28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/1

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kokemuksista opiksi: tiukkojen säästöpolitiikkojen välttäminen EU:ssa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2018/C 227/01)

Esittelijä:

José LEIRIÃO

Komitean täysistunnon päätös	21.1.2016
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava erityisjaosto	”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	29.1.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	177/26/18

Johdanto

Käsillä olevan lausunnon sisältöön ovat antaneet panoksensa tarkasteltavien kolmen jäsenvaltion (Kreikka, Irlanti ja Portugali) talous- ja sosiaalineuvostoihin kuuluvat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja työmarkkinaosapuolten edustajat ETSK:n näihin maihin tekemien tiedonkeruumatkojen yhteydessä. Matkojen tavoitteena oli oppia tuntemaan ja kerätä yhteen niiden ihmisten näkemykset ja kokemukset, jotka kärsivät troikan vaatimien säästötoimien kielteisistä vaikutuksista sosiaalisella tasolla, liike-elämän alalla sekä työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelun puitteissa.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Kriisin ensimmäinen opetus oli, että euroalue ei ollut varustautunut finanssikriisiin. ETSK suhtautuu siksi myönteisesti komission pyrkimykseen uudistaa euron keskeisiä näkökohtia luopumalla säästötoimista ja syventämällä talous- ja rahaliittoa. ETSK katsoo, että nämä tekijät muodostavat perustan laajalle eurooppalaiselle koalitiolle, joka jatkaa toimia ”yhteisen eurooppalaisen tulevaisuuden” rakentamiseksi ja kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi.

1.2

Sopeutusohjelmien laatiminen johti useilla eri tasoilla moniin epäjohdonmukaisuuksiin, joita olivat esimerkiksi koordinointi ja yhteydet troikan osapuolten (Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki EKP) välillä suunnittelussa; kriisistä aiheutuvien mahdollisten riskien suuruus ja niiden ennakointi; aiemmista kriiseistä saadut kokemukset, joita ei aina otettu huomioon tai jotka eivät olleet sovellettavissa uudella yhtenäisen rahan alueella; tietty epätasapaino IMF:n mekanismien ja euroalueen makrotalouspoliittisten välineiden välillä. ETSK tunnustaa IMF:n asiantuntemuksen, mutta suosittaa kuitenkin, että EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvissa tulevissa kriisitilanteissa Euroopan unionin toimielinten tulisi olla yksin vastuussa sopeutusohjelmien laatimisesta ja täytäntöönpanosta. Jos kriisin taltuttamiseksi on tarpeen perustaa kumppanuuksia ulkopuolisten elinten kanssa, Euroopan unionin ja euroalueen on otettava johtava rooli, ja niiden tulisi reagoida ”eurooppalaisten arvojen” mukaisesti vahvistaen työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelua sekä nykyisiä sosiaalisia oikeuksia EU:ssa. Tulevien kriisien hallinnassa on saavutettava entistä parempi tasapaino finanssipoliittisten, sosiaalisten sekä liike-elämän alalla toteutettavien laadullisten parannusten tehostamista koskevien tavoitteiden välillä.

1.3

Kriisin ja tarkasteltavissa kolmessa jäsenvaltiossa toteutettujen sopeutusohjelmien seurauksena oli taloudellinen, finanssipoliittinen ja sosiaalinen tilanne, joka eräissä tapauksissa taannutti maita 20 vuotta ja aiheutti niiden tuotannontekijöille sekä työmarkkinoiden toiminnalle pysyviä tai vasta hyvin pitkällä aikavälillä korjattavissa olevia vahinkoja. ETSK kehottaa komissiota laatimaan ”taloudelliseen ja sosiaaliseen elpymiseen tähtääviä täydentäviä” ohjelmia, jotka käynnistetään samanaikaisesti sopeutusohjelman kanssa tai sen päättymisen jälkeen, jotta varmistetaan nopea paluu kilpailukykyisimmälle tasolle, joka johtaa lähentymiseen.

1.4

Komission on keskityttävä uudelleen eurooppalaisiin solidaarisuuden arvoihin ja ryhdyttävä välittömiin lisätoimenpiteisiin, joilla autetaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä, jotka elävät äärimmäisessä köyhyydessä ilman riittävää ruokaa, asuntoa, terveydenhuollon palveluita ja lääkkeitä. ETSK suosittaa, että luodaan erityinen sosiaalisen ulottuvuuden elvytysohjelma, joka otetaan käyttöön maissa, joihin sovelletaan tai on sovellettu sopeutusohjelmia. Tässä tukiohjelmassa on noudatettava Euroopan unionin äskettäin hyväksymän ja edellä mainituissa kolmessa jäsenvaltiossa sovellettavan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteita.

1.5

Säästötoimenpiteiden toteuttaminen on lisännyt dramaattisesti köyhyydessä elävien ihmisten määrää (ovat he sitten työntekijöitä, työttömiä, työvoimaan kuulumattomia tai asunnottomia). ETSK kehottaa komissiota laatimaan kiireellisesti ”köyhyyden poistamiseen EU:ssa ja asunnottomien ihmisten integroimiseen tähtäävän eurooppalaisen strategian”, jota tuetaan asianmukaisin varoin, jotka suunnataan paitsi soveltuvien vastaanottotilojen rakentamiseen mutta myös erityiskoulutusohjelmiin, joissa tarjotaan julkisen (kunnat) ja yksityisen sektorin työpaikoissa edellytettäviä taitoja. On myös ratkaisevan tärkeää laatia yhdessä jäsenvaltioiden kanssa suunnitelma ylivelkaantuneiden yritysten ja kansalaisten auttamiseksi, kun lainan takaisinmaksukykyä ei ole, ja estää näin konkurssit ja asuntojen takavarikoinnit.

1.6

Euroalueella vakaus- ja kasvusopimuksen, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ja finanssipoliittisen sopimuksen säännöt sekä niihin liittyvät säästötoimenpiteet vahingoittavat suuresti kriisin yhä koettelemia maita estämällä julkisten investointien ja yksityisen sektorin työpaikkojen luomiseen suunnatun tuen kasvattamisen, sillä maihin sovellettaisiin tiukkoja seuraamuksia ja rangaistuksia, jos ne eivät noudata sääntöjä. Tämä tilanne on kärjistänyt eriarvoisuutta EU:ssa, sillä köyhät maat köyhtyvät yhä enemmän ja joutuvat noidankehään näiden rajoitteiden takia. ETSK suosittaa Lissabonin sopimuksen uudistamista niin, että vahvistetaan taloudelliseen yhteistyöhön ja talouskasvuun tähtäävien politiikkojen ja solidaarisuuden ensisijaisuus todellisina vaihtoehtoina tiukoille säästötoimille. ETSK ehdottaa myös, että tutkitaan, voisiko julkisia investointeja koskeva kultainen sääntö olla soveltuva väline edistämään julkisia investointeja euroalueella ja turvaamaan paitsi kasvu, työpaikkojen luominen, yrittäjyys ja tulevaisuuden työtehtävissä vaadittavat uudet taidot myös ”sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus”. Näin varmistetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys sekä verotaakan oikeudenmukainen jakautuminen eri sukupolvien välillä mutta myös erilaiset sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen niin, että vältetään kohdistamasta liiallista verorasitusta yhteen ryhmään toisen hyväksi.

1.7

Työttömyysaste on kahden viime vuoden aikana kohentunut EU:ssa yleisesti ja erityisesti jäsenvaltioissa, joihin sovelletaan sopeutusohjelmia. On tärkeää korostaa, että tässä tapauksessa syynä tähän ei ole pelkästään talouskasvu vaan myös sadat tuhannet maastaan muuttaneet työntekijät ja nopeassa tahdissa yleistynyt osa-aikatyön käyttöönottaminen. Köyhyys ja aineellinen puute lisääntyvät kuitenkin edelleen useilla eri tasoilla uusien työpaikkojen alempien palkkojen ja epävarman luonteen johdosta. Vaikka uusia työpaikkoja on luotu matkailuun liittyvillä toimialoilla sekä muilla vastaavanlaisilla alhaista koulutustasoa edellyttävillä aloilla, tämä ei ole johtanut kilpailukyvyn eikä lisäarvon kasvuun. ETSK suosittaa, että käyttöön asetetaan rahoitusta vahvistavia erityisvaroja, jotka suunnataan työpaikkojen luomiseen terveyspalvelujen alalla sekä aloilla, jotka kärsivät eniten maastamuutosta (tiede, ohjelmointi, uudet teknologiat, insinööritieteet ja lääketiede), maastamuuttajien kannustamiseksi palaamaan lähtömaihinsa.

1.8

Digitalisaatio, robotisaatio ja tekoäly ovat johtamassa syvällisiin muutoksiin taloudessa, työmarkkinoilla (muun muassa työn uudet muodot), osaamisessa ja yhteiskunnassa asettaen haasteita sen rakenteille (automaattiset vakauttajat mukaan luettuina). Tämän seurauksena jo syrjäytyneiden ihmisten joukko kasvaa ennakoimattomassa määrin. ETSK suosittaa, että tarkastellaan lähemmin esillä olevaa ajatusta ottaa käyttöön ”yleinen, perusluonteinen eurooppalainen työttömyysvakuutus”. Lisäksi tulisi myös tarkastella mahdollisuutta luoda EU:n laajuiset vähimmäisstandardit kansallisille työttömyysturvajärjestelmille, jotta haasteeseen voidaan vastata tehokkaasti ja jotta voidaan turvata ihmisarvoinen sosiaalinen suojelu, joka on kaikkien ulottuvilla koko heidän työelämänsä ajan (15–65-vuotiaat). Köyhyyden poistamisessa komission on myös otettava käyttöön ”vähimmäistoimeentulo” noudattamalla eurooppalaista toimintatapaa ja sitoumusta, että ketään ei jätetä ilman apua.

1.9

Tulevissa sopeutusohjelmissa on otettava huomioon kaikki näkökohdat ja intressit, jotka tulevat esiin työmarkkina- ja kansalaisvuoropuhelussa, johon osallistuvat asianomaisten jäsenvaltioiden järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajat. ETSK kehottaa komissiota luomaan ”ihmiskasvoisia ekonometrisia malleja”, joihin sisältyy muuttujia sosiaalisen ulottuvuuden suojelemiseksi ja yritysten tukemiseksi, jotta voidaan saavuttaa kaksinkertainen tavoite: yhteiskunnan hyvinvointi ja yrityssektorin laadun jatkuva uusintaminen. Työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat on otettava mukaan ohjelman seuranta- ja arviointipaneeliin tasavertaiselta pohjalta EU:n, EKP:n ja muiden tahojen edustajien kanssa, jotta voidaan hyödyntää kansalaisyhteiskunnan rakentavaa roolia ja varmistaa, ettei taloudellista ja sosiaalista mallia heikennetä, kuten tapahtui tässä analysoiduissa tapauksissa. Kaikki elimet, jotka laativat, seuraavat ja arvioivat sopeutusohjelmia, on alistettava demokraattiseen valvontaan (esim. kansalliset parlamentit). Arviointia ja seurantaa on suoritettava joka kuudes kuukausi tai muun sopivaksi katsotun aikajakson välein peruuttamattomien vahinkojen välttämiseksi ja virheiden korjaamisen mahdollistamiseksi hyvissä ajoin. Makrotaloudellisen seurannan indikaattorijoukkoa on täydennettävä bkt:ta kattavammilla sosiaali-indikaattoreiden tulostaululla, jota on ajantasaistettava Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisesti.

1.10

Tässä tarkasteltavien kolmen jäsenvaltion julkinen velka nousi tähtitieteellisiin lukuihin, ja maksettavien korkojen määrä merkitsee rajoitetta, joka estää julkiset investoinnit talouden kehittämiseen ja vähentää investointeja sosiaaliseen suojeluun, terveydenhuoltoon, koulutukseen, eläkkeisiin, työttömyysturvaan sekä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ja syrjäytyneiden tukemiseen. Nämä jäsenvaltiot – Irlantia lukuun ottamatta – ovat edelleen erittäin velkaantuneita, ja tilannetta pahentaa altistuminen rahoitusmarkkinoiden keinottelulle. ETSK suosittaa, että komissio asettaa tämän aiheen EU:n asialistan kärkeen ja ryhtyy heinäkuussa 2013 nimeämänsä, velanlunastusrahastoa ja eurobill-velkakirjoja käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän esittämien päätelmien pohjalta jatkotoimiin. ETSK ilmaisee lisäksi tyytyväisyytensä EKP:n määrällisen keventämisen ohjelmaan, jolla se ostaa jäsenvaltioiden julkista velkaa ja joka on merkittävästi ja ratkaisevasti auttanut sopeutusohjelmien piiriin kuuluvien jäsenvaltioiden talouden elpymisessä ja julkisen velan hoidossa.

1.11

Eurooppa-hanke on 60 vuotta täyttäessään vakavien haasteiden edessä, mikä herättää epäilyjä sen tulevaisuudesta, myös suhteessa brexitin seurauksiin. Yksi syistä, joka selittää kansalaisyhteiskunnan etäisyyttä komission hallintorakenteista on, että Euroopan unioni on pettänyt kansalaisten odotukset taloudellisesta lähentymisestä ja osallistavasta kasvusta. Vaikka viime aikojen vähäinen kasvu vakiintuisi, euroalue kokonaisuudessaan on taantunut vuosikymmenen – vasta vuonna 2015 bkt saavutti kriisiä edeltäneen vuoden 2008 tason. ETSK:n mielestä tarvitaan käytännöllinen ja kunnianhimoinen aloite talous- ja rahaliiton uudistamiseksi, jotta siitä tehdään nykyistä joustavampi ja kansalaisystävällisempi. Tällainen uudistus edellyttää sitä, että parannetaan talouspolitiikan koordinointia ja yhdistetään älykkäällä tavalla sekä Pohjois- ja Keski-Eurooppa, joka perustuu enemmän kilpailukykyisiin markkinasääntöihin, että Etelä-Eurooppa, joka perustuu suurempaan yhteisvastuullisuuteen, riskinjakoon ja yhdentymiseen. Todettakoon lisäksi, että Euroopan unioni ei voi luopua yhteisestä yhteisvastuullisuudesta etenkään köyhtymisen, tuloerojen ja muuttoliikkeen hallinnan kaltaisissa äärimmäisissä tilanteissa eikä pitää kiinni ajatuksesta, että kunkin jäsenvaltion on huolehdittava itse omista asioistaan.

1.12

Luottoluokituslaitoksilla oli ratkaiseva vaikutus valtionvelkakriisin rajuun puhkeamiseen. Niiden luotettavuus voidaan kyseenalaistaa, kun otetaan huomioon, että finanssikriisin alkaessa Yhdysvalloissa Lehman Brothers -pankki julisti itsensä konkurssiin vuonna 2008 säilyttäen romahdukseen asti luokituslaitosten korkeimman luokituksen. ETSK esittää, että komissio ryhtyy toimiin ehdottaakseen sellaisen riippumattoman kansainvälisen elimen perustamista, jonka tehtävänä on asianmukaisuusarvioiden luotettavuuden ja puolueettomuuden arvioiminen. Sen on myös edistettävä eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista.

1.13

ETSK suosittaa, että tulevien kriisien hallinnassa Euroopan unionissa on saavutettava entistä parempi tasapaino finanssipoliittisten ja sosiaalisten tavoitteiden välillä ja ryhdyttävä ottamaan huomioon epätasapainoon sovellettavan pelkän makrotaloudellisen lähestymistavan lisäksi myös muita seikkoja, kuten tuloja ja varallisuutta koskeva eriarvoisuus, köyhyyden vähentäminen, vahva ja kilpailukykyinen yrityssektori, osallistava kasvu ja työllisyys, ilmastonmuutos, naisten osallistuminen työmarkkinoille ja korruptio. On ajateltava ja toimittava pitäen mielessä, että ”kansalaiset ja ihmisten elämä menevät alijäämien edelle”.

2.   Yleinen johdanto

2.1

Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa puhjennut finanssikriisi oli jatkoa Yhdysvalloista alkaneelle rahoituskriisille, ja sitä pahensi näiden maiden kuuluminen euroalueeseen. Siitä kehkeytyi hallitsematon talouden noususuhdanne, joka johtui julkisten menojen valvontaa ja pankkivalvontaa koskevien vaatimusten höllentymisestä sekä siitä, että julkiset yritykset ottivat edelleen valtion takaamaa lainaa, mikä johti julkisen talouden menojen huomattavaan kasvuun. Seuraukset ulottuivat nopeasta ja hallitsemattomasta julkisen talouden alijäämien kasvusta kauppa- ja maksutaseeseen kohdistuneisiin kielteisiin vaikutuksiin.

2.2

Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen ja pankkiluottojen hallitsematon kasvu, jota pankkien aggressiiviset myyntikäytännöt vauhdittivat, johtivat kotitalouksien, pk-yritysten ja pankkisektorin ylivelkaantumiseen (kotitaloudet ja pk-yritykset eivät näin ollen kyenneet enää maksamaan velkojaan), minkä seurauksena lainojen arvon aleneminen jyrkkeni pankkien normaalin toiminnan vaarantaneen keinottelun johdosta. Valtiot jatkoivat myötäsyklistä finanssipolitiikkaa, mikä johti julkisen talouden alijäämän ja valtion velkaantuneisuusasteen vaaralliseen heikkenemiseen, samalla kun tarkastelun kohteena olevat kolme jäsenvaltiota olivat edelleen erittäin haavoittuvia kansainvälisten sijoittajien myöntämillä lainoilla tehdylle keinottelulle. Nämä huonot toimintatavat johtivat siihen, että kansalaisten maksamia veroja käytettiin sen estämiseen, että suuret pankit tekisivät konkurssin, mikä näin lisäsi entisestään valtionvelkaa.

2.3

Vuosina 2007–2008 alkanut maailmanlaajuinen kriisi paljasti vielä nuoren valuutan heikkouden ja iski vakavalla tavalla euroalueeseen (vuoden 2011 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2013 ensimmäisen neljänneksen välisenä aikana). Vaikka ensimmäiset kriisin koettelemat jäsenvaltiot eivät kuuluneetkaan euroalueeseen, totuus on, että kun haavoittuvuus havaittiin eräissä euroalueen maissa, häiriöt olivat huomattavia. Kriisin koettelemat jäsenvaltiot joutuivat tekemään vaikeita päätöksiä ja käyttämään veronmaksajien rahoja pankkien taloudelliseen tukemiseen niiden romahduksen välttämiseksi. Pankit joutuivat vaikeuksiin, kun edellisten vuosien aikana kehittyneet ja kasvaneet kiinteistö- ja rahoituskuplat puhkesivat. Yhdistettynä ”suuresta taantumasta” johtuneisiin vähentyneisiin tuloihin ja suuriin menoihin julkisen velan määrä EU:ssa lisääntyi huomattavasti ja nousi keskimäärin 70 prosentista 92 prosenttiin suhteessa bkt:hen vuonna 2014 (1).

2.4

Tällä välin luottoluokituslaitokset antoivat Kreikalle, Irlannille ja Portugalille roskalainaluokituksen, minkä seurauksena kansainväliset sijoittajat nostivat korot tasolle, joka oli kyseisten jäsenvaltioiden kannalta kestämätön, jotta ne olisivat voineet rahoittaa alijäämiään rahoitusmarkkinoihin turvautumalla. Konkurssin välttämiseksi nämä jäsenvaltiot kääntyivät Euroopan komission puoleen ja pyysivät lainoja edullisin koroin rahoittaakseen toimintaansa ja kattaakseen ainakin julkisen sektorin palkat ja sosiaalietuudet. Komissio pyysi apua Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF), koska sillä on laaja kokemus tällä alalla, komissiosta, EKP:sta ja IMF:stä koostuvan yhteenliittymän (troikka) perustamiseksi. Se lainasi kyseisille jäsenvaltioille tarvittavat summat maksukyvyttömyyden välttämiseksi. Tämä puolestaan edellytti sitoutumista taloudellista, rahoituksellista ja finanssipoliittista sopeutusta koskeviin ohjelmiin, joiden yleiset tavoitteet olivat seuraavat: — Toteutetaan rakenneuudistuksia potentiaalisen kasvun edistämiseksi, työpaikkojen luomiseksi, kilpailukyvyn parantamiseksi ja rakenteellisen alijäämän pienentämiseksi. (Todettakoon, että tämän jakson aikana ja sen tuloksena työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti tuhansien yritysten konkurssien ja maksukyvyttömyyden myötä, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu keskeytettiin ja työlainsäädäntöä tarkistettiin työntekijöiden vahingoksi.) Vakautetaan julkista taloutta rakenteellisten toimien sekä tulojen ja menojen entistä paremman ja tehokkaamman valvonnan avulla. — Vähennetään rahoitusalan velkaantumista ja vahvistetaan pankkien pääomapohjaa. — Vahvistetaan pääomapohjaa asianomaisten jäsenvaltioiden antamin takein ja vastuulla. Tämä vaikutti näin osaltaan valtionvelan räjähdysmäiseen kasvuun.

2.5

Näillä ”säästötoimenpiteinä” tunnetuilla toimenpiteillä oli tuhoisa vaikutus ihmisiin, joita työttömyyden kasvu ja korkea velkaantumisaste jo koettelivat, ja myös yrityksiin, ennen kaikkea pk-yrityksiin, joihin pankkien luotonannon vähenemisellä ja taloudellisen toiminnan merkittävällä supistumisella oli kielteinen vaikutus. Troikka osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä politiikkansa aiheuttamista dramaattisista seurauksista sosiaalisella tasolla ja yritysrakenteessa, jossa suurimmat vaikutukset kohdistuivat pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

2.6

ETSK toteaa, että kriisin laajuus on pannut käytännössä kovalle koetukselle yleisesti Euroopan unionin ja erityisesti talous- ja rahaliiton (EMU) taloudellisen, sosiaalisen ja myös poliittisen kestävyyden. On käynyt ilmeiseksi, ettei kriisin ennaltaehkäisemiseksi riitä, että otetaan huomioon eri jäsenvaltioiden talouskasvun pelkät määrälliset näkökohdat, vaan on yhtä lailla välttämätöntä arvioida niiden kasvun laatua ja määrittää makrotaloudelliset tekijät, joihin kasvun kestävyys mahdollisesti perustuu (2). Jos tällaista valvontaa olisi suoritettu tehokkaasti, kriisi ei varmastikaan olisi saavuttanut katastrofaalisia mittasuhteita näissä jäsenvaltioissa.

3.   Lyhyt kuvaus tapahtumista, jotka johtivat troikan väliintuloon Portugalissa

3.1

Vielä silloin, kun Portugalissa olivat käytössä korkeat tullitariffit ja tullit sekä oma valuutta, joka mahdollisti devalvaatiot, maan kauppataseen alijäämä oli vuosina 1974–1995 keskimäärin 9,1 prosenttia bkt:sta. Vuosina 1996–2010, jolloin euro otettiin käyttöön, kauppataseen keskimääräinen alijäämä oli 8,5 prosenttia bkt:sta. Näiden tietojen perusteella ei voida osoittaa, että kilpailukyvyn heikkeneminen johtuisi eurosta.

3.2

Näin ollen pääsyy siihen, että Portugali kärsii julkisen talouden velkakriisistä ei ole se, että vientisektori olisi menettänyt kilpailukykyään, vaan se, että euron käyttöönotto merkitsi sellaisten automaattisten vakauttajien poistamista, jotka auttoivat pitämään hyväksyttävällä tasolla olevan ulkomaisen nettovelan ja julkisen alijäämän tasapainon kurissa. Selvitys Portugalin kriisin syistä on johtanut troikan omaksumaan lähestymistapaan verrattuna hyvin erilaiseen lähestymistapaan sen suhteen, miten tähän kriisiin voidaan vastata parhaiten (3).

3.3

Suuruudeltaan 78 miljardin euron rahoituspaketti (noin 45 prosenttia bkt:sta) kattoi vuodet 2011–2014, ja siihen sisältyi lupaus Portugalin, euroalueen ja Euroopan unionin rahoitusvakauden turvaamisesta. Ohjelma käsitti 222 toimenpidettä, joiden vaikutukset kohdistuivat useisiin eri aloihin, ja sen aikana tehtiin useita tarkistuksia, joissa otettiin käyttöön aiempaakin ankarampia säästötoimia. Näiden toimenpiteiden katsottiin muodostavan kattavan suunnitelman maan uudistamiseksi perusteellisesti (4).

4.   Lyhyt kuvaus tapahtumista, jotka johtivat troikan väliintuloon Irlannissa

4.1

Irlannin liittyessä Euroopan unioniin keskimääräinen tulotaso oli 63 prosenttia EU:n keskiarvosta, ja muutaman vuoden kuluttua maa ylsi 125 prosenttiin EU:n keskiarvosta ja sijoittui siis eurooppalaisen keskiarvon yläpuolelle. Maa on pysynyt keskiarvon yläpuolella syvälle ulottuneesta kriisistä huolimatta. Talouskasvun kultainen kausi oli vuosina 1994–2000, jolloin bkt kasvoi keskimäärin 9,1 prosenttia vuodessa. Vuosina 2008–2010 bkt kuitenkin romahti noin 13 prosenttia vuodessa. Kotimainen kysyntä alkoi syöksyä vuoden 2008 alusta lähtien. Talouden sopeutusohjelmaa seuranneet säästötoimet johtivat menetettyyn vuosikymmeneen (5).

4.2

Irlannin kiinteistömarkkinat laajenivat voimakkaasti euron käyttöönoton ensimmäisinä vuosina aina vuosiin 2007–2008 asti, ja kiinteistöjen hinnat nousivat huomattavasti. Luotonannon kasvu keskittyi voimakkaasti spekulatiivisiin kiinteistölainoihin. Finanssikriisin puhjettua ja asuntojen hintojen nousun pysähdyttyä verotulot romahtivat dramaattisesti, sillä ne olivat tiiviisti kytköksissä kiinteistöalan kasvuun. Tämän seurauksena alijäämä kasvoi huomattavasti samalla kun sillä oli hyvin kielteinen vaikutus rahoitusjärjestelmään, ja suurimpien irlantilaispankkien markkina-arvo romahti (6).

4.3

Marraskuun 21 päivänä 2010 Irlannista tuli toinen euroalueen maa, joka pyysi rahoitustukea. Ohjelma koostui 85 miljardin euron lainasta, josta 35 miljardia euroa oli tarkoitettu rahoitusjärjestelmää varten (7). Marraskuun 14 päivänä 2013 euroryhmä totesi, että talouden sopeutusohjelma oli ollut menestys ja että sen johdosta Irlanti voisi irtautua ohjelmasta kyseisen vuoden lopussa.

5.   Lyhyt kuvaus tapahtumista, jotka johtivat troikan väliintuloon Kreikassa

5.1

Vuosina 2001–2007 Kreikan talous kasvoi Irlannin talouden jälkeen nopeimmin euroalueella bkt:n keskimääräisen kasvun ollessa 3,6 prosenttia vuosina 1994–2008. Tämän yhtämittaisen kasvun kaudella poliittisen järjestelmän heikkous kansallisella ja unionitasolla johti kuitenkin makrotalouden yleisen epätasapainon ja rakenteellisten puutteiden kärjistymiseen.

5.2

Kansantalouden säästämisaste aleni vuosina 1974–2009 noin 32 prosenttiyksikköä, mikä kasvatti vaihtotaseen alijäämää ja lisäsi alati kasvavaa ulkomaista velkaa. Hallitsemattomat julkiset menot yhdessä sen kanssa, ettei verotuksen avulla kyetty varmistamaan riittäviä tuloja, johtivat julkisen velan kertymiseen (8).

5.3

Elokuussa 2015 päästiin sopimukseen kolmannesta vakaustukiohjelmasta yhteisymmärryspöytäkirjaan tehdyllä täydennyksellä. Siinä eritellään yksityiskohtaisesti poliittiset ehdot, joihin sisältyi sosiaalisten vaikutusten arviointi. Kyseessä oli komission keino edistää neuvotteluprosessia ja myös käsikirja ohjelman täytäntöönpanon seurantaa ja valvontaa varten. Tätä edelsivät puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vuonna 2014 esittämät painokkaat vaatimukset ja suuntaviivat, joiden mukaan tulevaisuudessa kaikkien tuki- ja uudistusohjelmien yhteydessä on toteutettava paitsi julkisen talouden kestävyyttä koskeva arviointi myös sosiaalisia vaikutuksia koskeva arviointi. Lisäksi tavoitteena oli varmistaa, että rakenneuudistusten sosiaalisista vaikutuksista keskustellaan julkisesti. Komissio on täysin tietoinen Kreikan sosiaalisista olosuhteista ja pitää niiden parantamista olennaisen tärkeänä kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi (9).

5.4

Eurooppa-neuvoston 15. kesäkuuta 2017 tekemällä päätöksellä Kreikalle myönnettiin lisää lainaa sen taloudellisen, finanssipoliittisen ja sosiaalisen elpymisen tukemiseksi.

6.   Sopeutusohjelman avulla saavutetut makrotaloudelliset, sosiaaliset ja finanssipoliittiset tulokset

6.1

Yleisesti voidaan todeta, että ainoa saavutus, jonka voidaan katsoa olevan sopeutusohjelmien ansiota, on ollut jäsenvaltioiden (Irlanti ja Portugali) mahdollisuus irtautua liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä ja päästä jälleen rahoitusmarkkinoille hyväksyttävin rahoitusehdoin. Julkisen talouden alijäämän supistuminen ja viennin kasvu ovat osaltaan edistäneet vaihtotaseen (tavarat, palvelut ja pääoma) suotuisaa kehitystä. Myös talouskasvu ja työllisyys ovat kehittyneet myönteisesti vuodesta 2014 lähtien. Kaikilla muilla indikaattoreilla on edelleen dramaattinen vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin ja makrotaloudellisten tekijöiden heikkenemiseen, ja nämä seuraukset ovat vielä pitkään nähtävissä. Tietyt aiheutetut vahingot ovat pysyviä, kuten korkeasti koulutettujen henkilöiden maastamuutto, jolla on kielteinen vaikutus innovoinnin kasvupotentiaaliin ja kehitykseen heidän lähtömaissaan, sekä köyhyyden ja tuloihin, perusterveydenhuollon piiriin pääsyyn ja väestön yleiseen hyvinvointiin (10) liittyvän eriarvoisuuden dramaattinen kasvu.

7.   Saadut kokemukset, joiden tulee johtaa muutoksiin ja innovaatioihin EU:n politiikoissa

7.1

Euroopan unioni ja euroalue osoittivat olevansa täysin valmistautumattomia jäsenvaltioihin kohdistuvan rahoituskriisin torjumiseen, mikä sai ne hyväksymään IMF:n ehdotukset sellaisinaan sen sijaan, että niitä olisi mukautettu yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin ja solidaarisuuden malleihin. Kreikan tapauksessa Euroopan unioni menetti kallista aikaa ennen reagoimistaan ongelmaan, ja alussa sen ehdotukset eivät olleet selkeitä eivätkä lopullisia – esimerkiksi tarvittavan lainan kokonaismäärää muutettiin useita kertoja komission epäröinnin johdosta, mikä mahdollisti näin markkinakeinottelun ja johti jo entuudestaan huonon tilanteen heikkenemiseen.

7.2

Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa käyttöön otetut talouden, rahoitusalan ja finanssipolitiikan sopeutusohjelmat olivat IMF:n laatimia ja heijastivat osaksi samanlaista ajattelutapaa, jota IMF oli soveltanut 1980-luvun kriisiaikoina Afrikassa ja 1990-luvulla eräissä Aasian maissa. Näissä tapauksissa valuutan devalvointi valuuttakurssimekanismin avulla osoittautui tehokkaaksi keinoksi ylläpitää kasvua ja helpottaa maksutaseeseen kohdistuvaa painetta – ja saavuttaa näin makrotaloudellinen vakaus ja erityisesti vakaa julkinen talous ja inflaatio – sekä vauhdittaa vientiä (1). Kreikan, Irlannin ja Portugalin tapauksissa uutta oli se, että ohjelmat pantiin täytäntöön ensimmäisen kerran yhteisvaluutta-alueella (jolla ei voitu turvautua valuutan devalvointiin) ja Euroopan unioniin ja euroalueeseen kuuluvissa maissa. Näiden jäsenvaltioiden tapauksessa – kun tavoitteena oli julkisen talouden epätasapainon ja ulkoisen epätasapainon korjaaminen ja luottamuksen palauttaminen – IMF katsoi, että taloutta on tarpeen kohdentaa merkittävällä tavalla uudelleen, sillä bkt:n kasvun odotettiin olevan vähäistä (2). Sopeutusohjelmien avulla pyrittiin näin ollen vakauttamaan julkinen talous toteuttamalla säästötoimia, jotka johtivat julkisten menojen rajuihin leikkauksiin ja pitkän aikavälin rakenteellisiin toimenpiteisiin, kuten vero-, työmarkkina- ja palkkauudistuksiin alijäämien supistamiseksi ja valtion tulojen lisäämiseksi. Tämä talouden kiristämispolitiikka pantiin täytäntöön devalvoimalla sisäisesti taloudellisen ja sosiaalisen mallin osatekijät.

7.3

IMF:n riippumattoman arviointitoimiston (Independent Evaluation Office) toteuttama yleinen arvio IMF:n ohjelmista (heinäkuu 2016) osoittaa, että vaikka kriisiä edeltävän valvonnan yhteydessä ongelmat oli havaittu asianmukaisesti kyseisissä kolmessa maassa, riskejä niiden koko laajuudessaan ei kyetty ennakoimaan eikä arvioimaan, mikä myöhemmin osoittautui olevan olennaisen tärkeää kielteisten vaikutusten kannalta. Tämä vaikutti osaltaan siihen, että sopeutusohjelmien vaikuttavuudessa oli vaihtelua. Arviossa tuodaan myös esiin epäjohdonmukaisuuksia troikan osapuolten toiminnan koordinoinnissa euroalueen välineitä (talous- ja rahaliitto, vakaus- ja kasvusopimus, liiallisia alijäämiä koskeva menettely ja eurooppalainen ohjausjakso) täytäntöönpantaessa ja noudatettaessa. Lisäksi siinä todetaan, ettei neuvotteluryhmien koulutusta ja niiden jäsenten välisiä vastuualueita ollut määritelty selkeästi ja ettei aiemmista kriiseistä saatuja kokemuksia otettu aina huomioon.

