11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/1

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/2

—

ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU (1),

—

ottaa huomioon komission asetuksen (EU) N:o 454/2011 Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän osajärjestelmää ”henkilöliikenteen telemaattiset sovellukset” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä (2),

—

ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (3),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Toimintasuunnitelma älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönottamiseksi Euroopassa” (COM(2008)0886),

—

ottaa huomioon komission vuonna 2011 antaman valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),

—

ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (4),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Towards a roadmap for delivering EU-wide multimodal travel information, planning and ticketing services” (SWD(2014)0194),

—

ottaa huomioon EU:n kaupunkiliikenteen toimintasuunnitelman (COM(2009)0490),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön (A8-0183/2015),

A.

toteaa, että aikaisemmista ponnisteluista huolimatta vuoden 2011 valkoisen kirjan (5) tavoite 22 saumattomien multimodaalisten ovelta ovelle -kuljetusten mahdollistamisesta yhteentoimivien ja multimodaalisten aikatauluja, tietopalveluita, internet-varausjärjestelmiä ja älykkäitä lipunmyyntijärjestelmiä koskevien älykkäiden liikennejärjestelmien avulla ei ole vielä toteutunut;

B.

toteaa, että suurin osa matkustajista suosii edelleen yksilöliikennettä; katsoo, että EU:n laajuisten matkasuunnittelupalveluiden luominen ei yksinään riitä parantamaan eri liikennemuotojen integraatiota, vaan jokaisen liikennemuodon omaa tehokkuutta, kestävyyttä ja käyttäjäystävällisyyttä on parannettava; katsoo, että prosessia edistäisivät merkittävästi esimerkiksi neljännen rautatiepaketin hyväksyminen, sillä se takaisi yhtäläisen pääsyn infrastruktuuriin myös pienimmille toimijoille, pk-yrityksille ja uusyrityksille, lentomatkustajien oikeuksia koskevan asetuksen hyväksyminen, eurooppalaisen sisävesistrategian hyväksyminen, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttaminen sekä TEN-T prioriteettihankkeet;

C.

toteaa, että huolimatta siitä, että komissio määrittelee multimodaalisen lipunkirjoituksen eri liikennemuotojen yhdistämiseksi yhteen lippuun, yritykset eivät aina käytä samaa määritelmää, ja jotkin palveluntarjoajat pyrkivät vain toimittamaan yhteentoimivia lippuja, mikä haittaa alan kehittämistä edelleen;

1.

toteaa, että EU:n laajuiset multimodaaliset matkatiedot sekä rajat ylittävät integroidut matkasuunnittelu- ja matkalippupalvelut erityisesti pitkillä matkoilla ovat osittainen vastaus Euroopan liikenteen merkittäviin haasteisiin ja esimerkiksi kestävyyteen, multimodaalisuuteen, kaikkien liikennemuotojen turvallisuuden parantamiseen, tehokkuuteen ja taloudelliseen toteutettavuuteen liittyviin haasteisiin sekä laadukkaiden työpaikkojen luontiin ja työvoiman liikkuvuuteen, minkä johdosta ne hyödyttävät tasapuolisesti yhteiskuntaa, taloutta, ympäristöä, sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä matkailualaa;

2.

painottaa, että EU:n laajuiset yhdennetyt multimodaaliset matkatieto-, suunnittelu- ja lipunmyyntipalvelut antavat eurooppalaisille yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille ja uusyrityksille mahdollisuuksia innovointiin ja antavat siten merkittävän panoksen kehitettäessä maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiä Euroopan sisämarkkinoita ja Euroopan yhtenäistä liikennealuetta;

3.

painottaa, että henkilöiden EU:n laajuinen liikkuvuus on yksi perusvapauksien toteutumisen edellytyksistä ja kuluttajilla on siksi oltava mahdollisuus saada kattavaa, tarkkaa ja puolueetonta tietoa aikatauluista ja yhteyksistä sekä multimodaalisista ja rajat ylittävistä liikenneyhteyksistä, jotta mahdollistettaisiin sujuva, helppo ja mukava ovelta ovelle -liikenne sekä varausten ja maksujen suorittaminen verkossa; pitää myönteisinä toimia, joilla kannustetaan matkustajia yhdistämään useita käytettävissä olevia liikennemuotoja; toteaa, että useimmissa jäsenvaltioissa on vielä puutteita verkossa tai mobiilisovellusten avulla tapahtuvassa lippujen ostamisessa kansallisia tai EU:n sisäisiä rajat ylittäviä matkoja varten; katsoo, ettei maantieteelliseen sijaintiin perustuvaa estoa pidä sallia;

4.

pitää tärkeänä, että matkustajat voivat saada yhden lipun yhtä eri liikennemuotoja yhdistävää matkaa varten, mahdollistetaan multimodaalisten matka- ja liikennetietojen saanti ja siten matkustajille kattavien, helppokäyttöisten, neutraalien, luotettavien ja reaaliaikaisten tietojen saanti, joka on edellytyksenä integroiduille lippujärjestelmille; korostaa, että jotta voitaisiin taata sen yhteydessä toteutettavien toimien oikeudenmukaisuus, on erittäin tärkeää, että samalla sovelletaan kaikkien liikennemuotojen ulkoisten kustannusten sisällyttämistä hintoihin ja annetaan tietoja eri liikennemuotojen ympäristötehokkuudesta;

5.

toteaa, että kuluttajille olisi aina annettava avointa hinnoittelutietoa; korostaa, että varaus- ja maksujärjestelmissä olisi selkeästi ilmoitettava lipun kokonaishinta matkan kaikille valituille matkoille, mukaan luettuna verojen ja maksujen kaltaiset pakolliset osat; pitää tärkeinä innovatiivisia tietoteknisiä alustoja, jotka vähentävät yleisesti varausten ja maksujen suorittamisen hintaa, ja pitää tärkeänä, että matkalippujen ostamisen yhteydessä sallitaan erilaisia maksutapoja; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita lisätoimiin luottokorttien tai muiden asianmukaisten maksuvälineiden käyttämisestä joukkoliikenteessä perittävien maksujen rajoittamiseksi;

6.

korostaa, että erilaisten tietojen yhteensopivuuden ja yhdenmukaisuuden puute, tietomuotojen ja tiedonvaihtoprotokollien erilaisuus ja niiden yhteentoimivuuden puute heikentävät eri liikennemuodot kattavien integroitujen tietojen, suunnittelun ja lippupalveluiden olemassaoloa EU:ssa ja aiheuttavat lisäkustannuksia; kehottaa komissiota takaamaan, että kaikissa sääntelytoimissa otetaan huomioon liikennealan nopea kehitys eikä niillä luoda tarpeettomia rasitteita;

7.

pitää myönteisenä viranomaisten ja yksityisen sektorin pyrkimystä tarjota matkasuunnittelupalveluita ja käyttää vaadittuja avoimia standardeja ja käyttöliittymiä; panee kuitenkin merkille, että palveluilla on usein alueellisia tai kansallisia rajoituksia ja että ne ovat harvoin multimodaalisia; kehottaa siksi matkustus- ja matkasuunnittelupalveluiden tarjoajia ensimmäisenä askeleena hyödyntämään jo olemassa olevaa synergiaa ja keskittymään entistä enemmän multimodaalisten ja rajat ylittävien matkansuunnittelupalveluiden sekä räätälöityjen matkalippujärjestelmien tarjoamiseen ja kiinnittämään erityistä huomiota palveluiden tarjoamisessa käytettävään kieleen; kehottaa ottamaan tässä yhteydessä huomioon vähemmistökielten käytön sekä pitkän matkan liikenteen ja lähiliikenteen välisten yhteyksien toteuttamisen matkan ensimmäiset ja viimeiset kilometrit mukaan lukien esimerkiksi kehittämällä erilaisia järjestelmiä edelleen niiden yhteentoimivuuden parantamiseksi ja niiden välisen tiedonvaihdon mahdollistamiseksi; kehottaa komissiota käyttämään TEN-T-käytäviä kokeiluhankkeina matkustajavirtojen tunnistamiselle ja mahdollisuuksille käyttää multimodaalisia tieto-, matkasuunnittelu- ja lipunmyyntipalveluja;

8.

kehottaa komissiota kehittämään hyvien käytänteiden kokoelman paikallisesti, alueellisesti tai valtakunnallisesti toteutettaville hankkeille ja soveltamaan sitä perustana hankkeiden toteuttamiselle EU:ssa;

9.

korostaa, että multimodaalisten yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien avulla ostamisen helppous ja kätevyys houkuttelevat lisää matkustajia julkiseen liikenteeseen, mikä lisää heidän tyytyväisyyttään ja hyödyttää joukkoliikenneyhtiöitä;

10.

kehottaa komissiota toteuttamaan multimodaalisten yhdennettyjen lipunmyyntijärjestelmien yhteydessä tarvittavia toimia selkeän kehyksen luomiseksi sidosryhmien ja toimivaltaisten viranomaisten pyrkimysten tukemiseksi ja helpottamiseksi ja kehottaa tukemaan niiden jo tekemiä sopimuksia ja tarjolla olevien tuotteiden ja palveluiden innovatiivista luonnetta; kehottaa komissiota siinä tapauksessa, että vuoteen 2020 mennessä ei saavuteta merkittävää kehitystä integroitujen ja yhteentoimivien multimodaalisten ja rajat ylittävien matkalippujärjestelmien luomisessa, käyttämään perustana jo saavutettua edistystä sekä jo tehtyjä vapaaehtoisuuteen perustuvia aloitteita ja toteuttamaan sen pohjalta lainsäädäntötoimia, joilla vahvistetaan vähimmäissäännöt sekä aikataulu;

11.

korostaa alueellisten ja paikallisten viranomaisten aktiivista roolia ja vastuuta matkojen ensimmäisten ja viimeisten kilometrien yhteydessä; pitää tärkeänä, että ne osallistuvat yksittäisten toimien täytäntöönpanoon, valvovat niiden toteutusta ja varmistavat, että järjestelmä kokonaisuudessaan toimii tehokkaasti; kehottaa edelliset seikat huomioon ottaen jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia

12.

on samaa mieltä komission kanssa siitä, että kaikkien matkansuunnittelu- ja matkavarauspalveluntarjoajien ja myös pk-yritysten ja uusyritysten oikeudenmukainen, avoin ja tasa-arvoinen pääsy kattaviin, multimodaalisiin ja tosiaikaisiin liikenne- ja matkatietoihin on tärkeä ennakkoedellytys EU:n laajuisten multimodaalisten matkatieto-, matkasuunnittelu- ja matkavarauspalveluiden toteutumisen kannalta; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksen, jonka mukaan kaikki palveluntarjoajat velvoitetaan antamaan oikeudenmukaisin ja tasapuolisin ehdoin käyttöön kaikki tiedot, joita entistä kattavampien palveluiden tarjoaminen edellyttää, jotta matkustajat saavat todellisen ja käytettävissä olevan mahdollisuuden valita kestävimmät, edullisimmat tai nopeimmat yhteydet palveluntarjoajien kaupallisia etuja vaarantamatta;

13.

painottaa, että EU:n kilpailupolitiikan mukaisesti on komission tehtävä tutkia ja ehkäistä sellaisen tilanteen vaaraa, että tiedot ovat vain multimodaalisten tieto- ja matkalippupalveluiden tarjoajien hallussa; lisää, että komission on myös varmistettava, että sähköisen lipunmyyntijärjestelmän käyttämisestä perittävä osuus ei kasva niin suureksi, että se rankaisisi matkustajaliikennettä harjoittavia yrityksiä;

14.

kehottaa luomaan keskustelufoorumin, joka kattaa kaikki paikallisen, alueellisen, kansallisen ja unionin tason liikennealan edustajat ja toimivaltaiset viranomaiset ja jonka avulla voidaan kehittää toteuttamiskelpoisia menettelyjä yhteentoimivien sähköisten matkalippujärjestelmien ottamiseksi vaiheittain käyttöön koko EU:ssa, ja kehottaa ottamaan niiden yhteydessä huomioon koko matkan suunnittelusta lippujen ostoon sekä käsittelemään lipunmyyntitulojen oikeasuhteisen jakamisen ongelmaa ja kustannusten jakamista sopimuspuolten mahdollisten kiistojen yhteydessä; katsoo, että tällaisia ratkaisuja on kehitettävä markkinavetoisesti rasittamatta toiminnanharjoittajia ja matkustajia suhteettomilla kustannuksilla; kehottaa komissiota tukemaan EU:n yhteisrahoituksen avulla voimakkaasti Euroopan laajuisten televiestintä- ja liikenneverkkojen välistä synergiaa;

15.

toteaa, että eurooppalaiset matkustajien oikeudet ovat rajoitettuja, koska niitä sovelletaan erikseen kuhunkin kuljetussopimukseen, mutta jos matkaan sisältyy rajat ylittäviä osuuksia tai eri liikennevälineiden yhdistämistä, matkustajien oikeuksia ei voida taata tavalliseen tapaan; kehottaa siksi komissiota vastaamaan kehotukseen, jonka parlamentti esitti vuoden 2011 etenemissuunnitelmasta antamassaan päätöslauselmassa (6), eli kehotukseen laatia kaikki liikennemuodot käsittävän matkustajien oikeuksien peruskirja; kehottaa komissiota esittämään vuoden 2017 loppuun mennessä tällaista peruskirjaa koskevan ehdotuksen, joka sisältää myös erillisen multimodaalisia matkoja käsittelevän osan, jonka avulla matkustajien oikeudet voidaan suojata selvästi ja avoimella tavalla eri liikennemuotoja yhdistettäessä ja jossa otetaan huomioon kunkin liikennemuodon erityispiirteet sekä yhtenäinen multimodaalinen lipunkirjoitus;

16.

korostaa, että liikennevälineiden esteettömyys on erityisen tärkeää sosiaalisen liikkuvuuden sekä kaikkien matkustajien ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kannalta ja Euroopan demografinen muutos huomioon ottaen; kehottaa kiinnittämään entistä enemmän huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeisiin sekä ikääntyneiden erityistarpeisiin liittyen matkatietojen saantiin ennen matkaa ja sen aikana ja liittyen lipunmyyntivaihtoehtoihin sekä varaus- ja maksujärjestelmiin, mukaan lukien mahdollisuus varata pyörätuolipaikka; pitää myönteisenä komission etenemissuunnitelmaa kohti esteettömyyttä koskevaa unionin säädöstä sekä mahdollisuutta toteuttaa lainsäädäntötoimia vammaisten henkilöiden kohtaamien taloudellisten ja sosiaalisten esteiden poistamiseksi; vaatii komissiota poistamaan liikenteeseen liittyviä esteitä osana esteettömyyden parantamista koskevia toimiaan;

17.

pitää tärkeänä, että turvataan erilaiset hinnoittelumallit ja maksuvaihtoehdot (korvaukset, alennukset jne.) sen varmistamiseksi, että tietyt yhteiskunnan ryhmät (työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, vähätuloiset suurperheet sekä muut muita huonommassa asemassa olevat sosiaaliryhmät) voivat hyötyä multimodaalisesta lipunkirjoitusjärjestelmistä EU:ssa;

18.

toteaa, että multimodaalisten liikennetietojärjestelmien olisi oltava käyttäjäystävällisiä ja niitä olisi siksi täydennettävä päivitetyillä kartoilla ja maantieteellisillä tiedoilla;

19.

kehottaa edelleen kannustamaan alan toimijoita innovatiiviseen ongelmanratkaisuun sekä pitämään yllä ja kehittämään alaan liittyviä EU:n rahoitusvaihtoehtoja, kuten Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvää Shift2Rail 4 -ohjelmaa ja Verkkojen Eurooppa -välinettä sekä rakennerahastoja; vaatii Euroopan investointipankkia käyttämään Euroopan strategisten investointien rahastoa asianmukaisesti tähän tarkoitukseen;

20.

kehottaa komissiota julkaisemaan helposti saatavilla olevan luettelon, jossa arvioidaan säännöllisesti intermodaalista yhdennettyä lipunmyyntiä koskevia EU:n yhteisrahoitettavia hankkeita;

21.

korostaa maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) ja erityisesti eurooppalaisen satelliittinavigointijärjestelmän (Galileo) elintärkeää merkitystä dynaamisessa tiedonkeruussa, joka antaa mahdollisuuden tiedottaa matkustajille mahdollisista häiriöistä ja vaihtoehtoisista reiteistä sekä ennen matkaa että sen aikana; korostaa, että satelliittijärjestelmien hyötyjen tueksi on aina asetettava riittävät tietosuojasäännökset;

22.

toteaa, että on tarpeen vähentää ruuhkia ja ilmansaasteita kaupunkialueilla, ja kehottaa ottamaan käyttöön kannustimia, joilla tuetaan kestävien liikennemuotojen käyttöä koko Euroopassa; kehottaa sisällyttämään matkatietoihin ja matkasuunnittelupalveluihin tietoja erilaisista liikkuvuuteen liittyvistä palveluista, kuten autojen yhteiskäytöstä, kimppakyydeistä, liityntäpysäköinnistä, polkupyörien vuokrauksesta sekä pyörä- ja kävelyteistä;

23.

pitää myönteisenä integroitujen sähköisten matkalippujärjestelmien yhä parempaa saatavuutta kaupungeissa ja muilla urbaaneilla alueilla, mistä esimerkkinä on uusi osallistava digitaalinen älykorttitekniikka, jota voidaan käyttää eri liikennemuodoissa ja myös rajat ylittävästi; korostaa kuitenkin, että tekniset ratkaisut olisi jätettävä markkinoiden huomaan eikä niistä olisi määrättävä unionin tasolla;

24.

toteaa, että pysyvästi hyvät verkkoyhteydet ovat yksi ennakkoehto sellaisen matkustajaystävällisen älyjärjestelmän luomiselle, joka voi tuottaa dynaamista liikennetietoa reaaliajassa; kehottaa komissiota siksi asettamaan etusijalle maksuttoman tai edullisen huippunopean digitaalisen infrastruktuurin laajamittaisen saatavuuden helpottamisen, edistämisen ja tukemisen kaikissa liikennemuodoissa ja kaikissa liikenteen risteyspaikoissa Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti 2020 -ohjelman ja muiden asiaankuuluvien rahoituslähteiden avulla;

25.

korostaa tietosuojan tärkeyttä, kehottaa noudattamaan direktiiviä 95/46/EY ja kehottaa määrittämään selkeät ehdot tietojen käytölle ja siirtämiselle; toteaa, että tämä koskee erityisesti henkilötietoja, joita pitäisi käsitellä ja käyttää vain anonyymissä muodossa ja vain eri liikennemuodot käsittävän lipunkirjoituksen helpottamiseksi; toteaa, että lippujen ostamisen ja maksamisen internet- ja mobiilisovelluksilla olisi mieluiten oltava mahdollista ilman rekisteröitymistä järjestelmään;

26.

pitää tärkeänä matkasuunnittelua, helposti saatavissa olevia multimodaalisia tietoja sekä selvää ja avointa lipunkirjoitusta digitaalisten ja verkossa toimivien alustojen kautta; pitää myös tärkeänä joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksien parantamista matkustettaessa ulkomaille EU:ssa ja kestävien liikennepalveluiden modernisoinnin kannustamista turistien houkuttelemiseksi EU:sta ja sen ulkopuolelta, koska tämä helpottaa koko matkansuunnitteluprosessia; korostaa myös integroidun lipunkirjoitusjärjestelmän mahdollisia myönteisiä vaikutuksia, sillä se parantaa kaikkien alueiden ja erityisesti kaikkein syrjäisimpien alueiden yhteyksiä;

27.

korostaa, että EU:n kaupungeissa, alueilla ja jäsenvaltioissa jo käytössä olevat yli sata multimodaalista matkasuunnittelujärjestelmää kaipaavat lisää julkisuutta ja näkyvyyttä; kehottaa myös toteuttamaan toimia, joilla edistetään näiden palvelujen yhteentoimivuutta;

28.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/7

—

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 261/2012 (1),

—

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (2),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2014 annetun komission kertomuksen maitoalan markkinatilanteen kehittymisestä ja maitoalan paketin säännösten soveltamisesta (COM(2014)0354),

—

ottaa huomioon joulukuussa 2014 annetun komission selvityksen unionin maatalousmarkkinoiden ja -tulojen näkymistä 2014–2024 (Prospects for EU agricultural markets and income 2014–2024),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan unionin syrjäisimmistä alueista,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2012 annetun komission kertomuksen markkinatilanteen kehityksestä ja sen vaikutuksista maitokiintiöjärjestelmän sujuvan asteittaisen poistamisen edellytyksiin – toinen ”pehmeää laskua” koskeva kertomus (COM(2012)0741),

—

ottaa huomioon 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman maidontuotannon jatkumisesta vuoristoalueilla, epäsuotuisilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla maitokiintiön lakkauttamisen jälkeen (3),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”EU:n valkuaisvaje: mistä ratkaisu pitkäaikaiseen ongelmaan?” (4),

—

ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman maitoalan kriisistä (5),

—

ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa (COM(2014)0472),

—

ottaa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 247/2006 (6),

—

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21. marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (7),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission ehdotuksen asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta (COM(2015)0010),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausuntoluonnoksen maitoalan tulevaisuudesta,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2015 tehdyn Euroopan komission ja Euroopan investointipankin yhteisymmärryspöytäkirjan yhteistyöstä maatalouden ja maaseudun kehittämisen alalla EU:ssa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0187/2015),

A.

ottaa huomioon, että maitoalan paketti tuli voimaan 3. lokakuuta 2012 ja sitä sovelletaan 30. kesäkuuta 2020 saakka;

B.

ottaa huomioon, että maitokiintiöt lakkautetaan 31. maaliskuuta 2015, kuten vuonna 2003 toteutetussa YMP:n väliarvioinnissa päätettiin;

C.

ottaa huomioon maidontuotannon jatkumisesta unionin vuoristoalueilla, epäsuotuisilla alueilla ja syrjäisimmillä alueilla maitokiintiön lakkauttamisen jälkeen 11. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman sisältämien toimenpiteiden merkityksen ja ajankohtaisuuden;

D.

ottaa huomioon, että maitoalan maailmanmarkkinat ovat yhä epävakaammat ja että tammikuussa 2014 hinnat nousivat hintaseurannan historian ennätystasolle, minkä jälkeen ne putosivat merkittävästi koko loppuvuoden 2014 ajan; ottaa huomioon, että epävakaus vaikuttaa erityisesti kotieläintuotantoon ja maidontuotannossa käytettyihin tuotantopanoksiin ja johtaa tuotantokustannuksia alhaisempiin tuottajahintoihin;

E.

katsoo, että kestävä maatalous laadukkaiden elintarvikkeiden lähteenä voidaan varmistaa ainoastaan, jos tuottajat saavat riittävän tuottajahinnan, joka kattaa kaikki kestävän tuotannon kustannukset;

F.

ottaa huomioon, että Venäjän eurooppalaisille maitotaloustuotteille elokuusta 2014 lähtien asettama tuontikielto on aiheuttanut haittaa unionin sisämarkkinoilla ja osoittanut siten, että on oltava valmiina soveltamaan kriisiin liittyviä markkinatoimenpiteitä niiden luonteesta riippumatta, ja ottaa huomioon, että on tärkeää turvata unionin tuotteille monipuoliset vientimarkkinat, etenkin koska maitotuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän ennustetaan kasvavan, ja varmistaa lisäksi vakaat, maksukykyiset kotimarkkinat;

G.

ottaa huomioon, että maitoalan paketin ansiosta jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön pakollisia sopimuksia, joilla tuottajia ja jalostajia autetaan suunnittelemaan tuotantomääriään ja vahvistamaan tuotantoketjujensa organisointia valmistautuakseen maitokiintiöiden lakkauttamiseen, ja että tähän mennessä vain harvat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta;

H.

ottaa huomioon, että maitoalan paketti velvoitti jäsenvaltiot tunnustamaan tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät sekä osuuskuntien edelleen keskeisen aseman ja että tarjontaa on edelleen keskitettävä, jotta tuottajien neuvotteluvoimaa voidaan parantaa;

I.

ottaa huomioon, että huhtikuussa 2014 perustettiin maitomarkkinoiden seurantakeskus, jonka tehtävänä on parantaa maitoalan valvontaa komissiossa ja teollisuudenalalla, ja että seurantakeskuksen asemaa on vahvistettava, jotta alalla voidaan ottaa käyttöön tehokas kriisivaroitusmekanismi kooltaan, maantieteelliseltä sijainniltaan ja tuotanto- ja jakelumenettelyiltään erilaisia maitotiloja varten;

J.

katsoo, että nykyinen turvaverkko on liian heikko, jotta sillä voitaisiin taata suoja maidon hinnan mahdollisesti laskiessa;

K.

katsoo, että yksi YMP:n tärkeimmistä tavoitteista on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti tasapainoinen alueellinen kehitys, mikä edellyttää tuottoisan ja kestävän maatalouden säilyttämistä epäsuotuisilla tai syrjäisimmillä alueilla tai vuoristoalueilla;

L.

ottaa huomioon kiintiöiden päättymisen äärimmäisen kielteiset vaikutukset syrjäisimmillä alueilla ja erityisesti Azoreilla, jossa maidontuotanto on tärkein taloudenala ja muodostaa lähes 46 prosenttia alueen taloudesta;

M.

