13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/1

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN SUOSITUS,

annettu 31 päivänä maaliskuuta 2017,

Euroopan unionin neuvostolle Nationale Bank van Belgiën / Banque Nationale de Belgiquen ulkopuolisista tilintarkastajista

(EKP/2017/8)

(2017/C 120/01)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 27.1 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston suosittelemat ja Euroopan unionin neuvoston hyväksymät riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien tilit, joiden rahayksikkö on euro.

(2)

Nationale Bank van Belgiën/Banque Nationale de Belgiquen nykyisten ulkopuolisten tilintarkastajien, nimeltään Ernst & Young Bedrijfsrevisoren/Réviseurs d’Entreprises, toimikausi päättyi tilikauden 2016 tilintarkastuksen jälkeen. Tämän vuoksi on tarpeen nimittää uudet ulkopuoliset tilintarkastajat tilikaudesta 2017 alkaen.

(3)	Nationale Bank van België/Banque Nationale de Belgique on ulkopuolisiksi tilintarkastajikseen tilikausiksi 2017–2022 valinnut Mazars Réviseurs d’entreprises/Mazars Bedrijfsrevisoren SCRL/CVBA -nimisen yhteisön,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

On suositeltavaa, että Mazars Réviseurs d’entreprises/Mazars Bedrijfsrevisoren SCRL/CVBA nimitetään Nationale Bank van Belgiën/Banque Nationale de Belgiquen ulkopuolisiksi tilintarkastajiksi tilikausiksi 2017–2022.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/2

---

EUROOPAN KESKUSPANKIN SUOSITUS,

annettu 4 päivänä huhtikuuta 2017,

yhteisistä eritelmistä, jotka koskevat unionin oikeuden sallimien tiettyjen vaihtoehtojen ja tietyn harkintavallan käyttöä kansallisissa toimivaltaisissa viranomaisissa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin

(EKP/2017/10)

(2017/C 120/02)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan ja 5 kohdan c alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Euroopan keskuspankki vastaa yhteisen valvontamekanismin (YVM) tehokkaasta ja johdonmukaisesta toiminnasta. Se valvoo järjestelmän toimintaa korkealaatuisten valvontakäytäntöjen johdonmukaisen soveltamisen ja valvonnan tulosten yhtenäisyyden varmistamiseksi osallistuvissa jäsenvaltioissa.

(2)	Osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten johdonmukaisen soveltamisen varmistaminen on asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 ja Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (2) uskottu EKP:lle.

(3)

EKP on merkittäviksi luokiteltujen luottolaitosten osalta viranomainen, jolla on toimivalta käyttää Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisia unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, ja EKP on käyttänyt tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavaltaa – nämä vaihtoehdot ja harkintavalta on vahvistettu Euroopan keskuspankin asetuksessa (EU) 2016/445 (EKP/2016/4) (3). Unionin oikeuden sallimista vaihtoehdoista ja harkintavallasta marraskuussa 2016 annetuissa ohjeissa (jäljempänä ’EKP:n ohjeet’) EKP on lisäksi vahvistanut yhteiset eritelmät siitä, miten eräitä muita vaihtoehtoja käytetään tapauskohtaisesti sen jälkeen kuin sellaisten luottolaitosten hakemukset on arvioitu, jotka on luokiteltu merkittäviksi asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 IV osan ja 147 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(4)

Sen edistämiseksi, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset soveltavat yhdenmukaista lähestymistapaa arvioidessaan vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä, EKP voi asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan nojalla antaa suosituksen eritelmistä, joita soveltaen kansalliset toimivaltaiset viranomaiset arvioivat vähemmän merkittävien laitosten hakemuksia.

(5)

Yhteiset eritelmät vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöä varten ovat tarpeen yhtäältä siksi, että voidaan edistää yhdenmukaisuutta, tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä vähemmän merkittävien luottolaitosten valvonnassa YVM:ssä, ja toisaalta siksi, että voidaan tarpeen mukaan edistää merkittävien ja vähemmän merkittävien luottolaitosten yhdenvertaista kohtelua sekä tasapuolisia toimintaedellytyksiä osallistuvien jäsenvaltioiden kaikille luottolaitoksille. Samalla on otettava huomioon suhteellisuusperiaate ja valvottavien laitosten perustellun luottamuksen suoja.

(6)

Tätä varten EKP on EKP:n ohjeessa olevien vaihtoehtojen ja harkintavallan joukosta yksilöinyt tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavalaa, joita olisi asianmukaista soveltaa yhdenmukaisesti sekä suhteessa merkittäviin että vähemmän merkittäviin laitoksiin. Lisäksi EKP on yksilöinyt tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavaltaa, joiden käyttöä varten EKP suosittaa erityistä lähestymistapaa suhteessa vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin – tähän kategoriaan kuuluu kaksi yleisluontoista vaihtoehtoa ja harkintavaltaa, joista on säädetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artiklassa ja 420 artiklan 2 kohdassa.

(7)

Konsolidoituun valvontaan ja vakavaraisuusvaatimuksia koskeviin vapautuksiin liittyvien vaihtoehtojen ja harkintavallan osalta kansallisia toimivaltaisia viranomaisia olisi kannustettava – linjassa EKP:n ohjeiden II osan 1 luvussa olevien suositusten kanssa – soveltamaan varovaisuutta tällaisten yksittäisten vapautusten soveltamisessa. Tapauksissa, joissa on kyse vapautusten myöntämisestä maksuvalmiusvaatimuksista rajat ylittävällä tasolla, EKP suosittaa erityistä lähestymistapaa vähemmän merkittäviä luottolaitoksia varten, sillä kaikki EKP:n ohjeissa olevat hakemusten arviointia koskevat eritelmät eivät sovellu näihin laitoksiin.

(8)

Omiin varoihin ja pääomavaatimuksiin liittyvien vaihtoehtojen ja harkintavallan osalta olisi – linjassa EKP:n ohjeiden II osan 2 ja 3 luvun kanssa – sovellettava yhtenäistä ja varovaista lähestymistapaa, sillä nämä pankkivalvontapäätökset vaikuttavat omien varojen määrään ja laatuun. Tämä koskee myös ensisijaisen lisäpääoman (AT1) instrumentteja ja toissijaisen pääoman instrumentteja (T2) tai vähemmistöosuuksia, jotka voidaan lukea hyväksyttäviin omiin varoihin tietyin edellytyksin. Yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi standardimenetelmää, sisäisten luottoluokitusten menetelmää, sisäisen mallin menetelmää ja omien varojen laskemiseksi käytettävää sisäisten mallien menetelmää olisi lisäksi sovellettava yhdenmukaisesti kaikkiin luottolaitoksiin koko YVM:ssä. Tästä syystä myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (4) vahvistettujen nollan prosentin painoarvon soveltamista ryhmänsisäisiin vastuisiin koskevien vaatimusten noudattamisen arvioinnin olisi perustettava yhteisiin eritelmiin. EKP on kuitenkin yksilöinyt omiin varoihin ja pääomavaatimuksiin liittyviä tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavaltaa, joiden osalta on tarpeen soveltaa erityistä lähestymistapaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin.

(9)

Yhdenmukaisen pankkivalvonnan saavuttamiseksi suositetaan suojajärjestelmään kuuluvia laitoksia koskevien vaihtoehtojen ja harkintavallan osalta EKP:n ohjeiden II osan 4 luvussa vahvistettujen yhteisten eritelmien käyttöä pankkivalvontavaatimuksista vapauttamista koskevia hakemuksia arvioitaessa, koska laitosten suojajärjestelmiin kuuluu tyypillisesti sekä merkittäviä että vähemmän merkittäviä laitoksia. Kuitenkin sellaisissa laitoksissa olevien omistusosuuksien osalta, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan mukaisiin laitosten suojajärjestelmiin, suositetaan erityisen lähestymistavan soveltamista suhteessa vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin näiden laitosten hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi.

(10)

Vähemmän merkittävien laitosten suhteen olisi suuria asiakasriskejä koskevien vaatimusten osalta sovellettava merkittäviä laitoksia varten EKP:n ohjeiden II osan 5 luvussa vahvistettua lähestymistapaa – näin mahdollistetaan suurten asiakasriskien varovainen kohtelu kaikkien luottolaitosten osalta koko YVM:ssä ja pystytään hallitsemaan ja rajoittamaan keskittymäriskejä.

(11)

EKP:n ohjeiden II osan 6 luvussa vahvistetut maksuvalmiusvaatimuksiin liittyvät vaihtoehdot ja harkintavalta vaikuttavat maksuvalmiusvaatimusten laskemiseen – esimerkiksi määrittelemällä miten ulos- ja sisäänvirtauksia kohdellaan – minkä vuoksi niiden osalta olisi sovellettava yhtenäistä ja varovaista lähestymistapaa. Ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvien taseen ulkopuolisten tuotteiden osalta toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat soveltaa tasoltaan alle viiden prosentin ulosvirtausta, edellyttäen että sovellettavan ulosvirtausten tason kalibrointi perustuu tilastolliseen näyttöön.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (5) 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pysyvästi keskuslaitokseen liittyneitä luottolaitoksia koskevan vapautuksen käytön osalta suositetaan EKP:n ohjeiden II osan 8 luvussa vahvistetun lähestymistavan soveltamista suhteessa vähemmän merkittäviin luottolaitoksiin yhtäläisten toimintaedellytysten saavuttamiseksi.

(13)

Hallinto- ja ohjausjärjestelyihin sekä vakavaraisuusvalvontaan liittyvien vaihtoehtojen ja harkintavallan osalta suositetaan EKP:n ohjeiden II osan 11 luvussa vahvistetun varovaisen ja yhdenmukaisen lähentymistavan soveltamista sen varmistamiseksi, että kaikkiin luottolaitoksiin sovelletaan asianmukaisia hallinto- ja ohjausjärjestelyjä. Riskikomitean ja tarkastuskomitean yhdistämisen osalta erityisen lähestymistavan soveltamista suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin pidetään asianmukaisena suhteellisuusperiaate huomioon ottaen.

