11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/1

1.

Euroopan keskuspankki (EKP) esitti 22. kesäkuuta 2017 suosituksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön EKP/2017/18 (1) 22 artiklan muuttamisesta. Neuvosto kuuli komissiota tästä suosituksesta 12. heinäkuuta 2017.

2.

Komission toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 129 artiklan 3 kohtaan ja EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 40.1 artiklaan.

3.

Komissio suhtautuu hyvin myönteisesti EKP:n aloitteeseen suosittaa lainsäätäjälle EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan muuttamista, jotta EKP voi antaa asetuksia ”rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmistä” rahapoliittisia tarkoituksia varten, sillä aloitteella täydennetään komission 13. kesäkuuta 2017 antamaa säädösehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston 4 päivänä heinäkuuta 2012 antaman asetuksen (EU) No 648/2012 (2) OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä muuttamisesta mukauttamalla EKP:hen sovellettavaa oikeudellista kehystä. Tämän ansiosta EKP voisi hoitaa edellä mainitussa komission ehdotuksessa liikkeeseen laskeville keskuspankeille annettavat vastuutehtävät täysimääräisesti euromääräisten rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmien osalta.

4.

Komissio on EKP:n kanssa samaa mieltä siitä, että keskusvastapuolilla on keskeinen merkitys unionille ja siitä, että keskusvastapuoliselvityksestä on tullut yhä useammin rajatylittävää ja systeemisesti merkittävää. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 antamisen jälkeen ja markkinalähtöisten ja sääntelyyn liittyvien tekijöiden seurauksena keskusvastapuolten toimintavolyymi unionissa ja koko maailmassa on kasvanut nopeasti mittakaavaltaan ja ulottuvuudeltaan. Keskusvastapuoliselvitys vähentää osaltaan systeemistä riskiä vastapuoliriskin vahvan hallinnan, läpinäkyvyyden parantumisen ja vakuuksien käytön tehostumisen kautta. G20-johtajat tekivät jo vuonna 2009 kaikkien vakioitujen OTC-johdannaisten pakollista keskusvastapuoliselvitystä koskevan sitoumuksen, joka on pantu täytäntöön Euroopan unionissa ja koko maailmassa. Sen jälkeen keskitetysti selvitettyjen OTC-johdannaisten osuus on kasvanut, ja tämän kasvun odotetaan jatkuvan tulevina vuosina, kun muuntyyppisille instrumenteille otetaan käyttöön uusia selvitysvelvollisuuksia ja vastapuolet, joihin ei sovelleta selvitysvelvollisuutta, lisäävät vapaaehtoista selvitystä. Komission 4. toukokuuta 2017 antamassa säädösehdotuksessa, jonka tavoitteena on muuttaa asetusta (EU) N:o 648/2012 kohdennetusti parantamalla sen tuloksellisuutta ja oikeasuhteisuutta, annetaan keskusvastapuolille uusia kannustimia tarjota vastapuolille johdannaisten keskusvastapuoliselvitystä ja helpotetaan pienten finanssialalla toimivien vastapuolten ja finanssialan ulkopuolisten vastapuolten mahdollisuutta käyttää selvitystä. Lisäksi selvitysmarkkinat ovat hyvin yhdentyneet unionin alueella, mutta ne ovat suuressa määrin keskittyneet tiettyjen omaisuuslajien osalta ja niiden välillä on runsaasti keskinäisiä kytköksiä. Keskusvastapuoliselvityksen kasvava osuus tarkoittaa kuitenkin, että riskit keskittyvät keskusvastapuoliin. Komissio on samaa mieltä siitä, että tähän on puututtava asianmukaisesti, ja on jo ehdottanut asiaan liittyviä sääntelytoimenpiteitä.

5.

Tämän vuoksi komissio on samaa mieltä EKP:n kanssa siitä, että keskusvastapuolten systeemisen merkityksen lisääntyminen saattaa lisätä selvitysjärjestelmiin vaikuttavia riskejä. Tällä voi olla kielteinen vaikutus maksujärjestelmien moitteettomalle toiminnalle ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanolle ja viime kädessä hintavakauden säilyttämistä koskevalle ensisijaiselle tavoitteelle.

