Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisimmät julkaisut Euroopan unionin virallisessa lehdessä

(2018/C 427/01)

Viimeisin julkaisu

EUVL C 408, 12.11.2018.

Luettelo aiemmista julkaisuista

EUVL C 399, 5.11.2018.

EUVL C 392, 29.10.2018.

EUVL C 381, 22.10.2018.

EUVL C 373, 15.10.2018.

EUVL C 364, 8.10.2018.

EUVL C 352, 1.10.2018.

Nämä tekstit ovat saatavilla:

EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu

Valitus, jonka Carrera Brands Ltd on tehnyt 18.1.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-419/16, Carrera Brands v. EUIPO, 16.11.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-35/18 P)

(2018/C 427/02)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Carrera Brands Ltd (edustaja: C. Markowsky, Rechtsanwalt)

Muut osapuolet: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) ja Autec AG

Unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on 14.6.2018 antamallaan määräyksellä hylännyt valituksen täysin perusteettomana ja velvoittanut valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Valitus, jonka Safe Skies LLC on tehnyt 17.5.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-60/17, Safe Skies v. EUIPO, 22.3.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-326/18 P)

(2018/C 427/03)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Safe Skies LLC (edustaja: V. Schwepler, Rechtsanwältin)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on 4.10.2018 antamallaan määräyksellä jättänyt valituksen tutkimatta.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy Pragi-Południe w Warszawie (Puola) on esittänyt 26.6.2018 – Profi Credit Polska S.A. w Bielsku Białej v. Bogumiła Włostowska, Mariusz Kurpiewski, Kamil Wójcik, Michał Konarzewski, Elżbieta Kondracka-Kłębecka, Monika Karwowska, Stanisław Kowalski, Anna Trusik, Adam Lizoń ja Włodzimierz Lisowski

(Asia C-419/18)

(2018/C 427/04)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Rejonowy dla Warszawy Pragi-Południe w Warszawie

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Profi Credit Polska S.A. w Bielsku Białej

Vastaajat: Bogumiła Włostowska, Mariusz Kurpiewski, Kamil Wójcik, Michał Konarzewski, Elżbieta Kondracka-Kłębecka, Monika Karwowska, Stanisław Kowalski, Anna Trusik, Adam Lizoń ja Włodzimierz Lisowski

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) 3 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY (2), erityisesti direktiivin 10 ja 14 artikla, 17 artiklan 1 kohta ja 19 artikla, esteenä sille, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan se, että elinkeinotoimintaa harjoittavan luotonantajan saatavan vakuudeksi luotonottajalta, joka on kuluttaja, asetetaan puutteellisesti täytetty (avoimena annettu) oma vekseli?

2)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niissä asetetaan tuomioistuimelle, jonka ratkaistavana on ensimmäisessä kysymyksessä mainitun kaltainen asia, velvollisuus tutkia viran puolesta, etteivät vekselivelan perusteena olevaa suhdetta koskevan sopimuksen ehdot sisällä kohtuuttomia sopimusehtoja, myös silloin, kun kanteen nostanut elinkeinonharjoittaja perustelee vaatimustaan ainoastaan vekselisuhteella?

---

(1)  EYVL 1993, L 95, s. 29.

(2)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 2.7.2018 – Consorzio Tutela Aceto Balsamico di Modena v. BALEMA GmbH

(Asia C-432/18)

(2018/C 427/05)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Consorzio Tutela Aceto Balsamico di Modena

Vastapuoli: BALEMA GmbH

Ennakkoratkaisukysymys

Kattaako koko nimityksen ”Aceto Balsamico di Modena” suoja tämän yhdysnimikkeen muodostavien yksittäisten ei-maantieteellisten termien (”Aceto”, ”Balsamico”, ”Aceto Balsamico”) käytön? (1)

---

(1)  Nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin 3.7.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 583/2009 (EUVL 2009, L 175, s. 7) 1 artiklan tulkinnasta esitetty kysymys.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Gliwicach (Puola) on esittänyt 3.7.2018 – Lebopoll Logistics Sp. z o.o. (kotipaikka Sośnicowice) v. Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Zabrzu

(Asia C-437/18)

(2018/C 427/06)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Gliwicach

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Lebopoll Logistics Sp. z o.o. (kotipaikka Sośnicowice)

Vastaaja: Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Zabrzu

Ennakkoratkaisukysymys

Onko käsitettä ”asuinpaikka” tulkittava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (1) 1 artiklan j alakohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 (2) 11 artiklan mukaisesti, vai merkitseekö käsite ”asuinpaikka” myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan k alakohdassa tarkoitettua tilapäistä asumista?

---

(1)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie (Belgia) on esittänyt 19.7.2018 – IN v. Belgian valtio

(Asia C-469/18)

(2018/C 427/07)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie

Pääasian asianosaiset

Valittaja: IN

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on arvonlisäverotusta koskevissa asioissa kaikissa olosuhteissa esteenä sellaisten todisteiden käyttämiselle, jotka on saatu perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattua yksityiselämän kunnioittamista koskevaa oikeutta loukaten, vai antaako se mahdollisuuden kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan tuomioistuimen, jonka on ratkaistava, voidaanko tällaista todistetta käyttää perusteena arvonlisäveron kantamiselle, tulee suorittaa tämän välipäätöksen 4 kohdassa kuvattu punninta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hof van Cassatie (Belgia) on esittänyt 19.7.2018 – JM v. Belgian valtio

(Asia C-470/18)

(2018/C 427/08)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Hof van Cassatie

Pääasian asianosaiset

Valittaja: JM

Vastapuoli: Belgian valtio

Ennakkoratkaisukysymys

Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että se on arvonlisäverotusta koskevissa asioissa kaikissa olosuhteissa esteenä sellaisten todisteiden käyttämiselle, jotka on saatu perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattua yksityiselämän kunnioittamista koskevaa oikeutta loukaten, vai antaako se mahdollisuuden kansalliselle sääntelylle, jonka mukaan tuomioistuimen, jonka on ratkaistava, voidaanko tällaista todistetta käyttää perusteena arvonlisäveron kantamiselle, tulee suorittaa tämän välipäätöksen 4 kohdassa kuvattu punninta?

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Finanzgericht Baden-Württemberg (Saksa) on esittänyt 20.7.2018 – GP v. Bundesagentur für Arbeit – Familienkasse Baden-Württemberg West

(Asia C-473/18)

(2018/C 427/09)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Finanzgericht Baden-Württemberg

Pääasian asianosaiset

Kantaja: GP

Vastaaja: Bundesagentur für Arbeit – Familienkasse Baden-Württemberg West

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Mitä 15.10.2009 tehdyn päätöksen N:o H3 (1) säännöstä on sovellettava pääasian kaltaisissa olosuhteissa, kun muunnetaan lapsiin liittyvien perhe-etuuksien eli lapsilisän tai lapsietuuksien valuutta?

2)

Miten näin ollen sovellettavaa säännöstä on konkreettisesti tulkittava, kun selvitetään vaihtokursseista riippuvaa erotuslapsilisän (Differenzkindergeld) määrää? a) Jos on sovellettava päätöksen N:o H3 2 kohtaa: mikä päivä on se kyseisessä säännöksessä tarkoitettu päivä, ”jona laitos toteuttaa toimenpiteen”? b) Jos on sovellettava päätöksen N:o H3 3 kohdan b alakohtaa (mahdollisesti luettuna yhdessä 4 kohdan kanssa): mikä kuukausi on se kyseisessä säännöksessä tarkoitettu kuukausi, ”josta lähtien säännöstä on sovellettava”? c) Jos on sovellettava päätöksen N:o H3 5 kohtaa: onko kansallisen lainsäädännön soveltamista koskeva varaus yhteensopiva asetuksen (EY) N:o 987/2009 (2) 90 artiklassa säädetyn valtuutuksen kanssa? Jos kyllä: tarkoitetaanko kansallisessa lainsäädännössä ”toisin säätämisellä” muodollisesti lailla säätämistä vai riittääkö kansallisen hallintoviranomaisen antama hallinnollinen ohje?

3)

Liittyykö siihen, että Saksan Familienkasse (perheavustuskassa) muuntaa Sveitsin lapsietuuksien valuutan, erityisolosuhteita? a) Kun päätöstä N:o H3 sovelletaan suhteessa Sveitsiin, onko sillä merkitystä, että Saksan kansallisessa lainsäädännössä itsessään säädetään tuloverolain (Einkommensteuergesetz) 65 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen 2 kohdassa etuuden epäämisestä? b) Kun valuutta muunnetaan päätöksen N:o H3 mukaisesti, onko sillä merkitystä, milloin sveitsiläinen laitos on myöntänyt tai maksanut perhe-etuudet? c) Kun valuutta muunnetaan päätöksen N:o H3 mukaisesti, onko sillä merkitystä, milloin saksalainen laitos on evännyt tai myöntänyt erotuslapsilisän?

---

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 987/2009 90 artiklassa tarkoitetusta päivästä, jonka mukaan muuntokurssit määritellään, 15.10.2009 tehty päätös N:o H3 (EUVL 2010, C 106, s. 56).

(2)  Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 (EUVL 2009, L 284, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bezirksgericht für Handelssachen Wien (Itävalta) on esittänyt 20.7.2018 – KL, ym. v. UNIQUA Österreich Versicherungen AG ym.

(Asia C-479/18)

(2018/C 427/10)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bezirksgericht für Handelssachen Wien

Pääasian asianosaiset

Kantajat: KL, LK, MJ ja NI

Vastaajat: UNIQUA Österreich Versicherungen AG, DONAU Versicherung AG Vienna Insurance Group ja Allianz Elementar Lebensversicherungs-Aktiengesellschaft

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko direktiivin 90/619/ETY (1) 15 artiklan 1 kohtaa yhdessä direktiivin 92/96/ETY (2) 31 artiklan kanssa ja direktiivin 2002/83/EY (3) 35 artiklan 1 kohtaa yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa ja direktiivin 2009/138/EY (4) 185 artiklan 1 kohtaa yhdessä 186 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että – mikäli kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen virheellisyyden vaikutuksista – määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle ei ala kulua, jos vakuutusyhtiö tietoja antaessaan ilmoittaa, että peruuttaminen on tehtävä kirjallisesti, vaikka peruuttaminen on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista vapaamuotoisesti?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa yhdessä direktiivin 92/96/ETY 31 artiklan kanssa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta koskevia tietoja ei ole ennen sopimuksen tekemistä annettu tai tiedot ovat virheellisiä, määräaika peruuttamisoikeuden käyttämiselle alkaa kulua sinä hetkenä, jona vakuutuksenottaja on – millä tahansa tavalla – saanut tiedon peruuttamisoikeudestaan?

3)

Onko direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa yhdessä 36 artiklan 1 kohdan kanssa tulkittava siten, että – mikäli ei ole kansallista lainsäädäntöä ennen sopimuksen tekemistä annettavien, peruuttamisoikeutta koskevien tietojen antamatta jättämisen tai virheellisyyden vaikutuksista – vakuutuksenottajan oikeus peruuttaa sopimus raukeaa viimeistään, kun vakuutuksenottajalle on sopimuksen irtisanomisen perusteella maksettu takaisinostoarvo ja sopijapuolet ovat näin täyttäneet kaikki sopimuksesta johtuvat velvoitteensa?

4)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi ja/tai kolmanteen kysymykseen vastataan kieltävästi:) Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan vakuutuksenottajalle on, tämän käyttäessä peruuttamisoikeuttaan, maksettava takaisinostoarvo (vakuutuksen nykyarvo, joka lasketaan hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten sääntöjen perusteella)?

5)

Mikäli neljäs kysymys käsiteltiin ja siihen vastattiin myöntävästi: Onko direktiivin 90/619/ETY 15 artiklan 1 kohtaa, direktiivin 2002/83/EY 35 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/138/EY 186 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan silloin, kun peruuttamisoikeutta käytetään, oikeus palautettaville vakuutusmaksuille laskettavaan kiinteämääräiseen korkoon voidaan vanhentumisen perusteella rajoittaa koskemaan sitä osaa, joka kattaa kanteen vireillepanoa edeltävän kolmen vuoden ajanjakson?

---

(1)  Henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta 8.11.1990 annettu toinen neuvoston direktiivi 90/619/ETY (EYVL 1990, L 330, s. 50).

(2)  Henkivakuutuksen ensivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 79/267/ETY ja 90/619/ETY muuttamisesta 10.11.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/96/ETY (kolmas henkivakuutusdirektiivi) (EYVL 1992, L 360, s. 1).

(3)  Henkivakuutuksesta 5.11.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY (EYVL 2002, L 345, s. 1).

(4)  Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) (EUVL 2009, L 335, 17.12.2009, s. 1

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Okręgowy w Opolu (Puola) on esittänyt 24.7.2018 – Profi Credit Polska SA v. OH

(Asia C-483/18)

(2018/C 427/11)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Okręgowy w Opolu

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Profi Credit Polska SA

Vastapuoli: OH

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 ja 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/ЕY (2) ja erityisesti sen 22 artiklan 3 kohdan säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, tulkittava siten, että ne ovat esteenä Puolan 28.4.1936 annetun vekselilain (ustawa prawo wekslowe) 10 §:n säännöksistä, luettuna yhdessä 17 §:n kanssa, tehtävälle tulkinnalle, jonka mukaan tuomioistuimen ei ole sallittua toimia viran puolesta tilanteessa, jossa sillä on muualta kuin asian osapuolilta peräisin olevaan aineistoon pohjautuva vakaa ja perusteltu käsitys siitä, että perussuhdetta koskeva sopimus on ainakin osittain pätemätön, kantaja esittää vaateita avoimen vekselin perusteella ja vastaaja on passiivinen eikä esitä väitteitä?

---

(1)  EYVL 1993, L 95, s. 29.

(2)  EUVL 2008, L 133, s. 66.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 9.8.2018 – DŚ v. Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Jaśle

(Asia C-522/18)

(2018/C 427/12)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Kantaja: DŚ

Vastaaja: Zakład Ubezpieczeń Społecznych Oddział w Jaśle

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen, SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että tehokkaan oikeussuojan periaatteen ja oikeusvaltion periaatteen soveltamisalaan kuuluvaa tuomareiden erottamattomuuden periaatetta loukataan, jos kansallinen lainsäätäjä alentaa jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomareiden eläkeikää (esimerkiksi 70 vuodesta 65 vuoteen) ja jos uutta alempaa eläkeikää sovelletaan virassa oleviin tuomareihin, ilman että jätettäisiin yksinomaan asianomaisen tuomarin arvioitavaksi, päättäkö hän hyödyntää alempaa eläkeikää?

2)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen, SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että oikeusvaltion periaatetta ja riippumattomuutta, joka on tarpeen takaamaan tehokkaan oikeussuojan asioissa, jotka koskevat unionin oikeutta, loukataan, jos kansallinen tuomioistuin alentaa tuomareiden erottamattomuuden periaatteen vastaisesti 70 vuodesta 65 vuoteen normaalia eläkeikää, johon saakka jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomari voi pysyä tuomarin virassa, ja määrää, että hänen mahdollisuutensa pysyä tässä virassa riippuu täytäntöönpanoelimen harkintansa mukaan antamasta suostumuksesta?

3)

Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) 2 artiklan ja 6 artiklan 1 kohdan säännöksiä yhdessä luettuina tulkittava siten, että jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomarien eläkeiän alentaminen ja määräys, jonka mukaan tämän tuomioistuimen virassa olevan tuomarin, joka on saavuttanut uuden alemman eläkeiän, on saatava virassa pysyäkseen täytäntöönpanoelimen suostumus, merkitsevät ikään perustuvaa syrjintää?

4)

Onko direktiivin 2000/78 2, 9 ja 11 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 21 ja 47 artiklaa tulkittava yhdessä luettuina siten, että kun kyseessä on ikään perustuva syrjintä, jota harjoitetaan jäsenvaltion ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen tuomareita kohtaan alentamalla heidän eläkeikäänsä aikaisemmasta 70 vuodesta 65 vuoteen, kyseinen tuomioistuin on – antaessaan ratkaisun mistä tahansa asiasta ratkaisukokoonpanossa, johon kuuluu tuomari, jota näiden syrjivien kansallisten oikeussääntöjen seuraukset koskevat ja joka ei ole ilmaissut tahtovansa hyödyntää uutta eläkeikää – velvollinen ratkaistessaan ratkaisukokoonpanoon liittyvän ennakkokysymyksen kieltäytymään direktiivin 2000/78 ja perusoikeuskirjan 21 artiklan vastaisten kansallisten säännösten soveltamisesta ja jatkamaan asian käsittelyä kokoonpanossa, johon tämä tuomari kuuluu, jos tämä toimenpide on [alkup. s. 3] ainoa tehokas keino varmistaa tuomareille unionin oikeusjärjestyksen perusteella kuuluvien oikeuksien tehokas oikeussuoja?

