13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/1

—

ottaa huomioon eurooppalaiseen ohjausjaksoon 2017 liittyvät asiakirjat eli vuotuisen kasvuselvityksen, maaraportit, kansalliset uudistusohjelmat ja maakohtaiset suositukset,

—

ottaa huomioon aiheesta ”Euroopan komission vuotuinen kasvuselvitys 2017” antamansa päätöslauselman RESOL-VI/019, joka hyväksyttiin 8. helmikuuta 2017,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin antaman mietinnön vuotuisesta kasvuselvityksestä 2017 (2016/2306(INI)),

1.

tähdentää, että 55 prosenttia kaikista vuonna 2017 annetuista maakohtaisista suosituksista liittyy investointiesteisiin, joiden poistamisessa paikallis- ja alueviranomaiset voivat olla avuksi (1). Komitea muistuttaa tarpeesta puuttua paikallis- ja aluehallintotahojen tehtävien ja talousresurssien epäsuhtaan.

2.

painottaa, että koheesiopolitiikan olisi jatkossakin oltava EU:n tärkein investointiväline. Komitea katsoo kuitenkin, että sen hallinnointia ja vuorovaikutusta eurooppalaisen ohjausjakson kanssa olisi parannettava, jotta voidaan lisätä edelleen koheesiorahoituksen kerrannaisvaikutusta ja sen panosta kestävään ja osallistavaan kasvuun.

3.

pitää tervetulleena tammikuussa 2015 vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa käyttöön otettua joustonvaraa, mutta toivoo lisätoimia erityisesti infrastruktuuriin ja sosiaaliseen osallisuuteen tarkoitettujen julkisten investointien lisäämiseksi jättämällä soveltamatta vakaus- ja kasvusopimuksen tilinpitomekanismia valtiollisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten rakenne- ja koheesiorahastojen yhteydessä suorittamiin osarahoituksiin. Sama koskee ESIR-rahaston yhteisrahoitusta. Lisäksi tätä tarkoitusta varten tulisi vahvistaa EU:n tason typologia julkisten menojen kirjanpitoon sisältyvien julkisen investointien laadulle niiden pitkäaikaisten vaikutusten mukaan, tarkistaa ”rakenteellisen alijäämän” laskutapaa siten, että otetaan huomioon kansallisen talouden ominaispiirteet ja julkisten menojen rakenteellinen erilaisuus, sekä ehdottaa investointiastetta kuvaavan indikaattorin lisäämistä makrotalouden tulostauluun.

4.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat noin 25 prosenttiin EIP:n rahoittamista Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) hankkeista mutta, kuten AK:n äskettäin teettämä tutkimus osoittaa, niiden osallistumiseen liittyy edelleen huomattavia haasteita, jotka johtuvat hallinnollisista valmiuksista, ESIR-rahastolle ominaisesta monimutkaisuudesta sekä ESIR-rahastoa koskevan tiedon puutteesta kuntien ja alueiden keskuudessa (2). Komitea korostaa, että on lisättävä tiedottamista, teknistä tukea, neuvontaa ja yhteisvaikutuksia muiden EU-rahoituksen lähteiden kanssa, jotta vahvistetaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista ESIR-rahaston toteutukseen ja varmistetaan ESIR-hankkeiden nykyistä parempi maantieteellinen tasapaino.

5.

yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ESIR-rahastoa ”voitaisiin kuitenkin hyödyntää vielä paljon enemmän inhimillisen pääoman kehittämisessä. Tälle alalle on kehitettävä lisää välineitä, ja on varmistettava, että sosiaali- ja rahoitusalojen toimijat tekevät läheisempää yhteistyötä” (3).

6.

pitää erityisen tärkeänä jatkaa rakenneuudistuksia kaikilla hallitustasoilla ja poistaa käynnissä oleviin investointeihin liittyvää byrokratiaa, ja näin parantaa liiketoimintaympäristöämme ja talouksiemme houkuttelevuutta sijoittajien silmissä.

7.

huomauttaa, että rahoituksen saanti on edelleen merkittävä haaste pk-yrityksille sekä start-up- ja scale-up-yrityksille EU:ssa. Komitea pitää tervetulleina Euroopan laajuisen riskipääomarahastojen rahaston kaltaisia toimenpiteitä. Se kehottaa komissiota yhteistyössä paikallisten, alueellisten ja valtiollisten viranomaisten kanssa ryhtymään lisätoimenpiteisiin yksityisten investointien mobilisoimiseksi ja rahoituslähteiden monipuolistamisen edistämiseksi.

8.

toistaa kehotuksensa vahvistaa kaikkien EU:n valmiuksien kehittämistoimenpiteiden koordinointia ja yksinkertaistaa EU:n rahastoja. Komitea korostaa, että 53 prosenttia vuoden 2017 maakohtaisista suosituksista käsittelee hallinnollisiin valmiuksiin liittyviä kysymyksiä erityisesti valtiotasoa alemmilla tasoilla.

9.

katsoo, että EU:n talousarviosta olisi tuettava jäsenvaltioiden pyrkimyksiä toteuttaa rakenneuudistuksia ja poistaa käynnissä oleviin investointeihin liittyvää byrokratiaa, ja kannattaa näin ollen toukokuussa 2017 tehtyä päätöstä perustaa rakenneuudistusten tukiohjelma (2017–2020), johon osoitetaan 142,8 miljoonaa euroa. Ohjelmalla edistetään institutionaalisia, hallinnollisia ja rakenteellisia uudistuksia, joissa pyritään rahoittamaan eurooppalaista lisäarvoa tuottavia toimia kilpailukyvyn, tuottavuuden, kasvun, työllisyyden, yhteenkuuluvuuden ja investointien lisäämiseksi.

10.

toistaa kehotuksensa siitä, että komission olisi harkittava yhteisen rahoituskapasiteetin ehdottamista euroalueelle, sillä se voisi auttaa euroalueen vakauttamisessa, jos ja kun se on tarpeen.

11.

kehottaa komissiota arvioimaan ongelmia, joita alue- ja paikallisviranomaiset voivat kohdata julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltamisessa, ja painottaa, että paikallis- ja aluetasolla tarvitaan osaamiskeskusten kaltaisia välineitä, joiden avulla voidaan osaltaan parantaa hallinnollisia valmiuksia hallinnon kaikilla tasoilla julkisten hankintojen ja valtiontuen alalla teknistä apua ja ohjausta antamalla.

12.

korostaa, että tarvitaan osallistavaa kasvua ja että on parannettava EU:n sosiaalista ulottuvuutta panemalla täytäntöön Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari (4) Euroopan vahvan sosiaalisen toimintaohjelman avulla, jossa kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus täydentävät toisiaan ja jolla mm. vahvistettaisiin sosiaalisten indikaattoreiden roolia eurooppalaisessa ohjausjaksossa sekä lähennettäisiin reaalipalkkoja tuottavuuden mukaisesti.

13.

painottaa globalisaation hallintaa käsittelevään komission pohdinta-asiakirjaan (5) liittyen tarvetta edesauttaa sitä, että globalisaation edut hyödyttäisivät yhä laajempaa joukkoa, kehittää edelleen alueellisen sopeutumiskyvyn käsitettä, lakata edistämästä rakenteellisia uudistuksia, joiden alueelliset vaikutukset jakautuvat epätasaisesti alueellisten erojen johdosta, ja kehittää EU:n toimia, jotta globalisaatiota voidaan hallita kolmen päälinjan pohjalta: proaktiivinen strategia osaamisen, tietämyksen ja infrastruktuurin parantamiseksi, lievittävä strategia, johon sisältyy Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) ja muita toimintapoliittisia välineitä, sekä osallistava strategia kansalaisten ottamiseksi paremmin mukaan EU:n toimintalinjojen laatimiseen. Komitea kehottaa myös saattamaan Euroopan globalisaatiorahasto ajan tasalle lisäämällä sen määrärahoja, sisällyttämällä se monivuotiseen rahoituskehykseen, lieventämällä huomattavasti rahaston varojen käyttöönsaamisen kriteerejä ja aikaansaamalla yhteisvaikutuksia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kanssa.

14.

tähdentää, että nykyiset maailmanlaajuiset paineet edellyttävät kattavaa ja paikkalähtöistä EU:n teollista strategiaa (6), joka käsittää strategisen koordinoinnin asiaankuuluvien EU:n toimintapolitiikkojen ja välineiden välillä.

15.

korostaa, että 76 prosenttia vuoden 2017 maakohtaisista suosituksista on alueellisia, sillä ne liittyvät haasteisiin, jotka koskevat joitakin alueita tai kuntia muita enemmän, ja niiden täytäntöönpano riippuu valtiotasoa alemmista hallintotasoista. Komitea toteaa, että 62 prosenttia näistä suosituksista on osoitettu suoraan paikallis- ja alueviranomaisille, mikä korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia rakenteellisten uudistusten toteuttamisessa.

16.

tähdentää, että kahdessa kolmasosassa vuoden 2017 kansallisista uudistusohjelmista tunnustetaan alueellisten erojen olemassaolo, niissä kaikissa mainitaan paikallis- ja alueviranomaistahojen osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien toteuttamiseen ja 70 prosentissa niistä mainitaan kyseisten viranomaisten osallistuminen kansallisten uudistusohjelmien valmisteluun, vaikkakin edelleen pääasiassa pelkän kuulemisen kautta.

17.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen varhaisessa vaiheessa kumppaneina kansallisten uudistusohjelmien yhteiseen suunnitteluun ja monitasoisen hallinnon periaatteen järjestelmällinen soveltaminen parantaisivat huomattavasti suositusten täytäntöönpanoastetta, auttaisivat puuttumaan alueellisiin eroihin, edistäisivät sitoutumista ruohonjuuritasolla ja vahvistaisivat luottamusta jäsenvaltioissa ja niiden kesken.

18.

kehottaa EU:n toimielimiä panemaan täytäntöön AK:n ehdotuksen käytännesäännöistä paikallis- ja alueviranomaisten ottamiseksi mukaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon (7) ja pitää tervetulleena Euroopan parlamentin tälle ehdotukselle ilmaisemaa tukea (8).

19.

suosittaa, että vuotuiseen kasvuselvitykseen 2018 sisällytetään erityinen luku alueiden tilasta ja että siinä käsitellään paikallis- ja alueviranomaisten roolia, ja kehottaa jäsenvaltioita tekemään samoin kansallisissa uudistusohjelmissaan. Komitea on tyytyväinen tukeen, jota on osoitettu kehotukselle sisällyttää alueellinen ulottuvuus maakohtaisiin suosituksiin. Se kehottaa Euroopan komissiota tapaamaan paikallis- ja alueviranomaistahojen edustajia jäsenvaltioihin ohjausjakson alussa suuntautuvien vierailujen yhteydessä. Tukiessaan alueellisen ulottuvuuden sisällyttämistä eurooppalaiseen ohjausjaksoon komitea korostaa, että yhtenä sisällytettävistä tekijöistä voisi olla väestörakenteen muutokset, jotka saataisiin näin kytkettyä eurooppalaiseen ohjausjaksoon, kuten AK:n lausunnossa ”EU:n vastaus väestönkehityksen haasteeseen” esitetään.

20.

toistaa (9) uskovansa, että – kun otetaan huomioon nykyinen epäsuhta maakohtaisten suositusten vuosittaisen menettelyn sekä ERI-rahastojen keskipitkän ja pitkän aikavälin ohjelmasuunnittelun tarpeiden välillä – koheesiopolitiikan sisällyttäminen kansallisiin uudistusohjelmiin on toteutettava uudella tavalla niin, että alueellinen ulottuvuus sekä kumppanuuteen perustuva ja hajautettu lähestymistapa säilyvät.

21.

panee merkille, että monia maakohtaisia suosituksia toistetaan useiden vuosien ajan, koska monimutkaisten uudistusten toteuttaminen vie aikaa. Komitea toteaa tyytyväisenä, että Euroopan komissio yhtyy AK:n tekemään ehdotukseen, jonka mukaan edistymistä näiden suositusten täytäntöönpanossa olisi mitattava monivuotisella ennemminkin kuin vuosittaisella tasolla. Komitea huomauttaa komission todenneen tähän liittyen, että ”[n]oin kahdessa kolmesta maakohtaisesta suosituksesta, jotka on annettu ennen vuotta 2016, on saatu aikaan vähintään jonkinasteista edistystä” (10) (verrattuna 43 prosenttiin kaikista vuonna 2016 annetuista maakohtaisista suosituksista). Komitea kehottaa komissiota julkaisemaan avoimella tavalla kaikki tämän arvion tulokset.

22.

korostaa, että eurooppalainen ohjausjakso tarvitsee pitkän aikavälin poliittisen kehyksen. Komitea panee tässä yhteydessä merkille komission pyrkimykset kytkeä YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja kestävän kehityksen tavoitteet Eurooppa 2020 -strategiaan ja näin ollen Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin. Kun otetaan huomioon erilaisten viitekehysten monimutkaisuus ja monilukuisuus, komitea kuitenkin korostaa, että tarvitaan johdonmukaisia politiikkoja, valtavirtaistamista ja yhdenmukaista hallintokehystä, ja odottaa, että komissio esittää pian tähän liittyviä asiaankuuluvia ehdotuksia.

23.

painottaa, että vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolais- ja muuttajakriisi on edelleen erittäin vakava ongelma monilla alueilla ja paikallisyhteisöissä. Komitea kehottaakin reagoimaan siihen unionitasolla merkittävällä ja konkreettisella tavalla myös uusien varojen muodossa.

24.

panee huolestuneena merkille etenkin nuorten korkean pitkäaikaistyöttömyyden, joka vaikuttaa EU:n eri jäsenvaltioiden kansantalouksiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan kaikkia työmarkkinoiden tukemiseksi tarvittavia toimia.

25.

antaa puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa tämä päätöslauselma komissiolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle ja EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiolle Virolle.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/5

—

ottaa huomioon yhteisen sitoutumisen kansainväliseen oikeuteen ja perusarvoihin, joita ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, perusvapaudet ja sukupuolten tasa-arvo, sekä markkinatalouteen, kestävään kehitykseen ja hyvään hallintotapaan, joihin itäinen kumppanuus perustuu.

—

ottaa huomioon, että aseelliset konfliktit ja epävakaus monissa maissa ja monilla alueilla EU:n naapurustossa estävät kestävien kumppanuuksien kehittämisen (1).

—

ottaa huomioon EU:n vuodesta 2016 noudattaman oikeuksiin perustuvan ja kaikki ihmisoikeudet – niin taloudelliset ja poliittiset oikeudet, kansalaisoikeudet kuin sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet – kattavan toimintatavan, joka on yksi Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen (ENI) rahoitustuen perusperiaatteista, sekä paikallis- ja alueviranomaisten merkittävän roolin puolustettaessa keskeisiä oikeuksia, mm. huolehdittaessa vähemmistöjen suojelusta, paikallis- ja aluetasolla.

—

ottaa huomioon paikallisen itsehallinnon perusperiaatteet eurooppalaisena arvona, joka on vahvistettu Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjassa.

—

ottaa huomioon, että on tärkeää kutsua kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, nuoret ja paikallisviranomaiset mukaan toimiin etenkin pantaessa täytäntöön uusia maakohtaisia kehyksiä ajanmukaistettujen assosiaatio-ohjelmien ja kumppanuuden painopisteiden muodossa toteutettavaa kahdenvälistä yhteistyötä varten. Näin pyritään antamaan panos kumppanimaiden demokraattiseen ja taloudelliseen muutokseen (2) ja vahvistamaan niiden suhteita EU:hun.

—

ottaa huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin vahvistettaessa elinvoimaisuutta, joka on määritelty laajaksi käsitteeksi, jonka piiriin kuuluu koko yhteiskunta, muun muassa demokratia, luottamus instituutioihin, kestävä kehitys ja uusiutumiskyky (3).

—

ottaa huomioon EU:n ja itäisten kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) roolin, joka on tunnustettu Kertomuksessa tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta sekä itäisen kumppanuuden virstanpylväitä vuoteen 2020 käsittelevässä yhteisessä valmisteluasiakirjassa.

—

ottaa huomioon CORLEAPin sitoumuksen pyrkiä itäisen kumppanuuden tavoitteisiin tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian mukaisesti, edistää ja toteuttaa paikallistasolla yleismaailmallisia arvoja, joihin EU perustuu, sekä syventää alue- ja paikallisyhteisöjen, niitä edustavien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyötä kaikkien kansalaisten hyödyksi.

—

ottaa huomioon CORLEAPin raportin Kansalaisvaikuttamisen kehittäminen keinona vahvistaa paikallisdemokratiaa itäisen kumppanuuden maissa ja siinä esitetyt suositukset.

—

ottaa huomioon CORLEAPin raportin Energiatehokkuus: paikallis- ja alueviranomaisten rooli ja siinä esitetyt suositukset.

—

ottaa huomioon uusien aloitteiden käynnistämisen kestävän kuntakehityksen alalla, kuten ”Kaupunginjohtajat talouskasvun edistäjinä” ja kaupunginjohtajien Covenant of Mayors East -energia- ja ilmastosopimuksen toinen vaihe. Ne ovat alhaalta ylöspäin suuntautuvia hallintomalleja ja kykenevät edistämään paikallisviranomaisten toimia kansalaisten sekä paikallisten ja kansainvälisten instituutioiden kanssa.

—

ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen (ENI) rahoitustuen väliarvioinnin 2014–2017.

—

ottaa huomioon tehostetun yhteistyön CORLEAPin pysyvien tarkkailijoiden (4) ja muiden institutionaalisten kumppanien kanssa.

1.

korostaa, että paikallis- ja alueyhteisöt kehittyvät edelleen toimijoina ja politiikan muotoilijoina itäisen kumppanuuden yhteydessä. Monet keskeiset itäisen kumppanuuden tulokset perustuvat valtiotasoa alemman tason saavutuksiin ja jatkuviin ponnisteluihin, ja tarvitaankin lisätukea, jotta ne voivat paneutua tehtäviinsä entistä paremmin.

2.

on tyytyväinen paikallis- ja alueviranomaisten roolin vahvistamiseen pantaessa täytäntöön itäisen kumppanuuden politiikkoja, strategioita ja lippulaivahankkeita, mukaan luettuna niiden yhä aktiivisempi osallistuminen monenvälisiin foorumeihin ja näiden työryhmiin.

3.

panee erityisen tyytyväisenä merkille keskustelut, joita paikallis- ja aluedemokratian vahvistamisesta käydään demokratiaa, hyvää hallintotapaa ja vakautta käsittelevällä itäisen kumppanuuden foorumilla 1.

4.

suosittaa, että itäisen kumppanuuden kaikilla neljällä painopistealalla pyritään läpileikkaavana tekijänä ottamaan järjestelmällisesti paikallis- ja alueviranomaiset ja näitä edustavat järjestöt mukaan toimiin, ja painottaa, että ihmisten väliset yhteydet ovat aivan yhtä tärkeitä kuin talous- ja energiayhteydet.

5.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen itäisen kumppanuuden tehokkaamman ja vaikuttavamman monenvälisen rakenteen yhteydessä on keskeisen tärkeää, ja kehottaa tehostamaan yhdenmukaisuutta CORLEAPin tekemän työn kanssa.

6.

kehottaa painokkaasti itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvia paikallis- ja alueviranomaisia ottamaan osaa poliittisten suositusten ja lainsäädännön laatimiseen ja osallistumaan aktiivisesti keskushallintoviranomaisten kanssa käytäviin neuvotteluihin paikallis- ja aluetason kannalta merkityksellisistä hankkeista ja päätöksistä.

7.

pitää komission ehdotusta 20:stä vuoteen 2020 mennessä saavutettavasta tavoitteesta tärkeänä askeleena pyrittäessä tarjoamaan itäisten kumppanimaiden kansalaisille konkreettisia tuloksia ja sitoutuu osallistumaan aktiivisesti näiden tavoitteiden toteuttamiseen.

8.

kehottaa antamaan asianmukaista poliittista, taloudellista ja teknistä tukea kaikille itäisille kumppanimaille EU:n kanssa toteutettavien kohdennettujen ja tehokkaampien kumppanuuksien puitteissa, jotta voidaan ohjata entistä paremmin niiden uudistusprosessia ja vakiinnuttaa paikallisdemokratiaa ja alueellista kehitystä.

9.

vahvistaa, että paikallisdemokratian ja julkishallinnon uudistuksen yleistavoitteet, joihin pyritään myös hallinnonhajauttamisprosessin avulla, ovat edelleen ytimenä CORLEAPin antamassa panoksessa Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoon paikallis- ja aluetasolla, riippumatta tarkistetun politiikan puitteissa valitusta kumppanuuden asteesta EU:n kanssa.

10.

toteaa, että EU:n tehokas osallistuminen itäisissä kumppanimaissa edellyttää yhä aktiivisemmin toimimaan pyrkivien paikallisyhteisöjen erittäin vahvaa mukanaoloa.

11.

korostaa, että paikallisvaalit ovat keskeisessä asemassa kansalaisten osallistamisessa ja että niihin tulisi liittyä pohdintaprosessi sen tarkastelemiseksi, miten voidaan työskennellä tehokkaammin suuren yleisön hyväksi.

12.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet tukea vahvan kansalaisyhteiskunnan kehittymistä ja auttaa varmistamaan paikallisyhteisöjen demokratisoituminen ja ajanmukaistaminen.

13.

kehottaa mukauttamaan nykyisiä EU:n rahoitusjärjestelmiä, etenkin TAIEX-ohjelmaa ja Twinning-toimintaa, jotta voidaan vastata paikallisten ja alueellisten sidosryhmien tarpeisiin.

14.

kannustaa soveltamaan itäisten kumppanimaiden paikalliseen ja alueelliseen kehittämiseen monisidosryhmäistä toimintamallia, joka perustuu paikallis- ja alueviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja kansalaisten tiiviiseen yhteistyöhön erilaisilla toiminta-aloilla, kuten urheilun tukeminen, nuoriso- ja seniorijärjestöt ja kansalaiskeskukset.

15.

kehottaa tehokkaaseen hallinnon hajauttamiseen tähtäävien uudistusten ohella toteuttamaan kaikilla hallintotasoilla tuloksellisia korruptiontorjuntatoimia, jotta voidaan varmistaa, että vahvempi hallinto vaikuttaa myönteisesti kansalaisten arkielämään.

16.

kehottaa antamaan merkittävämmän roolin ja asianmukaiset resurssit paikallis- ja alueviranomaisia edustaville järjestöille, jotta ne voivat avustaa paikallis- ja alueviranomaisia, kun nämä osallistuvat näihin vaikuttavien valtiollisten/alakohtaisten/alueellisten strategioiden ja politiikkojen laadintaan ja täytäntöönpanoon ja tarjoavat palveluita.

17.

korostaa, että osallistavan julkishallinnon ja paikallishallinnon uudistuksissa tarvitaan avointa vuoropuhelua, samoin kuin alueellisissa uudistuksissa sekä edistettäessä paikallis- ja keskushallintotason viranomaisten kumppanuuskulttuuria.

18.

kehottaa soveltamaan dynaamista lähestymistapaa avoimuuteen, korruption torjuntaan ja lahjomattomuuteen kaikilla hallintotasoilla, myös paikallistasolla, ja auttamaan näin rakentamaan kansalaisten luottamusta viranomaisiin ja parantamaan talouskehityksen edellytyksiä.

19.

puoltaa räätälöityä ja useita maita käsittävää lähestymistapaa, jotta voidaan puuttua kunkin maan todellisiin tarpeisiin paikallisyhteisöjen parhaan intressin mukaisesti ja elinvoimaisuuden vahvistamiseksi paikallistasolla.

20.

kaipaa kestävää ja avointa sääntelykehystä, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voivat parantaa organisatorisia ja institutionaalisia valmiuksiaan.

21.

toistaa kehotuksensa yksinkertaistaa EU:n rahoituksen saatavuutta paikallis- ja alueviranomaisten keskuudessa sekä valtiotasoa alempien hallintotahojen kanssa yhteistyössä toimivien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden keskuudessa.

22.

kaipaa valmiuksien parantamiseen tähtääviä strategioita, ohjelmia ja koulutusohjelmia niin paikallisesti vaaleilla valittuja edustajia kuin paikallishallintotahoja varten, jotta alue- ja paikallisyhteisöt voivat ottaa täyden vastuun tarjoamiensa palvelujen hallinnoinnista.

23.

kehottaa ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon kaikissa meneillään olevissa paikallisissa ja alueellisissa uudistuksissa, jotta estetään kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä.

24.

kehottaa itäisiä kumppanimaita kunnioittamaan kansallisten vähemmistöjen oikeutta omakieliseen koulutukseen kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen määräysten mukaisesti.

25.

toistaa kehotuksensa, että itäisiä kumppanimaita koskevissa EU:n vuosikertomuksissa olisi arvioitava edistymistä alueellisessa talouskehityksessä, hallinnonhajauttamisprosessissa, paikallisessa itsehallinnossa ja alueellisessa yhteistyössä, jotta EU-tukea voidaan mukauttaa ja kohdentaa.

26.

kiinnittää huomiota Euroopan alueiden komitean ylläpitämiin ja kehittämiin toimivaltajaon verkkosivuihin (5), jotka antavat yleiskuvan institutionaalisesta ja julkistalouden hajauttamisesta EU:ssa ja sen naapurimaissa ja jotka voivat tukea tällaisten säännöllisten analyysien laatimista.

27.

kiinnittää huomiota AK:n myönteiseen rooliin U-LEAD-ohjelmassa ja Ukraina-erityistyöryhmässä. Ne edistävät asiantuntemuksen ja tietämyksen vaihtoa EU:n ja Ukrainan paikallis- ja alueviranomaisten välillä.

28.

suhtautuu myönteisesti siihen, että yksi itäisen kumppanuuden pääpainopisteistä on avun tarjoaminen kumppanimaille energiatehokkuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja varten.

29.

kehottaa kansallisia hallituksia lisäämään yhteisöille antamaansa taloudellista tukea ja toimivaltuuksia, jotka ovat välttämättömiä paikallisten energiastrategioiden laatimiseksi.

30.

kannattaa Euroopan komission erityisohjelmia itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvia paikallis- ja alueyhteisöjä varten.

31.

kehottaa komissiota toimimaan yhteistyössä EU:n edustustojen kanssa, jotta voidaan lisätä huomattavasti yhteistyöohjelmien tunnettuutta alue- ja paikallistasolla sekä vahvistaa valmiuksien parantamista valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla.

32.

suosittaa, että edistetään ja vahvistetaan alueellisia ja paikallisia aloitteita, joilla pyritään parantamaan investointiedellytyksiä itäisissä kumppanimaissa, kuten EU:n ja itäisten kumppanimaiden alueiden ja kuntien, yrittäjäjärjestöjen ja verkostojen välisiä poliittisia ja taloudellisia kumppanuuksia.

