Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2019/C 54/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 44, 4.2.2019

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 35, 28.1.2019

EUVL C 25, 21.1.2019

EUVL C 16, 14.1.2019

EUVL C 4, 7.1.2019

EUVL C 455, 17.12.2018

EUVL C 445, 10.12.2018

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Unionin tuomioistuimen määräys (seitsemäs jaosto) 28.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich – Puola) – Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich v. Jacek Michalski

(Asia C-632/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Kuluttajansuoja - Direktiivi 93/13/ETY - Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot - Direktiivi 2008/48/EY - Maksamismääräysmenettely, joka perustuu pankin kirjanpito-otteeseen - Tuomioistuimella ei ole mahdollisuutta arvioida sopimusehtojen mahdollista kohtuuttomuutta, jos kuluttaja ei käytä oikeussuojakeinoja))

(2019/C 54/02)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich

Asianosaiset

Hakija: Sąd Rejonowy w Siemianowicach Śląskich

Vastapuoli: Jacek Michalski

Määräysosa

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohtaa ja kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY 10 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan on mahdollista antaa maksamismääräys, joka perustuu pankin kirjanpito-otteeseen, joka vahvistaa kulutusluottosopimukseen perustuvan saatavan olemassaolon, kun tuomioistuimella, joka käsittelee maksamismääräystä koskevaa hakemusta, ei ole toimivaltaa tutkia kyseisen sopimuksen ehtojen mahdollista kohtuuttomuutta ja varmistua siitä, että kyseisessä sopimuksessa on ilmoitettu mainitussa 10 artiklassa tarkoitetut tiedot, ja kun tällaisen määräyksen vastustamista koskevan oikeuden käyttämiseen liittyvillä yksityiskohtaisilla säännöillä ei voida varmistaa kuluttajalla saman direktiivin perusteella olevien oikeuksien kunnioittamista.

---

(1)  EUVL C 104, 19.3.2018.

Unionin tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 13.11.2018 – Valittajana Toontrack Music AB ja muuna osapuolena Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

(Asia C-48/18 P) (1)

((Muutoksenhaku - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla - EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin EZMIX rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Hakemuksen hylkääminen - Asetus (EY) N:o 207/2009 - 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta - 65, 75 ja 76 artikla - Kuvailevuus - Kohdeyleisön käsitys - Oikeus tulla kuulluksi - Viran puolesta tutkimista koskeva periaate - Perusteluvelvollisuus - Todisteiden huomioon ottaminen vääristyneessä muodossa - Unionin yleiselle tuomioistuimelle ensimmäistä kertaa esitetyt todisteet)

(2019/C 54/03)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Asianosaiset

Valittaja: Toontrack Music AB (edustaja: L.-E. Ström, advokat)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Folliard-Monguiral)

Määräysosa

1)	Valitus hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi perusteeton.

2)	Toontrack Music AB velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 152, 30.4.2018.

Unionin tuomioistuimen määräys (neljäs jaosto) 28.11.2018 – Valittajana Jean-Marie Le Pen ja muuna osapuolena Euroopan parlamentti

(Asia C-303/18 P) (1)

((Muutoksenhaku - Tutkittavaksi ottaminen - Euroopan parlamentti - Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevat säännöt - Parlamentin jäsenten avustajakorvaus - Perusteettomasti maksettujen summien takaisin periminen))

(2019/C 54/04)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Jean-Marie Le Pen (edustaja: F. Wagner, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan parlamentti (asiamiehet: S. Seyr ja C. Burgos)

Määräysosa

1)	Valitus hylätään, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja koska se on osittain selvästi perusteeton.

2)	Jean-Marie Le Pen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 240, 9.7.2018.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesgericht Linz (Itävalta) on esittänyt 8.10.2018 – HK ja IJ v. Deutsche Lufthansa AG

(Asia C-630/18)

(2019/C 54/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Landesgericht Linz

Pääasian asianosaiset

Kantajat: HK ja IJ

Vastaaja: Deutsche Lufthansa AG

Unionin tuomioistuimen 15.11.2018 antamalla määräyksellä asia poistetaan tuomioistuimen rekisteristä.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Mureș (Romania) on esittänyt 7.11.2018 – SC Raiffeisen Bank SA v. JB

(Asia C-698/18)

(2019/C 54/06)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Specializat Mureș

Pääasian asianosaiset

Valittaja: SC Raiffeisen Bank SA

Vastapuoli: JB

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sallitaanko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) säännöksissä, erityisesti johdanto-osan 12, 21 ja 23 perustelukappaleessa, 2 artiklan b alakohdassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklassa prosessiautonomian periaatteen sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukaisesti oikeussuojakeinojen kokonaisuus, joka koostuu tavallisesta kanteesta, jota ei koske vanhentumisaika ja jossa vaaditaan toteamaan joidenkin kuluttajasopimuksiin sisältyvien sopimusehtojen kohtuuttomuus, ja henkilökohtaisesta ja varallisuusoikeuksia koskevasta tavallisesta kanteesta, jota koskee vanhentumisaika ja jolla tavoitellaan direktiivin päämäärää poistaa kaikki kuluttajan kannalta kohtuuttomaksi todetun sopimusehdon nojalla syntyneet ja täytäntöön pannut velvoitteet?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko samat säännökset esteenä siviilioikeudellisten oikeussuhteiden varmuutta koskevan periaatteen soveltamiseen perustuvalle tulkinnalle, jonka mukaan objektiivinen ajankohta, josta lähtien kuluttajan täytyi tietää tai hänen olisi pitänyt tietää kohtuuttoman sopimusehdon olemassaolosta, on ajankohta, jona luottosopimuksen, jossa hän oli kuluttajan asemassa, voimassaolo on päättynyt?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Specializat Mureș (Romania) on esittänyt 7.11.2018 – BRD Groupe Société Générale SA v. KC

(Asia C-699/18)

(2019/C 54/07)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Specializat Mureș

Pääasian asianosaiset

Valittaja: BRD Groupe Société Générale SA

Vastapuoli: KC

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Sallitaanko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) säännöksissä, erityisesti johdanto-osan 12, 21 ja 23 perustelukappaleessa, 2 artiklan b alakohdassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklassa prosessiautonomian periaatteen sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen mukaisesti oikeussuojakeinojen kokonaisuus, joka koostuu tavallisesta kanteesta, jota ei koske vanhentumisaika ja jossa vaaditaan toteamaan joidenkin kuluttajasopimuksiin sisältyvien sopimusehtojen kohtuuttomuus, ja henkilökohtaisesta ja varallisuusoikeuksia koskevasta tavallisesta kanteesta, jota koskee vanhentumisaika ja jolla tavoitellaan direktiivin päämäärää poistaa kaikki kuluttajan kannalta kohtuuttomaksi todetun sopimusehdon nojalla syntyneet ja täytäntöön pannut velvoitteet?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ovatko samat säännökset esteenä siviilioikeudellisten oikeussuhteiden varmuutta koskevan periaatteen soveltamiseen perustuvalle tulkinnalle, jonka mukaan objektiivinen ajankohta, josta lähtien kuluttajan täytyi tietää tai hänen olisi pitänyt tietää kohtuuttoman sopimusehdon olemassaolosta, on ajankohta, jona luottosopimuksen, jossa hän oli kuluttajan asemassa, voimassaolo on päättynyt?

---

(1)  Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunalul Timiș (Romania) on esittänyt 13.11.2018 – Amărăști Land Investment SRL v. Direcţia Generală Regională a Finanțelor Publice Timișoara ja Administrația Județeană a Finanțelor Publice Timiș

(Asia C-707/18)

(2019/C 54/08)

Oikeudenkäyntikieli: romania

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunalul Timiș

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Amărăști Land Investment SRL

Vastapuolet: Direcţia Generală Regională a Finanțelor Publice Timișoara ja Administrația Județeană a Finanțelor Publice Timiș

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiiviä 2006/112 (1) ja erityisesti sen 24 ja 28 artiklaa sekä 168 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on sellaisen kiinteän omaisuuden myynnistä, jo[nka omistusoikeutta] ei ole ilmoitettu kiinteää omaisuutta koskevaan valtion julkiseen rekisteriin (kiinteistörekisteri) ja jota ei myyntihetkellä ollut merkitty kiinteistönä kyseiseen rekisteriin, ostajana oleva verovelvollinen, vastatessaan sopimuksen perusteella omalla kustannuksellaan toimenpiteistä, joita kiinteän omaisuuden kirjaaminen ensimmäistä kertaa kyseiseen rekisteriin edellyttää, suorittaa myyjälle palvelun vai siten, että tämä katsotaan kiinteistöinvestointiin liittyvien palvelujen hankinnaksi, jonka osalta ostajalle on myönnettävä oikeus vähentää arvonlisävero?

