4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/1

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/2

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 11.12.2014 antama tuomio Saint-Gobain Glass Deutschland v. komissio (T-476/12, ei julkaistu, EU:T:2014:1059) kumotaan.

2)

Komission 17.1.2013 tekemä päätös, jolla evätään oikeus tutustua kokonaisuudessaan Saksan liittotasavallan komissiolle päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn yhteydessä toimittamaan luetteloon siltä osin kuin kyseinen asiakirja sisältää tiettyihin Saksan alueella sijaitseviin Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH:n laitoksiin liittyviä tietoja, jotka koskevat alustavia jakoja sekä toimintoja ja kapasiteettitasoja hiilidioksidipäästöjen valossa vuosina 2005–2010, laitosten tehokkuutta ja vuosien 2013 ja 2020 väliselle ajanjaksolle alustavasti myönnettyjä vuosittaisia päästöoikeuksia, kumotaan.

3)

Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan Saint-Gobain Glass Deutschland GmbH:lle asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa ja nyt esillä olevan valituksen käsittelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/3

1)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 133 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa edellytykseksi arvonlisäveron vapautuksen myöntämiselle sellaisille julkisoikeudellisille laitoksille, jotka tarjoavat direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettuja läheisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen liittyviä palvelujen suorituksia, asetetaan tämän direktiivin 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen noudattaminen, vaikka yhtäältä kyseinen jäsenvaltio ei ollut saattanut 1.1.1989 arvonlisäveron alaisiksi kaikkia näitä palvelujen suorituksia ja kun toisaalta kyseisiä palvelujen suorituksia ei ollut vapautettu arvonlisäverosta ennen edellä mainitun edellytyksen asettamista.

2)

Direktiivin 2006/112 133 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa edellytykseksi arvonlisäveron vapautuksen myöntämiselle sellaisille julkisoikeudellisille laitoksille, jotka tarjoavat direktiivin 132 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettuja läheisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen liittyviä palvelujen suorituksia, asetetaan tämän direktiivin 133 artiklan ensimmäisen kohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen noudattaminen, kun tätä edellytystä ei sovelleta myös sellaisiin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin, jotka eivät ole julkisoikeudellisia laitoksia ja jotka tarjoavat tällaisia palvelujen suorituksia.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/3

1)

Valitus hylätään.

2)

Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-Verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO) ja muut valittajat, joiden nimet luetellaan tämän tuomion liitteessä I, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Ranskan tasavalta ja Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/4

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/5

1)

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 47 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että hankintaviranomainen sulkee tarjoajan pois hankintamenettelystä sillä perusteella, ettei tämä viimeksi mainittu täytä hankintailmoituksessa asetettua, taloudellisia ja rahoitusta koskevia voimavaroja koskevaa vaatimusta, joka liittyy pankin antaman sellaisen lausunnon esittämiseen, jonka sanamuodon mukaan tämä viimeksi mainittu sitoutuu myöntämään luoton, jonka määrä vastaa tässä hankintailmoituksessa vahvistettua määrää, ja takaamaan tälle tarjoajalle tämän summan saatavuuden sopimuksen koko täytäntöönpanon ajaksi.

2)

Direktiivin 2004/18 47 artiklan 5 kohtaa on tulkittava siten, että silloin kun hankintailmoituksessa vaaditaan pankin laatimaa todistusta, jonka mukaan pankki sitoutuu myöntämään luoton, jonka määrä vastaa tässä hankintailmoituksessa vahvistettua määrää, ja takaamaan tälle tarjoajalle tämän summan saatavuuden sopimuksen koko täytäntöönpanon ajaksi, se seikka, että pankit, joille tarjoaja on esittänyt pyynnön, eivät katso voivansa toimittaa sille edellä täsmennetyn kaltaista todistusta, voi olla tässä artiklassa tarkoitettu ”hyväksyttävä syy”, jonka mukaan kyseinen tarjouksen tekijä voi osoittaa taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavaransa millä hyvänsä muulla hankintaviranomaisen asianmukaiseksi katsomalla asiakirjalla edellyttäen, että tämän tarjoajan oli objektiivisesti mahdotonta toimittaa hankintaviranomaisen vaatimat asiakirjat, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/6

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/6

1)

Ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY säännöksiä, luettuna yhdessä SEUT 191 ja SEUT 193 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että mikäli pääasiassa kyseessä oleva tilanne kuuluu direktiivin 2004/35 soveltamisalaan, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana selvittää, ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa yksilöidään kiinteistöillä, joilla lainvastainen pilaantuminen on aiheutettu, toimivien toiminnanharjoittajien lisäksi toinen tällaisesta ympäristövahingosta solidaarisessa vastuussa olevien henkilöiden ryhmä eli mainittujen kiinteistöjen omistajat, ilman, että on osoitettava, että mainittujen omistajien toiminnan ja todetun vahingon välillä on syy-yhteys, kunhan tämä lainsäädäntö on yhteensopiva unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja EU-sopimuksen ja EUT-sopimuksen merkityksellisten määräysten sekä unionin johdetun oikeuden toimien kanssa.

2)

Direktiivin 2004/35 16 artiklaa ja SEUT 193 artiklaa on tulkittava siten, että mikäli pääasiassa kyseessä oleva tilanne kuuluu direktiivin 2004/35 soveltamisalaan, ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla kiinteistöjen, joilla lainvastainen pilaantuminen on aiheutettu, omistajien katsotaan olevan solidaarisessa vastuussa näillä kiinteistöillä toimivien toiminnanharjoittajien kanssa tällaisesta ympäristövahingosta, ja lisäksi toimivaltainen kansallinen viranomainen voi määrätä niille sakon, mikäli tällaisella lainsäädännöllä voidaan edistää tiukempaa suojaa koskevan päämäärän toteuttamista ja mikäli sakon määrän määrittämistä koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi, mikä on kansallisen tuomioistuimen asiana selvittää.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/7

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/8

1)

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä säädettyä verovapautusta voidaan soveltaa moottoripolttoaineeseen, jota käytetään aluksen siirtämiseen ilman lastia yhden jäsenvaltion, joka tässä tapauksessa on tämän aluksen rakentamisvaltio, satamasta toisen jäsenvaltion satamaan, jotta siihen lastataan tavaroita kuljetettavaksi tämän jälkeen kolmannen jäsenvaltion satamaan.