33.

suosittaa, että sovitaan alakohtaisista kokeiluhankkeista vuoteen 2020 mennessä tavoiteltavien tulosten puitteissa. Hankkeiden täytäntöönpano olisi paikallis- ja alueviranomaisten vastuulla, jotta voidaan saada kokemuksia hallinnonhajauttamisprosesseista.

34.

katsoo, että on tärkeää saada käyttöön enemmän resursseja rajatylittävää yhteistyötä varten. Tässä yhteydessä on keskityttävä etenkin ihmisten välisiin yhteyksiin, paikallisyhteisöjen kumppanuuksiin sekä tiede-, kulttuuri- ja nuorisovaihtoon. Pienhankerahaston ulottaminen naapurimaihin voisi edistää yhteistyötä ruohonjuuritasolla.

35.

kehottaa valtiovaltaa helpottamaan hankkeiden rekisteröintiä ja tarvittaessa eurooppalaisten alueellisten yhteistyön yhtymien (EAYY) ja omien alueidensa tai kuntiensa osallistumista rajatylittäviin yhteistyöohjelmiin, joiden tavoitteena on toteuttaa alueellisten tarpeiden mukaisia hankkeita.

36.

painottaa tarvetta ottaa paikallis- ja alueviranomaiset mukaan ohjelmasuunnitteluun, joka koskee Euroopan naapuruusvälineen puitteissa vuosina 2017–2020 toteutettavia uusia kahdenvälisiä tukiohjelmia.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/9

1.

muistuttaa, että käynnissä olevasta maapallon lämpenemisestä on kiistattomia tieteellisiä todisteita ja että tällä muutoksella on merkittäviä ja yhä suurempia vaikutuksia talouteen ja koko yhteiskuntaan. Ilmastonmuutoksella on erityisesti huomattavia vaikutuksia paikallis- ja alueviranomaisten hallinnoimiin alueisiin, ja kyseiset viranomaiset ovat usein etulinjassa aina vain äärimmäisemmiksi käyvien luonnonilmiöiden aiheuttamien vahinkojen lieventämisessä ja sopeutumistoimenpiteisiin investoimisessa.

2.

on huolissaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista myös EU:n rajojen ulkopuolella, missä valmiudet selviytyä äärimmäisistä ympäristöilmiöistä ja mukauttaa aluetta käynnissä oleviin muutoksiin ovat rajallisia. Komitea muistuttaa, että tällä voi olla välittömiä vaikutuksia myös muuttovirtoihin.

3.

katsoo, että EU:n paikallis- ja alueviranomaisilla tulee olla hyvä marginaali parantaa kykyään tehdä investointeja (ja houkutella niitä ulkopuolelta) ilmastonmuutoksen alalla huolimatta budjettirajoituksiin, pitkän aikavälin suunnitteluvalmiuksiin ja monitahoisten hankkeiden hallinnointiin liittyvistä ongelmista. Tämä sitoumus on perustavan tärkeä, jotta kyetään edelleen parantamaan EU:n hyvää yleissuoritusta. Unioni on nykyisin vastuussa 9,6 prosentista kaikista CO2-päästöistä.

4.

toteaa, että ilmastonmuutoksen haasteista selviämiseksi tarvitaan suunnaton määrä investointeja, eikä niitä voida kattaa paikallisilla ja alueellisilla varoilla eikä yksinomaan julkisilla varoilla. Komitea suhtautuukin myönteisesti kansainvälisiin, eurooppalaisiin ja kansallisiin aloitteisiin, joiden tarkoituksena on saada liikkeelle yksityisiä investointeja.

5.

korostaa jälleen, että ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, ja jotta siihen voitaisiin vastata mahdollisimman tehokkaasti, on sovellettava monitasoisen ja monen sidosryhmän yhteisen hallinnon mallia (multi-level and multi-stakeholders governance). Tässä valossa komitea kehottaa Euroopan komissiota suosittamaan, myös ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisten rooli tunnustettaisiin ja sille annettaisiin arvoa, jotta voitaisiin tehostaa toimia Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.

katsoo, että joidenkin kehitysmaiden suhteellisen korkeasta kunnianhimon ja sitoutumisen tasosta huolimatta ei voida enää hyväksyä sitä, että eräät maat panevat Pariisin sopimusta täytäntöön hyvin hitaasti ja että Yhdysvallat haluaa vetäytyä tekemistään sitoumuksista. Alueiden komitea toteaa painokkaasti, että sopimuksen noudattaminen on välttämätöntä, ei vaihtoehtoista. Se kehottaakin Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta EU voisi ottaa todellisen kansainvälisen johtoaseman ilmastonmuutoksen torjumisessa ja hyödyntää täysimääräisesti innovoinnin ja kehittämisen mahdollisuuksia, jotka ovat yhteydessä asteittaiseen siirtymiseen kohti uutta talous- ja rahoitusmallia.

7.

pitää välttämättömänä, että Bonnissa pidettävässä seuraavassa COP23-kokouksessa ei rajoituta vain asiantuntijoiden väliseen tapaamiseen, vaan että se johtaa huomattavaan edistymiseen Pariisin sopimuksen kattavassa täytäntöönpanossa erityisesti ilmastorahoituksen osalta (tarve vauhdittaa ilmastorahoitusta pitkällä tähtäimellä, rahoitusmekanismin tarkistaminen jne.).

8.

ehdottaa, että Katowicessa järjestettävän, tulossa olevan COP24-konferenssin alla UNFCCC:n piirissä käynnistetään kansainvälinen keskustelu siitä, mitä indikaattoreita voitaisiin mahdollisesti kytkeä käsitteeseen ”kasvihuonekaasupäästöt”, jotta pystytään ehdottamaan tehokkaampia toimenpiteitä ilmastonmuutosta vastaan.

9.

katsoo, että kansainvälisessä tilanteessa, jossa eräät valtiot ovat jo osoittaneet kunnianhimon puutetta, paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli väestön osallistamisessa ja valveuttamisessa ilmastonmuutoksen alalla, investointien hankkimisessa ja konkreettisten hankkeiden toteuttamisessa. Tämän toteuttamiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että paikallis- ja alueviranomaisilla on tietoa, valmiutta ja kykyä suoraan taloushallintoon. Komitea korostaa tässä yhteydessä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksesta saatuja erinomaisia tuloksia ja sopimuksen avaamista hiljattain EU:n rajojen ulkopuolelle. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota vahvistamaan aloitetta ja edistämään mahdollisimman hyvin kaupunginjohtajien maailmanlaajuista energia- ja ilmastosopimusta tarjoamalla taloudellista ja teknistä tukea etenkin maissa, joiden kansalliset tavoitteet ovat selkeästi riittämättömiä.

10.

myöntää, että ratkaisu on osittain kiinni kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tehokkaasta toiminnasta. Tästä syystä komitea katsoo, että painopisteenä tulee olla se, että sijoittajat saadaan paremmin tietoisiksi ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ja mahdollisuuksista, jotta investointeja voidaan ohjata kestävämpään suuntaan. Komitea suhtautuukin myönteisesti finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän piirissä toimiva ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän loppusuosituksiin. Alueiden komitea kehottaa kuitenkin Euroopan komissiota arvioimaan ilmastoriskien julkistamisen vaikutuksia, jotta voidaan ottaa käyttöön väline paikallis- ja alueviranomaisille aiheutuvien kustannusten keventämiseksi siinä tapauksessa, että esimerkiksi vakuutuskustannukset nousevat nopeasti.

11.

on tyytyväinen OECD:n aloitteeseen perustaa vihreään rahoitukseen ja investoimiseen keskittyvä keskus (Centre on Green Finance and Investment), jonka tavoitteena on tukea siirtymistä kohti vihreää, vähäpäästöistä ja ilmastonmuutoksen kestävää taloutta, ja toivoo, että kansainvälisiä ja unionin aloitteita koordinoidaan.

12.

Euroopan komissio on esimerkiksi perustanut kestävää rahoitusta käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän, käynnistänyt Euroopan energiatehokkuusrahaston, ottanut käyttöön Euroopan investointipankin ilmastojoukkovelkakirjalainat ja käynnistänyt teknistä apua tarjoavan ELENA-ohjelman (European Local Energy Assistance) sekä luonut Life-ohjelmaan kuuluvat rahoitusvälineet. Komitea on erityisen tyytyväinen pääomamarkkinaunionia koskevassa Euroopan komission toimintaohjelmassa tehtyihin viittauksiin ekologiseen kestävyyteen. AK suhtautuu hyvin myönteisesti kaikkiin näihin aloitteisiin mutta suosittaa, että vältetään päällekkäisyyksiä ja että kiinnitetään mahdollisimman paljon huomiota kaikkien toimintalinjojen ja aloitteiden yhteensovittamiseen unionin tasolla.

13.

suosittaa erityisesti, että Euroopan komissio arvioisi mahdollisia yhteisvaikutuksia yhtäältä kestävää rahoitusta käsittelevän korkean tason asiantuntijaryhmän ja toisaalta juuri perustetun, kiertotalouden rahoittamisen tukemista käsittelevän korkean tason työryhmän välillä, jotta voidaan parantaa käynnissä olevien aloitteiden koordinointia ja varmistaa suurempi yhtenäisyys EU:n toimintalinjojen välillä.

14.

ehdottaa EU:n uudesta, vuoden 2020 jälkeisestä monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävän keskustelun valossa, että ilmastosta ja kestäväpohjaisuudesta tehdään hallitseva, monialainen teema kaikkiin rahoitusohjelmiin ja että asetetaan vähimmäistavoitetasot ilmastotarkoituksiin osoitettaville varoille sekä monivuotisessa rahoituskehyksessä että tärkeimmissä rahoitusohjelmissa (alkaen rakennerahastoista ja tutkimuksen ja innovoinnin uudesta puiteohjelmasta). Lisäksi komitea pyytää huolehtimaan siitä, että nämä painopisteet ovat johdonmukaisia EU:n taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden kanssa.

15.

ehdottaa, että EU:n lainsäädännöstä tehtävien vaikutusten ennakkoarviointien ohella tehdään aina myös arvio ilmastovaikutuksista ja panoksesta Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Tämän toiminnan tulee pohjustaa sellaisen pitkäkestoisen ilmastostrategian kehittämistä, joka on homogeeninen ja kestävyysperiaatteita noudattava ja joka mahdollistaa entistä mittavammat investoinnit ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kuten myös Euroopan tilintarkastustuomioistuin on hiljattain todennut (1).

16.

kehottaa Euroopan komissiota antamaan Euroopan pankkiviranomaisen tehtäväksi laatia mahdollisimman pian – mutta kuultuaan ensin asianmukaisesti asiaankuuluvia sidosryhmiä ja ottaen mukaan yksityissektorin – tarkka luokittelu kestävistä omaisuuseristä sekä selkeä ja sitova määritelmä ilmastorahoitukselle, vihreälle rahoitukselle, kestävälle rahoitukselle ja kiertotalouden rahoitukselle olemassa olevien aloitteiden pohjalta (esimerkiksi EIP:n ilmastojoukkovelkakirjalainat). Yhteisen eurooppalaisen luokituksen lisäksi tulisi antaa suuntaviivat sijoittajille ja laatia oma merkintäjärjestelmä, joka perustuisi asianmukaisiin suorituskykyindikaattoreihin, jotta voitaisiin tehdä tiivis ja yksinkertainen arvio omaisuuserien laadusta.

17.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan ennakoitavan ja vakaan sääntelyjärjestelmän yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ilmastonmuutokseen liittyviä investointeja varten. Tämä on äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan edistää yksityisen sektorin osallistumista ilmastorahoitukseen.

18.

kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa harkitsemaan pankkien vakavaraisuussääntelyn tarkistamisen yhteydessä vakavasti mahdollisuutta ottaa käyttöön vihreä tukikerroin Euroopan komission vakavaraisuusasetuksen käynnissä olevan tarkistuksen yhteydessä ehdottaman infrastruktuuritukikertoimen mallin mukaisesti, jotta voitaisiin vapauttaa varoja yksityisiin investointeihin ja alentaa niiden laitosten pääomavelvoitteita, jotka myöntävät lainoja kestäviin investointeihin ja ilmastoinvestointeihin.

19.

toteaa, että ilmastonmuutoksen ongelmaan voisi olla yhtenä osaratkaisuna tehokkaat kasvihuonekaasupäästölupien markkinat, joita säänneltäisiin EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa, mikäli ne toteutetaan rinnan energiatehokkuutta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskevan kunnianhimoisen politiikan kanssa. Tästä syystä on valitettavaa, että Euroopan komission vuonna 2015 esittämä ehdotus päästökauppajärjestelmän muuttamisesta odottaa vieläkin lopullista hyväksymistä, kun päästölupien hinnat ovat edelleenkin liian matalat. Komitea toistaa, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi hallinnoitava suoraan vähimmäisprosenttiosuutta päästökauppajärjestelmästä saatavista huutokauppatuloista investoidakseen paikallisen selviytymiskyvyn parantamiseen. Komitea myös kehottaa komissiota harkitsemaan erityisiä toimenpiteitä, esimerkiksi vähimmäistason määrittämistä hiilidioksidipäästöjen hinnalle, tai harkitsemaan uudelleen unionin hiilidioksidiveroa.

20.

kehottaa komissiota hälventämään biopolttoaineisiin kohdistettaviin investointeihin liittyvää epävarmuutta, joka johtuu siitä, että biopolttoaineille on myönnetty ainoastaan väliaikaisia poikkeuksia valtiontukisääntöjen soveltamisesta energiaverojen ja hiilidioksidipäästöverojen osalta. On myös tärkeää vähentää uusiutuvista lähteistä saatavaan energiaan liittyvää hallinnollista rasitusta, jotta vältetään, että se on suurempi kuin fossiilisia polttoaineita koskeva.

21.

kehottaa Euroopan komissiota lisäämään ilmastotoimia varten ja ympäristön kestävyyttä edistäviin toimiin tarkoitettujen määrärahojen osuutta kolmansille maille suunnatuissa kehitysapuohjelmissa samaan tapaan kuin Euroopan parlamentin hyväksymässä Euroopan kestävän kehityksen rahaston perustamisesta annetussa asetuksessa, jossa asetetaan ilmastoinvestointien tavoitteeksi 28 prosenttia kokonaismäärärahoista. Lisäksi komitea kehottaa lisäämään EU:n paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista hankkeissa, jotta ne voisivat jakaa onnistuneita kokemuksiaan kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaisten kanssa ja lisätä samalla niiden osaamista. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteiden tulisi olla keskeisellä sijalla kansainvälisissä sitoumuksissa sen varmistamiseksi, että investoinnit pohjautuvat ihmisoikeuksiin ja että niillä autetaan ilmastonmuutoksen suhteen kaikkein haavoittuvimpia yhteisöjä, myös niin, että luodaan julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välille yhteistyön ilmapiiri Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteen nro 17 (2) mukaisesti.

22.

korostaa, että valtiontukisäännöt ja/tai julkisille laitoksille asetetut eurooppalaiset kirjanpitosäännöt, jotka ovat usein tiukkoja, voivat toisinaan vaikeuttaa ympäristö- ja ilmastoinvestointeja. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota varmistamaan liikkumavaran, jotta nämä investoinnit olisivat kirjanpidollisesti edullisempia.

23.

pitää hyödyllisenä sitä, että perustetaan erillinen väline parantamaan paikallis- ja alueviranomaisten kykyä ottaa selvää erilaisista olemassa olevista aloitteista sekä saada ilmastorahoitusta ja asianmukaista teknistä tukea. Komitea tarjoaakin apuaan Euroopan komissiolle, jotta voitaisiin laatia toimintaohjeet, joissa kartoitettaisiin yksikertaisesti ja kattavasti eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla paikallis- ja alueviranomaisille tarjolla olevia rahoitusvaihtoehtoja. Komitea ehdottaa lisäksi, että tiivistelmä ohjeista annettaisiin kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien käyttöön verkkoportaalissa, jotta voitaisiin tarjota yksi, yhteinen tietolähde, joka kokoaisi yhteen kaikki ilmastoimien rahoittamiseen tarkoitetut rahastot.

24.

pyytää jäsenvaltioita osallistamaan paikallis- ja alueviranomaiset entistä paremmin kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien määrittelyyn, jotta voidaan edistää koordinointia valtakunnallisten ja paikallisten ja alueellisten suunnitelmien välillä Pariisin sopimuksen 4 artiklan mukaisesti. Kyseisessä artiklassa määrätään kansallisesti määritellyistä panoksista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

25.

muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisen parantamista koskevasta ehdotuksestaan, jonka komitea esitti lausunnossaan Euroopan komission tiedonannosta ”EU:n ympäristöpolitiikan hyötyjen varmistaminen säännöllisten täytäntöönpanon arviointien avulla” (COM(2016) 316) (3). Komitea kehottaa lausunnossaan Euroopan komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä toimivaltaisten valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, Euroopan alueiden komitean, EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastonsopimuksen edustajien, maailmanlaajuisen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen edustajien ja kansainvälisen paikallisten ympäristöaloitteiden neuvoston (ICLEI) kanssa paikallisesti ja alueellisesti määritettävien panostusten käsitteen ja panostusten käyttöönottamiseksi tarvittavien menetelmien kehittämiseksi. Alussa mukaan tulisi muutamia paikallis- ja alueviranomaisia, jotka osallistuvat toimintaan edelläkävijöinä vapaaehtoiselta pohjalta konseptin toimivuuden testaamiseksi.

26.

ehdottaa, että kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin sisällytetään keskipitkän aikavälin ympäristöinvestointien ohjelmia, jotka kattavat pääasialliset suunnitellut toimet, jotka on eritelty tason mukaan (valtiollinen taso tai valtiollista tasoa alemmat tasot) ja tarvittavan tuen mukaan rahoituksen aukkojen paikkaamiseksi. Tässä yhteydessä voidaan myös harkita innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä.

27.

muistuttaa kestävyysperiaatteiden mukaisen energiankäytön toimintasuunnitelmien merkityksestä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävien kansallisella ja EU:n tasolla määriteltyjen panosten saavuttamisessa ja ehdottaa, että pyritään alue- ja paikallisviranomaisten tehokkaaseen osallistamiseen yksinkertaistamalla kyseisiä suunnitelmia, niistä raportointia ja niiden seurantaa. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä huomiota kansallisten strategioiden ja paikallisviranomaisten kestävää energiaa ja ilmastoa koskevien toimintasuunnitelmien (SECAP) yhteensovittamiseen. Komission olisi edelleen edistettävä kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen menettelytapojen mukaisesti näihin toimintasuunnitelmiin tarkoitettuja resursseja, joita kansallisten hallitusten olisi tuettava.

28.

toteaa, että alue- ja paikallisviranomaisia tulee auttaa ymmärtämään selkeästi oman alueensa ilmastoriskit, jotta nämä voivat tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Sosioekonomisen arvioinnin, raportoinnin ja tiedottamisen parantaminen auttaisi tuomaan esiin ilmastotoimien vaikutukset yhteiskuntaan, mikä tukisi paikallista päätöksentekoa ja resurssien jakamista. Euroopan ilmastonmuutosportaalissa (4) saatavilla oleva ympäristöriskien kartoitus on myönteinen ja hyödyllinen aloite, mutta sitä ei vielä tunneta hyvin ja siihen sisältyvät alueelliset ja paikalliset tiedot ovat hajanaisia. On yleisesti tarpeen lisätä tietoisuutta paikallistasolla EU:n toimista ja välineistä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota lisäämään tukea portaalille tiedon keräämisen ja tulosten levittämisen parantamiseksi ja kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota alue- ja paikallistasoihin, sillä ne ovat ensimmäinen kriisiin reagoiva taho.

29.

painottaa lisäksi, että on tärkeää luoda vihreiden joukkovelkakirjojen ja yhteisten takausten kaltaisia välineitä rahoittamisen helpottamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaiset voivat kehittää niitä yhteistyössä kansallisten elinten ja EU:n toimielinten kanssa tai näiden tuella. Tästä on nykyisin useita hyviä esimerkkejä.

30.

kehottaa jäsenvaltioita palkitsemaan ilmastorahoitustoimia, joita paikallisviranomaiset toteuttavat erityisten ohjelmien kautta (esimerkiksi Luxemburgin ilmastosopimus (5), jonka nojalla paikallisviranomaiset, jotka sitoutuvat toteuttamaan tiettyjä energiatehokkuustoimia, saavat lisävaroja) tai helpottamalla mahdollisia sisäisiä julkisen rahoituksen rajoituksia taikka antamalla jotain muuta tukea.

31.

kehottaa kaikkia poliittisia päättäjiä ja erityisesti kansallisia hallituksia ehdottamaan ja toteuttamaan rohkeita toimia, joita ei ole suunnattu ensisijaisesti äänten kalastamiseen lyhyellä aikavälillä, vaan joissa otetaan huomioon toimien (tai toimimatta jättämisen) seuraukset seuraaville sukupolville sekä terveyden ja ympäristön laadun että talouden kannalta. Tästä syystä komitea ehdottaa, että tukia taloudelliseen toimintaan, jolla on huomattavia ympäristövaikutuksia (ja jotka siis tuottavat paljon päästöjä), vähennetään asteittain niin, että ne lakkautetaan kokonaan suhteellisen lyhyellä aikavälillä tai ainakin vuoteen 2035 mennessä ottaen kuitenkin hiilivuodon riski huomioon.

32.

kehottaa toteuttamaan yleisiä, yhteisiä ja yhdennettyjä toimenpidekokonaisuuksia sekä vanhojen että uusien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Lisäksi uusille rakennuksille tulee asettaa vaadittava energiatehokkuuden vähimmäistaso ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamista varten tulee saada käyttöön tarvittava rahoitus.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/14

1.

muistuttaa, että Euroopan unionin (EU) yhdentymisprosessille on ollut alusta lähtien ominaista taloudellisten, poliittisten ja sosiaalisten yhteyksien ja kumppanuuksien jatkuva lisääntyminen EU:hun kuuluvien alueiden välillä. Liikenneala antaa huomattavan panoksen EU:n taloudelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin edistämällä kauppaa ja talouskasvua sekä tarjoamalla miljoonia työpaikkoja. Ajanmukaisella eurooppalaisella liikenneinfrastruktuuripolitiikalla tuetaan niiden Euroopan unionin keskeisten tavoitteiden saavuttamista, jotka on määritelty Eurooppa 2020 -strategiassa, vuonna 2011 annetussa liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa ja Junckerin komission kymmenessä painopisteessä. Tavoitteita ovat esimerkiksi sisämarkkinoiden kitkaton toiminta sekä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen.

2.

toteaa, että vuonna 2013 käyttöön otettu Verkkojen Eurooppa -väline on yhteisenä oikeudellisena kehyksenä ja liikennealan rahoitusvälineenä Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) kehittämisen ja näin ollen yhä määrätietoisempaan eurooppalaiseen näkemykseen perustuvan kokonaisvaltaisen etenemisen kulmakivi. Verkkojen Eurooppa -väline on suunniteltu yhteisrahoitusvälineeksi, joka on välttämätön Euroopan laajuisen liikenneverkon infrastruktuurin ja palvelujen toteuttamiseksi ja päätökseen saattamiseksi. Tästä syystä se liittyy sosiaaliseen hyvinvointiin, yhteenkuuluvuuteen, työllisyyden luomiseen (1), talouskasvuun ja ekologiseen kestävyyteen (2). TEN-T-verkon ja Verkkojen Eurooppa -välineen puuttumisesta EU:lle aiheutuvat kustannukset olisivat niihin nykyisin osoitettavaa rahoitusta suuremmat (3).

3.

panee tyytyväisenä merkille meneillään olevan väliarvioinnin yhteydessä toteutetut toimet avoimuuden ja osallistumisen, sidosryhmien ehdotusten keräämisen ja alueiden komitean (AK) kuulemisen osalta (4).

4.

katsoo, että Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnin yhteydessä on edistettävä välineen perustan säilyttämistä ja syventämistä sekä sen merkitystä kilpailukyvyn ja eurooppalaisen sosiaalisen pääoman ja unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamisen kannalta sekä ottaen huomioon ajatus yhteisestä EU:n kansalaisuudesta, johon liittyy henkilöiden ja tavaroiden vapaa liikkuvuus Eurooppa-hankkeen olennaisena osana. Tämän syventämisen vuoksi välinettä on aiheellista tarkistaa määrärahojen, menettelyjen, hankkeiden valintakriteerien ja -prosessien, hallinnoinnin, seurannan ja arvioinnin osalta.

5.

huomauttaa lisäksi, että Verkkojen Eurooppa -välineen käyttöönotosta vuonna 2013 lähtien eräät AK:n esittämät huomiot (5) ovat edelleen perusteltuja. Muutamat parannettavista seikoista liittyvät riittämättömiin määrärahoihin, Verkkojen Eurooppa -välineen ja muiden rahastojen koordinointia koskeviin epäilyksiin, välineen menettelyjen monimutkaisuuteen tai paikallis- ja aluehallinnon riittämättömään rooliin ja toissijaisuusperiaatteen puutteelliseen noudattamiseen yhteisrahoitettujen hankkeiden erilaisissa suunnittelu- ja täytäntöönpanoelimissä (6).

6.

toteaa, että Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämistä koskevissa suuntaviivoissaan Euroopan unioni muistuttaa yhdennettyjen politiikkojen merkityksestä ja peräänkuuluttaa tarvetta varmistaa pääsy ja ”yhteydet kaikille unionin alueille, syrjäiset ja syrjäisimmät alueet sekä saarialueet mukaan lukien”. Näin ollen AK kehottaa saattamaan nämä alueet, jotka on valitettavasti suljettu ydinverkon ulkopuolelle, merten moottoriteihin liittyvien toimien piiriin.