7.3.1

Säästötoimet synnyttivät noidankehän, jossa tiukka talouskuri johti taantumaan, jota seurasivat uudet säästötoimet. Tästä oli seurauksena katastrofaalinen tilanne, jossa bkt laski 10 ja 20 vuoden takaisille tasoille, julkiset ja yksityiset investointimenot supistuivat ja pankkijärjestelmä romahti. Tämä johti tuotantojärjestelmän (pk- ja perheyritykset ja itsenäiset ammatinharjoittajat) konkurssiin ja katastrofaalisen tiukkaan taloudenpitoon sosiaalisen suojelun kaikilla tasoilla.

7.4

Avustusohjelmien laatimisen epäkohdat ja epäjohdonmukaisuudet olivat yleisesti ottaen seuraavat: — Kriisin rakenteellinen ulottuvuus jätettiin huomiotta. — Yritysten ja kotitalouksien velkaantumisaste aliarvioitiin. — Kotimaisen kysynnän painoarvo kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta aliarvioitiin. — Valtiouudistuksessa ei puututtu keskeisiin rakenteellisiin tekijöihin. — Talouden rakenneuudistus typistyi sisäiseen kilpailukykyyn vaikuttavien tekijöiden (palkat, työajan pidennys, rajoittava työmarkkinauudistus, verojen jyrkkä korotus jne.) devalvoimiseen. — Aikajänne ohjelmien täytäntöönpanoa varten oli lyhyt. — On äärimmäisen vaikeaa saavuttaa samanaikaisesti sisäinen ja ulkoinen tasapaino, kun kummankin taseen alijäämä on hyvin suuri. — Julkista taloutta vakauttavat toimenpiteet, joita toteutetaan erityisesti menopuolella vakavan taantuman tilanteessa, kun asianomaisella maalla ei ole käytettävissään mekanismia valuutan arvon alentamiseksi ja kun sen kumppanimaat toimivat täsmälleen samoin, eivät ole tuottaneet odotettuja tuloksia missään maailman maassa missään historian vaiheessa. Niiden vaikutuksia pidetään nykyisin laajalti taantumaa lyhyellä aikavälillä edistävinä, ja vahingot, joita ne jättävät talouteen, ovat usein pysyviä. — Epäasianmukaiset finanssipoliittiset kertoimet johtivat vakaviin virheisiin.

7.5

Sopeutusohjelmassa on otettava huomioon kaikki ohjelman onnistumisen kannalta merkittävät poliittiset näkökohdat ja keskustelut, mutta siihen on aina sisällyttävä sopeutustoimia koskevia ”vaikutusten jakautumisen indikaattoreita”, jolloin on erityisesti selvitettävä sosiaaliset vaikutukset ja vaikutukset yrityksiin mitä erilaisimmilla tasoilla. On myös täsmennettävä korvaavat toimenpiteet, jotta nämä kielteiset vaikutukset (esimerkiksi yritysten konkurssit, työttömyyden kasvu, palkkojen aleneminen, köyhyyden lisääntyminen ja maastamuuton lisääntyminen) voidaan torjua onnistuneesti elvytysohjelmien avulla ja jotta vältetään dramaattiset sosiaaliset tilanteet (maastamuutto mukaan luettuna). Kaikkien alojen on oltava voittajia, eikä saa olla voittavia ja häviäviä aloja, kuten tapahtui Kreikassa, Irlannissa ja Portugalissa sovellettujen ohjelmien yhteydessä.

---

(1)  Easterly 2002; Greece: Staff Report on Request for Stand-By Arrangement, Country Report No. 10/110, IMF, toukokuu 2010; Keskusteluasiakirja talous- ja rahaliiton syventämisestä, Euroopan komissio, 31. toukokuuta 2017.

(2)  Ks. makrotalouden epätasapainoa käsittelevä ETSK:n lausunto (EUVL C 218, 23.7.2011, s. 53).

(3)  ZBW – Leibniz Information Centre for Economics (Intereconomics 2013)

(4)  ZBW – Leibniz Information Centre for Economics (Intereconomics 2013)

(5)  ZBW – Leibniz Information Centre for Economics (Intereconomics 2013)

(6)  ETSK:n tutkimus ”The impact of anti-crisis measures and the social and employment situation: Ireland” (2013).

(7)  ZBW – Leibniz Information Centre for Economics (Intereconomics 2013).

(8)  ETSK:n tutkimus ”The impact of anti-crisis measures and the social and employment situation: Greece” (2013).

(9)  EP:n talouden hallinnan tukiyksikön tutkimus aiheesta The Troika and financial assistance in the euro area: successes and failures (helmikuu 2014).

(10)  Ks. liite 1 tärkeimmistä tilastollisista indikaattoreista.

---

---

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/11

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Teolliset muutokset terveysalalla”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2018/C 227/02)

Esittelijä:	Joost VAN IERSEL
Toinen esittelijä:	Enrico GIBELLIERI

Komitean täysistunnon päätös	1.6.2017
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava elin	neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
Hyväksyminen CCMI:ssä	23.1.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	Hyväksyttiin yksimielisesti (163 ääntä puolesta)

1.   Päätelmät

1.1

Lääketieteellisen teknologian alalla – joka on tämän lausunnon tarkastelukohde – on merkittävä rooli terveydenhuoltoalalla nykyisin meneillään olevassa muutoksessa potilaiden ja arvopohjaisen terveydenhuollon hyväksi Euroopassa.

1.2

Keskeinen kysymys on erittäin yksilöllinen terveydenhuolto, jonka avulla taataan yhtäläinen ja entistä parempi saatavuus ja laatu. Teknologia ja anonyymien tietojen lukuisat lähteet helpottavat merkittävästi uudenlaisia hoitoja ja toimenpiteitä sekä hyödyttävät ennaltaehkäisyn ja toipumisen kaikkia vaiheita. Toipuminen tapahtuu yhä enemmän sairaaloiden ulkopuolella sähköisen terveydenhuollon teknologiaa hyödyntämällä.

1.3

Toissijaisuusperiaatetta suojellaan tarkasti terveydenhuoltojärjestelmissä, sillä kyse on yleishyödyllisistä palveluista. Terveydenhuolto ja sen organisointi on erittäin hajautettua ja pilkkoutunutta. Kansallisia ja alueellisia esteitä on vähennettävä uusien teknologioiden tulosten optimoimiseksi ja tehokkuuden ja tuloksekkuuden parantamiseksi terveydenhuoltojärjestelmien yleisesti määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti.

1.4

Monien erilaisten keskeisten sidosryhmien – kansalliset ministeriöt, potilasjärjestöt, lääketieteellinen henkilöstö ja muu terveydenhuollon henkilöstö, sairaalat, vakuutusyhtiöt ja valvontaviranomaiset – jatkuva keskinäinen vuorovaikutus luo monimutkaisen ympäristön teollisille toimijoille, erityisesti pk-yrityksille.

1.5

Teollisuuden muutosprosesseissa on niin ikään otettava asianmukaisesti huomioon neuvoston vuonna 2006 määrittelemät yhteiset arvot ja periaatteet, joille Euroopan terveydenhuoltojärjestelmät perustuvat (1) ja jotka on vahvistettu äskettäin tehdyissä EU:n sosiaalista pilaria koskevissa sitoumuksissa ja hyväksytyissä kestävän kehityksen tavoitteissa (2).

1.6

Teollisuus tarvitsee unionitasoa luotettavien kotimaan markkinoiden perustaksi sekä riittävän kansainvälisen selviytymiskyvyn kehittämiseksi. EU:lla on ratkaisevan tärkeä asema luotaessa entistä parempia toimintaedellytyksiä sekä ohjattaessa ja seurattaessa muutosprosesseja.

1.7

Keskeisten sidosryhmien ja jäsenvaltioiden tulisi kehittää optimaalisia toimintatapoja ja velvoitteita, jotka koskevat terveydenhuolto- ja hoivapalveluiden saatavuutta ja laatua, kohtuuhintaisuutta sekä ennaltaehkäisyä. Samassa yhteydessä tarvitaan erityisiä toimintatapoja, jotka koskevat myös sairaanhoitoa, muita heikommassa asemassa olevien ja etenkin iäkkäiden ihmisten tarpeiden täyttämiseksi. Yhtä lailla tärkeitä ovat optimaaliset toimintatavat suhteessa uusiin teknologioihin ja innovointiin, integroituihin hoitomalleihin ja liittoutumiin sekä (rajatylittäviin) verkostoihin ja (laajamittaisiin) julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin. Olisi varmistettava EU:n sääntöjen ja suuntaviivojen asianmukainen täytäntöönpano. Kukin näistä kysymyksistä edellyttää, että komission yksiköt omaksuvat aktiivisen ja kannustavan roolin.

Suositukset

1.8

Unionin toimielinten tulisi edistää taloudellista suorituskykyä, innovointia, digitalisointia ja tehokkaita julkisia hankintoja ja samalla helpottaa lääkinnällisten laitteiden ja teollisuustuotteiden rajatylittävää kauppaa.

1.9

EU:n teollisuuspolitiikan on perustuttava jäsenvaltioiden ja EU:n jaettuun toimivaltaan SEUT-sopimuksen 168 artiklan puitteissa. Samaan tapaan EU:n innovaatiopolitiikoilla tulisi olla tukirooli. EU-rahoitusta – Horisontti 2020 -puiteohjelma ja muut ohjelmat – on koordinoitava asianmukaisesti, ja se on sovitettava kansallisiin ohjelmiin.

1.10

Ala hyötyy huomattavasti digitaalisten sisämarkkinoiden strategiasta. Olisi edistettävä (suurten) tietoaineistojen vapaata liikkuvuutta koko unionissa huolehtien samalla potilaiden yksityisyydestä ja turvallisuudesta.

1.11

Julkisilla hankinnoilla on merkittävä rooli käynnistettäessä hankkeita, jotka perustuvat kehittyneisiin teknologioihin. Komission olisi varmistettava julkisten hankintojen tehokkuus kaikkialla unionissa direktiivin 2014/12 mukaisesti.

1.12

Laajemmin tarkasteltuna kansallisten toimintatapojen joukossa on monia aluetason aloitteita. Komission olisi edistettävä onnistuneiden kokemusten vaihtoa. On edistettävä kahdenvälisiä yhteyksiä julkisten terveysviranomaisten ja yksityisten terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien välillä.

1.13

EU-ohjausjakson ja maakohtaisten suositusten (1) yhteydessä olisi myös tarkasteltava teknologisten muutosten vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmien kehittymiseen.

1.14

Komission on pyrittävä tehokkaaseen sisäiseen koordinointiin. Sen tulisi edistää vuoropuhelua ja foorumeita korkeakoulujen, paikallisviranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja lääketieteellisen teknologian alan välillä. Ne voivat tarjota esimerkin kansallisten terveys-, valtiovarain- ja elinkeinoministeriöiden kaltaisten julkisten toimijoiden ja yksityisen sektorin välisestä tiiviistä yhteistyöstä.

1.15

Inhimillinen tekijä on olennaisen tärkeä. Siirtyminen uudenlaisiin terveydenhuolto- ja hoivajärjestelmiin edellyttää avointa suhtautumista ja uudenlaista ammattitaitoa alan kaikilla tasoilla sekä terveydenhuolto- ja hoiva-alaan liittyvän toiminnan järjestämistä uudelleen. Terveys- ja sosiaalipalvelujen alalla vuodesta 2006 käytyä Euroopan tason työmarkkinavuoropuhelua tulee tiivistää, jotta voidaan huolehtia asianmukaisista yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ohjelmista sekä parantaa työoloja ja -paikkoja laadullisesti.

2.   Nykytilanne

2.1

ETSK on käsitellyt terveysalan viimeaikaisia kehityssuuntauksia useissa lausunnoissaan (3). Tässä lausunnossa keskitytään erityisesti lääketieteellisen teknologian alan nykyiseen syvään muutokseen.

2.2

Euroopan lääketieteellisen teknologian ala työllistää yksinään yli 575 000 ihmistä, jotka työskentelevät noin 26 000 yrityksessä. Teollisuusalaa hallitsevat pk-yritykset, jotka toimivat vuorovaikutuksessa suurten yritysten kanssa.

2.3

Alan taloudellisen arvon arvioidaan olevan suuruudeltaan noin 100 miljardia euroa. Vuonna 2015 positiivinen kauppatase oli 14,1 miljardia euroa eli kaksinkertainen vuoteen 2006 verrattuna ja ylitti huomattavasti Yhdysvaltojen kauppataseen ylijäämän, joka oli viisi miljardia euroa. Alalla on erinomaiset tulevaisuudennäkymät.

2.4

Tutkimusta vievät eteenpäin sekä jatkuvat vähittäiset innovaatiot että mullistavat ja läpimurtoinnovaatiot yrityksissä, mutta usein sitä tehdään myös spin-off-yrityksissä, jotka ovat saaneet alkunsa yliopistollisten sairaaloiden kaltaisista olemassa olevista rakenteista. Patenttien määrä on osoitus innovoinnin avulla aikaansaadusta lisäarvosta. Vuonna 2015 lääketieteellisen teknologian alalla tehtiin 12 474 patenttihakemusta. Tämä määrä on noin 17 prosenttia enemmän kuin digitaalisen viestinnän ja tietotekniikan alalla ja lähes 55 prosenttia enemmän kuin lääke- ja bioteknologia-alalla (4).

2.5

Vuonna 2015 terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon osuus oli 8,7 prosenttia bruttokansantuotteesta EU:ssa ja 15 prosenttia kaikista julkisista menoista. Tämä osuus voi nousta 12,6 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2060 mennessä yhä kalliimpien hoitojen, väestön ikääntymisen sekä kroonisten sairauksien ja sairauksien yhteisesiintymisen jyrkän lisääntymisen johdosta (5). Taloudellisten rajoitteiden johdosta terveydenhuoltopalveluissa on kyettävä vastaamaan enenevässä määrin talousarvioon kohdistuviin paineisiin. Tämä saattaa johtaa lyhyellä aikavälillä budjettileikkauksiin, joilla on kielteinen vaikutus t&k-menoihin.

2.6

Yhteinen luominen ja yhteistyö suurten yritysten ja pk-yritysten välillä on nykyään sääntö. Suuret yritykset keskittyvät pääomaintensiivisten laite- ja ohjelmistoalustojen kehittämiseen, kun vastaavasti pk-yritysten toiminnassa painopisteenä ovat erityisalustat erityisiin tarkoituksiin.

2.7

Maiden välillä on merkittäviä eroja. Myös terveydenhuoltojärjestelmät ja rahoitusrakenteet sekä teknologian taso, innovatiivisten ratkaisujen ja vallitsevien lääketieteellisten käytäntöjen hyödyntäminen mukaan luettuina, vaihtelevat suuresti maasta toiseen.

2.8

Lääketieteellisen teknologian alalla on edessään paitsi mahdollisuuksia mutta myös merkittäviä haasteita. Se on erillinen teollisuudenalansa johtuen julkisten toimijoiden hallitsevasta asemasta, sidosryhmien suuresta määrästä, eurooppalaisten arvojen vaikutuksesta (6) ja kestävän julkisen rahoituksen tarpeesta sekä tarkasti suojellusta toissijaisuusperiaatteesta ja yleensä aluekohtaisista ekosysteemeistä, jotka on usein hajautettu.

2.9

Alueet tarjoavat hyvän perustan yhteistyölle. Klusterialoitteiden puuttuminen ja alueellinen hajanaisuus ovat kuitenkin usein esteenä innovatiivisille pk-yrityksille, sillä niiden kyky houkutella pääomasijoituksia on suoraan yhteydessä niiden kykyyn kehittää laajemmat markkinat terveydenhuoltoalan digitaalisille ratkaisuille.

2.10

Toisin kuin Yhdysvalloissa, missä suuri osa terveydenhuollosta on järjestetty yksityisten vakuutusjärjestelmien kautta, terveydenhuolto Euroopassa rahoitetaan pääasiassa julkisin varoin.

2.11

Edistyminen lääketieteellisen teknologian alalla perustuu kaikkien sidosryhmien väliseen tiiviiseen vuorovaikutukseen. Toimintaympäristö on nyt radikaalisti muuttumassa, kun uudet toimijat vievät digitalisaatiokehitystä eteenpäin. Alalla on löydettävä herkkä tasapaino markkinavoimien ja kohtuuhintaisia terveydenhuoltopalveluja kaikille edellyttävän yleisen edun välillä.

2.12

Alalla toimitaan ympäristössä, joka muodostuu toimilasta itsestään, lääkäreistä, sairaaloista, oikeuksistaan tietoisista potilaista, potilasjärjestöistä ja vakuutusyhtiöistä (kansalliset lakisääteiset/pakolliset sosiaaliturvajärjestelmät mukaan luettuina), toisin sanoen monista sidosryhmistä, jotka toimivat vuorovaikutuksessa keskenään monimutkaisessa järjestelmässä.

2.13

Teknologia ja innovointi ovat erottamaton osa tätä erityistä ekosysteemiä. Innovointia ei enää vie eteenpäin pääasiassa tarjontapuoli. Nykyiset käytännöt osoittavat siirtymisen kohti kysyntäpuolta, joka ei yleensä ole erityisen halukas omaksumaan uusia lähestymistapoja. Lopputulos on yleensä saatu aikaan kaikkien sidosryhmien välisen tiiviin kansallisen ja usein alueellisen tason koordinoinnin avulla.

2.14

Teollisuusalalla keskitytään erityisiin ratkaisuihin ja teollisen arvoketjun kunkin osan uudistamiseen. Kullakin lääketieteen erikoisalalla on omat erityispiirteensä. Samanaikaisesti yhdistetyt hoitoratkaisut ovat yhä yleisempiä.

2.15

Järjestelmän toimintaa testataan jatkuvasti. Alan ei ole lainkaan helppoa noudattaa kaikkia vaatimuksia, kun sääntelylliset velvoitteet ovat toisinaan päällekkäisiä.

3.   EU:n teollisuuspolitiikka

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että EU on viime aikoina kiinnittänyt huomiota tuotannon tehostamiseen lisäämällä innovointia sekä parantamalla (kustannus)tehokkuutta, saatavuutta ja digitaalista osaamista (7). Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia avaa uusia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös haasteita.

3.2

EU:n teollisuuspolitiikka voi perustua jäsenvaltioiden ja EU:n jaettuun toimivaltaan SEUT-sopimuksen 168 artiklan (8) puitteissa. Samaan aikaan on tehostettava yhteistyötä WHO:n ja OECD:n kanssa. EU:n ja kansallisten viranomaisten olisi aktiivisesti torjuttava haitallista pilkkoutumista. Objektiiviset mittaustulokset ovat toivottavia.

3.3

Toimialan suorituskykyä sekä vuorovaikutusta toimialan ja kansallisten ja alueellisten sidosryhmien välillä on edistettävä. EU:n rahoitusmekanismien ja kansallisen rahoituksen tulisi täydentää toisiaan. Eurooppalaiset, kansalliset ja alueelliset tavoitteet olisi tuotava samaan kehykseen.

3.4

Monet terveysalan direktiivit ja suuntaviivat koskevat myös toimialaa: terveys ja turvallisuus (9), potilaiden oikeudet (10), yksityisyys ja teollis- ja tekijänoikeudet. Varoja erityisesti seitsemännestä puiteohjelmasta, Horisontti 2020 -puiteohjelmasta ja koheesiopolitiikasta käytetään lääkinnällisiin laitteisiin liittyvien hankkeiden yhteisrahoitukseen. Horisontti 2020 -puiteohjelma on hyödyttänyt tutkimuksen ja lääketieteen teknologian alalla erityisesti lääketeollisuutta. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) on osallistunut vuodesta 2015 lähtien hyvin aktiivisesti alueellisten aloitteiden rahoittamiseen (11).

3.5

EU:n teollisuuspolitiikalla on olennainen merkitys, kun otetaan huomioon rahoitustuki ja teknologiset saavutukset kilpailevilla lainkäyttöalueilla. Kiinassa pyritään Kiina 2025 -strategian avulla suosimaan kotimaisia tuotemerkkejä, kannustamaan sairaaloita suosimaan kiinalaista teollisuutta sekä estämään ulkomaiset investoinnit. Tämä voi iskeä kovaa eurooppalaisiin yrityksiin. Kun ajatellaan nykyistä ja yhä lisääntyvää protektionismia Yhdysvalloissa, voidaan tuskin puhua Atlantin molemmin puolin vallitsevista tasapuolisista toimintaedellytyksistä. Digitaalinen vallankumous on käynnissä myös Yhdysvalloissa (12). Yhdysvalloissa toimivilla yrityksillä on helppo pääsy Euroopan markkinoille. Google on vahva uusi kilpailija. EU:n kauppaneuvotteluissa on turvattava ajantasainen eurooppalainen tuotanto huolehdittaessa yleiskattavasta terveydenhuollosta.

3.6

Tietojen optimoiminen lisää mahdollisuuksia kaikkien Eurooppaan sijoittautuneiden yritysten kannalta (13). Sähköiset terveystietojärjestelmät ovat hyvin kalliita. Terveystietojen hajanaisuus ja rajatylittävät esteet haittaavat yhteentoimivuuteen tähtääviä pyrkimyksiä ja eurooppalaisia pk-yrityksiä. Tulevaisuuden yksilölliset lääketieteelliset ratkaisut – entistä parempi ennaltaehkäisy, täsmällisemmät diagnoosit, parempi hoito – hyötyvät suuresti koko EU:ssa toteutettavasta tietoaineiston ja resurssien yhdistämisestä. Tämä voimavarojen yhdistäminen on edelleen suhteellisen vähäistä verrattuna Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

3.7

Julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmien välillä perustettujen julkisten ja yksityisten toimijoiden kumppanuuksien kykyä toteuttaa innovatiivisia ja kestäväpohjaisia ratkaisuja, täyttää teolliset tavoitteet ja saada aikaan hyödyllistä vuorovaikutusta ja vaihdantaa on arvioitava ja seurattava tarkasti.

4.   Innovointi ja tarvittavat kestäväpohjaiset pitkän aikavälin ratkaisut

4.1

Nykyisin teknologiainvestoinnit terveydenhuoltojärjestelmässä ovat vain 2–3 prosenttia kaikista terveydenhuollon kustannuksista. Innovaatioiden kirjo koskee yksityiskohtia myöten kaikkia lääketieteen erikoisaloja (14) ja vaikuttaa merkittävästi lääketieteen alan ammattien tulevaisuuteen sekä sairaaloiden ja yleisesti terveydenhuoltoalan organisointiin. Uusia liiketoimintamalleja otetaan käyttöön kaikkialla EU:ssa.

4.2

Taloudellinen paine saattaa johtaa halvempiin lyhyen aikavälin ratkaisuihin ja siten innovoinnin vähenemiseen. Lisäksi kannustimet monissa eri jäsenvaltioissa eivät edistä innovointia asianmukaisesti, vaan saattavat johtaa siihen, ettei lääketieteellisiin tarpeisiin vastata tai että hoito on potilaan kannalta vähemmän hyödyllistä ja viime kädessä kalliimpaa. EU:n tasolla on toivottavaa harjoittaa kahdenvälistä vaihtotoimintaa ja tehdä aloitteita tunnetuiksi.

4.3

Alalla olisi edistettävä tuotannollista alueellista yhteistyötä ja eläviä laboratorioita. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti edistää yhteistyötä tukemalla katalysaattorina toimivaa kehitystä ja synergioita muun muassa innovointikeskusten kautta sekä edistämällä vuoropuhelua, foorumeja ja yksittäisten hankkeiden välisiä kytköksiä.

4.4

Digitaaliset innovaatiot – varsinkin kun kyse on terveydenhuollon mobiilisovelluksista – voivat auttaa vähentämään kroonisiin sairauksiin liittyviä riskitekijöitä. Terveysalan mobiilisovellusten ja etäseurannan avulla tuetaan ennaltaehkäisyä ja voidaan myös vähentää raskaiden hoitojen myöhempää tarvetta.

4.5

Tutkimus, kehitys ja innovointi eivät ole itse itseään ruokkiva prosessi. Kysyntäpuolella – jota edustaa lähes yksinomaan julkinen sektori – on usein haluttomuutta riskinottoon ja taipumus valita edullisin ratkaisu.

4.6

Toisinaan on voitettava viranomaisten epäluottamus. Hoitohenkilöstö voi hidastaa innovaatioita, jotka voivat johtaa työskentelymenetelmien muuttamiseen esimerkiksi kirurgiassa tai täysin uudenlaisiin hoitomuotoihin, joissa esimerkiksi käytetään robotiikkaa. Hoitoasiantuntijoita koskevat rahoitussäännökset voivat myös heikentää innovointihalukkuutta. Vakuutusyhtiötkään eivät ole aina halukkaita yhteistyöhön. Lyhyesti sanottuna luonnollinen avoimuus innovointia kohtaan edellyttää usein kulttuurista muutosta täyden hyödyn saamiseksi.

4.7

Olisi aiheellista laatia yleiskatsaus erilaisista hyödyllisistä innovaatioista, joilla edistetään elämänlaatua, sairauksien ennaltaehkäisyä ja elinajanodotteen paranemista ja pitenemistä sekä entistä parempaa kustannus-hintasuhdetta.

4.8

Tämä on myös sopusoinnussa hinta-laatusuhteen (money for value) käsitteen kanssa. Terveys ja terveydenhuolto ovat olleet – ja mahdollisesti ovat edelleen – nopeimmin kasvava ala kansallisissa talousarvioissa. Valtiovarain- ja terveysministeriöiden sekä sidosryhmien tulisi olla yleisesti tietoisia siitä, että tarvitaan innovointia ja potilaille tarjottavia pitkän aikavälin ratkaisuja.

4.9

Samasta näkökulmasta EU:n rahastot – tarvittaessa yhdessä kansallisten rahastojen kanssa – ovat välttämättömiä.

5.   Julkiset hankinnat

5.1

Arviolta 70 prosenttia maailman lääketieteellisen teknologian myynnistä tapahtuu julkisen hankintamenettelyn kautta, ja 70 prosenttia päätöksistä näissä tapauksissa tehdään hinnan perusteella. Nämä molemmat prosenttiosuudet ovat kasvussa. Tämä johtaa yleensä kilpailun sekä innovoinnin ja uusien teknologioiden vähenemiseen, mistä ovat seurauksena korkeammat kustannukset ja lisäarvon heikkeneminen potilaiden kannalta (15).

5.2

Kustannusten nousun pitäisi kannustaa siihen, että sairaaloissa ja terveydenhuoltojärjestelmissä luovutaan ostamasta lääketieteellisiä tuotteita ensihankintakustannusten perusteella (16). Tärkeitä näkökohtia ovat — huomattavat säästöt, jos hankinnoissa saatavan lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn edelle asetetaan asianmukaisesti arvioidut pitkän aikavälin edut — laatua edistävät innovatiiviset ratkaisut ja koko elinkaaren kustannukset — hankinnoista vastaavien riittävä erityisosaaminen, joka näiltä usein puuttuu — avoimet ja syrjimättömät neuvottelut tarjonta- ja kysyntäpuolen välillä.

5.3

Päteviä ostajia, jotka keskittyvät uusimpiin ja toimiviksi osoittautuneisiin innovaatioihin, olisi pidettävä lopputuloksen kannalta olennaisen tärkeinä. Tietyssä mielessä ostaja voidaan nähdä linkkinä potilaan ja toimittajan intressien välillä pyrkiessään vähentämään kustannuksia ja edistämään tuotantoa.

5.4

Tarjouksia on tarkasteltava kokonaisvaltaisesta näkökulmasta, jossa otetaan huomioon tuotteiden ja palvelujen laatu ja kustannukset niiden koko elinkaaren aikana. Myös tämä puhuu sen puolesta, että tarvitaan yhdennettyjä hoitomuotoja, joita Integrated Care Alliance -järjestö (17) kannattaa.

5.5

Kaikilla sidosryhmillä on yhteinen vastuu käyttäjien ja kumppaneiden tarpeiden kartoittamisesta tarjouskilpailumenettelyssä. Tämä on vaikea prosessi johtuen monenlaisista haasteista, jotka liittyvät kustannusten laskemiseen ja laadun arvioimiseen lääketieteen monilla eri aloilla. Se edellyttää oikeanlaista asennoitumista kaikilta sidosryhmiltä. Parhaiden käytäntöjen jakaminen unionissa sekä avoin rajatylittävä keskustelu ja näkemystenvaihto EU:n tasolla ovat tässä suureksi avuksi.

6.   Digitalisaatio

6.1

Teknologiset muutokset ja digitalisaation mullistavat, laaja-alaiset vaikutukset edellyttävät vahvaa sitoutumista ja osallistumista terveysalan kaikilta sidosryhmiltä.

6.2

Sähköinen terveydenhuolto mahdollistaa sen, että terveydenhuollon ammattilaiset voivat olla vuorovaikutuksessa etäältä potilaiden ja muiden kollegojen kanssa. Se auttaa osaltaan levittämään erityistietämystä ja helpottaa tutkimusta sekä mahdollistaa monenlaisia uusia ratkaisuja ja on näin kiistatta kasvua edistävä tekijä. Sähköinen terveydenhuolto myös keventää terveydenhuollon määrärahoihin kohdistuvaa painetta. Terveysalan mobiilisovellusten avulla parannetaan kotisairaanhoitoa, ja niillä on ratkaisevan tärkeä rooli edistettäessä potilaiden liikkuvuutta. Samalla on kuitenkin huolehdittava tietosuojasta sekä potilaiden yksityisyydestä ja turvallisuudesta.

6.3

Komissio toteaa, että digitalisaatiokehitykseen liittyvien mahdollisuuksien ja nykyisten terveydenhuolto- ja -hoivajärjestelmien välillä on edelleen huomattava kuilu (18). Esteet ovat moninaisia: kansallinen lainsäädäntö, rahoitus- ja maksujärjestelmät, lääketieteen alalla ja julkisella sektorilla noudatettavat perinteiset lähestymistavat, markkinoiden hajanaisuus ja scale-up-yritysten puuttuminen. Alan intressissä on myös pyrkiä siihen, että muutos tapahtuu oikealla tavalla, jotta vältetään epätyydyttävät tulokset ja mahdollisesti entistä suurempi työtaakka.

6.4

Koska terveysalalla on huomattava merkitys (noin 10 prosenttia EU:n bkt:sta), laajamittaiseen digitalisointiin tähtäävät suunnitelmat avaavat merkittävän mahdollisuuden laajentaa alaa entisestään (19). Tietoisuus digitalisaation vaikutuksesta, tekoäly mukaan luettuna, kasvaa nopeasti (20). Komissio hyväksyi hiljattain tiedonannon, jossa käsitellään digitaalisia sisämarkkinoita koskevan strategian kolmea painopistettä terveydenhuolto- ja hoiva-alalla: — Varmistetaan kansalaisten pääsy käsiksi sähköisiin potilasasiakirjoihin ja mahdollisuus niiden rajatylittävään jakamiseen sekä sähköisten lääkemääräysten käyttö. — Tuetaan edistyneen tutkimuksen, sairauksien ehkäisemisen ja yksilöllisen terveydenhuollon ja hoivan tietoinfrastruktuuria keskeisillä aloilla. — Helpotetaan palautteen antamista ja vuorovaikutusta potilaiden ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien välillä, tuetaan ennaltaehkäisyä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä sekä laadukasta ja potilaskeskeistä hoitoa, keskitytään kroonisiin sairauksiin ja parannetaan terveydenhuoltojärjestelmien tuloksia.

6.5

Terveydenhuolto- ja hoiva-alan digitaalista muutosta koskevassa suunnitelmassa todetaan, että ellei EU sovita tehokasta innovointia ja talous- ja teollisuuspolitiikkoja yhteen terveys- ja sosiaalipolitiikkojen sekä käyttäjien ja potilaiden tarpeiden kanssa, sosiaaliset ja taloudelliset mallit ja kansalaisten elämänlaatu EU:ssa ovat vaarassa. Tämä on ratkaisevan tärkeä näkökohta, johon on puututtava (21). OECD katsoo, että hallitusvallalla on ratkaiseva johtava rooli, sillä ne mahdollistavat tieto- ja viestintäteknologian tehokkaan hyödyntämisen terveydenhuoltojärjestelmiä muutettaessa ja uudistettaessa (22). OECD toteaa kuitenkin, että teknologisten ratkaisujen hajanaisuus ja nopeasti kehittyvä luonne yhdistettynä koko alaan sovellettavien normien puuttumiseen ja tieto- ja viestintäteknisiä järjestelmiä koskevien nykyisten sääntöjen noudattamatta jättämiseen voi johtaa suureen epäonnistumisen vaaraan ja heikkoihin tuottoihin (23).

6.6

On jo olemassa laaja kirjo menestyviä sähköisen terveydenhuollon aloitteita. Maiden ja alueiden välillä on kuitenkin huomattavia eroja. Äskettäin otettiin käyttöön vuorovaikutuksen ja synergioiden edistämiseen tähtäävä kokonaisvaltainen strategia Euroopan teollisuuden digitalisointihankkeessa sekä uusi malli, jonka avulla EU:n eri aloitteet yhdistetään, johon ala on selkeästi sitoutunut ja jota jäsenvaltiot ja alueelliset strategiat tukevat (24).

