—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 4 kohdan (vastavuoroisuusmekanismi),

—

ottaa huomioon 12. huhtikuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut” (COM(2016)0221),

—

ottaa huomioon 13. heinäkuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0481),

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 2016 annetun komission tiedonannon ”Tilannekatsaus viisumikohtelun vastavuoroisuuden toteutumatta jäämisestä tiettyjen kolmansien maiden kanssa ja mahdolliset ratkaisut (12. huhtikuuta annetun tiedonannon seuranta)” (COM(2016)0816),

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 80, 265 ja 290 artiklan,

—

ottaa huomioon Strasbourgissa 14. joulukuuta 2016 käydyn keskustelun velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla,

—

ottaa huomioon kysymyksen komissiolle asetuksen (EY) N:o 539/2001 1 artiklan 4 kohdan mukaisista velvoitteista viisumien vastavuoroisuuden alalla (O-000142/2016 – B8-1820/2016),

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 128 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 2 kohdan,

A.

toteaa, että yhtenä EU:n viisumipolitiikan johtavista kriteereistä viisumien vastavuoroisuuden ymmärretään yleensä tarkoittavan sitä, että kun EU:n kansalaiset matkustavat kolmanteen maahan, heihin sovelletaan samoja ehtoja kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisiin, kun he matkustavat EU:hun;

B.

toteaa, että viisumien vastavuoroisuutta koskevalla mekanismilla pyritään viisumien vastavuoroisuuden toteutumiseen; toteaa, että EU:n viisumipolitiikan mukaisesti yksittäiset jäsenvaltiot eivät saa asettaa viisumivaatimusta sellaisen kolmannen maan kansalaisille, joka on mainittu asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II (niiden kolmansien maiden luettelo, joiden kansalaiset on vapautettu viisumipakosta heidän oleskellessaan lyhyen ajan jäsenvaltioissa);

C.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismia tarkistettiin vuonna 2013 parlamentin ollessa toisena lainsäätäjänä, koska sitä oli mukautettava Lissabonin sopimuksen voimaantulon sekä Euroopan unionin tuomioistuimen toissijaisia oikeusperustoja koskevan oikeuskäytännön perusteella ja jotta se toimii unionin solidaarisuuden ilmauksena, jos jokin asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainittu kolmas maa soveltaa viisumipakkoa vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisiin (asetuksen (EU) N:o 1289/2013 johdanto-osan 1 kappale);

D.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismilla tarkoitetaan menettelyä, joka käynnistetään, kun viisumikohtelun vastavuoroisuus ei ole toteutunut, ja jolla pyritään tarkan aikataulun mukaisin toimin saamaan tällainen tilanne päättymään; toteaa, että vastavuoroisuusmekanismin perusajatuksena on tiukentaa asianomaista kolmatta maata koskevia toimia, mukaan lukien viime kädessä kyseisen kolmannen maan kaikkia kansalaisia koskeva viisumivapauden tilapäinen keskeyttäminen (vastavuoroisuusmekanismin toinen soveltamisvaihe);

E.

toteaa, että ”jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen ottaen huomioon erityinen poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteessä II mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin, Schengen-alueeseen kuuluviin maihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle [siirrettiin] valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjen vastavuoroisuusmekanismin osien osalta”, mukaan lukien viisumivapauden keskeyttäminen kyseisen kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta;

F.

ottaa huomioon, että ”Euroopan parlamentti tai neuvosto voi päättää peruuttaa säädösvallan siirron” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta a alakohta);

G.

ottaa huomioon, että delegoitu säädös ”voi tulla voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei vastusta sitä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä asetetun määräajan kuluessa” (SEUT-sopimuksen 290 artiklan 2 kohta b alakohta);

H.

toteaa, että komissio esitti Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteen vastaan delegoitujen säädösten antamista vastavuoroisuusmekanismin toisessa soveltamisvaiheessa, mutta tuomioistuin piti kuitenkin lainsäätäjän valintaa oikeana (asia C-88/14);

I.

toteaa, että vastavuoroisuusmekanismi asettaa täten selvästi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle velvoitteita ja vastuita vastavuoroisuusmekanismin eri soveltamisvaiheissa;

1.

2.

3.

—

ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden hintojen sääntelytoimenpiteiden avoimuudesta ja kyseisten lääkkeiden sisällyttämisestä yleisen sairausvakuutuksen korvausjärjestelmien piiriin (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan, jossa määrätään, että kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa olisi varmistettava ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu,

—

ottaa huomioon komission kertomuksen tiettyjen keskeisten lääkkeiden Euroopan unionin markkinoille kulkeutumisen estämisestä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 953/2003 REFIT-arvioinnista (SWD(2016)0125),

—

ottaa huomioon direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetyt lääkkeiden toimittamisen asianmukaisuutta ja jatkuvuutta koskevat velvoitteet,

—

ottaa huomioon komission alustavan vaikutustenarvioinnin (2) EU:n yhteistyön vahvistamisesta terveydenhuollon menetelmien arvioinnin alalla,

—

ottaa huomioon terveydenhuollon menetelmien arviointiverkoston 29. lokakuuta 2014 hyväksymän strategian terveydenhuollon menetelmien arviointia koskevasta EU:n yhteistyöstä (3),

—

ottaa huomioon Euroopan lääkealan toimialakohtaista komission tutkimusta koskevan loppuraportin (SEC(2009)0952),

—

ottaa huomioon vuonna 2013 julkaistun komission raportin terveyseroista EU:ssa ”Health inequalities in the EU – Final report of a consortium. Consortium lead: Sir Michael Marmot” (4), jossa todetaan, että terveydenhuoltojärjestelmillä on merkittävä rooli köyhyysriskin vähentämisessä tai ne voivat auttaa vähentämään köyhyyttä,

—

ottaa huomioon neuvoston 1. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät innovoinnista potilaiden hyväksi (5),

—

ottaa huomioon työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston 18. huhtikuuta 2016 pidetyn terveyttä käsitelleen epävirallisen kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon lääkealan patenttisopimusten valvontaa koskevan komission kuudennen raportin,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Turvallisia, innovatiivisia ja kaikkien saatavilla olevia lääkkeitä: uudistettu visio lääkealalle” (COM(2008)0666),

—

ottaa huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 14. helmikuuta 1978 asiassa 27/76 antaman tuomion 249 ja 250 kohdan, jotka koskevat liiallisia hintoja,

—

ottaa huomioon neuvoston 17. kesäkuuta 2016 hyväksymät päätelmät lääkealan järjestelmien tasapainon vahvistamisesta Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon valtioiden rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista ja päätöksen N:o 2119/98/EY kumoamisesta 22. lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1082/2013/EU (6),

—

ottaa huomioon lääkkeiden saatavuutta käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin korkean tason paneelin syyskuussa 2016 julkaistun raportin innovoinnin ja terveydenhuollon menetelmien saatavuudesta,

—

ottaa huomioon neuvoston 10. toukokuuta 2006 antamat päätelmät Euroopan unionin terveysjärjestelmien yhteisistä arvoista ja periaatteista sekä 6. huhtikuuta 2011 ja 10. joulukuuta 2013 annetut työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston päätelmät nykyaikaisia, tarpeita vastaavia ja kestäviä terveydenhuoltojärjestelmiä koskevasta pohdintaprosessista,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tehokkaat, helposti saavutettavat ja sopeutumiskykyiset terveydenhuoltojärjestelmät” (COM(2014)0215),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin talous- ja tiedeasioiden politiikkayksikön vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen lääkkeiden terapeuttisen lisäarvon arvioinnin yhdenmukaistamisesta EU:ssa ”Towards Harmonised EU Assessment of Added therapeutic Value of Medicines” (7),

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön raportin ”WHO Expert Committee on the Selection of Essential Drugs, 17-21 October 1977 – WHO Technical Report Series, No. 615”, 7. joulukuuta 2001 annetun WHO:n sihteeristön raportin ”WHO medicines strategy: Revised procedure for updating WHO’s Model List of Essential Drugs” (EB109/8)”, maaliskuussa 2015 annetun WHO:n raportin ”Access to new medicines in Europe” ja 28. kesäkuuta 2013 annetun WHO:n raportin ”Priority Medicines for Europe and the World”,

—

ottaa huomioon harvinaislääkkeistä annetun asetuksen (EY) N:o 141/2000,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan ja SEUT-sopimuksen 6 artiklan a alakohdan Euroopan kansalaisten oikeudesta terveyden suojeluun,

—

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan kilpailusäännöistä,

—

ottaa huomioon sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista ja kansanterveyttä koskevan Dohan julistuksen (WTO/MIN(01/DEC/2) ja WTO:n 1. syyskuuta 2003 tekemän päätöksen Dohan julistuksen 6 artiklan täytäntöönpanosta (WTO/L/540),

—

ottaa huomioon kansanterveysongelmista kärsiviin maihin vietävien lääkkeiden valmistusta koskevien patenttien pakkolisensoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 816/2006,

—

ottaa huomioon komission 10. huhtikuuta 2014 hyväksymän yhteishankintaa koskevan sopimuksen (8),

