18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/2

P8_TA(2017)0245

Kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisääminen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa (2016/2304(INI))

(2018/C 331/01)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174, 175 ja 177 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (1) (jäljempänä ”yhteisiä säännöksiä koskeva asetus”),

—	ottaa huomioon Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa harjoitettavaa kumppanuutta koskevista eurooppalaisista käytännesäännöistä 7. tammikuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 240/2014 (2),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi” (3),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”ERI-rahastojen toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen – vaikutukset koheesiopolitiikkaan ja tulevat toimet” (4),

—	ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet” (5),

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020” (6),

—	ottaa huomioon 16. marraskuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät koheesiopolitiikan sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen tuloksista ja uusista osatekijöistä (7),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikan näkyvyyden varmistaminen: Tiedotus- ja viestintäsäännöt 2014–2020” (8),

—	ottaa huomioon komission syyskuussa 2015 teettämän Flash Eurobarometri -tutkimuksen nro 423 kansalaisten tietoisuudesta ja näkemyksistä EU:n aluepolitiikasta ”Citizens’ awareness and perceptions of EU: Regional Policy” (9),

—	ottaa huomioon lokakuussa 2014 julkistetun, alue- ja kaupunkipolitiikasta vastaavan komission jäsenen Johannes Hahnin pyynnöstä laaditun Van den Branden raportin monitasoisesta hallinnasta ja kumppanuudesta ”Multilevel Governance and Partnership” (10),

—	ottaa huomioon alueiden komitean viestintäsuunnitelman vuodeksi 2016 ”Connecting regions and cities for a stronger Europe” (11),

—	ottaa huomioon komission teettämän heinäkuussa 2016 julkaistun tutkimuksen kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanosta ja vuosien 2014–2020 ERI-rahastojen monitasohallinnosta ”Implementation of the partnership principle and multi-level governance in the 2014-2020 ESI Funds” (12),

—	ottaa huomioon Interreg Europen sihteeristön esityksen hankeviestintästrategian suunnittelusta ”Designing a project communication strategy” (13),

—

ottaa huomioon Puolan taloudellisen kehityksen ministeriön teettämän raportin ”How do EU-15 Member States benefit from the Cohesion Policy in the V4?” (14), joka sisältyy jälkikäteisarviointiin ja ennakointitutkimukseen siitä, miten EU-15 -jäsenvaltiot hyötyvät V4-maissa täytäntöön pannusta koheesiopolitiikasta,

—	ottaa huomioon Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN) käsikirjan vuodelta 2014 ”Giving a voice to citizens: Building stakeholder engagement for effective decision-making – Guidelines for Decision-Makers at EU and national levels” (15),

—	ottaa huomioon parlamentin sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) marraskuussa 2014 julkaiseman selvityksen Eurooppaan liittyvän kansalaisviestinnän tilasta ja näkymistä ”Communicating Europe to its Citizens: State of Affairs and Prospects”,

—	ottaa huomioon sisäasioiden pääosaston (rakenne- ja koheesiopolitiikan toimialayksikkö B) huhtikuussa 2016 julkaiseman selvityksen ”Research for REGI Committee: Mid-term review of the MFF and Cohesion Policy”, joka koskee monivuotisen rahoituskehyksen ja koheesiopolitiikan väliarviointia,

—	ottaa huomioon 19. syyskuuta 2016 julkistetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan EAKR:n ja koheesiorahaston jälkiarvioinnista ajanjaksolta 2007–2013 (SWD(2016)0318),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0201/2017),

A.	ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on vaikuttanut huomattavasti kasvun ja työpaikkojen lisäämiseen sekä EU:n alueiden välisten erojen kaventamiseen;

toteaa, että useiden raporttien ja riippumattomien arviointien mukaan EU:n koheesiopolitiikan rahoituksella on myönteinen vaikutus sekä talouteen että kansalaisten elämään, mutta tuloksista ei ole aina osattu kertoa ja tietoisuus sen myönteisistä vaikutuksista on sangen vähäinen; toteaa, että EU:n koheesiopolitiikan lisäarvo ylittää sen todistetun myönteisen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen vaikutuksen, sillä se osoittaa jäsenvaltioiden ja alueiden sitoutumisen Euroopan yhdentymisen vahvistamiseen;

C.	katsoo että, on ratkaisevan tärkeää, että loppukäyttäjät ja kansalaisyhteiskunta ovat tietoisia paikallisista EU:n rahoittamista ohjelmista riippumatta rahoituksen määrästä tietyllä alueella;

D.	toteaa, että kumppanuusperiaatteella ja monitasohallintomallilla, jotka perustuvat viranomaisten, taloudellisten kumppaneiden, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan tiiviiseen koordinointiin, voidaan vaikuttaa siihen, että EU:n politiikan tavoitteista ja tuloksista tiedotetaan paremmin;

E.	toteaa, että pysyvä vuoropuhelu ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen ovat olennaisen tärkeitä tekijöitä, kun julkisille toimille haetaan vastuuvelvollisuutta ja legitimiteettiä, ja se puolestaan luo yhteisvastuuta ja avoimuutta päätöksentekoprosessiin;

F.	toteaa, että ERI-rahastojen näkyvyys voi osaltaan vaikuttaa koheesiopolitiikan tehokkuutta koskevien käsitysten paranemiseen ja kansalaisten luottamuksen ja Eurooppa-hanketta koskevan kiinnostuksen palautumiseen;

toteaa, että johdonmukainen viestintä on keskeisen tärkeää ei pelkästään toiminnan loppuvaiheissa, kun tiedotetaan ERI-rahastojen konkreettisista saavutuksista, vaan myös toiminnan alkuvaiheissa tiedotettaessa hankejohtajille rahoitusmahdollisuuksista, jotta voidaan lisätä kansalaisten osallistumista toteutukseen;

H.	toteaa, että tiedon jakamista ja viestintäkanavien monipuolistamista koskevia menetelmiä olisi lisättävä ja parannettava;

Yleiset huomautukset

korostaa, että koheesiopolitiikka on yksi keskeisistä julkisista kasvun moottoreista, joka viiden ERI-rahastonsa kautta huolehtii investoinneista kaikilla EU:n alueilla, auttaa vähentämään eroavaisuuksia ja tukemaan kilpailukykyä ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua sekä parantaa unionin kansalaisten elämänlaatua;

panee huolestuneena merkille, että suuren yleisön tietoisuus ja käsitykset EU:n aluepolitiikan tehokkuudesta ovat heikentyneet vuosien varrella; toteaa, että syyskuussa 2015 julkaistussa eurobarometri nro 423:ssa vain hiukan yli kolmasosa (34 prosenttia) eurooppalaisista myönsi kuulleensa EU:n yhteisrahoittamista hankkeista, joilla parannetaan elämänlaatua heidän asuinseuduillaan; panee merkille, että suurin osa vastaajista piti koulutus-, terveys- ja sosiaali-infrastruktuuria sekä ympäristöpolitiikkaa tärkeinä aloina; katsoo, että myönteisen viestinnän edellytys on ERI-rahastoista rahoitettujen hankkeiden määrän ja niiden tuottaman, konkreettisina tuloksina ilmaistun lisäarvon ohella ennen muuta hankkeiden laatu; korostaa näin ollen, että hankkeiden arvioimisessa, valinnassa, täytäntöönpanossa ja päättämisessä on keskityttävä odotettujen tulosten saavuttamiseen, jotta vältetään varojen tehoton käyttö, joka voi johtaa koheesiopolitiikkaa koskevaan kielteiseen julkisuuteen; kiinnittää huomiota siihen, että viestintätoimenpiteet on valittava erityisesti niiden sisällön ja laajuuden perusteella, ja toteaa uudelleen, että paras mainontakeino on osoittaa toteutettujen hankkeiden merkittävyys ja hyödyllisyys;

toteaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi yhdessä vastattava koheesiopolitiikan investointien näkyvyyden varmistamisesta, jotta ne voivat laatia vaikuttavia unionin viestintästrategioita, joilla on tarkoitus huolehtia koheesiopolitiikan investointien näkyvyydestä; panee tässä yhteydessä merkille erityisesti hallintoviranomaisten ja toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten roolin niin institutionaalisen viestinnän toteuttajina kuin edunsaajinakin, sillä niillä on tiivein yhteys kansalaisiin tiedon tarjoamiseksi paikan päällä ja Euroopan lähentämiseksi; muistuttaa lisäksi, että kyseisillä viranomaisilla on paras tietämys paikallisista ja alueellisista olosuhteista ja tarpeista, ja toteaa, että näkyvyyden parantaminen edellyttää lisätoimia, joilla parannetaan tiedottamista ja avoimuutta ruohonjuuritasolla;

korostaa, että näkyvyyden saaminen toiminnalle on kaksisuuntainen prosessi, johon kuuluvat viestintä ja vuorovaikutus kumppanien kanssa; painottaa lisäksi, että monitahoisten haasteiden yhteydessä legitimiteetin varmistamiseksi ja pitkän aikavälin tehokkaiden ratkaisujen aikaansaamiseksi viranomaisten on otettava kumppanuusperiaatteen mukaisesti asianomaiset sidosryhmät mukaan kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin; korostaa myös tarvetta vahvistaa viranomaisten ja kumppaneiden institutionaalisia valmiuksia ja muistuttaa, että Euroopan sosiaalirahasto (ESR) voi olla merkittävä toimija tässä suhteessa;

tähdentää tässä yhteydessä, että jäsenvaltiot etenevät eritahtisesti hallintomenettelyjen virtaviivaistamisessa pyrittäessä laajentamaan ja syventämään alueellisten ja paikallisten kumppanien osallistumista, taloudelliset kumppanit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskuntaa edustavat kumppanit mukaan luettuina; palauttaa mieliin sosiaalisen vuoropuhelun merkityksen tältä osin;

Edessä olevat haasteet

kiinnittää huomiota euroskeptisyyden ja Eurooppa-vastaisen populistisen propagandan lisääntymiseen, mikä vääristää unionin toimintaa koskevia tietoja, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan niiden taustalla olevia syitä sekä puuttumaan niihin; pitää siksi tärkeänä, että kehitetään kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla pikaisesti eri media-alustoissa entistä tehokkaampia viestintästrategioita, joilla varmistetaan kansalaisystävällisen kielen käyttö ja joilla pyritään kuromaan umpeen EU:n ja sen kansalaisten, työttömät ja sosiaalisessa syrjäytymisvaarassa olevat kansalaiset mukaan luettuina, välinen kuilu ja joilla voidaan välittää kansalaisille todenperäinen ja johdonmukainen viesti eurooppalaisen yhteistyön heidän elämäänsä ja hyvinvointiinsa tuomasta lisäarvosta;

kehottaa komissiota ja neuvostoa analysoimaan, miten toimet, joilla pyritään vahvistamaan yhteyttä EU-ohjausjaksoon ja toteuttamaan rakenneuudistuksia ERI-rahastoista rahoitetuilla ohjelmilla, vaikuttavat käsityksiin EU:n toimintapolitiikoista niin koheesiopolitiikan nykyisessä kehyksessä kuin vuoden 2020 jälkeen toteutettavassa koheesiopolitiikan uudistuksessa;

tunnustaa, että oikeudellisella kehyksellä on rajansa koheesiopolitiikan riittävän näkyvyyden varmistamisessa; korostaa, että sen seurauksena kaikki sidosryhmät eivät aina ole asettaneet etusijalle viestintää koheesiopolitiikan konkreettisista saavutuksista; katsoo, että suositeltuja viestintätoimia konkreettisista saavutuksista olisi jatkuvasti päivitettävä; panee tässä yhteydessä merkille, että ERI-rahastojen tekninen tuki ei sisällä sen enempää unionin kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla toteutettavaan viestintään tarkoitettuja määrärahoja; korostaa kuitenkin hallintoviranomaisten ja edunsaajien velvollisuutta valvoa säännöllisesti, että yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 115 artiklassa ja liitteessä XII vahvistettuja tiedotusta ja viestintää koskevia vaatimuksia noudatetaan;

toistaa, että on löydettävä asianmukainen tasapaino koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa koskevien säännösten yksinkertaistamisen ja moitteetonta ja avointa varainhoitoa sekä petosten torjuntaa koskevan tarpeen välillä samalla kun niistä tiedotetaan asianmukaisesti kansalaisille; palauttaa tässä yhteydessä mieliin tarpeen tehdä selkeä ero sääntöjenvastaisuuksien ja petosten välillä, jotta kansalaisten keskuudessa ei aiheuteta epäluottamusta hallintoviranomaisia ja paikallisia viranomaisia kohtaan; vaatii lisäksi yksinkertaistamaan ja vähentämään edunsaajien hallinnollista rasitetta tarpeellisia valvonta- ja tarkastustoimia heikentämättä;

10.

korostaa, että on olennaisen tärkeää lisätä politiikan omistajuutta alueellisella ja ruohonjuuritasolla, jotta tulosten saavuttaminen ja niistä tiedottaminen on varmasti tehokasta; arvostaa sitä, että kumppanuusperiaate lisää unionin julkisten toimien täytäntöönpanon arvoa, kuten äskettäin julkaistussa komission tutkimuksessa todettiin; huomauttaa kuitenkin, että kumppanien saaminen mukaan on eräissä tapauksissa varsin vaikeaa, sillä kumppanuusperiaatetta sovelletaan muodollisesti tarjoamatta mahdollisuutta todelliseen osallistumiseen hallintoprosessiin; muistuttaa, että kumppanuuteen osallistumiseen ja kokemusten vaihtamiseen kumppaneille tarkoitetuilla keskustelufoorumeilla on osoitettava lisää toimia ja resursseja myös, jotta kumppaneista tulee vaikuttajia EU:n rahoituksen mahdollisuuksien ja menestysten alalla;

11.

muistuttaa myös koheesiopolitiikan investointien pitkän aikavälin strategisesta luonteesta, jolloin tulokset antavat joskus odotuttaa itseään, mikä on haitallista koheesiopolitiikan välineiden näkyvyyden kannalta, etenkin verrattaessa niitä muihin unionin välineisiin, kuten Euroopan strategisten investointien rahastoon (ESIR); kehottaa siksi jatkamaan tarvittaessa viestintätoimia neljän vuoden ajan hankkeen päättämisen jälkeenkin; painottaa, että tiettyjen investointien (erityisesti inhimillisen pääoman alalla) tulokset ovat vähemmän näkyviä ja vaikeammin ilmaistavissa määrällisesti kuin ”fyysisten” investointien tulokset, ja kehottaakin arvioimaan koheesiopolitiikan vaikutusta kansalaisten elämään aiempaa yksityiskohtaisemmin ja yksilöidymmin; katsoo myös, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ERI-rahastojen osuutta unionin älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiassa koskevaan jälkiarviointiin ja viestintään, sillä kyse on unionin pitkän aikavälin kehitysstrategiasta;

12.

toteaa, että tiedotusvälineillä on tärkeä rooli tiedotettaessa kansalaisille Euroopan unionin politiikasta eri aloilla sekä yleisesti ottaen EU-asioista; pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n koheesiopolitiikan investoinneista tiedotetaan tiedotusvälineissä varsin rajallisesti; korostaa, että on kehitettävä tiedotuskampanjoita ja viestintästrategioita, jotka suunnataan tiedotusvälineille ja jotka mukautetaan nykyisiin tiedotuksen haasteisiin ja joilla välitetään tietoa helposti saatavassa ja houkuttelevassa muodossa; korostaa, että on valjastettava sosiaalisen median jatkuvasti kasvava vaikutusvalta, digitaalisen kehityksen tarjoamat edut sekä erityyppisten viestintäkanavien valikoima, jotta näitä voidaan hyödyntää entistä paremmin, kun tiedotetaan ERI-rahastojen mahdollisuuksista ja saavutuksista;

Viestinnän parantaminen ja kumppanien osallistuminen kauden 2014–2020 jälkimmäisellä puoliskolla

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään nykyisten viestintäkeinojen ja -välineiden koordinointia ja saatavuutta EU:n tasolla, jotta voidaan käsitellä aiheita, joilla on vaikutusta EU:n asialistaan; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää laatia suuntaviivoja, joilla esitetään tekniikoita ja menetelmiä, joiden avulla voidaan tiedottaa tehokkaasti siitä, miten koheesiopolitiikka tuottaa konkreettisia, unionin kansalaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia tuloksia; kehottaa hallintoviranomaisia ja edunsaajia viestimään aktiivisesti ja järjestelmällisesti politiikan tuloksista, hyödyistä ja pitkän aikavälin vaikutuksista ottaen huomioon hankkeiden kehityksen eri vaiheet;

14.

korostaa, että kun otetaan huomioon perinteisten ja nykyaikaisten tiedotusvälineiden välittämien tietojen määrä ja laatu, pelkkä Euroopan komission symbolin esittäminen hankkeiden kuvauksen sisältävissä kylteissä ei enää riitä; kehottaa komissiota laatimaan nykyistä tehokkaampia tunnistusvälineitä;

15.

pitää myönteisenä nykyisiä erityisiä viestintätoimia, kuten Eurooppa alueellani -kampanjaa, EU:n tuloksiin keskittyvää talousarviota koskevaa komission verkkosovellusta, CIRCOM Regional -järjestön kanssa tehtävää yhteistyötä (16), Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa sekä juuri perustettujen Euroopan solidaarisuusjoukkojen tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa lisäksi EU-tietokeskusten keskeistä roolia hajautetussa viestinnässä, jolla pyritään lisäämään tietoisuutta koheesiopolitiikan vaikutuksista paikallisella ja alueellisella ruohonjuuritasolla; korostaa myös tarvetta keskittää pyrkimyksiä, joilla tavoitellaan opiskelijoita ja toimittajia mahdollisina viestin levittäjinä ja varmistetaan tiedotuskampanjoiden maantieteellinen tasapaino;

16.

painottaa, että yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa tarkoitettuja viestintäjärjestelyjä on mukautettava; kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollista lisäarvoa, jota saadaan sisällyttämällä tekniseen tukeen erityinen määräraha tiedotukselle ja viestinnälle sekä lisäämällä tarpeen mukaan koheesiopolitiikan hankkeiden sitovien tiedotus- ja julkisuusvaatimusten määrää; kehottaa komissiota antamaan vuonna 2017 selvät ohjeet siitä, miten teknistä tukea voitaisiin käyttää viestintään nykyisellä rahoituskaudella, ja tarjoamaan siten oikeusvarmuutta paikallis- ja alueviranomaisille ja muille edunsaajille; muistuttaa myös, että vaikka tavanomaiset viestintä- ja mainontastandardit soveltuvat hyvin rakenne- ja teknologiainvestointeihin, ne eivät ole yhtä vaikuttavia inhimilliseen pääomaan tehtävissä aineettomissa investoinneissa;

17.

korostaa tarvetta priorisoida viestintää EU:n koheesiopolitiikan painopisteiden hierarkiassa, erityisesti kun on kyse sellaisen hallintohenkilöstön työstä, joka ei ole suoraan vastuussa viestinnästä, ja sisällyttää viestintä ERI-rahastojen tavanomaisiin menettelyihin; kehottaa lisäämään viestinnän ammattimaisuutta erityisesti paikallistasolla ja välttämään EU:n ammattikieltä;

18.

pitää myönteisenä komission tekemää koheesiopolitiikan ohjelmien 2007–2013 jälkiarviointia, jossa annetaan erinomaisia, saavutettuja tuloksia ja toteutuneita vaikutuksia koskevan tiedottamisen lähteitä; panee merkille V4-maiden aloitteen koheesiopolitiikan ulkoisvaikutuksista EU-15 -maissa (17) ja kehottaa komissiota toteuttamaan laajemman tutkimuksen kaikissa 28 EU:n jäsenvaltiossa; pyytää komissiota lisäksi eriyttämään viestintästrategiansa sen mukaan, ovatko jäsenvaltiot nettomaksajia vai nettosaajia, ja korostamaan erityisiä etuja, joita koheesiopolitiikka tuo vauhdittamalla reaalitaloutta, edistämällä yrittäjyyttä ja innovointia, parantamalla sosiaalisia ja taloudellisia rakenteita sekä luomalla kasvua ja työpaikkoja kaikilla EU:n alueilla sekä suorien investointien että välittömien ja välillisten vientituotteiden muodossa (ulkoisvaikutukset);

19.

kehottaa komissiota ja hallintoviranomaisia määrittämään keinot tiedonsaannin helpottamiseksi ja standardoimiseksi sekä viestintästrategioita koskevien tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtamisen edistämiseksi, jotta nykyisiä kokemuksia voidaan hyödyntää tehokkaammin ja rahoitusmahdollisuuksien avoimuutta ja näkyvyyttä voidaan parantaa;

20.

pitää myönteisenä sähköisen koheesion käyttöön ottamista meneillään olevalla ohjelmakaudella, sillä sen tarkoituksena on yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa ERI-rahastojen täytäntöönpanoa; korostaa sen kapasiteettia parantaa tehokkaasti tiedonsaantia ja edistää ohjelmakehityksen seurantaa ja sidosryhmien välisten hyödyllisten yhteyksien luomista;

21.

katsoo, että viestintää on vahvistettava uusien mediakanavien avulla, mitä varten on kehitettävä digitaalisen ja sosiaalisen median alustoja koskeva viestintästrategia, jolla pyritään jakamaan tietoa kansalaisille ja antamaan heille mahdollisuus ilmaista tarpeensa ja jossa keskitytään loppukäyttäjien tavoittamiseen erilaisilla välineillä, kuten interaktiivisilla verkkovälineillä, kehittämään helpommin saatavilla olevia mobiilisisältöjä ja mobiilisovelluksia ja varmistetaan, että tietoa on tarvittaessa tarjolla eri kielillä ja mukautettuna eri ikäryhmille; kehottaa hallintoviranomaisia tarjoamaan asiaan liittyville pääosastoille ajantasaiset tiedot rahoituksesta, saavutuksista ja investoinneista, jotta ERI-rahastojen avointen tietojen järjestelmässä voidaan toimittajia varten esittää helposti luettavassa muodossa olevia tietoja ja kaavioita; kehottaa käynnistämään RegioStars-mallin mukaisia alueellisia aloitteita parhaiden hankkeiden palkitsemiseksi;

22.

ehdottaa myös, että nykyisten viestintätoimien seurantaa ja arviointia on parannettava, ja esittää eri tason toimijoista koostuvien viestintää käsittelevien alueellisten työryhmien perustamista;

23.

korostaa kumppanuutta koskevien eurooppalaisten käytännesääntöjen tärkeyttä sekä kumppanuusperiaatteen merkitystä, jotta vahvistetaan kollektiivista sitoutumista koheesiopolitiikkaan ja sen omistajuutta; kehottaa lujittamaan viranomaisten, mahdollisten edunsaajien, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten välistä yhteyttä avoimella vuoropuhelulla ja muuttamaan kumppanuuksien kokoonpanoa tarvittaessa täytäntöönpanon aikana siten, että varmistetaan oikea kumppanivalikoima edustamaan yhteisön etuja prosessin kaikissa vaiheissa;

24.

on tyytyväinen EU:n kaupunkiagendassa ehdotettuun monien tasojen ja sidosryhmien yhteistyötä koskevaan innovatiiviseen malliin ja suosittelee kopioimaan sitä mahdollisuuksien mukaan koheesiopolitiikan täytäntöönpanon yhteydessä;

25.

painottaa, että on tehostettava rajatylittävän ja alueiden välisen yhteistyön viestintäulottuvuutta, myös sovellettavien makroaluestrategioiden (joiden näkyvyyttä unionin kansalaisten suuntaan olisi parannettava) tasolla, levittämällä tietoa hyvistä käytännöistä ja investointeja koskevista menestystarinoista ja mahdollisuuksista;

Vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevan viestinnän edistäminen

26.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään EU:n koheesiopolitiikkaa koskevan rahoituksen houkuttelevuutta yksinkertaistamalla edelleen menettelyjä ja rajoittamalla ylisääntelyä ja harkitsemaan määräysten ja ohjeiden monimutkaisuuden ja tarvittaessa määrän vähentämistä, kun otetaan huomioon ERI-rahastojen yksinkertaistamista käsittelevän korkean tason työryhmän hiljan ERI-rahastojen edunsaajille antama suositus;

27.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon, miten EU:n koheesiopolitiikan avulla myötävaikutetaan Euroopan yhdentymiseen liittyvään myönteiseen mielikuvaan, ja harkitsemaan siksi pakollisen viestintäkentän lisäämistä hankehakemuslomakkeisiin osana teknisen tuen käytön lisäämistä osoittamalla ohjelmatasolla määräraha viestintää varten ja varmistamalla samalla, että rajoitteiden määrää ei lisätä ja taataan tarvittava joustavuus; kehottaa lisäksi hallintoviranomaisia sekä paikallis- ja alueviranomaisia parantamaan hankkeiden lopullisia tuloksia koskevan viestintänsä laatua;

28.

tähdentää, että unionin vuoropuhelua kansalaisten kanssa on lisättävä, viestintäkanavat ja -strategiat on mietittävä uusiksi ja viestit on mukautettava paikalliseen ja alueelliseen kontekstiin, kun otetaan huomioon sosiaalisen median ja uuden digitaalisen teknologian tarjoamat mahdollisuudet; korostaa lisäksi kansalaisyhteiskuntaa edustavien sidosryhmien mahdollista roolia viestin levittäjinä; palauttaa kuitenkin mieliin, että koulutuksen sisältö, mediastrategiat ja tunnetuksi tekeminen eri alustojen kautta ovat yhtä tärkeitä;

29.

korostaa viestinnän ja näkyvyyden näkökulmasta tarvetta yksinkertaistaa edelleen vuoden 2020 jälkeistä politiikkaa, myös jaetun hallinnoinnin ja tarkastusjärjestelmien osalta, jotta voidaan löytää oikea tasapaino politiikan tulossuuntautuneisuuden sekä tarkastusten ja valvonnan tason ja menettelyjen yksinkertaistamisen välillä;

30.

kehottaa lujittamaan entisestään kumppanuusperiaatetta vuoden 2020 jälkeisellä ohjelmakaudella; on vakuuttunut, että sidosryhmien, myös kansalaisjärjestöjen, aktiivinen osallistaminen kumppanuussopimusten ja toimintaohjelmien neuvottelu- ja täytäntöönpanoprosessiin voisi osaltaan vahvistaa tunnetta politiikkatoimien täytäntöönpanon omistajuudesta ja lisätä täytäntöönpanon avoimuutta sekä voisi myös parantaa politiikan täytäntöönpanoa EU:n talousarvion näkökulmasta; kehottaa siksi jäsenvaltioita harkitsemaan nykyisin voimassa olevien osallistuvaa hallintaa koskevien mallien täytäntöönpanoa, kaikkien asianomaisten yhteiskunnallisten kumppaneiden kokoamista yhteen ja sidosryhmien ottamista mukaan osallistavaan talousarviomenettelyyn, jotta voidaan tarvittaessa määritellä resurssit kansallista, alueellista ja paikallista yhteisrahoitusta varten keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi sekä kansalaisten osallistamiseksi julkisia menoja koskevaan päätöksentekoon; ehdottaa myös edunsaajien ja eri sidosryhmien osallistumisen tuloksia koskevien arviointien suorittamista, jotta voidaan kerätä merkityksellisiä tietoja, joiden avulla voidaan edistää aktiivista osallistumista tuleviin toimenpiteisiin ja lisätä niiden näkyvyyttä;

31.

vaatii myös lisäämään kaupunki- ja maaseutualueiden yhteistyötä, jotta alueellista yhteistyötä kaupunkien ja maaseutualueiden välillä voidaan kehittää hyödyntämällä EU:n rahastojen kaikkia mahdollisia synergioita ja kaupunkialueiden asiantuntemusta sekä niiden suurempia valmiuksia rahoituksen hallinnassa;

32.

pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään viestintää koskevissa toimintasuunnitelmissaan eri pääosastojen, ministeriöiden ja viestinnästä eri tasoilla vastaavien toimijoiden välisen yhteistyön vahvistamiseen ja kohdeyleisöjä koskevan yleiskatsauksen laatimiseen, jotta voidaan kehittää ja lähettää räätälöityjä viestejä erityisille kohderyhmille kansalaisten saavuttamiseksi suoremmin ruohonjuuritasolla ja heille osoitettavan tiedotuksen parantamiseksi;

33.

korostaa tässä yhteydessä kulttuurinmuutoksen merkitystä siinä mielessä, että viestintä on kaikkien mukana olevien toimijoiden vastuulla ja että edunsaajat itse ovat muuttumassa keskeisimmiksi viestijöiksi;

34.

pyytää lisäksi komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan olemassa olevien viestintä- ja tiedotusverkostojen roolia ja asemaa sekä hyödyntämään EU:n interaktiivista koheesiopolitiikan täytäntöönpanoa käsittelevää sähköisen viestinnän foorumia kaiken asiaan liittyvän ERI-rahastojen tukemia hankkeita koskevan tiedon keräämiseen ja sen mahdollistamiseen, että loppukäyttäjät voivat antaa täytäntöönpanoprosessista ja saavutetuista tuloksista palautetta, joka on perusteellisempaa kuin pelkkä hankkeen ja aiheutuneiden kustannusten lyhyt kuvaus; katsoo, että kyseisellä foorumilla helpotettaisiin myös koheesiopolitiikkaa koskevan viestinnän vaikuttavuuden arviointia;

o o

35.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, alueiden komitealle sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 74, 14.3.2014, s. 1.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0055.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.

(6) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.

(7) http://www.consilium.europa.eu/press-releases-pdf/2016/11/47244650399_fi.pdf.

(8) http://ec.europa.eu/regional_policy/fi/information/publications/brochures/2014/ensuring-the-visibility-of-cohesion-policy-information-and-communication-rules-2014-2020.

(9) http://ec.europa.eu/COMMFrontOffice/publicopinion/index.cfm/ResultDoc/download/ DocumentKy/67400.

(10) http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/informing/dialog/2014/5_vandenbrande_report.pdf.

(11) http://cor.europa.eu/en/about/Documents/CoR-communication-plan-2016.pdf.

(12) http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/policy/how/studies_integration/ impl_partner_report_en.pdf.

(13) http://www.interregeurope.eu/fileadmin/user_upload/events/Rotterdam/pdf/ Designing_communication_strategy.pdf.

(14) https://www.strukturalni-fondy.cz/getmedia/fdc8a04e-590d-47ac-9213-760d4ac76f75/V4_EU15_manazerske-shrnuti.pdf?ext=.pdf.

(15) http://www.eapn.eu/images/stories/docs/EAPN-position-papers-and-reports/2014-eapn-handbook-Give-a-voice-to-citizens-Guidelines-for-Stakeholder-Engagement.pdf.

(16) Professional Association of Regional Public Service Television in Europe.

(17) Puolan taloudellisen kehityksen ministeriön teettämä raportti ”How do EU-15 Member States benefit from the Cohesion Policy in the V4?”, joka sisältyy jälkikäteisarviointiin ja ennakointitutkimukseen siitä, miten EU-15 -jäsenvaltiot hyötyvät V4-maissa täytäntöön pannusta koheesiopolitiikasta.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/10

P8_TA(2017)0246

Tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuudesta (2015/2318(INI))

(2018/C 331/02)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) XIX osaston,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007–2013) 18. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1982/2006/EY (1),

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

—	ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013 (2),

—	ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (3) (”varainhoitoasetus”),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014 ja toimielinten vastaukset (4),

—	ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 2/2013 ”Onko komissio varmistanut tehokkaan täytäntöönpanon seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa?”,

—	ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen tiede- ja teknologiavaliokunnan 16. marraskuuta 2016 antaman, unionista eroamisen vaikutuksia ja mahdollisuuksia tieteessä ja tutkimuksessa käsittelevän selonteon (”Leaving the EU: implications and opportunities for science and research”) (5),

—	ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2014, pääluokka III – Komissio (6),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A8-0194/2017),

A.	ottaa huomioon, että monivuotinen rahoituskehys 2007–2013 on päättynyt, kun taas tutkimuksen ja innovoinnin seitsemäs puiteohjelma on edelleen käynnissä;

B.	toteaa, että tutkimus- ja innovointihankkeet kuuluvat monivuotisessa rahoituskehyksessä 2014–2020 Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevan asetuksen piiriin;

C.	toteaa, että sikäli kuin parlamentti tietää, seitsemännestä puiteohjelmasta ei ole tehty kattavaa kustannustehokkuusanalyysia;

D.	katsoo, että ihannetapauksessa seitsemättä puiteohjelmaa olisi arvioitu kattavasti jo ennen Horisontti 2020 -puiteohjelman käynnistymistä;

E.	toteaa, että ohjelman virhetasot ja jälkiarviointi eivät anna kattavia tietoja kustannustehokkuudesta;

Seitsemäs puiteohjelma

korostaa, että seitsemännen puiteohjelman hyväksytty talousarvio oli kaikkiaan 55 miljardia euroa, joka vastaa arviolta kolmea prosenttia kaikista Euroopan tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen (TTK) menoista tai 25:tä prosenttia kilpailurahoitusosasta; ottaa huomioon, että seitsemännessä puiteohjelmassa on sen seitsenvuotisen keston aikana jätetty yli 139 000 tutkimusehdotusta, joista on valittu 25 000 laadukkainta hanketta saamaan rahoitusta; ottaa huomioon, että seitsemänteen puiteohjelmaan osallistuneista 29 000 organisaatiosta merkittävimpiä edunsaajia olivat esimerkiksi yliopistot (44 prosenttia seitsemännen puiteohjelman rahoituksesta), tutkimus- ja teknologia-alan organisaatiot (27 prosenttia), yksityiset suuryritykset (11 prosenttia) ja pk-yritykset (13 prosenttia), kun taas julkisen sektorin (kolme prosenttia) ja kansalaisjärjestöjen (kaksi prosenttia) osuus jäi vähäisemmäksi;

tiedostaa, että seitsemäs puiteohjelma on tarkoitettu kaikkien EU:n jäsenvaltioiden, assosioituneiden maiden ja ehdokasmaiden, kuten Sveitsin, Israelin, Norjan, Islannin, Liechtensteinin, Turkin, Kroatian, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Serbian, Albanian, Montenegron, Bosnia ja Hertsegovinan, Färsaarten ja Moldovan sekä kansainvälisen yhteistyön kumppanimaiden tuensaajille;

panee merkille seitsemännen puiteohjelman jälkiarvioinnin, jonka suoritti korkean tason asiantuntijaryhmä (7), joka piti puiteohjelmaa menestyksekkäänä; panee merkille korkean tason ryhmän todenneen erityisesti, että seitsemännessä puiteohjelmassa

—	kannustetaan tieteelliseen huppuosaamiseen yksilötasolla ja institutionaalisella tasolla

—	edistetään uraa-uurtavaa tutkimusta uuden Ideat-erityisohjelman avulla (Euroopan tutkimusneuvosto)

—	osallistetaan teollisuus ja pk-yritykset strategisella tasolla

—	tehostetaan uutta yhteistyön mallia ja avoimen innovoinnin järjestelmää

—	lujitetaan Euroopan tutkimusaluetta edistämällä yhteistyön kulttuuria ja kehittämällä kattavia verkostoja, jotka soveltuvat aihekohtaisten haasteiden käsittelemiseen

—	paneudutaan tiettyihin yhteiskunnallisiin haasteisiin tutkimuksen, teknologian ja innovoinnin ja Yhteistyö-erityisohjelman avulla

—	kannustetaan kansallisten tutkimus- ja innovointijärjestelmien ja -politiikkojen yhdenmukaistamiseen

—	edistetään tutkijoiden liikkuvuutta koko Euroopassa, kun Ihmiset-erityisohjelma on luonut tarvittavat edellytykset tutkijoiden avoimille työmarkkinoille

—	edistetään Euroopan tutkimusinfrastruktuureihin tehtäviä investointeja

—	saavutetaan tutkimuksen kriittinen massa niin koko Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti;

ottaa huomioon, että helmi–toukokuussa 2015 pidetyssä seitsemännen puiteohjelman arviointiin liittyvässä julkisessa sidosryhmien kuulemisessa tuotiin esille seuraavat heikkoudet:

—	suuri hallinnollinen rasitus ja mutkikkaat oikeudelliset säännöt ja varainhoitosäännöt

—	suuri ylikysyntä

—	yhteiskunnallisten vaikutusten riittämätön huomioon ottaminen

—	aiheiden ja ehdotuspyyntöjen liian kapea soveltamisala

—	teollisuuden osallistumisen riittämätön huomioon ottaminen

—	uusien tulokkaiden kannalta korkeat kynnysarvot ehdotusten ja hakijoiden keskimäärin alhainen onnistumisaste, 19 ja 22 prosenttia

—	heikko tiedottaminen;

on huolissaan siitä, että komission jäsenen mukaan seitsemättä puiteohjelmaa ei panna kokonaan täytäntöön ja arvioida ennen vuotta 2020, mikä viivästyttäisi tulevia jatko-ohjelmia; kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen mahdollisimman pian ja viimeistään ennen kuin se esittää Horisontti 2020 -puiteohjelman jälkeisen tutkimusohjelman;

Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot

korostaa huolestuneena, että tilintarkastustuomioistuin pitää tutkimuspolitiikan ja muiden sisäisten politiikkojen seuranta- ja valvontajärjestelmiä ”osittain vaikuttavina”;

kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle yksityiskohtaisesti kymmenestä tapahtumasta, jotka muodostivat 77 prosenttia vuoden 2015 virheistä, sekä toteutetuista korjaavista toimenpiteistä;

toteaa huolestuneena, että viimeisimpien vastuuvapauden myöntämisten yhteydessä tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin virhetaso on ollut aina yli viisi prosenttia;

toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2015 tarkastamista 150 tapahtumasta 72:een (48 prosenttiin) liittyi virhe; ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin arvioi kvantifioimiensa 38 virheen perusteella, että virhetaso on 4,4 prosenttia; toteaa, että kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virhetapauksista 16:ssa komissiolla, kansallisilla viranomaisilla tai riippumattomilla tarkastajilla oli käytettävissään riittävästi tietoa, jonka avulla ne olisivat kyenneet estämään tai havaitsemaan ja korjaamaan virheet ennen menojen hyväksymistä; toteaa, että jos kaikkia näitä tietoja olisi hyödynnetty virheiden korjaamiseksi, arvioitu virhetaso olisi tämän luvun osalta ollut 0,6 prosenttia alhaisempi;

10.

pitää valitettavana, että kymmenessä 38:sta kvantitatiivisesti ilmaistun virheen sisältäneestä tapahtumasta tilintarkastustuomioistuin raportoi virheistä, jotka ylittivät 20 prosenttia tarkastelluista kohdista; toteaa, että näiden 10 tapauksen osuus on 77 prosenttia kasvua ja työllisyyttä edistävän kilpailukyvyn alan arvioidusta vuoden 2015 kokonaisvirhetasosta (tapauksista yhdeksän liittyy seitsemänteen tutkimuksen puiteohjelmaan ja yksi kauden 2007–2013 kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan);

11.

pitää valitettavana, että suurin osa tuomioistuimen löytämistä kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevista virheistä (33 virhettä 38:sta) koski tuensaajien ilmoittamien tukeen oikeuttamattomien henkilöstömenojen ja välillisten kustannusten korvaamista ja että lähes kaikki tuomioistuimen kustannusselvityksistä löytämät virheet liittyivät siihen, että tuensaajat olivat tulkinneet väärin monimutkaisia tukikelpoisuussääntöjä tai laskeneet väärin tukikelpoiset kustannuksensa, minkä seurauksena voidaan päätellä selvästi, että näitä sääntöjä on yksinkertaistettava;

12.

ottaa huomioon, että komission laskelmien mukaan vuoden 2014 jäännösvirhetaso (ohjelman päätyttyä ja oikaisujen jälkeen) oli 3 prosenttia (vuonna 2015 se oli 2,88 prosenttia);

13.

muistuttaa kannastaan komissiota koskevaan vastuuvapauteen vuosien 2012 ja 2014 osalta: on edelleen vakuuttunut siitä, että komission olisi jatkettava ponnistelujaan hyväksyttävän tasapainon löytämiseksi sen välillä, että ohjelmat ovat houkuttelevia osallistujille ja että oikeutettu vastuuvelvollisuus ja varainhoidon valvonta toteutuu; palauttaa tässä yhteydessä mieliin pääjohtajan vuonna 2012 antaman lausuman, jonka mukaan menettely, jossa pyritään kaikissa oloissa varmistamaan alle kahden prosentin jäännösvirhetaso, ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto;

14.

pitää valitettavana, että virheet johtuivat ensisijaisesti virheellisesti lasketuista henkilöstökuluista sekä tukeen oikeuttamattomista välittömistä ja välillisistä kustannuksista;

15.

korostaa havaintoja, jotka on esitetty tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 2/2013, jossa tuomioistuin oli todennut, että komission prosessit on suunniteltu varmistamaan, että rahoitus osoitetaan laadukkaaseen tutkimukseen, ja pitää näitä havaintoja huolestuttavina; toteaa, että tehokkuutta oli sen sijaan painotettu vähemmän:

—

nykyiset tietotekniikan välineet eivät mahdollista hankkeiden tehokasta täytäntöönpanoa ja kahdeksassa komission yksikössä seitsemännen puiteohjelman täytäntöönpanoon osallistuu yli 2 500 henkilöstön jäsentä, joista 1 500:n (60 prosenttia) tehtävänä on nimenomaan Yhteistyö-erityisohjelman täytäntöönpanon hallinnointi

—	käsittelyaikoja olisi lyhennettävä edelleen ja

—	seitsemänteen puiteohjelmaan sovellettavassa rahoituksen valvontamallissa ei kuitenkaan oteta virheriskiä huomioon riittävässä määrin;

16.

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen päätelmiä koskevat komission vastaukset, joissa korostettiin, että avustuksia oli kuitenkin allekirjoitettu 4 324 ja osallistujia oli ollut lähes 20 000, käsittelyaikoja oli jo lyhennetty ja että valvontajärjestelmät oli suunniteltu siten, että ne painottuvat pääasiassa jälkitarkastuksiin;

Seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuus

17.

korostaa, että kustannustehokkuuden mittapuuna olisi käytettävä sitä, miten hyvin toimien tavoitteet on saavutettu taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti (moitteeton varainhoito) (8);

18.

panee merkille, että tutkimuksen puiteohjelmien täytäntöönpanossa ovat olleet mukana eri pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset, 185 artiklan mukaiset elimet, Euroopan investointipankki ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti;

19.

tähdentää, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto hyväksyi vuonna 2015 maksuja 3,8 miljardia euroa ja että 67,4 prosenttia niistä oli suoraan pääosaston vastuulla, 12,6 prosenttia yhteisyritysten, 10,7 prosenttia Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston ja 2,4 prosenttia toimeenpanovirastojen vastuulla;

20.

panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2015 mukaan unioni kohdensi seitsemänteen puiteohjelmaan 44,56 miljardia euroa, josta 58 prosenttia jakaantui Saksan (16 prosenttia), Yhdistyneen kuningaskunnan (16 prosenttia), Ranskan (11 prosenttia), Italian (8 prosenttia) ja Espanjan (7 prosenttia) kesken;

21.

toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto on ottanut käyttöön valvontajärjestelmän, jolla pyritään vähentämään myötäsyntyisiä riskejä suoria ja välillisiä avustuksia koskevan hallinnointiprosessin eri vaiheissa; toteaa, että pääosasto on lisäksi käynnistänyt seurantastrategian Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston täytäntöönpanemia rahoitusvälineitä varten;

22.

panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto oli vuoden 2015 loppuun mennessä saattanut loppuun ja päättänyt vuosien 2007–2013 seitsemännen puiteohjelman puitteissa 3 035 avustussopimusta kaikkiaan 4 950:stä ja 1 915 hanketta; toteaa, että 1,6 miljardia euroa oli edelleen maksamatta; panee merkille, että vuonna 2015 tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto suoritti 826 loppumaksua; kannustaa pääosastoa kehittämään näitä tilastoja tulevina varainhoitovuosina;

23.

korostaa, että indikaattoreissa, kuten käsittely-, ilmoittamis- ja maksuajoissa, ilmeni myönteistä suuntausta ja että niitä pidettiin tyydyttävinä (määräaikoja noudatettiin 93–100-prosenttisesti);

24.

panee merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto teki seitsemännen puiteohjelman ohjelmakaudella 1 550 tarkastusta, joiden piiriin kuului 1 404 edunsaajaa ja 58,7 prosenttia talousarviosta;

25.

toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston mukaan toimeenpanovirastoihin liittyvien toimintojen valvontaan ja koordinointiin osallistui 9,4 kokopäiväistä työntekijää, joista aiheutui hallinnollisia kuluja 1,26 miljoonaa euroa, joka muodostaa 1,35 prosenttia kaikista hallinnollisista kuluista; toteaa lisäksi, että vuonna 2015 tutkimuksen toimeenpanovirasto (REA) ja Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto (ERCEA) toteuttivat 1,94 miljardin euron toimintatalousarvion ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirasto (INEA) suorittivat maksumäärärahoja 480,5 miljoonaa euroa;

26.

toteaa, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosastosta aiheutui yhteisyritysten toiminnan valvonnan yhteydessä 1,67 miljoonan euron kulut, mikä vastaa 0,35:tä prosenttia yhteisyrityksille maksetusta 479,9 miljoonasta eurosta; toteaa lisäksi, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosastosta aiheutui 185 artiklan mukaisten elinten toiminnan valvonnan yhteydessä 0,7 miljoonan euron kulut, mikä vastaa 0,78:a prosenttia kyseisille elimille suoritetuista maksuista;

27.

korostaa, että yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet ovat vastuussa omista tarkastuksistaan, joiden tuloksista on ilmoitettava tutkimuksen ja innovoinnin pääosastolle;

28.

toteaa huolestuneena, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto arvioi havaitun virhetason olleen 4,35 prosenttia ja että samalla pääosasto katsoi jäännösvirhetason (ohjelman päätyttyä ja oikaisujen jälkeen) olevan 2,88 prosenttia;

29.

toteaa, että vuoden 2016 loppuun mennessä takaisinperittävä määrä oli 68 miljoonaa euroa, ja takaisin saatiin perittyä 49,7 miljoonaa euroa;

30.

toteaa kuitenkin, että seitsemännen puiteohjelman säännöt eivät sopineet yhteen yleisten kaupallisten menettelyjen kanssa, ja katsoo, että valvontajärjestelmän riskien ja valvonnan välistä tasapainoa on parannettava ja että tuensaajat tarvitsevat parempaa ohjausta tullakseen toimeen monimutkaisen järjestelmän kanssa ja että korvausmenetelmien on oltava tehokkaampia;

31.

on huolissaan siitä, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston vuosikertomuksen mukaan vuoden 2015 lopussa oli edelleen kesken 1 915 seitsemännen puiteohjelman mukaista hanketta, joiden arvo oli 1,63 miljardia euroa; toteaa, että tämä saattaa viivästyttää Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa;

32.

toteaa olevan unionin etujen mukaista, että luodaan tutkimuksen ja innovoinnin alan ja rakennerahastojen välistä synergiaa;

33.

panee merkille, että komission olisi varmistettava, että seitsemäs puiteohjelma ja kansallinen tutkimusrahoitus ovat yhtenäisiä unionin valtiontukisääntöjen kanssa, jotta vältytään rahoituksen epäjohdonmukaisuudelta ja päällekkäisyydeltä; korostaa, että kansalliset erityispiirteet olisi otettava huomioon;

34.

tähdentää tutkimuksen ja innovoinnin alan rahoitusvälineiden merkitystä; korostaa tutkimuksen kilpailukyvyn perusteella, että rahoitusvälineiden käyttö korkeamman teknologisen valmiuden tason hankkeita varten voi varmistaa riittävän tuoton julkisille investoinneille; korostaa tässä yhteydessä, että ”Riskinjakorahoitusväline (2007–2013) tarjoaa lainoja ja hybridi- tai välirahoitusta, jonka tarkoituksena on parantaa riskirahoituksen saantia tutkimus- ja innovointihankkeita varten; panee merkille, että vuosina 2007–2015 unionin 961 miljoonan euron rahoitusosuudella riskinjakorahoitusvälineeseen tuettiin yli 10,22 miljardin euron arvosta toimia (odotettu määrä oli 11,31 miljardia euroa)”; panee merkille, että innovatiivisia pk-yrityksiä koskevasta riskinjakovälineestä oli myönnetty rahoitusta yli 2,3 miljardia euroa, josta unionin rahoitusosuus oli 270 miljoonaa euroa (9); katsoo näiden lukujen alleviivaavan sitä, että yritykset ja muut edunsaajat ovat erittäin kiinnostuneita riskirahoituksesta;

35.

huomauttaa, että seitsemännen puiteohjelman rahoitusvälineet on kohdennettava paremmin, jotta voidaan varmistaa, että uudet tulokkaat, joilla on rajallinen mahdollisuus saada rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin alalla, saavat tukea;

36.

toteaa, että tiettyjä ulkoisen tarkastajan ja/tai komission sisäisen tarkastuksen osaston suosittamia toimenpiteitä, jotka ovat kaksi ulkoisten elinten seurantaan tarkoitettuja valvontajärjestelmiä koskevaa toimenpidettä ja kolme osallistujien takuurahastoa koskevaa toimenpidettä, ei ole sisällytetty;

37.

kehottaa parantamaan tuloksista ilmoittamista jäsenvaltioissa ja ohjelmaa koskevia tiedotuskampanjoita;

Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaiset tulevaisuudennäkymät

38.

korostaa, että vuoden 2015 loppuun mennessä oli julkaistu 198 Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyvää tarjouspyyntöä, joita koskevien hakemusten jättämisen määräpäivä oli ollut kyseiseen ajankohtaan mennessä; toteaa, että pyyntöihin jätettiin yhteensä 78 268 ehdotusta, joista 10 658 otettiin pääluetteloon tai varaololuetteloon; toteaa tämän merkitsevän noin 14 prosentin onnistumisastetta, kun huomioon otetaan ainoastaan tukikelpoiset ehdotukset; ottaa huomioon, että samalla ajanjaksolla allekirjoitettiin edunsaajien kanssa 8 832 avustussopimusta, joista 528 oli tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston allekirjoittamia;

39.

panee merkille, että seitsemännessä puiteohjelmassa saavutettiin 551 miljoonan euron säästöt kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna ja että komissio pyrki yksinkertaistamaan Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa entisestään seitsemänteen puiteohjelmaan verrattuna; korostaa kuitenkin, että yksinkertaistamisen on hyödytettävä kaikkia toimintalohkoja, myös rakennerahastoja, jotta unionilta taloudellista tukea saavia edunsaajia kohdeltaisiin myös jatkossa yhdenvertaisesti;

40.

panee tyytyväisenä merkille, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto pyrkii vähentämään edelleen yleiskustannuksia ulkoistamalla sopimusten hallinnoinnin toimeenpanovirastoille ja muille elimille; korostaa tässä yhteydessä, että 55 prosenttia Horisontti 2020 -puiteohjelman talousarviosta on toimeenpanovirastojen hallinnoimaa;

41.

painottaa, että poliittisten toimijoiden, mukaan lukien komission pääosastot, toimeenpanovirastot, yhteisyritykset ja 185 artiklan mukaiset elimet, suuri määrä edellyttää huomattavaa koordinointia, jonka vaikuttavuus on ensiarvoisen tärkeää;

42.

panee merkille, että Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ja komissio ovat tilintarkastustuomioistuimen kanssa eri mieltä maksujen laillisuudesta; katsoo, että kyseistä kiistaa ei pidä ratkaista hyvässä uskossa toimineiden edunsaajien haitaksi;

43.

pitää Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteydessä myönteisenä, että

—	ohjelman rakenne ei ole enää yhtä mutkikas ja että siinä huolehditaan eri osien yhteentoimivuudesta

—	nyt sovelletaan yhtä ainoaa säännöstöä

—	nyt hanketta kohti on yksi rahoitusaste

—	välillisiin kustannuksiin sovelletaan kiinteää määrää (25 prosenttia)

—	hankekoordinaattoreiden kohdalla tarkastetaan ainoastaan taloudellinen kannattavuus

—	uusi lähestymistapa parantaa suorituskyvyn mitattavuutta

—	tutkimukseen ja investointiin sovelletaan yhtä ainoaa tarkastusstrategiaa

—	avustusten hallinnointia ja asiantuntijoita varten otettiin käyttöön yksi ainoa osallistujaportaali

—	avustuksia, asiantuntijasopimuksia ja arkistointia hallinnoidaan sähköisesti;

44.

pitää myönteisenä, että on perustettu yhteinen tukikeskus, joka auttaa seitsemää komission pääosastoa, neljää toimeenpanovirastoa ja kuutta yhteisyritystä koordinoinnissa ja ohjelman toteuttamisessa tehokkaasti ja yhdenmukaistetusti; ottaa huomioon, että 1. tammikuuta 2014 lähtien yhteinen tukikeskus tarjoaa yleisiä palveluja, oikeudellisen tuen, jälkitarkastusten, tietotekniikkajärjestelmien ja -operaatioiden, liiketoimintaprosessien ja ohjelmaa koskevien tietojen alalla kaikille tutkimusta koskeville komission pääosastoille, toimeenpanovirastoille ja yhteisyrityksille, jotka panevat Horisontti 2020 -puiteohjelmaa käytäntöön;

45.

ehdottaa, että kansallisten yhteyspisteiden roolia olisi suurennettava, jotta voidaan tarjota laadukasta teknistä tukea paikan päällä; katsoo, että vuosittaiset tulosten arvioinnit, koulutus ja tehokkaasti toimivien kansallisten yhteyspisteiden kannustaminen lisäävät Horisontti 2020 -puiteohjelman onnistumisastetta;

46.

pitää myönteisenä, että Horisontti 2020 -varoista pienille ja keskisuurille yrityksille kohdennettujen varojen osuus kasvoi 19,4 prosentista (2014) 23,4 prosenttiin (2015) ja suosittelee kannustamaan aktiivisesti tätä kehitystä;

47.

ei pidä hyväksyttävänä, että tutkimuksen ja innovoinnin pääosasto ei ole noudattanut parlamentin toivomusta, jonka mukaan komission pääosastojen olisi julkaistava kaikki maakohtaiset suosituksensa vuotuisissa toimintakertomuksissaan;

48.

pyytää komissiota ryhtymään toimenpiteisiin, joilla varmistetaan sama palkka samaa työtä samassa hankkeessa tekeville tutkijoille, ja laatimaan luettelon maittain kaikista pörssissä noteeratuista yrityksistä ja/tai yrityksistä, joiden vuotuiset tilinpäätökset ovat voitollisia ja jotka saavat rahoitusta Horisontti 2020 -ohjelmasta;

49.

toteaa, että Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisällytetyillä uusilla elementeillä otetaan myös huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen havainnot;

50.

palauttaa mieliin, että yhdeksäs tutkimuksen puiteohjelma on parhaillaan valmisteltavana; korostaa tarvetta varmistaa, että Horisontti 2020 -ohjelman parhaita käytäntöjä käytetään ohjelman määrittelyssä; kehottaa lisäämään rahoitusta innovoinnille, joka on yrityssektorin kannalta taloudellisesti tehokasta, ja pyytää lisäämään erilaisten alaohjelmien talousarvioiden välistä joustavuutta, jotta vältytään rahoituksen puuttumiselta ”erinomaisiksi” luokitelluilta ohjelmilta;

Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen unionista ja sen seuraukset seitsemännelle puiteohjelmalle

51.

kunnioittaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa 23. kesäkuuta 2016 järjestetyn kansanäänestyksen tulosta ja toteaa kansan ilmaisseen poliittisen tahtonsa erota Euroopan unionista;

52.

pitää myönteisenä työtä, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan alahuone on tehnyt arvioidessaan äänestystuloksen vaikutuksia tieteen ja tutkimuksen alalla (10) ja pyrkiessään pitämään Euroopan kilpailukyvylle aiheutuvat vahingot mahdollisimman vähäisinä;

53.

tähdentää, että päämajaansa Yhdistyneessä kuningaskunnassa pitävät organisaatiot saivat vuonna 2014 avustuksina 1,27 miljardia euroa (eli 15 prosenttia kaikista avustuksista) ja vuonna 2015 1,18 miljardia euroa (eli 15,9 prosenttia kaikista avustuksista) ja että tämä oli suurin yksittäisen jäsenvaltion unionilta tuolloin saama rahoitusosuus (11);

Päätelmät

54.

toteaa, että kokonaisuutena tarkastellen komissio on hallinnoinut seitsemättä puiteohjelmaa kustannustehokkaasti; toteaa, että ohjelman tehokkuutta on myös parannettu, vaikka täytäntöönpanossa on ollut viivästyksiä ja toistuvia virheitä;

55.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen huolenaiheet on otettu huomioon;

56.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Horisontti 2020 -puiteohjelmassa käyttöön otettuja uudistuksia, kuten välillisiin kustannuksiin sovellettava kiinteä määrä, yksi ainoa tarkastusstrategia, yksi ainoa osallistujaportaali jne., sovelletaan vastaavasti muilla toimintalohkoilla ja esimerkiksi rakennerahastojen yhteydessä; korostaa, että kaikkia edunsaajia olisi kohdeltava oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti;

57.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään saavuttaakseen tavoitteen, jonka mukaan kolme prosenttia BKT:stä investoidaan tutkimukseen; katsoo, että tämä tukisi huippuosaamista ja innovointia; tässä mielessä pyytää komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta ehdottaa paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason tiedesopimusta kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen mallin mukaisesti;

58.

on huolissaan siitä, että niin REA kuin ERCEA korostivat arviointikertomuksissaan, että palautteen antamista sekä komission ja toimeenpanovirastojen välistä viestintää voitaisiin parantaa;

o o

59.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle ja komissiolle.

(1) EUVL L 412, 30.12.2006, s. 1.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.

(3) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(4) EUVL C 373, 10.11.2015, s. 1.

(5) http://www.parliament.uk/business/committees/committees-a-z/commons-select/science-and-technology-committee/inquiries/parliament-2015/leaving-the-eu-inquiry-16-17/publications/

(6) EUVL L 246, 14.9.2016, s. 25.

(7) Commitment and Coherence, unionin seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointi, marraskuu 2015 https://ec.europa.eu/research/evaluations/pdf/fp7_final_evaluation_expert_group_report.pdf

(8)

(9) COM(2016)0675, s. 20.

(10) Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneen tiede- ja teknologiavaliokunnan 16. marraskuuta 2016 antama selonteko.

(11) Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskeva seurantakertomus, s. 21 ja sitä seuraavat sivut.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/17

P8_TA(2017)0247

Valtiottomuus Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (2016/2220(INI))

(2018/C 331/03)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvälineet, mukaan luettuna ne, jotka koskevat oikeutta kansalaisuuteen, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 yleissopimuksen, valtiottomuuden poistamista koskevan vuoden 1961 yleissopimuksen, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

—

ottaa huomioon valtiottomuutta ja oikeutta kansalaisuuteen koskevat YK:n välineet, kuten YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun (UNHCR) toimeenpanevan komitean päätelmän n:o 106 Identification, Prevention and Reduction of Statelessness and Protection of Stateless Persons (1), jota YK:n yleiskokous tuki 2006 päätöslauselmassaan A/RES/61/137,

—

ottaa huomioon UNHCR:n kampanjan valtiottomuuden poistamiseksi vuoteen 2024 mennessä (2) ja UNHCR:n, YK:n naisjärjestön ja muiden toimijoiden tukeman ja YK:n ihmisoikeusneuvoston kannattaman maailmanlaajuisen kampanjan yhtäläisistä kansalaisuusoikeuksista (Global Campaign for Equal Nationality Rights),

—	ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 15. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksista ja kansalaisuuden mielivaltaisesta viemisestä (A/HRC/RES/32/5),

—	ottaa huomioon maailman ihmisoikeuskonferenssin 25. kesäkuuta 1993 hyväksymän Wienin julistuksen ja toimintaohjelman (3),

—	ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suosituksen N:o 32 pakolaisaseman, turvapaikan ja kansalaisuuden sukupuoliulottuvuudesta sekä naisten kansalaisuudettomuudesta (4),

—	ottaa huomioon Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusjulistuksen (5),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan, jonka mukaan EU:n on ”kansainvälisissä suhteissaan” edistettävä osaltaan ”köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista”,

—	ottaa huomioon 20. heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2015–2019 (6),

—	ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (7),

—	ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta (8),

—	ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta unionin strategiasta (9),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista ja muuttoliikkeestä kolmansissa maissa (10),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Myanmarista (11),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (12),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston marraskuussa 2014 julkaiseman tutkimuksen ”Addressing the Human Rights impact of statelessness in the EU’s External action”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0182/2017),

toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasian alue koostuu seuraavista valtioista: Afganistan, Bangladesh, Bhutan, Brunei, Kambodža, Intia, Indonesia, Laos, Malesia, Malediivit, Myanmar, Nepal, Pakistan, Filippiinit, Singapore, Sri Lanka, Thaimaa, Itä-Timor ja Vietnam; toteaa, että nämä kaikki kuuluvat jäseninä tai tarkkailijoina joko Kaakkois-Aasian maiden liittoon (ASEAN) tai Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön järjestöön (SAARC);

toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus vahvistaa, että kaikki ihmiset syntyvät tasa-arvoisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; toteaa, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 15 artiklaan ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeusvälineisiin on kirjattu, että jokaisella ihmisellä on oikeus kansalaisuuteen ja että kenenkään kansalaisuutta ei saa mielivaltaisesti viedä; toteaa kuitenkin, että kansainväliset oikeudelliset välineet eivät ole saavuttaneet pääasiallista tavoitettaan, jonka mukaan jokaiselle ihmiselle on varmistettava kansalaisuus;

C.	ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä; toteaa, että ihmisoikeudet ja perusvapaudet ovat jokaisen ihmisen synnynnäinen oikeus ja niiden suojeleminen ja edistäminen on hallituksen tärkein tehtävä;

toteaa, että kaikkien Etelä- ja Kaakkois-Aasian maiden ratifioiman lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsi on rekisteröitävä välittömästi syntymän jälkeen, ja hänellä on oltava oikeus kansalaisuuteen; toteaa, että arvioiden mukaan puolet maailman valtiottomista henkilöistä on lapsia ja että monet heistä ovat olleet valtiottomia syntymästään lähtien;

E.	toteaa, että ASEANin ihmisoikeusjulistuksessa vahvistetaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus kansalaisuuteen lain edellyttämällä tavalla ja että kenenkään kansalaisuutta ei saa mielivaltaisesti viedä tai evätä pyyntöä kansalaisuuden vaihtamiseksi;

toteaa, että valtiottomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa vuoden 1954 yleissopimuksessa henkilöä, ”jota ei mikään valtio lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan”; toteaa, että valtiottomuuden syyt voivat vaihdella ja niitä voivat olla muun muassa: valtioseuraanto ja valtioiden hajoaminen, tietyissä tapauksissa pakenemaan pakottavat olosuhteet, muuttoliike ja ihmiskauppa sekä kansalaisuuslakien muutokset ja puutteet, kansalaisuuden päättyminen pitkäaikaisen ulkomailla asumisen vuoksi, kansalaisuuden mielivaltainen vieminen, syrjintä sukupuolen, rodun, alkuperän tai muiden syiden perusteella, hallinnolliset ongelmat, mukaan luettuna syntymätodistusten saamisen tai rekisteröinnin ongelmat; toteaa, että useimmat tai jopa kaikki näistä tapauksista voidaan löytää Etelä- ja Kaakkois-Aasian valtiottomien ihmisten joukosta;

G.	pitää tärkeänä panna merkille, että kysymys henkilön valtiottomuudesta on eri asia kuin kysymys henkilön pakolaisuudesta; toteaa, että useimmat valtiottomat ihmiset eivät ole koskaan lähteneet synnyinpaikastaan tai ylittäneet valtakunnanrajaa;

toteaa, että valtiottomuus on monitahoinen ongelma ja se johtaa erilaisiin ihmisoikeusrikkomuksiin, joita voivat olla muun muassa syntymätodistuksiin ja muihin henkilöasiakirjoihin liittyvät ongelmat tai ongelmat, jotka koskevat omistusoikeutta, jäämistä lasten terveysohjelmien ja julkisen koulujärjestelmän ulkopuolelle, liikeyrityksen omistusta, poliittista edustusta ja äänioikeutta, oikeutta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin; toteaa, että valtiottomuus voi osaltaan edistää ihmiskauppaa, mielivaltaisia vangitsemisia, vapaan liikkuvuuden rikkomista, lasten hyväksikäyttöä ja naisten syrjintää;

toteaa, että valtiottomuuteen ei juurikaan kiinnitetä kansainvälistä huomiota, vaikka sen maailmanlaajuiset ja alueelliset ihmisoikeusvaikutukset ovat erittäin huolestuttavia, sillä valtiottomuus nähdään edelleen valtioiden sisäisenä asiana; toteaa, että valtiottomuuden vähentämisestä ja viime kädessä poistamisesta olisi tehtävä ihmisoikeuksia koskeva painopiste kansainvälisellä tasolla;

J.	toteaa, että lainsäädännöllinen syrjintä sukupuolen perusteella vaikkapa haettaessa tai siirrettäessä kansalaisuutta omalle lapselle tai puolisolle on edelleen olemassa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa esimerkiksi Nepalissa, Malesiassa ja Bruneissa;

K.	toteaa, että UNHCR:n arvion mukaan alueella on 135 miljoonaa alle viisivuotiasta lasta, joiden syntymää ei ole rekisteröity ja jotka ovat vaarassa päätyä valtiottomiksi henkilöiksi;

L.	toteaa, että valtiottomuuden poistaminen johtaa myös demokratian lisääntymiseen, kun entiset valtiottomat henkilöt pääsevät mukaan demokraattiseen prosessiin ja voivat osallistua siihen;

M.	toteaa, että valtiottomuuden monitahoinen ongelma kuuluu kansainvälisen oikeuden ja politiikan reuna-alueille mutta se ei kuitenkaan ole marginaalinen kysymys;

N.	toteaa, että valtiottomuus vaarantaa asianomaisten väestöryhmien kehitysnäkymät ja kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 tehokkaan täytäntöönpanon;

toteaa, että UNHCR:n maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa valtiottomuuden poistamiseksi 2014–2024 pyritään tukemaan hallituksia, jotta ne voivat ratkaista keskeisimmät olemassa olevat valtiottomuusongelmat, estää uusien tapausten syntymisen sekä havaita paremmin valtiottomat väestöryhmät ja suojella niitä; toteaa, että toimintasuunnitelman 10 kohdassa pidetään tärkeänä parantaa valtiottomuutta koskevaa kvalitatiivista ja kvantitatiivista tietoa; toteaa, että EU on sitoutunut tukemaan toimintasuunnitelmaa aktiivisesti;

toteaa, että neuvoston päätelmissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta (2015–2019) muistutetaan, että valtiottomuuskysymystä on pidettävä esillä prioriteettimaiden kanssa ja että on panostettava toimiin, joilla estetään valtiottomien väestöryhmien syntyminen konfliktin, pakkosiirtymisen tai valtioiden hajoamisen seurauksena;

ottaa huomioon, että 20. syyskuuta 2016 julkaistussa EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa (maa- ja aluekohtaiset kysymykset) todetaan, että EU:n tavoitteena on lisätä ihmisoikeuskysymysten johdonmukaisuutta, vaikuttavuutta ja näkyvyyttä EU:n ulkopolitiikassa ja nostaa EU:n profiilia sitoutumisessa alueellisen vastuullisuuden ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden edistämiseen YK:n ja alueellisten ihmisoikeusmekanismien puitteissa; toteaa erityisesti, että tähän sisältyy ensimmäisen poliittisen vuoropuhelun käynnistäminen ihmisoikeuksista Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusmekanismien kanssa;

R.	toteaa, että EU on päättänyt asettaa ihmisoikeudet keskiöön suhteissaan kolmansiin maihin;

S.	toteaa, että valtiottomuus edistää väestön liikkeitä, maastamuuttoa ja ihmiskauppaa sekä horjuttaa kokonaisten alueiden vakautta;

toteaa, että monet maailman 10 miljoonasta valtiottomasta ihmisestä asuvat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa ja Myanmarin rohingyaväestö on maailman suurin valtioton väestöryhmä, johon kuuluu yli miljoona ihmistä UNHCR:n valtiottomuutta koskevan määritelmän mukaan; toteaa, että myös Thaimaassa, Malesiassa, Bruneissa, Vietnamissa, Filippiineillä ja muualla on suuria valtiottomia väestöryhmiä; toteaa, että valtiottomia tiibetiläisiä asuu esimerkiksi Intiassa ja Nepalissa; toteaa, että jotkut näistä ryhmistä kuuluvat UNCHR:n valtiottomuutta koskevan määritelmän piiriin, mutta toiset taas eivät; toteaa, että maailman valtiottomista ihmisistä ei ole olemassa kattavia tilastollisia selvityksiä eikä raportteja, koska kaikki valtiot eivät pidä tilastoja tästä asiasta; toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on pitkittyneitä ja ratkaisemattomia tapauksia, mutta myös tapauksia, joissa on saavutettu edistystä;

toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on viime vuosina saavutettu edistystä kansalaisuuslakeihin tehtyjen tarkistusten myötä, sillä valtiottomuuden estämiseksi on otettu käyttöön asianmukaisia säännöksiä ja valtiottomat henkilöt ovat saaneet mahdollisuuden kansalaisuuden hankkimiseen; toteaa, että näitä toimia on vahvistettava ja että hyväksyttyjä lakeja on noudatettava myös käytännössä;

toteaa, että rohingyat kuuluvat maailman vainotuimpien vähemmistöjen joukkoon ja ovat yksi suurimmista valtiottomien ihmisten ryhmistä; toteaa myös, että he ovat olleet virallisesti valtiottomia Burman vuoden 1982 kansalaisuuslain hyväksymisestä lähtien; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat hyljeksivät rohingyaväestöä, vaikka joissakin naapurimaista on suuret pakolaisväestöt; toteaa, että Rakhinen osavaltiossa on meneillään kahnauksia; toteaa, että tuhannet Bangladeshin rajan yli päässeet pakolaiset tarvitsevat epätoivoisesti humanitaarista apua ja että heitä työnnetään takaisin väkipakolla, mikä on kansainvälisen oikeuden vastaista; toteaa, että rohingyat pakenevat Rakhinen osavaltion kollektiivisen rankaisemisen politiikkaa, jossa turvallisuusjoukot tekevät summittaisesti kohdistettuja kostohyökkäyksiä ja niiden kerrotaan tulittaneen kyläläisiä taisteluhelikoptereista, polttaneen koteja, pidättäneen ihmisiä mielivaltaisesti ja raiskanneen naisia ja tyttöjä; toteaa, että tähän mennessä kotimaiset ja kansainväliset vastaukset rohingyaväestön ihmisoikeuksien heikentymiseen ja humanitaariseen kriisiin ovat olleet pitkälti riittämättömiä ja monia asian ratkaisemiseen tarkoitettuja välineitä ei ole edes käytetty;

toteaa, että satoja tuhansia bihareja ei kohdeltu Bangladeshin kansalaisina maan itsenäisyyssodan jälkeen, kun Pakistan kieltäytyi myöntämästä ottamasta heitä takaisin; toteaa, että vuodesta 2003 lähtien useat tuomioistuimet ovat kuitenkin vahvistaneet, että biharit ovat Bangladeshin kansalaisia; toteaa, että lukuisat biharit eivät ole täysin kotoutuneet Bangladeshin yhteiskuntaan ja eivätkä osallistu kehitysohjelmiin ja monet eivät ole voineet hyödyntää uudelleen vahvistettuja oikeuksiaan täysipainoisesti;

toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on paljon muitakin valtiottomia väestöryhmiä; toteaa kuitenkin, että viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä esimerkiksi Indonesiassa, jossa sukupuoleen perustuva syrjintä poistettiin kansalaisuuden hakemista koskevasta menettelystä ja kansalaisuuslakia uudistettiin vuonna 2006 siten, että Indonesiasta ulkomaille yli viideksi vuodeksi muuttavat henkilöt eivät enää menetä Indonesian kansalaisuutta, jos se johtaisi valtiottomuuteen; toteaa, että Kambodžassa syntymän rekisteröinnistä on tehty maksutonta ensimmäisen 30 päivän ajan syntymän jälkeen; toteaa myös, että Vietnamissa helpotettiin vuonna 2008 kansalaisuuden myöntämistä kaikille valtiottomille henkilöille, jotka olivat oleskelleet Vietnamissa yli 20 vuoden ajan ja Thaimaassa kansalaisuus- ja väestörekisterilainsäädännön uudistamisen jälkeen 23 000 valtiotonta henkilöä on saanut kansalaisuuden vuoden 2011 jälkeen;

Y.	pitää erityisen tärkeänä, että kaikki alueen maiden hallitukset ja asiasta vastaavat viranomaiset noudattavat täysin palauttamiskiellon periaatetta ja suojelevat pakolaisia niiden kansainvälisiä velvoitteita vastaavasti ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

Z.	toteaa, että valtiottomien ryhmien olisi voitava hyödyntää humanitaarisia ohjelmia, jotka tarjoavat terveyspalveluja, ruokaa, koulutusta ja ravitsemusapua;

on huolissaan miljoonista valtiottomista ihmisistä eri puolilla maailmaa ja erityisesti Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa ja ilmaisee solidaarisuutensa kansalaisuudettomille ihmisille;

on erityisen huolestunut rohingyavähemmistön tilanteesta Myanmarissa; on tyrmistynyt laajamittaisista ihmisoikeusrikkomuksista ja rohingyaväestön jatkuvasta sorrosta ja syrjinnästä sekä siitä, ettei heitä vieläkään tunnusteta Myanmarin yhteiskunnan osaksi ja katsoo, että tilanne näyttää ennakolta suunnitellulta etniseltä puhdistukselta; korostaa, että rohingyat ovat eläneet Myanmarin alueella monien sukupolvien ajan ja ovat täysin oikeutettuja Myanmarin kansalaisuuteen, joka heillä on ollut aikaisemmin, ja kaikkiin sen myötä tuleviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin; vaatii Myanmarin hallitusta ja viranomaisia palauttamaan Myanmarin kansalaisuuden rohingyavähemmistölle; vaatii lisäksi välittömästi antamaan humanitaarisille järjestöille, kansainvälisille tarkkailijoille, valtiosta riippumattomille järjestöille ja toimittajille pääsyn Rakhinen osavaltioon; katsoo, että tarvitaan puolueettomia tutkimuksia, jotta ihmisoikeuksien rikkomiseen syyllistyneet henkilöt saadaan vastaamaan teoistaan; katsoo lisäksi, että tarvitaan pikaisia toimenpiteitä estämään jatkossa vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää, vihamielisyyttä ja väkivaltaa tai yllytystä niihin; toivoo, että Nobelin rauhanpalkinnon ja Saharov-palkinnon saanut Aung San Suu Kyi käyttäisi hyväksi eri roolejaan Myanmarin hallituksessa ratkaisun löytämiseen;

pitää valitettavana, että valtiottomuutta käytetään joissakin tapauksissa väärin tiettyjen yhteisöjen marginalisoimiseen ja heidän oikeuksiensa viemiseen; katsoo, että vähemmistöjen oikeudellinen, poliittinen ja sosiaalinen osallistaminen on tärkeä osa demokratiaan siirtymistä ja että valtiottomuutta koskevien kysymysten ratkaisemisella parannettaisiin osaltaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja poliittista vakautta;

kiinnittää huomiota siihen, että valtiottomuus voi aiheuttaa merkittäviä humanitaarisia kriisejä, ja toistaa, että valtiottomilla henkilöillä olisi oltava pääsy humanitaarisiin ohjelmiin; tähdentää, että valtiottomuus merkitsee usein koulutusta, terveydenhoitoa, työllistymistä, liikkuvuutta ja turvallisuutta koskevien mahdollisuuksien kariutumista;

on huolestunut valtiottomuutta Etelä- ja Kaakkois-Aasian maissa koskevan tiedon puutteesta, sillä esimerkiksi Bhutanin, Intian, Nepalin ja Itä-Timorin tilanteesta ei juurikaan ole tietoja saatavilla; on lisäksi huolestunut siitä, että silloinkin kun kokonaislukumäärät ovat saatavilla, esimerkiksi naisista, lapsista ja muista heikommassa asemassa olevista ryhmistä ei ole olemassa eriteltyjä tietoja; huomauttaa, että tämä tiedonpuute vaikeuttaa kohdennettujen toimien määrittelyä esimerkiksi valtiottomuuden poistamiseen vuoteen 2024 mennessä tähtäävän UNHCR:n kampanjan puitteissa; kannustaa voimakkaasti Etelä- ja Kaakkois-Aasian maita tuottamaan luotettavaa ja julkista eriytettyä tietoa valtiottomuudesta;

toteaa, että on myös olemassa myönteisiä esimerkkejä, kuten Filippiinien toukokuussa 2016 tekemä aloite toimiin ryhtymisestä tietojen saamiseksi alueen valtiottomien lasten määrästä ja tilanteesta; kehottaa EU:ta tarjoamaan yhteistyötä ja tukea valtiottomuuden kattavaan kartoittamiseen ja sellaisten hankkeiden määrittelemiseen, joilla valtiottomuus alueella voidaan poistaa;

on syvästi huolestunut siitä, että Brunein, Malesian ja Nepalin lainsäädännöissä on sukupuoleen perustuvaa syrjintää; pitää tärkeänä tarkastella uudelleen kansalaisuuslakeihin liittyviä säännöksiä, erityisesti lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) osalta;

pitää tervetulleena alueen myönteistä kehitystä ja Filippiinien, Vietnamin ja Thaimaan toimia ja kannustaa alueen maita yhteistyöhön ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseen sekä pyrkimyksiin poistaa valtiottomuus koko alueella;

muistuttaa tilanteesta valtiottomuuden poistamisen jälkeen alueella ja ihmisoikeuksiin kuuluvasta osallistumisperiaatteesta; kannattaa valtiottomuutta kokeneiden yhteisöjen ja aiemmin valtiottomien ihmisten ottamista mukaan kehityshankkeisiin ja suunnitteluun; kannustaa hallituksia ja kehityshankkeita tarkastelemaan valtiottomuuden jälkeistä syrjintää käytännön tasa-arvon nopeuttamiseksi tarkoitetun CEDAW-yleissopimuksen 4 artiklan 1 kohdan innoittamana;

10.

tunnustaa kansallisen itsemääräämisoikeuden kansalaisuutta koskevissa asioissa, mutta vaatii maita, joissa asuu valtiottomia väestöryhmiä, ryhtymään konkreettisiin toimiin valtiottomuuden ongelman ratkaisemiseksi kaikkien maiden ratifioimien kansainvälisten sopimusten ja ennen kaikkea lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen edellyttämällä tavalla; toteaa, että alueella on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä;

11.

kehottaa Bangladeshin hallitusta sitoutumaan selkeään etenemissuunnitelmaan vuonna 1997 allekirjoitetun Chittagong Hills Tractsin rauhansopimuksen panemiseksi kokonaan täytäntöön, jolloin nykyisin Intiassa valtiottomana asuvalle jumma-väestölle voitaisiin palauttaa heidän oikeutensa;

12.

kannustaa jäsenvaltioita voimakkaasti panemaan täytäntöön valtiottomuuden poistamista koskevaan vuoden 1961 yleissopimukseen kirjatun varotoimen, jonka mukaan tietyssä valtiossa syntynyt henkilö saa myös kyseisen valtion kansalaisuuden, jos hän muussa tapauksessa olisi valtioton;

13.

korostaa valtiottomuuden ja sosiaalisen ja taloudellisen suojattomuuden välistä yhteyttä; kehottaa kehitysmaiden hallituksia estämään kansalaisuuden epäämisen, menettämisen tai viemisen syrjivillä perusteilla, laatimaan tasa-arvoisia kansalaisuuslakeja ja ottamaan käyttöön saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja syrjimättömiä menettelyjä kansalaisuutta koskevassa dokumentoinnissa;

14.

pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n toimintasuunnitelmaa 2015–2019 koskevissa päätelmissään neuvosto sitoutuu pitämään kysymystä esillä prioriteettimaiden kanssa; suhtautuu lisäksi myönteisesti neuvoston sitoumukseen vahvistaa suhteitaan ASEANin kanssa; suosittaa, että toiminnan painopiste ulotetaan konflikteista, asuinsijoilta siirtymisestä ja valtioiden hajoamisesta syntyneistä valtiottomista väestöistä kattamaan myös muita asiaankuuluvia näkökohtia, kuten valtiottomuus syrjinnän johdosta tai syntymän rekisteröimättömyyden ja väestörekisteröinnin puuttumisen perusteella;

15.

muistuttaa, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa (2015–2019) luvattiin toimenpiteitä yhteisen kehyksen rakentamiseksi komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle valtiottomuutta koskevien kysymysten nostamiseksi esiin kolmansien maiden kanssa; korostaa, että virallisen kehyksen laatiminen ja levittäminen olisi olennainen osa Euroopan unionin tukea UNCHR:lle tavoittelee valtiottomuuden poistamista vuoteen 2024 mennessä;

16.

kehottaa EU:ta edistämään maailmanlaajuisten ratkaisujen kehittämistä valtiottomuuteen sekä kehittämään samalla alueellisia tai paikallisia strategioita, sillä ”yhden koon” lähestymistapa ei ole riittävän tehokas valtiottomuuden torjumisessa;

17.

katsoo, että EU:n olisi korostettava voimakkaammin valtiottomuuden vaikutuksia globaaleihin kysymyksiin, kuten köyhyyden poistamiseen, kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030 ja kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoon, lasten oikeuksien edistämiseen sekä laittoman muuttoliikkeen ja ihmiskaupan edellyttämiin toimiin;

18.

pitää myönteisenä kestävän kehityksen tavoitteen 16.9 hyväksymistä, sillä siihen sisältyy laillisen henkilöllisyyden ja syntymän rekisteröimisen takaaminen kaikille; pitää kuitenkin valitettavana, ettei valtiottomuutta mainita selvästi kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 syrjintäperusteena eikä köyhyyden vähentämistavoitteena; kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita harkitsemaan valtiottomuusindikaattoreiden lisäämistä kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa koskeviin seuranta- ja raportointimekanismeihinsa;

19.

pitää tärkeänä valtiottomuutta koskevaa tehokasta viestintästrategiaa tietoisuuden lisäämiseksi asiasta; kehottaa EU:ta tiedottamaan valtiottomuudesta enemmän ja paremmin yhteistyössä UNCHR:n kanssa sekä kyseisissä kolmansissa maissa toimivien edustustojensa kautta sekä keskittymään ihmisoikeusrikkomuksiin, jotka ovat tapahtuneet valtiottomuuden seurauksena;

20.

kehottaa EU:ta kehittämään kattavan strategian, joka perustuu kahteen toimenpidekokonaisuuteen; toteaa, että ensimmäisillä toimenpiteillä olisi käsiteltävä kiireellisiä tilanteita ja toisilla olisi määriteltävä pitkän aikavälin toimenpiteet valtiottomuuden poistamiseksi; katsoo, että strategiassa olisi keskityttävä muutamiin painopisteisiin ja että EU:n olisi otettava johtoasema kiireellisissä tilanteissa, jotta valtiottomuutta koskevaa tietoisuutta lisättäisiin kansainvälisellä tasolla;

21.

korostaa, että valtiottomuutta koskevan EU:n kattavan strategian olisi oltava mukautettavissa valtiottomien henkilöiden kohtaamiin tilanteisiin; korostaa, että asiaankuuluvien toimien määrittelemiseksi on erotettava toisistaan hallinnollisten valmiuksien puuttumisesta johtuva valtiottomuus ja tiettyjä väestöryhmiä tai vähemmistöjä syrjivästä valtiollisesta politiikasta johtuva valtiottomuus;

22.

suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat painopisteekseen Etelä- ja Kaakkois-Aasian valtiottomuutta koskevan myönteisen kehityksen tukemisen, ja ehdottaa uutta kattavaa toimintalinjaa, jossa

—	kannustetaan valtioita liittymään valtiottomuutta koskeviin yleissopimuksiin korostamalla niiden etuja kahdenvälisissä suhteissa parlamenttien ja ministeriöiden tasoilla ja muilla tasoilla;

—	tuetaan ASEANin alakohtaisia elimiä ja SAARCia niiden tukiessa jäsenvaltioitaan, jotka jatkavat kansalaisuutta koskevan oikeuden toteuttamista ja valtiottomuuden poistamista;

—	korostetaan valtiottomuutta koskevien sopimusten arvoa monenvälisillä foorumeilla;

—

toimitaan yhteistyössä valtioiden kanssa ja tuodaan esille niitä hyötyjä, joita valtiottomia ja kansallisuudeltaan määrittelemättömiä ihmisiä koskevien monialaisten, eriytettyjen ja todennettavien maanlaajuisten tietojen keräämisestä aiheutuu, sillä valtiottomien henkilöiden tunnistaminen on kyseisille valtioille ensimmäinen askel valtiottomuuden poistamiseksi tarvittaviin toimiin ryhtymiseksi; kerätyt tiedot käytetään sitten rekisteröintiin, dokumentointiin, julkisten palvelujen tarjoamiseen, lain ja järjestyksen ylläpitämiseen ja kehityssuunnitteluun;

—	korostetaan toistuvasti, että syntymien rekisteröinnin on oltava maksutonta, helposti kaikkien saatavilla olevaa ja luonteeltaan syrjimätöntä;

—	korostetaan toistuvasti, että kansallisessa henkilötietojen hallintojärjestelyssä on oltava kaikkien alueella asuvien henkilöiden henkilötiedot, mukaan luettuna vaikeasti tavoitettavat ja marginalisoidut ryhmät, jotka saattavat olla joutumassa valtiottomiksi tai joilta puuttuu kansalaisuus;

—	tuetaan Etelä- ja Kaakkois-Aasian maita niiden huolehtiessa, että myös valtiottomilla lapsilla on mahdollisuus päästä kouluun, sillä valtiottomuus on merkittävä este lasten yhtäläisille mahdollisuuksille koulutuksessa;

—	tuetaan innovatiivisen teknologian merkitystä käyttämällä digitaalisia syntymän rekisteröimiseen tarkoitettuja ohjelmia parantamaan rekisteröintiä ja arkistointia;

—	puututaan kansalaisuuslakien sisältöön ja soveltamiseen sekä kansalaisuutta koskevan oikeuden mielivaltaiseen viemiseen tai kieltämiseen etnisen alkuperän perusteella, sillä se on tärkein valtiottomuuden syy alueella;

—	kannustetaan alueen valtioita kiinnittämään ihmisoikeus- ja yhteisöperustaisilla lähestymistavoilla huomiota naisten tarpeisiin ja kysymyksiin, jotka koskevat seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, etenkin ihmiskaupan uhrien osalta;

—	otetaan kantaa kansalaisuuslakien ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän ongelmaan, sillä eräissä maissa äitien on vaikeaa tai jopa mahdotonta siirtää omaa kansalaisuuttaan lapsilleen;

—	varmistetaan, että kaikki EU:n rahoittamat kehityshankkeet ja humanitaarinen apu laaditaan niin, että valtiottomuutta koskevaan kysymykseen puututaan aina tarvittaessa;

—

kehitetään asiaankuuluvien EU:n toimielinten ja toimijoiden valmiuksia, jotta voidaan ymmärtää, arvioida ja suunnitella valtiottomuutta koskevia kysymyksiä sekä tiedottaa niistä; ryhdytään tiedottamaan säännöllisesti EU:n saavutuksista valtiottomuuden torjunnassa ja sisällytetään valtiottomuutta koskeva luku EU:n vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa;

—

varmistetaan, että valtiottomuutta, kansallisuutta ja kansalaisuutta käsitellään asianmukaisella tavalla ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa maakohtaisissa strategioissa ja että viime mainittu perustuu periaatteeseen, jonka mukaan jokaisella on sukupuolesta, rodusta, ihonväristä, uskonnosta tai vakaumuksesta, alkuperästä tai kansalliseen tai etniseen vähemmistöön kuulumisesta riippumatta oikeus kansalaisuuteen; tarkastellaan valtiottomuuden ongelmaa kaikissa poliittisissa ja ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa kyseisten maiden kanssa;

—	laaditaan EU:lle ihmisoikeusohjeet valtiottomuutta varten, jotta EU:n toimia voidaan mitata konkreettisesti sen tavoitellessa valtiottomuuden poistamista kaikkialla maailmassa;

—	lisätään Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa esiintyvää valtiottomuutta koskevaa vuoropuhelua asianomaisten alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, Etelä- ja Kaakkois-Aasian maiden naapureiden kanssa sekä alueen muiden aktiivisten valtioiden kanssa;

—	varmistetaan, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien jäsenet ovat tarvittaessa tietoisia valtiottomuutta koskevista kysymyksistä;

—	pidetään tärkeänä alueellisten ihmisoikeuselinten vahvistamista, jotta ne voivat omaksua aktiivisemman roolin valtiottomuuden määrittelyssä ja poistamisessa;

—

varataan kehitysyhteistyövälineestä, Euroopan kehitysrahastosta sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä riittävä rahoitus kansalaisjärjestöille ja muille organisaatioille, jotka pyrkivät tavoittamaan valtiottomia väestöryhmiä; edistetään kumppanuuksia kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja valtiottomien yhteisöjen välillä, jotta ne saavat valmiuksia taistella oikeuksiensa puolesta;

—	kannustetaan hallitusten välistä koordinointia valtiottomuuden torjumiseksi, etenkin jos sillä on rajatylittäviä vaikutuksia, ja sisällytetään siihen valtiottomuuden torjuntaa koskevien kansainvälisten normien täytäntöönpanoon liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtaminen;

—

varmistetaan myönteisen kehityksen jatkotoimet käytännön täytäntöönpanon varmistamiseksi esimerkiksi tietoisuutta parantamalla ja teknisen tuen myöntämisellä paikallisen tason julkishallinnolle valmiuksien parantamiseksi esimerkiksi Thaimaassa, Filippiineillä, Vietnamissa ja Bangladeshissä, jossa bihareille on palautettu kansalaisuus ja äänioikeus;

23.

kehottaa Brunein, Malesian ja Nepalin hallituksia torjumaan kansallisuuslainsäädäntönsä sisältämiä sukupuolisyrjinnän muotoja ja edistämään lasten oikeutta kansalaisuuteen;

24.

panee merkille valtiottomuuden ja pakkomuuton välisen yhteyden, erityisesti konfliktialueilla; muistuttaa, että ainakin 1,5 miljoonaa valtiotonta henkilöä maailmassa on pakolaisia tai entisiä pakolaisia ja heidän joukossaan on paljon nuoria naisia ja tyttöjä;

25.

muistuttaa, että valtiottomuus maailmassa on pääosin kartoittamatta ja siitä ei juurikaan raportoida ja että nykyiset tiedot perustuvat erilaisiin määritelmiin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä hyväksymään yhdenmukaisen määritelmän ja korjaamaan valtiottomuuden mittaamista koskevaan tiedonkeruuseen liittyviä puutteita kehitysmaissa, erityisesti auttamalla paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön asianmukaisia menetelmiä, joilla valtiottomien henkilöiden määrä voidaan selvittää, heidät voidaan tunnistaa ja rekisteröidä ja maiden tilastollisia valmiuksia voidaan vahvistaa;

26.

kehottaa komissiota käynnistämään hyvien käytäntöjen vaihdon jäsenvaltioiden kesken; kannattaa valtiottomuutta koskevien kansallisten yhteyspisteiden aktiivista koordinointia ja suhtautuu myönteisesti #IBelong-kampanjaan;

27.

korostaa, että valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevalla vuoden 1954 yleissopimuksessa ja valtiottomuuden poistamista koskevalla vuoden 1961 yleissopimuksessa vaaditaan oikeudellisten kehysten perustamista valtiottomien henkilöiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi ja ne voivat toimia tärkeänä lähtökohtana niille maille, jotka haluavat edistyä valtiottomuutta koskevan ongelman ratkaisemisessa;

28.

pitää myönteisenä sitä, että unioni on tukenut valtiottomia henkilöitä Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa eri välineiden avulla, ja kannustaa unionia jatkamaan ponnistelujaan ja puuttumaan valtiottomuuden vaikutuksiin kehitykseen, rauhaan ja vakauteen keskeisenä osana kehitysyhteistyöohjelmiaan ja laajemmin ulkoista toimintaansa;

29.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) http://www.unhcr.org/excom/exconc/453497302/conclusion-identification-prevention-reduction-statelessness-protection.html

(2) http://www.unhcr.org/protection/statelessness/54621bf49/global-action-plan-end-statelessness-2014-2024.html

(3) http://www.ohchr.org/Documents/ProfessionalInterest/vienna.pdf

(4) http://www.refworld.org/docid/54620fb54.html

(5) http://www.asean.org/wp-content/uploads/images/ASEAN_RTK_2014/6_AHRD_Booklet.pdf

(6) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-10897-2015-INIT/fi/pdf

(7) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11855-2012-INIT/fi/pdf

(8) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2015/12/04-council-adopts-conclusions-on-statelessness/

(9) http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/06/20-fac-conclusions-myanmar-burma/

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0404.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316.