6.7

Teollisuus 4.0 -aloitteen esimerkkiä seuraten komissio on nyt käynnistänyt Terveys 4.0 -aloitteen ja valmistelee parhaillaan useita EU-tason ohjelmia. Tarvitaan samanhenkisyyttä kaikkien asianomaisten pääosastojen välillä synergiaetujen saavuttamiseksi. On edistettävä teknologiayhteisöjä, jotka toimivat kansallisten ja alueellisten aloitteiden rinnalla, sekä (rajatylittävää) verkostoitumista. Äskettäin perustetun työryhmän tulisi edistää samankaltaista kehitystä (25).

6.8

Useita EU:n kokeiluhankkeita ja aloitteita ei ole viety kaikilta osin päätökseen samalla, kun uusia aloitteita on käynnistetty. Kestävämpi menetelmä olisi, että käytössä on pysyviä mekanismeja, joilla tuetaan teollisuusalaa ja innovointia, täytäntöönpano mukaan luettuna.

6.9

Massadata tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia edistää syvällisiä muutoksia lääketieteellisessä hoidossa. On tärkeää, että sähköisiä potilasasiakirjoja hallinnoidaan ja suojellaan turvallisesti terveydenhoitotietojen hallinnointia koskevien käytäntöjen mukaisesti kansallisia määräyksiä noudattaen (26). Tehokkailla täydennyskoulutusstrategioilla (27) on merkittävä rooli erityisesti, kun kyse on tiedonhallinnasta ja potilaiden yksityisyyden suojaa koskevista normeista, pilvipalveluympäristöistä ja massadatan säilytystä koskevista turvallisuusinvestoinneista.

6.10

Tilastot osoittavat, että terveydenhuoltoala on erityisen haavoittuva kyberhyökkäyksille. Kyberturvallisuus on näin ollen asetettava niin ikään painopisteeksi uusissa teollisissa sovelluksissa.

6.11

Massadata auttaa luomaan yksilöllisiä tuotteita ja palveluja, myös tuottajien ja potilaiden välisessä suhteessa. Sen vaikutukset kohdistuvat seuraaviin aloihin: — siirtyminen terveydenhuoltopalveluista kotihoitoon — siirtyminen yleispätevistä ratkaisuista yksilölliseen hoitoon — siirtyminen hoidosta ennaltaehkäisyyn — rajoitusten poistaminen sairauden tai vamman tapauksessa.

6.12

Sen lisäksi, että digitalisaatio ja massadata edistävät henkilökohtaisten sensorien ja laitteiden yleistymistä, niillä on myös keskeinen rooli uudenlaisessa diagnostiikassa, tutkimuksessa ja ennaltaehkäisyssä sekä tuettaessa potilaiden voimaannuttamista ja itseohjautuvaa toimintaa samalla, kun ne mahdollistavat optimaaliset ratkaisut integroituun hoitoon. Potilastietojen vaihdolla on ratkaiseva merkitys yhteentoimivuuden kannalta.

6.13

Eurooppalaiset parhaat käytänteet ja vertaispaine sekä objektiiviset arvioinnit ja kokeiluhankkeet ovat hyödyllisiä edellyttäen, että kokeiluhankkeet viedään kokonaisuudessaan päätökseen.

7.   Sosiaaliset vaikutukset ja osaaminen

7.1

Teollisilla muutoksilla on sosiaalisia vaikutuksia sekä itse lääketieteen alaan että terveydenhuoltoalaan yleensä. Kuten muillakin teollisuusaloilla, digitalisaatiosta johtuva liiketoimintamallien muuttuminen edellyttää työolojen ja työmarkkinamekanismien mukauttamista sekä työmarkkinaosapuolten osallistumista useilla eri tasoilla.

7.2

Teknologialla ja innovoinnilla on yleensä huomattava vaikutus työntekijöiden tilanteeseen terveydenhuoltoalalla. Ala voi auttaa valmistamaan työvoimaa uudenlaiseen työympäristöön ja muuttuviin hoitomuotoihin sairaaloiden ja klinikoiden kaltaisten alaan läheisemmin kytköksissä olevien sidosryhmien ohella ja yhdessä niiden kanssa.

7.3

Tarvitaan erityisiä toimintatapoja ja välineitä sellaisten muita heikommassa asemassa olevien ja etenkin iäkkäiden henkilöiden (vanhainkodit) tarpeiden täyttämiseksi, joiden tulisi saada erityistä yksilöllistä tukea ja apua. Ammattimaisen sairaanhoidon alalla tarvitaan kohdennettua koulutusta uusien teknologioiden soveltamisessa tähän potilasryhmään.

7.4

Terveys- ja hoiva-ala ovat suurimpia työllistäjiä EU:ssa. Ennuste, jonka mukaan vuoteen 2025 mennessä EU:ssa on pula jopa kahdesta miljoonasta terveydenhuoltoalan työntekijästä ja 20 miljoonasta hoiva-alan työntekijästä, merkitsee haastetta koko alan kestäväpohjaisen tulevan kehityksen kannalta (28).

7.5

Optimoitu terveydenhuolto- ja hoivajärjestelmä hyötyy merkittävästi erittäin laadukkaan ja motivoituneen hoitojärjestelmän panoksesta ja sitoutumisesta. Terveys- ja hoiva-alan työpaikat ovat usein epävarmoja ja huonosti palkattuja ja työ varsin raskasta. Epäsuhta tarpeiden ja vaaditun työn välillä (laatu) edellyttää terveys- ja hoiva-alaan liittyvän työn ja organisoinnin uudelleenjärjestelyä.

7.6

Tieto- ja viestintäteknologian ja älykkäiden organisaatioiden avulla voidaan luoda houkuttelevampia ja tuottavuutta edistäviä työoloja sekä parempia työpaikkoja. Havaittuihin riskeihin ja ongelmiin sekä kaikenlaisiin uusien teknologioiden herättämiin kysymyksiin olisi vastattava kattavalla tiedottamisella ja kuulemisella eri tasoilla toimivan terveydenhuoltoalan henkilöstön oikeuksien mukaisesti.

7.7

Uudella osaamisella, mukautetuilla työskentelymenetelmillä ja potilaiden voimaannuttamisella on huomattava vaikutus. Nämä prosessit voidaan toteuttaa onnistuneesti vain siten, että kaikki asianomaiset osapuolet sitoutuvat niihin. Niiden tulisi perustua kansallisiin, alakohtaisiin tai yrityskohtaisiin sopimuksiin ja/tai ratkaisuihin, jotka valmistavat työntekijöitä ja terveydenhuoltoalan organisaatioita asianmukaisesti tuleviin muutoksiin. Vuodesta 2006 lähtien on ollut toiminnassa sairaala- ja terveydenhuoltoalan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävä EU:n alakohtainen neuvottelukomitea.

7.8

Koulutuksella ja käytännön kokemuksella sekä jatkokoulutuksella on ratkaisevan tärkeä rooli. Yhteiset eurooppalaiset yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen moduulit ovat toivottavia. Euroopassa olisi edistettävä näistä kysymyksistä tietoisuuden lisäämiseen ja parhaisiin käytänteisiin liittyvää vaihdantaa asiaankuuluvien osapuolten välillä. Myös yleissivistävä ja ammatillinen koulutus mainitaan työmarkkinaosapuolten vuonna 2016 antamassa yhteisessä julistuksessa (29).

7.9

Järjestelmien kehittämistä ja älykkäiden organisaatioiden arvioimista koskevat EU:n laajuiset parhaat käytännöt terveydenhuolto- ja hoiva-alalla voivat myös olla hyödyllisiä edistettäessä lupaavia työntekijöiden osallistumisen muotoja.

7.10

Tarve suhtautua avoimin mielin uusiin tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamiin ratkaisuihin edellyttää, että kaikki terveys- ja hoiva-alan ammattilaiset ovat digitaalisesti kyvykkäitä ja ajan tasalla uusimmista teknologioista. Sen lisäksi, että kaikilla alan eri ammattilaisilla on oltava tietyt valmiudet, myös potilaiden voimaannuttaminen edellyttää oikeanlaista asennoitumista ja asiaankuuluvaa osaamista.

7.11

Terveydenhuollon ammattilaisten valmiuksien kehittämisen ohella on tarpeen kehittää lääketieteellistä tietämystä tietotekniikkayritysten alalla, jotta optimoidaan tietoteknisten välineiden hyödyntäminen terveys- ja hoiva-alalla.

7.12

Työskentelyä epävirallisen hoidon parissa ja sosiaalipalvelujen alalla on myös ajantasaistettava. Epävirallinen hoito on yleistymässä eksponentiaalisesti, ja sama koskee potilaiden voimaannuttamista. Kummatkin voivat merkittävästi parantaa ikääntyvän väestön liikkuvuutta, on kyse sitten vammaisista tai terveistä ikäihmisistä. Käsite ”senioritalous” ei vaadi selityksiä.

---

(1)  Ks. työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston 2. kesäkuuta 2006 antamat päätelmät eurooppalaisten arvojen vaikutuksista (2006/C 146/01) ja niiden liite.

(2)  Ks. etenkin tavoitteet 3, 5, 9 ja 10.

(1)  CRS.

(3)  EUVL C 181, 21.6.2012, s. 160, EUVL C 242, 23.7.2015, s. 48, asiakokonaisuus SOC/560 – Kestäväpohjaiset sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelun järjestelmät digitaaliaikakaudella (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä); EUVL C 133, 9.5.2013, s. 52; EUVL C 434, 15.12.2017, s. 1.

(4)  The European Medical Technological Industry in figures, 2015.

(5)  Euroopan komissio, 2017.

(6)  Ks. alaviite 1.

(7)  Ks. työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston 2. kesäkuuta 2006 antamat päätelmät eurooppalaisten arvojen vaikutuksista (2006/C 146/01) ja niiden liite.

(8)  EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen XIV osasto (Kansanterveys), 168 artikla.

(9)  Neuvosto on hyväksynyt äskettäin jälleen kaksi säädöstä, joilla on merkittävä vaikutus alaan: toinen säädöksistä koskee uusia laitteita ja toinen in vitro -diagnostiikkaa.

(10)  Vrt. tässä yhteydessä perusoikeuskirjan 35 artikla, asiakirja 2012/C 326/02 sekä potilaan oikeuksien eurooppalainen peruskirja vuodelta 2002.

(11)  Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin terveysalaa koskeva osaamis- ja innovaatioyhteisö perustettiin 9. joulukuuta 2014.

(12)  Ks. Goldman Sachsin tutkimus A digital healthcare revolution is coming – and it could save America $300 billion, 2015.

(13)  Ks. komission maaliskuussa 2011 antama tiedonanto ”Euroopan datavetoisen talouden rakentaminen” ja ETSK:n aiheesta laatima, asiakokonaisuuteen TEN/630 kuuluva lausunto.

(14)  Ks. muun muassa Strategic Research Agenda under Horizon 2020, COCIR, syyskuu 2016.

(15)  Procurement, The Unexpected Driver of Value Based Health Care, Boston Consulting Group – MedTech Europe, 2015.

(16)  Terveysala ei suinkaan ole ainoa ala, joka kärsii tällaisista menettelyistä. Alhaisinta hintaa painotetaan useimmissa julkisissa hankinnoissa kaikkialla Euroopassa. Se on yksi tärkeimmistä unionin lainsäädännön syistä, ks. erityisesti vuonna 2014 annettu direktiivi julkisista hankinnoista.

(17)  Ks. muun muassa European Blue Print, viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosasto (luku 6 jäljempänä) ja www.integratedcarealliance.org.

(18)  Ks. Euroopan teollisuuden digitalisointia koskeva aloite (Digitising European Industry initiative): työryhmä 2 – Strengthening leadership in digital technologies and in digital industrial platforms across value chains in all sectors of the economy, luku 5: Overview of the Strategy in ”Digital Transformation of Health and Care”.

(19)  Ks. työryhmä 2, s. 31.

(20)  Ks. esim. Blueprint on Digital Transformation of Health and Care for the Ageing Society, a Strategic Vision developed by Stakeholders, Bryssel, 5.–8. joulukuuta 2016.

(21)  Sama kuin edellä, s. 6.

(22)  Improving Health Sector Efficiency – The Role of Information and Communication Technologies, OECD, 2010.

(23)  Sama kuin edellä, s. 16.

(24)  Työryhmä 2, s. 35.

(25)  Työryhmä, joka pyrkii vahvistamaan terveyspolitiikan ja digitaalipolitiikan välisiä yhteyksiä (taskforce to take health and digital policies further), 27. helmikuuta 2017.

(26)  Ks. myös vuonna 2012 hyväksytty tietosuojaa koskeva kehys.

(27)  Continuing Professional Development Strategies (CPD) eli täydennyskoulutus.

(28)  Blueprint on Digital Transformation of Health and Care for the Ageing Society, a Strategic Vision developed by Stakeholders, s. 19.

(29)  Ks. HOSPEEM-EPSU joint declaration on Continuing Professional Development (CPD) and Life-Long-Learning (LLL) for all health workers in the EU (marraskuu 2009). Lisätietoja tarpeesta investoida terveysalan työvoimaan: YK:n, ILO:n, WHO:n ja OECD:n yhteinen selvitys Working for health and growth: investing in the health workforce.

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/20

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Turkin rooli pakolaiskriisissä”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2018/C 227/03)

Esittelijä:

Dimitris DIMITRIADIS

Komitean täysistunnon päätös	22.9.2016
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava erityisjaosto	”ulkosuhteet”
Hyväksyminen erityisjaostossa	7.11.2017
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	227/6/12

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK toteaa, että Turkilla on keskeinen ja ratkaiseva rooli niin kutsutun pakolaiskriisin hallinnassa Lähi-idän ja Välimeren alueella ja että se on yrittänyt puuttua ongelmaan omilla keinoillaan saatuaan tosin myös lisäapua EU:lta ja kansainväliseltä yhteisöltä.

1.2

ETSK katsoo, että vaikka niin kutsuttu pakolaiskriisi on räjähtänyt käsiin, EU ei ole onnistunut luomaan uskottavaa ja tehokasta yhteistä eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa eikä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, koska osa jäsenvaltioista on perusteettomasti kieltäytynyt noudattamasta niin kansainvälisissä sopimuksissa kuin EU:n omissa perussopimuksissa asetettuja ja huippukokouksissa tai ministerineuvostojen kokouksissa yksimielisesti tehdyissä päätöksissä hyväksyttyjä oikeudellisia velvoitteitaan. Komitea kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota puuttumaan päättäväisemmin tähän ongelmaan ja velvoittamaan ne jäsenvaltiot, jotka eivät noudata EU-tason sitoumuksiaan, ryhtymään vaadittuihin toimenpiteisiin viipymättä.

1.3

ETSK tuomitsee jyrkästi eräiden jäsenvaltioiden muukalaisvihamielisen asennoitumisen pakolaiskriisiin ja pitää tällaista suhtautumista EU:n perusarvojen vastaisena.

1.4

ETSK vakuuttaa olevansa valmis avustamaan kaikin käytettävissään olevin keinoin pakolaiskriisin ratkaisemisessa yhteistyössä EU:n toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden (työnantajat, työntekijät, kansalaisjärjestöt) kanssa. Se on jo tehnyt paljon työtä asian hyväksi antamalla lausuntoja ja käymällä tutustumisvierailuilla tästä humanitaarisesta katastrofista kärsivissä maissa.

1.5

EU:n ja Turkin julkilausuman allekirjoittamisen jälkeen Euroopan rajoja laittomasti ylittävien ja Egeanmerelle hukkuneiden ihmisten määrä on vähentynyt huomattavasti ja tasaisesti. Samaan aikaan muuttovirrat muihin eteläisiin maihin ovat kuitenkin kasvaneet nopeasti, ja tämä huolestuttaa ETSK:ta erityisen paljon. EU:n jäsenvaltioiden saavuttamat tulokset sisäisten siirtojen ja uudelleensijoittamisten suhteen ovat edelleen olleet pettymys. Vaikka tarvittava perusta näiden ohjelmien toteuttamiselle on luotu, nykyinen vauhti ei edelleenkään riitä täyttämään tavoitteita eikä tällä tahdilla siis saada kaikkia ohjelmien piiriin kuuluvia henkilöitä siirrettyä tai uudelleensijoitettua.

1.6

ETSK pitää välttämättömänä, että Turkki laatii kansainvälisten ja eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti (1) sellaisen yhdenmukaisen järjestelmän kansainvälisen suojelun myöntämiseksi turvapaikanhakijoille, jossa ei syrjitä kansainvälistä suojelua hakevia henkilöitä kansallisen alkuperän perusteella vaan annetaan heille kaikille yhtenäinen suoja. Sen olisi muun muassa poistettava maantieteellinen rajoitus muilta kuin eurooppalaisilta turvapaikanhakijoilta ja lopetettava erottelu syyrialaisten ja muiden kuin syyrialaisten turvapaikanhakijoiden välillä (2). Lisäksi on taattava palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen.

1.7

ETSK pitää tarpeellisena parantaa majoitusolosuhteita Turkissa ja kehittää pakolaisaseman saaneiden henkilöiden sosiaaliseen ja taloudelliseen kotouttamiseen sovellettavaa politiikkaa erityisesti työmarkkinoille, terveydenhuoltoon ja koulutukseen pääsyn sekä asunnon saannin suhteen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja lasten suojeluun ja erityisesti koulutukseen pääsyyn ja suojeluun pakkotyöltä ja pakkoavioliitoilta (3).

1.8

ETSK vaatii EU:n ja Turkin pakolaisjulkilausumaan liittyvän kunnollisen, riippumattoman seuranta- ja valvontamekanismin käyttöönottoa, jotta voidaan yhteistyössä Turkin viranomaisten, kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja erikoistuneiden humanitaaristen organisaatioiden kanssa seurata sovittujen ehtojen täytäntöönpanoa ja noudattamista kummankin osapuolen toimesta kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaisesti (4).

1.9

ETSK pitää keskeisen tärkeänä, että vahvistetaan Euroopan rajavartioviraston roolia salakuljetusverkostojen purkamisessa ja ihmiskaupan torjumisessa kansainvälisen oikeuden mukaisesti (5).

1.10

ETSK vaatii, että ne EU:n jäsenvaltiot, jotka eivät ole tähän mennessä osallistuneet sisäisiin siirtoihin ja uudelleensijoittamismenettelyihin, täyttävät velvollisuutensa ja että asiaan liittyvien ohjelmien toteutusta nopeutetaan. Euroopan unionin tuomioistuimen antamat tuomiot sekä komission pyrkimykset varmistaa entistä parempi koordinointi EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä ovat myönteinen askel tähän suuntaan. Päätöksillään EU:n tuomioistuin tuomitsee suoraan eräiden valtioiden käytöksen niiden kieltäytyessä ottamasta pakolaisia alueelleen ja toteaa, että se on turvapaikkapolitiikassa sovellettavan unionin jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja oikeudenmukaisen vastuunjaon vastaista.

1.11

ETSK on syvästi huolissaan Turkin yleisestä ihmisoikeustilanteesta erityisesti epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Komitea katsoo, että Turkin nykyinen hallitus saattaa toimia EU:sta tehdyn sopimuksen 2 artiklassa (6) tarkoitettujen EU:n periaatteiden ja arvojen vastaisesti. ETSK on huolissaan erityisesti siitä, että kansalaisyhteiskunnan organisaatiot eivät voi toimia vapaasti Turkissa etenkään poikkeustilan julistamisen jälkeen, ja katsoo, että niillä on keskeinen tehtävä pakolaisten humanitaarisen tilanteen suhteen pakolaisten paikallisyhteisöihin kotouttamiseen tähtäävien ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa.

1.12

ETSK katsoo, että työmarkkinaosapuolet voivat ja niiden täytyy saada näkyvä asema pakolaiskriisin ratkaisemisessa.

1.13

ETSK on huolissaan EU:n ja Turkin suhteissa viime aikoina ilmenneistä jännitteistä ja jännitteiden kiristymisen mahdollisista vaikutuksista sekä Euroopan ja Turkin välisen sopimuksen täytäntöönpanoon että yleisesti Euroopan ja Turkin suhteisiin. ETSK on edelleen sitä mieltä, että Euroopan ja Turkin suhteissa olisi pyrittävä ylläpitämään Turkin jäsenyysnäkymiä EU:n säännöstön noudattamisesta tinkimättä.

2.   Johdanto: Euroopan muuttoliikeagendasta 18. maaliskuuta 2016 tehtyyn sopimukseen

2.1

Syyriassa syttyneen, valtaisaan humanitaariseen kriisiin johtaneen sodan ja Irakin pitkään kestäneen poliittisen epävakauden synnyttämän räjähdysalttiin tilanteen seurauksena tuhannet pakolaiset alkoivat saapua yli Turkin rajan epäinhimillisissä olosuhteissa, lopullisena päämääränään EU-valtiot ja etenkin Keski-Euroopan maat. Turkki oli tilanteessa, jossa sen piti ”vastaanottaa” noin kolme miljoonaa ihmistä, jotka olivat henkensä kaupalla kulkeneet läpi sota-alueiden ja – jälleen henkensä kaupalla – yrittäneet ja yrittivät edelleen päästä Kreikkaan ylittämällä Euroopan rajan sääntöjenvastaisesti.

2.2

Ensimmäisenä vastaanottajamaana Turkilla on ollut ja on edelleen erityisen ratkaiseva rooli niin kutsutussa pakolaiskriisissä, josta on tullut yksi EU:n suurimmista ratkaisemattomista ongelmista.

2.3

Jäsenvaltioiden kesken toukokuussa 2015 käytyjen vaikeiden ja pitkittyneiden neuvottelujen tuloksena laadittu Euroopan muuttoliikeagenda oli EU:n ensimmäinen yritys löytää ratkaisu henkensä kaupalla sota-alueiden läpi kulkeneiden ja Välimeren ylitystä yrittävien tuhansien pakolaisten ahdinkoon. Sisäisen siirron ja uudelleensijoittamisen käsitteet otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön. Muuttoliikeagenda sisältää sekä välittömiä että pidemmän aikavälin toimenpiteitä, joilla puututaan EU:hun – ja erityisesti Välimeren maihin – kohdistuviin mittaviin muuttovirtoihin ja tällaisten kriisien hoitamisesta seuraaviin ongelmiin. Toimenpiteitä ovat Frontexin määrärahojen kolminkertaistaminen, pakolaisten ja muuttajien siirtäminen EU-maihin tarkkojen kriteerien ja kiintiöiden perusteella, EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun hätätilanteessa käytettävän toimintamekanismin aktivoiminen – ensimmäistä kertaa – jäsenvaltioiden auttamiseksi äkillisen pakolaisjoukkojen maahantulon käsittelemisessä sekä operaation käynnistäminen Välimerellä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan puitteissa salakuljetusverkostojen ja ihmiskaupan torjumiseksi kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

2.4

Kuvaan kuuluu myös 18. maaliskuuta 2016 annettu EU:n ja Turkin julkilausuma, jonka tarkoituksena oli hillitä pakolaiskriisiä ja joka menettelytapasyistä nimettiin epäviralliseksi sopimukseksi, joka koskee sääntöjenvastaista muuttoliikettä Turkista EU:hun. Sen tarkoituksena oli korvata sääntöjenvastainen muuttoliike laillisilla kanavilla, joiden kautta pakolaiset sijoitettaisiin Euroopan unioniin (7). Siinä määrätään muun muassa seuraavaa: i) Kaikki Turkista Kreikkaan sääntöjenvastaisesti saapuvat muuttajat palautetaan 20. päivästä maaliskuuta 2016 takaisin Turkkiin maiden kahdenvälisen sopimuksen nojalla. ii) Kaikki ne, jotka eivät ano turvapaikkaa tai joiden anomus katsotaan perusteettomaksi tai sitä ei voida ottaa käsiteltäväksi, palautetaan Turkkiin. iii) Kreikka ja Turkki sopivat EU:n toimielinten ja virastojen avustuksella tarvittavista kahdenvälisistä järjestelyistä näiden sopimusten täytäntöön panemiseksi, mukaan lukien turkkilaisten virkailijoiden läsnäolosta Kreikan saarilla ja kreikkalaisten virkailijoiden läsnäolosta Turkissa 20. maaliskuuta 2016 alkaen. iv) Jokaista Kreikan saarilta Turkkiin palautettavaa syyrialaista kohti sijoitetaan EU:hun yksi syyrialainen. v) Komission, EU:n virastojen, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun sekä jäsenvaltioiden kanssa yhteistyössä perustetaan mekanismi, jolla varmistetaan tämän periaatteen toteutuminen palautusten aloittamispäivästä lähtien. vi) Etusijalle EU:hun uudelleensijoittamisessa asetetaan Turkissa – ei Kreikassa – oleskelevat syyrialaiset ja heidän joukostaan ne, jotka eivät ole aikaisemmin tulleet tai yrittäneet tulla EU:hun.

2.5

Maaliskuun 18 päivänä 2016 annettuun EU:n ja Turkin julkilausumaan liittyvässä täydentävässä tiedotteessa (8) komissio korostaa mahdollisuutta luokitella Turkki ”turvalliseksi kolmanneksi maaksi” (9). Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen” päädytään samaan johtopäätökseen sillä perusteella, että turvallisen kolmannen maan käsite – sellaisena kuin se on määritelty turvapaikkamenettelydirektiivissä – ei komission mukaan vaadi, että Geneven yleissopimuksen täytäntöönpanoon ei liittyisi varaumia tai maantieteellisiä rajoituksia, vaan merkitsee sitä, että suojelua on periaatteessa mahdollista saada yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti (10).

2.6

ETSK on ilmaissut oman kantansa: sen mielestä turvallisen alkuperämaan käsitettä ei voida missään tapauksessa soveltaa maihin, joissa ei kunnioiteta lehdistön vapautta tai poliittista moniarvoisuutta, tai maihin, joissa esiintyy sukupuoleen ja/tai sukupuoliseen suuntautumiseen taikka kansalliseen, etniseen, kulttuuriseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuvaa vainoa. Harkittaessa tietyn maan lisäämistä turvallisten alkuperämaiden luetteloon on joka tapauksessa arvioitava (ainakin) muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR), Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta (EASO), Euroopan neuvostolta ja muilta ihmisoikeusjärjestöiltä saatavia ajantasaisia lähdetietoja (11).

2.7

EU:n ja Turkin julkilausuman allekirjoittamisen jälkeen Euroopan rajoja laittomasti ylittävien ja Egeanmerelle hukkuneiden ihmisten määrä on vähentynyt huomattavasti ja tasaisesti (12). Samaan aikaan muuttovirrat muihin eteläisiin maihin ovat kuitenkin kasvaneet nopeasti, ja tämä huolestuttaa ETSK:ta erityisen paljon. EU:n jäsenvaltioiden saavuttamat tulokset sisäisten siirtojen ja uudelleensijoittamisten suhteen ovat edelleen olleet pettymys. Vaikka tarvittava perusta näiden ohjelmien toteuttamiselle on luotu, nykyinen vauhti ei edelleenkään riitä täyttämään tavoitteita eikä tällä tahdilla siis saada kaikkia ohjelmien piiriin kuuluvia henkilöitä siirrettyä tai uudelleensijoitettua (13).

3.   Turvallisen maan mekanismi: turvallinen kolmas maa ja ensimmäinen turvapaikkamaa

3.1

”Turvallisen alkuperämaan”, ”turvallisen kolmannen maan” ja ”ensimmäisen turvapaikkamaan” käsitteet määritellään kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetussa direktiivissä 2013/32/EU, jossa säädetään kansainvälistä suojelua EU:n jäsenvaltioista hakeviin sovellettavista yhteisistä menettelyvaatimuksista ja takeista. Direktiivissä määritellään neljä turvallisen maan ryhmää. Ne ovat ensimmäinen turvapaikkamaa (35 artikla), turvallinen kolmas maa (38 artikla), turvallinen alkuperämaa (37 artikla) ja eurooppalainen turvallinen kolmas maa (39 artikla) (14).

3.2

Kun direktiivin 2013/32/EU 39 artiklaa eurooppalaisista turvallisista kolmansista maista luetaan yhdessä ensimmäistä turvapaikkamaata käsittelevän 35 artiklan kanssa, käy ilmi, että kansainvälisen suojelun asema voi olla laajempi tai suppeampi. Direktiivin 38 artiklan mukainen turvallisen kolmannen maan järjestely on näiden välimaastossa. Korkeimman suojelun tason tarjoaa 39 artikla: siinä viitataan Geneven yleissopimuksen ilman maantieteellisiä rajoituksia ratifioineisiin maihin, jotka tarjoavat korkeimman mahdollisen suojan yleissopimuksen nojalla ja noudattavat yleissopimuksen 36 artiklaa kokonaisuudessaan ja joihin sovelletaan yleissopimuksen mukaisia valvontamekanismeja. Direktiivin 35 artikla poikkeaa tästä jyrkästi, sillä se rajoittuu vain pakolaisten suojelemiseen tai muuten riittävään suojeluun ja keskittyy palauttamiskiellon periaatteen soveltamiseen.

3.3

Direktiivin 2013/32/EU 38 artiklan mukaan maata pidetään turvallisena kolmantena maana tietyn hakijan kannalta, jos seuraavat kriteerit täyttyvät yleisesti: a) hakijan henki tai vapaus ei ole uhattuna hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi, b) maa noudattaa Geneven yleissopimuksen mukaista palauttamiskiellon periaatetta, c) hakijalle aiheutuvan vakavan haitan vaaraa ei ole, d) maa noudattaa kansainvälisen oikeuden mukaista kieltoa poistaa hakija maahan, jossa häntä uhkaa kidutus tai julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rangaistus, e) on olemassa mahdollisuus hakea pakolaisasemaa ja saada pakolaiseksi tunnustettuna Geneven yleissopimuksen mukaista suojelua ja f) hakijan ja asianomaisen kolmannen maan välillä on yhteys, jonka perusteella hakijan olisi kohtuullista matkustaa tähän maahan. Tästä seuraa, että jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tietyn maan, kuten Turkin, olevan ensimmäinen turvapaikkamaa tai turvallinen kolmas maa hakijalle, ne tekevät päätöksen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelemättä jättämisestä tutkimatta sitä sisällöllisesti (15).

3.4

Palauttamiskiellon periaate on pakolaisten kansainvälisen suojelujärjestelmän kulmakivi. Se vahvistetaan vuoden 1951 Geneven yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa (16). Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu on todennut, että kyseisessä artiklassa vahvistetaan yleissopimuksen keskeinen periaate, joka on sittemmin otettu osaksi kansainvälistä tapaoikeutta ja joka sitoo siten kaikkia kansainvälisen yhteisön valtioita riippumatta siitä, ovatko ne ratifioineet Geneven yleissopimuksen (17).

3.5

Näin ollen henkilö, joka on vuoden 1951 yleissopimuksen nojalla pakolainen tai täyttää vuoden 1951 yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan 2 alakohdassa asetetut pakolaisen määritelmän ehdot, kuuluu 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun suojelun piiriin, vaikka pakolaisasemaa ei olisi virallisesti tunnustettu (18). Tämä on erityisen tärkeää turvapaikanhakijoille, sillä he saattavat olla pakolaisia, eikä heitä siksi pitäisi poistaa tai karkottaa turvapaikkamaasta ennen kuin lopullinen päätös heidän asemastaan on tehty (19).

4.   Turkki, ”turvallinen kolmas maa”

4.1

Turkki on vuoden 2011 jälkeen vastaanottanut suurimman määrän pakolaisia Syyriasta (yli kolme miljoonaa, 3 222 000). Samaan aikaan Libanon, jonka väkiluku on noin 4,8 miljoonaa, on vastaanottanut yli miljoona rekisteröityä pakolaista. Jordaniassa on seuraavaksi suurin määrä Syyrian pakolaisia (654 582), ja uusimpien virallisten lukujen mukaan Irakissa on 244 235 ja Egyptissä 124 534 rekisteröityä pakolaista (20).

4.2

Turkki on ratifioinut Geneven pakolaisyleissopimuksen ja sen vuoden 1967 pöytäkirjan, mutta se on asettanut maantieteellisen varauman, joka koskee muita kuin eurooppalaisia turvapaikanhakijoita. Käytännössä se siis tunnustaa pakolaisiksi vain tulijat Euroopasta eli maista, jotka ovat Euroopan neuvoston jäseniä (21). Huhtikuussa 2014 Turkki antoi uuden lain ulkomaalaisista ja kansainvälisestä suojelusta. Laissa määritellään maassa myönnettävät neljä suojeluasemaa: a) pakolaisasema Geneven yleissopimuksen mukaisesti tunnustetuille pakolaisille, jotka ovat jonkin Euroopan neuvoston 47 jäsenmaan kansalaisia, b) ehdollinen pakolaisasema tunnustetuille muille kuin eurooppalaisille pakolaisille, c) toissijainen suojeluasema, joka voidaan myöntää Euroopan maiden ja muiden maiden kansalaisille, jotka eivät täytä Geneven yleissopimuksessa asetettuja pakolaiseksi tunnustamisen kriteerejä mutta joita uhkaisi lähtömaahan palauttamisen jälkeen kuolemanrangaistus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai joille aiheutuisi haittaa maassaan vallitsevasta aseellisesta konfliktista ja d) väliaikainen suojeluasema joukkomaahantulon tapauksissa (22).

4.3

Joukoittain saapuneille syyrialaisille myönnettiin aluksi ”vieraan” (misâfir) asema ja sen jälkeen väliaikainen suojeluasema, mutta ilman oikeutta vaatia pakolaisasemaa. Tarkoituksena on, että he voivat jäädä Turkkiin vain siksi aikaa, kun sota jatkuu Syyriassa, ja että heidän on palattava Syyriaan, kun olosuhteet ovat parantuneet.