ottaa huomioon, että monet maitotilat sijaitsevat epäsuotuisilla tai syrjäisimmillä alueilla tai saari- tai vuoristoalueilla, joilla maidon ja maitotuotteiden tuotanto- ja keruukustannukset ja niiden saattamista oman tuotantoalueen ulkopuolisille markkinoille koskevat kustannukset ovat korkeampia kuin muilla alueilla, ja että luonnonolosuhteiden asettamien rajoitusten takia ne eivät voi hyödyntää kiintiön poistamisen luomia kasvumahdollisuuksia samalla tavoin kuin muut alueet; toteaa, että tämän vuoksi tuotanto on vaarassa keskittyä entistä enemmän taloudelliselta sijainniltaan suotuisimmille unionin alueille;

N.

ottaa huomioon, että maidontuotannon määrää koskevia pakollisia ilmoituksia sovelletaan 1. päivästä huhtikuuta 2015 lähtien;

O.

katsoo, että sukupolvenvaihdokset, uudenaikaistaminen ja investoinnit ovat olennaisen tärkeitä unionin maitoalan toimivuuden ja kestävyyden kannalta;

P.

ottaa huomioon, että unionissa tuotetut maitotuotteet ja etenkin suojatulla alkuperänimityksellä (SAN), suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) ja aitoa perinteistä tuotetta (APT) osoittavalla merkinnällä varustetut tuotteet edistävät merkittävällä tavalla unionin elintarviketeollisuuden tavoitteiden saavuttamista ja hyvinvointia maaseudulla, jota hallitsevat pienet ja keskikokoiset perhetilat ja jolla on säilytettävä huomattava maidontuotantokapasiteetti; ottaa huomioon, että maito on raaka-aine erittäin monille yksityisen sektorin ja osuustoimintasektorin jalostusyrityksille ja että maidontuotanto on tärkeää eurooppalaisen elintarviketeollisuuden perinnön moninaisuuden säilyttämiselle, se on avainasemassa Euroopan alueiden, ympäristön ja sosiaalisen ulottuvuuden määrittämisessä ja sillä on kerrannaisvaikutuksia muihin toiminta-aloihin, kuten matkailuun;

Q.

ottaa huomioon, että joissakin jäsenvaltioissa maatalous- ja maidontuottajat ovat saaneet suuret sakot maitokiintiöiden ylittämisestä kahtena viimeisenä kiintiövuonna;

1.

palauttaa mieliin, että maitoalan paketilla pyritään varmistamaan unionissa kestävä, kilpailukykyinen ja elinkelpoinen maitoala, jonka käytössä on tehokkaat välineet, jotka takaavat tuottajille oikeudenmukaisen korvauksen; korostaa, että maitoalan paketissa esille tuodut asiat ovat edelleen este kestäville, kilpailukykyisille ja oikeudenmukaisille maitoalan markkinoille ja maidontuottajien oikeudenmukaisille tuloille;

2.

muistuttaa, että maitokarjatiloilla on merkittävä rooli maankäytön suunnittelun, maaseudun työpaikkojen ja talouden, ympäristön ja yhteiskunnan kehittymisen kannalta monilla Euroopan maaseutualueilla;

3.

korostaa, että maidontuottajat, etenkin pientilat, ovat erityisen haavoittuvaisia tulonvaihtelujen ja korkeisiin pääomakustannuksiin liittyvien riskien, tuotteiden haavoittuvuuden, maitoalan perushyödykkeiden epävakaiden hintojen sekä tuotantopanos- ja energiakustannusten suhteen, ja että maidontuotannosta saatavan toimeentulon kestävyys on jatkuva haaste, koska tuotantokustannukset nousevat usein lähelle tuottajahintoja tai menevät niiden ylitse;

4.

korostaa, että eurooppalaisten tuottajien ongelmana ovat rehun ja muiden tuotantohyödykkeiden hinnoista johtuvat korkeat kustannukset, ja toteaa, että myös eläinten hyvinvointia ja elintarviketurvallisuutta koskevat unionin lainsäädännön vaatimukset laskevat eurooppalaisten tuottajien kilpailukykyä muiden maiden tuottajiin verrattuna;

5.

kehottaa komissiota pohtimaan kriisin syitä ja toimenpiteitä tulevien kriisien ehkäisemiseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219, 221 ja 222 artiklan mukaisesti;

6.

kehottaa komissiota toteuttamaan uusia, kohdennettuja markkinatoimenpiteitä ratkaistakseen kotimarkkinoilla vallitsevan kriisin, joka johtuu hintojen alentamispaineista ja asianmukaisten kriisivälineiden puuttumisesta, globaalin kysynnän vähenemisestä, hintojen yleisestä epävakaudesta ja Venäjän kauppasaarrosta, ja panee merkille tähän mennessä toteutetut ensimmäiset toimet Venäjän kauppasaarron vaikutuksen lieventämiseksi;

7.

toteaa, että tietyissä jäsenvaltioissa, joilla on perinteiset kauppasuhteet Venäjään, maitotuotteiden ylijäämä aiheuttaa voimakasta epävakautta kotimaan markkinoilla, johtaa hintojen jyrkkään laskuun ja heikentää paikallisten tuottajien kilpailukykyä; kehottaa komissiota analysoimaan uutta tilannetta ja ryhtymään ensisijaisiin toimiin;

8.

palauttaa mieliin, että vuoden 2009 maitokriisi koettiin kiintiörakenteen aikana ja että se johtui maitotuotteiden arvoketjun toimintahäiriöistä, mistä seurasi painetta tuottajahintojen alentamiseen; muistuttaa komissiota, että monien maidontuottajien oli pakko lopettaa tilansa, koska kriisiin reagoitiin hitaasti, ja ilmaisee huolensa sen suhteen, onko komissio kykenevä reagoimaan markkinakriiseihin nopeasti ja tehokkaasti; korostaa, että karjankasvattajien kärsimä tuottajahintojen lasku ei näkynyt kuluttajahinnoissa, mikä osoittaa maitomarkkinoiden elintarvikeketjun eri toimijoiden välisen suuren epätasapainon;

9.

pitää valitettavana, että neuvosto hylkäsi parlamentin pyynnön tarjota vakavissa kriisitapauksissa tukea tuottajille, jotka vähentävät tuotantoaan vapaaehtoisesti; pitää tärkeänä käynnistää uudelleen tätä kriisinhallintavälinettä koskeva keskustelu;

10.

korostaa, että kiintiöistä luopuminen voi johtaa maidontuotannon entistä suurempaan keskittymiseen, mistä on hyötyä suurimmille tiloille ja haittaa pienimmille eikä näin voida taata tehokkuutta eikä tuloja;

11.

huomauttaa, että maitoalan keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät sekä unionin markkinoilla että maailmanmarkkinoilla ovat edelleen epävarmat kysynnän vaihdellessa, mutta korostaa samalla, että elintarviketeollisuuden keskeisenä osana maitoalalla on maaseutualueilla merkittävä pitkän aikavälin kasvua ja työpaikkoja luova ja kehityspotentiaali, johon uudessa investointisuunnitelmassa olisi myös kohdennettava huomiota;

12.

pitää tärkeänä tutkimusten ja innovoinnin kannustamista, jotta kaikki tuotantoketjun tuottajat ja jalostajat voivat mukauttaa järjestelmiään ja tuotantotekniikoitaan talouteen, ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviin odotuksiin vastaamiseksi;

13.

pitää sukupolvenvaihdoksia tärkeinä maitoalan tulevaisuuden ja nuorten maidontuottajien kannalta;

14.

kehottaa komissiota tarjoamaan jäsenvaltioille maitoalan uudistamiseksi uusia rahoitusmuotoja, kuten Euroopan investointipankin (EIP) tukea; katsoo, että taloudellinen tuki, jota myönnetään esimerkiksi takuurahastoista, hätäavun vararahastoista ja investointipääomana, on välttämätöntä sellaisten resurssien ohella, joita EIP myöntää Euroopan rakennerahastojen ja investointirahastojen toimia varten ja joissa otetaan erityisesti huomioon maaseudun kehittäminen; toteaa, että näin voitaisiin moninkertaistaa kasvu ja tulojen kehitys sekä helpottaa maidontuottajien luoton saantia; panee tässä mielessä tyytyväisenä merkille EIP:n uuden rahaston tuottajille tarjoamat rahoitusmahdollisuudet, maatilainvestointeja ja nykyaikaistamista edistävät matalammat korot ja nuorten tuottajien liiketoiminnan kasvattamiseen suunnattu rahoituksen; korostaa lisäksi Euroopan strategisten investointien rahaston rahoituksen täydentävyyttä, jolla maitoalaa voitaisiin kehittää houkuttelemalla yksityistä pääomaa, jotta varmistetaan menoja koskeva vastuuvelvollisuus ja lisätään investointien tehokkuutta;

15.

toteaa, että maitoalan ensisijaisia haasteita ovat hintojen erittäin suuri epävakaus ja toistuvat kriisit, jotka eivät ole omiaan edistämään karjankasvatukseen tehtäviä suuria investointeja ja uusien tuottajien tuotannon aloittamista; kehottaa näin ollen painokkaasti komissiota harkitsemaan toimia, joilla lievennetään riskejä, jotka liittyvät kasvavaan altistumiseen maailmanmarkkinoiden vaikutuksille, ja lisätään maidon ja maitotuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan valvontaa, ja laatimaan toimintasuunnitelman aikomuksistaan lieventää kyseisiä riskejä;

16.

sitoutuu ylläpitämään maidontuotantoa, joka on tärkeä maataloutta ja maaseudun kehittämistä edistävä sosioekonominen osatekijä kaikkialla unionissa ja erityisesti epäsuotuisilla alueilla, vuoristoalueilla, saarialueilla ja syrjäisimmillä alueilla, joissa se on usein ainoa mahdollinen maatalouden harjoittamismuoto; korostaa, että näillä alueilla tämä ala edistää sosiaalista, taloudellista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, tuo elannon lukuisille perheille, vaikuttaa maan kaavoittamiseen, käyttöön ja suojeluun ja edistää kulttuurin ja perinteiden säilyttämistä, ja että maitotalous on myös muokannut vuosisatojen ajan näiden alueiden kulttuurimaisemaa, joka on tärkeä perusta matkailulle; korostaa, että näillä alueilla maidontuotannosta luopuminen tarkoittaa maanviljelystä luopumista;

17.

pitää välttämättömänä syrjäisimpiä alueita koskevaa siirtymämekanismia kiintiöiden lopettamisen ja markkinoiden vapauttamisen väliselle ajalle näiden alueiden tuottajien ja maitoalan suojelemiseksi;

18.

kannustaa ottamaan käyttöön turvaverkkoja vuoristoalueiden maitotilojen ja -yritysten erityisten indikaattorien perusteella ottaen huomioon tuotannon erot vuoriston maidontuotantoalueiden ja muiden alueiden välillä;

19.

on pettynyt maitoalan pakettiin kuuluvien toimenpiteiden heikkoon täytäntöönpanoasteeseen syrjäisimmillä alueilla, vuoristoalueilla, saarialueilla ja epäsuotuisilla alueilla, ja korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä säilyttää maitotilat elinkelpoisina ja kilpailukykyisinä unionin kaikilla alueilla; katsoo näin ollen, että näihin aloihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä niitä koskevia erityisiä selvityksiä ja että on kannustettava käyttämään lyhyitä toimitusketjuja, joissa suosittaisiin näissä erityistapauksissa paikallista tuotantoa, jotta näillä alueilla voitaisiin varmistaa tuotannon jatkuminen ja välttää alasta luopuminen; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja vahvistamaan myös koulujen maidonjakelujärjestelmiä suosimalla lyhyitä toimitusketjuja, mikä mahdollistaa tuotannon jakelun näillä alueilla; korostaa, että näillä alueilla tuotantokustannukset nousevat usein lähelle tuottajahintoja tai ylittävät ne, ja katsoo, että tuotantoketjun nykyiset epävarmuudet haittaavat erityisesti näitä muita rajoittuneempia alueita, joilla on vähemmän mahdollisuuksia hyödyntää mittakaavaetuja; palauttaa mieliin, että näiden alueiden viljelijät ovat maantieteellisen eristyneisyyden vuoksi suoraan ja täysin riippuvaisia rajallisesta määrästä tuotantopanosten toimittajia ja ostajia; korostaa, että tuottajaorganisaatioiden perustamista ja toimintaa olisi tuettava ottamalla paremmin huomioon näiden alueiden todellinen tilanne; katsoo, että on välttämätöntä toteuttaa kyseisten alueiden kunnianhimoista tukipolitiikkaa maaseudun kehittämistä koskevia toimia tukemalla, investointisuunnitelmalla ja edistämällä ja säätämällä YMP-tukia, mikä on mahdollista viimeisimmän uudistuksen myötä; kehottaa komissiota näin ollen kannustamaan jäsenvaltioita toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat maidontuotannon säilyttämisen näillä alueilla; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti maidontuotannon kehittymistä näillä alueilla ja arvioimaan maitokiintiöiden lopettamisen taloudellista vaikutusta kyseisiin maitotiloihin; katsoo, että POSEI-ohjelmalle on osoitettava lisäresursseja, jotta maidontuottajia voidaan auttaa sopeutumaan markkinoiden sääntelyn purkamisen vaikutuksiin ja jotta heidän tuotantotoimintansa säilyy elinkelpoisena ja kilpailukykyisenä suhteessa muuhun Eurooppaan;

20.

korostaa asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukaisen vapaaehtoisen laatuilmaisun ”vuoristoalueiden maataloustuote” käytön merkitystä; kehottaa komissiota tukemaan kyseistä merkintää myös menekinedistämisen avulla;

21.

korostaa alkuperäisten vuoristonautarotujen merkitystä maidontuotannolle vuoristoalueilla; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia vuoristonautarotujen käytön lisäämiseksi;

22.

katsoo, että maitokiintiöiden päätyttyä unionin maitopolitiikalle olisi tarjottava välineet hyödyntää kaikkia unionin talouden laajentumismahdollisuuksia, jotta maidontuotanto olisi tuottajien kannalta houkuttelevaa, ja että kaikilla uusilla toimilla on lujitettava maitoalan kilpailukykyä ja vakautta ja edistettävä näin maatalousalan kestävää kasvua ja innovointia sekä ja parannettava maaseutualueiden elämänlaatua;

23.

on tyytyväinen päätökseen laajentaa viimeisimpien tuottajille kiintiöjärjestelmän perusteella määrättyjen sakkojen maksuväli kolmeen vuoteen, mutta toteaa, että viimeisenä kiintiövuonna maitoalalta vietiin lisämaksun käyttöönoton vuoksi huomattavasti varoja, ja suosittelee siksi, että kyseiset tulot säilytetään maatalousalan määrärahoina, joilla vahvistetaan maitoalan kilpailukykyä;

24.

pyytää komissiota esittämään vähintään yhden sääntelytyökalun, jonka avulla voidaan ehkäistä ja hallita tehokkaasti maitoalan uusia kriisejä ja helpottaa erityisesti maitoalan organisointia tarjonnan säätelemisen osalta; kehottaa siksi komissiota aloittamaan virallisen vuoropuhelun alan kaikkien osapuolten kanssa;

25.

katsoo, että kilpailukyvyn vahvistamisen avulla olisi taattava alueellinen tasapaino ja tasapainoisemmat tuottajahinnat maitoalan arvoketjussa;

26.

korostaa, että maitoalan paketin täytäntöönpano on vielä alkuvaiheessa; ilmaisee kuitenkin pettymyksensä pakollisten sopimusten heikkoihin täytäntöönpanoasteisiin, ja vaatii sen vuoksi laajentamaan nämä sopimukset kaikkiin jäsenvaltioihin; kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen analyysin maitoalan paketin täytäntöönpanon esteistä ja toimenpiteistä, joiden avulla voitaisiin taata jäsenvaltioille annettujen välineiden optimaalinen käyttö;

27.

pitää valitettavana, ettei maitoalan pakettia pidetty painopisteenä komission työohjelmassa vuodelle 2015, ja pyytää komissiota kiireellisesti sisällyttämään tämän painopisteen toimintaohjelmaansa;

28.

pitää valitettavana, ettei kertomuksesta käy selvästi ilmi, onko komissio tyytyväinen uuden sääntelyvälineen soveltamiseen, eikä komissio ilmoita, kuinka monta uutta tuottajaorganisaatiota, osallistuvaa jäsenvaltiota tai työehtosopimusneuvottelua on odotettavissa; toteaa, että uusien välineiden vaikutus maidon hintoihin jää niin ikään epäselväksi; pyytää tässä yhteydessä laatimaan tarkan luettelon maidon hintaan kohdistuvista vaikutuksista ja tarkat tiedot osallistuvista tuottajaorganisaatioista;

29.

suosittelee, että komissio asettaisi tuottajaorganisaatioita, sopimuksia ja työehtosopimusneuvotteluja koskevia selkeitä tavoitteita;

30.

muistuttaa, että asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetään, että ”tuotannon kannattavan kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa jalostajiin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin”;

31.

toteaa, että sopimusmallia ei ole toteutettu aiotusti, koska maidontuottajat ovat edelleen heikossa markkina-asemassa, sopimuksista puuttuvat vähimmäisnormit ja osuuskunnat on suljettu niiden ulkopuolelle;

32.

korostaa, että sopimussuhteita lujittamalla ja parantamalla ja laajentamalla niitä koko tuotantoketjuun, erityisesti suuriin jakelijoihin, voidaan varmistaa ansioiden oikeudenmukainen jakautuminen toimitusketjussa, saadaan lisäarvoa ja voidaan lisätä sidosryhmien vastuuta markkinatilanteen huomioon ottamisesta ja siihen reagoinnista; korostaa riskinhallintakoulutuksen merkitystä olennaisena osana maatalousalan opetussuunnitelmia, jotta maanviljelijät selviytyvät epävakaudesta ja pystyvät käyttämään tehokkaasti saatavilla olevia riskinhallintatyökaluja;

33.

korostaa, että vaarana on, että joissakin jäsenvaltioissa teollisuus voi sanella sopimuksiin kohtuuttomia ehtoja, jotka tekevät tyhjäksi toimitusten vakautta koskevan tavoitteen, joka on tarpeen maitotilojen kannattavuuden jatkumisen varmistamiseksi;

34.

panee merkille, että alalla voitaisiin tutkia enemmän, mitä mahdollisuuksia pitkän aikavälin integroidut hankintaverkkosopimukset, termiinisopimukset ja kiinteällä liikkumavaralla tehdyt sopimukset voisivat tarjota ja onko mahdollista ”lukita” maidon hinta tietyksi ajanjaksoksi tuotantokustannuksia vastaavalle tasolle; on sitä mieltä, että sopimussuhteissa olisi voitava hyödyntää uusia välineitä; katsoo, että sopimuksiin liittyviä sovittelutyökaluja on myös oltava saatavilla;

35.

korostaa, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien rooli on tärkeä, koska ne lisäävät tuottajien neuvotteluvoimaa ja vaikutusvaltaa toimitusketjussa ja tutkimusta ja innovointia, ja pitää valitettavana, että tuottajaorganisaatioiden perustaminen on saanut vain vähän tuulta alleen, etenkin uusissa jäsenvaltioissa; katsoo, että tuottajaorganisaatioiden tunnustamista koskevia sääntöjä olisi vahvistettava, jotta voidaan lisätä tehokkaammin tuottajien vaikutusvaltaa sopimusneuvotteluissa; korostaa, että tuottajaorganisaatioille voidaan osoittaa toisen pilarin mukaista rahoitustukea, ja pyytää painokkaasti lisäkannustimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla esimerkiksi lisäämällä tiedottamista ja keventämällä niiden sidosryhmien hallinnollista taakkaa, jotka haluavat perustaa tuottajaorganisaatioita, liittyä niihin tai osallistua niiden toimintaan eri muodoissa sekä järjestämällä tuottajille koulutusta, jossa jaetaan tietoa tuottajaorganisaatioiden hyödyntämisestä toimitusketjun epätasapainon korjaamiseen; pitää tarpeellisena parantaa tuottajaorganisaatioiden valmiuksia säännellä ja ohjata markkinoita;

36.

pitää tarpeellisena parantaa maitoalan paketin säännöksiä, jotta voidaan ensisijaisesti perustaa tuottajaorganisaatioita, joilla on markkinoilla suuremmat hallinta- ja neuvotteluvalmiudet;

37.

panee merkille, että tuottajaorganisaatioiden perustamista voitaisiin edistää tarjoamalla ennakoivaa poliittista tukea, joka kannustaisi tuottajia harkitsemaan tuottajaorganisaatioita sopivina välineinä;

38.

korostaa, että on helpotettava tuottajien ja tuottajaorganisaatioiden tietojenvaihtoa ja yhteistoimintaa, jotta ne voivat ottaa huomioon markkinoiden kehittymisen ja ennakoida kriisejä;

39.

korostaa, että tuottajaorganisaatioiden on oltava mittasuhteiltaan oikeanlaisia ja että tuottajaorganisaatioilla on oltava oikeudellinen yhteys niiden jäseninä olevien tuottajien tuotannon kanssa, sillä pelkästään edustuksellisilla tuottajaorganisaatioilla ei olisi todellisia valmiuksia varmistaa sopimuksissa neuvoteltujen laatu- ja määrävaatimusten noudattamista eivätkä ne olisi teollisuuden kannalta vakavasti otettavia keskustelukumppaneita;

40.

kehottaa lisäämään tukea riippumattomien tuottajaorganisaatioiden perustamiseen nykyistä laajemman tiedotustoiminnan avulla ja tukemalla hallintatoimia, jotta tuottajat pitäisivät niitä tehokkaina välineinä ja osallistuisivat niiden toimintaan;

41.

kehottaa komissiota edistämään yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitettuja eri alojen välisiä sääntelytyökaluja;

42.

painottaa osuuskuntien roolia pitkän aikavälin vakauden tarjoamisessa jäsenilleen; pyytää komissiota helpottamaan parhaiden käytäntöjen jakamista;

43.

panee merkille toimialakohtaisten organisaatioiden perustamisen merkityksen avoimuuden takaamisen ja parhaiden käytäntöjen jakamisen kannalta;

44.

muistuttaa komissiota, että alan kannalta on tärkeää säilyttää toimitusketjun avoimuus, jotta sidosryhmiä kannustettaisiin vastaamaan markkinasignaaleihin; panee merkille, että asianmukaisten ja ajantasaisten tietojen tarjoaminen kiintiöiden jälkeisistä markkinoista on yhä tärkeämpää;

45.

panee tyytyväisenä merkille maitomarkkinoiden seurantakeskuksen perustamisen ja pitää tärkeänä, että se jakaa ja analysoi markkinoihin liittyviä tietoja, ja pyytää lujittamaan sen roolia; suosittelee sellaisen markkinaindeksin määrittämistä, joka kattaa tuotenoteerausten, maidon hinnan ja tuotantokustannusten kehityssuuntaukset; suosittelee, että komissio toteuttaa tarvittavat toimet varmistaakseen, että seurantakeskus kykenee toisaalta tuottamaan tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja ja toisaalta tarjoamaan komissiolle, jäsenvaltioille ja asianomaisille sidosryhmille markkina-analyyseihin ja ennakointivälineisiin perustuvia varoituksia aiemmin ja useammin ja ennakoimaan kriisejä ja suositeltavia toimia, kun markkinaindeksi putoaa tietyn tason alapuolelle ja markkinatilanteen niin vaatiessa; katsoo, että seurantakeskuksen toimittamiin tietoihin olisi sisällyttävä markkina- ja hintasuuntauksia koskevat päivitykset, tiedot tuotantokustannuksista, liha- ja maitotuotannon välisistä vuorovaikutuksista, kulutuksesta, varastotilanteesta, hinnoista ja Euroopassa tuotavan ja vietävän maidon kaupasta; toteaa, että on myös hyödyllistä liittää niihin tuotantokustannusten seuranta ja kansainvälisten markkinoiden seuranta mahdollisten kehityssuuntausten selvittämiseksi ja vientimahdollisuuksien hyödyntämiseksi; korostaa, että tietojen olisi oltava helpossa ja käyttäjäystävällisessä muodossa kaikkien sidosryhmien saatavilla;

46.

pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot antavat seurantakeskukselle asiankuuluvat tiedot ja seurantakeskus julkaisee kuukausittain saamansa tiedot oikea-aikaisesti, sillä se on kaikkien sidosryhmien edun mukaista, ja suosittelee, että komissio harkitsee lisätoimia, joilla varmistetaan, että tiedot saadaan ajoissa; kehottaa komissiota tarkentamaan jäsenvaltioiden välittämien tietojen toimittamista koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa, että tiedot ovat vertailukelpoisia Euroopan laajuisesti;

47.

kehottaa komissiota perustamaan kaikille maatalouden aloille monipuolisesti varustettuja omia rakenteita tiedonkeruuta varten;

48.

panee merkille, että maitoalalle annetaan tuotantosidonnaista tukea ensimmäisen pilarin mukaisesta vapaaehtoisesta välineestä, kun taas toisen pilarin nojalla tuottajat voivat käyttää neuvontapalveluita, joilla tuetaan liiketoimintaa koskevia päätöksiä ja moitteetonta varainhoitoa – tarvittaessa jäsenvaltiot voivat käyttää suojatoimia, kuten tulonvakautusväline, ja lisäksi ne voivat ryhmittää ja kohdentaa sellaisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä, joihin tukea on osoitettu enemmän;

49.