(12) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 141.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/25

P8_TA(2017)0248

Rajatylittävät sulautumiset ja jakautumiset

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 rajatylittävistä sulautumisista ja jakautumisista (2016/2065(INI))

(2018/C 331/04)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49, 54 ja 153 artiklan,

—	ottaa huomioon 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla osakeyhtiöiden jakautumisesta 17. joulukuuta 1982 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 82/891/ETY (1),

—	ottaa huomioon pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista 26. lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/56/EY (2),

—	ottaa huomioon eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (3),

—	ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY (4),

—	ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY (5),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma: eurooppalainen yhtiöoikeus sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä – nykyaikainen oikeudellinen kehys aiempaa sitoutuneemmille osakkeenomistajille ja kestävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille” (COM(2012)0740),

—	ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman eurooppalaisen yhtiöoikeuden tulevaisuudesta (6),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisestä jäsenvaltioiden välillä (7),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Oikeudenmukaisen, kilpailukykyisen ja vakaan yhteisöverojärjestelmän luomisesta EU:ta varten” (COM(2016)0682),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen antamat tuomiot sijoittautumisvapaudesta, erityisesti asioissa SEVIC Systems AG (8), Cadbury Schweppes plc ja Cadbury Schweppes Overseas Ltd vastaan Commissioners of Inland Revenue (9), Cartesio Oktató és Szolgáltató bt (10), Vale Építési kft (11), KA Finanz AG vastaan Sparkassen Versicherung AG Vienna Insurance Group (12), Kamer van Koophandel en Fabrieken voor Amsterdam vastaan Inspire Art Ltd (13), Überseering BV vastaan Nordic Construction Company Baumanagement GmbH (NCC) (14), Centros Ltd vastaan Erhvervs- og Selskabsstyrelsen (15) ja The Queen vastaan H. M. Treasury and Commissioners of Inland Revenue, ex parte Daily Mail and General Trust plc. (16),

—	ottaa huomioon lokakuussa 2015 annetun komission palauteyhteenvedon, johon on koottu 8. syyskuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2015 välisenä aikana rajatylittävistä sulautumisista ja jakautumisista järjestetyn julkisen kuulemisen vastaukset (17),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikkö C:n kesäkuussa 2016 julkaiseman rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia ja kotipaikan siirtoa käsittelevän tutkimuksen ”Cross-border mergers and divisions, transfers of seat: is there a need to legislate?” (18),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun joulukuussa 2016 julkaiseman rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevaa unionin kehystä käsittelevän tutkimuksen ”Ex-post analysis of the EU framework in the area of Cross-border mergers and divisions” (19),

—	ottaa huomioon komission vuoden 2017 työohjelman ”EU, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia” ja erityisesti sen II luvun 4 kohdan (COM(2016)0710),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0190/2017),

A.	ottaa huomioon yhtiöoikeuden kokonaisvaltaisen uudistuksen merkittävän vaikutuksen Euroopan kilpailukykyyn sekä esteet, jotka haittaavat rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin täysipainoista täytäntöönpanoa;

B.	ottaa huomioon, että yhtiöiden rajatylittäviä jakautumisia ei ole vielä käsitelty unionin lainsäädännössä; toteaa, että vallitseva tilanne aiheuttaa asianomaisille yhtiöille ilmeisiä menettely-, hallinto- ja talousvaikeuksia ja lisää väärinkäytösten ja polkumyynnin riskiä;

C.	ottaa huomioon, että parlamentti on painokkaasti ja toistuvasti kehottanut antamaan yhtiöiden sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan rajatylittävää siirtoa koskevaa unionin lainsäädäntöä; toteaa, että suurin osa sidosryhmistä kannattaa laajasti parlamentin pyyntöjä;

D.	ottaa huomioon yritysten sulautumis-, jakautumis- ja siirtotoimenpiteitä koskevan yhteisen lainsäädäntökehyksen merkityksen yritysten liikkuvuuden parantamiseksi EU:n sisällä;

E.	toteaa, ettei kaikilla jäsenvaltioilla, joissa on toteutettu rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia taikka sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan siirtoja, ole sääntöjä, joilla varmistetaan työntekijöille oikeus kuulemiseen, tiedonsaantiin ja yhteiseen päätöksentekoon osallistumiseen;

katsoo, että yhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtämisessä ei pitäisi kiertää unionin ja kotijäsenvaltioiden lainsäädäntöön perustuvia oikeudellisia, sosiaalisia ja verotuksellisia vaatimuksia, vaan sen sijaan niiden tavoitteena olisi oltava yhtenäiset oikeudelliset puitteet, jotka takaavat menettelyjen mahdollisimman laajan avoimuuden ja yksinkertaistamisen ja joilla torjutaan veropetoksia;

toteaa, että asiaa koskevassa unionin säännöstössä annetaan työntekijöille laajat tiedonsaantia, kuulemista ja osallistumista koskevat oikeudet; toteaa, että direktiivissä 2009/38/EY (20) ja direktiivissä 2005/56/EY turvataan rajatyöntekijöiden osallistuminen ja vahvistetaan olemassa olevia oikeuksia koskeva periaate; katsoo, että näitä työntekijöiden oikeuksia olisi suojeltava myös silloin, kun yhtiön kotipaikkaa siirretään;

katsoo, että kaikkien eurooppalaista yhtiöoikeutta koskevien uusien aloitteiden olisi perustuttava olemassa olevien yhtiöoikeuden muotojen perusteelliseen arviointiin, yritysten rajatylittävää liikkumista koskeviin unionin tuomioistuimen tuomioihin ja vaikutustenarviointeihin, joissa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut, mukaan lukien osakkeenomistajat, velkojat, sijoittajat ja työntekijät, ja varmistetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen;

Horisontaaliset asiat

korostaa, että on tärkeää laatia puitteet, joilla säännellään kokonaisvaltaisesti yhtiöiden liikkuvuutta unionissa, yksinkertaistetaan siirto-, jakautumis- ja sulautumismenettelyjä ja niitä koskevia vaatimuksia sekä ehkäistään väärinkäytöksiä ja keksittyjä siirtoja, joilla tavoitellaan sosiaalista tai verotuksellista polkumyyntiä;

kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota direktiivin 2005/56/EY mahdollista tarkistusta ja rajatylittäviä jakautumisia sääntelevän lainsäädäntökehyksen mahdollisesta käyttöönotosta 8. syyskuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2015 välisenä aikana pidetyn kuulemisen tuloksiin; muistuttaa, että kuulemisen tuloksista kävi ilmi, että rajatylittäviä sulautumisia ja jakautumisia koskevan lainsäädännön painopisteistä vallitsee jonkinlainen yksimielisyys sisämarkkinoiden tehostamisen ja työntekijöiden oikeuksien vahvistamisen päämäärien osalta;

pitää tärkeänä, että yhtiöiden liikkuvuutta koskevat tulevat lainsäädäntöehdotukset sisältävät säännöksiä mahdollisimman kattavasta yhdenmukaistamisesta, joka koskee erityisesti menettelyvaatimuksia, yhtiöiden hallinnosta vastaavien toimijoiden, etenkin pienempien toimijoiden, oikeuksia sekä säännösten laajentamista koskemaan kaikkia yhteisöjä, jotka katsotaan yrityksiksi SEUT:n 54 artiklan mukaisesti, ja että tämän jälkeen laaditaan muita alakohtaisia sääntöjä, kuten työntekijöiden oikeuksia koskevia sääntöjä;

katsoo, että sulautumisia, jakautumisia ja yrityksen kotipaikan siirtoa koskevilla uusilla säännöillä olisi edistettävä yritysten liikkuvuutta unionissa ottaen huomioon niiden liiketoiminnan rakenteiden muutostarpeet, jotta hyödynnetään paremmin sisämarkkinoiden mahdollisuuksia ja edistetään yritysten vapautta järjestää organisaationsa ja kunnioitetaan samalla työntekijöiden edustukseen liittyviä oikeuksia; muistuttaa tässä yhteydessä, että on tärkeää poistaa lainvalintaan liittyvät esteet sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämiseksi; katsoo, että työntekijöiden oikeuksia voidaan suojella erilaisilla unionin lainsäädäntötoimilla, erityisesti direktiiviehdotuksella työntekijöitä koskevista vähimmäisvaatimuksista ja työntekijöiden osallistumisesta unionin yhtiöoikeuden muotoihin ja unionin lainsäädännön nojalla perustettuihin johtokuntiin;

Rajatylittävät sulautumiset

korostaa pääomayhtiöiden rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin 2005/56/EY myönteistä vaikutusta pääomayhtiöiden välisten rajatylittävien sulautumisten helpottamiseen Euroopan unionissa – kuten käy ilmi virallisista luvuista, joiden mukaan rajatylittävät sulautumiset ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina – ja tähän liittyvien kustannusten ja hallintomenettelyjen vähentämiseen;

pitää välttämättömänä tarkistaa direktiiviä 2005/56/EY, jotta voidaan parantaa sen täytäntöönpanoa ja ottaa huomioon unionin tuomioistuimen yhtiöiden sijoittautumisvapautta koskevan oikeuskäytännön viimeaikainen kehitys ja eurooppalaisen yhtiöoikeuden kehitys; katsoo, että tulevaan lainsäädäntöesitykseen, jolla muutetaan direktiiviä 2005/56/EY, olisi sisällyttävä uusia sääntöjä, jotka kattavat yhtiöiden jakautumiset, ja siinä olisi vahvistettava suuntaviivoja yhtiöiden liikkuvuutta koskevaa tulevaa lainsäädäntöä varten;

kehottaa komissiota ottamaan huomioon lokakuussa 2015 pidetyn kuulemisen tulokset, joissa korostetaan erityisesti tarvetta yhdenmukaistaa mahdollisimman kattavasti perusteet, joilla säännellään sulautumisten vaikutuksia yhtiön eri sidosryhmiin;

pitää ensisijaisen tärkeänä, että eräitä yhtiöiden hallinnon toimijoita ja kategorioita varten laaditaan kattavampia sääntöjä ja että näitä sääntöjä sovelletaan myöhemmin yhtiön rajatylittävää jakautumista ja sääntömääräisen kotipaikan tai päätoimipaikan siirtoa koskeviin tuleviin yhteisiin malleihin; pitää tärkeänä, että rajatylittäviä sulautumismenettelyjä yksinkertaistetaan määrittämällä oikeudellisia asiakirjoja, myös osakkeenomistajien tietoja ja sulautumisasiakirjojen keräämistä, sekä uusia digitalisointikäytäntöjä koskevat entistä selkeämmät normit, edellyttäen, että direktiivissä 2005/56/EY säädetyt menettelyjen perusnormit ja -vaatimukset (mukaan luettuina sulautumista edeltävä todistus ja lainmukaisuuden valvominen direktiivin 10 ja 11 artiklan mukaisesti) säilytetään ja että yleistä etua, kuten oikeusvarmuutta ja kaupallisten rekisterien luotettavuutta, suojellaan;

odottaa, että työntekijöiden oikeuksia koskevat säännökset määritetään siten, että voidaan estää tiettyjä yrityksiä hyödyntämästä rajatylittävistä sulautumisista annettua direktiiviä ainoana tarkoituksenaan siirtää sääntömääräinen kotipaikka tai päätoimipaikka vilpillisesti verotuksellisista, sosiaalisista tai oikeudellisista syistä; korostaa, että on tärkeää välttää monitulkintaisuutta sellaisten kansallisten seuraamusten soveltamisessa, jotka liittyvät työntekijöiden oikeuksia koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämiseen;

10.

pitää tärkeänä tehdä parannuksia seuraaviin tärkeisiin näkökohtiin:

—	varojen ja vastuiden hallinta

—	varallisuuden arviointimenetelmä

—	velkojien suojelua koskevat säännöt

—	velkojien suojaamisajan alkamispäivä ja suojaamisajan kesto yhtiökokoukselle osoitetun vastuun periaatteen mukaisesti

—	yritystietojen ilmoittaminen jäsenvaltioiden toisiinsa yhteydessä olevien ja yhdenmukaistettujen rekisterien välityksellä

—	vähemmistöosakkaiden oikeudet

—	työntekijöille tiedottamista sekä heidän kuulemistaan ja osallistumistaan yhteiseen päätöksentekoon koskevien vähimmäisnormien asettaminen

—	tietyt poikkeukset menettelyjä koskeviin vaatimuksiin;

11.

pitää erityisen tärkeänä suojella eräitä vähemmistöosakkaiden oikeuksia, kuten oikeutta suorittaa sulautumista koskeva tutkimus, oikeutta korvaukseen sellaiselle osakkeenomistajalle, joka luopuu osuudestaan sulautumisen vastustamisen vuoksi, ja oikeutta riitauttaa vaihtosuhteen oikeudenmukaisuus;

12.

tukee mahdollisuutta ottaa käyttöön nopeutettuja rajatylittäviä menettelyjä, mikäli kaikkien osakkeenomistajien välillä vallitsee yksimielisyys, työntekijät puuttuvat tai menettelyillä ei ole vaikutusta velkojiin;

Rajatylittävät jakautumiset

13.

muistuttaa, että direktiivillä 82/891/ETY säännellään ainoastaan jäsenvaltion sisällä toteutettavia yhtiöiden jakautumisia; ottaa huomioon, että useamman jäsenvaltion välillä toteutettavat yhtiöiden jakautumiset ovat harvinaisempia, kuten komission vuonna 2015 järjestämässä kuulemisessa todettiin, mutta toteaa, että kotimaisten jakautumisten määrät kertovat todellisesta tarpeesta luoda erityinen EU:n kehys rajatylittäviä jakautumisia varten; korostaa, että mahdollista uutta direktiiviä ei saisi käyttää virallisena yrityksen jakautumisen välineenä oikeuspaikkakeinottelutarkoituksessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisten oikeudellisten velvoitteiden välttämiseksi;

14.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon rajatylittävien jakautumisten sääntelystä aiheutuvat merkittävät taloudelliset vaikutukset, kuten organisaatiorakenteen yksinkertaistaminen, paremmat mukautumisvalmiudet ja uudet mahdollisuudet sisämarkkinoilla;

15.

korostaa nykyisten rajatylittävän jakautumisen toteuttamiseen tarvittavien menettelyjen kestoa ja monimutkaisuutta; toteaa, että yleensä ne toteutetaan kahdessa vaiheessa: ensin kotimaisena jakautumisena ja sitten rajatylittävänä sulautumisena; katsoo, että yhdenmukaistettujen normien käyttöönottaminen EU:n tasolla rajatylittävissä jakautumisissa yksinkertaistaisi operaatioita sekä pienentäisi niiden kustannuksia ja lyhentäisi niiden kestoa;

16.

muistuttaa, että on tärkeää poistaa lainvalintaan liittyvät esteet sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämiseksi;

17.

muistuttaa, että joissakin jäsenvaltioissa ei ole erityistä rajatylittäviä jakautumisia koskevaa kansallista lainsäädäntöä;

18.

katsoo, että tulevassa rajatylittäviä jakautumisia koskevassa lainsäädäntöaloitteessa olisi hyödynnettävä periaatteita ja vaatimuksia, jotka on lueteltu rajatylittävistä sulautumisista annetun direktiivin yhteydessä seuraavasti:

—	menettelyihin ja yksinkertaistamiseen liittyvät kysymykset, mukaan luettuina kaikki tärkeimmät nykyisin käytössä olevat yhtiöiden jakautumismuodot (jakaminen erillisiksi yrityksiksi, yritysten eriyttäminen ja tytäryhtiöiden perustaminen)

—	velkojien ja vähemmistöosakkaiden oikeudet, joilla vahvistetaan suojelun ja tehokkuuden periaatteita

—	työntekijöiden osallistumista, edustamista ja suojelua koskevien normien noudattaminen, jotta voidaan parantaa työntekijöiden suojelua ja erityisesti torjua sosiaalista polkumyyntiä

—	kirjanpitoasiat

—	varat ja vastuut

—

sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistaminen, kuten osakkeisiin liittyvät oikeudet, rekisteröintiin ja yritysrekisterien väliseen tiedottamiseen liittyvät vaatimukset, liiketoimien loppuunsaattamispäivä, jakautumisehtojen vähimmäissisältö, enemmistöä koskevat säännöt ja elin, jolla on toimivalta valvoa liiketoimen säännön- ja lainmukaisuutta;

o o

19.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) EYVL L 378, 31.12.1982, s. 47.

(2) EUVL L 310, 25.11.2005, s. 1.

(3) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.

(4) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22.

(5) EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29.

(6) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 78.

(7) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 5.

(8) Asia C-411/03, SEVIC Systems AG, 13.12.2005, ECLI:EU:C:2005:762.

(9) Asia C-196/04, Cadbury Schweppes Overseas Ltd v. Commissioners of Inland Revenue, 12.9.2006, ECLI:EU:C:2006:544.

(10) Asia C-210/06, Cartesio Oktató és Szolgáltató bt, 16.12.2008, ECLI:EU:C:2008:723.

(11) Asia C-378/10, Vale Építési kft, 12.7.2012, ECLI:EU:C:2012:440.

(12) Asia C-483/14, KA Finanz AG v. Sparkassen Versicherung AG Vienna Insurance Group, 7.4.2016, ECLI:EU:C:2016:205.

(13) Asia C-167/01, Kamer van Koophandel en Fabrieken voor Amsterdam v. Inspire Art Ltd, 30.9.2003, ECLI:EU:C:2003:512.

(14) Asia C-208/00, Überseering BV v. Nordic Construction Company Baumanagement GmbH (NCC), 5.11.2002, ECLI:EU:C:2002:632.

(15) Asia C-212/97, Centros Ltd v. Erhvervs- og Selskabsstyrelsen, 9.3.1999, ECLI:EU:C:1999:126.

(16) Asia C-81/87, The Queen v. H. M. Treasury and Commissioners of Inland Revenue, ex parte Daily Mail and General Trust plc., 27.9.1988, ECLI:EU:C:1988:456.

(17) http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2014/cross-border-mergers-divisions/docs/summary-of-responses_en.pdf

(18) PE 556.960, http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/556960/IPOL_STU(2016)556960_EN.pdf

(19) PE 593.796.

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28).

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/30

P8_TA(2017)0253

Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanon arviointi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanon arvioinnista sen väliarvioinnin ja yhdeksättä puiteohjelmaa koskevan ehdotuksen perusteella (2016/2147(INI))

(2018/C 331/05)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” (2014–2020) 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1291/2013 (1),

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa Horisontti 2020 täydentävästä Euroopan atomienergiayhteisön tutkimus- ja koulutusohjelmasta (2014–2018) 16. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1314/2013 (2),

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1290/2013 (3),

—	ottaa huomioon tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta 3. joulukuuta 2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/743/EU (4),

—	ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1292/2013 (5),

—	ottaa huomioon Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n antama panos innovatiivisen Euroopan edistämiseen 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1312/2013/EU (6),

—	ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettavien yhteisyritysten perustamisesta 6. toukokuuta 2014 annetut neuvoston asetukset (EU) N:o 557/2014, 558/2014, 559/2014, 560/2014 ja 561/2014 (7) ja 16. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston asetukset (EU) N:o 642/2014 (8) ja 721/2014 (9),

—	ottaa huomioon Horisontti 2020 -ohjelmaan kuuluvasta 185 artiklan mukaisesta vertaisrahoituksesta 15. toukokuuta 2014 annetut Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökset N:o 553/2014/EU, 554/2014/EU, 555/2014/EU ja 556/2014/EU (10),

—	ottaa huomioon 3. helmikuuta 2017 julkaistun korkean tason ryhmän keskusteluasiakirjan EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien vaikutuksen lisäämisestä (11),

—	ottaa huomioon komission Horisontti 2020 -ohjelman seurantaraportit 2014 ja 2015,

—	ottaa huomioon komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Eurooppalainen tutkimusalue: täytäntöönpano ja edistymisen seuranta” (COM(2017)0035),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan puolustusalan toimintasuunnitelmasta (COM(2016)0950),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kansainvälistä tutkimus- ja innovaatioyhteistyötä koskevan strategian täytäntöönpanosta (COM(2016)0657),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0106),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vastauksesta seitsemännen puiteohjelman jälkiarviointia käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän raporttiin (COM(2016)0005),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksesta Euroopan unionin toiminnasta tutkimuksen ja teknologian kehittämisen alalla 2014 (COM(2015)0401),

—	ottaa huomioon komission vuoden 2014 ja 2015 kertomukset yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden sisällyttämisestä Horisontti 2020 -ohjelmaan (”Integration of Social Sciences and the Humanities in Horizon 2020: participants, budgets and disciplines”),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Better regulations for innovation-driven investment at EU level” (SWD(2015)0298),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Eurooppalainen tutkimusalue (ERA): Edistymistä koskeva kertomus 2014” (COM(2014)0575),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tutkimuksesta ja innovoinnista tulevan kasvun lähteinä (COM(2014)0339),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Second Situation Report on Education and Training in the Nuclear Energy Field in the European Union” (SWD(2014)0299),

—	ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”FET Flagships: A novel partnering approach to address grand scientific challenges and to boost innovation in Europe” (SWD(2014)0283),

—	ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Yhteisten teknologia-aloitteiden ’Clean Sky’, ’polttokenno- ja vetyteknologia’ ja ’innovatiiviset lääkkeet’ yhteisyritysten toinen väliarviointi” (COM(2014)0252),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteisten teknologia-aloitteiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien roolista ja vaikutuksesta Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanossa kestävyysajattelun mukaisen teollisuuden muutoksen kannalta (12),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta (13),

—	ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2017 antamansa päätöslauselman EU:n varoista sukupuolten tasa-arvoon (14),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat (15),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja älykkääseen erikoistumiseen tähtäävistä tutkimus- ja innovointistrategioista (RIS3) (16),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0209/2017),

A.	ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelma on EU:n suurin keskitetysti hallinnoitu tutkimus- ja innovointiohjelma ja maailman suurin julkisin varoin rahoitettu tutkimus- ja innovointiohjelma;

ottaa huomioon, että Horisontti 2020 -ohjelmasta ja nykyisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä neuvoteltaessa parlamentti pyysi 100:aa miljardia euroa alun perin sovitun 77 miljardin euron sijasta; toteaa, että talousarvio vaikuttaa erittäin rajalliselta, jos Horisontti 2020 -ohjelmalla halutaan selvittää kaikilta osin mahdollisuudet huippuosaamiseen ja vastata riittävällä tavalla Euroopan ja koko maailman nykyisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin;

ottaa huomioon, että EU:n tutkimus- ja innovointiohjelmien vaikutuksen lisäämistä käsittelevän korkean tason työryhmän kertomuksessa ja vuoden 2017 kolmannelle vuosineljännekselle suunnitellussa väliarvioinnissa luodaan perusta yhdeksännen puiteohjelman rakenteelle ja sisällölle ja että puiteohjelmasta julkaistaan ehdotus vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla;

D.	toteaa, että talous- ja rahoituskriisi oli määräävä tekijä Horisontti 2020 -ohjelman suunnittelussa; katsoo, että esiin nousevat haasteet sekä uudet poliittiset ja sosioekonomiset mallit ja jatkuvat maailmanlaajuiset suuntaukset muokkaavat todennäköisesti seuraavaa puiteohjelmaa;

katsoo, että puiteohjelman on perustuttava eurooppalaisiin arvoihin, tieteelliseen riippumattomuuteen, avoimuuteen, moninaisuuteen, korkeisiin eurooppalaisiin eettisiin normeihin, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja kansalaisten yhdenvertaiseen mahdollisuuteen hyödyntää sen tarjoamia ratkaisuja ja vastauksia;

katsoo, että tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat olennaisen tärkeitä Euroopan taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle ja maailmanlaajuiselle kilpailukyvylle; katsoo, että huipputason tieteen merkitys innovoinnin ja pitkän aikavälin kilpailuetujen edistämiselle on otettava huomioon yhdeksännen puiteohjelman rahoituksessa;

Horisontti 2020 -ohjelman rakenne, perusajatus ja täytäntöönpano

katsoo, että yli kolme vuotta Horisontti 2020 -ohjelman käynnistämisen jälkeen parlamentin on aika muodostaa kantansa sen väliarvioinnista ja esittää näkemys tulevasta yhdeksännestä puiteohjelmasta;

muistuttaa, että Horisontti 2020 -ohjelman tavoitteena on edistää osaamiseen ja innovointiin perustuvan yhteiskunnan ja talouden kehittämistä ja lujittaa tieteellistä ja teknologista perustaa sekä lopulta Euroopan kilpailukykyä kokoamalla lisää kansallista julkista ja yksityistä tutkimus- ja kehittämisrahoitusta ja auttamalla saavuttamaan tavoite, jonka mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetaan kolme prosenttia BKT:stä vuoteen 2020 mennessä; pitää valitettavana, että EU investoi tutkimukseen ja kehittämiseen ainoastaan 2,03 prosenttia BKT:stä vuonna 2015, kun eri maiden vastaavat luvut vaihtelivat 0,46 prosentista 3,26 prosenttiin (17), ja että samalla tärkeimpien maailmanlaajuisten kilpailijoiden tutkimus- ja kehittämismenot ovat EU:n menoja suuremmat;

muistuttaa, että eurooppalainen tutkimusalue (ERA) kilpailee suoraan maailman parhaiden tutkimusalueiden kanssa ja että eurooppalaisen tutkimusalueen vahvistaminen on näin ollen yhteinen eurooppalainen tehtävä; kannustaa asianomaisia jäsenvaltioita edistämään asianmukaisesti sen tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen osoitetaan kolme prosenttia EU:n BKT:stä; panee merkille, että kolmen prosentin kokonaislisäyksellä saataisiin yli 100 miljardia euroa vuodessa lisärahoitusta tutkimukseen ja innovointiin Euroopassa;

korostaa, että seitsemännen puiteohjelman arviointi ja Horisontti 2020 -ohjelman seuranta osoittavat, että EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma on menestys ja tuo selvää lisäarvoa EU:lle (18); toteaa, että puiteohjelmaa ja tulevia ohjelmia on yhä mahdollista parantaa;

katsoo, että sen menestyksen syitä ovat monialaisuus ja yhteistyöpuitteet sekä huippuosaamista ja vaikutusta koskevat vaatimukset;

on tietoinen siitä, että puiteohjelmalla pyritään kannustamaan teollisuuden osallistumista teollisuuden tutkimus- ja kehittämismenojen lisäämiseksi (19); panee merkille, että teollisuuden, pk-yritykset mukaan lukien, osallistuminen on lisääntynyt merkittävästi seitsemänteen puiteohjelmaan nähden; muistuttaa kuitenkin, että keskimäärin teollisuus ei ole kasvattanut riittävästi osuuttaan tutkimus- ja kehittämismenoista siten kuin Barcelonassa kokoontuneen neuvoston päätelmissä sovittiin (20); pyytää komissiota arvioimaan teollisuuslähtöisille välineille, kuten yhteisille teknologia-aloitteille (21), annetun julkisen rahoituksen eurooppalaista lisäarvoa ja merkitystä yleisölle sekä kaikkien yhteisten aloitteiden johdonmukaisuutta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä (22);

panee merkille, että ohjelman talousarvio, hallinto ja täytäntöönpano on jaettu yli 20:lle eri EU:n elimelle; epäilee tämän johtavan liiallisiin koordinointitoimiin, monimutkaiseen hallintoon ja päällekkäisyyteen; kehottaa komissiota pyrkimään tämän virtaviivaistamiseen ja yksinkertaistamiseen;

panee merkille, että pilareissa 2 ja 3 keskitytään pääasiassa korkeampiin teknologisen valmiuden tasoihin (TRL-tasot), mikä saattaa rajoittaa sellaisten mullistavien innovaatioiden tulevaa käyttöönottoa, jotka ovat vielä valmisteilla alempien TRL-tasojen tutkimushankkeissa; vaatii tasapainottamaan TRL-tasoja huolellisesti koko arvoketjun edistämiseksi; katsoo, että TRL-tasot voivat sulkea ulkopuolelle muut kuin teknologiset innovoinnin muodot, jotka on saatu aikaan perustutkimuksella tai soveltavalla tutkimuksella erityisesti yhteiskuntatieteissä ja humanistisissa tieteissä;

kehottaa komissiota tarjoamaan tasapainoisen yhdistelmän pieniä, keskisuuria ja suuria hankkeita; panee merkille, että hankkeiden keskimääräinen talousarvio on kasvanut Horisontti 2020 -ohjelman myötä ja että suuremmat hankkeet ovat ehdotuksen valmistelun ja hankkeen hallinnoinnin kannalta työläämpiä, mikä suosii osallistujia, joilla on enemmän kokemusta puiteohjelmista, luo esteitä uusille tulokkaille ja keskittää rahoituksen rajalliselle määrälle laitoksia;

Talousarvio

10.

korostaa, että nykyinen huolestuttavan matala alle 14 prosentin hyväksymisaste (23) on kielteinen suuntaus verrattuna seitsemänteen puiteohjelmaan; painottaa, että ehdotusten liian suuren määrän vuoksi monet erittäin korkealaatuiset hankkeet jäävät ilman rahoitusta, ja pitää valitettavana, että Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) johtuvat leikkaukset ovat pahentaneet tätä ongelmaa; kehottaa komissiota välttämään Horisontti 2020 -ohjelman talousarvioon kohdistuvia lisäleikkauksia;

11.

painottaa unionin tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien talousarviopaineita; pitää valitettavana EU:n talousarvioon liittyvän maksukriisin kielteistä vaikutusta ohjelman täytäntöönpanoon nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen ensimmäisinä vuosina; panee merkille muun muassa vuoden 2014 ehdotuspyyntöihin liittyneen keinotekoisen viiveen, jonka arvo oli miljardi euroa, sekä uusien ohjelmien ennakkorahoituksen huomattavan vähentämisen; painottaa tässä yhteydessä, että Horisontti 2020 -ohjelman resursseja etupainotettiin 2014–2015 monivuotisesta rahoituskehyksestä annetun asetuksen 15 artiklan mukaisesti; tähdentää, että nämä etupainotetut resurssit käytettiin kokonaisuudessaan, mikä on osoitus ohjelman vahvasta tuloksellisuudesta ja valmiudesta käyttää jopa enemmän varoja; tähdentää, että etupainottaminen ei muuta ohjelmien kokonaisrahoituspuitteita, joten monivuotisen rahoituskehyksen toisella puoliskolla käytettävissä on vähemmän määrärahoja; pyytää budjettivallan käyttäjiä ja komissiota varmistamaan maksumäärärahojen riittävän tason tulevina vuosina ja tekemään kaikkensa uuden maksukriisin estämiseksi nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen viimeisinä vuosina;

12.

korostaa, että Horisontti 2020 -ohjelman on perustuttava ensisijaisesti avustuksiin ja se on suunnattava perustutkimuksen ja erityisesti tutkimusyhteistyön rahoittamiseen; korostaa, että tutkimus voi olla riskialtis investointi sijoittajille ja että tutkimuksen rahoittaminen avustuksilla on välttämättömyys; painottaa tässä yhteydessä, että joka tapauksessa monilla julkisilla elimillä ei ole lain mukaan oikeutta ottaa lainaa; pitää valitettavana joissakin tapauksissa havaittua suuntausta siirtyä avustuksista lainojen käyttöön; toteaa, että rahoitusvälineitä olisi oltava saatavilla korkean TRL-tason hankkeille, lähellä markkinoita osana InnovFin-rahoitusvälineitä ja puiteohjelman ulkopuolella (esim. EIP:n ja EIR:n järjestelmät);

13.

korostaa, että useat jäsenvaltiot eivät noudata kansallisia tutkimus- ja kehittämisinvestointeja koskevia sitoumuksiaan; korostaa, että kolmea prosenttia BKT:stä koskeva tavoite on saavutettava ja toivoo, että tätä tavoitetta voidaan nostaa EU:n suurimpien maailmanlaajuisten kilpailijoiden tasolle mahdollisimman pian; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita panostamaan kansallisiin strategioihin kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi ja vaatii kohdentamaan osia rakennerahastoista tutkimus- ja kehittämistoimiin ja -ohjelmiin, erityisesti investointeihin valmiuksien vahvistamiseen, tutkimusinfrastruktuuriin ja palkkoihin, sekä tukemaan puiteohjelmaa koskevien ehdotusten laatimista ja hankkeiden hallinnointia koskevia toimia;

Arviointi

14.

vahvistaa, että ”huippuosaamisen” olisi pysyttävä olennaisen tärkeänä arviointikriteerinä kaikissa puiteohjelman kolmessa pilarissa, mutta panee merkille ”vaikutusta” sekä ”täytäntöönpanon laatua ja tehokkuutta” koskevat kriteerit, jotka voisivat auttaa osoittamaan hankkeen lisäarvon EU:lle; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tapoja, joilla ”vaikutusta” sekä ”täytäntöönpanon laatua ja tehokkuutta” koskevien kriteerien perusteella voidaan ottaa huomioon seuraavat: aliedustettujen EU:n alueiden osallistumisen puuttuminen, aliedustettujen tieteenalojen mukaan ottaminen, kuten yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet, sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastoista (ERI-rahastot) rahoitetun tutkimusinfrastruktuurin hyödyntäminen, sillä ne näyttävät olevan tärkeitä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistuneelle toteuttamiselle sekä puiteohjelman ja ERI-rahastojen välisten synergioiden luomiselle;

15.

kehottaa parantamaan arvioijien tekemää arviointia ja laadunvarmistusta ja lisäämään niiden avoimuutta; painottaa, että osallistujille koko arviointiprosessin yhteydessä annettavaa palautetta on parannettava, ja vaatii ottamaan huomioon tuetta jääneiden hakijoiden valitukset siitä, että arviointiyhteenvedot eivät ole riittävän perusteellisia ja selkeitä sen osalta, mitä olisi tehtävä toisin onnistumisen takaamiseksi; kehottaa siksi komissiota julkaisemaan ehdotuspyyntöjen yhteydessä yksityiskohtaiset arviointikriteerit, toimittamaan osallistujille yksityiskohtaisemmat ja enemmän tietoa sisältävät arviointiyhteenvedot ja järjestämään ehdotuspyynnöt siten, ettei ehdotuksia esitetä liian suurta määrää, koska se vaikuttaa kielteisesti tutkijoiden motivaatioon ja ohjelman maineeseen;

16.

kehottaa komissiota laajentamaan ”vaikutuksen” määritelmää ottaen huomioon sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset vaikutukset; korostaa, että perustutkimushankkeiden vaikutuksen arvioinnin olisi oltava edelleen joustavaa; pyytää komissiota säilyttämään tasapainon alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin suuntautuvien ehdotuspyyntöjen välillä ja analysoimaan, mikä arviointimenettely (yksi- vai kaksivaiheinen) on hyödyllisempi, jotta voidaan välttyä ehdotusten liian suurelta määrältä ja tehdä laadukasta tutkimusta;

17.

kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin täsmällisempi aihekohtainen painotus olisi järkevää kestävyyden kannalta;

18.

kehottaa komissiota asettamaan osallistujille tarkoitetun portaalin helpommin saataville ja laajentamaan kansallisten yhteyspisteiden verkostoa osoittamalla sille lisää varoja, jotta erityisesti mikroyrityksille ja pienille yrityksille voidaan taata tehokas tukipalvelu hankkeiden esittämis- ja arviointivaiheessa;

19.

katsoo, että Euroopan tutkimusneuvoston olisi osallistuttava useampiin yhteistyöhankkeisiin eri puolilla Eurooppaa ja erityisesti otettava mukaan alueita ja laitoksia, joiden valmiudet ovat vähäisiä, EU:n tutkimus- ja kehittämispolitiikan ja tietämyksen levittämiseksi kaikkialla EU:ssa;

Monialaiset kysymykset

20.

toteaa, että sidosryhmät suhtautuvat laajalti myönteisesti Horisontti 2020 -ohjelman rakenteeseen ja erityisesti yhteiskunnallisia haasteita koskevaan tarkastelutapaan; kehottaa komissiota jatkamaan yhteiskunnallisia haasteita koskevan tarkastelutavan edistämistä ja korostaa tutkimusyhteistyön merkitystä yliopistojen, tutkimusorganisaatioiden, teollisuuden (erityisesti pk-yritysten) ja muiden toimijoiden välillä; kehottaa komissiota harkitsemaan yhteiskunnallisten haasteiden relevanssin ja määrärahojen arvioimista nykyisen taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen tilanteen perusteella puiteohjelman täytäntöönpanon aikana ja tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa;

21.

panee merkille komission pyrkimykset virtaviivaistaa hallintoa ja vähentää pyynnön julkaisemisen ja avustuksen myöntämisen välistä aikaa; kehottaa komissiota jatkamaan toimiaan byrokratian vähentämiseksi ja hallinnon yksinkertaistamiseksi; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa käyttöön kiinteämääräiset maksut hallinnon ja tarkastuksen yksinkertaistamiseksi;

22.

kehottaa komissiota arvioimaan, onko Horisontti 2020 -ohjelmaa varten käyttöön otetulla yksinkertaistetulla rahoitusmallilla onnistuttu lisäämään teollisuuden osallistumista, kuten oli tarkoitus; kehottaa tässä yhteydessä arvioimaan rahoitusmallin tehokkuuden;

23.

kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin kansallisten tai erityisten kirjanpitojärjestelmien käytöllä osallistumissäännöissä määrättyjen järjestelmien sijaan voitaisiin yksinkertaistaa merkittävästi kirjanpitomenettelyä ja näin vähentää virhetasoa unionin rahoittamien hankkeiden tarkastuksen yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä tekemään tiiviimpää yhteistyötä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa ja ottamaan käyttöön keskitetyn tarkastuksen;

24.

panee merkille, että rahastojen väliset synergiat ovat ratkaisevan tärkeitä investointien tehostamiseksi; korostaa, että älykkään erikoistumisen strategiat (RIS3) ovat tärkeä työkalu, jolla voidaan saada aikaan synergioita kansallisten ja alueellisten puitteiden luomiseksi tutkimus-, kehittämis- ja innovointi-investoinneille, ja että niitä olisi sellaisenaan edistettävä ja vahvistettava; pitää valitettavana, että synergioiden täysimittaiselle toimivuudelle on huomattavia esteitä (24); pyytää siksi ERI-rahastoihin ja puiteohjelmaan liittyviä tutkimus-, kehittämis- ja innovointihankkeita koskevien sääntöjen ja menettelyjen yhdenmukaistamista ja panee merkille, että huippuosaamismerkkiä (Seal of Excellence) koskevan järjestelmän tehokas käyttö on mahdollista ainoastaan, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät; kehottaa komissiota kohdentamaan osan ERI-rahastoista RIS3-strategioiden ja Horisontti 2020 -ohjelman välisiin synergioihin; kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukisääntöjä ja sallimaan tutkimusta ja kehittämistä koskevien rakennerahastohankkeiden perustelemisen puiteohjelman menettelytapasääntöjen puitteissa ja samalla takaamaan niiden avoimuuden; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan täydentävyyden periaatteen asianmukaisen soveltamisen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että unionin rahastojen rahoitusosuuksilla ei pitäisi korvata jäsenvaltion kansallisia tai vastaavia menoja alueilla, joilla tätä periaatetta sovelletaan;

25.

toteaa, että eurooppalaisen tutkimusalueen onnistunut toteuttaminen edellyttää kaikkien jäsenvaltioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovointimahdollisuuksien hyödyntämistä kaikilta osin; panee merkille Horisontti 2020 -ohjelman osallistumisvajetta koskevan ongelman, johon on puututtava EU:n ja kansallisella tasolla sekä ERI-rahastojen avulla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita mukauttamaan nykyisiä työkaluja tai ottamaan käyttöön uusia toimia tämän puutteen korjaamiseksi esimerkiksi kehittämällä verkostoitumistyökaluja tutkijoille; suhtautuu myönteisesti huippuosaamisen levittämistä ja osallistumisen laajentamista koskevaan toimintapolitiikkaan; kehottaa komissiota arvioimaan, onko kolmessa laajentamisvälineessä saavutettu niiden erityistavoitteet, joilla pyritään tarjoamaan asianmukainen talousarvio ja tasapainoinen kokoelma välineitä, joilla voidaan puuttua EU:ssa tutkimuksen ja innovoinnin alalla vallitseviin eroihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selkeät säännöt, joilla mahdollistetaan huippuosaamismerkkiä koskevan järjestelmän täysimääräinen täytäntöönpano, ja tarkastelemaan rahoitukseen liittyviä synergioita; pyytää komissiota luomaan mekanismeja, joiden avulla ESIR-rahastosta rahoitettavia tutkimusinfrastruktuurihankkeita voidaan sisällyttää puiteohjelmaan; kehottaa tarkistamaan ”aliedustettujen” maiden ja alueiden määrittelyssä käytettäviä indikaattoreita ja tarkistamaan kyseisten maiden ja alueiden luettelon säännöllisesti puiteohjelman täytäntöönpanon aikana;

26.

toteaa, että Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanoa koskevien komission vuotuisten kertomusten 2014 ja 2015 mukaan EU15-maat saivat 88,6 prosenttia rahoituksesta, kun taas EU13-maat saivat vain 4,5 prosenttia, joka on jopa vähemmän kuin assosioituneille maille myönnetty rahoitus (6,4 prosenttia);

27.

suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin parantaa eurooppalaisen tutkimusalueen ja Euroopan korkeakoulutusalueen välisiä yhteyksiä, jotta voidaan edistää seuraavan tutkijasukupolven koulutustapoja; pitää tärkeänä sisällyttää STEM-aineet sekä tutkimus- ja yrittäjyystaidot jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmiin varhaisessa vaiheessa, jotta nuoria voidaan kannustaa kehittämään kyseisiä taitoja, koska tutkimus ja kehittäminen olisi nähtävä rakenteellisena tekijänä eikä suhdanteista riippuvaisena tai väliaikaisena tekijänä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään nuorten tutkijoiden vakaita työsuhteita ja työn houkuttelevuutta nuorten tutkijoiden kannalta;

28.

pitää tärkeänä yhteistyön tiivistämistä teollisuuden sekä korkeakoulujen ja tiedelaitosten välillä, jotta voidaan edistää korkeakouluissa ja tiedekeskuksissa sellaisten rakenteiden luontia, joiden tavoitteena on luoda läheisiä yhteyksiä tuotantosektoriin;

29.

korostaa, että maailmanlaajuinen yhteistyö on tärkeä keino vahvistaa eurooppalaista tutkimusta; vahvistaa, että kansainvälinen osallistuminen väheni seitsemännen puiteohjelman viidestä prosentista 2,8 prosenttiin Horisontti 2020 -ohjelmassa; muistuttaa, että puiteohjelmalla olisi myötävaikutettava sen varmistamiseen, että EU pysyy keskeisenä maailmanlaajuisena toimijana, ja korostaa samalla tiedediplomatian merkitystä; kehottaa komissiota tarkistamaan kansainvälisen yhteistyön ehdot puiteohjelmassa ja laatimaan konkreettisia ja välittömiä toimia ja pitkän aikavälin strategisen näkemyksen ja rakenteen tukemaan tätä tavoitetta; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti BONUS- ja PRIMA-aloitteiden kaltaisiin aloitteisiin;

30.

korostaa, että yhdeksännessä puiteohjelmassa on vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä ja levitettävä tiedediplomatiaa;

31.

muistuttaa, että yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden mukaan ottaminen tarkoittaa yhteiskuntatieteellisen ja humanistisen tutkimuksen tekemistä tieteidenvälisissä hankkeissa eikä jälkeenpäin tehtävää lisäystä muuten teknologisiin hankkeisiin ja että EU:n pakottavimmat ongelmat edellyttävät metodologista tutkimusta, jossa keskitytään käsitteellisemmin yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin tieteisiin; panee merkille, että yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ovat aliedustettuja nykyisessä puiteohjelmassa; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistisen tieteiden tutkijoiden mahdollisuuksia osallistua puiteohjelman tieteidenvälisiin hankkeisiin ja kohdentamaan riittävästi rahoitusta yhteiskuntatieteellisiin ja humanistisiin aiheisiin;

32.

korostaa tutkimuksen ja innovoinnin tasapainoa Horisontti 2020 -ohjelmassa ja vaatii samaa tarkastelutapaa uuteen puiteohjelmaan; suhtautuu myönteisesti Euroopan innovaationeuvoston luomiseen (25) mutta korostaa, että se ei saisi johtaa uudelleen tutkimuksen erottamiseen innovoinnista eikä rahoituksen hajanaisuuden lisääntymiseen; korostaa, että Horisontti 2020 -ohjelmassa ei keskitytä tarpeeksi ”kuolemanlaaksoon”, joka muodostaa suurimman esteen prototyyppien siirtämiselle tuotantoon;

33.

kehottaa komissiota selkeyttämään Euroopan innovaationeuvoston tavoitteita, välineitä ja toimintaa ja korostaa, että Euroopan innovaationeuvoston pilottitulokset on arvioitava; kehottaa komissiota ehdottamaan tasapainoista välineiden yhdistelmää Euroopan innovaationeuvoston vastuualueeksi; korostaa, että Euroopan innovaationeuvosto ei saisi missään tapauksessa korvata pilaria 2 ja että pilari 2 ei saisi muuttua erilliseksi tukivälineeksi vaan sen olisi jatkossakin keskityttävä tutkimusyhteistyöhön; korostaa, että pk-yrityksiä koskeva väline ja nopeutetun innovoinnin väline on säilytettävä ja niitä on vahvistettava; kehottaa komissiota luomaan mekanismeja, joilla sisällytetään pk-yritykset yhdeksännen puiteohjelman laajempiin tieteidenvälisiin hankkeisiin, jotta voidaan hyödyntää niiden kaikkia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota säilyttämään osaamis- ja innovaatioyhteisöt nykyisessä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin rakenteessa korostaen avoimuuden ja sidosryhmien laajan osallistumisen merkitystä ja analysoimaan, miten osaamis- ja innovaatioyhteisöt sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti voivat toimia vuorovaikutuksessa Euroopan innovaationeuvoston kanssa; pyytää komissiota laatimaan kehyksen yksityisille riskipääomainvestoinneille yhteistyössä Euroopan innovaationeuvoston kanssa, jotta voidaan rohkaista riskipääomainvestointeja Euroopassa;

34.

suhtautuu myönteisesti aloitteisiin, joilla tuodaan yksityinen ja julkinen sektori yhteen vauhdittamaan tutkimusta ja innovointia; korostaa, että EU:n on otettava vahvempi johtoasema julkisen tutkimuksen tarpeiden asettamisessa etusijalle ja Horisontti 2020 -ohjelman investointien julkisen tuoton osalta on varmistettava riittävää avoimuus, jäljitettävyys ja oikeudenmukainen taso, kun on kyse lopputuotteiden kohtuuhintaisuudesta, saatavuudesta ja soveltuvuudesta erityisesti joillakin herkillä aloilla, kuten terveydenhuollossa, ja samalla on turvattava yleinen etu ja oikeudenmukainen yhteiskunnallinen vaikutus; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen mekanismeja erityisesti kaikkien puiteohjelman avustuksilla rahoitettujen hankkeiden pitkän aikavälin hyödyntämiseksi siten, että yhdistetään julkisen tuoton oikeudenmukainen taso ja kannustimet teollisuuden osallistumiseen;

35.

suhtautuu myönteisesti siihen, että vapaa pääsy on nyt Horisontti 2020 -ohjelman yleinen periaate; korostaa, että Horisontti 2020 -hankkeisiin liittyvien julkaisujen huomattava määrä joulukuuhun 2016 asti (26) osoittaa, että tietojen ja tietämyksen jakamisen tehostamista koskevia uusia toimintamalleja tarvitaan, jotta voidaan asettaa saataville mahdollisimman paljon tutkimustuloksia ja tieteellistä tietoa; kehottaa komissiota tarkistamaan joustokriteeriä, joka voisi muodostua esteeksi tälle tavoitteelle, ja lisäämään tietämystä ja tehostamaan kehittämistä;

36.

suhtautuu myönteisesti avointa tutkimustietoa koskevaan pilottihankkeeseen ensimmäisenä vaiheena avoimen tieteen pilvipalvelujen toteuttamisessa; pitää tärkeänä sähköisten infrastruktuurien ja supertietokoneiden merkitystä ja mahdollisuuksia ja pitää välttämättömänä julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja kansantajuisen tieteen merkitystä sen varmistamisessa, että yhteiskunnalla on aktiivisempi asema ongelmien määrittämisessä ja käsittelyssä sekä ratkaisun aikaansaamisessa yhdessä; kehottaa komissiota ja julkista ja yksityistä tutkimusyhteisöä tutkimaan uusia malleja, joilla yksityiset pilvipalvelu- ja verkostoitumisresurssit ja julkiset sähköiset infrastruktuurit voidaan yhdistää, ja kansalaislähtöisten ohjelmien käynnistämistä tieteessä ja innovoinnissa;

37.

on tyytyväinen komission vastikään käyttöön ottamiin innovaatiokeskuksiin, joilla vahvistetaan edelleen Euroopan innovaatioympäristöä tukemalla yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, liiketoimintamallien ja tuotantoprosessien kehittämisessä;

38.

kannustaa kansallisia yhteyspisteitä osallistumaan enemmän sellaisten hankkeiden edistämiseen, joille on myönnetty huippuosaamismerkki, ja avustamaan muiden julkisten tai yksityisten joko kansallisten tai kansainvälisten rahoituslähteiden etsimisessä kyseisiä hankkeita varten vahvistamalla tämän alan yhteistyötä kansallisten yhteyspisteiden verkostossa;

Yhdeksättä puiteohjelmaa koskevat suositukset

39.

katsoo, että EU:lla on mahdollisuudet tulla maailman johtavaksi maailmanlaajuiseksi tutkimus- ja tiedekeskukseksi; katsoo lisäksi, että kasvun, työpaikkojen ja innovoinnin edistämiseksi tätä varten yhdeksännestä puiteohjelmasta on tultava EU:n ensisijainen painopiste;

40.

suhtautuu myönteisesti Horisontti 2020 -ohjelman menestykseen ja vipukertoimeen 1:11; kehottaa komissiota lisäämään yhdeksännen puiteohjelman määrärahoja 120 miljardiin euroon; katsoo, että määrärahojen lisäämisen lisäksi tarvitaan kehystä, joka sisältää innovoinnin, ja kehottaa siksi komissiota selkeyttämään innovaation käsitettä ja sen eri tyyppejä;

41.

panee merkille, että EU:lla on vastassaan monia huomattavia ja muuttuvia haasteita, ja kehottaa komissiota yhdessä Euroopan parlamentin kanssa tarjoamaan pilarissa 3 tasapainoisen ja joustavan kokoelman välineitä, joilla vastataan esiin tulevien ongelmien muuttuvaan luonteeseen; korostaa, että pilarin 3 erityisiä haasteita varten on tarjottava riittävät määrärahat ja kyseisten haasteiden relevanssia on tarkistettava säännöllisesti;

42.

kehottaa komissiota säilyttämään tasapainon perustutkimuksen ja innovoinnin välillä yhdeksännessä puiteohjelmassa; huomauttaa, että tutkimusyhteistyötä on lujitettava; korostaa, että on tärkeää ottaa pk-yritykset paremmin mukaan yhteistyöhankkeisiin ja innovointiin;

43.

kannustaa komissiota tehostamaan synergioita yhdeksännen puiteohjelman ja muiden tutkimukseen ja innovointiin tarkoitettujen EU:n rahastojen välillä ja laatimaan näitä rahastoja varten yhdenmukaistettuja välineitä ja yhtenäisiä sääntöjä sekä unionin että kansallisella tasolla ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa komissiota ottamaan edelleenkin huomioon tulevissa puiteohjelmissa standardoinnin tärkeän aseman innovoinnissa;

44.

huomauttaa, että yhdeksännessä puiteohjelmassa olisi puututtava Horisontti 2020 -ohjelmassa havaittuun liian suuresta ehdotusten määrästä johtuvaan ja matalia onnistumisasteita koskevaan mahdolliseen ongelmaan; kehottaa harkitsemaan kaksivaiheisen arviointimenettelyn uudelleenkäyttöönottoa siten, että ensimmäinen vaihe on yhtenäinen ja toinen vaihe valituille hakijoille omistettu erityinen vaihe; kehottaa komissiota varmistamaan riittävän kattavat arviointiyhteenvedot, joissa esitetään, miten ehdotusta voitaisiin parantaa;

45.

korostaa, että eurooppalaisen lisäarvon on edelleen oltava tutkimuksen puiteohjelman kiistaton ydinosa;

46.

kehottaa komissiota erottamaan seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä puolustusalan tutkimuksen siviilitutkimuksesta tarjoamalla kaksi eri ohjelmaa, joilla on kaksi erillistä talousarviota, jotka eivät vaikuta yhdeksännen puiteohjelman siviilitutkimuksen talousarviotavoitteisiin; kehottaa siksi komissiota esittämään parlamentille mahdolliset tavat, joilla tulevaa puolustusalan tutkimusohjelmaa voidaan rahoittaa perussopimusten mukaisesti, ja erillisen talousarvion, jossa on uusia varoja ja erityissääntöjä; korostaa parlamentaarisen valvonnan merkitystä tässä suhteessa;

47.

katsoo, että tulevien ja kehittyvien teknologioiden ohjelmalla on hyvät tulevaisuutta koskevat mahdollisuudet ja että se on hyvä työkalu innovatiivisten ajatusten ja taitotiedon levittämiseen kansallisesti ja alueellisesti;

48.

korostaa, että Pariisin sopimuksen ja EU:n ilmastotavoitteiden puitteissa on asetettava etusijalle ilmastonmuutoksen tutkimisen ja ilmastotietojen keräämistä koskevan infrastruktuurin rahoitus erityisesti siksi, että Yhdysvallat harkitsee huomattavia talousarvioleikkauksia ympäristötutkimuslaitoksiinsa;

49.

korostaa, että tutkimuksen ja innovoinnin yhdeksännellä puiteohjelmalla olisi lujitettava EU:n yhteiskunnallista kehitystä ja kilpailukykyä luomalla kasvua ja työpaikkoja ja saamalla aikaan uutta tietämystä ja innovaatioita, jotta voidaan puuttua EU:n kohtaamiin ratkaiseviin haasteisiin ja edetä edelleen kestävän eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämisessä; suhtautuu tässä suhteessa myönteisesti puiteohjelman nykyiseen pilarirakenteeseen ja kehottaa komissiota säilyttämään tämän rakenteen jatkuvuuden ja ennakoitavuuden vuoksi; pyytää komissiota siksi jatkamaan työtä ohjelman johdonmukaisuuden, yksinkertaistamisen, avoimuuden ja selkeyden puolesta sekä arviointiprosessin parantamiseksi, hajanaisuuden ja päällekkäisyyden vähentämiseksi ja tarpeettomien hallinnollisten rasitusten välttämiseksi;

50.

toteaa, että hallinnolliset tehtävät ja tutkimus kumoavat suurelta osin toinen toisensa; korostaa siksi, että raportointivelvoitteet on pidettävä mahdollisimman pieninä, jotta voidaan välttää innovointia haittaavaa byrokratiaa ja varmistaa yhdeksännen puiteohjelman rahoituksen tehokas käyttö ja taata samalla tutkimuksen riippumattomuus; kannustaa komissiota tehostamaan tätä varten yksinkertaistamistoimiaan;

51.

toteaa, että komissio viittaa yhä useammin tuotokseen perustuvaan tukeen; kehottaa komissiota määrittelemään ”tuotoksen” täsmällisemmin;

52.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään synergioita puiteohjelman ja muiden rahastojen välillä ja puuttumaan joidenkin jäsenvaltioiden lähentymisalueilla esiintyviin tutkimuspuutteisiin täydentävyyden periaatteen mukaisesti; pitää valitettavana, että rakenne- ja investointirahastojen varat voivat aiheuttaa kansallisten tutkimus- ja kehittämismenojen vähenemistä alueilla, joilla kyseisiä rahastoja sovelletaan, ja korostaa, että niillä on täydennettävä kansallisia julkisia menoja; kehottaa myös komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tutkimuksen ja innovoinnin julkista rahoitusta pidetään pikemminkin investointina tulevaisuuteen kuin menona;

53.

toteaa, että rakennerahastoista voidaan tehdä tehokkaita investointeja tutkimukseen ja innovointiin vain, jos jäsenvaltioissa on luotu tälle kunnollinen perusta; kehottaa siksi vahvistamaan rakenneuudistuksia koskevien maakohtaisten suositusten ja tutkimukseen ja innovointiin suunnattavien investointien välistä yhteyttä;

54.

korostaa, että tarvitaan uusia korkeamman huippuosaamisen keskuksia ja alueita ja että eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä on jatkettava; korostaa tarvetta lisätä puiteohjelman, ERI-rahastojen ja ESIR-rahaston välisiä synergioita tämän tavoitteen saavuttamiseksi; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla voidaan aivovuodon estämiseksi poistaa itäisissä ja eteläisissä maissa esiintyviä esteitä, kuten matalampia palkkoja; kehottaa asettamaan etusijalle hankkeen huippuosaamisen johtavien eliittilaitosten huippuosaamisen sijasta;

55.

katsoo, että on otettava käyttöön voimakkaampia kannustimia ERI-rahastoista myönnettävien varojen ohjaamiseksi tutkimukseen ja innovointiin suunnattaviin investointeihin, mikäli ne perustuvat maakohtaisiin suosituksiin tai jos todetaan heikkouksia; toteaa, että tutkimus- ja innovointi-investointeihin tarkoitetut ERI-rahastot asettavat käyttöön 65 miljardia euroa kaudella 2014–2020; ehdottaa siksi, että jäsenvaltioissa käyttöön otettu ERI-suoritusvaraus käytetään siten, että merkittävä osa rakennerahastoilta saaduista varoista investoidaan tutkimukseen ja innovointiin;

56.

pitää myönteisenä huippuosaamismerkin periaatetta ja mahdollisuuksia, koska se muodostaa laatumerkinnän ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman välisistä synergioista, mutta toteaa, että jäsenvaltioiden rahoituksen puutteen vuoksi sitä hyödynnetään käytännössä riittämättömästi; uskoo, että hankkeita, joita on esitetty rahoitettavaksi Horisontti 2020 -ohjelmasta ja jotka ovat läpäisseet ankaran valinta- ja hyväksymismenettelyn positiivisin tuloksin mutta joita ei ole voitu rahoittaa budjettirajoitusten vuoksi, olisi rahoitettava ERI-rahastojen varoista, jos niitä on käytettävissä tähän tarkoitukseen; toteaa, että samanlainen mekanismi olisi määriteltävä myös tutkimusyhteistyöhankkeita varten;

57.

kehottaa komissiota tarjoamaan yhdeksännessä puiteohjelmassa nuorille tutkijoille lisätukea, kuten yleiseurooppalaiset verkostoitumistyökalut, ja lujittamaan rahoitusjärjestelmiä uran alkuvaiheessa oleville tutkijoille, joilla on alle kahden vuoden kokemus tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen;

58.

panee merkille, että Marie Skłodowska-Curie -toimet ovat tutkijoiden piirissä laajasti tunnettu rahoitusmuoto, joka edistää tutkijoiden liikkuvuutta ja nuorten tutkijoiden kehittymistä; katsoo, että jatkuvuuden vuoksi Marie Skłodowska-Curie -toimien rahoittamista olisi suotavaa jatkaa yhdeksännessä puiteohjelmassa;

59.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan edelleen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin kohdistettavia yksityisiä investointeja, joiden on täydennettävä julkisia investointeja niiden korvaamisen sijasta; muistuttaa, että tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettavasta BKT:n kolmen prosentin tavoitteesta kahden kolmasosan olisi tultava yksityiseltä sektorilta (27); arvostaa teollisuuden tähän mennessä toteuttamia toimia ja kehottaa tutkimus- ja kehittämismenojen yleisesti niukkojen resurssien vuoksi yksityistä sektoria osallistumaan enemmän tutkimus- ja kehittämismenoihin sekä avoimeen pääsyyn ja avoimeen tieteeseen; kehottaa komissiota määrittämään suurteollisuuden osallistumisasteen (olipa kyse lainojen tai avustusten avulla tai omalla kustannuksella tapahtuvasta osallistumisesta) riippuen hankkeen eurooppalaisen lisäarvon laajuudesta ja sen mahdollisuudesta toimia liikkeelle panevana voimana pk-yrityksille samalla kun otetaan huomioon kunkin sektorin ominaispiirteet ja tarpeet; pyytää komissiota seuraamaan luontoissuorituksia sen varmistamiseksi, että investoinnit ovat todellisia ja uusia;

60.

kehottaa komissiota parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä koskevien sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä yhdeksännen puiteohjelman hankkeissa arvioinnista saatavien tulosten ja suositusten perusteella; pyytää komissiota tarkistamaan ja arvioimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien nykyiset välineet;

61.

korostaa, että yritysten osallistumista on tuettava edelleen pk-yrityksiä koskevasta välineestä riippumatta, sillä yrityksillä on monella alalla tarvittavaa asiantuntemusta ja niiden taloudellinen panos on merkittävä;

62.

pitää valitettavana, että Horisontti 2020 -ohjelman keskittymisestä sukupuolten tasa-arvoon on saatu kirjavia tuloksia, koska ainoa saavutettu tavoite on naisten osuus neuvoa-antavissa ryhmissä, kun taas naisten osuus hankkeiden arviointipaneeleissa ja hankekoordinaattoreina ja sukupuoliulottuvuus tutkimus- ja innovointisisällössä ovat edelleen tavoitetasojen alapuolella; korostaa, että osallistumista ja sukupuolinäkökulman huomioon ottamista on parannettava yhdeksännessä puiteohjelmassa ja Horisontti 2020 -asetuksessa asetetut tavoitetasot on saavutettava, ja kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen esteistä tai vaikeuksista, jotka voivat aiheuttaa naisten aliedustusta ohjelmassa; kannustaa jäsenvaltioita luomaan eurooppalaisen tutkimusalueen tavoitteiden mukaisesti sukupuolinäkökulman huomioon ottamista edistävän oikeudellisen ja poliittisen ympäristön ja tarjoamaan kannustimia muutokseen; suhtautuu myönteisesti sukupuolten tasa-arvoa Horisontti 2020 -ohjelmassa koskevaan komission oppaaseen (28); muistuttaa, että tämän oppaan mukaan sukupuolijakauman tasapainottaminen on yksi arviointiperusteista ja sen perusteella etusijalle asetetaan kynnysarvon ylittäneet samat pisteet saaneet ehdotukset;

63.

panee merkille, että seuraavassa puiteohjelmassa on otettava huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta ja sen vaikutukset; panee merkille, että tutkimus ja innovointi hyötyvät selkeistä ja vakaista pitkäaikaisista puitteista ja että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on johtava asema tieteen alalla; ilmaisee toiveen, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja EU:n väliset verkostot voidaan säilyttää ja yhteistyötä jatkaa tutkimuksen alalla ja että tietyin edellytyksin vakaita ja tyydyttäviä ratkaisuja voidaan löytää nopeasti, jotta varmistetaan että EU ei menetä Horisontti 2020 -ohjelmasta ja yhdeksännestä puiteohjelmasta saatuja tieteellisiä tuloksia;

o o

64.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 104.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 948.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 81.

(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 965.

(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 174.

(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 892.

(7) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 54–178.

(8) EUVL L 177, 17.6.2014, s. 9.

(9) EUVL L 192, 1.7.2014, s. 1.

(10) EUVL L 169, 7.6.2014, s. 1–53.

(11) http://ec.europa.eu/research/evaluations/pdf/hlg_issue_papers.pdf

(12) EUVL C 34, 2.2.2017, s. 24.

(13) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0052.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0075.

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311.

(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0320.

(17) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun helmikuussa 2017 julkaisema tutkimus ”Horizon 2020, the EU framework programme for research and innovation – European Implementation Assessment”.

(18) Siinä on saatu yli 130 000 ehdotusta, allekirjoitettu 9 000 avustusta, osallistujia on ollut 50 000 ja EU:n rahoitusta on annettu 15,9 miljardia euroa.

(19) Tutkimukseen ja kehittämiseen osoitettavasta BKT:n kolmesta prosentista kahden kolmasosan olisi tultava teollisuudelta. Katso Eurostat private R&D expenditure: http://ec.europa.eu/eurostat/tgm/table.do?tab=table&init=1&language=en&pcode=tsc00031&plugin=1

(20) http://ec.europa.eu/invest-in-research/pdf/download_en/barcelona_european_council.pdf

(21) Seitsemän yhteisen teknologia-aloitteen osuus on yhteensä yli seitsemän miljardia euroa Horisontti 2020 -määrärahoista eli noin kymmenen prosenttia koko Horisontti 2020 -ohjelman talousarviosta ja yli 13 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman tarjouspyyntöihin tosiasiallisesti saatavilla olevasta rahoituksesta (noin kahdeksan miljardia euroa vuodessa seitsemän vuoden ajan).

(22) Katso 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät.

(23) Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun helmikuussa 2017 julkaisema tutkimus ”Horizon 2020, the EU framework programme for research and innovation – European Implementation Assessment”.

(24) Suuri tutkimusinfrastruktuuri sopii EAKR:n soveltamisalaan ja tavoitteisiin, mutta kansallisesti osoitettuja EAKR:n varoja ei voida käyttää sen yhteisrahoitukseen. Uusiin tutkimusinfrastruktuureihin liittyvät rakennuskustannukset ovat tukikelpoisia EAKR:n nojalla, mutta toiminta- ja henkilöstökustannukset eivät ole.

(25) Komission tiedonanto ”Euroopan seuraavat kärkiyritykset: start-up- ja scale-up-yrityksiä koskeva aloite” (COM(2016)0733).

(26) OpenAIRE-raportti: Horisontti 2020 -ohjelmassa 2 017 yhteensä 10 684 hankkeesta (19 prosenttia) on päättynyt ja 8 667 on käynnissä. OpenAIRE on määrittänyt 6 133 julkaisua, jotka liittyvät Horisontti 2020 -ohjelman 1 375 hankkeeseen.

(27) Katso 29. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät.