4.3.1

Muiden maiden kansalaiset (muut kuin syyrialaiset) voivat hakea turvapaikkaa henkilökohtaisin perustein, ja nämä hakemukset käsitellään huhtikuussa 2014 voimaan tulleen ulkomaalaisista ja kansainvälisestä suojelusta annetun lain mukaisessa rinnakkaisessa menettelyssä. Menettelyssä hakemukset lähetetään sekä muuttoliikkeen hallinnan pääosastoon, joka vastaa aseman määrittelemisestä, että YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle, joka toteuttaa rinnakkaisen asemanmäärittelymenettelyn ja esittää siirtosuosituksia. Sen päätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, mutta muuttoliikkeen hallinnon pääosasto ottaa ne huomioon arvioinneissaan. On siten selvää, että Turkin lainsäädännössä säädetään tällä alalla syyrialaisiin ja muiden kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavista erilaisista suojeluvaatimuksista ja menettelysäännöistä, mistä seuraa, että suojelun saannissa ja sen ehdoissa on eroja.

4.4

Työmarkkinoille pääsyssä ja peruspalvelujen kuten terveys- ja hyvinvointipalvelujen ja koulutuksen saannissa sekä yleisesti yhteiskuntaan kotouttamisessa on myös suuria esteitä, puutteita ja ongelmia (23). Vaikka Turkki on tunnustanut syyrialaisten työnteko-oikeuden tammikuusta 2016, käytännössä vain hyvin harva heistä on saanut työluvan, minkä seurauksena useimmat tekevät pimeää työtä (24). Lisäksi on syytä mainita, että kansainvälistä suojelua saavilta on nimenomaisesti ja yleispätevästi evätty mahdollisuus pitkäkestoiseen kotoutumiseen Turkkiin (ulkomaalaisista ja kansainvälisestä suojelusta annetun lain 25 artikla) ja että pakolaisten vapaata liikkuvuutta rajoitetaan saman lain 26 artiklan nojalla. Onkin selvää, että kansainvälistä suojelua hakeville myönnetty suojeluasema Turkissa ei tarjoa Geneven yleissopimuksen nojalla pakolaisiksi tunnustetuille henkilöille myönnettyjen kaltaisia lakisääteisiä takeita ja oikeuksia, joita ovat muun muassa oikeus liikkumiseen sopimusvaltion alueella (vuoden 1951 yleissopimuksen 26 artikla), oikeus kansalaistamiseen (vuoden 1951 yleissopimuksen 34 artikla) ja oikeus työskentelyyn (vuoden 1951 yleissopimuksen 17, 18 ja 19 artikla).

4.5

Turkin luokittelu ”turvalliseksi kolmanneksi maaksi” herättää lisäksi kysymyksiä, kun otetaan huomioon palauttamiskiellon periaate, joka on vahvistettu Geneven yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohdassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa ja kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa (25). Sen lisäksi, että Turkki on perinteisesti käännyttänyt pois muut kuin eurooppalaiset turvapaikanhakijat, kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen viimeaikaisissa selonteoissa raportoidaan tapauksista, joissa maahantulo on estetty ja ihmisiä käännytetty joukoittain takaisin Syyrian alueelle (26). Amnesty International raportoi merkillepantavasti vain päivä sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen jälleen uudesta tapauksesta, jossa joukko afgaanipakolaisia palautettiin Kabuliin (27). Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2016 hyväksymässä päätöslauselmassa todetaan samansuuntaisesti muun muassa, että sekä syyrialaisten että muunmaalaisten palauttaminen Turkkiin on EU:n ja kansainvälisen oikeuden vastaista (28). Onkin selvää, että takeet palauttamiskiellon periaatteen noudattamisesta käytännössä ovat riittämättömät (29).

---

(1)  Euroopan komissio, Turkey 2016 Report, Bryssel, 9.11.2016, SWD (2016) 366 final, s. 77–78 (http://ec.europa.eu/enlargement/pdf/key_documents/2016/20161109_report_turkey.pdf).

(2)  ETSK:n tiedonkeruumatka ”Pakolaistilanne kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden näkökulmasta”, Mission Report on Turkey, 9.–11. maaliskuuta 2016, s. 2 (http://www.eesc.europa.eu/resources/docs/eesc-fact-finding-missions-refugees_turkey_en.pdf).

(3)  Ks. alaviite 2.

(4)  Amnesty International, Europe’s gatekeeper: unlawful detention and deportation of refugees from Turkey, s. 14 (https://www.amnesty.org/en/documents/document/?indexNumber=eur44%2f3022%2f2015&language=en).

(5)  Ks. alaviite 2.

(6)  EU:sta tehdyn sopimuksen 2 artikla: ”Unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina. Nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.”

(7)  Eurooppa-neuvosto, ulkoasiat ja kansainväliset suhteet, 18.3.2016 (http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/03/18-eu-turkey-statement/).

(8)  Euroopan komissio, Fact Sheet on the EU-Turkey Agreement, 19.3.2016 (http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-16-963_en.htm).

(9)  ”Millä oikeudellisella perusteella turvapaikanhakijat palautetaan Kreikan saarilta Turkkiin? Kreikasta turvapaikkaa anovien hakemuksia käsitellään tapauskohtaisesti EU:n ja kansainvälisen oikeuden vaatimusten sekä palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti. Käsittelyyn sisältyy henkilökohtaisia haastatteluja, henkilökohtaisia arviointeja sekä valitusoikeus. Turvapaikanhakijoita ei palauteta systemaattisesti tai automaattisesti. Jäsenvaltiot voivat EU:n turvapaikkasääntöjen nojalla tietyissä tarkkaan määritellyissä tilanteissa katsoa, että hakemusta ei voida ottaa käsiteltäväksi, eli hylätä hakemuksen käsittelemättä sitä sisällöllisesti. Päätökselle turvapaikkahakemuksen käsittelemättä jättämisestä Turkin yhteydessä on kaksi mahdollista oikeusperustaa: 1) ensimmäisen turvapaikkamaan sääntö (turvapaikkamenettelydirektiivin 35 artikla): jos henkilö on jo tunnustettu pakolaiseksi kyseisessä maassa tai kuuluu kyseisessä valtiossa muuten riittävän suojelun piiriin, 2) turvallisen kolmannen maan sääntö (turvapaikkamenettelydirektiivin 38 artikla): henkilö ei ole saanut suojelua kolmannessa maassa, joka voi kuitenkin taata palautetun henkilön tosiasiallisen pääsyn suojelun piiriin.”

(10)  ”Tässä yhteydessä komissio korostaa, että turvapaikkamenettelydirektiivissä tarkoitettu turvallisen kolmannen maan käsite edellyttää mahdollisuutta saada suojelua Geneven yleissopimuksen mukaisesti mutta ei edellytä, että asianomainen turvallinen kolmas maa olisi ratifioinut kyseisen yleissopimuksen ilman maantieteellistä varaumaa. Lisäksi tarkasteltaessa, onko hakijalla yhteyttä kyseiseen kolmanteen maahan ja onko siksi kohtuullista lähettää hakija kyseiseen maahan, voidaan myös ottaa huomioon, onko hakija kulkenut kyseisen turvallisen kolmannen maan kautta tai sijaitseeko tämä kolmas maa maantieteellisesti lähellä hakijan lähtömaata.” Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Tilannekatsaus Euroopan muuttoliikeagendaan sisältyvien ensisijaisten toimien toteutukseen, 10.2.2016, COM (2016) 85 final.

(11)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto turvallisia alkuperämaita koskevan EU:n yhteisen luettelon laatimisesta (EUVL C 71, 24.2.2016, s. 82), kohdat 2.4 ja 2.11.

(12)  Rajanylitysten määrä Turkista Kreikan saarille on pysynyt alhaisena sen jälkeen, kun komissio on viimeksi raportoinut keskimäärin 75 saapumisesta päivässä. Euroopan komissio, Bryssel, 6.9.2017, COM(2017) 470 final, Komission kertomus Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle – Seitsemäs kertomus EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanon edistymisestä: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52017DC0470&qid=1508853301696&from=FI

(13)  Uusimpien tietojen mukaan sisäisten siirtojen kokonaismäärä on 27 695 (19 244 Kreikasta ja 8 451 Italiasta), ja yhteensä 8 834 syyrialaista on sijoitettu uudelleen Turkista EU:hun EU:n ja Turkin julkilausuman nojalla. Turkin-pakolaisavun koordinointivälineeseen on myönnetty vuosiksi 2016–2017 yhteensä 3 miljardin euron rahoitus, ja sopimuksia on tehty jo yli 1,66 miljardin euron arvosta ja maksuja suoritettu 838 miljoonaa euroa. Hätätilanteiden sosiaalisen turvaverkon kautta tukea saavien haavoittuvassa asemassa olevien pakolaisten määrä on noussut nopeasti 600 000:sta 860 000:een, ja sen odotetaan nousevan 1,3 miljoonaan vuoden 2017 loppuun mennessä. Euroopan komissio, Bryssel, 6.9.2017, COM(2017) 465 final, Komission kertomus Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle – Viidestoista kertomus sisäisistä siirroista ja uudelleensijoittamisesta: http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52017DC0465&qid=1508854102500&from=FI

(14)  On väitetty, että turvallisen maan mekanismi olisi Geneven yleissopimuksen 31 artiklan 1 kohdan vastainen, sillä kansainvälisissä oikeussäännöissä ei määrätä, että hakemus olisi tehtävä ensimmäisessä sellaisessa maassa, jossa kansainvälinen suojelu voidaan tarjota. Ks. aiheesta M. Symes & P. Jorro, Asylum Law and Practice, LexisNexis UK, 2003, s. 448; G. Goodwin-Gill & J. McAdam, The Refugee in International Law, Oxford University Press, 2007, s. 392. Vastakkaista mieltä on K. Hailbronner artikkelissa ”The Concept of ’Safe Country’ and Expeditious Asylum Procedures: A Western European PerspectiveInternational Journal of Refugee Law”, 1993, 5(1): s. 31–65.

(15)  Kreikan ihmisoikeusliiton mukaan EU:n ja Turkin pakolaissopimuksen ensimmäisistä soveltamispäivistä lähtien EASOn asiantuntija katsoi Turkin olevan turvallinen kolmas maa ensimmäisiä turvapaikkahakemuksia käsiteltäessä. ”Tämä kanta eli vakioteksti, joka esitetään perusteeksi kaikille hylätyille hakemuksille, epää käytännössä hakijoilta oikeuden tarvittavaan yksilölliseen arviointiin, ja mikä vielä pahempaa, sälyttää turvapaikanhakijalle vastuun sen todistamisesta, että Turkki ei olisi turvallinen kolmas maa, mikä on täysin direktiivin hengen vastaista. Näissä ensimmäisissä tapauksissa pikakäännytykset eivät ole olleet perusteltuja.” Kreikan ihmisoikeusliitto, Kommentteja ja kriittisiä huomautuksia lain 4375/2016 säännöksistä ja täytäntöönpanosta, 21. huhtikuuta 2016 (http://www.hlhr.gr/?MDL=pages&SiteID=1215). Toukokuun 10 päivänä 2016 tehtiin kuitenkin Kreikan ensimmäinen päätös, jonka mukaan Turkin ei katsota olevan turvallinen kolmas maa. Lesboksessa oleskelevan syyrialaisen, jolle ei ollut myönnetty turvapaikkaa ja joka olisi siten pitänyt palauttaa Turkkiin, valitettua päätöksestä pakolaisasiain muutoksenhakulautakunta katsoi, että Turkki ei ole turvallinen kolmas maa ja että turvapaikkahakemus pitää siten käsitellä uudelleen yksityiskohtaisemmin ja tosiseikat huomioon ottaen. Tätä ennakkotapausta eli ensimmäistä päätöstä, jonka mukaan Turkkia ei voida pitää turvallisena kolmantena maana, ovat seuranneet monet pakolaisasiain muutoksenhakulautakunnat.

(16)  Ks. palauttamiskiellon periaatteesta esim. E. Lauterpacht & D. Bethlehem, ”The scope and content of the principle of non-refoulement: Opinion”, teoksessa E. Feller, V. Tuerk & F. Nicholson (toim.), Refugee Protection in International Law, UNHCR’s Global Consultations on International Protection, Cambridge University Press, Cambridge 2003, s. 87–177. Ks. myös YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun neuvoa-antava lausunto aiheesta Extraterritorial Application of Non-Refoulement Obligations under the 1951 Convention relating to the Status of Refugees and its 1967 Protocol: http://www.unhcr.org/refworld/docid/45f17a1a4.html

(17)  Muistio kansainvälisestä suojelusta, 13. syyskuuta 2001 (A/AC. 96/951, kohta 16). Ks. myös UNHCR, The Principle of Non Refoulement as a Norm of Customary International Law, Response to the Questions Posed to UNHCR by the Federal Constitutional Court of the Federal Republic of Germany in cases 2 BvR 1938/93, 2 BvR 1953/93, 2 BvR 1954/93 sekä UNHCR, Note on the Principle of Non Refoulement (EU:n seminaari turvapaikkamenettelyjen vähimmäistakuista vuonna 1995 annetun EU:n päätöslauselman täytäntöönpanosta), 1.11.1997. Ks. lisäksi vuoden 1951 yleissopimukseen liitetyn sopimuspuolten julistuksen johdanto-osan 4 kohta ja/tai vuoden 1967 pöytäkirja pakolaisten oikeusasemasta, hyväksytty ministerikokouksessa 12.–13. joulukuuta 2001, HCR/MMSP/2001/09, sekä Uuden-Seelannin muutoksenhakutuomioistuimen päätös asiassa Zaoui v. Attorney General (No. 2) [2005] 1 NZLR 690, 20.9.2004, kohdat 34 ja 136.

(18)  Päätelmä nro 6 (XXVIII) – 1977 palauttamiskiellon periaatteesta, kohta c), päätelmä nro 79 (XLVIII) – 1996 kansainvälisestä suojelusta, kohta j), päätelmä nro 81 (XLVIII) – 1997 kansainvälisestä suojelusta, kohta i).

(19)  UNHCR, Global Consultations on International Protection/Third Track: Asylum Processes (Fair and Efficient Asylum Procedures), EC/GC/01/12, 13.5.2001, kohdat 4, 8, 13 & 50 c) ja E. Leuterpacht & D. Bethlehem, alaviite 16 edellä, kohdat 87–99.

(20)  Lisätietoa: http://data.unhcr.org/syrianrefugees/regional.php

(21)  Ks. alaviite 2.

(22)  Lakiteksti on saatavilla englanniksi (http://www.goc.gov.tr/files/files/eng_minikanun_5_son.pdf).

(23)  Ks. alaviite 2.

(24)  Meltem Ineli-Ciger, ”Implications of the New Turkish Law on Foreigners and International Protection and Regulation no. 29153 on Temporary Protection for Syrians Seeking Protection in Turkey”, Oxford Monitor of Forced Migration”, 2014, 4(2), s. 28–36.

(25)  Ks. alaviite 2.

(26)  Ks. esim. Human Rights Watch -järjestön tiedote, 23. marraskuuta 2015 (https://www.hrw.org/news/2015/11/23/turkey-syrians-pushed-back-border).

(27)  Amnesty International, Η ψευδαίσθηση της ”ασφαλούς χώρας” για την Τουρκία καταρρέει (”Romuttunut harhakuva Turkista ’turvallisena maana’”), 23. maaliskuuta 2016, saatavana vain kreikaksi (https://www.amnesty.gr/news/press/article/20243/i-pseydaisthisi-tis-asfaloys-horas-gia-tin-toyrkia-katarreei). Lisätietoja: Ulusoy, Turkey as a Safe Third Country?, 29. maaliskuuta 2016 (https://www.law.ox.ac.uk/research-subject-groups/centre-criminology/centreborder-criminologies/blog/2016/03/turkey-safe-third) E. Roman, Th. Baird & T. Radcliffe, ”Why Turkey is Not a ’Safe Country’”, helmikuu 2016, Statewatch, http://www.statewatch.org/analyses/no-283-why-turkey-is-not-a-safe-country.pdf

(28)  Päätöslauselma 2109 (2016), alustava versio, The situation of refugees and migrants under the EU–Turkey Agreement of 18 March 2016, laatija: Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, lähde: keskustelu yleiskokouksessa 20. huhtikuuta 2016 (15. istunto) (ks. asiak. 14028, väestö-, siirtolais- ja pakolaisasiain komitean mietintö, esittelijä Tineke Strik). Yleiskokouksen 20. huhtikuuta 2016 (15. istunto) hyväksymä teksti.

(29)  L. Reppeli (2015), ”Turkey’s track record with the European Court of Human Rights”, Turkish Review, 1. tammikuuta 2015 (http://archive.is/XmdO5).

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/27

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut EU:n vapaakauppasopimuksissa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2018/C 227/04)

Esittelijä:

Tanja BUZEK

Komitean täysistunnon päätös	19.10.2017
Oikeusperusta	työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava erityisjaosto	REX
Hyväksyminen erityisjaostossa	26.1.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	133/1/9

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen kartoittaa EU:n kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa epävirallisessa asiakirjassa (1) ja kuulla asiassa kansalaisyhteiskuntaa.

1.2

ETSK:lla on ollut tärkeä rooli EU:n kauppapolitiikan tekemisessä tunnetuksi kansalaisyhteiskunnan keskuudessa sekä EU:ssa että kolmansissa maissa. ETSK:n jäsenet ovat olleet tähän asti ja ovat edelleen sitoutuneita tiivistämään yhteistyötä kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n kauppasopimusneuvottelujen ja sopimusten täytäntöönpanon seurannan alalla.

1.3

ETSK kannustaa komissiota käymään tiiviimpää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen toimivuuden parantamiseksi nykyisissä ja tulevissa kauppasopimuksissa sekä erityisesti ottamaan tämän huomioon tarkistettaessa Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaa lukua.

1.4

ETSK kehottaa komissiota kuitenkin soveltamaan kunnianhimoisempaa lähestymistapaa erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa tehtyjen sitoumusten tosiasiallisen täytäntöönpanon tiukemman valvonnan suhteen. Tämä asia on ETSK:lle keskeisen tärkeä. Kauppaa ja kestävää kehitystä koskeville luvuille tulee antaa sama painoarvo kuin luvuille, joissa käsitellään kaupallisia, teknisiä ja tulliin liittyviä asioita.

1.4.1

ETSK kehottaa antamaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien tehtäväksi seurata kaikkia ihmisoikeuksiin, työoikeuksiin ja ympäristöasioihin liittyviä kauppasopimusten osioita, ja tehtävänannon tulee kattaa myös kuluttajien edut.

1.4.2

ETSK pitää valitettavana, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevissa luvuissa suhtaudutaan kapea-alaisesti kuluttajien etuihin, ja pitäisi tervetulleena erityisen kuluttaja-aiheisen luvun lisäämistä kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan asiayhteyteen. Siihen sisällytettäisiin asianmukaiset kansainväliset kuluttajansuojanormit sekä lausekkeita yhteistyön tiivistämisestä kuluttajan oikeuksien täytäntöönpanon alalla.

1.5

ETSK uskoo, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut vaikuttavat ratkaisevasti ”Kaikkien kauppa” (2)- ja ”Globalisaation hallinta” (3) -strategioissa asetettujen komission tavoitteiden saavuttamiseen. Komitea katsoo, että sisäisten neuvoa-antavien ryhmien perustaminen on merkittävä kyseisten lukujen ansiosta toteutunut saavutus, joka tuo lisää vaikutusvaltaa kansalaisyhteiskunnille kolmansissa maissa ja kannustaa niitä puolustamaan aktiivisesti arvoja, joita Euroopassa pidetään ”EU:n arvoina” – niihin kuuluvat sosiaali-, kuluttaja- ja ympäristönormit sekä kulttuurinen monimuotoisuus –, ja tekemään EU:n julkista puolta tunnetuksi kyseisissä maissa. Sisäiset neuvoa-antavat ryhmät tarjoavat myös tärkeän foorumin kauppasopimuksissa tehtyjen ihmisoikeus-, työoikeus- ja ympäristösitoumusten seurantaa varten.

1.6

ETSK on tyytyväinen siihen, että sen tehtäväksi on annettu osoittaa osa sisäisten neuvoa-antavien ryhmien jäsenistöstä ja sihteeristöstä. Komitea korostaa kuitenkin, että rahoitus ja resurssit ovat edelleen kriittinen kysymys nykyisten ja tulevien neuvoa-antavien ryhmien toiminnan kannalta, ja pyytää komissiota sekä neuvostoa ja parlamenttia tekemään yhteistyötä ETSK:n kanssa systeemisten ratkaisujen toteuttamiseksi kiireellisesti tässä asiassa.

1.7

ETSK katsoo, että komission tulee ryhtyä toimiin, joilla tehostetaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen vaikutusta ja tuetaan erityisesti sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä, joiden tehtävänä on seurata näiden sitoumusten toteutumista. Monet käytännön suositukset voitaisiin toteuttaa muuttamatta nykyisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tekstiä, ja tähän pitäisikin ryhtyä viipymättä.

1.7.1

Havaittuja puutteita ovat epätasaisesti jakautuva jäsenistö ja viipeet neuvoa-antavien ryhmien muodostamisessa, tarve järjestää yhteisiä kokouksia EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien ja kumppanimaiden sisäisten neuvoa-antavien ryhmien välillä sekä mahdollistaa mainittujen ryhmien puheenjohtajien osallistuminen kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevien komiteoiden kokouksiin valtuutettuina esittämään ryhmiensä näkemykset ja sekä EU:n että kumppanimaiden sisäisille neuvoa-antaville ryhmille maksaman rahoituksen riittämättömyys.

1.7.2

Tätä varten ETSK ehdottaa, että EU:n ja kumppanimaiden sisäisten neuvoa-antavien ryhmien yhteiskokoukset sisällytetään sopimustekstiin, jotta nämä voivat vaihtaa kokemuksia yhteisistä hankkeista ja valmistella yhteisiä suosituksia.

1.7.3

ETSK vaatii kiireellisesti tukemaan kansalaisyhteiskunnan valmiuksien kehittämistä EU:ssa ja erityisesti kumppanimaissa ennen sopimuksen voimaantuloa ja kannustamaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien perustamiseen viipymättä antamalla tarvittavaa poliittista, taloudellista ja logistista tukea ja huolehtien ryhmien jäsenistön tasapainoisuudesta.

1.7.4

Komitea pyytää komissiota myös kiinnittämään huomiota ratkaisemattomiin kysymyksiin, jotka aiheuttavat sekaannusta paikallisen kansalaisyhteiskunnan keskuudessa. Ne ovat seurausta EU:n assosiaatiosopimusten ja Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehtyjen pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten monialaisuudesta sekä kansalaisyhteiskunnan foorumeille etenkin Latinalaisessa Amerikassa annetusta laajemmasta roolista, joka on heikentänyt kunkin osapuolen sisäisen neuvoa-antavan ryhmän keskeisiä viestejä.

1.7.5

Lisäksi ETSK kritisoi sitä, ettei komissio ole vastannut sisäisen neuvoa-antavan ryhmän valituksiin. Seurantarakenteiden tulisikin voida itsenäisesti käynnistää tutkinta selvien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten rikkomistapauksissa.

1.8

ETSK kehottaa komissiota perustamaan avoimemman ja suoraviivaisen valitusmekanismin ja suosittaa myös, että sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puheenjohtajien tulisi osallistua kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevän komitean kokouksiin ja että kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä komitea velvoitetaan vastaamaan neuvoa-antavien ryhmien esille tuomiin ongelmiin ja suosituksiin kohtuullisessa ajassa. Komitea suosittaa säännöllisen vuoropuhelun käymistä EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien, komission, ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden välillä.

1.9

ETSK suosittaa, että kaikkiin tuleviin kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin liittyviin neuvottelutoimeksiantoihin sisällytään erityinen lauseke kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisestä.

1.10

Euroopan komissio on vahvasti sitoutunut tiukentamaan työtä koskevia määräyksiä. Kumppanimaiden tulisikin osoittaa noudattavansa kaikilta osin ILO:n kahdeksaa työelämän perusyleissopimusta ennen kauppasopimuksen tekemistä. Jos kumppanimaa ei ole ratifioinut tai pannut asianmukaisesti täytäntöön näitä yleissopimuksia tai osoittanut soveltavansa vastaavaa suojan tasoa, ETSK suosittaa, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan lukuun on pyrittävä sisällyttämään vahvat sitoumukset etenemissuunnitelmineen sen varmistamiseksi, että tästä huolehditaan hyvissä ajoin.

1.11

ETSK panee merkille, että epävirallisessa asiakirjassa otetaan esiin seuraamuksia koskeva kysymys. Komitea kannustaa komissiota tutkimaan tarkemmin kauppasopimuksiin nykyisin sisältyviä seuraamusmekanismeja ja niiden tähänastista käyttöä ja ottamaan opiksi niiden mahdollisista rajoituksista sekä arvioimaan ja tehostamaan tältä pohjalta kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin mahdollisesti sisällytettävää täytäntöönpanokelpoista sääntöjen noudattamisen valvontamekanismia. Komission tulisi ottaa tässä asianmukaisesti huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ryhmät ovat ilmaisseet toisaalta tukensa niille ja toisaalta vakavan huolensa niiden käytöstä.

1.12

ETSK on valmis auttamaan komissiota kehittelemään uusia ideoita, joilla parannetaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisältyvien riippumattomien täytäntöönpanon valvontamekanismien tehokkuutta. Tällainen on ainakin vastausoikeus, kun esitettyjä huolenaiheita ei ole korjattu. Mahdollisuutta turvautua tarvittaessa seuraamuksiin on kuitenkin täsmennettävä, jotta mahdolliset kauppakumppanit suhtautuisivat siihen avoimesti: toisin kuin GSP+-ohjelman kohdalla määräyksiä ei voida riitatapauksissa perua yksipuolisesti.

2.   Taustaa

2.1

Kestävää kehitystä koskevia määräyksiä sisällytettiin ensimmäisen kerran EU:n ja Cariforumin talouskumppanuussopimukseen sekä vuonna 2011 voimaan tulleeseen EU:n ja Korean vapaakauppasopimukseen. Niistä lähtien kaikkiin EU:n kauppasopimuksiin on sisällytetty kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku. Kauppaa ja kestävää kehitystä koskeva luku sisältyy nyt EU:n sekä Keski-Amerikan, Kolumbian ja Perun, Georgian, Moldovan ja Ukrainan välillä tehtyihin sopimuksiin ja tuleviin uusiin sopimuksiin.

2.2

Kiinnostus työ-, ympäristö- ja kuluttajansuojamääräyksiin kauppasopimuksissa on kasvanut viime vuosina. Keskusteluja käydään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, jäsenvaltioissa sekä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien parissa, myös ETSK:ssa.

2.3

ETSK on laatinut viime vuosina useita lausuntoja, joissa käsitellään kauppaan ja kestävään kehitykseen liittyviä näkökohtia EU:n kauppapolitiikassa ja annetaan suosituksia näistä aiheista. Näitä ovat eritoten lausunnot ”Kaikkien kauppa” -strategiasta (4), kaupan ja investointien roolista kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä (5) sekä hyvin konkreettisesti EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevästä luvusta (6). Heinäkuussa 2017 ETSK järjesti konferenssin aiheesta ”Kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevät luvut EU:n kauppasopimuksissa – Miten varmistaa todelliset vaikutukset?” (7), johon osallistui muiden muassa jäseniä monista sisäisistä neuvoa-antavista ryhmistä.

2.4

Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen vaikutuksista ja tehosta on tehty useita arvioita. Vaikka kunnianhimoisten työoikeus- ja kuluttajansuojasitoumusten ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisen roolin sisällyttäminen nykyisiin ja tuleviin vapaakauppasopimuksiin saa yleisesti vahvaa kannatusta EU:ssa, on myös tarpeen osoittaa, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen avulla päästään ”Kaikkien kauppa” -tiedonannossa (8) ja komission hiljattain antamassa globalisaation hallintaa käsittelevässä pohdinta-asiakirjassa (9) asetettuihin tavoitteisiin.

2.5

Käsiteltäessä Euroopan parlamentin hyväksyntää CETA-sopimukselle EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström lupasi Euroopan parlamentin jäsenille (10) toteuttaa parlamentin jäsenille ja kansalaisyhteiskunnalle eli myös ETSK:lle avoimen, laaja-alaisen julkisen kuulemisen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevista luvuista. Pohdintaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanosta tarvitaan myös Meksikon ja Mercosurin maiden kanssa parhaillaan käytävien kauppaneuvottelujen yhteydessä sekä pohjustamaan EU:n kantaa CETA-sopimuksen kyseisen luvun mahdolliseen tarkistamiseen (11), josta osapuolet sopivat CETA-sopimukseen liitetyssä yhteisessä tulkitsevassa välineessä (12).

2.6

Heinäkuun 11 päivänä 2017 julkaistun komission epävirallisen asiakirjan (13) tarkoituksena oli avata keskustelu Euroopan parlamentin, neuvoston ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien kanssa tulevien kuukausien kuluessa. Siinä kuvataan ja arvioidaan nykyistä käytäntöä ja esitetään kaksi vaihtoehtoa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanon parantamiseksi sekä pyydetään sidosryhmiä vastaamaan muutamaan kysymykseen. Käsillä olevan ETSK:n lausunnon tarkoituksena on osallistua tähän prosessiin ja pohtia esitettyjä kysymyksiä.

2.7

Jäsenvaltiot ovat saaneet epävirallisen asiakirjan ja esittävät parhaillaan kommentteja ja ehdotuksia. Euroopan parlamentti keskusteli aiheesta täysistunnossaan tammikuussa 2018.

3.   Yleistä

3.1

ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aloitteeseen kartoittaa EU:n kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa (14) sekä kauppapolitiikan pääosaston epäviralliseen asiakirjaan, jonka tarkoituksena on avata keskustelu ja kuulla kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä siitä, miten tilannetta voitaisiin parantaa.

3.2

ETSK katsoo, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut ovat ratkaisevan tärkeä osatekijä komission ponnisteluissa edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita ”Kaikkien kauppa” -strategiassa ja ”Globalisaation hallinta” -pohdinta-asiakirjassa esitetyn mukaisesti. Niiden noudattaminen on yhtä tärkeää kuin täyttää kansainväliset sitoumukset, joita ovat esimerkiksi Pariisin ilmastonmuutossopimukseen ja fossiilisista polttoaineista tehtyyn sopimukseen sisältyvät sitoumukset.

3.3

Kestävän kehityksen tavoitteiden yhteydessä ETSK haluaa muistuttaa aiemmassa lausunnossa (15) esittämistään päätelmistä ja suosituksista, joiden mukaan tuleviin toimeksiantoihin, jotka koskevat kauppaa ja kestävää kehitystä käsitteleviä lukuja, tulee sisällyttää ”erityinen lauseke, jolla kunkin kansalaisyhteiskunnan seurantamekanismin molemmat osapuolet velvoitetaan tekemään yhteistyötä kestävän kehityksen tavoitteiden edistämiseksi”, ja kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevät luvut ”sekä kaupan alaan kuuluvat, tekniset tai tulleihin liittyvät kysymykset” tulee ottaa ”yhtä lailla huomioon”.

3.3.1

Komitea on jo huomauttanut (16), että kestävän kehityksen tavoitteessa 17 mainitaan erikseen kansalaisyhteiskunnan rooli ja todetaan, että ”menestyksekäs kestävän kehityksen toimintaohjelma edellyttää hallitusvallan, yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välisiä kumppanuuksia”. Kestävän kehityksen tavoitteissa tähdennetään ensimmäistä kertaa myös YK:n historiassa, että valtiot ovat vastuussa kansalaisille.

3.4

ETSK pitää kuitenkin valitettavana, että kuluttajien etuihin suhtaudutaan kapea-alaisesti tämänhetkisessä keskustelussa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevista luvuista ja niiden yleisestä soveltamisalasta. ”Kaikkien kauppa” -strategiassa mainitaan tarve varmistaa, että kuluttajat voivat luottaa turvallisiin tuotteisiin, kun taas kuluttajansuojasta annetuissa YK:n suuntaviivoissa (17) esitetään paljon laajempi näkemys, johon kuuluu kuluttajan yksityisyyden suojelu, oikeudet verkkokaupassa sekä oikeus kuluttajanoikeuksien tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Koska kaupan vapauttaminen vaikuttaa kuluttajiin, ETSK toivoo kaupan ja kestävän kehityksen yhteyteen erityistä kuluttaja-aiheista, kauppaa ja kuluttajia käsittelevää lukua, johon sisällytettäisiin asiaankuuluvat kansainväliset kuluttajasuojanormit ja jolla tiivistettäisiin yhteistyötä kuluttajanoikeuksien täytäntöönpanon alalla.

3.5

ETSK pitäisi tervetulleena myös sitoumusta sukupuolinäkökulman sisällyttämisestä kauppapolitiikkaan ja erityisesti kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin. Monissa EU:n kauppakumppanimaissa naiset muodostavat enemmistön tiettyjen alojen kuten tekstiiliteollisuuden työvoimasta. Siksi EU:n kauppasopimusten ei tulisi lisätä sukupuolten epätasa-arvoa. Euroopan komission tulisi varmistaa, että kansainvälisiä työnormeja tasa-arvosta ja naistyöntekijöiden oikeuksista työpaikalla kunnioitetaan tinkimättä. ETSK kehottaa erityisesti noudattamaan ILO:n yleissopimusta N:o 100 samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta, yleissopimusta N:o 111 työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvasta syrjinnästä, jolla edistetään syrjimättömyyttä työpaikoilla, ja yleissopimusta N:o 183 äitiyssuojelusta.

3.6

ETSK kannustaa komissiota tiivistämään vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen toimivuuden parantamiseksi nykyisissä ja tulevissa kauppasopimuksissa. Tämä olisi otettava huomioon erityisesti CETA-sopimuksen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun tarkistuksessa (18). ETSK suhtautuu myönteisesti komissaari Malmströmin lupaukseen siitä, että sopimuksen kauppaa ja työtä ja kauppaa ja ympäristöä koskevia määräyksiä tarkistetaan varhaisessa vaiheessa, ja haluaa osallistua tähän tarkistukseen.