2)

Direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että sen kanssa on ristiriidassa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion säännöstö, jossa suljetaan pois edellä mainitussa säännöksessä säädetyn vapautuksen soveltaminen sillä perusteella, että energiatuotteet toimitettiin alukselle tässä säännöstössä asetettujen muotovaatimusten vastaisesti, vaikka tämä toimitus on kaikkien mainitussa säännöksessä asetettujen soveltamisedellytysten mukainen.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/9

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/9

1)

Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemästä osa-aikatyötä koskevasta puitesopimuksesta 15.12.1997 annetun neuvoston direktiivin 97/81/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteenä olevan, 6.6.1997 tehdyn osa-aikatyötä koskevan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa ja miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY 4 artiklaa on tulkittava siten, eivät ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa työnantajan lisäeläkkeen määrää laskettaessa toisistaan erotetaan palkkatulo, joka jää lakisääteisten eläkevakuutusmaksujen laskennassa sovelletun ylärajan alapuolelle, ja palkkatulo, joka ylittää tämän rajan, ja jossa osa-aikatyöstä saatua palkkatuloa ei käsitellä siten, että laskettaisiin ensin vastaavasta työstä kokoaikaisena maksettava palkka, määritettäisiin tämän jälkeen vakuutusmaksujen laskennassa sovellettavan ylärajan ala- ja yläpuolelle jäävät osuudet ja sovellettaisiin lopuksi tätä suhdetta osa-aikaisesta työstä saatavaan pienempään palkkatuloon.

2)

Kyseisen puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja 2 kohtaa sekä direktiivin 2006/54 4 artiklaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa naispuolisen työntekijän, joka on työskennellyt sekä kokoaikaisesti että osa-aikaisesti, työnantajan lisäeläkkeen määrän laskemista varten määritetään työsuhteen kokonaispituuteen sovellettava yhtenäinen työskentelyaste, siltä osin kuin tällä vanhuuseläkkeen laskentamenetelmällä ei rikota pro rata temporis -sääntöä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne on tämä.

3)

Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 1 ja 2 artiklaa sekä 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään työnantajan lisäeläkkeestä, jonka määrä vastaa työuran pituuden ja sen ajanjakson välistä suhdetta, joka alkaa henkilön tulosta työnantajan palvelukseen ja päättyy lakisääteisen eläkevakuutuksen mukaiseen yleiseen eläkeikään, ja jossa huomioon otettaville työskentelyvuosille on vahvistettu enimmäismäärä.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/10

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/11

1)

Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut SEUT 260 artiklan 1 kohtaan perustuvia velvollisuuksiaan, koska se ei ole Euroopan komission lähettämässä virallisessa huomautuskirjeessä asetetun määräajan päättymiseen eli 20.9.2015 mennessä toteuttanut 11.12.2014 asiassa C-576/13 annetun tuomion, komissio v. Espanja (ei julkaistu, EU:C:2014:2430) täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä.

2)

Espanjan kuningaskunta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle 3 miljoonan euron suuruinen kiinteä summa.

3)

Espanjan kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/11

1)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 24 artiklaa on tulkittava siten, että ensimmäisessä puolustautumistoimessa esitettyä tuomioistuimen toimivallan puuttumista koskevaa väitettä, joka on esitetty toissijaisesti muihin samassa puolustautumistoimessa esitettyihin oikeudenkäyntiväitteisiin nähden, ei voida katsoa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan hyväksymiseksi, eikä se näin ollen johda tämän artiklan mukaiseen toimivaltaa koskevaan sopimukseen.

2)

Yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 82 artiklaa on tulkittava siten, että kyseisen asetuksen 81 artiklan b alakohdassa tarkoitetut kanteet, joilla vaaditaan sen vahvistamista, että loukkausta ei ole tapahtunut, on, mikäli vastaajalla on kotipaikka Euroopan unionin jäsenvaltiossa, nostettava tämän jäsenvaltion yhteisömalleja käsittelevässä tuomioistuimessa, ellei ole olemassa asetuksen N:o 44/2001 23 tai 24 artiklassa tarkoitettua toimivaltaa koskevaa sopimusta ja ellei mainituissa asetuksissa tarkoitetusta vireilläolosta tai kanteiden yhdessä käsittelemisestä muuta johdu.

3)

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaista toimivaltasääntöä ei sovelleta asetuksen N:o 6/2002 81 artiklan b alakohdassa kanteisiin, joilla vaaditaan sen vahvistamista, että loukkausta ei ole tapahtunut.

4)

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaista toimivaltasääntöä ei sovelleta määräävän markkina-aseman väärinkäytön ja vilpillisen kilpailun toteamista koskeviin vaatimuksiin, jotka liittyvät kanteeseen, jolla vaaditaan sen vahvistamista, että yhteisömallin loukkausta ei ole tapahtunut, siltä osin kuin näiden vaatimusten hyväksyminen edellyttää tämän negatiivisen vahvistuskanteen hyväksymistä.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/12

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/12

1)

Voiko toiminto, joka ei kuulu tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (1) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun hankkeen käsitteen piiriin, koska se ei ole fyysistä kajoamista luonnonympäristöön, olla luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (2) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu hanke sen vuoksi, että toiminto voi vaikuttaa merkittävästi Natura 2000 -alueeseen?

2)

Mikäli lähtökohtana pidetään sitä, että lannoitteiden maahan tai maan päälle levittäminen on hanke, onko silloin, siinä tapauksessa, että sitä tapahtui ennen kuin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, 1992) 6 artiklan 3 kohtaa alettiin soveltaa Natura 2000 -alueen osalta ja sitä tapahtuu yhä edelleen, todettava, että kyse on yhdestä hankkeesta, myös jos lannoittamista ei ole toteutettu jatkuvasti samoilla mailla, samoina määrinä ja samoilla tekniikoilla?

