24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/1

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/2

—

ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen 7. marraskuuta 2013 päivätyn erityiskertomuksen Frontexia koskevasta Euroopan oikeusasiamiehen oma-aloitteisesta tutkinnasta OI/5/2012/BEH-MHZ,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 1 kohdan ja 72 artiklan, 228 artiklan 1 kohdan (toisen alakohdan) ja 263 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä erityisesti sen 41 artiklan (oikeus hyvään hallintoon) ja 47 artiklan (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen),

—

ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1994 tehdyn Euroopan parlamentin päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista ja erityisesti sen 3 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1932 (2013) ”Frontex: human rights responsibilities”,

—

ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (Frontex-asetus),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1168/2011,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon ”Palauttamista koskeva EU:n toimintaohjelma” (COM(2015)0453),

—

ottaa huomioon Frontexin menettelyohjeet Frontexin koordinoimien yhteisten palauttamisoperaatioiden alalla,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 15. lokakuuta 2015 antamat päätelmät ja erityisesti niiden 2 kohdan n alakohdan,

—

ottaa huomioon vuonna 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan YK:n yleissopimuksen (Geneven yleissopimus) ja vuonna 1967 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan New Yorkin pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan mietinnön (A8-0343/2015),

A.

ottaa huomioon, että 25. lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1168/2011 Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 (jäljempänä Frontex-asetus) muuttamisesta vaaditaan, että virasto varmistaa perusoikeuksien sekä muuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin;

B.

katsoo, että Frontexin, samoin kuin kaikkien muiden EU:n toimielinten, elinten tai laitosten on noudatettava toiminnassaan perusoikeuskirjaa ja että tämä velvoite tuodaan esiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 263 artiklassa, jonka mukaan ”unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia”;

C.

toteaa, että nykyäänkään Frontexin koordinointitoimintaa ei voida käytännössä erottaa jäsenvaltion toimista, joita se koordinoi, joten Frontexilla (ja sen kautta EU:lla) voi olla myös suora välitön tai välillinen vaikutus yksilöiden oikeuksiin ja se voi ainakin merkitä EU:n sopimuksen ulkopuolista vastuuta (katso unionin tuomioistuimen tuomio T-341/07, Sison III); toteaa, että tällaista vastuuta ei voida välttää pelkästään siksi, että on toteutettu hallinnollisia järjestelyjä sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat mukana Frontexin koordinoimassa operaatiossa, kun tällaisilla järjestelyillä on välitön vaikutus perusoikeuksiin;

D.

toteaa, että unionin on tarkoitus liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaan Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen;

E.

ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 26 a artiklassa säädetään perusoikeusstrategiasta ja edellytetään virastoa laatimaan tällainen strategia ja kehittämään sitä edelleen, perustamaan neuvoa-antava ryhmä ja nimittämään perusoikeusvaltuutettu;

F.

toteaa, että kaikkia Frontexin toimiin osallistuvia henkilöitä koskevien menettelyohjeiden 5 artiklan a kohdassa korostetaan, että Frontexin toimiin osallistuvien on muun muassa edistettävä oikeuksia ja menettelyjä koskevien tietojen antamista henkilöille, jotka hakevat kansainvälistä suojelua;

G.

toteaa, että asetuksen (EY) N:o 863/2007 9 artiklassa säädetään, että ulkorajoilla seuranta- ja valvontatoimista vastaavien työryhmien jäsenten on noudatettava yhteisön oikeutta sekä vastaanottavan jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies käynnisti vuonna 2012 oma-aloitteisen tutkinnan siitä, miten Frontex oli noudattanut perusoikeusvelvoitteitaan;

I.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen suositusluonnokseen sisältyi yksilövalitusmekanismin perustaminen;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamies antoi lisäksi erityiskertomuksen, jossa vaadittiin yksilövalitusmekanismin perustamista;

K.

ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksen 220 artiklan 2 kohdan mukaan oikeusasiamies tiedottaa hallinnollisista epäkohdista parlamentille ja asiasta vastaava valiokunta voi laatia niistä mietinnön;

L.

ottaa huomioon, että Frontexin tehtävänä on varmistaa ulkorajojen valvonnassa sovellettavia vaatimuksia ja menettelyjä koskevien sääntöjen tehokas täytäntöönpano perusoikeuksien osalta jäsenvaltioiden välisen operatiivisen yhteistyön tehostetun yhteensovittamisen avulla, ja toteaa, että näillä toimilla on selviä ihmisoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia, joita Frontex ja EU eivät ole torjuneet tehokkaasti;

M.

toteaa, että Frontex tekee myös operatiivista yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sen toimeksiannon kiinteänä osana sellaisilla keskeisillä aloilla kuin tietojenvaihto, riskianalyysi, koulutus, tutkimus ja kehittäminen, yhteiset operaatiot (yhteiset palauttamisoperaatiot mukaan luettuina) ja pilottihankkeet;

N.

toteaa, että Frontex-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti viraston ja jäsenvaltioiden on noudatettava normeja ja sääntöjä, jotka ovat vähintään unionin lainsäädännössä säädettyjen normien ja sääntöjen tasoisia, myös silloin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä niiden alueella;

O.

ottaa huomioon, että Frontexin operatiivista yhteistyötä kumppanimaiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdään sellaisten työjärjestelyjen avulla, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia ja jotka eivät kuulu kansainvälisen oikeuden soveltamisalaan ja joiden käytännön täytäntöönpanon ei katsota täyttävän Frontexin ja EU:n kansainvälisiä velvoitteita; katsoo, että tämä tilanne muodostaa oikeudellisen epävarmuustekijän, joka voi mahdollisesti olla ristiriidassa Frontexin ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa;

P.

ottaa huomioon, että Frontexilla ja jäsenvaltioilla on yhteiset mutta erilliset vastuualueet mitä tulee Frontexin operaatioiden ja kokeiluhankkeiden yhteydessä toimivien virkamiesten toimintaan;

Q.

toteaa, että koska Frontexin perustamisesta lähtien sen toimivaltuuksia on lisätty, viraston olisi katsottava olevan keskeisenä toimijana vastuussa rajojen hallintaan liittyvässä prosessissa myös silloin, kun perusoikeuksien loukkaamiseen liittyviä väitteitä esitetään;

R.

ottaa huomioon, että useimmat Frontexin operaatioihin osallistuvat henkilöt ovat muun jäsenvaltion kuin vastaanottavan jäsenvaltion kyseistä operaatiota tukemaan lähettämiä vierailevia virkamiehiä;

S.

ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 2 a artiklan mukaisesti menettelyohjeita sovelletaan kaikkiin viraston toimintaan osallistuviin henkilöihin;

T.

ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaan Frontexin operaatioihin osallistuvat vierailevat virkamiehet voivat suorittaa tehtäviä ja käyttää toimivaltaa vain vastaanottavan jäsenvaltion ohjeiden mukaisesti ja pääsääntöisesti vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijoiden läsnä ollessa;

U.

ottaa huomioon, että koska Frontexin operaatioissa käytetään Frontexin tunnuksen ohella erilaisia univormuja, ihmisten on vaikea havaita, kenen toimivallan piiriin virkamies kuuluu ja viime kädessä mihin mahdollinen valitus pitäisi osoittaa – Frontexille vai suoraan kyseiselle jäsenvaltiolle;

V.

ottaa huomioon, että Frontex-asetuksen 3 artiklan 1 a kohdan mukaan virastolla ei ole täytäntöönpanovaltaa jäsenvaltioissa eikä valtuuksia määrätä seuraamuksia jäsenvaltioille tai niiden virkamiehille;

W.

toteaa, että Frontexin yhteisten operaatioiden toimintasuunnitelmat ovat oikeudellisesti sitovia ja että Frontex-asetuksen 3 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Frontexin pääjohtaja ja vastaanottava jäsenvaltio sopivat niistä osallistuvia jäsenvaltioita kuultuaan;

X.

ottaa huomioon, että Frontex on jo luonut vakavia tapauksia koskevan raportointijärjestelmän, jossa ovat osallisina Frontexin operaatioista vastaava osasto, Frontexin oikeudellinen yksikkö ja Frontexin perusoikeusvaltuutettu ja jossa lopullisen päätöksen tekee Frontexin pääjohtaja; ottaa huomioon, että tässä järjestelmässä käsitellään Frontexin henkilöstöltä ja vierailevilta virkamiehiltä sisäisesti saatuja valituksia eikä siinä siten oteta huomioon suoria valituksia ihmisiltä, jotka väittävät perusoikeuksiaan rikotun;

Y.

ottaa huomioon, että yksilövalitusjärjestelmiä on Euroopan tasolla jo olemassa Euroopan investointipankin, Euroopan perusoikeusviraston ja Euroopan oikeusasiamiesten verkoston puitteissa; katsoo, että olisi otettava huomioon, että Frontex on operatiivinen virasto, joka poikkeaa ominaisuuksiltaan edellä mainituista organisaatioista;

Z.

toteaa, että komissio on sitoutunut tarkastelemaan Frontexia uudelleen lähitulevaisuudessa;

1.

pitää myönteisenä, että Euroopan oikeusasiamies on esittänyt erityiskertomuksen Frontexia koskevasta oma-aloitteisesta tutkinnastaan; tukee sitä, että Frontex on pyrkinyt ottamaan oikeusasiamiehen 13 suosituksesta 12 huomioon; antaa tunnustusta Frontexin nykyisille perusoikeuksien kunnioittamista lisääville toimille, joihin sisältyvät muun muassa, vakavia tapauksia koskevan raportointijärjestelmän luominen sekä menettelysääntöjen kehittäminen, perusoikeuksia käsittelevän neuvoa-antavan foorumin luominen ja perusoikeusyksikön perustaminen;

2.

tukee Euroopan oikeusasiamiehen Frontexille antamaa suositusta, jonka mukaan sen olisi käsiteltävä yksilövalituksia, jotka koskevat perusoikeuksien rikkomista sen operaatioiden yhteydessä, ja annettava tarvittavaa hallinnollista tukea tätä varten; kehottaa Frontexia perustamaan asianmukaisen valitusmekanismin myös niiden työjärjestelyidensä puitteissa, jotka se on tehnyt kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

3.

on syvästi huolestunut oikeudellisesta tyhjiöstä, joka koskee kolmannen maan virkamiesten lähettämistä yhteisten palauttamisoperaatioiden aikana, kuten Euroopan oikeusasiamies korosti kertomuksessaan, sekä vastuullisuuden puutteesta, mikä näin ollen jatkuisi ihmisoikeusloukkaustapauksessa, jossa on mukana kolmannen maan virkamiehiä;

4.

katsoo, että kun humanitaariset ja oikeudelliset haasteet unionin ulkorajoilla jatkuvasti kasvavat ja kun Frontexin operaatioita vahvistetaan, tarvitaan mekanismi, joka pystyy käsittelemään yksilövalituksia väitetyistä perusoikeuksien rikkomisista, joita Frontexin operaatioiden tai kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön yhteydessä ilmenee, jolloin siitä tulee ensisijainen valituksia vastaanottava elin;

5.

katsoo, että yksilövalitusmekanismin perustaminen antaisi yksityishenkilöille mahdollisuuden käyttää oikeuttaan tehokkaisiin suojakeinoihin, jos heidän perusoikeuksiaan loukataan; toteaa, että tällaisen valitusmekanismin käyttöönotto lisäisi avoimuutta ja perusoikeuksien kunnioittamista myös Frontexin työjärjestelyjen puitteissa, koska Frontex ja unionin toimielimet olisivat tietoisempia mahdollisista perusoikeuksien rikkomisista, jotka voisivat muussa tapauksessa jäädä havaitsematta, raportoimatta ja ratkaisematta; korostaa, että avoimuuden puute koskee erityisesti Frontexin työjärjestelyjä, joita parlamentti ei voi valvoa demokraattisesti, koska sitä ei tarvitse kuulla ennen kyseisten järjestelyjen määrittelemistä ja parlamentille ei edes ilmoiteta, miten ne pannaan käytännössä täytäntöön;

6.

toteaa, että Frontex-asetuksen mukaisesti vaikuttaa siltä, että ei ole olemassa oikeudellisia esteitä yksilövalitusmekanismin käyttöönotolle ja että tällainen mekanismi kuuluisi jopa Frontex-asetuksen 26 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, sillä sen mukaisesti perusoikeusvaltuutettu osallistuu perisoikeuksien valvontajärjestelmään; toteaa, että tällainen mekanismi olisi EU:n lainsäädännön ja hyvän hallintotavan periaatteen mukainen ja vahvistaisi viraston perusoikeusstrategian käytännön täytäntöönpanoa; uskoo, että Frontexin kykyä käsitellä mahdollisia perusoikeuksien rikkomuksia olisi vahvistettava, kun sen unionin lainsäädännön mukaista roolia laajennetaan ja erityisesti kun se osallistuu järjestelykeskusten alueilla työskenteleviin muuttoliikkeen hallinnan tukitiimeihin ja tekee työjärjestelyjen välityksellä operatiivista yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

7.

katsoo, että Frontexin koordinoivan roolin ei pitäisi rajoittaa sen kansainvälisen oikeuden ja EU:n lainsäädännön mukaista vastuuta erityisesti sen suhteen, että varmistetaan, että muuttajien ja turvapaikanhakijoiden perusoikeuksia kunnioitetaan ja suojellaan; muistuttaa, että perusoikeuskirjan määräykset sitovat kaikkia unionin virastoja ja jäsenvaltioita, kun ne panevat EU:n lainsäädäntöä täytäntöön;

8.

katsoo, että on perusteltua voida olettaa, että Frontexin operaatioihin osallistuvien henkilöiden toimet ovat kytkettävissä Frontexiin ja yleisemmin EU:hun; korostaa, että oikeudelliset suhteet sekä Frontexin ja jäsenvaltioiden erilliset vaikkakin yhteiset vastuut eivät saisi heikentää perusoikeuksien turvaa eivätkä näiden oikeuksien kunnioittamista yhteisissä operaatioissa; palauttaa mieliin, että Frontexilla ei ole valtuuksia määrätä seuraamuksia jäsenvaltioille tai niiden virkamiehille; uskoo, että siksi olisi otettava aiheellisella tavalla huomioon Frontexin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan liittyvä kysymys;

9.

korostaa, että Frontex tarvitsee virallisen keskitetyn rakenteen yksilövalitusten käsittelyä varten; suosittelee, että Frontexin perusoikeusvaltuutetun olisi oltava keskeisessä roolissa valitusten käsittelyssä; katsoo, että tämän yksikön olisi erityisesti tarkastettava puolueettomasti valitusten käsiteltäväksi ottaminen, valikoitava ne, välitettävä ne asiasta vastaaville viranomaisille ja huolehdittava perusteellisesta seurannasta;

10.

pitää myönteisenä, että Frontex on jo perustanut menettelyn, jossa käsitellään Frontexin henkilöstön ja vierailevien virkamiesten sisäisesti esittämiä raportteja vakavista perusoikeuksien rikkomisista; toteaa, että tätä menettelyä käytetään jo käsittelemään Frontexin operaatioon suoranaisesti osallistumattomien kolmansien osapuolten valituksia, ja suosittelee, että tätä menettelyä kehitetään edelleen tavoitteena täysimittainen ja helppokäyttöinen yksilövalitusmekanismi; korostaa, että Frontexin olisi varmistettava, että mekanismi noudattaa helppokäyttöisyyden, riippumattomuuden, tehokkuuden ja avoimuuden kriteerejä;

11.

katsoo, että henkilöillä, jotka katsovat, että Frontexin tunnusta käyttävät rajavartijat ovat aiheuttaneet haittaa heille, olisi oltava oikeus tehdä valitus; vaatii Frontexia takaamaan täyden luottamuksellisuuden ja olemaan julkistamatta valituksen esittäjän henkilöllisyyttä kolmansille osapuolille ilman hänen suostumustaan, ellei sitä velvoiteta lain nojalla tekemään näin oikeuden päätöksen perusteella; katsoo lisäksi, että Frontexin olisi varmistettava, että kaikin tavoin huolehditaan siitä, että valitusten käsittelyn aikana vältetään kaikki eturistiriidat;

12.

toteaa, että valitusmekanismin väärinkäytön estäminen edellyttää suojakeinoja; suosittelee siksi, että nimettömiä valituksia ei hyväksytä; korostaa kuitenkin, että tähän eivät sisälly valitukset, joita hyvässä uskossa toimivat kolmannet osapuolet tekevät sellaisen valituksen tekijän puolesta, joka voi haluta pitää henkilöllisyytensä salassa; ehdottaa edelleen, että käsiteltäväksi otetaan vain valitukset, jotka perustuvat EU:n lainsäädännön suojelemien perusoikeuksien rikkomuksiin; katsoo, että tämän ei pitäisi estää Frontexia ottamasta huomioon muita valitusmenettelyn ulkopuolisia lähteitä, joista saa tietoa väitetyistä oikeuksien rikkomisista, mukaan luettuina yleiset raportit, joita ovat laatineet kansalaisjärjestöt, kansainväliset organisaatiot ja muut asianomaiset sidosryhmät; korostaa, että valitusten käsiteltäväksi ottamiseen tarvitaan selkeät kriteerit, ja suosittelee, että laaditaan vakiomuotoinen valituslomake, jossa vaaditaan yksityiskohtaisia tietoja, kuten tapauksen päivämäärä ja paikka, koska tämä helpottaisi käsiteltäväksi ottamisesta tehtäviä päätöksiä; suosittelee, että kriteerit ja vakiomuotoinen lomake määritellään yhteistyössä neuvoa-antavan foorumin kanssa;

13.

korostaa, että edellä mainitun lomakkeen olisi oltava saatavilla kielillä, joita muuttajat ja turvapaikanhakijat ymmärtävät tai joita heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, ja että siihen olisi sisällytettävä kaikki tarvittava tieto siitä, miten valitus tehdään, ymmärrettävästi käytännön ohjeet mukaan luettuina; palauttaa mieliin, että asetuksessa (EU) N:o 656/2014 säädetään jo nyt tulkkien, oikeudellisten neuvonantajien ja muiden asiaankuuluvien asiantuntijoiden saatavuudesta maissa; suosittelee mahdollisuutta voida käynnistää valitusmenettely suullisesti Frontexin tunnusta käyttävälle henkilölle siten, että kyseinen virkamies kirjaa valituksen asianmukaisesti; kehottaa Frontexia asettamaan valituslomakkeen saataville sekä älypuhelimille soveltuvassa sähköisessä muodossa verkkosivustollaan että painettuna siten, että sen voi saada jäsenvaltioiden profilointikeskuksista sekä Frontexin henkilöstöltä ja Frontexin operaatioihin osallistuvilta vierailevilta virkamiehiltä;

14.

suosittelee, että Frontex asettaa valituksen esittämiselle kohtuullisen määräajan ja varmistaa, että valitus voidaan esittää Frontexin operaation päättymisen jälkeen; pitää tätä erityisen tarpeellisena palautusoperaatioiden kannalta; suosittelee, että jäsenvaltiot käsittelevät valitukset kohtuullisen ajan kuluessa kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti;

15.

toteaa, että mahdolliset valitukset voivat liittyä vieraileviin virkamiehiin, jotka kuuluvat jonkin jäsenvaltion toimivallan piiriin mutta käyttävät Frontexin tunnusta; toteaa, että nämä virkamiehet käyttävät tehtäviä suorittaessaan omia kansallisia univormuja, joissa ei välttämättä ilmoiteta näkyvästi nimeä tai tunnistenumeroa; toteaa, että vaikka vierailevia virkamiehiä velvoitetaan pitämään mukanaan valtuuskirjaa, tunnisteen vaatiminen voi muodostaa esteen virkamiehen vastaisen valituksen tekemiselle; suosittelee, että kaikki henkilöt, jotka toimivat Frontexin tunnuksen alaisuudessa, pitävät univormussaan nimen tai tunnistenumeron näkyvästi esillä;

16.

muistuttaa, että Frontexilla ei ole toimivaltaa käynnistää kurinpitomenettelyjä muita kuin oman henkilöstönsä jäseniä vastaan ja että Frontex-asetuksen 3 artiklan 1 a kohdan mukaan kurinpitotoimenpiteiden toteuttaminen kuuluu kotijäsenvaltion yksinomaisen toimivallan piiriin;

17.

toteaa, että jäsenvaltiot käsittelevät vierailevia virkamiehiä koskevia valituksia hyvin vaihtelevasti; on huolissaan siitä, että jotkut jäsenvaltiot eivät kenties käytännössä tutki väitettyjä perusoikeusrikkomuksia; kehottaa Frontexia ja jäsenvaltioita tekemään läheistä yhteistyötä ja vaihtamaan parhaita käytäntöjä, jotta varmistetaan vierailevia virkamiehiä koskevien valitusten asianmukainen seuranta;

18.

suosittaa, että perusoikeusvaltuutetun yksikkö siirtää vierailevaa virkamiestä koskevan valituksen selkeästi määriteltyä välitysjärjestelmää käyttäen asiasta vastaavalle kansalliselle viranomaiselle; suosittelee, että tähän järjestelmään sisällytetään muutoksenhakumekanismi sellaisia tapauksia varten, joissa valitusta ei oteta käsiteltäväksi tai se hylätään; pitää tärkeänä, että mukaan otetaan kansalliset oikeusasiamiehet tai muut perusoikeuksista vastaavat asiaankuuluvat elimet, joilla on valtuudet tutkia kansallisia viranomaisia ja virkamiehiä, koska perusoikeusvaltuutetulla ei tällaista oikeutta ole; korostaa, että Frontexin on tehtävä yhteistyötä kansallisten ihmisoikeuselinten sekä kansallisten rajaviranomaisten kanssa;

19.

suosittelee, että sukupuolinäkökohtien huomioon ottamista koskeva koulutus tehdään pakolliseksi sekä Frontexin henkilöstölle että vieraileville virkamiehille ennen kuin he osallistuvat Frontexin operaatioon erityisesti siksi, että voidaan lisätä tietämystä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja maahanmuuttajanaisten haavoittuvuudesta;

20.

katsoo, että perusoikeusvaltuutetun olisi tarvittaessa tiiviissä yhteistyössä Frontexin kyseisen operatiivisen osaston kanssa avustettava kansallisten viranomaisten toteuttamissa tutkimuksissa antamalla lisätietoja tapauksesta;

21.

korostaa, että Frontexin olisi tiiviisti seurattava valituksia pyytämällä muodollisesti palautetta kyseiseltä jäsenvaltiolta ja tarvittaessa lähettämällä varoituskirje, jossa muistutetaan mahdollisista toimista, joita Frontex voi toteuttaa, jos kyseiseen kirjeeseen ei vastata; muistuttaa, että Frontexilla on oikeus saada tietoa perusoikeusrikkomuksista, joihin vierailevat virkamiehet ovat syyllistyneet, koska se on velvollinen valvomaan perusoikeuksien kunnioittamista kaikessa toiminnassaan; suosittelee, että Frontex tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten rajaviranomaisten kanssa ja myös kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa;

22.

suosittaa, että perusoikeusvaltuutettu esittää valituksen tekijälle perustelut, jotka sisältävät asiasta vastaavan kansallisen viranomaisen yhteystiedot, jos Frontex ei käynnistä seurantamenettelyä;

23.

muistuttaa, että Frontexin kurinpitomenettelyä voidaan soveltaa myös komennettuihin vieraileviin virkamiehiin ja komennettuihin kansallisiin asiantuntijoihin, jos kyseinen jäsenvaltio sen hyväksyy; muistuttaa, että Frontex voi pyytää jäsenvaltiota välittömästi poistamaan vierailevan virkamiehen tai komennetun kansallisen asiantuntijan Frontexin toiminnasta, jos jäsenvaltio ei salli kurinpitomenettelyn toteuttamista, ja tarvittaessa poistamaan kyseisen henkilön vierailevien virkamiesten valmiusluettelosta;

24.

kehottaa pääjohtajaa harkitsemaan, että kaikki virkamiehet, joiden todetaan rikkoneen perusoikeuksia, suljetaan kaikkien Frontexin operaatioiden tai kokeiluhankkeiden ulkopuolelle; korostaa, että tätä olisi sovellettava myös kumppanimaiden kansallisiin virkamiehiin, jotka osallistuvat Frontexin operaatioihin työjärjestelyjen osana;

25.

katsoo, että olisi selvitettävä mahdollisuutta peruuttaa taloudellinen tuki jäsenvaltioilta tai keskeyttää jäsenvaltion osallistuminen yhteisiin operaatioihin vakavissa perusoikeuksien loukkaamiseen liittyvissä tapauksissa; katsoo lisäksi, että olisi päätettävä operaation keskeyttämisestä tai viime kädessä lopettamisesta vakavissa tai jatkuvissa perusoikeuksien loukkaamiseen liittyvissä tapauksissa ilman, että mitenkään rajoitetaan ihmishenkien pelastamista;

26.

katsoo, että olisi laadittava selvät kriteerit siitä, milloin Frontexin operaatio olisi lopetettava neuvoa-antavan foorumin, perusoikeusvaltuutetun tai muun asiaankuuluvan toimijan kuten FRA:n, UNHCR:n tai IOM:n kaltaisten valtiosta riippumattomien järjestöjen suosituksista;

27.

korostaa, että yksilövalitusmekanismin ei pitäisi katsoa antavan valituksen esittäjille mitään lisäoikeuksia rikosoikeudellisiin suojakeinoihin; muistuttaa, että rikostutkinnasta vastaa jäsenvaltio, jossa operaatiot toteutetaan;

28.

katsoo, että yksilövalitusmekanismi voi olla tehokas vain, jos mahdolliset valitusten esittäjät ja Frontexin operaatioihin osallistuvat virkamiehet saadaan tietoisiksi henkilöiden oikeudesta valittaa järjestämällä tehokas ja sukupuolinäkökohdat huomioon ottava tiedotuskampanja EU:n virallisilla kielillä sekä turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien ymmärtämällä kielellä tai kielellä, jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän; uskoo, että mahdollisesti käsittelemättä jäävien valitusten määrää voidaan rajoittaa merkittävästi tällaisella tiedotuskampanjalla ja valituksia koskevalla hyvin strukturoidulla käsiteltäväksi ottamisen tarkastelulla; katsoo, että palautettaville henkilöille olisi ilmoitettava ennen palauttamisoperaatiota heidän oikeuksistaan, valitusoikeus mukaan luettuna;

29.

katsoo, että yksilövalitusmekanismin olisi oltava tehokas ja avoin; korostaa, että perusoikeusvirastolle olisi myönnettävä riittävät resurssit ja henkilöstö, jotta se voi käsitellä saatuja valituksia, ja kehottaa myöntämään tarvittavat lisäresurssit tähän tarkoitukseen;

30.

katsoo, että perusoikeusvaltuutetulle määrättyjen tehtävien kuvaus on liian rajoitettu ja sanamuodoltaan epämääräinen; panee merkille, että tällä hetkellä valtuutetun tehtäviä kuvaillaan ainoastaan avoimia toimia koskevassa ilmoituksessa; ehdottaa, että perusoikeusvaltuutetun tehtäviä koskevat säännökset sisällytetään Frontex-asetuksen tulevaan tarkistamiseen;

31.

katsoo, että jotta Frontexin avoimuutta, vastuullisuutta ja tehokkuutta voidaan parantaa ja mahdollistaa yksilövalitusten perinpohjainen tutkiminen, Frontexin varojen käytöstä olisi ilmoitettava säännöllisesti parlamentille ja se olisi julkistettava Frontexin verkkosivustolla;

32.

pitää myönteisenä, että Euroopan oikeusasiamies, perusoikeuksien alalla toimivaltaiset Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenet ja Frontexin neuvoa-antava ryhmä ovat valmiita tukemaan Frontexia yksilövalitusmekanismin perustamisessa ja täytäntöönpanossa; kehottaa Frontexia noudattamaan Euroopan investointipankin kaltaisten muiden unionin elinten hyvää käytäntöä läheisessä yhteistyössä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa;

33.

suosittelee, että Frontex ja Euroopan oikeusasiamies käynnistävät tiiviin yhteistyön parantaakseen yksilöiden suojelua Frontexin toimintaan liittyviltä mahdollisilta hallinnollisilta epäkohdilta myös silloin, kun virasto työskentelee työjärjestelyjen avulla EU:n ulkorajojen ulkopuolella;

34.

kehottaa jäsenvaltioita ja Frontexin kanssa työjärjestelyjä tehneitä kumppanimaita tekemään viraston kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta varmistetaan valitusmekanismin moitteeton toiminta; kannustaa Frontexia antamaan jäsenvaltioille ja asianomaisille kolmansille maille teknistä tukea mekanismin tehokkuuden varmistamiseksi;

35.

korostaa, että ilman huoltajaa olevat alaikäiset, sukupuoleen perustuvan vainon uhreina olevat naiset, HLBTI-henkilöt ja muut haavoittuvat ryhmät tarvitsevat erityissuojelua; suosittelee, että tarvittaessa Frontex kuulee asianomaisia EU:n virastoja tässä asiassa;

36.

kehottaa Frontexia antamaan julkisesti tietoja valitusmekanismista yleisen vuosikertomuksensa yhteydessä; suosittelee, että se ilmoittaa saatujen valituksen määrän, perusoikeusloukkausten tyypin, kyseisen Frontexin operaation ja Frontexin toteuttamat seurantatoimet; toteaa, että tällaiset tiedot auttaisivat Frontexia havaitsemaan mahdolliset puutteet ja parantamaan työskentelymenetelmiään;

37.

suosittelee, että yksilövalitusmekanismi sisällytetään Frontex-asetuksen tulevaan tarkistamiseen;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, kansallisille parlamenteille ja Frontexille.

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/10

—

ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena kilpailukykyinen ja resurssitehokas kaupunkiliikenne” (COM(2013)0913),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (1),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan kaupunkien toimintaohjelmasta ja sen tulevaisuudesta koheesiopolitiikassa (2),

—

ottaa huomioon 30. syyskuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelma” (COM(2009)0490),

—

ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”EU:n politiikkojen kaupunkiulottuvuus – kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman keskeiset piirteet” (COM(2014)0490),

—

ottaa huomioon 25. syyskuuta 2007 annetun komission vihreän kirjan ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” (COM(2007)0551),

—

ottaa huomioon eurooppalaisten suhtautumista kaupunkiliikenteeseen koskevan komission Eurobarometri-erityistutkimuksen 406 ”Attitudes of Europeans towards urban mobility” joulukuulta 2013,

—

ottaa huomioon komission perustaman kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin,

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 1995 päivätyn komission vihreän kirjan ”Kansalaisten verkko – Euroopan julkisen henkilöliikenteen mahdollisuuksien hyödyntäminen” (COM(1995)0601),

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 1998 annetun komission tiedonannon ”Liikenne ja CO2-päästöt – Kohti yhteisön ratkaisumallia” (COM(1998)0204),

—

ottaa huomioon 25. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Pariisin pöytäkirja – Suunnitelma ilmastonmuutoksen torjumiseksi vuoden 2020 jälkeen” (COM(2015)0081),

—

ottaa huomioon ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (3),

—

ottaa huomioon asetukset (EY) N:o 715/2007 (4) ja (EY) N:o 595/2009 (5) maantieajoneuvojen epäpuhtauspäästöjen vähentämisestä,

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2015 antamansa päätöslauselman autoalan päästömittauksista (6),

—

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013)0918),

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ilmanlaatua koskevat suuntaviivat ja terveysvaikutusten taloudelliseen arviointiin kehitetyn Health Economic Assessment Tool -välineen,

—

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön ympäristömelua koskevan selvityksen ”Burden of disease from environmental noise – Quantification of healthy life years lost in Europe”,

—

ottaa huomioon joulukuussa 2013 annetun Euroopan ympäristökeskuksen TERM-raportin kaupunkiliikenteestä ”A closer look at urban transport”,

—

ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Liikenneturvallisuus 2011–2020 – ensimmäinen välitavoite kohti vahinkostrategiaa” (7),

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 1988 antamansa päätöslauselman jalankulkijoiden suojelemisesta ja eurooppalaisesta peruskirjasta jalankulkijoiden oikeuksista (8),

—

ottaa huomioon Wienin tieliikennesopimuksen,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2012)0636),

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”CARS 2020 -toimintasuunnitelma: Vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainensta autoteollisuus” (9),

—

ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

—

ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31. maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (10),

—

ottaa huomioon vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/94/EU (11),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 1/2014 ”EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikenteen hankkeiden vaikuttavuus”,

—

ottaa huomioon EU:n kestävää kaupunkikehitystä käsittelevän Leipzigin peruskirjan,

—

ottaa huomioon kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A8-0319/2015),

A.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan jopa 82 prosenttia EU:n kansalaisista asuu vuoteen 2050 mennessä kaupunkialueilla;

B.

ottaa huomioon, että odotettavissa oleva huomattava väestön lisääntyminen saa aikaan kaupunkikeskuksia, joilla on yhteiskunnallisia ongelmia ja elämänlaatuun ja kestävään kehitykseen liittyviä haasteita, jotka edellyttävät kokonaisvaltaisia suunnittelutoimenpiteitä;

C.

ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne perustuu edelleen suurimmaksi osaksi tavanomaisilla polttoaineilla toimiviin autoihin ja että tästä syystä liikenne on EU:ssa yli 96-prosenttisesti riippuvaista öljystä ja öljytuotteista ja sen osuus kaikesta energiankulutuksesta on noin kolmannes;

D.

ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne on vastuussa niistä noin 25 prosentista hiilidioksidipäästöistä ja niistä noin 75 prosentista kaikista kaupunkialueiden päästöistä, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta, ja että liikenne on EU:ssa ainoa ala, jolla kasvihuonekaasupäästöt jatkavat kasvuaan;

E.

ottaa huomioon, että vuoden 2013 Eurobarometri-erityistutkimuksen 406 perusteella noin 50 prosenttia Euroopan kansalaisista käyttää päivittäin henkilöautoa mutta vain 16 prosenttia julkista liikennettä ja vain 12 prosenttia polkupyörää;

F.

ottaa huomioon, että kyseisen tutkimuksen mukaan EU:n kansalaiset katsoivat, että julkisen liikenteen hintojen alentaminen (59 prosenttia), joukkoliikenteen palvelujen parantaminen (56 prosenttia) ja pyöräilyinfrastruktuurin kohentaminen (33 prosenttia) ovat tehokaita toimenpiteitä kaupunkiliikenteen parantamiseksi;

G.

ottaa huomioon, että noin 50 prosenttia matkoista kaupunkialueilla on alle viiden kilometrin mittaisia, joten ne voitaisiin monissa kaupungeissa tehdä kävellen tai pyöräillen, julkista liikennettä tai joukkoliikennettä käyttäen tai jollakin muulla liikennemuodolla, kuten autojen yhteiskäytöllä;

H.

ottaa huomioon, että dieselöljyn laajalle levinnyt käyttö liikenteessä, varsinkin ajoneuvoissa, jotka ovat vanhempia ja joissa ei ole hiukkassuodatinta, on yksi tärkeimmistä suuren hiukkaspitoisuuden aiheuttajista EU:n kaupungeissa, minkä vuoksi kaupunkien liikennemuodoissa olisi edistettävä vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä ja muutoksia näihin tavanomaisiin liikennemuotoihin kaupunkiliikennettä kuitenkaan vaarantamatta;

I.

ottaa huomioon, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vuonna 2011 yli 125 miljoonaa Euroopan kansalaista altistui melulle, joka ylitti 55 desibelin turvallisen rajan, ja että tieliikenne on melusaasteen ensisijainen aiheuttaja;

J.

toteaa, että laadukkaat liikennepalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta voidaan vastata kaupunkialueilla asuvien ihmisten työelämään sekä koulutus-, matkailu- ja vapaa-ajantoimintaan liittyviin liikkuvuustarpeisiin; ottaa huomioon, että kestävä kaupunkiliikenne vähentää energiankulutusta, ilman pilaantumista, melusaastetta, onnettomuuksien määrää, liikenneruuhkia, maankäyttöä ja maanpinnan muuttumista vettä läpäisemättömäksi;

K.

toteaa, että on mahdollista ja tarpeen toteuttaa kestävää kaupunkiliikennettä koskevia kohdennettuja toimia, jotta saavutetaan EU:n tavoitteet ja pannaan täytäntöön liikenne- ja ympäristöalan lainsäädäntöä;

L.

ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaate asianmukaisesti huomioon ottaen EU:n olisi autettava kehittämään paikallisten toimien tuella yhdennettyä, pitkän aikavälin lähestymistapaa kaupunkiliikenteeseen, joka vähentää liikenteen saasteita, ruuhkia, melua ja tieonnettomuuksia, annettava asianmukaista tukea kaupungeille ja varmistettava parempi tiedottaminen, koordinaatio ja yhteistyö EU:n jäsenvaltioiden välillä;

M.

pitää tärkeänä korostaa julkisen liikenteen merkitystä kaupunkien talouksille myös epäsuotuisilla alueilla ja tunnustaa sen sosiaaliset edut, kuten köyhyyden ja sosiaalisen syrjinnän torjunnan tukeminen ja työpaikkojen saatavuuden varmistaminen kaikille kansalaisille;

N.

katsoo, että helppo ja laadukas julkinen liikenne on paras yksityisliikenteen käyttöä ehkäisevä keino ja yksi parhaimpia tapoja vähentää liikenneruuhkia;

O.

ottaa huomioon, että 73 prosenttia EU:n kansalaisista pitää liikenneturvallisuutta vakavana ongelmana kaupungeissa ja että yli 30 prosenttia liikennekuolemista ja vakavista loukkaantumisista tapahtuu kaupunkialueilla ja että niissä on usein osallisina loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä ja jalankulkijoita;

P.

ottaa huomioon, että 38 prosenttia kuolemantapauksista tapahtuu kaupunkialueilla ja 55 prosenttia kaupunkien välisillä teillä; toteaa, että uhrit ovat useimmiten pyöräilijöitä ja muita loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä ja että onnettomuudet liittyvät suuriin ajoneuvokeskittymiin ja ajonopeuksiin;

Q.

ottaa huomioon, että kestävä kaupunkiliikenne on osa laajempaa aluesuunnittelua ja että kaupunkien viheralueet voivat auttaa osittain lieventämään tieliikenteestä aiheutuvien päästöjen vaikutuksia;

R.

toteaa, että vaihtoehtoisten polttoaineiden ja liikennevälineiden käytön edellytyksenä on tarvittavan infrastruktuurin kehittäminen sekä ihmisten liikennekäyttäytymisen muutoksen edistäminen;

S.

toteaa, että kaupungit ja muut laajemmat kaupunkialueet on tärkeinä taloudellisen toiminnan ja innovoinnin keskuksina hyvästä syystä määritetty keskeisiksi solmukohdiksi uudessa TEN-T-strategiassa ja että ne ovat tärkein linkki matkustaja- ja rahtiliikenteen ketjussa;

T.

toteaa, että mahdolliset hyödyt, joita multimodaalisten verkkojen ja eri liikennemuotojen ja -palvelujen yhdistäminen tuottaa kaupunkialueilla ja niiden ympäristössä ja jotka liittyvät matkustaja- ja tavaraliikenteen yhteyksien ja tehokkuuden parantamiseen, auttavat vähentämään hiilipäästöjä ja muita haitallisia päästöjä;

U.

ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten vuonna 2012 pitämässä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssissa (Rio+20) annetun sitoumuksen tukea kestävien liikennejärjestelmien kehittämistä (12);

V.

katsoo, että ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille kaupunkialueille soveltuvaa ratkaisua ja että EU:n kaupunkeihin kohdistuu erityistilanteita ja -tarpeita, jotka liittyvät erityisesti maantieteellisiin oloihin, ilmasto-oloihin, väestörakenteeseen, kulttuuriperinteisiin ja muihin tekijöihin;

W.

ottaa huomioon, että kaupunkiliikenne ja kaupunkiliikenteen hallinta kuuluvat paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltaan ja ne vastaavat näiden julkisten toimien suunnittelusta ja toteuttamisesta alueellaan voimassa olevan kansallisen toimintakehyksen ja kaupunkeja koskevan EU:n toimintaohjelman mukaisesti;

X.

panee huolestuneena merkille, että komissio puhuu EU:n tasolla laadittavista liikennekonsepteista, jotka olisi myöhemmin sovitettava jäsenvaltioiden olosuhteisiin; on tietoinen yhteisten sääntöjen ja vaatimusten tarpeesta mutta suosittaa tämän ylhäältä alaspäin suuntautuvan lähestymistavan sijaan alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa, jossa kentällä suoritetaan rinnakkaisia innovaatioita edistäviä kokeiluja; kannattaa tästä syystä vahvasti sellaisten foorumien luomista, joilla paikalliset toimijat voivat vaihtaa kokemuksiaan, jotta voidaan levittää laajemmin tietoa menestyksellisistä malleista;

1.

korostaa, että toimet, joita on tähän asti toteutettu EU:ssa ja monissa kaupungeissa, ovat olleet myönteisiä ja niitä olisi jatkettava; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission tiedonannon kaupunkiliikenteestä;

2.

huomauttaa, että maankäytön suunnittelu on tärkein vaihe, kun luodaan sujuvia ja turvallisia liikenneverkkoja, jotka ovat pitkäikäisiä ja vaikuttavat tosiasiallisesti liikennemääriin ja liikenteen jakautumiseen; muistuttaa, että turvallisuutta on pidettävä aina keskeisenä tekijänä kestävän kaupunkiliikenteen suunnittelussa;

3.

on vakuuttunut siitä, että EU:n kansalaisille, vähittäiskaupalle, rahtiliikenteen operaattoreille ja muille kaupunkiliikenteeseen osallistuville sidosryhmille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa ovat ratkaisevassa asemassa suunnittelun, kehittämisen ja päätöksenteon saattamisessa avoimemmaksi; painottaa, että näiden tietojen olisi oltava julkisesti ja helposti saatavilla; huomauttaa, että on toivottavaa edistää yhteistyötä relevanttien toimijoiden kesken ja kaupunkien välillä EU:n tasolla, jotta kestävän liikenteen ratkaisut olisivat samanlaisia;

4.

on vakuuttunut, että tieto- ja viestintätekniikan tukemat pitkän aikavälin kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat ovat tärkeitä välineitä riittävien ja turvallisten liikenneratkaisujen tarjoamiseksi kaikille kansalaisille; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ottamaan huomioon kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa erityistarpeet, jotka koskevat liikuntarajoitteisten henkilöiden liikenneyhteyksiä; painottaa, että esteetön infrastruktuuri on ratkaisevassa asemassa liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkuvuuden kannalta; korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmissa on oltava tieturvallisuutta koskevia erityisstrategioita ja että niissä on tarjottava turvallinen infrastruktuuri, jossa on riittävästi tilaa loukkaantumiselle eniten alttiina oleville tienkäyttäjille;

5.

korostaa kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkitystä pyrittäessä saavuttamaan hiilidioksidipäästöjä, melua, ilman saastumista ja onnettomuuksien vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet; katsoo, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien kehittämisen olisi oltava tärkeä tekijä tarkasteltaessa EU:n hankkeiden rahoitusta kaupunkiliikenteen alalla ja että EU:n rahoitus ja tiedottamiseen suunnattu tuki voisivat tarjota kannustimia näiden suunnitelmien kehittämiseen ja täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota antamaan toimivaltaisille viranomaisille tarvittavaa neuvontaa ja teknistä tukea kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laadinnassa niin, että toissijaisuusperiaatetta kunnioitetaan täysin;

6.

kannustaa jäsenvaltioiden viranomaisia laatimaan kestäviä kaupunkiliikenteen suunnitelmia, joiden painopisteenä ovat vähäpäästöiset liikennemuodot, muun muassa sähkömoottorilla varustetut yksiköt ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivat ajoneuvot, ja joihin sisältyy älykkäät liikennejärjestelmät; tukee sellaisten liikennealueiden ja intermodaalisten järjestelmien perustamista, joissa ensisijalla on julkisen liikenteen käyttö;

7.

kannustaa jäsenvaltioita ja EU:n kaupunkeja laatimaan pysäköintipolitiikan (pysäköintitilojen tarjonta, älykkäiden pysäköintijärjestelmien käyttö ja asianmukainen hinnoittelu), joka voi olla osa yhdennettyä kaupunkipolitiikkaa, ja samalla panostamaan enemmän sellaisten toimivien intermodaalisten solmukohtien kehittämiseen, jotka tarjoavat erilaisia liikennepalveluja ja mahdollistavat erilaisten liikenneratkaisujen, kuten joukkoliikenteen, yhteiskuljetusten, pyöräilyn ja vuokrauspalvelujen, sujuvan yhdistelyn; kehottaa yhdistämään paremmin maanalaiset pysäköintitilat raideliikenteen ja julkisen liikenteen palvelujen kanssa esimerkiksi liityntäpysäköintivaihtoehtojen kautta; muistuttaa, että vammaisille kansalaisille tarjottavien palvelujen puutteet on poistettava;

8.

korostaa, että kun otetaan huomioon tarve vähentää kielteistä vaikutusta, joka selvästi eniten öljyllä ja sen sivutuotteilla toimivan EU:n liikennejärjestelmän riippuvaisuudella öljystä on ympäristöön, ERI-rahastojen varoja olisi käytettävä järjestelmällisesti sellaisten kattavien ja yhtenäisten kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen, joilla voidaan toteuttaa toisiaan täydentäviä ja vahvistavia kaupunkiliikenteen ratkaisuja osana laajempaa aluesuunnittelua siten, että ei luoda uusia liiallista autonkäyttöä edellyttäviä liikennetarpeita vaan korostetaan yhdennettyä liikennejärjestelmää, joka perustuu yksittäisten liikennemuotojen väliseen yhteistyöhön;

9.

on vakaasti sitä mieltä, että komission kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin olisi tuettava voimakkaasti kaupunkien ja alueiden kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien laatimista ja täytäntöönpanoa; korostaa, että kaikki kaupungit on koosta riippumatta otettava huomioon kaupunkiliikenteen investointeja harkittaessa ja että Euroopan kaupungeilla ja alueilla on keskeinen merkitys kestävän kaupunkiliikenteen kehittämisessä ja edistämisessä; kehottaa erikokoisten paikallis- ja alueviranomaisten edustajia ja eri sidosryhmien (esimerkiksi pyöräilijöiden yhdistysten) edustajia osallistumaan eurooppalaiseen foorumiin ja liikkuvuutta kaupungeissa ja kaupunkiliikennettä käsittelevään jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmään;

10.

korostaa, että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien olisi vastattava EU:n nykyisiä toimintaohjelmia ja tavoitteita, erityisesti vuoden 2011 valkoisessa kirjassa asetettua liikenteen siirtämistä maanteiltä raiteille koskevia tavoitteita;

11.

vaatii komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia arvioimaan ja tarkastamaan kaupunkiliikenteen suunnitelmat liikennestrategian 2050 tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti;

12.

panee erityisesti merkille nykyisten liikennemallien monet haitalliset vaikutukset luonnonympäristön, muun muassa ilman, veden ja maaperän, peruselementteihin sekä eri ekosysteemeihin;

13.

on vakuuttunut siitä, että ilman saastumisella on paikallinen, alueellinen, kansallinen ja rajat ylittävä ulottuvuus, ja edellyttää toimien toteuttamista kaikilla hallinnon tasoilla; kehottaa tästä syystä vahvistamaan monitasoiseen hallintoon perustuvaa lähestymistapaa, jossa kaikki toimijat ottavat vastuun sellaisten toimien toteuttamisesta, joita voi toteuttaa ja joita olisi toteutettava juuri kyseisellä tasolla;

14.

kehottaa kaupunkeja arvioimaan huolellisesti kansalaisten ja liikeyritysten tarpeet ja liikennemuotojen ominaispiirteet, jotta varmistetaan kestävä kaupunkiliikenne, ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet elämänlaadun parantamiseksi kaupungeissa muun muassa tukemalla siirtymistä kestäviin liikennemuotoihin, kuten jalankulkuun ja pyöräilyyn, ja edistämällä integroitua intermodaali- ja/tai komodaalipolitiikkaa (eli eri liikennemuodot yhdistävää politiikkaa);

15.

kehottaa paikallisviranomaisia ottamaan huomioon kansalaistensa hyvinvoinnin kestäviä liikennesuunnitelmia laatiessaan; kehottaa erityisesti toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan toimenpiteitä liikenteeseen liittyvän melun vähentämiseksi kaupungeissa;

16.

kehottaa toimivaltaisia viranomaisia toteuttamaan ennalta ehkäiseviä toimia ennalta varautumisen periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kuntien ja kaupunkien ilman laadun parantamiseksi ja sen varmistamiseksi, että saastepitoisuudet eivät ylitä WHOn suuntaviivoissa määriteltyjä tasoja; tukee tätä varten vähäpäästöisten alueiden paikallista käyttöönottoa; korostaa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat vastuussa turvallisten ja terveellisten liikkuvuusratkaisujen tarjoamisesta kansalaisilleen; katsoo, että nämä ratkaisut voisivat perustua kohtuuhintaisiin, älykkäisiin, luotettaviin ja helppokäyttöisiin julkisen liikenteen järjestelmiin; kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tarkastelemaan, milloin edellä mainitut WHOn suuntaviivat ovat vaarassa ylittyä, ja toteuttamaan toimenpiteitä julkisen liikenteen saatavuuden parantamiseksi esimerkiksi vuoroittaisen liikenteen avulla;

17.

korostaa, että EU:n kaupunkien ilmansaasteisiin on puututtava kokonaisvaltaisella tavalla; kehottaa komissiota siksi ehdottamaan tehokkaita toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat ilmanlaatudirektiiviä (2008/50/EY) varsinkin asettamalla tehokkaat ja kunnianhimoiset päästörajat vuosiksi 2015 ja 2030 kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin nojalla, varmistamalla kansallisia päästörajoja koskevan direktiivin ja ilmanlaatudirektiivin toimenpiteiden paremman koordinoinnin, asettamalla kunnianhimoiset autojen päästönormit vuosiksi 2025 ja 2030 hiilidioksidipäästöjä ja henkilöautoja koskevan asetuksen (EY) N:o 443/2009 oikea-aikaisessa tarkistuksessa sekä vahvistamalla selvän ajanjakson yksityisajoneuvojen todellisia ajonaikaisia päästöjä mittaavan testauksen (Real-World Driving Emission Testing) täytäntöönpanolle;

18.

pyytää komissiota jäsenvaltioiden suunnitelmia tarkastellessaan arvioimaan ilmansaasteiden mittaus- ja valvonta-asemien sijaintia tärkeimmissä ilmansaasteongelmista kärsivissä taajamissa, sillä asemien huono sijainti hyvin usein vääristää tietoja ja saattaa sen vuoksi aiheuttaa riskin väestön terveydelle;

19.

ottaa huomioon muutokset ajoneuvojen omistusta ja käyttöä koskevassa käyttäytymisessä (auton yhteiskäyttö ja yhteiskyydit); kannustaa komissiota tehostamaan toimiaan kehittääkseen ja tukeakseen liikennejärjestelmiä, jotka koostuvat joukkoliikenteestä ja julkisesta liikenteestä;

20.

pitää tärkeänä, että komissio arvioi jakamistalouden mallissa tuettujen uusien liikennemuotojen, muun muassa autojen yhteiskäytön, yhteiskunnallisia vaikutuksia; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kehitettävä kansallisella tasolla ”jaettavan kaupungin” käsitettä liikkuvuuteen ja liikenteeseen liittyvissä kysymyksissä, kun otetaan huomioon, että se voi hyödyttää kansalaisia ja erityisesti pieniä ja keskisuuria kaupunkeja, joiden julkinen liikenneverkko on pienempi, sillä ne voisivat kehittää vastavuoroisia liikenneratkaisuja;

21.

korostaa, että erittäin kehittynyt, tehokas, kohtuuhintainen, turvallinen ja helppokäyttöinen julkinen liikenne on erottamaton osa kestävää kaupunkikehitystä; on vakuuttunut, että luotettavat julkiset liikennepalvelut voivat olla tärkeässä roolissa ruuhkien, ilmansaasteiden ja melun vähentämisessä kaupungeissa; kehottaa siksi jäsenvaltioita edistämään julkista liikennettä tarkoituksena lisätä sen käyttöä vuoteen 2030 mennessä; kannustaa myös kansallisia ja paikallisia viranomaisia edistämään julkisen liikenteen ja asemien digitaalisten palvelujen saatavuutta, tukemaan liikkuvuuden innovatiivisten muotojen kehittämistä ja panemaan täytäntöön älykkäitä liikenneratkaisuja ja muita uusia tekniikoita; korostaa, että autojen yhteiskäyttö- ja yhteiskyytipalvelut hyödyntävät paremmin olemassa olevia resursseja ja auttavat vähentämään autojen määrää kaupungeissa; tunnustaa Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien (Galileo ja EGNOS) sekä nopeiden mobiiliverkkojen merkityksen; kannattaa sellaisen sääntelykehyksen laatimista, jolla mahdollistetaan uusien liikennemuotojen ja yhteiskäyttömallien kehittäminen hyödyntäen paremmin olemassa olevia resursseja;

22.

korostaa julkista kaupunkiliikenteen tarjontaa koskevan julkisen tiedottamisen merkitystä niin, että siinä otetaan huomioon matkailijoiden osaamiin kieliin liittyvät tarpeet ja kestävän matkailun politiikan edut; kannustaa paikallisviranomaisia tarjoamaan reaaliaikaista tietoa internetissä ja riittävän monilla näytöillä kaupungeissa; kehottaa viranomaisia ja liikennealan toimijoita parantamaan julkista liikennettä ja asemia koskevien maksuttomien digitaalisten palvelujen saatavuutta;

23.

korostaa julkisen raideliikenteen tuottamia sosiaalisia etuja kaupunkialueiden saavutettavuuden, kaupunkien elvyttämisen, sosiaalisen osallisuuden ja kaupunkien imagon parantamisen kannalta;

24.

arvostaa julkisten liikenteenharjoittajien tarjoamien työpaikkojen laatua ja moninaisuutta ja niihin liittyviä hyötyjä taloudelle; kehottaa komissiota seuraamaan ja arvioimaan julkisen liikenteen antia vihreille työpaikoille ja vihreille kasvustrategioille kansallisella ja EU:n tasolla;

25.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan paikallista toimivaltaa kunnioittaen täytäntöön tehokkaita toimia julkisen liikenteen turvallisuuden varmistamiseksi;

26.

muistuttaa, että ihmisten moottoriton liikkuvuus, kuten kävely ja pyöräily, tarjoaa parhaat mahdollisuudet hiilidioksidineutraaliudelle;

27.

kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan strategioitaan moottorittoman liikenteen parantamiseksi, jotta voidaan saavuttaa liikenteen ja kaupunkiympäristön parantamista koskevat yhteiset edut; rohkaisee jäsenvaltioita edistämään mahdollisuuksien mukaan polkupyörien käyttöä, muun muassa asettamalla polkupyörien käyttöasteelle kunnianhimoiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä, ja parantamaan jalankulku- ja pyöräilyolosuhteita;

28.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta pyöräilystä ja vaihtoehtoisista liikennemuodoista, edistämään siirtymistä kohti kestävämpiä liikennemuotoja ja tukemaan Euroopan liikkujan viikko -kampanjaa; kehottaa kaupunkeja järjestämään julkisen liikenteen yhteydessä polkupyörien yhteiskäyttöjärjestelmiä; panee tyytyväisenä merkille kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason aloitteet ”Autoton sunnuntai” ja ”EU:n polkupyöräpäivä” -tapahtumien edistämiseksi ja organisoimiseksi, jotta ilmalaatua parannettaisiin kaupungeissa;

29.

kannustaa yksityisyrityksiä, hallintoja ja EU:n toimielimiä parantamaan niiden jäsenille, henkilöstölle ja vierailijoille suunnattuja liikenteenhallintapalveluja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimintapolitiikkoja, joilla pyritään kannustamaan yrityksiä vähentämään matkoja työpaikoille ja työpaikoilta muun muassa sallimalla etätyön ja edistämällä sitä sekä kannustamalla tieto- ja viestintätekniikan ja teleneuvottelujen käyttöön; katsoo, että liikennettä koskevilla toimilla, kuten niillä, joita liikkuvuuden hallintaa käsittelevä eurooppalainen foorumi (European Platform on Mobility Management, EPOMM) koordinoi, on suuret mahdollisuudet ratkaista kaupunkien ruuhkat ja tarjota saavutettavuus kaikille;

30.

kannustaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia määrittämään ympäristöominaisuuksia koskevat vaatimukset julkisissa hankintamenettelyissä varsinkin ostettaessa ajoneuvoja julkista liikennettä varten tai julkisten viranomaisten käyttämiä ajoneuvoja;

31.

toteaa, että energiatehokkuus ja vähähiilisten ja uusiutuvien energialähteiden käyttö ovat ensisijaisessa asemassa kestävän kaupunkiliikenteen saavuttamisessa, ja että samalla olisi parannettava ympäristöolosuhteita sekä kunnioitettava teknologianeutraaliuden periaatetta hyväksyttäessä toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan hiilidioksidipäästöjä ja energiansäästöjä koskevat EU:n tavoitteet;

32.

kannustaa jäsenvaltiota tukemaan liikennettä koskevan valkoisen kirjan tavoitteita puolittaa tavanomaisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttö kaupunkiliikenteessä vuoteen 2030 mennessä ja poistamaan ne asteittain käytöstä vuoteen 2050 mennessä; kehottaa kaupunkeja edistämään ja tukemaan siirtymistä vaihtoehtoisiin liikennevälineisiin ja vähemmän saastuttaviin ajoneuvoihin sekä ottamaan huomioon todellisen hiilijalanjälkensä, jotta saavutettaisiin EU:n tavoite vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 60 prosentilla vuoteen 2050 mennessä; suhtautuu myönteisesti matkustajille suunnattuihin kannustimiin eri liikennemuotojen yhdistelemiseksi;

33.

kiinnittää huomiota sähköisten ajoneuvojen ja vaihtoehtoisilla polttoaineilla (toisen ja kolmannen sukupolven biopolttoaineet, uusiutuvista energialähteistä saatava vety, paineistettu maakaasu (CNG) ja nesteytetty maakaasu (LNG)) toimivien ajoneuvojen merkitykseen päästöjen vähentämisessä kaupungeissa; muistuttaa vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetussa direktiivissä 2014/94/EU vahvistetuista säännöksistä ja kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ripeästi tiiviissä yhteistyössä alue- ja paikallisviranomaisten kanssa tällaisen infrastruktuurin erityisesti Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) rinnalla; kehottaa julkista ja yksityistä sektoria edistämään latauslaitteiden asentamista joukkopysäköintialueille;

34.

pyytää komissiota sekä kansallisia ja paikallisia viranomaisia edistämään mahdollisuuksien mukaan sisävesiliikennettä pehmeää liikennettä kaupungeissa edistävänä yhdennettynä liikenneratkaisuna;

35.

korostaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan tärkeyttä; tukee tästä syystä voimakkaasti esimerkiksi 6 000:n EU:n kaupunginjohtajan allekirjoittamaa Convention of Mayors -sopimusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, ja suhtautuu myönteisesti komission jäsenen Caneten 13. lokakuuta 2015 Brysselissä esittämään kehotukseen suunnitella kunnianhimoisemman yleiskokouksen järjestämistä; kannustaa komissiota toimimaan myönteisessä roolissa tällaisten aloitteiden aktiiviseksi edistämiseksi;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita asettamaan kestävää kaupunkiliikennettä ja ilmastonsuojelua koskevat kunnianhimoiset toimenpiteet asialistansa kärkisijoille Pariisissa joulukuussa 2015 järjestettävässä COP 21-konferenssissa; kannustaa komissiota tukemaan aktiivisesti toimintaohjelman aloitteita kestävän ja yhdennetyn kaupunkiliikenteen edistämiseksi;

37.

muistuttaa, että tehokkaat liikennejärjestelmät tekevät liikenteestä turvallisempaa, tehokkaampaa, ympäristöystävällisempää ja sujuvampaa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan älykkäitä liikennejärjestelmiä koskevia ponnistuksiaan, joihin kuuluvat muun muassa tekninen innovointi reaaliaikaisten liikennetietojen, pitkälle automatisoitujen ajoneuvojen, älykkään infrastruktuurin sekä älykkäiden liikennevalojärjestelmien alalla ja tämän innovoinnin täytäntöönpano; palauttaa mieliin älykkäiden liikennejärjestelmien merkityksen täsmällisten ja reaaliaikaisten liikenne- ja matkatietojen tuottamisessa ja kehottaa siksi komissiota asettamaan kaupunkiliikenteen digitaalistrategian yhdeksi painopisteeksi; kannustaa sidosryhmiä kehittämään tiiviissä yhteistyössä yhteensopivia ja yhdennettyjä liikennepalveluja, kuten multimodaalista julkista liikennettä, ajoneuvojen yhteiskäyttöön perustuvia liikenneratkaisuja ja intermodaalisia yhdennettyjä lipunmyyntipisteitä; pyytää komissiota asettamaan etusijalle sellaisten uusien innovatiivisten sovellusten ja uusien tekniikkojen kehittämisen, joiden avulla tienkäyttäjät voivat ottaa aktiivisemman roolin liikennejärjestelmän kehittäjinä ja tiedontuottajina ja edistää liikennepalvelualustoja EU:n sääntöjä ja tietosuojaa kunnioittaen;

38.

kannustaa kaikkia osapuolia hyödyntämään täysimääräisesti tietotekniikan ja digitalisoinnin mahdollisuudet sekä käyttämään sääntelyn purkamista uusien liiketoimintamallien edistämiseen;

39.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tutkimusohjelmia, jotka koskevat uusia tekniikoita, uusia liiketoimintamalleja ja uusia yhdennettyjä kestävän liikkumisen käytäntöjä ja kaupunkilogistiikkaa; tukee Horisontti 2020 -puiteohjelman yhteiskunnallisia haasteita koskevaa painopistealuetta älykästä, ympäristöystävällistä ja yhdentynyttä liikennettä sekä kaupunkiliikennettä varten sekä ”liikkuminen palveluna” -aloitteita (MaaS) kaikkialla EU:ssa; katsoo, että Horisontti 2020 -puiteohjelman on vauhditettava tutkimusta ja innovointia elämänlaadun, kestävien työpaikkojen, väestötilastojen, aktiivisten liikkuvuusmuutosten, ympäristön ja ilmastoimien aloilla; katsoo, että komission olisi otettava huomioon nämä painopisteet, varmistettava riittävät EU:n varat tuleville tutkimus- ja kehitystoimille kaupunkien raidejärjestelmissä ja parannettava kestävien liikenneratkaisujen suorituskykyä;

40.

toteaa, että perusteelliset turvallisuutta koskevat ennakkoehdot sekä edistynyt liikenteen- ja nopeudenhallinta vähentävät selvästi kaupunkien tieliikennekuolemia ja vakavia loukkaantumisia; huomauttaa, että kaupunkien tieonnettomuuksien laskuun myötävaikuttavat valvontaelimet, joiden tehtävänä on liikenteen hallinta ja valvonta sekä jatkuvat liikenneturvallisuusrikkomusten tarkastukset, jotka koskevat esimerkiksi ajonopeutta, alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajamista sekä matkapuhelimen ja muiden tieto- ja viestintälaitteiden käyttöä;

41.

kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia tarkastelemaan uudelleen nopeudenhallintaa vuoteen 2020 mennessä ja ottamaan huomioon paikalliset olosuhteet turvallisuuden varmistamiseksi muun muassa asuinalueilla ja koulujen ja opetus- ja sosiaalialan laitosten lähistöllä sekä pohtimaan turvallisemman tieinfrastruktuurin kehittämistä ja suunnittelua; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia käyttämään kaikkia nykyaikaisia ratkaisuja, muun muassa kehittynyttä älykästä liikenteenhallintaa, turvallisuuden tarjoamiseksi kaikille tienkäyttäjille, myös jalankulkijoille; kannustaa eurooppalaisia kaupunkeja vaihtamaan turvallisuudenhallintaa koskevia parhaita käytäntöjä;

42.

uskoo, että innovoivien, kestävien ja ympäristöystävällisten kaupunkilogistiikkastrategioiden kehittäminen yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyönä on äärimmäisen tärkeää pyrittäessä ratkaisemaan kaupunkien ruuhka- ja ympäristöongelmia; katsoo, että logistiikan olisi perustuttava kestäviin liikennemuotoihin; kehottaa käyttämään paremmin hyväksi kaupunkialueiden tarjontaketjua, joka perustuu uusiin, kustannustehokkaisiin toimintatyyppeihin, teknologiaan ja liiketoimintamalleihin; muistuttaa sellaisten kestävien kaupunkiliikenteen suunnitelmien merkityksestä, jotka sisältävät liikennemuotojen yhteistoiminnan logistiikkastrategioita, ja korostaa, että tarvittaessa raideliikenne, puhdas sisävesiliikenne ja merisatamat on yhdistettävä logistiikkastrategioihin ja kestäviin kaupunkiliikenteen suunnitelmiin; kehottaa toimivaltaisia viranomaisia vähentämään mahdollisuuksien mukaan raskasta liikennettä kaupunkien keskustoissa;

43.

huomauttaa, että tieliikenne ja ruuhkaongelmat lisääntyvät tiheästi asutuilla alueilla ja kauppakeskusten kaltaisissa paikoissa, ja painottaa tehokkaiden ja kattavien suunnittelupolitiikkojen merkitystä näiden alueiden yhdistämiseksi tehokkaaseen julkiseen liikenteeseen ja älykkäisiin kotiinkuljetuspalveluihin;

44.

kehottaa komissiota laatimaan toimintapolitiikkoja, joilla kannustetaan tavaraliikennealaa siirtymään ympäristöystävällisempään kalustoon, ja tarjoamaan tukea ja/tai kannustimia, jotta toimijat saisivat kaupunkien tavaraliikenteen kestävämmäksi; palauttaa mieliin, että raideliikenne ja muut kestävämmät liikennemuodot yhdessä hyvin suunniteltujen vaihtoyhteyksien ja logistiikan kanssa voisivat olla tärkeässä roolissa tavaroiden toimittamisessa esikaupunkeihin;