3.7

ETSK:lla on ollut tärkeä rooli EU:n kauppapolitiikan tekemisessä tunnetuksi kansalaisyhteiskunnan keskuudessa sekä EU:ssa että kolmansissa maissa. ETSK:n jäsenet ovat olleet tähän asti ja ovat edelleen sitoutuneita tiivistämään yhteistyötä kolmansien maiden kansalaisyhteiskunnan kanssa EU:n kauppasopimusneuvottelujen ja sopimusten täytäntöönpanon seurannan alalla. Tämä ETSK:n ennakoiva toiminta on edistänyt keskeisellä tavalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden voimaannuttamista ja kaupan alan päätöksentekoprosessien demokratisoimista.

3.8

Huolimatta kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien määräysten suhteellisen lyhyestä täytäntöönpanoajasta (kuusi vuotta siitä, kun ensimmäinen uuden vapaakauppasopimusten sukupolven sopimus, EU:n ja Korean vapaakauppasopimus, on tullut voimaan) ETSK on pannut merkille eräitä saavutuksia ja puutteita, joita pitäisi analysoida ja hyödyntää CETA-sopimuksen kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun tulevassa tarkistuksessa sekä muissa kauppasopimuksissa.

3.9

Yksi suurimmista kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen saavutuksista on sisäisten neuvoa-antavien ryhmien perustaminen: ne ovat tärkeä foorumi, jossa kansalaisyhteiskunta voi seurata kauppasopimuksissa tehtyjä ihmisoikeus-, työoikeus- ja ympäristösitoumuksia. ETSK katsoo kuitenkin, että soveltamisalaa tulisi laajentaa kattamaan myös kuluttajien edut.

3.9.1

EU:n olisi myös toimivaltansa puitteissa pyrittävä vahvistamaan yhteisvaikutuksia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällön ja GSP+-ohjelmaan liittyvien 27 pakollisen ympäristöön liittyvän yleissopimuksen ja ILO:n yleissopimuksen välillä (mukaan luettuina vähiten kehittyneitä maita koskevaan EBA-menettelyyn (Everything But Arms) liittyvät vaatimukset).

3.10

ETSK on tyytyväinen siihen, että sen tehtäväksi on annettu osoittaa osa jäsenistöstä ja sihteeristöstä tähän mennessä perustettuihin kuuteen sisäiseen neuvoa-antavaan ryhmään, jotka liittyvät EU:n ja Korean vapaakauppasopimukseen, EU:n ja Kolumbian/Perun vapaakauppasopimukseen, EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimukseen, EU:n ja Georgian pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen, EU:n ja Moldovan pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen ja EU:n ja Ukrainan pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen, sekä EU:n ja Cariforumin talouskumppanuussopimuksen neuvoa-antavaan komiteaan. ETSK odottaa tämän työn jatkuvan myös tulevissa sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä eli muun muassa CETA-sopimukseen ja EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukseen perustuvissa ryhmissä.

3.10.1

Komitea pyytää komissiota myös kiinnittämään huomiota sekaannusta aiheuttaviin ratkaisemattomiin kysymyksiin, joista ensimmäinen on seurausta EU:n assosiaatiosopimusten ja Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehtyjen pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten monialaisuudesta, jonka vuoksi paikallisella kansalaisyhteiskunnalla on vaikeuksia erottaa niitä toisistaan, ja joista toinen liittyy kansalaisyhteiskunnan foorumeille etenkin Latinalaisessa Amerikassa annettuun laajempaan rooliin, joka on johtanut päämäärän hämärtymiseen ja kunkin osapuolen sisäisen neuvoa-antavan ryhmän keskeisten viestien heikentymiseen.

3.11

Rahoitus ja resurssit ovat kuitenkin edelleen kriittinen kysymys. Toiminnassa on nyt seitsemän seurantamekanismia (kuusi vapaakauppasopimusta ja Cariforum-talouskumppanuussopimus), ja tulossa on uusia, joihin kuuluvat keskeisen tärkeät sopimukset Kanadan ja Japanin kanssa, ja näiden nykyisten ja tulevien sisäisten neuvoa-antavien ryhmien toiminnan ylläpitäminen on ETSK:lle haasteellista ilman lisäresursseja. Komission tulisi kiireellisesti laatia yhteistyössä ETSK:n kanssa systeemisiä ratkaisuja ja varmistaa yhdessä parlamentin ja neuvoston kanssa, että osoitetaan riittävästi resursseja näiden seurantamekanismien toimintaan ja edustavien kansalaisyhteiskunnan ryhmien kattavien osallistumismahdollisuuksien turvaamiseen.

3.12

Kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tehokas täytäntöönpano on erittäin tärkeää ETSK:lle, kuten on todettu monissa lausunnoissa (19). Sisäisillä neuvoa-antavilla ryhmillä on seurantaeliminä tärkeä tehtävä varmistaa, että kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten loukkaukset havaitaan ja niihin puututaan tehokkaasti. ETSK, joka on aktiivinen jäsen EU:n sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä, on tuonut suuren panoksen niiden työskentelyyn ja kehottaa siksi komissiota suhtautumaan kunnianhimoisemmin tehokkaaseen täytäntöönpanon valvontamekanismiin. ETSK panee merkille, että EU:n sisäinen neuvoa-antava ryhmä pyysi komissiota (20) Etelä-Korean tapauksessa käynnistämään riitojenratkaisumenettelyn, mutta komissio ei ongelman ratkaisuyrityksistä huolimatta ole vielä tehnyt sitä. ETSK on todennut tästä asiasta seuraavaa: ”Kestävään kehitykseen liittyvien vapaakauppasopimuksen näkökohtien, erityisesti työelämään liittyvien seikkojen, täytäntöönpano on kuitenkin edelleen riittämätöntä (21).”

3.13

ETSK katsoo, että yrityksillä voi olla tärkeä rooli työ- ja sosiaalioikeuksien noudattamisen varmistamisessa: ne voivat tukea ja panna täytäntöön lakeja, joilla suojellaan työntekijöiden oikeuksia, ja sopia vuoropuhelussa ammattiliittojen kanssa ihmisarvoisia työoloja koskevista normeista omassa toiminnassaan ja hankintaketjujensa kautta. ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että kauppasopimuksissa tuetaan hyviä liiketoimintatapoja ja torjutaan sosiaalista polkumyyntiä ja sosiaalinormien alittamista laatimalla yritysten yhteiskuntavastuuta käsitteleviä, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien OECD:n toimintaohjeiden mukaisia lausekkeita, joissa tehdään vahvoja sitoumuksia ja määrätään kansallisista yhteyspisteistä (22), joiden tulee olla riippumattomia ja rakenteeltaan sellaisia, että työmarkkinaosapuolet kuuluvat jäseninä niihin tai niiden valvontakomiteoihin. Yhteyspisteiden tulee saada riittävästi koulutusta, henkilöstöä ja rahoitusta.

3.14

ETSK on valmis auttamaan komissiota kehittelemään uusia ideoita, joilla parannetaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin sisältyvien riippumattomien täytäntöönpanon valvontamekanismien tehokkuutta. Tällainen on ainakin vastausoikeus, kun esitettyjä huolenaiheita ei ole korjattu. Mahdollisuuden turvautua tarvittaessa seuraamuksiin tulee perustua tarkasti määritettyyn lähestymistapaan.

4.   Erityistä

4.1

ETSK katsoo, että komission tulee ryhtyä toimiin, joilla tehostetaan kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen vaikutusta, jotta varmistetaan sosiaali-, ympäristö-, kuluttaja- ja työoikeuksien noudattaminen. Tähän liittyy keskeisesti sisäisten neuvoa-antavien ryhmien toiminnan tehostaminen sitoumusten noudattamista seuraavina eliminä.

4.1.1

ETSK panee merkille, että useat sidosryhmät ovat esittäneet ehdotuksia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen itsenäisyyden ja tehokkuuden parantamiseksi, ja yhtyy näkemykseen, että tarvitaan vahvoja kannustimia kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten noudattamiseksi. Työoikeutta koskeviin määräyksiin liittyviä kannustimia ovat ehdotus riippumattomasta työoikeussihteeristöstä (23) ja työoikeutta käsittelevässä malliluvussa esitetty ehdotus yhteisestä valitusmekanismista (24).

4.2

ETSK on arvioinut kokemuksensa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevista luvuista. Seuraavassa luetellaan havaitut puutteet, jotka ETSK kehottaa komissiota korjaamaan: — epätasaisesti jakautunut jäsenistö EU:n ja kumppanimaiden sisäisissä neuvoa-antavissa ryhmissä — eräiden kumppanimaiden poliittinen haluttomuus perustaa sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä riittävän ajoissa — sisäisten neuvoa-antavien ryhmien rahoituksen riittämättömyys sekä EU:ssa että kumppanimaissa — tarve sisällyttää EU:n ja kumppanimaiden sisäisten neuvoa-antavien ryhmien yhteiskokoukset sopimustekstiin, jotta nämä voivat vaihtaa kokemuksia yhteisistä hankkeista ja valmistella yhteisiä suosituksia — tarve sisäisten neuvoa-antavien ryhmien puheenjohtajien osallistumiselle kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevien komiteoiden kokouksiin valtuutettuina esittämään ryhmiensä näkemykset kansalaisyhteiskunnan viestien saattamiseksi valtiovallan tietoon — Euroopan komission reagoimattomuus sisäisen neuvoa-antavan ryhmän valituksiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien sitoumusten rikkomisesta.

4.3

Sisäisiin neuvoa-antaviin ryhmiin sekä muihin yritys-, työ- ja vapaaehtoistyöorganisaatioihin kuuluvat ETSK:n jäsenet ovat esittäneet useita toimintasuosituksia komissiolle kauppasopimusten ja sisäisten neuvoa-antavien ryhmien toiminnan puutteiden korjaamiseksi, jotta varmistetaan, että sosiaali- ja työoikeuksia ja ympäristövaatimuksia koskevia sitoumuksia noudatetaan. Komission tulisi tarkastella näitä suosituksia hyvin huolellisesti. Niihin kuuluvat seuraavat: — Tuetaan valmiuksien kehittämistä ja kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällön esiin tuomista ja esittelyä kansalaisyhteiskunnalle EU:ssa ja kumppanimaissa ennen sopimuksen voimaantuloa. — Perustetaan riippumaton työoikeussihteeristö ja yhteinen valitusmekanismi. — Varmistetaan, että sekä EU:n että kumppanimaiden sisäisillä neuvoa-antavilla ryhmillä on riittävästi rahoitusta ja resursseja, jotta kansalaisyhteiskunnan edustajat voivat osallistua täysipainoisesti perusteltuihin toimintoihin kuten analyysityöhön tai yhteisten vuosikokouksien yhteydessä järjestettäviin seminaareihin ja että tähän voidaan myöntää rahoitusta. — Kannustetaan kumppanimaiden hallituksia perustamaan ripeästi sisäisiä neuvoa-antavia ryhmiä ja antamaan tarvittavaa poliittista ja logistista tukea sisäisille neuvoa-antaville ryhmilleen sekä varmistamaan, että niiden jäsenistö on tasapainoinen. — Laaditaan avoimempi ja suoraviivaisempi valitusmekanismi. — Aloitetaan säännöllinen vuoropuhelu EU:n sisäisten neuvoa-antavien ryhmien, komission, ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden välillä. — Velvoitetaan kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä komitea vastaamaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien esittämiin kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin ja suosituksiin kohtuullisessa ajassa. — Annetaan sisäisten neuvoa-antavien ryhmien tehtäväksi seurata kauppasopimusten kaikkien osioiden eikä vain kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan luvun vaikutuksia ihmisoikeuksiin, työoikeuksiin, ympäristöön ja kuluttajien oikeuksiin. (ETSK panee tyytyväisenä merkille, että tämä ehdotus on otettu huomioon komission kertomuksessa ”Kaikkien kauppa” -tiedonannon täytäntöönpanosta.) — Kumppanimaiden tulisi osoittaa, että ne noudattavat kaikilta osin ILO:n kahdeksaa työelämän perusyleissopimusta ennen kuin kauppasopimus tehdään. Jos kumppanimaa ei ole ratifioinut tai pannut asianmukaisesti täytäntöön näitä yleissopimuksia tai osoittanut soveltavansa vastaavaa suojan tasoa, olisi kauppaa ja kestävää kehitystä koskevaan lukuun pyrittävä sisällyttämään vahvat sitoumukset etenemissuunnitelmineen sen varmistamiseksi, että tästä huolehditaan hyvissä ajoin. — Sekä valtioiden että niiden alueella toimivien yritysten tulee osoittaa, että ILO:n ihmisarvoisen työn ohjelman (25) vaatimuksia noudatetaan. Nämä vaatimukset menevät työelämän perusnormeja pidemmälle edellyttämällä sitoumuksia muiden oikeuksien kuten sukupuolten tasa-arvon sekä työterveyden ja -turvallisuuden suhteen.

4.4

ETSK katsoo, että edellä esitetyt käytännölliset suositukset voidaan toteuttaa muuttamatta nykyisten kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen tekstiä ja että tähän pitäisi siksi ryhtyä viipymättä.

4.5

ETSK katsoo, että seurantamekanismien tehokkuus edellyttää niille annettavaa mahdollisuutta käynnistää omasta aloitteestaan tutkinta tapauksista, joissa on rikottu kauppaa ja kestävää kehitystä koskevia sitoumuksia. Jos väärinkäytöksiä paljastuu, riitojenratkaisumenettely olisi käynnistettävä viipymättä ja sen yhteydessä olisi annettava valtuudet valvoa sitoumusten noudattamista sisällöllisesti. ETSK panee merkille, että eri maiden ja myös Yhdysvaltojen ja Kanadan kanssa tehdyissä kauppasopimuksissa on erilaisia malleja mahdollisuudesta määrätä aineellisia seuraamuksia sitoumusten rikkomistapauksissa.

4.6

ETSK pitää valitettavana, että epävirallisessa asiakirjassa nähtävästi esitetään, että rangaistusten tai seuraamusten arvo kauppasopimuksissa voidaan määrittää pelkästään yhden oikeustapauksen pohjalta; kyse on Yhdysvaltojen CAFTA-sopimuksen puitteissa vireille panemasta Guatemalaan kohdistuvasta oikeustapauksesta (26). Yhdysvaltojen häviäminen tässä tapauksessa ei kuitenkaan johtunut siitä, ettei seuraamuksia ollut käytettävissä, vaan velvoitteiden muotoilusta CAFTA-sopimuksen työtä käsittelevässä luvussa. Luvussa asetetaan lakisääteinen vaatimus, jonka mukaan työoikeuden loukkauksella tulee olla kauppaan kohdistuvia vaikutuksia, jotta seuraamusten määrääminen on perusteltua. Kyseisessä tapauksessa lautakunta katsoi, että vaikka ILO:n työoikeuksia oli selvästi rikottu, ei ollut riittävästi näyttöä siitä, että tämä olisi vaikuttanut kauppaan. Komission on tutkittava tarkkaan kauppasopimuksiin nykyisin sisältyviä seuraamusmekanismeja, niiden tähänastista käyttöä ja mahdollisia rajoituksia ja otettava tässä asianmukaisesti huomioon, että kansalaisyhteiskunnan ryhmät ovat ilmaisseet toisaalta tukensa niille ja toisaalta vakavan huolensa niiden käytöstä.

4.7

Yhdysvaltojen lähestymistavassa seuraamuksiin on muitakin rajoituksia, jotka koskevat menettelyn käynnistämisperusteita, soveltamisalaa ja pituutta, ja näin ollen vain hyvin harvat tapaukset on ratkaistu määräämällä seuraamuksia. Komission tulisi ottaa opiksi Yhdysvaltojen ja muidenkin maiden kuten Kanadan tekemien kauppasopimusten seuraamusmekanismien rajoituksista ja arvioida ja parantaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin mahdollisesti sisällytettävää täytäntöönpanokelpoista sääntöjen noudattamisen valvontamekanismia. Mahdollinen rajoittava tekijä on riski siitä, että EU vähentäisi kauppakumppaneiden halua ryhtyä neuvotteluihin tai heikentäisi omaa neuvotteluasemaansa.

4.8

ETSK on valmis avustamaan komissiota sellaisen tehokkaan mekanismin laatimisessa, joka parantaa kauppaa ja kestävää kehitystä koskevien lukujen täytäntöönpanoa ja seurantaa EU:n vapaakauppasopimuksissa ja mahdollistaa täytäntöönpanon valvomisen kattavasti, hyödyntäen muiden maiden kokemuksia sekä yritysten, ympäristöalan, työoikeusalan ja muiden kansalaisyhteiskuntaryhmien laatimia ehdotuksia.

---

(1)  http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2017/july/tradoc_155686.pdf

(2)  http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2016/january/tradoc_154139.pdf

(3)  https://ec.europa.eu/commission/sites/beta-political/files/reflection-paper-globalisation_fi.pdf

(4)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”, esittelijä Jonathan Peel (EUVL C 264, 20.7.2016, s. 123).

(5)  REX/486 – ETSK:n lausunto ”Kaupan ja investointien keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja täytäntöönpanossa”, esittelijä Jonathan Peel (UK–I) ja toinen esittelijä Christophe Quarez (FR–II) (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(6)  ETSK:n lausunto ”EU:n ja Korean vapaakauppasopimus – kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä luku”, esittelijä Dumitru Fornea (RO–II) (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 201).

(7)  Konferenssi aiheesta ”Kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevät luvut EU:n kauppasopimuksissa – Miten varmistaa todelliset vaikutukset?” – Yhteenveto tärkeimmistä päätelmistä: http://www.eesc.europa.eu/sites/default/files/files/summary_conference_on_tsd_chapters_in_eu_trade_agreements.pdf

(8)  Mainittu edellä.

(9)  Mainittu edellä.

(10)  Kirje komissaari Malmströmiltä INTA-valiokunnan puheenjohtajalle Langelle, tammikuu 2017, https://ec.europa.eu/carol/index-iframe.cfm?fuseaction=download&documentId=090166e5af9d7b2e&title=letter.pdf

(11)  Kirje komissaari Malmströmiltä Kanadan ulkomaankauppaministerille Champagnelle, lokakuu 2017, https://ec.europa.eu/carol/index-iframe.cfm?fuseaction=download&documentId=090166e5b568bc60&title=SIGNED_LETTER.pdf

(12)  Yhteinen tulkitseva väline Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisestä laaja-alaisesta talous- ja kauppasopimuksesta (CETA) (EUVL L 11, 14.1.2017, s. 3).

(13)  http://trade.ec.europa.eu/doclib/press/index.cfm?id=1689

(14)  Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vapaakauppasopimusten täytäntöönpanosta, julkaistu 9. marraskuuta 2017.

(15)  REX/486 – ETSK:n lausunto ”Kaupan ja investointien keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja täytäntöönpanossa”, esittelijä Jonathan Peel (UK–I) ja toinen esittelijä Christophe Quarez (FR–II) (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(16)  REX/486 – ETSK:n lausunto ”Kaupan ja investointien keskeinen rooli kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja täytäntöönpanossa”, esittelijä Jonathan Peel (UK–I) ja toinen esittelijä Christophe Quarez (FR–II) (ei vielä julkaistu EUVL:ssä).

(17)  http://unctad.org/en/PublicationsLibrary/ditccplpmisc2016d1_en.pdf

(18)  Kirje komissaari Malmströmiltä Kanadan ulkomaankauppaministerille Champagnelle, lokakuu 2017, mainittu edellä.

(19)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa”, esittelijä Jonathan Peel (UK–I) (EUVL C 264, 20.7.2016, s. 123); ETSK:n lausunto aiheesta ”ETSK:n kanta transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP) käytävien neuvottelujen tiettyihin avainkysymyksiin”, esittelijä Philippe de Buck ja toinen esittelijä Tanja Buzek (EUVL C 487, 28.12.2016, s. 30). ETSK:n lausunto ”EU:n ja Korean vapaakauppasopimus – kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä luku”, esittelijä Dumitru Fornea (RO–II) (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 201).

(20)  Kirje komissaari Malmströmille hallitusvallan kuulemisesta EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksen nojalla, joulukuu 2016, http://ec.europa.eu/carol/?fuseaction=download&documentId=090166e5af1bf802&title=EU_DAG%20letter%20to%20Commissioner%20Malmstrom_signed%20by%20the%20Chair%20and%20Vice-Chairs.pdf

(21)  ETSK:n lausunto ’EU:n ja Korean vapaakauppasopimus – kauppaa ja kestävää kehitystä käsittelevä luku’, esittelijä Dumitru Fornea (RO–II) (EUVL C 81, 2.3.2018, s. 201).

(22)  Toimintaohjeet allekirjoittaneiden valtioiden tulee perustaa kansallinen yhteyspiste, jonka päätehtävänä on tehostaa toimintaohjeiden noudattamista järjestämällä tiedotustapahtumia, tekemällä tutkimuksia ja auttamalla ratkaisemaan ongelmia, joita voi aiheutua toimintaohjeiden väitetystä noudattamatta jättämisestä yksittäisissä tapauksissa. Kansalliset yhteyspisteet auttavat yrityksiä ja niiden sidosryhmiä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet toimintaohjeiden noudattamisen parantamiseksi. Ne toimivat välittäjinä ja sovittelijoina ja ratkaisevat toimintaohjeiden noudattamiseen liittyviä käytännön kysymyksiä.

(23)  Epävirallinen asiakirja, joka perustuu Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) ja AFL-CIO:n (American Federation of Labor and Congress of Industrial Organizations) yhteiseen ehdotukseen, syyskuu 2016, https://www.etuc.org/en/page/non-paper-introducing-independent-labour-secretariat-ceta

(24)  Luonnos työtä käsitteleväksi malliluvuksi EU:n kauppasopimuksiin, laatinut Friedrich-Ebert-Stiftung (FES) yhteistyössä INTA-valiokunnan puheenjohtajan Bernd Langen kanssa, kesäkuu 2017, http://www.fes-asia.org/news/model-labour-chapter-for-eu-trade-agreements/

(25)  http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---dgreports/---integration/documents/publication/wcms_229374.pdf

(26)  Ks. https://www.ictsd.org/bridges-news/bridges/news/trade-dispute-panel-issues-ruling-in-us-guatemala-labour-law-case

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/35

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien edistäminen”

(Euroopan komission pyytämä valmisteleva lausunto)

(2018/C 227/05)

Esittelijä:	Mindaugas MACIULEVIČIUS
Toinen esittelijä:	Josep PUXEU ROCAMORA

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 28.11.2017
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Työvaliokunnan päätös	4.7.2017
Vastaava erityisjaosto	”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
Hyväksyminen erityisjaostossa	6.2.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	15.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	192/1/2

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Siirtymää kohti vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää taloutta on edistetty suuressa määrin kansalaisten, innovatiivisten yritysten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien eli valtiosta riippumattomien ja valtiotasoa alempien toimijoiden ajamilla, alhaalta ylöspäin suuntautuvilla aloitteilla.

1.2

Nämä toimijat voivat antaa merkittävän panoksen sekä vähähiilisen että kestävän kehityksen vauhdittamiseksi. Suora valtiosta riippumaton toiminta alentaa vähähiiliseen talouteen siirtymisen kustannuksia ja myös lieventää jo käynnissä olevan ilmastonmuutoksen välittömiä vaikutuksia.

1.3

Valtiosta riippumattomien ilmastotoimien määrä, soveltamisala ja laajuus ovat viime vuosina kasvaneet nopeasti (1). Valtiosta riippumattomat toimijat kohtaavat kuitenkin yhä mittavia esteitä, jotka vaikeuttavat ilmastotoimien käynnistämistä ja toteuttamista.

1.4

Lisäksi valtiosta riippumattomat toimijat ja näiden ilmastotoimet ovat yhä monimuotoisempia, koska nämä toimivat erilaisissa ympäristöissä ja koska näillä on erityisiä tarpeita ja resursseja. Tämän monimuotoisuuden asianmukainen analysointi ja ymmärtäminen ovat edellytyksenä ilmastotoiminnan vauhdittamiselle.

1.5

Jotta tunnustettaisiin valtiosta riippumattomien toimijoiden merkittävät mahdollisuudet toteuttaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi, ETSK kehottaa käynnistämään ”valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun” valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan vahvistamiseksi ja lisäämiseksi Euroopan tasolla.

1.6

ETSK:n ehdottaman eurooppalaisen vuoropuhelun on antaa yleiskatsaus EU:ssa käynnissä olevista ilmastotoimista ja auttaa kartoittamaan toimien edistymistä maailmanlaajuisesti.

1.7

ETSK korostaa, että tehokkaiden, innovatiivisten ja luovien ilmastotoimien esiin tuominen voi olla kustannustehokas keino kannustaa uusiin toimiin ja vahvistaa meneillään olevia toimia. Ilmastotoimien tunnustaminen voi tapahtua verkkofoorumin, korkean tason tapahtumien ja/tai palkintojen myöntämisen avulla.

1.8

Ilmastotoiminnan eurooppalaisessa vuoropuhelussa olisi kerättävä jatkuvaa palautetta ja tartuttava sääntelyn haasteisiin yhdessä viranomaisten kanssa, jotta voidaan vähitellen luoda suotuisa hallintoympäristö alhaalta ylöspäin suuntautuville ilmastotoimille. Vuoropuhelun olisi pohjauduttava vastaaviin muihin aloitteisiin, kuten ETSK:n kehotuksesta käytävään eurooppalaiseen energiavuoropuheluun, joka perustettiin energiakäänteen toteuttamisen koordinoimiseksi.

1.9

Ehdotetun vuoropuhelun perimmäisenä tavoitteena on vauhdittaa ilmastotoimia tekemällä niihin sitoutumisesta houkuttelevaa lukuisille valtiosta riippumattomille toimijoille ja tekemällä ilmastotoiminnasta uusi normi.

1.10

ETSK korostaa, että päästöjen vähentämiseksi, ilmaston suojelemiseksi ja sosiaalisen ja taloudellisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi on käynnistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, jotta voitaisiin siirtyä oikeudenmukaisella ja ripeällä tavalla hiilettömään maailmaan, jossa köyhyyttä ei enää olisi.

1.11

ETSK ehdottaa, että toimien esiin tuomisen ja esittelemisen lisäksi vuoropuhelun tarkoituksena olisi vastata valtiosta riippumattomien toimijoiden tarpeisiin tarjoamalla mahdollisuuksia valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden uusiin kumppanuuksiin, edistämällä vertaisoppimista, koulutusta ja neuvontaa valtiosta riippumattomien toimijoiden parissa sekä helpottamalla rahoituksensaantia.

1.12

Ehdotettu eurooppalainen vuoropuhelu toimisi Pariisin kokouksen jälkeisen ilmastohallinnon laajemmassa toimintaympäristössä. Vuoropuhelu tulisi organisoida kevyellä otteella niin, että etusijalle asetetaan olemassa olevien ohjelmien, aloitteiden ja instituutioiden strateginen yhdistäminen uusien instituutioiden perustamisen sijaan. Tässä yhteydessä ETSK kannattaa Euroopan parlamentin ehdotusta kansallisten ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvien monitasoisten foorumien perustamisesta.

1.13

ETSK:lla on johtava asema vuoropuhelun käynnistämisessä, ja se kehottaa EU:n muita toimielimiä ja etenkin Euroopan komissiota liittymään mukaan suotuisan toimintaympäristön luomiseen valtiosta riippumattomalle ilmastotoiminnalle auttamalla vuoropuhelun toteuttamisessa.

1.14

Valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun ensimmäisenä vaiheena tulisi olla vuoden 2018 alkupuolella järjestettävä tapahtuma, joka kokoaisi yhteen kaikki kiinnostuneet toimijaverkostot sekä muiden EU-toimielimien ja jäsenvaltioiden edustajat. Se järjestettäisiin Talanoa-vuoropuhelun (2) hengessä, ja sen tavoitteena olisi laatia vuoropuhelulle selkeä toimintasuunnitelma.

1.15

ETSK odottaa, että tällaisen vuoropuhelun avulla voidaan antaa kaikille valtiosta riippumattomille toimijoille, kuten yrityksille, myös pk-yrityksille, yhteiskunnallisille yrityksille ja osuuskunnille, kansalaisyhteiskunnan ryhmille, yhteisöille sekä paikallis- ja alueviranomaisille ja muille asiaankuuluville sidosryhmille hyvät vaikutusmahdollisuudet niin, että ne voivat antaa todellisen ja konkreettisen panoksensa ilmastonmuutoksen torjumiseen.

2.   Lausunnon taustaa

2.1

Kyseessä on Euroopan komission pyynnöstä laadittu valmisteleva lausunto.

2.2

Lausunto perustuu aiheesta ”Koalitio Pariisin sopimuksen sitoumusten toteuttamiseksi” annettuun, heinäkuussa 2016 hyväksyttyyn lausuntoon ja sen jälkeen aiheesta ”Toimintaedellytysten laatiminen ruohonjuuritasolta lähtevälle ilmastonsuojelulle” järjestettyyn konferenssiin, jonka tarkoituksena oli vaihtaa parhaita käytäntöjä ja kartoittaa haasteita, jotka hidastavat valtiosta riippumattomien toimijoiden pyrkimyksiä torjua ilmastonmuutosta.

2.3

Siirtymää kohti vähähiilistä ja ilmastonmuutosta kestävää taloutta on ajettu kansalaisten, paikallisviranomaisten, kuluttajien ja innovatiivisten yrityksien johtamilla, alhaalta ylöspäin suuntautuvilla aloitteilla. Niiden edistyminen katkeaa kuitenkin usein hallinnollisiin ja sääntelystä johtuviin esteisiin, asianmukaisten kuulemismekanismien puutteeseen ja epäasianmukaisiin rahoitusmenettelyihin.

3.   Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien kiireellisyys

3.1

Termillä ”valtiosta riippumattomat toimijat” viitataan toimijoihin, jotka eivät ole ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puiteyleissopimuksen osapuolia. Näihin kuuluu laajasti katsottuna erilaisia yrityksiä pk-yritykset ja mikroyritykset mukaan lukien, sijoittajia, osuuskuntia, kuntia ja alueita, ammattiliittoja, yhteisöjä ja kansalaisryhmiä, uskonnollisia järjestöjä, nuorisojärjestöjä ja muita kansalaisjärjestöjä. Tässä lausunnossa kiinnitetään huomiota erityisesti sellaisten ilmastotoimijoiden uusiin alhaalta ylöspäin eteneviin aloitteisiin, joita EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot eivät ole vielä täysin tunnustaneet.

3.2

Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimet ovat yhä kiireellisempiä ainakin neljästä syystä: — Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet kasvavat jatkuvasti. Vaikka kaikki hallitusten sitoumukset täytettäisiin, jäljelle jäävä erotus on 11–13 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e) (3). Lyhyen aikavälin valtiolliset ja valtiosta riippumattomat ilmastotoimet voivat edistää tämän eron kiinni kuromista, ja ne ovat ratkaisevan tärkeitä radikaalimpien ja kalliimpien toimien välttämiseksi. — Jo meneillään olevan ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat kaikkialla maailmassa. Näihin kuuluvat yhä useammin esiintyvät äärimmäiset sääilmiöt, kasvavat menetykset ja vahingot sekä muuttuvat sääolot, ja ne aiheuttavat myös maan sisäistä pakolaisuutta ja haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen muuttoliikettä (4). — Nykyinen poliittinen myllerrys esimerkiksi Yhdysvalloissa ja julkisten varojen niukkuus vaarantavat hallitusten sitoumusten täysimääräisen toteuttamisen. Jopa monet Pariisin sopimukseen kokonaan sitoutuneet eurooppalaiset maat eivät edelleenkään saavuta tavoitetasoa, jolla voitaisiin rajoittaa maapallon lämpeneminen alle kahteen celsiusasteeseen. — Hallitukset määrittelevät poliittisen kehyksen, mutta toimia toteuttavat käytännössä valtiosta riippumattomat ja valtiotasoa alemmat toimijat, joista monet ovat innovatiivisten ja tehokkaiden toimien todellisia vetäjiä. Tämä koskee erityisesti pieniä, uusia ja alhaalta ylöspäin eteneviä toimia toteuttavia toimijoita.

3.3

Valtiosta riippumattomat toimijat voivat antaa merkittävän panoksen sekä vähähiilisen että kestävän kehityksen vauhdittamiseen. Suora valtiosta riippumaton toiminta alentaa vähähiiliseen talouteen siirtymisen kustannuksia ja lieventää jo käynnissä olevan ilmastonmuutoksen välittömiä vaikutuksia. Yleisesti ei kuitenkaan olla täysin tietoisia siitä, että alhaalta ylöspäin etenevät aloitteet voivat auttaa ratkaisemaan hiilestä irtautumiseen ja ekologiseen siirtymään liittyviä yhteiskunnallisia ongelmia.

3.4

EU:n rahoittaman, ekokyläyhteisöjen vaikutuksia Euroopassa tarkastelevan TESS-hankkeen yhteydessä on tuotu esiin, että jos viisi prosenttia EU:n kansalaisista osallistuisi tehokkaisiin yhteisölähtöisiin ilmastonmuutoksen hillitsemisaloitteisiin, 28 jäsenvaltion EU:ssa hiilisäästöt riittäisivät saavuttamaan lähes 85 % vuodeksi 2020 sovituista päästövähennystavoitteista (5).

3.5

Valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimet voivat myös vahvistaa yleistä ilmastohallintoa. Esimerkkeinä mainittakoon seuraavat: — Valtiosta riippumattomat toimet voivat kannustaa entistä kunnianhimoisempaan ilmastopolitiikkaan osoittamalla valtioille, että kunnianhimoisemmat tavoitteet ovat mahdollisia. — Valtiosta riippumattomat toimet voivat auttaa keskushallintoa toteuttamaan valtiotason politiikkoja ja edistämään EU:ssa kansallisesti määriteltyjen panosten mukaisten vaatimusten täyttämistä. — Valtiosta riippumattomat toimijat voivat auttaa havaitsemaan mahdollisuuksia parantaa sääntely-ympäristöä (6).

