2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/1

Esittelijä:

Dimitris DIMITRIADIS

1.1

ETSK on ilmaissut johdonmukaisesti lukuisissa lausunnoissa suhtautuvansa myönteisesti EU:n toimintapolitiikkoihin, joiden tavoitteena on tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) (1). Pk-yritykset muodostavat kuitenkin erittäin heterogeenisen ryhmän, joten tarvitaan erityisiä ponnisteluja, jotta toimet voidaan kohdentaa asianmukaisesti eri alaryhmien ja etenkin pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten hyväksi.

1.2

Tämän alaryhmän merkitys perustuu siihen, että siihen kuuluvat yritykset luovat suurimman osan työpaikoista EU:n alueilla. ETSK vahvistaa aiemmissa lausunnoissaan (2) esittämänsä päätelmät ja suositukset, mutta pyrkii tarkastelemaan lähemmin pieniä perheyrityksiä ja perinteisiä yrityksiä ja analysoimaan niiden haasteita. Tarkoituksena on antaa mahdollisuus vaikuttaa rakentavalla tavalla päätöksentekoon sekä EU-, jäsenvaltio- että aluetasolla.

1.3

ETSK kannustaa Euroopan komissiota pohtimaan keinoja tukea ja edistää pieniä perheyrityksiä ja perinteisiä yrityksiä, sillä ne ovat avainasemassa luotaessa uutta toimintaa ja tulonmuodostusta alueilla, joilla on rajalliset resurssit. Ne tuovat lisäarvoa aluekehitysprosessiin erityisesti vähemmän kehittyneillä alueilla, sillä ne ovat juurtuneet syvään paikalliseen talouteen, jossa ne tekevät investointeja ja ylläpitävät työllisyyttä.

1.4

Komitea uskoo, että kehitykseen on vielä paljon mahdollisuuksia monilla alueilla, jotka ovat yhä jäljessä, ja että tätä käyttämätöntä potentiaalia voitaisiin hyödyntää paikallisten pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten avulla. Tässä haasteessa tulisi olla Euroopan komission ohella mukana myös muita toimijoita, jotka tulisi osallistaa tiiviisti: muun muassa paikallishallinto ja paikalliset välittäjätahot, kuten elinkeinoelämän järjestöt ja rahoituslaitokset.

1.5

ETS kehottaa komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että talouden ja teollisuuden viimeaikainen kehitys ja trendit ovat vaikuttaneet kielteisesti pieniin perheyrityksiin ja perinteisiin yrityksiin. Niiden kilpailukyky on heikentynyt, ja niillä on vaikeuksia suoriutua tehtävistään.

1.6

ETSK on huolissaan siitä, ettei tukipolitiikan välineissä kiinnitetä huomiota pieniin perheyrityksiin ja perinteisiin yrityksiin, ja on todennäköistä, etteivät nämä yritykset myöskään hyödy merkittävästi kyseisistä välineistä. Pk-yritysten tukitoimet on yleensä tarkoitettu tutkimuksen ja innovoinnin lisäämiseen pk-yrityksissä sekä startup-yrityksille. ETSK:n tarkoituksena ei ole kyseenalaistaa näiden toimintalinjojen merkitystä, vaan se haluaa korostaa, että hyvin pieni osa pk-yrityksistä hyötyy niistä ja että pienet perheyritykset ja perinteiset yritykset eivät yleensä kuulu hyötyjien joukkoon. ETSK on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio aikoo tarkistaa pk-yrityksen määritelmää. Aloitteen tekijänä on sisämarkkinoiden, teollisuuden, yrittäjyyden ja pk-yritystoiminnan pääosasto, ja alustavan arvion mukaan tarkistus on tarkoitus suorittaa vuoden 2019 alussa (3).

1.6.1

Pk-yritysten nykyinen määritelmä on jo vanhentunut, ja komitea uskookin, että suunniteltu tarkistus voisi auttaa ymmärtämään paremmin pk-yritysten luonnetta ja laatimaan niille paremmin soveltuvia toimintalinjoja. ETSK kehottaa Euroopan komissiota myös arvioimaan kuulemisprosessin yhteydessä, miten nykyistä määritelmää sovelletaan, kun pk-yrityspolitiikkoja pannaan täytäntöön EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, ja kiinnittämään erityistä huomiota pieniin perheyrityksiin ja perinteisiin yrityksiin.

1.6.2

ETSK:n mielestä määritelmän tarkistamisen yhteydessä tulisi vähintään

1.7

ETSK pitää tärkeänä, että pienet perheyritykset ja perinteiset yritykset tunnustetaan erilliseksi alaryhmäksi, sillä ne kärsivät yleensä eniten markkinoiden toimimattomuudesta. Komitea suosittaakin, että niille laaditaan räätälöityjä tukitoimia. Polttavimpien ongelmien ratkaisemiseksi kyseiset toimintalinjat tulee suunnata niin, että voidaan vähintään

2.1

Monet ajankohtaiset teollisuuden kehityskulut ja trendit – digitalisointi, Teollisuus 4.0, nopeasti muuttuvat liiketoimintamallit, globalisaatio, jakamistalous ja innovatiivisemmat kilpailuetujen lähteet – ovat nyt EU:n politiikanteon polttopisteessä. Samalla on tunnustettava, että ihmisten tulisi voida elää kaikkialla EU:ssa, myös niillä monilla alueilla, joita neljäs teollinen vallankumous ei todennäköisesti saavuta helposti.

2.2

Tarkoituksena ei ole vähätellä näiden uusien trendien merkitystä, ja samalla kun tuetaan poliittisia toimia niiden edistämiseksi, on tarpeen muistuttaa, että valtaosa työpaikoista EU:n alueilla on tällä hetkellä hyvin perinteisissä pk-yrityksissä (6) ja pienissä perheyrityksissä (7). Näistä yrityksistä suurimmalla osalla on pitkä historia, omat perinteensä ja kokemuksensa ja monia menetystarinoita menneisyydestä. Tähän yritysten ryhmään kuuluvat tyypillisesti seuraavat alaryhmät:

2.3

Kuten ETSK on jo aiemmin todennut, pienet perheyritykset ja perinteiset yritykset ovat monien talouksien perusta kaikkialla maailmassa, ja ne kasvavat vaikuttavaa tahtia. Niillä on merkittävä asema alue- ja paikalliskehityksessä ja oma, rakentava roolinsa paikallisyhteisöissä. Perheyritykset selviytyvät paremmin vaikeista taantuma- ja stagnaatiokausista. Näillä yrityksillä on ainutlaatuinen kyky hoitaa asioita, sillä niiden omistajat kiinnittävät erityistä huomiota yrityksen pitkän aikavälin näkymiin pääasiassa siksi, että pelissä ovat perheen omaisuus, maine ja tulevaisuus. Niiden toiminnalle on ominaista epätavallinen omistautuminen yrityksen toiminnan jatkuvuuden varmistamiseen, ja ne pitävät tiukemmin huolta työntekijöistään ja pyrkivät solmimaan tiiviimpiä yhteyksiä asiakkaisiinsa liiketoimintansa ylläpitämiseksi. ETSK on jo aiemmin kehottanut Euroopan komissiota toteuttamaan aktiivista strategiaa parhaiden käytäntöjen edistämiseksi perheyritysten keskuudessa jäsenvaltioissa (8).

2.4

Viime vuosina monilla pienillä perheyrityksillä ja perinteisillä yrityksillä on ollut yhä enemmän vaikeuksia harjoittaa toimintaansa seuraavista syistä:

2.5

EU:ssa on vähän alle 23 miljoonaa pk-yritystä. Pk-yritysten osuus on suurempi suhteessa kaikkien yritysten määrään EU:n eteläisissä jäsenvaltioissa (10). Pk-yritysten osuus kaikista muista kuin rahoitusalan yrityksistä (11) on EU:ssa 99,8 prosenttia, ja lisäksi ne työllistävät lähes 67 prosenttia kaikista työntekijöistä ja tuottavat lähes 58 prosenttia muiden kuin rahoitusalan yritysten kaikesta lisäarvosta (12). Yritysten määrästä huomattavan suuri osa on mikroyrityksiä, joihin lasketaan yhden hengen yritykset.

3.1

Yleissääntönä on, että pk-yrityksille tarkoitettu tuki suunnataan pääasiassa tutkimuksen ja innovoinnin lisäämiseen pk-yrityksissä ja pk-yritysten kehittämiseen (13). Vaikka kykyä innovoida ja kykyä globaalistua pidetään kahtena tärkeimpänä kasvua edistävänä tekijänä, pk-yrityksillä on yleensä ongelmia molemmissa niistä (14). Viimeisimmällä rahoituskaudella puolessa eritellyistä välinetyypeistä pyrittiin lähes yksinomaan innovointiin keskittyviin tavoitteisiin. Kyseisillä välineillä tuetaan teknistä ja muuta kuin teknistä innovointia, ekoinnovointia, innovatiivisten yritysten perustamista, tutkimus- ja kehittämishankkeita, osaamista ja teknologian siirtoa.

3.2

Kaudella 2007–2013 (15) EAKR-tuki pk-yrityksille oli noin 47,5 miljardia euroa (76,5 prosenttia yritystuesta ja 16 prosenttia EAKR:n kokonaistuesta kyseisellä kaudella). Lisäksi 18,5 miljoonasta yrityksestä tukea sai noin 246 000 pk-yritystä. Tuensaajien määrän ja kaikkien yritysten määrän vertailu osoittaa selkeästi, että määrä on täysin riittämätön ja että EU on epäonnistunut tämän erittäin tärkeän yritysryhmän tukemisessa. Euroopan komissio ei puutu tähän tärkeään asiaan resurssien puutteen ja kyseisten yritysten ominaispiirteiden moninaisuuden takia.

3.3

Saman kauden aikana käytössä oli suhteellisen suuri määrä poliittisia välineitä, joissa edunsaajien määrä vaihteli suuresti yhdestä 8 000–9 000:een. Hyvin pienelle edunsaajamäärälle suunnattujen välineiden luominen on ilmiselvästi tehotonta. Esiin nouseekin kysymys siitä, kannattaako luoda näin suurta määrää välineitä. Lisäksi on pohdittava niiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta punnitsemalla sitä, kuinka paljon henkilöstöä ja rahaa tarvitaan niiden suunnitteluun verrattuna siihen, mitä tuloksia ne tuottavat (jos mitään). Samaan aikaan tapaustutkimuksissa on tullut esille itsevalintaprosessi tai ns. pehmeä kohdentaminen (soft targeting), jossa kohderyhmäksi on valikoitunut tietyn poliittisen välineen suunnittelun kautta tietyt edunsaajat (joille on yleensä ollut ominaista parempi vastaanottokyky).

3.4

Kattava arvio (16) yhteensä 670 poliittisesta välineestä ohjelmakaudella toteutetussa 50 toimenpideohjelmassa osoittaa, että eri toimintapolitiikkojen välinen jako on varsin epätasainen. Sen mukaan alle 30 prosenttia kaikista poliittisista välineistä oli suunnattu perinteisten yritysten tarpeisiin. ETSK on jo ilmaissut tukensa innovatiivisille ja kasvuyrityksille (17). Komitea pahoittelee kuitenkin samalla sitä, että poliittiset välineet on suunnattu kohtuuttomasti ja pääosin pk-yritysten innovointitavoitteisiin, sillä suurella osalla EU:n pk-yrityksistä ei ole nyt eikä lähitulevaisuudessa innovointipotentiaalia, ja niiden ydintoiminta ei edellytä niiltä innovointipotentiaalia. Innovatiivisia tuotteita voidaan tosin kehittää erittäin alhaisin kustannuksin ja niillä voi olla suuri kasvupotentiaali, mutta tällainen kasvu on poikkeus eikä sääntö perinteisille yrityksille ja perheyrityksille, jotka toimivat täysin toisenlaisen filosofian pohjalta. Jonkinlainen innovointitoiminta on mahdollista ja suositeltavaa, ja uudet sukupolvet ovat ryhtyneet innovoimaan, koska ne ovat ennakkoluulottomia. Useimmissa tapauksissa innovointi on kuitenkin vain hajanaista eikä kuulu näiden yritysten ydintoimintoihin (18).

3.5

Pienet perheyritykset ja perinteiset yritykset eivät kuulu tukipolitiikan välineiden kohderyhmään. Tästä on osoituksena se, että hyvin pieni osa poliittisista välineistä (vain 7 prosenttia julkisesta tuesta) on suunnattu tietyillä aloilla, yleisimmin matkailun alalla, toimiville pk-yrityksille. Asiaintilaa kuvaa myös se, että noin 54 prosenttia edunsaajina olevista pk-yrityksistä edustaa tuotantoteollisuutta ja tieto- ja viestintätekniikan alaa (10 prosenttia), ja vain 16 prosenttia tukku- ja vähittäiskaupan alaa ja 6 prosenttia majoitus- ja ravitsemisalaa – joita pidetään perinteisinä aloina. Tilannetta pahentaa se, että viimeisimmällä ohjelmakaudella pk-yritystuki suunniteltiin syvässä talouskriisissä, ja siinä otettiin huomioon tarve siirtää varoja innovoinnista yleisempään kasvuun.

3.6

Samaan aikaan tiedot osoittavat, että kun vuonna 2008 puhjenneesta kriisistä oli kulunut viisi vuotta, pk-yritysten määrä oli kasvanut, mutta lisäarvo ja työntekijöiden määrä vähentyneet (19). Nämä tilastotiedot viittaavat siihen, että kyseisellä kaudella ”tarveyrittäjyys” meni ”mahdollisuuksiin tarttuvan yrittäjyyden” edelle. Ihmiset ovat mitä ilmeisimmin yrittäneet selviytyä kriisistä, ja yritykset ovat yrittäneet pysyä hengissä, mutta tuki ei ole ollut riittävää eikä asianmukaista (20).

3.7

Useat tuoreet tutkimukset ovat todistaneet selkeästi, että pk-yritysten tarpeissa on huomattavia eroja Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä, ja erot kansallisella tasolla ovat merkittäviä. Tätä näkemystä tukee täysin myös eurooppalaisia pk-yrityksiä käsittelevä Euroopan komission vuosikertomus 2014/2015, jonka mukaan heikoimmin pärjänneiden maiden ryhmä koostuu lähinnä Etelä-Euroopan maista. Näiden maiden ilmoittamat hankkeiden onnistumisasteet ovat erittäin alhaisia, ja tämä koskee myös Horisontti 2020 -puiteohjelman pk-yritysosion hankkeita.

3.8

Vakavana lisähaasteena tehokkaan tuen antamiseksi pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille on se, että tukitoimet on suunniteltu pääasiassa tuettavien yritysten koon mukaan eikä sellaisten oleellisempien piirteiden perusteella, joilla on suurempi vaikutus niiden toimintaan. Tällainen lähestymistapa lienee vanhentunut ja kohdennukseltaan liian laaja, eikä siinä oteta huomioon eri ryhmien, kuten pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten, erilaisia tarpeita. ETSK on lausunnoissaan korostanut jatkuvasti, että Euroopassa tarvitaan paremmin kohdennettua ja tarkemmin määriteltyä pk-yritysten tukipolitiikkaa ja että pk-yritysten määritelmää on syytä tarkistaa, jotta se heijastaa paremmin pk-yritysten kirjoa (21).

3.9

ETSK on huolissaan siitä, että vain pieni osa EAKR-tuesta on toistaiseksi tuottanut todistettavasti vaikutuksia (22), jotka osoittaisivat, että sillä on todellinen vaikutus talouteen. Tämä kyseenalaistaa pk-yritysten tukemiseksi investoitujen varojen todellisen vaikutuksen. ETSK kehottaakin toteuttamaan todellisen vaikutustenarvioinnin, johon sisältyy myös analyysi pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille myönnetyistä tuista.

3.10

EAKR ei ole ainoa tuen lähde pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille. Myös sellaiset lähteet kuin Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) (23), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) (24) tai Euroopan sosiaalirahasto (ESR) (25), jota voidaan käyttää erikseen tai yhdennettyjen alueellisten välineiden kautta (paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet ja yhdennetyt alueelliset investoinnit), tarjoavat tukea pk-yrityksille Niitä ei ole kuitenkaan kohdennettu pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille, ja vain häviävän pieni osa varoista menee kyseisille yrityksille. Pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten edustajien mukaan niiden tarpeita ei ymmärretä tai niitä ei täytetä asianmukaisesti.

3.10.1

Tämä saattaa selittyä sillä, että kun poliittisia tukivälineitä suunnitellaan, EU:n, jäsenvaltioiden ja paikallistason poliittiset päättäjät ja hallinto ovat joissain asioissa liian jäykkiä eivätkä osaa ottaa huomioon yritysten ja työmarkkinaosapuolien näkemyksiä ymmärtääkseen pienten ja erittäin pienten yritysten todellisia tarpeita.

3.10.2

Ei tulisi tietenkään syyttää pelkästään hallintoa, vaan syytä on myös välittäjänä toimivissa järjestöissä, jotka eivät ole osanneet tiedottaa tehokkaasti pk-yritysten todellisista tarpeista. Hyvä esimerkki tästä on se, että pk-yritykset näyttävät suosivan yrityksille maksettavia avustuksia, vaikka poliittisessa keskustelussa painotetaan yhä enemmän oman pääoman ehtoista rahoitusta, takaisin maksettavaa tukea ja välillistä tukea.

3.10.3

Yritysten ja tutkimuskeskusten väliset kumppanuudet ja turvautuminen välittäjiin avun tarjoamiseksi pk-yrityksille näyttää myös olevan ennakoitua heikommin kehittynyttä siitä huolimatta, että nämä aiheet saavat paljon huomiota. Katsotaankin, että tämän kohtaamattomuuden selityksenä saattaa olla osaksi kriisi, mutta taloudellisen taantuman tilanteessa poliittiset päättäjät ovat saattaneet valita ”perinteisempiä” poliittisia välineitä paikallistalouksin tukemiseksi vaikeina aikoina.

3.10.4

Mahdollisuus käyttää erilaisia rahoitusvälineitä on käytännössä mahdotonta pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille soveltamisongelmien takia ja koska näillä yrityksillä ei ole riittävää kokemusta ja osaamista.

4.1

Pienissä yrityksissä viennin osuus liikevaihdosta on perinteisesti pienempi kuin keskisuurilla ja suurilla yrityksillä, mikä viittaa siihen, että yrityksen koon ja vientikapasiteetin välillä on yhteys.

4.2

Rahoituksen saaminen on vakava ongelmia pk- ja startup-yrityksille. ETSK:n tiedonannossa kiinnitetään huomiota siihen, että rahoituksen riittämätön saatavuus on rajoittanut pk-yritysten toimintaa vuodesta 2008 (26). Vaikka tilanne on viime aikoina parantunut, edistys on ollut sitä hitaampaa mitä pienempi yritys on kyseessä, mikä viittaa jälleen kerran siihen, että yrityksen koolla on merkitystä yrityksen tarpeiden ja suorituskyvyn kannalta. Lisäksi pk-yritykset käyttävät rahoitukseen pääasiassa pankkilainoja, mutta pankkijärjestelmä ei sovellu hyvin pk-yritysten eikä etenkään pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten tarpeisiin.

4.3

Viime aikoina rahoitustuessa on keskitytty pääasiassa startup-yrityksiin, joiden osuus pk-yrityksistä on EU:ssa erittäin pieni, mutta kiireellistä tarvetta pääomaan scale-up-yritysten rahoittamiseksi ei ole vielä otettu huomioon asianmukaisesti, niin kuin ei myöskään sitä, että valtaosalla perinteisistä yrityksistä, jotka ovat kärsineet hiljattaisesta kriisistä, on tarve rahoittaa vain tavanomaiset toimintonsa. On raportoitu pankkien kaatumisista, jotka ovat luhistaneet joidenkin pienyritysten liiketoiminnan yksinkertaisten kassavirtaongelmien takia.

4.4

Toinen erittäin vakava ongelma pk-yrityksille – verrattuna suuriin yrityksiin – liittyy tiedonsaantiin ja uusille markkinoille pääsyyn. Niiden on myös vaikeampaa palkata ja pitää työvoimaa, jolla on korkea osaamistaso, ja noudattaa yhä suurempaa määrää sääntelyllisiä ja hallinnollisia vaatimuksia. Tämä epäedullinen tilanne on vielä pahempi EU:n heikommin kehittyneillä alueilla sijaitseville pk-yrityksille, joilla ei ole mahdollisuuksia tehdä arvoketjussa yhteistyötä suurempien yritysten kanssa, joilla on vähemmän mahdollisuuksia olla mukana kilpailukykyisissä klustereissa, joille on heikosti tarjolla julkishyödykkeitä, välineitä ja tukea antavia instituutioita ja joiden asiakaskunta on useasti kutistumassa. Kaikki nämä tekijät saattavat myös nostaa kustannuksia, jotka aiheutuvat tavaroiden saamisesta markkinoille.

4.5

Perinteisille ja EU:n heikommin kehittyneillä alueilla sijaitseville pk-yrityksille eivät siten ole äärimmäisen tärkeitä poliittiset välineet, joilla pyritään edistämään muun muassa innovointia, uusille markkinoille pääsyä, ulkoisvaikutuksia ja pääsyä pääomamarkkinoille, vaan ennemminkin sellaiset poliittiset välineet, jotka auttavat pk-yrityksiä parantamaan keskeisiä toimintojaan ja niiden suorittamista, esimerkiksi välineet, joilla helpotetaan tavallisen pankkirahoituksen, tiedon ja osaavan työvoiman saantia sekä mahdollisuuksia tarttua välittömästi liiketoimintamahdollisuuksiin (päivittäisten toimintojen helpottaminen). Näille yrityksille käyttäytymisen muutoksen aloittamisessa ei ole myöskään järkeä lyhyellä aikavälillä, sillä ensin on tarpeen muuttaa yleistä ympäristöä, missä ne toimivat.

4.6

Vaikka yrityshautomot toimivat eräissä maissa hyvin, toisissa maissa niiden myönteiset vaikutukset ovat varsin rajalliset. Keskeisenä menestystekijänä on kulttuuri, jossa jaetaan organisatoriset resurssit ja tukiverkostot, jotka eivät yleensä ole erityisen kehittyneitä EU:n heikommin kehittyneillä alueilla.

4.7

Osaamissisällön tuottamisen kasvava merkitys kilpailuetuna lisää entisestään pk-yritysten heterogeenisuutta. Se johtaa syrjivään kohteluun nopeasti kasvavien pk-yritysten ja niiden muiden pk-yritysten välillä, joiden kehitystä haittaavat perinteisesti niiden pieneen kokoon, sijaintiin ja asiakaspohjaan yhteydessä olevat esteet.

4.8

ETSK kehottaa Euroopan komissiota edistämään ”Act Small First” -lähestymistapaa ja kiinnittämään erityistä huomiota pieniin perheyrityksiin ja perinteisiin yrityksiin suunnitellessaan toimintapoliittisia välineitä.

4.9

Euroopassa oli 30–40 vuotta sitten monia kehityksessä jälkeen jääneitä alueita, jotka olivat maantieteellisesti tai toiminnallisesti irrallaan talouskasvun vetureista. Osa näistä on nyt kukoistavia avoimien, vastuullisten ja korruptoitumattomien paikallishallintotahojen, elinkeinoelämän järjestöjen tehokkaan työn ja paikalliselle tasolle vakiintuneiden, hyvin toimivien yritysverkostojen ansiosta.

5.1

Rahoituksen saaminen on tunnettu ongelma. Suuriin yrityksiin verrattuna pienissä perheyrityksissä ja perinteisissä yrityksissä on suurempaa vaihtelua kannattavuudessa, selviytymisessä ja kasvussa, mikä selittyy niiden erityisillä ongelmilla rahoituksessa. Pk-yrityksiltä peritään yleensä korkeampia korkoja ja ne kärsivät lainahanojen tiukkuudesta, koska niillä on vaikeuksia hankkia vakuuksia. Rahoituksen saannin ongelmat ovat hyvin erilaisia hitaasti kasvavien yritysten ja nopeasti kasvavien yritysten välillä.

5.2

Riskirahastojen, pääomasijoitusmarkkinoiden – myös epävirallisten markkinoiden ja bisnesenkelien – ja joukkorahoituksen yleistyminen ja pääomamarkkinaunionin kehittäminen ovat parantaneet riskipääoman saantia eräiden pk-yritysten keskuudessa, mutta pienet perheyritykset ja perinteiset yritykset tuskin hyötyvät tästä kehityksestä ja ovat jatkossakin suuresti riippuvaisia perinteisistä pankkilainoista. Jopa innovatiivisille yrityksille, startup-yrityksille ja keskisuurille yrityksille nämä välineet eivät ole aina helppoja käyttää, ja maiden välillä on edelleen suuria eroja, jotka johtuvat paikallisten pääomamarkkinoiden kehitystasosta ja asianmukaisen lainsäädännön puuttumisesta.

5.3

Euroopan komission toimet helpottaa rahoituksen saamista takauksien avulla ovat tervetulleita. Valittu järjestelmä näyttää kuitenkin vääristävän takuumarkkinoita ja aiheuttavan tahattomia vaikutuksia takauslaitosten toiminnalle. On olemassa empiiristä näyttöä (Espanjasta), että kaupalliset pankit kehottavat lainanottajiaan pyytämään takausta – suoraan EU:lta suoran takauksen muodossa –, jotta pankki voisi kattaa riskinsä takauksella, jolloin sen ei tarvitse nostaa riskiluokkaansa. ”Muita heikommassa asemassa olevat pk-yritykset” (eli ne, joilla on vaikeuksia saada luottoa) jäävät ulkopuolelle. Julkisen rahan parempi kanavoiminen vastatakauksien välityksellä lisää tehokkuutta julkisen rahan käytössä ja luo markkinoille ja yleisesti talouteen paremman vipuvaikutuksen.

5.4

Unioni- ja paikallistason sääntelytaakka muodostaa edelleenkin merkittävän esteen pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille, joilla on yleensä huonot valmiudet selviytyä liiallisen sääntelyn aiheuttamista ongelmista. Niiden tulisikin voida saada helpommin tietoa sääntelystä sekä paremmin tietoa teknisistä ja ympäristöön liittyvistä standardeista. Poliittisten päättäjien tulee varmistaa, etteivät noudattamismenettelyt ole tarpeettoman kalliita, monimutkaisia tai pitkällisiä. Lisäksi olisi valvottava tarkkaan ja systemaattisesti uutta sääntelyä ja sitä, miten asiaankuuluvat paikalliset elinkeinoelämän järjestöt toteuttavat sitä.

5.5

Tiedon saantia tulee parantaa, eikä tämä koske vain sääntelyvaatimuksia. Perinteisille ja perheyrityksille on myös erittäin tärkeää saada tietoa paikallisesta yritysympäristöstä ja alueellisen tason markkinamahdollisuuksista. Nykytekniikka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vähentää eroja tiedon saannissa, mikäli tekniikka suunnitellaan käyttäjäystävälliseksi. Olisi erittäin hyödyllistä luoda yksi yhteyspiste, josta olisi mahdollista saada keskitetysti kaikki tarvittava tietoa, joka vaikuttaa yritysten strategioihin ja päätöksiin, kuten eräissä maissa on jo tehty. Toimenpiteissä tietoverkostojen edistämiseksi on pyrittävä räätälöimään tietokantoja ja välttämään tietotulvaa.

5.6

Markkinoille pääsyn helpottamiseen tähtäävissä viimeaikaisissa toimenpiteissä on keskitytty ensisijaisesti kansainvälisiin markkinoihin. Pyrkimyksenä on tarttua haittoihin, joita pk-yrityksille aiheutuu siitä syystä, ettei niillä ole henkilöstöä, ne eivät pääse ulkomaiden markkinoille eikä niillä ole käytössään tekniikkaa. Kuten edellä todettiin, tällä ei ole kuitenkaan paljoakaan merkitystä pienille perinteisille yrityksille ja perhe-yrityksille. Tästä syystä toimet tulisi suunnata koordinoinnin parantamiseen vienninedistämismatkojen järjestäjien välillä alueellisella tasolla sekä siihen, että tarjotaan entistä paremmin apua luotettavien liikekumppanien löytämiseen. Toisena vaihtoehtona on tehostaa toimia, jotta voidaan lisätä pienten yritysten osuutta julkisissa hankintasopimuksissa.

5.7

Erityisenä ongelmana pienille perinteisille yrityksille ja perheyrityksille on viime aikoina ollut pätevän työvoiman hankkiminen. Väestötilanne heikkenee syrjäisillä alueilla ja kehityksestä jälkeen jääneillä alueilla, ja tästä syystä pätevästä työvoimasta on monin paikoin pulaa. Kyseiset yritykset tarvitsevatkin apua henkilöstön löytämisessä ja houkuttelemisessa sekä työntekijöiden kouluttamisessa. Koulutusohjelmat tulisi toteuttaa hiljaisten kausien aikana ja niiden tulisi olla räätälöityjä. Niitä tulisi myös tarjota säännöllisesti, sillä pienissä yrityksissä henkilöstön vaihtuvuus voi olla suurta.

5.8

Perheyrityksissä on tavallista, että perheen lapset tai perheeseen kuulumattomat lapset työskentelevät yrityksessä. Tämä on perinteistä, ja se on hyväksi liiketoiminnalle, sillä se helpottaa yrityksen sujuvaa siirtymistä sukupolvelta toiselle tai tutustumista tulevaan työhön. Näissä tapauksissa omistajien/johtajien tulisi aina muistaa, että työoloissa tulee noudattaa lapsityövoiman käyttöä koskevia ILO:n yleissopimuksia nro 182 ja nro 138.

5.9

Koulutusta tarvitaan, mutta se ei koske yksinomaan pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten työntekijöitä. Maaseudulla ja syrjäisillä alueilla pankkien työntekijöillä ja työantajajärjestöillä ei ole useinkaan tietoa Euroopan komission tarjoamista erilaisista ohjelmista ja mahdollisuuksista eikä niihin tarvittavista asiakirjoista ja menettelyistä. Tämä välittäjätahojen verkosto on äärimmäisen tärkeä pienille perheyrityksille ja perinteisille yrityksille annettavan tuen tehokkuuden kannalta. Tiedotusohjelmia ja hyvien käytäntöjen vaihtoa näiden välittäjätahojen kesken olisi edistettävä. Olisi myös järjestettävä keskitetty yhteyspiste kaikentyyppiselle rahoitukselle ja kaikille ohjelmille.

5.10

Tärkeänä poliittisena toimena tulisi olla pienten perheyritysten ja perinteisten yritysten omistajien/johdon ”laadullinen” vahvistaminen, sillä näissä yrityksissä kaikki liittyy tähän tekijään. Tämä voitaisiin toteuttaa edistämällä koulutusta ja/tai tarjoamalla helposti saatavia neuvonta- ja konsultointipalveluja. Elinikäistä oppimista tulisi edistää. Verkko-opiskeluvälineet sellaisilla aloilla kuin liiketoimintasuunnittelu, tuotantostandardit, kuluttajalainsäädäntö ja muu sääntely voisivat olla askel oikeaan suuntaan.

5.11

Pieniä perheyrityksiä ja perinteisiä yrityksiä tulisi myös kannustaa uudelleensijoittamaan tulonsa. Jos yrityksiä kannustetaan tähän, niistä tulee vakaampia, ne eivät ole niin riippuvaisia pankkilainoista eivätkä ne ole yhtä alttiita kriiseille.

5.12

Olisi erittäin hyödyllistä koota yhteen parhaita käytäntöjä eri maista niiltä aloilta, joilla on paljon pieniä perheyrityksiä ja perinteisiä yrityksiä – kuten matkailu, maatalous ja kalastus – ja esitellä ne jäsenvaltioille.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/9

Esittelijä:

Jean-Marc ROIRANT

1.1

Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat EU:n kansalaistoiminnan edistämisessä ensisijaisessa asemassa. Osallistavassa demokratiassa tarvitaan välittäjätahoja, jotta kansalaiset saadaan mukaan ja heidän äänensä saadaan kuuluville kaikilla kansalaistoiminnan aloilla. Vahva, riippumaton ja monimuotoinen järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta edellyttää riittävää julkista rahoitusta.

1.2

Eräissä EU:n jäsenvaltioissa on havaittu kansalaistoiminnan rajoittamista, ja se on julkisen rahoituksen saatavuuden vaikeutumisen lisäksi suurin uhka kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden toiminnalle ja eurooppalaiselle demokratialle.

1.3

ETSK katsoo, että EU:ssa ja kansallisesti on otettava käyttöön poliittinen ja lainsäädännöllinen kehys, jolla edistetään sellaisen eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan kehittämistä, jonka toiminnan pontimena ovat perusoikeuksiin perustuvat arvot.