—

ottaa huomioon Nairobissa vuonna 1985 pidetyn, lääkkeiden järkevää käyttöä käsitelleen konferenssin,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A8-0035/2016) asetuksen (EY) N:o 726/2004 tarkistamisesta ja parlamentin 10. maaliskuuta 2016 hyväksymät tarkistukset (9),

—

ottaa huomioon 16. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman komission työohjelmasta 2016 (10),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman vapaaehtoisista ja maksuttomista kudosten ja solujen luovutuksista (11),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0040/2017),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetaan kansalaisten perusoikeus terveyteen ja sairaanhoitoon (12);

B.

ottaa huomioon, että julkiset terveydenhuoltojärjestelmät ovat erittäin tärkeitä terveydenhuollon yleisen saatavuuden takaamiseksi, ja toteaa, että tämä on Euroopan kansalaisten perusoikeus; ottaa huomioon, että EU:n terveydenhuoltojärjestelmät kohtaavat haasteita, joista voidaan mainita muun muassa väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyvä taakka, kalliiden uusien teknologioiden kehittäminen, korkeat ja kasvavat lääkemenot sekä talouskriisin vaikutukset terveydenhuoltomenoihin; ottaa huomioon, että vuonna 2014 lääkealan menot muodostivat 17,1 prosenttia terveydenhuollon kokonaismenoista ja 1,41 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT) EU:ssa; toteaa, että nämä haasteet edellyttävät eurooppalaista yhteistyötä ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla;

C.

ottaa huomioon, että lääkkeet ovat pikemminkin yksi terveydenhuollon peruspilareista kuin pelkkää kauppatavaraa, ja toteaa, että olennaislääkkeiden riittämätön saatavuus ja innovatiivisten lääkkeiden korkeat hinnat muodostavat vakavan uhan kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyydelle;

D.

katsoo, että potilaiden olisi saatava valitsemaansa ja haluamaansa terveydenhuoltoa ja hoitovaihtoehtoja, myös täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja ja lääkkeitä;

E.

ottaa huomioon, että olennaislääkkeiden saatavuuden varmistaminen potilaille on yksi EU:n ja WHO:n keskeisistä tavoitteista ja YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 3; ottaa huomioon, että lääkkeiden maailmanlaajuinen saatavuus riippuu niiden oikea-aikaisesta saatavuudesta ja niiden kohtuuhintaisuudesta kaikkien kannalta ilman maantieteellistä syrjintää;

F.

toteaa, että kilpailu on tärkeä tekijä lääkemarkkinoiden kokonaistasapainossa ja sillä voidaan alentaa kustannuksia, vähentää lääkemenoja ja parantaa potilaiden mahdollisuuksia saada oikeaan aikaan kohtuuhintaisia lääkkeitä, joiden tutkimuksessa ja kehittämisessä otetaan huomioon entistä korkeammat laatuvaatimukset;

G.

ottaa huomioon, että rinnakkaisvalmisteiden tulo markkinoille on merkittävä mekanismi kilpailun lisäämiseksi, hintojen alentamiseksi ja terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden varmistamiseksi; katsoo, että rinnakkaisvalmisteiden markkinoille tuloa ei saisi viivyttää eikä kilpailua saisi häiritä;

H.

ottaa huomioon, että terveet ja kilpailukykyiset lääkemarkkinat hyötyvät kilpailulainsäädännön tiukasta valvonnasta;

I.

ottaa huomioon, että monissa tapauksissa uusien lääkkeiden hinnat ovat nousseet muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana siinä määrin, että monilla Euroopan kansalaisilla ei ole niihin varaa ja ne uhkaavat kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyttä;

J.

ottaa huomioon, että korkeiden hintojen ja riittämättömien varojen lisäksi lääkkeiden saatavuuden muita esteitä ovat muun muassa pula olennaisista ja muista lääkkeistä, kliinisten tarpeiden ja tutkimuksen heikko yhteys, terveydenhuollon huono saatavuus ja puutteellinen pääsy terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotolle, perusteettomat hallintomenettelyt, viipeet myyntiluvan saamisen ja hinnoittelu- ja korvauspäätösten välillä, tuotteiden saatavuuteen liittyvät ongelmat, patenttisäännöt ja budjettirajoitukset;

K.

ottaa huomioon, että C-hepatiitin kaltaisia sairauksia voidaan menestyksekkäästi torjua varhaisen diagnoosin sekä uusia ja vanhoja lääkkeitä yhdistävän hoidon avulla ja että näin voidaan pelastaa miljoonia ihmisiä koko EU:ssa;

L.

ottaa huomioon, että syöpädiagnoosin saaneiden henkilöiden määrä kasvaa vuosittain ja syövän lisääntynyt ilmaantuvuus väestössä sekä uudet teknologisesti edistykselliset syöpälääkkeet ovat johtaneet tilanteeseen, jossa syövän kokonaiskustannukset kasvavat, mistä seuraa ennen näkemätön terveydenhuoltomäärärahojen tarve ja se, että monilla syöpäpotilailla ei ole varaa hoitoon, ja toteaa, että tästä seuraa vaara, että lääkkeiden kohtuuhintaisuus tai hinnoittelu muodostuu ratkaisevaksi tekijäksi potilaan syövän hoidossa;

M.

ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1394/2007 pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä annettiin, jotta voidaan edistää tämän alan innovaatioita EU:ssa ja samalla varmistaa turvallisuus, mutta tähän mennessä on kuitenkin hyväksytty vain kahdeksan pitkälle kehitettyä terapiaa;

N.

ottaa huomioon, että EU on joutunut ottamaan käyttöön kannustimia edistääkseen tutkimusta harvinaisten sairauksien ja lastentautien kaltaisilla aloilla; ottaa huomioon, että harvinaisia sairauksia koskeva asetus muodostaa tärkeän kehyksen harvinaislääkkeitä koskevan tutkimuksen edistämiselle ja parantaa merkittävästi aiemmin vain yhden hoitovaihtoehdon varassa olleiden harvinaisten sairauksien hoitoa, mutta toteaa, että asetuksen täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin huolenaiheita;

O.

ottaa huomioon, että kuilu lisääntyvän mikrobilääkeresistenssin ja uusien mikrobilääkkeiden kehittämisen välillä kasvaa, ja panee merkille, että lääkkeille resistentit sairaudet voivat aiheuttaa vuosittain 10 miljoonaa kuolemantapausta maailmassa vuoteen 2050 mennessä; ottaa huomioon, että EU:ssa kuolee vuosittain vähintään 25 000 ihmistä resistenttien bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin, mikä aiheuttaa vuosittain 1,5 miljardin euron kulut, mutta viimeisten 40 vuoden aikana on kehitetty vain yksi uusi antibioottiluokka;

P.

ottaa huomioon, että muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on saavutettu merkittävää edistystä aikaisemmin parantumattomien sairauksien hoidossa ja että EU:ssa ei esimerkiksi enää kuole ihmisiä HI-virukseen/aidsiin; ottaa huomioon, että on kuitenkin vielä sairauksia, joita ei pystytä hoitamaan parhaalla mahdollisella tavalla (esimerkiksi syöpä, johon kuolee EU:ssa vuosittain lähes 1,3 miljoonaa ihmistä);

Q.

ottaa huomioon, että kohtuuhintaiset ja asianmukaiset diagnostiset testit ja rokotteet ovat yhtä tärkeitä kuin turvallisten, tehokkaiden ja kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus;

R.

ottaa huomioon, että pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävillä lääkkeillä voidaan mahdollisesti muuttaa monien sairaudentilojen hoitoa, erityisesti sellaisten tautien alalla, jolla perinteiset lähestymistavat eivät ole riittäviä, mutta että lupa on myönnetty tähän mennessä vain muutamalle pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävälle lääkkeelle;

S.

ottaa huomioon, että monissa jäsenvaltioissa ei ole saatavilla tiettyjä olennaislääkkeitä, mikä voi johtaa ongelmiin potilaiden hoidossa; ottaa huomioon, että puutetta lääkkeistä voi ilmetä joko lääkealan laittomien liiketoimintastrategioiden, kuten ”vastikkeellisen viivyttämisen”, vuoksi tai poliittisista taikka valmistusta, jakelua tai rinnakkaiskauppaa koskevista syistä; ottaa huomioon, että direktiivin 2001/83/EY 81 artiklassa säädetään toimenpiteistä, joilla estetään lääketoimitusten keskeytyminen niin kutsutulla julkisen palvelun velvoitteella, joka velvoittaa valmistajat ja jakelijat turvaamaan toimitukset kansallisille markkinoille; ottaa huomioon, että monissa tapauksissa julkisen palvelun velvoitetta ei sovelleta valmistajiin, jotka toimittavat lääkkeitä jakelijoille, kuten todettiin komission tilaamassa tutkimuksessa;

T.

ottaa huomioon, että vakaat ja ennakoitavat immateriaalioikeus- ja sääntelykehykset sekä niiden asianmukainen ja oikea-aikainen täytäntöönpano ovat olennaisia innovaatiolle suotuisan ympäristön luomiseksi ja potilaiden pääsyn tukemiseksi innovatiiviseen ja tehokkaaseen hoitoon;

U.

ottaa huomioon, että immateriaalioikeuksien tavoitteena on hyödyttää yhteiskuntaa ja edistää innovointia ja että niiden väärinkäyttö herättää huolta;

V.

