista hoivatyöntekijöistä. Esimerkiksi Italiassa maahanmuuttajataustaisten kotitalouksissa asuvien hoivatyöntekijöiden osuus kotihoidon työvoimasta noin kolme neljäsosaa (20).

4.3.3

Hoiva-alan työvoimapula sekä hoivan kasvava tarve Länsi-Euroopassa vaikuttavat myös Keski- ja Itä-Euroopan maihin. Esimerkiksi lukuisat puolalaiset työskentelevät hoivatyöntekijöinä ulkomailla huolimatta hoiva-alan työvoimapulasta Puolassa. Tätä työvoimapulaa on paikattu Puolaan Ukrainasta ja muista EU:n ulkopuolisista maista saapuneilla työntekijöillä (21).

4.3.4

On myös tärkeää huomata naispuolisten muuttajien palkallisen työn kautta antama merkittävä taloudellinen panos kotitalouksille ja yhteisöille sekä tarve puuttua naisten ja miesten epätasa-arvoon työmarkkinoilla (22). Tutkimusten mukaan valtaosa naispuolisista muuttajataustaisista työntekijöistä on työllistynyt palvelualan ammatteihin (esimerkiksi catering-palvelujen, kotitaloustyön ja terveydenhuoltoalan ammatit). Pimeä työ, vajaatyöllisyys ja määräaikaisiin työsopimuksiin perustuvat työsuhteet voisivat johtaa naispuolisten muuttajien syrjintään EU:n työmarkkinoilla, ja näin ollen toimenpiteitä, joilla taataan yhdenvertainen kohtelu ja suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, olisi kehitettävä edelleen.

4.4   Maaseudun ja syrjäisten alueiden väestökatoon vastaaminen

4.4.1

Maaseutu-, vuoristo- ja saarialueet ovat autioitumassa, mikä synnyttää taloudellisen ja sosiaalisen syöksykierteen, joka kiihtyy entisestään, kun yhä useammat ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Väestön menettäminen vähentää yhteisössä kiertävän rahan määrää, mikä vaikuttaa paikallisyritysten, kauppojen ja liikenneyhteyksien elinkelpoisuuteen sekä keskeisten infrastruktuurien ja palvelujen saatavuuteen.

4.4.2

Eräillä EU:n alueilla, esimerkiksi Irlannissa ja Brandenburgissa, väestökatoa torjutaan ottamalla vastaan muuttajia. Esimerkiksi maatalouden tapauksessa muuttajataustaisen työvoiman panos Pohjois-Irlannissa on ollut ratkaisevan tärkeä työvoiman tarjontaan ja aktiiviväestön ikääntymiseen liittyvistä vakavista ongelmista kärsivän alan eloonjäämisen kannalta. Muuttajaväestö on valmis ottamaan vastaan työpaikkoja palkoin ja ehdoin, joita paikallinen väestö ei ole hyväksynyt, sekä elämään kylissä, missä autioitumisen riski on suuri. Näin on myös siitä huolimatta, että kyseessä saattaa olla hyvin sääntelemätön ala, johon liittyy työvoiman hyväksikäytön riski (23).

4.4.3

Euroopan unionin maaseudun kehittämispolitiikka tarjoaa mahdollisuuksia avustaa paikallisia maaseutuyhteisöjä muuttajien vastaanotossa. Useat maaseudun kehittämisorganisaatiot ovat tuoneet esiin maaseutualueiden mahdollisuuden tarjota apua muuttajille, joiden saapuminen voisi osaltaan edistää väestökadosta tai talouden taantumisesta kärsivien alueiden elpymistä. Euroopan parlamentti korostaa vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessaan, että on tärkeää tukea muuttajien sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille integroitumista (24).

4.5   Kysymys kulttuurisesta monimuotoisuudesta

4.5.1

Muuttajaväestön puuttuminen heikentäisi EU-maiden monimuotoisuutta ja ruokkisi muukalaisvihamielistä ja itsetyytyväistä retoriikkaa, joka on ristiriidassa EU:n johtavien periaatteiden kanssa. Niin ikään tällä olisi kielteinen vaikutus yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden kaltaisten arvojen levittämiseen, jossa muuttajataustaisen väestön läsnäolo on auttanut aikaansaamaan edistymistä viime vuosina.

4.6

Kaikista edellä mainituista syistä EU:hun suuntautuvan muuttoliikkeen toteutumatta jääminen on hylättävä epärealistisena, mahdottomana ja äärimmäisen haitallisena skenaariona.

5.   Kotoutumattomuuden kustannukset (ja miten ne vältetään)

5.1

Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi, kuten edellä todetaan, ja samalla asiaan liittyvien pitkäkestoisten riskien ja vältettävissä olevien sosioekonomisten kustannusten minimoimiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että on olemassa edellytykset muuttajien onnistuneeseen kotouttamiseen.

5.2

Oleelliset pääkohdat sen ymmärtämiseksi, miten EU näkee tämän käsitteen, on lueteltu maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa koskevissa EU:n yhteisissä perusperiaatteissa (25), jotka neuvosto hyväksyi vuonna 2004. Perusperiaatteissa kotouttaminen ymmärretään dynaamiseksi kaksisuuntaiseksi prosessiksi, jossa sekä maahanmuuttajat että jäsenvaltioiden asukkaat joutuvat joustamaan. Tämä on vastoin laajalle levinnyttä virheellistä käsitystä, jonka mukaan kotouttaminen tarkoittaa sulauttamista – yksisuuntaista prosessia, jossa ihmiset luopuvat kansallisista ja kulttuurisista ominaispiirteistään omaksuakseen uuden asuinmaansa ominaispiirteet (26). Kuten kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevassa EU:n vuoden 2016 toimintasuunnitelmassa kuitenkin painotetaan, olennainen osa EU:ssa elämistä ja osallistumista on unionin perusarvojen ymmärtäminen ja niihin sitoutuminen (27).

5.3

On korostettava sitä, että kotouttaminen koskee kaikkia muuttajia, jotka asettuvat asumaan vastaanottavaan maahan, heidän asemastaan tai alkuperästään riippumatta. Tarvitaan kuitenkin erityisiä toimia, kun kyse on pakolaisten kaltaisista erityisen haavoittuvista ihmisistä, ja parhaita tuloksia voi tuottaa yleispätevän lähestymistavan sijaan yhteisöpohjainen lähestymistapa.

5.4

Työnteko on keskeinen osa kotouttamisprosessia. Jäsenvaltioiden talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet pitävätkin muuttajien integroimista työmarkkinoille ensisijaisena tavoitteena. Muuttajataustaisten työntekijöiden kysyntä ylipäätään onkin edelleen yksi maahanmuuton keskeisistä vauhdittajista.

5.5

Muita muuttajien vastaanottavaan valtioon kotoutumista määrittäviä olennaisia tekijöitä ovat varmuus muuttajastatuksesta ja sen ennakoitavuus, mahdollisuudet ja esteet kansalaisuuden saamiseen, mahdollisuudet perheenyhdistämiseen, kielikurssien saatavuus, kielellistä ja kulttuurista osaamista koskevat vaatimukset, poliittiset oikeudet sekä yhteiskunnan yleinen avoimuus ja halukkuus ottaa vastaan ja auttaa tulokkaita ja toimia heidän kanssaan vuorovaikutuksessa puolin ja toisin.

5.6

Muuttajien kotouttaminen on lisäksi tiiviisti yhteydessä lukuisiin toimintapolitiikkoihin, jotka liittyvät muun muassa työsuojeluun, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, naisten oikeuksiin, tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen.

5.7

Nykyisten toimenpiteiden kvantifioimiseksi on otettu käyttöön muuttajien kotouttamispolitiikan indeksi (Migrant Integration Policy Index, MIPEX), joka tarjoaa vertailukelpoisia tietoja EU:n jäsenvaltioista ja useista muista maista (28). Sen tuloksissa korostuvat jäsenvaltioiden väliset nykyiset erot, idän ja lännen välinen itsepintainen jakolinja mukaan luettuna.

5.8

Muuttajien kotoutumattomuutta koskevan skenaarion logiikan pohjalta voidaan tuoda esiin seuraavanlaisia riskejä ja kustannuksia:

5.8.1   Taloudellisia näkökohtia

—	muuttajien sulkeminen virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelle (ja pimeän työn lisääntyminen)

—	puuttuminen sosiaalisiin ongelmiin niiden ilmaannuttua ja tästä aiheutuva kustannusten nousu sen sijaan, että ongelmat estettäisiin ennalta

—	muuttajien kyvyttömyys hyödyntää täysin omia mahdollisuuksiaan (siirtyy usein seuraaville sukupolville)

5.8.2   Sosiokulttuurisia näkökohtia

—	puutteellinen samaistuminen vastaanottavan maan arvoihin ja normeihin ja niiden torjuminen

—	sosiokulttuuristen erojen jyrkkeneminen muuttaja- ja vastaanottajamaan yhteisöjen välillä

—	muuttajien rakenteellinen syrjintä, palvelujen riittämätön saatavuus mukaan luettuna

—	lisääntynyt muukalaisviha ja keskinäinen epäluottamus

—	erilaisten kielimuurien syntyminen

—	alueellinen eriytyminen aina gettoutumiseen asti

—	sosiaalisen yhteenkuuluvuuden hajoaminen yleisellä tasolla

5.8.3   Turvallisuusnäkökohtia

—	vihapuheen ja viharikosten lisääntyminen

—	lain noudattamisen valvonnan heikkeneminen ja rikollisuuden mahdollinen lisääntyminen erityisesti sosiaalisesti syrjäytyneillä alueilla

—	mahdollinen radikalisoituminen ja lisääntyvä tuki ääri-ideologioille (koskee sekä muuttajien että vastaanottavan yhteiskunnan yhteisöjä).

5.9

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen investoiminen muuttajien kotoutumiseen on paras vakuutus mahdollisten tulevien kustannusten, ongelmien ja jännitteiden varalle.

5.10

Asianomaisiin toimintapolitiikkoihin tulisi sisältyä selkeä, johdonmukainen ja perusteltu joukko muuttajia itseään koskevia velvollisuuksia, mutta yhtä lailla niiden yhteydessä olisi tuomittava johdonmukaisesti muuttajien vastainen retoriikka ja käyttäytyminen.

5.11

Onkin välttämätöntä, että EU:n jäsenvaltiot ottavat oppia toinen toisiltaan ja pyrkivät vilpittömästi luomaan ympäristön, jossa muuttajien kotouttaminen on toteutettavissa ja jossa edellä mainitut riskit vältetään.

5.12

On todettava hyvin avoimesti, että keskushallinnon johdolla toteutetut toimet muuttajien kriminalisoimiseksi tai heidän marginalisoimisekseen muulla tavoin, etnisen nationalismin ruokkiminen ja kotouttamistoimenpiteiden rahoitukseen tehdyt leikkaukset (sekä EU:n myöntämien määrärahojen jakamatta jättäminen), kuten viime aikoina on voitu havaita eräiden jäsenvaltioiden osalta, ovat täysin vastoin edellä mainittuja tavoitteita ja voivat saada aikaan korvaamatonta vahinkoa pitkällä aikavälillä.

5.13

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä seikkana todettakoon, että kotoutumisen edistäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vahvistaa EU:n perusarvoja ja -periaatteita, joista monimuotoisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat keskeisellä sijalla.

---

(1)  Esimerkkinä mainittakoon, että 4,3 miljoonasta maahanmuuttajasta EU:ssa vuonna 2016 arviolta 2,0 miljoonaa oli unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia, 1,3 miljoonalla oli eri EU-jäsenvaltion kansalaisuus kuin sen valtion, johon he olivat muuttaneet, noin 929 000 oli muuttanut EU:n jäsenvaltioon, jonka kansalaisia he olivat (esimerkiksi paluumuuttajat tai ulkomailla syntyneet kansalaiset), ja noin 16 000 oli kansalaisuudettomia.

(2)  Federica Mogherini's keynote speech at the Civil Society Days 2017.

(3)  Migration data portal.

(4)  European Demographic Data Sheet 2018.

(5)  The costs and benefits of European immigration, Econstor.

(6)  Julkaisuun ”The pros and cons of Migration” (Embrace) perustuen ja sen päätelmiä hyödyntäen.

(7)  https://www.oecd-ilibrary.org/development/perspectives-on-global-development-2017/remittances-to-developing-countries-far-exceed-official-development-assistance-oda_persp_glob_dev-2017-graph60-en.

(8)  Labour immigration contributes to Swedish economic development, DAMVAD Analytics (2016).

(9)  OECD (2014): ”Is migration good for the economy?”, Migration Policy Debates.

(10)  Rath, J., Eurofound (2011), Promoting ethnic entrepreneurship in European cities, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg.

(11)  EUVL C 351, 15.11.2012, s. 16.

(12)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 1.

(13)  International Migration Outlook 2013, OECD.

(14)  Yhdistyneen kuningaskunnan työllisyys- ja opetusministeriö: The Economic, Labour Market and Skills Impacts of Migrant Workers in Northern Ireland.

(15)  ETSK (2018): Skills Mismatches – An Impediment to the Competitiveness of EU Businesses (ISBN: 978-92-830-4159-7).

(16)  LABOUR-INT: Integration of migrants and refugees in the labour market through a multi-stakeholder approach.

(17)  Meine Berufserfahrung zählt.

(18)  UNI Europa UNICARE (2016).

(19)  Euroopan komissio, 2013.

(20)  Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (2016).

(21)  EUVL C 487, 28.12.2016, s. 7.

(22)  Selvitys Migrant women in the EU labour force –Summary of findings, Euroopan komissio.

(23)  Nori, M. (2017), The shades of green: migrants' contribution to EU agriculture: context, trends, opportunities, challenges.

(24)  EU rural development policy and the integration of migrants, Euroopan parlamentti.

(25)  Common Basic Principles for Immigrant Integration Policy in the EU.

(26)  Lisätietoja käsitteellisestä erosta, ks. esim. Assimilation vs integration, Centre for the Study of Islam in the UK, RE Teachers Resource Area.

(27)  Kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva toimintasuunnitelma.

(28)  Migrant Integration Policy Index 2015: How countries are promoting integration of immigrants.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kestäväpohjainen osallistava biotalous – uusia mahdollisuuksia Euroopan taloudelle”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 110/02)

Esittelijä:

Mindaugas MACIULEVIČIUS

Toinen esittelijä:

Estelle BRENTNALL

Komitean täysistunnon päätös	15.2.2018
Oikeusperusta	Työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta Oma-aloitteinen lausunto
Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen CCMI:ssä	25.9.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	205/3/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Tulee luoda pitkäjänteinen, johdonmukainen ja selkeä toimintapoliittinen ja kannustinkehys biotalouden edistämiseksi. Tarvitaan korkean tason poliittista sitoutumista yhteiskunnan lukuisten monialaisten haasteiden ratkaisemiseen. EU:n toimintapoliittinen ilmapiiri voisi olla avoimempi innovatiivisille biopohjaisille tuotteille ja EU:ssa kestäväpohjaisesti kasvatetuille raaka-aineille. Koska toimivalta on näissä asioissa EU:n sijasta jäsenvaltioilla ja alueilla, tarvittavien investointien tekemistä voitaisiin edistää taloudellisten tai verokannustimien avulla. Pk-yrityksiä sekä kestävyyskriteerit täyttävän biomassan alkutuottajia yhteen tuovilla klusteriorganisaatioilla on oleellinen rooli luotaessa yhteyksiä toimitusketjun toimijoiden välille. Biopohjaisten tuotteiden markkinoilla tällä hetkellä toimivat klusterit voitaisiin selvittää jatkuvan ja ajantasaisen kartoituksen (1) sekä biotalouden vaikutusten mittauksen avulla, ja jos aukkoja on, niiden kohdalla olisi edistettävä uusien klusterien kehittämistä EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla.

1.2

Maataloustuottajilla, metsänomistajilla ja näiden osuuskunnilla on ratkaisevan tärkeä rooli pyrittäessä varmistamaan luonnonvarojen käytön resurssitehokkuus ja edistämään kiertoon perustuvaa biotaloutta. Tarvitaan vahva monivuotinen rahoituskehys, yhteinen maatalouspolitiikka ja EU:n metsästrategia, joilla tuetaan neuvontapalveluja, koulutusta ja tietojenvaihtoa ja vastataan siten entistä paremmin maataloustuottajien ja -osuuskuntien tarpeisiin. Tulee edistää konkreettisten esimerkkien esittämistä tietoisuuden lisäämiseksi ja biotalouden hyötyjen havainnollistamiseksi koko arvoketjun mitalta. Näin voidaan innostaa nuoria viljelijöitä ja uusia tulokkaita aloittamaan yritystoimintaa tällä alalla. Myös tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien tärkeää asemaa EU:n olemassa olevan biomassan käytön edistäjinä ja lisäarvon kehittäjinä tulee tehdä tunnetuksi. EU:n maa- ja metsätalousalaa on näin ollen ensiarvoisen tärkeää tukea, jotta ne voivat investoida lisää biomassan kestäväpohjaiseen tuotantoon ja tehdä siihen liittyviä innovaatioita.

1.3

Tulee tukea markkinoiden muodostumista ja auttaa kuluttajia ja kansalaisia, jotta he voivat tukeutua tietoon valitessaan tuotteita ja päättäessään, mitä elinkeinotoimijoita he tukevat päivittäisostostensa kautta. Euroopan unionin tulee rakentaa kaikkia arvoketjun osapuolia ja kaikkia muita sidosryhmiä osallistava viestintästrategia, jonka avulla saadaan paikattua aukkoja kuluttajien tietämyksessä ja välitettyä johdonmukaista ja paikkansa pitävää viestiä biopohjaisista tuotteista. Selkeiden EU:n laajuisten normien asettaminen biopohjaisille tuotteille on ollut tärkeä ensiaskel, ja se voi tasoittaa tietä uusille markkinoiden kehittämistoimille, joiden avulla voidaan edelleen lisätä kuluttajien ja julkisia hankintoja tekevien kiinnostusta EU:ssa tuotettuja biopohjaisia tuotteita kohtaan.

1.4

Tulee varmistaa kestävällä pohjalla oleva investointien taloudellinen tuottavuus keskitetyn rahaston avulla. Järkevän sääntelyn ja koko EU:ssa johdonmukaisen monitasoisen täytäntöönpanon pitäisi olla ensisijaisia tavoitteita, jotta saadaan purettua esteitä ja karsittua hallinnollisia rasitteita varmistaen samalla, että toiminta on kestävällä pohjalla. Esimerkiksi verkkopohjainen väline voisi auttaa käytettävissä olevien rahoituslähteiden löytämisessä ja sen selvittämisessä, täyttääkö hakija niihin liittyvät tukikelpoisuusehdot. Järjestelmästä tulisi myös löytyä linkit ja tarvittavat taustatiedot tuen hakemiseksi suoraan eri rahoitusvälineistä. Se voisi toimia (esim. joukkorahoitusalustojen tapaan) markkinapaikkana, jossa on saatavilla tietoa rahoitusmahdollisuuksista ja jonka kautta rahoituksen hakijat saavat yhteyden mahdollisiin rahoittajiin. Biopohjaisten teollisuudenalojen yhteisyrityksen jatkaminen (BBI-yhteisyritys 2.0) nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen jälkeen on myös ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan edistää uusien biopohjaisen tuotannon alan arvoketjujen muodostumista, vahvistaa olemassa olevia arvoketjuja, parantaa jo perustettujen tuotantolaitosten kilpailukykyä ja viedä maaseudun kehitystä eteenpäin luomalla työpaikkoja ja edistämällä yritystoimintaa.

1.5

EU:n vuoden 2020 jälkeisen aluekehityspolitiikan puitteissa tulee osoittaa riittävästi varoja maaseutualueiden kehittämiseen. Pääpainon pitäisi olla sellaisiin perusrakenteisiin ja palveluihin kohdistuvien investointien tukemisessa, joita tarvitaan tehokkaiden ja kestäväpohjaisten biotalousyritysten perustamiseksi maaseudulle.

1.6

Tulee hyödyntää tieteen tarjoamat mahdollisuudet ja edistää innovaatioiden käyttöönottoa joustavan, oikeasuhtaisen ja vankan oikeudellisen kehyksen avulla. Tutkimus on ratkaisevan tärkeää biotalousinnovaatioiden mahdollistamiseksi, tekemiseksi ja arvioimiseksi. Kaupallinen hyödyntäminen riippuu paitsi huipputason tutkimuksesta myös asianmukaisesta strategisesta, oikeudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä, jolla varmistetaan osaamisen nopea siirtyminen teollisuuteen. Edelläkävijöiden pitäisi saada uuden keksimistä ja toiminnan kiihdyttämistä varten tarvitsemansa tila ja tuki sääntelyn sallimissa rajoissa. Sidosryhmien kanssa olisi tehtävä innovointisopimuksia ja nk. vihreitä sopimuksia silloin, kun biotalouden yleistä kehitystä voidaan tukea paremmin sääntelyllä ja kun tarvitaan luovia ratkaisuja. Innovoinnilla on myös ratkaiseva merkitys EU:n biomassatuotannon kestävyyden edistämisen kannalta.

1.7

Tulee tehostaa uusille kyvyille ja nykyisille työntekijöille suunnattuja koulutus- ja osaamisohjelmia. Vapauttamalla biotalouden potentiaali voidaan saada aikaan uusia työpaikkoja. Uuden teknologian käyttöönotto on kuitenkin hyvin haasteellista työn organisoinnin ja työntekijöiden tarvitseman osaamisen kannalta. Onkin äärimmäisen tärkeää, että yksilöt voivat kehittää ja mukauttaa osaamistaan läpi koko elämänsä. Kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien – biomassan tuottajien, koulutuksen tarjoajien, yritysten, ammattijärjestöjen, julkisten työvoimapalveluiden ja hallitusten – sitoutuminen parantamaan tarjottavan yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen laatua ja kykyä vastata tarpeisiin on ensiarvoista koulutusjärjestelmien ja työmarkkinoiden välisten yhteyksien lujittamiseksi ja sitä kautta osaamisen kohtaanto-ongelman lievittämiseksi. Osaamisen yleistä kehittämistä ja tarpeisiin mukauttamista koskevan politiikan pitäisi kuitenkin nivoutua tiiviisti laajempaan toimintakehykseen, joka kattaa työllisyys-, teollisuus-, investointi-, innovointi- ja ympäristöpolitiikat.

1.8

Tulee tutkia erilaisia tapoja hyödyntää biomassaa. Nykyisin saatavilla olevan biomassan resurssitehokkaamman käytön on oltava ensisijainen tavoite, jotta voidaan vastata raaka-aineiden kasvavaan kysyntään. Lisäksi on parannettava maataloustuotannossa käytettävän maan laatua ja lisättävä sen määrää sekä kannustettava hyödyntämään käytöstä poistettuja, syrjäisiä tai alikäytössä olevia maa-alueita. Raaka-aineiden tuottajilla eli lähinnä maataloustuottajilla ja metsänomistajilla on elintärkeä rooli biotalouden kehittämisessä. On lisättävä tietoisuutta (erilaisia viljelykasveja käytettäessä) tarjolla olevista mahdollisuuksista ja kehitettävä biomassan keruu-, varastointi- ja kuljetusinfrastruktuuria. Kestävyysraportointimekanismien yksinkertaistamisella sekä monikäyttöisen biomassan tuotannon ja jalostuskapasiteetin lisäämisellä EU:ssa voi myös olla keskeinen merkitys. Jätteiden ja jäännösaineiden käyttö vaihtoehtoisina biomassan lähteinä sekä Euroopan metsien kestävä hoito tarjoavat mahdollisuuksia biotaloudelle ja bioenergia-alalle. On laadittava arvio kestäväpohjaisista jätevirroista ja lisättävä puun ja jäännösaineiden hyödyntämiseen liittyviä investointeja. Lisäksi tulee kehittää tekniikkoja, joiden avulla voidaan ratkaista tällaisten tuotteiden luontaisesta vaihtelevuudesta johtuvat ongelmat. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen mukauttaa kansallisia toimintalinjoja sen mahdollistamiseksi, että jätteitä voidaan käyttää biopohjaisten tuotteiden valmistuksessa.

2.   Yleistä

2.1

Biotalous pitää sisällään uusiutuvien biologisten resurssien tuotannon ja niiden muuntamisen elintarvikkeiksi, rehuksi, biopohjaisiksi tuotteiksi ja bioenergiaksi. Sen piiriin kuuluvat maa-, metsä- ja kalatalous, elintarvikkeiden, sellun ja paperin tuotanto sekä osittain kemianteollisuus, bioteknologia- ja energia-ala. Tässä lausunnossa ei tarkastella nimenomaisesti genomitutkimusta, soluprosessien tutkimusta tai bioinformatiikkaa. EU:n vuonna 2012 hyväksymän biotalousstrategian tavoitteena on ”raivata tietä innovatiivisemmalle, resurssitehokkaammalle ja kilpailukykyisemmälle yhteiskunnalle, jossa huolehditaan sekä elintarvikkeiden saatavuudesta että uusiutuvien varojen kestävästä teollisuuskäytöstä ja samalla suojellaan ympäristöä”. Komissio tarkasteli EU:n vuoden 2012 biotalousstrategiaa uudelleen vuonna 2017 ja totesi, että strategia on osoittanut siinä asetettujen tavoitteiden olevan tarkoituksenmukaisia ja että biotalouden tarjoamien mahdollisuuksien merkitys tunnustetaan Euroopassa ja muualla maailmassa yhä laajemmin.

2.2

Vaikka EU:n vuoden 2012 biotalousstrategian tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia ruoka- ja ravitsemusturvan haasteisiin vastaamiseksi ja strategiaan liittyvän toimintasuunnitelman avulla on pystytty toteuttamaan siinä asetettuja tavoitteita, strategiaan sisältyvien toimien uudelleenkohdistamiselle ja sen soveltamisalan arvioinnille katsotaan olevan tarvetta, kun otetaan huomioon viimeaikainen kehitys, kuten YK:n vahvistamat kestävän kehityksen tavoitteet ja ilmastonmuutossopimus (COP21-kokouksen sitoumukset). Maapallon väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä lähes kymmeneen miljardiin, ja biologisia resursseja on käytettävä jatkossa yhä tehokkaammin, jotta voidaan tuottaa turvallista, ravitsevaa, korkealaatuista ja kohtuuhintaista ruokaa yhä suuremmalle joukolle ihmisiä, mutta pienemmin ympäristö- ja ilmastovaikutuksin tuotettua yksikköä kohden, sekä riittävästi uusiutuvaa biologista materiaalia, jotta tuotanto vastaisi merkittävää osaa siitä, mihin tällä hetkellä päästään fossiilista raakaöljyä sekä tuulta, aurinkoa ja muita uusiutuvia energialähteitä hyödyntäen.

2.3

Kestäväpohjaisessa biotaloudessa yhdistyvät näin ollen monet eri toimialat, ja se on keskeinen osa kestäväpohjaisia talousstrategioita kaikkialla maailmassa. Biotaloudella voi olla suuri merkitys Euroopan kilpailukyvylle, ja nyt on tärkeää kartoittaa ja hyödyntää sen tarjoamat mahdollisuudet sekä unionin että jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla. Muualla maailmassa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, on kehitetty biotaloutta ylhäältä alaspäin suuntautuvan ohjauksen avulla ja päästy tilanteeseen, jossa se tuottaa lähes 400 miljardia dollaria ja tarjoaa reilut neljä miljoonaa työpaikkaa suoraan, välillisesti ja kannustinvaikutuksen kautta (2).

2.4

Biotalous tarjoaa vaihtoehtoja, joiden avulla voidaan vähentää paitsi hiilidioksidipäästöjä myös riippuvuutta muualta tuotavista fossiilisista luonnonvaroista. EU:n metsät esimerkiksi sitovat hiiltä 10 prosentin verran EU:n vuotuisista päästöistä ja tarjoavat samalla kestävyyskriteerit täyttävän ja pysyvän biomassalähteen uusiutuvan energian tuottamiseksi. Lisäksi arvioidaan, että 100 000 nykyisin tuotettavaa kemikaalia voidaan teoriassa valmistaa uusiutuvista raaka-aineista. Tämä ei tarkoita, että kaikki niistä pitäisi, mutta se on teoriassa mahdollista. Päivittäin käyttämiämme taloushyödykkeitä voidaan tämän johdosta tuottaa paikallisesti ja uusiutuvista lähteistä, ja samalla helpottuu myös työpaikkojen ja kasvun luominen Euroopassa, joka on yhä edelleen tekniikan eturintamassa.

2.5

EU:n biotalouden innovoinnin vauhdittamisen tiellä on kuitenkin vielä suuria esteitä. Yksi merkittävä este liittyy kustannuskilpailukykyyn suhteessa fossiilisiin vaihtoehtoihin ja myös vastaaviin muihin tuotteisiin, joita on saatavilla muualta maailmasta. Kustannuskilpailukykyyn vaikuttavat useat tekijät, esimerkiksi teknologian kypsyysaste, työvoimakustannukset, fossiilisten polttoaineiden tuet ja poistot sekä biopohjaisten tuotteiden markkinatuen matala taso. Kilpailukykyongelmaa pahentavat vaikeudet saada rahoitusta innovatiivisia hankkeita ja tuotantolaitoksia varten ja loppukäyttäjien usein heikko tietämys biopohjaisista tuotteista sekä alan eteenpäin viemiseen liittyvien taitojen ja toiminnallisten suhteiden heikkous. Lisäksi uusien biotaloushankkeiden lupamenettelyistä on tulossa yhä pidempiä ja hankalampia, mikä luo talouden toimijoille suurta oikeudellista epävarmuutta ja huomattavia taloudellisia riskejä.

3.   Erityistä

3.1

Biotalouden alojen vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan EU:ssa noin 2 biljoonaa euroa. Nämä alat työllistävät karkeasti arvioiden 19,5 miljoonaa henkeä (3), joista suurin osa maaseutu- ja rannikkoalueilla. Tämä vastaa 8,5:tä prosenttia EU:n 28 jäsenvaltion työvoimasta. Biotalousalan kehityksen odotetaan hyödyttävän maataloutta, metsäalaa ja maaseutuyhteisöjä kaikkialla EU:ssa työpaikkojen ja tulolähteiden syntymisen kautta. Biomassan jalostus ja biopohjaisten tuotteiden valmistus tarjoavat erilaisten viljelykasvien kasvattamiseen ja markkinoille saattamiseen liittyviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Maaseutu- ja rannikkoalueiden mahdollisina tulevina tulonlähteinä pidetään viljojen, öljykasvien, perunan ja sokerijuurikkaan kaltaisten tavanomaisten viljelykasvien ohella myös uusia satokasveja, kuten heinää, metsien satokasveja, merilevää ja mikroleviä.

3.2

Nykyiset biojalostamot tarjoavat jo nyt elannonhankinnan ja taloudellisen aseman parantamisen mahdollisuuksia maaseudun kotitalouksille ja yhteisöille. Biojalostamot eli tehtaat, jotka käyttävät fossiilisten resurssien sijasta uusiutuvia raaka-aineita (kuten biomassaa, sivu- ja rinnakkaistuotteita ja jätteitä), ovat biotaloudessa keskeisellä sijalla. Jalostamoja on maaseutu- ja rannikkoalueilla, lähellä jalostettavien uusiutuvien raaka-aineiden saantipaikkoja, ruoan ja rehun tuotannon sekä teollisuus-, puun- ja energiantuotannon sydänalueilla.

3.3

Biojalostamoissa hyödynnetään kaikki jalostettavien kasvien osat ja tuotetaan mahdollisimman vähän jätettä. EU:n alueella sijaitsevat biojalostamot tuottavat tehokkaiden ja mahdollisesti innovatiivisten tekniikoiden avulla runsaasti erilaisia tuotteita, kuten elintarvikkeita, rehua, kemikaaleja, kuituja ja polttoaineita, joiden ominaisuuksiin voivat kuulua esimerkiksi uusiutuvuus, uudelleenkäytettävyys, kierrätettävyys, kompostoitavuus ja biohajoavuus. Biopohjaiset tuotteet ja ainesosat ovat niin monikäyttöisiä, että niitä voidaan hyödyntää laajasti eri sovelluskohteissa: kartongeissa, kosmetiikassa, lääkkeissä, maaleissa, muoveissa, papereissa, pesuaineissa, polttoaineissa, rakentamisessa, vesiviljelyrehuna ja -ravinteina, voiteluaineissa sekä muissa teollisuustuotteissa. Uusiutuvat ainesosat korvaavat tällöin fossiilisia ainesosia.