Onko sen arvioinnissa, onko kyse yhdestä ja samasta hankkeesta, olennaista se, ettei typpilaskeuma ole lisääntynyt lannoitteiden maahan tai maan päälle levittämisen takia sen jälkeen, kun luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, 1992) 6 artiklan 3 kohtaa alettiin soveltaa Natura 2000 -alueen osalta?

3)

Onko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, 1992) 6 artiklan 3 kohta esteenä lainsäädännölle, joka johtaa siihen, että toiminto, joka liittyy erottamattomasti hankkeeseen ja jota on siten myös pidettävä hankkeena, kuten lypsykarjatilan harjoittamaa karjan laiduntamista, vapautetaan lupavelvoitteesta, minkä seurauksena kyseisen toiminnon osalta ei edellytetä erillistä lupaa, kun lähtökohtana pidetään sitä, että ilman lupaa sallitun toiminnon vaikutukset on asianmukaisesti arvioitu ennen kyseisen lainsäädännön vahvistamista?

4)

Täyttääkö karjan laiduntamisen ja lannoitteiden maahan tai maan päälle levittämisen lupavelvoitteesta vapauttamisen perusteena oleva asianmukainen arviointi, jonka lähtökohtana on näiden toimintojen tosiasiallinen ja ennakoitu laajuus ja intensiteetti ja jossa on todettu, että keskimäärin tarkasteltuna typpilaskeuman lisääntyminen nykyisten maatalousyritysten laiduntamisen ja lannoittamisen seurauksena voidaan pois sulkea, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL L 206, 1992) 6 artiklan 3 kohdassa sille asetetut vaatimukset?

5)

Voidaanko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa, joka on tehty typen hallintaa koskevaa kauden 2015–2021 ohjelmaa (Programma Aanpak Stikstof, PAS) varten, ottaa huomioon olemassa olevia luontotyyppialueita ja elinympäristöjä koskevat säilyttämistoimenpiteet ja tarpeelliset toimenpiteet, jotka toteutetaan luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206) 6 artiklan 1 ja 2 kohdasta aiheutuvien velvoitteiden takia?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisten toimenpiteiden vaikutuksia koskevat lopulliset tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että kyseisten toimenpiteiden toteutusta ja tuloksia valvotaan ja, jos valvonnassa ilmenee, että vaikutukset ovat epäedullisempia kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, toteutetaan tarvittaessa ohjaustoimia?

6)

Voidaanko typpilaskeuman autonominen vähentyminen, joka ilmenee typen hallintaa koskevan kauden 2015–2021 ohjelman (Programma Aanpak Stikstof, PAS) voimassaoloaikana, ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisia kehityksiä koskevat tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että typpilaskeuman autonomista vähentymistä valvotaan ja, jos valvonnasta seuraa, että vähentyminen on epäedullisempaa kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, toteutetaan tarvittaessa ohjaustoimia?

7)

Voidaanko tietyn ohjelman, kuten typen hallintaa koskevan kauden 2015–2021 ohjelman (Programma Aanpak Stikstof, PAS), yhteydessä toteutettavia ennallistamistoimia, joilla ehkäistään, että tietyllä luontoa kuormittavalla tekijällä, kuten typpilaskeumalla, voi olla haitallisia vaikutuksia olemassa oleville luontotyyppialueille tai elinympäristöille, pitää unionin tuomioistuimen tuomion 15.5.2014, Briels ym. (C-521/12EU:C:2014:330) 28 kohdassa tarkoitettuna suojelutoimenpiteenä, joka voidaan ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisten toimenpiteiden vaikutuksia koskevat lopulliset tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että toimenpiteiden toteutusta ja tuloksia valvotaan ja, jos valvonnassa ilmenee, että vaikutukset ovat epäedullisempia kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, tehdään tarvittaessa ohjaustoimia?

8)

Onko toimivalta luonnonsuojelulain (Wet natuurbescherming) 2.4 §:ssä tarkoitettujen velvoitteiden määräämiseen, jota toimivaltaa toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä, jos se on Natura 2000 -alueen säilyttämistavoitteiden kannalta tarpeen, riittävä ennaltaehkäisevä väline luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206) 6 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi laiduntamisen ja lannoitteiden maahan tai maan päälle levittämisen osalta?

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/14

1)

Ovatko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (1) 6 artiklan 2 ja 3 kohta esteenä lakisääteiselle järjestelmälle, jonka tavoitteena on, että hankkeet ja muut toimet, jotka aiheuttavat kynnys- tai raja-arvon alle jäävää typpilaskeumaa, vapautetaan lupavelvoitteesta ja ovat siten sallittuja ilman erillistä hyväksyntää, kun lähtökohtana on, että kaikkien tällaisten hankkeiden ja muiden toimien, jotka voivat hyödyntää lakisääteistä järjestelmää, yhteisvaikutukset on arvioitu kyseisen lakisääteisen järjestelmän vahvistamista varten?

2)

Ovatko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; luontotyyppidirektiivi) 6 artiklan 2 ja 3 kohta esteenä sille, että ohjelmaa koskevaa asianmukaista arviointia, jossa on arvioitu tietty typpilaskeuman määrä, pidetään luvan myöntämisen (yksittäisen hyväksynnän) perusteena hankkeelle tai muulle toimelle, jonka aiheuttama typpilaskeuma sijoittuu ohjelman yhteydessä arvioidun laskeumamäärän sisälle?

3)

Voidaanko luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7; luontotyyppidirektiivi) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa, joka on tehty typen hallintaa koskevaa kauden 2015–2021 ohjelmaa varten, ottaa huomioon olemassa olevia luontotyyppialueita ja elinympäristöjä koskevat säilyttämistoimenpiteet ja tarpeelliset toimenpiteet, jotka toteutetaan kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 ja 2 kohdasta aiheutuvien velvoitteiden takia?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisten toimenpiteiden vaikutuksia koskevat lopulliset tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että kyseisten toimenpiteiden toteutusta ja tuloksia valvotaan ja jos ilmenee, että vaikutukset ovat epäedullisempia kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, toteutetaan tarvittavat ohjaustoimet?

