22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/1

22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/2

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

—

ottaa huomioon muun muassa SEU-sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä 6, 7 ja 9 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan,

—

ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksessaan vuonna 1948 hyväksymän ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

—

ottaa huomioon YK:n perussopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä YK:n perussopimusten mukaisten elinten oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2006 New Yorkissa tehdyn vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, jonka EU ratifioi 23. joulukuuta 2010,

—

ottaa huomioon New Yorkissa 20. marraskuuta 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

—

ottaa huomioon seuraavat YK:n lapsen oikeuksien komitean esittämät yleiset huomiot: nro 7 (2005) lapsen oikeuksien toteuttamisesta varhaislapsuudessa, nro 9 (2006) vammaisten lasten oikeuksista, nro 10 (2007) lasten oikeudesta nuoriso-oikeusjärjestelmään, nro 12 (2009) lapsen oikeudesta tulla kuulluksi, nro 13 (2011) lapsen oikeudesta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista sekä nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon,

—

ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen vuodelta 1979 ja Pekingin toimintaohjelman; ottaa huomioon suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta 25. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman (1), komission tiedonannosta ”Nollatoleranssi naisten sukuelinten silpomiseen”6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman (2) sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan kaikenlaisen väkivallan, myös sukuelinten silpomisen, ehkäisystä ja torjunnasta 5. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja selonteot,

—

ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan Cephas Luminan raportin, jossa käsitellään valtioiden ulkomaisen velan ja siihen liittyvien kansainvälisten talousvelvoitteiden vaikutuksia mahdollisuuteen nauttia kaikista ihmisoikeuksista, kuten taloudellisista, sosiaalisista ja kulttuurisista oikeuksista täysimääräisesti (liite, Kreikan-vierailu, UN A/HRC/25/50/Add.1),

—

ottaa huomioon huhtikuussa 2013 julkaistun YK:n erityisraportoijan raportin (”Management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”), jossa käsitellään EU:n ulkorajojen hallintaa ja sen vaikutusta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin,

—

ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman, jossa kehotetaan perustamaan avoin hallitustenvälinen työryhmä, jonka tehtävänä on laatia oikeudellisesti sitova kansainvälinen väline monikansallisten yhtiöiden ja muiden yritysten sääntelyä varten kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön puitteissa,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston 27. kesäkuuta 2014 hyväksymät strategiset suuntaviivat vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella,

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus),

—

ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sellaisena kuin se on vuonna 1996 tarkistettuna, sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytännön,

—

ottaa huomioon kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan,

—

ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY (3),

—

ottaa huomioon jäsenvaltioissa toteutettavista romanien integraatiota edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä 9. joulukuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen (4),

—

ottaa huomioon prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan unionin direktiivipaketin (5),

—

ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (6),

—

ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyn neuvoston ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

—

ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (7),

—

ottaa huomioon unionin jäsenvaltioiden neuvostossa 16. joulukuuta 2014 hyväksymät päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

—

ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (8),

—

ottaa huomioon 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla (9),

—

ottaa huomioon ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU (10),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (11),

—

ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/93/EU (12),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (13),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (COM(2008)0229),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön sekä jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimien oikeuskäytännön, joissa perusoikeuskirjaa pidetään yhtenä viitteenä kansallisen lain tulkinnassa,

—

ottaa huomioon uuden komission poliittiset suuntaviivat, jotka puheenjohtaja Juncker esitteli Euroopan parlamentille 15. heinäkuuta 2014,

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

—

ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012)0010),

—

ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) (COM(2012)0286) ja erityisesti säännökset, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa,

—

ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/112/EU ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” (14),

—

ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät suuntaviivat homo- ja biseksuaalien, transihmisten sekä intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille” (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa” (COM(2013)0454),

—

ottaa huomioon komission korruptiontorjuntakertomuksen (COM(2014)0038),

—

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman kansallisten romaneja koskevien integrointistrategioiden täytäntöönpanossa edistymisestä (15),

—

ottaa huomioon 4. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaisesta EU:n etenemissuunnitelmasta (16),

—

ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat eri päätöslauselmansa,

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman asunnottomuutta koskevasta EU:n strategiasta (17),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen senaatin raportin CIA:n vangitsemis- ja kuulusteluohjelmista,

—

ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa (18),

—

ottaa huomioon perusoikeuksista ja ihmisoikeuksista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa viimeisimmän päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012) (19),

—

ottaa huomioon maahanmuuttoa käsittelevät päätöslauselmansa, erityisesti 17. joulukuuta 2014 annetun päätöslauselman Välimeren tilanteesta ja tarpeesta kokonaisvaltaiselle EU:n lähestymistavalle muuttoliikkeeseen (20),

—

ottaa huomioon vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman (21),

—

ottaa huomioon 27. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 25. vuosipäivästä (22),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten yksityisyydensuojaan 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman (23), jossa kehotetaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa tekemään kattavan tutkimuksen asiasta, sekä 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (24),

—

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen senaatin raportista CIA:n käyttämästä kidutuksesta (25),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa (26),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon pyytämisestä matkustajarekisteritietojen siirtämistä ja käsittelyä koskevan Kanadan ja Euroopan unionin välisen sopimuksen yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa (27),

—

ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 (28) ja 10. lokakuuta 2013 (29) antamansa päätöslauselmat Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen,

—

ottaa huomioon Guantánamo Bayn vankileiriä koskevat päätöslauselmansa,

—

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n perusoikeuskirjasta: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa (30),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013, joka koskee ehdotusta sopimukseksi Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen,

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-293/12, Digital Rights Ireland, ja C-594/12, Seitlinger ym, 8. huhtikuuta 2014 antaman tuomion, jossa yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY julistetaan pätemättömäksi,

—

ottaa huomioon Frans Timmermansin kuulemistilaisuudet Euroopan parlamentissa 7. lokakuuta 2014 ja 11. helmikuuta 2015,

—

ottaa huomioon Dimitris Avramopoulosin kuulemistilaisuuden Euroopan parlamentissa 30. syyskuuta 2014,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 10. marraskuuta 2014 järjestämän vuotuisen konferenssin aiheesta ”Perusoikeudet ja muuttoliike Euroopan unionissa” sekä erityisesti perusoikeusviraston laatiman strategia-asiakirjan ”Legal entry channels to the EU for persons in need of international protection: a toolbox”, joka koskee kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden laillisia maahantuloväyliä unioniin,

—

ottaa huomioon perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan, vuotuiset kertomukset ja tutkimukset sekä perusoikeusviraston laaja-alaiset kyselyt juutalaisiin kohdistuvista viharikoksista ja syrjinnästä unionin jäsenvaltioissa, naisiin kohdistuvasta väkivallasta EU:ssa sekä HLTB-henkilöiden syrjintään, väkivaltaan ja häirintään liittyvistä kokemuksista,

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen panosten merkityksen Euroopan unionin perusoikeusviraston perusoikeusfoorumissa (FRA Fundamental Rights Platform),

—

ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen raportit ja selvitykset ihmisoikeuksista sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aiheesta teettämät tutkimukset, erityisesti politiikkayksikkö C:n tutkimuksen kriisin vaikutuksista perusoikeuksiin unionin jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon tutkimuksensa kriisin vaikutuksesta perusoikeuksiin EU:n jäsenvaltioissa,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen antaman päätöslauselman nro 48/134 liitteessä esitetyt periaatteet kansallisten ihmisoikeusinstituutioiden asemasta (niin kutsutut Pariisin periaatteet),

—

ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Perusoikeustilanne: standardit ja käytännöt Unkarissa (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti)” (31),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin strategian perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön (COM(2010)0573) ja toimintaohjeet perusoikeuksien huomioon ottamisesta komission vaikutustenarvioinneissa (SEC(2011)0567),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi (COM(2014)0158) ja neuvoston 16. joulukuuta 2014 antamat päätelmät oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisen varmistamisesta,

—

ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan soveltamista koskevan komission kertomuksen vuodelta 2013 (COM(2014)0224) sekä siihen liittyvät työasiakirjat,

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 – EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi” (COM(2013)0269),

—

ottaa huomion komission kertomuksen romanien integraatiota edistäviä strategioita koskevan EU:n puitekehyksen täytäntöönpanosta (COM(2014)0209) ja neuvoston 9. joulukuuta 2013 antaman suosituksen romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan sekä vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0230/2015),

A.

katsoo, että Euroopan yhdentyminen aloitettiin osittain siksi, että toisen maailmansodan järkyttävät seuraukset ja natsihallinnon toteuttama vaino ja sorto eivät toistuisi ja että demokratiaa ja oikeusvaltiota koskeva edistys ei hidastuisi tai pysähtyisi, mikä varmistetaan edistämällä, kunnioittamalla ja suojelemalla ihmisoikeuksia;

B.

katsoo, että ihmisoikeuksien, perusoikeuksien, demokratian ja EU:n perussopimuksissa ja kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä (kuten ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus) vahvistettujen arvojen ja periaatteiden kunnioittaminen ja edistäminen ovat EU:n ja sen jäsenvaltion velvoitteita ja että niiden on oltava Euroopan yhdentymisen keskiössä;

C.

katsoo, että nämä oikeudet on taattava kaikille EU:n alueella asuville ihmisille, mukaan lukien viranomaisten harjoittaman väärinkäytön ja väkivallan torjunta hallinnon kaikilla tasoilla;

D.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti Euroopan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuna, ja että nämä ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja, joita unionin samoin kuin yksittäisten jäsenvaltioiden on kunnioitettava kaikessa toiminnassaan niin sisäisellä kuin ulkoisella tasolla; toteaa, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava perussopimusten soveltaminen;

E.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti unionilla on velvollisuus kunnioittaa toiminnassaan perusoikeuksia toimivallasta riippumatta; kannustaa jäsenvaltioita toimimaan samoin;

F.

pitää EU:n perussopimusten tarkistamista välttämättömänä, jotta voidaan vahvistaa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien suojelua;

G.

toteaa, että jäsenvaltiot ovat SEU-sopimuksen johdanto-osan mukaisesti vahvistaneet noudattavansa sosiaalisia oikeuksia sellaisina kuin ne ovat määritettyinä Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 151 artiklassa viitataan erikseen sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa;

H.

panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä perusoikeuskirja sisällytettiin kokonaisuudessaan perussopimuksiin ja että se sitoo vastedes oikeudellisesti EU:n toimielimiä, elimiä ja virastoja samoin kuin jäsenvaltioita EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon yhteydessä; katsoo, että EU:n toimielimissä ja jäsenvaltioissa on kehitettävä aito perusoikeuksien kulttuuri, jota edistetään ja vahvistetaan erityisesti silloin, kun sovelletaan EU:n lainsäädäntöä sekä unionissa että suhteissa kolmansien maiden kanssa;

I.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa tunnustetaan oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa vahvistetaan epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto;

K.

toteaa, että EU:n perusoikeuskirjan 8, 9, 10, 19 ja 21 artiklassa sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan sosiaalisten perusoikeuksien merkitys, ja korostaa, että näitä oikeuksia ja erityisesti ammattiyhdistys-, lakko-, yhdistymis- ja kokoontumisoikeuksia on suojeltava samalla tavoin kuin muita peruskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia;

L.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 22 artiklan nojalla unionilla on velvollisuus kunnioittaa kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja että perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kieleen ja/tai kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perustuva syrjintä;

M.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 33 artiklassa varmistetaan perheen oikeudellinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen suoja;

N.

toteaa, että peruskirjan 37 ja 38 artiklassa tunnustetaan oikeus siihen, että ympäristönsuojelun korkea taso sisällytetään unionin politiikkoihin;

O.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot eivät voi heikentää perustuslaeissaan tiettyjen oikeuksien suhteen antamiaan takuita sillä verukkeella, että perusoikeuskirjassa määrätään tai muualla unionin lainsäädännössä säädetään alhaisemmasta suojelun tasosta;

P.

toteaa yleisesti tunnustettavan, että kansalliset viranomaiset (oikeusviranomaiset sekä lainvalvonta- ja hallintoviranomaiset) ovat tärkeimpiä toimijoita huolehdittaessa perusoikeuskirjaan kirjattujen oikeuksien ja vapauksien toteutumisesta käytännössä;

Q.

ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteutuminen edellyttää, että sekä unioni että jäsenvaltiot kunnioittavat täysin perusoikeuksia;

R.

ottaa huomioon, että jokainen ihminen, niin maan kansalainen kuin maassa asuva henkilö, on asetettava EU:ssa etusijalle ja että perusoikeuskirjassa tunnustetuilla henkilökohtaisilla oikeuksilla, kansalaisoikeuksilla sekä taloudellisilla ja sosiaalisilla oikeuksilla vahvistetaan tavoitetta suojella Euroopan kansalaisia ja asukkaita mahdolliselta häirinnältä, hyväksikäytöltä ja väkivallalta, ja muistuttaa, että ne ovat kuitenkin tämän tavoitteen täysipainoisen ja maltillisen toteutumisen edellytys;

S.

katsoo, että oikeusvaltion periaate on eurooppalaisen liberaalin demokratian selkäranka ja yksi unionin perusarvoista, jotka perustuvat kaikkien jäsenvaltioiden yhteisiin perustuslaillisiin perinteisiin;

T.

ottaa huomioon, että tapa, jolla oikeusvaltion periaatetta toteutetaan kansallisesti, on keskeisessä asemassa jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen ja niiden oikeusjärjestelmien toimivuuden varmistamisessa, joten SEUT-sopimuksen V osastossa tarkoitetun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen on ensisijaisen tärkeää;

U.

katsoo, että oikeusvaltion periaate on ehdoton edellytys perusoikeuksien turvaamiselle ja erittäin tärkeä asia EU:lle, koska se on myös ehdoton edellytys kaikkien perussopimuksissa määrättyjen ja kansainvälisessä oikeudessa säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien toteuttamisessa;

V.

katsoo, että EU ja sen jäsenvaltiot osallistuvat maailmanlaajuiseen prosessiin, jossa päämääränä ovat uudet kestävän kehityksen tavoitteet, joiden mukaan ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia ja luovuttamattomia;

W.

katsoo, että näiden arvojen ja periaatteiden täytäntöönpanon on perustuttava myös perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kunnioittamisen tehokkaaseen seurantaan aina lainsäädäntöehdotusten laadinnasta lähtien;

X.

toteaa, että EU:ssa on nyt käynnissä vakavien talous- ja rahoituskriisien ajanjakso, joka yhdessä eräissä jäsenvaltioissa toteutettujen kriisien hoitamiseen tähtäävien toimenpiteiden, kuten tuntuvien budjettileikkausten, kanssa vaikuttaa kielteisesti unionin kansalaisten elinoloihin (työttömyyden kasvu, köyhyyden, eriarvoistumisen ja epävarmojen työsuhteiden lisääntyminen sekä palvelujen saatavuuden ja laadun heikkeneminen) ja sitä myöten heidän hyvinvointiinsa;

Y.

toteaa, että lähes kolmannes parlamentin saamista vetoomuksista liittyy perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien väitettyyn rikkomiseen esimerkiksi kansalaisuuteen, neljään perusvapauteen, työllisyyteen, taloudellisiin olosuhteisiin, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan, oikeusjärjestelmiin, äänioikeuteen ja demokraattiseen osallistumiseen, päätöksenteon avoimuuteen, vammaisuuteen, lasten oikeuksiin, koulutusmahdollisuuksiin tai kielellisiin oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä; toteaa, että joissakin vetoomuksissa tuodaan talouskriisin suorana seurauksena esiin kysymyksiä, jotka liittyvät terveyteen ja terveydenhoidon sekä terveydenhoitopalveluiden saatavuuteen, ja kysymyksiä oikeudesta työhön; toteaa, että vetoomukset ovat yleensä varhaisin osoitus perusoikeuksien tilanteesta jäsenvaltioissa;

Z.

ottaa huomioon, että unionin toiminnan pontena on olettamus siitä ja keskinäinen luottamus siihen, että unionin jäsenvaltiot kunnioittavat demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia sellaisina kuin niistä määrätään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja perusoikeuskirjassa ja erityisesti periaatteessa, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä sekä vastavuoroista tunnustamista;

AA.

toteaa, että työttömyys, köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat merkittävästi perusoikeuksien toteutumiseen ja käyttöön ja korostavat tarvetta varmistaa peruspalvelujen, etenkin sosiaali- ja rahoituspalvelujen, saatavuus vaikeassa tilanteessa oleville ihmisille;

AB.

toteaa unionin alueella äskettäin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen, että tietyt terrorisminvastaiset menettelytavat ja toimenpiteet vaarantavat todennäköisesti perusoikeuksia ja -vapauksia unionissa; pitää olennaisena varmistaa, että perusvapauksien ja -oikeuksien suojelu sekä turvallisuuden vahvistaminen toteutetaan tasapainoisesti; toteaa, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella unionin kansalaisia, mutta on varmistettava, että turvallisuuspolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa kunnioitetaan kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että alan tärkeimpinä periaatteina on sovellettava tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta, jotta toteutettavilla toimilla ei loukattaisi kansalaisvapauksia;

AC.

ottaa huomioon, että Välimerellä on menetetty viime aikoina tuhansia henkiä ennennäkemättömällä tavalla, joten unionilla on vastuu ryhtyä toimiin ihmishenkien pelastamiseksi, ihmiskauppiaiden pysäyttämiseksi, laillisten maahantuloväylien tarjoamiseksi siirtolaisille ja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten auttamiseksi ja suojelemiseksi;

AD.

muistuttaa, että lähes 3 500 maahanmuuttajaa kuoli tai katosi vuonna 2014 yrittäessään päästä Eurooppaan ja että kahdenkymmenen viime vuoden aikana kuolleiden ja kadonneiden määrä on ollut kaikkiaan lähes 30 000; toteaa, että Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan Eurooppaan suuntautuvasta muuttoreitistä on tullut maailman vaarallisin reitti muuttajille;

AE.

toteaa, että vuosittain noin tuhat turvapaikkahakemusta liittyy suoraan sukuelinten silpomiseen;

AF.

toteaa, että turvapaikkaoikeus taataan vuonna 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (Geneven yleissopimus) sekä 31. tammikuuta 1967 hyväksytyssä pöytäkirjassa;

AG.

ottaa huomioon, että äärinationalismia, rasismia, muukalaisvihaa ja suvaitsemattomuutta esiintyy edelleen yhteisöissämme; toteaa, että viimeaikaisten terrori-iskujen johdosta ne näyttävät lisäksi lisääntyvän monissa jäsenvaltioissa, mikä vaikuttaa niin perinteisten kuin uusien kansallisten vähemmistöjen tilanteeseen yhteisöissämme;

AH.

ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaisesti jokainen Euroopan valtio, joka kunnioittaa 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja ja sitoutuu edistämään niitä, voi hakea unionin jäsenyyttä; katsoo, että Kööpenhaminan kriteerien noudattaminen on olennainen ennakkoedellytys EU:n jäsenyydelle; katsoo, että ehdokasvaltioille Kööpenhaminan kriteereiden perusteella kuuluvat velvoitteet eivät ole ainoastaan jäsenyyden perusvaatimuksia, vaan että niitä on sovellettava SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti myös sen jälkeen, kun maa on liittynyt unioniin; katsoo edellä mainitun perusteella, että kaikkia jäsenvaltioita olisi jatkuvasti arvioitava, jotta voidaan todentaa, noudattavatko ne edelleen perusoikeuksien kunnioittamisen, demokraattisten instituutioiden ja oikeusvaltioperiaatteen kaltaisia unionin perusarvoja; toteaa lisäksi, että on otettava käyttöön asteittainen ja korjaava mekanismi, jotta voidaan korjata poliittisen vuoropuhelun ja SEU-sopimuksen 7 artiklan ”ydinvaihtoehdon” välinen kuilu ja ratkaista ”Kööpenhaminan dilemma” voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

AI.

toteaa, että poliittisten ja institutionaalisten näkökohtien perusteella oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja perusoikeuksien asema jäsenvaltioissa kyseenalaistetaan jatkuvasti, mikä johtuu selkeiden yhteisten indikaattoreiden puuttumisesta; toteaa, että sitovien menettelyjen puute johtaa liian usein pysyvään toimimattomuuteen sekä EU:n perussopimusten ja arvojen noudattamatta jättämiseen, mihin syyllistyvät myös EU:n toimielimet;

AJ.

toteaa, että oikeus vetoomusten esittämiseen on luonut tiukan siteen unionin kansalaisten ja Euroopan parlamentin välille; toteaa, että eurooppalainen kansalaisaloite on luonut unionin kansalaisten ja toimielinten välille uuden suoran yhteyden, joka saattaa tehostaa perusoikeuksien ja kansalaisten oikeuksien kehittämistä; toteaa, että kansalaisten oikeuksiin kuuluu oikeus esittää vetoomuksia perusoikeuksiaan toteuttavina kansalaisina, kuten perusoikeuskirjan 44 artiklassa ja SEUT-sopimuksen 227 artiklassa määrätään;

AK.

toteaa, että naisiin kohdistuu edelleen monenlaista syrjintää EU:ssa ja että naiset joutuvat liian usein hyökkäysten ja väkivallan, etenkin seksuaalisen väkivallan, uhreiksi;

AL.

katsoo, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleisin perusoikeusrikkomus unionissa ja maailmanlaajuisesti ja että se vaikuttaa yhteiskunnan kaikkiin tasoihin iästä, koulutuksesta, tuloista, yhteiskunnallisesta asemasta ja alkuperä- tai asuinmaasta riippumatta ja on merkittävä este naisten ja miesten tasa-arvolle;

AM.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeusviraston vuonna 2014 tekemän kyselytutkimuksen mukaan suurin osa väkivallan kohteeksi joutuneista naisista ei tee poliisille ilmoitusta tapahtuneesta;

AN.

toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet pohjautuvat perusihmisoikeuksiin ja ovat olennainen osa ihmisarvoa (32); katsoo, että hengen pelastavan abortin kieltäminen on vakava ihmisoikeusrikkomus;

AO.

katsoo, että naisten ja lasten ihmiskauppa ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat räikeä loukkaus ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja oikeuden ja demokratian perusperiaatteita vastaan; katsoo, että naiset ovat nykyisin tällaisiin uhkiin nähden heikommassa asemassa lisääntyneen taloudellisen epävarmuuden ja kohonneen työttömyys- ja köyhyysriskin vuoksi;

AP.

toteaa, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotona ei ole nimenomaisesti sisällytetty EU:n lainsäädäntöön ja että se sisältyy käsitteenä vain kolmen maan (Espanja, Ruotsi ja Saksa) kansalliseen lainsäädäntöön, minkä vuoksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei nähdä todellisena tasa-arvokysymyksenä; toteaa, että jäsenvaltiot määrittelevät naisiin kohdistuvan ja sukupuoleen perustuvan väkivallan aina tapauskohtaisesti ja että määritelmät vaihtelevat merkittävästi kansallisessa lainsäädännössä, mikä tarkoittaa, että tiedot eivät ole vertailukelpoisia;

AQ.

toteaa, että sukuelinten silpomista esiintyy myös jäsenvaltioissa ja että unionissa tämän julman ilmiön uhriksi joutuu 500 000 henkeä ja sen riskille altistuu lisäksi 180 000 henkeä;

AR.

ottaa huomioon, että perusoikeuksia loukataan edelleen toistuvasti unionissa ja jäsenvaltioissa, kuten käy ilmi esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista sekä komission perusoikeusviraston, kansalaisjärjestöjen, Euroopan neuvoston ja YK:n raporteista; toteaa, että edelleen rikotaan kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta, HLBTI-vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä syrjitään institutionaalisesti avioliittokieltojen ja propagandan kieltävän lainsäädännön kautta ja rasismin, muukalaisvihan ja uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden aiheuttamia viharikoksia ja syrjintää esiintyy edelleen runsaasti ja henkilöitä syrjitään myös vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin vuoksi; toteaa, että komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden reaktiot eivät vastaa todettujen ja toistuvien loukkausten vakavuutta;

AS.

ottaa huomioon, että yhteisöillä on paremmat mahdollisuudet kehittyä dynaamisiksi ja kilpailukykyisiksi talouksiksi, jos ne varmistavat perusoikeuksien täysimääräisen toteuttamisen ja turvaamisen;

AT.

ottaa huomioon, että romanit, jotka muodostavat Euroopan suurimman etnisen vähemmistöryhmän, ovat edelleen vakavan syrjinnän, rasististen hyökkäysten, vihapuheen, köyhyyden ja syrjäytymisen uhreja;

AU.