1.4

EU:n toimielimet voisivat sitoutua todelliseen eurooppalaiseen kansalaiskeskusteluun, kuten tietyt jäsenvaltiot ovat jo tehneet kansallisella tasolla ”vastavuoroisia sitoumuksia koskevien peruskirjojen” tai ”sopimusten” avulla. Keskustelu eurooppayhdistyksen säännöistä sekä eurooppalaisen säätiön perussäännöstä on avattava uudelleen, ja on varmistettava EU:sta tehdyn sopimuksen (SEU) sisältämän, kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää säännöllistä vuoropuhelua koskevan 11 artiklan täytäntöönpano.

1.5

EU:n pitäisi kannustaa jäsenvaltioita säilyttämään yksityislahjoitusten verokannustimet tai kehittämään niitä sekä osoittamaan osa verotuloistaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioille. EU:n pitäisi myös poistaa esteet rajatylittäviltä lahjoituksilta koordinoimalla verolakeja ja -menettelyjä sekä tukea hyväntekeväisyyden kehittämistä koko EU:ssa.

1.6

EU:n toimielinten olisi edistettävä myönteistä kuvaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioista ja huolehdittava niiden riippumattomuuden säilymisestä muun muassa vahvistamalla niiden toimintavalmiuksia ja sitoutumista sosiaaliseen innovointiin ja kansalaisvaikuttamiseen.

1.7

ETSK kehottaa laatimaan strategian, jolla helpotetaan vahvan ja riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kehittymistä Euroopassa, sekä perustamaan kansalaistoimintaan liittyvien vapauksien EU-asiamiehen tehtävän. Kansalaisjärjestöt voisivat ilmoittaa tälle kaikenlaisesta työnsä rajoittamisesta tai häiritsemisestä.

1.8

ETSK kehottaa budjettiviranomaisia tarkistamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioille annettavaa tukea ylöspäin muun muassa toiminta-avustusten sekä monivuotisen rahoituksen avulla.

1.9

ETSK kehottaa komissiota ehdottamaan EU:hun demokratian, ihmisoikeuksien ja arvojen eurooppalaista rahastoa (1), jolle osoitettaisiin kunnianhimoinen määrärahaosuus. Se olisi suoraan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käytettävissä koko Euroopassa, ja sitä hallinnoitaisiin riippumattomasti eurooppalaisen demokratiarahaston (2) tapaan niin, että ETSK:n edustajat osallistuvat sen toimintaan.

1.10

Osallistavan demokratian edistämiseksi ETSK katsoo, että Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan olisi osoitettava seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä 500 miljoonan euron määrärahat, kuten Euroopan parlamentti on ehdottanut (3). Myös Erasmus+-ohjelman kansalaisyhteiskuntaan kohdennettua toimintaa olisi lisättävä.

1.11

ETSK kehottaa komissiota valvomaan, että rakennerahastoissa noudatetaan käytännesääntöjä kumppanuudesta kansalaisyhteiskunnan kanssa. Komission olisi myös kehotettava valtiollisia ja alueellisia viranomaisia käyttämään valmiuksien vahvistamisen tehostamiseen tarkoitettuja teknisen avun resursseja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hyväksi.

1.12

ETSK kehottaa käymään aiempaa perusteellisempaa keskustelua siitä, miten kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumista tutkimusohjelmiin voidaan edelleen lisätä parantamalla tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välisiä yhteyksiä, ja ehdottaa kansalaisten osallistumista ja demokratiaa käsittelevää uutta osiota tulevaan tutkimuksen puiteohjelmaan sisältyvään yhteiskunnallisten haasteiden pilariin.

1.13

Kestävän kehityksen tavoitteet ja tasa-arvotavoitteet olisi otettava huomioon tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

1.14

EU:n olisi pidettävä kiinni johtoasemastaan humanitaarisen avun antajana ja kansainvälisen yhteistyön toteuttajana ja vahvistettava asemaansa entisestään sekä edistettävä aktiivisesti täysipainoisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä.

1.15

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tekemässä, varainhoitoasetuksen tarkistamista koskevassa ehdotuksessa esittämään ehdotukseen siitä, että vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämä aika otetaan huomioon tukikelpoisina kustannuksina (suora vastaus ETSK:n lausuntoon aiheesta ”Tilastollisten välineiden käyttö vapaaehtoistoiminnan mittaamiseksi” (4)) ja että luontoissuoritusten ottamista yhteisrahoituksessa huomioon helpotetaan. Komitea suhtautuu myönteisesti myös parlamentin mietintöön, jossa kehotetaan yksinkertaistamaan rahastojen valvontaa muun muassa arviointien ja tarkastusten vastavuoroisen hyödyntämisen kautta sekä nopeuttamalla hakijoille vastaamista, sopimusten allekirjoittamista ja maksatusta. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä sopimaan ehdotetusta tekstistä, joka mahdollistaisi oikeudenmukaisen arvon asettamisen vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämälle ajalle.

1.16

Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen edellyttää, että rahoitus on paremmin pienimpien organisaatioiden sekä heikoimmassa asemassa olevien väestönosien saatavissa. Komission olisi siksi kehitettävä erilaisia rahoitusmalleja ja yksinkertaistettava edelleen hallinnollisia muodollisuuksia, tarjottava koulutusta ja ohjeita sopimusten ja taloudellisten velvoitteiden täytäntöönpanosta ja varmistettava samalla varainhoitoasetuksen johdonmukainen tulkinta komission eri osastoissa.

1.17

ETSK kehottaa Euroopan komissiota reagoimaan nopeasti ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, mukaan luettuina rikkomismenettelyihin jäsenvaltioita vastaan, jos kansallisin hallinnollisin määräyksin tai lainsäännöksin rajoitetaan jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mahdollisuuksia saada EU:n varoja käyttöönsä. Tämä koskee myös sellaisten rahoitusehtojen asettamista, joilla kavennetaan niiden toimintaa oikeuksien puolustamiseksi.

2.1

ETSK on useissa lausunnoissaan käsitellyt kansalaisvuoropuhelua ja osallistavaa demokratiaa, näiden käsitteiden määrittelyä, eri sidosryhmien edustavuutta sekä EU:n tasolla tarvittavia toimia. ETSK on korostanut erityisesti, että SEUn 11 artiklan täytäntöönpano on ollut erittäin tärkeää EU:n demokraattiselle oikeutukselle EU:n kansalaisten silmissä (5).

2.2

Tähän mennessä ei kuitenkaan ole laadittu erillistä lausuntoa siitä, miten rahoituksella voidaan edistää aktiivista kansalaistoimintaa ja osallistavaa demokratiaa.

2.3

Euroopan unionin myöntämän rahoituksen jakamista ja tehokkuutta tällä alalla on syytä tarkastella kiireellisesti, sillä EU:n toimielimet valmistautuvat keskustelemaan vuoden 2020 jälkeistä monivuotista rahoituskehystä koskevasta ehdotuksesta ja ovat tekemässä päätöstä varainhoitoasetuksen tarkistamisesta.

2.4

Rahoituskysymykset liittyvät myös eurooppalaiseen kansalaisvuoropuheluun osallistuvien sidosryhmien tehtävän ja aseman tunnustamiseen. ETSK on jo useaan otteeseen korostanut eurooppayhdistyksen sääntöjen tarvetta (6).

2.5

Käsillä olevassa lausunnossa ”kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla” tarkoitetaan valtiovallasta riippumattomia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, jotka ovat riippumattomia julkisista elimistä ja kaupallisista eduista ja joiden toiminnalla edistetään Euroopan unionin perusoikeuskirjan tavoitteita eli muun muassa sosiaalista osallisuutta, kansalaisten aktiivista osallistumista, kestävää kehitystä sen kaikissa muodoissa, koulutusta, terveydenhuoltoa, työllisyyttä, kuluttajien oikeuksia, muuttajille ja pakolaisille annettavaa tukea ja perusoikeuksia (7).

3.1

Sitoutuneella, moniarvoisella ja riippumattomalla kansalaisyhteiskunnalla on olennaisen tärkeä tehtävä edistettäessä kansalaisten aktiivista osallistumista demokraattiseen prosessiin ja hallintoon sekä avoimuutta EU:ssa ja kansallisesti. Lisäksi tämä voi tehostaa politiikkaa ja lisätä sen tasa-arvoisuutta sekä tukea kestävää kehitystä ja osallistavaa kasvua (8). Mikäli kansalaisyhteiskunnan organisaatiot onnistuvat ”saavuttamaan etenkin yhteiskunnan vähäosaisia, joilla voi muuten olla vaikeuksia saada ääntänsä kuuluville”, pystyvät ne lisäämään osallistumista ja vaikuttamaan EU:n toimintalinjojen määrittämiseen (9).

3.2

Kansalaisuuteen ja yhteiskuntaan liittyvien tehtäviensä lisäksi eräät kansalaisyhteiskunnan organisaatiot toimivat myös yhteisötalouden ja yhteisvastuullisen talouden alalla ja edistävät merkittävästi jopa työpaikkojen luomista.

3.3

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioille on ominaista, että erilaisten hankkeiden toteuttajina ovat useimmiten erittäin sitoutuneet vapaaehtoistyöntekijät ja asialle omistautuneet työntekijät. Vapaaehtoistyö on kansalaisosallistumisen aktiivinen ilmentymä, jonka avulla voidaan vahvistaa yhteisiä eurooppalaisia arvoja, kuten yhteisvastuullisuutta ja sosiaalista osallisuutta, ja sille on luotava suotuisa ympäristö (10).

3.4

Aidossa osallistavassa demokratiassa tarvitaan välittäjätahoja (muun muassa ammattiliittoja, työnantajien ja pk-yritysten järjestöjä, kansalaisjärjestöjä ja muita voittoa tavoittelemattomia toimijoita), jotta kansalaiset saadaan mukaan ja jotta voidaan edistää kansalaisten ja yhteiskunnan sitoutumista EU:n laajuisiin haasteisiin sekä rakentaa entistä oikeudenmukaisempaa, solidaarisempaa ja osallistavampaa EU:ta. Vakaa ja moninainen järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta edellyttää riittävää julkista rahoitusta ja kehystä, jolla helpotetaan erilaisten yksityisten rahoitusmuotojen saatavuutta.

4.1

EU:ssa toteutetaan eri aloilla (esimerkiksi koulutus, kulttuuri, sosiaaliasiat, kansalaisuus, ympäristö, perusoikeudet, tutkimus, kansainvälinen yhteistyö, humanitaarinen apu ja terveydenhuolto) erilaisia ohjelmia, joilla on erityisiä kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen liittyviä tavoitteita. Niitä toteutetaan erityisesti hankkeiden muodossa. Toimielimet ovat myös kehittäneet toiminta-avustuksia edistämään etenkin eri yhteiskunnan aloilla toimivien ja eri aiheita käsittelevien kansallisten organisaatioiden verkostoitumista. Näillä rahoitustuilla edistetään siten ”eurooppalaisen yleisen mielipiteen” muodostumista.

4.2

Laajentumisen ja ulkopolitiikan sekä erityisesti kansainvälisen yhteistyön ja humanitaarisen avun alalla EU on kehittänyt aktiivista politiikkaa, jolla edistetään täysipainoisen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä myös kohdennettujen toimenpiteiden avulla. EU on lisäksi yksi maailman suurimmista kehitysavun ja humanitaarisen avun antajista, ja tällä lähestymistavalla on eurooppalaisten vahva tuki (11).

4.3

Sisäpolitiikassa ei kuitenkaan ole vuonna 2000 hallintouudistuksen puitteissa esitetyn komission ensimmäisen keskusteluasiakirjan jälkeen arvioitu uudelleen EU:n ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välistä suhdetta (etenkään SEUn 11 artiklan nojalla). Kyseisessä keskusteluasiakirjassa korostettiin, että kansalaisjärjestöjen auttamiseksi tehtävissään annettava julkinen tuki on säilytettävä korkealla tasolla, että komission hallintoyksiköiden on sovellettava yhdenmukaista sisäistä toimintamallia ja että avustusten hallinnointia on parannettava.

4.4

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rahoituksessa keskitytään etupäässä humanitaariseen apuun ja kansainväliseen yhteistyöhön. Vuoden 2015 lukujen mukaan kansalaisjärjestöille osoitettiin rahoitusta 1,2 miljardia euroa (noin 15 prosenttia otsakkeesta ”Eurooppa maailmassa”) (12), kun taas kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rahoitus muilta aloilta oli edelleen melko vähäistä: 0,08 prosenttia otsakkeesta ”Kestävä kehitys: luonnonvarat”, 2,5 prosenttia otsakkeesta ”Turvallisuus ja kansalaisuus” ja alle 0,009 prosenttia otsakkeesta ”Älykäs ja osallistava kasvu”. Siksi on kiireellisesti arvioitava sekä rahoituksen määriä että käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuutta.

5.1

Viimeaikaiset tutkimukset ja kyselyt sekä muutamissa EU:n jäsenvaltioissa kehitetyt toimenpiteet osoittavat myös, että kansalaistoiminnan asema heikkenee eräissä EU:n jäsenvaltioissa (13). Tämä uusi tilanne on otettava huomioon vuoden 2020 jälkeisten rahoitusnäkymien tarkistamisessa ja käynnissä olevien rahoitusohjelmien tarkistamisessa.

5.2

Euroopan komissio, Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvosto ovat tuominneet ulkomaista rahoitusta saavien järjestöjen avoimuudesta kesäkuussa 2017 annetun Unkarin lain. Tämä osoittaa, miksi komission on ryhdyttävä toimiin, jotta terrorismin rahoituksen ja rahanpesun torjumiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät vaikuta tahattomasti kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden rahoituksen ja lainojen saantiin.

5.3

Monessa Euroopan maassa laaditaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on asettaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tuelle ehtoja, jotka rajoittaisivat niiden asemaa oikeuksien puolustajana tai niiden valmiuksia esiintyä osapuolena oikeudenkäynneissä (14).

5.4

Monissa maissa on supistettu rahoitus- ja talouskriisin vuoksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden julkista rahoitusta ja/tai myönnetty sitä lyhytaikaisina avustuksina. Etupäässä hankepainotteiset rahoitusmuodot voivat pakottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot mukauttamaan painopistealojaan ja saada ne etääntymään alkuperäisestä tehtävästään ja yhteiskunnan tarpeista. Tietyissä maissa hallitukset tukevat niiden omaa strategista linjaa kannattavien ja niiden politiikkaa myötäilevien organisaatioiden kehittämistä muiden organisaatioiden kustannuksella. Myös avoimuus avustusten jaossa on yhä useammin puutteellista.

5.5

ETSK kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti ennakkoehtojen soveltamista ohjelmia arvioitaessa sekä kumppanuussopimusten osalta, erityisesti työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja syrjimättömyyden, ympäristökysymysten, sukupuolten välisen tasa-arvon ja vammaisten oikeuksien, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden osallistumisen ja niiden institutionaalisten valmiuksien vahvistamisen (15) sekä sopimuksentekomenettelyn avoimuuden kannalta, ja keskeyttämään maksut, jos ehtoja ei noudateta. ETSK muistuttaa komissiota lisäksi siitä, että sen tulisi seurata 125 artiklan täytäntöönpanoa. Artiklan mukaan hallintoviranomaisilla on velvollisuus soveltaa avoimia ja syrjimättömiä valintamenettelyjä ja -kriteerejä. ETSK kehottaa Euroopan tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan näiden säännösten noudattamista kansalaisjärjestöjen valintamenettelyjen osalta tulevassa kertomuksessaan.

5.6

Ääriliikkeiden ja populismin nousu ja kaikki demokratian vastainen toiminta ovat haaste koko demokraattiselle järjestelmälle. Ne myös luovat välittäjätahoille vihamielistä ympäristöä. Tästä syystä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehtävien merkitystä on tuotava vahvemmin esiin, ja EU:n taloudellista tukea niille on lisättävä.

5.7

ETSK kehottaa perustamaan kansalaistoimintaan liittyvien vapauksien EU-asiamiehen tehtävän. Kansalaisjärjestöt voisivat ilmoittaa tälle kaikenlaisesta työnsä rajoittamisesta tai häiritsemisestä.

6.1

ETSK katsoo, että EU:ssa ja kansallisesti on otettava käyttöön poliittinen ja lainsäädännöllinen kehys, jolla edistetään sellaisen monimuotoisen eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan kehittämistä, jonka toiminnan pontimena ovat perusoikeuksiin perustuvat arvot.

6.2

EU:n toimielinten olisi edistettävä myönteistä kuvaa kansalaisyhteiskunnan organisaatioista ja huolehdittava niiden riippumattomuuden säilyttämisestä muun muassa vahvistamalla niiden toimintavalmiuksia ja sitoutumista sosiaaliseen innovointiin ja kansalaisvaikuttamiseen, mikä usein liittyy rahoitukseen.

6.3

EU:n toimielimet voisivat ryhtyä toimenpiteisiin kansalaisyhteiskuntaa edustavien elinten tunnustamiseksi ja kumppanuusjärjestelyjen luomiseksi niiden kanssa, kuten tietyt jäsenvaltiot ovat jo tehneet kansallisella tasolla ”vastavuoroisia sitoumuksia koskevien peruskirjojen” tai ”sopimusten” avulla. Näin luotaisiin edellytykset todelliselle eurooppalaiselle kansalaiskeskustelulle ja SEUn 11 artiklan ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpanolle (16).

6.4

Lisäksi on aloitettava kiireellisesti uudelleen keskustelu eurooppayhdistyksen säännöistä – joita komissio ehdotti vuonna 1992 (17) – sekä eurooppalaisen säätiön perussäännöstä. Siten voitaisiin edistää kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja niiden yhteistyön tunnustamista EU:n tasolla ja täydentää vuonna 2004 hyväksyttyjä eurooppayhtiön sääntöjä (18).

6.5

ETSK katsoo, että unionin olisi kannustettava jäsenvaltioita säilyttämään nykyiset verokannustimet ja kehittämään niitä lisää yksityisiä lahjoituksia varten. Lisäksi olisi osoitettava osa verotuloista kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, poistettava esteet rajatylittäviltä lahjoituksilta koordinoimalla verolakeja ja -menettelyjä sekä tuettava hyväntekeväisyyden kehittämistä koko EU:ssa.

6.6

ETSK kehottaa budjettiviranomaisia tarkistamaan tulevassa monivuotisessa rahoituskehyksessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioille annettavaa tukea ylöspäin muun muassa toiminta-avustusten sekä monivuotisen rahoituksen avulla, jotta pitkän aikavälin toimintaa voidaan lisätä.

6.7

Perusoikeuskirjan hyväksymisen jälkeen ei ole käynnistetty mitään varsinaista kansalaisyhteiskunnan tukiohjelmaa, joka liittyisi ihmisoikeuksiin EU:n jäsenvaltioissa. Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansalaisyhteiskunnalle maiden unioniin liittymisen puitteissa annettua merkittävää tukea ei ole jatkettu muilla rahoitusmekanismeilla. Terrorismin, ääriliikkeiden ja populismin nousun aikaansaama viimeaikainen kehitys osoittaa, että tälle alalle on investoitava entistä enemmän ja on varmistettava maiden välinen yhteenkuuluvuus kansalaisyhteiskunnan kehityksen kannalta.

6.8

ETSK kehottaa komissiota ehdottamaan EU:hun demokratian, ihmisoikeuksien ja arvojen eurooppalaista rahastoa (19), jolle osoitettaisiin kunnianhimoinen määrärahaosuus. Se olisi suoraan tarkoitettu kansalaisyhteiskunnan organisaatioille eri puolilla Eurooppaa, myös ihmisoikeuksien puolustajille, jotka edistävät ja suojelevat EU:n perusarvoja. Rahastosta olisi rahoitettava toimintakustannukset sekä riita-asia- ja valvontatoiminta, ja sitä olisi johdettava riippumattomasti eurooppalaisen demokratiarahaston (20) tapaan niin, että ETSK:n edustajat osallistuvat sen toimintaan.

6.9

Kansalaisten Eurooppa -ohjelma on ainoa EU:n ohjelma, jolla edistetään nimenomaisesti demokratiavajeen vähentämistä siten, että kaikki eurooppalaiset voivat osallistua suoraan EU:n rakentamiseen. Sen rahoitus on kuitenkin liian vähäistä. Eurooppalaiset arvot ja demokratia ovat tällä hetkellä joutuneet kyseenalaistetuiksi, ja ETSK katsoo siksi, että ohjelmaan olisi seuraavassa rahoituskehyksessä myönnettävä 500 miljoonan euron määrärahat Euroopan parlamentin ehdotuksen (21) mukaan. Myös Erasmus+-ohjelman kansalaisyhteiskuntaan kohdennettua toimintaa olisi lisättävä.

6.10

Useimmilla kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on vaikeuksia saada rakennerahaston varoja käyttöönsä muun muassa vaaditun yhteisrahoituksen vuoksi. Valmiuksien kehittämisen tukemiseen tarkoitettua teknistä apua koskevat resurssit ovat myös alikäytössä, ja ne on usein varattu julkishallinnoille. Käytännesääntöjä kumppanuudesta kansalaisyhteiskunnan kanssa ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön useimmissa maissa, vaikka se on keskeinen väline (22). Silloinkin, kun kansalaisyhteiskunnan organisaatiot on pyydetty mukaan valvontakomiteoihin, niiden asema on vähäinen.

6.11

ETSK kehottaa Euroopan komissiota reagoimaan nopeasti ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, mukaan luettuina rikkomismenettelyihin jäsenvaltioita vastaan, jos kansallisin hallinnollisin määräyksin tai lainsäännöksin rajoitetaan jäsenvaltioiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden mahdollisuuksia saada EU:n varoja käyttöönsä. Tämä koskee myös sellaisten rahoitusehtojen asettamista, joilla kavennetaan niiden toimintaa oikeuksien puolustamiseksi.

6.12

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on pysyvät yhteydet kansalaisiin sekä ruohonjuuritason toimintaan, minkä ansiosta ne tuntevat yhteiskunnan haasteet ja tarpeet. Niitä ei ole kuitenkaan juuri mukana tutkimuksessa. Työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevassa EU:n ohjelmassa (EaSI) on myös esteitä, jotka haittaavat kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden pääsyä mukaan ohjelmaan. ETSK kehottaa käymään aiempaa perusteellisempaa keskustelua siitä, miten tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan välisiä yhteyksiä voidaan parantaa, ja ehdottaa kansalaisten osallistumista ja demokratiaa käsittelevää uutta osiota tulevaan tutkimuksen puiteohjelmaan sisältyvään yhteiskunnallisten haasteiden pilariin.

6.13

Nuorisotyöttömyysluvut ovat edelleen hyvin korkealla. Tämä on haaste, joka edellyttää EU:lta erittäin ripeitä toimia, koska yhä useampi nuori on syrjäytymisvaarassa. Siksi EU:n rahoituksella olisi tuettava entistä enemmän kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, jotka pyrkivät kehittämään nuorten osaamista ja valmiuksia epävirallisen oppimisen avulla.

6.14

Suurin osa kulttuurialan rahoituksesta ei sovellu kulttuurialan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tarpeisiin, minkä vuoksi ne jäävät erilaisten rahoitusvälineiden, kuten lainojen, ulkopuolelle. Kulttuurin eurooppalaista ulottuvuutta ei käsitellä varsinaisesti vieläkään, vaikka populistiset identiteetin ilmaisut leviävät leviämistään. EU:n pitäisi myös tukea entistä enemmän muun muassa Luova Eurooppa -ohjelman avulla riippumattomia kulttuurituotantoja ja investoitava voittoa tavoittelemattomien yhteisöllisten paikallisviestinten kehitykseen ja elinvoimaan.

6.15

Kehitysyhteistyössä EU:n olisi investoitava entistä enemmän kansalaisten hyväksi kohdistettaviin yhteistyötoimiin, joissa on kyse muun muassa sukupuolten tasa-arvosta, hallinnosta, ihmisoikeuksista, ympäristöoikeuksista, ilmastonmuutoksen sietokyvystä, koulutuksesta ja sosiaalisesta suojelusta, erityisesti noudattamalla maa- ja aihekohtaista lähestymistapaa läheisessä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

6.16

Tulevaa monivuotista rahoituskehystä suunniteltaessa olisi otettava myös huomioon kestävän kehityksen tavoitteet ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat ensisijaiset tavoitteet.

6.17

Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen edellyttää, että rahoitus on paremmin myös pienimpien organisaatioiden sekä heikoimmassa asemassa olevien väestönosien saatavissa. Euroopan komission olisi siksi kehitettävä erilaisia rahoitusmalleja ja pyrittävä johdonmukaisemmin yksinkertaistamaan hallinnollisia muodollisuuksia. Rahoituksen edelleenmyöntämismekanismeja olisi käytettävä aiempaa järjestelmällisemmin. Niitä on sovellettu muun muassa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevassa eurooppalaisessa rahoitusvälineessä ja ETA:n avustusten puitteissa. Riippumattoman kansallisen toimijan olisi myönnettävä avustukset tarjouspyyntömenettelyn perusteella (23).

6.18

Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden käytettävissä on edelleen suhteessa vähemmän rahoitusta. Euroopan komission pitäisi tehostaa tiedotustoimiaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tarkoitetuista eri rahastoista ja tukea entistä enemmän järjestöjen välisiä kumppanuuksia.

6.19

Lisäksi olisi hyödyllistä aloittaa aiempaa järjestelmällisempi seuranta ja tuki tuensaajajärjestöille antamalla koulutusta sopimusvelvoitteista ja tarkastuksista. Myös varainhoitoasetuksen täytäntöönpanosta vastaaville eri pääosastoille olisi annettava tukea.

6.20

Jo toteutettujen hankkeiden kuvaukset ja hyvät käytännöt sisältävien tietokantojen olisi oltava mahdollisten hakijoiden käytettävissä, jotta innovointia ja kumppanuuksia voidaan edistää. Komission olisi jatkettava toimiaan hallinnollisen taakan keventämiseksi hakuprosessissa ja rahoituksen hallinnoinnissa muun muassa eri ohjelmien yhteisen verkkohakujärjestelmän avulla.

6.21

Komission suoraan hallinnoimien ohjelmien arvioinnin olisi oltava aiempaa avoimempaa sekä yksityiskohtaisempaa, sillä EU-tukihakemusten määrä on suuri ja onnistumisaste matala. Palautteen avulla myös kielteisen hakupäätöksen saaneet kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voisivat tehdä parannuksia hakemuksiin. Se lisäisi myös luottamusta valintaprosessiin.

6.22

Viipeitä sopimusten tiedoksi antamisessa ja allekirjoittamisessa sekä maksatuksessa olisi lyhennettävä huomattavasti, jotta voidaan välttää pankkilainojen ottamista käteisvarojen puutteen vuoksi.

6.23

ETSK kehottaa komissiota myös arvioimaan uudelleen yhteisrahoituksen määriä, erityisesti kun on kyse pienimmistä organisaatioista, joilla on suuria vaikeuksia saada muuta rahoitusta, ja oikeuksien puolustamiseen osallistuvista organisaatioista eli mm. kuluttajansuojajärjestöistä, ympäristöjärjestöistä, ihmisoikeusjärjestöistä ja kansalaistoimintaa edistävistä järjestöistä. Tämä on tarpeen myös siksi, että yhteisrahoitusta koskevilla säännöillä lisätään kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden hallinnollista taakkaa ja riskejä, jotka johtuvat lahjoittajien monista erilaisista sopimus- ja rahoitussäännöistä.

6.24

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti komission varainhoitoasetuksen tarkistamista koskevassa ehdotuksessa (24) esittämään ehdotukseen siitä, että vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämä aika otetaan huomioon tukikelpoisina kustannuksina ja että luontoissuoritusten huomioon ottamista yhteisrahoituksessa helpotetaan. Tämä ehdotus on suora vastaus ETSK:n kehotukseen, jonka se esitti aiheesta ”Tilastollisten välineiden käyttö vapaaehtoistoiminnan mittaamiseksi” antamassaan lausunnossa (25). ETSK suhtautuu lisäksi myönteisesti parlamentin mietintöön sekä neuvoston ehdotukseen ottaa käyttöön poikkeus muuta kuin voiton tavoittelemista koskevasta säännöstä voittoa tavoittelemattomien yhdistysten kohdalla. ETSK kehottaa EU:n toimielimiä sopimaan ehdotetusta tekstistä, joka mahdollistaisi oikeudenmukaisen arvon asettamisen vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämälle ajalle.

6.25

Rahoituksen saatavuutta ja valvontaa koskevaa avoimuutta olisi parannettava määrittämällä selkeät ohjeet komission harjoittamasta valvonnasta. Kun kyse on rahoituksesta, jossa on mukana useita lahjoittajia, olisi otettava huomioon etukäteen tehdyt kumppanien arvioinnit ja valinnat sekä muiden lahjoittajien jälkikäteen tekemät todennukset ja tarkastukset.

6.26

Lisäksi rahoituksen määrien ja kohteiden julkista saatavuutta olisi parannettava uudistamalla komission noudattama rahoituksen avoimuutta koskeva järjestelmä. Sen pitäisi sisältää vuotuiset maksut monivuotisten maksujen sijasta, ja sen luotettavuutta olisi lisättävä yhdenmukaistamalla eri ohjelmien tietokannat. Kansalaisjärjestöjen olisi edelleen sovellettava omaan raportointiinsa tiukimpia mahdollisia avoimuusvaatimuksia.

6.27

Lisäksi komission olisi saatava aikaan rakentava vuoropuhelu ja seuranta eri pääosastojen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välille, jotta voidaan selvittää hyvät ja huonot käytännöt ja laatia aiempaa yhdenmukaisempi toimintamalli.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/16

Esittelijä:

Tom JONES

1.1

ETSK katsoo, että väestötasapainon ja perinteisen taloudellisen toiminnan heikkenemisestä huolimatta monissa kylissä ja pikkukaupungeissa on edelleen niin paljon osoituksia hyvistä käytänteistä, että monien ellei jopa kaikkien maaseutupaikkakuntien kestäväpohjaiseen tulevaisuuteen voidaan suhtautua optimistisesti. Tällaiset paikkakunnat voivat toimia laajemminkin maaseudun uudistumisen ja kestävän kehityksen moottoreina.

1.2

Optimismi edellyttää kuitenkin pitkäkestoisia, kokonaisvaltaisia ponnisteluja, joissa on mukana ihmisiä ja rahoitusta kaikilta hallintotasoilta ja yksityiseltä, julkiselta ja järjestösektorilta.

1.3

ETSK antaa täyden tukensa Euroopan komission älykkäät kylät -aloitteelle erityisesti siksi, että siinä on luvattu tehdä yhteistyötä pääosastojen välillä. Valtakunnalliset ja alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat, joita maatalouspääosasto hallinnoi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, ovat keskeisiä, mutta niistä aloitteeseen investoidut resurssit eivät mitenkään voi riittää ilman muita valtio-, alue- ja paikallistason julkisia investointeja. ETSK panee merkille alueiden komitean valmisteleman lausunnon älykkäistä kylistä (1) ja antaa sille tukensa.

1.4

Nopea laajakaista – langaton ja kiinteä – on ratkaisevan tärkeä älykkäästi kehitettäville kylille ja pikkukaupungeille, jotta niillä olisi toivoa taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, ja sen tulee olla kaikkien saatavilla, kuten vuonna 2016 annetun Cork 2.0 -julistuksen mukaisessa maaseutuvaikutusten arvioinnissa taataan.

1.5

Julkisia yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, terveys- ja sosiaalihuollon sekä lastenhoidon palveluja olisi oltava saatavilla, ne olisi yhdennettävä, ja niissä olisi hyödynnettävä teknologian edistystä innovoivasti.

1.6

Maaseudun kaavoitusviranomaisten tulisi edistää prosessia, jossa kunnostetaan kylien ja pikkukaupunkien käyttämättömiä rakennuksia sekä sovelletaan alhaisia yritysmaksuja aloitteleviin yrityksiin ja peritään korvausmaksuja kaupunkien laitamien vähittäiskauppahankkeilta. Annettaessa käyttöön tällaisia kunnostettuja rakennuksia on otettava huomioon paikallisten kansalaisjärjestöjen sekä yksityisen ja julkisen sektorin tarpeet.

1.7

Yhtenä haasteena ovat heikot liikenneyhteydet. Yhteiskuljetukset sekä yhteisöomistuksessa olevat linja-autot ja henkilöautot ovat suositeltavia siellä, missä yksityissektori on vetäytynyt alalta.

1.8

Työnantajia tulisi kannustaa tukemaan etätyötä aina kun se on mahdollista ja hyödyntämään maaseudun ja kaupunkien kumppanuuden mahdollisuudet. Maatalous- ja maaseutumatkailu, terveyteen liittyvät toiminnot ja paikallisten maatila- ja käsityötuotteiden tuotteistaminen sekä kulttuuri- ja historiatapahtumien tarjonnan lisääminen ovat hyvin tärkeitä osatekijöitä tässä yhteydessä. Maaseudun kehittämisohjelman tarjoaman tuen ansiosta yrittäjät voivat houkutella sijoituksia ja kehittää ja markkinoida lisäarvotuotteita.