2)

Voidaanko direktiiviä 2006/112 ja erityisesti sen 167 artiklaa ja 168 artiklan a alakohtaa tulkita siten, että kulut, joista ostajana oleva verovelvollinen on vastannut niiden kiinteistöjen ensimmäisestä kirjaamisesta kiinteistörekisteriin, joiden osalta sillä on oikeus vaatia omistusoikeuden siirtymistä tulevaisuudessa ja jotka on luovuttanut myyjä, joka ei ole ilmoittanut omistusoikeuttaan kiinteistöihin kiinteistörekisteriin, voidaan katsoa sellaisiksi investointitoimintaa valmistaviksi toimenpiteiksi, joiden osalta verovelvollisella on arvonlisäveron vähennysoikeus?

3)

Onko direktiiviä 2006/112 ja erityisesti sen 24, 28 ja 167 artiklaa ja 168 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että [se, että ostajana oleva verovelvollinen on vastannut] sellaisten sille myytyjen kiinteistöjen ensimmäisestä kirjaamisesta kiinteistörekisteriin aiheutuneista kuluista, joiden osalta sillä on sopimuksen perusteella oikeus vaatia omistusoikeuden siirtymistä myyjiltä, jotka eivät ole ilmoittaneet omistusoikeuttaan kiinteistöihin kiinteistörekisteriin, katsottava palvelusuoritukseksi myyjälle tilanteessa, jossa myyjä ja ostaja ovat sopineet, että kiinteistörekisteritoimenpiteiden hinta ei sisälly kiinteistön [kauppa]hintaan?

4)

Onko direktiivin 2006/112 mukaan myyjän välttämättä vastattava sellaisia myytyjä kiinteistöjä koskevista hallintokuluista, joiden ostajalla on oikeus vaatia myyjää siirtämään omistusoikeutensa tulevaisuudessa, kuten kuluista kiinteistön ensimmäisestä kirjaamisesta kiinteistörekisteriin ja mahdollisista muista kuluista? Vai voiko ostaja tai kuka tahansa tällaisen liiketoimeen osallistuvista maksaa tällaiset kulut osapuolten välisen sopimuksen perusteella sillä seurauksella, että kyseiselle verovelvolliselle myönnetään oikeus arvonlisäveron vähennykseen?

---

(1)  Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1).

Kanne 16.11.2018 – Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-718/18)

(2019/C 54/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M. Noll-Ehlers ja O. Beynet)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

1.

toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/72/EY (1) eikä maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/73/EY (2), koska se ei ole pannut asianmukaisesti täytäntöön — direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 21 kohtaa eikä direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 20 kohtaa — direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 19 artiklan 3 kohtaa luettuna yhdessä 19 artiklan 8 kohdan kanssa — direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 19 artiklan 5 kohtaa — direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 6 kohdan 1 ja b alakohtaa eikä direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 6 kohdan a ja b alakohtaa

2.	velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne koskee direktiivien 2009/72 ja 2009/73 puutteellista täytäntöönpanoa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoilla Saksassa energiataloudesta annetulla lailla (Energiewirtshcaftsgesetz (EnWG)). Komission näkemyksen mukaan EnWG:llä toteutettu täytäntöönpano on neljän kohdan osalta puutteellista. Ensinnäkin vertikaalisesti integroidun yrityksen määritelmä, jolla määritellään se, mitkä yritykset kuuluvat direktiivin eriyttämissäännösten soveltamisalaan, on saatettu vain rajoitetusti osaksi Saksan oikeutta. Toiseksi aseman vaihtumista vertikaalisesti integroidun yrityksen sisällä koskevia jääviyssäännöksiä ei ole pantu täydellisesti täytäntöön. Kolmanneksi säännökset, joilla kielletään tietyt omistusosuudet vertikaalisesti integroidusta yrityksestä taikka tiettyjen etujen saaminen siitä, on myös pantu vain rajoitetusti täytäntöön. Lopuksi EnWG:ssä suoritettu toimivaltuuksien jako loukkaa kansallisten sääntelyviranomaisten yksinomaisia toimivaltuuksia sellaisina kuin niistä on säädetty direktiiveissä.

Tässä on komission mukaan kyseessä direktiivin 2009/72/EY 2 artiklan 21 kohdan ja direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 20 kohdan, direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 19 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä 19 artiklan 8 kohdan kanssa, direktiivien 2009/72/EY ja 2009/73/EY 19 artiklan 5 kohdan sekä direktiivin 2009/72/EY 37 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 6 kohdan 1 ja b alakohdan ja direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 6 kohdan a ja b alakohdan rikkominen.

---

(1)  EUVL 2009, L 211, s. 55.

(2)  EUVL 2009, L 211, s. 94.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 16.11.2018 – Ferrari S.p.A. v. DU

(Asia C-720/18)

(2019/C 54/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ferrari S.p.A.

Vastapuoli: DU

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Arvioitaessa sitä, onko kyseessä laadultaan ja laajuudeltaan direktiivin 2008/95/EY (1) 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavaramerkin tosiasiallinen käyttö, kun tämä tavaramerkki on rekisteröity laajalle tavararyhmälle – tässä tapauksessa maa-ajoneuvoille, erityisesti autoille ja niiden osille – mutta sitä käytetään tosiasiallisesti vain erityiselle markkinasegmentille – tässä tapauksessa kalliit ylellisyysurheiluautot ja niiden osat –, onko otettava huomioon rekisteröidyn tavararyhmän markkinat kokonaisuutena vai voidaanko ottaa huomioon vain tämä erityinen markkinasegmentti? Jos käyttö tässä erityisessä markkinasegmentissä riittää, onko tavaramerkki silloin pidettävä voimassa tämän markkinasegmentin osalta tavaramerkin rekisteristä poistamista sen menettämisen perusteella koskevassa menettelyssä?

2)	Merkitseekö tavaramerkin haltijan harjoittama Euroopan talousalueella aiemmin liikkeeseen laskettujen käytettyjen tavaroiden myynti direktiivin 2008/95/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tavaramerkin käyttöä?

3)

Käytetäänkö tavaramerkkiä, jota ei ole rekisteröity ainoastaan tavaralle vaan lisäksi tämän tavaran osille, myös tavaraan liittyvät oikeudet säilyttävästi, jos tätä tavaraa ei enää myydä mutta sitä on myyty tavaramerkillä varustettujen lisä- ja varaosien kanssa aikaisemmin myytyjen tavaramerkillä varustettujen tavaroiden kanssa?

4)	Onko arvioitaessa, onko kyseessä tosiasiallinen käyttö, otettava huomioon sekin, tarjoaako tavaramerkin haltija tiettyjä palveluja, joita varten ei tosin käytetä kyseistä tavaramerkkiä mutta jotka koskevat jo myytyjä tavaroita?

5)

Onko tutkittaessa tavaramerkin direktiivin 2008/95/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käyttöä asianomaisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Saksa) Sveitsin ja Saksan välisen patenttien, mallien ja tavaramerkkien vastavuoroista suojaa koskevan, 13.4.1892 allekirjoitetun sopimuksen 5 artiklan mukaisesti otettava huomioon myös tavaramerkin käyttö Sveitsissä?

6)

Onko direktiivin 2008/95/EY mukaista asettaa tavaramerkin haltijalle, jota vastaan on nostettu kanne tavaramerkin menettämisen perusteella, kattava velvollisuus esittää näyttöä tavaramerkin käytöstä mutta asettaa kuitenkin riski siitä, että näyttöä ei kyetä esittämään, tavaramerkin rekisteristä poistamista vaativalle kantajalle?

---

(1)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 16.11.2018 – Ferrari S.p.A. v. DU

(Asia C-721/18)

(2019/C 54/11)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Ferrari S.p.A.