(28) Katso Horizon 2020 Programme Guidance on Gender Equality in Horizon 2020.http://eige.europa.eu/sites/default/files/h2020-hi-guide-gender_en.pdf

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/41

P8_TA(2017)0254

EU:n koheesiopolitiikan rakentaminen vuoden 2020 jälkeen

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen (2016/2326(INI))

(2018/C 331/06)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) ja erityisesti sen 3 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 4, 162, 174–178 ja 349 artiklan,

—

—	ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013 (2),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalirahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 (3),

—	ottaa huomioon Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1299/2013 (4),

—

ottaa huomioon eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) annetun asetuksen (EY) N:o 1082/2006 muuttamisesta tällaisten yhtymien perustamisen ja toiminnan selkeyttämiseksi, yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1302/2013 (5),

—	ottaa huomioon koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1300/2013 (6),

—	ottaa huomioon vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta 2. joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (7),

—	ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (8),

—	ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 annetun komission tiedonannon: ”Vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointi/tarkistus: tuloksiin keskittyvä EU:n talousarvio” (COM(2016)0603),

—	ottaa huomioon 14. joulukuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Investoinnit työpaikkoihin ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi” (COM(2015)0639),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Investoinnit työllisyyteen ja kasvuun – Euroopan rakenne- ja investointirahastojen vaikutusten maksimointi: yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen arviointi” (9),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Euroopan alueellisesta yhteistyöstä – parhaat käytänteet ja innovatiiviset toimet (10),

—	ottaa huomioon 11. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan täytäntöönpanon vauhdittamisesta (11),

—

ottaa huomioon 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman Tonavan aluetta koskevasta EU:n strategiasta (12), 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Itämeri-strategiasta ja makroalueiden roolista tulevaisuuden koheesiopolitiikassa (13), 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman Adrian- ja Joonianmeren aluetta koskevasta Euroopan unionin strategiasta (14) ja 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman Alppien aluetta koskevasta EU:n strategiasta (15),

—	ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman innovointiin liittyvistä synergiavaikutuksista: Euroopan rakenne- ja investointirahastot, Horisontti 2020 ja muut eurooppalaiset innovaatiorahastot sekä EU:n ohjelmat (16),

—	ottaa huomioon 10. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Koheesiopolitiikan 2014–2020 uudet alueellisen kehittämisen välineet: yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet (17)”,

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti koheesiopolitiikan yksinkertaistamista ja tulosperustaista suuntaamista kaudella 2014–2020” (18),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman investoimisesta työpaikkoihin ja kasvuun: unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistäminen (19),

—	ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n politiikkojen urbaanista ulottuvuudesta (20),

—

ottaa huomioon syrjäisimmistä alueista annetut komission tiedonannot ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat, erityisesti 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan tehtävistä Euroopan unionin syrjäisimmillä alueilla Eurooppa 2020 – strategian yhteydessä (21) sekä 26. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman syrjäisimpien alueiden potentiaalin optimoinnista luomalla synergioita EU:n rakennerahastojen ja EU:n muiden ohjelmien välille (22),

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikasta ja Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista (23),

—	ottaa huomioon yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraavan korkean tason työryhmän päätelmät ja suositukset,

—	ottaa huomioon 21. maaliskuuta 2017 hyväksytyt neuvoston päätelmät Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 31/2016: ”Vähintään joka viides euro EU:n talousarviosta ilmastotoimiin: kunnianhimoisia toimia on käynnissä, mutta niiden riittävyys on erittäin epävarmaa”,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 15. joulukuuta 2015 antaman päätöksen (24) SEUT-sopimuksen 349 artiklan tulkinnasta,

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 19/2016: EU:n talousarvion toteuttaminen rahoitusvälineiden avulla – ohjelmakaudelta 2007–2013 saadut kokemukset,

—	ottaa huomioon 22. helmikuuta 2016 annetun komission kertomuksen ”Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI) ja Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR) – Koordinoinnin, synergioiden ja täydentävyyden varmistaminen”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0202/2017),

toteaa, että unionin koheesiopolitiikka juontaa juurensa SEU- ja SEUT-sopimuksista ja ilmentää unionin pääperiaatteisiin kuuluvaa yhteisvastuullisuutta, kun se vähentää perussopimukseen perustuvan tavoitteensa mukaisesti alueellisia eroja ja edistää unionin kaikkien alueiden taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta;

toteaa, että EU:n toiminta ”lähentymisvälineenä” on juuttunut vuodesta 2008 lähtien paikoilleen, mikä on lisännyt olemassa olevia eroja jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja pahentanut sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta koko EU:ssa; muistuttaa, että Euroopan tason koheesiopolitiikka on erittäin tehokasta erityisesti alueellisen yhteistyön tukemisen eri muodoissa ja se on sen vuoksi taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen ulottuvuutensa osalta yhä välttämättömän tärkeä politiikan ala, joka yhdistää yksittäisen alueen erityistarpeet EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin ja tuottaa konkreettisia tuloksia paikan päällä kaikille kansalaisille;

toteaa, että koheesiopolitiikka on edelleen tärkein ja hyvin onnistunut ja arvostettu koko unionissa sovellettava investointi- ja kehityspolitiikka pysyvien työpaikkojen luomiseksi sekä älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi vuoden 2020 jälkeen, etenkin kun otetaan huomioon julkisten ja yksityisten investointien jyrkkä väheneminen useissa jäsenvaltioissa sekä globalisaation seuraukset; muistuttaa, että koheesiopolitiikalla on ollut ratkaiseva asema ja se on osoittanut merkittävää reaktiokykyä makrotaloudellisissa rajoituksissa;

toteaa, että koheesiopolitiikan viimeisin, vuonna 2013 toteutettu uudistus oli laaja ja konkreettinen, kun politiikassa siirryttiin painottamaan sekä tulospainotteista lähestymistapaa, temaattista keskittämistä, vaikuttavuutta ja tehokkuutta että periaatteita, joihin sisältyvät kumppanuus, monitasoinen hallinto, älykäs erikoistuminen ja paikkakohtaiset lähestymistavat;

E.	toteaa, että uudistettu koheesiopolitiikka johti painotuksen siirtymiseen asteittain merkittävistä infrastruktuurihankkeista kohti osaamistalouden ja innovoinnin edistämistä;

F.	toteaa, että näitä periaatteita olisi noudatettava edelleen ja ne olisi vakiinnutettava vuoden 2020 jälkeen, jotta voidaan varmistaa politiikan täytäntöönpanon jatkuvuus, näkyvyys, oikeusvarmuus, saatavuus ja avoimuus;

toteaa, että vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan menestyksen varmistamiseksi on olennaista vähentää sen edunsaajien ja hallintoviranomaisten hallinnollista rasitetta oikean tasapainon aikaansaamiseksi politiikan tulossuuntautuneisuuden sekä tarkastusten ja valvonnan määrän välillä, jotta voidaan lisätä suhteellisuutta, ottaa käyttöön ohjelmien eriytetty täytäntöönpano ja yksinkertaistaa sääntöjä ja menettelyjä, koska ne mielletään nykyisin usein liian monimutkaisiksi;

H.	toteaa näiden osatekijöiden, yhdessä yhdennetyn poliittisen lähestymistavan ja kumppanuusperiaatteen kanssa, kuvaavan koheesiopolitiikasta saatavaa lisäarvoa;

katsoo, että unionin talousarvion ja kansallisten talousarvioiden rajoitteet tai brexitin seuraukset eivät saa heikentää unionin koheesiopolitiikkaa; kehottaa tässä yhteydessä EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan neuvottelijoita pohtimaan etuja ja haittoja, joita syntyy siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta osallistuu edelleen Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmiin;

toteaa, että koheesiopolitiikalla käsitellään jo nyt mitä erilaisimpia sen tavoitteisiin liittyviä ja perussopimuksissa vahvistettuja haasteita eikä voida odottaa, että sen avulla kyetään selviämään kaikista mahdollisista unionin uusista haasteista vuoden 2020 jälkeen, jos talousarvio pysyy samana tai jos sitä peräti leikataan, vaikka vaikutus voi olla suurempi, jos jäsenvaltioille, alueille ja kaupungeille sallitaan enemmän joustovaraa uusiin poliittisiin haasteisiin vastaamiseksi;

Unionin koheesiopolitiikan lisäarvo

vastustaa voimakkaasti kaikkia valkoisessa kirjassa Euroopan tulevaisuudesta esitettyjä EU27:ää vuoteen 2025 mennessä koskevia skenaarioita, jotka heikentäisivät EU:n pyrkimyksiä koheesiopolitiikan osalta; kehottaa komissiota pikemminkin esittämään kattavan lainsäädäntöehdotuksen vahvasta ja vaikuttavasta vuoden 2020 jälkeisestä koheesiopolitiikasta;

painottaa, että kasvua sekä alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei saada aikaan muutoin kuin hyvällä hallintotavalla, yhteistyöllä, kaikkien asianosaisten sidosryhmien keskinäisellä luottamuksella ja ottamalla tehokkaasti mukaan kumppanit kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, kuten kumppanuusperiaatteeseen (yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen 5 artikla) on kirjattu; toteaa jälleen kerran, että unionin koheesiopolitiikan yhteisen hallinnoinnin järjestely antaa unionille ainutlaatuisen välineen käsitellä suoraan kansalaisten huolenaiheita sisäisten ja ulkoisten haasteiden yhteydessä; katsoo, että yhteinen hallinnointi, joka perustuu kumppanuusperiaatteeseen, monitasoiseen hallinnointiin ja hallinnon eri tasojen koordinointiin, on erittäin tärkeää, jos halutaan varmistaa kaikkien asianosaisten sidosryhmien parempi osallisuus ja vastuullisuus politiikan täytäntöönpanossa;

painottaa koheesiopolitiikan käynnistysvaikutuksia ja sen hallinnoille, edunsaajille ja sidosryhmille tarjoamia oppimismahdollisuuksia; korostaa koheesiopolitiikan moni- ja laaja-alaista lähestymistapaa älykkäänä, kestävänä ja osallistavana politiikkana, joka tarjoaa puitteet kansallisten ja alueellisten toimijoiden liikkeelle saamiselle ja koordinoinnille sekä näiden välittömälle osallistamiselle yhteistyöhön EU:n ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisrahoitusta saavissa hankkeissa; vaatii tässä yhteydessä parempaa koordinointia ja yhteistyötä komission koheesiopolitiikasta vastaavan pääosaston ja muiden pääosastojen sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa;

pitää valitettavana useiden toimenpideohjelmien viivästynyttä hyväksyntää ja hallintoviranomaisten viivästynyttä nimeämistä joissakin jäsenvaltioissa meneillään olevalla ohjelmakaudella; pitää myönteisenä vuonna 2016 havaittuja ensimmäisiä merkkejä siitä, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanoa nopeutettiin; kehottaa komissiota jatkamaan parempaa täytäntöönpanoa käsittelevän työryhmän työtä täytäntöönpanon tukemiseksi ja viivästysten syiden selvittämiseksi ja ehdottamaan käytännön keinoja ja toimenpiteitä, jotta tällaiset ongelmat voidaan välttää seuraavan ohjelmakauden alussa; kannustaa painokkaasti kaikkia asianosaisia toimijoita jatkamaan edelleen täytäntöönpanon parantamista ja nopeuttamista aiheuttamatta pullonkaulojen syntymistä;

panee merkille rahoitussuunnittelu- ja täytäntöönpanojärjestelmän puutteet, jotka johtivat maksamattomien laskujen kertymiseen ja ennenäkemättömään maksamattomaan määrään, joka siirtyi edellisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä nykyiseen; vaatii komissiolta rakenteellista ratkaisua tällaisten ongelmien selvittämiseksi ennen nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen päättymistä ja sen estämiseksi, että tällainen leviäisi seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen; korostaa, että maksumäärärahojen tason on vastattava aikaisempia sitoumuksia etenkin jakson loppua kohden, kun jäsenvaltioiden maksupyyntöjen määrä yleensä lisääntyy huomattavasti;

ottaa huomioon, että kumppanuusperiaate on johtanut eräissä jäsenvaltioissa tiiviimpään yhteistyöhön alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, ja toteaa, että parannuksia voidaan jatkaa, jotta voidaan varmistaa kaikkien sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, todellinen osallistuminen jo varhaisessa vaiheessa vastuun ja näkyvyyden kasvattamiseksi koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa lisäämättä hallinnollista rasitetta tai aiheuttamatta viivästyksiä; painottaa, että sidosryhmien osallistumisen olisi jatkuttava monitasoisen hallinnon lähestymistavan mukaisesti; katsoo, että kumppanuusperiaatetta ja käytännesääntöjä olisi vahvistettava edelleen tulevaisuudessa esimerkiksi ottamalla käyttöön kumppanien osallistumiselle selkeät vähimmäisvaatimukset;

tähdentää, että vaikka koheesiopolitikalla on lievitetty EU:ssa hiljattain koetun talous- ja rahoituskriisin ja säästötoimenpiteiden vaikutuksia, alueellisia eroja ja kilpailukykyeroja on edelleen paljon ja sosiaalinen eriarvoisuus on suurta; kehottaa tehostamaan toimia näiden erojen kaventamiseksi ja uusien erojen kehittymisen ehkäisemiseksi kaikilla alueilla, samalla kun jatketaan ja vahvistetaan alueille annettavaa tukea, millä edistetään sitoutumista politiikkaan kaikentyyppisillä alueilla ja saavutetaan EU:n tavoitteet kaikkialla EU:ssa; katsoo tässä yhteydessä, että on kiinnitettävä enemmän huomiota alueiden tekemiseen selviytymiskykyisiksi äkillisten häiriöiden sattuessa;

korostaa, että alueellinen yhteistyö muokkaa kaikissa muodoissaan, mukaan lukien makroaluestrategiat, joiden mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä täysimääräisesti, käsitystä unionin eri alueiden ja kansalaisten poliittisesta rajat ylittävästä yhteistyöstä ja koordinoinnista; tähdentää koheesiopolitiikan arvoa saarien, raja-alueiden ja pohjoisimpien, harvaanasuttujen alueiden haasteita ratkaistaessa SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisesti ja syrjäisimpien alueiden haasteita SEUT-sopimuksen 349 ja 355 artiklan mukaisesti ratkaistaessa, sillä niillä on erityisasema ja niitä koskevat erityisvälineet ja -rahoitus olisi säilytettävä myös vuoden 2020 jälkeen;

toteaa, että Euroopan alueellinen yhteistyö (EAY) on yksi kauden 2014–2020 koheesiopolitiikan merkittävimmistä tavoitteista, sillä se tuo merkittävää lisäarvoa EU:n tavoitteisiin, kannustaa solidaarisuuteen Euroopan alueiden ja sen naapurimaiden välillä ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa esimerkiksi vakiomuotoisten asiakirjojen avulla; painottaa tarvetta jatkaa rajatylittävän, kansainvälisen ja alueiden välisen yhteistyön edistämistä osana SEUT-sopimuksen 174 artiklan mukaisen alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista koskevaa tavoitetta; katsoo, että sen olisi pysyttävä tärkeänä välineenä vuoden 2020 jälkeen; painottaa kuitenkin, että EAY:n nykyiset määrärahat eivät vastaa niitä merkittäviä haasteita, joihin Interreg-ohjelmilla on vastattava, eivätkä ne riitä rajatylittävän yhteistyön tehokkaaseen tukemiseen; kehottaa tästä syystä lisäämään merkittävästi Euroopan alueellisen yhteistyön määrärahoja seuraavalla ohjelmakaudella;

10.

painottaa nykyisen Interreg Europe -yhteistyöohjelman merkitystä Euroopan viranomaisille, koska sillä helpotetaan kokemusta vaihtoa ja hyvien käytäntöjen siirtoa; ehdottaa, että seuraavan Interreg Europe -ohjelman rahoitusmahdollisuuksia laajennetaan vuoden 2020 jälkeen investointien mahdollistamiseksi fyysisiin pilottihankkeisiin ja esittelyhankkeisiin, joihin osallistuu sidosryhmiä kaikkialta Euroopasta, jotka on myös otettava huomioon;

Koheesiopolitiikan rakenne vuoden 2020 jälkeen – jatkuvuus ja parannettavat seikat

11.

painottaa, että nykyinen alueryhmittely, tehdyt uudistukset, kuten temaattinen keskittyminen ja tuloskehys ovat osoittaneet koheesiopolitiikan arvon; pyytää komissiota esittämään ajatuksia joustavuuden lisäämisestä EU:n koko talousarvion toteuttamisessa; pitää varauksen perustamista mielenkiintoisena vaihtoehtona tässä yhteydessä, jotta voidaan puuttua ennakoimattomiin tapahtumiin ohjelmakauden aikana ja helpottaa toimenpideohjelmien uudelleenkohdentamista, jotta ERI-rahastojen investointeja voidaan mukauttaa kunkin alueen muuttuviin tarpeisiin ja puuttua globalisaation vaikutuksiin alueellisella ja paikallisella tasolla ilman, että tämä vaikuttaa kielteisesti koheesiopolitiikan mukaisiin investointeihin tai strategisiin suuntaviivoihin, pitkän aikavälin tavoitteisiin ja suunnittelun varmuuteen sekä monivuotisten ohjelmien vakauteen alueellisten ja paikallisten viranomaisten kannalta;

12.

arvostaa ennakkoehtoja, ja etenkin älykästä erikoistumista koskevia tutkimus- ja innovointistrategioita koskevia ennakkoehtoja, joilla tuetaan edelleen ERI-rahastojen strategista suunnittelua ja joilla on kyetty lisäämään tulossuuntautuneisuutta; panee merkille ennakkoehdot, joiden avulla ERI-rahastoista kyetään tukemaan Euroopan vuoden 2020 jälkeisiä tavoitteita rajoittamatta kuitenkaan perussopimuksiin kirjattuja koheesiopolitiikan tavoitteita;

13.

vastustaa makrotaloudellisia ehtoja ja korostaa, että koheesiopolitiikan ja talouspolitiikan ohjausprosessien kytköksen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson piirissä olisi oltava tasapainoinen, vastavuoroinen ja rankaisematon kaikkia asianosaisia kohtaan; puoltaa alueellisen ulottuvuuden parempaa tunnustamista, joka voisi hyödyttää talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa, esimerkiksi talouden ohjausjärjestelmän ja koheesiopolitiikan tavoitteita, jotka koskevat taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä kestävää kasvua, työllisyyttä ja ympäristönsuojelua, ja jota olisi tarkasteltava tasapainoisella lähestymistavalla;

14.

katsoo, että koska koheesiopolitiikan määrärahoilla on tarkoitus vauhdittaa investointeja, kasvua ja työllisyyttä koko unionissa, komission olisi tutkittava seitsemännessä koheesiokertomuksessa ja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa, miten näiden investointien vaikutukseen kyseisten valtioiden julkisen talouden alijäämään olisi puututtava;

15.

tähdentää, että toimenpideohjelmien ohjelmasuunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia koskevia hallinnollisia ja institutionaalisia valmiuksia sekä näitä koskevaa asiantuntevaa koulutusta on lisättävä jäsenvaltioissa ja alueilla, ja siksi vahvistettava investointien tukemisesta vastaavia kansallisia ja alueellisia virastoja, mikä on olennaista oikea-aikaisen ja korkeampiin standardeihin pyrkivän koheesiopolitiikan harjoittamisen kannalta; painottaa tässä yhteydessä Taiex regio peer 2 peer -aloitteen merkitystä, koska sillä parannetaan hallinnollisia valmiuksia ja EU:n investointien tuloksia;

16.

painottaa, että koheesiopolitiikan kokonaishallinnointijärjestelmää on yksinkertaistettava kaikilla hallintotasoilla ja toimenpideohjelmien suunnittelua, hallinnointia ja arviointia on helpotettava, jotta voidaan parantaa sen saatavuutta, joustavuutta ja tehokkuutta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää torjua ylisääntelyilmiötä jäsenvaltioissa; pyytää komissiota lisäämään sähköisen koheesion mahdollisuuksia ja erityisiä menoja, kuten yhteisiä säännöksiä koskevan asetuksen mukaisia vakioyksikkökustannuksia ja kertakorvauksia ja ottamaan käyttöön digitaalisen alustan tai keskitettyjä asiointipisteitä hakijoille ja edunsaajille tiedottamista varten; pitää myönteisinä päätelmiä ja suosituksia, jotka yksinkertaistamista Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) edunsaajien osalta seuraava korkean tason työryhmä on hyväksynyt ja kannustaa jäsenvaltioita ottamaan nämä suositukset käyttöön;

17.

pyytää komissiota harkitsemaan ohjelmien täytäntöönpanossa oikeasuhteisuuteen ja eriyttämiseen perustuvia ratkaisuja riskien, objektiivisten kriteerien ja myönteisten kannustimien, ohjelmien laajuuden ja hallinnollisten valmiuksien perusteella etenkin tarkastusten monien tasojen suhteen, joissa olisi keskityttävä sääntöjenvastaisuuksien, kuten petosten ja korruption torjuntaan, sekä tarkastusten lukumäärän suhteen, jotta voidaan yhdenmukaistaa paremmin koheesiopolitiikka, kilpailupolitiikka ja muut unionin politiikat, etenkin valtiontukisäännöt, joita sovelletaan ERI-rahastoihin, mutta ei ESIR-rahastoon eikä Horisontti 2020 -ohjelmaan, sekä mahdollistaa kaikille ERI-rahastoille yksi sääntökokonaisuus ja siten tehostaa rahoitusta samalla, kun otetaan huomioon kunkin rahaston erityispiirteet;

18.

pyytää komissiota todellista yksinkertaistamista varten ja yhdessä kansallisten ja alueellisten ohjelmien hallintoviranomaisten kanssa laatimaan toteutuskelpoisen suunnitelman, joka koskee yksinkertaistetun kustannusjärjestelmän laajentamista EAKR:ään, myös talousarvioon sovellettavien varainhoitosääntöjen muuttamista koskevan asetusehdotuksen (ns. omnibus-asetus) säännösten mukaisesti;

19.

katsoo, että avustusten olisi oltava edelleen koheesiopolitiikan rahoituksen perustana; toteaa kuitenkin, että rahoitusvälineiden merkitys on yhä suurempi; tähdentää, että lainoilla, omalla pääomalla tai takauksilla voi olla täydentävä asema, mutta niitä olisi käytettävä varovaisesti asianmukaisen ennakkoarvioinnin perusteella, ja avustuksia olisi täydennettävä vain, kun tällaiset välineet osoittavat lisäarvoa ja ne voisivat vipuvaikutuksen avulla houkutella täydentävää rahoitustukea ottaen huomioon alueelliset erot, käytänteiden moninaisuuden ja saadut kokemukset;

20.

korostaa komission, EIP:n ja jäsenvaltioiden innovatiivisia rahoitusvälineitä koskevan tuen merkitystä alue- ja paikallisviranomaisille erilaisten foorumien, kuten Fi-Compassin, avulla tai tarjoamalla edunsaajille kannustimia; muistuttaa, että nämä välineet eivät sovellu kaikenlaisiin koheesiopolitiikan toimiin; katsoo, että kaikkien alueiden on tarpeidensa mukaisesti voitava päättää rahoitusvälineiden täytäntöönpanosta; vastustaa kuitenkin kaikkia sitovia määrällisiä tavoitteita rahoitusvälineiden käytössä ja korostaa, että rahoitusvälineiden lisääntyvä käyttö ei saisi johtaa EU:n talousarvion yleiseen supistumiseen;

21.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ERI-rahastojen ja muiden unionin rahastojen ja ohjelmien välinen synergia ja viestintä paranee, ESIR-rahasto mukaan luettuna, ja kehottaa edistämään monirahoitteisten toimien täytäntöönpanoa; korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR-rahasto) ei saisi heikentää koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelun strategista yhtenäisyyttä, alueellista keskittymistä eikä pitkän aikavälin näkymiä eikä se saisi korvata tai karkottaa avustuksia eikä sillä saisi pyrkiä korvaamaan tai vähentämään ESIR-rahaston määrärahoja; edellyttää resurssien todellista täydentävyyttä; vaatii asettamaan selkeät rajat ESIR-rahaston ja koheesiopolitiikan välille sekä selkeät mahdollisuudet niiden yhdistämiseksi ja käytön helpottamiseksi sekoittamatta niitä toisiinsa, mikä voi tehdä rahoitusrakenteesta houkuttelevamman, jolloin EU:n niukkoja resursseja voidaan hyödyntää hyvin; katsoo, että monirahoitteisiin toimiin sovellettavat säännöt on yhdenmukaistettava ja lisäksi on luotava olemassa olevia rahoitusmahdollisuuksia koskeva selkeä viestintästrategia; kehottaa komissiota tässä yhteydessä kehittämään edunsaajille tätä koskevia välineitä;

22.

kehottaa komissiota harkitsemaan, että kehitettäisiin ryhmä lisäindikaattoreita, jotka täydentäisivät bkt-indikaattoria, joka on edelleen tärkein perusteltu ja luotettava menetelmä ERI-rahastojen oikeudenmukaiseen kohdentamiseen; katsoo, että tässä yhteydessä voitaisiin arvioida ja harkita sosiaalisen edistyksen indeksiä tai väestörakennetta kuvaavaa indikaattoria, jotta voidaan tarjota tyhjentävä kuva alueellisesta kehityksestä; katsoo, että tällaisilla indikaattoreilla voitaisiin puuttua paremmin alueiden välille syntyviin uudenlaisiin epätasa-arvoisuuksiin; tähdentää lisäksi, että harkinnan tuloksena kehitettyjen indikaattoreiden on lujitettava politiikan tuloskeskeisyyttä;

23.

kehottaa komissiota harkitsemaan toimia koheesiopolitiikan kansallista rahoitusta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon ongelmat, joita paikalliset ja alueelliset viranomaiset kohtaavat hyvin keskitetyissä jäsenvaltioissa, sillä niillä ei ole riittävää vero- ja rahoituskapasiteettiä ja niillä on suuria vaikeuksia hankkeiden yhteisrahoituksen lisäksi myös hankeasiakirjojen laatimisessa riittämättömien taloudellisten resurssien takia, mikä johtaa koheesiopolitiikan alhaisempaan käyttöasteeseen;

24.

kannustaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta käyttää NUTS III-tasoa koheesiopolitiikan alueiden luokitukseen tiettyjen valikoitujen painopisteiden osalta;

Nykyaikaistetun, vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan tärkeimmät toimintalohkot

25.

korostaa Euroopan sosiaalirahaston, nuorisotakuun ja nuorisotyöllisyysaloitteen merkitystä etenkin unionin nykyisen ennätyksellisen korkean pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden torjunnassa etenkin vähemmän kehittyneillä alueilla, syrjäisimmillä alueilla sekä alueilla, joita kriisi on koetellut pahiten; korostaa pk-yritysten tärkeää roolia työpaikkojen luomisessa (niissä on noin 80 prosenttia unionin työpaikoista) sekä innovoivien alojen, kuten digitaalisen talouden ja vähähiilisen talouden, edistämisessä;

26.

katsoo, että vuoden 2020 jälkeisessä koheesiopolitiikassa olisi edelleen huolehdittava haavoittuvista ja syrjäytyneistä ryhmistä, puututtava kasvavaan eriarvoisuuteen ja edistettävä solidaarisuutta; panee merkille koulutukseen ja kulttuuriin tehtävien investointien myönteisen vaikutuksen sosiaalisiin seikkoihin ja työllisyyteen liittyvänä lisäarvona; painottaa lisäksi tarvetta säilyttää sosiaalinen osallisuus, ESR-menot mukaan luettuina, ja täydentää tätä EAKR-investoinneilla tällä alalla;

27.

kehottaa lisäämään ERI-rahastojen käyttöä, jotta voidaan paneutua väestörakenteen muutokseen ja reagoida sen alueellisiin ja paikallisiin seurauksiin; katsoo, että väestön vähenemisen kaltaisista haasteista kärsivillä alueilla ERI-rahastot olisi mahdollisimman tehokkaasti suunnattava työpaikkojen ja kasvun luomiseen;

28.

ottaa huomioon, että alueellisen toimintasuunnitelman ja maaseudun ja kaupungin menestyksekkäiden kumppanuuksien merkitys kasvaa, ja ottaa myös huomioon älykkäiden kaupunkien esikuvallisen roolin mikrokosmoksina ja katalysaattoreina, jotka edistävät innovatiivisia ratkaisuja alueellisiin ja paikallisiin haasteisiin;

29.

pitää myönteisenä Amsterdamin julkilausumaa sekä sitä, että tunnustetaan paremmin kaupunkien ja kaupunkialueiden rooli Euroopan poliittisessa päätöksenteossa; edellyttää, että julkilausumaan sisältyvää kumppanuudessa tapahtuvaa yhteistyömenetelmää sovelletaan tehokkaasti; odottaa, että tulokset sisällytetään EU:n tulevaan politiikkaan vuoden 2020 jälkeen;

30.

painottaa koheesiopolitiikan vahvistunutta kaupunkiulottuvuutta, joka toteutettiin erityisinä kestävää kaupunkikehitystä ja innovatiivista kaupunkitoimintaa koskevina säännöksinä; katsoo, että tätä olisi kehitettävä edelleen ja vahvistettava taloudellisesti vuoden 2020 jälkeen ja toimivallan jakamista hallinnon alemmille tasoille olisi vahvistettava; kehottaa komissiota koordinoimaan entistä paremmin erilaisia kaupungeille suunnattuja toimenpiteitä, jotta edistetään koheesiopolitiikassa paikallishallinnoille annettavaa suoraa tukea siten, että lisätään aluekehitykseen kohdistettua rahoitusta ja räätälöityjä välineitä; painottaa alueellisen kehittämisen välineiden, kuten paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden ja yhdennettyjen alueellisten investointien, tulevaa merkitystä;

31.

kannattaa unionin Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti tekemiä sitoumuksia; muistuttaa tässä yhteydessä kaikkien EU:n toimielinten sitoumuksesta käyttää vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta ilmastoon liittyviin toimiin, ja korostaa, että ERI-rahastoilla on tässä keskeinen asema ja niitä olisi edelleen käytettävä mahdollisimman vaikuttavasti ilmastonmuutoksen lievittämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen sekä ympäristöystävälliseen talouteen ja uusiutuviin energialähteisiin; katsoo, että ilmastorahoituksen seurantaa ja jäljitysjärjestelmää on parannettava; korostaa Euroopan alueellisen yhteistyön potentiaalia tässä yhteydessä sekä kaupunkien ja alueiden roolia kaupunkeja koskevan toimintaohjelman yhteydessä;

32.

toteaa, että älykästä erikoistumista koskevat tutkimus- ja innovointistrategiat vahvistavat alueellisia innovaatioekosysteemejä; korostaa, että tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian kehittämisellä olisi edelleen oltava merkittävä rooli EU:n globaalin kilpailukyvyn varmistamisessa; katsoo, että älykkään erikoistumisen mallia olisi käytettävä yhtenä vuoden 2020 jälkeisen koheesiopolitiikan merkittävimpänä lähestymistapana rohkaisemalla erilaisten alueiden sekä kaupunkien ja maaseudun välistä yhteistyötä ja vahvistamalla EU:n taloudellista kehitystä sekä aikaansaamalla synergiaa kansainvälisten älykästä erikoistumista koskevien tutkimus- ja innovointistrategioiden ja maailmanluokan yhteenliittymien välillä; muistuttaa olemassa olevasta pilottihankkeesta ”Huippuosaamisen portaikko” (S2E), jolla tuetaan edelleen ERI-rahastojen, Horisontti 2020 -ohjelman sekä muiden unionin rahoitusohjelmien välisten synergioiden kehittämistä ja hyödyntämistä; katsoo tämän vuoksi, että on toteutettava lisätoimia synergioiden maksimoimiseksi, jotta voidaan edelleen vahvistaa älykästä erikoistumista ja innovointia vuoden 2020 jälkeen;

33.

korostaa, että on tärkeää lisätä koheesiopolitiikan näkyvyyttä, jotta voidaan torjua euroskeptisyyttä ja edistää kansalaisten luottamuksen palauttamista; korostaa, että ERI-rahastojen näkyvyyden parantamiseksi on keskityttävä suuremmassa määrin ohjelmien sisältöön ja tuloksiin ylhäältä alaspäin ja alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla, sidosryhmien ja edunsaajien, joiden välityksellä voidaan tehokkaasti levittää koheesiopolitiikan tuloksia, osallistumisen mahdollistamiseksi; kehottaa lisäksi komissiota, jäsenvaltioita, alueita ja kaupunkeja viestimään tehokkaammin koheesiopolitiikan mitattavissa olevista tuloksista, jotka voivat tuoda lisäarvoa EU:n kansalaisten jokapäiväiseen elämään; kehottaa jatkamaan tarvittaessa teknisen tuen erityisen talousarviokohdan mukaisia viestintätoimia, kunnes hanke on saatu päätökseen ja sen tulokset ovat selvästi nähtävissä;

Tulevaisuudennäkymät

34.

edellyttää, että unioni asettaa esityslistansa kärkeen taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden ja koko EU:n solidaarisuuden ja EU:n varojen ohjaamisen kasvun, uusien työpaikkojen ja kilpailukyvyn lisäämiseen; edellyttää myös, että jatketaan alueellisten eroavuuksien, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä syrjinnän torjumista; katsoo, että perussopimuksissa esitettyjen tavoitteiden lisäksi koheesiopolitiikan olisi edelleen toimittava välineenä, jonka avulla voidaan saavuttaa EU:n poliittiset tavoitteet ja siten lisätä tietoisuutta sen saavutuksista, ja pysyttävä edelleen unionin ensisijaisena, kaikki alueet tavoittavana investointipolitiikkana;

35.

toteaa jälleen kerran, että on korkea aika valmistella vuoden 2020 jälkeistä unionin koheesiopolitiikkaa, jotta se voidaan käynnistää tehokkaasti heti uuden ohjelmakauden alussa; vaatii tästä syystä komissiota laatimaan uuden lainsäädäntökehyksen ajoissa eli nopeasti sen jälkeen, kun seuraava komission monivuotinen rahoituskehys -ehdotus on esitetty ja käännetty virallisille kielille; vaatii lisäksi, että kaikki tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevat lainsäädäntöehdotukset hyväksytään hyvissä ajoin samoin kuin hallintoa ja valvontaa koskevat säännöt ennen uuden ohjelmakauden alkua ilman takautuvaa vaikutusta; painottaa, että toimenpideohjelmien täytäntöönpanon viivästyminen vaikuttaa koheesiopolitiikan tehokkuuteen;

36.

toteaa, että nykyisen koheesiopolitiikan oikeudellisen kehyksen olennaiset osat olisi säilytettävä vuoden 2020 jälkeen, mihin sisältyy hiottu, vahvistettu, helposti lähestyttävä ja tulospainotteinen politiikka sekä sen tuottama lisäarvo, josta on viestittävä kansalaisille paremmin;

37.

korostaa komission ehdotuksen 2016/0282(COD) perusteella, että muuttajien ja kansainvälisessä suojelussa olevien pakolaisten vastaanottaminen sekä heidän yhteiskuntaan ja talouteen integroimisensa edellyttävät johdonmukaista kansainvälistä lähestymistapaa, jota olisi käsiteltävä myös unionin nykyisessä ja tulevassa koheesiopolitiikassa;

38.

korostaa sääntöjen vakauden merkitystä; vaatii komissiota muuttamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä koheesiopolitiikan täytäntöönpanosäännöksiä mahdollisimman vähän; katsoo, että vuoden 2020 jälkeistä koheesiopolitiikkaa varten tarvitaan EU:n talousarvio-osuus, jonka on oltava tasoltaan vähintään riittävä, ellei nykyistä korkeampi, ja jossa otetaan huomioon edessä olevat monimutkaiset sisäiset ja ulkoiset haasteet, joihin politiikalla on sen tavoitteiden mukaisesti puututtava; katsoo, että tätä politiikkaa ei saa missään olosuhteissa, ei myöskään brexitin vuoksi, heikentää ohjaamalla varoja uusiin haasteisiin; painottaa lisäksi koheesiopolitiikan monivuotista luonnetta ja vaatii säilyttämään sen seitsemänvuotisen ohjelmakauden tai ottamaan käyttöön 5+5-mallisen ohjelmakauden, johon sisältyy pakollinen välivaiheen uudelleenarviointi;

39.

vaatii suoritusvarauksen nopeaa kohdentamista; toteaa, että suoritusten ja varauksen vapauttamisen välinen aika on liian pitkä, mikä heikentää varauksen vaikuttavuutta; kehottaa komissiota mahdollistamaan jäsenvaltioille suoritusvarauksen saattamisen käyttövalmiiksi heti kun arviointi on saatettu päätökseen;

40.

muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että digitaalistrategian, myös tarvittavan infrastruktuurin ja uusimman teknologian valmistelun, on oltava yksi koheesiopolitiikan painopisteistä ennen kaikkea seuraavalla tukikaudella; toteaa, että televiestintäalan kehittämisen yhteydessä on joka tapauksessa toteutettava vastaavia koulutustoimia, joita on myös tuettava koheesiopolitiikalla;

o o

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille ja niiden parlamenteille ja alueiden komitealle.

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289.

(3) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 470.

(4) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 259.

(5) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 303.

(6) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 281.

(7) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884.

(8) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.

(9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0053.

(10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0321.

(11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0217.

(12) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 14.

(13) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 1.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0383.

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0336.

(16) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0311.

(17) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0211.

(18) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0419.

(19) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0308.

(20) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0307.

(21) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 1.

(22) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0133.

(23) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0384.

(24) ECLI:EU:C:2015:813.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/50

P8_TA(2017)0255

Kalakantojen tila ja kalastusalan sosioekonominen tilanne Välimerellä

Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kalakantojen tilasta ja kalastusalan sosioekonomisesta tilanteesta Välimerellä (2016/2079(INI))

(2018/C 331/07)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (1) (YKP:ta koskeva asetus),

—	ottaa huomioon yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) 17. kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY (2),

—	ottaa huomioon kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (3),

—

ottaa huomioon laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta 29. syyskuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (4) (LIS-asetus),

—	ottaa huomioon Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020), jolla pyritään edistämään Välimeren ja Mustanmeren kalastuksen kestävyyttä,

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2007 yleissopimuksen täytäntöönpanosta 21 päivänä toukokuuta 2012 EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestön (COGECA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) ja Euroopan unionin kalastusyritysten kansallisten järjestöjen liiton (Europêche) välillä tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä toukokuuta 2013, täytäntöönpanosta (5),

—	ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn YK:n päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”,

—	ottaa huomioon Algerian pääkaupungissa Algerissa 7.–9. maaliskuuta 2016 pidetyn alueellisen konferenssin ”Building a future for sustainable small-scale fisheries in the Mediterranean and the Black Sea”,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioidenvaliokunnan lausunnon (A8-0179/2017),

A.	ottaa huomioon, että Välimeren biologinen monimuotoisuus on 17 000 merieläinlajin ansiosta yksi maailman merkittävimmistä; ottaa huomioon, että sen hoitoon on tästä syystä sovellettava useampaa lajia koskevaa lähestymistapaa;

ottaa huomioon, että komissio katsoi aiheesta ”Yhteisen kalastuspolitiikan mukaisia vuoden 2017 kalastusmahdollisuuksia koskeva kuuleminen” (COM(2016)0396) annetussa tiedonannossaan, että Välimerellä esiintyy edelleen merkittävää liikakalastusta ja että tarvitaan kiireellisiä toimia tilanteen muuttamiseksi; toteaa, että komissio ilmaisi kyseisessä asiakirjassa olevansa huolestunut siitä, että monia arvioituja lajeja kalastetaan huomattavasti kestävän enimmäistuoton arvioitua tavoitetta enemmän;

toteaa, että Välimeren alueen on vastattava viimeistään vuoteen 2020 mennessä suureen haasteeseen, joka on palauttaa vähitellen kaikki kalakannat sellaista tasoa suuremmiksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, ja pitää ne sillä tasolla; toteaa, että tämä haaste edellyttää EU:n ulkopuolisten maiden osallistumista ja sitoutumista; toteaa, että Välimeren altaan liikakalastuksen kokonaistaso on runsaat 2–3 kertaa FMSY-arvoa suurempi; toteaa, että huolimatta EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden tasolla toteutetuista merkittävistä ponnisteluista kalastusalan lainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen takaamiseksi, yli 93 prosenttia Välimeren arvioiduista lajeista on edelleen liikakalastettuja;

toteaa, että tämän alueen kalastusalalla on suuri sosioekonominen merkitys rannikkoalueiden väestölle; toteaa, että ala työllistää satoja tuhansia ihmisiä myös siihen liittyvällä jalostusalalla ja huomattavan määrän naisia, jotka ovat työllistyäkseen erityisen riippuvaisia kalastusalasta; ottaa huomioon, että Välimeren alue on erittäin tärkeä elintarviketurvallisuuden varmistamiselle, erityisesti alueen haavoittuvimmille väestönosille; toteaa, että kalastusala tarjoaa keinon lisätulojen hankkimiseen ja elintarvikevaraston täydentämiseen ja edistää siten alueen vakautta;

E.	ottaa huomioon, että Välimereen vaikuttavat monet eri tekijät, jotka yhdessä kalastuksen kanssa vaikuttavat kalakantojen terveyteen (kuten meriliikenteen aiheuttamat saasteet);

ottaa huomioon, että pienimuotoista kalastusta harjoittaa 80 prosenttia laivastosta ja sen osuus Välimeren altaan työpaikoista on 60 prosenttia; pitää valitettavana, että ei ole olemassa pienimuotoista kalastusta koskevaa yhteistä unionin laajuista määritelmää, mutta ymmärtää, että tällaisesta määritelmästä sopiminen olisi vaikeaa meriekosysteemin ja kalastusalan monien erityispiirteiden ja ominaisuuksien vuoksi; toteaa, että pienimuotoinen rannikkokalastus on virallisesti määritelty ainoastaan Euroopan kalatalousrahastoa koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 soveltamiseksi kalastukseksi, jota harjoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla aluksilla, jotka eivät käytä vedettäviä pyydyksiä (esimerkiksi troolit); katsoo, että pienimuotoista kalastusta koskevassa määritelmässä olisi otettava huomioon useita kansallisia ja alueellisia ominaispiirteitä;

toteaa, että Cataniassa helmikuussa 2016 järjestetyssä lajien tilaa Välimerellä käsitelleessä korkean tason tapaamisessa sovittiin, että tarvitaan kiireellisiä toimia kielteisten kehityssuuntausten kääntämiseksi, ja pantiin merkille valtava haaste, joka on palauttaa vuoteen 2020 mennessä kalakannat sellaista tasoa suuremmiksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto ja pitää ne sillä tasolla samalla, kun noudatetaan kaikkien lajien osalta yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) velvoitteita kestävän enimmäistuoton saavuttamiseksi viimeistään vuoteen 2020 mennessä;

toteaa, että liikakalastuksen ohella Välimeren alueella on lukuisia muita haasteita, ja niistä suurin osa liittyy tiheästi asuttuun rannikkoon (ravinteiden liiallinen määrä, saasteet, luontotyypit ja rannikkoalueiden muutokset) mutta myös meriliikenteeseen ja luonnonvarojen liikahyödyntämiseen, kuten öljyn ja kaasun tuotantoon; toteaa, että Välimeren alue on myös hyvin haavoittuvainen ilmastonmuutokselle, joka yhdessä vilkkaan meriliikenteen kanssa helpottaa uusien vieraslajien tuloa ja jäämistä alueelle;

katsoo, että sillä, ettei ole mahdollista käyttää tiettyjä hyväksyttävämpiä ja uhanalaisille kalakannoille vähemmän haitallisia pyydyksiä ja pyyntimenetelmiä, on vakava vaikutus jo syrjäytyneiden rannikko- ja saariyhteisöjen toimeentuloon, koska siten näiden alueiden kehitys hidastuu ja väestöpako kiihtyy;

J.	toteaa, että kaikki Välimeren alueen jäsenvaltioiden rannikkoyhteisöt ovat erittäin riippuvaisia kalastuksesta ja erityisesti pienimuotoisesta kalastuksesta ja siten kalakantojen kestävyyden puute vaarantaa näiden yhteisöjen toimeentulon;

K.	toteaa, että monet EU:n rannikkoyhteisöt ovat hyvin riippuvaisia perinteisestä ja pienimuotoisesta kalastustoiminnasta Välimeren alueella;

L.	toteaa, että virkistyskalastuksella on tärkeä sosioekonominen merkitys monilla Välimeren alueilla sekä suora ja välillinen vaikutus työllisyyteen;

M.	katsoo, että on tarpeen ottaa huomioon virkistyskalastuksen merkitys kalakantojen tilalle Välimeressä;

korostaa, että on tärkeää soveltaa kattavasti ja pikaisesti YKP:n tavoitteita ja toimia ja laatia ja panna oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön YKP:n mukaiset monivuotiset kalastuksenhoitosuunnitelmat alueellistamiseen ja lajien moninaisuuteen keskittyvän toimintatavan mukaisesti; korostaa erityisesti, että on tarpeen saavuttaa meristrategiasta annetussa puitedirektiivissä 2008/56/EY tarkoitettua ympäristön hyvää tilaa koskeva tavoite ottaen huomioon, että kalastuksenhoitotoimista olisi päätettävä YKP:n puitteissa;

katsoo, että Välimeren alueeseen olisi edelleen sovellettava erityiskohtelua muihin YKP:n piiriin kuuluviin merialtaisiin verrattuna, koska suuri osa Välimerestä kuuluu kansainvälisiin vesiin, joilla kolmansilla mailla on ratkaiseva rooli, kun on kyse kalakantojen tilasta;

katsoo, että tarvitaan pikaisesti yhteisiä ja monitasoiseen kansainväliseen, eurooppalaiseen, kansalliseen ja alueelliseen yhteistyöhön perustuvia toimia; katsoo, että kaikkien asianosaisten, mukaan luettuina ammatti- ja virkistyskalastajat, kalatalousala, perinteinen kalastus ja pienimuotoinen kalastus, tutkijat, alueelliset järjestöt, suojeltujen merialueiden hallinnoijat, ammattijärjestöt ja kansalaisjärjestöt, on osallistuttava kattavaan ja alhaalta ylös ulottuvaan prosessiin; korostaa Välimeren neuvoa-antavan toimikunnan strategista osuutta tässä yhteydessä;

korostaa, että ilman rannikkoyhteisöjen, joille on ilmoitettava niiden taloudelliselle ja sosiaaliselle tulevaisuudelle tärkeiden kalakantojen ja -lajien vähenemisen vaaroista, tietoisuutta, täyttä tukea ja osallistumista, hoitotoimet ja säännökset eivät saavuta täyttä vaikuttavuuttaan;

toteaa, ettei pienimuotoiselle kalastukselle ole olemassa yhtenäistä yksityiskohtaista määritelmää; korostaa, että poliittinen toiminta edellyttää mahdollisimman pian tällaisia unionin tason määritelmiä;

korostaa, että kalastajat sekä heidän yhdistyksensä ja tuottajajärjestönsä, ammattijärjestönsä, rannikkoalueiden toimintaryhmänsä ja paikallisyhteisönsä on otettava mukaan kalastuspolitiikan määrittelyyn ja päätöksentekoprosesseihin – ja olennaiseksi osaksi niitä – alueellistamista koskevan YKP:n periaatteen mukaisesti, Välimeren itäisten ja eteläisten rannikkoalueiden kolmannet maat mukaan luettuina; korostaa, että vain luomalla oikeudenmukaiset, tasapainoiset ja yhdenvertaiset edellytykset kaikille mukana oleville maille ja kaikille kalastusalan toimijoille Välimerellä on mahdollista varmistaa terveet kalakannat sekä kalastusalan kestävyys ja kannattavuus ja säilyttää siten nykyinen työllisyyden taso ja ideaalitilanteessa luoda lisää työpaikkoja kalastusalalla; korostaa kalastusalan vahvojen ja riippumattomien työmarkkinaosapuolten roolia sekä vakiintunutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja työntekijöiden osallistumista yritysten asioihin;

panee merkille, että YKP tarjoaa kannustimia, mukaan lukien kalastusmahdollisuuksia, jotka kohdennetaan valikoivaan kalastukseen, jossa taataan rajallinen vaikutus meriekosysteemiin ja kalavaroihin; korostaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden on sovellettava avoimia ja objektiivisia kriteerejä, ympäristö-, sosiaali- ja talouskriteerit mukaan luettuina (YKP:ta koskevan asetuksen 17 artikla); toteaa, että toimet olisi suunnattava tämänsuuntaisesti, jotta varmistetaan, että suurempi määrä kannustimia ja etuuskohteluun perustuva pääsy rannikkokalastusalueille annettaisiin pienimuotoista ja perinteistä kalastusta harjoittaville laivastoille, jos ne kalastavat valikoivasti ja niiden kuormitus on vähäinen; korostaa kyseisten rannikkoyhteisöjen kuulemisen merkitystä;

toteaa, että virkistyskalastuksen vaikutusta kalakantoihin ja sen sosioekonomista potentiaalia Välimerellä ei ole tutkittu riittävästi; katsoo, että tulevaisuudessa olisi kerättävä tietoa virkistyskalastusta harjoittavien kalastajien lukumäärästä, heidän saaliidensa määrästä ja heidän tuomastaan lisäarvosta rannikkoyhteisöille;

toteaa, että virkistyskalastus tuottaa merkittäviä tuloja paikallisyhteisöille esimerkiksi matkailutoiminnan myötä, ja sillä on vähäiset ympäristövaikutukset, minkä vuoksi tällaista toimintaa olisi rohkaistava;

10.

katsoo, että on äärimmäisen tärkeää määritellä rannikkokalastus, pienimuotoinen rannikkokalastus ja perinteinen kalastus sosioekonomisten ominaispiirteiden perusteella ja alueellisesta näkökulmasta;

11.

painottaa, että rannikkokalastuksessa käytetään perinteisiä pyydyksiä ja tekniikoita, jotka erityispiirteillään määrittävät rannikkoalueiden identiteetin ja elämäntavan, joten niiden käytön turvaaminen ja niiden suojaaminen kulttuurisena ja historiallisena perintönä on tärkeää;

12.

katsoo, että kun on kyse alueellistamisesta ja ottaen huomioon tiettyjen kalastustyyppien erityispiirteet, olisi sallittava tiettyjen pyydysten ja pyyntimenetelmien käyttöä koskevia erityisiä perusteltuja poikkeuksia;

13.

korostaa, että YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) mukaan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen, hoitoon ja hyödyntämiseen olisi sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon sosioekonomiset näkökohdat, jotta kalastuksesta saadaan kestävää, samalla kun meriympäristöä kokonaisuudessaan suojellaan ja säilytetään; korostaa, että tieteellisen tiedon puute ei saa olla perusteena säilyttämis- tai hoitotoimien täytäntöönpanon vaarantamiselle; pitää ensisijaisen tärkeänä puuttua nopeasti kalakantojen tilaa koskevien tietojen ja konkreettisen tieteellisen tiedon puutteeseen; korostaa, että olisi kuultava kaikkia sidosryhmiä ja että niiden olisi osallistuttava tähän prosessiin;

14.

katsoo, että Välimeren altaan kala- ja ympäristövarojen suojelemiseksi ja säilyttämiseksi kalastuksenhoitopolitiikan on oltava tehokasta ja sitä on täydennettävä vahvoilla, laaja-alaisilla ja kiireellisillä toimintalinjoilla ja toimenpiteillä, joilla torjutaan kyseisiin varoihin kielteisesti vaikuttavia tekijöitä, kuten ilmastonmuutosta (maapallon ilmaston lämpeneminen, happamoituminen ja rankkasateet), saastumista (kemiallinen, orgaaninen, makroskooppinen ja mikroskooppinen), valvomatonta kaasun ja öljyn etsintää ja tuotantoa, meriliikennettä, vieraslajeja, luontotyyppien, erityisesti rannikon luontotyyppien, tuhoutumista tai muuttumista; korostaa näin ollen, että on tärkeää ymmärtää paremmin kyseisten tekijöiden vaikutusta kalakantoihin; kehottaa tehostamaan nykyisiä unionin valmiuksia seurata ja tarkkailla Välimerta, kuten EMODNETiä (Euroopan meripoliittinen seurantakeskus ja tietoverkko) sekä Copernicus-ohjelmaa ja sen mereen liittyvää osaa;

15.

katsoo, että Välimeren alueen kala- ja merivarojen suojelu ja turvaaminen ei saisi perustua ainoastaan kalatalousalaan liittyviin toimenpiteisiin, vaan siihen olisi otettava mukaan myös muut toimialat, joilla on vaikutusta meriympäristöön;

16.

katsoo, että merialaa, etenkin kaupallisesti hyödynnettäviä lajeja koskevaa tietämystä olisi lisättävä ja että tätä tietämystä olisi käytettävä kyseisten lajien kestävää hyödyntämistä koskevan suunnittelun perustana;

17.

korostaa painokkaasti, että Välimeren altaassa, myös EU:n jäsenvaltioiden alueella, harjoitetaan edelleen laajamittaista laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus); on sitä mieltä, ettei mikään kalavarojen ja pienimuotoista kalastusta harjoittavien talouksien säilyttämiseen pyrkivä toimenpide voi onnistua, jollei LIS-kalastusta torjuta päättäväisesti; katsoo, että EU:n on varmistettava muiden kuin EU:hun kuuluvien Välimeren maiden tuki ponnisteluille LIS-kalastuksen torjumiseksi; katsoo lisäksi, että näin ollen koko Välimeren altaan valvonta olisi yhdenmukaistettava, sillä käytössä on hyvin erilaisia tarkastus- ja rangaistusmenettelyjä;

18.

muistuttaa, että rannikkoyhteisöillä on suuri vaikutus LIS-kalastuksen torjuntaan, havaitsemiseen ja tunnistamiseen tähtäävien toimien tehokkuuteen;

19.

pitää ensisijaisen tärkeänä valvontatoimien tehostamista maalla koko jakeluketjussa (markkinat ja ravintolapalvelut) ja merellä erityisesti alueilla, joilla kalastustoiminta on tilapäisesti keskeytetty tai kiellettyä;

20.

katsoo, että sosiaalisen epätasa-arvoisuuden ehkäisemiseksi kalastusmahdollisuudet on jaettava käyttämällä puolueettomia ja avoimia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, taloudelliset ja sosiaaliset perusteet, ottaen asianmukaisesti huomioon vähän kuormittavat menetelmät; katsoo, että kalastusmahdollisuudet on jaettava tasapuolisesti kalastuksen eri osa-alueiden, kuten perinteisen kalastuksen ja pienimuotoisen kalastuksen kesken; katsoo lisäksi, että laivastoja olisi kannustettava käyttämään valikoivampia pyydyksiä tai sellaisia kalastusmenetelmiä, joilla on nykyistä vähemmän vaikutuksia meriympäristöön YKP:ta koskevan asetuksen 17 artiklan mukaisesti;

21.

katsoo, että Välimeren kalakantojen ehtymistä olisi torjuttava kaupallisen kalastuksen ja urheilukalastuksen säilytys- ja hoitotoimilla, joihin sisältyy lähinnä paikallisia ja ajallisia rajoituksia sekä päivittäisiä tai viikoittaisia kalastusrajoituksia sekä tarvittaessa kiintiöitä; katsoo, että näin taattaisiin kolmansien maiden kanssa jaettuja kantoja koskevat tasapuoliset edellytykset; katsoo, että näistä rajoituksista olisi päätettävä tiiviissä yhteistyössä asianomaisen alan kanssa, jotta varmistetaan niiden tehokas täytäntöönpano;

22.

panee tyytyväisenä merkille Euroopan kalastuksenvalvontaviraston toteuttamien tarkastusten määrän lisääntymisen ja painottaa, että on tarpeen tehostaa toimia seuraavien, vuonna 2016 esiintyneiden sääntöjen noudattamista koskevien kahden suuren ongelman ratkaisemiseksi: virheelliset ilmoitukset asiakirjoissa (aluspäiväkirjat, purkamis- ja siirtoilmoitukset, myynti-ilmoitukset jne.) ja kiellettyjen tai sääntöjen vastaisten pyydysten käyttö;

23.

painottaa, että uudistetun YKP:n mukaisesta pakollisesta saaliin purkamisesta aiheutuvia velvollisuuksia ei pitäisi missään tapauksessa sälyttää kalastajille;

24.

kehottaa teettämään tutkimuksen saaliiden poisheittämiskiellon vaikutuksista meren eliöiden ja muiden lajien, kuten lokkien, ravinteiden saannin puutteeseen;

25.

panee merkille, että Välimeren suojeltuja merialueita koskevan järjestelmän kattaman pinta-alan osuus on riittämätön ja järjestelmän kattavuudessa on suuria eroja eri altaiden välillä; huomauttaa, että taloudellisista resursseista on yleisesti puutetta; katsoo, että on tarpeen tunnustaa ja edistää suojelluilla merialueilla jo olevaa tehtävää edelläkävijälaboratorioina tieteellisessä tutkimuksessa, erityistoimien täytäntöönpanossa ja yhteistyössä ja jaetussa hallinnossa kalastajien kanssa sekä optimoida niiden käyttö tieteellisten lausuntojen ja suojelutavoitteiden valossa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä lisätä tasaisesti järjestelmän rahoitusta; katsoo, että on tarpeen tehdä tiiviimpää yhteistyötä GFCM:n ja kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan määrittää suojelutoimenpiteiden kohteeksi otettavat alueet ja luoda kyseisten alueiden vaikuttavuuden selvittämiseksi tehokas seuranta- ja valvontajärjestelmä;

26.

korostaa, että on tärkeää varmistaa, että merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 prosenttia Välimerestä vuoteen 2020 mennessä YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14.5 mukaisesti; kehottaa GFCM:ää sopimaan vuoden 2018 istunnossaan asteittaisesta tavoiteaikataulusta ja asianmukaisista tavoitteista tämän tavoitteen saavuttamiseksi; korostaa, että olemassa olevia suojeltuja merialueita ei monessa tapauksessa hallinnoida asianmukaisesti; katsoo tästä syystä, että sen lisäksi, että otetaan käyttöön tehokas seuranta- ja valvontajärjestelmä, on tarpeen kehittää ja soveltaa hoitotoimenpiteitä ekosysteemilähestymistavan mukaisesti, jotta voidaan valvoa suojelutoimenpiteiden tehokkuutta;

27.

painottaa erityisesti, että on tarpeen suojella niiden herkkien alueiden hoitoa koskevaa yhteistyötä, jotka ovat taloudellisesti merkittävimpien lajien tärkeitä kutualueita (esimerkiksi Jabucka kotlina -alue Adrianmerellä);

28.

korostaa, että Välimerelle ovat ominaisia biologisesti ainutlaatuiset kalakannat, joita eri maiden laivastot hyödyntävät, ja siksi on erittäin tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä ja koordinoida kalastuksen sääntelyä koskevia toimia kaikkien asianomaisten toimijoiden kanssa ja kaikilla tasoilla;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla torjutaan merten roskaantumista ja muovin kerääntymistä meriin, koska se aiheuttaa hyvin vakavia ympäristöllisiä, ekologisia, taloudellisia ja terveydellisiä haittoja;

30.

pitää olennaisen tärkeänä, että hoitosuunnitelmiin sisältyvissä politiikoissa sovelletaan monipuolista ja mukautettua lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon erilaiset, lajien biologisiin ominaisuuksiin ja kalastusmenetelmien teknisiin ominaisuuksiin perustuvat perusteet; on myös sitä mieltä, että jokaiseen monivuotiseen suunnitelmaan olisi sisällytettävä tilan (kiertävät kalastuskieltoalueet, kalastusjärjestelmistä riippuva täydellinen tai osittainen kalastuskielto) ja ajan (biologisin perustein määrättävä pyyntikielto) asianmukainen suunnittelu pyydysten mahdollisimman suureen valikoivuuteen tähtäävien tekniikoiden edistämisen lisäksi; korostaa, että olisi harkittava asianmukaisen korvauksen käyttöönottoa;

31.

pitää ilahduttavina komission suunnitelmia Välimeren kalastusta koskevan monivuotisen suunnitelman hyväksi; korostaa, että on tärkeää alueellistaa Välimeren altaan kalastuksen hoitoa koskeva yhteinen kalastuspolitiikka; kehottaa ottamaan Välimeren neuvoa-antavan toimikunnan mukaan koko suunnitteluprosessiin ja monivuotisen hoitoa koskevan suunnitelman ja alueellisten toimenpiteiden laatimiseen;

32.

korostaa, että kalastajille on taattava kohtuullinen tulotaso rauhoitusaikoina;

33.

painottaa, että Välimerellä ja kaikkien kaupallisten ja virkistyskalastuksen lajien osalta olisi hyväksyttävä sallittu vähimmäiskoko, joka perustuu sukukypsyyteen ja parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon; huomauttaa, että olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden sallittujen vähimmäiskokojen tiukemman noudattamisen varmistamiseksi;

34.

katsoo, että on välttämätöntä rohkaista koordinoituja toimia EU:n ulkopuolisten Välimeren alueen maiden kanssa tehostamalla eri osapuolten välistä poliittista ja teknistä yhteistyötä alueella toimivien kansainvälisten elinten avulla; on tyytyväinen äskettäin käynnistettyyn komission MEDFISH4EVER-ohjelmaan, joka on kehotus toimiin Välimeren kalakantojen ehtymisen pysäyttämiseksi; painottaa, että on tarpeen toteuttaa kaikki mahdolliset tämän aloitteen mukaiset toimet kestävän kalastuksen edistämiseksi Välimeren maissa;

35.

korostaa, että on tarpeen edistää sellaisen kalastusaikoja ja -paikkoja koskeviin kieltoihin liittyvän sopimuksen aikaansaamista ja täytäntöönpanoa, jolla pyyntiponnistuksia rajoitetaan tilapäisesti ja jaksotetaan niitä koko vuodelle tiettyjen lajien lisääntymisalueilla; toteaa, että tämä pyyntiponnistusten jaksotus ja eriyttäminen on erittäin tuloksellista ja se olisi suunniteltava yhteisymmärryksessä kalastajayhteisöjen ja tieteellisten neuvonantajien kanssa;

Kolmansiin maihin kohdistuvat toimet

36.

kehottaa komissiota edistämään GFCM:n kautta toimia kolmansien maiden kanssa jaettujen kantojen tilan parantamiseksi hyödyntäen myös laivastoja edustavien organisaatioiden, kalastusalalla toimivia yrityksiä edustavien organisaatioiden ja asianomaisten kolmansien maiden viranomaisten tai vastaavien organisaatioiden välistä vakiintunutta yhteistyötä;

37.

panee merkille, että yhteisen sääntelykehyksen puuttuminen Välimerellä toimivilta EU:n ja kolmansien maiden laivastoilta luo epäreilua kilpailua kalastajien välille ja vaarantaa toisinaan yhteisten lajien pyynnin pitkän aikavälin kestävyyden;

38.

korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä ja edistää kalatalousalan valvonnassa sääntöjen noudattamista ja tasapuolisia edellytyksiä kolmansien maiden ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa ja vahvistaa myös kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevien merialueiden ja kalakantojen hoitoa;

39.

kehottaa komissiota auttamaan EU:n ulkopuolisia Välimeren maita saavuttamaan kestävän kalastuksen tason tukemalla pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta, jakamalla parhaita käytäntöjä ja pitämällä tiedonvälityskanavat avoimina sekä käynnistämään tarpeellisen vuoropuhelun mukana olevien eri kansallisten hallintojen välille, jotta voidaan tukea asianmukaisesti GFCM:n keskipitkän aikavälin strategian (2017–2020) täytäntöönpanoa ja saada Välimeren kalakantojen tilaa koskeva hälyttävä suuntaus kääntymään; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön tehokkaan tiedonvaihdon Välimeren alueen kolmansien maiden kanssa Välimerellä toimivien muiden kolmansien maiden laivastojen toiminnasta;

40.

kehottaa laatimaan GFCM:n avulla alueellisen suunnitelman, jolla varmistetaan, että kaikilla Välimeren alueella kalastavilla aluksilla on tasavertaiset mahdollisuudet ja että kalastusresurssien ja kaikkien Välimeren rannikkovaltioiden laivastokapasiteetin välillä vallitsee tasapaino; vaatii lisäksi perustamaan alusten satelliittiseurantajärjestelmästä ja yhteisistä tarkastusoperaatioista vastaavan alueellisen keskuksen;

41.

suosittelee, että komissio keskeyttää tuonnin sellaisista kolmansista maista, jotka eivät toteuta tarvittavia kansainvälisen oikeuden niiltä lippuvaltioina, satamavaltioina, rannikkovaltioina tai myyntivaltioina edellyttämiä toimenpiteitä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi;

42.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja antamaan kaikkea mahdollista apua sekä työskentelemään yhdessä kolmansien maiden kanssa LIS-kalastuksen torjunnan tehostamiseksi koko Välimeren alueella;

43.

kehottaa rannikkovaltioita tekemään yhteistyötä kalastusrajoitusalueiden ja merellisten suojelualueiden perustamiseksi myös kansainvälisille vesille;

44.

painottaa, että on tarpeen vahvistaa koko Välimeren alueen kattavat virkistyskalastuksen hallinnointia koskevat perussäännöt;

Sosioekonomiset näkökohdat

45.

korostaa, että alukset työllistävät suoraan 250 000 henkeä ja että kalastusalasta riippuvaisten henkilöiden lukumäärä kasvaa eksponentiaalisesti, jos otetaan huomioon perheet, joiden toimeentulo on riippuvainen alueellisesta kalastuksesta ja jotka työskentelevät kalastusalaan liittyvillä aloilla, kuten jalostusalalla, alusten huoltoalalla ja matkailualalla, myös virkistyskalastukseen liittyvällä matkailualalla; panee merkille, että 60 prosenttia kalastukseen liittyvistä työpaikoista on eteläisen ja itäisen Välimeren kehitysmaissa, mikä osoittaa pienimuotoisen, myös perinteisen, kalastuksen ja virkistyskalastuksen merkityksen kyseisten alueiden ja erityisesti haavoittuvampien rannikkoyhteisöjen kestävän kehityksen kannalta;

46.

pitää erittäin tärkeänä parantaa kalastajien työolosuhteita alkaen asianmukaisesta palkasta ja oikeudenmukaisesta kilpailusta, ja katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä onnettomuuksien suureen määrään alalla ja riskiin sairastua työperäisiin sairauksiin; ehdottaa, että jäsenvaltiot perustaisivat toimeentulotukivälineitä noudattaen asianmukaisesti kunkin jäsenvaltion lakeja ja käytäntöjä; suosittelee, että jäsenvaltiot perustavat pysyvän tulojen korvausrahaston, joka kattaa pyyntitoiminnan ulkopuoliset kaudet, jotka voivat johtua epäsuotuisista sääilmiöistä, joiden vuoksi kalastus on mahdotonta, kalastuskieltoajoista (rauhoitusajat), joilla turvataan hyödynnettävien lajien elinvaiheet, ympäristökatastrofeista tai tapahtumista, joihin liittyy pitkäkestoista ympäristön pilaantumista tai meren biotoksiinien aiheuttamaa pilaantumista;

47.

toteaa, että EU:n kalastusala on ollut useita vuosia vaikeuksissa, mikä johtuu tuotantokustannusten noususta, kalakantojen supistumisesta, saaliiden pienentymisestä ja tulojen jatkuvasta vähenemisestä;

48.

panee merkille, että sosioekonominen tilanne alalla on heikentynyt eri syistä, mukaan luettuina kalakantojen väheneminen, kalan ensimyyntiarvon aleneminen (joka ei heijastu vähittäismyyntihintoihin, mikä johtuu siitä, että useimmat välittäjät jakavat lisäarvoa epäoikeudenmukaisesti alan arvoketjussa ja että joillakin alueilla vallitsee jakelumonopoli) ja polttoainekustannusten nousu; toteaa, että nämä vaikeudet ovat lisänneet pyyntiponnistusta, mikä on erityisen huolestuttavaa pienimuotoisen kalastuksen tapauksessa ja voi todellakin vaarantaa tämän perinteisen elämäntavan tulevaisuuden sekä suuresti kalastuksesta riippuvaisten paikallisyhteisöjen selviytymisen;

49.

korostaa, että on tärkeää kehittää aloitteita, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen ja jotka ovat yhteensopivia pyyntiponnistuksen vähentämisen kanssa, kuten kalastusmatkailu tai tutkimustoiminta;

50.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan kaikkien kalastusalan työntekijöiden mahdollisuutta oikeudenmukaisiin työoloihin ja asianmukaiseen sosiaaliseen suojeluun riippumatta heidät työllistävän yrityksen koosta ja tyypistä, työpaikan sijainnista tai työsopimuksesta myös käyttämällä alueella allekirjoitettuja kestävää kalastusta koskevia kalastuskumppanuussopimuksia sosiaalisen polkumyynnin torjumiseen sekä markkinoille pääsyn ja rahoituksen saannin, julkishallinnon ja julkisten instituutioiden kanssa tehtävän yhteistyön parantamiseen sekä elinkeinorakenteen monipuolistamiseen; korostaa tehokkaiden työsuojelutarkastusten ja valvontatoimien merkitystä;

51.

korostaa, että kalastajien työskentelyolosuhteita on parannettava, kun otetaan huomioon, että alalla tapahtuu paljon onnettomuuksia ja että fyysisten ja psyykkisten ammattitautien riski on suhteettoman korkea; korostaa, että kalastajille on varmistettava asianmukainen työ- ja yksityiselämän tasapaino; korostaa, että on tärkeää tarjota asianmukaiset saniteettitilat kalastusaluksilla ja maissa sekä kohtuullinen majoitus ja mahdollisuus virkistystoimintaan; korostaa tarvetta varmistaa, että satama-alueet, satamat ja vesiväylät ovat operatiivisesti turvallisia ja purjehduskelpoisia;

52.

korostaa, että on taattava, että kaikki EU:hun tuotavat kala- ja kalastustuotteet täyttävät kansainvälisiä ympäristö-, työ- ja ihmisoikeusnormeja koskevat vaatimukset; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan reilun kilpailun ja kestävyyden kalastusalalla, jotta työpaikat ja kasvu voidaan turvata; korostaa, että tämä ei ole olennaista pelkästään unionissa vallitsevan kilpailun kannalta vaan erityisesti myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden kilpailijoiden kannalta;

53.

on sitä mieltä, että komission ja jäsenvaltioiden on edistettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja Euroopan naapuruusvälineestä osoitettavien varojen täysimääräistä käyttöä; katsoo, että komission olisi tehtävä parhaansa auttaakseen niin jäsenvaltioita kuin EU:n ulkopuolisia valtioita käyttämään kaikki saatavilla olevat varat mahdollisimman tehokkaasti etenkin seuraavilla aloilla:

—	työskentely- ja turvallisuusolosuhteiden parantaminen aluksella

—	työn ja ammatillisen koulutuksen arvostuksen parantaminen ja alan uusien taloudellisten toimintojen syntymisen ja kehittämisen tukeminen (esimerkiksi nuorten palkkaamisen ja monialaisen koulutuksen avulla)

—	naisten roolin arvostuksen lisääminen kalastuksessa sekä siihen välittömästi liittyvillä tuotannon aloilla pitäen mielessä, että heidän osuutensa alan kokonaistyövoimasta on 12 prosenttia;

54.

muistuttaa, että EMKR:n on autettava pienimuotoista kalastusta uudistamaan välineistöään, jotta se voi vastata muun muassa merkittäviin purkuvelvoitteeseen liittyviin vaatimuksiin;

55.

kehottaa komissiota rohkaisemaan sellaisten paikallisten kalatalouden toimintaryhmien perustamista ja toimintaa, jotka edistävät kestävän kalastuksen mallia;

56.

katsoo, että on ensisijaisen tärkeää edistää ja hyödyntää samalla alueella etenkin pienimuotoista kalastusta harjoittavien kalastajien välistä yhteistyötä ja kannustaa siihen, jotta kalastajat voivat yhdessä osallistua paikallisia kalavaroja koskevaan suunnitteluun ja kalavarojen hoitoon, mikä edistää YKP:n tavoitteiden mukaisen tehokkaan ja konkreettisen alueellistamisen toteutumista alalla; katsoo, että Välimeren kalastukselle on ominaista, että ammatit, tavoitteet, tekniset ominaisuudet ja käytetyt laitteet ovat erityisen hajanaisia ja eriytyneitä ja että horisontaalinen ja yhtenäinen lähestymistapa ei olisi näiden erityispiirteiden mukaista;

57.

toteaa, että viimeaikaisista parannuksista huolimatta niiden kantojen määrä, joiden tilasta ei ole tehty luotettavaa arviointia, on edelleen suuri, ja että tieteellis-tekninen kalatalouskomitea (STECF) on todennut, että myös tehtyjen arviointien määrä on laskenut 44 arvioinnista vuonna 2012 pelkästään 15 arviointiin vuonna 2014; korostaa, että on tärkeää varmistaa nopea ja asianmukainen tiedonkeruu ja rohkaista ja tukea tutkimusten ja niiden kohteena olevien lajien määrän lisäämistä, jolloin saadaan enemmän kalakantoja, virkistyskalastusta ja ulkoisia tekijöitä, kuten saasteita, koskevaa tietoa kalakantojen kestävän hoidon saavuttamiseksi;

58.

katsoo, että järkevässä ja kestävässä resurssien hallinnassa ei voida jättää huomiotta kerättyjen tietojen määrää ja niiden tieteellistä käyttöä sellaisiin tekijöihin, kuten kalastuskapasiteetti, toteutettu kalastustoiminta ja sen sosioekonominen tilanne sekä hyödynnettävän kannan biologinen tila;

59.

panee merkille, että GFCM:n soveltamisalueella ainoastaan 40 prosenttia puretuista saaliista on peräisin kannoista, joista on toimitettu komissiolle tieteellinen arviointi, ja että osuus on vielä alhaisempi hoitosuunnitelmaan kuuluvien kantojen kohdalla; katsoo, että on parannettava kantojen tilaa koskevien tieteellisten arviointien kattavuutta ja kasvatettava niiden purettujen saaliiden osuutta, jotka on kalastettu monivuotisten hoitosuunnitelmien puitteissa säännellyillä kalastusmuodoilla;

60.

pitää tärkeänä arvioida virkistyskalastuksen pyyntiponnistuksia ja kerätä saalistietoja kaikilta merialueilta ja Välimereltä;

61.

korostaa tarvetta luoda yhdennettyjä lähestymistapoja, joissa otetaan samanaikaisesti huomioon meriympäristön vaihtelevuus, meren lajien monimutkaisuus (hyödynnettävät ja hyödyntämättömät lajit), erilaiset ominaisuudet ja kalastustoiminnan toteutuminen, kalan ensimyyntiarvon aleneminen ja joillakin alueilla jakelumonopolit sekä kaikki muut tekijät, joilla on vaikutusta kantojen terveyteen;

62.

toteaa, että saatavilla olevat tiedot pienimuotoisen kalastustoiminnan laajuuden ja vaikutusten mittaamiseksi ovat rajalliset ja voivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen; toteaa, että tietojen puutteellisuuden vuoksi pienimuotoista kalastusta aliarvioidaan;

63.

painottaa, että eri kalastustyyppien, erityisesti pienimuotoisen kalastuksen ja virkistyskalastuksen, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten parempi ymmärtäminen auttaisi parhaiden hoitotoimien määrittelyssä;

64.

kannattaa voimakkaasti GFCM:n ehdotusta luoda kalastustoimintaa koskeva luettelo, johon sisällytetään tiedot pyydyksistä ja kalastustoiminnasta, kuvaus kalastusalueista sekä tiedot kohdelajeista ja sivusaaliista, jotta saadaan kattava kuvaus alueen kalastustoiminnasta ja vuorovaikutuksesta kalastuksen muiden osa-alueiden, kuten virkistyskalastuksen, kanssa;

65.

katsoo, että uusia sääntöjä olisi sovellettava virkistyskalastukseen ja olisi laadittava virkistyskalastustoimintaa koskeva esite, johon sisältyy tietoja pyydyksistä ja kalastustoiminnasta, kalastusalueiden sekä kohdelajien ja sivusaaliiden kuvaus;

66.

kehottaa komissiota edistämään tiivistä tieteellistä yhteistyötä ja parantamaan merkittävimpiä kantoja koskevien tietojen keräämistä lyhentämällä tietojen keräämisen ja lopullisen arvioinnin välistä aikaa ja pyytämällä tieteellis-tekniseltä kalatalouskomitealta uusia kantoja koskevia arviointeja; pitää valitettavana, että huomattava osa Välimeren puretuista saaliista koskee lajeja, joita koskevat tiedot ovat puutteellisia (”data deficient fisheries”);

67.

korostaa, että on erittäin tärkeää tehostaa tietojen jakamista ja torjua tietojen vaikeaa saatavuutta ja hajanaisuutta luomalla yhteinen tietokanta, jossa olisi kattavat ja luotettavat kalataloutta koskevat tiedot, ja perustamalla kalataloustutkimuksen eri alat kattava asiantuntijoiden ja tutkimuslaitosten verkosto; katsoo, että tämän tietokannan olisi oltava unionin rahoittama ja sisällettävä kaikki kalataloutta ja kalastustoimintaa koskevat tiedot maantieteellisin osa-aluein jaoteltuina, virkistyskalastusta koskevat tiedot mukaan luettuina, jotta voidaan helpottaa laadunvalvontaa sekä riippumattomien ja kattavien tietojen saantia ja tehostaa siten kantojen arviointeja;

68.

panee merkille, että LIS-kalastuksen vaikutusta, ominaisuuksia ja laajuutta ei ole arvioitu riittävästi ja niiden arviointi vaihtelee Välimeren altaan eri maissa, minkä vuoksi ne eivät ole asianmukaisesti edustettuina kalastuksen nykytilaa ja kehityssuuntauksia koskevissa tiedoissa; korostaa, että nämä maat olisi otettava asianmukaisesti huomioon kalastuksenhoitoa koskevien tieteellisten arviointien kehittämisessä;

69.

kehottaa jäsenvaltioita torjumaan kaloihin ja äyriäisiin liittyviä petoksia tuotteiden merkitsemisen ja jäljitettävyyden avulla ja tehostamaan toimiaan laittoman kalastuksen torjumiseksi; pitää valitettavana, että tietoja on puutteellisesti saatavilla kalakantojen enemmistön tilasta (kannat, joista tietoa on huonosti saatavilla) ja että noin 50:tä prosenttia saaliista ei ilmoiteta virallisesti samalla kun 80 prosenttia puretusta saaliista muodostuu kannoista, joista tietoa on huonosti saatavilla;

70.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki asianomaiset kalastusalojen työntekijöitä koskevat ILOn yleissopimukset hyvien työolojen varmistamiseksi ja vahvistamaan työehtosopimuksista neuvottelevia tahoja, jotta merityöntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat mukaan luettuina, voivat hyödyntää työoikeuksiaan;

71.

kehottaa komissiota rohkaisemaan ja tukemaan investointeja kalastusalan monipuolistamiseen ja innovointiin täydentävien toimien kehittämisen avulla;

Tietoisuus

72.

korostaa, että todelliset tulokset ja täysimääräinen täytäntöönpano voidaan saavuttaa alan toimijoiden kantaman vastuun ja tietoisuuden kautta vahvistamalla kaikkien kalastajien (sekä ammatti- että virkistyskalastajat) taitoja, koulutusta ja osallistumista päätöksentekoprosessiin ja lisäämällä erityisiä toimenpiteitä hyvien käytäntöjen levittämiseksi;

73.

katsoo, että on tärkeää edistää tuotteiden tarkkaa alkuperää ja saaliin pyyntimenetelmää ja pyyntipäivää koskevien asianmukaisten kuluttajatietojen pakollista antamista; katsoo, että on myös analysoitava ja arvioitava, onko uuteen YKP:hen sisällytetyillä toimilla kyetty parantamaan kuluttajille tiedottamista;

74.

katsoo, että on tärkeää lisätä myös kuluttajien tietoisuutta ja antaa heille tietoa kalan vastuullisesta kuluttamisesta ja kannustettava siihen valitsemalla kestävillä pyydyksillä pyydettyjä paikallisia lajeja, jotka ovat mahdollisuuksien mukaan peräisin kannoista, joita ei hyödynnetä liikaa ja joita myydään vain vähän; pitää tämän vuoksi välttämättömänä, että luodaan yhteistyössä asianomaisten toimijoiden kanssa tehokas ja luotettava jäljitettävyys- ja merkintäjärjestelmä, jonka kautta kuluttajat saavat tietoa muun muassa elintarvikepetoksista ja jonka avulla torjutaan niitä;

75.

katsoo, että on löydettävä tasapaino reilun kilpailun, kuluttajien vaatimusten, kalastusalan kestävyyden ja työpaikkojen säilyttämisen välillä; korostaa, että kaikilla Välimeren mailla on oltava kattava lähestymistapa ja vahva poliittinen tahto, jotta ne voivat kohdata haasteet ja parantaa Välimeren tilannetta;

76.

pitää ilahduttavana komission käynnistämää MEDFISH4EVER-kampanjaa, jolla pyritään tiedottamaan kansalaisille Välimeren tilanteesta;

77.

katsoo, että koulujen, sairaaloiden ja muiden julkisten laitosten olisi saatava kalaa paikallisilta kalastuksen harjoittajilta;

78.

korostaa, että uuden tilanteen ja kaikkien Välimeren uusien toisiinsa liittyvien tekijöiden vuoksi asetusta (EY) N:o 1967/2006 olisi tarkistettava vastaamaan nykyistä tilannetta;

79.

korostaa, että asetusta (EY) N:o 1967/2006 on muutettava, erityisesti osaa, joka koskee tiettyjen perinteisten pyydysten käytön kieltoa (esimerkiksi verkkojen käyttö kaupallisen kalastuksen ulkopuolella) ja säännöksiä, jotka liittyvät sellaisiin pyydysten erityispiirteisiin kuin verkkojen korkeuteen ja silmäkokoon sekä syvyyteen ja etäisyyteen rannikolta, jolla pyydyksiä voidaan käyttää;

o o

80.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22.

(2) EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19.

(3) EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11.

(4) EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1.