1.9

Pienimmän paikallistason hallinnosta vastaa valtio tai aluehallinto. Kylät ja pienet kaupungit tarvitsevat kuitenkin voimaannuttamista eli enemmän toimivaltaa ja taloudellisia resursseja asukkaiden toiveiden mukaisen toiminnan ohjaamiseksi ja tukemiseksi.

1.10

Leader-aloitteelle ja paikallisille toimintaryhmille olisi annettava täysi tuki niiden ponnistellessa paikallisen kehityksen hyväksi kannustamalla yksityisiä yrityksiä ja voittoa tavoittelemattomia organisaatioita aloittamaan toiminnan ja kasvattamaan sitä sekä niiden vaaliessa sitoutunutta ja kannustavaa yhteisöhenkeä. Yhteistyötä tiivistämällä tätä toimintaa voitaisiin laajentaa paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) kautta.

1.11

Tärkeintä on, että kylien ja pikkukaupunkien asukkaat sitoutuvat yhteisöönsä tavalla, joka edistää sisäistä johtajuutta. Koulujen ja paikallisten ohjaajien tulisi tukea vastuunottoa. Uudet johtajat tarvitsevat täyden tuen neuvoa-antavilta tahoilta ja kansalaisjärjestöiltä, joilla on mahdollisuus tutustua parhaisiin käytänteisiin ja vastaavanlaisiin muihin aloitteisiin.

1.12

Nousevia, älykkäästi kehitettäviä kyliä tulisi esitellä alue-, valtio- ja EU-tasolla. EU:n toimielinten ja niiden sidosryhmien tulisi järjestää vuotuinen teemapäivä menestyvien, yhteenkuuluvien kylä- ja pienkaupunkiyhteisöjen tekemiseksi tunnetuksi.

1.13

Kaupunkien tai suurten asutuskeskusten ja niitä ympäröivien kylien välisen todellisen kumppanuuden vahvistamiseksi ja kehittämiseksi ETSK kannattaa vuonna 2016 annetun R.E.D-asiakirjan (2) Making Europe Grow with its Rural Territories suosituksia ja Carnegie-säätiön Twin Town -pilottihanketta. Kaupunki- ja maaseutualueiden kumppanuuksissa olisi sovellettava kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteita.

1.14

Komitea kannattaa Euroopan maaseutuparlamentin toisessa istunnossa marraskuussa 2015 hyväksyttyä eurooppalaista maaseutumanifestia, jossa kehotetaan ”yhteisöjä, organisaatioita ja viranomaisia maaseutu- ja kaupunkialueilla lisäämään yhteistyötään, jotta voidaan saada täysi hyöty tällaisen yhteistyön tarjoamista sosiaalisista, kulttuurisista ja taloudellisista yhteyksistä ja vaihtaa määrätietoisesti ideoita ja hyviä käytäntöjä maaseutu- ja kaupunkialueiden toimijoiden välillä”.

1.15

ETSK suosittaa, että Euroopan investointipankki laatii räätälöityjä tukijärjestelyjä pienille maaseutuyrityksille, jotka voivat olla yksityisiä tai yhteiskunnallisia yrityksiä, myös osuuskuntia, kuten vuosien 2017–2019 ohjelmassa luvataan.

1.16

Euroopan nuoria maataloustuottajia (CEJA) ja muita, nuoria edustavia elimiä olisi tuettava, jotta nuorisofoorumit saisivat jalansijaa paikallisyhteisöissä nuorten tarpeiden ja toiveiden mukaisen toiminnan edistämiseksi. Nuoret tarvitsevat paljon enemmän sananvaltaa taloudellisten ja sosiaalisten ratkaisujen kehittelyssä, ja koulutus, mentorointi ja rahoitustuki tulee sovittaa heidän odotuksiinsa.

1.17

YK:n kestävän kehityksen tavoite nro 11 viittaa kaupunkeihin ja yhteisöihin. Kestäväpohjaiset kylät ja pienet kaupungit tulisi sisällyttää näihin ”yhteisöihin”.

1.18

Kylien ja pikkukaupunkien kulttuuriarvoille olisi annettava keskeinen asema Euroopan kulttuuriperinnön teemavuotta 2018 koskevassa tiedotuksessa ja aloitteissa. Maaseudun ikääntyneillä asukkailla voi olla merkittävä rooli perinteiden ja kulttuurin edistämisessä, ja onkin tarpeen luoda edellytykset heidän aktiiviselle toiminnalleen tällä alalla.

1.19

Komitea suosittaa, että hyviä käytänteitä jaetaan kaikilla tasoilla. Tätä tekevät jo eurooppalainen maaseudun kehittämisverkosto ENRD, ELARD, Ecovast ja ERP, ja niitä esitellään julkaisussa The best Village in the World (3).

2.1

Maaseutu on olennainen osa Eurooppaa. Maaseudun maa- ja metsätalousyritykset ovat keskeisen tärkeitä. Pikkukaupunkien ja kylien yhteisöt ovat olennainen osa maaseutua. Ne ovat aina olleet ihmisille sekä asuin- että työskentelypaikkoja.

2.2

Maaseudun pikkukaupungit ovat keskuspaikkoja ympäristön kylille ja asutuskeskuksille. Pikkukaupungit kuuluvat puolestaan suurempien kaupunkien vaikutusalueeseen. Kaikki ovat toisistaan riippuvaisia. Ne ovat keskeisiä kumppaneita maaseutu- ja kaupunkialueiden kumppanuuksissa – joita ovat edistäneet aluepolitiikan pääosasto (4) ja OECD –, joissa kumppaneilla on tasavertainen asema tulevaisuutensa hallinnoinnin ja suunnittelun suhteen. Kylät ja pikkukaupungit eri puolilla Eurooppaa ovat kohdanneet lukuisia taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia, ja niiden haasteena on edelleen mukautuminen nykypäivän olosuhteisiin.

2.3

Yhdessä maa- ja metsätalouden kanssa kylät ja pienet kaupungit muodostavat maaseudun perustan ja tarjoavat työpaikkoja, palveluja ja koulutusmahdollisuuksia, jotka hyödyttävät niiden itsensä lisäksi ympäristön kyliä ja asutuskeskuksia. Pienet kaupungit kuuluvat puolestaan suurempien paikkakuntien ja kaupunkien vaikutusalueeseen. Tästä muodostuu maaseudun ja kaupunkien välinen suhde, joka on tunnusomainen kaikille alueille. Kaupunki- ja maaseutualueet tarjoavat palveluja toisilleen: kaupungit ovat riippuvaisia maaseutualueista elintarvikehuollon suhteen ja tarjoavat valmiit markkinat maaseudun tuotteille, kun taas maaseutu luo virkistys- ja rentoutumismahdollisuuksia kaupunkien asukkaille.

2.4

Monilla maaseutualueilla yhteisöllisyyden perinne on vahva. Perinne on nyt heikkenemässä, ja monilla syrjäisillä maaseutualueilla on ilmennyt myös autioitumista ja rappioitumista.

3.1

Maaseutuyhteisöt ovat kohdanneet haasteita kuluneiden vuosikymmenten aikana mittakaavaetuja korostavan palvelujen keskittämispyrkimyksen, liikenne- ja matkustustapojen muutosten ja nykyaikaisten elintapojen seurauksena. Paikalliset palveluyritykset jättävät maaseutuyhteisöt: monet kaupat, pankit ja postit katoavat ja pienet maaseutukoulut sulkevat ovensa.

3.2

Maaseudun työttömyys jää piiloon, sillä luvut ovat pienempiä kuin kaupunkialueilla, mutta niiden lisäongelmana on vaikeus saada apua työvoimakeskuksista, jotka sijaitsevat kaupungeissa ja joihin pääsyä vaikeuttaa usein julkisen liikenteen palvelujen supistuminen maaseudulla. Työttömyys voi olla alhaista siksi, että niin monet nuoret ovat lähteneet muualle yleissivistävään tai ammatilliseen koulutukseen tai hakemaan työtä. Samaan aikaan monet maaseudulle jääneet ovat pienipalkkaisessa työssä.

3.3

Maaseutuyhteisöjen tukemisen kannalta niin tärkeisiin julkisiin varoihin kohdistuu yhä suurempia budjettipaineita yleisen elinkustannusten nousun ja palveluntarjonnan kustannusten nousun vuoksi.

3.4

Investoinnit teihin ja moottoriteihin kannustavat käyttämään henkilöautoa helpoimpana keinona päästä työpaikalle. Ihmiset ovat nykyisin paljon valmiimpia matkustamaan pitkiä matkoja, mutta tämä on puolestaan johtanut siihen, että ihmiset ovat vähemmän riippuvaisia paikallisyhteisönsä tarjoamista työpaikoista tai palveluista.

3.5

Ihmisten ostotottumukset ovat muuttuneet. Ostoksilla käydään usein samassa paikassa kuin töissä eli yleensä suuremmalla paikkakunnalla tai kaupungissa eikä omassa kylässä tai pikkukaupungissa. Ostoksia tehdään myös internetissä, jolloin tavarat toimitetaan kotiin. Tämä kaikki on jouduttanut paikallisten kauppojen alasajoa.

3.6

Nuoret jättävät maaseudun lähteäkseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen tai töihin kaupunkeihin. Jos maaseudun työpaikat eivät säily, heitä on vaikea houkutella takaisin maaseutuyhteisöihin. Nuorten ääni on kiireellisesti saatava kuuluville ja keskeiselle sijalle paikallisdemokratiassa. Nuoria edustavia organisaatioita olisi tuettava ja kannustettava osallistumaan hallintoon. Talous- ja sosiaalivirastojen olisi otettava nuoret huomioon neuvonnassaan ja rahoitustuessaan.

3.7

Sukupolvien välistä yhteenkuuluvuutta uhkaa ikäluokkien välinen digitaalinen epätasapaino. Räätälöidyt työllisyystoimenpiteet, koulut ja lastenhoitopalvelut sekä kohtuuhintaiset asumismahdollisuudet maaseudulla ovat hyvin tärkeitä, jotta nuoret ja lapsiperheet voivat jäädä tai palata maaseutuyhteisöihin. Yhteisöjen asukkailla on toisinaan eriäviä näkemyksiä paikallisesta taloudellisesta toiminnasta. Tarvitaan vuoropuhelua ja ymmärrystä tasapainon löytämiseksi rauhaiselon ja työpaikkojen luomiseen tähtäävien asianmukaisten aloitteiden välillä.

4.1

Euroopan komission älykkäät kylät -aloite on keskeisen tärkeä erityisesti pääosastojen välisen yhteistyölupauksen vuoksi. Maatalouspääosaston maaseudun kehittämisohjelmasta aloitteeseen investoidut resurssit eivät mitenkään voi riittää ilman muiden pääosastojen sekä valtio-, alue- ja paikallistason julkisia investointeja. Tämä pilottialoite tulee arvioinnin jälkeen sisällyttää kaikkiin uusiin yhteisen maatalouspolitiikan ja aluepolitiikan ohjelmiin ja panna täytäntöön, jotta pienet kaupungit otetaan mukaan ”maaseudun uuteen nousuun”.

4.2

Laajakaista on olennaisen tärkeä kaikille maaseutualueille. Langattoman ja kiinteän laajakaistan kattavuuden parantaminen voisi helpottaa monenlaisia toimintoja, eikä vain kehittyviä yrityksiä ja mahdollisuutta työskennellä kotoa käsin, vaan se parantaisi ihmisten päivittäisen elämän laatua. Se voisi mahdollistaa verkko-oppimisen, paremmat terveydenhuoltopalvelut ja verkossa käytettävissä olevien palvelujen markkinoinnin. Hyviä käytänteitä on saatavilla siitä, miten maaseudun paremmat internet-yhteydet ovat hyödyttäneet yhteisöjä. Erityisesti iäkkäille kansalaisille olisi tarjottava mahdollisuuksia oppia internetin käytön perusteet.

4.3

Työnantajia tulisi kannustaa tukemaan etätyötä aina kun se on mahdollista ja hyödyntämään maaseudun ja kaupunkien kumppanuuden mahdollisuudet. Maaseudun kehittämisohjelman tuen ansiosta yrittäjät voivat houkutella sijoituksia sekä kehittää ja markkinoida lisäarvotuotteita kuten ruoka- ja juomatuotteita, maisemallista ja historiallista perintöä ja kulttuuri-, terveys- ja virkistystoimintaa ja samalla ylläpitää maaseudun käsityö- ja ympäristötaitoja.

4.4

Julkiset palvelut yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalihuollon aloilla olisi yhdennettävä ja ryhmiteltävä yhteen, ja niissä olisi hyödynnettävä teknologian edistystä innovoivasti, jotta vältetään erityisesti iäkkäiden ja teini-ikäisten maaseudun asukkaiden syrjintä ja syrjäytyminen. Julkisten virastojen hajasijoittaminen voisi antaa esimerkin kaupunkien ruuhkautumisen ja saastumisen vähentämisestä ja edistää tunnetta maaseudun tasapuolisesta kohtelusta. Paikallisviranomaisilla on keskeinen rooli maaseutualueiden kaavoituksessa ja sellaisen myönteisen toiminnan edistämisessä maaseutuyhteisöissä, joka kannustaa ja tukee niitä kehittämään omaa tulevaisuuttaan. Palveluntarjoajat voivat mahdollisesti jakaa saman rakennuksen, tai käyttämättömiä rakennuksia voidaan mukauttaa uusiin yritystoimintoihin, jolloin syntyy uusia työpaikkoja ja sitä kautta tilaisuuksia taloudellisen toiminnan lisäämiseen. Annettaessa käyttöön tällaisia kunnostettuja rakennuksia on otettava huomioon paikallisten kansalaisjärjestöjen sekä yksityisen ja julkisen sektorin tarpeet.

4.5

On tehtävä työtä todellisen kumppanuuden kehittämiseksi kaupunkien tai suurten paikkakuntien ja niiden lähiympäristön kanssa, jotta ne jakaisivat yhteisesti hyväksytyin edellytyksin käsityksen yhteenkuuluvuudesta, tuotteistamisesta ja yhteisistä investoinneista. R.E.D suositti vuonna 2016 yhdessä muiden organisaatioiden kanssa vuoteen 2030 ulottuvaa eurooppalaista poliittista maaseutustrategiaa (5). Toinen esimerkki on Carnegie-säätiön Twin Town -pilottihanke. Kaupunki- ja maaseutualueiden kumppanuuksissa olisi sovellettava kestävän kehityksen ja kiertotalouden periaatteita.

4.6

Euroopan maaseutuparlamentti antoi toisessa istunnossaan marraskuussa 2015 eurooppalaisen maaseutumanifestin. Euroopan maaseutuparlamentin verkosto, johon kuuluu kumppaneita 40:stä Euroopan maasta, ajaa manifestissa esiin tuotuja asioita. Euroopan maaseutuparlamentti kehottaa ”yhteisöjä, organisaatioita ja viranomaisia maaseutu- ja kaupunkialueilla lisäämään yhteistyötään, jotta voidaan saada täysi hyöty tällaisen yhteistyön tarjoamista sosiaalisista, kulttuurisista ja taloudellisista yhteyksistä ja vaihtaa määrätietoisesti ideoita ja hyviä käytäntöjä maaseutu- ja kaupunkialueiden toimijoiden välillä”. Työtä tehdään kaikkien kumppaneiden kanssa muun muassa aiheista ”Pienet kaupungit”, Kestäväpohjaiset palvelut ja infrastruktuuri” ja ”Maaseudun yhdennetty kehittäminen ja Leader/CLLD”. Tulokset esitetään raportissa, joka esitellään ja josta keskustellaan Euroopan maaseutuparlamentin kolmannessa istunnossa Venhorstissa Alankomaissa lokakuussa 2017.

4.7

Euroopan investointipankin tulisi laatia räätälöityjä tukijärjestelyjä pienille maaseutuyrityksille, jotka voivat olla yksityisiä tai yhteiskunnallisia yrityksiä, myös osuuskuntia, niin kuin sen vuosien 2017–2019 ohjelmassa luvataan. Yksi esimerkki tästä on tuki Kyproksen Troodos-vuorilla Agrosissa toimivalle Niki’s Sweets -yritykselle.

4.8

Vapaaehtoissektori on hyvin aktiivinen maaseudulla: vapaaehtoiset auttavat koordinoimaan toimintaa ja ihmisiä tekemään yhteistyötä. Yhteiskunnalliset ja yhteisölliset yritykset, kuten Tanskan 300 sosioekonomista yritystä, joille on annettu lupa käyttää RSV-tunnusta (rekisteröity sosioekonominen yritys, Virksomhed) tai Cletwr Cafe Keski-Walesissa, osallistuvat yhä suuremmalla panoksella kuvasta kadonneiden julkisten ja yksityisten palvelujen korvaamiseen. Niiden työ on linjassa yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen liittyvien ajatusten kanssa. Plunkett Foundationin kaltaisten organisaatioiden antama tuki ja neuvonta on tärkeää yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten yritysten perustamisessa ja ylläpitämisessä.

4.9

Kylien ja pikkukaupunkien asukkaat edustavat yhteiskunnan koko kirjoa, ja heidän kaikkien pitää voida saada äänensä kuuluville paikallisyhteisössään. Julkishallinnon alin taso (kunnanvaltuustot tai vastaavat) olisi otettava mukaan paikalliseen päätöksentekoon, ja niitä ja niiden valtuuksia tulisi vahvistaa tähän vaatimukseen vastaamiseksi. Ihmiset ovat ylpeitä paikallisyhteisöistään, ja tätä voidaan pitää voimavarana, jonka avulla voidaan kannustaa muitakin osallistumaan. Eläkkeellä olevilla yrittäjillä ja julkisella tai kansalaissektorilla työskennelleillä on tarjottavanaan monenlaista osaamista. EU:n ohjelmissa ja paikallisissa ohjelmissa toteutetaan hankkeita, joissa kannustetaan paikallisia kumppaneita kehittämään kyläänsä tai pikkukaupunkiaan, ja monet yhteisölliset yritykset ovat saaneet alkunsa tästä prosessista. Yritystoimintaa harjoitetaan kaikilla aloilla, ja yrittäjistä on kehittynyt yhteisönsä lähettiläitä.

4.10

Kylät ja pikkukaupungit ovat merkittävä osa Euroopan kulttuuria. Usein niissä vaalitaan paikallisia tapoja ja perinteitä. Maaseudun asutuskeskukset ovat usein ”historiallisia”, ja niiden arkkitehtuuri perustuu paikallisiin rakennusmateriaaleihin ja tyyleihin eri vuosisatojen varrelta. Pikkukaupunkien keskustoissa on yleensä enemmän paikallisia yrityksiä kuin muualla, sen sijaan että ne olisivat ketjuliikkeiden standardikauppojen hallitsemia, kuten suuremmissa kaupunkikeskustoissa. Pienet maaseudun asutuskeskukset ovat myös tiiviisti sidoksissa ympäröivään maisemaansa, ja ympäristöllä on hyvin suuri vaikutus kylän tai pikkukaupungin ilmapiiriin, joka heijastaa sen erityispiirteitä: kukkulan laella oleva puolustusasema, joen ylityspaikka, lähteet, järvenranta, saari, rannikko jne. Kylien ja pikkukaupunkien kulttuuriarvoille olisi annettava näkyvä asema Euroopan kulttuuriperinnön teemavuotta 2018 koskevassa tiedotuksessa ja aloitteissa. Maaseudun ikääntyneillä asukkailla voi olla merkittävä rooli perinteiden ja kulttuurin edistämisessä, ja onkin tarpeen luoda edellytykset heidän aktiiviselle toiminnalleen tällä alalla.

4.11

Kylillä ja pikkukaupungeilla on arvokkaita voimavaroja, joita ne voivat hyödyntää paikallisen taloutensa ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Ne liittyvät paikalliseen maatalouteen ja metsätalouteen, energiantuotantoon sekä maatila- ja maaseutumatkailuun, terveys- ja kulttuuritapahtumiin sekä ympäristönsuojeluun ja koulutukseen. Euroopassa on satoja esimerkkejä, joista voidaan ottaa mallia: esim. Kozard Unkarissa ja Alston Manor Englannissa. Ecovastin laatima raportti The Importance of Small Towns tuo myös arvokkaan panoksen kylien ja pikkukaupunkien roolin kuvaamiseen ja merkityksen ymmärtämiseen.

4.12

Cork 2.0 -konferenssissa syyskuussa 2016 innostuneesti laadittujen tulevan maaseutupolitiikan linjausten tulisi auttaa jäsenvaltioita ja alueita kehittämään kannustavaa maaseutupolitiikkaa ja tukemaan hankkeiden toteuttamista EU:n ohjelmien puitteissa. Cork 2.0 -asiakirjassa kuvatun maaseutuun kohdistuvien vaikutusten arvioinnin (rural proofing) toteuttaminen on olennaisen tärkeää EU:lle, jäsenvaltioille ja alueille.

4.13

EU:n tukema Leader-metodologia sekä paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet (CLLD) tarjoavat välineitä maaseutuyhteisöjen vahvistamisen ja voimaannuttamisen tueksi. Leader ja paikalliset toimintaryhmät voisivat tukea paikallista työtä yksityisen yritystoiminnan ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan kehittämiseksi ja kasvattamiseksi ja sitoutuneen ja kannustavan yhteisöhengen vaalimiseksi. Leader on saanut vuoteen 2014 asti tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, mutta vuodesta 2015 alkaen myös muut rakenne- ja investointirahastot ovat voineet soveltaa kyseistä metodologiaa monista lähteistä saatavan rahoituksen kautta yhteistyössä paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD) kanssa. Tämä edellyttää koordinoinnin parantamista. Hyviä esimerkkejä tarjoavat IRD Duhallow ja SECAD Corkin kreivikunnassa sekä PLANED Walesissa: niissä on toteutettu alhaalta ylöspäin suuntautuvia paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita jo vuosien ajan.

4.14

EU:n ohjelmissa on monia maaseutuhankkeita, joissa on onnistuneesti toteutettu varsin monenlaisia hyviä käytänteitä pikkukaupungeissa ja kylissä. Hyvät käytänteet osoittavat myös välittäjätahojen tarpeen ja merkityksen yrittäjien ja pienryhmien tukemisessa.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/22

Esittelijä:

Cillian LOHAN

1.1

Ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsite kattaa maapallon ilmastonmuutoksen poliittisena ja eettisenä kysymyksenä eikä pelkästään ympäristöasiana. Sitä tarkastellaan yleensä maailmanlaajuisesta alueiden ja aikakausien keskinäisen riippuvuuden näkökulmasta, ja siinä tunnustetaan, että yhteiskunnan haavoittuvimmat ja köyhimmät kärsivät usein eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista huolimatta siitä, että nämä ihmisryhmät ovat nimenomaan vähiten vastuussa ilmastokriisiin johtaneista päästöistä. Tässä lausunnossa katsotaan yleisemmin ilmasto-oikeudenmukaisuuden merkitsevän tarvetta tarkastella ilmastonmuutoksen aiheuttamien, kansalaisiin ja yhteisöihin sekä kehitys- että teollisuusmaissa kohdistuvien, usein epäsuhtaisten vaikutusten oikeudenmukaisuutta.

1.2

ETSK katsoo, että kaikilla kansalaisilla on oikeus terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön sekä oikeus odottaa valtioiden kantavan vastuunsa kansallisista sitoumuksistaan ja Pariisin sopimuksen mukaisista kansallisesti määritellyistä panostuksistaan ilmastonmuutosta aiheuttaviin tekijöihin ja uhkiin puuttumiseksi ja tunnustavan ilmeisempien ympäristö- ja talousnäkökohtien lisäksi myös sen sosiaaliset vaikutukset.

1.3

ETSK ehdottaa keskustelun käynnistämistä EU:n ilmasto-oikeussäädöksestä, johon kirjattaisiin EU:n kansalaisten ja luonnon oikeudet maailmanlaajuiseen ilmastonmuutoskriisiin liittyvien haasteiden yhteydessä. ETSK tiedostaa EU:n johtavan roolin vakaan ja oikeudenmukaisen kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän edistämisessä ja kannustaa EU:n toimielimiä ja valtioiden hallituksia pohtimaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteiden soveltamista kaikilla tasoilla, niin maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla kuin maakohtaisesti ja yhteisöissäkin. EU-ohjausjaksoprosessia voitaisiin käyttää välineenä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmasto-oikeudenmukaisuudessa on kyse oikeudenmukaisuudesta sekä ihmisiä että ympäristöä – josta me olemme riippuvaisia – kohtaan, sillä molemmat ovat toisiinsa kytköksissä. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä kahdesta viimeaikaisesta aloitteesta, joista toinen on maailmanlaajuinen ympäristösopimus (Global Pact for the Environment) ja toinen luonnos ihmiskunnan oikeuksien yleismaailmalliseksi julistukseksi (Universal Declaration of the Rights of Humankind).

1.4

Tuotanto- ja kulutusjärjestelmien tulee muuttua: niiden täytyy sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä sitä. Siirtymän tulee tapahtua maailmanlaajuisesti ja alakohtaisessa yhteydessä, ja EU:lla voi olla tässä johtoasema. On kartoitettava haavoittuvimmat elinkeinoelämän alat ja työntekijät ja tuettava näitä asianmukaisesti. Erityisesti elintarvikejärjestelmiä ja niiden sidosryhmiä täytyy tukea murrosvaiheessa. Kestäväpohjaisen ruoankulutuksen täytyy alkaa aivan alusta eli maanmuokkauksesta ja luonnonjärjestelmien hoidosta, sillä tämä on ruokaketjun ensimmäinen lenkki. EU:n tulisi ottaa selkeä johtoasema kestäväpohjaisen maanhoidon ja maaperän suojelun edistämisessä.

1.5

Kuluttajien voimaa siirtymän aikaansaamisessa voidaan hyödyntää vasta sitten, kun kuluttajilla on valittavanaan kestäväpohjaisia eettisiä vaihtoehtoja, jotka eivät merkitse huomattavaa heikennystä palvelun helppouteen tai laatuun, käytettävyyteen tai saatavuuteen. Käyttökelpoisia vaihtoehtoja kuluttajille voidaan kehittää uusien talousmallien kuten digitaalitalouden, yhteistyötalouden ja kiertotalouden kautta ja sellaisen kansainvälisen yhteistyön avulla, joka koskee globaalia ja alakohtaista siirtymistä näihin malleihin.

1.6

Tukimekanismeja, myös julkisia varoja ja taloudellisia välineitä ja kannustimia tulisi käyttää tarvittavaan infrastruktuuriin ja tukirakenteisiin, joilla autetaan halukkaita kuluttajia siirtymään vähäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavaan elämäntapaan. Tämä käsittää myös avun eettisten/pidempikäyttöisten/kestävyysperiaatteiden mukaisten tavaroiden ja palvelujen kalliimpien hintojen kattamiseen samalla kun varmistetaan, ettei kilpailukykyä vaaranneta.

1.7

Työpaikkojen siirtymistä vähähiilisessä taloudessa on kartoitettava, ja uudet mahdollisuudet havaittava mahdollisimman varhain. Tämän ansiosta voidaan suunnitella ja panna täytäntöön mahdollisimman tehokkaita toimintapolitiikkoja, joiden avulla varmistetaan, että työntekijöitä suojellaan ja heidän elämänlaatunsa ei heikkene oikeudenmukaisessa siirtymässä.

1.8

ETSK toistaa kehotuksensa perustaa Euroopan köyhyyden seurantakeskus (1), joka toisi yhteen kaikki sidosryhmät auttamaan Euroopan energiaköyhyysindikaattorien määrittelyssä. Oikeudenmukaisuus kaikille kansalaisille merkitsee, että kaikkien saatavilla ja käytettävissä on puhdasta, kohtuuhintaista energiaa.

1.9

ETSK kehottaa lopettamaan fossiilisten polttoaineiden tuet ja tukemaan siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin.

1.10

Tulokselliset kestävän kehityksen toimenpiteet edellyttävät, että siirtymävaiheen tukitoimet on määritetty selkeästi ja asetettu etusijalle ja että niihin on osoitettu riittävä rahoitus. Samaan aikaan EU:n tulee aloittaa kattavat kansainväliset neuvottelut, jotta voitaisiin saavuttaa globaali sopimus ilmastonmuutosta aiheuttavien tekijöiden hillitsemiseksi ja tukea kestäväpohjaisempaa globaalia talousmallia.

2.1

Tämä oma-aloitteinen lausunto liittyy kestävän kehityksen seurantaryhmän vuoden 2017 työsuunnitelmaan. Ilmasto-oikeudenmukaisuus on kaikkia koskettava aihe, jonka suhteen ei kuitenkaan ole ryhdytty toimiin EU:n tasolla. ETSK:lla on tilaisuus ottaa johtoasema tässä asiassa ja esittää alustavia ehdotuksia etenkin Euroopan osalta. Monista ilmasto-oikeudenmukaisuuden näkökohdista on vielä keskusteltava perusteellisesti, esimerkiksi kysymyksestä päästöoikeuksien globaalista ja yksittäisestä jakamisesta.

2.2

ETSK haluaa esittää virallisen kannanoton EU:n järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkemyksen tuomiseksi esiin keskustelussa ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja siitä, miten vaikutuksiin pitäisi puuttua oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti.

2.3

Tietoisuutta tarpeesta edistää ilmasto-oikeudenmukaisuutta konkreettisin toimin on syytä parantaa kansainvälisesti hyväksyttyjen YK:n asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen valossa sekä ottaen huomioon, että ilmastonmuutokset vaikutukset alkavat jo tuntua.

3.1

Ilmasto-oikeudenmukaisuuden käsite kattaa maapallon ilmastonmuutoksen poliittisena ja eettisenä kysymyksenä eikä pelkästään ympäristöasiana. Siinä tunnustetaan, että yhteiskunnan haavoittuvimmat ja köyhimmät kärsivät usein eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Käsitettä tarkastellaan yleensä maailmanlaajuisesta alueiden ja aikakausien keskinäisen riippuvuuden näkökulmasta korostaen niiden maiden vastuuta, joiden kehitys on perustunut luonnonvarojen hyväksikäyttöön.

3.2

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat edeltäjiään (vuosituhannen kehitystavoitteet) kunnianhimoisempia: niissä tunnustetaan keskinäinen tilivelvollisuus, vastuunkanto, kollektiivinen toiminta ja osallistavien prosessien tarve. ETSK tiedostaa EU:n johtavan roolin vakaan ja oikeudenmukaisen kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän edistämisessä ja kannustaa EU:n toimielimiä ja valtioiden hallituksia ryhtymään ilmasto-oikeudenmukaisuutta edistäviin toimenpiteisiin kaikilla tasoilla, niin maailmanlaajuisesti ja Euroopan tasolla kuin maakohtaisesti ja paikallisyhteisöissä. EU-ohjausjaksoprosessia voitaisiin käyttää välineenä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tässä lausunnossa katsotaan ilmasto-oikeudenmukaisuuden merkitsevän tarvetta tarkastella ilmastonmuutoksen aiheuttamien, kansalaisiin ja yhteisöihin sekä kehitys- että teollisuusmaissa kohdistuvien, usein epäsuhtaisten vaikutusten kohtuullisuutta.

3.3

Ongelmana on ilmastonmuutospolitiikan vastustus ja sen käsittäminen keskivertokansalaista, tiettyjä aloja (esim. elintarvike- ja maatalousala tai liikenne) tai fossiilisista polttoaineista riippuvaisia yhteisöjä ja yksilöjä rankaisevana, huolimatta sen tuomista eduista.

3.4

Erilaisissa poliittisissa aloitteissa keskitytään aloihin ja alueisiin, joihin ilmastohaasteet vaikuttavat suuresti, eli mm. terveyteen, liikenteeseen, maatalouteen ja energiaan. Ilmasto-oikeudenmukaisuus voi tarjota kokonaisvaltaisen, yhdennetyn lähestymistavan, jonka avulla varmistetaan, että siirtyminen vähähiiliseen talouteen tapahtuu tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

3.5

On tärkeää huomata, että ilmasto-oikeudenmukaisuudessa ei ole kyse ainoastaan niistä, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa suoraan, vaan myös niistä, joihin ilmastonmuutosta edistävät tekijät vaikuttavat sellaisten tavara- tai palveluriippuvuuksien tai elämäntyylien kautta, joista aiheutuu runsaasti päästöjä ja joiden resurssitehokkuus on heikko.

4.1.1

ETSK katsoo, että kaikilla kansalaisilla on oikeus terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön sekä oikeus odottaa valtioiden kantavan vastuunsa kansallisista sitoumuksistaan ja Pariisin sopimuksen mukaisista kansallisesti määritellyistä panostuksistaan ilmastonmuutosta aiheuttaviin tekijöihin ja uhkiin puuttumiseksi ja tunnustavan ilmeisempien ympäristö- ja talousnäkökohtien lisäksi myös yhteiskunnalliset vaikutukset.

4.1.2

EU:n sosiaalisten oikeuksien pilari on tarkoitettu kompassiksi, joka ohjaa uudistettua lähentymisprosessia kohti parempia työ- ja elinoloja kaikissa jäsenvaltioissa. Se perustuu 20 periaatteeseen, joista moniin ilmastonmuutos vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti sen vuoksi, että siirtyminen uusiin talouden malleihin on välttämätöntä.