4)

Voidaanko typpilaskeuman autonominen vähentyminen, joka ilmenee typen hallintaa koskevan kauden 2015–2021 ohjelman voimassaoloaikana, ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisia kehityksiä koskevat tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että typpilaskeuman autonomista vähentymistä valvotaan ja jos ilmenee, että vähentyminen on epäedullisempaa kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, toteutetaan tarvittavat ohjaustoimet?

5)

Voidaanko typen hallintaa koskevan kauden 2015–2021 ohjelman yhteydessä toteutettavia ennallistamistoimia, joilla ehkäistään, että tietyllä luontoa kuormittavalla tekijällä, kuten typpilaskeumalla, voi olla haitallisia vaikutuksia olemassa oleville luontotyyppialueille tai elinympäristöille, pitää unionin tuomioistuimen tuomion 15.5.2014, Briels, EU:C:2014:330, 28 kohdassa tarkoitettuna suojelutoimenpiteenä, joka voidaan ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa asianmukaisessa arvioinnissa?

Onko tässä yhteydessä, jos lähtökohtana pidetään sitä, että asianmukainen arviointi sisältää tällaisten toimenpiteiden vaikutuksia koskevat lopulliset tutkimustulokset, jotka perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietämykseen asiassa, merkitystä sillä, että toimenpiteiden toteutusta ja tuloksia valvotaan ja jos ilmenee, että vaikutukset ovat epäedullisempia kuin mistä asianmukaisessa arvioinnissa on lähdetty, toteutetaan tarvittavat ohjaustoimet?

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/16

1)

Sovelletaanko ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29.4.1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/37/EY (1) ajoneuvoihin, jotka olivat olemassa ennen 29.4.2009 eli ennen päivää, jona jäsenvaltioiden on sovellettava lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joilla pannaan täytäntöön puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY (2)?

2)

Onko ajoneuvo, joka on kokoonpantu toisaalta olennaisista osista, jotka on valmistettu ennen puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/46/EY, ja toisaalta olennaisista osista, jotka on lisätty vasta kyseisen direktiivin soveltamisen jälkeen, ajoneuvo, joka oli olemassa ennen direktiivin soveltamista, vai onko tällainen ajoneuvo valmistunut vasta kyseisen direktiivin soveltamisen jälkeen?

3)

Sovelletaanko, kun huomioon otetaan ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY 3 artiklan 2 kohta, kyseisen direktiivin 4 artiklassa tarkoitettua tunnustamisvelvollisuutta rajoituksetta, jos joitakin yhteisön koodeihin liittyviä tietoja (jotka kyseisen direktiivin liitteiden perusteella ovat pakollisia) ei ole merkitty rekisteröintitodistukseen ja kyseiset tiedot ovat helposti selvitettävissä?

4)

Onko ajoneuvojen rekisteröintiasiakirjoista 29.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/37/EY 4 artiklan perusteella sallittua, että toisen jäsenvaltion rekisteröintitodistus tunnustetaan mutta ajoneuvolle suoritetaan kuitenkin puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5.9.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY 24 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu tekninen tarkastus, ja jos ajoneuvo ei täytä jäsenvaltion teknisiä vaatimuksia, päätetään olla myöntämättä rekisteröintitodistusta?

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/16

1)

Onko asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (1) 23 artiklan 1 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen mukaisesti ilmoitettavat yhteisön sisäisen lentoliikenteen lentohinnat ilmoitettava tietyssä valuutassa, mikäli niitä ei ilmaista euroina?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Missä paikallisessa valuutassa asetuksen (EY) N:o 1008/2008 2 artiklan 18 kohdassa sekä 23 artiklan 1 kohdan toisessa ja kolmannessa virkkeessä mainitut hinnat voidaan ilmoittaa, jos jäsenvaltioon (tässä tapauksessa Saksa) sijoittautunut lentoliikenteen harjoittaja mainostaa ja tarjoaa kuluttajalle internetissä lentoliikennepalvelua, jossa lennon lähtöpaikka on toisessa jäsenvaltiossa (tässä tapauksessa Yhdistynyt kuningaskunta)?

Onko tässä yhteydessä ratkaisevaa se, että palvelun tarjoamiseen käytetään maantieteellistä aluetunnusta käyttävää internetosoitetta (tässä tapauksessa www.germanwings.de), joka viittaa lentoliikenteen harjoittajan kotipaikkana olevaan jäsenvaltioon, ja kuluttaja asuu kyseisessä jäsenvaltiossa?

Onko sillä merkitystä, ilmoittavatko kaikki tai useimmat lentoliikenteen harjoittajista kyseiset hinnat lennon lähtöpaikan paikallisessa valuutassa?

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/17

1)

Onko päätös 15.2.2007 toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle (tässä: Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto (Deutsches Patent- und Markenamt)) jätetystä hakemuksesta suojatun maantieteellisen merkinnän eritelmän muuttamiseksi siten, että tuotteen (tässä: Schwarzwälder Schinken) leikkaaminen ja pakkaaminen voi tapahtua ainoastaan tuotantoalueella, tehtävä hakemuksen jättämisajankohtana voimassa olleen asetuksen N:o 510/2006 (1) vai päätöksen tekemisajankohtana voimassa olevan asetuksen N:o 1151/2012 (2) perusteella?

2)

Jos päätös on tehtävä nykyisin voimassa olevan asetuksen N:o 1151/2012 perusteella:

3)

Jos päätös on tehtävä asetuksen N:o 510/2006 perusteella (ks. edellä kysymys 1), ennakkoratkaisupyynnön esittävä tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta vastaamaan 2 kohdan kysymyksiin asetuksen N:o 510/2006 ja etenkin sen 4 artiklan 2 kohdan e alakohdan perusteella, luettuna yhdessä maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 14.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1898/2006 (5) johdanto-osan kahdeksannen perustelukappaleen ja 8 artiklan kanssa.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/19

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/19

1)

Onko direktiivin 2004/17/EY (1) 5 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa tulkittava siten, että kuljetuspalvelujen verkko on olemassa, kun valtion hallinnoimassa rataverkossa tarjotaan kansallisen ja kansainvälisen rautatieliikenteen palveluja direktiivin 2012/34/EU (2) täytäntöön panemiseksi säädetyn kansallisen lainsäädännön perusteella, jonka mukaan rataverkkokapasiteetin käyttöoikeuksia myönnetään rautatieyritysten pyyntöjen perusteella ja kaikki pyynnöt on hyväksyttävä niin pitkälti kuin mahdollista?