(5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0343.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/60

P8_TA(2017)0260

Tarve unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi (2016/2061(INI))

(2018/C 331/08)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 151, 153 ja 157 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen sosiaalisia oikeuksia ja naisten ja miesten tasa-arvoa koskevat määräykset,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 22 ja 25 artiklan,

—

ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 16, joka koskee miesten ja naisten tasa-arvoista oikeutta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia (taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (TSS-yleissopimus) 3 artikla) (1) , sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevän YK:n komitean esittämän yleisen huomion nro 19, joka koskee oikeutta sosiaaliturvaan (TSS-yleissopimuksen 9 artikla) (2),

—	ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—	ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan 4 artiklan 2 kohdan, 4 artiklan 3 kohdan sekä 12, 20 ja 23 artiklan,

—	ottaa huomioon 5. joulukuuta 2014 annetut Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätelmät (3),

—	ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen asteittaisesta toteuttamisesta sosiaaliturvaa koskevissa kysymyksissä 19. joulukuuta 1978 annetun neuvoston direktiivin 79/7/ETY (4),

—	ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (5),

—	ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (6),

—	ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (7),

—	ottaa huomioon elokuussa 2015 julkaistun komission etenemissuunnitelman perheiden kohtaamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemisesta,

—	ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strategic engagement for gender equality 2016-2019”, joka sisältää strategisen toimintaohjelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019 (SWD(2015)0278) ja erityisesti sen tavoitteen 3.2,

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman eläkeikää lähestyvien naisten tilanteesta (8),

—	ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta (9),

—	ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka (10),

—	ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman talouskriisin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksiin (11),

—	ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä Euroopan unionissa vuonna 2013 (12),

—	ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (13),

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY soveltamisesta (14),

—	ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (15),

—	ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”,

—	ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 antaman EU:n puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

—	ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

—	ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden politiikkayksikön tilaaman tutkimuksen ”The gender pension gap: differences between mothers and women without children” (2016) ja komission tutkimuksen ”The Gender Gap in Pensions in the EU” (2013),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A8-0197/2017),

ottaa huomioon, että vuonna 2015 yli 65-vuotiaiden ikäluokkaan kuuluvien miesten ja naisten eläke-ero, joka voidaan määritellä laskemalla naisten ja miesten keskimääräisten eläkkeiden – ennen veroja – välinen erotus, EU:ssa oli 38,3 prosenttia ja että se on kasvanut puolessa EU:n jäsenvaltioista viiden viime vuoden aikana; ottaa huomioon, että muutaman viime vuoden ajan vallinneella talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus monien naisten tuloihin; ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa 11–36 prosenttia naisista ei saa lainkaan eläkettä;

ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklaan ja 3 artiklan 3 kohtaan, SEUT -sopimuksen 8 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklaan kirjatuista yhteisistä perusperiaatteista; ottaa myös huomioon, että sukupuolten tasa-arvo tulee huomioida kaikissa EU:n politiikoissa, aloitteissa, ohjelmissa ja toimissa;

C.	ottaa huomioon, että naisten eläkekertymä on alhaisempi kuin miesten vastaava kertymä useimmissa EU:n jäsenvaltioissa ja että naiset ovat yliedustettuina köyhimpien eläkkeensaajien joukossa ja aliedustettuina varakkaimpien eläkkeensaajien joukossa;

katsoo, että nämä erot eivät ole hyväksyttäviä ja että niitä olisi vähennettävä ja kaikki eläkevakuutusmaksut olisi laskettava ja perittävä sukupuolineutraalilla tavalla EU:ssa, jossa sukupuolten tasa-arvo on yksi sen perusperiaatteista ja jossa kaikkien ihmisten perusoikeuksiin kuuluu oikeus ihmisarvoiseen elämään, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa todetaan;

E.	katsoo, että EU-28:ssa yhdelle neljäsosalle ihmisistä eläke on päätoimeentulolähde ja eläkeiän saavuttaneiden ihmisten määrä kasvaa merkittävästi, kun elinajanodote pitenee ja yleisesti ottaen väestö vanhenee, joten eläkkeellä olevan väestönosan määrä kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä;

F.	ottaa huomioon, että väestörakenteen muutoksen vuoksi yhä pienempi määrä työssäkäyviä joutuu elättämään yhä suurempaa määrää eläkkeensaajia tulevaisuudessa ja että yksilöllisten ja ammatillisten lisäeläkkeiden merkitys kasvaa tämän seurauksena;

ottaa huomioon, että eläkepolitiikkojen tavoitteena on varmistaa taloudellinen riippumattomuus, joka on olennaisen tärkeää naisten ja miesten tasa-arvon kannalta, ja että jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien on tarjottava kaikille EU:n kansalaisille ihmisarvoinen ja riittävä eläketulo ja kohtuullinen elintaso sekä suojattava heitä eri tekijöistä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä johtuvalta köyhyysriskiltä, jotta voidaan turvata vanhusten sosiaalinen, kulttuurinen ja poliittinen osallistuminen ja ihmisarvoinen elämä, jotta he voivat edelleen olla osa yhteiskuntaa;

toteaa, että yksilön vastuu erilaisia riskejä sisältävistä säästöpäätöksistä kasvaa, mikä merkitsee myös, että ihmisillä on oltava selkeää tietoa saatavilla olevista vaihtoehdoista ja niihin liittyvistä riskeistä; katsoo, että sekä naisia että miehiä, mutta kuitenkin erityisesti naisia, on autettava parantamaan talouslukutaitoaan, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä yhä monimutkaisemmalla osa-alueilla;

ottaa huomioon, että eläke-erolla on taipumusta kärjistää naisten tilannetta ja taloudellista haavoittuvuutta ja he ovat eläke-eron vuoksi suuremmassa vaarassa syrjäytyä sosiaalisesti ja joutua elämään pysyvästi köyhyydessä ja taloudellisesti riippuvaisina varsinkin puolisostaan tai muista perheenjäsenistä; ottaa huomioon, että palkka- ja eläke-ero on vielä korostuneempi niiden naisten keskuudessa, jotka ovat monella tavoin epäedullisessa asemassa tai jotka kuuluvat rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen tai kielelliseen vähemmistöön, sillä he työskentelevät usein tehtävissä, joissa vaaditaan vähemmän taitoja tai joihin liittyy vähemmän vastuuta;

ottaa huomioon, että pikemminkin henkilökohtaisiin kuin johdettuihin oikeuksiin liittyvät eläkkeet voisivat auttaa takaamaan kaikkien henkilöiden taloudellisen riippumattomuuden, vähentämään tekijöitä, jotka eivät kannusta tekemään virallista työtä, sekä vähentämään sukupuoleen liittyviä stereotypioita;

K.	ottaa huomioon, että pidemmän elinajanodotteensa ansiosta naiset todennäköisesti tarvitsevat enemmän eläketuloja kuin miehet koko eläkeajakseen; ottaa huomioon, että heille voi olla tarjolla tällaisia lisätuloja perhe-eläkejärjestelmien puitteissa;

L.	ottaa huomioon, että koska ei ole olemassa vertailukelpoisia, kattavia, luotettavia ja säännöllisesti päivitettyjä tietoja, joiden perusteella voitaisiin arvioida eläke-eron suuruutta ja eroon vaikuttavien tekijöiden painottumista, ei ole selvää, miten tätä eroa voitaisiin tehokkaimmin kaventaa;

M.	ottaa huomioon, että ero on suurempi 65–74-vuotiaiden ikäluokassa (yli 40 prosenttia) verrattuna kaikkien yli 65-vuotiaiden keskiarvoon, ja katsoo tämän johtuvan etenkin siitä, että joissakin jäsenvaltioissa oikeuksia eläkkeeseen, esimerkiksi leskeneläkkeeseen, voidaan siirtää;

ottaa huomioon, että eläkkeiden leikkaaminen ja jäädyttäminen lisäävät ikääntyneiden köyhyysriskiä etenkin naisten keskuudessa; ottaa huomioon, että vuonna 2014 köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien iäkkäiden naisten osuus oli 20,2 prosenttia, kun taas miesten vastaava osuus oli 14,6 prosenttia, ja että vuoteen 2050 mennessä köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa elävien yli 75-vuotiaiden henkilöiden osuus voi olla 30 prosenttia valtaosassa jäsenvaltioita;

O.	ottaa huomioon, että yli 65-vuotiaiden tulot vastaavat käytännössä 94:ää prosenttia koko väestön keskiarvosta; toteaa, että tästä huolimatta noin 22 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista elää köyhyysriskirajan alapuolella;

ottaa huomioon, että EU:n keskimääräinen eläke-ero vuonna 2014 kätki sisäänsä suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja; ottaa huomioon, että pienin sukupuolten välinen eläke-ero on vertailun vuoksi 3,7 prosenttia ja suurin eläke-ero 48,8 prosenttia ja että 14 jäsenvaltiossa ero on enemmän kuin 30 prosenttia;

Q.	ottaa huomioon, että eläkettä saavan väestön osuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain, ja toteaa, että vuonna 2013 se oli Kyproksessa 15,1 prosenttia ja Liettuassa 31,8 prosenttia, kun taas vuonna 2013 useimmissa EU:n jäsenvaltioissa suurin osa eläkkeensaajista oli naisia;

ottaa huomioon, että eläke-eron taustalla on monia eri tekijöitä ja se ilmentää sukupuolten epäsuhtaista tilannetta, joka ilmenee työssä ja kotona, mahdollisuuksissa suorittaa eläkemaksuja, perhevastuissa sekä menettelyissä, joita käytetään laskettaessa eläkkeen perustana olevia tuloja; ottaa huomioon, että se kuvastaa myös työmarkkinoiden eriytymistä ja sitä, että naiset tekevät enemmän osa-aikatyötä, heidän tuntipalkkansa on matalampi, heidän työuransa keskeytyy välillä ja heille kertyy vähemmän työvuosia, koska naiset ja äidit tekevät palkatonta työtä hoitaessaan perhettään; katsoo näin ollen, että eläke-ero olisi katsottava sukupuolten eriarvoisuutta työmarkkinoilla ilmentäväksi keskeiseksi indikaattoriksi etenkin, koska sukupuolten välinen eläke-ero on nykytasollaan hyvin lähellä kokonaispalkkaeroa (39,7 prosenttia vuonna 2015);

ottaa huomioon, että eläke-eron koko laajuus, joka on kaiken, esimerkiksi elinikäisen vaikutusvallan ja taloudellisten resurssien osalta työuran aikana koetun, sukupuolten välisen epätasapainon ja eriarvoisuuden yhteissumma ja joka heijastuu ensimmäisen ja toisen pilarin eläkkeisiin, voi jäädä piiloon korjausmekanismien taakse;

T.	katsoo, että eläke-ero tiettynä ajankohtana tarkasteltuna ilmentää yhteiskunnan ja työmarkkinoiden olosuhteita useiden vuosikymmenten aikana; ottaa huomioon, että olosuhteet voivat muuttua joskus suurestikin, mikä vaikuttaa eri sukupolviin kuuluvien eläkkeellä olevien naisten tarpeisiin;

U.	ottaa huomioon, että eläke-eron ominaispiirteet vaihtelevat eläkkeensaajien henkilökohtaisen tilanteen, sosiaalisen aseman, siviilisäädyn ja/tai perhetilanteen mukaan; katsoo näin ollen, että parasta tulosta ei välttämättä saavuteta soveltamalla kaikissa tilanteissa samaa toimintatapaa;

ottaa huomioon, että yksinhuoltajaperheet ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, että ne edustavat 10:tä prosenttia kaikista kotitalouksista, joissa on alaikäisiä huollettavia, ja että 50 prosenttia niistä elää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vastaava osuus koko väestöstä; ottaa huomioon, että eläke-eron ja elämän aikana kasvatettujen lasten lukumäärän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio ja että sukupuolten välinen eläke-ero on paljon suurempi avioliitossa olevilla naisilla ja äideillä kuin yksin elävillä lapsettomilla naisilla; pitää tässä mielessä todennäköisenä, että äitien ja varsinkin yksinhuoltajaäitien eriarvoinen asema korostuu eläkeiässä;

ottaa huomioon, että raskaus ja vanhempainloma usein pakottaa äidit – joita on 79,76 prosenttia alle kahdeksanvuotiaan nuorimman lapsensa hoidon vuoksi työaikaansa lyhentäneistä henkilöistä – ottamaan vastaan matalapalkkaista tai osa-aikaista työtä tai keskeyttämään työuransa voidakseen hoitaa lapsiaan; ottaa huomioon, että äitiys-, isyys- ja vanhempainloma ovat välttämättömiä ja elintärkeitä välineitä hoivatehtävien jakamiseksi paremmin, perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamiseksi ja naisten uran keskeytysten vähentämiseksi minimiin;

X.	ottaa huomioon, että lasten lukumäärällä ei ole vaikutusta isien palkkaan ja siten eläkeoikeuksiin tai nämä vaikutukset voivat olla jopa myönteisiä;

ottaa huomioon, että naisten työttömyysaste on arvioitu todellista alhaisemmaksi, sillä monet erityisesti maaseudulla tai harvaanasutuilla alueilla asuvat naiset, joista monet huolehtivat pelkästään kotitaloustöistä ja lastenhoidosta, eivät ole ilmoittautuneet työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta eläkkeiden osalta;

Z.	ottaa huomioon, että työn perinteinen organisointi vaikeuttaa molempien kokopäiväisesti työskentelevien vanhempien perhe- ja työelämän tasapainoista yhteensovittamista;

AA.

ottaa huomioon, että eläkepisteiden karttuminen korvauksista, joita maksetaan miehille ja naisille lasten tai perheenjäsenten hoivaamiseen käytettäviltä jaksoilta, voisi auttaa varmistamaan, ettei työuran keskeyttäminen hoivatyön vuoksi vähennä eläkettä, ja on toivottavaa, että näitä järjestelmiä jatketaan tai vahvistetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

AB.	ottaa huomioon, että vastaavanlaisten karttumiskausien soveltaminen erilaisiin työn muotoihin voi auttaa kaikkia työntekijöitä saamaan eläketuloja;

AC.

ottaa huomioon, että naisten osallisuus työmarkkinoilla jää edelleen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista ja on paljon huonompi kuin miesten, vaikka tilanteen korjaamiseksi on toteutettu toimia; ottaa huomioon, että naisten jatkuvasti lisääntyvä osallistuminen työmarkkinoille edistää pyrkimyksiä pienentää eläke-eroja EU:ssa, koska työmarkkinoille osallistumisen ja eläketason välillä on suora yhteys; ottaa huomioon, että työllisyysaste ei kuitenkaan sisällä tietoa työn kestosta ja lajista, joten se kertoo vain rajallisesti palkka- ja eläketasosta;

AD.

toteaa, että työuran pituus vaikuttaa suoraan eläketuloon; toteaa, että naisten työura on keskimäärin yli kymmenen vuotta lyhyempi kuin miesten ja että naisilla, jotka ovat työelämässä alle neljäntoista vuoden ajan, eläke-ero on kaksi kertaa suurempi (64 prosenttia) kuin naisilla, jotka ovat työelämässä pidempään (32 prosenttia);

AE.

ottaa huomioon, että naiset keskeyttävät miehiä todennäköisemmin työuransa, he solmivat epätyypillisiä työsuhteita ja tekevät osa-aikatyötä (32 prosenttia naisista ja 8,2 prosenttia miehistä) tai palkatonta työtä varsinkin hoitaakseen lapsiaan ja sukulaisiaan ja kantavat lähes kokonaan vastuun hoivasta ja kotitöistä, jotka jakautuvat edelleen eriarvoisesti sukupuolten kesken, ja että tämä kaikki vaikuttaa epäedullisesti naisten eläkkeisiin;

AF.

ottaa huomioon, että investoiminen kouluihin, esiopetukseen, yliopistoihin ja vanhustenhoitoon voi auttaa luomaan paremman tasapainon perhe- ja työelämän välille ja voi johtaa pitkällä aikavälillä ensinnäkin työpaikkojen luomiseen ja toisekseen siihen, että naiset saavat laadukkaita työpaikkoja ja voivat pysyä työmarkkinoilla pidempään, millä on pitkällä aikavälillä myönteinen vaikutus heidän eläkkeisiinsä;

AG.	ottaa huomioon, että epävirallinen hoitotyö on yhteiskuntamme peruspilari, että useimmiten sitä tekevät naiset ja että tämä epäsuhta heijastuu miesten ja naisten eläke-eroon; ottaa huomioon, ettei tällainen näkymätön työ saa tarpeeksi tunnustusta varsinkaan eläkeoikeuksista päätettäessä;

AH.

ottaa huomioon, että EU:ssa miesten ja naisten palkkaero on edelleen huomattava; ottaa huomioon, että palkkaero oli vuonna 2014 edelleen 16,3 prosenttia ja että eron syitä ovat erityisesti syrjintä ja työmarkkinoiden eriytyminen, mikä tarkoittaa, että naiset ovat yliedustettuina toimialoilla, joilla palkkataso on matalampi kuin muilla, ensisijaisesti miesvaltaisilla toimialoilla; toteaa, että sukupuolten väliseen palkkaeroon vaikuttavat myös muut tekijät, kuten katkokset työurassa tai olosuhteiden pakosta valittu osa-aikatyö työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi, stereotypiat, naisten työn aliarvostus sekä erot koulutustasossa ja ammatillisessa kokemuksessa;

AI.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa tunnustetaan, että EU:n tavoitteena on riittävä sosiaalinen suojeleminen; katsoo, että sen vuoksi unionin on tuettava jäsenvaltioita suosituksilla niiden iäkkäiden henkilöiden suojelun parantamiseksi, jotka ikänsä tai henkilökohtaisen tilanteensa vuoksi ovat oikeutettuja eläkkeeseen;

AJ.

katsoo, että eläkemaksujen ja ansioiden välisen yhteyden lujittaminen sekä eläkejärjestelmien organisointiin liittyvien toisen ja kolmannen pilarin järjestelyjen yhä tärkeämpi rooli näyttävät johtavan siihen, että sukupuoleen perustuvien eläke-eron tekijöiden ilmenemisen riski siirtyy enemmän yksityiselle sektorille;

AK.	ottaa huomioon, että vuonna 2012 annetussa eläkkeitä koskevassa komission valkoisessa kirjassa esitettyjä eläkejärjestelmien uudistuksia varten ei tehty eläkkeisiin kohdistuvien sukupuolivaikutusten ennakko- ja jälkiarviointia;

AL.

ottaa huomioon, että julkisten sosiaaliturvajärjestelmien ja eläkejärjestelmien organisointi kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan; muistuttaa, että EU:lla on kuitenkin toimivalta antaa tukea eläketurvaa koskevissa asioissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 153 artiklan nojalla;

Yleiset huomautukset

pyytää komissiota laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa strategian miesten ja naisten eläke-eron poistamiseksi Euroopan unionissa sekä auttamaan niitä laatimaan asiaa koskevia suuntaviivoja;

tukee ja kannattaa neuvoston pyyntöä uudesta komission aloitteesta naisten ja miesten tasa-arvostrategian laatimiseksi vuosiksi 2016–2020 ja toteaa, että tämä tehtäisiin tiedonannon muodossa samoin kuin aikaisempien strategioiden tapauksessa ja vahvistettaisiin EU:n strategista sitoutumista sukupuolten tasa-arvoon, mikä liittyy läheisesti Eurooppa 2020 -strategiaan;

katsoo, että strategiassa ei pidä tyytyä vain korjaamaan jäsenvaltioiden tasolla eläke-eron vaikutuksia etenkin heikoimmassa asemassa oleviin vaan sitä on pyrittävä myös ehkäisemään tulevaisuutta silmällä pitäen puuttumalla sen perimmäisiin syihin, kuten naisten ja miesten epätasa-arvoiseen asemaan työmarkkinoilla palkan, uralla etenemisen ja kokoaikatyötä koskevien mahdollisuuksien osalta, sekä työmarkkinoiden eriytymiseen; kannustaa tältä osin hallitustenväliseen vuoropuheluun ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen jäsenvaltioiden välillä;

korostaa, että tarvitaan monitahoista lähestymistapaa, johon on liitettävä eri politiikanalojen toimia sukupuolten tasa-arvon parantamiseksi, jotta strategiasta tulisi onnistunut, ja katsoo, että strategiassa on noudatettava koko eliniän kattavaa lähestymistapaa eläkkeisiin ottaen huomioon ihmisten koko työelämän ja puuttuen miesten ja naisten eriarvoisiin mahdollisuuksiin työllistymisessä, uralla etenemisessä sekä heidän mahdollisuuksiinsa suorittaa eläkemaksuja ja myös eläkejärjestelmien organisoinnista johtuviin eriarvoisuuksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön 18. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ”Naisten ja miesten yhtäläiset tulonsaantimahdollisuudet: sukupuolten välisten eläke-erojen poistaminen”;

muistuttaa, että työmarkkinaosapuolet ovat tärkeässä roolissa keskusteltaessa vähimmäispalkkaan liittyvistä kysymyksistä noudattaen kuitenkin toissijaisuusperiaatetta; korostaa ammattijärjestöjen ja työehtosopimusneuvottelujen tärkeää roolia sen varmistamisessa, että iäkkäillä henkilöillä on mahdollisuus saada julkista eläkettä sukupolvien välisen solidaarisuuden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti; pitää tärkeänä, että työmarkkinaosapuolet otetaan huomioon tehtäessä poliittisia päätöksiä, joilla muutetaan eläkeoikeutta koskevien kelpoisuusehtojen tärkeitä oikeudellisia näkökohtia; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdessä työmarkkinaosapuolten ja tasa-arvojärjestöjen kanssa sukupuolten palkkaeron poistamiseen tähtääviä toimintapolitiikkoja; suosittelee, että jäsenvaltiot harkitsevat palkkakartoitusten tekemistä määräajoin näiden toimien täydentämiseksi;

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnioittavia ja köyhyyttä ehkäiseviä toimenpiteitä sellaisia työntekijöitä varten, jotka eivät terveytensä vuoksi pysty työskentelemään lakisääteiseen eläkeikään saakka; katsoo, että varhaiseläkejärjestelyt on säilytettävä vaativissa tai vaarallisissa työoloissa työskenteleviä varten; katsoo, että työllisyysasteen nostaminen laadukkaita työpaikkoja tarjoamalla voisi auttaa hillitsemään huomattavasti niiden ihmisten määrän kasvua tulevaisuudessa, jotka eivät pysty tekemään töitä lailliseen eläkeikään asti, ja siten keventämään ikääntymisestä johtuvaa taloudellista rasitusta;

on hyvin huolestunut säästötoimiin keskittyvien maakohtaisten suositusten vaikutuksista eläkejärjestelmiin ja niiden kestävyyteen sekä maksuperusteiseen eläkejärjestelmään pääsyyn yhä useammissa jäsenvaltioissa sekä kielteisistä seurauksista, joita maakohtaisilla suosituksilla on tulotasoon ja sosiaalisiin tulonsiirtoihin, jotka ovat tarpeen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseksi;

korostaa, että toissijaisuusperiaatetta on sovellettava tiukasti myös eläkekysymyksissä;

Arviointi ja tiedottaminen eläke-eron torjunnan tehostamiseksi

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan sukupuolten välisen eläke-eron tutkimista ja kehittämään yhteistyössä Eurostatin ja Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) kanssa virallisia ja luotettavia sukupuolten välistä eläke-eroa koskevia indikaattoreita sekä yksilöimään eron taustalla olevat erilaiset tekijät, jotta sitä voidaan seurata ja asettaa selkeät vähentämistavoitteet, sekä raportoimaan asiasta Euroopan parlamentille; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan Eurostatille vuosittain sukupuolten välisiä palkkaeroja ja eläke-eroja koskevat tilastot, jotta voidaan arvioida kehitystä koko EU:ssa sekä keinoja asian korjaamiseksi;

10.

kehottaa komissiota toteuttamaan perusteellisen arvioinnin vuonna 2012 hyväksytyn valkoisen kirjan suositusten, joiden tarkoituksena on torjua sukupuolten välisen eläke-eron syitä, vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, etenkin naisiin, sekä laatimaan sukupuolten välistä eläke-eroa koskevan virallisen indikaattorin ja seuraamaan aihetta järjestelmällisesti; kehottaa arvioimaan tähän mennessä annettuja suosituksia ja toteutettuja toimenpiteitä asianmukaisesti ja seuraamaan niiden sukupuolivaikutuksia; kehottaa komissiota tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen tilastojen ja tutkimusten laatimista, jotta voidaan seurata ja arvioida paremmin eläkeuudistusten vaikutuksia naisten vaurauteen ja hyvinvointiin;

11.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään sukupuolten välisen eläke-eron torjuntaa sosiaalipolitiikoissaan, valveuttamaan asiasta vastaavat päätöksentekijät ja kehittämään ohjelmia, joiden ansiosta naiset saavat lisätietoa eron seurauksista ja välineitä, joita he tarvitsevat kestävien ja naisten erityistarpeisiin mukautettujen eläkerahoitusstrategioiden kehittämiseen, sekä naisten mahdollisuuksista saada toisen ja kolmannen pilarin eläkkeitä, erityisesti naisvaltaisilla aloilla, joilla palkat voivat olla alhaisia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jakamaan edelleen ja laajemmin tietoa samapalkkaisuudesta ja eläke-eroista sekä naisten välittömästä ja välillisestä syrjinnästä työssä;

12.

toteaa jälleen, että EU:n tasolla tehtäviä vertailuja varten on määriteltävä selkeästi yhdenmukaiset termit, kuten sukupuolten välinen palkkaero ja sukupuolten välinen eläke-ero;

13.

kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edistämään sukupuolten välisen eläke-eron ja naisten taloudellisen riippumattomuuden vaikutuksia koskevia tutkimuksia ottaen huomioon väestön ikääntymisen, sukupuolten väliset terveyteen ja eliniänodotteeseen liittyvät erot, perherakenteiden muuttumisen ja yksinasuvien määrän lisääntymisen sekä naisten erilaiset henkilökohtaiset tilanteet; kehottaa jäsenvaltioita myös suunnittelemaan mahdollisia strategioita sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi;

Eläkemaksujen suorittamismahdollisuuksiin liittyvän eriarvoisuuden vähentäminen

14.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että miesten ja naisten välistä välillistä ja välitöntä syrjintää koskeva EU:n lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön, että sen edistymistä seurataan järjestelmällisesti, että sen noudattamatta jättämisen johdosta käynnistetään rikkomismenettelyjä ja että sitä mahdollisesti tarkistetaan siten, että sen avulla voidaan taata, että miehillä ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet suorittaa eläkemaksuja eläkejärjestelmiin;

15.

tuomitsee yksiselitteisesti miesten ja naisten palkkaerot ja niiden selittämättömän osan, jonka taustalla on työpaikoilla esiintyvä syrjintä, ja toistaa kehotuksensa vain kahdessa jäsenvaltiossa selkeästi ja riittävästi osaksi kansallista lainsäädäntöä saatetun direktiivin 2006/54/EY tarkistamisesta, jotta miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasavertaisemmin työhön ja palkkaukseen liittyvissä asioissa ETY:n perustamisesta lähtien perussopimukseen sisältyneen, naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavaa samaa palkkaa koskevan periaatteen mukaisesti;

16.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan syrjimättömyysperiaatteen noudattamisen ja tasa-arvon työmarkkinoilla ja työnsaannissa ja kehottaa niitä erityisesti toteuttamaan sosiaalista suojelua koskevia toimia sen varmistamiseksi, että naisten palkka- ja sosiaalietuudet, eläkkeet mukaan luettuina, ovat sen periaatteen mukaisia, jonka mukaan mies- ja naistyöntekijöille on maksettava samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka; pyytää jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaiset toimenpiteet naisille ja miehille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisen rajoittamiseksi;

17.

kehottaa jäsenvaltioita, työnantajia ja ammattijärjestöjä laatimaan ja panemaan täytäntöön toteuttavissa olevia ja konkreettisia työnarviointivälineitä, joiden avulla voidaan määritellä, mitkä ovat samanarvoisia töitä, jotta voidaan varmistaa naisten ja miesten samapalkkaisuus ja näin ollen myös tulevaisuudessa saatavat samat eläkkeet; kehottaa yrityksiä tarkistamaan vuosittain palkkauksen tasa-arvoisuuden, julkistamaan tiedot mahdollisimman avoimesti ja supistamaan sukupuolten välistä palkkaeroa;

18.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan työmarkkinoiden horisontaalista ja vertikaalista eriytymistä poistamalla sukupuolten välisen eriarvoisuuden ja syrjinnän työelämässä sekä rohkaisemalla tyttöjä ja naisia erityisesti koulutuksen ja valistuksen avulla opiskeluun, työskentelyyn ja uravalintaan kehittyvillä innovointi- ja kasvualoilla, jotka ovat tällä hetkellä usein miesvaltaisia syvään juurtuneiden stereotypioiden vuoksi;

19.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla saataisiin naiset osallistumaan työmarkkinoille pidemmäksi aikaa ja keskeytykset lyhyemmiksi sekä joilla voitaisiin edistää heidän taloudellista riippumattomuuttaan nyt ja tulevaisuudessa;

20.

toteaa, että eläkejärjestelmissä vastuu on siirtymässä yhä enemmän julkisesta eläkejärjestelmästä henkilökohtaisten rahoitusmallien suuntaan, ja pitää tärkeänä, että varmistetaan direktiivin 2004/113/EY kattamien rahoituspalvelujen saatavuus syrjimättömin ja sukupuolesta riippumatta samoin vakuutusmatemaattisin perustein; toteaa, että molempien sukupuolten samansuuruista eläkettä koskevan säännön soveltaminen auttaa pienentämään sukupuolten välistä eläke-eroa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään avoimuutta, tiedon saantia ja varmuutta ammattialakohtaisten lisäeläkejärjestelmien jäsenten ja edunsaajien kannalta ottaen huomioon EU:n syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteet;

21.

painottaa unionin tuomioistuimen tehneen selväksi, että ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä on pidettävä palkkana ja että niihin on sovellettava yhdenvertaisen kohtelun periaatetta;

22.

kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota naisiin, joilla ei useinkaan ole kertyneitä eläkeoikeuksia ja jotka eivät sen vuoksi kykene elämään taloudellisesti riippumatonta elämää varsinkaan, jos heidän avioliittonsa päättyy eroon;

Työuriin liittyvän miesten ja naisten eriarvoisuuden kaventaminen

23.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio on vastannut parlamentin pyyntöön parantaa työ- ja yksityiselämän yhteensovittamisen mahdollisuuksia siten, että se on laatinut lainsäädäntöehdotuksen sekä muita kuin lainsäädäntöehdotuksia, joissa kehitetään useantyyppisiä vapaita ja lomia 2000-luvun haasteisiin vastaamiseksi; korostaa, että komission ehdotukset ovat hyvä perusta unionin kansalaisten odotuksiin vastaamiseksi; kehottaa kaikkia toimielimiä ottamaan kantaa tähän pakettiin mahdollisimman pian;

24.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan äitiyslomaa koskevaa lainsäädäntöä ja valvomaan sen täytäntöönpanoa, jotta naiset eivät olisi eläkekertymän osalta epäedullisemmassa asemassa siitä syystä, että he ovat olleet äitiyslomalla työuransa aikana;

25.

kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sen mahdollisuuden suomista palkansaajille, että he voisivat neuvotella vapaaehtoisista joustavista työjärjestelyistä, myös ns. älykkäästä työnteosta, kansallisen käytännön mukaisesti ja lasten iästä tai perhetilanteesta riippumatta, jolloin naiset ja miehet voisivat sovittaa paremmin yhteen perhe- ja työelämän siten, että toista ei tarvitse asettaa toisen edelle hoivavastuun vuoksi;

26.

panee merkille komission ehdotuksen omaishoitovapaasta direktiivissä vanhempien ja omaistaan hoitavien työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta ja kehottaa jälleen takaamaan riittävän korvauksen ja sosiaaliturvan; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sekä naisia että miehiä hyödyttäviä parhaisiin käytäntöihin perustuvia niin sanottuja hoitohyvityksiä, joilla pyritään kompensoimaan työuran keskeytyminen perheenjäsenten epävirallisten hoitojärjestelyjen sekä virallisten hoivavapaa-ajanjaksojen, kuten äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaiden, vuoksi, ja hyvittämään tällaiset keskeytykset oikeudenmukaisesti eläkeoikeuksia laskettaessa; katsoo, että näitä eläkepisteitä olisi annettava määräajalta ja lyhyeltä ajalta, jotteivät stereotypiat ja eriarvoisuus syvene entisestään;

27.

kehottaa jäsenvaltioita laatimaan strategioita sen merkityksen tunnustamiseksi, joka on perheenjäsenille ja muille huollettaville annettavalla epävirallisella hoidolla sekä niiden oikeudenmukaisella jakautumisella naisten ja miesten kesken, sillä tämän toteutumatta jääminen voi olla yksi mahdollinen syy naisten työuran keskeytymisiin sekä heidän päätymiseensä epävarmoihin työsuhteisiin, mikä asettaa vaakalaudalle heidän eläkeoikeutensa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää kannustaa miehiä käyttämään vanhempain- ja isyysvapaita;

28.

kehottaa jäsenvaltioita mahdollistamaan työntekijän siirtymisen vastaaviin työjärjestelyihin äitiys- tai vanhempainvapaan jälkeen;

29.

painottaa, että miesten ja naisten kunnollinen perhe- ja työelämän tasapaino voidaan saavuttaa vain, jos saatavilla on laadukkaita, kohtuuhintaisia ja helposti saatavia hoitojärjestelyjä ja -palveluja lapsille, ikääntyneille ja muille huollettaville ja jos vastuiden, kustannusten ja hoitotehtävien tasapuolista jakamista edistetään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään investointeja lapsille tarkoitettuihin palveluihin, korostaa tarvetta varmistaa lastenhoitopalvelujen saatavuus kaikkialla maaseutualueilla ja kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita, esimerkiksi myöntämällä tarjolla olevaa EU:n rahoitusta, lastenhoitopalvelujen perustamisessa kaikkien saatavilla olevassa muodossa; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi ei vain noudatettava Barcelonan tavoitteita mahdollisimman ripeästi, viimeistään vuonna 2020, vaan myös määriteltävä vastaavanlaisia tavoitteita, jotka koskevat pitkäaikaishoidon palveluja, ja tarjottava samalla valinnanvapaus perheille, jotka suosivat toisenlaista lapsenhoitomallia; onnittelee niitä jäsenvaltioita, jotka ovat jo saavuttaneet molemmat tavoitteet;

Eläkejärjestelmien vaikutus eläke-eroon

30.

kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen perusteella eläkejärjestelmiensä vaikutuksia eläke-eroihin ja niiden taustalla oleviin tekijöihin, jotta jäsenvaltioiden eläkejärjestelmissä torjuttaisiin syrjintää ja edistettäisiin avoimuutta;

31.

korostaa, että eläkejärjestelmien kestävyydessä on otettava huomioon haasteet, joita asettavat demografiset muutokset, väestön ikääntyminen, syntyvyys sekä ansiotyössä olevien ja eläkeiässä olevien henkilöiden välinen suhde; muistuttaa, että eläkeikäisten tilanne riippuu suuresti heidän työvuosiensa ja maksamiensa sosiaaliturvamaksujen määrästä;

32.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisesti tarvittavat eläkejärjestelmien rakennemuutokset kestävän sosiaaliturvan takaamiseksi, ottaen huomioon elinajanodotteen kasvun EU:ssa;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan tarkemmin, miten eläkejärjestelmien kehitys lakisääteisistä valtion eläkkeistä kohti joustavampia ammattialakohtaisia ja yksityisiä järjestelmiä eläkemaksujen maksamisen osalta voisi vaikuttaa eläke-eroon, oli sitten kyse eläkkeen karttumisajan laskemisesta tai vaiheittain tapahtuvasta eläkkeelle jäämisestä;

34.

varoittaa riskeistä, joita siirtyminen sosiaaliturvan mukaisesti maksettavista eläkkeistä yksilöllisesti rahoitettaviin eläkkeisiin aiheuttaa sukupuolten tasa-arvolle, koska yksilölliset eläkkeet perustuvat henkilökohtaisiin maksuihin eikä niissä kompensoida lasten ja muiden huollettavien perheenjäsenten hoitoon käytettyjä ajanjaksoja tai työttömyys-, sairausloma- tai työkyvyttömyysjaksoja; korostaa, että sellaiset eläkejärjestelmäuudistukset, joissa sosiaalietuudet yhdistetään kasvuun sekä työ- ja finanssimarkkinoiden tilanteeseen, keskittyvät ainoastaan makroekonomisiin näkökohtiin eivätkä eläkkeiden sosiaaliseen tarkoitukseen;

35.

kehottaa jäsenvaltioita poistamaan eläkejärjestelmistään ja toteuttamistaan uudistuksista sellaiset tekijät, jotka lisäävät eläkkeiden epätasapainoa (varsinkin sukupuolten välistä epätasapainoa, kuten nykyinen eläke-ero), ja ottamaan huomioon mahdollisten tulevien eläkeuudistusten sukupuolivaikutukset sekä toteuttamaan toimenpiteitä tällaisen syrjinnän poistamiseksi; painottaa, että kaikkia eläkkeisiin liittyviä poliittisia muutoksia olisi arvioitava suhteessa siihen, miten ne vaikuttavat sukupuolten väliseen eroon, ja että olisi vertailtava erityisesti ehdotettujen muutosten vaikutuksia naisiin ja miehiin; toteaa, että tämän olisi oltava osa julkisen politiikan laatimis-, suunnittelu-, täytäntöönpano- ja arviointimenettelyjä;

36.

kehottaa komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta voitaisiin määritellä tehokkaimmat korjaavat toimenpiteet, joilla voidaan torjua eläke-eroon johtavia tekijöitä;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön sukupuolesta riippumattomat eläkemaksut eläkejärjestelmissä sekä hoitohyvitykset ja myös johdettuihin oikeuksiin perustuvat etuudet, jotta naisille voidaan maksaa yhtäläisten maksujen perusteella yhtäläiset elinkorot, vaikka heidän voidaan odottaa elävän miehiä pidempään, ja jotta voidaan huolehtia siitä, ettei naisten elinajanodotetta käytetä tekosyynä syrjinnälle etenkään eläkkeiden laskennassa;

38.

vaatii tarkastelemaan kaikkia vero- ja eläkejärjestelmien kannustimia ja niiden vaikutuksia sukupuolten väliseen eläke-eroon kiinnittäen erityistä huomiota yksinhuoltajaäitien elättämiin kotitalouksiin; kehottaa myös poistamaan vääristyneet kannustimet ja yksilöllistämään etuudet;

39.

painottaa kuitenkin perhe-eläkkeiden merkitystä monien iäkkäiden naisten suojelemisessa heihin kohdistuvalta, miehiin verrattuna suuremmalta köyhyys- ja syrjäytymisriskiltä; pyytää jäsenvaltioita uudistamaan tarvittaessa leskeneläkkeiden kaltaisia perhe-eläkkeitä koskevia järjestelmiään, jottei niillä rangaista naimattomia naisia; kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan komission tuella erilaisten perhe-eläkkeitä tarjoavien järjestelmien vaikutuksia korkeisiin avioerolukuihin, köyhyyden ilmenemiseen avoparien keskuudessa sekä iäkkäiden naisten sosiaaliseen syrjäytymiseen ja harkitsemaan oikeudellisten välineiden käyttöönottoa sen varmistamiseksi, että eläkeoikeudet voidaan jakaa avioerotapauksissa;

40.

korostaa, että kaikilla ihmisillä on oikeus yleisesti saatavilla olevaan julkiseen eläkkeeseen, ja muistuttaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklasta, jossa tunnustetaan ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään, sekä perusoikeuskirjan 34 artiklasta, jossa tunnustetaan oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia ja sosiaalipalveluja, joilla taataan suojaa muun muassa äitiysaikana ja sairauden, työtapaturman, vammautumisen, pitkäaikaishoidon tarpeen ja vanhuuden varalta sekä työpaikan menetyksen yhteydessä; korostaa, että jakoperiaatteella toimivat julkiset sosiaaliturvajärjestelmät ovat riittävien eläkkeiden tärkeä osatekijä;

41.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sekä miehillä että naisilla on mahdollisuus saavuttaa täydet vakuutusmaksukaudet ja että kaikilla on oikeus eläkkeeseen, jotta eläke-erosta voidaan tehdä loppu torjumalla sukupuoleen perustuvaa syrjintää työssä, mukauttamalla koulutusta ja urasuunnittelua, parantamalla työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisäämällä investointeja lasten ja ikääntyneiden hoitoon; katsoo, että säädösten laatiminen terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla, muun muassa työhön liittyvistä sukupuolisidonnaisista riskeistä sekä psykososiaalisista riskeistä, investoiminen julkisiin työvoimapalveluihin, joilla voidaan opastaa kaikenikäisiä naisia työnhaussa, sekä joustavien sääntöjen käyttöönotto työelämästä eläkkeelle siirtymistä varten ovat myös olennaisia seikkoja;

42.

muistuttaa, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea toteaa vuonna 2005 hyväksytyssä yleisessä huomautuksessaan nro 16 miesten ja naisten tasa-arvoisesta oikeudesta nauttia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, että TSS-yleissopimuksen 9 artiklaan liittyvässä 3 artiklassa vaaditaan muun muassa, että pakollisen eläkeiän on oltava sama miehillä ja naisilla ja että naisten on saatava sekä julkisista että yksityisistä eläkejärjestelmistä samat etuudet;

o o

43.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) 11. elokuuta 2005, E/C.12/2005/4.

(2) 4. helmikuuta 2008, E/C.12/GC/19.

(3) XX-3/def/GRC/4/1/EN.

(4) EYVL L 6, 10.1.1979, s. 24.

(5) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.

(6) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(7) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23.

(8) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 9.

(9) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 60.

(10) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.

(11) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 6.

(12) EUVL C 316, 30.8.2016, s. 2.

(13) EUVL C 407, 4.11.2016, s. 2.

(14) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0351.

(15) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0338.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/71

P8_TA(2017)0261

Serbiaa koskeva vuoden 2016 kertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 Serbiaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2311(INI))

(2018/C 331/09)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

—	ottaa huomioon Serbian Eurooppa-kumppanuuden periaatteista, ensisijaisista tavoitteista ja ehdoista sekä päätöksen 2006/56/EY kumoamisesta 18. helmikuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/213/EY (1),

—

ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2011 antaman lausunnon Serbian Euroopan unionin jäsenyyttä koskevasta hakemuksesta (SEC(2011)1208), Eurooppa-neuvoston 2. maaliskuuta 2012 tekemän päätöksen myöntää Serbialle ehdokasmaan asema ja Eurooppa-neuvoston 27. ja 28. kesäkuuta 2013 pidetyssä kokouksessa tekemän päätöksen avata neuvottelut Serbian kanssa,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA-sopimus), joka tuli voimaan 1. syyskuuta 2013,

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille Kansainvälisen tuomioistuimen lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

—	ottaa huomioon EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 22. ja 23. syyskuuta 2016 pidetyssä viidennessä kokouksessa annetun julkilausuman ja suositukset,

—	ottaa huomioon Serbian kansalaisyhteiskuntaa käsittelevän yhteisen neuvoa-antavan komitean 7. lokakuuta 2016 antaman kertomuksen yritys- ja teollisuuspolitiikasta,

—	ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) rajoitetun vaalitarkkailuvaltuuskunnan loppuraportin Serbiassa 29. heinäkuuta 2016 järjestetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista,

—	ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2016 antaman Serbiaa koskevan vuoden 2016 kertomuksen (SWD(2016)0361),

—	ottaa huomioon komission arvioinnin Serbian talouden uudistusohjelmasta 2016–2018 (SWD(2016)0137),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 annetut EU:n sekä Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloudellisen ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät (9500/2016),

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 annetut neuvoston puheenjohtajavaltion päätelmät,

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 järjestetyn EU:n ja Serbian parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan kolmannen kokouksen,

—	ottaa huomioon 4. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Serbiaa koskevasta vuoden 2015 kertomuksesta (2),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0063/2017),

katsoo, että Serbiaa, kuten jokaista EU:n jäsenyyttä hakevaa maata, on tarkasteltava sen mukaan, miten ansiokkaasti se pystyy täyttämään ja panemaan täytäntöön yhteiset kriteerit sekä noudattamaan niitä, ja toteaa, että tarvittavien uudistusten toteuttamisen laatu ja uudistuksiin sitoutuminen määrittävät liittymisaikataulun;

B.	katsoo, että Serbian edistyminen oikeusvaltiota koskevissa luvuissa 23 ja 24 sekä Kosovon-suhteiden normalisoinnissa luvun 35 mukaisesti on edelleen olennaista neuvottelukehyksen mukaisen neuvotteluprosessin yleisen etenemisen kannalta;

ottaa huomioon, että Serbia on toteuttanut merkittäviä toimia normalisoidakseen suhteensa Kosovoon, minkä tuloksena ensimmäinen sopimus, jossa käsitellään suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita, tehtiin 19. huhtikuuta 2013 ja sen jälkeen elokuun 2015 sopimukset, mutta katsoo, että paljon on vielä tehtävä tältä osin; katsoo, että on tarpeen toteuttaa kiireesti lisää toimia, jotta voidaan käsitellä näiden kahden maan välisiä avoimia kysymyksiä ja jotta niissä voidaan päästä eteenpäin ja ratkaista ne;

D.	ottaa huomioon, että Serbia on edelleen sitoutunut luomaan toimivan markkinatalouden ja että se on jatkanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (SAA) täytäntöönpanoa;

katsoo, että on varmistettava vähemmistöjen suojelua koskevan oikeudellisen kehyksen täytäntöönpano erityisesti kun on kyse koulutuksesta, kielipolitiikasta, mahdollisuuksista käyttää tiedotusvälineitä ja osallistua uskonnollisiin toimituksiin vähemmistökielellä sekä kansallisten vähemmistöjen asianmukaisesta poliittisesta edustuksesta paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla;

suhtautuu myönteisesti neuvottelujen aloittamiseen luvuista 23 (oikeuslaitos ja perusoikeudet) ja 24 (oikeus, vapaus ja turvallisuus), sillä ne ovat tärkeimpiä lukuja oikeusvaltion periaatteeseen perustuvaa laajentumista koskevassa EU:n toimintamallissa ja edistyminen näissä luvuissa on keskeisen tärkeää neuvotteluprosessin yleisen etenemisen kannalta; suhtautuu myönteisesti lukujen 32 (varainhoidon valvonta) ja 35 (muut asiat) avaamiseen, neuvottelujen avaamiseen luvusta 5 (julkiset hankinnat), luvun 25 (tiede ja tutkimus) avaamiseen ja alustavaan päätökseen saattamiseen, neuvottelujen avaamiseen luvusta 20 (yritys- ja teollisuuspolitiikka) sekä luvun 26 (koulutus ja kulttuuri) avaamiseen ja alustavaan päätökseen saattamiseen; odottaa kiinnostuneena teknisesti valmisteltujen uusien lukujen avaamista;

suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan sitoutumiseen EU:hun yhdentymiseen ja sen neuvotteluissa osoittamaan rakentavaan ja hyvin valmisteltuun lähestymistapaan, joka on selkeä merkki määrätietoisuudesta ja poliittisesta tahdosta; kehottaa Serbiaa jatkamaan tämän strategisen päätöksen aktiivista tunnetuksi tekemistä Serbian kansalaisten keskuudessa muun muassa lisäämällä heidän tietojaan unionin talousarviosta Serbialle osoitetusta rahoituksesta; kehottaa Serbian viranomaisia pidättäytymään kansalaisille suunnatuista EU:n vastaisista viesteistä ja retoriikasta; korostaa tarvetta käydä tietoon perustuvia, avoimia ja rakentavia keskusteluja EU:sta, sen toimielimistä ja unionin jäsenyyden seurauksista; panee merkille, että vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa sekä näiden osapuolten julkinen kuuleminen on parantunut samoin kuin näiden sitoutuminen EU-yhdentymisprosessiin;

tähdentää, että uudistusten ja toimien perinpohjainen toteuttaminen on yksi tärkeimmistä merkeistä yhdentymisprosessin onnistumisesta; pitää hyvin myönteisenä unionin säännöstön hyväksymistä koskevan tarkistetun kansallisen ohjelman hyväksymistä; kehottaa Serbiaa parantamaan uuden lainsäädännön ja uusien toimien täytäntöönpanon suunnittelua, koordinointia ja seurantaa, luomaan riittävät ja tehokkaat hallinnolliset valmiudet sekä ryhtymään lisätoimiin varmistaakseen kansalaisyhteiskunnan järjestelmällisen osallistumisen muun muassa liittymisprosessia koskevaan politiikkavuoropuheluun ja pitämään tätä vuoropuhelua välineenä, jolla parannetaan demokraattisen hallinnon normeja; suhtautuu myönteisesti kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteistyötä tekevän viranomaisen jatkuviin aloitteisiin, joilla pyritään tehostamaan valtion ja siviilisektorin yhteistyötä;

panee merkille viiveet liittymistä valmistelevan tuen hyödyntämisessä ja katsoo, että se johtuu myös institutionaalisten edellytysten puutteista; kehottaa viranomaisia etsimään myönteisiä esimerkkejä ja parhaita käytäntöjä jäsenvaltioista; korostaa tarvetta luoda liittymistä valmistelevasta tukivälineestä myönnettyjen ja muiden saatavilla olevien varojen vastaanottamista varten entistä tehokkaampi ja kattavampi paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason institutionaalinen järjestelmä;

suhtautuu myönteisesti Serbian toimivan markkinatalouden kehittämisessä aikaansaamaan edistykseen ja maan yleisen taloustilanteen paranemiseen; korostaa, että Serbia on edistynyt hyvin tiettyjen toimintaansa liittyvien heikkouksien käsittelyssä, mikä koskee erityisesti julkisen talouden alijäämää, joka on nyt Maastrichtin kriteereissä asetetun tason alapuolella; tähdentää, että kasvunäkymät ovat parantuneet ja sekä koti- että ulkomaankaupan epätasapainoa on vähennetty; suhtautuu myönteisesti edistymiseen julkisessa omistuksessa olevien yritysten rakenneuudistuksissa erityisesti energian ja rautatieliikenteen aloilla, ja korostaa, että on tärkeää johtaa kyseisiä yrityksiä ammattimaisesti, jotta niiden tehokkuutta, kilpailukykyä ja kannattavuutta voidaan parantaa; painottaa julkisen sektorin työpaikkojen merkitystä Serbiassa ja työntekijöiden oikeuksien huomioon ottamisen tärkeyttä;

panee merkille 2. huhtikuuta 2017 pidettyjen presidentinvaalien tulokset; tuomitsee voimakkaasti retoriikan, jota hallituksen virkamiehet ja hallitusta tukevat tiedotusvälineet käyttivät presidentinvaalikampanjan aikana muita presidenttiehdokkaita kohtaan; pitää valitettavana ehdokkaiden eriarvoisuutta tiedotusvälineisiin pääsyssä vaalikampanjan aikana sekä parlamentin toiminnan keskeyttämistä kampanjan aikana niin, että oppositiopoliitikoilta evättiin julkinen foorumi; kehottaa viranomaisia tutkimaan asianmukaisesti väitteet vaalien yhteydessä esiintyneistä erilaisista sääntöjenvastaisuuksista, väkivallasta ja uhkailusta; panee tuolloiset protestit useissa Serbian kaupungeissa ja kehottaa viranomaisia ottamaan protestoijien pyynnöt huomioon demokraattisten normien sekä demokratian hengen mukaisesti;

korostaa, että pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) merkitys on keskeinen Serbian taloudelle ja kehottaa Serbiaa parantamaan edelleen yksityisen sektorin liiketoimintaympäristöä; kehottaa Serbian hallitusta ja EU:n toimielimiä laajentamaan pk-yrityksille suuntaamiaan rahoitusmahdollisuuksia etenkin tietotekniikan ja digitaalitalouden aloilla; pitää hyvin myönteisinä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevän koulutusmallin mukaisia Serbian toimia, joilla maa pyrkii puuttumaan nuorisotyöttömyyteen, ja painottaa, että on tärkeää järjestää koulutusta, joka vastaa paremmin työmarkkinoiden kysyntää; kehottaa Serbiaa edistämään yrittäjyyttä erityisesti nuorten keskuudessa; panee merkille epäsuotuisat demografiset trendit ja aivovuodon ja kehottaa Serbiaa luomaan kansallisia ohjelmia nuorison työllisyyden edistämiseksi;

suhtautuu myönteisesti siihen, että 24. huhtikuuta 2016 pidettiin parlamenttivaalit, joista kansainväliset tarkkailijat antoivat myönteisen arvion; kehottaa viranomaisia ottamaan täysimääräisesti huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat tiedotusvälineiden puolueellista raportointia, valtapuolueiden kohtuuttoman edullista asemaa, valtiollisen ja puoluetoiminnan välisen rajan hämärtymistä, vaaliluetteloihin merkitsemisprosessia ja puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen avoimuuden puutetta; painottaa, että puolueiden rahoituksessa on noudatettava tiukimpia kansainvälisiä normeja; kehottaa viranomaisia tutkimaan huolellisesti vaalien yhteydessä esiin nousseet väitteet sääntöjenvastaisuuksista, väkivallasta ja pelottelusta; kehottaa Serbiaa turvaamaan oikeudenmukaiset ja vapaat vaalit huhtikuussa 2017;

toteaa, että pääministeri Aleksandar Vučić sai 55,08 prosenttia äänistä 2. huhtikuuta 2017 pidetyissä presidentinvaaleissa; korostaa, että Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen (PACE) monipuoluevaltuuskunta seurasi vaaleja ja että Etyj/ODIHR lähetti niihin vaalien arviointivaltuuskunnan;

10.

toistaa Serbialle sen ehdokasaseman vaatimusten mukaisesti esittämänsä kehotuksen yhdenmukaistaa asteittain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa, myös Venäjän-politiikkaansa, EU:n harjoittaman ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa; pitää valitettavana Serbian ja Venäjän yhteisten sotaharjoitusten järjestämistä; on huolissaan Nišissä olevasta Venäjän lentokalustosta; pitää valitettavana, että joulukuussa 2016 Serbia oli niiden 26 maan joukossa, jotka eivät tukeneet Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselmaa Krimistä, jossa ehdotettiin kansainvälisen valtuuskunnan lähettämistä niemimaalle sen ihmisoikeustilanteen tarkkailemiseksi; suhtautuu myönteisesti Serbian merkittävään panokseen useissa unionin YTPP-operaatioissa (EUTM Mali, EUTM Somalia, EUNAVFOR Atalanta, EUTM RCA) ja sen jatkuvaan osallistumiseen kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin; kannustaa ja tukee voimakkaasti Serbiaa sen neuvotellessa liittymisestä Maailman kauppajärjestöön;

11.

kiittää Serbiaa sen rakentavasta ja humanitaarisesta lähestymistavasta muuttoliikekriisin hoitamiseen; kehottaa Serbiaa edistämään tätä rakentavaa lähestymistapaa myös naapurimaiden kanssa; panee tyytyväisenä merkille, että Serbia ryhtyi merkittäviin toimiin varmistaakseen, että kolmansien maiden kansalaisille tarjotaan suojaa ja humanitaarisia tarvikkeita EU:n ja kansainvälisen tuen turvin; korostaa, että Serbian pitäisi antaa ja panna täytäntöön uusi turvapaikkalaki; kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan toimia, joilla kaikille pakolaisille ja maahantulijoille tarjotaan peruspalveluja, kuten asianmukainen asunto, ruoka, saniteettitilat ja terveydenhoito; kehottaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan tuen antamista Serbialle muuttoliikkeeseen liittyvien haasteiden käsittelyssä ja seuraamaan tiiviisti taloudellisten tukien käyttöä muuttovirtojen organisoinnissa ja käsittelyssä; kannustaa Serbiaa varmistamaan, että Serbiasta EU:hun tulevien turvapaikanhakijoiden määrä jatkaa laskuaan; kehottaa Serbiaa kunnioittamaan täysimääräisesti turvapaikanhakijoiden oikeuksia ja varmistamaan ilman huoltajaa olevien ja huoltajastaan eroon joutuneiden alaikäisten tunnistamisen ja suojelemisen; kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikkeen käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten normien noudattaminen;

Oikeusvaltioperiaate

12.

panee merkille, että oikeuslaitoksen alalla on edistytty jonkin verran, erityisesti toteuttamalla toimenpiteitä oikeuskäytännön yhdenmukaistamiseksi ja edistämällä edelleen ansioihin perustuvaa rekrytointijärjestelmää, mutta oikeuslaitoksen riippumattomuutta ei ole taattu käytännössä, mikä estää tuomareita ja syyttäjiä panemasta täytäntöön hyväksyttyä lainsäädäntöä; kehottaa viranomaisia lisäksi saattamaan perustuslaillisen ja lainsäädännöllisen kehyksen EU:n normien mukaiseksi, jotta voidaan vähentää poliittista vaikuttamista tuomarien ja syyttäjien rekrytointiin ja nimittämiseen; korostaa, että oikeuslaitoksen ja oikeussuojan toteutumisen laadussa ja tehokkuudessa on edelleen ongelmia työmäärän epätasaisen jakautumisen, oikeusjuttujen hankalan ruuhkautumisen ja ilmaisen oikeusapujärjestelmän puuttumisen vuoksi; katsoo, että on luotava ilmainen oikeusapujärjestelmä; vaatii panemaan täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset;

13.

on huolissaan siitä, että korruption torjunnassa ei edistytä, ja kehottaa Serbiaa osoittamaan selkeää poliittista tahtoa ja sitoutumista tämän ongelman käsittelyyn myös tehostamalla oikeuskehystä ja valvomalla, että sitä noudatetaan täysimääräisesti; kehottaa Serbiaa tehostamaan kansallisen korruptiontorjuntastrategian ja -toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa ja kehottaa perustamaan alustavan seurantarekisterin korkean tason korruptiota koskeville tutkimuksille, syyttämisille ja tuomioille; suhtautuu myönteisesti edistymiseen uuden korruptiontorjuntavirastoa koskevan lakiesityksen valmistelussa ja niiden korruption ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien toimien toteuttamiseen, joita on suunniteltu äskettäin käynnistetyn EU:n kumppanuushankkeen kautta; kehottaa Serbiaa muuttamaan rikoslain talous- ja korruptiorikoksia koskevaa osastoa ja panemaan sen täytäntöön uskottavan ja ennustettavan rikosoikeudellisen kehyksen luomiseksi; on huolissaan siitä, että tiedotusvälineille vuodetaan toistuvasti meneillään olevista tutkimuksista; kehottaa Serbian viranomaisia tutkimaan huolellisesti lukuisia korkean profiilin tapauksia, joissa toimittajat ovat esittäneet näyttöä väitetyistä väärinkäytöksistä; palauttaa mieliin aiemmin esittämänsä vaatimuksen, jonka mukaan virka-aseman väärinkäyttöä ja vastuuaseman väärinkäyttöä koskevien rikosten määrittelyä on uudistettava asianmukaisesti, jotta estetään mahdollinen väärinkäyttö ja mielivaltaiset tulkinnat; korostaa, että yksityisellä sektorilla virka-aseman väärinkäyttöä koskevan säännöksen liiallinen käyttö vahingoittaa liiketoimintaympäristöä ja heikentää oikeusvarmuutta; kehottaa Serbiaa takaamaan julkishallinnon puolueettomuuden ja jatkuvuuden;

14.

suhtautuu myönteisesti Serbian aktiiviseen rooliin kansainvälisessä ja alueellisessa poliisiyhteistyössä ja rikosoikeudellisessa yhteistyössä, järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa saavutettuun edistykseen ja Serbian ensimmäisen vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan kansallisen uhkakuva-arvion (SOCTA) antamiseen; kehottaa Serbiaa tehostamaan toimia laajempien rikollisverkostojen tutkimiseksi, talousrikosten tutkinnan ja tiedustelutietoihin perustuvan poliisitoiminnan parantamiseksi sekä talousrikostuomioiden luotettavan seurantarekisterin kehittämiseksi; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön helmikuussa 2016 annetun poliisilain, saattamaan rikoksella hankitun omaisuuden takavarikointia koskevat sääntönsä EU:n sääntöjä vastaaviksi ja perustamaan turvallisen alustan tiedustelutietojen vaihtamiseksi lainvalvontaviranomaisten kesken; suhtautuu myönteisesti yhteiskunnan omaisuudesta annettuun lakiin äskettäin tehtyihin muutoksiin ja korostaa, että molempien sen läpinäkyvä ja syrjimätön täytäntöönpano on varmistettava ja että omistusoikeuksia koskevan oikeusvarmuuden täysimääräiseksi varmistamiseksi olisi toteutettava myös muita toimia; kehottaa toteuttamaan lisätoimia, joilla puututaan valtion viranomaisten organisoinnista ja toimivallasta sotarikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä annetun lain soveltamisalaan, vaikutuksiin ja täytäntöönpanoon; kehottaa viranomaisia puuttumaan tapauksiin, joissa poliisin voimankäyttö kansalaisia vastaan on ollut liiallista; panee huolestuneena merkille Belgradin Savamalan kaupunginosan kiistanalaiset tapahtumat, jotka koskivat erityisesti yksityisen omaisuuden hävittämistä; on huolissaan siitä, että nyt on kulunut jo vuosi ilman minkäänlaista edistystä tutkinnassa, ja kehottaa pikaisesti ratkaisemaan asian ja toimimaan täysin yhteistyössä oikeusviranomaisten kanssa asian tutkinnassa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen; kehottaa Serbian sisäministeriötä ja Belgradin kaupungin viranomaisia toimimaan asiassa täydessä yhteistyössä yleisen syyttäjän kanssa; kehottaa viranomaisia pidättäytymään syytöksistä, painostuksesta ja hyökkäyksistä ”Let’s not drown Belgrade” -kansalaisliikkeen jäseniä kohtaan;

15.

pitää myönteisenä Serbian aktiivista roolia terrorismin torjunnassa ja palauttaa mieliin, että Serbia kriminalisoi jo vuonna 2014 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2178 (2014) mukaisesti ulkomaalaisten taistelijoiden toiminnan; kehottaa hyväksymään maaliskuussa 2016 laaditun kansallisen strategian terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön Euroopan neuvoston rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan asiantuntijakomitean (Moneyval) Serbiaa koskevan arviointiraportin suositukset, erityisesti rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suositukset terrorismin rahoituksen ja rahanpesun vastaisista toimista; suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan kansainväliseen ja alueelliseen yhteistyöhön huumeiden torjunnassa mutta painottaa, että tarvitaan lisätoimia ihmiskauppaan osallistuvien rikollisverkostojen jäljittämiseksi ja syytteeseen asettamiseksi; katsoo, että alueellinen strategia ja tehostettu yhteistyö alueella on olennaisen tärkeää, jotta voidaan torjua korruptiota ja järjestäytynyttä rikollisuutta;

Demokratia

16.

suhtautuu myönteisesti parlamentissa avoimuuden ja kuulemisprosessin parantamiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, muun muassa julkisiin kuulemisiin ja säännöllisin tapaamisiin ja kuulemisiin EU:hun yhdentymistä käsittelevän valmistelukunnan kanssa, erityisesti siksi, että ne ovat tärkeä osa neuvottelumenettelyä; on edelleen huolissaan kiireellisten menettelyjen laajasta käytöstä lainsäädännön antamisessa; tähdentää, että kiireellisten menettelyjen toistuva käyttö ja viimehetken muutokset parlamentin esityslistaan heikentävät parlamentin lainsäädäntöprosessin tehokkuutta, laatua ja avoimuutta, koska se ei aina mahdollista riittävää sidosryhmien ja laajemman yleisön kuulemista; korostaa, että parlamentin mahdollisuuksia valvoa toimeenpanovaltaa on lisättävä; kehottaa tehostamaan koordinointia kaikilla tasoilla ja hyväksymään välittömästi parlamentin menettelysäännöt; pitää valitettavana, että häiriön vuoksi EU:n Serbian edustuston päällikkö ei pystynyt esittelemään komission kertomusta Serbian parlamentin EU:hun yhdentymistä käsittelevässä valiokunnassa; korostaa, että EU:n edustuston päällikön olisi voitava esittää kyseinen kertomus ilman kohtuuttomia esteitä ja että näin mahdollistettaisiin myös se, että Serbian parlamentti voi valvoa asianmukaisesti liittymisprosessia;

17.

huomauttaa, että perustuslakia on tarkistettava, jotta siinä otetaan täysimääräisesti huomioon Venetsian komission suositukset muun muassa parlamentin roolista oikeuslaitoksen nimityksissä, puolueiden harjoittamasta parlamentin jäsenten edustajantehtävän hoitamisen valvonnasta, tärkeimpien toimielinten riippumattomuudesta ja perusoikeuksien suojelusta;

18.

suhtautuu myönteisesti julkisen varainhoidon uudistusohjelman, sähköisen hallinnon strategian, sääntelyuudistusta ja päätöksentekoa koskevan strategian sekä yleisiä hallintomenettelyjä, julkisen sektorin palkkoja ja maakunta- ja paikallishallintotasolla työskenteleviä virkamiehiä koskevien uusien lakien hyväksymiseen; huomauttaa, että julkishallinnon uudistusta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpano on ollut joillakin alueilla hidasta ja että keskushallinnon virkamiehiä koskevan oikeudellisen kehyksen muuttamisessa ei ole edistytty; korostaa, että tarvitaan lisää toimia, jotta hallinnosta voidaan tehdä ammattimaisempaa ja vähentää siihen kohdistuvaa poliittista vaikutusvaltaa sekä lisätä rekrytointi- ja erottamismenettelyjen avoimuutta;

19.

muistuttaa riippumattomien sääntelyelinten, kuten oikeusasiamiehen, valtion tarkastusviraston, yleisesti merkittävistä tiedoista ja henkilötietojen suojasta vastaavan viranomaisen, valtion tarkastuslaitoksen sekä korruptiontorjuntaviraston ja -neuvoston, merkityksestä toimeenpanovallan valvonnan ja vastuuvelvollisuuden varmistamisessa; korostaa, että valtion instituutioiden on oltava avoimia ja vastuuvelvollisia; kehottaa viranomaisia turvaamaan täysin näiden sääntelyelinten riippumattomuuden, antamaan täyden poliittisen ja hallinnollisen tuen niiden työlle ja varmistamaan niiden suositusten asianmukaiset jatkotoimet; kehottaa viranomaisia pidättymään oikeusasiamieheen kohdistetuista syytöksistä ja perusteettomista poliittisista hyökkäyksistä;

20.

korostaa tarvetta varmistaa selkeä opetusjärjestelmä, ja täysimittainen ja tasapainoinen opetussuunnitelma, jossa käsitellään myös ihmisoikeuksia ja syrjinnän torjuntaa, sekä työ- ja koulutusmahdollisuuksia nuorille, ja korostaa lisäksi tarvetta edistää eurooppalaisia opinto-ohjelmia, kuten Erasmus-ohjelmaa;

Ihmisoikeudet

21.

korostaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön noudattamista koskeva lainsäädännöllinen ja institutionaalinen kehys on olemassa; tähdentää, että täytäntöönpanon on oltava johdonmukaista koko maassa; panee merkille, että heikossa asemassa oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden, kuten romanien, vammaisten henkilöiden, henkilöiden, joilla on hiv/aids, ja hlbti-henkilöiden, maahantulijoiden ja turvapaikanhakijoiden sekä etnisten vähemmistöjen, tilanteen parantamiseksi tarvitaan edelleen jatkuvia toimenpiteitä; tähdentää, että Serbian virnaomaisten, kaikkien puolueiden ja julkisuuden henkilöiden on edistettävä suvaitsevaisuuden ja osallisuuden ilmapiirin kehittymistä Serbiassa; kehottaa viranomaisia varmistamaan syrjinnän torjunnasta annetun lainsäädännön, erityisesti viharikoksiin liittyvän lainsäädännön, asianmukaisen täytäntöönpanon; ilmaisee huolensa sodan siviiliuhrien oikeuksia koskevasta laista, jonka ulkopuolelle on jätetty joitakin konfliktien aikaisten väkivaltaisuuksien uhreiksi joutuneita ryhmiä, ja kehottaa viranomaisia tarkastelemaan uudelleen tätä lakia;

22.

toistaa huolensa siitä, että ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden itsesensuurin saralla ei ole tapahtunut edistymistä vaan ongelmat ovat pahentuneet; korostaa, että poliittinen asioihin puuttuminen, toimittajien uhkailut sekä heihin kohdistuva väkivalta ja painostus, mukaan lukien fyysiset hyökkäykset, sanalliset ja kirjalliset uhkailut ja omaisuuteen kohdistuvat hyökkäykset, aiheuttavat edelleen huolta; kehottaa viranomaisia julkisesti ja yksiselitteisesti tuomitsemaan kaikki hyökkäykset, tarjoamaan asianmukaiset resurssit kaikkien toimittajia ja tiedotusvälineitä vastaan tehtyjen hyökkäysten aktiivisemmaksi tutkimiseksi ja saattamaan syylliset nopeasti oikeuden eteen; on huolissaan kunnianloukkauksia koskevien siviilikanteiden ja mustamaalauskampanjoiden suhteettomasta käytöstä kriittisiä tiedotusvälineitä ja toimittajia vastaan ja tuomioistuimien kunnianloukkauksista antamien päätösten mahdollisista vaikutuksista tiedotusvälineiden vapauteen; on huolissaan korruptiosta kertoneisiin tutkiviin journalisteihin kohdistuneesta kielteisestä kampanjasta ja kehottaa hallituksen virkamiehiä olemaan osallistumatta tällaisiin kampanjoihin; kehottaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön tiedotusvälineitä koskevat lait; suhtautuu myönteisesti syyttäjien, poliisin ja toimittajien sekä tiedotusvälineiden järjestöjen yhteistyötä ja toimittajien suojelemista koskevan sopimuksen allekirjoittamiseen ja odottaa sen täytäntöönpanoa; korostaa, että tiedotusvälineiden omistuksen ja rahoituksen suhteen on noudatettava täydellistä avoimuutta; kehottaa hallitusta takaamaan sekä julkisen palvelun tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja taloudellisen kestävyyden että vähemmistökielisen mediasisällön taloudellisen elinkelpoisuuden ja kasvattamaan julkisen lähetystoiminnan harjoittajien roolia tällä alalla;

23.

on huolissaan siitä, että mainontaa koskeva laki annettiin vuonna 2015 ilman asianmukaista julkista kuulemista ja että lailla kumottiin merkittäviä säännöksiä, kuten säännökset, joilla kielletään viranomaisten harjoittama mainonta ja poliittinen mainonta muulloin kuin vaalikampanjoiden aikana;

24.

pitää valitettavana liittymistä valmistelevan tukivälineen varojen käyttöä koskevaa vaatimusta, jonka mukaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on oltava valtion kumppaneita, jotta niiden hakemukset hyväksyttäisiin;

25.

tuomitsee hallituksen ja hallituksen ohjaamien tiedotusvälineiden negatiivisen kampanjan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä vastaan; on huolissaan siitä, että hallitus perustaa kuvitteellisia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä riippumattomien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vastustamiseksi; ei voi hyväksyä sitä, että kansalaisyhteiskunnan järjestöjen on oltava hallituksen kumppaneita saadakseen hyväksytyksi liittymistä valmistelevan tukivälineen rahoitusta koskevat hakemuksensa;

Vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu

26.

korostaa, että ihmisoikeuksien edistäminen, mukaan lukien kansallisten vähemmistöjen oikeuksien edistäminen, on EU:hun liittymisen perusedellytys; suhtautuu myönteisesti kansallisten vähemmistöjen oikeuksien toteuttamista koskevan toimintasuunnitelman hyväksymiseen sekä kansallisia vähemmistöjä koskevan rahaston perustamisesta annetun asetuksen hyväksymiseen ja toteaa, että asetus on pantava täytäntöön; kehottaa panemaan toimintasuunnitelman ja sen liitteen täysimääräisesti täytäntöön kattavalla ja avoimella tavalla niin, että kaikki osapuolet ovat rakentavalla tavalla mukana; toistaa Serbialle esittämänsä kehotuksen varmistaa, että vähemmistöjen suojelemista koskeva lainsäädäntö pannaan johdonmukaisesti täytäntöön ja että kiinnitetään erityistä huomiota kansallisten vähemmistöjen syrjimättömään kohteluun kaikkialla maassa, esimerkiksi koulutuksessa, kielipolitiikassa, asianmukaisen edustuksen varmistamisessa oikeuslaitoksessa, julkishallinnossa, kansallisessa parlamentissa sekä paikallisissa ja alueellisissa elimissä sekä mahdollisuuksissa käyttää tiedotusvälineitä ja osallistua uskonnollisiin toimituksiin vähemmistökielillä; pitää myönteisenä uusien vaatimusten hyväksymistä serbian opettamiselle vieraana kielenä ja edistystä oppikirjojen kääntämisessä vähemmistökielille, ja kehottaa Serbian viranomaisia varmistamaan, että nämä hankkeet jatkuvat; kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön kaikki vähemmistöjen oikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset;

27.

toteaa, että Vojvodinan monietnisyys, monikulttuurisuus ja monitunnustuksellisuus vahvistaa osaltaan Serbian identiteettiä; korostaa, että Vojvodinassa on säilytetty vähemmistöjen suojelun korkea taso ja että etnisten ryhmien välinen tilanne on pysynyt hyvänä; korostaa, että Vojvodinan autonomiaa ei tulisi heikentää ja että laki Vojvodinan luonnonvaroista olisi hyväksyttävä viipymättä, kuten perustuslaissa säädetään; pitää myönteisenä, että Serbian kaupunki Novi Sad on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2021;

28.

panee merkille, että on hyväksytty romanien sosiaalista osallisuutta koskeva uusi strategia 2016–2025, joka kattaa koulutuksen, terveydenhoidon, asumisen, työllisyyden, sosiaalisen suojelun, syrjinnän torjunnan ja sukupuolten välisen tasa-arvon; kehottaa panemaan tämän strategian täysimääräisesti ja pikaisesti täytäntöön, sillä romanit ovat Serbian heikoimmassa asemassa oleva, marginalisoitunein ja syrjityin kansanryhmä, ja pikaisesti hyväksymään sitä koskevan toimintasuunnitelman ja perustamaan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koordinoivan elimen; tuomitsee romanien epävirallisten asutusten hävittämisen ilman etukäteisilmoitusta tai tarjoamatta vaihtoehtoista majoitusta; on erittäin huolissaan siitä, että romaneille ei ole annettu henkilötodistuksia ja että siten rajoitetaan heidän perusoikeuksiaan; katsoo, että kaikki edellä mainitut ongelmat johtavat siihen, että suuri joukko Serbian romaneja hakee turvapaikkaa EU:sta;

Alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Serbia on sitoutunut edelleen rakentavalla tavalla kahdenvälisiin suhteisiin muiden laajentumismaiden ja naapureina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa; kehottaa Serbiaa lujittamaan aktiivisia ja positiivisia yhteyksiä naapureihinsa ja alueeseen laajemmin, edistämään hyviä naapurisuhteita ja tehostamaan naapurimaiden kanssa toteutettavia toimia kahdenvälisten ongelmien ratkaisemiseksi kansainvälisen oikeuden mukaisesti; kehottaa viranomaisia helpottamaan tutustumista entisiä Jugoslavian tasavaltoja koskeviin arkistoihin; kehottaa Serbiaa panemaan täysipainoisesti täytäntöön kahdenväliset sopimukset naapurimaiden kanssa; tähdentää, että jäljellä olevat kahdenväliset kiistat eivät saa vaikuttaa haitallisesti liittymisprosessiin; kehottaa Serbiaa tehostamaan yhteistyötä naapurimaina olevien EU:n jäsenvaltioiden kanssa erityisesti raja-alueilla, jotta edistetään talouden kehitystä;

30.

panee tyytyväisenä merkille, että Serbia on osoittanut olevansa yhä rakentavammalla tavalla sitoutunut alueellisen yhteistyön aloitteisiin, kuten Tonavan strategiaan, Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessiin, alueelliseen yhteistyöneuvostoon, Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen, Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen, Brdo-Brijunin prosessiin, kuusi Länsi-Balkanin maata kattavaan aloitteeseen ja sen liitettävyysohjelmaan sekä Berliinin prosessiin; pitää myönteisenä Bulgarian, Romanian ja Serbian pääministerien kokousta, jossa käsiteltiin energia- ja liikenneinfrastruktuuriyhteistyötä, ja tukee ajatusta pysyvästä muodosta ”Craiovan ryhmän” kokouksille; korostaa Länsi-Balkanin alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön merkitystä alueen sovintoprosessissa; kehottaa Serbiaa panemaan täytäntöön liitettävyysohjelmaan liittyvät liitettävyyttä koskevat uudistustoimenpiteet ja vuonna 2016 Pariisissa pidetyn Kaakkois-Balkania käsitelleen konferenssin päätelmät sekä TEN-T-asetuksen; on tyytyväinen Serbian kauppa- ja teollisuuskamarin rooliin alueellisen yhteistyön edistämisessä ja Länsi-Balkanin kauppakamarien investointifoorumin perustamisessa;

31.

suhtautuu myönteisesti sotarikosten tutkimista ja niistä syyttämistä koskevan kansallisen strategian hyväksymiseen; kehottaa Serbiaa edistämään kunnioituksen ja suvaitsevuuden ilmapiiriä ja tuomitsemaan kaikenlaisen vihapuheen sekä kansanmurhan, rikosten ihmisyyttä vastaan ja sotarikosten julkisen hyväksymisen ja kieltämisen; panee merkille, että edellisen sotarikossyyttäjän toimikausi päättyi joulukuussa 2015; korostaa, että hänen seuraajansa nimittäminen aiheuttaa vakavaa huolta; kehottaa panemaan tämän kansallisen strategian täytäntöön ja hyväksymään operationaalisen syyttämisstrategian kansainvälisten normien ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti; kehottaa tehostamaan alueellista yhteistyötä sotarikosten käsittelyssä ja asiaan liittyvien ratkaisematta olevien ongelmien ratkaisemiseksi esimerkiksi alueen sotarikossyyttäjien yhteistyön avulla yhteisiä huolenaiheita koskevissa kysymyksissä; kehottaa tekemään täysimääräisesti yhteistyötä entisen Jugoslavian alueen kansainvälisen rikostuomioistuimen ICTY:n kanssa ja pitää tätä yhteistyötä olennaisen tärkeänä; kehottaa käsittelemään sotarikoksia ilman minkäänlaista syrjintää, käsittelemään rankaisemattomuutta ja varmistamaan vastuullisuus; kehottaa viranomaisia jatkamaan kadonneiden henkilöiden kohtaloiden selvittämistä, paikallistamaan joukkohaudat ja turvaamaan uhrien ja heidän perheidensä oikeudet; vahvistaa jälleen tukensa entisen Jugoslavian sotarikoksia ja muita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia käsittelevän alueellisen totuuskomission perustamista koskevalle aloitteelle ja kehottaa Serbian hallitusta johtamaan komission perustamista;

32.

on huolissaan siitä, useat Serbian korkeat viranomaiset osallistuivat 9. tammikuuta 2017 Serbitasavallan kansallispäivän juhlallisuuksiin, jotka pidettiin uhmaten Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakituomioistuimen päätöksiä; korostaa, että sekä ehdokasvaltio Serbian että mahdollisen ehdokasvaltion Bosnia ja Hertsegovinan olisi toimillaan puolustettava ja edistettävä oikeusvaltion periaatetta; kehottaa Serbian viranomaisia tukemaan perustuslakiuudistuksia Bosnia ja Hertsegovinassa, jotta vahvistetaan maan toimintavalmiuksia ja valmiuksia osallistua EU-jäsenyyttä koskeviin keskusteluihin;

33.

on tyytyväinen kolmen uuden rajanylityspaikan avaamiseen Serbian ja Romanian rajalla, pitää sitä myönteisenä kehityksenä ja suosittelee kolmen viivästyneen rajanylityspaikan avaamista Bulgarian rajalla Salash-Novo Koritossa, Bankya-Petachincissa ja Treklyano-Bosilegradissa;

34.

on tyytyväinen siihen, että Serbia ja Albania ovat edelleen sitoutuneet parantamaan kahdenvälisiä suhteitaan ja lujittamaan alueellista yhteistyötä poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla esimerkiksi alueellisessa nuorison yhteistyöjärjestössä (Regional Youth Cooperation Office, RYCO), jonka päämaja sijaitsee Tiranassa; kannustaa molempia maita jatkamaan hyvää yhteistyötään sovinnon edistämiseksi alueella;

35.

suhtautuu myönteisesti Serbian jatkuvaan sitoutumiseen normalisointiprosessiin Kosovossa ja sen sitoumukseen panna täytäntöön EU:n tukemassa vuoropuhelussa aikaansaadut sopimukset; korostaa jälleen, että vuoropuhelun edistymistä olisi mitattava sen täytäntöönpanolla paikan päällä; kehottaa siksi molempia osapuolia etenemään kaikkien jo aikaansaatujen sopimusten täysimääräisessä täytäntöönpanossa vilpittömästi ja oikea-aikaisesti ja jatkamaan määrätietoisesti normalisointiprosessia myös Serbian kuntien yhteisöä koskevassa kysymyksessä; kannustaa Serbiaa ja Kosovoa määrittämään uusia keskustelunaiheita vuoropuheluaan varten tavoitteenaan kansalaisten elinolojen kohentaminen ja suhteiden kattava normalisointi; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) arvioimaan, missä määrin molemmat osapuolet täyttävät velvoitteensa;

36.

pitää kuitenkin valitettavana Serbian viranomaisten päätöstä olla sallimatta Kosovon entisen presidentin Atifete Jahjagan osallistumista Belgradissa pidettävään Mirëdita, Dobar Dan -juhlaan, jossa häntä oli pyydetty puhumaan Kosovon sodan aikaisen seksuaalisen väkivallan uhreista; pitää myös valitettavana sitä, että Kosovon viranomaiset päättivät tämän jälkeen vastatoimena kieltää Serbian työministeriä Aleksandar Vulinia saapumasta Kosovoon; korostaa, että tällaiset päätökset ovat vastoin liikkumisen vapaudesta tehtyä Brysselin sopimusta, jonka Serbia ja Kosovo tekivät näiden maiden suhteiden normalisointiprosessin yhteydessä;

37.

on vakavasti huolissaan Serbian ja Kosovon äskettäisistä jännitteistä, jotka koskivat ensimmäistä junamatkaa Belgradista Pohjois-Mitrovicaan ja joihin liittyi myös sotaa lietsovia lausumia ja EU:n vastaista retoriikkaa; painottaa, että Serbian ja Kosovon olisi pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka voivat vaarantaa tässä prosessissa jo saavutetun edistyksen, sekä provosoivista toimista ja haitallisesta retoriikasta, jotka voisivat haitata normalisointiprosessia;

38.

pitää myönteisenä, että Serbian viranomaiset tukevat Montenegroa tutkimuksissa, joita se tekee Montenegron vaalipäiväksi vuonna 2016 suunnitellun mutta epäonnistuneen hyökkäyksen selvittämiseksi; panee merkille, että Serbian viranomaiset ovat pidättäneet kaksi epäiltyä sen jälkeen kun Montenegro antoi pidätysmääräyksen; kehottaa Serbian viranomaisia jatkamaan yhteistyötä Montenegron kanssa epäiltyjen Montenegroon karkottamisen järjestämiseksi maiden kahdenvälisen karkotussopimuksen mukaisesti;

39.

kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimia todellisen sovintoprosessin edistämiseksi alueella erityisesti tukemalla lähimenneisyyttä käsitteleviä kulttuurihankkeita ja edistämällä yhteistä ja jaettua käsitystä historiasta samoin kuin julkista ja poliittista suvaitsevaisuuden, osallistamisen ja sovinnon kulttuuria;

Energia

40.

