LAUSUNTO nro 8/2018

(annettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 325 artiklan 4 kohdan nojalla)

OLAF-asetuksen 883/2013 muuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja OLAFin tutkimusten vaikuttavuuden osalta 23 päivänä toukokuuta 2018 tehdystä komission ehdotuksesta

(2019/C 42/01)

SISÄLLYS

	Kohta	Sivu
YHTEENVETO	I–VI	2
JOHDANTO	1–6	3
Taustaa	1–3	3
Komission ehdotus	4–6	4
YLEISET HUOMAUTUKSET	7–17	4
Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävä yhteistyö	8–10	5
OLAFin tutkimusten vaikuttavuus	11–13	5
Prosessuaalisten takeiden kunnioittamisen ulkoinen valvonta	14–17	5
ERITYISET HUOMAUTUKSET	18–38	6
OLAFin toiminnan mukauttaminen EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi	19–27	6
Ilmoittaminen EPPOlle ja OLAFin alustavat arvioinnit (12 c artiklan 5 kohta)	20–21	6
OLAFin tuki EPPOlle (12 e artikla)	22–24	6
Täydentävät tutkimukset (12 f artikla)	25–26	7
Tiedonvaihto (12 g artikla)	27	7
OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuuden lisääminen	28–38	7
Paikan päällä tehtävät tarkastukset ja todentamiset (3 artikla) sekä kansallisten viranomaisten tarjoama apu (3 artiklan 7 kohta ja 7 artiklan 3 kohta)	29–31	7
Alv (3 artiklan 1 kohta ja 12 artiklan 5 kohta)	32	8
Mahdollisuus saada pankkitilitietoja (7 artiklan 3 kohta)	33–34	8
OLAFin keräämien todisteiden hyväksyttävyys (11 artiklan 2 kohta)	35–36	8
Petostentorjunnan koordinointivirastot (12 a artikla)	37–38	8
JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET	39–47	9
LIITE I – ASIAAN LIITTYVÄT TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN LAUSUNNOT JA ERITYISKERTOMUKSET		11
LIITE II – OLAFIN TOIMINTAA KOSKEVA KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ		12

EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIN, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 325 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon 23 päivänä toukokuuta 2018 tehdyn ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävän yhteistyön ja OLAFin tutkimusten vaikuttavuuden osalta (jäljempänä ’ehdotus’),

ottaa huomioon edellä mainittua ehdotusta koskevan neuvoston lausuntopyynnön, jonka tilintarkastustuomioistuin vastaanotti 7. heinäkuuta 2018,

ottaa huomioon edellä mainittua ehdotusta koskevan Euroopan parlamentin lausuntopyynnön, jonka tilintarkastustuomioistuin vastaanotti 10. heinäkuuta 2018,

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen aikaisemmin antamat lausunnot ja erityiskertomukset (ks. liite I),

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

YHTEENVETO

I

OLAF-asetuksen muuttamista koskevalla komission ehdotuksella on tarkoitus saavuttaa kaksi tavoitetta: mukauttaa OLAFin toiminta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisen huomioon ottamiseksi ennen kuin tämä uusi EU:n elin aloittaa toimintansa ja lisätä OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuutta.

II

Koska EPPOlla on vastaisuudessa valtuudet tutkia EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia ja asettaa niistä syytteeseen (toistaiseksi) 22 jäsenvaltiossa, EPPOn perustaminen muuttaa oikeudellista ja institutionaalista ympäristöä merkittävästi. Vaikka OLAF jatkaa edelleenkin EU:n elimenä, joka suojaa EU:n taloudellisia etuja suorittamalla hallinnollisia tutkimuksia ja tukee komission petostentorjuntapolitiikkaa, OLAFin työ muuttuu ja rooli vaihtelee, koska kaikki jäsenvaltiot eivät osallistu EPPOon.

III

Koska OLAFin ja EPPOn välisen suhteen puitteet on vahvistettu jo EPPO-asetuksessa, ehdotuksella pyritään vahvistamaan yksityiskohtaiset säännöt. Ehdotus vastaa hyvin periaatteita, joilla OLAFin ja EPPOn välistä yhteistyötä säännellään: tiivis yhteistyö, tiedonvaihto, täydentävyys ja päällekkäisyyksien välttäminen. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin tältä osin tiettyjä puutteita.

IV

Tilintarkastusistuimen työ ja komission oma arviointi ovat osoittaneet, että OLAFin on lisättävä tutkimustensa vaikuttavuutta – oikea-aikaisuus ja varojen takaisinperintä ovat merkittäviä haasteita. Ehdotus sisältää rajoitetun määrän kohdennettuja toimia, joihin tilintarkastustuomioistuin suhtautuu myönteisesti, koska ne todennäköisesti auttavat parantamaan vaikuttavuutta. Kyseiset toimet ovat a) sen selventäminen, milloin sovelletaan kansallista ja milloin EU:n lainsäädäntöä OLAFin suorittamiin paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin, sekä kansallisten viranomaisten velvollisuus avustaa OLAFia b) OLAFin mahdollisuus saada pankkitilitietoja, vaikka se riippuukin pitkälti kansallisten viranomaisten tarjoamasta avusta c) OLAFin keräämien todisteiden hyväksyttävyyden parantaminen, vaikkakin vain muissa kuin rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä. Lisäksi ehdotuksella selvennetään, että arvonlisäveroa (alv) koskevat tutkimukset sisältyvät OLAFin toimeksiantoon.

V

Edellä mainituilla muutoksilla ei voida ratkaista OLAFin hallinnollisten tutkimusten vaikuttavuuden kokonaisongelmaa. Komissio myöntää tämän ja suunnittelee kokonaisvaltaisempaa OLAFin lainsäädäntökehyksen uudistamista. Tällaista OLAFin lisäuudistusta varten ei kuitenkaan ole vielä laadittu aikataulua eikä määritelty selkeästi, mitä asioita käsiteltäisiin.