6.

Komissio on EKP:n kanssa samaa mieltä myös siitä, että Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen Euroopan unionista, josta ilmoitettiin 29. maaliskuuta 2017, aiheuttaa unionille merkittävän lisähaasteen, kun asetuksen (EU) N:o 648/2012 vaatimuksia ei enää sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneisiin keskusvastapuoliin, ja niiden kolmansissa maissa selvitettävien, jäsenvaltioiden valuutan määräisten rahoitusinstrumenttien määrä lisääntyy merkittävästi.

7.

SEUT-sopimuksen 127 artiklan 1 kohdan mukaan EKPJ:n ensisijaisena tavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta. SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdan mukaan EKPJ:n kautta toteutettaviin perustehtäviin kuuluvat rahapolitiikan määritteleminen ja toteuttaminen sekä maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen. Näistä perustehtävistä muistutetaan myös EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 3 artiklan 1 kohdassa. Ne edistävät EKPJ:n ensisijaista tavoitetta eli hintavakauden ylläpitämistä, joten niiden toteuttamisen on edistettävä tavoitteen saavuttamista.

8.

EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan, jonka otsikko on ”Selvitysjärjestelmät ja maksujärjestelmät”, mukaan EKP ja kansalliset keskuspankit voivat tarjota järjestelyjä ja EKP voi antaa asetuksia selvitys- ja maksujärjestelmien tehokkuuden ja vakauden varmistamiseksi unionissa ja kolmansien maiden kanssa. EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artikla on sen luvussa IV ”EKPJ:n rahapoliittiset tehtävät ja toimet” muiden sellaisten määräysten kanssa, joiden ansiosta EKP voi toteuttaa EKPJ:n perustehtäviä.

9.

Komissio ymmärtää EKP:n suositteleman EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan muuttamisen Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 4. maaliskuuta 2015 asiassa T-496/11 (3), Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP, antaman tuomion mukaisesti. Yleinen tuomioistuin katsoi tuomiossa, että toimivalta antaa asetuksia EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan nojalla on yksi EKP:n käytössä olevista keinoista suorittaa eurojärjestelmälle SEUT-sopimuksen 127 artiklan 2 kohdassa annettu tehtävä eli edistää maksujärjestelmien moitteetonta toimintaa. Kyseinen tehtävä puolestaan palvelee SEUT-sopimuksen 127 artiklan 1 kohdassa ilmaistun päätavoitteen saavuttamista. Samassa yleisen tuomioistuimen tuomiossa katsotaan myös, että EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklassa käytetty ilmaisu ”selvitysjärjestelmät ja maksujärjestelmät” on tulkittava ”maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan” edistämistä koskevan tehtävän valossa. Tämän vuoksi perussäännön 22 artiklassa EKP:lle annettua mahdollisuutta antaa asetuksia ”selvitys- ja maksujärjestelmien tehokkuuden ja vakauden varmistamiseksi” ei voida ymmärtää siten, että sille annettaisiin tällainen toimivalta kaikkien selvitysjärjestelmien osalta, mukaan lukien arvopaperikauppojen selvitysjärjestelmät, vaan mahdollisuuden on pikemminkin katsottava rajoittuvan pelkästään maksujenselvitysjärjestelmiin.

10.

EKP pyrkii suosituksellaan muuttamaan EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan soveltamisalaa siten, että myös rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmät sisällytetään sen sääntelyvaltaan. Tällainen suosituksen mukainen muutos merkitsisi EKP:n sääntelyvallan laajentamista, ja sen ansiosta EKP voisi antaa asetuksia rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmistä. On kuitenkin huomattava, että EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 34.1 artiklan mukaan EKP antaa asetuksia siinä laajuudessa kuin se on tarpeen EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan täytäntöönpanemiseksi.

11.