7.

tähdentää Euroopan komissiolle, että maailmassa on käynnissä syvällisiä muutoksia talouskehityksen ja alueiden välisessä suhteessa, ja syntymässä on globaalilla ja paikallisella tasolla samanaikaisesti toimiva uudenlainen kaupunki- ja makroalueellinen järjestelmä (7). Tästä syystä Verkkojen Eurooppa -välineen kaikissa mahdollisissa uudistuksissa tulisi ottaa huomioon keskustelut seuraavista seikoista: miten eurooppalaisilla strategisilla liikenneinfrastruktuureilla voidaan osaltaan edistää teollisen toiminnan siirtämistä takaisin (reshoring) Eurooppaan (8); miten globaali geopoliittinen riski vaikuttaa arvoketjujen lyhenemiseen; alueviranomaisten hallintorakenteiden laadun merkitys; teknologisen yhdentymisen prosessit ja valtioiden välisten alueellisten erojen kasvu (alueet ovat viime aikoina eriytyneet asukaskohtaisen bkt:n ja valtion sisäisen yhteenkuuluvuuden osalta, mikä on kulkenut käsi kädessä jäsenvaltioiden välisen lähentymiskehityksen kanssa (9)). Samanaikaisesti kielteisistä kehityskulkuista on todettava, että julkisen talouden sopeuttamisprosessit ovat pakottaneet alueet supistamaan investointejaan erityisesti liikenneinfrastruktuureihin liittyvillä aloilla (10). Lisäksi samalla kun julkiset investoinnit elpyivät hieman vuonna 2014 valtionhallinnon tasolla muun muassa julkisen talouden alijäämän hyödyntämisen ansiosta (11), valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla supistuminen jatkui, mikä on entisestään syventänyt alueiden välisiä eroja ja vahvistanut keskittymiskehitystä. Verkkojen Eurooppa -välineen tulevassa tarkistuksessa on otettava huomioon tämä uudenlainen ympäristö ja tarkasteltava toimenpiteitä, joissa hyödynnetään eurooppalaisten strategisten liikenneinfrastruktuurien mahdollisuuksia teollisuuden ja geopolitiikan alalla havaittujen riskien pienentämiseksi, alueellisten erojen jyrkentymisen estämiseksi ja julkisten investointien alalla havaittujen kielteisten kehityskulkujen suunnan kääntämiseksi.

8.

panee merkille komission aikomuksen rahoittaa Euroopan laajuisia liikenneverkkoja Verkkojen Eurooppa -välineen kautta. Alun perin osoitetut määrärahat, joiden suuruus oli 33,2 miljardia euroa, merkitsivät huomattavaa taloudellista sitoutumista. Lisäksi se, että mekanismissa on aikomus turvautua yksityiseen pääomaan ja yksityisiin aloitteisiin, on merkittävä näkökohta yhteisrahoituksen kannalta (12).

9.

pitää kuitenkin valitettavana budjettirajoituksia, jotka ovat viime vuosikymmenellä harjoitettujen sopeuttamispolitiikkojen seuraus. Näiden politiikkojen ensimmäisten soveltamisvuosien aikana toteutetut vähennykset voivat merkitä, ettei vuosille 2020, 2030 (ydinverkko) ja 2050 (kattava verkko) asetettuja tavoitteita voida saavuttaa.

10.

muistuttaa tähän ja monivuotisen ohjelman tarkistukseen liittyen, että asetuksissa (EU) N:o 1315/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 asetetut tavoitteet ovat unionin sitovia sitoumuksia.

11.

kehottaa näin ollen tarkastelemaan perusteellisesti, kiinnittäen erityistä huomiota paikallisten, suurkaupunkialueilla vaikuttavien sekä alueellisten toimijoiden esille tuomiin ruohonjuuritason tarpeisiin, toissijaisuusperiaatteen puitteissa (alhaalta ylöspäin toimittaessa) tarjoutuvia mahdollisuuksia lisätä nykyisiä määrärahoja ja parantaa rahoituksen kannalta keskeisten rahastojen (ESIR-rahasto, Verkkojen Eurooppa -väline, koheesiorahastot) ja muiden EIP:n tarjoamien välineiden koordinointia – varmistamalla, ettei Verkkojen Eurooppa -välinettä supisteta jälleen kerran ESIR-rahaston hyväksi. Olisi myös tarkasteltava mahdollisuuksia selkiyttää ehdotuspyyntöjä koskevaa aikataulua, joka voitaisiin julkaista rahoitusnäkymäjakson alussa, mikä mahdollistaisi entistä paremman suunnittelun ja näin ollen sidosryhmien valmistautumisen ehdotuspyyntöjen julkaisemiseen.

12.

korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen tarjoama rahoitus ja muut siihen liittyvät rakenteet eivät saisi kilpailla ESIR-rahaston tai sen markkinasuuntautuneisuuden kanssa, jolla tähdätään uusien varojen keräämiseen ja käyttämättömänä olevien pääomien saamiseen liikkeelle. Komitea katsoo siis, että ESIR-rahastolla ja Verkkojen Eurooppa -välineellä on erilaiset tavoitteet, minkä johdosta niitä ei pidä nähdä toistensa korvaajina. Silloin, kun näiden rahoituslähteiden avulla voidaan saada aikaan yhteisvaikutuksia, niitä olisi kuitenkin toivottavaa yhdistellä parhaalla mahdollisella tavalla investointien saamiseksi liikkeelle EU:ssa.

13.

suosittelee lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklan (brexit) soveltamisen yhteydessä komissio ottaa käyttöön tarvittavat lainsäädännölliset ja poliittiset välineet, jotta varmistetaan riittävien määrärahojen osoittaminen TEN-T-liikennepolitiikkaan siten, että määrärahaosuudet ovat ohjeellisia ja joustavia ja niitä voidaan tarvittaessa korottaa.

14.

toteaa, että viivästykset TEN-T-verkon osa-alueiden toteuttamisessa rajoittavat hankkeeseen osallistuvien alueiden kasvumahdollisuuksia ja heikentävät verkon puitteissa tehtävän alueidenvälisen yhteistyön tuloksia ja vaikutuksia.

15.

katsoo, että koheesiomaiden määrärahat tulee säilyttää ottaen huomioon tarve lisätä koheesiomaiden aktiivisuutta sekä varmistaa täydentävyys Verkkojen Eurooppa -välineen ja koheesiorahaston välillä.

16.

kehottaa komissiota toimimaan päättäväisesti, jotta parannetaan valintamenettelyä, hankkeiden hallinnointia, hallintoa sekä Verkkojen Eurooppa -välineeseen liittyvien toimien valvontaa muun muassa seuraavanlaisten toimien avulla:

17.

katsoo, että TEN-T-verkkojen rahoittaminen samasta välineestä energia- ja televiestintäverkkojen kanssa vaikuttaa keinotekoiselta. Koska liikennepolitiikka on selkeästi rajattu ala, AK kehottaa laatimaan sitä varten omat välineet.

18.

huomauttaa, että etenkin koheesiorahastosta tukea saavien jäsenvaltioiden on hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin toimenpideohjelmia varten saatavilla olevaa teknistä apua, jotta voidaan parantaa paikallisten ja alueellisten elinten ja muiden osanottajien valmiuksia hyödyntää EU-rahoitusta. Verkkojen Eurooppa -välineen puitteissa on erityisen tärkeää varmistaa, että myös heikommin kehittyneet jäsenvaltiot laativat teknistä apua hyödyntäen laadukkaita hankkeita ja voivat siten hakea tasaväkisesti muiden jäsenvaltioiden kanssa EU-rahoitusta ehdotuspyyntöjen yhteydessä.

19.

toteaa, että liikennehankkeiden rahoittamisen Verkkojen Eurooppa -välineestä tulee pohjautua pääasiassa tukiin, mutta myös lainat, takuut tai omat varat saattavat olla tarkoituksenmukaisia.

20.

korostaa alueiden ja paikallisviranomaisten suurta vastuuta yleisellä tasolla julkisten investointien täytäntöönpano- ja seurantavaiheessa. Vuonna 2014 OECD-maiden valtiotasoa alempien hallintotasojen osuus julkisista menoista oli 40 prosenttia, julkisista hankinnoista 50 prosenttia, julkisista investoinneista 59 prosenttia ja julkisen sektorin henkilöstökuluista 63 prosenttia (15).

21.

pitää aiheellisena muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionissa luottamus instituutioihin vaihtelee hallintotason mukaan (tavallisesti sitä suurempi, mitä lähempänä kansalaisia instituutio on) (16). Nykyisin kansalaiset luottavat valtiotasoa alempiin hallintotahoihin enemmän kuin ylemmän tason viranomaisiin (17). Alueet ja paikallisviranomaiset ovat lisäksi taso, jolla tarpeiden ja resurssien kartoitus onnistuu parhaiten, jolla julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on helpointa ja jolla hallinnoinnissa noudatetaan todennäköisemmin vastuuvelvollisuutta ja avoimuutta. Siksi Verkkojen Eurooppa -välineen seuraavaa tarkistamista olisi lähestyttävä näkökulmasta, jonka mukaan Euroopan laajuisissa liikenneverkoissa on kyse eri hallintotasojen välisestä ”yhteistuotannosta” (18).

22.

toteaa, että komission olisikin huolehdittava siitä, että jäsenvaltioiden infrastruktuurisuunnitelmiin sisällytetään TEN-T-verkkojen tavoitteet ja että etusijalle asetetaan jäsenvaltioiden hankkeet, jotka ovat sopusoinnussa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kanssa.

23.

kehottaa näin ollen komissiota hajauttamaan sekä hankkeiden valintaprosessin että hankkeiden hallinnoinnin, seurannan ja valvonnan ottamalla alueet entistä tiiviimmin mukaan Verkkojen Eurooppa -välineeseen. Tämä edellyttää seuraavia toimenpiteitä:

24.

korostaa TEN-T-verkkojen loppuun saattamiseen liittyviä yleisiä etuja EU:n kansalaisten päivittäisen elämän kannalta. Koko hankkeen tunnettuuden parantamiseksi EU:n tasolla ja eurooppalaisten liikennestrategioiden edistämiseksi komitea suosittaakin, että viranomaiset huolehtivat koko TEN-T-verkon merkitsemisestä Euroopan unionin hyväksymillä viitoilla merkitsemällä ydin- ja yleisverkkojen infrastruktuurit, solmukohdat ja käytävät. Komitea suosittaa, että viranomaiset käsittelevät erityisellä tavalla verkon solmukohtia liityntäpisteinä, joista on selkeät ja hyvin määritellyt yhteydet sekundäärisiin ja tertiäärisiin liikenneverkkoihin. Komitea ehdottaakin, että jäsenvaltiot ja alueet ottavat Euroopan laajuiset liikenneverkot huomioon paikallisen tieliikenteensä ja alueellisen rautatieliikenteensä suunnittelussa ja toteuttamisessa, jotta voidaan varmistaa yhdennetty näkemys, joka johtaa kaikkien kansalaisten entistä suurempaan ja parempaan liikkuvuuteen. Tämä on ratkaisevan tärkeä tekijä sosiaalisen osallisuuden ja ympäristönsuojelun kannalta. Komitea suosittaa niin ikään, että erityistä huomiota kiinnitetään saarialueisiin, jotta luodaan asianmukaisella tavalla tarvittavat lento- ja meriyhteydet, joilla taataan kansalaisten ja tavaroiden mahdollisimman vaivaton pääsy ydinverkkoon.

25.

pitää tarpeellisena tarvittavien infrastruktuurien toteuttamista sekä paikallisella että alueellisella tasolla alueilla, joilla on rautatieliikenteeseen liittyviä ongelmia, jotta niillä voidaan käyttää rautatieliikennettä samoin ehdoin kuin muissa jäsenvaltioissa.

26.

suosittaa tähän liittyen, että tarkastellaan yksityiskohtaisesti kysymyksiä, jotka liittyvät saavutuksista tiedottamiseen sekä tavoitteiden ja tulosten avoimuuteen. Verkkojen Eurooppa -väline ja Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevat kartat on tuotava lähemmäs kansalaisia tiedotuspisteiden, infografiikan ja asiakirjojen avulla.

27.

toteaa, että tällä hetkellä on puutteita koordinoinnissa ja EU-, jäsenvaltio- ja aluetason strategia-asiakirjoissa määritettyjen keskeisten liikenneinvestointien yhteensovittamisessa. Aluehallintoa ei ole sisällytetty Verkkojen Eurooppa -välineen hallinnointi- ja täytäntöönpanorakenteeseen, ja tämä rajoittaa mahdollisuuksia arvioida suunniteltujen, eri rahoituslähteitä käyttävien investointien lisäarvoa, johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä. Koordinointia voitaisiin edistää EU:n makroaluestrategioiden kautta.

28.

painottaa, että käytettävissä oleva rahoitus olisi kohdennettava ennen kaikkea ensisijaiseen ensimmäiseen ydinverkkoon ottaen huomioon mahdollisuus vahvistaa liikennemuotojen liityntäyhteyksiä (satama, rautatie). Mahdollisesti jäljelle jäävillä varoilla voitaisiin tukea toissijaisesti mutta määrätietoisesti teknisesti ja budjetiltaan pienempiä hankkeita, joilla on heikommat mahdollisuudet saada yksityistä lisärahoitusta (johtuen alhaisemmasta taloudellisesta tuotosta lyhyellä aikavälillä) edellyttäen, että ne tarjoavat vahvaa ”eurooppalaista lisäarvoa”. Esimerkkinä voidaan mainita luonnolliset yhteydet ydinverkkoon tai yhteydet, jotka täydentävät sitä alueellisesti ja alueidenvälisesti merkittävillä osuuksilla, edellyttäen, että ne ovat strategisia, rakenteellisia ja lyhyellä aikavälillä toteutettavia. Tätä tukea olisi kehitettävä tulevaisuudessa tehtävän tarkistuksen yhteydessä kahtalaisesti: hankkeet, joilla edistetään entistä saumattomampaa tavara- ja matkustajaliikennettä ensisijaisia käytäviä pitkin, ja hankkeet, jotka tuovat selkeää lisäarvoa saavutettavuuden, yhteyksien ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kannalta.

29.

toteaa, että olisi ryhdyttävä pohtimaan TEN-T-verkkojen ”ulkoista” ulottuvuutta erityisesti suhteessa kolmansiin maihin ja Välimeren ja Itämeren alueen, itäisten naapurimaiden ja nykyisen ja tulevan Euroopan talousalueen kaltaisiin strategisiin eurooppalaisen yhteistyön alueisiin sekä muihin alueisiin, joihin liittyy erityisiä geopoliittisia ja taloudellisia intressejä.

30.

vahvistaa liitteessä I (IV osa) mainitut Verkkojen Eurooppa -välineelle asetetut liikennealan kolme erityistavoitetta ja niiden ohjeelliset prosenttiosuudet. Komitea kehottaa kuitenkin muuttamaan asetuksen 10 artiklaa, jossa käsitellään rahoitusosuuksia, ja esittää niitä korotettaviksi, kun kyse on ensisijaisia kaupunkisolmukohtia koskevista tai satamissa toteutettavista toimista, meriliikenteestä sekä multimodaalisista (esimerkiksi yhdistetyt rautatie- ja maantieliikenteen verkot) ja ”viimeisen kilometrin” keskuksista ja yhteyksistä.

31.

ehdottaa, että edetään Verkkojen Eurooppa -välineestä tuettavissa olevia hankkeita koskevan yhteisen teknisen standardin määrittelyssä, jotta EU:ssa kyettäisiin yhdenmukaistamaan TEN-T-verkkojen käytävien nopeus, suorituskyky, luotettavuus, UIC-raideleveys sekä vaatimukset, joita sovelletaan käytävissä vaihtoehtoisia voimanlähteitä tarjoaviin latausasemiin.

32.

katsoo, että rajatylittävien osuuksien tulee olla ensisijaisia, sillä kyse on niistä verkon osista, jotka kiinnostavat vähiten jäsenvaltioita ja joilla on kiistaton eurooppalainen lisäarvo.

33.

ehdottaa, että Euroopan unionin kaupunkiagendan yhteydessä otetaan käyttöön uusi kumppanuus, joka koskee liikenteen solmukohtia ja joka täydentää jo olemassa olevaa kaupunkiliikenteen kumppanuutta. Näin voitaisiin analysoida TEN-T-verkkojen kulkemista kaupunki- ja suurkaupunkisolmukohtien läpi ja niiden sisällyttämistä kaupunkien dynamiikkaan, kaupunkilogistiikkaa sekä etenkin ”ensimmäisen ja viimeisen kilometrin” osuutta koskevia hankkeita, kuten todetaan Euroopan parlamentin 19. tammikuuta 2017 antamassa päätöslauselmassa logistiikasta ja eri liikennemuotojen yhdistämisestä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen käytävissä (19). Kuten kyseisessä päätöslauselmassa todetaan, suuri osa kuljetustavoista kohtaa nimenomaan kaupunkisolmukohdissa, joissa siirtokuormaukset ja jakelu tapahtuvat ja jotka ovat erittäin tärkeitä logistiikkaketjulle, ja edellytykset energia- ja liikenneverkkojen yhteenliittämiselle digitaalisen ympäristön kanssa kannattaa luoda juuri näihin paikkoihin.

34.

toteaa, että olisi myös harkittava alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista ottamalla käyttöön UIC-raideleveys koko EU:n rautatieverkossa kiinnittäen huomiota etenkin rajatylittävien osuuksien merkitykseen – mikä lisäisi esimerkiksi rautateiden liikkuvan kaluston sisämarkkinoiden kilpailukykyä. Olisi harkittava myös alueellisen tasapainon vahvistamista ottamalla käyttöön kaikkia EU:n alueita koskevat ”saavutettavuuden” ja ”liitettävyyden” kriteerit vuoden 2020 jälkeen.

35.

muistuttaa, että ekologinen kestävyys on keskeisen tärkeä näkökohta Verkkojen Eurooppa -välineessä, ja kehottaa näin ollen lisäämään tälle alalle osoitettavia varoja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Komitea kehottaa tähän liittyen soveltamaan palkkioihin perustuvia mekanismeja hankkeita myönnettäessä ja lisäämään siten tukea merten moottoriteiden kaltaisille välineille, jotka liittyvät liikenteen multimodaalisuuteen ja joilla on merkittäviä vaikutuksia hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta. Tämä koskee myös muita samantyyppisiä hankkeita, jotka edistävät ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksen lieventämistä: sähköistettyjen rautatieverkkojen, maanteiden vaihtoehtoisten voimanlähteiden latausverkostojen ja digitaaliteknologian liikenteelle tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen laajentaminen sekä toimenpiteet satamarakenteiden mukauttamiseksi. Tässä yhteydessä voidaan viitata myös lausuntoon aiheesta ”Vähäpäästöistä liikkuvuutta koskeva eurooppalainen strategia” (20).

36.

toteaa, että Verkkojen Eurooppa -välinettä tarkistettaessa liikkuvuus- ja tuotantomalleissa olisi otettava huomioon kiertotalouteen liittyvät uudet kulutussuuntaukset.

37.

kehottaa vauhdittamaan kestävyysperiaatteiden mukaisen liikenteen tukitoimenpiteitä ja tutkimaan tarvittaessa, minkälaisia mahdollisuuksia tarjoavat sellaiset toimenpiteet kuin eurooppalainen ympäristöbonus, mahdollinen infrastruktuurivero ja eurovinjettidirektiivin tarkistaminen. Erilaisista maksuista kerätyillä varoilla voitaisiin kartuttaa Verkkojen Eurooppa -välineen määrärahoja.

38.

toteaa, että analysoitaessa TEN-T-verkkoon liittyviä yksityiskohtaisia ratkaisuja on otettava huomioon kestävä kehitys sekä sosiaalisella että taloudellisella ja ekologisella tasolla. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa niiden alueiden yhteyksiä, jotka kärsivät erilaisista ongelmista, kuten syrjäisestä sijainnista, saariasemasta, talouden tai väestörakenteen epätasapainosta taikka muuttovirtojen aiheuttamasta epätasapainosta.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/21

1.

kannattaa ajatusta, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin tavoitteena on parantaa yhteistä tietämystä EU:n ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön täytäntöönpanon puutteista kussakin jäsenvaltiossa, tarjota uusia ratkaisuja tukemaan lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa, korjata puutteiden perussyitä, jotka usein ovat monialaisia, ja edistää hyvien käytäntöjen vaihtoa.

2.

toteaa, että helmikuussa 2017 julkaistu ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointipaketti (1) tarjoaa 28 maakohtaisen raportin ansiosta ensimmäisen kerran kattavan käsityksen siitä, miten EU:n ympäristöpolitiikkaa ja -lainsäädäntöä sovelletaan käytännössä eri jäsenvaltioissa. Se osoittaa, että ympäristöpolitiikka toimii mutta sääntöjen ja linjausten käytännön soveltamisen yhdenmukaisuudessa on suuria puutteita Euroopan laajuisesti.

3.

korostaa, että EU:n ympäristöpolitiikan menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää tiivistä yhteistyötä kaikkien hallintotasojen välillä – paikallisesta tasosta EU-tasoon asti. Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komission tiedonannossa viitataan selkeästi yhteistyöhön alueiden komitean kanssa, mutta muistuttaa, että monissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisäparannuksia, jotta voidaan varmistaa paikallis- ja alueviranomaisten tehokas osallistuminen täytäntöönpanon arviointiin ja parantamiseen.

4.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman hyvin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointia tukena sille, että ympäristönäkökohdat otetaan huomioon EU-ohjausjaksoprosessin makrotaloudellisissa painopisteissä ja että kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa asetetut kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan.

5.

painottaa tarvetta käydä järjestelmällistä täytäntöönpanovuoropuhelua kunkin jäsenvaltion kanssa vuosina 2017–2018 ja ottaa siihen paikallis- ja alueviranomaiset asianmukaisesti mukaan, jotta voidaan pohtia, miten puuttua yksittäisen jäsenvaltion rakenteellisiin ongelmiin ja tarpeisiin.

6.

suosittaa, että Euroopan komissio tekisi tiukemman analyysin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnista ja parantaisi vertailukelpoisuutta jäsenvaltioiden välillä. Euroopan komission tulisi esittää avoin, helppotajuinen kuvaus yksittäisten jäsenvaltioiden edistymisestä keskeisissä täytäntöönpanohaasteissa seuraavan arviointisyklin aikana, eikä sen pitäisi edellyttää lisäraportointia jäsenvaltioilta, alueilta tai kunnilta.

7.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan IMPEL-verkoston (2) roolin vahvistamista ja kehittämään edelleen kansallisia IMPEL-verkostoja, joissa alue- ja paikallishallinnon asiantuntijat jakavat parhaita käytänteitä.

8.

katsoo, että aina kun se on mahdollista ja järkevää, pitäisi EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointiprosessi kytkeä jo olemassa oleviin arviointimekanismeihin, joissa on samaten kyse EU:n säännösten täytäntöönpanon edistymisen arvioimisesta, esimerkkeinä Make it Work -hanke, IMPEL-verkoston toiminnot ja REFIT-ohjelma.

9.

pitää tervetulleena Euroopan komission tiedonantoa muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (3) ja odottaa Euroopan komissiolta vuonna 2017 vielä erityistä aloitetta ympäristölainsäädännön paremman täytäntöönpanon tukemiseksi ohjeistuksena ympäristövaatimusten noudattamisesta (4).

10.

kannattaa Euroopan komission kertomusta toimista ympäristöraportoinnin virtaviivaistamiseksi (5). Kertomus pohjautuu komission toteuttamaan EU:n ympäristöpolitiikan seurannan ja raportoinnin toimivuustarkastukseen (6), johon AK antoi panoksensa suuntaa-antavalla lausunnolla COR-2015-05660-00-00-AC-TRA. AK toistaa Euroopan komissiolle esittämänsä vaatimuksen soveltaa seurannassa ja raportoinnissa horisontaalista lähestymistapaa ja odottaa siksi, että komissio soveltaa johdonmukaisesti raportin toimia 1 ja 2 ja ehdottaa lainsäädäntömuutoksia voimassa olevassa tai uudessa lainsäädännössä määriteltyihin raportointivelvoitteisiin tarkoituksena yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa näitä velvoitteita entisestään.

11.

tarjoaa Euroopan komissiolle tiivistä ja järjestelmällistä yhteistyötä koko arviointisyklin ajan. Tämä käsittää ympäristöyhteistyön yhteisen teknisen foorumin (7) toimet, joissa keskitytään paikallis- ja alueviranomaisten erilaisiin rakenteellisiin täytäntöönpanohaasteisiin ja niiden ratkaisemiseen, kuten lausunnon tekstijaksossa D korostetaan. Lisäksi se merkitsee, että AK tutkii keinoja antaa osaltaan aineksia maakohtaisiin arviointiraportteihin ja opastusta jäsenvaltioille alueellisen ulottuvuuden kautta hyödyntämällä kokemuksia, joita komitea on saanut osallistumisesta Eurooppa 2020 -hallinnointisykliin arvioimalla säännöllisesti EU-ohjausjaksoa paikallisesta/alueellisesta näkökulmasta.

12.

on hyvillään siitä, että Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin täydentävän käynnissä olevaa täytäntöönpanotyötä, kuten noudattamisen valvontaa ja rikkomismenettelyjä.

13.

pitää tärkeänä, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointijärjestelyä arvioidaan kahden toimintakierroksen (neljä vuotta) jälkeen mekanismin tehokkuuden kontrolloimiseksi.

14.

katsoo, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi tarjoaa tilaisuuden kohdennettuun yhteistyöhön AK:n ja Euroopan parlamentin välillä ja sen puitteissa näkemystenvaihtoon EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista ja ratkaisuista. Näin voidaan yhdistää lainsäätäjän kiinnostuksenkohteet ja täytäntöönpanoviranomaisia edustavien päättäjien kokemukset. Komitea kehottaa Euroopan parlamenttia tekemään tiivistä yhteistyötä sekä ENVI-valiokunnan käsittelemien aiheiden – ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi sekä keskeiset täytäntöönpanon haasteet ja havaitut perussyyt – osalta että käsiteltäessä asiaan liittyviä tulevia Euroopan parlamentin täytäntöönpanokertomuksia, muun muassa järjestämällä AK:n ENVE-valiokunnan ja parlamentin ENVI-valiokunnan yhteiskokouksia näistä aiheista.

15.

korostaa valmiuttaan osallistua neuvoston järjestämiin ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointia käsitteleviin tuleviin keskusteluihin, ympäristöministerien epävirallisiin kokouksiin ja muuhun ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointiin liittyvään neuvoston puheenjohtajan toimintaan. Komitea tarjoaa apuaan näiden keskustelujen ja toimintojen valmistelussa erityisesti antamalla kohdennettuja AK:n lausuntoja neuvoston puheenjohtajavaltioiden pyynnöstä ja järjestämällä AK:n ja Euroopan komission ympäristöyhteistyön teknisen foorumin kokouksia.

16.

ehdottaa, että tarkastellaan mahdollisuutta järjestää aihekohtaisia kokouksia tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten sekä komission ja Euroopan parlamentin eri puolella EU:ta sijaitsevien jäsenvaltiokohtaisten edustustojen kanssa. Tällaisissa tapahtumissa tarkoituksena olisi keskustella erityisistä paikallisista täytäntöönpanohaasteista ja antaa näin panos maakohtaisiin raportteihin.

17.

pitää valitettavana, että Euroopan komissio on rajannut ensimmäisen arvioinnin kohteeksi jätehuollon, luonnon ja biologisen monimuotoisuuden suojelun, ilmanlaadun ja melun sekä vedenlaadun ja vesihuollon (8).