45.

korostaa, että investointien kustannus-hyötyanalyysit olisi suunnattava ulkoisten yhteiskunnallisten hyötyjen maksimointiin ja esimerkiksi ilmastonmuutoksesta, onnettomuuksista, terveydestä, melusta, ilman saastumisesta ja tilankäytöstä aiheutuvien ulkoisten kustannusten minimointiin;

46.

korostaa, että kaupunkiliikenteen olisi edesautettava erityisesti kiertotalouteen liittyvien EU:n resurssitehokkuustavoitteiden saavuttamista ja että se olisi sisällytettävä tavoitteisiin kattavasti;

47.

muistuttaa, että kaupunkien tie- ja pysäköintimaksut, jotka perustuvat syrjimättömyyden ja yhteentoimivuuden periaatteisiin sekä saastuttaja maksaa -periaatteeseen, voivat olla osa yhdennettyä kaupunkiliikennepolitiikkaa;

48.

palauttaa mieliin tulojen käyttöä koskevan periaatteen tiemaksujen yhteydessä ja pyytää, että mahdollisuuksien mukaan suhteellinen osuus tieinfrastruktuurin käytöstä (tiemaksut ja/tai eurovinjettitulot) käytettäisiin kaupunkiliikenteen kestävään kehittämiseen;

49.

katsoo, että kaupunkiliikenteen olisi tarvittaessa heijastuttava Verkkojen Eurooppa -välineen / Euroopan laajuisen liikenneverkon (TEN-T) toimenpiteissä TEN-T-verkkoa koskevan lainsäädännön mukaisesti, muun muassa kaupunkisolmukohtien tukemisessa ja rajat ylittävien kaupunkien liikennesuunnitelmien yhdentämisessä, sillä se sekä edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä että tukee parempaa saatavuutta; uskoo, että tehokas yhteentoimivuus eri liikennemuotojen välillä ja eri liikenneverkkojen, muun muassa esikaupunkien ja alueiden verkkojen, välillä parantaisi kansalaisten liikkuvuutta; tukee yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien kehittämistä, millä voitaisiin parantaa julkisen liikenteen käyttömahdollisuuksia;

50.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia hyödyntämään uutta mahdollisuutta rahoittaa kaupunkihankkeita Verkkojen Eurooppa -välineestä kaupunkisolmukohdissa; muistuttaa Verkkojen Eurooppa -välineen mahdollisuudesta myöntää rahoitusta synergiahankkeille energia- ja televiestintäalaan liittyviä hankkeita koskevan erityisen yhteisrahoitusosuuden mukaan; toteaa, että tällaisilla hankkeilla on valtavia mahdollisuuksia kaupunkihankkeille; kehottaa komissiota tarkastelemaan asianmukaisen EU-rahoituksen myöntämistä kestävää kaupunkiliikennettä koskeviin hankkeisiin, kun se tarkistaa Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston määrärahoja; pyytää asianomaisia viranomaisia varmistamaan, että älykkään ja kestävän kaupunkiliikennepolitiikan ja EU:n varoilla rahoitettujen kaupunkiliikennehankkeiden välillä on vahva suhde, sekä asettamaan selviä käyttötavoitteita ja -indikaattoreita, jotta estetään hankkeiden vajaakäyttö sekä niiden taloudellisten ja sosiaalisten hyötyjen vesittyminen; myöntää, että julkiselle liikenteelle tarvitaan uusia kestäviä rahoitusmuotoja, jotka mahdollistavat ympäristön kestävyyden, digitalisoinnin ja saatavuuden, edistävät kaupunkialueiden taloutta ja luovat uusia työpaikkoja;

51.

palauttaa mieliin äskettäin hyväksytyn Euroopan strategisten investointien rahaston ja sen erityisen huomion ja painotuksen, joka tässä välineessä on annettu horisontaalisille painopisteille ja älykkäille ja kestäville kaupunkihankkeille; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan kestävän kaupunkiliikenteen hankkeita, varmistamaan erilaisten rahoituslähteiden ja ohjelmien tarvittavan synergian sekä nivomaan paremmin yhteen kaupunkiliikenteen, uuden digitaalistrategian ja energiaunionin;

52.

korostaa paikallisten viranomaisten valmiuksien ja kaupunkien reuna-alueiden kehittämisen tärkeyttä sellaisten integroitujen kehitysstrategioiden laatimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, joilla tuetaan eri alueiden yhteistyöedellytyksiä ja edistetään tällä tavoin niiden keskinäistä riippuvuutta ja täydentävyyttä;

53.

katsoo, että investoinnit kestävään julkiseen liikenteeseen eivät ole ainoastaan ratkaisu kaupunkiliikenteen ongelmiin vaan niihin sisältyy myös kaupunkiuudistuksen tekijöitä, jotka vaikuttavat kaupungin yleiseen talousjärjestelmään ja edistävät vihreän kaupunkiympäristön luomista sekä liikenneyhteyksiä monia toimintoja (kaupat, asuminen, vapaa-aika, kulttuuri, koulutus) tarjoaviin keskuksiin; painottaa, että liikenne- ja kaupunkisuunnittelun hyvä koordinointi on olennaista investointien vaikutuksen maksimoimiseksi;

54.

kehottaa hyödyntämään nuorisotyöllisyysaloitteita ja muita ERI-rahastoja työllisyyden lisäämiseksi aloilla, jotka edistävät kestävän kaupunkiliikenteen kehitystä; korostaa, että kaupunkiliikennehankkeiden täytäntöönpanolla on myönteinen vaikutus kaikkiin alueisiin ja niiden asukkaisiin, koska sillä edistetään nykyisten ja innovatiivisten uusien työpaikkojen syntymistä asiaankuuluvilla aloilla ja myös ammateissa, joissa on työvoimapulaa;

55.

kehottaa komissiota laatimaan helposti saatavia yleiskatsauksia EU:n yhteisrahoittamista kaupunkiliikenneohjelmista; vaatii lisäksi, että kaupunkiliikennehankkeita koskevista EU:n yhteisrahoitusmahdollisuuksista annetaan käyttäjäystävällistä tietoa; pyytää komissiota varmistamaan EU-rahoitteisten kaupunkiliikennehankkeiden hallinnassa, että käyttöön asetetaan hallintavälineet, joiden avulla voidaan seurata palvelujen laatua ja käyttäjien tyytyväisyysastetta sen jälkeen kun hankkeen toteuttaminen on alkanut, että kaupunkiliikennehankkeet ovat osa vakaata liikennepolitiikka ja että myös jäsenvaltioiden viranomaiset huolehtivat näistä seikoista; pyytää komissiota toimittamaan ERI-rahastojen toimeenpanon väliarvioinnin yhteydessä laadullisen ja määrällisen analyysin siitä, miten koheesiopolitiikka tukee kestävää kaupunkiliikennettä;

56.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään monitasoista hallintotapaa alueellisten, kansallisten ja unionin viranomaisten yhteistyön tehostamiseksi toimintatapojen määrittelyssä, kuten selkeästi kaupunkialueisiin vaikuttavien kaupunkipolitiikkojen suunnittelussa, täytäntöönpanossa ja seurannassa;

57.

mainitsee komission Kansalaisten verkko -aloitteen hyvänä perustana edistettäessä ja tuettaessa eri liikennemuodoista muodostuvia kestäviä ketjuja, joiden perustana on jalankulku, pyöräily, julkinen tai joukkoliikenne sekä auton yhteiskäyttö, yhteiskuljetukset ja taksit;

58.

kehottaa komissiota edistämään hyvien käytäntöjen vaihtoa ja kannustamaan siihen, jotta ratkaistaan kaupunkiliikenteen ongelmia ja helpotetaan kestävään liikenteeseen liittyvän osaamisen ja teknologian siirtoa, josta hyötyvät erityisesti kestäviä liikenneratkaisuja kehittävät julkiset ja yksityiset sidosryhmät sekä osuuskunnat ja keskinäinen ja voittoa tavoittelematon sektori; pyytää komissiota perustamaan kestävän liikenteen verkon, joka antaa esimerkkejä aluesuunnittelun ja tilankäytön parhaista käytänteistä; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita kannustamaan kaupunkeja osallistumaan älykkäitä kaupunkeja ja yhteisöjä koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita järjestämään tiedotuskampanjoita, joilla edistetään tehokasta ja kestävää liikennettä, joka on vähemmän riippuvaista tavanomaisilla polttoaineilla toimivien yksityisautojen käytöstä;

59.

tukee kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen (Eltis-verkkosivusto) työtä ja katsoo, että tähän aloitteeseen liittyvää tiedottamista olisi vahvistettava;

60.

pitää myönteisinä komission pyrkimyksiä koordinoida ja vahvistaa CIVITAS 2020 -tutkimus- ja innovointiohjelman, parhaiden käytänteiden ja kokemusten vaihtoa tarkastelevan kaupunkiliikenteen seurantakeskuksen ja kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmien eurooppalaisen foorumin kaltaisia EU:n kaupunkiliikenneohjelmia; kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, joilla vähennetään asiaan liittyvien EU:n aloitteiden ja ohjelmien pirstoutumista ja koordinaation puutetta, ja ottamaan huomioon URBANin ja URBACTin kaltaisten ohjelmien menestys; kehottaa komissiota rohkaisemaan jäsenvaltioiden viranomaisia kaupunkiliikenteen huippuosaamisen verkkojen luomiseen ja CIVITAS 2020 -aloitteen toimien jatkamiseen sekä innostamaan entistä useampia unionin kansalaisia osallistumaan tähän hankkeeseen;

61.

on vakuuttunut siitä, että tarvitaan lisätoimia EU:n pilottihankkeiden verkostoimiseksi ja koordinoimiseksi esimerkiksi Civitas-, Polis- ja Eltis-aloitteilla ja kaupunkien integroimiseksi niiden käytännön kokemusten ja osaamisen avulla, kun keskustellaan tulevien liikennepolitiikkojen täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota laatimaan tätä varten helposti saatavia yleiskatsauksia EU:n yhteisrahoittamista kaupunkiliikenneohjelmista; pyytää lisäksi selvittämään – käyttäjäystävällisellä tavalla – miten kaupunkiliikennehankkeisiin voi saada EU:n yhteisrahoitusta; korostaa tarvetta rahoittaa infrastruktuurien lisäksi myös tietotekniikkapalveluja, seurantaprosesseja ja alueiden välisiä hankkeita sekä luoda strategisia kumppanuuksia teollisuuden ja Euroopan kaupunkien välille huomispäivän kaupunkijärjestelmien kehittämiseksi;

62.

kannattaa tiivistä yhteyttä liikennesuunnittelun ja kestävän kaupunkikehityksen sekä älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen kaltaisten kestävämpään ja omavaraisempaan kaupunkikehitykseen tähtäävien hankkeiden välillä; katsoo, että kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksessa esitetty vapaaehtoisen sitoumuksen malli voisi toimia ponnahduslautana kaikkien asianomaisten osapuolten ottamiselle huomioon sellaisten liikenne- ja kestävyyssuunnitelmien laatimisessa, joita voidaan tehdä tunnetuksi kustannustehokkaalla tavalla; panee tyytyväisenä merkille ”Huomispäivän kaupungit: investoinnit Eurooppaan” -aloitteen ja kehottaa komissiota käyttämään olemassa olevia foorumeita kestävän kaupunkikehityksen sidosryhmät yhteen tuovien viestintävälineiden kehittämiseksi;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/21

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 191, 192 ja 194 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” (COM(2015)0080) ja sen liitteet,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan energiavarmuusstrategia” (COM(2014)0330) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyky – Valmistautuminen idästä tulevien toimitusten mahdolliseen katkeamiseen syksyllä ja talvella 2014–2015” (COM(2014)0654),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon energian toimitusvarmuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä ”EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa” (COM(2011)0539),

—

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle antaman kertomuksen ”Energian toimitusvarmuutta ja kansainvälistä yhteistyötä koskevan tiedonannon ja marraskuussa 2011 annettujen energianeuvoston päätelmien täytäntöönpano” (COM(2013)0638),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus: energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2008)0781),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma” (COM(2014)0903),

—

ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

—

ottaa huomioon 15. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat sekä 10. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (1),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Edistyminen energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa” (COM(2014)0634),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” (COM(2010)0677),

—

ottaa huomioon 29. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Energian hinnat ja kustannukset Euroopassa” (COM(2014)0021),

—

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Kohti Euroopan teollista renessanssia” (COM(2014)0014),

—

ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Euroopan hiilimarkkinoiden tila vuonna 2012” (COM(2012)0652),

—

ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571) ja 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapoliittisiin puitteisiin” (COM(2014)0520),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885) ja 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050 – energian tulevaisuus” (3),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (”Exploiting the employment potential of green growth”, SWD(2012)0092),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin tulevaisuus Euroopassa” (COM(2013)0180),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014)0015),

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 23. ja 24. lokakuuta 2014 antamat päätelmät,

—

ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 19. ja 20. maaliskuuta 2015 antamat päätelmät,

—

ottaa huomioon Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta 17. huhtikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 ja 14. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Infrastruktuureja koskeva pitkän aikavälin visio Eurooppaa ja laajempaa aluetta varten” (COM(2013)0711), jossa vahvistetaan ensimmäinen unionin laajuinen luettelo yhteistä etua koskevista energiainfrastruktuurihankkeista,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

—

ottaa huomioon toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010,

—

ottaa huomioon kolmannen energiapaketin,

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,

—

ottaa huomioon uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY,

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,

—

ottaa huomioon julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU,

—

ottaa huomioon energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 994/2012/EU,

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Energiapoliittinen yhteistyö rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon” (4),

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman liuskekaasun ja öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista (5),

—

ottaa huomioon 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategiasta (6),

—

ottaa huomioon tutkimuksensa ”Euroopan yhdentymisen toteutumattomuuden kustannusten kartoittaminen 2014–2019”,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (7),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä (8),

—

ottaa huomioon energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen ja erityisesti sen 7 ja 20 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan valiokunnan lausunnot (A8-0341/2015),

A.

toteaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaan unionin energiapolitiikalla pyritään varmistamaan energiamarkkinoiden toimivuus ja energian toimitusvarmuus sekä edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä, uusiutuviin energialähteisiin perustuvien energiamuotojen kehittämistä ja edistämään energiaverkkojen yhteenliittämistä; toteaa, että jäsenvaltioiden energialähteiden yhdistelmän määritteleminen kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan ja että energiayhdistelmät ovat edelleen siksi hyvin monimuotoisia;

B.

katsoo, että joustavan energiaunionin ja tulevaisuuteen suuntautuvan ilmastonmuutospolitiikan perustana olisi oltava siirtymä kohti kestävää ja tulevaisuuteen suuntautuvaa energiajärjestelmää, johon tärkeimpinä osina sisältyvät energiatehokkuus, uusiutuva energia, Euroopan energiavarojen paras käyttö ja älykäs infrastruktuuri; katsoo, että talouskasvun ja työpaikkojen luomiseen sekä EU:n johtoaseman varmistamiseen näillä aloilla tarvitaan pitkän aikavälin vakaata sääntelykehystä;

C.

katsoo, että energiavarmuusstrategiaan on sisällyttävä kustannustehokkaita toimia energian kysynnän hillitsemiseksi sekä tehokkaita toimenpiteitä huomattavista ja välittömistä häiriöistä selviämiseksi ja tämän lisäksi yhteisvastuu- ja koordinointimekanismeja energian tuotantoon, älykkääseen siirtämiseen ja jakeluun tarvittavan infrastruktuurin sekä rajajohtojen ja yhdysputkien suojelemiseksi ja vahvistamiseksi; katsoo, että tämän infrastruktuurin on pystyttävä käsittelemään erilaisia uusiutuvia energianlähteitä ja että se on rakennettava täysin yhdentyneille ja hyvin toimiville energian sisämarkkinoille, jotka ovat keskeinen osa monipuolisia ulkoisia toimittajia ja reittejä käyttävää energiaunionia;

D.

toteaa, että parlamentti on kahdesti kehottanut ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu hiilidioksidipäästöjen vähintään 40 prosentin vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla; toteaa, että velvoittavat kansalliset ja unionin tavoitteet energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian alalla luovat kasvua ja työpaikkoja sekä auttavat varmistamaan EU:n teknologisen johtoaseman näillä aloilla;

E.

toteaa, että toimissa, joilla pyritään kehittämään energiaunionia ja saavuttamaan vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet, on otettava täysimääräisesti huomioon niiden vaikutukset energian hintoihin ja keskityttävä synergiaetuihin ja markkinoiden yhdentämiseen edelleen, joka auttaa vähentämään kokonaiskustannuksia ja parantamaan EU:n kilpailukykyä, jotta niille saadaan tarvittava kansalaisten ja teollisuuden tuki; katsoo, että tässä yhteydessä kaikissa tarvittavissa vaikutustenarvioinneissa on otettava täysimääräisesti huomioon nykyiset ja tulevat piilokustannukset, jotka johtuvat vanhaan tapaan jatkamiseen perustuvasta energiapolitiikasta;

F.

katsoo, että energiaunionin olisi oltava uusi unionin energiamalli, joka perustuu vahvaan monialaiseen lainsäädäntöön ja vahvoihin tavoitteisiin; katsoo, että energiaunionin hallinnoinnin on oltava avointa ja siinä on taattava vakaat puitteet ja otettava parlamentti mukaan päätöksentekoon samalla, kun edistetään paikallisviranomaisten ja kansalaisten roolia;

G.

katsoo olevan olennaista, että EU ja jäsenvaltiot toteavat, että on tärkeää ottaa mukaan kuluttajaperusteiset aloitteet, kuten osuuskunnat ja uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat yhteisöhankkeet, ja korostaa tarvetta poistaa talouteen, sääntelyyn ja hallintoon liittyvät esteet, jotta kansalaiset voivat aktiivisesti osallistua energiajärjestelmään;

H.

toteaa, että ilmastonmuutos, kilpailukyvyttömät energiahinnat ja erittäin vahva riippuvuus epäluotettavista kolmansien maiden energiantoimittajista uhkaavat Euroopan energiajärjestelmän kestävyyttä;

I.

toteaa, että selviytymiskykyisen energiaunionin ja sen ytimenä olevan kunnianhimoisen ilmastopolitiikan tavoitteena on varmistaa siirtyminen uuteen energiamalliin, joka antaa kotitalouksille ja yrityksille mahdollisuuden tuottaa ja kuluttaa turvallista, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa;

J.

katsoo, että energiaköyhyyden ongelmaan on puututtava energiaunionin puitteissa lisäämällä heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien vaikutusvaltaa, parantamalla energiatehokkuutta heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten osalta ja laatimalla parannustoimia, joiden avulla vähäosaisilla on varaa energiaan;

K.

toteaa, että energiaköyhyys voidaan määritellä alhaisten tulojen, korkeiden energian hintojen ja huonolaatuisten asuntojen yhdistelmästä johtuvaksi kotitalouden kyvyttömyydeksi ostaa riittävästi energiaa, joka takaisi hyvinvoinnin ja terveyden perustason;

L.

katsoo, että jäsenvaltioiden on tulevassa energiaunionia koskevassa visiossa tunnustettava, että ne ovat riippuvaisia toisistaan turvallisen, kestävän ja kohtuuhintaisen energiansaannin takaamisessa kansalaisilleen, ja että tämä riippuvuus perustuu keskinäiseen solidaarisuuteen ja luottamukseen; katsoo lisäksi, että Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä kansainvälisissä kysymyksissä; katsoo, että jokaisen jäsenvaltion velvollisuutena on näin ollen asettaa energiatehokkuus ja energian kysynnän vähentäminen etusijalle, jotta turvataan EU:n ja sen jäsenvaltioiden yleinen energiavarmuus;

M.

katsoo, että EU:n energia- ja ilmastopolitiikkojen on täydennettävä toisiaan ja että niiden tavoitteiden on vahvistettava toisiaan; toteaa, että energiaunionilla olisi siksi täydennettävä Euroopan uudelleenteollistamiseen ja kasvuun liittyviä tavoitteita, vauhditettava siirtymistä energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan perustuvaan kestävään talouteen, jolla vahvistetaan Euroopan talouden kansainvälistä kilpailukykyä, ja samalla vältettävä tehokkaasti hiilivuotoa;

N.

ottaa huomioon, että EU tuo yli puolet kuluttamastaan energiasta, että se on hyvin riippuvainen erityisesti raakaöljyn (yli 90 prosenttia), maakaasun (66 prosenttia) ja kivihiilen (72 prosenttia) tuonnista ja että kokonaistuonnin arvo oli yli 400 miljardia euroa vuonna 2013; ottaa huomioon, että EU:n rakennuskannan osuus on noin 40 prosenttia EU:n lopullisesta energiankulutuksesta ja noin 60 prosenttia EU:hun tuodun kaasun kulutuksesta ja että tästä syystä sen energian kysynnän vähentäminen on tärkeä tekijä energiariippumattomuuden saavuttamisessa;

O.

ottaa huomioon, että öljyn maailmanmarkkinahintojen huomattavan laskemisen myötä unioni on saanut tilaisuuden toteuttaa merkittäviä toimenpiteitä energiaympäristömme muuttamiseksi sijoittamalla uusiutuvan energian tuotantoon, hyödyntämällä rakennusten ja teollisuuden energiatehokkuuteen liittyvää potentiaalia ja kehittämällä älykästä infrastruktuuria; toteaa, että fossiilisten polttoaineiden tuontiin käytetyt varat eivät juurikaan edistä investointeja, uusien työpaikkojen syntymistä tai kasvua unionissa, joten näiden varojen uudelleen suuntaaminen sisäisiin investointeihin stimuloisi kasvua ja loisi laadukkaita ja ammattitaitoa vaativia paikallisia työpaikkoja;

P.

ottaa huomioon, että monet maat ovat hyvin riippuvaisia yhdestä ainoasta energiantoimittajasta, mikä voi tehdä niistä haavoittuvia toimitusten keskeytyksille;

Q.

toteaa, että EU on hyvin riippuvainen energiantuonnista Venäjältä, joka on osoittautunut epäluotettavaksi kumppaniksi ja käyttää energiatoimituksiaan poliittisena aseena;

R.

toteaa, että Venäjän ulkopolitiikan keskeisenä osana on nykyään kehittää ja panna täytäntöön strategiaa, joka koskee strategisia varoja, erityisesti öljyä ja maakaasua, poliittisen painostuksen kohdistamiseksi muihin valtioihin; toteaa, että tämä on havaittu monissa Venäjän naapurivaltioissa ja useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa;

S.

katsoo, että öljyn ja maakaasun käyttäminen ulkopoliittisista syistä ja muiden valtioiden vakauden horjuttamiseksi heikentää talouskasvua ja, mikä vielä vaarallisempaa, demokraattista vakautta Euroopassa sekä itsenäisten valtioiden riippumattomuutta;

T.

katsoo, että unionin energiavarmuutta on kehitettävä siten, että puolustetaan sekä turvallisuutta Euroopassa että Euroopan valtioiden itsemääräämisoikeutta, olipa kyse EU:n jäsenvaltioista tai itäisen kumppanuuden maista;

U.

katsoo, että energiavarmuutta koskevassa politiikassa on tarkasteltava tarvetta taata vakaa tarjonta eri energialähteistä, jotta unionin talous saa liikenteen, teollisuuden ja asumisen edellyttämää energiaa kilpailukykyä ja ilmastopolitiikkaa tukien; katsoo, että politiikan avulla on samanaikaisesti minimoitava riippuvuutta toimijoista, jotka haluavat tarkoituksellisesti käyttää energiavaroja omiin poliittisiin tarkoituksiinsa vaikuttaakseen poliittiseen kehitykseen muissa maissa;

V.

katsoo, että yhteenkään jäsenvaltioon ei tulisi soveltaa EU:n lainsäädännön kanssa ristiriidassa olevia sopimusehtoja, joilla käytetään hyväksi sen heikkoa, ainoastaan maantieteellisiin tai historiallisiin seikkoihin perustuvaa asemaa energiamarkkinoilla;

W.

ottaa huomioon, että Venäjän ja kauttakulkumaa Ukrainan väliset kiistat vuosina 2006 ja 2009 johtivat vakaviin kaasutoimitusten keskeytyksiin monissa EU-maissa; toteaa näiden häiriöiden osoittavan, että toimenpiteet, joita on tähän mennessä toteutettu, eivät ole riittäneet poistamaan unionin riippuvuutta Venäjän kaasuvaroista;

X.

ottaa huomioon, että kaikkien energiaa koskevien sopimusten yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa on jo mahdollista arvioida jälkikäteen ja todentaa muun muassa kilpailua ja energiaa koskevien säännösten avulla; toteaa, että riittämättömät etukäteen tehtävät vaatimustenmukaisuuden arvioinnit jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla johtavat vakaviin markkinoiden vääristymiin; toteaa, että komissio on myöntänyt nämä puutteet ja sitoutunut tehostamaan tällaisten kaupallisten kaasutoimitussopimusten ennakkoarviointia koskevia säännöksiä;

Y.

ottaa huomioon, että EU:n energia-alaan on investoitava yli 1 biljoona euroa pelkästään vuoteen 2020 mennessä; toteaa, että jokaista euroa kohden, jota ei investoida energiainfrastruktuuriin ennen vuotta 2020, tarvitaan sen jälkeen 4,3 euroa samojen tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä rasittaisi kohtuuttomasti tulevia sukupolvia;

Z.

katsoo, että unionin avulla on voitava rahoittaa näitä investointeja hyödyntäen kaikkia olemassa olevia varoja, niin julkisia (rakennerahastot, Euroopan investointipankki (EIP)) kuin yksityisiä, suosien kotitalouksien säästöjen kohdentamista ja sijoittajien pitkän aikavälin valmiuksia (eläkerahastot, vakuutukset) ja luoden unionille uusia taloudellisia valmiuksia;

AA.

ottaa huomioon, että EU:n teollisuuden sähkönhinnat ovat ennen energiavaltaisten teollisuudenalojen vero- ja maksupoikkeusten huomioon ottamista yli kaksinkertaiset Yhdysvaltojen ja Venäjän hintoihin verrattuna ja 20 prosenttia korkeammat kuin Kiinan hinnat mutta 20 prosenttia alemmat kuin Japanin hinnat;

AB.

toteaa, että Euroopan teollisuus kärsii yhä merkittävästä kaasun hintojen aiheuttamasta kilpailuhaitasta lähinnä siksi, että Venäjän kanssa tehdyt pitkäaikaiset sopimukset sisältyy öljyn hintaindeksi;

AC.

toteaa, että EU:n ja muiden kansantalouksien välisellä hintaerolla voi olla kielteinen vaikutus EU:n teollisuuden ja erityisesti sen energiavaltaisen teollisuuden kilpailukykyyn;

AD.

katsoo, että kilpailukykyiset energian hinnat ovat keskeisen tärkeitä, jotta saavutetaan EU:n asettamat 20 prosentin uudelleenteollistamistavoitteet vuoteen 2020 mennessä;

AE.

ottaa huomioon, että EU:n yritykset uusiutuvien energialähteiden alalla työllistävät Euroopassa 1,2 miljoonaa ihmistä ja monet näistä pk-yrityksissä ja että EU:n yritysten osuus kaikkien uusiutuvaa energiaa hyödyntävien tekniikoiden patenteista maailmassa on 40 prosenttia, minkä ansiosta EU:lla on johtoasema; toteaa, että tämä johtoasema on säilytettävä tulevaisuudessa vahvalla EU:n uusiutuvan energian strategialla;

AF.

ottaa huomioon, että huolimatta tästä globaalista johtoasemasta uusiutuvaan energiaan investoinnissa, kansainvälisen energiajärjestön IEA:n energia-alaa koskevan vuoden 2014 katsauksen arvion mukaan maailmanlaajuinen energiankysyntä kasvaa 37 prosenttia ja maailmanlaajuinen hiilen kysyntä 15 prosenttia vuoteen 2040 mennessä; toteaa, että EU:ssa kasvun ennustetaan olevan huomattavasti vähäisempää erittäin menestyksellisten energiatehokkuuden parannusten vuoksi;

AG.

ottaa huomioon, että hyvinvointi vähenee EU:n kaasumarkkinoiden tehottomuuden vuoksi yli 11 miljardia euroa vuodessa, mikä johtuu muun muassa infrastruktuurin puutteesta sekä markkinoiden alhaisesta likviditeetti- ja avoimuusasteesta;

AH.

toteaa, että taloudellisesti ja fyysisesti yhdentyneemmät energian sisämarkkinat voisivat tehokkuutensa ansiosta tuottaa merkittävästi voittoa;

AI.

toteaa, että EU:n energian vähittäismarkkinat eivät toimi kunnolla, koska monissa jäsenvaltioissa kuluttajilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia valita energiantoimittajaansa; toteaa, että markkinoiden keskittymistä koskeviin kysymyksiin olisi vastattava EU:n kilpailupolitiikalla, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus vaihtaa energiantoimittajia ja siten lisätä kilpailua ja alentaa hintoja; katsoo, että olisi kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen riskiin, että asioista heikommin perillä olevat kansalaiset, jotka muita todennäköisemmin eivät vertaile ja vaihda palveluntarjoajia, jäävät kiinni kilpailukyvyttömiin vanhentuneisiin tariffeihin;

AJ.

toteaa, että unionin yhdentyneiden kaasun ja sähkön energiamarkkinoiden täysimääräinen täytäntöönpano on olennaisen tärkeää energiavarmuuden ja energiaunionin saavuttamiseksi toteutettavien toimien kannalta; toteaa, että komission tehtävänä on varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot panevat täytäntöön kaikki kolmanteen energiapakettiin, jolla pyritään saavuttamaan sähkön ja kaasun yhdentyneet markkinat, sisältyvät osat ja noudattavat niitä;

AK.

toteaa, että sähkön ja kaasun yhteenliitäntöjä koskevan 10 prosentin tavoitteen saavuttaminen ja sähkön ja kaasun paremman rajatylittävän siirtokapasiteetin varmistaminen sekä nykyisen sähköverkon lisävahvistukset lisäävät energiavarmuutta, mahdollistavat uusiutuvan energian tuotannon paremman yhdentämisen ja saattavat kysynnän ja tarjonnan tasapainoon jäsenvaltioiden välillä, mutta ne edistävät myös hintojen lähentymistä ja lisäävät kuluttajille koituvia hyötyjä;

AL.

toteaa, että jäsenvaltioiden väliseltä syvennetyltä alueelliselta yhteistyöltä odotetaan myös lähentymistä ja kustannusten optimointia;

AM.

katsoo, että energiayhteisö on väline, jolla energian sisämarkkinat laajennetaan EU:n naapurimaihin ja joka siten edistää yhteisiin periaatteisiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan yleiseurooppalaisen energia-alueen luomista;

AN.

toteaa, että energiaunionissa on otettu huomioon parlamentin monet kehotukset perustaa todellinen yleiseurooppalainen energiayhteisö, joka perustuu vahvoihin energian yhteismarkkinoihin, EU:n ulkopuolelta tehtävien energiaostojen koordinointiin sekä uusia kestäviä energiatekniikoita koskevan tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen eurooppalaiseen rahoitukseen;

AO.

katsoo, että EU:n energiapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden on oltava johdonmukaisempi eikä sen koko potentiaalia ole vielä hyödynnetty energian toimitusvarmuuden ja unionin kilpailukyvyn parantamiseen;

AP.

ottaa huomioon, että Euroopan energiaturvallisuusstrategiassa yksilöityjä 33 infrastruktuurihanketta olisi täydennettävä keskittymällä tiukemmin sähkönjakeluverkon uudenaikaistamiseen ja siirtymiseen hiilestä ja kaasusta biomassaan toimitusvarmuuden parantamiseksi;

AQ.

toteaa olevan yleisesti tunnustettua, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voi muodostaa ratkaisevan panoksen ilmastonmuutoksen torjunnassa ja että se voi etenkin auttaa vähentämään hiilivapaisiin energiamarkkinoihin ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen kustannuksia;

AR.

toteaa, että energiatoimitusten monipuolistaminen, energian sisämarkkinoiden päätökseen saattaminen, energiatehokkuuden ja säästöjen lisääminen, uusiutuvien ja muiden kestävien eurooppalaisten energiaresurssien kehittäminen sekä tutkimus ja kehittäminen ovat keskeisiä energiaunionin edistäjiä;

AS.

katsoo, että omien tavanomaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä EU:n säännöstöä täysimääräisesti noudattaen sekä perinteisillä tuotantoalueilla (kuten Pohjanmeri) että äskettäin löydetyillä alueilla (kuten itäinen Välimeri ja Mustameri), olisi edistettävä ja tuettava;

AT.

katsoo, että omien energiavarojen on oltava aina kestäviä ja turvallisia;

AU.

toteaa, että EU toivoo voivansa nostaa teollisuuden osuuden BKT:stään 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja että kilpailukykyiseen hintaan saatava energia ja energiatuotannon lisäys on välttämätön edellytys tämän tavoitteen saavuttamiselle;

1.

pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia”; ottaa huomioon komission luonnosteleman energiaunionin viisi pilaria; toteaa, että kaikessa pilarien mukaisessa politiikassa on pyrittävä varmistamaan energiatoimitusten varmuus, hiilestä irtautuminen, talouden kestävyys pitkällä aikavälillä sekä kohtuulliset ja kilpailukykyiset energian hinnat;

2.

toteaa jälleen, että energia on yhteiskunnallisesti merkityksellinen julkinen hyödyke ja että EU:n olisi siksi keskityttävä tiiviisti energiaköyhyyden ongelmaan ja edistettävä käytännön toimia ongelman ratkaisemiseksi; vaatii siksi, että energiaunionilla olisi varmistettava yhdenvertainen energian saanti kaikille, pyrittävä kohtuullisiin energian hintoihin kuluttajien eduksi, edistettävä yhteyksiä ja ihmisille strategisen tärkeää energiainfrastruktuuria ja vahvistettava sääntelyä;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikissa energiaunioniin liittyvissä lainsäädäntöehdotuksissa noudatetaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, jolloin parlamentti osallistuu täysimääräisesti ja varmistetaan tehokas demokraattinen valvonta; odottaa, että vuoden 2020 jälkeinen energiaunionin hallintokehys tulee olemaan kunnianhimoinen, luotettava, avoin, demokraattinen ja parlamentin täysimääräisen aseman sisällyttävä; odottaa sen varmistavan, että vuodeksi 2030 asetetut ilmasto- ja energiatavoitteet saavutetaan erityisesti nykyisen ilmasto- ja energialainsäädännön kattavan täytäntöönpanon, valvonnan ja ajanmukaistamisen avulla; pyytää komissiota muita ilmoitusvelvollisuuksiaan rajoittamatta antamaan energiaunionin täytäntöönpanosta vuosittaisen kertomuksen, johon sisältyy yksityiskohtaiset tiedot energialainsäädännön täytäntöönpanosta sekä edistymisestä vuosien 2020 ja 2030 tavoitteiden saavuttamisessa, kehittämään ja ajanmukaistamaan kertomukseen sisällytettäviä keskeisiä indikaattoreita sekä mahdollistamaan energiaunionin edistymisen arvioinnin; toteaa, että näitä indikaattoreita voisivat olla muun muassa yhteenliitäntäkapasiteetti, markkinoiden lähentyminen, tuontienergian väheneminen, monipuolistumisen, energian hintojen ja kustannusten taso, yhteisö- ja paikallistason energiatuotannon kehittäminen sekä energiaköyhyyden ja haavoittuvuuden taso; panee merkille energianeuvoston 26. marraskuuta 2015 energiaunionin hallintajärjestelmästä esittämät päätelmät ja pyytää komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle viipymättä lainsäädäntöehdotuksen, jossa otetaan huomioon neuvoston päätelmät sekä parlamentin tässä mietinnössä esittämät kannat; on yhtä mieltä neuvoston päätelmien kanssa siitä, että kautta 2012–2030 koskevilla kansallisilla energia- ja ilmastosuunnitelmilla ei pidä pyrkiä ainoastaan vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseen, vaan niissä on otettava huomioon myös pitempi aikaväli ja erityisesti EU:n sopima tavoite päästöjen vähentämisestä 80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna;

4.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään pitkän aikavälin energiastrategioita, kun otetaan huomioon, että pitkän aikavälin tavoitteena on kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä, ja katsoo, että maailman suurimpien saastuttajien olisi toteutettava samansuuntaisia toimia;

5.

tunnustaa energia-asioista järjestettyjen kansanäänestysten tulosten luovuttamattomuuden;

6.

painottaa, että energiaunionin olisi sovellettava kattavaa lähestymistapaa, jossa keskitytään sellaisiin ulottuvuuksiin kuin täysin yhdentyneiden energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen, toimitusvarmuuteen, EU:n energiavarojen parhaaseen käyttöön, energian kysynnän hillitsemiseen, pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin perustuvaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen sekä EU:n laajuisiin hiilimarkkinoihin ja tutkimukseen ja innovointiin, minkä tavoitteena on saavuttaa johtoasema energiateknologiassa; korostaa, että kansalaisten olisi oltava energiaunionin ytimessä ja saatava käyttöönsä turvallista, kestävää ja kohtuuhintaista energiaa;

7.

panee merkille Eurooppa-neuvoston heikot vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteet, eli kasvihuonekaasujen vähentämiseen 40 prosentilla, uusiutuvan energian osuuden lisäämiseen 27 prosenttiin Euroopan energiapaletista ja energiatehokkuuden lisäämiseen 27 prosentilla; muistuttaa, että parlamentti on toistuvasti kehottanut ottamaan käyttöön vuoteen 2030 ulottuvat sitovat ilmasto- ja energiatavoitteet, joihin kuuluu kotimaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähintään 40 prosentin vähentämistavoite sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva vähintään 30 prosentin ja energiatehokkuutta koskeva 40 prosentin tavoite, jotka on määrä toteuttaa yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla;

8.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään aktiivisesti kestävämpiin ja kilpailukykyisempiin energian hintoihin ja tuontienergian kuluihin unionin kansalaisille ja yrityksille ja monipuolistamaan energiatoimituksia (energialähteet, toimittajat ja reitit); kehottaa siksi komissiota edistämään ensisijaisten strategisten energiainfrastruktuurikäytävien rakentamista Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevan asetuksen (TEN-E-asetus) liitteen I ja Verkkojen Eurooppa -välineestä annetun asetuksen liitteessä I olevan II osan mukaisesti keskittyen erityisesti jäsenvaltioihin, jotka ovat erittäin riippuvaisia kaasusta; kehottaa komissiota asettamaan etusijalle olemassa olevat sisäiset valmiudet, kuten Euroopan energiaresurssit;

9.

toteaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon tällä hetkellä kuuluvat hankkeet eivät riitä Pyreneiden niemimaan ja Manner-Euroopan yhteenliittämistä koskevan eurooppalaisen tavoitteen saavuttamiseen; kehottaa Euroopan laajuisen energiaverkon alueryhmää ja komissiota määrittelemään lisähankkeita lisättäväksi tulevaan vuoden 2015 yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon Espanjan ja Ranskan välisen kapasiteetin huomattavaa lisäämistä varten;

10.

korostaa, että hyvin kehittynyt ja täysin yhdennetty infrastruktuuri, joka mahdollistaa toimitusten entistä tehokkaamman monipuolistamisen ja rajat ylittävät energiavirrat, on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan taata toimitusvarmuus sekä normaaleissa että poikkeusolosuhteissa ja tuottaa energiaa kilpailukykyisistä lähteistä kuluttajille eri puolelle Euroopan unionia ja energiayhteisöä;

11.

korostaa, että Pohjois-Afrikan maiden merkittävät kaasuvarannot ja itäiseltä Välimereltä äskettäin tehdyt löydöt tarjoavat Välimeren alueelle mahdollisuuden kehittyä kaasua Eurooppaan toimittavan putkiverkoston dynaamiseksi keskukseksi; kehottaa perustamaan Välimeren kaasukaupan keskuksen, jolla on nesteytetyn maakaasun lisäkapasiteettia; korostaa, että EU:n olisi pyrittävä hyödyntämään näiden kaasuvarantojen tarjoamia mahdollisuuksia energiavarmuutensa parantamiseksi;

12.

korostaa, että kaikkien EU:n infrastruktuurihankkeiden, joilla pyritään monipuolistamaan energialähteitä, energiatoimituksia ja energian toimitusreittejä, on oltava täysin EU:n ilmasto- ja energialainsäädännön ja esimerkiksi energiavarmuutta koskevien EU:n pitkän aikavälin tavoitteiden ja prioriteettien mukaisia ja niillä on varmistettava samalla olemassa olevien energiainfrastruktuurien ja EU:n siirtoreittien tehokas hyödyntäminen; kehottaa komissiota pitämään kelpoisuusehtojen mukaisina sellaisia investointeja, joilla hillitään energian kysyntää erityisesti rakennuksissa;

13.

painottaa, että kolmansista maista tuleviin energiantoimittajiin on sovellettava EU:n säännöksiä, erityisesti EU:n kilpailu- ja valtiontukilainsäädäntöä, niiden toimiessa yhteismarkkinoilla, ja kehottaa komissiota saattamaan EU:n oikeuden voimaan kaikin käytettävissä olevin keinoin, jotta mahdollistetaan vapaat energiamarkkinat EU:ssa ja ehkäistään kilpailun vääristymien syntymistä sisämarkkinoilla;

14.

korostaa, että EU:lle on erittäin tärkeää lopettaa jäsenvaltioiden ja alueiden eristyneisyys energian sisämarkkinoilta, kuten komission teettämät kaasustressitestit osoittivat; kehottaa komissiota teettämään tällaisia testejä säännöllisesti; on sitä mieltä, että EU:n olisi autettava haavoittuvimmassa asemassa olevia maita ensisijaisesti monipuolistamaan energialähteitään ja toimitusreittejään; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tässä mielessä panemaan viipymättä täytäntöön suositukset, jotka koskevat kaasunjakelujärjestelmän stressitestejä; suosittaa, että komissio harkitsee ”sähköstressitestien” teettämistä, jotta voidaan muodostaa kokonaiskuva koko energiamarkkinatilanteen häiriönsietokyvystä; korostaa, että tällaisella stressitestillä olisi selvitettävä erityisesti koko kansallisen siirtoverkon tila, kapasiteetti ja kestävyys sekä yhteenliittymisen taso ja rajat ylittävä kapasiteetti ja tällaisiin stressitesteihin perustuviin tuleviin suosituksiin olisi sisällyttävä vaikutustenarviointi, joka tehdään kansallisista suunnitelmista ja niistä johtuvien toimenpiteiden käsittelyä koskevista unionin tavoitteista;

15.

toteaa, että kiireellisimpiä tulevaan energiaunioniin liittyviä kysymyksiä ovat energian laadullinen ja määrällinen toimitusvarmuus ja kilpailukyky ja että jäsenvaltioiden on energiapolitiikkaansa kehittäessään tiivistettävä koordinointia ja unionin tason yhteistyötä naapurimaidensa kanssa; kehottaa komissiota selvittämään, miten kansallisten ennaltaehkäisy- ja pelastustoimien nykyistä rakennetta voitaisiin parantaa alueiden ja EU:n tasolla;

16.

katsoo, että kansallisia kapasiteettimekanismeja olisi hyödynnettävä vasta viimeisenä keinona, sen jälkeen kun on punnittu kaikkia vaihtoehtoja, myös yhteenliitäntöjen lisäämistä naapurivaltioiden kanssa, kysyntäpuolen ohjaustoimenpiteitä ja muita markkinoiden alueellisen yhdentämisen muotoja;

17.

katsoo, että energiaunioni tarkoittaa neuvottelemista yhdellä äänellä kolmansien maiden kanssa; kehottaa komissiota analysoimaan vapaaehtoisen yhteisostomekanismin mahdollista rakennetta ja soveltuvuutta sekä sen vaikutuksia kaasun sisämarkkinoiden toimintaan, asianomaisiin yrityksiin sekä kaasun toimitusvarmuuden takaamiseen; huomauttaa, että koska on olemassa useita yhteisostomekanismimalleja, työtä on vielä tehtävä parhaan markkinaperusteisen, unionin alueisiin ja asianomaisiin toimittajiin sovellettavan mallin määrittelemiseksi sekä ehtojen määrittelemiseksi vapaaehtoisen yhteisostomekanismin mahdollista käynnistämistä varten; katsoo, että kantojen yhteensovittaminen ja yhteiset kaasuostot olisi aloitettava alueelliselta tasolta; suosittelee komissiolle ja energiayhteisön sihteeristölle toistaiseksi, että ne tukevat niitä jäsenvaltioita ja energiayhteisön sopimuspuolia, jotka haluavat neuvotella energiasopimuksista vapaaehtoisuuden pohjalta ja noudattavat EU:n sisämarkkinoita koskevia säännöksiä sekä EU:n kilpailulainsäädäntöä ja Maailman kauppajärjestön sääntöjä ja että ne säätävät liiketaloudellisesti luottamuksellisten tietojen suojelusta; painottaa, että energiasopimusten on perustuttava markkinahintoihin ja kilpailuun;

18.

kehottaa komissiota ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa luomaan energiaunionin ulkoiselle ulottuvuudelle kattavan kehyksen, jossa keskitytään erityisesti strategisten kumppanuuksien edistämiseen tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa yhteisten arvojen pohjalta etenkin Euroopan naapurialueilla ja laajentumispolitiikan puitteissa, ja ottamaan huomioon alueellisen yhteistyön nykytilanteen; katsoo, että aiempia ja uusia strategisia kumppanuuksia on harkittava ja tutkittava, jotta voidaan tehostaa öljyä ja maakaasua, energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä, kauppaa ja energiaunionin liitäntäverkkoja ulkoiseen energiainfrastruktuuriin koskevaa vuoropuhelua ja yhteistyötä;

19.

korostaa, että EU:n aidossa yhteisessä ulkoisessa energiapolitiikassa olisi kuljettava samaa linjaa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa; kehottaa tässä yhteydessä parantamaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja vastaavien komission jäsenten välistä koordinaatiota, jotta EU:n ulkoisen energiaturvallisuuspolitiikan johdonmukaisuutta vahvistetaan; kehottaa komissiota näin ollen luomaan varapuheenjohtajan / korkean edustajan alaisuuteen voimakkaamman klusterin, jossa kyseisen politiikan koordinoinnista vastaisi yksi henkilö;

20.

kehottaa komissiota perustamaan energiaturvallisuutta, ulkopolitiikkaa ja energiaunionia käsittelevän korkean tason mietintäryhmän, jossa Euroopan parlamentilla ja yhteiskunnan sidosryhmillä olisi vahva edustus ja osallisuus, jotta voitaisiin kehittää uskottavia pitkän aikavälin kysyntää, tarjontaa ja yhteistyötä koskevia skenaarioita ulkoisten kumppaneiden kanssa, etenkin uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyvien valmiuksien luomisen ja teknologiavaihdon sekä energian ja ihmisoikeuksien välisen suhteen aloilla;

21.

ilmaisee huolensa Nordstream-kaasuputken kapasiteetin ehdotetusta kaksinkertaistamisesta ja sen vaikutuksista energiaturvallisuuteen ja tuotannon monipuolistamiseen sekä jäsenvaltioiden keskinäiseen solidaarisuuteen; korostaa, että EU:n, Ukrainan ja Venäjän välisissä kolmikantaneuvotteluissa on varmistettava pitkän aikavälin energiantuonti Ukrainaan ja sen kautta;

22.

painottaa, että energiatehokkuuden parantaminen EU:ssa vähentäisi riippuvuuden riskiä ja vahvistaisi siten EU:n neuvotteluasemaa energiaan liittyvissä asioissa;

23.

korostaa, että hallitusten välisten energiaa koskevien sopimusten on oltava avoimempia, mikä voitaisiin saavuttaa vahvistamalla komission roolia energiaa koskevissa neuvotteluissa, joihin osallistuu yksi tai useampia jäsenvaltioita ja kolmansia maita; toteaa erityisesti, että tähän sisältyisi komission velvollisuus osallistua kaikkiin neuvotteluihin tarkkailijana, jotta voidaan vahvistaa yksittäisen jäsenvaltion asemaa suhteessa kolmannen maan energiantoimittajaan, mikä vähentää riskiä, että yksi energiantoimittajista väärinkäyttää määräävää markkina-asemaansa; toteaa lisäksi, että komission olisi suoritettava ennakko- ja jälkiarviointeja kunnioittaen täysin kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta sekä laadittava nk. positiivilista ja negatiivilista sopimuslausekkeista, kuten vientikiellosta, päämäärä- ja ota tai maksa -lausekkeista, kaasun hinnan kytkennästä öljyn hintaan tai lausekkeista, jotka kieltävät kolmatta osapuolta tekemästä energiatoimituksia ehdollisiksi siitä, että sille myönnetään etuuskohteluun perustuva pääsy energiankuljetusinfrastruktuuriin EU:ssa; muistuttaa, että kuten asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetään, kun kolmansien maiden kanssa tehdään uusia hallitusten välisiä sopimuksia, joilla on vaikutusta kaasuinfrastruktuurien ja kaasuntoimitusten kehitykseen, jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa asiasta komissiolle, jotta tämä voi arvioida toimitusvarmuustilanteen unionin laajuisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään kaupallisia kaasuntoimitussopimuksia koskevat vahvat vaikutusten ennakkoarviointia koskevat määräykset tarkistettavaan kaasunsaannin turvaamista koskevaan asetukseen;

24.

korostaa, että kaikista muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden kanssa tehtävistä hallitusten välisistä energiasopimuksista on vastedes tiedotettava komissiolle energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta annetun päätöksen N:o 994/2012/EU 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti ennen niiden allekirjoittamista, jotta varmistetaan, että ne ovat EU:n lainsäädännön ja erityisesti kolmannen energiapaketin mukaisia eivätkä uhkaa EU:n energian toimitusvarmuutta; korostaa, että tällaista keskustelua ja kuulemista on käytettävä keinona vahvistaa EU:n jäsenvaltioiden ja yritysten neuvotteluasemaa kunnioittaen samalla kaikilta osin kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta; toteaa, että tällaiset keskustelut ja kuulemiset eivät saa vaarantaa millään tavalla sopimusten merkittävyyttä ja sisältöä, mutta on myös varmistettava, että tällaisissa sopimuksissa noudatetaan kaikkea asiaankuuluvaa unionin lainsäädäntöä ja että ne ovat kyseisten yritysten ja jäsenvaltioiden etujen mukaisia; kehottaa komissiota tarkistamaan päätöksen N:o 994/2012/EU tietojenvaihtomekanismin vahvistamiseksi ja komission roolin tehostamiseksi;

25.

kehottaa komissiota laatimaan sopimusluonnosmalleja ja ohjeita, mukaan luettuna suuntaa antava luettelo sääntöjenvastaisista lausekkeista, jota toimivaltaiset viranomaiset ja yritykset voivat käyttää viitekehyksenä sopimuksia tehdessään; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötä sellaista tietojenvaihtomekanismia varten, jossa käsitellään kolmansien maiden kanssa energia-alalla tehtäviä hallitustenvälisiä sopimuksia, jotta voidaan parantaa avoimuutta ja parantaa neuvotteluasemaa kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa varmistaen siten kohtuuhintaisen energian saannin eurooppalaisille kuluttajille; kehottaa lisäksi komissiota julkaisemaan edelleenkin neljännesvuosittain arvioinnit sopimusehdoista, kuten keskimääräisistä tuontihinnoista;

26.

korostaa, että yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamiseksi ja EU:n yritysten neuvotteluaseman vahvistamiseksi ulkoisiin energiantoimittajiin nähden sopimusten pääkohtien olisi oltava avoimempia ja ne olisi koottava yhteen ja ilmoitettava niistä säännöllisesti toimivaltaisille viranomaisille, jotta saadaan kootuksi kaikki tarpeelliset tiedot, joita sekä toimivaltaiset viranomaiset että yritykset voivat käyttää tulevissa neuvotteluissa, samalla kun säilytetään arkaluontoisten tietojen luottamuksellisuus; katsoo, että tällä autettaisiin varmistamaan aito kilpailu energiasopimuksissa, kolmansien maiden määräävän aseman väärinkäyttö ja EU:n kilpailulainsäädännön noudattaminen;

27.

kehottaa komissiota kehittämään konkreettisia toimia energian tuontiriippuvuuden vähentämiseksi, valvomaan tuontienergian monipuolistamista ja julkaisemaan säännöllisesti kertomuksia tämän tavoitteen saavuttamisessa edistymisestä;

28.

korostaa, että on oleellista lisätä eurooppalaisen teollisuuden ja teknologian osallistumista koko energiantuotantoketjuun, joka kattaa raaka-aineiden lisäksi tuotannon, jalostuksen, varastoinnin, siirron ja jakelun, sillä ne ovat olennaisia osia unionin riippuvuuden vähentämiseksi energiantuonnista;

29.

katsoo, että kunkin jäsenvaltion omiin mahdollisuuksiin, ympäristöön, maantieteelliseen sijaintiin, kokemukseen, osaamiseen sekä kokonaiskustannuksiin ja tarpeisiin perustuvien energiayhdistelmien monimuotoisuus, joka osaltaan vaikuttaa energiaa ja ilmastoa koskevan strategian ja toiminnan yhteisiin tavoitteisiin, koituu koko EU:n eduksi, koska se parantaa sen kykyä selviytyä toimitusten keskeytyksistä, mahdollistaa edullisimpien energiamuotojen valinnan sekä erilaisten tekniikoiden kehittämisen ja niiden välisen kilpailun markkinoilla ja alentaa siten energiakustannuksia edistäen samalla yhteisiä energiatavoitteita, ilmastostrategiaa ja politiikkoja; vaatii kuitenkin, että kansallinen monimuotoisuus ei saa muodostaa estettä sisämarkkinoille ja jäsenvaltioiden on noudatettava valtiontukisääntöjä kaikilta osin, tehtävä asianmukaiset investoinnit kotimaisiin siirtoinfrastruktuureihinsa ja varmistettava kansallisten energiajärjestelmiensä yhteenliitettävyyden ja häiriönsietokyvyn korkea taso, jotta voidaan saavuttaa unionin energiaturvallisuus ja markkinoiden tavoitteet;

30.

katsoo, että unioni voi lisätä energiaturvallisuuttaan ja vähentää riippuvuuttaan tietyistä toimijoista ja polttoaineista lisäämällä energiatehokkuutta, sekä käyttämällä Euroopan energialähteitä parhaalla mahdollisella tavalla noudattaen EU:n energiaturvallisuutta, ympäristöä ja ilmastoa koskevia tavoitteita sekä työterveys- ja turvallisuuslainsäädäntöä ja ottamalla samalla huomioon jäsenvaltioiden energiavalikoimien erityispiirteet, välttämällä tarpeetonta hallinnollista rasitetta ja kunnioittamalla oikeasuhtaisuuden periaatetta; korostaa, että periaatteessa ei pitäisi syrjiä mitään kestäviä ja vähähiilisiä polttoaineita tai tekniikoita, jotka lisäävät energiaturvallisuutta ja edistävät ilmastotavoitteiden saavuttamista;

31.

kehottaa komissiota helpottamaan EU:n nykyisten rahoitusjärjestelmien, mukaan luettuna Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), tehokasta käyttöä investointien houkuttelemiseksi tärkeimpiin energia-alan infrastruktuurihankkeisiin, energiatehokkuuden tutkimukseen ja innovointiin, uusiutuviin energialähteisiin sekä Euroopan omien valmiuksien kehittämiseen vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi siten, että käytetään kustannushyötyjä mittaavaa lähestymistapaa, joka on teknologisesti neutraali ja jossa ulkoisten kustannusten hintoihin sisällyttäminen asetetaan etusijalle;

32.

vaatii varaamaan kiireellisesti varoja yhteistä etua koskevien hankkeiden rahoitusta varten, jotta voidaan rakentaa tarvittava infrastruktuuri ja varmistaa tasainen ja luotettava energiansaanti, johon ei kohdistu minkäänlaista poliittista painetta EU:n ulkopuolelta;

33.

korostaa, että Euroopan strategisten investointien rahaston olisi toimittava mekanismina, jolla investoinnit infrastruktuuriin muutetaan täysin likvidiksi omaisuusluokaksi joukkovelkakirjoineen, jotka voi yhdistää ja joilla voi käydä kauppaa Euroopan ja maailman markkinoilla; toteaa lisäksi, että yhteisösijoittajia, kuten vakuutusyhtiöitä ja eläkerahastoja, jotka ovat luonnollisesti halukkaita tekemään pitkän aikavälin investointeja kiinteään omaisuuteen, voitaisiin houkutella vain standardoiduilla investointituotteilla ja luotettavalla hankejatkumolla, joka takaa liiketoimintatapausten vakauden;

34.

kehottaa komissiota ja erityisesti kauppapolitiikan pääosastoa pitämään tavoitteenaan energialle omistetun luvun sisällyttämistä transatlanttiseen kauppa- ja investointikumppanuuteen (TTIP) raakaöljyä ja nesteytettyä maakaasua koskevien Yhdysvaltojen tullien ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamiseksi ja perusteettomien protektionististen toimien lopettamiseksi, mikä voisi edistää kilpailukykyisemmän toimintaympäristön kehittämistä eurooppalaisille yrityksille pienentämällä energiakustannusten eroja Atlantin kummallakin puolella; kehottaa komissiota tähän liittyen varmistamaan, että tällainen energiaa koskeva luku sisältää myös määräykset EU:n ja Yhdysvaltojen valtion rahoittamien energiatutkimusohjelmien, erityisesti Yhdysvaltojen ARPA-E-ohjelman, välisen yhteistyön lisäämisestä;

35.

korostaa, että EU:n kauppapolitiikalla olisi pyrittävä lisäämään energiaturvallisuutta SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti sekä monipuolistamaan Euroopan energialähteiden yhdistelmää ja vähentämään riippuvuutta yksittäisistä ulkoisista toimitus- ja kuljetuslähteistä siten, että samalla kunnioitetaan asiaa koskevaa perussopimuksessa määrättyä toimivallan jakoa;

36.

kehottaa komissiota varmistamaan kilpailunvastaisen toiminnan tiukemman valvonnan ja huolehtimaan polkumyynnin vastaisista toimista unionin energiateollisuuden suojelemiseksi epäreilulta tuonnilta kolmansista maista;

37.

pitää valitettavana, että keskustelut kaupan suojatoimien uudenaikaistamisesta ovat pysähtyneet neuvostossa siitä huolimatta, että parlamentti on ilmaissut voimakkaan tukensa tiukemmille toimille kolmansista maista peräisin olevan epäreilun tuonnin torjumiseksi;

38.

kehottaa neuvostoa jatkamaan kaupan suojatoimien uudenaikaistamista, jotta voidaan varmistaa, että erityisesti turbiineja, aurinkopaneeleita, korkealaatuista terästä ja rakennusmateriaaleja valmistava unionin teollisuus voi hyötyä täysimääräisesti energiakäänteestä;

39.

pitää erityisen tärkeinä kauppasopimuksiin sisältyviä määräyksiä, jotka liittyvät teknologiayhteistyöhön ja palveluihin energiatehokkuuden alalla sekä uusiutuvien energioiden hajautettuun tuotantoon, ylläpito ja ohjelmistokehitys mukaan luettuina; toteaa, että hiilestä irtautuminen on Euroopan unionin ja monien kumppanimaiden, alueiden ja kaupunkien yhteinen tavoite;

40.

kehottaa komissiota kannustamaan kansainvälisen kaupan välineiden avulla kehitysmaita monipuolistamaan energiantuotantoaan ja edistämään aurinkoenergian tuotantoa erityisesti EU:n eteläisillä naapurialueilla;

41.

suhtautuu myönteisesti EU:n ja 13 muun WTO:n jäsenen välisiin neuvotteluihin ympäristöystävällisiä hyödykkeitä koskevasta aloitteesta, joka koskee tuotteita, palveluja ja tekniikoita, joilla edistetään vihreää kasvua, ympäristönsuojelua, ilmastotoimia ja kestävää kehitystä; kehottaa saattamaan neuvottelut päätökseen vuoden 2015 loppuun mennessä WTO:n ministerikokouksessa Nairobissa;

42.

korostaa, että ympäristöhyödykkeitä koskevasta sopimuksesta käytävien neuvottelujen on perustuttava ympäristöhyödykkeiden määritelmään, joka on johdonmukainen EU:n politiikkatoimien kanssa ja joka ei voi olla ristiriidassa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) puitteissa hyväksyttyjen kehitysmaita koskevien toimenpiteiden kanssa;

43.

kehottaa komissiota jatkamaan painostusta EU:n ja Yhdysvaltojen välisen energianvaihtojärjestelmän perustamiseksi sen kehityksen valossa, jota tällä hetkellä ja tulevaisuudessa tapahtuu tutkimuksessa, innovoinnissa ja sähköverkkojen, kuten suurjännitelinjojen, toimiluvissa, niin että tavoitteena on kehittää maailmanlaajuinen uusiutuvaa energiaa jakava verkosto;

44.

korostaa, että vahvistetun energiayhteisön olisi oltava EU:n ulkoisen energiapolitiikan keskeinen haara, ja kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia energiayhteisön uudistamista pohtivan korkean tason mietintäryhmän kertomuksen pohjalta;

45.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan energiayhteisöä koskevaa toimintaa etenkin toimitusvarmuuden parantamiseen tähtäävien uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiatehokkuuden saralla; katsoo, että tämä voidaan toteuttaa muun muassa parantamalla unionin lainsäädännön, kuten vuosille 2020 ja 2030 asetettujen tavoitteiden, täytäntöönpanoa ja voimaan saattamista ja erityisesti parantamalla hallintoa, yhtenäistämällä menettelyjä ja käyttämällä paremmin hallinnollisen rasituksen vähentämiseen tähtääviä tietotekniikkavälineitä; katsoo, että lisäksi on tehostettava institutionaalista toimintaa, mihin sisältyy energiayhteisön parlamentaarisen yleiskokouksen perustaminen, ja toteutettava merkittäviä infrastruktuurihankkeita, kuten rajatylittäviä kaksisuuntaisia yhdysputkia koskeva hanke, jotta voidaan varmistaa parempi integroituminen unionin energiamarkkinoille sekä toimitusvarmuutta koskevat mekanismit turvautumatta kansallisen kapasiteetin markkinoiden luomiseen, joka heikentäisi energian sisämarkkinoiden vaikuttavuutta;

46.

korostaa tarvetta lujittaa EU:n ja Välimeren maiden välistä yhteistyötä kaasun, sähkön, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden alalla; kehottaa komissiota nopeuttamaan EU:n ja Välimeren alueen välisen kaasufoorumin perustamista;

47.

katsoo, että tulevassa energiaunionissa on taattava energiamarkkinoiden vapaus koko EU:ssa ja energiayhteisön maissa;

48.

korostaa, että tulevan energiaunionin runkona on oltava täysin toimivat, yhteenliitetyt energian sisämarkkinat, jotka toimittavat turvallista, oikeudenmukaisesti jaettua, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta vastuullista, tehokasta, kilpailukykyistä, kohtuuhintaista ja kestävää energiaa täysin toimintakykyisissä, turvallisissa ja kestävissä sähkönsiirtoverkoissa, sekä energian kysynnän vähentäminen, jotta EU:n yrityksillä ja kansalaisilla on mahdollisuus saada kaasua, sähköä, lämpöä ja viilennystä mahdollisimman kestävästi, tehokkaasti, demokraattisesti ja kustannustehokkaasti; katsoo tämän vuoksi, että on tähdättävä nykyisen markkina-alueen laajentamiseen; katsoo, että on ehdottoman tärkeää edistää tuottajakuluttajien osallistumista EU:n markkinoille ja verkkoon; painottaa, että maaseutuyhteisöissä kaikkialla EU:ssa on koettu merkittäviä haittoja heikkojen energiayhteyksien vuoksi;

49.

katsoo, että Euroopassa ei tällä hetkellä ole energian sisämarkkinoita ja että tästä seuraava EU:n energiamarkkinoiden sirpaloituminen vahingoittaa vakavasti Euroopan kilpailukykyä ja energiaturvallisuutta;

50.

muistuttaa, että energiamarkkinat eroavat rahoitusmarkkinoista, koska ne perustuvat aineellisiin hyödykkeisiin, eikä energia-alalla näin ole järjestelmäriskin vaaraa; pitää tämän osalta välttämättömänä myös energia-alan kattavan rahoitussääntelyn täytäntöönpanoa tavalla, joka ei vääristä hyvin toimivien energian sisämarkkinoiden kehitystä;

51.

painottaa, että vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden arvioimiseksi on tarkasteltava eri energialähteiden suoria ja ulkoisia kustannuksia sekä kaikenlaisten julkisten interventioiden vaikutusta niiden suhteelliseen kilpailuasemaan;

52.

katsoo, että markkinaperusteista mekanismia on täydennettävä konkreettisilla ja kunnianhimoisilla toimitusvarmuus- ja solidaarisuusmekanismeilla, kuten tehostamalla kriisinhallintaa alueellisella ja EU:n tasolla, hyväksymällä kunnianhimoisia energiansäästötavoitteita, optimoimalla nesteytetyn maakaasun ja kaasun varastointi-infrastruktuuria lähinnä alueellisen toimitusvarmuuden suhteen ja heijastamalla tämän EU:n lainsäädäntöön, mukaan luettuna kaasun toimitusvarmuutta koskeva asetus, jota on tarkistettava mahdollisimman pian;

53.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että olemassa oleva EU:n valtiontukea, energiaa, ympäristöä ja ilmastoa koskeva lainsäädäntö pannaan kaikilta osin täytäntöön; kehottaa erityisesti arvioimaan kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa ja siitä kuluttajille aiheutuneita hyötyjä; kehottaa poistamaan kolmannen energiapaketin poikkeukset ja vahvistamaan ja panemaan täytäntöön pikaisesti kunnianhimoiset eurooppalaista verkkoa koskevat koodit ja suuntaviivat;

54.