ottaa huomioon, että WTO:n sopimuksessa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista (TRIPS-sopimus) on vuodesta 1995 lähtien määrätty patentteja koskevasta joustosta, kuten pakkolisensoinnista;

W.

ottaa huomioon, että Euroopan lääkeviraston vuonna 2014 käynnistämä joustavaa luvanantoa (”adaptive pathways”) koskeva pilottihanke, jota sovelletaan ensi sijassa hoitoihin tärkeiden täyttämättömien lääketieteellisten tarpeiden aloilla, on herättänyt voimakasta keskustelua riski-hyötysuhteesta, kun markkinoille päästetään innovatiivisia lääkkeitä, joista ei vielä ole paljon kliinistä tietoa;

X.

toteaa, että immateriaalioikeuksien suojelu on olennaisen tärkeää lääkkeiden saatavuuden kannalta ja että on määriteltävä mekanismit, joiden avulla voidaan helpottaa lääkeväärennösten torjumista;

Y.

toteaa, että joitain vuosia sitten korkean tason eurooppalaisessa vuoropuhelussa (”G10” vuosina 2001–2002 ja ”lääkefoorumi” vuosina 2005–2008), joka kokosi yhteen terveydenhuoltoalan päättäjät ja tärkeimmät toimijat, päätettiin yhteisen strategisen vision kehittämisestä ja konkreettisten toimien toteuttamisesta lääkealan kilpailukyvyn parantamiseksi;

Z.

ottaa huomioon, että vain kolme prosenttia terveysalan määrärahoista kohdennetaan kansanterveysalan ehkäisy- ja edistämistoimiin;

AA.

ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnoittelu ja korvaus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja niistä säädetään kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että EU antaa säädöksiä, jotka koskevat immateriaalioikeuksia, kliinisiä kokeita, myyntilupia, hinnoittelun avoimuutta, lääkevalvontaa ja kilpailua; ottaa huomioon, että kasvavat lääkemenot sekä neuvotteluvalmiuksissa ja hinnoittelua koskevissa tiedoissa lääkeyhtiöiden ja jäsenvaltioiden välillä havaitut erot edellyttävät eurooppalaisen yhteistyön jatkamista ja uusia poliittisia toimia sekä EU:n että kansallisella tasolla; ottaa huomioon, että lääkkeiden hinnat vahvistetaan yleensä lääketeollisuuden ja jäsenvaltioiden välisissä kahdenvälisissä ja luottamuksellisissa neuvotteluissa;

AB.

ottaa huomioon, että useimmilla jäsenvaltioilla on omat terveydenhuollon menetelmien arviointivirastonsa omine kriteereineen;

AC.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 168 artiklan mukaan Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa toimenpiteitä, joilla asetetaan lääkkeille korkeat laatu- ja turvallisuusvaatimukset, puuttuakseen yhteisiin turvallisuuskysymyksiin, ja että SEUT-sopimuksen 114 artiklan 3 kohdan mukaan terveyttä koskevat säädösehdotukset on perustettava suojelun korkeaan tasoon;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

81.

82.

83.

84.

85.

86.

87.

88.

89.

90.

91.

92.

93.

94.

95.

96.

97.

98.

99.

100.

101.

102.

103.

104.

105.

106.

107.

108.

109.

110.

—

ottaa huomioon Luova Eurooppa -ohjelman (2014–2020) perustamisesta ja päätösten N:o 1718/2006/EY, N:o 1855/2006/EY ja N:o 1041/2009/EY kumoamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1295/2013 (1) (”asetus”),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 ja 173 artiklan,

—

ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 8. kesäkuuta 2016 antaman yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tavoitteena kansainvälisiä kulttuurisuhteita koskeva EU:n strategia” (JOIN(2016)0029),

—

ottaa huomioon 26. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kulttuurialalta ja luovilta toimialoilta kasvua ja työpaikkoja EU:lle” (COM(2012)0537),

—

ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352),

—

ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön” (COM(2010)0183),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto – 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 (2),

—

ottaa huomioon 27. toukokuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät kulttuuri- ja luovien alojen vaikutuksesta innovoinnin, talouden kestävyyden ja sosiaalisen osallisuuden lisäämisessä,

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” (3),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä (4),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2015 antamansa päätöslauselman eurooppalaisesta elokuvasta digitaaliajalla (5),

—

ottaa huomioon politiikkayksikkö B:n (rakenne- ja koheesiopolitiikka) kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan pyynnöstä vuonna 2013 tekemän tutkimuksen aiheesta ”Euroopan kulttuuripääkaupungit: menestystarinat ja pitkäaikaisvaikutukset”,

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman luovien toimialojen ja kulttuurialan edistämisestä talouskasvun ja työpaikkojen luojina (6),

—

ottaa huomioon EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien käyttöönotosta (8),

—

ottaa huomioon EU:n kulttuurialan työsuunnitelman vuosiksi 2015–2018,

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2016 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen paremmasta lainsäädännöstä ja erityisesti sen 20–24 kohdan voimassa olevan lainsäädännön jälkiarvioinnista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan lausunnon (A8-0030/2017),

A.

toteaa, että Luova Eurooppa -ohjelman tavoitteina on suojella ja tukea Euroopan kulttuurillista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä yhtäältä edistää Euroopan kulttuuriperintöä ja toisaalta vahvistaa Euroopan kulttuurialan ja luovien alojen kilpailukykyä;

B.

toteaa, että kulttuuri on keskeinen tekijä Euroopan yhdentymisen edistämisessä;

C.

katsoo, että Luova Eurooppa -ohjelma, erityisesti sen Kulttuuri-alaohjelma, on vakavasti alirahoitettu ja sillä on siksi vaikeuksia täyttää suuret odotukset;

D.

ottaa huomioon, että asetuksen 3 ja 4 artiklassa ohjelman keskeisimpinä tavoitteina on edistää Euroopan kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja vaalia Euroopan kulttuuriperintöä sekä erityisesti edistää kulttuurialan ja luovien alojen teosten rajatylittävää levitystä;

E.

ottaa huomioon, että asetuksen 12 artiklan mukaisesti Kulttuuri-alaohjelman painopisteisiin kuuluu edistää rajatylittävää levitystä ja liikkuvuutta ja erityisesti tukea eurooppalaisen kirjallisuuden levitystä sen mahdollisimman laajan saatavuuden varmistamiseksi;

F.

ottaa huomioon, että yhtenäisen ohjelman rakenne on osoittanut tarjoavansa etuja, joiden ansiosta voidaan tavoittaa riittävä määrä kohdeyleisöä ja mahdollisesti tarjota näkyvyyttä edelleen aliarvioiduille aloille, joilla on samat haasteet hajanaisuuden, globalisaation, tietojen puutteen ja luotonsaantivaikeuksien kannalta;

G.

katsoo, että kahteen alaohjelmaan jaettu ohjelma, jossa on säilytetty molempien alaohjelmien erityispiirteet ja identiteetti, ja monialaisen toimintalinjan lisääminen tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää paremmin kulttuurialan yhteistyötä ja kehityssuuntauksia muodostamalla yhteyksiä kolmansien maiden kanssa;

H.

katsoo, että monialainen toimintalinja on onnistunut kehittämään vain osittain rajatylittävän ja alojenvälisen kulttuuriyhteistyön edistämistä koskevaa strategista tavoitettaan;

I.

toteaa, että Luova Eurooppa -ohjelma sallii ohjelmaan osallistumattomien maiden ja kulttuurialalla ja luovilla aloilla aktiivisten kansainvälisten järjestöjen, kuten Unescon, Euroopan neuvoston ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön, kanssa tehtävän yhteistyön ja yhteisen toiminnan, jonka perustana ovat yhteiset ponnistelut ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi;

J.

toteaa, että asetuksen 18 artiklassa säädettyä tulosindikaattoreiden järjestelmää, mukaan lukien ohjelman yleisiin tavoitteisiin liittyvät indikaattorit, MEDIA- ja Kulttuuri-alaohjelmiin liittyvät indikaattorit sekä lainantakausvälinettä koskevat erityiset indikaattorit, ei ole luotu tai otettu käyttöön tähän päivään mennessä;

K.

katsoo, että nykyinen arviointijärjestelmä on osoittautunut soveltumattomaksi ohjelman luonteelle ja erityislaadulle ja että sitä pitäisi siten parantaa;

L.

katsoo, että erityistoimet, kuten Euroopan kulttuuripääkaupunkeja koskeva aloite mukaan lukien sen verkosto, palkinnot ja Euroopan kulttuuriperintötunnus, ovat tuoneet esiin kestävän paikallisen talouskasvun ja kulttuurimatkailun tarjoamat mahdollisuudet, minkä vuoksi näitä erityistoimia pitäisi edistää ja tuoda julki entistä aktiivisemmin;

M.

ottaa huomioon, että vuonna 2016 monialaisessa toimintalinjassa käynnistettiin pakolaisten liittymistä osaksi eurooppalaista yhteiskuntaa koskeva ehdotuspyyntö edistämään ja tukemaan luovuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua;

N.