3.4

Uusien biojalostamojen perustaminen ja olemassa olevien biojalostamojen kehittäminen ja laajentaminen on investointi aivan uudenlaiseen laitokseen. Biojalostamot vaativat paljon pääomaa, niiden takaisinmaksuajat ovat pitkiä, ja ne ovat alttiita teknologisille ja markkinariskeille. Näiden investointien edistämiseksi Euroopassa on siksi tärkeää luoda selkeä, vakaa ja tukea tarjoava sääntely- ja rahoituskehys. Nykyisin on käytettävissä monenlaisia eri välineitä: mm. Horisontti 2020 -puiteohjelma (uusi Euroopan horisontti -ohjelma, josta on ehdotettu lainsäädäntöä, on tervetullut ja kunnianhimoinen innovointi- ja tutkimusohjelma) ja BBI-yhteisyritys, Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto), InnovFin ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) sekä Euroopan investointipankin (EIP) lainoja ja takauksia. Rahoituksen hakeminen näistä välineistä voi kuitenkin olla vaikeaa. Pullonkauloja voitaisiin vähentää perustamalla keskitetty yhteyspiste, josta yritykset voivat saada perusteellista ja omien tarpeidensa mukaista tietoa.

3.5

Tässä tilanteessa on ratkaisevan tärkeää tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan sekä maataloustuottajien, metsänomistajien ja teollisuuden kanssa ja edistää siten keskustelua nykyistä kilpailukykyisemmän ja kaikkia hyödyttävän biotalouden kehittämisestä Eurooppaan. Apu biotalouden eduista viestimiseen on ensiarvoisen tärkeää, jotta saadaan aikaan perinpohjainen ajattelutavan muutos, jota siirtyminen vähähiiliseen ja uusiutuviin lähteisiin perustuvaan talouteen edellyttää. Luotettavat sertifiointi- ja merkintäjärjestelmät voisivat olla tähän liittyen keskeisiä välineitä kestäväpohjaisen ja luotettavan biotalousalan aikaansaamiseksi ja lujittaa teollisuusasiakkaiden, julkisia hankintoja tekevien tahojen ja kuluttajien luottamusta.

3.6

EU, jäsenvaltiot ja alueviranomaiset voivat antaa ratkaisevan panoksen biotalouden kasvun edistämiseen lisäämällä uusiutuviin lähteisiin pohjautuvien, älykkäiden ja resurssitehokkaiden tuotteiden ja palvelujen markkinakysyntää. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä YMP:n strategisiin suunnitelmiin konkreettisia toimenpiteitä investointitoiminnan kehittämiseksi ja mahdollisesti lisätuen antamiseksi sitä varten sekä sellaisten kestäväpohjaisten ratkaisujen edistämiseksi, joiden avulla EU:n maataloustuottajat, metsänomistajat ja näiden osuuskunnat voivat parantaa kilpailukykyään ja tehokkuuttaan. Jos fossiiliseen hiileen perustuvia vaihtoehtoja on mahdollista korvata kestävällä tavalla biopohjaisilla tuotteilla, tälle voitaisiin luoda edellytykset laatimalla esimerkiksi kiertotalouspaketin kaltaista uutta lainsäädäntöä ja myös tarkistamalla mahdollisesti muita asiaan liittyviä säädöksiä, jotta syntyy kannustimia korvata perinteisiä fossiiliseen hiileen perustuvia tuotteita paikallisesti valmistettavilla biopohjaisilla vaihtoehdoilla. Lisäksi voidaan hyödyntää meneillään olevia standardointitoimia (esim. TC411) ja sertifiointijärjestelmiä sekä uusia vapaaehtoispohjaisia merkintäjärjestelmiä (esim. Biobased%).

3.7

Sekä valtio- että aluetason julkisten hankintojen tekijöiden olisi viitattava yhä useammin tällaisiin luotettaviin biopohjaista sisältöä koskeviin sertifiointeihin ja merkintöihin. Alankomaiden standardointielin NEN esimerkiksi käynnisti vuonna 2016 uuden, biopohjaista sisältöä koskevan sertifiointijärjestelmän nimeltä Biobased% (http://www.biobasedcontent.eu/). Sertifioinnin yhteydessä määritellään tuotteen sisältämän biomassan määrä, mikä auttaa yrityksiä tarjoamaan sekä muille yrityksille että kuluttajille suunnatussa viestinnässään selkeää ja luotettavaa tietoa tuotteiden biopohjaisesta osuudesta. Järjestelmä perustuu eurooppalaiseen standardiin EN 16785–1:2015, jossa määritellään menetelmä biopohjaisen osuuden määrittämiseksi kiinteistä, nestemäisistä ja kaasumaisista tuotteista radiohiili- ja alkuaineanalyysillä. Vaatimustenmukaisuusarviointeja tekevät sertifiointielimet, joilla on sopimus NEN-standardointielimen kanssa. Nyt kun tällainen sertifiointi on käytössä, on tärkeää lisätä tietoisuutta siitä ja kannustaa nykyisen ja tulevan EU-lainsäädännön puitteissa käyttämään uusiutuvia raaka-aineita.

3.8

Metsätalouden alalla sertifiointijärjestelmillä on suuri merkitys pyrittäessä takaamaan, että biomassan käyttö on kestäväpohjaista. EU:n metsistä 60 prosenttia on esimerkiksi PEFC- tai FSC-sertifioituja (Programme for the Endorsement of Forest Certification, Forest Stewardship Council). EU:n metsätaloudessa noudatetaan lisäksi maailman tiukimpia ympäristönsuojeluvaatimuksia, jotka pohjautuvat mm. seuraaviin säädöksiin: EU:n puutavara-asetus, maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskevat säännöt, lintu- ja luontotyyppidirektiivit sekä kiertotalouspaketti.

3.9

Yritysten välisen ja yritysten kuluttajille suuntaaman viestinnän parantaminen on näin ollen avainasemassa. Suurelle yleisölle on olennaisen tärkeää tarjota paikkansa pitävää, merkityksellistä ja helposti saatavilla olevaa tietoa, jotta tietoisuus lisääntyisi ja jotta voidaan varmistaa älykkään, kestäväpohjaisen ja osallistavan biotalouden kehittyminen, luoda kestävyysperiaatteiden mukaisten biopohjaisten tuotteiden markkinat ja edistää kestävämpää kulutusta ja tuotantoa. Valveutuskampanjoita tarvitaan etenkin alue- ja paikallistasolla, ja tähän liittyen tulee jakaa palkintoja tai tunnustuksia ja järjestää näyttelyitä, joissa esitellään teknologian ja tieteen roolia biotaloudessa.

3.10

On siis erittäin tärkeää välittää suurelle yleisölle selkeää ja paikkansa pitävää tietoa. Biotalous tarjoaa monia mahdollisuuksia vastata yhteiskunnan haasteisiin, ja sitä on näin ollen arvioitava kokonaisvaltaisesti talouden näkökulmasta. Näin saadaan tietoa biotalouden laajuudesta eri toimialoilla sekä sen panoksesta talouskasvuun ja tähän liittyvistä työmarkkinavaikutuksista. Tiedeyhteisöllä on tässä keskeinen asema, ja tämän takia on myös olennaista pitää yllä investointeja monitieteiseen ja perustutkimukseen, jotta EU tulee käyttäneeksi mahdollisuutensa tukea maailmanlaajuista tutkimus- ja innovointitoimintaa ruoka- ja ravitsemusturvan, kilpailukyvyn ja osaamiseen perustuvan biotalouden edistämiseksi. On ensiarvoisen tärkeää, että EU:n lainsäädännöllisessä näkemyksessä otetaan kattavasti huomioon koko ajan kehittyvä tieteellinen näyttöpohja ja kokemukset eri puolilta maailmaa ja että viranomaisvalvontaa koskevat päätöksentekoprosessit ovat läpinäkyviä.

3.11

On ratkaisevan tärkeää kasvattaa koululaisista ja keskiasteen oppilaista sukupolvi, joka ymmärtää biotalouden haasteet ja ottaa avosylin vastaan sen tarjoamat mahdollisuudet. Esimerkiksi kiertotalousperiaatteen sekä maailmanlaajuisen ja paikallisen toiminnan yhdistämisen (act glocal -periaatteen) opettaminen ja oppilaiden innostaminen etsimään uutta auttavat uutta sukupolvea löytämään oman tiensä. Yliopistoissa on jo laadittu uudenlaisia opinto-ohjelmia, joissa yhdistetään vaikkapa biotieteitä, insinööritieteitä ja markkinointia. Tällainen tieteidenvälisyys ja startup-myönteinen toimintaympäristö voivat kannustaa opiskelijoita ryhtymään biotalousalan yrittäjiksi. Ammatillisen koulutuksen on kehityttävä, jotta sen avulla pystytään vastaamaan alkutuotannon, valmistusteollisuuden, kuljetusalan ja muiden asiaan liittyvien alojen taitovaatimuksiin. Lisäksi työntekijöiden tulee myöhemmässä elämänvaiheessa päivittää taitojaan ja osaamistaan. Tukena voivat olla elinikäisen oppimisen ohjelmat, joissa ovat mukana koulutuksen tarjoajien lisäksi myös tuottajat, työnantajat ja työntekijät sekä tutkijat ja innovaatioiden tekijät.

---

(1)  https://biconsortium.eu/news/mapping-european-biorefineries.

(2)  Ks. Yhdysvaltain maatalousministeriön julkaisu Fact Sheet: An Economic Impact Analysis of the U.S. Biobased Products Industry: 2016 Update (https://www.biopreferred.gov/BPResources/files/BiobasedProductsEconomicAnalysis2016FS.pdf).

(3)  Kaikki tässä esitetyt luvut ovat peräisin yhteisen tutkimuskeskuksen julkaisusta JRC science for policy report: 2016 Bioeconomy Report (saatavilla osoitteessa http://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/bitstream/JRC103138/kjna28468enn.pdf).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valtiosta riippumattomille toimijoille paremmat mahdollisuudet hyödyntää ilmastorahoitusta”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2019/C 110/03)

Esittelijä:

Cillian LOHAN (IE–III)

Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Komitean täysistunnon päätös	15.2.2018
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	27.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	114/6/7

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Vaikka ilmastorahoitussopimuksiin on luvattu paljon varoja, ETSK haluaa tuoda esiin, että pienten valtiosta riippumattomien ilmastoalan toimijoiden rahoituksen saanti on ongelmallista, mikä vaarantaa mahdollisesti uudistusvoimaisten aloitteiden tukemisen ja toteutumisen.

1.2

Ilmastorahoitusta on kiireellisesti seurattava ja kartoitettava Euroopan unionissa. Tämä helpottaa valtiosta riippumattomiin toimijoihin kohdistuvien rahoitusvaikutusten mittaamista ja varmistaa, että voidaan arvioida myös edistymistä talouden laajassa siirtymisessä vähähiiliseen malliin.

1.3

Rahoituksen lähteet ovat erilaisia samoin kuin alhaalta ylöspäin suuntautuvat aloitteet, jotka rahoitusta tarvitsevat. Tämän hajanaisuuden ratkaisemiseen ei ole olemassa mekanismeja, ja siihen olisikin puututtava perustamalla EU-tason ilmastorahoitusfoorumi.

1.4

ETSK ehdottaa, että ilmastorahoitusfoorumi voisi puuttua keskeisiin ongelmiin, tuoda keskeiset sidosryhmät yhteen esteiden kartoittamiseksi, pohtia ratkaisuja ja määritellä mahdollisimman tehokkaan mekanismin rahoituksen jaon parantamiseksi. Tähän voisi sisältyä välityspalvelu, jolla yhdistettäisiin hankkeet ja asianmukaiset ilmastorahoituslähteet toisiinsa.

1.5

Olisi luotava mekanismi, jolla kartoitetaan pienehköä tukea tarvitsevat aloitteet (ja josta on tiedotettava tehokkaasti) ja joka sisältää — yksinkertaistetun hakumenettelyn — yksinkertaistetut raportointivaatimukset — täydentävän rahoituksen — tuen suunnitteluvaiheessa oleville hankkeille, rahoituksen hakemista edeltävässä vaiheessa — tuen valmiuksien kehittämiseen, verkostoitumiseen, vaihtoon ja järjestelmien kehittämiseen paikallis-, alue-, valtio- ja Euroopan tasolla

1.6

Ilmastorahoituksen asettaminen painopisteeksi ei saisi merkitä vastuullisen rahoituksen puuttumista muilla aloilla. Kaiken rahoituksen olisi oltava ilmastotavoitteiden mukaista, jotta varmistetaan, että varsinaisen ilmastorahoituksen ulkopuoliset rahoitusjärjestelmät eivät toimi ilmastositoumusten ja -tavoitteiden vastaisesti. Tämä on otettava huomioon Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, jotta nykyinen rahoitus olisi johdonmukaista pyrittäessä vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja mukautumaan ilmastonmuutokseen.

1.7

On kehitettävä välineitä ja selkeä viestintästrategia, jotta valtiosta riippumattomat toimijat kaikilla tasoilla voivat saada tietoa ilmastorahoituksesta ja hakea sitä. Välineiden olisi autettava hankkeiden toteuttajia suunniteltaessa hankkeita, jotka edistävät vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää taloutta.

2.   Johdanto

2.1

Lausunto perustuu ETSK:n aiempiin lausuntoihin ”Koalition muodostaminen Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi” (1) ja ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien edistäminen” (2) sekä ETSK:n äskettäin teettämään tutkimukseen (3), jossa tuotiin esiin esteitä, jotka haittaavat valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumista ilmastotoimiin.

2.2

ETSK kehotti vuonna 2018 käynnistämään ”valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun” valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan vahvistamiseksi ja lisäämiseksi Euroopan tasolla. Se totesi, että toimien esiin tuomisen ja esittelemisen lisäksi vuoropuhelun tarkoituksena olisi vastata valtiosta riippumattomien toimijoiden tarpeisiin tarjoamalla mahdollisuuksia valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden uusiin kumppanuuksiin, edistämällä vertaisoppimista, koulutusta ja neuvontaa valtiosta riippumattomien toimijoiden parissa sekä lisäämällä rahoitusta ja helpottamalla rahoituksen saantia.

2.2.1

Termillä ”valtiosta riippumattomat toimijat” viitataan toimijoihin, jotka eivät ole ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puiteyleissopimuksen (United Nations Framework Convention on Climate Change, UNFCCC) osapuolia. Näihin kuuluu laajasti katsottuna erilaisia yrityksiä pk-yritykset ja mikroyritykset mukaan lukien, sijoittajia, osuuskuntia, kuntia ja alueita, ammattiliittoja, yhteisöjä ja kansalaisryhmiä, uskonnollisia järjestöjä, nuorisojärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä.

2.2.2

Valtiosta riippumatonta toimintaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi käsittelevän eurooppalaisen vuoropuhelun olisi tuettava rahoituksen saantia valtiosta riippumattomiin toimiin. Tähän tulisi sisältyä — rahoitusmahdollisuuksien kartoittaminen — rahoituskelpoisia suunnitelmia koskeva neuvonta — nykyisen rahoitusalan arvoketjun (julkinen ja yksityinen sektori) tarkastelu siltä osin, miten se tarjoaa rahoitusta valtiosta riippumattomien toimijoiden suunnittelemiin ilmastoinvestointeihin — tuloksellisten rahoitusmahdollisuuksien analysoiminen ajatellen pienehköjä hankkeita, joilla voi olla merkittävä uudistuspotentiaali — nykyisten vuoropuhelu- ja kuulemismenettelyjen analysoiminen valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa uusien tekniikoiden ja parhaiden käytäntöjen luomiseksi, jotta voidaan vahvistaa nykyisten EU:n ja kansainvälisten rahastojen käyttöä — EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehyksen laatiminen niin, että sillä tuettaisiin valtiosta riippumattomien toimijoiden entistä kunnianhimoisempia ilmastotoimia ja kannustettaisiin niitä toimiin — innovatiivisten rahoitusmahdollisuuksien tutkiminen (vertaislainat, joukko- ja mikrorahoitus, vihreät joukkovelkakirjat jne.).

2.3

Ilmastorahoitus voidaan tulkita monin tavoin, mutta Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen pysyvä rahoituskomitea määrittelee sen rahoitukseksi, jolla pyritään vähentämään päästöjä ja lisäämään kasvihuonekaasupäästöjen nieluja sekä vähentämään ihmisten ja ekologisten järjestelmien haavoittuvuutta ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille säilyttämällä niiden selviytymiskyky ja lisäämällä sitä.

2.4

Lausunnossa tarkastellaan ilmastorahoitusta suhteessa EU:n jäsenvaltioihin ja muihin kuin ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuoliin näissä maissa, jotta mahdollistettaisiin kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kuntien ja paikallishallintotahojen mahdollisuus hyödyntää rahoitusvälineitä, joita tarvitaan avuksi päästöjen vähentämiseen tähtäävien hankkeiden, aloitteiden ja toimien suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä kuntien ilmastokestävyyden varmistamisessa.

2.5

On tärkeää tarkastella lausuntoa ilmasto-oikeudenmukaisuuden yhteydessä (4) keinona varmistaa, että ilmastotoimien kustannukset eivät koituisi suhteettomalla tavalla yhteiskunnan köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien rasitteeksi.

2.6

Vähähiiliseen talouteen siirtymisen ensimmäisten vaiheiden rahoittamisessa sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen lievittämisessä on erittäin tärkeää varmistaa oikeudenmukainen siirtyminen ja nopeuttaa ruohonjuuritason toimia.

2.7

Mikrohankkeissa ja pienissä hankkeissa 2 000 – 250 000 euron suuruiset summat voivat olla vaikeasti rahoitettavissa. Tarvitaan tehokkaita mekanismeja, jotta voidaan varmistaa, että pieniä yhteisölähtöisiä toimia ei jätetä ilmastorahoituksen muutospotentiaalin ulkopuolelle.

2.8

EU on viime vuosikymmenellä kehittänyt useita tällaisiin tarpeisiin räätälöityjä tuloksekkaita rahoitusmekanismeja, kuten demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (European Instrument for Democracy and Human Rights, EIDHR), maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma (Global Climate Change Alliance, GCCA) ja kansalaisjärjestöjen yhteisrahoituksen ja hajautetun yhteistyön rahoitusvälineet, mikä voi edistää asianmukaisten ilmastonmuutosta koskevien välineiden kehittämistä.

3.   Havaitut ongelmat

Konteksti

3.1

ETSK antaa täyden tukensa Yhdistyneiden kansakuntien vahvistaman kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja Pariisin sopimuksen muodostamalle kehykselle. Nykyinen kehitysvauhti riittää kuitenkin parhaimmillaankin vain lämpötilan nousun pitämiseen tasolla kolme astetta tai enemmän eli kaukana siitä, mitä Pariisin sopimuksessa määrätään. Kestävän kehityksen toteuttaminen edellyttää suuria ponnistuksia ja merkittäviä investointeja. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityiskertomuksessa vaikutuksista, joita on maapallon keskilämpötilan nousulla 1,5 celsiusasteella esiteollisen ajan tasosta, arvioidaan, että vuosittaiset keskimääräiset energiaan liittyvät investoinnit ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen vuosina 2015–2050 ovat noin 900 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

3.2

Vaikka ilmastonmuutokseen puuttumiseen tarvittavat investoinnit ovat mittavat, ne eivät ole yhtä suuria kuin viime vuosina romahtaneen rahoitusalan pelastamiseksi tarvitut investoinnit. Siihen ohjattiin 2,5 biljoonan euron investoinnit. Vaaran meitä ylläpitävien ekosysteemien mahdollisesta romahtamisesta tulisi oikeuttaa vähintään vastaavaan panostukseen.

3.3

Ilmastorahoitusta koskevassa keskustelussa keskitytään liian usein uusien rahoituslinjojen luomiseen, vaikka Pariisin sopimuksessa kehotetaan huolehtimaan siitä, että kaikenlainen rahoitus on johdonmukaista, kun pyrkimyksenä on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja joustavasti mukautua ilmastonmuutokseen.

3.4

Marrakechin kumppanuus ja maailmanlaajuinen ilmastotoimia koskeva ohjelma antavat valtiosta riippumattomille toimijoille mahdollisuuden osallistua viralliseen ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen prosessiin. Toimien toteuttaminen EU:ssa ja toimien rahoittaminen niiden mahdollisten vaikutusten maksimoimiseksi ei ole painopisteenä rahoituspakettien suunnittelussa.

3.5

Ilmaston lämpenemisen ja sen vaikutusten torjunnan rahoittamisessa on otettu edistysaskeleita, mutta ne eivät riitä. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin viimeisimmässä raportissa (5) todetaan selkeästi, että menossa on kriittinen aika, ja radikaalit toimet ovat tarpeen seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta pystyttäisiin rajoittamaan vaikutukset hallittavalle tasolle. Poliittisena painopisteenä tulee olla kestäväpohjainen rahoitus ja talous ennen kaikkea selkeän, vakaan ja kannustavan lainsäädännön avulla.

3.6

Ei riitä, että tietty osa talousarviosta osoitetaan ilmastorahoitukseen, jos sen muut osat käytetään ilmastoa vahingoittavaan toimintaan. Ilmastovaikutus on otettava huomioon kaikkien menojen osalta. Kansainvälisen valuuttarahaston työasiakirjan mukaan maailmanlaajuisesti fossiilisiin energiamuotoihin ohjatut suorat ja välilliset tuet ovat vuosittain 5,3 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa yli 15 miljardia dollaria päivässä. Edes tavoitteena olevalla, 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain jakavalla ilmastorahastolla ei pystytä korjaamaan kyseisten tukien aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia.

3.7

Energiakäännettä ei voida toteuttaa onnistuneesti Pariisin sopimukseen sisältyvien EU:n sitoumusten mukaisesti ja aikataulussa, jos energiaköyhyyteen liittyvät kysymykset jätetään vaille poliittista huomiota. Sekä taloudelliset että sosiaaliset kustannukset ja hyödyt, jotka liittyvät EU:n siirtymiseen kestäväpohjaiseen energiaan, on jaettava oikeudenmukaisesti kaikkien hallintotasojen, markkinatoimijoiden ja kansalaisten kesken. Tieteellinen tutkimus Heat Roadmap Europe (6) osoittaa, että EU pystyy vähentämään vuoden 2050 kasvihuonekaasupäästöjään nykyisillä teknologioilla 86 prosentilla verrattuna vuoteen 1990 kohtuuhintaisella ja kustannustehokkaalla tavalla.

3.8

Käsillä olevaa lausuntoa valmisteltaessa tuli esiin, että ilmastorahoitukseen osoitettuja varoja ei ole kartoitettu riittävästi jäsenvaltioissa. On vaikea arvioida, onko varat pilkottu pienempiin saatavilla oleviin eriin tai millainen rahoituksen uudistava vaikutus on. Seurannan ja raportoinnin puutteellisuus lisää havaittuun ongelmaan liittyvää epävarmuutta ja haittaa kaikkein tehokkaimpien ratkaisujen kehittämistä.

Yritysten ja pk-yritysten rahoituksensaanti

3.9

Rahoituksen saanti on edelleen suuri haaste kaikenlaisille valtiosta riippumattomille toimijoille pk-yritykset ja suuret yritykset ja niiden monenlaiset haasteet huomioon ottaen. Haaste ei liity ainoastaan rahoituksen saatavuuteen ja sen määrän lisäämiseen vaan myös nykyisten rahoitusmekanismien selkeyteen.

3.10

Lisäksi on myös vaikeaa määritellä, mitä ”vihreät investoinnit” ovat. Investoijia kiinnostavat ensisijaisesti riskit ja tuotot, ja näiden on vaikea arvioida ehdotetun hankkeen mahdollisia ilmastovaikutuksia tai sen mahdollisuuksia menestyä. Yksityiset luotonantajat ovat vastahakoisia rahoittamaan hankkeita ilman selkeää käsitystä investointiin liittyvistä riskeistä sekä riskien hillintämekanismeista – toisin sanoen ilman takuita.

Paikallis- ja aluehallintotahojen rahoituksensaanti

3.11

Valtiotasoa alempien hallintotasojen rahoituksensaantia rajoittavia tekijöitä ovat alhainen luottoluokitus, rajallinen kyky hankkia yksityistä rahoitusta vähähiiliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien markkinoiden riittämättömän koon vuoksi ja epäsuotuisat riski-hyötyprofiilit sekä valtiovallan asettamat rajat sille, kuinka suuren summan valtiotasoa alempi hallinto voi lainata yksityissektorilta, jos se on edes mahdollista.

Yhteisöaloitteiden rahoituksensaanti

3.12

Nykyisin Euroopassa on vireillä tuhansia ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyviä ruohonjuuritason aloitteita. Tällaisilla aloitteilla on merkittävä vaikutus EU:n ilmasto-, energia- ja kestävyystavoitteiden toteutumiseen, mutta ne perustuvat enimmäkseen vapaaehtoisuuteen, ja suurin este niiden kehittämiselle ja laajentamiselle on rahoituksen ja ammatillisen tuen puute. Usein tarvitaan vain vaatimattomia resursseja, mutta ilman niitä aloitteissa on vaikea edistyä ja hankkeiden käynnistäminen on hankalaa. Tällaisten aloitteiden uudistuspotentiaalia ei saada hyödynnettyä.

3.13

Monissa tapauksissa paikallisiin ruohonjuuritason aloitteisiin on vaikea saada rahoitusta perinteisistä rahoituslähteistä. Usein hakemuksen tekemiseen vaadittavan vähimmäisrahoituksen taso on liian korkea pienimuotoisten paikallistason aloitteiden tarpeita ja hallinnollisia valmiuksia ajatellen. Yhteisrahoitusta koskevat vaatimukset luovat lisäesteitä.

3.14

Rahoitustarpeiden, liiallisen byrokratian ja monimutkaisten prosessien yhteensovittaminen ovat osa pienten ryhmittymien havaitsemia ongelmia rahoituksen saannissa. Vaikka tällaiset hankkeet tai aloitteet ovat yksittäin pieniä, niiden kumulatiivinen vaikutus voi olla suuri. Kun pieniä yhteisöpohjaisia ohjelmia tuetaan asianmukaisella rahoituksella, voidaan luoda todella merkittäviä paikallisia lisähyötyjä ja etuja.

3.15

Suurin osa rahoituksesta (ellei kaikki) on hankelähtöistä eikä vastaa resurssien tarpeeseen prosessien tukemiseksi eri tasoilla lähtien yhteisöjen perustamisesta ja valmiuksien kehittämisestä paikallistasolla aina verkottumiseen, vaihtoon ja järjestelmien kehittämiseen alue-, valtio- ja Euroopan tasolla. Tässä yhteydessä rahoitustuki voisi auttaa suuresti vauhdittamaan kansalaisten ja yhteisöjen osallistumista ilmastotoimiin ja varmistamaan, että organisointi ja yhteistyö on riittävää, jotta voidaan tukea laajentumista ja vaikuttaa politiikan kehittämiseen.

Innovointirahoituksen saanti

3.16

Aloittelevat yrittäjät kohtaavat lukuisia haasteita, jotka liittyvät rahoituksen saantiin, tietämyksen ja kokemuksen puutteeseen, markkinoille pääsyyn ja laajentumiseen aloitusvaiheen jälkeen. Innovaation rahoittaminen on keskeinen osa ilmastokriisin ratkaisemista, mutta lisäksi tarvitaan innovatiivisuutta myös rahoitusmekanismien suunnittelussa ja niiden toteuttamisessa. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin ilmastoalaa koskevan osaamis- ja innovaatioyhteisön (EIT Climate-KIC) kaltaisten aloitteiden tarkoituksena on vastata näihin haasteisiin valtavirtaistamalla ilmastotoimet rahoitusmarkkinoille, edistämällä ilmastoriskejä koskevan tiedon leviämistä ja tukemalla investointeja innovatiivisiin startup-yrityksiin.

4.   Ehdotetut ratkaisut

4.1

ETSK ehdottaa, että EU:n tasolle perustettaisiin eräänlainen ilmastorahoitusfoorumi ja hajautettu verkosto. Tämä toisi yhteen kaikki asianomaiset osapuolet ja edistäisi koordinoidun ratkaisun löytymistä edellä kuvattuihin ongelmiin. Se toimisi kanavana tarvittavien mekanismien kehittämiselle, kuten edellä on jo todettu.

4.2

Ilmastorahoitusfoorumin on oltava vuoropuhelufoorumi, jotta voidaan auttaa tarjoamaan erityisen lupaavia ja tehokkaita valtiosta riippumattomia ratkaisuja yksityisille ja yhteisösijoittajille. Lisäksi vaikutusten maksimoimiseksi kaikkialla EU:n jäsenvaltioissa ja muuallakin on keskityttävä voimakkaasti laajentamis- ja toistettavuuspotentiaaliin. ETSK:lla ja sen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan ryhmien verkostolla kaikkialla Euroopassa on hyvät edellytykset osallistua ilmastorahoitusfoorumiin ja tuoda esiin ruohonjuuritason ongelmia rahoituksen saannissa.

4.3

Tehokas viestintä on olennainen osa onnistunutta strategiaa ilmastorahoitukseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Viestinnän on toimittava kaikkiin suuntiin, sen kohde on määriteltävä selkeästi ja rahoitusvaihtoehtoja ja niiden saatavuutta koskevan viestinnän on oltava tehokasta, täsmällistä ja asianmukaista.

4.4

Euroopan komission ja muiden EU-toimielimien olisi laadittava valtiosta riippumattomille toimijoille ohjeita olemassa olevien rahoitusmekanismien hyödyntämisestä. Tarvitaan järjestelmä, jolla yksilöidään, analysoidaan, yhdistetään ja levitetään tietoa erilaisista rahoituslähteistä, jotka ovat valtiosta riippumattomien toimijoiden saatavilla ilmastotoimia varten. Tämä voisi perustua Euroopan alueiden komitean tekemään työhön, jossa määritellään vaiheet helppokäyttöistä tietoa sisältävän välineistön kehittämiseksi paikallis- ja alueviranomaisille, kun on kyse ilmastotoimien rahoituksesta ja sen saatavuudesta.

4.5

Tarvitaan myös seurantamekanismi, jotta voidaan kartoittaa ilmastorahoitusta ja havaita sen esteet sekä tarkastella käytännön ratkaisuja tällaisten esteiden poistamiseksi. Tämä ensimmäinen vaihe on kiireellinen. Myös kartoitusprosessi olisi erittäin tärkeä vaihe, jotta voidaan ymmärtää pienten valtiosta riippumattomien toimijoiden rahoituksensaannin esteet. Rahoituksen kartoittaminen auttaisi myös yksilöimään myönteisten ilmastotoimien hyödyntämiseen liittyvät puutteet, minkä olisi oltava osa maailmanlaajuista ilmastotoimia koskevaa ohjelmaa.

4.6

ETSK kehottaa EU:ta ottamaan johtoaseman, jotta voidaan tarjota malli valtiosta riippumattomien toimijoiden panoksen hyödyntämiseksi ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Eurooppalaiset valtiosta riippumattomat ilmastotoimijat – ja erityisesti pienet toimijat – odottavat unionin toimielimiltä apua ilmastorahastojen mobilisoimiseksi ja rahastovarojen saatavuuden parantamiseksi menettelyjen ja raportoinnin yksinkertaistamisen avulla. Tämä helpottaisi monien sellaisten toimien hyödyntämistä, joita ei nyt tunnusteta ilmastonmuutoksen torjunnassa. Tietyn taloudellisen kynnysarvon, esimerkiksi 50 000 euroa, alittavilla hankkeilla voisi olla yksinkertaistettu yksisivuinen hakemus ja yksisivuinen raportointilomake.

4.7

Lisärahoitus on tarpeen sellaisten pienten tukien muodossa, joiden haku- ja raportointimenettelyt ovat yksinkertaisia, jotka on erityisesti tarkoitettu ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen liittyvään paikalliseen ruohonjuuritason toimintaan ja joihin ei liity vaikeuttavia yhteisrahoitusosuuksia. Rahoitusvaikutusten parantamiseksi ja rahoituksen saannin helpottamiseksi voitaisiin myös suunnitella hankkeiden ryhmittämisen mahdollistavia mekanismeja. Tällaisia välineitä on kehitettävä kiireellisesti.

4.8

Olisi kehitettävä tukimekanismi, joka antaa hankkeille mahdollisuuden hyödyntää asiantuntemusta rahoituksen hakua edeltävässä vaiheessa, jotta hankkeet voitaisiin suunnitella tehokkaasti ja niitä voitaisiin muokata asianmukaisella tavalla.