VI

Koska ehdotuksessa on puutteita, jotka koskevat OLAFin tutkimusten kokonaisvaikuttavuutta, tilintarkastustuomioistuin paitsi suosittaa muutoksia myös painottaa lisätoimien tarvetta: a) Lyhyellä aikavälillä komission olisi ratkaistava OLAFin vaikuttavuuden kokonaisongelma. Tätä varten olisi harkittava uudelleen, mikä rooli ja mitä tehtäviä OLAFilla olisi oltava EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunnassa. Tässä suhteessa OLAFille voitaisiin antaa strateginen ja valvontarooli EU:n petostentorjuntatoimien osalta. b) Keskipitkällä aikavälillä komission olisi arvioitava OLAFin ja EPPOn yhteistyötä ja ehdotettava tarvittaessa lisää lainsäädäntötoimia.

JOHDANTO

Taustaa

1.

Komissio perusti Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF, Office européen de lutte antifraude) komission pääosastona vuonna 1999. OLAFin tehtävänä on osallistua EU:n taloudellisten etujen suojaamiseen kahden päätehtävänsä avulla: OLAF tekee petoksia, lahjontaa ja unionin taloudellisia etuja vahingoittavaa muuta laitonta toimintaa koskevia riippumattomia hallinnollisia tutkimuksia ja osallistuu komission petostentorjuntapolitiikan suunnitteluun ja toteutukseen (1). Tutkintatoimivaltansa alalla OLAF on toiminnallisesti riippumaton komissiosta. OLAF tekee ulkoisia tutkimuksia (EU:n kaikilla meno- ja tuloaloilla) ja sisäisiä tutkimuksia, kun on syytä epäillä, että EU:n henkilöstö tai EU:n toimielinten jäsenet ovat syyllistyneet vakavaan rikkomukseen.

2.

OLAFin toimintaan sovelletaan lainsäädäntökehystä, joka on kehittynyt ajan mittaan, mutta kehyksen keskeisiä piirteitä ei ole muutettu merkittävästi sitten vuoden 1999. Vuonna 2017 EU:n taloudellisten etujen suojaamisen oikeudelliseen ja institutionaaliseen kehykseen vaikutti kaksi keskeistä sääntelyyn tehtyä muutosta: — Direktiivi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (’PIF-direktiivi’) (2), joka annettiin 5. heinäkuuta 2017 ja jolla yhdenmukaistetaan neljän rikoksen (petos, korruptio, rahanpesu ja varojen väärinkäyttö) määritelmät sekä seuraamukset ja vanhentumisajat. Lisäksi direktiivissä selvennetään, että yhteiseen alv-järjestelmään kohdistuvat vakavat rikokset katsotaan EU:n taloudellisia etuja vahingoittaviksi rikoksiksi (3). Jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään 6. heinäkuuta 2019 mennessä. — Lokakuussa 2017 neuvosto antoi asetuksen (EU) 2017/1939 (4), jolla perustetaan Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO). Se vastaa PIF-direktiivissä tarkoitettujen unionin taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten tutkimisesta sekä kyseisten rikosten tekijöiden ja niihin osallisten asettamisesta syytteeseen ja saattamisesta tuomittaviksi. EPPO perustettiin toteuttamaan jäsenvaltioiden välistä tiiviimmän yhteistyön mallia. Toistaiseksi EPPOssa on mukana 22 jäsenvaltiota (5). EPPOn on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2020 (tai viimeistään vuoden 2021 alussa).

3.

EPPOn perustaminen vaikuttaa OLAFiin. Kaaviossa esitetään, mihin OLAFin toiminnan alueisiin vaikutukset kohdistuvat. Kaavio OLAFin toiminnan alueet, joihin EPPOn perustaminen vaikuttaa EU:n henkilöstön ja EU:n toimielinten jäsenten vakavia rikkomuksia koskevat tutkimukset (sisäiset tutkimukset) jotka osallistuvat EPPOon (22) (***) OLAFin toiminta, johon EPPOn perustaminen vaikuttaa EU:n menot jotka eivät osallistu EPPOon (6) (**) Jäsenvaltiot Kolmannet maat, kansainväliset organisaatiot (*) EU:n toimielimet, elimet ja laitokset Alustavat arvioinnit EU:n menot ja tulot OLAFin toiminta, joka säilyy ennallaan (*) Ks. EPPO-asetus, 23 artikla. (**) Irlanti, Puola, Ruotsi, Tanska, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta. (***) Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki ja Viro. EU:n menot ja tulot EPPOlle annettava tuki; täydentävät tutkimukset; tutkimukset, jotka koskevat EPPOn toimivaltaan kuuluvia tapauksia, joita EPPO päättää olla tutkimatta Riippumattomat hallinnolliset tutkimukset, jotka koskevat petoksia, lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä (ulkoiset tutkimukset) Riippumattomat hallinnolliset tutkimukset, jotka koskevat petoksia, lahjontaa ja muita väärinkäytöksiä (ulkoiset tutkimukset) OLAF kehittää EU:n petosten-torjunta-politiikkaa Komissio

Komission ehdotus

4.

Ehdotuksella on seuraavat kolme erityistä tavoitetta: — OLAFin toiminta mukautetaan EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi — OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuutta lisätään — OLAF-asetuksen tiettyjä säännöksiä selkeytetään ja yksinkertaistetaan.

5.

Ennen ehdotusta tehtiin OLAF-asetuksen soveltamista koskeva arviointi (6). Siihen liittyi komission yksiköiden valmisteluasiakirja (7), jonka tukena olivat ulkoinen tutkimus (8) ja OLAFin valvontakomitean lausunto (9). Komissio ei tehnyt vaikutustenarviointia (10). Sen sijaan komissio järjesti kohdennetun sidosryhmien kuulemisen (11).

6.