toteaa, että Kulttuuri-alaohjelman budjetista kuluu noin 70 prosenttia tukialueeseen ”Yhteistyöhankkeet” ja tämä tukialue on erittäin suosittu kulttuurialan toimijoiden keskuudessa, sillä siinä keskitytään rajat ylittäviin yhteisiin lähestymistapoihin ja avoin muotoilu mahdollistaa ennalta aavistamattomat, erittäin innovatiiviset ja luovat hankkeet, joita nimenomaan toivotaan;

O.

ottaa huomioon, että asetuksessa säädetään kahdenvälisten sopimusten tekemisestä kolmansien maiden kanssa, jotta kyseiset maat voivat osallistua ohjelmaan tai sen osiin, mutta tähän mennessä vain muutamat maat ovat saattaneet menettelyn loppuun;

P.

ottaa huomioon, että parlamentin toiminnan ansiosta kulttuuri, kulttuuriala ja luovat alat sekä audiovisuaaliala on otettu, tosin riittämättömästi, mukaan Erasmus+- ja Horisontti 2020 -ohjelmiin, monivuotiseen COSME-ohjelmaan, rakennerahastoihin ja Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) painopisteisiin;

Q.

ottaa huomioon, että epävirallisen oppimisen ja luovien alojen sekä media-alan välillä on vahvoja synergiaetuja, sillä monet taide-, media- ja kulttuurijärjestöt tarjoavat epävirallisia koulutustilaisuuksia;

R.

ottaa huomioon, että hyväksyttyjen hakijoiden osuus Kulttuuri-alaohjelmassa on 15 prosenttia ja MEDIA-alaohjelmassa 44 prosenttia mutta MEDIA-alaohjelmassa vielä tätä matalampi (32 prosenttia), jos automaattisia järjestelmiä ei lasketa mukaan;

S.

ottaa huomioon, että MEDIA-ohjelmaan on tähän mennessä rekisteröity yhteensä 13 000 hakemusta ja tukea on myönnetty yli 5 500 hankkeelle;

T.

katsoo, että MEDIA-alaohjelman automaattinen pisteytysjärjestelmä, jonka tavoitteena on taata tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä, johtaa markkinahäiriöihin ja rankaisee ankarasti maita, joiden audiovisuaalituotannon kapasiteetti on suuri;

U.

katsoo, että Luova Eurooppa -ohjelman Kulttuuri-alaohjelmaan kuuluville yhteistyöhankkeille myönnettävät avustukset eivät vastaa sellaisten verkostojen tarpeita, jotka pohjautuvat operatiiviseen rakenteeseen ja toimiin, toisin kuin edellisessä ohjelmassa Kulttuuri 2007–2013;

V.

ottaa huomioon, että sidosryhmät ovat edelleen arvostelleet hallintoa (haku-, arviointi- ja raportointiprosesseja) raskaaksi; korostaa, että hakumenettelyä on siksi yksinkertaistettava, jotta voidaan helpottaa ohjelmaan pääsyä ja kannustaa mahdollisia edunsaajia osallistumaan siihen;

W.

ottaa huomioon, että Luova Eurooppa -yhteyspisteet ovat olennaisen tärkeitä välittäjiä komission, koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA) ja hakijoiden välillä, ja katsoo, että niiden pitäisi saada enemmän tietoja meneillään olevista päätöksentekoprosesseista ja osallistua aiempaa tiiviimmin hankkeista ja niiden tuloksista tiedottamiseen;

X.

ottaa huomioon, että toimijat pitävät valitettavana hakuprosessin suurta hallinnollista taakkaa, sillä se sisältää laaja-alaisia ohjeita ja suuren määrän asiakirjoja, joissa on joskus ristiriitaista tietoa;

Y.

ottaa huomioon, että yritysten rekisteröinnin Euroopan komission todennuspalveluun (ECAS) on ilmoitettu olevan ongelmallista; ottaa huomioon, että sähköiseen hakulomakkeeseen suhtaudutaan kuitenkin erittäin myönteisesti;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan, joissa määrätään, että ”kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa”, että ”toimielimet antavat kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla asianmukaisten kanavien kautta” ja että ”toimielimet käyvät avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa”,

—

ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 1 kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa,

—

ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—

ottaa huomioon 14. huhtikuuta 2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 390/2014 Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta vuosina 2014–2020 (1),

—

ottaa huomioon 19. tammikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kulttuurienvälisen vuoropuhelun, kulttuurisen monimuotoisuuden ja koulutuksen merkityksestä EU:n perusarvojen edistämisessä (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Kansalaisten Eurooppa” -ohjelman (2007–2013) toteutuksesta, tuloksista ja yleisestä arvioinnista (COM(2015)0652),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan sekä puheenjohtajakokouksen 12. joulukuuta 2002 valiokunta-aloitteisten mietintöjen laatimista koskevasta lupamenettelystä tekemän päätöksen 1 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja liitteen 3,

—

ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A8-0017/2017),

A.

katsoo, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelma on ainutkertainen ja erittäin symbolinen ohjelma, koska siinä on tarkoitus kuunnella kansalaisyhteiskunnan keskustelua, kannustaa kriittiseen ajatteluun Eurooppa-hankkeesta, sen historiasta ja sitä edistäneiden kansanliikkeiden ja ajatusten historiasta sekä vaikuttaa osaltaan Euroopan päätöksentekoprosessin parempaan ymmärtämiseen ja parantaa kansalaisosallistumisen ja demokraattisen osallistumisen edellytyksiä unionin tasolla;

B.

katsoo, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelman tavoitteena on vahvistaa tunnetta Euroopan unionin kansalaisuudesta ja johonkin kuulumisesta, lisätä solidaarisuutta, keskinäistä suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta, parantaa tietämystä EU:sta, sen alkuperästä ja kehityksestä, sen arvoista, toimielimistä ja valtuuksista, ja edistää aktiivista vuoropuhelua EU:n kansalaisten välillä; toteaa, että ohjelman sisältämät toimenpiteet voidaan katsoa osaksi kansalaiskasvatuksen elinikäistä oppimista;

C.

toteaa, että Kansalaisten Eurooppa -hankkeen ”yksi euro kansalaista kohti” -kampanjalla pyritään antamaan vahva symbolinen viesti, että kansalaisten ääniä kuunnellaan Euroopassa;

D.

katsoo, että nykyinen ”euroskeptisyyden” nousu – jota heijastelevat unionin vastaiset voimat, jotka kyseenalaistavat koko Eurooppa-hankkeen olemassaolon ja joka kärjistyi hiljattain Brexitiä kannattavan puolen voittoon äänestyksessä – vahvistaa tällaisten ohjelmien tärkeyttä sekä tarvetta kehittää tunnetta yhteisestä eurooppalaisesta identiteetistä, pohtia Euroopan unionin uskottavuuden heikkenemisen syitä, kannustaa kansalaisvaikuttamiseen ja käynnistää Euroopan unionin arvoja koskeva perusteellinen keskustelu, johon olisi otettava mukaan koko kansalaisyhteiskunta ja itse toimielimet – sekä tiedotuskampanja unionin toimielinten toiminnasta – korostaen samalla EU:hun kuulumisen tarjoamia mahdollisuuksia;

E.

katsoo, että ennen kuin jokin maa liittyy Euroopan unioniin, tarvitaan perusteellista ja kokonaisvaltaista valmistelua, joka liittyy muistiperintöön ja menneisyyden tuntemiseen sekä sen varmistamiseen, että kansalaiset osallistuvat aktiivisesti asianomaisen maan yhteiskuntaelämään;

F.

katsoo, että EU:n toimielimet ovat SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaan velvollisia antamaan kansalaisille ja etujärjestöille mahdollisuuden esittää ja vaihtaa julkisesti mielipiteitä kaikilla unionin toiminta-aloilla; katsoo, että tämä määräys velvoittaa EU:n toimielimiä myös käymään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja komissiota kuulemaan laajasti kaikkia sidosryhmiä;

G.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklassa vahvistetaan unionin kansalaisuuden perustavanlaatuinen asema ja esitetään yksityiskohtaisesti kansalaisuuteen liittyvät oikeudet, ja katsoo, että parempi tietämys EU:sta ja sen arvoista ovat tärkeitä edellytyksiä sille, että kansalaiset voimaannutetaan käyttämään näitä oikeuksiaan;

H.

katsoo, että aktiivinen kansalaisuus, kansalaisten koulutus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu ovat ratkaisevassa asemassa, kun rakennetaan avoimia, osallistavia ja kestäviä yhteiskuntia;

I.

katsoo, että nykyinen ohjelma perustuu SEUT-sopimuksen 352 artiklaan, jonka mukaan parlamentilla on oikeus vain kantansa ilmaisemiseen hyväksyntämenettelyssä, mitä parlamentti vastusti kiivaasti silloin, kun komissio esitteli ehdotuksen, koska se on vahvasti ristiriidassa ohjelman demokraattisen luonteen kanssa;

J.

toteaa, että komission tekemässä jälkiarvioinnissa vahvistetaan ohjelman tavoitteiden merkityksellisyys sekä se, että koska se eroaa muista ohjelmista laajuutensa, tavoitteidensa, toimiensa ja kohderyhmiensä suhteen, se antoi mahdollisuuden tehdä aloitteita, joita ei olisi voitu rahoittaa muualla;

K.