(14)	Tässä suosituksessa käsitellään lisäksi viranomaisten yhteistyötä koskevia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa kitkattoman yhteistyön varmistamiseksi YVM:ssä.

(15)

Muissa kuin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien luottolaitosten valvontaa koskevien direktiivin 2013/36/EU 115 artiklan 2 kohdan mukaisten kahdenvälisten sopimusten osalta on tarpeen soveltaa erityistä lähestymistapaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin, sillä tämä vaihtoehto on toimiluvan myöntämisestä vastuussa olevan toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä. Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 9 artiklan mukaisesti EKP:llä on yksinomainen toimivalta myöntää ja peruuttaa luottolaitosten toimilupia YVM:ssä. Tätä syystä EKP:n on osallistuttava muissa kuin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien luottolaitosten valvontaa koskevien kahdenvälisten sopimusten laatimiseen,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN

ENSIMMÄINEN OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

I

1.   Kohde ja soveltamisala

Tässä suosituksessa vahvistetaan periaatteet kansallisia toimivaltaisia viranomaisia varten, kun ne käyttävät unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin.

2.   Määritelmät

Tässä suosituksessa sovelletaan asetuksessa (EU) N:o 1024/2013, asetuksessa (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17), asetuksessa (EU) N:o 575/2013, direktiivissä 2013/36/EU ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/61 (6) vahvistettuja määritelmiä.

TOINEN OSA

VAIHTOEHDOT JA HARKINTAVALTA, JOIDEN OSALTA SUOSITETAAN ERITYISTÄ LÄHETYSMISTAPAA SUHTEESSA VÄHEMMÄN MERKITTÄVIIN LAITOKSIIN

II

Vapautukset vakavaraisuusvaatimuksista

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 artiklan 3 kohta: Rajat ylittävällä tasolla myönnettävät vapautukset maksuvalmiusvaatimuksista

Arvioidessaan hakemuksia, jotka koskevat vapautuksia maksuvalmiusvaatimuksista rajat ylittävällä tasolla, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava kaikkien asetuksen (EU) N:o 575/2013 8 artiklan 1 ja 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten noudattamista soveltaen EKP:n ohjeiden II osan 1 luvun 4 kohdassa vahvistettuja eritelmiä, 8 artiklan 3 kohdan b alakohtaa koskevat eritelmät poisluettuina.

III

Pääomavaatimukset

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohta: Katetut joukkolainat

Katettujen joukkolainojen osalta kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi koordinoitava EKP:n kanssa mittavien potentiaalisten keskittymäongelmien arvioinnista kyseisessä osallistuvassa jäsenvaltiossa ennen kuin se päättää olla osittain soveltamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja hyväksyä sen, että luottoluokkaan 2 sijoittuvan saamisen kokonaismäärä liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä on enintään 10 prosenttia.

2.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 311 artiklan 2 kohta: keskusvastapuoliin liittyvien vastuiden kohtelu

2.1

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi sallittava luottolaitoksen käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 310 artiklassa vahvistettua kohtelua vastuihin, jotka aiheutuvat sen kaupankäyntivastuista sekä keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahaston osuuksista edellyttäen, että kyseinen keskusvastapuoli on asetuksen (EU) N:o 575/2013 311 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilmoittanut luottolaitokselle ettei se enää laske KCCP:tä (hypoteettinen pääoma).

2.2

Arvioidessaan 2.1 kohdan soveltamisen yhteydessä niiden syiden hyväksyttävyyttä, joiden takia keskusvastapuoli on lakannut laskemasta KCCP:tä (hypoteettinen pääoma), kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava päätelmiä, jotka EKP on tehnyt arvioidessaan syiden hyväksyttävyyttä saman keskusvastapuolen osalta.

3.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artikla: Vapautus koko järjestelmän laajuisen toimintahäiriön tapauksessa

3.1

Jos tapahtuu asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artiklassa tarkoitettu koko järjestelmän laajuinen toimintahäiriö, jonka EKP vahvistaa julkisella tiedonannolla, ja kunnes EKP antaa julkisen tiedonannon, jonka mukaan tilanne on korjattu, EKP:n olisi arvioitava toimintahäiriö ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava EKP:n suorittaman arvioinnin päätelmiä ja käytettävä asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artiklan mukaisia vaihtoehtoja. Tällaisessa tapauksessa a) luottolaitoksilta ei tulisi vaatia asetuksen (EU) N:o 575/2013 378 ja 379 artiklassa vahvistettujen omien varojen vaatimusten täyttämistä, ja b) vastapuolen epäonnistumista kaupan toimituksessa ei tulisi pitää maksukyvyttömyytenä luottoriskiä määritettäessä.

3.2

Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen harkitsee antavansa julkisen tiedonannon, jolla vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artiklassa tarkoitettu koko järjestelmän laajuinen toimintahäiriö, sen olisi koordinoitava asia EKP:n kanssa ennen tällaisen tiedonannon julkaisemista.

IV

Laitosten suojajärjestelmät

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohta: Suojajärjestelmiin kuuluvissa laitoksissa olevien omistusosuuksien vähentäminen

1.1

Jos on haettu lupaa olla vähentämättä omistusosuuksia omien varojen instrumenteista, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava EKP:n ohjeiden II osan 4 luvun 4 kohdassa olevia eritelmiä arvioidessaan täyttyvätkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

1.2

Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi sallia, että laitosten suojajärjestelmä tekee asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan mukaisen hakemuksen kaikkien järjestelmään kuuluvien vähemmän merkittävien laitosten puolesta. Tässä tapauksessa kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tehdä kaikkiin hakemuksessa lueteltuihin vähemmän merkittäviin laitoksiin sovellettavan päätöksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 3 kohdan mukaisen luvan myöntämisestä.

V

Maksuvalmius

1.   Asetuksen (EU) N:o 575/2013 420 artiklan 2 kohta: Likviditeetin ulosvirtaukset

1.1

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 artiklassa ja saman asetuksessa liitteessä I tarkoitettujen ulkomaankaupan rahoitukseen liittyvien taseen ulkopuolisten tuotteiden osalta toimivaltaisten viranomaisten olisi – sopusoinnussa asetuksen (EU) 2016/455 11 artiklan kanssa – sovellettava tasoltaan 5 prosentin ulosvirtausta luottolaitosten suorittamaa likviditeetin ulosvirtausten arviointia varten. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi vaadittava, että luottolaitokset raportoivat asianomaiset ulosvirtaukset komission delegoidun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (7) mukaisesti.

1.2

Poiketen 1.1 kohdasta kansallinen toimivaltainen viranomainen voi tilastollisen näytön perusteella vahvistaa kyseisessä jäsenvaltiossa olevia vähemmän merkittäviä laitoksia varten 5 prosenttia pienemmän ulosvirtaustason.

VI

Vakavaraisuusvalvonta

1.   Direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 3 kohta: Riski- ja tarkastuskomitean yhdistäminen

1.1

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi sellaisten vähemmän merkittävien laitosten (ryhmän tytäryhtiöt mukaan luettuina) osalta, joita ei pidetä direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävinä, käytettävä riski- ja tarkastuskomitean yhdistämisen sallimista koskevaa vaihtoehtoa.

1.2

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava EKP:n ohjeiden II osan 11 luvun 3 kohdassa olevien arviointieritelmien mukaisesti, onko luottolaitos direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla merkittävä kokonsa, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimutkaisuuden perusteella.

1.3

Jos direktiivin 2013/36/EU täytäntöönpanevassa kansallisessa lainsäädännössä on säädetty eri kriteereistä kuin EKP:n ohjeiden II osan 11 luvun 3 kohdassa olevissa eritelmissä, kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi sovellettava kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja kriteereitä.

2.   Direktiivin 2013/36/EU 115 artiklan 2 kohta: kahdenväliset sopimukset muissa kuin osallistuvissa jäsenvaltioissa olevien luottolaitosten valvonnasta

2.1

Ottaen huomioon että EKP vastaa alkuperäisen toimiluvan antamisesta luottolaitoksille YVM:ssä kun taas kansalliset toimivaltaiset viranomaiset vastaavat vähemmän merkittävien luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi aina ilmoitettava EKP:lle aikomuksestaan siirtää vähemmän merkittäviä laitoksia koskevan valvontavastuunsa kahdenvälisellä sopimuksella toimivaltaisille viranomaisille, jotka ovat antaneet vähemmän merkittävän laitoksen emoyritykselle toimiluvan ja valvovat sitä, tai aikomuksestaan ottaa vastaan valvontavastuu toisessa jäsenvaltiossa olevasta tytäryhtiön asemassa olevasta luottolaitoksesta. EKP tekee luottolaitosten toimiluvan myöntämisestä vastaavana viranomaisena yhteistyötä asianomaisen kansallisen viranomaisen kanssa kahdenvälisten sopimusten laatimiseksi valvontavastuun siirtämisestä tai vastuun vastaanottamisesta sellaisen kansallisen toimivaltaisen viranomaisen puolesta, joka vastaa emo- tai tytäryrityksen päivittäisestä valvonnasta osallistuvissa jäsenvaltioissa.

2.2

Seuraavissa tapauksissa sovelletaan 2.1 kohtaa: a) kansallinen toimivaltainen viranomainen harkitsee vähemmän merkittävää laitosta koskevan suoran valvontavastuunsa siirtoa sellaiselle kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on antanut emoyritykselle toimiluvan ja valvoo sitä, ja b) kansallinen toimivaltainen viranomainen pyrkii emoyrityksenä olevan luottolaitoksen suorana valvojana ottamaan itselleen valvontavastuun toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen, tytäryrityksenä olevan luottolaitoksen valvonnasta tai kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle on esitetty tällaisen valvontavastuun vastanottamista koskeva pyyntö.