kehottaa komissiota osoittamaan asianmukaiset varat energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) ja korostaa, että sillä olisi oltava valtuudet rekrytoida lisää henkilöstöä, jotta on mahdollista panna täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön energiamarkkinoiden seuranta energiamarkkinoiden eheyden ja tarkasteltavuuden varmistamiseksi ja energiamarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetun asetuksen (REMIT-asetus) noudattamisen varmistamiseksi edellytyksenä EU:n energian sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle; toteaa, että ACER:n toimivaltuuksia olisi vahvistettava sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO), kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Kaasu-ENTSO) ja muiden olennaisten unionin elinten suhteen, jotta varmistetaan, että se voi täyttää sille voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä määritellyt tehtävät; katsoo, että viraston olisi toimittava yhdessä jakeluverkonhaltijoita edustavien yhdistysten, kuluttajajärjestöjen ja muiden kansalaisyhteiskunnan ryhmien kanssa;

55.

painottaa jälleen omistuksen eriyttämisen merkitystä kolmannessa energiapaketissa esitetyn mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan missä määrin kansalliset sääntelyviranomaiset seuraavat komission lausunnoissa kuvattujen edellytysten täyttymistä siirtoverkonhaltijoiden sertifioinnissa;

56.

pitää valitettavana, että Sähkö-ENTSO ja Kaasu-ENTSO ovat liian riippuvaisia kansallisten siirtoverkonhaltijoiden määrärahoista, mikä uhkaa vaarantaa niiden kyvyn toimia unionin tasolla;

57.

kehottaa komissiota lisäämään niiden sähköpörssien ja kaasukaupan keskusten markkinatoiminnan sääntelyä ja valvontaa;

58.

painottaa, että valmiusmekanismien yhteisvastuullisuuden vahvistamiseksi ja häiriönsietokyvyn parantamiseksi sekä kaasun että sähkön vienti on mahdollistettava kaikkina aikoina; panee tässä yhteydessä merkille, että nykyistä rajatylittävää siirtojärjestelmää haittaavat usein kansallisten siirto-operaattoreiden päätökset; kehottaa näin ollen ACER:a painottamaan kysymystä vuotuisessa markkinaseurantaa koskevassa kertomuksessaan;

59.

painottaa, että täysin toimivat energian sisämarkkinat eivät toteudu niin kauan kun on jäsenvaltioita, joiden sähköjärjestelmät ovat riippuvaisia kolmansien maiden toimijoista, ja korostaa, että on varmistettava Baltian maiden toiminnan synkronoiminen Manner-Euroopan verkkojen kanssa vuoteen 2025 mennessä;

60.

korostaa, että asianmukaisesti suunnitellun ja kipeästi kaivatun EU:n sähkömarkkinoiden tulevan mallin tavoitteena on oltava energiatoimitukset pitkällä aikavälillä takaavien investointien edistäminen ja markkinaperusteisempi ja verkon turvallisuuden kannalta optimoitu uusiutuvien energialähteiden yhdentäminen samalla, kun otetaan huomioon energian tarjonnan ja kysynnän muuttuva luonne, myös mikrotuotannon lisääntyvä hyödyntäminen, kysynnänohjaustekniikka sekä uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti kasvava osuus; panee tämän osalta merkille tarpeen ottaa käyttöön yhteisiä standardeja älykkäille verkoille, sillä niiden avulla varmistetaan energian vakaa tarjonta ja vapaa virtaus rajojen yli sekä lisätään energiaturvallisuutta; painottaa lisäksi merkitystä, joka älykkäiden verkkojen ja energian uusien varastointimahdollisuuksien kehittämisellä voi olla uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvattamisessa unionin tasolla ja sen varmistamisessa, että infrastruktuuria kehitetään uusiutuvien energialähteiden alueellisten keskusten yhteydessä;

61.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota sekä energiayhteisön sopimuspuolia ja energiayhteisön sihteeristöä keskittymään ponnisteluissaan yhteistä etua koskevien hankkeiden ja energiayhteisön etua koskevien hankkeiden edistämiseen tavoitteenaan luoda yhteiseurooppalainen sähkö- ja kaasuverkko, jossa voidaan välittää monista eri energialähteistä tuotettua sähköä kaikkialla EU:n alueella; katsoo, että tällä verkolla voidaan johtaa ylituotantoa alueille, joilta puuttuu sähköä, ja siten reagoida välittömästi toimitusten keskeytyksiin missä tahansa, korvata vuorokausi- ja sesonkivaihtelua, sisällyttää siihen uusiutuvia energialähteitä, varmistaa toimitusvarmuus ja edistää Euroopan energiamarkkinoita; katsoo, että hankkeiden hyväksyntä- ja lupaprosessien nopeuttamista ja nykyisten linjojen uudistamisen edistämistä olisi syytä harkita; painottaa lisäksi, että näissä ponnisteluissa on keskityttävä erityisesti nykyisistä energiasaarekkeista johtuvien ongelmien ratkaisemiseen;

62.

pitää myönteisenä 15. joulukuuta 2015 antamaansa päätöslauselmaa sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisesta ja Euroopan sähköverkon parantamisesta vuoteen 2020 mennessä;

63.

toteaa jälleen kerran sitoutuneensa saavuttamaan yhteenliitettävyyttä koskevan 10 prosentin tavoitteen unionin energian sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi ja pitää myönteisenä neuvoston ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen olisi oltava vähintään 15 prosenttia vuoden 2030 loppuun mennessä; tunnustaa, että on tärkeää saavuttaa myös yhteenliittämisen määrällinen tavoite varmistamalla olemassa olevan kansallisen ja rajat ylittävän infrastruktuurin käytettävyys, jotta voidaan varmistaa Euroopan energialähteiden tehokas käyttö ja aiempaa parempi toimitusvarmuus;

64.

painottaa, että on tärkeää varmistaa järkevä, vakaa ja ennakoitava sääntelykehys, joka tarjoaa mahdollisuuden pitkäaikaisiin sitoumuksiin ja on tarpeen uusien investointien keräämiseksi energiainfrastruktuuriin; kehottaa komissiota lyhentämään aikaa, jonka kuluessa hankkeet voidaan todeta yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi; painottaa, että älykkäiden jakeluverkkojen käyttöönottoa on helpotettava nopeutetuilla lupamenettelyillä sekä poliittisella tuella ja mukauttamalla sääntelykehyksiä verkko-operaattoreiden osalta siten, että tunnustetaan muuttuvat investointitarpeet ja kannustetaan investoimaan tieto- ja viestintätekniikkaan ja automatisointiin samalla kun laajennetaan perinteistä verkkoa;

65.

painottaa, että energiaunionin olisi myös edistettävä ”energiainvestointien unionin” kehittämistä ja varmistettava, että tulevina vuosina yksityisiltä ja julkisilta sijoittajilta saadaan Euroopan talouden piristämiseen tarvittavat yli yhden biljoonan euron investoinnit; toteaa, että tällainen ”energiainvestointien unioni” tarjoaa suursijoittajille sekä yksittäisille kuluttajille ja kansalaisille uusia mahdollisuuksia; toteaa, että investointivarmuus on ratkaiseva tekijä luotaessa toimintaympäristöä, joka helpottaa yksityisen rahoituksen käyttöä ja jossa tällaista rahoitusta hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla; painottaa, että tällainen vakaa kehys voidaan saavuttaa vain sellaisen vahvan hallintojärjestelmän avulla, joka takaa tasapuoliset toimintaedellytykset ja vakaan sääntelyn sekä edistää yksityisen sektorin luottamusta;

66.

korostaa, että strategisten infrastruktuurihankkeiden täytäntöönpanon on edistettävä energiavarmuuteen liittyviä keskipitkän ja pitkän aikavälin tekijöitä ja oltava täysin sopusoinnussa hiilestä irtautumista koskevien EU:n pitkän aikavälin sitoumusten ja EU:n ympäristö- ja muun lainsäädännön kanssa;

67.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita suhtautumaan naapurialueita yhdistäviin pienimuotoisempiin kaasun ja sähkön yhteenliitäntöihin samalla vakavuudella kuin suurempiin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään tiivistä yhteistyötä alueviranomaisten kanssa näiden yhteenliitäntöjen kehittämisessä;

68.

toteaa, että on tärkeää yhdistää energian kysynnän ja tarjonnan suunnittelu unionin energian sisämarkkinoiden tasolla ja asettaa etusijalle kysynnän vähentäminen ja hajautetut ratkaisut, jotta toimitusvarmuus on kustannuksiltaan optimaalista ja vältetään tarpeettomat tai ylimitoitetut infrastruktuuri-investoinnit ja hukkakustannukset;

69.

katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi harkittava erityisiä aloitteita jakeluverkonhaltijoihin liittyvien investointien edistämiseksi, ja myös rahoitusvälineiden avulla, kun otetaan huomioon vanhenevia ja riittämättömiä jakeluverkkoja koskevat valtaisat investointitarpeet ja se, että suurin osa uusiutuvista energialähteistä on liitetty jakeluverkkoon; suosittelee painokkaasti jäsenvaltioille tällaisten investointien asettamista etusijalle;

70.

kehottaa komissiota selventämään, miten se aikoo käyttää 315 miljardin euron investointisuunnitelmaa yhdistettynä nykyisiin rahastoihin maksimoidakseen Euroopan strategisten investointien rahaston vipuvaikutusta ja rahoittaakseen energiaunionin loppuunsaattamisen edellyttämiä infrastruktuureja ja hankkeita;

71.

katsoo, että vahvistettu alueellinen yhteistyö ja politiikan koordinointi on olennainen vaihe EU:n laajuisten energiamarkkinoiden yhdentymisen edistämiseksi; tukee siksi alueellisia toimia sekä jäsenvaltioiden että energiayhteisön sopimuspuolten kesken, jotta voitaisiin taata toimitusvarmuus ja vauhdittaa markkinoiden yhdentymistä, mukaan luettuina alueellisten keskusten edelleen kehittäminen markkinoiden likviditeetin lisäämiseksi etenkin Keski- ja Itä-Euroopan alueella; painottaa, että tällaisilla yhteistyömekanismeilla voitaisiin tehostaa poliittista yhteistyötä ja yhteistyötä energiamarkkinoilla sekä helpottaa yhteisten päätösten tekoa alueiden keskeisiä kaasuinfrastruktuureja koskevista investoinneista; katsoo, että muun muassa energian varastoinnin, nesteytetyn maakaasun ja yhteenliitäntöjen tarjousmenettelyjen kaltaisia aiheita koskevaa osaamista ja tietoa voidaan kehittää yhdessä; tunnustaa sähköpörssien suuren merkityksen likvidien, avointen ja turvallisten energiakauppojen edistämisessä; painottaa rajat ylittäviin hankkeisiin liittyvää potentiaalia EU:n laajuisten ratkaisujen edistäjänä;

72.

tukee ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden energiajärjestelmien yhdentämistä alueellisen lähestymistavan avulla tulevassa energiaunionissa;

73.

korostaa, että alueellisen yhteistyön lisäämisellä voidaan edistää energiaturvallisuutta, parantaa infrastruktuurisuunnittelua varmistamalla uusiutuvien energialähteiden sisällyttämiskustannusten optimointi ja vähentää kuluttajille koituvia kustannuksia;

74.

suhtautuu myönteisesti komission alueellisen yhteistyön edistämiselle antamaan merkitykseen; kehottaa komissiota tutkimaan ja selvittämään EU:n sähkö- ja kaasuverkkoa (ja -markkinoita) koskevan EU:n yhteistyön parhaan mahdollisen laajuuden; huomauttaa, että joissakin tapauksissa jäsenvaltiot pystyvät itse parhaiten määrittämään, mikä on niiden alueilla tarpeen, kun taas muissa tapauksissa EU:sta ohjattu yhteistyö tuo selkeää lisäarvoa; huomauttaa kuitenkin, että tietyissä tapauksissa on havaittu, että jäsenvaltioiden ryhmä on yhteisiä haasteita koskevalla kauaskantoisella alueellisen tason yhteistyöllä saavuttanut tuloksia tavallista nopeammin, esimerkiksi viidenvälisessä energiafoorumissa; on komission kanssa samaa mieltä siitä, että olemassa olevat alueelliset järjestelyt voivat toimia mallina koko EU:lle;

75.

kehottaa komissiota esittämään makroalueellista markkinayhteistyötä koskevan hallintorakenteen, jossa myös Euroopan parlamentilla ja kansallisilla parlamenteilla on rooli; katsoo, että tämän alueellisen hallinnon olisi perustuttava olemassa oleviin aluetason maantieteellisiin ja markkinoilla toimiviin yhteisöihin, jotta voidaan optimoida kustannukset mahdollisimman hyvin, etenkin i) Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaan (BEMIP), ii) Kaakkois-Euroopan koordinointialoitteisiin, iii) laajennettuun viidenväliseen energiafoorumiin ja iv) Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloitteeseen; korostaa, että ACER:n roolia on vahvistettava tässä yhteydessä;

76.

kehottaa komissiota toteuttamaan kustannusten optimointia koskevia selvityksiä, joissa arvioidaan ja lasketaan alueellisen yhteistyön hyötyjä mainituilla alueilla; katsoo, että komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden olisi selvitysten perusteella yhdessä kehitettävä ja toteutettava suunnitelmia näiden makroalueiden perustamista varten;

77.

kehottaa komissiota kannustamaan ja tukemaan alueellisia yhteistyöhankkeita sellaisten sähkön- ja kaasunjakeluverkonhaltijoiden kesken, jotka ovat varmaa, kilpailukykyistä ja kestävää energiaa koskevien haasteiden ytimessä, sallimalla tuen paikallisesti tuotetulle ja erityisesti uusiutuvalle energialle ja teknisistä muutoksista selviämiselle (älykkäät verkot, älykkäät mittarit jne.) sekä uusille tuotanto- ja kulutustavoille (sähköajoneuvot jne.);

78.

kehottaa komissiota edistämään EU:n alueiden välillä (alueet, paikallisyhteisöt, kaupungit jne.) keskustelua energiahankkeista, jotta luottamushenkilöt ja kansalaiset saisivat tietoa asiasta ja toimisivat yhdessä;

79.

pyytää kehittämään yhdentyneitä ja kilpailulle avoimia alueellisia sähkö- ja kaasumarkkinoita, jotka kattavat unionin kaikki alueet ja joilla varmistetaan energiajärjestelmän riittävyys ja joustavuus; pyytää, että komissio torjuisi päättäväisesti ja avoimesti kaikkea protektionistista ja kilpailunvastaista toimintaa sekä markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteitä; korostaa, että on tärkeää varmistaa vakaat kansalliset sääntelykehykset, puuttua hallinnollisiin esteisiin ja virtaviivaistaa kansallisia hallinnollisia menettelyjä sekä taata kansalaisiin perustuville hankkeille tasapuoliset toimintaedellytykset;

80.

toteaa, että sisämarkkinoiden tasapainottamiseksi investointeja on tehtävä yhteenliitäntöjen lisäksi myös muun muassa kansallisiin sähköverkkoihin, fossiilisella polttoaineella toimiviin voimalaitoksiin, joihin on jälkiasennettu hiilidioksidin talteenottotekniikka ja uusiin ydinvoimaloihin jäsenvaltioissa, jotka haluavat niin tehdä, vähähiilisen peruskuormitustehon kriittisenä lähteenä, varastointikapasiteettiin, kuten nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaaleihin ja älykkäisiin energiaverkkoihin sekä joustavaan tuotantoon, jotta selviydytään lisääntyvästä uusiutuvan ja jakeluun tarkoitetun energian tuotannosta;

81.

korostaa, että on luotava oikeudellinen kehys, jolla kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia lisätään ja heistä tehdään aktiivisia markkinoihin osallistujia investoijina, tuottajina ja sidosryhminä, kehittämällä dynaamista hinnoittelua ja avaamalla markkinoita toimitus- ja kysyntäpuolen lähteille; toteaa, että kansalaisten osallistumista voidaan lisätä muun muassa kuluttajien taloudellisen osallistumisen, energiaosuuskuntien ja energian mikrotuotannon ja -varastoinnin ja oman kulutuksen avulla sekä hajauttamalla energiatoimituksia, ottamalla käyttöön älykkäisiin sähköverkkoihin perustuvia energiajärjestelmiä, kuten älykkäitä mittareita, tehostamalla kilpailua vähittäismarkkinoilla ja maksimoimalla hintojen läpinäkyvyyttä ja joustavuutta ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksia;

82.

korostaa, että tuottajakuluttajia, jotka tarjoavat verkon ja varastointikapasiteettia, olisi palkittava ja että heitä pitäisi kannustaa kuluttamaan omaa ympäristöystävällisesti tuotettua sähköään ilman seuraamuksia; huomauttaa, että tällaisilla aloitteilla voitaisiin edistää kilpailukykyisempiä ja paremmin toimivia sisämarkkinoita, mikä puolestaan voisi auttaa edistämään paikallisyhteisöjen sopeutumiskykyä, luoda paikallisia työpaikkoja ja pienentää kuluttajien energialaskuja sekä auttaa käsittelemään energiaköyhyyden ja eräiden kuluttajien haavoittuvan aseman kaltaisia vakavia sosiaalisia ongelmia; pyytää komissiota keräämään vaikutustenarviointeja ja parhaita käytäntöjä kansallisella tasolla energiaköyhyyden torjumiseksi toteutetuista toimenpiteistä ja varmistamaan, että asiaankuuluva EU:n elin keskittää kyseiset parhaat käytännöt ja edistää niitä; korostaa, että on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta voidaan taata tietosuoja markkinoille suoraan osallistuville kuluttajille;

83.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan paikallisten ja alueellisten uusiutuvien energialähteiden ja paikallisten ja alueellisten jakeluverkkojen ja kaukolämpöverkkojen kehittämistä ja laajentamista politiikoilla, joilla torjutaan nykyisiä esteitä ja edistetään markkinoiden muutosta; kehottaa komissiota ehdottamaan suuntaviivoja energian omaan käyttöön tarkoitetusta tuotannosta, jotta voidaan edistää sen käyttöä ja suojella kuluttajien oikeuksia;

84.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa ja mikrotuotantoa uusiutuvan energian järjestelmillä, jotka kohdistetaan heikoimmassa asemassa oleviin kuluttajiin;

85.

kehottaa komissiota liittämään paikalliset toimijat EU:n energiapolitiikkaan ja antamaan ehdotuksen hajautettujen neuvonta- ja valmiuksienkehittämiskeskusten perustamisesta, jotta paikallisviranomaisia voidaan varustaa ja tukea toimimaan energiantoimittajien kanssa yhdenvertaisesti ja tukemaan paikallisen energiantuotannon kehittämistä osuuskuntien, paikallisesti perustettujen yritysten ja kuntien viranomaisten avulla;

86.

korostaa, että on saatava esiin parhaat paikalliset käytännöt ja edistettävä niiden leviämistä unionissa, jotta paikalliset toimenpiteet voidaan yhdistää entistä paremmin EU:n politiikkaan ja jotta energiahankkeissa voidaan käsitellä paikallista hyväksyttävyyttä koskevia haasteita; ehdottaa alueiden eurooppalaisen foorumin perustamista;

87.

katsoo, että kaikkien EU:n kuluttajien on hyödyttävä yhdenvertaisesti kaasun ja sähkön sisämarkkinoista; painottaa tämän vuoksi, että markkinoiden yhdentymisen ja yhteenliitäntöjen puutteesta johtuvia nykyisiä hintaeroja kansallisten markkinoiden välillä ei pidä enää hyväksyä; kehottaa komissiota ehdottamaan nopeasti toimenpiteitä hintojen lähentämiseksi ja markkinoiden yhdentämiseksi kaikkialla unionissa;

88.

korostaa markkinoiden yhdentymisen myönteistä vaikutusta sähköalan tukkuhintoihin ja mahdollisesti kuluttajahintoihin; katsoo, että sähkömarkkinarakenteen tarkistamisessa on yhdistettävä paremmin toisiinsa tukku- ja vähittäismarkkinat, pyrittävä poistamaan vähittäis- ja tukkumarkkinoiden esteitä ja tarjoamaan kuluttajille mahdollisuus valita energiantoimittaja;

89.

katsoo, että energian vähittäismarkkinoita tarkistettaessa on harkittava vakavasti lisätoimenpiteitä kuluttajien suojelemiseksi; katsoo, että tällaisia toimenpiteitä ovat yhteissiirtymäjärjestelyihin rohkaiseminen ja niiden edistäminen, sen vaatiminen, että energialasku on vertailukelpoinen kilpailijan laskun kanssa aiempien kulutustottumusten perusteella, sen vaatiminen, että toimittajat soveltavat asiakkaisiin automaattisesti halvinta mahdollista tariffiaan, sekä sen varmistaminen, että standardoituja tariffeja on rajallinen ja helposti keskenään vertailtava määrä;

90.

kehottaa komissiota säilyttämään mahdollisuuden hintasääntelyyn ja tariffirakenteiden standardoimiseen sen laatiessa etenemissuunnitelmaansa hintasääntelystä luopumiseksi asteittain, jos näillä pyritään rajoittamaan markkinoita häiritseviä monopolivoittoja ja satunnaisia voittoja haavoittuvien kuluttajien suojelemiseksi tai kilpailevien toimittajien tariffien vertailun helpottamiseksi;

91.

kehottaa komissiota seuraamaan energian loppuhintojen kehitystä Euroopassa mukaan lukien verot, maksut, tuet ja muut mahdolliset piilokustannukset, jotta voidaan määrittää toimia, joilla voidaan laskea näitä hintoja;

92.

muistuttaa, että 5. helmikuuta 2014, 26. marraskuuta 2014 ja 14. lokakuuta 2015 antamissaan päätöslauselmissa Euroopan parlamentti vaati vuodeksi 2030 kolmea sitovaa energia- ja ilmastotavoitetta ja etenkin 40 prosentin energiatehokkuutta; korostaa, että vuoden 2020 jälkeisten EU:n energiatehokkuustavoitteiden pitäisi olla sitovia ja ne pitäisi panna täytäntöön yksittäisten kansallisten tavoitteiden avulla: kehottaa komissiota kehittämään erilaisia vuotta 2030 koskevia energiatehokkuusskenaarioita myös parlamentin määrittämällä 40 prosentin tasolla; vaatii neuvostoa, joka vaati vähintään 27 prosentin EU:n laajuista tavoitetta tarkistamaan sitä ylöspäin parlamentin hyväksymän tavoitteen mukaisesti;

93.

toteaa, että energiatehokkuuden kunnianhimoinen ja saavuttamiskelpoinen parantaminen koheesion, solidaarisuuden ja kustannustehokkuuden pohjalta voisi lisätä ratkaisevasti energiaturvallisuutta, parantaa kilpailukykyä, lisätä työpaikkoja ja kasvua, auttaa pitämään kuluttajahinnat alhaisina ja torjumaan energiaköyhyyttä sekä helpottamaan ilmasto- ja energiatavoitteiden savuttamista;

94.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti energiatehokkuus ensin -periaatetta; panee merkille, että Kansainvälisen energiajärjestön mukaan energiatehokkuuteen investoiminen takaa parhaan tuoton investoinnille kaikissa energiavaroissa; korostaa, että energiatehokkuuden parantumisella, erityisesti rakennusten energiahäviöiden vähenemisellä, on ratkaisevan tärkeä vaikutus EU:n energiatuonnin vähentämiseen kolmansista maista, koska 61 prosenttia Euroopan unioniin tuodusta kaasusta käytetään rakennuksissa, pääasiassa lämmitykseen; kehottaa siksi käsittelemään energiatehokkuus- ja infrastruktuurihankkeita keskeisinä investointeina ja kohtelemaan kyseisiä toimenpiteitä yhdenvertaisesti uuteen tuotantokapasiteettiin tehtävien investointien kanssa;

95.

korostaa, että energiatehokkuuden parantuminen vähentää sekä kotitalouksien ja yritysten energialaskuja että vähentää huomattavasti EU:n riippuvuutta tuonnista kolmansista maista; korostaa, että vuoteen 2020 mennessä energiatehokkuustoimien ansiosta on mahdollista luoda kaksi miljoonaa työpaikkaa, erityisesti rakennusalalla, sillä sen osuus EU:n energian kokonaiskysynnästä on 40 prosenttia; korostaa, että energiatehokkuuden parantuminen täydentää energiatoimitusten monipuolistumisen tarvetta;

96.

kehottaa komissiota määrittämään ja poistamaan energiatehokkuustoimien jäljellä olevat esteet ja kehittämään todelliset energiatehokkuusmarkkinat, jotta edistetään parhaiden käytäntöjen siirtämistä ja varmistetaan tuotteiden ja ratkaisujen saatavuus kaikkialla unionissa, jotta luodaan todelliset energiatehokkuustuotteiden ja -palvelujen sisämarkkinat;

97.

korostaa, että on välttämätöntä lisätä sekä rakennusten kunnostusten perusteellisuutta että parantaa kunnostuksen vauhtia ja lisätä kestävien energialähteiden käyttöä lämmityksessä ja jäähdytyksessä oikeiden kannustimien avulla energian kysynnän vähentämiseksi; suosittelee jatkamaan rakennusten energiatehokkuusvaatimusten lisäämistä ottaen huomioon tekniset innovaatiot ja kannustaen niihin – erityisesti rakennustietojen mallintamisen ja rakennustuotteiden elinkaaren aikaisen vaikutuksen simuloinnin käytön julkisissa hankinnoissa; suosittelee lisäksi, että jatketaan tuen antamista lähes nollaenergiarakennusten rakentamiseksi tärkeänä lisätoimenpiteenä energiaomavaraisuuden sekä kestävän ja turvallisen energiajärjestelmän varmistamiseksi;

98.

korostaa, että teollisuuden tähän mennessä energiatehokkuuden parantamiseen tekemät investoinnit on tunnustettava ja otettava asianmukaisesti huomioon keskusteltaessa energiatehokkuudesta EU:ssa;

99.

katsoo, että teollisuus tarvitsee selkeitä signaaleja poliittisilta päätöksentekijöiltä, jotta EU:n energiatavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tehdä tarvittavat investoinnit; korostaa siksi, että tarvitaan kunnianhimoisia tavoitteita ja sääntelypuitteita, joilla edistetään innovointia luomatta tarpeettomia hallinnollisia rasituksia, jotta energiatehokkuutta voidaan edistää parhaalla mahdollisella tavalla kansallisella tasolla;

100.

katsoo, että energiatehokkuutta koskeviin tavoitteisiin on pyrittävä samanaikaisesti energiaa ja ilmastoa koskevien tavoitteiden kanssa ja että niiden on vahvistettava EU:n talouden kilpailukykyä suhteessa sen suurimpiin kauppakumppaneihin;

101.

korostaa, että energiatehokkuutta koskevaa nykyistä lainsäädäntöä, rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi ja energiatehokkuutta koskeva direktiivi mukaan luettuina, on tarkistettava samalla, kun kyseinen lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa, jotta voidaan helpottaa kansallisten tavoitteiden saavuttamista ja täydentää ilmasto- ja energiapolitiikassa jo nyt toteutettavia vuoteen 2020 jatkuvia toimia; kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuutta koskevaa EU:n lainsäädäntöä vuoteen 2015 mennessä energiaunionia koskevan puitestrategian liitteessä esitetyn mukaisesti;

102.

korostaa EU:n energiamerkin merkitystä lisättäessä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia ja annettaessa heille täsmällistä, asiaankuuluvaa ja vertailukelpoista tietoa energiaan liittyvien tuotteiden energiatehokkuudesta; korostaa tarvetta tarkistaa energiamerkkiä, jotta helpotetaan entisestään kuluttajien energiatehokkaita valintoja ja kannustetaan valmistamaan energiatehokkaita tuotteita;

103.

painottaa ekologisen suunnittelun menestystä ja mahdollisuuksia parantaa edelleen tuotteiden energiatehokkuutta ja energiankulutusta kotitalouksien energiamenojen ja energiankulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön lisää täytäntöönpanotoimenpiteitä ottaen samalla huomioon resurssitehokkuutta koskevan laajemman toimintasuunnitelman ja tarkistamaan olemassa olevia toimia niiden asianmukaisuuden varmistamiseksi;

104.

ottaa huomioon paikallisviranomaisten, yritysten ja kansalaisten olennaisen roolin energiaomavaraisuuden turvaamisessa, joka perustuu energiatehokkuuden lisäämiseen parantamalla kaupunkisuunnittelua, kehittämällä energiaa koskevaa internet-teknologiaa sekä tieto- ja viestintäteknologiaa, käyttämällä älykkäitä verkkoja, kysyntäpuolen energianhallintaa, yhteistuotantoa, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuuria ja lämpöpumppusovelluksia sekä omaan käyttöön tarkoitettua tuotantoa ja ottamalla käyttöön, nykyaikaistamalla ja laajentamalla kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmiä; korostaa tarvetta kannustaa kansalaisten aloitteita, kuten osuuskuntiin tai yhteisöihin perustuvia uusiutuvaa energiaa koskevia hankkeita, edistää yhteyksiä kansalaisten ja energiapalveluyritysten välillä, kannustaa käyttämään aiempaa aktiivisempia ja ympäristön kannalta kestäviä liikkumistapoja, kehittää ja panna täytäntöön älykkäitä kaupunkeja koskevia ratkaisuja, ottaa käyttöön tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan jakeluinfrastruktuurin, tukea kaupunkien ekologista liikkuvuutta ja edistää rakennusten kunnostamista ja eristämistä, myös yhtenäisellä eristeellä; ehdottaa kaikkien monitasohallinnon kumppanien yhteen saattamista toiminnallisessa rajapinnassa ja kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen aktiivista sisällyttämistä toimintaan;

105.

asettaa ehdottomasti etusijalle rahoitusvälineiden ja innovatiivisten mallien kehittämisen julkisen rahoituksen saamiseksi liikkeelle ja yksityisen rahoituksen houkuttelemiseksi paikallisella, kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla tukemaan investointeja rakennusten kunnostamisen kaltaisilla keskeisillä energiatehokkuuden aloilla samalla, kun kiinnitetään asiaankuuluvaa huomiota pitkän aikavälin investointien erityispiirteisiin; korostaa tässä suhteessa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) sekä Euroopan investointipankin (EIB) hallinnoiman Euroopan strategisten investointien rahaston roolia ja toteaa, että kansallisten kehityspankkien on oltava mukana täysimääräisesti; myöntää, että näitä välineitä täydentämään tarvitaan kohdennettua teknistä tukea; korostaa tarvetta varmistaa energiatehokkuusohjelmien kustannustehokkuus julkisissa rakennuksissa; kehottaa komissiota ottamaan kaikki nämä tekijät huomioon kehittäessä aloitetta älykkäiden rakennusten älykkäästä rahoituksesta;

106.

katsoo, että monet erilaiset EU:n rahastot, joista rahoitetaan energiatehokkuuden parannuksia, olisi kohdennettava paremmin, ja niiden ensisijaiseksi tavoitteeksi olisi otettava parannusten tekeminen heikossa asemassa olevien pienituloisten kuluttajien keskuudessa ja rakennuksen omistajan ja vuokralaisen tai omistajien kesken jaettuja kannustimia koskevan kysymyksen käsittely;

107.

kehottaa komissiota kuulemaan asianosaisia teollisuudenaloja sekä kansallisia, alueellisia ja paikallisia sidosryhmiä ja yksilöimään energiatehokkuuden rahoitusta koskevat parhaat käytännöt EU:ssa ja sen ulkopuolella ja sen jälkeen sisällyttämään rahoitusta ja innovatiivisia rahoitusmekanismeja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkiin, Euroopan investointipankkiin ja muihin EU:n rahastoihin;

108.

korostaa, että uuden energiakulttuurin kehittäminen on olennaisen tärkeää energiatehokkuutta ja ilmastonmuutosta koskevien tavoitteiden saavuttamisessa; kehottaa jäsenvaltioita valistamaan nuorempaa sukupolvea soveltuvien koulutusmoduulien avulla kouluissa uuden energiankuluttajan käytöksen luomiseksi;

109.

muistuttaa, että Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2014 sovittuihin ”ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin 2030” kuuluu sitoutuminen siihen, että kotimaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään ainakin 40 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna, ja tämä muodostaa perustan energiaunionin hiilestä irtautumiselle; toteaa, että kyseisellä päätöksellä annetaan kaikkein kunnianhimoisin panos kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin, joiden tavoitteena on saada aikaan sitova ilmastosopimus Pariisissa joulukuussa 2015 pidettävässä YK:n ilmastonmuutossopimuksen (UNFCCC) osapuolten kokouksessa (COP 21);

110.

tähdentää, että COP 21:ssä on päästävä kattavaan, kunnianhimoiseen ja sitovaan sopimukseen, jolla annetaan vahvat takeet siitä, että maailmanlaajuinen keskimääräinen lämpötilan nousu jää alle kahden celsiusasteen esiteolliseen aikaan verrattuna, ja johon sisältyy kokonaisvaltainen, vakaa ja yhteinen avoimuus- ja vastuuvelvollisuusjärjestelmä, joka kattaa seurannan, raportointivelvoitteet sekä tehokkaan ja vaikuttavan ehtojen noudattamista koskevan järjestelmän; katsoo, että vuoden 2020 jälkeiseen kansainväliseen ilmastojärjestelyyn olisi sisällytettävä säännöksiä, joilla mahdollistetaan kunnianhimoisemmat pyrkimykset, tuetaan kustannustehokkaita hillitsemistoimia ja tarjotaan mahdollisuuksia suojata ympäristön koskemattomuutta ja kestävää kehitystä; korostaa, että maailman suurimmilta saastuttajilta on saatava vahvat sitoumukset päästöjen vähentämisestä; korostaa EU:n diplomatian keskeistä roolia ilmasto- ja energiakysymyksissä;