kehottaa alaa tutkimaan uusien suojatoimien kehittämistä, kun markkinatilanne on hyvä, jotta voidaan jarruttaa maidon hinnan epävakautta ja estää eurooppalaisten maitotilojen tulonmenetykset; painottaa tarvetta tutkia, onko YMP:n ensimmäiseen pilariin mahdollista mahduttaa myös riskinhallintavälineitä, kuten esimerkiksi marginaalien suojeluun perustuvat ohjelmat;

50.

korostaa, että soveltaessaan asetusta (EU) N:o 1307/2013 useat jäsenvaltiot valitsivat hitaan ja epätäydellisen lähentämisprosessin ja suosivat edelleen tasankoviljelyä, joka tarjoaa suotuisat työskentelyolot;

51.

pitää tarpeellisena tarkistaa maaseudun kehittämiseen liittyvän tulonvakautusmekanismin käyttöedellytyksiä, kun otetaan huomioon, että on kohtuutonta vaatia, että tappioiden määrän olisi oltava vähintään 30 prosenttia yhteisön tuen saamiseksi;

52.

korostaa, että maidon kysynnän odotetaan kasvavan maailmanlaajuisesti kahden prosentin vuosivauhtia, mikä tarjoaa unionista peräisin oleville tuotteille mahdollisuuksia, mutta että vientimahdollisuuksien vastapainoksi kotimarkkinat on pidettävä vakaina, sillä ne muodostavat yli 90 prosenttia maitotuotteiden markkinoista Euroopassa; panee kuitenkin merkille, että markkinoita dominoivat yhä enemmän kuivatut maitotuotteet;

53.

huomauttaa, että EU on edelleen maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja että kasvu vientiin tarkoitetun maidon tuotannossa on riippuvaista rehun tuonnista;

54.

painottaa, että kahdenväliset kauppaneuvottelut voivat tarjota unionin maitoalalle strategisia mahdollisuuksia, ja kehottaa tämän vuoksi komissiota sitoutumaan enemmän uusien markkinoiden avaamiseen kolmansissa maissa ja kaupan esteiden poistamiseen; kehottaa komissiota perehtymään kauppaneuvotteluissa suojattuja alkuperänimityksiä, suojattuja maantieteellisiä merkintöjä ja aitoja perinteisiä tuotteita koskeviin huolenaiheisiin ja edellyttämään, että eurooppalaisia laatu-, terveys- ja turvallisuusstandardeja suojataan ja hyödynnetään tuotannossa ja tarjonnassa kuluttajille;

55.

tähdentää jatkuvaa tarvetta määrittää ja kehittää uusia markkinoita, lisätä unionin osuutta maailmanmarkkinoista, turvata unionin viennille oikeudenmukaiset toimintaedellytykset ja vauhdittaa viennin kestävää kasvua; kehottaa komissiota toteuttamaan tässä suhteessa tarvittavat toimet ja osallistumaan aiempaa aktiivisemmin uusien vientimarkkinoiden määrittämiseen; katsoo, että tulevaisuuden mahdollisuuksia on tutkittava parantamalla kauppasuhteita kolmansiin maihin ja tehostamalla meijeriteollisuutta, ja pitää tärkeänä näiden markkinoiden kulutussuuntauksien tiedostamista, jotta voidaan luoda valmiuksia vastata oikea-aikaisesti tuleviin muutoksiin;

56.

panee merkille, että unionin yritykset joutuvat kilpailemaan monen sellaisen voimakkaan maailmanlaajuisen viejämaan (kuten Uuden-Seelannin, Yhdysvaltojen ja Australian) kanssa, jotka ovat perinteisesti päässeet Aasian markkinoille ja jotka vaikuttavat ratkaisevasti maitotuotteiden hintaan maailmanmarkkinoilla;

57.

korostaa, että maitoalalla voitaisiin hyödyntää uusiin menekinedistämistoimiin liittyviä unionin ja kolmansien maiden markkinoita koskevia lisääntyneitä menekinedistämisaloitteita, ja kehottaa tuottajia osallistumaan uusiin kampanjoihin sen jälkeen, kun menekinedistämistä koskevat uudet säännökset tulevat voimaan vuonna 2016, kun otetaan huomioon, että unionin tukea aiotaan lisätä;

58.

tähdentää, että alan suurin arvonlisäystarve ei ole yksinomaan jalostamattomien tuotteiden tuotannossa, ja katsoo, että alalla tehtävää tutkimustyötä olisi hyödynnettävä täysin, jotta keskeisille kasvumarkkinoille voitaisiin kehittää innovatiivisia, laadukkaita maitotuotteita, kuten lääkkeenomaisia ravintovalmisteita ja muita ravintovalmisteita imeväisikäisten, vanhusten ja urheilijoiden käyttöön;

59.

panee merkille, että Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus voi tukea innovatiivisia hankkeita, joilla edistetään kestävää ja erittäin tuottavaa maitoalaa, jotta voidaan vastata korkean lisäarvon maitotuotteiden maailmanlaajuiseen kysyntään;

60.

korostaa, että on tärkeää vahvistaa koulujen maidon jakelun tukijärjestelmää, kannustaa tuottajaorganisaatioiden osallistumista ja antaa etusija paikallisille maitotaloustuotteille ja lyhyille toimitusketjuille, jotta voidaan edistää eurooppalaisten kuluttajien terveellisiä ruokailutottumuksia;

61.

toteaa, että tähän mennessä ala ei ole sitoutunut kaikissa jäsenvaltioissa mielekkäällä ja yhtäläisellä tavalla suojattuihin alkuperänimityksiin, suojattuihin maantieteellisiin merkintöihin ja aitoihin perinteisiin tuotteisiin; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan pientuottajien ja pienyritysten mahdollisuuksia käyttää näitä järjestelmiä ja järjestelmien hyväksymistä koskevia hallinnollisia edellytyksiä, vähentämään hakumenettelyihin liittyvää hallinnollista rasitusta, jotta ne toimivat laadukkaiden eurooppalaisten tuotteiden viitekehyksenä eivätkä herätä mitään epäilyksiä EU:n vientimarkkinoilla, sekä toteuttamaan kyseisten tuotteiden kohdennettuja markkinointitoimia;

62.

kehottaa komissiota yksinkertaistamaan sääntöjä, jotka koskevat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tarjonnan sääntelyä, kiinnittäen erityistä huomiota näiden järjestelmien hyväksymistä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

63.

vaatii komissiota julkistamaan mahdollisimman pian elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen (EU) N:o 1169/2011 26 artiklassa säädetyn kertomuksen maidon ja maitotuotteiden alkuperämaata tai lähtöpaikkaa koskevan pakollisen ilmoituksen käyttöönoton vaikutustenarvioinnista; pitää valitettavana, että komissio ei ole vielä laatinut tätä kertomusta, vaikka se olisi pitänyt esitellä 31. joulukuuta 2014 mennessä;

64.

korostaa, että olemassa olevat turvaverkkotoimet, kuten julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki, eivät ole yksinään riittäviä välineitä maitoalan jatkuvan epävakauden tai kriisin ratkaisemiseksi; toteaa myös, että interventiohinnat ovat liian alhaisia, niillä ei ole enää mitään tekemistä nykyisten markkinahintojen kanssa ja ne ovat osoittautuneet tehottomiksi riittävien ja vakaiden tuottajahintojen turvaamisessa pitkällä aikavälillä;

65.

muistuttaa komissiota, että se on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 219 artiklan mukaisesti velvoitettu paitsi korjaamaan vallitsevia markkinahäiriöitä myös toteuttamaan välittömiä toimia markkinahäiriöiden estämiseksi, myös tapauksissa, joissa toimilla estettäisiin uhkien toteutuminen, jatkuminen tai muuttuminen vakavammaksi tai pitkäaikaisemmaksi häiriöksi tai joissa välittömien toimien viivästyminen uhkaisi aiheuttaa häiriön tai pahentaa sitä tai lisäisi sellaisten toimenpiteiden laajuutta, jotka olisivat myöhemmin tarpeen uhkan tai häiriön korjaamiseksi tai vahingollisia tuotannolle tai markkinaolosuhteille;

66.

kehottaa komissiota yhdessä alan sidosryhmien kanssa panemaan täytäntöön seurantakeskuksen suositusten mukaisesti herkemmin reagoivia ja realistisempia turvaverkkosäännöksiä, jotka tuovat turvaa kriiseissä, joissa samanaikaisella maidon hintojen huomattavalla laskulla ja perushyödykkeiden hintojen huomattavalla nousulla on vakavia vaikutuksia maidontuottajien tulomarginaaliin; katsoo, että interventiot on saatettava vastaamaan tuotantokustannuksia ja mukautettava markkinoiden muutoksiin;

67.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön herkemmin reagoivia ja realistisempia turvaverkkosäännöksiä ja varmistamaan, että interventiohinnat vastaavat paremmin todellisia tuotantokustannuksia ja markkinahintoja ja mukautuvat markkinoiden muutoksiin; pyytää näin ollen komissiota mukauttamaan välittömästi interventiohintoja; toteaa lisäksi, että markkinakriisin tapauksessa vientituki olisi palautettava väliaikaisesti objektiivisten kriteerien perusteella;

68.

kehottaa komissiota määrittämään yhdessä sidosryhmien kanssa tuotantokustannuksia koskevat indikaattorit, joissa otetaan huomioon energiakustannukset, lannoitteet, rehu, palkat, vuokrat ja muut keskeiset tuotantopanoskustannukset, ja tarkistamaan viitehintoja vastaavasti; kehottaa lisäksi komissiota määrittelemään yhdessä sidosryhmien kanssa markkinaindeksin, johon sisältyy tuotteiden hintatarjousten, maidon hintojen ja tuotantokustannusten kehityssuunta;

69.

korostaa, että nykyiset kokemukset Venäjän kauppasaarrosta osoittavat, että on toivottavaa laatia jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin välisten keskustelujen perusteella suuntaviivat, joiden perusteella toimenpiteet voitaisiin ottaa käyttöön;

70.

korostaa, että kriisivälineiden on oltava herkemmin reagoivia ja realistisempia, ja suosittelee, että komissio ja parlamentti lainsäädäntövallan käyttäjänä sitoutuvat antamaan mahdollisuuden käyttää alalla riskinhallintavälineitä, kuten futuurimarkkinoita, jotta alan epävakaudesta saataisiin kilpailukykyetua; katsoo, että lisäksi olisi tutkittava uusia tulonvakautusvälineitä, kuten tulovakuutusta tai maidontuottajien voittomarginaaleja suojaavan ohjelman toteuttamista;

71.

pyytää komissiota kehittämään yhteistyössä jäsenvaltioiden ja maitoalan sidosryhmien kanssa tehokkaita suojavälineitä, jotka on mukautettu vastaamaan maidon hinnan suuriin ja äkillisiin laskuihin;

72.

tähdentää, että maidontuottajat ja etenkin pientuottajat ovat erityisen haavoittuvaisia toimitusketjun epätasapainolle erityisesti, koska kysyntä vaihtelee, tuotantokustannukset nousevat ja tuottajahinnat laskevat, mutta myös siksi, että jokaisella jäsenvaltiolla on omat taloudelliset painopisteensä; katsoo, että maitoalan tuottajien työtä ja investointeja horjuttavat jälleenmyyjien omista tuotemerkeistä johtuvat hintojen alentamiseen kohdistuvat paineet ja se, että jälleenmyyjät myyvät nestemäistä maitoa jatkuvasti tappiolla; toteaa, että tämä myös laskee lopputuotteen arvoa kuluttajille; pitää tarpeellisena ottaa käyttöön elintarvikeketjun eri toimijoiden väliset hyviä käytäntöjä koskevat säännöt; korostaa, että olisi pohdittava tarvetta löytää mekanismit, joilla suojeltaisiin tehokkaasti tuottajia teollisuudenalan kohtuuttomilta toimilta ja hallitsevalta asemalta vähittäismarkkinoilla, ja pyytää komissiota esittämään ehdotuksensa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen rajoittamisesta mahdollisimman pian ja harkitsemaan kilpailulainsäädännön ja epärehellisten kaupallisten käytäntöjen alakohtaista tarkastelua;

73.

katsoo, että sopimattomat kaupalliset käytännöt vähentävät huomattavasti tuotantoketjun investointi- ja sopeutumisvalmiuksia ja että niitä on torjuttava sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

74.

huomauttaa, että maidontuottajat olisivat ilman kriisiohjelmaa vielä heikommassa asemassa ja maitoteollisuus ja suuret elintarvikekonsernit saisivat lisää valtaa;

75.

vaatii maidontuottajien ja heidän organisaatioidensa laajempaa osallistamista elintarvikkeiden toimitusketjua koskeviin hallintamekanismeihin, ryhmiin ja aloitteisiin;

76.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/17

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen 208 artiklan,

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU käyttöoikeussopimusten tekemisestä (1),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (2),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (3),

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnot ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896), ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (COM(2011)0895) ja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi käyttöoikeussopimusten tekemisestä (COM(2011)0897),

—

ottaa huomioon komission tiedonannot ”Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen” (COM(2009)0615), ”Yksityissektorin roolin vahvistaminen kehitysmaiden osallistavan ja kestävän kasvun tavoittelussa” (COM(2014)0263), ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020), ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” (COM(2010)0612), ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173) ja yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan EU:n strategian vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

—

ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta (4), 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta: yhteiskunnan etujen sekä kestävän ja osallistavan elpymisen edistäminen (5) ja 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta (6),

—

ottaa huomioon EIM:n komissiolle vuonna 2010 laatiman raportin eurooppalaisten pk-yritysten kansainvälistymisestä,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491) 5 kohdan, UN Women -naisjärjestön maaliskuussa 2010 esittämät voimaantumisen periaatteet (Empowerment Principles), yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n perusperiaatteet sekä 8. joulukuuta 2009 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen (Río+20) päätösasiakirjan 46 kohdan,

—

ottaa huomioon toukokuussa 2012 annetun OECD:n suosituksen ”Principles for Public Governance of Public-Private Partnerships” (7) ja vuonna 1997 tehdyn kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan korruption torjuntaa koskevan OECD:n yleissopimuksen, päivitetty toukokuussa 2011 (8),

—

ottaa huomioon asiaankuuluvat ILO:n yleissopimukset,

—

ottaa huomioon YK:n Euroopan talouskomission julkaisun ”Guidebook on Promoting Good Governance in Public-Private Partnerships” vuodelta 2008 (9),

—

ottaa huomioon YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) julkaisun ”Legislative Guide on Privately Financed Infrastructure Projects” vuodelta 2001 (10) ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia käsitelleessä UNCITRALin kansainvälisessä symposiumissa Wienissä 2. ja 3. toukokuuta 2013 esitellyt asiakirjat,

—

ottaa huomioon CAF-kertomuksen ”Infraestructura pública y participación privada: conceptos y experiencias en América y España” vuodelta 2010,

—

ottaa huomioon Aasian kehityspankin (ADB), Latinalaisen Amerikan kehityspankin (IADB), Maailmanpankkiryhmän ja Public-Private Infrastructure Advisory Facilityn (PPIAF) heinäkuussa 2014 julkaiseman oppaan ”Public-Private Partnerships Reference Guide: Version 2.0” (11),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä kehitysvaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A8-0182/2015),

A.

toteaa, että maiden yhteiskunnat ja talousrakenteet ja talouden dynaamisuus hyötyvät toimintaympäristöstä, jossa julkinen ja yksityinen sektori voivat olla vuorovaikutuksessa ja jossa julkisen ja yksityisen sektorin yksiköt voivat tehdä yhteistyötä muun muassa yhteisten aloitteiden ja yhteisyritysten muodossa;

B.

toteaa, että vaikka julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty jo pitkään hallitusten politiikoissa kansainvälisellä, kansallisella, alue- ja paikallistasolla, kumppanuuksille ei ole kansainvälisesti vahvistettua määritelmää eikä kattavaa sääntelykehystä; toteaa, että käytännössä tällaisten kumppanuuksien katsotaan tarkoittavan julkisen sektorin toimijoiden (hallitukset, virastot ja kansainväliset järjestöt tai niiden yhdistelmät) ja yksityisen sektorin toimijoiden (yritykset tai voittoa tavoittelemattomat yksiköt) erilaisia kattavia yhteistyösuhteita, joissa yleensä yksityinen sektori tuottaa infrastruktuureja tai palveluja, joista on perinteisesti vastannut julkinen sektori eli valtio;

C.

toteaa, että tällaiset kumppanuudet ovat tärkeitä talouskasvun, innovoinnin, kilpailukyvyn ja työpaikkojen luomisen välineenä sekä sisä- että ulkomarkkinoilla infrastruktuurien ja erityisesti energia-, vesi-, tie- ja digitaalisten infrastruktuurien uudistamisessa; toteaa, että EU:n yhtiöt kykenevät hyvin kilpailemaan tällaisista järjestelyistä ja hoitamaan niitä;

D.

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyt voivat olla monimuotoisia ja sisämarkkinoiden lainsäädäntö asettaa tiukkoja menettelyvaatimuksia; toteaa, että lainsäädäntöä tarkistettiin ja konsolidoitiin julkisista hankinnoista annetuissa direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU, käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetussa direktiivissä 2014/23/EU sekä institutionalisoituja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevassa ohjeistuksessa;

E.

toteaa, että perusinfrastruktuurien, -tavaroiden ja -palvelujen tuottamisessa hyödynnettävät julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ovat teknisesti monimutkaisia;

F.

toteaa, että maailmanlaajuinen talouskriisi on vuodesta 2007 lähtien kurittanut ankarasti kaikkia kehittyneitä ja nousevia talouksia sekä kehitysmaita ja vaikuttanut budjettipolitiikkoihin ja sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoiden, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksiin saada tarvitsemaansa rahoitusta hankkeiden toteuttamiseksi sekä vaikeuttanut infrastruktuurihankkeiden ja muiden paljon pääomia vaativien hankkeiden kehittämistä ja peruspalvelujen tuottamista;

G.

katsoo, että koska talouskriisi ja valtioiden velkakriisi on lisännyt julkisen talouden niukkuutta, yhä useammat hallitukset turvautuvat innovatiivisiin ratkaisuihin kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, jotka asianmukaisesti toteutettuina voivat tehostaa julkisten palvelujen kustannustehokkuutta, vaikuttavuutta ja laatua ja varmistaa julkisten infrastruktuurien oikea-aikaisen toteutuksen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden asianmukaisella yhteistyöllä;

H.

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien myönteiset vaikutukset perustuvat hankkeiden parempaan toteutukseen, hyvään kustannus-hyötysuhteeseen, mahdollisuuteen rahoittaa kustannuksia pitkällä aikavälillä sekä innovointia ja tutkimusta vauhdittaviin tekijöihin ja joustavampaan ja ammattitaitoisempaan projektinhallintaympäristöön;

I.

toteaa, että kaupan ja investointien vapauttaminen eivät ole tavoitteita sinänsä vaan välineitä, joilla voidaan luoda vaurautta ja parantaa maailman väestön elämänlaatua, ja toteaa, että tässä tarkoituksessa on mahdollista kehittää innovatiivista politiikkaa ja uusia välineitä, kuten uudenlaisia rahoitusvälineitä, ja luoda vapaakauppasopimusten verkosto, jotka ovat hyödyllisiä kolmansien maiden hallituksille infrastruktuurien, tavaroiden ja yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen takaamiseksi, samalla kun ne helpottavat EU:n yritysten osallistumista ulkomailla toteutettaviin julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden investointihankkeisiin;

J.

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista pitkä elinkaari, joka ulottuu toisinaan kymmenestä 30 vuoteen, ja toteaa, että tällaisten kumppanuuksien elinkaaren tulisi olla tarkoituksenmukainen ja edistää työhön, tavaroihin ja tarjottaviin palveluihin liittyviä tavoitteita ilman, että vääristetään keinotekoisesti kilpailua tai luodaan korkeampia kustannuksia tai kohtuutonta rasitusta julkishallinnolle ja veronmaksajille;

K.

toteaa, ettei EU:n kauppapolitiikka saisi kannustaa eikä myöskään jarruttaa itsenäistä päätöksentekoa siitä, käytetäänkö julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta vai ei, mutta kun päätös on tehty, EU:n tehtävänä on varmistaa sekä suurille yrityksille että pk- ja mikroyrityksillemme parhaat mahdollisuudet päästä kumppanivaltion julkisten hankintojen markkinoille; toteaa, että tämä tuo paikalliselle yhteisölle lisäarvoa avautumista, osallistumista, vastuullisuutta, tehokkuutta ja politiikan johdonmukaisuutta koskevien periaatteiden kannalta;

L.

toteaa, että koska yksityinen sektori saattaa väheksyä sosiaalista infrastruktuuria ja sen tuottamaa katetta, infrastruktuurin tuottamiseen liittyvät suuret kustannukset ja joidenkin alojen asema luonnollisina monopoleina tai niiden strateginen merkitys tarkoittavat, että avoin kilpailu ja yksityistäminen eivät useinkaan ole paras vaihtoehto silloin kun etusijalle on asetettava yleinen etu;

M.

katsoo, että siksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tarkoituksena on yhdistää kummankin parhaat puolet eli yleisen edun mukaisten palvelujen ja infrastruktuurin tuottaminen mieluummin yksityisen sektorin suuremman osallistumisen avulla kuin yksityistämisen kautta;

N.

toteaa, että monissa nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa on vaikea sovittaa yhteen yksityisten yritysten dynaamisuutta ja luotettavan julkisen infrastruktuurin puutetta; toteaa, että tällaiset kuilut (jotka ovat erityisen huomattavia Intiassa ja Brasiliassa) ovat heikentäneet kasvumahdollisuuksia, mikä puolestaan rajoittaa vienti- ja tuontimääriä tai häiritsee tuotantoa, koska käytettävissä ei ole riittävää satamainfrastruktuuria, maiden sisäisissä kuljetuksissa (rautatiet, rahti ja maantiet) on puutteita tai sähköntuotantoyksiköt ja sähkönjakeluverkot toimivat huonosti; toteaa, että nämä kuilut heikentävät myös ihmisten hyvinvointia (puutteita vesi- ja jätevesihuollossa); katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan luoda integroituja ratkaisuja, kun kumppani tai yhteenliittymä huolehtii rakentamisesta (suunnittelu-, arkkitehtuuri- ja rakennuspalvelut), rahoituksesta (yksityistä rahoitusta ainakin hankkeen ennakkorahoitukseen) ja käytöstä (huolto-, valvonta- ja hallinnointipalvelut);

O.

toteaa, että myös hallitusten väliset organisaatiot ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia vähiten kehittyneiden maiden auttamisessa kehitys- ja yhteistyöalan kumppanuuksia perustamalla: esimerkiksi Maailmanpankki, alueelliset jälleenrakennuspankit, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, Maailman terveysjärjestö ja YK:n lasten avun rahasto Unicef ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia toimien täytäntöönpanossa; toteaa, että Yhdysvallat, Australia, Japani, Malesia, Singapore, Yhdistyneet Arabiemiraatit ja muut Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat (Chilen johdolla) ovat käyttäneet julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia; toteaa, että myös OECD-maissa (Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Italia, Irlanti, Hollanti, Portugali ja Espanja) on asiaa koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että Isolla-Britannialla on kaikkein kehittynein ohjelma julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevissa asioissa (Yhdistyneen kuningaskunnan Private Finance Initiative osallistuu noin 20 prosentilla julkisiin investointihankkeisiin); toteaa, että EU:lla on johtoasema julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusinfrastruktuurimarkkinoilla eli yli 45 prosenttia kumppanuuksien nimellisarvosta;

P.

toteaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty seuraavissa yhteyksissä: rakennerahastot, laajentuminen, Euroopan laajuiset verkot, yhteiset teknologia-aloitteet, Eurooppa 2020 -strategia, tutkimus ja kehitys (tulevaisuuden tehtaat, energiatehokas rakentaminen, vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva eurooppalainen aloite, kestäväpohjainen prosessiteollisuus, fotoniikka, robotiikka, suurtehotietokoneet ja 5G-verkot), verkko-oppiminen, yliopistojen kanssa toteutetut tutkimushankkeet ja muut terveysalan ohjelmat (kuten innovatiivisia lääkkeitä koskeva aloite); toteaa, että Euroopan investointipankki ja Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asiantuntijakeskus (EPEC) ovat toteuttaneet hankkeita unionissa, sen lähialueilla ja kauempanakin; toteaa, että EU on osallistunut myös energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon; toteaa, että Euroopan strategisten investointien rahasto aikoo tukea EU:ssa joitakin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia, joissa voi olla mukana kauppakumppanimaiden yrityksiä;

Q.

toteaa, että tähän asti EU on pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle ja että sen sääntöjen tarkoituksena on edistää reilua ja tehokasta kilpailua sisämarkkinoilla ja tarjota yhtäläiset kilpailuedellytykset kansainvälisille sijoittajille; toteaa, että EU:ssa yhtiöitä ei syrjitä ulkomaisen omistuksen tai määräysvallan perusteella ja että ulkomaiset yhtiöt voivat käynnistää liiketoiminnan paikallisella tasolla osallistuakseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen;

R.

toteaa, että EU:n vapaakauppasopimuksissa on määräyksiä, jotka helpottavat yritysten osallistumista tarjouskilpailuihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa markkinoille pääsyn ja ennakkovahvistusten myötä; toteaa, että Korean, Kolumbian/Perun, Keski-Amerikan, Singaporen ja Kanadan (sekä Vietnamin ja Japanin) tapauksessa kohtelu ja avoinna olevat mahdollisuudet on määritelty eri tavalla ja erityisellä tavalla; katsoo, että eri kumppanien kanssa neuvoteltaessa tarvitaan suhteellisen paljon joustavuutta; katsoo kuitenkin, että on aina pyrittävä tukemaan yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kestävää kehitystä, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä kansainvälisesti tunnustettujen normien, kuten ihmisarvoisten työpaikkojen luomisen, suojelemista; toteaa, että myös palvelukaupan yleissopimuksella (GATS) ja julkisia hankintoja koskevalla sopimuksella (GPA) sekä mahdollisesti myös muilla monenvälisillä sopimuksilla, kuten palvelukauppasopimuksella (TiSA), on luotu monenvälisellä tasolla erilaisia sitoumuksia; toteaa, että näin toimintaympäristö EU:ssa muuttuu yhä kilpaillummaksi;

1.

korostaa, että on tehostettava ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, parannettava kilpailukykyä ja lisättävä tuottavuutta EU:ssa ja kolmansissa maissa innovatiivisella politiikalla ja uusilla välineillä, joiden avulla voidaan tehostaa talouden toimijoiden toimintaa kasvun käynnistämiseksi uudelleen myös sisämarkkinoiden ulkopuolella tehtävien investointien avulla; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voitaisiin yhtenä monista vaihtoehdoista lisätä merkittävästi kasvua eurooppalaisissa yrityksissä ja samalla ne voisivat olla hyödyllisiä EU:n kumppanimaille, sillä ne voisivat tarjota infrastruktuureja, tavaroita ja yleishyödyllisiä palveluja;

2.

muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla olisi luotava runsaasti lisäarvoa kansalaisille ja kuluttajille, varmistettava palvelujen ja/tai tavaroiden laatu ja tarjottava konkreettista kilpailu- ja taloudellista etua julkishallinnoille sekä valtion että paikallistasolla, mutta samalla olisi vältettävä ylimääräisen rasituksen tai tappioiden aiheutumista julkiselle sektorille;

3.

kehottaa komissiota edistämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden määrittämistä siten, että se voidaan tunnustaa kansainvälisesti pitkäkestoiseksi suhteeksi, joka muodostetaan julkisten yksiköiden ja yksityisten sijoittajien välille ja jonka tarkoituksena on tarjota sopimuksessa selvästi vahvistettavien ehtojen mukaisia laadukkaita ja esteettömiä julkisia palveluja ja infrastruktuureja, joita on helppo arvioida sellaisten seurantaindikaattoreiden avulla, joilla taataan oikeudenmukainen ja riittävä korvaus, jos sopimuksen ehdot täyttyvät;

4.

katsoo, että sekä pk-yritykset että isommat yritykset voivat tarjota ainutlaatuista yksityisen sektorin taitotietoa, kokemusta ja hyviä käytäntöjä sekä verkostoja, joihin kuuluu unionin ulkopuolisten maiden julkisia viranomaisia ja jotka todella auttavat toteuttamaan kestävän kehityksen politiikkaa; katsoo, että pk-yritykset voivat parhaiten hyödyntää mahdollisuuksiaan, jos ne luovat verkostoja ja toimivat kansainvälisellä tasolla ja menevät Euroopan ulkopuolisille markkinoille muun muassa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla; kehottaa tässä yhteydessä komissiota edistämään ja kannustamaan yhteenliittymien tai muiden yhteistyömuotojen käyttöönottoa suurten yritysten ja pk-yritysten välillä, jotta parannetaan pk-yritysten mahdollisuuksia osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

5.

korostaa, että kumppanuuksia kehitettäessä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen kuuluvana ja että on varmistettava, että pk-yritykset saavat todellisen ja oikeudenmukaisen pääsyn markkinoille erityisesti yleishyödyllisten palvelujen alalla, mistä säädetään direktiivissä 2014/25/EU; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä;

6.

pitää valitettavana, että EU on toistaiseksi pitänyt julkisten hankintojen markkinansa pitkälti avoimina kansainväliselle kilpailulle, vaikka EU:n yrityksillä on edelleen huomattavia esteitä ulkomailla; kehottaa komissiota takaamaan, että EU:n kauppasopimukset sisältävät välineet, joilla taataan, että erityisesti pk-yrityksemme voivat kilpailla tasavertaisesti ulkomaisten kansallisten yritysten kanssa; vaatii lisäksi tarjouskilpailujen ja myöntämiskriteerien selkeää sääntelyä ja niitä koskevien tietojen helppoa saatavuutta sekä syrjivien ja perusteettomien kaupan esteiden poistamista julkisissa hankinnoissa, palveluissa tai investoinneissa (kuten verosyrjintä, sivuliikkeiden tai tytäryhtiöiden perustamista rajoittavat sääntelyesteet ja rahoituksen saantia koskevat rajoitukset); kehottaa kumppanimaita soveltamaan avoimen hallinnon periaatteita, jotta taataan avoimuus ja vältetään eturistiriitoja ja käytetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varovaisesti ottaen huomioon kustannus-hyötyanalyysit ja hankkeiden kannattavuus, mutta myös viranomaisten rahoitus- ja tekniset valmiudet, jotta voidaan valvoa palvelujen ja infrastruktuurien toimitusta yleisen edun mukaisesti;

7.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvät ongelmat voidaan ratkaista soveltamalla hyvän hallinnon periaatteita, kuten sääntöjen avoimuutta ja selkeyttä, jolloin seuraavat seikat ovat tärkeitä: hankkeiden myöntäminen, toteutus ja arviointi alkuvaiheista lähtien, riskinsiirtämismallin määrittely (erityisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin kustannustehokkuuden arviointi), sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen; korruption ja petosten torjunta, asiasta vastaavien viranomaisten rahoitusvalmiudet ja tekniset valmiudet suunnitella riittävällä tavalla sopimuksia ja valvoa niiden täytäntöönpanoa sekä oikeusvarmuuden lujittaminen puitteissa, jotka takaavat julkisten viranomaisten legitiimien valtuuksien harjoittamisen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita (jotka ovat keskeisiä osapuolia tässä yhteydessä) edistämään näitä periaatteita ja hyviä käytäntöjä EU:n rajojen ulkopuolella;

8.

muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on luonteenomaista niiden korkea arvo ja tekninen monimutkaisuus sekä osapuolten pitkän aikavälin sitoutuminen; huomauttaa, että ne tarvitsevat sen vuoksi riittävässä määrin joustavuutta ja menettelyllisiä takeita avoimuuden, syrjimättömyyden ja tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi;

9.

muistuttaa, että infrastruktuurihankkeisiin liittyy luonnostaan erinäisiä riskejä (etenkin rakentamiseen, ympäristöön, televiestintään ja energiaverkkoihin liittyviin hankkeisiin) ja että hallitus siirtää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta osan riskistä yksityisille urakoitsijoille, jolloin molemmat osapuolet voivat saada hyötyä mutta myös jakaa näiden hankkeiden riskit ja vastuualueet; painottaa lisäksi, että riittävä riskinjako on olennaista, jotta voidaan vähentää hankkeen kustannuksia ja varmistaa sen tuloksellinen toteutus ja elinkelpoisuus;

10.

muistuttaa, että laadukkaiden, esteettömien ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottaminen kansalaisille sekä EU:ssa että sen ulkopuolella on tärkeä edellytys, jotta voidaan varmistaa julkisen ja yksityisen sektorien kumppanuuden onnistunut toteutus ja elinkelpoisuus; toteaa, että mallien ja sopimusten suuri valikoima vaikuttaa hankkeen kehittymiseen; varoittaa, että joissakin vaiheissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on käytetty ainoastaan julkisen talouden alijäämää koskevien tavoitteiden noudattamiseksi virallisesti; korostaa, että tarvitaan asianmukainen institutionaalinen kehys, jossa yhdistyvät poliittinen sitoutuminen, hyvä hallinto ja asianmukainen lainsäädäntö, jotta taataan, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet tarjoavat parempaa laatua ja laajan valikoiman palveluja kansalaisille; korostaa, että tässä yhteydessä on tärkeää arvioida asianmukaisesti mukana olevien yritysten profiilia ja kokemusta, jotta voidaan määrittää tarjottujen palvelujen laatu sekä se, onko niiden yritystoiminta ollut vastuullista;

11.

korostaa, että EU:n kauppa-, investointi- ja kehityspolitiikka ovat yhteydessä toisiinsa ja että Lissabonin sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja edellytetään, että kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet otetaan huomioon toteutettaessa muita sellaisia politiikkoja, jotka todennäköisesti vaikuttavat kehitysmaihin; korostaa lisäksi, että EU:n investointitoimet on tärkeä suunnata sellaisiin taloudellisiin valintoihin, joihin sisältyy todellinen sosiaalisten vaikutusten arviointi;

12.

korostaa yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien lisääntyviä mahdollisuuksia innovatiivisten ratkaisujen löytämisessä ja pitkän aikavälin yksityisen rahoituksen ja omien resurssien käyttöönotossa, sillä kehitysmaissa tarvitaan valtavia investointeja infrastruktuuriin sekä vesi- ja energiahuoltoon, joita julkinen sektori ei kykene yksin toteuttamaan, ja pääosa investoinneista on saatava yksityiseltä sektorilta; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla voidaan saada aikaan myös uutta teknologiaa ja uusia liiketoimintamalleja sekä mekanismeja yksityisen sektorin vastuullisuuden varmistamiseksi; viittaa kuitenkin tapauksiin, joissa yksityisen sektorin osallistuminen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ei ole tuottanut odotettuja tuloksia; panee näin ollen merkille, että tarvitaan teknistä tukea niiden oikeus- ja toimielinjärjestelmien lujittamiseksi, joissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia kehitetään erityisesti, kun kyse on kyvystä arvioida, suunnitella asianmukaisesti tällaisia hankkeita ja valvoa niiden toteutusta sekä tarjota julkisen sektorin kumppaneille mahdollisuus vaatia yksityisiltä yrityksiltä korvausta, jos ne eivät noudata sopimuksia;

13.

huomauttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tärkeällä sijalla kehitysohjelmassa ja niitä edistetään edelleen keinona kuroa umpeen infrastruktuurin rahoitusvajetta niin kehittyneissä maissa kuin kehitysmaissakin;

14.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön Euroopan tilintarkastustuomioistuimen yhdistämismekanismien käytöstä antaman erityiskertomuksen suositukset ja arvioimaan lainojen ja avustusten yhdistämismekanismin, erityisesti kehityksen ja rahoituksen täydentävyyden, avoimuuden ja luotettavuuden osalta etenkin, kun se on osoittanut toiveensa laajentaa merkittävästi yhdistämismekanismin käyttöä tulevina vuosina;

15.

kehottaa unionin elimiä kannustamaan unionin alueen yrityksiä osallistumaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kolmansissa maissa ja varsinkin vähemmän kehittyneissä maissa ja toimimaan johdonmukaisesti, nykyisten OECD:n toimintaohjeiden perusteella, niin että huomioidaan kehitysyhteistyötavoitteet; kehottaa komissiota kannustamaan kestäviä investointeja, ottamaan huomioon kehitystavoitteet priorisoimalla etenkin kotimaisten talouksien pitkän aikavälin kehitystä ja edistämään hankkeita, joissa keskitytään esimerkiksi ympäristönsuojeluun, köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, jätehuoltoon tai uusiutuvan energian käyttöön;

16.

korostaa, että kehitysavun alalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla voidaan tehokkaasti käyttää EU:n varoja ja samalla tukea EU:n painopistealoja ja johdonmukaisuutta muun politiikan kanssa; kehottaa komissiota osallistumaan ja investoimaan voimakkaammin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin kehitysalalla ja käyttämään niitä välineenä, jolla edesautetaan EU:n niukkojen kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämistä;

17.

korostaa, että yksityiset sijoitukset ja rahoitus ovat todennäköisesti kestävän kasvun tärkein moottori ja että kehitysmaiden kasvun odotetaan olevan tulevina vuosina noin viisi prosenttia; toteaa, että tällainen yksityinen rahoitus voi auttaa tukemaan paikallistalouksia ja paikallisia yrityksiä sekä tarjoamaan kunnon työpaikkoja, mikä auttaisi poistamaan köyhyyttä, jos suoria ulkomaisia investointeja säädellään asianmukaisesti ja ne kytketään kumppanimaiden talouksien konkreettisiin parannuksiin, esimerkiksi tekniikan siirtämiseen ja koulutusmahdollisuuksien luomiseen paikalliselle työvoimalle; katsoo näissä olosuhteissa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat hyödyttää vähiten kehittyneitä maita, sillä suhteeton sijoitusriski ei kannusta riittävästi yksityisiin sijoituksiin; korostaa, että tulevien, vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevan kehitysyhteistyön toimintasuunnitelmaan sisältyvien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden olisi edelleen pyrittävä köyhyyden vähentämiseen ja muihin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja ne olisi mukautettava kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin;

18.

panee merkille, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden asianmukaisella jäsentelyllä ja tehokkaalla toimeenpanolla voi olla monia muun muassa innovoinnin, tehokkaamman resurssien käytön sekä laadun takaamisen ja valvonnan kaltaisia hyötyvaikutuksia; huomauttaa myös, että kehitysmaiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita on arvioitava sen perusteella, miten niillä pystytään tuottamaan kehitystuloksia, ja että riskirasite on jaettava tasapuolisesti julkisen ja yksityisen sektorin kesken; korostaa, että kehitysmaissa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet ovat tähän asti keskittyneet lähinnä energia- ja televiestintäaloille, kun taas yksityisten tahojen osallistuminen yhteiskunnan infrastruktuurin luomiseen on harvinaista; kannustaa tästä syystä niitä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita, joiden ensisijaisena tavoitteena on kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen;

19.

kehottaa lisäämään kumppanimaiden hallituksille annettavaa teknistä apua, kuten paikallisen henkilöstön koulutusta ja teknologian jakamista, jotta vahvistetaan niiden kykyä vaatia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden omistusoikeutta ja kantaa osansa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden hallinnointivastuusta siten, että autetaan niitä ottamaan käyttöön pankkijärjestelmiä ja verohallintoja, jotka pystyvät takaamaan talouden hallinnan sekä julkisten ja yksityisten varojen hoidon; huomauttaa, että aiempien kokemusten perusteella huonosti neuvotellut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimukset voivat joissakin tapauksissa lisätä valtion velkaantuneisuutta, ja kehottaa laatimaan sääntelykehyksen vastuulliselle rahoittamiselle; kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta tarjota kehitysmaille teknistä apua ja neuvoja siihen, miten ne voivat valmistella ja panna täytäntöön EU:n normeja markkinoillaan;

20.

tukee voimakkaasti yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden tehokasta ja kattavaa levittämistä ja täytäntöönpanoa sekä unionissa että sen ulkopuolella, korostaa, että on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin politiikkatoimiin ja lainsäädännöllisiin toimiin YK:n ohjaavien periaatteiden tehokkaassa täytäntöönpanossa olevien puutteiden korjaamiseksi, ja toteaa, että tämä koskee esimerkiksi oikeussuojan saatavuutta;

21.

korostaa, että kehittämisvirastojen on varmistettava, että julkinen kehitysrahoitus käytetään kehitysmaiden paikallistalouden verkostojen tukemiseen eikä sitä suunnata tuenantajamaiden yksityisyritysten ja monikansallisten yritysten tukemiseen; korostaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeilla tulisi pyrkiä parantamaan mikro- ja pk-yritysten valmiuksia;

22.

muistuttaa, että Euroopan unioni on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa ja varmistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa toimissaan; vaatii integroimaan sukupuoliulottuvuuden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen esimerkiksi käyttämällä sukupuolen mukaan eriteltyjä tilastotietoja ja kohdennettuja investointeja koskevaa analyysia ja sisällyttämällä sopimuksiin keskeiset tulosindikaattorit naisten eduksi; kehottaa tässä yhteydessä antamaan enemmän tukea paikallisille pk-yrityksille ja erityisesti naisyrittäjille, jotta he voivat hyötyä yksityisen sektorin tuomasta kasvusta;

23.

kehottaa komissiota toimimaan niin, että WTO:ssa ja kolmansien maiden kanssa meneillään olevissa kahdenvälisissä neuvotteluissa saadaan merkittäviä kansainvälisiä markkinoillepääsysitoumuksia myönteisen vastavuoroisuuden hengessä, joka mahdollistaa kansainvälisen kilpailun, jotta voidaan korjata epäsymmetriat EU:n julkisten hankintojen markkinoiden ja muiden kauppakumppaneiden vastaavien markkinoiden avoimuudessa; pyytää komissiota poistamaan hallinnolliset, menettelyjä koskevat ja tekniset esteet, jotka estävät EU:n yritysten osallistumista ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin;

24.

kehottaa komissiota muiden maiden kanssa käytävien kauppa- ja investointisopimuksia koskevien neuvottelujen yhteydessä tukemaan sellaisten esteiden purkua, jotka heikentävät EU:n yritysten ja erityisesti pk-yritysten pääsyä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin näissä maissa, ja edistämään EU:n kansalaisten ammatillista liikkuvuutta, jotta EU:n yritykset, etenkin pk-yritykset, voivat kilpailla tasavertaisin ehdoin paikallisten ja kolmansien maiden yritysten kanssa;

25.

kehottaa komissiota seuraamaan ulkomailla toimivia unionin alueen yrityksiä, tekemään päätelmiä menestystarinoista, onnistuneista malleista ja hyvistä käytännöistä, jotta voidaan laatia suuntaviivoja; kehottaa myös harkitsemaan mahdollisuutta perustaa virtuaalisia dokumentointi- tai seurantakeskuksia, jotta parannetaan EU:n yritysten, erityisesti pk-yritysten, mahdollisuuksia saada tietoa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista; kehottaa komissiota kannustamaan käyttäjäystävällisten foorumien ja verkostojen luomista, jotta edistetään sidosryhmien jäsenneltyä vuoropuhelua ja annetaan teknistä tukea oikeudelliseen kehykseen ja odotettavissa oleviin haasteisiin liittyvissä kysymyksissä; pyytää komissiota toteuttamaan tutkimuksen unionin vapaakauppasopimusten ja niiden täytäntöönpanon vaikutuksista EU:n yritysten pääsyyn ulkomaisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin; katsoo, että tällaisella tutkimuksella voitaisiin saada tietoa vapaakauppasopimusten todellisista vaikutuksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien alalla sekä mahdollisesti havaita esteitä, joita ei ole vielä käsitelty;

26.

kehottaa komissiota edistämään selkeiden ja yhtenäisten kirjanpitosääntöjen soveltamista kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan vähentää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä ja edistää samalla terveen budjettipolitiikan noudattamista ja hankkeiden kestävyyttä;

27.

kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tukemat elimet, kuten pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto (EASME) ja Yritys-Eurooppa-verkosto, voivat saada tietoa ja jakaa sitä pk-yrityksille siitä, miten ne voivat päästä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin EU:n ulkopuolisissa maissa, ja edistämään pk-yritysten osallistumista tällaisiin kumppanuuksiin kolmansissa maissa;

28.

korostaa, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa tarvitaan rajat ylittävää yksityisen sektorin rahoitusta ja että siksi on erittäin tärkeää antaa riittävät takeet siitä, että nämä pitkän aikavälin investoinnit tapahtuvat selkeässä, vakaassa ja turvallisessa toimintaympäristössä ja että niihin sovelletaan hyvän hallinnon periaatteita, oikeusvarmuutta, avoimuutta ja että käytettävissä on toimiva riitojenratkaisujärjestelmä; kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään tätä tarkoitusta varten yhteistyötä asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä rahoituselimissä, jotta varmistetaan, että alalla on tarvittavat oikeudelliset puitteet ja että toiminta on avointa, osallistavaa, tehokasta ja kustannustehokasta;

29.

on vakuuttunut siitä, että EU:n yritysten osallistuminen suuremmassa määrin mittaviin kansainvälisiin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin voisi hyödyttää merkittävästi ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä, tuottavuutta, kilpailukykyä sekä teknistä valmiutta ja innovointia EU:ssa; palauttaa mieliin, että pk-yritysten kansainvälistymistä koskevassa komission vuoden 2010 tutkimuksessa korostetaan kansainvälistymisen ja innovoinnin myönteistä yhteyttä tuotteita, palveluja ja prosesseja koskevissa asioissa;

30.

korostaa, että tällä alalla tehtävässä työssä on erityisesti otettava huomioon, että EU:ssa toimivien pk-yritysten on vaikea kilpailla kansainvälisillä markkinoilla osana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja että on varmistettava, että pk-yrityksille taataan todellinen ja oikeudenmukainen pääsy markkinoille; korostaa tässä yhteydessä sellaisten erityissääntöjen merkitystä, joilla mahdollistetaan pk-yritysten osallistuminen tarjouskilpailuihin osana klustereita tai ryhmiä, sekä avointen ja läpinäkyvien alihankintaketjujen käyttöä; katsoo, että pk-yrityksiä pitäisi kannustaa osallistumaan joko alihankkijoina tai yhteenliittymien osapuolina hankintasopimusten tarjouskilpailuihin;

31.

muistuttaa EU:ssa saavutetuista tuloksista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käytössä infrastruktuurin kehittämisessä sekä tekniikan, tutkimuksen ja verkko-oppimisen keihäänkärkialoilla ja muilla suurta lisäarvoa tuottavilla aloilla; kannustaa komissiota määrittelemään hankkeet, joissa on saatu EU:ssa parhaat tulokset ja edistämään kaikenlaisten EU:n yritysten, etenkin pk-yritysten, osallistumista tällaisiin rohkeisiin hankkeisiin ulkomailla;

32.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja Euroopan investointipankille.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/25

—

ottaa huomioon komission kertomuksen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita, toimintarahastoja ja toimintaohjelmia koskevien säännösten täytäntöönpanosta vuoden 2007 uudistuksen jälkeen (COM(2014)0112),

—

ottaa huomioon edellä mainitusta komission kertomuksesta 16. kesäkuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

—

ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan puutarhaviljelyn tulevaisuudesta – kasvustrategiat (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän tutkimuksen ”EU:n hedelmä- ja vihannesala: yleiskatsaus ja vuoden 2013 jälkeiset YMP:n näkymät”,

—

ottaa huomioon Assemblée des Régions Européennes Légumières et Horticoles (AREFLH) -järjestön ja Wageningenin yliopiston 22. tammikuuta 2015 pidettyä Euroopan parlamentin työpajaa varten toteuttamat kaksi tutkimusta EU:n hedelmä- ja vihannesalan uusien sääntöjen laatimisesta,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnasta yritysten välisessä elintarvikeketjussa (COM(2014)0472),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin vuonna 2014 teettämän tutkimuksen ”Comparative analysis of risk management tools supported by 2014 (US) Farm Bill and the CAP 2014-2020”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan lausunnon (A8-0170/2015),

A.

ottaa huomioon, että unionin hedelmä- ja vihannesalan politiikassa on 1990-luvulta lähtien keskitytty tuottajaorganisaatioiden roolin vahvistamiseen;

B.

ottaa huomioon, että vuoden 2007 uudistuksen tavoitteena oli vahvistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden asemaa asettamalla niiden käyttöön useampia välineitä markkinakriisien ehkäisemistä ja hallintaa varten sekä lisätä ja keskittää tarjontaa, parantaa laatua ja kilpailukykyä, mukauttaa tarjonta markkinoihin sekä tarjota teknistä tukea ympäristöystävälliselle tuotannolle;

C.

toteaa, että yksityisiin kaupallisiin yrityksiin verrattuna tuottajaorganisaatioihin sovelletaan lukuisia rajoituksia, esimerkiksi tulorakenteeseen tai myyntitarpeeseen liittyviä investointeja koskevia rajoituksia;

D.

katsoo, että on tärkeää tukea hedelmä- ja vihannesalaa koko unionin alueella, kun otetaan huomioon sen merkitys lisäarvon, työpaikkojen ja terveyden kannalta osana terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota;

E.

ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioille ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille tarjottavalla unionin tuella pyritään vahvistamaan alan kilpailukykyä, tukemaan innovointia, lisäämään tuottavuutta, edistämään tuotteiden menekkiä, parantamaan viljelijöiden neuvotteluasemia ja palauttamaan elintarvikkeiden toimitusketjun tasapaino sekä samalla ottamaan ympäristönäkökohdat mukaan hedelmien ja vihannesten tuotantoon ja markkinointiin sekä ottamaan yksittäisten tuottajien tilanteet asianmukaisesti huomioon;

F.

ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien välisten sulautumien sekä kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi luotiin kannustimia, jotta voitaisiin parantaa tuottajaorganisaatioiden neuvotteluvoimaa tuotantoketjussa;

G.

toteaa, että EU:ssa suurin osa hedelmistä ja vihanneksista tuotetaan pienillä tai keskisuurilla tiloilla;

H.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin vuonna 2011 teettämän hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää koskevan tutkimuksen mukaan tuottajaorganisaatioita olisi rohkaistava, koska tuottajatason kollektiiviset toimet ja tuotantoketjun tehokas koordinointi näyttävät olevan menestyksekkään strategian edellytyksiä yritettäessä selviytyä tilanteesta, jossa tuottajahinnat laskevat;

I.

ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät voivat perustaa toimintarahaston jäsenvaltioiden hyväksymien toimintaohjelmien rahoittamiseksi;

J.

ottaa huomioon, että tällaisia rahastoja rahoitetaan tuottajaorganisaatioiden jäsenten tai itse tuottajaorganisaatioiden maksuosuuksilla sekä EU:n rahoitustuella ja että tällä yhteisrahoituksella edistetään edunsaajien sitoutumista ja autetaan varmistamaan, että ne käyttävät tuen asianmukaisesti, sekä edistetään kerrannaisvaikutuksia;

K.

toteaa, että aiemman yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) mukainen tuki vasta perustettujen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden investointeihin lopetettiin vuoden 2013 uudistuksella; katsoo, että kyseinen tuki oli ratkaisevan tärkeä erityisesti Keski-, Itä- ja Etelä-Euroopan jäsenvaltioille, merentakaisille alueille ja saarille;

L.

panee merkille

M.

ottaa huomioon, että unionia koskevat luvut ovat keskiarvoja, jotka heijastavat jäsenvaltioiden hyvin erilaisia tilanteita – tai jopa huomattavan erilaisia tilanteita saman jäsenvaltion sisällä; ottaa huomioon, että nämä tilanteet heijastavat erilaisia lähtökohtia halukkuudessa perustaa tuottajaorganisaatioita ja juontuvat historiallisista tekijöistä, jotka perustuvat maanviljelijöiden enemmän tai vähemmän suureen halukkuuteen perustaa tuottajaorganisaatioita, maatilojen rakenteesta, erilaisista markkinaolosuhteista ja hallinnollisista esteistä, nykyisin saatavan tuen riittämättömyydestä ja siitä, että useissa jäsenvaltioissa tätä alaa hallitsevat pienet tuottajat;

N.

katsoo, että komission 4. kesäkuuta ja 9. syyskuuta 2012 välisenä aikana järjestämä toimintapoliittisia vaihtoehtoja ja niiden vaikutusten arviointia koskeva julkinen kuuleminen unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän uudelleentarkastelusta osoittaa enemmistön kannattavan järjestelmän jatkamista tietyin parannuksin;

O.

toteaa, että alueet, joilla tuottajat ovat saavuttaneet kilpailukyvyn, kannattavuuden, kansainvälistymisen, laadun ja ympäristön kestävyyden suhteen muita korkeamman tason, ovat alueita, joilla tuotannon järjestäytymisaste on muita korkeampi;

P.

ottaa huomioon, että järjestäytymisaste tuottajien keskuudessa on keskimäärin alhainen ja huomattavasti alle EU:n keskiarvon eräissä jäsenvaltioissa, vaikka tähän yleiseen toteamukseen voidaan liittää kunkin alueen tuotannon ja markkinoinnin nykyaikaistamisen tasoon perustuvia vivahteita; toteaa, että tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttäminen ja niiden hyväksynnän poistaminen, jotka aiheuttavat epävarmuutta tuottajien keskuudessa, ovat osaltaan syynä järjestäytymisasteen alhaisuuteen;

Q.

katsoo, että on syytä lisätä kansallisen taloudellisen tuen (asetus (EU) N:o 1308/2013) tehokkuutta, vaikka se on ollut tärkeä rahoitusväline tuotteiden tarjonnan keskittämisen kannalta;

R.

katsoo, että tuottajaorganisaatioiden rooli uusien markkinoiden avaamisessa, kulutuksen edistämisessä tai innovointiin investoimisessa vaikuttaa erittäin myönteisesti koko hedelmä- ja vihannesalaan;

S.

toteaa, että EU:n hedelmä- ja vihannesalan osuus on 18 prosenttia maataloustuotannon kokonaisarvosta, ainoastaan 3 prosenttia viljelyalasta ja sen arvo on yli 50 miljardia euroa;

T.

toteaa, että hedelmien ja vihannesten toimitusketjun arvioitu liikevaihto on yli 120 miljardia euroa, alalla on noin 550 000 työntekijää, sillä on taloudellisia kerrannaisvaikutuksia unionin tasolla ja se lisää kysyntää sekä luo lisäarvoa muilla talouden aloilla;

U.

ottaa huomioon, että hedelmien ja vihannesten viljelyyn käytetty kokonaisviljelyalue EU:ssa pieneni 6 prosenttia vuosina 2003–2010, mikä tarkoittaa, että viljelijät ovat alkaneet viljellä muita lajikkeita tai monissa tapauksissa luopuneet toiminnasta; ottaa huomioon, että AREFLH:n vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan hedelmien ja vihannesten viljelyalan pieneneminen oli Etelä-Euroopassa voimakkaampaa kuin Pohjois-Euroopassa;

V.

ottaa huomioon, että myös hedelmien ja vihannesten tuotantomäärä on pienentynyt viime vuosina, mutta tuotannon arvo on reaalisesti pysynyt vakaana ja oli 48,25 miljardia euroa vuonna 2012, ja että tästä huolimatta ei ole pystytty tarjoamaan tuotanto- ja työkustannuksia vastaavia tuottajahintoja;

W.

ottaa huomioon, että kulutuksen väheneminen ja tuotannon supistuminen viime vuosina ovat olleet hedelmä- ja vihannesalan suurimpia ongelmia; muistuttaa, että Freshfel Europelta saatujen tietojen mukaan tuoreiden hedelmien ja vihannesten päiväkohtainen kulutus koko EU:ssa henkeä kohden oli 387 grammaa vuonna 2012, mikä merkitsi 8,7 prosentin vähennystä verrattuna vuosien 2007–2011 kulutuksen keskiarvoon; ottaa huomioon, että kyseinen vähennys tuntuu heijastavan pitkän aikavälin suuntausta, jossa jalostetun ruoan kulutus kasvaa, sekä talouskriisin vaikutusta;

X.

ottaa huomioon, että EU:ssa 22 miljoonaa lasta kärsii ylipainosta ja nuoret syövät hedelmiä ja vihanneksia päivässä keskimäärin vain 30–50 prosenttia suositellusta määrästä;

Y.

ottaa huomioon, että Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa syömään päivittäin vähintään 400 grammaa hedelmiä ja vihanneksia kroonisten sairauksien, kuten sydänsairauksien, syövän, diabeteksen ja erityisesti lasten liikalihavuuden ehkäisemiseksi; toteaa, että tähän mennessä suositeltava määrä on saavutettu vain neljässä EU:n jäsenvaltiossa;

Z.

ottaa huomioon, että vuonna 2012 EU:lla oli hedelmien ja vihannesten suhteen kauppavaje, joka johtui pitkälti siitä, että hedelmien tuonti EU:hun on selvästi vientiä suurempaa korkeiden tuotantokustannusten vuoksi;

AA.

ottaa huomioon, että AREFLH:n tutkimus vuodelta 2015 osoittaa, että EU:n markkinat ovat suhteellisen avoimet tuonnille, kun taas vienti EU:sta kohtaa huomattavia tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia esteitä kauppakumppanimaissa, mikä estää vientiä monipuolistumasta; ottaa huomioon, että vaikka kolmansista maista tuotavat tuotteet kilpailevat suoraan vastaavien EU:sta peräisin olevien tuotteiden kanssa, joissakin tapauksissa niiden tuotantoon ei sovelleta samoja ympäristö- ja elintarviketurvallisuusnormeja tai sosiaalisia normeja;

AB.

ottaa huomioon, että hedelmä- ja vihannesalalla tapahtuu usein markkinakriisejä, koska jopa vähäinen ylituotanto laskee tuottajahintoja jyrkästi; ottaa huomioon, että suuri osa hedelmistä ja vihanneksista on pilaantuvia tuotteita, jotka on myytävä nopeasti, mistä syystä alan viljelijät ovat rakenteellisesti heikossa neuvotteluasemassa suuriin vähittäismyyjiin ja jalostajiin nähden;

AC.

ottaa huomioon, että Venäjän asettaman tuontikiellon aiheuttamalla kriisillä on ollut huomattavia kielteisiä vaikutuksia hedelmä- ja vihannesalaan ja että kriisi vaikuttaa siihen myös tulevaisuudessa; toteaa, että hedelmien ja vihannesten tuottajat ovat kärsineet suurimpia tappioita; ottaa huomioon, että on korostettava vahvojen tuottajaorganisaatioiden olemassaolon tärkeyttä ja niiden järjestäytymistä siten, että ne voivat käsitellä odottamattomia ja epäsuotuisia tilanteita kollektiivisesti hyödyntämällä asianmukaisia ja kunkin kriisin vakavuusasteeseen mukautettuja yhteisön välineitä ja ottamalla tarvittaessa käyttöön asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 säädetyt poikkeustoimenpiteet;

AD.

ottaa huomioon, että komission kertomuksessa todetaan, että hedelmä- ja vihannesalan kriisinehkäisyvälineitä on käytetty vain vähän vuonna 2007 tehdyn uudistuksen jälkeen ja että kyseiset välineet ovat osoittautuneet riittämättömiksi lieventämään kolibakteerikriisin tai Venäjän asettamasta tuontikiellosta johtuvan nykyisen kriisin kaltaisten vakavien kriisien seurauksia; toteaa, että suurimmassa osassa tapauksia, markkinoilta poistamista lukuun ottamatta, niitä on hallinnollisesti vaikea soveltaa asiaa koskevien epäselvien säännösten vuoksi;

AE.

toteaa, että kouluhedelmäjärjestelmä, jonka puitteissa kulutetaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia, on herättänyt kiinnostusta ja ollut menestyksekäs;

AF.

toteaa, että mahdollisuus antaa EU:n taloudellista tukea kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoittamiseksi lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle on ollut toimintaohjelmissa merkittävä keino hallita markkinoiden epävarmuutta;

AG.

ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan sääntöjen monimutkaisuus ja oikeusvarmuuden puute hedelmien ja vihannesten nykyisen järjestelmän heikkouksina; ottaa huomioon, että komission jäsen Hogan on sitoutunut parantamaan järjestelmää toimikautensa ensimmäisen vuoden aikana siten, että huomioon otetaan kulttuurierot ja eri jäsenvaltioiden markkinatodellisuuden eroavaisuudet sekä tarve edistää kilpailukykyä ja alan innovatiivista voimaa;

AH.

ottaa huomioon, että Wageningenin yliopiston tutkimuksen johtopäätöksenä on, että EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon poikkeavat tulkinnat ovat synnyttäneet oikeudellista epävarmuutta kansallisissa hallintoyksiköissä ja tuottajaorganisaatioissa, mikä on lisännyt hallinnollista taakkaa sekä pelkoa riskinotosta ja luonut esteitä tuottajaorganisaatioiden perustamiselle;

AI.

katsoo, että selkeät ja ennakoitavat tarkastusmenettelyt ovat olennaisia hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toiminnan kannalta; katsoo, että peräkkäisten tarkastusten päällekkäisyyttä olisi vältettävä ja että seurantatarkastuksia ei saisi tehdä ennen kuin tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevasta edellisestä tarkastuksesta on annettu lopullinen päätös, jotta varmistetaan ettei jäsenvaltioiden tarvitse tehdä suurempia korjauksia kuin on tarpeen;

AJ.

toteaa, että maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 on jo otettu huomioon joitakin komission tiedonantoon sisältyviä tekijöitä ja että Euroopan unionin nykyistä sääntelyä on tasapainotettava;

AK.

toteaa, että suhteellisuusperiaatteen olisi oltava olennainen osa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän oikeudellisen epävarmuuden vähentämistä ja sillä olisi varmistettava, että koko tuottajaorganisaatiolle ei koidu haittaa yksittäisistä rikkomuksista;

AL.

ottaa huomioon, että tuottajaorganisaatioilla on usein vaikeuksia löytää ja kouluttaa johtajia, joilla on tarvittavat taidot kaupallisten toimien toteuttamiseen maa- ja elintarviketalouden kilpailuntäyteisessä ympäristössä; ottaa huomioon, että komission kertomuksessa mainitaan tuottajaorganisaatioiden koulutus- ja neuvontapalvelumenojen olleen vähäiset;

AM.

ottaa huomioon, että kaikkien EU:n 28 jäsenvaltion viljelijäväestö ikääntyy nopeasti ja että yhtä alle 35-vuotista maanviljelijää kohden on keskimäärin yhdeksän yli 55-vuotiasta maanviljelijää;

1.

panee tyytyväisenä merkille komission kertomuksen, joka tarjoaa tasapainoisen kuvan hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän kehityksestä vuoden 2007 uudistuksen jälkeen ja jossa vahvistetaan tämän alan organisaation perusrakenteen toimivuus ja nostetaan esiin osa-alueet, joilla on saavutettu kehitystä, kuten tuottajaorganisaatioiden keskittymisen lisääntyminen, mikä parantaa alan asemaa elintarvikeketjussa, sekä myös jatkuvat ongelmat;

2.

on sitä mieltä, että tuen on korvattava markkinoiden näkökulmasta kielteisiä seurauksia, jotka johtuvat tuottajaorganisaatioille asetetuista rajoituksista;

3.

ottaa huomioon unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän toimet, joilla pyritään lisäämään unionin viljelijöiden markkinapainotteisuutta, kannustamaan innovointiin, edistämään hedelmien ja vihannesten menekkiä, lisäämään viljelijöiden kilpailukykyä ja parantamaan markkinointia, tuotteiden laatua ja tuotannon ympäristönäkökohtia siten, että tuetaan tuottajaorganisaatioita ja niiden yhteenliittymiä ja tunnustetaan alan sisäiset organisaatiot sekä edistetään sellaisten klustereiden muodostamista, joiden avulla synnytetään uusia tulovirtoja kohdennettaviksi uusiin investointeihin;

4.

pitää myönteisenä, että uudessa YMP:ssä säilytetään hedelmä- ja vihannesalan järjestelmä, ja toteaa, että nykyiset välineet eivät ole aina olleet tehokkaita, kuten komissio totesi unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelyjen uudelleenarviointia koskevasta julkisesta kuulemisesta laatimassaan asiakirjassa; kannattaa siksi Newcastlen ryhmän työtä, jolla pyritään parantamaan unionin hedelmä- ja vihannesalan järjestelmää, jossa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden osuuskuntia koskevien oikeudellisten järjestelyjen erityisluonne, jotta ei rajoitettaisi uusien tuottajaorganisaatioiden perustamista, ja jossa kunnioitettaisiin myös sitä vaihtoehtoa, että viljelijät voivat yhtä hyvin jättäytyä tuottajaorganisaatioiden ulkopuolelle;

5.

kehottaa komissiota tehostamaan toimia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi elintarvikeketjussa, sillä ne vaikuttavat kielteisesti tuottajien tulokseen, vähentävät tuloja ja uhkaavat alan elinkelpoisuutta ja kestävyyttä; katsoo, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ja suurten jakelukanavien harjoittama painostus tuottajajäseniä tai muita tuottajia kohtaan ovat suurin syy siihen, että hedelmien ja vihannesten tuottajien tulot eivät ole kohtuulliset; toteaa, että pilaantuvien tuotteiden tuottajien mahdollisuudet puolustautua ovat heikommat kuin muilla; katsoo, että edellä mainitut ongelmat, kuten maan viljelemättä jättäminen tai aktiivisen viljelijäväestön vanheneminen, poistuvat vain siten, että tuotannosta saatavat voitot riittävät takaamaan ammatin tulevaisuuden ja ovat nuorta työvoimaa houkuttelevia;

6.

kehottaa komissiota määrittelemään selvät unionin säännöt elintarvikeketjun hyvistä käytänteistä, jotta käytettävissä olisi yhteinen tulkinta hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntaa koskevista normeista;

7.

kehottaa komissiota edistämään toimia, joilla pyritään suosimaan tuottajaorganisaatioiden tuotteiden suoramarkkinointia; katsoo, että suoramyynti on vaihtoehto suurille vähittäiskaupoille ja niiden edustamille elintarvikkeisiin, maanviljelyyn ja ympäristöön liittyville arvoille; toteaa, että suoramyyntimarkkinoiden hinnat pysyvät suurten vähittäiskauppojen hintoja alempina, koska väliporrasta tai logistiikkakustannuksia ei ole; toteaa, että ketjun lyhentäminen tällä tavoin takaa viljelijöille oikeudenmukaiset tulot ja mahdollistaa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnan;

8.

panee merkille, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, ja kehottaa antamaan EU:n tason koordinoidun vastauksen maataloustuotannon sisämarkkinoiden toimivuuden vahvistamiseksi;

9.

korostaa, että on tärkeää säilyttää tuoreita hedelmiä ja vihanneksia koskevat eurooppalaiset laatustandardit, jotta taataan korkea ja tasainen laatu alan sisällä loppukuluttajan hyväksi;

10.

kehottaa komissiota selvittämään, miten se aikoo soveltaa yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 209 artiklan 1 kohtaa siten, että lisätään oikeusvarmuutta siitä, miten saavutetaan SEUT:n 39 artiklassa tarkoitetut tavoitteet noudattaen samalla täysimääräisesti kilpailua koskevaa SEUT:n 101 artiklaa;

11.

panee merkille, että alan järjestäytymisaste – tuotantojärjestöjen markkinoiman hedelmä- ja vihannestuotannon kokonaisarvon osuutena laskettuna – on kasvanut koko EU:ssa asteittain viime vuosina, mutta tällaista kasvua on tapahtunut vain joissakin jäsenvaltioissa;

12.

korostaa, että tästä kasvusta huolimatta tuottajien järjestäytymisaste pysyy keskimäärin alhaisena ja tietyissä jäsenvaltioissa huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisempana ja että tämän ongelman ratkaiseminen on olennaisen tärkeää hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän tulevaisuuden kannalta etenkin huomattavien alueellisten erojen vähentämiseksi; korostaa lisäksi, että tätä alhaista järjestäytymisastetta ei paranneta tuottajaorganisaatioita koskevilla mutkikkailla säännöillä, jotka ovat johtaneet tuottajaorganisaatioiden toiminnan keskeyttämiseen ja niiden hyväksynnän poistamiseen joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa sen vuoksi komissiota kääntämään nykyisen kehityssuunnan yksinkertaistamalla järjestelmän sääntöjä, jotta tuottajaorganisaatioihin liittymisestä tehdään entistä houkuttelevampaa;

13.

korostaa tarvetta parantaa alan järjestäytymisastetta ottaen huomioon, että tämä aste on selvästi korkeampi alueilla, joilla tuotanto ja markkinointi ovat nykyaikaisempia ja vientiin suuntautuneita, ja heikompi maissa, jotka eivät ole moneen vuoteen voineet käyttää toimintarahastoja;

14.

pitää välttämättömänä harkita markkinakriisien hallintaan tarkoitettujen välineiden käyttöönottoa ja katsoo, että on voitava tunnistaa selvästi tiettyjen alan tuottajaorganisaatioiden käynnistämät menestykselliset aloitteet, jotta ne voidaan toistaa kaikkialla, missä se on mahdollista; pyytää tästä syystä komissiota edistämään näiden pilottituottajaorganisaatioiden tuntemusta ja taitotietoa;

15.

muistuttaa, että tuottajaorganisaatiot ovat tuottajia palvelevia välineitä, joiden avulla ne voivat yhdessä järjestäytyä markkinoille ja puolustaa tulojaan, ja että tuottajaorganisaatiot ovat erityisen hyödyllisiä tuotantoalueilla, joiden tuotanto on tarkoitettu kuljetettavaksi kulutusalueille, mutta vähemmän käytettyjä joidenkin tuottajien keskuudessa tai joillakin paikallisilla markkinoilla tai osamarkkinoilla;

16.

tähdentää tässä yhteydessä, että on tärkeää lisätä tuottajaorganisaatioiden tuen kokonaistasoa ja tarjota vahvempia kannustimia sekä olemassa olevien tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien yhdentymiseen että uusien järjestöjen perustamiseen kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, ja vaatii samalla valvomaan tuottajaorganisaatioiden perustamiseen myönnettyjen tukien investoimista, jotta ne investoidaan todella toimiin, joilla lisätään tuottajajäsenten tuloja;

17.

pitää valitettavana, että tietyissä jäsenvaltioissa tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen aste on äärimmäisen alhainen, ja suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat etusijalle tuottajien järjestäytymisen edistämistä koskevan vaatimuksen; kehottaa komissiota analysoimaan niiden jäsenvaltioiden erityispiirteitä, joissa tuottajien järjestäytyminen on vähäistä;

18.

kehottaa komissiota palauttamaan hedelmien ja vihannesten tuottajien äskettäin perustettujen tuottajaorganisaatioiden investointien taloudellisen tuen; toteaa, että perustettujen organisaatioiden on ilman tätä tukea äärimmäisen vaikeaa saada valtion hyväksyntä toimintaansa varten; katsoo, että siksi tuki on yksi tehokkaimmista välineistä, joilla organisaatioita voidaan kehittää ja järjestäytymisastetta nostaa;

19.

kehottaa komissiota YMP:n yksinkertaistamisen yhteydessä lisäämään edelleen tuottajaorganisaatioiden tehokkuutta tuotteiden tarjonnan keskittämisessä, erityisesti kun on kyse niiden keskeisestä markkinointiroolista hedelmä- ja vihannesalan toimitusketjussa;

20.

katsoo, että on olennaisen tärkeää tarjota etuja tuottajaorganisaatioille, jotka päättävät ottaa mukaan nuoria viljelijöitä; korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat tarjota mahdollisuuden edistää maatalousalan sukupolvenvaihdosta;

21.

pyytää komissiota varmistamaan, että asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 tarkoitetut niin hedelmä- ja vihannesalaa kuin tuottajaorganisaatioita ja toimialakohtaisia organisaatioita koskevat säännökset pannaan täytäntöön nopeasti ja yhdenmukaisesti;

22.

toteaa edelleen olevansa syvästi huolissaan siitä, että nykyään ainoastaan 7,5 prosenttia EU:n viljelijöistä on alle 35-vuotiaita, ja katsoo, että hyvin toimivat tuottajaorganisaatiot, jotka houkuttelevat nuoria, voivat tehdä oman osansa tämän kestämättömän väestökehityksen suunnan muuttamiseksi;

23.

tähdentää, että on tarjottava kannustimia tuottajaorganisaatioiden tutkimuksen ja innovoinnin tason nostamiseksi; toteaa, että suurempi innovaatioiden määrä lisää tuottajaorganisaatioiden kilpailukykyä ja parantaa niiden valmiuksia torjua tappajabakteerit, jotka vahingoittavat eurooppalaista maanviljelyä;

24.

painottaa tarvetta auttaa tuottajaorganisaatioita lisäämään vientiä ja etsimään uusia ulkomaanmarkkinoita;

25.

pitää välttämättömänä tehdä tuottajaorganisaatioista houkuttelevampia vähentämällä byrokratiaa sekä parantamalla EU:n näille ryhmille antamaa tukea ja kriisinhallintamekanismeja;

26.

kehottaa komissiota lisäämään kansallisen hallinnon, tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien oikeusvarmuutta ja vähentämään niiden hallinnollista taakkaa täytäntöönpanolainsäädännön tulevan tarkistuksen yhteydessä ja osana yksinkertaistamista koskevaa ohjelmaansa; korostaa, että tarkistuksen yhteydessä ei pidä muuttaa hedelmä- ja vihannesalan järjestelmän perusrakennetta eikä sillä saa heikentää alan tuottajien etuja tai ansioita;

27.

panee huolestuneena merkille, että tuottajajärjestöjen säännöt voivat jättää komission tilintarkastajille tulkinnanvaraa, mikä johtaa lisääntyvään epävarmuuteen ja voi aiheuttaa jäsenvaltioille vaaran hylkäyksistä ja laillisuusvalvonnasta; korostaa myös, että tarkastusmenettelyt ja rahoituskorjaukset on tehtävä ripeämmin ja tarkastusjaksosta sovitussa ajassa;

28.

pyytää komissiota lyhentämään huomattavasti käsittelyjaksoa, jonka aikana vaatimuksenmukaisuuden tarkastukset suoritetaan;

29.

pyytää järjestelmän oikeusvarmuuden lisäämiseksi komissiota myös järkeistämään tarkastuksia ja keskittämään niitä kunkin toimintaohjelman puitteissa hyväksytyn toimen tai toimenpiteen todellisen täytäntöönpanon ja niille kohdennettujen kustannusten valvontaan määrittelemällä selvästi, mitä valvotaan ja kuka vastaa valvonnan toteuttamisesta;

30.

pyytää komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta seuraamuksiin ja varmistamaan, että tarkastukset suoritetaan asetetussa määräajassa tuottajaorganisaatioiden ja niiden jäsenten oikeusvarmuuden tehostamiseksi;

31.

korostaa, että tukijärjestelmän hakuehdot ja vaaditut perustelut ovat liiallisia ja epäselviä ja edellyttävät eri viranomaisten lukuisia tarkastuksia, jotka ovat usein epäjohdonmukaisia ja epätarkkoja, ja johtavat siihen, että tietynlaiset kumppanit hylkäävät järjestelmän ja tietyt tuottajaorganisaatiot eivät esitä toimintaohjelmia; katsoo tästä syystä, että on erittäin tärkeää selventää tuottajaorganisaatioiden tunnustamista koskevaa unionin lainsäädäntöä, jotta taataan järjestelmän oikeusvarmuus ja ehkäistään tuottajien epävarmuutta;

32.

kehottaa komissiota selventämään ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden (yhteenliittymien) perustamista ja erityisesti velvollisuutta ja vastuuta koskevia sääntöjä kansallisen hallinnon ja mukana olevien tuottajaorganisaatioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi;

33.

kehottaa laajentamaan toimialakohtaisten organisaatioiden tehtäviä varsinkin yleisen viestinnän ja tiedotuksen aloilla sekä kuluttajien opastuksen, erityisesti elintarvikkeita koskevan opastuksen alalla;

34.

korostaa toimialakohtaisten organisaatioiden roolia tietyn alan sisäisen vuoropuhelun parantamisessa;

35.

on huolestunut siitä, että suurimmat tuottajaorganisaatiot (noin 18 prosenttia kaikista liikevaihdoltaan yli 20 miljoonan euron organisaatioista) saavat noin 70 prosenttia EU:n taloudellisesta tuesta;

36.

katsoo, että monimutkaisuuden vähentämisen, esimerkiksi kun on kyse uusien kansallisten ja kansainvälisten tuottajaorganisaatioiden perustamista koskevista säännöistä, pitäisi olla ensimmäinen askel pyrittäessä lisäämään tuottajaorganisaatioiden houkuttavuutta viljelijöille; katsoo, että tämän ei saisi kuitenkaan merkitä tuottajaorganisaation rakenteen heikentämistä eikä haitata niiden kykyä toimia tehokkaasti markkinoilla; pyytää komissiota määrittelemään lisätoimenpiteitä tuottajaorganisaatioiden houkuttavuuden lisäämiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, joissa järjestäytymisaste on alhainen;

37.

kehottaa komissiota soveltamaan suhteellisuusperiaatetta varovaisesti ja varmistamaan, että kaikki tuottajaorganisaation jäsenet eivät joudu korvaamaan yksittäisten henkilöiden tekemiä virheitä;

38.

katsoo, että hyväksymismenettelyn yksinkertaistaminen ei saisi heikentää kansallisia säännöksiä, joissa vahvistetaan hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatioille asetetut ehdot sekä osuuskuntiin sovellettavat ehdot;

39.

kehottaa komissiota vähentämään hedelmä- ja vihannesalan uudelleentarkastelun yhteydessä tuottajaorganisaatioiden hallinnollista rasitetta luopumalla kansallisten viranomaisten suorittamista väliarvioinneista; panee merkille, että näissä arvioinneissa usein toistetaan kansallisten viranomaisten vuosittaisessa raportoinnissaan esittämät kysymykset ilman näkyvää hyötyä; kehottaa komissiota lisäksi vähentämään osana byrokratian vähentämistä koskevaa tavoitettaan kansallisilta viranomaisilta ja tuottajaorganisaatioilta vuotuisissa raporteissa vaatimiensa tietojen määrää ja varmistamaan, että ainoastaan sellaisia tietoja kerätään, joita komissio todella käyttää järjestelmän tehokkuuden seurantaan;

40.

kehottaa komissiota tarkistamaan 11. maaliskuuta 2014 annettua delegoitua asetusta (EU) N:o 499/2014, jolla otettiin käyttöön tuottajaorganisaatioita koskevat entistä mutkikkaammat tarkastukset, mukaan luettuina suhteettomat seuraamukset monimutkaisten hyväksymisperusteiden noudattamatta jättämisestä; korostaa seuraamuksiin liittyvää suhteellisuuden tarvetta, jos halutaan kannustaa uusia viljelijöitä liittymään järjestelmään ja välttää sitä, että nykyiset jäsenet harkitsisivat osallistumistaan uudelleen;

41.

toteaa, että tuottajaorganisaatioiden kilpailukyky riippuu paljon niiden johtamiskäytännöstä; kehottaa komissiota kehittämään käytössä olevia toimia tai luomaan uusia, kuten koulutustoimenpiteitä ja hyvien käytäntöjen vaihtamista koskevia aloitteita, joiden avulla voidaan parantaa tuottajaorganisaatioiden hallintoa ja niiden kilpailukykyä elintarvikkeiden toimitusketjussa, ja varmistamaan markkinasuuntautuneen käyttäytymisen entistä vahvemman aseman tuottajaorganisaatioissa; painottaa, että tuottajaorganisaatioiden johdossa olisi oltava henkilöitä, jotka ovat päteviä markkinoinnissa ja kykenevät toimimaan maatalouden kriisitilanteissa;

42.

suosittelee, että komissio keskittyy tuottajaorganisaatioiden integroituihin tuotanto- ja jakelumalleihin, ja kehottaa paikallisia ja alueellisia viranomaisia antamaan käytettäväksi logistiikkatukea ja myyntikanavien tukea alueiden tuottajaorganisaatioiden tuotteille;

43.

kehottaa komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet, jotta tuottajaorganisaatiot voivat hoitaa täysipainoisesti tehtävänsä tuottajien tulojen lisäämiseksi;

44.

kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa kriisien ehkäisy- ja hallintatoimien rahoitus (mahdollisuus taloudelliseen tukeen lainatun pääoman takaisinmaksulle ja lainasta perittävälle korolle) koskemaan myös tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien toimintaohjelmiin sisältyvien muiden tavoitteiden saavuttamista;

45.

kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotka koskevat tuottajaorganisaatioiden järjestäytymistapoja koskevan hallinnollisen ja rakenteellisen taitotiedon siirtämistä jäsenvaltioista, joissa on korkea tuottajaorganisaatioiden taso, jäsenvaltioihin, joissa tuottajien tuottajaorganisaatioiksi järjestäytymisen taso on alhainen;

46.

katsoo, että ympäristöystävällisiä käytäntöjä on sovellettava jatkuvasti ja tinkimättä ja että niiden rahoituksen jatkamista toimintaohjelmasta toiseen on siksi kannustettava ja soveltamisalaa laajennettava tuottajiin, joiden lohkot ovat jonkin tuottajaorganisaation jäsenten viljelemien lohkojen vieressä;

47.

katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema viljelijöiden neuvotteluaseman lisäämisessä, ja kehottaa komissiota lisäämään tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien perustamisen kannustimia sekä kansallisella että unionin tasolla, vahvistamaan niiden toimintakykyä juridisesti ja antamaan mahdollisuuden ottaa niiden toimintaan mukaan tuottajia, jotka eivät kuulu tuottajaorganisaatioon, sekä kaavailemaan niille tärkeämpää asemaa tulevaisuudessa; korostaa, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat tarjonnan tehokkaan keskittämisen ja kehittämisen lisäksi tehostaa hallintoa nimenomaan operatiivisella tasolla hoitamansa koordinointitehtävän ansiosta;

48.

katsoo, että toimialakohtaisia organisaatioita on tuettava siten, että taataan hedelmä- ja vihannesalan parempi järjestäytyminen; katsoo, että niillä voi olla merkittävä rooli lisäarvon luomisessa ja jakamisessa alan eri sektorien välillä, laadun varmistamisessa, tuotannon kestävässä hyödyntämisessä sekä markkinoiden hallinnoinnissa ja kriisien hallinnassa;

49.

katsoo, että tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymillä voisi olla tärkeä asema suhdanteista johtuvien kriisien ennakoinnissa ja hallinnoinnissa; painottaa etuja, joita saadaan siitä, että tuottajaorganisaatioihin kuulumattomat tuottajat voivat liittyä niihin vapaaehtoisesti, jotta vahvistetaan tuottajien yhteisten toimien tehokkuutta;

50.

painottaa, että on tärkeää taata, että tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien rakenne ja toiminta perustuvat riippumattomuuden ja demokraattisuuden periaatteisiin, jotta lisätään tuottajien keskinäistä luottamusta ja torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja opportunistisia käytäntöjä;

51.

on vakaasti sitä mieltä, että kolmansien maiden EU-vientituotteiden tuotantomenetelmien on tarjottava eurooppalaisille kuluttajille samat takuut terveyttä, elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja kestävää kehitystä koskevien standardien sekä sosiaalisten vähimmäisstandardien noudattamisen tapauksessa kuin EU:n tuottajilta vaaditaan; katsoo, että on välttämätöntä, että EU noudattaa kolmansien maiden kanssa tehdyissä sopimuksissa aidon vastavuoroisuuden periaatetta, mitä tulee markkinoille pääsyyn ja voimassa olevien, EU:n tuottajia koskevien tuotantosäännösten noudattamiseen;

52.

korostaa, että tuottajien on voitava päästä helpommin kolmansien maiden markkinoille; kehottaa komissiota lisäämään hedelmien ja vihannesten viejiä tukevia toimenpiteitään, jotta voidaan selvittää muut kuin tulliehtoihin perustuvat esteet, kuten joidenkin kolmansien maiden kasvinterveysstandardit, joiden vuoksi vienti EU:sta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta;

53.

katsoo, että entistä tasapuolisemman kilpailun aikaansaamiseksi unionin markkinoille suuntautuvassa tuonnissa ja kasvinsuojeluvaatimusten vastavuoroisuuden huomioon ottamiseksi EU:n olisi tehostettava tuonnin valvontajärjestelmää ja saatettava se vastaamaan järjestelmää, jota suuri enemmistö sen kauppakumppaneista soveltaa;

54.

on tyytyväinen äskettäin hyväksyttyyn maataloustuotteiden menekinedistämisestä annettuun horisontaaliseen asetukseen sekä tavoitteeseen osoittaa lisää varoja uusien markkinoiden etsimiseen ja kehottaa komissiota jatkamaan työskentelyä menekinedistämisvälineen parantamiseksi tulevina vuosina;

55.

kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kauppaneuvotteluissa, jotta onnistuttaisiin poistamaan unionin tuotteille asetetut tulliesteet ja kasvinsuojeluun liittyvät esteet ja avaamaan näin uusia markkinoita unionin hedelmille ja vihanneksille;

56.

kehottaa komissiota selvittämään syyt vain pienten kausittaisten kriisien torjuntaan soveltuvien kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden vähäiseen käyttöön (ainoastaan 16 prosenttia tuottajaorganisaatioista hyödynsi näitä välineitä, joiden osuus oli vain 2,8 prosenttia kokonaistuesta) ja pohtimaan, miten tilannetta voidaan parantaa esimerkiksi hyödyntämällä nykyisten tuottajaorganisaatioiden parhaita käytäntöjä ja kokemuksia;

57.

pyytää komissiota käyttämään yhteisön etuuskohtelua aina ensimmäisenä kriisinhallintatoimenpiteenä unionin sisämarkkinoiden ja omien tuotteiden kulutuksen tehostamiseksi ja puolustamiseksi; kehottaa komissiota huolehtimaan tarkoin kriisinhallintavälineistä tuottajaorganisaatioiden maataloustuotannon varmistamisen kannalta ehdottoman välttämättöminä toimenpiteinä;

58.

kehottaa komissiota luomaan nykyistä paremmin koordinoidun markkinoiltapoistomekanismin kriisitilanteita varten, jotta estetään markkinakriisien muuttuminen vakaviksi ja pitkäkestoisiksi häiriöiksi, jotka aiheuttavat hedelmien ja vihannesten tuottajille vakavia tulojen menetyksiä;

59.

painottaa, että markkinoiltapoistomekanismi on osoittautunut rajalliseksi, ja katsoo, että on tarkistettava kriisinhallintatoimenpiteitä muun muassa lisäämällä unionin rahoitustuen osuutta, mukauttamalla vetäytymishintoja, ottamalla tuotantokustannukset mukaan, lisäämällä mahdollisten markkinoiltapoistojen määriä, lisäämällä hedelmien ja vihannesten ilmaiseen jakeluun tarvittavan kuljetuksen ja pakkauksen tukea siten, että tukea mukautetaan joustavasti kunkin kriisin muotoon ja vakavuusasteeseen;

60.

kehottaa komissiota harkitsemaan määrärahojen myöntämistä kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteinä hyväksyttäviin sijoitusrahastoihin, jotta maanviljelijöille voitaisiin tarjota parempaa suojaa sellaisissa markkinakriiseissä, joista seuraa huomattavia tulonmenetyksiä, mutta katsoo, että näitä määrärahoja ei saisi koskaan myöntää budjettikohdasta, jonka komissio on kohdistanut maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen, jos kriisi aiheutuu alan ulkopuolisista tekijöistä, kuten Venäjän asettamasta tuontikiellosta; katsoo, että tällaisissa tapauksissa komission olisi etsittävä muita budjettikohtia, joita voitaisiin käyttää hedelmä- ja vihannesalaan kohdistuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen;

61.

katsoo, että tuottajien ei pitäisi joutua vastaamaan kustannuksista, jotka aiheutuvat maatalousalasta riippumattomista olosuhteista, kuten Venäjän EU:n viennille asettamasta kiellosta, joka on vaikuttanut vakavasti useisiin hedelmien ja vihannesten tuottajiin unionissa ja jopa pahentanut markkinoiden tilannetta esimerkiksi kivellisten hedelmien tuotantoalan kriisin yhteydessä; pyytää tällaisissa tilanteissa jatkamaan unionin tukitoimia niin kauan kuin on tarpeen, kunnes markkinatilanne on palautunut täysin normaaliksi;

62.

korostaa, että tuottajaorganisaatiot voivat toimintaohjelmillaan myötävaikuttaa merkittävästi ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja elintarviketurvallisuusnormien parantamiseen; suhtautuu myönteisesti järjestelmän ympäristötavoitteisiin, mutta kehottaa komissiota antamaan tuottajaorganisaatioille mahdollisuuden mukauttaa toimintaohjelmiaan kypsyystasonsa mukaiseksi sekä kohdentamaan varojaan useampiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on lisätä alan yleistä kilpailukykyä; korostaa, että keskittymällä entistä enemmän innovointiin ja lisäarvoon tähtääviin toimenpiteisiin voidaan parhaiten lisätä tuottajien tuloja ja siten tehdä tuottajaorganisaatioihin liittymisestä entistä houkuttelevampaa;

63.

kehottaa komissiota vahvistamaan hedelmien, vihannesten ja maidon jakelua kouluissa koskevaa tukijärjestelmää, koska on tärkeää edistää terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota hyvin nuoresta iästä alkaen ja tuoda nuoret kuluttajat lähemmäksi paikallisia tuottajia;

64.

katsoo, että on välttämätöntä parantaa kasvinsuojelua koskevan yhteisön nykyisen sääntelyn tehokkuutta kolmansista maista peräisin olevien tuholaisten torjumiseksi; toteaa, että kaupan moninkertaistumisen myötä tuholaiset lisääntyvät EU:ssa ja vaikuttavat hyvin usein hedelmä- ja vihannesalaan;

65.

toteaa, että kuten muillakin aloilla (esimerkiksi oliivinviljelyala) tuottajaorganisaatiot voisivat ottaa takaajan ja koordinoijan tehtävän EU:n eri tukijärjestelmien täydentävyyden ja yhtenäisyyden varmistamiseksi ja taata siten järjestelmän suuremman avoimuuden, jotta vältettäisiin rahoituksen päällekkäisyyttä;

66.

kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja tai toimintasääntöjä, joilla selvennetään ehtoja, joiden mukaisesti tuottajaorganisaatioille voidaan myöntää lupa poiketa tilapäisesti SEUT-sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltamisesta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 222 artiklan perusteella, jossa tuottajaorganisaatioille annetaan mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä alan vakauttamiseksi markkinoiden vakavien epätasapainotilojen aikana;

67.

korostaa lyhyiden toimitusketjujen merkitystä ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään paikallisten markkinoiden kehittämistä hedelmien ja vihannesten jakelua varten;

68.

kehottaa komissiota tehostamaan tutkimusta ja valvontaa, jotka liittyvät Drosophila suzukii -kärpäsen kaltaisten tulokaslajien hedelmien ja vihannesten tuotannolle EU:ssa aiheuttamaan uhkaan;

69.

pitää valitettavina seuraavia joissakin kansallisten strategioiden laatimisessa havaittuja heikkouksia: tavoitteiden määrä oli liian suuri, eri tavoitteille ei ollut määritelty ennalta tarkkoja arvoja ja erityisesti kriisinehkäisy- ja kriisinhallintavälineiden operatiivinen tehokkuus oli erittäin heikkoa ja niiden käyttö liittyi pääasiassa satovakuutukseen, mainontaan ja tiedotukseen sekä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta, mikä johtuu siitä, että nämä toimenpiteet on rahoitettava muiden rakennetoimenpiteiden kustannuksella, eikä tuotteiden vetämiseen pois markkinoilta annettu tuki useimmiten ole riittävä, sekä myös siitä, että kyseisiin toimenpiteisiin liittyy huomattavasti hallinnollista rasitetta; pitää valitettavana, että kyseisten välineiden avulla kyetään selviämään vain yksittäisistä markkinakriiseistä eikä niiden avulla kyetä hallinnoimaan laajamittaisia kriisejä, kuten nykyistä Venäjän vientikiellon aiheuttamaa kriisiä;

70.

pitää välttämättömänä luoda ehkäiseviä toimenpiteitä, joiden avulla tuottajaorganisaatiot voisivat ymmärtää, laskea oikein ja käyttää ennalta määriteltyjä suorituskykyindikaattoreita, ja korostaa, että monissa tapauksissa on liikaa suorituskykyindikaattoreita, jotka tekevät menettelystä erittäin vaikean sekä tuottajaorganisaatioille että hallinnolle; katsoo, että tästä syystä olisi hyödyllisempää, jos käytössä olisi vähemmän mutta merkittävämpiä suorituskykyindikaattoreita;

71.

uskoo, että terveellisempiin ruokailutottumuksiin rohkaiseminen kulkee käsi kädessä viljelyn ja elintarviketuotannon paremman tuntemuksen kanssa, ja tukee tässä yhteydessä koulujen vihannes-, hedelmä- ja maito-ohjelmien kasvatustavoitteen vahvistamista ja kehottaa hyväksymään mahdollisimman nopeasti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen asetusten (EU) N:o 1308/2013 ja (EU) N:o 1306/2013 muuttamisesta hedelmien ja vihannesten, banaanien ja maidon toimittamista oppilaitoksiin koskevan tukiohjelman osalta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että tuottajaorganisaatiot osallistuvat kouluhedelmäjärjestelmään, jonka tarkoituksena on tukea lyhyttä toimitusketjua ja kannustaa lapsia kuluttamaan paikallisia ja sesongin mukaisia hedelmiä ja vihanneksia;

72.

katsoo, että tärkeintä hedelmien ja vihannesten tuottajien tilanteen analysoinnin kannalta on alan viljelijöiden tulojen kehittyminen, ja pyytää siksi komissiota teettämään tutkimuksen, jossa keskitytään tähän seikkaan, jotta voidaan saada selville, ovatko toteutetut toimenpiteet, kuten tuottajaorganisaatioiden vahvistaminen, olleet todella vaikuttavia;

73.

kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti työllistymistä koskevan suunnitelman, jolla nuoria saataisiin maatalousalalle ja vältettäisiin ammattikunnan vanheneminen ja sen myötä toiminnan ja tuotannon loppuminen;

74.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/35

—

ottaa huomioon neuvoston 14. kesäkuuta 2013 yksimielisesti antamat sekä 9. lokakuuta 2014 turvallisuusluokituksen piiristä poistamat ja julkistamat ohjeet transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden neuvottelemiseksi Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 ja 191 artiklan ja erityisesti 191 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ennalta varautumisen periaatteen,

—

ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2014 pidetyssä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa annetun yhteisen lausuman (2),

—

ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2015 annetun komission jäsenen Cecilia Malmströmin ja Yhdysvaltojen kauppaedustajan Michael Fromanin yhteisen lausuman julkisten palvelujen sulkemisesta EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasopimusten ulkopuolelle,

—

ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät TTIP:stä,

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät TTIP:stä (3),

—

ottaa huomioon yhteisen julkilausuman, jonka Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri David Cameron, Saksan liittokansleri Angela Merkel, Ranskan presidentti François Hollande, Italian pääministeri Matteo Renzi ja Espanjan pääministeri Mariano Rajoy antoivat 16. marraskuuta 2014 Australian Brisbanessa pidetyn G20-huippukokouksen yhteydessä (4),

—

ottaa huomioon 26. ja 27. kesäkuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät (5),

—

ottaa huomioon puheenjohtaja Junckerin 15. heinäkuuta 2014 seuraavalle komissiolle antamat poliittiset suuntaviivat ”Uusi alku Euroopalle: Työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelma” (6),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 annetun komission tiedonannon komission jäsenten kollegiolle (C(2014)9052), joka koskee TTIP-neuvottelujen avoimuutta (7), sekä 25. marraskuuta 2014 annetut komission päätökset komission jäsenten sekä organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (C(2014)9051) ja komission pääjohtajien sekä organisaatioiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien välisiä kokouksia koskevan tiedon julkaisemisesta (C(2014)9048), Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot ja lausunnot oikeudesta tutustua toimielinten asiakirjoihin (C-350/12 P, 2/13, 1/09) ja Euroopan oikeusasiamiehen komissiota koskevan oma-aloitteisen tutkinnan (OI/10/2014/RA) päättävän 6. tammikuuta 2015 päivätyn päätöksen, joka koskee tietopyyntöjen käsittelyä ja asiakirjoihin tutustumista (avoimuus),

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2014 annetun EU–USA-energianeuvoston yhteisen julkilausuman (8),

—

ottaa huomioon vuonna 2004 laaditun asiakirjan, joka käsittelee EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa elintarviketurvallisuuteen (”maatilalta ruokapöytään”) (9),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2015 annetun komission kertomuksen (SWD(2015)0003), joka koskee verkossa toteutettavaa julkista kuulemista investointisuojasta ja sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisumekanismista TTIP:ssä,

—

ottaa huomioon unionin kirjalliset ehdotukset, joista keskustellaan Yhdysvaltojen kanssa TTIP-neuvottelukierroksilla, ja etenkin ehdotukset, joiden turvaluokitus on poistettu ja jotka komissio on julkistanut; toteaa, että niihin kuuluvat muun muassa unionin kannanotot, jotka koskevat TTIP:n sääntelykysymyksiä ja koneteollisuuden aloja (10) toiminnallisen vastaavuuden testaamista ja ehdotettua menetelmää autoteollisuuden sääntelyn vastaavuutta varten (11) ja kauppaan ja kestävään kehitykseen sekä työvoimaan ja ympäristöön liittyviä kysymyksiä TTIP-määräyksissä (12), sekä kirjalliset ehdotukset, jotka koskevat kaupan teknisiä esteitä (13), terveys- ja kasvinsuojelutoimia (14), tullimenettelyjen ja kaupan helpottamista (15), pieniä ja keskikokoisia yrityksiä (16), mahdollisia kilpailumääräyksiä (17), mahdollisia määräyksiä valtionyrityksistä ja yrityksistä, joille on myönnetty erityis- tai yksinoikeuksia taikka etuoikeuksia (18), mahdollisia määräyksiä tuista (19) ja riidanratkaisusta (20) sekä alustavia määräyksiä sääntely-yhteistyöstä (21),

—

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon ”Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP)” (ECOS-V-063), joka hyväksyttiin 110. täysistunnossa (11.–13. helmikuuta 2015), ja 4. kesäkuuta 2014 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Transatlanttiset kauppasuhteet ja ETSK:n kanta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyön parantamiseen ja niiden väliseen mahdolliseen vapaakauppasopimukseen”,

—

ottaa huomioon Ecorys:n lopullisen alkuvaiheen raportin, jonka se antoi komissiolle 28. huhtikuuta 2014 ja jossa arvioitiin kaupan kestävyysvaikutuksia pohjustettaessa neuvotteluja Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisestä kattavasta kauppa- ja investointisopimuksesta (22),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”Vuoden 2015 raportti kaupan ja investointien esteistä” (COM(2015)0127) (23),

—

ottaa huomioon Euroopan politiikan tutkimuskeskuksen (CEPS) huhtikuussa 2014 parlamenttia varten julkaiseman yksityiskohtaisen arvion komission teettämästä TTIP:n vaikutustenarvioinnista,

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 23. lokakuuta 2012 annetun päätöslauselman kauppa- ja taloussuhteista Yhdysvaltoihin (24), 23. toukokuuta 2013 annetun päätöslauselman EU:n ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointineuvotteluista (25) sekä 15. tammikuuta 2015 annetun päätöslauselman Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2013 (26),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 4 kohdan ja 52 artiklan,

—

ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitystyövaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan, perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A8-0175/2015),

A.

katsoo, että kaupan avulla saavutettava vienti ja investointien avulla saavutettava kasvu ovat työpaikkoja ja talouskasvua luovia keskeisiä tekijöitä, jotka eivät edellytä hallituksien investointeja;

B.

toteaa, että EU:n BKT on vahvasti riippuvainen kaupasta ja viennistä ja hyötyy sääntöperusteisesta kaupasta ja investoinnista ja että Yhdysvaltojen kanssa tehtävällä kunnianhimoisella ja tasapainoisella sopimuksella olisi tuettava unionin uudelleenteollistamista ja autettava saavuttamaan tavoite teollisuustuotantoon perustuvan BKT-osuuden kasvattamisesta 15 prosentista 20:een vuoteen 2020 mennessä siten, että vahvistetaan sekä tavaroilla että palveluilla käytävää transatlanttista kauppaa; toteaa, että sopimuksen myötä voidaan luoda tilaisuuksia erityisesti pk-yrityksille, komission suosituksessa 2003/361/EY määritellyille mikroyrityksille, yritysryppäille ja yritysverkoille, joihin tullien ulkopuolisten esteiden vaikutus kohdistuu kohtuuttoman paljon voimakkaampana kuin suurempiin yrityksiin, koska jälkimmäisillä on mittakaavaetuja, jotka mahdollistavat helpomman markkinoille pääsyn molemmin puolin Atlanttia; toteaa, että maailman kahden suurimman talousblokin välisen sopimuksen avulla voidaan myös luoda standardeja, normeja ja sääntöjä, joita otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti, mikä olisi myös kolmansien maiden etujen mukaista ja mikä voisi estää maailmankaupan sirpaloituminen entisestään; toteaa, että jos sopimuksesta ei päästä neuvotteluratkaisuun, muut kolmannet maat, jotka noudattavat eri normeja ja arvoja, omaksuvat sen sijaan tämän roolin;

C.

ottaa huomioon, että yhdeksän Euroopan unionin jäsenvaltiota on jo allekirjoittanut kahdenvälisen sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa, mikä antaa mahdollisuuden perustaa TTIP hyviin käytäntöihin ja torjua paremmin näihin jäsenvaltioihin kohdistuvia esteitä;

D.

ottaa huomioon, että viimeaikaiset kriisit EU:n rajoilla ja tapahtumat kaikkialla maailmassa osoittavat, että on tarpeen panostaa globaaliin hallintaan ja sääntöihin ja arvoihin perustuvaan järjestelmään;

E.

toteaa, että maailmanlaajuisten markkinoiden keskinäiset kytkökset lisääntyvät, joten on tärkeää, että poliittiset päättäjät muokkaavat tapaa, jolla markkinat ovat keskenään vuorovaikutuksessa, ja edistävät tätä vuorovaikutusta; toteaa, että asianmukaiset kauppasäännöt ja tarpeettomien esteiden poistaminen ovat perustavan tärkeitä lisäarvon luomiseksi samalla kun ylläpidetään ja kehitetään vahvaa, kilpailukykyistä ja monipuolista teollista perustaa Euroopassa;

F.

toteaa, että EU:n pyrkimykset torjua ilmastonmuutokseen, ympäristönsuojeluun ja kuluttajansuojaan liittyviä haasteita ovat johtaneet EU:n yrityksien kannalta korkeisiin sääntelykustannuksiin samoin kuin korkeisiin energiaraaka-aineiden ja sähkön hintoihin, jotka saattavat nopeuttaa yritystoiminnan siirtämistä muihin maihin, teollisuustoiminnan vähenemistä ja työpaikkojen katoamista, jollei niitä tarkastella TTIP:ssä; toteaa, että näin uhataan EU:n uudelleenteollistamista ja työllisyyttä koskevia tavoitteita, millä vesitetään juuri ne politiikkatavoitteet, jotka EU:n sääntelyllä pyritään saavuttamaan;

G.

toteaa, että hyvin suunnitellulla kauppasopimuksella voitaisiin edistää globalisaation tuomien mahdollisuuksien hyödyntämistä; katsoo, että vahvassa ja kunnianhimoisessa kauppasopimuksessa ei pitäisi keskittyä pelkästään tariffien ja muuta kuin kauppaa koskevien esteiden poistamiseen vaan sitä olisi käytettävä myös työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristön suojelemiseen; katsoo, että vahva ja kunnianhimoinen kauppasopimus tarjoaa tilaisuuden sääntelykehyksen luomiseen vahvistamalla sääntelyä korkeimmalle tasolle yhteisten arvojemme mukaisella tavalla niin että voidaan torjua sosiaalista ja ympäristöön liittyvää polkumyyntiä ja varmistaa kuluttajansuojan korkea taso tasapuolisin toimintaedellytyksin käytävää avointa kilpailua koskevan yhteisen tavoitteen pohjalta;

H.

katsoo, että yhteiset tiukat normit ovat kuluttajien etujen mukaisia mutta lähentyminen olisi järkevää myös yritysten kannalta, koska tiukemmista normeista aiheutuvat korkeammat kustannukset voidaan saada paremmin kompensoitua mittakaavaetujen kasvaessa 850 miljoonan kuluttajan potentiaalisilla markkinoilla;

I.

toteaa, että aiemmat kauppasopimukset ovat tuottaneet merkittävää hyötyä unionin taloudelle; katsoo kuitenkin, että TTIP:n todellista vaikutusta on vaikea arvioida tai ennakoida niin EU:n kuin Yhdysvaltojen talouden osalta, kun neuvottelut ovat yhä käynnissä ja tutkimuksista ilmenee ristiriitaisia tuloksia; toteaa, että TTIP ei riitä yksinään ratkaisemaan unionin pitkäaikaisia rakenteellisia talousongelmia ja niiden taustalla olevia syitä vaan sitä olisi pidettävä yhtenä tekijänä laajemmassa unionin strategiassa, jolla luodaan työpaikkoja ja kasvua; katsoo, että TTIP:hen kohdistuvien odotusten olisi oltava suhteutettuja siihen, miten kunnianhimoiselle tasolle neuvotteluissa päästään;

J.

katsoo, että Venäjän tuontikielto on selvästi osoittanut, että maataloudella on edelleen geopoliittista merkitystä, että on tärkeää taata pääsy eri maatalousmarkkinoille ja että on luotava vahvoja ja strategisia kauppakumppanuuksia luotettavien kauppakumppanien kanssa;

K.

katsoo, että maatalousalan kannalta on tärkeää turvata vastavuoroisesti edullinen kauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa, jotta edistetään Euroopan asemaa keskeisenä toimijana maailmanmarkkinoilla vaarantamatta eurooppalaisten maataloustuotteiden nykyisiä laatunormeja ja niiden parantamista tulevaisuudessa ja suojellen eurooppalaista maatalousmallia ja varmistaen sen taloudellinen ja sosiaalinen elinkelpoisuus;

L.

toteaa, että kauppa- ja investointivirrat eivät ole itsetarkoitus ja että kauppasopimuksen mittapuuna on käytettävä tavallisten kansalaisten, työntekijöiden ja kuluttajien hyvinvointia sekä kasvua ja työpaikkojen luomista edistäville yrityksille tarjoutuvia laajempia mahdollisuuksia; katsoo, että TTIP:tä olisi tarkasteltava nämä vaatimukset täyttävän hyvän kauppasopimuksen mallina, jotta se voi toimia esimerkkinä tulevissa muiden kauppakumppanien kanssa käytävissä neuvotteluissa;

M.

toteaa, että tietynasteinen luottamuksellisuus on välttämätöntä neuvotteluissa korkealaatuisen tuloksen aikaansaamiseksi, mutta katsoo, että tähänastisten neuvottelujen vähäinen avoimuus on heikentänyt neuvotteluprosessin demokraattista valvontaa;

N.

muistuttaa puheenjohtaja Junckerin todenneen poliittisissa suuntaviivoissaan selvästi, että hän haluaa tasapainoisen ja kohtuuden mukaisen kauppasopimuksen Yhdysvaltojen kanssa ja että vaikka unioni ja Yhdysvallat pystyvät etenemään merkittävästi toistensa tuotestandardien tunnustamisessa ja kehittämään yhteisiä standardeja, unioni ei aio uhrata eurooppalaista (elintarvike)turvallisuutta, terveyttä, eläinten terveyttä, sosiaali- ja ympäristönormeja, tietosuojavaatimuksia tai kulttuurista monimuotoisuutta; toteaa hänen myös muistuttaneen, ettei unioni neuvottele eurooppalaisten syömän ruoan turvallisuudesta tai eurooppalaisten henkilötietojen suojelusta tai yleishyödyllisistä palveluista, ellei tavoitteena ole korkeampi suojelun taso;

O.

pitää tärkeänä varmistaa, että safe harbor -järjestelmää ja tietosuojaa käsittelevää puitesopimusta koskevat neuvottelut saatetaan tyydyttävään päätökseen,

P.

muistuttaa puheenjohtaja Junckerin todenneen poliittisissa suuntaviivoissaan selvästi myös sen, että hän ei voi hyväksyä, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa rajoitetaan riitojenratkaisua koskevien erityisjärjestelyjen takia; toteaa, että nyt kun investointisuojaa ja sijoittajan ja valtion välistä riitojenratkaisumekanismia TTIP:ssä koskevan julkisen kuulemisen tulokset ovat saatavilla, unionin kolme toimielintä harkitsevat parhaillaan ja esitetyt kannanotot huomioon ottaen kukin tahollaan ja keskenään sekä yhteydessä kansalaisyhteiskuntaan ja elinkeinoelämän edustajiin parasta tapaa investointisuojan ja investoijien yhdenvertaisen kohtelun sekä valtioiden sääntelyoikeuden toteuttamiseen;

Q.

tukee täysin sekä neuvoston päätöstä poistaa neuvotteluohjeiden turvallisuusluokitus että komission avoimuusaloitetta; toteaa, että vilkas julkinen keskustelu, jota TTIP:stä on käyty kaikkialla Euroopassa, on osoittanut, että TTIP-sopimusta koskevia neuvotteluja on käytävä avoimemmin ja osallistavammin ottaen huomioon unionin kansalaisten esittämät huolenaiheet ja tiedottaen neuvottelujen tuloksista yleisölle;

R.

toteaa, että Yhdysvallat ja EU ovat neuvotelleet asiasta heinäkuusta 2013 lähtien, mutta toistaiseksi ei ole sovittu mistään yhteisestä tekstistä;

S.

toteaa, että TTIP-sopimuksen odotetaan olevan sekasopimus, joka edellyttää Euroopan parlamentin ja kaikkien 28 jäsenvaltion ratifiointia;

1.

toteaa, että EU ja USA ovat keskeisiä strategisia kumppaneita; korostaa, että transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus (TTIP) on merkittävin viimeaikainen EU:n ja Yhdysvaltojen hanke ja että se antaa transatlanttiselle kumppanuudelle kaupallisia näkökohtia pidemmälle ulottuvaa uutta pontta; korostaa, että sen onnistuneella toteutuksella on suuri poliittinen merkitys;

2.

esittää meneillään olevien TTIP-neuvottelujen yhteydessä komissiolle seuraavat suositukset, jotka koskevat

3.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset, komissiolle ja tiedoksi neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Yhdysvaltojen hallitukselle ja kongressille.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/48

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen” (COM(2014)0446),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille” (COM(2014)0440),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa” (COM(2014)0398),

—

ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0092),

—

ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ”Kilpailukykyistä, vähähiilistä, resurssitehokasta ja vihreää taloutta edistävät työllisyyspolitiikat”,

—

ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EU,

—

ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon ”Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille ja vihreän työllisyyden aloite”,

—

ottaa huomioon OECD:n / Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen vuoden 2014 tutkimuksen vihreämmästä ammattitaidosta ja työpaikoista (”Greener Skills and Jobs, OECD Green Growth Studies”),

—

ottaa huomioon Euroopan työllisyyden seurantakeskuksen huhtikuussa 2013 esittämän tutkimuksen vihreiden työpaikkojen edistämisestä kriisin aikana: käsikirja parhaista käytännöistä Euroopassa vuonna 2013,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön / Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2011 kertomuksen ”Skills for green jobs: a global view: synthesis report based on 21 country studies”,

—

ottaa huomioon Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2010 kertomuksen ”Skills for green jobs – European synthesis report”,

—

ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportit ”Industrial Relations and Sustainability: the role of social partners in the transition towards a green economy” (2011), ”Greening the European economy: responses and initiatives by Member States and social partners” (2009) sekä ”Greening of Industries in the EU: anticipating and managing the effects on quantity and quality of jobs” (2013),

—

ottaa huomioon OECD:n ja CFE-LEEDin 8. helmikuuta 2010 esittämän työasiakirjan ”Green jobs and skills: the local labour market implications of addressing climate change”,

—

ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) soveltaman määritelmän, jonka mukaan vihreä työpaikka on mikä tahansa ihmisarvoinen työpaikka, jolla edesautetaan ympäristön laadun säilyttämistä tai palauttamista, oli kyse sitten maatalouden, teollisuuden, palveluiden tai hallinnon alan työpaikasta,

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla (1),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 (2),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä (3),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0204/2015),

A.

toteaa, että globaalit suuntaukset, kuten resurssien tehoton käyttö, ympäristöön kohdistuva kestämätön paine ja ilmastonmuutos, ovat jo lähellä rajoja, joiden ylittyessä yhteiskuntiimme ja luonnonympäristöön kohdistuvia peruuttamattomia vaikutuksia ei voida estää, ja lisääntyvä sosiaalinen syrjäytyminen ja epätasa-arvo ovat haaste yhteiskunnille;

B.

toteaa, että Euroopan ympäristökeskus totesi vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi;

C.

katsoo, että näitä yhteisiä haasteita koskevan yhtenäisen politiikan puute voi johtaa siihen, että merkittävä osa vihreän ja sosiaalisesti osallistavan siirtymän kestävään työpaikkojen luomiseen liittyvästä potentiaalista jää käyttämättä;

D.

toteaa, että näiden uhkien torjuntaan liittyen kehittyy uusia aloja, toisilla aloilla tapahtuu muutoksia ja jotkin alat, kuten merkittävästi saastuttavat alat, heikkenevät; katsoo, että on keskityttävä innovointiin ja keinoihin vähentää saastumista; katsoo, että joillakin heikkenevillä aloilla on kiinnitettävä erityistä huomiota työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja vaihtoehtoisiin työtehtäviin; katsoo, että investoimalla kierrätyksen, biologisen monimuotoisuuden, energiatehokkuuden, ilmanlaadun ja kaikkien uusiutuvan energian teknologioiden, kuten merellä tapahtuva uusiutuva energiantuotanto, kaltaisiin aloihin, jotka komissio on asettanut etusijalle vihreiden työpaikkojen luomista koskevissa tavoitteissaan, voidaan parantaa merkittävästi työllisyyttä, myös harvaan asutuilla alueilla;

E.

toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vihreitä tuotteita ja palveluja tuottava ala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011 ja se loi yli 1,3 miljoonaa työpaikkaa ja että komission laskelmien mukaan uusiutuvan energian talouden avulla Eurooppaan syntyy 20 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kunnianhimoisella ja johdonmukaisella EU:n politiikalla ja investoimalla uusiutuvaan energiaan, metsänhoitoon, kestävään maatalouteen ja maaperän suojeluun (hydrogeologisen epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi) on mahdollista vauhdittaa huomattavasti työpaikkojen luomista;

F.

toteaa, että kestävän kehityksen tavoite on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja sen toteuttaminen edellyttää, että ympäristökysymyksiä käsitellään samalla tasolla kuin talous- ja sosiaalikysymyksiä;

G.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia edistää älykkäitä, kestäviä ja osallistavia talouksia, ja toteaa, että siirtyminen kohti vihreitä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia talouksia on siinä ratkaisevan tärkeää;

H.

toteaa, että työmarkkinoiden joustamattomuus haittaa työpaikkojen luomista, kun taas kilpailukykyiset EU:n työmarkkinat voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamista;

I.

toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liittyneessä vuonna 2010 Cancúnissa pidetyssä kokouksessa takaamaan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän, jonka avulla voidaan luoda ihmisarvoista työtä ja laadukkaita työpaikkoja; toteaa, että oikeudenmukaista ja kaikenkattavaa siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta on ohjattava asianmukaisesti, jotta sillä voidaan edistää kestävää ja pitkäaikaista työllisyyttä kaikille (mukaan luettuina, muttei yksinomaan korkeaa osaamistasoa vaativia työpaikkoja), sosiaalista osallisuutta sekä köyhyyden poistamista koskevaa tavoitetta;

J.

toteaa, että oikeudenmukaisen siirtymän viisi pilaria ovat seuraavat: kuuleminen / unionin ääni, investoinnit vihreisiin ja ihmisarvoisiin työpaikkoihin, vihreä osaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä etulinjassa olevien työntekijöiden ja yhteisöjen sosiaalinen suojelu siirryttäessä runsashiilisestä vähähiiliseen talouteen;

K.

katsoo, että työntekijöiden tiivis osallistuminen siirtymään on olennaista, jotta voidaan lisätä ympäristötietoisuutta ja resurssitehokkuuden tarpeen tiedostamista sekä vähentää ihmisten vaikutusta ympäristöön;

L.

toteaa, että vihreiden työpaikkojen laajentumismahdollisuuksia haittaa ammattitaidon puute ja yhteensopimattomuus, joka johtuu monista tekijöistä, kuten vaihtelevuudesta kestävään kehitykseen liittyvissä opetussuunnitelmissa, todetuista puutteista tietyillä aloilla, tarvittavat STEM- (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ja tietotekniikkataidot omaavien opiskelijoiden puutteesta ja sukupuolten keskittymisestä tietyille aloille sukupuolten tasapuolisen edustuksen sijaan;

M.

toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että sijoitukset energia- ja resurssitehokkuuteen, toimitusketjun kehittäminen selkeän teollisen strategian avulla ja verotuksen painopisteen muuttaminen työnteosta muihin lähteisiin voivat vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen;

N.

ottaa huomioon, että Eurooppa käy maailmanlaajuista kilpailua ja että kohtuullisilla energiakustannuksilla, EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisella ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta nykyistä paremmalla investointiympäristöllä on ratkaiseva rooli;

O.

toteaa, että tietyt alat, kuten energiatehokkuutta lisäävä rakennusten kunnostaminen, ovat paikkasidonnaisia eikä niitä voida siirtää ulkomaille tai muualle;

P.

toteaa, että epävarmuus sekä politiikan suunnan johdonmukaisuuden ja selvien tavoitteiden puute estävät investointien tekemistä, ammattitaidon kehittämistä sekä tutkimusta ja kehittämistä ja ovat siten työllistämismahdollisuuksien parantamisen kannalta turhauttavia;

Q.

toteaa, että yhteiskunnan suurempi tietoisuus vihreän talouden tarpeen merkityksestä lisäisi työllistämismahdollisuuksia;

R.

toteaa, että selkeät ja kiinteät keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, energiatehokkuuteen ja saasteisiin liittyvät EU-tavoitteet mukaan luettuina, voivat olla tärkeitä muutostekijöitä ja että myös EU:n sääntelyllä on tässä yhteydessä tärkeä asema; toteaa, että työpaikkojen luomiseen johtavien kohdennettujen investointien, myös jakeluketjujen kehittämiseen EU:ssa kohdistuvien investointien, perustana olisi oltava selkeä politiikkakehys, jota niiden olisi myös vastattava;

S.

toteaa, että julkisella sektorilla ja paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla voi olla ratkaiseva osuus vihreään talouteen siirtymisen helpottamisessa ja osallistavien työmarkkinoiden luomisessa;

T.

toteaa, että muun muassa Ecolabel, EMAS ja GPP edistävät vihreiden työpaikkojen luomista;

U.

toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset ovat EU:n tärkeimpiä työllisyyttä luovia tekijöitä ja ne muodostavat selvästi yli 80 prosenttia kaikista työpaikoista ja ovat osoittaneet tietä monilla vihreillä aloilla mutta ne voivat kuitenkin kohdata erityisiä vaikeuksia tarvittavan osaamisen ennakoimisessa ja työllisyysmahdollisuuksien toteuttamisessa;

V.

katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat keskeinen näkökohta jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnissa ja muodostavat maakohtaisten suositusten perustan, ja katsoo, että niiden olisi tuettava Eurooppa 2020 -tavoitteita, varsinkin työllisyystavoitetta, muun muassa edistämällä laadukkaiden työpaikkojen ja myös vihreän työllisyyden luomista;

W.

toteaa, että naisten on hyödyttävä tasapuolisesti sopivien vihreiden työpaikkojen luomisesta ja että lasikatto on rikottava;

X.

ottaa huomioon, että naiset kärsivät kriiseistä ja säästötoimista miehiä enemmän ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

Y.

katsoo, että vähähiilisillä aloilla työvoiman tuottavuus on yleensä suurempaa ja työtulojen osuudet ovat pienentyneet vähemmän näillä aloilla kuin 15:llä eniten päästöjä aiheuttavalla alalla;

Z.

katsoo, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä sekä jätteiden ja raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavia toimia;

1.

korostaa, että siirtymä kohti kestäviä yhteiskuntia ja talouksia, mukaan luettuina kestävän kulutuksen ja tuotannon muodot, voi mahdollistaa uusien laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja nykyisten työpaikkojen muuttamisen vihreiksi lähes kaikilla aloilla ja koko arvoketjussa: tutkimuksesta tuotantoon, jakeluun ja huoltoon ja uusilla vihreillä korkean teknologian aloilla, kuten uusiutuvan energian alalla, sekä perinteisillä teollisuudenaloilla, kuten valmistus- ja rakennusteollisuudessa ja maa- ja kalataloudessa tai palvelualoilla, kuten matkailussa, ateriapalveluissa, liikenteessä ja koulutuksessa; korostaa samalla, että työpaikkojen luomisen lisäksi investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen auttavat osaltaan säilyttämään EU:n taloudellisen ja teollisen kilpailukyvyn sekä vähentämään EU:n energiariippuvuutta;

2.

tähdentää, että kaksi kolmasosaa luonnon tarjoamista palveluista, mukaan luettuina viljelykelpoinen maa sekä puhdas vesi ja ilma, on ehtymässä ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat lähellä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön ei voida estää;

3.

huomauttaa, että jatkuva talouskasvu on mahdollista vain, jos siinä otetaan huomioon ympäristön asettamat rajoitukset; korostaa tässä yhteydessä, että vihreä talous ja kiertotalous voivat tarjota ratkaisuja sekä ympäristöä että taloutta ja yhteiskuntaa yleensä koskeviin ongelmiin;

4.

korostaa, että ympäristölainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja ympäristökysymysten parempi integrointi muihin politiikkoihin sekä EU:n eri politiikanalojen keskinäisen johdonmukaisuuden parantaminen on olennaisen tärkeää vihreään talouteen liittyvien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

5.

panee merkille, että Euroopan ympäristökeskus toteaa vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvien vaikutusten torjumiseen;

6.

toteaa, että siirtymä voi auttaa merkittävästi luomaan paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, ja alueille, joilta niitä ei voi siirtää ulkomaille, sekä kriisialoilla, kuten rakennusalalla; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen tai luomuviljely, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

7.

katsoo, että olisi hyväksyttävä sovittu ”vihreiden työpaikkojen” määritelmä, joka perustuu ILO:n ja kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin määritelmään;

8.

pitää myönteisenä komission lausuntoa, jonka mukaan rakennemuutos olisi toteutettava sosiaalisesti vastuullisella tavalla tunnustaen samalla yritysten innovoinnin ja rakennemuutoksen tarve;

9.

katsoo, että vihreän talouden nettotyöllistämispotentiaalin maksimoimiseksi on ratkaisevaa tarjota nykyiselle työvoimalle sopivia tilaisuuksia hankkia uutta, kiertotaloudessa tarvittavaa ammattitaitoa;

10.

kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisten rakennusten turvaamista ja kunnostamista koskevia politiikkoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi;

11.

kehottaa jäsenvaltioita ja tapauksen mukaan komissiota sitoutumaan oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmaan ja edistämään seuraavia tekijöitä kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi: asianmukainen sosiaaliturva ja palkkataso, pitkäaikaiset työpaikat ja terveyden ja turvallisuuden takaavat työolot, valtiovetoiset investoinnit koulutukseen, koulutus- ja osaamisohjelmat, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja työntekijöille suunnatun tiedotuksen vahvistaminen, työntekijöiden kuulemis- ja osallistumisoikeus kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä sekä työntekijöiden tehokas edustus; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan nämä tavoitteet;

12.

muistuttaa, että EU:n tarkistetussa terveys- ja turvallisuusstrategiassa olisi tarvittaessa otettava huomioon uusien alojen erityiset kehityskulut;

13.

korostaa, että työllisyyden muuttumisen ennakointi vaatii proaktiivista siirtymän hallintaa sekä korkealaatuisen, työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita koskevan tiedonkeruun parantamista yhdessä eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa ja että pitkän aikavälin suunnittelu on keskeisellä sijalla tehokkaan siirtymisen ja työllisyyden lisääntymisen takaamisessa; korostaa, että siirryttäessä vihreämpään talouteen paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tärkeässä asemassa koulutuksessa, infrastruktuurissa, paikallisten yritysten tukemisessa ja luotaessa vakaita ja työehtosopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaisten muiden sallittujen palkkajärjestelyjen piiriin kuuluvia työpaikkoja; toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeinen osa muutoksen hallintaa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueellisia ja paikallisia hallintoja ja työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa ja vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä ottaen toissijaisuusperiaatteen huomioon;

14.

toteaa, että työmarkkinaosapuolten osuus vihreisiin työpaikkoihin siirtymisessä on viime vuosina asteittain kasvanut, mutta muistuttaa, että tarvitaan enemmän toimia työmarkkinaosapuolien pysyvän ja kestävän vuoropuhelun luomiseksi niin, että sillä voidaan auttaa vastaamaan kilpailukykyiseen, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen aiheuttamiin haasteisiin;

15.

korostaa kansallisten hallitusten merkitystä alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä erityisesti uusilla ja kehittyvillä vihreillä toimialoilla sekä pk-yritysten mukaan ottamisen varmistamisessa;

16.

toteaa, että joillakin alueilla on haasteita muita enemmän, mikä johtuu energia- ja luonnonvarojen suhteen intensiivisten ja saastuttavien teollisuudenalojen sekä laajemman köyhyyden ja työttömyyden maantieteellisestä keskittymisestä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja aluehallintoja tekemään Euroopan unionin tukemina yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa ja toteuttamaan yhdessä niiden kanssa oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy solidaarisuusmekanismeja paikallisten ja alueellisten talouksien sosiaalisesti oikeudenmukaista vihreää siirtymää varten, ja tukemaan samalla muutoksen vaikutuspiirissä olevia yhteisöjä ja työntekijöitä vähentäen siten työpaikkojen siirtymisen aiheuttamaa epävarmuutta ja varmistaen, että uudet ammattitaitovaatimukset täytetään;

17.

korostaa, että paikalliset viranomaiset voivat olla vihreässä taloudessa keskeisessä asemassa työpaikkojen lisääntymisen edistämisessä sekä ihmisarvoisten ja osallistuvien työpaikkojen lisäämisessä

18.

panee merkille todistusaineiston, jossa korostetaan, että johdon on pidettävä yllä tiivistä yhteyttä työntekijöiden kanssa, jotta se voi varmistaa, että he osallistuvat merkittävästi näiden muutosten toteuttamiseen sosiaalisen kumppanuuden avulla; suosittaa ottamaan mukaan ammattiliittojen ”vihreät edustajat”, jotka tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa talouden viherryttämiseksi ja työpaikkojensa kestävyyden parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kohdennettua tukea vihreiden teollisuudenalojen työntekijöiden ja työnantajien yhteisille aloitteille;

19.

katsoo, että olisi kehitettävä pilottihankkeita, joilla tuetaan tiettyjä näistä tavoitteista;

20.

on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut edistämään työnhakijoiden liikkuvuutta käyttämällä kohdennettuja liikkuvuusohjelmia osana työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa (EaSI);

21.

pitää myönteisinä ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja sekä komission esittämää ennustetta tarvittavista taidoista; korostaa, että ammattitaidon kehittämisessä olisi kannustettava taloudessa monella tapaa hyödyllisten luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen kehittämistä; korostaa kuitenkin, että tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja investointeja; katsoo, että työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava kaikilla tasoilla vahvasti tulevien ammattitaitotarpeiden ennakoimiseen;

22.

kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhdessä komission kanssa tietokannan, jossa luetellaan vihreään työllisyyteen liittyviä kursseja ja työpaikkatarjouksia ja jolla pyritään parantamaan työuria ja talouden viherryttämisen tarjoamien työllistymismahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittavaa ammattitaitoa koskevan tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen laatua;

23.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tietoja kerätään kaikilta vihreiltä sektoreilta, myös julkisen liikenteen ja vähittäiskaupan kaltaisilta nykyään laiminlyödyiltä aloilta; pyytää komissiota kansallisia tilastokeskuksia ja julkisia työnvälityspalveluja tukiessaan ja määrällisten mallintamisvälineiden käyttöä vahvistaessaan sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkia vihreitä työllisyysaloja koskevaan tiedonkeruuseen;

24.

pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman uusia tietojen keräämis-, erittelemis- ja arvioimismenetelmiä koskeviin kehitystoimiinsa, esimerkiksi ekonometrisen FIDELIO-välineen avulla tai kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin kaltaisten sidosryhmien kanssa tekemäänsä työhön;

25.

korostaa, että on painotettava enemmän osaamisvajeen pienentämistä osaamista kehittämällä;

26.

kehottaa komissiota auttamaan osaamisen kehittämisessä saattamalla ajan tasalle ammattipätevyydet ja niihin liittyvät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat EU:n tasolla;

27.

kehottaa komissiota painottamaan luokitusjärjestelmien, kuten osaamisen puutteiden määrittämiseen käytettävän ESCOn, käytön lisäämistä;

28.

painottaa, että on tärkeää lisätä koulutusjärjestelmien ja syntyvien uusien vihreiden työpaikkojen välistä synergiaa parantamalla oppilaitosten ja työnantajajärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden välistä koordinointia;

29.

kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja ja paikallisviranomaisia laatimaan ja toteuttamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa ammattitaidon kehittämis- ja ennakoimisstrategioita yleisen, alakohtaisen ja työpaikkakohtaisen ammattitaidon parantamiseksi; painottaa lisäksi kumppanuuden ja oppilaitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten välisen luottamuksen merkitystä;

30.

toteaa, että tällaisiin strategioihin pitäisi kuulua myös luotavien vihreiden työpaikkojen tyypin ja tason ja niihin tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen perusteellinen arviointi, joka johtaisi osaamisvajeiden määrittelyyn ja ennakointiin sekä kohdennettuihin ammatillisen ja elinikäisen koulutuksen ohjelmiin, joilla tähdätään ammattitaidon ja työpaikkojen yhteensovittamiseen työllisyyden lisäämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää strategioihin aktiivisesti sekä työpaikkansa menettäneet työntekijät että vähän koulutetut työntekijät, jotka ovat vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, varmistamalla, että ammatillisen koulutuksen on oltava näille työntekijöille kohdennettua, helposti heidän saatavillaan ja heille maksutonta;

31.

toteaa, että CEDEFOP ehdottaa, että opetussuunnitelmien mukauttaminen ja ympäristötietoisuuden, myös kestävän kehityksen ja liiketoiminnan tehokkuuden ymmärtämisen, sisällyttäminen niihin on parempi vaihtoehto kuin uusien koulutusohjelmien ehdottaminen;

32.

rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään koulutusjärjestelmiin kestävää kehitystä sekä ympäristöön liittyvää osaamista ja ammattitaitoa koskevaa sisältöä erityisesti parantamalla ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja kannustamalla tutkimuskeskuksia kehittämään yhteistyössä uusien vihreiden yritysten kanssa tekniikoita, hankkeita ja patentteja vihreitä tuotteita varten; rohkaisee tutkimuskeskuksia ja yritys- ja ammattilaisverkostoja vaihtamaan ajatuksia keskenään; muistuttaa luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen tärkeydestä ja tarpeesta varmistaa, että entistä useammat naiset opiskelevat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyviä oppiaineita;

33.

kehottaa laatimaan kunnianhimoisen kestävien työpaikkojen luomiseen tähtäävän strategian, jolla muun muassa ratkaistaan ammattitaidon yhteensopimattomuuteen liittyvät ongelmat keskittyen erityisesti vihreämmän talouden ammattitaitotarpeiden täyttämiseen;

34.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tämän alan kehitystä, perustamaan hyvää ammattitaitoa vaativia oppisopimuspaikkoja, jotka tarjoavat nuorille erikoisosaamista ja -koulutusta, ja auttamaan laajan nuorisotyöttömyyden torjunnassa;

35.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vihreään talouteen siirryttäessä huomioon naisten ja tyttöjen parempia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia koskevat tarpeet erityisesti niillä aloilla, jotka voivat tarjota runsaasti uusia vihreitä työpaikkoja, kuten tiede, tutkimus, insinööritieteet, digitaaliteknologia ja uudet teknologiat, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa, poistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja tarjota työpaikkoja, jotka vastaavat täysin naisten erityisiä tarpeita ja taitoja;

36.

pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi järjestelmällisesti kaikilla tasoilla sukupuolten tasa-arvon näkökulman vihreiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien politiikkojen määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seuraamiseen ottaen huomioon vihreiden työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla liittyvät haasteet; pyytää jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti toimintalinjojen määrittämiseen, päätöksentekoon ja vihreää osaamista ja työllisyyttä edistävän strategian täytäntöönpanoon;

37.

pyytää komissiota käynnistämään julkisen keskustelun kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta ja ottamaan erityisesti huomioon tyttöjen ja naisten koulutuksen sekä edistämään tällaista koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään toimintalinjoja, joilla kannustetaan yhä useampia naisia osallistumaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen ja joilla vihreiden työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet voidaan yhdistää naisten vaikutusvallan lisäämiseen koulutuksen avulla; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan vihreiden sektoreiden ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

38.

kehottaa komissiota hyväksymään sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin strategian 2015–2020, jossa otetaan huomioon älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyysastetavoitteet;

39.

korostaa, että tarvitaan julkisten viranomaisten ja yksiköiden kohdennettuja toimia, joilla kaikki työmarkkinoiden sidosryhmät, myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, saadaan osallistumaan osaamisvajeen korjaamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja työvoimaviranomaisten ja alan yksiköiden henkilöstön kouluttamiseksi vihreän työllisyyden edellyttämän osaamisen valtavirtaistamiseksi työmarkkinapolitiikassa ja kehittämään keinoja arvioida tällaisen koulutuksen vaikutuksia; painottaa, että eurooppalaisten oppilaitosten on tärkeää mukauttaa ohjelmiaan niin, että ne täyttävät vihreän talouden ja yleisesti työmarkkinoiden tarpeet;

40.

kehottaa jäsenvaltioita luomaan sääntely-ympäristön, joka kannustaa vihreän talouden innovaatioihin;

41.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoiset, pitkäaikaiset ja integroidut sääntelyyn, finanssipolitiikkaan ja rahoitusalaan liittyvät kehykset kestäviä investointeja varten ja tukemaan innovointia ja näin hyödyntämään muutosten täysi työllistämispotentiaali; korostaa, että politiikkaa olisi kehitettävä sellaisessa pitkäaikaisten näkymien kehyksessä, joka käsittää tavoitteita sekä indikaattoreita, joilla niiden saavuttamista mitataan;

42.

painottaa, että koordinointi komission sisällä ja asiaankuuluvien kansallisen tason ministeriöiden välillä on tärkeää, jotta voidaan luoda kokonaisvaltainen, koko hallinnon kattava muutoskehys, joka pystyy kiinnittämään tarvittavaa huomiota siirtymän vaikutusten jakautumiseen;

43.

toteaa, että vihreän työllisyyden aloitteen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu siitä, miten kunnianhimoisia ovat komission uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sitovat tavoitteet, sekä uusiutuvan energian tekniikoita ja energiatehokkuutta koskeviin ohjelmiin tehtävistä investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet;

44.

korostaa, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on vastuu harjoittaa johdonmukaista politiikkaa uusiutuvan energiatuotannon edistämiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi, jotta voidaan panna alulle paikallinen ja alueellinen kehitys ja luoda laadukkaita paikallisia työpaikkoja; korostaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen voivat olla tulevina vuosina yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa;

45.

huomauttaa, että paikallinen tai alueellinen energiaomavaraisuus on edelleen yksi unionin talous- ja energiapolitiikan pitkän aikavälin tavoitteista; vaatii lisäksi ehdottomasti ottamaan huomioon investointien alueellisen ulottuvuuden, sillä se edistää maaseudun ja kaupunkien yhdistämistä koskevien unionin alueellisen koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista;

46.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sisällyttää ihmisarvoiset työpaikat EU:n neuvotteluvaltuuksiin Pariisissa pidettävässä COP 21 -kokouksessa Cancúnissa vuonna 2010 tehdyn sopimuksen ja sitä seuranneiden aloitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että oikeudenmukaisen siirtymän asialista säilyy sen neuvottelukannan osana;

47.

kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään sitovat energiansäästö- ja energiatehokkuustavoitteet ja kannattamaan valkoisia todistuksia, joilla edesautettaisiin EU:n energiansäästötavoitteiden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan energiatehokkuusdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa sekä sitoutumaan edelleen vähintäänkin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen;

48.

tukee EU:n sitoutumista oikeudenmukaisen ja maailmanlaajuisen osallistavaan vihreään talouteen siirtymisen edistämiseen yhteistyössä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa;

49.

kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan julkisia hankintoja koskevan EU:n tarkistetun lainsäädännön uusia säännöksiä ja panemaan ne täytäntöön täysimääräisesti ja kehottaa harkitsemaan sen tutkimista, voisiko julkisia hankintoja koskevaan jäsenvaltioiden politiikkaan sisällytettävien ympäristö- ja sosiaalinormien käyttöönotto auttaa luomaan työpaikkoja vihreässä taloudessa; korostaa, että sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöön julkisissa hankinnoissa liittyvät jäljellä olevat oikeudelliset epävarmuustekijät voitaisiin selvittää;

50.

kehottaa komissiota avustamaan korjausalan elvyttämisessä, mikä voisi johtaa luonnostaan ympäristöystävällisten uusien työpaikkojen luomiseen;

51.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan julkisten palvelujen osallistumista oikeudenmukaiseen siirtymiseen kohti kestävää taloutta erityisesti varmistamalla proaktiivisesti, että sellaisia palveluja kuin tietoliikenne, energia, liikenne sekä jäte- ja vesihuolto tuotetaan kestävästi;

52.

on hyvin pettynyt kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin peruuttamisen, koska sen säännösten odotettiin johtavan jopa 180 000 työpaikan luomiseen pelkästään EU:n jätehuoltosektorilla; kehottaa komissiota näin ollen noudattamaan – jäsenvaltioille kuuluvat tehtävät huomion ottaen – sitoumustaan ja esittämään mahdollisimman pian kunnianhimoisen jätelainsäädäntöä koskevan ehdotuksen, joka kattaa jätteiden synnyn vähentämisen, uudet kierrätystavoitteet ja tosiasiallisesti kierrätetyn materiaalin määrän laskemiseen käytettyjen kriteerien uudelleenmäärittelyn;

53.

kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan sellaisia yrityksiä kannustavien kriteerien käyttöönottoa, joiden jätteiden käsittelykierto on moitteeton ja ympäristön kannalta kestävä;

54.

toteaa, että kestävän maataloustuotannon yhdistäminen tilojen biologisen monimuotoisuuden valvontaan ja suojeluun ja maataloustuotteiden merkitseminen älymerkinnöillä, joissa on tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista, biologista monimuotoisuutta edistävien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vihreiden työpaikkojen luomiseen EU:n maaseutualueilla;

55.

toteaa, että kestävä metsänhoito tarjoaa todellisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen samalla kun se edistää aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua;

56.

kehottaa komissiota käyttämään talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa sekä Eurooppa 2020 -strategian tarkistusta tukeen vihreiden työpaikkojen luomiselle; kehottaa komissiota esittämään maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan edistää työllisyyttä ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa toteuttamaan tarkkoja ja riippumattomia tutkimuksia verotuksen siirtymän (esimerkiksi siirtymän työn verotuksesta ympäristöverotukseen) sekä haitallisten tukien vuoteen 2020 mennessä tapahtuvan poistamisen aiheuttamista kustannuksista ja hyödyistä;

57.

tähdentää, että kyseisiin suosituksiin voisi sisältyä verotuksen painopisteen siirtäminen työstä muihin lähteisiin ja että tällaisella siirrolla olisi pyrittävä muuttamaan saastuttavia käytäntöjä mutta sillä ei saa olla ei-toivottuja vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin tai kohtuuttomia seurauksia pienituloisille henkilöille;

58.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan asteittain suorat ja epäsuorat ympäristölle haitalliset tuet mukaan lukien (muttei yksinomaan) fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioissa toteutettavia malleja, joilla siirrytään työn verottamisesta ympäristön saastuttamisen verottamiseen, sekä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutukset saastuttaja maksaa -periaatteen hengessä; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltiokohtaisia suosituksia, jotka voivat tukea ponnisteluja vihreiden työpaikkojen edistämiseksi ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa komissiota lisäksi integroimaan proaktiivisesti ympäristöön ja ilmastoon liittyvät näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon vihreiden työpaikkojen luomisen tukemiseksi;

59.

kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kohdennettuja veronkevennyksiä ja/tai tukia sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoaville uusille yrityksille sekä mikro- ja pk-yrityksille, jotka tuottavat paljon lisäarvoa ympäristölle tarjoavia tavaroita ja palveluja, hiilisisällön kokonaisvaltainen väheneminen mukaan lukien;

60.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan toimissaan enemmän johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä ja tekemään tuntuvampia korkeimman tason poliittisia sitoumuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten finanssitransaktioveron ja veropetosten ja verovilpin torjunnan aloilla;

61.

kehottaa komissiota uudistamaan sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategiaan ja esittämään väliarviointinsa viipymättä ja viimeistään vuonna 2015; kehottaa komissiota vahvistamaan talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa asetetut tavoitteet ottaen huomioon makroekonomista epätasapainoa koskevan tulostaulun sekä Eurooppa 2020 -strategian uudelleenarvioinnin; kehottaa komissiota esittämään entistä kunnianhimoisempia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita vuosille 2030 ja 2050; painottaa, että vihreiden työpaikkojen täsmällinen, menetelmällisesti perusteltu yhteinen seuranta voisi myös auttaa jäsenvaltioita arvioimaan ympäristö- ja työvoimapolitiikkansa tehokkuutta ja vahvistamaan Euroopan unionin tasolla Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevien suuntaviivojen edistyksen mittaamista ja niiden seuraamista varten kehitettyjä välineitä;

62.

korostaa vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen sekä ympäristölainsäädännön tulevaa roolia EU:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja työpaikkojen ja vihreän kasvun luomisessa;

63.

kehottaa komissiota pitämään innovointia Euroopan unionin teollisuuden kulmakivenä ja kehittämään aktiivisia strategioita, joiden avulla varmistetaan sosiaalisten siirtymien asianmukainen ohjaus niin, että edut jakautuvat koko EU:n alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien toimitusketjujen ja resurssitehokkuuteen, tavaroihin ja palveluihin liittyvien toimialaverkostojen luomista kestävän teollisuuspolitiikan ja markkinoiden muutosta koskevien kannustimien avulla;

64.

painottaa, että jäsenvaltioiden on valmisteltava talouksiaan vähähiiliseen sekä resurssi- ja energiatehokkaaseen tulevaisuuteen samalla, kun otetaan huomioon ilmastopolitiikan vaikutuksista johtuva työpaikkojen siirtymisen ja hiilivuodon riski;

65.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisiä pyrkimyksiä luoda maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka, jonka avulla voidaan rajoittaa teollisuuden EU:n ulkopuolelle siirtämisen ja hiilivuodon aikaansaamia vahinkoja;

66.

kehottaa komissiota esittelemään ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon, että ”hiilivuodolle” erittäin alttiita aloja on suojeltava;

67.

kehottaa komissiota sisällyttämään vihreän työllisyyden energiaunionin toteuttamiseen;

68.

korostaa, että on sovellettava sopivaa kysyntä- ja tarjontapuolen innovaatioiden yhdistelmää, joka saadaan yhdistämällä työpaikkojen luominen vastaavaan aktiiviseen, eri paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin määriteltyyn työmarkkinapolitiikkaan;

69.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään myös Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) puitteissa laadukkaita investointeja, joilla pyritään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä laadukkaan koulutuksen ja innovoinnin kaltaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen aikaansaamiseen vihreän siirtymän edistämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota keskittämään investoinnit aloille, joilla on myönteinen työmarkkinavaikutus, jotta voidaan luoda kestäviä ja täyden sosiaaliturvan tarjoavia työpaikkoja ja torjua työttömyyttä; painottaa, että rahoitetuilla hankkeilla on edistettävä Eurooppa 2020 -strategiaa mitattavissa olevalla tavalla; huomauttaa tässä yhteydessä, että työpaikkojen luominen on vihreillä aloilla jatkunut myönteisesti taantuman aikana;

70.

korostaa, että investoinnit energiatehokkuuteen voivat edistää paikallisten työpaikkojen luomista ja paikallista talouskehitystä sekä vähentää energiaköyhyyttä ja että rakennusten energiatehokkuuden takaaminen on kustannustehokkain tapa tarjota pitkän aikavälin ratkaisuja energiaköyhyyteen, joka koskee Euroopassa noin 125:tä miljoonaa ihmistä, ja se on tärkeä osatekijä eurooppalaisen energian tehokkaan käytön ja vihreiden työpaikkojen luomisen varmistamisessa; toteaa, että tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää myös varmistaa rakennusten turvallisuus; pyytää komissiota esittämään ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteensa mahdollisimman nopeasti;

71.

suosittelee, että ilmastoa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita olisi pidettävä investointikohteina sekä poliittisen toiminnan keskeisinä lähtökohtina;

72.

varoittaa tukemasta toimia, joilla on haitallisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, koska ne heikentävät poliittista johdonmukaisuutta, jota tarvitaan vihreiden työpaikkojen työllistämismahdollisuuksien maksimoimiseen;

73.

suosittaa, että tehdään laadukkaita investointeja keskeisiin julkisiin palveluihin, kuten tietoliikenteeseen, energiaan, liikenteeseen ja jäte- ja vesihuoltoon, kestävien julkisten hankintamenettelyjen ja vihreän osaamisen valtavirtaistamisen tukemiseksi;

74.

kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen oikeudellisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n muita rahoituslähteitä vihreää työllisyyttä tukevien kestävien hankkeiden edistämiseksi ja asettamaan EU:n rahoituksen ja rahoitusvälineet mahdollisimman helposti paikallisten viranomaisten saataville niin, että niitä koskevat selvät, yksinkertaiset säännöt ja saavutettavissa olevat rahoituksen vähimmäismäärät;

75.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään monivuotisen rahoituskehyksen vuonna 2016 suoritettavaa vaalien jälkeistä tarkistusta mahdollisuutena tukea talouksiemme muuttamista aiempaa vihreämmiksi;

76.

toteaa, että vihreän talouden ja työllisyyden kasvun tukemiseen voi saada ESR:n tukea, ja kannustaa kansallisia hallituksia ja asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia harkitsemaan tämän rahoituksen aktiivisempaa käyttämistä taloudellisesti perusteltujen ja kestävien vihreiden työpaikkojen luomisen edistämiseksi;

77.

panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi talouksiensa viherryttämisessä, ja kannustaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ajatusten, osaamisen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta varmistetaan sujuva siirtyminen;

78.

kehottaa jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria käyttämään muun muassa ekologista suunnittelua, ympäristömerkkiä, EMASia ja vihreää julkista hankintaa (GPP), koska ne voivat tukea vihreää taloutta ja siten edistää vihreiden työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota tarjoamaan neuvontavälineitä suotuisien markkinaolosuhteiden luomiseksi, jotta nämä vapaaehtoiset välineet löisivät itsensä laajalti läpi markkinoilla;

79.

kehottaa jäsenvaltioita keskittymään paremmin EU:n standardiin (ISO 14000) perustuvan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän täytäntöönpanoon;

80.

tukee pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman tavoitteita sekä pk-yrityksiin kohdennettuja toimia, mukaan luettuna resurssitehokkuuden parantamiseen pyrkivien pk-yritysten neuvomiseen ja auttamiseen, vihreän yrittäjyyden tukemiseen, entistä vihreämpien arvoketjujen mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja vihreiden pk-yritysten ja mikroyritysten markkinoille pääsyn helpottamiseen tarkoitetun Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustaminen; katsoo, että tietoisuutta lisäävät toimet ja tekninen apu ovat ratkaisevia tekijöitä pk-yritysten osallistumisessa aktiivisesti kiertotalouteen;

81.

muistuttaa, että pk-yrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja erityisesti nuorille ja edistää kaksiosaista ammattikoulutusjärjestelmää ja oppisopimuskoulutusjärjestelmiä;

82.

on tietoinen siitä, että ESIR voisi auttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan, johon sisältyy paljon ympäristöön liittyvää ja sosiaalista innovointia;

83.

toteaa, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä, jätteiden vähentämisestä sekä raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavaa;

84.

kehottaa komissiota edistämään osuustoimintayritysten kaltaisia uusia liiketoimintamalleja pyrkiessään lisäämään tuotanto- ja jakeluprosessien tehokkuutta, hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja resurssien säästämiseksi ja tarjoamaan kestävämpiä tuotteita ja palveluja;

85.

korostaa, että pk-yritykset kykenevät luomaan kasvua ja työpaikkoja vain, jos suotuisia kannustinmahdollisuuksia on tarjolla myös vihreässä taloudessa;

86.

kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysten vihreillä kannustimilla on merkittävä vaikutus siellä, missä niitä tarvitaan eniten;

87.

toteaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat keskeinen työpaikkoja luova tekijä Euroopassa; korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset kohtaavat erityisiä haasteita hyödyntäessään vihreään siirtymään liittyviä työllisyysmahdollisuuksia, mikä koskee erityisesti rahoituksen saantia, koulutusta ja osaamisvajeiden korjaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kunnianhimoisia toimia, joilla tuetaan vihreiden työpaikkojen luomista pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä, mikä käsittää myös kohdennetun tiedottamisen, tietoisuuden parantamisen, teknisen avun, rahoituksen saannin sekä koulutusmahdollisuudet;

88.

toteaa, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluvat uudelleenvalmistus, korjaaminen, huoltaminen, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voi tarjota monille pk-yrityksille huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia;

89.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

11.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 265/59

—

ottaa huomioon Monterreyn julistuksen (2002), Dohan kehitysrahoituskokouksen (2008), Pariisin julistuksen (2005) ja Accran toimintaohjelman (2008),

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 68/204 ja 68/279, jotka koskevat kolmatta kansainvälistä kehitysrahoituskokousta, joka järjestetään Addis Abebassa (Etiopia) 13.–16. heinäkuuta 2015,

—

ottaa huomioon kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavan YK:n asiantuntijakomitean työn (1),

—

ottaa huomioon kaksinkertaista verotusta koskevan YK:n malliyleissopimuksen teollisuus- ja kehitysmaiden välillä (2),

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (3),

—

ottaa huomioon 21. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Verotus ja kehitys – Yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla” (COM(2010)0163),

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen” (COM(2015)0044),

—

ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2015 annetun komission tiedonannon verotuksen avoimuudesta verovilpin ja veron kiertämisen torjumiseksi (COM(2015)0136),

—

ottaa huomioon veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman (4),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman verotuksesta ja kehityksestä – yhteistyö kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla (5),

—

ottaa huomioon hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman (6)

—

ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa antamansa päätöslauselman (7),

—

ottaa huomioon 26. helmikuuta 2014 kehityksen edistämisestä vastuullisten yrityskäytäntöjen avulla ja kaivannaisteollisuuden roolista kehitysmaissa antamansa päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon 25. marraskuuta 2014 EU:sta ja vuoden 2014 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä antamansa päätöslauselman (9),