ottaa huomioon, että unionin ulkopolitiikka perustuu samoihin periaatteisiin, jotka vaikuttavat unionin perustamisen ja kehittämisen taustalla, eli demokratiaan, solidaarisuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen ja kaikkiin perusoikeuksiin; ottaa huomioon, että unionin ulkopoliittisia toimia varten on laadittu ihmisoikeuksia koskevia erityisiä suuntaviivoja mutta että näin ei ole tehty unionin sisäisissä toimissa, mistä johtuen unionia voitaisiin syyttää kaksinaismoralismista; katsoo, että sen lisäksi, että unioni edistää perusoikeuksia ulkoisessa toiminnassaan, on ehdottomasti toteutettava kestävää ja suunnitelmallista sisäistä politiikkaa, jolla valvotaan perusoikeuksien kunnioittamista itse unionin alueella;

AV.

katsoo, että henkilötietojen suojaa koskevissa määräyksissä on kunnioitettava käyttötarkoituksen, välttämättömyyden ja suhteellisuuden periaatteita, myös kansainvälisissä neuvotteluissa ja sopimuksissa, kuten korostetaan unionin tuomioistuimen 6. huhtikuuta 2014 antamassa tuomiossa, jossa julistetaan direktiivi 2006/24/EY pätemättömäksi, sekä Euroopan tietosuojavaltuutetun lausunnoissa;

AW.

toteaa, että yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta ja henkilötietojen suojaa koskevat oikeudet vahvistetaan perusoikeuskirjassa, joten ne ovat olennainen osa unionin primaarilainsäädäntöä;

AX.

katsoo, että uusilla teknologioilla voi olla vaikutusta perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämän kunnioittamista koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen, joista määrätään perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa;

AY.

ottaa huomioon, että laaja internet-yhteyksien saatavuus on lisännyt tilaisuuksia vahingoittaa naisia fyysisesti ja henkisesti esimerkiksi verkossa tapahtuvan viettelyn kautta;

AZ.

toteaa, että digitaalisen ympäristön nopea kehitys (mukaan lukien internetin, sovelluksien ja sosiaalisten verkostojen lisääntynyt käyttö) edellyttää henkilötietojen ja yksityisyyden tehokkaampaa suojaa, jotta voidaan taata tietojen luottamuksellisuus ja suojelu;

BA.

katsoo, että perusoikeudet, ihmisoikeudet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet on taattava kaikille unionin kansalaisille, myös kansallisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille;

BB.

toteaa, että WHO:n mukaan ainakin 850 alle 15-vuotiasta lasta kuolee Euroopassa vuosittain kaltoinkohtelun vuoksi;

BC.

toteaa, että HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa syrjintää ja viharikoksia koskevan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan sen lisäksi, että nämä henkilöt joutuvat syrjinnän tai väkivallan uhreiksi, lähes puolet tutkimukseen osallistuneista HLBTI-henkilöistä oli sitä mieltä, että heidän asuinmaansa politiikassa käytetään yleisesti HLBTI-henkilöihin kohdistuvaa loukkaavaa kielenkäyttöä;;

BD.

katsoo, että HLBTI-henkilöt ovat institutionaalisen syrjinnän uhreja joko siksi, että kielletään siviiliavioliitot, tai siksi, että lainsäädännöllä kielletään seksuaalisen suuntautumisen osoittaminen;

BE.

katsoo, että vammaisiin henkilöihin kohdistuu moninkertaista syrjintää, mikä estää heitä nauttimasta täysimääräisesti perusoikeuksistaan;

BF.

panee merkille, että vammaisten henkilöiden köyhyysaste on 70 prosenttia yleistä keskiarvoa korkeampi, mikä johtuu osittain heidän vähäisistä mahdollisuuksistaan saada työpaikka;

BG.

katsoo, että valtion sekularismi ja puolueettomuus on paras keino taata, että maan eri uskonnollisia ryhmiä ei syrjitä;

BH.

toteaa, että lehdistönvapaus ja yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen, toiminnan vapaus on olennainen osa demokratian, oikeusvaltion ja perusoikeuksien periaatteita; katsoo, että eräissä jäsenvaltioissa tämä vapaus on uhattuna kansallisen lainsäädännön tai viranomaisten suoran toiminnan vuoksi;

BI.

katsoo, että ikääntyneillä on peruskirjan mukaisesti oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään;

BJ.

katsoo, että vaikka oikeasuhteiset rangaistukset tehdyistä rikoksista toimivat pelotteena perusoikeuksien loukkaamisen yhteydessä, päätavoitteena on edelleen oltava pikemminkin rikosten ehkäiseminen (koulutus- ja kasvatustoimien avulla) kuin toimien toteuttaminen jälkikäteen;

BK.

toteaa, että erityisten elinten, kuten kansallisten ihmisoikeuslaitosten tai tasa-arvolautakuntien, tehokkuus on tärkeää, jotta kansalaisia voidaan auttaa toteuttamaan paremmin perusoikeuksiaan siinä määrin kuin jäsenvaltiot soveltavat unionin lainsäädäntöä;

BL.

ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 39 ja 40 artiklassa on tunnustettu asuinjäsenvaltioon perustuva äänioikeus ja vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa; toteaa, että liikkuvuutta koskevan oikeuden toteuttaminen ei saisi haitata kyseisiä oikeuksia;

BM.

ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat reagoineet vain vähäisessä määrin mittaviin internet- ja tietoliikennevakoilutapauksiin, jotka Edward Snowden paljasti NSA–Prism-ohjelman yhteydessä ja jotka koskivat myös Euroopan valtioita; on huolissaan siitä, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole kyenneet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla suojeltaisiin unionin kansalaisia tai Euroopan alueella asuvia kolmansien maiden kansalaisia;

1.

pitää olennaisena taata SEU-sopimuksen 2 artiklassa määrättyjen yhteisten eurooppalaisten arvojen kaikkinainen kunnioittaminen sekä unionin että kansallisessa lainsäädännössä, julkisissa toimissa ja niiden toteuttamisessa siten, että samalla noudatetaan täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta;

2.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikkea unionin lainsäädäntöä, mukaan lukien talous- ja finanssipoliittiset sopeutusohjelmat, toteutetaan sopusoinnussa perusoikeuskirjan ja Euroopan sosiaalisen peruskirjan kanssa (SEUT-sopimuksen 151 artikla);

3.

muistuttaa, että SEU-sopimuksen 6 artiklassa edellytetään unionin liittyvän ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen; ottaa huomioon unionin tuomioistuimen lausunnon 2/2013; kehottaa komissiota ja neuvostoa huolehtimaan tarvittavista välineistä, joilla varmistetaan, että edellä mainittu, perussopimukseen kirjattu velvoite täytetään ilman turhia viivästyksiä; katsoo, että asia on hoidettava soveltaen täyttä avoimuutta, koska näin saadaan aikaan uusi mekanismi, jolla parannetaan perusoikeuksien kunnioittamista ja vahvistetaan yksittäisten henkilöiden suojaa tapauksissa, joissa rikotaan perusoikeuksia, kuten oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja saadaan unionin toimielimet paremmin vastuuseen toimistaan tai toimimattomuudestaan perusoikeuksien saralla;

4.

pitää myönteisenä, että komissioon perustettiin oikeusvaltioon ja perusoikeuskirjaan liittyvistä asioista vastaavan ensimmäisen varapuheenjohtajan toimi; odottaa, että piakkoin hyväksytään perusoikeuksia koskeva sisäinen strategia tiiviissä yhteistyössä muiden toimielinten kanssa, kun ensin on kuultu laajalti kansalaisyhteiskuntaa ja muita asiasta kiinnostuneita tahoja; katsoo, että strategian olisi perustuttava SEU-sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklaan ja oltava johdonmukainen SEUT-sopimuksen 8 ja 10 artiklassa vahvistettujen periaatteiden ja tavoitteiden kanssa; pitää valitettavana, että puuttuu poliittista tahtoa vedota SEU-sopimuksen 7 artiklaan, jotta perusoikeuksien rikkomisesta vastuussa olevia jäsenvaltioita voitaisiin rangaista, mikä toimisi myös pelotteena;

5.

painottaa tarvetta hyödyntää täysimääräisesti nykyisiä mekanismeja, jotta varmistetaan SEU-sopimuksen 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa määrättyjen perusoikeuksien ja unionin arvojen kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen; korostaa tässä yhteydessä, että kaikki asiaa koskevat, nykyisissä perussopimuksissa määrätyt välineet on otettava käyttöön ja niitä on alettava soveltaa kiireellisesti;

6.

painottaa, että nykyisiä mekanismeja on hyödynnettävä täysimääräisesti ja on käynnistettävä objektiivisia arviointeja ja tutkimuksia ja turvauduttava perustelluissa tapauksissa rikkomismenettelyyn;

7.

korostaa, että perussopimuksia on mahdollisesti muutettava, jotta niissä taattua perusoikeuksien suojaamista voidaan parantaa;

8.

panee merkille komission tiedonannon uudesta EU:n toimintakehyksestä oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi ja pitää sitä ensimmäisenä yrityksenä korjata nykyiset puutteet, jotka koskevat perusoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaamisen ehkäisemistä ja selvittämistä; toteaa, että komissio aikoo tiedottaa parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti kunkin vaiheen edistymisestä; katsoo kuitenkin, että ehdotettu kehys ei kenties ole riittävä tai tehokas pelote pyrittäessä ehkäisemään tai selvittämään jäsenvaltioiden perusoikeusloukkauksia, koska komissio esittelee kyseisen toimintakehyksen tiedonantona, joka ei ole sitova ja jossa ei täsmennetä, milloin toimintakehys on otettava käyttöön;

9.

kehottaa komissiota luomaan tämän toimintakehyksen ja parantamaan sitä entisestään pyrkien:

10.

kehottaa komissiota varmistamaan, että edellä mainittua sisäistä strategiaa täydennetään selkeällä ja yksityiskohtaisella uudella mekanismilla, joka perustuu vankasti kansainväliseen oikeuteen ja unionin lainsäädäntöön ja kattaa kaikki SEU-sopimuksen 2 artiklan nojalla suojeltavat arvot, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus unionin ulkosuhteissa jo sovellettavan ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen kanssa ja saattaa unionin toimielimet ja jäsenvaltiot vastuuseen niiden toimista ja toimimattomuudesta perusoikeuksien saralla; katsoo, että mekanismin avulla olisi voitava valvoa, miten kaikki unionin jäsenvaltiot kunnioittavat perusoikeuksia, ja huolehtia järjestelmällisestä ja institutionalisoidusta vuoropuhelusta, jos yksi tai useampi jäsenvaltio loukkaa perusoikeuksia; katsoo, että perussopimusten määräyksien täysimääräisen hyödyntämisen mahdollistamiseksi komission olisi

11.

pitää myönteisenä, että neuvosto aikoo käydä keskusteluja oikeusvaltioperiaatteesta; katsoo kuitenkin, että keskustelujen käyminen ei ole tehokkain tapa ratkaista ongelmia, jotka liittyvät Euroopan unionin perusarvojen noudattamatta jättämiseen; pitää valitettavana, että Euroopan parlamentti ei saa tietoa kyseisten keskustelujen järjestämisestä eikä voi myöskään osallistua niiden järjestämiseen; kehottaa neuvostoa ottamaan keskustelujensa perustaksi Euroopan komission, Euroopan parlamentin, kansalaisyhteiskunnan, Euroopan neuvoston ja sen alaisen Venetsian komission sekä muiden institutionaalisten toimijoiden ja niiden ulkopuolisten tahojen laatimat vuotuiset raportit ja erityiskertomukset;

12.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan selvityksen perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien väitetyistä loukkauksista ja ryhtymään näitä väitteitä koskeviin toimiin, mikäli niiden paikkansapitävyys voidaan todistaa; kehottaa etenkin komissiota käynnistämään rikkomismenettelyjä, mikäli jäsenvaltioiden epäillään loukanneen näitä oikeuksia;

13.

kehottaa komissiota antamaan enemmän painoarvoa unionin liittymiselle Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, joka allekirjoitettiin Torinossa 18. lokakuuta 1961 ja jota tarkistettiin Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996;

14.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ja vahvistamaan kansallisia ihmisoikeusinstituutioita Pariisin periaatteiden mukaisesti, jotta voidaan varmistaa ihmisoikeuksien riippumaton edistäminen ja suojelu kansallisella tasolla;

15.

vaatii parlamentin, Euroopan neuvoston, perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin toiminnan tehokkaamman koordinoinnin ja yhtenäisyyden varmistamista;

16.

on huolissaan perusoikeuksien loukkaamisen huolestuttavasta kehityksestä unionissa, etenkin maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden, tiettyihin väestöryhmiin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden osalta, sekä iskuista ja painostuksesta, joita kohdistuu näiden väestöryhmien ja yhteisöjen oikeuksia puolustaviin kansalaisjärjestöihin; panee merkille jäsenvaltioiden haluttomuuden varmistaa näiden perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittaminen, varsinkin romanien, naisten, HLBTI-henkilöiden, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja muiden heikossa asemassa olevien väestöryhmien osalta;

17.

kehottaa neuvostoa määrittämään yhteisen perustan sellaisia oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvia periaatteita ja normeja varten, joissa on nykyisin eroavaisuuksia jäsenvaltioiden välillä; kehottaa neuvostoa myös tarkastelemaan Euroopan unionin tuomioistuimen nykyisin soveltamaa määritelmää oikeusvaltioperiaatteesta neuvoston käynnistäessä aihetta koskevat keskustelut, joissa käsitellään esimerkiksi lainmukaisuutta, mukaan luettuna lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva avoin, vastuuvelvollinen, demokraattinen ja moniarvoinen prosessi, ja oikeusvarmuutta, täytäntöönpanovallan mielivaltaisen käytön kieltämistä, riippumattomia ja puolueettomia tuomioistuimia, oikeussuojan tehokasta tarkistamista ja perusoikeuksien kunnioittamista sekä yhdenvertaisuutta lain edessä;

18.

muistuttaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on ennakkoedellytys perusoikeuksien suojelemiselle ja että turvallisuustoimenpiteet eivät perusoikeuskirjan 52 artiklan mukaisesti saa haitata näitä oikeuksia; muistuttaa myös, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 artiklan nojalla jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen;

19.

kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että perusoikeudet ja periaatteet – sellaisina kuin ne ovat määritettyinä erityisesti perussopimuksissa, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa – sisällytetään sisäisiin turvallisuuspolitiikkoihin ja -toimenpiteisiin heti alusta lähtien, kuten ehdotetaan perusoikeusviraston laatimassa strategia-asiakirjassa ”Embedding fundamental rights in the security agenda”; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita ottamaan sosiaalista osallisuutta ja syrjimättömyyttä koskevat toimenpiteet huomioon tulevissa sisäisissä turvallisuusstrategioissa;

20.

pyytää komissiota Euroopan perusoikeusviraston tuella vahvistamaan perusoikeuksia koskevia valistus-, opetus- ja koulutustoimia ja -ohjelmia; toteaa, että näiden ohjelmien tavoitteena olisi luoda yhteenkuuluvuutta ja luottamusta kaikkien työmarkkinaosapuolten välillä kuulemalla myös kansalaisjärjestöjä, kansallisia perusoikeusinstituutioita sekä yhdenvertaisuutta ja syrjimättömyyttä edistäviä kansallisia virastoja;

21.

korostaa, että komission tehtävä perussopimusten valvojana ei rajoitu sen varmistamiseen, että jäsenvaltiot saattavat lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan se kattaa myös lainsäädännön täysimääräisen ja oikean soveltamisen erityisesti kansalaisten perusoikeuksien suojelemiseksi; pitää valitettavana, että käytännössä perusoikeuskirjan soveltamisalaa rajoitetaan, koska sen 51 artiklaa tulkitaan liian ahtaasti, mikä estää sen soveltamisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon; katsoo, että tätä lähestymistapaa olisi tarkasteltava uudelleen, jotta voidaan täyttää perusoikeuksia koskevat unionin kansalaisten odotukset; muistuttaa, että kansalaisten odotukset ovat perusoikeuskirjan tiukkaa tulkintaa korkeammalla ja että tavoitteeksi olisi asetettava kyseisten oikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin; pitää siksi valitettavana, että kun komissio vastaa perusoikeuksien mahdollista rikkomista koskeviin vetoomuksiin, se vetoaa usein siihen, että sillä ei ole toimivaltaa asiassa; kehottaa tässä yhteydessä ottamaan käyttöön suositusten seurantaa, järjestelmällistä arviointia ja antamista koskevan mekanismin, jolla edistetään perusarvojen yleistä kunnioittamista jäsenvaltioissa;

22.

muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää soveltaa unionin lainsäädäntöä ja saattaa se oikea-aikaisesti ja oikein osaksi kansallista lainsäädäntöä, etenkin kun sillä vaikutetaan perusoikeuksiin tai kehitetään niitä;

23.

muistuttaa, että sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus ovat keskeisessä asemassa demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamisessa; tuomitsee jyrkästi toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistetun väkivallan, painostuksen tai uhkailun myös silloin, kun kyse on hallitusten ja valtioiden tekemiin perusoikeuksien loukkauksiin liittyvien tietojen ja tietolähteiden julkituomisesta; kehottaa jäsenvaltioita pidättymään toimenpiteistä, jotka haittaisivat näitä vapauksia; kehottaa uudelleen komissiota arvioimaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja muuttamaan sitä siten kuin parlamentti on ohjeistanut 22. toukokuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa;

24.

korostaa, että julkiset, riippumattomat, vapaat, monimuotoiset ja moniarvoiset tiedotusvälineet, jotka toimivat sekä verkkoympäristössä että perinteisesti, ja toimittajat ovat demokratian keskeinen osa; katsoo, että tiedotusvälineiden omistus ja hallinta eivät saisi keskittyä; korostaa tässä yhteydessä, että tiedotusvälineiden omistusta koskeva avoimuus on olennaista, jotta voidaan valvoa investointeja, jotka saattaisivat vaikuttaa tietojen tarjontaan; vaatii kehittämään riittävät ja oikeudenmukaiset taloutta koskevat säännöt, jotta voidaan taata myös verkkoympäristössä toimivien tiedotusvälineiden moniarvoisuus; kehottaa komissiota laatimaan toimintasuunnitelman, jolla varmistetaan, että kaikki tiedotusvälineet täyttävät riippumattomuutta ja laatua koskevat vähimmäisvaatimukset;

25.

on huolissaan siitä, että eräissä jäsenvaltioissa toteutetaan yhä tukahduttavampia toimenpiteitä yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia, kokoontumisvapautta ja ilmaisunvapautta vastaan; on erityisen huolissaan suhteettomasta voimankäytöstä rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan sekä tähän kysymykseen paneutuvien poliisien ja tutkintatapausten pienestä määrästä; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan kokoontumisvapautta ja olemaan hyväksymättä toimenpiteitä, joilla kyseenalaistetaan tai jopa kriminalisoidaan perusoikeuksien ja -vapauksien käyttäminen ja jotka kohdistuvat esimerkiksi mielenosoitus- ja lakko-oikeutta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä ilmaisunvapautta vastaan; on erittäin huolissaan monien jäsenvaltioiden kansallisesta lainsäädännöstä, jolla vaikutetaan perusoikeuksiin julkisilla paikoilla ja rajoitetaan kokoontumisvapautta; kehottaa komissiota seuraamaan tapauksia, joissa perusoikeuksiin puututaan vakavalla tavalla ja jotka ovat seurausta siitä, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan julkisia paikkoja koskevia rajoituksia turvallisuuteen vedoten, ja puuttumaan näihin tapauksiin;

26.

toteaa, että terrorismitapaukset ovat saaneet unionin ja jäsenvaltiot tehostamaan terrorismin ja radikalisoitumisen vastaisia toimenpiteitään; kehottaa unionia ja kansallisia viranomaisia kunnioittamaan tällaisia toimenpiteitä hyväksyttäessä täysimääräisesti demokratian ja oikeusvaltion periaatteita ja perusoikeuksia, etenkin puolustusoikeutta, syyttömyysolettamaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa oikeutta, oikeutta yksityiselämään ja henkilötietojen suojaa; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota arvioimaan täysin avoimesti kaikkia terrorismin torjuntaan liittyviä kansallisia sääntely- ja lainsäädäntöaloitteita tai -ehdotuksia voidakseen todeta, ovatko ne SEU-sopimuksen 2 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisia;

27.

myöntää, että kansainvälisen kyberrikollisuuden ja kyberterrorismin voimakas leviäminen asettaa vakavia haasteita ja herättää vakavaa huolta perusoikeuksien suojelemisesta verkkoympäristössä; pitää olennaisena, että unioni laatii kyberturvallisuutta koskevia täsmällisiä asiantuntija-arviointeja, jotta kybertoimintaympäristössä voidaan noudattaa tiukasti perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa;

28.

pitää myönteisenä, että Yhdysvaltojen senaatti on antanut raportin CIA:n tutkintavankeus- ja kuulusteluohjelmasta; kehottaa jäsenvaltioita olemaan suvaitsematta minkäänlaisen kidutuksen harjoittamista tai muunlaista epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua alueellaan; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan vastuuseen saattamisen tapauksissa, joissa perusoikeuksia on loukattu, kun epäillään, että Euroopan maiden aluetta on käytetty CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen; kehottaa jäsenvaltioita tekemään avoimia tutkimuksia selvittääkseen totuuden alueensa ja ilmatilansa käyttämisestä ja tekemään täyttä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa sen käynnistettyä hiljattain uudelleen asiaa koskevat tutkimuksensa ja asian seurannassa; kehottaa suojelemaan tällaisia loukkauksia paljastaneita henkilöitä, kuten toimittajia ja tietolähteitä;

29.

on huolissaan toistuvista raporteista, joissa väitetään, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tiedustelupalvelutoiminta loukkaa unionin perusoikeuksia ja etenkin tietosuojalainsäädäntöä ja mahdollistaa unionin kansalaisten sähköistä viestintää koskevien tietojen säilyttämisen ja niihin pääsemisen; tuomitsee voimakkaasti laajamittaiset valvontatoimet, joita on paljastunut vuodesta 2013 lähtien, ja pitää niiden jatkumista valitettavana; kehottaa tekemään selvityksiä näistä toimista ja erityisesti niiden vaikutuksista sekä eräiden jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen nykyisistä toimista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan täysin huomioon vaatimukset ja suositukset, joita parlamentti esitti 12. maaliskuuta 2014 antamassaan päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa, kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tiedustelupalvelut noudattavat perusoikeuksien mukaisia velvoitteita ja että ne asetetaan parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan alaisuuteen;

30.

on huolissaan siitä, että jäsenvaltioissa on hyväksytty kaiken kattavaa valvontaa koskevia kansallisia lakeja, ja muistuttaa, että tarvitaan turvallisuusvälineitä, jotka ovat kohdennettuja, ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhteisia demokraattisessa yhteiskunnassa; kehottaa uudelleen unionia ja jäsenvaltioita perustamaan ilmiantajien suojelujärjestelmän;

31.

pitää valitettavana, että kansalaiset eivät tunne riittävästi oikeuttaan tietosuojaan ja yksityiselämän suojaan eivätkä tarjolla olevia muutoksenhakukeinoja; korostaa sen vuoksi kansallisten tietoturvaviranomaisten roolia näiden oikeuksien edistämisessä ja tunnetuksi tekemisessä; pitää tärkeänä perehdyttää kansalaiset ja erityisesti lapset henkilötietojensa suojeluun, myös kyberavaruudessa, ja niihin vaaroihin, joille he saattavat altistua; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että nopean teknologiakehityksen ja lisääntyvien kyberhyökkäysten vuoksi on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilötietojen suojaan internetissä keskittymällä ennen kaikkea tietojen käsittelyn ja säilytyksen turvallisuuteen; painottaa, että vaikka oikeus tulla unohdetuksi ei ole ehdoton ja sitä on kunnioitettava oikeassa suhteessa muihin perusoikeuksiin nähden, yksityishenkilöille on annettava oikeus oikaista verkossa olevia henkilötietojaan; on erittäin huolissaan siitä, että useimmilla käyttäjillä on vaikeuksia varmistaa oikeuksiensa kunnioittaminen digitaalisessa ympäristössä; kehottaa neuvostoa edistämään pikaisesti henkilötietosuojapaketin täytäntöönpanoa, jotta koko unionin alueella voidaan varmistaa korkea tietosuojan taso;

32.

muistuttaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tiedustelupalveluiden toiminta on lainmukaista ja noudattaa täysin perussopimuksia ja perusoikeuskirjaa; kehottaa tässä tarkoituksessa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisessa lainsäädännössä sallitaan henkilötietojen (myös ns. metatietojen) keruu ja analysointi vain asianomaisen henkilön suostumuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, joka on annettu asianomaisen henkilön rikollistoimintaan osallistumista koskevan perustellun epäilyn perusteella;

33.

korostaa, että laittomasta tietojen keruusta ja käsittelystä olisi rangaistava samalla tavalla kuin perinteisen kirjesalaisuuden loukkaamisesta; painottaa, että ”takaporttien” ja kaikkien muiden sellaisten tekniikoiden kehittäminen, joilla heikennetään tai kierretään turvatoimenpiteitä tai hyödynnetään niissä olevia heikkouksia, olisi ankarasti kiellettävä;

34.

paheksuu sitä, että julkiset ja yksityiset toimijat ovat painostaneet yksityisiä yrityksiä luovuttamaan käyttäjiin liittyviä tietoja, valvomaan internetin sisältöä tai kyseenalaistamaan verkon neutraaliuden periaatteen;

35.

korostaa, että perusoikeuksien takaaminen nykyisessä tietoyhteiskunnassa on unionille keskeinen haaste, sillä tieto- ja viestintätekniikan kasvava käyttö muodostaa kybertoimintaympäristössä uusia perusoikeuksiin kohdistuvia uhkia; toteaa, että näiden oikeuksien suojelua olisi vahvistettava varmistamalla, että niitä edistetään ja suojellaan verkkoympäristössä samalla tavalla ja yhtä laajasti kuin sen ulkopuolella;

36.

kehottaa komissiota valvomaan tarkasti tätä alaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa ja katsoo, että jäsenvaltioiden on sovellettava rikoslainsäädäntöä käytäntöön tehokkaalla rikostutkinnalla ja syytteeseen asettamisella, jotta varmistetaan uhrien perusoikeuksien kunnioittaminen;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan valppaasti, miten tietyt uudet tekniikat, kuten miehittämättömät ilma-alukset, voivat vaikuttaa kansalaisten perusoikeuksiin ja erityisesti yksityiselämää koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaan;

38.

korostaa koulutuksen keskeistä merkitystä radikalisoitumisen sekä suvaitsemattomuuden ja ääriliikehdinnän kasvun torjumisessa;

39.

pitää valitettavana syrjintätapauksia, joissa joidenkin jäsenvaltioiden poliisivoimat ovat käyttäneet väkivaltaa maahanmuuttajia, romaneja, HLBTI-henkilöitä tai vammaisia henkilöitä kohtaan; kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan näitä tapauksia ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia; katsoo, että poliisille olisi annettava ohjausta ja koulutusta nykyistä enemmän syrjintä- ja väkivaltatapauksista, joiden uhriksi nämä vähemmistöt joutuvat; kehottaa jäsenvaltioita palauttamaan luottamuksen, joka vähemmistöillä on ollut poliisiin, ja kannustaa niitä ilmiantamaan tällaiset tapaukset; kehottaa myös jäsenvaltioiden viranomaisia torjumaan joidenkin poliisivoimien harjoittamaa syrjivää etnistä profilointia;

40.

viittaa perusoikeuskirjan 10 artiklaan, jossa suojellaan ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta, mukaan luettuna vapaus harjoittaa valitsemaansa uskontoa ja vaihtaa uskontoa tai vakaumusta; katsoo, että tämä kattaa myös ei-uskovien vapauden; tuomitsee kaikki syrjinnän ja suvaitsemattomuuden muodot ja vaatii kieltämään kaiken niihin perustuvan syrjinnän; pitää tässä yhteydessä valitettavina viimeaikaisia juutalaisvastaisia ja muslimivastaisia syrjintätapauksia ja väkivaltaisuuksia; kehottaa jäsenvaltioita, mukaan luettuina paikallisviranomaiset, suojelemaan kaikin keinoin uskonnon tai vakaumuksen vapautta sekä edistämään suvaitsevaisuutta ja kulttuurien välistä vuoropuhelua harjoittamalla vaikuttavaa politiikkaa ja tehostamalla tarvittaessa syrjinnänvastaisia toimia; muistuttaa maallisen ja neutraalin valtion merkityksestä suojana kaikenlaiselta uskonnollisen, ateistisen tai agnostisen yhteisön toista yhteisöä vastaan kohdistamalta syrjinnältä sekä kaikkien uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisen kohtelun takaajana; on huolissaan jumalanpilkkaa ja uskonnollisia loukkauksia koskevien lakien soveltamisesta Euroopan unionissa, sillä ne voivat vaikuttaa tuntuvasti ilmaisunvapauteen, ja kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan tällaiset lait; tuomitsee tiukasti pyhäkköihin tehdyt iskut ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nämä rikokset eivät jää vaille rangaistusta;

41.

kehottaa kunnioittamaan uskonnon ja vakaumuksen vapautta Kyproksen miehitetyssä osassa, jossa yli 500 uskonnollista ja kulttuurista muistomerkkiä on sortumaisillaan;

42.

pitää huolestuttavana antisemitismin voimistumista Euroopassa ja holokaustin kieltävien tai sitä vähättelevien puheiden arkipäiväistymistä; on hyvin huolestunut siitä, että useat juutalaisyhteisön jäsenet suunnittelevat lähtevänsä pois Euroopasta antisemitistisen ilmapiirin ja juutalaisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan vuoksi;

43.

ilmaisee olevansa erittäin huolissaan islaminvastaisten mielenosoitusten ja moskeijoihin tehtyjen iskujen lisääntymisestä ja siitä, että islam kytketään laajalti uskontona pienen vähemmistön uskonnolliseen fanatismiin; pitää muslimiyhteisön kokemaa syrjintää ja väkivaltaa valitettavana; kehottaa jäsenvaltioita tuomitsemaan johdonmukaisesti nämä teot ja noudattamaan tältä osin nollatoleranssia;

44.

pitää erittäin valitettavana, ettei neuvosto ole vielä hyväksynyt vuonna 2008 annettua ehdotusta direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asettanut tämän direktiivin ensisijaiseksi tavoitteeksi; kehottaa neuvostoa jälleen hyväksymään ehdotuksen mahdollisimman pikaisesti;

45.

muistuttaa, että moniarvoisuus, syrjimättömyys ja suvaitsevaisuus ovat SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaisesti unionin perusarvoja; katsoo, että yhteiskunnan yhteenkuuluvuutta voidaan edistää ainoastaan harjoittamalla politiikkaa, jolla pyritään edistämään sekä virallista että konkreettista yhdenvertaisuutta ja torjumaan kaikkia ennakkoasenteita ja syrjintää, ja lopettamalla tällaisen politiikan avulla ennakkoluulot, jotka haittaavat yhteiskuntaan sopeuttamista; pitää valitettavana, että unionissa ilmenee vielä nykyäänkin syrjintää, marginalisoitumista ja jopa väkivaltaa ja huonoa kohtelua, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen;

46.

katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi vauhditettava pyrkimyksiään torjua syrjintää, ja suojella kulttuurista, uskonnollista ja kielellistä monimuotoisuutta ja edistettävä toimenpiteitä, joilla tehostetaan miesten ja naisten tasa-arvoa, lasten oikeuksia, ikääntyneiden ihmisten oikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia, HLBTI-henkilöiden oikeuksia ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita sisällyttämään moniperusteisen syrjinnän torjumisen tasa-arvoa koskevaan politiikkaansa;

47.

tuomitsee kaikki väkivallan ja syrjinnän muodot Euroopan unionin alueella ja on huolissaan niiden määrän kasvusta; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita antamaan erityisiä poliittisia sitoumuksia torjua kaikki rasismin muodot mukaan luettuina juutalaisvastaisuus, islaminpelko, afrofobia ja romanivastaisuus;

48.

kehottaa komissiota ja neuvostoa tunnustamaan, että tarvitaan luotettavia ja vertailukelpoisia yhdenvertaisuutta koskevia tietoja, joilla mitataan syrjintää jaoteltuna syrjinnän eri syiden mukaan, jotta voidaan toimittaa tietoja poliittista päätöksentekoa varten, arvioida EU:n syrjinnän vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa ja valvoa sitä paremmin; kehottaa komissiota määrittelemään yhdenvertaisuutta koskevien tietojen yhdenmukaiset keräysperiaatteet, jotka perustuvat itsemäärittelyyn, unionin tietosuojanormeihin ja asianomaisten yhteisöjen kuulemiseen; kehottaa jäsenvaltioita keräämään tietoja kaikista syrjinnän syistä;

49.

vaatii painokkaasti EU:ta tuomitsemaan sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja torjumaan sukupuoleen perustuvia ennakkoluuloja ja kliseitä koulutuksessa ja tiedotusvälineissä;

50.

kehottaa unionia parantamaan johdonmukaisuuttaan vähemmistöjen suojelun alalla; on vahvasti sitä mieltä, että kaikki jäsenvaltiot sekä ehdokasvaltiot olisi velvoitettava samojen periaatteiden noudattamiseen ja kriteerien täyttämiseen, jotta vältetään kaksinaismoralismi; edellyttää siksi, että perustetaan tehokas mekanismi, jolla valvotaan kaikenlaisten vähemmistöjen perusoikeuksien kunnioittamista ja varmistetaan se sekä ehdokasmaissa että jäsenvaltioissa;

51.

korostaa, että Euroopan unionin on oltava alue, jossa kunnioitetaan etnistä, kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta; kehottaa EU:n toimielimiä laatimaan kattavan EU:n suojelujärjestelmän kansallisia, etnisiä ja kielellisiä vähemmistöjä varten, jotta varmistetaan heidän yhdenvertainen kohtelunsa ottaen huomioon kansainväliset oikeusperiaatteet ja olemassa olevat hyvät käytännöt, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan näiden vähemmistöjen tosiasiallisen yhdenvertaisuuden erityisesti kieltä, koulutusta ja kulttuuria koskevissa asioissa; kannustaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevaa puiteyleissopimusta, tekemään niin; muistuttaa myös tarpeesta panna täytäntöön Etyjin puitteissa kehitetyt periaatteet;

52.

tuomitsee kaikki kielen käyttöön perustuvat syrjinnän muodot ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet ja panneet täytäntöön alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevaa eurooppalaista peruskirjaa, tekemään niin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet puuttuakseen kaikkiin suhteettomiin hallinnollisiin tai lainsäädännöllisiin esteisiin, jotka voisivat haitata kielellistä monimuotoisuutta EU:ssa tai kansallisella tasolla;

53.

painottaa, että ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta lain edessä ja kaikenlaisen syrjinnän kieltoa koskevat periaatteet ovat oikeusvaltion perusta; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansallisen lainsäädäntökehyksen, jolla puututaan kaikenlaiseen syrjintään ja taataan voimassa olevan EU:n oikeuskehyksen tehokas täytäntöönpano;

54.

pitää valitettavana, että romanivastaisuus on voimistumassa unionissa, ja on huolissaan romanien tilanteesta Euroopan unionissa ja useista tapauksista, joissa heitä on vainottu, pahoinpidelty, leimattu, syrjitty ja karkotettu laittomasti, mikä on vastoin perusoikeuksia ja unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka sallivat institutionaalisen syrjinnän ja erottelun; kehottaa jälleen kerran jäsenvaltioita soveltamaan vaikuttavasti strategioita, joilla edistetään todellista osallisuutta, toteutetaan tehostettuja ja asiaankuuluvia toimia osallisuuden edistämiseksi etenkin perusoikeuksien suojelemisen, koulutuksen, työllisyyden, asuntotarjonnan ja terveydenhuollon alalla ja torjumaan romaneihin kohdistuvaa väkivaltaa, vihapuhetta ja syrjintää, kuten edellytetään neuvoston 9. joulukuuta 2013 antamassa suosituksessa tehokkaista toimista romanien sopeuttamiseksi jäsenvaltioihin;

55.

korostaa, että romanien integroimiseksi toteutettavat kansalliset strategiat on pantava asianmukaisesti täytäntöön kehittämällä yhdennettyjä politiikkoja ja käymällä vuoropuhelua paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja romaniyhteisöjen kanssa; kehottaa komissiota huolehtimaan täytäntöönpanon valvonnasta ja yhteensovittamisen parantamisesta; kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä romaniväestön edustajien kanssa hallinnoitaessa, valvottaessa ja arvioitaessa hankkeita, jotka vaikuttavat kyseisiin yhteisöihin, ja hyödyntämään tällöin käytettävissä olevia varoja, myös EU-varoja, samalla kun valvotaan tiukasti, miten romanien perusoikeudet toteutuvat, mukaan luettuna direktiivin 2004/38/EY (Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäseniensä oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella) mukainen vapaa liikkuvuus;

56.

pitää valitettavana romanien jatkuvaa syrjintää kansallisissa koulutusjärjestelmissä ja työmarkkinoilla; painottaa vähemmistöjen ja erityisesti romaninaisten ja -lapsien lisääntynyttä altistumista perusoikeuksiensa moninkertaisille ja samanaikaisille loukkaamisille; toteaa jälleen kerran, että on tärkeää suojella ja edistää romanilasten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää kaikkia oikeuksia;

57.

vaatii, että jäsenvaltiot toteuttavat sterilisaatiota koskevaan kysymykseen liittyvät tarvittavat lainsäädännölliset muutokset ja että ne maksavat taloudellisia korvauksia pakkosterilisaation uhreiksi joutuneille romaninaisille ja mielenterveyshäiriöistä kärsiville naisille Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti;

58.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän muotoja ja nostamaan syytteitä niiden vuoksi; pyytää jäsenvaltioita ryhtymään erityisen tehokkaasti toimiin perheväkivaltaa ja kaikenlaista seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan varsinkin pakolaisten, maahanmuuttajien lasten sekä varhais- ja pakkoavioliittojen kohdalla;

59.

on huolissaan perusoikeusviraston unionin laajuisessa tutkimuksessa raportoidun naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja muodoista unionissa; toteaa, että tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15 vuotta ja että 3,7 miljoonan naisen EU:ssa arvioidaan kokevan seksuaalista väkivaltaa yhden vuoden aikana; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nykyistä lainsäädäntöä uudelleen ja pitämään naisiin kohdistuvan väkivallan asialistan kärjessä, koska sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ei tulisi suvaita; kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita Istanbulin yleissopimuksen ratifioimiseen ja käynnistämään prosessin unionin liittymiseksi kyseiseen yleissopimukseen mahdollisimman pian; toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden välitön liittyminen Istanbulin yleissopimukseen edistäisi yhdennetyn politiikan laatimista ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä, mukaan luettuna seksuaalinen häirintä sekä verkossa että muualla;

60.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan tuki- ja suojaverkostoja ihmiskaupan ja prostituution uhreiksi joutuneille naisille ja varmistamaan, että he saavat psykologista, lääketieteellistä, sosiaalista ja oikeudellista tukea ja että heitä kannustetaan hankkimaan vakituinen työpaikka ja siihen liittyvät etuudet;

61.

on erittäin huolissaan siitä, että sukuelinten silpomista harjoitetaan edelleen, sillä se on naisiin ja tyttöihin kohdistuva vakava väkivallan muoto ja ruumiillista koskemattomuutta koskevan oikeuden loukkaus, jota ei voida hyväksyä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita tarkkailemaan näitä käytäntöjä alueellaan ja lopettamaan ne mahdollisimman nopeasti; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita omaksumaan päättäväisen ja varoittavan toimintatavan kouluttamalla maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia ja asettamalla syytteeseen ja rankaisemalla järjestelmällisesti ja vaikuttavasti sukuelinten silpomiseen syyllistyneitä; korostaa, että sukuelinten silpomiseen on sovellettava nollatoleranssia; korostaa, että samanaikaisesti olisi järjestettävä asianomaisille ryhmille kohdennettuja tiedotus- ja valistuskampanjoita; suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikkalainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja sisällytetään sukuelinten silpominen turvapaikan myöntämistä koskeviin kriteereihin;

62.

kehottaa komissiota varmistamaan naisiin kohdistuvan väkivallan esiintyvyyttä ja luonnetta koskevan tietojenkeruun jatkuvuuden, jotta näiden tietojen pohjalta voidaan laatia tiukkoja toimenpiteitä, joilla ehkäistään väkivaltaa ja vastataan uhrien tarpeisiin sekä arvioidaan uhreja koskevan direktiivin (2012/29/EU) täytäntöönpanoa, sekä järjestää seksuaalisen häirinnän vastaisia valistuskampanjoita; katsoo, että tiedonkeruutoimien on perustuttava perusoikeusviraston ensimmäiseen EU:n laajuiseen tutkimukseen sekä komission (Eurostat mukaan lukien), perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin väliseen yhteistyöhön; toistaa kehotuksen, jonka se on esittänyt 25. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnasta ja joka koskee säädösehdotuksen antamista toimenpiteistä, joilla edistetään ja tuetaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan luettuna naisten sukuelinten silpomisen, torjumista koskevia jäsenvaltioiden toimia; kehottaa komissiota nimeämään vuoden 2016 naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevaksi teemavuodeksi;

63.

kehottaa unionia ja jäsenvaltioita torjumaan naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa muodoissaan ja nostamaan sitä koskevia syytteitä; kehottaa komissiota ehdottamaan lainsäädäntöaloitetta, jolla naisiin kohdistuva väkivalta kielletään unionissa;

64.

kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta tarpeesta edistää kunnioitukseen ja suvaitsevaisuuteen perustuvaa kulttuuria kaikenlaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niihin liittyvien oikeuksien kunnioittamista ja suojelemista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon; korostaa, että unionilla on tärkeä rooli tätä asiaa koskevan tietämyksen lisäämisessä ja parhaiden käytäntöjen edistämisessä ottaen huomioon, että terveys on perusihmisoikeus, joka on olennaisen tärkeä muiden ihmisoikeuksien toteuttamiselle;

65.

pitää huolestuttavana naisten aliedustusta päätöksentekoprosesseissa, yhtiöissä ja niiden johtokunnissa, tieteessä ja politiikassa sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla (suuryritykset, kansalliset vaalit ja Euroopan parlamenttivaalit) ja erityisesti paikallistasolla; kehottaa tukemaan naisten ammatillista kehitystä ja pyrkimyksiä päästä johtavaan asemaan ja kehottaa unionin toimielimiä kiinnittämään enemmän huomiota niihin tietoihin, joiden mukaan EU:ssa suurimpien pörssissä noteerattujen yhtiöiden johtokunnissa on naisia vain 17,8 prosenttia;

66.

kehottaa neuvostoa jatkamaan äitiysvapaata koskevan direktiivin käsittelyä, koska kyseinen säädös mahdollistaa sukupuolten aidon ja konkreettisen tasa-arvon ja luo yhdenmukaisuutta unionin tasolla;

67.

muistuttaa, että tohtorintutkinnon suorittaneista yli puolet on naisia, mutta tämä seikka ei näy työmarkkinoilla eikä etenkään johtotehtävissä; kehottaa siksi jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan naisten ja miesten yhdenvertainen osallistuminen työmarkkinoille ja autetaan naisia siirtymään johtotehtäviin; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti pääsemään sopimukseen direktiiviehdotuksesta julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien johtokunnan jäsenten sukupuolijakauman tasapainottamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä; pitää valitettavana, että naiset saavat unionissa edelleen keskimäärin 16 prosenttia vähemmän palkkaa samasta työstä kuin miehet; kehottaa siksi unionia jatkamaan työtä sen varmistamiseksi, että naiset ja miehet saavat samasta työstä samaa palkkaa SEUT-sopimuksen 157 artiklan mukaisesti ja samat eläke-edut ja pystyvät osallistumaan tasa-arvoisesti työmarkkinoille, myös ylimmän johdon tehtäviin; katsoo, että näillä toimilla olisi torjuttava köyhyyttä ja varmistettava, että unioni hyödyntää kaikkia käytettävissään olevia kykyjä; pitää valitettavana, että naisten työttömyysaste on edelleen merkittävästi suurempi kuin miesten, ja korostaa, että naisten taloudellisesta riippumattomuudesta on tultava köyhyyden torjumisen osatekijä;

68.

kehottaa komissiota valvomaan entistä tehokkaammin, että unionin lainsäädännön sisältämän naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta noudatetaan; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vastaavan analyysin kansallisista lainsäädännöistään;

69.

tunnustaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvät oikeudet ovat perusoikeuksia ja ihmisarvon, sukupuolten tasa-arvon ja itsemääräämisoikeuden keskeinen tekijä; vaatii komissiota sisällyttämään seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusihmisoikeuksina unionin seuraavaan terveysstrategiaan, jotta varmistetaan perusoikeuksia koskevan unionin sisäisen ja ulkoisen politiikan yhtenäisyys, kuten parlamentti vaati 10. maaliskuuta 2015;

70.

tunnustaa, että ihmishengen pelastamiseksi tehtävien aborttien kieltäminen loukkaa vakavasti perusoikeuksia;

71.

kehottaa jäsenvaltioita yhdessä komission kanssa tunnustamaan oikeuden saada turvallisia ja nykyaikaisia ehkäisyvälineitä ja seksuaalivalistusta kouluissa; kehottaa komissiota täydentämään kansallisia poliittisia toimintalinjoja kansanterveyden kohentamiseksi sekä pitämään parlamentin asiasta täysin ajan tasalla;

72.

tuomitsee jyrkästi kaiken lapsiin kohdistuvan väkivallan ja lasten huonon kohtelun; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen osapuolina asianmukaisia toimenpiteitä lasten suojelemiseksi kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, mukaan luettuna fyysinen ja seksuaalinen väkivalta, pakkoavioliitot, lapsityövoiman käyttö ja seksuaalinen hyväksikäyttö;

73.

tuomitsee ankarasti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja etenkin internetissä esiintyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön lisääntymisen; vaatii painokkaasti unionia ja jäsenvaltioita yhdistämään voimansa näiden oikeuksien vakavien loukkausten torjumiseksi ja ottamaan asianmukaisesti huomioon parlamentin suositukset, jotka sisältyvät sen 11. maaliskuuta 2015 antamaan päätöslauselmaan verkossa tapahtuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä (33); toistaa kehotuksensa siirtää lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä niille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole näin tehneet; kehottaa lisäksi unionia ratifioimaan yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan samoin kuin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä näin tehneet;

74.

kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU ja parantamaan lainvalvontaviranomaisten oikeudellisia mahdollisuuksia, teknisiä valmiuksia ja rahoitusresursseja yhteistyön lisäämiseksi muun muassa Europolin kanssa, tavoitteena lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tekijöiden verkostojen tehokkaampi purkaminen ja siten, että asetetaan etusijalle kyseisten lasten oikeudet ja turvallisuus;

75.

painottaa lasten parissa työtä tekevien ammattilaisten, kuten opettajien, nuorisotyöntekijöiden ja lastenlääkäreiden, roolia, kun on tarpeen löytää merkkejä lapsiin kohdistuvasta ruumiillisesta ja henkisestä väkivallasta, mukaan luettuna verkkokiusaaminen; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tällaisia ammattilaisia valistetaan tästä asiasta ja valmennetaan siihen; kehottaa jäsenvaltioita myös perustamaan puhelinlinjoja, jossa lapset voivat ilmoittaa kaikki huonoon kohteluun, seksuaaliseen väkivaltaan, pelotteluun tai ahdisteluun liittyvät teot, joiden uhreiksi he ovat joutuneet;

76.

katsoo, että verkossa olevat lasten henkilötiedot on suojattava asianmukaisesti ja että lapsille on annettava lapsiystävällisellä tavalla tietoa riskeistä ja seurauksista, joita liittyy heidän henkilötietojensa käyttämiseen verkossa; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään valistuskampanjoita erityisesti kouluissa; korostaa, että lasten verkkoprofilointi on kiellettävä;

77.

tuomitsee kaikki lapsiin kohdistuvan syrjinnän muodot ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään yhdessä toimiin lapsiin kohdistuvan syrjinnän poistamiseksi; kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ja komissiota harkitsemaan erikseen lasten asettamista etusijalle alue- ja koheesiopolitiikan ohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

78.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikille lapsille tehokkaan oikeussuojan saatavuuden, olivatpa he sitten epäiltyjä, rikoksentekijöitä, uhreja tai oikeudenkäynnin osapuolia; vahvistaa, että on tärkeää lujittaa lapsia koskevia menettelytakeita rikosoikeudellisissa menettelyissä, erityisesti rikoksesta epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskevista menettelytakeista rikosoikeudellisissa menettelyissä annettavaa direktiiviä koskevien käynnissä olevien keskustelujen yhteydessä;

79.