3.6

Valtiosta riippumaton toiminta voi myös osoittaa, että siirtyminen vähähiiliseen ja ilmastonmuutoksen kestävään kiertotalouteen tarjoaa tilaisuuden parantaa EU:n kilpailukykyä, mikä hyödyttää eurooppalaisia yrityksiä. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden käsitellä ilmastohaasteiden lisäksi myös kestävää kehitystä ja etenkin kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa.

3.7

Viime vuosina valtiosta riippumattomien ilmastotoimien määrä, soveltamisala ja laajuus ovat kasvaneet nopeasti (7). Valtiosta riippumattomat toimijat kohtaavat kuitenkin yhä mittavia esteitä, jotka vaikeuttavat ilmastotoimien käynnistämistä ja toteuttamista. (Ks. ETSK:n lausunto: Koalitio Pariisin sopimuksen sitoumusten toteuttamiseksi (8).)

3.8

Lisäksi valtiosta riippumattomat toimijat ja näiden ilmastotoimet ovat yhä monimuotoisempia, koska nämä toimivat erilaisissa ympäristöissä ja näillä on erityisiä tarpeita ja resursseja. Tämän monimuotoisuuden asianmukainen analysointi ja ymmärtäminen ovat edellytyksenä ilmastotoiminnan vauhdittamiselle.

4.   EU tarvitsee strategista toimintatapaa valtiosta riippumattoman ilmastotoiminnan edistämiseksi

4.1

EU on ollut kansainvälisellä tasolla valtiosta riippumattomien ilmastotoimien edelläkävijä: — EU on edistänyt monia sidosryhmiä käsittäviä kansainvälisiä yhteistyöaloitteita, joissa käsitellään ilmastonmuutoksen lieventämistä UNFCCC:n yhteydessä. — EU on antanut panoksensa monia sidosryhmiä käsittäviin laajoihin ilmastoaloitteisiin (9). — Yksittäiset jäsenvaltiot ovat tukeneet maailmanlaajuista ilmastotoimia koskevaa ohjelmaa. Esimerkiksi Ranska käynnisti laajamittaisia toimia Pariisin sopimusta valmisteltaessa. Pohjoismaat ja Alankomaat osallistuivat ilmastoaloitefoorumin kehittämiseen (foorumia hallinnoi nyt YK:n ympäristöjärjestö). — Eurooppalaiset toimijat johtavat noin 54:ää prosenttia UNFCCC:n puitteissa rekisteröidyistä yhteistyöaloitteista ilmastotoimien alalla (10).

4.2

EU:lta puuttuu kuitenkin nykyisin kehys, jolla luotaisiin suotuisa toimintaympäristö valtiosta riippumattomien ilmastotoimien vauhdittamiseksi Euroopassa, mikä on jyrkässä ristiriidassa EU:n kansainvälisen johtoaseman kanssa. Ilman tällaisia puitteita EU saattaa menettää valtiosta riippumattomien ja valtiotasoa alempien toimijoiden edelläkävijöiden konkreettiset panokset. EU:n nykyinen tuki eräille laajamittaisille useita sidosryhmiä käsittäville toimille ei riitä sellaiseen muutokseen, johon EU on sitoutunut Pariisin sopimuksessa.

4.3

On annettava paljon aiempaa enemmän huomiota uusille, vielä heikosti tunnetuille, alhaalta ylöspäin suuntautuville toimijoille, jotka ovat nykyään aliedustettuina EU:n tukemissa aloitteissa. Niiden mahdollista panosta ei pidä aliarvioida. Suotuisan toimintaympäristön luominen tällaisille ilmastotoimille on tehokas ja edullinen tapa hyödyntää niiden valtavaa yhteiskunnallista potentiaalia.

4.4

Lisäksi suotuisan toimintaympäristön luominen mahdollistaa puuttumisen valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien nykyiseen epätasapainoon. Esimerkiksi — mikroyritykset, pk-yritykset ja yhteiskunnalliset yritykset (osuuskunnat mukaan lukien) ovat nykyään aliedustettuja EU:n tukemissa aloitteissa ja UNFCCC:n yhteydessä (11). — maaseutuyhteisöjen ja pienten ja keskikokoisten kaupunkien ilmastotoimet ovat aliedustettuja suurkaupunkien toteuttamiin toimiin verrattuna (12).

4.5

Koska nykyiset toimet toteutetaan enimmäkseen kansainvälisen ilmastopolitiikan tasolla ja niissä keskitytään erityisen laajoihin ja/tai huomiota herättäviin esimerkkeihin, EU-tason toimia tarvitaan kiireellisesti täydentämään kansainvälisiä pyrkimyksiä aktivoimalla ja tukemalla monipuolisemmin erilaisia toimijoita.

4.6

Jotta voitaisiin tunnustaa valtiosta riippumattomien toimijoiden merkittävät mahdollisuudet toteuttaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen vaikutuksiin sopeutumiseksi, lausunnossa ehdotetaan ”valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun” käynnistämistä valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan vahvistamiseksi ja lisäämiseksi Euroopan tasolla.

5.   Ilmastotoimien ensisijaiset osa-alueet ja esimerkkejä sekä toimijoiden käytännön tarpeet

5.1

Aihekohtaiset painopistealat olisi määriteltävä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

5.2

Läheinen vastaavuus UNFCCC:n aihealojen ja erityisesti ilmastotoimien edistämiseen tähtäävään Marrakechin kumppanuuden kanssa voisi varmistaa selkeän yhteyden Pariisin sopimuksen tavoitteisiin.

5.3

Painopistealoihin voisivat kuulua maatalous ja elintarvikkeet, metsätalous, maankäyttö ja kestävä biotalous, rannikkojen suojelu ja kehittäminen, vesihuolto, kaupungit ja alueet, liikenne, energia, kiertotalous ja teollisuus.

5.4

Monialaisia teemoja, joita voitaisiin käsitellä ehdotetussa vuoropuhelussa, olisivat esimerkiksi ilmastokysymysten ja kestävän kehityksen kompromissit ja synergia, digitalisaation rooli, osallistavat lähestymistavat ja oikeudenmukainen siirtymä.

5.5

Yhteiskunnallinen yrittäjyys, kansalaisaloitteet ja yhteisöllinen työ ovat vain joitakin esimerkkejä siitä, kuinka ilmastotoimia voidaan toteuttaa alhaalta ylöspäin suuntautuvien toimintatapojen avulla. Olemassa on jo monia onnistuneita aloitteita, mutta monet käynnistetyt aloitteet ovat myös epäonnistuneet tai keskeytyneet eri syistä. Kumpaakin hankeryhmää voidaan hyödyntää arvokkaan tiedon tuottamiseen sekä valtiosta riippumattomille toimijoille että päättäjille.

5.5.1

Uusiutuvista lähteistä saatavan energian hajautettu tuotanto on erinomainen esimerkki. Se olisi toteutettava paikallisten tai alueellisten rakenteiden kautta eli siten, että tuuli-, aurinko- ja biomassaenergian hyödyntämisestä koituva arvonmuodostus syntyisi paikan päällä. EU ei kuitenkaan hyödynnä kansalaisyhteiskunnan potentiaalia riittävän laajasti näissä kysymyksissä, ja liian usein sääntelylliset, taloudelliset ja rakenteelliset esteet haittaavat paikallisten toimijoiden sitoutumista. Vuonna 2015 käynnistettiin ETSK:n kehotuksesta kansalaisyhteiskunnan johdolla käytävä eurooppalainen energiavuoropuhelu, jonka tarkoituksena on koordinoida energiakäännettä (13) – sinällään suurin yksittäinen ilmastoa vakauttava toimenpide, jonka EU aikoo toteuttaa.

5.5.2

Yli tuhat paikallis- ja aluehallintotahoa 86 maasta – kattaen 804 miljoonan asukkaan alueen – on ilmoittanut päästövähennystavoitteensa kaupunkien ilmastorekisterissä (carbonn Climate Registry). Jos nämä tavoitteet saavutetaan, se merkitsisi 5,6 gigatonnin vähennystä hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e) vuoteen 2020 mennessä ja 26,8 gigatonnin vähennystä vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoihin. Yli 680 miljoonaa asukasta edustavien maailmanlaajuiseen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen sitoutuneiden 7 494 kaupungin ja paikallishallinnon yhteisvaikutus voisi vähentää päästöjä 1,3 gigatonnia CO2e vuodessa verrattuna siihen, että nykyinen tilanne jatkuu vuonna 2030, ja vuodesta 2010 vuoteen 2030 vähennys voisi olla kaikkiaan 15,64 gigatonnia CO2e (14).

5.5.3

Yhteisön tukemat maatalousjärjestelmät ovat lisääntyneet Euroopassa viime vuosina. Vuonna 2016 yli 6 000 laajasti määriteltyä kansalaisyhteiskunnan aloitetta 22:ssa Euroopan maassa tuotti ruokaa miljoonalle ihmiselle (15). Tällaisiin aloitteisiin kuuluu esimerkiksi kuluttajien ja maataloustuottajien välisten kumppanuuksien luominen ja yhteisöllisten puutarhojen ja maatilojen perustaminen. Ne tiivistävät tuottajien ja kuluttajien yhteyksiä, luovat mahdollisuuksia paikallisille yrityksille ja uusia työpaikkoja sekä rakentavat uudelleen yhteyksiä paikallisyhteisöjen ja niissä käytettävien elintarvikkeiden välille. Samalla ne muuttavat elintarviketuotannon ja -kulutuksen mekanismeja ja antavat kansalaisille mahdollisuuden ottaa käyttöön aiempaa osallistavampia hallintomalleja.

5.5.4

Oikeudenmukaisen siirtymän käsite yhdistää työntekijöitä, yhteisöjä, työnantajia ja hallintoa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä. Tarkoituksena on laatia konkreettisia suunnitelmia ja toimintapolitiikkoja sekä kerätä tarvittavia investointeja, jotta voidaan varmistaa ripeä ja oikeudenmukainen siirtymä. Siinä keskitytään työpaikkoihin ja elinkeinoihin, ja tavoitteena on varmistaa, että ketään ei jätetä jälkeen pyrittäessä vähentämään päästöjä, suojelemaan ilmastoa ja edistämään sosiaalista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta. Varmistaakseen ja käynnistääkseen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun oikeudenmukaisesta siirtymästä Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö (ITUC) ja sen kumppanit ovat perustaneet oikeudenmukaisen siirtymän keskuksen (Just Transition Centre). Keskus kokoaa yhteen ja tukee liittoja, yrityksiä, yhteisöjä ja sijoittajia työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun puitteissa hiilivapaaseen talouteen ja köyhyyden poistamiseen tähtäävää nopeaa ja oikeudenmukaista siirtymää koskevien suunnitelmien, sopimusten, investointien ja politiikkojen kehittämiseksi.

5.5.5

Energian ja veden säästämiseen ja päästöjen vähentämiseen liittyvien käytäntöjen soveltaminen sisältyy teollisuuden vapaaehtoisiin ohjelmiin ja kulutuksen vähentämistä koskeviin aloitteisiin. Yritysten saavutuksia tarkastetaan ja julkistetaan säännöllisesti. Myös yritysten ja maiden keskinäistä vertaisarviointia voidaan kehittää tällaisilla parhailla käytännöillä.

5.6

Jotta voitaisiin ymmärtää valtiosta riippumattomien toimijoiden merkittävää monimuotoisuutta ja niiden erilaisia tarpeita ja resursseja, ETSK teki kyselyn (16), joka osoitti, että valtiosta riippumattomien toimijoiden kiireellisimpiä tarpeita ovat — tukea antava poliittinen/lainsäädännöllinen ympäristö — rahoitustarpeet: julkisten varojen saanti ja verokannustimet — tekninen tuki: vastavuoroisen oppimisen helpottaminen, valmiuksien parantaminen, tiedon ja hyvien käytäntöjen vaihto ja tietoisuuden lisääminen — uskottavuuden ja näkyvyyden lisääminen sekä niiden panoksen ymmärtäminen ja tunnustaminen — yksityisen ja julkisen sektorin toimijoiden yhteistyön parantaminen.

6.   Valtiosta riippumatonta ilmastotoimintaa käsittelevän ehdotetun eurooppalaisen vuoropuhelun tehtävät

6.1

Jotta voidaan luoda valtiosta riippumattomia ilmastotoimia edistävä toimintaympäristö sekä vahvistaa ja lisätä toimien soveltamisalaa ja laajuutta Euroopan tasolla, eurooppalaisen vuoropuhelun olisi vastattava valtiosta riippumattomien toimijoiden politiikkaan ja operatiivisiin vaatimuksiin ja hoidettava mahdollisesti seuraavia toisiinsa liittyviä tehtäviä (ARIAS-malli): 1) toimien arviointi (Assessing) 2) tunnustuksen antaminen toimille (Recognising), 3) hallinnon parantaminen (Improving), 4) toimien nopeuttaminen (Accelerating) ja 5) toimien tukeminen (Supporting).

6.2

Toimien arviointi ja kartoittaminen – EU ja sen jäsenvaltiot hyötyvät siitä, että valtiosta riippumattomien toimijoiden ilmastotoimien vaikutus ymmärretään entistä paremmin. Ehdotetussa vuoropuhelussa voidaan antaa yleiskuva EU:ssa käynnissä olevista ilmastotoimista ja auttaa kartoittamaan toimien maailmanlaajuista edistymistä UNFCCC:n yhteydessä. Ilmastonmuutoksen lieventämiseen liittyvien ja muiden toimien kartoittaminen on hyödyllistä monin tavoin: — Se voi olla ensimmäinen askel kohti valtiosta riippumattomien toimien sisällyttämistä valtiollisiin ja EU-tason ilmastopolitiikkoihin. — Tiettyjen ilmastotoimien perusteellinen tutkiminen voi auttaa laatimaan julkisia politiikkoja ja havaitsemaan sääntelyesteitä, laajennuskelpoisia ratkaisuja ja olosuhteita, joissa tietyt toimenpiteet toimivat. — Se voi auttaa kerryttämään valtiosta riippumattomien toimijoiden käytännön tietämystä, jotta ne voivat sitoutua tehokkaasti ilmastotoimiin.

6.2.1

Ehdotetun kehyksen ansiosta voitaisiin kartoittaa ainakin joidenkin valtiosta riippumattomien ja valtiotasoa alempien toimijoiden toteuttamien toimien edistymistä etenkin silloin, kun ne ovat sitoutuneet mitattavissa oleviin päästövähennyksiin. Tämä voitaisiin tehdä Euroopan tasolla ilmastotoimien yhteisten arviointien ja vapaaehtoisten raportointimekanismien muodossa. Olisi harkittava suojautumista ”viherpesulta” (joka tarkoittaa nykyisen toiminnan esittämistä asianmukaisena ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisena). Vähintäänkin olisi osoitettava, että aloitteet ovat enemmän kuin paperille kirjattuja sitoumuksia, ilman että toimijoille asetetaan raskaita ilmoittamis- ja seurantavelvollisuuksia. Seuranta- ja arviointikäytäntöjen yhteydessä laadullinen, kertovampi lähestymistapa saattaisi mahdollisesti täydentää määrällistä lähestymistapaa ja osoittaa, mitä on mahdollista saavuttaa.

6.3

Nykyisin suurta osaa Euroopassa meneillään olevista ilmastotoimista ei tunnusteta juuri lainkaan EU-tasolla. Tunnustuksen antaminen erityisen tehokkaille, innovatiivisille ja luoville ilmastotoimille ja niiden esille tuominen voi kuitenkin olla kustannustehokas keino kannustaa uusiin toimiin ja vahvistaa meneillään olevia toimia. Ilmastotoimille voidaan antaa tunnustusta usein eri tavoin, esimerkiksi — antamalla laajaa tunnustusta uusille ja olemassa oleville sitoumuksille verkkofoorumilla — tarjoamalla uusille ilmastotoimijoille mahdollisuuksia esitellä toimintaansa (korkean tason) tapahtumissa sekä Euroopan tasolla että kansainvälisten neuvottelujen yhteydessä — palkitsemalla erityisen onnistuneista ilmastotoimista esimerkiksi tietyillä aihealueilla.

6.4

Hallinnon parantaminen ja vahvistaminen – Valtiosta riippumattomien toimijoiden edelläkävijät havaitsevat todennäköisesti esteitä hallinnon parantamiselle ja mahdollisuuksia siihen. Heidän näkemyksensä voivat auttaa kartoittamaan EU-, valtio-, alue- ja paikallistason sääntelyesteitä ja aloittamaan niiden poistamisen sekä luomaan ilmastotoimia edistävän sääntelykehyksen. Valtiosta riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun olisi kerättävä jatkuvaa palautetta ja puututtava haasteisiin viranomaisten kanssa, jotta voidaan luoda asteittain suotuisa hallintoympäristö alhaalta ylöspäin suuntautuville ilmastotoimille. Tämä edellyttää puuttumista valtiosta riippumattomien toimijoiden ja päättäjien väliseen poliittiseen tyhjiöön.

6.5

Ilmastotoimien vauhdittaminen – Ehdotetun vuoropuhelun perimmäisenä tavoitteena on vauhdittaa ilmastotoimia tekemällä niihin sitoutumisesta houkuttelevaa lukuisille valtiosta riippumattomille toimijoille ja tekemällä ilmastotoimista uusi normi. Käytännössä tämä tarkoittaisi seuraavaa: — Valtiosta riippumattomien ilmastositoumusten määrä lisääntyy. Aloitteiden vauhdittamiseksi vuoropuhelun yhteydessä olisi julkistettava uusia sitoumuksia – mahdollisesti yhteistyössä UNFCCC:n sihteeristön ja muiden kumppanitahojen kanssa. — Valtiosta riippumattomien toimijoiden toteuttamista ilmastotoimista saatavat ratkaisut ja kokemukset hyödynnetään nopeasti Euroopan tasolla. Tämän edistämiseksi vuoropuhelun yhteydessä voitaisiin järjestää alueellisia teknisten asiantuntijoiden kokouksia, joiden mallina olisivat YK:n puitesopimuksen osapuolten vastaavat istunnot, joihin ne antaisivat myös panoksensa. — Järjestävät osapuolet voivat toisinaan myös auttaa neuvottelemaan uusia kumppanuuksia ja ilmastotoimia erityisen lupaavilla tai kiireellisillä aloilla hyödyntämällä vuoropuheluprosessia ja omaa vaikutusvoimaansa. — Alakohtaiset tai alueelliset aloitteet saattavat toisinaan kilpailla keskenään, ellei yhteistyön edistämiseen ole löydetty ja otettu käyttöön oikeaa lähestymistapaa. Tarvitaan laajaa näkökulmaa puutteiden ja mahdollisten yhteistyökohteiden kartoittamiseksi ja uusien kumppanuuksien luomiseksi.

6.6

Ilmastotoimien tukeminen – Toimien esiintuomisen ja esittelemisen lisäksi ehdotetun vuoropuhelun olisi myös vastattava valtiosta riippumattomien toimijoiden tarpeisiin. Tässä yhteydessä voidaan harkita erilaisia tukimuotoja, esimerkiksi — tarjotaan verkkoympäristö, joka edistää valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden välisten uusien kumppanuuksien luomista — edistetään vertaisoppimista ja kokemusten jakamista valtiosta riippumattomien toimijoiden parissa auttamalla näitä voittamaan sääntelyesteet — tarjotaan koulutusta ja edistetään innovointia esimerkiksi verkossa avoimien massakurssien (MOOC), verkkoseminaarien ja erityisiä kysymyksiä käsittelevien seminaarien avulla (17) — helpotetaan rahoituksensaantia esimerkiksi kartoittamalla olemassa olevia rahoituskanavia, tutkitaan innovatiivisia rahoitusvälineitä (esim. vertaislainat, joukko- ja mikrorahoitus), ehdotetaan verosääntöjen yksinkertaistamista, luodaan uusia rahoitusmahdollisuuksia esimerkiksi helpottamalla yksityisten, kansainvälisten ja monenvälisten rahastojen hyödyntämistä.

7.   Valtiosta riippumatonta ilmastotoimintaa käsittelevän eurooppalaisen vuoropuhelun toteuttaminen

7.1

Ehdotettu eurooppalainen vuoropuhelu toimisi Pariisin kokouksen jälkeiseen ilmastohallintoon liittyvässä laajemmassa toimintaympäristössä. Syntymässä on myös muita alueellisia ja kansallisia toimintaohjelmia ja -puitteita (muun muassa Latinalaisessa Amerikassa ja Yhdysvalloissa). Eurooppalainen foorumi voisi hyötyä yhteistyöstä näiden foorumien kanssa ja niiltä saatavista kokemuksista.

7.2

Vuoropuhelu tulisi organisoida kevyellä otteella niin, että etusijalle asetetaan olemassa olevien ohjelmien, aloitteiden ja instituutioiden strateginen yhdistäminen uusien instituutioiden perustamisen sijaan. ETSK:lla on selkeä rooli vuoropuhelun käynnistämisessä sekä tuen hakemisessa ja kumppanuuden käynnistämisessä Euroopan komission ja EU:n muiden toimielimien kanssa. Toimielinrakenne antaisi sille uskottavuutta Euroopan tason ilmastotoimien käsittelyssä. Tässä yhteydessä ETSK toteaa kannattavansa Euroopan parlamentin ehdotusta kansallisten ilmasto- ja energia-alan vuoropuhelua käyvien monitasoisten foorumien perustamisesta, jotta kussakin jäsenvaltiossa voitaisiin käydä laajaa keskustelua maan ilmasto- ja energiapolitiikkojen tulevaisuudesta.

7.3

Eurooppalaisen vuoropuhelun verkkofoorumi voi toimia tietokeskuksena, joka kartoittaa eurooppalaisia ilmastotoimia ja antaa yleiskuvan niistä, sekä tarjota kattavan tietorekisterin, joka voi tukea strategista analyysiä ja antaa aineksia paikallis-, valtio- ja EU-tason politiikkaan. Tietokeskuksen käyttökelpoisuuden optimoimiseksi verkkosivuston olisi oltava helposti saatavilla ja haettavissa. Verkkosivusto voitaisiin yhdistää UNFCCC:n puitteissa toimiviin foorumeihin, kuten UNFCCC:n sihteeristön hallinnoimaan NAZCA-foorumiin (18).

7.4

Ehdotetun eurooppalaisen vuoropuhelun yhteydessä tulisi järjestää tapahtumia, joilla tuetaan valtiosta riippumattomien toimijoiden tunnustamiseen, palautteenantoon, oppimiseen ja verkostoitumiseen liittyviä toimintoja. Osa näistä tapahtumista on jo olemassa, mutta ne saisivat tässä yhteydessä uutta merkitystä. Esimerkiksi: — ETSK:n kestävän kehityksen seurantaryhmän nykyiset asiantuntijaryhmän kokoukset voisivat saada lisäpainoa, jos ne yhdistettäisiin UNFCCC:n prosessiin ”teknisten asiantuntijoiden kokouksina” tai teemakohtaisina ja alueellisina vuoropuheluina, joissa arvioidaan nykyisiä ilmastotoimia. — Kestävien yhteisöjen eurooppalaisilla päivillä, jotka ECOLISE järjestää yhteistyössä ETSK:n kanssa, voitaisiin kiinnittää huomiota paikallisyhteisöihin ja tunnustaa niiden panos ilmastotoimien alalla. — EU:n toimielimien tukemiin vuosittaisiin tapahtumiin (esim. vihreä viikko, EU:n kestävän energian teemaviikko, Euroopan kestävän kehityksen teemaviikko jne.) voitaisiin sisällyttää valtiosta riippumattomille ilmastotoimille omistetut osuudet.

7.5

Ehdotettu vuoropuhelu voisi hyötyä alakohtaisten tai aihekohtaisten ”ilmastotoimien lähettiläiden” nimeämisestä. Lähettiläiden tehtävänä voisi olla yhteistyön edistäminen eri sidosryhmien välillä, strategisten/aihekohtaisten painopisteiden määrittäminen, tapahtumien järjestäminen ja kannustaminen uusiin ilmastotoimiin. Nämä voivat toimia myös valtiosta riippumattomien ilmastotoimien yhteyspisteinä esimerkiksi Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja UNFCCC:n sihteeristön suuntaan.

7.6

Ehdotetun prosessin olisi tuettava valtiosta riippumattomien toimijoiden rahoituksensaantia. Tähän voisi sisältyä — rahoitusmahdollisuuksien kartoittaminen — rahoituskelpoisia suunnitelmia koskeva neuvonta — nykyisten vuoropuhelu- ja kuulemismenettelyjen analysoiminen valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa uusien tekniikoiden ja parhaiden käytäntöjen luomiseksi, jotta voidaan vahvistaa nykyisten EU:n ja kansainvälisten rahastojen käyttöä — EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehyksen ajaminen niin, että se tukisi valtiosta riippumattomien toimijoiden entistä kunnianhimoisempia ilmastotoimia ja kannustaisi niitä toimiin — innovatiivisten rahoitusmahdollisuuksien tutkiminen (vertaislainat, joukko- ja mikrorahoitus, vihreät joukkovelkakirjat jne.).

7.7

Jotta voidaan varmistaa uskottavuus ja institutionaalisten puitteiden keveys, seuraavat mahdolliset osallistujat olisi kutsuttava organisatorisiksi kumppaneiksi: — Arviointitehtävän tukemiseksi vuoropuhelun käynnistäjien tulisi olla yhteydessä olemassa oleviin tutkimusryhmiin, ilmastotoimien seuranta-aloitteisiin ja tietoalustoihin. — Tunnustamistehtävän tukemiseksi olisi pyrittävä yhteistyöhön olemassa olevien palkintoaloitteiden kanssa, esim. UNFCCC:n Momentum for Change -palkinnot, SEED-palkinnot (19), ETSK:n kansalaisyhteiskuntapalkinto. — Hallinnon vahvistamis- ja vauhdittamistehtävien tukemiseksi olisi luotava viestintäkanavia esimerkiksi UNFCCC:n puitteissa järjestettävien taustoittavien vuoropuheluiden ja teknisen asiantuntemuksen prosessien sekä EU:n ja jäsenvaltiotason vastaavien prosessien, kuten Euroopan ympäristö- ja kestävän kehityksen toimikuntien verkoston (EEAC), kanssa. — Tukitehtävän tukemiseksi olisi luotava yhteyksiä olemassa oleviin ohjelmiin. Esimerkiksi rahoituksensaantia ja parhaita käytäntöjä voidaan koordinoida EU:n Life-ohjelman (ympäristö- ja ilmastotoimien rahoitusväline), Euroopan investointipankin avustusten tai lainojen ja/tai muiden EU:n ohjelmien kanssa, ja valtiosta riippumattomille toimijoille olennaisia Horisontti 2020 -puiteohjelmaan liittyviä tutkimustuloksia voidaan levittää laajalti vuoropuheluun osallistujien joukossa.

7.8

Valtioista riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun ensimmäisenä vaiheena tulisi olla vuoden 2018 järjestettävä tapahtuma, jonka ETSK järjestää yhdessä Euroopan komission kanssa ja joka kokoaa yhteen kaikki kiinnostuneet toimijaverkostot sekä muiden EU-toimielimien ja jäsenvaltioiden edustajat.

7.8.1

Tapahtuman tulisi antaa panos COP24-kokousta edeltävään Talanoa-vuoropuheluun, jonka yhteydessä sopimusosapuolet ja muut sidosryhmät kutsutaan tekemään yhteistyötä ja järjestämään paikallis-, alue- tai valtiotason tai maailmanlaajuisia tapahtumia, joissa valmistellaan ja esitellään oleellista tietoa nykytilanteesta, tavoitteista ja keinoista saavuttaa ne.

7.8.2

Tapahtuman tavoitteena tulisi myös olla valtiosta riippumattoman ilmastotoiminnan eurooppalaisen vuoropuhelun toimintasuunnitelman laatiminen vuosiksi 2018–2020 ja samalla vuoropuhelun käynnistäminen. Siihen tulisi sisältyä yksityiskohtainen suunnitelma ARIAS-mallin toteuttamiseksi vuoropuhelussa.

---

(1)  Yearbook of Global Climate Action 2017, Marrakesh Partnership, UNFCCC 2017

(2)  Talanoa on Fidžillä ja Tyynellämerellä käytetty perinteinen sana, joka kuvaa osallistavaa ja avointa vuoropuhelua. Talanoan tarkoituksena on jakaa tarinoita, synnyttää empatiaa ja tehdä viisaita päätöksiä yhteiseksi hyväksi. Talanoa-vuoropuhelu, jonka tarkoituksena on arvioida sopimusosapuolten yhteisiä toimia, jotka liittyvät Pariisin sopimuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen, alkaa vuonna 2018, ja sitä varten tarkoitettu verkkofoorumi otetaan käyttöön piakkoin.

(3)  The Emissions Gap Report 2017: A UN Environment Synthesis Report, UNEP 2017

(4)  Neuvoston päätelmät: Eurooppalainen ilmastodiplomatia COP21:n jälkeen: Näkökantoja ilmastodiplomatian jatkamiseksi vuonna 2016.

(5)  Towards European Societal Sustainability, http://www.tess-transition.eu/about/

(6)  Esimerkiksi poistamalla sääntelyesteitä ja/tai laatimalla älykkäitä ilmastopolitiikkoja.

(7)  Yearbook of Global Climate Action 2017, Marrakesh Partnership, UNFCCC 2017

(8)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 20

(9)  Tunnetuimpia esimerkkejä ovat maailmanlaajuinen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus, kaupunginjohtajien alueellinen energia- ja ilmastosopimus, Mission Innovation -aloite, ilmastoa ja puhdasta ilmaa koskeva koalitio, Afrikan uusiutuvia energialähteitä koskeva aloite, InsuResilience ja kansallisesti määriteltyjen panosten kumppanuusaloite.

(10)  Yearbook of Global Climate Action 2017, Marrakesh Partnership, UNFCCC 2017

(11)  Vaikka niiden osuus kaikista EU:n yrityksistä on yli 99 prosenttia ja taloudellisesta tuotoksesta bruttoarvonlisäyksellä mitattuna noin 58 prosenttia, https://ec.europa.eu/growth/smes_en

(12)  EU:n väestöstä noin 35 prosenttia asuu kaupunkien ja maaseudun välialueilla ja yli 22 prosenttia asuu maaseutuvaltaisilla alueilla. Eurostat (2014): Eurostatin alueellinen vuosikirja 2014. Saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/en/web/products-statistical-books/-/KS-HA-14-001, tiedot haettu 16. tammikuuta 2018.

(13)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden yhteydessä ehdotetun hallintojärjestelmän kehittäminen” (EUVL C 291, 4.9.2015, s. 8).

(14)  https://www.cities-and-regions.org/lgma-at-the-apa-resumption/

(15)  https://urgenci.net/new-report-european-csa-overview-released-by-the-european-csa-research-group/

(16)  EESC Survey Boosting non-state climate actors

(17)  Esim. ”Kuinka laaditaan toimintasuunnitelma?”, ”Kuinka lisätä tukea?”, ”Kuinka kannustetaan alueita ryhtymään toimiin?”

(18)  http://climateaction.unfccc.int/

(19)  Palkinnot, joilla tuetaan yrittäjyyttä kestävän kehityksen hyväksi.

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/45

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheista

”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja -sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Julkiset hankinnat toimiviksi Euroopassa ja Euroopan hyväksi

(COM(2017) 572 final)

”Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Suurten infrastruktuurihankkeiden julkisia hankintoja koskevien näkökohtien vapaaehtoinen ennakkoarviointi investointien helpottamiseksi”

(COM(2017) 573 final)

”Komission 3. lokakuuta 2017 antama suositus julkisten hankintojen ammatillistamisesta – Rakenne julkisten hankintojen ammatillistamista varten”

(C(2017) 6654 final – SWD(2017) 327 final)

(2018/C 227/06)

Esittelijä:

Antonello PEZZINI

Lausuntopyyntö	Euroopan komissio, 17.11.2017
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	24.1.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	107/1/1

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) on vakuuttunut siitä, että ainoastaan läpinäkyvällä, avoimella ja kilpailukykyisellä julkisten hankintojen järjestelmällä voidaan sisämarkkinoilla paitsi varmistaa julkisten varojen tehokas käyttö myös tarjota korkealaatuisia tavaroita ja palveluja kansalaisille siten, että kehitetään todellinen älykkäiden, kestäväpohjaisten ja sosiaalisesti vastuullisten hankintojen eurooppalainen kulttuuri.

1.1.1

ETSK suosittaa tässä yhteydessä, että edistetään kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen käyttöä hankintojen valintakriteerinä etenkin immateriaalisten palvelujen kohdalla.

1.2

Komitea suhtautuu myönteisesti uuteen julkisia hankintoja koskevaan pakettiin ja korostaa, että on — edistettävä laatua ja innovointia julkisissa hankinnoissa — otettava huomioon ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat — tehtävä julkisista hankinnoista älykkäämpiä ja tehokkaampia.

1.3

Komitea korostaa julkisten hankintojen älykkään käytön merkitystä vastattaessa maailmanlaajuisiin haasteisiin, esimerkkeinä ilmastonmuutos, resurssien niukkuus, eriarvoisuus ja ikääntyvä yhteiskunta. Samalla voidaan tukea sosiaalipoliittisia toimia, nopeuttaa siirtymää kestäväpohjaisempiin ja kilpailukykyisempiin toimitusketjuihin ja liiketoimintamalleihin sekä parantaa pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten osallistumismahdollisuuksia.

1.3.1

ETSK pitää tärkeänä, että edistetään jäsenvaltioiden avoimempaa suhtautumista vapaaehtoisiin ennakkoarviointimekanismeihin suurissa infrastruktuurihankkeissa.

1.3.2

Komitea korostaa, että vapaaehtoisista ennakkoarviointimekanismeista on tehtävä houkuttavia siten, että myönnetään hankintayksikölle vaatimustenmukaisuustodistus. ETSK kannattaa kaikkien asianosaisten ammattimaisuuden parantamista ja yhteiskunnallisten yritysten osallistumisen lisäämistä, jotta voidaan torjua petoksia ja korruptiota vahvistamalla digitaalista muutosta hankinnoissa.