KOLMAS OSA

TAPAUSKOHTAISESTI KÄYTETTÄVÄT VAIHTOEHDOT JA TAPAUSKOHTAISESTI KÄYTETTÄVÄ HARKINTAVALTA, JOIDEN OSALTA OLISI SOVELLETTAVA YHTEISTÄ LÄHESTYMISTAPAA KAIKKIIN LUOTTOLAITOKSIIN

VII

Tapauskohtaisesti käytettävät vaihtoehdot ja tapauskohtaisesti käytettävä harkintavalta, joiden osalta olisi sovellettava yhtenäistä lähestymistapaa suhteessa vähemmän merkittäviin ja merkittäviin luottolaitoksiin luetellaan liitteessä. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava näitä vaihtoehtoja ja harkintavaltaa suhteessa vähemmän merkittäviin laitoksiin tämän suosituksen liitteen mukaisesti.

NELJÄS OSA

LOPPUSÄÄNNÖS

VIII

Loppusäännös

Tämä suositus on osoitettu osallistuvien jäsenvaltioiden kansallisille toimivaltaisille viranomaisille.

---

(1)  EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63.

(2)  Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle Euroopan keskuspankin ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL L 141, 14.5.2014, s. 1).

(3)  Euroopan keskuspankin asetus, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2016, unionin oikeuden sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käytöstä (EKP/2016/4)(EUVL L 78, 24.3.2016, s. 60).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimusten osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1).

(7)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).

---

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/10

---

KOMISSION TIEDONANTO

komission tiedonannon C(2004) 43 liitteen päivittämisestä – Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle

(2017/C 120/03)

JOHDANTO

Meriliikennettä koskevat suuntaviivat (1), jäljempänä ’suuntaviivat’, sisältävät arviointiperusteet meriliikenteen valtiontuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja 106 artiklan 2 kohdan nojalla.

Suuntaviivoissa luetellaan joukko unionin merenkulkua tukevia erityisiä tavoitteita, mukaan luettuna ”alusten merkitseminen tai palauttaminen jäsenvaltioiden rekistereihin”.

Tukikelpoisten alusten merkitseminen tai palauttaminen rekistereihin liittyy näin ollen rekisteröintiin jäsenvaltioiden alusrekistereihin.

Suuntaviivoissa tehdään unionin valtiontukisääntöjen soveltamiseksi ero jäsenvaltioiden erilaisten alusrekisteriryhmien eli varsinaisten rekistereiden ja rinnakkaisrekistereiden välillä. Suuntaviivoissa rinnakkaisrekistereihin lukeutuvat ”offshore-rekisterit” alueilla, joilla on jonkinasteinen autonominen asema suhteessa jäsenvaltioon, sekä ”kansainväliset rekisterit”, jotka ovat suoraan sidoksissa rekisterin perustaneeseen jäsenvaltioon (suuntaviivojen 1 kohdan kuudes kappale).

Suuntaviivojen liitteessä määritellään käsite ”jäsenvaltioiden rekisterit”. Kyseisen määritelmän mukaan jäsenvaltion rekisterillä tarkoitetaan rekisteriä, ”joka on jonkin jäsenvaltion Euroopan yhteisöön [unioniin] kuuluvilla alueilla sovellettavan lainsäädännön alainen” (suuntaviivojen liitteen ensimmäinen virke).

Tämän määritelmän perusteella liitteen 1–4 kohdassa täsmennetään, mitkä rekisterit ovat jäsenvaltioiden rekistereitä ja mitkä eivät.

Liitteen 2 kohdassa on tyhjentävä luettelo jäsenvaltioissa pidettävistä ja niiden lainsäädännön alaisista rinnakkaisrekistereistä, jotka katsotaan jäsenvaltioiden rekistereiksi.

Liitteen nykyinen versio ja näin ollen sen 2 kohdassa oleva luettelo hyväksyttiin samaan aikaan kuin suuntaviivat, joita on sovellettu 17. tammikuuta 2004 alkaen. Liitettä ei ole sen jälkeen ajantasaistettu.

Komissio on tietoinen siitä, että jäsenvaltiot voivat perustaa uusia alusrekistereitä tai muuttaa tai poistaa nykyisiä. Esimerkiksi Ranska perusti rekisterin nimeltä ”Registre International Français” vuonna 2005. Näin ollen tyhjentävä luettelo rinnakkaisrekistereistä, jotka katsotaan jäsenvaltioiden rekistereiksi suuntaviivojen liitteen 2 kohdassa, muuttuu ajan myötä. Jotta pysyttäisiin tilanteen tasalla kaikkien rekistereitä pitävien jäsenvaltioiden osalta, luetteloa olisi päivitettävä säännöllisesti.

Näistä syistä liitteen 2 kohdassa olevan luettelon luonnetta olisi muutettava niin, että se ei ole enää tyhjentävä. Samalla olisi kuitenkin säilytettävä liitteen ensimmäisessä virkkeessä oleva määritelmä, jonka perusteella rinnakkaisrekisterit voidaan katsoa jäsenvaltioiden rekistereiksi.

Muutoksella varmistetaan sekä tarvittava joustavuus suuntaviivojen täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden rinnakkaisrekistereiden osalta että oikeusvarmuus jäsenvaltioiden sellaisten rinnakkaisrekistereiden kohtelun osalta, jotka on perustettu suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen ja jotka näin ollen eivät muutoin kuuluisi liitteen minkään kohdan soveltamisalaan. Kaiken kaikkiaan tällä muutoksella saavutetaan suuntaviivoille asetetut valtiontuen valvontaa koskevat tavoitteet mahdollisimman pienellä hallinnollisella rasituksella perussopimuksia täysin noudattaen.

Edellä esitetty huomioon ottaen suuntaviivojen liitteen 2 kohta olisi saatettava ajan tasalle seuraavasti:

Tätä päivitystä sovelletaan siitä päivästä alkaen, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  Komission tiedonanto – Yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (EUVL C 13, 17.1.2004, s. 3).

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/12

---

Ilmoitetun keskittymän vastustamatta jättäminen

(Asia M.8412 – Engie Services Holding UK / Keepmoat Regeneration Holdings)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2017/C 120/04)

Komissio päätti 6. huhtikuuta 2017 olla vastustamatta edellä mainittua keskittymää ja todeta sen sisämarkkinoille soveltuvaksi. Päätös perustuu neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaan. Päätöksen koko teksti on saatavissa ainoastaan englanniksi, ja se julkistetaan sen jälkeen kun siitä on poistettu mahdolliset liikesalaisuudet. Päätös on saatavilla

—	komission kilpailun pääosaston verkkosivuilla (http://ec.europa.eu/competition/mergers/cases/); sivuilla on monenlaisia hakukeinoja sulautumapäätösten löytämiseksi, muun muassa yritys-, asianumero-, päivämäärä- ja alakohtaiset hakemistot,

—	sähköisessä muodossa EUR-Lex-sivustolta (http://eur-lex.europa.eu/homepage.html?locale=fi) asiakirjanumerolla 32017M8412. EUR-Lex on Euroopan unionin oikeuden online-tietokanta.

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/13

---

Euron kurssi (1)

12. huhtikuuta 2017

(2017/C 120/05)

1 euro =

	Rahayksikkö	Kurssi
USD	Yhdysvaltain dollaria	1,0605
JPY	Japanin jeniä	116,22
DKK	Tanskan kruunua	7,4369
GBP	Englannin puntaa	0,84840
SEK	Ruotsin kruunua	9,5553
CHF	Sveitsin frangia	1,0678
ISK	Islannin kruunua
NOK	Norjan kruunua	9,1035
BGN	Bulgarian leviä	1,9558
CZK	Tšekin korunaa	26,697
HUF	Unkarin forinttia	311,97
PLN	Puolan zlotya	4,2485
RON	Romanian leuta	4,5205
TRY	Turkin liiraa	3,8965
AUD	Australian dollaria	1,4163
CAD	Kanadan dollaria	1,4114
HKD	Hongkongin dollaria	8,2416
NZD	Uuden-Seelannin dollaria	1,5320
SGD	Singaporen dollaria	1,4869
KRW	Etelä-Korean wonia	1 209,26
ZAR	Etelä-Afrikan randia	14,5185
CNY	Kiinan juan renminbiä	7,3090
HRK	Kroatian kunaa	7,4385
IDR	Indonesian rupiaa	14 087,68
MYR	Malesian ringgitiä	4,6954
PHP	Filippiinien pesoa	52,446
RUB	Venäjän ruplaa	60,5067
THB	Thaimaan bahtia	36,555
BRL	Brasilian realia	3,3330
MXN	Meksikon pesoa	19,9384
INR	Intian rupiaa	68,5895

---

(1)  Lähde: Euroopan keskuspankin ilmoittama viitekurssi.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/14

---

Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli

(2017/C 120/06)

Eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseen lasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan 2 euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten kahden euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.

Liikkeeseenlaskun toteuttava maa : San Marinon tasavalta

Aihe : Giotton syntymän 750-vuotisjuhla

Kuvaus ulkoasusta : Vasemmalla on yksityiskohta Giotton suunnittelemasta, Firenzessä sijaitsevan Santa Maria del Fioren kirkontornista. Pystysuorassa ovat tekstit SAN MARINO ja GIOTTO sekä vuosiluvut 1267–2017. Oikealla on yksityiskohta Giotton muotokuvasta ja kolikon suunnittelijan Luciana De Simonin nimikirjaimet LDS. Alhaalla on Rooman rahapajan tunnus R.

Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.

Liikkeeseen laskettavien kolikoiden määrä : 80 000 kolikkoa

Liikkeeseenlaskun ajankohta : maaliskuu 2017

---

(1)  Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikkien vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.

(2)  Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/15

---

Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli

(2017/C 120/07)

Liikkeeseen tarkoitetut eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseen lasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan 2 euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten 2 euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.

Liikkeeseenlaskun toteuttava maa : Vatikaanivaltio

Aihe : Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin marttyyrikuoleman 1950. muistovuosi

Kuvaus ulkoasusta : Kolikossa on Pyhän Pietarin ja häntä symboloivien avainten sekä Pyhän Paavalin ja häntä symboloivan miekan kuvat. Kuvan yläpuolella on puoliympyrän muodossa kirjoitus ”CITTÀ DEL VATICANO”. Sen alapuolella on puoliympyrän muodossa kirjoitus ”1950o DEL MARTIRIO DEI SANTI PIETRO E PAOLO”. Alhaalla vasemmalla on liikkeeseenlaskuvuosi ”2017”, ja alhaalla oikealla on rahapajan tunnus ”R”. Niiden välissä on taiteilijan nimi ”G. TITOTTO”.

Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.

Liikkeeseen laskettavien kolikoiden määrä :

Liikkeeseenlaskun ajankohta : Kesäkuu 2017

---

(1)  Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikkien vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.

(2)  Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/16

---

Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli

(2017/C 120/08)

Liikkeeseen tarkoitetut eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseen lasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan 2 euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten 2 euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.

Liikkeeseenlaskun toteuttava maa : Portugali

Aihe : Poliisitoimen perustamisen 150. juhlavuosi

Kuvaus ulkoasusta : Kuva-aiheen ihmishahmot ja rakennukset symboloivat kansalaisia ja kaupunkeja, joissa yleinen turvallisuus pääasiassa taataan. Kuva-aiheessa on myös yksinkertaistettu poliisin symboli. Kuvateksteinä ovat vuosiluku ”1867” ja liikkeeseenlaskuvuosi ”2017”, liikkeeseenlaskun toteuttava maa ”PORTUGAL”, aihe (”SEGURANÇA PÚBLICA” – Yleinen turvallisuus), kansalaisuuteen liittyvät kolme keskeistä kysymystä (”DIREITOS”, ”LIBERDADES” e ”GARANTIAS” – oikeudet, vapaudet ja takuut) ja kolikon suunnittelijan nimi ”JOSÉ DE GUIMARÃES”.

Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.

Liikkeeseen laskettavien kolikoiden määrä :

Liikkeeseenlaskun ajankohta : heinäkuu 2017

---

(1)  Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikkien vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.

(2)  Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/17

---

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (1) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/399 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo julkaistun luettelon päivitys

(2017/C 120/09)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/399 (2) 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen rajanylityspaikkojen luettelo julkaistaan niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle Schengenin rajasäännöstön 39 artiklan mukaisesti.

Tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sen lisäksi ne päivitetään kuukausittain sisäasioiden pääosaston verkkosivuilla.

RANSKA

EUVL:ssä C 401, 29.10.2016, julkaistujen tietojen muuttaminen

RAJANYLITYSPAIKKOJEN LUETTELO

Ilmarajan ylityspaikat

(1)

Ajaccio-Napoléon-Bonaparte

(2)

Albert-Bray

(3)

Angers-Marcé

(4)

Angoulême-Brie-Champniers

(5)

Annecy-Methet

(6)

Auxerre-Branches

(7)

Avignon-Caumont

(8)

Bâle-Mulhouse

(9)

Bastia-Poretta

(10)

Beauvais-Tillé

(11)

Bergerac-Roumanière

(12)

Béziers-Vias

(13)

Biarritz-Pays Basque

(14)

Bordeaux-Mérignac

(15)

Brest-Bretagne

(16)

Brive-Souillac

(17)

Caen-Carpiquet

(18)

Calais-Dunkerque

(19)

Calvi-Sainte-Catherine

(20)

Cannes-Mandelieu

(21)

Carcassonne-Salvaza

(22)

Châlons-Vatry

(23)

Chambéry-Aix-les-Bains

(24)

Châteauroux-Déols

(25)

Cherbourg-Mauperthus

(26)

Clermont-Ferrand-Auvergne

(27)

Colmar-Houssen

(28)

Deauville-Normandie

(29)

Dijon-Longvic

(30)

Dinard-Pleurtuit-Saint-Malo

(31)

Dôle-Tavaux

(32)

Epinal-Mirecourt

(33)

Figari-Sud Corse

(34)

Grenoble-Isère

(35)

Hyères-le Palivestre

(36)

Paris-Issy-les-Moulineaux

(37)

La Môle – Saint-Tropez, 15.6.–30.9.2017

(38)

La Rochelle-Ile de Ré

(39)

Laval-Entrammes

(40)

Le Havre-Octeville

(41)

Le Mans-Arnage

(42)

Le Touquet-Côte ďOpale

(43)

Lille-Lesquin

(44)

Limoges-Bellegarde

(45)

Lorient-Lann-Bihoué

(46)

Lyon-Bron

(47)

Lyon-Saint-Exupéry

(48)

Marseille-Provence

(49)

Metz-Nancy-Lorraine

(50)

Monaco-Héliport

(51)

Montpellier-Méditérranée

(52)

Nantes-Atlantique

(53)

Nice-Côte d'Azur

(54)

Nîmes-Garons

(55)

Orléans-Bricy

(56)

Orléans-Saint-Denis-de-l'Hôtel

(57)

Paris-Charles de Gaulle

(58)

Paris-le Bourget

(59)

Paris-Orly

(60)

Pau-Pyrénées

(61)

Perpignan-Rivesaltes

(62)

Poitiers-Biard

(63)

Quimper-Pluguffan (käytössä toukokuun alusta syyskuun loppuun)

(64)

Rennes Saint-Jacques

(65)

Rodez-Aveyron

(66)

Rouen-Vallée de Seine

(67)

Saint-Brieuc-Armor

(68)

Saint-Etienne Loire

(69)

Saint-Nazaire-Montoir

(70)

Strasbourg-Entzheim

(71)

Tarbes-Lourdes-Pyrénées

(72)

Toulouse-Blagnac

(73)

Tours-Val de Loire

(74)

Troyes-Barberey

Merirajan ylityspaikat

(1)

Ajaccio

(2)

Bastia

(3)

Bayonne

(4)

Bordeaux

(5)

Boulogne

(6)

Brest

(7)

Caen-Ouistreham

(8)

Calais

(9)

Cannes-Vieux Port

(10)

Carteret

(11)

Cherbourg

(12)

Dieppe

(13)

Douvres

(14)

Dunkerque

(15)

Granville

(16)

Honfleur

(17)

La Rochelle-La Pallice

(18)

Le Havre

(19)

Les Sables-d'Olonne-Port

(20)

Lorient

(21)

Marseille

(22)

Monaco-Port de la Condamine

(23)

Nantes-Saint-Nazaire

(24)

Nice

(25)

Port-de-Bouc-Fos/Port-Saint-Louis

(26)

Port-la-Nouvelle

(27)

Port-Vendres

(28)

Roscoff

(29)

Rouen

(30)

Saint-Brieuc

(31)

Saint-Malo

(32)

Sète

(33)

Toulon

Maarajan ylityspaikat

(1)

Gare de Bourg Saint Maurice (käytössä joulukuun alusta huhtikuun puoliväliin)

(2)

Gare de Moutiers (käytössä joulukuun alusta huhtikuun puoliväliin)

(3)

Gare d'Ashford International

(4)

Gare d'Avignon-Centre

(5)

Cheriton/Coquelles

(6)

Gare de Chessy-Marne-la-Vallée

(7)

Gare de Fréthun

(8)

Gare de Lille-Europe

(9)

Gare de Paris-Nord

(10)

Gare de Saint-Pancras

(11)

Gare d' Ebsfleet

(12)

Pas de la Case-Porta

Aiemmat julkaisut

EUVL:ssä C 316, 28.12.2007, s. 1.

EUVL:ssä C 134, 31.5.2008, s. 16.

EUVL:ssä C 177, 12.7.2008, s. 9.

EUVL:ssä C 200, 6.8.2008, s. 10.

EUVL:ssä C 331, 31.12.2008, s. 13.

EUVL:ssä C 3, 8.1.2009, s. 10.

EUVL:ssä C 37, 14.2.2009, s. 10.

EUVL:ssä C 64, 19.3.2009, s. 20.

EUVL:ssä C 99, 30.4.2009, s. 7.

EUVL:ssä C 229, 23.9.2009, s. 28.

EUVL:ssä C 263, 5.11.2009, s. 22.

EUVL:ssä C 298, 8.12.2009, s. 17.

EUVL:ssä C 74, 24.3.2010, s. 13.

EUVL:ssä C 326, 3.12.2010, s. 17;

EUVL:ssä C 355, 29.12.2010, s. 34.

EUVL:ssä C 22, 22.1.2011, s. 22.

EUVL:ssä C 37, 5.2.2011, s. 12.

EUVL:ssä C 149, 20.5.2011, s. 8.

EUVL:ssä C 190, 30.6.2011, s. 17.

EUVL:ssä C 203, 9.7.2011, s. 14.

EUVL:ssä C 210, 16.7.2011, s. 30.

EUVL:ssä C 271, 14.9.2011, s. 18.

EUVL:ssä C 356, 6.12.2011, s. 12.

EUVL:ssä C 111, 18.4.2012, s. 3.

EUVL:ssä C 183, 23.6.2012, s. 7.

EUVL:ssä C 313, 17.10.2012, s. 11.

EUVL:ssä C 394, 20.12.2012, s. 22.

EUVL:ssä C 51, 22.2.2013, s. 9.

EUVL:ssä C 167, 13.6.2013, s. 9.

EUVL:ssä C 242, 23.8.2013, s. 2.

EUVL:ssä C 275, 24.9.2013, s. 7.

EUVL:ssä C 314, 29.10.2013, s. 5.

EUVL:ssä C 324, 9.11.2013, s. 6.

EUVL:ssä C 57, 28.2.2014, s. 4.

EUVL:ssä C 167, 4.6.2014, s. 9.

EUVL:ssä C 244, 26.7.2014, s. 22.

EUVL:ssä C 332, 24.9.2014, s. 12.

EUVL:ssä C 420, 22.11.2014, s. 9.

EUVL:ssä C 72, 28.2.2015, s. 17.

EUVL:ssä C 126, 18.4.2015, s. 10.

EUVL:ssä C 229, 14.7.2015, s. 5.

EUVL:ssä C 341, 16.10.2015, s. 19.

EUVL:ssä C 84, 4.3.2016, s. 2.

EUVL:ssä C 236, 30.6.2016, s. 6.

EUVL:ssä C 278, 30.7.2016, s. 47.

EUVL:ssä C 331, 9.9.2016, s. 2.

EUVL:ssä C 401, 29.10.2016, s. 4.

EUVL:ssä C 484, 24.12.2016, s. 30.

EUVL:ssä C 32, 1.2.2017, s. 4.

EUVL:ssä C 74, 10.3.2017, s. 9.