18.

kehottaa Euroopan komissiota tekemään ilmastonmuutoksesta keskeisen osa-alueen seuraavassa ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa ja sisällyttämään siihen ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen sekä varmistamaan samalla energiaunionin hallintojärjestelmän säännösten noudattamisen. Komitea muistuttaa paikallis- ja alueviranomaisten ratkaisevasta roolista ilmastonmuutoksen torjumisessa ja kannustaa tätä ajatellen alueellisten ja paikallisten ilmastonmuutostavoitteiden laatimiseen ja asettamiseen kansallisesti päätettävien panosten lisäksi tärkeänä osana Pariisin sopimukseen liittyvien ilmastonmuutossitoumusten noudattamista.

19.

korostaa tarvetta sisällyttää teollisuuden päästöistä annetun direktiivin täytäntöönpano seuraavaan arviointiin. IMPEL-verkostolle tulisi tätä varten antaa suurempi rooli prosessissa, jotta voidaan tukea hyvien käytänteiden keräämistä vuotta 2019 varten.

20.

suosittaa myös, että katetaan EU:n kemikaalipolitiikka, joka on EU:n ympäristöpolitiikan kulmakivi. Ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnissa tulisi nostaa esiin puutteita ja myönteisiä kokemuksia, jotka liittyvät kemikaalien rekisteröintiin, arviointiin ja lupamenettelyihin.

21.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikomukseen parantaa maakohtaista tietoa julkishallinnon laadusta ja hallintotavasta sekä toimivallan jaosta valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa.

22.

toteaa, että ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arviointi tarjoaa perinteisillä ympäristöaloilla ilmenevien täytäntöönpanon puutteiden kattavampien analyysien rinnalla – ensimmäistä kertaa ympäristöalalla – alustavia havaintoja huonon täytäntöönpanon mahdollisista perimmäisistä syistä.

23.

suosittaa, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinneissa keskitytään tehottomaan koordinointiin paikallisten, alueellisten ja valtiollisten viranomaisten välillä, jotta voidaan puuttua toimivallan ja vastuun epäselvään jakautumiseen, hallinnollisten valmiuksien heikkouteen, riittämättömään rahoitukseen ja markkinapohjaisten välineiden hyödyntämiseen, toimintapolitiikkojen yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden puutteeseen, tietämyksen ja tiedon puuttumiseen ja riittämättömiin vaatimustenmukaisuuden varmistamismekanismeihin (9).

24.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan yhteiset menettelytavat ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointiin liittyvää kansallista vuoropuhelua varten ja antamaan suuntaviivoja paikallis- ja alueviranomaisten täysimääräisen osallistumisen varmistamiseksi prosessin kaikissa vaiheissa.

25.

kiinnittää huomiota täytäntöönpanon parantamisen ja sääntelyn parantamisen vuorovaikutukseen: myös sovellettava EU:n välineistö, EU:n säännösten yhtenäisyys ja johdonmukaisuus ja hallinnolliset rasitteet tulisi ottaa tarkastelun kohteeksi, mikäli osoittautuu, että ympäristöpolitiikan tavoitteet jäävät saavuttamatta.

26.

pyytää jäsenvaltioita helpottamaan kansallisten arviointien kaltaisten paikallisten ja alueellisten ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointien laatimista.

27.

suosittaa, että jäsenvaltiot ovat tiiviimmin yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisiin jo heti politiikkaa kehiteltäessä ja saatettaessa sitä osaksi lainsäädäntöä, kuten seitsemännessä ympäristöalan toimintaohjelmassa suositetaan, esimerkiksi hallintotasojen välisten vertikaalisten temaattisten työryhmien kautta.

28.

painottaa, että jäsenvaltioiden tulisi kehittää edelleen mekanismeja, joilla tehostetaan vertikaalista koordinointia ja joissa tehdään selvä vastuujako eri hallintotasojen välille.

29.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia edelleen vähentämään hajanaisuutta ja toteuttamaan enemmän toimenpiteitä eli muun muassa ottamaan käyttöön yhdennettyjä ympäristölupia, joissa yhdistyvät erilaiset alakohtaiset ympäristöluvat, sekä sujuvoittamalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyjä ja strategisen ympäristöarvioinnin menettelyjä (10).

30.

korostaa – minkä myös ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arviointi osoitti –, että monien paikallis- ja alueviranomaisten taloudelliset, inhimilliset ja tekniset resurssit ovat riittämättömät EU:n ympäristölainsäädännön panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti ja että erityisesti pienemmillä kunnilla on usein rajalliset resurssit oman teknisen asiantuntemuksen kehittämiseksi sääntelyvaatimusten alalla. Komitea korostaakin, että EU-tasolta tarvitaan lisää apua joko suoraan tai kannustamalla jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisviranomaisten horisontaalista yhteistyötä (jäsenvaltioiden sisällä ja rajat ylittävästi), jotta voidaan koota hankkeita yhteen, vaihtaa parhaita käytänteitä ja kehittää yhteisiä prosesseja ja menettelyitä.

31.

kehottaa jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan, että paikalliselle ja alueelliselle ympäristöhallinnolle osoitetut talous- ja henkilöresurssit ovat oikeasuhtaiset verrattuna niille kuuluviin (tai niille siirrettyihin) tehtäviin.

32.

kehottaa Euroopan komissiota asettamaan EU:n suuntaviivat saataville useammalla kielellä sekä jäsenvaltioita laatimaan yhteisiä standardeja, malleja, tarkistuslistoja ja koulutusohjelmia yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa täytäntöönpanon ja raportoinnin yhtenäisyyden varmistamiseksi.

33.

pyytää paikallis- ja alueviranomaisia arvioimaan menettelyjen laatua, sujuvoittamaan ympäristölupamenettelyjä ja yhdistämään voimavarat muiden osastojen kanssa, jotta voidaan saavuttaa mittakaavaetuja ja ratkaista ympäristöongelmia ylittäen hallinnolliset rajat sekä hyödyntäen EU:n välineitä laadukasta julkishallintoa varten (11).

34.

pyytää Euroopan komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia tukemaan paikallisten ja alueellisten asiantuntijoiden osallistumista IMPEL-verkostoon ja tulevaan ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin vertaisvälineeseen.

35.

kehottaa Euroopan komissiota ja erityisesti jäsenvaltioita ottamaan alueelliset ja paikalliset asiantuntijat mukaan laatimaan EU:n suuntaviivoja sekä kansallisia suuntaviivoja, jotta niiden täytäntöönpano olisi selkeämpää ja joustavampaa.

36.

kehottaa Euroopan komissiota osoittamaan riittävät määrärahat uudelle vertaisvälineelle. Komission tulisi myös varmistaa sen täydentävyys IMPEL-verkoston vertaistoiminnan ja hallintoviranomaisten TAIEX REGIO PEER 2 PEER -välineen kautta harjoittaman ympäristökysymyksiä käsittelevän vaihdon kanssa.

37.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia jäsenvaltioiden tuella hyödyntämään Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI) temaattisen tavoitteen 11 puitteissa käytettävissä olevaa teknistä apua kehittääkseen ympäristöosastojensa institutionaalisia ja hallinnollisia valmiuksia ja parantaakseen niiden kykyä käyttää ERI-rahoitusta erityisesti laajamittaisiin ympäristöalan infrastruktuurihankkeisiin (tavoite 6). Komitea kannustaa niitä myös hyödyntämään EU:n rakenneuudistusten tukiohjelmaa ympäristöhallintonsa parantamiseen.

38.

kannattaa ajatusta siitä, että yhä useammat jäsenvaltiot muodostavat koheesiopolitiikan hallinnointiviranomaisista asiantuntijaverkostoja, joiden tehtävänä on edistää ympäristöinvestointeja.

39.

pyytää EU:ta seuraavaa monivuotista rahoituskehystä valmisteltaessa tutkimaan kaikki mahdollisuudet lisätä ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoon kohdistuvaa EU:n rahoitusta, myös mahdollisuutta kohdentaa tietty prosenttiosuus tähän tarkoitukseen.

40.

toteaa, että ympäristöasioiden riittämätön sisällyttäminen muihin toimintapolitiikkoihin on yksi perussyistä ympäristölainsäädännön puutteelliseen täytäntöönpanoon, ja muistuttaa siksi tarpeesta ottaa keskeiset ympäristö- ja ilmastonmuutospolitiikan tavoitteet huomioon kaikissa EU:n toimissa.

41.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia varmistamaan asianmukaisen koordinoinnin poliittisella ja strategisella tasolla hyväksymällä paikallis- ja aluetason kestävän kehityksen strategioita sekä huolehtimalla ympäristönäkökohtien sisällyttämisestä aluesuunnitteluunsa jo varhaisessa vaiheessa ristiriitojen vähentämiseksi. Komitea kehottaa myös huolehtimaan ympäristöasioiden huomioon ottamisesta jo varhaisessa vaiheessa soveltamalla strategisia ympäristöarviointeja.

42.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia edistämään vapaaehtoisia alakohtaisia sopimuksia keskeisten teollisuudenalojen kanssa sekä viranomaisten ja yhteiskunnallisten sidosryhmien välisiä ”sopimuksia” tiedon jakamiseksi, ongelmien havaitsemiseksi ja ratkaisujen löytämiseksi.

43.

korostaa, että EU:n on toteutettava vahvempaa ja tehokkaampaa lähteisiin perustuvaa politiikkaa monilla ympäristöpolitiikan aloilla, koska muuten ei ole mahdollista noudattaa erilaisia ympäristöalan laatuvaatimuksista annettuja EU:n säädöksiä paikallis- ja aluetasolla.

44.

pyytää Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita avustamaan toimivaltaisia paikallis- ja alueviranomaisia paremmin näiden vaatimusten ja tavoitteiden täyttämisessä.

45.

pyytää, että Euroopan komissio kehittää yhteistyössä asianomaisten kansallisten viranomaisten, Euroopan alueiden komitean, EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen edustajien, maailmanlaajuisen kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen edustajien ja ICLEI-verkoston kanssa paikallisesti ja alueellisesti määritettävien panosten käsitettä ja menetelmiä sen ottamiseksi käyttöön, jotta voidaan edistää Pariisin COP21-ilmastosopimuksessa sovittujen ilmastonmuutostavoitteiden toteutumista. Alussa mukaan tulisi muutamia paikallis- ja alueviranomaisia, jotka osallistuvat toimintaan edelläkävijöinä vapaaehtoiselta pohjalta konseptin toimivuuden testaamiseksi.

46.

toteaa, että tiedonsaannin rajoitukset aiheuttavat edelleen täytäntöönpano-ongelmia monissa jäsenvaltioissa eri hallintotasoilla ja että paikallis- ja alueviranomaisilla voi olla keskeinen rooli tiedon ja datan keräämisessä ja yleisölle tiedottamisessa ja sitä kautta myös kansalaisten tietoisuuden lisäämisessä.

47.

pitää tervetulleena, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin on tarkoitus pohjautua olemassa oleviin tietoihin ja että sen tulisi johtaa kyseisten tietojen käytön ja vertailun parantamiseen ja parantaa niiden saatavuutta erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten kannalta.

48.

kannattaa järjestelmällistä keskustelua vastuualueiden ja resurssien jakamisesta asianmukaisesti jäsenvaltioissa kuntien, alueiden ja valtiotason välillä, jotta voidaan varmistaa, että ympäristön tilaa koskevat raportit ja indikaattorit ovat johdonmukaisia, toimivia ja luotettavia.

49.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään yhteistyössä toimivaltaisten paikallis- ja alueviranomaisten kanssa edelleen jäsenneltyjä täytäntöönpano- ja tietokehyksiä kaikille keskeisille EU:n ympäristösäädöksille.

50.

kehottaa Euroopan komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset panevat asianmukaisesti täytäntöön direktiiviin sisältyvät vähimmäisvaatimukset tiedonsaannista.

51.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia toteuttamaan aktiivista tiedotuspolitiikkaa. Sen pitäisi olla kaksisuuntaista (sisältää myös palautemekanismin) ja tarjota enemmän kansalaissuuntautunutta tietoa, kuten karttapohjaisia verkkovälineitä, sovelluksia ja valistuskampanjoita.

52.

kannattaa kansalaisjärjestöjen osallistumista ympäristötietojen keruuseen ja levittämiseen kansalaisille sekä nk. tieteellisen kansalaistoiminnan hyödyntämistä ympäristötiedon keräämiseksi.

53.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita auttamaan viranomaisia sähköisten ratkaisujen ja sähköisen hallinnon palvelujen käyttöönotossa ympäristöalan seurannan ja raportoinnin kehittämiseksi. Apuna voidaan käyttää esim. sähköisen hallinnon toimintaohjelmaa 2016–2020, LIFE-ohjelmaa, Verkkojen Eurooppa -välinettä ja Horisontti 2020 -puiteohjelmaa. Apua tulisi tarjota myös Euroopan ympäristökeskuksen Reportnet 2.0 -järjestelmän käyttöönoton (12) yhteydessä.

54.

pyytää toteuttamaan kaikilla tasoilla toimia sähköisen ympäristötietojen jakelun toteuttamiseksi ja INSPIRE-paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiseksi (13). Alue- ja paikallisviranomaisten osuutta INSPIRE-prosessissa olisi myös lisättävä.

55.

on huolissaan siitä, että ympäristöpolitiikan täytäntöönpanon arvioinnin tarkastelu osoittaa säännösten noudattamisen seurannan ja valvonnan olevan usein ongelmallista tehottomien seuraamusten sekä tarkastajien ja syyttäjien välisen puutteellisen vuorovaikutuksen vuoksi. Paikallis- ja alueviranomaiset saattavat kohdata ongelmia epäjohdonmukaisten EU-säännösten tulkitsemisessa ja soveltamisessa, kun ne toteuttavat toimia noudattamisen varmistamiseksi. Monet paikallishallintotahot ovat liian pieniä hoitamaan ammattimaista ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontaa.

56.

pyytää paikallis- ja alueviranomaisia huolehtimaan valtuuksien selkeästä osoittamisesta ja jakamisesta ja toimivaltaisten viranomaisten ammattimaisuudesta sekä tehokkaasta koordinoinnista kansallisten viranomaisten (poliisin, tullin, syyttäjänviraston) kanssa ja tutkimaan mahdollisuutta perustaa yhteisiä alueellisia ympäristölainsäädännön noudattamisen valvontavirastoja tapauksissa, joissa niiden omat tarkastusvaltuudet ovat rajalliset.

57.

kehottaa valtiotasoa sekä alue- ja paikallisviranomaisia noudattamaan riskiperusteista lähestymistapaa noudattamisen varmistamiseen yhdistelemällä seuranta-, edistämis- ja valvontatoimia parhaalla mahdollisella tavalla ja priorisoimalla rajalliset resurssit nykyistä paremmin.

58.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia yrityksiä ja kansalaisia lähellä olevina tahoina toteuttamaan säännösten noudattamista edistäviä toimia yhteistyössä säänneltyjen yrittäjäyhteisöjen, asianomaisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten kanssa.

59.

pyytää jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia toteuttamaan ripeitä täytäntöönpanotoimia ja ottamaan käyttöön suhteellisia ja varoittavia seuraamuksia EU:n ympäristölainsäädännön rikkomisesta sekä soveltamaan johdonmukaisesti direktiiviä 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin.

60.

kehottaa valtiotasoa sekä alue- ja paikallisviranomaisia puuttumaan korruptioon ja varmistamaan oikeusjärjestelmien moitteettoman toiminnan ympäristöalalla sekä turvaamaan EU:n ympäristölainsäädännössä vahvistetut kansalaisten prosessuaaliset oikeudet (14).

61.

tukee kaikkia valtiollisten ja alueellisten viranomaisten ja paikallisviranomaisten järjestöjen aloitteita, joilla lisätään niiden tietämystä jakamalla parhaita käytänteitä, joita on kehitetty eurooppalaisissa verkostoissa, kuten IMPEL-verkostossa, ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaisessa verkostossa ja ympäristörikollisuutta käsittelevässä eurooppalaisessa verkostossa.

62.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan IMPEL-verkoston roolin vahvistamista ja kehittämään edelleen kansallisia IMPEL-verkostoja, joissa alue- ja paikallishallinnon asiantuntijat jakavat parhaita käytänteitä.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/27

1.

pitää eurooppalaista strategiaa vuorovaikutteisia älykkäitä liikennejärjestelmiä (C-ITS) varten tärkeänä virstanpylväänä matkalla kohti vuorovaikutteista, verkkoon liitettyä ja automatisoitua liikkumista. C-ITS:n integroitu toteuttaminen kaupunkien ja alueiden sisäisissä ja välisissä liikennejärjestelmissä voi tuoda suuria yhteiskunnallisia etuja: se voi esimerkiksi parantaa liikenneturvallisuutta ja ympäristön puhtautta sekä lisätä liikenneyhteyksiä, sosiaalista osallisuutta ja työpaikkoja.

2.

vaatii tiedonannossa mainittujen toimenpiteiden ohella pitemmälle ulottuvia toimia C-ITS:n mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä ja pitkän aikavälin tavoitteiden (vähäpäästöinen täysin automatisoitu multimodaalinen liikenne, liikkumisen palvelukonsepti [Mobility as a Service, MaaS] ja ovelta ovelle ulottuvat liikenneratkaisut) saavuttamista ajatellen, erityisesti myös sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi.

3.

on tietoinen siitä, että lopullisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muitakin osatekijöitä, joita komissio on kehittämässä eri toimenpidepaketeissa osittain rinnakkain ja osittain peräkkäin, esimerkiksi vähäpäästöistä liikennettä koskevat toimenpiteet. Lisäksi on määriteltävä tarvittavat infrastruktuurimuutokset.

4.

pitää toivottavana, että EU:lla on koordinoiva rooli yhteentoimivan järjestelmän kehittämisessä liikenneviestintäjärjestelmien ja -tekniikoiden normien ja sääntöjen alalla.

5.

katsoo, että matkalla kohti lopullisia tavoitteita tarvitaan välttämättä paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista välivaiheiden toteuttamiseen ja että komission tulisi siksi ottaa nämä entistä aktiivisemmin ja laajemmin mukaan.

6.

kehottaa komissiota tiedottamaan paikallis- ja alueviranomaisille paremmin eri EU-toimenpiteiden välisistä yhteyksistä ja tavoitteista. Tämä edellyttää entistä johdonmukaisempaa ja kohdennettua viestintää paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tiiviisti toisiinsa liittyvistä komission eri toimenpidepaketeista. Vain tässä tapauksessa paikallis- ja alueviranomaiset voivat antaa tarvittavan panoksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja alueiden ja kaupunkien välisen yhteentoimivuuden mahdollistamiseksi.

7.

kehottaa komissiota ryhtymään – myös paikallis- ja alueviranomaisten tuella – erityisiin toimenpiteisiin julkisen hyväksynnän hankkimiseksi, koska tämä on välttämätöntä lopullisena tavoitteena olevan automatisoidun vähäpäästöisen liikenteen toteuttamiseksi. Julkinen hyväksyntä on edellytys C-ITS:n tarvitsemalle tietojen vaihdolle ja etenkin myös yhä automatisoidumman liikenteen hyväksynnälle. Tekniikan tulisi palvella käyttäjiä.

8.

toteaa, että valtaosa kuljetuksista koskee lyhyitä etäisyyksiä alueiden sisällä. Eurostatin tilastoihin perustuvien laskelmien mukaan yli puolet kaikista maantieliikenteessä kuljetettavista tavaroista (painona ilmaistuna) kuljetetaan alle 50 kilometrin päähän ja yli kolme neljäsosaa alle 150 kilometrin päähän. Henkilöliikenteessä etäisyydet ovat usein vielä lyhyempiä.

9.

vaatii sen vuoksi erityisiä toimia ja rahoitusta C-ITS:n soveltamiseksi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ulkopuolella.

10.

vaatii, että Euroopan komissio kehittää erityisen lähestymistavan C-ITS:n käyttöönotolle liikenteen ja kuljetusten intermodaalisissa solmukohdissa noudattaen Horisontti 2020 -puiteohjelman tutkimuspainopisteen hiljattaista siirtämistä kuljetusmuotojen integrointiin ja automatisaatioyhteyksiin. Lähestymistavan on oltava yhteensopiva liikennekäytäväkonseptin kanssa, jotta voidaan luoda integroitu liikennejärjestelmä.

11.

korostaa, että solmukohdat sijaitsevat enimmäkseen kaupunkialueilla ja kaupungeissa ja että C-ITS ja multimodaalikuljetukset voivat antaa niissä suurimman panoksen liikenteen kielteisten vaikutusten, kuten ruuhkien, ilmansaastumisen, parkkipaikkojen puutteen ja liikenteen turvattomuuden, vähentämiseksi. Myös polkupyöräliikenne on osa multimodaalista liikennettä, ja polkupyörä onkin paras esimerkki paikallisesta ja alueellisesta kulkuvälineestä.

12.

toteaa, että komissio on tähän mennessä kiinnittänyt paljon huomiota henkilöautoliikenteeseen, mutta automaattisia järjestelmiä käytetään ja kehitetään nyt myös julkisessa liikenteessä, sisävesiliikenteessä, lentoliikenteessä ja rautatieliikenteessä (esimerkiksi droonit ja Hyperloop).

13.

vaatii siksi, että asianmukaisin toimenpitein edistetään alusta alkaen liitoksia ja yhteentoimivuutta julkisen liikenteen kanssa ja eri liikennemuotojen välillä.

14.

toteaa, että komissio suunnittelee perustellusti myös kaikkein riskialtteimmille liikkujille tarkoitettuja toimenpiteitä, mutta huomauttaa, että tässä asiassa paikallinen ja alueellinen tilanne on otettava paremmin huomioon.

15.

vaatii konkreettisia toimenpiteitä kaikkien riskialttiiden tienkäyttäjien – eli jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden ohella myös sähköpyörien, skootterien, moottoripyörien ja vammaisille tarkoitettujen (sähköisten) kevyiden ajoneuvojen käyttäjien – hyväksi.

16.

on tietoinen siitä, että kaupunkialueiden suuri liikennemäärä ja monisyinen infrastruktuuri luovat monitahoisen liikennetilanteen, joka asettaa C-ITS-järjestelmille erityisiä vaatimuksia. Siksi tämänkaltaisilla alueilla toteutetaan kokeiluja ja hankkeita, joilla pyritään varmistamaan C-ITS:n soveltamisen onnistuminen myös näissä ympäristöissä.

17.

toteaa, että C-ITS:n käyttöönotto kaupunkialueilla ja erityisesti kaupungeissa on monitahoinen eikä siksi kovin houkutteleva tehtävä liiketoimintamahdollisuuksien kehittämistä ajatellen.

18.

kehottaa komissiota ryhtymään toimenpiteisiin C-ITS:n käyttöönoton esteiden poistamiseksi kaupunkialueilla ja kaupungeissa.

19.

vaatii lisäksi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaupunkialueilla ja kaupungeissa kehitettyjä ja testattuja järjestelmiä pystytään liittämään ongelmitta pitempien etäisyyksien puitteisiin, eli maiden ja alueiden välisiin liikennejärjestelmiin.

20.

katsoo, että C-ITS voi osana automatisoitua liikennettä, liikkumisen palvelukonseptia (MaaS) ja ovelta ovelle ulottuvia liikenneratkaisuja edistää osaltaan myös sosiaalista osallisuutta. Tämä koskee sekä työpaikkojen saavutettavuutta että sellaisten työntekijöiden liikkuvuutta, joille nykyisten liikennejärjestelmien käyttö on vaikeaa tai jopa mahdotonta, esimerkkeinä ikääntyneet ja vammaiset ihmiset. Erityisesti maaseutualueilla, missä julkiseen liikenteeseen kohdistuu vähentämispaineita tai missä julkinen liikenne on jo lopetettu kokonaan, C-ITS-järjestelmät voivat pitkällä aikavälillä parantaa osaltaan liikennepalveluja. Räätälöidyt automaattiset liikenneratkaisut voivat tarjota ratkaisun harvempaan asutuilla alueilla.

21.

korostaa, että myös harvempaan asuttujen maaseutualueiden kohdalla on vaikeampi kehittää liiketoimintamahdollisuuksia ilman alue- ja paikallisviranomaisten tukea.

22.

kehottaa komissiota siksi kannustamaan paikallis- ja alueviranomaisia edistämään ja helpottamaan C-ITS:n käyttöönottoa myös syrjäisillä ja syrjäisimmillä alueilla, vähemmän kehittyneillä alueilla sekä saarilla ja muilla harvempaan asutuilla alueilla.

23.

toteaa, että C-ITS-strategia painottuu ensisijaisesti automatisoituun liikenteeseen johtavan kehityskulun keskipitkän aikavälin välivaiheisiin.

24.

kehottaa komissiota kehittämään myös skenaarioita ja valmistelemaan automatisoituun liikenteeseen johtavaa pitkän aikavälin kehityskulkua ajatellen toimenpiteitä, jotka tuovat viime kädessä suurimmat taloudelliset ja yhteiskunnalliset edut.

25.

vaatii siksi, että vuoden 2019 jälkeisellekin kaudelle varataan tarvittavat määrärahat.

26.

kehottaa komissiota (tiedonannossa lueteltujen toimenpiteiden ohella, jotka kohdistuvat pelkästään maantieliikenteeseen ja lyhyelle aikavälille) ryhtymään myös toimenpiteisiin, jotka koskevat muita liikennemuotoja, intermodaalisuutta ja pitemmällä aikavälillä soveltamisalan laajentamista.

27.

kehottaa komissiota kehittämään kattavamman ja yhdennetymmän pitkän aikavälin lähestymistavan, joka pohjautuu liikkumisen palvelukonseptiin (MaaS), ovelta ovelle ulottuviin liikenneratkaisuihin sekä myönteisiin vaikutuksiin, joita näillä on talouskehityksen, sosiaalisen osallisuuden sekä vähäpäästöisen liikenteen kannalta.

28.

kehottaa komissiota esittämään konkreettisia tekoja ja toimenpiteitä, joihin eri skenaarioiden puitteissa on ryhdyttävä.

29.

kehottaa komissiota laatimaan viestintäohjelman yleisen hyväksynnän hankkimiseksi.

30.

kehottaa ottamaan kaupungit, alueet ja niiden edustajat sekä Euroopan alueiden komitean tiiviisti mukaan jokaiseen vaiheeseen eurooppalaisen C-ITS-politiikan jatkokehityksessä.