2)

Onko direktiivin 2004/17/EY 5 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa tulkittava siten, että direktiivissä 2012/34/EU tarkoitetun rautatieyrityksen harjoittama toiminta kuljetuspalvelujen tarjoamiseksi yleisölle rataverkossa on kyseisessä säännöksessä tarkoitettua verkon saataville saattamista tai ylläpitoa?

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/20

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/20

—

On todettava, että Tšekin tasavalta ei ole noudattanut jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (1) 24 artiklan 2 kohdan ja 28 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole varmistanut, että Tšekin tasavallasta Katowiceen (Puola) kuljetettu TPS-NOLO (Geobal) -aines kuljetetaan takaisin Tšekin tasavaltaan

—

Tšekin tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Tšekin tasavallasta Puolaan kuljetettu TPS-NOLO (Geobal) -aines, joka on peräisin kaatopaikan (Ostramon altaat) vaarallisesta jätteestä ja varastoitu toiseen paikkaan Tšekin tasavallassa sekä luokiteltu orgaanisen aineksen jalostus-, tislaus- tai kuivatislausjätteeksi, on Puolan viranomaisten mukaan jätteiden siirrosta 14.6.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006 (jäljempänä jätteiden siirrosta annettu asetus) liitteessä IV tarkoitettua jätettä.

2.

Koska Tšekin tasavalta kiistää kyseessä olevan aineen luokittelun jätteeksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (2) (jäljempänä REACH-asetus) mukaisen aineiden rekisteröinnin perusteella, on syntynyt riitatilanne, joka on ratkaistava jätteiden siirrosta annetun asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti siten, että kyseessä olevaa ainetta käsitellään kuin jätettä.

3.

REACH-asetuksen mukaisella aineiden rekisteröinnillä ei voida kantajan mukaan varmistaa sitä, ettei aineella voisi olla haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle tai että aine automaattisesti lakkaisi olemasta jätettä. Jos kansallisella päätöksellä ei ole katsottu, että kyseessä oleva aine on saavuttanut tilan, jossa jäte lakkaa olemasta jätettä, kyseisen aineen rekisteröintiä REACH-asetuksen mukaisesti ei voida pitää pätevänä REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdan kannalta.

4.

Koska kyseessä oleva aine kuljetettiin rajan yli ilmoittamatta siitä, kuljetusta on pidettävä jätteiden siirrosta annetun asetuksen 2 artiklan 35 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna ”laittomana siirtona”. Tässä tapauksessa lähtömaan toimivaltaisella viranomaisella on oikeus saada asianmukaisen menettelyn avulla tietoa sen varmistamiseksi, että kyseessä oleva jäte on otettu takaisin asetuksen 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mistä Tšekin tasavalta on kantajan mukaan perusteettomasti kieltäytynyt. Kyseistä velvollisuutta ei kantajan mukaan ole lakkautettu REACH-asetuksen 128 artiklalla, jossa taataan REACH-asetuksen 3 artiklassa tarkoitettujen aineiden, seosten ja esineiden vapaa liikkuvuus, sillä jäte on nimenomaisesti jätetty kyseisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle (ks. REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohta).

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/21

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/22

—

toteaa, ettei Ranskan tasavalta ole noudattanut vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteisiin ja SEUT 49 artiklaan, SEUT 63 artiklaan ja SEUT 267 artiklan 3 kohtaan perustuvia velvoitteitaan pitämällä voimassa säännökset, joiden tavoitteena on osinkojen taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen, ja joiden mukaan emoyhtiö saa vähentää pidätyksestä, joka sen on tehtävä jakaessaan edelleen osakkeenomistajilleen tytäryhtiöidensä maksamia osinkoja, näiden osinkojen jakamiseen liittyvän veronhyvityksen, jos osingot ovat peräisin Ranskaan sijoittautuneesta tytäryhtiöstä, mutta jonka mukaan tätä mahdollisuutta ei ole, jos osingot ovat peräisin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneesta tytäryhtiöstä, koska tällainen lainsäädäntö ei jälkimmäisessä tapauksessa oikeuta veronhyvitykseen, joka liittyy kyseisen tytäryhtiön jakamiin osinkoihin, koska tältä osin Conseil d'État’n oikeuskäytännön mukaan on tehty päätös pidätetyn veron palauttamisesta unionin oikeuden vastaisesti unionin tuomioistuimen tuomiossa C-310/09 Accor  (1) tarkoitetulla tavalla, seuraavien kolmen rajoituksen perusteella:

—

velvoittaa Ranskan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Ranska ei ole ottanut huomioon ei-ranskalaisilta tytäryhtiöiltä jo perittyä veroa

—

Ranska pitää voimassa, rajoittaakseen kyseisten yhtiöiden oikeutta palautukseen, todisteita koskevia vaatimuksia, jotka eivät ole yhteensopivia unionin tuomioistuimen kriteerien kanssa

—

Ranska rajoittaa ehdottomalla tavalla kolmatta koskevaa veronhyvitysjärjestelmää ei-ranskalaisen tytäryhtiön osalta, joka jakaa osinkoja edelleen.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/23

—

unionin yleisen tuomioistuimen 11.5.2017 asiassa T-115/15 on kumottava

—

ECHA:n 12.12.2014 tekemä päätös nro ED/108/2014 on kumottava

—

ECHA on velvoitettava korvaamaan kantajalle valitusmenettelystä tuomioistuimessa ja aikaisemmasta menettelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi REACH-asetusta virheellisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi REACH-asetusta virheellisesti. Kantaja katsoo, että ECHA:n päätös tehtiin ilman toimivaltaa (ultra vires), koska (i) ECHA:lla ei ole toimivaltaa täydentää DEHP-aineen tunnistetietoja REACH-asetuksen 57 artiklan c alakohdan mukaisesti kyseisen aineen uusilla tunnistetiedoilla REACH-asetuksen 57 artiklan f alakohdan mukaisesti (ii) ECHA:n päätös tehtiin sääntöjenvastaisessa menettelyssä ja (iii) ECHA:n päätöksellä kierrettiin neuvoston ja Euroopan parlamentin säätämiä oikeudellisesti sitovia menettelyjä aineiden, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, tunnistetietojen yleisten ja yhdenmukaistettujen kriteerien antamiseksi.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi oikeusvarmuuden periaatetta virheellisesti, koska