Vastapuoli: DU

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Arvioitaessa sitä, onko kyseessä laadultaan ja laajuudeltaan direktiivin 2008/95/EY (1) 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavaramerkin tosiasiallinen käyttö, kun tämä tavaramerkki on rekisteröity laajalle tavararyhmälle – tässä tapauksessa maa-ajoneuvoille, erityisesti autoille ja niiden osille – mutta sitä käytetään tosiasiallisesti vain erityiselle markkinasegmentille – tässä tapauksessa kalliit ylellisyysurheiluautot ja niiden osat –, onko otettava huomioon rekisteröidyn tavararyhmän markkinat kokonaisuutena vai voidaanko ottaa huomioon vain tämä erityinen markkinasegmentti? Jos käyttö tässä erityisessä markkinasegmentissä riittää, onko tavaramerkki silloin pidettävä voimassa tämän markkinasegmentin osalta tavaramerkin rekisteristä poistamista sen menettämisen perusteella koskevassa menettelyssä?

2)	Merkitseekö tavaramerkin haltijan harjoittama Euroopan talousalueella aiemmin liikkeeseen laskettujen käytettyjen tavaroiden myynti direktiivin 2008/95/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tavaramerkin käyttöä?

3)

Käytetäänkö tavaramerkkiä, jota ei ole rekisteröity ainoastaan tavaralle vaan lisäksi tämän tavaran osille, myös tavaraan liittyvät oikeudet säilyttävästi, jos tätä tavaraa ei enää myydä mutta sitä on myyty tavaramerkillä varustettujen lisä- ja varaosien kanssa aikaisemmin myytyjen tavaramerkillä varustettujen tavaroiden kanssa?

4)	Onko arvioitaessa, onko kyseessä tosiasiallinen käyttö, otettava huomioon sekin, tarjoaako tavaramerkin haltija tiettyjä palveluja, joita varten ei tosin käytetä kyseistä tavaramerkkiä mutta jotka koskevat jo myytyjä tavaroita?

5)

Onko tutkittaessa tavaramerkin direktiivin 2008/95/EY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käyttöä asianomaisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Saksa) Sveitsin ja Saksan välisen patenttien, mallien ja tavaramerkkien vastavuoroista suojaa koskevan, 13.4.1892 allekirjoitetun sopimuksen 5 artiklan mukaisesti otettava huomioon myös tavaramerkin käyttö Sveitsissä?

6)

Onko direktiivin 2008/95/EY mukaista asettaa tavaramerkin haltijalle, jota vastaan on nostettu kanne tavaramerkin menettämisen perusteella, kattava velvollisuus esittää näyttöä tavaramerkin käytöstä mutta asettaa kuitenkin riski siitä, että näyttöä ei kyetä esittämään, tavaramerkin rekisteristä poistamista vaativalle kantajalle?

---

(1)  Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY (EUVL 2008, L 299, s. 25).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rēzeknes tiesa (Latvia) on esittänyt 28.11.2018 – SIA Elme Messer Metalurgs v. Latvijas Investīciju un attīstības aģentūra

(Asia C-743/18)

(2019/C 54/12)

Oikeudenkäyntikieli: latvia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rēzeknes tiesa

Pääasian asianosaiset

Kantaja: SIA Elme Messer Metalurgs

Vastaaja: Latvijas Investīciju un attīstības aģentūra

Ennakkoratkaisukysymys

Onko neuvoston asetuksen N:o 1083/2006 (1) 2 artiklan 7 alakohtaa tulkittava siten, että tilannetta, jossa rahoituksen vastaanottaja ei kykene saavuttamaan suunniteltua liikevaihdon tasoa sovitun ajanjakson aikana sen vuoksi, että sen ainoa liikekumppani on lopettanut tämän ajanjakson aikana toimintansa tai on maksukyvytön, on pidettävä taloudellisen toimijan (rahoituksen vastaanottaja) tekona tai laiminlyöntinä, jonka tuloksena on tai voisi olla vahinko Euroopan unionin yleiselle talousarviolle?

---

(1)  Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL 2006, L 210, s. 25).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Riigikohus (Viro) on esittänyt 29.11.2018 – H. K. v. Prokuratuur

(Asia C-746/18)

(2019/C 54/13)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Riigikohus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: H. K.

Vastapuoli: Prokuratuur

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko 12.7.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (1) 15 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7, 8 ja 11 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että rikosprosessissa kansallisten viranomaisten oikeudessa saada tietoja, jotka mahdollistavat rikoksesta epäillyn puhelin- ja matkapuhelinyhteyden alkamis- ja päättymispaikan, päivämäärän, kellonajan ja keston, viestintäpalvelun lajin sekä käytetyn laitteen ja matkaviestinverkon viestintälaitteen käytön sijainnin määrittämisen, on kyse niin vakavasta puuttumisesta perusoikeuskirjan edellä mainituissa artikloissa taattuihin perusoikeuksiin, että oikeutta tällaiseen tiedonsaantiin on rikosten ehkäisemisen, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan alalla rajoitettava vakavan rikollisuuden torjumiseen riippumatta siitä, miltä ajalta tallennettuja tietoja kansallisilla viranomaisilla on mahdollisuus saada?

2)

Onko direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohtaa tulkittava unionin tuomioistuimen asiassa C-207/16 2.10.2018 antaman tuomion 55–57 kohdassa ilmaistun suhteellisuusperiaatteen perusteella siten, että ellei ensimmäisessä kysymyksessä lueteltujen sellaisten tietojen määrä, joiden saantiin kansallisilla viranomaisilla on oikeus, ole suuri (sen enempää tietojen lajien kuin ajallisen ulottuvuuden suhteen), siitä aiheutuva perusoikeuksiin puuttuminen on oikeutettua yleisesti rikosten ehkäisemisen, tutkinnan, selvittämisen ja syyteharkinnan vuoksi, ja mitä suurempi määrä tietoja kansallisilla viranomaisilla on oikeus saada, sitä vakavampia on oltava rikosten, joiden torjuminen on puuttumisen tavoitteena?

3)

Tarkoittaako unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-203/15 ja C-698/15 21.12.2016 antaman tuomion tuomiolauselman 2 kohdassa esitetty vaatimus, jonka mukaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten oikeus saada tietoja edellyttää joko tuomioistuimen tai riippumattoman hallintoviranomaisen suorittamaa ennakkovalvontaa, että direktiivin 2002/58/EY 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että riippumattomana hallintoviranomaisena voidaan pitää syyttäjäviranomaista, joka johtaa esitutkintaa ja jolla tätä tehdessään on lakisääteinen velvollisuus toimia riippumattomasti, jolloin se on ainoastaan lakiin sidottu ja, selvittää esitutkinnan aikana sekä epäiltyä vastaan että epäillyn eduksi olevat seikat, mutta joka myöhemmin rikosoikeudenkäynnissä ajaa virallista syytettä?

---

(1)  Henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12.7.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY(sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL 2002, L 201, s. 37).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bayerisches Verwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 3.12.2018 – Deutsche Umwelthilfe eV v. Freistaat Bayern

(Asia C-752/18)

(2019/C 54/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bayerisches Verwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Deutsche Umwelthilfe eV

Vastapuoli: Freistaat Bayern

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko

1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua velvollisuutta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen

2)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 197 artiklan 1 kohdassa vahvistettua periaatetta unionin oikeuden tosiasiallisesta täytäntöönpanosta

3)	Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa tunnustettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

4)

tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen (Århusin yleissopimus) 9 artiklan 4 kappaleen ensimmäisestä virkkeestä johtuvaa sopimuspuolten velvollisuutta varmistaa tehokkaat oikeussuojakeinot ympäristöasioissa

5)	SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vahvistettua jäsenvaltioiden velvollisuutta taata tehokas oikeussuoja unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla

tulkittava siten, että saksalainen tuomioistuin on oikeutettu – ja mahdollisesti jopa velvollinen – määräämään Saksan osavaltion virkamiehille vankeutta varmistaakseen tällä tavoin, että kyseinen osavaltio noudattaa velvollisuuttaan päivittää ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL 2008, L 152, s. 1) 23 artiklassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma, jolla on tietty vähimmäissisältö, kun kyseinen osavaltio on tuomittu lainvoimaisesti laatimaan päivitetty suunnitelma, jolla on tämä vähimmäissisältö, ja kun

—	lukuisat osavaltiolle asetetut ja tuomitut uhkasakot ovat jääneet tuloksettomiksi

—

asetetuilla ja tuomituilla uhkasakoilla ei ole mainittavaa ehkäisevää vaikutusta, vaikka asetetun tai maksettavaksi tuomitun uhkasakon määrää korotettaisiin, koska lainvoimaisesti tuomitun osavaltion uhkasakkojen maksamiseen ei liity taloudellista menetystä, sillä kulloinkin tuomittu määrä vain siirretään valtion talousarvion yhdestä kirjauspaikasta toiseen