toteaa, että monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020 koskevista neuvotteluista johtuvien budjettileikkausten jälkeen Kansalaisten Eurooppa -ohjelman rahoituspuitteita pienennettiin noin 29,5 miljoonalla eurolla, ja toteaa, että ohjelman rajalliset 185,47 miljoonan euron rahoituspuitteet vastaavat vain 0,0171:ä prosenttia monivuotisesta rahoituskehyksestä;

L.

toteaa, että jäsenvaltioilla on tapana vetäytyä näiden hankkeiden rahoittamisesta ja että paikallisviranomaiset ovat vaikeuksissa sellaisten EU:n hankkeiden tapauksessa, joiden osarahoitusosuudet ovat suuria;

M.

toteaa, että rahoituspuitteiden pienentämisen seurauksena vuonna 2014 rahoitettavien hankkeiden määrä pieneni lähes 25 prosenttia edelliseen ohjelmaan verrattuna;

N.

toteaa, että epävirallinen ja virallinen oppiminen sekä vapaaehtoistyö, urheilu, taide ja kulttuuri tarjoavat kansalaisuuskasvatukselle ja aktiiviselle kansalaisuudelle monenlaisia mahdollisuuksia;

O.

katsoo, että tarvitaan lisää synergioita muiden ohjelmien kanssa ja parempaa viestintää muiden pääosastojen kanssa, jotta voidaan vähentää päällekkäisyyksiä ja tehostaa ohjelman vaikutuksia;

P.

pitää olemassa olevaa ystävyyskaupunki- ja kuntaverkostotoimintaa (Town twinning – Network of Towns) onnistuneena, koska sen avulla syvennetään kansalaisten tutustumista toistensa elämään sekä solmitaan ystävyys- ja yhteistyösuhteita;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 ja 207 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kaikkien kauppa: Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” (COM(2015)0497),

—

ottaa huomioon EU:n ehdotuksen transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen (TTIP) sisällytettäväksi kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaksi luvuksi ja erityisesti sen 10–16 artiklan,

—

ottaa huomioon vuonna 2015 pidetyssä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun päätöslauselman ”Transforming our world: the 2030: Agenda for Sustainable Development” ja erityisesti sen 9 ja 33 kohdan sekä tavoitteen 15,

—

ottaa huomioon tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) ja erityisesti sen XX artiklan a ja g kohdan,

—

ottaa huomioon vuonna 2016 tehdyn EU:n toimintasuunnitelman luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi (COM(2016)0087) (jäljempänä ”toimintasuunnitelma”),

—

ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät EU:n toimintasuunnitelmasta luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupan torjumiseksi,

—

ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (1) ja ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY (2),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 69/314 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjunnasta ja YK:n ympäristöohjelman hallintoneuvoston päätöslauselman 1/3 luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta,

—

ottaa huomioon Johannesburgissa pidetyn CITES-sopimuspuolten 17. kokouksen tulokset,

—

ottaa huomioon Lontoossa helmikuussa 2014 pidetyn luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa käsitelleen kokouksen tulokset ja Kasanessa maaliskuussa 2015 tehdyn edistymisen arvioinnin,

—

ottaa huomioon Havaijilla vuonna 2016 pidetyn Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n maailmankongressin tulokset,

—

ottaa huomioon YK:n yleissopimuksen kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta,

—

ottaa huomioon Maailmanpankin Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (GEF) maailmanlaajuisen luonnonvaraisia eläimiä ja kasveja koskevan ohjelman,

—

ottaa huomioon YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön vuonna 2016 laatiman raportin maailman luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin liittyvästä rikollisuudesta,

—

ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomasta kaupasta kesäkuussa 2014 annetun Maailman tullijärjestön (WCO) tulliyhteistyöneuvoston julkilausuman,

—

ottaa huomioon luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kuljetusta käsittelevän työryhmän (United for Wildlife Transport Taskforce) Buckinghamin palatsissa (Lontoossa) antaman julistuksen (jäljempänä ”Buckinghamin palatsin julistus”),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A8-0012/2017),

A.

ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa on lisääntynyt ennennäkemättömällä tavalla ja että maailman eläimistön ja kasvien kestämätön hyödyntäminen ja kaupallistaminen aiheuttaa biologisia kriisejä;

B.

ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien hallitsematon ja liiallinen käyttö on niiden elinympäristön tuhoutumisen jälkeen toiseksi vakavin uhka niiden luonnonvaraisena säilymiselle;

C.

ottaa huomioon, että luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävä laiton kauppa on arviolta neljänneksi tuottoisinta rikollista toimintaa ja sen arvioitu keskimääräinen liikevaihto on 20 miljardia euroa;

D.

ottaa huomioon, että viimeisimmät suuntaukset osoittavat, että tähän toimintaan osallistuu yhä enemmän laajoja, järjestäytyneitä rikollisverkostoja, jotka käyttävät yhä kehittyneempiä menetelmiä;

E.

ottaa huomioon, että luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomalla kaupalla lietsotaan konflikteja ja terroristiverkostojen epäillään käyttävän yhtenä rahoituslähteenään luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laitonta kauppaa, josta saadaan merkittävää tuottoa;

F.

toteaa, että korruptioon ja heikkoihin hallintorakenteisiin liittyvät ongelmat tekevät nykyisistä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevista säännöksistä haavoittuvampia;

G.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on nykyisin näiden eläinten ja kasvien kohdemarkkina ja alusta, jonka kautta niitä siirretään muille alueille, sekä tiettyjen laittoman kaupan kohteiksi päätyvien eläinten ja kasvien alkuperäalue;

H.

katsoo, että on olennaisen tärkeää varmistaa lähdemaiden maaseutuyhteisöjen osallistuminen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojeluun sekä siitä hyötyminen, jotta torjutaan luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan taustalla olevia syitä;

I.

ottaa huomioon, että luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuva kyberrikollisuus aiheuttaa vakavan uhan luonnonvaraisille lajeille, jotka ovat vaarassa hävitä, kuten norsut, sarvikuonot, muurahaiskävyt, matelijat, sammakkoeläimet, linnut ja kirahvit;

J.

katsoo, että kehitysyhteistyöpolitiikkaan liitettynä kauppapolitiikka voi muodostaa tehokkaan talouskasvun moottorin kehitysmaissa;

K.

toteaa, että kasvi- ja eläinlajeilla käytävän laittoman kaupan lisääntyminen vähentää biologista monimuotoisuutta ja tuhoaa ekosysteemejä, jolloin entistä useammista lajeista tulee vaarantuneita tai jopa sukupuuttoon kuolleita lajeja;

L.

ottaa huomioon, että kestävällä luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kaupalla voi olla ratkaiseva merkitys joillekin marginalisoituneille väestöryhmille, jotka ovat riippuvaisia säädöskehyksistä paikallisten voimavarojen säilyttämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 39, 42 ja 43 artiklan, jotka kaikki koskevat yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan toimintaa,

—

ottaa huomioon SEUT:n 114 artiklan, joka koskee sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa,

—

ottaa huomioon pöytäkirjan N:o 2 toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta,

—

ottaa huomioon SEUT:n 168 artiklan 4 kohdan b alakohdan eläinlääkintä- ja kasvinsuojelualan toimenpiteistä, joiden välittömänä tarkoituksena on kansanterveyden suojeleminen,

—

ottaa huomioon SEUT:n 13 artiklan, jossa määrätään, että ”laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin maatalous-, kalastus- ja liikennepolitiikkaa, sisämarkkinoita sekä politiikkaa tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja avaruuden aloilla unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja”,

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (1),

—

ottaa huomioon 22. joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (2),

—

ottaa huomioon 24. syyskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä (3),

—

ottaa huomioon 20. heinäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/58/EY tuotantoeläinten suojelusta (4),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2015 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/262 neuvoston direktiivien 90/427/ETY ja 2009/156/EY mukaisten sääntöjen vahvistamisesta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta (hevospassista annettu asetus) (5),

—

ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, ja kaupassa ja sekä unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten kumoamisesta (”eläinjalostusasetus”),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (6),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (7),

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2015 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion asiassa C-424/13, Zuchtvieh-Export GmbH vastaan Stadt Kempten,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1337/2013 asetuksen (EU) N:o 1169/2011 soveltamissäännöistä (8) lihan alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen osalta,

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antaman tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352),

—

ottaa huomioon komission EDUCAWEL-tutkimuksen päätelmät (9),

—

ottaa huomioon toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteet,

—

ottaa huomioon tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A8-0014/2017),

A.

ottaa huomioon, että unionin hevosala tuottaa yli 100 miljardia euroa vuodessa (10) ja pelkästään vuonna 2013 vedonlyönnin tuottama lisäliikevaihto oli 27,3 miljardia euroa, josta jäsenvaltioiden hallitukset saivat 1,1 miljardia euroa (11);

B.

ottaa huomioon, että pelkästään hevosurheilualalla on noin 900 000 työpaikkaa ja että 5–7 hevoseläintä luo yhden täysipäiväisen työpaikan ja nämä työpaikat, joita ei voida siirtää muualle, sijaitsevat tällä hetkellä taloudellisesti heikossa asemassa olevilla maaseutualueilla;

C.