(i) ECHA:n päätöksellä luotiin epäselvä, epätarkka ja ennalta arvaamaton oikeudellinen tilanne, jonka vuoksi kantajan on mahdotonta selvittää siihen kohdistuvien velvollisuuksien laajuutta (ii) aineille, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, ei ole yleisiä ja yhdenmukaistettuja kriteerejä aineiden tunnistetietojen antamiseksi ja (iii) koska ECHA:lla ei ole toimivaltaa täydentää DEHP-aineen nykyisiä tunnistetietoja REACH-asetuksen 57 artiklan c alakohdan mukaisesti antamalla sille tunnistetietoja REACH-asetuksen 57 artiklan f alakohdan mukaisesti, unionin yleisen tuomioistuimen toteamus siitä, ettei ECHA:n päätös ole ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa on virheellinen.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi ECHA:n päätöstä EU:n toimielimille ja elimille asetettujen oikeudellisen arvioinnin vaatimusten vastaisesti ja vääristeli tosiseikkoja ja todisteita.

4.

Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin rikkoi kantajan oikeuksia ja loukkasi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattuja periaatteita, erityisesti oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn, oikeutta nauttia rauhassa omaisuudestaan ja oikeusvarmuuden periaatetta.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/24

—

toteaa, että koska Irlanti ei ole varmistanut, että jätevedet, jotka kerätään yhdistetyssä järjestelmässä, jossa kerätään sekä yhdyskuntajätevettä että sadevettä neljässätoista taajamassa, säilytetään ja johdetaan käsittelyyn yhdyskuntajätevesiä koskevan neuvoston direktiivin 91/271/ETY (1) mukaisesti, se on laiminlyönyt direktiivin 91/271/ETY 3 artiklan 1 ja 2 kohdan, liitteen 1(A) ja alaviitteen 1 mukaisia velvollisuuksiaan.

—

toteaa, että koska Irlanti ei ole ottanut käyttöön tai toista tai vastaavaa järjestelmää eikä se ole esittänyt riittävää näyttöä järjestelmän yhteensopivuudesta neuvoston direktiivin 91/271/ETY kanssa 25 taajaman osalta, se on laiminlyönyt neuvoston direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan 1 ja 3 kohdan, luettuna yhdessä sen 10 artiklan vaatimusten ja liitteen 1(B) kanssa, mukaisia velvollisuuksiaan.

—

toteaa, että koska Irlanti ei ole varmistanut, että jätevedet, jotka kerätään yhdistetyssä järjestelmässä 21 taajamassa, ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiille alueille käsitellään tehokkaammin kuin neuvoston direktiivin 91/271/ETY 4 artiklassa ja liitteessä I (B) edellytetään, se on laiminlyönyt neuvoston direktiivin 91/271/ETY 5 artiklan 2 ja 3 kohdan, luettuna yhdessä sen 10 artiklan vaatimusten ja liitteen 1B kanssa, mukaisia velvollisuuksiaan.

—

toteaa, että koska Irlanti ei ole varmistanut, että Arklowin (IEAG_547) ja Castlebridgen taajamien (IEAG_515) yhdyskuntajätevesien puhdistamojen jätevesiä säännellään säädöksin ja/tai erityisluvin, se on laiminlyönyt neuvoston direktiivin 91/271/ETY 12 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan.

—

velvoittaa Irlannin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/25

—

4.5.2017 annettu tuomio Meta Group v. komissio (T-744/14) on kumottava tai sitä on muutettava, koska se on virheellinen ja oikeudellisesti perusteeton

—

on todettava, että komissio ei noudattanut rahoitussopimusten FP5-6 ja CIP mukaisia, maksamatta jääneitä tukia koskevia maksuvelvoitteitaan, joiden yhteismäärä on 566 377,63 euroa, ja että komission valittajan vaatimista saatavista tekemät kuittaukset olivat lainvastaisia

—

komissio on velvoitettava maksamaan valittajalle edellä mainittu 566 377,63 euron määrä viivästyskorolla lisättynä ja rahanarvon vaihtelujen perusteella ajantasaistettuna

—

komissio on velvoitettava korvaamaan valittajalle aiheutuneet vahingot, joiden kokonaismäärä on 815 000,00 euroa tai unionin tuomioistuimen tämän oikeudenkäynnin perusteella arvioima suurempi määrä, kun otetaan huomioon edellä mainittujen kuittausten lainvastaisuuden aiheuttama vakava vahinko.

I.

Belgian siviililain 1134 ja 1135 §:n virheellinen soveltaminen sopimusten sitovuuden ja niiden vilpittömän täytäntöönpanon osalta, Belgian siviililain 1156, 1157 ja 1161 §:n virheellinen soveltaminen sopimusten tulkinnan osalta, sopimuksen velvoittavaa vaikutusta, sopimusten vilpitöntä täytäntöönpanoa ja soveltamista sekä oikeusvarmuutta koskevien Euroopan unionin oikeuden periaatteiden virheellinen soveltaminen

Valittajan mukaan valituksenalaisessa tuomiossa sovellettiin kolmannen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi virheellisesti Belgian siviililain ja unionin oikeuden säännöksiä sopimusten velvoittavuudesta, koska siinä ei katsottu Ecolink+ -sopimukseen tehdyn lisäyksen 47 sivulla mainitun sopimusehdon sitovan osapuolia eikä otettu huomioon, että kyseiseen sopimusehtoon sisältyvä viittaus sopimuksen soveltamisohjeisiin ei kohdistunut Metan komissiolle 21.12.2009 toimittamiin soveltamisohjeisiin.

II.