—

lainvoimaisesti tuomittu osavaltio on vahvistanut sekä kansallisille tuomioistuimille että julkisesti – muun muassa korkea-arvoisimman poliittisen viranhaltijansa välityksellä parlamentille – ettei se aio täyttää kansallisessa tuomioistuimessa sille asetettuja ilmanlaatusuunnitelmaa koskevia velvoitteita

—	kansallisessa lainsäädännössä säädetään lähtökohtaisesti vankeusrangaistuksesta tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpanemiseksi, mutta kansallisen perustuslakituomioistuimen oikeuskäytäntö on esteenä asiaa koskevien säännösten soveltamiselle tässä kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, ja

—

kansallisessa lainsäädännössä ei ole säädetty nyt kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen sovellettavista pakkokeinoista, jotka ovat tehokkaampia kuin uhkasakon asettaminen ja tuomitseminen maksettavaksi mutta vähemmän rajoittavia kuin vankeusrangaistus, eikä tällaisten pakkokeinojen käyttö tule kyseeseen myöskään tosiasiallisesti?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance d’Aulnay-Sous-Bois (Ranska) on esittänyt 3.12.2018 – LC ja MD v. easyJet Airline Co. Ltd

(Asia C-756/18)

(2019/C 54/15)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’instance d’Aulnay-Sous-Bois

Pääasian asianosaiset

Kantajat: LC ja MD

Vastaaja: easyJet Airline Co. Ltd

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta 11.2.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) (jäljempänä asetus N:o 261/2004) 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että voidakseen vedota asetuksen säännöksiin matkustajien on näytettävä toteen, että he ovat olleet paikalla lähtöselvityksessä?

Jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, onko asetuksen (EY) N:o 261/2004 3 artiklan 2 kohdan a alakohta esteenä yksinkertaiselle olettamalle, jonka mukaan matkustajan paikallaoloa lähtöselvityksessä koskevan edellytyksen katsotaan täyttyneen, kun matkustajalla on hallussaan 2 artiklan g alakohdassa tarkoitettu lennosta vastaavan lentoliikenteen harjoittajan hyväksymä ja rekisteröimä varaus?

---

(1)  EUVL 2004, L 46, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rayonen sad Haskovo (Bulgaria) on esittänyt 4.12.2018 – QH v. Вulgarian tasavallan Varhoven kasatsionen sad

(Asia C-762/18)

(2019/C 54/16)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rayonen sad Haskovo

Pääasian asianosaiset

Kantaja: QH

Vastaaja: Вulgarian tasavallan Varhoven kasatsionen sad

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja/tai oikeuskäytännölle, jonka mukaan työntekijällä, joka irtisanottiin laittomasti ja jonka ottamisesta takaisin työhönsä määrättiin tämän jälkeen tuomioistuimen päätöksellä, ei ole oikeutta palkalliseen vuosilomaan irtisanomispäivän ja työskentelyn uudelleenaloittamispäivän väliseltä ajalta?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivin 2003/88 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle ja/tai oikeuskäytännölle, jonka mukaan silloin, jos tämän työntekijän työsuhde päättyy uudelleen, hänellä ei ole oikeutta rahamääräiseen korvaukseen pitämättä jääneestä palkallisesta vuosilomasta aikaisemman irtisanomispäivän ja työskentelyn uudelleenaloittamispäivän väliseltä ajalta?

---

(1)  EUVL 2003, L 299, s. 9.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Ranska) on esittänyt 7.12.2018 – Caisse d’assurance retraite et de la santé au travail d’Alsace-Moselle v. SJ ja Ministre chargé de la Sécurité sociale

(Asia C-769/18)

(2019/C 54/17)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour de cassation

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Caisse d’assurance retraite et de la santé au travail d’Alsace-Moselle

Vastapuolet: SJ ja Ministre chargé de la Sécurité sociale

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Kuuluuko Saksan sosiaaliturvalain kahdeksannen osan 35a §:ssä säädetty vammasta aiheutuvien kustannusten vähentämiseen tarkoitettu tuki asetuksen N:o 883/2004 (1) asialliseen soveltamisalaan?

2)

Jos vastaus on myöntävä, ovatko yhtäältä vammaisen lapsen hoitotuki, sen lisäosa tai näiden sijasta korvausetuus sekä toisaalta Saksan sosiaaliturvalain kahdeksannen osan 35a §:ssä säädetty henkisesti vammaisten lasten ja nuorten sopeuttamistuki asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja vastaavia etuuksia, kun otetaan huomioon Ranskan sosiaaliturvalain L. 351 4 1 §:n tarkoitus eli se, että vanhuuseläkkeen maksamiseen oikeuttavan vakuutuksen keston määrittämisessä otetaan huomioon vammaisen lapsen hoidosta aiheutuvat kulut?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 11.12.2018 – Association française des usagers de banques v. Ministre de l’Économie et des Finances

(Asia C-778/18)

(2019/C 54/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Association française des usagers de banques

Vastaaja: Ministre de l’Économie et des Finances

Ennakkoratkaisukysymykset

Salliiko kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista 4.2.2014 annetun direktiivin 2014/17/EU (1) 12 artiklan 2 kohdan a alakohta, erityisesti kun otetaan huomioon tavoitteet, jotka liittyvät siinä maksu- ja säästötileille, joiden avaamisen tai voimassa pitämisen se sallii, asetetut tavoitteet, tai saman artiklan 3 kohta, yhtäältä sen, että lainanantaja asettaa lainanottajalle erikseen yksilöidyn edun saamisen ehdoksi kaikkien palkkatulojen tai niihin rinnastettavien tulojen tallettamisen lainanantajan pankin maksutilille luottosopimuksessa vahvistetun jakson ajan, riippumatta luoton määrästä, erääntymisestä tai kestosta, ja toisaalta sen, että näin määrätty ajanjakso voi kestää kymmenen vuotta tai sopimuksen keston ajan, jos se on tätä lyhyempi?

Estävätkö kyseisellä hetkellä voimassa olleen 13.11.2007 annetun direktiivin 2007/64/EY (2) 45 artikla, jonka säännökset on sittemmin otettu 25.11.2015 annetun direktiivin (EU) 2015/2366 (3) 55 artiklaan, ja 23.7.2014 annetun direktiivin 2014/92/EU (4) 9–14 artikla, jotka liittyvät pankkien asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseen ja maksutilin sulkemismaksuihin, [yhtäältä] sen, että lainanottajan lainanantajan pankissa luottosopimuksen yhteydessä avaaman tilin, jonka tarkoituksena on lainanottajan tulojen tallettaminen sille yksilöidyn edun vastineeksi, sulkeminen johtaa, mikäli se tapahtuu ennen sopimuksessa vahvistettua määräaikaa, tämän edun menettämiseen, jopa yli vuoden kuluttua tilin avaamisesta, ja toisaalta, estävätkö nämä samat säännökset sen, että tämä ajanjakso voi kestää kymmenen vuotta tai luottosopimuksen koko keston ajan?

---

(1)  Kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 4.2.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU (EUVL 2014, L 60, s. 34).

(2)  Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13.11.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/64/EY (EUVL 2007, L 319, s. 1).

(3)  Maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta 25.11.2015 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366 (EUVL 2015, L 337, s. 35).

(4)  Maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä 23.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU (EUVL 2014, L 257, s. 214).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal d’instance d’Epinal (Ranska) on esittänyt 13.12.2018 – Cofidis SA v. YP

(Asia C-782/18)

(2019/C 54/19)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tribunal d’instance d’Epinal

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Cofidis SA

Vastaajat: YP

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (1) kuluttajille antama suoja esteenä sellaiselle kansalliselle säännökselle, jolla kansallista tuomioistuinta kielletään sopimuksen tekemisestä alkavan viisivuotisen vanhentumisajan päätyttyä elinkeinonharjoittajan kuluttajaa vastaan nostamaa ja niiden väliseen luottosopimukseen perustuvaa kannetta käsitellessään viran puolesta tai kuluttajan tekemän oikeudenkäyntiväitteen perusteella tutkimasta, onko kuluttajan luottokelpoisuuden tarkistamisvelvollisuutta koskevia direktiivin 8 artiklan säännöksiä, luottosopimuksissa selvästi ja tiiviisti mainittavia tietoja koskevia direktiivin 10 artiklan ja seuraavien artikloiden säännöksiä sekä yleisemmin kaikkia mainitun direktiivin kuluttajaa suojaavia säännöksiä rikottu, ja asettamasta sen perusteella seuraamuksia?