111.

muistuttaa, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen ei takaa sitä, että merkittävät kielteiset ilmastovaikutukset voidaan välttää; korostaa, että maailman hiilidioksidipäästöt on lopetettava vähitellen vuoteen 2050 mennessä tai pian sen jälkeen, jotta pysytään kustannustehokkaalla päästövähennyspolulla, joka on lämpötilan nousun pitämistä alle kahden celsiusasteen koskevan tavoitteen mukainen;

112.

katsoo, että energian kustannukset huomioon ottaen uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on oleellista energiaunionin kannalta; painottaa uusiutuvien energialähteiden ratkaisevaa merkitystä energiaturvallisuuden ja poliittisen ja taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisessa energiantuonnin kysyntää vähentämällä; painottaa uusiutuvien energiamuotojen keskeistä roolia ilmanlaadun parantamisessa sekä työpaikkojen ja kasvun luomisessa; katsoo, että uusiutuvat energialähteet tuottavat luotettavaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa, ja niillä on tärkeä roolinsa EU:n johtoaseman saavuttamisessa vihreän talouden ja uusien teollisuudenalojen ja teknologioiden kehittämisessä; korostaa, että nykyisistä sähkömarkkinoista olisi siksi tehtävä dynaamisempia ja joustavampia, jotta niihin voidaan sisällyttää erilaisia energialähteitä; kiinnittää huomiota siihen, että uusiutuvan energian tuotantokustannukset ovat pienentyneet merkittävästi viime vuosina; tähdentää rajat ylittävien infrastruktuurien kehittämisen sekä sellaisen tutkimuksen ja kehittämisen laajentamisen merkitystä, jolla kehitetään älykkäämpiä energiaverkkoja ja uusia energian varastointiratkaisuja sekä joustavia tuotantoteknologioita uusiutuvien energialähteiden liittämiseksi järjestelmään;

113.

pitää myönteisenä komission pyrkimystä tehdä Euroopan unionista maailman johtava uusiutuvan energian käyttäjä; kehottaa komissiota esittämään asiasta operatiivisen ja toimintakelpoisen strategian; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota turvaamaan uusiutuvia energialähteitä koskevien sääntelykehysten avoimuuden, johdonmukaisuuden, vakauden ja jatkuvuuden ja välttämään taannehtivia muutoksia investointien taloudellisiin ehtoihin, jotta voidaan vahvistaa sijoittajien luottamusta ja edistää uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöönottoa EU:n kaikilla alueilla; korostaa, että tukijärjestelmiä on koordinoitava entistä paremmin noudattaen komission ohjeita uusiutuvan energian tukijärjestelmien suunnittelusta, jotta vältetään mahdolliset markkinoiden vääristymät ja varmistetaan uusiutuvien energialähteiden tehokas tuki; korostaa, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tarvitaan energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin ja älykkääseen infrastruktuuriin investoimisen kannalta otolliset markkinaolosuhteet; painottaa, että EU:n olisi optimoitava markkinapohjaiset välineet, joilla edistetään Euroopan energialähteitä keinona varmistaa, että energia-alan muutos toteutetaan mahdollisimman kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti;

114.

korostaa kuitenkin, että EU:n on varmistettava kansallisten tuki- ja valtiontukijärjestelmien osalta tasavertaiset sisäiset toimintaedellytykset, jotka eivät kohtuuttomasti vahvista vakiintuneiden teknologioiden ja toiminnanharjoittajien määräävää markkina-asemaa, jotta energiajärjestelmiämme voidaan muuttaa; suhtautuu myönteisesti 10. lokakuuta 2014 annettuun EU:n energiatukia ja -kustannuksia koskevaan komission kertomukseen ja kehottaa komissiota päivittämään kertomusta vuosittain, jotta voidaan tunnistaa lisävaroja tarvitsevat sektorit ja alueet sekä sektorit, jotka ovat tukien seurauksena kokeneet markkinoiden vääristymistä;

115.

korostaa tarvetta poistaa ympäristön kannalta haitalliset tuet, jotka on tunnistettava ja poistettava asteittain kiireellisesti, sillä niihin tuhlautuu niukkoja julkisia varoja, joita käytetään ensin saastuttavien käytäntöjen tukemiseen ja sen jälkeen ympäristön puhdistamiseen;

116.

korostaa, että siirtyminen kilpailukykyiseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, jotka liittyvät uusiin työpaikkoihin, innovointiin, kasvuun sekä yritysten ja kotitalouksien energiakustannusten pienentämiseen; toteaa kuitenkin, että nämä mahdollisuudet voivat toteutua ainoastaan komission, jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten sekä kansalaisten ja teollisuuden tiiviin yhteistyön kautta, joka johtaa kaikkein tehokkaimpiin kannustimiin ja sääntelyyn; panee merkille, että oikein tehtynä hiilestä irtautumisen ei pitäisi johtaa energiakustannusten nousuun, energiaköyhyyteen, teollisuuden vähenemiseen Euroopassa eikä työttömyyden lisääntymiseen; vaatii siksi ottamaan työmarkkinaosapuolet aktiivisesti mukaan arvioimaan niitä sosiaalisia vaikutuksia, joita kestävään energiaunioniin siirtymisellä olisi; korostaa, että EU:ssa tarvitaan siksi unionin laajuista ja samalla markkinapohjaista ja teknologisesti neutraalia politiikkaa, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvä lainsäädäntö ja EU:n tavoitteet ja jonka avulla saavutetaan tavoitteet aiheuttamalla mahdollisimman vähän kustannuksia yhteiskunnalle;

117.

muistuttaa, että aurinkosähköalan on oltava EU:n teollisuuspolitiikan keskiössä, jotta voidaan vastata kasvavien maailmanmarkkinoiden kysyntään, sillä aurinkosähkökennoja ja -moduuleja valmistetaan bulkkitavarana nykyään unionin ulkopuolella, lähinnä Kiinassa; painottaa, että EU:n on osallistuttava täysimääräisesti tähän uuteen investointikierrokseen säilyttääkseen johtoasemansa tutkimuksen ja kehittämisen alalla, koneteollisuudessa ja muutamilla muilla segmentillä, kuten inverttereiden ja järjestelmien tasapainon alalla, ja noustakseen uudelleen johtoasemaan laitetuotannon (kennot ja moduulit) alalla; katsoo, että EU:n olisi asetettava tavoitteeksi se, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia kennoista ja moduuleista EU:n markkinoilla on valmistettu unionissa;

118.

tunnustaa uusiutuvan energian lisääntymisen hyödyt lämpömarkkinoilla erityisesti rakennuksissa; korostaa lämpöinfrastruktuurin ja -varastoinnin joustavuuden lisäämistä helpotettaessa satunnaisten uusiutuvien energialähteiden yhdistämistä varastoimalla energiaa lämmön muodossa; muistuttaa, että energiavarmuutta voidaan lisätä kehittämällä kaukolämpö-/kaukojäähdytysverkkoja, jotka ovat ihanteellinen keino integroida kestävä lämpö kaupunkeihin suuressa mittakaavassa, koska niillä voidaan samanaikaisesti siirtää monista lähteistä saatua lämpöä eivätkä ne ole riippuvaisia mistään yksittäisestä lähteestä;

119.

kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot edellyttävät uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja kunnostetuissa rakennuksissa ja että uusiutuvan energian hankkeet hyötyvät nopeista hallinnollisista ja verkkoonliittämismenettelyistä, etenkin panemalla täytäntöön direktiivin 2009/28/EY 13 artiklan 4 kohta ja 1 kohdan f alakohta ja 4 kohta sekä direktiivin 2009/72/EY 7 artiklan 3 kohta; kehottaa komissiota asiaa koskevan lainsäädännön tarkistamisen yhteydessä lisäämään uusiutuvan energian järjestelmillä varustettujen rakennusten määrää, edellyttämään keskitettyjä hallinnollisia menettelyjä pienimuotoisille uusiutuvan energian hankkeille ja yksinkertaistettuja ilmoitusmenettelyjä uusiutuvan energian tuotantolaitoksille, joiden koko tuotanto kuluu omaan toimintaan, ja luomaan kehyksen innovatiivisia verkkoonliittämisjärjestelyjä sekä verkkopalvelujen kauppaa varten jakeluverkon tasolla;

120.

kehottaa komissiota hyväksymään EU:n lämmitys- ja jäähdytysstrategian, jossa määritellään kaikki asumisen, kaupallisella ja teollisella aloilla riippuvuuden vähentämiseksi tarvittavat toimet ja synergiat samalla, kun sillä edistetään EU:n energia- ja ilmastotavoitteita, saavutetaan energiasäästöjä, vahvistetaan EU:n talouden kilpailukykyä, piristetään kasvua ja työpaikkojen luomista sekä kannustetaan järjestelmäinnovaatioihin; painottaa, että tämän lämmitys- ja jäähdytysstrategian olisi koskettava kaikkia viittä energiaunionin ulottuvuutta;

121.

korostaa, että vesivoima on tärkeä uusiutuva ja turvallinen oma energialähde, jonka osuus Euroopan koko sähköntuotannosta on 11 prosenttia; korostaa, että vesivoima on siksi edelleen tärkeässä asemassa sähköntuotannossa ja -varastoinnissa ja se edistää merkittävästi Euroopan talouden hiilestä irtautumista ja vähentää EU:n riippuvuutta ulkoisista energialähteistä;

122.

kehottaa keskittymään erityisesti merten uusiutuviin energialähteisiin sinistä taloutta koskevan komission tiedonannon mukaisesti, sillä kyseisellä alalla on runsaasti potentiaalia, mutta sen asema ei ole yhtä vakiintunut kuin muilla uusiutuvan energian aloilla;

123.

panee merkille, että liittämällä järjestelmään yhä enemmän EU:ssa tuotettua biokaasua voitaisiin lisätä energiavarmuutta; korostaa, että tätä varten on ylläpidettävä olemassa olevaa kaasuinfrastruktuuria;

124.

toteaa, että kestävän metsänhoidon tuottamalla biomassalla voitaisiin edistää vuoteen 2030 ulottuvien puitteiden ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamista;

125.

toteaa, että EU:n nykyistä biopolttoainepolitiikkaa on arvosteltu laajasti sen vuoksi, että siinä ei oteta huomioon epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä, joita saattaa syntyä, kun olemassa oleva maataloustuotanto siirretään luonnonvaraiselle maalle sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella;

126.

katsoo, että EU:n energiaturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi noudatettavalla kestävällä lähestymistavalla ei saisi laajentaa maassa kasvatettujen biopolttoaineiden käyttöä ja että ajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantaminen, kuljetuksen kysynnän vähentäminen, voimaperäisen karjankasvatuksen vähentäminen sekä sellaisista jätteistä ja jäännösmateriaalista, jotka eivät aiheuta lisää maankäytön muutoksia, tuotettujen biopolttoaineiden käytön lisääminen ovat parempia vaihtoehtoja;

127.

painottaa, että on tuettava sellaisia hankkeita ja investointeja, joissa jätehiiltä käytetään vähähiilisiä kemikaaleja ja kehittyneitä biopolttoaineita tuottavana hyödykkeenä (eli käytetään mikrobeja, joita kasvatetaan runsaasti hiiltä sisältävissä jätekaasuissa, jotka siten muuttuvat polttoaineiksi ja kemikaaleiksi, joilla korvataan fossiilisilla luonnonvaroilla tuotetut polttoaineet ja kemikaalit (tai ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet)), ja vähennetään siten teollisten prosessien, kuten teräksen valmistuksen, tuottamia päästöjä ja saasteita;

128.

korostaa, että aidossa kiertotaloudessa jätteiden on palauduttava talouteen raaka-aineena, jotta tuotteen lisäarvo säilyy mahdollisimman pitkään, minkä vuoksi tuotteen valmistelu uudelleenkäytettäväksi ja kierrätettäväksi on paljon tärkeämpää kuin polttaminen; huomauttaa, että monissa jäsenvaltioissa on jo liikaa jätteenpolttolaitoksia; painottaa tarvetta parantaa suunnittelua ja tiedonjakoa sekä estää ennalta lukkiutumisvaikutukset; kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon energiaunionin ja kiertotalouden välisen yhteyden;

129.

muistuttaa, että eurooppalainen teollisuus ja pk-yritykset ovat elintärkeitä Euroopan taloudelle, ja myöntää, että Euroopan teollinen kilpailukyky ja pk-yritykset hyötyisivät merkittävästi alhaisemmista energiakustannuksista;

130.

painottaa, että innovointi ja uudenaikaistaminen teollisuusprosessien energia- ja resurssitehokkuuden lisäämiseksi vahvistaa osaltaan EU:n teollisuuden kilpailukykyä; kiinnittää huomiota uusiutuvia lämmitysteknologioita koskevaan innovointiin, jonka avulla voitaisiin vähentää tuontia, alentaa kustannuksia ja parantaa järjestelmän suorituskykyä korkeita lämpötiloja vaativien teollisuudenalojen tarpeisiin vastaamiseksi; korostaa, että Euroopan rakennuskannan kunnostamista ja uudenaikaistamista koskeva merkittävä haaste luo markkinoita suorituskykyisille rakennusmateriaaleille, laitteille ja varusteille, minkä vuoksi kyseessä on huomattava mahdollisuus eurooppalaisille rakennusalan valmistus- ja asennusyrityksille innovaatioiden ja pysyvien työpaikkojen luomiseksi;

131.

toteaa, että keinot, joilla pyritään saavuttamaan vuoden 2030 poliittiset ilmasto- ja energiatavoitteet, on sisällytettävä jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikkaan ja niissä on otettava huomioon uudelleenteollistamisen tarve; katsoo, että EU:n sääntelykehyksen sekä ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteiden olisi oltava johdonmukaisia ja tuotava mukanaan joustavampi ja markkinalähtöinen lähestymistapa, jolla varmistetaan energiaunionin sopeutumiskyky ja johon sisällytetään vuoden 2030 poliittiset ilmastotavoitteet sekä uudelleenteollistamisen päämäärät jäsenvaltioiden teollisuuspolitiikan täydentämiseksi;

132.

korostaa, että tutkimuksen ja teknisten innovaatioiden tehokas hyödyntäminen tukee eurooppalaisen teollisuuden johtoasemaa, vahvistaa eurooppalaisen elinkeinoelämän ja teollisuuden kilpailuetua ja kannattavuutta ja lisää työpaikkoja, samalla kun se edistää tärkeimpiä unionin energia- ja ilmastopoliittisia tavoitteita – joihin kuuluvat energian kysynnän vähentäminen, toimitusvarmuus, kilpailukyky ja energian tuotannon, jakelun, siirron ja kulutuksen kestävä kehitys, energiaköyhyyden torjunta, sekä kasvihuonekaasupäästöihin, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyviä EU:n tavoitteita – sekä hyödyntää Euroopan energialähteitä parhaalla mahdollisella tavalla;

133.

kehottaa komissiota turvaamaan energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn ja varmistamaan teollisten investointien pitkän aikavälin suunnittelun turvallisuuden, missä näkyy komission pyrkimys nostaa teollisuuden osuutta BKT:stä jopa 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä;

134.

korostaa päästökauppajärjestelmän keskeistä roolia kustannustehokkaana, markkinoihin perustuvana välineenä, jonka avulla Euroopan energiajärjestelmästä voidaan tehdä vähähiilinen ja jonka avulla voidaan saavuttaa unionin vuodelle 2030 ja sen jälkeiseksi ajaksi asettamat päästövähennystavoitteet; korostaa, että markkinavakausvarannon lisäksi päästökauppajärjestelmässä olisi toteutettava vuoden 2020 jälkeinen rakenteellinen uudistus, jotta voidaan ottaa huomioon vuodelle 2030 asetettu hiilidioksidin vähentämistavoite, ja että uudistuksessa olisi oltava mukana konkreettiset ja yhdenmukaisemmat hiilivuotoa koskevat EU:n tason toimenpiteet, elleivät muut merkittävät taloudet toteuta vastaavia toimia;

135.

kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen välillisiä hiilikustannuksia ja niiden vaikutusta sähkön hintoihin (ja osuutta sähkön hinnoista) jäsenvaltioissa;

136.

korostaa, että päästökauppajärjestelmästä saaduilla tuloilla olisi tuettava erityisesti vähähiilisyyteen tähtäävää innovointia, energiatehokkuutta ja muita hiilidioksidipäästöjä vähentäviä toimia;

137.

toteaa, että Euroopan energialähteet ja tehokkaat teknologiat, kuten yhteistuotanto, lisäisivät merkittävästi EU:n energiaturvallisuutta ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamismahdollisuuksia; katsoo, että energiaunionissa on ilmennyttävä jäsenvaltioiden oikeus käyttää kaikkia niiden käytettävissä olevia turvallisia, kestäviä ja vähähiilisiä energialähteitä;

138.

myöntää, että energiavalikoima kuuluu pääasiassa jäsenvaltion toimivaltaan, mutta ottaa silti huomioon julkisuudessa esiintyvän huolen vesisärötyksen käytöstä ja niistä seurauksista, joita tällä teknologialla saattaa olla ilmastolle, ympäristölle ja kansanterveydelle sekä hiilestä irtautumista koskevalle unionin pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiselle; pitää kyseenalaisena, voiko vesisärötys olla toteuttamiskelpoinen teknologia Euroopan unionissa, koska epätavanomaisten polttoaineiden mahdollisuudet auttaa vastaamaan unionin tulevaan energiakysyntään ovat pienet ja niiden investointi- ja hyödyntämiskustannukset ovat suuret ja koska öljyn hinta on nykyisin maailmanlaajuisesti alhainen; katsoo, että kansalaisten huoleen on vastattava asianmukaisesti ja että kaikkien vesisärötykseen liittyvien toimien olisi oltava kaikkein tiukimpien ilmastoa, ympäristöä ja kansanterveyttä koskevien normien mukaisia; kehottaa vesisärötykseen valmistautuvia jäsenvaltioita noudattamaan komission vuonna 2014 antamaa suositusta suuritehoista vesisärötystä käyttämällä hyödynnettävien hiilivetyjen (kuten liuskekaasun) tuotannossa noudatettavista vähimmäisperiaatteista;

139.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti vanhentuneiden, eniten saastuttavien tai turvattomien energialaitosten poistamista käytöstä ja pyrkimään myös vähentämään markkinoiden ylikapasiteettia;

140.

kehottaa komissiota parantamaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin käytön ehtoja; katsoo, että hiilidioksidin talteenotto ja varastointi voisi edistää siirtymistä vähähiilisiin energiamarkkinoihin, lähentää merkittävästi energiaunionin monipuolista ja luotettavaa energiansaantia koskevia eroavia tavoitteita ja samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, jotta voidaan saavuttaa vuodeksi 2050 laaditun EU:n etenemissuunnitelman tavoitteet;

141.

katsoo, että hiilestä irtautumiseen liittyviä teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia (CCS) sekä hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä (CCU), on kehitettävä ja parannettava huomattavan tutkimus- ja innovointitoiminnan avulla sen varmistamiseksi, että kyseisillä teknologioilla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden jalanjälkeä tai jopa poistaa se, sillä ne muodostavat edelleen yli 40 prosenttia EU:n energiantuotannosta ja lienevät tulevaisuudessakin tärkeä energialähde;

142.

kehottaa komissiota perustamaan NER400-innovaatiorahaston, josta tuettaisiin vähähiilisiä demonstrointihankkeita ja joka perustuisi hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia sekä uusiutuvia energialähteitä koskevaan NER300-ohjelmaan, ja laajentamaan sen soveltamisalaa vähähiilisiin teollisuuden innovaatioihin;

143.

toteaa, että ydinvoiman osuus oli 27 prosenttia EU:n sähköntuotannosta ja yli puolet kaikista EU:n vähähiilisistä energialähteistä vuonna 2014, että EU:n 132 ydinvoimalasta on määrä poistaa käytöstä 130 vuoteen 2050 mennessä, mikä jättää merkittävän aukon EU:n sähköntuotannon vähähiilisiin energialähteisiin ja peruskuormavoimaan; panee merkille, että jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet vähentää ydinvoimaa, kun taas osa jäsenvaltioista aikoo rakentaa uusia ydinvoimaloita täyttääkseen kansalliset ja EU:n energia- ja ilmastotavoitteet, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että EU tarjoaa tarvittavat puitteet niille jäsenvaltioille, jotka haluavat lisätä ydinvoimaa EU:n sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä noudattaen;

144.

toteaa, että ydinvoima on yksi merkittävimmistä tekijöistä EU:n energiajärjestelmässä, sillä ydinenergian hiilidioksidipäästöt ovat alhaisemmat ja sen avulla vähennetään tuontiriippuvuutta, turvataan vakaa sähköntuotanto, joka palvelee sisämarkkinoita, minkä lisäksi se tarjoaa vakaan perustan energiajärjestelmälle, johon voidaan lisätä asteittain uusiutuvia energialähteitä;

145.

kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat asteittain luopumassa ydinvoimasta, varmistamaan, että se korvataan energiantuotannolla, jonka osuus energiatoimituksista on yhtä suuri ja joka vakauttaa yhteistä tuotanto- ja jakelujärjestelmää;

146.

katsoo, että vaikka jäsenvaltioiden on voitava määritellä oma energiavalikoimansa ja vaikka kunkin jäsenvaltion on itsenäisesti päätettävä hiilipäästöjensä vähentämistavasta, toimenpiteitä ja teknologian kehittämistä on ehdottomasti koordinoitava EU:n tasolla, jotta voidaan saavuttaa ilmastoa ja ympäristöä koskevat EU:n ja jäsenvaltioiden tavoitteet; toteaa, että joillakin aloilla EU:n tasolla toteutettavat toimet ovat tehokkaimpia ja että useilla muilla aloilla jäsenvaltioiden tiivis yhteistyö ja koordinointi on olennaista; toteaa, että tällaisen koordinoinnin varmistamiseksi tarvitaan vahva ja luotettava hallintoprosessi;

147.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia nykyaikaistamisrahaston perustamiseksi ja toteaa, että rahastolle olisi määriteltävä tiukat kriteerit ja suuntaviivat sen varmistamiseksi, että rahoitus kohdennetaan todellisiin energian nykyaikaistamishankkeisiin, jotka valittaisiin soveltamalla teknologisesti neutraalia lähestymistapaa, ja sen perusteella, ovatko hankkeet todistettavasti kasvihuonekaasujen vähentämistä vuoteen 2030 mennessä koskevien EU:n tavoitteiden mukaisia;

148.

korostaa, että Euroopan investointipankin olisi osallistuttava edellä mainittujen nykyaikaistamisrahaston kriteerien ja ohjeiden laatimiseen;

149.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että energiaunionin kehittämisessä taataan ympäristön ja ilmaston suojelu, parempi ilmanlaatu, ulkoisen energiariippuvaisuuden väheneminen, biologinen monimuotoisuus, työllisyys ja teknologiseen innovointiin ja johtajuuteen perustuva EU:n teollisuuden kilpailukyky;

150.

korostaa, että kaikilla unionin kansalaisilla on oltava varaa energiaan; katsoo, että välttämällä tarpeetonta kulutusta tehokkuutta lisäämällä, yhteenliitäntöjä vahvistamalla, markkinoita yhdentämällä ja kestäviä energiainvestointeja tekemällä erityisesti rakennuksissa voitaisiin auttaa kaikkia kotitalouksia pääsemään yhdenvertaisesti kestäville, kilpailukykyisille ja turvallisille energia-alan sisämarkkinoille ja pääsemään eroon energiaköyhyydestä, joka vuonna 2012 vaikutti joka neljänteen EU:n kansalaiseen; kehottaa komissiota esittelemään tiedonannon energiaköyhyydestä EU:ssa, liittämään mukaan toimintasuunnitelman sen torjumiseksi sekä sisällyttämään tiedonantoon energiaköyhyyden määritelmän ja indikaattoreita;

151.

arvioi, että liikenteen osuus Euroopan lopullisesta energiankulutuksesta on 30 prosenttia ja että 94 prosenttia liikenteestä on riippuvaista öljytuotteista; katsoo siksi, että joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia on rakennettava sellaisen puhtaampaa energiaa koskevan järjestelmän ympärille, joka perustuu selkeästi liikenteen alan irtautumiseen hiilestä; korostaa, että on keskeisen tärkeää yhdistää energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa edistäviä ja innovatiivisia energiateknologioita kehittäviä toimenpiteitä, jotta voidaan saada aikaan ympäristön kannalta kestävä energialähteiden yhdistelmä Euroopan liikennejärjestelmiä varten; katsoo, että olisi rohkaistava käyttämään erilaisia uusiutuvia energialähteitä, myös nesteytettyä maakaasua raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen ja meriliikenteen polttoaineena; kehottaa komissiota antamaan tarvittaessa ehdotuksia ympäristölle haitallisten verotukien poistamisesta; kannattaa tuen myöntämistä tutkimukseen ja innovointiin, jolla pyritään löytämään teknisesti parempia liikenneratkaisuja sekä ratkaisuja liikkuvuutta tukevien teknologioiden ja politiikkojen alalla;

152.

toteaa, että liikenteen alan hiilipäästöjen vähentäminen edellyttää energian, liikenteen ja kaupan politiikanaloilla sekä tutkimuksen sekä innovoinnin aloilla toteutettavien toimenpiteiden yhteensovittamista; korostaa yhdenmukaisten ja rajat ylittävien lähestymistapojen merkitystä maakohtaisen hajanaisuuden ehkäisemisessä, ja painottaa, että on määritettävä sellaisia normeja ja yhteentoimivuusvaatimuksia, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voivat hyödyntää markkinoiden mahdollisuuksia;

153.

panee merkille, että ajoneuvojen parannetut toimintavaatimukset ja polttoainetehokkuus ovat keskeisen tärkeitä sekä unionin öljyriippuvuuden että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, ja kehottaa näin ollen teollisuutta, jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan ja vauhdittamaan toimiaan tällä alalla ja takaamaan, että viimeaikaiset skandaalit huomioon ottaen päästöjen testaus on paitsi tarkkaa, se myös vastaa käytännön ajo-olosuhteita; pyytää komissiota tarkastelemaan uudelleen henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöjä koskevia normeja vuoden 2020 jälkeiselle ajalle; toteaa kuitenkin, että vaihtoehtoiset polttoaineet, uusiutuvan sähkön avulla toteutettava sähköistäminen ja kestävämpien liikennemuotojen edistäminen ovat pitkän aikavälin ratkaisu, jolla vähennetään liikenteen päästöjä, varmistetaan energian kysynnän vähentäminen ja monipuolistetaan tarjontaa;

154.

tukee kattavaa maantieliikennepakettia, jolla edistetään aiempaa tehokkaampaa infrastruktuurin hinnoittelua sekä älykkäiden yhteentoimivien liikenneratkaisujen käyttöönottoa; korostaa, että energiatehokkuutta voidaan parantaa tukemalla digitalisointia ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä ja kehittämällä innovatiivisia liikennepalveluja; vaatii liikenteen alalle ennakoivaa tutkimus- ja innovointistrategiaa; tukee kestävää kaupunki- ja maaseutuliikennettä koskevien suunnitelmien kehittämistä maantieliikenteestä aiheutuvien saasteiden, ruuhkien, meluhaittojen ja onnettomuuksien vähentämiseksi; katsoo, että tällaisilla suunnitelmilla olisi pyrittävä poistamaan vammaisiin käyttäjiin sekä kustannuksiin liittyvää epätasa-arvoa;

155.

pitää myönteisenä siirtymistä kohti rautatien, lähimerenkulun, sisävesiliikenteen ja meriliikenteen kaltaisia kaikkein kestävämpiä ja energiatehokkaimpia liikennemuotoja ja liikenneväyliä parantamalla niiden kilpailukykyä ja tehokkuutta hiilidioksidipäästöjen vähentämällä; korostaa tässä yhteydessä eri liikennemuotojen yhteensopivuuden merkitystä;

156.

kehottaa komissiota ehdottamaan kattavaa tieliikennestrategiaa osana liikenteen alan pyrkimyksiä irtautua hiilestä ja tukemaan lisäpanostuksia sähköisen liikkuvuuden kehittämiseen ja käyttöönottoon tieliikenteessä;

157.

huomauttaa, että sähköisten ajoneuvojen käyttöönotto aiheuttaa suuren rasitteen sähköntuotannolle, ja kehottaa laatimaan arvioita siitä, missä määrin nykyinen tuotantokapasiteetti kykenee mukautumaan tilanteeseen;

158.

kehottaa komissiota tarkistamaan henkilöautojen polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidimerkintöjä koskevaa järjestelmää, jotta varmistetaan, että kuluttajat saavat täsmällisempää, asiaankuuluvampaa ja vertailukelpoisempaa tietoa hiilidioksidipäästöistä, ja polttoaineen kulutuksesta, niin että heidän valintojaan voidaan ohjata energiatehokkaimpiin autoihin, millä puolestaan kannustetaan valmistajia parantamaan ajoneuvojen energiatehokkuutta ja lisäämään energiaturvallisuutta;

159.

vaatii komissiota nopeuttamaan tarkistetun testisyklin käyttöönottoa, jotta varmistetaan, että ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt ja muut epäpuhtauspäästöt vastaavat aidossa ajotilanteessa syntyviä päästöjä;

160.

kehottaa komissiota vauhdittamaan edistyneiden teknologioiden integrointia innovatiiviseen rautatieliikenteeseen varhaistamalla muista liikennemuodoista raideliikenteeseen siirtymistä koskevan aloitteen käynnistämistä ottaen huomioon, että aloite voi olla avainasemassa ympäristöystävällisen julkisen liikenteen edistämisessä;

161.

toistaa, että kansainvälinen merenkulku on edelleen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien sitovien sitoumusten ulkopuolella, vaikka sen liikennemäärät ovat voimakkaassa kasvussa; kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteita kansainvälisen merenkulun alalla, paitsi jos Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) sovitaan sitovista toimista ennen vuoden 2016 päättymistä;

162.

painottaa tarvetta lisätä liikennealan, lämmitys- ja jäähdytysalan sekä sähkön hiilipäästöjen vähentämistä koskevien strategioiden koordinointia; kehottaa komissiota esittämään kokonaisvaltaisia suunnitelmia liikenteen sekä lämmitys- ja jäähdytysalan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ottaen huomioon muun muassa, että jos saatavilla on runsaasti puhdasta ja edullista sähköä, joka on tuotettu erilaisista uusiutuvista energialähteistä, sitä voitaisiin käyttää sähköajoneuvojen lataamiseen ja lämmitys- ja jäähdytyslaitteiden toimintaan;

163.

korostaa tarvetta asettaa etusijalle Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) tuki liikennehankkeille, jotka mahdollistavat teknisen siirtymisen puhtaaseen ja kestävään liikennejärjestelmään; korostaa, että muilla EU-tason taloudellisen tuen välineillä olisi investoitava ensisijaisesti intermodaalisuuden, rautateiden, meriliikenteen ja sisävesiliikenteen infrastruktuuriin;

164.

kannustaa komissiota sisällyttämään kestävän matkailun sertifiointikriteereiden yhdenmukaistamispyrkimyksiinsä EU:n tavoitteiden mukaisesti uusiutuvan energian käyttöä koskevan kriteerin sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan kriteerin;

165.

kehottaa komissiota tehostamaan eurooppalaisten resurssien käyttöä ja niiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevaa tutkimusta kestävän talouskasvun aikaan saamiseksi, työpaikkojen luomiseksi, teollisuuden kilpailukyvyn lisäämiseksi ja etenkin unionin pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi;

166.

korostaa, että tässä suhteessa olisi hyödynnettävä kaikin tavoin EU:n kaikkia tukimahdollisuuksia turvallisen, kestävän ja vähähiilisen energiateknologian, energiatehokkuuden, uusiutuvien energiamuotojen, älykkäiden sähköverkkojen, hajautetun tuotannon, sähkön varastoinnin sekä liikennejärjestelmän sähköistämisen tehostamiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan tehokkaita ja vähäpäästöisiä teknologioita koskevaa tutkimusta ja sen toimeenpanoa, jotta EU saavuttaa vuosiksi 2020 ja 2030 asetetut ja pidemmän aikavälin tavoitteensa ja kykenee parantamaan energiaturvallisuuttaan ja edistämään talouden elpymistä; odottaa näkevänsä nämä painopisteet Horisontti 2020 -tutkimusohjelman väliarvioinnissa; muistuttaa, että Horisontti 2020:n energiahaasteen tarkoituksena on tukea siirtymistä kohti luotettavaa, kestävää ja kilpailukykyistä energiajärjestelmää, jonka keskeisinä painopistealueina ovat energiatehokkuus, vähähiiliset teknologiat sekä älykkäät kaupungit ja yhteisöt; muistuttaa, että ainakin 85 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman energiahaasteita koskevista määrärahoista käytetään muiden kuin fossiilisten polttoaineiden aloilla ja että vähintään 15 prosenttia energiahaasteita koskevista kokonaismäärärahoista käytetään uusiutuvan energian ja energiatehokkuusteknologian markkinoille tuomiseen;

167.

katsoo, että tehokkaampi panostaminen tällaisen teknologian kehittämiseen voi vähentää hiilipäästöjä kustannustehokkaasti, alentaa tuotantokustannuksia ja vähentää energian kysyntää ja että siitä voi siksi olla merkittävää hyötyä pitkällä aikavälillä, minkä lisäksi se vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä;

168.

panee merkille Euroopan teknisen johtoaseman keskeisillä aloilla, kuten tuuliturbiinien, sähkökaapeleiden, verkkokehittämisen ja -palvelujen sekä kaupunkiliikennejärjestelmien aloilla; pitää valitettavana, että tilanteeseen kohdistuu painetta, ja kehottaa komissiota ryhtymään pikaisesti toimiin johtoaseman säilyttämiseksi;

169.

kehottaa painokkaasti komissiota laatimaan aloitteen, joka koskee EU:n maailmanlaajuista johtoasemaa uusiutuviin energialähteisiin ja vähähiiliseen energiateknologiaan liittyvien teknologian ja innovoinnin alalla, mukaan lukien aaltoenergia, kelluva aurinkoteknologia ja levistä tuotetut biopolttoaineet, sekä edistämään näillä aloilla toteutettavaa julkista ja yksityistä tutkimusta, kehitystä ja innovointia;

170.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota pyrkimään kansallisten ja unionin tutkimusohjelmien parempaan vuorovaikutukseen ja yhteensovittamiseen erityisesti energia-, liikenne-, TVT- ja rakennusalalla, jotta varmistetaan, että etusijalla ovat yhteiset haasteet, kuten energiatehokkuuden lisääminen keskittymällä lämmityssektorin lisäksi myös jäähdytykseen, pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen sekä energiaturvallisuuden lisääminen, uusien uusiutuvien energialähteiden kehittäminen ja uusien teknologioiden markkinoille tulon maksimoiminen;

171.

korostaa lisäarvoa, jota TVT:n integrointi energiajärjestelmään antaa, ja kehottaa komissiota ottamaan käyttöön yhteisiä standardeja älykkäille verkoille siirtoverkkojen tasolla, varmistamaan energian vakaan tarjonnan ja vapaan virtaamisen rajojen yli ja lisäämään energiaturvallisuutta sekä varmistamaan jakeluverkkojen tasolla toimitusvarmuuden paikallisyhteisöissä, kaupungeissa ja alueilla; korostaa tässä yhteydessä roolia, joka älykkäämpien energiaverkkojen ja uusien energian varastointiratkaisujen kehittämisellä voi olla uusiutuvien energialähteiden tason nostamisessa;

172.

toteaa, että älykkäät mittauslaitteet vaikuttavat merkittävästi jakeluverkon palveluihin; korostaa, että kuluttajien on viime kädessä oltava tietojensa omistajia ja että jakeluverkonhaltijoille ja muille markkinatoimijoille toimitetut tiedot olisi muutettava tunnistamattomiksi, jotta kunnioitetaan kaikin puolin oikeutta yksityisyyteen;

173.

katsoo, että energia-alan sisämarkkinoiden edelleen kehittäminen liittyy olennaisesti digitaalisiin sisämarkkinoihin; kehottaa komissiota tukemaan energiaunionin ja digitaalisten sisämarkkinoiden yhteyttä maksimoimalla kuluttajien pääsyn energiapalveluihin digitaalisia alustoja käyttämällä ja kehittämällä energia-alan sisämarkkinat, jotka ovat entistä kilpailukykyisemmät, avoimemmat ja kytketty tiiviimmin digitaaliseen talouteen;

174.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan tietoturvaa ja keskeisiä palveluja kuluttajille tarjoavien kriittisten energiainfrastruktuurien suojelua ennen kaikkea ottaen huomioon teollisuustuotannon kehityksen ja tieto- ja viestintätekniikan kasvavan roolin energia-alalla; painottaa tältä osin verkko- ja tietoturvadirektiivin hyväksymisen ja oikea-aikaisen täytäntöönpanon merkitystä, jotta voidaan säilyttää kriittisten infrastruktuurien korkeatasoinen verkko- ja tietoturva;

175.

painottaa, että jäsenvaltioiden olisi Horisontti 2020:n puitteissa priorisoitava kestävän, turvallisen ja kehittymättömämmän energiateknologian kustannusten alentamista ja erityisesti sellaisten teknologioiden kustannusten alentamista, jotka osaltaan vaikuttavat kasvihuonekaasujen maailmanlaajuiseen vähentämiseen ja EU:n vuoden 2030 tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa sekä komissiota että jäsenvaltioita laatimaan selkeän oikeudellisen ja strategisen kehyksen ja rahoittamaan tutkimus- ja kehittämisaloitteita ja käyttöönottohankkeita, joiden avulla Euroopan unioni voi saavuttaa sekä ilmastoa, energiaa että ympäristöä koskevat tavoitteensa ja vahvistaa taloudellista kilpailukykyään; suhtautuu myönteisesti komission hyväksymään tarkistettuun SET-suunnitelmaan; korostaa, että tutkimuksessa, kehittämisessä ja innovoinnissa olisi pyrittävä liittämään käyttövalmiita tai kehitysvaiheessa olevia ratkaisuja järjestelmään sen sijaan, että keskitytään yksittäisiin aloihin ja teknologioihin toisistaan erillään;

176.

toteaa, että edistyminen ympäristöystävällisten ja kustannustehokkaiden innovaatioiden luomisessa sekä tutkimuksessa ja kehittämisessä on myös avain EU:n ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen;

177.

kehottaa komissiota antamaan selkeän yleiskatsauksen eri rahoitustavoista ja -välineistä, joita ovat muun muassa InvestEU-ohjelma, Verkkojen Eurooppa -infrastruktuurihankkeet, tutkimus- ja kehittämisrahastot, rakenne- ja investointirahastot, älykästä sähköverkkoa koskevat rahoitusvälineet (ERA-Net Plus), Horisontti 2020 -ohjelma (H2020), Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan energia-alan elvytysohjelma (EEPR), Verkkojen Eurooppa -väline – Energia (CEF-E), NER 300, hiili- ja terästutkimusrahasto ja Eurogia+, ja selkeyttämään näistä ohjelmista myönnettävää tukea koskevia sääntöjä;

178.

muistuttaa 6 000 Euroopan kaupungin sitoumuksesta toimia johtoasemassa energia-alan muutoksessa etenkin kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen kautta; vaatii komissiota hyödyntämään kaikilta osin tätä verkostoa sekä muita aloitteita, joita ovat esimerkiksi Älykkäät kaupungit ja yhteisöt -aloite ja Energy Cities -järjestö, ja tukemaan niiden kehitystä tarjoamalla rahoitusta ja henkilöresursseja; katsoo, että kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen osapuolten olisi oltava etusijalla EU:n rahoitusta jaettaessa;

179.

korostaa, että aktiivista koulutusta ja osaamista koskevat strategiat ovat keskeisiä siirryttäessä kestävään ja resurssitehokkaaseen talouteen; kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kohdennettuja kansalaisten koulutusohjelmia ja edistämään paikallista yhteisöjohtoista koulutusta, jotta vähennetään energian kysyntää ja edistetään uusiutuvaa energiantuotantoa; painottaa, että energiaunionin menestyminen edellyttää, että kaikilla on pääsy alkuvaiheen koulutukseen ja jatkuvaan koulutukseen, minkä avulla vastataan muuttuviin olosuhteisiin ja kansalaisten toiveisiin ja toisaalta työmarkkinoiden tarpeisiin; muistuttaa, että koulutus- ja täydennyskoulutusohjelmat ovat välttämättömiä, jotta autetaan työntekijöitä hyödyntämään täysin uusiutuvan energian kehitykseen liittyviä kestäviä ja paikallisia työmahdollisuuksia;

180.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä energiayhteisön sopimuspuolille.

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/48

—

ottaa huomioon komission tiedonannon aiheesta ”Sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttaminen – Euroopan sähköverkon parantaminen vuoteen 2020 mennessä” (COM(2015)0082),

—

ottaa huomioon 15. ja 16. maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 20. ja 21. maaliskuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 23. ja 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (Sähkö-ENTSO) kymmenvuotisen verkonkehittämissuunnitelman vuodelta 2014,

—

ottaa huomioon Espanjan, Ranskan, Portugalin, komission ja EIP:n 4. maaliskuuta 2015 pitämässä energiaverkkojen yhteenliitäntöjä käsitelleessä huippukokouksessa annetun Madridin julistuksen,

—

ottaa huomioon Verkkojen Eurooppa -välineen (11. joulukuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1316/2013),

—

ottaa huomioon Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta 25. kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A8-0330/2015),

1.

panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ja strategian ja katsoo, että ne ovat myönteisiä askelia kohti sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitetta ja EU:n sähkön sisämarkkinoiden toiminnan parantamista;

2.

toteaa, että uusiutuvalla energialla, energiatehokkuuden parantamisella ja kestävällä energiapaletilla, jolla saadaan aikaan energiansäästöä, sekä energian sisämarkkinoilla, joilla mahdollistetaan energian vapaa virtaus, on suuri merkitys kehitettäessä EU:hun vakaata, varmaa, riippumatonta, osallistavaa, avointa ja kilpailukykyistä energiajärjestelmää, joka synnyttää laadukkaita työpaikkoja ja vaurautta tulevaisuuteen suuntautuvassa ja kestävässä taloudessa; painottaa, että tällaisen järjestelmän kehittäminen edellyttää sähköverkkojen yhteenliitäntäasteen nostamista, älykkäitä verkkoja ja uudenlaista markkinoiden suunnittelua; katsoo, että tällaisen järjestelmän luomisen ja energiasaarekkeiden poistamisen olisi oltava energiaunionin keskeinen poliittinen painopiste;

3.

toteaa, että sähköverkkojen yhteenliitäntä on yksi tärkeimmistä ehdoista yhdennettyjen sähkön sisämarkkinoiden loppuun saattamiselle, ja huomauttaa, että jos tällaiset markkinat suunnitellaan hyvin, niiden avulla voidaan saavuttaa EU:n ilmastotavoitteet, kuten EU:n tavoite olla johtoasemassa uusiutuvien energiamuotojen alalla, ja parantaa EU:n geopoliittista asemaa energiavarmuuden ja -omavaraisuuden lisääntyessä sekä vähentää energiaeristyneisyyttä ja energiajärjestelmän häiriöiden mahdollisuutta; korostaa, että myös rajayhdysjohtojen käsittelyssä, suunnittelussa ja rakentamisessa on tehtävä tiivistä ja koordinoitua alueellista yhteistyötä, jossa otetaan huomioon kansallisten viranomaisten toimivalta määritellä energiapaletti sekä EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet;

4.

korostaa, että Euroopan verkon yhteenliitäntöjen huomattavan lisäämisen edut ulottuvat paljon taloudellisia ja geopoliittisia seikkoja pidemmälle; toteaa, että se on strateginen periaate, jonka tuloksena olisi oltava entistä joustavampi ja vakaampi verkko, jossa voidaan varautua entistä paremmin kaikenlaisiin muutoksiin ja häiriöihin; toteaa, että sen ansiosta on mahdollista kasvattaa Euroopan verkkoon tehokkaasti syötettävän uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta;

5.

muistuttaa, että tieto- ja viestintätekniikan kasvava merkitys sähköverkoissa tekee sähköjärjestelmien turvallisuudesta entistä alttiimman kyberuhille; kehottaa komissiota arvioimaan sähköjärjestelmien turvallisuusriskit ja tarvittaessa laatimaan toimintasuunnitelman niiden torjumiseksi;

6.

korostaa, että täysin yhdennetyt sähkön sisämarkkinat helpottaisivat sähkökauppa- ja sähkötasepalveluja, lisäisivät turvallisuutta ja vähentäisivät sähkön hintavaihteluja, mikä hyödyttäisi kansalaisia sekä Euroopan teollisuudenalojen ja yritysten kilpailukykyä globaalissa taloudessa, sillä eurooppalaiset kuluttajat voisivat silloin säästää vuosittain arviolta 12–40 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä;

7.

huomauttaa, että Sähkö-ENTSOn mukaan investoinnit välttämättömiin, yleiseurooppalaisesti merkittäviin yhteenliitäntähankkeisiin voisivat nousta peräti 150 miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä, ja panee kiinnostuneena merkille, että yhteenliitäntöihin näin investoimalla sähkön hinta voisi laskea vähintään kahdella eurolla megawattituntia kohti; toteaa, että näillä investoinneilla Eurooppa voisi kattaa suuren osan sähkönkulutuksestaan uusiutuvilla energialähteillä; muistuttaa, että sähkön sisämarkkinoiden on hyödytettävä kaikkia EU:n kuluttajia; vaatii asianomaisia toimielimiä valvomaan, että kotitaloudet, pk-yritykset ja muut vähittäiskuluttajat saavat todellista hyötyä, jota ei saisi rajoittaa koskemaan vain tukkuhintoja;

8.

korostaa, että energian säänneltyjen kuluttajahintojen poistamisessa vaiheittain olisi otettava huomioon markkinoiden todellinen kilpailutaso; toteaa myös, että energiaunionistrategiassa olisi varmistettava, että energian kuluttajahinnat ovat kohtuullisia, turvallisia ja kestäviä;

9.

pitää 10 prosentin tavoitetta, joka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, arvokkaana päämääränä ja merkittävänä oikeansuuntaisena toimenpiteenä; pitää valitettavana, että 12 lähinnä EU:n reuna-alueilla sijaitsevaa jäsenvaltiota on jäänyt jälkeen sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoitteesta ja ne ovat näin jääneet suurelta osin eristyksiin sähkön sisämarkkinoista; korostaa siksi, että tavoitteen saavuttamiseksi olisi pyrittävä avustamaan entistä enemmän niitä jäsenvaltioita, joiden alhainen yhteenliitäntäaste estää sähkön sisämarkkinoiden loppuun saattamisen; katsoo kuitenkin, että 10 prosentin tavoite ei itsessään aina kuvasta markkinatilannetta eikä sitä ole asetettu tieteellisen näytön perusteella; muistuttaa, että 10 prosentin tavoite asetettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002 silloisen asennetun sähköntuotantokapasiteetin perusteella; toteaa, että vaikka 10 prosentin tavoite on tärkeä, se ei kuvaa maiden välisten sähkövirtojen määrää eikä laatua, kuten olemassa olevan yhteenliitäntäinfrastruktuurin tai yhdysjohtojen välisen olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin saatavuutta; katsoo sen vuoksi, että asennettuun sähköntuotantokapasiteettiin perustuva yksi ainoa yhteenliitäntätavoite ei sellaisenaan sovellu kaikille jäsenvaltioille; on siksi vakuuttunut siitä, että alueiden on keskipitkällä aikavälillä ja ainakin vuoteen 2030 mennessä sovittava kunnianhimoisista ja näyttöön perustuvista täydentävistä yhteenliitäntätavoitteista; katsoo, että tällaiset tavoitteet olisi asetettava monien eri parametrien perusteella; kehottaa komissiota käynnistämään mahdollisimman pian teknisen keskustelun kyseisistä parametreista; painottaa, että määrällisen tavoitteen lisäksi yhdysjohtojen avoin käytettävyys ja saatavuus on myös tärkeää, jotta voidaan poistaa Euroopan sähkömarkkinoiden toiminnan jäljellä olevat esteet; kehottaa komissiota, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) ja kansallisia sääntelyviranomaisia varmistamaan yhdysjohtojen käytettävyyden avoimuuden ja tiiviin seurannan, jotta estetään sellaisten pullonkaulojen syntyminen, jotka heikentävät sähkömarkkinoiden toimivuutta, ja varmistetaan sähköjärjestelmien toiminta;

10.

huomauttaa, että esimerkiksi Nord Pool Spotin toiminta-alueella siirtokapasiteetin rajallisuus aiheuttaa aluehintojen eroja siitä huolimatta, että maiden välinen yhteenliitäntätavoite ylittyy selkeästi;

11.

huomauttaa, että siirtoverkkojen yleinen ylikuormittuminen saattaa olla yhteydessä rajayhdysjohtoihin mutta myös heikkoihin ja vanhentuneisiin sisäisiin verkkoihin ja kansallisten verkkojen rajalliseen käytettävyyteen; korostaa, että on välttämätöntä vahvistaa kansallisia verkkoja, jotta yhdysjohtojen koko kapasiteettia voidaan hyödyntää; korostaa, että parannusten ja laajennusten tarvetta olisi arvioitava kokonaisvaltaisesti siten, että huomioon otetaan paitsi rajatylittävät myös kansalliset yhteydet, jotta voitaisiin varmistaa nykyisten yhdysjohtojen ja olemassa olevan kansallisen infrastruktuurin kapasiteetin paras mahdollinen käyttö;

12.

korostaa, että kolmannen energiapaketin mukaan komission on valvottava eriytettyjä ja kaikille avoimia sähkömarkkinoita ja edistettävä hajautettua energiajärjestelmää ja että jäsenvaltioiden on sallittava pienemmille sähköntoimittajille, varsinkin uusiutuvia energialähteitä käyttäville tuottajakuluttajille, pääsy verkkoon reilujen markkinasääntöjen ja oman kulutuksen parhaiden käytäntöjen mukaisesti;

13.

toteaa, että energiaympäristö on muuttumassa entistä hajautetummaksi energian tuottajakuluttajien merkityksen kasvaessa; toteaa, että hyvin suunnitellulla ja älykkäällä siirto- ja jakeluverkolla on sen vuoksi suuri merkitys; korostaa jakeluverkonhaltijoiden kasvavaa ja ratkaisevaa roolia markkinoiden edistäjinä, sillä suurin osa uusiutuvan energian laitoksista on kytketty jakeluverkkoihin; painottaa tässä yhteydessä, että pyrittäessä poistamaan verkon pullonkaula tarvitaan perusteellinen arviointi sen selvittämiseksi, millainen toimien yhdistelmä – uusien siirtojohtojen rakentaminen, paikallisten älykkäiden verkkojen kehittäminen tai järjestelmän tehokkuuden ja joustavuuden lisääminen – toimii parhaiten tietyssä tilanteessa;

14.

painottaa, että yhteenliitäntäasteen nostamisen hyötyjä ei voida saavuttaa ilman markkinoiden ja siirtoverkonhaltijoiden laajaa yhteenliittämistä; kehottaa komissiota estämään kaikin keinoin, että yhteenliittäminen toteutetaan jäsenvaltioissa ryhmätasolla, ja edistämään yhteenliittämistä EU:n tasolla niin, että siihen osallistuvat kaikki jäsenvaltiot ja naapurimaat, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat;

15.

muistuttaa, että yhteistä etua koskevia hankkeita arvioivat komission perustamat alueelliset ryhmät, jotka koostuvat jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, sähkön siirtoverkonhaltijoiden ja hankkeiden toteuttajien, Sähkö-ENTSOn, ACERin, komission ja muiden keskeisten sidosryhmien edustajista;

16.

painottaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelo on laadittava entistä avoimemmin ja vastuullisemmin; toteaa, että Sähkö-ENTSOlla, siirtoverkonhaltijoilla ja hankkeiden toteuttajilla on keskeinen rooli kustannus-hyötyanalyysin yhdenmukaistettujen menetelmien kehittämisessä, kymmenvuotisen verkonkehittämissuunnitelman ja verkkosääntöjen laatimisessa sekä kunkin hankkeen kustannusten ja hyötyjen arvioimisessa; toteaa, että hankkeista on tehtävä kattava arviointi, myös niiden taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista; pyytää tässä yhteydessä komissiota varmistamaan, että hankkeiden toteuttajista täysin riippumattomat pätevät asiantuntijat tekevät tällaiset arvioinnit; korostaa, että kokonaisprosessi on optimoitava edistämällä parlamentin ja muiden sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan edustajien, osallistumista; pyytää komissiota, ACERia ja kansallisia sääntelyviranomaisia toimimaan entistä ennakoivammin, jotta voidaan varmistaa entistä neutraalimpi, avoimempi, jäljitettävämpi ja osallistavampi kuulemisprosessi; pyytää komissiota arvioimaan tilanteita, joissa parhaan käytettävissä olevan tekniikan käyttö voitaisiin asettaa merkittäväksi parametriksi sille, että hankkeisiin myönnetään EU:n varoja;

17.

kehottaa komissiota selvittämään entistä paremmin yhteistä etua koskevien hankkeiden luokitusprosessia; muistuttaa, että yhteistä etua koskevat hankkeet otetaan huomioon vain, jos ne sisältyvät Sähkö-ENTSOn kymmenvuotisiin verkonkehittämissuunnitelmiin, mutta lopullisen rahoituspäätöksen tekee komissio omien hankkeiden valintaa koskevien arviointiperusteidensa mukaisesti; kehottaa komissiota antamaan tarkan selvityksen näistä perusteista;

18.

kehottaa komissiota raportoimaan parlamentille vuosittain yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamisesta ja edistymisestä 10 prosentin tavoitteen saavuttamisessa tärkeänä osana energiaunionin strategiakehykseen sisältyvää vuotuista tilannearviointia;

19.

korostaa, että pitkällinen lupaprosessi on suuri haaste uusille suurjännitejohdoille Euroopassa; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan prosessia samalla, kun turvataan yleisen edun kannalta riittävät takeet, kuten julkisten kuulemisten järjestäminen;

20.

toteaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden luettelossa oleviin hankkeisiin sovelletaan suotuisaa sääntelyä, nopeutettua suunnittelumenettelyä ja sitovaa 3,5 vuoden määräaikaa lupaa myönnettäessä ja että ne voivat myös saada lisärahoitusta Verkkojen Eurooppa -välineestä ja Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR); pyytää komissiota arvioimaan, miten nopeutettu suunnittelumenettely pannaan täytäntöön ja miten sitä noudatetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

21.

toteaa, että yleinen tietoisuus ja tuki ovat olennaisen tärkeitä yhdysjohtohankkeiden nopean toteutuksen varmistamiseksi; toteaa, että avoimia ja osallistavia prosesseja ja ympäristövaatimusten korkeinta tasoa ei saa heikentää uusia voimajohtoja rakennettaessa; pyytää hankkeiden toteuttajia käyttämään uusissa yhdysjohdoissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus verkkoihin tehtävien hankeinvestointien välillä, ympäristön kestävyys ja paikallinen hyväksyntä;

22.

korostaa, että lupaprosessin kestoa voidaan lyhentää keskitetyn palvelupisteen avulla; muistuttaa, että Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevassa asetuksessa velvoitetaan kukin jäsenvaltio nimeämään yksi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka on vastuussa lupaprosessin helpottamisesta, lyhentämisestä ja koordinoinnista kansallisella tasolla; on tältä osin tyytyväinen keskitettyyn palvelupisteeseen perustuvan lähestymistavan arviointiin, jonka komissio aikoo toteuttaa vuonna 2017, ja kannustaa komissiota arvioimaan tässä yhteydessä yhden keskitetyn EU:n tason palvelupisteen mahdollisuuksia;

23.

panee merkille, että ACERilla on pulaa henkilöstöstä ja resursseista; pyytää EU:n budjettivallan käyttäjää antamaan virastolle tarvittavat resurssit, erityisesti riittävästi omaa henkilöstöä, jotta virasto voi hoitaa sille lainsäädännössä osoitetut tehtävät asianmukaisesti ja ajoissa; pyytää lujittamaan ACERin roolia erityisesti suhteessa Sähkö-ENTSOon ja myös kansallisten sääntelyviranomaisten välisen koordinoinnin ja sovittelun sekä rajatylittävien sääntelyasioiden koordinoinnin tehostamisessa;

24.

korostaa, että on tärkeää, että kansallisilla energia-alan sääntelyviranomaisilla on pätevää henkilöstöä, jolla on tarvittava asiantuntemus, erityisosaaminen ja riippumattomuus; pyytää komissiota toteuttamaan vuoden 2016 loppuun mennessä riippumattoman tarkastuksen kaikkien kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten saatavilla olevista resursseista ja niiden siihen mennessä saavuttamasta riippumattomuuden asteesta sekä esittämään suosituksia tilanteen parantamiseksi;

25.

toteaa, että avoimuus on edelleenkin vähäistä markkinoiden saataville annettavan rajatylittävän kapasiteetin laskennassa sekä yhdysjohtojen rajoittamisen yleisyydessä, suuruusluokassa ja syissä; epäilee tältä osin, aiotaanko useimpiin merkittävistä rajoituksista puuttua täysimääräisesti; pyytää komissiota antamaan ACERille riittävät valtuudet kerätä tarvittavat tiedot kustakin yksittäisestä rajatylittävästä siirtokapasiteetista niin, että ACER voi hoitaa seurantatehtävänsä tehokkaasti; pyytää toimittamaan nämä tiedot ACERille yhdessä kansallisen verkon suunnittelua ja toimintaa koskevien tarvittavien taustatietojen kanssa; on tältä osin ilahtunut siitä, että sähköverkkosäännöt saatiin sovittua nopeasti; panee merkille komission aikomukset laajentaa ACERin toimeksiantoa, vastuualuetta ja valtuuksia sekä sen viimeaikaisessa tiedonannossa ”Energian kuluttajien aseman vahvistaminen” esittämät pohdinnat siitä, mitä tästä voisi seurata; kehottaa komissiota esittämään tässä yhteydessä konkreettisia ehdotuksia todellisten energian sisämarkkinoiden toteuttamisen edistämiseksi; toteaa, että ACERille olisi annettava sen uusien tehtävien toteuttamiseen riittävästi resursseja;

26.

panee merkille, että komission arvion mukaan 10 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä kaikissa jäsenvaltioissa rahoitusta tarvitaan 35 miljardia euroa; muistuttaa, että Verkkojen Eurooppa -välineestä annetun asetuksen ((EU) N:o 1316/2013) mukaan suurin osa Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisista energia-alan rahoituspuitteista olisi käytettävä sähköhankkeiden tukemiseen, ja kehottaa komissiota tarkastelemaan tätä asianmukaisesti; kannattaa komission suositusta, että Verkkojen Eurooppa -väline keskitetään muutamaan avainhankkeeseen; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä hankkeisiin, joissa yritetään korjata kaikkein suurimmat puutteet yhdennetyillä EU:n sähkömarkkinoilla ja riittämätön yhteenliitäntäaste; katsoo, että myös vuoden 2020 jälkeen olisi osoitettava riittävästi EU:n rahoitusta sellaisten sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeiden rakentamisen tukemiseksi, jotka eivät ole kaupallisesti toteutuskelpoisia mutta jotka ovat tarpeen energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi ja sähköjärjestelmien toiminnan turvaamiseksi; korostaa EIP:n merkitystä investoijien tukemisessa kaupallisesti toteutuskelpoisissa sähköinfrastruktuurihankkeissa; panee merkille ESIR-rahaston perustamisen ja kannustaa komissiota varmistamaan, että rahaston avulla voidaan tehokkaasti houkutella investointeja sähköverkkojen yhteenliitäntähankkeisiin;

27.

kehottaa komissiota lisäksi 1) edistämään investointeja parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, joka saattaa olla kalliimpaa mutta joka tarjoaa tuntuvia taloudellisia hyötyjä elinkaaren aikana ja säästää aikaa sekä tarjoaa teknologisen johtoaseman myötä etuja pitkällä aikavälillä, 2) tarkastelemaan rahoitussääntöjä, jotta voidaan yksinkertaistaa nykyisiä mekanismeja, sekä 3) lujittamaan kannustimia lisäinvestointien tekemiseksi verkkoon esimerkiksi siten, että kannustetaan siirron ylikuormitusmaksusta saatujen voittojen jälleeninvestoimiseen verkkoa lujittaviin infrastruktuureihin ja tekniikoihin, kuten lisäyhdysjohtoihin;

28.

panee merkille, että suunniteltujen yhdysjohtojen avulla Baltian maiden pitäisi voida saavuttaa 10 prosentin tavoite vuoden 2015 loppuun mennessä; on huolestunut siitä, että Baltian maiden verkot on yhä synkronoitu Venäjän sähköjärjestelmän kanssa, josta ne ovat riippuvaisia, ja toteaa, että tämä on esteenä aidosti yhdennetyille ja hyvin toimiville Euroopan sähkömarkkinoille; vaatii Baltian maiden sähköverkkojen pikaista synkronointia Manner-Euroopan verkon kanssa, jotta voidaan varmistaa sähkön sisämarkkinoiden täydellinen yhdentyminen ja parantaa sähkön toimitusvarmuutta sekä turvata järjestelmän toiminta; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin muodollisen menettelyn käynnistämiseksi ja Sähkö-ENTSOa käynnistämään kyseisen menettelyn synkronoidun Manner-Euroopan verkon laajentamiseksi Baltian maihin; kehottaa komissiota tukemaan ja valvomaan hankkeen toteutusta; korostaa, että Pohjoismaiden yhteiset sähkömarkkinat ovat parhaan käytännön mukainen esimerkki jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä sähkön sisämarkkinoiden luomisessa ja kehittämisessä; toteaa, että on tärkeää parantaa Puolan ja Pohjoismaiden sähkömarkkinoiden yhteenliitäntää, jotta Puola saavuttaisi 10 prosentin tavoitteensa; on tyytyväinen vahvistettua Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelmaa (BEMIP) koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamiseen; korostaa, että alueellista yhteistyötä on jatkettava BEMIPin kautta ja että jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta yhteistä etua koskevien hankkeiden toteutuksessa on entisestään lisättävä;

29.

toteaa, että Pohjanmeren alueella tuotetulla tuulienergialla on mahdollista tuottaa yli 8 prosenttia Euroopan sähköstä vuoteen 2030 mennessä; panee lisäksi merkille, että koordinoimalla merellä sijaitsevan alueverkkoinfrastruktuurin suunnittelua ja rakentamista, markkinoille pääsyä ja varastojen jakamista Pohjanmeren alueella voitaisiin vuoteen 2030 mennessä saada aikaan 5–13 miljardin euron vuotuiset kustannussäästöt entistä yhdennetymmillä alueellisilla markkinoilla; pyytää komissiota ja asiaankuuluvia jäsenvaltioita tukemaan näitä mahdollisuuksia, kun kehitetään vuoden 2030 hallintorakennetta ja sen mukaisia suunnitelmia; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan vahvan poliittisen tuen ja kannatuksen Pohjanmeren offshore-verkolle, sillä tämä on keskeinen askel tehokkaan energiaunionin rakentamisessa; kehottaa neuvoston tulevia puheenjohtajavaltioita laatimaan lainsäädäntökehyksen sellaisen asianomaisten jäsenvaltioiden hallitustenvälisen sopimuksen muodossa, jossa määritellään yhteinen Pohjanmeren sähköstrategia, ja sopimaan siitä vuonna 2016 Alankomaiden puheenjohtajakaudella;

30.

korostaa, että Itävallan ja Saksan yhteiset sähkömarkkinat edistävät unionin yhdennettyjen energiamarkkinoiden toteutumista; toteaa, että vuonna 2002 käyttöön otettu yhteinen tarjousalue tarkoittaa, että sähkön tukkuhinnat ovat samat näissä kahdessa maassa, ja se varmistaa rajoittamattoman sähkökaupan ja lähes 100 prosentin toimitusvarmuuden; toteaa, että Itävallan ja Saksan tarjousalue on ainoa suhteellisen suuri kahden maan yhteinen tarjousalue Euroopassa; toteaa, että suuremmat tarjousalueet tukevat toimivien ja likvidien sähkömarkkinoiden tarvittavia ominaispiirteitä, joiden ansiosta pystytään vähentämään kaupankäynnin kustannuksia, tarjoamaan kestävämpiä hintasignaaleja investointipäätöksiä varten ja lisäämään kilpailua; kehottaa nopeuttamaan verkkojen kehittämistä uusiutuvan energian sisällyttämiseksi sähkömarkkinoille ja verkon vakauden varmistamiseksi erityisesti Etelä-Saksassa; kehottaa säilyttämään tämän onnistuneen mallin ja laajentamaan tarjousaluetta edelleen;

31.

korostaa, että Keski- ja Kaakkois-Euroopassa on runsaasti uusiutuviin energialähteisiin liittyviä mahdollisuuksia, jotka ovat suurelta osin hyödyntämättä; toteaa, että yhteistyö ja koordinointi Keski- ja Kaakkois-Euroopan alueverkkoinfrastruktuurin pitkän aikavälin suunnittelussa ja rakentamisessa on ulotettava EU:n ulkopuolelle niin, että se kattaa EU:n ulkopuoliset Länsi-Balkanin maat ja Turkin; pyytää perustamaan uuden foorumin, jolla kaikki alueen keskeiset sidosryhmät voivat käsitellä ja tukea poliittisesti yhteisiä hankkeita, joiden tarkoituksena on hyödyntää täysin alueen sähköntuotannon mahdollisuuksia; toteaa, että EU:hun helmikuussa 2015 perustetusta keskisen Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan kaasuyhteenliitäntöjen korkean tason työryhmästä voisi tulla tällainen foorumi, jos sen toimeksiantoa laajennetaan niin, että se kattaa sähköalan ja EU:n ulkopuoliset Keski- ja Kaakkois-Euroopan maat otetaan mukaan; huomauttaa, että foorumilla komissio voisi ottaa johtoaseman ja tarjota poliittista tukea;