4.1.3

ETSK kehottaa käynnistämään ihmisoikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien yhteydessä keskustelun säädöksen laatimisesta ilmasto-oikeuksista. Siihen kirjattaisiin kansalaisten ja luonnon oikeudet ilmastonmuutoskriisiin liittyvien haasteiden yhteydessä. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä Corinne Lepagen vuonna 2015 pidettyä COP21-kokousta varten laatimasta luonnoksesta ihmiskunnan oikeuksien yleismaailmalliseksi julistukseksi (Universal Declaration of the Rights of Humankind).

4.1.4

Luonnon oikeudet on nykyisin tunnustettu monissa maailman maissa lainsäädäntäprosessin kautta. Esimerkiksi Alankomaissa kansalaisjärjestö Urgenda Foundation voitti vuonna 2015 ilmastoaiheisen oikeudenkäynnin valtiota vastaan. Alankomaiden korkein oikeus vahvisti johdonmukaisesti periaatteen, jonka mukaan valtio voidaan saattaa oikeudellisesti vastuuseen siitä, että se ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin ilmastonmuutoksesta aiheutuvan, ennustettavissa olevan haitan estämiseksi. Samankaltaisia oikeustapauksia on valmisteilla Belgiassa ja Norjassa. Lisäksi on käynnistetty aloitteita, joissa vastataan tarpeeseen luoda oikeudenmukainen maailmanlaajuinen ympäristöhallinto täydentämällä ”oikeuksien kolmatta sukupolvea” yleisellä, monialaisella, yleismaailmallisella perusvälineellä. Tällainen aloite on esimerkiksi 24. kesäkuuta 2017 käynnistetty maailmanlaajuinen ympäristösopimus (Global Pact for the Environment).

4.1.5

On tärkeää varmistaa, että yhteiskunnan haavoittuvimpien ei tarvitse kantaa kohtuutonta taakkaa, vaan että ilmaston kannalta vastuulliseen talousmalliin siirtymisen kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti koko yhteiskunnalle. Esimerkiksi saastuttaja maksaa -periaatetta tulisi soveltaa niihin, joiden toiminta aiheuttaa saastumista ja jotka hyötyvät tällaisesta toiminnasta, eikä loppukäyttäjiin, jos muita realistisia vaihtoehtoja ei ole tarjolla. ETSK on jo aiemmin tarkastellut tämän tärkeän periaatteen tarkkaa ja tarkoituksenmukaista soveltamista (2).

4.1.6

Kaikenlaiset muuttoliikkeet lisääntyvät, kun ihmiset (myös ilmastopakolaiset) joutuvat siirtymään (3). Jo nyt on nähty, miten huonosti EU on valmistautunut tähän ja jäsenvaltioiden välillä epäoikeudenmukaisesti jakautuvien rasitteiden ongelmaan. ETSK on jo korostanut, että epätasapainoiset taloudelliset prosessit voivat osaltaan lisätä epävakautta tässä yhteydessä (4).

4.1.7

Kuten Euroopan parlamentin hiljattain tekemässä ilmastopakolaisselvityksessä todetaan, EU:n tasolla ei ole erillistä välinettä, jota voitaisiin soveltaa ”ympäristösyistä siirtymään joutuneisiin” ihmisiin. Tilapäisestä suojelusta annettu direktiivi on poliittisesti raskas väline laajamittaisten muuttoliikkeiden käsittelyyn. ETSK kannattaakin näkemystä, jonka mukaan Lissabonin sopimus tarjoaa riittävän laajat valtuudet maahanmuuttopolitiikan tarkistamiseen ”ympäristösyistä siirtymään joutuneiden” aseman sääntelemiseksi.

4.2.1

Ruoan tuotantojärjestelmät ja ruokavaliot tulevat muuttumaan: niiden täytyy sopeutua ilmastonmuutokseen ja hillitä sitä. Kaikki kansalaiset ovat riippuvaisia maatalous- ja elintarvikealasta (maataloustuottajat, perheet, toimitusketjun kaikki osat, kuluttajat). Vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskuntaan siirryttäessä on varmistettava, että muutoksen kohteena olevia autetaan ja tuetaan. Lisäksi siirtymän tulee tapahtua maailmanlaajuisesti ja alakohtaisessa yhteydessä, ja EU:lla voi olla tässä johtoasema.

4.2.2

Ilmastonmuutos asettaa valtavia haasteita Euroopan maataloudelle, joka on samaan aikaan aiheuttamassa ilmastonmuutosta ja etulinjassa kärsimässä sen vaikutuksista.

4.2.3

Maatalouden osuus on määriteltävä uudelleen ottaen huomioon sen tarjoamat luonnolliset nielujärjestelmät, kuten ekosysteemipalvelut, jotka voivat lieventää osaa ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Niiden merkitys olisi tunnustettava, ja tällaisten maatalousalan ruoantuotantotavoitteensa sivutuotteena tarjoamien palvelujen tukemiseen olisi osoitettava julkista rahoitusta YMP:n kautta. Tätä yleisajatusta kannatetaan hiljattain hyväksytyssä lausunnossa (5).

4.2.4

Kestäväpohjaisen ruoankulutuksen täytyy alkaa aivan alusta eli maanmuokkauksesta ja luonnonjärjestelmien hoidosta, sillä tämä on ruokaketjun ensimmäinen lenkki. ETSK katsoo, että on syytä aloittaa keskustelu maaperän suojelua koskevan puitedirektiivin tarpeesta ja näyttää johtajan roolissa selkeästi, miten tärkeää on edistää kestäväpohjaista maanhoitoa ja maaperän suojelua (6). Maaperän suojelu ja sen rooli ekosysteemipalveluissa on keskeinen aihe EU:n neuvoston nykyiselle puheenjohtajavaltiolle Virolle (7).

4.2.5

ETSK kannattaa kestäväpohjaisen tuotannon ja kulutuksen käsitettä. Jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen tarpeesta muuttaa suhtautumista lihankulutukseen, on tarpeen osoittaa uusia mahdollisuuksia ja tukikeinoja, joiden avulla voidaan turvata oikeudenmukainen siirtymä niille, jotka ovat riippuvaisia tästä maatalous- ja elintarviketuotannon alasta.

4.2.6

Tähän alaan liittyvät myös ilmastonmuutosta edistävät tekijät ja erityisesti sen riippuvuus fossiilisista polttoaineista elintarvikkeiden tuotannosta jalostuksen kautta kuljetukseen ja pakkaamiseen. Toimintapolitiikat on muotoiltava siten, että otetaan huomioon nykyisen maatalous- ja elintarvikemallin yhteen toimintatapaan sidottu luonne ja pyritään löytämään toteuttamiskelpoinen tapa turvata maataloustuottajille kestäväpohjainen, ilmastomyötäinen tulevaisuus.

4.2.7

Ympäristöpolitiikan ei tarvitse olla ristiriidassa maatalousalan välittömien tarpeiden kanssa, vaan sen voidaan katsoa tarjoavan tukimekanismeja, jotka helpottavat siirtymistä vähäisten hiilidioksidipäästöjen yhteiskuntaan.

4.3.1

Kuluttajien voimaa siirtymän aikaansaamisessa voidaan hyödyntää vasta sitten, kun kuluttajilla on valittavissaan kestäväpohjainen eettinen vaihtoehto, joka ei merkitse huomattavaa heikennystä palvelun helppouteen tai laatuun, käytettävyyteen tai saatavuuteen. Käyttökelpoisia vaihtoehtoja kuluttajille voidaan kehittää uusien talousmallien kuten digitaalitalouden, yhteistyötalouden ja kiertotalouden kautta ja sellaisen kansainvälisen yhteistyön avulla, joka koskee globaalia ja alakohtaista siirtymistä näihin malleihin.

4.3.2

Saastuttaja maksaa -periaatetta sovelletaan liian usein väärin niin, että maksajaksi päätyvät kuluttajat, vaikka heillä ei ole muuta käyttökelpoista vaihtoehtoa. Kuluttajilla täytyy olla vaihtoehtoja ennen kuin hinnoittelua voidaan käyttää tehokkaasti välineenä, jolla käyttäytymistä ohjataan haluttuun suuntaan.

4.3.3

Muovipussivero on hyvä esimerkki, jossa kuluttajiin kohdistetaan pieni maksu mutta jossa heillä on käyttökelpoinen vaihtoehto saatavilla: oman pussin tai kaupan tarjoaman laatikon käyttäminen. Näin käytettynä hinnoittelulla voidaan saada aikaan laajamittainen käyttäytymisen muutos.

4.3.4

Sen sijaan fossiilisten polttoaineiden (esim. bensiinin) verottaminen kuluttajatasolla voi aiheuttaa tyytymättömyyttä ja käytettävissä olevien tulojen tarkoituksenvastaista ohjautumista polttoaineeseen. Se voi johtaa myös laittomiin jälkimarkkinoihin – ja ennen kaikkea saastuttavan aineen tuottajan voittojen turvaamiseen. Tilannetta pahentaa vielä se, että useimmiten tällaisia veroja ei ole korvamerkitty. Kansalaiset kokevat, että ilmastonmuutospolitiikkaan liittyy epäoikeudenmukaisia rangaistuksia niille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia fossiilisten polttoaineiden taloudessa.

4.3.5

Tarvitaan tukimekanismeja, myös julkisia varoja ja taloudellisia välineitä, jotta voidaan investoida tarvittavaan infrastruktuuriin ja tukirakenteisiin, joilla autetaan halukkaita kuluttajia siirtymään vähäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavaan elämäntapaan. Tämä käsittää myös avun eettisten/pidempikäyttöisten/kestävyysperiaatteiden mukaisten tavaroiden ja palvelujen kalliimpien hintojen kattamiseen. Tässä voidaan hyödyntää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Autoteollisuus on hyvä käytännön esimerkki valmistajan tukirahoitusjärjestelyistä, joilla mahdollistetaan kuluttajille uusien autojen hankkiminen helpommin. Samankaltaisia tukijärjestelmiä voitaisiin tarjota muillakin aloilla, kuten kodinkoneiden alalla tai kotien tai yritysten muutosasennuksissa.

4.3.6

Ilmaston näkökulmasta on ristiriitaista, että julkisista varoista osoitetaan tukea ja tehdään investointeja järjestelmiin ja infrastruktuuriin, jotka lisäävät loppukäyttäjän riippuvuutta ilmastonmuutosta edistävistä tekijöistä, ja samaan aikaan pyritään rajoittamaan ja hillitsemään ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Tällaisen toiminnan vaikutukset kohdistuvat ensimmäisenä kuluttajiin. Valinta sen välillä, maksaako enemmän saastuttavista vaihtoehdoista vai ollako ilman, ei ole ”oikeudenmukainen” kuluttajille.

4.3.7

Moni katsoo, että kestäväpohjainen elämäntapa ja kestäväpohjaiset kulutusvalinnat ovat mahdollisia vain suurituloisille. Eettiset, ilmastoystävälliset, kestäväpohjaiset valinnat eivät ole kaikille yhtä lailla mahdollisia. Hinnoittelua, jossa otetaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ilmastokustannukset (kuten resurssi-intensiivisyys), olisi tuettava soveltamalla poliittista kehystä, joka haastaa tämän käsityksen ja parantaa kaikkien kuluttajien osallistumismahdollisuuksia.

4.3.8

EU:n kuluttajansuojalainsäädäntö on annettu ennen kuin YK:n tasolla tunnustettiin vuonna 1999 kestäväpohjainen kulutus kuluttajan perusoikeutena, eikä siinä siksi mainita tätä (8). ETSK toistaa kehotuksensa harjoittaa politiikkaa, jolla edistetään kestäväpohjaista kulutusta. Tämä on erityisen tärkeää kestävän kehityksen tavoitteiden ja kiertotalousaloitteen yhteydessä.

4.3.9

Jos vaihtoehtoa ei ole, kuluttajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ajautua köyhyyteen tai tehdä huonoja päätöksiä taikka epäterveellisiä tai kestämättömiä valintoja, ja tämä johtaa nuivaan suhtautumiseen ”ympäristöpolitiikkaa” kohtaan, sillä sen katsotaan rankaisevan loppukäyttäjää. Tällä välin ne, jotka hyötyvät järjestelmästä, eivät maksa vaan ansaitsevat yhä enemmän rahaa, ja näin epätasa-arvo kasvaa – ympäristöpolitiikan varjolla ja kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti.

4.4.1

On ratkaisevan tärkeää suojella siirtymävaiheessa työntekijöitä: sekä niitä, joiden osaamistaso on alhainen tai joiden osaaminen ei ole siirrettävissä muille aloille, että niitä, jotka toimivat korkeaa pätevyyttä edellyttävissä tehtävissä. On kartoitettava haavoittuvimmat alat ja työntekijät ja tuettava näitä asianmukaisesti. Työn automatisointi vähäisten hiilidioksidipäästöjen talouden yhteydessä voi johtaa tiettyjen työtehtävien katoamiseen (9).

4.4.2

Uudelleenkoulutus ja yleissivistävä opetus ovat keinoja, joilla suojelu voidaan turvata. Muutoksen maksajiksi eivät saa joutua työntekijät, joiden työpaikat katoavat ilmastonmuutoksen seurauksena tai sen vuoksi, että on välttämätöntä lopettaa riippuvuus ilmastonmuutosta edistävistä tekijöistä.

4.4.3

Yksi osa ratkaisua on tarvittavien taitojen määrittäminen varhaisessa vaiheessa, jotta täysipainoinen osallistuminen näihin uusiin talousmalleihin on mahdollista, mutta yhtä lailla olisi myös kartoitettava nykyisissä työtehtävissä tarvittavat taidot ottaen huomioon riippuvuus tämänhetkisestä pohjaltaan kestämättömästä mallista.

4.4.4

On tärkeää suojella työyhteisöjä ja säilyttää ne mahdollisuuksien mukaan sekä helpottaa siirtymistä siten, että vaikutukset muutoksen kohteena olevien sosiaaliseen ja taloudelliseen hyvinvointiin ovat mahdollisimman pienet.

4.4.5

Ehdotetuissa uusissa talousmalleissa, kuten toiminto-, yhteistyö- ja kiertotaloudessa, on nähtävissä selkeitä uusia tilaisuuksia. EU:n tulisi aloittaa tässä yhteydessä tarvittavat kansainväliset neuvottelut globaalin talousmallin saavuttamiseksi.

4.5.1

Ilmastonmuutos ja ilmastonmuutosta edistävät tekijät aiheuttavat terveydellisiä kustannuksia. Niitä voidaan mitata esimerkiksi ilmansaasteiden aiheuttamina kuolemina ja sairauksina. Kustannukset kohdistuvat sekä yhteiskuntaan että julkisiin terveydenhuoltojärjestelmiin. Julkisissa terveydenhuoltojärjestelmissä on otettava huomioon ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutosta edistävien tekijöiden vaikutus tähän alaan.

4.5.2

Luonnossa oleskelu vaikuttaa myönteisesti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin (Euroopan ympäristöpoliittinen instituutti IEEP). Monissa jäsenvaltioissa on terveydellisiä ja yhteiskunnallisia haasteita – lihavuus, mielenterveysongelmat, sosiaalinen syrjäytyminen, melu- ja ilmansaaste ym. –, joista kärsivät suhteettoman paljon sosioekonomisesti heikossa ja haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät.

4.5.3

Luontoon investoiminen tarjoaa vastauksen ilmastonmuutosongelmaan, kun siirrytään pois saastuttavista vaihtoehdoista, mutta samalla se on investointi hiilen varastointiin luonnollisissa ekosysteemeissä. Tästä seuraa kahdenlaisia terveyshyötyjä: terveysongelmien lisääntymisen ehkäiseminen ja aktiivisen elämäntavan edistäminen, jolloin kansalaisten ja yhteisöjen terveys paranee. Tämän näkökohdan tunnustaminen auttaa varmistamaan, että poliittiset päätökset ovat tasapainoisia ja tietoon ja näyttöön perustuvia.

4.6.1

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotanto prosenttiosuutena sähkönkulutuksesta on yli kaksinkertaistunut EU:ssa vuosina 2004–2015 (14 prosentista 29 prosenttiin). Energiantarve on silti edelleen valtava lämmityksessä, rakennuksissa ja teollisuudessa sekä liikenteessä. Edistystä tapahtuu, mutta hyvin alhaiselta lähtötasolta: esimerkiksi uusiutuvista lähteistä saatavan energian osuus liikenteen polttoaineenkulutuksesta on noussut samana aikana 1 prosentista 6 prosenttiin.

4.6.2

Energiaköyhyys on ongelma kaikkialla Euroopassa. Vaikka sen määritelmät ja ilmenemistavat voivat vaihdella maittain, se on toinen esimerkki syistä, joiden vuoksi ilmastonmuutospolitiikassa täytyy keskittyä haavoittuvimpien ryhmien suojeluun.

4.6.3

ETSK toistaa kehotuksensa perustaa Euroopan köyhyyden seurantakeskus (10), joka toisi yhteen kaikki sidosryhmät auttamaan Euroopan energiaköyhyysindikaattorien määrittelyssä. Oikeudenmukaisuus kaikille kansalaisille merkitsee, että kaikkien saatavilla ja käytettävissä on puhdasta, kohtuuhintaista energiaa.

4.6.4

Toimet EU:n energiaköyhyysongelman ratkaisemiseksi voivat samalla olla keinoja puhtaan energian infrastruktuurin ja toimitusjärjestelmän luomiseen, jos siirretään tukien kohdetta ja koordinoidaan poliittista tahtoa.

4.6.5

Toimet, joilla suoraan tai välillisesti pidetään yllä fossiilisten polttoaineiden tukia, merkitsevät saastuttaja maksaa -periaatteen kääntämistä nurin päin: tällöin maksetaan saastuttajalle. Monet tuista ovat sellaisia, että ne eivät näy loppukäyttäjälle mutta ovat viime kädessä julkisista varoista rahoitettuja. Äskettäin annetussa lausunnossa (11) on jo vaadittu ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamista EU:sta, ja lausunnossa EU:n kestävän kehityksen politiikkojen kartoituksesta (12) korostetaan tarvetta panna täytäntöön tehdyt sitoumukset tällaisten tukien poistamiseksi ja edistää tarmokkaasti ympäristöverouudistusta.

4.6.6

Tukea tulisi olla saatavilla kaikille, ja tuet tulisi keskittää uusiutuviin lähteisiin. Ilmastonmuutosta edistävien tekijöiden tuet olisi sen sijaan lakkautettava asteittain kiireellisesti, ja poikkeuksia olisi sovellettava nykyistä oikeudenmukaisemmin eli nimenomaan muihin kuin niihin, joilla on varaa maksaa tai jotka hyötyvät saastuttavasta vaihtoehdosta. Fossiilisten polttoaineiden tukia maksetaan nykyisin Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan maailmanlaajuisesti 10 miljoonaa dollaria minuutissa. Tukien poistaminen merkitsisi julkisiin tuloihin korotusta, joka on 3,6 prosenttia suhteessa maailman BKT:hen, supistaisi päästöjä yli 20 prosenttia, vähentäisi ilmansaasteista johtuvia ennenaikaisia kuolemia yli puolella ja kohentaisi maailman taloudellista hyvinvointia 1,8 biljoonalla dollarilla (2,2 prosenttia suhteessa maailman BKT:hen). Luku kuvastaa hyvin sitä, miten epäoikeudenmukainen nykyinen järjestelmä on.

4.6.7

Tulokselliset kestävän kehityksen toimenpiteet edellyttävät, että siirtymävaiheen tukitoimet on määritetty selkeästi ja asetettu etusijalle ja että niihin on osoitettu riittävä rahoitus.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/29

Esittelijä:

Alfred GAJDOSIK

Toinen esittelijä:

Thomas WAGNSONNER

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee kehityspolitiikkaa, jossa kehitys nähdään valtioiden välisenä prosessina, joka toteutetaan tasavertaisista lähtökohdista ja joka perustuu kunnioitukseen ja täysivaltaisiin päätöksiin. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tasolla sovittujen kestävän kehityksen tavoitteiden rahoitus ja toteuttaminen edellyttävät maailmanlaajuisesti sovittuja ponnisteluja. ETSK painottaa, että YK:n talous- ja sosiaalineuvostolle voitaisiin antaa vielä merkittävämpi rooli veroasioiden hoitamiseen sopivana foorumina. Näin taattaisiin sekä keskittyminen toimintaohjelma Agenda 2030:ssa asetettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin että kaikkien maiden tasavertainen osallistuminen.

1.2

Kun otetaan huomioon kansainväliset sopimukset kansainvälisen vero-oikeuden uudistamisesta esimerkiksi OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtojen estämistä koskevan toimintasuunnitelman (BEPS-toimintasuunnitelma) avulla, näiden kansainvälisten uudistuspyrkimysten vaikutukset kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta olisi arvioitava ja otettava paremmin huomioon kehitettäessä kansainvälistä veropolitiikkaa edelleen. ETSK toteaa, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan varoja. Useilla mailla on kuitenkin vaikeuksia tuottaa julkisia varoja verotulojen avulla. Tämä johtuu kehitysmaissa yhtäältä vaikeuksista palkkavero- ja liikevaihtoverojärjestelmien täytäntöönpanossa. Toisaalta niille aiheuttavat todennäköisesti vaikeuksia myös maailmanlaajuinen verokilpailu yhteisöverojen alalla ja lisäksi kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten määräykset. Muita tekijöitä ovat valmiuksien puutteet ja riittämätön tiedonvälitys.

1.3

ETSK suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat osallistuneet merkittävästi kansainväliseen uudistukseen, jonka tarkoituksena on korjata kansainvälisen verojärjestelmän puutteita. Näihin toimiin ETSK on tyytyväinen. Niitä on tuettava ja ne on pantava tehokkaasti täytäntöön, minkä jälkeen niitä on seurattava säännöllisesti. Uudistuksia johtavat kuitenkin pääasiassa merkittävät kehittyneet maat OECD:n puitteissa. Komitean mielestä pitäisi tutkia, soveltuisiko YK maailmanlaajuisen jäsenistönsä, erityisesti kehitysmaajäsenten, takia paremmin kansainvälisen veropolitiikan maailmanlaajuisen kehittämisen foorumiksi. ETSK on kuitenkin tietoinen siitä, ettei YK:n verokomitealla ole riittävästi resursseja tai henkilöstöä. Siksi YK:n käyttöön olisi annettava riittävästi varoja.

1.4

Kansainvälisen verotuksen avoimuuteen ja BEPS-toimintasuunnitelmaan liittyvillä EU:n toimenpiteillä on vaikutuksia myös kehitysmaihin. ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio ovat jo ottaneet kantaa vero- ja kehityspolitiikan yhtymäkohtiin liittyviin kysymyksiin. Se on tyytyväinen siihen, että komissio on perustanut veroalan hyvän hallintotavan foorumin. Siellä valmisteluasiakirjana esitelty kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten lieveilmiöihin liittyvä työvälineistö on jäsenvaltioille suositeltava perusta, jonka pohjalta voidaan pohtia kyseisten, kehitysmaiden kanssa tehtyjen sopimusten tarkistamista.

1.5

ETSK toteaa, että Euroopan parlamentin mietinnössä vuodelta 2015 vaadittiin parannuksia, joita ei vielä ole toteutettu. Se viittaa tässä yhteydessä omiin aiempiin lausuntoihinsa, joissa käsiteltiin erityisesti maakohtaista raportointia ja rahanpesun torjumista ja otettiin kantaa julkisiin omistajarekistereihin. ETSK toteaa, että parhaillaan laaditaan luetteloa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista verotusalaa varten. Komitea kehottaa lisätoimiin asiaa koskevien Euroopan parlamentin kehotusten noudattamiseksi ja suosittelee kansalaisjärjestöjen esittämän kritiikin ottamista huomioon. On järkevää edistää näiden toimenpiteiden käyttöönottoa kansainvälisten verosopimusten avulla kaikkialla maailmassa, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden veroviranomaisten käytettävissä olevia tietoja. Tavoitteena olisi oltava saavuttaa samat normit maailmanlaajuisesti siten, että kehitysmailla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa niiden laatimiseen.

1.6

ETSK vaatii, että jäsenvaltioiden kansainvälisten veropolitiikkojen ja kehityspolitiikkojen johdonmukaisuus varmistetaan, jotta vältetään ristiriidat yksittäisten valtioiden veropolitiikkojen ja yhteisten kehityspolitiikan prioriteettien välillä.

1.7

ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden kansainvälisten veropolitiikkojen vaikutustenarvioinnit ovat keino selvittää kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten ja verokannustinten vaikutuksia kehitysmaihin. Vaikutustenarviointien tekemiseen olisi kannustettava, ja siitä olisi tehtävä yleinen käytäntö. Kun veropolitiikka on mahdollisesti ristiriidassa Euroopan unionin kehityspolitiikan kanssa, tällaiset arvioinnit olisivat järkeviä myös unionin kannalta. Olemassa olevat kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt sopimukset pitäisi tarkistaa, ja uusista neuvoteltaessa nämä näkökohdat on otettava huomioon.

1.8

OECD:n malliverosopimus, jota käytetään tällä hetkellä laajimmin, on kehitetty ennen kaikkea kehittyneiden maiden intressien pohjalta. Siksi ETSK kehottaa EU:n jäsenvaltioita ottamaan paremmin huomioon kehitysmaiden tarpeet, kun jäsenvaltiot neuvottelevat kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjä sopimuksia kehitysmaiden kanssa. ETSK toteaa, että OECD-sopimuksen pohjalta on kehitetty myös YK:n mallisopimus kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden välisen verotuksen säätelemiseksi ja laajempien verotusoikeuksien antamiseksi lähtömaille.

1.9

ETSK on tukenut kehitystoimintaa edistäviä yksityisiä investointeja, kun tällaiset toimet ovat kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia ja kun kunnioitetaan perusluonteisia taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia oikeuksia sekä noudatetaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksia ja ihmisarvoisen työn ohjelmaa. Oikeusvarmuus on tärkeä tekijä tuettaessa investointiystävällisiä taloudellisia toimintaedellytyksiä ja siten myös suoria sijoituksia ulkomaille. Koska verotuskysymykset liittyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin, yritysten pitäisi maksaa veroja asianmukaisesti siellä, missä voittoja syntyy arvonlisäyksen (esimerkiksi tuotannon tai raaka-aineiden louhinnan) ansiosta.

1.10

ETSK toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet uudessa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa progressiivisen verotuksen, korruption torjumisen ja uudelleenjakoa edistävien politiikkojen levittämiseen liittyvään yhteistyöhön kumppanimaidensa kanssa sekä laittomien rahansiirtojen torjumiseen. Veropolitiikan pitäisi kuitenkin olla vielä tärkeämpi osa unionin kehitysyhteistyöpolitiikkaa. ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission pyrkimyksiin edistää ja tukea kehitysmaissa alueellisia foorumeita ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka toimivat verotuksen alalla. Kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on kehitysmaissa valvojan ja tukijan tehtävä, myös verotuksen alalla, ja niitä tulisi näin ollen tukea enemmän ja niiden osallistumista edistää. Kehitysprojekteihin voitaisiin vaikuttaa kestävästi tukemalla asianmukaisia verovalmiuksien kehittämistoimia, kuten vertaisoppimista ja Etelä–Etelä-yhteistyötä.

1.11

Verotusalan hyvän hallintotavan pitäisi kuulua olennaisena osana yritysten yhteiskuntavastuuseen yritysten raportointivelvollisuuden yhteydessä.

1.12

ETSK suosittelee, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia lausekkeita sisällytetään kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden tai alueiden välillä solmittaviin asiaankuuluviin sopimuksiin kestävän kehityksen edistämiseksi.

1.13

ETSK suosittelee, että EU:n ja kehitysmaiden välisten uusien tai tarkistettujen vapaakauppasopimusten yhteydessä arvioidaan myös kahdenvälisiä verosopimuksia. Tällaisen tarkistamisen yhteydessä pitäisi myös arvioida, miten jäsenvaltioiden kansainväliset veropolitiikat vaikuttavat kehityspoliittisiin tavoitteisiin.

2.1

Useissa tutkimuksissa (1) tuodaan esiin mahdollisuus, että jäsenvaltioiden kansainvälinen veropolitiikka, etenkin monet määräykset kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyissä kahdenvälisissä sopimuksissa, saattavat vaarantaa unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet. Lisäksi kehitysmaat ovat tutkimusten mukaan pääoman nettoviejiä kehittyneisiin maihin, minkä suureksi osaksi katsotaan johtuvan veroja välttelevistä pääomavirroista. Kielteiset vaikutukset kohdistuvat nimenomaan pienituloisimpiin kehitysmaihin, koska niissä ei juuri ole sisäisiä rahoituslähteitä.

2.2

EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä virallisen kehitysavun merkittävimmät antajat ja osallistuvat kansainvälisten verosopimusten muotoiluun merkittävällä tavalla. Ne ovat sitoutuneet kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, joskin vain harva jäsenvaltio on yltänyt tavoitteeseen, jonka mukaan 0,7 prosenttia BKT:stä käytetään ulkomaanapuun. On epäselvää, miten brexit vaikuttaa EU:n kehitysyhteistyön rahoitukseen jatkossa. Yksityisiä investointeja aiotaan kannustaa lisätoimilla kehityspolitiikan tavoitteiden yhteydessä. Julkisen kehitysavun resursseihin vaikuttavat kehitysavun antajien noudattamat toimintalinjat.

2.3

Kestävän kehityksen tavoitteet tarkoittavat kehitysmaille muun muassa kotimaisten resurssien mobilisointia, kansainvälistä tukea verojen perimiseen liittyvien valmiuksien kehittämisessä, laittomien rahan siirtojen vähentämistä ja osallistumista maailmanlaajuisen hallinnoinnin instituutioihin. Kestävän kehityksen tärkeitä pilareita ovat näin ollen vakaa julkisten tulojen perusta, laittomien resurssien siirtojen torjumistoimet ja kaikkien maiden yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa maailmanlaajuisten verosääntöjen suunnitteluun. Lapset, naiset ja muut suojelun tarpeessa olevat ryhmät kehitysmaiden yhteiskunnissa hyötyvät erityisen paljon kehityksestä (2).

2.4

Julkisen kehitysavun varat eivät riitä kestävän kehityksen tavoitteiden rahoittamiseen. Kotimaisia varoja tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten jo vuosituhannen kehitystavoitteiden kohdalla oli asian laita (3). Näiden resurssien mobilisoimiseksi verojen perintää on parannettava, ja verotuloja on lisättävä kestävän talouskasvun ja veropohjan laajentamisen avulla.

3.1

Verotus on vakaampi rahoituslähde kuin muun tyyppiset tulot, mutta monissa kehitysmaissa on kehittyneitä maita vaikeampi hankkia riittävästi verotuloja.

3.2

Viime vuosikymmeninä maailmankaupan vapauttamista on edistetty vahvasti vähentämällä tuonti- ja vientitariffeja. Tarkoituksena on ollut edistää taloudellista kehitystä, investointeja ja koko väestön hyvinvointia. Nämä periaatteessa myönteiset vaikutukset mahdollistavat myös veropohjan laajentamisen, sikäli kuin veroviranomaiset pystyvät hyödyntämään niitä. Tämä vähentää kuitenkin kehitysmaiden tärkeistä, helposti käytettävissä olevista lähteistä saamia tuloja. Kasvun ja investointien on kuitenkin näyttävä myös kehitysmaiden tulorakenteessa.

3.3

Tulonmenetysten korvaamiseksi kehitysmaissa otetaan usein käyttöön liikevaihtoveroja, jotka saattavat vaikuttaa regressiivisesti. Erilaisista verotyypeistä muodostuva verojärjestelmä vähentää riippuvuutta yksittäisistä verotyypeistä ja takaa vakaat kotimaiset tulot.

3.4

Maanomistuksen ja omaisuuden verottaminen on kehitysmaissa usein vaikeasti toteutettavissa. Palkka- ja tuloverot tuottavat kehitysmaissa kuitenkin pienten tulojen takia verrattain pienet verotulot. Tuloveroja kerätään ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijöiltä ja kansainvälisissä yrityksissä työskenteleviltä henkilöiltä. Lisäksi kehitysmaissa on usein suuri epävirallinen talous.

3.5

Mbeki-raportissa laskettiin veronkierrosta saatavat tulot ”laittomiin rahansiirtoihin” (4). Ne näyttävät ylittävän kehitysyhteistyöstä kertyvien varojen määrän (5). Laittomien siirtojen torjumisen kannalta on tärkeää parantaa viranomaisten välistä kansainvälistä yhteistyötä, edistää avoimuutta sekä vahvistaa lainsäädäntö- ja sääntelytoimia. Omistusoikeuden vahvistaminen kehitysmaissa on myös merkittävä keino torjua pääoman ulosvirtaamista.