---

(1)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Valitus, jonka Mellifera e.V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung on tehnyt 12.12.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-12/17, Mellifera v. komissio, 27.9.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-784/18 P)

(2019/C 54/20)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Mellifera e.V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung (edustaja: A. Willand, avocat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

1.

Unionin yleisen tuomioistuimen 27.9.2018 antama tuomio Mellifera e.V. v. Euroopan komissio, T-12/17, on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kantajan vaatimusten 1 kohdan (valituksenalaisen tuomion 18 kohdan ensimmäinen luetelmakohta) – valittajan 8.11.2016 tekemän päätöksen Ares (2016)6306335 kumoaminen – ja velvoitti kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

2.	Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vastaajan päätös on kumottava.

3.	Vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste: Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (1) 10 artiklan 1 kohtaa, 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja Århusin yleissopimusta on rikottu.

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, tehoaineen glyfosaatin hyväksynnän voimassaoloajan pidentäminen on hallintotoimi, jota voidaan tarkastella uudelleen asetuksen (EY) N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Erityisesti asetuksen (EY) N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettu yksittäisen toimenpiteen tunnusmerkistö koskee aineellista soveltamisalaa, eikä niiden henkilöiden lukumäärää tai yksilöitävyyttä, joita asetus koskee.

Toinen valitusperuste: Periaatetta, jonka mukaan unionin johdettua oikeutta on tulkittava kansainvälisten sopimusten valossa, on loukattu.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkaa periaatetta, joka koskee tulkintaa mahdollisimman pitkälle kansainvälisen oikeuden mukaisesti, koska se ei tulkinnut asetuksen 1367/2006 10 artiklaa ja 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa yhdenmukaisesti Århusin yleissopimuksen kanssa, vaikka tämä on ilman muuta sopusoinnussa asetukseen (EY) N:o 1367/2006 sisältyvien asian kannalta merkityksellisten unionin oikeuden säännösten kanssa.

---

(1)  Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13).

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Raad van State – Alankomaat) – Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie v. D, sekä I v. Staatssecretaris van Veiligheid en Justitie

(Asia C-586/17) (1)

(2019/C 54/21)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 5, 8.1.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 16.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Finanzgericht Hamburg – Saksa) – Kreyenhop & Kluge GmbH & Co. KG v. Hauptzollamt Hannover

(Asia C-593/17) (1)

(2019/C 54/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 32, 29.1.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 8.11.2018 – Euroopan komissio v. Irlanti

(Asia C-678/17) (1)

(2019/C 54/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 22, 22.1.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 7.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tribunal de première instance francophone de Bruxelles – Belgia) – Edward Reich, Debora Lieber, Ella Reich, Ezra Bernard Reich ja Zoe Reich v. Koninklijke Luchtvaart Maatschappij NV

(Asia C-730/17) (1)

(2019/C 54/24)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 104, 19.3.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 26.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Logistik XXL GmbH v. CMR Transport & Logistik, muuna osapuolena Rudolph Spedition und Logistik GmbH

(Asia C-135/18) (1)

(2019/C 54/25)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 190, 4.6.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 26.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supreme Court – Irlanti) – KN v. Minister for Justice and Equality

(Asia C-191/18) (1)

(2019/C 54/26)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 190, 4.6.2018.

Unionin tuomioistuimen seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräys 8.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Budai Központi Kerületi Bíróság – Unkari) – VE v. WD

(Asia C-227/18) (1)

(2019/C 54/27)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Seitsemännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 231, 2.7.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 22.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Audiencia Provincial de Almería – Espanja) – Banco Popular Español SA v. María Ángeles Díaz Soria, Miguel Ángel Góngora Gómez, José Antonio Sánchez González ja Dolores María del Águila Andújar

(Asia C-232/18) (1)

(2019/C 54/28)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 240, 9.7.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 15.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Juzgado de lo Social no 33 de Barcelona – Espanja) – Magdalena Molina Rodríguez v. Servicio Público de Empleo Estatal (SEPE)

(Asia C-279/18) (1)

(2019/C 54/29)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 259, 23.7.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 26.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Handelsgericht Wien – Itävalta) – KAMU Passenger & IT Services GmbH v. Türk Hava Yollari A.O. – T.H.Y. Turkish Airlines

(Asia C-289/18) (1)

(2019/C 54/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 285, 13.8.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 7.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landesgericht Linz – Itävalta) – DS v. Porsche Inter Auto GmbH & Co KG

(Asia C-466/18) (1)

(2019/C 54/31)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 408, 12.11.2018.

Unionin tuomioistuimen kuudennen jaoston puheenjohtajan määräys 23.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Förvaltningsrätten i Göteborg – Ruotsi) – AA v. Migrationsverket

(Asia C-526/18) (1)

(2019/C 54/32)

Oikeudenkäyntikieli: ruotsi

Kuudennen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 381, 22.10.2018.

Unionin tuomioistuimen presidentin määräys 8.11.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Landgericht Hamburg – Saksa) – Eurowings GmbH v. JJ ja KI

(Asia C-557/18) (1)

(2019/C 54/33)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Unionin tuomioistuimen presidentin määräyksellä asia on poistettu tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 436, 3.12.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 28.11.2018 – Euronet Consulting v. komissio

(Asia T-350/18) (1)

((Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen - Riidanalaisen toimen osittainen peruuttaminen - Muuttamispäätös - Oikeudenkäynti on menettänyt kohteensa - Lausunnon antamisen raukeaminen))

(2019/C 54/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Euronet Consulting EEIG (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat P. Peeters ja R. van Cleemput)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Estrada de Solà, T. Ramopoulos ja A. Aresu)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jolla vaaditaan kumoamaan kantajalle 26.3.2018 päivätyllä kirjeellä tiedoksi annettu komission päätös hylätä väliaikaisen yhteenliittymän, jonka päätoteuttaja kantaja oli, tarjouskilpailun EuropeAid/138778/DH/SER/MULTI, jonka otsikko on ”Puitesopimus vuoden 2018 ulkoisen avun toteutusta varten (FWC SIEA 2018) 2017/S 128-260026” 2 erää koskeva tarjous ja tehdä sopimus kymmenen muun tarjoajan kanssa.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

---

(1)  EUVL C 259, 23.7.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 28.11.2018 – ZU v. komissio

(Asia T-671/18 R)

((Väliaikainen oikeussuoja - Henkilöstö - Täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty))

(2019/C 54/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: ZU (edustaja: asianajaja C. Bernard-Glanz)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja R. Striani)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 278 ja SEUT 279 artiklaan perustuva hakemus, jolla vaaditaan komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuuden pääosaston (DG HR) kantajan siirtämisestä 12.10.2018 tekemän päätöksen (Ares(2018)5241886 – 12/10/2018) ja komission henkilöstöhallinnon ja turvallisuuden pääosaston (DG HR) 29.10.2018 tekemän päätöksen (Ares(2018)5529220 – 29/10/2018) täytäntöönpanon lykkäämistä siltä osin kuin kyse on hänen paluustaan päätoimipaikkaan.

Määräysosa

1)	Välitoimihakemus hylätään.

2)	Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Kanne 27.11.2018 – Puola v. komissio

(Asia T-703/18)

(2019/C 54/36)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Puolan tasavalta (asiamies: B. Majczyna)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan komission 17.9.2018 antaman päätöksen, jolla asetetaan velvollisuus panna täytäntöön lopullisessa tarkastuskertomuksessa esitetyt toimenpiteet ja suositukset siltä osin kuin on kyse suosituksesta 04.01(g), joka koskee rahoitusoikaisujen soveltamista arvonlisäveroon liittyviin menoihin tilanteissa, joissa tukea vastaanottaneet henkilöt olivat arvonlisäverovelvollisia henkilöitä ja näin ollen oikeutettuja perimään arvonlisäveroja takaisin mutta eivät tehneet näin hankkeissa, jotka toteutettiin osana toimintaohjelmia, jotka rahoitettiin osaksi Euroopan sosiaalirahastosta, sellaisten menojen osalta, jotka ilmoitettiin Euroopan komission korvattaviksi

—	velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 1303/2013 (1) 65 artiklan 2 kohtaa ja 69 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 10 kohdan kanssa, on rikottu tulkitsemalla kyseisiä säännöksiä virheellisesti ja toteamalla virheellisesti, että asetuksen N:o 1303/2013 69 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sovelletaan Euroopan sosiaalirahastosta maksettavan tuen lopullisiin vastaanottajiin huolimatta siitä, etteivät he ole kyseisen asetuksen 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuja tuensaajia.