31.

katsoo, että eri liikennemuotojen yhteentoimivuus edellyttää lisätoimenpiteitä sekä tavara- että henkilöliikenteessä. Tietovirtoja on pystyttävä liittämään toisiinsa, mutta se vaatii muutakin kuin pelkästään viestintäjärjestelmien (5G jne.) yhteensovittamista. On myös pystyttävä kytkemään eri liikennemuotojen tietoja toisiinsa. Tässä yhteydessä tietoja kertyy sekä paikallis- ja alueviranomaisille että yksityistahoille (ajoneuvojen valmistajat, navigointijärjestelmien ylläpitäjät, liikkuvuuspalvelujen tarjoajat jne.), mutta viimeksi mainituilla ei ole velvollisuutta antaa tietojaan anonymisoidussa muodossa muiden käyttäjien, kuten infrastruktuurin haltijoiden, saataville. Infrastruktuurin haltijat, jotka usein ovat paikallis- ja alueyhteisöjä, tarvitsevat kuitenkin mahdollisimman kattavaa ja ajantasaista tietoa voidakseen huolehtia turvallisista ja tehokkaista liikennejärjestelyistä. Tämä tietojen vastavuoroista jakamista ja saatavuutta koskeva olennainen näkökohta, jonka osalta on toistaiseksi säädetty vain tietojen toimittamisesta julkisilta tahoilta yksityisille toimijoille (julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annettu direktiivi 2003/98/EY), jää tiedonannossa huomiotta.

32.

vaatii, että tiedonannossa mainittujen viestintäteknologia-alan toimenpiteiden ohella kehitetään lisätoimenpiteitä viestintäketjujen organisoimiseksi. Kyse ei ole pelkästään siitä, miten viestitään vaan etenkin myös viestinnän sisällöstä.

33.

korostaa, että joitain viestintäketjujen näkökohtia voidaan viime kädessä säännellä vain kansainvälisellä tai eurooppalaisella tasolla. Tämä koskee esimerkiksi ajoneuvotietojen saatavuutta ja käytettävyyttä.

34.

muistuttaa siitä, että paikallisten ja alueellisten liikenteen hallinnointijärjestelmien tietojen saatavuuden varmistamiseksi tarvitaan välttämättä myös paikallis- ja alueviranomaisten tukea ja osallistumista.

35.

toteaa, että yhteentoimivuuden takaaminen edellyttää paitsi tieto- ja viestintätekniikan alan toimenpiteitä myös infrastruktuurin mukauttamista.

36.

kehottaa komissiota siksi informoimaan asiasta hyvissä ajoin paikallis- ja alueviranomaisia. Paikalliseen ja alueelliseen infrastruktuuriin tehtävissä investoinneissa on otettava huomioon C-ITS:n vaatimukset. Yhteentoimivuus edellyttää entistä suurempaa yhdenmukaisuutta.

37.

korostaa, että eri liikennemuotojen välisen yhteentoimivuuden edistämiseksi Euroopassa EU:n on kiinnitettävä enemmän huomiota C-ITS:n käyttöön intermodaalisissa solmukohdissa, erityisesti kaupunkialueilla sijaitsevilla rautatieasemilla ja terminaaleissa.

38.

kehottaa komissiota määrittelemään yhdessä paikallis- ja alueviranomaisten (edustajien) kanssa esteet C-ITS:n toteuttamiseksi liikenteen intermodaalisissa solmukohdissa ja kehittämään toimia niiden poistamiseksi.

39.

yhtyy kantaan, jonka mukaan yhteentoimivan järjestelmän luomisen kannalta EU:n sääntely viestintäjärjestelmien ja -tekniikoiden normien ja sääntöjen alalla on toivottavaa.

40.

kehottaa – paikallis- ja alueviranomaisten merkityksen C-ITS:n kehittämisen kannalta huomioon ottaen – komissiota ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset (niiden edustajat) tiiviisti mukaan oikeudellisen kehyksen laatimiseen.

41.

korostaa, että sekä C-ITS:n käyttöönotto että lopullisten tavoitteiden (kestävä automatisoitu liikenne, liikkumisen palvelukonsepti [MaaS] ja ovelta ovelle ulottuvat liikenneratkaisut) saavuttaminen edellyttävät sääntelytoimenpiteiden ohella myös seuraavia EU-tason toimenpiteitä:

42.

korostaa, että komissio mainitsee tiedonannossaan perustellusti kansainvälisen yhteistyön; monet toimet C-ITS:n käyttöön ottamiseksi kuitenkin toteutetaan (tai on toteutettava) paikallisella ja alueellisella tasolla. Päätöksenteko tapahtuu siis useilla tasoilla ja siitä vastaavat useat eri tahot. Päätöksentekijöiden on toimittava yhdenmukaisesti ja tämä edellyttää jatkuvaa ja tehokasta viestintää Euroopan komission ja paikallis- ja alueviranomaisten välillä.

43.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojellaan asianmukaisesti käyttäjien henkilötietoja ja yksityisyyttä, mikä on ratkaiseva tekijä vuorovaikutteisten, verkkoon liitettyjen ja automatisoitujen ajoneuvojen onnistuneen käyttöönoton kannalta.

44.

kehottaa komissiota siksi edistämään eri maiden paikallis- ja alueviranomaisten kansainvälistä yhteistyötä, jotta ne voivat vaihtaa tietoa ja jotta paikallisia ja alueellisia hankkeita, testejä ja kokeiluja voidaan mahdollisuuksien mukaan verkottaa keskenään.

45.

vaatii kehittämään ja esittämään tätä varten erityisen toimintamallin (joka vastaisi esimerkiksi polttokenno- ja vety-yhteisyritystä, jossa yritykset ja asiaan aktiivisesti osallistuvat paikallis- ja alueviranomaiset tekevät yhteistyötä Euroopan komission tuella).

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/32

1.

on tyytyväinen siihen, että esittäessään pohdinta-asiakirjan globalisaation hallinnasta komissio tunnustaa globalisaation tärkeän merkityksen Euroopan unionin tulevaisuudesta käytävissä pohdinnoissa (1). EU:n kyky ohjata globalisaatiota ja puuttua sen vaikutuksiin on avainasemassa julkisessa keskustelussa Euroopan tulevaisuudesta ja sen legitimiteetistä, kun kyseessä ovat kansalaisten odotukset EU:ta kohtaan.

2.

panee merkille, että komissio on tähän asti käsitellyt aihetta laaja-alaisesti ja tiedon pohjalta, esimerkiksi esittämällä 14. syyskuuta 2017 pohdinta-asiakirjaan pikaisia jatkotoimenpiteitä sellaisen kauppapaketin muodossa, jossa ehdotetaan eurooppalaisia puitteita suorien ulkomaisten investointien seuraamiseksi sekä pysyvän monenvälisen investointituomioistuimen luomista. AK antaa kauppapaketista erillisen lausunnon. Tästä huolimatta komitea pitää välttämättömänä, että komissio noudattaa globalisaatioon nähden kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyvät nimenomaan sosiaalipolitiikka, henkinen pääoma ja innovointi sekä muuttoliike ja väestörakenteen muutokset ja niiden alueelliset vaikutukset.

3.

on niin ikään tyytyväinen siihen, että globalisaation hallintaa käsittelevässä pohdinta-asiakirjassa annetaan tasapainoinen kuva globalisaatioon liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista. Globalisaatio on edistänyt talouskasvua useilla maailman alueilla ja siten myös parantanut monien eurooppalaisten elintasoa, mutta kaikki alueet ja väestöryhmät eivät ole hyötyneet sen vaikutuksista samalla tavoin. Lisäksi syvällekäyvät muutokset aiheuttavat monissa ihmisissä epävarmuutta. EU:n on jatkossakin omaksuttava aktiivinen rooli globalisaatioprosessin muokkaamisessa ja hyödynnettävä siihen liittyviä mahdollisuuksia aktiivisesti. Tavoitteena on oltava globalisaation tarjoamien mahdollisuuksien oikeudenmukaisempi jakautuminen sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.

4.

korostaa rahoituksesta, sosiaalisesta pilarista ja koheesiopolitiikasta käytävien strategisten pohdintojen merkitystä vahvistettaessa valmiuksia vastata myönteisellä tavalla globalisaation haasteisiin ja tähdentää, että niiden koordinointia on lisättävä ja parannettava kiireesti.

5.

tukee komission pyrkimystä vahvistaa globaalihallintaa yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa, jotta globalisaation tarjoamat mahdollisuudet saadaan jakautumaan oikeudenmukaisemmin. Kansainvälisten toimintalinjojen hyväksyntää on parannettava lisäämällä demokraattista keskustelua. Tämä vie aikaa, ja keskustelut on järjestettävä asianmukaisesti. EU voi tässä yhteydessä tarjota käyttöön Euroopan yhdentymisestä saamiaan kokemuksia ja tällä tavoin toimia monenvälisen ja vankkoihin sääntöihin perustuvan rauhanomaisen maailmanjärjestyksen hyväksi.

6.

on tyytyväinen siihen, että komissio myöntää globalisaatioon liittyvien politiikan alojen vahvan alueellisen ulottuvuuden (2), globalisaation epätasaisen vaikutuksen eri alueilla ja kaikkien hallintotasojen jaetun vastuun siitä, että Euroopan taloudesta tulee entistä kilpailukykyisempi, kestäväpohjaisempi ja globalisaatioon sopeutuvampi ja että – kuten vuotuisessa kasvuselvityksessä 2017 korostetaan – globalisaation tuomat hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti ”eri yhteiskuntaryhmien ja varsinkin nuorten keskuudessa. Tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja osallistavuuden edistäminen edellyttää, että toimenpiteiden ja uudistusten vaikutus tulonjakoon tiedostetaan paremmin kaikilla tasoilla.” (3)

7.

painottaa kuitenkin, että käsiteltäessä globalisaation epätasaisia vaikutuksia työmarkkinoihin asiakirjassa ei pohdita asianmukaisesti kyseisten vaikutusten alueellista vaihtelevuutta Euroopan unionin sisällä, niiden vuorovaikutusta kriisin ja säästöpolitiikkojen kanssa, korkeasti koulutetun työvoiman – erityisesti nuorten – osaamisinflaation ja vajaatyöllisyyden ilmiöiden merkitystä eikä näiden tekijöiden yhteyttä tarjonnan vähentymiseen heikommin koulutetulle työvoimalle.

8.

korostaa, että on olennaisen tärkeää turvata paikallis- ja alueviranomaisten investointikyky, sillä se vaikuttaa kykyyn sopeutua globalisaatioon. Komitea esittääkin jälleen kerran, ettei jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten julkisia menoja, jotka johtuvat ERI-rahastojen ja EIP:n edellyttämästä osarahoituksesta, sisällytetä vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyihin rakenteellisiin menoihin, koska nämä investoinnit ovat luonteeltaan EU:n yleisen edun mukaisia investointeja, jotka todistetusti tukevat talouskasvua (4).

9.

toteaa jälleen olevansa vakuuttunut, että kasvua ei voi syntyä eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen oloissa ja muistuttaa, että EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohta velvoittaa EU:n luomaan täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoittelevan erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden. Komitea tähdentää lisäksi, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa eli horisontaalisessa sosiaalilausekkeessa kehotetaan EU:ta ottamaan huomioon riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen liittyvät vaatimukset kaikissa politiikoissaan ja toiminnassaan.

10.

korostaa, että tuoreiden tutkimusten mukaan hyvinvointipolitiikkojen kustannukset eivät haittaa kilpailukykyä ja että näin ollen kansallisia hyvinvointijärjestelmiä tulee pitää pikemminkin tuotannontekijänä eikä jarruna taloudelle. Komitea huomauttaa, että myös OECD (5) lukee ensimmäistä kertaa osallistamisen ensisijaiseksi tavoitteeksi tuottavuuden ja työllisyyden rinnalla, ja painottaa, että hallitusten tulee kiinnittää enemmän huomiota yhteiskuntaryhmiin, joihin uudistusten kustannukset vaikuttavat eniten.

11.

on edelleen huolissaan siitä, että unionin talousarviosäännöt tekevät ajoittain vaikeaksi jakaa globalisaation tuottamaa hyötyä heikossa asemassa oleville yhteiskuntaryhmille ja että tämän lisäksi ne vielä usein kärjistävät ongelmia sosiaalisen suojelun mekanismien heikkenemisen ja vaurauden uudelleenjaon takia. Komitea korostaa alue- ja paikallisviranomaisten tärkeää roolia julkisten palvelujen tarjoajana (6) ja huomauttaa, että kyseisillä viranomaisilla on yhä enemmän vaikeuksia säilyttää julkisten palvelujen laatu ja varmistaa innovointi näiden samojen talousarviosääntöjen takia. Komitea odottaa siksi, että erityisesti eurooppalaisessa ohjausjaksossa tunnustetaan paremmin paikallis- ja alueviranomaisten rooli YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin kuuluvan, osallistavuutta, turvallisuutta, selviytymiskykyä ja kestävyyttä koskevan tavoitteen 11 täytäntöönpanossa.

12.

on tyytyväinen komission pohdinta-asiakirjaan Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta (7) ja komission ehdotukseen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista. Komitea pitää näitä molempia aloitteita ratkaisevina edistysaskeleina prosessissa, jossa pyritään elin- ja työolojen parantamiseen Euroopassa ja globalisaation hyötyjen parempaan jakautumiseen. Komitea kannattaa ajatusta sosiaali-indikaattorien tulostaulusta ja katsoo, että siihen tulee sisällyttää sitovia sosiaalisia tavoitteita.

13.

ehdottaa, että lopetetaan ilman alueellista ulottuvuutta olevien (space-blind) rakenneuudistusten edistäminen ja määritellään sen sijaan globalisaation hallitsemista varten EU:n strategia, joka koostuu kolmesta päälinjasta: selkeä proaktiivinen strategia osaamisen, tietämyksen, infrastruktuurin ja siten alueellisen kilpailukyvyn parantamiseksi niin, että EU:n kaikkia alueita voidaan auttaa hyödyntämään globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia; lievittävä strategia, johon sisältyy Euroopan globalisaatiorahasto (EGR) ja muita sosiaalipoliittisia toimia; osallistava strategia, joka perustuu unionitason sekä valtiollisen, alueellisen ja paikallisen tason demokraattiseen vastuuseen ja jonka tarkoituksena on saada kansalaiset paremmin mukaan EU:n toimintalinjojen laatimiseen.

14.

painottaa unionin politiikkojen uudistetun ja vahvistetun ”paikkalähtöisen” lähestymistavan keskeistä asemaa, sillä se mahdollistaa markkinoiden globaalin yhdentymisen aiheuttaman uudelleenorganisoinnin ja alueellisen keskittymisen tehokkaan hallinnoinnin. Tällainen uudelleensuuntaaminen, joka on jo merkittävässä asemassa koheesiopolitiikassa, on tarpeen, jotta voidaan vähentää kasvavia sosiaalisia ja alueellisia eroja metropolialueiden ja kaupunkien sisällä sekä niiden ja maaseudun välillä, sillä vaarana on, että näiden erojen kielteiset vaikutukset sosiaalisen hyvinvoinnin tasoon uhkaavat unionin poliittista ja institutionaalista tasapainoa.

15.

korostaa, että kauppa ei ole tarkoitus itsessään, vaan sitä tulee pitää välineenä, jonka avulla voidaan saavuttaa EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artiklassa vahvistetut Euroopan unionin yleiset tavoitteet ja toteuttaa Eurooppa 2020 -strategiaa, kestävän kehityksen toimintaohjelmaa Agenda 2030:tä ja kestävän kehityksen tavoitteita (8).

16.

on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu lisäämään kauppaneuvotteluprosessien avoimuutta. Komitea toivoo, että kun Euroopan komissio käy neuvotteluja ja tekee päätöksiä kauppasopimuksista, se kuulee asianmukaisesti kaikkia hallintotasoja ja sidosryhmiä EU:n yhteistä kantaa muotoiltaessa sekä tiedottaa tehokkaasti neuvotteluiden tuloksista. Komitea kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan suuremman avoimuuden jo siinä vaiheessa, kun kauppapolitiikan tavoitteita määritellään tiettyjen kauppaneuvottelujen yhteydessä.

17.

muistuttaa, että EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan yhteinen kauppapolitiikka kuuluu niihin aloihin, missä unionilla on yksinomainen toimivalta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti on kuitenkin selvitettävä varhaisessa vaiheessa, miten toimivaltuudet kauppaneuvotteluissa jakautuvat silloin, kun kyseisten neuvottelujen piiriin kuuluu aloja, missä EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta.

18.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden tulisi toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen paikallis- ja alueviranomaisten osallistumisen kauppaneuvotteluprosesseihin.

19.

muistuttaa, että vain muutama päivä komission pohdinta-asiakirjan julkaisemisen (10. toukokuuta) jälkeen 16. toukokuuta 2017 Euroopan unionin tuomioistuin antoi lausunnon 2/2015 vapaakauppasopimuksesta Singaporen kanssa. Tuomioistuin päätyi siihen, että tämäntyyppinen sopimus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan lukuun ottamatta investointisuojaa koskevia määräyksiä, jotka kuuluvat EU:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan piiriin. Näin ollen komissio saattaa tulevaisuudessa suuntautua yleisesti ehdottamaan kauppasopimuksia, jotka koskevat EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia aloja. Tämän lähestymistavan ei kuitenkaan tulisi johtaa siihen, että komissio vähentää kunnianhimoaan avoimuuden ja kaikkien hallintotasojen osallistumisen suhteen AK odottaakin, että komissio mahdollistaa AK:n edustuksen EU:n kauppaneuvotteluja käsittelevässä neuvoa-antavassa ryhmässä, jonka perustamisesta komissio ilmoitti 13. syyskuuta 2017 antamassaan tiedonannossa ”Globalisaation hallinta tasapainoisen ja edistyksellisen kauppapolitiikan avulla” (9).

20.

kehottaa komissiota toteuttamaan kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet uuden kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen avulla. Puuttuminen köyhyyden ja maailmanlaajuisen eriarvoisuuden kasvun rakenteellisiin syihin voi myös auttaa vähentämään syitä, joiden vuoksi ihmiset pakenevat.

21.

toteaa, että tulevaisuudessa suurin osuus globaalista kasvusta tulee kolmansista maista. Samaan aikaan tulliesteitä on jo vähennetty huomattavasti kahden- ja monenvälisillä sopimuksilla. Odotettavissa on siis, että tullien ulkopuolisiin esteisiin ja sääntelykysymyksiin kohdistuu entistä suurempia paineita. Unionitason, valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten oikeutta harjoittaa sääntelyä yleisen edun nimissä sekä valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten roolia ja laajaa harkintavaltaa yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen järjestämisessä ja tarjoamisessa on kuitenkin kunnioitettava aina tinkimättömästi. Sääntely-yhteistyö ei saa haitata demokraattisia lainsäädäntäprosesseja.

22.

suhtautuu myönteisesti komission lähestymistapaan, jonka mukaan tarkoituksena on tiivistää yksityissektorin kanssa tehtävää yhteistyötä, jotta kestävän kasvun ja työpaikkojen luontia kehitysmaissa voidaan edistää Euroopan kestävän kehityksen rahaston (EKKR) puitteissa ehdotetun ulkoisen investointiohjelman avulla. Tässä yhteydessä on luotava asianmukaisia välineitä sen varmistamiseksi, että yksityisillä investoineilla on kestäväpohjaisia ja oikeudenmukaisia vaikutuksia, jotka ovat myös kehitysmaiden etujen mukaisia eivätkä palvele vain voiton tavoittelua.

23.

toteaa Euroopan unionin tuomioistuimen huomauttavan lausunnossaan 2/2015, että kaupan vapauttamisen edellytyksenä on se, että ”osapuolet noudattavat työntekijöiden suojelua ja ympäristönsuojelua koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan” (kohta 166). Komitea katsookin, että vapaakauppasopimusten neuvotteluohjeissa tulisi säilyttää vaatimus etukäteen tehtävästä kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnista. Kauppasopimuksissa on noudatettava olemassa olevia sääntelystandardeja ja työlainsäädäntöä, josta olisi oltava oma lukunsa tulevissa vapaakauppasopimuksissa.

24.

tukee komission pyrkimystä jatkaa toimintaa monenvälisen ja vankkoihin sääntöihin perustuvan rauhanomaisen maailmanjärjestyksen hyväksi. Tähän kuuluu kauppapoliittisten sopimusten noudattaminen, noudattamisen tehokas valvonta ja sopimusten avoin kehittäminen oikeudenmukaisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi ja työntekijöiden perusoikeuksien vahvistamiseksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kahdeksan keskeisen työelämän normin mukaisesti sekä tiukkojen eurooppalaisten suojelunormien turvaaminen etenkin eteläisen pallonpuoliskon maihin nähden.

25.

kehottaa neuvostoa saamaan pikaisesti aikaan sopimuksen kaupan suojatoimien uudistuksesta ja erityisesti EU:n uudesta polkumyynnin vastaisesta menettelystä. Komitea kehottaa lisäksi GATT-sopimuksen XXI artiklan ja EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 65 ja 346 artiklan pohjalta yhdenmukaistamaan kriteerejä, joiden perusteella investoinnit määritellään strategisiksi sekä arvon kannalta (interventiokynnys) että aloittain, kun kyseessä on yleinen turvallisuus ja kun kauppakumppanit eivät takaa vastavuoroisuutta. Komitea suhtautuu tätä taustaa vasten myönteisesti komission 13. syyskuuta esittämän asetusehdotuksen ajatukseen, jonka mukaan ulkomaisten investointien seuraaminen EU:n strategisilla aloilla on tärkeä askel kohti tasapuolisia toimintaedellytyksiä Euroopassa ja parempaa suojelua, erityisesti mitä tulee valtion määräysvallassa olevien, kolmansien maiden yritysten tekemiin eurooppalaisten yritysten ostoihin.

26.

toteaa, että uusia vapaakauppasopimuksia tehtäessä on huolehdittava EU:ssa sovellettavien tiukkojen normien kunnioittamisesta esimerkiksi kuluttajansuojan, ympäristö- ja luonnonsuojelun ja tietosuojan alalla.

27.

korostaa, että vientiin suuntautuneessa taloudessa EU:lla voi hyötyä siitä, että julkiset hankinnat sisällytetään kansainvälisiin kauppasopimuksiin. WTO:n puitteissa tehdyn julkisia hankintoja koskevan sopimuksen vuoksi EU on jo nyt maailman avoimimpia talouksia tässä asiassa, eikä julkisten hankintojen markkinoiden epäsymmetristä avaamista ole tarkoituksenmukaista jatkaa. Koska EU:n julkisten hankintojen markkinoiden avoimuuden ja pääasiallisten kauppakumppanien rajoittavien käytäntöjen välillä on suuri kuilu eikä avoimuuden vastavuoroisuudesta ole takeita, tulisi kuitenkin harkita mahdollisuutta käynnistää EU:ssa vapaaehtoinen ei-sitova aloite eurooppalaisten tuotteiden ostamiseen kannustavan periaatteen (Buy from European Regions Charter) tapaan, jotta voitaisiin tukea korkeatasoista paikallista ja alueellista tuotantoa Euroopassa. Tällaisen aloitteen yhteydessä voitaisiin muun muassa tehdä selkoa siitä, miten Euroopan alueilla valmistettuja tuotteita voidaan edistää. AK toistaa lisäksi jälleen kerran komissiolle esittämänsä kehotuksen antaa lainsäädäntöehdotus Euroopan unionin maantieteellisten merkintöjen suojelun laajentamisesta koskemaan myös muita kuin maataloustuotteita.

28.

korostaa, että kansainvälisellä tasolla toimivien pk-yritysten osuus on edelleen hyvin pieni. Komitea tunnustaa EU:n talousdiplomatian merkityksen tämän käyttämättömän potentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen kannalta ja pitää erittäin tarpeellisena parantaa EU:n, jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten sekä Euroopan investointipankin kaltaisten rahoituslaitosten välistä koordinointia, jotta voidaan poistaa sitkeitä markkinoille pääsyn esteitä ja hyödyntää paremmin EU-edustustojen verkostoa maailmalla sekä eurooppalaisia kauppa- ja teollisuuskamareita.

29.

katsoo, että EU:n tulisi asettaa verotuksen avoimuus, oikeudenmukaisuus ja tehokkuus yhdeksi kappapolitiikkansa painopisteistä sekä varmistaa yhteisten sääntöjen – esimerkiksi OECD:n veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja (BEPS) koskevan aloitteen yhteydessä ehdottamien sääntöjen – täytäntöönpanon harmonisointi globaalilla tasolla.

30.

kannattaa myös verotuspolitiikkaan liittyvää vaatimusta, jonka mukaan komission tulisi jatkona ehdotuksilleen direktiiveiksi yhteisestä yhdistetystä yhteisöveropohjasta ehdottaa ns. tasoitusveron luomista, joka asetettaisiin digitaalisten yritysten EU:ssa kerryttämälle liikevaihdolle EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 116 artiklan nojalla, jotta voidaan estää kilpailun edellytysten vääristyminen sisämarkkinoilla.

31.

on Eurofoundin etenkin European Reshoring Monitor -välineen avulla tekemistä syvällisistä analyyseista huolimatta huolissaan siitä, ettei käytössä ole asianmukaisia välineitä mittaamaan konkreettisten tietojen pohjalta globalisaation mahdollisia epäsymmetrisiä vaikutuksia aluetasolla. Komitea kehottaakin jälleen komissiota arvioimaan ennen kauppaneuvottelujen käynnistämistä alueellisia vaikutuksia systemaattisesti yhteistyössä AK:n ja yhteisen tutkimuskeskuksen Knowledge Centre for Territorial Policies -tietokeskuksen kanssa.

32.

olisi odottanut, että pohdinta-asiakirjassa olisi ehdotettu konkreettisia toimenpiteitä Euroopan globalisaatiorahaston mukauttamiseksi niin, että voitaisiin korjata eräitä sen puutteita, joista esimerkkeinä voidaan mainita rajalliset määrärahat (150 miljoonaa euroa vuodessa kaudella 2014–2020); pitkälliset menettelyt, jotka johtuvat siitä, ettei se kuulu EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen; jäsenvaltioilta edellytettävä korkea yhteisrahoitusosuus (vähintään 40 %). Komitea esittääkin seuraavaa: täydennetään Euroopan globalisaatiorahastoa ennaltaehkäisevällä osiolla; lisätään sen määrärahoja ainakin 500 miljoonaan euroon vuodessa; sisällytetään rahasto monivuotiseen rahoituskehykseen; lasketaan huomattavasti kriteerejä rahaston varojen käyttöönottamiseksi (10); luodaan yhteisvaikutuksia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastojen) kanssa; varmistetaan suurempi joustavuus, jotta voidaan täyttää alueiden erityistarpeet.

33.

tähdentää, että nykyiset maailmanlaajuiset paineet edellyttävät kattavaa ja paikkalähtöistä EU:n teollista strategiaa (11), joka käsittää strategisen koordinoinnin asiaankuuluvien EU:n toimintapolitiikkojen ja välineiden välillä.