on huolestunut kansainvälisten lapsikaappaustapausten kasvusta; korostaa näin ollen Euroopan parlamentin roolin merkitystä sen toimiessa vanhempien tekemiä lapsikaappauksia hoitavana sovittelijana; korostaa unionin yhteisen lähestymistavan merkitystä kadonneiden lasten etsimisessä unionissa; kehottaa jäsenvaltioita lisäämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rajat ylittävissä tapauksissa, kun kyse on kadonneista lapsista, ja perustamaan vihje- ja palvelupuhelinnumeroita kadonneiden lasten etsimiseksi;

80.

muistuttaa, että on ensiarvoisen tärkeää ottaa lapsen etu huomioon kaikissa lapsia koskevissa poliittisissa linjauksissa ja toimissa sellaisena kuin se on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 24 artiklassa; muistuttaa, että oikeus koulutukseen sisältyy perusoikeuskirjaan ja että koulutus on ensisijaisen tärkeää sekä lapsen hyvinvoinnin ja kehittymisen että yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta; katsoo, että matalapalkkaisten perheiden lasten koulutus on ehdoton edellytys, jotta lapset voivat pelastua köyhyydeltä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita edistämään laadukkaan koulutuksen saatavuutta kaikille;

81.

tähdentää, että unionin kansalaisten lasten etuja ja oikeuksia olisi suojattava asianmukaisesti sekä unionissa että sen rajojen ulkopuolella; edellyttää siksi yhteistyön tehostamista niiden laitosten kanssa, jotka ovat vastuussa lasten hyvinvoinnista unioniin kuulumattomissa Pohjoismaissa; katsoo, että unionin kaikkien kumppaneiden (myös ETA-maiden) olisi ratifioitava vuonna 1996 tehty yleissopimus toimivallasta, sovellettavasta lainsäädännöstä, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä lapsen huoltoa ja lastensuojelutoimenpiteitä koskevissa asioissa;

82.

tunnustaa, että rahoitus- ja talouskriisillä on ollut vakavia kielteisiä vaikutuksia lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumiseen; kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan toimenpiteitään lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi panemalla tehokkaasti täytäntöön komission suosituksen ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” yhdennetyillä strategioilla, jotka tukevat riittävien resurssien saantia, helpottavat edullisten ja laadukkaiden palvelujen saantia ja edistävät lasten osallistumista heitä koskevaan päätöksentekoon; kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä suosituksen täytäntöönpanon valvomiseksi;

83.

kehottaa komissiota ehdottamaan lasten oikeuksia koskevalle unionin toimintasuunnitelmalle vuodelle 2015 kunnianhimoisia ja kattavia jatkotoimia; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeudet valtavirtaistetaan tehokkaasti kaikkiin unionin säädösehdotuksiin, politiikkoihin ja rahoituspäätöksiin; kehottaa komissiota antamaan vuosittain kertomuksen lasten oikeuksien etenemisestä ja lasten oikeuksia koskevan unionin säännöstön täytäntöönpanosta kaikilta osin; kehottaa komissiota varmistamaan, että lasten oikeuksien koordinaattorin valtuudet ja resurssit kuvastavat asiaankuuluvasti unionin sitoutumista lasten oikeuksien järjestelmälliseen ja tehokkaaseen valtavirtaistamiseen; kehottaa komissiota hyväksymään ilmoitetut unionin ohjeet integroiduista lastensuojelujärjestelmistä;

84.

pitää myönteisenä suuntausta, jossa pakkoavioliitto halutaan määritellä jäsenvaltioissa rangaistavaksi teoksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti kouluttamalla lasten kanssa tekemisissä olevia opettajien ja nuorisotyöntekijöiden kaltaisia ammatti-ihmisiä ja antamaan heille tietoa, jotta he kykenisivät tunnistamaan sellaiset lapset, jotka ovat vaarassa joutua kaapatuksi alkuperämaahansa pakkoavioliiton solmimista varten;

85.

tuomitsee erittäin jyrkästi homoihin, lesboihin, biseksuaaleihin, transihmisiin ja intersukupuolisiin (HLBTI) unionin alueella kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan, joita lietsovat näiden henkilöiden perusoikeuksia rajoittavat lait ja politiikat; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä ja hyväksymään toimintalinjoja, joilla torjutaan homofobiaa ja transfobiaa; kehottaa komissiota laatimaan unionin tason toimintasuunnitelman tai strategian seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt ja kuten komission jäsen Jourová on luvannut komission kuulemismenettelyssä; muistuttaa tässä yhteydessä 4. helmikuuta 2014 antamastaan päätöslauselmasta, joka koskee homofobian ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän vastaista unionin etenemissuunnitelmaa; painottaa kuitenkin, että tässä kattavassa politiikassa on kunnioitettava unionin, sen virastojen ja sen jäsenvaltioiden toimivaltuuksia;

86.

katsoo, että HLBTI-ihmisten perusoikeudet voidaan todennäköisemmin turvata, jos heillä on mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin, kuten avoliittoon, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon; pitää myönteisenä sitä, että nämä vaihtoehdot ovat tällä hetkellä mahdollisia 19 jäsenvaltiossa, ja kehottaa muita jäsenvaltioita harkitsemaan niiden takaamista; kehottaa lisäksi uudelleen komissiota antamaan kunnianhimoisen asetusehdotuksen, jolla varmistetaan väestörekisteriasiakirjojen (mukaan luettuna oikeudellinen sukupuolen vahvistaminen, avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet) ja niiden oikeudellisten vaikutusten vastavuoroinen tunnustaminen, jotta oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävien kansalaisten tiellä olevia syrjiviä oikeudellisia ja hallinnollisia esteitä voidaan vähentää;

87.

kehottaa jäsenvaltioita toimimaan valppaasti ja päättäväisesti ja määräämään rangaistuksia niille julkisissa viroissa toimiville, jotka kohdistavat HLBTI-ihmisiin solvauksia ja leimaamista julkisissa yhteyksissä;

88.

kannustaa jäsenvaltioita tukemaan työmarkkinajärjestöjä ja työntekijäorganisaatioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa monimuotoisuutta ja syrjimättömyyttä koskevaa politiikkaa kiinnittäen erityistä huomiota HLBTI-ihmisiin;

89.

katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaisten olisi helpotettava käytäntöjä, joiden ansiosta sukupuoltaan vaihtaneiden henkilöiden uusi sukupuoli tunnustetaan virallisissa asiakirjoissa; toistaa tuomitsevansa kaikki juridiset tunnustamismenettelyt, joissa transihmiset pakotetaan sterilisaatioon;

90.

pitää valitettavana, että transihmisiä pidetään edelleen mielisairaina useimmissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa näitä maita tarkistamaan kansallisia mielenterveysalan tautiluetteloitaan ja varmistamaan, että kaikille transihmisille on saatavana lääketieteellisesti välttämätöntä hoitoa;

91.

pitää myönteisenä komission aloitetta, jolla pyritään transsukupuolisen identiteetin tautiluokituksen poistamiseen, kun WHO:n kansainvälistä tautiluokitusta tarkastellaan uudelleen; kehottaa komissiota pyrkimään tarmokkaammin estämään se, että lapsuusajan sukupuolen moninaisuudesta tulee uusi kansainvälisen tautiluokituksen mukainen diagnoosi;

92.

pitää erittäin valitettavana, että intersukupuolisten lasten sukuelinten ”normalisoivia” leikkauksia tehdään laajalti, vaikkeivät ne ole lääketieteellisessä mielessä tarpeellisia; suhtautuu tämän vuoksi myönteisesti huhtikuussa 2015 annettuun Maltan sukupuoli-identiteettiä, sukupuoli-ilmaisua ja seksuaalisia ominaisuuksia koskevaan lakiin, jossa kielletään tällaiset intersukupuolisille lapsille tehtävät leikkaukset ja vahvistetaan intersukupuolisten henkilöiden itsemääräämisoikeutta; kehottaa muita valtioita seuraamaan Maltan esimerkkiä;

93.

pitää valitettavina syrjintää ja syrjäytymistä, joista vammaiset henkilöt tänä päivänä edelleen kärsivät; pyytää komissiota, jäsenvaltioita sekä alue- ja paikallisviranomaisia laatimaan eurooppalaisen vammaisstrategian ja valvomaan sekä soveltamaan asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä; kehottaa komissiota tältä osin ottamaan uudelleen käsittelyyn lainsäädäntöaloitteen saavutettavuutta koskevaksi säädökseksi laaja-alaisena välineenä, jolla voitaisiin edistää vammaisten suojelua ja varmistaa, että kaikki unionin politiikat ovat tämän suhteen johdonmukaisia; kehottaa lisäksi komissiota maksimoimaan unionin vammaisstrategian sekä CEDAW-sopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen määräysten synergian, jotta voidaan varmistaa, että tunnustetuista oikeuksista voidaan konkreettisesti nauttia ja että ne voivat aidosti toteutua, muun muassa yhdenmukaistamalla lainsäädäntöpuitteita ja panemalla ne täytäntöön sekä toteuttamalla kulttuurillisia ja poliittisia toimia;

94.

kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille ohjeita siitä, miten unionin varoja voidaan hyödyntää parhaiten vammaisyleissopimuksen mukaisten unionin velvoitteiden täyttämiseen, ja tukemaan kansalaisjärjestöjä ja organisaatioita ja tekemään tiivistä yhteistyötä niiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kyseinen yleissopimus pannaan täytäntöön asianmukaisesti; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita parantamaan vammaisten henkilöiden, myös psykososiaalisesti vammaisten henkilöiden, pääsemistä töihin ja koulutukseen ja tukemaan heidän itsenäisen elämänsä edellytyksiä ja laitoshoidosta pääsemiseen tähtääviä ohjelmia perusoikeuskirjan 26 artiklan mukaisesti;

95.

korostaa, että on kunnioitettava vammaisten henkilöiden oikeutta poliittiseen osallistumiseen vaaleissa; kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään Euroopan parlamentin vaaleissa ja kunnallisvaaleissa kansalaisille kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevien direktiivien 93/109/EY ja 94/80/EY täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseensa arvioinnin direktiivien yhteensopivuudesta vammaisyleissopimuksen kanssa; pitää valitettavana, että huomattavalta määrältä vammaisia henkilöitä, joilta on poistettu oikeuskelpoisuus, on peruutettu myös äänioikeus; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita muuttamaan kansallista lainsäädäntöään siten, etteivät ne järjestelmällisesti peru äänioikeutta oikeuskelvottomiksi todetuilta vammaisilta henkilöiltä, vaan pikemmin tarkastelisivat tilanteita tapauskohtaisesti ja huolehtisivat siitä, että vammaiset henkilöt saavat apua äänestysmenettelyissä;

96.

kehottaa komissiota arvioimaan, vastaako unionin lainsäädäntö vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, sekä arvioimaan vaikutustenarviointiensa kautta kaikki tulevat ehdotukset tämän yleissopimuksen perusteella;

97.

tuomitsee fyysisten ja lääkkeisiin perustuvien pakottamiskeinojen käytön henkisesti vammaisilla henkilöillä ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan yhteiskuntaan sopeuttamiseen tähtääviä toimia;

98.

pitää valitettavana, että vammaiset henkilöillä kohtaavat edelleen unionin alueella esteitä pääsyssä tavaroiden ja palvelujen markkinoille; katsoo, että nämä esteet rajoittavat heidän osallistumistaan yhteiskunnan elämään ja loukkaavat heidän oikeuksiaan, jotka perustuvat etenkin Euroopan unionin kansalaisuuteen; kehottaa komissiota vauhdittamaan pikaisesti esteettömyyttä edistäviä toimenpiteitä unionissa, jotta asiaa koskeva säädös voitaisiin hyväksyä mahdollisimman pian;

99.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan vammaiset henkilöt mukaan toimivaltaansa kuuluvia aloja koskevaan päätöksentekoon muun muassa vammaisia henkilöitä edustavien järjestöjen kautta vammaisyleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

100.

kehottaa unionin jäsenvaltioita ja toimielimiä varmistamaan, että mahdollisuudesta osallistua kuulemisprosesseihin tiedotetaan selkeästi ja laajasti käyttäen esteetöntä viestintää, että aineisto voidaan tarjota myös muissa muodoissa, kuten pistekirjoituksella tai helppolukuisena tekstinä, ja että vammaisilla henkilöillä on pääsy ehdotettua lainsäädäntöä ja politiikkaa koskeviin julkisiin kuulemisiin ja kokouksiin;

101.

kehottaa komissiota yhdenmukaistamaan unionin sosiaalisilla tutkimuksilla tapahtuvan vammaisuutta koskevien tietojen keruuta vammaisyleissopimuksen 31 artiklan vaatimusten mukaisesti; korostaa, että tällaisten tietojen keruussa on käytettävä menetelmiä, joissa otetaan huomioon kaikki vammaiset henkilöt, vaikeavammaiset ja laitoksissa asuvat henkilöt mukaan luettuina;

102.

pitää valitettavana, että monet ikääntyneet kohtaavat syrjintää ja että heidän perusoikeuksiaan loukataan päivittäin etenkin riittävien tulojen, työn, terveydenhoidon ja välttämättömien tavaroiden ja palvelujen saatavuuden aloilla; muistuttaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaan ikääntyneillä henkilöillä on oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään; kehottaa komissiota kehittämään väestörakenteen muutosta koskevan strategian perusoikeuskirjan 25 artiklan voimaansaattamiseksi;

103.

ilmaisee huolensa siitä, että ikääntyneiden huono kohtelu, laiminlyönti ja hyväksikäyttö on jäsenvaltioissa yleistä; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla torjutaan iäkkäiden ihmisten hyväksikäyttöä ja kaikenlaista iäkkäisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sekä edistämään heidän itsenäisyyttään tukemalla asuntojen kunnostamista ja saatavuutta; muistuttaa, että ikääntyneet naiset elävät useammin köyhyysrajan alapuolella, mikä johtuu sukupuolien välisistä palkkaeroista ja myöhemmin eläke-eroista;

104.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti talouskriisistä kärsivien nuorten työntekijöiden osallistuminen työmarkkinoille myös siten, että nuorille järjestetään ja tarjotaan heidän sosiaalisen asemansa parantamiseen tähtääviä koulutusmahdollisuuksia;

105.

kehottaa kunnioittamaan ihmisarvoa kuoleman hetkellä, erityisesti varmistamalla, että hoitotestamenteissa ilmaistut päätökset tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan;

106.

ilmaisee huolensa siitä, että jäsenvaltioiden julkisten menojen ja eläkkeiden leikkaukset lisäävät huomattavasti vanhuusiän köyhyyttä ja vähentävät siten ikääntyneiden käytettävissä olevia tuloja sekä heikentävät heidän elinolojaan, luovat epätasa-arvoa sen suhteen, mihin palveluihin on varaa ja lisäävät niiden ikääntyneiden määrä, joiden tulot ylittävät juuri ja juuri köyhyysrajan;

107.

pitää valitettavina rasismin, muukalaisvihan, uskontoon liittyvän suvaitsemattomuuden tai henkilön vammaisuuteen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien ennakkoluulojen aiheuttamia vihapuhe- ja viharikostapauksia, joita ilmenee unionissa päivittäin; kehottaa jäsenvaltioita suojelemaan perusoikeuksia ja edistämään alueensa eri yhteisöjen keskinäistä ymmärtämystä, hyväksymistä ja suvaitsevaisuutta; kehottaa unionia torjumaan viharikoksia ensisijassa määrittelemällä eurooppalaisia syrjinnän vastaisia toimintalinjoja sekä oikeusalan toimilla; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita voimistamaan viharikosten ja syrjivien asenteiden ja toimien torjuntaa kehittämällä kattavan strategian viharikosten, ennakkoluuloihin pohjautuvan väkivallan ja syrjinnän torjumiseen;

108.

on huolissaan vihapuheen yleistymisestä internetissä ja kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön yksinkertaisen menettelyn, jolla kansalaiset voivat ilmoittaa vihapuheesta internetissä;

109.

on huolissaan viharikoksia koskevista tutkimuksista ja tuomioista jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuna asianmukaisen suojelun järjestäminen, kannustaakseen tekemään ilmoituksia tällaisia rikoksista, koska perusoikeusviraston laajat tutkimukset ovat osoittaneet toistuvasti, että rikoksen uhrit ovat haluttomia ilmoittautumaan ja kertomaan asiasta poliisille;

110.

on huolissaan siitä, että useat jäsenvaltiot eivät ole saattaneet puitepäätöstä 2008/913/YOS asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan ja panemaan unionin normit täytäntöön kokonaisuudessaan ja varmistamaan, että saatetaan voimaan kansallinen lainsäädäntö, jolla rangaistaan kaikista viharikosten muodoista ja vihaan ja ahdisteluun yllyttämisestä ja jolla käynnistetään järjestelmällisesti tällaisia rikoksia koskeva syytteeseenpano; kehottaa komissiota seuraamaan puitepäätöksen asianmukaista soveltamista ja käynnistämään rikkomismenettelyn niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät saata kyseistä puitepäätöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään; vaatii lisäksi tarkastelemaan uudelleen puitepäätöstä, jotta se kattaisi kaikki viharikosten muodot ja rikokset, jotka tehdään ennakkoluulojen vuoksi tai joiden motiivina on syrjintävuoksi, ja jotta siinä määritellään selvästi yhdenmukaiset tutkinta- ja syytteeseenpanonormit;

111.

kehottaa komissiota tukemaan lainvalvonta- ja oikeusviranomaisille sekä asiaankuuluville unionin virastoille tarkoitettuja koulutusohjelmia, jotka koskevat syrjivien käytäntöjen ja viharikosten ehkäisemistä ja selvittämistä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan tutkinnasta ja syytteeseenpanosta vastaavien viranomaisten käyttöön käytännön välineet ja asiantuntemuksen, jotta ne pystyvät tunnistamaan ja käsittelemään puitepäätöksen kattamia rikoksia ja toimimaan vuorovaikutuksessa ja viestimään uhrien kanssa;

112.

panee huolestuneena merkille sellaisten puolueiden suosion kasvun, joiden poliittiset ohjelmat perustuvat poissulkemiseen etnisen alkuperän, sukupuolisen suuntautumisen tai uskonnon perusteella;

113.

on hyvin huolestunut rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten tekojen ja puheiden arkipäiväistymisestä; katsoo, että syynä on rasististen ja ulkomaalaisvihamielisten ryhmien, joista jotkin ovat saaneet tai pyrkivät saamaan poliittisen puolueen aseman, entistä suurempi näkyvyys;

114.

pitää erittäin huolestuttavana rasismia, muukalaisvihaa ja islamiin kohdistuvaa pelkoa levittävien, nykyisellä talous- ja yhteiskuntakriisillä näkemyksensä perustelevien poliittisten puolueiden nousua;

115.

suhtautuu erittäin tuomitsevasti siihen, että puolisotilaalliset joukot, joista jotkin ovat suoraan sidoksissa poliittisiin puolueisiin, pelottelevat ja vainoavat vähemmistöjä ja erityisesti romaneja ja maahanmuuttajia; kehottaa jäsenvaltioita kieltämään nämä käytännöt ja määräämään niiden johdosta rangaistuksia;

116.

on huolestunut talouskriisin seurauksena kotinsa menettäneiden henkilöiden määrästä; katsoo, että on ylläpidettävä asunnottomien sopeutumista yhteiskuntaan ja että on torjuttava heidän eristäytymistään ja syrjäytymistään; kehottaa tältä osin jäsenvaltioita hyväksymään kunnianhimoista politiikkaa heidän auttamisekseen; muistuttaa asunnottomien haavoittuvasta asemasta ja kehottaa uudelleen jäsenvaltioita olemaan leimaamatta heitä rikollisiksi; kehottaa jäsenvaltioita kumoamaan kaikki lait ja toimintamallit, joissa asunnottomia pidetään rikollisina; kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia strategioita, joilla torjutaan asunnottomuutta niiden omalla alueella; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltiota niiden pyrkimyksissä torjua asunnottomuutta edistämällä parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja täsmällisten tietojen keruuta; kehottaa komissiota myös seuraamaan asunnottomuudesta aiheutuvia ihmisoikeusloukkauksia jäsenvaltioissa; muistuttaa, että perusoikeuskirjassa määrätään vähävaraisimpien oikeudesta asumisen tukeen;

117.

pitää tuomittavana, että suuri määrä Euroopan unioniin pyrkiviä turvapaikanhakijoita ja maahanmuuttajia menettää edelleen henkensä Välimerellä ja että tässä on mukana salakuljettajia ja ihmiskauppiaita, jotka kiistävät maahanmuuttajilta näiden perusoikeudet; korostaa, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä aktiivisiin ja pakollisiin toimiin ehkäistäkseen vastaavien tragedioiden toistumisen merillä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita asettamaan maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita koskevan yhteisvastuun ja heidän perusoikeutensa unionin maahanmuuttopolitiikan ytimeen, ja erityisesti:

118.

pyytää unionia ja jäsenvaltioita hyväksymään tarvittavat säädökset, jotta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklassa tarkoitettua yhteisvastuun periaatetta voidaan soveltaa;

119.

suhtautuu hyvin tuomitsevasti Euroopan unionin rajojen turvallisuusvalvontaan, jota toteutetaan jopa siten, että rakennetaan muureja ja piikkilankaesteitä eikä taata laillisia saapumisreittejä Euroopan unioniin, minkä seurauksena lukuisat turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat joutuvat turvautumaan entistä vaarallisempiin reitteihin ihmissalakuljettajien ja -kauppiaiden armoilla;

120.

vaatii perusoikeudet huomioon ottavaa rajavalvontaa ja painottaa, että parlamentin on harjoitettava Frontexin toimintaa koskevaa demokraattista valvontaa;

121.

vaatii keskeyttämään kaikki sellaiset toimet, joiden katsotaan unionin lainsäädännön tai Frontexin toimivaltuuksien nojalla loukkaavan perusoikeuksia;

122.

korostaa Dublin-asetuksen kielteistä vaikutusta kansainvälisen suojelun tosiasialliseen saamiseen todellisen Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän puuttuessa, erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön seurauksena; suhtautuu tuomitsevasti siihen, että asetuksen tarkistaminen ei johtanut sen täytäntöönpanon keskeyttämiseen eikä vähintään sen periaatteen kumoamiseen, joka koskee palauttamista ensimmäiseen tulomaahan EU:ssa, sekä siihen, että komissio ja jäsenvaltiot eivät ole pyrkineet ottamaan käyttöön jäsenvaltioiden solidaarisuuteen perustuvaa mahdollista vaihtoehtoa;

123.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

124.

tuomitsee sen, että laittomia maahanmuuttajia, mukaan luettuina turvapaikanhakijat, ilman huoltajaa saapuvat alaikäiset ja kansalaisuudettomat henkilöt, pidetään erotuksetta ja laittomasti säilössä; pyytää jäsenvaltioita noudattamaan palauttamisdirektiivin säännöksiä sekä noudattamaan ihmisarvon kunnioitusta ja lapsen edun periaatetta kansainvälisen oikeuden ja unionin lainsäädännön mukaisesti; muistuttaa, että maahanmuuttajien säilöönoton on säilyttävä toimenpiteenä, johon turvaudutaan viimeisenä keinona, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vaihtoehtoisia toimia; tuomitsee eräiden jäsenvaltioiden säilöönotto-olosuhteet pöyristyttävinä ja kehottaa komissiota paneutumaan asiaan mahdollisimman pian; toistaa pitävänsä tarpeellisena varmistaa, että laittomille maahanmuuttajille taataan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, kun heidän oikeuksiaan on rikottu;

125.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan tarvittavia toimia, jotta taataan tiedonsaanti ja avoimuus liittyen maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden säilöönottoon monissa jäsenvaltioissa, ja kehottaa kiireellisesti komissiota esittämään asetuksen (EY) N:o 862/2007 tarkistamista, jotta tässä asetuksessa katettaisiin säilöönottojärjestelmien ja -laitoksien toimintaa koskevat tilastotiedot;

126.

korostaa, että kaikki maahanmuutto- ja turvapaikkalakeihin perustuvat vapaudenriistotapaukset kuuluvat demokraattisen valvonnan piiriin; kehottaa Euroopan parlamentin jäseniä ja kansallisia kansanedustajia vierailemaan säännöllisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto- ja säilöönottokeskuksissa ja kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota helpottamaan kansalaisjärjestöjen ja toimittajien pääsyä näihin keskuksiin;

127.