4.9

EU:n tasolla on käytävä yleisesti pohtimaan innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämistä. Valtiosta riippumattomat toimijat olisi otettava mukaan tähän keskusteluun alusta alkaen myöntämisperusteiden yksinkertaisuuden ja selkeyden varmistamiseksi.

4.10

Yleisesti katsoen olisi tiivistettävä ilmasto- ja kestävän kehityksen rahastojen ja rahoitusohjelmien sekä valtiosta riippumattomien toimijoiden verkostojen välistä yhteistyötä. Tässä on kyse tietämyksen jakamisesta, viestinnästä ja vuoropuhelusta, ja ilmastorahoitusfoorumi voisi edistää näitä kaikkia.

4.11

Taloudellisilla toimenpiteillä voitaisiin myös kannustaa valtiosta riippumattomia toimia tai valtiosta riippumattomien tahojen ilmastoystävällistä toimintaa. Esimerkiksi valtakunnallisen tason verohuojennuksilla voitaisiin edistää vähähiilistä tuotantoa ja vauhdittaa valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumista ilmastotoimiin.

4.12

EU:n uuden monivuotisen rahoituskehyksen muotoilussa saattaa olla tilaisuuksia mahdollistaa alhaalta ylöspäin suuntautuvia valtiosta riippumattomia ilmastotoimia, jotta voidaan toteuttaa tehokkaasti Pariisin sopimuksen mukaiset EU:n ilmastositoumukset. ETSK kehottaakin lisäämään EU:n menoja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ainakin 40 prosenttia. (7) Lisäksi ETSK kehottaa poistamaan fossiilisten polttoaineiden tuet ripeästi ja jättämään fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien energialähteiden suoran tai epäsuoran (yhteis)rahoituksen unionin rahastojen tuen ulkopuolelle.

4.13

On kehitettävä väline ilmastokestävyyden varmistamiseksi, jotta voidaan taata, että julkisilla menoilla ei tuettaisi ilmastokriisiä pahentavia toimia. Tätä periaatetta olisi sovellettava myös yksityisiin rahoitusohjelmiin. Varojen osoittaminen ilmastorahoitukseen ei saisi merkitä sitä, että muut osuudet talousarviosta tai rahoitusmäärästä osoitetaan ilmastotavoitteiden vastaisiin toimiin. Pariisin sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettu tavoite on täytettävä.

4.14

EU:n tärkein rahoitusväline alhaalta ylöspäin suuntautuvan kehityksen tukemiseksi on paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin (CLLD) pohjautuva lähestymistapa. Sillä on erinomaiset edellytykset tukea alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita ja tarjota paikallisiin olosuhteisiin räätälöityjä avustuksia ja tukia. Joulukuussa 2017 ETSK antoi lausunnon aiheesta ”Paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin (CLLD) pohjautuvan lähestymistavan edut yhdennetylle paikalliselle ja maaseudun kehittämiselle” (8). Siinä kehotetaan Euroopan komissiota tarkastelemaan ja analysoimaan perusteellisesti mahdollisuuksia luoda EU:n tasolle vararahasto paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin. Tästä riippumatta komitea suositti Euroopan komissiolle sen varmistamista, että kaikilla jäsenvaltioilla on kansallinen CLLD-rahasto, jonka rahoittamiseen kaikki neljä ERI-rahastoa (Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) osallistuvat. CLLD-rakenne voisi olla yksi kanavista, joita käytetään mikrohankkeiden ja pienten hankkeiden tukemiseen (kohta 2.7).

4.15

Jotta rahoitusalan arvoketjusta voitaisiin tehdä kokonaisuudessaan kestäväpohjaisempi, ETSK kannattaa kestävän kasvun rahoitusta koskevaa komission etenemissuunnitelmaa (9), joka hyväksyttiin maaliskuussa 2018. ETSK on antanut toimintasuunnitelmaa koskevia konkreettisia suosituksia asiaankuuluvissa lausunnoissaan (10).

---

(1)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Koalition muodostaminen Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi”, (EUVL C 389, 21.10.2016, s. 20).

(2)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien edistäminen”, (EUVL C 227, 28.6.2018, s. 35).

(3)  ETSK:n tutkimus aiheesta ”Työkalupaketti useiden sidosryhmien välisille ilmastoalan kumppanuuksille – Toimintakehys alhaalta ylöspäin suuntautuvien ilmastotoimien edistämiseksi”.

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ilmasto-oikeudenmukaisuus”, (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 22).

(5)  IPCC special report on the impacts of global warming of 1.5 oC above pre-industrial levels (October 2018). Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin erityiskertomus vaikutuksista, joita on maapallon keskilämpötilan nousulla 1,5 celsiusasteella esiteollisen ajan tasosta (lokakuu 2018).

(6)  Avustussopimuksen N:o 695989 mukainen Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelma Heat Roadmap Europe.

(7)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan ilmastorahoitussopimus” (EUVL C 62, 15.2.2019, p. 8).

(8)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin pohjautuvan lähestymistavan edut”, (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 36).

(9)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma.

(10)  ETSK:n lausunnot aiheista ”Kestävän rahoituksen toimintasuunnitelma” (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 73), ”Kestävä rahoitus: luokittelu ja vertailuarvot” ja ”Yhteisösijoittajien ja varainhoitajien velvollisuudet kestävän kehityksen alalla” (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 97).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Romaninaisten tilanne”

(Euroopan parlamentin pyytämä valmisteleva lausunto)

(2019/C 110/04)

Esittelijä:

Ákos TOPOLÁNSZKY

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 30.5.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan ensimmäinen kohta
Vastaava erityisjaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	7.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	196/2/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Suuri osa romaninaisista (ja -tytöistä) altistuu jatkuvasti moninkertaiselle ja moniperusteiselle syrjinnälle, joka rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää oikeuksiaan. Romaninaiset ovat EU:n heikoimmassa asemassa oleva vähemmistöryhmä. Tämän tilanteen korjaaminen on Euroopan demokratioille ensisijaisen tärkeä tehtävä ja velvoite.

1.2

ETSK kiittää niitä lukuisia romaninaisia, jotka taistelevat parhaillaan tai ovat taistelleet rohkeasti ja päättäväisesti syrjiviä rakenteita ja institutionaalista väkivaltaa vastaan, jotta Euroopassa voitaisiin elää yhdessä vapaana ilman syrjintää.

1.3

Etnisesti eroteltu opetus, jonka heikko taso johtuu nimenomaan siihen ominaisesti liittyvästä syrjinnästä, on lopetettava viipymättä, ja on huolehdittava siitä, että myös romanitytöt saavat laadukasta julkista opetusta kaikilla osa-alueilla. Erityiskouluihin liittyviä järjestelyjä ja opinto-ohjausmenettelyjä olisi tarkasteltava uudelleen viipymättä ja tarkoin perustein.

1.4

ETSK odottaa jäsenvaltioilta, että ne asettaisivat etusijalle sellaisten terveydenhuoltoalan käytäntöjen lopettamisen, jotka ovat ammattietiikkaa koskeviin kohtuullisiin vaatimuksiin perustuvien palvelunormien ja alan lainsäädännön vastaisia, ja saattaisivat rikosoikeudellisesti rangaistaviksi laittomat käytännöt, kuten pakkosterilisaation, kieltäytymisen terveydenhoidon antamisesta etniseen ryhmään kuulumisen perusteella tai huonompilaatuisten palvelujen tarjoamisen.

1.5

Jäsenvaltioiden on välittömästi lakkautettava syrjivät työn muodot ja ehdot ja toteutettava romaninaisten työnsaantimahdollisuuksia parantavia pitkälle kehitettyjä toimintapolitiikkoja.

1.6

On tärkeää laatia ja ottaa käyttöön asumisen ja julkisten palveluiden hyväksyttävää tasoa koskevat vähimmäisvaatimukset ja varmistaa niiden noudattaminen perusoikeuksien lailla, tarvittaessa kirjaamalla ne jäsenvaltioiden perustuslakiin.

1.7

Kaikkia ihmiskaupan muotoja ja viharikoksia, joiden uhreiksi romanit ja etenkin romaninaiset joutuvat, on torjuttava päättäväisesti ja syrjintää harjoittamatta.

1.8

Romaninaisilla on hyvin vähän mahdollisuuksia kehittää ja arvioida toimintapolitiikkoja, joilla heidän tilanteeseensa vaikutetaan. Olisi taattava, että he voivat osallistua tällaisiin ohjelmiin riittävissä määrin.

1.9

Toisin kuin mikä tällä hetkellä on suuntauksena useimmissa jäsenvaltioissa, vuoden 2020 jälkeisissä eurooppalaisissa ja kansallisissa kiinnikuromisstrategioissa on kiinnitettävä erityistä huomiota romaninaisten huolenaiheisiin ja etuihin.

2.   Romaninaisten tilanne Euroopan unionissa

2.1

Suuri osa romaninaisista (ja -tytöistä) altistuu jatkuvasti moninkertaiselle ja moniperusteiselle syrjinnälle, joka rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää oikeuksiaan. Romaninaiset ovat EU:n heikoimmassa asemassa oleva vähemmistöryhmä. Tätä tilannetta voidaan pitää järjestelmällisenä rikkomuksena demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia kohtaan, ja se heikentää suuresti EU-aatetta, joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (1) 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (2) vahvistettuihin arvoihin. Tilanteen korjaamisessa on viime vuosina edistytty vain vähän.

2.2

Vaikka etnisen taustan ja sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ei useimmissa jäsenvaltioissa ole saatavilla, Euroopan unionin perusoikeusvirasto tarjoaa tarkan kuvauksen romaninaisten epäsuotuisasta tilanteesta (pääasiassa EU-MIDIS II -tutkimuksen (3) pohjalta). Siitä käy ilmi, että romaninaiset ovat kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla epäedullisessa asemassa paitsi valtaväestöön nähden myös heidän oman yhteisönsä miehiin nähden.

2.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että edellä mainitun EU-aatteen vahvuus riippuu siitä, missä määrin heikoimmassa asemassa olevat EU:n kansalaiset hyötyvät siitä. Tämän vuoksi romaninaisten ja -tyttöjen tilannetta parantaviin ja heidän autonomiaansa lisääviin toimenpiteisiin ryhtyminen ei ole ainoastaan EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden velvollisuus vaan myös koe, joka testaa, miten laadukkaita niiden demokraattiset järjestelmät ovat ja kuinka kypsiä ne ovat oikeusvaltioina.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa luetellaan EU-aatteen perustana olevien pääasiallisten arvojen olevan muun muassa tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä oikeudet voivat toteutua tosiasiallisesti vain, jos tehdään konkreettisia muutoksia myös marginalisoituneimpien ja syrjityimpien yhteiskunnan ryhmien hyväksi, sillä syrjintä, etninen erottelu ja romanivastaisuus ovat ilmiöitä, joissa nämä arvot nimenomaisesti kielletään.

3.2

Romaninaisten taloudellisen autonomian lisääminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien toteutuminen, joka hyödyttää heitä poliittisesti, taloudellisesti, yhteiskunnallisesti, kulttuurisesti ja kansalaisnäkökulmasta, olisi taattava perustuslaissa. Niiden toteutumiseksi on ensin saavutettava romanimiesten ja -naisten välinen tasa-arvo.

3.3

Tässä yhteydessä ETSK kannattaa aiempien lausuntojensa (4) tapaan EU:n puitestrategian tavoitteita ja kiinnittää erityistä huomiota johdonmukaisen täytäntöönpanon tarpeeseen sekä riittämättömään edistykseen.

3.4

Komitea toteaa myös, että romanivastaisuutta on havaittavissa lähes kaikilla jäsenvaltioiden toiminnan tasoilla, niin hallinnossa kuin toimielimissäkin, ja että tämän vuoksi romanit eivät voi saada tasavertaisin edellytyksin julkisia palveluja, puolustaa yhdenvertaisia oikeuksiaan tai vaatia yhtäläistä kohtelua, osallistua poliittiseen päätöksentekoon heitä koskevissa asioissa siinä suhteessa, mikä on heidän osuutensa kokonaisväestöstä, tai suojautua syrjinnän seurauksilta. Tämä koskee vieläkin suuremmassa määrin romaninaisia.

3.5

Jotta voitaisiin saada kokonaiskuva romaninaisten oikeuksiin kohdistuvista järjestelmällisistä rikkomuksista, komitea kehottaa laatimaan ”valkoisia kirjoja” yhteistyössä riippumattomien ja luotettavien järjestöjen sekä romaniyhteisön kanssa siten, että näitä kuullaan ja ne tunnustetaan virallisesti. Näin luotaisiin perusta historialliselle sovinnolle.

3.6

ETSK kiittää niitä lukuisia romaninaisia, jotka taistelevat parhaillaan tai ovat taistelleet rohkeasti ja päättäväisesti syrjiviä rakenteita ja institutionaalista väkivaltaa vastaan, jotta Euroopassa voitaisiin elää yhdessä vapaana ilman syrjintää.

4.   Erityisiä julkisen politiikan osa-alueita (5)

4.1   Koulutus

4.1.1

Etnisesti eroteltu opetus on aina lainvastaista ja johtaa vääjäämättä huonoon lopputulokseen. Kouluissa harjoitetun etnisen erottelun kielteiset seuraukset haittaavat erityisen vakavasti nuoria romanityttöjä ja sulkevat heiltä sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksia. Olisikin käytettävä kaikkia oikeudellisia keinoja ja julkisen politiikan tarjoamia kohdennettuja tukikeinoja ja varattava tarvittavat lisämäärärahat syrjinnästä johtuvan heikon koulutustason korjaamiseksi EU:n odotusten mukaisesti. Samalla olisi varmistettava, että myös romanitytöt saavat laadukasta julkista opetusta kaikilla osa-alueilla. Hallitusten on varmistettava, että käytettävissä on riittävästi henkilöstöresursseja sekä asianmukaista koulutusta ja pedagogisia ohjelmia.

4.1.2

Perusteeton romanilapsien diagnosointi älyllisesti jälkeenjääneiksi ja etninen erottelu kouluissa ovat yksi vakavimmista heidän oikeuksiinsa kohdistuvista rikkomuksista, joka pilaa heidän tulevaisuutensa. Tällaiset arviot olisikin säännöllisesti tarkistutettava riippumattomilla erikoisalan laitoksilla. On syytä varmistaa, että tarkistusmenettelyn käynnistämistä voisi pyytää helposti mikä tahansa asianomaisista osapuolista, ensisijaisesti vanhempi tai holhooja mutta myös koulu.

4.1.3

Jos epäillään toistuvia ja varsinkin järjestelmällisiä arviointivirheitä, joiden tarkoituksena tai seurauksena on etninen erottelu, on syytä varmistaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia tekemään viipymättä perusteelliset selvitykset niiden syistä, julkaisemaan selvitysten päätelmät, arvioimaan tuloksia kansallisten etnisen erottelun vastaisten mekanismien puitteissa ja ryhtymään tarvittaviin asianmukaisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin ja oikeuden täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

4.1.4

Tällä välin on tarpeen huolehtia siitä, että erityisluokkien opetuksellinen taso lähentyy yleisen opetuksen tasoa, jotta erityisluokat eivät olisi vain pedagogisia ”säilöjä”.

4.1.5

ETSK kannattaa EU-varojen rajoittamista, jäädyttämistä tai järjestelmällisten ongelmien ilmetessä jopa vetämistä kokonaan pois mailta, joissa etninen erottelu kouluissa ei vähene tai jopa lisääntyy. Komitea toivoo, että tällaisissa tapauksissa EU:n oikeudellisen suojelun mekanismeja (7 artikla ja oikeusvaltion turvaamismekanismi) käytettäisiin nopeasti ja tehokkaasti.

4.1.6

Jotta romaninaisten mahdollisuudet opetuksen saamiseen olisivat paremmat ja jotta koulunkäynnin keskeyttämisen riski olisi pienempi, heitä varten olisi luotava koulutus- ja jatkokoulutusohjelmien kokonaisuus, joka tarjoaa heille uuden mahdollisuuden, jotta he voisivat saada muunkinlaista työtä kuin julkisesti tuettua työtä tai osittain pimeää tai epätyypillistä toisen luokan työtä, joka vie heiltä mahdollisuuden sosiaaliseen liikkuvuuteen.

4.2   Terveys

4.2.1

Romaninaiset elävät monesti gettoutuneilla tai vaikeapääsyisillä alueilla ja kohtaavat terveydenhuoltopalvelujen yhteydessä usein hylkivää suhtautumista, väheksymistä tai jopa fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa. Heidän mahdollisuutensa käyttää oikeuksiaan lisääntymisterveyden alalla ovat yleensä hyvin pienet. ETSK kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita perustamaan ja käyttämään liikkuvia yksiköitä, joilla on riittävät laitteet ja valmiudet tarjota palveluja eristyksissä eläville väestönosille. Komitea vaatii myös tarkastelemaan äitiyteen ja raskauteen liittyvien palveluiden toimivuutta ja tekemään tarvittavat parannukset.

4.2.2

ETSK odottaa jäsenvaltioilta, että ne asettaisivat etusijalle kohtuullisten eettisten normien ja alan lainsäädännön vastaisten terveydenhuoltoalan käytäntöjen lopettamisen ja käynnistäisivät tarvittaessa järjestelmällisesti oikeudellisen menettelyn. Jotta terveyteen liittyvät oikeudet toteutuisivat, on välttämätöntä taata maksuttomia ja helposti käytettävissä olevia muutoksenhakukeinoja ja asianomaisten henkilöiden todellisiin tarpeisiin perustuvia erityispalveluita, joita ovat esimerkiksi terveysvalistusta jakavat pisteet, terveydenhuoltoalan tukihenkilöiden kouluttaminen ja osoittaminen sekä gettoutuneilla alueilla asuville väestönosille suunnatut kansanterveysaloitteet.

4.2.3

Hallitusten tulee kiireellisesti sitoutua selkeästi ja julkisesti turvaamaan tasa-arvoperiaate ja sen käytännön täytäntöönpano terveydenhuollossa ja kitkemään periaatteen vastaiset käytännöt sekä toteuttaa valistusohjelmia, jotka ovat suunnattu kaikille asianosaisille. On tärkeää ottaa käyttöön tarvittavat lainsäädännölliset keinot sen varmistamiseksi, että romaninaiset ja -lapset, joilla ei ole perussairausvakuutusta, pääsevät silti terveydenhuollon piiriin.

4.3   Pakkosterilisaatio

4.3.1

Monissa maissa, joissa naisten lisääntymisoikeuksia on menneisyydessä loukattu järjestelmällisesti ja joissa pakkosterilisaatiota on harjoitettu laajasti ja käytetty valtion poliittisena välineenä, poliittiset tahot eivät ole edes pyytäneet tätä anteeksi tai ottaneet siitä vastuuta. Maissa, joissa näin on tehty, ei ole myönnetty oikeudellisia tai taloudellisia korvauksia. Komitea ehdottaa, että EU:n lainsäätäjät pyrkisivät kaikin keinoin varmistamaan, että osana eurooppalaisen rikosoikeuden yhdenmukaistamista jäsenvaltiot pidentäisivät merkittävästi tällaisten rikosoikeudellisesti rangaistavien, sisällöltään rikokseen ihmiskuntaa vastaan verrattavissa olevien rikkomusten vanhenemisaikaa tai poistaisivat sen jopa kokonaan ja että ne säätäisivät erityislainsäädäntöä, jonka nojalla uhrit voivat saada tosiasiallisen vahingonkorvauksen ja taloudellisen hyvityksen.

4.3.2

On tarpeen selvittää tilanne vilpittömästi ja varmistaa täydellinen avoimuus, jotta voitaisiin saada aikaan sovinto ja estää viranomaisten syyllistyminen tulevaisuudessa samanlaisiin rikkomuksiin. Tämän vuoksi ETSK suosittelee, että riippumattomista historioitsijoista kootut lautakunnat tutkisivat asianomaisissa jäsenvaltioissa tällä alalla tehtyjä menneitä rikkomuksia yhteistyössä uhrien ja näiden edustajien kanssa ja julkaisisivat tulokset osana yhteiskunnallista sovittelumenettelyä, kuten Ruotsi on tehnyt ”valkoisen kirjan” avulla.

4.4   Työllisyys

4.4.1

Romaninaiset ovat vielä paljon huonommassa asemassa työmarkkinoilla kuin yhteisönsä miehet: kaikki heitä koskevat työllisyysindikaattorit ovat huolestuttavan alhaisia.

4.4.2

ETSK kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin kohdennettuihin ja kattaviin toimenpiteisiin romaninaisten taloudellisen autonomian edistämiseksi ja heille tätä varten välttämättömien taitojen opettamiseksi. Yhteisötalouden yritysten tukeminen, mikrolainaohjelmien toteuttaminen sekä vapaa ja syrjimätön pääsy työmarkkinaetuuksien piiriin ovat erityisen tärkeitä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

4.4.3

Yritykset ovat nousseet merkittävään asemaan työpaikkojen luomisessa ja paikallis- ja alueyhteisöjen hyvinvoinnin turvaamisessa. Tämä on erityisen merkityksellistä romaniyhteisöjen kannalta. Toteutettaessa toimintapolitiikkoja romaniväestöön kuuluvien naisyrittäjien ja pk-yritysten tarpeisiin vastaamiseksi olisi ryhdyttävä erityisiin toimenpiteisiin paitsi romaninaisten autonomian vahvistamiseksi myös heidän tekemiensä yhteisöllisiin hankkeisiin liittyvien aloitteiden ja yritysten perustamisen tukemiseksi. ETSK toivoo, että sitoudutaan tutkimaan mahdollisuuksia, joita tarjoaisi tällainen erityinen toimintapolitiikka, joka on suunniteltu erityisesti romaninaisten tukemiseen ja jollaista ei tällä hetkellä ole laisinkaan useimmissa jäsenvaltioissa.

4.4.4

Komitea kehottaa viranomaisia kaikilla yhteiskunnan tasoilla järjestämään työmarkkinakoulutusta, luomaan työpaikkoja ja tarpeeksi tukityöllisyyden muotoja. On tärkeää, että viranomaiset tarjoavat matkakustannuskorvauksia ja myöntävät tukea jatkokoulutukseen ja ammatilliseen täydennyskoulutukseen sekä tukevat haavoittuvassa asemassa olevien romaninaisten mahdollisuuksia sovittaa työ- ja perhe-elämä yhteen kohdennettujen julkisen politiikan välineiden avulla.

4.4.5

Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkensa, jotta saadaan korjattua romaninaisten heikko työmarkkina-asema ja kitkettyä kaikenlaiset (lähes) pakotetun, pimeän tai laittoman työn muodot, joiden uhreina he ovat.

4.4.6

Tätä varten ja koska on tärkeää integroida romaninaiset työmarkkinoille, olisi järjestettävä uuden mahdollisuuden tarjoavia työllistämisohjelmia, tarjottava tukihenkilöiden apua ja myönnettävä romaninaisille matkakustannuskorvauksia ja koulutustukea. Lisäksi on pyrittävä kaikin keinoin lopettamaan syrjintä työpaikoilla ja parantamaan yritysjohdon tietoisuutta.

4.5   Asuminen ja julkiset palvelut

4.5.1

Siellä, missä etnistä erottelua ilmenee, sen tuhoisista seurauksista kärsivät arkielämässä eniten naiset ja lapset. ETSK korostaakin tarvetta määrittää myös näille alueille asumisen ja julkisten palveluiden sekä infrastruktuurin hyväksyttävää laatua koskevat vähimmäisvaatimukset, joita täytyisi soveltaa perusoikeuksien tavoin ja jotka olisi mieluiten kirjattava jäsenvaltioiden perustuslakiin.

4.5.2

ETSK ehdottaa, että tällaisten tarpeiden täyttäminen (esimerkiksi juomaveden ja sähkön tarjonnan, jäteveden poiston ja käsittelyn, teiden asfaltoinnin, jätehuollon ja julkisten palveluiden saatavuuden avulla) olisi ennakkoedellytys kaupunkien kehittämiseen suunnattujen investointien jatkamiselle sekä avustusten saamiselle ja käytölle.

4.5.3

Perusteettomat ja laittomat häädöt olisi lopetettava, ja niiden kohteeksi joutuneita romaninaisia varten pitäisi olla kohdennettuja ja helposti saatavilla ja käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. Häädöistä traumatisoituneiden naisten olisi voitava saada vahingonkorvauksia.

4.6   Väkivaltarakenteiden lakkauttaminen

4.6.1

Romaninaiset ja -tytöt ovat erityisen alttiina syrjinnälle ja etniselle erottelulle ja joutuvat helposti rikollisuuden ja väkivallan uhreiksi. He ovat suhteettomassa määrin kaikenlaisten tunnettujen hyväksikäytön ja ihmiskaupan muotojen kohteena.

4.6.2

Komitea toteaa, että kaikki romaninaisiin kohdistuvat ihmiskaupan ja väkivallan muodot ovat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa nimenomaisesti kiellettyjä ihmis- ja perusoikeuksiin kohdistuvia räikeitä rikkomuksia ja että jäsenvaltioiden olisi toimittava tämän mukaisesti (6). Kyse on vakavista rikoksista, jotka vastaavat tiettyyn kysyntään: ne ovat hyvin monilla eri tavoilla erittäin tuottoisia rajatylittävälle järjestäytyneelle rikollisuudelle. Romaninaiset ja -lapset ovat niille suhteettoman alttiita.

4.6.3

ETSK toivoo, että jäsenvaltiot säätäisivät viipymättä nämä jatkuvasti kehittyvät rikollisuuden muodot rangaistaviksi kansallisessa rikoslainsäädännössä, että ne toteuttaisivat yhdenmukaisia ja kohdennettuja oikeudellisia toimenpiteitä kyseisten rikollisuuden muotojen torjumiseksi ja että ne katkaisisivat tai mahdollisuuksien mukaan tyrehdyttäisivät lopullisesti pakottamiseen perustuvat ansaintakanavat. On aiheellista tarkastella laajempaa sosioekonomista kontekstia, jossa nämä rikkomukset tehdään, ja kartoittaa kurjuuden, syrjinnän ja haavoittuvuuden asteita. Lisäksi on otettava johdonmukaisesti käyttöön sosiaalipoliittisia välineitä (esimerkiksi strategisia, lainsäädännöllisiä, koulutuksellisia, tutkimuksellisia ja muunlaisia välineitä), joilla näihin tilanteisiin voidaan puuttua.

4.6.4

Romaninaisiin kohdistuvaa väkivaltaa voi harjoittaa niin valtaväestö kuin heidän oma yhteisönsä. On tärkeää toimia kaikissa tapauksissa päättäväisesti kaikkia järjestäytyneen väkivallan yksittäisiä muotoja vastaan käyttäen uhrilähtöistä, uhrin sukupuoleen mukautettua ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon se, että naiset ja lapset ovat erityisen haavoittuvia ja tarvitsevat erityisluonteista suojelua.

4.6.5

Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on allekirjoittanut naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen, joka tunnetaan yleisesti nimellä Istanbulin yleissopimus, ja että EU:sta on näin tullut sen sopimuspuoli. Komitea kehottaa kaikkia EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan sopimuksen välittömästi ja aloittamaan sen täytäntöönpanon varauksetta ja päättäväisesti ottaen huomioon romaninaisten erityisen haavoittuvuuden tässä asiassa.

4.6.6

Romaninaiset ja -tytöt joutuvat myös suhteettomassa määrin viharikosten ja varsinkin vihapuheen uhreiksi. Olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla asianosaiset henkilöt pääsevät helpommin oikeussuojan piiriin, ja olisi luotava yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa välineitä tietoisuuden lisäämiseksi, jotta tällaiset rikokset havaittaisiin paremmin.

4.6.7

ETSK kannattaa Euroopan neuvoston ja Euroopan komission yhteisen JUSTROM-ohjelman maantieteellistä laajentamista ja täytäntöönpanoa romaninaisten oikeussuojakeinojen saatavuuden takaamiseksi.

4.6.8

Komitea pyytää huomioimaan, että kaikkia institutionaalisia romanivastaisuuden ja etnisen erottelun muotoja voidaan pitää myös yhtenä väkivaltarikollisuuden muotona. Komitea pitää tärkeänä, että huolehditaan siitä, ettei tällaisia rikkomuksia ilmene institutionaalisissa valtiorahoitteisissa palveluissa (lastensuojeluelimet ja sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut) tai järjestystä ylläpitävissä valtion rakenteissa sekä näihin liittyvissä tahoissa (poliisivoimat, oikeuslaitos ja vankeinhoitolaitokset), sillä romaninaiset ovat erityisen haavoittuvaisia ollessaan tekemisissä näiden kanssa. Komitea painottaa, että näissä tapauksissa on tärkeää taata helppopääsyinen ja ilmainen oikeussuoja.

4.6.9

Varhainen pakkoavioliitto on määritettävä kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä ihmiskaupan muodoksi, ja on ryhdyttävä asiaankuuluviin toimiin tämän mukaisesti. Kaikkia ihmiskaupan torjuntaan tarkoitettuja välineitä ja ennaltaehkäisy- sekä suojeluohjelmia on käytettävä lasten pakkoavioliittojen uhrien auttamiseen.

4.7   Osallistaminen ja osallistuminen

4.7.1

Romaninaisilla on hyvin vähän mahdollisuuksia kehittää ja arvioida toimintapolitiikkoja, joilla heidän tilanteeseensa vaikutetaan. Tämän vuoksi ETSK korostaa olevan ehdottoman välttämätöntä, että romaninaiset osallistuisivat ”ei mitään meitä koskevaa ilman meitä” -periaatteen mukaisesti tarkoituksenmukaisessa määrin heitä ja heidän yhteisöjään koskevien ohjelmien laatimiseen, suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. ETSK ehdottaa, että aktiiviset romaninaiset muodostaisivat ainakin enemmistön, kun käsitellään romaninaisille tarkoitettuja ohjelmia, ja että heidän osuutensa olisi vähintään 30 prosenttia, kun on kyse romaniyhteisöille tarkoitetuista ohjelmista. Olisi otettava käyttöön arviointijärjestelmä, jolla näitä osuuksia mitataan luotettavasti.

4.7.2

ETSK ehdottaa, että kyseisiä osallistumisosuuksia noudatettaisiin todennettavasti elimissä, jotka vastaavat kansallisesta ja alueellisesta osallisuuspolitiikasta (esimerkiksi valtio-, alue- ja läänitason koordinointineuvostot sekä etnisen erottelun torjumista käsittelevät lautakunnat).

4.7.3

ETSK kehottaa hallituksia ja viranomaisia käymään aitoa poliittista vuoropuhelua romaninaisten edustajien kanssa kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja ottamaan käyttöön vuoropuhelua varten tarvittavat institutionaaliset rakenteet. Komitea suosittaa, että perustetaan kansallisten romanifoorumien yhteyteen erityisiä oikeudellisia elimiä, kuten naiskomiteoita, joissa romaninaiset olisivat kohdennetusti edustettuina, tai että asetetaan romaninaisten asioita käsittelevä riippumaton valtuutettu.

4.7.4

Komitea huomauttaa, että romaninaisten näkökulma puuttuu usein tai se on heikosti edustettuna sekä nykyisessä eurooppalaisessa puitestrategiassa että kansallisissa romanien integrointistrategioissa. Romaninaisten edustajien näkemyksiin on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota sekä vuoden 2020 jälkeisen menettelyn yhteydessä että laadittaessa sosiaalista osallistamista koskevia tulevia strategioita.

---

(1)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A12012M%2FTXT.

(2)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:12012P/TXT&from=en.

(3)  Saatavilla vain englanniksi: http://fra.europa.eu/en/project/2015/eu-midis-ii-european-union-minorities-and-discrimination-survey/publications.

(4)  EUVL C 248, 25.8.2011, s. 16, EUVL C 67, 6.3.2014, s. 110, EUVL C 11, 15.1.2013, s. 21.