ottaa huomioon, että hevoseläinala vastaa Euroopan unionin maaseudun kehittämisen tavoitteisiin, jotka perustuvat maatalouden kannattavuuteen, luonnonvarojen kestävään hallintoon ja maaseutuyhteisöjen sosiaalisen osallisuuden edistämiseen; toteaa, että hevoseläimiä käytetään edelleen hyvin paljon maataloudessa ja että kehitetään uusia käyttötapoja, kuten aasinmaidon tuotanto, ja näiden tuotteiden jatkokehittäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja hyötyjä sekä tuottajille että kuluttajille;

D.

ottaa huomioon, että hevoseläinalalla on aktiivinen rooli toisaalta ympäristöystävällisempään talouteen ja toisaalta osallistavaan kasvuun perustuvan Eurooppa 2020 -strategian kestävän kasvun tavoitteen saavuttamisessa, ja toteaa, että hevosala on merkittävä, koska se on keskeisessä asemassa maaseutualueiden ympäristökehityksessä sekä taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

E.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni muodostaa maailman suurimmat hevosurheilualan markkinat (12);

F.

ottaa huomioon, että unionissa olevat arviolta 7 miljoonaa hevoseläintä toimivat ihmiskunnan ja näiden eläinten ikiaikaisen suhteen mukaisesti hyvin erilaisissa tehtävissä, kilpa- ja vapaa-ajan eläimistä työeläimiin liikenteen, matkailun, käyttäytymisen tutkimisen, kuntoutuksen ja kasvatusterapian aloilla, urheilussa, koulutuksessa, metsä- ja maataloudessa sekä maidon ja lihan lähteinä, tutkimukseen käytettävinä eläiminä sekä villeinä ja puolivilleinä eläiminä; toteaa, että lisäksi nämä hevoseläimet osallistuvat biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen ja maaseudun kehittämiseen ja että ne voivat olla elämänsä aikana useissa näistä rooleista;

G.

katsoo, että hevoseläinten vastuullisen omistajuuden ja hoidon lähtökohtana on eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien edellytysten asianmukainen huomioon ottaminen, ja toteaa, että hyvinvointiasioiden on tästä syystä oltava keskeisellä sijalla kaikessa hevoseläimiin liittyvässä toiminnassa; ottaa huomioon, että unionin tason sääntely-ympäristö vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen ja että voimassa olevaa lainsäädäntöä pannaan unionissa täytäntöön eri tavoin, mikä vääristää kilpailua ja heikentää eläinten hyvinvointia;

H.

toteaa, että hevoseläimet ovat kokonaismääräänsä nähden eniten kuljetettuja eläimiä Euroopassa (13) ja eläinten kuljetusajat ovat vakava huolenaihe unionin kansalaisille, jotka vaativat lyhyempiä kuljetusaikoja, sillä hevoseläimiä kuljetetaan usein unioniin ja unionista pitkiä matkoja hevoskuljetuksiin soveltumattomissa ajoneuvoissa maan- ja meriteitä pitkin sekä ilmateitse ennen kuin ne saapuvat lopulliseen määränpäähänsä;

I.

ottaa huomioon, että tietoja hevoseläinten kuljetuksista kaupallisissa tarkoituksissa rekisteröidään yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän (Traces-järjestelmä) avulla, mutta nämä tiedot julkaistaan vain kerran vuodessa ja kahden vuoden viipeellä;

J.

katsoo, että helposti saatavilla olevat tiedot voisivat auttaa toimivaltaisia viranomaisia ja muita organisaatioita seuraamaan paremmin vaikutuksia eläinten terveyteen ja tutkimaan viitteitä huonosta bioturvallisuudesta;

K.

ottaa huomioon, että saatavilla ei ole riittävästi tietoja, jotta voitaisiin määrittää, kuinka monia työhevoseläimiä käytetään pienillä ja osittain omavaraisilla tiloilla, joista merkittävä määrä on uusissa jäsenvaltioissa, ja matkailualalla;

L.

ottaa huomioon, että Maailman eläintautijärjestö (OIE) hyväksyi toukokuussa 2016 työhevoseläimiä ja eläinten viiden perusvapauden noudattamista koskevat ohjeet (14) ja että näitä perusvapauksia ovat vapaus nälästä, janosta ja aliravitsemuksesta, vapaus pelosta ja ahdistuksesta, vapaus fyysisestä epämukavuudesta ja soveltumattomasta lämpötilasta, vapaus kivusta ja vapaus toteuttaa normaaleja käyttäytymismalleja;

M.

ottaa huomioon, että hevoseläimet tarjoavat monilla paikkakunnilla ja maaseutualueilla arvokkaita maatalouteen, hevostoimintaan ja matkailuun perustuvia työpaikkoja ja -tuloja, mutta joidenkin hevoseläinten hyvinvointi kärsii ja liian usein matkailijoilla ei ole riittäviä tietoja hyvinvointiongelmien tunnistamiseksi ja korjaamiseksi (15);

N.

ottaa huomioon, että alan ammattilaisten asettamien hyvinvointia koskevien laatumerkkien avulla on mahdollista taata eri toimintojen asianmukaisuus ja tarjota yleisölle tarvittavaa tietoa;

O.

ottaa huomioon, että rajoittamaton, harkitsematon ja vastuuton hevoseläinten kasvatus saattaa tuottaa eläimiä, joilla ei ole taloudellista arvoa ja joilla on usein vakavia hyvinvointiongelmia, etenkin talouden laskusuhdanteessa; ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto hyväksyivät äskettäin lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan puhdasrotuisten jalostuseläinten, myös hevoseläinten, jalostus- ja polveutumisedellytyksiä koskevat säännöt, ja toteaa, että tämän tarkoituksena on tehostaa unionin jalostusalan kilpailukykyä ja organisointia sekä parantaa puhdasrotuisten eläinten jalostusta ja puhdasrotuisia jalostuseläimiä, etenkin hevoseläimiä, koskevan tiedon laatua;

P.

ottaa huomioon, että hevoseläinten hylkääminen on lisääntynyt vuodesta 2008 lähtien läntisissä jäsenvaltioissa varsinkin siellä, missä niistä on tullut kalliista ylellisyyttä ja merkittävä taloudellinen rasite tulonlähteen sijasta; toteaa, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole löytäneet asianmukaista ja tyydyttävää vastausta tähän ongelmaan;

Q.

katsoo, että useimmissa näistä tapauksista on kyse yksityisistä omistajista ja että ne eivät ole tyypillisiä suurimmalle osalle Euroopan hevosalan ammattilaisia;

R.

ottaa huomioon, että hevoseläimet ovat sosiaalisia eläimiä, joilla on kognitiivisia taitoja ja jotka muodostavat voimakkaita yhteenkuuluvuuden siteitä, ja että hevoseläimiä käytetään useissa erilaisissa kasvatus- ja koulutusohjelmissa, hoidoissa ja kuntoutusohjelmissa, joilla hoidetaan muun muassa autismikirjon häiriöitä, CP-oireyhtymää, aivoverenvuotoa ja oppimiseen liittyviä tai kielellisiä häiriöitä ja vaikeuksia, sekä rikoksentekijöiden uudelleensopeuttamisessa, psykoterapiassa, traumaperäisen stressihäiriön hoidossa ja riippuvuuden hoito-ohjelmissa;

S.

toteaa omistajien joutuvan tekemään vaikeita päätöksiä, kun he eivät enää kykene huolehtimaan hevoseläimistään, mikä johtuu osittain suurista eläinlääkärikustannuksista; toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa eläimen lopettaminen on liian usein ensimmäinen ja hintava vaihtoehto omistajille, jotka eivät enää kykene suoriutumaan eläimen hoidon kustannuksista ja eläimen hyvinvointia koskevien tarpeiden täyttämisen kustannuksista; toteaa, että toisissa jäsenvaltioissa hevoseläimet voidaan lopettaa vain, jos tähän on selvä ja välitön eläinlääketieteellinen syy, riippumatta kyseisen eläimen hyvinvoinnista pitkällä aikavälillä;

T.

ottaa huomioon, että monissa unionin ulkopuolissa maissa hevoseläimiä ei pidetä elintarvikkeiden tuottamiseen käytettävinä eläiminä, ja toteaa, että kyseisistä maita tuodaan usein hevoseläinten lihaa myytäväksi ja saatettavaksi unionin markkinoille; katsoo, että tämä tilanne herättää hyvinvointia koskevia kysymyksiä ja vääristää kilpailua, sillä unioni ei toistaiseksi salli käyttää eurooppalaisten hevosten lihaa elintarvikeketjussa, kun eläimiä ei ole alun perin tarkoitettu lihantuotantoon ja -teuraseläimiksi, kun taas kolmansista maista peräisin olevaan lihaan suhtaudutaan joustavammin;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU (1) rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta,

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 1995 neljännessä naisten maailmankonferenssissa hyväksytyn Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman sekä YK:n erityisistunnoissa Peking + 5 (2000), Peking + 10 (2005) ja Peking + 15 (2010) hyväksytyt asiakirjat, joissa arvioidaan konferenssien tuloksia,

—

ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn YK:n yleissopimuksen ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamisesta,

—

ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (2),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY (äitiyslomadirektiivi) muuttamisesta (3),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa (4),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (5),

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun neuvoston direktiivin 2013/62/EU BUSINESSEUROPEn, UEAPME:n, CEEP:n ja EAY:n tekemän vanhempainvapaata koskevan tarkistetun puitesopimuksen täytäntöönpanosta annetun direktiivin 2010/18/EU muuttamisesta sen johdosta, että Mayotten asema Euroopan unioniin nähden muuttuu (6),