Komissio pyrkii 13. kesäkuuta 2017 antamallaan asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamista koskevalla säädösehdotuksella vahvistamaan liikkeeseen laskevien keskuspankkien vastuutehtäviä niiden keskusvastapuolten suhteen, joilla on toimilupa unionissa tai jotka on tunnustettu toimimaan unionissa. Liikkeeseen laskevien keskuspankkien vastuutehtävien vahvistamista koskeva ehdotus johtuu mahdollisista riskeistä, joita keskusvastapuolen toimintahäiriöt voisivat aiheuttaa maksujärjestelmien moitteettomalle toiminnalle ja yhteisen rahapolitiikan täytäntöönpanolle, jotka molemmat ovat EKPJ:n perustehtäviä, ja viime kädessä hintavakauden säilyttämistä koskevalle ensisijaiselle tavoitteelle. Komission säädösehdotuksen mukainen EKPJ:hin kuuluvien keskuspankkien aiempaa suurempi rooli sopii näin ollen yhteen EKPJ:n ensisijaiseen tavoitteen ja EKP:n hoitamien EKPJ:n perustehtävien toteuttamisen kanssa.

12.

Koska perussopimuksissa tai EKPJ:n ja EKP:n perussäännössä ei viitata nimenomaisesti rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmiin tai keskusvastapuoliin, oikeusvarmuuden kannalta on hyvin tärkeää, että EKP:lle annetaan EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan mukaisesti selkeät valtuudet toteuttaa tarvittavia rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmiin liittyviä toimia, jotta se voi saavuttaa EKPJ:n tavoitteet ja toteuttaa omat perustehtävänsä. Tällaisten valtuuksien antaminen on tarpeen erityisesti, jotta EKP pystyy täyttämään täysimääräisesti roolin, jota liikkeeseen laskeville keskuspankeille suunnitellaan 13. kesäkuuta 2017 annetussa asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamista koskevassa komission säädösehdotuksessa.

13.

Komissio toteaa, että EKP:n mielestä sille pitäisi antaa sääntelyvaltaa (suosituksen EKP/2017/18 johdanto-osan 7 kappale). Komissio muistuttaa, että asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamista koskevassa komission säädösehdotuksessa edellytetään, että liikkeeseen laskevat keskuspankit osallistuvat (sitovien) päätösten tekemiseen useissa kysymyksissä unionin keskusvastapuolten toimilupamenettelyssä sekä keskusvastapuolten jatkuvassa valvonnassa. Lisäksi 13. kesäkuuta 2017 annetussa komission säädösehdotuksessa pidetään lähtökohtana sitä, että liikkeeseen laskevat keskuspankit voivat asettaa unionin keskusvastapuolille ja järjestelmän kannalta merkittäville kolmansien maiden keskusvastapuolille (toisen tason keskusvastapuolet) uusia vaatimuksia, jotka liittyvät näiden rahapoliittisten tehtävien hoitamiseen (ks. erityisesti 21 a artiklan 2 kohta unionin keskusvastapuolten osalta sekä 25 artiklan 2 b kohdan b alakohta, 25 artiklan b kohdan 1 ja 2 kohta kolmansien maiden keskusvastapuolten osalta). Viimeksi mainittu voidaan tulkita siten, että se ylittää pelkän liikkeeseen laskevien keskuspankkien suorittaman arvopaperikaupan selvitysjärjestelmiin liittyvän infrastruktuurin valvonnan, ja se voidaan katsoa oikeudellisesti toiminnan sääntelyksi. Komissio siis katsoo säädösasetuksessaan esittämänsä kehyksen puitteissa olevan suotavaa, että EKP:lla on valtuudet tehdä päätöksiä ja antaa asetuksia siinä määrin kuin on rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmien kannalta tarpeen.

14.