(5)  Romaniyhteisö, romanien oikeuksia puolustavat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, tiedeyhteisö, kansainväliset organisaatiot ja ETSK ovat jo esittäneet monia ehdotuksia, joista tässä lausunnossa mainitaan vain ne, jotka ovat erityisen tärkeitä romaninaisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

(6)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 5 artiklan 3 kohta.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sukupuolten tasa-arvo Euroopan työmarkkinoilla”

(Euroopan parlamentin pyytämä valmisteleva lausunto)

(2019/C 110/05)

Esittelijä:

Helena DE FELIPE LEHTONEN

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 3.5.2018
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 1 kohta
Komitean täysistunnon päätös	DD.MM.YYYY
Vastaava erityisjaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	7.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	151/2/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Jotta sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla saadaan parannettua, ETSK pitää välttämättömänä, että laaditaan yhdennetty ja kunnianhimoinen EU:n strategia , jonka avulla voidaan vähentää systeemisiä ja rakenteellisia esteitä ja saada aikaan asianmukaisia toimintapolitiikkoja, toimenpiteitä ja EU:n rahoitusohjelmia naisten ja miesten tasa-arvon parantamiseksi, mikä puolestaan edistää naisten ja miesten yhdenvertaisempaa taloudellista riippumattomuutta. Tästä olisi apua myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanossa.

1.2

Käsillä olevassa lausunnossa tuodaan jälleen kerran esiin tarve jatkaa vastaamista eräisiin hyvin tiedossa oleviin haasteisiin, kuten sukupuolten palkkaeroon ja työ- ja yksityiselämän tasapainottamiseen, joista ETSK on jo antanut lausunnot (1).

1.3

ETSK katsoo, että sukupuolten välisen sitkeän palkkaeron korjaamiseksi tarvitaan lisätoimia. Se kannattaa varauksetta EPIC-aloitteen (Equal Pay International Coalition) toimintatavoitteita sukupuolten palkkaerojen poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Komitea pitää valitettavana, että palkkauksen läpinäkyvyydestä vuonna 2014 annetun Euroopan komission suosituksen täytäntöönpano on jäänyt heikoksi, ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta ryhtymään asianmukaisiin toimiin sen tehostamiseksi.

1.4

ETSK muistuttaa, että palkka-avoimuudella on tärkeä rooli sukupuolten palkkaeron torjumisessa (2). Komitea suosittaa sukupuolineutraaleja palkkajärjestelmiä keinona edistää puolueetonta toimintamallia palkkauksen ja rekrytoinnin suhteen.

1.5

ETSK on samaa mieltä siitä, että on tarpeen tehostaa toimenpiteitä, joilla vähennetään sukupuolenmukaista horisontaalista eriytymistä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä työmarkkinoilla. Olisi toteutettava tiedotuskampanjoita ja muita toimenpiteitä, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvia stereotypioita ja eriytymistä koulutuksessa ja uravalinnoissa. Tässä olisi hyödynnettävä kattavasti uutta teknologiaa. Naisvaltaisten alojen palkkauksen ja työehtojen ja -olojen parantaminen voisi kannustaa nykyistä useampia miehiä näihin ammatteihin.

1.6

Olisi myös lisättävä kohdennettuja toimia haavoittuviin ryhmiin kuuluvien naisten työmarkkinoille pääsyn edistämiseksi ja heidän voimaannuttamisekseen moniperusteinen lähestymistapa huomion ottaen (3).

1.7

ETSK arvostaa komission pyrkimyksiä huolehtia lastenhoidon ja pitkäaikaishoidon tiiviimmästä seurannasta osana EU-ohjausjaksoa. Tämän olisi säilyttävä prioriteettina keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Komitea kannattaa sitä, että jäsenvaltioiden kanssa käynnistetään uusi pohdinta vuonna 2002 asetetuista lastenhoitoa koskevista Barcelonan tavoitteista tarkoituksena tehdä niistä nykyistä kunnianhimoisempia ja ulottaa toimintamalli kattamaan myös muiden huollettavien henkilöiden hoito.

1.8

ETSK kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ottamaan Euroopan tulevien rakennerahastojen yhteydessä käyttöön uusia ja tarkoituksenmukaisia indikaattoreita, jotta EU:n rahoitustuen vaikutusta erilaisiin hoitopalveluihin ja sukupuolten tasa-arvoon voidaan seurata aiempaa paremmin.

1.9

ETSK pitää tervetulleena monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 sisältyvää, Euroopan sosiaalirahasto plussaa (ESR+) koskevaa ehdotusta, jonka tavoitteena on tukea naisten ja miesten tasa-arvoa ja edistää naisten osallistumista työmarkkinoille toteuttamalla toimenpiteitä työ- ja yksityiselämän tasapainon sekä lastenhoito- ja muiden hoitopalvelujen saantimahdollisuuksien parantamiseksi. Komitea katsoo kuitenkin, että sukupuolinäkökulma olisi otettava entistä kattavammin huomioon EU:n varoja kohdennettaessa ja että sukupuolten tasa-arvo pitäisi eriyttää omaksi tavoitteekseen sen sijaan, että se sulautetaan yhteen syrjinnän ja rasismin vastaisuuteen liittyvien tavoitteiden kanssa.

1.10

ETSK suhtautuu myönteisesti myös vuosiksi 2021–2027 kaavailtuun InvestEU-ohjelmaan, jolla tuetaan sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtäviä investointeja. Komitea kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa antamaan vahvan tukensa tälle uudelle mahdollisuudelle saada tarvittavat lastenhoitoon (ja koulun jälkeiseen iltapäivähoitoon) kohdistuvat investoinnit käynnistettyä.

1.11

Naisyrittäjyys ei ole kovin kehittynyttä, ja sitä on edistettävä digitaalitalouden ja teknologisen innovoinnin valtavan potentiaalin hyödyntämiseksi. Rahoituksen saantia on parannettava ja siirtymistä eri ammattiasemasta toiseen helpotettava.

2.   Tausta ja haasteet

2.1

Tämä ETSK:n lausunto on laadittu vastauksena Euroopan parlamentin esittämään pyyntöön antaa valmisteleva lausunto sukupuolten tasa-arvosta Euroopan työmarkkinoilla. Parlamentin pyynnöstä lausunnossa tarkastellaan miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta läpinäkyvyyden avulla annetun komission suosituksen mukaisten toimenpiteiden vaikutuksia sekä tarvetta ryhtyä lisätoimiin sukupuolten palkkaeron korjaamiseksi.

2.2

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklassa ja 3 artiklan 3 kohdassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetaan, että oikeus naisten ja miesten tasa-arvoon on yksi unionin perusarvoista, minkä vuoksi kyse on tärkeästä tehtävästä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaan sukupuolten tasa-arvo ja oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä ovat yksi niistä 20 periaatteesta, jotka ovat olennaisia oikeudenmukaisille ja moitteettomasti toimiville työmarkkinoille ja hyvinvointijärjestelmille.

2.3

Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat edistäneet sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla erilaisilla lainsäädäntö- ja muilla välineillä, suosituksilla, politiikan ohjauksella ja taloudellisella tuella. Euroopan komissio on sukupuolten tasa-arvon edistämistä koskevassa strategiassaan 2016–2019 vahvistanut seuraavat toimenpiteitä edellyttävät painopisteet: naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus, sama palkka samanarvoisesta työstä, tasa-arvoisuus päätöksenteossa, ihmisarvo, koskemattomuus ja sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettaminen sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen EU:n ulkopuolella.

2.4

Naisten työllisyysaste jatkoi vuonna 2017 hidasta mutta tasaista kasvuaan miesten työllisyysasteen tavoin ja ylsi ennätykselliseen 66,5 prosenttiin, kun miesten työllisyysaste oli 78,1 prosenttia. Sukupuolten välinen työllisyysero, joka on 11,5 prosenttiyksikköä, pysyi kuitenkin samana kuin se on ollut vuodesta 2013 lähtien, ja lisäksi Eurooppa 2020 -strategian mukaisen tavoitteen eli naisten ja miesten 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen on epätodennäköistä. Tasa-arvoindeksin lukema nousi vuonna 2005 kirjatusta 62 pisteestä 65 pisteeseen vuonna 2012 mutta vain 66,2 pisteeseen vuonna 2015, mikä johtuu osittain talouskriisistä. Monien jäsenvaltioiden kriisintorjuntatoimissa ei otettu riittävästi huomioon niiden kielteisiä vaikutuksia sukupuolten tasa-arvoon.

2.5

Vaikka sukupuolten tasa-arvo Euroopan työmarkkinoilla on yleisesti edistynyt, naisten ja miesten välillä on edelleen eriarvoisuutta. Horisontaalinen ja vertikaalinen eriytyminen vaikuttaa merkittävästi sukupuolten väliseen tasoittamattomaan bruttotuntiansioiden eroon, joka on tällä hetkellä noin 16 prosenttia. Eroa kärjistää osa-aikatöiden ja matalapalkkaisten alojen naisvaltaisuus ja se, että naiset käyttävät enemmän erilaisia vanhempainvapaajärjestelyjä, joiden vuoksi heidän uransa keskeytyvät, heidän etenemismahdollisuutensa vähenevät ja heille kertyy vähemmän eläkeoikeuksia.

2.6

Nykyinen sukupuolten välinen työllisyysero aiheuttaa EU:lle merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia menetyksiä, joiden arvioidaan olevan 370 miljardia euroa vuodessa. Väestönkehityksen haasteiden ja työikäisen väestön määrän supistumisen vuoksi Euroopan on hyödynnettävä kaikkien naisten työmarkkinapotentiaali ottaen huomioon, että rodun, etnisen alkuperän, yhteiskuntaluokan, iän, seksuaalisen suuntautumisen, kansalaisuuden, uskonnon, sukupuolen, vammaisuuden ja pakolais- tai muuttajastatuksen yhdistelmä voi aiheuttaa erityisiä esteitä naisten osallistumiselle työelämään.

2.7

Naiset työskentelevät yleensä enimmäkseen matalapalkkaisissa ja vähän ammattitaitoa vaativissa työpaikoissa ja sellaisilla aloilla kuin terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, koulutus, julkishallinto ja vähittäiskauppa, kun taas miesten osuus on suurempi tekniikka-, rakennus- ja liikennealoilla. Miehistä on yhä suurempi pula koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualojen ammateissa, ja suuntausta vahvistavat roolimallien puute ja se, että työehdot, -olot ja palkkaus eivät usein ole kovin houkuttelevia. Sama suuntaus pätee naisiin STEM-alojen (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ammateissa, joissa he ovat aliedustettuina. Vuonna 2016 vain 17 prosenttia tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoista EU:ssa oli naisia.

2.8

Samaan aikaan kun EU:n neuvostossa käsitellään uutta unionin lainsäädäntöä (direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainosta), naiset maksavat äitiydestä edelleen oman hintansa työelämässä, myös raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, mikä on edelleen ongelma monissa jäsenvaltioissa. Työllisyysero on erityisen suuri niiden äitien ja naisten osalta, joilla on hoivavelvoitteita. Vuonna 2016 yli 19 prosenttia työmarkkinoiden ulkopuolella olevista naisista oli työmarkkinoiden ulkopuolella siksi, että heidän oli huolehdittava lapsista tai aikuisista. Niiden naisten työllisyysaste, joilla on alle kuusivuotias lapsi, on keskimäärin 9 prosenttia matalampi kuin lapsettomien naisten, ja joissakin maissa tämä ero on jopa 30 prosenttia.

2.9

ETSK on vakavasti huolissaan naisten työpaikallaan kohtaaman seksuaalisen häirinnän määrästä ja siitä, että naisiin kohdistuva verkkohäiriköinti on yleistymässä. Komitea muistuttaa tarpeesta valvoa häirinnän ja syrjinnän työpaikoilla kieltävän Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (4) noudattamista nykyistä paremmin (5).

2.10

ETSK kehottaa toteuttamaan haavoittuviin ryhmiin kuuluvia naisia koskevia valtavirtaistettuja erityistoimenpiteitä, sillä näillä naisilla on usein suurempia vaikeuksia päästä työmarkkinoille. Komitea korostaa tarvetta noudattaa moniperusteista lähestymistapaa, jotta useita syrjinnän eri muotoja kohtaavien naisten mahdollisuuksia työmarkkinoilla voidaan parantaa.

2.11

Naisyrittäjyys on vielä lapsenkengissään. Koko Euroopan väestöstä 52 prosenttia on naisia, mutta vain 34,4 prosenttia EU:n yrittäjistä ja 30 prosenttia startup-yrittäjistä on naisia. Naisyrittäjien tilanne on huonompi kuin miesyrittäjien: 76,3 prosenttia naisyrittäjistä EU28-maissa on itsensätyöllistäjiä, joilla ei ole palkattuja työntekijöitä, kun miesten vastaava osuus on 69 prosenttia. Näin ollen miehet ovat useammin yritysten omistajia ja heillä on palveluksessaan palkattua työvoimaa, kun taas naiset toimivat pikemminkin itsenäisinä ammatinharjoittajina, joilla ei ole palkattuja työntekijöitä, mikä lisää matalan tulotason riskiä. Naisten luovuutta ja yrittäjyyspotentiaalia ei ole hyödynnetty täysimääräisesti talouskasvun ja työpaikkojen lähteenä, ja niiden hyödyntämistä on edistettävä menestyksekkäiden yritysten luomiseksi.

2.12

Osa-aikatyö voi olla hyödyllinen väline, jolla voidaan parantaa miesten ja naisten työ- ja yksityiselämän tasapainoa. Naiset tekevät osa-aikatyötä kuitenkin useammin kuin miehet (yli 70 prosenttia osa-aikatyötä tekevistä on naisia), ja matalapalkkaisissa töissä (vähittäiskauppa, siivous ja avustustehtävät) on havaittu kasvua. Vastentahtoisen osa-aikatyön määrä sekä naisten että miesten keskuudessa aiheuttaa edelleen huolta. Eurooppa 2020 -strategian mukaisen 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttaminen on mahdollista vain turvautumalla yhdennettyyn strategiaan, joka sisältää johdonmukaisen toimintapoliittisen yhdistelmän ja toimenpiteitä, joilla edistetään työmarkkinoille osallistumista ja laadukkaiden työpaikkojen luomista, varmistetaan yhdenvertainen kohtelu työelämässä ja kannustetaan vanhempia ja muiden huollettavien omaisten hoitajina toimivia jakamaan hoitovastuu aiempaa tasapainoisemmin.

3.   Sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen Euroopan työmarkkinoilla – lisätoimia edellyttävät alat

3.1   Palkka-avoimuudesta huolehtiminen sukupuolten palkkaeron poistamiseksi

3.1.1

Sukupuolten palkkaero on yksi sitkeimmistä sukupuolten tasa-arvon esteistä työmarkkinoilla ja yhteiskunnassa sekä yksi tiukimmista talouskasvun tulpista. ETSK kannattaa varauksetta ILO:n, UN Womenin ja OECD:n johdolla toteutettavaa maailmanlaajuista EPIC-aloitetta (Equal Pay International Coalition), jossa on mukana maiden hallituksia, työnantajia, ammattijärjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan edustajia ja jonka tavoitteena on poistaa sukupuolten palkkaerot vuoteen 2030 mennessä. Komitea kehottaa EU:ta tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, että unionissa ei enää vuonna 2030 ole sukupuolten välisiä palkkaeroja.

3.1.2

ETSK palauttaa mieliin suositukset, joita se on antanut sukupuolten palkkaeron kaventamista koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (6). Lisäksi komitea toteaa, että uudelleenlaadittu naisten ja miesten tasa-arvoa koskeva direktiivi 2006/54/EY ja miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen lujittamisesta annettu komission suositus 2014/124/EU ovat olleet tärkeässä asemassa sukupuolten palkkaeron korjaamisessa ja että ne ovat edelleen päteviä. Lisätoimet ovat kuitenkin tarpeen. Vuonna 2013 esitetyssä komission kertomuksessa direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta todettiin, että samapalkkaisuutta koskevien säännösten soveltaminen käytäntöön jäsenvaltioissa on yksi direktiivin ongelmallisimmista alueista.

3.1.3

EPIC on todennut, että palkka-avoimuuden puute on yksi merkittävä miesten ja naisten välisiä palkkaeroja lisäävä tekijä ja että parantamalla palkka-avoimuutta voidaan auttaa kaventamaan sukupuolten palkkaeroja. Palkka-avoimuudella on tärkeä rooli mahdollisen palkkasyrjinnän torjumisessa. ETSK on huolissaan siitä, että palkkauksen läpinäkyvyydestä vuonna 2014 annetun suosituksen täytäntöönpano on jäänyt heikoksi. Vaikka useimmissa jäsenvaltioissa on otettu käyttöön joitakin toimenpiteitä palkka-avoimuuden lisäämiseksi, kolmanneksessa jäsenvaltioista tällaisiin toimiin ei ole ryhdytty lainkaan. Komitea kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan suosituksen täytäntöönpanoa esimerkiksi siten, että ihmisille annetaan mahdollisuus pyytää tietoa palkkatasosta tai työnantajat tietynkokoisissa yrityksissä voivat tiedottaa palkkauksesta tai toteuttaa palkkausta koskevia tarkastuksia, sillä tämä edistäisi oikeudenmukaista rekrytointi- ja palkkausmallia. Lisäksi olisi otettava huomioon tarve kunnioittaa täysin työntekijöiden yksityisyyden (ja henkilötietojen) suojaa ja yleisiä työmarkkinasuhteita.

3.1.4

Samapalkkaisuuden periaatteen toteuttamiseksi ja sukupuolten palkkaeron kaventamiseksi tarvitaan vahvempia synergiavaikutuksia erilaisten käytettävissä olevien keinojen välillä. Esimerkkinä mainittakoon sukupuolineutraalit palkkajärjestelmät, joiden käyttöön kannustetaan voimakkaasti, sillä ne edistävät puolueetonta toimintamallia rekrytoinnin ja palkkauksen suhteen.

3.1.5

Työmarkkinaosapuolilla on parhaat edellytykset arvioida taitojen ja ammattien arvoa uudelleen. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat keskeisiä keinoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja sukupuolten palkkaeron korjaamiseksi.

3.1.6

Euroopan tasolla palkkaeroon puututaan myös EU-ohjausjakson avulla. Vuonna 2017 sukupuolten palkkaero tuotiin esiin yhdeksän jäsenvaltion maaraporteissa ja 12 jäsenvaltiolle annettiin maakohtaisia suosituksia, jotka koskivat lastenhoitopalveluihin tehtäviä investointeja ja verotuksellisia pidäkkeitä sekä muita sukupuolten palkkaeroon liittyviä toimia.

3.1.7

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että lisätään tietoisuutta tiedostamattomista ennakkoluuloista tai sukupuolten palkkaeroa vahvistavista tekijöistä rekrytoinnin tai ylennysten yhteydessä. Sukupuolten palkkaeron vähentämisen kannalta olennaista on myös elinkeinoelämän järjestöjen tuki sekä työmarkkinaosapuolten, viranomaisten ja tasa-arvoelinten välinen yhteistyö asianmukaisten ratkaisujen löytämiseksi.

3.2   Koulutus, eriytyminen ja stereotypiat

3.2.1

Stereotypioiden ja työmarkkinaesteiden ruokkimaan sitkeään horisontaaliseen eriytymiseen yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä työmarkkinoilla on puututtava varhaislapsuudesta alkaen. Tällainen eriytyminen ja sukupuolten palkkaero ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Taipumus aliarvostaa tiettyjä ammatteja, myös niiden johtotehtävissä toimimista, olisi tuotava selkeämmin esiin. Naisvaltaisten alojen palkkauksen ja työehtojen ja -olojen parantaminen voisi kannustaa nykyistä useampia miehiä kyseisille aloille ja lievittää siten myös ammattien sukupuolittaisen eriytymisen ongelmaa.

3.2.2

Vaikka naiset saavuttavat koulutuksessa parempia tuloksia, he kohtaavat useita esteitä luodessaan uraa tietyillä miesvaltaisilla aloilla, kuten tieto- ja viestintätekniikassa. Osa tytöistä kyllä kouluttautuu STEM-aloille, mutta vain 10 prosenttia naisista hakeutuu sittemmin kyseisille aloille töihin. Tämä tarkoittaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota eriytymisen ja stereotypioiden vähentämiseen koulutuksessa ja pyrittävä aiempaa tehokkaammin saamaan naiset kiinnostumaan näistä aloista.

3.2.3

Miesten liian vähäinen määrä koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualoilla alkaa saavuttaa huolestuttavat mittasuhteet. ETSK kehottaa järjestämään tiedotuskampanjoita ja nostamaan esiin roolimalleja EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa, jotta naisia voidaan kannustaa hakeutumaan tieto- ja viestintätekniikan ja STEM-alojen ammatteihin ja miehiä koulutus-, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelualojen ammatteihin.

3.3   Hoitopalvelut työ- ja yksityiselämän tasapainon parantamiseksi

3.3.1

Työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhdistäminen on yksi vanhempien ja muiden hoitovastuussa olevien suurimmista haasteista. Tämä koskee suhteettomassa määrin naisia, koska he kantavat yleensä vastuun huollettavien omaisten hoitamisesta. Työ- ja yksityiselämän tasapainon parantaminen on erityisen haastavaa yksinhuoltajille ja haavoittuviin ryhmiin kuuluville. ETSK onkin suhtautunut myönteisesti komission aloitteeseen, jolla pyritään lisäämään lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille ja auttamaan heitä tasapainottamaan työ- ja yksityiselämänsä paremmin.

3.3.2

Vanhempainvastuun ja muiden hoivavelvoitteiden jakaminen on tärkeä tavoite tasa-arvoisen työmarkkinoille osallistumisen kannalta (7). Isät käyttävät isyys- ja vanhempainvapaita kaiken kaikkiaan vähän, ja he ottavat vapaata yleensä vain, jos se on palkallista. On välttämätöntä ryhtyä toimenpiteisiin, joilla kannustetaan miehiä osallistumaan enemmän perhe-elämään, mutta samalla on myös puututtava yrityksille ja etenkin pienille ja mikroyrityksille mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin ja organisointikysymyksiin.

3.3.3

Koska hoivavelvoitteet ovat yksi pääsyistä naisten alhaiseen osallistumiseen työmarkkinoille, Barcelonan tavoitteet ovat ratkaisevan tärkeitä. Niitä ei kuitenkaan ole saavutettu riittävällä tavalla. On olemassa näyttöä siitä, että lastenhoitopalvelujen ja naisten työllisyysasteen välillä on myönteinen yhteys, ja ETSK pitääkin valitettavana, että niin harvat maat ovat päässeet Barcelonan tavoitteisiin, vaikka niiden hyväksymisestä on jo yli 15 vuotta. Komitea kehottaa harkitsemaan tarkistusten tekemistä ja asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita, jotka kannustavat edistämään sukupuolten tasa-arvoa.

Mahdollisuus saada lastenhoito- ja muita hoitopalveluja kohtuuhintaan on edelleen haaste erityisesti pienituloisille perheille, ja siksi laadukkaiden julkisten ja yksityisten hoitopalvelujen sopivalla yhdistelmällä on tärkeä merkitys. Lisäksi lastenhoitopalvelujen aukioloajat ovat yhä todellinen ongelma työssäkäyville vanhemmille.

3.3.4

ETSK kiinnittää huomiota myös siihen, että työssäkäyvien vanhempien lapset saattavat tarvita iltapäivähoitopalveluja. Niitä olisi oltava saatavilla maissa, joissa koulupäivät päättyvät aikaisin ja vanhemmat ovat tämän vuoksi taipuvaisia tekemään osa-aikatyötä. Tarvitaan lisätietoja, jotta voidaan selvittää tämän rakenteellisen ongelman laajuus ja vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon työmarkkinoilla.

3.3.5

Hoitoalan kasvu ja sen tarjoama merkittävä hyödyntämätön työpaikkapotentiaali edellyttävät erityistä huomiota sitkeän sukupuoltenmukaisen eriytymisen ja monissa tapauksissa heikkojen työehtojen ja olojen ja matalan palkan vuoksi. Kuten ETSK on jo todennut, on syytä kerätä asianmukaista tietoa maksullisten hoitojärjestelmien eri näkökohdista ja suosiosta Euroopassa, myös nopeasti yleistyvistä kotihoitopalveluista ja kotitalouksissa asuvien hoivatyöntekijöiden muodostamasta erityistapauksesta (8). Monet viimeksi mainituista työntekijöistä liikkuvat EU:n sisällä tai ovat kolmansista maista peräisin olevia muuttajia, ja he ovat kertoneet huonoista työehdoista, -oloista ja palkasta. ETSK kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhdennetyn strategian hoitoalaa varten.

3.3.6

ETSK arvostaa komission pyrkimyksiä huolehtia lastenhoidon ja pitkäaikaishoidon tiiviimmästä seurannasta osana EU-ohjausjaksoa ja jäsenvaltioille osoitettuja maakohtaisia suosituksia.

3.4   Sukupuolten tasa-arvon rahoitus: monivuotinen rahoituskehys

3.4.1

ETSK pitää tervetulleena monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 sisältyvää, Euroopan sosiaalirahasto plussaa (ESR+) koskevaa ehdotusta, jonka tavoitteena on tukea naisten ja miesten tasa-arvoa, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä sekä edistää naisten osallistumista työmarkkinoille toteuttamalla toimenpiteitä työ- ja yksityiselämän tasapainon sekä lastenhoitopalvelujen saantimahdollisuuksien parantamiseksi. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suosituksensa siitä, että ESR+:sta on tuettava sukupuolten tasa-arvon edistämistä (9).

3.4.2

ETSK katsoo, että sukupuolinäkökulma olisi otettava entistä kattavammin huomioon EU:n varoja kohdennettaessa. Komitea kantaa huolta siitä, että sukupuolten tasa-arvoon sekä syrjinnän ja rasismin vastaisuuteen liittyvien tavoitteiden sulauttaminen yhdeksi ja samaksi tavoitteeksi heikentää niiden erottuvuutta ja hämärtää käsitystä siitä, miten paljon määrärahoja kuhunkin tavoitteeseen on osoitettu. Olisi pohdittava, miten tämä ongelma voidaan ratkaista parhaiten.

3.4.3

ETSK korostaa, että kaikkien saatavilla oleviin laadukkaisiin ja kohtuuhintaisiin hoitopalveluihin ja -paikkoihin on investoitava nykyistä enemmän. Komission ehdotus ESR+:sta on askel oikeaan suuntaan, sillä sen avulla lisätään lastenhoitoon kohdistuvia investointeja. Tätä rahoitusta olisi edistettävä entisestään komission kokoamien hyvien käytäntöjen pohjalta.

3.4.4

ETSK suhtautuu myönteisesti myös monivuotiseen rahoituskehykseen 2021–2027 kuuluvaan InvestEU-ohjelmaan ja sen painopisteeseen, joka koskee sosiaaliseen infrastruktuuriin tehtävien investointien vauhdittamista ja jolla saattaa olla myönteistä vaikutusta sukupuolten tasa-arvoon.

3.4.5

ETSK:ta huolestuttaa, että nykyään ei arvioida sitä, miten jäsenvaltiot ovat käyttäneet EU-varoja hoitopalvelujen tarjonnan tukemiseen. Asiaan on puututtava seuraavissa rahoitusohjelmissa ottamalla Euroopan tulevien rakennerahastojen, myös ESR+:n, yhteydessä käyttöön tarkoituksenmukaiset indikaattorit jäsenvaltioita varten, jotta EU:n rahoitustuen vaikutusta erilaisiin hoitopalveluihin ja sukupuolten tasa-arvoon voidaan seurata aiempaa paremmin.

3.5   Verotus- ja etuusjärjestelmät

3.5.1

Saatavilla olevan näytön mukaan naiset kohtaavat usein vahvoja taloudellisia pidäkkeitä pyrkiessään työmarkkinoille tai halutessaan tehdä enemmän töitä. Se, miten verotus- ja etuusjärjestelmät on suunniteltu, saattaa saada kotitalouksien toiset tulonhankkijat, useimmiten naiset, luopumaan työskentelyaikeistaan. Suorana seurauksena ovat muun muassa pienemmät eläkejärjestelmiin maksetut maksut tai niiden puuttuminen, mikä puolestaan johtaa pienempiin eläketuloihin ja jopa köyhyyteen.

3.5.2

EU-ohjausjaksossa on jo kiinnitetty huomiota tarpeeseen mukauttaa verotus- ja etuusjärjestelmiä niin, etteivät ne vaikuta lannistavasti toisiin tulonhankkijoihin, jotka haluaisivat ottaa työpaikan vastaan tai tehdä enemmän töitä. Kehityssuuntauksia jäsenvaltioissa on syytä seurata tiiviisti.

3.6   Naisyrittäjyys

3.6.1

Yrittäjyys voi tarjota naisille mahdollisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen, laadukkaisiin työpaikkoihin ja menestyksekkääseen uraan sekä auttaa heitä pääsemään eroon köyhyydestä ja sosiaalisesta syrjäytymisestä ja edistää tasapuolisempaa sukupuolten edustusta päätöksenteossa. Naisyrittäjyyttä on tuettava parantamalla sosiaalisen suojelun saatavuutta ja laatua (10) ja ottamalla yrittäjyyskoulutus osaksi kaikkea yleissivistävää ja ammatillista koulutusta.

3.6.2

Yrittäjyyden osalta naiset toimivat useammin itsenäisinä ammatinharjoittajina, jolloin riski ajautua työssäkäyvien köyhyyteen on suurempi, kun taas työntekijöitä palkkaavien yritysten omistajien joukossa on enemmän miehiä. Naiset kohtaavat myös enemmän rakenteellisia esteitä, jotka liittyvät rahoituksen saantiin, stereotypioihin ja itseluottamuksen puutteeseen. Tällaiset esteet on poistettava. Mentoreina toimivat bisnesenkelit ja uudenlaiset rahoitusmuodot voivat auttaa esteiden selättämisessä. Nykyisiä elinkeinoelämän järjestöjen verkostoja olisi edistettävä ja laajennettava aiempaa aktiivisemmin.

3.7   Digitaalitalous

3.7.1

Globalisaatiosta, teknologian kehityksestä ja väestörakenteen muutoksesta johtuvat työmarkkinoiden muutokset avaavat uusia mahdollisuuksia niin työntekijöille kuin yrittäjillekin. Uudet ja kasvavat alat (esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikka, vihreä talous, teollisuus 4.0 ja sähköinen kaupankäynti) voivat tarjota naisille lukuisia mahdollisuuksia hyväpalkkaisiin töihin. ETSK on kuitenkin myös tuonut esiin sukupuolten välisen digitaalisen kuilun, joka tuo mukanaan monia haasteita, joihin vastattava. Komitea on niin ikään antanut suosituksia koulutusjärjestelmissä ja työmarkkinoilla ilmenevän epätasapainon poistamiseksi (11).

3.7.2

Jotta naiset ja miehet voivat toimia luottavaisin mielin digitaalitaloudessa, kansallisella tasolla on selvennettävä tilannetta oikeuksien, sosiaaliturvaoikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Tämä koskee sekä työsopimuksia että yritysten välisiä sopimuksia. Koulutuksella olisi oltava keskeinen sija strategioissa, joilla pyritään kannustamaan naisia tieto- ja viestintätekniikan, STEM-alojen ja vihreiden alojen ammatteihin, ja sukupuolinäkökulma olisi otettava kauttaaltaan huomioon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassa.

3.8   Kaikkien toimijoiden välisen yhteistyön parantaminen

3.8.1

Työmarkkinaosapuolten rooli työehtosopimusten neuvottelussa on tärkeä keino puuttua sukupuolten tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta koskeviin moninaisiin näkökohtiin Euroopan työmarkkinoilla. Työmarkkinaosapuolet hyväksyivät EU:n tasolla vuonna 2005 sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet, joiden jatkoksi toteutettiin kansallisen tason yhteistoimia. Näiden tarkoituksena oli puuttua sukupuolirooleihin, edistää naisten osallistumista päätöksentekoon, tukea työ- ja yksityiselämän tasapainottamista ja kaventaa sukupuolten palkkaeroa. Vuonna 2008 työmarkkinaosapuolet muuttivat vuonna 1996 tehtyä vanhempainvapaasopimusta (neuvoston direktiivi 2010/18/EU (12)), ja vuonna 2012 ne kehittivät välineistön sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi käytännössä.

3.8.2

Myös kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat hyödyllisellä tavalla edistää sukupuolten tasa-arvoa työmarkkinoilla, erityisesti kun on kyse haavoittuvista väestöryhmistä.

3.8.3

ETSK kehottaa laatimaan uudistetun ja kunnianhimoisen EU-tason strategian sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi Euroopan työmarkkinoilla. Se on nivottava johdonmukaisesti osaksi kaikkia Euroopan tulevia työllisyysstrategioita, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria ja YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman eurooppalaista ulottuvuutta.

---

(1)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 44, EUVL C 262, 25.7.2018, s. 101.

(2)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 44.

(3)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 20.