FP6-ohjeiston virheellinen soveltaminen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 179 artiklan virheellinen soveltaminen yhteisön ohjelmiin, Belgian siviililain 1134, 1135, 1156, 1157 ja 1161 §:n virheellinen soveltaminen, ristiriidattomuuden periaatteen virheellinen soveltaminen

Valituksenalainen tuomio on neljännen ja viidennen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi valittajan mukaan ristiriidattomuuden periaatteen, FP6-ohjeiston ja sopimusten vilpitöntä täytäntöönpanoa koskevien Belgian siviililain säännösten vastainen, koska siinä sovelletaan FP6-ohjeistoa asian tosiseikkoihin – erityisesti sisäiseen konsultointiin liittyviin kustannuksiin – jäykästi ja ehdottomasti, vaikka ohjeistoa ei pidetä velvoittavana.

III.

Puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorisuuden täysimääräisyyttä koskevien unionin prosessioikeudellisten periaatteiden loukkaaminen, työjärjestyksen 64 artiklan virheellinen soveltaminen, asian keskeistä seikkaa koskeva perustelujen vakava puutteellisuus

Valituksenalaisella tuomiolla loukataan kahden ensimmäisen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorisuuden täysimääräisyyttä koskevia unionin prosessioikeudellisia periaatteita sekä työjärjestyksen 64 artiklaa, koska siinä ei arvioida valittajan ”liite E.4” -asiakirjaa, jonka komissio esitti vasta suullisessa käsittelyssä, koskevissa huomautuksissa esittämiä oikeudellisia väitteitä vaan hyväksytään kritiikittömästi vastapuolen päätelmät perustelematta ratkaisua riittävästi.

IV.

Guide to Financial Issues relating to Indirect Actions of the Sixth Framework Programmes -ohjeiston ja seitsemättä puiteohjelmaa koskevien sääntöjen virheellinen soveltaminen, asian keskeistä tosiseikkaa koskeva vakava väärinymmärrys

Valituksenalainen tuomio on kahden ensimmäisen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi lisäksi Guide to Financial Issues relating to Indirect Actions of the Sixth Framework Programmes -ohjeiston vastainen ja siinä otetaan käsiteltävän asian tosiseikasto huomioon vääristyneessä muodossa, sillä siinä lasketaan Bridge-hanketta koskevaan sopimukseen liittyvät työtunnit virheellisesti ja harhaanjohtavasti eli oletuksella, että yhteistyökumppani olisi kuukauden jokaisena päivänä työskennellyt yhtäjaksoisesti kahdeksan tuntia ainoastaan mainittuun sopimukseen liittyvissä tehtävissä.

V.

Belgian siviililain 1134, 1135, 1156, 1157 ja 1161 §:n virheellinen soveltaminen, luottamuksensuojaa koskevan unionin oikeuden periaatteen loukkaaminen siltä osin kuin sitä sovelletaan myös julkisoikeudelliseen oikeussubjektiin sopimussuhteessa olevaan yksityiseen

Valituksenalaisella tuomiolla loukataan kuudennen kanneperusteen hylkäämisen vuoksi sopimusten sitovuutta koskevia siviilioikeudellisia sääntöjä ja sopimusten vilpitöntä täytäntöönpanoa koskevaa periaatetta, sillä siinä ei katsota, että komission menettely, erityisesti lisäyksen laatiminen sopimukseen, olisi synnyttänyt valittajalle perusteltua luottamusta siihen, että sen ehdottomat soveltamisohjeet olisi hyväksytty.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/27

—

Unionin yleisen tuomioistuimen 16.7.2017 asiassa T-122/15 antama tuomio on kumottava;

—

EKP:n 5.1.2015 tekemä päätös (ECB/SSM/15/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/3), jolla pysytettiin voimassa EKP:n 1.9.2014 tekemän päätöksen (ECB/SSM/14/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/1) vaikutukset, on todettava pätemättömäksi;

—

Toissijaisesti vaaditaan, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen;

—

EKP on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen valitusperuste: Asetuksen N:o 1024/2013 (1) 6 artiklan 4 kohtaa ja YVM-kehysasetuksen (2) 70 artiklaa tulkittaessa ja sovellettaessa on rikottu unionin oikeutta

Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohtaa, kun tätä luetaan yhdessä YVM-kehysasetuksen 70 artiklan 1 kohdan kanssa. Se on virheellisesti päätynyt toteamaan, että sellaiset ”erityiset olosuhteet”, joiden on johdettava siihen, että jokin yhteisö luokitellaan vähemmän merkittäväksi, ovat olemassa vain silloin, jos kansallisten viranomaisten välittömällä valvonnalla mahdollistetaan YVM-kehysasetuksella olevien tavoitteiden toteuttaminen paremmin kuin EKP:n välittömällä valvonnalla. Unionin yleinen tuomioistuin perustaa tulkintansa pelkästään YVM-kehysasetuksen englanninkieliseen versioon ja loukkaa periaatetta, jonka mukaan kaikki kieliversiot ovat samalla tavoin oikeudellisesti sitovia. Unionin yleinen tuomioistuin tulkinnut säännöksiä virheellisesti, kun se on ollut ottamatta huomioon toimivaltaan sovellettavan suhteellisuusperiaatteen kaltaisen ylemmänasteisen säännön. Se on virheellisesti sivuuttanut ilmeisen virheen, jonka EKP oli tehnyt tilannetta arvioidessaan, eikä se ole sen enempää kuin aiemmin EKP:kään tutkinut, oliko valittaja esille tuomiensa erityisten ja tosiasiallisten olosuhteiden vuoksi luokiteltava vähemmän merkitykselliseksi yhteisöksi asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdassa, kun tätä luetaan yhdessä YVM-kehysasetuksen 70 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettujen ”erityisten olosuhteiden” vuoksi. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoo näin velvollisuuttaan tutkia perinpohjaisesti riidanalaisessa päätöksessä tehdyt arviointivirheet.

2)

Toinen valitusperuste: riidanalaista päätöstä on vääristelty ja esitettyjä perusteluja on arvioitu virheellisesti

Unionin yleinen tuomioistuin on vääristellyt riidanalaisen päätöksen perusteluja ja korvannut EKP:n esittämän arvioinnin omallaan. Koska se on vääristellyt riidanalaisen päätöksen sisältöä, se on sivuuttanut sen, ettei EKP ollut noudattanut perusteluvelvollisuudelle unionin oikeudessa asetettuja vaatimuksia. Riidanalaisen päätöksen perustelut eivät olleet johdonmukaisia, ja tällaisina ne olivat ristiriitaisia.