34.

korostaa, että komission asiakirjan mukaan perustavanlaatuiset taloudelliset muutokset tapahtuvat paikallistasolla, jossa teollisuus ja ihmiset ovat vuorovaikutuksessa. Onkin kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota paikallis- ja aluetason investointitarpeisiin, jotta kaikki alueet voisivat hyötyä sisämarkkinoista ja valmistautua paremmin globalisaation haasteiden kohtaamiseen. Euroopan rakenne- ja investointirahastoja, erityisesti Euroopan strategisten investointien rahastoa, tulee koordinoida, jotta voidaan auttaa alueita älykkään erikoistumisen strategioissa, ja niiden tulee olla tehokkaasti kaikkien alueiden saatavilla asteittaisen, kaikki alueelliset toimijat kattavan innovointiprosessin välityksellä.

35.

korostaa, että EU:n, joka on tällä hetkellä elintarviketuotteiden suurin tuoja ja viejä, riippuvuus kolmansista maista on lisääntynyt. Maataloustuotteiden hinnat Euroopassa ovat yhä enemmän sidoksissa maailmanmarkkinoiden edullisimpiin hintoihin, ja eurooppalaiset viljelijät joutuvat siten vastaamaan yhä kovempaan kilpailuun, vaikka heidän täytyy noudattaa tiukempia ympäristö-, sosiaali- ja terveysnormeja. Se, että EU:n riippuvuus tuonnista on lisääntynyt, on myös ristiriidassa unionin itsensä asettaman kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen kanssa. Lisäksi EU:n ylijäämien vienti Euroopan tuotantokustannuksia alemmilla hinnoilla vaarantaa kehitysmaiden maataloustuottajien toimeentulon ja kannustaa maaseutuväestöä muuttamaan. Tämä on vastoin EU:n sitoutumista YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin. Komitea toistaakin kehotuksensa uudistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa oikeudenmukaisempaan ja kestäväpohjaisempaan suuntaan (12).

36.

on huolissaan työpaikkojen menetyksistä eurooppalaisten yritysten siirtyessä Euroopan ulkopuolelle sinne, missä sosiaali-, vero- ja ympäristöalan vaatimukset ovat vähäisempiä.

37.

toistaa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari voi osaltaan edistää elin- ja työolosuhteiden ja -ehtojen parantamista ja köyhyyden torjuntaa, jos se konkretisoituu lainsäädännöllisiksi jatkotoimiksi ja jos sosiaali-indikaattoreiden roolia ja näkyvyyttä vahvistetaan EU-ohjausjakson yhteydessä.

38.

korostaa kansainvälisen muuttoliikkeen keskeistä asemaa unionin globaalistrategian määrittelyssä ja toistaa (13) tukevansa Euroopan muuttoliikeagendaa 2015. Komitea toteaa erityisesti, että on tarpeen toteuttaa jatkotoimenpiteitä niiden sitoumusten osalta, jotka koskevat vahvan yhteisen turvapaikkapolitiikan ja laillista muuttoliikettä koskevan politiikan hyväksymistä, kumppanuuksien solmimista kolmansien maiden kanssa siten, että tunnustetaan alue- ja paikallisviranomaisten rooli, ja kansainvälisen investointisuunnitelman laatimista YK:n kehitystavoitteiden toteuttamiseksi.

39.

toteaa, että vaikka koulutettujen työntekijöiden laillinen maahanmuutto kolmansista maista edistää EU:n talouden kestäväpohjaista kasvua, on tärkeä panna merkille kielteiset vaikutukset, jotka tällaisella aivovuodolla on kumppanimaiden tulevaan talouskehitykseen.

40.

vahvistaa, että on tarpeen tehdä koheesiopolitiikasta sellainen, että sen avulla voidaan lieventää globalisaation kielteisiä vaikutuksia alue- ja paikallistasolla niin, että voidaan sen sijaan vahvistaa myönteisiä vaikutuksia laatimalla ja toteuttamalla paikallisia kehitysstrategioita, jotka auttavat tekemään Euroopan taloudesta kilpailukykyisemmän, kestäväpohjaisemman ja selviytymiskykyisemmän. Tätä varten on investoitava paikallisyhteisöihin ja niiden mahdollisuuksiin saada käyttöönsä tarvittavat resurssit – tietoa, osaamista ja legitimiteettiä – näiden strategioiden laatimista varten. Erityistä huomiota tulee kiinnittää alueisiin, jotka ovat alttiimpia kansainvälisen kilpailun haasteille (alueellinen ja paikallinen oikeus globalisaatioon).

41.

korostaa muuttajien panosta vastaanottavien maiden talouteen. Komitea kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota heidän tehokkaaseen kotouttamiseensa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen avulla.

42.

pahoittelee, ettei asiakirjassa viitata asianmukaisesti tarpeeseen parantaa kaikkien hallintotasojen institutionaalisia valmiuksia perustavaa laatua olevana ennakkoehtona kaikkien alueellisen kehityksen edistämiseen tähtäävien välineiden tehokkaalle käytölle: Komitea huomauttaa, että sen oman analyysin mukaan 53 % vuoden 2017 maakohtaisista suosituksista koskee tätä alaa ja että nimenomaan tässä asiassa edistys on ollut heikkoa. Komitea toistaa kehotuksensa laatia käytännesäännöt, joiden avulla voidaan antaa alueellinen ulottuvuus EU-ohjausjaksolle, joka on tärkein talous- ja finanssipolitiikan koordinoinnin väline EU:n tasolla, mutta ei ole täyttänyt lupauksiaan, koska maakohtaisten suositusten täytäntöönpano on heikkoa ja sitoutuminen vähäistä.

43.

korostaa EU:n kaupunkiagendan – Amsterdamin julkilausuman – panosta aluekehityspolitiikan kehittämiseen. Komitea ehdottaa, että täytäntöönpanovälineitä (Urbact, kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet, kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimus, älykkäät kaupungit ja kunnat) vahvistetaan entisestään, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että koheesiopolitiikan perusvälineitä käytetään entistä enemmän. Esimerkkinä voidaan mainita yhdennetyt alueelliset investoinnit ja paikallisyhteisöjen omat kehittämishankkeet, joita käytetään toistaiseksi hyvin vähän.

44.

pyytää komissiota kiinnittämään Euroopan globalisaatiorahastoa kehitettäessä huomiota etenkin sellaisiin alueisiin ja kuntiin, joita globalisaation kielteiset vaikutukset koettelevat erityisen pahasti, jotta niitä ei jätetä globalisaatioprosessissa häviäjän asemaan. Globalisaatioon liittyvästä kehityksestä olisi oltava hyötyä kaikille EU:n kansalaisille.

45.

toteaa jälleen koheesiopolitiikan uudistuksen linjausten mukaisesti (14), että tarvitaan eriytettyä lähestymistapaa ja paikkalähtöisiä uudistuksia, joissa hyödynnetään muun muassa maaseutualueiden erityispiirteitä ja mahdollisuuksia, jotta voidaan vakiinnuttaa kestäväpohjaisempi kehitysmalli, joka perustuu ekologisen ja väestöllisen tasapainon säilyttämiseen Euroopan alueilla sekä niiden resurssien täysipainoiseen käyttöön (15).

46.

kehottaa komissiota kehittämään edelleen ”alueellisen sopeutumiskyvyn” käsitettä ja viemään eteenpäin eurooppalaista ajattelutapaa, joka välittää asteittain tietoa unionin politiikkoihin. Tällaisen ajattelutavan kehittämisessä tulisi ottaa huomioon muun muassa seuraavat keskeiset teemat: alueellisen tuotanto- ja talouspohjan monipuolistaminen; tuotannollisten, sosiaalisten ja institutionaalisten yhteyksien kehittäminen kaupunkien, esikaupunkien ja maaseudun välille; resurssikierron kestäväpohjainen muuttaminen; valmiudet reagoida sellaisiin riskeihin ja haasteisiin kuin ilmastonmuutos; sekä sosiaalisen pääoman aloitteellinen kehittäminen paikallisella tasolla.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/38

1.

suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoon strategisesta lähestymistavasta selviytymiskykyyn nähden EU:n ulkoisessa toiminnassa (JOIN(2017)21 final) ja erityisesti siihen, että paikallis- ja alueviranomaisten roolia painotetaan yhtenä tärkeimmistä osatekijöistä rakennettaessa selviytymiskykyä EU:n naapurimaissa toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Komitea katsoo kuitenkin, että tärkeänä pidetyn roolin olisi johdettava konkreettisiin poliittisiin toimiin Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden taholta eli esimerkiksi EU:n kumppanimaiden paikallis- ja alueviranomaisten ja niiden järjestöjen ottamiseen mukaan EU:n ulkoiseen toimintaan, paikallis- ja alueviranomaisten valmiuksien kehittämiseen eri aloilla jne;

2.

kannattaa EU:n globaalistrategiassa esitettyä selviytymiskyvyn määritelmää, mutta kehottaa komissiota myöntämään, että selviytymiskykyisen yhteiskunnan rakentavat paikallis- ja alueviranomaiset. Ne ovat yksi vakaan demokratian peruspilareista, jotka mahdollistavat maiden selviytymiskyvyn vahvistamisen. Komitea katsoo, että Euroopan unionin tulee strategisessa lähestymistavassaan noudattaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan toiminnan periaatetta ja tukea ja helpottaa hyvien käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden ja naapurimaiden paikallis- ja alueviranomaisten välillä;

3.

tukee vahvasti selviytymiskykyä parantavan toiminnan tehostamista EU:n globaalistrategian mukaisesti kiinnittäen erityistä huomiota suhteisiin pääasiassa EU:n itäisten ja eteläisten naapurien kanssa, mutta kuitenkin myös niiden kolmansien maiden kanssa, joihin EU:n jäsenvaltioilla on erityiset yhteistyösuhteet;

4.

korostaa tarvetta laatia tarkoituksenmukaisia, tehokkaita ja tapahtuvien muutosten suhteen joustavia rahoitustukivälineitä ja teknisen avun välineitä, joista mahdollisimman suuri osa käytetään selviytymiskykyä vahvistavaan konkreettiseen toimintaan eikä ohjelmien hallinnointikustannuksiin;

5.

pitää tärkeänä, että Euroopan unioni tekee tehokasta yhteistyötä sellaisten kumppanijärjestöjen kanssa, jotka myös pitävät tavoitteenaan selviytymiskyvyn rakentamista, eli esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa;

6.

kannattaa neljää peruskeinoa (paremmat analyysit riskeistä ja puutteellisen selviytymiskyvyn syistä, ulkoisten paineiden tehokkaampi seuranta asianmukaisen varhaisvaiheen toiminnan mahdollistamiseksi, selviytymiskyvyn sisällyttäminen osaksi ulkoisen toiminnan ohjelmasuunnittelua ja rahoitusta, selviytymiskykyyn liittyvien kansainvälisten toimintalinjojen ja käytäntöjen suunnittelu) sekä liitteeseen sisältyviä kymmentä, selviytymiskykyä koskevan strategisen lähestymistavan perusperiaatetta, joiden avulla selviytymiskykyä koskeva strateginen lähestymistapa viedään osaksi EU:n ulkoisia toimia ja joissa paikallis- ja alueviranomaiset mainitaan tahona, jota ilman on mahdotonta tehostaa strategioiden laadintaa, käydä poliittista vuoropuhelua, suunnitella apuohjelmia tai panna ratkaisuja täytäntöön;

7.

kiinnittää huomiota siihen, että selviytymiskykyyn liittyviä kysymyksiä tulee tarkastella soveltuvassa asiayhteydessä: kehittämis-, investointi- ja koulutuspolitiikan yhteydessä ja myös kansainvälisten yhteistyösopimusten yhteydessä, sillä näin on mahdollista suunnitella paremmin selviytymiskyvyn vahvistamiseen tähtäävää toimintaa myös paikallisella, alueellisella ja rajatylittävällä tasolla;

8.

on samaa mieltä siitä, että ulkoisen selviytymiskyvyn rakentaminen on keino, ei päämäärä. Tätä varten tulee toteuttaa pitkäkestoista toimintaa, joka kattaa valtiolliset, yhteiskunnalliset ja yhteisölliset instituutiot sekä EU:n jäsenvaltioissa että kumppanimaissa, jotta voidaan lisätä turvallisuutta ja saavuttaa kestävän vakauden tavoite;

9.

korostaa, että selviytymiskyvyn rakentamiseksi tulee edistää valtakunnallisten, alueellisten ja paikallisten riskinhallintastrategioiden ja -suunnitelmien täytäntöönpanoa ja pyrkiä arvioimaan niiden yhdenmukaisuutta katastrofiriskien vähentämistä koskevan Sendain kehyksen 2015–2030 (1) kanssa. Komitea pitää tärkeänä myös yhteistyön kehittämistä kaupunkien ja alueiden välillä sekä Yhdistyneiden kansakuntien katastrofiriskin vähentämisen tukitoimiston ja sen kampanjan Making Cities Resilient roolia tässä yhteydessä;

10.

katsoo, että muuttoliikettä koskevat toimet on käsitettävä kiinteänä osana EU:n poliittisia suhteita kumppanimaihin. Perusperiaatteina tässä on oltava kumppanien vastuullisuus, yhteistyö ja humanitaarisen oikeuden ja pakolaisoikeuden sekä ihmisoikeuksiin liittyvien velvoitteiden täysimääräinen kunnioitus, mukaan lukien oikeus suojeluun;

11.

panee merkille Euroopan komission maininnat sukupuolinäkökulmasta ja aroista aloista, mutta korostaa tarvetta käsitellä laajemmin muita heikommassa asemassa olevien selviytymiskykyä. Haavoittuvimmat alat ja ihmisryhmät saattavat vaihdella paikasta riippuen ja olla vaihtelevassa määrin vaarassa. Tästä syystä nämä alat ja yhteiskuntaryhmät tarvitsevat usein enemmän huomiota selviytymiskyvyn rakentamisprosessissa;

12.

toivoo, että toteutetaan tehokkaampia toimenpiteitä EU:n globaalistrategiaan sisältyvien toimenpiteiden nopeuttamiseksi, ja pitää tärkeänä konkreettisiin alueisiin kohdennettua, paikkalähtöistä lähestymistapaa, jossa paikallis- ja alueviranomaiset otetaan mukaan toteuttamaan globaalistrategian tavoitteita, jotka liittyvät kestävän kehityksen toimintaohjelmassa 2030 asetettuihin kestävän kehityksen tavoitteisiin;

13.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten keskeistä roolia selviytymiskyvyn rakentamisessa, sillä ne ovat etulinjassa tekemässä päätöksiä ja vastaamassa riskeihin tai uhkiin ja ne ovat kansalaisia lähinnä oleva hallintotaso, jonka perustana täytyy olla hyvä hallinto ja demokratia. Paikallisviranomaiset, jotka huolehtivat pelastuspalveluista (poliisi, palontorjunta, terveydenhoito), tuntevat laajimmin ja parhaiten paikalliset olosuhteet ja paikallisyhteisöt, ja niillä on suuri vaikutus selviytymiskyvyn vahvuuteen ja laatuun;

14.

toteaa, että kaikkien selviytymiskyvyn alalla toteutettavien toimien ja yhteistyön paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tulee olla toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista;

15.

pitää tärkeänä erityisesti paikallisyhteisön valmiuksia tiedotuksen, ennalta ehkäisevän toiminnan, uhkiin reagoimisen ja niiden toteuduttua elpymisen näkökulmasta. Tämä alkaa perheistä ja ulottuu yhdistysten ja kirkkojen kautta aina kaikkiin alue- ja paikallishallinnon tasoihin;

16.

korostaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia uhkien havaitsemisessa ja riskien arvioimisessa. Alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät tehokkaasti ja nopeasti havaitsemaan uhat ja arvioimaan niihin liittyvät riskit pitkälle kehitettyjen ja hyväksi havaittujen, kyseisen alueen olosuhteisiin ja paikallisyhteisön erityispiirteisiin sovitettujen kriisinhallintamekanismien ansiosta. Olisikin syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon alueilta ja kunnilta peräisin olevat raportit ja analyysit kartoitettaessa uhkia ja arvioitaessa riskejä;

17.

katsoo, että EU:n toimijoiden (poliittiset, humanitaariset, kehitysalan toimijat) välisen yhteistyön tiivistämiseksi on otettava nykyistä enemmän huomioon paikallis- ja alueviranomaisten kokemukset verkottumisen, hyvien käytänteiden, vuoropuhelusuhteiden rakentamisen ym. avulla, jotta pitkittyneet kriisit saataisiin ratkaistua EU:n ulkoisen toiminnan puitteissa. EU:lla on tässä valtavat mahdollisuudet, joita tulisi hyödyntää. Sillä on itäisten, eteläisten ja syrjäisimpien alueidensa kautta hankittua kokemusta, sillä geostrategisen sijaintinsa ansiosta ne ovat tehneet jo vuosia tiivistä yhteistyötä naapurimaidensa kanssa;

18.

korostaa, että on pyrittävä jatkuvasti kehittämään paikallistason valmiuksia riskinhallintaan ja varhaisempaan paikalliseen toimintaan;

19.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joilla autetaan paikallis- ja alueviranomaisia suoriutumaan velvollisuuksistaan suojata elintärkeää infrastruktuuria, kiinnittäen erityistä huomiota tämän suojaustyön rahoittamiseen ja soveltuvien välineiden ja resurssien osoittamiseen;

20.

katsoo, että on annettava enemmän tukea erilaisten rajatylittävien rakenteiden ja Euroregio-alueiden – erityisesti EU:n rajoilla sijaitsevien Euroregio-alueiden – työlle selviytymiskyvyn parantamiseksi toteuttamalla alueellisia, rajatylittäviä hankkeita infrastruktuurin, turvallisuuspolitiikan sekä sosiaali-, koulutus-, talous- ja kulttuuripolitiikan aloilla;

21.

katsoo, että on toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä selviytymiskykyä mahdollisesti heikentäviä uhkia ja häiriöitä käsittelevän tiedotuspolitiikan tehostamiseksi. Paikallis- ja alueviranomaisten tulee aina olla mukana tämän alan tiedotuspolitiikassa;

22.

korostaa, että on tarpeen ottaa valtakunnallisesti käyttöön hyviksi havaittuja ratkaisuja, mekanismeja ja hyvien käytänteiden malleja, joita paikallis- ja alueviranomaiset ovat omaksuneet ja luoneet alueilla, ja että on hyödyllistä laatia kartoituksia alue- ja paikallishallinnon hyvistä käytänteistä EU:n alueiden ja kuntien sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien alueiden ja kuntien käyttöön;

23.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota paikallis- ja aluehallinnon yhteistyöhön koulutuksen alalla, sillä sen merkitys on keskeinen yhteiskunnan selviytymiskyvyn rakentamisen kannalta. Komitea kehottaa Euroopan unionin toimielimiä tukemaan alue- ja paikallishallintoa tällä alalla kunnioittaen toissijaisuusperiaatetta;

24.

kehottaa toteuttamaan toimia, joilla parannetaan paikallisyhteisöjen tietämystä mahdollisista uhista, erityisesti hybridiuhista ja energiaturvallisuusuhista, ja keinoista varautua niihin paikallisolosuhteissa. Tällaista toimintaa olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä alueen tiede- ja elinkeinoelämän, turvallisuuspalvelujen ja paikallis- ja alueviranomaisten kanssa;

25.

korostaa kansalaisyhteiskunnan roolia yhtenä keskeisenä toimijana selviytymiskyvyn rakentamisessa. Komitea painottaa erityisesti kansalaisjärjestöjen tukemista ja yhteistyön tekemistä niiden kanssa. Kansalaisten ja kolmannen sektorin järjestöjen aktiivisuuden ansiosta on mahdollista suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia, luovia kampanjoita ja menetelmiä, jotka liittyvät kasvatukseen, humanitaariseen apuun ja yhteisöllisempien asenteiden luomiseen kumppanimaissa, erityisesti niissä, joissa on suuri hybridiuhkien riski;

26.

korostaa, että on tärkeää tehostaa ponnisteluja vihamielisen propagandan torjumiseksi kolmansissa maissa, sillä se on yksi hybridisodankäynnin osa-alue. Komitea suhtautuu myönteisesti EastStratCom-ryhmän perustamiseen Euroopan ulkosuhdehallintoon ja kehottaa laajentamaan sen valtiollisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa tekemää yhteistyötä;

27.

katsoo, että on tarpeen tehostaa paikallis- ja alueviranomaisten yhteistyötä konfliktien ehkäisemisen ja rauhan rakentamisen alalla. Paikallis- ja aluehallinnon elimet ovat lähimpänä kansalaisia, ja ne tuntevat siksi parhaiten paikallisyhteisön ja hoitavat tärkeää tehtävää yhteisön johtajina ja edustajina;

28.

korostaa hankkimaansa kokemusta kansainvälisestä yhteistyöstä Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) ja itäisten kumppanimaiden ja EU:n paikallis- ja alueviranomaisten konferenssin (CORLEAP) puitteissa sekä neuvoa-antavissa sekakomiteoissa ja työryhmissä ja suosittaa, että näitä tahoja ja niiden kokemusta hyödynnetään Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden selviytymiskyvyn vahvistamisprosessissa;

29.

pitää erityisen tärkeänä, että EU:n ja kolmansien maiden paikallis- ja alueviranomaiset jakavat keskenään asiantuntemusta, osaamista ja parhaita käytänteitä sekä poliittisella että hallinnollisella tasolla. Tähän liittyen AK korostaa myönteistä roolia, jota se toteuttaa (Nikosian aloitteen avulla) Libyan ja (U-LEAD-ohjelman avulla) Ukrainan suhteen;

30.

yhtyy komission tiedonannossa esitettyyn näkemykseen, että on edelleen kehitettävä ja syvennettävä yhteistyötä Etyjin kanssa väkivaltaisten konfliktien estämiseksi. Komitea pitää myös välttämättömänä yhteistyön tiivistämistä YK:n ja Afrikan unionin sekä muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa selviytymiskyvyn rakentamistarkoituksessa;

31.

kannattaa EU:n pyrkimyksiä varmistaa, että EU:n parhaat käytännöt ja normit, myös paikallis- ja alueviranomaisten työhön ja kokemuksiin perustuvat käytänteet, näkyvät asiaa koskevissa monenvälisissä asiakirjoissa ja politiikkakehyksissä esimerkiksi ILO:ssa, WHO:ssa ja G20-ryhmässä;

32.

on samaa mieltä siitä, että selviytymiskyvyn rakentaminen on moniulotteinen tehtävä. Komitea pitää ensisijaisena infrastruktuuriin liittyvää, turvallisuuspoliittista, taloudellista, yhteiskunnallista ja koulutuspoliittista toimintaa, sillä näin mahdollistetaan osallistava, kestävä kehitys. Paikallis- ja alueviranomaisten rooli näillä aloilla on kiistaton. Komitea katsoo, että maantieteellistä laajuutta ajatellen ensisijaisiksi kohteiksi tulee ottaa Välimeren alueen ja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvat kumppanimaat. Samaan aikaan tulee pitää mielessä Lähi-idän ja Keski-Aasian maiden rooli ja vaikutus EU:n selviytymiskykyyn;

33.

on samaa mieltä siitä, että selviytymiskyvyn vahvistamiseksi tulee lisätä tutkimusta Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa erityisesti turvallisuuden, talouden, yhteiskuntatieteiden, vesi- ja elintarviketurvan, muuttoliikkeen sekä pakkomuuton aloilla. Komitea huomauttaa, että tähän työhön olisi otettava nykyistä enemmän mukaan paikallisia korkea-asteen oppilaitoksia, jotka ovat alueellisia asiantuntemuskeskuksia. Tätä varten olisi toteuttava tehokkaampia tiedonlevittämiseen liittyviä, institutionaalisia ja yhteiskunnallisia toimia;

34.

on samaa mieltä siitä, että strateginen tiedonanto on tehokas väline terrorismin ja ääriliikkeiden torjunnassa ja kyberrikollisuudelta suojautumisessa. Komitea katsoo, että on tarpeen pikaisesti suojata EU ja sen kumppanimaat ulkoisen disinformaation vaikutuksilta. Disinformaation tarkoituksena on heikentää identiteetin, turvallisuuden ja vakauden kannalta keskeisten poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestelmien uskottavuutta;

35.

katsoo, että paikallisia ja alueellisia valmiuksia olisi hyödynnettävä enemmän selviytymiskyvyn yhteydessä ja analysoitaessa riskejä selviytymiskyvyn vahvistamiseksi. Tämä koskee erityisesti EU:n rajaseutualueita. Tällaisen toiminnan ansiosta sensitiivisyys EU:n välittömässä läheisyydessä tapahtuville konflikteille paranee ja voidaan laatia parempia mekanismeja kumppanimaiden riskien, paineiden ja haavoittuvuustekijöiden luonteen ja vaikutuksen arvioimiseksi;

36.

katsoo, että selviytymiskyvyn liittäminen oikeaan asiayhteyteen edellyttää, että se otetaan huomioon EU:n alakohtaisissa toimintapolitiikoissa kaikilla tasoilla: valtio-, alue- ja yhteisötasolla. Erityisen lähestymistavan ansiosta alakohtaisilla toimintapolitiikoilla voidaan tehokkaammin tukea selviytymiskyvyn rakentamista ja ottaa huomioon erilaiset tilanteet vaikutusalan ja täytäntöönpanoalueen mukaan;

37.

korostaa, että puuttuminen sääntelemättömän muuttoliikkeen perimmäisiin syihin (köyhyys, epätasa-arvo, väestönkasvu, työttömyys, koulutuksen ja taloudellisten mahdollisuuksien puute, epävakaus, konfliktit, ihmiskauppa, järjestäytynyt rikollisuus, ilmastonmuutos ja ympäristön pilaantuminen sekä pakkomuuton pitkäaikaisvaikutukset) on yksi tehokkaimmista keinoista edistää selviytymiskyvyn rakentamista. Tästä syystä on myös otettava huomioon, että haavoittuvien ja vaarassa olevien yhteisöjen auttaminen on tehokkainta siellä, missä riskit ilmenevät;

38.

kehottaa laatimaan erityiset puitteet, joissa käsitellään työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä, ja ottamaan niissä huomioon paikallis- ja alueviranomaisten roolin ja aseman alakohtaisissa työllisyyspolitiikoissa ja sosiaalipolitiikassa ILO:n työkonferenssin tuella;

39.

korostaa, että on huolehdittava erityisesti kriittisen liikenneinfrastruktuurin turvallisuudesta pitäen samaan aikaan mielessä, että tässä tehtävässä erityistä huomiota tulee kiinnittää paikallis- ja aluehallintoon, joka usein on suoraan vastuussa kyseisestä infrastruktuurista ja kantaa vastuun alueista, joilla kriittinen liikenneinfrastruktuuri sijaitsee;

40.

on tyytyväinen siihen, että komissio sitoutuu tekemään yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa selviytymiskyvyn parantamiseksi nopeasti kasvavilla kaupunkialueilla, missä ilmastoriskien ja geofysikaalisten uhkien lievittämiseen tähtäävän suunnittelun ja investoinnin puute saattaa altistaa väestön huomattaville inhimillisille ja taloudellisille vahingoille katastrofin tai häiriön tapahtuessa. On kustannustehokkaampaa puuttua riskitekijöihin riskitietoisten julkisten ja yksityisten investointien avulla kuin toimia katastrofin jo tapahduttua. Komitea korostaa paikallis- ja aluehallinnon kanssa kestäväpohjaisesta kaupungistumisesta käytävän alakohtaisen vuoropuhelun tärkeyttä selviytymiskyvyn ja innovointivalmiuksien parantamiseksi uudessa kaupunkikehitysohjelmassa määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti;

41.

korostaa erityisesti humanitaarisen avun merkitystä katastrofiriskien, luonnonkatastrofien ja muiden humanitaarista apua edellyttävien ilmiöiden lieventämisessä. Apua annettaessa täytyy kunnioittaa kaikilta osin humanitaarisia perusperiaatteita, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta sekä Geneven yleissopimukseen ja sen lisäpöytäkirjoihin perustuvia ihmisoikeuksia.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/43

1.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli digitaalisiin sisämarkkinoihin liittyvien suositusten täytäntöönpanossa, sillä ne tarjoavat digitaalisia palveluja kansalaisille sekä luovat ja hallinnoivat digitaalista infrastruktuuria, kuten datan tuotantoa. Digitaaliset palvelut ovat myös paikallis- ja aluetason taloudellisen kasvun veturi, sillä ne antavat runsaasti mahdollisuuksia innovointiin, pk-yritysten perustamiseen ja yrittäjyyteen, työpaikkojen luomiseen ja yhteiskunnalliseen edistykseen.