Puolan tasavalta väittää kyseisen kanneperusteen osalta, että sellaisen yleisen säännön mukaisesti, joka koskee menojen tukikelpoisuutta Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavissa hankkeissa asetuksen N:o 1303/2013 65 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kyseisen asetuksen 69 artiklaan perustuvin, menojen tukikelpoisuutta koskevien vaatimusten täyttäminen on hankkeen toteuttavan tuensaajan vastuulla.

Kantaja katsoo, että asetuksen N:o 1303/2013 2 artiklan 10 kohdassa jätetään tapauksissa, joissa kyse on arvoltaan alle 200 000 euron tuesta, yksiselitteisesti jäsenvaltioiden valittavaksi se, pidetäänkö tukea vastaanottavaa tai tukea antavaa henkilöä tuensaajana.

Nyt käsiteltävässä asiassa Puolan viranomaiset ovat päättäneet, että tukea antava henkilö on tuensaaja, ei tukea vastaanottava henkilö. Tuen lopulliset vastaanottajat eivät ole tuensaajia, eikä asetuksen N:o 1303/2013 69 artiklan 3 kohdan c alakohtaa kantajan mukaan näin ollen sovelleta heihin.

Puolan tasavalta korostaa lisäksi, että jos nyt käsiteltävässä asiassa tukea vastaanottavien henkilöiden – jotka ovat työttömiä – katsottaisiin olevan tuensaajia, tämä merkitsisi sitä, että heihin kohdistettaisiin useita velvollisuuksia, jotka liittyvät saatua tukea koskevaan tilinpitoon, hankkeen täytäntöönpanon edistymisestä raportointiin, hankevalvontaan ja tietojen syöttämiseen informaatioteknologian järjestelmiin, jotka ovat osa toimintaohjelmien täytäntöönpanoa. Tällainen ratkaisu tekisi mahdottomaksi asetuksen N:o 1303/2013 tavoitteiden saavuttamisen.

---

(1)  Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 320).

Kanne 29.11.2018 – Tilly-Sabco v. neuvosto ja komissio

(Asia T-707/18)

(2019/C 54/37)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Tilly-Sabco (Guerlesquin, Ranska) (edustajat: asianajajat R. Milchior ja S. Charbonnel)

Vastaajat: Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tutkittavaksi kantajan kanteen, jossa vaaditaan kumoamaan 18.9.2018 annettu neuvoston asetus (EU) 2018/1277 (EUVL 2018, L 239, s. 1), jolla siipikarjanlihan vientituen määrä on vahvistettu nollaksi

ja siten

—	kumoamaan 18.9.2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1277 (EUVL 2018, L 239, s. 1), jolla siipikarjanlihan vientituen määrä on vahvistettu nollaksi

—	toteamaan ensisijaisesti, että neuvosto on vastuussa virheellisestä menettelystään hyväksyttyään asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277

—

toteamaan toissijaisesti, että komissio on vastuussa virheellisestä menettelystään saatettuaan neuvoston hyväksyttäväksi asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277 siinä ja vain siinä tapauksessa, ettei komission vastuuta todeta asiaa T-437/18 koskevassa oikeudenkäynnissä

—

toteamaan viimesijaisesti, että neuvosto ja komissio ovat vastuussa virheellisestä menettelystään asiassa annettavalla tuomiolla kumottavan 18.9.2018 annetun asetuksen (EU) 2018/1277 hyväksymisessä siinä ja vain siinä tapauksessa, ettei komission vastuuta todeta asiaa T-437/18 koskevassa oikeudenkäynnissä

—	toteamaan, että neuvoston ja/tai komission tekemästä virheestä on aiheutunut vahinkoa Tilly-Sabcolle

ja tämän johdosta

—

ensisijaisesti — toteamaan, että neuvosto on velvollinen maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa ja josta — 2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia — 390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona — velvoittamaan neuvoston maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa — lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa — lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—

toissijaisesti — toteamaan, että komissio on velvollinen maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa ja josta — 2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia — 390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona — velvoittamaan komission maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa — lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa — lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä — toteamaan, että sen rahamäärän, joka komissio tässä asiassa velvoitetaan maksamaan, pääomasta ja koroista saadaan vähentää se rahamäärä, joka komissio mahdollisesti velvoitetaan maksamaan asiassa T-437/18 — velvoittamaan komission maksamaan korvausta aineettomasta vahingosta, joka on aiheutunut komission kahdesta virheellisestä menettelystä, kohtuulliseksi katsottavat 20 000 euroa

—

viimesijaisesti — toteamaan, että neuvosto ja komissio ovat velvolliset maksamaan kantajalle rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa jaettuna näiden toimielinten kesken unionin yleisen tuomioistuimen määräämällä tavalla ja josta — 2 848 000 euroa vastaa 17.7. ja 31.12.2013 välisenä aikana tapahtuneiden myyntien perusteella saamatta jääneitä vientitukia — 390 000 euroa vientitukia, jotka vastaavat saamatta jäänyttä voittoa sen vuoksi, että 3 550 tonnin lisämäärän myynti Lähi-idän maihin on jäänyt toteutumatta samana ajanjaksona — velvoittamaan neuvoston ja komission maksamaan rahamäärän, jonka pääoma on 3 238 000 euroa jaettuna näiden toimielinten kesken unionin yleisen tuomioistuimen määräämällä tavalla — yhtäältä komission ja toisaalta neuvoston maksettavaksi tuomittu pääoma lisättynä hyvityskorolla, joka lasketaan kumotun asetuksen (EU) N:o 689/2013 ja tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivän väliseltä ajalta korkokannan mukaan, joka vastaa Eurostatin (Euroopan unionin tilastokeskus) toteamaa vuotuista inflaatiota kyseessä olevana ajanjaksona yhtiön sijoittautumisjäsenvaltiossa — lisättynä viivästyskorolla, joka lasketaan tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä täyden maksun tapahtumiseen asti korkokannan mukaan, joka vastaa Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltamaa korkokantaa korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä

—	velvoittamaan neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut siten kuin unionin yleinen tuomioistuin mahdollisesti määrää oikeudenkäyntikulujen jakautumisesta niiden kesken.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu menettelysääntöjen kiertämiseen tai niiden rikkomiseen, koska kantaja katsoo, että tässä tapauksessa ei ole noudatettu kumotun toimen korvaavaa toimea annettaessa noudatettavaa menettelyä, sillä kumottu toimi eli siipikarjanliha-alan vientitukien vahvistamisesta 18.7.2013 annettu asetus (EU) N:o 689/2013 (EUVL 2013, L 196, s. 13) oli komission toteuttama mutta uuden 18.9.2018 annetun asetuksen on antanut neuvosto käyttäen oikeusperustana muita säädöksiä.

2.	Toinen kanneperuste, joka perustuu samojen menettelysääntöjen noudattamista koskevan säännön rikkomiseen yhtäältä siksi, että uutta asetusta ei ole antanut komissio vaan neuvosto, ja toisaalta siksi, että maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean olisi pitänyt avustaa komissiota.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että riidanalaiselta asetukselta puuttuu oikeusperusta, koska SEUT 43 artiklan 3 kohdassa, jonka on katsottu olleen ainoa mahdollinen oikeusperusta riidanalaisen asetuksen antamiseksi, ei oikeuteta neuvostoa antamaan tällaista asetusta. Näin ollen ei ole olemassa sellaista oikeusperustaa, joka oikeuttaisi neuvoston vahvistamaan siipikarjanlihan vientituet.

4.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu menettelysääntöjen kiertämiseen, koska komission olisi unionin tuomioistuimen 20.9.2017 antaman tuomion Tilly-Sabco v. komissio (C-183/16 P, EU:C:2017:704) noudattamiseksi pitänyt itse toteuttaa kumotun asetuksen korvaava toimi eikä pyytää neuvostoa toteuttamaan toimea ”sen sijasta”.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu perustelujen riittämättömyyteen tai virheellisyyteen sekä muodon osalta, koska riidanalaisessa asetuksessa ei selitetä sitä, miksi neuvostoa oli pyydettävä antamaan kyseinen asetus, eikä sitä, miksi ja millä tavoin SEUT 43 artiklan 3 kohta oli ainoa mahdollinen oikeusperusta, jonka nojalla asetus voitiin antaa, että tuen määrän vahvistamista koskevan asiakysymyksen osalta, koska neuvosto ei ole tehnyt minkäänlaista taloudellista analyysiä, kuten komissiokaan ei ollut tehnyt sitä ennen.