3)

Kolmas valitusperuste: unionin yleisen tuomioistuimen menettely ei ole ollut sääntöjenmukaista, kun se on tuonut esille menettelyyn liittymättömiä näkökohtia.

Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla loukataan valittajan oikeutta tulla kuulluksi ja kontradiktorisen menettelyn periaatetta. Tuomion perusteluista nousee esiin sellaisia päätöksenteon kannalta olennaisia seikkoja, joista ei valittajan mukaan ole ollenkaan keskusteltu oikeuskäsittelyn aikana.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/29

1)

Kanne hylätään.

2)

ADR Center SpA velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut mukaan lukien tälle toimielimelle välitoimimenettelyssä aiheutuneet kulut, ja se vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan mukaan lukien välitoimimenettelyssä aiheutuneet kulut.

3)

Komissio vastaa puolesta ADR Centerin oikeudenkäyntikuluja mukaan lukien puolet tälle välitoimimenettelyssä aiheutuneista kuluista.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/29

1)

Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 16.1.2015 annettu komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/103 hylätään siltä osin kuin siinä määrätään Espanjan kuningaskuntaan tarkastuksen AA/2009/007/ES seurauksena kohdistettavasta, hakuvuotta 2009 koskevasta rahoitusoikaisusta.

2)

Kanne hylätään muilta osin.

3)

Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/30

1)

Kanne hylätään.

2)

Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/31

1)

Kanne hylätään.

2)

Cafés Pont, SL velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/31

1)

Kanne hylätään.

2)

Mediaexpert sp. z o.o. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/32

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

BPC Lux 2 Sàrl ja muut kantajat, joiden nimet luetellaan liitteessä, velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan asian käsittelystä tässä oikeusasteessa ja välitoimimenettelystä Euroopan komissiolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

3)

Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/32

1)

Kanne hylätään tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisen vuoksi.

2)

Fabio De Masi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/33

1)

Kanne jätetään tutkimatta.

2)

Pfizer Ltd ja Pfizer Santé familiale velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/34

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

23.12.2016 annettu määräys PGNiG Supply & Trading v. komissio (T-849/16 R) kumotaan.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/34

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Asiassa T-883/16 R 23.12.2016 annettu määräys peruutetaan.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/35

1.

Välitoimihakemus hylätään.

2.

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/35

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/36

1)

Välitoimihakemus hylätään.

2)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/36

—

kumoamaan tutkinnan aloittamista koskevan Euroopan petostentorjuntaviraston päätöksen;

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionin oikeuden perusperiaatetta eli toissijaisuusperiaatetta on loukattu.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan ne bis in idem-periaatetta on loukattu.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/37

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 muuttamisesta 4.5.2017 annettu komission asetus (EU) N:o 2017/776 on kumottava siltä osin kuin siinä luokitellaan ja merkitään aine ”antrakinoni” lisäämällä seuraava nimike Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 liitteessä VI olevan 3 osan taulukkoon 3: Indeksinumero 606-151-00-4; Kansainvälinen kemiallinen yksilöinti: antrakinoni; EY-numero: 201-549-0; CAS-numero: 84-65-1; Vaaraluokka- ja kategoriakoodi: Carc. IB; Vaaralausekekoodi: H350; Varoitusmerkki, huomiosanakoodi: GHS08 Dgr; Vaaralausekekoodi: H350

—

vastaaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan antrakinoni on luokiteltu ja merkitty lainvastaisesti ja ilmeisen virheellisesti luokan 1 B karsinogeeniseksi aineeksi kyseessä olevan asetuksen liitteessä I olevan 3 osan taulukon 3 mukaisesti.

2.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja kantajan oikeuksia ja periaatteita on loukattu.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/38

—

kumoamaan 3.4.2017 tehdyn parlamentin päätöksen, jolla evätään kantajalta oikeus tutustua päätökseen, joka on tehty 8.7.2015 vastauksena kolmannen osapuolen asetuksen N:o 1049/2001 perusteella tekemään uudistettuun hakemukseen

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä ja perustelujen puuttumista sovellettaessa mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaista tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskevaa poikkeusta.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä, ilmeistä arviointivirhettä ja perustelujen puuttumista sovellettaessa mainitun asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaista ylivoimaisen yleisen edun kriteeriä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka on esitetty toissijaisesti ja joka koskee oikeudellista virhettä, ilmeistä arviointivirhettä ja perustelujen puuttumista sovellettaessa mainitun asetuksen 4 artiklan 6 kohtaa.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/38

—

kumoaa vastaajan 4.4.2017 tekemän päätöksen hylätä kantaja liettuan kielen juristi-lingvisti-kilpailusta EPSO/AD/335/16

—

velvoittaa vastaajan sallia kantajan korjaamaan selkeän virheen muuttamalla puolan kielen taitotason B1:stä C1:een

—

palauttaa kantajan liettuan kielen juristi-lingvisti-kilpailuun.

1.

Ensimmäisen kanneperusteen peruste on se, että vastaaja loukkasi kantajan luottamuksensuojaa ja johti häntä harhaan, kun se vahvisti, että hänen hakemuksensa täyttää kaikki edellytykset osallistua kilpailuun.

2.

Toisen kanneperusteen peruste on se, että vastaaja rikkoi kantajan oikeuksia ja loukkasi hänen luottamuksensuojaansa kun se poisti hänet kilpailusta liettuan kielen juristi-lingvistin virkoihin.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/39

—

kumoamaan komission päätöksen kieltäytyä viipymättä toimittamasta Koillis-Atlantin kalastuskomissiolle Portugalissa luvan saaneiden alusten SANTA ISABEL ja CALVAO nimet, millä näitä estettiin 1.7.2017 toimimasta Koillis-Atlantin kalastusvyöhykkeillä kalastaakseen punasimppuja ja katkarapuja, ja jolla rikottiin näin ollen asetuksen N:o 1236/2010 5 artiklan 1 kohtaa; (1)

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/40

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/40

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/40

4.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/41