3.6

Yhteisöveroilla on kehitysmaiden verotulorakenteessa merkittävämpi tehtävä kuin kehittyneissä maissa. Näin ollen veronkiertostrategiat vaikuttavat niihin voimakkaammin. Toisaalta sekä nimelliset että tosiasialliset yhteisöveroprosentit ovat laskeneet kaikkialla maailmassa 1980-luvulta lähtien. Tarkoituksena on investointien houkutteleminen. Yhteisövero on yrityksille tärkeä investointiedellytyksistä kertova indikaattori. Näin on syntynyt kansainvälinen verokilpailu, joka on kehitysmaille niiden verotulorakenteen takia ongelmallisempi kuin kehittyneille maille. Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) on jo tuonut esiin verokilpailun aiheuttamat lieveilmiöt (6). Lisäksi monissa kehitysmaissa toimii vain harvoja suuria investointeja tekeviä yrityksiä, joiden osuus koko yhteisöverotuloista on merkittävä.

3.7

Veroviranomaisten on vaikea laskea samaan ryhmään kuuluvien yritysten välisten rajat ylittävien liiketapahtumien siirtohintoja käyttämällä markkinaehtoperiaatetta. Kehitysmailla ei ole tähän tarvittavia valmiuksia, ja verotukseen pohjautuva siirtohinnan manipulointi on edelleen merkittävä ongelma.

3.8

Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyillä sopimuksilla määritetään selkeästi sopimusmaiden väliset verotusoikeudet, säädellään veroviranomaisten tiedonvaihtoa ja luodaan näin oikeusvarmuutta. Ulkomaiset yritykset voivat siten nähdä sopimukset kannustimina suorille ulkomaansijoituksille, ja näin ne voivat loppujen lopuksi myös edistää kasvua. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt sopimukset voivat kuitenkin vaikuttaa lähtömaiden verotusoikeuksiin. Lisenssien, korkojen ja osinkojen lähdeveroprosentit ovat useimmiten kansallisia veroprosentteja pienemmät. Jotkin määräykset, kuten toimipaikan kapea määritelmä, voivat rajoittaa verotusoikeuksia. Kehitysmaat ovat tietenkin kiinnostuneita merkittävämmistä investoinneista mutta saattavat joutua luopumaan verotusoikeuksista. Verotietojen vaihtamista koskevat sopimukset voivatkin olla parempi vaihtoehto, jos maa pyrkii ensisijaisesti saamaan verotietoja muilta lainkäyttöalueilta.

3.9

Neuvotteluissa käytetään useimmiten lähtökohtana OECD:n malliverosopimusta, joka on suunniteltu lähinnä kehittyneiden maiden etuja silmällä pitäen (7). YK:n malliverosopimus on suunniteltu vaihtoehdoksi kehitysmaiden tarpeisiin, ja siinä otetaan niiden edut paremmin huomioon (8). Yleisesti ottaen sen tarkoitus on antaa lähtömaille enemmän verotusoikeuksia kuin tuotantoa harjoittavan yrityksen kotimaalle.

3.10

Kehitysmaat voivat menettää verotuloja, kun yritykset perustavat erityiseen tarkoitukseen yksiköitä eri maissa, jotta ne voivat kilpailuttaa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjä sopimuksia maksamiensa verojen vähentämiseksi. Lähtömaan voi myös olla vaikea verottaa palveluja ja epäsuoraa varainsiirtoa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräysten perusteella. Toive hyötyä teknologiasiirtojen edullisista mahdollisuuksista kestävän kehityksen edistämiseksi kehitysmaissa pitäisi ottaa huomioon.

3.11

Kehitysmaiden tulonmenetyksistä on tehty tutkimuksia. Alankomaalainen kansalaisjärjestö SOMO on arvioinut, että Alankomaiden ja 28 kehitysmaan välisten kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten vuoksi korkojen ja osinkojen lähdeveroissa koituu vuosittain 554 miljoonan euron tulonmenetykset (9). Itävaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyistä sopimuksista olisi laadittava vaikutustenarviointeja, koska ne voivat aiheuttaa tulonmenetyksiä, vaikka investoinnit lisääntyvät (10). YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (Unctad) raportissaan ”World Investment Report 2015” esittämien arvioiden mukaan monikansalliset konsernit lisäsivät kehitysmaiden talousarvioihin noin 730 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Siitä huolimatta raportissa todetaan, että kehitysmaat menettävät vuosittain noin 100 miljardin dollarin verotulot siksi, että ulkomaaninvestoinnit tehdään offshore-investointikeskusten kautta (11). Tulonmenetykset ovat ristiriidassa edellä mainittujen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa.

4.1

Kehitysmaita pyritään yhä enemmän tukemaan verotuksen alalla, esimerkiksi Addis Abeban veroaloitteen puitteissa. Kansainvälinen veropolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja tehtäviin. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyt sopimukset solmitaan kahdenvälisesti, ja EU voi käytännössä tehdä lainsäädäntöaloitteita vain välineistä, jotka täydentävät sisämarkkinoita. Kehityspolitiikan johdonmukaisuuden osalta Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä (12). Myös Euroopan komissio tiedostaa kansainvälisen verojärjestelmän vaikutukset kehitykseen ja käsittelee niitä (13). Kehityspolitiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi on tutkittava sellaisia EU:n veropolitiikkojen vaikutuksia kehitysmaihin, jotka eivät ole kehityspolitiikan tavoitteiden mukaisia, ja tarvittaessa ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin.

4.2

YK:n tasolla verotukseen liittyvää työtä tehdään kehitysrahoitusprosessin välityksellä ja talous- ja sosiaalineuvostossa (Ecosoc), YK:n verokomiteassa sekä erityisjärjestöissä, kuten YK:n kauppa- ja kehityskonferenssissa (Unctad). G20-maiden pyynnöstä OECD:ssä sovittiin laajoja uudistuksia BEPS-hankkeen myötä. Päätavoitteena oli torjua sopimuskeinottelua, valtioiden haitallisia verokäytäntöjä (kuten patenttibokseja ja läpinäkymättömiä ratkaisuja), eroavuuksia velan verokohtelussa sekä tehotonta siirtohinnoittelua ja -raportointia. Yhteisöverotuloilla on suuri merkitys kehitysmaille, joten BEPS-toimintasuunnitelman odotetaan vaikuttavan niihin myönteisesti.

4.3

Useat maat, jotka eivät ole OECD:n jäseniä ja joihin kuuluu myös afrikkalaisia valtioita, ovat liittyneet OECD:n BEPS-toimintasuunnitelman laajaan kehykseen. Vuoden 2017 kesäkuussa 103 maata sopi uuden monenvälisen BEPS-sopimuksen tekemisestä. Sopimuksessa on tarkoitus yhdenmukaistaa kahdenvälisten verosopimusten tulkintaa BEPS-toimintasuunnitelman hengessä. YK, OECD, IMF ja Maailmanpankki käynnistivät veroyhteistyötä koskevan Platform for Collaboration on Tax -foorumin, jonka tavoitteena on tehostaa kansainvälistä yhteistyötä veroasioissa. Aloite voi edistää OECD:n ja YK:n elinten työn keskinäistä johdonmukaisuutta. Toivotun vaikutuksen saavuttamista pitäisi valvoa.

4.4

ETSK panee tyytyväisenä merkille OECD:n pyrkimykset paremman kansainvälisen verojärjestelmän kehittämiseksi. Kansalaisyhteiskunnan järjestöt (14) tosin kritisoivat sitä, ettei kehitysmailla ole OECD:ssä äänioikeutta. Ne kutsuttiin osallistumaan vasta BEPS-toimintasuunnitelman laatimisen jälkeen. Euroopan parlamentti kommentoi asiaa samansuuntaisesti ja vaati asiaankuuluvien YK:n elinten vahvistamista kansainvälisen veropolitiikan tasavertaisen kansainvälisen suunnittelun ja uudistamisen mahdollistamiseksi (15). IMF:n valmisteluasiakirjassa asiantuntijat esittävät myös epäilyksiä BEPS-toimintasuunnitelman vaikutuksista kehitysmaihin (16).

4.5

Uudistustoimien vaikutusten arvioimiseksi ja tarvittavien mukautusten tekemiseksi pitäisi vahvistaa asiaankuuluvia YK:n elimiä, erityisesti YK:n verokomiteaa, ja niille pitäisi osoittaa enemmän resursseja. Euroopan komission olisi joka tapauksessa valvottava kesäkuussa 2017 allekirjoitetun monenvälisen BEPS-yleissopimuksen täytäntöönpanoa ja jatkettava kansainvälisen yhteistyön tehostamista YK:n, OECD:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten välillä veroasioissa.

4.6.1

Veronkierron vastaisessa toimenpidepaketissa käsiteltiin kansainvälisiin veropolitiikkoihin liittyviä asioita eli EU:n toimivallan ulkopuolella olevia kysymyksiä (17). EU:n, G20-maiden ja OECD:n vahvistamien sääntöjen mukaisen maakohtaisen raportoinnin (18) avulla saadut tiedot ovat veroviranomaisille tärkeä työkalu. Maakohtaisten tietojen maailmanlaajuinen julkaiseminen voi antaa laajemmalle yleisölle, muun muassa työntekijöille ja vastuullisille sijoittajille, mahdollisuuden arvioida paremmin, missä määrin yritykset maksavat veroja siellä, missä ne saavat voittonsa. ETSK toteaa, että Euroopan parlamentin mietinnössä vuodelta 2015 vaadittiin parannuksia, joita ei vielä ole toteutettu. Se viittaa tässä yhteydessä omiin aiempiin lausuntoihinsa, joissa käsiteltiin erityisesti maakohtaista raportointia ja rahanpesun torjumista ja otettiin kantaa julkisiin omistajarekistereihin. ETSK toteaa, että parhaillaan laaditaan luetteloa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista verotusalaa varten. Komitea kehottaa lisätoimiin asiaa koskevien Euroopan parlamentin kehotusten noudattamiseksi ja suosittelee kansalaisjärjestöjen esittämän kritiikin ottamista huomioon. On järkevää edistää näiden toimenpiteiden käyttöönottoa kansainvälisten verosopimusten avulla kaikkialla maailmassa, jotta voidaan parantaa kehitysmaiden veroviranomaisten käytettävissä olevia tietoja. Tavoitteena olisi oltava saavuttaa samat normit maailmanlaajuisesti siten, että kehitysmailla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa niiden laatimiseen.

4.6.2

Euroopan unioni sääti verotietojen automaattisesta vaihtamisesta muuttamalla hallinnollisesta yhteistyöstä annettua direktiiviä (19). Kehitysmaiden on silti tehtävä kahdenvälisiä sopimuksia keskinäisestä avunannosta Euroopan maiden kanssa. Tämä edellyttää vastavuoroista tietojenvaihtoa ja tietoturvaa, mikä aiheuttaa usein valmiusongelmia kehitysmaille.

4.6.3

Komission tiedonannossa tehokasta verotusta koskevasta ulkoisesta strategiasta (20) käsitellään tässä lausunnossa esitettyjä kysymyksiä. EU:n yhteistä luetteloa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista verotusalaa varten kootaan parhaillaan (21). ETSK on suhtautunut luettelon laatimiseen erittäin myönteisesti. Kansalaisjärjestöt sen sijaan suhtautuvat tällaiseen luetteloon melko epäilevästi (22). Myös Euroopan parlamentti vaatii maailmanlaajuisesti sovellettavaa veroparatiisien määritelmää, joka kattaisi myös EU:n jäsenvaltiot ja niiden merentakaiset alueet (23).

4.6.4

Verosopimuksia koskevassa suosituksessa (24) käsitellään kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyihin sopimuksiin liittyviä tärkeitä asioita ja kehotetaan jäsenvaltioita vahvistamaan verosopimuksiaan sopimusten väärinkäytön ja sopimuskeinottelun torjumiseksi. Siinä ei kuitenkaan vaadita kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyjen sopimusten vaikutustenarviointia erityisesti kehityspolitiikan johdonmukaisuuden tai lieveilmiöiden kannalta. Veroalan hyvän hallintotavan foorumi, johon ETSK suhtautuu myönteisesti ja joka käsittelee kansainvälisen verotuksen kysymyksiä yhdessä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa, on esittänyt valmisteluasiakirjan näistä vaikutuksista (25). Jäsenvaltioiden pitäisi huomioida asiakirja.

4.6.5

Veronkiertostrategiat liittyvät usein omaisuuden epäselvään omistajuuteen. Neljännen rahanpesun vastaisen direktiivin tarkistuksen (26) seurauksena julkisia omistajuusrekisterejä ei kuitenkaan ole luotu rahastoille ja muille yrityksille, jotka tekevät investointeja. Rekisterit auttaisivat kehitysmaita tutkimaan tapauksia, joissa epäillään rahanpesua ja veropetoksia.

4.6.6

Yhteistä (yhdistettyä) yhtiöveropohjaa (C(C)CTB) koskevia ehdotuksia ETSK on käsitellyt toisessa lausunnossa (27). Kansainvälisiin verosopimuksiin osallistumisen yhteydessä ja koska tällaisella sopimuksella – ja siitä johtuvilla tiedoilla – olisi suuri merkitys kehitysmaiden veroviranomaisille, sopimus toimisi mallina, joka vaikuttaisi kolmansien maiden kanssa kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtäviin sopimuksiin. Euroopan sisäisistä tiedoista olisi siis apua kehitysmaita varten tehtävissä vertailulaskelmissa. Tavoitteena olisi oltava saavuttaa samat normit maailmanlaajuisesti siten, että kehitysmailla on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa niiden laatimiseen.

4.6.7

ETSK suosittelee, että verotusalan hyvää hallintotapaa koskevia lausekkeita sisällytetään kaikkiin EU:n ja kolmansien maiden tai alueiden välillä solmittaviin asiaankuuluviin sopimuksiin kestävän kehityksen edistämiseksi.

4.6.8

ETSK suosittelee, että EU:n ja kehitysmaiden välisten uusien tai tarkistettujen vapaakauppasopimusten yhteydessä arvioidaan myös kahdenvälisiä verosopimuksia. Tällaisen tarkistamisen yhteydessä pitäisi myös arvioida, miten jäsenvaltioiden kansainväliset veropolitiikat vaikuttavat kehityspoliittisiin tavoitteisiin. Näin voitaisiin edistää myös Euroopan parlamentin mietinnössä esitettyjen suositusten noudattamista.

5.1

Veronkierron vastaisen toimenpidepaketin mukaisesti ja jäsenvaltioiden ja EU:n kehityspolitiikkojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden kansainvälisistä veropolitiikoista ja kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tekemistä sopimuksista on tehtävä säännöllisesti vaikutustenarviointeja (28). Jotta EU:n kehityspolitiikka ja jäsenvaltioiden veropolitiikat olisivat keskenään johdonmukaisempia, Euroopan komission pitäisi varmistaa, että jäsenvaltiot, jotka neuvottelevat kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtävästä sopimuksesta kehitysmaan kanssa, ottavat huomioon EU:ssa yhteensovitetut kehityspoliittiset linjaukset. Tämän vuoksi ETSK suhtautuu myönteisesti Euroopan komission suositukseen verosopimusten väärinkäytön vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanosta (29). Kehitystavoitteiden saavuttamiseksi kehitysmaiden tarpeet pitäisi ottaa paremmin huomioon. Tässä yhteydessä pitäisi myös laajentaa EU:n osallistumista YK:n tasolla, YK:n verokomiteassa, ja edistää valmiuksien kehittämistä sellaisen maailmanlaajuisen foorumin muodossa, johon osallistuvat tasaveroisesti kaikki valtiot.

5.2

On annettava siirtymäaikoja, jotta kehitysmailla on mahdollisuus osallistua automaattisen tietojenvaihdon mahdollistaviin toimenpiteisiin, kun valmiuksia ollaan vielä luomassa.

5.3

Verotusalan hyvän hallintotavan pitäisi kuulua olennaisena osana yritysten yhteiskuntavastuuseen yritysten raportointivelvollisuuden yhteydessä.

5.4

Suunnitteilla on, että yksityiset investoijat voivat osallistua aiempaa tiiviimmin eurooppalaiseen kehityspolitiikkaan, joten kehitystoiminnan verohelpotuksia koskevat asiat ovat entistäkin ajankohtaisempia (30). Koska verotuskysymykset liittyvät kestävän kehityksen tavoitteisiin, yritysten pitäisi maksaa veroja asianmukaisesti siellä, missä voittoja syntyy arvonlisäyksen ansiosta (31). Tämä pitäisi varmistaa tuettaessa yksityisen talouden toimijoiden osallistumista kehitystoimintaan.

5.5

Lisäksi on aina huolehdittava siitä, ettei verohelpotusten myöntäminen vaaranna kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

5.6

ETSK viittaa huomautuksiinsa julkisesta rekisteristä, johon kirjattaisiin pankkitilien, yritysten, rahastojen ja liiketoimien tosiasialliset omistajat (32), ja katsoo järkeväksi edistää näiden toimenpiteiden käyttöönottoa maailmanlaajuisesti kansainvälisten verosopimusten avulla. Lisäksi mainitut toimenpiteet pitäisi huomioida erityisesti pyrkimällä valmiuksien kehittämiseen, jotta voidaan tukea kehitysmaista tapahtuvien laittomien rahansiirtojen torjumista. Koska monet kehitysmaissa toimivat eurooppalaiset yritykset eivät todennäköisesti kuulu maakohtaisen raportoinnin piiriin, ETSK viittaa aiheesta esittämiinsä kommentteihin (33). Se suosittelee myös muiden vastaavien järjestelyjen arvioimista sen osalta, miten ne vaikuttavat kehitysmaihin, erityisesti sellaisten, joiden soveltamisala määräytyy vuotuisen liikevaihdon mukaan.

5.7

EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet uudessa kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa progressiivisen verotuksen, korruption torjumisen ja uudelleenjakoa edistävien politiikkojen yleistämiseen liittyvään yhteistyöhön kumppanimaidensa kanssa sekä laittomien rahansiirtojen torjumiseen (34). Sillä aikaa, kun kehitysmaissa luodaan teknisiä ja henkilöresurssien valmiuksia, joita tarvitaan täysipainoiseen kansainvälisiin sopimuksiin osallistumiseen, käytössä olisi oltava jo mahdollisuuksia keskinäiseen tiedonvaihtoon yhteisymmärryksessä määritettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. ETSK pitää arvossa Euroopan komission sitoutumista (35) alueellisten foorumien (36) edistämiseen YK:n verokomitean puitteissa ja katsoo, että pyrkimyksiä pitäisi tehostaa. On pyrittävä varmistamaan, että näillä foorumeilla sidosryhmien osallistuminen on merkittävää ja kuulemismenettelyt olennainen osa toimintaa. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on kehitysmaissa valvojan ja tukitahon tehtävä, myös verotuksen alalla, ja ne ansaitsisivatkin enemmän tukea.

5.8

Kehitysyhteistyössä olisi otettava aiempaa paremmin huomioon maan verojärjestelmä. Valmiuksien kehittämisen on tarkoitus auttaa tuensaajamaita auttamaan itseään sekä tehostaa verojärjestelmiä ja vahvistaa valtion legitimiteettiä. Erityisen hyviä kokemuksia on saatu samankaltaisten haasteiden kanssa kamppailevien veroviranomaistahojen välisestä suorasta vaihdosta (vertaisoppiminen) ja sellaisten maiden yhteistyöstä, joiden kehitysedellytykset ovat samankaltaiset (esimerkiksi Etelä–Etelä-yhteistyö). Ne antavat mahdollisuuden mukauttaa yhdessä toimia samankaltaisiin haasteisiin ja vaihtaa parhaita käytäntöjä, jotka sopivat myös yhteen valmiuksien kanssa.

5.9

ETSK korostaa, että veroalan kehityspolitiikan on oltava johdonmukaista, koska EU:ssa toteutetut toimet vaikuttavat kansainvälisellä tasolla kehitysmaihin. Niinpä nämä vaikutukset on otettava huomioon ja huolehdittava niiden kehitysmaiden osallistamisesta, joihin vaikutukset kohdistuvat.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/37

Esittelijä:

Helena DE FELIPE LEHTONEN

1.1

Talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioiden ja yleensä kansalaisyhteiskunnan merkitystä on korostettu jo vuonna 1995 annetussa Barcelonan julistuksessa (1) välttämättömänä tekijänä, jotta Välimeren alueella voidaan edistää rauhan ja vakauden, yhteisen vaurauden sekä kulttuurien ja sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun alueen asteittaista rakentamista eri maiden, yhteiskuntien ja kulttuurien välillä. Nykyisin Välimeren alueen kansalaisyhteiskunnan järjestöt ovat osallistamisen ja osallistumisen foorumeita, joissa käydään vuoropuhelua viranomaisten kanssa paikallisviranomaiset mukaan luettuina, taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien edistämiseksi Välimeren alueella. ETSK pitää tarpeellisena vahvistaa olemassa olevien talous- ja sosiaalineuvostojen roolia ja edistää tällaisten neuvostojen luomista maissa, joista ne ovat hävinneet tai joissa niitä ei ole luotu, lisäten synergioita asiaankuuluvien eri toimijoiden välillä. Mainittujen oikeuksien edistämiseksi talous- ja sosiaalineuvostojen ja talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioiden on kehitettävä yhteistyötä, jonka ansiosta oikeudet ovat paremmin ja tosiasiallisesti toteutettavissa.

1.2

Naiset kärsivät sukupuolistereotypioista, jotka luovat poliittisia, taloudellisia ja koulutukseen liittyviä esteitä, millä on vakavia seurauksia yhteiskunnan kehityksen kannalta. ETSK kehottaa kaventamaan lainsäädännön ja todellisuuden välistä valtavaa kuilua. Komitea katsoo, että tätä varten tarvitaan kiireesti resursseja kyseisen lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonnasta vastuussa olevien tahojen kouluttamiseksi ja niiden tietoisuuden lisäämiseksi. ETSK suosittelee, että oikeuksien vahvistamiseksi luotaisiin yhteyksiä paikallishallinnon ja sukupuolten tasa-arvon puolesta oman yhteiskuntansa eri aloilla työskentelevien organisaatioiden, taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja niiden verkostojen välille. Tätä työtä on tuettava myös yliopistojen ja erikoisalojen tutkimuskeskusten tarjoamalla panoksella.

1.3

Väkivaltaisen ääriajattelun uhkaa on torjuttava puuttumalla sen taustalla oleviin moniin eri syihin muustakin kuin turvallisuuden näkökulmasta. Talous- ja yhteiskuntaelämän organisaatioilla tulee olla tässä tehtävässä johtava rooli, ja niiden tulee tehdä yhteistyötä kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun parissa työskentelevien instituutioiden ja verkostojen kanssa toimien vaikuttavuuden tehostamiseksi ja kulttuuriperinnön, taiteellisen ilmaisun ja luovien alojen sisällyttämiseksi osaksi toimintaa. ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja Välimeren unionin jäsenvaltioita edistämään tätä kulttuurienväliseen vuoropuheluun liittyvää toimintaa myös yhteiskunnallisten toimijoiden keskuudessa vahvistamalla vuorostaan Välimeren alueella jo vuosien ajan toimineita erityisorganisaatioita, joihin kuuluu mm. Anna Lindhin säätiö (2). ETSK kehottaa lisäämään kulttuuriperinnön suojelemiseen liittyvää yhteistyötä, sillä kulttuuriperintöä uhkaavat nykyisin aseelliset konfliktit ja väkivaltaiset järjestöt.

1.4

Taloudelliset, työelämää koskevat sekä sosiaaliset oikeudet ovat olennaisen tärkeitä talouskehityksen ja yhteiskunnan demokraattisen kehityksen kannalta. Niihin kuuluvat keskeisinä elinkeinovapaus, yhdistymisvapaus ja oikeus ammattiyhdistystoimintaan, kollektiivinen neuvotteluoikeus sekä sosiaalinen suojelu mm. terveydenhuollon, koulutuksen ja vanhustenhuollon alalla. Tämän on vahvistanut myös Kansainvälinen työjärjestö ILO perustamisasiakirjoissaan ja Philadelphian julistuksessa toteamalla, että taloudellisten järjestelmien ehdoksi on asetettava sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tulisi olla kaiken kansallisen ja kansainvälisen politiikan keskeinen tavoite. Philadelphian julistuksessa huomautetaan, että talous ja rahoitus ovat välineitä, jotka palvelevat ihmisiä.

1.5

Tiedotusvälineillä on tärkeä rooli keskinäisten näkemysten ja käsitysten muodostumisessa, ja ne ovat keskeinen väline kulttuurien välisen vuoropuhelun parantamiseksi ja vastavuoroisen kunnioituksen, suvaitsevaisuuden ja tuntemuksen edistämiseksi. ETSK suhtautuu siksi myönteisesti sellaisten hankkeiden täytäntöönpanoon, joilla varmistetaan monimuotoisuuden kunnioittaminen ja edistetään vinoumista, stereotypioista ja vääristyneistä käsityksistä vapaata tiedonvälitystä. ETSK kannustaa myös lisäämään seuranta-, koulutus- ja valistamisvälineiden käyttöä rasismin ja islaminvastaisuuden torjumiseksi joukkoviestimissä ja kehottaa edistämään niin ammattietiikkaan kuin sananvapauden puolustamiseen liittyviä ammatillisen kehityksen yhteistyömekanismeja ja yhteisiä alustoja.

1.6

Koulutus on tärkein sosioekonomisen liikkuvuuden ja näin ollen elämänlaadun mahdollisen paranemisen väylä. Mahdollisuuksiin liittyvä eriarvoisuus koulutuksessa sitä vastoin vaarantaa alueen vakauden ja turvallisuuden. ETSK kannustaa siksi tekemään yhteistyötä alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksen, korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen laadun parantamiseksi vaihtamalla kokemuksia opetussuunnitelmien kehittämisestä ja metodologisista innovaatioista. Toisaalta ETSK pitää olennaisen tärkeänä, että kurotaan umpeen Välimeren etelä- ja pohjoisrannan välinen tietovaje, ja ehdottaa sen vuoksi tietämyksen siirtämistä ja levittämistä tukevien osaamisverkostojen ja yhteisten tutkimusten edistämistä, opettajien, opiskelijoiden, tieteenharjoittajien ja tutkijoiden liikkuvuuden lisäämistä sekä tuen antamista heidän tuotantonsa kääntämiselle erityisesti arabian kielestä ja arabian kielelle.

1.7

Epävirallinen koulutus on tarpeellinen lisä, koska se auttaa muovaamaan yhteiskunnista osallistavampia ja monimuotoisempia. ETSK katsoo, että virallisen ja epävirallisen koulutuksen välisiä synergiaetuja on vahvistettava ja että tällaista koulutusta on edistettävä rauhan kulttuuria ja elinikäistä oppimista tukevana välineenä. ETSK kehottaa siksi lisäämään epäviralliseen koulutukseen suunnattavia määrärahoja ja edistämään kokemusten ja osaamisen vaihtoa Euroopan ja eteläisen Välimeren alueen välillä.

1.8

Osallistavan ja kilpailukykyisen talouden vahvistamiseksi on tuettava ihmisten digitaalisia ja teknisiä valmiuksia. ETSK korostaakin tarvetta edistää alueellisia ja paikallisia hankkeita, joilla parannetaan uusien teknologioiden käyttöön, yrittämiseen ja digitalisaatioon liittyviä kansalaisten valmiuksia, ja tarvetta kehittää kansalaisten osallistamiseen tähtääviä aloitteita sekä aloitteita, joilla edistetään digitaalista koulutusta ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, kuten sosiaalisen ja digitaalisen innovoinnin kaupunkialoitteita (Labs).

2.1

Vuonna 2011 arabinuorten haaveet muutoksesta ravistelivat eräitä poliittisia järjestelmiä, jotka joutuivat yllättäen kyseenalaistetuiksi radikaalilla tavalla. Tunisiassa, Egyptissä, Libyassa ja Jemenissä poliittiset johtajat syöstiin vallasta, mutta maat ajautuivat niissä vallinneiden poliittisten olosuhteiden seurauksena hyvin erilaisille poluille, jotka johtivat yhtäältä kestävään muutokseen Tunisiassa sen dynaamisen kansalaisyhteiskunnan ansiosta ja hallinnon vaihtumiseen Egyptissä ja toisaalta avoimiin konflikteihin Libyassa ja Jemenissä. Syyria on ajautunut syvälle veriseen sotaan, joka on sittemmin saanut myös alueellisen ja kansainvälisen ulottuvuuden. Nämä tapahtumat ovat johtaneet traagisiin ihmisjoukkojen siirtymisiin pois asuinseuduiltaan ja ennennäkemättömiin muuttoliikkeisiin, jotka ovat lisänneet epävakautta koko Euro–Välimeri-alueella.

2.2

Hallinnon vaihtumisen lisäksi tavoitteena olivat aiempaa oikeudenmukaisempi ja osallistavampi järjestelmä, poliittiset vapaudet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, mahdollisuudet ja ihmisarvo. Odotukset tuottivat pettymyksen, sillä yhteiskunnallisia muutoksia ei tapahtunut. Vallinneet poliittiset olosuhteet kyseisten maiden sisällä ja niiden ulkopuolella olivat osaltaan tukahduttamassa näitä toiveita. Nyt kuusi vuotta myöhemmin oikeutetut vaatimukset taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista ovat edelleen voimassa ja vailla vastausta, ja ne ovat yhä mahdollinen epävakauden lähde alueella.

2.3

ETSK pitää näin ollen ehdottomana ensisijaisena tavoitteena sitä, että koko alueella saavutetaan rauha ja demokratia ja että alueen kaikkien kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksia kunnioitetaan.

2.4

Kiistattomat ja luovuttamattomat perusoikeudet

2.4.1

ETSK kannustaa eteläisen ja itäisen Välimeren alueen maita liittymään kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (3) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaan (4). ETSK korostaa samalla sekularismin periaatteiden ja arvojen sekä kansallisiin, etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien puolustamisen merkitystä (5).

2.4.2

ETSK pitää keskeisen tärkeänä ihmisarvoisen elämänlaadun turvaamista kaikille ihmisille. On varmistettava juomakelpoisen veden ja elintarvikkeiden riittävä saatavuus kohtuullisin ehdoin, taattava riittävä energian saanti, jotta vältetään niin yksilöiden kuin kokonaisten yhteisöjen jääminen energiapalvelujen ulkopuolelle, sekä huolehdittava terveydenhuollon kehittämisestä ja asianmukaisen ympäristön tilan edistämisestä.

2.4.3

Lisäksi kun otetaan huomioon alueella vallitsevat erityisolosuhteet, on sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla kyettävä takaamaan niin yksittäisille henkilöille kuin perheille oikeus asianmukaisiin asuinoloihin tai niiden puuttuessa oikeus ihmisarvoiseen suojaan tai majoitukseen. ETSK katsoo myös, että on varmistettava oikeus tuhoutuneiden alueiden osallistavaan ja ihmisarvoiseen jälleenrakentamiseen riippumatta siitä, ovatko tuhot seurausta luonnonkatastrofeista vai aseellisista konflikteista.

2.5

Oikeus ihmisarvoiseen työhön: sosiaalisen vakauden ja kehityksen osatekijä

2.5.1

ETSK katsoo, että naapurimaiden yhteiskunnissa tarvitaan yhteistä ponnistusta osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi. Myös maiden talouksien on uudistuttava ja oltava innovatiivisia, jotta ne synnyttäisivät kestävän kehityksen kannalta ratkaisevan tärkeitä kunnollisia työpaikkoja.

2.5.2

ETSK korostaa niin ikään tarvetta taata oikeudet, joihin edellä kuvattujen periaatteiden tulee perustua. Näin ollen näissä maissa on taattava oikeus ihmisarvoiseen työhön henkilön asemasta, uskonnosta tai kansallisuudesta riippumatta.

2.5.3

ETSK toteaa, että ihmisarvoinen työ on yhteiskunnallisen vakauden osatekijä ja köyhyyden ehkäisemisen perusta, ja pitää sen vuoksi välttämättömänä ryhtyä toimenpiteisiin ihmisarvoisen työn edistämiseksi sen mukaisesti, mitä suositellaan työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevassa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistuksessa ja sen seuranta-asiakirjoissa (6) sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa (7). Komitea kannustaa allekirjoittamaan kyseiset asiakirjat. On erittäin tärkeää suojella työelämän perusoikeuksia, kuten järjestäytymisoikeutta, oikeutta perustaa ammattiyhdistys ja liittyä valitsemaansa ammattiyhdistykseen ja oikeutta ryhtyä lakkoon, tunnustaa tosiasiallisesti kollektiivinen neuvotteluoikeus ja turvata oikeus työsuojeluun sekä palkkaan.

2.5.4

ILO:n ehdotuksen mukaisesti on myös kehitettävä edelleen oikeutta asuntoon koko väestön ja etenkin heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien suojelemiseksi. Samoin on välttämätöntä torjua perusoikeusrikkomuksia, kuten lapsi- ja pakkotyötä, ja edistää naisten ja vammaisten pääsyä työmarkkinoille.