5)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen, SEU 4 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen ja SEU 2 artiklan sekä SEUT 267 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksiä tulkittava yhdessä luettuina siten, että oikeusvaltion periaatetta on pidettävä niin tärkeänä Euroopan unionin perusarvona, että mikäli vallitsee epäilyksiä siitä, ovatko kansalliset säännökset, joilla alennetaan tuomareiden eläkeikää kahdessa ensimmäisessä kysymyksessä kuvattujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, tämän arvon ja vastaavan tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen mukaisia – kun kyseessä on tuomioistuinten ja niiden virassa olevien tuomareiden riippumattomuus – kansallisella tuomioistuimella on oltava toimivalta keskeyttää viran puolesta tuomareiden erottamattomuuden periaatetta loukkaavien kansallisten säännösten soveltaminen viran puolesta kaikkien näiden säännösten soveltamisalaan kuuluvien tuomareiden osalta?

---

(1)  EUVL 2000, L 303, s. 16.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 14.8.2018 – GN, jota edustaa hänen isänsä HM v. ZU, Niki Luftfahrt GmbH:n konkurssipesänhoitajana

(Asia C-532/18)

(2018/C 427/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberster Gerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: GN, jota edustaa hänen isänsä HM

Vastapuoli: ZU, Niki Luftfahrt GmbH:n konkurssipesänhoitajana

Ennakkoratkaisukysymys

Onko kyseessä eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä Montrealissa 28.5.1999 tehdyn yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö allekirjoitti 9.12.1999 EY 300 artiklan 2 kohdan perusteella ja joka hyväksyttiin yhteisön puolesta 5.4.2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/539/EY (1) (Montrealin yleissopimus), 17 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu rahdinkuljettajan vastuun perustava ”onnettomuus”, kun muki, jossa on kuumaa kahvia ja joka on asetettu ilmassa olevassa lentokoneessa edellä olevaan istuimeen kiinnitetylle alas laskettavalle tarjottimelle, alkaa selvittämättömästä syystä liukua ja menee kumoon, minkä vuoksi lentomatkustaja saa palovammoja?

---

(1)  Yleissopimuksen tekemisestä tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) Euroopan yhteisön puolesta 5.4.2001 tehty neuvoston päätös 2001/539/EY (EYVL 2001, L 194, s. 38).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 16.8.2018 – IL ym. v. Land Nordrhein-Westfalen

(Asia C-535/18)

(2018/C 427/14)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Kantajat: IL, JK, KJ, LI, NG, MH, OF, PE, QD:n kuolinpesä (osakkaina RC ja SB), TA, UZ, VY ja WX

Vastaaja: Land Nordrhein-Westfalen

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (1) 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että sen kanssa on yhteensopiva kansallisen oikeuden säännös, jonka mukaan kantaja, joka ei ole tunnustettu ympäristönsuojeluyhdistys, voi vaatia päätöksen kumoamista menettelyvirheen vuoksi vain, jos menettelyvirhe on vienyt kantajalta itseltään mahdollisuuden osallistua laissa säädetyllä tavalla päätöksentekomenettelyyn?

2)

a) Onko yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY, (2) sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivin 2014/101/EU (3) 1 artiklalla (jäljempänä vesipuitedirektiivi), 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa tulkittava siten, että se sisältää aineellisoikeudellisen arviointiperusteen lisäksi myös viranomaisten suorittamaa hyväksymismenettelyä koskevia sääntöjä? b) Jos kysymykseen a vastataan myöntävästi: Pitääkö direktiivin 2011/92 6 artiklassa tarkoitetun yleisön osallistumisoikeuden koskea aina edellä mainitulla tavalla vesioikeudellisten tutkimusten asiakirjoja, vai saako asiakirjoja erotella niiden laatimisajankohdan ja monitahoisuuden mukaan?

3)

Onko vesipuitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan käsitettä ”pohjavesimuodostumien tilan huononeminen” tulkittava siten, että kyse on pohjavesimuodostumien kemiallisen tilan huononemisesta, kun muuttujan ainakin yksi ympäristönlaatunormi ylittyy hankkeen johdosta, ja että riippumatta siitä silloin, kun pilaavan aineen merkityksellinen raja-arvo on jo ylittynyt, jokainen muu (mitattavissa oleva) pitoisuuden lisäys tarkoittaa huononemista?

4)

a) Onko vesipuitedirektiivin 4 artiklaa – kun otetaan huomioon sen sitova vaikutus (SEUT 288 artikla) ja tehokkaan oikeussuojan takaaminen (SEU 19 artikla) – tulkittava siten, että kaikilla yleisön, jota hanke koskee, jäsenillä, jotka vetoavat siihen, että hankkeen hyväksyminen loukkaa heidän oikeuksiaan, on myös oikeus vedota tuomioistuimessa vesioikeudellisen huonontamiskiellon ja parantamisvaatimuksen noudattamatta jättämiseen? b) Jos kysymykseen a vastataan kieltävästi: Onko vesipuitedirektiivin 4 artiklaa – kun otetaan huomioon sen tavoite – tulkittava siten, että ainakin niillä kantajilla, joilla on yksityistä vesihuoltoa varten yksityinen kaivo suunnitellun tielinjan läheisyydessä, on oikeus vedota tuomioistuimessa vesioikeudellisen huonontamiskiellon ja parantamisvaatimuksen noudattamatta jättämiseen?

---

(1)  EUVL 2012, L 26, s. 1.

(2)  EYVL 2000, L 327, s. 1.

(3)  EUVL 2014, L 311, s. 32.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 16.8.2018 – XW v. Landesamt für Verbraucherschutz

(Asia C-536/18)

(2018/C 427/15)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittaja: XW

Vastapuoli: Landesamt für Verbraucherschutz

Ennakkoratkaisukysymys

Voidaanko asetuksen 882/2004/EY (1) 27 artiklan 2 ja 4 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteen VI kanssa, mukaisesti perityissä maksuissa ottaa huomioon virallisen valvonnan hallinnolliseen toteutukseen ja siitä aiheutuneiden maksujen perimiseen osallistuvan henkilöstön palkoista koostuvien kustannusten osuudet?

---

(1)  Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sąd Najwyższy (Puola) on esittänyt 17.8.2018 – YV

(Asia C-537/18)

(2018/C 427/16)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sąd Najwyższy

Pääasian asianosaiset

Valittaja: YV

Muu osapuoli: Krajowa Rada Sądownictwa

Ennakkoratkaisukysymys

Onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (1) 9 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että jos jäsenvaltion ylimpään tuomioistuimeen tehdään valitus, jossa vedotaan ikään perustuvan syrjinnän kieltoon tämän tuomioistuimen tuomarin osalta ja samalla tehdään hakemus riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämiseksi, kyseinen tuomioistuin on – unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien suojelemiseksi kansallisen oikeuden mukaisilla välitoimilla – velvollinen jättämään soveltamatta kansallisia säännöksiä, joiden mukaan toimivalta riita-asiassa, jossa valitus tehtiin, on kyseisen tuomioistuimen yksiköllä, joka ei pysty työskentelemään, koska asianomaisia tuomarin virkoja ei ole täytetty?

---

(1)  EYVL 2000, L 303, s. 16.

Unionin tuomioistuimen (uudelleenkäsittelyjaosto) 17.9.2018 tekemä päätös unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-646/16 P, Simpson v. neuvosto, 19.7.2018 antaman tuomion uudelleenkäsittelystä

(Asia C-542/18 RX)

(2018/C 427/17)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset unionin yleisessä tuomioistuimessa

Valittaja: Erik Simpson (edustaja: M. Velardo, lawyer)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Uudelleen käsiteltävät kysymykset

Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittaako – muun muassa oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioiden – unionin yleisen tuomioistuimen 19.7.2018 antama tuomio Simpson vastaan neuvosto (T-646/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:493) unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska kyseinen tuomioistuin katsoi muutoksenhakutuomioistuimena, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi 24.6.2016 määräyksen Simpson vastaan neuvosto (F-142/11 RENV, EU:F:2016:136), oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimitysmenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisesti perustetun tuomioistuimen periaatteen loukkaamista.

Uudelleenkäsittely koskee erityisesti sitä, voiko tuomarin nimitys – SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin – olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena vai onko tällainen liitännäinen laillisuusvalvonta lähtökohtaisesti tai tietyn ajanjakson päättymisen jälkeen suljettu pois tai rajattu tietyntyyppisiin sääntöjenvastaisuuksiin oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman varmistamiseksi.

Unionin tuomioistuimen (uudelleenkäsittelyjaosto) 17.9.2018 tekemä päätös unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) asiassa T-693/16 P, HG v. komissio, 19.7.2018 antaman tuomion uudelleenkäsittelystä

(Asia C-543/18 RX)

(2018/C 427/18)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset unionin yleisessä tuomioistuimessa

Valittaja: HG (edustaja: L. Levi, avocate)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Uudelleen käsiteltävät kysymykset

Uudelleenkäsittely koskee sitä, vahingoittaako – muun muassa oikeusvarmuuden yleinen periaate huomioiden – unionin yleisen tuomioistuimen 19.7.2018 antama tuomio HG vastaan komissio (T-693/16 P, ei julkaistu, EU:T:2018:492) unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta, koska kyseinen tuomioistuin katsoi muutoksenhakutuomioistuimena, että Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen ratkaisukokoonpano, joka antoi 19.7.2016 tuomion HG vastaan komissio (F-149/15, EU:F:2016:155), oli muodostettu sääntöjenvastaisesti sillä perusteella, että ratkaisukokoonpanon yhden jäsenen nimitysmenettelyssä oli tapahtunut sääntöjenvastaisuus, joka merkitsi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetun laillisesti perustetun tuomioistuimen periaatteen loukkaamista.

Uudelleenkäsittely koskee erityisesti sitä, voiko tuomarin nimitys – SEUT 277 artiklassa tarkoitettujen toimien tavoin – olla liitännäisen laillisuusvalvonnan kohteena vai onko tällainen liitännäinen laillisuusvalvonta lähtökohtaisesti tai tietyn ajanjakson päättymisen jälkeen suljettu pois tai rajattu tietyntyyppisiin säännönvastaisuuksiin oikeusvarmuuden ja oikeusvoiman varmistamiseksi.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesverwaltungsgericht (Itävalta) on esittänyt 23.8.2018 – FN ym.

(Asia C-546/18)

(2018/C 427/19)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesverwaltungsgericht

Pääasian asianosaiset

Valittajat: FN, GM, Adler Real Estate AG, HL ja Petrus Advisers LLP

Vastaajana oleva viranomainen: Übernahmekommission

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Ovatko julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY (1) 4 ja 17 artikla – tarkasteltuna yhdessä unionin oikeuteen kuuluvan tehokkuusperiaatteen kanssa – esteenä tulkinnalle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa henkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, ei anneta sitovaa vaikutusta hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy samaa henkilöä vastaan, joten kyseinen henkilö voi uudestaan esittää kaikki tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet ja kaikki todisteet jo lainvoimaisella päätöksellä todetun rikkomuksen riitauttamiseksi?

2)

Ovatko julkisista ostotarjouksista 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 4 ja 17 artikla – tarkasteltuna yhdessä unionin oikeuteen kuuluvan tehokkuusperiaatteen kanssa – esteenä tulkinnalle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa oikeushenkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, ei anneta sitovaa vaikutusta hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy tätä oikeushenkilöä edustamaan oikeutettua elintä vastaan, joten kyseinen henkilö (elin) voi uudestaan esittää kaikki tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat väitteet ja kaikki todisteet jo lainvoimaisella päätöksellä todetun rikkomuksen riitauttamiseksi?

3)

Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa henkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, annetaan sitova vaikutus hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomaisen sittemmin käy samaa henkilöä vastaan, joten kyseisellä henkilöllä ei ole mahdollisuutta riitauttaa jo lainvoimaisesti todettua rikkomusta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta?

4)

Mikäli toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla esteenä kansalliselle käytännölle, jonka mukaan direktiivin 2004/25/EY 4 artiklassa tarkoitetun valvontaviranomaisen lainvoimaiselle päätökselle, jossa oikeushenkilön todetaan rikkoneen direktiivin 2004/25/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä, annetaan sitova vaikutus hallinnollista seuraamusta koskevassa menettelyssä, jonka kyseinen valvontaviranomainen sittemmin käy tätä oikeushenkilöä edustamaan oikeutettua elintä vastaan, joten kyseisellä henkilöllä (elimellä) ei ole mahdollisuutta riitauttaa jo lainvoimaisesti todettua rikkomusta tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta?

---

(1)  EUVL 2004, L 142, s. 12.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sofiyski rayonen sad (Bulgaria) on esittänyt 30.8.2018 – K.H.K. v. V.A.S. ja E.E.K.

(Asia C-555/18)

(2018/C 427/20)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Sofiyski rayonen sad

Pääasian asianosaiset

Hakija: K.H.K.

Velalliset: V.A.S. ja E.E.K.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks, jäljempänä GPK) 410 §:ssä tarkoitettu rahamääräisestä saatavasta annettu maksamismääräys, joka ei ole vielä tullut lainvoimaiseksi, 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 655/2014 (1) 4 artiklan 10 alakohdassa tarkoitettu virallinen asiakirja?

2)	Jos GPK:n 410 §:ssä tarkoitettu maksamismääräys ei ole virallinen asiakirja, onko silloin hakemuksesta aloitettava 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 655/2014 5 artiklan a alakohdassa tarkoitettu erillinen menettely GPK:n 410 §:n mukaisen menettelyn ulkopuolella?

3)

Jos GPK:n 410 §:ssä tarkoitettu maksamismääräys on virallinen asiakirja, onko tuomioistuin silloin velvollinen tekemään päätöksen 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 655/2014 18 artiklan 1 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, mikäli kansallisessa oikeussäännössä säädetään, että määräaikojen kuluminen keskeytyy tuomioistuimen lomakausien ajaksi?

---

(1)  Eurooppalaisen tilivarojen turvaamismääräysmenettelyn käyttöön ottamisesta rajat ylittävää velkojen perintää varten siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 655/2014 (EUVL 2014, L 189, s. 59).

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesgerichtshof (Saksa) on esittänyt 7.9.2018 – Coty Germany GmbH v. Amazon Services Europe Sàrl ym.

(Asia C-567/18)

(2018/C 427/21)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesgerichtshof

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Coty Germany GmbH

Vastapuolet: Amazon Services Europe Sàrl, Amazon FC Graben GmbH, Amazon Europe Core Sàrl ja Amazon EU Sàrl

Ennakkoratkaisukysymys

Onko henkilöllä, joka varastoi tavaramerkkioikeutta loukkaavia tavaroita kolmannen osapuolen puolesta tietämättä oikeudenloukkauksesta, hallussaan nämä tavarat niiden tarjoamista tai markkinoille saattamista varten, jos yksinomaan kolmas osapuoli – mutta ei kyseinen henkilö itse – aikoo tarjota niitä tai saattaa ne markkinoille? (1)

---

(1)  Ennakkoratkaisukysymys yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) 9 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1) 9 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkinnasta

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 13.9.2018 – C GmbH & Co. KG v. Finanzamt Z

(Asia C-573/18)

(2018/C 427/22)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: C GmbH & Co. KG

Vastaaja: Finanzamt Z

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, joissa hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (1) (jäljempänä asetus N:o 2200/96) 11 artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitettu tuottajaorganisaatio luovuttaa tavaroita siihen kuuluville tuottajille ja saa tästä tuottajilta maksun, joka ei kata tavaroiden ostohintaa, a) kyseessä katsottava olevan vaihtokauppa, jonka yhteydessä maksetaan välirahaa, koska tuottajilla on vastineena liiketoimesta tuottajaorganisaatioon nähden sopimusvelvoite toimittaa tuottajaorganisaatiolle hedelmiä ja vihanneksia koko käyttötarkoitukseen sitomisen määräajan, joten liiketoimen veron peruste on tuottajaorganisaation tavarantoimittajille investointitavaroista maksama ostohinta? b) määrä, jonka toimintarahasto tosiasiallisesti maksaa liiketoimesta tuottajaorganisaatiolle, kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) (jäljempänä direktiivi 77/388/ETY) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvä tuki, joten veron perusteeseen kuuluu myös asetuksen N:o 2200/96 15 artiklassa tarkoitettu taloudellinen tuki, joka toimintarahastolle on myönnetty toimintaohjelman perusteella?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen mukaan veron perusteeseen kuuluvat ainoastaan tuottajien suorittamat maksut mutta eivät toimitusvelvoite ja taloudellinen tuki: onko ensimmäisessä kysymyksessä mainituissa olosuhteissa direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta esteenä saman direktiivin 27 artiklan 1 kohtaan perustuvalle liikevaihtoverolain (Umsatzsteuergesetz) 10 §:n 5 momentin 1 kohdan kaltaiselle kansalliselle erityistoimenpiteelle, jonka mukaan tuottajille suoritettujen liiketoimien veron perusteen muodostaa tuottajaorganisaation investointitavaroista tavarantoimittajille maksama ostohinta, koska tuottajat ovat läheisiä?