EKP:n uudet EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan mukaiset keskusvastapuolia koskevat valtuudet toimisivat vuorovaikutuksessa muiden unionin toimielinten, virastojen ja elinten valtuuksien kanssa SEUT-sopimuksen III osassa olevien sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan liittyvien määräysten nojalla, mukaan lukien komission tai neuvoston omien valtuuksiensa mukaisesti hyväksymät säädökset. Komissio katsoo olevan hyvin tärkeää, että unionin eri toimielinten (sääntely)valta ja sen laajuus määritellään, jotta voidaan välttää keskusvastapuoliin sovellettavat rinnakkaiset tai ristiriitaiset säännöt.

15.

Euroopan parlamentin ja neuvoston säädösten, jotka on hyväksytty SEUT-sopimuksen III osassa olevien sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan liittyvien määräysten nojalla, mukaan lukien komission tai neuvoston omien valtuuksiensa mukaisesti hyväksymät säädökset, olisi muodostettava yleinen oikeudellinen kehys rahoitusinstrumenttien selvitysjärjestelmille ja erityisesti keskusvastapuolten hyväksymiselle, tunnustamiselle ja valvonnalle unionin oikeudessa. EKP:n osallistuminen unionin ja kolmansien maiden keskusvastapuolia koskevaan päätöksentekoon ja sen sääntelyvallan käyttö esittämällä vaatimuksia keskusvastapuolille sen perustehtäviin liittyen tapahtuisi erikseen SEUT-sopimuksen 130 artiklan mukaisesti siinä määrin kuin tämä on tarpeen EKPJ:n ensisijaisen tavoitteen saavuttamiseksi, mutta sen uudet vastuutehtävät olisi toteutettava tavalla, joka sopii yhteen edellä mainitun, Euroopan parlamentin ja neuvoston tai komission tai tällaisten valtuuksiensa nojalla toimivan neuvoston vahvistaman sisämarkkinoiden yleisen kehyksen kanssa. Tässä olisi tapauksen mukaan noudatettava kyseisessä kehyksessä vahvistettuja institutionaalisia vastuutehtäviä ja menettelyjä.

16.

Komissio katsoo näiden näkemysten perusteella, että EKP:n suositusta EKPJ:n ja EKP:n perussäännön 22 artiklan muuttamisesta olisi hyödyllistä selkiyttää ja sen sanamuotoa muuttaa, jotta korostetaan sitä, että EKP:n sääntely- ja päätöksentekovallalla pyritään saavuttamaan EKPJ:n tavoitteet ja toteuttamaan sen perustehtävät. Lisäksi muutoksessa olisi korostettava, että kyseistä valtaa on käytettävä tavalla, joka sopii yhteen sellaisten Euroopan parlamentin tai neuvoston säädösten kanssa, jotka on hyväksytty SEUT-sopimuksen III osassa olevien sisämarkkinoiden toteuttamiseen ja toimintaan liittyvien määräysten nojalla, sekä komission hyväksymien delegoitujen säädösten taikka neuvoston tai komission omien valtuuksiensa mukaisesti hyväksymien täytäntöönpanosäädösten kanssa.

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/5

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/6

—

tietojensaantimahdollisuus,

—

menettelyjen käyttömahdollisuus sekä

—

neuvonta- ja ongelmanratkaisupalvelujen käyttömahdollisuus.

—

pyrkimyksiä varmistaa yksittäisten ihmisten mahdollisuudet valvoa jatkossakin omia henkilötietojaan, myös edellyttämällä ”käyttäjän nimenomaista pyyntöä” ennen näytön siirtämistä toimivaltaisten viranomaisten välillä (12 artiklan 4 kohta) ja tarjoamalla käyttäjälle mahdollisuuden ”tarkastella” vaihdettavaa näyttöä (12 artiklan 2 kohdan e alakohta);

—

pyrkimyksiä määritellä ”yhden kerran” periaatteen aineellinen soveltamisala (12 artiklan 1 kohta) ja

—

nimenomaista vaatimusta nimettömien tietojen ja/tai yhdistelmätiedon käyttämisestä käyttäjäpalautteen ja -tilastojen keruussa (21–23 artikla);

—

ehdotusta IMI-asetukseen tehtävistä muutoksista, joilla vahvistetaan ja ajantasaistetaan IMIn koordinoitua valvontamekanismia koskevia säännöksiä yhtenäisen ja johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi (36 artiklan 6 kohdan b alakohta);

—

myös yleisempiä säännöksiä, joilla sitoudutaan varmistamaan henkilöiden perusoikeuksien, kuten oikeuden henkilötietojen suojaan, kunnioittaminen; niitä on esimerkiksi johdanto-osan 43 ja 44 kappaleessa sekä 29 artiklassa.