2.6

Yrittäjyys: talouskasvun keskeinen moottori

2.6.1

Euroopan unionin mukaan keskeiset viisi tekijää Euro–Välimeri-alueen rauhan, vakauden, turvallisuuden ja vaurauden kannalta ovat talouksien nykyaikaistamisen ja monimuotoistamisen avulla saavutettava talouskehitys, liiketoimintaympäristön ja innovatiivisen yrittäjyyden vahvistaminen, työpaikkojen luominen huolehtimalla etenkin nuorten asianmukaisesta koulutuksesta, yksityisen sektorin ja aivan erityisesti pk-yritysten kehittäminen sekä energiataloudellinen ja ekologinen kestävyys (8). Lisäksi kiinnitetään huomiota laadukkaiden työpaikkojen luomisen merkitykseen taloudellisen vaurauden perustana sekä naisyrittäjyyden ja yritysten välisten synergioiden vahvistamiseen Välimeren molemmin puolin.

ETSK katsoo, että näitä tekijöitä ei voida tarkastella irrallaan sosiaalisesta kehityksestä, sillä vakauden, turvallisuuden ja vaurauden perustana on aina sosiaalinen integraatio ja yhteenkuuluvuus.

2.6.2

Tarvetta sallia yksityisyrittäjyyden harjoittaminen ja taata siihen tasapuoliset mahdollisuudet pidetään yhteisessä tiedonannossa ratkaisevana näiden talouksien kehityksen kannalta. Näin ollen on huolehdittava oikeudellisesta kehyksestä, jonka avulla taataan oikeus yksityiseen omistamiseen ja suojellaan sen loukkaamattomuutta.

2.6.3

ETSK:n mielestä on myös tärkeää, että viranomaiset suojelevat vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun toteutumista taloudessa varmistaakseen, että yrittäjät voivat harjoittaa toimintaansa yhdenvertaisesti. Siksi on olennaisen tärkeää taata, että kohtelu rahoituksen saannissa ja mikrorahoituspalvelujen saatavuudessa on yhdenvertaista, sekä varmistaa, että julkishallinto on korruptiosta vapaa ja huolehtii julkisen palvelun velvoitteista.

2.7

Oikeus luovuuteen ja innovointiin: monimuotoisen ja lisäarvoa tuottavan talouden tae

2.7.1

Välimeren unionin ministerikokouksen digitaalisesta taloudesta antamassa julkilausumassa (9) kehotetaan edistämään uusien teknologioiden osallistavaa ja monialaista vaikutusta kulttuurin, yhteiskunnan, talouden, hallinnon ja turvallisuuden aloilla.

2.7.2

ETSK tukee myös yhteisessä tiedonannossa esitettyä näkemystä tarpeesta monipuolistaa ja kehittää Välimeren alueen talouksia kestävällä ja osallistavalla tavalla.

2.7.3

ETSK katsoo, että uusien ohjelmien laadinnan yhteydessä EU:n tulee kehittää Euro–Välimeri-aluetta varten alueen taloudellista edistystä tukevan innovoinnin kehittämiseen tähtääviä ohjelmia sekä suojella yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta luovaan työhön ja innovointiin. Tähän oikeuteen kuuluvat teollis- ja tekijänoikeudet, oikeus jakaa ja levittää kyseessä olevia innovaatioita ja oikeus hyödyntää uusia teknologioita.

2.7.4

ETSK pitää digitaalista osallisuutta ja vapaata pääsyä internetiin niin yksilön kuin yhteisönkin oikeutena, joka liittyy erottamattomasti innovointiin.

2.8

Oikeus laadukkaaseen koulutukseen: inhimillisen kehityksen perusta

2.8.1

Koulutus on sosioekonomisen liikkuvuuden ja elämänlaadun mahdollisen paranemisen tärkein väylä. Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP) (10) on osoittanut, että vaikka monissa alueen maissa alemman perusasteen koulutuksessa on saavutettu yleismaailmallinen taso ja edistytty merkittävästi myös ylemmän perusasteen koulutuksessa, on koulutuksen laatu puutteellista. Maailmanpankki on kehittänyt aluetta varten ohjelmia yhteistyössä muiden elinten kanssa, ja olisi hyödyllistä, jos Euroopan komissio toimisi samalla tavoin. Lisäksi ohjelmassa on osoitettu, että huomattava koulutukseen liittyvien mahdollisuuksien eriarvoisuus heikentää yhteiskuntasopimusta arabimaissa.

2.8.2

Välimeren unionin etenemissuunnitelmassa (11) korostetaan tarvetta vahvistaa koulutusta keskeisenä tekijänä kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen luomisessa erityisesti nuorille, jotka ovat vailla työtä ja alttiita huonoille työllisyyskäytännöille, tutkimusta ja innovointia talouksien nykyaikaistamisen perustana sekä kestävyyttä monialaisena tekijänä osallistavan sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen takaamiseksi.

2.8.3

Sosiaalisen pääoman vahvistaminen on ratkaisevan tärkeää alueen vakauden ja turvallisuuden kannalta. Siksi onkin tärkeää edistää alemman ja ylemmän perusasteen koulutusta, korkea-asteen koulutusta, tieteen ja tieteellisen tiedon saavutettavuutta, työllistettävyyttä, terveyttä, nuorten voimaannuttamista ja liikkuvuutta, sukupuolten tasa-arvoa, keskustelufoorumeita ja sosiaalisen osallisuuden lisäämistä.

2.8.4

Vaikka koulutuksen saatavuuteen ja yleistämiseen on liittynyt joitakin ongelmia ja vaikka alemman ja ylemmän perusasteen koulutuksen laatua on parannettava, on suurimpana haasteena kuitenkin koulutuksen ja työllisyyden välisen kuilun umpeen kurominen. Siksi on välttämätöntä edistää työmarkkinat ja koulutusjärjestelmän toisiinsa yhdistäviä rakenteita, jotta voidaan taata nuorten kokonaisvaltainen integroituminen yhteiskuntaan. ETSK pitää tässä yhteydessä ensisijaisen tärkeänä tukea opetussuunnitelmien kehittämisestä ja metodologisista innovaatioista saatujen kokemusten vaihtoa edistämällä kokemusten ja käytäntöjen siirtämistä, jotta tuloksena on työympäristön kannalta asianmukainen pätevyys ja osaaminen. Lisäksi on edistettävä ammatillista koulutusta ja parannettava sen arvostusta, kun otetaan huomioon, että arabimaissa olisi seuraavan vuosikymmenen aikana luotava 60 miljoonaa työpaikkaa.

2.8.5

Työmarkkinaosapuolet ja muut asiantuntijaorganisaatiot ovat korostaneet epävirallisen koulutuksen keskeistä roolia tärkeänä ja ratkaisun tarjoavana välineenä, jonka avulla voidaan torjua radikalisoitumista ja ääriajattelua pitkällä aikavälillä ja myös edistää riskiryhmiin kuuluvien, erityisesti nuorten ja naisten integroitumista.

2.8.6

ETSK on hyvillään siitä, että epävirallisen koulutuksen merkitys virallisen koulutuksen täydentäjänä tunnustetaan, ja katsoo, että näiden koulutusmuotojen välisiä synergiaetuja olisi vahvistettava. Poliittista sitoutumista epäviralliseen koulutukseen olisikin lujitettava ja epävirallista koulutusta varten olisi osoitettava enemmän määrärahoja, sillä se edistää nuorten kypsymisprosessia ja sosiaalista integroitumista kasvattamalla heitä aktiiviseen osallistumiseen ja demokraattisten arvojen vaalimiseen. Epävirallinen koulutus on myös oivallinen väline rauhan kulttuurin edistämiseksi.

2.9

Akateemiseen alaan ja koulutukseen liittyvä liikkuvuus: tietovajeen poistaminen

2.9.1

Nuorten liikkuvuus on olennainen osa vastausta Välimeren alueen haasteisiin. Muuttoliike arabimaissa on itse asiassa merkki korkeasti koulutettujen nuorten sosiaalisesta syrjäytymisestä. Siksi on tarpeen edistää sekä lähtö- että kohdemaita hyödyttävää muuttoliikettä. Tämä edellyttää pätevyyksien ja tutkintojen aiempaa parempaa tunnustamista ja akateemisen liikkuvuuden helpottamista. On myös parannettava niitä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevia lakeja ja säädöksiä, joita sovelletaan unionin alueelle tutkimustoimintaa, opiskelua, opiskelijavaihtoa, koulutusta tai vapaaehtoistyötä varten tuleviin EU:n naapurimaiden kansalaisiin.

2.9.2

Toisaalta yksi suurimmista Välimeren etelä- ja pohjoisrannan toisistaan erottavista ongelmista on tietovaje, minkä vuoksi ETSK pitää tarpeellisena toteuttaa toimia, joilla edistetään tieteellisen ja akateemisen tiedon tuottamista ja levittämistä. Komitea ehdottaa myös Euro–Välimeri-alueen yhteisten osaamis- ja tutkimusverkostojen perustamista ja edistämistä. Lisäksi ETSK pitää ensiarvoisen tärkeänä edistää tällaisen akateemisen ja tieteellisen tuotannon kääntämistä erityisesti arabian kielestä ja arabian kielelle.

2.9.3

ETSK kehottaa myös lisäämään oleskelujaksojen, vaihto-ohjelmien ja harjoittelujaksojen avulla toteutettavaa opiskelijoiden, opettajien, tutkijoiden ja tieteenharjoittajien liikkuvuutta, sillä se on keskeinen tekijä edistettäessä tutkimuksen laatua, nuorten työllistettävyyttä – myös vahvistamalla Erasmus+-ohjelman tehokasta täytäntöönpanoa ja tuloksellisuutta Euro–Välimeri-alueen maissa –, tiedon kiertokulkua ja kulttuurien välistä vuoropuhelua.

2.10

Tiedotusvälineet ja kulttuurien välinen vuoropuhelu: suvaitsevaisuuden avaimet

2.10.1

Paikallisten tiedotusvälineiden moniarvoisuus, riippumattomuus ja ammattitaitoisuus ovat sosiaalisen edistymisen takeita ja edistävät näiden tiedotusvälineiden toimintaa muutosten käynnistäjinä naapurimaissa.

2.10.2

ETSK korostaa tarvetta edistää vuoropuhelua ja yhteistyötä tiedotusvälineiden keskuudessa Euro–Välimeri-alueella, jotta voidaan parantaa ja vahvistaa ammatillisia standardeja ja niihin liittyviä lainsäädännöllisiä puitteita. Myös osallistuminen media- ja sananvapauden takaamiseen ja suojelemiseen on ratkaisevan tärkeää.

2.10.3

On tunnustettava tiedotusvälineiden rooli kulttuurien välisen vuoropuhelun parantamisessa ja vastavuoroisen kunnioituksen, suvaitsevaisuuden ja tuntemuksen edistämisessä. Nykyisessä tilanteessa, jossa länsimaiden vastaiset puheet eteläisissä maissa ja muukalaisvastaiset populistiset puheet Euroopassa ovat lisääntyneet, on tarpeellisempaa kuin koskaan ryhtyä ponnisteluihin, joilla voidaan torjua tällaisia puheita ja näkemyksiä, joissa asetetaan vastakkain eri kansakunnat, kulttuurit ja uskonnot ja luodaan mustavalkoista ja toisensa pois sulkevaa vastakkainasettelua.

2.10.4

ETSK suhtautuukin myönteisesti sellaisten hankkeiden toteuttamiseen, joiden avulla suojellaan Euroopan nykyisen monimuotoisuuden kunnioittamista ja edistetään suvaitsevaisuutta sekä vinoumista, stereotypioista ja vääristyneistä käsityksistä vapaata tiedonvälitystä. Tällainen hanke on esimerkiksi islaminpelkoa espanjalaisissa tiedotusvälineissä valvova seurantakeskus (12), joka edistää rasismista vapaata tiedonvälitystä. Komitea kannustaa puolestaan käynnistämään tähän tavoitteeseen pyrkiviä monialaisia hankkeita.

2.10.5

Turvallisuuskysymysten lisäksi myös mahdollisuuksien puuttuminen etenkin nuorilta voi olla yksi epävakauden syistä ja radikalisoitumisprosessin taustalla vaikuttavista tekijöistä. Ääriajattelua ja rasismia on ehkäistävä ja torjuttava edistämällä kulttuurien välistä vuoropuhelua. Kulttuurien ja uskontojen väliselle vuoropuhelulle omistautuneiden instituutioiden ja verkostojen onkin vahvistettava synergioitaan ja keskinäistä täydentävyyttään merkittävämmän vaikutuksen aikaansaamiseksi.

2.10.6

Radikalisoitumisen ja väkivaltaisen ääriajattelun torjuntaan on otettava mukaan Välimeren maiden talous- ja sosiaalineuvostot, taloudelliset ja sosiaaliset toimijat ja koko kansalaisyhteiskunta. Tätä varten tarvitaan vaihto- ja yhteistyömekanismeja, joita varten on osoitettava määrärahoja, ja keskustelua oikeudenmukaisuuteen, sukupuolten eriarvoisuuteen, vihapuheeseen, nuorisotyöttömyyteen ja luku- ja kirjoitustaidottomuuteen liittyvistä kysymyksistä osana laajempia ponnisteluja, joilla pyritään torjumaan radikalisoitumista ja joihin kuuluu myös kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen. Mainittakoon tässä yhteydessä erityisesti radikalisoitumisen torjuntaverkoston (RAN) (13) ja sen asiantuntijakeskuksen toiminta.

2.10.7

ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä edistää alueen älymystön, taiteilijoiden ja kulttuurialan toimijoiden välistä vaihtoa, sillä he ovat yhteiskunnallisen muutoksen keskeisiä levittäjiä. Tätä vaihtoa voidaan tukea vuoropuhelua ja vastavuoroista tuntemusta edistävien yhteisten hankkeiden avulla. ETSK kannustaa myös lisäämään koordinointia ja yhteistyötä kulttuuriperinnön suojelemisessa sekä tehtäessä tunnetuksi ja tuotaessa esiin alueen erilaisia kulttuuri- ja taidealoja ja -suuntauksia arvokkaana tekijänä koheesion ja vastavuoroisen tuntemuksen kannalta.

2.11

Kansalaisyhteiskunta ja yhteiskunnallisten toimijoiden väliset synergiat: osallistavia foorumeita keskusteluun

2.11.1

Välimeren pohjoispuolen talouskriisi ja muukalaisvihamielisyys sekä vaatimukset sananvapaudesta ja taistelu ihmisoikeuksien puolesta Välimeren eteläpuolisissa maissa ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat olennaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien saavuttamiseen Euro–Välimeri-alueen maiden yhteiskunnissa.

2.11.2

Ihmisoikeuksien edistämisestä marraskuussa 2015 annetussa Euroopan parlamentin mietinnössä (14) todetaan tähän liittyen, että kansalaisyhteiskunnalle annettavaa tukea on lisättävä. Tästä huolimatta kansalaisyhteiskunnan järjestöjen näkyvyys on eteläisissä maissa edelleen vähäinen, kun otetaan huomioon niiden ponnistelut ja niiden toisinaan kohtaamat riskit sekä asema sosiaalisten muutosten edistäjinä. Välimeren maiden talous- ja sosiaalineuvostot voivat tässä mielessä toimia tiedon levittämis-, tapaamis- ja keskustelufoorumeina.

2.11.3

ETSK katsoo, että järjestöjen verkosto muodostaa osallisuutta edistävän tilan. ETSK pitääkin tarpeellisena, että Euroopan komissio lisää tukea hankkeille, joita järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta toteuttaa taloudellisten ja yhteiskunnallisten organisaatioidensa, järjestöjensä ja niiden muodostamien verkostojen välityksellä. Myös asiaankuuluvien eri toimijoiden välisiä kumppanuuksia ja synergioita on syytä tehostaa.

2.11.4

ETSK katsoo, että Euro–Välimeri-alueen ministerien tulisi tehdä yhteistyötä Välimeren alueen talous- ja sosiaalineuvostojen ja muiden vastaavien elinten huippukokouksen kanssa konkreettisissa hankkeissa, yhteistyön kuitenkaan rajoittamatta kansalais- ja kulttuurijärjestöille annettavaa tukea.

2.12

Naiset taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien keskiössä

2.12.1

Naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamisesta Istanbulissa (15) (2006), Marrakeshissa (16) (2009) ja Pariisissa (17) (2013) järjestetyissä kolmessa Euro–Välimeri-alueen ministerikokouksessa hallitukset sitoutuivat panemaan täytäntöön seuraavat hyväksytyt sitoumukset: naisten ja miesten yhtäläiset oikeudet osallistua poliittiseen, taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen elämään, kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän torjuminen sekä asenteiden ja käyttäytymistapojen muuttamiseen tähtäävä toiminta sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi, jotta voidaan edistää naisten voimaannuttamista paitsi oikeuksien osalta myös käytännössä.

2.12.2

Eteläisen Välimeren alueen maissa toteutetuista lainsäädännöllisistä muutoksista huolimatta Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP katsoo, että naisten tasa-arvon saavuttamiseen taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien osalta on vielä pitkä matka.

2.12.3

ETSK panee merkille suuren eron, joka on havaittavissa yhtäältä virallisten julkilausumien, instituutioiden tekemien ehdotusten ja jopa voimassa olevan lainsäädännön ja toisaalta naisten arjessaan yhteisöjensä jäseninä kohtaaman todellisuuden välillä, ja huomauttaa tarpeesta yhdenmukaistaa kansalliset säädökset perustuslakien kanssa ja korjata sellaiset lainsäädännölliset puutteet, jotka yhä mahdollistavat naisia syrjivät käytännöt.

2.12.4

ETSK korostaa tähän liittyen tarvetta tarjota välineitä lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien yhteisöjen – tuomioistuinten, turvallisuusjoukkojen, yritysten, opetushenkilöstön, tiedotusvälineiden, talous- ja sosiaalineuvostojen kaltaisten elinten jne. – kouluttamista ja valistamista varten.

2.12.5

Oikeuksien vahvistamiseksi ja parempien tulosten saavuttamiseksi ETSK suosittelee luomaan yhteyksiä paikallishallinnon ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välille sukupuolten tasa-arvoon liittyen, sillä niillä on enemmän tietoa väestön ongelmista ja tarpeista. Tätä eri toimijoiden yhdessä tekemää työtä voidaan tukea korkeakoulujen (yliopistojen ja erikoisalojen tutkimuskeskusten) panoksilla. Yksi esimerkki tästä on Euro–Välimeri-alueen naissäätiö (Euro-Mediterranean Women’s Foundation) (18), joka on toteuttanut yhdessä naisten oikeuksien liittojen kattojärjestön, Marrakeshin alueviranomaisen, Cadi Ayyadin yliopiston, alueellisen ihmisoikeusvaliokunnan ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa lapsiavioliittojen vastaisen valistuskampanjan.

2.12.6

ETSK pyytääkin Välimeren unionin jäsenvaltioiden ministereitä ottamaan nämä asiat huomioon seuraavassa ministerikokouksessa ja osoittamaan näihin toimiin ja kampanjoihin määrärahoja.

2.12.7

ETSK katsoo, että edellä mainittujen seikkojen huomiotta jättämisellä on huomattavat vaikutukset. Lapsiavioliitot, koulunkäynnin varhainen keskeyttäminen ja sen seurauksena naisten aliarviointi työmarkkinoilla ja politiikassa ovat eräitä niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat kielteisesti erityisesti naisten ja tyttöjen oikeuksien saavuttamiseen.

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/44

Esittelijä:

Brenda KING

Toinen esittelijä:

Lutz RIBBE

1.1

Eurooppa on kaikkien muiden maailman alueiden tavoin kolmen merkittävän ongelman edessä: 1) maapallon luonnonvarojen ehtyminen, ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen mukaan luettuina, 2) sosiaalinen eriarvoisuus, mukaan lukien nuorisotyöttömyys ja ihmisten syrjäytyminen taantuvan teollisuuden alueilla sekä 3) kansalaisten hallintoa, politiikan valtaapitäviä, EU:ta ja sen hallintorakenteita sekä muita instituutioita kohtaan tunteman luottamuksen hiipuminen.

1.2

Näitä kolmea merkittävää ongelmaa on tarkasteltava digitalisaation (merkittävä megatrendi) ja globalisaation taustaa vasten, sillä ne ovat vaikuttaneet tuntuvasti EU:n työmarkkinoihin, ja niiden vaikutus tulevaisuudessa on vieläkin voimakkaampi. Erityisesti digitalisaatio voi joko helpottaa näiden kolmen ongelman ratkaisemista tai kärjistää niitä. Se, onko digitalisaatiolla myönteinen vai kielteinen vaikutus, riippuu siitä, miten sitä hallitaan poliittisesti.

1.3

Näiden kolmen merkittävän ongelman ja digitalisaation välistä vuorovaikutusta koskevan perusteellisen analyysin pohjalta ETSK kehottaa komissiota laatimaan EU:n kestävää kehitystä varten pitkän aikavälin strategian sellaisten toimenpiteiden edistämiseksi, joilla pyritään vahvistamaan sen taloutta sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien hyötyjen aikaansaamiseksi. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään esittämään ongelmia ja näkökohtia, jotka tulisi ottaa huomioon pitkän aikavälin strategiaa laadittaessa.

Jotkut ihmiset vastustavat muutoksia. Keskellä jatkuvia teknologisia läpimurtoja joidenkin ihmisten intressissä on säilyttää nykytilanne. Toiset ihmiset voivat tuntea epävarmuutta yrittäessään mukautua jatkuvasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Toisille muutokset eivät ole riittävän nopeita (esim. vihreän energian kannattajat). Poliittisten päättäjien olisi otettava nämä pelot huomioon ja puututtava ongelmaan suoraan sen sijaan, että he turvautuvat nykytilanteen säilyttämiseen. Ensimmäinen askel olisi aloittaa avoin keskustelu ongelmista ja vahvistaa osallistavaa demokratiaa, eurooppalainen kansalaisaloite mukaan luettuna.

1.4

Toimettomaksi jääminen ei ole mahdollista. Tarvitaan poliittista tahtoa muutoksen ohjaamiseksi oikeaan suuntaan. Talouskehityksen, ympäristönsuojelun ja sosiaalipolitiikkojen välisten kytkösten on oltava nykyistä vahvempia. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon ja toteuttamisen sekä asianmukaisesti hallitun vähähiiliseen talouteen ja digitaalitalouteen siirtymisen myötä ratkaistaan EU:n edessä olevat merkittävät ongelmat ja tehdään EU:sta yksi tämän uudenlaisen teollisen vallankumouksen voittajista. Komitea suosittaa, että komissio ryhtyy kiireellisesti kehittämään politiikkoja, joita se hahmottelee seuraavia vaiheita käsittelevässä asiakirjassaan (komission työasiakirja) (1), ja keskittyy enemmän kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen sisällyttämiseen kaikilta osin EU:n toimintapolitiikan puitteisiin ja komission nykyisiin painopisteisiin vuoteen 2050 ulottuvan oikeudenmukaista ja kilpailukykyistä EU:ta tarkoittavan vision laatimiseksi.

1.5

Vahvan poliittisen panostuksen tarvetta ei pidä käsittää väärin. Vaikka asianmukainen sääntelykehys on siirtymisen muokkaamisen kannalta välttämätön, EU tarvitsee toimintasuunnitelman, joka vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa, että sen on pyrittävä oikeudenmukaiseen globalisaatioon, otettava tavoitteeksi kilpailukyvyn lisääminen, tehtävä EU:sta johtaja uusien teknologioiden alalla, huolehdittava siitä, ettei kukaan jää kehityksestä jälkeen, poistettava köyhyys ja luotava toimintaympäristö, joka palauttaa ihmisten luottamuksen poliittisiin järjestelmiin ja monenvälisiin hallintomuotoihin (2). Sen ohella, että linjavalinnat näyttävät suuntaa monilla eri toiminta-aloilla, niillä on myös pyrittävä aktivoimaan kansalaisyhteiskunnan valtava potentiaali. Yhteiskunnallinen yrittäjyys, kansalaisaloitteet ja yhteisöllinen työ ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten kestävä kehitys on saavutettavissa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla erityisesti, kun on kyse välttämättömästä siirtymisestä kohti vähähiilistä taloutta tai kiertotaloutta. Uusiutuvista lähteistä saatavan energian hajautettu tuotanto on paras mittapuu tässä yhteydessä.

1.6

Lähitulevaisuudessa komission ja ETSK:n tulisi toteuttaa yhdessä lisää toimia keskeisillä strategisilla toiminta-aloilla, joita analysoidaan tässä lausunnossa ja joita ovat esimerkiksi seuraavat:

1.7

Tämän politiikkayhdistelmän toteuttaminen edellyttää kattavaa ja johdonmukaista strategiaa. ETSK suosittaa, että strategia suunnataan pitkälle aikavälille ja että se on selkeä, horisontaalisesti ja vertikaalisesti yhdennetty, helposti hallinnoitavissa ja osallistava. Siksi ETSK:n mielestä on olennaisen tärkeää varmistaa, että vuoteen 2050 ulottuva siirtyminen suunnitellaan ja toteutetaan niin, että kansalaisyhteiskunnan edustajat pystyvät osallistumaan täysipainoisesti. Osallistavan demokratian vahvistamiseksi komission olisi pohdittava yksinomaista lainsäädännöllistä aloiteoikeuttaan.

(1)

Miten vastataan planeettamme rajallisuuteen ja kokonaisvaltaiseen ekologiseen haasteeseen, ilmastonmuutos ja biologisen monimuotoisuuden häviäminen mukaan luettuina?

(2)

Miten vastataan kasvavaan sosiaaliseen eriarvoisuuteen globalisoituneessa maailmassa?

(3)

Miten vastataan siihen, että kansalaisten tuki hallinnolle ja instituutioille vähenee?

3.1.1

Alustatalous, tekoäly, robotiikka ja esineiden internet – maailmanlaajuiset muutokset näillä aloilla ovat laajakantoisia ja kiihtyviä ja vaikuttavat ennemmin tai myöhemmin kaikkiin talouden aloihin ja yhteiskuntaan. Digitaaliteknologia on tulossa laajojen yhteiskunnan osien ulottuville, joskaan tietyt ryhmät eivät välttämättä pääse hyödyntämään näitä erittäin tehokkaita digitaalisia välineitä.

3.1.2

Digitaalitekniikan lähentyminen nanotekniikan, biotekniikan, materiaalitieteen, uusiutuvan energian tuotannon ja varastoinnin ja kvanttilaskennan kanssa saattaa synnyttää uuden teollisen vallankumouksen (4). Jotta Eurooppa voisi johtaa uutta maailmanlaajuista teknologista ja taloudellista kilpailua, tarvitaan erittäin suuria investointeja ja uusia aloitteita.

3.1.3

Digitalisaatioon liittyy monenlaisia etuja. Se synnyttää uusia tuotteita ja palveluja, jotka hyödyttävät kuluttajia. Digitalisaatio voi auttaa saavuttamaan tietyt kestävän kehityksen tavoitteet nostamalla maailmanlaajuista tulotasoa, parantamalla ihmisten elämänlaatua, luomalla mahdollisuuksia kehittää entistä osallistavampia demokratiamalleja ja lisäämällä laadukkaiden työpaikkojen määrää sekä EU:n yleistä kilpailukykyä aivan kuten tapahtui aiemmissa teollisissa vallankumouksissa. Siihen liittyy myös uhkia – tutkimusten mukaan digitalisaatio voi tuhota paljon useampia työpaikkoja kuin mitä se luo.

3.1.4

Digitaaliteknologia johtaa tuotannon ja kulutuksen selkeään lähentymiseen, minkä johdosta ylituotanto minimoituu. Näin voidaan pienentää EU:n ympäristöjalanjälkeä. Resurssien kulutusta voidaan vähentää taloudellisten hyödykkeiden suoralla kaupalla, joka voi tapahtua vertaisten välillä tai jakamistalouden kautta. Digitaaliteknologialla edistetään esimerkiksi yhteiskuljetuspalvelujen ja itseohjautuvien ajoneuvojen yleistymistä, mikä voi parantaa liikkuvuusjärjestelmien ekologista kestävyyttä.

3.1.5

Digitalisaatio ei kuitenkaan itsessään ole kestävää. Markkinoille pääsyyn ja mittakaavaetuihin liittyy esteitä, jotka saattavat estää kansalaisia hyödyntämästä sen potentiaalia. Digitalisaatio saattaa lisätä eriarvoisuutta erityisesti, kun otetaan huomioon, että se voi aiheuttaa häiriöitä työmarkkinoilla ja luoda polarisoitumista tilanteessa, jossa monia tasoltaan matalaa tai keskitasoista ammattitaitoa edellyttäviä työpaikkoja uhkaa automaatio. Robotisaatio ja alustatalous saattavat uhata vakavasti monia työpaikkoja EU:ssa, ja ne luovat uudenlaisia riskejä, sillä suurin osa asianomaisista teknologioista perustuu dataan, erityisesti henkilötietoihin.

3.1.6

Uudet mahdollisuudet luoda vaurautta hyödyttävät usein vain tiettyä ihmisryhmää: korkeasti koulutettuja henkilöitä, joilla on hyvät sosiaaliset taidot ja korkea riskitoleranssi. Suurimman hyödyn digitaalisista innovaatioista saavat yleensä henkistä, taloudellista ja fyysistä pääomaa tarjoavat tahot, kuten innovoijat, osakkeenomistajat, sijoittajat ja korkeasti koulutetut työntekijät. Pelkona on, että digitaaliteknologiasta tulee yksi suurimmista syistä, joiden vuoksi tulotaso polkee paikallaan tai jopa laskee.

3.1.7

Digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi tarvitaan aktiivista ja kattavaa politiikkaa, kun otetaan huomioon edellä mainitut kolme merkittävää ongelmaa. Digitalisaatiosta johtuvia riskejä on myös seurattava ja hallittava. ETSK:n olisi jatkossakin työskenneltävä aktiivisesti näiden kysymysten parissa.

3.2.1

Koska EU on sitoutunut ilmastonmuutoksen maailmanlaajuiseen torjuntaan (eli Pariisin sopimukseen) ja pyrkii edistämään luonnonvarojen suojelua, sen on kiireellisesti ja perinpohjaisesti pienennettävä taloutensa ympäristöjalanjälkeä. Ekologisen kriisin vaikutukset ovat jo havaittavissa. Maailmanlaajuisella tasolla väestönkasvu, fossiilisiin polttoaineisiin perustuva pitkän aikavälin talouskasvu ja kestävän kehityksen vastainen resurssien ja maan käyttö lisäävät ympäristöön kohdistuvaa painetta. Keskeisenä haasteena, joka ilmenee myös kestävän kehityksen tavoitteissa, on varmistaa, että talouden kehitys ja kasvu pysyvät maapallon mahdollisuuksien rajoissa, ajatellen niin ilmastonsuojelua, resurssien käyttöä ja hallintaa, ilman ja veden laatua kuin maa- ja merialueiden biologisen monimuotoisuuden suojeluakin.

3.2.2

Talouden perinpohjainen hiilivapaaksi saattaminen edellyttää kiireellistä muutosta monilla talouden aloilla. Siirtymä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin edellyttää enemmän energia-alan joustavuutta ja taitotietoa. Tuottajakuluttajien (5) tuottamaan energiaan liittyvän yleisen kehityksen olisi myös oltava tärkeä ja pysyvä osa EU:n energiapolitiikkaa (6). Liikennejärjestelmiin on tehtävä rakenteellisia muutoksia sähköistämisen ja autojen yhteiskäytön avulla. Asuntoja ja infrastruktuuria on uudistettava. Edistyksellinen biotalous saattaa olla merkittävä tekijä, joka vauhdittaa talouden viherryttämistä.

3.2.3

EU:n on luovuttava nykyisestä lineaarisesta ”ota, valmista, kuluta, hävitä” -talousmallista ja siirryttävä kiertomalliin, joka on luonnostaan uusiutuva, jossa mahdollisuuksien mukaan turvaudutaan uusiutuviin luonnonvaroihin ja jossa säilytetään tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo taloudessa mahdollisimman pitkään. Digitalisaatiolla voi olla tärkeä rooli tässä yhteydessä (ks. kohta 3.1.4).

3.2.4

Siirtyminen vähähiiliseen ja ympäristöystävälliseen kiertotalouteen tarjoaa tilaisuuden parantaa EU:n kilpailukykyä ja selviytymiskykyä. Se voi kohentaa EU:n kansalaisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Se vähentää myös riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden ja kriittisten raaka-aineiden tuonnista ja luo vakaan perustan taloudelliselle vauraudelle.

3.2.5

Hiilestä irtautumiseen ja ekologiseen siirtymään liittyy kuitenkin sosiaalisia haasteita (7), koska työpaikat vähenevät teollisuudenaloilla, joiden ekologinen jalanjälki on suuri. Strategisena poliittisena tehtävänä on hyväksyttävä se, että hyödynnetään hiilivapaaksi saattamiseen ja ekologiseen siirtymään liittyviä mahdollisuuksia kaikilta osin uusien työpaikkojen luomiseksi ja sosiaaliturvan parantamiseksi, jotta nettotase on mahdollisimman positiivinen.