Tässä lausunnossa otetaan huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen aiemmissa lausunnoissa ja erityiskertomuksissa (ks. liite I) annetut asiaa koskevat suositukset.

YLEISET HUOMAUTUKSET

7.

Tässä osiossa tilintarkastustuomioistuin seuraa aiempien lausuntojensa vaikutuksia ja tuo esiin kysymyksiä, joita ei ole sisällytetty ehdotukseen. Osiossa ”Erityiset huomautukset” tilintarkastustuomioistuin analysoi ehdotuksen yksittäisiä säännöksiä, joissa on useita puutteita.

Euroopan syyttäjänviraston kanssa tehtävä yhteistyö

8.

Ehdotuksen keskeisenä tavoitteena on mukauttaa OLAFin toiminta EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi. Jos EPPOlle annetaan asianmukaiset resurssit (12), sen perustaminen on todennäköisesti merkittävä askel EU:n taloudellisten etujen suojaamisen vahvistamisessa.

9.

EPPO-asetuksessa päävastuu EPPOn tukemisesta annetaan kansallisille viranomaisille sen sijaan, että OLAFista tehtäisiin tärkein EPPOn työn tutkinnasta vastaava elin. OLAF jatkaa edelleenkin riippumattomana EU:n elimenä, joka suojaa EU:n taloudellisia etuja suorittamalla hallinnollisia tutkimuksia EPPOn toimivaltaan kuulumattomilla aloilla, tapauksissa, joita EPPO päättää olla tutkimatta, ja jäsenvaltioissa, jotka eivät osallistu EPPOon.

10.

Ehdotus vastaa hyvin periaatteita, joilla OLAFin ja EPPOn välistä yhteistyötä säännellään: tiivis yhteistyö, tiedonvaihto, täydentävyys ja päällekkäisyyksien välttäminen. Ehdotuksessa havaitsemiensa puutteiden lisäksi (ks. kohdat 19–27) tilintarkastustuomioistuin huomauttaa, ettei komissio ehdottanut ollenkaan säännöksiä siitä, mikä on OLAFin rooli, kun se tutkii EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia, jotka koskevat sekä EPPOon osallistuvia jäsenvaltioita että muita jäsenvaltioita (rajat ylittävät tapaukset). Tulevaisuudessa keskeistä yhteistyön vaikuttavuuden kannalta on molempien osapuolten jatkuva ja rakentava osallistuminen.

OLAFin tutkimusten vaikuttavuus

11.

Ehdotuksen toisena keskeisenä tavoitteena on lisätä OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuutta. Tilintarkastustuomioistuin on aikaisemmissa OLAFia koskevissa erityiskertomuksissaan ja lausunnoissaan esittänyt useita huomautuksia ja suosituksia, jotka liittyvät OLAFin tutkimusten tehokkuuteen ja vaikuttavuuteen (ks. liite I).

12.

Ehdotuksessa esitetään kuitenkin vain rajoitettu määrä kohdennettuja muutoksia (13), jotka perustuvat niihin OLAFin toiminnan vaikuttavuutta koskevan arvioinnin tuloksiin, joita komissio pitää ”yksiselitteisimpinä tuloksina”. Tilintarkastustuomioistuin suhtautuu myönteisesti näihin kohdennettuihin parannuksiin, mutta katsoo, että ne eivät riitä lisäämään OLAFin tutkimusten vaikuttavuutta merkittävästi. Ehdotuksessa ei käsitellä kaikkia komission arvioinnin tuloksia eikä tilintarkastustuomioistuimen aiemmissa tarkastuksissaan ja lausunnoissaan esittämiä huomautuksia.

13.

Ehdotettuja muutoksia seuraisi komission mukaan kokonaisvaltaisempi OLAFin lainsäädäntökehyksen uudistaminen. Tällaista OLAFin lisäuudistusta varten ei ole vielä laadittu aikataulua eikä määritelty selkeästi, mitä asioita käsiteltäisiin. Komissio ei pystynyt esittämään tilintarkastustuomioistuimelle toimintasuunnitelmaa, josta olisi käynyt ilmi, miten kaikkia arvioinnin tuloksia seurattaisiin järjestelmällisesti ja tarkkojen määräaikojen puitteissa. Tilintarkastustuomioistuimen näkemyksen mukaan on tärkeää, että komissio käsittelee viipymättä OLAFin hallinnollisten tutkimusten kokonaisvaikuttavuutta sekä erityisesti OLAFin työn oikea-aikaisuutta ja varojen takaisinperintää.

Prosessuaalisten takeiden kunnioittamisen ulkoinen valvonta

14.

Ehdotuksen mukaan OLAF olisi edelleen hallinnollinen elin, jolla ei olisi valtuuksia käyttää pakkokeinoja (kuten valtuuksia määrätä seuraamuksia todistajille, jotka antavat virheellisiä lausuntoja, tai kuunnella viestintää) ja jonka tutkintatyö perustuisi hallinnollisten välineiden, kuten paikan päällä tehtävien tarkastusten, käyttöön. Prosessuaaliset takeet, joita OLAFin on kunnioitettava kaikissa tutkimuksissaan, otettiin käyttöön vuonna 2013 (14).

15.

Näiden prosessuaalisten takeiden katsotaan yleisesti vastaavan hallinnollisiin tutkimuksiin sovellettavia yleisiä periaatteita asianmukaisesti (15). Prosessuaalisten takeiden toteutumisen ulkoinen valvonta on kuitenkin edelleen riittämätöntä. Tämä johtuu siitä, että EU:n tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan OLAFin tutkintatoimia, myöskään loppukertomuksia, vastaan ei voida nostaa kumoamiskanteita (16).

16.

OLAFin tutkintatoimien laillisuusvalvonnan käyttöön ottaminen varmistaisi niiden vaikuttavan ja riippumattoman valvonnan. Komissio ehdotti vuonna 2014 prosessuaalisten takeiden valvojan tehtävän perustamista (17). Ehdotuksessa, jota ei ole vielä hyväksytty, säädettäisiin kuitenkin vain sellaisesta OLAFin tutkintatoimien valvonnasta, jonka perusteella annettavat suositukset eivät olisi sitovia.

17.

Siksi tilintarkastustuomioistuin katsoo, että Euroopan unionin tuomioistuimen on voitava valvoa OLAFin tärkeimpiä tutkintatoimia sen varmistamiseksi, että prosessuaalisia takeita on sovellettu.

ERITYISET HUOMAUTUKSET

18.

Tässä osiossa esitetään tilintarkastustuomioistuimen huomautukset ehdotuksen kahdesta keskeisestä tavoitteesta: OLAFin toiminnan mukauttamisesta EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi ja OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuuden lisäämisestä. Osiossa käsitellään ainoastaan niitä ehdotuksen artikloja, joista tilintarkastustuomioistuin haluaa esittää erityisiä huomautuksia.

OLAFin toiminnan mukauttaminen EPPOn perustamisen huomioon ottamiseksi

19.

OLAFin ja EPPOn välistä yhteistyötä säännellään neljällä periaatteella, jotka ovat tiivis yhteistyö, tiedonvaihto, täydentävyys ja päällekkäisyyksien välttäminen (18). Tilintarkastustuomioistuimen lausunnossa otettiin nämä periaatteet huomioon arvioitaessa ehdotuksessa esitettyjä OLAFin ja EPPOn välisen yhteistyön mekanismeja.

Ilmoittaminen EPPOlle ja OLAFin alustavat arvioinnit (12 c artiklan 5 kohta)

20.

Unionin toimielinten, elinten ja laitosten, OLAFin ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPPOlle kaikista tapauksista, jotka kuuluvat sen toimivaltaan (19). Jotta toimielimet, elimet ja laitokset voivat tehdä tämän tehokkaasti, ne voivat pyytää OLAFia tekemään puolestaan arvioinnin sen varmistamiseksi, että tiedot ovat riittävän perusteltuja ja laadukkaita (20).

21.

Pienemmät EU:n elimet ja laitokset saattaisivat hyötyä OLAFin suorittamasta arvioinnista, koska niillä ei ole vastaavaa tämän alan asiantuntemusta. Tämä lisävaihe pidentäisi kuitenkin aikaa, joka kuluisi ennen kuin EPPO saisi tiedot. Koska aika on ratkaisevan tärkeä rikostutkinnan onnistumisen kannalta, mahdolliset myöhemmät toimet saattaisivat vaarantua, jos elimet pyytäisivät alustavaa arviointia liian usein. Ehdotuksessa vähennetään tätä riskiä säätämällä, että OLAFin on tehtävä alustava arviointi kahden kuukauden kuluessa.

OLAFin tuki EPPOlle (12 e artikla)

22.

Ehdotuksessa säädetään, että OLAFin olisi EPPOn pyynnöstä tutkinnan aikana tuettava EPPOa antamalla tietoja, tekemällä analyyseja (myös rikosteknisiä analyyseja), antamalla asiantuntija-apua ja operatiivista tukea, helpottamalla kansallisten hallintoviranomaisten ja EU:n elinten toimien koordinointia ja suorittamalla hallinnollisia tutkimuksia (21).

23.

OLAFin rikostutkinnan tueksi keräämien tai analysoimien todisteiden lisäarvo riippuu siitä, pystyykö EPPO käyttämään niitä rikosoikeudellisissa menettelyissä. Siksi tilintarkastustuomioistuin katsoo, että on erittäin tärkeää todeta ehdotuksessa nimenomaisesti, että myös OLAFin keräämiin todisteisiin sovelletaan prosessuaalisia takeita koskevia vaatimuksia, joista säädetään EPPO-asetuksessa (22). Tämä varmistaisi, että OLAFin EPPOn puolesta keräämät todisteet olisivat sallittua todistusaineistoa kansallisissa tuomioistuimissa samalla tavalla kuin EPPOn itse keräämät todisteet. Lisäksi ehdotuksessa olisi selvennettävä OLAFin EPPOn puolesta toteuttamien prosessuaalisten toimien laillisuusvalvonnan osalta, että Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta valvoa OLAFin EPPOn puolesta toteuttamia prosessuaalisia toimia, jos toimilla on tarkoitus tuottaa kolmansia osapuolia koskevia oikeusvaikutuksia.

24.

Ehdotuksessa ei käsitellä OLAFin EPPOn puolesta suorittamien tutkimusten mahdollisia hallinnollisia jatkotoimia. Ehdotuksessa ei ole säännöstä, jonka mukaan OLAFin olisi toimitettava ilman aiheetonta viivytystä todisteet, jotka osoittavat väärinkäytöksen tapahtuneen, unionin toimielimille, elimille tai laitoksille sen varmistamiseksi, että EU:n talousarviosta aiheettomasti maksetut varat saadaan perittyä ripeästi takaisin, jollei EPPO katso, että tiedot haittaisivat sen tutkintaa.

Täydentävät tutkimukset (12 f artikla)

25.

OLAFin ja EPPOn päällekkäisen työn välttämiseksi OLAF ei saa aloittaa jo EPPOn tutkinnan kohteena olevia tosiseikkoja koskevaa rinnakkaista tutkimusta (23). OLAF voi kuitenkin ”asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa” aloittaa täydentävän tutkimuksen turvaamistoimenpiteiden taikka taloudellisten, kurinpidollisten tai hallinnollisten toimien toteuttamiseksi. Koska hallinnolliset menettelyt voivat olla rikosoikeudellisia menettelyjä tehokkaampia ja halvempia EU:n talousarviosta aiheettomasti maksettujen varojen takaisinperinnässä, tapauksia, joissa OLAF voisi toimia nopeasti, saattaisi olla useita.

26.

Täydentävien tutkimusten vaikuttavuus riippuu niiden oikea-aikaisuudesta sekä siitä, että saatavilla on riittävästi tietoja väärinkäytöksen osoittamiseksi (24).

Tiedonvaihto (12 g artikla)

27.

Ehdotuksessa ja EPPO-asetuksessa säädetään kahdesta erillisestä asianhallintajärjestelmästä, joiden välillä on osuma / ei osumaa -tyyppisten hakujen pohjalta yhteys. Ehdotus ei nykyisellään sisällä riittävästi yksityiskohtaista tietoa siitä, minkälaisia tietoja komissio ja OLAF saisivat EPPOlta sille ilmoitetuista PIF-direktiivin mukaisista rikosepäilyistä sekä asioista, joiden käsittely on lopetettu, ja asioista, jotka ovat johtaneet syytteeseen asettamiseen. Tällaiset tiedot olisivat kuitenkin keskeisiä vaikuttavan petostentorjuntastrategian kannalta, joten ne olisi määriteltävä ehdotuksessa (25).

OLAFin tutkintatehtävän vaikuttavuuden lisääminen

28.

Ehdotuksessa esitetään kohdennettuja muutoksia, joilla pyritään lisäämään OLAFin tutkimusten vaikuttavuutta.

Paikan päällä tehtävät tarkastukset ja todentamiset (3 artikla) sekä kansallisten viranomaisten tarjoama apu (3 artiklan 7 kohta ja 7 artiklan 3 kohta)

29.

Useiden tutkimusten mukaisesti (26) komission arvioinnissa todettiin, että erilaiset tulkinnat siitä, missä määrin kansallista lainsäädäntöä sovelletaan, sekä kansallisten lainsäädäntöjen erot johtavat hajanaisuuteen OLAFin käyttäessä valtuuksiaan (27).

30.

Ehdotuksessa selvennetään unionin yleisen tuomioistuimen äskettäinen tuomio (28) huomioon ottaen, että OLAFin paikan päällä tekemiin tarkastuksiin ja todentamisiin sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, kun talouden toimija vastustaa niitä, ja unionin oikeutta, kun niitä ei vastusteta. Lisäksi ehdotuksella velvoitettaisiin kansalliset viranomaiset tarjoamaan OLAFille apua, jos talouden toimija ei tee yhteistyötä OLAFin kanssa (29).

31.

Ehdotuksessa ei todeta selvästi, onko OLAFilla valtuudet päästä kyseisen talouden toimijan tiloihin ilman ennakkoilmoitusta, kun taas sisäisissä tutkimuksissa OLAFilla on oikeus päästä unionin toimielinten, elinten ja laitosten tiloihin (30). Jotta voidaan välttää se, että pääsyoikeuksia tulkittaisiin kansallisten sääntöjen mukaan eri tavoin, tilintarkastustuomioistuin ehdottaa sen selventämistä, että OLAFilla on tällaiset valtuudet päästä talouden toimijan tiloihin paikan päällä tehtävien tarkastuksia ja todentamisia varten sekä sisäisissä että ulkoisissa tutkimuksissa. Tämän edellytyksenä on, että OLAFin tutkintatoimien laillisuutta valvotaan asianmukaisesti (31).

Alv (3 artiklan 1 kohta ja 12 artiklan 5 kohta)

32.

Tilintarkastustuomioistuin suhtautuu myönteisesti selvennykseen, jonka mukaan OLAFin toimeksianto kattaa myös alv:n, mikä on tilintarkastustuomioistuimen aiempien suositusten (32) ja Euroopan unionin tuomioistuimen äskettäisen tuomion mukaista. Tuomiolla selvennettiin, että arvonlisäveropetokset kuuluvat SEUT-sopimuksen 325 artiklan soveltamisalaan ja vaikuttavat siten EU:n taloudellisiin etuihin (33). Lisäksi ehdotuksessa annetaan OLAFille mahdollisuus vaihtaa tietoja Eurofisc-verkoston (34) kanssa.

Mahdollisuus saada pankkitilitietoja (7 artiklan 3 kohta)

33.

Ehdotuksessa säädetään kansallisten viranomaisten – erityisesti viidennen rahanpesunvastaisen direktiivin (35) mukaisten rahanpesun selvittelykeskusten ja muiden asiaan liittyvien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten – velvollisuudesta toimittaa OLAFille pankkitilitietoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Nämä voisivat käsittää tilinhaltijoiden tiedot, jotka ovat kansallisissa keskitetyissä pankkitilirekistereissä tai sähköisissä tiedonhakujärjestelmissä, taikka asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa myös tiedot rahoitustoimista.

34.

Mahdollisuus saada tietoja, erityisesti rahavirroista, on erittäin tärkeää kaikille tutkintaelimille, jotka keskittyvät talousrikoksiin, kuten petoksiin tai lahjontaan (36). Nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen mukaan OLAFin mahdollisuus saada pankkitilitietoja riippuisi kuitenkin hyvin pitkälti kansallisten viranomaisten tarjoamasta avusta, johon sovellettaisiin kansallista lainsäädäntöä kuten nykyisinkin. Tämä tarkoittaa, että OLAFin mahdollisuus saada pankkitilitietoja voisi olla rajallinen niissä jäsenvaltioissa, joiden kansallisessa lainsäädännössä rajoitetaan tällaisten tietojen luovuttamista hallintoelimille.

OLAFin keräämien todisteiden hyväksyttävyys (11 artiklan 2 kohta)

35.

OLAF-asetuksen mukaan OLAFin loppukertomusten hyväksyttävyyteen kansallisissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa menettelyissä sovellettavana perusperiaatteena oli rinnastussääntö. Ehdotuksessa pyritään lisäämään OLAFin loppukertomusten arvoa ottamalla käyttöön periaate, jonka mukaan OLAFin loppukertomukset, joista tutkitaan ainoastaan oikeaperäisyys, olisivat hyväksyttäviä todisteina. Muissa kuin rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä tämä lähestymistapa korvaisi rinnastussäännön, jonka mukaan OLAFin loppukertomukset toimivat todistusaineistona samalla tavoin ja samoin edellytyksin kuin kansallisten hallinnollisten tarkastajien laatimat hallinnolliset kertomukset. Tämän ehdotuksen tärkeimpänä syynä on pyrkimys lisätä OLAFin kertomuksiin sisältyvien suositusten hyödyntämistä jatkotoimien perustana ja välttää sitä, että kansalliset oikeusviranomaiset toistavat OLAFin jo tekemän tutkintatyön.

36.

Vaikka tilintarkastustuomioistuin suhtautuu myönteisesti ehdotuksen tavoitteeseen, jonka mukaan OLAFin loppukertomusten asemaa muissa kuin rikosoikeudellisissa oikeudenkäynneissä pyritään selventämään, tilintarkastustuomioistuin huomauttaa, että ehdotuksessa jää kuitenkin nimenomaisesti määrittelemättä OLAFin keräämien todisteiden asema. Siksi tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että kaikki OLAFin kertomusta tukevat ja siihen liitetyt todisteet on katsottava hyväksyttäväksi todistusaineistoksi kansallisissa ja EU:n menettelyissä.

Petostentorjunnan koordinointivirastot (12 a artikla)

37.

Kansalliset petostentorjunnan koordinointivirastot perustettiin OLAF-asetuksella (37) edistämään OLAFin kanssa tehtävän yhteistyön ja tiedonvaihdon vaikuttavuutta. Jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta koordinointivirastojen organisaatiosta, roolista ja tehtävistä päätettäessä (38).

38.

Käsiteltävänä oleva ehdotus on riittämätön, koska se koskee vain koordinointivirastojen ja OLAFin välistä yhteistyötä. Vaikka ehdotuksella ei voida asettaa jäsenvaltioille organisaatiota koskevia vaatimuksia, ehdotuksella voitaisiin selventää, mistä vähimmäistehtävistä koordinointivirastojen olisi huolehdittava. Tämä edistäisi petostentorjunnan koordinointivirastojen yhdenmukaisempaa ja vaikuttavampaa toteutusta kaikissa jäsenvaltioissa.

JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET

39.

EPPOn perustaminen muuttaa oikeudellista ja institutionaalista ympäristöä merkittävästi. Vaikka OLAF jatkaa edelleenkin riippumattomana EU:n elimenä, joka suojaa EU:n taloudellisia etuja suorittamalla hallinnollisia tutkimuksia, sen työ tällä alalla muuttuu. Tässä lausunnossa käsiteltävän ehdotuksen päätavoitteisiin kuuluu OLAFin ja EPPOn välistä suhdetta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistaminen. Tilintarkastustuomioistuin havaitsi kuitenkin tältä osin useita puutteita.

40.

Ensinnäkin ehdotuksessa säädetään, että EPPOa tukiessaan OLAF soveltaisi omia prosessuaalisia takeitaan tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden osalta eikä EPPO-asetuksessa vahvistettuja takeita. OLAF on hallintoelin, kun taas EPPO käyttää rikosoikeudellisia menettelyjä, joissa prosessuaalisia takeita koskevat vaatimukset ovat tiukempia. Tämän vuoksi vaarana on, että OLAFin EPPOn pyynnöstä keräämät todisteet (toisin kuin EPPOn itse keräämät todisteet) eivät olisi hyväksyttyä todistusaineistoa kansallisissa tuomioistuimissa.

41.

Toiseksi ehdotuksessa ei vastata kysymykseen siitä, mikä on OLAFin rooli, kun se tutkii EU:n taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia, jotka koskevat sekä EPPOon osallistuvia jäsenvaltioita että muita jäsenvaltioita (rajat ylittävät tapaukset). EPPO-asetuksesta huolimatta EPPOn ja niiden jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten väliseen yhteistyöhön, jotka eivät osallistu EPPOon, liittyy vielä jonkin verran epävarmuutta, joka saattaisi vaikuttaa EPPOn ja OLAFin yhteistyöhön.

42.

Lisäksi ehdotuksessa säädetään, että OLAF voisi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa aloittaa täydentävän tutkimuksen turvaamistoimenpiteiden taikka taloudellisten, kurinpidollisten tai hallinnollisten toimien toteuttamiseksi. Myös tällaisten toimenpiteiden vaikuttavuus riippuisi toimista, joilla pyritään lisäämään OLAFin kokonaisvaikuttavuutta.

43.

Tilintarkastusistuimen työ ja komission oma arviointi ovat osoittaneet, että OLAFin on lisättävä tutkimustensa vaikuttavuutta – oikea-aikaisuus ja varojen takaisinperintä ovat merkittäviä haasteita. Ehdotukseen sisältyy rajoitettu määrä kohdennettuja toimenpiteitä. Tilintarkastustuomioistuin suhtautuu niihin myönteisesti, mutta niillä ei voida ratkaista OLAFin hallinnollisten tutkimusten vaikuttavuuden kokonaisongelmaa. Myös komissio myöntää tämän ja suunnittelee kokonaisvaltaisempaa OLAFin lainsäädäntökehyksen uudistamista. Tällaista uudistusta varten ei kuitenkaan ole vielä laadittu aikataulua eikä määritelty selkeästi, mitä asioita käsiteltäisiin.

44.

Edellä esitetyn perusteella tilintarkastustuomioistuin esittää suosituksia, jotka koskevat ehdotusta sekä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimia.

45.

Tilintarkastustuomioistuin suosittelee, että lainsäädäntöelimet muuttavat ehdotusta, jotta voidaan — selventää, että kun OLAF suorittaa hallinnollisia tutkimuksia EPPOn puolesta, sovelletaan prosessuaalisia takeita koskevia vaatimuksia, joista säädetään EPPO-asetuksessa, ja että Euroopan unionin tuomioistuimella säilyy toimivalta valvoa OLAFin prosessuaalisia toimia tässä yhteydessä (39) — määritellä, minkälaisia tietoja komission ja OLAFin on saatava EPPOlta, jotta ne voivat hoitaa EU:n petostentorjuntapolitiikan kehittämistä koskevan tehtävänsä asianmukaisesti (40) — varmistaa, että kun OLAF toimii EPPOn puolesta ja kerää riittävät todisteet, jotka osoittavat väärinkäytöksen tapahtuneen, OLAF toimittaa kerätyt tiedot ilman aiheetonta viivytystä EU:n toimielimille, elimille ja laitoksille sen varmistamiseksi, että varat saadaan perittyä ripeästi takaisin, jollei EPPO katso, että tiedot haittaisivat sen tutkintaa (41) — määritellä nimenomaisesti, mikä asema OLAFin keräämillä todisteilla on kansallisissa ja EU:n tuomioistuimissa, ja sisällyttää asetukseen OLAFin velvollisuus toimittaa kaikki sen loppukertomuksia ja suosituksia tukevat todisteet jatkotoimista vastaaville elimille (42) — selventää, mistä vähimmäistehtävistä petostentorjunnan koordinointivirastojen olisi huolehdittava, erityisesti kun ne koordinoivat jäsenvaltioiden petostentorjuntatoimia, jotka liittyvät EU:n taloudellisiin etuihin (43) — säätää, että OLAFin kertomukset ovat toimia, jotka voivat ”loukata asianomaisen henkilön oikeuksia”, ja että ne kuuluvat näin ollen Euroopan unionin tuomioistuimen toteuttaman laillisuusvalvonnan piiriin — selventää, mikä on OLAFin rooli tapauksissa, jotka koskevat sekä EPPOon osallistuvia jäsenvaltioita että muita jäsenvaltioita, ottaen huomioon mahdolliset tulevat säädökset, jotka koskevat EPPOon osallistuvien maiden ja muiden jäsenvaltioiden välistä oikeudellista yhteistyötä.

46.

Lyhyellä aikavälillä komission olisi toteutettava suunnittelemansa OLAFin uudistamisen toinen vaihe ja ratkaistava OLAFin vaikuttavuuden kokonaisongelma. Tätä varten on harkittava uudelleen, mikä rooli ja mitä tehtäviä OLAFilla olisi oltava EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunnassa. Tässä suhteessa OLAFille voitaisiin antaa strateginen ja valvontarooli EU:n petostentorjuntatoimien osalta (44).

47.

Lopuksi todettakoon, että keskipitkällä aikavälillä olisi arvioitava OLAFin ja EPPOn välistä yhteistyötä ja toteutettava tarvittaessa lainsäädäntötoimia. Arvioinnin olisi katettava ainakin seuraavat näkökohdat: — analyysi siitä, voitaisiinko EU:n taloudellisia etuja vahingoittavien rikosten torjuntaa lujittaa uudistamalla niiden EU:n elinten kokonaisuutta, jotka vastaavat hallinnollisista tutkimuksista ja rikostutkinnasta — tarve yksinkertaistaa ja yhdistää kaikki petostentorjuntaa koskevat säädökset yhdeksi sääntelykehykseksi.

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (’OLAF-asetus’) (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1), 1 artikla.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1371, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2017, unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 198, 28.7.2017, s. 29).

(3)  PIF-direktiivi, 2 artiklan 2 kohta.

(4)  Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (’EPPO-asetus’) (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).

(5)  Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Italia, Itävalta, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki ja Viro. Jäsenvaltiot, jotka päättivät olla osallistumatta EPPOon, voivat liittyä mukaan milloin tahansa tulevaisuudessa.

(6)  Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamista koskevasta arvioinnista.

(7)  SWD(2017) 332, 2.10.2017.

(8)  ”Evaluation of the application of Regulation (EU) No 883/2013 concerning investigations conducted by the European Anti-Fraud Office”, loppuraportti, ICF Consulting Services Limited, syyskuu 2017. Ks. https://ec.europa.eu/anti-fraud/sites/antifraud/files/evaluation_of_the_application_regulation_883_en.pdf

(9)  ”OLAF Supervisory Committee Opinion No 2/2017 accompanying the Commission evaluation report on the application of Regulation (EU, Euratom) No 883/2013 of the European Parliament and of the Council (Article 19)”; http://europa.eu/supervisory-committee-olaf/sites/default/files/opinion_2_2017.pdf

(10)  Paremman sääntelyn suuntaviivojen (SWD(2017) 350 final, 7. heinäkuuta 2017) mukaan vaikutustenarviointi on tehtävä silloin, kun EU:n toimien odotettavissa olevat taloudelliset, ympäristölliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat todennäköisesti merkittäviä (s. 15).

(11)  Sidosryhmien kuuleminen toteutettiin järjestämällä kyselyt asianomaisten jäsenvaltioiden viranomaisille ja EU:n toimielimille, elimille ja laitoksille sekä asiantuntijoiden kokous. Tulokset sisältyivät komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan (SWD(2018) 251).

(12)  Tilintarkastustuomioistuinta ei pyydetty antamaan lausuntoa EPPOn perustamista koskevasta komission ehdotuksesta. Tulevassa erityiskertomuksessaan ”EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunta: toimia tarvitaan” tilintarkastustuomioistuin tuo esiin tiettyjä riskejä, jotka liittyvät EPPOn resurssien kohdentamiseen ja sisäiseen työskentelyyn. Jos riskejä ei käsitellä asianmukaisesti, ne voivat haitata EPPOn toiminnan vaikuttavuutta.

(13)  Nämä kohdennetut muutokset liittyvät paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin ja todentamisiin sekä kansallisten viranomaisten tarjoamaan apuun, OLAFin mahdollisuuteen saada pankkitilitietoja, OLAFin toimeksiantoon alv-petosten osalta, OLAFin keräämien todisteiden hyväksyttävyyteen, petostentorjunnan koordinointivirastoihin ja koordinointitoimiin.

(14)  OLAF-asetus, 9 artikla.

(15)  On kuitenkin myös todettu tarvetta selventää asiaa, erityisesti tutkimusten asiakirja-aineistoon tutustumista koskevan oikeuden osalta. Ks. Evaluation of the application of Regulation (EU) No 883/2013 concerning investigations conducted by the European Anti-Fraud Office, loppuraportti, ICF Consulting Services Limited, syyskuu 2017, s. 168–172; ks. myös K. Ligeti, ”The protection of the procedural rights of persons concerned by OLAF administrative investigations and the admissibility of OLAF Final Reports as criminal evidence”, IF/D/CONT/IC/2017–066, heinäkuu 2017, s. 20.

(16)  EU:n tuomioistuinten perusteluna sille, että kumoamiskanteita ei voida nostaa, on, että toimivaltaiset viranomaiset ovat täysin vapaita päättämään, ryhtyvätkö ne toimiin OLAFin kertomuksen johdosta. Ks. K. Ligeti, ”The protection of the procedural rights of persons concerned by OLAF administrative investigations and the admissibility of OLAF Final Reports as criminal evidence”, IF/D/CONT/IC/2017–066, heinäkuu 2017, s. 22.

(17)  Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 muuttamisesta prosessuaalisten takeiden valvojan tehtävän perustamiseksi, COM(2014) 340 final.

(18)  EPPO-asetus, 101 artikla.

(19)  EPPO-asetus, 24 artiklan 1 kohta.

(20)  Ks. EPPO-asetuksen johdanto-osan 51 kappale ja ehdotettu 12 c artiklan 5 kohta.

(21)  Ehdotetulla 12 e artiklalla, joka vastaa EPPO-asetuksen 101 artiklan 3 kohtaa, luodaan perusta OLAFin EPPOlle antamalle tuelle.

(22)  Esimerkiksi EPPO-asetuksen 41 artiklassa säädetään direktiivin 2012/13/EU mukaisesta tiedonsaantioikeudesta ja oikeudesta tutustua asiaan liittyvään aineistoon.

(23)  Ehdotettu 12 d artikla, joka vastaa EPPO-asetuksen 101 artiklan 2 kohtaa.

(24)  Tuleva erityiskertomus ”EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunta: toimia tarvitaan”. Siksi OLAF-asetukseen voitaisiin lisätä asiaa koskeva erityinen johdanto-osan kappale.

(25)  Yksityiskohdat voitaisiin sitten vahvistaa ehdotuksen mukaisilla työjärjestelyillä (12 g artiklan 1 kohta).

(26)  M. Luchtman & J. Vervaele (toim.), ”Investigatory powers and procedural safeguards: Improving OLAF's legislative framework through a comparison with other EU law enforcement authorities” (ECN/ESMA/ECB), 2017; K. Ligeti, ”The protection of the procedural rights of persons concerned by OLAF administrative investigations and the admissibility of OLAF Final Reports as criminal evidence”, IF/D/CONT/IC/2017–066, heinäkuu 2017.

(27)  Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamista koskevasta arvioinnista.

(28)  Asia T-48/16, Sigma Orionis v. komissio.

(29)  3 artiklan 7 kohta ja 7 artiklan 3 kohta.

(30)  4 artiklan 3 kohta.

(31)  Ks. edellä olevat kohdat 14–17.

(32)  Erityiskertomus nro 24/2015 ”EU:n sisäisten arvonlisäveropetosten torjuminen: lisätoimia tarvitaan”. Tilintarkastustuomioistuin suositteli, että komissio ja jäsenvaltiot poistaisivat oikeudellisia esteitä, jotka haittaavat hallinto-, oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten välistä tietojenvaihtoa, että OLAFille ja Europolille taattaisiin pääsy alv-tietojen vaihtojärjestelmään (VIES) ja Eurofiscin tietoihin ja että OLAFille annettaisiin selkeät valtuudet ja välineet tutkia yhteisön sisäisiä alv-petoksia.

(33)  Ks. asia C-105/14 Taricco ym. (ja myös asia C-617/10 Åkerberg Fransson).

(34)  Eurofisc on jäsenvaltioiden vero- ja tullivirkamiesten välinen hajautettu verkosto, joka vaihtaa tietoja mahdollisesti vilpillisistä yrityksistä ja liiketoimista nopeasti. Verkosto perustettiin neuvoston asetuksella (EU) N:o 904/2010 (EUVL L 268, 12.10.2010, s. 1), sellaisena kuin tämä asetus on myös muutettuna asetusten (EU) N:o 904/2010 ja (EU) 2017/2454 muuttamisesta hallinnollista yhteistyötä arvonlisäveron alalla tehostavien toimenpiteiden osalta 2 päivänä lokakuuta 2018 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2018/1541 (EUVL L 259, 16.10.2018, s. 1) 1 artiklan 12 kohdalla.

(35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(36)  Ks. komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 soveltamista koskevasta arvioinnista.

(37)  Asetuksen 3 artiklan 4 kohta.

(38)  ”Evaluation of the application of Regulation (EU) No 883/2013 concerning investigations conducted by the European Anti-Fraud Office”, loppuraportti, ICF Consulting Services Limited, syyskuu 2017, s. 102.

(39)  12 e artikla.

(40)  12 g artikla.

(41)  Ehdotuksen 12 e artikla.

(42)  11 artiklan 2 kohta.

(43)  12 a artikla.

(44)  Ks. myös tuleva erityiskertomus ”EU:n varainkäyttöön liittyvien petosten torjunta: toimia tarvitaan”.