kehottaa valvomaan tarkemmin maahanmuuttajien vastaanotto- ja säilöönottokeskusten toimintaa ja maahanmuuttajien kohtelua niissä sekä jäsenvaltioiden turvapaikan myöntämisessä soveltamia menettelyjä; on huolissaan niin sanotuista välittömistä maastapoistamisista ja väkivaltaisista tapahtumista, joita ilmenee monilla ns. kuumilla alueilla Euroopan eteläosissa ja joiden vuoksi komission on välittömästi käynnistettävä asiaa koskeva poliittinen vuoropuhelu, jotta taataan oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen niissä jäsenvaltioissa, jotka turvautuvat näihin käytäntöihin;

128.

kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä ja parhaita käytäntöjä, joiden tavoitteena on edistää käsittelyssä ja sosiaalisessa osallistamisessa yhdenvertaisuutta, jotta voidaan parantaa maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan; muistuttaa tässä mielessä siitä, että on ratkaisevaa torjua maahaanmuuttajia koskevia kielteisiä stereotypioita ja vääriä tietoja kehittämällä vastapainoksi toisenlaisia kertomuksia ensisijaisesti kouluissa ja nuorille, jotta voidaan lisätä maahanmuuton myönteisiä vaikutuksia;

129.

katsoo, että maahanmuuttajalapset ovat erityisen haavoittuvia, varsinkin silloin, kun heillä ei ole huoltajaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan täytäntöön parlamentin 12. syyskuuta 2013 antaman päätöslauselman ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää koskevan ehdotuspaketin, jotta ilman huoltajaa olevien lasten tilannetta voidaan parantaa unionissa; pitää myönteisenä unionin tuomioistuimen asiassa C-648/11 antamaa tuomiota, jossa todetaan, että ilman huoltajaa olevan alaikäisen useammasta jäsenvaltiossa tekemän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on se valtio, jossa alaikäinen oleskelee siellä hakemuksen tehtyään; muistuttaa, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on ennen kaikkea lapsi ja siksi pikemminkin lasten suojelun kuin maahanmuuton valvomisen on oltava jäsenvaltioiden ja unionin keskeisenä periaatteena alaikäisten ollessa kyseessä;

130.

vaatii arviointia siitä, mihin sisäasioihin kohdennetut varat ja etenkin turvapaikanhakijoiden vastaanottamiseen kohdennetut varat on käytetty; kehottaa unionia toteuttamaan toimia, mikäli käy ilmi, että varoja on käytetty perusoikeuksien vastaiseen toimintaan;

131.

kehottaa avustamaan unionin ulkorajoilla sijaitsevia jäsenvaltioita, jotta ne voivat korjata vastaanottoedellytyksien ja turvapaikkamenettelyjen järjestelmään liittyvät puutteet, joita turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen on kärjistänyt;

132.

vaatii unionia takaamaan, että sen omat toimijat kantavat vastuun perusoikeusloukkauksista, joihin ne ovat syyllistyneet; kehottaa erityisesti varmistamaan, että Frontex-viraston koordinoitujen toimien yhteydessä väitetyistä loukkauksista käynnistetään selvitys ja että ryhdytään joko kurinpidollisiin tai muun tyyppisiin tarkoituksenmukaisiin toimiin sellaisten tahojen kohdalla, jotka osoittautuvat syyllistyneen tällaisiin loukkauksiin; kehottaa perustamaan tätä varten Frontexin sisäisen oikeussuojakeinon, kuten Euroopan oikeusasiamies pyysi selvityksessään OI/5/2012/BEH-MHZ, ja julkistamaan väitettyjen ihmisoikeusloukkausten perusteella tehtyjen selvitysten päätelmät; kehottaa lisäksi keskeyttämään viraston operaatiot, mikäli niiden aikana ilmenee, että perusoikeuksia on loukattu, kuten on säädetty asetuksen (EU) N:o 1168/2011 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa;

133.

kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan mahdollisimman pian Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisista toimista;

134.

vaatii jäsenvaltioita takaamaan, että sukupuoleen perustuvan vainon uhreiksi joutuneilla naisilla on aidosti mahdollisuus saada kansainvälistä suojelua; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan komission suuntaviivoja oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY soveltamiseksi, erityisesti varmistamalla erillisen oleskeluluvan myöntäminen välittömästi niille perheenjäsenille, jotka ovat saapuneet maahan perheenyhdistämistarkoituksissa, kun on kysymys erityisen vaikeasta tilanteesta, kuten perheväkivallasta;

135.

suhtautuu myönteisesti siihen, että unionin turvapaikka-asioita koskevassa lainsäädännössä pidetään sukuelinten silpomisen uhreja haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä ja että sukuelinten silpominen otetaan huomioon turvapaikkahakemuksen käsittelyssä; kehottaa jäsenvaltioita kouluttamaan maahanmuuttajien kanssa toimivia ammattilaisia, jotta he osaisivat tunnistaa naisia ja tyttöjä, jotka ovat saattaneet joutua sukuelinten silpomisen uhriksi alkuperämaassaan;

136.

korostaa, että perussopimuksiin kirjattu ja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä 2004/38/EY taattu unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun on yksi konkreettisimmista unionin kansalaisten perusoikeuksista; tuomitsee kaikki yritykset arvioida uudelleen tätä säännöstöä ja etenkin yritykset palauttaa Schengen-alueen rajavalvonta laajemmalle kuin Schengenin rajasäännöstössä ja vaatii, että kaikki sääntöjen rikkomiset on vietävä tuomioistuimeen; on huolestunut siitä kasvavasta suuntauksesta, että EU:n kansalaisia pikakarkotetaan nykyisen järjestelmän vastaisesti asuinmaastaan heidän menetettyään työpaikkansa ja elantonsa; katsoo, että tämä on vastoin vapaan liikkuvuuden henkeä;

137.

pitää valitettavana sitä, miten finanssi- ja talouskriisi ja julkisen talouden velkakriisi ovat yhdessä julkisen talouden leikkausten kanssa vaikuttaneet taloudellisiin oikeuksiin, kansalaisoikeuksiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin, mikä on usein lisännyt työttömyyttä, köyhyyttä, epävarmoja työsuhteita ja elinoloja sekä syrjäytymistä ja eristäytyneisyyttä etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa on hyväksytty talouden sopeuttamisohjelmia; korostaa, että äskettäin julkaistussa Eurostatin muistiossa todettiin, että yksi eurooppalainen neljästä on nyt vaarassa joutua köyhyyteen ja syrjäytyä;

138.

toteaa, että talouskriisi ja sen hoitamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet oikeuteen saada peruspalveluja (esimerkiksi koulutus, asuminen, terveydenhuolto ja sosiaaliturva) ja ne ovat vaikuttaneet eräissä jäsenvaltioissa kielteisesti väestön yleiseen terveydentilaan; korostaa, että on noudatettava Euroopan sosiaalisen peruskirjan 30 artiklan mukaista oikeutta suojeluun köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita käynnistämään kansallisten käytänteiden mukaisesti tukitoimenpiteitä, jotta kansalaisille voidaan tarjota kunnolliset elinolot ja jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä;

139.

huomauttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden, jotka toteuttavat sosiaali- ja talousjärjestelmiensä rakenneuudistuksia, on aina noudatettava perusoikeuskirjaa ja kansainvälisiä velvoitteitaan ja että ne kantavat siten vastuun tehdyistä päätöksistä; toistaa kehotuksensa mukauttaa talouden sopeuttamisohjelmat SEUT-sopimuksen 151 artiklassa vahvistettuihin unionin tavoitteisiin, työllisyyden edistämiseen sekä elin- ja työolojen kohentamiseen liittyvät tavoitteet mukaan luettuina; toteaa olevan syytä varmistaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden kriisiin reagoimiseksi toteuttamat toimenpiteet kuuluvat täyden demokraattisen valvonnan piiriin siten, että parlamentit otetaan tehokkaasti mukaan;

140.

kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita tarkastelemaan ehdotettujen tai toteutettujen säästötoimien vaikutusta perusoikeuksiin sukupuolinäkökulmasta ja ottaen huomioon säästötoimien kohtuuttoman vaikutuksen naisiin; kehottaa EU:n toimielimiä ryhtymään välittömästi korjaaviin toimiin, mikäli säästötoimilla on ollut kielteinen vaikutus naisten taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin;

141.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita selvittämään kriisin torjumiseksi esitettyjen tai hyväksyttyjen toimien vaikutuksia perusoikeuksiin ja -vapauksiin, mukaan luettuna sosiaaliset oikeudet ja työhön liittyvät oikeudet, ja puuttumaan tarvittaessa kyseisiin toimiin, mikäli paljastuu, että oikeuksien suoja on heikentynyt tai kansainvälistä oikeutta, kuten ILO:n yleissopimuksia ja suosituksia, on loukattu;

142.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita teettämään arvion hyväksyttyjen ja toteutettujen korjaavien toimenpiteiden ja budjettileikkausten vaikutuksista perusoikeuksiin ja takaamaan, että varoja on edelleen riittävästi perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseen ja kansalaisoikeuksien, taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien olennaisen vähimmäistason varmistamiseen, samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja sosiaalisesti heikossa asemassa oleviin ryhmiin;

143.

kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita tunnustamaan, että pitkän aikavälin investoinnit sosiaaliseen osallisuuteen ovat hyödyllisiä, koska ne vähentävät syrjinnän ja eriarvoisuuden aiheuttamia suuria kustannuksia; kehottaa jäsenvaltioita tekemään riittäviä julkisia investointeja koulutuksen ja terveydenhuollon jatkamiseksi ja varmistamaan, että oikeussuojan saantia ja syrjintätapauksia koskevaa muutoksenhakua ei vaaranneta yhdenvertaisuutta edistävien elinten budjettirahoituksen radikaaleilla leikkauksilla; vetoaa EU:n ja kansallisiin toimielimiin, että ne eivät heikentäisi sosiaalista osallisuutta budjettitoimenpiteillä, jotka vaikuttavat yhdenvertaisuuden puolesta toimivien yhteisölähtöisten järjestöjen toimintaan;

144.

kehottaa komissiota harkitsemaan ehdotusta liittyä Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, jotta voidaan suojella tehokkaasti eurooppalaisten sosiaalisia oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita edistämään EU:n peruskirjan sosiaalisten oikeuksien laajentamista käsittämään muut sosiaaliset oikeudet, jotka on mainittu tarkistetussa Euroopan neuvoston sosiaalisessa peruskirjassa, kuten oikeus työhön, oikeus kohtuulliseen palkkaan ja oikeus saada suojelua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan;

145.

korostaa, että korruptio ja rikollisuus, erityisesti järjestäytynyt rikollisuus, loukkaavat suuresti perusoikeuksia ja vaarantavat demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen; korostaa, että korruptio ohjaa julkisia varoja pois yleishyödyllisiltä kohteilta, joihin ne on tarkoitettu, ja laskee julkisten palvelujen tasoa ja laatua, ja että näin ollen se haittaa tuntuvasti kaikkien kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption ja rikollisuuden ehkäisemiseksi, torjumiseksi ja siitä rankaisemiseksi ja jatkamaan julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön säännöllistä valvontaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ja toimielimiä helpottamaan nopeasti Euroopan syyttäjänviraston perustamista ja takaamaan näin sen toiminnan riippumattomuuden ja tehokkuuden;

146.

korostaa, että korruptio loukkaa suuresti perusoikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita ja toimielimiä kehittämään tehokkaita välineitä korruption torjumiseksi ja tarkistamaan säännöllisesti julkisten – sekä unionin että jäsenvaltioiden – varojen käytön; painottaa, että avoimuuden lisääminen sekä kansalaisten ja toimittajien mahdollisuus tutustua julkisiin asiakirjoihin ovat tehokkaita keinoja paljastaa ja torjua korruptiota;

147.

kehottaa komissiota hyväksymään korruptionvastaisen strategian, jota täydennetään tehokkailla välineillä; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja unionia liittymään avoimen hallinnon kumppanuuteen ja kehittämään konkreettisia strategioita avoimuuden edistämiseksi, kansalaisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja korruption torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan suosituksia, jotka on annettu korruption torjuntaa koskevassa komission kertomuksessa sekä 23. lokakuuta 2013 annetussa parlamentin päätöslauselmassa ”Järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi” (34), ja vahvistamaan poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä korruption torjunnassa;

148.

kehottaa jäsenvaltioita torjumaan entistä tiukemmin kaikenlaisia vakavan järjestäytyneen rikollisuuden muotoja, kuten ihmiskauppaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa, kidutusta ja pakkotyötä erityisesti silloin, kun on kyse naisista ja lapsista;

149.

kehottaa komissiota määrittämään rikokset, jotta voidaan torjua yksittäisten tahojen tai järjestäytyneiden ryhmien tekemiä ympäristörikoksia, jotka vaikuttavat ihmisten oikeuksiin, terveyteen, elämään, mahdollisuuteen nauttia terveellisestä ympäristöstä sekä talouteen ja julkisten varojen käyttöön; vaatii komissiota tutkimaan oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeuden tosiasiallista täytäntöönpanoa unionin kehyksessä, joka liittyy nykyiseen sukupolveen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeuteen elää heidän terveyttään ja hyvinvointiaan edistävässä ympäristössä;

150.

ehdottaa, että otetaan käyttöön korruption estämistä koskeva eurooppalainen säännöstö, korruption levinneisyyttä jäsenvaltioissa ja sen kitkemisessä tapahtunutta edistymistä koskeva avoin indikaattorijärjestelmä sekä vertaileva vuosikertomus tämän vitsauksen tilanteesta Euroopan unionissa;

151.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lopettamaan verokilpailun ja torjumaan tehokkaasti haitallisia verokäytäntöjä, verovilppiä ja veronkiertoa unionissa, koska ne heikentävät jäsenvaltioiden kykyä valjastaa kaikki käytettävissä olevat voimavaransa taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseen;

152.

tuomitsee yhä kasvavan ihmiskaupan ja erityisesti seksuaalisissa tarkoituksissa harjoitettavan ihmiskaupan, ja kehottaa unionia ja jäsenvaltioita ryhtymään unionin direktiivin mukaisiin toimiin torjuakseen kaikenlaisen ihmiskauppaa edistävän hyväksikäytön kysyntää;

153.

muistuttaa, että kansallisten viranomaisten on taattava vankien perusoikeudet; pitää valitettavina huonoja vankeusoloja, kuten useiden jäsenvaltioiden vankiloiden ja muiden rangaistuslaitosten tilanahtautta ja vankien huonoa kohtelua; pitää välttämättömänä, että unioni hyväksyy välineen, jolla taataan kidutuksen vastaisen komitean (CPT) suositusten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpano;

154.

muistuttaa, että vangitsemistoimenpiteiden väärinkäyttö johtaa vankiloiden tilanahtauteen kaikkialla Euroopassa, mikä on perusoikeuksien vastaista ja vaarantaa oikeudellisen yhteistyön tiivistämiseen tarvittavan keskinäisen luottamuksen Euroopassa; vahvistaa, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansainvälisillä ja Euroopan foorumeilla annettuja sitoumuksia sellaisten valvontatoimenpiteiden ja seuraamusten parempaan hyödyntämiseen, jotka tarjoavat vaihtoehdon vankeudelle, ja asetettava vankeusajan perimmäiseksi tavoitteeksi uudelleen yhteiskuntaan sopeuttaminen; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön strategioita, joissa pyritään edistämään henkilöiden koulutusta ja työntekoa vankeusrangaistuksen aikana;

155.

toistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta 27. helmikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa (35) komissiolle esitetyt suositukset, erityisesti ne, jotka koskevat suhteellisuustarkistuksen ja perusoikeuspoikkeuksen käyttöönottoa eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tai yleisemmin vastavuoroisen tunnustamisen toimenpiteissä;

156.

pitää valitettavana, että vain muutama jäsenvaltio on pannut täytäntöön kolme puitepäätöstä, jotka koskevat vankien siirtämistä, valvontapäätöstä ja vaihtoehtoisia seuraamuksia sekä eurooppalaista valvontamääräystä ja joiden avulla on hyvät mahdollisuudet vähentää vankiloiden ahtautta;

157.

kehottaa komissiota arvioimaan pidätyskäytäntöjen ja rikosoikeusjärjestelmien vaikutusta lapsiin; huomauttaa, että kaikkialla unionissa tapauksissa, joissa lapset asuvat vanhempiensa kanssa vankiloissa tai säilöönottolaitoksissa, tämä vaikuttaa suoraan lasten oikeuksiin; korostaa, että joka vuosi arviolta 800 000 lasta unionissa erotetaan vankilassa olevasta vanhemmastaan, mikä vaikuttaa lasten oikeuksiin monin tavoin;

158.

korostaa, että yhtenä unionin toimielinten painopistealueista vuoteen 2020 ulottuvassa EU:n oikeusasioiden toimintasuunnitelmassa olisi edelleen pidettävä sellaisen keskinäiseen kunnioitukseen ja oikeussuojakeinoihin perustuvan yhteisen Euroopan oikeusalueen luomista, joka yhdenmukaistaisi jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestelmiä erityisesti rikosasioissa; katsoo, että peruskirjan ja perusoikeuksia koskevan unionin johdetun lainsäädännön tehokkaan soveltamisen edistäminen on ratkaisevaa, jotta kansalaiset voivat luottaa Euroopan oikeusalueen asianmukaiseen toimintaan;

159.

korostaa, että oikeussuojan saatavuus sekä oikeus riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen on olennaista perusoikeuksien suojelemiselle, demokratialle ja oikeusvaltioperiaatteelle ja että perusoikeudet ovat vaikuttavia vain, jos niiden loukkaamisesta voidaan nostaa syyte; muistuttaa, että on tärkeää taata sekä siviilioikeudellisten että rikosoikeudellisten oikeusjärjestelmien tehokkuus sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus;

160.

pitää myönteisenä Euroopan oikeusportaalia, jota komissio pitää yllä ja jossa annetaan ammattilaisille ja suurelle yleisölle tietoja oikeusjärjestelmistä; pitää sitä käytännöllisenä välineenä, jolla parannetaan oikeussuojan saatavuutta ja jossa on erillinen perusoikeuksia koskeva osio, jonka avulla pyritään tiedottamaan kansalaisille, mihin heidän on ilmoitettava perusoikeuksiensa loukkaamista koskevista tapauksista;

161.

pitää myönteisinä toimenpiteitä, joita Euroopan tasolla on jo toteutettu rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien takeiden ja niistä kansalaisille koituvien etujen yhdenmukaistamiseksi; toteaa, että on tärkeää hyväksyä menettelyllisiä oikeuksia koskevaa unionin lainsäädäntöä perusoikeuskirjassa, kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja jäsenvaltioiden perustuslaeissa vahvistetun suojelun korkeimman tason mukaisesti;

162.

pitää valitettavana, että monissa jäsenvaltioissa ei saa oikeusapua, mikä vähentää oikeussuojan saatavuutta, kun asianomaisella henkilöllä ei ole riittävästi varoja; pitää olennaisena sitä, että EU hyväksyy oikeusapua koskevan vahvan ja kattavan direktiivin;

163.

kehottaa Euroopan unionia ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä laittomuuksista ilmoittavien ilmiantajien tukemiseksi ja suojelemiseksi;

164.

katsoo, että olisi kannustettava aktiiviseen ja osallistuvaan unionin kansalaisuuteen takaamalla oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoon, avoimuus, hyvä hallintotapa ja hallinto, demokraattinen osallistuminen ja edustaminen sekä päätöksenteko mahdollisimman lähellä unionin kansalaisia; painottaa tarvetta taata kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon unionissa SEU-sopimuksen 11 artiklan mukaisesti ja korostaa tässä yhteydessä avoimuuden ja vuoropuhelun periaatteiden merkitystä; toteaa, että kansalaisten oikeus tutustua julkisten laitosten hallussa oleviin asiakirjoihin lisäävät kansalaisten vaikutusvaltaa ja tarjoavat heille mahdollisuuden valvoa ja arvioida viranomaisia ja vetää heidät vastuuseen; pitää valitettavana asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen keskeyttämistä ja pyytää uudelleen komissiota ja neuvostoa jatkamaan työtä ottaen parlamentin ehdotukset huomioon;

165.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että järjestetään tiedotuskampanjoita unionin kansalaisuudesta ja siihen liittyvistä oikeuksista: oikeus konsuli- ja diplomaattiviranomaisten antamaan suojeluun, vetoomusoikeus, oikeus esittää kanteluja Euroopan oikeusasiamiehelle, oikeus äänestää ja olla ehdokkaana Euroopan parlamentin vaaleissa ja oikeus tehdä kansalaisaloitteita;

166.

kiittää Euroopan oikeusasiamiestä tämän päättäväisyydestä pyrittäessä varmistamaan hyvä hallinto ja läpinäkyvyys unionin toimielimissä ja elimissä;

167.

suhtautuu tuomitsevasti siihen, että yli 15 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista ja 500 000 kansalaisuudetonta henkilöä Euroopan unionissa kärsii syrjivästä kohtelusta, koska heidän kansalaisuuttaan ei tunnusteta; vaatii, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on kunnioitettava kansalaisuutta koskevaa perusoikeutta, ja kehottaa erityisesti jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön vuonna 1961 tehdyn valtiottomuuden poistamista koskevan yleissopimuksen ja vuonna 1997 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen kansalaisuudesta;

168.

muistuttaa, että kansalaisille tiedottaminen heidän perusoikeuksistaan on olennainen osa perusoikeuskirjaan merkittyä oikeutta hyvään hallintoon; kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä autetaan ymmärtämään oikeutensa ja että heitä tuetaan sen varmistamisessa, että näitä oikeuksia myös kunnioitetaan;

169.

pyytää komissiota etenemään hyvää hallintoa koskevan oikeuden vakiinnuttamisessa tekemällä hyvää hallintotapaa koskevasta unionin säännöstöstä oikeudellisesti sitovan säädöksen;

170.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan politiikallaan, että perusoikeuksia kunnioitetaan unionissa ja ne taataan ja niitä sovelletaan ja kehitetään edelleen asianmukaisella tavalla; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään uudelleen siihen, että oikeus vetoomuksen esittämiseen ja oikeus saattaa asia oikeusasiamiehen käsiteltäväksi tunnustettaisiin kansalaisten keinoksi vaalia oikeuksiaan;

171.

on vuositasolla esitettyjen satojen vetoomusten vuoksi huolissaan siitä, että jäsenvaltiot eivät noudata asianmukaisesti unionin ympäristölainsäädännön (kuten ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin ja strategista ympäristöarviointia koskevan direktiivin) kirjainta eivätkä henkeä; pyytää komissiota tarkastelemaan lähemmin tällaisten tapausten asiasisältöä etenkin kun vetoomukset koskevat jotain tiettyä tapausta;

172.

ottaa huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen merkityksen uutena Lissabonin sopimuksella määriteltynä kansalaisten oikeutena, jolla pyritään lisäämään demokraattista osallistumista unionissa; pitää kansalaisaloitetta voimakkaana välineenä, jolla unionin kansalaisille annetaan välitön demokraattinen oikeus osallistua unionin päätöksentekoon, minkä ohella unionin kansalaisilla on oikeus esittää vetoomuksia Euroopan parlamentille ja kannella Euroopan oikeusasiamiehelle;

173.

kehottaa komissiota lujittamaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen roolia hyväksymällä asetuksen (EU) N:o 211/2011 tarkistamisessa kansalaisystävällisen lähestymistavan, jolla ratkaistaan kaikki välineen puutteet; katsoo, että samalla on parannettava kansalaisille suunnattuja tietokampanjoita, jotka koskevat eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöä ja mahdollisuuksia vaikuttaa unionin päätöksentekoprosessiin;

174.

pitää rikoksen uhrien suojelemista ensisijaisena asiana; kehottaa jäsenvaltiota panemaan asianmukaisesti ja viivyttelemättä täytäntöön uhreja koskevan direktiivin 2012/29/EU, jotta ne noudattaisivat osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamisen määräaikaa, joka on 16. marraskuuta 2015; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 28 artiklan mukaisesti, että kerätään tätä osaksi saattamista koskevat vertailukelpoiset tiedot ja etenkin tiedot siitä, miten uhrit, mukaan luettuina syrjintämotiivein tehtyjen rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan; katsoo, että on vielä paljon tehtävissä rikosten uhrien tekemiseksi, mihin sisältyy tiedottaminen heidän oikeuksistaan, tehokkaiden ohjausjärjestelmien varmistaminen, poliisien ja oikeusalan ammattilaisten kouluttaminen luottamuksellisen suhteen luomisessa uhreihin, kuten uhrien tukemista koskeva perusoikeusviraston tutkimus on osoittanut; suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2013 hyväksyttiin asetus yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta;