2.

jakaa Euroopan komission näkemyksen siitä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi olla edelläkävijöitä ja johtaa toimia eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa, jotta saataisiin aikaan suuri muutos julkisen hallinnon toimintatavoissa ja rakenteissa hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa ja datan tuotantoa työn mielekkyyden, laadun ja tuottavuuden parantamiseksi, julkishallinnon tehostamiseksi sekä kansalaisten ja yritysten hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

3.

pyytää Euroopan komissiota tukemaan paikallis- ja alueviranomaisten rahoitustoimintaa sallimalla edelleen Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen osoittamisen ensisijaisesti digitaaliseen infrastruktuuriin, kuten datan ja osaamisen kehittämiseen kaikilla Euroopan alueilla, ja ottamalla huomioon maaseutu-, vuoristo-, saari- ja harvaan asuttujen alueiden digitaalisten kehittämishankkeiden teknologiset esteet. Nämä hankkeet tulisi nähdä yleisen taloudellisen edun mukaisina palveluina.

4.

kiinnittää huomion siihen, että heikommassa asemassa olevilla alueilla ei ole tarvittavia perusrakenteita eikä tarvittavaa asiantuntemusta digitaalitalouden kehittämiseksi, ja kehottaakin tarjoamaan näille alueille sääntelyapua EU:n digitaalisille sisämarkkinoille pääsyn edistämiseksi.

5.

toteaa, että datan kerääminen on tärkeä osa digitaalisia sisämarkkinoita. Tämä kasvava maailmanlaajuinen suuntaus tuo mukanaan valtavia mahdollisuuksia paikallis- ja alueviranomaisille ja yrityksille eri aloilla terveydenhuollosta, ympäristöalasta, elintarviketurvallisuudesta, ilmastosta ja luonnonvarojen tehokkaasta käytöstä energiaan, älykkäisiin liikennejärjestelmiin ja älykkäisiin kaupunkeihin ja alueisiin.

6.

suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan se puuttuu muista kuin henkilötietojen suojaan EU:ssa liittyvistä syistä aiheutuviin datan vapaata liikkuvuutta koskeviin esteisiin ja perusteettomiin sijaintirajoituksiin datan varastoinnin ja käsittelyn yhteydessä.

7.

toteaa, että datan vaihto on yleisesti ottaen vielä vähäistä. Datamarkkinapaikkoja syntyy vähitellen, mutta ne eivät ole vielä julkisen tai yksityisen sektorin tai näiden välisten kumppanuuksien laajassa käytössä. Mahdollisilla käyttäjillä ei ehkä ole tarvittavia työkaluja ja taitoja voidakseen määrittää hallussaan olevan datan arvon, tai ne saattavat pelätä menettävänsä tai vaarantavansa kilpailuetunsa, jos data annetaan myös kilpailijoiden käyttöön. Datan jakamisessa sen omistaja ei menetä mitään, vaan päinvastoin datan jakaminen kasvattaa sen arvoa.

8.

panee merkille koneiden ja prosessien tuottaman ja esineiden internetin kaltaisiin uusiin teknologioihin perustuvan datan lähteiden ja tyyppien moninaisuuden. Ne tarjoavat erilaisille markkinatoimijoille, kuten valmistajille, tutkijoille ja infrastruktuurin tarjoajille ja etenkin älykkäille kaupungeille ja alueille, joita kehitetään paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuuksien puitteissa, runsaasti mahdollisuuksia laajentaa esineiden internetin kehitystä vauhdittavia teknologioita, ideoita ja tuotteita.

9.

painottaa, että koneellisesti luettavan datan avaaminen helpottaa datan jakamista ja vähentää kertaluontoisten ja usein kalliiden datapyyntöjen tarvetta. Kattavat indikaattorit vaikuttavat julkiseen keskusteluun, parantavat paikallistason päätöksentekoa ja voivat muuttaa myönteisesti tapaa, jolla politiikkaa kehitetään, toteutetaan, hallinnoidaan ja seurataan paikallis- ja aluetasolla.

10.

korostaa, että kunnilla ja alueilla on keskeinen rooli julkista tietoa sisältävien tietokantojen luomisessa, tietoturvallisuuden varmistamisessa, tarvittavien digitaalisten taitojen kehittämisessä sekä laajakaistainfrastruktuurin ja -verkkojen rahoituksen varmistamisessa ja edistämisessä. Oikeanlainen ympäristö verkkopalveluiden alueidenväliselle ja rajatylittävälle vaihdolle voi tukea merkittävällä tavalla korkeatasoisten palvelujen ja datavetoisen talouden kehittämistä.

11.

korostaa panosta, jonka paikallis- ja aluetaso voivat antaa myös datan keräämisen kaikissa vaiheissa ja palvelujen tarjoamisessa kansalaisille ja yrityksille. Tähän kuuluu digitaalisten ja yrittäjyystaitojen tukeminen uusien teknologioiden kattavaksi hyödyntämiseksi, massadatan analysoiminen, verkkoturvallisuuteen liittyvien kysymysten ymmärtäminen, työllistettävyyden lisääminen ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien luominen. Tämä näkyy käytännössä Euroopan kaupungeissa ja alueilla, joilla on hyviä esimerkkejä yhteistyöstä kansallisten viranomaisten ja tutkimuskeskusten kanssa julkisen sektorin innovoinnin ja yhteentoimivuuden alalla.

12.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission johtamaan ja Euroopan aluekehitysrahastosta rahoitettavaan ”Kaupunkialueiden innovatiiviset toimenpiteet” -ohjelmaan, jossa kaupungit voivat kartoittaa ja kokeilla datan tuotannon kaltaisia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkialueiden kestävän kehityksen edistämiseksi.

13.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla tulee olla kattavat ja tehokkaat mahdollisuudet vaikuttaa lainsäädäntöön, jolla on vaikutusta niiden toimivaltaan datavetoisen talouden alalla. Uudet säädökset voivat aiheuttaa kunnille ja alueille tarpeettomia hallinnollisia rasitteita ja lisäkustannuksia, jotka eivät komitean mielestä vastaa kansalaisille kertyvää hyötyä.

14.

korostaa kansalaisten odottavan, että etenkin digitaalisilla sisämarkkinoilla sovelletaan vahvoja ja tehokkaita tietosuojanormeja. Tietosuojaa ei pitäisi koskaan pitää haittatekijänä vaan erottamattomana osana digitaalisia sisämarkkinoita. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että datavetoiselle taloudelle on olemassa selkeä ja tarkoitukseen soveltuva oikeudellinen tietosuojakehys.

15.

korostaa, että on tärkeää erottaa, onko koneellisesti tuotettu data henkilötietoa (eli liittyykö se elävään henkilöön) ja siten yleisen tietosuoja-asetuksen alaista, muuta kuin henkilötietoa vai mahdollisesti niiden yhdistelmä.

16.

kehottaa pitämään EU:n sääntelypuitteet tarkoituksenmukaisina digitaalisessa toimintaympäristössä, jotta voidaan tukea innovointia, hyödyntää täysipainoisesti sisämarkkinoiden potentiaalia ja tukea investointeja EU:n talouteen.

17.

katsoo, että sekä käyttäjille että dataa tuottavien välineiden valmistajille on tarjottava varmuutta niiden mahdolliseen vastuuseen liittyen.

18.

on samaa mieltä siitä, että EU:n on varmistettava, että data voi kulkea yli rajojen ja kaikilla aloilla ja että sitä voidaan hyödyntää ja käyttää uudelleen optimaalisella tavalla. Koordinoitu unionin toimintatapa on erittäin tärkeä datavetoisen talouden kehittämiselle osana digitaalisia sisämarkkinoita.

19.

suhtautuu myönteisesti komission näkemykseen, jonka mukaan se aikoo hyödyntää EU:n vapaakauppasopimuksia asettaakseen sääntöjä digitaalista kauppaa ja rajatylittäviä datavirtoja varten ja torjuakseen uusia digitaalisen protektionismin muotoja noudattaen täysipainoisesti EU:n tietosuojasääntöjä ja rajoittamatta niiden soveltamista.

20.

toteaa, että Euroopan datavetoisen talouden täyden potentiaalin hyödyntämiseksi jäsenvaltioiden pitäisi noudattaa kaikissa datan varastointiin tai käsittelyyn liittyvissä toimissaan ”periaatetta tietojen vapaasta liikkuvuudesta unionissa” osana velvollisuuksiaan, jotka perustuvat perussopimuksen määräyksiin ja sovellettavan johdetun oikeuden säännöksiin palvelujen vapaasta liikkuvuudesta ja sijoittautumisvapaudesta.

21.

suhtautuu myönteisesti yleiseen tietosuoja-asetukseen ja katsoo, että yksityisyyttä koskevat huolenaiheet ovat perusteltuja. Vahvoilla tietosuojasäännöillä luodaan luottamusta, joka mahdollistaa digitaalisen talouden kehittämisen sisämarkkinoilla, puuttumisen tieto- ja viestintätekniikan riskeihin ja mahdolliseen verkkorikollisuuteen sekä tehokkaiden ja johdonmukaisten ehkäisystrategioiden laatimisen.

22.

kannattaa ehdotettua sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin tarkistamista, jonka tavoitteena on varmistaa tietosuojan korkea taso siten, että se on täysin johdonmukainen yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa.

23.

suosittaa, että datan saatavuus sääntelyä tai valvontaa varten, mitä ei aseteta millään tavalla kyseenalaiseksi, voitaisiin varmistaa sijaintirajoitusten sijasta paremmin tiivistämällä kansallisten viranomaisten ja paikallis- ja alueviranomaisten välistä tai viranomaisten ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä.

24.

katsoo, että datan varastoinnin ja käsittelyn turvallisuus riippuu siitä, käytetäänkö tieto- ja viestintätekniikan hallinnossa parhaita mahdollisia käytäntöjä yksittäisiä järjestelmiä laaja-alaisemmin.

25.

korostaa, että uuden paketin tulisi auttaa tehostamaan tietoverkkopoikkeamien ennaltaehkäisyä, havaitsemista ja niihin reagointia sekä parantaa tietojenvaihtoa ja koordinointia jäsenvaltioiden ja komission välillä, kun on kyse merkittävistä tietoverkkohäiriöistä. Tämä edellyttää aitoa kumppanuustyöskentelyä, johon osallistuvat jäsenvaltiot, EU:n toimielimet, paikallis- ja alueviranomaiset, yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta.

26.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli verkkorikollisuuden torjunnassa, verkkorikollisuuteen liittyvän tiedon keräämisessä ja tietosuojan turvaamisessa, sillä turvallisuusloukkaukset ovat uhka yleishyödyllisille palveluille (esim. liikenneverkot, paikallinen vesihuolto, sähköverkko ja energia) ja paikallis- ja alueyhteisöt käyttävät ja omistavat monia digitaalisia tietotuotteita ja -palveluja.

27.

korostaa, että verkkohyökkäyksissä pyritään hyödyntämään yhtä viidestä digitaaliteknologioiden keskeisestä heikkoudesta, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kuntien ja alueiden kannalta. Näihin kuuluvat heikko ohjelmistoturvallisuus ja tietojen salaus, epävarmojen vanhojen järjestelmien käyttö ja puutteellinen ylläpito, monet riippuvuudet sekä suuret ja monimutkaiset hyökkäyksille alttiit rajapinnat, ketjureaktiovaikutukset, joissa tiiviisti yhteenliitetyt kokonaisuudet välittävät haitallisia seurauksia nopeasti toisilleen, ja lukuisat inhimillisistä virheistä ja työntekijöiden väärinkäytöksistä johtuvat heikkoudet.

28.

tähdentää, että datan tuotantoon liittyvät turvallisuuspuutteet ovat aiheuttaneet tärkeisiin kaupunki-infrastruktuureihin ja hallintajärjestelmiin kohdistuvien verkkohyökkäysten lisääntymisen, millä on vaikutuksia ihmisten turvallisuuteen. Tarvitaan laajoja järjestelmällisiä ja koordinoituja toimia, joihin kuuluu ongelmien hillitseminen ja ehkäiseminen ja joiden toteutus varmistetaan sekä markkinajohtoisilla aloitteilla että hallintoon kuuluvalla sääntelyllä ja täytäntöönpanolla.

29.

korostaa, että esineiden internetin turvallisuustaso vaihtelee suuresti, koska eräissä järjestelmissä käyttäjätunnusten ja salasanojen salaus on puutteellinen, ja jotkut järjestelmät ovat alttiita haittaohjelmille ja kiinteän ohjelmiston muutoksille. Esineiden internetin monimutkaiset riippuvuudet tekevät siitä alttiin verkkohyökkäyksille ja aiheuttavat monia heikkouksia.

30.

toteaa, että paikallis- ja aluehallinnolle ja julkisten palvelujen / infrastruktuurin tarjoajille olisi kehitettävä ja toteutettava korkeatasoista turvallisuuskoulutusta kaikissa organisaatioissa. Tämä koskee erityisesti älykkäisiin kaupunkeihin liittyvien teknologioiden sähköiseen hankintaan, toteuttamiseen ja päivittäiseen hallinnoimiseen osallistuvia tahoja.

31.

kannattaa riskienvähentämisstrategioiden laajentamista ja syventämistä siten, että kaikissa tulevissa älykkäiden kaupunkien ja alueiden hankinnoissa otetaan oletuksena huomioon sisäänrakennetun turvallisuuden periaate. Tällaisiin strategioihin olisi sisällyttävä olemassa olevan kaupunki-infrastruktuurin ja tietojärjestelmien kattava arviointi ja korjaava turvallisuuspuutteiden paikkaus tai korvaus, turvallisuus- ja tietotekniikan kriisiryhmien perustaminen kaupunkien hallintoihin (näillä ryhmillä olisi oltava erikoisosaamista ja niiden vastuun tulisi mennä yleistä IT-hallintoa pidemmälle) ja turvallisuuskoulutuksen vauhdittaminen sekä jatkuvan ammatillisen kehittymisen tukeminen sekä julkisella että kaupallisella sektorilla.

32.

korostaa, että henkilökohtaisen tiedon tuotanto herättää kysymyksiä kaikilla paikallis- ja aluehallinnon politiikanaloilla. Paikallis- ja alueviranomaiset ovat datan kehittämisestä ja tietojenkäsittelystä vastaavia tahoja, ja tällainen tieto on monialaista ja liittyy niin turvallisuuspolitiikkaan ja oikeusasioihin kuin talouteen, viestintä-, koulutus- ja terveydenhoitoalaan, hallintoon, liikenteeseen, ympäristöön tai kuluttajansuojaan.

33.

korostaa, että datalähteet on voitava jäljittää ja tunnistaa selvästi, jotta dataa voidaan todella valvoa markkinoilla. Luotettavien ja mahdollisesti standardoitujen käytäntöjen määrittäminen datalähteiden jatkuvaa tunnistamista varten voi olla tarpeen, jotta voidaan luoda luottamusta järjestelmään.

34.

kannattaa ajatusta siitä, että paikallis- ja alueviranomaisille pitäisi antaa pääsy dataan, jos tämä tapahtuu ”yleisen edun nimissä” ja parantaa huomattavasti julkisen sektorin toimivuutta, esimerkiksi liikennesuunnittelujärjestelmien optimointia yksityisautoilua koskevan reaaliaikaisen datan perusteella.

35.

on samaa mieltä painotuksesta, jonka mukaan kaikissa poliittisissa toimenpiteissä on huomioitava taloudelliset realiteetit ja henkilötietojen suojaa koskeva säädöskehys, ja samalla on kunnioitettava yksilöiden perusvapauksia.

36.

korostaa, että toistaiseksi ei ole olemassa kattavaa paikallis-, valtio- tai EU-tason poliittista kehystä, jota sovellettaisiin sellaiseen koneellisesti tuotettuun raakadataan, jota ei voida pitää henkilötietona, tai jossa määritettäisiin ehdot tällaisen datan kaupallista käyttöä tai myyntiä varten.

37.

varoittaa, etteivät pyrkimykset vahvistaa henkilötietojen suojaa saa johtaa siihen, että kansalaisten mahdollisuutta käyttää itsemääräämisoikeuttaan henkilötietoasioissa rajoitetaan kohtuuttomasti siten, että heiltä evätään mahdollisuus antaa erityisesti paikallis- ja alueviranomaisille suostumus itseään koskevien tietojen käyttöön.

38.

panee merkille riippumattomien tietosuojaviranomaisten keskeisen vastuun henkilötietojen suojan kannalta ja tarpeen ottaa käyttöön lisäkannustimia, joilla voidaan palkita käsittelijöitä tietosuojatoimista, esimerkiksi helpottamalla vaativia itsesääntelystandardeja tai käytännesääntöjä noudattavien käsittelijöiden todistustaakkaa.

39.

kehottaa puuttumaan koneellisesti tuotettuun raakadataan liittyvään oikeudelliseen epävarmuuteen ja teollis- ja tekijänoikeuksien puuttumiseen. Sääntelykehyksessä olevia puutteita tai edellä kuvattuja oikeudellisia epävarmuustekijöitä voidaan hyödyntää pakottamalla käyttäjät suostumaan epäoikeudenmukaisiin sopimusehtoihin tai turvautumalla teknisiin keinoihin, kuten sovelluskohtaisiin tiedostomuotoihin tai tietojen salaukseen.

40.

katsoo, että datavetoisessa taloudessa esiin nousevia kysymyksiä ovat muiden kuin henkilötietojen siirrettävyys, datan vaihdon mahdollistavien palvelujen yhteentoimivuus sekä asianmukaisten teknisten standardien laatiminen datan mielekästä siirrettävyyttä varten.

41.

panee merkille pyrkimyksen tukea asianmukaisia standardeja, joilla parannetaan pilvipalvelujen yhteentoimivuutta, siirrettävyyttä ja turvallisuutta siten, että avoimen lähdekoodin yhteisöjen tekemä työ huomioidaan paremmin unionin laajuisia standardeja laadittaessa.

42.

suhtautuu myönteisesti standardeihin perustuviin siirrettävyyssääntöihin liittyvään kestävään lähestymistapaan. Toteaa, että olisi käynnistettävä alakohtaisia kokeiluja, ja kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia osallistumaan sidosryhmien väliseen yhteistyöhön, jossa on mukana standardien asettajia, toimialan edustajia ja tekniikan alan toimijoita.

43.

korostaa, että yhteentoimivuuden käsittäminen laajemmin ei vain julkishallinnolle vaan kaikille aloille merkityksellisenä asiana on olennainen edellytys esineiden internetin käyttöönotolle ja datan saumattomalle virtaamiselle alueilta toisille. Selkeänä vaatimuksena on yhteisten formaattien, standardien ja eritelmien saatavuus. Alueet edistävät vaatimuksen täyttymistä sitoutumalla soveltamaan omassa hallinnossaan julkisen sektorin hallussa olevia tietoja koskevien direktiivien säännöksiä ja eritoten eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita (European Interoperability Framework), joista sovittiin hiljattain.

44.

painottaa, että datan hyödyntämisen ja samanaikaisen käytön lisääntyminen, suuntaus kohti suuria nopeuksia tietoja verkosta ja verkkoon ladattaessa sekä tarve paikasta riippumattomille ja välittömille siirtoyhteyksille, jotka ovat samalla sekä nopeasti reagoivia että luotettavia, vaativat erittäin korkean kapasiteetin verkkoja ja laajakaistainfrastruktuuria, joka on koko Euroopassa yhä lähempänä loppukäyttäjiä.

45.

katsoo, että komission olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla jo olemassa olevista tai kehitteillä olevista, kansallisen, alueellisen tai mahdollisesti paikallisen tason pilvipalveluista tehtäisiin yhteenliitettäviä ja yhteentoimivia standardointimahdollisuuksia hyödyntäen. Komitea korostaa kuitenkin myös tarvetta toteuttaa paikallistasolla toimia, joilla edistetään pilvisovelluksia koskevien teknisten määräysten toteutumista käytännössä.

46.

toteaa, että muiden kuin henkilötietojen siirrettävyyden mielekkyys edellyttää, että tässä yhteydessä otetaan laajemmin huomioon myös datan hallintaa koskevat näkökohdat, kuten avoimuus käyttäjien kannalta, hallittu pääsy dataan sekä yhteentoimivuus, jotta eri alustat voidaan liittää yhteen innovoinnin vauhdittamiseksi.

47.

kehottaa luomaan vahvan koordinoidun lähestymistavan, jotta voidaan arvioida datan tuotantoon liittyviä riskejä ja etenkin sellaisia riskejä, jotka haittaisivat Euroopan datavetoisen talouden kehitystä sekä rajatylittävien datapalvelujen ja -teknologioiden toimintaa sisämarkkinoilla.

48.

katsoo, että tulevissa ratkaisuissa pitäisi myös huomioida tuotekehitykseen investoivien markkinatoimijoiden ja paikallis- ja alueviranomaisten legitiimit edut, varmistaa näille investoinneille kohtuullinen tuotto ja edistää tätä kautta innovointia. Tulevilla ratkaisuilla pitäisi kuitenkin samalla varmistaa, että hyöty jakautuu tasapuolisesti kaikille arvoketjuihin kuuluville datan haltijoille, datan käsittelijöille ja sovellustoimittajille.

49.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on hyvät mahdollisuudet tukea innovointia ja datavetoisen talouden kilpailukykyä räätälöidyillä kysyntä- ja tarjontapuolen ratkaisuilla, joita ovat laajakaistan käyttöönotto, digitaalitalous, digitaalinen osallisuus ja sähköinen hallinto. Lisäksi ne tarjoavat koulutusmahdollisuuksia, toteuttavat EU:n rahoitusaloitteita ja helpottavat hyödyllistä yhteistyötä ja vaihtoa muiden viranomaisten kanssa myös yli valtioiden rajojen.

50.

kehottaa luomaan EU:n datantuotannon järjestelmäalustan, joka on samankaltainen kuin suunnitteilla olevat sähköisen hallinnon ja laajakaistayhteyksien alustat.

51.

katsoo, että EU:n kuntiin ja alueisiin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota digitaalistrategian kestäväpohjaisessa käyttöönotossa ja EU:n datavetoisen talouden rakentamisessa. Paikallis- ja alueviranomaiset kuuluvat strategian suositusten tärkeimpään kohdeyleisöön, ja niitä tulee pitää keskeisinä liikkeellepanevina tahoina ja kumppaneina strategian täytäntöönpanossa.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/48

1.

pitää tervetulleena sosiaalisen pilarin perustamista poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton välttämättömänä täydennyksenä, jolla edistetään horisontaalisen sosiaalilausekkeen asianmukaista täytäntöönpanoa (7). Pilarin perustamisen avulla voidaan luoda kestävä ja osallistava Eurooppa, joka lisää kansalaistensa vaikutusmahdollisuuksia ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia.

2.

pitää valitettavana, että vaikka komissio toteaa selvästi, että pilarin onnistuminen edellyttää unionin, sen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten yhteistä vastuuta (8), se jättää kokonaan huomiotta paikallis- ja alueviranomaisten vastuun ja toimivaltuudet tässä asiassa.

3.

painottaa jälleen sellaisen vahvan Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman merkitystä, jossa kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus täydentävät toisiaan (9), jotta voidaan välttää kaikkia sosiaalisen polkumyynnin muotoja ja taata työllisyyden lisääntyminen. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osassa tehdystä sitoumuksesta ”edistää kansojen[sa] taloudellista ja sosiaalista edistystä” ja turvata, että ”taloudellinen yhdentyminen edistyy rinnakkain muiden alojen edistyksen kanssa”.

4.

painottaa lisäarvoa, jota paikallis- ja alueviranomaiset antavat sosiaali- ja talouspolitiikkojen laatimiseen ja toteuttamiseen ylöspäin tapahtuvan lähentymisen lisäämiseksi, ja toistaa kehotuksensa, jonka mukaan EU:n pilarilla tulee tukea paikallis- ja alueviranomaisten pyrkimyksiä toteuttaa tarkoituksenmukaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa (10).

5.

on tyytyväinen komission pyrkimykseen ottaa unionin politiikkojen muotoilussa vahvemmin huomioon sosiaalipoliittiset tavoitteet ja laatia sosiaalipoliittiset (vähimmäis)standardit, joita EU ja jäsenvaltiot noudattavat kulloisenkin toimivaltansa puitteissa.

6.

kehottaa jälleen koordinoimaan talous- ja sosiaalipolitiikkoja asianmukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden hallintotasojen välillä (11) sekä takaamaan alueellisen ulottuvuuden paremman edustuksen (12).

7.

katsoo, että sosiaalisen ulottuvuuden edistäminen auttaa lujittamaan EU-hanketta ja sitouttamaan kansalaiset uudistettuun hankkeeseen, johon he voivat samaistua entistä vahvemmin.

8.

toteaa, että EU:n talous- ja sosiaalipolitiikoilla olisi lisättävä kasvun mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä tukemalla eurooppalaisten yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työntekijöiden osaamista.

9.

huomauttaa, että sosiaalisella pilarilla on edistettävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen sekä työttömyyden ja erityisesti nuorisotyöttömyyden vähentämistä torjumalla kaikkia sosiaalisen eriarvoisuuden muotoja, myös sukupuolten välistä epätasa-arvoa (13). Tähän liittyen tulee luoda eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä (14) yhtenä ensimmäisistä yhteisistä välineistä työllisyyskriisiin vastaamiseksi.