—

käsittelyn oikeusperustaan,

—

käyttötarkoitussidonnaisuuteen,

—

ja rekisteröidyn oikeuksiin.

—

pyrkimyksiä varmistaa yksittäisten ihmisten mahdollisuudet valvoa jatkossakin omia henkilötietojaan, myös edellyttämällä ”käyttäjän nimenomaista pyyntöä” ennen näytön siirtämistä toimivaltaisten viranomaisten välillä (12 artiklan 4 kohta) ja tarjoamalla käyttäjälle mahdollisuutta ”tarkastella” vaihdettavaa näyttöä (12 artiklan 2 kohdan e alakohta) sekä

—

pyrkimyksiä määritellä ”yhden kerran” periaatteen aineellinen soveltamisala (12 artiklan 1 kohta);

—

ehdotusta IMI-asetukseen tehtävistä muutoksista, joilla vahvistetaan ja ajantasaistetaan IMIn koordinoitua valvontamekanismia koskevia säännöksiä yhtenäisen ja johdonmukaisen lähestymistavan varmistamiseksi (36 artiklan 6 kohdan b alakohta);

—

ja on tyytyväinen myös EU:n elinten sisällyttämiseen ehdotuksessa olevaan IMI-toimijoiden määritelmään, minkä ansiosta Euroopan tietosuojaneuvosto voi mahdollisesti hyödyntää IMIn tarjoamia teknisiä mahdollisuuksia tietojenvaihdossa.

—

ehdotus sinänsä ei tarjoa oikeusperustaa näytön vaihtoa varten ja että 12 artiklan 1 kohdan mukainen näytön vaihto edellyttää asianmukaista oikeusperustaa, joka vahvistetaan jossain muualla, esimerkiksi 12 artiklan 1 kohdassa luetelluissa neljässä direktiivissä tai sovellettavassa EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä;

—

oikeusperusta 12 artiklassa määritellyn näytön vaihtoon käytettävän teknisen järjestelmän käyttöä varten on yleiseen etuun liittyvän tehtävän suorittaminen yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti, ja että

—

käyttäjillä on oikeus vastustaa henkilötietojensa käsittelyä teknisessä järjestelmässä yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

—

ehdotus ei tarjoa oikeusperustaa teknisen järjestelmän käyttämiselle tiedonvaihtoon, joka tehdään muissa tarkoituksissa kuin luetelluissa neljässä direktiivissä säädetyissä tai sovellettavan EU:n tai kansallisen lainsäädännön nojalla muulla tavoin säädetyissä tarkoituksissa

—

ja että ehdotuksen tavoitteena ei ole millään tavoin rajoittaa yleisen tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 4 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaista käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta.

—

mitkä ehdot pyynnön on täytettävä ollakseen ”nimenomainen” ja miten tarkoin määrätty pyynnön on oltava;

—

voidaanko pyyntö toimittaa 12 artiklan 1 kohdassa mainitun teknisen järjestelmän kautta;

—

mitkä ovat seuraukset, jos käyttäjä päättää olla esittämättä ”nimenomaista pyyntöä”ja

—

voidaanko pyyntö peruuttaa. (Erityisten suositusten osalta ks. 3.3 kohta edellä).