kehottaa Serbiaa panemaan täysimääräisesti täytäntöön energia-alan liitettävyyttä koskevat uudistustoimenpiteet; kannustaa Serbiaa kehittämään kilpailua kaasumarkkinoilla ja ryhtymään toimiin parantaakseen lainsäädäntönsä yhdenmukaisuutta unionin säännöstön kanssa energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja ilmastonmuutoksen torjumisen aloilla, mukaan lukien kattavan ilmastopolitiikan hyväksyminen; kehottaa ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen; kehottaa laatimaan vesivoimastrategian koko Länsi-Balkanin alueelle EU:n ympäristölainsäädännön mukaisesti; kehottaa viranomaisia käyttämään vielä 50 miljoonaa euroa enemmän EU:n rahoitusta alueen vesivoimapotentiaalin kehittämiseen; kiittää Serbiaa ympäristörahoitusjärjestelmän luomisesta vihreän rahaston avulla; korostaa tarvetta kehittää Serbian ja sen naapureiden välisiä kaasu- ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjä; kannustaa Serbiaa vauhdittamaan Bulgarian ja Serbian välisen kaasuyhdysputken teknisiä ja talousarvioon liittyviä valmisteluja;

41.

panee merkille, että Serbia ei ole vielä virallisesti hyväksynyt vesihuoltostrategiaa eikä tarkistanut vesistölakia ja Tonavan vesistöalueen kansallista hoitosuunnitelmaa; korostaa, että nämä lait ovat perustavan tärkeitä tehokkaamman yhdenmukaistamisen kannalta EU:n säännöstön kanssa ja EU:n vesialan direktiivien täytäntöönpanon parantamisen kannalta;

o o

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Serbian hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 80, 19.3.2008, s. 46.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0046.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/80

P8_TA(2017)0262

Kosovoa koskeva vuoden 2016 kertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 Kosovoa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2314(INI))

(2018/C 331/10)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Thessalonikin Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä Euroopan unioniin,

—	ottaa huomioon EU:n ja Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2016,

—	ottaa huomioon Kosovon kanssa tehdyn, sen osallistumista unionin ohjelmiin koskevan puitesopimuksen allekirjoittamisen,

—	ottaa huomioon suhteiden normalisoimista koskevia periaatteita käsittelevän ensimmäisen sopimuksen, jonka pääministerit Hashim Thaçi ja Ivica Dačić allekirjoittivat 19. huhtikuuta 2013, sekä 22. toukokuuta 2013 hyväksytyn täytäntöönpanoa koskevan toimintasuunnitelman,

—	ottaa huomioon Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX Kosovo) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta 14. kesäkuuta 2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/947,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin raportit YK:n väliaikaisen Kosovon-siviilioperaation (UNMIK) meneillään olevista toimista ja niihin liittyvästä kehityksestä, 26. lokakuuta 2016 julkaistu viimeisin raportti mukaan luettuna, sekä turvallisuusneuvoston UNMIKista 16. marraskuuta 2016 käymän keskustelun,

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2016 annetun komission vuoden 2016 tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2016)0715),

—	ottaa huomioon komission 9. marraskuuta 2016 antaman Kosovoa koskevan vuoden 2016 kertomuksen (SWD(2016)0363),

—	ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2016 julkaistun komission arvioinnin Kosovon talouden uudistusohjelmasta 2016–2018 (SWD(2016)0134),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 annetut EU:n sekä Länsi-Balkanin maiden ja Turkin välisen taloudellisen ja rahoitusta koskevan vuoropuhelun yhteiset päätelmät (9500/2016),

—	ottaa huomioon Pristinassa 11. marraskuuta 2016 käynnistetyn eurooppalaisen uudistusohjelman,

—	ottaa huomioon 13. joulukuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät laajentumisesta sekä vakautus- ja assosiaatioprosesseista,

—

ottaa huomioon yleisten asioiden neuvoston 7. joulukuuta 2009, 14. joulukuuta 2010 ja 5. joulukuuta 2011 pitämien kokousten päätelmät, joissa korostettiin ja vahvistettiin, että Kosovon tulisi myös hyötyä mahdollisesta viisumipakon poistamisesta heti, kun kaikki ehdot on täytetty, riippumatta jäsenvaltioiden kannasta Kosovon asemaan,

—

ottaa huomioon komission 1. kesäkuuta 2016 tekemän ehdotuksen asetukseksi viisumivapaudesta Kosovon kansalaisille (COM(2016)0277) ja komission 4. toukokuuta 2016 antaman neljännen kertomuksen Kosovon edistymisestä viisumipakon poistamista koskevan etenemissuunnitelman vaatimusten täyttämisessä (COM(2016)0276),

—

ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999), Kansainvälisen tuomioistuimen 22. heinäkuuta 2010 antaman neuvoa-antavan lausunnon Kosovon yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen kansainvälisen oikeuden mukaisuudesta ja YK:n yleiskokouksen 9. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman 64/298, jossa pantiin merkille lausunnon sisältö ja pidettiin myönteisenä EU:n valmiutta helpottaa Serbian ja Kosovon välistä vuoropuhelua,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2008, 6. ja 7. huhtikuuta 2009, 22. ja 23. kesäkuuta 2010, 20. toukokuuta 2011, 14. ja 15. maaliskuuta 2012, 30. ja 31. lokakuuta 2013 sekä 29. ja 30. huhtikuuta 2015 pidettyjen Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin välisten kokousten antamat yhteiset julkilausumat sekä EU:n ja Kosovon parlamentaarisen vakautus- ja assosiaatiovaliokunnan 16. ja 17. toukokuuta 2016 ja 23. ja 24. marraskuuta 2016 pidetyissä ensimmäisessä ja toisessa kokouksessa hyväksytyt julkilausumat ja suositukset sekä vakautus- ja assosiaationeuvoston 25. marraskuuta 2016 pidetyn ensimmäisen kokouksen,

—	ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0062/2017),

A.	ottaa huomioon, että tähän mennessä Kosovon itsenäisyyden on tunnustanut 114 YK:n jäsenvaltiota kaikkiaan 193:sta, mukaan lukien 23 EU:n jäsenvaltiota kaikkiaan 28:sta;

B.	toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien saavutusten perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun;

C.	toteaa, että EU on toistuvasti muistuttanut valmiudestaan tukea Kosovon taloudellista ja poliittista kehitystä ja tarjota selkeä mahdollisuus lähentyä EU:hun koko aluetta koskevan lähentymismahdollisuuden mukaisesti ja että Kosovo on osoittanut pyrkivänsä etenemään kohti Eurooppaan yhdentymistä;

D.	toteaa, että oikeusvaltion periaate, perusoikeudet, demokraattisten instituutioiden vahvistaminen, mukaan luettuna julkishallinnon uudistus, hyvät naapuruussuhteet sekä taloudellinen kehitys ja kilpailukyky ovat keskeisellä sijalla EU:n laajentumispolitiikassa;

E.	toteaa, että yli 90 prosenttia kosovolaisista pelkää jäävänsä työttömiksi ja 30 prosenttia heistä ansaitsee 0–120 euroa kuukaudessa;

pitää myönteisenä, että EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaatiosopimus tuli voimaan 1. huhtikuuta 2016, koska se merkitsee ensimmäistä sopimussuhdetta ja merkittävää askelta Kosovon Euroopan unioniin yhdentymistä koskevan prosessin jatkamiseksi; suhtautuu myönteisesti 11. marraskuuta 2016 käynnistettyyn eurooppalaiseen uudistusohjelmaan sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevan kansallisen strategian hyväksymiseen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa edistävänä foorumina ja kehottaa Kosovoa osoittamaan edelleen selvää poliittista tahtoa ja päättäväisyyttä sovitun etenemissuunnitelman täytäntöön panemiseksi, mukaan lukien vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoa koskevan koordinointimekanismin käyttöön ottaminen, ja tarttumaan vakautus- ja assosiaatiosopimuksen luomaan myönteiseen nosteeseen, jotta voidaan panna täytäntöön ja institutionalisoida uudistuksia ja parantaa Kosovon sosiaalis-taloudellista kehitystä, luoda yhteistyötä unionin kanssa lukuisilla aloilla, mikä edistäisi myös Kosovon kaupan ja investointien integroimista, edistää suhteita naapurimaihin ja tukea alueen vakautta; kehottaa Kosovon hallitusta keskittymään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi tarvittavien kokonaisvaltaisten uudistusten täytäntöönpanoon; pitää myönteisinä vakaus- ja assosiaatiovaliokunnan toisen kokouksen pitämistä 23.–24. marraskuuta 2016 sekä EU:n ja Kosovon vakautus- ja assosiaationeuvoston ensimmäisen kokouksen pitämistä 25. marraskuuta 2016; toteaa, että vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet aikaistetut parlamenttivaalit sekä kunnallisvaalit vuoden 2017 jälkipuoliskolla ovat erittäin tärkeät Kosovon demokraattisen tulevaisuuden sekä sen EU:hun liittymistä koskevan prosessin tulevaisuuden kannalta;

pitää myönteisenä, että 11. kesäkuuta 2017 pidetyt aikaistetut parlamenttivaalit sujuivat kokonaisuutena ottaen rauhallisesti ja hallitusti; pitää kuitenkin valitettavana, että eräitä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) vuonna 2014 antamia suosituksia ei pantu täytäntöön, mikä johtui osaltaan käytettävissä olevan ajan lyhyydestä; on huolissaan unionin tarkkailijoiden vaalikampanjan aikana havaitsemista ongelmista, jotka koskivat erityisesti eräiden poliittisten puolueiden häiritsevää puuttumista sekä yksityisten että julkisten tiedotusvälineiden riippumattomuuteen ja Kosovon serbiyhteisön jäsenten ja sitä edustavien, Srpska Lista -puolueryhmän kanssa kilpailevien ehdokkaiden uhkailua ja pelottelemista; kehottaa osapuolia muodostamaan ripeästi hallituksen, jotta Kosovon EU-jäsenyys voi edetä, sitoutumaan rajasopimuksen ratifioimiseen Montenegron kanssa ja jatkamaan tuloksekkaasti tuomioiden langettamista korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tapauksissa, millä pohjustetaan kosovolaisten viisumivapaata matkustamista;

ilmaisee huolensa poliittisen kentän sitkeästä äärimmäisestä jakautumisesta; kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan vastuunkantoa ja omavastuullisuutta ja luomaan edellytykset hedelmälliselle ja ratkaisu- ja tuloshakuiselle vuoropuhelulle, jotta voidaan purkaa jännitteitä ja saada aikaan kestävä sovitteluratkaisu, jolla pyritään helpottamaan Kosovon etenemistä sen tiellä kohti Eurooppaa;

kehottaa Kosovon serbiyhteisön johtajia ottamaan täyden vastuun paikoistaan ja tehtävistään maan instituutioissa ja toimimaan Serbiasta riippumattomina rakentavasti Kosovon kaikkien kansalaisten eduksi ja kehottaa Kosovoa edelleen tukemaan Kosovon serbien pääsyä Kosovon instituutioihin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Kosovon serbien oikeuslaitoksen henkilöstön, poliisin ja pelastuspalvelun integrointia Kosovon järjestelmään; kehottaa Kosovon viranomaisia jatkamaan keskinäisen luottamuksen rakentamista yhteisöjen välille ja edistämään niiden taloudellista yhdentymistä;

tuomitsee mitä jyrkimmin sen, että eräät opposition edustajat häiritsivät väkivalloin Kosovon parlamentin toimintaa vuoden 2016 alkupuoliskolla ja suhtautuu myönteisesti siihen, että oppositio osallistuu jälleen kansalliskokouksen työhön useimmissa kysymyksissä, sekä Euroopan parlamentin ja Kosovon parlamentin yhteisen parlamentaarisen valtuuskunnan kaikkien jäsenten rakentavaan osallistumiseen päättyvän vaalikauden viimeisen osan aikana; korostaa poliittisen vuoropuhelun, kaikkien poliittisten puolueiden aktiivisen ja rakentavan päätöksentekoon osallistumisen sekä parlamentin esteettömän toiminnan merkitystä välttämättöminä edellytyksinä sille, että EU:hun yhdentymisen prosessi voi edetä;

korostaa, että eteneminen kohti EU:hun yhdentymistä edellyttää strategista pitkän aikavälin näkemystä ja kestävää sitoutumista tarvittavien uudistusten hyväksymiseen ja toteuttamiseen;

panee merkille, että viisi jäsenvaltiota ei ole tähän mennessä tunnustanut Kosovoa; tähdentää, että tunnustaminen auttaisi Kosovon ja Serbian välisten suhteiden normalisointia ja lisäisi EU:n uskottavuutta sen omassa ulkopolitiikassa; panee tyytyväisenä merkille kaikkien jäsenvaltioiden rakentavan lähestymistavan EU:n ja Kosovon välisten suhteiden edistämisessä ja vahvistamisessa, jossa pyritään edistämään sosioekonomista kehitystä, oikeusvaltiota ja demokratian vakiinnuttamista Kosovon kansan eduksi; kehottaa suhtautumaan myönteisesti Kosovon osallistumiseen kansainvälisiin organisaatioihin;

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen viisumipakon poistamisesta, joka olisi Kosovon kannalta hyvin myönteinen askel kohti yhdentymistä EU:hun; panee tyytyväisenä merkille, että Kosovon kansalaisten turvapaikkahakemukset ovat vähentyneet sekä EU:ssa että Schengen-sopimukseen osallistuvissa maissa, ja pitää myönteisenä, että palanneita Kosovon kansalaisia varten on otettu käyttöön uudelleenkotouttamisrahasto ja -ohjelmia; on huolissaan väistyvässä kansalliskokouksessa vallitsevasta pattitilanteesta Montenegron kanssa tehdyn rajojen vahvistamista koskevan sopimuksen ratifioinnin suhteen ja korostaa, että viisumivapaus voidaan myöntää vasta, kun Kosovo on täyttänyt kaikki kriteerit, myös saanut aikaan tuloksia korkean tason korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden tuomioissa; toteaa, että tähän on suuresti myötävaikuttanut hyvin näkyviä tapauksia koskeva tietotekninen seurantajärjestelmä, joka Kosovolla on korkean profiilin rikoksia varten ja joka olisi ulotettava myös muihin rikosasioihin; kehottaa näin ollen viranomaisia tehostamaan ponnistelujaan rahanpesuun, huumekauppaan, ihmiskauppaan, asekauppaan ja laittomaan aseiden hallussapitoon liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi;

pitää elintärkeänä, että Kosovon ulko- ja turvallisuuspolitiikka mukautetaan EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan;

10.

suhtautuu myönteisesti useiden elokuun 2016 jälkeen allekirjoitettujen sopimusten täytäntöönpanossa saavutettuun edistykseen Serbian kanssa toteutettavassa suhteiden normalisointiprosessissa, kun useiden kuukausien ajan edistystä oli tapahtunut vain vähän tai ei lainkaan; korostaa, että tehtyjen sopimuksien täysimääräinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää Kosovon ja Serbian välisen vuoropuhelun menestykselliseksi kehittämiseksi jatkossa; kehottaa sekä Kosovoa että Serbiaa osoittamaan enemmän sitoutumista ja kestävää poliittista tahtoa suhteiden normalisointiin sekä pidättymään kaikista toimista, jotka vaarantaisivat tähän mennessä tässä prosessissa saavutetun edistyksen; muistuttaa tämän olevan ehtona EU:hun liittymiselle; panee merkille edistyksen, jota on saavutettu joissakin muissa teknisissä kysymyksissä, kuten kiinteistörekisteriä, yliopistotutkintoja ja rekisterikilpiä koskevissa asioissa sekä Mitrovican siltaa koskevan sopimuksen täytäntöönpanossa; toteaa seuranneensa Mitrovican siltaa koskevaa kehitystä huolellisesti ja kannattavansa äskettäistä sopimusta; pitää myönteisenä, että Kosovolle on osoitettu oma kansainvälisen puhelinliikenteen suuntanumero; kehottaa uudelleen Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioimaan säännöllisesti, missä määrin molemmat osapuolet täyttävät säännöllisesti velvoitteensa ja raportoimaan havainnoistaan Euroopan parlamentille; korostaa, että tehtyjen sopimusten olisi parannettava tavallisten kansalaisten arkea; toteaa, että vuoropuhelun hyödyt eivät ole Kosovon ja Serbian kansalaisille itsestään selviä, ja korostaa, että on noudatettava mahdollisimman suurta avoimuutta vuoropuhelun tuloksia koskevassa viestinnässä erityisesti Pohjois-Kosovossa; korostaa hyvien naapuruussuhteiden merkitystä kaikille Länsi-Balkanin maille;

11.

tuomitsee jyrkästi Serbian kansallismielisen junan lähettämisen Belgradista Pohjois-Kosovoon; on erittäin huolissaan sotaa lietsovista lausunnoista ja EU:n vastaisesta retoriikasta; panee merkille ranskalaisen Colmarin tuomioistuimen päätöksen estää Ramush Haradinajin luovutus Serbiaan ja vapauttaa Haradinaj, jonka entisen Jugoslavian alueen kansainvälinen rikostuomioistuin (ICTY) vapautti syytteistä vuosina 2008 ja 2012 ja joka pidätettiin Ranskassa 4. tammikuuta 2017 Serbian annettua hänestä vuonna 2004 kansainvälisen pidätysmääräyksen valtion viranomaisten organisoinnista ja valmiuksista sotarikoksia koskevissa oikeudenkäynneissä annetun lain nojalla; pitää valitettavana, että lakia on toistaiseksi käytetty väärin entiseen Jugoslaviaan kuuluneiden maiden kansalaisten ajojahtiin, kuten tämä äskettäinen tapaus osoittaa; kehottaa kumpaakin osapuolta pidättymään provokaatioista ja haitallisesta retoriikasta, jotka voisivat haitata suhteiden normalisointia; kehottaa EU:ta, Kosovoa ja Serbiaa keskustelemaan näistä asioista rakentavasti, kun käydään neuvotteluja liittymisestä EU:hun;

12.

toteaa, että serbikuntien liittoa ei ole vielä perustettu eikä vastaavia sääntöjä vielä laadittu ja että liiton perustaminen kuuluu Kosovon hallituksen vastuulle; kehottaa Kosovoa perustamaan liiton viivästyksittä EU:n edistämässä vuoropuhelussa aikaan saadun sopimuksen ja Kosovon perustuslakituomioistuimen tuomin mukaisesti; kannustaa tässä yhteydessä Kosovon viranomaisia nimittämään korkean tason työryhmän, jolla on selkeä ja ajallisesti rajattu valtuutus ehdottaa yleisöpalautetta ja parlamentaarista tarkastelua koskevia sääntöjä; ilmaisee huolestuneisuutensa siitä, että Serbian rinnakkaiset rakenteet ovat edelleen olemassa ja saavat myös taloudellista tukea, ja kehottaa purkamaan ne; kannustaa kaikkia sidosryhmiä löytämään hyväksyttävän ja kaikkia osapuolia tyydyttävän pitkän aikavälin ratkaisun Trepcan kaivoskompleksin asemaan;

13.

kehottaa poliittisia voimia varmistamaan, että serbiyhteisön kansalaisvapauksia ja turvallisuutta ja hartaudenharjoituspaikkoja kunnioitetaan;

14.

suhtautuu myönteisesti Kosovon erityisjaostojen ja erikoissyyttäjänviraston perustamiseen Haagissa keskeisenä askeleena oikeuden toteutumisen ja sovintoprosessin varmistamiseksi; korostaa, että todistajiensuojelu on erittäin tärkeää, jotta erityistuomioistuin voi toimia menestyksellisesti ja kehottaa näin ollen viranomaisia sallimaan kansalaisten hyötyä tästä järjestelmästä ilman rangaistuksen pelkoa; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan tuomioistuimen tukemista asianmukaisen rahoituksen turvin; pitää myönteisenä Alankomaiden halukkuutta toimia tuomioistuimen isäntämaana;

15.

kehottaa Kosovoa puuttumaan kadonneiden henkilöiden kysymykseen, muun muassa takaamaan omistusoikeudet tehokkaasti sekä turvaamaan siirtymään joutuneiden henkilöiden paluun ja uudelleenkotoutumisen; kehottaa Kosovoa varmistamaan tosiasialliset korvaukset sodanaikaisten raiskausten uhreille kuten kansallisessa toimintasuunnitelmassa esitettiin; panee huolestuneena merkille, että sotarikosten, mukaan lukien Kosovon sodassa 1998–1999 käytetty seksuaalinen väkivalta, tutkimisessa, syytteeseen asettamisessa ja tuomitsemisessa on edistytty vain hitaasti, ja kehottaa Kosovoa tehostamaan tätä koskevia toimia;

16.

pitää valitettavana, että kansalaisyhteiskuntaa ei kuulla säännöllisesti osana päätöksentekoprosessia; vaatii vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa edelleen ja kehottaa osoittamaan poliittista tahtoa ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan panemalla täytäntöön julkista kuulemista koskevat vähimmäisvaatimukset;

17.

kehottaa poliittisia voimia varmistamaan, kunnioittamaan, tukemaan ja tehostamaan toimia oikeusvaltion, myös oikeuslaitoksen riippumattomuuden, parantamiseksi, sekä erottamaan selvästi toisistaan yhtäältä Kosovon kansan oikeutetun pyrkimyksen vapauteen ja oikeuteen ja toisaalta sellaisten henkilöiden toimet, joiden väitetään syyllistyneen sotarikoksiin; katsoo, että toimivaltaisten oikeusviranomaisten on asetettava nämä henkilöt asianmukaisesti syytteeseen;

18.

panee merkille, että oikeusasiamies on aloittanut vuonna 2015 hyväksytyn, oikeusasiamiestä koskevan lain toimeenpanon lisäämällä ja parantamalla raportointia, ja kehottaa hyväksymään siihen liittyvää sekundaarilainsäädäntöä; kehottaa Kosovon kansalliskokousta ja hallitusta varmistamaan oikeusasiamiehen taloudellisen, toiminnallisen ja organisatorisen riippumattomuuden kansallisia ihmisoikeusinstituutioita koskevien kansainvälisten normien mukaisesti; kehottaa hallitusta toteuttamaan jatkotoimia ylimmän tilintarkastusviranomaisen ja oikeusasiamiehen raporttien ja suositusten perusteella;

19.

korostaa, että tarvitaan asianmukaisesti toimiva oikeusasiamiesinstituutio ja että on varmistettava, että se saa kaikki tarvittavat resurssit tehtäviensä suorittamiseksi;

20.

toteaa, että vaikka oikeuslaitoksen asianmukaiseen toimintaan liittyvän lainsäädännön hyväksymisen suhteen on tapahtunut jonkin verran edistystä, oikeudenkäyttö on edelleen hidasta ja tehotonta ja sitä haittaavat rikoslainsäädännön puutteet, poliittiset ja taloudelliset tarkoitusperät, poliittinen häirintä, puutteellinen vastuuvelvollisuus ja niukat taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit myös erikoissyyttäjänvirastossa; kannustaa Kosovoa puuttumaan näihin kysymyksiin pikaisesti, jotta taataan ulkomaisten sijoittajien omistusoikeutta koskeva oikeusvarmuus; panee merkille poliisilaitoksen ja syyttäjänviraston toimet järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; ottaa huomioon toimivaltaisten viranomaisten toimet Astrit Deharin vankilakuoleman tutkimiseksi ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia viemään tutkinnan päätökseen;

21.

suhtautuu myönteisesti Kosovon osallistumista EU:n ohjelmiin koskevan puitesopimuksen allekirjoittamiseen ja kehottaa saattamaan sopimuksen voimaan ja panemaan se täytäntöön mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin hyväksyttyä sen;

22.

tuo ilmi vakavan huolensa siitä, ettei ilmaisunvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden suojelussa ole edistytty, sekä tiedotusvälineisiin kohdistuvan poliittisen häirinnän sekä painostuksen ja pelottelun lisääntymisestä; on syvästi huolissaan toimittajiin kohdistuvien suorien uhkauksien ja hyökkäyksien lisääntymisestä sekä laajalle levinneestä itsesensuurista; kehottaa Kosovon viranomaisia tunnustamaan täysimääräisesti ilmaisunvapauden ja suojelemaan sitä EU:n normien mukaisesti sekä lopettamaan toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten rankaisemattomuuden ja saattamaan syylliset oikeuden eteen; kehottaa hallitusta takaamaan julkisen palvelun tiedotusvälineen RTK:n riippumattomuuden ja kestävyyden sekä esittämään asianmukaisen rahoitussuunnitelman; kehottaa antamaan tekijänoikeutta koskevaa tarkoituksenmukaista lainsäädäntöä ja varmistamaan tiedotusvälineiden omistusta koskevan avoimuuden;

23.

kehottaa Kosovon hallitusta varmistamaan, että tapaukset, joissa toimittajia vastaan on hyökätty fyysisesti tai heitä on painostettu muulla tavalla, tutkitaan nopeasti; kehottaa myös nopeuttamaan ja vahvistamaan tapausten oikeuskäsittelyä sekä jatkamaan kaikkien toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistuvien hyökkäysten yksiselitteistä tuomitsemista ja varmistamaan tiedotusvälineiden omistuksen avoimuuden, jotta torjutaan päätoimittajiin ja muihin toimittajiin kohdistuvan epäasianmukaisen painostuksen kasvavaa riskiä;

24.

suhtautuu myönteisesti Kosovon ja Serbian 30. marraskuuta 2016 allekirjoittamaan sopimukseen vuoropuhelun puitteissa 9. helmikuuta 2015 aikaan saadun oikeussopimuksen täytäntöönpanon viimeisistä vaiheista, joiden avulla Kosovon oikeudelliset elimet voivat aloittaa toiminnan koko maan alueella;

25.

korostaa, että järjestelmällinen korruptio on vastoin avoimuutta ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta koskevia EU:n perusarvoja; toistaa huolensa hyvin vähäisestä edistyksestä korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa ja kehottaa toteuttamaan uusia toimia ja osoittamaan selvää poliittista tahtoa ratkaista nämä ongelmat, jotka haittaavat tulevaa merkittävää talouskehitystä; pitää valitettavana, että korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus jäävät rankaisematta Kosovon tietyillä alueilla, erityisesti maan pohjoisosassa; on huolissaan siitä, että tutkimusten, syytteeseen asettamisten ja lopullisten tuomioiden tulokset ovat pysyneet vähäisinä ja että rikollisten varojen takavarikointia ja menetetyksi tuomitsemista käytetään vain harvoin, vaikka se on olennainen korruption torjunnan väline; suosittaa siksi, että varat jäädytetään ripeästi ja lopullisten takavarikointien määrää lisätään; kannustaa Kosovon korruptiontorjuntavirastoa omaksumaan tutkintatyössään aktiivisemman lähestymistavan; on huolissaan siitä, että poliittiset puolueet ja kampanjarahoitus eivät kuulu riittävässä määrin sääntelyvalvonnan piiriin; katsoo, että eturistiriitoja koskeva laki on saatettava eurooppalaisten normien mukaiseksi ja että on huolehdittava sellaisten virkamiesten tosiasiallisesta viraltapanosta, joita syytetään tai jotka on tuomittu vakavista tai korruptioon liittyvistä rikoksista; on huolissaan siitä, ettei korruptiotapausten havaitsemisesta, tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien elinten välillä ole tehokasta koordinointia; on vakavasti huolissaan aseellisten rikollisryhmien osallistumisesta rajat ylittävään rikolliseen toimintaan ja kehottaa suoraan ja toimivaan yhteistyöhön Kosovon ja Serbian samoin kuin kaikkien alueen maiden välillä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; korostaa, että Kosovon jäsenyys Interpolissa ja yhteistyö Europolin kanssa helpottaisi näitä pyrkimyksiä;

26.

on huolestunut siitä, että Kosovo on jatkossakin kovien huumeiden varastointi- ja kauttakulkumaa; panee huolestuneena merkille, ettei ole riittävästi turvallisia varastointipaikkoja, joissa takavarikoituja huumeita voidaan säilyttää ennen niiden tuhoamista; ilmaisee vakavan huolensa ihmiskauppatapauksia koskevien tuomioiden vähäisestä määrästä, vaikka Kosovo on naisiin ja lapsiin kohdistuvan ihmiskaupan lähde-, kauttakulku- ja kohdemaa; panee huolestuneena merkille aseellisten ryhmien olemassaolon ja niiden osallistumisen järjestäytyneeseen rikolliseen toimintaan, kuten aseiden salakuljetukseen, ja sen, että ne ilmeisesti voivat toimia yli rajojen ilman rangaistusta;

27.

kehottaa Kosovoa edistämään toimia sukupuoleen perustuvan väkivallan lopettamiseksi ja varmistamaan, että naiset voivat toteuttaa oikeuksiaan täysimääräisesti; kehottaa Kosovon instituutioita osoittamaan riittävästi varoja Istanbulin yleissopimuksen kaltaisia kansainvälisiä mekanismeja sisältävän perheväkivallan vastaisen kansallisen strategian toteuttamiseen; suhtautuu myönteisesti korkean tason poliittiseen tukeen hlbti-henkilöiden oikeuksille; pitää toisen pride-kulkueen järjestämistä myönteisenä, mutta muistuttaa, että pelko on edelleen yleistä hlbti-yhteisössä;

28.

kehottaa Kosovon viranomaisia käsittelemään sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista ensisijaisena asiana ja huolehtimaan siitä, että hallintoelimet ja -viranomaiset näyttävät asiassa esimerkkiä; on huolissaan sukupuolten tasa-arvoa koskevan lain täytäntöönpanoa haittaavista rakenteellisista haasteista sekä naisten aliedustuksesta päätöksentekoasemissa; kehottaa Kosovoa kannustamaan jatkuvasti naisia hakemaan johtotason paikkoja; on huolissaan naisten hallussa olevan omaisuuden vähäisyydestä ja kehottaa viranomaisia varmistamaan aktiivisesti, että naisten omistusoikeudet, mukaan lukien perintöoikeus, on turvattu; pitää myönteisenä perheväkivallan torjuntaa koskevan kansallisen strategian hyväksymistä ja kehottaa panemaan sen täytäntöön täysimääräisesti, jotta edistytään perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumisessa; toteaa jälleen kerran, että seksuaalisen väkivallan ja sodan ja konfliktien välillä vallitsee yhteys ja että sukupuoleen perustuva väkivalta normalisoituu ja on hyvin yleistä konfliktista toipuvissa maissa, kun näihin kysymyksiin ei puututa asianmukaisesti; kehottaa painokkaasti viranomaisia kannustamaan julkisesti siihen, että otetaan käyttöön suojelumekanismeja ja turvajärjestelyjä naisille, jotka rikkovat hiljaisuuden ja paljastavat perheväkivallan, sekä luomaan tällaisia mekanismeja ja järjestelyjä; kannattaa kansalaisjärjestöjen työtä tässä asiassa;

29.

arvostaa ihmisoikeuksia käsittelevän ministeriöiden välisen koordinointiryhmän perustamista vuonna 2016 mutta toteaa, että tarvitaan lisätoimia Kosovon kaikkien vähemmistöjen, myös romani-, aškaali-, egyptiläis- ja goraniyhteisöjen, oikeuksien suojelemiseksi huolehtimalla kaiken asiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta ja riittävien resurssien kohdentamisesta; kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia ja paikallisviranomaisia toteuttamaan ensisijaisena asiana kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja käytännön toimenpiteet syrjinnän rajoittamiseksi sekä eri etnisten vähemmistöjen oikeuksien vahvistamiseksi, mukaan lukien kulttuuriset ja kielelliset oikeudet ja omistusoikeudet, jotta voidaan edistää monietnisen yhteiskunnan kehittymistä; kehottaa Kosovoa varmistamaan, että palaavat pakolaiset, joista monet ovat romaneja, kotoutetaan täysin ja heidän kansalaisoikeutensa palautetaan, millä lopetetaan kansalaisuudettomuus; kehottaa Kosovoa hyväksymään uuden strategian ja toimintasuunnitelman romani-, aškaali- ja egyptiläisyhteisöjen kotouttamista varten;

30.

suhtautuu myönteisesti väkivaltaisten ääriliikkeiden ja radikalisoitumisen esto-, ennaltaehkäisy- ja torjuntatoimien lisäämiseen ja antaa tunnustusta Kosovon tällä alalla tekemälle tärkeälle työlle; toteaa, että monet vierastaistelijat ovat palanneet Kosovoon, ja kehottaa viranomaisia varmistamaan, että heitä valvotaan ja heidät asetetaan syytteeseen ja että aletaan soveltaa kattavaa lähestymistapaa, jolla tehostetaan ennaltaehkäiseviä, radikalisoitumista torjuvia ja tarvittaessa takaisin yhteiskuntaan sopeuttavia toimia; kehottaa lisätoimiin, jotta vierastaistelijoiden ja radikalisoinnin leviämiseen tarkoitetun jäljittämättömän rahan virtaus tunnistetaan, estetään ja keskeytetään; korostaa, että tarvitaan tehokkaita yhteisöohjelmia, joilla puututaan väkivaltaisia ääriliikkeitä ja radikalisoitumista lietsoviin epäkohtiin ja joiden avulla rakennetaan suvaitsevaisuutta ja vuoropuhelua edistäviä suhteita;

31.

suhtautuu myönteisesti taloustilanteen paranemiseen ja verotulojen kasvuun, mikä antaa hallitukselle lisää varoja toteuttaa toimiaan; ilmaisee kuitenkin huolestuneisuutensa Kosovon talousarvion kestävyydestä erityisesti sotaveteraaneille myönnettävien etuuksien määrän suhteen ja kehottaa tässä yhteydessä uudistamaan asiaa koskevan lain Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti; muistuttaa, että sosioekonomiset rakenneuudistukset ovat välttämättömiä pitkän aikavälin kasvun tukemiseksi; korostaa, että kiireellisenä asiana on edistettävä paikallisteollisuutta, samalla kun keskitytään myös paikallisten tuotteiden kilpailukykyyn siten, että ne täyttävät EU:n tuontivaatimukset; pitää riippuvaisuutta maastamuuttajien rahalähetyksistä huolestuttavana; on huolissaan tapauskohtaista rahoituspäätöksistä, jotka heikentävät liikeyrityksien tarvitsemaa vakautta; muistuttaa, että uusien yritysten rekisteröintiä olisi helpotettava, sillä niitä haittaavat tällä hetkellä hallinto, jolla ei ole vastuuvelvollisuutta, alikehittynyt infrastruktuuri, oikeusvaltion heikkous ja korruptio; kehottaa Kosovoa noudattamaan eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) arvioinnin suosituksia sekä ottamaan käyttöön säännösten vaikutusten arviointeja, jotta vähennetään pk-yritysten hallinnollista rasitetta, ja kehottaa komissiota lisäämään pk-yrityksille annettavaa apua; kehottaa Kosovoa panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuosia 2016–2018 koskevan talousuudistusohjelman sekä 11. marraskuuta 2016 käynnistetyn eurooppalaisen uudistusohjelman suositukset;

32.

panee huolestuneena merkille korkean työttömyysasteen ja etenkin nuorisotyöttömyyden ja ilmaisee huolestumisensa naisten syrjinnästä työmarkkinoilla, erityisesti työhönottoprosessissa; kehottaa Kosovoa vauhdittamaan toimiaan työllisyysasteen kasvattamiseksi ja työmarkkinaolojen kohentamiseksi; korostaa tarvetta keskittyä koulutuksen laadun parantamiseen, mukaan lukien opettajankoulutuksen parantaminen, koulusta työelämään siirtymisen tukeminen sekä ammattitaitojen ja työelämän tarpeiden yhteensaattaminen, mikä on välttämätöntä erittäin korkean nuorisotyöttömyyden ratkaisemiseksi; kehottaa ryhtymään lisätoimiin Kosovon yhteiskunnan kaikkien osien yhteisen koulutuksen lisäämiseksi; korostaa, että on parannettava täytäntöönpanon valvonnan mekanismeja, etenkin työsuojeluviranomaisia ja tuomioistuimia, ja vahvistettava julkisten laitosten ja työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua Kosovon sosiaali- ja talousneuvoston välityksellä; pitää myönteisenä vuoden 2016 Pariisin huippukokouksen päätelmiä ja ensimmäisen alueellisen nuorisoalan yhteistyötoimiston perustamista;

33.

pitää valitettavana, että Kosovon ponnistukset asianmukaisten ja tehokkaiden hallinnollisten valmiuksien luomiseksi edistyvät hitaasti, sillä tämä estää Kosovoa panemasta hyväksyttyjä lakeja täysimääräisesti täytäntöön ja hyödyntämästä EU:n varoja tehokkaasti; pitää valitettavana laajalle levinnyttä korruptiota, poliittista häirintää ja julkishallinnon henkilöstön politisoimista kaikilla tasoilla sekä joihinkin riippumattomiin instituutioihin ja virastoihin tehtyjä nimityksiä, jotka perustuvat poliittisiin kytköksiin eivätkä riittävästi ammatillisiin kriteereihin; kehottaa ryhtymään lisätoimiin ansioihin perustuvan rekrytoinnin varmistamiseksi, sillä se on välttämätöntä tehokkaan, vaikuttavan ja ammatillisesti riippumattoman julkishallinnon varmistamiseksi; kehottaa tutkimaan viimeaikaisia syytöksiä poliittisesta puuttumisesta julkisten elinten rekrytointiin ja päätöksentekoprosesseihin;

34.

toteaa, että kaikenlaisten IPA-rahaston alaisten sopimushakemusten tarjouseritelmät ovat niin vaativia, että kosovolaiset tai alueelliset yritykset eivät useinkaan voi edes hakea niitä; kehottaa siksi kiinnittämään erityistä huomiota kiinnostuneiden sidosryhmien opastamiseen ja neuvomiseen; kehottaa viranomaisia osoittamaan jäljellä olevan, vielä kohdistamattoman avun hankkeisiin, joilla on entistä suorempi vaikutus Kosovon talouteen;

35.

suhtautuu myönteisesti EULEX Kosovon toimeksiannon jatkamiseen ja kehottaa Kosovoa jatkamaan aktiivista yhteistyötä, jotta EULEX suoriutuu kaikilta osin ja esteittä toimeksiannostaan; kehottaa jatkamaan EU:n toimia riippumattomien oikeus-, poliisi- ja tullilaitosten vahvistamiseksi edelleen vuoden 2018 jälkeen, kunnes Kosovo voi ottaa täyden vastuun näistä tehtävistä; kehottaa siirtämään EULEXin syyttäjien käsittelemät oikeusasiat tehokkaasti ja kitkattomasti kansallisille syyttäjille ja ottamaan käyttöön asianmukaiset suojatoimet sen takaamiseksi, että aikaisempien rikkomusten uhrit saavat kuulla totuuden ja heille taataan oikeussuojan saatavuus ja oikeus vahingonkorvaukseen;

36.

toteaa, että rikostutkinta EULEX-operaation väitetystä korruptiosta on päättynyt; ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että asiaan liittyneet EU:n virkamiehet vapautettiin kaikista väärinkäytösepäilyistä; kehottaa EULEX-operaatiota varmistamaan tehokkuuden parantamisen, täyden avoimuuden ja suuremman vastuun tehtävästä toimeksiantonsa aikana ja panemaan kaikilta osin täytäntöön riippumattoman asiantuntijan Jean Paul Jacquén vuonna 2014 laatimassa raportissa esitetyt suositukset;

37.

toteaa, että Kosovosta ei toistaiseksi ole tullut merkittävää kauttakulkureittiä Länsi-Balkanin reittiä kulkeville pakolaisille ja muuttajille; kehottaa Kosovon viranomaisia varmistamaan, että läpikulkijoita kohdellaan eurooppalaisen ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien EU:n perusoikeuskirja ja vuoden 1951 pakolaissopimus; muistuttaa, että rahoituksen, muun muassa IPA II -otsakkeen alaisen rahoituksen, olisi oltava saatavilla ja valmiina käytettäväksi nopeasti ja tehokkaasti kriisiaikoina ja tarpeen vaatiessa;

38.

pitää valitettavana, että serbien uskonnollisia kohteita ja kulttuurikohteita tuhottiin vuonna 2004, ja pitää myönteisenä, että monet niistä, kuten ortodoksinen katedraali, on kunnostettu Kosovon veronmaksajien varoilla; arvostaa Kosovon sitoutumista kulttuuriperintökohteiden suojelemiseen ja kehottaa viranomaisia panemaan täytäntöön kaikki kulttuuriperintöä koskevat YK:n yleissopimukset kaikilla tasoilla riippumatta Kosovon asemasta Unescoon nähden siten, että hyväksytään asiaa koskeva strategia ja kansallista lainsäädäntöä, sekä varmistamaan, että koko Kosovon kulttuuriperintökohteita suojellaan ja hoidetaan asianmukaisesti; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti EU:n rahoittamaan ohjelmaan, jolla pyritään suojelemaan ja rakentamaan uudelleen pieniä kulttuuriperintökohteita, jotta edistetään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua kaikissa monietnisissä kunnissa; muistuttaa, että uskonnonvapautta koskeva lakiluonnos on hyväksyttävä ja siihen olisi sisällyttävä asiaa koskevat Venetsian komission suositukset;

39.

suhtautuu erittäin myönteisesti Euroopan neuvoston päätökseen myöntää Kosovolle tarkkailijan asema Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Kosovoon liittyvissä istunnoissa tammikuusta 2017 lähtien; tukee Kosovon pyrkimyksiä integroitua kansainväliseen yhteisöön; vaatii tässä yhteydessä Kosovon osallistumista kaikkiin merkityksellisiin alueellisiin ja kansainvälisiin organisaatioihin ja kehottaa Serbiaa lopettamaan sekaantumisen tähän prosessiin;

40.

kehottaa Kosovon viranomaisia hyväksymään uskottavan pitkän aikavälin energiastrategian ja lainsäädäntökehyksen, joka perustuu energiatehokkuuteen, energialähteiden monipuolistamiseen ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen; korostaa, että on jatkettava luotettavien sähköverkkojen rakentamista ja tehtävä energia-alasta kestävämpää niin turvallisuuden kuin ympäristön kannalta; kehottaa viranomaisia allekirjoittamaan Länsi-Balkan 6 -yhteisymmärryspöytäkirjan alueellisten sähkömarkkinoiden kehittämisestä ja muiden maiden kanssa tehtävää tulevaa yhteistyötä koskevista puitteista; korostaa, että vuonna 2017 Kosovo toimii energiayhteisösopimuksen puheenjohtajana, ja muistuttaa viranomaisia Kosovon tästä sopimuksesta juontuvista oikeudellisista velvoitteista saavuttaa uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä koskeva 25 prosentin tavoite vuoteen 2020 mennessä; kehottaa hallitusta kunnioittamaan sopimusta Kosovo A -voimalaitoksen käytöstä poistamisesta sekä Kosovo B -voimalaitoksen kunnostamisesta ja hyödyntämään EU:n tähän tarkoitukseen liittymistä valmistelevasta tukivälineestä myöntämiä 60 miljoonaa euroa; kehottaa laatimaan koko Länsi-Balkanin alueen kattavan vesivoimastrategian;

41.

on huolissaan hälyttävän korkeasta ilmansaasteiden tasosta Kosovossa ja erityisesti Pristinan kaupunkialueella; kehottaa keskus- ja paikallisviranomaisia ryhtymään kiireellisesti asianmukaisiin toimiin tämän hätätilanteen ratkaisemiseksi; tähdentää, että ilman laatua koskeva kansallinen strategia on pantava asianmukaisesti täytäntöön; on huolissaan siitä, että jätehuolto-ongelma on edelleen yhä yksi näkyvimmistä ongelmista Kosovossa, sillä nykyisellä lainsäädännöllä ei puututa ongelmiin täysipainoisesti;

42.

suhtautuu myönteisesti itäisellä Välimeren käytävällä käynnistettävään uuteen rautateiden yhteyshankkeeseen, johon kuuluu Kosovoon rakennettava uusi rautatie ja asemia, jotka ovat Kosovon ainoa yhteys laajempaan alueeseen; kehottaa Kosovon hallitusta tukemaan hankkeen täytäntöönpanoa täysimääräisesti;

43.

pitää myönteisinä komission toimia, joiden tarkoituksena on avata Albanian ja Kosovon välinen sähköverkkoyhteys, jota Serbia on pitänyt suljettuna kuukausien ajan; kehottaa Serbian ja Kosovon sähköalasta vastaavia viranomaisia rakentavaan yhteistyöhön; muistuttaa Serbiaa, että energiayhteisön asettama takaraja yhteyden avaamiselle oli 31. joulukuuta 2016;

44.

kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikettä koskevien asioiden käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten normien noudattaminen; suhtautuu myönteisesti asiassa tähän mennessä tehtyyn työhön;

45.

46.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä Kosovon hallitukselle ja parlamentille.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/88

P8_TA(2017)0263

Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskeva vuoden 2016 kertomus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2310(INI))

(2018/C 331/11)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Thessalonikissa 19. ja 20. kesäkuuta 2003 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmät, jotka koskevat Länsi-Balkanin maiden mahdollista liittymistä unioniin,

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (1),

—	ottaa huomioon Ohridissa tehdyn ja Skopjessa 13. elokuuta 2001 allekirjoitetun puitesopimuksen, jäljempänä ”Ohridin puitesopimus”,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2005 tehdyn Eurooppa-neuvoston päätöksen EU:n ehdokasvaltion aseman myöntämisestä, kesäkuussa 2008 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, joulukuussa 2008, joulukuussa 2012, joulukuussa 2014 ja joulukuussa 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät ja 13. joulukuuta 2016 annetut puheenjohtajan päätelmät, jotka saivat valtuuskuntien ylivoimaisen enemmistön kannatuksen ja joissa toistettiin yksiselitteinen ja vahva sitoutuminen maan EU:hun liittymistä koskevaan prosessiin,

—	ottaa huomioon Skopjessa 15. kesäkuuta 2016 pidetyn kyseisen maan ja komission välisen vakautus- ja assosiaatiokomitean 13. kokouksen,

—	ottaa huomioon 9. marraskuuta 2016 annetun komission tiedonannon EU:n laajentumispolitiikasta (COM(2016)0715) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta vuoden 2016 kertomuksesta (SWD(2016)0362),

—	ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kesäkuussa 2016 antaman erityiskertomuksen entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta,

—	ottaa huomioon komission kesäkuussa 2015 esittämät entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevat kiireelliset ensisijaiset uudistukset,

—	ottaa huomioon kokeneiden asiantuntijoiden ryhmän suositukset järjestelmällisistä oikeusvaltioperiaatetta koskevista kysymyksistä keväällä 2015 paljastuneen viestinnän kuuntelun yhteydessä,

—	ottaa huomioon neljän tärkeimmän puolueen välillä Skopjessa 2. kesäkuuta ja 15. heinäkuuta 2015 tehdyn poliittisen sopimuksen, jäljempänä ”Pržinon sopimus”, ja 20. heinäkuuta ja 31. elokuuta 2016 tehdyn neljän puolueen sopimuksen sen täytäntöönpanosta,

—	ottaa huomioon Pariisissa 4. heinäkuuta 2016 pidetyn Länsi-Balkanin maiden huippukokouksen puheenjohtajan loppujulkilausuman sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suositukset vuoden 2016 Pariisin-huippukokoukselle,

—	ottaa huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston alustavat havainnot ja päätelmät sekä lopullisen kertomuksen 11. joulukuuta 2016 pidetyistä ennenaikaisista parlamenttivaaleista,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 817 (1993) ja 845 (1993) sekä YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 47/225 ja 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen,

—	ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen tuomion 13. syyskuuta 1995 tehdyn väliaikaisen sopimuksen soveltamisesta,

—	ottaa huomioon maasta aiemmin antamansa päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0055/2017),

ottaa huomioon, että entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa pidettiin 11. joulukuuta 2016 ennenaikaiset parlamenttivaalit, joita oli jo ehditty lykätä kahteen kertaan, ja että vaalit sujuivat järjestäytyneessä ja rauhallisessa ilmapiirissä kansainvälisten vaatimusten sekä Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston suositusten mukaisesti; toteaa, että vaalit sujuivat ilman suurempia välikohtauksia ja ne järjestettiin yleisesti ottaen hallitusti ja että äänestysprosentti oli korkea;

ottaa huomioon, että poliittinen polarisoituminen, syvä keskinäinen epäluottamus ja osapuolten välisen aidon vuoropuhelun puute haittaavat uudistuksia ja jäsenyyden valmistelua; ottaa huomioon, että eräillä tärkeillä aloilla voidaan havaita jatkuvaa lipsumista tavoitteista; toteaa, että demokratiaan ja oikeusvaltioon kohdistuu jatkuvia haasteita erityisesti demokraattisten instituutioiden ja yhteiskunnan keskeisten alojen toimintaan vaikuttavan sääntelyvallankaappauksen vuoksi;

toteaa, että Talat Xhaferi valittiin 27. huhtikuuta 2017 maan parlamentin uudeksi puhemieheksi; toteaa, että entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian presidentti antoi 17. toukokuuta 2017 uuden hallituksen muodostamista koskevan toimeksiannon SDSM:n johtajalle Zoran Zaeville; ottaa huomioon, että maan parlamentti hyväksyi 31. toukokuuta 2017 pääministeri Zoran Zaevin johtaman uuden hallituksen;

D.	toteaa, että uudistusprosessin keskeisiä kysymyksiä ovat oikeuslaitoksen, julkishallinnon ja median uudistaminen, nuorisotyöttömyys ja Ohridin puitesopimuksen täytäntöönpanon uudelleentarkastelu;

toteaa, että maa voi jatkaa kohti EU-jäsenyyttä ja pysyä euroatlanttisella tiellä vain, jos sen kaikki poliittiset voimat sitoutuvat siihen tosissaan; katsoo, että uuden hallituksen on hyväksyttävä ja pantava kokonaisuudessaan täytäntöön tehokkaita uudistuksia, joista saadaan näkyviä tuloksia, varsinkin oikeusvaltion uudistuksen, oikeuslaitoksen, korruption torjunnan, perusoikeuksien, sisäasioiden ja hyvien naapuruussuhteiden alalla;

toteaa, että komission, neuvoston ja parlamentin välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että liittymisneuvottelujen käynnistämistä koskevan myönteisen suosituksen säilyttämisen ehtona ja edellytyksenä ovat yhä edistyminen Pržinon sopimuksen täytäntöönpanossa sekä huomattava edistyminen kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamisessa;

G.	ottaa huomioon, että neuvosto on jarruttanut edistymistä, koska nimikysymys Kreikan kanssa on ratkaisematta; katsoo, ettei kahdenvälisiä kysymyksiä saisi käyttää tekosyynä, jolla estetään EU:n kanssa käytävien neuvottelujen pikainen aloittaminen;

toteaa, ettei kahdenvälisiä kiistoja saisi käyttää estämään EU:hun liittymistä koskevaa prosessia eikä liittymisneuvottelujen aloittamista, vaan niitä pitäisi käsitellä asianmukaisesti rakentavassa hengessä ja EU:n ja YK:n vaatimusten mukaisesti; katsoo, että olisi pyrittävä kaikin keinoin ylläpitämään hyviä naapuruussuhteita ja etnisten ryhmien välisiä suhteita;

toteaa, että (mahdollisia) ehdokasmaita arvioidaan niiden omien ansioiden perusteella ja että tarvittavien uudistusten toteuttamisen nopeus ja laatu määrittävät liittymisaikataulun; katsoo, että liittymisneuvottelujen aloittaminen olisi taattava vasta sitten, kun vaadittavat edellytykset täyttyvät; toteaa, että maata on pidetty monien vuosien ajan yhtenä edistyneimmistä EU:n ehdokasmaista unionin säännöstöön mukautumisessa;

katsoo, että EU:hun liittymistä koskeva prosessi on merkittävä kannustin lisäuudistuksille erityisesti oikeusvaltioperiaatteen, oikeuslaitoksen riippumattomuuden, korruption torjunnan ja tiedotusvälineiden vapauden osalta; toteaa, että alueellinen yhteistyö ja hyvät naapuruussuhteet ovat tärkeitä tekijöitä laajentumisprosessissa, vakautus- ja assosiaatioprosessissa sekä maan liittymisprosessissa;

ottaa huomioon, että 20. heinäkuuta ja 31. elokuuta 2016 neljän tärkeimmän puolueen johtajat saivat aikaan sopimuksen Pržinon sopimuksen täytäntöönpanosta ja että sopimuksessa vahvistettiin 11. joulukuuta 2016 ennenaikaisten parlamenttivaalien ajankohdaksi ja ilmaistiin tuki erityissyyttäjän työlle; huomauttaa, että puoluejohtajat toistivat myös sitoutuneensa kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamiseen;

L.	toteaa viimeaikaisen poliittisen kriisin osoittaneen, että maan instituutioilta puuttuu tehokas keskinäinen valvontajärjestelmä ja että on lisättävä avoimuutta ja julkista vastuuvelvollisuutta;

M.	katsoo, että järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta on edelleen avainasemassa pyrittäessä estämään rikollisten soluttautuminen politiikan, oikeudenkäytön ja talouden järjestelmiin;

pitää myönteisenä, että maahan muodostettiin uusi hallitus 31. toukokuuta 2017; kehottaa kaikkia puolueita toimimaan sovinnon hengessä kaikkien kansalaisten yhteisen edun mukaisesti ja työskentelemään hallituksen kanssa luottamuksen palauttamiseksi maahan ja sen instituutioihin, myös panemalla kokonaisuudessaan täytäntöön Pržinon sopimuksen ja kiireelliset ensisijaiset uudistukset;

pitää myönteisenä, että 11. joulukuuta 2016 pidetyissä ennenaikaisissa vaaleissa kunnioitettiin perusvapauksia ja että ne järjestettiin hallitusti, avoimesti ja osallistavasti ja ne sujuivat ilman suuria välikohtauksia; panee merkille, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston mukaan vaaleissa oli todellinen kilpailuasetelma; suhtautuu myönteisesti siihen, että kaikki puolueet hyväksyivät vaalien tulokset sisäisen vakauden nimissä, ja korostaa puolueiden vastuuta sen varmistamisessa, ettei poliittiseen kriisiin ajauduta; kehottaa kaikkia puolueita olemaan millään tavalla estämättä parlamentin tehokasta toimintaa; kehottaa uutta hallitusta etenemään pikaisesti tarvittavien uudistusten toteuttamisessa, jotta voidaan käyttää mandaattia tarvittavien uudistusten toteuttamiseksi, varmistaa maan euroatlanttinen yhdentyminen ja edistää sen Eurooppa-perspektiiviä maan kansalaisten eduksi; katsoo, että puolueiden ja etnisten ryhmien välinen yhteistyö on välttämätöntä kiireellisten sisäisten ja EU:hun liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi ja liittymisneuvottelujen aloittamista koskevan myönteisen suosituksen säilyttämiseksi;

suhtautuu myönteisesti vaaliprosessiin tehtyihin parannuksiin, jotka koskevat esimerkiksi oikeudellista kehystä, vaaliluetteloja ja tiedotusvälineissä tapahtuvaa uutisointia; pitää myönteisenä, että kansalaisyhteiskunnan edustajat tarkkailivat vaaleja useimmissa äänestyspaikoissa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään asianmukaisesti väitettyjä säännönvastaisuuksia ja puutteita, kuten äänestäjien pelottelua, äänten ostamista, hallinnollisten resurssien väärinkäyttöä, tiedotusvälineisiin kohdistuvaa poliittista painostusta sekä vastakkainasettelua lietsovaa kielenkäyttöä ja sanallisia hyökkäyksiä toimittajia vastaan myös toukokuun 2017 paikallisvaaleja silmällä pitäen; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston ja Venetsian komission suositukset ja toimimaan uskottavasti puolueiden ja vaalikampanjoiden rahoituksen tehokkaassa valvonnassa; korostaa, että on tarpeen lisätä avoimuutta ja epäpolitisoida entisestään vaalihallinnon toimintaa, jotta voidaan lisätä yleisön luottamusta tuleviin vaaleihin;

katsoo, että on tärkeää toteuttaa väestönlaskenta (edellinen laskenta toteutettiin vuonna 2002), edellyttäen, että käytettävästä menetelmästä vallitsee maanlaajuinen yksimielisyys, jotta voidaan saada ajan tasalla oleva ja realistinen kuva maan väestönkehityksestä, vastata entistä paremmin kansalaisten tarpeisiin ja tarjota heille palveluja sekä saattaa vaaliluettelot ajan tasalle ja minimoida kaikki säännönvastaisuudet ja puutteet vastaisuudessa;

odottaa, että uusi hallitus nopeuttaa aivan ensisijaisesti EU:hun liittyviä uudistuksia yhteistyössä muiden osapuolten kanssa; toistaa tukevansa liittymisneuvottelujen aloittamista mutta edellyttää edistymistä Pržinon sopimuksen täytäntöönpanossa, jotta voidaan varmistaa sen täysimääräinen, näkyvä ja kestävä täytäntöönpano, sekä huomattavaa edistymistä kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamisessa järjestelmätasolla; kehottaa neuvostoa käsittelemään liittymisneuvotteluja koskevaa kysymystä mahdollisimman pian; on edelleen vakuuttunut siitä, että neuvottelut voivat synnyttää kipeästi kaivattuja uudistuksia, luoda uudenlaista dynamiikkaa, elvyttää Eurooppa-perspektiivin ja vaikuttaa myönteisesti kahdenvälisten kiistojen ratkaisemiseen, jotta ne eivät haittaa EU:hun liittymistä koskevaa prosessia;

korostaa, että on strategisesti tärkeää edistyä edelleen EU:hun liittymistä koskevassa prosessissa, ja kehottaa jälleen kaikkia osapuolia osoittamaan poliittista tahtoa ja sitoutumista kiireellisten ensisijaisten uudistusten toteuttamiseksi ja Pržinon sopimuksen panemiseksi täytäntöön kattavasti; korostaa, että Pržinon sopimuksen täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää myös vaalien jälkeen, jotta tulevaisuudessa voidaan taata poliittinen vakaus ja kestävyys; kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen vuoden 2017 loppua maan edistymistä täytäntöönpanossa ja raportoimaan siitä parlamentille ja neuvostolle; muistuttaa, että pitkään viivästyneet uudistukset on käynnistettävä ja toteutettava, ja tukee samalla liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun jatkamista niin, että maata voidaan auttaa järjestelmällisesti tässä pyrkimyksessä; pitää valitettavana, että liittymistä koskevan korkean tason vuoropuhelun puitteissa ei ole pidetty kokousta ja että aiempien tavoitteiden täyttämisessä on edistytty vain vähän; kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisiin kielteisiin poliittisiin, turvallisuuteen liittyviin ja sosioekonomisiin seurauksiin, jos maan euroatlanttinen yhdentymisprosessi viivästyy entisestään; kehottaa lisäksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lisäämään EU:n rahoittamien hankkeiden näkyvyyttä maassa, jotta EU saadaan lähemmäksi maan kansalaisia;

korostaa, että maa on edistynyt merkittävästi EU:hun yhdentymistä koskevassa prosessissa, ja painottaa kielteisiä seurauksia, joita yhdentymisprosessin viivästymisellä edelleen voisi olla, ja mainitsee näistä uhan EU:n laajentumispolitiikan uskottavuudelle ja riskin alueen epävakaudesta;

huomauttaa, että unionin nykyiset haasteet (brexit, muuttoliike, radikalismi jne.) eivät saisi estää laajentumisprosessia, vaan nämä haasteet ovat pikemminkin osoittaneet, että Länsi-Balkan on yhdennettävä kokonaan EU:n rakenteisiin, jotta voidaan edistää ja syventää kumppanuutta ja ratkaista kansainvälisiä kriisejä;

on ilahtunut siitä, että maan lainsäädäntö on pitkälti mukautettu unionin säännöstöön, ja antaa tunnustusta siitä, että voimassa olevien oikeudellisten ja toimintapoliittisten kehysten tehokas täytäntöönpano ja sen valvonta on asetettu etusijalle, kuten on tehty liittymisneuvottelut jo aloittaneissa maissa;

10.

onnittelee maata siitä, että se täyttää edelleen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaiset sitoumuksensa; kehottaa neuvostoa hyväksymään komission vuonna 2009 antaman ehdotuksen siirtyä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen toiseen vaiheeseen asiaankuuluvien määräysten mukaisesti;

11.

kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan poliittista tahtoa ja vastuullisuutta eripuraisen poliittisen ilmapiirin, polarisoitumisen ja kompromissihaluttomuuden muuttamiseksi ja vuoropuhelun aloittamiseksi uudelleen; painottaa jälleen parlamentin keskeistä asemaa maan demokraattisessa kehityksessä sekä poliittisen vuoropuhelun ja edustuksen foorumina; kehottaa vahvistamaan parlamentin valvontatehtäviä ja rajoittamaan toistuvia lainsäädäntömuutoksia koskevaa käytäntöä ja nopeutettujen menettelyjen käyttöä lakien hyväksymisessä ilman riittävää kuulemista tai vaikutustenarviointia; kehottaa helpottamaan parlamentin valiokuntien työtä, joka liittyy viestinnän kuunteluun sekä turvallisuuteen ja vastatiedusteluun, sekä antamaan valiokunnille esteettömän mahdollisuuden saada tarvittavat tiedot ja todistajanlausunnot, jotta turvataan asiaan liittyvien yksikköjen uskottava parlamentaarinen valvonta; antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan rakentavasta asemasta demokraattisten prosessien tukemisessa ja parantamisessa;

12.

panee merkille, että julkishallinnon uudistuksessa on edistytty jonkin verran muun muassa toimissa, joilla pannaan täytäntöön uusi henkilöstöhallintoa koskeva lainsäädäntö; kehottaa sitoutumaan entistä paremmin komission suositusten täytäntöönpanoon; on edelleen huolissaan julkishallinnon politisoitumisesta ja siitä, että viranhaltijoihin kohdistuu poliittista painostusta; kehottaa uutta hallitusta osoittamaan vahvaa poliittista sitoutumista siihen, että se tehostaa ammattimaisuutta, ansioita, neutraaliutta ja riippumattomuutta kaikilla tasoilla panemalla täytäntöön uuden ansioperusteisen palvelukseenotto- ja arviointimenettelyn; korostaa tarvetta saada valmiiksi vuosia 2017–2022 koskeva julkishallinnon uudistusstrategia, myös myöntämällä riittävät määrärahat sen toteuttamiseksi, ja vahvistaa asiaan liittyviä hallinnollisia valmiuksia; kehottaa tulevaa hallitusta vahvistamaan avoimet ja tehokkaat vastuusuhteet instituutioiden sisällä ja niiden välillä; suosittaa, että kaikki yhteisöt olisivat tasapuolisesti edustettuina julkishallinnon kaikilla tasoilla;

13.

suosittaa, että tuleva hallitus laatisi kattavan sähköisen hallinnon strategian ja kehittäisi sen tueksi edelleen sähköisiä palveluja kansalaisille ja yrityksille, jotta valtion, kansalaisten ja yritysten byrokraattista taakkaa voidaan vähentää; korostaa, että sähköinen hallinto ja sähköiset palvelut parantaisivat maan taloudellista suorituskykyä ja lisäisivät julkishallinnon ja julkisten palvelujen avoimuutta ja tehokkuutta; korostaa kansalaisten oikeutta saada julkista tietoa ja kehottaa toteuttamaan lisätoimia sen varmistamiseksi, ettei tätä oikeutta estetä millään tavalla; kannustaa etsimään innovatiivisia sähköisiä ratkaisuja, joilla varmistetaan julkisen tiedon vaivaton saatavuus ja vähennetään siihen liittyvää byrokratiaa;

14.

pitää valitettavana oikeuslaitoksen uudistuksessa tapahtunutta taantumista, sillä oikeuslaitosta olisi kannustettava toimimaan riippumattomasti; pitää valitettavana toistuvaa poliittista sekaantumista sen työhön, muun muassa tuomarien ja syyttäjien nimityksiin ja ylennyksiin, sekä vastuuvelvollisuuden puutetta ja valikoivaa oikeudenkäyttöä; kehottaa jälleen toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan tehokkaasti kiireellisissä ensisijaisissa uudistuksissa määriteltyihin jäljellä oleviin kysymyksiin ja osoittamaan poliittista tahtoa oikeuslaitoksen uudistuksen edistämiseksi myös parantamalla lainsäädännön ja käytännön tasolla avoimuutta nimitys- ja ylennysmenettelyissä ja lyhentämällä oikeudenkäyntien kestoa; toteaa, että avoimuuden parantamiseksi on toteutettu jonkin verran toimia; kehottaa lisäksi viranomaisia varmistamaan tuomari- ja syyttäjäneuvoston ammattimaisuuden ja koko oikeuslaitoksen toiminnallisen riippumattomuuden;

15.

toistaa pitävänsä tärkeänä, että julki tulleet väitteet telekuuntelulla hankitun aineiston väärinkäytöstä ja asiaan liittyvät valvonnan puutteet tutkitaan perusteellisesti, riippumattomasti ja esteettömästi; muistuttaa sekä erityissyyttäjän että parlamenttiin perustetun tutkintavaliokunnan toimeksiannon ja työn merkityksestä oikeudellisen vastuuvelvollisuuden ja poliittisen vastuun selvittämiseksi; huomauttaa, että erityissyyttäjä on nostanut ensimmäiset rikossyytteet telekuunteluun liittyvistä väärinkäytöksistä;

16.

on huolissaan erityissyyttäjään kohdistuneista poliittisista hyökkäyksistä ja erityissyyttäjän viraston työn hallinnollisesta ja oikeudellisesta vaikeuttamisesta sekä muiden instituutioiden vähäisestä yhteistyöstä; muistuttaa niitä rikostuomioistuimia, jotka eivät vastaa erityissyyttäjän viraston virallisiin pyyntöihin, että niillä on lakisääteinen velvollisuus auttaa sitä; pitää demokraattisen prosessin kannalta välttämättömänä, että erityissyyttäjän virasto voi hoitaa kaikki tehtävänsä ja suorittaa perusteellisia tutkimuksia täysin itsenäisesti ja esteettömästi ja tarvittavin keinoin; kehottaa antamaan virastolle täyden tuen sekä tarvittavat edellytykset ja tarvittavan ajan sen tärkeän työn hoitamiseksi; kehottaa lopettamaan tuomioistuimissa tapahtuneen estelyn todisteiden toimittamisessa erityissyyttäjälle ja tukemaan lakimuutoksia, joilla varmistetaan erityissyyttäjän itsenäinen toimivalta todistajien suojelussa tapauksissa, joista virasto on vastuussa; on vahvasti sitä mieltä, että tutkimusten tulokset ovat merkittävä askel kohti kansallisia instituutioita kohtaan tunnetun luottamuksen palauttamista; korostaa lisäksi, että todistajien suojelusta annettuun lakiin on tehtävä muutoksia;

17.

on edelleen huolissaan siitä, että korruptio on vakava ongelma ja että poliittinen häirintä heikentää korruption torjuntaa; korostaa, että korruption torjunta edellyttää vahvaa poliittista tahtoa; korostaa, että olisi vahvistettava poliisin, syyttäjäviranomaisen ja valtion korruptiontorjuntakomission riippumattomuutta; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla lisätään avoimuutta ja varmistetaan ansioperusteisuus korruptiontorjuntakomission jäsenten valinnassa ja nimittämisessä; kehottaa toteuttamaan kiireellisesti toimia, joilla varmistetaan eturistiriitojen tehokas ehkäiseminen ja niistä rankaiseminen, ja toimimaan uskottavasti korkean tason korruption torjumiseksi, mihin sisältyy väärinkäytösten paljastajien suojelua koskevan oikeudellisen kehyksen, kiireellisten ensisijaisten uudistusten ja Venetsian komission suositusten täytäntöönpano; kannustaa jälleen riippumattomia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja tiedotusvälineitä tuomaan julki korruptiotapaukset sekä tukemaan riippumattomia ja puolueettomia tutkimuksia; kehottaa viranomaisia tukemaan oikeusasiamiehen työtä riittävin henkilöresurssein ja määrärahoin;

18.

on huolissaan tiedotusvälineiden sekä poliittisen ja valtion toiminnan sekoittumisesta erityisesti julkisten menojen osalta; tuomitsee jyrkästi julkisten varojen käyttöön liittyvät laittomat taloudelliset, poliittiset ja perhekytkökset; kehottaa hallitusta hyväksymään lainsäädäntökehyksen, jolla säännellään eturistiriitoja ja julkistetaan korkeissa valtion viroissa olevien henkilöiden varat lisäkeinona korruption torjumiseksi;

19.

pitää myönteisenä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi on hyväksytty lainsäädäntöä ja strategioita; suhtautuu myönteisesti siihen, että ihmiskauppaan ja huumekauppaan liittyviä rikollisjärjestöjä ja reittejä on purettu, ja kehottaa tehostamaan edelleen toimia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi; kehottaa parantamaan entisestään lainvalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä sekä maan sisällä että naapurimaiden kanssa ja vahvistamaan tuomioistuinten valtuuksia ja resursseja; pitää olennaisen tärkeänä lainvalvontavalmiuksien kehittämistä edelleen talousrikosten tutkimiseksi ja omaisuuserien takavarikoimiseksi;

20.

arvostaa jatkuvia toimia islamilaisen radikalisoitumisen ja terrorismiin syyllistyvien vierastaistelijoiden torjumiseksi; pitää myönteisenä, että vuosiksi 2013–2019 on hyväksytty terrorisminvastainen strategia, jossa määritellään myös sellaiset käsitteet kuin väkivaltainen ääriliikehdintä, radikalisoituminen, ennaltaehkäisy ja yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa panemaan strategian täytäntöön lisäämällä turvallisuusviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, uskonnollisten johtajien, paikallisyhteisöjen ja muiden koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelualalla toimivien valtion instituutioiden yhteistyötä puututtaessa radikalisoitumisen eri vaiheisiin ja kehitettäessä välineitä uudelleenintegroitumista ja yhteiskuntaan sopeuttamista varten; kehottaa lisäksi turvallisuuspalveluja seuraamaan jatkuvasti kotiinsa palaavia vierastaistelijoita, sopeuttamaan heidät asianmukaisesti yhteiskuntaan ja vaihtamaan koko ajan tietoja EU:n ja naapurimaiden viranomaisten kanssa;

21.

on huolissaan kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä saaduista viesteistä, jotka viittaavat niiden toimintaympäristön heikkenemiseen; on yhä huolissaan poliitikkojen ja tiedotusvälineiden rajuista julkisista hyökkäyksistä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja ulkomaisia edustajia vastaan; antaa tunnustusta kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tärkeästä työstä demokraattisten prosessien, myös vaaliprosessin, seurannassa, tukemisessa ja parantamisessa sekä keskinäisen valvontajärjestelmän varmistamisessa ja kannustaa niitä siihen edelleen; on huolissaan hallituksen vähäisestä sitoutumisesta ja riittämättömästä yhteistyöstä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa kaikilla tasoilla; pitää tärkeänä säännöllistä ja rakentavaa vuoropuhelua ja yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan ne mukaan päätöksentekoon säännönmukaisesti ja jäsennellysti; kehottaa viranomaisia olemaan syrjimättä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä millään perusteella, kuten poliittiset näkemykset, uskonnolliset näkemykset tai etninen koostumus; katsoo, ettei kokoontumis- ja yhdistymisvapautta saa evätä miltään ihmisryhmältä ilman painavia perusteluja;

22.

kannustaa viranomaisia aloittamaan uudelleen keskeytyneen väestönlaskennan, jotta saataisiin tarkat väestötilastot, joita voitaisiin käyttää hallituksen kehitysohjelmien ja asianmukaisen talousarviosuunnittelun perustana;

23.

muistuttaa hallitusta ja puolueita näiden vastuusta luoda lainsäädännön ja käytännön tasolla osallistava ja suvaitseva toimintakulttuuri; pitää myönteisenä tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevan kansallisen strategian hyväksymistä vuosiksi 2016–2020; on huolissaan suojelua syrjinnältä käsittelevän komission puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta ja vaatii, että sen jäsenten valintaprosessi on avoin; toistaa tuomitsevansa vihapuheen syrjittyjä väestöryhmiä vastaan; on huolissaan homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin henkilöihin (hlbti) kohdistuvan suvaitsemattomuuden, syrjinnän ja hyökkäysten jatkumisesta; kehottaa jälleen mukauttamaan syrjinnän vastaisen lain unionin säännöstöön seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän osalta; korostaa edelleen tarvetta torjua romaneihin kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää ja helpottaa heidän integroitumistaan ja pääsyään koulutusjärjestelmään ja työmarkkinoille; on huolissaan epäinhimillisistä fyysisistä olosuhteista ja tilanahtaudesta vankiloissa, vaikka vankiloiden määrärahoja on lisätty huomattavasti; kehottaa noudattamaan oikeusasiamiehen suosituksia;

24.

kehottaa ryhtymään lisätoimiin, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa ja lisätään naisten osallistumista politiikkaan ja työelämään, parannetaan heidän sosioekonomista asemaansa ja vahvistetaan naisten oikeuksia kokonaisuudessaan; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia parantamaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevan lain täytäntöönpanoa, puuttumaan naisten aliedustukseen tärkeimmissä päätöksentekoasemissa kaikilla tasoilla ja lujittamaan institutionaalisten mekanismien vaikuttavuutta sukupuolten tasa-arvon edistämisessä; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia varaamaan riittävästi määrärahoja lain täytäntöönpanoon; on huolissaan naisten puutteellisista mahdollisuuksista käyttää tiettyjä perusterveyspalveluja sekä korkeana pysyneestä lapsikuolleisuudesta;

25.

kehottaa hallitusta toteuttamaan toimenpiteitä perheväkivallan ennaltaehkäisyä ja siltä suojelua koskevan lain ja muiden asiaankuuluvien lakien tarkistamiseksi, jotta voidaan tarjota asianmukaista suojelua kaikille perheväkivallan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille ja parantaa perheväkivallan uhrien tukipalveluja, kuten taata turvakotien riittävä määrä; kehottaa hallitusta lisäksi varmistamaan, että perheväkivaltatapaukset tutkitaan perusteellisesti ja niihin syyllistyneet asetetaan syytteeseen, sekä lisäämään edelleen tietoisuutta perheväkivallasta;

26.

toteaa, että etnisten ryhmien välinen tilanne on edelleen hauras; kehottaa kaikkia puolueita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä edistämään aktiivisesti osallistavaa ja suvaitsevaa monietnistä, monikulttuurista ja moniuskonnollista yhteiskuntaa sekä lujittamaan rinnakkaiseloa ja vuoropuhelua; katsoo, että tarvitaan erityistoimia, jotta voidaan saavuttaa sosiaalinen yhteenkuuluvuus eri etnisten, kansallisten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä; muistuttaa hallitusta ja puoluejohtajia siitä, että nämä ovat sitoutuneet panemaan Ohridin puitesopimuksen täysimääräisesti täytäntöön osallistavasti ja avoimesti, saattamaan viipymättä päätökseen sen pitkään viivästyneen uudelleentarkastelun, joka sisältää myös toimintapoliittisia suosituksia, ja varmistamaan riittävät määrärahat sen täytäntöönpanoon; tuomitsee kaikenlaisen irredentismin ja kaikenlaiset pyrkimykset hajottaa eri yhteiskuntaryhmiä; korostaa, että on tärkeää aloittaa viipymättä kauan odotettu väestönlaskenta;

27.