3)	Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko näin myös siinä tapauksessa, että tuottajat ovat oikeutettuja vähentämään täysimääräisesti ostoihin sisältyvän veron, koska investointitavarat kuuluvat vähennysten oikaisemisen (direktiivin 77/388/ETY 20 artikla) piiriin?

---

(1)  EYVL 1996, L 297, s. 1.

(2)  EYVL 1977, L 145, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 13.9.2018 – C-eG v. Finanzamt Z

(Asia C-574/18)

(2018/C 427/23)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Bundesfinanzhof

Pääasian asianosaiset

Kantaja: C-eG

Vastaaja: Finanzamt Z

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, joissa hedelmä- ja vihannesalan yhteisestä markkinajärjestelystä 28.10.1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2200/96 (1) (jäljempänä asetus N:o 2200/96) 11 artiklan 1 kohdassa ja 15 artiklassa tarkoitettu tuottajaorganisaatio luovuttaa tavaroita siihen kuuluville tuottajille ja saa tästä tuottajilta maksun, joka ei kata tavaroiden ostohintaa, a) kyseessä katsottava olevan vaihtokauppa, jonka yhteydessä maksetaan välirahaa, koska tuottajilla on vastineena liiketoimesta tuottajaorganisaatioon nähden sopimusvelvoite toimittaa tuottajaorganisaatiolle hedelmiä ja vihanneksia koko käyttötarkoitukseen sitomisen määräajan, joten liiketoimen veron peruste on tuottajaorganisaation tavarantoimittajille investointitavaroista maksama ostohinta? b) määrä, jonka toimintarahasto tosiasiallisesti maksaa liiketoimesta tuottajaorganisaatiolle, kokonaisuudessaan jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) (jäljempänä direktiivi 77/388/ETY) 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvä tuki, joten veron perusteeseen kuuluu myös asetuksen N:o 2200/96 15 artiklassa tarkoitettu taloudellinen tuki, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimintarahastolle toimintaohjelman perusteella?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen mukaan veron perusteeseen kuuluvat ainoastaan tuottajien suorittamat maksut mutta eivät toimitusvelvoite ja taloudellinen tuki: onko ensimmäisessä kysymyksessä mainituissa olosuhteissa direktiivin 77/388/ETY 11 artiklan A kohdan 1 alakohdan a alakohta esteenä saman direktiivin 27 artiklan 1 kohtaan perustuvalle liikevaihtoverolain 10 §:n 5 momentin 1 kohdan kaltaiselle kansalliselle erityistoimenpiteelle, jonka mukaan tuottajille suoritettujen liiketoimien veron perusteen muodostaa tuottajaorganisaation investointitavaroista tavarantoimittajille maksama ostohinta, koska tuottajat ovat läheisiä?

3)	Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: onko näin myös siinä tapauksessa, että tuottajat ovat oikeutettuja vähentämään täysimääräisesti ostoihin sisältyvän veron, koska investointitavarat kuuluvat vähennysten oikaisemisen (direktiivin 77/388/ETY 20 artikla) piiriin?

---

(1)  EYVL 1996, L 297, s. 1.

(2)  EYVL 1977, L 145, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 14.9.2018 – Energiavirasto

(Asia C-578/18)

(2018/C 427/24)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein hallinto-oikeus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Energiavirasto

Muut osapuolet: A, Caruna Oy

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY 37 (1) artiklaa tulkittava siten, että verkkoyhtiön kuluttaja-asiakkaana oleva henkilö, joka on saattanut vireille verkkoyhtiötä koskevan asian kansallisessa sääntelyviranomaisessa, katsotaan mainitun artiklan 17 kohdassa tarkoitetuksi ”osapuoleksi”, jota sääntelyviranomaisen päätös koskee ja joka siten olisi oikeutettu hakemaan kansallisen sääntelyviranomaisen verkkoyhtiötä koskevasta päätöksestä muutosta kansalliselta tuomioistuimelta?

2)

Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettua henkilöä ei ole pidettävä sähkömarkkinadirektiivin 2009/72/EY 37 artiklassa mainittuna ”osapuolena”, onko pääasian muutoksenhakijan kaltaisessa asemassa olevalla kuluttaja-asiakkaalla jollain muulla oikeudellisella perusteella unionin oikeudesta johtuva oikeus osallistua toimenpidepyyntönsä käsittelyyn sääntelyviranomaisessa tai saada asia käsitellyksi kansallisessa tuomioistuimessa, vai onko asia jätetty kansallisen oikeuden varaan?

---

(1)  EUVL 2009, L 211, s. 55

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour d’appel de Liège (Belgia) on esittänyt 17.9.2018 – Ministère public ja Ministre des Finances du Royaume de Belgique v. QC ja Comida paralela 12

(Asia C-579/18)

(2018/C 427/25)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Cour d’appel de Liège

Pääasian asianosaiset

Valittajat ja vastapuolet: Ministère public ja Ministre des Finances du Royaume de Belgique

Valittajat ja vastapuolet: QC ja Comida paralela 12

Ennakkoratkaisukysymys

Onko unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) 79 artikla esteenä tulleista ja valmisteveroista 18.7.1977 annetun yleislain 266 §:n kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tilanteessa, jossa tuontitullien alainen tavara on tuotu sääntöjenvastaisesti unionin tullialueelle, se, joka on siviilioikeudellisessa vastuussa sellaisen rikkomuksen, jonka tekemiseen kyseinen siviilioikeudellisessa vastuussa oleva ei ole osallistunut, tekijästä, on yhteisvelallinen tullivelasta?

---

(1)  EUVL 2013, L 269, s. 1.

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Frankfurt am Main (Saksa) on esittänyt 19.9.2018 – RB v. TÜV Rheinland LGA Products GmbH ja Allianz IARD S.A.

(Asia C-581/18)

(2018/C 427/26)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Frankfurt am Main

Pääasian asianosaiset

Valittaja: RB

Vastapuoli: TÜV Rheinland LGA Products GmbH ja Allianz IARD S.A.

Ennakkoratkaisukysymykset

1)	Onko SEUT 18 artiklan 1 kohdassa määrätty syrjintäkielto osoitettu EU:n jäsenvaltioiden ja unionin elinten lisäksi myös yksityisille (SEUT 18 artiklan 1 kohdan välittömät vaikutukset kolmansiin)?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi eikä SEUT 18 artiklan 1 kohtaa sovelleta yksityisten välisissä suhteissa, onko SEUT 18 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että määräys on esteenä vakuutussuojan rajaamiselle koskemaan vahinkoja, jotka tapahtuvat Ranskan Euroopassa sijaitsevilla alueilla ja Ranskan merentakaisilla alueilla, siitä syystä, että toimivaltainen Ranskan viranomainen, Bureau central de tarification, ei ole esittänyt vastaväitettä asiaa koskevasta lausekkeesta, vaikka kyseinen lauseke on SEUT 18 artiklan 1 kohdan vastainen, koska siinä on kyse kansalaisuuteen perustuvasta välillisestä syrjinnästä?

3)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, millä edellytyksillä välillinen syrjintä voi olla oikeutettua tapauksissa, joissa kolmanteen kohdistuu oikeusvaikutuksia? Erityisesti on otettava huomioon, voidaanko vakuutussuojan alueellista rajaamista koskemaan vain vahinkoja, jotka tapahtuvat tietyn EU:n jäsenvaltion sisällä, perustella vakuutusyhtiön korvausvelvoitteen rajaamisella ja vakuutusmaksun suuruudella, jos asiaa koskevissa vakuutussopimuksissa määrätään samalla, että sarjavahingoissa vakuutussuojan määrää on rajoitettu vahinkotapausta ja vakuutusvuotta kohden?

4)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko SEUT 18 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kun vastoin SEUT 18 artiklan 1 kohtaa vakuutuksenantaja on käsitellyt korvausvaatimuksen vain sellaisissa vahingoissa, jotka ovat tapahtuneet Ranskan Euroopassa sijaitsevilla alueilla ja Ranskan merentakaisilla alueilla, vakuutuksenantaja ei voi vedota siihen, ettei korvausta voida maksaa, koska vakuutussuojan enimmäismäärä on jo täyttynyt, kun vahinko on tapahtunut tämän alueen ulkopuolella?

Valitus, jonka Viscas Corp. on tehnyt 19.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-422/14, Viscas v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-582/18 P)

(2018/C 427/27)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Viscas Corp. (edustaja: J.-F. Bellis, lawyer)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Furukawa Electric Co. Ltd

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-422/14 antama tuomio Viscas Corp. v. komissio on kumottava siltä osin kuin sillä hylättiin kanneperuste, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukattiin Viscasille määrättyjen sakkojen suuruuden laskennassa, ja velvoitettiin Viscas korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—	komission päätöksen C(2014) 2139 final (1) 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä asetetaan Viscasille määrättyjen sakkojen suuruudeksi 34 992 000 euroa

—	Viscasille komission päätöksen 1 artiklassa todetun rikkomisen perusteella määrättyjen sakkojen suuruudeksi on vahvistettava 19 595 520 euroa

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka aiheutuvat tästä oikeudenkäynnistä ja oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Viscas vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa rikotaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudattamalla merkityksellisen myyntiarvon määrittämismenetelmää, joka perustuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (2) 18 kohtaan, jota komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä. Tämä menetelmä antaa huomattavan syrjivän edun tuottajille, jotka ovat osallistuneet sekä rikkomisen käsittävän kartellin eurooppalaiseen että sen kansainväliseen kokoonpanoon niihin tuottajiin verrattuna, jotka ovat osallistuneet vain kansainväliseen kokoonpanoon. Kun on määritetty kunkin tuottajan osuus rikkomiseen, ei nimittäin ole otettu huomioon kartellin eurooppalaista kokoonpanoa, ja määrityksessä on siis huomattavasti aliarvioitu niiden tuottajien painoarvo rikkomisessa, jotka ovat osallistuneet molempiin kartellin kokoonpanoihin, ja itse asiassa palkittu niitä osallistumisesta kahteen kartelliin pikemminkin kuin yhteen määräämällä niille sakot, jotka ovat keskimäärin 44 prosenttia alemmat kuin jos rikkominen olisi rajoitettu kartellin eurooppalaiseen kokoonpanoon.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39610 – Voimakaapelit) (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 2139 final) 2.4.2014 annettu komission päätös (EUVL 2014, C 319, s. 10).

(2)  Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).

Valitus, jonka Furukawa Electric Co. Ltd on tehnyt 20.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-444/14, Furukawa Electric v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-589/18 P)

(2018/C 427/28)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Furukawa Electric Co. Ltd (edustajat: C. Pouncey ja A. Luke, solicitors)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Viscas Corp.

Vaatimukset

—

Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-444/14 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin sillä hylättiin Furukawan viidennen kanneperusteen ensimmäinen osa ja sen kolmannen kanneperusteen kolmas osa, jotka koskevat Furukawalle määrättyjen sakkojen suuruuden laskemista ja Furukawan velvoittamista maksamaan oikeudenkäyntikulut.

—	Komission päätöksen C(2014) 2139 final (1) 2 artiklan n alakohta on kumottava siltä osin kuin siinä asetetaan Furukawalle määrättyjen sakkojen suuruudeksi 8 858 000 euroa.

—	Furukawalle komission päätöksen 2 artiklan n alakohdassa määrättyjen sakkojen suuruudeksi on vahvistettava 4 844 000 euroa.

—

Mikäli unionin tuomioistuin kumoaa asiassa T-422/14, Viscas v. komissio annetun tuomion ja alentaa Viscasille komission päätöksen C(2014) 2139 final 2 artiklan n alakohdassa asetettujen sakkojen määrää, Furukawalle on myönnettävä vastaavanlainen alennus niiden sakkojen määrästä, joista se on yhteisvastuullisesti vastuussa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-444/14 antaman tuomion 291 kohdan mukaisesti.

—	Komissio on velvoitettava korvaamaan Furukawan oikeudenkäyntikulut nyt käsiteltävässä asiassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava seuraavilla perusteilla:

Unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin teki oikeudellisen virheen tulkitessaan sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (2) 18 kohtaa, koska se katsoi, että Euroopan komissiolla oli sen määrittäessä kantajan myyntien määrää ajalta 18.2.1999–30.9.2001 oikeus ottaa huomioon Fujikura Ltd:n myynnit, vaikka mainitun yhtiön ja kantajan välillä ei kyseisenä ajanjaksona ollut mitään rakenteellisia, organisatorisia tai oikeudellisia yhteyksiä. Kantaja ja Fujikura Ltd. eivät muodostaneet mainittuja ajanjaksona yhtä yritystä, eikä näitä myyntejä voitu täten ottaa laillisesti huomioon kantajan myyntien määrää laskettaessa. Näiden myyntien huomioon ottamisella loukattiin henkilökohtaisen vastuun periaatetta, ja se johti kantajalle määrättyjen sakkojen määrän lisääntymiseen yli 200 000 eurolla.

Unionin yleinen tuomioistuin teki toiseksi oikeudellisen virheen soveltaessaan virheellisesti yhdenvertaista kohtelua koskevia sääntöjä, koska se katsoi, että komissiolla oli oikeus soveltaa sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 18 kohtaa kaikkiin niihin tahoihin, joille komission päätös asiassa ”Voimakaapelit” oli osoitettu, huolimatta siitä, että osapuolten tilanteet olivat huomattavan erilaisia. Eurooppalaiset tuottajat olivat osallistuneet markkinoiden jakamisesta tehtyihin maailmanlaajuisiin sopimuksiin ja eurooppalaisiin kartelleihin, kun taas japanilaiset ja korealaiset tuottajat (valittaja mukaan luettuna) olivat osallistuneet ainoastaan markkinoiden jakamisesta tehtyihin maailmanlaajuisiin sopimuksiin. Kun otetaan huomioon yhdenvertaisen kohtelun loukkaaminen, joka aiheutuu sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 18 kohdan yleisestä soveltamisesta kaikkiin päätöksen kattamiin yhtiöihin, millä palkittiin eurooppalaiset tuottajat myöntämälle niille 44 prosentin suuruinen alennus niiden myyntimääristä (ja täten sakkojen määrästä), ja unionin tuomioistuimen asiassa C-580/12 P, Guardian Industries ja Guardian Europe vastaan komissio, antama tuomio, valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin oikaisee kuvatun sääntöjenvastaisuuden alentamalla sille määrättyjen sakkojen määrää 44 prosentilla.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39610 – Voimakaapelit) (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 2139 final) 2.4.2014 annettu komission päätös (EUVL 2014, C 319, s. 10).

(2)  Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).

Valitus, jonka Fujikura Ltd on tehnyt 20.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-451/14, Fujikura v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-590/18 P)

(2018/C 427/29)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Fujikura Ltd (edustaja: L. Gyselen, lawyer)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Viscas Corp.

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä hyväksyttiin kanneperuste, jonka mukaan valittajalle määrätyn sakon osalta loukattiin suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

—

antamaan perussääntönsä 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettu lopullinen ratkaisu siten, että — 2.4.2014 annetun komission päätöksen (1) 2 artiklan o alakohta, jossa Fujikura Ltd:lle määrätään 8 152 000 euron sakko, kumotaan ja — kyseistä sakkoa alennetaan 44 prosentilla 4 565 120 euroon

—	velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unionin yleinen tuomioistuin teki valittajan mukaan oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi komission vuoden 2006 suuntaviivojen (2) 18 kohdan soveltamisen yhteydessä noudattaman lähestymistavan, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen kokonaisuus sisälsi vain kartellin ”maailmanlaajuisen osan” eikä pelkästään eurooppalaiset tuottajat käsittävää ”ETA-alueen sisäistä osaa”.

Tämän seurauksena komissio määritti kartellin osapuolille nimelliset myyntimäärät tavalla, jolla selvästi aliarvioitiin eurooppalaisten tuottajien osuus ja yliarvioitiin aasialaisten tuottajien – mukaan lukien Fujikura – osuus kilpailusääntöjen rikkomisessa.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39610 – Voimakaapelit) (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 2139 final) 2.4.2014 annettu komission päätös (EUVL 2014, C 319, s. 10).

(2)  Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL 2006, C 210, s. 2).T

Valitus, jonka Itävallan tasavalta on tehnyt 21.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-356/15, Itävalta v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-594/18 P)

(2018/C 427/30)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Itävallan tasavalta (asiamies: Dr. G. Hesse)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, Luxemburgin suurherttuakunta, Tšekin tasavalta, Ranskan tasavalta, Unkari, Puolan tasavalta, Romania, Slovakian tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että

1.

unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-365/15, Itävallan tasavalta v. Euroopan komissio, 12.7.2018 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan

2.

ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty vaatimus tukitoimenpiteestä SA.34947 (2013/C) (ex 2013/N), jonka Yhdistynyt kuningaskunta aikoo toteuttaa tukeakseen Hinkley Point C -ydinvoimalaitosta, 8.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/658 (1) kumoamiseksi on hyväksyttävä kokonaisuudessaan

3.

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää viisi valitusperustetta.

Ensimmäinen valitusperuste: Unionin yhteisen edun mukaisen tavoitteen puuttuminen

Valituksenalainen tuomio on lainvastainen, koska – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoo – uuden ydinvoimalan rakentaminen ei merkitse unionin yhteisen edun mukaista tavoitetta. Tämän vuoksi neljättä kanneperustetta yhdessä yhdeksännen kanneperusteen viidennen osan kanssa, joissa väitettiin, että ydinenergian edistäminen ei ole tuen hyväksymiseksi välttämätön SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu unionin yhteisen edun mukainen tavoite, ei olisi pitänyt hylätä.

Toinen valitusperuste: SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellinen soveltaminen

Tukitoimenpiteet todettiin virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisiksi. Valituksenalaisessa tuomiossa SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu merkityksellinen taloudellinen toiminta määriteltiin virheellisesti ja markkinahäiriö jätettiin virheellisesti tutkimatta. Ensimmäistä kanneperustetta sekä yhdeksännen kanneperusteen ensimmäistä ja toista osaa, jotka liittyivät markkinoiden rajaamiseen ja markkinahäiriöön, ei näin ollen olisi pitänyt hylätä.

Kolmas valitusperuste: suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden riittämätön tutkinta

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa vahvistetaan virheellisesti Euroopan komission toteuttama riittämätön suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden tutkinta. Tuen suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta koskevat komission toteamukset eivät ole paikkansapitäviä eivätkä ymmärrettäviä, minkä vuoksi päätös on mitätön. Tämän vuoksi kuudetta kanneperustetta, yhdeksännen kanneperusteen kolmannen osan toista väitettä ja yhdeksännen kanneperusteen kuudetta osaa, joissa korostetaan toimenpiteiden suhteellisuusperiaatteen mukaisuuden valvonnan riittämättömyyttä, ei olisi pitänyt hylätä.

Neljäs valitusperuste: Toimintatukien lainvastaisuus

Unionin yleinen tuomioistuin ei ota huomioon sitä, että Hinkley Point C:lle myönnetyt tukitoimenpiteet ovat lainvastaisia toimintatukia. Tämän vuoksi kolmatta kanneperustetta sekä yhdeksännen kanneperusteen kolmannen osan ensimmäistä väitettä, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan toimenpiteet olisi katsottava lainvastaisiksi toimintatuiksi, ei olisi pitänyt hylätä.

Viides valitusperuste: Tukielementtien riittämätön määrittäminen ja ”takuutiedonannon” rikkominen

Unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä määritti tukielementit riittämättömällä tavalla ja toisaalta ei ottanut huomioon ”takuutiedonannon” rikkomista. Tässä yhteydessä viidettä kanneperustetta, kahdeksatta kanneperustetta ja yhdeksännen kanneperusteen neljättä osaa, jotka koskevat tukielementtien riittämätöntä määrittämistä ja takuutiedonannon rikkomista, ei olisi pitänyt hylätä.

---

(1)  EUVL 2015, L 109, s. 44.

Valitus, jonka LS Cable & System Ltd on tehnyt 21.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-439/14, LS Cable & System v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-596/18 P)

(2018/C 427/31)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: LS Cable & System Ltd (edustajat: S. Spinks, S. Kinsella, solicitors)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Unionin tuomioistuimen on

—	kumottava valituksenalainen tuomio

—	annettava Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti lopullinen ratkaisu ja tällä perusteella kumottava päätös (1) valittajaa koskevilta osin sekä alennettava täyden harkintavaltansa nojalla valittajalle määrätyn sakon määrää

—	siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin ei ratkaise nyt käsiteltävänä olevaa asiaa, todettava, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, ja palautettava asia unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi unionin tuomioistuimen tuomion mukaisesti

—	velvoitettava komissio maksamaan menettelyistä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.	Valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä otetaan valittajan tarjouksia ETA-hankkeissa koskevan selvitysaineiston selvä merkitys huomioon selvästi vääristyneellä tavalla.

2.	Valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä todetaan, että valittaja liittyi kansallista aluetta koskevaan sopimukseen, joka seurasi sen edustajan osallistumisesta tapaamiseen, ja siksi sovelletaan julkista irtisanoutumista koskevaa oikeuskäytäntöä.

3.	Valituksenalaista tuomiota rasittaa oikeudellinen virhe, koska siinä todetaan, että valittaja voi kumota edustajansa tapaamiseen osallistumisesta seuraavan olettaman kansallista aluetta koskevan periaatteen alaan kuulumisesta ainoastaan itse ”julkisesti irtisanoutumalla” kyseisessä tapaamisessa.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 2.4.2014 tehty komission päätös C(2014) 2139 final.

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 21.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-680/13, Dr. K. Chrysostomides & Co. ym. v. neuvosto ym., 13.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-597/18 P)

(2018/C 427/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. de Gregorio Merino, E. Chatziioakeimidou ja I. Gurov)

Muut osapuolet: Dr. K. Chrysostomides & Co. LLC ym., Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki, euroryhmä, jota edustaa Euroopan unionin neuvosto, ja Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä euroryhmän osalta

—	velvoittamaan muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvoston valituksella vaaditaan riidanalaisen tuomion kumoamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä euroryhmän osalta, ja se perustuu seuraaviin valitusperusteisiin:

—	unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että euroryhmä on ”perussopimuksilla virallisesti perustettu unionin elin”

—	unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä yksilöimättä kuitenkaan euroryhmälle perussopimuksissa annettua ”toimivaltaa”

—

unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että kanteen tutkimatta jättämistä koskevan neuvoston vaatimuksen hyväksymisestä olisi seurannut se, että ”Euroopan unionin oikeusjärjestelmässä perustetaan elimiä, joiden toimista tai menettelystä Euroopan unioni ei voi joutua vastuuseen”.

Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 21.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-786/14, Bourdouvali ym. v. neuvosto ym., 13.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-598/18 P)

(2018/C 427/33)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. de Gregorio Merino, E. Chatziioakeimidou ja I. Gurov)

Muut osapuolet: Eleni Pavlikka Bourdouvali ym., Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki, euroryhmä, jota edustaa Euroopan unionin neuvosto, ja Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan riidanalaisen tuomion siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä euroryhmän osalta

—	velvoittamaan muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Neuvoston valituksella vaaditaan riidanalaisen tuomion kumoamista siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä euroryhmän osalta, ja se perustuu seuraaviin valitusperusteisiin:

—	unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että euroryhmä on ”perussopimuksilla virallisesti perustettu unionin elin”

—	unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi neuvoston vaatimuksen kanteen tutkimatta jättämisestä yksilöimättä kuitenkaan euroryhmälle perussopimuksissa annettua ”toimivaltaa”

—

unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että kanteen tutkimatta jättämistä koskevan neuvoston vaatimuksen hyväksymisestä olisi seurannut se, että ”Euroopan unionin oikeusjärjestelmässä perustetaan elimiä, joiden toimista tai menettelystä Euroopan unioni ei voi joutua vastuuseen”.

Valitus, jonka Prysmian SpA ja Prysmian Cavi e Sistemi Srl ovat tehneet 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-475/14, Prysmian ja Prysmian Cavi e Sistemi v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-601/18 P)

(2018/C 427/34)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Prysmian SpA, Prysmian Cavi e Sistemi Srl (edustajat: C. Tesauro, F. Russo, L. Armati, avvocati)

Muut osapuolet: Euroopan komissio, The Goldman Sachs Group, Inc., Pirelli & C. SpA

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuimen on

—	kumottava valituksenalainen tuomio

—	hyväksyttävä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

—	velvoitettava komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti valittaja vaativat, että unionin tuomioistuimen on

—	palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen

—	todettava, että ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakumenettelyssä syntyneistä oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi ettei asetuksen N:o 1/2003 (1) 20 artikla ole esteenä sille, että komissio tekee yhtiön työntekijöiden tietokoneiden koko kiintolevyistä alkuperäistä vastaavat jäljennökset tutkimatta niiden sisältöä etukäteen ja jatkaa niiden tarkastamista komission tiloissa Brysselissä. Säännöksen oikea tulkinta on, että tarkastukset voidaan suorittaa ainoastaan yhtiön tiloissa ja komissio voi tehdä jäljennöksiä ainoastaan asiakirjoista, joiden merkityksellisyyden se on tutkinut. Koska käytäntö, jossa tietokoneiden koko kiintolevyistä tehdään alkuperäistä vastaavat jäljennökset, vaikuttaa yhtiöiden ja heidän työntekijöidensä perusoikeuksiin, sitä ei pitäisi säännellä selittävällä muistiolla, jossa komissiolle annetaan täysi harkintavalta, vaan lailla laillisuusperiaatteen mukaisesti.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi henkilökohtaisen vastuun, oikeusvarmuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita sekä laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan, kun se ei pitänyt sitä, että Prysmian Cavi e Sistemin katsotaan olevan vastuussa taloudellisen jatkuvuuden vuoksi, poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan vastuussa on oikeushenkilö, jonka määräysvallassa yhtiö on kilpailusääntöjen rikkomisen ajankohtana. Kuten kaikkia poikkeuksia, sitä on sovellettava suppeasti ja se voi olla oikeutettu ainoastaan silloin, kun kilpailusääntöjen tehokkuus on vaarassa. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se sulki pois syrjinnän nyt käsiteltävässä asiassa sillä perusteella, ettei yhdenvertaisuus voi koskea lainvastaisuutta, sillä taloudelliseen jatkuvuuteen perustuva vastuun määrittäminen on komissiolle myönnetty mahdollisuus.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin ei vastannut yhtiön ensimmäisessä oikeusasteessa esittämään pääasialliseen väitteeseen, jonka mukaan ”kansallista aluetta” koskevaa periaatetta, jos sen oletetaan olleen käytössä, mitä se ei ollut, ei voitu uskottavasti soveltaa kaikkiin päätöksessä mainittuihin tahoihin, eikä osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin ylitti toimivaltansa ja loukkasi yhtiön Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisia puolustautumisoikeuksia tutkiessaan valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämään seitsemättä kanneperustetta, joka liittyy kartellin alkamispäivään. Unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi selvästi sille esitetyt todisteet väärin ja sovelsi tutkinnassaan vääriä oikeudellisia edellytyksiä. Tällainen todisteiden huomioon ottaminen vääristyneellä tavalla aiheutti sen, että se teki virheellisiä päätelmiä ja päätyi toteamaan oikeudellisesti virheellisellä tavalla, että komissio saattoi vahvistaa rikkomisen, joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT 101 artiklan mukaisesti, alkamisajankohdaksi päivämäärän 18.2.1999.

5.

Unionin yleinen tuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin se hyväksyi komission arvion, jonka mukaan hankkeiden jakaminen eurooppalaisten tuottajien kesken ”kartellin eurooppalaisen kokoonpanon” puitteissa oikeutti 2 prosentin korotuksen vakavuuskertoimeen (ja tämän vuoksi lisämaksuun) eurooppalaisten tuottajien osalta, kun taas tällaista korotusta ei sovellettu aasialaisiin tuottajiin. Yhtäältä ei voida hyväksyä, että komission päätöksessä voitiin todeta ”kansallista aluetta” koskevaan sääntöön perustuva yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka muodostuu toisistaan riippuvaisista osista, ja samalla hyväksyä, että aktiivinen osallistuminen jompaankumpaan oikeuttaa eri vakavuuden asteen osallistujien osalta. Vaikka aasialaiset tuottajat eivät osallistuneet aktiivisesti väitettyyn eurooppalaiseen hankkeiden jakamiseen, ne myötävaikuttivat tähän jakamiseen vastaavantasoisesti kuin eurooppalaiset tuottajat.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

Valitus, jonka Dr. K. Chrysostomides & Co. LLC ym. on tehnyt 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-680/13, Dr. K. Chrysostomides & Co. ym. v. neuvosto ym., 13.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-603/18 P)

(2018/C 427/35)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Dr. K. Chrysostomides & Co. LLC ym. (edustaja: P. Tridimas, barrister)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki, euroryhmä, jota edustaa Euroopan unionin neuvosto, ja Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion

—	antamaan valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa vaatimat määräykset

—	velvoittamaan muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhakuasiassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että

a.	euroryhmä ei velvoittanut Kyprosta toteuttamaan toimenpiteitä, joista aiheutui valittajille vahinkoa, tai että kyseisiä toimenpiteitä ei vaadittu sellaisella toimella, josta unioni olisi vastuussa

b.	EKP:n 21.3.2013 antamasta lehdistötiedotteesta ei aiheutunut haittaa valittajille

c.	muut osapuolet eivät tietyillä muilla toimilla vaatineet Kyprosta jatkamaan haitallisia toimenpiteitä ja/tai vahingollisiin toimiin 30.6.2013 tehdyillä muutoksilla käyttöön otettujen haitallisten toimenpiteiden jatkamista

d.	kaikkia haitallisia toimenpiteitä ei edellytetty neuvoston päätöksessä 2013/236 (1)

e.	Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevassa 1 artiklassa suojattua omistusoikeutta, luottamuksensuojan periaatetta tai syrjintäkiellon periaatetta ei ollut vakavasti loukattu.

Valittajien mukaan haitalliset toimenpiteet eivät täyttäneet omistusoikeuden rajoittamiselle laissa asetettuja edellytyksiä eivätkä myöskään oikeasuhteisuutta koskevia edellytyksiä. Ne katsovat, että muiden osapuolten toiminta synnytti perustellun odotuksen siitä, ettei niiden saamisoikeuksien arvoa alentavia alaskirjauksia tehtäisi. Ne katsovat joutuneensa Bank of Cyprusin ja Laikin tallettajina ja/tai osakkeenomistajina syrjityiksi muun muassa muiden euroalueen jäsenvaltioiden, jotka saivat Kyprokselle myönnetyn kaltaista rahoitusapua, pankkien tallettajiin ja/tai osakkeenomistajiin nähden.

---

(1)  Kyprokselle osoitetuista erityistoimista rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi 25.4.2013 annettu neuvoston päätös 2013/236/EU (EUVL 2013, L 141, s. 32).

Valitus, jonka Eleni Pavlikka Bourdouvali ym. on tehnyt 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-786/14, Bourdouvali ym. v. neuvosto ym., 13.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-604/18 P)

(2018/C 427/36)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Eleni Pavlikka Bourdouvali ym. (edustaja: P. Tridimas, barrister, ja K. Chrysostomides, dikigóros)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki, euroryhmä, jota edustaa Euroopan unionin neuvosto, ja Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion

—	antamaan valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa vaatimat määräykset

—	velvoittamaan muut osapuolet korvaamaan oikeudenkäyntikulut muutoksenhakuasiassa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että

a.	euroryhmä ei velvoittanut Kyprosta toteuttamaan toimenpiteitä, joista aiheutui valittajille vahinkoa, tai että kyseisiä toimenpiteitä ei vaadittu sellaisella toimella, josta unioni olisi vastuussa

b.	EKP:n 21.3.2013 antamasta lehdistötiedotteesta ei aiheutunut haittaa valittajille

c.	muut osapuolet eivät tietyillä muilla toimilla vaatineet Kyprosta jatkamaan haitallisia toimenpiteitä ja/tai vahingollisiin toimiin 30.6.2013 tehdyillä muutoksilla käyttöön otettujen haitallisten toimenpiteiden jatkamista

d.	kaikkia haitallisia toimenpiteitä ei edellytetty neuvoston päätöksessä 2013/236 (1)

e.	Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjassa N:o 1 olevassa 1 artiklassa suojattua omistusoikeutta, luottamuksensuojan periaatetta tai syrjintäkiellon periaatetta ei ollut vakavasti loukattu.

Valittajien mukaan haitalliset toimenpiteet eivät täyttäneet omistusoikeuden rajoittamiselle laissa asetettuja edellytyksiä eivätkä myöskään oikeasuhteisuutta koskevia edellytyksiä. Ne katsovat, että muiden osapuolten toiminta synnytti perustellun odotuksen siitä, ettei niiden saamisoikeuksien arvoa alentavia alaskirjauksia tehtäisi. Ne katsovat joutuneensa Bank of Cyprusin ja Laikin tallettajina, osakkeenomistajina tai joukkovelkakirjojen haltijoina syrjityiksi muun muassa muiden euroalueen jäsenvaltioiden, jotka saivat Kyprokselle myönnetyn kaltaista rahoitusapua, pankkien tallettajiin, osakkeenomistajiin tai joukkovelkakirjojen haltijoihin nähden.

---

(1)  Kyprokselle osoitetuista erityistoimista rahoitusvakauden ja kestävän kasvun palauttamiseksi 25.4.2013 annettu neuvoston päätös 2013/236/EU (EUVL 2013, L 141, s. 32).