(4)  EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(5)  EUVL C 351, 15.11.2012, s. 12, EUVL C 242, 23.7.2015, s. 9, EUVL C 367, 10.10.2018, s. 20.

(6)  EUVL C 262, 25.7.2018, s. 101.

(7)  EUVL C 129, 11.4.2018, s. 44.

(8)  EUVL C 487, 28.12.2016, s. 7.

(9)  Ks. ETSK:n lausunto ”Euroopan sosiaalirahasto plus” (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 165).

(10)  EUVL C 173, 31.5.2017, s. 45.

(11)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 37.

(12)  EUVL L 68, 18.3.2010,s. 13.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano ilmanlaadun sekä vesi- ja jätehuollon alalla”

(valmisteleva lausunto)

(2019/C 110/06)

Esittelijä:

Arnaud SCHWARTZ

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 3.5.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
	valmisteleva lausunto
Työvaliokunnan päätös	17.4.2018 (lausuntopyyntöä ennakoiden)
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	27.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	117/2/6

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin (Environmental Implementation Review, EIR) tavoitteeseen antaa kunkin jäsenvaltion tilanteesta tosiasioihin perustuva katsaus, jossa yksilöidään niiden suurimpia puutteita unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa, sekä suositella korjaavia toimenpiteitä ja tukea uudella teknisellä vertaisapuvälineellä niitä jäsenvaltioita, jotka ovat soveltamistoimissaan myöhässä.

1.2

Aihetta käsittelevässä lausunnossaan (1) ETSK kuitenkin toteaa EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin osoittavan, että monissa jäsenvaltioissa Euroopan ympäristölainsäädännön puutteellinen, hajanainen ja epätasainen soveltaminen on vakava ongelma. Yhä edelleen ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin yhteydessä havaittujen perussyiden taustalla näyttäisi olevan monien jäsenvaltioiden hallitusten poliittinen haluttomuus nostaa merkittävien parannusten tekeminen keskeiseksi poliittiseksi painopisteeksi ja varata sitä varten riittävästi resursseja (esim. monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä). ETSK muistuttaakin, että EU:n ympäristösäännöstön asianmukainen täytäntöönpano on unionin kansalaisten etujen mukaista ja että siitä saadaan kouriintuntuvaa taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä.

1.3

Kuten edellä mainitussa lausunnossa (2) todetaan, ETSK katsoo, että ympäristönsuojelutoimien tehokas täytäntöönpano riippuu omalta osaltaan aktiivisen roolin uskomisesta kansalaisyhteiskunnalle (työnantajat, työntekijät ja muut eri yhteiskuntapiirien edustajat). ETSK myös toistaa pyyntönsä kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisen osallistumisen lisäämisestä, mikä olisi omiaan vahvistamaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointeja. ETSK katsoo, että valtakunnallisella tasolla toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on voitava tarjota käyttöön asiantuntemustaan ja näkemyksiään maaraportteja ja järjestelmällisiä maakohtaisia vuoropuheluja sekä näiden jatkotoimia silmällä pitäen. Tämän asian edistämiseksi ETSK haluaa helpottaa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua Euroopan unionin tasolla aidosti kestäväpohjaisen kiertotalouden puitteissa.

1.4

Lausuntoonsa aiheesta ”EU:n toimet ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi” (3) tukeutuen ETSK korostaa jälleen sitä, että nykyiset puutteet heikentävät yleistä luottamusta EU:n lainsäädännön vaikuttavuuteen, ja siksi se toistaa jäsenvaltioille ja komissiolle osoittamansa kehotuksen lisätä runsaasti rahoitusta lisähenkilöstön palkkaamiseksi, jotta ympäristöhallinnon ja -lainsäädännön täytäntöönpanoa kyetään valvomaan.

1.5

ETSK korostaa, että tietyissä tapauksissa tarvitaan lisäksi ympäristöinvestointeja, tietoisuuden lisäämistä suuren yleisön keskuudessa tai tehokkaita täytäntöönpanoketjuja ja että vaikka ympäristötarkastajien ammattikunta on jo olemassa, EU:n ja sen jäsenvaltioiden on myös tarpeen rekrytoida aiheeseen erikoistuneita tuomareita ja syyttäjiä.

1.6

Kuten ETSK:n lausunnossa (4) todetaan, komitea muistuttaa myös, että jäsenvaltioiden ja asianomaisten kansalaisten kanssa toteutettavien, sääntöjen noudattamista koskevaa viestintää tehostavien ja tietoisuutta lisäävien toimien ohella Euroopan komission on ”perussopimusten valvojana” otettava käyttöön toimia, jotka liittyvät seurantaan ja noudattamisen valvontaan EU:n tasolla. Toimintasuunnitelmassa (5) ei paneuduta sääntöjen noudattamatta jättämisen syihin, joita voivat olla esimerkiksi opportunismi ja poliittisen tahdon puuttuminen. Jäsenvaltioiden tukeminen on tarpeen, mutta ETSK tähdentää uudelleen, että ehdotettuun toimintasuunnitelmaan sisältyvät pehmeät toimenpiteet eivät voi olla ainoa strategia ympäristövaatimusten noudattamisen parantamiseksi.

1.7

Sekä ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa että edellä mainitussa toimintasuunnitelmassa noudatetaan kahden vuoden jaksotusta. ETSK korostaa, että komitean pitäisi olla aktiivisessa roolissa tarkkailtaessa ja muokattaessa niiden sisältöä, jotta kansalaisyhteiskunnan ääni kuuluisi tässä Euroopan unionin ympäristöpolitiikan jatkuvan parantamisen prosessissa.

1.8

Kuten Euroopan komission lukuisista julkaisuista käy ilmi, on monia laiminlyöntejä, jotka johtuvat ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien eri hallintotasojen (valtiollinen, alueellinen, paikallinen) yhteistyön puutteesta. ETSK kehottaakin EU:ta osallistamaan myös kansalaisyhteiskunnan täytäntöönpanon jatkuvaan seurantaan ja arviointiin.

1.9

EU:n kansalaiset pitävät ympäristönsuojelua ensiarvoisen tärkeänä. Suurin osa eurooppalaisista on kuitenkin sitä mieltä, että unioni ja kansalliset hallitukset eivät tee tarpeeksi ympäristön suojelemiseksi. Neuvoston, Euroopan parlamentin ja komission pitäisi siksi toimia paremmin yhdessä, ETSK:n tukemina, jotta kansalaisten odotuksiin kyettäisiin vastaamaan. Tämän tavoitteen saavuttamisessa auttaisi erityisesti ETSK:lta pyydettävä valmisteleva lausunto siitä, miten kansalaisyhteiskunta voisi olla entistä isommalla panoksella mukana EU:n ympäristölainsäädännön kehittämisessä ja soveltamisessa.

1.10

ETSK kehottaa komissiota ensi sijassa julkistamaan luettelon kaikista ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa havaituista jäsenvaltiokohtaisista puutteista EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa ilmanlaadun sekä vesi- ja jätehuollon osalta. Luettelo tulisi laatia sekä komission tietoon saatettujen havaintojen perusteella että järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kuulemisen kautta. Komitea kehottaa lisäksi komissiota määrittämään ja sen jälkeen soveltamaan keinoja näiden virheiden korjaamiseksi. ETSK on valmis auttamaan määritelmän laatimisessa ja osallistumaan arviointiin tällaisten keinojen tulevasta täytäntöönpanosta voimavarojensa ja asiantuntemuksensa asettamissa rajoissa.

1.11

ETSK katsoo, että komission ei pitäisi ainoastaan ehdottaa lainsäädäntöä vaan myös helpottaa ja tukea sen soveltamista, tehdä olemassa olevista teksteistä yhtenäisempiä keskenään ja mukauttaa ne paremmin tieteelliseen kehitykseen ja kansainvälisiin sitoumuksiin, joiden tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen sekä ekosysteemien kunnollisen toiminnan palauttaminen. Ilman näitä ekosysteemejä minkäänlainen taloudellinen kehitys tai sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole mahdollista. Ympäristölainsäädännön soveltaminen on erityisen tärkeää YK:n vahvistamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja ilmastosopimuksen toteuttamiseksi käytännössä. ETSK kehottaakin toimivaltaisia viranomaisiakiinnittämään huomiota tässä lausunnossa oleviin lukuisiin esimerkkeihin ilmanlaatua sekä vesi- ja jätehuoltoa koskevan ympäristölainsäädännön kehittämisestä paremmaksi.

1.12

Lisäksi äskettäin ehdotettua direktiiviä kertakäyttöisistä muovituotteista tarkasteltaessa vaikuttaa siltä, että ehdotettujen toimien saama laaja hyväksyntä perustuu tuloksiin valtameriin joutunutta muovisaastetta käsittelevistä tiedotustoimista ja joukkoviestintäkampanjoista, jotka ovat osaltaan kasvattaneet kansalaisten tietoisuutta tästä ongelmasta. ETSK katsoo, että samoin voidaan todeta monista muista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan tarjoamaan unionin kansalaisille mahdollisuudet terveelliseen elinympäristöön, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja biologisen monimuotoisuuden romahduksen pysäyttämiseen. Tältä osin ETSK painottaa jälleen, että myös kansalaisyhteiskunnan on sitouduttava osallistumaan kansalaisten valistamiseen ja tehostamaan voimakkaasti toimintaansa odotetulla tavalla yhdessä EU:n, valtiollisten että paikallisten viranomaisten kanssa, jotta lisätään suuren yleisön samoin kuin julkisten ja yksityisten päätöksentekijöiden (eritoten pk-yritysten sekä pienen ja keskisuuren teollisuuden) tietoisuutta näistä 2000-luvun merkittävistä haasteista

2.   Yleistä

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti yhteistyöhaluun, jota Euroopan parlamentti on ilmaissut pyytäessään tätä valmistelevaa lausuntoa Euroopan unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta ilmanlaadun sekä vesi- ja jätehuollon alalla.

2.2

EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano kohdistuu aloihin, jotka ovat erityisen tärkeitä ekosysteemien suojelulle: ilmanlaatu, vesi sekä jätteet. Se tarjoaa myös taloudessa uusia, kaikkien eurooppalaisten terveyttä edistäviä mahdollisuuksia ja kehitysnäkymiä. Täytäntöönpanossa ei ole ainoastaan kyse direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä – tämä on vasta ensimmäinen askel. Asiaan kuuluu myös tarvittavien julkisten viranomaistahojen perustaminen tai olemassa olevien voimavarojen tarjoaminen henkilöresursseina, osaamisena ja tehtäväkenttinä, taitotietona ja rahavaroina. Monissa tapauksissa ympäristöinvestoinnit (julkiset tai yksityiset) ovat tarpeen (esimerkiksi veden ja jätteiden käsittelemiseksi), ja on myös säänneltävä toimintaa, jolla on kielteinen ympäristövaikutus (esimerkiksi ilmanlaadun säilyttämiseksi).

2.3

Parannuksia EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa olisi pidettävä ensisijaisina useimmissa jäsenvaltioissa, ja näistä asioista vastuussa olevien viranomaisten olisi saatava lisävoimia. Monissa ETSK:n lausunnoissa on jo aiemmin annettu tästä asiasta suosituksia, ja laajemmin ilmanlaatua sekä vesi- ja jätehuoltoa koskevan EU:n voimassa olevan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon osalta. ETSK kehottaakin tutustumaan näihin lausuntoihin, jotka kattavat ilman (6), veden (7) ja jätteet (8).

2.4

Näiden aihekohtaisten lausuntojen lisäksi on huomattava, että ETSK:n yleisluontoisemmat lausunnot sisältävät myös suosituksia, jotka voivat olla huomionarvoisia käsiteltävänä olevaa lausuntopyyntöä ajatellen, olipa kyse sitten esimerkiksi lausunnoista muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta (9) tai lainsäädännön ja hallinnan nykyisestä täytäntöönpanosta (10) ja kuluttajien yhteisten etujen suojaamisesta (11), strategisista lausunnoista (12) tai lausunnoista, jotka ulottuvat puitteiltaan Euroopan unionin ulkopuolelle ja käsittelevät esimerkiksi erityisesti kestävän kehityksen tavoitteita (13), vapaakauppasopimuksia (14) tai ilmastokysymyksiä (15).

2.5

Sen lisäksi, että voimassa oleva laki tarpeellisesti sovellettuna edistää vapaalle ja vääristymättömälle kilpailulle suotuisien, kansalaisten – tuottajien tai kuluttajien – luottamuksen arvoisten sisämarkkinoiden syntymistä, – laki, joka kykenee varmistamaan korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset väestön ja ympäristön suojelemiseksi –, vaikuttaa välttämättömältä pyrkiä paikkaamaan nykyisen lainsäädännön puutteet ja samalla varmistaa, että EU kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppaneuvotteluissa sisällyttää järjestelmällisesti sosiaali- ja ympäristölainsäädäntöönsä samanarvoisen soveltamisen tuontituotteisiin.

2.6

Tässä yhteydessä on siis tarkasteltava kaikkia käsillä olevan valmistelevan lausunnonhuomautuksia, suosituksia ja päätelmiä riskin sijasta mahdollisuutena ohjata toimintaamme tuomaan joko kilpailuun tai yhteistyöhön perustuvia hyötyjä, jotka ovat taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten seikkojen suhteen mielekkäitä ja kaukonäköisiä.

2.7

Lisäksi – olipa kyse ilmasta, vedestä tai jätteistä – jäsenvaltioiden välisiä eroja Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisessa on vältettävä, jotta ei synny kilpailun vääristymiä, ekologisia ja sosiaalisia eroja tai keinotekoisia, yhteisten ja luonteeltaan väistämättä rajatylittävien voimavarojen hoitamista haittaavia esteitä. Kaikkien nykyisten ja tulevien toimenpiteiden vahvistamiseksi olisi myös oltava keinot yhdenmukaistaa saasteiden ja luonnonvarojen verotus ja vastata tarpeeseen kalibroida paremmin olemassa olevat työvälineet kyseeseen tulevien ulkoisvaikutusten mukaan. Ympäristöpolitiikan ei pitäisi enää toimia sopeutumismuuttujana, vaan siitä pitäisi tulla ensisijaisen tärkeä keino ihmisen toiminnan, käsiteollisuus-, maatalous- ja teollisuustuotannon strategiseen uudelleensuuntaamiseen EU:ssa, ja tämän politiikan positiivisen vaikutuksen olisi heijastuttava myös alueille, missä unionilla on poliittisia kumppaneita ja kauppakumppaneita.

3.   Erityistä

3.1   Unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpano ilmanlaadun alalla

Yhdessä veden, luonnon ja jätteiden kanssa ilmanlaatu on yksi niistä aihealoista, joilla kirjataan eniten rikkomustapauksia. Toukokuussa 2018 komissio tehosti lainsäädännön noudattamisen valvontatoimia haastamalla Euroopan unionin tuomioistuimeen kuusi jäsenvaltiota, jotka rikkovat EU:n ilmanlaatumääräyksiä (16). ETSK on tietoinen siitä, että komissio tekee parhaillaan toimivuustarkastusta ilmanlaatua koskevasta direktiivistä ja arvioi ilmanlaatudirektiivien tuloksellisuutta vuosina 2008–2018. Työ ulkoilman laadusta annetun lainsäädännön täytäntöönpanon parantamiseksi edistäisi erityisesti kestävän kehityksen tavoitetta nro 11 ”Kestävät kaupungit ja yhteisöt”.

Ilmanlaadun suhteen meidän pitää myös muistaa, että ilman pilaantumiselle on kolmenlaisia vaikutuksia:

1)

terveysvaikutuksia, koska sisä- ja ulkoilman pilaantuminen on iso riskitekijä Euroopan unionissa (17) ja muualla. Kyseessä on itse asiassa maailman suurin terveys- ja ympäristöriski (18), joka aiheuttaa vuosittain 6,5 miljoonaa ennenaikaista kuolemaa ja suuret kustannukset yhteiskunnalle, terveydenhuoltojärjestelmille, taloudelle ja kaikille, joiden terveys on uhattuna. Euroopan tilintarkastustuomioistuimen laatiman ilmansaasteiden vaikutuksia selvittävän tuoreen raportin mukaan ennenaikaisia kuolemia arvioidaan Euroopassa olevan vuosittain noin 400 000, ja raportissa todetaan lisäksi, että Euroopan kansalaisten terveyttä ei ole vielä riittävästi suojattu ja että EU:n toimilla ei ole ollut toivottuja vaikutuksia.

2)	vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen (vaikutukset satokertymään, metsiin jne.)

3)	vaikutusta nykyaikaisiin ja luonnollisesti myös historiallisiin rakennuksiin, joilla puolestaan on kytköksensä matkailuun.

3.1.1   Sisäilma

a)

Sisäilman laadun parantamiseksi olisi tarkoituksenmukaista ilmoittaa kuluttajalle merkintöjen avulla näiden ostamien tuotteiden päästöistä, esimerkiksi rakennusmateriaalien, sisustustuotteiden, huonekalujen tai kotitalouskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta. Tätä varten, ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä vertailtuaan, unionin olisi pystyttävä omaksumaan johdonmukainen kehys, joka perustuu nykyisiin parhaisiin käytäntöihin.

b)	Rakennuksen valmistumisvaiheen ja luovutuksen jälkeen olisi velvoitettava ilmanvaihdon laadun ylläpitoon ja säännölliseen valvontaan. Tällä rakennusten pitkän aikavälin valvonnalla olisi selvästikin vaikutus terveyteen mutta myös energiatalouteen.

c)

Muita heikommassa asemassa olevien, esim. niiden ihmisten, joiden hengityselinten toiminta on heikentynyt tai kehitysvaiheessa ja jotka sen vuoksi tarvitsevat parempilaatuista ilmaa, suojelemiseksi myös yleisön, erityisesti pienten lasten, käyttöön tarkoitetuissa laitoksissa olisi pantava täytäntöön toimintasuunnitelmia tätä tarkoitusta varten.

d)

Lisäksi ilmanpuhdistuskäytännöt olisi hyödyllistä yhdenmukaistaa. Unionin olisi määriteltävä kriteerit niiden tehokkuuden ja turvallisuuden mittaamiseksi, jotta vältetään muun muassa kaupalliset tai terveyteen liittyvät poikkeamat, jotka johtuvat siitä, että tällä hetkellä sääntöjä ei ole suhteellisesti ottaen riittävästi.

3.1.2   Ulkoilma

a)

Jotta ilmanlaatu paranisi ja luottamus lisääntyisi kansalaisten ja EU:n toimielinten välillä, voimassa olevan säännöstön syvällisemmän täytäntöönpanon ja sen noudattamatta jättämisestä langetettavien ankarampien seuraamusten määräämisen lisäksi olisi välttämätöntä, että EU:n direktiiveissä vahvistetuissa standardeissa otettaisiin viimeinkin huomioon myös niistä puuttuvat Maailman terveysjärjestön (WHO) suositukset, koska ne suojaavat paremmin väestön terveyttä.

b)

Tällä hetkellä seurataan vain hiukkasia kokoluokissa PM10 ja PM2,5 (mikrometrin asteikko). Eräillä ultrapienillä hiukkasilla on kuitenkin paljon enemmän vaikutuksia terveyteen (nanometrin asteikko), sillä ne kulkeutuvat paljon syvemmälle ihmisen elimistöön ja niitä voi kertyä elimiin. EU:n lainsäädännössä olisi siksi otettava tämä huomioon ja ryhdyttävä toimiin näiden hiukkasten seuraamiseksi, jotta myös niiden pitoisuudet ilmassa vähenevät asteittain.

c)

Sama olisi tehtävä myös polysyklisille aromaattisille hiilivedyille (PAH) ja monille muille epäpuhtauksille, joita ei vielä seurata, erityisesti polttolaitoksista, laivakuljetuksista, maalla liikkuvista ajoneuvoista, rakennuskoneistoista ynnä muista peräisin oleville, etenkin, kun tieteellisen tietämyksen ja teknisten valmiuksien jatkuva edistyminen mahdollistaisi nyt terveyden ja ekosysteemien paremman suojelun.

d)

Kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi (19) on ensiarvoisen tärkeä väline ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi jäsenvaltioissa. Siinä ehdotetaan kuitenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ainoastaan ohjeellisia toimenpiteitä, joiden myötä jäsenvaltiot noudattaisivat sitoumuksiaan päästöjen vähentämiseen. Täytäntöönpanon joustavuus tekee lisäksi tästä direktiivistä liian heikon sääntelyllisiltä vaikutuksiltaan.

e)	Siitä löytyy lisäksi parantamisen varaa, sillä direktiivissä ei ole ehdotettu tavoitetta metaanipäästöjen supistamiseksi. Kyseessä on hyvin merkittävä ilmansaasteen lähde, koska se on paitsi otsonia muodostava yhdiste myös erittäin voimakas kasvihuonekaasu.

f)

EU:n eri direktiivien yhdenmukaistamisen varmistamiseksi yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) olisi otettava käyttöön tavoitteet maataloudesta johtuvalle ilman pilaantumiselle. Maatalous on esimerkiksi yli 95-prosenttisesti vastuussa kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvan saastuttajan, ammoniakin, päästöistä. Jotta jäsenvaltiot pystyisivät saavuttamaan vähennystavoitteensa tällä alalla, YMP:ssä olisi tarjottava siihen riittävät välineet.

g)

Lisäksi on muistettava, että epäpuhtauksien kvantifiointi perustuu tällä hetkellä niiden painoon (μg/m3), vaikka toksikologit ovat jo monen vuoden ajan tieteellisissä kokouksissa painottaneet, että ne olisi parempi mitata hiukkasten määrässä ilmaistuna. Tällainen lähestymistapa tuntuu sitäkin perustellummalta, kun kysymys on hengitysteihin kulkeutuvista erittäin ohuista elementeistä (20).

3.2   Euroopan unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpano vesipolitiikan alalla

Veden osalta on syytä huomauttaa, että vaikka asiaa koskeva puitedirektiivi on yleisesti ottaen tyydyttävä, sen täytäntöönpano ei ole edelleenkään riittävää, ja että useimmat jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet vuoteen 2015 mennessä saavuttamaan hyvää ympäristön tilaa, toisin kuin oli odotettu. Sama koskee Natura 2000:ta, mikä johtuu sopimusoikeudellisen välineen laajamittaisesta epäonnistumisesta. On mahdollista tehdä sellaisia erilaisia tieteellisen kehityksen mukanaan tuomia parannuksia ja uudistuksia, jotka liittyvät toisaalta maaperän toimintaan ja toisaalta tiettyjen epäpuhtauksien leviämiseen ja vuorovaikutukseen. Asiaa tarkastellaan jäljempänä. Edistyminen EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa avittaisi osaltaan useiden puhdasta vettä ja sanitaatiota koskevaan kestävän kehityksen tavoitteeseen nro 6 liittyvien alatavoitteiden saavuttamisessa.

Yksi suurimmista pulmakohdista veteen liittyvillä aloilla on yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetun direktiivin täytäntöönpano, jossa on erittäin selviä eroja jäsenvaltioiden kesken, mikä johtuu hallinnollisten ongelmien ja rahoituskysymysten yhdistelmästä. Vaikka komissio on tehnyt merkittävää työtä nykyisellä toimikaudellaan, on alalla edelleen olemassa huomattavia rahoitustarpeita sekä hallinnointiin liittyviä ongelmia, jotka on ratkaistava. Kokemus jätehuollosta kiinteän jätteen osalta on osoittanut, että tulisi kehittää uusia tapoja saada tuottajat kantamaan vastuu jäteveden lisäkäsittelystä, joka on tähdätty uusiin saastelähteisin, kuten lääkeaineisiin ja mikromuoveihin.

3.2.1   Pintavesi

a)

Pintavesien tilan parantamiseksi sekä myös ympäristölainsäädännön ja ympäristöalan hallinnon heikkenemisen välttämiseksi olisi suotavaa määritellä tiettyjä käsitteitä, kuten ”ekologinen jatkuvuus”, ”vesistö” ja ”kosteikko”. Esimerkiksi kosteikkojen luonnetta koskevat säännöt on määritettävä Euroopan tasolla, koska pelkästään suojelutarkoitukseen perustuva lähestymistapa on liian monimutkainen, jotta se voidaan pätevästi saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä, ainakin eräissä jäsenvaltioissa.

b)	Samoin olisi hyödyllistä, että arviointia varten käytössä olisi yhtenäinen kehys, joka on selkeä ja kaikkien asiaan liittyvän lainsäädännön täytäntöönpanoon osallistuvien toimijoiden kelpuuttama.

c)

Nanohiukkasten, esimerkiksi tekstiili- ja elintarviketeollisuudesta peräisin olevien, tai hormonaalisten haitta-aineiden, esimerkiksi lääke- ja maatalousteollisuudesta peräisin olevien, ympäristöön päästämistä olisi vähennettävä jo niiden lähteellä ja asetettava pinta- ja pohjavesiä koskevat raja-arvot, joita ei saa ylittää, kun tiedetään niiden vaikutus ekosysteemeihin, etenkin ravintoketjuihin, mukaan lukien ihmisiin. Tätä varten olisi myös lopultakin pystyttävä omaksumaan myös pitkällä aikavälillä sovellettavat keinot cocktail-vaikutuksen kynnysarvojen määrittämiseen näiden aineiden sekä erilaisten, jo valvottujen aineiden ja niiden hajoamissivutuotteiden välille.

3.2.2   Pohjavesi

a)

Vesilainsäädännön säännökset, jotka koskevat eri käyttäjäryhmien aiheuttamien kustannusten kattamista, ulkoisvaikutusten hintoihin sisällyttämistä ja kustannusten mukaista hinnoittelua – sellaisena kuin ne on määritelty yhteisön vesipolitiikan puitteista annetussa direktiivissä (21) – eivät ole kyllin velvoittavia eivätkä tarkkoja riittävän vaikutuksen aikaansaamiseksi.

b)

Ilmastonmuutoksen vuoksi saattaa pohjavesivarantojen täyttyminen uudelleen käydä alati ongelmallisemmaksi. Tämä johtuu siitä, että tietyissä paikoissa kaupunki- tai maatalouskäytännöt johtavat veden kiertokulun epätoivottuun häiriöön vettä läpäisemättömän maaperän tai liian heikon biologisen aktiivisuuden vuoksi, mitkä edistävät valumia, eroosiota ja mutavyöryjä luonnollisen imeytymisen, puhdistumisen ja varastoitumisen sijaan. Jotta nämä ilmiöt eivät entisestään pahenisi, EU:n olisi annettava elävää maaperää koskevia säädöksiä. Etuna olisi, että samalla kyettäisiin vastaamaan ongelmiin, jotka liittyvät sekä ekosysteemejä varten käytettävissä olevan veden että ihmisten ja maatalous- ja teollisuustoiminnan käyttöön tarkoitetun veden laatuun ja määrään.

c)

Kun otetaan huomioon metsien ja pensastojen sekä pienemmässä määrin myös pysyvien nurmien ja pitkään ilman maanmuokkausta jätetyn viljelymaan merkitys sateen aiheuttamisessa kokonaishaihdunnallaan sekä maaperässä ja pohjavedessä olevan veden suodattamisessa, puhdistamisessa ja varastoinnissa, niihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ja niitä tulisi olla mahdollisimman paljon ja levinneenä kaikkialle Eurooppaan; tämä sitäkin suuremmalla syyllä siksi, että ne myös auttavat huomattavasti muita eläviä olentoja, mukaan luettuina monet viljelmien hyötyeläimet, jotka joutuvat kohtaamaan lämpöpiikkejä ja muita koko ajan yleistyviä äärimmäisiä sääolosuhteita.

3.2.3   Direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista

Vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanon parantamiseksi direktiivin tekstiä olisi muutettava osittain edellä mainittujen, tiettyjen näkökohtien osalta seuraavasti:

a)	Veden asema johdanto-osan ilmaisussa ”vesi ei ole tavallinen kaupallinen tuote” olisi korvattava ilmaisulla ”vesi ei ole kaupallinen tuote”.

b)	Euroopan vesien tila huomioon ottaen ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteiden soveltaminen edellyttää kaikkien poikkeusten poistamista, esimerkiksi niiden, jotka sisältyvät 4 artiklan 5 kohtaan tai 7 artiklan 4 kohtaan.

c)	Vesien tilasta johtuen ympäristövaikutuksia on arvioitava kaikissa hankkeissa, jotka voivat vaikuttaa veteen ja vesiympäristöihin. ”Yksinkertaistettu arviointi” (16 artikla) olisi näin ollen poistettava.

d)

Pilaaja maksaa -periaatetta on tarkistettava, erityisesti sen soveltamissääntöjen osalta seuraavasti: — Muutetaan 9 artikla: korvataan ilmaisu ”Jäsenvaltioiden on otettava huomioon vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen periaate mukaan lukien ympäristö- ja luonnonvarakustannukset ja silloin on otettava huomioon liitteen III mukainen taloudellinen analyysi ja erityisesti pilaaja maksaa -periaate” ilmaisulla ”Jäsenvaltioiden on perittävä ihmisen toiminnan vaikutuksesta veteen aiheutuvat välittömät ja välilliset kustannukset pilaaja maksaa -periaatteen mukaisesti”. — Poistetaan 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut poikkeukset. — Lisätään kaikki alat, joille jäsenvaltioiden tulee vahvistaa säännöt kustannusten ulkoistamisen eliminoimiseksi, ja täsmennetään kolme aihealuetta (maatalous, teollisuus, kotitaloudet). Vuosikertomuksessa määritetään aloittain, miten tämä prosessi toteutetaan.

e)	Myös kaikki tyyppiä ”on huolehdittava, että” olevat muotoilut on korvattava todellisella velvoitteella (esimerkiksi 11 artiklan 5 kohta tai 14 artiklan 1 kohta).

f)	On myös tarpeen alentaa epäpuhtauksien kynnysarvoja, mukaan lukien muihin direktiiveihin (kuten nitraateista, kemikaaleista ynnä muista annettuihin) yhdistäminen, ja saattaa prioriteettiaineet ajan tasalle (esimerkiksi liittämällä mukaan perfluoratut yhdisteet, nanoteknologia ynnä muut).

g)	Kansalaisten osallistumista on tarpeen parantaa (14 artikla), erityisesti suunnittelun osalta. Tätä on laajennettava perus- ja täydentäviin toimenpideohjelmiin, samoin kuin kaikkiin aiempiin hallinnollisiin tarkastuksiin.

h)	Riita-asioiden osalta (23 artikla) on lisättävä, että Århusin yleissopimuksen mukaisesti valtioiden on otettava käyttöön säännöt ja menettelyt, joilla edistetään suuren yleisön mahdollisuuksia tutustua vettä koskeviin riita-asioihin.

3.3   Euroopan unionin ympäristölainsäädännön täytäntöönpano jätepolitiikan alalla

Äskettäin annetun jätealaa koskevan lainsäädännön perustana oleva vaikutustenarviointi toi ilmi koko joukon ongelmia täytäntöönpanossa: niin oikeudellisia ja sääntelyllisiä kuin sellaisia, jotka liittyvät hallinnointiin ja valveuttamiseen. Heikkoudet jätealan puitedirektiivin täytäntöönpanossa johtuvat monissa tapauksissa siitä, että puuttuu talouden välineitä, esimerkiksi sellaisia, jotka tekisivät kierrätyksestä houkuttavampaa kuin kaatopaikalle sijoittaminen. Tällaisten välineiden luominen saattaa kuitenkin olla kunnille ongelmallista. Paikallisviranomaisilta puuttuvat monesti valmiudet soveltaa EU:n toimenpiteitä ja välineitä paikallistasolla, mikä kielii hallinnointiongelmasta. Säännösten noudattamisen valvonta on sekin suuri pulma monissa jäsenvaltioissa. ETSK toteaa, että komissio on viime vuosina työskennellyt yhdessä jäsenvaltioiden kanssa puuttuakseen mainitunlaisiin täytäntöönpanon heikkouksiin ja antanut muun muassa teknistä tukea ja erityisiä ohjeita muutostarpeista toteuttamalla kaksi kampanjaa säännösten noudattamisen parantamiseksi, toisen vuonna 2012 ja toisen vuonna 2015.