28.

toteaa jälleen, että viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä historiallisen sovinnon saavuttamiseksi, jotta voidaan lopettaa erilaisten etnisten ja kansallisten ryhmien välinen ja niiden sisäinen kahtiajako myös identiteetiltään bulgarialaisten kansalaisten tapauksessa;

29.

kehottaa hallitusta antamaan suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille selvän viestin siitä, ettei maassa suvaita kansalliseen identiteettiin perustuvaa syrjintää oikeusjärjestelmässä, tiedotusvälineissä, työhönotossa tai sosiaalisissa mahdollisuuksissa; korostaa näiden toimien merkitystä eri etnisten ryhmien integroitumiselle sekä maan vakaudelle ja yhdentymiselle Eurooppaan;

30.

kannustaa viranomaisia hankkimaan Jugoslavian salaisen palvelun asiaankuuluvat arkistot Serbiasta; katsoo, että totalitaarisen menneisyyden avoin käsittely, johon kuuluu salaisen palvelun arkistojen avaaminen, on askel kohti demokratiakehitystä, vastuuvelvollisuutta ja vahvoja instituutioita;

31.

painottaa jälleen tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden merkitystä yhtenä EU:n perusarvoista ja kaiken demokratian kulmakivenä; on yhä huolissaan sananvapaudesta ja tiedotusvälineiden vapaudesta, vihapuheen käytöstä, pelottelu- ja itsesensuuritapauksista, toimituksellisiin käytäntöihin kohdistuvasta järjestelmällisestä poliittisesta häirinnästä ja painostuksesta, tutkivan, puolueettoman ja paikkansapitävän uutisoinnin puuttumisesta sekä hallituksen toimintaa koskevasta epätasapainoisesta uutisoinnista; toistaa vaatimuksensa erilaisten näkökulmien tuomisesta esille valtavirran tiedotusvälineissä, erityisesti julkisessa yleisradiotoiminnassa;

32.

kehottaa uutta hallitusta varmistamaan, että toimittajien pelottelu tai heihin kohdistuva väkivalta estetään ja tutkitaan asianmukaisesti ja että niihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen; painottaa, että julkisen yleisradiotoiminnan on oltava kestävää sekä poliittisesti ja taloudellisesti itsenäistä, jotta voidaan varmistaa sen taloudellinen ja toimituksellinen riippumattomuus sekä oikeus saada puolueetonta tietoa; kehottaa perustamaan tiedotusvälineiden etuja kattavasti edustavia elimiä; kehottaa laatimaan ammattialan käytännesäännöt, jotka sekä julkiset että yksityiset tiedotusvälineet hyväksyvät; kannustaa viranomaisia, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja toimittajajärjestöjä tekemään yhteistyötä tiedotusvälineiden uudistuksessa;

33.

on yhä huolissaan siitä, että poliittinen tilanne on vakava uhka maan taloudelle; on edelleen huolissaan sopimusten noudattamisen heikosta valvonnasta, epävirallisen talouden laajuudesta ja ongelmista rahoituksen saatavuudessa; korostaa, että huomattavan suuri harmaa talous on merkittävä este liiketoiminnalle; korostaa tarvetta toteuttaa toimia, joilla vahvistetaan kilpailukykyä ja työpaikkojen luomista yksityisellä sektorilla, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia käsittelemään myös oikeudenkäytön tehokkuutta;

34.

pitää myönteisenä makrotaloudellisen vakauden ylläpitämistä, työttömyysasteen alentamista ja hallituksen jatkuvaa sitoutumista kasvun ja työllisyyden edistämiseen markkinasuuntautuneella talouspolitiikalla mutta on huolissaan julkisen velan kestävyydestä ja siitä, että työttömyysaste on edelleen korkea ja työvoimaosuus erittäin alhainen erityisesti nuorten, naisten ja vammaisten henkilöiden keskuudessa; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia puuttumaan myös pitkäaikaistyöttömyyteen ja rakenteelliseen työttömyyteen, edistämään talouspoliittista yhteistyötä, mukauttamaan koulutusta yhä paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin ja laatimaan kohdennetun strategian siitä, miten nuoret ja naiset voidaan entistä paremmin integroida työmarkkinoille; on huolissaan korkeasti koulutettujen nuorten ammattilaisten muutosta ulkomaille ja kehottaa ponnekkaasti hallitusta laatimaan ohjelmia, jotta nämä henkilöt voisivat palata maahan ja osallistua politiikkaan ja päätöksentekoprosessiin; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla parannetaan julkisen talouden kurinalaisuutta ja avoimuutta ja lisätään talousarviosuunnitteluvalmiuksia; kannustaa omaksumaan tasapainoisen talousarvion periaatteen; huomauttaa, että yritysten kannalta luotettava ja ennakoitavissa oleva sääntely-ympäristö lisää makrotaloudellista vakautta ja kasvua; kehottaa kuulemaan kaikkia sidosryhmiä asianmukaisesti tässä asiassa;

35.

panee tyytyväisenä merkille liikenne-, energia- ja televiestintäverkkojen uudistamisessa tapahtuneen edistymisen ja erityisesti pyrkimykset saada valmiiksi liikennekäytävä X (2); korostaa rautatieyhteyksien merkitystä kestävän liikennejärjestelmän yhteydessä ja pitää sen vuoksi tervetulleena hallituksen aikomusta kunnostaa tai rakentaa Skopjen ja naapurimaiden pääkaupunkien välisiä rautatieyhteyksiä sekä kehottaa nopeuttamaan edistymistä varsinkin liikennekäytävään VIII (3) sisältyvien rautatie- ja maantieyhteyksien viimeistelyssä;

36.

antaa tunnustusta hyvästä valmistelutasosta sähköisen viestinnän ja tietoyhteiskunnan aloilla; kehottaa edistymään lisää kyberturvallisuuden alalla ja korostaa, että on laadittava ja hyväksyttävä kansallinen kyberturvallisuusstrategia kyberuhkien sietokyvyn lisäämiseksi;

37.

on huolissaan merkittävistä puutteista ympäristön alalla ja erityisesti teollisuuden päästöistä sekä ilman ja veden pilaantumisesta; huomauttaa, että vesihuoltojärjestelmän nykytila on yleisesti heikko, mikä aiheuttaa paljon vesihävikkiä ja vedenlaatuongelmia; korostaa tarvetta laatia ja panna täytäntöön kestävä jätepolitiikka ja kehottaa laatimaan ilmastotoimia koskevan kattavan toimintapolitiikan ja strategian, jotka ovat EU:n vuoteen 2030 ulottuvien ilmastopolitiikan puitteiden mukaisia, sekä ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Pariisin ilmastosopimuksen;

38.

suhtautuu myönteisesti maan rakentavaan asemaan alueellisessa yhteistyössä, erityisesti kuusi Länsi-Balkanin maata kattavassa aloitteessa ja yhteenliitettävyyttä koskevassa toimintasuunnitelmassa; panee kuitenkin merkille, että liikenne- ja energiainfrastruktuurin yhteydet alueellisiin naapureihin ja yhteys TEN-T-verkkoon ovat edelleen rajallisia; suhtautuu myönteisesti toimitusvarmuudessa sekä sähkön siirtoverkkojen rajayhdysjohtojen ja kaasuverkkojen yhteenliitäntöjen alalla saavutettuun edistykseen; panee merkille Länsi-Balkanin maiden kanssa alueellisten sähkömarkkinoiden kehittämisestä allekirjoitetun sopimuksen; korostaa tarvetta edistyä sähkömarkkinoiden avaamisessa ja saada aikaan kilpailua kaasu- ja energiamarkkinoilla, jotta yleishyödyllisten palvelujen tarjoajat voidaan eriyttää EU:n kolmannen energiapaketin mukaisesti; kehottaa toteuttamaan tuntuvia parannuksia energiatehokkuuden, uusiutuvan energian tuotannon ja ilmastonmuutoksen torjunnan aloilla; kehottaa ratifioimaan Pariisin ilmastosopimuksen;

39.

kehottaa viranomaisia lujittamaan hallinnollisia ja rahoitukseen liittyviä valmiuksia, jotta voidaan varmistaa avoin, tehokas ja vaikuttava julkisten hankintojen järjestelmä, estää kaikki säännönvastaisuudet ja käyttää EU:n määrärahoja asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti, sekä antamaan samalla säännöllisesti yksityiskohtaisia kertomuksia unionin varojen ohjelmasuunnittelusta ja käytöstä; panee huolestuneena merkille, että komissio on jälleen vähentänyt liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA) myönnettävää taloudellista tukea noin 27 miljoonalla eurolla, koska poliittinen tahto toteuttaa uudistuksia julkisessa varainhoidossa on puuttunut; pyytää komissiota sisällyttämään kertomuksiinsa tietoa maalle myönnetystä IPA-tuesta ja toteutettujen toimien vaikuttavuudesta ja erityisesti keskeisten painopisteiden ja asiaankuuluvien hankkeiden täytäntöönpanoon kohdennetusta IPA-tuesta;

40.

kiittää maata sen rakentavasta roolista ja yhteistyöstä sekä sen mittavista ponnisteluista muuttoliikekriisiin liittyvien haasteiden käsittelemisessä, sillä se on näin myötävaikuttanut tuntuvasti EU:n turvallisuuteen ja vakauteen; kehottaa tältä osin komissiota antamaan maalle kaikki tarvittavat välineet kriisin lieventämiseksi; suosittaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisia lisätoimia maan turvapaikkajärjestelmän parantamiseksi, tarvittavien valmiuksien varmistamiseksi ihmiskaupan estämisessä ja torjumisessa, mikä sisältää myös naapurimaiden kanssa tehtävät yhteistyösopimukset rikollisuuden torjumiseksi, ja tehokkaan rajaturvallisuuden takaamiseksi;

41.

huomauttaa, että maa sijaitsee ns. Länsi-Balkanin reitillä ja että tähän mennessä noin 600 000 pakolaista ja muuttajaa, heidän joukossaan myös heikossa asemassa olevia ryhmiä, kuten lapsia ja vanhuksia, on kulkenut maan kautta matkallaan Eurooppaan; kehottaa maan viranomaisia varmistamaan, että turvapaikkaa maasta hakevia tai sen alueen kautta kulkevia muuttajia ja pakolaisia kohdellaan kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaisesti, mukaan lukien vuoden 1951 pakolaissopimus ja EU:n perusoikeuskirja;

42.

kehottaa komissiota jatkamaan muuttoliikettä koskevien asioiden käsittelyä kaikkien Länsi-Balkanin maiden kanssa, jotta varmistetaan EU:n ja kansainvälisten sääntöjen ja vaatimusten noudattaminen;

43.

korostaa alueellisen yhteistyön merkitystä välineenä, jolla edistetään EU:hun yhdentymistä koskevaa prosessia, ja kiittää maata sen rakentavista toimista ja aktiivisesta panoksesta kahdenvälisten suhteiden edistämiseksi kaikkien alueen maiden kanssa;

44.

katsoo, että alueellinen yhteistyö on olennainen osa EU:hun liittymistä koskevaa prosessia, sillä se tuo vakautta ja vaurautta alueelle, ja sen olisi oltava hallituksen prioriteettina; pitää myönteisenä maan jatkuvaa rakentavaa roolia ja aktiivista panosta kahdenvälisen, alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisessä sekä sen osallistumista siviili- ja sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin; on tyytyväinen lisääntyneestä mukautumisesta EU:n ulkopolitiikkaan (73 prosenttia); kehottaa maan viranomaisia mukautumaan myös Venäjään Krimin laittoman liittämisen jälkeen kohdistettuihin EU:n rajoittaviin toimenpiteisiin; muistuttaa, että on tärkeää saattaa päätökseen neuvottelut ystävyyttä ja hyvää naapuruutta koskevasta sopimuksesta Bulgarian kanssa; kehottaa viranomaisia kunnioittamaan itseään bulgarialaisina pitävien kansalaisten poliittisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia;

45.

kannustaa perustamaan naapurimaiden kanssa historiaa ja koulutusta käsitteleviä yhteisiä asiantuntijakomiteoita, jotta voidaan edistää objektiivista, tosiasioihin perustuvaa historian tulkintaa, lujittaa akateemista yhteistyötä ja herättää nuorissa myönteistä asennetta naapureita kohtaan;

46.

pitää myönteisenä, että luottamusta lisääviä toimia koskevasta aloitteesta tämän maan ja Kreikan välillä on saatu näkyviä tuloksia, mikä voisi parantaa yhteisymmärrystä ja lujittaa kahdenvälisiä suhteita ja siten pohjustaa kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävää ratkaisua nimikysymykseen, ja panee merkille tulosten täytäntöönpanoa koskevat myönteiset kehityssuuntaukset: korostaa, että on tärkeää välttää sellaisia eleitä, kiistanalaisia toimia ja lausuntoja, joilla voi olla kielteinen vaikutus hyviin naapuruussuhteisiin; kehottaa painokkaasti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota laatimaan uusia aloitteita, jotta voidaan ratkaista jäljellä olevat erimielisyydet ja pyrkiä yhteistyössä näiden kahden maan sekä YK:n erityisedustajan kanssa kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään ratkaisuun nimikysymyksessä, ja kehottaa tiedottamaan tilanteen edistymisestä parlamentille;

47.

suhtautuu myönteisesti Berliinin prosessin kehyksessä toteutettuihin toimiin, joilla osoitetaan vahvaa poliittista tukea Länsi-Balkanin maiden Eurooppa-perspektiiville; panee merkille tämän prosessin merkityksen alueen maiden taloudellisen kehityksen edistämisessä ydinverkkoihin tehtävillä investoinneilla ja kahdenvälisillä hankkeilla infrastruktuurin, talouden ja yhteenliitettävyyden aloilla; muistuttaa, että on tärkeää osallistua aktiivisesti alueellisiin nuorisoa koskeviin aloitteisiin, kuten Länsi-Balkanin alueellisen nuorisoalan yhteistyöjärjestön toimintaan; suhtautuu myönteisesti Länsi-Balkanin rahaston perustamiseen ja kehottaa komissiota ottamaan huomioon ehdotetut aloitteet ja hankkeet;

48.

antaa maalle tunnustusta sen puheenjohtajuudesta Keski-Euroopan aloitteessa, kun siinä vuonna 2015 keskityttiin taloudelliseen yhteistyöhön ja liiketoimintamahdollisuuksiin, infrastruktuuriin ja yleiseen taloudelliseen kehitykseen, muun muassa maaseudun kehittämiseen ja matkailuun, sekä makroalueiden yhdistämiseen;

49.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä maan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL L 84, 20.3.2004, s. 13.

(2) Käytävä X on yksi yleiseurooppalaisista liikennekäytävistä ja kulkee Salzburgista (Itävalta) Thessalonikiin (Kreikka).

(3) Käytävä VIII on yksi yleiseurooppalaisista liikennekäytävistä ja kulkee Durrësista (Albania) Varnaan (Bulgaria). Se kulkee myös Skopjen kautta.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/100

P8_TA(2017)0265

Kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanne Bangladeshissa

Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa (2017/2636(RSP))

(2018/C 331/13)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ilmaisunvapaudesta Bangladeshissa (1),

—	ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Rana Plaza -rakennuksen romahtamisen toisesta vuosipäivästä ja Bangladeshin kestävyyssopimuksen edistymisestä (2),

—	ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman ihmisoikeusloukkauksista Bangladeshissa (3),

—	ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta (4),

—	ottaa huomioon aiemmat Bangladeshia koskevat päätöslauselmansa ja erityisesti 16. tammikuuta 2014 (5), 21. marraskuuta 2013 (6) ja 14. maaliskuuta 2013 (7) annetut päätöslauselmat,

—	ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselmat ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa (8) ja yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa (9),

—	ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselmat aiheista ”Yritysten yhteiskuntavastuu: tilivelvollinen, avoin ja vastuullinen yritystoiminta sekä kestävä kasvu” (10) ja ”Yritysten yhteiskuntavastuu: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen” (11),

—	ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2017 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Sustainable garment value chains through EU development action” (SWD(2017)0147),

—	ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” (COM(2011)0681) sekä komission toimintaa yritysten yhteiskuntavastuupolitiikkansa kehittämiseksi vuoden 2014 jälkeen koskevan julkisen kuulemisen tulokset,

—	ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman uudesta eteenpäin suuntautuvasta ja innovatiivisesta tulevaisuuden kauppa- ja investointistrategiasta (12),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—	ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen,

—	ottaa huomioon kestävyyssopimuksen Bangladeshin valmisvaate- ja neuleteollisuuden työntekijöiden oikeuksien ja tehtaiden turvallisuuden jatkuvasta parantamisesta,

—	ottaa huomioon komission Bangladeshin kestävyyssopimuksen tekniset statusraportit, jotka on päivätty heinäkuussa 2016 ja 24. huhtikuuta 2015,

—	ottaa huomioon 23. tammikuuta 2017 julkaistun INTA-valiokunnan tilapäisen valtuuskunnan matkaraportin 15.–17. marraskuuta 2016 tehdystä vierailusta Bangladeshiin (Dhaka),

—	ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) lokakuussa 2013 käynnistämän Better Work Bangladesh -ohjelman,

—	ottaa huomioon ILO:n korkean tason kolmikantavaltuuskunnan raportin ja ILO:n yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän asiantuntijakomitean vuonna 2017 antamat huomautukset yleissopimuksista nro 87 ja 98,

—	ottaa huomioon ILO:n vuoden 2016 työkonferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raporttiin sisältyvän erityisesti Bangladeshia koskevan kappaleen;

—	ottaa huomioon ILO:n yhdistymisvapautta käsittelevän komitealle vuonna 2017 jätetyn valituksen hallituksen tehoiskusta Ashulian tekstiilityöläisiä vastaan joulukuussa 2016 ja YK:n erityisedustajalle jätetyn valituksen niin ikään Ashulian tehoiskusta,

—	ottaa huomioon YK:n Johannesburgin julistuksen kestävästä kulutuksesta ja tuotannosta sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi,

—	ottaa huomioon YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) kestävää kehitystä koskevan investointipoliittisen kehyksen (2015),

—	ottaa huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien suuntaviivat, joissa määritellään sekä hallituksille että yrityksille puitteet ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja kunnioittamiseksi ja joille YK:n ihmisoikeusneuvosto antoi tukensa kesäkuussa 2011,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia, työtä, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevan YK:n Global Compact -aloitteen,

—	ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille,

—	ottaa huomioon sopimuksen mukaisen neljännesvuosittaisen koontiraportin 31. lokakuuta 2016 tehdyn sopimuksen kattamia valmisvaatetehtaita koskevien korjaavien toimenpiteiden edistymisestä,

—	ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa (O-000037/2017 – B8-0217/2017),

—	ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.	toteaa, että Bangladeshista on tullut maailman toisiksi suurin vaatetuottaja ja tekstiiliala kattaa lähes 81 prosenttia kokonaisviennistä; toteaa, että maan vaatetuotannosta 60 prosenttia viedään EU:hun, joka muodostaa Bangladeshin suurimmat vientimarkkinat;

toteaa, että Bangladeshin valmisvaateteollisuus työllistää tällä hetkellä noin 4,2 miljoonaa ihmistä 5 000 tehtaassa ja epäsuorasti siitä saa elantonsa jopa 40 miljoonaa ihmistä – eli noin neljännes Bangladeshin väestöstä; toteaa, että valmisvaateteollisuus on vaikuttanut merkittävästi naisten köyhyyden vähentymiseen ja naisten vaikutusvallan lisäämiseen; toteaa, että suurimmaksi osaksi maaseutualueilta tulevat naiset edustavat 80:tä prosenttia Bangladeshin valmisvaatealla työskentelevistä; toteaa, että 80 prosenttia työntekijöistä työskentelee kuitenkin yhä epävirallisella sektorilla; toteaa, että vaatealan toimitusketjujen monimutkaisuus ja vähäinen avoimuus edesauttavat ihmisoikeusloukkauksia ja lisäävät hyväksikäyttöä; toteaa, että valmisvaatealan vähimmäispalkka on pysynyt Maailmanpankin köyhyysrajan alapuolella;

ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvo on kehitystä edistävä tekijä; ottaa huomioon, että naisten oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksien kirjoon; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 8 artiklassa määritellään selkeästi, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa” ja EU:n velvollisuutena on siksi valtavirtaistaa sukupuolten tasa-arvo kaikissa toimintapolitiikoissaan, jolloin taataan, että naiset ja miehet hyötyvät tasavertaisesti sosiaalisista muutoksista, talouskasvusta ja kunnollisten työpaikkojen luomisesta, torjutaan syrjintää ja edistetään naisten oikeuksien kunnioittamista maailmassa;

ottaa huomioon, että noin 10 prosenttia valmisvaatealan työvoimasta työskentelee vientiteollisuuden vapaa-alueilla; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueilla tehtävää työtä koskevassa laissa ei myönnetä työntekijöille riittäviä perusoikeuksia verrattuna Bangladeshin muiden alueiden työntekijöihin; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueiden laajamittainen lisääminen on suunnitteilla;

toteaa, että tullietuusjärjestelmää koskevaan asetukseen sisältyvä unionin merkittävä yksipuolinen kauppaetuus osana unionissa vahvistettua ”Kaikki paitsi aseet” -aloitetta vähiten kehittyneille joka takaa bangladeshilaisille tekstiileille vapaan pääsyn markkinoille joustavien alkuperäsääntöjen mukaisesti, on merkittävästi vaikuttanut tähän menestystarinaan ja Bangladeshin merkittävään vaateviennin ja työllisyyden kasvuun;

toteaa, että nämä kauppaetuudet on kirjattu unionin periaatteeseen edistää vapaata ja reilua kauppaa ja siten ne mahdollistavat unionille tullietuuksien soveltamisen keskeyttäminen kaikkein vakavimmissa ihmisoikeusrikkomustapauksissa, mikä perustuu tullietuusjärjestelmää koskevan asetuksen V luvun 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan suosivasta kohtelusta voidaan tilapäisesti vetäytyä, kun syynä on muun muassa liitteessä VIII olevassa A-osassa luetelluissa yleissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden, mukaan lukien kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta, vakava ja järjestelmällinen rikkominen;

G.	toteaa, että näiden määräysten perusteella komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto aloittivat vuoden 2017 alussa tehostetun vuoropuhelun työ- ja ihmisoikeuksista parantaakseen kyseisten sopimusperiaatteiden noudattamista;

toteaa, että ILO:n vuoden 2016 työkonferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean raportissa Bangladeshille omistettiin erityinen kappale, jossa todetaan, että maa rikkoo vakavalla tavalla sille yleissopimuksen nro 87 (yhdistymisvapaus) nojalla kuuluvia velvollisuuksia; toteaa, että vuonna 2015 ILO raportoi, että ammattiyhdistysten rekisteröimistä koskevista hakemuksista 78 prosenttia hylättiin, koska osa tehtaanjohtajista ja tietyt poliitikot suhtautuivat vihamielisesti ammattiyhdistyksiin ja koska hallinnollinen kapasiteetti ei riittänyt rekisteröimiseen;

toteaa, että lukuisten raporttien mukaan satoja vaatetusalan työntekijöitä on kuollut Bangladeshin lukuisissa tehdastulipaloissa vuoden 2006 jälkeen, eikä monia syyllisiä tehtaiden omistajia ja johtajia ole valitettavasti koskaan haastettu oikeuteen; toteaa, että arvioiden mukaan vuosittain kaikilla aloilla kuolee noin 11 700 työntekijää tapaturmaisesti ja 24 500 työntekijää työhön liittyvien sairauksien seurauksena;

J.	toteaa, että nykyistä minimipalkkaa, joka on 5 300 takaa (67 USD) kuukaudessa, ei ole nostettu vuoden 2013 jälkeen ja että vähimmäispalkkaa käsittelevää lautakuntaa ei ole kutsuttu kokoon;

toteaa, että 21. joulukuuta 2016 jälkeen Bangladeshin viranomaiset ovat vaatetusalan työntekijöiden parempien palkkojen toivossa järjestämien lakkojen ja mielenosoitusten seurauksena mielivaltaisesti pidättäneet ja vanginneet ainakin 35 ammattiliittojohtajaa ja aktivistia, sulkeneet ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjen toimistoja ja asettaneet ne poliisin valvontaan sekä hyllyttäneet toistaiseksi tai irtisanoneet noin 1 600 työntekijää vaatetusteollisuuden huonoja palkkoja vastaan järjestettyjen mielenosoitusten vuoksi;

L.	ottaa huomioon, että maailman lehdistönvapausindeksissä Bangladesh on sijalla 145 yhteensä 177 maan joukossa; toteaa, että korruptio on laajalle levinnyttä globaalissa vaatteiden tuotantoketjussa ja siihen osallistuu poliittisia toimijoita sekä paikallishallinnon edustajia;

ottaa huomioon, että joukko yksityisen sektorin johdolla toteutettuja lupaavia aloitteita, kuten Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimus, ovat viimeisten 20 vuoden aikana edistäneet kohtalaisesti toimitusketjujen standardien ja työntekijöiden turvallisuuden kohentamista siten, että ne ovat parantaneet työntekijöiden oikeuksia vaatetusalan tuotantoketjussa;

toteaa, että kestävyyssopimuksen peräkkäisten tarkasteluiden päätelmät vuosilta 2014, 2015 ja 2016 kertovat Bangladeshin viranomaisten saavuttamasta kouriintuntuvasta edistyksestä joillakin aloilla, ja niissä pannaan merkille kestävyyssopimuksen hienoinen vaikutus tehtaiden työterveyden ja -turvallisuuden ja valmisvaateteollisuuden työolojen parantamisessa; toteaa, että edistyminen työntekijöiden oikeuksien saralla on ollut haasteellisempaa eikä oleellista edistymistä ole viime vuosina ollut havaittavissa; toteaa, että ILO:n mukaan puutteet Bangladeshin vuoden 2013 työlain muuttamisessa ja täytäntöönpanossa aiheuttavat vakavia esteitä yhdistymisvapauden harjoittamiselle ja ammattiyhdistysten rekisteröinnille erityisesti valmisvaatealalla vientiteollisuuden vapaa-alueilla; toteaa, että vientiteollisuuden vapaa-alueilla työntekijöiltä on evätty oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin;

toteaa, että suuronnettomuuden jälkeen eurooppalaiset kuluttajat ovat ennennäkemättömällä tavalla vaatineet enemmän tietoa siitä, mistä tuotteet ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne on tuotettu; toteaa, että Euroopan kansalaiset ovat jättäneet lukemattomia vetoomuksia ja järjestäneet kampanjoita, joissa vaatemerkkejä on vaadittu toimimaan vastuullisemmin ja varmistamaan, että niiden tuotteet valmistetaan eettisesti kestävällä tavalla;

Vastuullinen liiketoiminta Bangladeshissa – ensisijaisesti kansallinen tehtävä

korostaa, että viime vuosien vaikuttavasta kasvusta ja kehityksestä huolimatta Bangladeshin täytyy ryhtyä merkittäviin toimiin pitkällä aikavälillä saavuttaakseen kestävää ja osallistuvampaa talouskasvua; korostaa, että rakenteelliset tuotannon tehostamiseen tähtäävät uudistukset, viennin laajempi monipuolistaminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, työntekijöiden oikeudet, ympäristönsuojelu ja korruption torjuminen ovat tässä välttämättömiä;

kehottaa hallitusta ensisijaisesti tehostamaan sitoutumistaan vaatetusalan turvallisuuden sekä työolojen ja työntekijöiden oikeuksien parantamiseen ja tehostamaan lainsäädännön täytäntöönpanoa rakennus- ja tehdasturvallisuuden osalta; kehottaa hallitusta jatkamaan rahoituksen lisäämistä työsuojelutarkastusjärjestelmille, jatkamaan uusien tehdastarkastajien rekrytointia ja koulutusta, luomaan sellaiset olosuhteet, joissa tarkastajien vaihtuvuus olisi pienempi, laatimaan vuosisuunnitelman tarkastusten seurannasta tehtaissa, joissa on korjattavaa, ja laajentamaan rakennus- ja tehdastarkastuksia muille sektoreille;

kehottaa Bangladeshin hallitusta muuttamaan vuoden 2013 työlakia siten, että yhdistymisvapautta ja työehtosopimuksia käsitellään tehokkaasti, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistetään, huolehditaan ammattiyhdistysten rekisteröinnin sujuvuudesta ja johdonmukaisuudesta, taataan, että ammattiyhdistysten väitetty syrjintä ja epäoikeudenmukaiset käytänteet työpaikoilla tutkitaan konkreettisesti ja niistä asetetaan syytteeseen, varmistetaan, että työlainsäädännön sääntelykehys on täysin kansainvälisten standardien mukainen ja noudattaa täysin erityisesti ILO:n yleissopimuksia nro 87 ja 98, jotka koskevat yhdistymisvapautta ja neuvotteluoikeutta, ja että ne pannaan tosiasiallisesti täytäntöön; vaatii hallitusta lisäksi takaamaan, että vientiteollisuuden vapaa-alueita koskeva laki sallii täyden järjestäytymisvapauden vastaavien kansainvälisten standardien mukaisesti ja kehottaa tutkimaan viipymättä kaikki ammattiyhdistysten vastaiset syrjintätapaukset;

vaatii Bangladeshin hallitusta, teollisuuden järjestöjä ja tehtaiden omistajia viemään eteenpäin korjaavia toimia kaikissa vientisuuntautuneissa valmisvaatetehtaissa; katsoo, että viranomaisten tulee hoitaa ja läpinäkyvästi valvoa korjauksia sekä muita tarkistusten seurantatoimia ottaen huomioon lahjoittajien tarjoamien varojen hyödyllisyyden ja tehokkaan rahoituksen merkityksen;

vaatii Bangladeshin hallitusta kutsumaan välittömästi koolle vähimmäispalkkaa käsittelevän lautakunnan ja ottamaan käyttöön lyhyemmän aikavälin palkkojen tarkistamisessa;

Yksityisen sektorin aloitteet – tehokas ja arvokas panos

kehottaa kansainvälisiä tuotemerkkejä ja vähittäiskauppiaita ja Bangladeshin yksityistä sektoria jatkamaan sitoutumistaan työlakien noudattamiseen, yritysten sosiaalista vastuuta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoon ja parantamaan mainettaan vastuullisten liiketoimien edistämisessä ja ihmisarvoisten työolojen luomisessa Bangladeshin vaatealan työntekijöille sekä tuotteita valmistavia tehtaita koskevan tiedonkulun avoimuudessa ja aiheeseen liittyvien aloitteiden välisten koordinointimekanismien edistämisessä; kannustaa jatkamaan globaalien vähittäiskauppiaiden ja tuotemerkkien työtä yhtenäisten käytännesääntöjen luomiseksi tehdastarkastuksille Bangladeshissa;

korostaa yksityisen liiketoimintasektorin, Bangladeshin hallituksen ja Bangladeshissa toimivien kansainvälisten organisaatioiden yhteistyön saavutuksia Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen avulla; huomauttaa kuitenkin, että palo- ja rakennusturvallisuudessa tapahtuneesta edistyksestä huolimatta Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen yhteydessä tunnetaan yhä huolta huoltoturvallisuuden kannalta keskeisten epäkohtien korjaamisen hitaudesta; kehottaa sopimusosapuolia jatkamaan sitoutumistaan vielä seuraavan viiden vuoden ajan ennen kuin nykyinen sopimus päättyy 12. toukokuuta 2018; kehottaa hallitusta ja Bangladeshin liike-elämää ottamaan huomioon Bangladeshissa toimivien vähittäiskauppiaiden sitoutumisen hyödyllisyyden palo- ja rakennusturvallisuussopimuksen kautta ja tukemaan sopimusosapuolten valtuuksien laajentamista Bangladeshissa;

kehottaa Bangladeshin hallitusta ja yksityistä sektoria jatkamaan aloitteita, joiden tarkoituksena on rahallisen korvauksen maksaminen uhreille ja heidän kuntoutuksensa, ja kehottaa kehittämään tehokasta uudelleentyöllistämisstrategiaa ja yrittäjyys- ja elinkeinotukea;

Unionin ja kansainvälisen yhteisön jaettu vastuu

tukee Bangladeshin kestävyyssopimuksen seurantatoimia sekä komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon Bangladeshin kanssa käymää tehostettua vuoropuhelua työ- ja ihmisoikeuksista tullietuusjärjestelmää koskevassa asetuksessa mainittujen sopimusperiaatteiden tarkemman noudattamisen saavuttamiseksi:

10.

antaa tukensa sille, että komissio tarkastelee mahdollista unionin laajuista aloitetta, joka koskee vaatealan vapaaehtoisia aloitteita, joiden keskeisenä periaatteena ovat tiukat käytännesäännöt; ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2017 julkaistun komission työasiakirjan aiheesta ”Sustainable garment value chains through EU development action” ja toistaa kehotuksensa olla keskittymättä ainoastaan kyseiseen työasiakirjaan ja lisätä due diligence -velvoitteita koskevan sitovan lainsäädännön mahdollinen tarkastelu; painottaa lisäksi, että koordinointi, tiedon ja parhaiden käytäntöjen jakaminen ja hallitusten sitoutuminen asianmukaisten yleisten edellytysten luomiseen voivat osaltaan tehostaa yksityisiä ja julkisia arvoketjuja koskevia aloitteita ja edistää kestävää kehitystä koskevien myönteisten tulosten saavuttamista; korostaa, että on tärkeää parantaa kuluttajien tietoisuutta, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja tukea ponnisteluja parempien työ- ja ympäristönormien, tuoteturvallisuuden ja kestävän kulutuksen puolesta;

11.

toteaa, että Euroopan unioni on tärkeä toimija Bangladeshin kestävyyssopimuksessa, ja katsoo, että sopimusta voitaisiin käyttää kolmansien maiden kanssa suunniteltavien muiden samankaltaisten kumppanuustoimien perustana; kannustaa Euroopan unionia jatkamaan ja syventämään kestävän kehityksen ja yritysten yhteiskuntavastuun alan kansainvälistä yhteistyötään sellaisten organisaatioiden kuin ILO:n, OECD:n ja YK:n kanssa;

12.

tukee YK:n avoimen työryhmän ponnisteluja, joiden tavoitteena on laatia sitova YK:n sopimus liike-elämästä ja ihmisoikeuksista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti näihin neuvotteluihin;

13.

korostaa, että turvallisuustilanteen korjaamatta jättämisellä ja sillä, että ääriajattelijoiden Bangladeshissa muodostamaa uhkaa ei ole torjuttu järjestelmällisesti, on suoria vaikutuksia maahan kohdistuville investoinneille, mikä puolestaan viivästyttää pitkä aikavälin kehitystä ja tavallisten kansalaisten elämänlaadun parantamista;

Päätelmät

14.

korostaa, että korkealaatuinen vaatetusala on korvaamaton Bangladeshin talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta ja että sen laajentuminen on mahdollistanut lukuisien työntekijöiden ja erityisesti naisten siirtymisen epävirallisesta taloudesta viralliseen talouteen; varoittaa sellaisista aloitteista, jotka voisivat johtaa EU:n alueen yritysten ja muiden liikealan toimijoiden vetäytymiseen Bangladeshista, mikä olisi haitallista paitsi maan maineelle, myös ennen kaikkea valtion tuleville kehitysnäkymille;

15.

painottaa, että Bangladeshin hallituksen, paikallisen yksityisen sektorin, kansainvälisen yhteisön ja liikekumppaneiden yhteisenä velvollisuutena on osallistua kattavana tavoitteena olevan vastuullisen liiketoiminnan saavuttamiseen;

o o

16.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille sekä ILO:n pääjohtajalle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0414.

(2) EUVL C 346, 21.9.2016, s. 39.

(3) EUVL C 234, 28.6.2016, s. 10.

(4) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0196.

(5) EUVL C 482, 23.12.2016, s. 149.

(6) EUVL C 436, 24.11.2016, s. 39.

(7) EUVL C 36, 29.1.2016, s. 145.

(8) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.

(9) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.

(10) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 28.

(11) EUVL C 24, 22.1.2016, s. 33.

(12) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0299.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/116

P8_TA(2017)0270

Euroopan strategisten investointien rahaston täytäntöönpano

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Euroopan strategisten investointien rahaston täytäntöönpanosta (2016/2064(INI))

(2018/C 331/17)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 ja 166 artiklan,

—	ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 14 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1017 Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto (1) (ESIR-asetus),

—	ottaa huomioon 31. toukokuuta 2016 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimelle Euroopan strategisten investointien rahaston takuurahaston hoitamisesta vuonna 2015 (COM(2016)0353),

—

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle nimeltä ”Euroopassa investoidaan taas Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet” (COM(2016)0359),

—	ottaa huomioon Euroopan investointipankin vuosikertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ESIR-rahaston mukaisista EIP-ryhmän rahoitus- ja investointitoimista vuonna 2015 (2),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden työasiakirjan arvioinnin (SWD(2016)0297), Euroopan investointipankin raportin Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) toiminnan arvioinnista (3), Ernst & Young -tilintarkastusyrityksen asetuksen (EU) 2015/1017 soveltamista koskevan kertaluonteisen tarkastuksen (4) ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (5),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta Euroopan strategisten investointien rahaston voimassaoloajan pidentämisen osalta sekä kyseistä rahastoa ja Euroopan investointineuvontakeskusta koskevien teknisten parannusten tekemiseksi (COM(2016)0597),

—	ottaa huomioon Pariisissa, Ranskassa joulukuussa 2015 pidetyssä Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) osapuolten 21. kokouksessa (COP 21) hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (6),

—	ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (7),

—	ottaa huomioon budjettivaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä 12. joulukuuta 2002 tehdyn puheenjohtajakokouksen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnot (A8-0200/2017),

panee merkille Euroopan suuren investointivajeen, jonka kooksi komissio arvioi vähintään 200–300 miljardia euroa vuodessa; korostaa erityisesti tätä taustaa vasten suuririskisen rahoituksen tarvetta unionissa etenkin pk-yritysten rahoituksen, tutkimuksen ja kehittämisen, tieto- ja viestintätekniikan ja liikenne-, viestintä- ja energiainfrastruktuurien alalla, jotka ovat välttämättömiä osallistavan talouskehityksen ylläpitämiseksi; on huolestunut siitä, että kansantalouden tilinpitoa koskevista tuoreimmista tiedoista ei ilmene investointien äkillistä kasvua Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR-rahasto) käyttöönoton jälkeen, mikä aiheuttaa huolta siitä, että ilman muutoksia vaarana on jatkuva heikko kasvu ja työttömyysasteen pysyminen korkeana etenkin nuorten ja uusien sukupolvien keskuudessa; korostaa, että investointivajeen umpeen kurominen luomalla ympäristö, joka edistää investointeja tietyillä strategisilla aloilla, on keskeistä kasvun elvyttämiseksi, työttömyyden torjumiseksi, vahvan, kestävän ja kilpailukykyisen teollisuuden edistämiseksi ja EU:n pitkän aikavälin politiikkatavoitteiden saavuttamiseksi;

korostaa ESIR-rahaston merkitystä rahoituksen ongelmien ratkaisemisessa ja esteiden poistamisessa sekä toteutettaessa strategisia, muutosvoimaisia ja tuottavia investointeja, jotka tuottavat paljon lisäarvoa taloudelle, ympäristölle ja yhteiskunnalle, sekä uudistettaessa ja nykyaikaistettaessa jäsenvaltioiden taloutta, luotaessa kasvua ja työpaikkoja, jotka eivät saa markkinoilta rahoitusta taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta huolimatta, ja kannustettaessa yksityisiä investointeja EU:n kaikilla alueilla;

muistuttaa asetuksessa säädetystä parlamentin asemasta erityisesti ESIR-rahaston täytäntöönpanon seurannassa; toteaa kuitenkin, että on liian aikaista tehdä lopullista kattavaa ja todisteisiin perustuvaa arviointia ESIR-rahaston toiminnasta ja sen vaikutuksesta EU:n talouteen, mutta katsoo, että valittuja ja hylättyjä hankkeita koskeviin kattaviin tietoihin ja niihin liittyviin päätöksiin perustuva alustava arviointi on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan tunnistaa mahdollisia parannettavia alueita ESIR 2.0:aa varten ja sen jälkeen; kehottaa komissiota esittämään kattavan arvion heti, kun tiedot ovat saatavissa;

Täydentävyys

muistuttaa, että ESIR-rahaston tarkoituksena on varmistaa täydentävyys siten, että sillä puututaan markkinoiden toimintapuutteisiin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin ja tuetaan toimia, joita ei olisi voitu toteuttaa ainakaan samassa laajuudessa nykyisillä unionin rahoitusvälineillä tai käyttämällä yksityisiä rahoituslähteitä ilman ESIRiä; toteaa kuitenkin, että täydentävyyden käsitettä on selvennettävä edelleen;

muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuettavien hankkeiden, joilla pyritään luomaan työllisyyttä, kestävää kasvua, taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ESIR-asetuksen 9 artiklassa vahvistettujen yleisten tavoitteiden mukaisesti, katsotaan olevan täydentäviä, jos niihin liittyvä riski vastaa EIP:n perussäännön 16 artiklassa ja EIP:n luottoriskien arvioinnin ja hallinnon suuntaviivoissa määriteltyihin EIP:n erityistoimiin liittyvää riskiä; muistuttaa, että ESIR-rahastosta tuetuilla hankkeilla on tavallisesti oltava korkeampi riskiprofiili kuin EIP:n tavanomaisilla toimilla tuettavilla hankkeilla; korostaa, että ESIR-rahastosta voidaan tukea myös EIP:n hankkeita, joihin liittyvä riski on alempi kuin EIP:n erityistoimiin liittyvä vähimmäisriski, jos EU:n takauksen käyttö on tarpeen täydentävyyden varmistamiseksi;

toteaa, että vaikka kaikki ESIR-rahaston puitteissa hyväksytyt hankkeet esitetään ”erityistoimina”, riippumattomassa arvioinnissa on todettu, että jotkut hankkeet olisi voitu rahoittaa ilman EU:n takausta;

kehottaa komissiota yhteistyössä EIP:n ja ESIRin hallinnointirakenteiden kanssa laatimaan luettelon kaikesta EU:n takauksella tuetusta EIP:n rahoituksesta, johon sovelletaan täydentävyyskriteeriä, ja esittämään selkeästi ja kattavasti todisteet siitä, että hankkeita ei olisi voitu toteuttaa muilla keinoin;

toteaa, että ESIR-rahaston laadullisten ja määrällisten tavoitteiden välillä voi ilmetä ristiriitaa sen vuoksi, että houkutellun yksityisen investoinnin tavoitteen saavuttamiseksi EIP saattaa rahoittaa vähäisemmän riskin hankkeita, joista sijoittajat ovat jo kiinnostuneita; kehottaa EIP:tä ja ESIRin hallinnointirakenteita toteuttamaan todellista täydentävyyttä ESIR-asetuksen 5 artiklan mukaisesti ja varmistamaan, että markkinahäiriöihin ja epätyydyttäviin investointitilanteisiin puututaan täysin;

kehottaa EIP:tä takamaan avoimuuden varojen hallinnassa sekä kaikkien julkisten, yksityisten ja kolmansien osapuolten osuuksien alkuperän suhteen; kehottaa esittämään konkreettisia tietoja myös erityishankkeista ja ulkomaisista sijoittajista ja korostaa parlamentille tiedottamista koskevia ESIR-asetuksen vaatimuksia; toistaa, että kolmansien maiden kaikkien mahdollisten tulevien osallistujien on noudatettava kaikkia EU:n julkisia hankintoja koskevia sääntöjä, työlainsäädäntöä ja ympäristöasetuksia, ja odottaa, että ESIR-hankkeiden rahoituspäätöksissä noudatetaan täysin EIP-hankkeisiin sovellettavia sosiaalisia ja ympäristöä koskevia kriteerejä;

Tulostaulu ja hankkeiden valinta

10.

toteaa, että asetuksen mukaisesti hanketta on arvioitava sekä EIP:n että ESIR-rahaston hallinnointirakenteen due diligence- ja päätöksentekomenettelyjen mukaisesti ennen kuin se valitaan ja sille myönnetään ESIR-rahaston tukea; toteaa, että hankkeiden toteuttajat ovat ilmaisseet haluavansa nopeaa palautetta ja lisää avoimuutta sekä valintaperusteisiin että mahdollisen ESIR-rahaston tuen lajiin ja osuuteen; kehottaa parantamaan selkeyttä, jotta hankkeiden toteuttajia voidaan kannustaa edelleen hakemaan ESIR-rahaston tukea, ja kehottaa myös antamaan tulostaulun ESIR-rahoituksen hakijoiden käytettäviin; kehottaa lisäämään päätöksentekomenettelyn avoimuutta valintaperusteiden suhteen ja nopeuttamaan rahoitustuen myöntämistä samalla, kun edelleen varmistetaan vankka due diligence- menettely EU:n varojen suojelemiseksi; korostaa, että erityisesti investointijärjestelyjen arviointiprosessin yksinkertaistamiseksi olisi kannustettava EIP:n ja kansallisten kehityspankkien yhteistä due diligence -menettelyä tai sitä, että EIP delegoi tehtäviä kansallisille kehityspankeille;

11.

katsoo, että hankkeiden sekä tukikelpoisten vastapuolten arviointiperusteita on selvennettävä edelleen; pyytää lisätietoja ESIR-rahaston hallinnointielimiltä arvioinneista, jotka on tehty kaikista ESIR-rahaston puitteissa hyväksytyistä hankkeista, erityisesti siltä osin kuin on kyse niiden täydentävyydestä ja myötävaikutuksesta kestävään kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, kuten asetuksessa on määritelty; kehottaa soveltamaan tukikelpoisten vastapuolten yhteydessä yritysten hallinnointia koskevia tiukkoja sääntöjä tämäntyyppisiin yhteisöihin, joista tulee hyväksyttäviä ESIR-kumppaneita, etenkin EU:n periaatteiden ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) normien osalta;

12.

muistuttaa, että tulostaulu on investointikomitean väline, jolla asetetaan etusijalle EU:n takauksen käyttö sellaisten toimien yhteydessä, joilla on korkeammat pisteet ja lisäarvo, ja katsoo, että investointikomitean on käytettävä sitä vastaavalla tavalla; aikoo arvioida, seurataanko, sovelletaanko ja käytetäänkö tulostaulua ja sen indikaattoreita asianmukaisesti; vaatii, että hankkeiden valintaperusteita sovelletaan asianmukaisesti ja että tämä prosessi tehdään avoimemmaksi; muistuttaa, että nykyisen asetuksen liitteen mukaan investointikomitean on pidettävä tulostaulun jokaista pilaria yhtä tärkeänä asettaessaan hankkeita etusijajärjestykseen siitä riippumatta, pisteytetäänkö pilari vai muodostuuko se sellaisista määrällisistä ja laadullisista indikaattoreista, joita ei pisteytetä; pitää valitettavana, että hankkeiden teknisiä näkökohtia koskevalle 3 pilarille annetaan nykyisissä tulostauluissa sama painoarvo kuin pilareille 1 ja 2, jotka liittyvät tärkeämpiin toivottuihin tuloksiin; pitää valitettavana, että EIP itse myöntää, että investointikomitean asiantuntijat käyttävät pilaria 4 vain tiedotustarkoituksessa eivätkä päätöksentekoa varten; vaatii, että tulostauluista tehdään kaupallisesti arkaluontoista tietoa lukuun ottamatta julkisia sen jälkeen, kun hankkeista on tehty lopullinen päätös;

13.

toteaa, että uusien innovatiivisten hankkeiden valmisteluun saattaa kulua joitakin vuosia ja että EIP:tä painostetaan saavuttamaan 315 miljardin euron tavoite ja siksi sillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa välittömästi ESIR-rahaston toimet; on kuitenkin huolissaan siitä, että EIP on tähän mennessä hyödyntänyt ESIR-rahaston täytäntöönpanossa suurelta osin olemassa olevaa hankejatkumoaan, johon kuuluu matalamman riskin hankkeita, mikä on vähentänyt sen omaa tavanomaista rahoitusta; pelkää, että ESIR-rahasto ei tarjoa täydentävää rahoitusta innovatiivisille korkeariskisille hankkeille; korostaa, että vaikka hanke luokitellaan erityistoimeksi, tämä ei välttämättä merkitse sitä, että se on riskialtis; toteaa kuitenkin, että luokittelu erityistoimeksi saattaa kuitenkin johtua myös siitä, että sen rahoitus on jäsennelty keinotekoisesti riskialttiilla tavalla, mikä merkitsee sitä, että hyvin matalariskiset hankkeet voivat myös helposti päätyä korkeariskisiksi hankkeiksi; korostaa, että hankkeen perusteita ei saisi höllentää poliittisen tavoitteen eli 315 miljardin euron investointien mobilisoinnin saavuttamiseksi;

14.

pyytää EIP:tä toimittamaan arvion mahdollisesta vuotuisesta lainanantokapasiteetistaan keskipitkällä aikavälillä ottaen huomioon ESIR-rahaston ja mahdollisen sääntelyn kehityksen ja jatkamaan omaa lainanantoaan 70–75 miljardin euron vuositasolla käyttämällä esimerkiksi voittoja ja ohjelmista saatavia palautuksia; pyytää, että EIP käyttää ESIR-rahastoa täydentävänä välineenä; toteaa, että tämä voisi merkitä sitä, että EIP:n liiketoiminta olisi yhteensä vähintään 90 miljardia euroa 75 miljardin euron sijasta;

15.

katsoo, että on tärkeää keskustella siitä, onko suunniteltu vipuvaikutuskerroin 15 asianmukainen, jotta mahdollistetaan ESIR-rahaston tuki korkeatasoisille hankkeille, joissa riski on korkeampi; kehottaa komissiota arvioimaan asiaa; muistuttaa, että tämä vipuvaikutuskerroin 15 on salkkuperusteinen ja se valittiin EIP:n rahoituskokemuksen perusteella markkinahäiriöihin puuttumiseksi; kehottaa arvioimaan yleisiä tavoitteita, jotka ESIR-rahaston on saavutettava määrää koskevan vaatimuksen täydentämiseksi; ehdottaa, että huomioon otetaan myös Pariisin ilmastokokouksessa (COP21) asetetut unionin tavoitteet; kehottaa EIP:tä julkistamaan tähän mennessä saavutetun vipuvaikutuskertoimen sekä perustana olevan laskentamenetelmän;

16.

huomauttaa, että pienten hankkeiden yhteydessä ilmenee usein vaikeuksia saada tarvittava rahoitus; panee huolestuneena merkille, että pieniin hankkeisiin ei voi hakea ESIR-rahoitusta niiden koon perusteella tai hankkeet katsotaan jopa ei-tukikelpoisiksi tällaisen rahoituksen suhteen; korostaa, että pienellä hankkeella saattaisi kuitenkin olla huomattavaa merkitystä kansallisella tai alueellisella tasolla; korostaa tarvetta tehostaa saatavissa olevaa Euroopan investointineuvontakeskuksen tukea, jolla on keskeinen asema pienimuotoisten hankkeiden toteuttajien neuvonnassa ja tukemisessa sekä hankkeiden yhdistämisessä investointijärjestelyjen tai puitesopimusten kautta; kehottaa johtokuntaa tutkimaan asiaa ja esittämään ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi;

Alakohtainen monipuolistaminen

17.

korostaa, että ESIR-rahasto on kysyntään perustuva väline, jota olisi kuitenkin ohjattava asetuksessa vahvistettujen ja johtokunnan määrittelemien politiikkatavoitteiden perusteella; kehottaa lisäämään tiedotusta aloille, joiden investointikysyntää ei ole täytetty mutta jotka eivät ole kyenneet hyödyntämään täysimääräisesti ESIR-rahastoa; toteaa tässä yhteydessä, että EU:n makrotaloudellisella tasolla olisi toteutettava enemmän toimenpiteitä investointien kysynnän lisäämiseksi;

18.

panee tyytyväisenä merkille, että ESIR-rahoitus kattaa kaikki ESIR-asetuksessa määritellyt alat; huomauttaa kuitenkin, että jotkin alat, kuten sosiaalinen infrastruktuuri, terveys ja koulutus, joille on kohdennettu ainoastaan neljä prosenttia ESIRin hyväksytystä rahoituksesta, ovat aliedustettuja; panee merkille, että tämä saattaa johtua monista eri syistä, kuten siitä, että jotkin alat ovat kärsineet ESIR-varojen saantiin liittyvän kokemuksen ja teknisen tietämyksen puutteesta, tai siitä, että joillakin aloilla on jo tarjottu parempia investointimahdollisuuksia toimintavalmiille ja luottokelpoisille hankkeille, kun ESIR-rahasto käynnistettiin; kehottaa EIP:tä tätä taustaa vasten keskustelemaan tavoista edistää alakohtaista monipuolistamista ja yhdistämään sen asetuksessa asetettuihin tavoitteisiin sekä tarkastelemaan, olisiko ESIR-rahaston tuki laajennettava muille aloille;

19.

muistuttaa, että EU:n kannattama COP 21 -ilmastosopimus edellyttää merkittävää muutosta kohti kestäviä investointeja, joita ESIRin olisi täysin tuettava; korostaa, että ESIR-investointien on oltava yhteensopivia tämän sitoumuksen kanssa; korostaa tarvetta vahvistaa ilmastonmuutosta koskevaa raportointia;

20.

painottaa, että televiestintäverkkojen kaltaisiin pitkän aikavälin hankkeisiin tai uusille ja edistyneemmille nousemassa oleville teknologioille ominaisiin suhteellisen riskialttiisiin hankkeisiin suunnattujen varojen osuutta on lisättävä; toteaa, että tällaiset investoinnit laajakaista- ja 5G-infrastruktuureihin, kyberturvallisuuteen, perinteisen talouden digitalisointiin, mikroelektroniikkaan ja suurteholaskentaan (HPC) voivat kaventaa digitaalista kuilua;

21.

pitää valitettavana keskittymisen rajojen puuttumista alun käynnistysvaiheessa; muistuttaa, että liikennesektori on antanut ESIR-rahastoon kaikkein suurimman panoksen, 2,2 miljardia euroa 8 miljardista eurosta, mikä vastaa yli 25:tä prosenttia koko takuurahastosta; panee huolestuneena merkille, että liikenneala on saanut vain noin 13 prosenttia kaikista investoinneista, jotka on tähän mennessä käytetty ja asetettu saataville ESIRin infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunassa, mikä on kaukana kullekin erilliselle sektorille määritetystä 30 prosentin rajasta; kehottaa investointikomiteaa kiinnittämään erityistä huomiota liikennealan hankkeisiin, koska ne ovat edelleen hyvin heikosti edustettuina investointisalkussa ja koska kuljetuksella on tärkeä rooli talouskasvussa ja kuluttajien turvallisuudessa;

Hallinnointi

22.

toteaa, että ESIR-rahaston hallinnointirakenteet on pantu kokonaisuudessaan täytäntöön EIP:ssä; katsoo, että ESIR-rahaston tehokkuuden ja vastuullisuuden parantamiseksi olisi keskusteltava vaihtoehdosta, jossa ESIR-rahaston hallinnointirakenne erotettaisiin täysin EIP:n hallinnointirakenteesta;

23.

muistuttaa, että toimitusjohtaja vastaa ESIR-rahaston päivittäisestä johtamisesta ja hoitaa investointikomitean kokousten valmistelun sekä toimii näiden kokousten puheenjohtajana ja vastaa ulkoisesta edustuksesta; muistuttaa, että toimitusjohtajaa avustaa varatoimitusjohtaja; pitää valitettavana, että käytännössä näitä rooleja, erityisesti varatoimitusjohtajan roolia, ei ole määritelty selkeästi; kehottaa EIP:tä harkitsemaan toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan tehtävien esittämistä selkeämmin, jotta varmistetaan avoimuus ja vastuuvelvollisuus; pitää tärkeänä, että toimitusjohtaja, jota varatoimitusjohtaja avustaa, laatii jatkossakin investointikomitean kokousten esityslistan; ehdottaa lisäksi, että toimitusjohtajan olisi laadittava menettelyt mahdollisiin eturistiriitoihin puuttumiseksi investointikomiteassa, raportoitava johtokunnalle ja ehdotettava rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia sekä keinoja niiden panemiseksi täytäntöön; katsoo, että toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan valtaa näiden tehtävien suorittamiseksi olisi lujitettava siten, että heidän riippumattomuuttaan EIP:hen nähden lisättäisiin; kehottaa EIP:tä tämän vuoksi tarkastelemaan vaihtoehtoja lisätä toimitusjohtajan ja varatoimitusjohtajan riippumattomuutta;

24.

muistuttaa, että investointikomitean asiantuntijat ovat vastuussa ESIR-rahaston hankkeiden valinnasta, EU:n takauksen myöntämisestä ja toimien hyväksymisestä investointijärjestelyjen ja kansallisten kehityspankkien tai -laitosten kanssa; muistuttaa lisäksi, että he ovat riippumattomia; on siksi huolissaan investointikomitean jäsenten dokumentoiduista eturistiriidoista, jotka on tulevaisuudessa vältettävä kaikissa olosuhteissa;

25.

katsoo, ettei hankkeiden valinta ole riittävän avointa; korostaa, että EIP:n olisi tehtävä parannuksia niitä hankkeita koskevien tietojen julkistamiseen, jotka se hyväksyy ESIR-rahaston puitteissa, ja tietoihin olisi liitettävä täydentävyyden asianmukaiset perustelut ja tulostaulu sekä hankkeen osuus ESIR-rahaston tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että on painotettava etenkin ESIR-toimien odotettua vaikutusta unionin investointivajeeseen;

26.

kehottaa EIP:tä tarkastelemaan tapoja, joilla investointikomitean ja johtokunnan välistä yhteistyötä voitaisiin tehostaa toimitusjohtajan avustuksella; pitää tärkeänä, että toimitusjohtaja osallistuu jatkossakin johtokunnan kokouksiin mikä mahdollistaisi sen, että toimitusjohtaja antaa johtokunnalle tietoja tulevista toimista;

27.

ehdottaa keskustelua keinoista, joilla voidaan lisätä ESIR-rahaston hallinnointirakenteiden avoimuutta parlamentin kannalta, ja ehdottaa, että johtokuntaan lisätään uusi parlamentin nimittämä täysjäsen; kehottaa ESIR-rahaston hallinnointielimiä jakamaan tietoa parlamentin kanssa ennakoivasti;

Kansalliset kehityspankit

28.

muistuttaa, että kansalliset kehityspankit ovat taitotietonsa vuoksi välttämättömiä ESIR-rahaston menestykselle, sillä ne ovat lähellä paikallisia markkinoita ja tuntevat ne hyvin; katsoo, että synergioita ei ole tähän mennessä hyödynnetty tarvittavassa määrin; panee merkille, että EIP saattaa syrjäyttää paikalliset laitokset, ja kehottaa EIP:tä parantamaan kykyään koota yhteen kansallisia ja valtiotasoa alemman tason kumppaneita; kehottaa EIP:tä tukemaan olemassa olevien julkisten pankkirakenteiden kehittämistä, jotta voidaan helpottaa aktiivisesti hyvien käytäntöjen ja markkinoita koskevan tiedon vaihtoa näiden laitosten välillä; katsoo, että kansallisten kehityspankkien olisi siksi pyrittävä tekemään yhteistyösopimuksia Euroopan investointirahaston kanssa; toteaa, että ESIR-rahasto ja EIP ovat yhä halukkaampia käyttämään enemmän heikoimpiin etuoikeusluokkiin kuuluvia eriä kansallisten kehityspankkien kanssa, ja kehottaa niitä tekemään edelleen niin; kehottaa komissiota ja EIP:tä keskustelemaan siitä, olisiko hyödyllistä sisällyttää kansallisten kehityspankkien asiantuntemus johtokuntaan;

Investointijärjestelyt

29.

muistuttaa, että olisi oltava mahdollista monipuolistaa maantieteellisesti tai alakohtaisesti painottuneita investointeja edistämällä hankkeiden rahoitusta ja yhdistämistä ja varojen saamista eri lähteistä; panee huolestuneena merkille, että ensimmäinen investointijärjestely perustettiin vasta vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä ja että tämä viivästys vaikeuttaa sekä pienten hankkeiden mahdollisuuksia hyötyä ESIR-rahastosta että ylikansallisten hankkeiden kehittämistä; korostaa tarvetta yksinkertaistaa investointijärjestelyjen perustamista koskevia sääntöjä; pyytää EIP:tä ja Euroopan investointineuvontakeskusta edistämään investointijärjestelyjen käyttöä tapana toteuttaa investointien maantieteellinen ja alakohtainen monipuolistaminen;

30.

kehottaa ESIR-rahaston hallinnointielimiä kiinnittämään enemmän huomiota investointijärjestelyihin niiden etujen maksimoimiseksi, joita ne voivat tuoda poistamalla investointien esteet erityisesti jäsenvaltioissa, joiden rahoitusmarkkinat ovat vähemmän kehittyneet; kehottaa EIP:tä antamaan sidosryhmille, kansalliset, paikalliset ja alueet elimet mukaan lukien, enemmän tietoa investointijärjestelyistä sekä niiden perustamisen ehdoista ja kriteereistä; on tietoinen paikallis- ja alueviranomaisten roolista strategisten hankkeiden tunnistamisessa ja osallistumiseen kannustamisessa;

31.

ehdottaa keskustelua lisäkeinoista, joilla edistetään investointijärjestelyjä, kuten investointijärjestelyn kautta esitettyjen hankkeiden hyväksymisen asettaminen etusijalle, pienien hankkeiden ja ryhmähankkeiden yhdistäminen ja mekanismien perustaminen ryhmittymien hankkeiden rahoittamiseksi; katsoo, että olisi edistettävä erityisesti ylikansallisia investointijärjestelyjä, koska monet energiahankkeet ja digitaaliset hankkeet ylittävät valtioiden rajat;

Rahoitusvälineet

32.

muistuttaa, että EIP on kehittänyt uusia rahoitusvälineitä ESIR-rahaston tarkoituksia varten, jotta voidaan tarjota räätälöityjä tuotteita suuririskistä rahoitusta varten; kehottaa EIP:tä korottamaan edelleen lisäarvoaan keskittymällä riskialttiimpiin rahoitustuotteisiin, kuten etuoikeusasemaltaan alisteiseen rahoitukseen ja pääomamarkkinainstrumentteihin; on huolissaan hankkeiden toteuttajien esittämästä kritiikistä, jonka mukaan tarjotut rahoitusvälineet eivät ole yhteensopivia niiden hankkeiden tarpeiden kanssa (korkeariskisiin hankkeisiin tarvitaan usein rahaa etukäteen investointien vauhdittamiseen pienempien vuosittaisten erien sijasta); on myös huolissaan siitä, että investoijat painottavat, etteivät ne voi tällä hetkellä osallistua ESIR-rahaston rahoitukseen, koska niillä ei ole asianmukaisia yksityisiä oman pääoman ehtoisia rahoitusvälineitä; kehottaa EIP:tä tarkastelemaan tätä yhdessä hankkeen toteuttajien ja investoijien kanssa; kehottaa lisäksi EIP:tä tutkimaan, kuinka vihreitä joukkovelkakirjoja kehittämällä voidaan maksimoida ESIR-rahaston potentiaali sellaisten hankkeiden rahoittamisessa, joilla on myönteisiä ympäristö- ja/tai ilmastovaikutuksia;

Maantieteellinen monipuolistaminen

33.

panee tyytyväisenä merkille, että vuoden 2016 loppuun mennessä kaikki 28 maata olivat saaneet ESIR-rahaston rahoitusta; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että 30. kesäkuuta 2016 mennessä EU15-maat olivat saaneet 91 prosenttia ESIR-rahaston tuesta, kun taas EU13-maat olivat saaneet ainoastaan yhdeksän prosenttia tuesta; pitää valitettavana, että ESIR-rahaston tuki on pääasiassa hyödyttänyt vain muutamia maita, joissa investointivajeet ovat jo unionin keskiarvon alapuolella; toteaa, että edunsaajamaissa ESIR-rahaston rahoittamien hankkeiden maantieteellinen jakautuminen on usein epätasaista; on tietoinen alueellisen keskittymisen riskistä ja korostaa, että on tarpeen kiinnittää enemmän huomiota vähemmän kehittyneisiin alueisiin kaikissa 28 jäsenvaltiossa; kehottaa EIP:tä antamaan lisää teknistä apua niille maille, jotka ovat hyötyneet ESIR-rahastosta muita vähemmän;

34.

toteaa, että BKT ja hyväksyttyjen hankkeiden määrä ovat yhteydessä toisiinsa; toteaa, että suuremmat jäsenvaltiot pystyvät hyödyntämään pidemmälle kehittyneitä pääomamarkkinoita ja saavat siten todennäköisemmin hyötyä ESIR-rahaston kaltaisista markkinalähtöisiä välineistä; korostaa, että ESIR-rahaston tuen pienempi määrä EU13-maissa saattaa johtua muista tekijöistä, kuten hankkeiden pienestä koosta, tietyn alueen syrjäisestä maantieteellisestä sijainnista ja kilpailusta Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) kanssa; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että eräät maat ovat hyötyneet suhteettomasti, ja korostaa tarvetta monipuolistaa maantieteellistä hajontaa edelleen erityisesti keskeisillä aloilla esimerkiksi modernisoimalla ja parantamalla talouksien tuottavuutta ja kestävyyttä keskittymällä varsinkin tekniseen kehitykseen; pyytää komissiota tekemään lisätutkimuksia ja kartoittamaan nykyisen maantieteellisen jakautuman syyt;

Euroopan investointineuvontakeskus

35.

pitää erittäin tärkeänä Euroopan investointineuvontakeskuksen toimintaa; katsoo, että sen tehtävä eli toimiminen keskitettynä yhteyspisteenä kattavaa neuvontaa ja teknistä apua varten hankkeen elinkaaren kaikissa vaiheissa vastaa suurelta osin viranomaisten ja hankkeiden toteuttajien kasvavaan tarpeeseen saada teknistä apua;

36.

on tyytyväinen siihen, että investointineuvontakeskus on ollut toiminnassa syyskuusta 2015 lähtien nopean täytäntöönpanovaiheen jälkeen; toteaa, että koska investointineuvontakeskus on ollut olemassa vähän aikaa ja koska sen henkilöstömäärä oli alkuvaiheessa riittämätön, kaikkia sen palveluja ei ole kehitetty täysimääräisesti ja toiminta on keskittynyt pääasiassa tuen antamiseen hankkeiden suunnittelussa ja jäsentämisessä, toimintapolitiikkaa koskevaan neuvontaan ja hankkeiden seulontaan; korostaa, että Euroopan investointineuvontakeskuksen on rekrytoitava asiantuntijoita eri aloilta, jotta sen neuvontaa, viestintää ja tukea voidaan paremmin kohdentaa aloille, jotka eivät pysty täysin hyödyntämään ESIR-rahaston potentiaalia;

37.

on vakuuttunut siitä, että investointineuvontakeskus voi ratkaisevalla tavalla auttaa korjaamaan monia puutteita ESIR-rahaston täytäntöönpanossa; on vahvasti sitä mieltä, että tätä tarkoitusta varten sen on omaksuttava ennakoivampi asenne avun antamisessa esimerkiksi investointijärjestelyjen perustamisen kaltaisilla aloilla myös siksi, että investointijärjestelyt ovat tärkeitä pienempien hankkeiden rahoittamisessa; korostaa myös roolia, joka investointineuvontakeskuksella on neuvonnan antamisessa unionin muista rahoituslähteistä saatavan rahoituksen yhdistämisessä ESIR-rahaston kanssa;

38.

katsoo vastaavasti, että investointineuvontakeskus voi aktiivisesti edistää maantieteellistä ja alakohtaista monipuolistamista ei ainoastaan siten, että se tarjoaa palvelujaan kaikilla alueilla ja useammilla aloilla, vaan myös avustamalla EIP:tä toimien käynnistämisessä; katsoo, että investointineuvontakeskuksella voi olla tärkeä rooli edistettäessä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitetta;

39.

muistuttaa, että ESIR-asetuksessa annetaan investointineuvontakeskuksen tehtäväksi paikallisen tietämyksen lisääminen ESIR-rahaston tuen edistämiseksi koko unionissa; katsoo, että tällä alalla tarvitaan merkittäviä parannuksia ja etenkin nykyistä enemmän yhteistyötä asianomaisten kansallisten laitosten kanssa; pitää erittäin tärkeänä palvelujen tarjoamista paikallisella tasolla, jotta voidaan ottaa huomioon myös erityistilanteet ja paikalliset tarpeet, erityisesti maissa, joilla ei ole kokemusta kansallisista kehityslaitoksista tai -pankeista; katsoo, että yhteyksiä muihin paikallisiin toimijoihin olisi lujitettava tämän ottamiseksi huomioon;

40.

odottaa, että investointineuvontakeskus saattaa palvelukseenottomenettelynsä päätökseen ja saavuttaa täyden henkilöstömääränsä viipymättä; epäilee kuitenkin, ettei investointineuvontakeskuksen henkilöstömäärä riitä tarvittavien neuvontapalvelujen tarjoamiseen ja kasvaneesta työmäärästä sekä laajemmasta toimeksiannosta selviämiseen;

41.

korostaa, että investointineuvontakeskuksen on parannettava palvelujensa näkyvyyttä, tehostettava viestintää ja lisättävä tietoisuutta ja ymmärtämystä toiminnastaan sidosryhmiensä keskuudessa; katsoo, että kaikki asiaankuuluvat viestintäkanavat olisi otettava käyttöön tämän tavoitteen saavuttamiseksi myös kansallisella ja paikallisella tasolla;

Euroopan investointihankeportaali

42.

pitää valitettavana, että komissio käynnisti Euroopan investointihankeportaalin vasta 1. kesäkuuta 2016 eli lähes vuosi ESIR-asetuksen hyväksymisen jälkeen; toteaa, että portaali on nyt toiminnassa ja siinä on esillä tällä hetkellä 139 hanketta, mutta katsoo, että tämä on edelleen hyvin kaukana potentiaalista, jota odotettiin, kun ESIR-asetus annettiin;

43.

katsoo, että investointihankeportaali tarjoaa käyttäjäystävällisen foorumin hankkeiden toteuttajille, jotka voivat lisätä investointihankkeidensa näkyvyyttä avoimella tavalla; katsoo kuitenkin, että portaalin onnistuminen edellyttää sen oman näkyvyyden lisäämistä merkittävästi, jotta se tunnustetaan yleisesti hyödyllisenä, luotettavana ja tehokkaana välineenä sekä investoijien että hankkeiden toteuttajien keskuudessa; kehottaa komissiota toimimaan aktiivisesti tässä asiassa toteuttamalla vankkoja viestintätoimia;

44.

toteaa, että investointihankeportaalin perustamiseen, kehittämiseen, hallinnointiin, tukeen, huoltoon ja ylläpitoon liittyvät kustannukset katetaan tällä hetkellä EU:n talousarviosta investointineuvontakeskukselle varatuista vuotuisista 20 miljoonan euron määrärahoista; muistuttaa kuitenkin, että yksityisiltä hankkeiden toteuttajilta hankkeiden rekisteröinnistä portaaliin perittäviä maksuja pidetään investointihankeportaalin yhteydessä ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ja tulevaisuudessa ne ovat sen tärkein rahoituslähde;

Takaus

45.

muistuttaa, että unioni antaa peruuttamattoman ja ehdottoman takauksen EIP:n rahoitus- ja investointitoimiin ESIR-rahaston puitteissa; on vakuuttunut siitä, että EU:n takauksen ansiosta EIP on voinut ottaa suurempia riskejä infrastruktuuri- ja innovointiosiota varten ja että EU:n takaus on antanut mahdollisuuden tehostaa ja käyttää etupainotteisesti pk-yritysten rahoitusta ja mid cap -yritysten rahoitusta COSME-ohjelman ja InnovFin-ohjelman puitteissa pk-yritysosion tuella; katsoo, että 25 miljoonan euron kynnystä, jota EIP näyttää soveltavan normaaleissa lainanantotoimissaan, ei pitäisi soveltaa ESIR-rahastoon, jotta voitaisiin lisätä pienten hankkeiden rahoitusta ja helpottaa rahoituksen saantia pk-yritysten ja muiden mahdollisten edunsaajien kannalta;

46.

korostaa, että markkinoiden suurta kysyntää vastaavan erittäin voimakkaan kasvun vuoksi pk-yritysosiota suurennettiin 500 miljoonalla eurolla infrastruktuuri- ja innovointiosion velkasalkusta olemassa olevan lainsäädäntökehyksen mukaisesti; panee tyytyväisenä merkille, että ESIR-asetuksen joustavuuden ansiosta lisärahoitusta myönnettiin pk-yritysten ja pienten mid cap -yritysten hyödyksi; aikoo seurata tiiviisti takauksien jakautumista molemmissa osioissa; panee lisäksi merkille, että infrastruktuuri- ja innovointiosion puitteissa 30. kesäkuuta 2016 mennessä allekirjoitetut sopimukset yltivät vain yhdeksään prosenttiin kokonaistavoitteesta;

47.

muistuttaa, että EU:n takuurahastoa rahoitetaan pääasiassa EU:n talousarviosta; ottaa huomioon kaikki asiaa koskevat arviot, joissa esitetään, että takuurahaston tämänhetkinen 50 prosentin rahoitusaste näyttää varovaiselta mahdollisten tappioiden kattamisen kannalta ja että unionin talousarviota suojattaisiin jo 35 prosentin mukautetulla tavoitetasolla; aikoo tarkastella, olisiko alhaisempaa tavoitetasoa koskevilla ehdotuksilla vaikutusta valittujen hankkeiden laatuun ja luonteeseen; korostaa, että tähän mennessä ei kuitenkaan ole esitetty vaatimuksia EIP:n tai EIR:n toimien puutteiden takia;

Tuleva rahoitus, rahaston kapasiteetti

48.

panee merkille, että komissio on ehdottanut sekä ESIR-rahaston voimassaoloajan jatkamista että sen rahoituskapasiteetin laajentamista ja että tämä vaikuttaisi EU:n talousarvioon; ilmaisee aikovansa esittää vaihtoehtoisia rahoitusehdotuksia;

49.

muistuttaa, että jäsenvaltioita kehotettiin osallistumaan ESIR-rahastoon sen kapasiteetin laajentamiseksi, jotta se voisi tukea investointeja, joihin liittyy korkeampi riski; pitää valitettavana, että vaikka tällainen investointi katsottaisiin julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (8) 5 artiklassa ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7. heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (9) 3 artiklassa tarkoitetuksi kertaluoteiseksi toimenpiteeksi, jäsenvaltiot eivät käyttäneet hyväksi tätä aloitetta; pyytää EIP:ltä ja komission tietoja siitä, ovatko ne toteuttaneet tällä välin toimia vakuuttaakseen jäsenvaltiot osallistumaan ESIR-rahastoon ja pystyisivätkö ne houkuttelemaan muita investoijia; kehottaa komissiota ja EIP:tä tehostamaan toimiaan tätä varten;

Täydentävyys suhteessa muihin EU:n rahoituslähteisiin

50.

panee merkille, että koska komissio ja EIP ovat tietoisia ESIR-rahaston ja EU:n talousarvion rahoitusvälineiden päällekkäisyyksistä ja niiden välisestä kilpailusta, on hyväksytty suuntaviivoja, joissa suositellaan ESIR-rahaston ja ERI-rahastojen rahoituksen yhdistelmää; korostaa, että minkäänlainen ESIR- ja ERI-rahastojen rahoituksen yhdistäminen ei saa millään tavalla haitata ERI-rahastosta myönnettävien avustusten määrää tai kohdetta; huomauttaa kuitenkin, että tukikelpoisuuskriteereissä, säännöksissä, raportointia koskevassa aikataulussa ja valtiontukisääntöjen soveltamisessa on edelleen eroja, jotka haittaavat yhdistettyä käyttöä; on tyytyväinen siihen, että komissio on alkanut puuttua näihin ehdotuksessaan varainhoitoasetuksen tarkistamiseksi, ja toivoo, että tämä tarkistaminen tehdään ajoissa, jotta voidaan yksinkertaistaa rahoituksen yhdistämistä sekä välttää kilpailua ja päällekkäisyyksiä; katsoo, että lisätoimia tarvitaan ja että investointiohjelman toinen ja kolmas pilari ovat tässä avainasemassa;

51.

ehdottaa, että komissio luetteloisi säännöllisissä kertomuksissaan hankkeet, jotka hyötyvät Euroopan laajuisten verkkojen määrärahojen yhdistämisestä ESIRiin;

52.

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin infrastruktuuri-investointeja koskevien kumppanuushankkeiden olisi normaalisti perustuttava ”käyttäjä maksaa” -periaatteeseen, jotta voidaan vähentää infrastruktuurien rakentamisesta ja ylläpidosta kansallisiin talousarvioihin ja veronmaksajiin kohdistuvaa taakkaa; toteaa, että on tärkeää koordinoida EU:n rahoituksen eri tyyppejä sen varmistamiseksi, että EU:n liikennepolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa koko EU:ssa, ja katsoo, ettei julkisen sektorin kumppanuuksiin perustuvaa rahoitusta pidä tukea rakennerahastojen kustannuksella;

Verotus

53.

on syvästi huolissaan siitä, että EIP on joissakin tapauksissa pyrkinyt tukemaan ESIR-rahaston kautta hankkeita, jotka on laadittu käyttäen veroparatiiseissa toimivia yrityksiä; kehottaa EIP:tä ja EIR:ää pidättymään käyttämästä veronkiertorakenteita, etenkään aggressiivisia verosuunnittelujärjestelmiä, tai käytäntöjä, jotka eivät ole EU:n verotusalan hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisia, sellaisina kuin ne on vahvistettu unionin lainsäädännössä, mukaan lukien komission suositukset ja tiedonannot; edellyttää, ettei yksikään hanke tai hankkeen toteuttaja saa olla riippuvainen henkilöstä tai yhteisöstä, joka harjoittaa toimintaa valtiossa, joka on lisätty tulevaan EU:n yhteiseen luetteloon yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista;

Viestintä ja näkyvyys

54.

toteaa, että monet hankkeiden toteuttajat eivät ole tietoisia ESIR-rahaston olemassaolosta tai heillä ei ole riittävän selkeää kuvaa siitä, mitä ESIR-rahasto voi tarjota niille, mitkä ovat erityiset kelpoisuusvaatimukset ja rahoituksen hakemista koskevat konkreettiset toimet; korostaa, että on toteutettava lisätoimia, mukaan lukien kohdennettu tekninen tuki ESIR-rahastosta vähemmän hyötyneille jäsenvaltioille niiden omalla virallisella kielellä, jotta voidaan lisätä tietoisuutta ESIR-rahastosta ja siitä, mitä erityisiä tuotteita ja palveluja se voi tarjota, sekä investointijärjestelyjen ja kansallisten kehityspankkien merkityksestä;

55.

kehottaa kääntämään kaikki tiedotusmateriaalit ja rahoitusmenettelyyn liittyvät aineistot kaikkien jäsenvaltioiden kielille, jotta tiedonsaanti paikallistasolla helpottuu;

56.

ilmaisee huolensa siitä, että suoran tuen antaminen rahoituksen välittäjille, jotka puolestaan ovat vastuussa EU:n rahoituksen jakamisesta, saattaisi johtaa tilanteisiin, joissa lopullinen edunsaaja ei tiedä hyötyvänsä ESIR-rahaston rahoituksesta, ja kehottaa etsimään ratkaisuja, joilla parannetaan ESIR-rahaston näkyvyyttä; kehottaa näin ollen EIP:tä sisällyttämään ESIR-rahaston sopimuksiin erityislausekkeen, jossa tehdään selväksi hankkeen toteuttajalle, että rahoituksen saanti on ollut mahdollista ESIR-rahaston tai EU:n talousarvion kautta;

Laajentaminen

57.

toteaa, että ESIR-rahasto ei yksinään eikä pienessä mittakaavassa todennäköisesti pysty kuromaan umpeen Euroopan investointivajetta mutta se on kuitenkin keskeinen osa EU:n investointiohjelmaa ja osoitus EU:n päättäväisyydestä ratkaista tämä ongelma; kehottaa esittämään uusia ehdotuksia siitä, miten investointeja voidaan lisätä pysyvästi Euroopassa;

o o

58.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan investointipankille sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1) EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1.

(2) http://www.eib.org/attachments/strategies/efsi_2015_report_ep_council_en.pdf

(3) http://www.eib.org/attachments/ev/ev_evaluation_efsi_en.pdf, syyskuu 2016.

(4) EIP:n 14. marraskuuta 2016 laatima raportti https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/ey-report-on-efsi_en.pdf

(5) EUVL C 465, 13.12.2016, s. 1.

(6) EUVL C 268, 14.8.2015, s. 27.

(7) EUVL C 195, 12.6.2015, s. 41.

(8) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.