10.

palauttaa mieliin, että työllisyyskriisi on johtanut laajaan pitkäaikaistyöttömyyteen ja että siihen on pureuduttava asianmukaisella aktiivisella politiikalla, johon liittyy kyseisten työntekijöiden taitojen päivitykseen tähtäävää koulutusta ja tarvittaessa rahallista tukemista.

11.

korostaa, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen tähtäävä politiikka on yksi tärkeimmistä ja laajimmista EU-politiikoista (15) ja että sillä tulee olla merkittävä rooli sosiaalisen pilarin toteuttamisessa.

12.

tähdentää, että sosiaaliset investoinnit ovat investointeja tulevaisuuteen eikä niitä saa nähdä pelkästään kustannuksena, joka rasittaa julkistaloutta.

13.

korostaa tarvetta koordinoida strategioita ja tavoitteita, joita tulee olla sosiaalisten oikeuksien pilarin ja Euroopan sosiaalirahaston välillä.

14.

on yhtä mieltä komission tavoitteesta, joka koskee työllisyyden lisäämistä ja oikeanlaisten edellytysten tarjoamista yrityksille laadukkaiden työpaikkojen luomiseksi EU:ssa.

15.

toistaa kehotuksensa lujittaa EU:n ja talous- ja rahaliiton sosiaalista ulottuvuutta. Komitea odottaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan säädösehdotuksen mahdollistavan työntekijöiden oikeuksiin ja työvoiman liikkuvuuteen muuttuvilla työmarkkinoilla liittyvien kysymysten käsittelyn toissijaisuusperiaatetta loukkaamatta (16).

16.

painottaa jälleen sellaisen vahvan Euroopan sosiaalisen toimintaohjelman merkitystä, jossa kilpailukyky ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus täydentävät toisiaan (17), jotta voidaan välttää kaikkia sosiaalisen polkumyynnin muotoja ja taata työllisyyden lisääntyminen.

17.

toistaa, että kaikissa julkisen ja yksityisen sektorin toimissa on otettava huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet, väestönkehityksen haasteet sekä jatkuva korkea nuorisotyöttömyys. Komitea korostaa nuorisotyöttömyyteen liittyen, että on tärkeää ulottaa ”nuorisotakuun” edut koskemaan nuoria 30 ikävuoteen asti ja tehdä järjestelmästä pysyvä osa eurooppalaista työllisyyspolitiikkaa EU:n ja jäsenvaltioiden myöntämän jatkuvan ja riittävän rahoituksen avulla (18).

18.

huomauttaa, että nopeat ja perusteelliset muutokset, joita ovat muun muassa väestön ikääntyminen, perhe-elämän uudet mallit, digitalisointi, uudet työmuodot sekä globalisaation ja kaupungistumisen vaikutukset, edellyttävät pyrkimyksiä koulutuksen lisäämiseen ja jatkuvuuteen, taitojen mukauttamiseen ja osaamisen aktiiviseen tukemiseen, aktiivista ikääntymistä koskeviin politiikkoihin ja työ- ja perhe-elämän tasapainoon. Viimeksi mainittuun pyritään soveltuvien perhe-, koulutus- ja työllisyyspolitiikkojen avulla (19).

19.

korostaa jälleen työmarkkinoiden – joilla on alueellinen ulottuvuus – tarpeiden ja osaamisen kohtaamisen tärkeyttä ja painottaa tältä osin paikallis- ja alueviranomaisten tärkeää roolia erityisesti koulutuksen alalla ja nuorten yrittäjyyden tukemisessa (20).

20.

kannattaakin sitä, että oikeus koulutukseen vahvistetaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa perusluonteiseksi sosiaaliseksi oikeudeksi ja ihmisten perusoikeudeksi.

21.

toistaa lisäksi, että valtakunnalliset, alueelliset ja paikalliset olosuhteet ja käytettävissä olevat resurssit huomioon ottaen ja pitäen mielessä, että investointeja inhimilliseen pääomaan voitaisiin pitää sosiaalisina investointeina, olisi jäsenvaltioita autettava panemaan täytäntöön taitotakuu, jonka tavoitteena on matalan pätevyystason aikuisten työllistymismahdollisuuksien parantaminen ja täysivaltaisen yhteiskunnallisen osallistumisen edistäminen Euroopassa (21).

22.

katsoo, että tasapainoisten ja säänneltyjen työmarkkinoiden takaamiseksi on tärkeää ottaa huomioon työympäristön muuttuminen (4.0), työelämän suhteet sekä työntekijöiden suojelu, mukaan luettuna oikeus olla tavoittamattomissa. Tätä varten tulee perustaa komission, neuvoston, Euroopan parlamentin ja alueiden komitean välinen pysyvä korkean tason ryhmä, jonka tehtävänä on kehittää digitalisoinnin ja uusien teknologioiden vaikutusta koskevaa pohdintaa unionin tasolla ja edistää tarvittavia talous- ja sosiaalipolitiikkoja ottaen huomioon myös alue- ja paikallistasolla tarvittavat toimet.

23.

korostaa, että työympäristön muuttumisen (22) vuoksi on välttämätöntä, että paljon liikkuvien työntekijöiden pätevyydet tunnustetaan nopeasti, yksinkertaisesti ja luotettavasti (23).

24.

on sitä mieltä, että työn uusissa muodoissa tai yhteisiä eurooppalaisia vähimmäisvaatimuksia käyttöön otettaessa on aina otettava huomioon asianmukainen sosiaalisen suojelun taso.

25.

kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota pakolaisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja laillisesti maassa oleskelevien maahanmuuttajien tehokasta kotouttamista koskevaan tavoitteeseen myös perustason ja ammatillisen koulutuksen avulla.

26.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Yhdistyneen kuningaskunnan EU-eron kannalta merkityksellisiin säädöksiin, jotka koskevat esimerkiksi työntekijöiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisällä, sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkoihin liittyviä EU:n varoja (24).

27.

kehottaa käyttämään kansallisen tason erojen arvioinnissa tarkoituksenmukaisempia välineitä, kuten luotettavaa lisätietoa paikallis- ja aluetason sosiaalisista kysymyksistä.

28.

esittää, että köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen kiinnitetään välitöntä huomiota riippumatta siitä, mistä ne aiheutuvat ja mihin väestöryhmään ne kohdistuvat, ja korostaa, että tarvitaan enemmän aloitteita perheiden tukemiseksi, sosiaalisen syrjäytymisen eri muotojen poistamiseksi pysyvästi ja rahoituksen lisäämiseksi sosiaalista suojelua varten. Komitea pitää tässä yhteydessä hyvänä käytäntönä sitä, että on otettu käyttöön perustoimeentuloturva, jonka useat paikallis- ja alueviranomaistahot ovat hyväksyneet.

29.

korostaa, että sosiaalisessa pilarissa tulee käsitellä sosiaalista ja muuta syrjäytymistä ja antaa tässä yhteydessä etusija vammaisia ja suurperheitä koskeville toimille.

30.

pitää valitettavana, että pilarissa käsitellään asumista vain osana sosiaalipalveluja. Komitea katsoo, että asianmukaisen ja kohtuuhintaisen asunnon tarjoaminen kaikille on ennakkoedellytys, joka voi parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja osaltaan lujittaa yhteisöjen kykyä torjua sosiaalista, taloudellista ja maantieteellistä eriytymistä.

31.

huomauttaa, että on tarpeen varmistaa yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten kanssa, että saatavilla on paitsi laadukkaita ja kohtuuhintaisia peruspalveluja myös yleistä taloudellista etua koskevia palveluja, sosiaalipalvelut mukaan lukien.

32.

pitää valitettavana, että pilarissa ei kiinnitetä huomiota taiteen ja kulttuurin saatavuuteen, ja toteaa, että taiteella ja kulttuurilla on olennainen merkitys sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja syrjäytymisen ja köyhyyden torjunnan kannalta (25).

33.

kehottaa komissiota ja neuvostoa ottamaan käyttöön kannustimia niitä maita varten, jotka toteuttavat rakenteellisia uudistuksia saavuttaakseen Eurooppa 2020 -strategian sosiaaliset tavoitteet ja torjuakseen sosiaalista epätasapainoa.

34.

painottaa, että Euroopan sosiaalisia edistysaskeleita voidaan levittää myös euroalueen ulkopuolisiin maihin (26), jotka eivät aluksi ole sosiaalisen pilarin kohdemaita, ja pyytää komissiota ja neuvostoa etsimään tähän tarkoitukseen sopivia välineitä.

35.

korostaa, että on tarpeen selventää, miten eurooppalaisilla varoilla voidaan tukea pilarin toteuttamista (27), ja että Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tulee osoittaa riittävät resurssit pilarin tavoitteiden saavuttamiseksi.

36.

kehottaa komissiota laatimaan suunnitelman tulevaisuuteen suuntautuvasta sosiaalipoliittisesta toimintaohjelmasta, johon sisältyy konkreettisia toimia.

37.

toistaa vaatimuksensa, että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa tuetaan paikallis- ja alueviranomaisten pyrkimyksiä toteuttaa asianmukaista työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa (28).

38.

on vakuuttunut siitä, että on suotavaa kehittää soveltuvat välineet saavutetun edistyksen mittaamista ja seurantaa varten (29), ja kehottaa sisällyttämään mahdollisiin tuleviin perussopimusmuutoksiin sosiaalisen kehityksen pöytäkirjan, jonka tarkoituksena on nostaa sosiaaliset oikeudet samalle tasolle taloudellisten oikeuksien kanssa (30).

39.

korostaa tarvetta vahvistaa vapaaehtoistyön sosiaalista ja yhteiskunnallista arvoa alueen kehittämisen ja tukemisen välineenä sekä kansalaisten yhteiskunnallisen vastuun ja suoran osallistumisen kanavana.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/62

1.

toteaa, että tuoreet tutkimukset Euroopan alueiden maanjäristysvaarasta (ks. esimerkiksi tutkimuksen seitsemännestä puiteohjelmasta rahoitettu SHARE-hanke (1)) vahvistavat mm. Italian, Kreikan ja Romanian kuuluvan suurimmassa vaarassa oleviin maihin, mutta niiden mukaan myös eräillä Ranskan, Saksan, Belgian, Espanjan, Portugalin ym. maiden alueilla vallitsee keskitasoinen järistysvaara, johon liittyy myös hyökyaalloista aiheutuva vaara.

2.

toteaa, että Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa on paljon rakennuksia ja infrastruktuuria, jotka vaativat jatkuvaa huoltoa rakenteiden kunnossa pitämiseksi sekä ympäristön olosuhteiden ja rakennusalaa sääntelevien normien muuttumisen takia. Eurostatin ja BPIE:n (Building Performance Institute Europe) (2) mukaan EU27-maiden (ja Sveitsin ja Norjan) rakennuskannan noin 25 miljardin neliömetrin huoneistoalasta nelisenkymmentä prosenttia on rakennettu ennen vuotta 1960.

3.

toteaa, että eräissä Etelä-Euroopan maissa, erityisesti Välimeren alueella, on sattunut lähihistoriassa erittäin tuhoisia maanjäristyksiä, joista on koitunut vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Tuhot ovat olleet erityisen suuria Italiassa, missä on tapahtunut viidenkymmenen viime vuoden aikana useita maanjäristyksiä. Uhrimäärä on noussut kaikkiaan yli 5 000:een, ja taloudellista vahinkoa on aiheutunut arvioiden mukaan noin 150 miljardin euron arvosta.

4.

huomauttaa tapahtuneista maanjäristyksistä maailman mitassa tehdyn analyysin osoittavan, että uhrimäärä ja tuhojen jakautuminen eivät riipu niinkään järistyksen voimakkuudesta vaan rakennusten haavoittuvuudesta ja järistysalueiden yhteisöjen valmistautumattomuudesta.

5.

korostaa, että tarkasteltaessa maanjäristyksen vaikutuksia paikallisiin toimintajärjestelmiin, asuinkiinteistöihin, infrastruktuuriin ja talous- ja tuotantorakenteisiin voidaan havaita alueen kasvukehityksen taantuvan ja usein suoranaisesti pysähtyvän.

6.

painottaa, että rakennusten ja infrastruktuurin turvallisuuden takaaminen edellyttää näin ollen myönteistä vuorovaikutusta myös alue- ja koheesiopolitiikan sekä kaupunkeja ja maaseutua koskevien Euroopan unionin kasvutavoitteiden kanssa.

7.

katsoo, että unionin politiikan rakennusten ja infrastruktuurin maanjäristyskestävyyden parantamiseksi olisi perustuttava monitasoisen hallinnon lähestymistapaan, jossa asianomaisia unioni-, valtio- ja aluetason toimivaltuuksia koordinoidaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ja EU:n kaupunkiagendassa sovellettavaa menetelmää vastaavaa menetelmää noudattaen. Komitea muistuttaa tässä yhteydessä, että EU-taso on suurelta osin toimivaltainen määräämään teknisiä standardeja ja vastaavasti jäsenvaltio-, alue- tai paikallistaso on toimivaltainen erityisesti rakennuslainsäädännön sekä kaupunkisuunnittelun alalla.

8.

toteaa, että EU:n on ensisijaisen tärkeää pyrkiä ennaltaehkäisemään maanjäristystuhoja kokonaisvaltaisesti pyrkien suojelemaan kansalaisia vahingoittumiselta, varjelemaan Euroopan historiallista ja kulttuuriperintöä, rajoittamaan henkilö- ja esinevahingoista aiheutuvia kustannuksia sekä turvaamaan edellytykset alueiden ja kasvuinvestointien kehitykselle.

9.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ennen kaikkea poliittinen ja institutionaalinen vastuu kansalaisten suojelemisesta, koska ne ovat ensi linjan hallintotaho, jonka tehtävänä on hoitaa kriisitilannetta huolehtien pelastuspalveluista ja väestön avustamisesta, ja niillä on myös tärkeä rooli katastrofeihin valmistautumisessa sekä kehitettäessä rakenteellista ennaltaehkäisyä (interventiotoimet) ja muuta kuin rakenteisiin liittyvää ennaltaehkäisyä (tiedotus).

10.

tähdentää lisäksi, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat kansalaisia lähinnä olevina hallintotahoina auttaa kansalaisia tiedostamaan riskien ennaltaehkäisyä ja myös aktiivista tuhoriskin pienentämistä koskevat oikeutensa/velvollisuutensa.

11.

katsoo, että kunnostustoimia vaativien yksityisten ja julkisten rakennusten sekä infrastruktuurin tavattoman suuren määrän vuoksi on rakennusten ja infrastruktuurin maanjäristyskestävyys määritettävä yhdenmukaisten eurooppalaisten kriteerien (kuten eurokoodien) perusteella.

12.

kehottaa Euroopan komissiota edistämään yleiseurooppalaista vuoropuhelua vakuutussektorin kanssa, jotta luotaisiin taloudellisia kannustimia kunnostusprosessin aikaisten vakuutusmaksuhuojennusten muodossa. Komitea katsoo, että kannattaa tutkia tarkemmin vakuutussuojajärjestelmän vahvistamisen taloudellista kestävyyttä ja odotettuja mahdollisia etuja sekä luoda edellytyksiä riskin keskinäistämiselle.

13.

pitää tarkoituksenmukaisena määritellä selkeästi mahdollisten maanjäristysten seuraukset ja ennen kaikkea se, millä tavoin kunnostustoimet auttavat vähentämään sosiaalisia vaikutuksia (etenkin ihmishenkien menetyksiä) ja taloudellisia vaikutuksia, sekä viestimään näistä asioista selkeästi, jotta edistettäisiin tuhojen pienentämiseen tähtäävän toiminnan kehitystä yhteisöjen paremman tietoisuuden kautta.

14.

toteaa, että koska ennaltaehkäisevien kunnostustoimien potentiaalisesti suurten hyötyjen osalta ei vielä ole tarjolla täsmällisiä menetelmiä eikä tuloksia, jotka voitaisiin välittää maallikoille (hallintohenkilöstölle, kansalaisille ym.) helposti hahmottuvassa muodossa, aiheen tarkemmaksi selvittelemiseksi tulee osoittaa rahoitusta sitä koskevaan tutkimustoimintaan.

15.

katsoo, että olemassa olevien rakennusten maanjäristystuhoriskien pienentämiseen tähtäävien teknisten toimien ja taloudellisten panosten optimoimiseksi ja asianmukaiseksi kohdentamiseksi on perustavan tärkeää edistää olemassa olevien rakennusten haavoittuvuuden kartoitusta ja analysointia, jotka tarjoavat lähtökohdan tuleville toimille sekä mittaville julkisen ja yksityisen sektorin aloitteille. Tässä yhteydessä tulee edistää tiedonkeruukampanjoita tilastopohjaisia arviointeja varten, määritellä yhteisiä painopistealoja ja menettelytapoja ottaen huomioon alan sääntelyn kehitys sekä kehitellä kannustimia ja rahoitusmahdollisuuksia.

16.

huomauttaa eräiden jäsenvaltioiden, esimerkiksi Italian, kokemusten osoittavan, että korkeaan ikään ehtineet omistajat tai loma-asuntojen omistajat eivät ole järin halukkaita investoimaan kunnostustoimiin. Näitä ryhmiä varten pitäisi toteuttaa valistustoimia yhdessä sellaisten kannustinmuotojen käyttöönoton kanssa, jotka eivät rajoitu ainoastaan pääasiallisiin asuntoihin. Komitea kiinnittääkin huomiota siihen, että olemassa olevan rakennuskannan analysointiin ja järistyskestävyyden parantamiseen tähtääviä toimia on kehiteltävä myös sellaisten tutkimusten ja kokemusten pohjalta, joissa yksittäisiä rakennuksia tarkastellaan ottaen huomioon niiden asema rakennuskokonaisuuksien tai taajamien haavoittuvuusarvioissa. Näin saadaan selville mahdolliset ongelmat, joilla voi olla suurempi merkitys kuin kiinteistöjen varsinaisilla käyttöedellytyksillä.

17.

toteaa, että jäsenvaltioissa on jo aloitettu laaja julkisen ja yksityisen rakennuskannan kunnostaminen energiatehokkuuden parantamiseksi ja näitä toimia rahoitetaan myös EU:n rahastoista. Kyseisten toimien yhteydessä ei kuitenkaan yleensä puututa rakenteiden turvallisuuteen tai seismiseen turvallisuuteen.

18.

korostaa, että tämän sijasta olisi toteutettava tehokkaita kunnostusurakoita, joiden yhteydessä pyritään integroidusti ja kestävän kehityksen mukaisesti parantamaan samanaikaisesti ja rakenteisiin mahdollisimman vähän kajoten sekä maanjäristyskestävyyttä että energiatehokkuutta.

19.

pitää perustavan tärkeänä kehittää rakenteellisten ennaltaehkäisytoimien ohella myös muuta kuin rakenteisiin liittyvää ennaltaehkäisyä, jossa tavoitteena on yleisesti ottaen edistää tietämystä maanjäristysriskistä ja erityisesti lisätä kansalaisten tietoisuutta ja aktiivisuutta.

20.

katsoo, että rakenteellisilla ennaltaehkäisytoimilla voi riskin pienenemisen lisäksi olla myös myönteisiä ympäristövaikutuksia, kun rakennusten käyttöikä pitenee ja maanjäristysten jälkeisiä purkutöitä ja jälleenrakentamista tarvitaan vähemmän. Tätä tavoitetta korostetaan myös EU:n rakennustuoteasetuksessa (asetus (EU) N:o 305/2011), jossa lisättiin rakennuskohteille aiempaan säädökseen (rakennusalan tuotteita koskeva direktiivi 89/106/ETY) verrattuna uusi, seitsemäs olennainen vaatimus luonnonvarojen kestävästä käytöstä.

21.

toteaa, että maanjäristyskestävyyden parantamiseen tähtäävä kunnostusohjelma on omiaan edistämään työllisyyttä ja talouskasvua erityisesti rakennusalan markkinoiden elpymistä ajatellen, vaikka ohjelma nieleekin valtavasti varoja ja aiheuttaa erityisen suuria kustannuksia alueille ja jäsenvaltioille, joiden järistysriski on suuri ja kattaa laajoja aloja.

22.

pitää tärkeänä, että maanjäristyskestävyyden parantamistoimilla on EU:n laajuinen sääntelykehys, joka pohjautuu teknisiin normeihin, jotka koskevat myös olemassa olevien rakennusten kunnostamista maanjäristysten varalta siten, että pyritään kokonaisvaltaisesti varmistamaan niiden turvallisuus, vahvuus ja kestävyys.

23.

katsoo, että EU-maissa eri tasoilla sovellettavien parhaiden käytänteiden, tiedon ja kokemusten vaihtoa varten tulee perustaa EU-tason foorumi.

24.

ottaa jälleen esille Sendain kehystä koskevassa lausunnossa (3) esitetyn kannatettavan näkemyksen, jonka mukaan kaikkien uuden infrastruktuurin rakentamiseen liittyvien EU:n hankkeiden yhteydessä tulee varmistaa katastrofinkestävyys. Komitea toteaa samaan hengenvetoon, että tällainen tavoite voi joskus aiheuttaa lisäkustannuksia.

25.

ehdottaa, että asianmukaisin kriteerein määritellyt alueen maanjäristysriskiä ja luonnonkatastrofialttiutta kuvaavat muuttujat voitaisiin ottaa huomioon yhtenä tekijänä jaettaessa ERI-rahastovaroja Euroopan alueiden kesken. Komitea korostaa, että EU:n on edellytettävä kaikelta ERI-rahastovaroilla ja millä tahansa muilla EU-varoilla rakennettavalta infrastruktuurilta katastrofinkestävyyttä.

26.

ehdottaa, että EU:n lainsäädännössä voitaisiin säätää mahdollisuudesta käyttää ERI-rahastovaroja julkisten ja yksityisten kiinteistöjen sekä EU-maille strategisesti tärkeän tie- ja palveluinfrastruktuurin kunnostamiseen maanjäristysten varalta.

27.

ehdottaa, että toimintasuunnitelmassa otetaan kaikkien rakennusten, myös asuinrakennusten, kunnostamisen yhteydessä huomioon, että ne ovat aina yhteydessä julkiseen tilaan ei vain turvallisena paikkana hätätilanteissa, vaan myös osana pitkän aikavälin kaupunkistrategiaa, johon sisältyy mahdollisuus siirtää väestöä julkisiin tiloihin väestönsuojelutarkoituksessa.

28.

kehottaa Euroopan komissiota kehittämään jäsenvaltioiden ja tarvittaessa paikallis- ja alueviranomaisten kanssa koordinoiden Euroopan aluekehitysrahastosta annetun asetuksen (EU) N:o 1301/2013 5 artiklan 5 kohdan b alakohdan hengessä rakennusten ja infrastruktuurin maanjäristyskestävyyden parantamiseen tähtäävän toimintasuunnitelman. Komitea myös kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja alueviranomaisia hyödyntämään tämän investointipainopisteen potentiaalia kaikilta osin operatiivisissa aluekehitysohjelmissaan.

29.

kehottaa antamaan vahvan signaalin rakennusten ja infrastruktuurin maanjäristyskestävyyden parantamiseen suuntautuvien investointien edistämiseksi mm. julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön avulla. Erityiseksi painopisteeksi on syytä ottaa historiallisen ja kulttuuriperinnön suojelu, strategisesti tärkeä infrastruktuuri sekä maatalouden ja teollisuuden rakennukset ja infrastruktuuri.

30.

pitää tarpeellisena edistää investoimista tutkimus- ja innovointitoimintaan, joka liittyy rakennusten suojelemiseen maanjäristystuhoilta, mukaan luettuna laajojen tiedotus- ja valistuskampanjoiden kehittäminen.

31.

kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ja alueita sisällyttämään olemassa olevien rakennusten maanjäristyskestävyyden parantamisen operatiivisten aluekehitysohjelmiensa ensisijaisiin tavoitteisiin ja korostaa, että rahoitusvaroja tulee kanavoida kohteisiinsa myös maanjäristystuhojen riskin ennaltaehkäisyyn asianmukaisesti kannustavien välineiden avulla.

32.

katsoo, että edellisissä kohdissa mainitut ehdotukset tulee toteuttaa ottaen huomioon kunkin maan ja/tai alueen maanjäristysvaara-alueiden kartoitukset resurssien ja tulosten optimoimiseksi. Tästä syystä komitea kehottaa edistämään tarkoituksenmukaisia tutkimuksia kartoitusten toteuttamiseksi tai olemassa olevien kartoitusten ajantasaistamiseksi.

33.

katsoo, että komission esittämä toimintasuunnitelma voisi olla sopiva lisäkeino edistää olemassa olevien rakennusten maanjäristyskestävyyden parantamisen asemaa jäsenvaltioiden operatiivisten aluekehitysohjelmien painopisteenä.

34.

toteaa, että yhteisten toimien toteuttaminen tällä alalla voi olla yksittäisten jäsenvaltioiden hajanaisia toimia tehokkaampaa, ja kehottaa näin ollen ryhtymään unionin laajuisiin koordinoituihin toimiin rakennusten suojelemiseksi maanjäristystuhoilta ja niiden maanjäristyskestävyyden parantamiseksi.

35.

suosittaa, että Sendain kehyksen ensimmäiseen painopisteeseen liittyvien tavoitteiden mukaisesti edistetään ja tuetaan paikallis- ja valtiotason aloitteita, joiden tavoitteena on jakaa tietoa kansalaisille ja edistää siten ennaltaehkäisemisen kulttuurin leviämistä laajalle.

13.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 54/66

1.

Kuten asiakirjassa ”Avaruusstrategia Euroopalle” todetaan, avaruus on Euroopalle tärkeä ala. Eurooppa on ollut erittäin menestyksekäs, kun on kyse avaruusteknologiasta, ainutlaatuisista maanhavainnoinnin ja maailmanlaajuisen paikannuksen valmiuksista ja tutkimusmissioista. Avaruusteknologiasta, -datasta ja -palveluista on tullut osa Euroopan kansalaisten arkea, ja niitä on kehitettävä järjestelmällisesti eteenpäin.

2.

On korostettava strategista asemaa, joka avaruudella on Euroopalle. Se lujittaa Euroopan roolia vahvana globaalina toimijana, ja siitä on hyötyä maanosan turvallisuudelle ja puolustukselle. Avaruuspolitiikka voi auttaa vauhdittamaan työpaikkojen luomista, kasvua ja investointeja Euroopassa. Investoiminen avaruuteen laajentaa tieteen ja tutkimuksen rajoja. AK kannattaa siksi vahvasti Euroopan parlamentin kehotusta (1) esittää kattava viestintästrategia, jossa tarkastellaan avaruusteknologioiden kansalaisille ja yrityksille tuottamaa hyötyä.