32.

toteaa, että Keski- ja Kaakkois-Euroopan suuri riippuvuus tuontienergiasta tarkoittaa, että on erittäin tärkeää lisätä rajatylittävää sähköntuotantokapasiteettia, jonka avulla voitaisiin taata toimitusvarmuus alueella ja pitkällä aikavälillä myös pienentää kotitalouksien sähkölaskuja;

33.

suosittaa, että komissio arvioi perusteellisesti mahdollisuudet Välimeren alueen sekä Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan markkinoiden välisiin uusiin sähköverkkojen yhteenliitäntöihin, jotta voidaan lisätä toimitusvarmuutta ja kehittää uusiutuvia energialähteitä kummallakin alueella;

34.

korostaa, että on tärkeää lisätä tuntuvasti Espanjan ja Ranskan yhdysjohtoja ja näin tukea uusiutuvia energialähteitä alueella sekä antaa Iberian niemimaalle mahdollisuus osallistua täysipainoisesti sähkön sisämarkkinoihin; toteaa, että 4. maaliskuuta 2015 allekirjoitettu Madridin julistus ja Lounais-Euroopan yhteenliitäntöjen korkean tason työryhmän perustaminen ovat tärkeitä askelia alueen yhteenliitäntäasteen nostamiseksi; on tietoinen siitä, että Iberian niemimaan ja Manner-Euroopan välinen nykyinen yhteenliitäntäkapasiteetti on liian vähäinen ja että yhteistä etua koskevien hankkeiden ensimmäiseen luetteloon sisällytetyt hankkeet eivät riittäneet saavuttamaan vuoden 2020 yhteenliitäntätavoitetta; kehottaa alueen maita tukemaan uusiutuvaan energiaan liittyvän huomattavan potentiaalinsa kehittämistä ja helpottamaan alan pääsyä yhdennetyille unionin markkinoille;

35.

suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen toteuttaa tutkimus Iberian niemimaan sekä Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Välimeren eteläpuolisten maiden välisen yhteenliitännän hyödyistä;

36.

huomauttaa, että Euroopan energiajärjestelmä on kehittynyt sitten vuoden 2002, jolloin sähköverkkojen 10 prosentin yhteenliitäntätavoite alun perin asetettiin, ja toteaa, että erityisesti uusiutuvia energialähteitä on kehitetty koko mantereella; suosittaa tässä yhteydessä, että asennettuun kapasiteettiin perustuvaa 15 prosentin tavoitetta vuodeksi 2030 ei käytetä yksinään vaan että sitä arvioidaan huolellisesti ja perusteellisesti, jotta varmistetaan, että se on tarkoituksenmukainen, aiheellinen ja toteutuskelpoinen; pyytää sen vuoksi komissiota arvioimaan alueellisten, täydentävien tavoitteiden asettamista ja etsimään entistä parempia laadullisia ja määrällisiä vertailuarvoja, kuten kauppavirrat, ruuhkahuiput ja pullonkaulat, joista ilmenee, miten paljon yhteenliitäntää tarvitaan;

37.

korostaa tarvetta johtaa tuleva sähköverkkojen yhteenliitäntätavoite EU:n pitkän aikavälin ilmastotavoitteista sekä sellaisesta kestävästä energiajärjestelmästä, jota EU tavoittelee; huomauttaa tässä yhteydessä, että vaadittava yhteenliitäntäaste on riippuvainen useista tekijöistä, kuten siitä, a) miten kansallisessa ja EU:n politiikassa sovelletaan periaatetta, jonka mukaan energiatehokkuus on etusijalla, ja lisätäänkö kysyntäpuoleen vaikuttavia toimenpiteitä, b) kehitetäänkö hajautettua uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa sähköä ja siihen liittyviä älykkäitä verkkoja, c) päätetäänkö kansallisella tasolla energiapaletista, jossa otetaan huomioon EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiatavoitteet, d) kehitetäänkö energian varastointiin liittyvää teknologiaa, myös kotitalouksien ja kuntien tasolla, e) käytetäänkö tarpeen mukaan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, f) otetaanko ihmiset huomioon energiajärjestelmän tuottajakuluttajina ja g) luodaanko verkkoihin tehtäville investoinneille selkeitä kannustimia;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/54

—

ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn täytäntöönpanosta vuonna 2013 (COM(2014)0639),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn 5. toukokuuta 2015 päivätyn väliarvioinnin (1),

—

ottaa huomioon tutkimuksen mikrorahoituksen alalla havaituista puutteista ja vaihtoehdoista niiden poistamiseksi EU:n rahoitusvälineen avulla (”Study on imperfections in the area of microfinance and options how to address them through an EU financial instrument”) (2),

—

ottaa huomioon työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (EaSI-ohjelma) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta 11. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1296/2013 (3) (jäljempänä ”EaSI-asetus”),

—

ottaa huomioon eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta 25. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 283/2010/EU (4) (jäljempänä ”järjestely”) (jäljempänä ”päätös”),

—

ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle mikroluottojen kehittämistä kasvun ja työllisyyden tukemiseksi koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta (5),

—

ottaa huomioon toukokuussa 2015 julkaistun Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun selvityksen eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn väliarvioinnista (”European Progress Microfinance Facility – Interim evaluation”) (6),

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 8/2015 ”Vastaako EU:n antama taloudellinen tuki riittävän hyvin mikroyrittäjien tarpeita?”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0331/2015),

A.

katsoo, että mikrorahoituksella edistetään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista; toteaa, että mikrorahoitus voi nostaa ihmiset köyhyydestä, antaa heille itsekunnioitusta ja edistää yhteenkuuluvuutta yhteisöissä parantamalla sosiaalista osallisuutta ja vähentämällä sosiaalisia epäsuhtia;

B.

ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa mikrorahoituksen saantia ja sen saatavuutta henkilöille, jotka ovat menettäneet tai ovat vaarassa menettää työpaikkansa tai joilla on vaikeuksia päästä tai palata työmarkkinoille, sekä henkilöille, joita uhkaa sosiaalinen syrjäytyminen, tai heikossa asemassa oleville henkilöille, joilla on heikommat mahdollisuudet saada luottoa tavanomaisilta luottomarkkinoilta ja jotka haluavat perustaa oman mikroyrityksen tai kehittää sitä, itsenäinen ammatinharjoittaminen mukaan lukien; ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa mikrorahoituksen saantia ja sen saatavuutta mikroyrityksille ja yhteisötalouden yrityksille;

C.

ottaa huomioon, että järjestelyn tavoitteena on parantaa rahoituksen välittäjien valmiuksia lisätä mahdollisten toimien määrää, jotta voidaan edistää työllisyyttä luomalla laadukkaita työpaikkoja, tehostamalla kasvua ja parantamalla sosiaalista osallisuutta paikallisyhteisöissä;

D.

ottaa huomioon, että lainaa ottavien naisten taloudellinen tilanne näyttää olevan huonompi kuin miesten, sillä suurempi osa naisista on työttömiä tai vaarassa köyhtyä (7); ottaa huomioon, että järjestelystä tukea saaneiden nais- ja miesyrittäjien suhdeluku on 36:64, mikä ei edelleenkään takaa sukupuolten tasapainoa;

E.

katsoo, että tiettyjen naisryhmien syrjäytyminen ja heihin kohdistuva moniperusteinen syrjintä pahentavat entisestään heidän heikkoa taloudellista asemaansa ja vaikeuttavat rahoituksen saantia; katsoo, että syrjäytymisestä kärsivien naisten mukaan ottamisen olisi oltava ensisijainen tavoite;

F.

toteaa, että työelämään osallistuvista naisista yhä useampi on myös perheensä pääasiallinen elättäjä; toteaa, että suurempi osa naisista kuin miehistä on yksinhuoltajavanhempia; katsoo, että mikrorahoituksesta olisi oltava hyötyä yhä useammalle naiselle;

G.

ottaa huomioon, että yhteisötalouteen kuuluu osuuskuntia, keskinäisiä yrityksiä, voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, säätiöitä ja yhteisötalouden yrityksiä, jotka edistävät unionin työllisyyttä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, aluekehitystä ja maaseudun kehittämistä, ympäristönsuojelua, kuluttajansuojaa, maatalouden kehittämistä, kolmansien maiden kehittämistä ja sosiaaliturvapolitiikkoja;

H.

toteaa, että talous- ja rahoituskriisin seurauksena köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat lisääntyneet, samoin kuin pitkäaikaistyöttömyys, nuorisotyöttömyys ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus;

I.

ottaa huomioon, että järjestely parantaa lainanottajien lainansaantiedellytyksiä ja tuo siten rahoituksen sellaisten henkilöiden saataville, joilla ei muutoin olisi mahdollisuuksia saada sitä; ottaa huomioon, että mikrorahoituksen välittäjät ovat käyttäneet järjestelyä 22 jäsenvaltiossa; toteaa, että järjestelyn kokonaistavoitteena on jakaa vuoteen 2020 mennessä 46 000 mikrolainaa, joiden määrä on arviolta 500 miljoonaa euroa;

J.

ottaa huomioon, että lainanottajien arvioidaan maksavan takaisin 95 prosenttia lainoista; toteaa, että järjestely on auttanut ihmisiä pääsemään tai palaamaan työmarkkinoille tai perustamaan omia yrityksiä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia säilyttämään mikroyrityksensä tai laajentamaan niitä siten, että työpaikat ovat säilyneet, uusia työntekijöitä on palkattu ja on syntynyt liikevaihtoa; toteaa, että järjestelyn avulla on saavutettu Euroopan syrjäisiä alueita ja luotu taloudellista toimintaa;

K.

katsoo, että vähemmistöjen saavuttamista on edelleen vaikea arvioida, koska useimmat mikrorahoituksen välittäjät eivät nimenomaisesti osallistu toimintaan, jonka tavoitteena on vähemmistöjen parempi saavuttaminen; ottaa huomioon, että mikroluottojen saajat eivät välttämättä pidä itseään syrjäytyneenä ryhmänä tai pelkäävät syrjintää, jos heidän etninen taustansa paljastuu;

L.

toteaa, että henkilöistä, joista on käytettävissä tietoja, 60 prosenttia oli joko työttömänä tai työmarkkinoiden ulkopuolella mikroluottohakemuksen tekemisen aikaan; toteaa, että 84 prosenttia edunsaajista kuului suurimpaan 25–54-vuotiaiden ikäryhmään ja 36 prosenttia lainoilla tuetuista rekisteröidyistä yrittäjistä oli naisia;

M.

katsoo, että järjestelyä olisi arvioitava määrällisten näkökohtien lisäksi myös laadullisten näkökohtien kannalta; katsoo, että vaikka järjestelyä on helpompi arvioida taloudellisen tehokkuuden kannalta, sen vaikuttavuutta keinona varmistaa sosiaalinen osallisuus olisi myös arvioitava samoin kuin sen laatua ja luotujen työpaikkojen kerrannaisvaikutuksia;

N.

ottaa huomioon, että tavoitteeksi asetettu nais- ja miesyrittäjien suhdeluku 40:60 on melkein saavutettu ja että naisten osuus on huomattavasti suurempi kuin unionissa keskimäärin;

O.

katsoo, että liiketoiminnan kehittämispalvelut, kuten koulutus ja mentorointi, ovat ratkaisevia mikroyritysten menestymisen ja kannattavuuden kannalta;

P.

panee merkille, että yhteisötalouden yrityksille myönnettävän rahoituksen puuttuminen on todettu järjestelyn puutteeksi;

Q.

ottaa huomioon, että on merkkejä siitä, että mikrorahoitus voisi osaltaan tukea yritysten siirtymistä harmaasta taloudesta harjoittamaan ilmoitettua taloudellista toimintaa;

R.

katsoo, että paras tapa edistää julkisen rahoituksen parempaa käyttöä on julkistaa enemmän tietoja, jotka koskevat mikrorahoituksen välittäjien myöntämiä mikroluottoja; katsoo, että tietojen laajempi julkistaminen helpottaa mikrorahoituksen välittäjien toiminnan tulosten vertailemista;

S.

ottaa huomioon, että järjestelyn ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR), Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) ja unionin muiden rahastojen kesken on mahdollista luoda synergiaa ja siten välttää ei-toivottavia päällekkäisyyksiä;

T.

ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen 6 artiklassa säädetään, että ”talousarvion laatimisessa ja toteuttamisessa noudatetaan yhtenäisyyden, talousarvion totuudenmukaisuuden, vuotuisuuden, tasapainon, laskentayksikön, yleiskatteisuuden, erittelyn, vaikuttavaa ja tehokasta sisäistä valvontaa edellyttävän moitteettoman varainhoidon sekä avoimuuden periaatteita”;

U.

ottaa huomioon, että järjestely tukeutuu unionin myöntämään rahoitukseen ja Euroopan investointipankin rahoitusosuuteen, joiden kummankin hallinnoinnista Euroopan investointirahasto (EIR) vastaa; toteaa, että järjestely voi myös saada lisärahoitusta yksityisiltä sijoittajilta;

V.

toteaa, että mahdolliset edunsaajat eivät vielä tunne kovin hyvin tätä välinettä;

1.

korostaa järjestelyn kaltaisen rahoitusvälineen merkitystä rahoituskriisin aikana, jotta voidaan luoda uusia yrityksiä, edistää uusien työpaikkojen syntymistä ja varmistaa, että työttömät, heikossa asemassa olevat henkilöt ja mikroyritykset saavat rahoitusta samalla kun pienennetään mikrorahoituksen välittäjien riskiä;

2.

panee merkille, että työpaikkojen luomiseen kohdistuva vaikutus oli odotettua pienempi huolimatta siitä, että lukuisat luotonsaajat olisivat jääneet täysin luottomarkkinoiden ulkopuolelle ilman mikroluottoa; katsoo, että tämä odotettua pienempi työllistävä vaikutus voi selittyä osittain sillä, että järjestely pantiin täytäntöön samaan aikaan kuin talous ajautui vakavaan kriisiin, jolla oli vaikutusta sekä luottomarkkinoihin että työllisyyslukuihin; panee kuitenkin merkille, että järjestely vaikutti merkittävästi työpaikkojen säilymiseen; ottaa huomioon, että tätä seikkaa käsitellään uudessa, joustavammassa EaSI-ohjelmassa;

3.

pitää valitettavana hylättyjen mikroluottohakemusten suurta määrää (lähes 2 000 hakemusta hylättiin osittain siitä syystä, että henkilöt ja yritykset olivat ylivelkaantuneita) sekä mikrorahoitusmarkkinoiden vajetta, joka on edelleen merkittävä huolimatta mikroluotonsaajien määrän lisääntymisestä; kehottaa komissiota laatimaan yksityiskohtaisemman tutkimuksen näiden hakemusten hylkäämisen syistä ja myös etsimään keinoja niiden selvittämiseksi;

4.

korostaa järjestelyn merkitystä erityisesti kriisiaikoina, kun se antaa työttömille ja heikossa asemassa oleville henkilöille mahdollisuuden saada rahoitusta; painottaa, että etenkin meneillään oleva muuttoliike- ja turvapaikkakriisi huomioon ottaen mikrorahoitus voi tarjota elintärkeää tukea unionin työmarkkinoille tuleville pakolaisille ja maahanmuuttajille;

5.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhteyspisteitä, joilla voidaan lisätä mahdollisten edunsaajien ja yleisesti kansalaisten tietämystä järjestelystä;

6.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tähän mennessä saatua kokemusta hyödyntämällä lisäämään erityisesti syrjäisillä alueilla ja yhteisöissä, etenkin vähemmistötaustaisissa yhteisöissä tai vammaisjärjestöissä, tietoisuutta järjestelyn olemassaolosta, sen eduista ja mahdollisuuksista hyödyntää sitä;

7.

panee merkille, että vuonna 2013 järjestelystä rahoitettuihin toimiin sisältyi paremmassa etuoikeusasemassa olevia lainoja ja takuita; panee lisäksi merkille, että jotkin mikrorahoituksen välittäjät saavat sekä takuun että lainan, joskin näillä kahdella välineellä katetaan aina eri salkkuja;

8.

kehottaa ottamaan järjestelyssä huomioon hankkeiden lisäarvon sellaisilla alueilla, jotka ovat luonnonolojen tai väestönkehityksen vuoksi vakavalla ja pysyvällä tavalla epäsuotuisassa asemassa, kuten harvaan asutuilla tai väestökadosta kärsivillä alueilla, koska se antaisi sysäyksen työpaikkojen luomiselle ja edistäisi myös väestön säilyttämistä kyseisillä alueilla;

9.

on tyytyväinen siihen, että komissio ja EIR ovat saattaneet EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon toimintavalmiiksi, jotta varmistetaan, että edunsaajat saavat varoja; odottaa, että EaSI-ohjelmalla voidaan korjata onnistuneesti järjestelyn puutteet;

10.

kehottaa komissiota arvioimaan mikroluoton nykyisen määritelmän soveltuvuuden pyrittäessä varmistamaan, että tulevat rahoitusvälineet vastaavat markkinoiden ja edunsaajien tarpeita ja päätöksen 2 artiklassa määriteltyjä tavoitteita;

11.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita keräämään ja arvioimaan tietoja mikroyritysten ominaispiirteistä, niiden tarpeista ja niiden toiminnan jatkumisesta ja esittämään tarvittaessa mukautuksia EaSI-asetukseen väliarvioinnin yhteydessä; pitää myönteisenä, että järjestelyn lopussa käytettävissä olevat tase ja palautuneet määrät maksetaan EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon talousarvioon ja siten lisätään mikrolainan ottajille tarjottavien takuiden ja rahoitettavien välineiden määrää;

12.

pitää myönteisenä, että kaikki järjestelyn tähän mennessä tarkastellut seitsemän rahoitusvälinettä ovat saanet yksityistä lisärahoitusta; pitää kuitenkin huolestuttavana sitä, että Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan takuiden osalta vipuvaikutuksen tavoitearvot on saavutettu vain yhdessä tapauksessa seitsemästä ja että kahdessa tapauksessa niitä ei ollut saavutettu lainkaan;

13.

pitää myönteisenä uuden EaSI-ohjelman suurempaa joustavuutta niihin muuttuviin tarpeisiin vastaamisessa, jotka liittyvät varojen jakamiseen ohjelman eri osioiden välillä; kehottaa komissiota välttämään kaksinkertaista rahoitusta kehittämällä selkeitä ja avoimia synergioita EaSI-ohjelman ja unionin muiden ohjelmien ja aloitteiden välillä;

14.

kehottaa komissiota lisäämään järjestelyn tunnettuutta ja antamaan enemmän tietoja siitä ja sen hyödyntämismahdollisuuksista;

15.

kehottaa komissiota laajentamaan järjestelyn maantieteellistä soveltamisalaa, jotta se ulottuisi kaikkiin jäsenvaltioihin; korostaa tarvetta laajentaa järjestelyn alakohtaista soveltamisalaa maatalouden ja kaupan alojen ulkopuolelle;

16.

pitää valitettavana, että sosiaalisista vaikutuksista raportointia ei ole määritelty hyvin, minkä vuoksi järjestelyä ei ole mitattu tarkemmin työpaikkojen luomisen, yritysten kestävyyden eikä vähemmistöryhmien saavuttamisen suhteen; kehottaa siksi komissiota noudattamaan sosiaalisen suorituskyvyn mittaamista koskevia normeja empiirisesti, jotta varmistetaan parhaat sosiaaliset vaikutukset myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden suhteen, ja arvioimaan, onko kohderyhmien määritelmää, mukaan luettuina vammaiset henkilöt, selvennettävä entisestään;

17.

toteaa, että järjestely aloitti toimintansa pilottihankkeena; panee lisäksi merkille, että heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten maahanmuuttajien ja vammaisten henkilöiden, tavoittamisessa on havaittu puutteita; toteaa kuitenkin, että opitut asiat on otettu huomioon ja että eräät puutteet on jo korjattu EaSI-ohjelmassa; pitää myönteisenä, että tavoitteiden strateginen arviointi on kehitetty Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti;

18.

kehottaa EIR:a tekemään tiiviimpää yhteistyötä mikrorahoituksen välittäjien kanssa, vaatimaan niitä soveltamaan mikroluottojen tarjoajien eurooppalaisia käytännesääntöjä ja asettamaan etusijalle sellaiset mikrorahoituksen välittäjät, jotka ovat osoittaneet kykynsä ja halunsa tehdä yhteistyötä niiden järjestöjen kanssa, jotka tarjoavat lisätukea lopullisille edunsaajille; kehottaa lisäksi EIR:a panemaan täytäntöön mikrorahoituksen välittäjien kanssa tehtyihin sopimuksiin sisältyviä määräyksiä, joiden mukaan niiden on tehtävä tiiviimpää yhteistyötä heikossa asemassa olevia ryhmiä edustavien järjestöjen kanssa, jotta kohderyhmät voidaan saavuttaa paremmin;

19.

kehottaa komissiota parantamaan menetelmiä, joilla arvioidaan yritysten kannattavuutta ja vaikutusta yhteisössään mikroluoton takaisinmaksun jälkeen;

20.

kehottaa komissiota ja EIR:a parantamaan raportointia edunsaajista ja mikrorahoituksen välittäjistä ja ottamaan huomioon, että on löydettävä tasapaino, jotta mikrorahoituksen välittäjille ei sälytetä liian suurta taakkaa; korostaa, että sekä mikrorahoituksen välittäjät että lainaa saadakseen mikroluottojen ottajat toimittavat asianmukaiseen raportointiin vaadittavat tiedot;

21.

pitää valitettavana, että järjestelyyn liittyvien lainojen ja takuiden käyttöä koskevat tiedot ovat hajanaisia ja epätäydellisiä ja ettei tarjolla ole yksityiskohtaista tietoa lopullisten saajien ammatillisesta tilanteesta, vaikka Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut, että raportointi vastaa päätöksen vaatimuksia;

22.

kehottaa EIR:a varmistamaan, että mikrorahoituksen välittäjät julkistavat tietoja myönnettyjen mikrolainojen lukumäärästä ja määrästä ja lopullisten edunsaajien tyypeistä;

23.

kehottaa komissiota huolehtimaan miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta mikrorahoituksen saannissa ja asettamaan tulevaisuudessa tavoitteeksi mies- ja naisyrittäjien yhtä suuren määrän; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan mikrorahoituksen välittäjiä panemaan täytäntöön strategioita, jotka kohdennetaan naisiin ja joilla tuetaan naisten yrittäjyyttä myös tekemällä yhteistyötä alan yhdistysten ja järjestöjen kanssa;

24.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen järjestelyn mukaisten rahoitusmahdollisuuksien näkyvyyttä ja antamaan niistä enemmän tietoja esimerkiksi tiedotuskampanjoiden avulla, vaihtamalla parhaita käytäntöjä naisyrittäjien kesken sekä sellaisten työpajojen ja koulutuksen avulla, jotka kohdennetaan erityisesti naisiin, jotta voidaan saavuttaa sukupuolten tasapuolisempi edustus mikrorahoituksen saannissa;

25.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon mikrorahoituksesta naisille koituvat hyödyt, mukaan lukien kestävien työpaikkojen luominen; kehottaa komissiota helpottamaan näkemysten vaihtoa ja hyvien käytäntöjen jakamista naisyrittäjien kesken;

26.

pitää tärkeänä tavoitteeksi asetettua nais- ja miesyrittäjien suhdelukua; uskoo kuitenkin, että järjestelyn onnistumista ei pitäisi mitata ainoastaan yleistavoitteilla vaan järjestelyn kyvyllä mahdollistaa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten hankkeiden toteuttaminen ja edistää talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

27.

kehottaa komissiota keskittämään toimensa sellaisten mahdollisesti ulkopuolelle jäävien asiakasryhmien mikrorahoituksen saannin parantamiseen, joita ovat maahanmuuttajat, pakolaiset, pitkäaikaistyöttömät, nuoret, vähätuloiset henkilöt, alhaisen osaamistason työntekijät ja vammaiset henkilöt, jotka eivät hyödy tällä hetkellä riittävästi järjestelystä;

28.

kehottaa komissiota tunnustamaan pakolaiset ja turvapaikanhakijat kohderyhmäksi;

29.

kehottaa komissiota moninkertaistamaan sellaisten aloitteiden ja rahoitusmahdollisuuksien määrän, joiden kautta nuorten perustamille innovatiivisille uusyrityksille myönnetään mikroluottoja, jotta voidaan tukea nuorten yrittäjyyttä sekä korkeatasoista teknologista, tieteellistä ja sosiaalista innovointia talouskriisin aikana, jolloin luottoa on vaikea saada; korostaa lisäksi, että jäsenvaltioiden on pyrittävä vähentämään byrokraattisia menettelyjä, joita yrittäjiltä vaaditaan, jotta he voivat saada rahoitusta unionilta;

30.

pitää valitettavana, että järjestelystä ei ole rahoitettu merkittävää määrää yhteisötalouden yrityksiä; suhtautuu sen vuoksi myönteisesti siihen, että EaSI-ohjelman määrärahoista osoitetaan tietty prosenttiosuus yhteisötalouden yritysten rahoittamiseen;

31.

kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti tätä uutta toimintatapaa ja kannustamaan jäsenvaltioita vaihtamaan tietoja, asiantuntemusta ja parhaita käytäntöjä tässä yhteydessä, varmistamaan asianmukaisen raportoinnin mikrorahoituksen välittäjiltä ja motivoimaan niitä tukemaan hankkeita, joilla on suuri sosiaalinen vaikutus niiden mahdollisten asiakkaiden keskuudessa;

32.

pyytää komissiota arvioimaan ja tarvittaessa tarkastelemaan uudelleen EaSI-ohjelmassa asetettua yhteisötalouden yrityksille myönnettävien lainojen enimmäismäärää, jotta voidaan antaa yrityksille niiden suotuisaan kehitykseen tarvittavat ja riittävät varat ja vastata markkinoiden tarpeisiin;

33.

korostaa, että on tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma rahoitusohjelmiin; katsoo, että sukupuolivaikutusten arvioinnit ja sukupuolten tasa-arvon huomioon ottava budjetointi ovat hyödyllisiä arvioitaessa ja parannettaessa rahoituksen painopisteiden, taloudellisten resurssien jakamisen ja rahoitusohjelmien erittelyjen vaikutusta naisiin; korostaa, että on tarpeellista kerätä systemaattisesti sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja ja analysoida niitä säännöllisesti;

34.

suhtautuu myönteisesti mahdollisuuteen rahoittaa EaSI-ohjelmasta mikrorahoituksen välittäjien valmiuksien kehittämistä sekä niille tarjottavaa teknistä tukea niiden ammattimaisuuden, palvelujen tarjonnan sekä tietojen keruun ja käsittelyn parantamiseksi, jotta järjestelystä saadaan paremmin palautetta;

35.

kannustaa komissiota yhdistämään järjestelyn perustavaan yrittäjäkoulutukseen, jotta yritysten taloudellinen elinkelpoisuus ja luotonannon tavoite voidaan varmistaa;

36.

pitää valitettavana, että liiketoiminnan kehittämispalveluita, mentorointi ja koulutus mukaan luettuina, ei voi rahoittaa suoraan EaSI-ohjelmasta, ja kehottaa komissiota tutkimaan uusia rahoituskanavia ja uusia soveltuvia välineitä yhteistyössä kansallisten tai unionin rahastojen kanssa;

37.

panee merkille, että ESR:n olisi tarjottava keskeistä rahoitusta yritysten luomiseen, tuottoisaan mikrorahoitukseen ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen yhdessä mentorointi- ja koulutusohjelmien kanssa; pitää valitettavana, ettei näitä välineitä rahoiteta suoraan EaSI-ohjelmasta;

38.

suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot kehittävät EaSI-ohjelmaa, ESR:a ja muita mahdollisia kansallisia ohjelmia koskevaa strategista yhteistyötään paikallisten ja alueellisten järjestöjen ja instituutioiden kanssa ja edistävät yhteistyötään mikrorahoituksen välittäjien ja lopullisten edunsaajien kanssa, jotta voidaan parantaa mikroluottojen ottajille annettavaa tukea koulutuksen, mentoroinnin ja yrityksen kannattavuuden parantamiseen liittyvän kokonaistuen osalta;

39.

pitää myönteisenä mahdollisuutta käyttää ESR:n varoja EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkon hyväksi ja kehottaa komissiota ja EIR:a tiedottamaan mikrorahoituksen välittäjille paremmin tästä yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen (8) 38 artiklaan sisältyvästä mahdollisuudesta;

40.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ESIR-rahastoa voidaan käyttää mikroyritysten rahoittamiseen;

41.

kehottaa komissiota koordinoimaan ESR:n ja EaSI-ohjelman tukia, jotta näiden kahden ohjelman keskinäistä täydentävyyttä voidaan tehostaa mikrorahoitusjärjestelyjen kannalta, ja keskittymään muun muassa mikrorahoituksen välittäjien ja ESR-osarahoitteisten yritystukikeskusten väliseen yhteistyöhön;

42.

suhtautuu myönteisesti mikrorahoituksen välittäjien valintaprosessiin, joka on EIR:n sääntöjen ja menettelyjen mukainen, ja esittää uudelleen parlamentin pyynnön siitä, että kyseisten välittäjien olisi noudatettava vastuullisen lainanannon sekä henkilöiden ja yritysten ylivelkaantumisen välttämisen periaatteita;

43.

suosittelee, että järjestelyn hyödyntämistä koskeva menettely olisi yksinkertaisempi ja mikrorahoituksen välittäjien ja EIR:n väliset sopimukset olisivat joustavampia ja helppotajuisempia, jotta pienemmät mikrorahoituksen välittäjät voisivat hyödyntää rahoitusvälineitä täysimääräisesti ja EIR:n tarjoamia mahdollisuuksia nopeasti;

44.

pitää valitettavana, että järjestelylle osoitetuista hakemuksista huomattava osa oli täytetty puutteellisesti, minkä vuoksi EIR ei voinut hyväksyä niitä; pyytää komissiota tarkastelemaan näihin puutteisiin johtaneita syitä (kuten tiedon puute tai saatavuus tai selkeyttämistä kaipaava hallinnollinen rasite); kehottaa komissiota ryhtymään pikaisiin toimiin tämän ongelman ratkaisemiseksi;

45.

kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että järjestelyn näkyvyyttä lisätään ja sen hyödyntämismahdollisuuksista annetaan enemmän tietoja, että menettelyä yksinkertaistetaan ja että mikrorahoituksen välittäjien ja EIR:n välisistä sopimuksista tehdään joustavampia ja helppotajuisempia, jolloin mahdollistettaisiin pienimpien välittäjien nopeampi pääsy markkinoille;

46.

kehottaa komissiota ja EIR:a arvioimaan, kuinka tietoja järjestelyn hyödyistä voisi levittää paremmin suuren yleisön keskuudessa mikrorahoituksen välittäjille asetettuja vaatimuksia laajemmin;

47.

kehottaa komissiota lujittamaan mikrorahoituksen välittäjien ja edunsaajien etuja edustavien järjestöjen välistä yhteistyötä tuotteiden markkinoinnin tai uusien asiakkaiden hankinnan ulkopuolella;

48.

kehottaa jäsenvaltioita kehittämään mikrorahoitusalaa, jotta mahdollistetaan sen kasvu, joka on välttämätöntä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, ja käyttämään järjestelyä tutkimalla välittäjinä toimivien muiden kuin pankkien mahdollisuuksia päästä mikroluottomarkkinoille olematta riippuvainen kumppanipankista;

49.

kannustaa komissiota tehostamaan vuoropuheluaan mikrorahoitusalan toimijoiden (mikrorahoituksen välittäjät, pankit ja muut kuin pankit, Euroopan pienluotottajien verkoston kaltaiset verkostot) sekä tällä hetkellä vuoropuhelun ulkopuolella olevien sidosryhmien kanssa unionin rahoittamista ohjelmista tarjottavien tuotteiden saatavuudesta, käytöstä ja suunnittelusta;

50.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa eri jäsenvaltioista peräisin olevien mikrorahoituksen välittäjien kesken;

51.

kehottaa komissiota ja EIR:a varmistamaan, että EaSI-ohjelman mikrorahoitus ja yhteiskunnallinen yrittäjyys -lohkolla edistetään edelleen mikroluottojen tarjoajien eurooppalaisten käytännesääntöjen levittämistä ja niiden sisällyttämistä mikrorahoituksen välittäjien kanssa tehtäviin sopimuksiin;

52.

katsoo, että komission kertomus eurooppalaisen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn täytäntöönpanosta vuonna 2013 on hyvin yleisluonteinen ja sisältää vain vähän yksityiskohtaista tietoa täytäntöönpanosta;

53.

kehottaa komissiota varmistamaan, että järjestely ja EaSI-ohjelma tuovat EU:lle jatkossakin lisäarvoa ja näkyvyyttä;

54.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

24.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 399/61