3.2.6

Siirtymää kohti vähähiilistä kiertotaloutta on edistetty kansalaisten, paikallisviranomaisten, kuluttajien ja innovatiivisten yrityksien johtamilla, niin energiaan kuin elintarvikkeisiin liittyvillä alhaalta ylöspäin etenevillä aloitteilla. Sen sijaan, että edistettäisiin merkityksellisiä aloitteita ja luotaisiin kriittistä massaa kaikkialla EU:ssa, mikä vaikuttaisi myönteisesti työmarkkinoihin ja sosiaaliturvaan, lisäedistys pysähtyy usein hallinto- ja sääntelyjärjestelmistä johtuviin esteisiin. Ei olla täysin tietoisia siitä, että alhaalta ylöspäin etenevät aloitteet voivat olla tehokas väline hiilivapaaksi saattamiseen ja ekologiseen siirtymään liittyvien sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän potentiaalin esille tuomiseksi on tarpeen poistaa rakenteelliset tekijät, jotka estävät resurssipulasta kärsiviä henkilöitä saamasta tarvitsemiaan resursseja (erityisesti pääomaa ja merkityksellistä tietoa).

3.3.1

Samalla kun globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat merkittävästi lisänneet maailmanlaajuista kauppaa ja vaurautta, globalisaation ja teknologisen kehityksen yhdistelmä on myös osaltaan lisännyt sosiaalista (ja ympäristöön liittyvää) eriarvoisuutta. Oxfamin mukaan pelkästään kahdeksan henkilön – jotka ovat kaikki miehiä – omaisuus on yhtä suuri kuin maailman väestön köyhimmän puoliskon omaisuus.

3.3.2

Euroopassa eriarvoisuuden kuilu kasvaa. OECD:n tuoreen tutkimuksen mukaan tuloerot ovat edelleen ennätyksellisen suuret EU:ssa. 1980-luvulla yhteiskunnan varakkaimman 10 prosentin keskimääräiset tulot olivat seitsenkertaiset köyhimmän 10 prosentin tuloihin verrattuna. Nyt ne ovat 9,5-kertaiset. Varallisuus jakautuu vielä epätasaisemmin: 10 prosenttia vauraimmista kotitalouksista pitää hallussaan 50:tä prosenttia koko varallisuudesta, kun vastaavasti 40 prosenttia vähiten vauraista kotitalouksista omistaa vain vähän yli kolme prosenttia (8).

3.3.3

Kasvun ja nettotulojen irtaantuminen toisistaan on yksi syy, jonka vuoksi eriarvoisuus kasvaa EU:ssa. Vaikka euroalueen bkt kasvoi yli 16 prosenttia vuosina 2008–2015 (yli 17 prosenttia 28 jäsenvaltion EU:ssa), kotitalouksien käytettävissä olevien nettotulojen kasvu hidastui ja oli vain kaksi prosenttia 28 jäsenvaltion EU:ssa.

3.3.4

Tuottavuus on noussut 24 OECD-maassa 27 prosenttia vuodesta 1995 lähtien, kun vastaavasti työstä maksettava keskimääräinen korvaus on jäänyt kehityksestä jälkeen ja noussut vain 22 prosenttia. Mikä pahempaa, työntekijöiden tulotaso on noussut paljon vähemmän väestöryhmässä, jonka nettopalkat ovat alhaisemmat. Palkkaerot ovat kasvaneet kuluneiden 20 vuoden aikana kaikissa EU:n jäsenvaltioissa Espanjaa lukuun ottamatta. Suuntaus on voimakkain Unkarissa, Puolassa, Tšekissä ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (9).

3.3.5

Riskinä on, että nämä erot kasvavat entisestään työn luonteen muuttuessa. Esimerkiksi robotiikan avulla toteutettava monimutkaisten teollisuusprosessien automaatio uhkaa vähentää sellaisten keskitason ammattitaitoa edellyttävissä työtehtävissä toimivien ja jopa alemman tason korkeasti koulutettujen toimihenkilöiden kysyntää, jotka hoitavat nykyään näitä monimutkaisia tehtäviä. Tämä lisää todennäköisesti edelleen työmarkkinoiden polarisoitumista, sillä uusia työpaikkoja luodaan joko (vielä) korkeampaa koulutusta edellyttävässä kategoriassa (tuotteiden/palvelujen kehittäminen ja ylläpito) tai palvelusuuntautuneemmassa vähäistä ammattitaitoa edellyttävässä kategoriassa. OECD:n mukaan yhdeksän prosenttia työpaikoista on uhanalaisia automaation takia ja 25 prosentissa työpaikoista työtehtävät muuttuvat merkittävästi.

3.3.6

Valtioiden vastaukset digitalisaation vaikutuksiin ovat yleensä reagoivia pikemminkin kuin ennakoivia, ja ne on suunnattu lähinnä digitalisaation sivuvaikutusten hillitsemiseen sen sijaan, että pyrittäisiin hyödyntämään sen mahdollisia etuja. Valtiovallan vastauksissa on otettava nykyistä paremmin huomioon haaste, joka liittyy työntekijöiden edustukseen ja osallistumiseen, sillä ne ovat henkiseen pääomaan investoimisen tärkeä näkökohta muuttuvilla työmarkkinoilla. ETSK voisi jatkossakin analysoida perusteellisesti digitalisaation vaikutuksia työn luonteeseen.

3.4.1

Eriarvoisuuden lisääntyminen, joka johtuu vain osaksi globalisaatiosta ja teknisestä kehityksestä, on osaltaan lisännyt epäluottamusta julkista valtaa, politiikan valtaapitäviä, kansainvälisiä organisaatioita, instituutioita ja globaalia hallintoa kohtaan. Se on myös kiihdyttänyt populististen liikkeiden nousua ja perinteisten poliittisten puolueiden taantumista. Nuorten nukkuminen vaaleissa (puhumattakaan äänestämisestä järjestelmää vastaan) on erityisen huolestuttavaa: ainoastaan 63 prosenttia 15–30-vuotiaista eurooppalaisista äänesti vuonna 2015 toimitetuissa vaaleissa (10).

3.4.2

Monet EU:n kansalaiset kokevat etääntyneensä poliittisesta päätöksenteosta jäsenvaltio- ja EU-tasolla. Perinteiset demokraattiset prosessit eivät heidän mielestään anna heille mahdollisuutta vaikuttaa keskeisen tärkeisiin päätöksiin. Usean sidosryhmän lähestymistapa (esim. kestävän kehityksen YK-toimintaohjelmassa Agenda 2030) on osallistava demokraattinen malli ja keino vastata tähän epäluottamukseen.

3.4.3

Siirtymistä kestävälle uralle ei voida eikä pidä määrätä ylhäältä alaspäin, koska sen onnistuminen edellyttää pohjakseen laajaa kannatusta sekä yrityksien, paikallis- ja alueyhteisöjen, työntekijöiden ja kansalaisten enemmistön aktiivista osallistumista. Sen on perustuttava alhaalta ylöspäin ja ylhäältä alaspäin etenevään yhteistyöhön. Eri sidosryhmien yhteenliittymiä hyödynnettiin laadittaessa kestävän kehityksen YK-toimintaohjelman Agenda 2030:n puitteita, ja niitä on nyt alettu hyödyntää ilmastotoimien alalla (11). Ne voivat toimia sellaisen osallistavan demokraattisen hallintomallin esikuvana, jota voidaan soveltaa kaikilla politiikan aloilla, ja helpottaa uudistuksia ja innovointia.

3.4.4

Erityisesti nuorempi sukupolvi vaatii tavanomaisten poliittisten puolueiden ja elimien sijaan tavanomaisesta poikkeavia poliittisen osallistumisen muotoja. Energiayhteisöt, kansalaisten ja kuntien väliset kumppanuudet, joilla edistetään energiatehokkuutta (esim. sopimusmallien avulla) tai jätehuoltoa, sekä siirtymäkaupunkialoitteet, yhteisön tukema maatalous, poliittiset blogit ja muut internet-formaatit ja vaikkapa paikallista valuuttaa koskevat aloitteet tarjoavat poliittisen osallistumisen vaihtoehtoisia muotoja. Ne eivät tietenkään korvaa perinteistä poliittista toimintaa, mutta ne voivat edistää merkittävästi poliittista sosiaalistumista ja integroitumista yhteiskuntaan.

3.4.5

Internetiin liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen on toinen lupaava lähestymistapa, jolla voidaan murtaa poliittisia pattitilanteita. Tietoa ei ole koskaan ollut yhtä vapaasti saatavilla kuin hajautetussa verkossa, jolla ei ole perinteistä valvojaa. Tämä aiheuttaa yhteiskunnalle uusia haasteita, kuten on havaittu totuudenjälkeistä politiikkaa tai valeuutisia koskevien ilmiöiden kohdalla. Samaan aikaan kansalaiset, erityisesti nuoret, kuitenkin tarttuvat innolla vaihtoehtoisiin ja ei-hierarkkisiin aktivismin muotoihin ja hyödyntävät ahkerasti internetin sosiaalisia verkostoja.

3.4.6

Sähköinen hallinto saattaa synnyttää hallintomalleja, joissa suuri yleisö osallistuu ennennäkemättömän laajasti poliittiseen päätöksentekoon. EU:n olisi kiinnitettävä huomiota Viron kaltaisiin jäsenvaltioihin, joissa on jo saavutettu merkittävää edistystä. Digitalisaation myötä kansalaiset pystyvät osallistumaan päätöksentekoprosesseihin suhteellisen vähäisin kustannuksin. On kuitenkin saatu näyttöä siitä, että ”keskiluokkavääristymä” (keskiluokkaan kuuluvien suurempi edustus osallistumisen mahdollistavilla foorumeilla) on havaittavissa myös sähköisen osallistumisen alalla. ETSK:lla on hyvät edellytykset aloittaa vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan tasolla tästä asiasta.

—

hyödyntämään parhaalla tavalla digitaalista vallankumousta uuden, kilpailukykyisen ja kestäväpohjaisen talouden luomiseksi

—

siirtymään kohti hiilivapaata ja ympäristöystävällistä kiertotaloutta varmistaen siirtymän oikeudenmukaisuuden kaikkien kannalta

—

luomaan vakaa Euroopan sosiaalinen malli

—

varmistamaan enemmän kansalaisiin suuntautunut ja hajautetumpi demokraattinen järjestelmä hyödyntäen samalla oikeudenmukaisen talousyhteistyön tuottamia etuja maailmanlaajuisesti.

4.1

ETSK katsoo, että kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen (COP21) avulla elvytetään näkemys EU:sta sellaisena kuin sen haluamme (12)  (13). Komission on vauhditettava näiden sopimusten täytäntöönpanoa kehittämällä linjauksia, joita se esittelee seuraavia toimia käsittelevässä tiedonannossaan, ja sisällyttämällä ne kaikilta osin EU:n toimintapolitiikan puitteisiin ja komission nykyisiin painopisteisiin. ”EU sellaisena kuin sen haluamme” -visiossa samoin kuin Agenda 2030:ssa (kestävän kehityksen tavoitteet) yksilö sijoitetaan yhteiskunnan ja talouden keskipisteeseen, ja kaikille annettaisiin mahdollisuus päättää, miten he haluavat täyttää tarpeensa sopusoinnussa sosiaalisen ja ekologisen ympäristön kanssa. Ajatus ei ole utopistinen. Todellisuudessa EU:lla on nyt teknologiset ja taloudelliset edellytykset panna visio täytäntöön: esineiden internet ja massadata, monimutkaisten prosessien hallinta mobiilisovellusten avulla, tuotannon supistamiseen ja tuotantokustannusten alentamiseen perustuva tuottajakuluttajuus (esim. uusiutuvat energiamuodot ja 3D-tulostus), uudet transaktio- ja maksumenetelmät (lohkoketju, bitcoinit ja älykkäät sopimukset), osuustoiminnan ja jakamistalouden kaltaiset uudet liiketoimintamallit sekä muut innovaatiot.

4.2

Kaikki nämä innovaatiot voivat osaltaan edistää sitä, että visio toteutuu, mutta se edellyttää strategiaa, joka tarjoaa ratkaisuja kolmeen innovointiin liittyvään haasteeseen. Strategiaan sisältyy uusi hyvinvoinnin käsite, joka ulottuu bkt:tä laajemmalle ja jossa tavoitteena on taloudellisen vaurauden, sosiaalisen osallisuuden, ympäristövastuun ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien yhdennetty edistäminen.

4.3

Toimettomaksi jääminen ei ole mahdollista. Jos EU ei ole halukas tai kykenevä kehittämään ja panemaan täytäntöön kattavaa strategiaa, Eurooppa ei ainoastaan jää tavoitteista kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda 2030:n ja ”EU sellaisena kuin sen haluamme” -vision osalta. Jos toimiin ei ryhdytä, suurena vaarana on, että kunkin merkittävän haasteen osalta epäonnistutaan: eurooppalainen työmarkkinajärjestelmä tuhoutuu, hiilestä irtautumisesta ja luonnonvarojen suojelusta luovutaan, koska ekologisen siirtymän sosiaalisia kustannuksia pidetään liian korkeina, ja sosiaalinen eriarvoisuus ja vieraantuminen lisääntyvät, mikä vaarantaa demokratian.

4.4

On ratkaisevan tärkeää, että strategiaan sisältyy täsmällisiä toimintapolitiikkaa koskevia suosituksia, jotta autetaan vastaamaan kolmeen merkittävään haasteeseen, joiden edessä EU on, ja jotta ”EU sellaisena kuin sen haluamme” -visio näin toteutuu.

—

innovointi

—

sääntely/hallinto

—

sosiaalipolitiikka

—

avoin pääsy

—

koulutus

—

tutkimus.

5.1.1

Innovointi: uusi teollinen vallankumous on EU:lle tilaisuus tulla teknologiseksi johtajaksi ja lisätä omaa kilpailukykyään globaaleilla markkinoilla. Taloudellisen arvon luomisesta ilman korkeita ulkoisia kustannuksia on tultava normaali liiketoimintamalli. EU tarvitsee innovatiivisia ja kannattavia yrityksiä, jotka investoivat kestäväpohjaiseen tuotantoon ja luovat laadukkaita työpaikkoja sekä taloudellisia perusteita hyvinvointia varten. Unionia kehitykseltään kestävämpään suuntaan vievän innovoinnin edistämiseksi on laadittava kehys, jossa palkitaan sellaisesta taloudellisesta toiminnasta, jolla ei ole lainkaan ulkoisia jalanjälkiä tai ne ovat merkittävästi pienempiä tai joka kuluttaa vain vähän resursseja. Näin mahdollistetaan kestävyysmallien innovoijien (ovat ne sitten kansalaisia, yrityksiä, kaupunkeja tai alueita) tehokas kilpailu sellaisten liiketoimintamallien kanssa, jotka kuluttavat runsaasti resursseja ja/tai joiden ympäristöjalanjälki on suuri. Ennakoivaa tukea – esim. mikroluottojen asettaminen pk-yritysten, kansalaisten, yksityisten kotitalouksien, yhteisöllisten aloitteiden sekä yhteisötalouden yritysten ja mikroyrityksien saataville – on myös myönnettävä sellaisille innovoijille, jotka esittävät uudenlaisia ratkaisuja ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin haasteisiin ja jotka toimivat varhaisina käyttöönottajina (14). Tässä yhteydessä yhteisestä eurooppapatentista voisi olla apua edellyttäen, että sen hankkimiskustannukset olisivat mahdollisuuksien rajoissa (15). Pk-yritysten osalta olisi tarkasteltava uudelleen toimenpiteitä uuden mahdollisuuden tarjoamiseksi, jotta vähennetään nykyisin hyvin yleistä riskien välttelyä EU:ssa (16). Toimilla on myös mahdollistettava kokeileminen kaikkialla EU:ssa erityisesti liikkuvuuden, jätehuollon, energian, maatalouden, koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla. Uusia markkinoita avautuu, kun muutetaan julkiset hankintamenettelyt digitaalisiksi, vähähiilisiksi ja ympäristöystävällisiksi kiertotalouden palveluiksi, joita tarjotaan sosiaalisesti osallistavalla tavalla.

5.1.2

Sääntely: sääntelykehyksen on vastattava kolmea tavoitetta. Ensinnäkin ulkoiset vaikutukset on hinnoiteltava mahdollisimman tarkasti, jotta voidaan kehittää liiketoimintamalleja, jotka auttavat saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteet (17). Toiseksi säännöksillä on taattava, että asianmukaisesti kehitetty digitaalinen infrastruktuuri otetaan käyttöön kaikkialla EU:ssa, myös maaseutualueilla, ja että se on kaikkien saatavilla (älykäs lämmitys, älykkäät sähköverkot ja sähköisen liikenteen verkostot). Oikeudellisessa mielessä niitä olisi käsiteltävä julkisina palveluina. Lisäksi koska digitalisaatio suosii yleensä alustoja, on olemassa riski, että suurilla digitaalisilla markkinoilla syntyy monopoleja. Tästä syystä tarvitaan toimia kartellien torjumiseksi (18). ETSK on myös esittänyt, että komission tulisi tutkia tapoja, joilla eurooppalaisia alustoja voitaisiin edistää siten, että lisäarvo säilyy paikallistalouksissa (19). Riippumaton eurooppalainen digitaalialustojen luokituslaitos voisi olla niiden markkinavoiman tasapainottamisen kannalta tärkeässä roolissa, ja se voisi toimia samoilla toimivaltuuksilla kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan arvioida alustojen hallinnointia kilpailun, työllisyyden ja verotuksen kannalta (20).

5.1.3

Sosiaalipolitiikka: hiilestä irtautumisesta ja digitalisaatiosta (ks. luku 3) johtuva muutos asettaa haasteita sosiaaliturvajärjestelmille, kun kyse on työpaikkojen menetyksestä aiheutuvan ongelman hallinnasta ja verotulojen vähenemisestä. Olisikin tutkittava ja kehitettävä uudenlaisia lähestymistapoja ja malleja, jotta voidaan varmistaa sosiaaliturvajärjestelmien kestäväpohjaisuus jäsenvaltioissa, vastata työelämän erilaisiin olosuhteisiin tulevaisuudessa ja tukea työntekijöitä ja yhteisöjä aloilla ja alueilla, joihin siirtymä vaikuttaa. ETSK on tarkastellut tulevaisuuden työmuotoihin liittyviä haasteita Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista antamassaan lausunnossa ja peräänkuuluttanut unionille yhtenäistä työllisyysstrategiaa, jossa käsitellään sellaisia kysymyksiä kuin investoinnit ja innovointi, työllisyys ja laadukkaiden työpaikkojen luominen, oikeudenmukaisten työolojen ja -ehtojen takaaminen kaikille, oikeudenmukaiset ja joustavat siirtymät, joita tuetaan aktiivisilla työmarkkinatoimenpiteillä, sekä kaikkien sidosryhmien, erityisesti työmarkkinaosapuolten, osallistuminen. Julkisilla investoinneilla olisi myös tuettava yhteisöjä, alueita ja työntekijöitä aloilla, joilla siirtymä on jo alkanut, sekä ennakoitava ja helpotettava tulevia rakenneuudistuksia ja siirtymistä vihreämpään ja kestäväpohjaisempaan talouteen (21).

5.1.4

Avoin pääsy: digitalisaatioon liittyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen vihreän ja oikeudenmukaisen talouden saavuttamiseksi edellyttää ennen kaikkea talouden yleistä avoimuutta, joka mahdollistaa sen, että ihmiset voivat aktiivisesti osallistua teknologisen kehityksen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja hyödyntää niitä (esim. energiaa koskevan digitaalisen tiedon yhdistäminen hajautettuun energiantuotantoon). Onkin ratkaisevan tärkeää poistaa talouden toimintaan osallistumisen esteet avoimien markkinoiden, avoimen datan, avoimen lähdekoodin mallien ja avoimien standardien avulla. Kutakin näistä osatekijöistä on pidettävä strategisia aloja, kuten energiaa, liikennettä, logistiikkaa ja tuotantoprosesseja, koskevien toimintapoliittisten ohjelmien ohjaavana periaatteena. Datasuvereniteetin käsitettä on kehitettävä, ja se on otettava käyttöön EU:n lainsäädännössä: EU:n kansalaisilla on oltava oikeus käyttää omia tietojaan omiin tarkoituksiinsa, määrittää, mitä henkilötietoja kolmannet osapuolet käyttävät, päättää siitä, miten tietoja käytetään, saada tietoa tietojen käytöstä ja valvoa käyttöä kaikilta osin sekä poistaa tiedot.

5.1.5

Koulutus: sekä vihreä talous että digitaalitalous edellyttävät erityisiä taitoja etenkin, koska tulevaisuudessa digitaaliteknologia on tärkeä väline EU:n talouden irrottamiseksi hiilestä (ks. kohdat 3.1.4 ja 3.2.3). Perusopetukseen ja elinikäistä oppimista koskeviin toimiin on sisällytettävä koulutusta, jolla kehitetään tarvittavia virallisia ja epävirallisia taitoja, mukaan lukien yhteistoimintaan perustuvan / yhteisöllisen työskentelyn ja yrittäjyyden kaltaisilla aloilla (22). Tämän asian osalta vuoropuhelua ja analyysejä on syvennettävä. Rakennerahastojen kohdennettua käyttöä suositetaan, jotta varmistetaan, että tuetaan tehokkaasti vihreään ja digitaaliseen osaamiseen liittyvän kuilun umpeen kuromista etenkin alueilla, jotka ovat jo edenneet siirtymävaiheeseen tai joihin siirtymä vaikuttaa tulevaisuudessa. EU:n koulutusjärjestelmissä on osoitettava määrärahoja koulutukseen ja taitojen kehittämiseen aloilla, joilla osaamista ei voida korvata tekoälyjärjestelmillä tai joilla ihmisiä tarvitaan täydentämään näitä järjestelmiä (esimerkiksi tehtävissä, joissa ihmisten vuorovaikutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa tai joissa ihmiset ja koneet työskentelevät yhdessä, sekä tehtävissä, joita haluamme ihmisten hoitavan jatkossakin) (23).

5.1.6

Tutkimus: digitaalinen, vihreä ja oikeudenmukainen talous toimii tulevaisuuden vaatimukset täyttävien talousmallien vertailuarvona. Tällainen talous on mahdollista luoda sellaisen asianmukaisesti kohdennetun tutkimuspolitiikan avulla, joka perustuu innovaatioiden, erityisesti digitaalisten innovaatioiden, ympäristö- ja sosiaalivaikutusten analysointiin. Tutkimus- ja kehitysvaroja on tässä yhteydessä asetettava sellaisten innovoijien saataville, jotka kehittävät uudenlaisia digitaaliteknologioita ja -palveluja, joilla vastataan ympäristöön liittyviin ja/tai sosiaalisiin haasteisiin. Niiden tukemiseksi on kehitettävä innovaatiohautomoiden verkosto.

5.2.1

Innovointi: osallistuminen on keskeinen osa demokratiaa. Vaalit ja edustus ovat yksi keino järjestää osallistuminen, mutta uusia innovatiivisia lähestymistapoja tarvitaan osallistumisen, sähköinen osallistuminen mukaan luettuna, järjestämiseksi. On tärkeää avata perinteinen poliittinen päätöksentekoprosessi ei-hierarkkisille, sosiaalisesti mukautumiskykyisille ja vähemmän virallisille poliittisen toiminnan muodoille sekä edistää kansalaisyhteiskunnan ajamia ja alhaalta ylöspäin suuntautuvia aloitteita.

5.2.2

Hallinto: muutokset edellyttävät kaikkien EU:n lainsäädäntäprosessien osalta, EU-tasolla ja paikallisesti, avoimia ja monen sidosryhmän välisiä vuoropuheluja, joihin on mahdollista osallistua vapaasti. Kansalaisyhteiskuntaa ei pitäisi typistää järjestäytyneeksi kansalaisyhteiskunnaksi, vaan sen olisi käsitettävä kaikki kansalaiset. Uudenlaiset liittoumat ovat erityisen tärkeitä ilmastotoimien ja luonnonvarojen suojelun kannalta (24). Osallistavan demokratian vahvistamiseksi on luovuttava Euroopan komission lähes yksinomaisesta lainsäädännöllisestä aloiteoikeudesta, jotta annetaan enemmän tilaa Euroopan parlamentin aloitteille sekä alhaalta ylöspäin eteneville lainsäädäntöaloitteille esimerkiksi poistamalla eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen liittyvät tekniset, oikeudelliset ja byrokraattiset ongelmat (25).

5.2.3

Avoin pääsy: kaikkea EU:n lainsäädäntöä koskevat joukkoistamismenetelmät ovat tarkoituksenmukainen lähestymistapa sellaisten rakenteellisten esteiden poistamiseksi, jotka vaikeuttavat kansalaisten osallistumista EU:n päätöksentekoprosessiin. Tätä lähestymistapaa suunniteltaessa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä saavutettavuuteen, osallistavuuteen ja vastuuvelvollisuuteen. Toimenpiteisiin ja politiikkoihin liittyvää avointa pääsyä voidaan entisestään lisätä julkistamalla kaikki EU:n toimet ja tiedot verkossa käyttäjäystävällisellä tavalla.

5.2.4

Koulutus: tarvitaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä koskevia ohjelmia, jotta voidaan estää ”keskiluokkavääristymä” (ks. kohta 3.4.6). Nämä ohjelmat olisi suunniteltava siten, että osallistetaan väestönosat, jotka eivät yleensä osallistu aktiivisesti politiikkaan, talouteen ja yhteiskuntaan. Perusopetuksessa on painotettava tietoisuutta osallistumisesta demokratian perusperiaatteena ja siihen liittyvistä mahdollisuuksista. Olisi tuotava esille, että aktiivisesta osallistumisesta poliittista tahtoa luoviin prosesseihin on molemminpuolista hyötyä sekä yhteiskunnalle että yksittäisille kansalaisille, joiden intressit ja näkökannat otetaan huomioon. Rahoitusta on lisättävä kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka toiminnassaan kiinnittävät huomiota näihin muita vähemmän osallistuviin väestönosiin ja noudattavat kestävyystavoitteita.

5.2.5

Tutkimus: yhteiskuntatieteiden alalla on keskityttävä nykyistä enemmän vaihtoehtoisiin demokraattisiin käytäntöihin. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita mallinnusmenetelmien mahdollinen soveltaminen politiikan alalla. Tässä lähestymistavassa toimintapolitiikkaa koskevat ratkaisut muotoiltaisiin lyhyemmässä ajassa, minkä jälkeen ne otettaisiin käyttöön ”testimarkkinoilla”, ja niiden vaikutuksia arvioitaisiin pian tämän jälkeen kansalaisilta ja muilta asiaankuuluvilta sidosryhmiltä saadun palautteen pohjalta. Vaikutustenarviointi olisi lähtökohtana toimintapoliittisiin ratkaisuihin tehtäville olennaisille muutoksille ennen niiden käyttöönottamista.

5.2.6

Yleisesti ottaen on tutkittava perusteellisemmin, miten voidaan tarkastella (tieteellisen) asiantuntemuksen ja poliittisen päätöksenteon välistä yhteyttä ja miten täysin avoimen, riippumattoman asiantuntemuksen sisällyttäminen poliittiseen päätöksentekoon voidaan yhdistää kansalaisten osallistumisen vahvistamista koskevan tarpeen kanssa.

5.3.1

Innovointi: digitaalinen, vihreä ja oikeudenmukainen talous edellyttää merkittäviä investointeja sekä yksityisiin järjestelyihin (esim. uusiutuvan energian vaatimat laitteistot tai sähköautojen latauspisteet) että julkiseen infrastruktuuriin (esim. sähkö- ja liikennejärjestelmien digitalisaatio). Rahoitusalalla on näin ollen keskeinen rooli innovoinnin mahdollistamisessa. Kestävää siirtymää tukevia investointeja varten on myönnettävä rahoitusta mm. julkisista varoista. Ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vakaa ja ennakoitavissa oleva investointiympäristö, ja innovatiivisten rahoitusvälineiden on toimittava yksityiselle pääomalle pontimena investointeihin, joita ei muutoin tehtäisi (26)  (27).

5.3.2

Sääntely: politiikalla on pyrittävä parantamaan yksityisen rahoitusjärjestelmän kestäväpohjaisuutta siten, että rahoituksen riskinarviointiin sisällytetään kestävyysmalliin kuuluvia tekijöitä, rahoituslaitoksien vastuu ulotetaan myös muihin kuin taloudellisiin investointipäätöksistä johtuviin vaikutuksiin ja investointipäätöksien sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista raportoidaan avoimemmin (28). Politiikoilla olisi myös kannustettava investoijia tekemään vapaaehtoisia sitoumuksia investoida toimintaan, jossa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita. Pankkitoiminnan standardien viherryttäminen on olennaisen tärkeää, jotta yksityinen rahoitus siirtyisi tavanomaisista investoinneista vähähiilisiin ja ilmastokestävyyteen tehtäviin investointeihin. Keskuspankkien olisi ohjattava pääoman kohdentamista rahapolitiikalla sekä mikro- ja makrotason vakautta edistävillä politiikoilla, kestävän kehityksen vaatimukset mukaan luettuina.

5.3.3

Sosiaalipolitiikka: digitalisaatio ja hiilestä irtautuminen aiheuttavat painetta kotitalouksille. Tarvitaan näin ollen perusteellinen verouudistus, jotta lisätään kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja sovitetaan tämä tavoite hiilestä irtautumisen vaatimuksiin. ETSK peräänkuuluttaa verojärjestelmää, joka perustuu ympäristökustannusten huomioon ottamiseen ja lisätulojen käyttämiseen työhön kohdistuvan verorasituksen alentamiseksi. Verotuksen painopisteen siirtäminen työn verottamisesta luonnonvarojen käytön verottamiseen auttaa korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita, luomaan uusia kestäväpohjaisia ja paikallisia työpaikkoja, lisäämään kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja ja kannustamaan ekoinnovatiivisiin investointeihin (29).

5.3.4

Tutkimus: digitalisaatiosta ja fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentymisestä aiheutuvia vaikutuksia julkiseen talouteen (veropohjan rapautuminen) ei suurelta osin vieläkään tunneta. Tutkimuksessa olisi keskityttävä tähän näkökohtaan sekä siihen, millä tavoin strategisella finanssipolitiikalla voidaan yleisesti edistää kestävää kehitystä.

5.4.1

Innovointi ja liiketoimintamahdollisuudet: kolmen merkittävän ongelman globaalin ulottuvuuden johdosta ei riitä, että lisätään EU:n kehityksen kestävyyttä selkeän innovointipolitiikan avulla. EU:n on yhteistyössä kauppakumppanien kanssa kehitettävä innovointikäsitteitä, jotka ovat siirrettävissä muille maailman alueille. Kaupalla voi olla tässä suhteessa hyödyllinen rooli edellyttäen, että kestävyysnäkökohdat ovat keskeisiä kriteerejä kansainvälisessä kauppapolitiikassa, monen- ja kahdenväliset kauppasopimukset mukaan luettuina. Erityinen rooli olisi annettava Maailman kauppajärjestölle (WTO), jonka olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota kansainväliseen ympäristöpolitiikkaan, kuten Pariisin sopimukseen tai Aichin biodiversiteettitavoitteisiin. Kun asianomaiset normit on otettu käyttöön, eurooppalaiset yritykset, kansalaiset, yhteisöaloitteet, kunnat ja alueet voivat kehittää merkittäviä innovaatioita (tuotteita ja palveluja), joita voidaan viedä hiilestä irtautumista koskevaan tarpeeseen vastaamiseksi hyödyntämällä digitalisaatiota koskevan megatrendin tarjoamia mahdollisuuksia. Näistä tuotteista ja palveluista voi tulla vientimenestyksiä. Euroopan komission olisi ennen kaikkea tehtävä yhteistyötä WTO:n ja keskeisten kumppaniensa kanssa kauppasopimusten hyödyntämiseksi, jotta lisätään hiilidioksidin sekä muiden mahdollisten kestävyysajattelun mukaiseen innovointiin haitallisesti vaikuttavien ulkoisvaikutusten hinnoittelua.

5.4.2

Sääntely: yksi syistä, joiden vuoksi talouksiemme ympäristöjalanjälki kasvaa, on yhä suurempi etäisyys tuotteiden tuotanto-, jalostus-, kulutus- ja toisinaan myös loppukäsittely-/talteenottopaikkojen välillä. Jotta kansainvälinen kauppa olisi kestävän kehityksen periaatteiden mukaista, on noudatettava sellaista älykästä sääntelyyn perustuvaa lähestymistapaa kaupan vapauttamisessa, jossa otetaan huomioon paikalliset pienimuotoiset tuotantojärjestelmät ja vahvistetaan niitä. Edistämällä ja tukemalla kiertotalouspolitiikkoja tulisi varmistaa, että järjestelmät ovat kestokykyisiä, pienimuotoisia, paikallisia ja päästöttömiä. Tietyissä teollisissa toiminnoissa kierrot saattavat olla mittavia (30). Ongelma on ratkaistava sääntelyn avulla kahden- ja monenvälisin kauppasopimuksin.