---

(1)  Ks. luettelo aiemmista julkaisuista tämän päivityksen lopussa.

(2)  EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/22

---

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 2 päivänä elokuuta 2016,

asiassa E-33/15

EFTAn valvontaviranomainen vastaan Islanti

(ETA/EFTA-valtion velvollisuuksien laiminlyönti – Täytäntöönpanon laiminlyönti – Direktiivi 2012/26/EU direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta)

(2017/C 120/10)

Asiassa E-33/15, EFTAn valvontaviranomainen vastaan Islanti, on esitetty HAKEMUS, jossa pyydetään tuomioistuinta toteamaan, että Islanti on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä II olevan XIII luvun 15q kohdassa tarkoitetun säädöksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/26/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sen pöytäkirjalla 1, sekä ETA-sopimuksen 7 artiklan mukaiset velvoitteensa jättäessään hyväksymättä säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet asetetun määräajan kuluessa tai joka tapauksessa jättäessään ilmoittamatta kyseisistä toimenpiteistä EFTAn valvontaviranomaiselle. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti (esittelevä tuomari), ja tuomarit Per Christiansen ja Páll Hreinsson, on antanut 2 päivänä elokuuta 2016 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuin

1.

toteaa, että Islanti on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä II olevan XIII luvun 15q kohdassa tarkoitetun säädöksen (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/26/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, direktiivin 2001/83/EY muuttamisesta lääketurvatoiminnan osalta), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sen pöytäkirjalla 1, sekä ETA-sopimuksen 7 artiklan mukaiset velvoitteensa jättäessään hyväksymättä säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet asetetun määräajan kuluessa;

2.	määrää Islannin maksamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/23

---

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 2 päivänä elokuuta 2016,

asiassa E-34/15

EFTAn valvontaviranomainen vastaan Islanti

(EFTA-valtion velvollisuuksien laiminlyönti – Täytäntöönpanon laiminlyönti – Direktiivi 2012/46/EU liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 97/68/EY muuttamisesta)

(2017/C 120/11)

Asiassa E-34/15, EFTAn valvontaviranomainen vastaan Islanti, on esitetty HAKEMUS, jossa pyydetään tuomioistuinta toteamaan, että Islanti on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä II olevan XXIV luvun 1a kohdassa tarkoitetun säädöksen (komission direktiivi 2012/46/EU, annettu 6 päivänä joulukuuta 2012, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY muuttamisesta), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sen pöytäkirjalla 1, sekä ETA-sopimuksen 7 artiklan mukaiset velvoitteensa jättäessään hyväksymättä säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet asetetun määräajan kuluessa tai joka tapauksessa jättäessään ilmoittamatta kyseisistä toimenpiteistä EFTAn valvontaviranomaiselle. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti, ja tuomarit Per Christiansen (esittelevä tuomari) ja Páll Hreinsson, on antanut 2 päivänä elokuuta 2016 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuin

1.

toteaa, että Islanti on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä II olevan XXIV luvun 1a kohdassa tarkoitetun säädöksen (komission direktiivi 2012/46/EU, annettu 6 päivänä joulukuuta 2012, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY muuttamisesta), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen sen pöytäkirjalla 1, sekä ETA-sopimuksen 7 artiklan mukaiset velvoitteensa jättäessään hyväksymättä säädöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet asetetun määräajan kuluessa;

2.	määrää Islannin maksamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/24

---

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 2 päivänä elokuuta 2016,

asiassa E-35/15

EFTAn valvontaviranomainen vastaan Norjan kuningaskunta

(EFTA-valtion velvollisuuksien laiminlyönti – Aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa annettu direktiivi 2000/59/EY)

(2017/C 120/12)

Asiassa E-35/15, EFTAn valvontaviranomainen vastaan Norjan kuningaskunta, on esitetty HAKEMUS, jossa pyydetään tuomioistuinta toteamaan, että Norjan kuningaskunta on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä XIII olevassa 56i kohdassa tarkoitetun säädöksen (aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/59/EY) mukaiset velvoitteensa i) jättäessään laatimatta ja panematta täytäntöön kunkin sataman osalta asianmukaisen jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelman direktiivin 2000/59/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ii) jättäessään arvioimatta ja hyväksymättä jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelmat, valvomatta niiden täytäntöönpanoa ja huolehtimatta siitä, että ne hyväksytetään uudelleen vähintään joka kolmas vuosi direktiivin 2000/59/EY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja iii) jättäessään takaamatta, että kussakin Norjan satamassa on käytettävissä asianmukaiset jätteen vastaanottolaitteet, jotka vastaavat satamaa yleensä käyttävien alusten tarpeita aiheuttamatta niille kohtuutonta viivästystä, direktiivin 2000/59/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti (esittelevä tuomari), ja tuomarit Per Christiansen ja Páll Hreinsson, on antanut 2 päivänä elokuuta 2016 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Tuomioistuin

1.

toteaa, että Norjan kuningaskunta on laiminlyönyt Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen liitteessä XIII olevassa 56i kohdassa tarkoitetun säädöksen (aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/59/EY) mukaiset velvoitteensa asetetussa määräajassa a. jättäessään laatimatta ja panematta täytäntöön kunkin Norjan sataman osalta asianmukaisen jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelman direktiivin 2000/59/EY 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti; b. jättäessään arvioimatta ja hyväksymättä kunkin Norjan sataman osalta jätteen vastaanotto- ja käsittelysuunnitelmat, valvomatta niiden täytäntöönpanoa ja huolehtimatta siitä, että ne hyväksytetään uudelleen vähintään joka kolmas vuosi direktiivin 2000/59/EY 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja c. jättäessään takaamatta, että kussakin Norjan satamassa on käytettävissä asianmukaiset jätteen vastaanottolaitteet, jotka vastaavat satamaa yleensä käyttävien alusten tarpeita aiheuttamatta niille kohtuutonta viivästystä, direktiivin 2000/59/EY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

2.	määrää Norjan kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/25

---

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 3 päivänä elokuuta 2016,

yhdistetyissä asioissa E-26/15 ja E-27/15

rikosasia B:tä vastaan ja B vastaan Finanzmarktaufsicht

(Palvelujen tarjoamisen vapaus – ETA-sopimuksen 36 artikla – Direktiivi 2005/60/EY – Suhteellisuusperiaate)

(2017/C 120/13)

Yhdistetyissä asioissa E-26/15 ja E-27/15, rikosasia B:tä vastaan ja B vastaan Finanzmarktaufsicht, Liechtensteinin ruhtinaskunnan muutoksenhakutuomioistuin (Fürstliches Obergericht) ja rahoitustarkastusviranomaisen valituslautakunta (Beschwerdekommission der Finanzmarktaufsicht) ovat esittäneet valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 34 artiklan nojalla tuomioistuimelle PYYNNÖN, joka koskee rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY tulkintaa. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti, ja tuomarit Per Christiansen ja Páll Hreinsson (esittelevä tuomari), on antanut 3 päivänä elokuuta 2016 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1.

Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/60/EY on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että vastaanottava ETA-valtio velvoittaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla alueellaan toimivan huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tuottajan noudattamaan kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta (due diligence) koskevia vaatimuksia.

2.

Kuitenkin siltä osin kuin kyseisestä lainsäädännöstä aiheutuu hankaluuksia ja lisäkustannuksia palvelujen tarjoamisen vapautta koskevan sääntelyn nojalla harjoitetulle toiminnalle ja sitä voidaan pitää lisävalvontana suhteessa huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tuottajan kotipaikkana olevassa ETA-valtiossa jo suoritettuihin tarkastuksiin, ja se voi näin saada kyseisen palvelujen tuottajan luopumaan mainitusta toiminnasta, se rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta. ETA-sopimuksen 36 artiklaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä tällaiselle lainsäädännölle, edellyttäen, että sitä sovelletaan syrjimättömästi, jos se on perusteltua rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan vuoksi ja omiaan takaamaan sillä tavoitellun päämäärän toteutumisen eikä sillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen päämäärän saavuttamiseksi. Näin ollen vastaanottavan ETA-valtion kansallisia valvontatoimenpiteitä voidaan pitää oikeasuhteisina edellyttäen, että niihin ei liity yleistä petoksen olettamaa, joka johtaa kaikkien sellaisten toimijoiden täydellisiin järjestelmällisiin tarkastuksiin, jotka ovat sijoittautuneet muihin ETA-valtioihin ja tarjoavat väliaikaisesti palveluja vastaanottavassa ETA-valtiossa. Lisäksi vastaanottavan ETA-valtion on palvelujen tuottajan sijoittautumisvaltiossa olevia tietoja, kuten asiakirjoja, pyytäessään annettava tälle kohtuullinen määräaika kyseisten tietojen, esimerkiksi asiakirjojen jäljennösten, toimittamiseen. Tältä osin tietojen toimittamisen asianmukainen määräaika riippuu pyydettyjen asiakirjojen laajuudesta ja siitä, missä muodossa ne on tallennettu.

3.	Tuomioistuimen vastaukset ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen pätevät myös silloin, kun yritys, jolle hallinnollisia palveluja tarjotaan, ei ole sijoittautunut mihinkään ETA-valtioon.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/26

---

Oslo tingrettin 31 päivänä elokuuta 2016 päivätty pyyntö saada EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antava lausunto asiassa Mobil Betriebskrankenkasse v Tryg Forsikring

(Asia E-11/16)

(2017/C 120/14)

Oslo tingrett (Oslon käräjäoikeus) on esittänyt 31 päivänä elokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä pyynnön saada EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antava lausunto asiassa Mobil Betriebskrankenkasse v Tryg Forsikring. Pyyntö saapui tuomioistuimen kirjaamoon 7 päivänä syyskuuta 2016 ja koskee seuraavia kysymyksiä:

Ensimmäinen kysymys, joka koskee yhteensovittamisasetuksen 85 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkintaa:

Kun vahinkoa kärsineen osapuolen kotimaassa sijaitseva etuuksien myöntämisestä vastaava laitos saa kyseisen maan lainsäädännön perusteella oikeudet, jotka vahinkoa kärsineellä osapuolella on kolmanteen osapuoleen nähden, laitoksen sijaantulo-oikeus on tunnustettava muissa ETA-valtioissa. Tarkoitetaanko tällä,

—	että muiden ETA-valtioiden on tunnustettava, että saatava on siirtynyt vahinkoa kärsineeltä osapuolelta laitokselle ja että saatavan olemassaolo ja soveltamisala riippuvat kotimaan lainsäädännöstä,

—	että muiden ETA-valtioiden on tunnustettava, että saatava on siirtynyt vahinkoa kärsineeltä osapuolelta laitokselle ja että saatavan olemassaolo ja soveltamisala riippuvat sen maan lainsäädännöstä, jossa tapaturma on sattunut, vai

—	että muiden ETA-valtioiden on tunnustettava, että saatava on siirtynyt vahinkoa kärsineeltä osapuolelta laitokselle, mutta että yhteensovittamisasetus ei vaikuta saatavan olemassaoloon ja soveltamisalaan sovellettavan lainsäädännön valintaan?