1.4

Komitea on erityisen tyytyväinen toimiin, joilla pyritään lisäämään pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten osallistumista julkisten hankintojen markkinoille, ja korostaa, että niiden täysipainoiselle osallistumiselle on vielä monia esteitä. Komitea suosittaakin, että ammattikamarit ja/tai ammattialajärjestöt toteuttavat suoja- ja tukitoimia.

1.4.1

Sosiaalisista ja ekologisista näkökohdista on tullut ratkaisevia kriteereitä julkisissa hankinnoissa. ETSK korostaa näiden näkökohtien arvoa ja hyödyllisyyttä ja suosittaa, että kaikissa kansallisen ja unionitason koulutusohjelmissa käsitellään erityisesti sosiaali- ja ympäristöalaan liittyviä asioita.

1.4.2

Olisi tarkoituksenmukaista käynnistää kampanja ympäristöalaa (ISO 14000), sosiaalialaa (ISO 26000, SA 8000:2014 ja asianomaiset ILO:n yleissopimukset (1)) sekä hallinnan (projektipäällikköä käsittelevä UNI 11648:2016) ja tuotannon laatua (ISO 9000) koskevien teknis-normatiivisten standardien tai vastaavien teknisten, kansallisessa lainsäädännössä edellytettyjen laatuvaatimusten käytöstä tarjouseritelmissä. Pienyrityksiä olisi tässä yhteydessä autettava saavuttamaan kyseiset standardit Euroopan sosiaalirahaston kautta.

1.5

Komitean mielestä on keskeisen tärkeää jatkaa määrätietoisesti hankintayksiköiden vahvaa ammatillistamista ja tunnustaa selvästi uudet hankitut pätevyydet. Hankintayksiköiden käyttöön olisi annettava teknisiä ja digitaalisia taitoja koskeva yhteinen eurooppalainen kehys, joka mahdollistaisi yhtenäisen toimintatavan kaikkialla unionin sisämarkkinoilla.

1.6

ETSK katsoo, että komission olisi ollut parempi antaa suosituksen sijaan direktiivi, jotta voitaisiin varmistaa tehokas ja johdonmukainen rakenteellinen kokonaisuus julkisten hankintojen ammatillistamista varten.

1.7

Komitean mielestä julkisia hankintoja varten olisi luotava julkinen sähköinen rekisteri, jotta voidaan laajentaa asianomaisten yritysten mahdollista joukkoa ja arvioida paremmin hankintaprosessin tehokkuutta ja integriteettiä.

1.8

Komitea pitää erittäin tärkeänä, että vahvoilla unionin toimilla edistetään pääsyä kolmansien maiden sekä liittymisneuvotteluja käyvien maiden ja EU:n naapuruuspolitiikan kumppanimaiden julkisten hankintojen markkinoille vastavuoroisuuden pohjalta samoin edellytyksin kotimaisten yritysten kanssa.

1.9

ETSK on sitä mieltä, että Euroopan komission yksittäisille jäsenvaltioille suuntaamien suositusten ohella tulisi vauhdittaa koulutustoimia, joiden avulla luodaan mahdollisuus osallistua ohjelmiin ja rakennerahastojen hyödyntämiseen sekä noudattaa digitalisointia koskevia teknis-normatiivisia standardeja. Samalla tulisi hyväksyä unionin tasolla hankintoihin sovellettava eettinen säännöstö.

1.10

ETSK suosittaa, että edistetään osallisuutta ja sosiaalisten toimenpiteiden käyttöä strategisina välineinä kyseisen alan pitkälle edistyneiden toimintapolitiikkojen eteenpäin viemiseksi.

1.11

ETSK suosittaa, että tutkitaan mahdollisuutta ottaa käyttöön 28. järjestelmänä yhteinen sääntelyjärjestelmä rajat ylittäviä hankintoja varten. Hankintayksiköt voisivat osallistua vapaaehtoisesti järjestelmään, jolla varmistetaan yhtäläisten menetelmien soveltaminen koko Euroopan talousalueella.

2.   Tausta ja nykytilanne

2.1

Julkiset hankinnat tarjoavat valtavat potentiaaliset markkinat innovatiivisille tuotteille ja palveluille, jos niitä hyödynnetään strategisesti talouden elvyttämiseksi ja investointien houkuttamiseksi etenkin Euroopan investointiohjelman kautta. Lisäksi ne edistävät tuottavuutta ja osallisuutta, ja niiden avulla voidaan toteuttaa rakenne- ja infrastruktuurimuutoksia, joita tarvitaan innovoinnin ja kasvun vauhdittamiseksi.

2.2

Merkittävä osa julkisista ostoista ja investoinneista Euroopan taloudessa toteutetaan julkisten hankintojen kautta. Viranomaiset EU:ssa käyttävät vuosittain noin 19 prosenttia unionin bkt:stä palveluihin, urakoihin ja tavaratoimituksiin.

2.2.1

Valitettavasti 55 prosenttia hankinnoista toteutetaan käyttämällä perusteena alhaisinta hintaa kiinnittämättä erityistä huomiota laatuun, kestäväpohjaisuuteen, innovointiin tai sosiaaliseen osallisuuteen.

2.3

Yhdeksää kymmenestä laajamittaisesta infrastruktuurihankkeesta ei ole toteutettu hanketta koskevissa sopimuksissa mainittujen suunniteltujen täytäntöönpanovaiheiden mukaisesti, olivatpa kyseessä sitten arvioidut kustannukset tai asetetut määräajat, ja usein kustannukset ylittyvät jopa 50 prosenttia (2).

2.4

Julkisia hankintoja koskeva sääntelykehys on perinteisesti varsin monitahoinen ja monimutkainen, ja sen lisäksi institutionaalinen rakenne on alalla erittäin pilkkoutunut, sillä sitä hallinnoivat useat toimijat keskus-, alue- ja alakohtaisella tasolla, eikä niiden tehtäviä ja velvollisuuksia ole aina määritelty selvästi.

2.5

Hankintojen ja infrastruktuuri-investointien hallinnointi edellyttää eri tasojen viranomaisilta erityisen kehittynyttä osaamista, mutta näillä on kuitenkin erilaisia puutteita, kuten epäyhtenäinen suunnitteluvalmius ja kyky määritellä oikea-aikaisesti asianmukaiset välineet ja keinot, hankintayksiköiden heikko ammattimaisuus, menolukuja hallinnoivien viranomaistahojen monilukuisuus, puutteet toimintaa tukevien tietojen järjestelmällisessä kokoamisessa ja epäyhtenäiset tietokannat, joita hallinnoivat laatu- ja luotettavuustasoltaan usein puutteelliset eri toimijat.

2.6

Tätä monimutkaisuutta ei ole täysin ratkaistu vuonna 2014 hyväksytyllä julkisia hankintoja koskevalla paketilla.

2.7

Julkisten hankintojen hallinnointia tukevien digitaalisten välineiden käyttö etenee EU:ssa hitaasti: vuonna 2016 vain neljä jäsenvaltiota käytti tällaisia välineitä (3). Onkin selvää, että uusia teknologioita on hyödynnettävä aiempaa enemmän hankintamenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

3.   Komission ehdotukset

3.1

Komission nyt esittämässä paketissa on neljä keskeistä osaa:

3.1.1

Määriteltävät ensisijaiset alat, joilla tulee pyrkiä parannuksiin. Tarkoituksena on laatia kuuteen painopisteeseen perustuva strateginen toimintatapa julkisia investointeja varten.

3.1.2

Suurten infrastruktuurihankkeiden vapaaehtoinen ennakkoarviointimekanismi ja palvelupisteen perustaminen sekä ilmoitus- ja tiedonvaihtomekanismit, jotka ovat käytettävissä alkuvaiheessa hankkeissa, joiden ennakoitu arvo on yli 250 miljoonaa euroa, sekä hankkeissa, jotka ovat erittäin hyödyllisiä tietylle jäsenvaltiolle ja joiden arvo ylittää 500 miljoonaa euroa.

3.1.3

Suositukset julkishallintojen ja julkisten ostajien ammatillistamisesta, jotta varmistetaan, että näillä on ammatillinen pätevyys sekä tekniset ja menettelyä koskevat tiedot, jotka ovat välttämättömät sääntöjen noudattamiseksi sekä laadukkaan innovoinnin ja kestäväpohjaisuuden ja parhaiten vastinetta rahalle tarjoavan investoinnin varmistamiseksi sosiaalisen vastuun näkökulmasta.

3.1.4

Suuntaviivat innovoinnin vauhdittamiseksi tavaroiden ja palvelujen hankintojen kautta.

4.   Yleistä

4.1

Komitea on tyytyväinen uuteen julkisia hankintoja koskevaan pakettiin ja korostaa jälleen puoltavansa ”laadun ja innovaatioiden edistämistä julkisissa hankinnoissa, tarpeettoman byrokratian vähentämistä, ympäristöä koskevien ja sosiaalisten näkökohtien sisällyttämistä työpaikkojen ja työehtojen turvaamiseksi sekä toimintarajoitteisten ja muiden heikossa asemassa olevien suojelemiseksi” sekä edistävänsä immateriaalisten palvelujen kohdalla kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen rinnalla mahdollisuutta ottaa huomioon yksi ainoa tarjous, jota pidetään parhaana, vaikkakaan se ei ole edullisin.

4.2

Ympäristöä koskevien ja sosiaalisten kriteerien käyttö voisi ”edistää älykkäitä ja nykyistä tehokkaampia julkisia hankintoja, lisätä ammattimaisuutta sekä pk-yritysten – myös [yhteisötalouden] yritysten – osallistumista, torjua suosintaa, petoksia ja korruptiota ja edistää rajatylittäviä eurooppalaisia sopimuksia julkisissa hankinnoissa – – (4).”

4.3

Komitea korostaa erityisesti julkisten hankintojen älykkään käytön merkitystä vastattaessa kattavasti maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutos ja resurssien niukkuus tai ikääntyvä yhteiskunta. Näin voidaan tukea sosiaalipoliittisia toimia, nopeuttaa siirtymää kestäväpohjaisempiin ja kilpailukykyisempiin toimitusketjuihin ja liiketoimintamalleihin ja antaa pk-yrityksille paremmat mahdollisuudet osallistua julkisiin hankintoihin.

4.4

ETSK:n mielestä on tärkeää, että jäsenvaltiot pyrkivät vapaaehtoisesti yhä suurempaan avoimuuteen, jotta voidaan — varmistaa strategisesti merkittävien julkisten hankintojen entistä laajempi leviäminen sekä vapaaehtoisen ennakkoarviointimekanismin soveltaminen suurissa infrastruktuurihankkeissa — kehittää hyvien käytänteiden järjestelmällistä vaihtoa strategisissa hankkeissa — edistää ajanmukaisia ratkaisuja vihreissä, sosiaalisissa ja innovatiivisissa hankkeissa.

4.5

Komitean mielestä on keskeisen tärkeää pyrkiä määrätietoisesti hankintayksiköiden vahvaan ammatillistamiseen ja sertifioida pakolliset vähimmäisvaatimukset. Hankintayksiköiden käyttöön olisi annettava teknisiä ja digitaalisia taitoja koskeva yhteinen eurooppalainen kehys, joka mahdollistaisi yhtenäisen toimintatavan kaikkialla unionin sisämarkkinoilla yhteisen osaamiskeskuksen ja interaktiivisen tietokannan perusteella.

4.5.1

Koska sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat ovat saaneet valtavan merkityksen julkisissa hankinnoissa ja koska näiden näkökohtien huomioon ottaminen voi olla arvokasta sosiaalisen osallisuuden sekä sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden tavoitteiden saavuttamisen kannalta ja varmistaa sen, ETSK ehdottaa ja suosittaa, että kaikki julkisiin hankintoihin osallistuvan henkilöstön ammatillistamisen vahvistamiseen tähtäävissä koulutusohjelmissa käsitellään erityisesti sosiaali- ja ympäristöalan lainsäädäntöä ja etenkin julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön sisältyviä sosiaali- ja ympäristönäkökohtia.

4.5.2

Näiden näkökohtien huomioon ottamisella vastataan uusiin haasteisiin hyödyntää olemassa olevia mahdollisuuksia kaikilta osin, jotta voidaan antaa strateginen panos horisontaalisen politiikan tavoitteisiin ja yhteiskunnallisiin arvoihin, kuten innovointi, sosiaalinen osallisuus sekä taloudellinen ja ekologinen kestävyys.

4.5.3

ETSK:n mielestä onkin varmistettava, että tällaisia toimia noudatetaan tiukasti, jos ne ovat sitovia, sekä edistettävä niiden entistä laajempaa käyttöä, jos hankintaviranomaiset voivat soveltaa niitä vapaaehtoisesti. ETSK kehottaa painokkaasti käynnistämään kampanjan ympäristöalaa (ISO 14000), sosiaalialaa (ISO 26000, SA 8000:2014, ILO:n kahdeksan keskeistä yleissopimusta, ILO:n yleissopimus 155 (työturvallisuus ja työhygienia), ILO:n yleissopimukset 131, 1 ja 102) sekä hallinnan (projektipäällikköä käsittelevä UNI 11648:2016) ja tuotannon laatua (ISO 9000) koskevien teknis-normatiivisten standardien käytöstä. Sovellettaessa näitä standardeja ja uuden sukupolven teknisiä tarjouseritelmiä on varmistettava, että pk-yrityksiä ja yhteisötalouden yrityksiä tuetaan voimakkaasti, jotta vältetään niiden poissulkeminen ja kevennetään niiden kustannuksia.

4.5.4

Innovatiivisten kriteerien käyttöönotto edellyttää etenkin suurissa infrastruktuurihankkeissa yhteistä strategista visiota, jotta ostoista voidaan päättää sekä kustannustehokkuuteen liittyvien laatukriteerien että taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella ottaen mahdollisesti huomioon myös sosiaalisia sekä ympäristönäkökohtia ja muita kriteereitä, kuten kiertotalous.

4.5.5

Koska jäsenvaltiot eivät käytä riittävästi julkisten hankintojen tarjoamaa mahdollisuutta ottaa sosiaalisia kriteereitä ja toimia huomioon strategisina välineinä, joiden avulla voidaan edistää sosiaalipoliittisia kestävyystavoitteita, komitea ehdottaa ja suosittaa, että edistetään päättäväisesti kyseisten – julkisia hankintoja koskevassa EU:n lainsäädännössä tuettujen – sosiaalisten kriteerien ja toimien mukaan ottamista ja käyttöä.

4.5.6

Komitea on erityisen tyytyväinen toimiin, joilla pyritään lisäämään pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten osallistumista julkisten hankintojen markkinoille, ja korostaa, että niiden osallistumiselle on vielä monia esteitä.

4.5.7

ETSK:n mukaan olisi paikallaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota näiden esteiden poistamiseen myös vahvistamalla oikeussuojajärjestelmää. Tässä yhteydessä on tarkoituksenmukaista ja välttämätöntä kannustaa ja valtuuttaa ammattikamareita ja/tai ammattialajärjestöjä ratkaisemaan riita-asioita kollektiivisesti pienyritysten osalta.

4.5.8

Julkisia hankintoja varten olisi luotava julkinen sähköinen rekisteri, jotta voidaan laajentaa asianomaisten yritysten mahdollista joukkoa ja arvioida paremmin hankintaprosessin tehokkuutta ja integriteettiä.

4.5.9

Olisi myös tärkeää käynnistää kokeiluhankkeita, jotta voitaisiin edistää pk-yritysten osallistumista kaupallisten välittäjien ja innovaatioiden välittäjien kautta. Lisäksi tulisi käynnistää eurooppalaisten pk-yritysten ammatillistamiseen tähtääviä unionin kokeiluhankkeita koulutusalalla pienempien yritysten kielitaidon ja menettelytietouden parantamiseksi yhteishankintayksiköissä.

4.6

ETSK kannattaa painokkaasti yhteisten rajat ylittävien julkisten hankintojen edistämistä etenkin innovatiivisissa hankkeissa ja ylikansallisissa infrastruktuuriverkoissa. Samalla olisi edistettävä pienyritysten osallistumista kaupallisten välittäjien ja innovaatioiden välittäjien kautta. Myös alihankinnalta, jota tulisi kuitenkin käyttää vain rajoitetusti, on edellytettävä korkeaa laatua.

4.7

Komitea korostaa sellaisten vahvojen unionin toimien merkitystä, joilla edistetään pääsyä kolmansien maiden sekä liittymisneuvotteluja käyvien maiden ja EU:n naapuruuspolitiikan kumppanimaiden julkisten hankintojen markkinoille vastavuoroisuuden pohjalta samoin edellytyksin kotimaisten yritysten kanssa. Tätä varten tulisi sisällyttää asianomaisia lausekkeita myös kahden- ja monenvälisiin vapaakauppasopimuksiin.

4.8

ETSK kannattaa kansallisten rekisterien kanssa täysin yhteentoimivan, suuren yleisön saatavilla olevien sopimusten unionitason rekisterin perustamista. Näin edistettäisiin hankintasopimusten ja niihin tehtävien muutosten avoimuutta ja suojattaisiin samalla kattavasti arkaluonteiset tiedot ja henkilötiedot. Tässä yhteydessä tulisi hyödyntää digitaalista muutosta ja velvoittaa samalla ottamaan käyttöön sähköinen hankintamenettely vuoteen 2018 mennessä.

4.9

Komitea vahvistaa käytettävissä olevien avointen ja läpinäkyvien tietojen pohjalta kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävän järjestelmällisen vuoropuhelun merkityksen, jotta voidaan suunnitella parempia analysointivälineitä tarvesuuntautuneiden toimintapolitiikkojen sekä hälytys- ja korruptiontorjuntajärjestelmien laatimiseksi myös hyödyntämällä paremmin projektirahoitusta.

4.10

On vahvistettava käyttäjäystävällistä tiedonvaihtomekanismia tietämyksen hallintavälineenä, jota kansalliset viranomaiset ja hankintaviranomaiset käyttävät hyvien käytänteiden vaihtoa, saatuihin kokemuksiin perustuvaa vastavuoroista oppimista sekä hankkeiden erilaisiin näkökohtiin liittyvän yhteisen foorumin perustamista varten.

4.10.1

Hankintayksiköiden henkilöstön koulutusta on parannettava huomattavasti.

5.   Euroopan komission, alueellisten ja valtiollisten viranomaisten sekä yritysten kumppanuus: ennakkoarviointimekanismi

5.1

Euroopan komission ehdottama uusi ennakkoarviointimekanismi voi komitean mielestä olla tarkoituksenmukainen väline, jos se säilytetään joustavana ja vapaaehtoisena ja jos sen kolmea osaa voidaan käyttää erikseen. Osat ovat — neuvontapalvelu — ilmoitusmekanismi yli 500 miljoonan euron infrastruktuurihankkeita varten — tiedonvaihtomekanismi. Näitä osia on pystyttävä käyttämään helposti ja riippumattomasti kutakin hanketta varten sekä luottamuksellisuusvaatimuksia kaikilta osin noudattaen.

5.2

ETSK:n mielestä on tärkeää, että vakiomuotoinen ilmoituslomake säilytetään yksinkertaisena ja virtaviivaisena ja että sähköisessä menettelyssä varmistetaan arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

5.3

ETSK katsoo, että neuvontapalvelujärjestelmä tulisi järjestää kansallisen tai alueellisen tason neuvontapalvelujen alaverkostona, jotta varmistetaan lähellä olevat palvelut. Tässä yhteydessä tulisi hyödyntää sellaisia verkkoja kuin BC-Net ja Solvit.

5.4

Tiedonvaihtomekanismiin tulisi kuulua interaktiivinen ja käyttäjäystävällinen tietokanta, jossa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet, sekä ohjaus- ja valvontakomitea, joka koostuu jäsenvaltioiden hankintayksiköiden ja yritysten edustajista.

5.5

Ennakkoarviointimekanismin kohdalla komitea painottaa, että siitä on tehtävä houkuttava myöntämällä vaatimustenmukaisuustodistus, kuten Euroopan komission arvioinnista ilmenee.

6.   Rakenne julkisten hankintojen ammatillistamista varten

6.1

Komitea kannattaa täysin Euroopan komission jäsenvaltioille antamaa suositusta. Tehokkaan ja johdonmukaisen rakenteen varmistamiseksi julkisten hankintojen ammatillistamista varten ETSK olisi kuitenkin pitänyt parempana, että komissio olisi antanut direktiivin sen sijaan, että se antaa pelkän suosituksen, joka ei ole sitova.

6.2

Jotta tällaiset suositukset voitaisiin ottaa asianmukaisesti huomioon, seuraavien edellytysten tulisi komitean mielestä täyttyä:

6.2.1

Olisi toteutettava koulutusalan yhteinen kokeiluhanke hankintaprosessiin osallistuvien erilaisten julkisten ja yksityisten toimijoiden ammatillistamista varten alkaen rajat ylittävistä toimijoista ja tarkoituksena myös määritellä valmiudet ja taidot, jotka kaikilla julkisiin hankintoihin osallistuvilla ammattilaisilla tulisi olla.

6.2.2

CENille, Cenelecille ja ETSIlle tulisi antaa toimeksi teknis-normatiivisten standardien laatiminen hankintojen digitalisointia varten, jotta varmistetaan avoimuus, saatavuus ja täysi yhteentoimivuus.

6.2.3

Olisi käynnistettävä pikaisesti kokeiluhanke, jonka avulla edistetään pk-yritysten ja yhteisötalouden yritysten osallistumista kaupallisten välittäjien ja innovaatioiden välittäjien kautta.

6.2.4

Hankintaprosessin toimijoille olisi annettava mahdollisuus osallistua vuosina 2014–2020 toteutettavaan Justice-ohjelmaan oikeusalan koulutuksen sekä oikeudellista terminologiaa koskevan kielikoulutuksen osalta, jotta edistetään yhteistä oikeus- ja oikeudenkäyttökulttuuria hankinnoissa sekä vastavuoroista oppimista.

6.2.5

Rakennerahastojen, etenkin sosiaalirahaston, ohjelmasuunnittelun painopistealoille olisi sisällytettävä yhteisiä ammatillistamistoimia hankintojen parissa valtiollisella, alueellisella ja paikallisella tasolla toimivia varten.

6.2.6

Olisi asetettava käyttöön 300 EU:n stipendiä Maastrichtissa sijaitsevan julkisen hallinnon Eurooppa-instituutin ja Trierissä olevan eurooppaoikeuden akatemian asianomaisiin kursseihin osallistumista varten.

6.2.7

Hankintamenettelyjen toimijoiden olisi hyväksyttävä hankintoihin sovellettavat eettiset säännöt Euroopan tasolla osana kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua, jotta varmistetaan myös korkeiden sosiaali- ja ympäristönormien noudattaminen.

6.3

ETSK toivoo, että tutkitaan yhteistä täydentävää sääntelyjärjestelmää rajat ylittäviä hankintoja varten. Hankintayksiköt voisivat osallistua vapaaehtoisesti tällaiseen 28. järjestelmään, jonka myötä kaikkialla yhtenäismarkkinoilla noudatetaan samoja ehtoja ja menetelmiä.

---

(1)  ILO:n keskeiset yleissopimukset, ILO:n yleissopimus nro 155 (työturvallisuus ja työhygienia) ja ILO:n yleissopimukset nro 131, 1 ja 102.

(2)  http://ec.europa.eu/smart-regulation/roadmaps/docs/2017_grow_046_ex_ante_voluntary_assesment_en.pdf

(3)  COM(2017) 572 final, kohta 2.

(4)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 84

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/52

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 muuttamisesta”

(COM(2017) 676 final – 2017/0293 (COD))

(2018/C 227/07)

Esittelijä:

Dirk BERGRATH

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 5.2.2018 neuvosto, 9.2.2018
Oikeusperusta	EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen erityisjaostossa	24.1.2018
Hyväksyminen täysistunnossa	14.2.2018
Täysistunnon numero	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	124/1/3

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK pitää Euroopan komission ehdotuksia lähtökohtaisesti tervetulleina, sillä ne muodostavat tasapainoisen kompromissin ilmastoneutraalin liikkuvuuden, eurooppalaisen autoteollisuuden innovointikyvyn ja laadukkaiden työpaikkojen säilyttämisen tavoitteiden välillä.

1.2

ETSK pitää erityisen kunnianhimoisena vuoteen 2025 asetettua välitavoitetta vähentää päästöjä 15 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna, sillä sen edellyttämät polttomoottoreihin tehtävät muutokset ovat teknologian äärirajoilla. ETSK odottaa komissiolta uusien ajoneuvojen tyyppihyväksymisten jatkuvaa valvontaa, jotta jatkossa voidaan välttää luvattomien moottorikomponenttien asentamista. Erityisen vaikeaa vuoden 2025 päästövähennystavoitteiden saavuttaminen on kevyiden hyötyajoneuvojen kohdalla, sillä niillä on pidemmät tuotanto- ja kehityssyklit. Tästä huolimatta ETSK pitää markkinakehitystä kohti päästöttömiä ja vähäpäästöisiä ajoneuvoja sekä hybridejä mahdollisuutena.

1.3

ETSK pitää tervetulleena parannettua markkinavalvontaa, joka saavutetaan velvoittamalla valmistajat asentamaan uusiin ajoneuvoihin standardoidut laitteet, jotka mahdollistavat todellisen polttoaineenkulutuksen seuraamisen.

1.4

Rakennemuutokseen kohti vaihtoehtoisia voimanlähteitä – yhdessä digitalisoinnin, automatisoidun ajamisen ja muiden seikkojen kanssa – liittyy merkittäviä muutoksia autoteollisuuden arvoketjuissa. ETSK on tyytyväinen komission kantaan, jonka mukaan sähköisen liikkuvuuden arvoketju tulisi ankkuroida Eurooppaan (”EU:n akkualan yhteenliittymä”), mutta vaatii pontevampaa toimintaa.

1.5

Työpaikkojen ja työllisyyden vaarantuminen on kytköksissä kyseisen rakennemuutoksen vauhtiin. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tätä rakennemuutosta teollisuuspolitiikan kannalta, sillä perusteellista sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten arviointia ei ole tehty. ETSK vastustaa joukkoirtisanomisia.

1.6

Vuodeksi 2024 suunnitellussa väliarvioinnissa tulisi ETSK:n mielestä tarkastella, missä määrin ilmasto-, innovaatio- ja työllisyyspoliittiset tavoitteet on saavutettu. Se riippuu olennaisesti siitä, miten vaihtoehtoisten voimanlähteiden markkinat kehittyvät vuoteen 2024 mennessä, missä määrin latauspisteet on toteutettu ja missä määrin sähköverkkoja on mukautettu ja vahvistettu odotettavissa olevaa sähkön lisätarvetta varten.

1.7

ETSK vaatii väliarvioinnista tietoja siitä, mitä on saatu aikaan työntekijöiden pätevyyksien, uudelleenkoulutuksen ja koulutuksen hyväksi, sekä ajantasaisen analyysin siitä, millä aloilla on olemassa sisällöllistä (lisä)toimintatarvetta autoteollisuuden työntekijöiden osaamisen ja pätevyyksien kehittämiseksi edelleen rakennemuutosta varten.

1.8

ETSK katsoo, että sekä voimassa olevasta että uudelleenlaaditusta asetuksesta mahdollisesti johtuvia uhkasakkoja tulisi käyttää alan ja sen työntekijöiden tukemiseen vähähiilisiin tuotteisiin siirtymisen yhteydessä. On osoitettava lisävaroja, jotta varmistetaan työntekijöiden pääsy työmarkkinoille.

2.   Johdanto

2.1

EU:n valtion- ja hallitusten päämiehet asettivat lokakuussa 2014 (1) sitovan tavoitteen vähentää EU:n koko talouden päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon. Tavoite perustuu maailmanlaajuisiin ennusteisiin, joita soveltamalla täytetään Pariisin sopimuksen keskipitkän aikavälin tavoitteet (2). Monet maat toteuttavat parhaillaan toimenpiteitä vähäpäästöisen liikenteen edistämiseksi mm. ajoneuvonormien muodossa ja usein ilmanlaatua parantavien toimenpiteiden yhteydessä.

2.2

Kesäkuussa 2016 julkaistussa vähäpäästöistä liikkuvuutta koskevassa eurooppalaisessa strategiassa (3) tavoitteeksi asetetaan, että vuoteen 2050 mennessä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen on oltava vähintään 60 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990 ja vakaalla uralla kohti nollatasoa. Strategiassa tehdään selväksi, että vähäpäästöisten ja päästöttömien ajoneuvojen käyttöönottoa on lisättävä, jotta ne voivat saavuttaa vuoteen 2030 mennessä merkittävän markkinaosuuden ja jotta EU saadaan pitkällä aikavälillä ohjattua johdonmukaisesti päästöttömän liikkuvuuden tielle.

2.3

Ensimmäisen askeleen muodostava strategia oli osa toukokuussa 2017 julkaistua säädöspakettia (4) ja se pantiin täytäntöön samoin toukokuussa 2017 julkaistulla tiedonannolla ”Eurooppa liikkeellä – Puhdas, kilpailukykyinen ja verkotettu liikenne ja liikkuvuus kaikille sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla” (5).

2.3.1

Tiedonannolla on tarkoitus parantaa liikenneturvallisuutta, edistää tiemaksujen oikeudenmukaisuutta, vähentää hiilidioksidipäästöjä, ilmansaasteita, liikenteen ruuhkautumista sekä yritysten hallintotaakkaa, torjua laitonta työntekoa sekä taata asianmukaiset ehdot ja lepoajat työntekijöille.

2.3.2

Tiedonannossa tarkennetaan, että EU pyrkii kehittämään, tarjoamaan ja valmistamaan parhaita vähäpäästöisiä, verkotettuja ja automaattisia liikkuvuusratkaisuja ja varmistamaan, että sillä on käytettävissään kaikkein uudenaikaisin infrastruktuuri niiden tukemiseksi. Lisäksi korostetaan, että EU:n on otettava maailmanlaajuinen johtoasema autoteollisuuden jatkuvien muutosten suuntaa annettaessa ja rakennettava toimensa suurten, jo saavutettujen edistysaskeleiden varaan.

2.4

Ehdotettu asetus on osa laajempaa liikkuvuuspakettia (6), joka kattaa myös kysyntäpuolen toimenpiteitä kyseisen ehdotuksen sisältämien tarjontapuolen toimenpiteiden täydentämiseksi. Puhtaiden ja energiatehokkaiden maantieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä annetulla direktiivillä 2009/33/EY on tarkoitus edistää puhtaiden ja energiatehokkaiden maantieliikenteen moottoriajoneuvojen markkinoita. Ehdotetulla muutoksella (7) varmistetaan, että direktiivi kattaa kaikki olennaiset hankintakäytännöt ja lähettää selkeitä, pitkän aikavälin markkinasignaaleita. Myös direktiivin määräysten soveltamista yksinkertaistetaan ja huolehditaan sen tehokkaasta soveltamisesta. Lisäksi on tarkoitus lisätä liikennesektorin osuutta hiilidioksidipäästöjen ja ilman epäpuhtauksien vähentämisessä sekä edistää toimialan kilpailukykyä ja kasvua.

3.   Ehdotettu asetus (8)

3.1

Komission ehdottaman asetuksen tarkoituksena on saavuttaa Pariisin ilmastosopimuksella asetetut tavoitteet, vähentää kuluttajien polttoainekustannuksia, vahvistaa autoteollisuuden kilpailukykyä ja lisätä työllisyyttä. Tietä kohti hiilidioksidipäästöjen vähentämistä erityisesti vaihtoehtoisten voimanlähteiden avulla kuvaillaan peruuttamattoman yksisuuntaiseksi.

3.2

Komissio odottaa, että ehdotuksen avulla pystytään vähentämään hiilidioksidipäästöjä noin 170 miljoonaa tonnia aikavälillä 2020–2030 ja näin ollen parantamaan ilmanlaatua. Bruttokansantuotteen odotetaan kasvavan jopa 6,8 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä, ja työpaikkojen määrän odotetaan lisääntyvän 70 000:lla.

3.3

Komissio arvioi, että kuluttajat säästävät uuden auton ostaessaan keskimäärin 600 euroa vuonna 2025 ja 1 500 euroa vuonna 2030 (ajoneuvon koko elinkaaren aikana). EU:n laajuisesti polttoainekustannussäästöjen arvioidaan olevan 18 miljardia euroa vuosittain, eli öljynkulutus vähenee yhteensä 380 miljoonaa tonnia aikavälillä 2020–2040.

3.4

Henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan ehdotuksen keskeiset osat ovat seuraavat:

3.4.1

Hiilidioksidipäästöjen tavoitearvojen laskeminen edelleen 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2021 asetettuihin tavoitearvoihin (95 g/km henkilöautojen ja 147 g/km kevyiden hyötyajoneuvojen kohdalla, NEDC-testisykli) verrattuna. Välitavoitteeksi asetetaan hiilidioksidipäästöjen tavoitearvojen vähentäminen 15 prosenttia, jotta kokonaistavoite saavutetaan mahdollisimman pian. (Tämä merkitsee myös investointivarmuutta teollisuudelle.)

3.4.2

Vuodesta 2021 alkaen päästöarvot perustuvat WLTP-sykliin (Worldwide Harmonised Light Vehicle Test Procedure), joka vahvistettiin 1. syyskuuta 2017. Testisyklin vaihtumisen vuoksi vuosien 2025 ja 2030 tavoitteet on esitetty prosentteina.