—

ottaa huomioon vuodesta 1975 lähtien annetut Euroopan unionin direktiivit naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun eri näkökohdista (direktiivi 2010/41/EU (7), direktiivi 2010/18/EU (8), direktiivi 2006/54/EY, direktiivi 2004/113/EY, direktiivi 92/85/ETY (9), direktiivi 86/613/ETY (10) ja direktiivi 79/7/ETY (11)),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä (naisten johtokuntapaikkoja koskeva direktiivi) (COM(2012)0614),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) ja sen 3 artiklan, jossa ”sukupuoli” tarkoittaa ”yhteiskunnallisesti rakentuneita rooleja, käyttäytymismuotoja, toimintoja ja ominaisuuksia, joita tietty yhteiskunta pitää sopivina naisille ja vastaavasti miehille”,

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission ehdotuksen neuvoston päätökseksi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (COM(2016)0111),

—

ottaa huomioon 16. kesäkuuta 2016 kokoontuneen neuvoston päätelmät sukupuolten tasa-arvosta (00337/2016),

—

ottaa huomioon 5. ja 6. kesäkuuta 2014 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta (09543/2014),

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2015 kokoontuneen neuvoston päätelmät naisten ja miesten tasa-arvosta päätöksenteon alalla (14327/2015),

—

ottaa huomioon Alankomaiden, Slovakian ja Maltan 7. joulukuuta 2015 allekirjoittaman puheenjohtajakolmikon julistuksen sukupuolten tasa-arvosta,

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2014” (SWD(2015)0049),

—

ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2016 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Kertomus naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2015” (SWD(2016)0054),

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2015 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Strateginen toimintaohjelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi vuosina 2016–2019” (SWD(2015)0278),

—

ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2009 (12), 8. maaliskuuta 2011 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010 (13), 13. maaliskuuta 2012 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2011 (14) ja 10. maaliskuuta 2015 naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2013 (15) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen” (COM(2013)0833) ja 6. helmikuuta 2014 (16) antamansa päätöslauselman nollatoleranssista naisten sukuelinten silpomiseen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) teettämän kyselytutkimuksen (EU:n hlbt-tutkimus), johon osallistui homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä ja jonka tulokset julkaistiin toukokuussa 2013,

—

ottaa huomioon FRA:n raportin naisiin kohdistuvasta väkivallasta ”Violence against women – an EU-wide survey. Main results”, joka julkaistiin maaliskuussa 2014,

—

ottaa huomioon FRA:n raportin intersukupuolisten perusoikeustilanteesta ”The fundamental rights situation of intersex people”, joka julkaistiin toukokuussa 2015,

—

ottaa huomioon kansallisten tasa-arvoelinten eurooppalaisen verkoston Equinetin raportin ”The Persistence of Discrimination, Harassment and Inequality for Women. The Work of Equality Bodies informing a new European Commission Strategy for Gender Equality”, joka julkaistiin vuonna 2015,

—

ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) raportit ”The gender employment gap: challenges and solutions” (2016), ”Social partners and gender equality in Europe” (2014), ”Developments in working life in Europe: EurWORK annual review” (2014 ja 2015) sekä kuudennen Euroopan työolotutkimuksen (EWCS) (2016),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2016 antamansa päätöslauselman naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa Euroopassa vuoden 2015 jälkeen koskevasta uudesta strategiasta (17) ja 9. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n naisten ja miesten tasa-arvostrategiasta vuoden 2015 jälkeen (18),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta (19),

—

ottaa huomioon 9. syyskuuta 2015 antamansa päätöslauselman tyttöjen mahdollisuuksien parantamisesta EU:ssa koulutuksen avulla (20),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman naispuolisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteesta EU:ssa (21),

—

ottaa huomioon 28. huhtikuuta 2016 antamansa päätöslauselman kotitalous- ja hoivatyötä tekevistä naisista EU:ssa (22),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Köyhyys: sukupuolinäkökulma” (23),

—

ottaa huomioon 13. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman työ- ja yksityiselämän tasapainolle suotuisten työmarkkinaolosuhteiden luomisesta (24),

—

ottaa huomioon 15. syyskuuta 2016 antamansa päätöslauselman yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (”työsyrjintädirektiivi”) soveltamisesta (25),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2016 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta Euroopan parlamentin toiminnassa (26),

—

ottaa huomioon 12. toukokuuta 2016 antamansa päätöslauselman ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanosta (27),

—

ottaa huomioon 3. kesäkuuta 2013 annetun komission edistymiskertomuksen Barcelonan tavoitteista ”Pienten lasten hoitopalvelujen kehittäminen Euroopassa kestävän ja osallistavan kasvun edistämiseksi” (28),

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (29),

—

ottaa huomioon Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin, Pekingin toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevan raportin ”Beijing + 20: 4th Review of the Implementation of the Beijing Platform for Action in the EU Member States” ja muut Euroopan tasa-arvoinstituutin raportit,

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa käsittelevän oikeusalan eurooppalaisen asiantuntijaverkoston tutkimuksen ”A comparative analysis of gender equality law in Europe 2015”, joka julkaistiin tammikuussa 2016,

—

ottaa huomioon naisten asemaa käsittelevän Yhdistyneiden kansakuntien toimikunnan 48. istunnossa maaliskuussa 2004 hyväksytyt miesten ja poikien roolia sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa koskevat päätelmät ”The role of men and boys in achieving gender equality” (30),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen huippukokouksessa 25. syyskuuta 2015 hyväksytyn, vuoteen 2030 asti ulottuvaa kestävän kehityksen agendaa käsittelevän asiakirjan ”Transforming our World: The 2030 Agenda for Sustainable Development” sekä siihen sisältyvät sukupuolten tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja naisten vaikutusvallan lisäämistä koskevat tavoitteet,

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2014 julkaistun yksinhuoltajien työllisyyttä Euroopassa käsittelevän komission tilastokertomuksen ”Single parents and employment in Europe” (31),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön (A8-0046/2017),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan tasa-arvoinstituutin vuoden 2015 tasa-arvoindeksin mukaan vain hyvin vähäistä edistymistä on tapahtunut: EU on vasta puolivälissä matkaa kohti sukupuolten tasa-arvoa ja tasa-arvolukema on parantunut 51,3 pisteestä (vuonna 2005) 52,9 pisteeseen, kun maksimipistemäärä on 100; katsoo, että nopeampi edistyminen on tarpeen, jos EU aikoo saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

B.

toteaa, että viimeksi kuluneina vuosina joissakin unionin jäsenvaltioissa on syntynyt merkittävästi lisää poliittisia ja kansalaisliikkeitä, jotka pyrkivät heikentämään naisten ja miesten yhtäläisiä oikeuksia ja jopa kyseenalaistavat koko sukupuolten tasa-arvoa edistävän politiikan tarpeen; katsoo, että tällaisella sukupuolten tasa-arvon vastustamisella pyritään vahvistamaan perinteisiä sukupuolirooleja ja haastamaan sukupuolten tasa-arvon, naisten oikeuksien ja hlbti-henkilöiden oikeuksien alalla jo aikaansaatuja ja tulevia saavutuksia;

C.

ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja perusoikeuskirjassa tunnustettu perusoikeus; toteaa, että Euroopan unionin tavoitteena tällä alalla on varmistaa miesten ja naisten yhtäläiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu sekä torjua kaikenlaista sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

D.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 naisten työllisyysaste oli ennätykselliset 64,5 prosenttia mutta silti huomattavasti alhaisempi kuin miesten vastaava luku, joka oli 75,6 prosenttia; pitää valitettavana, että naiset ottavat vastaan osa-aikatyötä ja jäävät siihen neljä kertaa miehiä todennäköisemmin usein vastoin tahtoaan; ottaa huomioon, että monet nuoret pysyvät köyhinä työnteosta huolimatta erityisesti Kreikassa, Espanjassa, Kroatiassa, Italiassa, Kyproksessa, Portugalissa ja Slovakiassa;

E.

ottaa huomioon, että naisten työttömyysastetta on aliarvioitu, sillä monet erityisesti maaseudulla tai syrjäisillä alueilla asuvat, perheyrityksiä avustavat taikka kotitaloustöistä ja lastenhoidosta huolehtivat naiset eivät ilmoittaudu työttömiksi; toteaa, että tämä tilanne aiheuttaa eriarvoisuutta julkisten palvelujen (etuudet, eläkkeet, äitiysvapaat, sairauslomat, sosiaaliturvan saanti jne.) saatavuudessa;

F.

panee merkille, että Eurofoundin sukupuolten välistä työllisyyseroa käsittelevässä raportissa arvioidaan naisten ja miesten välisen työllisyyseron maksavan EU:lle vuosittain noin 370 miljardia euroa, mikä vastaa 2,8:aa prosenttia EU:n BKT:stä (32);

G.