Toinen kysymys, joka koskee yhteensovittamisasetuksen 85 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa:

Jos etuuksien myöntämisestä vastaavalla laitoksella on välittömiä oikeuksia kolmanteen osapuoleen nähden, muut ETA-valtiot tunnustavat tällaiset oikeudet. Tarkoitetaanko tällä,

—	että muiden ETA-valtioiden on tunnustettava nämä oikeudet täysimääräisesti, mukaan lukien se, että niiden olemassaolo ja soveltamisala riippuvat kotimaan lainsäädännöstä, vai

—	että muiden ETA-valtioiden on tunnustettava nämä oikeudet, ottaen huomioon sen maan oikeussäännöistä johtuvat rajoitukset, jossa tapaturma on sattunut?

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/27

---

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.8455 – STRABAG / Rohöl-Aufsuchungs AG / JV)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2017/C 120/15)

1.

Komissio vastaanotti 5. huhtikuuta 2017 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla itävaltalaisen yrityksen STRABAG SE (STRABAG) määräysvallassa oleva yritys ILBAU Liegenschaftsverwaltung AG ja itävaltalaisen yrityksen EVN AG (EVN) määräysvallassa oleva yritys Rohöl-Aufsuchungs Aktiengesellschaft hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan saksalaisessa yrityksessä Projektgesellschaft Geoenergie Bayern Projekt Garching a.d. Alz GmbH & Co. KG (JV) ostamalla uuden yhteisyrityksen osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava: —   STRABAG: toimii maailmanlaajuisesti kaikilla rakennusalan markkinasegmenteillä, erityisesti infrastruktuurit, rakennukset, maa- ja vesirakennus sekä teiden rakentaminen —   EVN: toimii pääasiassa kaasun ja öljyn etsinnän ja tuotannon, kaasun varastoinnin ja sähkön, kaasun ja kaukolämmön jakelun aloilla —   yhteisyritys (JV): Bruck-maalämpöenergiahankkeen kehittämistä Garching a.d. Alzissa Baijerissa koskevien oikeuksien haltija. Yhteisyritys kehittää Bruck-hanketta sekä tuottaa ja toimittaa sähköä ja kaukolämpöä kolmansille osapuolille. Lisäksi yhteisyrityksen on tarkoitus kehittää muita maalämpöhankkeita.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (2) nojalla.

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa. Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä M.8455 – STRABAG / Rohöl-Aufsuchungs AG / JV seuraavaan osoitteeseen: European Commission Directorate-General for Competition Merger Registry 1049 Bruxelles/Brussel BELGIQUE/BELGIË

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/28

---

Ennakkoilmoitus yrityskeskittymästä

(Asia M.8384 – Carlyle / CITIC / McDonald’s / McDonald’s China)

Yksinkertaistettuun menettelyyn mahdollisesti soveltuva asia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2017/C 120/16)

1.

Komissio vastaanotti 7. huhtikuuta 2017 neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (1) 4 artiklan mukaisen ilmoituksen ehdotetusta yrityskeskittymästä, jolla yhdysvaltalainen yritys The Carlyle Group (Carlyle), kiinalainen yritys CITIC Capital and CITIC Limited (CITIC) ja yhdysvaltalainen yritys McDonald’s Corporation (McDonald’s) hankkivat sulautuma-asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisen määräysvallan McDonald’sin Manner-Kiinan ja Hongkongin liiketoiminnan kattavassa yrityksessä McDonald’s China Management Limited (kohdeyritys) ostamalla osakkeita.

2.

Kyseisten yritysten liiketoiminnan sisältö on seuraava: —   Carlyle: hoitaa rahastoja, jotka tekevät sijoituksia maailmanlaajuisesti ja jakautuvat neljään segmenttiin: pääomasijoitukset (ulosostot ja kasvupääoma), reaaliomaisuus (kiinteistöt, infrastruktuuri ja energia), globaalit markkinastrategiat (strukturoidut lainat, mezzanine-rahoitus, distressed debt -rahoitus, hedgerahastot ja keskikokoisten yritysten lainat) ja sijoitusratkaisut (rahasto-osuusrahastoja koskeva ohjelma sekä siihen liittyvät yhteissijoitukset ja toissijaiset toiminnot). —   CITIC: harjoittaa sekä rahoitus- että muuta liiketoimintaa. Konsernin rahoitusliiketoimintaan kuuluu monenlaisia palveluja, kuten liikepankkitoimintaa, investointipankkitoimintaa, huolto-omaisuudenhoitoa (trust), vakuutustoimintaa, rahastonhoitoa ja omaisuudenhoitoa. Konsernin muuhun liiketoimintaan kuuluu kiinteistöliiketoimintaa, insinööriurakointia, energia- ja luonnonvaraliiketoimintaa, infrastruktuurin rakentamista, koneenrakennusta ja tietotekniikan alan liiketoimintaa. —   McDonald’s: toimii maailmanlaajuisesti pikaravintola-alalla joko hoitamalla ravintoloita itse tai myöntämällä franchising-oikeuksia. McDonald’s-ravintolat myyvät ruokaa ja juomia yli 36 000 liiketilassa yli 100 maassa. Yli 80 prosenttia McDonald’s-ravintoloista on riippumattomien franchising-yrittäjien omistuksessa. —   Kohdeyritys: kohdeyrityksen liiketoiminta muodostuu yli 2 000 McDonald’s-ravintolasta Manner-Kiinassa ja Hongkongissa.

3.

Komissio katsoo alustavan tarkastelun perusteella, että ilmoitettu keskittymä voi kuulua sulautuma-asetuksen soveltamisalaan. Asiaa koskeva lopullinen päätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin. Asia soveltuu mahdollisesti käsiteltäväksi menettelyssä, joka on esitetty komission tiedonannossa yksinkertaistetusta menettelystä tiettyjen keskittymien käsittelemiseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 nojalla (2).

4.

Komissio pyytää kolmansia osapuolia esittämään ehdotettua toimenpidettä koskevat huomautuksensa. Huomautusten on oltava komissiolla 10 päivän kuluessa tämän ilmoituksen julkaisupäivästä. Huomautukset voidaan lähettää komissiolle faksilla (+32 22964301), sähköpostitse osoitteeseen COMP-MERGER-REGISTRY@ec.europa.eu tai postitse viitteellä M.8384 – Carlyle / CITIC / McDonald’s / McDonald’s China seuraavaan osoitteeseen: European Commission Directorate-General for Competition Merger Registry 1049 Bruxelles/Brussel BELGIQUE/BELGIË

---

(1)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1 (”sulautuma-asetus”).

(2)  EUVL C 366, 14.12.2013, s. 5.

---

13.4.2017

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/29

---

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen

(2017/C 120/17)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

MUUTOSHAKEMUS

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006  (2)

ASETUKSEN 9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS

”TERNERA DE EXTREMADURA”

EU-nro: ES-PGI-0105-01129–8.7.2013

SMM ( X ) SAN ( )

1.   Eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

—	☐	Tuotteen nimi
—	☒	Kuvaus
—	☐	Maantieteellinen alue
—	☒	Alkuperätodisteet
—	☒	Tuotantomenetelmä
—	☐	Yhteys maantieteelliseen alueeseen
—	☒	Merkinnät
—	☒	Kansalliset vaatimukset
—	☒	Muut (valvontaelin)

2.   Muutoksen/muutosten tyyppi

—	☒	Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos
—	☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu
—	☐	Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta)
—	☐	Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta)

3.   Muutos/muutokset

Tuotteen kuvaus

Sanaston selkeyttämiseksi sekä sekaannusten välttämiseksi koko asiakirjassa seuraava virke poistetaan: ”Tämän suojatun maantieteellisen merkinnän saaneet toisen polven risteytyksestä saadut rodut eivät saa olla lisääntymiseen käytettäviä rotuja.” Korvataan virke seuraavalla virkkeellä: ”Jatkuvalla risteytyksellä saadut naaraat eivät voi olla tämän suojatun maantieteellisen merkinnän kohteena olevia siitosnaaraita.”

Poistetaan kohdat, joissa kuvataan eläinten kasvatus- ja ruokintaehtoja, jotka toistetaan kohdassa E ”Tuotteen tuotantomenetelmän kuvaus”.

Poistetaan ilmaisu ”aiemmin sallitut ravintolisät” ja korvataan se ilmaisulla ”sallitut ravintolisät”. Sallittujen ravintolisien tyyppi määritetään myöhemmin kohdassa E ”Tuotteen tuotantomenetelmän kuvaus”.

Ajanjakso, jona pH-arvo voidaan mitata, on toimijoiden työjärjestelmä huomioon ottaen pidennetty 24 tunnista 48 tuntiin. Tämä johtuu siitä, että eläimet teurastetaan eri aikoihin ja tuodaan leikkaamoon samaan aikaan. Asiakirjaan on sisällytetty myös muut pH:n mittaamiseen tarkoitetut alueet, jotta tämä parametri voidaan tarkistaa leikattavaksi tarkoitetuissa ruhoissa.