Valitus, jonka Nexans France ja Nexans ovat tehneet 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-449/14, Nexans France ja Nexans v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-606/18 P)

(2018/C 427/37)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Nexans France ja Nexans (edustajat: G. Forwood, avocate, M. Powell ja A. Rogers, solicitors)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—	kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Nexans France ja Nexans v. komissio 12.7.2018 antaman tuomion (T-140/16, EU:T:2018:456)

—	palauttamaan asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jotta tämä ratkaisee niiden kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi valittajia koskevilta osin

—	alentaa valittajille määrättyjä sakkoja määrällä, joka vastaa pienennettyä vakavuuskerrointa ja

—	velvoittaa komission korvaamaan muutoksenhakumenettelystä ja menettelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

1.	Ensinnäkin oikeudellinen virhe tulkittaessa asetuksen N:o 1/2003 (1) 20 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, kun kyse on tutkimattomien sähköisten tietojen kopioimisesta, koska tutkimattomien sähköisten tietojen kopioiminen ei kuulunut komission toimivaltaan.

2.	Toiseksi oikeudellinen virhe tulkittaessa asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohtaa, kun kyse on tarkastamisen jatkamisesta komission tiloissa Brysselissä, koska komission tämän säännöksen mukainen toimivalta rajoittuu kyseessä olevien yritysten tiloihin.

3.	Kolmanneksi oikeudellinen virhe, kun unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei komission ylittänyt tarkastuspäätöksen ehtoja, koska tarkastuspäätöksessä pitäisi ymmärtää täsmennettävän, että tarkastus saattoi tapahtua ainoastaan valittajien valvomissa tiloissa.

4.

Neljänneksi oikeudellinen virhe, kun kyse on rikkomisen vaikutuksettomuudesta, koska unionin yleinen tuomioistuin ei käyttänyt SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan mukaista täyttä harkintavaltaansa ja itse alentanut vakavuuskerrointa ottaakseen huomioon sen, ettei rikkominen itse asiassa vaikuttanut suurimpaan osaan riidanalaisen päätöksen kattamasta myynnistä.

5.

Viidenneksi ilmeinen arviointivirhe ja perusteluiden puutteellisuus, kun kyse on ylimääräisestä 2 prosentista ”kartellin eurooppalaiselle kokoonpanolle”, koska siitä, miksi kartellin eurooppalainen kokoonpano aiheutti kilpailun lisävääristymistä ETA:lla Eurooppa-Aasia-kokoonpanoon nähden, ei esitetty perusteluja.

---

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu komission asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1).

Valitus, jonka NKT Verwaltungs GmbH, aiemmin nkt cables GmbH, ja NKT A/S, aiemmin NKT Holding A/S, ovat tehneet 24.9.2018 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-447/14, NKT Verwaltungs ja NKT v. komissio, 12.7.2018 antamasta tuomiosta

(Asia C-607/18 P)

(2018/C 427/38)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: NKT Verwaltungs GmbH, aiemmin nkt cables GmbH, ja NKT A/S, aiemmin NKT Holding A/S (edustajat: B. Creve, advocaat ja M. Kofmann, advokat)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa valituksenalaisen tuomion kokonaan tai osittain

—	kumoaa riidanalaisen päätöksen (1) kokonaan tai osittain,

—	toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen sen ratkaisemiseksi unionin tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti

—	määrää prosessinjohtotoimesta ja

—	velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä valitusasiassa että unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyssä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin määritteli virheellisesti rikkomisen maantieteellisen laajuuden.

Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä arvioidessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen ulottuvuutta sekä NKT:n yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen ulottuvuutta ja sen tietoisuutta kyseisestä rikkomisesta.

Kolmas valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se katsoi, ettei valittajien puolustautumisoikeuksia ollut loukattu.

Neljäs valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä, kun se hylkäsi valittajien vaatimuksen sakon kumoamisesta tai sen alentamisesta.

---

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 2.4.2014 annettu komission päätös C(2014) 2139 final.

Kanne 2.10.2018 – Euroopan komissio v. Puolan tasavalta

(Asia C-619/18)

(2018/C 427/39)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Banks, H. Krämer ja S. Kaleda)

Vastaaja: Puolan tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Puolan tasavalta ei ole noudattanut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se on alentanut Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) tuomareiden eläkeikää ja soveltanut alennettua eläkeikää tuomareihin, jotka ovat tulleet Sąd Najwyższyn palvelukseen ennen 3.4.2018, ja antanut lisäksi Puolan tasavallan presidentille oikeuden jatkaa Sąd Najwyższyn tuomareiden palvelusaikaa harkintansa mukaan

—	Puolan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Komissio väittää ensinnäkin, että ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annetun lain (ustawa z dnia 8 grudnia 2017 r. o Sądzie Najwyższym) säännöksillä, joilla laskettiin sellaisten Sąd Najwyższyn tuomareina toimivien henkilöiden eläkeikää, jotka ovat tulleet palvelukseen ennen kyseisen lain voimaantuloajankohtaa (3.4.2018), loukataan tuomareiden erottamattomuutta koskevaa periaatetta.

Komissio on toiseksi sitä mieltä, että ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain säännökset, joilla Puolan tasavallan presidentille annetaan oikeus jatkaa Sąd Najwyższyn tuomareiden palvelusaikaa harkintansa mukaan, ovat ristiriidassa tuomareiden riippumattomuutta koskevan periaatteen kanssa.

Kanne 2.10.2018 – Unkari v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

(Asia C-620/18)

(2018/C 427/40)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkari (asiamiehet: M. Z. Fehér, M. M. Tátrai ja G. Tornyai)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin

—	kumoaa palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin 96/71/EY muuttamisesta 28.6.2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 (1)

—	kumoaa (toissijaiset vaatimukset) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevan, direktiivin 96/71/EY uuden 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä kolmatta alakohtaa koskevan säännöksen

—	kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa olevan, direktiivin 96/71/EY 3 artiklan 1 a kohdasta annetun säännöksen

—	kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan

—	kumoaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/957 3 artiklan 3 kohdan ja

—	velvoittaa Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Unkarin hallitus on vedonnut kanteensa tueksi viiteen oikeudelliseen perusteeseen seuraavasti:

1)

Unkarin hallitus esittää kanteessaan yhtäältä, että riitautettua direktiiviä ei ole hyväksytty asianmukaisella oikeusperusteella, koska direktiivin kohteen ja sisällön mukaan – direktiivissä on ilmoitettu lainsäätäjän toimivalta ylittäen oikeusperusteeksi palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva SEUT 53 artiklan 1 kohta ja SEUT 62 artikla – direktiivillä tähdätään yksinomaan työntekijöiden suojeluun, eli unionin lainsäätäjän olisi pitänyt hyväksyä se SEUT 153 artiklan perusteella – tai ainakin käyttää tätä ensisijaisena hyväksymisperusteena (ensimmäinen oikeudellinen peruste).

2)

Toiseksi Unkarin hallitus esittää, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa SEUT 153 artiklan 5 kohdan kanssa, sillä sen mukaan unionin lainsäätäjä ei ole toimivaltainen säätämään työsuhteissa maksettavista palkoista, mistä huolimatta unionin lainsäätäjä on hyväksynyt juuri sen jäsenvaltion, johon työntekijät lähetetään työhön, voimassa oleviin työsuhteen palkkaehtoihin kohdistuvia säännöksiä. Unionin lainsäätäjä on muuttanut riitautetun direktiivin oikeusperustan, koska vain tällä tavoin sen on ollut mahdollista säätää riitautetussa direktiivissä yhdestä palkkauksen kannalta keskeisestä kysymyksestä ja tämän vuoksi se on käyttänyt toimivaltaansa väärin (toinen oikeudellinen peruste).

3)

Kolmanneksi Unkarin hallitus katsoo, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan kanssa, koska direktiivissä tiettyyn jäsenvaltioon sijoittautuneille sellaisille yrityksille asetetut velvollisuudet ja rajoitukset, jotka lähettävät työntekijöitä toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen puitteissa, ovat syrjiviä, tarpeettomia ja suhteettomia sen tavoitteen kannalta arvioituina, joihin niillä on haluttu päästä. Lisäksi riitautetussa direktiivissä olevat kuljetusalaa koskevat säännökset ovat ristiriidassa SEUT 58 artiklan 1 kohdan kanssa (kolmas oikeudellinen peruste).

4)

Neljänneksi Unkarin hallitus katsoo, että riitautettu direktiivi on ristiriidassa palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan SEUT 56 artiklan kanssa, koska direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on rajattu tämän vapauden toteuttaminen silloin, kun kyseessä on lakko-oikeus ja muut jäsenvaltioiden työmarkkinajärjestelmien piiriin kuuluvat toimet sekä oikeus neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia tai oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin (neljäs oikeudellinen peruste).

5)

Viidenneksi riitautettu direktiivi on ristiriidassa sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen (EY) N:o 593/2008 (2) sekä oikeusvarmuuden periaatteen ja oikeussääntöjen selkeyttä koskevan vaatimuksen kanssa, koska sillä muutetaan asetuksen N:o 593/2008 soveltamisalaa tämän säädöksen normatiiviseen sisältöön puuttumatta, ja aiheutetaan näin merkittävää oikeudellista epävarmuutta sen osalta, miten asetusta on sovellettava. Riitautettu direktiivi on oikeussääntöjen selkeyttä koskevan vaatimuksen vastainen ja näin ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa myös sen vuoksi, ettei riitautetussa direktiivissä ole siinä käytetyn palkan käsitteen määritelmää, ja sen tulkintaan liittyvän epävarmuuden vuoksi (viides oikeudellinen peruste).

---

(1)  EUVL 2018, L 173, s. 16.

(2)  EUVL 2008, L 177, s. 6.

Kanne 5.10.2018 – Euroopan komissio v. Slovenian tasavalta

(Asia C-628/18)

(2018/C 427/41)

Oikeudenkäyntikieli: sloveeni

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: T. Scharf, G. von Rintelen ja B. Rous Demiri)

Vastaaja: Slovenian tasavalta

Vaatimukset

—

On todettava, että Slovenian tasavalta ei ole noudattanut rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15.5.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU 93 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta 23.6.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/1034 1 artiklalla, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut (kaikkia) kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia säännöksiä tai koska se ei ole ilmoittanut kyseisiä toimenpiteitä komissiolle

—

Slovenian tasavalta on SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla määrättävä suorittamaan 7 224 euron suuruinen päivittäinen uhkasakko tässä asiassa annettavan tuomion julistamispäivästä alkaen, koske se ei ole noudattanut velvollisuuttaan ilmoittaa direktiivien 2014/65/EU ja 2016/1034/EU täytäntöönpanotoimenpiteitä

—	Slovenian tasavalta on SEUT 260 artiklan 3 kohdan nojalla määrättävä suorittamaan 1 978 euron suuruinen päivittäinen kiinteämääräinen korvaus kerrottuna niiden päivien lukumäärällä, joiden ajan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen on jatkunut, ja vähintään 496 000 euroa

—	Slovenian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Direktiivin 2014/65/EU 93 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2016/1034/EU 1 artiklalla, mukaan jäsenvaltioiden oli hyväksyttävä ja julkaistava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 3.7.2017 ja ilmoitettava ne viipymättä komissiolle. Koska Slovenian tasavalta ei ole kyseisen määräajan päättyessä ilmoittanut komissiolle mainittujen direktiivien täytäntöönpanotoimenpiteitä, komissio on päättänyt saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Komissio ehdottaa kanteessaan, että unionin tuomioistuin määrää Slovenian tasavallan suorittamaan kiinteämääräisen korvauksen ja uhkasakon.

Direktiivin täytäntöönpanolle varattu aika päättyi 3.7.2017.

Kanne 12.10.2018 – Euroopan komissio v. Unkari

(Asia C-637/18)

(2018/C 427/42)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: K. Petersen ja K. Talabér-Ritz,)

Vastaaja: Unkari

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin toteaa, että Unkari

—

on jättänyt noudattamatta ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (1) 13 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XI oleviin säännöksiin perustuvia velvoitteitaan, koska se on 1.1.2005 alkaen joka vuosi systemaattisesti ja jatkuvasti rikkonut PM10 -pitoisuuksiin sovellettavia päivittäisiä raja-arvoja HU0001-Budapestin tasangon ja HU008-Sajó-laakson vyöhykkeillä

—

on jättänyt noudattamatta ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY 13 artiklan 1 kohdan ja liitteessä XI oleviin säännöksiin perustuvia velvoitteitaan, koska se on 11.6.2011 alkaen joka vuosi (vuotta 2014 lukuun ottamatta) systemaattisesti ja jatkuvasti rikkonut PM10 -pitoisuuksiin sovellettavia päivittäisiä raja-arvoja HU0006-Pécsin tasangon vyöhykkeellä

—

on jättänyt noudattamatta ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY liitteessä XV olevien säännösten mukaista ja direktiivin 23 artiklan 1 kohdan sekä erityisesti tämän säännöksen toisessa alakohdassa säädettyä velvollisuuttaan siihen, että raja-arvojen ylittymisaika on mahdollisimman lyhyt.

—	on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

PM10 -pitoisuuksia koskevat päivittäiset raja-arvot ovat 1.1.2005 alkaen ylittyneet kahdella ja 1.6.2011 alkaen vielä yhdellä ilmanlaatualueella näiden lisäksi. Tästä direktiivin 13 artiklan 1 kohdan ja sen liitteen XI rikkomisesta huolimatta ja toisin kuin sen 23 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa on säädetty, Unkari ei ole toteuttanut ilmanlaatuohjelmien puitteissa toimenpiteitä, joiden avulla raja-arvojen ylittymisaika olisi voitu saada mahdollisimman lyhyeksi.

Kyseessä olevien toimenpiteiden tehottomuus on nähtävissä muun muassa raja-arvojen ylittymisen kestosta, arvojen tasosta ja muodostumisesta sekä, kun tutkitaan Unkarin viranomaisten hyväksymien ilmanlaatuhankkeiden yksityiskohdat.

---

(1)  EUVL 2008, L 152, s. 1.

Kanne 13.10.2018 – Euroopan komissio v. Italian tasavalta

(Asia C-644/18)

(2018/C 427/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara ja K. Petersen)

Vastaaja: Italian tasavalta

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan,

1)

että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2008/50/EY 13 artiklan ja liitteen XI mukaista velvoitettaan, koska se on ylittänyt järjestelmällisesti ja jatkuvasti PM10-hiukkasten pitoisuuksien raja-arvot ja tekee niin edelleen a) päivittäisten raja-arvojen osalta — vuodesta 2008 alkaen seuraavilla alueilla: IT1212 (Saccon laakso); IT1215 (Rooman taajama); IT1507 (entinen alue IT1501, saneerausalue – Napoli ja Caserta); IT0892 (Emilia-Romagna, läntinen tasanko); IT0893 (Emilia-Romagna, itäinen tasanko); IT0306 (Milanon taajama); IT0307 (Bergamon taajama); IT0308 (Brescian taajama); IT0309 (Lombardia, tasanko, jolla on korkea kaupungistumisaste A); IT0310 (Lombardia, tasanko, jolla on korkea kaupungistumisaste B); IT0312 (Lombardia, laaksonpohja D); IT0119 (Piemonten tasanko); IT0120 (Piemonten kukkula); — vuodesta 2009 alkaen seuraavilla alueilla: IT0508 ja IT0509 (entinen alue IT0501, Venetsia-Trevison taajama); IT0510 (entinen alue IT0502, Padovan taajama); IT0511 (entinen alue IT0503, Vicenzan taajama), IT0512 (entinen alue IT0504, Veronan taajama); IT0513 ja IT0514 (entinen alue IT0505; alue A1 – Veneton maakunta); — alueella IT0907 (Prato Pistoia) vuodesta 2008 alkaen vuoteen 2013 asti ja uudelleen vuodesta 2015 alkaen; alueilla IT0909 (Valdarno Pisan alueella ja Luccan tasanko) ja IT0118 (Torinon taajama) vuodesta 2008 vuoteen 2012 ja uudelleen vuodesta 2014 alkaen; alueilla IT1008 (Conca ternana) ja IT1508 (entinen alue IT1504, Beneventon mäkinen rannikkoalue) vuodesta 2008 vuoteen 2009 ja uudelleen vuodesta 2011 alkaen; alueella IT1613 (Puglia – teollisuusalue) vuonna 2008 ja uudelleen vuodesta 2011 alkaen; alueella IT1911 (Palermon taajama) vuodesta 2008 vuoteen 2012, vuonna 2014 ja vuodesta 2016 alkaen ja b) vuosittaisten raja-arvojen osalta seuraavilla alueilla: IT1212 (Saccon laakso) vuodesta 2008 alkaen keskeytyksettä ainakin vuoteen 2016 asti; IT0508 ja IT0509 (entinen alue IT0501, Venetsia-Trevison taajama) vuonna 2009, vuonna 2011 ja vuodesta 2015 alkaen; IT0511 (entinen alue IT0503, Vicenzan taajama), vuonna 2011, vuonna 2012 ja vuodesta 2015 alkaen; IT0306 (Milanon taajama), IT0308 (Brescian taajama), IT0309 (Lombardia, tasanko, jolla on korkea kaupungistumisaste A) ja IT0310 (Lombardia, tasanko B) vuodesta 2008 vuoteen 2013 ja vuodesta 2015 alkaen; IT0118 (Torinon taajama) vuodesta 2008 vuoteen 2012 ja vuodesta 2015 alkaen, ja

2)

että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan ja direktiivin liitteessä XV olevan A jakson mukaisia velvoitteita, koska se ei ole toteuttanut 11.6.2010 alkaen asianmukaisia toimenpiteitä PM10-hiukkasten raja-arvojen noudattamisen varmistamiseksi näiden vaatimusten 1 kohdassa mainituilla alueilla, eikä se ole varsinkaan noudattanut direktiivin 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaista velvoitetta toteuttaa toimenpiteitä, jotta direktiivissä säädettyjen raja-arvojen ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi, ja

3)	velvoittamaan Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ensimmäisessä kanneperusteessaan komissio katsoo, että ilman PM10-hiukkasten pitoisuuksista saadut tiedot osoittavat, että kyseessä on ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21.5.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (EUVL 2015, L 50, s. 1) 13 artiklan ja liitteen XI säännösten järjestelmällinen ja jatkuva rikkominen. Näissä säädetyn mukaan kyseisten aineiden pitoisuuksien taso ei saa ylittää tiettyjä päivittäisiä ja vuosittaisia rajoja. Joillakin alueilla näitä rajoja on rikottu keskeytyksettä yli kymmenen vuotta.