Vasta hyväksytyt jätealan säädösehdotukset ratkaissevat joitakin täytäntöönpanon ongelmista ja auttavat osaltaan kestävän kehityksen tavoitteen nro 12 ”Kulutus- ja tuotantotapojen kestävyyden varmistaminen” saavuttamista, mutta hallinnointiin ja noudattamisen valvontaan liittyvät vaikeudet on yhä ratkaistava jäsenvaltioissa. ETSK on yhdessä komission kanssa perustanut Euroopan kiertotalouden sidosryhmäfoorumin, joka on jo saavuttanut merkittäviä tuloksia sujuvoittamalla erilaisten sidosryhmien keskuudesta löytyvän asiantuntemuksen ja hyvien käytänteiden keräämistä, jakamista ja yleistämistä. Foorumi on keskeisen tärkeä väline, joka ansaitsee tulla laajemmin hyödynnetyksi EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon vauhdittamiseen tällä alalla.

3.3.1   Jätteen syntymisen ehkäiseminen

a)

Jätepolitiikan äskettäinen tarkistus (22) tarjoaa mahdollisuuden tukea voimakkaasti toimenpiteitä, joilla tarpeitamme pystytään vähentämään niiden lähteellä (mukaan lukien raaka-aineiden ja sekundaaristen raaka-aineiden tarve), samoin kuin tulevien jätteiden syntymistä, etenkin ekosysteemeille ja ihmisten terveydelle vaarallisten jätteiden, mikä tarkoittaa, että meidän on kyseenalaistettava tarpeemme ja tuotantomme sekä se, miten ne suunnitellaan ja miten ne kestävät pidempään, ja jalostaa ne sitten mahdollisimman vähäiseen materiaalihäviöön pyrkien, sillä tämä vaikuttaa yleisesti ympäristöön, energiaomavaraisuuteen ja talouden pohjan kestävyyteen.

b)	Jotta voidaan puhua ”kestävistä materiaaleista” eikä ”jätteistä” ja kiertotaloudesta, tuotannosta on jo suunnitteluvaiheessa välttämätöntä poistaa tulevaa kierrätystä vaikeuttavat myrkylliset ainesosat tai vaaralliset komponentit.

c)	Pakkauksissa olisi ensisijaisesti noudatettava kohtuullisuutta, ja alaa olisi hyödyllistä kehittää mahdollisimman paljon, asteittain ja pakollisesti, jotta vältettäisiin kilpailun vääristyminen erilaisten olemassa tai tulossa olevien palautus- ja uudelleenkäyttöjärjestelmien osalta.

d)	Jätteiden syntymisen ehkäiseminen riippuu myös yhteiskunnan kyvystä käyttää uudelleen ja korjata tuotettuja hyödykkeitä. Tähän tarvitaan kunnianhimoinen EU:n lainsäädäntö, jonka päämäärät ovat pikemminkin velvoittavia tavoitteita kuin vapaaehtoisia toimenpiteitä.

e)	Taloudellisen kehityksen erottamiseksi luonnonvarojen kulutuksesta ja siitä seuraavista ympäristövaikutuksista EU:n on asetettava itselleen kunnianhimoisia tavoitteita lisätäkseen resurssien käytön tehokkuutta tuotantojärjestelmissä.

3.3.2   Jätehuolto

a)

Väestön, niin tuottajien kuin kuluttajien, luottamuksen voittamiseksi ja säilyttämiseksi kiertotaloudessa on otettava säännönmukaisesti huomioon ajantasaisin tieteellinen tieto ja siten suojauduttava mahdollisilta tulevilta skandaaleilta, myös kansanterveyteen liittyviltä, jotka saattavat liittyä epäpuhtauksien pitoisuuksiin tai leviämiseen kierrätysmateriaaleissa (esimerkiksi bromi tai hormonaaliset haitta-aineet) tai ympäristössä (nanomateriaalit tai mikromuovit).

b)	Tällainen lähestymistapa on entistä uskottavampi ja tehokkaampi, kun jo tuotantovaiheessa on otettu käyttöön osien jäljitettävyys kaikentyyppisten materiaalien kierrätysasteen parantamiseksi ja on taattu mahdollisimman suuri läpinäkyvyys aina siihen asti, kun tuotteet päätyvät kuluttajille.

c)

Euroopan unionissa onkin ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi sovellettava kierrätettyjen materiaalien tai ensiömateriaalien osalta samaa suojan tasoa. Kierrätettävissä materiaaleissa ei pidä vastedes sallia vaarallisten kemikaalien käyttöä pitoisuuksille asetettuja rajoja enempää. Kun kemikaaleille asetetaan pitoisuusrajat REACH-asetuksen (23) nojalla, Euroopan kemikaaliviraston olisi asetettava samat rajat kierrätetyille materiaaleille. Materiaaleja, jotka eivät täytä näitä raja-arvoja, on käsiteltävä siten, että aine poistetaan tai sen valitseminen uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen tehdään mahdottomaksi.

d)	Sen ekologisen suunnittelun ohella, jonka alaisia älypuhelinten ja muiden sähköisten ja elektronisten tuotteiden pitäisi olla, Euroopan unionin olisi kehitettävä ja pantava myös omalla alueellaan täytäntöön uskottava jätehuoltopolitiikka eikä lähettää jätettä omien rajojensa ulkopuolelle.

e)

Elinkaariarviointi (life-cycle analysis, LCA) osoittaa, että kaikki kierrätysvaihtoehdot ovat parempia kuin polttaminen (varsinkin sitoutuneen energian vuoksi, esimerkiksi muoveissa). Tämä ei tietyissä tapauksissa koske puuta eikä myöskään eräitä vaarallisia jätetuotteita tai -materiaaleja. Jätteiden polttaminen, kuten kaatopaikatkin, on vähitellen eliminoitava, ja asetettava kunnianhimoiset tavoitteet tässä tarkoituksessa.

---

(1)  Lausunto aiheesta ”EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi” (EUVL C 345, 13.10.2017, s. 114).

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  Lausunto aiheesta ”EU:n toimet ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi” (EUVL C 283, 10.8.2018, s. 83).

(4)  Ks. alaviite 3.

(5)  COM(2018) 10 final.

(6)  Lausunnot ohjelmasta ”Puhdasta ilmaa Euroopalle” (EUVL C 451, 16.12.2014, s. 134) ja aiheesta ”Kohti asbestitonta Euroopan unionia” (EUVL C 251, 31.7.2015, s. 13).

(7)  Lausunto aiheesta ”Toimintasuunnitelma luontoa, ihmisiä ja taloutta varten” (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 90); lausunto aiheesta ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon” (EUVL C 209, 30.6.2017, s. 60); lausunto aiheesta ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta” (EUVL C 367, 10.10.2018, s. 107).

(8)  Lausunto tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta (RoHS) (EUVL C 345, 13.10.2017, s. 110); lausunto vaihtoehdoista kemikaali-, tuote- ja jätelainsäädännön rajapinnalla yksilöityjen ongelmien ratkaisemiseksi (EUVL C 283, 10.8.2018, s. 56); lausunto aiheesta ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa (mukaan lukien aluksilta peräisin olevan jätteen käsitteleminen)” (EUVL C 283, 10.8.2018, s. 61); lausunto aiheesta ”Energian hyödyntäminen kiertotaloudessa” (EUVL C 345, 13.10.2017, s. 102); lausunto kiertotalouspaketista (EUVL C 264, 20.7.2016, s. 98).

(9)  Lausunto muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 65).

(10)  Ks. alaviite 1 ja alaviite 3.

(11)  Lausunto aiheesta ”Kuluttajat vahvempaan asemaan” (EUVL C 440, 6.12.2018, s. 66).

(12)  Lausunto aiheesta ”Kohti kestäväpohjaisempaa eurooppalaista tulevaisuutta – vuoteen 2050 tähtäävä strategia” (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 44) ja lausunto aiheesta ”Uudet kestäväpohjaiset talousmallit” (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 57).

(13)  Lausunto aiheesta ”Kestävän kehityksen toimintaohjelma 2030 – kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen sitoutunut Euroopan unioni”, annettu 20. lokakuuta 2016 (EUVL C 34, 2.2.2017, s. 58) ja lausunto aiheesta ”Kaupan ja investointien keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja täytäntöönpanossa” (EUVL C 129, 11.4.2018, s. 27).

(14)  Lausunto aiheesta ”Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut EU:n vapaakauppasopimuksissa” (EUVL C 227, 28.6.2018, s. 27).

(15)  Lausunto aiheesta ”Pariisin pöytäkirja – Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen” (EUVL C 383, 17.11.2015, s. 74) ja lausunto aiheesta ”Ilmasto-oikeudenmukaisuus” (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 22).

(16)  http://europa.eu/rapid/press-release_IP-18-3450_fi.htm

(17)  Euroopan ympäristökeskuksen tietojen mukaan.

(18)  Maailman terveysjärjestön WHO:n tietojen mukaan.

(19)  Kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi.

(20)  https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0048969711005730?via%3Dihub

(21)  Vesipolitiikan puitedirektiivi.

(22)  http://ec.europa.eu/environment/waste/target_review.htm

(23)  REACH-asetus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna EUVL:ssä L 136, 29.5.2007, s. 3).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan vähittäiskauppa-alan päivittämisestä 2000-luvulle”

(COM(2018) 219 final)

(2019/C 110/07)

Esittelijä:	Ronny LANNOO
Toinen esittelijä:	Gerardo LARGHI

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 18.6.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	21.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	171/3/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon vähittäiskauppa-alan uudistamisesta. Komitea korostaa jälleen kerran vähittäiskauppa-alan taloudellista ja sosiaalista merkitystä kaikkien sidosryhmien ja koko yhteiskunnan kannalta (1). ETSK huomauttaa, että se on jo aiemmissa lausunnoissa suosittanut, että luodaan avoin talousympäristö, jolla pyritään varmistamaan tasapuolinen kilpailu, jotta taataan edellytykset suurten, keskikokoisten ja pienten vähittäiskauppiaiden sekä mikrovähittäiskauppiaiden väliselle myönteiselle rinnakkaiselolle ja yhteistyölle.

1.2

Monipuolisuuden puolustaminen ja edistäminen vähittäiskauppa-alalla on ratkaisevan tärkeää, jotta täytetään kuluttajien tarpeet ja puolustetaan ja edistetään unionin tuotantojärjestelmää. Tämän vuoksi ETSK katsoo, että on tasapainotettava suurten vähittäiskauppiaiden hyväksi toteutettavia toimia, jotka tuodaan hyvin selkeästi esille tiedonannossa, ja mikroyritysten ja pienten yritysten tarpeet täyttäviä toimia.

1.3

ETSK toteaa, että komission ehdotuksessa keskitytään liiaksi ”hintaan” kuluttajien kannalta kiinnostavimpana tekijänä sen sijaan, että tarkasteltaisiin muita keskeisiä näkökohtia, kuten tiedotusta, tuotteiden laatua ja yksilöllistämistä, lähituotantoa, liikkuvuutta, kiertotaloutta ja kestävyyttä, vastineen saamista rahoille ja asiakaspalvelua ennen ostoa tai sen jälkeen. Komission olisi suojattava asianmukaisesti tuotteiden monipuolistamista kaikkien osapuolten etujen nimissä.

1.4

Komitea katsoo, että sijoittautumisoikeutta olisi tarkasteltava toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja että paras tapa käsitellä kaikkien asianomaisten sidosryhmien tarpeita on saavuttaa yhteisymmärrys valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

1.5

ETSK katsoo erityisesti, että tietyt sijoittautumisvapauden esteet ja toiminnalliset rajoitukset, joita on nykyään havaittavissa eräissä jäsenvaltioissa, estävät uusien yritysten perustamisen, mutta täydellä vapauttamisella ei taata tarvittavaa tasapainoa suurten yritysten, pienten yritysten ja perheyritysten välillä.

1.6

ETSK katsoo, että liikkeiden aukioloaikoja ja työaikoja koskevat kansalliset säännökset ovat ratkaisevassa asemassa, kun halutaan varmistaa erikokoisten yritysten tasapuoliset toimintaolosuhteet ja ennen kaikkea taata asianmukainen sosiaalinen suojelu sekä palkansaajille että itsenäisille ammatinharjoittajille, myös muuttuneet kulutustottumukset huomioon ottaen.

1.7

ETSK muistuttaa, että yhteisymmärryksen saavuttaminen kansallisesti tai sitä alemmalla tasolla on paras tapa määrittää aukioloajat ja -päivät, sovittaa yhteen kuluttajien tarve saada tiettyjä tuotteita ja palveluja ja tiettyjen yritysten halu pitää liike auki sunnuntaisin ja pyhäpäivinä siten, että samalla varmistetaan yrittäjien ja työntekijöiden työ- ja perhe-elämän tasapainottaminen ja varataan aikaa koulutukselle.

1.8

ETSK huomauttaa myös sosiaalisen pilarin linjausten mukaisesti, että on tarpeen taata oikeudenmukainen palkkaus ja työpaikkojen laatu kaikille alan työntekijöille sekä verkossa että sen ulkopuolella. Se kiinnittää erityisesti huomiota verkkoyrityksissä työskentelevien ja työehtosopimusneuvotteluiden ulkopuolella edelleen olevien tuhansien työntekijöiden työsopimuksiin, samoin kuin niihin suurten vähittäiskauppiaiden työntekijöiden työsopimuksiin, joiden tarkoituksena on ainoastaan vastata viikonloppujen suurempiin asiakasmääriin (mikä lisää satunnaisten sopimusten määrää) tai joissa viikonloppu-, ilta- tai yötyötä ei lasketa ylityöksi. ETSK katsoo lisäksi, että perustamalla toimiva työmarkkinavuoropuhelumekanismi, johon otetaan mukaan myös pienet yritykset ja mikroyritykset, parannettaisiin yritysten kehitysmahdollisuuksia ja luotaisiin työntekijöille parempi turvatakeiden järjestelmä.

1.9

Komitea on komission kanssa samaa mieltä tarpeesta kannustaa ja tukea innovointia vähittäiskauppa-alalla, työnantajien ja työntekijöiden elinikäistä oppimista ja tuotteiden myynninedistämistä pitkällä aikavälillä. Se katsoo kuitenkin, että komission ehdotuksen lisäksi tarvittaisiin etenemissuunnitelma prosessin tukemiseksi digitaalisen siirtymän kehyksessä, minkä lisäksi olisi myönnettävä riittävää rahoitusta ja painotettava erityisesti pieniä yrityksiä ja mikroyrityksiä yhteistyössä pk-yrityksiä edustavien elinten kanssa.

1.10

ETSK kehottaa kaikkien tasojen viranomaisia tekemään tiivistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa Euroopan vähittäiskauppa-alan tulevaisuutta 2000-luvulla koskevan erityisen (esimerkiksi tiedonjakelua, koulutusta, rahoitusta ja hyviä käytänteitä käsittelevän) toimintasuunnitelman laatimiseksi.

2.   Komission asiakirjan pääsisältö

2.1

Tiedonannolla pyritään edesauttamaan vähittäiskaupan mahdollisuuksien hyödyntämistä EU:n taloudessa kartoittamalla parhaat käytännöt. Tämän vuoksi tarvitaan EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden toimia alan kilpailukyvyn tueksi aikana, jolloin verkkokaupan nopea kasvu ja uudenlaiset kulutustottumukset ovat muuttamassa alaa.

2.2

Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää asianmukaisia toimia kaikilla tasoilla. EU:n vähittäiskaupan tuottavuus on jäänyt jälkeen muista aloista. Syynä ovat alan moninainen sääntely kaikilla tasoilla ja digitaalisille markkinoille siirtymisen viivästyminen.

2.3

Vähittäiskauppiaille on asetettu useita rajoituksia, jotka koskevat kauppojen sijoittautumista ja toimintaa. Monet näistä rajoituksista saatetaan perustella oikeutetuilla yleiseen järjestykseen liittyvillä syillä. Rajoitukset voivat myös muodostaa esteitä startup-yrityksille ja tuottavuudelle.

2.4

Uusien liikkeiden avaaminen on alan elinkelpoisuuden kannalta ratkaisevassa asemassa. On tärkeää voida noudattaa markkinoillepääsyn strategiaa, jossa yhdistyvät niin verkossa kuin sen ulkopuolella käytävä kauppa. Yksinkertaiset, avoimet ja tehokkaat sijoittautumismenettelyt antavat vähittäiskaupalle mahdollisuuden parantaa tuottavuuttaan.

2.5

Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot arvioivat ja tarvittaessa uudistavat sääntelykehyksiään ottaen soveltuvilta osin mallia muissa jäsenvaltioissa jo kehitetyistä parhaista käytännöistä.

2.6

Toiminnalliset rajoitukset koskevat tavallisesti lähinnä fyysisissä liiketiloissa toimivia vähittäismyyjiä. Viranomaisten on arvioitava näiden rajoitusten tasapainoisuutta, oikeasuhtaisuutta ja tehokkuutta, jotta tasapuoliset toimintaolosuhteet verkkokaupan kanssa voidaan varmistaa.

2.7

Lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat 0,4–6 prosenttia vähittäiskauppiaiden vuotuisesta liikevaihdosta. Tämä on erityisen suuri rasitus mikroyrityksille. Vähittäiskaupan kehityksen edistäminen kuluttajien eduksi edellyttää laaja-alaista lähestymistapaa: on yksinkertaistettava sääntelykehyksiä ja varmistettava, että ne soveltuvat monikanavaiseen ympäristöön, sekä vähennettävä liian raskaita ja kalliita toimenpiteitä ja menettelyitä, joilla varmistetaan, että vähittäiskauppiaat noudattavat näitä sääntöjä.

3.   Yleistä

3.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) suhtautuu myönteisesti komission pyrkimykseen uudistaa vähittäiskauppa-alaa, jotta vastataan digitalisaatioon ja verkkokauppaan liittyviin uusiin haasteisiin.

3.2

Komitea on jo suosittanut aiemmissa lausunnoissaan, kuten erityisesti Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta antamassaan asiakokonaisuuteen INT/682 kuuluvassa lausunnossa (2), että luodaan avoin talousympäristö, jolla pyritään varmistamaan oikeudenmukainen kilpailu samankokoisten yksikköjen välillä. EU:n olisi erityisesti luotava edellytykset monipuolisuudelle, myönteiselle rinnakkaiselolle ja yhteistyölle sekä verkossa että fyysisissä liiketiloissa toimivien suurten, keskikokoisten ja pienten vähittäiskauppiaiden sekä mikrovähittäiskauppiaiden välillä. Monipuolisuuden edistäminen EU:n vähittäiskauppa-alalla on hyvä keino vastata kuluttajien eri tarpeisiin mutta myös puolustaa ja edistää eurooppalaista tuotantojärjestelmää.

3.3

ETSK toteaa, että komission ehdotuksessa keskitytään liiaksi ”hintaan” kuluttajien kannalta kiinnostavimpana tekijänä, vaikka päätavoitteena olisi oltava täsmällisen tiedon antaminen kuluttajille (kuluttajatietoisuus). Kuluttajien olisi voitava vapaasti ottaa huomioon muita tekijöitä, kun he ostavat tuotteen, kuten sen laatu, yksilöllistäminen, kestävyys, asiakkaiden liikkuvuus, lähituotanto, vastineen saaminen rahoille, asiakaspalvelu ennen ostoa tai sen jälkeen, kiertotalouteen kohdistuva vaikutus ja ympäristötekijät. Tuotteiden monipuolistaminen tuottaa lisäarvoa EU:n tuotanto- ja vähittäiskauppa-aloille, ja komission olisi suojattava sitä asianmukaisesti (3).

3.4

ETSK katsoo, että komission lähestymistapa on vinoutunut ja suosii suuria vähittäiskauppiaita, ja että on tärkeää tasapainottaa tätä pienten yritysten ja mikroyritysten tarpeisiin nähden. Komitea katsoo erityisesti, että on taattava suurten yritysten sekä mikro- ja perheyritysten rinnakkaiselo.

3.5

ETSK on samaa mieltä siitä, että tietyt sijoittautumisoikeuden rajoitukset ja toiminnalliset rajoitukset, joita pannaan täytäntöön eräissä jäsenvaltioissa, saattaisivat estää uusien yritysten perustamisen ja niiden kasvamisen. Se ei kuitenkaan pidä sijoittautumisoikeuden täydellistä vapauttamista patenttiratkaisuna. Lisäksi tässä yhteydessä olisi kunnioitettava toissijaisuusperiaatetta ja saavutettava valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla yhteisymmärrys, jotta paikallisiin ja kaikkien sidosryhmien tarpeisiin voidaan vastata asianmukaisella tavalla.

3.6

ETSK ei yhdy komission kielteiseen näkemykseen asiassa Visser annetusta tuomiosta. ETSK katsoo asian vahvistavan lainsäätäjän tavoitteen, joka liittyy palveludirektiiviin: siinä kodifioidaan Euroopan unionin tuomioistuimen sijoittautumisvapautta koskeva oikeuskäytäntö ja kielletään ainoastaan tietyt vaatimukset, kuten taloudelliset testit, todeten samalla, että kaupunkiympäristön suojeluun liittyvä tavoite voi olla ”sellainen yleiseen etuun liittyvä pakottava syy, joka on omiaan oikeuttamaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen alueellisen rajan”. Nämä tarpeet on tärkeä tasapainottaa suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti.

3.7

Tässä yhteydessä voidaan unionin sisämarkkinoita luotaessa toteuttaa lukuisia toimia yrityksen perustamisen yksinkertaistamiseksi sekä menettelyjen avoimuuden ja yhdenmukaisuuden edistämiseksi kunnioittaen samanaikaisesti olemassa olevia oikeutettuja alueellisia rajoitteita, jotka on vahvistettu toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

3.8

ETSK katsoo, että on erittäin tärkeää ylläpitää ja suojata tietyt talousympäristöt, erityisesti, kun ne liittyvät kansallisen historiallisen ja taiteellisen perinnön säilyttämiseen, sosiaalipoliittisiin tavoitteisiin ja kulttuuripoliittisiin tavoitteisiin. Muunlainen toimintatapa saattaisi vaikuttaa haitallisesti paikallisiin yhteisöihin ja kuluttajiin (4).

3.9

ETSK katsoo kaiken kaikkiaan, että rajat ylittävää laajentumista, kasvua ja verkkokauppaa olisi pidettävä vakavana vaihtoehtona ja että yrityksiä olisi tuettava tässä prosessissa niitä edustavien järjestöjen kanssa koordinoiden, mutta kuluttajien pääasiallisen edun mukaisesti (monikanavainen jakelu ja palvelu) tätä ei pidä katsoa velvoitteeksi tai ainoaksi keinoksi, jolla yritykset voivat kasvaa. Tämän vuoksi on olennaisen tärkeää kannustaa ja ylläpitää innovointiprosesseja, koulutusta ja tuotteiden myynninedistämistä pitkällä aikavälillä, myös tukemalla pieniä yrityksiä ja mikroyrityksiä sekä niitä edustavia elimiä myöntämällä niille riittävää rahoitusta.

3.10

Tehokkaassa vähittäiskauppapolitiikassa on tasapainotettava kannattavuutta ja tehokkuutta sijaintiin nähden. On otettava huomioon (keskipitkän) pitkän aikavälin näkökohdat erityisesti fyysisten liiketilojen kohdalla ja niiden suhteessa nykyisiin ja mahdollisiin tuleviin kehityssuuntiin (esimerkiksi asumisen ja saatavilla olevien palvelujen alalla ja siten suhteessa nykyisiin kaupunkikeskuksiin ja lähiöihin). ETSK katsoo, että komission olisi täydennettävä ehdotustaan yhteistyössä asianomaisten valtakunnallisten ja alueellisten organisaatioiden kanssa toteuttamalla rakenteellisia toimia, jotta otetaan huomioon aluekehitykseen liittyvät tekijät paikallisten yhteisöjen ja kaupunkikeskusten kohdalla (esimerkiksi matkailualueet, paikallinen aluesuunnittelu, rakennusmääräykset, ehdot).

3.11

ETSK katsoo, että liikkeiden aukioloaikoja ja työaikoja koskevat kansalliset säännökset ovat yhdessä uusien teknologisten ratkaisujen kanssa keskeisessä asemassa, kun halutaan varmistaa erikokoisten yritysten tasapuoliset toimintaolosuhteet ja taata asianmukainen sosiaalinen suojelu sekä palkansaajille että itsenäisille ammatinharjoittajille, ja että kansalliset säännökset ovat ennen kaikkea keskeinen väline, jolla taataan sosiaalinen suojelu itsenäisille ammatinharjoittajille ja palkansaajille.

3.12

ETSK muistuttaa, että yhteisymmärryksen saavuttaminen valtakunnallisesti tai sitä alemmalla tasolla asianomaisten järjestöjen kanssa on paras tapa määrittää aukioloajat ja -päivät. On itse asiassa ratkaisevan tärkeää sovittaa yhteen kuluttajien tarve saada tiettyjä tuotteita ja palveluja ja tiettyjen yritysten halu pitää liikkeensä auki pyhäpäivinä tai iltaisin sekä suojata mikroyritysten omistajien ja työntekijöiden tarve lepoon. Samalla tulee varmistaa työ- ja perhe-elämän tasapainottaminen sekä varata aikaa koulutukselle.

3.13

ETSK huomauttaa myös sosiaalisen pilarin linjausten mukaisesti, että on tarpeen taata oikeudenmukainen palkkaus ja työpaikkojen laatu kaikille alan työntekijöille sekä verkossa että sen ulkopuolella. Komitea kiinnittää erityisesti huomiota verkkoyrityksissä työskentelevien ja työehtosopimusneuvotteluiden ulkopuolella edelleen olevien tuhansien työntekijöiden työsopimuksiin, samoin kuin niihin suurten vähittäiskauppiaiden työntekijöiden työsopimuksiin, joiden tarkoituksena on ainoastaan vastata viikonloppujen suurempiin asiakasmääriin (mikä lisää satunnaisten sopimusten määrää) tai joissa viikonloppu-, ilta- tai yötyötä ei lasketa ylityöksi. ETSK katsoo lisäksi, että perustamalla toimiva työmarkkinavuoropuhelumekanismi, johon otetaan mukaan myös pienet yritykset ja mikroyritykset, parannettaisiin yritysten kehitysmahdollisuuksia ja luotaisiin työntekijöille parempi turvatakeiden järjestelmä.

3.14

ETSK suhtautuu myönteisesti suositukseen, jonka mukaan viranomaisten olisi helpotettava pienten kauppiaiden digitaaliteknologioiden käyttöönottoa. Tämä ei kuitenkaan voi olla ainoa vaihtoehto. Perinteiset kaupat ovat keskeisessä asemassa EU:n kasvun mutta myös sosiaalisen koheesion kannalta, erityisesti paikallisyhteisöissä ja muiden kuin diginatiivien kuluttajien kohdalla. Tästä syystä olisi varmistettava verkkokaupan ja fyysisten liiketilojen rinnakkaiselo. ETSK katsoo tässä yhteydessä, että komissio aliarvioi pienten yritysten ja mikroyritysten ongelmia, jotka liittyvät verkkokaupan harjoittamiseen ja siitä hyötymiseen.

3.15

ETSK on komission kanssa samaa mieltä siitä, että työnantajille, jotka haluavat harjoittaa verkkokauppaa, on annettava laadukasta koulutusta. Komitea katsoo kuitenkin, että tilanne on mutkikkaampi ja että pk-yrityksiin, erityisesti pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin, kohdistuu monenlaisia haasteita, kuten a) niiden sisäisen organisaation muuttaminen ja mukauttaminen, b) vieraiden kielten taito, c) oikeudellisen ja hallinnollisen tiedon saanti ja ymmärtäminen, d) tehokkaan ja kilpailukykyisen toimitusjärjestelmän perustaminen, e) vahingollisen verokilpailun ja sosiaalisen polkumyynnin torjuminen unionissa (esimerkiksi alv-petokset ja väärennökset). Tästä syystä ETSK kehottaa painokkaasti komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan pk-yrityksiä ja niitä edustavia elimiä niiden siirtyessä kohti verkkokaupan käyttöönottoa. Tässä tulisi soveltaa laajaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon kaikki edellytykset, joita tarvitaan menestyksekkäiden verkossa toimivien yritysten perustamiseksi.

3.16

ETSK katsoo, että verkkokauppa voisi olla varteenotettava vaihtoehto monien pk-yritysten kannalta. Lisäksi komitea huomauttaa, että komissio on äskettäin julkistanut ensimmäisen ehdotuksen, joka koskee alustojen ja yritysten välisten suhteiden sääntelyä digitaalisilla markkinoilla. Toimenpiteessä keskitytään tarkastelemaan avoimuutta mutta siinä ei puututa yleisiin haitallisiin käytäntöihin (kuten hintapariteettia koskevat lausekkeet, vahingollinen verokilpailu ja vaihteleva verotus), jotka estävät oikeudenmukaisen kilpailun kaupallisten käyttäjien ja suurten verkkoalustojen välillä (5). Tästä syystä komitea suosittaa, että komissio luo tasapuoliset toimintaolosuhteet oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi digitaalisilla markkinoilla.

3.17

ETSK katsoo, että on toteutettava monenlaisia toimia tarvittavien edellytysten luomiseksi, jotta vähittäiskauppa-ala ja erityisesti pk-yritykset ja mikroyritykset voivat suurimpina nettotyöpaikkojen luojina puuttua osaamisen kohtaanto-ongelmaan: on vahvistettava osaamistarpeiden määrittämistä ja ennakointia, ohjeistus mukaan lukien, parannettava koulutuksen tuloksia työmarkkinoiden tarpeiden mukaisesti, ammatillisen koulutuksen edistäminen mukaan lukien, parannettava kysynnän ja tarjonnan paremman yhteensovittamisen puite-edellytyksiä sekä kohennettava pk-yritysten ja mikroyritysten koulutustarpeiden tukemista.

3.18

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio kiinnittää huomiota lainsäädännön noudattamisesta aiheutuviin kustannuksiin, erityisesti pienten yritysten kohdalla, ja siihen, että se kiinnittää huomiota alan erityispiirteiden puutteelliseen tiedostamiseen.

4.   Erityistä

4.1

ETSK kehottaa komissiota tarttumaan kaupunkikeskusten autioitumisen kasvavaan ongelmaan ja sen sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin seurauksiin. Suurten ja pienten kaupunkien elinkelpoisuus riippuu erityisesti niiden lukuisten pienten yritysten ja mikroyritysten (paikallisten kauppojen) selviytymisestä, jotka täyttävät monen kuluttajan tarpeet mutta uhkaavat joutua suurten jakeluryhmittymien vauhdittuvan keskittymisen jyräämiksi.

4.2

ETSK pitää valitettavana, että tiedonannossa ei viitata kestäväpohjaiseen vähittäiskauppa-alaan eikä pienten vähittäiskauppiaiden ja mikrovähittäiskauppiaiden rooliin tässä prosessissa. Tarvitaan kuitenkin suotuisampaa kehystä, jotta lisätään niiden tietoisuutta kestävyysajattelua noudattavien valintojen ja kilpailukyvyn välisestä yhteydestä ja jotta niille annetaan räätälöityä tietoa ja teknistä neuvontaa, samoin kuin tarvittavia lainajärjestelyjä aikaan saatavissa olevien parannusten toteuttamiseksi. Kun otetaan huomioon pienten vähittäiskauppiaiden ja mikrovähittäiskauppiaiden vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa kuluttajiin ja tuottajiin, niiden ei pitäisi joutua tekemään valintoja.

4.3

Tiedonannossa ei kiinnitetä huomiota yritysten välisiin sopimussuhteisiin liittyviin ongelmiin, joita ovat esimerkiksi epäsymmetriset franchising-sopimukset, maksuviivästykset ja hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt. Erityisesti vallan keskittyminen yhä enemmän suurten vähittäiskauppiaiden käsiin unionissa asettaa vakavia haasteita (6). Kilpailuvääristymien korjaamista ja kilpailukyvyn säilyttämistä ajatellen tiedonannossa olisi pitänyt tarkastella kumpaakin kysymystä.

4.4

Aiheesta ”Kuluttajat vahvempaan asemaan” antamansa lausunnon mukaisesti ETSK suosittaa, että komissio määrittelee ja panee täytäntöön tehokkaan riidanratkaisujärjestelmän, joka mahdollistaa taloudellisen vallan väärinkäytöstä ja kilpailua vääristävistä käytänteistä syntyvien tilanteiden ratkaisemisen.

---

(1)  Liikevaihto vuonna 2016: 9 864 468,4 miljoonaa euroa; yritysten lukumäärä (vuonna 2015): 6 205 080; tuotantoarvo (vuonna 2015): 2 687 115 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 alalla työskenteli 33 399 447 ihmistä, joista 27 892 082 oli työntekijöitä.

(2)  EUVL C 327, 12.11.2013, s. 20.