ottaa huomioon, että talouskriisin ja säästötoimenpiteiden koettelemissa maissa niiden vaikutukset ovat kohdistuneet suhteettomasti naisiin, erityisesti nuoriin naisiin, iäkkäisiin naisiin, yksinhuoltajaäiteihin sekä moninkertaisesta syrjinnästä kärsiviin naisiin, ja että naiset ovat ajautuneet niiden vuoksi köyhyyteen ja syrjäytyneet sosiaalisesti, mikä on lisännyt heidän poissulkemistaan työmarkkinoilta; toteaa, että julkisten hoito- ja terveyspalvelujen leikkaukset johtavat hoitovastuun siirtymiseen yhteiskunnalta kotitalouksille ja useimmiten naisille;

H.

panee merkille, että köyhyyden naisistuminen jatkuu unionissa, ja toteaa, että naisten työttömyyden, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen hyvin korkea taso liittyy läheisesti määrärahojen leikkauksiin, joita on tehty julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja sosiaalietuuksiin; toteaa, että kyseiset toimet johtavat entistä epävarmempiin työsuhteisiin etenkin vastoin tahtoa tehtävän osa-aikatyön ja määräaikaisten työsopimusten lisääntymisen vuoksi;

I.

ottaa huomioon, että vuonna 2015 työssäkäyvät naiset tekivät kolme neljäsosaa kotitöistä ja kaksi kolmasosaa vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä, joten valtaosa kaksinkertaisesta vastuusta oli naisten harteilla; ottaa huomioon, että naiset kantavat yleensä huomattavasti suuremman vastuun vanhemmuuteen kuuluvasta hoivatyöstä ja kotitöistä; panee merkille, että perinteisillä sukupuolirooleilla ja stereotypioilla on edelleen suuri vaikutus naisten ja miesten roolijakoon kotona, työelämässä ja yhteiskunnassa yleensä; toteaa, että tällaisella perinteisellä vastuunjaolla on taipumus pitää yllä vallitsevaa tilannetta, mikä rajoittaa naisten työmahdollisuuksia ja henkilökohtaista kehitystä ja jättää heille vain vähän aikaa yhteiskunnalliseen, yhteisölliseen tai taloudelliseen osallistumiseen; katsoo, että palkattomien töiden, kuten hoito- ja kotityön, jakaminen tasaisesti miesten ja naisten kesken on pitkällä aikavälillä naisten taloudellisen riippumattomuuden edellytys;

J.

toteaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisistä toimintakehyksistä ja lainsäädännöstä huolimatta tietyt perhevapaat aiheuttavat edelleen sekä naisiin että miehiin kohdistuvaa syrjintää ja leimaamista, mikä vaikuttaa erityisesti naisiin, jotka pääasiallisina hoivatyön tekijöinä käyttävät perhevapaita;

K.

ottaa huomioon, että lähes neljäsosalla jäsenvaltioista ei ole isyysvapaata koskevia säännöksiä, ja toteaa, että monet niistäkin, joilla tällaisia säännöksiä on, antavat miehille vapaata vain yhden, kahden tai muutaman päivän ajan; ottaa huomioon, että kahdeksassa jäsenvaltiossa isyysvapaa on täysin palkatonta ja että isät käyttävät keskimäärin vain pienen osan vanhempainvapaista, sillä vähintään yhden vapaapäivän käyttävien isien osuus on vain kymmenen prosenttia ja naiset käyttävät 97 prosenttia molempien vanhempien käytettävissä olevista vanhempainvapaista; toteaa, että kannustaminen vanhempain- ja isyysvapaiden hyödyntämiseen on keskeisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon saavuttamiselle; ottaa huomioon, että Eurofoundin tutkimuksen (33) mukaan seuraavat tekijät vaikuttavat siihen, miten paljon isät käyttävät vanhempainvapaita: korvaustaso, vapaajärjestelmän joustavuus, tietojen saatavuus, lasten päivähoitopalvelujen saatavuus ja joustavuus sekä pelko joutua syrjään työmarkkinoilta vapaan vuoksi;

L.

toteaa, että laadukkaiden, saatavilla olevien ja kohtuuhintaisten lapsille, iäkkäille sukulaisille ja muille huolenpitoa tarvitseville perheenjäsenille tarkoitettujen hoitopaikkojen ja -palvelujen saatavuus on yksi edellytys sille, että naiset osallistuvat aktiivisesti työmarkkinoille; ottaa huomioon, että Barcelonan tavoitteet ovat erinomainen väline saavuttaa todellinen sukupuolten tasa-arvo, ja toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan tavoitteet mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että laadukkaiden ja kohtuuhintaisten päivähoitopaikkojen ja -palvelujen puutteen vuoksi äidit joutuvat yhä useammin valitsemaan osa-aikatyön ja omasta työstään luopumisen välillä huolehtiakseen lapsistaan, millä on vaikutuksia perheen palkka- ja eläketuloihin;

M.

toteaa, että pääsy koulutukseen ja perusihmisoikeuksiin kuuluva tyttöjen ja naisten oikeus saada koulutusta ovat tärkeitä eurooppalaisia arvoja ja olennaisia tekijöitä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisessa yhteiskunnassa, kulttuurin alalla ja työelämässä sekä sen varmistamisessa, että tytöt ja naiset voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia muita sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksiaan, ja siten myös naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä; katsoo, että ilmainen ja kaikkien saatavilla oleva oppivelvollisuuskoulutus on ehdoton edellytys sille, että kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet, ja sen tulisi olla kaikkien lasten saatavilla ilman syrjintää ja riippumatta heidän kotipaikka-asemastaan; toteaa, että sukupuolten epätasa-arvon torjuminen alkaa jo ennen kouluikää ja edellyttää opetusohjelmien, kehitystavoitteiden ja oppimistulosten jatkuvaa pedagogista seurantaa;

N.

toteaa, että sukupuolten tasa-arvo on kaikkien yhteiskunnan jäsenten vastuulla ja edellyttää sekä naisten että miesten aktiivista osallistumista; katsoo, että viranomaisten olisi sitouduttava kehittämään miehille ja nuoremmille sukupolville suunnattuja valistuskampanjoita, joiden tavoitteena on osallistaa miehiä ja poikia kumppaneina ja torjua ja poistaa vaiheittain kokonaan kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta sekä edistää naisten mahdollisuuksia ja voimaannuttamista;

O.

toteaa, että sukupuolten palkkaero oli unionissa vuonna 2014 keskimäärin 16,1 prosenttia, vaikka naisilla on keskimäärin korkeampi koulutustaso kuin miehillä, tosin jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja;

P.

ottaa huomioon, että sukupuolen perusteella tapahtuva horisontaalinen ja vertikaalinen jaottelu työssä on edelleen yleinen ilmiö, joka aiheutuu muun muassa siitä, että naisten töinä pidettyjä töitä arvostetaan vähemmän kuin miesten töinä pidettyjä ja että yhä esiintyy lasikattoja, jotka estävät naisia pääsemästä kaikkein korkeampiin ja parhaiten palkattuihin asemiin, ja lisäksi naiset ovat yliedustettuina osa-aikaisessa työssä, joka on huonommin palkattua kuin kokopäivätyö; toteaa, että vaikka korkeakouluista valmistuu yhtä paljon tai jopa enemmän naisia kuin miehiä, sukupuolistereotypioiden vaikutus koulutukseen ja oppilaiden koulussa tekemiin päätöksiin voi ohjata heidän valintojaan koko elämän ajan ja siten heijastua merkittävällä tavalla työmarkkinoihin; toteaa, että äitiyden ja kokopäiväisen työnteon yhteensopimattomuutta koskevat yhteiskunnassa laajalti vallitsevat stereotypiat asettavat naiset epäsuotuisaan asemaan ja voivat estää nuoria naisia panostamasta korkeakoulutukseen tai uraan;

Q.

panee merkille, että Eurofoundin työolotutkimuksen palkallista ja palkatonta työaikaa kuvaava yhdistelmäindikaattori osoittaa naisten tekevän yleensä ottaen enemmän työtunteja, kun lasketaan yhteen palkalliset ja palkattomat työtunnit (34);

R.

toteaa, että muun muassa tavaroihin, palveluihin ja maatalouteen liittyvillä toimialoilla miehet ja naiset ovat epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa taloudellisten ja rahoituksellisten resurssien, kuten omaisuuden, pääoman, tuotantoresurssien ja luoton, saatavuuteen;

S.

ottaa huomioon, että EU:ssa on yhä sukupuolten välinen eläke-ero ja että vuonna 2014 se oli kohtuuttomat 40,2 prosenttia; katsoo, että se on seurausta naisille ajan mittaan kertyneistä haitoista, joista voidaan mainita monien kokopäiväiseen työhön liittyvien taloudellisten resurssien, kuten etuuksien ja eläkejärjestelmien, puuttuminen monilta naisilta, sillä hoitovelvoitteiden takia he tekevät usein osa-aikatyötä tai heidän työuransa on katkonainen;

T.

ottaa huomioon, että joissakin unionin jäsenvaltioissa vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä ei ole yksilöllistetty; toteaa, että tällainen tilanne tekee naiset riippuvaisiksi puolisoistaan, sillä heillä saattaa olla ainoastaan johdettuja oikeuksia, jotka perustuvat heidän suhteeseensa mieheen;

U.

ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana naisten osuus kansallisissa parlamenteissa / liittovaltion parlamenteissa on kasvanut vain noin 6 prosenttia ja oli 29 prosenttia vuonna 2015;