(9) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/125

P8_TA(2017)0271

Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta (2017/2003(INI))

(2018/C 331/18)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (1),

—	ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta strategiasta (2),

—	ottaa huomioon 24. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman pienten liikennealan yritysten uusista mahdollisuuksista ja yhteistyöhön perustuvista liiketoimintamalleista (3),

—	ottaa huomioon neuvoston kilpailukykyä ja kasvua tarkastelevan korkean tason työryhmän 12. syyskuuta 2016 pidetyn kokouksen ja puheenjohtajavaltion asiaa koskevan tausta-asiakirjan (4),

—	ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356),

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat: Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288),

—	ottaa huomioon 28. lokakuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” (COM(2015)0550),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta Euroopalle (COM(2015)0192),

—	ottaa huomioon 29. syyskuuta 2016 pidetyn kilpailuneuvoston kokouksen ja sen tulokset,

—	ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (5) (palveludirektiivi),

—	ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (6),

—

ottaa huomioon sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11. toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (7) (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/136/EY (8),

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa koskevista ohjeista (SWD(2016)0163),

—	ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (9),

—	ottaa huomioon 7. joulukuuta 2016 annetun alueiden komitean lausunnon ”Yhteistyötalous ja verkkoalustat: kaupunkien ja alueiden yhteinen näkemys” (10),

—	ottaa huomioon 15. joulukuuta 2016 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon yhteistyötaloudesta (11),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A8-0195/2017),

A.	toteaa, että yhteistyötalous on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä näkyy käyttäjämäärissä, liiketoimissa ja tuloissa, tuotteiden ja palvelujen tarjoamistavan muutoksissa ja vakiintuneiden liiketoimintamallien haastamisessa monilla aloilla;

B.	toteaa, että yhteistyötalous on sosiaalisesti hyödyllinen Euroopan unionin kansalaisille;

ottaa huomioon, että pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) ovat merkittävin Euroopan taloutta vauhdittava voima ja että vuotta 2014 koskevien tietojen mukaan niiden osuus kaikista muiden alojen kuin rahoitusalan yrityksistä oli 99,8 prosenttia ja niiden osuus kaikista työpaikoista oli kaksi kolmannesta;

D.	toteaa, että vain 1,7 prosenttia EU:n yrityksistä hyödyntää kehittynyttä digitaalitekniikkaa täysimääräisesti ja 41 prosenttia ei käytä sitä lainkaan; toteaa, että kaikkien alojen digitalisoituminen on ratkaisevan tärkeää EU:n kilpailukyvyn säilyttämiseksi ja parantamiseksi;

E.	ottaa huomioon, että komission äskettäisen tutkimuksen mukaan 17 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista on käyttänyt yhteistyötalouden palveluja ja 52 prosenttia on tietoisia tällaisten palvelujen tarjonnasta (12);

F.	toteaa, että ei ole olemassa virallisia tilastoja yhteistyötalouden työpaikkojen määrästä;

G.	toteaa, että yhteistyötalous tarjoaa työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia nuorille, maahanmuuttajille, osa-aikaisille työntekijöille ja ikääntyneille;

H.	toteaa, että yhteistyötalouden mallit voivat auttaa edistämään naisten osallistumista työmarkkinoille ja talouteen tarjoamalla joustavan yrittäjyyden ja työllistymisen mahdollisuuksia;

ottaa huomioon, että vaikka äskettäin julkaistu komission tiedonanto ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” on hyvä lähtökohta tämän alan tehokkaalle edistämiselle ja sääntelylle, on alaa koskevissa analyyseissa ja suosituksissa otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskeva näkökulma ja noudatettava syrjinnän vastaisen lainsäädännön säännöksiä;

J.	toteaa, että unionin sisämarkkinoiden tavoitteena on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti myös edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua;

Yleiset näkökohdat

pitää yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta annettua tiedonantoa myönteisenä ja korostaa, että sen olisi merkittävä ensimmäistä askelta kohti tähän kysymykseen sovellettavaa tasapainoista, aiempaa kattavampaa ja kunnianhimoista unionin strategiaa;

katsoo, että jos yhteistyötaloutta kehitetään vastuullisesti, sillä luodaan merkittäviä mahdollisuuksia kansalaisille ja kuluttajille, jotka hyötyvät tehostuneesta kilpailusta, räätälöidyistä palveluista, lisääntyneestä valinnanvarasta ja alentuneista hinnoista; painottaa, että alan kasvu on kuluttajavetoista ja mahdollistaa kuluttajien aktiivisemman osallistumisen;

painottaa tarvetta antaa yrityksille mahdollisuus kasvaa poistamalla rajatylittävää kehitystä haittaavat esteet, päällekkäisyydet ja sirpaleisuus;

kannustaa jäsenvaltioita selventämään tilannetta oikeudellisesti ja välttämään yhteistyötalouden tulkitsemista uhaksi perinteiselle taloudelle; painottaa, että yhteistyötaloutta on säänneltävä tavalla, joka pikemminkin helpottaa toimintaa ja tarjoaa siihen mahdollisuuksia kuin rajoittaa sitä;

on samaa mieltä siitä, että yhteistyötalous luo uusia ja kiinnostavia mahdollisuuksia yrittäjille sekä työpaikkoja ja kasvua ja että sillä on usein tärkeä rooli tehtäessä talousjärjestelmästä paitsi tehokkaampi myös sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpi, mikä mahdollistaa muutoin alikäytettyjen resurssien ja varojen paremman jaon ja edistää siten kiertotalouteen siirtymistä;

myöntää samalla, että yhteistyötaloudella voi olla merkittävä vaikutus vakiintuneisiin säänneltyihin liiketoimintamalleihin monilla strategisilla aloilla, kuten liikenteessä, majoituspalveluissa, ravintola-alalla, palveluissa, vähittäiskaupassa ja rahoituksessa; ymmärtää haasteet, jotka liittyvät siihen, että samantapaisiin talouden toimijoihin sovelletaan erilaisia oikeudellisia normeja; katsoo, että yhteistyötalous lisää kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia, tarjoaa uusia työmahdollisuuksia ja voi helpottaa verolainsäädännön noudattamista, mutta korostaa kuitenkin, että on tärkeää varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, pitää työntekijöiden oikeudet täysimääräisesti voimassa ja varmistaa verolainsäädännön noudattaminen; panee merkille yhteistyötalouden vaikutukset sekä kaupunki- että maaseutuympäristöön;

huomauttaa, että yrittäjien, kuluttajien ja viranomaisten keskuudessa vallitsee epätietoisuus siitä, miten tietyillä aloilla nykyisiä asetuksia on sovellettava, ja toteaakin, että on puututtava sääntelyn harmaisiin alueisiin; pitää huolestuttavana sisämarkkinoiden sirpaloitumisen riskiä; toteaa, että jos näitä muutoksia ei hallita asianmukaisesti, ne saattavat johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen yksilön oikeuksiin ja kuluttajansuojaan sovellettavista säännöistä ja rajoituksista; katsoo, että sääntelyn on sovelluttava digitaaliaikaan, ja on syvästi huolissaan oikeudellisen epävarmuuden ja sääntöjen monimutkaisuuden kielteisestä vaikutuksesta yhteistyötalouteen osallistuviin eurooppalaisiin nuoriin yrityksiin ja voittoa tavoittelemattomiin järjestöihin;

pitää dynaamisen, selkeän ja tarpeen mukaan yhdenmukaistetun oikeudellisen ympäristön ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomista kukoistavan yhteistyötalouden EU:hun syntymisen keskeisenä edellytyksenä;

Yhteistyötalous unionissa

korostaa, että yhteistyötaloutta on pidettävä sekä tavaroita ja palveluja tarjoavien uusien liiketoimintamallien kokoelmana että uutena talouden ja yhteiskunnan integroitumismuotona, jossa tarjotut palvelut perustuvat suhteiden laajaan kirjoon ja jossa taloussuhteet on sisällytetty sosiaalisiin suhteisiin ja jossa on otettu käyttöön uusia yhteisömuotoja ja liiketoimintamalleja;

10.

toteaa, että Euroopan yhteistyötaloudessa on eräitä erityispiirteitä, jotka kuvastavat myös Euroopan yritysrakennetta, joka koostuu enimmäkseen pk-yrityksistä ja mikroyrityksistä; korostaa tarvetta taata sellainen liiketoimintaympäristö, jossa yhteistyöalustat voivat laajentaa toimintaansa ja olla erittäin kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla;

11.

toteaa, että eurooppalaiset yrittäjät ovat erittäin taipuvaisia luomaan yhteistyöalustoja sosiaalisia tarkoituksia varten, ja ottaa huomioon, että kiinnostus osuustoiminnallisiin liiketoimintamalleihin perustuvaa yhteistyötaloutta kohtaan kasvaa;

12.

painottaa, että on ehkäistävä syrjinnän kaikkia muotoja, jotta voidaan taata yhteistyöpalvelujen tehokas ja yhdenvertainen saatavuus;

13.

katsoo, että julkisesti mainostettavat ja korvausta vastaan yhteistyötaloudessa tarjottavat palvelut kuuluvat miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY (13) soveltamisalaan, ja siksi niiden pitäisi olla miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia;

EU:n oikeudellinen kehys: kumppanit, kuluttajat, yhteistyöalustat

14.

toteaa, että vaikka eräät yhteistyötalouden osat kuuluvat sääntelyn piiriin, paikallisen ja kansallisen tason sääntely mukaan luettuna, muut osat voivat olla sääntelyn harmaalla alueella, sillä aina ei tiedetä varmasti, mitä EU:n asetuksia on sovellettava, mikä aiheuttaa huomattavia eroja jäsenvaltioiden välille erilaisten kansallisten, alueellisten ja paikallisten määräysten sekä oikeuskäytännön johdosta ja pirstouttaa siten sisämarkkinoita;

15.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo paneutua nykyiseen hajanaisuuteen, mutta pitää valitettavana, että tiedonannossa ei tehty riittävästi selkoa unionin nykyisen lainsäädännön sovellettavuudesta yhteistyötalouden eri malleihin; painottaa, että jäsenvaltioiden on lisättävä nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, ja kehottaa komissiota pyrkimään luomaan jäsenvaltioiden ponnisteluja tukevan valvontakehyksen erityisesti palveludirektiiviä ja kuluttajasäännöstöä varten; kehottaa komissiota hyödyntämään tässä yhteydessä täysimääräisesti kaikkia saatavilla olevia välineitä, myös rikkomismenettelyjä, tapauksissa, joissa lainsäädäntöä ei ole pantu asianmukaisesti tai riittävästi täytäntöön;

16.

korostaa, että perussopimusten ja sovellettavan sekundäärilainsäädännön mukaisesti yhteistyöalustojen ja palveluntarjoajien markkinoille pääsyä koskevien vaatimusten on oltava tarpeellisia, perusteltuja ja oikeasuhteisia sekä yksinkertaisia ja selkeitä; painottaa, että tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai yksityishenkilöt, jotta kumppanitarjoajiin voidaan soveltaa kevyempiä oikeudellisia vaatimuksia samalla kun varmistetaan laatuvaatimukset ja kuluttajansuojan korkea taso ja jotta voidaan ottaa huomioon alakohtaiset eroavuudet;

17.

toteaa, että vakiintuneiden toimijoiden, digitaalisiin alustoihin liittyneiden uusien toimijoiden ja palvelujen sekä yhteistyötalouden on voitava kehittyä liiketoiminnalle suotuisassa ympäristössä, jossa kilpailu on terveellä pohjalla ja lainsäädäntömuutokset ovat avoimia; on samaa mieltä siitä, että kun jäsenvaltiot arvioivat, ovatko markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset palveludirektiivin mukaisia, niiden tulisi ottaa huomioon yhteistyötalouden yritysten erityispiirteet;

18.

kehottaa komissiota laatimaan yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lisää ohjeita, jotka koskevat vaikuttavien kriteereiden vahvistamista kumppaneiden ja ammattilaisten erottamiseksi toisistaan, koska se on ratkaisevaa yhteistyötalouden oikeudenmukaisen kehityksen kannalta; huomauttaa, että kyseisillä ohjeilla olisi huolehdittava selvyydestä ja oikeusvarmuudesta ja että niissä olisi otettava huomioon muun muassa jäsenvaltioiden lainsäädännölliset erot ja niiden taloudelliset realiteetit, kuten tulotaso, alojen erityispiirteet, mikroyritysten ja pienten yritysten olosuhteet sekä toiminnan kaupallinen tarkoitus; katsoo, että tässä voitaisiin päästä eteenpäin vahvistamalla EU-tasolla yleisiä periaatteita ja kriteereitä sekä kansallisella tasolla kynnysarvoja, ja kehottaa komissiota toteuttamaan asiaa koskevan tutkimuksen;

19.

kiinnittää huomiota siihen, että vaikka asettamalla kynnysarvoja voidaan saada aikaan asianmukainen raja kumppaneiden ja yritysten välille, ne voivat samalla johtaa eriarvoisuuteen yhtäältä mikroyritysten ja pienten yritysten ja toisaalta kumppaneiden välillä; pitää hyvin suositeltavana luoda yhdenvertaiset toimintaedellytykset palveluntarjoajien toisiinsa verrattavissa oleville luokille; kehottaa poistamaan tarpeettomat sääntelyrasitteet ja perusteettomat markkinoille pääsyä koskevat vaatimukset kaikilta yrittäjiltä ja etenkin mikroyrityksiltä ja pieniltä yrityksiltä, sillä ne rajoittavat osaltaan innovointia;

20.

pitää myönteisenä, että komissio aikoo varmistaa kuluttajansuojalainsäädännön riittävyyden ja ehkäistä yhteistyötalouden väärinkäytökset lainsäädännön kiertämiseksi; katsoo, että kuluttajilla olisi oltava korkeatasoinen ja tehokas suoja riippumatta siitä, tarjoavatko palveluja ammattilaiset vai kumppanit, ja korostaa erityisesti kuluttajansuojan merkitystä yksityishenkilöiden välisissä liiketoimissa, mutta ottaa huomioon, että suoja voidaan toteuttaa osittain itsesääntelyn muodossa;

21.

kehottaa varmistamaan, että satunnaisesti palveluja tarjoavat toimijat soveltavat kuluttajansuojaa koskevia normeja kaikilta osin ja noudattavat niitä jatkuvasti samalla tai vastaavalla tavalla kuin ammattimaisesti palveluja tarjoavat toimijat;

22.

toteaa, että tiedon siitä, onko palveluntarjoaja mahdollisesti vaikuttanut palvelunkäyttäjien arvosteluihin esim. maksetun mainoksen kautta, tulisi olla kuluttajien saatavilla;

23.

korostaa, että kuluttajien suojaa on täsmennettävä kiistojen varalta, ja kehottaa yhteistyöalustoja varmistamaan, että valitusmenettelyjä ja kiistojen ratkaisemista varten on otettu käyttöön tehokkaita järjestelmiä, jotta kuluttajat voivat käyttää oikeuksiaan helpommin;

24.

korostaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit perustuvat pääasiassa hyvään maineeseen, ja painottaa, että avoimuus on tässä yhteydessä keskeisessä asemassa; katsoo, että yhteistyötalouden liiketoimintamallit lisäävät usein kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja antavat heille mahdollisuuden osallistua aktiivisesti teknologian tuen turvin; korostaa, että yhteistyötaloudessa tarvitaan edelleen kuluttajia suojaavia sääntöjä erityisesti silloin, kun markkinat ovat tiettyjen toimijoiden hallitsemia, tiedot ovat epäsymmetrisiä eikä valinnanmahdollisuutta tai kilpailua ole; korostaa, että on tärkeää taata kuluttajille riittävät tiedot kuhunkin liiketoimeen sovellettavasta oikeusjärjestelmästä sekä siitä seuraavista oikeuksista ja oikeudellisista velvoitteista;

25.

kehottaa komissiota mahdollisimman pian selkeyttämään entisestään yhteistyöalustojen vastuujärjestelmiä, jotta voidaan edistää vastuullista käyttäytymistä, avoimuutta ja oikeusvarmuutta ja lisätä näin käyttäjien luottamusta; panee merkille erityisesti epävarmuuden sen osalta, tarjoaako alusta palvelua vai pelkästään sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin mukaista tietoyhteiskunnan palvelua; kehottaakin komissiota antamaan lisäohjeistusta näitä näkökohtia varten ja harkitsemaan, tarvitaanko lisätoimia sääntelykehyksen vaikuttavuuden lisäämiseksi; kannustaa samalla yhteistyöalustoja ryhtymään tässä asiassa vapaaehtoisiin toimiin;

26.

kehottaa komissiota tarkastelemaan lähemmin unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vähentää epävarmuutta yhteistyötalouden liiketoimintamalleihin sovellettavista säännöistä ja taata niitä koskevan oikeusvarmuuden vahvistuminen, sekä arvioimaan, onko asianmukaista muuttaa sääntöjä tai ottaa käyttöön kokonaan uusia sääntöjä erityisesti aktiivisten välittäjien ja niihin liittyviä tietoja ja avoimuutta koskevien vaatimusten sekä täyttämättä jättämistä ja vastuullisuutta koskevien kysymysten osalta;

27.

katsoo, että mahdollisella uudella sääntelykehyksellä olisi edistettävä alustojen itsehallintavalmiuksia ja vertaisarviointimekanismeja, sillä ne ovat osoittaneet vaikuttavuutensa ja niissä otetaan huomioon kuluttajien tyytyväisyys yhteistyöpalveluihin; on vakuuttunut, että yhteistyöalustat voivat itse ottaa aktiivisen roolin tällaisen uuden sääntely-ympäristön luomisessa korjaamalla epäsymmetrisiä tietoja etenkin soveltamalla digitaalisia mainetta lisääviä mekanismeja käyttäjien luottamuksen lisäämiseksi; toteaa samalla, että yhteistyöalustan itsesääntelyvalmiudet eivät korvaa tarvetta pitää voimassa nykyisiä sääntöjä, kuten palveludirektiiviä ja sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä, EU:n kuluttajansuojalainsäädäntöä ja mahdollisia muita sääntöjä;

28.

katsoo näin ollen, että digitaaliset luottamusta lisäävät mekanismit ovat olennainen osa yhteistyötaloutta; on tyytyväinen kaikkiin yhteistyöalustojen käyttöön ottamiin toimiin ja aloitteisiin vääristymien välttämiseksi sekä pyrkimyksiin lisätä luokitus- ja arviointijärjestelmien luotettavuutta ja avoimuutta, vahvistaa luotettavia mainetta koskevia kriteereitä, ottaa käyttöön takeita tai vakuutuksia ja järjestelyjä kumppaneiden ja tuottajakuluttajien henkilöllisyyden tarkistamiseksi sekä kehittää turvallisia ja avoimia maksujärjestelmiä; katsoo, että nämä teknologiset uutuudet, kuten kaksisuuntaiset luokitusmekanismit, sekä arviointien riippumattomat tarkastukset ja sertifiointijärjestelmien vapaaehtoinen käyttöönotto ovat hyviä esimerkkejä keinoista välttää väärinkäytöksiä, manipulointia, petoksia ja väärennettyä palautetta; kehottaa yhteistyöalustoja hyödyntämään parhaita käytäntöjä sekä lisäämään tietoisuutta käyttäjiensä oikeudellisista velvoitteista;

29.

korostaa, että on tärkeää selventää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset automatisoidut päätöksentekojärjestelmät toimivat, jotta varmistetaan algoritmien oikeudenmukaisuus ja avoimuus; pyytää komissiota tarkastelemaan kysymystä myös EU:n kilpailulainsäädännön näkökulmasta; kehottaa komissiota tekemään jäsenvaltioiden, yksityisen sektorin ja asianomaisten sääntelyviranomaisten kanssa yhteistyötä vahvistaakseen tehokkaita kriteereitä, joiden avulla kehitetään algoritmien vastuuvelvollisuutta koskevia periaatteita tietopohjaisia yhteistyöalustoja varten;

30.

tähdentää, että on arvioitava datan käyttöä tapauksissa, joissa se voi vaikuttaa eri tavoin yhteiskunnan eri segmentteihin, jotta ehkäistään syrjintää, ja että on selvitettävä massadatasta yksityisyydelle mahdollisesti aiheutuva haitta; muistuttaa, että EU:ssa on jo kehitetty kattava tietosuojakehys, ja kehottaakin yhteistyötalouden alustoja olemaan lyömättä laimin tietosuojakysymystä vaan toimittamaan palveluntarjoajille ja käyttäjille avointa tietoa keräämistään henkilötiedoista ja siitä, miten ne käsittelevät kyseisiä tietoja;

31.

toteaa, että monia EU:n säännöstön sääntöjä voidaan jo soveltaa yhteistyötalouteen; kehottaa komissiota arvioimaan, onko sisämarkkinoiden hajanaisuuden pahenemisen ehkäisemiseksi tarpeen kehittää EU:n oikeudellista kehystä paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti ja jäsenvaltioiden kokemusten perusteella; katsoo, että kyseinen kehys olisi tarvittaessa yhdenmukaistettava, että sen olisi oltava joustava, teknologianeutraali sekä tulevaisuuden kannalta kestävä ja että sen olisi koostuttava yleisten periaatteiden ja erityisten sääntöjen yhdistelmästä ja mahdollisesti tarvittavasta alakohtaisesta sääntelystä;

32.

painottaa johdonmukaisen lainsäädännön tarvetta, jotta voidaan taata kaikille sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, ja kehottaa komissiota turvaamaan nykyiset säännöt sekä työntekijöiden ja kuluttajien oikeuksia koskevan lainsäädännön ennen sellaisen uuden lainsäädännön esittämistä, joka voisi aiheuttaa hajanaisuutta sisämarkkinoilla;

Kilpailu ja verosäännösten noudattaminen

33.

on tyytyväinen siihen, että yhteistyötalous on lisännyt kilpailua ja haastanut nykyisiä toimijoita keskittymään kuluttajien todellisiin tarpeisiin; kannustaa komissiota edistämään yhdenvertaisia toimintaedellytyksiä toisiinsa verrattavia palveluja tarjoavien yhteistyöalustojen keskinäistä sekä niiden ja perinteisten yritysten välistä kilpailua varten; korostaa, että on kartoitettava ja poistettava esteet, jotka haittaavat yhteistyöyritysten ja etenkin nuorien yritysten kehittymistä ja kasvua; korostaa tässä yhteydessä vapaan tietovirran sekä tietojen siirrettävyyden ja yhteentoimivuuden tarvetta, koska niillä helpotetaan alustan vaihtamista toiseen ja ehkäistään lukkiutuminen, sillä nämä ovat keskeisiä tekijöitä avoimessa ja oikeudenmukaisessa kilpailussa ja yhteistyöalustojen käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisessä; korostaa, että samalla on otettava huomioon kaikkien markkinatoimijoiden oikeutetut edut ja suojeltava käyttäjä- ja henkilötietoja;

34.

pitää myönteisenä, että verkkoalustat ovat mahdollistaneet paremman liiketoimien jäljitettävyyden verosäännösten noudattamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, mutta pitää huolestuttavina eräillä aloilla tähän mennessä ilmenneitä ongelmia; painottaa, että yhteistyötaloutta ei saisi koskaan käyttää keinona välttää verovelvoitteita; tähdentää myös, että toimivaltaisten viranomaisten ja yhteistyöalustojen on kiireesti tehtävä yhteistyötä verosäännösten noudattamisen ja verojen keräämisen saralla; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa näihin kysymyksiin on otettu kantaa, ja panee merkille julkisen ja yksityisen sektorin onnistuneen yhteistyön tällä alalla; kehottaa komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien välillä sekä kehittämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja, joilla parannetaan verosäännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa, jotta voidaan myös poistaa rajatylittävien veropetosten riski; kehottaa yhteistyöalustoja olemaan aktiivinen osapuoli näissä ponnisteluissa; kannustaa jäsenvaltioita selkeyttämään tiedot, jotka yhteistyötalouteen osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava veroviranomaisille antaessaan tietoja verovelvoitteistaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tekemään yhteistyötä tältä osin;

35.

on samaa mieltä siitä, että verrattavissa olevia palveluja tarjoaviin yrityksiin ja yhteistyöalustoihin olisi sovellettava toiminnallisesti vastaavia verovelvoitteita sekä perinteisessä taloudessa että yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että verot olisi maksettava sinne, missä tuotetaan voittoa ja missä ei ole kyse pelkästään kustannusten maksamisesta, samalla kun noudatetaan toissijaisuusperiaatetta sekä kansallisia ja paikallisia verosäädöksiä;

Vaikutukset työmarkkinoihin ja työntekijöiden oikeuksiin

36.

korostaa, että digitaalinen vallankumous vaikuttaa merkittävästi työmarkkinoihin ja että yhteistyötaloudessa ilmenevät suuntaukset ovat osa nykysuuntausta yhteiskunnan yleisessä digitalisaatiossa;

37.

toteaa, että samaan aikaan yhteistyötalous avaa uusia mahdollisuuksia ja uusia joustavia työllistymiskeinoja kaikille käyttäjille ja erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille, työttömille ja henkilöille, jotka ovat tällä hetkellä kaukana työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka eivät muutoin voisi osallistua niihin, ja että se voisi siten toimia työmarkkinoiden sisääntuloreittinä etenkin nuorille ja syrjäytyneille ryhmille; toteaa kuitenkin, että joissakin olosuhteissa tällainen kehitys voi myös aiheuttaa epävarmuutta; painottaa yhtäältä työmarkkinoiden joustavuuden ja toisaalta työntekijöiden taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden välttämättömyyttä jäsenvaltioiden tavat ja perinteet huomioon ottaen;

38.

kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin nykyisiä unionin sääntöjä voidaan soveltaa digitaalisiin työmarkkinoihin, ja varmistamaan asianmukaisen täytäntöönpanon ja valvonnan; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa proaktiivisesti ja johdonmukaisen ennakoinnin perusteella tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan sosiaaliturvajärjestelmiä etuuksien siirrettävyyden ja jaksojen yhteenlaskemisen varmistamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti; kannustaa työmarkkinaosapuolia ajantasaistamaan tarvittaessa työehtosopimuksia, jotta nykyiset työsuojelunormit voidaan säilyttää myös digitalisoituneessa työelämässä;

39.

korostaa, että on ehdottoman tärkeää taata työntekijöiden oikeudet yhteistyöpalveluissa, ja pitää tässä yhteydessä ensisijaisena työntekijöiden oikeutta järjestäytyä, neuvotella työehtosopimuksia ja toteuttaa työtaistelutoimia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti; muistuttaa, että kaikki yhteistyötaloudessa työskentelevät työntekijät ovat olosuhteista riippuen joko työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidät olisi luokiteltava sellaisiksi; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan omien toimivaltuuksiensa puitteissa oikeudenmukaiset työolot sekä asianmukaisen oikeus- ja sosiaaliturvan kaikille yhteistyötalouden työntekijöille heidän asemastaan riippumatta;

40.

kehottaa komissiota julkistamaan ohjeet siitä, miten unionin lainsäädäntöä sovelletaan erityyppisiin alustatalouden liiketoimintamalleihin, jotta voidaan tarvittaessa korjata sääntelyn puutteet työllisyyden ja sosiaaliturvan alalla; katsoo, että alustatalouden suuri avoimuuspotentiaali mahdollistaa hyvän jäljitettävyyden nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevan tavoitteen mukaisesti; kehottaa jäsenvaltioita kohdistamaan verkkoalustoihin riittävästi työsuojelutarkastuksia ja määräämään seuraamuksia, jos sääntöjä on rikottu erityisesti työehtojen ja -olojen osalta, sekä asettamaan erityisiä pätevyysvaatimuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään tällä alalla erityistä huomiota pimeään työhön ja näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen sekä lisäämään alustatalouden pimeän työn vastaisen EU-foorumin toimintasuunnitelmaan; kehottaa jäsenvaltioita myöntämään riittävät resurssit tarkastuksia varten;

41.

korostaa, että on tärkeää varmistaa itsenäisten ammatinharjoittajien, joiden lukumäärä kasvaa jatkuvasti, perusoikeudet ja sosiaaliturvan riittävyys, sillä he ovat keskeisessä asemassa yhteistyötaloudessa, ja katsoo, että tämä koskee myös oikeutta neuvotella työehtosopimuksia ja sopia palkkioista sekä toteuttaa työtaistelutoimia;

42.

kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan, että yhteistyötalouteen liittyy myös häiriöitä, ja valmistautumaan tämän vuoksi tietyillä aloilla tukitoimenpiteisiin sekä koulutuksen ja uudelleensijoittautumisen tukemiseen;

43.

painottaa, että yhteistyöalustojen työntekijöiden on voitava hyötyä luokitusten ja arviointien siirrettävyydestä, sillä ne muodostavat heidän digitaalisen markkina-arvonsa, ja korostaa, että on tärkeää helpottaa luokitusten ja arviointien siirrettävyyttä ja kertymistä eri alustojen välillä samalla kun kunnioitetaan tietosuojaa ja kaikkien osapuolten yksityisyyden suojaa; panee merkille, että verkossa esitettyihin luokituksiin voi liittyä epäoikeudenmukaisia ja mielivaltaisia käytäntöjä, mikä voi vaikuttaa yhteistyöalustojen työntekijöiden työoloihin ja etuuksiin sekä heidän mahdollisuuksiinsa saada työtä; katsoo, että luokitus- ja arviointijärjestelmien kehittämisen olisi tapahduttava avoimesti ja että työntekijöille olisi tiedotettava ja heitä olisi kuultava asianmukaisilla tasoilla ja jäsenvaltion lainsäädännön ja käytännön mukaisesti kyseisten järjestelmien kehittämiseksi sovelletuista yleisistä kriteereistä;

44.

painottaa ajantasaisten taitojen merkitystä muuttuvassa työelämässä ja tarvetta varmistaa, että kaikilla työntekijöillä on tarvittavat, digitaaliyhteiskunnan ja -talouden edellyttämät taidot; kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja yhteistyötalouden yrityksiä mahdollistamaan elinikäisen oppimisen ja digitaalisten taitojen kehittämisen; katsoo, että elinikäiseen oppimiseen ja koulutukseen tarvitaan julkisia ja yksityisiä investointeja ja rahoitusmahdollisuuksia etenkin mikroyrityksiä ja pieniä yrityksiä varten;

45.

korostaa etätyöskentelyn ja älykkään työskentelyn merkitystä yhteistyötaloudessa ja puolustaa tässä yhteydessä tarvetta asettaa nämä työtavat samaan asemaan perinteisten työtapojen kanssa;

46.

kehottaa komissiota selvittämään, missä määrin vuokratyödirektiiviä (2008/104/EY (14)) voidaan soveltaa verkkoalustoihin; katsoo, että monet välittäjinä toimivat verkkoalustat ovat rakenteellisesti samanlaisia kuin työvoiman vuokrausyritykset (kolmikantainen sopimussuhde vuokratyöntekijän / alustataloudessa työskentelevän työntekijän – työvoiman vuokrausyrityksen /verkkoalustan – käyttäjäyrityksen/asiakkaan välillä);

47.

kehottaa kansallisia julkisia työvoimapalveluja ja Eures-verkostoa tiedottamaan entistä paremmin yhteistyötalouden tarjoamista mahdollisuuksista;

48.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia tarjoamaan alustataloudessa työskenteleville työntekijöille riittävästi tietoa työoloista ja -ehdoista ja työntekijöiden oikeuksista sekä heidän työsuhteestaan niin alustoihin kuin käyttäjiinkin; katsoo, että alustojen olisi toimittava ennakoivasti, kun on kyse sovellettavaa sääntelykehystä koskevien tietojen toimittamisesta niiden käyttäjille ja työntekijöille lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi;

49.

kehottaa kiinnittämään huomiota yhteistyötalouden aiheuttamia työelämän muutoksia koskevien tietojen puuttumiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään myös yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa aiempaa luotettavampia ja kattavampia tietoja tästä näkökohdasta, ja kannustaa jäsenvaltioita nimittämään nykyisten kansallisten toimivaltaisten elinten joukosta yhden seuraamaan ja arvioimaan yhteistyötalouden työmarkkinoiden esiin nousevia suuntauksia; korostaa jäsenvaltioiden tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen merkitystä tässä yhteydessä; korostaa, että on tärkeää seurata työmarkkinoita sekä yhteistyötalouden työoloja laittomien käytäntöjen torjumiseksi;

Yhteistyötalouden paikallinen ulottuvuus

50.

toteaa, että yhä useammat paikallisviranomaiset ja -hallinnot sääntelevät ja edistävät jo nyt aktiivisesti yhteistyötaloutta ja keskittyvät yhteistyötalouden käytänteisiin sekä harjoitettavan politiikan kohteina että yhteistyöhön perustuvan hallinnon sekä osallistavan demokratian uusien muotojen organisointiperiaatteena;

51.

toteaa, että kansallisilla viranomaisilla ja alue- ja paikallisviranomaisilla on runsaasti liikkumavaraa hyväksyä kontekstisidonnaisia toimenpiteitä, jotta selvästi määritettyjä yleisen edun mukaisia tavoitteita voidaan pyrkiä saavuttamaan oikeasuhteisilla toimenpiteillä, jotka ovat täysin unionin lainsäädännön mukaisia; kehottaa siksi komissiota tukemaan jäsenvaltioita poliittisessa päätöksenteossa ja unionin oikeuden mukaisten sääntöjen hyväksymisessä;

52.

toteaa, että ensimmäisenä liikkeelle ovat lähteneet kaupungit, joiden olosuhteet, kuten asukastiheys ja fyysinen läheisyys, suosivat yhteistyökäytänteiden hyväksymistä, jolloin painopiste on siirtynyt älykkäistä kaupungeista jakamiskaupunkeihin ja siirtyminen kansalaisystävällisempiin infrastruktuureihin on tullut helpommaksi; on sitä mieltä, että yhteistyötalous voi tarjota merkittäviä mahdollisuuksia myös unionin syrjäseuduille ja maaseutualueille sekä muita heikommassa asemassa oleville alueille, se voi luoda uusia ja osallistavia kehitysmuotoja, sillä voi olla myönteinen sosioekonominen vaikutus ja se voi auttaa syrjäytyneitä yhteisöjä tarjoamalla välillisiä etuja matkailualalle;

Yhteistyötalouden edistäminen

53.

korostaa riittävän pätevyyden, osaamisen ja koulutuksen merkitystä, jotta mahdollisimman moni voi osallistua aktiivisesti yhteistyötalouteen ja jotta kaikki siihen sisältyvät mahdollisuudet voidaan hyödyntää;

54.

painottaa, että tieto- ja viestintätekniikat antavat yhteistyötaloudessa mahdollisuuden kehittää nopeasti ja tehokkaasti innovatiivisia ideoita ja samalla yhdistää ja voimaannuttaa osallistujia, oli kyse sitten käyttäjistä tai palveluntarjoajista, helpottamalla heidän pääsyään markkinoille ja osallistumistaan markkinoilla ja parantamalla syrjäisten alueiden ja maaseutualueiden yhteyksiä;

55.

kehottaa komissiota toimimaan ennakoivasti ja rohkaisemaan yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä erityisesti sähköisen tunnistautumisen käyttöönoton osalta, lisäämään kuluttajien ja palveluntarjoajien luottamusta sähköisiin transaktioihin, kehittämään EU:n sähköisen tunnistautumisen vastavuoroisen tunnustamisen kehystä sekä puuttumaan muihin yhteistyötalouden kasvun esteisiin, kuten rajatylittävien vakuutusjärjestelmien tarjoamisen esteisiin;

56.

korostaa, että 5G:n käyttöönotto mullistaa perusteellisesti talouden logiikan, tekee palveluista monimuotoisempia ja parantaa niiden saatavuutta; painottaa tässä yhteydessä, että on luotava kilpailukykyiset markkinat innovatiivisille yrityksille, joiden menestys määrittää lopulta talouden vahvuuden;

57.

panee merkille, että yhteistyötaloudet ovat yhä tärkeämpiä energiasektorilla ja antavat kuluttajille, tuottajille, yksittäisille kansalaisille ja yhteisöille mahdollisuuden osallistua tehokkaasti uusiutuvien energiasyklien useisiin hajautettuihin vaiheisiin, mukaan luettuina oma tuotanto ja käyttö sekä varastointi ja jakelu unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisesti;

58.

toteaa, että yhteistyötaloudet kukoistavat erityisesti yhteisöissä, joissa tiedon ja koulutuksen jakamisen mallit ovat vahvoja ja edistävät ja lujittavat näin ollen avoimen innovoinnin kulttuuria; painottaa johdonmukaisten toimintapolitiikkojen sekä laajakaista- ja ultralaajakaistaverkkojen käyttöönoton merkitystä, koska ne ovat ennakkoedellytys yhteistyötalouden koko potentiaalin kehittämiselle ja yhteistyömallin tarjoamien etujen hyödyntämiselle; muistuttaa tämän vuoksi, että on varmistettava kaikkien EU:n kansalaisten riittävä verkkoihin pääsy, erityisesti harvaan asutuilla, syrjäisillä ja maaseutualueilla, joilla riittäviä yhteyksiä ei vielä ole saatavilla;

59.

korostaa, että yhteistyötaloutta on tuettava, jotta se voi kehittyä ja laajentua ja jonka on investointeja houkutellakseen pysyttävä avoimena tutkimukselle, innovaatioille ja uusille teknologioille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että EU:n lainsäädäntö ja toimintapolitiikat ovat tulevaisuuden kannalta kestäviä ja että niissä on otettu huomioon erityisesti ei-yksinomaisten, koetoimintaan suuntautuvien tilojen avaaminen digitaalisen yhteenliitettävyyden ja lukutaidon edistämiseksi, eurooppalaisten yrittäjien ja nuorten yritysten tukeminen sekä kannustinten tarjoaminen Teollisuus 4.0 -innovaatiokeskuksille, klustereille ja hautomoille kehittäen samalla rinnakkainelon synergioita perinteisten liiketoimintamallien kanssa;

60.

painottaa liikennealan monimutkaista luonnetta sekä yhteistyötaloudessa että sen ulkopuolella; toteaa, että alaa säännellään raskaasti; toteaa, että yhteistyötalouden liiketoimintamalleilla on potentiaalia edistää merkittävästi liikennejärjestelmien tehokkuutta, kestävää kehitystä (myös saumattomien multimodaalisen matkustamisen lippupalvelujen avulla ja hyödyntämällä yhteistyötalouden sovelluksia yksittäisiä matkoja varten) ja turvallisuutta sekä parantaa syrjäisten alueiden saavutettavuutta ja vähentää liikenneruuhkien kielteisiä ulkoisvaikutuksia;

61.

pyytää asianomaisia viranomaisia edistämään yhteistyötalouden liikennepalvelujen ja perinteisen liikennejärjestelmän suotuisaa rinnakkaiseloa; kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyötalouden liikenteen uusia teknologioita koskevaan työhönsä (verkkoyhteydellä varustetut ajoneuvot, autonomiset ajoneuvot, integroidut digitaaliset lipunmyyntijärjestelmät, älykkäät liikennejärjestelmät) niiden vahvan vuorovaikutuksen ja luonnollisten synergioiden vuoksi;

62.

painottaa, että alustojen ja niiden käyttäjien oikeusvarmuudesta on huolehdittava, jotta varmistetaan yhteistyötalouden kehitys EU:n liikennealalla; toteaa, että liikkuvuuden alalla on tärkeää erottaa selkeästi toisistaan yhtäältä i) autojen yhteiskäyttö ja kustannusten jakaminen matkalla, jonka reitin kuljettaja on jo suunnitellut omaa tarkoitustaan varten, ja toisaalta ii) säännellyt matkustajaliikenteen palvelut;

63.

palauttaa mieliin, että komission arvioiden mukaan vertaismajoitus on yhteistyötalouden suurin ala kaupankäynnin määrän perusteella mitattuna, kun taas alustojen tulojen perusteella mitattuna vertaisliikenne on suurin ala;

64.

painottaa, että matkailualalla asuntojen yhteiskäyttö merkitsee resurssien ja alikäytössä olevien tilojen erinomaista hyödyntämistä erityisesti alueilla, jotka eivät perinteisesti ole hyötyneet matkailusta;

65.

tuomitsee tässä tarkoituksessa joidenkin viranomaisten antamat määräykset, joilla pyritään rajoittamaan majoituspalvelujen tarjoamista matkailijoille yhteistyötaloudessa;

66.

muistuttaa, että eurooppalaisilla yhteistyöalustoilla on ollut hankaluuksia riskipääoman saamisessa ja laajentumisstrategioissaan, mitä korostavat kotimarkkinoiden pienuus ja hajanaisuus sekä rajatylittävien investointien kriittinen puute; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti olemassa olevia rahoitusvälineitä investoidakseen yhteistyötalouden yrityksiin ja edistääkseen aloitteita, joilla helpotetaan rahoituksen saatavuutta erityisesti nuorille yrityksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille sekä muille yrityksille;

67.

korostaa, että yhteistyötalouden rahoitusjärjestelmät, kuten joukkorahoitus, ovat merkittävä täydennys perinteisiin rahoituskanaviin osana tehokasta rahoitusekosysteemiä;

68.

toteaa, että pk-yritysten yhteistyötalouden alalla tarjoamat palvelut eivät aina ole riittävän räätälöityjä vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden tarpeisiin; pyytää välineitä ja ohjelmia, joilla pyritään tukemaan näitä toimijoita ottamaan huomioon vammaisten henkilöiden tarpeet;

69.

kehottaa komissiota helpottamaan ja edistämään rahoituksen saamista asianmukaisista budjettikohdista yhteistyötalouden alalla toimiville eurooppalaisille yrittäjille, myös EU:n tutkimusta ja innovaatiota koskevasta Horisontti 2020 -puiteohjelmasta;

70.

toteaa, että innovatiiviset teknologiat ja digitaaliset välineet, kuten lohkoketjutus ja DLT-teknologia (distributed ledger technology, hajautetun tilikirjan teknologia) kehittyvät ja leviävät yhä laajemmalle, myös rahoitusalalle; painottaa, että näiden hajautettujen teknologioiden hyödyntäminen voi mahdollistaa tehokkaat yksityishenkilöiden väliset liiketoimet ja yhteydet yhteistyötaloudessa ja johtaa itsenäisten markkinoiden tai verkostojen luomiseen, jotka korvaavat tulevaisuudessa yhteistyöalustojen välittäjien tämänhetkiset tehtävät;

o o

71.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0237.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0455.

(4) http://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-11834-2016-INIT/en/pdf

(5) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36.

(6) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(7) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(8) EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11.

(9) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(10) ECON-VI/016.

(11) EUVL C 75, 10.3.2017, s. 33.

(12) Flash Eurobarometer 438 -julkaisu (maaliskuu 2016) nimeltä ”The use of collaborative platforms”.

(13) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37.

(14) EUVL L 327, 5.12.2008, s. 9.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/135

P8_TA(2017)0272

Verkkoalustat ja digitaaliset sisämarkkinat

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista (2016/2276(INI))

(2018/C 331/19)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (COM(2016)0288) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0172),

—	ottaa huomioon 2. kesäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Yhteistyötaloutta koskeva eurooppalainen toimintasuunnitelma” (COM(2016)0356) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0184),

—	ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020 – Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” (COM(2016)0179) ja siihen liittyvät komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2016)0108 ja SWD(2016)0109),

—	ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Euroopan teollisuuden digitalisointi – täysi hyöty digitaalisista sisämarkkinoista” (COM(2016)0180) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0110),

—	ottaa huomioon 6. toukokuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015)0192) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2015)0100),

—	ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Eurooppalainen pilvipalvelualoite – Kilpailukykyisen tieto- ja osaamistalouden rakentaminen Eurooppaan” (COM(2016)0178) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2016)0106),

—	ottaa huomioon 10. tammikuuta 2017 annetun komission tiedonannon ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” (COM(2017)0009) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2017)0002),

—	ottaa huomioon 16. helmikuuta 2017 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta pilvipalvelualoitteesta (1),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista (2),

—	ottaa huomioon 19. tammikuuta 2017 antamansa päätöslauselman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista (3),

—

ottaa huomioon avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta 25. marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/2120 (4),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta verkkovierailujen tukkumarkkinoiden sääntöjen osalta (COM(2016)0399),

—	ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (COM(2016)0590),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0593),

—	ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (5) (sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) 27. huhtikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (6),

—	ottaa huomioon toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa 6. heinäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2016/1148/EU (7) (verkko- ja tietoturvadirektiivi),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta vaihtuvien markkinarealiteettien vuoksi (COM(2016)0287) (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä (COM(2016)0283),

—	ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (COM(2015)0634),

—	ottaa huomioon 25. toukokuuta 2016 päivätyn komission valmisteluasiakirjan, joka koskee sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2005/29/EY täytäntöönpanoa/soveltamista (SWD(2016)0163),

—	ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkaistun komission tieto- ja viestintäteknologian alan oppaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta,

—	ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Preliminary Report on the E-commerce Sector Inquiry” (SWD(2016)0312),

—	ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet” (8),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset,

—	ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A8-0204/2017),

A.	toteaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden tarkoituksena on estää kansallisten lainsäädäntöjen välinen pirstoutuminen ja poistaa tekniset, oikeudelliset ja verotukseen liittyvät esteet, jotta yritykset, kansalaiset ja kuluttajat voivat kaikilta osin hyödyntää digitaalisia välineitä ja palveluja;

B.	ottaa huomioon, että digitalisaatio ja uudet teknologiat muuttavat koko ajan viestintämuotoja, tiedonsaantia sekä kansalaisten, kuluttajien ja yritysten käyttäytymistä ja että neljäs teollinen vallankumous johtaa kaikkien talouden ja yhteiskunnan osa-alueiden digitalisointiin;

ottaa huomioon, että internetin ja mobiililaitteiden kehittyvä käyttö tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia kaikenkokoisille yrityksille sekä uusia ja vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, joissa yritykset hyödyntävät uutta tekniikkaa ja pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille, mutta se luo myös uusia haasteita;

ottaa huomioon, että internetalustojen kehittyminen ja käyttö laajaan joukkoon toimintoja, joihin lukeutuvat kaupallinen toiminta sekä tavaroiden ja palvelujen jakaminen, ovat muuttaneet tapoja, joilla kuluttajat ja yritykset ovat tekemisissä sisällöntuottajien, elinkeinonharjoittajien ja muiden tavaroita ja palveluita tarjoavien henkilöiden kanssa;

ottaa huomioon, että sähköistä kaupankäyntiä koskeva direktiivi vapauttaa välittäjät vastuusta sisällön osalta ainoastaan siinä tapauksessa, että he eivät valvo välitettyä ja/tai säilytettyä sisältöä eivätkä ole tietoisia siitä, mutta jos välittäjä on tosiasiallisesti tietoinen rikkomuksesta tai laittomasta toiminnasta tai tiedosta, se edellyttää välitöntä reagointia laittoman sisällön saatavuuden poistamiseksi tai estämiseksi tai tehokasta toimintaa tiedoksi saamisen jälkeen;

F.	ottaa huomioon, että lukuisilla verkkoalustoilla ja tietoyhteiskunnan palveluilla helpotetaan tavaroiden, palvelujen ja digitaalisen sisällön saatavuutta ja ne ovat laajentaneet toimintojensa valikoimaa suhteessa kuluttajiin ja muihin toimijoihin;

G.	ottaa huomioon, että komissio toteuttaa parhaillaan useita arviointeja kuluttajansuojasäännöistä ja yritysten välisiä suhteita koskevista käytänteistä, joita verkkoalustat soveltavat yrityskäyttäjiinsä;

H.	katsoo, että koska luovuus ja innovointi ovat digitaalisen talouden moottoreita, on olennaista taata teollis- ja tekijänoikeuksien korkeatasoinen suojelu;

Yleistä

suhtautuu myönteisesti tiedonantoon ”Digitaalisten sisämarkkinoiden verkkoalustat – Euroopan mahdollisuudet ja haasteet”;

on tyytyväinen aloitteisiin, joita on jo ehdotettu digitaalisten sisämarkkinoiden strategian yhteydessä; korostaa näiden aloitteiden välisen koordinoinnin ja yhdenmukaisuuden merkitystä; katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden aikaansaaminen on välttämätöntä EU:n kilpailukyvyn edistämiseksi, korkealaatuisten ja korkeaa pätevyyttä vaativien työpaikkojen luomiseksi ja digitaalitalouden kasvun edistämiseksi Euroopassa;

toteaa, että verkkoalustat hyödyttävät nykypäivän digitaalitaloutta ja -yhteiskuntaa lisäämällä kuluttajien valinnanvaraa sekä luomalla ja muokkaamalla uusia markkinoita; huomauttaa kuitenkin, että verkkoalustat tuovat mukanaan uusia toimintapolitiikkaan ja sääntelyyn liittyviä haasteita;

muistuttaa, että useita EU:n politiikkatoimia sovelletaan verkkoalustoihin mutta panee merkille, että monissa tapauksissa lainsäädäntöä ei panna täytäntöön kunnolla tai sitä tulkitaan eri tavalla eri jäsenvaltioissa; pitää tärkeänä olemassa olevan EU:n lainsäädännön kunnollista täytäntöönpanoa ja täytäntöönpanon valvontaa ennen kuin tarkastellaan kysymystä siitä, onko tilanteen korjaamiseksi tarpeen täydentää nykyistä sääntelykehystä;

panee tyytyväisenä merkille parhaillaan käynnissä olevan työn nykyisen sääntelykehyksen päivittämiseksi ja täydentämiseksi, jotta se olisi tarkoituksenmukainen digitaaliaikakaudella; katsoo, että vaikuttava ja houkutteleva sääntely-ympäristö EU:ssa on elintärkeä verkko- ja digitaalialan yrityksien kehityksen kannalta;

Alustojen määritelmä

toteaa, että olisi erittäin vaikea kehittää EU:n tasolla yhtenäinen, oikeudellisesti merkityksellinen ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava verkkoalustojen määritelmä, mikä johtuu useista tekijöistä, esimerkiksi olemassa olevien verkkoalustatyyppien ja niiden toiminta-alojen suuresta kirjosta sekä digitaalimaailman nopeasti muuttuvasta ympäristöstä; katsoo, että joka tapauksessa yhtenäinen EU:n määritelmä tai ”yhden koon” lähestymistapa ei auttaisi EU:ta menestymään alustataloudessa;

on tietoinen siitä, että samalla on tärkeää välttää EU:n sisämarkkinoiden pirstaloitumista, joka voisi tapahtua alueellisten tai kansallisten sääntöjen ja määritelmien leviämisen myötä, ja että on tarjottava varmuutta ja tasapuoliset toimintaolosuhteet yrityksille ja kuluttajille;

katsoo näin ollen, että verkkoalustat olisi erotettava toisistaan ja määriteltävä asiaa koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä EU:n tasolla niiden erityispiirteiden, luokitusten ja periaatteiden mukaan ongelmalähtöistä lähestymistapaa noudattaen;

suhtautuu myönteisesti verkkoalustoihin liittyvään komission työhön, jonka yhteydessä järjestetään sidosryhmien kuulemisia ja tehdään vaikutustenarviointi; katsoo, että tällainen näyttöön perustuva lähestymistapa on välttämätön, jotta saataisiin aikaan kokonaisvaltainen käsitys tällä alalla; kehottaa komissiota ehdottamaan tarvittaessa sääntely- tai muita toimenpiteitä tämän perusteellisen analyysin pohjalta;

10.

toteaa, että yritysten ja kuluttajien välisiä ja kuluttajien keskinäisiä verkkoalustoja käytetään hyvin erilaisiin toimintoihin, joita ovat muun muassa sähköinen kaupankäynti, media, hakukoneet, viestintä, maksujärjestelmät, työvoiman tarjonta, käyttöjärjestelmät, liikenne, mainonta, kulttuurisisällön levitys sekä yhteistyötalous ja sosiaaliset verkostot; toteaa, että vaikka verkkoalustoilla on joitakin yhteisiä ominaisuuksia, joiden avulla ne voidaan määritellä, niitä voi olla monenlaisia, ja niiden määrittelyyn voidaan soveltaa monia eri lähestymistapoja;

11.

panee merkille, että yritysten ja kuluttajien välisillä ja kuluttajien keskinäisillä verkkoalustoilla on enemmän tai vähemmän tiettyjä yhteisiä ominaispiirteitä, muun muassa se, että ne toimivat monisuuntaisilla markkinoilla, mahdollistavat kahteen tai useampaan eri käyttäjäryhmään kuuluvien osapuolten suoran sähköisen yhteyden, yhdistävät erilaisia käyttäjätyyppejä, tarjoavat yksilöityjä verkkopalveluja, jotka ovat käyttäjien mieltymysten mukaisia ja perustuvat käyttäjien antamiin tietoihin, luokittelevat tai yksilöivät esimerkiksi tietokonealgoritmien avulla sisältöjä ja kolmansien osapuolten verkkoon laittamia tai tarjoamia tavaroita tai palveluita, tuovat yhteen useita osapuolia tavaroiden myyntiä, palveluiden tarjontaa tai sisällön, tiedon, tavaroiden tai palveluiden vaihtoa tai jakoa varten;

12.

korostaa, että on tärkeää selkeyttää menetelmiä, joilla algoritmiperustaiset päätökset tehdään, ja edistää algoritmien käytön avoimuutta; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan virheiden ja painotusten mahdollisuuksia algoritmien käytössä, jotta voidaan ehkäistä kaikenlainen syrjintä, sopimattomat käytännöt ja yksityisyydensuojan rikkomukset;

13.

katsoo kuitenkin, että olisi eroteltava selvästi kuluttajakauppa-alustat ja yritysten välisen kaupan alustat, kun otetaan huomioon kehittyvät yritysten välisen kaupan verkkoalustat, jotka ovat keskeisessä asemassa teollisen internetin kehittämisessä, esimerkiksi pilvipalvelut tai tiedonjakoalustat, jotka mahdollistavat esineiden internetin tuotteiden välisen viestinnän; kehottaa komissiota tarkastelemaan sellaisia sisämarkkinoiden esteitä, jotka estävät näiden alustojen kasvun;

Eurooppalaisten verkkoalustojen kestävän kasvun edistäminen

14.

panee merkille, että verkkoalustat käyttävät internetiä vuorovaikutuksen välineenä ja toimivat välittäjinä osapuolten välillä ja tarjoavat siten hyötyjä käyttäjille, kuluttajille ja yrityksille helpottamalla niiden pääsyä maailmanmarkkinoille; toteaa, että verkkoalustat voivat osaltaan edistää tavaroiden ja palvelujen kysyntään ja tarjontaan mukautumista yhteisöllisyyden tunteen, rinnakkaiskäytön, maineen ja luottamuksen pohjalta;

15.

panee merkille, että verkkoalustat ja sovellukset, joista monet ovat eurooppalaisten sovelluskehittäjien luomia, hyötyvät yhteen liitettyjen mobiililaitteiden, PC-tietokoneiden, kannettavien tietokoneiden ja muiden tietojenkäsittelylaitteiden valtavasta ja yhä kasvavasta määrästä ja ovat entistä useammin käytettävissä näissä laitteissa;

16.

katsoo, että painopiste on asetettava sen varmistamiseen, että nopeiden laajakaistaverkkojen ja muun digitaalisen infrastruktuurin käyttöönottoon investoidaan riittävästi, jotta saavutetaan gigabittiyhteiskuntaan liittyvät verkkoyhteystavoitteet, sillä niiden käyttöönotto on ratkaisevan tärkeää, jotta kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä 5G-teknologian kehittämisestä ja varmistetaan yleisesti yhteenliitettävyys jäsenvaltioissa;

17.

korostaa, että älylaitteiden, kuten älypuhelinten ja tablettien kasvava käyttö on edelleen laajentanut ja parantanut mahdollisuutta käyttää uusia palveluja, esimerkiksi verkkoalustoja ja siten vahvistanut niiden asemaa taloudessa ja yhteiskunnassa erityisesti nuorison mutta entistä enemmän myös kaikkien ikäryhmien keskuudessa; panee merkille, että digitalisaatio lisääntyy entisestään esineiden internetin, jonka odotetaan liittävän 25 miljardia esinettä verkkoon vuoteen 2020 mennessä, nopean kehityksen myötä;

18.

katsoo, että mahdollisuus käyttää verkkoalustoja korkealaatuisella teknologialla on tärkeää kaikille kansalaisille ja yrityksille eikä vain niille, jotka jo toimivat verkossa; korostaa, että on tärkeää ehkäistä sellaisten uusien kuilujen syntyminen, jotka saattavat johtua digitaalisen osaamisen puutteista tai epätasa-arvoisista mahdollisuuksista käyttää teknologiaa; korostaa, että tarvitaan sitoutunutta lähestymistapaa digitaalisten taitojen kehittämiseen kansallisesti ja EU:n tasolla;

19.

pyytää kiinnittämään huomiota nopeasti kehittyviin verkkoalustamarkkinoihin, jotka tarjoavat uuden myyntikanavan tuotteille ja palveluille; on tietoinen näiden markkinoiden globaalista ja rajatylittävästä luonteesta; panee merkille, että globaalit verkkoalustamarkkinat tarjoavat kuluttajille paljon valinnanvaraa ja tehokkaan hintakilpailun; toteaa, että ”roam like at home” -sopimus tukee verkkoalustojen rajat ylittävää ulottuvuutta tekemällä verkkopalveluista kohtuuhintaisempia;

20.

ottaa huomioon verkkoalustojen kasvavan merkityksen uutisten ja muun kansalaisten kannalta arvokkaan tiedon jakamisen ja tarjoamisen sekä demokratian toiminnan kannalta; katsoo, että verkkoalustat voivat toimia myös sähköisen hallinnon mahdollistajina;

21.

kehottaa komissiota jatkamaan eurooppalaisten verkkoalustojen ja uusyritysten kasvun edistämistä ja vahvistamaan niiden valmiuksia toiminnan laajentamiseen ja globaaliin kilpailuun; kehottaa komissiota soveltamaan verkkoalustoihin edelleen innovaatiomyönteistä politiikkaa, jotta edistetään markkinoille pääsyä; pitää valitettavana, että EU:n osuus verkkoalustojen markkina-arvosta on alhainen; korostaa, että on tärkeää poistaa esteet, jotka hankaloittavat verkkoalustojen sujuvaa toimintaa yli rajojen ja häiritsevät eurooppalaisten digitaalisten sisämarkkinoiden toimintaa; korostaa, että on tärkeää torjua syrjintää ja helpottaa vaihtamista yhteensopivia palveluja tarjoavien alustojen välillä;

22.

painottaa, että ratkaisevia tekijöitä ovat muun muassa avoin ympäristö, yhdenmukaiset säännöt, riittävän yhteenliitettävyyden saatavuus, olemassa olevien sovellusten yhteentoimivuus ja avointen standardien saatavuus;

23.

on tietoinen huomattavista eduista, joita verkkoalustat voivat tarjota pk-yrityksille ja uusyrityksille; panee merkille, että verkkoalustat ovat usein helpoin ja sopivin ensiaskel sellaisten pienyritysten kannalta, jotka haluavat toimia verkossa ja hyödyntää verkon jakelukanavia; panee merkille, että verkkoalustojen ansiosta pk- ja uusyrityksillä on pääsy globaaleille markkinoille ilman, että ne joutuvat investoimaan liikaa hintavan digitaalisen infrastruktuurin rakentamiseen; korostaa avoimuuden ja alustojen tasapuolisten käyttömahdollisuuksien merkitystä ja muistuttaa, että joidenkin verkkoalustojen yhä hallitsevamman aseman ei pitäisi heikentää elinkeinovapautta;

24.

kehottaa komissiota asettamaan etusijalle toimet, joiden avulla voi syntyä eurooppalaisia uusyrityksiä ja verkkoalustoja ja ne voivat laajentaa toimintaansa; korostaa, että uusyritysten rahoituksen ja investointien saamisen helpottaminen kaikkia nykyisiä rahoitusvälineitä hyödyntämällä on erittäin tärkeää eurooppalaista alkuperää olevien verkkoalustojen kehittämisen kannalta erityisesti turvaamalla riskipääoman saatavuus ja käyttämällä erilaisia kanavia, esimerkiksi pankkeja tai julkisia varoja, tai vaihtoehtoista rahoitusta, kuten joukkorahoitus ja -investointi;

25.

panee merkille, että tietyillä verkkoalustoilla mahdollistetaan yhteistyötalous ja edistetään sen kasvua EU:ssa; suhtautuu myönteisesti yhteistyötaloutta koskevaan komission tiedonantoon ja korostaa, että sen tulisi olla kyseisellä alalla ensimmäinen askel kohti kattavampaa EU:n strategiaa, jossa tuetaan uusien liiketoimintamallien kehittämistä; korostaa, että nämä uudet liiketoimintamallit luovat työpaikkoja, edistävät yrittäjyyttä ja tarjoavat uusia palveluja, enemmän valinnanvaraa ja edullisempia hintoja kansalaisille ja kuluttajille sekä joustavuutta ja uusia mahdollisuuksia, mutta voivat aiheuttaa myös haasteita ja riskejä;

26.

huomauttaa, että jäsenvaltiot ovat parantaneet työllisyyttä ja sosiaalisia normeja ja sosiaaliturvajärjestelmiä viimeisten vuosikymmenten aikana, ja korostaa, että sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen on turvattava myös digitaalisella aikakaudella; panee merkille, että lisääntyvä digitalisointi vaikuttaa työmarkkinoihin ja työntekijöiden ja yrityksien välisten sopimussuhteiden uudelleenmäärittelyyn; toteaa, että on tärkeää varmistaa työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittaminen ja voimassa olevan lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano, jotta tuetaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja edistetään työpaikkojen laatua; kehottaa myös jäsenvaltioita arvioimaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa tarvetta nykyaikaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä sekä sosiaaliturvajärjestelmiä, jotta pysytään teknologian kehityksen tasalla ja varmistetaan samalla työntekijöiden suojelu sekä taataan ihmisarvoiset työolot ja tuotetaan yleisiä etuja koko yhteiskunnalle;

27.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävän sosiaaliturvan itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat keskeisiä toimijoita digitaalisilla työmarkkinoilla; kehottaa niitä myös kehittämään tarvittaessa uusia turvamekanismeja, jotta varmistetaan näiden alustojen työntekijöille riittävä sosiaaliturvan kattavuus, syrjimättömyys ja sukupuolten tasa-arvo, sekä jakamaan parhaita käytäntöjä unionissa;

28.

toteaa, että terveydenhuoltoalan verkkoalustoilla voidaan tukea innovointitoimia luomalla ja siirtämällä asianmukaista tietämystä sitoutuneilta terveydenhuoltoalan kuluttajilta innovoivaan terveydenhuoltoympäristöön; painottaa, että uusilla innovointialustoilla osallistutaan innovoivien terveydenhuoltotuotteiden seuraavan sukupolven suunnitteluun ja kehittämiseen, jotta ne vastaisivat täsmällisesti nykyisiä täyttämättömiä tarpeita;

Välittäjien vastuun selkeyttäminen

29.

panee merkille, että nykyinen EU:n välittäjien rajoitettua vastuuta koskeva järjestelmä on yksi eräiden sidosryhmien verkkoalustoista käytävässä keskustelussa esille ottamista kysymyksistä; toteaa, että verkkoalustojen sääntely-ympäristöä koskeva kuuleminen osoitti, että sähköistä kaupankäyntiä koskevaan direktiiviin sisältyvällä nykyisellä kehyksellä on suhteellista kannatusta mutta myös tarpeen poistaa tietyt puutteet sen täytäntöönpanossa; katsoo siksi, että vastuuta koskevaa järjestelmää olisi selkeytettävä, koska se on ratkaisevan tärkeä osa EU:n digitaalista taloutta; katsoo, että komission on syytä antaa ohjausta välittäjän vastuun kehyksen toteuttamisesta, jotta verkkoalustat voisivat noudattaa velvoitteitaan ja vastuuta koskevia sääntöjä, parantaa oikeusvarmuutta ja lisätä käyttäjien luottamusta; kehottaa komissiota kehittämään tätä varten lisätoimia ja palauttaa mieliin, että alustat, jotka eivät pysy sähköistä kauppaa koskevassa direktiivissä määritellyssä neutraalissa roolissa, eivät voi vaatia vastuuvapautta;

30.

painottaa, että vaikka nykyään kulutetaan enemmän luovaa sisältöä kuin koskaan aikaisemmin käyttäjän lataamien sisältöalustojen ja sisällön yhdistämispalvelujen kaltaisissa palveluissa, kulttuurialan ja luovien toimialojen tulot eivät ole nousseet tämän kulutuksen lisääntymisen mukaisesti; painottaa, että yhtenä tärkeimmistä tähän johtaneista syistä pidetään arvon siirtoa, joka johtuu näiden verkkopalvelujen epäselvästä asemasta teollis- ja tekijänoikeuksia sekä sähköistä kaupankäyntiä koskevassa lainsäädännössä; painottaa, että on luotu epäoikeudenmukaiset markkinat, jotka uhkaavat digitaalisten sisämarkkinoiden ja sen keskeisten toimijoiden eli kulttuurialan ja luovan alan kehitystä;

31.

suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen julkaista ohjeita välittäjän vastuusta, koska nykyisistä säännöistä ja niiden täytäntöönpanosta vallitsee tietty epäselvyys joissakin jäsenvaltioissa; katsoo, että ohjeistus lisää käyttäjien luottamusta verkkopalveluihin; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään ehdotuksia; kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota verkon ja verkon ulkopuolisen ympäristön sääntelyyn liittyviin eroihin ja luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset toisiinsa verrattavissa oleville palveluille verkossa ja sen ulkopuolella, jos se on tarpeellista ja mahdollista ja ottaen huomioon kunkin alan erityispiirteet, yhteiskunnallisen kehityksen, suuremman avoimuuden ja oikeusvarmuuden tarpeen ja sen, että ne eivät saa haitata innovointia;

32.

katsoo, että digitaaliset alustat ovat keino laajentaa kulttuuriteosten ja luovan alan teosten saatavuutta ja ne tarjoavat kulttuurialalle ja luoville toimialoille runsaasti mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien kehittämiseen; korostaa, että on pohdittava, miten tässä prosessissa voidaan parantaa oikeusvarmuutta ja oikeudenhaltijoiden kunnioittamista; tähdentää, että on tärkeää taata avoimuus ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset; katsoo, että on tarpeen varmistaa oikeudenhaltijoiden suojelu tekijänoikeutta ja immateriaalioikeuksia koskevassa sääntelykehyksessä, jotta voidaan varmistaa arvojen tunnustaminen ja kannustaa innovointiin, luovuuteen, investointeihin ja sisällöntuotantoon;

33.

kehottaa painokkaasti verkkoalustoja vahvistamaan toimia laittoman ja haitallisen sisällön torjumiseksi verkossa; panee tyytyväisenä merkille audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin liittyvät toimet ja komission aikomuksen ehdottaa toimenpiteitä, jotka koskevat videonjakoalustoja, jotta voidaan suojella alaikäisiä ja poistaa vihapuheeseen liittyvää sisältöä; panee merkille, että viittaukset terrorismiin yllyttävään sisältöön puuttuvat; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kiusaamisen ja heikommassa asemassa oleviin ihmisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen;

34.

katsoo, että verkkoalustojen vastuuta koskevien sääntöjen avulla olisi voitava käsitellä tehokkaasti laittomaan sisältöön ja laittomiin tavaroihin liittyviä kysymyksiä, muun muassa noudattamalla asianmukaista huolellisuutta ja samalla pitämällä lähestymistapa tasapainoisena ja innovoinnille suotuisana; kehottaa komissiota määrittelemään ja selventämään edelleen ilmoitus- ja poistamismenettelyjä ja antamaan ohjeistusta vapaaehtoisista toimenpiteistä, joilla puututaan tällaiseen sisältöön;

35.

korostaa, että on tärkeää toteuttaa toimia, joilla torjutaan valeuutisten levittämistä; vaatii verkkoalustoja tarjoamaan käyttäjille välineitä valeuutisten ilmiantamiseksi tavalla, jolla myös muut käyttäjät voivat saada tiedon siitä, että sisällön todenperäisyys on kyseenalaistettu; muistuttaa samalla, että vapaa mielipiteiden vaihto on demokratialle perusluonteista ja että yksityisyyden suojaa sovelletaan myös sosiaalisen median alalla; painottaa vapaan lehdistön merkitystä luotettavien tietojen tarjoamisessa kansalaisille;

36.

kehottaa komissiota tutkimaan perusteellisesti nykytilannetta ja oikeuskehystä valeuutisten osalta sekä tarkastelemaan mahdollisuutta lainsäädäntötoimiin valheellisen sisällön levittämisen ja leviämisen rajoittamiseksi;

37.

korostaa, että verkkoalustojen on torjuttava laittomia tuotteita ja sisältöjä ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (esimerkiksi viihdetuotannon lippujen jälleenmyynti kohtuuttomilla hinnoilla) sääntelytoimenpiteillä, joita täydentävät tehokkaat itsesääntelytoimenpiteet (esimerkiksi selkeät käyttöehdot ja asianmukaiset mekanismit, joiden avulla tunnistetaan rikkomusten uusijat, tai perustamalla erikoistuneita sisältöä moderoivia tiimejä ja jäljittämällä vaarallisia tuotteita), tai hybriditoimenpiteillä;

38.

panee tyytyväisenä merkille verkossa lausutun vihapuheen torjumista koskevat käytännesäännöt, joista sovittiin vuonna 2016 ja joita komissio on tukenut, ja kehottaa komissiota kehittämään asianmukaisia ja kohtuullisia keinoja, joilla verkkoalustat voivat tunnistaa laittomia tuotteita ja sisältöjä ja poistaa ne;

39.

katsoo, että yleisen tietosuoja-asetuksen sekä verkko- ja tietoturvadirektiivin noudattaminen on olennaista tietojen omistajuuden kannalta; toteaa, että käyttäjillä on usein kannustimia jakaa henkilötietojaan verkkoalustoille; korostaa tarvetta tiedottaa käyttäjille tarkasti kerättyjen tietojen luonteesta ja siitä, miten niitä aiotaan käyttää; korostaa, että on ehdottoman tärkeää, että käyttäjät voivat valvoa henkilötietojensa keräämistä ja käyttöä; korostaa, että olisi myös oltava mahdollisuus olla jakamatta henkilötietoja; toteaa, että ”oikeus tulla unohdetuksi” -sääntö koskee myös verkkoalustoja; kehottaa verkkoalustoja varmistamaan, että anonymiteetti turvataan, kun kolmannet osapuolet käsittelevät henkilötietoja;

40.

kehottaa komissiota saattamaan nopeasti päätökseen arviointinsa muodollisten ilmoitusmenettelyjen ja toteutettavien toimenpiteiden tarpeesta, koska se on lupaava keino vahvistaa vastuuta koskevaa järjestelmää yhdenmukaisella tavalla kaikkialla EU:ssa;

41.

kehottaa komissiota esittämään mahdollisimman pian verkossa myytävien tuotteiden markkinavalvontaa koskevat käytännön ohjeet;

Tasapuolisten toimintaedellytysten luominen

42.

kehottaa komissiota varmistamaan, että verkkoalustapalvelujen tarjoajilla ja muilla, myös yritysten ja kuluttajien välisillä ja kuluttajien keskinäisillä, palveluilla, joiden kanssa ne kilpailevat, on tasapuoliset toimintaedellytykset; korostaa, että sääntelyvarmuus on olennaista menestyvän digitaalitalouden luomisessa; panee merkille, että kilpailupaineet vaihtelevat eri aloilla sekä alojen eri toimijoiden kesken; muistuttaa, että tämän vuoksi yleispätevät ratkaisut ovat harvoin asianmukaisia; katsoo, että ehdotettavissa räätälöidyissä ratkaisuissa tai sääntelytoimissa on otettava huomioon alustojen erityispiirteet, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen ja tasapuolinen kilpailu;

43.

pyytää kiinnittämään huomiota siihen, että verkkoalustojen koko vaihtelee monikansallisista yrityksistä mikroyrityksiin; pitää tärkeänä sitä, että verkkoalustat kilpailevat keskenään reilusti ja tehokkaasti, jotta edistetään kuluttajien valinnanvapautta ja vältetään markkina-aseman väärinkäytön vuoksi markkinoita vääristävien monopolien tai määräävän aseman kehittyminen; korostaa, että verkkoalustojen tai verkkopalvelujen vaihtamisen helpottaminen on erittäin tärkeä markkinoiden toimintapuutteita ja lukkiutumistilanteita estävä toimenpide;

44.

ottaa huomioon, että verkkoalustat muuttavat pitkälle säänneltyjä perinteisiä liiketoimintamalleja; korostaa, että nykyisen sääntelykehyksen mahdollisissa uudistuksissa olisi keskityttävä sääntöjen yhdenmukaistamiseen ja sääntelyn hajanaisuuden vähentämiseen, jotta voidaan varmistaa avoimet ja kilpaillut verkkoalustojen markkinat samalla kun taataan korkeatasoinen kuluttajansuoja; korostaa tarvetta välttää liiallista sääntelyä sekä jatkaa sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa REFIT-prosessia ja paremman sääntelyn periaatteen noudattamista; painottaa teknologianeutraaliuden merkitystä ja sitä, että verkossa ja sen ulkopuolella sovelletaan vastaavissa tilanteissa yhdenmukaisia sääntöjä, jos se on tarpeellista ja mahdollista; painottaa, että sääntelyvarmuus edistää kilpailua, investointeja ja innovointia;

45.

painottaa infrastruktuuriin tehtävien investointien merkitystä sekä kaupunki- että maaseutualueilla; painottaa, että reilu kilpailu varmistaa investoinnit laadukkaisiin ja nopeisiin laajakaistapalveluihin; korostaa, että ultranopeiden laajakaista- ja televiestintäverkkojen kaltaisen luotettavan ja nopean infrastruktuurin edullinen saatavuus ja kattava käyttöönotto tukee verkkoalustapalvelujen tarjontaa ja käyttöä; korostaa verkkoneutraaliuden sekä oikeudenmukaisten ja syrjimättömien verkkoalustojen käyttömahdollisuuksien tarvetta ennakkoedellytyksenä innovoinnille ja markkinoille, joilla on aitoa kilpailua; kehottaa komissiota virtaviivaistamaan digitalisointiprosessin helpottamiseen liittyvien aloitteiden rahoitusjärjestelmiä, jotta voidaan käyttää Euroopan strategisten investointien rahastoa (ESIR), Euroopan rakenne- ja investointirahastoja (ERI) ja Horisontti 2020 -ohjelmaa (H2020) sekä rahoitusta jäsenvaltioiden kansallisista talousarvioista; kehottaa komissiota arvioimaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yhteisten teknologia-aloitteiden (JTI) potentiaalia;

46.

kehottaa komissiota harkitsemaan yhdenmukaista lähestymistapaa alustojen käyttäjien oikaisuoikeuteen, kanteeseen vastaamista koskevaan oikeuteen ja pidättymisoikeuteen;

47.

kehottaa komissiota luomaan tasapuoliset olosuhteet alustoille esitettäville vahingonkorvausvaatimuksille, joiden syynä on käyttäjälle jatkuvaa haittaa aiheuttavien halventavien tietojen leviäminen;

Kansalaisille ja kuluttajille tiedottaminen ja heidän vaikutusmahdollisuuksiensa lisääminen

48.

korostaa, että tulevaisuuden internet ei voi menestyä, jos käyttäjät eivät luota verkkoalustoihin, avoimuutta ei lisätä, ilman tasapuolisia olosuhteita, henkilötietojen suojaa, mainonnan ja muiden automatisoitujen järjestelmien valvonnan parantamista ja verkkoalustoja, jotka noudattavat kaikkia sovellettavia säädöksiä ja käyttäjien oikeutettuja etuja;

49.

korostaa avoimuuden merkitystä tiedon keräämisessä ja käytössä ja katsoo, että verkkoalustojen on vastattava riittävällä tavalla käyttäjien huoleen pyytämällä asianmukaisesti heidän suostumustaan yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti ja tiedottamalla tehokkaammin ja selkeämmin, mitä tietoja kerätään ja miten tietoja jaetaan ja käytetään verkossa EU:n tietosuojakehyksen mukaisesti, sekä säilyttämällä mahdollisuus perua suostumus yksittäisiin tapahtumiin menettämättä palvelun täysimääräistä saatavuutta;

50.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kansalaisten oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan kunnioitetaan täysin digitaalisessa ympäristössä; painottaa, että on tärkeää panna asianmukaisesti täytäntöön yleinen tietosuoja-asetus, jotta varmistetaan sisäänrakennettua ja oletusarvoista yksityisyyden suojaa koskevan periaatteen täysimääräinen soveltaminen;

51.

pitää tärkeänä tietojen saatavuutta, omistajuutta ja vastuuta koskevien kysymysten ratkaisemista ja kehottaa komissiota arvioimaan edelleen näitä asioita koskevaa nykyistä lainsäädäntökehystä;

52.

painottaa, että verkkoalustojen rajatylittävä luonne on digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä valtava etu, mutta vaatii myös parempaa yhteistyötä kansallisten viranomaisten kesken; pyytää nykyisiä kuluttajansuojaelimiä ja -mekanismeja tekemään yhteistyötä ja tarjoamaan tehokasta kuluttajansuojaa verkkoalustatoiminnan yhteydessä; panee lisäksi merkille rajatylittävää valvontaa ja yhteistyötä koskevan asetuksen merkityksen tämän osalta; on tyytyväinen komission aikomukseen arvioida vielä, onko tarvetta päivittää voimassa olevat kuluttajansuojasäännöt alustojen osalta osana EU:n kuluttaja- ja markkinointilainsäädännön REFIT-toimivuustarkastusta vuonna 2017;

53.

kannustaa verkkoalustoja tarjoamaan asiakkaille selkeät, kattavat ja oikeudenmukaiset käyttöehdot ja varmistamaan käyttäjäystävälliset tavat esitellä nämä ehdot, tietojen käsittely, oikeudelliset ja kaupalliset takuut ja mahdolliset kustannukset ja välttämään monimutkaista terminologiaa, jotta voidaan tehostaa kuluttajansuojaa ja parantaa luottamusta ja tietoisuutta kuluttajien oikeuksista, sillä se on ratkaisevan tärkeää verkkoalustojen menestymisen kannalta;

54.

painottaa, että korkeatasoista kuluttajansuojaa tarvitaan sekä yritysten keskinäisissä käytännöissä että kuluttajien välisissä suhteissa;

55.

pyytää arviointia nykylainsäädännöstä ja itsesääntelymekanismeista, jotta määritetään, antavatko ne käyttäjille, kuluttajille ja yrityksille riittävän suojan, kun otetaan huomioon, että useita alustoja vastaan tehdään yhä enemmän valituksia ja että komissio on käynnistänyt tutkimuksen useista alustoista;

56.

korostaa, että on tärkeää tarjota käyttäjille selkeitä, puolueettomia ja avoimia tietoja perusteista, joita käytetään heille esitettyjen tietojen suodattamiseen, luokittelemiseen, sponsoroimiseen, räätälöimiseen tai tarkistamiseen; korostaa, että on erotettava selvästi sponsoroitu sisältö muusta sisällöstä;

57.

kehottaa komissiota tarkastelemaan tiettyjä alustan arviointijärjestelmiin liittyviä ongelmia, kuten tekaistuja arvioita ja kielteisten arvioiden poistamista kilpailuedun saamiseksi; korostaa, että arvioista on saatava luotettavampia ja hyödyllisempiä kuluttajille ja on varmistettava, että alustat noudattavat nykyisiä velvoitteita ja toteuttavat tätä varten toimenpiteitä vapaaehtoisten järjestelmien kaltaisten käytäntöjen torjumiseksi; panee tyytyväisenä merkille ohjeet sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta;

58.

pyytää komissiota arvioimaan sellaisten kriteerien ja kynnysarvojen tarvetta, joiden perusteella voitaisiin määritellä, missä olosuhteissa verkkoalustoihin voitaisiin kohdistaa lisää markkinavalvontaa, ja tarjoamaan verkkoalustoille tarvittavat ohjeet, jotta ne voisivat täyttää helpommin olemassa olevat velvoitteet ja noudattaa suuntaviivoja oikea-aikaisesti, erityisesti kuluttajansuojan ja kilpailusääntöjen osalta;

59.

korostaa, että tekijöiden ja luovan alan toimijoiden oikeuksia on suojattava myös digitaaliaikakaudella, ja muistuttaa luovien toimialojen merkityksestä työllisyydelle ja taloudelle Euroopan unionissa; pyytää komissiota arvioimaan nykyistä teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamista koskevaa direktiiviä (9), jotta ehkäistään raportointiprosessien tahallinen väärinkäyttö ja varmistetaan, että kaikki arvoketjun toimijat, myös internetpalvelun toimittajien kaltaiset välittäjät, voivat torjua tehokkaammin väärentämistä toteuttamalla aktiivisia, oikeasuhtaisia ja tehokkaita toimenpiteitä väärennettyjen tuotteiden jäljitettävyyden varmistamiseksi ja edistämisen ja jakelun ehkäisemiseksi, sillä väärentäminen aiheuttaa riskin kuluttajille;

60.

korostaa tarvetta palauttaa tasapaino henkisen omaisuuden arvon jakautumisessa, erityisesti alustoilla, jotka jakavat suojattua audiovisuaalista sisältöä;

61.

kehottaa verkkoalustoja ja oikeudenhaltijoita tiivistämään yhteistyötään asianmukaisten tekijänoikeuslupajärjestelyjen varmistamiseksi ja teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten torjumiseksi verkossa; huomauttaa, että nämä loukkaukset voivat olla hyvin merkittäviä sekä yritysten kannalta että kuluttajien terveyden ja turvallisuuden kannalta, ja toteaa, että kuluttajille on tiedotettava väärennettyjen tuotteiden laittomaan kauppaan liittyvistä tosiseikoista; kehottaa näin ollen jälleen noudattamaan ns. seuraa rahaa -periaatetta asiaankuuluvissa maksupalveluissa, jotta voidaan viedä väärentäjiltä keinot harjoittaa taloudellista toimintaansa; korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin tarkistaminen yhdessä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin asianmukaisen soveltamisen kanssa voisi olla sopiva keino sitouttaa verkkoalustat, käyttäjät ja kaikki muut talouden toimijat aktiiviseen yhteistyöhön;

62.

kehottaa komissiota tekemään edelleen tunnetuksi riitojenratkaisua varten perustettua alustaa, jossa käsitellään kuluttajien kesken verkossa tehtyjä ostoksia, kehittämään sen käyttäjäystävällisyyttä ja valvomaan sitä, noudattavatko myyjät velvollisuuttaan laittaa verkkosivustolleen alustalle johtava linkki, jotta voidaan käsitellä monista verkkoalustoista tehtyjä jatkuvasti lisääntyviä valituksia;

Verkkoluottamuksen lisääminen ja innovoinnin edistäminen

63.

korostaa, että tietosuojan ja kuluttajien oikeuksien täytäntöönpanoon verkkomarkkinoilla kohdistuvat tehokkaat valvontatoimet ovat yleisen tietosuoja-asetuksen ja verkko- ja tietoturvadirektiivin säännösten mukaisesti ensisijaisia luottamusta lisääviä toimia sekä yhteiskuntapolitiikassa että liiketoiminnassa; korostaa, että kuluttajansuoja ja tietosuoja vaativat useita erilaisia toimenpiteitä ja teknisiä keinoja, jotka liittyvät yksityisyyden suojaan verkossa sekä internet- ja verkkoturvallisuuteen; painottaa avoimuuden merkitystä tiedonkeruussa ja maksujen turvallisuudessa;

64.

panee merkille, että verkkomaksujen suuri avoimuus auttaa suojaamaan kuluttajien ja yrittäjien oikeuksia ja minimoimaan petosten riskin; suhtautuu myönteisesti myös uusiin innovatiivisiin vaihtoehtoisiin maksutapoihin, kuten virtuaalivaluuttoihin ja sähköisiin lompakoihin; panee merkille, että avoimuus helpottaa hintojen ja transaktiokulujen vertailua ja lisää liiketoimien jäljitettävyyttä;

65.

korostaa, että reilu, ennakoitavissa oleva ja innovoinnille suotuisa ympäristö sekä investoiminen tutkimukseen ja kehittämiseen sekä työntekijöiden ammattitaidon parantaminen ovat uusien ideoiden ja innovaatioiden tuottamisen kannalta erittäin tärkeitä; painottaa avoimen datan ja avointen standardien merkitystä uusien verkkoalustojen kehittämisessä ja innovoinnissa; muistuttaa, että julkisia palveluita koskevan tiedon uudelleenkäytöstä annetun direktiivin (10) täytäntöönpanon tarkastelu on määrä tehdä vuonna 2018; toteaa, että avoimet, edistyneet ja yhteiset koeympäristöt ja avoimet sovellusrajapinnat voivat olla hyödyksi Euroopalle;

66.

korostaa, että komission ja erityisesti jäsenvaltioiden on omaksuttava sitoutunut lähestymistapa digitaalisten taitojen kehittämiseen, jotta voidaan kouluttaa ammattitaitoista työvoimaa, sillä työllisyyden korkean tason varmistaminen oikeudenmukaisin työehdoin koko EU:ssa edellyttää sitä, ja samalla poistetaan digitaalinen lukutaidottomuus, joka edistää digitaalista kuilua ja digitaalista syrjäytymistä; korostaa tämän vuoksi, että digitaalisten taitojen kehittäminen ja parantaminen on välttämätöntä ja se vaatii suuria investointeja koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

67.

katsoo, että verkkoalustojen, joille on tallennettu huomattava määrä yleisön saataville asetettuja suojattuja teoksia, olisi tehtävä lisenssisopimuksia oikeudenhaltijoiden kanssa, paitsi jos verkkoalustat eivät ole aktiivisia ja niihin sovelletaan sen vuoksi sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin 14 artiklassa säädettyä poikkeusta; toteaa, että tämän tarkoituksena on oikeudenmukainen voitonjako tekijöiden ja oikeudenhaltijoiden kanssa; korostaa, että näissä lisenssisopimuksissa ja niiden täytäntöönpanossa on kunnioitettava käyttäjän oikeutta harjoittaa perusoikeuksiaan;

Yritysten väliset suhteet ja EU:n kilpailulainsäädäntö

68.

on tyytyväinen komission toimiin kilpailulainsäädännön voimaansaattamisen parantamiseksi digitaalialalla ja painottaa, että ottaen huomioon digitaalialan nopean kehityksen komission on tehtävä kilpailuasioissa oikea-aikaisia päätöksiä; toteaa kuitenkin, että joiltakin osin EU:n kilpailulainsäädäntöä on mukautettava digitaaliseen maailmaan, jotta se olisi tarkoitukseen sopivaa;

69.

on huolissaan joidenkin verkkoalustojen yritysten välisiin suhteisiin soveltamista ongelmallisista hyvän kauppatavan vastaisista käytänteistä, kuten avoimuuden puutteesta (esim. hakutuloksissa, tiedon käytössä tai hinnoittelussa), ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta, mainonnan tai sponsoroitujen hakutulosten edistämisestä samalla kun vähennetään sponsoroimattomien hakutulosten näkyvyyttä, mahdollisista kohtuuttomista ehdoista esimerkiksi maksuratkaisuissa ja mahdollista väärinkäytöksistä, jotka liittyvät alustojen kaksinaisrooliin välittäjinä ja kilpailijoina; toteaa, että tämän kaksinaisroolin vuoksi verkkoalustoille voi olla taloudellisesti houkuttelevaa syrjiä muita kuin omia tuotteitaan ja palvelujaan sekä soveltaa yritysten välisiin suhteisiin syrjiviä ehtoja; kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimiin tältä osin;

70.

kehottaa komissiota ehdottamaan kasvua edistävää, kuluttajaystävällistä kohdennettua yritysten välisiä suhteita koskevaa lainsäädäntökehystä, joka perustuu markkina-aseman väärinkäytön ehkäisemistä koskeviin periaatteisiin, sekä varmistamaan, että yhteyspisteenä myöhemmille markkinavaiheille toimivista alustoista ei tule portinvartijoita; katsoo, että kehyksellä olisi ehkäistävä kuluttajan hyvinvointiin kohdistuvat haitat sekä edistettävä kilpailua ja innovointia; suosittaa myös, että kehys olisi teknologianeutraali ja että sillä pystyttäisiin puuttumaan nykyisiin riskeihin, esimerkiksi mobiilien käyttöjärjestelmien markkinoilla, mutta myös tuleviin riskeihin, jotka liittyvät internetpohjaiseen uuteen teknologiaan, kuten esineiden internetiin tai tekoälyyn, jotka edelleen vahvistavat alustojen asemaa yhä selvemmin yritysten ja kuluttajien välissä;

71.

on tyytyväinen yritysten välisiä käytäntöjä koskevaan kohdennettuun tiedonhankintatoimeen, jonka komissio aikoo toteuttaa kevääseen 2017 mennessä, ja kehottaa ryhtymään tehokkaisiin toimiin oikeudenmukaisen kilpailun varmistamiseksi;

72.

korostaa, että EU:n kilpailulainsäädännön ja viranomaisten on tarvittaessa taattava tasapuoliset toimintaedellytykset muun muassa kuluttajansuoja- ja verokysymyksissä;

73.

panee merkille hiljattaiset paljastukset, jotka koskevat muun muassa digitaalialan suuryrityksiä ja niiden verosuunnittelukäytäntöjä EU:ssa; suhtautuu tässä mielessä myönteisesti komission ponnisteluihin torjua veronkierto ja pyytää jäsenvaltioita ja komissiota ehdottamaan lisää uudistuksia, joiden avulla estetään veronkiertokäytännöt EU:ssa; kehottaa varmistamaan, että kaikki yritykset, myös verkossa toimivat yritykset, maksavat verot siinä jäsenvaltiossa, jossa niiden taloudellinen toiminta tapahtuu;

74.

panee merkille 28 jäsenvaltion oikeudellisten ympäristöjen eroavaisuudet ja digitaalisen alan erityispiirteet, kuten sen, että digitaalisella alalla yrityksiltä ei usein edellytetä fyysistä läsnäoloa markkinamaassa; kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan arvonlisäverojärjestelmäänsä määrämaaperiaatteen mukaisesti (11);

EU:n paikka maailmassa

75.

pitää valitettavana, että EU:n läsnäolo maailmanmarkkinoilla on valitettavan vähäinen, mikä johtuu erityisesti digitaalimarkkinoiden nykyisestä pirstoutuneisuudesta, oikeudellisesta epävarmuudesta ja teknologisten innovaatioiden markkinointiin tarvittavien varojen ja valmiuksien puutteesta, joiden vuoksi eurooppalaisilla yrityksillä on vaikeuksia tulla maailman johtaviksi yrityksiksi tällä uudella globaalisti kilpaillulla taloudenalalla; kannustaa kehittämään uusyrityksiä ja kasvuhakuisia yrityksiä varten toimintaympäristön, joka tukee niiden kehitystä ja paikallista työpaikkojen luomista;

76.

pyytää EU:n toimielimiä varmistamaan, että eurooppalaisilla ja muilla toimijoilla on tasapuoliset toimintaedellytykset esimerkiksi verotuksen ja vastaavanlaisten kysymysten osalta;

77.

katsoo, että EU:lla on mahdollisuus olla tulevaisuudessa digitaalisen maailman merkittävä toimija ja että sen olisi viitoitettava tietä innovointia edistävälle ympäristölle Euroopassa varmistamalla kaikkia sidosryhmiä suojeleva aukoton oikeuskehys;

o o

78.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0052.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0009.