(3)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 165.

(4)  Ks. alaviite 2.

(5)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 177.

(6)  Ks. alaviite 3.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2017”

(COM(2018) 482 final)

(2019/C 110/08)

Esittelijä:

Baiba MILTOVIČA

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 5.9.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	21.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	188/1/9

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen vuoden 2017 kertomuksen tiiviyteen ja painopisteisiin. Kertomukseen liittyy myös laajapohjainen valmisteluasiakirja. Tehokas kilpailupolitiikka, jonka noudattamista valvotaan, muodostaa kestävän markkinatalouden kivijalan. Sen avulla voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset tuotteiden ja palvelujen tuottajille, lisätä kuluttajien luottamusta ja edistää kilpailua sekä perusluonteisia sosiaalisia tavoitteita, kuten kuluttajien valinnanvapautta, ja poliittisia tavoitteita, kuten EU:n kansalaisten hyvinvointia ja Euroopan unionin markkinoiden yhdentymistä. Sillä on merkittävä rooli myös kolmansien maiden suhteen, sillä se tukee kansainvälisen kaupan myönteistä yritys-, ympäristö- ja yhteiskuntadynamiikkaa.

1.2

Vuoden 2017 kertomuksessa painotetaan erityisesti sääntöjen noudattamista ja täytäntöönpanoa, ja se sisältää esimerkkejä komission tehokkaista toimista. Suuret yritykset voivat käyttää hallitsevaa markkina-asemaansa usein väärin kuluttajien sekä pienten ja keskisuurten yritysten haitaksi, ja siksi kilpailunvastaista toimintaa torjuvat toimenpiteet ovat erityisen tervetulleita.

1.3

Kilpailunvastaisen toiminnan lisääntyminen EU-markkinoilla on johtanut kansallisten kilpailuviranomaisten aseman jatkuvaan kehittymiseen kilpailulainsäädännön noudattamisen merkittävinä valvojina. ECN+-direktiivi, joka tehostaa kansallisten kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksia, vahvistaa kansallista toimintakykyä kyseisellä alalla.

1.4

Kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuden varmistaminen ja riittävien resurssien tarjoaminen niiden käyttöön on olennaisen tärkeää. Jotta työskentely olisi tehokasta, tarvitaan aitoa riippumattomuutta, asiantuntijuutta ja koulutusta, ja ECN+-direktiivin täytäntöönpanoa tulisi valvoa tarkasti, jotta varmistetaan tämän tavoitteen saavuttaminen. Kilpailunvastaisen toiminnan torjumiseksi tulisi edistää ehkäiseviä toimia ja kiristää seuraamuksia, jotta ne ehkäisevät tehokkaasti väärinkäytöksiä.

1.5

ETSK tukee komissiota kilpailusääntöjen noudattamisen yksityisoikeudellisessa valvonnassa ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä olisi helpotettava ryhmäkanteita. Komission tulisi jatkaa kollektiivisten oikeussuojamekanismien tehokkuuden seurantaa kaikissa jäsenvaltioissa kilpailulainsäädännön rikkomistapauksissa sekä suorittaa tarvittaessa jatkotoimenpiteitä. Tältä osin komission ehdotus edustajakanteista, joka sisältyy Kuluttajat vahvempaan asemaan -aloitetta koskevaan ehdotukseen, on pettymys.

1.6

Ryhmäpoikkeusasetukseen (1) lisättävät franchise-yritysmuotoa koskevat lisäehdotukset, joiden tarkoituksena on palauttaa franchise-yrittäjän ja franchise-antajan välinen kaupallinen ja sopimussuhteen tasapaino, tulisi ottaa harkintaan.

1.7

Tapauksia, joissa paikallisviranomaiset harjoittavat merkittävää puolikaupallista toimintaa, joka voi olla julkisesti tuettua ja aiheuttaa näin ollen väärää kilpailuetua, tulisi tarkastella lähemmin ja selvittää, tulisiko valtiontukisääntöjä mukauttaa tai ottaa käyttöön muita välineitä.

1.8

ETSK suosittaa, että saatettaessa väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeva direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sitä sovellettaessa tulisi varmistaa kansallisen lainsäädännön avulla, että väärinkäytösten paljastajilla on koko ajan yhteys ammattijärjestön edustajiin ja että heitä suojellaan kaikissa olosuhteissa.

1.9

Komitea katsoo, että kilpailulainsäädännön noudattamisen valvontaan liittyvissä tapauksissa komission toteuttama energia-alan sääntelyviranomaisten toimien yksityiskohtainen tarkastelu kaikissa jäsenvaltioissa yhdessä Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten neuvoston (CEER) ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) kanssa voi tuoda esille toimia, joilla voitaisiin poistaa rajoittavia ja kuluttajia edelleen haittaavia käytäntöjä.

1.10

Tulevissa kilpailupolitiikkaa koskevissa kertomuksissa voitaisiin elintarvikejakeluketjun toiminnan uudelleentarkastelun yhteydessä yksilöidä ja ehdottaa korjaavia toimia, jotka koskevat määräävässä asemassa olevien vähittäismyyjien jatkuvaa – ja mahdollisesti asiattomaksi osoittautuvaa – markkinavoiman käyttöä.

1.11

Digitaalitaloudessa on olemassa ja siinä luodaan jatkuvasti erilaisia kilpailunvastaisia käytänteitä. Komitea on huolissaan siitä, ettei käyttöön aseteta riittävästi resursseja tämän nopeasti kehittyvän ja taloudellisesti vireän alan seuraamiseksi, ja kehottaa painokkaasti sisällyttämään monivuotiseen rahoituskehykseen erityisiä säännöksiä tätä varten.

1.12

Kilpailupolitiikan välittömän soveltamisalan ulkopuolelle jää useita tekijöitä, jotka kuitenkin aiheuttavat huolta markkinoiden vääristymisestä. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot yhteisöverotuspolitiikassa, sosiaalisena polkumyyntinä yleisesti tunnetut työllistämiskäytänteet, keikkataloudessa yleiset käytänteet sekä kiertotalouteen ja maailmanlaajuiseen talouden kestäväpohjaisuuteen liittyvät kysymykset. Komitea kehottaa komissiota käyttämään täysimääräisesti toimivaltuuksiaan ja valmiuksiaan varmistaakseen, että tällaisia harmaita alueita, joilla esiintyy kilpailunvastaista toimintaa, voidaan mahdollisuuksien mukaan seurata, selvittää ja korjata.

1.13

Kilpailuoikeus on unionin säännöstön vanhimpia osia, mutta sillä ei aina kyetä vastaamaan kuluvan vuosisadan haasteisiin. Etenkin markkinoiden sekä yhteiskunnan ja ympäristön keinotekoisen erottelun poistamiseksi olisi hyödyllistä käynnistää EU:n kilpailuoikeuden kattava ja järjestelmällinen uudelleentarkastelu, jossa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet.

2.   Kilpailupolitiikkaa koskevan kertomuksen 2017 sisältö

2.1

Kilpailupolitiikka muodostaa sisämarkkinoiden kivijalan, ja sitä on harjoitettu Rooman sopimuksesta ja nykypäivän Euroopan unionin perustamisesta lähtien. Kilpailupolitiikka on asetettu osaksi säädöskehystä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan kaltaisilla säännöksillä, joissa täsmennetään kilpailupolitiikan sisältö ja soveltamisala.

2.2

Vuonna 2017 toteutettiin kuluttajia ja eurooppalaista teollisuutta hyödyttäviä erityistoimenpiteitä keskeisillä aloilla: digitaalisessa taloudessa, energia-, lääke- ja maatalouskemikaalisektoreilla, verkkotoimialoilla ja rahoitusmarkkinoilla. Tämä yhteenveto nostaa esille pääkohdat kertomuksesta, joka on itsessään yhteenveto useilla talouden sektoreilla tehdystä laajamittaisesta työstä.

2.3

Politiikka on muunnettava säännöiksi, ja säännöt on pantava täytäntöön. Euroopan komissio on kansainvälisen kilpailuviranomaisverkon perustajajäsen, ja lisäksi se toimii aktiivisesti kaikilla kilpailua käsittelevillä kansainvälisillä foorumeilla, kuten OECD:ssä, UNCTAD:ssä, WTO:ssa ja Maailmanpankissa. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä erityisesti kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa, ja se on esittänyt uusia sääntöjä laatimalla direktiivin (2), jonka avulla jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat panna EU:n kilpailusääntöjä täytäntöön tehokkaammin.

2.4

On tärkeää, että henkilöillä, jotka ovat tietoisia kartellin toiminnasta tai muunlaisen kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolosta, on keinoja tuoda asia julki. Tämän helpottamiseksi on otettu käyttöön uusi väline, joka on tarkoitettu väärinkäytösten paljastamiseen nimettömästi, ja sitä käytetään säännöllisesti.

2.5

Pienempiä ja ongelmattomia valtiontukitoimenpiteitä koskevia ilmoitusvaatimuksia on yksinkertaistettu ja niitä koskevia vapautuksia on otettu käyttöön, ja 24 jäsenvaltiota on liittynyt valtiontukien avoimuusmoduuliin, joka tarjoaa tietoa valtiontuista.

2.6

Keskittyneillä markkinoilla on aloitettu tiukka kilpailusääntöjen noudattamisen valvonta. Lääkealalla komissio toteutti ensimmäisen tutkintansa, joka koski lääketeollisuuden ylihinnoittelukäytäntöihin liittyviä huolestuttavia seikkoja. Myös maatalouskemikaalien alalla tutkittiin useita sulautumia, ja sementtiteollisuuden alalla kiellettiin sulautuma, joka olisi vähentänyt kilpailua.

2.7

Energia-alalla toteutettiin valtiontukiin ja kapasiteettimekanismeihin liittyviä täytäntöönpanotoimia, ja Gazpromin liiketoimintakäytäntöjen tutkimista Keski- ja Itä-Euroopassa jatkettiin. Niiden alustavasta tuloksesta kävi ilmi, että EU:n kilpailusääntöjä on rikottu.

2.8

Liikennesektorilla tutkittiin lentoliikenteen yrityskauppoja, ja Liettuan rautatieliikenteessä havaittiin kilpailunvastaisia toimia, jotka johtivat sakkoihin ja korjaustoimenpiteisiin. Lisäksi puollettiin valtiontukien myöntämistä liikennesektorille Kreikassa ja Bulgariassa. Maanteiden tavaraliikenteen osalta toteutettiin kartellinvastaisia toimia Scaniaa vastaan, ja lisäksi useille autonosateollisuuden yrityksille määrättiin tuntuvia sakkoja.

2.9

Yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan laajentaminen koskemaan satamia ja lentoasemia helpotti asianmukaisen valtiontuen myöntämistä.

2.10

Tutkittuaan Deutsche Börsen ja London Stock Exchange Groupin ehdotettua sulautumista komissio totesi, että se johtaisi monopoliin, ja kielsi sulautumisen.

2.11

Kertomuksessa todetaan, että EU:n kilpailupolitiikan on vastattava rakentavalla ja luovalla tavalla Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron asettamaan haasteeseen. Kuten Eurooppa-neuvosto on todennut, kaikissa tulevissa kauppasopimuksissa olisi taattava tasapuoliset toimintaedellytykset erityisesti kilpailun ja valtiontukien osalta.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on tyytyväinen vuoden 2017 kertomukseen, joka sisältää useita esimerkkejä siitä, että komissio painottaa toiminnassaan kuluttajien hyvinvoinnin edistämistä ja kuluttajille aiheutuvan haitan ehkäisemistä. Tämän lähestymistavan myötä edistetään paitsi sisämarkkinoiden yhdentymistä myös talouskehitystä ja siihen liittyviä sosiaalipoliittisia tavoitteita.

3.2

Edellisenä vuonna ETSK:n lausunnoissa on todettu useasti, että tehokkaalla ja asianmukaisesti sovelletulla kilpailupolitiikalla on suuri merkitys. Kuluttajien hyvinvoinnin mittarit sekä tehokkaan kilpailuasetelman ylläpito tarjoavat vahvat perusteet puuttumiselle väärinkäyttöön, markkinoilta sulkeviin käytäntöihin ja rajoittaviin sopimuksiin. Määrätietoinen kilpailupolitiikka edistää talouden parhaita käytäntöjä ja vahvistaa tämän myötä myös eurooppalaisten yritysten asemaa kilpailuhenkisillä maailmanmarkkinoilla sekä tukee sosiaalisia tavoitteita, joihin se perustuu.

3.3   Ajoneuvopäästöt

3.3.1

ETSK:n lausunnossa EU:n toimista ympäristövaatimusten noudattamiseksi ja ympäristöhallinnan parantamiseksi (3) todetaan, että ympäristölainsäädännön ja ympäristöhallinnan täytäntöönpanon varmistavien mekanismien riittämätön noudattaminen aiheuttaa valitettavasti epätervettä kilpailua ja taloudellista haittaa. ETSK toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on olennaisen tärkeää vahvan kilpailupolitiikan kannalta.

3.3.2

Tältä osin komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että komission BMW:tä, Daimleria, Volkswagenia, Audia ja Porschea koskevan kartelliepäilyksen alustava tutkinta, jossa yritysten epäillään supistaneen selektiivisten katalyyttisten pelkistysjärjestelmien ja hiukkassuodattimien kehittämistä ja näin mahdollisesti rajoittaneen ympäristöystävällisemmän teknologian käyttöönottoa, on nyt saanut kilpailunvastaisia käytäntöjä tutkivan ryhmän käynnistämään virallisen tutkinnan.

3.4   Kollektiiviset oikeussuojamekanismit

3.4.1

Komitea panee merkille kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostetuista vahingonkorvauskanteista annetun direktiivin (4) lopullisen saattamisen osaksi lainsäädäntöä. Siinä puututaan tietyiltä osin kysymykseen ryhmäkanteiden edellyttämän oikeudellisen mekanismin järjestämisestä. Kilpailun pääosaston vuonna 2009 valmisteleman direktiiviehdotuksen peruuttaminen yhdessä Kuluttajat vahvempaan asemaan -pakettiin sisältyvän tuoreen ehdotuksen kanssa osoittaa kuitenkin poliittisen tahdon puutetta edistää merkittävällä tavalla aidosti tehokkaan kehyksen luomista edustajakanteita varten unionitasolla. ETSK kehottaakin komissiota jatkamaan kollektiivisten oikeussuojamekanismien tehokkuuden valvontaa kaikissa jäsenvaltioissa kilpailulainsäädännön rikkomistapauksissa sekä suorittamaan tarvittaessa jatkotoimenpiteitä.

3.5   Vähittäiskauppa-alan franchise-toiminta

3.5.1

ETSK huomauttaa vähittäiskauppa-alan franchise-sopimuksiin liittyvästä kasvavasta ongelmasta, jolla voi olla vakavia kilpailuun liittyviä seurauksia. Esimerkiksi Alankomaissa puhjennut franchise-antaja HEMAn ja useiden franchise-yrittäjien välinen merkittävä kiista, joka liittyy olemassa oleviin sopimuksiin ja verkkomyynnin tuotto-osuuksiin, on johtanut franchise-sopimusten purkamiseen. ETSK kehottaa komissiota tarkastelemaan tilannetta ja tekemään franchising-yritysmuotoa koskevia lisäehdotuksia, jotka voitaisiin sisällyttää yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen, jotta palautetaan franchise-yrittäjän ja franchise-antajan välinen kaupallinen ja sopimussuhteeseen kuuluva tasapaino.

3.6   Tuet paikallisviranomaisten tasolla

3.6.1

Useissa jäsenvaltioissa paikallisviranomaiset ovat ryhtyneet kehittämään kaupallista toimintaa käyttämällä julkisia resursseja tai tiloja. Tämä voi johtaa epäreiluun kilpailuun, jos tilanteeseen liittyy tukea. Esimerkiksi ravitsemispalvelu- ja matkailualan pk-yritykset joutuvat kilpailemaan muun muassa urheilukerhojen ruokaloissa ja vapaa-ajan keskuksissa harjoitettavan tuetun toiminnan kanssa. Paikallisviranomaiset omistavat kerhot tai yhdistykset tai myöntävät niille julkisia varoja, eikä kerhojen tai yhdistysten useissa tapauksissa tarvitse maksaa ALV:tä, ja ne hyötyvät sosiaalisista eduista, kuten vapaaehtoistyöntekijöiden panoksesta. Tällainen puolikaupallinen toiminta on usein organisoitu (liikevaihdon ja voiton suhteen) samalla tavalla kuin normaali kaupallinen yritys. Komitea kehottaa komissiota seuraamaan ilmiötä ja selvittämään, olisiko mahdollista muokata valtiontukisääntöjä tai kehittää EU-tasolla muunlaisia välineitä tällaisen – toisinaan jopa EU:n varoilla tuetun – paikallisen toiminnan säätelemiseksi.

3.7   Valtiontukia koskevat tiedot

3.7.1

Valtiontukien avoimuusmoduulin olemassa olo ja käyttö on erityisen myönteistä, sillä se tarjoaa asianomaisille sidosryhmille (komissiolle, kilpailijoille ja suurelle yleisölle) mahdollisuuden varmistaa valtiontuen yhdenmukaisuus sääntöjen kanssa. Tähän mennessä on julkaistu noin 30 000 myönnettyä tukea.

4.   Erityistä

4.1   ECN+-direktiivi

4.1.1

ETSK pitää rohkaisevana sitä, että kertomuksessa painotetaan sääntöjen täytäntöönpanoa, ja käyttää tilaisuutta toistaakseen näkemyksensä (5) ECN+-direktiivistä (6), joka parantaa kansallisten kilpailuviranomaisten toimintavalmiuksia.

4.1.2

Komitea on jo aiemmin esittänyt kantanaan, että asetus voisi olla tehokkaampi oikeudellinen väline tällä alalla, mutta panee merkille oikeasuhtaisuuden tarpeen. Lisäksi kilpailupolitiikan tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet, ja kansallisilla kilpailuviranomaisilla tulisi olla käytössään tarvittavat oikeudelliset toimenpiteet ja välineet puuttuakseen salaisten kartellien toimintaan.

4.1.3

Vaikka ECN+-direktiivin tulisi taata sääntöjen täytäntöönpanoon tarvittava riippumattomuus, resurssit ja tehokkaat työvälineet, kansallisten kilpailuviranomaisten riippumattomuuteen ja valmiuksiin liittyy edelleen avoimia kysymyksiä. Jotta työskentely olisi tehokasta, tarvitaan aitoa riippumattomuutta, asiantuntijuutta ja koulutusta. Kilpailunvastaisen toiminnan torjumiseksi tulisi edistää ehkäiseviä toimia, ja seuraamuksia tulisi kiristää, jotta ne ehkäisevät tehokkaasti väärinkäytöksiä. Kansallisilla kilpailuviranomaisilla tulisi lisäksi olla valtuudet ryhtyä oikeustoimiin itsenäisesti.

4.2   Väärinkäytösten paljastajien suojelu

4.2.1

Lisätoimia tarvitaan tiedotettaessa kilpailusäännöistä yleisölle. Tämä lisää uusien, väärinkäytösten ilmoittamiseen tarkoitettujen välineiden, kuten väärinkäytösten paljastamiseen kehitetyn välineen, tehokkuutta. Vaikka ETSK pitää rohkaisevana sitä, että välinettä käytetään säännöllisesti, komiteaa kuitenkin huolestuttavat useat seikat, jotka liittyvät ehdotettuun direktiiviin, jolla pyritään parantamaan väärinkäytösten paljastajien suojelua (7).

4.2.2

ETSK kiinnittää komission huomion direktiiviä koskevaan lausuntoonsa (8), jossa komitea suosittelee, että direktiivin soveltamisala ei rajoittuisi EU:n lainsäädännön noudattamiseen vaan että sitä laajennettaisiin käsittämään myös kansallisen lainsäädännön noudattaminen.

4.2.3

Olisi myös tärkeää, että työntekijöiden oikeudet huomioidaan ja että ammattijärjestöjen edustajat ja kansalaisjärjestöt mainitaan esimerkkeinä oikeushenkilöistä. Väärinkäytösten paljastajilla tulisi olla mahdollisuus pitää yhteyttä ammattijärjestön edustajiin prosessin kaikissa vaiheissa.

4.3   Digitaalitalous

4.3.1

ETSK muistuttaa, että kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annettiin uusi asetus (9) vuoden 2017 lopulla, ja sen pitäisi taata parempi kuluttajaverkostojen välinen koordinointi rajat ylittävien kilpailunvastaisten käytäntöjen torjuntatoimien täytäntöön panemiseksi. Asetuksessa mainitaan esimerkiksi maarajoituksiin liittyvät käytännöt verkkokauppasektorilla, jonka käsittämä toiminta on lähtökohtaisesti rajat ylittävää. Euroopan kuluttajakeskukset ovat tehneet työtä tämän asian eteen jo vuosia keräten rajat ylittävään toimintaan liittyviä esimerkkejä ja käytäntöjä. Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston ja kuluttajansuojaa koskevan yhteistyöverkoston avustuksella odotetaan seuraavaksi paremmin koordinoituja valvontatoimia.

4.3.2

Digitaalitalouden nopeasti kasvavalla alalla luodaan jatkuvasti monia erilaisia kilpailunvastaisia käytänteitä. Esimerkiksi käyttämällä pitkälle kehitettyjä algoritmeja voidaan mukauttaa hintoja eri verkkolähteistä kerättyjen henkilötietojen perusteella, ja näin yritykset voivat myös harjoittaa kilpailunvastaista yhteistyötä verkossa. Komissiolla on oltava käytössään riittävät budjettivarat tällaisten käytänteiden seuraamiseen ja torjumiseen.

4.4

ETSK uskoo, että parempi yhteistyö kansallisten kilpailuviranomaisten ja kuluttajajärjestöjen välillä hyödyttäisi molempia osapuolia erityisesti siksi, että kansallisten kuluttajajärjestöjen asema mahdollistaa sen, että niiden olisi helppo ilmoittaa kansallisille kilpailuviranomaisille epäillyistä rikkomuksista. Kuluttajajärjestöt voivat itse asiassa tarjota viranomaisille arvokasta tietoa käsittelemiensä valitusten ansiosta.

4.5

Energiaunioni voi edistää meneillään olevaa prosessia, jolla pyritään luomaan tasapuolista kilpailua EU:n energiasektorille. Tällä sektorilla kuluttajahinnoittelussa ja teollisuuden hinnoittelussa on edelleen laaja kirjo ja valinnanvara markkinoilla voi olla suppea. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden välillä suuresti vaihtelevien sääntelykäytäntöjen yksityiskohtainen tarkastelu muodostaa pohjan rakentavalle vuoropuhelulle eroavuuksien ratkaisemiseksi, ja kansallisten kilpailuviranomaisten, energia-alan kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission tulisi hoitaa tätä työtä yhdessä. Näin voidaan valottaa esimerkiksi kaukolämpöjärjestelmiin liittyvää suppeaa valinnanvaraa ja rajoittavia käytäntöjä.

4.6

Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö elintarvikealan vähittäiskaupassa on itsepintainen ongelma. Komissio nostaa esiin kysymyksen, onko suurilla vähittäismyyntiketjuilla liikaa neuvotteluvoimaa (kahdenvälisissä neuvotteluissa tavarantoimittajiensa kanssa) ja ostajavoimaa (markkinoilla yleisesti) kaksoisroolinsa ansiosta, sillä ne ovat sekä tavarantoimittajien asiakkaita että näiden kilpailijoita (kaupan omien tuotemerkkien kautta) (10). ETSK kehottaa toimimaan aihetta koskevan tuoreen lausuntonsa (11) mukaisesti ja toistaa suosituksensa, että komissio sisällyttäisi tuleviin kilpailupolitiikkaa koskeviin kertomuksiinsa elintarvikejakeluketjun toiminnan seurannan.

4.7   Kilpailuoikeus ja laajempi yleinen etu

4.7.1

Markkinoiden vääristyminen voi johtua useista tekijöistä, jotka jäävät kilpailupolitiikan suppean soveltamisalan ulkopuolelle. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot yhtiöverotuspolitiikassa, sosiaalisena polkumyyntinä yleisesti tunnetut työllistämiskäytänteet, keikkataloudessa yleiset käytänteet sekä kiertotalouteen ja maailmanlaajuiseen talouden kestäväpohjaisuuteen liittyvät kysymykset.

4.7.2

Kilpailuoikeudella, joka perustuu 20. vuosisadan puolivälin talousnäkymiin, on nyt kyettävä vastaamaan 21. vuosisadan haasteisiin. Markkinoiden sekä yhteiskunnan ja ympäristön keinotekoisen erottelun poistamiseksi olisi käynnistettävä EU:n kilpailuoikeuden kattava ja järjestelmällinen uudelleentarkastelu, jossa otetaan huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tavoitteet.

4.7.3

ETSK katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteisiin ja Pariisin ilmastosopimukseen liittyvät EU:n sitoumukset olisi perussopimuksissa määritettyjen nykyisten sitoumusten ohella otettava kilpailulainsäädäntöä sovellettaessa huomioon yleisen edun tavoitteina samalla tavoin kuin kuluttajien etuja koskevat tavoitteet.

4.7.4

Olisi pantava merkille markkinakeskittymien vaikutukset kuluttajien ja tuottajien tuleviin sukupolviin. Tulisi arvioida pitkän aikavälin haittavaikutusten erilaisia laskentamalleja, esimerkkinä julkisissa hankinnoissa jo tehty elinkaarikustannuslaskenta.

4.8

ETSK on useissa viimeaikaisissa lausunnoissaan (12) peräänkuuluttanut komission toteuttamien (monikansallisten yritysten ja yksityishenkilöiden) oikeudenmukaista verotusta koskevien toimien vahvistamista, sillä ratkaisemattomia asioita on vielä paljon. Ne koskevat esimerkiksi veropetosten torjuntaa, veroparatiiseja, aggressiivista verosuunnittelua sekä jäsenvaltioiden välistä epäoikeudenmukaista verokilpailua.

4.9

Huomattavia markkinavääristymiä aiheuttavat tälläkin hetkellä jäsenvaltioiden välillä laajasti vaihtelevat kansalliset yhteisöverojärjestelmät yhtiöverokannan vaihdellessa 9–35 prosentin välillä, ja joissakin maissa jopa tätä alhaisempi verokanta on mahdollinen esimerkiksi immateriaalioikeuksien alalla. Koska veropolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, EU:n kilpailupolitiikan keinoin on jatkossakin hankala oikaista veropolitiikan aiheuttamia vääristymiä.

4.10

Veronkiertodirektiivissä, jota tulisi soveltaa jäsenvaltioiden lainsäädännössä viimeistään 1. päivästä tammikuuta 2019 lähtien, säädetään sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veronkiertokäytäntöjen vastaisista säännöistä, ja se sisältää toimia, joiden odotetaan ehkäisevän eräitä eriäviä kansallisia menettelytapoja, mikä on myönteinen asia.

---

(1)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32010R0330.

(2)  http://ec.europa.eu/competition/antitrust/proposed_directive_fi.pdf.

(3)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 69.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin

(EUVL L 349, 5.12.2014, s. 1).

(5)  EUVL C 345, 13.10.2017, s. 70.

(6)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten täytäntöönpanovalmiuksien parantamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi (COM(2017) 142 final).

(7)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta, COM(2018) 218 final.

(8)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Väärinkäytösten paljastajille parempi suojelu EU:ssa”. Esittelijä: Franca Salis-Madinier (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 155)).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394 (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

(10)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SWD(2018) 349 final.

(11)  EUVL C 283, 10.8.2018, s. 69.

(12)  EUVL C 262, 25.7.2018, s. 1; EUVL C 197, 8.6.2018, s. 29; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 29.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 muuttamisesta”

(COM(2018) 398 final – 2018/0222 (NLE))

(2019/C 110/09)

Esittelijä:

Jorge PEGADO LIZ

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 12.7.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	21.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	205/3/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK panee tarkoin merkille ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 (1) muuttamisesta (COM(2018) 398 final). Tarkoituksena on lisätä kaksi uutta tukimuotoa valtuusasetukseen, mikä mahdollistaa sen, että komissio voi hyväksyä ryhmäpoikkeuksia (neuvoston asetus (EU) 2015/1588, 13. heinäkuuta 2015).

1.2

ETSK pitää ehdotusta tarpeellisena ja aiheellisena erityisesti osana seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen liittyviä uusia ehdotuksia, sillä se on keskeinen väline näissä uusissa aloitteissa suunniteltujen useiden toimenpiteiden tehokkaan toiminnan kannalta. Ehdotus edistää selkeästi sitä, että komissiolla on vahva rooli tuettavien hankkeiden valitsemisessa EU:n yhteisten etujen mukaisesti ja että julkinen tuki täydentää yksityisiä investointeja läpinäkyvästi.

1.3

ETSK kannattaa ja tukee tätä komission uutta ehdotusta. Komitea pitää myös aiheellisena kannustaa sidosryhmiä noudattamaan käytännesääntöjen ohjeita.

2.   Komission ehdotus

2.1

Komissio antoi 6. kesäkuuta 2018 ehdotuksen asetukseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin 13 päivänä heinäkuuta 2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1588 muuttamisesta (2) osana seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen (3) liittyviä uusia ehdotuksia

2.2

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa EU:n tiettyjen rahoitusohjelmien, kuten COSME-, Euroopan horisontti- ja Digitaalinen Eurooppa -ohjelman, uuden InvestEU-rahaston ja Euroopan alueellisen yhteistyön edistämisen sekä valtiontukisääntöjen yhteispeliä. Sen tulee mahdollistaa kohdennettujen muutosten tekeminen nykyisiin valtiontukisääntöihin, jotta kansalliset varat – myös kansallisella tasolla hallinnoitavat Euroopan rakenne- ja investointirahaston varat – ja komission keskitetysti hallinnoimat EU-rahastot voidaan yhdistää mahdollisimman saumattomasti vääristämättä kilpailua EU:n sisämarkkinoilla.

2.3

Ehdotuksella on siten tarkoitus lisätä kaksi tukimuotoa valtuusasetukseen, mikä mahdollistaa sen, että komissio voi hyväksyä ryhmäpoikkeuksia (asetus (EU) 2015/1588, 13. heinäkuuta 2018), jotka perustuvat selkeästi määriteltyihin soveltuvuuskriteereihin. Näin varmistetaan, että poikkeusten vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on vähäinen. Ottamalla käyttöön ryhmäpoikkeuksia mahdollistettaisiin jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisten menettelyjen huomattava yksinkertaistaminen, joka perustuu ennalta selkeästi määriteltyihin soveltuvuusedellytyksiin.

2.4

Tiivistäen voidaan todeta, että komissio ehdottaa siis kahden uuden alakohdan lisäämistä asetuksen (EU) 2015/1588 1 artiklan 1 kohdan a alakohtaan: xv) EU:n keskitetysti hallinnoimien rahoitusvälineiden tai talousarviotakuiden kautta kanavoidulle tai niistä tuetulle rahoitukselle, kun tuki koostuu valtion varoista myönnetystä lisärahoituksesta; xvi) EU:n Euroopan alueellisista yhteistyöohjelmista tuetuille hankkeille.

3.   Yleistä

3.1

ETSK on tukenut äskettäin antamissaan lausunnoissa komission uusia ohjelma-aloitteita. Näitä lausuntoja ovat erityisesti seuraavat: a) InvestEU (4) b) Euroopan horisontti -ohjelma (5) c) Tekoäly Euroopassa (6) d) EU:n uudistettu tutkimuksen ja innovoinnin ohjelma (7) e) Euroopan aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto (8) f) Asetus Euroopan alueellisesta yhteistyöstä 2021–2027 (9) g) Verkkojen Eurooppa -väline (10) h) TEN-T-hankkeiden toteuttaminen (11) i) Verkkoon liitetty ja automatisoitu liikkuvuus (12) j) Digitaalinen Eurooppa -ohjelma (13).

3.2

Käsillä oleva komission ehdotus on välttämätön näissä uusissa aloitteissa ehdotettujen useiden toimenpiteiden tehokkaan toiminnan kannalta. Luettelo uusista aloitteista on vielä alustava, sillä lainsäätäjien välillä käydään vielä keskusteluja. Ehdotus edistää selkeästi sitä, että komissiolla on vahva rooli tuettavien hankkeiden ja järjestelmien valitsemisessa EU:n yhteisten etujen mukaisesti ja että julkinen tuki täydentää yksityisiä investointeja läpinäkyvästi.