5.4.3

EU:n olisi kehotettava Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa ottamaan merkittävä rooli finanssi- ja rahoitusjärjestelmien uudistusten edistämisessä, jotta luodaan toimintaympäristö, jolla autetaan kehitysmaita mobilisoimaan nykyistä enemmän omia varoja. Tällöin tulisi sisäisten verouudistusten ohella mobilisoida kansainvälinen yhteisö torjumaan yhteistoimin veronkiertoa, rahanpesua ja laittomia pääomavirtoja, joiden seurauksena kehitysmaista virtaa pois enemmän varoja kuin ne saavat virallisen kehitysavun kautta. Euroopan komission olisi erityisesti käytettävä 17:ään kestävän kehityksen tavoitteeseen perustuvaa kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa kehyksenä, jota sovelletaan kaikkiin EU:n rahoittamiin ulkoisiin politiikkoihin ja ohjelmiin (31).

5.4.4

Sosiaalipolitiikka: yksi keino panna täytäntöön kestävän kehityksen tavoitteet ja edistää edistyksellistä kauppapolitiikkaa on ottaa käyttöön vastuullista yritystoimintaa koskevia lähestymistapoja, joissa on monia sidosryhmiä osallisina. Näissä lähestymistavoissa yritykset, valtiovallasta riippumattomat organisaatiot, ammattiliitot ja hallitukset määrittelevät yhdessä, miten vastuuta ihmisoikeuksien kunnioittamisesta voidaan soveltaa käytännössä. Yhä enemmän huolta aiheuttavat ihmisoikeuksien rikkomukset toimitusketjuissa erityisesti, kun kyse on koboltin kaltaisista kriisialueilta peräisin olevista mineraaleista, joita käytetään matkapuhelinten, kannettavien tietokoneiden, sähköisten ajoneuvojen, ilma-alusten ja sähkökäyttöisten työkalujen ladattavien akkujen valmistukseen. Kun otetaan huomioon sitoumus siirtyä vähähiiliseen talouteen, digitalisaation jatkuva eteneminen ja vastuullisen liiketoiminnan monimutkaisuus kansainvälisissä toimitusketjuissa, eri sidosryhmien yhteistyö on keskeisen tärkeää. ETSK suhtautuukin myönteisesti Alankomaiden hallituksen aloitteeseen lisätä tietoisuutta siitä, miten usean eri sidosryhmän toimilla voidaan lisätä ymmärrystä merkityksellisestä vastuullisesta liiketoiminnasta erityisesti sellaisten raaka-aineiden monimutkaisissa toimitusketjuissa, joita tuotetaan lapsi- tai orjatyövoimaa käyttämällä tai vaarallisissa olosuhteissa, ja on tyytyväinen voidessaan olla tämän aloitteen kumppani.

5.4.5

Avoin pääsy: uusien kauppasopimuksien on perustuttava sellaisten uudenlaisten demokraattisten prosessien kautta saavutettuun hyväksyntään, joihin liittyy kansalaisten laajempi osallistuminen yhteiseen päätöksentekoon. EU:n voimassa olevien kauppasopimuksien kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut eivät toimi niin hyvin kuin niiden pitäisi. Ensinnäkin kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin olisi sisällyttävä maailmanlaajuiset monenväliset sopimukset (Agenda 2030 ja Pariisin sopimus). Toiseksi kansalaisyhteiskunnan seurantamekanismeja olisi vahvistettava ja analyysi kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta olisi otettava mukaan. Kolmanneksi täytäntöönpanon valvontamekanismeja on sovellettava myös kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin (32).

5.4.6

Tutkimus: tarvitaan empiiristä lisänäyttöä, jotta voidaan arvioida sellaisten kansainvälisessä kaupassa nopeasti ilmenneiden uusien kulutus- ja tuotantomallien vaikutuksia, jotka yleistyvät vähitellen kansainvälisissä palveluissa, erityisesti kun kyse on niiden vaikutuksesta kansainväliseen verotukseen. Tältä pohjalta olisi tehtävä päätös niiden sisällyttämisestä WTO:n yleisiin sääntöihin tai niiden ottamisesta osaksi kahdenvälisiä ja alueellisia sopimuksia, kuten on ollut ihmisarvoista työtä koskevan ohjelman kohdalla.

5.4.7

Komitea muistuttaa komissiota aiemmin esittämästään suosituksesta, jonka mukaan komission olisi laadittava kattava arvio kestävän kehityksen tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen täytäntöönpanon todennäköisistä vaikutuksista EU:n kauppapolitiikkaan.

6.1

Luvussa 5 käsiteltiin eräitä aloja, joilla on ryhdyttävä poliittisiin toimenpiteisiin, jotta unioni saadaan kestävämmälle pohjalle perinpohjaisesti muuttuvassa sosioekonomisessa toimintaympäristössä. EU:n kestävyysstrategiaa varten voidaan määrittää neljä kriteeriä. Sen on oltava

Näitä neljää kriteeriä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä.

6.2.1

Strateginen ajattelu tarkoittaa pitkän aikavälin näkemyksen kehittämistä perustuen luvussa 4 kuvattuun visioon ”EU:sta sellaisena kuin sen haluamme” ja sen määrittämistä, mitä toimia EU:ssa on toteutettava vision toteuttamiseksi. Vie jopa 30 vuotta, ennen kuin luvussa 3 kuvattujen maailmanlaajuisten ongelmien ja digitalisaatio-megatrendin yhteiskunnalliset muutokset ovat havaittavissa. Kuluu aikansa, ennen kuin monien merkityksellisten päätösten, investointipäätökset mukaan luettuina, vaikutukset alkavat näkyä. Näin ollen 30 vuotta vaikuttaa EU:n kestävyysstrategian kannalta tarkoituksenmukaiselta aikarajalta. Asiaankuuluvia tavoitteita ja vastaavia poliittisia toimenpiteitä on suunniteltava tämän aikarajan pohjalta (33). Tästä niin sanotusta takaisin tulevaisuudesta -ennakointiin (backcasting) perustuvasta lähestymistavasta seuraisi, että referenssipistettä pidetään vuotta 2050 koskevana parhaana vaihtoehtona ja että kaikki toimet sen toteuttamiseksi on tarkoitus johtaa tästä skenaariosta. Painottamalla parasta vaihtoehtoa voidaan kehittää positiivinen tulevaisuudenkuva. Siirtymistä hiili- ja resurssi-intensiivisestä taloudesta ja 1900-luvun keskitetystä yhteiskunnasta ei tule pitää rangaistuksena tai edistyksen päätepisteenä vaan uutena, positiivisena aikakautena, joka tarjoaa kansalaisille houkuttelevia mahdollisuuksia.

6.3.1

Kestävyysstrategian pitkäjänteisyys ei tarkoita sitä, että lyhyellä aikavälillä ei tarvitse toteuttaa politiikan toimenpiteitä. Kestävyysstrategian keskeisenä tekijänä olisi sen sijaan oltava sellaisten politiikan toimenpiteiden ketjun kehittäminen, joita tarvitaan vuoteen 2050 kohdennettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, alkaen poliittisista ohjelmista, jotka tulevat voimaan pitkällä aikavälillä, politiikkaa koskevista suunnitelmista, joilla on keskipitkän aikavälin vaikutuksia, ja lyhyen aikavälin erityistoimista. Toiminnan mahdollisimman suuren tehokkuuden saavuttamiseksi toimintaohjelmien, toimintasuunnitelmien ja politiikan toimenpiteiden välinen hierarkia on määritettävä selvästi. Kestävään kehitykseen nähden sovelletuissa aikaisemmissa lähestymistavoissa, erityisesti niissä, joita kehitettiin Lissabonin strategian ja Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä, oli selvästi havaittavissa erityisten politiikan toimenpiteiden yksiselitteisyyden puute. Tältä osin EU:n kestävyysstrategiassa olisi käytettävä referenssinä kestävää kehitystä koskevaa Göteborgin strategiaa (34), jossa painotetaan selvästi politiikan toimenpiteitä. Painotus vahvistettiin myös toimintaohjelmaa koskevassa komission tiedonannossa (35).

6.4.1

Kun pannaan täytäntöön tekstijaksossa 5 kuvattuja toimintapoliittisia lähestymistapoja ja samassa jaksossa kuvattuja eri politiikan toimenpiteitä, on suhtauduttava hyvin vakavasti siihen, että mainitut kolme maailmanlaajuista ongelmaa ovat tiiviisti sidoksissa digitalisaatio-megatrendiin. Menestyksellisessä strategiassa on näin ollen vältettävä siiloajattelua, ja sen on oltava horisontaalisesti integroitu ja katettava kaikki kuusi politiikanalaa. Tällainen kattava pitkän aikavälin strategia voisi seurata nykyistä Eurooppa 2020 -strategiaa niin, että siinä yhdistyvät 17 yleismaailmallisen kestävän kehityksen tavoitteen täytäntöönpano, mikä ilmentää voimakasta sitoutumista Pariisin ilmastosopimukseen, ja Euroopan komission toiminnan painopisteet (36).

6.4.2

Menestyksellisen kestävyyspolitiikan on myös oltava vertikaalisesti integroitu. Kestävää kehitystä on tuettava kaikilla asiaankuuluvilla politiikan tasoilla (paikallis-, alue-, jäsenvaltio-, unioni- ja globaalilla tasolla). Siksi on tarpeen määrittää selkeästi, millä politiikan tasoilla kulloisetkin strategisessa kehyksessä määritellyt toimet olisi toteutettava. ETSK kehottaa ottamaan käyttöön strategian rinnalle hallinnointi- ja koordinointikehyksen, jolla varmistetaan johdonmukaisuus keskitettyjen ja hajautettujen toimenpiteiden välillä, ja ottamaan järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta mukaan toimintaan valtio- ja aluetasolla. Eurooppalaisen ohjausjakson kehittämistä olisi jatkettava, jotta siihen sisällytettäisiin mekanismi, jonka avulla kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa voidaan koordinoida vertikaalisesti.

6.5.1

Kestävä kehitys edellyttää poliittista hallintaa. Olisi määriteltävä virstanpylväinä toimivia välitavoitteita, jotka perustuvat vuotta 2050 silmällä pitäen asetettuihin mitattavissa oleviin tavoitteisiin (ks. kohta 6.2). Tarvitaan jatkuvaa arviointia, jotta voidaan seurata, että yksiselitteisten politiikan toimenpiteiden ketju (ks. kohta 6.3) tuottaa aiottuja tuloksia. Mikäli tulokset jäävät jälkeen tavoitteista, on varmistettava politiikan toimenpiteiden välitön mukauttaminen.

6.5.2

Edistyksen arvioimiseksi pitkän aikavälin strategisen kehyksen ja vuotta 2050 koskevan parhaan vaihtoehdon kannalta tarvitaan laaja tulostaulu, joka ilmentää tässä lausunnossa kuvattua monitahoista ja monialaista lähestymistapaa. Tulostaulun olisi sisällettävä indikaattoreita kaikilta kuudelta politiikanalalta, jotta ilmennetään luvussa 2 kuvattujen kolmen maailmanlaajuisen ongelman ja digitalisaatio-megatrendin keskinäisiä sidoksia. Kestävyysperiaatteita koskeva aito strateginen lähestymistapa edellyttää hyvin analyyttista asianmukaisten indikaattoreiden asettamista ja sisällyttämistä kokonaisvaltaiseen tulostauluun. Myös kestävyyspolitiikan vertikaalista ja horisontaalista koordinointia (ks. kohta 6.4) on hallinnoitava. Nämä kolme tehtävää (seuranta ja arviointi, politiikan toimenpiteiden mukauttaminen ja horisontaalisen ja vertikaalisen integroinnin koordinointi) edellyttävät hallintoelimiä, joita on mahdollista pitää tilivelvollisina. EU:n tasolla pääosaston ja toisaalta vastaavien kansallisten elimien perustaminen voisi olla yksi ratkaisu.

6.5.3

ETSK toteaa myös, että nopeasti muuttuvassa maailmassa on arvioitava yhteisöjä muidenkin kuin talouden kasvua mittaavien indikaattorien perusteella. ETSK onkin ehdottanut yhteiskunnissa tapahtuvan edistyksen käyttämistä uutena vertailuarvona. Tässä toimenpiteessä otetaan huomioon muut tekijät kuin talouden kasvu arvioitaessa jonkin tietyn yhteisön edistymistä. Yhteiskunnan edistystä olisi pidettävä viitearvona, jolla täydennetään talouskasvua koskevaa viitearvoa ja jolla annetaan laajempi kuva yhteiskunnan tilasta (37).

2.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 81/57

Esittelijä:

Anne CHASSAGNETTE

Toinen esittelijä:

Carlos TRIAS PINTÓ

1.1

Euroopan edessä olevat monenlaiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöhaasteet ovat saattaneet kyseenalaiseksi talousmallin, joka pohjautuu ketjuun ”raaka-aineen käyttöönotto, tuotteen valmistaminen, omistaminen, poisheittäminen”.

1.2

Muotoutumassa on hybriditalous, jossa tavanomaisen markkinarakenteen haastavat monet erilaiset uudet toimintamallit, jotka muuttavat valmistajien, jakelijoiden ja kuluttajien välisiä suhteita.

1.3

Osassa tällaisia uusia malleja, esimerkiksi toiminnallisessa taloudessa, jakamistaloudessa ja vastuulliseen rahoitukseen pohjautuvassa taloudessa, pyritään – tai annetaan ymmärtää pyrittävän – ottamaan taloudellisen kannattavuuden lisäksi huomioon myös muita ihmisten ja maapallon sekä kestävän kehityksen kannalta keskeisiä näkökohtia, joita ovat esimerkiksi

1.4

Tukemalla uusien mallien kehittelijöitä Euroopan unioni (EU) voi päästä kärkeen sellaisten innovatiivisten talousmallien kehittämisessä, joissa liitetään erottamattomasti yhteen taloudellinen hyvinvointi, korkeatasoinen sosiaalinen suojelu ja ympäristökestävyys ja jotka muodostavat eräänlaisen eurooppalaisen tuotemerkin. EU:n on siis asetettava tässä asiassa rima korkealle.

1.5

Käsillä olevassa lausunnossa esitetään tätä ajatellen seuraavat kymmenen suositusta:

1.5.1

EU:ssa tulee parantaa kestävään talouteen liittyvien toimien koordinointia perustamalla uuteen kestävään talouteen keskittyvä pysyvä elin. Sillä tulee olla käytettävissään arviointi- ja viestintätyökaluja, joiden avulla se voi seurata kestävää kehitystä potentiaalisesti edistävien uusien talousmallien kehitystä ja tässä asiakirjassa esitettyjen suositusten täytäntöönpanoa. Lisäksi sen olisi tarkoitus edistää eri sidosryhmien välistä vuoropuhelua unionin tasolla. ETSK voisi antaa oman panoksensa muodostamalla komiteaan uuden talouden seurantaryhmän, mitä on jo suositettu useissa lausunnoissa.

1.5.2

1.5.3

Tulee varmistaa, että uudet toimintamallit täyttävät kestävyyskriteerit. Osa toimijoista kehittelee uuden kestävän talouden konseptilla toimintamalleja, jotka eivät välttämättä ole kaikilta osin kestävyysperiaatteiden mukaisia. Komission on otettava uusien talousmallien tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi huomioon myös se, että tietyt uudet mallit voivat tuoda mukanaan esimerkiksi sosiaaliasioihin, työlainsäädäntöön ja epäreiluun verokilpailuun liittyviä riskejä ja sivuvaikutuksia.

1.5.4

EU:n tulee edistää ja tukea koulutuksen järjestämistä ja tiedottamista kaikkien toimijoiden tietämyksen lisäämiseksi uusista kestäväpohjaisista talousmalleista ja kestävän rahoituksen roolista. Tässä yhteydessä tulee korostaa kestävään kehitykseen liittyvien näkökohtien ja taloudellisen kannattavuuden yhteensopivuutta sekä näiden tekijöiden välisiä mahdollisia jännitteitä ja sovittelumahdollisuuksia.

1.5.5

Komission olisi analysoitava ja täydennettävä (niitä kuitenkaan korvaamatta) yksityisiä aloitteita, joilla on tarkoitus edistää innovoijien välistä hyvien käytänteiden ja kokemusten vaihtoa erilaisissa verkostoissa, verkkofoorumeilla, konferensseissa yms. ETSK tukee jo nykyisellään tällaisia aloitteita ja pitää yhdessä Euroopan komission kanssa yllä vastikään muodostettua kiertotalousfoorumia.

1.5.6

EU:n viranomaisten tulee varmistaa, että aidosti kestäväpohjaisia uusia talousmalleja soveltavat toimijat voivat saada rahoitusta kehittämistyön alku- ja jatkovaiheissa. Tarvitaan työkaluja ja määritelmiä sen varmistamiseksi, että nämä tahot saavat etuoikeuden erilaisten julkisten rahoitusvälineiden käyttöön ja/tai voivat saada helpommin rahoitusta sosiaalisesti vastuullisilta sijoittajilta.

1.5.7

Euroopan komissio voisi edistää uusien mallien kokeilemista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille avoimen, kestäväpohjaisiin malleihin keskittyvän innovaatiorahoitusvälineen avulla. ETSK suosittaa käynnistämään tätä varten kokeiluhankkeita, joiden avulla voidaan luoda yhteistä arvoa ja integroida uuden talouden verkostot.

1.5.8

EU:n viranomaisten tulee ottaa uusia talousmalleja soveltavat toimijat huomioon unionin nykyisissä alakohtaisissa politiikoissa, jotta voidaan parantaa mallien tunnettuutta ja saadaan aikaan niiden käyttöönoton kannalta suotuisaa vipuvaikutusta. Esimerkiksi käsiteltävänä olevassa liikkuvuutta koskevassa paketissa kannattaisi edistää uusia kimppakyyti- tai auton yhteiskäyttömuotoja julkisen liikenteen tarjonnan täydentäjinä.

1.5.9

1.5.10

Tulee uudistaa rahoitusalan toimintatapa siten, että se saadaan kestävälle pohjalle, ja määritellä uudelleen riskin käsite siten, että siinä otetaan huomioon ympäristöasioihin, sosiaalisiin kysymyksiin ja hallintotapaan liittyvät pitkän aikavälin haasteet sekä mikro- että makrotasolta. Rahoitusalan arvoketjun kaikkien toimijoiden (kuluttajien, pankkien, sijoittajien, sääntelyviranomaisten, hallitusten) on osallistuttava tähän perinpohjaiseen uudistamiseen, jonka myötä investointi- ja lainanantotoiminnan tulokset voidaan saattaa vastaamaan paremmin vastuullisten kuluttajien odotuksia. ETSK ehdottaa sellaisen alustan (”hub”) luomista, jonka kautta kuluttajille voidaan tarjota objektiivista tietoa näistä aiheista.

2.

2.1

Talousmallimme kestävyydestä eli sen kyvystä vastata nykyisten sukupolvien tarpeisiin vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa käydään yhä enemmän keskustelua (2).

2.2

Eräissä maissa sitkeästi jatkuva suurtyöttömyys ilmentää talouden puolella eräiden väestöryhmien vaikeuksia päästä työmarkkinoille, jotka muuttuvat nopeasti. Ostovoiman heikkeneminen ja talouskasvun heiveröisyys eräissä kehittyneissä maissa antavat aihetta kysyä, millaisiin päämääriin talousmallillamme pitäisi pyrkiä.

2.3

Sosiaalipuolella eriarvoisuuden syveneminen herättää kysymyksen resurssien (taloudellisten ja luonnonvarojen) tasapuolisesta jakautumisesta ja jakamisesta. Se, että osa yhteiskunnasta jää paitsi kasvun hedelmistä, kannustaa tarkistamaan nykyisiä hallintotapoja, tavoitteena luoda entistä osallistavampi talousmalli.

2.4

Ympäristön osalta ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit haastavat pohtimaan riippuvuuttamme energialähteistä, jotka tuottavat paljon hiilidioksidipäästöjä. Tuotanto- ja kulutusmalliemme lineaarisuus johtaa luonnonvarojen liikakäyttöön ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen. Taloudellisen toimintamme aiheuttama saastuminen vaikuttaa ympäristöön ja ihmisten hyvinvointiin.

2.5

2.5.1

Uudet mallit, joista osa tukeutuu uuteen teknologiaan ja erityisesti digitaaliteknologiaan, muuttavat valmistajien, jakelijoiden ja kuluttajien välisiä suhteita, ja kuluttajista tulee toisinaan tuottajakuluttajia. Ne ravistelevat tiettyjä perinteisiä käsityksiä esimerkiksi palkkatyöstä, kun ne tarjoavat joustavampia ja yhteisöllisiä työnteon muotoja. Malleja kutsutaan ”uusiksi”, mutta todellisuudessa niissä saatetaan ottaa uudelleen käyttöön vanhoja toimintatapoja.

2.5.2

Käsillä olevassa lausunnossa kiinnostuksen kohteina ovat kaikki uudet talousmallit, joissa pyritään – tai annetaan ymmärtää pyrittävän – ottamaan taloudellisen kannattavuuden lisäksi huomioon myös muita kestävän kehityksen kannalta keskeisiä näkökohtia, joita ovat esimerkiksi

2.5.3

Innovatiiviset yrittäjät soveltavat uusia, kestäväpohjaisemmiksi otaksuttuja talousmalleja sellaisten lukuisten nimikkeiden alla kuin kiertotalous, toiminnallinen talous, jakamistalous, yhteiseen etuun pyrkivä talous ja vastuullinen rahoitus. He tuovat lisäväriä jo aiemmin jäsentyneeseen yhteisötalouden piirissä toimivien yrittäjien ekosysteemiin. Tällaisessa taloudessa keskeisellä sijalla ovat hallintotapanäkökohdat ja hyödyllisyys yhteiskunnan ja ympäristön kannalta. Yhteisötaloutta ei voi pitää ”uutena kestäväpohjaisena” talousmallina, mutta se kuitenkin uudistuu tällaisia malleja kehittelevien yrittäjien vaikutuksesta. Uudet talousmallit eivät aina ole tavoitteiltaan yhteneviä (osassa keskitytään ympäristönäkökohtiin ja osassa taas sosiaalisiin näkökohtiin), mutta niillä pyritään tuottamaan moninaista (taloudellista, sosiaalista, ympäristöön liittyvää) arvoa, minkä johdosta niitä ei pitäisi tarkastella erillisinä siiloina.

2.6

EU:n tulee käyttää hyväkseen tilaisuus päästä kestäväpohjaisen talousmallin edelläkävijäksi. Eurooppalaista talousmallia on uudistettava jatkuvasti, jotta siinä voidaan ottaa huomioon pitkän aikavälin haasteet ja liittää taloudellinen hyvinvointi ja kestäväpohjaisuus erottamattomasti toisiinsa.

2.6.1

Kuluttajat tiedostavat Euroopassa yhä selvemmin kulutustekojensa sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Tuottajakuluttajuuden esiinnousu etenkin uusiutuvan energian alalla muovaa osaltaan uusia yhteyksiä arvoketjussa sekä valmistajien, jakelijoiden ja kuluttajien välillä. Tämä näkyy myös talouden toimijakunnassa. Esimerkiksi rahoitusalalla riskin käsite laajenee siten, että omaisuuserien arvonmäärityksessä otetaan huomioon myös rahoituksen ulkopuolisia tekijöitä. Eräät varainhoitajatahot pyrkivät tällä tavoin sysäämään liikkeelle kehityksen, jossa yrityksillä on kannustimia kertoa tietyistä yhteiskuntavastuuseen ja ympäristövastuuseen liittyvistä seikoista tarkemmin eikä tyytyä vain täyttämään lakisääteiset velvollisuutensa. Tätä toistaiseksi vielä lapsenkengissään olevaa kehitystä on jatkettava ja vahvistettava aidon vastuullisuuden pohjalta (3). Kestävän rahoituksen kehittäminen on paras keino kääntää Euroopan rahoitusjärjestelmässä vallitsevaa ajattelua lyhyen aikavälin vakautuksesta kohti pitkän aikavälin vaikutuksia.

2.6.2

Eurooppa voi hyötyä monella tavoin kärkiasemasta tällaisen uudenlaisen talouden kehityksessä.

2.6.3

EU voi ensinnäkin löytää uusien toimintamallien avulla ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. Kun auton yhteiskäyttö uudistaa liikkumistapojamme, se voi edistää osallistavampaa ja ympäristöystävällisempää liikkuvuutta. Vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä osallistavat liiketoimintamallit auttavat parantamaan työmarkkinoille pääsyn mahdollisuuksia osalla väestöstä.

2.6.4

2.6.5

Unionilla on edellytykset kehittää ”eurooppalaisia huippuja” kyseisillä aloilla. Taloudellisen kannattavuuden ja kestävyyskriteereiden yhdistäminen liiketoimintamallissa tarjoaa vastaisuudessa – tai jo nyt – eräille yrityksille todellista kilpailuetua niiden pyrkiessä valloittamaan uusia markkinoita.

2.6.6

Sisällyttämällä kestäväpohjaisuuden taloutensa nykyaikaistamishankkeen ja poliittisen asialistansa kärkeen EU voi brexit-sokin jälkeen koota jäsenvaltiot edistämään hanketta, joka on luonteeltaan valtioita yhdistävä, ja palauttaa ihmisen Eurooppa-hankkeen ytimeen.

3.

3.1

Esimerkiksi toiminnallisen talouden ideana on, että hyödykkeen myymisen sijasta myydään mahdollisuutta käyttää hyödykettä. Yksityiskuluttaja ei enää osta ajoneuvoa vaan liikkuvuuspalvelua palveluntarjoajan kautta. Siirtyminen omistamisesta käyttöön merkitsee kestävän kehityksen näkökulmasta sitä, että palveluntarjoajilla on kannustimet pitää mahdollisimman hyvää huolta tavaroista, pidentää niiden käyttöikää ja mahdollisesti myös hyödyntää tavaroiden ekologista suunnittelua ja kierrättää. Lisäksi useampi kuluttaja voi käyttää samaa hyödykettä yhteisesti, mikä nostaa jo valmistettujen ja toisinaan alikäytössä olevien hyödykkeiden käyttöastetta. Hyödykkeiden käytön kustannukset voivat myös olla pienemmät kuin mitä niiden omistamisesta koituisi.

3.2

Jakamistalous on määritelmältään vielä häilyvä käsite (4). Yleensä sillä viitataan yrittäjiin, jotka kehittelevät digitaalisia alustoja, joiden kautta yksityishenkilöt voivat vaihtaa tavaroita tai palveluja. Esimerkkeinä voidaan mainita kimppakyydit, hyödykkeiden vuokraus, käytetyn tavaran osto, lainaustoiminta, lahjoittaminen jne. Tämä määritelmä on kuitenkin hyvin kiistanalainen, sillä jakamistalouden saatetaan katsoa kattavan myös digitaalisten alustojen ulkopuolisia yksityishenkilöiden välisiä vaihtojärjestelmiä sekä yrityksiä, jotka vuokraavat omistuksessaan pysyviä hyödykkeitä. Joidenkin mielestä jakamistalouteen ei kuulu minkäänlainen voittoa tavoitteleva yritysten toiminta.

3.3

Kiertotalous on puolestaan syntynyt vastakkaiseksi vaihtoehdoksi lineaariselle mallille (5). Sen perusajatuksena on luoda ”positiivisia arvosilmukoita”, joiden kautta elinkaarensa pään saavuttaneita tuotteita tai materiaaleja palautetaan tuotantokiertoon. Ihanteellisessa kiertomallissa hyödykkeet suunnitellaan ekologisesti ja valmistetaan uusiutuvista tai kierrätetyistä raaka-aineista tai muilla aloilla syntyneistä jätteistä, niitä käytetään uudelleen, korjataan ja parannellaan ja lopuksi ne kierrätetään. Kiertotalouden hyviä puolia ovat pienemmät riskit ja kustannukset, saatava lisäarvo, kuluttajien uskollisuus ja työntekijöiden motivoituneisuus.

3.4

Uusia kestäväpohjaisiksi sanottuja talousmalleja sovelletaan muutenkin kuin vain kolmella edellä mainitulla nimikkeellä. Mainituissa esimerkeissä kuitenkin korostuu, että eräät uusien talousmallien kuvailemisessa käytettävät käsitteet ovat epämääräisiä – ajatellaanpa vaikka keskusteluja jakamistalouden tai siihen läheisesti liittyvän yhteistyötalouden rajoista. Käsitteet voivat myös limittyä: toiminnallinen talous ja jakamistalous voidaan mieltää kiertotalouden yhdeksi lenkiksi.

3.5

On syytä niin ikään korostaa uusia talousmalleja kehittelevien yrittäjien moninaisuutta: mukana on toimintatapaansa uudistavia suuria yrityksiä, erittäin nopeaa kasvua tavoittelevia startup-yrityksiä, yhteisötalouden piiriin lukeutuvia yhteiskunnallisia yrityksiä sekä vapaaehtoisjärjestöjä ja kansalaishankkeita.

3.6

Kun osa yrittäjistä pyrkii taloudellisen kannattavuuden ohella myös ottamaan huomioon ympäristöön liittyviä, sosiaalisia tai hallintotapanäkökohtia, pitää kestäväpohjaisuutta hankkeensa ydinkysymyksenä ja arvioi toimintansa vaikutuksia voidakseen kehittää niitä, toiset taas eivät pyri tavoitteellisesti kestäväpohjaisuuteen vaan tähtäävät ennen muuta kannattavuuteen. He katsovat toimintamallinsa tuottavan myönteisiä ulkoisvaikutuksia muulle yhteiskunnalle mutta eivät varmista tai pyri lisäämään niitä.

3.7

Uusissa toimintamalleissa ei välttämättä pyritä kestävyyteen kaikkien näkökohtien osalta. Esimerkiksi kiertotalouteen pohjautuvia talousmalleja kehittelevät yritykset painottavat yleensä enemmän ympäristökysymyksiä ja pyrkivät mahdollisimman säästeliääseen resurssien käyttöön. Jotta järjestelmä olisi kestäväpohjainen myös sosiaalisesta näkökulmasta, kiertotalousvaihtoehdon on oltava kuluttajalle kohtuuhintainen ja saavutettavissa. Vaikka ehkä pystytäänkin muodostamaan paikallisia tuotantosilmukoita ja asettamaan siten etusijalle paikalliset resurssit ja työpaikat, käytettävät kierrätysmateriaalit saatetaan tuoda kaukaa. Jakamistaloudessa ensisijaisena tavoitteena voi sitä vastoin olla hyödykkeen mahdollisen käyttäjäkunnan laajentaminen ilman erityisiä ympäristövaatimuksia.

3.8

On myös ehdottoman tärkeää pitää mielessä, että uusien kestäväpohjaisiksi sanottujen talousmallien todelliset vaikutukset eivät ole päivänselviä. Jakamistaloudessa käytettävien alustojen ympäristövaikutukset ovatkin edelleen kiistanalaisia. Sen määrittäminen, miten ympäristömyönteisiä ovat alustat, joiden välityksellä ihmiset voivat saada käyttöönsä muiden yksityishenkilöiden tarjoamia hyödykkeitä niiden uutena ostamisen sijasta, on usein monimutkaisempaa kuin miltä se vaikuttaa (6). Esimerkiksi pitkän matkan kimppakyydit kilpailevat usein suoraan junan eivätkä niinkään yksityisautoilun kanssa. Toisaalta ihmiset eivät aina osta tavaroita muilta yksityishenkilöiltä vain vähentääkseen uusien tavaroiden ostamista, vaan kyse voi olla lisäkulutuksesta. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että siirtyminen omistamisesta käyttämiseen ei sinänsä vielä takaa kulutuksen ekologisen jalanjäljen ja kuluttajalle aiheutuvien kustannusten pienenemistä. Älypuhelimia ostamisen sijasta vuokrattavaksi tarjoavat yritykset ehdottavat käyttäjille usein tuotteen ahkeraa vaihtamista eivätkä välttämättä järjestä tuotteiden kierrätystä tai ohjaamista uudelleenkäyttöön.

3.9

Lisäksi on syytä huomata, että jakamistalous herättää merkittäviä kysymyksiä, jotka liittyvät monopolisoitumiseen, tietosuojaan, työlainsäädäntöön, vaihdannan verotukseen sekä kilpailuun perinteisten talousmallien kanssa – ajatellaanpa vaikka keskusteluja alustoista, joiden kautta yksityishenkilöt voivat tarjota majoitusta toisille yksityishenkilöille.

3.10

Viranomaisten tulee tukea näitä konsepteja kehitteleviä yrittäjiä mutta myös punnita kriittisesti heidän aikeitaan ja toiminnan todellisia vaikutuksia sekä tiedostaa yrittäjien suuri kirjo ja käytettävien käsitteiden epämääräisyys.