Toisessa kanneperusteessaan komissio katsoo, että Italian tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2008/50/EY 23 artiklan 1 kohdan, luettuna yksinään ja yhdessä direktiivin liitteessä XV olevan A jakson kanssa, mukaisia velvoitteita. Ensinnäkin nimittäin ilmanlaatusuunnitelmat, jotka on laadittu PM10-hiukkasten pitoisuuksia koskevien raja-arvojen ylityksen johdosta, eivät mahdollista näiden raja-arvojen saavuttamista eivätkä myöskään niiden ylityksen rajoittamista siten, että ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi. Toiseksi monet näistä suunnitelmista eivät sisällä direktiivin liitteessä XV olevassa A jaksossa vaadittuja tietoja, joiden ilmoittaminen on direktiivin 23 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan pakollista.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Daimler v. komissio

(Asia T-128/14) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - Direktiivin 2007/46/EY 29 artiklan mukaiseen menettelyyn liittyvät asiakirjat, joiden perusteella jäsenvaltio voi kieltäytyä rekisteröimästä ajoneuvoja, jotka muodostavat vakavan vaaran liikenneturvallisuudelle tai vahingoittavat vakavasti ympäristöä tai kansanterveyttä - Toimielinten asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen - Tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus - Yleinen olettama - Århusin yleissopimus - Itseään koskeviin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen - Perusoikeuskirjan 41 artikla)

(2018/C 427/44)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Daimler AG (Stuttgart, Saksa) (edustajat: asianajajat C. Arhold, B. Schirmer ja N. Wimmer)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi F. Clotuche-Duvieusart, sitten G. Wilms ja F. Clotuche-Duvieusart ja lopuksi H. Krämer ja F. Clotuche-Duvieusart, avustajinaan aluksi asianajajat R. Van der Hout, sitten asianajajat R. Van der Hout ja C. Wagner)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Simm ja A. Jensen) ja Euroopan parlamentti (asiamiehet: N. Görlitz ja L. Visaggio)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 13.12.2013 annettu komission päätös Ares(2013) 3715941, jolla evättiin kantajalta oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät menettelyyn, jonka Ranskan tasavalta oli pannut vireille puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (puitedirektiivi) (EUVL 2007, L 263, s. 1) 29 artiklan mukaisesti

Tuomiolauselma

1)

Kumotaan 13.12.2013 annettu Euroopan komission päätös Ares(2013) 3715941, jolla evättiin kantajalta oikeus tutustua asiakirjoihin, jotka liittyivät menettelyyn, jonka Ranskan tasavalta oli pannut vireille puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (puitedirektiivi) 29 artiklan mukaisesti.

2)	Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Daimlerin oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan parlamentti vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 151, 19.5.2014.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.9.2018 – EAEPC v. komissio

(Asia T-574/14) (1)

(Kilpailu - Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt - Lääkkeiden rinnakkaiskauppa - Sopimus, jossa tehdään ero jälleen myynnissä Espanjassa laskutettavien hintojen ja viennissä muihin jäsenvaltioihin laskutettavien hintojen välillä - Kantelun uudelleenkäsittelyä koskeva pyyntö unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen antamien tuomioiden johdosta - SEUT 266 artikla - Kantelun hylkääminen - Unionin etua koskevan edellytyksen täyttymättä jääminen - Kilpailua rajoittavan käytännön lopettaminen - Jatkuvia kilpailunvastaisia vaikutuksia ei ole - Asian käsittely jäsenvaltion kilpailuviranomaisessa - Kantelun tutkimiseen liittyvät velvollisuudet - SEUT 105 artikla - Asetuksen (EY) N:o 1/2003 7 artikla - Kantelijan prosessuaaliset oikeudet - Perusteluvelvollisuus)

(2018/C 427/45)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: European Association of Euro-Pharmaceutical Companies (EAEPC) (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat J. L. Buendía Sierra, L. Ortiz Blanco, Á. Givaja Sanz ja M. Araujo Boyd)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Castilla Contreras, F. Jimeno Fernández ja C. Vollrath)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: GlaxoSmithKline plc (Brentford, Yhdistynyt kuningaskunta) ja GlaxoSmithKline SA (Madrid, Espanja) (edustajat: aluksi I. S. Forrester, QC, ja asianajaja A. Komninos, sitten A. Komninos)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan kumoamaan komission 27.5.2014 tekemä päätös C(2014) 3654 final, jolla hylättiin kantajan tekemä kantelu, jossa GlaxoWellcome SA:n väitettiin syyllistyneen SEUT 101 artiklan rikkomiseen (asia COMP/AT.36957 – Glaxo Wellcome).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 409, 17.11.2014.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Ezz ym. v. neuvosto

(Asia T-288/15) (1)

(Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Egyptin tilanteen johdosta toteutetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen jäädyttäminen - Tutkittavaksi ottaminen - Tavoitteet - Rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden luetteloon merkitsemisen perusteet - Kantajien luetteloon merkitsemisen jatkaminen - Tosiasiallinen perusta - Lainvastaisuusväite - Oikeusperusta - Oikeasuhteisuus - Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin - Syyttömyysolettama - Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus - Oikeudellinen virhe - Ilmeinen arviointivirhe - Omistusoikeus - Puolustautumisoikeudet - Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan)

(2018/C 427/46)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Ahmed Abdelaziz Ezz (Giza, Egypti), Abla Mohammed Fawzi Ali Ahmed Salama (Kairo, Egypti), Khadiga Ahmed Ahmed Kamel Yassin (Giza) ja Shahinaz Abdel Azizabdel Wahab Al Naggar (Giza) (edustajat: aluksi J. Lewis, QC, B. Kennelly, QC, barrister J. Pobjoy, solicitor J. Binns, solicitor S. Rowe ja asianajaja J.-F. Bellis, sitten B. Kennelly, J. Pobjoy, S. Rowe ja asianajaja H. de Charette)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bishop ja I. Gurov)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota ensinnäkin Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 20.3.2015 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2015/486 (EUVL 2015, L 77, s. 16), toiseksi Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 18.3.2016 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2016/411 (EUVL 2016, L 74, s. 40) ja kolmanneksi Egyptin tilanteen johdosta määrättävistä tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/172/YUTP muuttamisesta 21.3.2017 annettu neuvoston päätös (YUTP) 2017/496 (EUVL 2017, L 76, s. 22) siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajia

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ahmed Abdelaziz Ezz, Abla Mohammed Fawzi Ali Ahmed Salama, Khadiga Ahmed Ahmed Kamel Yassin ja Shahinaz Abdel Azizabdel Wahab Al Naggar vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 429, 21.12.2015.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – 1&1 Telecomv. komissio

(Asia T-43/16) (1)

(Kumoamiskanne - Kilpailu - Yrityskeskittymät - Matkaviestinpalvelujen vähittäismyyntimarkkinat ja matkaviestinverkkoon pääsyn ja nousevan liikenteen tukkumarkkinat Saksassa - Liiketoimi, jossa Telefónica Deutschland hankki E-Plusin omistukseensa - Päätös, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi - Lopullisten sitoumusten muihin toimijoihin kuin matkaviestinverkko-operaattoreihin liittyvän osan toteuttaminen - Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/47)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Multiconnect GmbH (Montabaur, Saksa) (edustajat: asianajaja J.-O. Murach ja P. Alexiadis)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan, M. Farley ja C. Vollrath)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Telefónica Deutschland Holding AG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Bauer, H.-J. Freund, B. Herbers ja K. Baubkus)

Oikeudenkäynnin kohde

263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan 19.11.2015 päivätyssä kirjeessä olleen komission väitetyn päätöksen kumoamista, joka koskee muihin toimijoihin kuin virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreihin liittyvien sellaisten korjaavien toimenpiteiden toteuttamista, joita ehdotetaan lopullisissa sitoumuksissa, jotka on tehty yritystä velvoittaviksi 2.7.2014 annetulla komission päätöksellä C(2014) 4443 final, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että tiettyjä sitoumuksia noudatetaan (asia M.7018 – Telefónica Deutschland/E-Plus)

Tuomiolauselma

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)

1&1 Telecom GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Telefónica Deutschland Holding AG:n oikeudenkäyntikulut, lukuun ottamatta komission oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet oikeudenkäyntiväitteestä, joka hylättiin 22.6.2016 annetulla määräyksellä 1&1 Telecom v. komissio (T-43/16, EU:T:2016:402).

---

(1)  EUVL C 106, 21.3.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.9.2018 – Puma v. EUIPO Doosan Machine Tools (PUMA)

(Asia T-62/16) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin PUMA rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansainväliset kuviomerkit PUMA - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 5 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 5 kohta))

(2018/C 427/48)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Puma SE (Herzogenaurach, Saksa) (edustaja: asianajaja P. González-Bueno Catalán de Ocón)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Folliard-Monguiral ja D. Walicka)

Väliintulija: Doosan Machine Tools Co. Ltd (Seongsan, Changwon, Etelä-Korea), joka on valtuutettu tulemaan EUIPO:n valituslautakunnan muun osapuolen tilalle (edustajat: asianajajat R. Böhm ja S. Overhage)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 4.12.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 1052/2015-4), joka koskee osapuolten Puma ja Doosan Infracore Co. välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 4.12.2015 tekemä päätös (asia R 1052/2015-4) kumotaan.

2)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Puma SE:n oikeudenkäyntikulut.

3)	Doosan Machine Tools Co. Ltd vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 118, 4.4.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.10.2018 – Rheinmetall Waffe Munition v. EUIPO (VANGUARD)

(Asia T-93/16) (1)

(EU-tavaramerkki - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Sanamerkki VANGUARD - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuuden puuttuminen - Erottamiskyky - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2018/C 427/49)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Rheinmetall Waffe Munition GmbH (Südheide, Saksa) (edustaja: asianajaja J. Schmidt)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: A. Schifko)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 19.11.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 69/2015-2), joka koskee sanamerkin VANGUARD Euroopan unionin nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 19.11.2015 tekemä päätös (asia R 69/2015-2) kumotaan.

2)	EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 136, 18.4.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Kreikka v. komissio

(Asia T-272/16) (1)

(Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Kreikalle aiheutuneet menot - Kiinteämääräiset rahoitusoikaisut - Kertaluonteiset rahoitusoikaisut - Pinta-alatukijärjestelmä - Pysyvän laitumen käsite - Ehdot 25 prosentin kiinteämääräisen oikaisun asettamiselle - 10 prosentin kiinteämääräinen oikaisu - 5 prosentin kiinteämääräinen oikaisu - Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 31 artiklan 4 kohta - Olennainen valvonta - Lisävalvonta - Monivuotiset toimenpiteet - Pitkäkestoiset hankkeet)

(2018/C 427/50)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Kantaja: Helleenien tasavalta (asiamiehet: G. Kanellopoulos, O. Tsirkinidou, A. Vasilopoulou, D. Ntourntoureka ja E. Leftheriotou)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi D. Triantafyllou ja J. Aquilina, sitten D. Triantafyllou, J. Aquilina ja K. Skelly, ja lopuksi D. Triantafyllou ja J. Aquilina)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 17.3.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/417 (EUVL 2016, L 75, s. 16) osittaiseksi kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 270, 25.7.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Paice v. EUIPO – Blackmore (DEEP PURPLE)

(Asia T-328/16) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin DEEP PURPLE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi rekisteröimätön tavaramerkki DEEP PURPLE - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) - Common law’n mukainen merkkioikeuden loukkauskanne (action for passing off) - Harhaanjohtavuuden vaaraa ei ole)

(2018/C 427/51)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ian Paice (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister M. Engelman ja solicitor J. Stephenson)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Richard Hugh Blackmore (New York, New York, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi barrister A. Edwards-Stuart, sitten barrister T. Alkin)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.3.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 736/2015-5), joka koskee osapuolten Ian Paice ja Richard Hugh Blackmore välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ian Paice velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 305, 22.8.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Blackmore v. EUIPO – Paice (DEEP PURPLE)

(Asia T-344/16) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin DEEP PURPLE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi rekisteröimätön tavaramerkki DEEP PURPLE - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) - Common law’n mukainen merkkioikeuden loukkauskanne (action for passing off) - Harhaanjohtavuuden vaaraa ei ole - Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 177 artiklan 1 kohdan d alakohta - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/52)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Richard Hugh Blackmore (New York, New York, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi barrister A. Edwards-Stuart, sitten barrister T. Alkin)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ian Paice (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister M. Engelman ja solicitor J. Stephenson)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.3.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 736/2015-5), joka koskee osapuolten Richard Hugh Blackmore ja Ian Paice välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Richard Hugh Blackmore velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 314, 29.8.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Blackmore v. EUIPO – Paice (DEEP PURPLE)

(Asia T-345/16) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin DEEP PURPLE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi rekisteröimätön tavaramerkki DEEP PURPLE - Suhteellinen hylkäysperuste - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 4 kohta) - Common law’n mukainen merkkioikeuden loukkauskanne (action for passing off) - Goodwill (liikearvo - Muotovaatimusten noudattamatta jättäminen - Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 177 artiklan 1 kohdan d alakohta - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/53)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Richard Hugh Blackmore (New York, New York, Yhdysvallat) (edustajat: aluksi barrister A. Edwards-Stuart, sitten barrister T. Alkin)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Gája ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ian Paice (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister M. Engelman ja solicitor J. Stephenson)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.3.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 880/2015-5), joka koskee osapuolten Ian Paice ja Richard Hugh Blackmore välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Richard Hugh Blackmore velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 314, 29.8.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.9.2018 – Portugali v. komissio

(Asia T-463/16) (1)

(Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto - Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot - Pinta-alatuet - Tuen vähentäminen tai epääminen, jos täydentäviä ehtoja koskevia sääntöjä ei noudateta - Asetus (EY) N:o 73/2009 - Asetus (EY) N:o 1122/2009 - Asetus (EY) N:o 885/2006 - Oikeasuhteisuus)

(2018/C 427/54)

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Kantaja: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, J. Saraiva de Almeida ja P. Estêvão)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: A. Sauka, avustajinaan asianajajat M. Marques Mendes ja A. Dias Henriques)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 20.6.2016 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2016/1059 (EUVL 2016, L 173, s. 59) kumoamista Portugalin tasavaltaa koskevilta osiltaan.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kolme neljäsosaa Euroopan komissiolle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

3)	Komissio vastaa neljäsosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.

---

(1)  EUVL C 392, 24.10.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Tataram v. komissio

(Asia T-546/16) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Palkkojen mukauttaminen - Asetus (EU) N:o 423/2014 - Palkkalaskelma - Kanteen nostamisen määräaika - Oikeuden vanhentuminen - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/55)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Marina Tataram (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: aluksi asianajaja A. Salerno, sitten asianajaja F. Moyse)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: aluksi J. Currall ja G. Gattinara, sitten G. Gattinara ja L. Radu Bouyon)

Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja M. Ecker) ja Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: aluksi M. Bauer ja M. Veiga, sittem M. Bauer ja R. Meyer)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus kantajan palkan vahvistamisesta vuoden 2014 toukokuulle tehdyn päätöksen kumoamiseksi, sellaisena kuin tämä päätös konkretisoituu hänelle 15.5.2014 osoitetussa, mainittua kuukautta koskevassa palkkalaskelmassa, joka on ensimmäinen palkkalaskelma, jossa sovelletaan Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin sovellettavien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 201216.4.2014 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 423/2014 (EUVL 2014, L 129, s. 12).