(3) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2017)0010.

(4) EUVL L 310, 26.11.2015, s. 1.

(5) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(6) EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1.

(7) EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1.

(8) EUVL C 75, 10.3.2017, s. 119.

(9) Direktiivi 2004/48/EY (EUVL L 157, 30.4.2004, s. 45).

(10) Direktiivi 2003/98/EY (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 90).

(11) Katso parlamentin 24. marraskuuta 2016 antama päätöslauselma ”Kohti lopullista alv-järjestelmää ja alv-petosten torjuminen” (Hyväksytyt tekstit P8_TA(2016)0453).

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/146

P8_TA(2017)0273

Jemenin humanitaarinen tilanne

Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta (2017/2727(RSP))

(2018/C 331/20)

Euroopan parlamentti, joka

—	ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Jemenistä ja erityisesti 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman Jemenin humanitaarisesta tilanteesta (1) ja 9. heinäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman Jemenin tilanteesta (2),

—	ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2017 annetut neuvoston päätelmät Jemenistä,

—	ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Jemenissä tehdystä iskusta 8. lokakuuta 2016 ja Jemenin tulitauosta 19. lokakuuta 2016 antamat julkilausumat,

—	ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston Jemen-päätöslauselmat ja etenkin päätöslauselmat 2216 (2015), 2201 (2015) ja 2140 (2014),

—	ottaa huomioon Genevessä 25. huhtikuuta 2017 pidetyn Jemenin humanitaarista kriisiä käsitelleen korkean tason avunantajien tapahtuman,

—	ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä pakotteita käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoijan Idriss Jazairyn 12. huhtikuuta 2017 esittämän vetoomuksen Jemeniin kohdistetun laivastosaarron poistamisesta,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad al-Husseinin 10. lokakuuta 2016 antaman julkilausuman Jemenissä hautajaisiin tehdystä röyhkeästä iskusta, 10. helmikuuta 2017 antaman julkilausuman Jemenissä sotivien osapuolten väliin jääneistä siviileistä ja 24. maaliskuuta 2017 antaman julkilausuman yli sadasta kuukauden aikana surmansa saaneesta siviilistä, joiden on joukossa oli myös kalastajia ja pakolaisia,, kun Jemenin konflikti oli tuolloin kestänyt kaksi vuotta,

—	ottaa huomioon YK:n Jemenin erityislähettilään Ismail Ould Cheikh Ahmedin 21. lokakuuta ja 19. marraskuuta 2016 sekä 30. tammikuuta 2017 antamat julkilausumat,

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

toteaa, että Jemenin humanitaarinen tilanne on katastrofaalinen; ottaa huomioon, että helmikuussa 2017 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julisti Jemenin tilanteen ”maailman pahimmaksi elintarviketurvaan liittyväksi hätätilanteeksi”; toteaa, että YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimisto (OCHA) ilmoitti toukokuussa 2017, että 17 miljoonaa ihmistä Jemenissä tarvitsi ruoka-apua ja seitsemällä miljoonalla heistä oli elintarviketurvaan liittyvä hätätilanne; toteaa, että maassa 2,2 miljoonaa lasta kärsii vakavasta akuutista aliravitsemuksesta ja joka kymmenes minuutti kuolee lapsi jostakin ehkäistävissä olevasta syystä; toteaa, että kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut sisäiseen maanpakoon ja paluumuuttajia on miljoona;

toteaa, että jatkuvasta konfliktista on tuhoisia seurauksia maalle ja sen väestölle; panee merkille, että vaikka kriisin poliittiseen ratkaisemiseen on kansainvälistä painetta, konfliktin osapuolet eivät ole onnistuneet pääsemään ratkaisuun ja taistelut jatkuvat; ottaa huomioon, että kumpikaan osapuoli ei ole saanut sotilaallista voittoa eikä todennäköisesti saa tulevaisuudessakaan;

ottaa huomioon, että YK:n mukaan väkivaltaisuuksissa on kuollut maaliskuusta 2015 lähtien noin 10 000 ihmistä ja loukkaantunut yli 40 000; ottaa huomioon, että maalla ja ilmassa käytävien taistelujen vuoksi YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston paikalla olevat tarkkailijat eivät pääse alueelle tarkistamaan siviiliuhrien määrää, joten kyseisiin lukuihin sisältyvät vain kuolemantapaukset ja loukkaantumiset, jotka ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on onnistunut vahvistamaan; ottaa huomioon, että sodalla on ollut vakavia seurauksia Jemenin siviili-infrastruktuurille ja instituutioille ja että niiden on yhä vaikeampi tuottaa peruspalveluja; toteaa, että terveydenhuoltojärjestelmä on romahduksen partaalla eikä keskeiselle etulinjan terveydenhoitohenkilöstölle ole maksettu palkkaa kuukausiin;

D.	panee merkille, että Jemenissä on nyt meneillään toinen kolera-aalto ja akuutti vedensekaisen ripulin epidemia, jonka yhteydessä on havaittu yli 100 000 epäiltyä koleratapausta ja joka on aiheuttanut lähes 800 ihmisen kuoleman 27. huhtikuuta – 8. kesäkuuta 2017 koko maassa;

ottaa huomioon, että käynnissä olevat vihamielisyydet ja humanitaarinen kriisi vaikuttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin, naisiin ja lapsiin ja että naisten ja tyttöjen turvallisuus ja hyvinvointi aiheuttaa erityistä huolta; ottaa huomioon, että etenkin lapset ovat heikossa asemassa väkivallan lisääntyessä Jemenissä ja että YK on dokumentoinut, että 1 540 lasta on saanut surmansa ja 2 450 loukkaantunut;

panee merkille, että Unicefin mukaan väkivallan vuoksi yli 350 000 lasta ei voinut jatkaa koulunkäyntiä viime lukuvuonna, joten Jemenissä on kaikkiaan yli kaksi miljoonaa lasta, joilla ei ole mahdollisuutta koulunkäyntiin; toteaa, että koulun ulkopuolelle jäävät lapset ovat vaarassa tulla värvätyiksi taisteluihin;

toteaa, että lähes 90 prosenttia maan peruselintarvikkeista tuodaan ulkomailta; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä pakotteita käsittelevä YK:n erityisraportoija on korostanut, että liittouman joukkojen Jemeniin maaliskuusta 2015 lähtien kohdistama ilma- ja laivastosaarto on ollut yksi suurimmista syistä humanitaariseen katastrofiin, ja toteaa, että maan väkivaltainen tilanne ja laajalle levinnyt polttoainepula ovat häirinneet elintarvikkeiden sisäisten jakeluverkkojen toimintaa;

H.	katsoo, että vakaalla ja turvallisella Jemenillä, jolla on asianmukaisesti toimiva hallitus, on ratkaisevan tärkeä asema kansainvälisissä toimissa ääriliikkeiden ja väkivallan torjumiseksi alueella ja laajemminkin sekä rauhan ja vakauden kannalta itse Jemenissä;

ottaa huomioon, että Jemenin tilanne uhkaa vakavasti alueellista vakautta erityisesti Afrikan sarvessa, Punaisen meren alueella ja Lähi-idässä yleensä; toteaa, että Arabian niemimaan al-Qaida (AQAP) on kyennyt käyttämään hyväkseen Jemenin poliittisen ja turvallisuustilanteen huononemista, laajentamaan läsnäoloaan alueella ja lisäämään terrori-iskujen määrää ja laajuutta; ottaa huomioon, että AQAP ja niin kutsuttu Islamilainen valtio Isis/Da’esh on vahvistanut läsnäoloaan Jemenissä ja tehnyt terrori-iskuja ja tappanut niissä satoja ihmisiä;

J.	ottaa huomioon, että 25. helmikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti vaati neuvoston 8. joulukuuta 2008 vahvistaman yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti aloitetta Saudi-Arabiaa koskevan EU:n asevientikiellon asettamisesta;

K.	ottaa huomioon, että sekä huthijoukkoja että liittoutuneiden joukkoja on syytetty sotalakien vakavista rikkomuksista, kuten kielletystä henkilömiinojen käytöstä, vankien huonosta kohtelusta ja summittaisten rakettien laukaisemisesta Jemenin ja Saudi-Arabian eteläosien asutetuille alueille;

ottaa huomioon, että EU:n Jemenille antaman humanitaarisen rahoituksen kokonaismäärä vuosina 2015 ja 2016 oli 120 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että vuonna 2017 osoitetun avun määrä on 46 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että huolimatta Genevessä huhtikuussa 2017 pidetystä Jemenin humanitaarista kriisiä käsitelleestä korkean tason avunantajien tapahtumasta, jossa useat maat ja järjestöt sitoutuivat antamaan apua yhteensä 1,1 miljardia dollaria, avunantajat olivat 9. toukokuuta 2017 mennessä antaneet varoja ainoastaan 28 prosenttia YK:n esittämästä 2,1 miljardin dollarin suuruisesta humanitaarisesta vetoomuksesta Jemenille vuodeksi 2017; ottaa huomioon, että tämän lisäksi vuonna 2017 on tarkoitus ottaa käyttöön 70 miljoonaa euroa kehitysapuna;

on hyvin huolestunut Jemenin humanitaarisen tilanteen hälyttävästä heikkenemisestä, mikä ilmenee laajalle levinneenä puutteellisena elintarviketurvana ja vakavana aliravitsemuksena, summittaisina hyökkäyksinä siviilejä ja lääkintä- ja avustustyöntekijöitä vastaan sekä siviili- ja terveydenhoitoinfrastruktuurin tuhoutumisena, ilmaiskujen, maataisteluiden ja tykkitulen jatkumisena huolimatta toistuvista vaatimuksista lopettaa jälleen vihamielisyydet;

pitää hyvin valitettavina konfliktin aiheuttamia ihmishenkien menetyksiä ja taistelujen keskelle joutuneiden kärsimyksiä ja ilmaisee surunvalittelunsa uhrien perheille; vahvistaa olevansa edelleen sitoutunut tukemaan Jemeniä ja Jemenin kansaa; kehottaa kaikkia osapuolia pyrkimään välittömästi tulitaukoon ja palaamaan neuvottelupöytään; muistuttaa tukevansa Jemenin alueellista koskemattomuutta, itsemääräämisoikeutta ja itsenäisyyttä;

on hyvin huolestunut siitä, että jatkuvat ilmaiskut ja maataistelut ovat johtaneet tuhansien siviilien kuolemaan, pakottaneet ihmisiä siirtymään ja vieneet elinkeinoja ja vaarantaneet yhä useampia ihmishenkiä ja että ne ovat horjuttaneet Jemeniä entisestään, tuhoavat maan fyysistä infrastruktuuria ja ovat luoneet epävakautta, jota terroristi- ja äärijärjestöt, kuten Isis/Da’esh ja AQAP, ovat käyttäneet hyväkseen, ja pahentaneet entisestään jo kriittistä humanitaarista tilannetta;

tuomitsee mitä jyrkimmin kaikki siviileihin kohdistuneet terrorihyökkäykset ja väkivallanteot, myös pommitukset, rypäleammuksien käytön, raketit, tykkitulen, tarkka-ampujien käytön sekä ohjusiskut ja henkilömiinojen raportoidun käytön, ja tuomitsee myös iskut, joilla on tuhottu siviili-infrastruktuureja, kuten kouluja, terveydenhuoltolaitoksia, asuinalueita, toreja, vesijärjestelmiä, satamia ja lentoasemia;

kehottaa Jemenin hallitusta kantamaan vastuunsa taistelussa Isis/Da’eshia ja AQAPia vastaan, jotka käyttävät hyväkseen tämänhetkistä epävakautta; muistuttaa, että kaikki terroriteot ovat rikollisia ja vailla oikeutusta riippumatta niihin johtaneista syistä ja riippumatta siitä, milloin, missä ja kenen toimesta ne tehdään; korostaa, että konfliktin kaikkien osapuolten on vastustettava päättäväisesti tällaisia ryhmiä, joiden toiminta uhkaa vakavasti neuvotteluratkaisua ja koko alueen turvallisuutta ja turvallisuutta laajemminkin;

kehottaa jälleen kaikkia osapuolia ja niiden alueellisia ja kansainvälisiä tukijoita noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, varmistamaan siviilien suojelun ja pidättymään kohdistamasta iskuja suoraan siviili-infrastruktuuriin, erityisesti lääkintätiloihin ja vesijärjestelmiin; muistuttaa, että iskujen tahallinen kohdistaminen siviilejä ja siviili-infrastruktuuria, kuten sairaaloita ja lääkintähenkilöstöä, vastaan katsotaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavaksi loukkaukseksi; kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan määräykset Jemenissä tehtyihin kansainvälisen oikeuden loukkauksiin syyllistyneiden asettamiseksi rikossyytteeseen kansainvälisesti; tukee tässä yhteydessä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Zeid Ra’ad al-Husseinin vaatimusta riippumattoman kansainvälisen elimen perustamisesta toteuttamaan kattava tutkinta Jemenin konfliktissa tehdyistä rikoksista, korostaa, että rikkomusten tekijöiden saattaminen vastuuseen on ehdoton edellytys sille, että konfliktiin löydetään kestävä ratkaisu;

muistuttaa, että Jemenin konfliktiin ei voi olla sotilaallista ratkaisua ja että kriisi voidaan ratkaista ainoastaan laajapohjaisilla ja Jemenin johtamilla neuvotteluilla, joihin osallistuvat kaikki asianosaiset, kaikilta osin ja mielekkäällä tavalla myös naiset, ja jotka johtavat kaikki osapuolet huomioon ottavaan poliittiseen ratkaisuun; toistaa tukevansa YK:n pääsihteerin, YK:n Jemenin erityislähettilään ja Euroopan ulkosuhdehallinnon pyrkimyksiä helpottaa neuvottelujen jatkamista ja kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia vastaamaan näihin pyrkimyksiin rakentavalla tavalla ja ennakkoehdoitta; korostaa, että poliittiselle raiteelle paluun helpottamiseksi on olennaista toteuttaa luottamusta lisääviä toimia, mukaan lukien välittömät toimet kestävän tulitauon aikaansaamiseksi, YK:n valvomaa joukkojen vetäytymistä koskeva mekanismi, humanitaaristen ja kaupallisten toimijoiden pääsyn helpottaminen ja poliittisten vankien vapauttaminen;

kehottaa Saudi-Arabiaa ja Irania pyrkimään parantamaan kahdenvälisiä suhteitaan ja yrittämään tehdä yhteistyötä taistelujen lopettamiseksi Jemenissä;

kannattaa EU:n konfliktin kaikille osapuolille esittämää kehotusta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaista väkivaltaa, mukaan lukien seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, aseellisissa konfliktitilanteissa; tuomitsee ankarasti lapsen oikeuksien loukkaukset ja on huolestunut siitä, että lapsilla on vain rajalliset mahdollisuudet saada edes perusterveydenhoitoa ja -opetusta; tuomitsee lasten värväämisen ja lapsisotilaiden käytön vihamielisyyksissä; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä tukemaan kotiutettujen lapsisotilaiden kuntoutusta ja uudelleensopeuttamista yhteisöön;

10.

kehottaa konfliktin kaikkia osapuolia tekemään työtä kaikkien sellaisten logististen ja rahoituksellisten esteiden poistamiseksi, jotka haittaavat ruoan ja lääkintätarvikkeiden tuontia ja jakelua niitä tarvitseville siviileille; kehottaa osapuolia etenkin takaamaan keskeisten kaupallisten maahantuloreittien, kuten Hodeidan ja Adenin satamien, täysitehoisen toiminnan; korostaa niiden merkitystä elintärkeän humanitaarisen avun ja perustarvikkeiden kanavana; kehottaa avaamaan Sanaan lentokentän uudelleen kaupallisille lennoille, jotta kiireellisesti tarvittavat lääkkeet ja hyödykkeet voidaan lennättää Jemeniin ja jotta lääkärinhoitoa tarvitsevat jemeniläiset voidaan lennättää muualle;

11.

kehottaa neuvostoa edistämään tehokkaasti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista asiaa koskevien EU:n suuntaviivojen mukaisesti; toistaa eritoten, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava tiukasti neuvoston yhteisessä kannassa 2008/944/YUTP määritettyjä asekauppaa koskevia sääntöjä; palauttaa tässä yhteydessä mieliin 25. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman;

12.

pitää tärkeänä paikallisten viranomaisten voimaannuttamista sekä niiden valmiuksien parantamista palveluiden tarjoamisessa; pitää myös tärkeänä Jemenin diasporan ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ottamista mukaan kriittisten palvelualojen tukemiseen; korostaa etenkin, että EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden on toimittava nopeasti koleraepidemian käsittelemiseksi ja terveydenhoitojärjestelmän tukemiseksi, jotta voidaan välttää sen romahtaminen; kehottaa myös tukemaan hyödykkeiden toimituksia ja palkanmaksua etulinjan lääkintätyöntekijöille, jotka ovat keskeisessä asemassa humanitaarisissa toimissa;

13.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat valmiita lisäämään väestölle annettavaa humanitaarista apua koko maassa vastatakseen esiintyviin tarpeisiin ja käyttämään kehitysapuaan hankkeiden rahoittamiseksi keskeisillä aloilla; pitää myönteisinä Jemenin humanitaarista kriisiä koskeneessa korkean tason avunantajien tapahtumassa tehtyjä sitoumuksia ja korostaa, että Jemenin kansan kärsimysten helpottamiseksi tarvitaan YK:n johdolla toteutettavaa koordinoitua humanitaarista toimintaa; kehottaa lisäksi kaikkia maita täyttämään avunantajien tapahtumassa antamansa sitoumukset, jotta voidaan vastata humanitaarisiin tarpeisiin;

14.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään pikaisesti Jemeniä koskevan yhtenäisen EU:n strategian ja antamaan uutta vauhtia Jemenin rauhanaloitteelle YK:n alaisuudessa; kehottaa tähän liittyen nimittämään Jemeniä käsittelevän EU:n erityisedustajan;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Persianlahden yhteistyöneuvoston pääsihteerille, Arabiliiton pääsihteerille sekä Jemenin hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0066.

(2) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0270.

18.9.2018

Euroopan unionin virallinen lehti

C 331/166

P8_TA(2017)0256

Sitovat vuotuiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi ***I

Euroopan parlamentin tarkistukset 14. kesäkuuta 2017 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (COM(2016)0482 – C8-0331/2016 – 2016/0231(COD)) (1)

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

(2018/C 331/30)

Tarkistus 1

Ehdotus asetukseksi

Otsikko

Komission teksti	Tarkistus
Ehdotus	Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS
sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta	ilmastotoimista Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (”asetus ilmastotoimista Pariisin sopimuksen täytäntöönpanemiseksi”)

Tarkistus 2

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 a viite (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

Tarkistus 3

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 1 b viite (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

Tarkistus 4

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 3 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(3)

Komissio esitti 10 päivänä kesäkuuta 2016 ehdotuksen , jonka mukaan EU : n olisi ratifioitava Pariisin sopimus. Tällä lainsäädäntöehdotuksella pannaan täytäntöön osa Pariisin sopimuksen mukaisista EU:n sitoumuksista. Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin päästövähennyksiin vahvistettiin unionin ja sen jäsenvaltioiden suunnitellussa kansallisesti määriteltävässä panoksessa, joka toimitettiin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sihteeristölle (UNFCCC) 6 päivänä maaliskuuta 2015.

(3)

Neuvosto ratifioi Pariisin sopimuksen 5 päivänä lokakuuta 2016 Euroopan parlamentin annettua hyväksyntänsä 4 päivänä lokakuuta 2016. Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016, ja sen tavoitteena on sen 2 artiklan mukaisesti ”vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä , muun muassa: a) pitämällä maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle 2 oC:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 oC:een suhteessa esiteolliseen aikaan tiedostaen, että tämä vähentäisi merkittävästi ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä ja vaikutuksia; b) parantamalla kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämällä kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruoantuotantoa; ja c) sovittamalla rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon .”

Pariisin sopimuksen mukaan sen sopimuspuolten olisi myös toteutettava toimenpiteitä, joilla suojellaan ja tarvittaessa lisätään kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, kuten metsiä.

Tällä lainsäädäntöehdotuksella pannaan täytäntöön osa Pariisin sopimuksen mukaisista EU:n sitoumuksista. Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin päästövähennyksiin vahvistettiin unionin ja sen jäsenvaltioiden suunnitellussa kansallisesti määriteltävässä panoksessa, joka toimitettiin ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen sihteeristölle (UNFCCC) 6 päivänä maaliskuuta 2015.

Tarkistus 5

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(4)	Pariisin sopimuksella korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu lähestymistapa, sillä kyseinen pöytäkirja ei ole enää voimassa vuoden 2020 jälkeen.

(4)

Pariisin sopimuksella korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu lähestymistapa, sillä kyseinen pöytäkirja ei ole enää voimassa vuoden 2020 jälkeen. Näin ollen lopetetaan myös Kioton pöytäkirjaan liitetyt vihreiden investointien järjestelmät, joissa tarjottiin taloudellista tukea päästöjenvähennyshankkeille alemman tulotason jäsenvaltioissa.

Tarkistus 6

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 4 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(4 a)

Ympäristöasioita käsittelevän neuvoston 21. lokakuuta 2009 pidetyssä kokouksessa tuettiin unionin tavoitetta vähentää niiden vähennysten puitteissa, jotka kehittyneiden maiden ryhmän on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan välttämättä toteutettava, päästöjä vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna.

Tarkistus 7

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 5 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(5)

Siirtymä puhtaaseen energiaan edellyttää muutoksia sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla . Yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista on luoda selviytymiskykyinen energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on jatkettava kunnianhimoisia ilmastotoimenpiteitä tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti ja edistyttävä muilla energiaunionin alueilla joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevan puitestrategian (16) mukaisesti.

(5)

Siirtymä puhtaaseen energiaan ja biotalouteen edellyttää muutoksia sijoittajien toimintatavoissa kaikilla politiikan aloilla ja kannustimia pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ”pk-yritykset”, joilla on vähän pääomaa, sekä pientiloille niiden liiketoimintamallien mukauttamiseen . Yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista on luoda selviytymiskykyinen energiaunioni, jossa etusijalla on energiatehokkuus ja jossa pyritään turvaamaan varma, kestävä ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille , sekä soveltaa tiukkoja kestävyyteen ja päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia biopohjaisten luonnonvarojen käyttämiseen fossiilisten luonnonvarojen sijasta . Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on jatkettava kunnianhimoisia ilmastotoimenpiteitä tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti ja edistyttävä muilla energiaunionin alueilla joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevan puitestrategian (16) mukaisesti.

Tarkistus 8

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY (19) mukaista sitovia vuotuisia kansallisia rajoja koskevaa lähestymistapaa pitäisi soveltaa jatkossakin kaudella 2021–2030 siten, että etenemisen laskenta aloitetaan vuodesta 2018 perustuen kauden 2016–2018 kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoon tai vuoden 2020 vuotuisen päästökiintiön arvoon sen mukaan, kumpi arvoista on pienempi, ja päätetään vuoteen 2030 kunkin jäsenvaltion osalta. Varhaisten toiminnan palkitsemiseksi ja sellaisten jäsenvaltioiden tukemiseksi, joiden investointivalmiudet ovat vähäiset, jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohti on alle EU:n keskiarvon ja joiden päästöt kauden 2013–2020 aikana ovat alhaisemmat kuin niiden vuotuiset päätöksen 406/2009/EY mukaiset päästökiintiöt kyseisellä kaudella, voivat tietyissä olosuhteissa pyytää varannossa olevien päästökiintiöiden lisäämistä. Niiden jäsenvaltioiden vuoden 2021 kiintiöitä mukautetaan täydentävästi , joilla on sekä päätöksessä 406/2009/EY tarkoitettu positiivinen raja että päätösten 2013/162/EU ja 2013/634/EU mukaiset kasvavat vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2017–2020. Mukautuksen tarkoituksena on suurempien päästömahdollisuuksien huomioon ottaminen kyseisinä vuosina. Eurooppa-neuvosto tuli siihen tulokseen, että olemassa olevien joustovälineiden saatavuutta ja käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla olisi lisättävä merkittävästi, jotta voidaan taata unionin yhteisten pyrkimysten kustannustehokkuus ja asukaskohtaisten päästöjen lähentyminen vuoteen 2030 mennessä.

Tarkistus 9

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(9 a)

Jotta unioni saadaan siirtymään kohti vähähiilistä taloutta, tässä asetuksessa säädetään pitkän aikavälin päästövähennyspolusta, jonka mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään vuodesta 2031 alkaen. Tällä asetuksella edistetään myös Pariisin sopimuksen tavoitetta, jonka mukaisesti pyritään saavuttamaan tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla.

Tarkistus 10

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 10 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(10 a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (1 a) perustetun markkinavakausvarannon täysimääräisen tehokkuuden säilyttämiseksi päästöoikeuksien mitätöimistä tässä asetuksessa säädetyn jouston käytön seurauksena EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien vähentämisen jälkeen ei saisi ottaa huomioon päästöoikeuksina, jotka on mitätöity direktiivin 2003/87/EY mukaisesti, kun päätöksen (EU) 2015/1814 mukaisesti määritellään liikkeeseen laskettavien päästöoikeuksien kokonaismäärä tiettynä vuonna kyseisen päätöksen mukaisesti.

Tarkistus 11

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(11)

On olemassa useita unionin toimenpiteitä, jotka parantavat jäsenvaltioiden valmiuksia ilmastositoumustensa täyttämiseen, ja ne ovat ratkaisevassa asemassa tarvittavien päästövähennysten toteutumiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa fluorattuja kasvihuonekaasuja, maantieajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, rakennusten energiatehokkuutta , uusiutuvia energialähteitä , energiatehokkuutta ja kiertotaloutta koskevat säädökset sekä ilmastoinvestointeihin liittyvät unionin rahoitusvälineet.

(11)

On olemassa useita unionin toimenpiteitä, jotka parantavat jäsenvaltioiden valmiuksia ilmastositoumustensa täyttämiseen, ja ne ovat ratkaisevassa asemassa tarvittavien päästövähennysten toteutumiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa fluorattuja kasvihuonekaasuja, maantieajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, rakennusten energiatehokkuuden parantamista , uusiutuvien energialähteiden lisäämistä , energiatehokkuuden lisäämistä ja kiertotalouden edistämistä koskevat säädökset sekä ilmastoinvestointeihin liittyvät unionin rahoitusvälineet.

Tarkistus 12

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(11 a)

Näiden päästövähennysten saavuttamiseksi ja maatalousalan roolin maksimoimiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot edistävät suurimman potentiaalin omaavia innovatiivisia hillitsemistoimia, joita ovat muun muassa viljelymaan muuttaminen pysyvästi nurmeksi, pensasaitojen, suojavyöhykkeiden ja puiden hoito maatalousmaalla, uudet peltometsätalous- ja metsänistutussuunnitelmat, hakkuiden ja metsäkadon estäminen, säilyttävä maanmuokkaus tai muokkaamattomuus sekä peitto- ja kerääjäkasvien käyttö ja satojätteen muokkaus, hiilitaseauditointi sekä maaperän ja ravinteiden hoitosuunnitelmat, typen parempi hyötysuhde ja nitrifikaationesto, suo- ja turvemaan saneeraus ja säilyttäminen sekä karjan kasvatusta, ruokintaa ja hoitoa koskevat parannetut menetelmät päästöjen vähentämiseksi.

Tarkistus 13

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(11 b)

Tällä asetuksella, muun muassa käytettävissä olevilla joustoilla, kannustetaan päästövähennyksiin, jotka ovat unionin muiden ilmastoa ja energiaa koskevien säädösten mukaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien alojen osalta, mukaan luettuna energiatehokkuuden ala. Koska yli 75 prosenttia unionin kasvihuonekaasupäästöistä liittyy energiaan, energiankäytön tehokkuuden lisäämisellä ja energiasäästöillä on tärkeä tehtävä tällaisten päästöjen vähentämisessä. Kunnianhimoinen energiatehokkuuspolitiikka on tästä syystä keskeinen tekijä paitsi fossiilisten polttoaineiden tuonnin vähentämisessä energiavarmuuden lisäämiseksi ja kuluttajien energialaskujen pienentämiseksi myös energiansäästötekniikan hyväksymisessä rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä, talouden kilpailukyvyn vahvistamisessa, paikallisten työpaikkojen luomisessa sekä terveysolojen parantamisessa ja energiaköyhyyden torjumisessa. Toimet, joita toteutetaan tässä asetuksessa katetuilla aloilla, maksavat itsensä ajan mittaan takaisin ja ovat kustannustehokas keino auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan niiden tämän asetuksen mukaiset tavoitteet. Näin ollen on tärkeää, että siirtäessään tätä asetusta osaksi kansallisia toimintalinjoja jäsenvaltiot kiinnittävät erityistä huomiota kaikkien alojen erityisiin ja erilaisiin energiatehokkuuden parantamista koskeviin mahdollisuuksiin ja investointeihin.

Tarkistus 14

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 c kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(11 c)

Liikenneala on merkittävä kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Myös alan energiankulutus on kasvanut nopeammin kuin minkään muun alan vuodesta 1990. Komission ja jäsenvaltioiden olisi näin ollen tärkeää ponnistella edelleen parantaakseen energiatehokkuutta, edistääkseen siirtymistä kestäviin liikennemuotoihin ja vähentääkseen alan suurta hiiliriippuvuutta. Vähähiilisen energiapaletin saavuttaminen edistämällä vähäpäästöisen energian, kuten kestävien biopolttoaineiden ja sähköajoneuvojen, käyttöä liikennealalla tulee myötävaikuttamaan hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteeseen Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Tätä voitaisiin helpottaa varmistamalla, että alalla on selkeä pitkän aikavälin kehys varmuuden tarjoamiseksi ja investointien perustaksi.

Tarkistus 15

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 11 d kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(11 d)

Energiapolitiikan ja alakohtaisten politiikkojen vaikutusta unionin ja kansallisiin ilmastositoumuksiin olisi arvioitava yhteisten määrällisiin tietoihin perustuvien menetelmien mukaisesti siten, että niiden vaikutukset ovat avoimia ja todennettavissa.

Tarkistus 57

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(12)

Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin annetussa asetuksessa [] vahvistetaan maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen, jäljempänä ”LULUCF”, liittyviä kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevat tilinpitosäännöt. Vaikka tämän asetuksen mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä aikaan saataviin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, että huomioon otetaan enintään maasta, jolta metsä on hävitetty, metsitetystä maasta, hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa [], peräisin olevien nettopoistumien ja nettopäästöjen kokonaissummaa vastaava määrä, asetukseen olisi sisällytettävä näitä poistoja vastaava, määrältään enintään 280 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin jousto, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken liitteessä III esitetyn mukaisesti, lisämahdollisuutena, jota jäsenvaltiot voivat tarvittaessa hyödyntää sitoumustensa noudattamiseksi. Jos annetaan LULUCF-asetuksen 8 artiklan 6 kohdan nojalla delegoitu säädös metsäalan viitetasojen päivittämiseksi kansallisten metsätalouden tilinpitosuunnitelmien perusteella, komissiolle olisi 7 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä sen huomioon ottamiseksi, että hoidettua metsämaata koskevan tilinpitoluokan panos vaikuttaa mainitussa artiklassa säädettyyn joustomahdollisuuteen. Ennen tällaisen delegoidun asetuksen hyväksymistä komission olisi arvioitava hoidetun metsämaan tilinpidon luotettavuutta saatavilla olevien tietojen perusteella ja erityisesti ennakoidun ja tosiasiallisen korjuuasteen keskinäistä vastaavuutta. Tässä asetuksessa olisi myös sallittava mahdollisuus vuotuisten päästökiintiöyksiköiden vapaaehtoiseen poistoon, jotta kyseiset määrät voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, noudattavatko jäsenvaltiot asetuksen [] vaatimuksia.

(12)

Maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien sisällyttämisestä vuoteen 2030 ulottuviin EU:n ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin annetussa asetuksessa [] vahvistetaan maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen, jäljempänä ”LULUCF”, liittyviä kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevat tilinpitosäännöt. Vaikka tämän asetuksen mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä aikaan saataviin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, että huomioon otetaan enintään maasta, jolta metsä on hävitetty, metsitetystä maasta, hoidetusta viljelymaasta, hoidetuista niityistä ja soveltuvissa tapauksissa hoidetuista kosteikoista , sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa [], peräisin olevien nettopoistumien ja nettopäästöjen kokonaissummaa vastaava määrä, asetukseen olisi sisällytettävä näitä poistoja vastaava, määrältään enintään 280 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin jousto, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken liitteessä III esitetyn mukaisesti, lisämahdollisuutena, jota jäsenvaltiot voivat tarvittaessa hyödyntää sitoumustensa noudattamiseksi. Jos annetaan LULUCF-asetuksen 8 artiklan 6 kohdan nojalla delegoitu säädös metsäalan viitetasojen päivittämiseksi kansallisten metsätalouden tilinpitosuunnitelmien perusteella, komissiolle olisi 7 artiklan mukaisesti siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä sen huomioon ottamiseksi, että hoidettua metsämaata koskevan tilinpitoluokan tasapuolinen panos vaikuttaa mainitussa artiklassa säädettyyn 280 miljoonan joustomahdollisuuteen. Ennen tällaisen delegoidun asetuksen hyväksymistä komission olisi arvioitava hoidetun metsämaan tilinpidon luotettavuutta saatavilla olevien tietojen perusteella ja erityisesti ennakoidun ja tosiasiallisen korjuuasteen keskinäistä vastaavuutta. Tässä asetuksessa olisi myös sallittava mahdollisuus vuotuisten päästökiintiöyksiköiden vapaaehtoiseen poistoon, jotta kyseiset määrät voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, noudattavatko jäsenvaltiot asetuksen [] vaatimuksia.

Tarkistus 17

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 12 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(12 a)

Maatalousalaan liittyvien unionin lukuisien tavoitteiden, muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen, ilmanlaadun, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisen sekä maaseudun elinkeinojen tukemisen, saavuttaminen keskinäisesti johdonmukaisella tavalla edellyttää investointien ja kannustimien muuttamista unionin toimien, kuten YMP:n, tuella. On keskeisen tärkeää, että tässä asetuksessa otetaan huomioon päämäärä tukea unionin metsästrategian tavoitteita, joilla edistetään kilpailukykyistä ja kestävää puun toimittamista unionin biotaloutta varten, jäsenvaltioiden kansallisia metsäpolitiikkoja, luonnon monimuotoisuutta koskevaa unionin strategiaa sekä unionin kiertotalousstrategiaa.

Tarkistus 18

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(13)

Jotta kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiötavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi, raportointi ja todentaminen olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, tässä asetuksessa säädetyt vuotuista raportointia ja arviointia koskevat vaatimukset sisällytetään asetuksen (EU) N:o 525/2013 asianmukaisiin artikloihin. Kyseistä asetusta olisi näin ollen muutettava vastaavasti. Siihen tehtävillä muutoksilla olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioiden edistymistä vähennystavoitteiden saavuttamisessa arvioidaan jatkossakin vuosittain ja arvioinnissa otetaan huomioon unionin politiikoissa ja toimissa tapahtunut kehitys ja jäsenvaltioiden toimittamat tiedot. Arviointi sisältää joka toinen vuosi myös ennusteen siitä, miten unioni edistyy vähentämissitoumustensa noudattamisessa ja jäsenvaltiot velvoitteidensa täyttämisessä. Vähennysten soveltaminen olisi kuitenkin otettava huomioon vain viiden vuoden välein, jotta asetuksen [] mukainen maasta, jolta metsä on hävitetty, metsitetystä maasta, hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä peräisin oleva mahdollinen osuus voidaan huomioida . Tämä ei kuitenkaan vaikuta komission velvollisuuteen varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteitaan, eikä komission valtaan käynnistää rikkomusmenettelyjä tätä varten.

(13)

Jotta kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiötavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi, raportointi ja todentaminen olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, tässä asetuksessa säädetyt vuotuista raportointia ja arviointia koskevat vaatimukset sisällytetään asetuksen (EU) N:o 525/2013 asianmukaisiin artikloihin. Kyseistä asetusta olisi näin ollen muutettava vastaavasti. Siihen tehtävillä muutoksilla olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioiden edistymistä vähennystavoitteiden saavuttamisessa arvioidaan jatkossakin vuosittain ja arvioinnissa otetaan huomioon unionin politiikoissa ja toimissa tapahtunut kehitys ja jäsenvaltioiden toimittamat tiedot. Arviointi sisältää joka toinen vuosi myös ennusteen siitä, miten unioni edistyy vähentämissitoumustensa noudattamisessa ja jäsenvaltiot velvoitteidensa täyttämisessä. Täydellinen vaatimustenmukaisuuden tarkistaminen olisi suoritettava joka toinen vuosi. Asetuksen [] mukainen maasta, jolta metsä on hävitetty, metsitetystä maasta, hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä peräisin oleva mahdollinen osuus olisi otettava huomioon kyseisessä asetuksessa säädettyjen väliaikojen mukaisesti . Tämä ei kuitenkaan vaikuta komission velvollisuuteen varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteitaan, eikä komission valtaan käynnistää rikkomusmenettelyjä tätä varten.

Tarkistus 19

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(13 a)

Koska tämän asetuksen kattamat alat tuottavat yli puolet unionin kasvihuonekaasupäästöistä, päästövähennystoimet ovat erittäin tärkeitä kyseisillä aloilla, jotta voidaan täyttää unionin sitoumukset Pariisin sopimuksen mukaisesti. Siksi tämän asetuksen mukaisten valvonta-, raportointi- ja seurantamenettelyjen olisi oltava täysin avoimia. Jäsenvaltioiden ja komission olisi asetettava julkisesti saataville tietoa tämän asetuksen noudattamisesta ja varmistettava sidosryhmien ja yleisön asianmukainen osallistuminen tämän asetuksen uudelleentarkasteluun. Komission olisi myös luotava tehokas ja avoin järjestelmä käyttöönotettujen joustomahdollisuuksien tulosten seuraamiseksi.

Tarkistus 20

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 14 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(14)

Vähennysten kokonaismäärän yleisen kustannustehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi saatava siirtää osa vuotuisesta päästökiintiöstään toisille jäsenvaltioille. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava, ja ne voidaan toteuttaa molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä tai kahdenvälisin järjestelyin .

(14)

Vähennysten kokonaismäärän yleisen kustannustehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi saatava tallettaa tai lainata osa vuotuisesta päästökiintiöstään. Jäsenvaltioiden olisi myös saatava siirtää osa vuotuisesta päästökiintiöstään toisille jäsenvaltioille. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava, ja ne voidaan toteuttaa molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä tai kahdenvälisin sopimuksin .

Tarkistus 21

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 15 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(15)

Euroopan ympäristökeskus pyrkii tukemaan kestävää kehitystä ja edistämään Euroopan ympäristön tilan merkittävää ja mitattavissa olevaa parantamista tarjoamalla oikea-aikaista, kohdennettua, merkityksellistä ja luotettavaa tietoa päätöksentekijöille, julkisille laitoksille ja yleisölle. Euroopan ympäristökeskuksen olisi avustettava komissiota vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti.

(15)

Tarkistus 22

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 17 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(17)

Jotta varmistettaisiin yhdenmukaiset edellytykset jäsenvaltioiden vuotuisten päästörajojen määrittämisen perustana olevan 4 artiklan täytäntöönpanolle, täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (21) mukaisesti .

(17)	Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen täydentämistä määrittämällä vuotuiset päästökiintiöt jäsenvaltioille .

Tarkistus 23

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

(19 a)

On tärkeää, että unioni omien päästövähennystoimiensa lisäksi kaavailee globaaliin hiilikädenjälkeen kohdistuvan myönteisen vaikutuksensa lisäämistä koskevan tavoitteen mukaisesti yhdessä kolmansien maiden kanssa ilmastoratkaisuja ja panee täytäntöön yhteishankkeita kyseisten maiden kanssa vuoden 2030 ilmastopolitiikan puitteissa ottaen huomioon, että Pariisin sopimuksella pyritään uuteen kansainväliseen yhteistyömekanismiin ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tarkistus 24

Ehdotus asetukseksi

Johdanto-osan 20 kappale

Komission teksti

Tarkistus

(20)	Tätä asetusta olisi sen yleisen toimivuuden arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tarkastelussa olisi otettava huomioon muuttuvat kansalliset olosuhteet ja Pariisin sopimusta koskevan maailmalaajuisen tilannekatsauksen tulokset.

(20)

Tätä asetusta olisi sen yleisen toimivuuden arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tarkastelussa olisi otettava huomioon muuttuvat kansalliset olosuhteet ja Pariisin sopimusta koskevan maailmalaajuisen tilannekatsauksen tulokset.

Pariisin sopimuksen noudattamiseksi unionin on asteittain tehostettava toimiaan ja annettava viiden vuoden välein tiedoksi panos, joka on mahdollisimman kunnianhimoinen.

Tarkastelussa olisi sen vuoksi otettava huomioon unionin tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2050 mennessä koko talouden laajuisesti 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna ja Pariisin sopimuksen tavoite, jonka mukaisesti pyritään saavuttamaan tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla. Sen olisi perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon ja Euroopan ympäristökeskuksen laatimaan valmistelukertomukseen.

Vuonna 2031 alkavaa kautta koskevassa jäsenvaltioiden päästövähennysten tarkastelussa olisi otettava huomioon oikeudenmukaisuuden ja kustannustehokuuden periaatteet.

Tarkistus 25

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

Tässä asetuksessa vahvistetaan velvoitteet niistä vähimmäisosuuksista, joilla jäsenvaltioiden on osallistuttava unionin sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kaudella 2021–2030, sekä säännöt vuotuisten päästökiintiöiden määrittämiseksi ja sen arvioimiseksi, kuinka jäsenvaltiot etenevät vähimmäisosuuksia koskevien tavoitteidensa saavuttamisessa. Siinä edellytetään jäsenvaltioiden vähentävän 2 artiklassa tarkoitettuja kasvihuonekaasupäästöjä, jotta ne voivat saavuttaa unionin tavoitteen, jonka mukaisesti päästöjä olisi vähennettävä vuoteen 2030 mennessä vähintään 30 prosentilla vuoteen 2005 verrattuna oikeudenmukaisella ja kustannustehokkaalla tavalla.

Tarkistus 26

Ehdotus asetukseksi

1 artikla – 1 a kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	Asetuksen yleistavoitteena on saada unioni siirtymään kohti vähähiilistä taloutta luomalla ennustettavissa oleva päästöjen pitkän aikavälin kehityspolku unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle vuoteen 2050 mennessä 80–95 prosentilla vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

Tarkistus 27

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 3 kohta

Komission teksti	Tarkistus
3. Tässä asetuksessa hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” pidetään nollana.	3. Tässä asetuksessa direktiivin 2003/87/EY kattamia hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” pidetään nollana.

Tarkistus 28

Ehdotus asetukseksi

2 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	3 a. Tätä asetusta sovelletaan direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuulumattomiin IPCC:n lähdeluokan ”1.A.3.D merenkulku” hiilidioksidipäästöihin.

Tarkistus 29

Ehdotus asetukseksi

4 artikla

Komission teksti	Tarkistus
4 artikla	4 artikla
Vuotuiset päästötasot kaudella 2021–2030	Vuotuiset päästötasot kaudella 2021–2030
1. Kunkin jäsenvaltion on vuoteen 2030 mennessä vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään kyseiselle jäsenvaltiolle 3 kohdan nojalla määritetyllä, tämän asetuksen liitteessä I asetetulla prosenttimäärällä suhteessa sen päästöihin vuonna 2005.	1. Kunkin jäsenvaltion on vuoteen 2030 mennessä vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjään vähintään kyseiselle jäsenvaltiolle 3 kohdan nojalla määritetyllä, tämän asetuksen liitteessä I asetetulla prosenttimäärällä suhteessa sen päästöihin vuonna 2005.
2. Jollei 5, 6 ja 7 artiklan joustomahdollisuuksista ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista mukautuksista muuta johdu ja ottaen huomioon mahdolliset päätöksen N:o 406/2009/EY 7 artiklan soveltamisen seurauksena saatavat vähennykset, jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että sen vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2021–2029 eivät ylitä tasoa, joka on määritelty lineaarisen etenemisen pohjalta alkaen vuodesta 2020 perustuen sen keskimääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2016, 2017 ja 2018 3 kohdan mukaisesti ja päättyen vuonna 2030 kyseiselle jäsenvaltiolle tämän asetuksen liitteessä I määritettyyn rajaan.	2. Jollei 5, 6 ja 7 artiklan joustomahdollisuuksista ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista mukautuksista muuta johdu ja ottaen huomioon mahdolliset päätöksen N:o 406/2009/EY 7 artiklan soveltamisen seurauksena saatavat vähennykset, jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että sen vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2021–2029 eivät ylitä tasoa, joka on määritelty lineaarisen etenemisen pohjalta alkaen vuodesta 2018 perustuen joko sen keskimääräisiin kasvihuonekaasupäästöihin vuosina 2016, 2017 ja 2018 3 kohdan mukaisesti tai päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti määritettyihin vuotta 2020 koskeviin vuotuisiin päästökiintiöihin sen mukaan, kumpi on pienempi, ja päättyen vuonna 2030 kyseiselle jäsenvaltiolle tämän asetuksen liitteessä I määritettyyn rajaan.
3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan vuotuiset päästökiintiöt kaudelle 2021–2030 hiilidioksidiekvivalenttitonneina 1 ja 2 kohdassa esitetyn mukaisesti. Kyseistä täytäntöönpanosäädöstä varten komissio tarkastelee perusteellisesti jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklan mukaisesti toimittamia uusimpia kansallisia inventaariotietoja vuoden 2005 ja vuosien 2016–2018 osalta.	3. Komissio hyväksyy 12 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä , joilla täydennetään tätä asetusta ja joissa vahvistetaan vuotuiset päästökiintiöt kaudelle 2021–2030 hiilidioksidiekvivalenttitonneina 1 ja 2 kohdassa esitetyn mukaisesti. Kyseisiä delegoituja säädöksiä varten komissio tarkastelee perusteellisesti jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklan mukaisesti toimittamia uusimpia kansallisia inventaariotietoja vuoden 2005 ja vuosien 2016–2018 osalta.
4. Kyseisessä täytäntöönpanosäädöksessä ilmoitetaan myös jäsenvaltioiden 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien prosenttiosuuksien perusteella määrät, jotka voidaan ottaa huomioon vaatimusten noudattamisen tarkastamiseksi 9 artiklan mukaisesti vuosina 2021–2030. Jos kaikkien jäsenvaltioiden määrät lasketaan yhteen ja summa on suurempi kuin 100 miljoonaa, yksittäisten jäsenvaltioiden määriä pienennetään suhteutetusti siten, että kokonaissumma ei ylity.	4. Kyseisessä delegoidussa säädöksessä ilmoitetaan myös jäsenvaltioiden 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittamien prosenttiosuuksien perusteella määrät, jotka voidaan ottaa huomioon vaatimusten noudattamisen tarkastamiseksi 9 artiklan mukaisesti vuosina 2021–2030. Jos kaikkien jäsenvaltioiden määrät lasketaan yhteen ja summa on suurempi kuin 100 miljoonaa, yksittäisten jäsenvaltioiden määriä pienennetään suhteutetusti siten, että kokonaissumma ei ylity.
5. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 13 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Tarkistus 30

Ehdotus asetukseksi

4 a artikla (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	4 a artikla
	Päästövähennyspolku pitkällä aikavälillä vuodesta 2031 alkaen
	Jollei 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ensimmäisessä tai yhdessä myöhäisemmistä tarkasteluissa toisin päätetä, jokaisen jäsenvaltion on jatkettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen vuosittaista vähentämistä vuosina 2031–2050. Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava, että sen vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2031–2050 eivät ylitä tasoa, joka on määritelty lineaarisen päästövähennyspolun pohjalta alkaen sen vuoden 2030 vuotuisista päästökiintiöistä ja päättyen vuonna 2050 päästötasoon, joka on 80 prosenttia alle vuoden 2005 tason kyseisen jäsenvaltion osalta.
	Komissio hyväksyy 12 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta, vahvistamalla vuotuiset päästökiintiöt vuosille 2031–2030 hiilidioksidiekvivalenttitonneina.

Tarkistus 31

Ehdotus asetukseksi

5 artikla

Komission teksti	Tarkistus
5 artikla	5 artikla
Joustovälineet vuotuisten rajojen saavuttamiseksi	Joustovälineet vuotuisten rajojen saavuttamiseksi
1. Jäsenvaltiot voivat käyttää tämän artiklan 2–6 kohdassa ja 6 ja 7 artiklassa vahvistettuja joustomahdollisuuksia.	1. Jäsenvaltiot voivat käyttää tämän artiklan 2–6 kohdassa ja 6 ja 7 artiklassa vahvistettuja joustomahdollisuuksia.
2. Vuosina 2021–2029 jäsenvaltio voi ottaa lainaksi määrän, joka on enintään viisi prosenttia sen seuraavan vuoden päästökiintiöstä.	2. Vuosina 2021– 2025 jäsenvaltio voi ottaa lainaksi määrän, joka on enintään kymmenen prosenttia sen seuraavan vuoden päästökiintiöstä. Vuosina 2026– 2029 jäsenvaltio voi ottaa lainaksi määrän, joka on enintään viisi prosenttia sen seuraavan vuoden päästökiintiöstä.
3. Jos jäsenvaltion tietyn vuoden kasvihuonekaasupäästöt ovat sen kyseisen vuoden päästökiintiötä pienemmät, se voi tässä artiklassa ja 6 artiklassa tarkoitettujen joustomahdollisuuksien käytön huomioon ottaen tallettaa seuraavia vuosia varten, aina vuoteen 2030 asti, kyseisen yli jääneen osan vuotuisesta päästökiintiöstään .	3. Jos jäsenvaltion tietyn vuoden kasvihuonekaasupäästöt ovat sen kyseisen vuoden päästökiintiötä pienemmät, se voi tässä artiklassa ja 6 artiklassa tarkoitettujen joustomahdollisuuksien käytön huomioon ottaen tallettaa vuosina 2021–2025 seuraavia vuosia varten, aina vuoteen 2025 asti, enintään kymmenen prosenttia vuotuisen päästökiintiönsä yli jääneestä osasta . Vuosina 2026–2029 jäsenvaltio voi tallettaa enintään viisi prosenttia vuotuisen päästökiintiönsä yli jääneestä osasta seuraavia vuosia varten, aina vuoteen 2030 asti.
4. Jäsenvaltio voi siirtää enintään viisi prosenttia tietyn vuoden vuotuisesta päästökiintiöstään toiselle jäsenvaltiolle. Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän määrän 9 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusvelvoitteensa täyttämiseen kyseisenä vuonna tai seuraavina vuosina vuoteen 2030 asti.	4. Jäsenvaltio voi siirtää enintään viisi prosenttia tietyn vuoden vuotuisesta päästökiintiöstään toiselle jäsenvaltiolle vuosina 2021–2025 ja enintään kymmenen prosenttia vuosina 2026–2030 . Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän määrän 9 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusvelvoitteensa täyttämiseen kyseisenä vuonna tai seuraavina vuosina vuoteen 2030 asti.
5. Jäsenvaltio voi siirtää toisille jäsenvaltioille sen osan tietyn vuoden päästökiintiöstään, joka ylittää sen kasvihuonekaasupäästöt kyseisenä vuonna, ottaen huomioon 2–4 kohdan ja 6 artiklan mukaisten joustomahdollisuuksien käytön. Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän määrän 9 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusvelvoitteensa täyttämiseen kyseisenä vuonna tai seuraavina vuosina vuoteen 2030 asti.	5. Jäsenvaltio voi siirtää toisille jäsenvaltioille sen osan tietyn vuoden päästökiintiöstään, joka ylittää sen kasvihuonekaasupäästöt kyseisenä vuonna, ottaen huomioon 2–4 kohdan ja 6 artiklan mukaisten joustomahdollisuuksien käytön. Vastaanottava jäsenvaltio voi käyttää tämän määrän 9 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusvelvoitteensa täyttämiseen kyseisenä vuonna tai seuraavina vuosina vuoteen 2030 asti.
	5 a. Jäsenvaltio ei saa siirtää mitään osaa vuotuisesta päästökiintiöstään, jos jäsenvaltion päästöt ylittävät siirron aikana sen vuotuisen päästökiintiön.
6. Jäsenvaltiot voivat ilman mitään määrällistä rajoitusta ja kaksinkertaisen laskennan välttäen käyttää 9 artiklan mukaisten vaatimustenmukaisuusvelvoitteidensa täyttämiseen hyvityksiä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä hankkeista.	6. Jäsenvaltiot voivat ilman mitään määrällistä rajoitusta ja kaksinkertaisen laskennan välttäen käyttää 9 artiklan mukaisten vaatimustenmukaisuusvelvoitteidensa täyttämiseen hyvityksiä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä hankkeista. Jäsenvaltiot voivat kannustaa perustamaan yksityisen sektorin sisäisiä sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia tällaisia hankkeita varten.

Tarkistus 32

Ehdotus asetukseksi

6 artikla – 3 a kohta (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

3 a. Tässä artiklassa ja liitteessä II esitetyn joustomahdollisuuden saatavuus myönnetään sillä ehdolla, että kyseinen jäsenvaltio sitoutuu toteuttamaan toimia muilla aloilla, joilla aiemmin saavutetut tulokset ovat olleet riittämättömiä. Komissio täydentää tätä asetusta antamalla 12 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen kyseisten toimenpiteiden ja alojen luettelosta 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä.

Tarkistus 55

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – otsikko

Komission teksti	Tarkistus
Maasta, jolta metsä on hävitetty, metsitetystä maasta , hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä peräisin olevien nettopoistumien lisäkäyttö 280 miljoonaan asti	Maankäytöstä , maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta peräisin olevien nettopoistumien lisäkäyttö 280 miljoonaan asti

Tarkistus 34

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jos jäsenvaltion päästöt ylittävät sen tietyn vuoden vuotuiset päästökiintiöt, asetuksen [] [LULUCF] 2 artiklassa tarkoitetun maan, jolta metsä on hävitetty, metsitetyn maan, hoidetun viljelymaan ja hoidettujen niittyjen tilinpitoluokista yhteensä peräisin olevien nettopoistumien ja nettopäästöjen kokonaissummaa vastaava määrä voidaan ottaa huomioon tämän asetuksen 9 artiklan vaatimusten täyttämiseksi kyseisen vuoden osalta edellyttäen, että

1. Jos jäsenvaltion päästöt ylittävät sen tietyn vuoden vuotuiset päästökiintiöt, kaikki 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti talletetut päästökiintiöt mukaan luettuina, asetuksen [] [LULUCF] 2 artiklassa tarkoitetun maan, jolta metsä on hävitetty, metsitetyn maan, hoidetun viljelymaan, hoidettujen niittyjen , soveltuvin osin hoidettujen kosteikkojen ja, jollei 2 kohdan mukaisesti hyväksytystä delegoidusta säädöksestä muuta johdu, hoidetun metsämaan tilinpitoluokista yhteensä peräisin olevien nettopoistumien ja nettopäästöjen kokonaissummaa vastaava määrä voidaan ottaa huomioon tämän asetuksen 9 artiklan vaatimusten täyttämiseksi kyseisen vuoden osalta edellyttäen, että

-a)

jäsenvaltio toimittaa komissiolle 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä toimintasuunnitelman, jossa vahvistetaan ilmaston kannalta tehokasta viljelyä, maankäyttöä ja metsätalouden aloja koskevat toimenpiteet, mukaan luettuina tarvittaessa unionin rahoituksen käyttö, ja jossa osoitetaan, miten nämä toimenpiteet vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tämän asetuksen mukaisesti sekä asetuksen [] [LULUCF] 4 artiklan mukaisten vaatimusten ylittämiseen kaudella 2021–2030;

a)	kauden 2021–2030 kaikilta vuosilta kyseisen jäsenvaltion osalta huomioon otettu kumulatiivinen määrä ei ylitä liitteessä III kyseiselle jäsenvaltiolle asetettua tasoa;

a)	kauden 2021–2030 kaikilta vuosilta kyseisen jäsenvaltion osalta huomioon otettu kumulatiivinen määrä ei ylitä liitteessä III kyseiselle jäsenvaltiolle asetettua tasoa;

b)	kyseinen määrä ylittää asetuksen [] [LULUCF] 4 artiklassa kyseiselle jäsenvaltiolle asetetut vaatimukset;

b)	kyseisen määrän osoitetaan ylittävän asetuksen [] [LULUCF] 4 artiklassa kyseiselle jäsenvaltiolle asetetut vaatimukset asetuksen [] [LULUCF] 12 artiklassa vahvistettujen viisivuotiskausien aikana ;

c)	kyseisen jäsenvaltion muilta jäsenvaltioilta asetuksen [] [LULUCF] nojalla vastaanottamien nettopoistumien määrä ei ole suurempi kuin sen muille jäsenvaltioille siirtämien nettopoistumien määrä; ja

c)	kyseisen jäsenvaltion muilta jäsenvaltioilta asetuksen [] [LULUCF] nojalla vastaanottamien nettopoistumien määrä ei ole suurempi kuin sen muille jäsenvaltioille siirtämien nettopoistumien määrä; ja

d)	jäsenvaltio noudattaa asetuksessa [] [LULUCF] vahvistettuja vaatimuksia.

d)	jäsenvaltio noudattaa asetuksessa [] [LULUCF] vahvistettuja vaatimuksia.

Komissio voi antaa lausuntoja jäsenvaltioiden toimittamista toimintasuunnitelmista -a alakohdan mukaisesti.

Tarkistus 56

Ehdotus asetukseksi

7 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Jos asetuksen [LULUCF] 8 artiklan 6 kohdan mukainen metsäalan viitetasojen päivittämistä kansallisten metsätalouden tilinpitosuunnitelmien perusteella koskeva delegoitu säädös hyväksytään, komissiolle siirretään tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti valta hyväksyä delegoitu säädös tämän artiklan 1 kohdan muuttamiseksi siten, että voidaan ottaa huomioon hoidettua metsämaata koskevan tilinpitoluokan vaikutus.

2. Jos asetuksen [LULUCF] 8 artiklan 6 kohdan mukainen metsäalan viitetasojen päivittämistä kansallisten metsätalouden tilinpitosuunnitelmien perusteella koskeva delegoitu säädös hyväksytään, komissiolle siirretään tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti valta hyväksyä delegoitu säädös tämän artiklan 1 kohdan ja liitteessä III olevien tilinpitoluokkien muuttamiseksi siten, että voidaan ottaa huomioon hoidettua metsämaata koskevan tilinpitoluokan tasapuolinen vaikutus ylittämättä tämän asetuksen 7 kohdan mukaisesti käytettävissä olevaa 280 miljoonan kokonaismäärää .

Tarkistus 36

Ehdotus asetukseksi

9 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Jos jäsenvaltion tarkistetut kasvihuonekaasupäästöt ylittävät vuosina 2027 ja 2032 sen vuotuisen päästökiintiön minkä tahansa vuoden osalta kyseessä olevana kautena tämän artiklan 2 kohdan sekä 5 ja 7 artiklan nojalla käytettyjen joustomahdollisuuksien mukaisesti, sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

1. Komissio suorittaa kahden vuoden välein tarkistuksen siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat tätä asetusta. Jos jäsenvaltion tarkistetut kasvihuonekaasupäästöt ylittävät sen vuotuisen päästökiintiön minkä tahansa vuoden osalta kyseessä olevana kautena tämän artiklan 2 kohdan sekä 5 ja 7 artiklan nojalla käytettyjen joustomahdollisuuksien mukaisesti, sovelletaan seuraavia toimenpiteitä:

a)	jäsenvaltion seuraavan vuoden päästölukuun lisätään näitä ylimääräisiä päästöjä vastaava määrä hiilidioksidiekvivalenttitonneina kerrottuna kertoimella 1,08 11 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden mukaisesti; ja

a)	jäsenvaltion seuraavan vuoden päästölukuun lisätään näitä ylimääräisiä päästöjä vastaava määrä hiilidioksidiekvivalenttitonneina kerrottuna kertoimella 1,08 11 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden mukaisesti; ja

b)	jäsenvaltiota kielletään väliaikaisesti siirtämästä vuotuisen päästökiintiönsä osia muille jäsenvaltioille, kunnes se täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Keskusvalvojan on merkittävä kielto 11 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

b)	jäsenvaltiota kielletään väliaikaisesti siirtämästä vuotuisen päästökiintiönsä osia muille jäsenvaltioille, kunnes se täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Keskusvalvojan on merkittävä kielto 11 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

Tarkistus 58

Ehdotus asetukseksi

9 a artikla (uusi)

Komission teksti

Tarkistus

9 a artikla

Varhaisten toimien reservi

1. Jotta voidaan ottaa huomioon varhaiset toimet ennen vuotta 2020, enintään 90 miljoonan tonnin määrä vuotuisia päästökiintiöitä vuosina 2026–2030 on jäsenvaltion pyynnöstä otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion osalta tarkasteltaessa, miten se on noudattanut vaatimuksia tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti viimeksi suoritetun vaatimustenmukaisuuden tarkastamisen yhteydessä edellyttäen, että

a)	sen päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti määriteltyjen vuotuisten päästökiintiöiden kokonaismäärä ylittää sen todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vuosina 2013–2020;

b)	sen markkinahintainen BKT asukasta kohti on alle EU:n keskiarvon;

c)	se on käyttänyt maksimaalisen tehokkaasti 6 ja 7 artiklassa tarkoitettuja joustomahdollisuuksia liitteissä II ja III vahvistettujen tasojen mukaisesti;

d)	se on käyttänyt maksimaalisen tehokkaasti 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja joustomahdollisuuksia eikä se ole siirtänyt päästökiintiöitä toiseen jäsenvaltioon 5 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti; ja

e)	koko unioni saavuttaa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteensa.

2. Enimmäisosuus edellä 1 kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltion kokonaismäärästä, joka voidaan ottaa huomioon vaatimustenmukaisuuden osalta, on määriteltävä toisaalta kyseisen jäsenvaltion kauden 2013–2020 vuotuisten päästökiintiöiden kokonaismäärän ja sen samalla kaudella todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän erotuksen ja toisaalta kaikkien jäsenvaltioiden, jotka täyttävät 1 kohdan b alakohdan mukaisen vaatimuksen, kauden 2013–2020 vuotuisten päästökiintiöiden ja samalla kaudella todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän erotuksen perusteella.

Vuotuiset päästökiintiöt ja todennetut kasvihuonekaasupäästöt määritellään 3 kohdan mukaisesti.

3. Komissio hyväksyy 12 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta ja joissa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion enimmäisosuudet hiilidioksidiekvivalenttitonneina 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Kyseisissä delegoiduissa säädöksissä komissio käyttää päätöksen N:o 406/2009/EY 10 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan mukaisesti määriteltyjä vuotuisia päästökiintiöitä sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisia tarkistettuja inventaariotietoja vuosien 2013–2020 osalta.

Tarkistus 38

Ehdotus asetukseksi

10 artikla – 2 kohta

Komission teksti	Tarkistus
2. Tämän asetuksen liitteeseen IV sisältyvä määrä lisätään kyseisen liitteen mukaiseen kunkin jäsenvaltion vuoden 2021 kiintiöön.	2. Tämän asetuksen liitteeseen IV sisältyvä määrä , joka on yhteensä 39,14 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kaikkien jäsenvaltioiden osalta, lisätään kyseisen liitteen mukaiseen kunkin jäsenvaltion vuoden 2021 kiintiöön.

Tarkistus 39

Ehdotus asetukseksi

11 artikla – otsikko

Komission teksti	Tarkistus
Rekisteri	Eurooppalainen rekisteri

Tarkistus 40

Ehdotus asetukseksi

11 artikla – 1 kohta

Komission teksti

Tarkistus

1. Komissio varmistaa tämän asetuksen mukaisen tarkan tilinpidon siten, että asetuksen (EU) N:o 525/2013 10 artiklalla perustettuun unionin rekisteriin kirjataan mm. vuotuiset päästökiintiöt sekä tämän asetuksen 4–7 artiklan mukaisesti käytetyt joustomahdollisuudet , 9 artiklan vaatimusten täyttämistä koskevat tiedot ja 10 artiklan mukaiset soveltamisalan muutokset . Keskusvalvojan on tarkistettava automaattisesti jokainen tämän asetuksen mukainen tapahtuma ja tarvittaessa estettävä tapahtumia varmistaakseen, ettei sääntöjenvastaisuuksia esiinny. Yleisöllä on oltava pääsy näihin tietoihin.

1. Komissio varmistaa tämän asetuksen mukaisen tarkan tilinpidon asetuksen (EU) N:o 525/2013 10 artiklalla perustetun unionin rekisterin avulla. Komissio antaa tätä varten 12 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentävän delegoidun säädöksen erityisesti vuotuisista päästökiintiöistä sekä tämän asetuksen 4–7 artiklan mukaisesti käytetyistä joustomahdollisuuksista , 9 artiklan vaatimusten täyttämistä koskevista tiedoista ja 10 artiklan mukaisista soveltamisalan muutoksista . Keskusvalvojan on tarkistettava automaattisesti jokainen tämän asetuksen mukainen tapahtuma ja tarvittaessa estettävä tapahtumia varmistaakseen, ettei sääntöjenvastaisuuksia esiinny. Eurooppalaisen rekisterijärjestelmän on oltava avoin ja sisällettävä kaikki asiaan kuuluvat tiedot, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiä päästöoikeuksien siirtoja. Yleisöllä on oltava pääsy näihin tietoihin komission ylläpitämän asiaa koskevan verkkosivuston kautta .

Tarkistus 41

Ehdotus asetukseksi

11 artikla – 2 kohta

Komission teksti	Tarkistus
2. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti 1 kohdan täytäntöönpanemiseksi.	Poistetaan.

Tarkistus 42

Ehdotus asetukseksi

11 a artikla (uusi)

Komission teksti	Tarkistus
	11 a artikla
	Unionin rahoituksen ilmastovaikutus
	Komissio toteuttaa kattavan monialaisen tutkimuksen unionin talousarviosta tai muulla tavoin unionin oikeuden nojalla saadun rahoituksen vaikutuksesta ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.
	Komissio antaa 1 päivään tammikuuta 2019 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kyseisen tutkimuksen havainnoista, ja siihen liitetään soveltuvin osin säädösehdotuksia, joiden tavoitteena on lopettaa kaikki unionin rahoitus, joka ei ole yhteensopiva hiilidioksidin vähennystavoitteiden tai unionin toimintalinjojen kanssa. Tämä sisältää ehdotuksen pakollisesta ilmastotavoitteiden vaatimustenmukaisuutta koskevasta ennakkotarkastuksesta, jota sovelletaan kaikkiin uusiin unionin investointeihin 1 päivästä tammikuuta 2020 alkaen, sekä velvollisuuden julkistaa tulokset avoimesti ja esteettömästi.

Tarkistus 43

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – 2 kohta

Komission teksti

Tarkistus

2. Siirretään komissiolle tämän asetuksen voimaantulosta alkaen määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

2. Siirretään tämän asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa, 4 a artiklassa, 6 artiklan 3 a kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa , 9 a artiklassa ja 11 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi … päivästä …kuuta … [lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä] . Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

Tarkistus 44

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – 3 kohta

Komission teksti

Tarkistus

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 3 kohdassa, 4 a artiklassa, 6 artiklan 3 a kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa , 9 a artiklassa ja 11 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Tarkistus 45

Ehdotus asetukseksi

12 artikla – 6 kohta

Komission teksti

Tarkistus

6. Edellä olevan 7 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

6. Edellä olevien 4 artiklan 3 kohdan, 4 a artiklan, 6 artiklan 3 a kohdan, 7 artiklan 2 kohdan , 9 a artiklan ja 11 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Tarkistus 46

Ehdotus asetukseksi

13 artikla

Komission teksti	Tarkistus
13 artikla	Poistetaan.
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa asetuksella (EU) N:o 525/2013 perustettu ilmastonmuutoskomitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Tarkistus 47

Ehdotus asetukseksi

14 artikla – 1 kohta

Komission teksti	Tarkistus
	1. Komissio julkaisee kuuden kuukauden kuluessa UNFCCC:n mukaisesti vuonna 2018 käytävästä taustoittavasta vuoropuhelusta tiedonannon, jossa arvioidaan sitä, ovatko unionin ilmastoa ja energiaa koskevat säädökset Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaista. Tiedonannossa tarkastellaan erityisesti tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden roolia ja riittävyyttä kyseisten tavoitteiden saavuttamisessa sekä unionin säädösten johdonmukaisuutta ilmaston ja energian alalla, energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevat vaatimuksen mukaan luettuina, sekä maatalouden ja liikennealan säädöksiä unionin kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevan sitoumuksen kanssa.
Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän asetuksen toiminnasta, siitä, miten asetus edistää EU:n tavoitetta kasvihuonekaasujen vähentämisestä vuoteen 2030 mennessä ja siitä, miten asetus edistää Pariisin sopimuksen tavoitteita , sekä tekee tarvittaessa ehdotuksia .	2. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2024 vuonna 2023 tehtävän Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon ensimmäisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen ja sitä seuraavien maailmanlaajuisten arviointien perusteella kuuden kuukauden kuluessa kertomuksen tämän asetuksen toiminnasta, siitä, miten se edistää EU:n tavoitetta kasvihuonekaasujen vähentämisestä vuoteen 2030 mennessä ja siitä, miten se edistää Pariisin sopimuksen tavoitteita. Kertomukseen liitetään tarvittaessa säädösehdotuksia jäsenvaltioiden päästövähennysten kasvattamisesta.
	Vuonna 2031 alkavaa kautta koskevassa jäsenvaltioiden päästövähennysten tarkastelussa on otettava huomioon oikeudenmukaisuuden ja kustannustehokuuden periaatteet vähennysten jakamisessa jäsenvaltioiden kesken.
	Siinä on myös otettava huomioon unionin ja kolmansien maiden edistyminen Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa sekä se, miten on edistytty yksityisen rahoituksen edistämisessä ja ylläpitämisessä tuettaessa siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

Tarkistus 48

Ehdotus asetukseksi

15 a artikla (uusi)

Päätös (EU) 2015/1814

1 artikla – 4 kohta

Komission teksti	Tarkistus
	15 a artikla
	Päätökseen (EU) 2015/1814 tehtävä muutos
	Korvataan päätöksen (EU) 2015/1814 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:
	”4. Komissio julkaisee kunakin vuonna liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän seuraavan vuoden 15 päivään toukokuuta mennessä. Liikkeeseen laskettujen päästöoikeuksien kokonaismäärän perustana kunakin vuonna on kyseisen kauden aikana 1 päivästä tammikuuta 2008 myönnettyjen päästöoikeuksien kumulatiivinen määrä, mukaan lukien päästöoikeudet, jotka kyseisenä kautena on myönnetty direktiivin 2003/87/EY 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sekä laitosten hyödyntämät oikeudet käyttää unionin päästökauppajärjestelmän nojalla kansainvälisiä hyvityksiä ennen 31 päivää joulukuuta kyseisenä vuonna syntyneiden päästöjen osalta; tästä vähennetään unionin päästökauppajärjestelmään kuuluvista laitoksista peräisin olevat todennettujen päästöjen kumulatiiviset määrät tonneina 1 päivän tammikuuta 2008 ja kyseisen vuoden 31 päivän joulukuuta väliseltä ajalta, direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti mitätöidyt päästöoikeudet, jotka eivät ole Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… (*1) 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti mitätöityjä päästöoikeuksia, sekä varannossa olevien päästöoikeuksien määrä. Huomioon ei oteta vuosien 2005 ja 2007 välisenä kolmivuotiskautena syntyneitä päästöjä sekä näitä päästöjä varten myönnettyjä päästöoikeuksia. Ensimmäisen kerran määrä julkaistaan viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2017.

(1) Asia päätettiin palauttaa asiasta vastaavaan valiokuntaan toimielinten välisiä neuvotteluja varten työjärjestyksen 59 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti (A8-0208/2017).

(16) COM(2015)0080

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136).

(1 a) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

		ISSN 1977-1053
Euroopan unionin virallinen lehti		C 331

Suomenkielinen laitos	Tiedonantoja ja ilmoituksia	61. vuosikerta 18. syyskuu 2018

	II Tiedonannot
	EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDONANNOT
	Euroopan parlamentti
	Keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
2018/C 331/22	Euroopan parlamentin päätös 14. kesäkuuta 2017 Rolandas Paksasin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2016/2070(IMM))	151
2018/C 331/23	Euroopan parlamentin päätös 14. kesäkuuta 2017 Mylène Troszczynskin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2017/2019(IMM))	153
2018/C 331/24	Euroopan parlamentin päätös 14. kesäkuuta 2017 Jean-Marie Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2017/2020(IMM))	155
	Torstai 15. kesäkuuta 2017
2018/C 331/25	Euroopan parlamentin päätös 15. kesäkuuta 2017 Marine Le Penin koskemattomuuden pidättämistä koskevasta pyynnöstä (2017/2021(IMM))	157

	III Valmistelevat säädökset
	EUROOPAN PARLAMENTTI
	Tiistai 13. kesäkuuta 2017
2018/C 331/26	P8_TA(2017)0249 Unionin osallistuminen Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) (COM(2016)0662 – C8-0421/2016 – 2016/0325(COD)) P8_TC1-COD(2016)0325 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA)	159
2018/C 331/27	P8_TA(2017)0250 Erityistoimenpiteet lisätuen antamiseksi luonnonmullistuksista kärsiville jäsenvaltioille ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta erityistoimenpiteiden osalta, jotka koskevat lisätuen antamista luonnonmullistuksista kärsiville jäsenvaltioille (COM(2016)0778 – C8-0489/2016 – 2016/0384(COD)) P8_TC1-COD(2016)0384 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi asetuksen (EU) N:o 1303/2013 muuttamisesta erityistoimenpiteiden osalta, jotka koskevat lisätuen antamista luonnonkatastrofeista kärsiville jäsenvaltioille	162
2018/C 331/28	P8_TA(2017)0251 Energiatehokkuusmerkintä ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiatehokkuusmerkintää koskevan kehyksen vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta (COM(2015)0341 – C8-0189/2015 – 2015/0149(COD)) P8_TC1-COD(2015)0149 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/… antamiseksi energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta	163
2018/C 331/29	P8_TA(2017)0252 Euroopan kulttuuripääkaupungit vuosina 2020–2033 ***I Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskevasta unionin toiminnasta vuosiksi 2020–2033 annetun päätöksen N:o 445/2014/EU muuttamisesta (COM(2016)0400 – C8-0223/2016 – 2016/0186(COD)) P8_TC1-COD(2016)0186 Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 13. kesäkuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (EU) 2017/… antamiseksi Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskevasta unionin toiminnasta vuosiksi 2020–2033 annetun päätöksen N:o 445/2014/EU muuttamisesta	165
	Keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
2018/C 331/30	Euroopan parlamentin tarkistukset 14. kesäkuuta 2017 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030 joustavaa energiaunionia varten ja Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi sekä järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (COM(2016)0482 – C8-0331/2016 – 2016/0231(COD))	166

Sisältö		Sivu

	EUROOPAN PARLAMENTTI ISTUNTOKAUSI 2017–2018 Istunnot 12.–15. kesäkuuta 2017 Tämän istunnon pöytäkirja on julkaistu virallisessa lehdessä EUVL C 68, 22.2.2018 . HYVÄKSYTYT TEKSTIT	1

	I Päätöslauselmat, suositukset ja lausunnot
	PÄÄTÖSLAUSELMAT
	Euroopan parlamentti
	Tiistai 13. kesäkuuta 2017
2018/C 331/01	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kumppanien osallisuuden ja näkyvyyden lisäämisestä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen toiminnassa (2016/2304(INI))	2
2018/C 331/02	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman kustannustehokkuudesta (2015/2318(INI))	10
2018/C 331/03	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (2016/2220(INI))	17
2018/C 331/04	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 rajatylittävistä sulautumisista ja jakautumisista (2016/2065(INI))	25
2018/C 331/05	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 Horisontti 2020 -ohjelman täytäntöönpanon arvioinnista sen väliarvioinnin ja yhdeksättä puiteohjelmaa koskevan ehdotuksen perusteella (2016/2147(INI))	30
2018/C 331/06	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 EU:n koheesiopolitiikan rakentamisesta vuoden 2020 jälkeen (2016/2326(INI))	41
2018/C 331/07	Euroopan parlamentin päätöslauselma 13. kesäkuuta 2017 kalakantojen tilasta ja kalastusalan sosioekonomisesta tilanteesta Välimerellä (2016/2079(INI))	50
	Keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
2018/C 331/08	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 tarpeesta unionin strategialle sukupuolten välisen eläke-eron poistamiseksi ja torjumiseksi (2016/2061(INI))	60
2018/C 331/09	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 Serbiaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2311(INI))	71
2018/C 331/10	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 Kosovoa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2314(INI))	80
2018/C 331/11	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa koskevasta komission vuoden 2016 kertomuksesta (2016/2310(INI))	88
2018/C 331/12	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta (2017/2703(RSP))	97
2018/C 331/13	Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. kesäkuuta 2017 kestävyyssopimuksen täytäntöönpanon tilanteesta Bangladeshissa (2017/2636(RSP))	100
	Torstai 15. kesäkuuta 2017
2018/C 331/14	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 azerbaidžanilaisen toimittajan Afgan Mukhtarlin tapauksesta (2017/2722(RSP))	105
2018/C 331/15	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Pakistanista ja erityisesti ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta ja kuolemanrangaistuksesta (2017/2723(RSP))	109
2018/C 331/16	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Indonesian ihmisoikeustilanteesta (2017/2724(RSP))	113
2018/C 331/17	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Euroopan strategisten investointien rahaston täytäntöönpanosta (2016/2064(INI))	116
2018/C 331/18	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 yhteistyötaloutta koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta (2017/2003(INI))	125
2018/C 331/19	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 verkkoalustoista ja digitaalisista sisämarkkinoista (2016/2276(INI))	135
2018/C 331/20	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Jemenin humanitaarisesta tilanteesta (2017/2727(RSP))	146
2018/C 331/21	Euroopan parlamentin päätöslauselma 15. kesäkuuta 2017 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden rahoituksesta (2017/2733(RSP))	150