Tekijät, jotka osoittavat, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta

D.2 Sertifiointitarkastukset

Poistetaan kohta, jossa kuvaillaan rotuja, joiden lihaa voidaan toimittaa suojatulla maantieteellisellä merkinnällä ”Ternera de Extremadura” varustettuna, ja joka toistetaan kohdassa B ”Tuotteen kuvaus”.

Standardin UNE-EN-40511 mukaisen uuden sertifiointijärjestelmän mukaisesti joitakin kohtia muutetaan siten, että niissä kuvataan toimijoiden eritelmän mukaisesti suorittamaa valvontaa sekä sääntelyneuvoston valvonta- ja sertifiointielimen suorittamaa eritelmän noudattamisen tarkastamista.

Rekisteröidyille karjatiloille kuuluvien, suojattua maantieteellistä merkintää varten tarkoitettujen eläinten sekoittaminen muihin eläimiin on sallittua kuljetusten helpottamiseksi pieniltä tiloilta edellyttäen, että ne kuuluvat samaan kuljetuserään ja että niiden tunnistaminen varmistetaan. Tämä johtuu siitä, että samaa ajoneuvoa käytetään kuljetuksiin, jotka tehdään osuuskuntaan tai tuottajien ryhmään kuuluvilta eri tiloilta teurastamoon. Lisäksi joillakin tuotantotiloilla pidetään samoissa tiloissa sekä suojatun maantieteellisen merkinnän piiriin kuuluvia että muita eläimiä. Eläinten pitämistä erillään lastaamisen ja teuraaksi kuljettamisen aikana ei katsota tarpeelliseksi.

Tuotteen tuotantomenetelmän kuvaus

Emolehmien ruokintaa koskevan kohdan sanamuotoa muutetaan sen sisällön selkeyttämiseksi.

Tästä syystä poistetaan ja korvataan seuraavat kohdat:

—	Poistetaan ilmaisu ”ja palkokasvit ja sallitut kuitutiivisteet” ja korvataan ne ilmaisulla ”valkuaiskasvit ja muut raaka-aineet edellyttäen, että ne ovat kasviperäisiä, sekä tarvittavat kivennäisaineet ja vitamiinit”.

—	Poistetaan seuraava kohta: ”Sääntelyneuvoston on julkaistava luettelot kyseisten eläinten rehuissa sallituista raaka-aineista.”

Suojatun maantieteellisen merkinnän piiriin kuuluvien eläinten että muiden eläinten teurastus ja niiden ruhojen leikkaaminen samanaikaisesti on sallittua edellyttäen, että niiden erottelu ja tunnistaminen varmistetaan. Tämä muutos tehdään teurastamojen käytäntöjen mukaisesti, eikä sillä vaikuteta tuotteen tunnistamiseen tai jäljitettävyyteen.

Tässä osiossa tehdään muutoksia kohtiin, jotka koskevat sääntelyneuvoston suorittamaa valvontaa, jonka osalta ei noudatettu nykyistä sertifiointijärjestelmää. Uudessa versiossa kuvaillaan toimijoiden tällä hetkellä eritelmien mukaisesti suorittamaa valvontaa sekä sääntelyneuvoston valvonta- ja sertifiointielimen suorittamaa eritelmän noudattamisen tarkastamista standardin UNE-EN-40511 mukaisen uuden sertifiointijärjestelmän mukaisesti.

Valvontaelin

Sääntelyneuvostoa koskevat tiedot on saatettu ajan tasalle lisäämällä tiedot perustetusta valvonta- ja sertifiointielimestä, joka on itsenäinen hakemuksista vastaava elin ja jonka kansallinen akkreditointielin (ENAC) on akkreditoinut elintarviketuotteiden sertifiointia varten standardin UNE-EN 45.011 kriteerien mukaisesti (akkreditointi 109/C-PR188).

Kriteerit on myöhemmin mukautettu standardin UNE-EN ISO/IEC 17065:2012 mukaisiksi.

Merkinnät

Jotta kuluttajille voidaan antaa lopputuotteesta tarkemmat ensimmäisen tai toisen polven risteytystä koskevat tiedot (ne on vaikea tarkistaa, eivätkä ne ole nähtävissä tuotteen lopullisen tunnistuksen yhteydessä), merkinnöissä on mainittava, onko liha peräisin jonkin polven risteytyksestä.

Tästä osiosta poistetaan kaikki viittaukset jäljitettävyyteen, sillä ne eivät kuulu merkintöihin.

Kohdassa, joka koskee eläinten teurastusta ja ruhojen leikkaamista samanaikaisesti, poistetaan sana ”ei” ja lisätään seuraava ilmaisu: ”edellyttäen, että niiden erottelu ja tunnistaminen varmistetaan”.

Poistetaan viittaus merkin käyttöön.

Lainsäädäntö

Tämä osio poistetaan, koska se on vanhentunut maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (3) antamisen myötä.

Muodolliset muutokset:

Poistetaan sana ”tämä” kohdista, joissa se esiintyy viitattaessa eritelmään, eli seuraavista kohdista:

—	todisteita siitä, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta, koskevan osion toinen kohta

—	tuotteen tuotantomenetelmän kuvausta koskevan osion kolmas kohta sekä

—	merkintöjä koskevan osion toinen kohta.

Hakemuksen ruutua ”Laadun ja maantieteellisen ympäristön välinen yhteys” ei valittu, sillä tehdyt muutokset ovat ainoastaan muodollisia (siirtoja ja poistoja toistojen vuoksi).

Kohdan 3 ”Tuotanto- ja jalostusjärjestelmä” ensimmäinen, neljäs ja viides alakohta poistetaan, sillä ne toistetaan kohdassa B ”Tuotteen kuvaus”.

Kohdan 3 ”Tuotanto- ja jalostusjärjestelmä” toinen ja kolmas alakohta poistetaan, sillä ne toistetaan kohdassa E ”Tuotteen tuotantomenetelmän kuvaus”.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006  (4)

”TERNERA DE EXTREMADURA”

EU-nro: ES-PGI-0105-01129–8.7.2013

SMM ( X ) SAN ( )

1.   Nimitys

”Ternera de Extremadura”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Espanja

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

Luokka 1.1 – Tuore liha (ja muut eläimenosat)

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Nimityksellä ”Ternera de Extremadura” tarkoitetaan ainoastaan ruhoja, jotka ovat peräisin seuraavien maatiaisrotujen karjaeläimistä: ”Retinta”, ”Avileña Negra-Ibérica”, ”Morucha”, ”Blanca Cacereña” ja ”Berrendas” sekä niiden keskinäisistä risteytyksistä tai niiden risteytyksistä ympäristöön täysin sopeutuneiden rotujen ”Charolais” ja ”Limousin” kanssa sekä risteytyksistä edellä mainittujen maatiaisrotujen kanssa, kun ne on kasvatettu osana laajaperäistä tuotantojärjestelmää.

Suojatulla maantieteellisellä merkinnällä ”Ternera de Extremadura” varustetulla lihalla on seuraavat ominaisuudet:

I)	Vasikanliha: Niiden eläinten liha, joiden ikä teurastushetkellä on 7 kuukauden ja päivää vaille 12 kuukauden välillä. Lihan väri on kirkkaanpunainen ja siinä on valkeaa rasvaa, liha on kiinteää, hieman kosteaa ja hienosyistä.

II)	Nuoret naudat: Niiden eläinten liha, joiden ikä teurastushetkellä on 12 kuukauden ja päivää vaille 16 kuukauden välillä. Lihan väri on kirkkaanpunaisen ja purppuranpunaisen välillä ja lihassa on valkeaa rasvaa, liha on kiinteää, hieman kosteaa ja hienosyistä.

III)	Nuoret sonnit: Niiden eläinten liha, joiden ikä teurastushetkellä on 16 kuukauden ja 36 kuukauden välillä. Lihan väri on kirsikanpunainen ja siinä on kermanvalkeaa rasvaa, liha on kiinteää, hieman kosteaa ja hienosyistä, ja siinä on kohtuullisesti lihaksensisäistä rasvaa.

Ruhojen tyypit on määritetty ja niitä on mukautettu seuraavien vaatimusten perusteella:

1. –	Neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1208/81 (5) kuvattujen luokkien A ja E ruhot.

2. –	Lihakkuusluokka: EURO.

3. –	Rasvaisuusluokka 2, 3 ja 4.

4. –	Hygienia: sovelletaan eurooppalaisia ja kansallisia standardeja.

5. –	pH-arvon on oltava 24–48 tunnin kuluttua teurastuksesta alle 6 longissimus dorsi -lihaksessa viidennen ja kuudennen kylkiluun tasolla ja/tai olkapään ja/tai kylkiluun ja/tai kupeen lihaksissa leikattavaksi tarkoitetuissa ruhoissa.

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

—

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

Emolehmien kasvatuksessa noudatetaan laajaperäisessä karjankasvatusjärjestelmässä käytössä olevia luonnonvarojen käyttöä koskevia menetelmiä ja tapoja. Emolehmiä ruokitaan alueen laidunniityillä (”dehesa”) ja muilla Extremaduran ekosysteemin laidunmailla, joilla eläimet laiduntavat ympäri vuoden. Eläimille annetaan tarvittaessa lisärehua, jonka valmistukseen käytetään olkea, heinää, viljaa, valkuaiskasveja ja muita raaka-aineita edellyttäen, että ne ovat kasviperäisiä, sekä tarvittavia kivennäisaineita ja vitamiineja.

Emolehmät imettävät vasikoita vähintään viisikuukautisiksi asti.

Sellaisten tuotteiden käyttö on joka tapauksessa ehdottomasti kiellettyä, jotka voisivat häiritä eläimen normaalia kasvu- ja kehitysvauhtia. Asiassa sovelletaan voimassa olevaa lainsäädäntöä.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Erityiset tuotantovaiheet: Syntymän, kasvatuksen, teurastuksen ja lihan leikkaamisen on tapahduttava kyseisellä alueella.