175.

kehottaa komissiota ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot, jotka koskevat EU:n uhrien oikeuksia koskevan direktiivin (2012/29/EU) saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sitä, miten uhrit, myös ennakkoluuloihin ja syrjintään perustuvien rikosten uhrit, ovat käyttäneet oikeuksiaan direktiivin 28 artiklassa edellytetyllä tavalla, ovat vertailukelpoisia ja mahdollisimman laadukkaita;

176.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan politiikan suunnittelussa huomioon väestökehityksen ja muutokset kotitalouksien koossa ja kokoonpanossa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikka ei syrji kotitalouksia näiden koon ja kokoonpanon perusteella;

177.

viittaa oikeudelliseen tyhjiöön, joka liittyy kansalaisten oikeussuojan toteutumiseen, kun jäsenvaltiot eivät ole saattaneet heitä suoraan koskevaa EU:n lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä tai ovat tehneet sen myöhässä; tähdentää, että perusoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi on koordinoitava toimia kaikilla tasoilla, mukaan luettuna unionin toimielimet, jäsenvaltiot, alue- ja paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja kansalaisyhteiskunta;

178.

painottaa institutionaalisen avoimuuden ja demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämisen tarvetta unionissa ja kehottaa toimivaltaisia unionin toimielimiä sekä kaikkia jäsenvaltioita

179.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/37

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 7 kohdan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan,

—

ottaa huomioon 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Euroopan komission hyväksymistä koskevista suuntaviivoista (1),

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen tarkistamisesta (2),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin työjärjestyksen 106 ja 192 artiklan ja liitteen XVII muuttamisesta (3),

—

ottaa huomioon Euroopan komission jäsenten toimintasäännöt ja erityisesti niiden 1.3–1.6 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin työjärjestyksen 52 ja 118 artiklan ja liitteen XVI,

—

ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A8-0197/2015),

A.

että vuonna 1994 ensimäistä kertaa järjestetyt komission jäsenehdokkaiden kuulemiset ovat nykyään jo vakiintunut käytäntö, joka lisää Euroopan unionin toimielinten demokraattista oikeutusta ja tuo toimielimet lähemmäs kansalaisia;

B.

että kuulemisia tarvitaan, jotta parlamentti voi tehdä tietoon perustuvan arvion komissiosta ennen luottamusäänestystä, jonka johdosta uusi komissio voi aloittaa tehtävässään;

C.

että kuulemisprosessissa parlamentti ja unionin kansalaiset saavat tilaisuuden tutustua komission jäsenehdokkaiden persoonaan, pätevyyteen, valmiuksiin ja prioriteetteihin sekä heidän tuntemukseensa heille varatusta vastuualueesta ja arvioida niitä;

D.

että kuulemisprosessi lisää avoimuutta ja vahvistaa koko komission demokraattista oikeutusta;

E.

että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla, myös työelämässä; katsoo, että tämä vaatimus on otettava huomioon Euroopan komission kokoonpanossa; ottaa huomioon, että Jean-Claude Junckerin vuonna 2014 esittämistä toistuvista pyynnöistä huolimatta hallitukset esittivät huomattavasti enemmän miespuolisia kuin naispuolisia ehdokkaita; ottaa huomioon, että naispuolisia komission jäseniä ehdottivat pääasiassa asukasluvultaan pienet jäsenvaltiot, kun taas valtaosa suurista jäsenvaltioista ei noudattanut tätä vaatimusta; katsoo, että ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on pyytää jokaista jäsenvaltiota ehdottamaan kahta ehdokasta, yhtä miespuolista ja yhtä naispuolista, jotta komission puheenjohtajaehdokas voi esittää laadukasta kollegiota, jossa on yhtä suuri määrä miehiä ja naisia;

F.

että vaikka kuulemisprosessi on osoittautunut tehokkaaksi, sitä voidaan aina parantaa, erityisesti niin, että komission jäsenehdokkaiden ja kuulemisesta vastaavan valiokunnan jäsenten välisistä keskusteluista tehdään joustavampia ja dynaamisempia;

G.

että komission varapuheenjohtajaehdokkaan Frans Timmermansin kuulemisessa korostui se, että parlamentin menettelyjä on muutettava siltä varalta, että tulevissa komissioissa yhdellä tai useammalla varapuheenjohtajalla on erityisasema;

H.

että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni edistää naisten ja miesten tasa-arvoa, ja Euroopan unionin ihmisoikeuskirjan 23 artiklan mukaan ”naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien”;

1.

katsoo, että komission jäsenehdokkaiden kuulemiset ovat Euroopan parlamentille ja EU:n kansalaisille tärkeä tilaisuus arvioida ehdokkaiden prioriteetteja ja heidän ammatillista soveltuvuuttaan kyseiseen tehtävään;

2.

katsoo, että voisi olla hyödyllistä asettaa määräaika, johon mennessä kaikkien jäsenvaltioiden olisi esitettävä ehdokkaansa, jotta komission puheenjohtajaksi valitulle jäisi riittävästi aikaa vastuualueiden jakamiseen ottaen huomioon ehdokkaan työkokemuksen ja taustan ja parlamentille jäisi riittävästi aikaa kuulemisten järjestämiseen sekä ehdokkaiden arvioimiseen, ja kehottaa puhemiestä keskustelemaan asiasta muiden toimielinten kanssa tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

3.

katsoo myös, että kunkin jäsenvaltion olisi tästedes asetettava komission puheenjohtajaehdokkaaksi valitun henkilön harkittavaksi yhdenvertaisesti vähintään kaksi ehdokasta, miespuolinen ja naispuolinen ehdokas; katsoo, että unionin on tärkeää saavuttaa myös omissa toimielimissään ne sukupuolten tasa-arvoa koskevat tavoitteet, jotka se on itse asettanut;

4.

katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan tekemiä tarkastuksia, jotka koskevat komission jäsenehdokkaiden ilmoituksia taloudellisista sidonnaisuuksista, olisi parannettava; katsoo, että tätä varten taloudellisia sidonnaisuuksia koskeviin ilmoituksiin olisi sisällyttävä perhesidonnaisuudet komission jäsenten toimintasääntöjen 1.6 artiklan mukaisesti; katsoo, että oikeudellisten asioiden valiokunnan taloudellisia sidonnaisuuksia koskevan ilmoituksen sisällöllisen analyysin perusteella antama vahvistus siitä, että eturistiriitoja ei ole, on olennainen edellytys sille, että vastaava valiokunta järjestää kuulemisen;

5.

muistuttaa, että valiokunnat vastaavat kuulemisten järjestämisestä; katsoo kuitenkin, että jos jollakulla komission varapuheenjohtajalla on pääasiassa horisontaalinen vastuualue, kuuleminen voitaisiin poikkeuksellisesti järjestää erilaista kaavaa noudattaen, kuten esimerkiksi puheenjohtajakokouksen tai valiokuntien puheenjohtajakokouksen muodossa edellyttäen, että kyseinen kokous mahdollistaa vuoropuhelut ja ottaa mukaan vastaavat valiokunnat, jotta nämä voivat kuulla komission jäsenehdokastaan;

6.

katsoo, että ennen kutakin kuulemista lähetetyssä kyselylomakkeessa olisi voitava esittää seitsemän kysymystä nykyisten viiden kysymyksen sijaan, mutta katsoo, että kysymysten alla ei saisi olla useita alakysymyksiä;

7.

katsoo, että olisi parempi esittää noin 25 kysymystä siten, että kullakin kysymyksen esittäjällä olisi mahdollisuus esittää välittömästi lisäkysymyksiä, mikä lisäisi kuulemisten tehokkuutta ja korostaisi niiden kuulustelunomaista luonnetta;

8.

katsoo, että menetelmät, joilla valvotaan komission jäsenehdokkaan vastauksia kuulemisten aikana, voisivat auttaa parantamaan valvontaa ja lisätä koko komission vastuuta; kehottaa tämän vuoksi tarkastelemaan säännöllisesti komission jäsenehdokkaan ilmoittamia prioriteetteja heidän toimikautensa alkamisen jälkeen;

9.

katsoo, että kuulemisten jälkeen pidettävässä koordinaattoreiden arviointikokouksessa olisi noudatettava seuraavia periaatteita:

10.

toteaa, että vuoden 2014 kuulemiset kiinnostivat tiedotusvälineitä ja kansalaisia aiempia kuulemisia enemmän, mikä johtuu osittain sosiaalisen median kehittymisestä; katsoo, että sosiaalisen median vaikutus ja vaikutusvalta todennäköisesti kasvavat tulevaisuudessa; katsoo, että olisi varauduttava käyttämään sosiaalisia medioita ja verkostoja siten, että unionin kansalaiset saadaan osallistumaan tehokkaammin kuulemismenettelyyn;

11.

katsoo, että

12.

katsoo, että koko komission kokoonpanoon, rakenteeseen ja työtapoihin vaikuttavat horisontaaliset kysymykset, joita yksittäinen komission jäsenehdokas ei voi asianmukaisella tavalla ratkaista, kuuluvat komission puheenjohtajaksi valitun ratkaistavaksi, ja että tällaisia ongelmia olisi käsiteltävä komission puheenjohtajaksi valitun ja puheenjohtajakokouksen välisissä kokouksissa (yksi ennen kuulemisprosessin alkamista ja toinen sen päätyttyä);

13.

katsoo, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten tutkimisen olisi edelleen oltava oikeudellisten asioiden valiokunnan tehtävä; on kuitenkin sitä mieltä, että komission jäsenten taloudellisia sidonnaisuuksia koskevat ilmoitukset ovat nykyisellään liian kapea-alaisia, ja kehottaa komissiota viipymättä tarkistamaan kyseistä asiaa koskevia sääntöjään; pitää tämän vuoksi tärkeänä, että oikeudellisten asioiden valiokunta laatii tulevina kuukausina suuntaviivoja suosituksen tai valiokunta-aloitteisen mietinnön muodossa, jotta voidaan helpottaa komission jäsenten sidonnaisuusilmoituksia koskevien menetelmien uudistusta; katsoo, että komission jäsenten sidonnaisuusilmoitusten ja taloudellisia sidonnaisuuksia koskevien ilmoitusten olisi katettava myös samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet;

14.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/40

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 19 artiklan,

—

ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen (1),

—

ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat (2),

—

ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkaistun komission tieto- ja viestintäteknologian alan oppaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta,

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kertomuksen ilmaisunvapaudesta internetissä (3) ja 27. marraskuuta 2014 Etyjin pysyvälle neuvostolle annetun Etyjin erityisedustajan säännöllisen raportin tiedotusvälineiden vapaudesta (4),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2014 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojelusta terrorismin torjunnassa (A/69/397) (5),

—

ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomuksen oikeudesta yksityisyyteen digitaalisella aikakaudella (6),

—

ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun YK:n ajattelun- ja ilmaisunvapauksien erityisraportoijan kertomuksen (A/HRC/23/40), jossa analysoidaan valtioiden harjoittaman viestinnän valvonnan vaikutuksia yksityisyyttä koskevaan perusoikeuteen sekä mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen,

—

ottaa huomioon 26. tammikuuta 2015 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean kertomuksen laajamittaisesta valvonnasta (7),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa (8),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan 21. maaliskuuta 2011 antaman raportin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys (9),

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (10) ja niitä koskevan vuosikertomuksen 2014 (11),

—

ottaa huomioon internetin nimi- ja osoitejärjestelmää ylläpitävän ICANNin vuosikertomuksen 2013 (12),

—

ottaa huomioon 12. helmikuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Internet-politiikka ja Internetin hallinto – Euroopan rooli Internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa” (13),

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 hyväksytyn NetMundial-sidosryhmäkokouksen julkilausuman (14),

—

ottaa huomioon puheenjohtajan yhteenvedon Istanbulissa 2.–5. syyskuuta 2014 järjestetystä yhdeksännestä Internetin hallintofoorumista,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin voimassa olevat rajoittavat toimenpiteet, joihin lukeutuvat muun muassa tietoliikennelaitteiden, tieto- ja viestintäteknologian ja valvontatyökalujen vientikiellot,

—

ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 599/2014 (15),

—

ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta (16),

—

ottaa huomioon Wassenaarin järjestelyn 19. täysistunnossa Wienissä 3.–4. joulukuuta 2013 tehdyt päätökset tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvonnasta,

—

ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa” (17),

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vientivalvontapolitiikan tarkistuksesta,

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa (18),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa (19),

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat, joissa ilmaistaan huoli digitaalisista vapauksista,

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015 (20),

—

ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Internetin hallintofoorumin toimeksiannon uusimisesta (21),

—

ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (22),

—

ottaa huomioon Edward Snowdenin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle maaliskuussa 2014 antaman kirjallisen lausunnon (23),

—

ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja käynnissä olevat neuvottelut EU:n liittymisestä siihen,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0178/2015),

A.

katsoo, että teknologian kehitys ja avoimen internetin käyttöoikeus ovat yhä tärkeämpiä, jotta voidaan luoda edellytykset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiselle ja varmistaa niiden kunnioittaminen kaikilta osin, ja katsoo, että ne edesauttavat ilmaisunvapauden, tiedon saatavuuden, yksityisyyttä koskevan oikeuden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden soveltamisalan laajentamista kaikkialla maailmassa;

B.

katsoo, että teknologisia järjestelmiä voidaan väärinkäyttää myös ihmisoikeuksien loukkaamiseen sensuurin, valvonnan, laitteiden luvattoman käytön, häirinnän, kuuntelun sekä tiedon ja yksityishenkilöiden seurannan ja jäljittämisen kautta;

C.

toteaa, että julkiset ja yksityiset toimijat, myös hallitukset ja lainvalvontaelimet sekä rikollisjärjestöt ja terroristiverkostot, rikkovat tällä tavoin ihmisoikeuksia;

D.

katsoo, että riippuu pitkälti tieto- ja viestintäteknologian suunnittelu- ja käyttöyhteydestä, miten voimakkaasti niillä voidaan edistää ihmisoikeuksia tai rikkoa niitä; toteaa, että tietotekniikka ja erityisesti ohjelmistot ovat harvoin yksikäyttöisiä, vaan yleensä ne ovat kaksikäyttöisiä, mitä tulee niiden tarjoamaan mahdollisuuteen loukata ihmisoikeuksia, ja toteaa, että ohjelmistot ovat myös puheen muoto;

E.

toteaa, että tieto- ja viestintäteknologia on ollut merkittävä väline, joka on auttanut järjestämään yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia eri valtioissa, erityisesti diktatuureissa;

F.

katsoo, että teknologian käyttöyhteyden ihmisoikeusvaikutusten arviointi riippuu pitkälti kansallisten ja alueellisten lainsäädäntökehysten vahvuudesta säädellä teknologioiden käyttöä sekä poliittisten ja oikeudellisten elinten kyvystä valvoa tätä käyttöä;

G.

katsoo, että digitaalialalla yksityisillä toimijoilla on yhä merkittävämpi rooli kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan aloilla, mutta vieläkään ei ole suojatoimenpiteitä, joilla estettäisiin yksityisiä toimijoita rajoittamasta liikaa perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että tämän vuoksi yksityisillä toimijoilla on aktiivisempi rooli sisällön laillisuuden arvioimisessa sekä tietoverkkojen turvallisuusjärjestelmien ja valvontajärjestelmien kehittämisessä, millä voi olla haitallinen vaikutus ihmisoikeuksiin kaikkialla maailmassa;

H.

katsoo, että internet on mullistanut kaikenlaisen tietojen ja osaamisen vaihdon mahdollisuudet;

I.

toteaa, että salaus on merkittävä menetelmä, jolla voidaan suojata sekä viestintä että sitä käyttävät ihmiset;

J.

ottaa huomioon, että internetin hallinnolle on ollut hyötyä monenvälisestä päätöksentekomallista, ja toteaa, että menettely on varmistanut kaikkien sidosryhmien, hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, teknisen ja akateemisen yhteisön, yksityisen sektorin ja käyttäjien tarkoituksenmukaisen, osallistavan ja vastuullisen osallistumisen;

K.

toteaa, että tiedustelutahot ovat järjestelmällisesti vaarantaneet salausprotokollia ja -tuotteita voidakseen siepata viestintää ja dataa; toteaa, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto on kerännyt valtavia määriä niin kutsuttuja nollapäivähaavoittuvuuksia, eli tietoturva-aukkoja, jotka eivät vielä ole kansalaisten tai tuotteen myyjän tiedossa; toteaa, että tällainen toiminta vaarantaa maailmanlaajuiset pyrkimykset parantaa tietoturvaa;

L.

toteaa, että EU:ssa toimivat tiedustelupalvelut ovat osallistuneet ihmisoikeuksia vahingoittavaan toimintaan;

M.

ottaa huomioon, että teknologian nopean kehityksen vuoksi oikeudellinen ja demokraattinen valvonta ja takeet ovat hyvin alikehittyneitä;

N.

katsoo, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvällä (kyber)turvallisuudella ja terrorismin vastaisella toiminnalla ja internetin seurannalla voi olla hyvin haitallinen vaikutus kansalaisten ihmisoikeuksiin ja yksilönvapauksiin kaikkialla maailmassa, myös unionin kansalaisiin näiden matkustaessa ulkomailla, ja erityisesti jos välttämättömyyden, suhteellisuuden sekä demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan periaatteiden mukaan ohjautuva oikeusperusta puuttuu;

O.

toteaa, että internetsuodattimet ja viestinnän valvonta vaarantavat ihmisoikeuksien puolustajien kyvyn hyödyntää internetiä ja viestiä arkaluonteisia tietoja ja rikkovat useita ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikloja, joilla taataan jokaisen henkilön oikeus yksityisyyteen ja ilmaisunvapauteen;

P.

katsoo, että digitaalinen turvallisuus ja digitaalinen vapaus ovat molemmat tärkeitä, eivätkä ne voi korvata toinen toistaan vaan niiden olisi tuettava toisiaan;

Q.

katsoo, että Euroopan unionin on itse turvattava digitaaliset vapaudet, jotta se voisi toimia esimerkkinä digitaalisten vapauksien alalla; pitää EU:n tietosuojapaketin hyväksymistä ratkaisevan tärkeänä;

R.

toteaa, että vaakalaudalla ovat kauaskantoiset yhteiskunnalliset intressit, esimerkiksi perusoikeuksien suoja, ja katsoo, että näitä ei saa jättää vain markkinoiden varaan, vaan ne edellyttävät sääntelyä;

S.

toteaa, että perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä digitaalista valvontateknologiaa hyödyntävien tiedustelupalvelujen tehokas parlamentaarinen valvonta ovat merkittäviä kansainvälisen yhteistyön osatekijöitä;

T.

toteaa, että EU:ssa toimivilla yrityksillä on merkittävä osuus tieto- ja viestintäteknologian globaaleista markkinoista varsinkin mitä tulee valvonta-, jäljitys-, sieppaus- ja seurantateknologian vientiin;

U.

toteaa, että vientivalvonnan käyttöönotto ei saa haitata tietoturva-asioiden laillista tutkimusta tai tietoturvavälineiden kehittämistä, jos siinä ei ole rikollisia tarkoitusperiä;

1.

toteaa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja niitä on puolustettava maailmanlaajuisesti kaikissa muodoissaan; painottaa, että viestinnän valvonta itsessään rajoittaa oikeutta yksityisyyteen ja ilmaisunvapautta, jos sitä toteutetaan asianmukaisen laillisen kehyksen ulkopuolella;

2.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n ulkoiset toimet ja sen sisäinen politiikka ovat johdonmukaisia;

3.

katsoo, että tiettyjen unionin jäsenvaltioiden aktiivinen myötävaikuttaminen Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston toteuttamaan kansalaisten laajamittaiseen valvontaan ja poliittisten päätöksentekijöiden vakoiluun sellaisena kuin Edward Snowden sen paljasti on aiheuttanut vakavaa vahinkoa EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle ja vaarantanut globaalin luottamuksen tieto- ja viestintäteknologian hyötyihin;

4.

muistuttaa jäsenvaltioita ja asianomaisia EU:n virastoja, myös Europolia ja Eurojustia, niiden Euroopan unionin perusoikeuskirjan, kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sekä EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden mukaisista velvoitteista pidättäytyä jakamasta sellaista tiedustelutietoa, joka voi johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin kolmannessa maassa, tai käyttämästä esimerkiksi laittoman valvonnan kaltaisen ihmisoikeusrikkomusten ansiosta saatuja tietoja EU:n ulkopuolella;

5.

korostaa, että tieto- ja viestintäteknologian vaikutus ihmisoikeuksien parantamiseen olisi otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa ja ohjelmissa, jotta voitaisiin tapauksen mukaan edistää ihmisoikeuksien suojelua ja demokratiaa, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa sekä konfliktien rauhanomaista ratkaisua;

6.

kannustaa sellaisten teknologioiden aktiiviseen kehittämiseen ja laajentamiseen, jotka helpottavat ihmisoikeuksien turvaamista ja ihmisten digitaalisten oikeuksien ja vapauksien sekä turvallisuuden takaamista ja edistävät parhaita käytäntöjä ja asianmukaisia lainsäädäntökehyksiä, samalla kun turvataan henkilötietojen suoja ja koskemattomuus; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti avoimien standardien sekä ilmaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja salausteknologioiden maailmanlaajuista käyttöä ja kehittämistä;

7.

kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan niille toimijoille, jotka pyrkivät vahvistamaan tieto- ja viestintäteknologian turvallisuutta ja yksityisyydensuojastandardeja kaikilla tasoilla, mukaan lukien laitteisto-, ohjelmisto- ja viestintästandardit, sekä kehittämään laitteistojen ja ohjelmistojen sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa;

8.

pyytää perustamaan ihmisoikeuksia ja teknologiaa koskevan rahaston demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen yhteyteen;

9.

kehottaa EU:ta itseään ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään salausta viestinnässään ihmisoikeuksien puolustajien kanssa välttääkseen asettamasta näitä vaaraan ja suojatakseen oman ulkoisen viestintänsä valvonnalta;

10.

kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja sekä rohkaisemaan muitakin toimijoita tähän, koska tällaiset ohjelmistot takaavat paremmin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen;

11.

painottaa, että on tärkeää kehittää tieto- ja viestintäteknologiaa konfliktialueilla rauhanrakentamistoimien edistämiseksi, jotta voidaan taata turvallinen viestintä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen osallistuvien osapuolten välillä;

12.

kehottaa soveltamaan edellytyksiä, vertailuarvoja ja raportointimenettelyjä sen varmistamiseksi, että EU:n taloudellista ja teknistä tukea uuden teknologian kehittämiselle kolmansissa maissa ei käytetä ihmisoikeuksien vastaisilla tavoilla;

13.

kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan aktiivisesti yhteydessä kolmansien maiden hallituksiin sekä tukemaan jatkossakin nykyisillä unionin tukimekanismeilla ja toimintavälineillä ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja riippumattomia toimittajia, jotka käyttävät toiminnassaan turvallisella tavalla tieto- ja viestintäteknologiaa, ja kouluttamaan heitä ja lisäämään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan sekä edistämään tähän liittyviä yksityisyyttä koskevia perusoikeuksia, joista voidaan mainita esteetön pääsy internetin tietovirtoihin, oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, lehdistönvapaus sekä vapaa julkaisuoikeus internetissä;

14.

kiinnittää huomiota väärinkäytösten paljastajien ja näiden tukijoiden, myös toimittajien, ahdinkoon näiden paljastettua laittomia valvontakäytäntöjä kolmansissa maissa; katsoo, että näitä henkilöitä olisi pidettävä ihmisoikeuksien puolustajina, joten he ansaitsevat EU:n suojelua ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen edellyttämällä tavalla; toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä pyynnön tarkastella huolellisesti mahdollisuutta tarjota ilmiantajille kansainvälinen syytesuoja;

15.

pitää valitettavana, että turvallisuustoimenpiteitä, myös terrorismin vastaisia toimenpiteitä, käytetään yhä useammin verukkeina yksityisyyttä koskevan oikeuden rikkomiselle ja ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja poliittisten aktivistien laillisen toiminnan tukahduttamiselle; toistaa olevansa vahvasti sitä mieltä, että kansallinen turvallisuus ei voi koskaan olla perusteena kohdentamattomille, salaisille tai laajamittaisille valvontaohjelmille; painottaa, että tällaisia toimenpiteitä on toteutettava tiukasti oikeussääntöjen ja ihmisoikeusnormien mukaisesti ottaen huomioon myös oikeus yksityisyyteen sekä tietosuoja;

16.

kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edistämään turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen demokraattista valvontaa poliittisessa vuoropuhelussaan kolmansien maiden kanssa sekä kehitysyhteistyöohjelmissaan; kehottaa komissiota tukemaan kolmansissa maissa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja lakiasäätäviä elimiä pyrittäessä vahvistamaan kansallisten turvallisuuspalvelujen valvontaa, avoimuutta ja vastuullisuutta; pyytää sisällyttämään tätä koskevia erityisiä sitoumuksia EU:n tulevaan ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä koskevaan toimintaohjelmaan;

17.

kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään digitaalisia vapauksia ja esteetöntä pääsyä internetiin kaikissa yhteyksissä kolmansiin maihin, esimerkiksi liittymisneuvotteluissa, kauppaneuvotteluissa, ihmisoikeusvuoropuheluissa ja diplomaattisissa yhteyksissä;

18.

toteaa, että internetistä on tullut julkinen tila ja myös markkinapaikka, minkä vuoksi tiedon vapaa kulku ja tieto- ja viestintäteknologioiden saatavuus ovat välttämättömiä; korostaa tämän vuoksi, että digitaalisia vapauksia ja vapaata kauppaa on samanaikaisesti sekä edistettävä että suojeltava;

19.

vaatii, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytetään lausekkeita, joista käy selkeästi ilmi, että digitaalisia vapauksia, verkon neutraaliutta, sensuroimatonta ja esteetöntä pääsyä internetiin, oikeutta yksityisyyteen sekä tietosuojaa on edistettävä ja kunnioitettava;

20.

kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että ihmisoikeuksien puolustajat käyttävät salausta, kiertävät sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi kolmansien maiden hallitukset, jotka nostavat tästä syytteitä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;

21.

kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että käytetään salausta ja kierretään sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi niiden kolmansien maiden hallitusten toimet, jotka kriminalisoivat nämä välineet;

22.

korostaa, että EU:n tehokkaan kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikan edellytyksenä on tieto- ja viestintäteknologian huomioon ottaminen kaikissa yhteyksissä ja digitaalisen kuilun kurominen umpeen tarjoamalla teknisiä perusinfrastruktuureja, helpottamalla tietämyksen ja tiedon saatavuutta digitaalisten taitojen edistämiseksi, edistämällä avoimen standardien käyttöä asiakirjoissa sekä ilmaisen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä tarvittaessa avoimuuden ja seurattavuuden varmistamiseksi (erityisesti julkisissa laitoksissa) – myös turvaamalla tietosuojan digitaaliympäristössä kaikkialla maailmassa – sekä tieto- ja viestintäteknologiaan mahdollisesti liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ymmärtämyksen parantaminen;

23.

kehottaa komissiota tukemaan digitaalisten esteiden poistamista vammaisten henkilöiden hyväksi; pitää hyvin tärkeänä, että ihmisoikeuksien kehittämiseen ja edistämiseen liittyvillä EU:n poliittisilla toimilla pyritään kaventamaan digitaalista kuilua vammaisten henkilöiden hyväksi sekä takaamaan laajemmat puitteet oikeuksille, erityisesti tiedon saannin, digitaalisen osallistumisen sekä verkon tarjoamien uusien taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien saannin takaamiseksi;

24.

korostaa, että ihmisoikeusloukkauksia koskevan todistusaineiston laillinen digitaalinen kerääminen ja levittäminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta ja terrorismia kaikkialla maailmassa; katsoo, että tällainen aineisto olisi kansainvälisen (rikos)oikeuden mukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyttävä todistusaineistoiksi oikeuskäsittelyissä kansainvälisten, alueellisten ja perustuslaillisten takeiden mukaisesti; suosittaa, että kansainvälisen rikosoikeuden alalla luodaan mekanismeja sellaisten menettelyjen käyttöön ottamiseksi, joiden avulla tällaiset tiedot todennetaan ja niitä kerätään käytettäväksi todisteina oikeuskäsittelyissä;

25.

pitää valitettavana, että EU:n tuottamaa tieto- ja viestintäteknologiaa sekä palveluja myydään ja että yksityishenkilöt, yritykset ja viranomaiset voivat käyttää niitä kolmansissa maissa ihmisoikeuksien tarkoitukselliseen loukkaamiseen sensuroinnin, laajamittaisen valvonnan, häirinnän ja kuuntelun kautta sekä seurata ja jäljittää kansalaisia ja heidän toimintaansa (matka)puhelinverkoissa ja internetissä; on huolissaan siitä, että jotkut EU:ssa toimivat yhtiöt saattavat tarjota teknologioita ja palveluja, jotka voivat mahdollistaa tällaiset ihmisoikeusloukkaukset;

26.

toteaa, että Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin sekä kolmansiin maihin kohdistuvat turvallisuusuhat tulevat usein yksittäisiltä henkilöiltä tai pieniltä ryhmiltä, jotka käyttävät digitaalisia viestintäverkkoja hyökkäysten suunnitteluun ja toteutukseen, ja että tällaisen uhan torjumiseksi tarvittavia välineitä ja taktiikkaa on jatkuvasti tarkistettava ja päivitettävä;

27.

katsoo, että laajamittainen valvonta, jota ei voida perustella terrorihyökkäysten uhkaan liittyvän riskin kasvamisella, rikkoo välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta ja siten myös ihmisoikeuksia;

28.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään tiedustelupalvelujen toiminnan täysimääräistä demokraattista valvontaa kolmansissa maissa, varmistamaan, että nämä tiedustelupalvelut toimivat täysin oikeusnormien mukaisesti, ja asettamaan laittomasti toimivat tiedustelupalvelut ja henkilöt vastuuseen;

29.

rohkaisee jäsenvaltioita varmistamaan tiedustelupalvelujen ja niiden toiminnan demokraattisen valvonnan asianmukaisen sisäisen, johtotason, oikeudellisen ja riippumattoman parlamentaarisen valvonnan avulla, sillä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyö ja tiedonvaihto, myös digitaalinen valvonta, ovat lisääntyneet;

30.

painottaa, että yrityksen yhteiskunnallisen vastuun periaatteet ja ihmisoikeuksien suunnitteluperusteet, jotka ovat ihmisoikeuksien suojelemiseksi kehitettyjä teknologiaratkaisuja ja -innovaatioita, olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, jotta voitaisiin varmistaa, että internetpalveluntarjoajat, ohjelmistokehittäjät, laitevalmistajat sekä sosiaalinen media ja sosiaalisen median palvelut, matkapuhelinverkon tarjoajat ja muut toimijat ottavat huomioon loppukäyttäjien ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa;

31.

pyytää EU:ta varmistamaan suuremman avoimuuden matkapuhelinverkon tarjoajien tai internetpalveluntarjoajien ja hallitusten välisissä suhteissa sekä vaatimaan avoimuutta suhteissaan kolmansiin maihin velvoittamalla verkontarjoajat ja internetpalveluntarjoajat julkaisemaan vuosittain yksityiskohtaisia avoimuusraportteja, myös raportteja viranomaisten edellyttämistä toimista, ja julkistamaan taloudelliset kytkökset viranomaisten ja verkontarjoajien/internetpalveluntarjoajien välillä;

32.

muistuttaa yritysmaailman toimijoita näiden velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa globaalissa toiminnassaan riippumatta siitä, missä käyttäjät sijaitsevat, tai siitä, noudattaako isäntävaltio omia ihmisoikeusvelvoitteitaan; kehottaa erityisesti EU:ssa toimivia tieto- ja viestintäteknologian yrityksiä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja myös ottamalla käyttöön due diligence -periaatteita ja riskinhallintatakeet sekä tarjoamalla tehokkaita oikeussuojakeinoja tilanteissa, joissa niiden toiminnalla on ollut kielteistä vaikutusta ihmisoikeuksiin tai se on edistänyt sellaisen aiheutumista;

33.

korostaa, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n asetukset ja pakotteet, mukaan lukien kokoomamekanismien käyttö, on pantava täytäntöön ja täytäntöönpanoa on seurattava tehokkaammin unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet, jäsenvaltiot mukaan luettuina, noudattavat lainsäädäntöä ja yhtenäiset toimintaedellytykset säilyvät;

34.

painottaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on merkittävä osatekijä menestyksekkäässä terrorismin vastaisessa toiminnassa, myös digitaalisten valvontateknologioiden käytössä;

35.

on tyytyväinen joulukuussa 2013 tehtyyn Wassenaarin järjestelyn päätökseen vientivalvonnasta, joka koskee valvonnassa, lainvalvonnassa, ja tiedustelutietojen keräämisessä käytettäviä välineitä ja verkkovalvonnan järjestelmiä; muistuttaa, että EU:n kaksikäyttötuotejärjestelmä ja erityisesti kaksikäyttötuoteasetus ovat edelleen luonteeltaan hyvin keskeneräisiä, mitä tulee haitallisen tieto- ja viestintäteknologian epädemokraattisiin valtioihin suuntautuvan viennin tehokkaaseen ja järjestelmälliseen valvontaan;

36.

vaatii, että komissio esittää kaksikäyttöteknologioita koskevan politiikan tulevan uudelleentarkastelun ja uudistamisen yhteydessä nopeasti ehdotuksen älykkäistä ja tehokkaista toimintalinjoista niin kutsutun kaksikäyttöteknologian täytäntöönpanoa ja käyttöä koskevien palvelujen viennin säännöstelemiseksi painottaen mahdollisesti haitallisten tieto- ja viestintäteknologiatuotteiden ja -palvelujen vientiä kolmansiin maihin huhtikuussa 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään siihen tehokkaat takeet, joilla estetään se, että vientivalvonnasta ei ole haittaa tutkimukselle, tieteellinen ja tietoturvatutkimus mukaan luettuina;

37.

korostaa, että komission olisi pystyttävä tarjoamaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa mahdollisten liiketoimien lainmukaisuudesta tai mahdollisista haittavaikutuksista yrityksille, jotka eivät ole varmoja siitä, pitäisikö niiden hakea vientilupaa;

38.

kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten tieto- ja viestintäteknologiaa koskevia EU:n normeja voitaisiin hyödyntää mahdollisten haittavaikutusten estämiseksi kyseisten teknologioiden ja palvelujen viennissä kolmansiin maihin, joissa esimerkiksi käsitteellä laillinen telekuuntelu ei voida katsoa olevan sama merkitys kuin Euroopan unionissa tai joissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat heikoissa kantimissa ja oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta;

39.

vahvistaa, että tarkasteltaessa tapauksia, joissa kaksikäyttöteknologioita on käytetty ihmisoikeuksia mahdollisesti rajoittavilla tavoilla, on sovellettava EU:n normeja ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaa;

40.

vaatii, että nollapäivähaavoittuvuuksien ja haavoittuvuuksien myynnin säännöstelemiseksi kehitetään toimintalinjoja, jotta niitä ei voisi hyödyntää ihmisoikeuksien rikkomiseen kyberhyökkäyksillä tai laitteiden luvattomalla käytöllä, ja että samalla huolehditaan siitä, että säännöksistä ei seuraa merkittävää vaikutusta tieteelliselle ja muulle vilpittömässä mielessä tehtävälle turvallisuutta koskevalle tutkimukselle;

41.

pitää valitettavana, että osa eurooppalaisista yrityksistä ja unionin alueella toimivista kansainvälisistä yrityksistä, jotka tekevät kauppaa ihmisoikeuksille mahdollisesti haitallisella kaksikäyttöteknologialla, tekee aktiivisesta yhteistyötä ihmisoikeuksia rikkovien hallintojen kanssa;

42.

vaatii, että komissio poistaa tällaisessa toiminnassa mukana olevilta yrityksiltä julkisesti oikeuden EU:n hankintamenettelyihin, tutkimus- ja kehitysrahastoihin ja muuhun rahalliseen tukeen;

43.

kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ihmisoikeusnäkökohtiin teknisiä laitteita koskevissa julkisissa hankinnoissa erityisesti maissa, joiden käytännöt tällä alalla ovat epäluotettavia;

44.

kehottaa komissiota ja neuvostoa puolustamaan internetin hallintoa käsittelevissä foorumeissa aktiivisesti avointa internetiä, sidosryhmäyhteisön päätöksentekomenettelyjä, verkon neutraaliutta, digitaalisia vapauksia ja tietosuojatakeita kolmansissa maissa;

45.

tuomitsee salausprotokollien ja -tuotteiden heikentämisen, varsinkin kun tekijöinä ovat tiedustelupalvelut, joiden tarkoituksena on siepata salattua viestintää;

46.

varoittaa lainvalvonnan yksityistämisestä internetyritysten ja internetpalveluntarjoajien kautta;

47.

vaatii selvennystä niihin normeihin ja standardeihin, joita yksityiset toimijat käyttävät järjestelmiensä kehittämiseen;

48.

muistuttaa, että on tärkeää arvioida teknologian käyttöyhteys, jotta voidaan täysimääräisesti arvioida käytön vaikutus ihmisoikeuksiin;

49.

vaatii edistämään välineitä, joilla mahdollistetaan internetin käyttö nimettömänä tai salanimellä, ja kyseenalaistaa yksipuolisen näkemyksen, jonka mukaan tällaisilla välineillä ei olisi muuta vaikutusta kuin se, että ne mahdollistavat rikollisen toiminnan, sillä itse asiassa ne lisäävät EU:ssa ja sen ulkopuolella toimivien ihmisoikeusaktivistien vaikutusmahdollisuuksia;

50.

vaatii neuvostoa, komissiota ja ulkosuhdehallintoa kehittämään älykkäitä ja tehokkaita toimitapoja kaksikäyttöteknologian viennin sääntelemiseksi ja puuttumaan tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden ja palvelujen mahdollisesti haitalliseen vientiin kansainvälisellä tasolla ja monenkeskisissä vientivalvontajärjestelmissä ja muissa kansainvälisissä elimissä;

51.

painottaa, että sääntelyn muutokset, joilla pyritään lisäämään vientivalvonnan tehokkuutta aineettomien teknologiansiirtojen osalta, eivät saa estää laillista tutkimusta tai tietojen saantia ja vaihtoa ja että mahdollisesti toteutettavilla toimenpiteillä, kuten unionin yleisten vientilupien kaksikäyttötutkimukseen käytöllä, ei saa olla tukahduttavaa vaikutusta yksityishenkilöihin tai pk-yrityksiin;

52.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyinen tai tuleva vientivalvontapolitiikka ei rajoita laillisten turvallisuustutkijoiden toimintaa ja että vientivalvontaa sovelletaan vilpittömästi ainoastaan selkeästi määritettyyn tekniikkaan, joka on tarkoitettu käytettäväksi laajamittaiseen valvontaan, sensuuriin, häirintään, kuunteluun ja seurantaan sekä kansalaisten ja heidän toimintansa seuraamiseen ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä;

53.

muistuttaa, että verkkoon perustuva tilapäinen langaton teknologia tarjoaa suuria mahdollisuuksia varaverkkoon alueilla, joilla internetiin ei ole pääsyä tai se estetään, ja voi auttaa ihmisoikeuksien edistämisessä;

54.

kehottaa komissiota nimittämään riippumattoman asiantuntijaryhmän, joka voi arvioida tieto- ja viestintäteknologiaa koskevien EU:n nykyisten normien vaikutusta ihmisoikeuksiin, jotta voitaisiin laatia suosituksia mukautuksista, joilla lisätään ihmisoikeuksien suojelua erityisesti järjestelmiä vietäessä;

55.

toteaa, että teknologian kehitys on haasteellista oikeusjärjestelmille, sillä näiden on mukauduttava uusiin olosuhteisiin; painottaa, että lainsäätäjien on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota digitaalitalouteen liittyviin näkökohtiin;

56.

vaatii, että komissio osallistaa kansalaisyhteiskunnan ja itsenäiset tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat samoin kuin turvallisuusalan tutkijat kolmansissa maissa, jotta varmistetaan ajantasainen asiantuntijuus ja sitä kautta tuleviin tarpeisiin vastaava politiikka;

57.

korostaa, että on vältettävä tahattomia seurauksia, esimerkiksi rajoittamasta tai tukahduttamasta sellaista tieteellistä ja muuta vilpitöntä tutkimusta ja kehittämistä, tietojenvaihtoa, tiedonsaantia ja turvallistietämyksen kehittämistä tai teknologian vientiä, jonka tavoitteena on tarvittavien digitaalisten taitojen hankkiminen koulutuksella ja ihmisoikeuksien edistäminen;

58.

katsoo, että digitaalialan maailmanlaajuinen yhteistyö hallitusten ja yksityisten toimijoiden välillä, internetin hallintofoorumi mukaan luettuna, edellyttää selkeää valvontaa, eikä se saa heikentää demokraattista ja oikeudellista valvontaa;

59.

toteaa, että vapaaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan sitovia säännöksiä, joilla yritykset velvoitetaan ottamaan huomioon maiden ihmisoikeustilanne, ennen kun ne myyvät tuotteitaan niihin, ja suorittamaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten niiden teknologia vaikuttaa ihmisoikeuksien puolustajiin ja hallituksen arvostelijoihin;

60.

katsoo, että erittäin arkaluonteisten tuotteiden vienti on tarkastettava, ennen kuin tällaiset tuotteet lähtevät EU:sta, ja että rikkomistapauksissa on määrättävä seuraamuksia;

61.

vaatii, että oikeus salaukseen on myönnettävä kaikille ja että on luotava salauksen mahdollistavat edellytykset; katsoo, että valvonnan olisi oltava loppukäyttäjän vastuulla, ja tästä syystä loppukäyttäjillä on oltava tarvittavat taidot valvonnan suorittamiseksi asianmukaisesti;

62.

vaatii ”päästä päähän” -salausstandardien käyttöönottoa oletusarvoisesti kaikissa viestintäpalveluissa, jotta hallitusten, tiedustelupalvelujen ja valvontaviranomaisten on vaikeampi lukea sisältöjä;

63.

painottaa valtiollisten tiedustelupalvelujen vastuuta rakentaa luottamusta ja vaatii, että laajamittainen valvonta lopetetaan; katsoo, että koti- ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen suorittamaan EU:n kansalaisten valvontaan on puututtava ja se on lopetettava;

64.

vastustaa eurooppalaisen valvontatekniikan ja sensuurivälineiden myyntiä ja levittämistä autoritäärisiin järjestelmiin, joissa ei noudateta oikeusvaltioperiaatetta;

65.

vaatii laajentamaan ilmiantajien mahdollisuuksia saada kansainvälistä suojelua ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan vireille lainsäädäntöä ilmiantajien suojelemiseksi;

66.

kehottaa perustamaan digitaalisista vapauksista ja tietosuojasta vastaavan YK:n valtuutetun toimen ja laajentamaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toimenkuvaa siten, että siinä tarkastellaan teknologiaa myös ihmisoikeuksien näkökulmasta;

67.

vaatii toimenpiteitä, joilla taataan, että aktivistien, toimittajien ja kansalaisten yksityisyyttä suojellaan kaikkialla maailmassa ja että he voivat verkostoitua internetin välityksellä;

68.

korostaa, että internetin käyttömahdollisuus olisi tunnustettava ihmisoikeutena, ja vaatii toimenpiteitä digitaalisen kuilun poistamiseksi;

69.

pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.

22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 1/2012 tietyistä kauden 2014–2020 yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista asetusehdotuksista,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon N:o 2/2004 yhtenäisestä tarkastusmallista,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 16/2013 ”Yhtenäisen tarkastusmallin (’single Audit’) soveltaminen ja komission luottamus kansallisten tarkastusviranomaisten työhön koheesioalalla”,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisen toimintakertomuksen 2013,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A8-0240/2015),

A.

toteaa, että sen jälkeen kun yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu kaksi kertaa, sitä koskevista säännöistä on tullut yhä moninaisempia ja monimutkaisempia;

B.

toteaa, että monimutkaisemmat säännöt lisäävät virheitä paikan päällä;

C.

toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja samalla on varmistettava kaikkien unionin toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta voidaan varmistaa tämän politiikan tehokas täytäntöönpano;

D.

toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan aikaisempaa tuloksellisempi ja tehokkaampi uudistaminen edellyttää yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä, jotta voidaan saavuttaa tämän politiikan tavoitteet;

E.

toteaa, että tarkastuksista sekä sidosryhmien ja viljelijöiden neuvonnasta aiheutuvat kustannukset jäsenvaltioiden tasolla ovat tällä hetkellä arviolta neljä miljardia euroa vuodessa ja yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen ja erityisesti viherryttämistoimien aloittamisen vuoksi ne ja myös virhetasot todennäköisesti nousevat;

F.

toteaa, että vuoden 2013 uudistuksessa on tehty merkittäviä muutoksia siihen, mitä tietoja viljelijöiltä vaaditaan hakemusten liitteenä ja korvausvaatimusten perusteena, ja toteaa, että uusista vaatimuksista aiheutuu riski, että virhetaso on alun oppimis- ja sopeutumisvaiheessa aiempaa korkeampi;

G.

pitää tärkeänä, että toimijoita ei rasiteta suhteettomalla määrällä tarkastuksia;

H.

katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteet on saavutettava ja että samalla on varmistettava kaikkien EU:n toimielinten sekä kansallisten ja alueellisten elinten yhteisymmärrys ja keskinäinen luottamus, jotta yhteinen maatalouspolitiikka voidaan panna tehokkaasti täytäntöön;

I.

ottaa huomioon, että maanviljelijöitä kannustetaan tarjoamaan maisemien, maatalousmaan biologisen monimuotoisuuden ja ilmastonvakauden kaltaisia palveluja, vaikka niillä ei ole minkäänlaista markkina-arvoa;

J.

toteaa, että tarkastusten sekä sidosryhmille ja viljelijöille tarjottavan neuvonnan kustannuksiksi voidaan tällä hetkellä arvioida neljä miljardia euroa; korostaa, että tarkastusten ja niistä aiheutuvan byrokraattisen taakan kustannukset on vähennettävä minimiin;

K.

toteaa, että suoritusperusteisista tarkastuksista voi tulla hyödyllinen menetelmä, kun taas hallintoelimet tarvitsevat vakautta sekä toimintaedellytyksiä luovaa lähestymistapaa voidakseen lisätä lopullisten edunsaajien luottamusta; palauttaa kuitenkin mieliin, että erityyppisille ja erikokoisille maatiloille EU:ssa ei voida määrätä yhtä kaikkiin sovellettavaa järjestelmää;

L.

ottaa huomioon, että viimeisen yhteisen maatalouspolitiikan uudistuskierroksen aikana käyttöön otettujen viherryttämistoimien tavoitteena on maatalouden kestävyyden parantaminen erilaisten välineiden avulla, joita ovat

M.

toteaa, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto (1) on katsonut tarpeelliseksi esittää 51 maksajavirastoja koskevaa varaumaa;

1.

yhtyy Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kantaan, jonka mukaan yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä menoja koskevat järjestelyt vuosiksi 2014–2020 ovat edelleen monimutkaisia (2); muistuttaa kuitenkin siitä, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuus johtuu viljelyn monimuotoisuudesta Euroopassa ja että yksinkertaistaminen ei saa johtaa hyväksyttyjen välineiden purkamiseen;

2.

kehottaa vähentämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvää byrokratiaa, jotta virhetaso saadaan pienenemään, ja perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä;

3.

kehottaa tekemään eron tahattomien laiminlyöntien ja petostapausten välillä, kun tarkastusten tuloksia käytetään ja määrätään mahdollisia seuraamuksia, koska laiminlyönneistä ei yleensä aiheudu taloudellista vahinkoa veronmaksajalle;

4.

kehottaa tekemään yhteisestä maatalouspolitiikasta vähemmän byrokraattista ja huolehtimaan siitä, että sitä voidaan toteuttaa ja tulkita selkeästi, jotta virhetaso saataisiin pienenemään; kehottaa lisäksi perustamaan välineitä, joiden avulla on mahdollista tehdä ero virheen ja petoksen välillä, ja samalla varmistamaan, että viljelijät pystyvät edelleen huolehtimaan maatalouspolitiikan ytimessä olevasta elintärkeästä elintarviketuotannosta; katsoo, että yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden vähentäminen edelleen ja sen virtaviivaistaminen ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla maatalouteen saadaan houkuteltua uusia tulokkaita ja heidät ja heidän taitonsa pystytään säilyttämään, jotta voidaan varmistaa EU:n maatalousalan menestys tulevaisuudessa; odottaa sääntelyn parantamista koskevalta ohjelmalta tehokkaita toimia tässä asiassa; suhtautuu myönteisesti komission päätökseen pidentää suoria maksuja koskevien pyyntöjen määräaikaa kuukaudella ja pitää sitä askeleena kohti yhteisen maatalouspolitiikan virhetason pienentämistä;