3.4.3

Suunnitelma on lähtökohtaisesti teknologian kannalta avoin. Ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvot luokitellaan päästöttömiin (zero-emission vehicles – ZEV) ja sellaisiin, joiden päästöt ovat alle 50 g hiilidioksidia / km (low-emission vehicles – LEV), nämä ovat ensisijassa ajoneuvoja, joilla on polttomoottorin lisäksi sähköinen voimanlähde (ladattava hybridiajoneuvo, plug-in hybrid electric vehicle – PHEV). Molemmille ajoneuvotyypeille on tarkoitus asettaa vuoteen 2025 mennessä 15 prosentin ja vuoteen 2030 mennessä 30 prosentin vertailuarvo. Tämän vertailuarvon ylittävät valmistajat saavat valmistajakohtaiseen tavoitearvoon bonuksen, joka on korkeintaan 5 g / km. Tämän osuuden laskemisessa otetaan huomioon kyseisten ajoneuvojen päästöominaisuudet, ja tässä päästöttömillä ajoneuvoilla on suurempi painoarvo kuin vähäpäästöisillä ajoneuvoilla. Seuraamusjärjestelmää ei ole kaavailtu.

3.5

Lisäksi ns. ekoinnovaatiot, jotka eivät näy virallisissa testisykleissä, otetaan huomioon korkeintaan 7 hiilidioksidigrammana / km. Tätä erityissääntöä on tarkoitus tarkistaa vuonna 2025. Vuodesta 2025 alkaen entistä energiatehokkaammat ilmastointilaitteet on tarkoitus laskea ensimmäistä kertaa ekoinnovaatioiksi.

3.6

Mikäli valmistajakohtaiset (väli)tavoitearvot ylittyvät, rangaistusmaksuarvoksi on tarkoitus asettaa 95 euroa jokaista hiilidioksidigrammaa / km ja ajoneuvo kohden. Ensirekisteröityjen ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen valvonnasta vastaa Euroopan ympäristökeskus. Valmistajat, joiden ajoneuvojen ensirekisteröintien määrä on korkeintaan 1 000 kappaletta, jäävät asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

3.7

Ehdottamansa asetuksen lisäksi komissio viittaa toistuvasti täydentäviin toimiin, aloitteisiin ja ohjelmapainopisteisiin. Erityisen maininnan ansaitsee faktatiedote Driving Clean Mobility – Europe that defends its industry and workers. Siinä komissio kertoo, että aikavälillä 2007–2015 akkututkimukseen on investoitu 375 miljoonaa euroa, ja vuosina 2018–2020 siihen on tarkoitus osoittaa 200 miljoonaa euroa lisää Horisontti 2020 -puiteohjelmasta. Tarkoituksena on edistää erityisesti akkujen seuraavaa kehitysvaihetta, ja komissio lupaa esittää vuoden 2018 alussa etenemissuunnitelman eurooppalaisen akunvalmistajien yhteenliittymän (EU Battery Alliance) perustamiseksi. Tavoitteena on ankkuroida akunvalmistuksen koko arvoketju Eurooppaan (9).

4.   Yleistä

4.1

ETSK pitää komission ehdotuksia lähtökohtaisesti eri tavoitteiden tasapainoisena kompromissina. Ehdotus on tärkeä askel kohti ilmastoneutraalia liikkuvuutta, samalla kun edistetään eurooppalaisen autoteollisuuden innovointikykyä, säilytetään laadukkaita työpaikkoja ja mahdollistetaan asteittainen sosiaalisesti hyväksyttävä siirtyminen uusiin tuotantorakenteisiin. Tavoite vähentää hiilidioksidipäästöjä 30 prosenttia vastaa EU:n vuoteen 2030 ulottuvassa ilmastonsuojelusuunnitelmassa päästökauppajärjestelmään kuulumattomille aloille asetettua tavoitetta.

4.2

Ehdotuksella EU käynnistää liikkuvuuden alalla uuden vaiheen, jonka myös kansalaiset näyttävät hyväksyvän enenevissä määrin. Tämän suunnanmuutoksen kansalaiset ymmärtävät nimenomaan myös dieselautoihin liittyneen kriisin taustaa vasten. Tähän kuuluvat myös muuttunut liikkumiskäyttäytyminen, julkisen henkilöliikenteen vahvistaminen ja viime kädessä tavoite kehittää ja toteuttaa kokonaisvaltaisia ja yhdennettyä liikennekonsepteja.

4.3

ETSK pitää vuoteen 2025 asetettua välitavoitetta – päästöjen vähentäminen15 prosenttia vuoteen 2021 verrattuna – erittäin kunnianhimoisena. Tämä edellyttää polttomoottoreihin tehtäviä muutoksia, jotka ovat teknologian äärirajoilla. Tämä koskee erityisesti kevyitä hyötyajoneuvoja, sillä niillä on pidemmät tuotanto- ja kehityssyklit. Näin ollen vuonna 2024 tulisi suorittaa tilannearvio, jonka perusteella punnitaan, että pidetäänkö vuoteen 2030 asetetut tavoitteet entisellään vai pystytäänkö ne määrittelemään uudelleen. Päästöttömien ja vähäpäästöisten ajoneuvojen sekä ladattavien hybridisähköajoneuvojen käyttöönoton nykyinen kehitysaste huomioon ottaen välitavoite on haasteellinen, mutta sen saavuttaminen vaikuttaa mahdolliselta.

4.4

ETSK pitää tervetulleena täydentävää säännöstä, jonka nojalla markkinavalvontaa vahvistetaan velvoittamalla valmistajat asentamaan uusiin ajoneuvoihin standardoidut laitteet, jotka mahdollistavat todellisen polttoaineenkulutuksen seuraamisen. Nämä tiedot toimitetaan valmistajien lisäksi myös riippumattomille kolmansille tahoille analysointia varten. Tämä voisi olla toimiva vaihtoehto todellisten ajonaikaisten päästöjen mittaamiselle, joka ei ole toteutettavissa, koska testitulokset eivät ole vertailukelpoisia.

4.5

ETSK huomauttaa, että ehdotetussa asetuksessa valitun pakoputkipäästöihin perustuvan lähestymistavan tuottamat tiedot ovat kaikista sen eduista huolimatta vain rajallisesti käyttökelpoisia. Esimerkiksi ajoneuvojen, akkujen ja sähkön tuotannossa syntyy hiilidioksidipäästöjä, joihin vaikuttavat myös ajettu matka ja ajokäyttäytyminen. ETSK muistuttaa lisäksi siitä, että muut liikennemuodot – esimerkiksi lentoliikenteen ennustettu kasvu – voivat tehdä ajoneuvoteknologian alan pyrkimykset tyhjiksi.

4.6

ETSK viittaa lausuntoihin, jotka se on antanut autoteollisuuden rakennemuutoksesta kohti vaihtoehtoisia (vihreitä) voimanlähteitä, digitalisoinnista ja verkottumisesta sekä työpaikkoja mahdollisesti vaarantavasta automatisoidusta ajamisesta, ja joista voidaan päätellä uusien pätevyystarpeiden suuntauksia. ETSK suosittaa lausunnoissaan esimerkiksi sellaista, että Euroopan komissio laatisi lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen, joka mahdollistaa tukijärjestelmien nopean hyödyntämisen rakenneuudistusprosessissa (10). Tässä tulisi hyödyntää ensisijaisesti EU:n rakennerahastoja, kuten globalisaatiorahastoa ja Euroopan sosiaalirahastoa (ESR). Myös Airbusin kaltaisia hankkeita voitaisiin harkita.

4.7

Eurooppalaisessa autoteollisuudessa työskentelee suoraan ajoneuvotuotannon parissa noin 2,3 miljoonaan työntekijää, ja sen osuus kokonaisarvonlisäyksestä on 8 prosenttia. Tällä alalla, joka on erittäin innovatiivinen – sen piirissä käytetään 20 prosenttia Euroopan teollisuuden tutkimusrahoituksesta – työskentelee välillisesti 10 miljoonaa ihmistä.

4.8

EU on yksi suurimmista moottoriajoneuvojen valmistajista maailmassa, ja autoteollisuus on suurin yksityinen tutkimus- ja kehittämistyöhön (t&k) kohdistuvien investointien rahoittaja. Ala on maailman kärjessä myös muun muassa tuoteinnovaatioiden, tuotantoteknologioiden, huippusuunnittelun ja vaihtoehtoisten voimalaitteiden alalla. Tämän tuloksena vuonna 2016 joka neljäs henkilöauto maailmassa valmistettiin eurooppalaisissa kokoonpanotehtaissa, ja autoteollisuuden osuus Euroopan BKT:stä on 4 prosenttia (11).

4.9

ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta toteuttaa autoteollisuuden muutokset sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Rakennemuutokseen kohti vaihtoehtoisia voimanlähteitä – yhdessä digitalisoinnin, automatisoidun ajamisen ja muiden seikkojen kanssa – liittyy merkittäviä muutoksia autoteollisuuden arvoketjuissa. Yhtäältä se koskee kysymystä siitä, mitkä osat valmistajat tuottavat itse ja mitkä ostetaan muualta. Tähän mennessä sähkömoottorikomponenttien arvonlisäys on ensisijaisesti alihankkijoiden tulonlähde, akkukennojen kohdalla aasialaiset tuottajat ovat vielä johtoasemassa. Siksi ETSK on tyytyväinen komission kantaan, että sähköisen liikkuvuuden arvoketju tulisi ankkuroida Eurooppaan (ks. kohta 3.7 ”EU:n akkualan yhteenliittymä”). Tällä hetkellä ei ole vielä selvää, miltä akkukennoteknologian seuraava kehitysvaihe tulee näyttämään ja miten hinta–laatu-suhde aikanaan kehittyy. Tässä yhteydessä ETSK suosittaa komissiolle kehityksen jatkuvaa seuraamista,

4.9.1

Tavoitteena oleva siirtyminen perinteisestä polttomoottorista vaihtoehtoisiin voimalaitteisiin tuo mukanaan rakennemurroksen. Perinteiset tuotantomuodot on korvattava vahvasti muutetuilla tai uusilla tuotantomuodoilla. Tämä koskee puhtaiden sähköajoneuvojen kohdalla mm. polttomoottoria, mutkikasta vaihteistoa ja pakokaasujärjestelmää. Lisäksi on otettava huomioon sähkömoottori ja akku, mukaan lukien akkukennojen valmistus. Komponenttien osuus arvonlisäyksestä ajoneuvotuotannossa vaihtelee kuitenkin selvästi, ja näin ollen myös vaikutukset työllisyyteen ja pätevyysvaatimuksiin vaihtelevat.

4.9.2

FEV (12) tulee tutkimuksessaan siihen tulokseen, että akkukäyttöisten (keskikokoluokan) autojen tuotantokustannukset ovat noin 16 500 euroa. Oleellisimmat osat ovat sähkömoottori (800 euroa), tehoelektroniikka (1 400 euroa) ja akku (6 600 euroa). Pelkästään akun kohdalla, joka vastaa 40 prosentista kustannuksia, 70 prosenttia kuluu kennojen tuotantoon. Sähköiset ajoneuvot ovat huomattavasti yksinkertaisempia, ja niiden tuotanto edellyttää suuria muutoksia työntekijöiden pätevyyksissä: sähkötekniikka/elektroniikka, sähkökemia, pintakäsittelytekniikka, lämmönsäätö, instrumentointi ja valvonta insinööritieteissä, korkeajänniteteknologian ja sähköisten toimintamekanismien hallinta sekä materiaalikäyttäytyminen ja muut seikat kokoamisessa ja korjaamisessa.

4.9.3

Vaikka komissio olettaakin myönteisiä työllisyysvaikutuksia syntyvän, on olemassa vaaroja. Tutkimuslaitoksen Fraunhofer IAO meneillään olevassa tutkimuksessa (13) on tarkasteltu määrällisiä työllisyysvaikutuksia pohjana skenaario, jossa vuonna 2030 sähköllä kulkevien ajoneuvojen osuus on 25 prosenttia ja ladattavien hybridisähköajoneuvojen osuus on 15 prosenttia ja joka näin ollen vastaa suunnilleen komission ehdotusta. Ensimmäiset tulokset osoittavat, että vuoteen 2030 mennessä parhaimmassa tapauksessa menetetään noin 10–12 prosenttia työpaikoista voimalaitteiden valmistuksessa teknologiavaihdoksen tilanteessa. Se tarkoittaisi pelkästään Saksassa 25 000–30 000 työpaikkaa. Mitä pienempi todellinen osuus on ladattavilla hybridisähköajoneuvoilla, sitä enemmän kielteinen vaikutus vahvistuu. (Jos ladattavien hybridisähköajoneuvojen osuus on 5 prosenttia, menetetään 15–18 prosenttia työpaikoista.). Samat vaikutukset olisi nopeutetulla dieselteknologiasta luopumisella, sillä sen työllistämisvaikutus on nimenomaan alihankintakomponenttien monimutkaisuuden vuoksi 30–40 prosenttia suurempi bensiinimoottoreihin verrattuna. Lisäksi samalla aiheutuu työllisyysriskejä digitalisoinnin vaikutusten ja maailman suurilla alueilla lisääntyvän tuotteiden lokalisoinnin vuoksi.

4.9.4

Yleisesti on odotettavissa, että nämä kielteiset vaikutukset esiintyvät sekä ajallisesti että maantieteellisesti epäsymmetrisellä tavalla. Lopullisilla valmistajilla ja suurilla alihankkijoilla on paremmat mahdollisuudet korjausliikkeisiin innovoinnin ja uusien liiketoimintamallien avulla kuin pienillä ja pitkälle erikoistuneilla komponenttien toimittajilla. Lisäksi uusien teknologioiden ja palveluiden kontekstissa syntyvät työpaikat tulevat sijaitsemaan enimmäkseen kaupunkitaajamissa ja vähemmissä määrin syrjäisillä alueilla. Tämä on otettava huomioon asianomaisia puiteohjelmia laadittaessa.

4.9.5

Työpaikkojen ja työllisyyden vaarantuminen on kytköksissä kyseisen rakennemuutoksen vauhtiin. ETSK pitää siksi tervetulleena komission ehdotusta, joka jo nyt tarjoaa investointivarmuutta teollisuudelle ja antaa sille mahdollisuuden aloittaa jo tänään kyseisen rakennemuutoksen käynnistämisen ja valmistelemisen. ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tätä rakennemuutosta teollisuuspolitiikan kannalta, jotta vältetään työpaikkoihin liittyviä ongelmia. Kolmikantaneuvotteluilla ja kahdenvälisellä vuoropuhelulla on tässä ratkaiseva merkitys.

4.9.6

ETSK toteaa, että ensimmäiset askeleet on otettu, sillä yksittäiset tuottajat ovat ilmoittaneet sähköajoneuvojen lisämalleista vuoteen 2025 mennessä ja niiden suunnitelluista ensirekisteröintiosuuksista – vaikkakin vielä varovaisessa määrin.

4.10

Liikenteen hiilidioksidipäästöjen pysyvän ja alueellisesti tasapainoisen vähentämisen tukemiseksi komissio aikoo osoittaa 800 miljoonaa euroa yhteentoimivien latauspisteiden käyttöönottoon Verkkojen Eurooppa -välineen kautta. Tällä keinoin on tarkoitus käynnistää huomattavat julkiset ja yksityiset lisäinvestoinnit. (EU:ssa on nykyisin käytössä 200 000 latauspistettä, kun tarvetta olisi 800 000:lle.) 200 miljoonaa euroa lisää osoitetaan sellaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden luomiseen, jonka tarkoituksena on kehittää seuraavan sukupolven akkuja. Komissio aikoo lisäksi edistää vaihtoehtoisten voimalaitteiden käyttöönottoa asettamalla viranomaistahoille tavoitteita, joiden mukaan näiden on otettava hankinnassa päästöttömät ja vähäpäästöiset ajoneuvot entistä vahvemmin huomioon.

4.11

ETSK katsoo, että sekä voimassa olevasta että uudelleenlaaditusta asetuksesta mahdollisesti johtuvia uhkasakkoja tulisi käyttää alan ja sen työntekijöiden tukemiseen vähähiilisiin tuotteisiin siirtymisen yhteydessä. Tällä hetkellä vain vähemmistö autonvalmistajista on saavuttamassa vuoteen 2021 asetetut vähennystavoitteet.

4.12

Öljyntuontiriippuvaisuuden vähentymistä on pidettävä tervetulleena, mutta sen sijaan voi syntyä uusia riippuvaisuuksia, jotka koskevat esimerkiksi raaka-aineiden (syrjäisiltä alueilta peräisin oleva litium, koboltti ja nikkeli) saatavuutta. Lisäksi ETSK odottaa, että varmistetaan uusiutuvista energialähteistä saatavat riittävät sähköntoimitukset.

4.13   Asetuksen väliarviointi

4.13.1

Komissio toteuttaa vuonna 2024 asetuksen väliarvioinnin tarkistaakseen valittujen keinojen toimivuuden.

4.13.2

Koska rakennemuutosta polttomoottorista vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin ei pystytä nykyasemasta arvioimaan määrällisesti, on tarkkailtava erityisesti sitä, miten vaihtoehtoisten voimanlähteiden markkinat kehittyvät vuoteen 2024 mennessä, missä määrin (rajoittavana edellytyksenä olevat) latauspisteet on toteutettu ja missä määrin sähköverkkoja on mukautettu ja vahvistettu odotettavissa olevaa sähkön lisätarvetta varten.

4.13.3

ETSK odottaa tästä väliarvioinnista tietoja siitä, mitä on saatu aikaan työntekijöiden pätevyyksien, uudelleenkoulutuksen ja koulutuksen hyväksi. Millä aloilla on olemassa sisällöllistä (lisä)toimintatarvetta autoteollisuuden työntekijöiden osaamisen ja pätevyyksien kehittämiseksi edelleen rakennemuutosta varten? Kuinka hyvin kaavaillut toimenpiteet (vrt. Automotive Skills Council) onnistuvat takaamaan pätevyysmuutosten toteuttamisen? Tässä yhteydessä ETSK pitää erityisesti alan ammattiliittojen tehtävänä edistää teollisuuspoliittisia kolmikantaneuvotteluita. Lisäksi on osoitettava tarvittavat varat, jotta mahdollistetaan työntekijöiden pysyminen työmarkkinoilla.

---

(1)  Eurooppa-neuvoston päätelmät, 24. lokakuuta 2014.

(2)  http://unfccc.int/paris_agreement/items/9485.php

(3)  COM(2016) 501 final.

(4)  EUVL C 81, 2.3.2018, s. 95; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 181; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 188; EUVL C 81, 2.3.2018, s. 195

(5)  COM(2017) 283 final.

(6)  COM(2017) 675 final, COM(2017) 647 final, COM(2017) 648 final, COM(2017) 652 final, COM(2017) 653 final.

(7)  COM(2017) 653 final.

(8)  Tämä tekstijakso pohjautuu asiakirjoihin COM(2017) 676 final ja Proposal for post2020 CO2 targets for cars and vans (https://ec.europa.eu/clima/policies/transport/vehicles/proposal_en).

(9)  Euroopan komissio: Driving Clean Mobility – Europe that defends its industry and workers.

(10)  Tiedonanto CCMI/148, kohta 1.5.

(11)  Tiedonanto CCMI/148, kohta 2.1.

(12)  Frankfurter Allgemeine Zeitung (FAZ), 16.12.2016 (FEV = Forschungsgesellschaft für Energietechnik und Verbrennungsmotoren [energiatekniikan ja polttomoottoreiden tutkimusyhtiö]).

(13)  Fraunhofer IAO 2017: ELAB 2.0 – Wirkungen der Fahrzeugelektrifizierung auf die Beschäftigung, Stuttgart (alustavat tulokset).

---

28.6.2018

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 227/58

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta”

(COM(2017) 637 final)

(2018/C 227/08)

Esittelijät:

Christophe LEFÈVRE Jorge PEGADO LIZ Lech PILAWSKI

Lausuntopyyntö	Eurooppa-neuvosto, 17.11.2017 Euroopan parlamentti, 13.11.2017
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 ja 304 artikla
Vastaava erityisjaosto	”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus”
Hyväksyminen täysistunnossa	15.2.2018
Täysistunnon nro	532
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	160/5/13

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Sopimusoikeuden erilaisuus eri jäsenvaltioissa hillitsee kuluttajien halua ostaa tavaroita muista EU:n jäsenvaltioista.

1.2

Yritysten luottamus rajat ylittävään kaupankäyntiin ei sekään ole edelleenkään lisääntynyt. Tuoreimman EU:n laajuisen selvityksen mukaan 58 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista suhtautuu luottavaisesti verkkokauppaan, mutta vain 28 prosenttia suhtautuu luottavaisesti toiseen EU-maahan suuntautuvaan verkkokauppaan (1).

1.3

Euroopan parlamentin ja neuvoston hyväksymät kannat komission vuonna 2015 esittämiin ehdotuksiin (2) tavaroiden verkkokaupasta ja perinteisestä kaupasta ovat tehneet selväksi – kuten ETSK on todennut ehdotuksista antamassaan lausunnossa (3) –, että tavarakauppaan sovellettavien sääntöjen tulisi olla samat myyntikanavasta riippumatta.

1.4

ETSK onkin tyytyväinen siihen, että käsillä olevassa muutetussa direktiiviehdotuksessa laajennetaan tietyistä tavaroiden verkkokauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista laaditun direktiiviehdotuksen soveltamisala kattamaan myös perinteinen tavarakauppa.

1.5

ETSK kehottaa komissiota kuitenkin ottamaan ehdotuksessaan huomioon seuraavat suositukset: a) Ehdotuksen ei pitäisi johtaa takuuajan lyhenemiseen tietyissä jäsenvaltioissa eikä oikeushierarkian syntymiseen. b) Mahdollisuus poiketa direktiivin pakottavista säännöksistä pelkällä osapuolten välisellä sopimuksella tulisi sallia vain, jos sopimus takaa kuluttajan itsenäiset toimintamahdollisuudet ja tehokkaan kuluttajansuojan. c) Ehdotuksen tulisi mahdollistaa kuluttajille oikeudenkäyntimenettelyn käynnistäminen suoraan tuottajaa vastaan. d) Direktiiviin olisi sisällytettävä kestävyysvaatimus (varaosavarasto). e) Ehdotukseen tulisi sisällyttää säännöt takuuajan pidentämisestä suhteessa aikaan, jonka korjattavana oleva tuote on pois käytöstä tai palvelu ei ole saatavilla. f) Ehdotukseen tulisi sisällyttää täsmennyksiä maksualustojen turvallisuudesta tai myyntialustojen (Marketplace) yhteisvastuusta petostapauksissa ja takuun täytäntöönpanotapauksissa. g) Tuottajan ja myyjän tulisi jakaa vastuu tapauksissa, joissa kuluttaja päättää korjauttaa tai vaihtaa tavaran, tämän vaikuttamatta 16 artiklassa jo säädettyyn takautumisoikeuteen ja oikeuteen ottaa ennalta yhteyttä myyjään. h) Tavaran ja maksun palauttamiselle asetettua 14 päivän määräaikaa koskevien säännösten sanamuotoa on selvennettävä.

1.6

Lisäksi ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä lausunnossa esitetyt huomiot.

2.   Muutetun direktiiviehdotuksen kohde ja taustaa

2.1   Muutetun direktiiviehdotuksen kohde

2.1.1

Muutetussa ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (4) halutaan laajentaa tietyistä tavaroiden verkkokauppaa ja muuta etämyyntiä koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista laaditun direktiiviehdotuksen soveltamisala kattamaan myös perinteinen tavaroiden kauppa.

2.1.2

Näin se helpottaisi nopeaa edistymistä tällä sisämarkkinastrategioiden ytimessä olevalla alalla Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2016 antamien päätelmien mukaisesti.

2.1.3

Koska muutettua ehdotusta sovelletaan kaikenlaiseen tavarakauppaan, se edistää samojen tavoitteiden saavuttamista kuin edellisissä ehdotuksissa (5) mutta paremmin: sillä puututaan kansallisten sopimusoikeuden sääntöjen eroavuuksista johtuvaan epävarmuuteen ja haittavaikutuksiin.

2.1.4

Muutettu ehdotus täydentää EU:ssa jo voimassa olevaa horisontaalista ja alakohtaista lainsäädäntöä (6) sekä parhaillaan käsiteltävänä olevia säädösehdotuksia ja on niiden kanssa yhdenmukainen.

2.2   Lyhyt kooste aiemmista direktiiviehdotuksista (7)

2.2.1

Komissio oli aiemmissa ehdotuksissaan perustellut päätöstään antaa kaksi erillistä säädöstä esittämällä, että digitaalisen sisällön erityisluonne edellyttää muihin tuotteisiin sovellettavista säännöistä poikkeavia sääntöjä.

2.2.2

Komissio halusi kahdella ehdotuksellaan saavuttaa viisi tavoitetta: a) sopimusten eroista johtuvien kustannusten vähentäminen b) yritysten oikeusvarmuus c) kannustaminen rajat ylittäviin verkko-ostoksiin EU:ssa d) ostetusta virheellisestä digitaalisesta sisällöstä aiheutuneiden vahinkojen vähentäminen e) yleinen tasapaino kuluttajien etujen ja yritysten etujen välillä sekä arkielämän laadun parantaminen.

2.2.3

Komission mukaan ehdotukset loisivat EU:hun asianmukaisen tasapainon korkeatasoisen kuluttajansuojan ja parantuneiden liiketoimintamahdollisuuksien välillä.

2.3   ETSK:n lausunto alkuperäisistä ehdotuksista (8)

2.3.1

Huhtikuun 27 päivänä 2016 antamassaan lausunnossa ETSK kritisoi kahden direktiivin antamista yhden sijasta, sillä komissio kohtelisi näin eri tavalla tavaroiden verkkokauppaa ja perinteistä kauppaa ja tekisi direktiivien täytäntöönpanemiseksi annetusta kansallisesta lainsäädännöstä vaikeaselkoista sekä kuluttajille että yrittäjille.

2.3.2

ETSK huomautti myös, että on joukko seikkoja, joita ei käsitellä direktiiveissä mutta joita olisi tärkeää yhdenmukaistaa. Tällaisia ovat muun muassa se, minkä ikäisinä alaikäiset voivat tehdä digitaalisia sopimuksia, direktiivin 93/13/ETY ulkopuolelle jäävien, nimenomaan verkkosopimuksissa esiintyviä kohtuuttomia ehtoja koskevien kategorioiden määrittely, uusi ”maksa nyt” -kuvakekäytäntö (pay now) sekä yhteissääntelyä koskevan vakiolausekkeen lisääminen.

2.3.3

Lisäksi ETSK muistutti, että se on kuluttajien oikeuksista digitaalialalla antamissaan lausunnoissa johdonmukaisesti vahvistanut perusnäkemyksen, jonka mukaan ”fyysisessä” kauppaympäristössä verkon ulkopuolella (kasvokkain tehdyt ostokset) tunnustettujen oikeuksien tulee olla samat verkkokaupassa ja etämyynnissä sähköisen maksutapahtuman muodosta riippumatta ja että tavoitteena tulee aina olla oikeuksien vahvistaminen eikä heikentäminen.

2.3.4

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat ehdotuksia käsiteltyään päätyneet ETSK:n kanssa samalle kannalle siitä, että oikeudellista hajanaisuutta tulee välttää.

3.   Yleistä

3.1

Komission antamassa muutetussa ehdotuksessa esitetään ehdotuksia ja valintoja, jotka noudattelevat ETSK:n aiempia kantoja. Yksi näistä on edellä mainittu yksi yhteinen järjestelmä tavaroiden verkkokaupalle ja perinteiselle kaupalle.

3.2

ETSK kannattaa myös muita uuteen ehdotukseen tehtyjä muutoksia. Näitä ovat erityisesti seuraavat: a) 2 artikla – ”tuottajan” käsitteen lisääminen ja täsmennys tavaran korvaamisesta ”maksutta” b) 8 artikla – sopimuksenvastaisuusolettaman keston määrittäminen takuuajan pituiseksi, sillä päinvastaisessa tapauksessa lakisääteinen takuuaika lyhenisi, kun kuluttajalla ei useimmissa tapauksissa ole mahdollisuutta todistaa tavaran sopimuksenvastaisuutta c) useita parannuksia ja täsmennyksiä käytettyyn oikeudelliseen sanastoon.

3.3

Sen sijaan ETSK katsoo, että ehdotuksen 18 artiklan mukainen mahdollisuus poiketa direktiivin pakottavista säännöksistä pelkällä osapuolten välisellä sopimuksella tulisi sallia vain, jos kyseisellä sopimuksella taataan tehokas kuluttajansuoja ja kuluttajan itsenäinen päätöksenteko.

3.4

Lisäksi ETSK toteaa seuraavaa: a) Muutettuun ehdotukseen tulisi lisätä säännöt, joiden nojalla kuluttaja voi käynnistää oikeudenkäyntimenettelyn suoraan tuottajaa vastaan, kun tavara ei ole sopimuksen mukainen, kuten monien maiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään. b) Muutettuun ehdotukseen tulisi lisätä kestävyysvaatimus, jota ETSK on vaatinut useaan otteeseen lausunnoissaan (9). c) Muutetussa ehdotuksessa tulisi säätää enimmäiskesto korjaamiselle (10) hyvien ammattikäytäntöjen mukaisesti. d) Muutetussa ehdotuksessa tulisi velvoittaa tuottajat ylläpitämään riittävää varaosavarastoa tuotteen keskimääräisen eliniän ajan, kuten säädetään monien maiden kansallisessa lainsäädännössä (11). e) Muutettuun ehdotukseen tulisi lisätä muita myyjän palveluille ja tavaroille tarjoamia takuita (tuotemerkki/tuottaja/varustevakuutus jne.). f) Muutetussa ehdotuksessa tulisi säätää, että takuutodistuksessa tulee ilmoittaa yksityiskohtaisesti maksuttomuudesta tai maksullisuudesta, kuluista ja maksutavoista. g) Muutetussa ehdotuksessa tulisi säätää, että jos tavaran tai palvelun omistaja vaihtuu käyttöolosuhteiden säilyessä tavanomaisina, myös takuuseen perustuvat oikeudet siirtyvät kokonaisuudessaan. h) Muutetussa ehdotuksessa tulisi säätää tuottajan ja myyjä suorasta ja solidaarisesta vastuusta suhteessa kuluttajaan tapauksissa, joissa kuluttaja päättää korjauttaa tai vaihtaa tavaran, tämän vaikuttamatta 16 artiklassa jo säädettyyn takautumisoikeuteen ja oikeuteen ottaa ennalta yhteyttä myyjään. i) Muutetussa ehdotuksessa tulisi säätää verkkoalustojen solidaarisesta vastuusta, kun kuluttaja on ostanut tavaran myyntialustalta (Marketplace), tämän vaikuttamatta takautumisoikeuteen, jättäen ulkopuolelle pelkät välittäjät.

4.   Erityistä

4.1   1 artikla

4.1.1

ETSK kysyy, millä perusteella direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle voidaan 4 kohdan mukaisesti sulkea huutokaupasta ostetut käytetyt tavarat, jos kuluttajilla on tilaisuus osallistua kaupantekoon henkilökohtaisesti.

4.2   9 artikla

4.2.1

ETSK muistuttaa aiemmassa lausunnossa esittämistään huomioista (12) ja pitää mielessä, että tarkasteltavana oleva ehdotus suojaa kuluttajien oikeuksia tietyissä jäsenvaltioissa heikommin kuin tällä hetkellä voimassa olevat järjestelmät, sillä se rajaa kuluttajan oikeudet aluksi vain korjaus- tai vaihto-oikeuteen.

4.2.2

Lisäksi 3 kohdan b ja d alakohdan säännökset saattavat järjestelmän soveltamisen riippuvaiseksi käsitteistä, joita ei ole määritelty. Ilmaisu ”mahdoton” on jätetty myyjän harkinnan varaan, ja se kannattaisikin vaihtaa ilmaisuun ”teknisesti mahdoton”.

4.3   10 artikla

4.3.1

ETSK suosittaa, että 1 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovelletaan samoja ehtoja kuin edellä kohdassa 3.3 on todettu.

4.4   11 artikla

4.4.1

ETSK muistuttaa jälleen siitä, että korjaus- tai vaihto-oikeus rajoittuu myyjän käsitykseen siitä, aiheuttaako tällaisen oikeuden harjoittaminen tietyssä yksittäisessä ja konkreettisessa tilanteessa myyjälle kohtuuttomia kustannuksia, kun otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet.

4.5   13 artikla

4.5.1

ETSK katsoo, että tavaran ja maksun palauttamiselle asetettua 14 päivän määräaikaa koskevien säännösten sanamuotoa on selvennettävä.

4.5.2

ETSK pohtii, sovelletaanko tämän artiklan d alakohdan säännöstä vain tilanteissa, joissa tavara on tuhoutunut tai kadonnut, niin kuin nähtävästi pitäisi olla.

4.6   14 artikla

4.6.1

ETSK pyytää säilyttämään tietyissä jäsenvaltioissa voimassa olevan pidemmän takuuajan, sillä muutoin kuluttajanoikeudet heikentyisivät näissä jäsenvaltioissa.

---

(1)  EU:n kuluttaja- ja markkinointioikeuden toimivuustarkastuksen osana tehdyn selvityksen mukaan 46 prosenttia etämyyntikanavia käyttävistä vähittäiskauppiaista katsoo, että kuluttajansuojaa ja sopimusoikeutta koskevien erilaisten sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset muodostavat huomattavan esteen rajat ylittävälle kaupankäynnille. Kuluttajista 72 prosenttia katsoo, että erot kuluttajan oikeuksissa tuotteen ollessa virheellinen ovat erittäin merkittävä tekijä harkittaessa ostosten tekemistä paikan päällä toisessa EU-maassa.

(2)  COM(2015) 634 final ja COM(2015) 635 final.

(3)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.

(4)  COM(2015) 635 final.

(5)  COM(2015) 634 final ja COM(2015) 635 final. ETSK:n lausunto: EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.

(6)  Ks. mm. direktiivi 2011/83/EU ja asetukset (EU) N:o 1215/2012 ja (EY) N:o 593/2008.

(7)  COM(2015) 634 final ja COM(2015) 635 final.

(8)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.

(9)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57, kohta 4.2.5.4.

(10)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57, kohta 4.2.5.7.

(11)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57, kohta 4.2.5.7.

(12)  EUVL C 264, 20.7.2016, s. 57.

---