3.6   Esimerkiksi viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Jotta kuluttajille voidaan antaa lopputuotteesta tarkemmat risteytystä koskevat tiedot, merkinnöissä on mainittava, onko liha peräisin jonkin polven risteytyksestä.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Eläinten, joiden liha voidaan merkitä suojatulla maantieteellisellä merkinnällä ”Ternera de Extremadura”, tuotantoalueen muodostavat seuraavat piirikunnat ja niiden kunnat:

Alburquerque, Almendralejo, Azuaga, Badajoz, Brozas, Cáceres, Castuera, Coria, Don Benito, Herrera del Duque, Hervás, Jaraíz de la Vera, Jerez de los Caballeros, Logrosán, Llerena, Mérida, Navalmoral de la Mata, Olivenza, Plasencia, Puebla de Alcocer, Trujillo ja Valencia de Alcántara.

Jalostus suoritetaan kyseisellä maantieteellisellä tuotantoalueella.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Kyseessä olevasta alueesta 35 prosenttia on pensaikon (kuten päivännouto, piikkiherne ja kanerva) ja tiheikön (kuten tammi, korkkitammi, portugalintammi ja pyreneittentammi) peitossa. Muuta aluetta peittää nurmipeite, joka soveltuu karjan ruokintaan.

Extremaduralla esiintyvään eläimistöön ja kotieläinlajeihin kuuluu pääasiassa maatiaislajeja, jotka ovat läheisesti sidoksissa alueen tyypillisimpään ympäristöön (laidunniityt). Koska kyseiset eläimet ovat kestäviä ja pystyvät erittäin hyvin sopeutumaan vaikeisiin elinympäristöihin, ne edistävät ekosysteemin säilyttämistä ja parantamista, sillä ne lannoittavat maaperää, parantavat laidunmaiden laatua ja hidastavat pensaikkojen leviämistä. On kuitenkin muistettava, että useimmilla tiloilla kyseisiä lajeja kasvatetaan siten, että ne risteytetään espanjalaisten liharotujen kanssa, jotta tuotanto voidaan mukauttaa nykyisiin markkinoiden vaatimuksiin.

Lajit, joista saadaan ”Ternera de Extremadura” -lihaa, ovat sopeutuneet ankariin lämpötila- ja sadeolosuhteisiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ne sietävät sekä kylmyyttä että kuumuutta että veden niukkuutta kuivuuskausina.

Laidunniittyjen ekosysteemi on muodostunut vuosisatojen aikana ihmisten toiminnan tuloksena Välimeren metsissä. Ekosysteemi muodostaa suuren osan Extremaduran alueesta. Perinteisesti alueen karjankasvatuksessa on keskitytty laajaperäiseen tuotantoon, jossa eläinlajit (sekä kotieläimet että luonnonvaraiset eläimet), ympäristö ja ihmisten vaikutus ovat aina olleet tasapainossa. Laajaperäisyyden käsite liittyy läheisesti laajojen pinta-alojen hyödyntämiseen laidunmaina karjalle, joka kestävyytensä ansiosta on sopeutunut erinomaisesti ympäristöön. Ilmaston ankaruus ja maaperän karuus ovat suosineet karjankasvatuksen kehittymistä.

Laidunjärjestelmille on ominaista ympäristön hyödyntäminen karjan laidunmaina, ja ympäristön nurmentuotannolla tyydytetään merkittävä osa laiduntavien eläinten energiantarpeesta. Laidunmaiden ansiosta järjestelmän energiavarat ovat suuret, ja laitumilla kasvaa runsaasti yksivuotisia itsesiementäviä kasvilajeja.

Laidunniityillä sijaitsevilla tiloilla puiden merkitys on tärkeä, sillä ne lisäävät sellaisten käyttömahdollisuuksien ja tuotantovaihtoehtojen monipuolisuutta, joita ympäristö tarjoaa ihmisten suorittamalle järjestelmän hallinnolle.

Laidunniittyjen puusto muodostuu kahdesta seuraavasta tärkeimmästä lajista: rautatammi (Quercus ilex) ja korkkitammi (Quercus suber) sekä joistakin vähäisemmistä lajeista, kuten portugalintammi (Quercus lusitanica), jalokastanja (Castanea sativa) ja tammi (Quercus robur). Puustosta saadaan monenlaista hyödykkeitä, kuten tammenterhoja, oksia ja lehtiä, joita voidaan käyttää karjan ruokkimiseen, kun ruohonsaanti on niukkaa.

Pensaiden edustavimmat lajit ovat yleinen päivännouto (Cistus ladaniferus), jänönvihma (Sarothamnus scoparius), päivännouto (Cistus monspeliense) ja piikkiherne (Genista spp.).

Laitumet voidaan luokitella niiden maaperän mukaan seuraavasti:

—	graniittiperäisten maiden laitumet

—	savipitoisten maiden laitumet

—	tertiäärisillä ja kvaternäärisillä sedimenttimailla olevat laitumet

—	lannoittamisella ja laiduntamisella parannetut laidunmaat

—	erityisalueilla, kuten vuorilla, sijaitsevat muut laidunmaat.

On muistettava, että laidunmaiden lisäksi laidunniittyjen ekosysteemi tuottaa tammenterhoja, viljarehua (vehnä, ohra, ruis ja ruisvehnä), palkokasveja (esimerkiksi kahviherne ja pavut), korkkia, polttopuuta ja hiiltä sekä muita hyödykkeitä. Näin ollen on kiistatonta, että laidunniityillä on Extremaduran kaltaisessa maatalousvaltaisessa yhteisössä ensisijaisen tärkeä taloudellinen merkitys, sillä niiden osuus koko alueen maatalouden lopputuotannosta on 45 prosenttia.

Useat tutkimukset (Espejo Diaz, M. García Torres, S., Características específicas y diferenciadoras de las carnes de ganado Bovino de las dehesas españolas (Espanjan laidunniityillä kasvatetun karjan lihan erityisominaisuudet)) ovat osoittaneet, että ne ominaisuudet, joita kuluttajat eniten etsivät, korostuvat merkittävästi laidunniityillä kasvatetuissa roduissa.

5.2   Tuotteen erityisyys

Espanjan laidunniityillä kasvatetun karjan lihan erityisominaisuuksia koskevaa tutkimusta esiteltiin laidunniittyjen eläintuotteiden ominaisuuksia käsittelevässä kansainvälisessä symposiumissa, joka järjestettiin Méridassa (Badajoz, Espanja) (Euroopan kotieläinjärjestön (EAAP) julkaisu nro 90, 1998). Tutkimus osoittaa, että suojatulla maantieteellisellä merkinnällä ”Ternera de Extremadura” varustettu, laidunniityillä kasvatetuista roduista saatava liha on erityislaatuista. Koulutettujen testaajien ja kuluttajien muodostamien paneelien suorittamista aistinvaraisista testeistä käy ilmi, että tällaisella lihalla on suuresti arvostettuja erityisiä ominaisuuksia.

Näin ollen liha, josta käytetään nimitystä ”Ternera de Extremadura”, on määritetty korkealaatuiseksi tuotteeksi sen aistinvaraisten ominaisuuksien, kuten mureuden, mehukkuuden ja maun, ansiosta.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)

Koska alueella on elänyt eri rotuja rinnakkain, sekä vanhat että nykyiset rodut ja niiden risteytykset on tunnustettu ”Extremadura”-roduksi Iberian niemimaalla.

Rotujen ”Blanca Cacereña” ja ”Tronco de capa negra” risteytyksen tuloksena ovat syntyneet rodut ”Ganado barroso cacereño” ja ”Colorada extremeña”, jonka nykyinen muoto on ”Retinta”-rotu. Nämä rodut olivat hyvin edustettuina vuoden 1913 kansallisissa karjakilpailuissa. Rotu kehittyi ”Cacereña”-roduksi, joka esiteltiin vuosina 1922, 1926 ja 1930, ja kahtena viimeisenä vuotena se tunnettiin nimellä ”paradas de Cabestros”. Samaa nimeä käytettiin vuosina 1953, 1956 ja 1959, ja tämän jälkeen rotu katosi vuoteen 1975 asti, jolloin se tuotiin takaisin näyttelyyn valtion omistuksessa olleessa karjaerässä. (Sánchez Belda A., Publicaciones de Extensión Agraria, 1984.)

Rotuun viitataan myös ruokakulttuurissa, sillä vasikan ja Extremaduran välinen yhteys on nähtävissä useissa valmistusohjeissa: Ternera asada al estilo de la Vera (vasikanpaisti Veran tapaan) (teoksessa ”Cocina Tradicional de la Vera”, José V. Serradilla Muñoz, 1992, 3. painos 1999, Gráficas Romero de Jaraíz de la Vera (Cáceres)), Envueltillos de Ternera (vasikanlihakääröt) (teoksessa ”La cocina día a día, Cocina extremeña”, Ana María Calera, 1987, Plaza y Janes S. A.); Chuletas de vaca a la extremeña (Extremadura-naudanlihakyljykset) (teoksessa ”Gran Enciclopedia de la Cocina”, ABC, 1994, Ediciones Nobel S. A., Madrid), tai Entrecot al modo de Cáceres (välikyljys Caceresin tapaan) (teoksessa ”Cocina Extremeña”, Teclo Villalón y Pedro Plasencia, 1999, Everest).

1900-luvulta on myös löydettävissä viittauksia kyseiseen karjaan, kuten 10. päivältä tammikuuta 1927, kun ”Sociedad Productos de la Ganadería Extremeña” perustettiin tulevan Mérida-teurastamon toimintaa varten. Hieman myöhempi viittaus on peräisin noin vuodelta 1930, jolloin ylimääräisiä tuotteita myytiin Extremaduran ulkopuolella. Tuolloin lihakarjaa tuotiin alueen ulkopuolisille markkinoille, joilla myytiin 62 prosenttia sen kokonaiselopainosta. (Extremadura: la historia, Archivo Ediciones Extremeñas, S. L. 1997).

Eritelmän julkaisutiedot

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 5 artiklan 7 kohta)

http://www.gobex.es/filescms/con03/uploaded_files/SectoresTematicos/Agroalimentario/Denominacionesdeorigen/IGP_TerneraDeExtremadura_PliegoCondiciones.pdf

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 1. Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(3)  Ks. alaviite 1.

(4)  Ks. alaviite 2.

(5)  EYVL L 123, 7.5.1981, s. 3.

---