5.

kehottaa antamaan kansallisille viranomaisille ja viljelijöille entistä selkeämpiä ohjeita virhetason pienentämiseksi;

6.

tukee yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista koskevaa komission aloitetta, jossa tarkastellaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös ehdottamaan väliarvioinnin yhteydessä perussäädökseen muutoksia, jotka voidaan ottaa huomioon seuraavan rahoituskauden uudistusta silmällä pitäen;

7.

pelkää, että tilintarkastustuomioistuimen määrittämä todennäköisin virhetaso nousee yhteisen maatalouspolitiikan suorien tukien alalla vuosina 2014–2020, ja toteaa, että se johtuu erityisesti siitä, että seuraavassa täydentävien ehtojen kehyksessä ei ole vielä otettu huomioon sitä, että tätä politiikkaa on yksinkertaistettu sekä hallintoviranomaisten että edunsaajien kannalta;

8.

muistuttaa, että parlamentti ja tilintarkastustuomioistuin ovat usein painottaneet, että on päästävä oikeaan tasapainoon hallinnollisen rasitteen vähentämisen ja rahoituksen tehokkaan valvonnan välillä;

9.

toteaa, että yhteisessä maatalouspolitiikassa toteutettavien tarkastusten kustannukset ovat jo nyt 4 miljardia euroa vuodessa; toteaa lisäksi, että kyse on 50 miljoonasta rahoitustoimesta ja että maatalouden määrärahat ovat noin 58 miljardia euroa;

10.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio asettaa etusijalle uuden yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja että se ehdottaa ensinnäkin lukuisten delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten yksinkertaistamista;

11.

kannattaa päättäväisesti pikemminkin jäsenvaltioiden, komission ja tilintarkastustuomioistuimen suorittamien maatalouden tarkastusten laadun ja johdonmukaisuuden parantamista kuin tarkastusten lisäämistä;

12.

korostaa myös, että tarkastukset takaavat sen, että EU:n talousarviossa yhteisen maatalouspolitiikan välineiden rahoittamiseen varatut määrärahat käytetään asianmukaisesti;

13.

muistuttaa, että yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmän tavoitteena on ottaa käyttöön yksi yhteinen tarkastusketju, joka ulottuu lopullisista edunsaajista Euroopan unionin toimielimiin asti;

14.

pitää valitettavana, ettei yhtenäisen tarkastusmallin järjestelmä toimi vielä tehokkaasti ja ettei jäsenvaltioiden perustamien valvontajärjestelmien täysi potentiaali ole vielä käytössä; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ne ovat vastuussa ensimmäisen tason tarkastusten tehokkaasta suorittamisesta ja samalla maanviljelijöille aiheutuvan rasitteen minimoinnista; muistuttaa myös olemassa olevista vaihtoehdoista joustavuuden käyttämiseksi tarkastusten järjestämisessä;

15.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita lähtökohtaisesti etsimään tapoja optimoida ja yhdistää yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyviä tarkastuksia siten, että valittuihin edunsaajiin kohdistuisi mahdollisuuksien mukaan vain yksi tarkastuskierros vuodessa;

16.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuodelta 2013 antaman vuosikertomuksen mukaan;

17.

pitää valitettavana, että komission oli kaikkiaan 68 maksajaviraston ilmoittamista virhetasoista tarkistettava ylöspäin 42 maksajaviraston ilmoittamaa virhetasoa, jolloin jäännösvirhetaso oli yli 2 prosenttia, vaikka lähes kaikki suoria maksuja hoitavat maksajavirastot olivat viranomaisten valtuuttamia ja todentamia, ja huolimatta siitä, että maksajavirastojen antamista 82 tarkastuslausumasta 79 sai huomautuksia sisältämättömän tarkastuslausunnon todentamisviranomaisilta vuonna 2013;

18.

toivoo, että todentamisviranomaisille asetuksilla (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja (EU) N:o 1306/2013 uskotut uudet tehtävät lisäävät jäsenvaltioiden ilmoittamien, niiden suorittamaa maataloustukien hallinnointia koskevien tietojen luotettavuutta;

19.

kehottaa komissiota muuttamaan todentamisviranomaisia koskevia suuntaviivoja, jotta tilastokertomusten kokoamista voidaan valvoa tarkemmin;

20.

pyytää uudelleen komissiota laatimaan ehdotuksia seuraamusten määräämiseksi maksajavirastoille väärien tai paikkansapitämättömien tietojen ilmoittamisesta, kolme seuraavaa ulottuvuutta mukaan luettuina: tarkastuksia koskevat tilastot, maksajavirastojen antamat lausunnot ja todentamisviranomaisten suorittama työ; pyytää antamaan komissiolle valtuudet peruuttaa maksajaviraston akkreditoinnin tapauksissa, joissa on kyse vakavasta väärien tietojen antamisesta;

21.

toivoo, että komissio hyödyntää pikaisesti ja täysimääräisesti yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisprosessin, erityisesti kun on kyse täydentäviä ehtoja ja viherryttämistä koskevista raskaista ja monimutkaisista säännöksistä, jotka viime kädessä vaikuttavat viljelijöihin kaikkialla Euroopassa;

22.

tukee komission aloitetta yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisesta siten, että harkitaan välittömästi toimenpiteitä, jotka voidaan panna nopeasti täytäntöön, koska se hyödyttäisi viljelijöitä, maksajavirastoja, EU:n toimielimiä ja veronmaksajia; kehottaa myös esittämään tarkistusehdotuksia perussäädökseen; kehottaa komissiota tekemään konkreettisia ehdotuksia yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon maatalousalan sidosryhmiltä saadun palautteen;

23.

kannattaa yhden ainoan tarkastuksen täytäntöönpanon vahvistamista ja tehostamista siten, että koordinoidaan useiden elinten toteuttamia tarkastustoimia, ja kehottaa keventämään tarkastuksista aiheutuvaa hallinnollista taakkaa siten, että asiasta vastaavat elimet eivät minkään sääntelyn nojalla tee tiloille useita eri tarkastuskäyntejä ja että komissio ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin eivät tarkasta viljelijöitä liiallisesti tai moneen kertaan samana vuonna, ja katsoo, että viljelijöille aiheutuvaa taakkaa kevennettäisiin tarkastusten määrää vähentämällä; kehottaa yhdistämään todentamisviranomaisten ja jäsenvaltioiden muiden elinten suorittamat tarkastustehtävät; panee merkille, että kansallisten viranomaisten ja komission viljelijöille suuntaviivoissa antamat ohjeet yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta ovat usein ristiriidassa tilintarkastustuomioistuimen käyttämien arviointiperusteiden kanssa, mistä seuraa suhteettomia ja odottamattomia sakkoja;

24.

katsoo, että tarkastuksia olisi tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, niin että kaikki tilalla suoritettavat tarkastukset tehdään mahdollisuuksien mukaan samaan aikaan, jotta paikalle tehtävien käyntien määrä saadaan pidettyä alhaisena ja jotta niistä hallinnolle ja viljelijöille aiheutuvaa rasitetta ja kustannuksia voidaan vähentää ja valvontamenettelyä virtaviivaistaa;

25.

muistuttaa komissiota siitä, että monimutkaisesta sääntelystä johtuvien tahattomien virheiden riski kohdistuu viime kädessä edunsaajaan; kehottaa määrittelemään kohtuullisia, oikeasuhteisia ja tehokkaita seuraamuksia tämän menettelytavan tueksi, kuten kaksinkertaisten seuraamusten määräämisen välttämistä samasta virheestä sekä maksujärjestelmässä että täydentävien ehtojen järjestelmässä;

26.

katsoo, että hankkeiden sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi maksuja ei saisi keskeyttää, kun havaitaan vähäisiä virheitä tai käsittelyvirheitä;

27.

pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja tilintarkastustuomioistuinta kehittämään edelleen riskiperusteisia tarkastusstrategioita, joissa otetaan huomioon kaikki asiaa koskevat tiedot, mukaan luettuina kullakin toiminta-alalla parhaaseen/heikoimpaan tulokseen yltäneiden toimijoiden tunnistaminen etukäteen;

28.

korostaa, että olisi laadittava perusteet, joiden avulla määritellään, mitkä jäsenvaltiot ovat suorituskyvyltään parhaimpia/huonoimpia;

29.

palauttaa mieliin, että suurta osaa jäsenvaltioista voidaan pitää heikoimpiin tuloksiin päässeinä EU:n varojen hallinnoinnissa, alasta riippuen;

30.

vaatii, että tarkastuksia koskevan suorituskyvyn määritelmän olisi perustuttava tarkastuslistaan ja siihen olisi ensisijaisesti sisällytettävä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten sekä niiden hallinnollisten järjestelmien, ts. hallinto- ja todentamisviranomaisten tehokkuus, johdonmukaisuus ja luotettavuus;

31.

katsoo, että kullakin alalla parhaisiin suorituksiin yltäneet jäsenvaltiot olisi palkittava vähentämällä unionin suorittamia tarkastuksia;

32.

katsoo, että suoritusperusteisten tarkastusten kehittäminen ja hallinnointi eivät saisi missään tapauksessa heikentää EU:n elintarvikkeiden toimitusvarmuutta;

33.

kehottaa parhaisiin suorituksiin yltäneitä jäsenvaltioita jakamaan kokemuksiaan heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden kanssa;

34.

pyytää komissiota kannustamaan parhaiden käytäntöjen vaihtoon, jotta varmistetaan, että tarkastukset tapahtuvat mahdollisimman sujuvasti ja että niistä aiheutuu viljelijöille mahdollisimman vähän häiriötä;

35.

toteaa, että yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdan mukaan ”Jäsenvaltioiden on varmistettava tehokkaaseen riskienhallintaan tarvittavien paikalla tehtävien tarkastusten vähimmäistaso, ja niiden on tarvittaessa nostettava kyseistä vähimmäistasoa. Jäsenvaltiot voivat laskea vähimmäistasoa, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat moitteettomasti ja jos virheiden määrä pysyy hyväksyttävällä tasolla”;

36.

kehottaa komissiota määrittelemään tarkemmin asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän tason ja aloittamaan vuoropuhelun parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen kanssa tästä asiasta;

37.

kannustaa jäsenvaltioita kehittämään uusia sähköisen hallinnon aloitteita, joilla voidaan vähentää virheiden määrää keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ehkäisemällä erehdyksiä hakuvaiheessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon yhteisistä säännöksistä annetun asetuksen 122 artiklan 3 kohdan mukaisen tavoitepäivämäärän ja siirtymään hankkeisiin liittyvissä hakemuksissa sekä niiden hallinnoinnissa ja valvonnassa sähköiseen koheesioon; katsoo, että tietojen täydellinen avoimuus ja saatavuus on tärkeää väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi; kehottaa tässä yhteydessä komissiota tekemään pakolliseksi kaikkien edunsaajien toimittamien asiakirjojen julkistamisen;

38.

katsoo, että nopean laajakaistan täydellisen kattavuuden saavuttaminen maaseutualueilla ja sen käyttöä koskevan tietämyksen ja koulutuksen merkittävä lisääminen on olennainen väline, jonka avulla kaikki viljelijät voivat hyötyä yhteisen maatalouspolitiikan uusimmista hakemus- ja korvausvaatimusjärjestelmistä;

39.

kehottaa lisäämään ponnisteluja viljelijöitä koskevien hakemusmenettelyjen ja -lomakkeiden monimutkaisuuden vähentämiseksi; kannattaa sähköisen hallinnon teknologian käytön lisäämistä jäsenvaltioissa hakemusmenettelyssä tapahtuvien virheiden ehkäisemiseksi ja toteaa tämän edellyttävän, että tuensaajilla on käytettävissään laajakaistainternetyhteys; kannustaa komissiota laatimaan ohjelman iäkkäiden viljelijöiden koulutuksen edistämiseksi; korostaa, että tarvitaan mittavia investointeja laajakaistaverkkoihin maaseutualueilla, ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimia hakemusmenettelyn digitalisoimiseksi; muistuttaa, että sähköisen hallinnon tekniikoiden luotettava käyttöönotto edellyttää, että jäsenvaltiot kehittävät, rahoittavat tai yhteisrahoittavat tällaisia tekniikoita;

40.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan hallinnon ja maatilojen yhteyksiä koskevia digitalisointiohjelmia, jotta saadaan luotua keskitetty maatilatiedosto, jossa satotietoja hallinnoidaan yhdennetysti ja synkronoidusti; katsoo, että tämä yksinkertaistamistoimenpide kokoaisi yhteen asioita, joita tällä hetkellä hallinnoidaan erikseen (satosuunnitelmat, yksilölliset vakuutussuunnitelmat ja lokikirjat), kun viljelijät laatisivat yhden ilmoituksen, joka jaettaisiin sitten valtion virastojen kesken, ja katsoo, että tämä lisäisi valtion virastojen tekemien tarkastusten tehokkuutta ja vähentäisi näin ollen maksuvirheiden riskiä ja virtaviivaistaisi tarkastuksia;

41.

kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta vastaavat valtion laitokset ja alueelliset elimet kommunikoivat keskenään ja tekevät tehokasta yhteistyötä, joka koituu toimia paikan päällä täytäntöön panevien viljelijöiden eduksi;

42.

katsoo, että internetpohjaisten teollisten ratkaisujen kehittämisestä ja käyttöönotosta maataloudessa ja tarkastuksissa koituu pitkällä aikavälillä lukuisia potentiaalisia hyötyjä, erityisesti kun on kyse edunsaajia ja maksajavirastoja koskevista yhdennetyistä ratkaisuista; odottaa tämän vaikuttavan myönteisesti tarkastusten johdonmukaisuuteen, luotettavuuteen ja kustannustehokkuuteen; kehottaa komissiota hyväksymään ja panemaan täytäntöön kokeiluhankkeita tällä alalla; muistuttaa, että tällainen lähestymistapa on riippuvainen jäsenvaltioiden sitoutumisesta nopeiden laajakaistayhteyksien toteuttamiseen maaseutualueilla kaikkialla EU:ssa;

43.

kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kaikkien tärkeiden sidosryhmien kanssa, mukaan luettuina mutteivät yksinomaan tilintarkastustuomioistuin, jäsenvaltiot ja edunsaajien järjestöt, valmisteltaessa pitkän aikavälin strategiaa, jolla pyritään puuttumaan muihin kuin politiikkatoimiin liittyviin keinoihin estää edunsaajien ja tarkastajien taakan kasvaminen entisestään yhteisen maatalouspolitiikan tulevien uudistusten ja perussäädöksiin tehtyjen muutosten johdosta;

44.

pyytää komissiota noudattamaan maaseudun kehittämisessä jo sovellettavaa kontrolloitavuuden periaatetta sen laatiessa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 46 artiklan mukaisesti ”ekologista alaa” koskevaa lainsäädäntöehdotusta;

45.

pyytää komissiota ottamaan käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 59 artiklassa tarkoitettua tarkastusten vähimmäistason laskemista koskevan kysymyksen yhteisen maatalouspolitiikan seurantaa ja arviointia koskevassa, saman asetuksen 110 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa;

46.

pyytää komissiota laatimaan tiedonannon mahdollisuudesta ottaa käyttöön suoritusperusteiset hallinnointijärjestelmät kaikilla yhteisen maatalouspolitiikan osa-alueilla ja erityisesti maaseudun kehittämiseen investoinnissa, jotta voidaan aloittaa keskustelu kaikkien sidosryhmien kanssa tämän periaatteen sisällyttämiseksi EU:n lainsäädäntöön;

47.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, Eurooppa-neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/57

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

—

ottaa huomioon komission vuonna 2003 määrittämät perusteet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määrittelemiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma” (COM(2012)0795),

—

ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun komission asiantuntijaryhmän raportin perheyrityksistä ”Overview of family-business-relevant issues: research, policy measures and existing studies”,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta (1),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin: eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (’Small Business Act’)” (COM(2008)0394),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0223/2015),

A.

toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojataan omaisuutta;

B.

ottaa huomioon, että perheyritykset ovat yleensä menneisyydessä antaneet huomattavan panoksen Euroopan talouden kasvuun ja että niillä on merkittävä rooli talouskasvussa ja sosiaalisessa kehityksessä, työttömyyden vähentämisessä varsinkin nuorten keskuudessa ja investoimisessa inhimilliseen pääomaan; toteaa, että perheyritysten monisukupolvinen luonne vahvistaa talouden vakautta; toteaa, että perheyrityksillä on yleensä ratkaiseva rooli aluekehityksessä työllisyyden, taitotiedon välittämisen ja aluesuunnittelun aloilla; katsoo, että perheyrityksiin suunnatuilla toimintapolitiikoilla voitaisiin kannusta yrittäjyyteen ja motivoida eurooppalaisia perheitä perustamaan oma yrityksensä;

C.

toteaa, että Ernst & Youngin vuoden 2014 Family Business Yearbookin mukaan 85 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä on perheyrityksiä ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on 60 prosenttia;

D.

toteaa, että perheyrityksiä on monenkokoisia, minkä vuoksi ne altistuvat erilaisille vaikeuksille ja ongelmille;

E.

toteaa, että vaikka useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä, ne voivat olla pieniä, keskisuuria tai suuria yrityksiä, julkisesti noteerattuja tai noteerattomia; toteaa, että niiden on laajasti katsottu olevan pk-yrityksiä unohtaen, että myös hyvin suurten monikansallisten yritysten joukossa on perheyrityksiä; toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa pieni perheyritysten joukko vastaa suuresta osasta kaikkien yritysten kokonaisliikevaihdosta ja antaa näin ratkaisevan panoksen työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen myös kriisiaikoina, kasvuun ja maan taloudelliseen menestykseen; katsoo, että siksi monet perheyritykset, jotka eivät enää kuulu pk-yritysten määritelmän piiriin mutta jotka ovat kuitenkin kaukana suuryrityksestä, eivät voi hyödyntää tiettyjä tukimahdollisuuksia eikä niitä vapauteta tietyistä hallinnollisista rasitteista; katsoo, että tämä aiheuttaa väistämättä tarpeetonta byrokratiaa, joka on suuri rasite erityisesti näille markkina-arvoltaan keskisuurille perheyrityksille;

F.

toteaa, että huomattava osa perheyrityksistä toimii useammassa kuin yhdessä valtiossa, mikä tarkoittaa, että perheyritysmallilla on rajat ylittävä ulottuvuus;

G.

toteaa, että välitön verotus ja perintöoikeus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä perheyritysten tukemiseksi ja niiden huolenaiheisiin puuttumiseksi;

H.

katsoo, että perheyritysten mielletään ilmentävän tärkeitä rehellisiä arvoja, jotka ohjaavat niiden liiketoimintaa, ja että ne soveltavat työntekijöihinsä ja ympäristöön korkeita yrityksen yhteiskuntavastuuvaatimuksia, mikä myös luo suotuisan ympäristön työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle; toteaa, että perheyrityksissä varmistetaan yleensä tietämyksen ja taitojen välittyminen eteenpäin ja että perheyrityksillä on joissakin tapauksissa tärkeä rooli sosiaalisissa yhteyksissä;

I.

toteaa, että maataloudessa perhetilat ovat yleisin liiketoimintamalli, että niillä on tärkeä rooli maaseudun autioitumisen estämisessä ja että ne ovat usein ainoita työllistäjiä kehityksessä selvimmin jälkeen jääneillä ja erityisesti vähemmän teollistuneilla Euroopan alueilla; toteaa, että maatalousalan perheyritykset voivat olla esimerkki menestyksestä, koska niissä noudatetaan yleensä aktiivisesti ekologisen ja sosiaalisen kiertotalouden periaatetta ja naiset maatalousyritysten johtajina eivät ainoastaan hyödynnä yrittäjyysajattelua vaan heillä on myös erityisiä viestinnällisiä ja sosiaalisia taitoja;

J.

toteaa, että perheyrityksiä käsittelevän komission työryhmän työ saatiin päätökseen jo yli viisi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole käynnistetty EU:n tasolla mitään uusia eurooppalaisia aloitteita; toteaa, että perheyritysten erityistarpeiden ja -rakenteiden ymmärtämiseksi tarvittavat kansallisen ja Euroopan tason tutkimus ja tiedot puuttuvat edelleen;

K.

toteaa, että ei ole olemassa Euroopan laajuista oikeudellisesti sitovaa, konkreettista, yksinkertaista ja yhdenmukaistettua perheyritysten määritelmää;

L.

katsoo, että määritelmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista kerätä EU:n jäsenvaltioista vertailukelpoisia tietoja huomion kiinnittämiseksi perheyritysten erityistilanteeseen, tarpeisiin ja taloudelliseen suorituskykyyn; toteaa, että luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen voi haitata poliittista päätöksentekoa ja saattaa merkitä sitä, että perheyritysten tarpeisiin ei vastata;

M.

toteaa, että taloudellisen merkityksensä lisäksi perheyrityksillä on myös merkittävä yhteiskunnallinen asema;

N.

toteaa, ettei EU:n kaikissa 28 jäsenvaltiossa ole liittoja tai muita edunvalvontajärjestöjä, jotka keskittyisivät erityisesti perheyritysten tarpeisiin;

O.

katsoo, että olisi tehostettava EU:n tason toimia yrittäjyyden ja startup-yritysten edistämiseksi, ja lisäksi niitä olisi täydennettävä huolehtimalla paremmin perheyritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta;

P.

toteaa, että perheyritysmalli on jakaantunut epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että merkittävällä osalla Euroopan perheyrityksistä on rajat ylittävä ulottuvuus ja että ne harjoittavat toimintaansa eri jäsenvaltioissa;

Q.

toteaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet, että naisia on hyvin vähän korkean tason tehtävissä ja johtopaikoilla ja että naisiin ja miehiin ei sovelleta samoja työkäytäntöjä ja palkkajärjestelmiä, mikä vaikeuttaa naisten taloudellista riippumattomuutta, täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

R.

toteaa, että naisten rooli on usein näkymätön tai nimellinen ja että naisten rooli työntekijänä tai palkansaajana ei saa asianmukaista tunnustusta, mikä vaikuttaa alentavasti heidän sosiaaliturvamaksuihinsa, eläkkeeseensä ja sosiaalietuuksiinsa ja myös heidän taitojensa tunnustamiseen, kuten käy ilmi sukupuolten palkkaeroa ja eläke-eroa koskevista tiedoista (3);

1.

korostaa, että perheyrityksillä on taipumus kantaa suurta sosiaalista vastuuta henkilökunnastaan sekä hallinnoida resursseja aktiivisesti ja vastuullisesti ja että niillä on yleensä kestävä pitkän aikavälin lähestymistapa liiketoiminnan taloudelliseen tulevaisuuteen (toimimalla ”kunniallisena kauppiaana”, vastuullisena omistajana tai valvojana), joten ne antavat tärkeän panoksen paikallisille yhteisöille ja Euroopan kilpailukyvylle sekä luovat ja säilyttävät laadukkaita työpaikkoja;

2.

korostaa, että perheyritykset ovat oman historiansa johdosta vahvasti sitoutuneita sijaintipaikkaansa ja luovat ja ylläpitävät siten työpaikkoja myös maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla, mikä auttaa torjumaan väestön ikääntymistä ja väestökatoa, jotka vaikuttavat moniin EU:n alueisiin; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan tarpeellisesta kustannustehokkaasta infrastruktuurista näiden yritysten ja erityisesti mikroyritysten ja startup-yritysten kilpailukyvyn, uusiutumisen, kasvun ja kestävyyden turvaamiseksi ja helpottamaan monialaista ja rajat ylittävää yhteisyötä näiden yritysten kasvun ja kansainvälistymisen helpottamiseksi;

3.

toteaa, että perheyritykset ovat suurin työllistäjä yksityissektorilla, joten se mikä edistää jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua perheyrityssektorilla, edistää myös Euroopan talouden jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua;

4.

toteaa, että etenkin hyvin pitkälle erikoistuneilla perheyrityksillä, jotka ovat suurten yritysten alihankkijoita ja innovoijia, on tärkeä asema ja ne tuovat pitkäjänteisellä ja useita sukupolvia kattavalla taloudellisella toiminnallaan materiaalista turvaa palvelemilleen yrityksille ja antavat näin merkittävän panoksen talouskasvuun;

5.

muistuttaa komissiota siitä, että useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä (4) ja että siksi on olennaista soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta, jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan mukauttaa paremmin näiden yritysten realiteetteihin ja tarpeisiin, mahdollistaa niiden hyötyminen rahoitusohjelmista ja karsia byrokratiaa;