6.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu riidanalaisen asetuksen epäjohdonmukaisuuteen, koska neuvosto on antanut täsmälleen samansisältöisen asetuksen harkitsematta ja analysoimatta asiaa ja nojautuen väärään ja pätemättömään oikeusperustaan ja siten jättänyt huomiotta unionin tuomioistuimen edellä mainitun tuomion.

Kantajan mukaan uuden asetuksen (EU) 2018/1277 kumoamisesta seuraa oikeus vaatia ensisijaisesti neuvostolta korvausta asetuksen antamisesta kantajalle aiheutuneesta vahingosta. Toissijaisesti kantaja kohdistaa vahingonkorvauskanteen komissioon, jonka menettelystä uuden asetuksen, joka on kumottava, antaminen on saanut alkunsa. Viimesijaisesti kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan neuvoston ja komission olevan yhteisesti jaetussa vastuussa, koska kumpikin toimielin on tehnyt toisistaan erillisiä virheitä.

Kanne 4.12.2018 – Associaçao para o Desenvolvimento da Raia Centro Sul – Adraces v. komissio

(Asia T-714/18)

(2019/C 54/38)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Associação para o Desenvolvimento da Raia Centro Sul – Adraces (Vila Velha de Ródão, Portugal) (edustajat: asianajajat G. Anastácio, D. Pirra Xarepe, J. Whyte ja M. Barros Silva)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan 26.9.2018 tehdyn komission päätöksen ARES (2018) 4940694, jolla päätettiin lopettaa kumppanuutta koskeva puitesopimus nro COM/LIS/ED/2018-2020_1, ja määräämään, että komission on palautettava ennalleen kantajan aikaisempi tilanne

—	velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1.	Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen, koska komissio lopetti kumosi yksipuolisesti julkisen sopimuksen esittämättä tälle mitään perustetta tai perusteluja.

2.

Toinen kanneperuste, joka perustuu vilpittömän mielen periaatteen loukkaamiseen, koska lisätessään mainittuun puitesopimukseen kumoamista koskevan yleisen sopimusehdon, jonka mukaan komissio voi lopettaa mainitun sopimuksen mielivaltaisesti ilman mitään perustetta tai perusteluja, komissio syyllistyi harkintavallan väärinkäyttöön ja jätti huomiotta kaikkiin sekä julkisiin että yksityisiin sopimuksiin liittyvien intressien tasapainon.

3.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu yksityishenkilöiden oikeutettujen etujen ja oikeuksien kunnioittamista koskevan periaatteen, joka sitoo viranomaista julkisten hankintojen alalla, loukkaamiseen, koska komissio kumosi mainitun sopimuksen yksipuolisesti, täysin mielivaltaisesti ja ilman mitään perusteita, mikä on kiellettyä pacta sunt servanda -periaatteen nojalla.

4.	Neljäs kanneperuste, joka perustuu hyvään hallintoon liittyvän velvoitteen rikkomiseen, koska komissio lopetti mainitun sopimuksen pelkän lehtiartikkelin perusteella, arvioimatta kyseessä olevaa konkreettista tapausta riittävän perusteellisesti, mikä tarkoittaa komission huonoa hallintoa.

5.

Viides kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska komissio kumosi mainitun sopimuksen ilman mitään perustetta tai perusteluja seurauksena siitä, että kantajan palveluksessa toimiva henkilö oli tuomittu väärennyksistä ja petoksista, joilla ei ollut mitään tekemistä kantajan toiminnan eikä myöskään komission valtuuksien ja toimivallan kanssa.

Kanne 5.12.2018 – B.D. v. EUIPO – Philicon 97 (PHILIBON)

(Asia T-717/18)

(2019/C 54/39)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: B.D. – Boyer Developpement (Moissac, Ranska) (edustaja: asianajaja E. Junca)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Philicon 97 AD (Plovdiv, Bulgaria)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki PHILIBON – EU-tavaramerkki nro 9 690 041

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 10.10.2018 asiassa R 375/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—	kumoaa mitättömyysosaston 21.12.2017 tekemän päätöksen, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Valituslautakunta on soveltanut asetuksen (EU) 2017/1001 säännöksiä, joka ei ollut voimassa silloin, kun mitättömyysvaatimus esitettiin EUIPO:lle. Lautakunta ei ole noudattanut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan ehtoja luettuna yhdessä 53 artiklan kanssa.

—	Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 2 kohdan c alakohtaa on rikottu.

Kanne 5.12.2018 – Boyer v. EUIPO – Philicon 97 (PHILIBON DEPUIS 1957 www.philibon.com)

(Asia T-718/18)

(2019/C 54/40)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Boyer (Moissac, Ranska) (edustaja: asianajaja E. Junca)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Philicon 97 AD (Plovdiv, Bulgaria)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja unionin yleisessä tuomioistuimessa

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka on väriltään sininen, keltainen ja valkoinen – EU-tavaramerkki nro 12 501 466

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 10.10.2018 asiassa R 374/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen,

—	kumoaa mitättömyysosaston 21.12.2017 tekemän päätöksen, ja

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperuste

—	Valituslautakunta on soveltanut asetuksen (EU) 2017/1001 säännöksiä, joka ei ollut voimassa silloin, kun mitättömyysvaatimus esitettiin EUIPO:lle. Lautakunta ei ole noudattanut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohdan ehtoja luettuna yhdessä 53 artiklan kanssa.

Kanne 7.12.2018 – Apostolopoulou ja Apostolopoulou- Chrysanthaki v. komissio

(Asia T-721/18)

(2019/C 54/41)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantajat: Zoi Apostolopoulou (Ateena, Kreikka) ja Anastasia Apostolopoulou- Chrysanthaki (Ateena) (edustaja: asianajaja D. Gkouskos)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kantajien kanteen ja velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti kullekin kantajalle 500 000 euroa, sen mukaan kuin tämä summa on kanteessa yksilöity;

—	velvoittaa vastaajat tulevaisuudessa pidättymään kaikista kantajien henkilöön kohdistuvista loukkauksista;

—

velvoittaa ensimmäisen vastaajan korjaamaan kantajien kunniaan ja maineeseen kohdistuneet loukkaukset ilmoituksella Efeteio Athinoniin (Ateenan ylioikeus), jossa on vireillä kantajien 11.9.2017 tekemä valitus – asia 572461/2017 (yleinen diaarinro) ja asia 1898/2017 (erityinen diaarinro) – jossa ensimmäinen vastaaja on esittänyt valheellisia ja loukkaavia lausumia kantajista;

—	velvoittaa vastaajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne on nostettu Euroopan komissiota ja Euroopan unionina vastaan. Koska unionia edustaa unionin tuomioistuimessa aina se toimielin, jonka toteuttama toimi tai jonka menettely on kanteella riitautettu, komissio on katsottava kanteen ainoaksi vastaajaksi.

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio on Monomeles Protodikeio Athinonissa (Ateenan alioikeus) esittämillään loukkaavilla lausumilla syyllistynyt kantajien ihmisarvoon ja henkilöön kohdistuviin loukkauksiin. Lisäksi asiassa on kantajien mukaan loukattu hyvää hallintotapaa vaatimalla pakkotäytäntöönpanoa suhteessa kantajiin.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komission väitteellä siitä, että kantajat ovat yhtiökumppaneina vastuussa velvoitteista ja ettei yhtiöllä ollut oikeushenkilöllisyyttä, vaikka komissio oli ollut osapuolena lukuisissa sopimuksissa tietoisena siitä, että Kreikan lainsäädännön ja yhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan kantajat eivät olleet henkilökohtaisessa vastuussa yhtiön tekemistä sitoumuksista, on loukattu laillisuusperiaatetta, vilpittömän mielen ja luottamuksensuojan periaatetta.

3)	Kolmas kanneperuste, jonka mukaan oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen on loukattu, koska kantajat eivät olleet asianosaisina menettelyissä, joissa täytäntöönpanoperusteet vahvistettiin.

4)	Neljäs kanneperuste, jonka mukaan täytäntöönpanomenettelyä on kiirehditty kantajiin nähden kohtuuttomasti ja vilpillisessä mielessä.

Kanne 7.12.2018 – Repsol v. EUIPO – Basic (BASIC)

(Asia T-722/18)

(2019/C 54/42)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muu osapuoli

Kantaja: Repsol, SA (Madrid, Espanja) (edustajat: asianajajat J. Devaureix ja J. Erdozain López)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Basic AG Lebensmittelhandel (München, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki BASIC, jonka väreinä ovat sininen, punainen, oranssi ja valkoinen – EU-tavaramerkki nro 5 648 159

EUIPO:ssa käyty menettely: Mitättömyysmenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 22.8.2018 asiassa R 178/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kannekirjelmän kaikkine liiteasiakirjoineen

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa Basic Aktiengesellschaft Lebensmittelhandelin ja EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 72 artiklan 6 kohdan rikkominen

—	neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohdan rikkominen.

Kanne 7.12.2018 – Aurea Biolabs v. EUIPO – Avizel (AUREA BIOLABS)

(Asia T-724/18)

(2019/C 54/43)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Aurea Biolabs Pte Ltd (Kochi, Intia) (edustajat: barrister B. Brandreth ja solicitor L. Oommen)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Avizel SA (Luxemburg, Luxemburg)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, joka sisältää sanaosan AUREA BIOLABS – Rekisteröintihakemus nro 15 836 737

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 11.9.2018 asiassa R 814/2018-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa kantajan oikeudenkäyntikulut korvattaviksi.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 6.12.2018 – Brand IP Licensing v. EUIPO – Facebook (lovebook)

(Asia T-728/18)

(2019/C 54/44)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Brand IP Licensing Ltd (Road Town, Brittiläiset Neitsytsaaret) (edustaja: solicitor J. MacKenzie)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Facebook, Inc. (Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki lovebook – Rekisteröintihakemus nro 9 926 577

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.10.2018 asiassa R 2279/2017-2 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	kumoaa väiteosaston 24.8.2017 tekemän päätöksen kokonaisuudessaan

—	hylkää väitteen

—	velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohdan rikkominen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen

Kanne 12.12.2018 – DQ ym. v. parlamentti

(Asia T-730/18)

(2019/C 54/45)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantajat: DQ ja 11 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja M. Casado García-Hirschfeld)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—	ottamaan tämän kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi

ja näin ollen

—	kumoamaan kantajien 13.12.2017 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla esittämän korvausvaatimuksen (riidanalainen päätös)

—	kumoamaan tarvittaessa 12.9.2018 tehdyn päätöksen, jolla hylätään 23.5.2018 tehty henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukainen valitus

—	määräämään korvausta henkisestä kärsimyksestä, joka on aiheutunut parlamentin toimenpiteistä ja toimista, joita on arvioitava kokonaisvaltaisesti, ja jonka korvauksen määräksi kantajat ovat arvioineet oikeuden ja kohtuuden mukaan ja uudelleen arvioinnin varauksella 192 000 euroa

—	velvoittamaan parlamentin maksamaan jo erääntyneet hyvityskorot ja viivästyskorot

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa lainvastaisuuksiin, joihin parlamentti syyllistyi työnantajan asemassaan, muun muassa hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin, kantajien ihmisarvon loukkaamiseen, heidän yksityisyytensä ja perhe-elämänsä loukkaamiseen, heille kuuluvan lääkärin salassapitovelvollisuuden suojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen ja heille kuuluvan sen oikeuden loukkaamiseen, joka koskee terveellisiä, turvallisia ja ihmisarvoisia työoloja.

Kantajat väittävät, että tosiseikat ja menettelyt, jotka he toivat esiin, merkitsivät ensi näkemältä todellisia tai ainakin todennäköisiä tosiseikkoja ja menettelyitä, jotka antavat olettaa, että heihin on kohdistunut työpaikkakiusaamista, ja vaativat, että parlamentin vastuun katsotaan syntyneen muun muassa parlamentin toimimattomuuden vuoksi sen avustamispyynnön käsittelyn yhteydessä, jonka kantajat esittivät Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 12 ja 14 artiklan nojalla.

Kanne 14.12.2018 – Dalasa v. EUIPO – Charité – Universitätsmedizin Berlin (charantea)

(Asia T-732/18)

(2019/C 54/46)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Dalasa Handelsgesellschaft mbH (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja I. Hödl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Charité – Universitätsmedizin Berlin, Gliedkörperschaft Öffentlichen Rechts (Berliini, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Hakija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ”charantea” – Rekisteröintihakemus nro 15 485 956

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa R 539/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kanteen, muuttaa neljännen valituslautakunnan väitemenettelyssä nro B 2 758 830 (unionin tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 15 485 956) 15.10.2018 tekemää valituksenalaista päätöstä R 539/2018-4, hylkää väitteen ja hyväksyy unionin tavaramerkkiä koskevan hakemuksen;

toissijaisesti

—	kumoaa neljännen valituslautakunnan väitemenettelyssä nro B 2 758 830 (unionin tavaramerkkiä koskeva hakemus nro 15 485 956) 15.10.2018 tekemän valituksenalain päätöksen R 539/2018-4 ja palauttaa asian EUIPO:oon;

—	joka tapauksessa velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut; ja

—	velvoittaa väitteen esittäjän korvaamaan kaikki väiteosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

Kanne 14.12.2018 – Dalasa v. EUIPO – Charité Universitätsmedizin Berlin (charantea)

(Asia T-733/18)

(2019/C 54/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset ja muut osapuolet

Kantaja: Dalasa Handelsgesellschaft mbH (Wien, Itävalta) (edustaja: asianajaja I. Hödl)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Muu osapuoli valituslautakunnassa: Charité – Universitätsmedizin Berlin, Julkisoikeudellinen osayhteisö (Berliini, Saksa)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalaisen tavaramerkin haltija: Kantaja

Riidanalainen tavaramerkki: Hakemus kuviomerkin charantea rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi – Rekisteröintihakemus nro 15 785 801

EUIPO:ssa käyty menettely: Väitemenettely

Riidanalainen päätös: EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa R 540/2018-4 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	hyväksyy kanteen, muuttaa EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa R 540/2018-4, joka koskee väitemenettelyä nro B 2 815 978 (rekisteröintihakemus 15 785 801), tekemää riidanalaista päätöstä, hylkää väitteen ja sallii tavaramerkkihakemuksen rekisteröinnin toissijaisesti

—	kumoaa EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa R 540/2018-4, joka koskee väitemenettelyä nro B 2 815 978 (rekisteröintihakemus 15 785 801), tekemän riidanalaisen päätöksen ja palauttaa asian EUIPO:lle

—	joka tapauksessa velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä

—	velvoittaa väitteen tekijän vastaamaan kaikista väiteosastossa ja valituslautakunnassa käydyistä menettelyistä aiheutuneista kuluista

Kanneperusteet

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen.

Kanne 17.12.2018 – Siberia Oriental v. CPVO (Siberia)

(Asia T-737/18)

(2019/C 54/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Siberia Oriental BV (‘t Zand, Alankomaat) (edustaja: asianajaja T. Overdijk)

Vastaaja: Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO)

Menettely EUIPO:ssa

Riidanalainen yhteisön kasvinjalostajanoikeus: yhteisön kasvinjalostajanoikeus nro EU0404 (liljalajike ”Siberia”)

Riidanalainen päätös: CPVO:n valituslautakunnan 15.10.2018 asiassa A 009/2017 tekemä päätös

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen

—	velvoittaa CPVO:n muuttamaan voimassaolon päättymispäiväksi rekisterissä 30.4.2020.

Kanneperusteet

—	Olennaisia menettelymääräyksiä on rikottu.

—	Neuvoston asetusta (EY) N:o 2100/94 tai jotakin sen soveltamista koskevaa oikeussääntöä on rikottu, mukaan lukien Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Kibelisa v. neuvosto

(Asia T-139/17) (1)

(2019/C 54/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Kampete v. neuvosto

(Asia T-140/17) (1)

(2019/C 54/50)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Amisi Kumba v. neuvosto

(Asia T-141/17) (1)

(2019/C 54/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Kaimbi v. neuvosto

(Asia T-142/17) (1)

(2019/C 54/52)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Ilunga Luyoyo v. neuvosto

(Asia T-143/17) (1)

(2019/C 54/53)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Numbi v. neuvosto

(Asia T-144/17) (1)

(2019/C 54/54)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 7.12.2018 – Kanyama v. neuvosto

(Asia T-145/17) (1)

(2019/C 54/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Yhdeksännen jaoston puheenjohtajan määräyksellä asia on poistettu unionin yleisen tuomioistuimen rekisteristä.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.