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Marina Tataram velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

3)	Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 178, 1.6.2015 (asia on alun perin rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-42/15, ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – PD v. EIP

(Asia T-615/16) (1)

(Henkilöstö - EIP:n henkilöstö - Työpaikkakiusaaminen - Pysyvä täysi työkyvyttömyys - Sairauden tunnustamista ammattitaudiksi koskeva hakemus - Kanne, joka on jätetty ennen sairauden tunnustamista ammattitaudiksi koskevan menettelyn päättymistä - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/56)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: PD (Luxemburg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja B. Maréchal)

Vastaaja: Euroopan investointipankki (EIP) (asiamiehet: T. Gilliams ja G. Faedo, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 a artiklaan perustuva vaatimus lähinnä siitä, että EIP korvaa vahingon, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut hänen esimiehensä harjoittamasta työpaikkakiusaamisesta ja siitä, että EIP ei ole toteuttanut asianmukaisia toimenpiteitä tämän tilanteen korjaamiseksi ja kantajan terveyden suojelemiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne jätetään tutkimatta.

2)	PD ja Euroopan investointipankki (EIP) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 371, 10.10.2016 (asia on alun perin rekisteröity Euroopan unionin virkamiestuomioistuimessa asianumerolla F-45/16, ja siirretty Euroopan unionin yleiseen tuomioistuimeen 1.9.2016).

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 26.9.2018 – Ranska v. komissio

(Asia T-682/16) (1)

(EMOTR - Pinta-alaperusteiset tuet - Jäsenvaltiolle maksettavien kuukausimaksujen keskeyttämistä koskeva menettely - Asetuksen (EU) N:o 1306/2013 41 artiklan 2 kohdan d alakohta - Kansallisen valvontajärjestelmän keskeinen osa - Havaitut puutteet - Selkeitä edistymistä mittaavia indikaattoreita sisältävä toimintasuunnitelma, joka on laadittu komissiota kuullen - Oikeasuhteisuus)

(2018/C 427/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: F. Alabrune, D. Colas, D. Segoin, A.-L. Desjonquères ja M. S. Horrenberger)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Lewis ja D. Triantafyllou)

Väliintulija, joka tukee kantajan vaatimuksia: Portugalin tasavalta (asiamiehet: L. Inez Fernandes, M. Figueiredo, P. Estêvão ja J. Saraiva de Almeida)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus kumota 12.7.2016 annettu komission täytäntöönpanopäätös C(2016) 4287 final, jolla keskeytetään kuukausimaksut Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) Ranskan tasavallalle

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Ranskan tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Euroopan komission oikeudenkäyntikuluista.

3)	Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 441, 28.11.2016.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – Multiconnect v. komissio

(Asia T-884/16) (1)

(Kumoamiskanne - Kilpailu - Yrityskeskittymät - Matkaviestinpalvelujen vähittäismyyntimarkkinat ja matkaviestinverkkoon pääsyn ja nousevan liikenteen tukkumarkkinat Saksassa - Liiketoimi, jossa Telefónica Deutschland hankki E-Plusin omistukseensa - Päätös, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi - Lopullisten sitoumusten muihin toimijoihin kuin matkaviestinverkko-operaattoreihin liittyvän osan toteuttaminen - Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/58)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Multiconnect GmbH (München, Saksa) (edustajat: asianajajat J.-M. Schultze, S. Pautke ja C. Ehlenz)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan, M. Farley ja C. Vollrath)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan erityisesti 11.10.2016 ja 29.10.2016 päivätyissä sähköposteissa olleiden komission väitettyjen päätösten kumoamista, jotka koskevat muihin toimijoihin kuin virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreihin liittyvien sellaisten korjaavien toimenpiteiden toteuttamista, joita ehdotetaan lopullisissa sitoumuksissa, jotka on tehty yritystä velvoittaviksi 2.7.2014 annetulla komission päätöksellä C(2014) 4443 final, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että tiettyjä sitoumuksia noudatetaan (asia M.7018 – Telefónica Deutschland/E-Plus)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Lausunnon antaminen Telefónica Deutschland Holding AG:n ja Drillisch AG:n väliintulohakemuksista raukeaa.

3)	Multiconnect GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Telefónica Deutschland Holding vastaa omista väliintulohakemuksesta aiheutuneista kuluistaan.

5)	Drillisch vastaa omista väliintulohakemuksesta aiheutuneista kuluistaan.

---

(1)  EUVL C 38, 6.2.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – Mass Response Service v. komissio

(Asia T-885/16) (1)

(Kumoamiskanne - Kilpailu - Yrityskeskittymät - Matkaviestinpalvelujen vähittäismyyntimarkkinat ja matkaviestinverkkoon pääsyn ja nousevan liikenteen tukkumarkkinat Saksassa - Liiketoimi, jossa Telefónica Deutschland hankki E-Plusin omistukseensa - Päätös, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi - Lopullisten sitoumusten muihin toimijoihin kuin matkaviestinverkko-operaattoreihin liittyvän osan toteuttaminen - Toimet, jotka eivät voi olla kanteen kohteena - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/59)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mass Response Service GmbH (Wien, Itävalta) (edustajat: asianajajat J.-M. Schultze, S. Pautke ja C. Ehlenz)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: N. Khan, M. Farley ja C. Vollrath)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan erityisesti 24.10.2016 ja 29.10.2016 päivätyissä sähköposteissa olleiden komission väitettyjen päätösten kumoamista, jotka koskevat muihin toimijoihin kuin virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreihin liittyvien sellaisten korjaavien toimenpiteiden toteuttamista, joita ehdotetaan lopullisissa sitoumuksissa, jotka on tehty yritystä velvoittaviksi 2.7.2014 annetulla komission päätöksellä C(2014) 4443 final, jolla yrityskeskittymä todettiin sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi edellyttäen, että tiettyjä sitoumuksia noudatetaan (asia M.7018 – Telefónica Deutschland/E-Plus)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Lausunnon antaminen Telefónica Deutschland Holding AG:n ja Drillisch AG:n väliintulohakemuksista raukeaa.

3)	Mass Response Service GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4)	Telefónica Deutschland Holding vastaa omista väliintulohakemuksesta aiheutuneista kuluistaan.

5)	Drillisch vastaa omista väliintulohakemuksesta aiheutuneista kuluistaan.

---

(1)  EUVL C 38, 6.2.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Proof IT v. EIGE

(Asia T-914/16) (1)

(Julkiset palveluhankinnat - Tarjouspyyntömenettely - Pyyntö kahteen erään jaetuista suorituksista - Hallinnon konsultointipalvelut - Tilastotietojen ja -välineiden ylläpito ja päivittäminen - Tarjoajan tarjouksen hylkääminen - Sopimuksen tekemisen perusteet - Avoimuus - Yhdenvertainen kohtelu - Ilmeinen arviointivirhe - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu)

(2018/C 427/60)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Proof IT SIA (Riika, Latvia) (edustajat: asianajajat J. Jerņeva ja D. Pāvila)

Vastaaja: Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) (edustajat: asianajajat J. Stuyck, V. Ost ja M. Vanderstraeten)

Oikeudenkäynnin kohde

Yhtäältä SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus siitä, että kumotaan kantajalle viitenumerolla EIGE/VL/mpD/2016/594 tiedoksi annettu, 14.10.2016 tehty EIGEn päätös, jolla hylätään tarjouspyyntömenettelyyn EIGE/2016/OPER/01, jonka otsikko on ”EIGEn tilastotietojen ja -välineiden ylläpitoa ja päivittämistä koskeva puitesopimus”, liittyvän kahden erän osalta kantajan esittämä tarjous ja jolla puitesopimus tehdään toisen tarjoajan kanssa, ja toisaalta SEUT 268 artiklaan perustuva vaatimus sen vahingon korjaamiseksi, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut mahdollisuuden menettämisestä taikka itse sopimuksen menettämisestä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Proof IT SIA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 78, 13.3.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Mellifera v. komissio

(Asia T-12/17) (1)

(Kuluttajansuoja - Täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1056 - Täytäntöönpanoasetus, jolla pidennetään tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän voimassaoloaikaa - Asetus (EY) N:o 1367/2006 - Sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö - Asetuksen N:o 1367/2006 2 artiklan 1 kohdan g alakohta ja 10 artiklan 1 kohta - Yksittäistapausta koskeva toimenpide - Århusin yleissopimus)

(2018/C 427/61)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Mellifera e. V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung (Rosenfeld, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Willand)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Gattinara ja C. Hermes)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa 8.11.2016 tehdyn komission päätöksen Ares(2016) 6306335, jolla hylättiin tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL 2006, L 264, s. 13) 10 artiklaan perustuva, sisäistä uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 muuttamisesta tehoaineen glyfosaatti hyväksynnän voimassaoloajan pidentämiseksi 29.6.2016 annettua komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2016/1056 (EUVL 2016, L 173, s. 52)

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Mellifera e. V., Vereinigung für wesensgemäße Bienenhaltung velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 63, 27.2.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Constantinescu v. parlamentti

(Asia T-17/17) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - Koulutus - Päiväkotiin hyväksyminen - Päätös lapsen ilmoittamisesta toiseen päiväkotiin kuin mihin tämä oli aiemmin ilmoitettu - Vastaajan mainitseminen virheellisesti kannekirjelmässä - Tutkimatta jättäminen - Vastuu)

(2018/C 427/62)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Radu Constantinescu (Kreuzweiler, Saksa) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Blot)

Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: E. Taneva ja L. Deneys)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva kanne, jossa vaaditaan yhtäältä kumoamaan Luxemburgin infrastruktuuri- ja logistiikkatoimiston (OIL) päätös myöntää kantajan lapselle paikka Bertrange-Mamerin Eurooppa-koulun (Luxemburg II) päiväkodista ja siten evätä lapselta paikka Kirchbergin Eurooppa-koulun (Luxemburg I) päiväkodista sekä Euroopan parlamentin 7.10.2016 tekemä päätös, jolla hylättiin kantajan tekemä hallinnollinen valitus, ja toisaalta vaaditaan korvausta kantajalle väitetysti aiheutuneesta aineellisesta vahingosta ja henkisestä kärsimyksestä

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Euroopan parlamentti velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 70, 6.3.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.10.2018 – LA Superquimica v. EUIPO – D-Tack (D TACK)

(Asia T-24/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin D-TACK rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki TACK - Näyttö aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä - Käyttö eri muodossa - Väitteen hylkääminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 42 artiklan 2 ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 18 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohta ja 47 artiklan 2 ja 3 kohta) - Asetuksen (EY) N:o 2868/1995 20 säännön 1 kohta (josta on tullut delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 8 artiklan 1 ja 7 kohta))

(2018/C 427/63)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: LA Superquimica, SA (Barcelona, Espanja) (edustaja: asianajaja A. Canela Giménez)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Gája)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: D-Tack GmbH (Hüttlingen, Saksa)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 15.11.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1983/2015-4), joka koskee osapuolten LA Superquimica ja D-Tack välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	LA Superquimica, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 86, 20.3.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – TenneT Holding v. EUIPO – Ngrid Intellectual Property (NorthSeaGrid)

(Asia T-70/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin NorthSeaGrid rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat EU-kuvio- ja -sanamerkit nationalgrid - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/64)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: TenneT Holding BV (Arnhem, Alankomaat) (edustaja: asianajaja K. Limperg)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Ngrid Intellectual Property Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustaja: solicitor F. Traub)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 21.11.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 1607/2015-5), joka koskee osapuolten Ngrid Intellectual Property ja TenneT Holding välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 21.11.2016 tekemän päätöksen (asia R 1607/2015-5), joka koskee osapuolten Ngrid Intellectual Property ja TenneT Holding välistä väitemenettelyä, päätösosan 1 kohta kumotaan.

2)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan TenneT Holdingin oikeudenkäyntikulut.

3)	Ngrid Intellectual Property vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 104, 3.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – piegel–Verlag Rudolf Augstein ja Sauga v. EKP

(Asia T-116/17) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Päätös 2004/258/EY - Asiakirjat, jotka koskevat jäsenvaltion julkista velkaa ja talousarvion alijäämää - Tutustumisoikeuden epääminen - Unionin ja jäsenvaltion talouspolitiikkaa koskevat poikkeukset)

(2018/C 427/65)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantajat: Spiegel-Verlag Rudolf Augstein GmbH & Co. KG (Hampuri, Saksa) ja Michael Sauga (Berliini, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Koreng ja T. Feldmann)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki (EKP) (asiamiehet: F. von Lindeiner ja T. Filipova, avustajinaan asianajajat D. Sarmiento Ramírez-Escudero ja L. E. Capiel)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan kumoamaan kantajille 15.12.2016 päivätyllä kirjeellä tiedoksiannettu EKP:n johtokunnan päätös, jolla hylättiin niiden hakemus saada tutustua Kreikan tasavallan alijäämää ja julkista velkaa koskevaan kahteen asiakirjaan.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Spiegel-Verlag Rudolf Augstein GmbH & Co. KG ja Michael Sauga vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 121, 18.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.10.2018 – M&T Emporia Ilektrikon-Ilektronikon Eidon v. EUIPO (fluo.)

(Asia T-120/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin fluo. rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Rekisteröintihakemuksen osittainen hylkääminen - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2018/C 427/66)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: M&T Emporia Ilektrikon-Ilektronikon Eidon AE (Thessaloniki, Kreikka) (edustaja: asianajaja A. Spyridonos)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M.d.M. Baldares ja J. Ivanauskas)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.12.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 863/2016-2), joka koskee hakemusta kuviomerkin fluo. rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) toisen valituslautakunnan 2.12.2016 tekemän päätöksen (asia R 863/2016-2) päätösosan 2 kohta kumotaan.

2)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan M&T Emporia Ilektrikon-Ilektronikon Eidon AE:n oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien asian käsittelystä EUIPOn valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kulut.

---

(1)  EUVL C 121, 18.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Asolo v. EUIPO – Red Bull (FLÜGEL)

(Asia T-150/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-sanamerkki FLÜGEL - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit …VERLEIHT FLÜGEL ja RED BULL VERLEIHT FLÜÜÜGEL - Suhteelliset hylkäysperusteet - Käytön sallimisesta johtuva oikeudenmenetys - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 54 artiklan 2 kohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 61 artiklan 2 kohta) - Sekaannusvaaran puuttuminen - Tuotteiden samankaltaisuuden puuttuminen - Asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohta))

(2018/C 427/67)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Asolo Ltd (Limassol, Kypros) (edustajat: asianajajat W. Pors ja N. Dorenbosch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: M. Capostagno, A. Folliard-Monguiral ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Red Bull GmbH (Fuschl am See, Itävalta) (edustajat: asianajajat A. Renck ja S. Petivlasova)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 17.11.2016 tekemästä päätöksestä (asia R 282/2015-5), joka koskee osapuolten Red Bull ja Asolo välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)

Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 17.11.2016 tekemä päätös (asia R 282/2015-5) kumotaan siltä osin kuin sillä hylätään siitä mitättömyysosaston päätöksestä tehty valitus, joka koskee Euroopan unionin sanamerkin FLÜGEL julistamista mitättömäksi tavaroiden ”alkoholijuomat (paitsi oluet)” ja ”alkoholiesanssit; alkoholiuutteet; alkoholipitoiset hedelmäuutteet” osalta, jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 33.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO ja Red Bull GmbH vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Asolo Ltd:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 129, 24.4.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.10.2018 – Unipreus v. EUIPO – Wallapop (wallapop)

(Asia T-186/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin wallapop rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki wala w - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Palveluiden samankaltaisuus)

(2018/C 427/68)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Unipreus SL (Lleida, Espanja) (edustaja: asianajaja C. Rivadulla Oliva)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: D. Bernabeu, D. Gája ja J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Wallapop SL (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajajat X. Fàbrega Sabaté ja J. Sánchez Sánchez-Crespo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 18.1.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2350/2015-5), joka koskee osapuolten Unipreus ja Wallapop välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 18.1.2017 tekemä päätös hylätään siltä osin kuin siinä todetaan, että asiassa R 2350/2015-5 kyseessä olevat palvelut ovat erilaiset.

2)	Kanne hylätään muilta osin.

3)	EUIPO vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Unipreus SL:n oikeudenkäyntikulut.