—

ehdotuksessa täsmennetään, mitä valinnanmahdollisuuksia sellaisella käyttäjällä on, joka käyttää hyväkseen mahdollisuutta tarkastella vaihdettavia tietoja;

—

12 artiklan 2 kohdan e alakohdassa olisi erityisesti täsmennettävä, että käyttäjälle tarjotaan mahdollisuus tarkasteluun hyvissä ajoin ennen näytön asettamista vastaanottajan saataville ja että käyttäjä voi peruuttaa näytön vaihtoa koskevan pyynnön (ks. myös tietosuojavaltuutetun asiaan liittyvät ”nimenomaisia pyyntöjä” koskevat suositukset);

—

tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi lisäämällä 12 artiklan 2 kohdan e alakohdassa olevan virkkeen loppuun sanat ”ennen kuin se asetetaan tiedot pyytäneen viranomaisen saataville, ja mahdollisuus peruuttaa pyyntö milloin tahansa”).

—

korvataan 3 artiklan 4 kohdassa oleva viittaus 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaan viittauksella 12 artiklan 1 kohtaan tai tarjotaan jokin muu lainsäädännöllinen ratkaisu, jonka vaikutus olisi vastaava;

—

tietosuojavaltuutettu korostaa myös, että hän on tyytyväinen ehdotuksen pyrkimyksiin rajoittaa tiedonvaihto yksinomaan liitteessä II ja neljässä erikseen luetellussa direktiivissä mainittuihin sähköisiin menettelyihin;

—

hän suosittelee sen vuoksi, että ehdotuksen soveltamisala pysyy selkeästi määriteltynä ja että siihen sisällytetään edelleen liite II ja viittaukset neljään erikseen lueteltuun direktiiviin.

—

IMI-asetuksen liitteeseen lisätään yleinen tietosuoja-asetus, jotta IMIä voitaisiin mahdollisesti käyttää tietosuojatarkoituksiin, ja

—

liitteessä III olevaan neuvonta- ja ongelmanratkaisupalvelujen luetteloon lisätään tietosuojavalvontaviranomaiset.

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/10

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/12

a)

töiden suorittamisessa käytettäväksi ehdotettu teknologia (40 %)

b)

tarjoajan tekniset ja taloudelliset edellytykset (50 %)

c)

kaivosoikeuksien määrittämisestä tarjottu korvaus (10 %)

1.

maakaasuvarojen etsinnän osalta

2.

maakaasuvarojen tutkimisen osalta:

3.

maakaasuvarojen etsinnän ja tutkimisen osalta:

Ministerstwo Środowiska [ympäristöministeriö]

Departament Geologii i Koncesji Geologicznych [geologian ja kaivosoikeuksien osasto]

ul. Wawelska 52/54

00–922 Warszawa

POLSKA/POLAND

—

Puolan ympäristöministeriön internetsivusto: www.mos.gov.pl

—

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/14

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/15

11.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 340/16

1.

Komissio vastaanotti 3. lokakuuta 2017 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä.

Ilmoitus koskee seuraavia yrityksiä:

GETEC ja Briva hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan yhteisyrityksessä.

Keskittymä toteutetaan ostamalla uuden yhteisyrityksen osakkeita sekä liikkeenjohtosopimuksella tai muilla keinoin.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava:

—   GETEC: energia-alan palvelusopimusten tarjoaminen Saksassa

—   Briva: asuin-, liike- ja teollisuuskiinteistöjen kehittämishankkeet, rakentaminen, myynti ja vuokraus pääasiassa strategisille sijoittajille Saksassa ja Alankomaissa.

Yhteisyritys toimii energiantuotanto- ja -jakelujärjestelmien suunnittelun, kehittämisen, toiminnan ja huollon aloilla, tarjoaa energia-alan palvelusopimuksia asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityihin rakennuksiin, toteuttaa liitännäistoimia energiatehokkuuden lisäämiseksi ja kehittää uusia liiketoimintamalleja.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa.

Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautuksissa on aina käytettävä seuraavaa viitettä:

M.8627 – GETEC/Briva/JV

Huomautukset voidaan lähettää komissiolle sähköpostitse, faksilla tai postitse. Yhteystiedot: