24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/1

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/2

1)

Valitus hylätään.

2)

Ruotsin kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

3)

Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Espanjan kuningaskunta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/3

—

tämän sopimuksen yhdeksännen luvun (Sijoitukset) A jakson (Sijoitusten suoja) määräykset siltä osin kuin ne liittyvät muihin kuin suoriin sijoituksiin unionin ja Singaporen tasavallan välillä

—

tämän yhdeksännen luvun B jakson (Sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisu) määräykset ja

—

tämän sopimuksen ensimmäisen luvun (Tavoitteet ja yleiset määritelmät), neljännentoista luvun (Avoimuus), viidennentoista luvun (Osapuolten välisten riitojen ratkaiseminen), kuudennentoista luvun (Sovittelujärjestelmä) ja seitsemännentoista luvun (Institutionaaliset, yleiset ja loppumääräykset) määräykset siltä osin kuin ne liittyvät kyseisen yhdeksännen luvun niihin määräyksiin, jotka kuuluvat unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/3

1)

Sijoittautumisvapautta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion verolainsäädännölle, jonka mukaan sekä ulkomaiselta yhtiöltä, joka harjoittaa kyseisessä jäsenvaltiossa taloudellista toimintaa kiinteän toimipaikan välityksellä, että kotimaiselta yhtiöltä, ja myös ulkomaisen yhtiön kotimaiselta tytäryhtiöltä, kannetaan oikeudenmukaisuusveron (fairness tax) kaltaista veroa, kun kyseiset yhtiöt jakavat osinkoja, joita ei tiettyjen kansallisessa verojärjestelmässä säädettyjen veroetujen käyttämisen vuoksi ole sisällytetty niiden lopulliseen verotettavaan tulokseen, kunhan kyseisen veron laskentaperusteen määrittämistapa ei johda siihen, että kyseistä ulkomaista yhtiötä kohdellaan epäedullisemmin kuin kotimaista yhtiötä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

2)

Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 30.11.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/96/EU 5 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion verolainsäädännölle, jossa säädetään oikeudenmukaisuusveron kaltaisesta verosta, joka kannetaan ulkomaisilta yhtiöiltä, jotka harjoittavat kyseisessä jäsenvaltiossa taloudellista toimintaa kiinteän toimipaikan välityksellä, sekä kotimaisilta yhtiöiltä, ja myös ulkomaisen yhtiön kotimaiselta tytäryhtiöltä, kun kyseiset yhtiöt jakavat osinkoja, joita ei tiettyjen kansallisessa verojärjestelmässä säädettyjen veroetujen käyttämisen vuoksi ole sisällytetty niiden lopulliseen verotettavaan tulokseen.

3)

Direktiivin 2011/96 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, kun sitä luetaan yhdessä mainitun artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kyseinen säännös on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle verolainsäädännölle siltä osin kuin tilanteessa, jossa emoyhtiö jakaa tytäryhtiöltään saamansa voiton sitä vuotta myöhemmin, jonka aikana se on saatu, kyseisestä lainsäädännöstä seuraa, että kyseistä voittoa verotetaan siten, että mainitussa säännöksessä ilmoitettu 5 prosentin enimmäismäärä ylittyy.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/4

1)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, olisiko lapsen, joka on Euroopan unionin kansalainen, pakko lähteä koko unionin alueelta eikä hän voisi siis tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen artiklan perusteella, jos hänen vanhemmalleen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei tunnusteta oikeutta oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa, se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen seikka, jonka perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole sellaista riippuvuussuhdetta, että lapsen olisi pakko näin lähteä unionin alueelta siinä tapauksessa, ettei oleskeluoikeutta tällä tavoin tunnusteta. Tällaisen arvioinnin on näet perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi hänen tasapainolleen.

2)

SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltiota asettamasta edellytykseksi sille, että sellainen kolmannen maan kansalainen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsen vanhempi ja joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti lapsesta, saa oikeuden oleskella sen alueella, velvollisuutta siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen esittää seikat, joilla voidaan osoittaa, että sellaisen päätöksen johdosta, jolla kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta evätään oleskeluoikeus, lapsi ei voisi tosiasiallisesti käyttää pääosaa oikeuksista, jotka liittyvät unionin kansalaisen asemaan, koska hän joutuisi lähtemään koko unionin alueelta. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin suoritettava kolmannen maan kansalaisen toimittamien tietojen perusteella tutkimukset, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, olisiko epäämispäätöksellä kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen valossa tällaiset seuraukset.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/5

1)

Valitus hylätään.

2)

Yoshida Metal Industry Co. Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/6

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 4.6.2015 antama tuomio Deluxe Laboratories v. SMHV (deluxe) (T-222/14, ei julkaistu, EU:T:2015:364) kumotaan.

2)

Asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/6

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/7

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/8

1)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltio soveltaa kyseisessä määräyksessä tarkoitetulla tavalla unionin oikeutta, jolloin perusoikeuskirja tulee sovellettavaksi, kun se säätää lainsäädännössään muun muassa hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15.2.2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU säännöksiin perustuvan veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä pyydettyjen tietojen toimittamisesta kieltäytyvälle yksityiselle määrättävästä rahamääräisestä seuraamuksesta.

2)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että yksityisellä, jolle määrätään rahamääräinen seuraamus hallintopäätöksen, jolla se velvoitetaan toimittamaan tietoja direktiiviin 2011/16 perustuvan kansallisten veroviranomaisten tietojenvaihdon yhteydessä, noudattamatta jättämisen seurauksena, on oikeus riitauttaa kyseisen päätöksen lainmukaisuus.

3)

Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että se, että jäsenvaltion toiselta jäsenvaltiolta pyytämät tiedot ovat ”ennalta arvioiden olennaisia”, on edellytys, joka tietopyynnön on täytettävä, jotta pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen olisi velvollinen noudattamaan sitä, ja samalla edellytys kyseisen jäsenvaltion yksityiselle osoittaman tietojenantamismääräyksen ja tälle tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen vuoksi määrätyn seuraamustoimenpiteen lainmukaisuudelle.

4)

Direktiivin 2011/16 1 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että tietopyynnön kyseisen direktiivin perusteella esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottaneen viranomaisen suorittama tutkiminen ei rajoitu kyseisen pyynnön muodolliseen sääntöjenmukaisuuteen vaan pyynnön vastaanottaneen viranomaisen on voitava sen perusteella varmistua siitä, etteivät pyydetyt tiedot ole sellaisia, jotka eivät ole ennalta arvioiden selvästikään olennaisia, kun otetaan huomioon kyseessä olevan verovelvollisen ja kolmannen, jolta tietoja mahdollisesti pyydetään, henkilöllisyys sekä kyseessä olevan verotutkinnan tarpeet. Samoja direktiivin 2011/16 säännöksiä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella tuomioistuimella on muutoksenhaussa, jonka yksityinen on saattanut vireille sellaisesta seuraamustoimenpiteestä, jonka direktiivin 2011/16 nojalla tietopyynnön esittäneen viranomaisen pyynnön vastaanottanut viranomainen on määrännyt pyynnön täyttämiseksi antamansa tietojenantamismääräyksen noudattamatta jättämisen seurauksena, määrätyn seuraamuksen muuttamisen lisäksi toimivalta valvoa kyseisen tietojenantamismääräyksen lainmukaisuutta. Kun kyse on mainitun tietojenantamismääräyksen lainmukaisuuden siitä edellytyksestä, jonka mukaan pyydettyjen tietojen on oltava ennalta arvioiden olennaisia, tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tutkimiseen, etteivät tiedot ole sellaisia, jotka eivät selvästikään ole tarkoitetulla tavalla olennaisia.

5)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion tuomioistuimella on tuomioistuinvalvonnan yhteydessä oltava oikeus tutustua pyynnön esittäneen jäsenvaltion pyynnön vastaanottaneelle jäsenvaltiolle osoittamaan tietopyyntöön. Kyseessä olevalla yksityisellä ei sen sijaan ole oikeutta tutustua tietopyyntöön, joka on direktiivin 2011/16 16 artiklan mukaisesti salassa pidettävä asiakirja, kokonaisuudessaan. Jotta yksityinen voisi täysimääräisesti esittää sitä, etteivät pyydetyt tiedot ole ennalta arvioiden olennaisia, koskevan asiansa, on lähtökohtaisesti riittävää, että yksityisellä on käytettävissään kyseisen direktiivin 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/9

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/10

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/10

1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 11.11.2015 antama tuomio Dyson vastaan komissio (T-544/13, EU:T:2015:836) kumotaan siltä osin kuin siinä on hylätty ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa ja kolmas kanneperuste.

2)

Asia palautetaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan ja kolmannen kanneperusteen osalta.

3)

Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/11

1)

Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 11 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä ei tarkoiteta pelkästään päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen täyttämättä jättämistä kokonaisuudessaan vaan myös kyseisen sopimuksen osittaista täyttämättä jättämistä, kuten mainitussa sopimuksessa määrättyjen liiketoimien määrän tai keston noudattamatta jättämistä.

2)

Direktiivin 86/653 11 artiklan 2 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustussopimuksen sellainen lauseke, jonka perusteella kauppaedustaja on velvollinen palauttamaan suhteellisen osuuden provisiostaan, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehty sopimus jätetään osittain täyttämättä, ei ole 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ”poikkeus kauppaedustajan vahingoksi”, jos palautusvelvollisuuden kohteena oleva provision osa on oikeassa suhteessa mainitun sopimuksen täyttämättä jättämisen laajuuteen ja edellyttäen, että tämä täyttämättä jättäminen ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta.

3)

Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että käsite ”päämiehen syyksi luettava seikka” ei liity vain oikeudellisiin perusteisiin, jotka ovat suoraan aiheuttaneet päämiehen ja kolmannen henkilön välillä tehdyn sopimuksen lakkaamisen, vaan sillä tarkoitetaan kaikkia päämiehen syyksi luettavia oikeudellisia seikkoja ja tosiseikkoja, joista tämän sopimuksen täyttämättä jättäminen johtuu.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/12

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/12

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/13

1)

Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY 10 artiklassa vahvistettua taloudellisten toimijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että julkisessa hankintamenettelyssä hankintaviranomainen pyytää tarjoajaa toimittamaan ilmoitukset tai asiakirjat, joiden toimittamista on vaadittu tarjouspyyntöasiakirjoissa ja joita ei ole toimitettu tarjousten jättämiselle asetetussa määräajassa. Kyseinen artikla ei sitä vastoin ole esteenä sille, että hankintaviranomainen pyytää tarjoajaa selventämään tarjousta tai korjaamaan ilmeisen kirjoitus- tai laskuvirheen, joka sisältyy viimeksi mainittuun, edellyttäen kuitenkin, että tällainen pyyntö osoitetaan jokaiselle samassa tilanteessa olevalle tarjoajalle, että kaikkia tarjoajia kohdellaan yhdenvertaisesti ja lojaalisti ja että kyseistä selvennystä tai korjausta ei voida rinnastaa uuden tarjouksen esittämiseen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.

2)

Vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa julkisessa hankintamenettelyssä on esitetty kaksi tarjousta ja hankintaviranomainen on tehnyt kaksi samanaikaista päätöstä, joista ensimmäinen koskee yhden tarjoajan tarjouksen hylkäämistä ja toinen toisen tarjoajan valintaa hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, hylätyn tarjoajan, joka hakee muutosta kyseisiin kahteen päätökseen, on voitava pyytää sopimuspuoleksi valitun tarjoajan tarjouksen poissulkemista, joten direktiivin 92/13, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, 1 artiklan 3 kohdan mukainen tietyn sopimuksen käsite voi tarvittaessa koskea uuden julkisen hankintamenettelyn mahdollista aloittamista.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/14

1)

Jäsenvaltion enemmistöomistuksessa olevan yhtiön päätös, jossa toisen yhtiön, jossa kyseinen jäsenvaltio on ainoa osakkeenomistaja, omaisuuserä hyväksytään sijaissuoritukseksi yhtiön saatavasta tämän lakkauttamiseksi ja päätetään maksaa omaisuuserän arvioidun arvon ja kyseisen saatavan määrän välistä erotusta vastaava rahamäärä, voi pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitä SEUT 107 artiklassa tarkoitettua valtiontukea silloin, kun

2)

Kansallisten tuomioistuinten asiana on selvittää, täyttyvätkö nämä edellytykset.

3)

Jos kansallinen tuomioistuin luokittelee valtiontueksi jäsenvaltion enemmistöomistuksessa olevan yhtiön päätöksen, jossa toisen yhtiön, jossa kyseinen jäsenvaltio on ainoa osakkeenomistaja, omaisuuserä hyväksytään sijaissuoritukseksi yhtiön saatavasta tämän lakkauttamiseksi ja päätetään maksaa omaisuuserän arvioidun arvon ja kyseisen saatavan määrän välistä erotusta vastaava rahamäärä, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on ennen tuen toteuttamista ilmoitettava siitä Euroopan komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/15

1)

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 13.4.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 648/2005, 203 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä säännöstä ei sovelleta tapauksessa, jossa yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettua tavaraa ei ole esitetty kokonaisuudessaan tämän menettelyn osalta säädetyssä määrätullitoimipaikassa tavaran osan täydellisen tuhoutumisen tai lopullisen menettämisen vuoksi, mikä on osoitettu asianmukaisesti.

2)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettua tavaraa ei ole esitetty kokonaisuudessaan tämän menettelyn osalta säädetyssä määrätullitoimipaikassa tämän tavaran osan täydellisen tuhoutumisen tai lopullisen menettämisen vuoksi, mikä on osoitettu asianmukaisesti, kyseessä on tilanne, jossa ei täytetä jotakin ulkoiseen passitusmenettelyyn liittyvää velvollisuutta eli velvollisuutta esittää tavara muuttumattomana määrätullitoimipaikassa, mikä saa lähtökohtaisesti aikaan sen, että tuontitullivelka syntyy tavaran sille osalle, jota ei ole esitetty määrätullitoimipaikassa. Kansallisen tuomioistuimen asiana on selvittää, täyttääkö purkulaitteen rikkoutumisen kaltainen olosuhde nyt käsiteltävässä asiassa tullikoodeksin 206 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille ”ylivoimaisen esteen” ja ”ennalta-arvaamattoman tapahtuman” käsitteille ominaiset edellytykset eli onko kyseessä nesteiden kuljetusten alan toimijan kannalta epätavallinen tapahtuma, johon se ei voinut vaikuttaa, ja onko niin, että näitä seurauksia ei olisi voitu välttää kaikesta noudatetusta huolellisuudesta huolimatta. Kansallisen tuomioistuimen on tätä selvittäessään otettava huomioon erityisesti se, ovatko passituksesta vastaavan ja kuljettajan kaltaiset toimijat noudattaneet säiliöiden teknistä kuntoa ja liuotinaineen kaltaisten nesteiden kuljetuksen turvallisuutta koskevia voimassa olevia sääntöjä ja vaatimuksia.

3)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohtaa sekä 70 ja 71 artiklaa on tulkittava siten, että arvonlisäveroa ei ole maksettava ulkoiseen passitusmenettelyyn asetetun tavaran täysin tuhoutuneesta tai lopullisesti menetetystä osasta.

4)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 96 artiklan 1 kohdan a alakohdan sekä 204 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan säännöksiä on tulkittava siten, että passituksesta vastaava on vastuussa yhteisön ulkoiseen passitusmenettelyyn asetettuun tavaraan liittyvän tullivelan maksusta, vaikka tavaroiden kuljettaja ei ole täyttänyt sille tullikoodeksin 96 artiklan 2 kohdassa asetettuja velvollisuuksia, erityisesti velvollisuutta esittää mainittu tavara muuttumattomana määrätullitoimipaikassa, määräajassa.

5)

Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 648/2005, 96 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa, 204 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa sekä 213 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tulliviranomainen ei ole velvollinen toteamaan yhteisvastuulliseksi kuljettajaa, jonka on katsottava olevan vastuussa tullivelasta passituksesta vastaavan lisäksi.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/16

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/17

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/17

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/18

1)

Valitus hylätään.

2)

Portugalin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/18

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/19

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/19

1)

Ovatko 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (2) 8 ja 9 artikla esteenä sellaiselle niitä vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten (kuluttajalain (Codice del consumo) 24 ja 25 §) tulkinnalle, jonka mukaan on pidettävä ”sopimattomana vaikuttamisena” ja siten ”aggressiivisena kaupallisena menettelynä”, joka on omiaan ”merkittävästi” heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä, sellaista puhelinoperaattorin toimintaa, jossa operaattori on jättänyt tiedottamatta tiettyjen puhelinpalveluiden (nimittäin puhelinvastaajapalvelun ja internetin selaamiseen käytettävän palvelun) esiasennuksesta SIM-kortille, erityisesti tilanteessa, jossa kyseistä puhelinoperaattoria ei syytetä mistään muusta, erillisestä konkreettisesta toiminnasta?

2)

Voidaanko direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 29 kohtaa [– –] tulkita siten, että kyse on ”tilaamattomien tuotteiden toimituksesta”, mikäli matkapuhelinoperaattori vaatii asiakkaaltaan maksua puhelinvastaajapalveluista tai internetin selaamisesta tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia seuraavat seikat:

3)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale sekä 3 artiklan 4 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisessa direktiivissä 2002/22/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimivaltaisen viranomaisen puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

4)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

5)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen yksittäisiä toimialakohtaisia näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä toimialan erityispiirteiden osalta niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

6)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa viitattu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

7)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2002/22/EY 20 ja 21 artiklassa ja direktiivin 2002/21/EY (4) 3 ja 4 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia menettelyjä?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/21

1)

Ovatko 11.5.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY (2) 8 ja 9 artikla esteenä sellaiselle niitä vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten (kuluttajalain (Codice del consumo) 24 ja 25 §) tulkinnalle, jonka mukaan on pidettävä ”sopimattomana vaikuttamisena” ja siten ”aggressiivisena kaupallisena menettelynä”, joka on omiaan ”merkittävästi” heikentämään keskivertokuluttajan valinnanvapautta tai käyttäytymistä, sellaista puhelinoperaattorin toimintaa, jossa operaattori on jättänyt tiedottamatta tiettyjen puhelinpalveluiden (nimittäin puhelinvastaajapalvelun ja internetin selaamiseen käytettävän palvelun) esiasennuksesta SIM-kortille, erityisesti tilanteessa, jossa kyseistä puhelinoperaattoria ei syytetä mistään muusta, erillisestä konkreettisesta toiminnasta?

2)

Voidaanko direktiivin 2005/29/EY liitteessä I olevaa 29 kohtaa [– –] tulkita siten, että kyse on ”tilaamattomien tuotteiden toimituksesta”, mikäli matkapuhelinoperaattori vaatii asiakkaaltaan maksua puhelinvastaajapalveluista tai internetin selaamisesta tilanteessa, jolle ovat luonteenomaisia seuraavat seikat:

3)

Ovatko ”yleisdirektiivin” 2005/29/EY tarkoitus kuluttajansuojan ”turvaverkkona” ja kyseisen direktiivin johdanto-osan 10 perustelukappale sekä 3 artiklan 4 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle säädökselle, jossa toimialakohtaisessa direktiivissä 2002/22/EY (3) käyttäjien suojaksi säädettyjen nimenomaisten velvoitteiden noudattamisen arvioinnin katsotaan kuuluvan epäasianmukaisista kaupallisista menettelyistä annetun yleisdirektiivin 2005/29/EY soveltamisalaan siten, että tämän seurauksena suljetaan pois toimivaltaisen viranomaisen puuttuminen toimialakohtaisen direktiivin rikkomiseen kaikissa tapauksissa, joissa myös epäasianmukaisen tai sopimattoman kaupallisen menettelyn tunnusmerkit todennäköisesti täyttyvät?

4)

Onko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa vahvistettu erityislain etusijan periaate ymmärrettävä lainsäädäntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleinen lainsäädäntö ja toimialakohtainen lainsäädäntö) vai sääntöjen välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi (yleiset säännöt ja erityissäännöt) vai kunkin toimialan sääntelystä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välisiä suhteita säänteleväksi periaatteeksi?

5)

Voidaanko katsoa, että direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ”ristiriidan” käsitteestä on kyse ainoastaan siinä tapauksessa, että epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevan lainsäädännön säännösten ja muiden unionin oikeudesta johdettujen, kaupallisten menettelyjen yksittäisiä toimialakohtaisia näkökohtia koskevien sääntöjen välillä on jyrkkä vastakkainasettelu, vai riittääkö, että kyseisten sääntöjen muodostama sääntely poikkeaa epäasianmukaisia kaupallisia menettelyjä koskevasta lainsäädännöstä toimialan erityispiirteiden osalta niin, että tästä aiheutuu tietyssä asiayhteydessä normikollisio?

6)

Koskeeko direktiivin 2005/29/EY 3 artiklan 4 kohdassa viitattu yhteisön sääntöjen käsite pelkästään unionin asetusten ja direktiivien säännöksiä ja säännöksiä, joilla ne on pantu välittömästi täytäntöön kansallisesti, vai käsittääkö se myös unionin oikeuden periaatteiden täytäntöön panemiseksi annetut säädökset ja määräykset?

7)

Onko direktiivin 2005/29/EY johdanto-osan 10 perustelukappaleessa ja 3 artiklan 4 kohdassa sekä direktiivin 2002/22/EY 20 ja 21 artiklassa ja direktiivin 2002/21/EY (4) 3 ja 4 artiklassa vahvistettu erityislain etusijan periaate esteenä sellaiselle vastaavien kansallisten täytäntöönpanosäännösten tulkinnalle, jonka mukaan katsotaan, että mikäli jollakin säännellyllä toimialalla, josta on säädetty toimialakohtaista kuluttajansuojalainsäädäntöä, jonka yhteydessä sääntelyä ja seuraamusten määräämistä koskeva toimivalta on annettu toimialakohtaiselle viranomaiselle, ilmenee direktiivin 2005/29/EY 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuksi aggressiiviseksi menettelyksi katsottavaa toimintaa tai direktiivin 2005/29/EY liitteessä I tarkoitetuksi kaikissa olosuhteissa aggressiivisena pidettäväksi menettelyksi katsottavaa toimintaa, sovellettavaksi tulee aina yleinen epäasianmukaisia menettelyjä koskeva lainsäädäntö, ja että näin on silloinkin, kun on olemassa kuluttajien suojaamiseksi annettua toimialakohtaista lainsäädäntöä, joka perustuu unionin oikeuden säännöksiin ja jossa säännellään kattavasti kyseisiä aggressiivisia menettelyjä ja kaikissa olosuhteissa aggressiivisina pidettäviä menettelyjä tai joka tapauksessa epäasianmukaisia menettelyjä?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/22

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

—

Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi uudelleen.

—

On määrättävä, että kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan.

1.

Unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, ettei sekaannusvaaran olemassaoloa ollut arvioitu kattavasti kokonaisvaikutelman perusteella erottavien ja hallitsevien osatekijöiden suhteen, koska etenkin merkin samankaltaisuutta suhteessa aikaisempaan tavaramerkkiin on arvioitu perusteettomasti vain yhden kyseisen merkin osatekijän (sanaosan) perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin on lainvastaisesti hyväksynyt sen mahdollisuuden, että arvioitaessa kahden tavaramerkin samankaltaisuutta otetaan huomioon vain yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijä (sanaosa) ja vain sitä verrataan toiseen tavaramerkkiin ja näin ollen kuvio-osa jätetään huomiotta ilman, että aiemmin on todettu, että sanaosa on hallitseva osatekijä ja kuvio-osa on merkityksetön. Unionin yleinen tuomioistuin on vain todennut, että kuvio-osalla on vain vähäinen erottamiskyky eikä se ole ottanut huomioon sitä, että kyseisen tavaramerkin osatekijän vähäisestä erottamiskyvystä ei välttämättä seuraa se, että kyseinen osatekijä ei olisi hallitseva.

2.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen ja yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen sillä perusteella, että ei ole otettu huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä ja näin ollen toiminut kyseisen päätöskäytännön vastaisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen osalta eikä käsillä ole ollut mitään erityisiä olosuhteita, jotka olisivat oikeuttaneet kyseisen poikkeamisen.

3.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, että sekaannusvaaran olemassaoloa on arvioitu hyväksymällä todeksi sellaisia seikkoja, jotka eivät yleisen elämänkokemuksen mukaan sitä ole, ja yleisesti tunnettuja, olennaisia tosiseikkoja on jätetty ottamatta huomioon, minkä vuoksi tosiseikat ja näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla eli

4.

Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisessa sillä perusteella, että

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/24

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/24

1)

Onko Dublin-asetuksen (1) 23 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että Italia tuli vastuuseen kantajan kyseisessä maassa 23.10.2014 tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä huolimatta siitä, että Alankomaat oli ensisijaisesti vastuussa oleva jäsenvaltio Alankomaissa aikaisemmin tehtyjen Dublin-asetuksen 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten perusteella, joista jälkimmäisen käsittely oli kyseisenä ajankohtana Alankomaissa vielä kesken, koska osasto ei ollut vielä antanut ratkaisua kantajan tekemästä 1.3 kohdassa mainittua rechtbankin 7.7.2014 antamaa ratkaisua koskevasta valituksesta?

2)

Seuraako Dublin-asetuksen 18 artiklan 2 kohdasta, että Alankomaiden viranomaisten olisi pitänyt keskeyttää Alankomaissa takaisinottopyynnön esittämisajankohtana 5.3.2015 vielä vireillä olevan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely välittömästi ja 24 artiklassa säädetyn määräajan päätyttyä lopettaa käsittely peruuttamalla edellä mainittu 11.6.2014 tehty päätös, jossa 4.6.2014 tehty turvapaikkahakemus hylättiin, tai muuttamalla kyseistä päätöstä?

3)

Jos kysymykseen 2 vastataan myöntävästi, onko vastuu kantajan tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä jäänyt siirtymättä Italialle ja pysynyt Alankomaiden viranomaisilla, koska vastaaja ei peruuttanut tai muuttanut 11.6.2014 tekemäänsä päätöstä?

4)

Ovatko Alankomaiden viranomaiset jättäessään ilmoittamatta osastossa vireillä olevasta toisen turvapaikkamenettelyn valitusasiasta laiminlyöneet niille Dublin-asetuksen 24 artiklan 5 kohdan perusteella kuuluvaa velvollisuutta ilmoittaa Italian viranomaisille tiedot, joiden nojalla nämä voisivat selvittää, onko vastuu kyseisen Dublin-asetuksen perusteella kyseisellä jäsenvaltiolla?

5)

Jos kysymykseen 4 vastataan myöntävästi, johtaako tämä laiminlyönti päätelmään, että vastuu kantajan tekemän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä ei siitä syystä ole siirtynyt Italialle vaan jäänyt Alankomaiden viranomaisille?

6)

Jos vastuu ei ole jäänyt Alankomaille, olisiko Alankomaiden viranomaisten pitänyt Italian luovuttaessa kantajan häntä koskevan rikosasian puitteissa Alankomaihin Dublin-asetuksen 17 artiklan 1 kohdan perusteella ja Dublin-asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta poiketen käsitellä kantajan Italiassa tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus, ja olisiko Alankomaiden viranomaisten pitänyt edelleen sen mukaisesti kohtuudella pidättyä käyttämästä hyväkseen Dublin-asetuksen 24 artiklan 1 kohdassa säädettyä toimivaltaa pyytää Italian viranomaisia ottamaan kantaja takaisin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/25

1)

2)

3)

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/26

a.

että täysi-ikäinen, joka on myös kolmannen maan kansalainen, menettää suoraan lain nojalla jäsenvaltionsa kansalaisuuden ja sen myötä unionin kansalaisuuden sen takia, että hänen pääasiallinen oleskelupaikkansa on ollut ulkomailla ja Euroopan unionin ulkopuolella keskeytymättömän kymmenen vuoden ajanjakson ajan, vaikka kyseisen kymmenen vuoden ajanjakson keskeyttämiseen on mahdollisuuksia?

b.

että alaikäinen tietyissä olosuhteissa menettää suoraan lain nojalla jäsenvaltionsa kansalaisuuden ja sen myötä unionin kansalaisuuden sen seurauksena, että vanhempi menettää kansalaisuuden edellä a kohdassa tarkoitetulla tavalla?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/27

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/27

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-162/14 antaman tuomion

—

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen ja kumoaa riidanalaisen asetuksen valittajia koskevilta osin

—

velvoittaa vastapuolet korvaamaan valittajille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa

—

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-162/14 antaman tuomion

—

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—

määrää, että ensimmäisen asteen ja valitusasteen oikeudenkäyntikuluista päätetään, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa

—

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

1.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan valittajia osoittamaan, että niillä on intressi ensimmäisen ja toisen kanneperusteen esittämiseen; joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen tosiseikkojen oikeudellisessa luonnehdinnassa, koska valittajilla on tällainen intressi.

2.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vaatiessaan valittajia osoittamaan, että niillä on intressi kolmannen kanneperusteen esittämiseen; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen asetuksen 1225/2009 (1) (jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan tulkinnassa.

3.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetusta 1168/2012 (2) sovelletaan nyt kyseessä olevaan polkumyyntitutkimukseen; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että se, ettei komissio ole ratkaissut valittajien pyyntöä markkinatalouskohtelusta, ei ole vastoin riidanalaista asetusta.

4.

Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen salliessaan sen, että toimielimet asettavat polkumyyntitullin tasolle, jolla voidaan korvata vahinko, joka on aiheutunut muista tekijöistä kuin polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista; unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen kääntäessään perusteettomasti todistustaakan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/28

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-163/14 antaman tuomion

—

hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn vaatimuksen ja kumoaa riidanalaisen asetuksen valittajia koskevilta osin

—

velvoittaa vastapuolet korvaamaan valittajille sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet että valitusasteessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin oikeusasteessa

—

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

—

kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-163/14 antaman tuomion

—

palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

—

määrää, että ensimmäisen asteen ja valitusasteen oikeudenkäyntikuluista päätetään, kun unionin yleinen tuomioistuin on antanut lopullisen ratkaisunsa

—

velvoittaa valituksen mahdolliset muut osapuolet vastaamaan omista kuluistaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/29

—

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kazakstanin tasavallan tehostetulla kumppanuus- ja yhteistyösopimuksella perustetussa yhteistyöneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta yhteistyöneuvoston, yhteistyökomitean ja erikoistuneiden alakomiteoiden tai muiden elinten työjärjestelyihin 3.3.2017 tehty neuvoston päätös (EU) 2017/477 (1) on kumottava

—

Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/30

1)

Onko kansallisia sääntöjä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta arvioitava toisen jäsenvaltion kansalaisten liikkumisvapauden kannalta samalla tavalla siitä riippumatta, koskeeko luovuttamissopimukseen perustuva kolmannen valtion luovuttamispyyntö vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa vai syytetoimia, kuten asiassa Petruhhin (1)? Onko sillä merkitystä, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on paitsi unionin kansalainen myös sen valtion kansalainen, joka on esittänyt luovuttamispyynnön?

2)

Asettaako kansallinen laki, jonka mukaan vain omia kansalaisia ei luovuteta unionin ulkopuolelle rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, toisen jäsenvaltion kansalaiset epäoikeutetulla tavalla huonompaan asemaan? Onko myös täytäntöönpanotilanteessa sovellettava sellaisia unionin oikeuden mekanismeja, joiden avulla sinänsä hyväksyttävä päämäärä voidaan saavuttaa vähemmän haitallisella tavalla? Miten luovuttamispyyntöön on vastattava tilanteessa, jossa tällaisia mekanismeja soveltaen luovuttamispyynnöstä on ilmoitettu toiselle jäsenvaltiolle, joka ei kuitenkaan esimerkiksi oikeudellisten esteiden vuoksi ryhdy kansalaistaan koskeviin toimenpiteisiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/31

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/31

1)

Jotta sopimus voitaisiin luonnehtia direktiivin 2014/24 (1) 10 artiklan g alakohdassa tarkoitetuksi ”työsopimukseksi”, onko riittävää, että kyseessä on palkkatyötä koskeva sopimus, vai onko tällaiseen sopimukseen liityttävä joitain erityisiä ominaisuuksia (esimerkiksi työn laatua, sopimuksen tekemisen ehtoja, hakijoiden pätevyyttä ja heidän valitsemisekseen noudatettavaa menettelyä koskevia ominaisuuksia) niin, että kunkin työntekijän valinta perustuu henkilökohtaiseen arviointiin ja työnantajan hänen persoonallisuudestaan tekemään subjektiiviseen arviointiin? Voidaanko määräaikaisia työsopimuksia, kuten lain 4430/2016 63 §:ssä tarkoitettuja sopimuksia, jotka tehdään objektiivisin perustein, joihin kuuluvat hakijan työttömyysjakson kesto, aikaisempi työkokemus tai alaikäisten lasten lukumäärä, sen jälkeen kun asiakirjat on tarkastettu virallisesti ja kun on suoritettu edellä mainittujen perusteiden mukainen ennalta määritelty pisteytys, pitää direktiivin 2014/24 10 artiklan g alakohdassa tarkoitettuina ”työsopimuksina”?

2)

Onko direktiivin 2014/24 säännösten (1 artiklan 4 kohta, 18 artiklan 1 ja 2 kohta, 19 artiklan 1 kohta, 32 artikla ja 57 artikla, luettuina yhdessä johdanto-osan 5 perustelukappaleen kanssa), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT 49 ja SEUT 56 artikla) ja perusoikeuskirjan (16 ja 52 artikla) sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, avoimuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen perusteella sallittua, että viranomainen käyttää muita keinoja, mukaan lukien työsopimukset, kuin julkisia hankintoja hoitaakseen yleistä etua koskevia tehtäviään, ja millä edellytyksillä tämä mahdollisesti on sallittua, kun käytettäessä tällaisia keinoja ei järjestellä virkamieskuntaa pysyvästi vaan – kuten lain nro 4430/2016 63 §:ssä säädetään – määräaikaisesti ja poikkeuksellisissa olosuhteissa sekä syistä, jotka liittyvät kilpailun tehokkuuteen tai julkisten hankintojen alalla toimivien yritysten toiminnan laillisuuteen? Voitaanko tällaisia syitä ja olosuhteita, kuten mahdottomuutta panna julkiset hankinnat esteittä täytäntöön tai merkittävän taloudellisen hyödyn saamista verrattuna siihen, mikä olisi mahdollista saavuttaa julkisella hankinnalla, pitää yleistä etua koskevina pakottavina syinä, jotka oikeuttavat sellaisen toimenpiteen toteuttamisen, joka merkitsee laajuutensa ja kestonsa perusteella vakavaa rajoitusta julkisten hankintojen alan elinkeinotoiminnalle?

3)

Jääkö oikeussuoja, jota haetaan pääasiassa riidanalaisten päätösten kaltaisen viranomaisen sellaisen päätöksen osalta, jolla kyseinen viranomainen valitsee sellaisen sopimuksen sopimuspuolen, jonka se katsoo jäävän direktiivin 2014/24 soveltamisalan ulkopuolelle (esim. ”työsopimuksena”), direktiivin 89/665 (2) soveltamisalan ulkopuolelle kyseisen direktiivin 1 artiklan, sellaisena kuin se on voimassa, nojalla, kun muutosta hakee taloudellinen toimija, jolla on laillinen intressi siihen, että sen kanssa tehtäisiin samanlainen julkista hankintaa koskeva sopimus, ja joka väittää, että on menetelty lainvastaisesti, kun direktiiviä 2014/24 ei ole sovellettu, koska on oltu siinä käsityksessä, että sen soveltamatta jättämien oli sallittua?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/32

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/33

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/34

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/34

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/35

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/36

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/37

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/37

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/38

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/39

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/40

1)

Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on poissa sairauden vuoksi, asetuksen (EY) N:o 261/2004 (1) 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos tähän vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi: Onko se, että lennon suorittamista varten merkittävä osa lentoliikenteen harjoittajan henkilöstöstä on spontaanisti poissa työoikeudellisesti ja työehtosopimusoikeudellisesti laittoman työn keskeytyksen (”villi lakko”) vuoksi asetuksen (EY) N:o 261/2004 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeuksellinen olosuhde? Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Miten suuri poissaolo-osuuden on oltava, jotta tällaisen olosuhteen voitaisiin katsoa olevan olemassa?

3)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Täytyykö poikkeuksellisen olosuhteen liittyä itse peruutettuun lentoon vai onko lentoliikenteen harjoittajalla oikeus laatia uusi lentoaikataulu taloudellisten seikkojen perusteella?

4)

Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Liittyykö vältettävyys poikkeukselliseen olosuhteeseen vai poikkeuksellisen olosuhteen seurauksiin?

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/40

—

On todettava SEUT 258 artiklan perusteella, että Romania ei ole noudattanut kaatopaikoista 26.4.1999 annetun neuvoston direktiivin 1999/31/EY 14 artiklan b alakohdan, luettuna yhdessä 13 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole 68 kaatopaikan osalta toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä, jotta kaatopaikat, jotka eivät ole saaneet 8 artiklan mukaista lupaa toiminnan jatkamiseen, voidaan 7 artiklan g alakohdan ja 13 artiklan mukaisesti poistaa mahdollisimman pian käytöstä

—

Romania on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/41

—

unionin yleisen tuomioistuimen 22.3.2017 antaman tuomion (asia T-231/15) kumoaminen sen perustelujen 39–47 kohdan osalta, joissa todetaan, että vaatimus Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/850 (1) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/840 (2) kumoamisesta on jätettävä tutkimatta, sekä sen tuomiolauselman 1, 3, 4 ja 5 kohdan osalta

—

George Haswanin nimen määrääminen tämän vuoksi poistettavaksi kyseisten säädösten liitteistä

—

päätöksen 2015/1836 (3) ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1828 (4) kumoaminen ottamalla asia tältä osin välittömästi ratkaistavaksi

—

neuvoston velvoittaminen maksamaan 700 000 euroa korvaukseksi kaikkien aiheutuneiden vahinkojen kokonaismäärästä ottamalla asia tältä osin välittömästi ratkaistavaksi

—

valituksenalaisen tuomion kumoaminen sen tuomiolauselman 4 ja 5 kohdan sekä perustelujen 91–93 kohdan osalta siltä osin kuin tuomiossa määrätään, että George Haswanin on vastattava omiin vaatimuksiinsa liittyvistä oikeudenkäyntikuluista ja lisäksi korvattava kaksi kolmasosaa neuvoston oikeudenkäyntikuluista

—

neuvoston velvoittaminen korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan nojalla.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/43

1)

Lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 349/2012 muuttamisesta 26.6.2012 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 626/2012 kumotaan siltä osin kuin sitä sovelletaan Changmao Biochemical Engineering Co. Ltd:hen.

2)

Euroopan unionin neuvosto velvoitetaan korvaamaan puolet Changmao Biochemical Engineeringin oikeudenkäyntikuluista, ja se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

3)

Changmao Biochemical Engineering vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan.

4)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

5)

Distillerie Bonollo SpA, Industria Chimica Valenzana SpA, Distillerie Mazzari SpA, Caviro Distillerie Srl ja Comercial Química Sarasa, SL vastaavat omista oikeudenkäyntikuistaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/44

1)

Kanne hylätään.

2)

Groupe Léa Nature SA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) ja väliintulijalle sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/44

1)

Euroopan unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, velvoitetaan maksamaan Guardian Europe Sàrlille 654 523,43 euron suuruinen korvaus aineellisesta vahingosta, jonka kyseinen yhtiö kärsi sen johdosta, että 27.9.2012 annettuun tuomioon Guardian Industries ja Guardian Europe vastaan komissio (T-82/08, EU:T:2012:494) johtaneessa asiassa rikottiin oikeudenkäynnin kohtuulliseen kestoon liittyviä vaatimuksia. Korvaukseen lisätään hyvityskorot, jotka lasketaan 27.7.2010 lukien tämän tuomion julistamiseen asti Eurostatin (Euroopan unionin tilastotoimisto) siinä jäsenvaltiossa, johon tämä yhtiö on sijoittautunut, kyseisen ajanjakson osalta toteaman vuotuisen inflaatioprosentin mukaisesti.

2)

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun korvaukseen lisätään viivästyskorot, jotka lasketaan tämän tuomion julistamisesta täysimääräiseen maksamiseen asti, sen korkokannan mukaisesti, jonka Euroopan keskuspankki (EKP) on vahvistanut perusrahoitusoperaatioillensa, korotettuna kahdella prosenttiyksiköllä.

3)

Kanne hylätään muilta osin.

4)

Guardian Europe vastaa unionin, jota edustaa Euroopan komissio, oikeudenkäyntikuluista.

5)

Guardian Europe ja unioni, jota edustaa Euroopan unionin tuomioistuin, vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/45

1)

Kanne hylätään.

2)

Jožica Blaž Jamnik ja Brina Blaž velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/46

1)

Kanne hylätään.

2)

AWG Allgemeine Warenvertriebs GmbH vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/46

1)

Kanne hylätään.

2)

Kaane American International Tobacco Company FZE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/47

—

kumoaa EUIPO:n 10.2.2017 tekemän päätöksen, jolla ratkaistaan asia R 1308/2016-4, siltä osin kuin siinä osittain hyväksytään merkin MEMORAME rekisteröimistä Euroopan unionin tavaramerkiksi koskeva hakemus nro 12929071, ja näin ollen hylkää merkin MEMORAME rekisteröimistä Euroopan unionin tavaramerkiksi koskevan hakemuksen nro 12929071 kokonaisuudessaan.

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut asetuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 8 artiklan 5 kohtaa on rikottu.

—

Kantaja väittää, että vastaajan valituslautakunta ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon sitä, että väitteentekijän tavaramerkki MEMORA on erittäin tunnettu Euroopan unionin alueella.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/47

—

kumoamaan välittömin vaikutuksin monivuotisen työohjelman perusteella 5.11.2015 käynnistettyjen ehdotusten tekemistä koskevien pyyntöjen johdosta sellaisia ehdotuksia, jotka on valittu saamaan unionin rahoitustukea Verkkojen Eurooppa-välineen liikennesektorin alalla, koskevan luettelon vahvistamisesta 5.8.2016 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevan viitteellä 2015-CZ-TM-0330-M luetteloon merkityn, Paskovin multimodaalinen konttiterminaali, vaihe III- nimisen kohdan ja viitteellä 2015-CZ-TM-0406-W luetteloon merkityn, Melnikin intermodaaliterminaali, vaiheet 2 ja 3- nimisen kohdan

—

kumoamaan innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) ja Advanced World Transport a.s:n (AWT) välillä tehdyn Verkkojen Eurooppa-välineen – sektoria liikenne koskevan avustussopimuksen nro INEA/CEF/TRAN/M2015/1133813 (joka liittyy toimeen 2015-CZ-TM-0330-M, Paskovin multimodaalinen konttiterminaali) tai vaihtoehtoisesti toteamaan sen mitättömäksi tai määräämään INEAn purkamaan avustussopimuksen Paskovin osalta

—

kumoamaan innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (INEA) ja České přístavy, a.s.:n (tšekkiläiset satamat) välillä tehdyn Verkkojen Eurooppa-välineen – sektoria liikenne koskevan avustussopimuksen nro INEA/CEF/TRAN/M2015/1138714 (joka liittyy toimeen 2015-CZ-TM-0406-W, Melnikin intermodaaliterminaali, vaiheet 2 ja 3) tai vaihtoehtoisesti toteamaan sen mitättömäksi tai määräämään INEAn purkamaan avustussopimuksen Melnikin osalta

—

velvoittamaan INEAn ja komission korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä loukataan EU-sopimusten perusperiaatteita, jotka liittyvät vapaiden markkinoiden ja sisämarkkinoiden kilpailun suojeluun

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä on rikottu SEUT 93 artiklaa ja muita SEUT artikloja (3, 26, 93, 107, 119, 170 artiklan 2 kohta, 171 artiklan 1 kohta, pöytäkirja 8 ja sen 1 artikla ja pöytäkirja 27)

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riitautetulla toimenpiteellä rikotaan asetusta (EU) N:o 1316/2013 ja asetusta ((EU) N:o 1351/2013 ja aikaisempaa oikeutta

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/48

—

kumoamaan 26.8.2016 tehdyn EIGE:n implisiittisen päätöksen, jolla hylättiin kantajan 26.4.2016 päivätty pyyntö hänen työsopimuksensa uusimiseksi toisen kerran

—

kumoamaan lisäksi – tarpeellisilta osin – 20.1.2017 tehdyn EIGE:n päätöksen, joka annettiin tiedoksi kantajalle 23.1.2017 ja jolla hylättiin kantajan oikaisuvaatimus, jonka se esitti 3.10.2016 EIGE:n implisiittisestä päätöksestä

—

määräämään kantajalle aiheutuneen aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta

—

määräämään kantajalle kaikkien tästä kanteesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu EU:n muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artiklan ja väliaikaisiin toimihenkilöihin ja sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettavasta sopimuksen uusimista tai uusimatta jättämistä koskevasta menettelystä 28.7.2014 annetun EIGE:n päätöksen nro 82 (jäljempänä päätös 82) rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu menettelyllisiin sääntöjenvastaisuuksiin, joita ovat päätöksessä 82 säädettyjen sisäisten menettelysääntöjen rikkominen, puolustautumisoikeuksien, oikeuden tulla kuulluksi, hyvän hallinnon periaatteen ja huolellisuusvelvollisuuden loukkaaminen.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/49

—

kumoamaan 30.6.2016 tehdyn riidanalaisen päätöksen, jolla hylättiin kantajan avustuspyyntö, ja tarpeellisilta osin valituksen hylkäämisestä tehdyn päätöksen

—

velvoittamaan vastaajan maksamaan kantajalle korvauksena henkisestä kärsimyksestä 10 000 euroa tai unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisena pitämän muun summan laillisine korkoineen siihen saakka, kunnes koko maksu on suoritettu, ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 24 artiklan rikkomiseen ja avustamisvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/50

—

ensisijaisesti kumoamaan Euroopan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen, joka koskee tukiohjelmaa SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Ile-de-Francen alueen linja-autoliikenteen yritysten hyväksi, siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että tukijärjestelmä on pantu täytäntöön ”lainvastaisesti”, vaikka kyse oli voimassa olevasta tukijärjestelmästä

—

toissijaisesti kumoamaan Euroopan komission 2.2.2017 tekemän päätöksen, joka koskee tukiohjelmaa SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jonka Ranska on toteuttanut Ile-de-Francen alueen linja-autoliikenteen yritysten hyväksi, siltä osin kuin sen 1 artiklassa todetaan, että tukijärjestelmä on pantu täytäntöön lainvastaisesti, 25.11.1998 edeltävän ajanjakson osalta

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen pääasiallinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että kyseessä olevaa alueellista tukijärjestelmää ei ole pantu täytäntöön lainvastaisesti, koska ennakkoilmoitusvelvoite ei koske sitä. Alueellinen tukijärjestelmä on nimittäin SEUT 108 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9; jäljempänä asetus N:o 2015/1589) 1 artiklan b alakohdassa ja VI luvussa tarkoitettu voimassa oleva tukijärjestelmä. Voimassa oleviin tukijärjestelmiin sovellettavien sääntöjen mukaan niiden täytäntöönpano ei ole lainvastaista, koska komissio voi vain päättää tarvittaessa toimenpiteistä, joilla kehitetään tai poistetaan tukijärjestelmät tulevaisuudessa.

2)

Toinen, toissijainen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vaikka katsottaisiin, että kyseessä oleva tukijärjestelmä ei ole voimassa oleva tukijärjestelmä, komissiolla ei ollut oikeutta ulottaa tutkintaansa yli kymmenen vuotta 25.11.1998 edeltäneeseen ajanjaksoon; komissio esitti kyseisenä päivänä Ranskan viranomaisille tietopyynnön. Asetuksen N:o 2015/1589 17 artiklassa nimittäin säädetään, että vain komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät kymmenen vuoden vanhentumisajan. Näin ollen kantajat katsovat, että komissiolla ei ollut oikeutta ulottaa tutkintaansa 25.11.1998 edeltävään aikaan.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/51

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa vastaajan ja muun osapuolen korvaamaan kantajalle unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 6/2002 62 ja 63 artiklaa on rikottu

—

asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a alakohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohtaa on rikottu

—

asetuksen N:o 6/2002 5 ja 6 artiklaa on rikottu.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/51

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; tai

—

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

—

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/53

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

—

vaihtoehtoisesti alentamaan kantajille määrättyjen sakkojen määrää;

—

toteuttamaan pyydetyt prosessinjohtotoimet tai asian selvittämistoimet taikka muut tarpeellisiksi katsomansa toimenpiteet; ja

—

velvoittamaan komission korvaaman oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu kantajien puolustautumisoikeuksien ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että kantajilta evättiin oikeus saada tutustua merkitykselliseen sekä syyllisyyttä osoittavaan että syyttömyyttä osoittavaan selvitysaineistoon, mukaan lukien selvitysaineisto, jonka komissio sai haltuunsa väitetiedoksiannon tiedoksi antamisen jälkeen.

2)

Toinen kanneperuste perustuu toimivallan puuttumiseen siltä osin kuin kyse on SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta Euroopan talousalueelle saapuviin lentorahtipalveluihin ja reitteihin Sveitsin ja kolmen sellaisen valtion välillä, jotka eivät ole EU- tai ETA-maita.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu virheeseen komission tekemässä selvitysaineiston arvioinnissa ja sen esittämässä toteamuksessa, jonka mukaan arviointi osoitti kantajien osallistuneen riidanalaisessa päätöksessä todettuun maailmanlaajuiseen, yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen taikka tienneen siitä.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan ja SEUT 296 artiklan toisen kohdan rikkomiseen sillä perusteella, että riidanalaisessa päätöksessä on sisäisiä epäjohdonmukaisuuksia erityisesti väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista koskevan vastuun osalta.

5)

Viides kanneperuste perustuu siihen, että komissio oli väärässä määrätessään kantajille sakkoja, koska kantajien ei voida katsoa olevan vastuussa väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja että komissio teki joka tapauksessa virheen sakkojen määrän laskennassa myynnin arvon osalta, erityisesti SAS Cargon erityistä tilannetta koskeviin vakavuustekijään, kestoon, korotukseen rikkomisen jatkamisen perusteella sekä erinäisiin lieventäviin asianhaaroihin liittyen; kantajien mukaan tällainen sakko pitäisi nimittäin peruuttaa tai sen määrää pitäisi alentaa huomattavasti.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/53

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan ensimmäisen kanneperusteen mukaisesti mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomisen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen perusteella; toisen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta tuomiovallan puuttumisen perusteella; neljännen kanneperusteen mukaisesti (ensisijaisesti) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan sekä sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (1) rikkomisen perusteella; tai

—

kumoamaan toisen kanneperusteen mukaisesti (toissijaisesti) riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan siltä osin kuin näissä säännöksissä katsotaan, että kantaja syyllistyi kilpailusääntöjen rikkomiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta; ja

—

kumoamaan kolmannen kanneperusteen mukaisesti riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 1 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja 1 artiklan 4 kohdan d alakohdan siltä osin kuin kyseisissä säännöksissä todetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen, joka sisältyi provisioiden puuttumiseen; ja

—

vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin ei kumoa riidanalaista päätöstä kokonaisuudessaan kantajan ensimmäisen, toisen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti, käyttämään ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen mukaisesti täyttä harkintavaltaa niiden sakkojen määrän alentamiseksi, jotka kantajalle määrättiin riidanalaisen päätöksen 3 artiklan c alakohdassa ja 3 artiklan d alakohdassa; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan tästä menettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain taikka alentaa sakkojen määrää.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu mielivaltaisen kohtelun kiellon rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevilta lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille tapahtuvan lentoliikenteen osalta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja ilmeiseen arviointivirheeseen sillä perusteella, että provisioiden puuttumista pidettiin rikkomisen erillisenä osatekijänä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että sakoilla loukattiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 49 artiklan, SEUT 101 artiklan ja sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan laillisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta ja että kyseiset sakot ovat ilmeisen virheellisiä.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/55

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain kantajaa koskevilta osin;

—

peruuttamaan kantajalle määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää huomattavasti;

—

velvoittamaan komission korvaaman oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamiseen sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen, joka koskee sitä, että unionin ja ETA:n ulkopuolisten maiden lentoliikenteen harjoittajat eivät voineet harjoittaa toimintaansa Euroopan sisäisillä reiteillä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeisiin oikeudelliseen virheeseen ja tosiseikkoja koskevaan virheeseen toimivallan osalta.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sen selvitysaineiston osalta, johon kantajaa vastaan tukeuduttiin.

6)

Kuudes kanneperuste, jolla kantaja vaatii ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen oikeudellisen perusteen mukaisesti unionin yleistä tuomioistuinta peruuttamaan 3 artiklassa määrätyt sakot tai vaihtoehtoisesti alentamaan huomattavasti sakkojen määrää käyttäen täyttä harkintavaltaansa SEUT 261 artiklan, asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/56

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohtaa on rikottu.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/57

—

siinä tapauksessa, että tämä hyväksyy ensimmäisen, toisen, kolmannen tai neljännen oikeudellisen perusteen, kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1 kohdan ja 1 artiklan 4 kohdan kokonaisuudessaan Cargoluxia koskevilta osin;

—

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy viidennen kanneperusteen,

—

siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin hyväksyy kuudennen kanneperusteen, kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 2 kohdan ja 1 artiklan 3 kohdan siltä osin kuin niissä pyritään toteamaan Cargoluxin osallistuneen saapuvia reittejä (eli kolmansien maiden lentokentiltä unionin alueella tai Islannissa ja Norjassa sijaitseville lentokentille lennettyjä reittejä) koskeviin kilpailusääntöjen rikkomisiin;

—

kumoamaan Cargoluxille 3 artiklassa määrätyt sakot, ja ellei kyseinen tuomioistuin kumoa sakkoja kokonaisuudessaan, alentamaan huomattavasti niiden määrää täyttä harkintavaltaansa käyttäen;

—

antamaan tämän johdosta tarvittavat 4 artiklaa koskevat määräykset Cargoluxia koskevilta osin;

—

velvoittamaan komission korvaamaan Cargoluxin oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio ylitti toimivaltansa tukeutuessaan selvitysaineistoon, joka koski sellaisia reittejä ja sellaisia ajanjaksoja, joiden osalta sillä ei ollut toimivaltaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio rikkoi olennaisia menettelymääräyksiä ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei antanut uutta väitetiedoksiantoa ennen päätöksensä tekemistä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei tehnyt tarvittavaa oikeudellista ja taloudellista asiayhteyttä koskevaa arviointia todetakseen pätevästi sellaisen kilpailusääntöjen rikkomisen, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu olennaisen menettelymääräyksen rikkomiseen, perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin, puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen ja ilmeiseen oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei yksilöinyt riittävän täsmällisesti oletetun SEUT 101 artiklan ja muiden merkityksellisten säännösten rikkomisen laajuutta ja osatekijöitä.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sen vuoksi, että komissio ei osoittanut luottavaa todistusaineistoa toteamustensa tueksi eikä näyttänyt niitä tosiseikkoja, joihin se arviointinsa perustaa, toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen sen vuoksi, että komissio virheellisesti katsoi olevansa toimivaltainen sellaisen oletetusti kilpailunvastaisen yhteensovittamisen osalta, joka koskee lentoja kolmansien maiden lentokentiltä Euroopan talousalueella sijaitseville lentokentille, ja teki oikeudellisen virheen, koska tällaiset toiminnot eivät kuulu SEUT 101 artiklan eivätkä ETA-sopimuksen 53 artiklan alueelliseen soveltamisalaan.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka liittyy vaatimukseen sakon uudelleen määrittelemisestä unionin yleisen tuomioistuimen täyttä harkintavaltaa käyttäen, ja joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/59

—

kumoamaan vastaajan 21.3.2017 tekemän päätöksen (Ares (2017)1515573), jossa vaaditaan maksamaan takaisin 643 627,72 euron suuruinen osa Food Security Promotion for very food insecure farming households in Zimbabwe- nimiselle avustushankkeelle (ECHO/ZWE/BUD/2009/02002) myönnetystä taloudellisesta tuesta ja siihen perustuvan 7.4.2017 päivätyn maksuvaatimuksen, (nro 3241705513), jolla vastaaja vaati maksamaan ensimmäisen, 321 813,86 euron suuruisen erän ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

1)

Ensimmäinen kanneperuste: Vastaajan kritisoimalla menettelyllä ei rikota aineellista oikeutta

2)

Toinen kanneperuste: Takaisinperinnälle ei ole olemassa muita perusteita

3)

Kolmas kanneperuste (toissijainen): Harkintavallan käyttämättä jättäminen ja suhteettomuus

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/60

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen

—

hyväksyy EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 13 521 125 ”SEVENOAK” kaikkia hakemuksen sisältämiä tavaroita varten

—

velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/60

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan kantajaa koskevilta osin;

—

vaihtoehtoisesti alentamaan täyttä harkintavaltaansa käyttäen kantajalle määrättyjen sakkojen määrää; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa ne bis in idem -periaatetta ja rikkoo SEUT 266 artiklaa todetessaan, että kantaja on vastuussa sellaisista seikoista, joiden osalta komissio oli katsonut vuoden 2010 päätöksessä, ettei kantaja ollut vastuussa, ja joka tapauksessa soveltaa virheellisesti sovellettavaksi tulevaa vanhentumislainsäädäntöä määrätessään kantajalle sakkoja näihin seikkoihin liittyen, eikä ole osoittanut oikeutettua intressiä näihin seikkoihin liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen muodolliselle toteamiselle.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta antaessaan uudelleen riidanalaisen päätöksen, koska kantaja asetetaan siten vähemmän suotuisaan asemaan muihin vuoden 2010 päätöksen adressatteihin nähden.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja ylittää toimivaltansa sekä loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia todetessaan kantajan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta Euroopan talousalueen sisäisillä reiteillä sekä unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä sellaisen ajanjakson osalta, jona komissiolla ei ollut toimivaltaa panna täytäntöön SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sellaisiin lentoyhtiöihin liittyen, jotka harjoittavat toimintaa ainoastaan Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä, ja kantajan käyttäytyminen Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä oli siten laillista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa todetessaan, että kantaja oli osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sisältyi sellaisia reittejä, joilla kantaja ei tarjoa palveluita ja joiden osalta kantajalla ei ollut laillisia oikeuksia palvelujen tarjoamiseen.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa katsoessaan, että se on toimivaltainen saapuvien lentorahtipalvelujen osalta Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä vaikka tällaisia palveluja myydään Euroopan talousalueen ulkopuolella oleville asiakkaille.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia ja syrjimättömyysperiaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta, kun se soveltaa erilaista näyttökynnystä eri lentoliikenteen harjoittajiin.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja (1) ja loukkaa suhteellisuusperiaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu sellaisten lentorahtipalvelujen hintatekijöistä, jotka eivät liity riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja ja loukkaa perustellun luottamuksen periaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu Euroopan talousalueen valtioiden ja kolmansien maiden välisten saapuvien reittien lentorahtipalveluista.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa suhteellisuusperiaatetta rajoittamalla kantajalle säännöskehyksen perusteella määrätyn sakkojen alentamisen 15 prosenttiin.

10)

Kymmenennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei myöntänyt kantajalle 10 prosentin sakkojen alennusta sillä perusteella, että tämän osallisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa oli rajallista, vaikka tällainen alennus myönnettiin muille sellaisille riidanalaisen päätöksen ja vuoden 2010 päätöksen adressaateille, jotka ovat objektiivisesti samankaltaisessa asemassa kuin kantaja.

11)

Yhdennentoista kanneperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi tukeutua täyteen harkintavaltaansa ja alentaa huomattavasti sakkojen määrää.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/62

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

—

lisäksi tai vaihtoehtoisesti unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvaa täyttä harkintavaltaa käyttäen peruuttamaan kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä antamalla päätöksen, jossa todettiin kilpailusääntöjen rikkominen ja joka perustui kahdelle epäjohdonmukaiselle tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arvioinnille ja oli siten epäjohdonmukainen, oikeusvarmuuden periaatteen vastainen ja saattoi täten aiheuttaa sekaannusta unionin oikeusjärjestyksessä.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi SEUT 266 artiklan mukaista velvollisuuttaan toteuttaessaan toimen, jolla oli tarkoitus puuttua unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-48/11 antamassaan tuomiossa toteamiin perustavanlaatuisiin virheisiin, kun se antoi uudelleen päätöksen, joka oli kantajalle vastainen mutta jossa pikemmin pahennettiin näitä virheitä sen sijaan, että ne olisi korjattu.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä, kun se ei perustellut asianmukaisesti sakkojen määräämistä kantajalle. Kantajan mukaan sakkojen määrääminen perustui sellaisten kilpailusääntöjen rikkomisten, jotka olivat ristiriidassa kyseisessä toimenpiteessä esitettyjen toteamusten kanssa, toteamiseen. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti kantaja väittää, että komission lähestymistapa ylitti tältä osin sen toimivallan rajat.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklan / ETA-sopimuksen 53 artiklaa väitettyihin kilpailunrajoituksiin lentorahtipalvelujen tarjoamisen osalta unioniin/Euroopan talousalueelle saapuvilla reiteillä. Kantaja väittää lisäksi, että tällaiset rajoitukset eivät kuulu SEUT 101 artiklan ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan maantieteelliseen soveltamisalaan.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa / ETA-sopimuksen 53 artiklaa lentorahtipalveluja koskevien lisien yhteensovittamiseen tiettyihin maihin / tietyistä maista tarjottaviin palveluihin sovellettavan oikeudellisen säännöstön tai sääntelyjärjestelmän ja niiden käytännön vaikutusten osalta, ja tältä osin sovellettu sakkojen alentaminen oli mielivaltaista ja epäasianmukaista.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen todetessaan, että kantaja osallistui lisiä koskevien komissioiden maksamiseen (maksamatta jättämiseen) liittyvään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen määrittäessään kyseisessä päätöksessä ”myynnin arvon” sakkojen määräämistä varten. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt todeta, että ainoastaan lisiin liittyvät tulot olivat merkityksellisiä, ja jättää unioniin / Euroopan talousalueella saapuviin palveluihin liittyvä liikevaihto tämän arvon ulkopuolelle.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, että kantaja oli yhdeksäs sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys ja että sillä oli siten oikeus ainoastaan 10 prosentin suuruiseen sakkojen alennukseen, vaikka kantaja oli itse asiassa ensimmäinen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys sakkoimmuniteettia hakeneen yrityksen jälkeen ja sen antamat tiedot merkitsivät huomattavaa lisäarvoa.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio teki arviointivirheen kantajan kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohdan osalta. Kantajan mukaan merkityksellinen alkamisajankohta oli lokakuu 2001 ja selvitysaineisto, jolla pyrittiin osoittamaan alkamisajankohdaksi muu, aikaisempi ajankohta, ei täyttänyt oikeudellisia vaatimuksia.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/63

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan;

—

veloittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajien oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaista päätöstä rasittaa perustelujen puutteellisuus, koska sen perusteluosassa ei esitetä yksiselitteisesti kyseisen kilpailusääntöjen rikkomisen maantieteellistä laajuutta.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 11 artiklaa, koska siinä tukeudutaan kilpailijoiden väliseen yhteydenpitoon, joka tapahtui Sveitsissä ja vaikutti pääasiallisesti Sveitsin ja kolmansien maiden välillä kuljetettavaan lentorahtiin.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä loukataan lain taannehtivan soveltamisen kieltoa koskevaa periaatetta, koska siinä tukeudutaan sellaiseen yhteydenpitoon, joka vaikuttaa ainoastaan Euroopan talousalueen ulkopuolisiin reitteihin ja joka tapahtui ennen asetuksen N:o 1/2003 (1) voimaantuloa.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklaa, koska siinä luonnehditaan ilman asianmukaista analyysiä Euroopan talousalueen ulkopuolella tapahtuvaa yhteydenpitoa, WOW-allianssiin (Japan Airlines Cargon, Lufthansa Cargon, SAS Cargon ja Singapore Airlines Cargon välinen allianssi) liittyvää yhteydenpitoa ja lisien komissioita koskevaa yhteydenpitoa osaksi samaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää ja jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista kuin kilpailijoiden välinen yhteydenpito, joka tapahtui päätoimipaikkatasolla.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikotaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa siltä osin kuin se perustuu käsitteelle, jonka mukaan Euroopan talousalueen ulkopuolella tapahtuvaa kilpailijoiden välistä yhteydenpitoa on pidettävä SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisena. Kantajien mukaan Euroopan talousalueelle saapuvia rahtilähetyksiä koskevilla sopimuksilla tai yhdenmukaistetuilla menettelytavoilla ei rajoiteta kilpailua Euroopan talousalueella eivätkä ne vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kantajat väittävät lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä sovelletaan väärää oikeudellista standardia analysoitaessa sitä, sulkevat valtion toimenpiteet useilla merkityksellisillä lainkäyttöalueilla SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisen pois.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/64

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa esitetyt toteamukset kilpailusääntöjen rikkomisesta kantajaa koskevilta osin;

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrättiin kantajalle 57 120 000 suuruinen sakko tai vaihtoehtoisesti alentamaan tämän sakon määrää; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen ja/tai tosiseikkoja koskevan virheen ja/tai ei täyttänyt sovellettavan näyttökynnyksen mukaisia vaatimuksia, kun se sisällytti kantajan riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 4 kohtaan ja totesi, että kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaa sekä loukkasi oikeusvarmuuden, oikeuden ja hyvän hallinnon periaatteita, kun se antoi toisen kantajalle vastaisen päätöksen, jossa kantajan syyksi luettiin uusi kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä käyttäytyminen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio ei osoittanut näyttökynnyksen edellyttämällä tavalla, että kantaja on vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio ei esittänyt asianmukaisia perusteluja toteamukselleen, jonka mukaan kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, kun se tukeutui kantajan toimintaan sellaisilla lainkäyttöalueilla, joihin sovelletaan kolmansien maiden sääntelyä, todisteena osallistumisesta väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eikä esittänyt tältä osin perusteluja.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa saapuviin lentoihin, eli kolmansista maista Eurooppaan lennettäviin lentorahtipalveluihin, liittyvän käyttäytymisen osalta

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa.

24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/65

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kantajia koskevilta osin;

—

lisäksi tai vaihtoehtoisesti alentamaan kantajille määrättyjen sakkojen määrää; ja

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaa esitettyä todisteita, sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklaa eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta siltä osin kuin se liittyy turvallisuuslisään ja komissioiden maksamatta jättämiseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaan esitettyä selvitysaineistoa, sovelsi virheellisesti merkityksellisiä säännöksiä eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien osallistuneen polttoainelisää koskevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.