4)	Wallapop SL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 161, 22.5.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – M J Quinlan & Associates v. EUIPO – Intersnack Group (Kengurun muoto)

(Asia T-219/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Menettämismenettely - Kengurun muotoinen kolmiulotteinen tavaramerkki - Menetetyksi julistaminen - Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 58 artiklan 1 kohdan a alakohta) - Näyttö tosiasiallisesta käytöstä - Käytön luonne)

(2018/C 427/69)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: M J Quinlan & Associates Pty Ltd (Hope Island, Queensland, Australia) (edustajat: asianajajat M. Freiherr von Welser ja A. Bender, avocats)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Söder ja D. Hanf)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Intersnack Group GmbH & Co. KG (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat T. Lampel, J. Heidenreich ja M. Pfaff)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 27.1.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 218/2016-2), joka koskee osapuolten M J Quinlan & Associates Pty ja Intersnack Group välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	M J Quinlan & Associates Pty Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 178, 6.6.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 3.10.2018 – Wajos v. EUIPO (Säilytysastian muoto)

(Asia T-313/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Säilytysastian muoto - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/70)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Wajos GmbH (Dohr, Saksa) (edustajat: asianajajat J. Schneiders, R. Krillke ja B. Schneiders)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Graul ja M. Fischer)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 15.2.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1526/2016-1), joka koskee hakemusta säilytysastian muodosta koostuvan kolmiulotteisen merkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 15.2.2017 tekemä päätös (asia R 1526/2016-1) kumotaan.

2)	EUIPO velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 231, 17.7.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.10.2018 – Cuervo y Sobrinos 1882 v. EUIPO – A. Salgado Nespereira (Cuervo y Sobrinos LA HABANA 1882)

(Asia T-374/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Mitättömyysmenettely - EU-kuviomerkki Cuervo y Sobrinos LA HABANA 1882 - Aikaisemmat kansalliset sanamerkit CUERVO Y SOBRINO - Suhteellinen hylkäysperuste - Tuotteiden samankaltaisuus - Merkkien samankaltaisuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 60 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) - Vilpillinen mieli - Asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/71)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Cuervo y Sobrinos 1882, SL (Madrid, Espanja) (edustajat: aluksi asianajajat S. Ferrandis González ja V. Balaguer Fuentes, sitten S. Ferrandis González)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: A. Crawcour ja D. Hanf)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: A. Salgado Nespereira, SA (Ourense, Espanja) (edustaja: asianajaja J. L. Rivas Zurdo)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 29.3.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1141/2016-4), joka koskee osapuolten A. Salgado Nespereira ja Cuervo y Sobrinos 1882 välistä menettämismenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Liitännäiskanne hylätään.

3)	Cuervo y Sobrinos 1882, SL vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet EUIPO:n oikeudenkäyntikuluista.

4)	A. Salgado Nespereira, SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet EUIPO:n oikeudenkäyntikuluista.

---

(1)  EUVL C 256, 7.8.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 25.9.2018 – Grendene v. EUIPO – Hipanema (HIPANEMA)

(Asia T-435/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Kuviomerkki HIPANEMA - Aikaisemmat EU- ja kansalliset kuviomerkit Ipanema ja iPANEMA - Suhteellinen hylkäysperuste - Tuotteiden samankaltaisuuden puuttuminen - Esteettinen täydentävyys - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/72)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Grendene, SA (Sobral, Brasilia) (edustaja: asianajaja J. L. de Castro Hermida)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: V. Ruzek)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Hipanema (Pariisi, Ranska) (edustaja: asianajaja M. Witukiewicz Sebban)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 20.1.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 629/2016-2), joka koskee osapuolten Grendene ja Hipanema välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Grendene, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 283, 28.8.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Sevenfriday v. EUIPO – Seven (SEVENFRIDAY)

(Asia T-448/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin SEVENFRIDAY rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki SEVEN - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/73)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sevenfriday AG (Zürich, Sveitsi) (edustajat: asianajajat M. Mostardini, F. Mellucci, S. Pallavicini ja G. Bellomo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Seven SpA (Leinì, Italia) (edustaja: asianajaja L. Trevisan)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.5.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2291/2016-2), joka koskee osapuolten Seven ja Sevenfriday välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sevenfriday AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 300, 11.9.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Sevenfriday v. EUIPO – Seven (SEVENFRIDAY)

(Asia T-448/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin SEVENFRIDAY rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki SEVEN - Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti - Aikaisempi kuviomerkki 7SEVEN - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/74)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Sevenfriday AG (Zürich, Sveitsi) (edustajat: asianajajat M. Mostardini, F. Mellucci, S. Pallavicini ja G. Bellomo)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Crespo Carrillo ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Seven SpA (Leinì, Italia) (edustaja: asianajaja L. Trevisan)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 2.5.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2292/2016-2), joka koskee osapuolten Seven ja Sevenfriday välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Sevenfriday AG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 300, 11.9.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Wilhelm Sihn jr. v. EUIPO – in-edit (Camele’on)

(Asia T-472/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Camele’on rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisemmat kansainväliset ja kansalliset sanamerkit CHAMELEON - Suhteellinen hylkäysperuste - Samankaltaisuuden puuttuminen - Sekaannusvaaran puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/75)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Wilhelm Sihn jr. GmbH & Co. KG (Niefern-Öschelbronn, Saksa) (edustaja: asianajaja H. Twelmeier)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: P. Sipos)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: in-edit Sàrl (Mondorf-les-Bains, Luxemburg)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 25.5.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 570/2016-4), joka koskee osapuolten Wilhelm Sihn jr. ja in-edit välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Wilhelm Sihn jr. GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 330, 2.10.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.10.2018 – L-Shop-Team v. EUIPO (bags2GO)

(Asia T-561/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus kuviomerkin bags2GO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2018/C 427/76)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: L-Shop-Team GmbH (Dortmund, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Sautter)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: V. Mensing ja A. Söder)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 14.6.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1650/2016-5), joka koskee hakemusta kuviomerkin bags2GO rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Shop-Team GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 347, 16.10.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Demp v. EUIPO (Keltaisen ja harmaan värin yhdistelmä)

(Asia T-595/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus keltaisen ja harmaan värin yhdistelmästä koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/77)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Demp BV (Vianen, Alankomaat) (edustaja: asianajaja C. Gehweiler)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 10.7.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1624/2016-5), joka koskee hakemusta keltaisen ja harmaan värin yhdistelmästä koostuvan kuviomerkin rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Demp BV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 357, 23.10.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – Erdősi Galcsikné v. komissio

(Asia T-632/17) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - EU Pilot – menettelyyn 8572/16 CHAP(2015) 00353 liittyvät asiakirjat - Tutustumisoikeuden epääminen - Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta - Tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus - Yleinen luottamuksellisuusolettama - Ylivoimainen yleinen etu)

(2018/C 427/78)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Éva Erdősi Galcsikné (Budapest, Unkari) (edustaja: asianajaja D. Lazar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Erlbacher ja C. Ehrbar)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Unkari (asiamiehet: M. Fehér, G. Koós ja M. Tátrai)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus 1.6. ja 17.7.2017 tehtyjen komission päätösten, joissa evätään kantajalta oikeus saada tutustua EU Pilot -menettelyä no 8572/16 CHAP(2015) 00353 koskeviin asiakirjoihin, kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Éva Erdősi Galcsikné vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – Erdősi Galcsikné v. komissio

(Asia T-633/17) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - EU Pilot – menettelyyn 8572/16 CHAP(2015) 00353 liittyvät asiakirjat - Tutustumisoikeuden epääminen - Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta - Tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus - Yleinen luottamuksellisuusolettama - Ylivoimainen yleinen etu)

(2018/C 427/79)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Róbert Sárossy (Budapest, Unkari) (edustaja: asianajaja D. Lazar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Erlbacher ja C. Ehrbar)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Unkari (asiamiehet: M. Fehér, G. Koós ja M. Tátrai)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus 1.6. ja 17.7.2017 tehtyjen komission päätösten, joissa evätään kantajalta oikeus saada tutustua EU Pilot -menettelyä no 8572/16 CHAP(2015) 00353 koskeviin asiakirjoihin, kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Róbert Sárossy vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – Pint v. komissio

(Asia T-634/17) (1)

(Oikeus tutustua asiakirjoihin - Asetus (EY) N:o 1049/2001 - EU Pilot – menettelyyn 8572/16 CHAP(2015) 00353 liittyvät asiakirjat - Tutustumisoikeuden epääminen - Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta - Tutkintatoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus - Yleinen luottamuksellisuusolettama - Ylivoimainen yleinen etu)

(2018/C 427/80)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Anikó Pint (Göd, Unkari) (edustaja: asianajaja D. Lazar)

Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Erlbacher ja C. Ehrbar)

Väliintulija, joka tukee vastaajan vaatimuksia: Unkari (asiamiehet: M. Fehér, G. Koós ja M. Tátrai)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 263 artiklaan perustuva vaatimus 1.6. ja 17.7.2017 tehtyjen komission päätösten, joissa evätään kantajalta oikeus saada tutustua EU Pilot -menettelyä no 8572/16 CHAP(2015) 00353 koskeviin asiakirjoihin, kumoamiseksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Anikó Pint vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)	Unkari vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

---

(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.10.2018 – De Longhi Benelux v. EUIPO (COOKING CHEF GOURMET)

(Asia T-697/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin COOKING CHEF GOURMET rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta))

(2018/C 427/81)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: De Longhi Benelux SA (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: solicitor M. Arnott, solicitor A. Nicholls ja barrister G. Hollingworth)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: S. Bonne)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.7.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 231/2017-1), joka koskee hakemusta sanamerkin COOKING CHEF GOURMET rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	De Longhi Benelux velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 5, 8.1.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Ntolas v. EUIPO – General Nutrition Investment (GN Laboratories)

(Asia T-712/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin GN Laboratories rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-sanamerkki GNC - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/82)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Christos Ntolas (Wuppertal, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Renger)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: P. Sipos ja D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa: General Nutrition Investment Co. (Wilmington, Delaware, Yhdysvallat)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 18.7.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2358/2016-5), joka koskee osapuolten General Nutrition Investment ja Christos Ntolas välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Christos Ntolas velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 437, 18.12.2017.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Lincoln Global v. EUIPO (FLEXCUT)

(Asia T-736/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin FLEXCUT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan c alakohta))

(2018/C 427/83)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Lincoln Global, Inc. (Santa Fe Springs, Kalifornia, Yhdysvallat) (edustaja: asianajaja K. Piepenbrink)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: J. Ivanauskas ja D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 30.8.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2225/2016-4), joka koskee hakemusta sanamerkin FLEXCUT rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Lincoln Global, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 13, 15.1.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 4.10.2018 – Frinsa del Noroeste v. EUIPO – Alimentos Friorizados (Alfrisa)

(Asia T-820/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Alfrisa rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Aikaisempi EU-kuviomerkki Frinsa F - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta))

(2018/C 427/84)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Frinsa del Noroeste, SA (Santa Eugenia de Ribeira, Espanja) (edustaja: asianajaja J. Botella Reyna)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: J. Crespo Carrillo)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Alimentos Friorizados, SA (Barberá del Vallés, Espanja) (edustaja: asianajaja S. de Nadal Arce)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n toisen valituslautakunnan 27.9.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 956/2017-2), joka koskee osapuolten Frinsa del Noroeste ja Alimentos Friorizados välistä väitemenettelyä.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Frinsa del Noroeste, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 94, 12.3.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 27.9.2018 – Carbon System Verwaltungs v. EUIPO (LIGHTBOUNCE)

(Asia T-825/17) (1)

(EU-tavaramerkki - Hakemus sanamerkin LIGHTBOUNCE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi - Ehdoton hylkäysperuste - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta))

(2018/C 427/85)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Carbon System Verwaltungs GmbH (Marktheidenfeld, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Gilch ja L. Petri)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamiehet: S. Hanne ja D. Walicka)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.10.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 2301/2016-1), joka koskee hakemusta sanamerkin LIGHTBOUNCE rekisteröimiseksi EU-tavaramerkiksi.

Tuomiolauselma

1)	Kanne hylätään.

2)	Carbon System Verwaltungs GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 52, 12.2.2018.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 19.9.2018 – Roeckl Sporthandschuhe v. EUIPO – Roeckl Handschuhe & Accessoires (Kättä esittävä kuvio)

(Asia T-537/13) (1)

(EU-tavaramerkki - Väitemenettely - Väitteen peruuttaminen - Lausunnon antamisen raukeaminen)

(2018/C 427/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Roeckl Sporthandschuhe GmbH & Co. KG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat O. Baumann, C. Straßberger ja F. Römisch)

Vastaaja: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) (asiamies: D. Walicka)

Muu osapuoli EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Roeckl Handschuhe & Accessoires GmbH & Co. KG (München, Saksa) (edustajat: asianajajat M. Kinkeldey, J. Springer, A. Wagner ja S. Brandstätter)

Oikeudenkäynnin kohde

Kanne EUIPO:n neljännen valituslautakunnan 22.7.2013 tekemästä päätöksestä (asia R 1866/2012-4), joka koskee osapuolten Roeckl Sporthandschuhe ja Roeckl Handschuhe & Accessoires välistä väitemenettelyä.

Määräysosa

1)	Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa.

2)	Roeckl Handschuhe & Accessoires GmbH & Co. KG ja Roeckl Handschuhe & Accessoires GmbH & Co. KG vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne kumpikin velvoitetaan korvaamaan puolet Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikuluista.

---

(1)  EUVL C 367, 14.12.2013.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 27.9.2018 – HS v. EIP

(Asia T-589/16)

(Henkilöstö - EIP:n henkilöstö - Eläkeoikeuksien siirtäminen - Siirretty määrä - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely - EIP:ssä käyty sovittelumenettely - Kohtuullinen aika - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)

(2018/C 427/87)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: HS (edustajat: aluksi asianajajat A. Senes ja L. Payot, sitten A. Senes)

Vastaaja: Euroopan investointipankki (EIP) (asiamiehet: aluksi T. Gilliams, G. Nuvoli, P. Kijver ja G. Faedo, sitten T. Gilliams, P. Kijver ja G. Faedo, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan korvausta vahingosta, joka kantajalle väitetysti aiheutui virheistä, jotka EIP teki siirtäessään kantajan eläkeoikeudet kansallisesta järjestelmästä EIP:n eläkejärjestelmään.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	HS velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 20.9.2018 – RZ v. ETSK ja AK

(Asia T-192/17) (1)

(Henkilöstö - Virkamiehet - [luottamuksellinen] (2) - Kumoamiskanne ja vahingonkorvauskanne - Henkilölle vastaisen toimen puuttuminen - Tutkimatta jättäminen)

(2018/C 427/88)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: RZ (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastaajat: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) (asiamiehet: M. Pascua Mateo, K. Gambino ja L. Camarena Januzec, avustajinaan asianajajat M. Troncoso Ferrer ja F.-M. Hislaire) ja Euroopan alueiden komitea (AK) (asiamiehet: S. Bachotet, M. Antonini ja M. Esparrago Arzadun, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur)

Oikeudenkäynnin kohde

SEUT 270 artiklaan perustuva vaatimus, jossa vaaditaan pääasiallisesti yhtäältä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11.5.2016 tekemän sen päätöksen kumoamista, jolla alueiden komitean pääsihteeri [luottamuksellinen], alueiden komitean ja talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) yhteinen osasto, [luottamuksellinen], ja toisaalta vaatimus kantajalle näillä päätöksillä aiheutetun vahingon korvaamisesta.

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	RZ velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 178, 6.6.2017.

(2)  Luottamukselliset tiedot poistettu.

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys 19.9.2018 – SC v. Eulex Kosovo

(Asia T-242/17) (1)

(Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne - Välityslauseke - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Euroopan unionin kansainvälisten operaatioiden henkilöstö - Perättäiset määräaikaiset palvelussopimukset - Sisäinen kilpailu - Valintalautakunnan puolueettomuus - Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen - Kanteen luonnehtiminen osittain uudelleen - Sopimussuhteeseen perustuva vastuu - Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Aineellinen ja aineeton vahinko - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi täysin perusteeton)

(2018/C 427/89)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: SC (edustajat: asianajajat L. Moro ja A. Kunst)

Vastaaja: Eulex Kosovo (edustaja: asianajaja E. Raoult)

Oikeudenkäynnin kohde

Kantaja vaatii ensinnäkin SEUT 263 artiklan nojalla unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jolla hylättiin hänen hakemuksensa syyttäjän virkaan Eulex Kosovon vuonna 2016 järjestämässä sisäisessä kilpailussa (kilpailu EK30077), ja kyseisen operaation yhteydessä tehdyn päätöksen olla uusimatta kantajan määräaikaista työsopimusta, toiseksi SEUT 268 artiklan nojalla korvausta aineellisesta ja aineettomasta vahingosta, joka hänelle on väitetysti aiheutunut sen vuoksi, ettei Eulex Kosovo ollut täyttänyt sopimussuhteen ulkopuolisia velvollisuuksiaan, ja kolmanneksi SEUT 272 artiklan nojalla, että Eulex Kosovo velvoitetaan maksamaan hänelle korvausta siitä, ettei se ole täyttänyt sopimussuhteisia velvollisuuksiaan

Määräysosa

1)	Kanne hylätään.

2)	SC velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

(1)  EUVL C 231, 17.7.2017.