3.3

Luvun ”Kilpailusäännöt” 107, 108 ja 109 artiklat luovat EU:n perustuslaissa (sopimus Euroopan unionin toiminnasta) puitteet valtion tuelle.

3.4

Heinäkuun 13 päivänä 2015 annetussa asetuksessa (EU) 2015/1588 säädettiin sen täytäntöönpanemiseksi SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin, olivatpa ne sitten investointeja tai valtiontakauksia.

3.5

Asetusta on muutettava, jotta komission ehdotuksessaan ilmoittamat tavoitteet, joille ETSK antaa täyden tukensa, voidaan toteuttaa.

3.6

ETSK kannattaa näin ollen asetukseen (EU) 2015/1588 tehtäviä muutoksia sellaisina kuin ne on esitetty komission ehdotuksessa, sillä komitea pitää niitä välttämättöminä esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

3.7

ETSK on myös tyytyväinen siihen, että komissio julkaisi muutama päivä tässä käsiteltävän ehdotuksen antamisen jälkeen valtiontuen valvontamenettelyissä sovellettavat käytännesäännöt (14), joilla kumotaan vuonna 2009 annetut säännöt ja joihin on yhdistetty yksinkertaistettua menettelyä koskeva tiedonanto (15).

3.8

ETSK suhtautuu myönteisesti tähän aloitteeseen, jonka tarkoituksena on hyödyntää täysimääräisesti käsillä olevassa ehdotuksessa esitettyjä uudistettuja valtiontukisääntöjä, antaa jäsenvaltioille, tuensaajille ja muille sidosryhmille ohjeita siitä, miten valtiontukimenettelyt toimivat käytännössä, ja varmistaa, että ”valtiontukimenettelyt ovat mahdollisimman avoimia, yksinkertaisia, selkeitä ja oikea-aikaisia sekä mahdollisimman hyvin ennakoitavissa”.

3.9

Vuoden 2018 käytännesääntöjen ei ole tarkoitus olla tyhjentävät, eivätkä ne luo mitään uusia oikeuksia. Niissä kuvaillaan menettelyt ja annetaan ohjeita niitä varten. Sääntöjen mukaan niitä olisi luettava yhdessä kaikkien aiemmin hyväksyttyjen tekstien kanssa

3.10

Niiden pääasiallisena tavoitteena on edistää sidosryhmien yhteistyötä komission kanssa valvonnan yhteydessä ja tehdä menettelystä selkeämpi yrityksille ja valtioille.

3.11

Ne parantavat myös valtiontukea koskevien kantelujen käsittelyä edellyttämällä, että kantelun tekijä osoittaa oikeussuojan tarpeen heti kantelulomakkeen esittämisen yhteydessä, ja vahvistamalla ohjeellisen aikataulun kantelujen käsittelylle.

---

(1)  EUVL L 248, 24.9.2015, s. 1.

(2)  COM(2018) 398 final.

(3)  COM(2018) 321 final, 2. huhtikuuta 2018.

(4)  ECO/474 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 131).

(5)  INT/858 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 33).

(6)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 51.

(7)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 73.

(8)  ECO/462 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 90).

(9)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 116

(10)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 191

(11)  TEN/669 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 269).

(12)  TEN/673 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 274).

(13)  TEN/677 (EUVL C 62, 15.2.2019, s. 292).

(14)  Komission tiedonanto C(2018) 4412 final, 16.7.2018.

(15)  EUVL C 136, 16.6.2009, s. 13.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin toimesta sen liityttyä alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä tehdyn Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjaan”

(COM(2018) 365 final – 2018/0189 (COD))

(2019/C 110/10)

Esittelijä:

Arnold PUECH D’ALISSAC

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 10.9.2018 neuvosto, 17.10.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	21.11.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	208/1/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Maantieteelliset merkinnät ovat Euroopan unionin tuottajille ainutlaatuinen ja arvokas voimavara maailmanmarkkinoilla, joiden vapauttaminen etenee koko ajan ja joilla käydään yhä kiivaampaa kilpailua.

1.2

Euroopan komission tulisi toimia aina niin, että se pyrkii suojelemaan tuotantomalleja ja laatujärjestelmiä, jotka ovat saaneet maailmanlaajuisesti tunnustusta kestäväpohjaisuudestaan, josta on etua sekä kuluttajille että tuottajille.

1.3

Merkinnöille on siis ominaista se, että niissä korostetaan tuotteen paikallista ulottuvuutta ja tuodaan näin esille kulttuurin paikallisia piirteitä ja paikallista osaamista, aluetta ja sen agroekologisia erityispiirteitä. Nämä ominaisuudet on säilytettävä.

1.4

Maailmanlaajuisella tasolla merkittävänä suuntauksena on virallisten laatu- ja alkuperämerkintöjen kehittäminen.

1.5

ETSK korostaa tätä myönteistä kehitystä ja on tyytyväinen Euroopan komission ehdotukseen suojata rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät kansainvälisellä tasolla Geneven asiakirjan ja sen oikeuskäytännön puitteissa. Komitea katsoo, että on pyrittävä luomaan yhdenmukaistetut puitteet laatumerkkien suojelemiseksi kansainvälisellä tasolla. Komitean mielestä on kuitenkin olennaisen tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja pyrkiä suojelemaan ja edistämään laatumerkkien järjestelmää kokonaisuutena.

1.6

On ehdotettava järjestelmää, joka takaa yhdenvertaisen kohtelun kaikille eurooppalaisille tuottajille, jotka haluavat maantieteelliselle merkinnälleen myös kansainvälisen tunnustuksen.

1.7

ETSK katsoo, että näiden jo rekisteröityjen ja Euroopassa suojattujen maantieteellisten merkintöjen saamat oikeudet olisi säilytettävä vahinkojen ja eriarvoisen kohtelun välttämiseksi.

2.   Ehdotettu asetus

2.1

Komission ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa oikeudellinen kehys, jotta Euroopan unioni voi osallistua tehokkaasti Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaamiseksi muodostamaan Lissabonin liittoon sen jälkeen, kun Euroopan unionista on tullut Geneven asiakirjan sopimuspuoli.

2.2

Geneven asiakirjassa määrätään jokaisen sopimuspuolen velvollisuudesta suojata rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät alueellaan oikeusjärjestyksensä ja -käytäntönsä puitteissa. Näin ollen rekisteröity alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattava jokaisessa sopimuspuolessa, joka ei ole kieltäytynyt hyväksymästä suojaa.

2.3

Kun Euroopan unionista on tullut Geneven asiakirjan sopimuspuoli, Euroopan komissio ehdottaa, että unioni toimittaa luettelon maantieteellisistä merkinnöistään (sovittava EU:n jäsenvaltioiden kanssa), joille haetaan suojaa Lissabonin järjestelmässä. Euroopan unionin liityttyä Lissabonin liittoon unionissa vastaisuudessa suojattavien ja rekisteröitävien maantieteellisten merkintöjen kansainvälistä rekisteröintiä koskevat hakemukset voidaan tehdä komission aloitteesta taikka jäsenvaltion tai tuottajaryhmän pyynnöstä.

2.4

Olisi otettava käyttöön asianmukaiset menettelyt, jotta komissio voi arvioida sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevia alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on kirjattu kansainväliseen rekisteriin. Unioni panee sopimuspuolina olevista kolmansista maista peräisin olevat alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, jotka on rekisteröity kansainväliseen rekisteriin, täytäntöön Geneven asiakirjan III luvun mukaisesti.

2.5

Asiakirjan mukaan jokaisen sopimuspuolen on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat rekisteröityjen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista (ks. Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan 14 artikla) (1).

2.6

Unionin jäsenvaltioista seitsemän on Lissabonin liiton jäseniä, ja ne ovat jäseninä hyväksyneet kolmansien maiden nimien suojan. Jotta niillä olisi keinot täyttää kansainväliset velvollisuutensa, joihin ne ovat sitoutuneet ennen Euroopan unionin liittymistä Lissabonin liittoon, olisi otettava käyttöön siirtymäjärjestelyt, joilla on vaikutusta vain kansallisella tasolla eli joilla ei ole vaikutusta unionin sisäiseen kauppaan tai kansainväliseen kauppaan.

2.7

Geneven asiakirjan ja täytäntöönpanomääräysten mukaiset maksut, jotka liittyvät alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevaan hakemukseen, joka jätetään kansainvälisistä rekisteröintiä varten, suorittaa jäsenvaltio, josta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin (ks. Lissabonin sopimuksen Geneven asiakirjan 11 artikla) (2).

2.8

EU on ottanut käyttöön yhdenmukaiset ja kattavat maantieteellisten merkintöjen suojajärjestelmät maataloustuotteille. Näissä järjestelmissä suojatuilla nimillä on laaja suoja koko EU:ssa, ja hakemusprosesseja on vain yksi. Ehdotus on yhdenmukainen EU:n yleisen politiikan kanssa, joka liittyy maantieteellisten merkintöjen suojan edistämiseen ja parantamiseen kahdenvälisten, alueellisten ja monenvälisten sopimusten kautta.

3.   Yleistä

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen suojata rekisteröidyt alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät kansainvälisellä tasolla Geneven asiakirjan ja sen oikeuskäytännön puitteissa. Globalisaatio etenee jatkuvasti erityisesti maatalouden elintarvikkeiden kaupan alalla. Siksi on pyrittävä luomaan yhdenmukaistetut puitteet laatumerkintöjen suojaamiselle kansainvälisellä tasolla.

3.2

Euroopan komission tulisi toimia aina niin, että se pyrkii suojelemaan tuotantomalleja ja laadunvalvontajärjestelmiä, jotka ovat saaneet maailmanlaajuisesti tunnustusta myönteisestä vaikutuksestaan kuluttajien terveyteen sekä talouden ja ympäristön pohjan kestävyyteen.

3.3

Maantieteelliset merkinnät ovat Euroopan unionin tuottajille ainutlaatuinen ja arvokas voimavara (5,7 prosenttia maatalouselintarviketeollisuuden myynnistä eli 54 miljardia euroa vuonna 2010) (3) maailmanmarkkinoilla, joiden vapauttaminen etenee koko ajan. Laadulla kilpaileminen on kuitenkin hyödytöntä, jos Euroopan unionin laatutuotteiden tärkeintä tukea eli maantieteellistä merkintää ei ole suojattu riittävästi kansainvälisillä markkinoilla.

3.4

ETSK korostaa, että maantieteelliset merkinnät ovat tunnusmerkkejä, joiden avulla kilpailevat tuotteet voidaan erottaa toisistaan ja jotka antavat kuluttajalle tietoa tuotteen alkuperästä. Toisin kuin tavaramerkkien, maantieteellisten merkintöjen tarkoituksena on korostaa tuotteen ja sen alkuperäalueen välistä yhteyttä. Niille on siis ominaista se, että niissä korostetaan tuotteen paikallista ulottuvuutta ja tuodaan näin esille kulttuurin paikallisia piirteitä ja paikallista osaamista, aluetta ja sen agroekologisia erityispiirteitä. Nämä ominaisuudet on säilytettävä.

3.5

ETSK tähdensi jo vuonna 2008 aiheesta ”Maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset” (4) antamassaan lausunnossa, että eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa ”on jo jonkin aikaa ollut havaittavissa, että kuluttajilla on yhä enemmän tietoa maatalous- ja elintarviketuotteiden ominaispiirteistä, mikä ilmenee laadukkaiden tuotteiden kysyntänä”. Tämä toteamus on nyt jopa entistä pätevämpi, sillä eurooppalaiset kuluttajat etsivät yhä enemmän laadukkaita tuotteita, jotka ovat peräisin tietyltä alueelta tai tietystä maasta ja joiden laatu ja maine tai muut ominaispiirteet juontuvat pääosin niiden maantieteellisestä alkuperästä (5).

3.6

Ranskan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvoston elintarvikkeiden virallisista laatu- ja alkuperämerkinnöistä äskettäin antaman lausunnon mukaan maailmanlaajuisella tasolla merkittävänä suuntauksena on laatua ja alkuperää määrittävien virallisten merkintöjen kehittäminen. Maantieteelliset merkinnät etenevät, sillä ne vastaavat kuluttajien kasvavaan kysyntään ja antavat arvoa myös kyseisen alueen historialle ja kulttuuriperinnölle sekä esi-isiltä peritylle tietotaidolle.

3.7

ETSK muistuttaa, että FAOn (6) mukaan maantieteellisillä merkinnöillä on hyvin myönteinen vaikutus hintoihin riippumatta tuotteen tyypistä, alkuperäalueesta tai rekisteröinnin kestosta.

3.8

Maantieteellisten merkintöjen suojaamiseen liittyvät näkökohdat ovat yhä keskeisemmässä asemassa kaikissa jo tehdyissä tai neuvoteltavana olevissa kahdenvälisissä sopimuksissa. ETSK korostaa tätä myönteistä näkökohtaa. Komitean mielestä on kuitenkin olennaisen tärkeää soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja pyrkiä suojelemaan ja edistämään laatumerkkien järjestelmää kokonaisuutena.

3.9

ETSK katsookin, että ehdotusta hyväksyttyjen merkintöjen luettelon laatimisesta EU:n tasolla on harkittava uudelleen, sillä se ei ole yhdenmukainen maantieteellisten merkintöjen yleistä suojelua koskevan vaatimuksen kanssa. On ehdotettava järjestelmää, joka takaa yhdenvertaisen kohtelun kaikille eurooppalaisille tuottajille, jotka haluavat maantieteelliselle merkinnälleen myös kansainvälisen tunnustuksen. Harkinta on tarpeen myös siksi, että valituissa perusteissa ei oteta huomioon muita sosioekonomisia perusteita, jotka ovat olennaisia tiettyjen Euroopan unionin alueiden talouden kehityksen kannalta. Maantieteellisten merkintöjen ympärille kehittyy usein työpaikkoja luova lähitalous, jolla on hyvin merkittäviä oheisvaikutuksia muihin talouden aloihin, kuten matkailuun, ja josta on hyötyä aluesuunnittelun ja maankäytön kannalta.

3.10

ETSK pyytää komissiota ottamaan huomioon Euroopan unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välisten tulevien uusien suhteiden seuraukset sekä vaikutukset, joita hyväksyttyjen merkintöjen luettelon laatimisella voisi olla käynnissä oleviin neuvotteluihin, joiden perustana on oltava Euroopan unionin laatujärjestelmän suojeleminen kokonaisuudessaan. Yhdistyneen kuningaskunnan on unionista eroamisensa jälkeen noudatettava edelleen maantieteellisiä merkintöjä, jotka taataan sen tähän asti käyttämällä järjestelmällä.

3.11

ETSK korostaa, että tuotteiden väärentäminen on suuri uhka Euroopan maatalouselintarvikealalle. Euroopan komission äskettäin julkaisemassa raportissa (7) vahvistetaan, että maataloustuotteita väärennetään kaikista tuotteista eniten.

3.12

ETSK muistuttaa, että toistaiseksi Lissabonin sopimuksessa on mukana seitsemän EU:n jäsenvaltiota (Bulgaria, Italia, Portugali, Ranska, Slovakia, Tšekin tasavalta ja Unkari) ja että kyseinen sopimus käsittää tällä hetkellä yli 1 000 rekisteröityä maantieteellistä merkintää. Suojattujen alkuperänimitysten (SAN) ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen (SMM) kansainvälinen suoja on näiden osalta taattu yhdellä rekisteröintimenettelyllä.

3.13

ETSK katsoo, että näiden jo rekisteröityjen ja Euroopassa suojattujen maantieteellisten merkintöjen saamat oikeudet olisi säilytettävä vahinkojen ja eriarvoisen kohtelun välttämiseksi.

3.14

Lopuksi ETSK viittaa vuonna 2012 tehtyyn, ainoaan toistaiseksi saatavilla olevaan tutkimukseen maantieteellisten merkintöjen kaupallisesta arvosta unionissa (8). Näyttää kuitenkin siltä, että maantieteellisten merkintöjen tuoma lisätuotto (value premium rate) ei ole sittemmin muuttunut suuresti.

---

(1)  http://www.wipo.int/edocs/pubdocs/enipo_pub_239.pdf.

(2)  Ks. edellinen alaviite.

(3)  Ks. tarjouspyyntö No AGRI-2011-EVAL-04.

(4)  EUVL C 204, 9.8.2008, s. 57.

(5)  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1540542863415&uri=CELEX:32012R1151.

(6)  YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö.

(7)  https://ec.europa.eu/taxation_customs/sites/taxation/files/report_on_eu_customs_enforcement_of_ipr_2017_en.pdf (Saatavilla toistaiseksi vain englanniksi.).

(8)  https://ec.europa.eu/agriculture/external-studies/value-gi_en (Saatavilla toistaiseksi vain englanniksi.)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1094/2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1095/2010, eurooppalaisista riskipääomarahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 345/2013, eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista annetun asetuksen (EU) N:o 346/2013, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista annetun asetuksen (EU) 2015/760, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä annetun asetuksen (EU) 2016/1011, arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla ottamisen yhteydessä julkaistavasta esitteestä annetun asetuksen (EU) 2017/1129 ja rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 muuttamisesta”

(COM(2018) 646 final – 2017/0230 (COD))

(2019/C 110/11)

Yleisesittelijä:

Petr ZAHDRANÍK

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 4.10.2018 Euroopan unionin neuvosto, 12.11.2018
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla
Vastaava erityisjaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen täysistunnossa	12.12.2018
Täysistunnon nro	539
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	121/0/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on tyytyväinen siihen, miten joustavasti Euroopan komissio on reagoinut pankki- ja rahoituslaitoksia sitkeästi vaivaaviin ongelmiin ja ryhtynyt lisätoimenpiteisiin rahanpesun ja terrorismin rahoituksen tyrehdyttämiseksi.

1.2

ETSK katsoo kuitenkin, että valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin ja niiden välisten menettelyjen tehostamisen lisäksi olisi myös koordinoitava toimia muiden asianomaisten toimijoiden kanssa, jotta tämä erittäin vaarallinen ongelma voidaan ratkaista tehokkaasti.

1.3

ETSK varoittaa, että teknologia ja viestintä ovat – sen lisäksi, että ne mahdollistavat innovatiivisten rahoitustuotteiden kehittelyn tallettajien ja sijoittajien hyödyksi – hyvin houkuttelevia myös rikollisille, jotka pesevät rahaa ja rahoittavat terrorismia. Komitea kehottaa mm. tästä syystä laatimaan strategioita tulevien riskien poistamiseksi mahdollisimman tarkoin.

1.4

ETSK korostaa, että ongelmalla on yhä suurempi merkitys suhteessa kolmansiin maihin, sillä geopoliittiset, poliittiset ja turvallisuusriskit kasvavat. Se painottaa, että EU:n on valmistauduttava mahdollisimman hyvin rahanpesu- ja terrorismin rahoituskäytäntöjen pois kitkemiseen ja finanssimarkkinoidensa ja -laitostensa väärinkäytön estämiseen.

1.5

ETSK tiedostaa sen ja kunnioittaa sitä, että säädösehdotuksessa esitetyt sinänsä tärkeät toimet ovat vain osa koordinointiin, toiminnan järjestämiseen ja toimivaltuuksiin liittyen tarvittavista edistysaskelista. Niiden lisäksi on toteutettava muita toimenpiteitä, jotta ongelma saadaan ratkaistua. Komitea on kuitenkin komission kanssa samaa mieltä siitä, että toteuttamiskelpoisuuden ja kestäväpohjaisuuden varmistamiseksi on parempi edetä vaiheittain, jotta olemassa olevan järjestelmän vakaus ja toiminta eivät häiriintyisi merkittävästi.

1.6

ETSK on vakuuttunut siitä, että pyrittäessä uudenlaiseen valvontaviranomaisten toimivaltuuksien tasapainoon on toivottavaa pyrkiä Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) uusien, entistä vahvempien valtuuksien ja kansallisten valvontaviranomaisten toimivaltuuksien sopusointuun, jotta kaikki toimiin osallistuvat tahot voivat hyödyntää voimavaransa mahdollisimman hyvin ongelman ratkaisemiseksi toivotulla tavalla.

1.7

ETSK tähdentää, että rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta on tärkeää tiedottaa sisäisesti ja ulkoisesti, jotta kaavaillut toimenpiteet täyttäisivät tarkoituksensa. Sisäisessä viestinnässä keskeistä on optimoida ja turvata tiedonkulku asianomaisten valvontaviranomaisten välillä, ja ulkoisen viestinnän avulla tulee tarjota tietoa kohderyhmälle suuren yleisön keskuudessa, lisätä tietoisuutta tämän tyyppisten rikosten erilaisista muodoista ja edistää siten niiden ennaltaehkäisyä ja niihin valmistautumista.

1.8

ETSK:ta askarruttaa, millä perusteella pankkiala on määritelty kaikkein altteimmaksi väärinkäytölle rahanpesutarkoituksessa. Tämän seurauksena ollaan vahvistamassa kahden muun EU-tason valvontaviranomaisen sijasta EPV:n asemaa ja toimivaltuuksia.

1.9

ETSK toivoo, että EPV:n ja muiden EU-tason valvontaviranomaisten, kansallisten valvontaviranomaisten ja erityisesti kolmansien maiden valvontaviranomaisten välisiä uusia koordinointi- ja yhteistyösuhteita rahanpesun torjunnan ja terrorismin rahoituksen torjunnan alalla valotettaisiin tarkemmin.

2.   Ehdotuksen yleinen tausta ja keskeiset faktat

2.1

EU:ssa on sovellettu vuodesta 2011 lähtien uutta finanssivalvontajärjestelmää, joka on edistänyt merkittävästi finanssimarkkinoiden vakautta ja vähentänyt riskejä. Sen myötä EU:n finanssimarkkinasäännöstö ja markkinavalvonta ovat yhtenäistyneet. Teknologian ja rahoituksen alan innovointi on kuitenkin lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti, mikä on edelleen muuttanut sellaisen rikollisen toiminnan kirjoa, jossa hyödynnetään finanssialaa rikosten tekemiseksi ja niistä rikoshyötynä saadun rahan pesemiseksi. Molemman tyyppinen toiminta on tietenkin yhteiskunnallisesti erittäin epätoivottavaa, mutta ne myös nakertavat finanssimarkkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta, sillä niiden ensisijaisena tavoitteena ei ole mahdollisimman suuren voiton saaminen omaisuuserien ja niiden arvon kehityksen objektiivisesti tarjoamien mahdollisuuksien kautta vaan salailu, kätkeminen ja piilottelu. Rahoitusvaroja ei tällöin välttämättä hyödynnetä parhaalla mahdollisella tavalla.

2.2

Ehdotetut toimenpiteet tähtäävätkin rikosten tekemisen tai rikollisin keinoin hankitun rahan pesun mahdollistavien keinojen poistamiseen tai rajoittamiseen, mutta myös tällaisen rikollisen toiminnan yhteydessä hyväksikäytettävien finanssilaitosten pitämiseen terveinä sekä asiakkaille ja sijoittajille vakaina ja turvallisina. Näin voidaan myös pienentää yksittäisiin jäsenvaltioihin ja koko EU:hun kohdistuvaa poliittista ja maineriskiä.

2.3

Kun otetaan huomioon, että finanssimarkkinat ovat nykyään monikansallisemmat ja vahvemmin sidoksissa toisiinsa kuin koskaan aikaisemmin, on ratkaisevan tärkeää luoda järjestelmä, joka täyttää tehtävänsä rajatylittävissä tilanteissa. Empiiriset analyysit nimittäin osoittavat, että kyseisenlaisia rikoksia tehdään yhä useammin rajatylittävästi, myös niin, että mukana on toimijoita kolmansista maista. Ainoastaan yhden valtion tasolla järjestetty tämän tyyppisen rikollisuuden torjunta ei siksi parhaimmillaankaan ole riittävää onnistumisen takaamiseksi. On siis hyvin tärkeää, että rahanpesun torjuntaan osallistuvat kansalliset valvontaviranomaiset, kansalliset ja EU:n finanssivalvontaviranomaiset sekä kolmansien maiden valvontaviranomaiset tekevät tehokasta yhteistyötä.

2.4

Ehdotettu toimenpide, jota tässä lausunnossa käsitellään, on vain osa asetettuun tavoitteeseen tähtäävästä toimenpidepaketista. Jotta pyrkimyksissä onnistutaan, on välttämätöntä koordinoida toimia muiden osatekijöiden kanssa siten, että lähestymistavasta tulee kokonaisuutena järjestelmällinen ja johdonmukainen ja kyseisenlaisia rikoksia on mahdollisimman vaikea tehdä.

2.5

Ehdotuksella pyritään erityisesti — optimoimaan asiantuntemuksen ja resurssien käyttö keskittämällä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyvät tehtävät EPV:lle koko finanssimarkkinoiden osalta — selventämään EPV:lle osoitettujen rahanpesun torjuntaan liittyvien tehtävien laajuutta ja sisältöä — lujittamaan keinoja, joilla rahanpesun torjuntatehtäviä hoidetaan — vahvistamaan EPV:n koordinointitehtäviä rahanpesun torjuntaan liittyvissä kansainvälisissä kysymyksissä.

3.   Yleistä

3.1

ETSK katsoo, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta on yhä tärkeämpää paitsi nopeiden teknologisten muutosten ja rahoitusalan innovaatioiden takia myös sen vuoksi, että hiljattain on havaittu useissa tapauksissa, että pankki- ja finanssijärjestelmää on lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa käytetty hyväksi rikollisissa tarkoituksissa. Tätä taustaa vasten on myös huomionarvoista, että geopoliittiset riskit ja terroritoiminnan vaara ovat kasvaneet.

3.2

ETSK on huolissaan ongelman mutkistumisesta entisestään sen vuoksi, että kyseisiä rikoksia tehdään ja niiden avulla rikoshyötynä saadun rahan pesemistä finanssijärjestelmän kautta yritetään niin rajatylittävästi EU:n sisällä kuin myös kolmansiin maihin ulottuvan rikollisen toiminnan yhteydessä. Komitea arvostaa sitä, että Euroopan komissio pyrkii ehdotuksellaan aktiivisesti puuttumaan tähän ongelmaan.

3.3

ETSK huomauttaa tässä yhteydessä, että vaikka Euroopan finanssivalvojien järjestelmän tarkistamista käsiteltiin vuonna 2017 (1) ja komitea laati siitä lausunnon (2), joka hyväksyttiin täysistunnossa 15. helmikuuta 2018, uudet tiedot ja olosuhteet loivat tarpeen muuttaa ehdotusta laajentaen sen sisältöä tehon vahvistamiseksi. Komitean aiemmassa lausunnossa esitetyt näkemykset pätevät kuitenkin edelleen kaikilta osin ja ovat ajankohtaisia. ETSK on myös tyytyväinen siihen, miten joustavasti Euroopan komissio on reagoinut lukuisissa EU-maissa ilmenneisiin pankkiskandaaleihin, jotka osoittivat, että rikolliset kykenevät käyttämään hyväkseen teknologiaa ja viestintävälineitä mutta myös voimassa olevaa lainsäädäntöä ja paljastivat rahanpesun vastaisten EU:n toimien heikkouden.

3.4

ETSK toteaa, että ehdotuksen uudet osat ovat enimmäkseen teknisiä ja organisatorisia, mutta nykyisen tilanteen korjaamiseksi tarvitaan laajempia ja kattavampia toimia. Komitea toteaa lisäksi, että ehdotuksessa käsitellään vain muutamia kysymyksiä, jotka liittyvät EPV:n toimivaltuuksien lisäämiseen sekä sen ja rahanpesun torjunnasta vastaavien kansallisten valvontaviranomaisten välisen koordinoinnin tiivistämiseen, ja tietyiltä osin ja tietyissä tapauksissa kysymyksiä, jotka liittyvät näiden viranomaisten valvontaan. Ehdotuksessa ei toisaalta käsitellä esimerkiksi rahanpesun selvittelykeskusten toimintaa. Ehdotus koskee yleisesti ottaen toiminnan koordinointia ja menettelyjä eikä rahanpesun torjunnan varsinaista sisältöä.

3.5

ETSK varoittaa ja painottaa, että sen lisäksi, että rahaa pesemällä pystytään siirtämään lailliseen kiertoon varoja, jotka on saatu rikoshyötynä laittomasta ja rikollisesta toiminnasta, rahanpesu johtaa myös resurssien epämielekkääseen kohdentumiseen, sillä kyseisen toiminnan päätavoitteena on välttyä paljastumiselta ja ”laillistaa” investoidut varat tai siirtää ne uudelleen rikolliseen toimintaan sen sijaan, että niitä käytettäisiin hyödyllisesti. Komitea kuitenkin kunnioittaa ja korostaa sitä tosiseikkaa, että muutetussa ehdotuksessa ei analysoida uusia kehityssuuntauksia eikä tilanteita, joissa rahanpesua nykyisin tapahtuu. Siinä keskitytään kyseisten hämärätoimien estämisen tiettyihin osatekijöihin ja lähinnä vahvistetaan EPV:n asemaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa suhteessa muihin Euroopan valvontaviranomaisiin sekä parannetaan sen toiminnan koordinointia ja sen viestintää rahanpesun torjunnasta vastaavien kansallisten valvontaviranomaisten kanssa, jotka ovat osa pankki- ja finanssimarkkinoiden valvontaa.

3.6

ETSK pitää tässä yhteydessä perustavan tärkeänä toimivaltuuksien asianmukaista ja toissijaisuusperiaatteen mukaista jakoa EPV:n ja kansallisten viranomaisten välillä. On ehdottoman välttämätöntä, oikeutettua ja perusteltua vahvistaa EPV:n valtuuksia puuttua rajatylittäviin liiketoimiin. Komitea huomauttaa kuitenkin, että puhtaasti maakohtaisissa tapauksissa, joissa EPV:llä ei selvästi ole merkitystä, toimivaltuuksien on oltava jatkossakin kansallisilla viranomaisilla.

3.7

Koska rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahoitusympäristön pitämiseksi terveenä kaikkialla EU:ssa, ETSK pohtii, olisiko EU:n toimeenpanevaan elimeen ehkä syytä perustaa siihen keskittyvä toimirakenne, esimerkiksi uusi pääosasto. Asia on mitä ajankohtaisin, koska Euroopan komission kokoonpano vaihtuu syksyllä 2019.

3.8

ETSK haluaisi myös tietää, millä perusteella EPV:tä ehdotetaan keskeiseksi koordinointielimeksi tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tarkoittaako tämä sitä, että Euroopan komissio katsoo pankkialan tarjoavan eniten mahdollisuuksia rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen?

3.9

ETSK on samaa mieltä siitä, että ehdotukseen liittyen on tiedotettava tehokkaasti toimista, joilla ongelmaa pyritään ratkaisemaan. Viestinnällä tulee tähdätä tehokkaaseen tiedonkulkuun kaikkien toimiin osallistuvien viranomaisten välillä (sisäinen viestintä) mutta myös siihen, että julkisesti (finanssialan asiakkaille ja suurelle yleisölle) on saatavilla riittävästi tietoa.

4.   Erityistä

4.1

ETSK toivoo, että ehdotuksessa määriteltäisiin hyvin konkreettisesti, koko finanssimarkkinoita koskevan kattavan valtuutuksen muodossa, millä aloilla ja missä yhteyksissä EPV:llä tulee olemaan hallitseva asema suhteessa muihin Euroopan valvontaviranomaisiin, kun on kyse rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta.

4.2

ETSK kehottaa myös selventämään edelleen sitä, millaisin edellytyksin EPV voi valvoa kansallisten valvontaviranomaisten menettelyjä tai tehdä suoraan päätöksiä, jotka koskevat finanssialan yksittäisiä toimijoita.

4.3

ETSK:ta kiinnostaa niin ikään suuresti, millaista yhteistyötä kolmansien maiden valvontaviranomaisten kanssa on tarkoitus tehdä.

4.4

ETSK pyytää lisäksi selvennystä siihen, millä tavoin kaikki kansallisten viranomaisten toimittamat asiaan liittyvät tiedot rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta aiotaan koota yhteen keskustasolla, kun on kyse salaisista tai erittäin salaisista lähteistä, ja miten näitä lähteitä suojellaan.

---

(1)  Alkuperäinen säädösehdotus COM(2017) 536 final, 20.9.2017. Sen tavoitteena oli parantaa Euroopan valvontaviranomaisten kykyä varmistaa finanssivalvontakäytäntöjen lähentyminen ja tehokkuus. Sillä ei kuitenkaan pyritty erityisesti vahvistamaan näiden viranomaisten toimivaltaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvissä asioissa.

(2)  EUVL C 227, 28.6.2018, s. 63.